Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten eduskuntaryhmä ei ole kaikilta osin tyytyväinen ympäristövaliokunnan sorvaamaan kompromissiin jätevesiasetuksesta.

Asetus saatiin uuteen käsittelyyn, kun ministeri Lehtomäki toi lopulta eduskuntaan hallituksen esityksen ympäristönsuojelulain 18 ja 103 §:n muuttamisesta. Osaltaan tähän vaikutti perussuomalaisten viime vuoden puolella tekemä kannanotto asetuksen korjaamisen välttämättömyydestä. Lain käsittelyn yhteydessä perustuslakivaliokunta pääsi toteamaan, että valtioneuvoston asetus haja-asutusalueiden jätevesistä on perustuslain vastainen. Sen seurauksena ympäristövaliokunta on nostanut asetuksesta muutamia asioita lain tasolle lisäämällä hallituksen esitykseen uuden 3 a -luvun. Kuitenkin tätä toista käsittelyä varten olisimme kaivanneet osviittaa siitä, millaiseksi uusi asetus tullaan sorvaamaan. Ympäristövaliokunnan asiaa koskeva mietintö sisältää nimittäin muutamia tulkinnanvaraisuuksia, joiden käytännön toteutustavan olisi toivonut olevan jo nyt selvillä jonkinlaisen asetusluonnoksen muodossa.

Ensimmäisessä käsittelyssä toinkin esille pari ongelmaa eli esimerkiksi sen, mitä tarkoittaa sana "kaukana", kun puhutaan pohjavesi- tai rantaviiva-alueista sekä asuinkiinteistöistä ja puhdistusvaatimuksista. Onko kiinteistö riittävän kaukana, kun se sijaitsee vähintään 5 metrin, 10 metrin tai peräti 100 metrin päässä pohjavesialueesta tai rantaviivasta?

Toinen teoriassa sinänsä hyvä mutta käytännössä ongelmallinen asia on kuntien päätäntävalta. Se helpottaa varmasti alueellisten erityisolosuhteiden huomioon ottamista, mutta jos asiaa ei ohjeisteta kunnolla, saatetaan samoja säännöksiä tulkita eri tavoin naapurikunnissa, mikä asettaisi kuntalaiset eriarvoiseen asemaan. Eli ollaan taas tilanteessa, jossa puutteellinen ohjeistus ja neuvonta maksatetaan kansalaisten kukkarosta.

Arvoisa puhemies! Keskeneräisin asia asetuksessa on valtion korvausvelvollisuus. Perussuomalaiset edellyttävät, että valtio korvaa vanhan asetuksen aiheuttamat vahingot kansalaisille. Hallitus ei voi pestä käsiään näin tärkeässä perustuslain vastaisessa asiassa kuin mitä vanha jätevesiasetus oli. Tämän johdosta teen seuraavan lausumaehdotuksen:

"Eduskunta edellyttää, että hallitus varautuu maksamaan valtion varoista kohtuullisen korvauksen niille kiinteistön omistajille, jotka ovat uusineet puutteellisen neuvonnan vuoksi ja perustuslain vastaiseksi todetun vanhan jätevesiasetuksen perusteella jätevesijärjestelmänsä tarkoitukseensa soveltumattomaan ja siksi ylimääräisiä kustannuksia aiheuttaneeseen jätevesien käsittelyjärjestelmään."

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Nyt toisessa käsittelyssä oleva hallituksen esitys ympäristösuojelulain 18 ja 103 §:n muuttamisesta sisältää sinällään mielenkiintoisen historian. Eli kun meillä aikoinaan hyväksyttiin haja-asutusalueitten jätevesiasetus sen jälkeen, kun siihen tehtiin pitkä siirtymäsäännös, sen jälkeen asiassa ei oikeastaan tapahtunut kentällä juuri mitään. Kun olen hieman selvittänyt asioita, mitä kukin on ottanut kantaa, siellä voi olla monia mestareita, jotka ovat ainakin nyt sitä mieltä, että heidän ansiostaan saatiin nyt muutettua jätevesiasetusta siltä osin, että kun tämä hallituksen esitys ympäristösuojelulain kahden pykälän muutoksesta tuli eduskuntaan ja siihen hankittiin perustuslakivaliokunnan lausuntoa, niin siinä samassa yhteydessä, mikäli oikein olen tulkinnut, perustuslakivaliokunta otti kantaa tähän voimassa olevaan jätevesiasetukseen ja totesi sen perustuslain vastaiseksi. Minun mielestäni aika mielenkiintoinen tilanne, kun pohtii sitä, kuinka monta kertaa tässäkin salissa on esitetty erilaisia kysymyksiä muun muassa ministeri Lehtomäelle jätevesiasetuksen täytäntöönpanoon liittyvistä kysymyksistä.

Mielenkiintoista oli lukea kansanedustaja Mauri Salon Maaseudun tulevaisuudessa 9. päivä tätä kuuta ollutta kirjoitusta nimenomaan siitä, millainen historia hänen mielestään asiassa on ollut, eli kuinka hänen edustamansa puolueen puoluekokouksessa 2008 tehtiin päätös siitä, että jätevesiasetus on otettava pikaisesti käsittelyyn ja muutettava. Itse olen jo aikaisemmin, mikäli muistan oikein, samana vuonna, ottanut kantaa samaan asiaan ja olen myös itse kysynyt muutamia kertoja kyselytunnilla, ja niin kuin ed. Salo toteaa, että rakennusalan yrittäjä, kansanedustaja Eero Reijosella oli merkittävä osuus tähän muutokseen. Muistan hyvin myös sen, että hän on 2—3 kertaa, mikäli nyt oikein muistan, kysellyt suullisella kyselytunnilla samaa asiaa. Eli tässä on ollut hyvin suuri porukka liikkeellä.

Tosiasia on kuitenkin se, että ainakin meidän alueellamme, ihan, sanoisiko näin, reunakylillä, on muutamia pienpuhdistamoita saatu myytyä sellaisiin mummonmökkeihin, joissa on aika iäkäs asuja ollut. Ne on aika, sanoisiko näin, sellaisia, jotka olisi tarkoitettu suuremmille porukoille kuin yhdelle tai kahdelle henkilölle. En ole asiantuntija siinä, minkälaiset järjestelmät olisivat parhaita, mutta sen informaation perusteella, jonka olen saanut, ainakin se viesti, joka minulle on kerrottu — kun ne ovat maksaneet toinen 11 000 euroa ja toinen hieman yli — niin siellä oli kyllä harhautettu kyseisiä henkilöitä aika raskaasti. Myöskin informaatio on ollut mitätöntä ainakin meidän alueellamme. Nyt hallitushan on sen jälkeen varannut määrärahaa neuvontaan, mikä on varmasti oikein.

Minun mielestäni mielenkiintoista tässä asiassa on se, että valiokunta on asiallisesti tietysti nostanut asetuksen tasolta lain tasolle määrättyjä asioita ja tehnyt oman lisäluvun tähän hallituksen esitykseen, jossa näitä säännöstöjä on minun tulkintani mukaan hieman lievennetty siitä, mitä ne ovat asetuksessa. Tältä osin asia on varmasti ihan hyvä, mutta joskus aina arveluttaa se, että valiokunta joutuu tekemään aika paljon muutoksia taikka lisäyksiä hallituksen esitykseen, niin kuin tässäkin, ja kun olen lukenut tämän ympäristövaliokunnan mietinnön, joka on todella yksityiskohtaisesti kirjoitettu ja yritetty käsitykseni mukaan perustella niin hyvin kuin sinä aikana on pystytty näitä tekemään. Toisaalta kun on jonkin aikaa täällä ollut, ja olin sellaisessa valiokunnassa, jossa ed. Pulliainen oli puheenjohtaja, ja joskus jouduimme muuttamaan hallituksen esitystä hyvinkin paljon, oliko nyt yksi vai kaksi pykälää, jotka jäivät hallituksen esityksestä, (Ed. Pulliainen: Kaksi jäi ja seitsemäntoista muuttui!) niin silloin pohdittiin sitä, mikä on valiokunnan tehtävä lainsäädäntötyössä. Tässäkin tuli minulle sellainen ajatus. Mutta toisaalta, kun ryhmäkokouksessa asiasta keskusteltiin, edustin kantaa, että en voi olla mukana esittämässä hylkäämistä tällaiselle laille, jolloin voimaan ikään kuin jäisi perustuslain vastainen asetus. Tämä on se peruste, jolla perussuomalaisten eduskuntaryhmä ei lähde tekemään hylkyesitystä tässä asiassa, vaikka tässä kieltämättä on puutteita.

Täytyy vain toivoa, että kun lausuman mukaan vanha asetus kumotaan ja kun tämä laki tulee voimaan, tehdään uusi asetus ja se asetus tarkentaisi sillä tavoin näitä tämän mietinnön pykäliä, että ei samanlaisia ongelmia tulisi kuin tällä hetkellä vanhan, voimassa olevan asetuksen mukaan on tullut. Toivoisin myös, että kun ja mahdollisesti tulee eteen se tilanne, mistä ed. Pentti Oinonen täällä totesi, että kunnissa tulee erilaisia tulkintakäsityksiä nimenomaan sen tiukkuuden osalta, että olisi jonkinlainen yhteneväinen linja kuitenkin koko valtakunnassa.

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni nämä lausumat, viisi lausumaa, jotka tänne on liitetty, on loppuun saakka mietitty. Eli siellä on yritetty ottaa minun mielestäni, vaikka edustankin oppositiota, melkein kaikki maan ja taivaan väliltä huomioon. Se on asia erikseen sitten, miten niitä käytännössä toteutetaan. Toivoisin myös, että eduskuntavaalien jälkeen muodostettava hallitus seuraisi tarkasti tämän lain käytännön toteutusta ja tekisi mahdollisesti niitä tarkennuksia tai sellaisia säännöksiä siihen, että koko maassa olisi yhteneväinen linja sen noudattamisessa, ettei tulisi samansuuntaista sotkua kuin tällä hetkellä on.

Arvoisa puhemies! En tainnut muistaa kannattaa ed. Oinosen lausumaesitystä, mutta teen sen nyt: Kannatan ed. Pentti Oinosen ehdotusta.

Pentti Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Minä vain ajattelen, että eikös lausumaehdotus, kun se on jaettu, ole siinä, että tarvitseeko se erityistä kannatusta.

Mutta tähän, mitä ed. Vistbacka puhui ja mikä oli ihan asiallinen puheenvuoro, niin muutamia huomioita tämän asian suhteen.

Tässä ympäristövaliokunnan mietinnössä, joka muilta osin oli yksimielinen, paitsi että allekirjoittaneella oli vastalause, joka liittyi siihen, että tässä ikäautomaatissa, jonka saavuttamisen jälkeen ei tarvitse näihin erityisiin puhdistusvaatimuksiin soveltaa omaa jätevesisysteemiään, jos sellainen on eikä se aiheuta ympäristölle erityistä haittaa, vaaraa, tässä esitin kahta vuotta alempaa ja sitten sen pitkäaikaisen työttömyyden tilalle puolen vuoden työttömyyttä. Nämä olivat ne muutokset. Näistä me olemme äänestäneet.

Mutta minä kyllä nyt palaisin ihan muutamaan lähtöruutuasiaan. Silloin kun 2003 tehtiin tätä asetusta, nykyään vielä voimassa olevaa asetusta, ja kun se Jäätteenmäen hallituksen aikana sitten toteutettiin, niin sen jälkeen ja niihin aikoihin alkoi erittäin voimakas myyjien, siis pienpuhdistamomyyjien, kampanja ja sitä oli eri puolilla Suomea. Jos nyt jokin on tavallaan johtanut tässä harhaan, niin se ei ole asetus tai ympäristöministeriö tai ympäristöviranomaiset, vaan tämä oikein voimakas liikemiesinto myydä näitä pienpuhdistamoja ihmisille, jotka eivät niitä todellisuudessa tarvitse, eivät minkään säädöksen mukaan. Se on ollut yksi ongelma.

Toinen ongelma, mistä voi syyttää ja kohdistaa kritiikkiä alueellisiin ympäristökeskuksiin siihen aikaan, ehkä myös Sykkeeseen, siis Suomen ympäristökeskukseen, oli se, että kaikesta huolimatta ei kylliksi kuitenkaan informoitu. Kun sitten kutsuttiin Lauri Tarasti tekemään tätä selvitystyötä tässä asiassa, niin hänen keskeisin viestinsä oli nimenomaan tämän kiinteistökohtaisen informaation ja kiinteistökohtaisen neuvonnan toteuttaminen. Hän esitti, että budjetissa pitäisi olla 5 miljoonaa euroa, viisinkertainen määrä rahaa verrattuna siihen, mitä siinä nyt on ollut. Nyt on ollut miljoona euroa — nyt oli 2 miljoonaa, kun oli lisäbudjetissa vielä miljoona lisää — mutta nyt tällekin vuodelle on miljoona euroa neuvontaan.

Tässä on tämän asian keskeinen ongelma: on johdettu harhaan. Sitten tämä on tarjonnut joillekin veivareille aika hauskan veivin veivata tällaista ihmisten yleistä epäluuloa ympäristökysymyksissä ja vähän niin kuin hällä väliä -juttua ja kaikkea tämän tyyppistä. Tätä on käytetty niin sanotusti poliittisena polttoaineena aika tavalla myös, etenkin tietysti missäpä muualla kuin haja-asutusalueilla. Mutta varmasti on syntynyt ja tämä veivaus vielä lisännyt sitä ihmisten pelkoa, epäluuloa ja ihan ahdistustakin.

Kädessäni on vuodelta 2009, siis ei mikään kovin vanha, julkaisu "Haja-asutusalueiden jätevesihuollon tehostamisen toimeenpano", josta muuten myös, ymmärsin — kun hän kävi hakemassa työhuoneestani noita asiakirjoja — ed. Pentti Oinonen puhui, mikä on ranta-alue ja miten se voidaan määritellä: "Vesiensuojelullisilla perusteilla kunnallisissa määräyksissä ranta-alueen ulottuvuus on käytännössä vaihdellut 50—200 m keskivedenkorkeuden mukaisesta rantaviivasta." Se on se rantaviiva.

Sitten tässä ympäristövaliokunnan todellakin hyvän työn tuloksena tulleessa laissa, joka on nyt ollut täällä yksityiskohtaisessa käsittelyssä, nyt toisessa käsittelyssä, kyllä on nostettu asetuksen tasolta lakiin nämä asiat. Käsittelyvaatimuksesta poikkeamisen kohdalla on tehty yksityiskohtaista erittelyä, mitä se merkitsee. Voimaantulosäännöksen 68 vuotta on uusi asia, sitä ei ole aikaisemmin ollut.

Mutta, ed. Vistbacka, nyt kun haetaan sitä, kuka voi laittaa sen sulan hattuunsa, että on saanut aikaan ikään kuin uuden prosessin, niin sanoisin tähän, että nämä kaikki samat asiat ovat siellä vanhassa laissa, ympäristönsuojelulaissa, siinä 18 §:ssä, joka nyt siis esitetään kumottavaksi, ja niissä erilaisissa muissa kohdissa, 91 §:n siinä 5 momentissa, joka muuten lisättiin 2000-luvulla sinne, jne. Siis siellä on ollut tämä sosiaalisten syitten aiheuttama poikkeamismahdollisuus. Terveydenhoito kuuluu siihen, työttömyys, asukkaiden korkea ikä. Ne on kaikki nyt tässä 27 d §:ssä, sen 1, 2, 3 kohdassa, jaoteltu, mutta siellä ne ovat ylimalkaisessa muodossa.

No, mikä on nyt hyvä asia tässä tietysti? Tämähän on selvä eteenpäinmeno. Uskomatta nyt sitä mitenkään erityisesti, että se asetus oli jotenkin kamalasti perustuslain vastainen, vaan ongelma oli se, että ne asiat, jotka vaikuttivat ihmisten kohteluun ja heidän asemaansa, oli lueteltu ja mainittu ainoastaan asetuksessa eikä lain tasolla. Tässä mielessä se oli tietysti perustuslain vastainen. Toisin sanoen lakiin nostaminen kuuluu nykyperustuslain luonteeseen ja sen henkeen ja kirjaimeen.

Edelleenkin perustuslakivaliokuntahan käsitteli sen asian, minkä ed. Pentti Oinonen lausumaehdotuksessaan esitti, että onko aiheutettu haittaa, sellaista haittaa, joka edellyttäisi valtion korvausta. Sehän on nyt todettu, että sellaista ei olisi. Siinä mielessä se lausumaehdotus ei ehkä sitten kuitenkaan ole kovin perusteltu.

Mutta kaiken kaikkiaan tähän huoleen, että koko valtakunnassa ihmisiä kohdeltaisiin tasavertaisesti, siihen tämä uusi lakiesitys pyrkii, ja sen takia tässä on nimenomaan nämä yksityiskohdittain huomioitu.

Yksi asia, mikä tietysti on nyt tämän meidän hyvän työmme ulkopuolella, ovat ne resurssit, joihinka kyllä niissä ympäristövaliokunnan lausumissa kiinnitetään huomiota. Pitää olla kylliksi resursseja myös kunnilla, niin että ne voivat katsoa sitten näitä sosiaalisia asioita ja toteuttaa niiden mukaan nämä poikkeamiset. Se, onko kaikkialla, Rautavaaralla ja muualla, näitä resursseja, on taas toinen kysymys.

Mutta ehkä yksi kaikkein tärkein asia on se, että kunnilla on omat ympäristönsuojelumääräyksensä, jotka sitten määrittelevät nämä ranta-alueet, herkät pohjavesialueet, ja toisaalta on valtakunnallisesti hyväksytyt vesienhoitosuunnitelmat. Nyt ympäristönsuojelulain 92 §:n 2 momentin mukaan ely-keskukset pystyvät näiden vesienhoitosuunnitelmien kautta osoittamaan ja velvoittamaan kuntia antamaan ympäristönsuojelumääräykset, jos niitä ei siis ole annettu eikä ole kuntakohtaisesti tiedossa, kuuluuko asianomainen kiinteistö nyt näiden lievempien vaatimusten vaiko niiden raskaampien vaatimusten piiriin. Ed. Vistbacka, siinä aikaisemmassakin asetuksessa oli määritelty nämä kaksi eri tasoa. Sen vanhankin asetuksen ja lain pohjalta olisi ollut mahdollista tehdä tämä jako, niin että tämäkään ei ole uusi asia.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ei ole mitenkään tavatonta, että tämä asia puhuttaa yhä edelleen, onhan se puhuttanut jo pari vuotta. Kiinnitän, arvoisa puhemies, huomiota ihan muutamaan näkökohtaan vaan.

Ensinnäkin, parlamentin historian kannalta tämä keskustelu on äärimmäisen mielenkiintoinen. Uskallan nyt käyttää jopa äärimmäinen-sanaa, joka täällä on erittäin suosittu mutta jota itse hyljeksin aika tiiviiseen tahtiin. Nimittäin täällä uskotaan puheen voimaan. Edustaja toisensa jälkeen nousee pönttöön todistamaan, että minä puhuin silloin ja silloin ja minä olen siis vaikuttanut tähän asiaan. Se on ihan mukava kuulla, koska minä olen puhunut tässä salissa enemmän kuin kukaan muu kansanedustaja koskaan, niin minullahan on varmasti ollut sitten joku vaikutus, mutta minä en ole vielä oikein tunnistanut sitä, missä se olisi tapahtunut. Se on päässyt luiskahtamaan.

Toinen asia, mikä liittyy tähän puheen valtaan ja puheen voimaan, on se, että minä olen ymmärtänyt, että perustuslain takia nämä asiat, nämä asetuksen tietyt kohdat, piti siirrettämän lain tasolle. Elikkä se oli väistämätön tulos, että jos se puheella siirtyi sieltä asetuksesta lain tasolle, niin sehän on mahtavaa puheen voimaa ja minä onnittelen kaikkia, jotka saavat siirtymään. Kannattaisi ruveta louskuttamaan leukojaan aika paljonkin, koska siellä on paljon siirrettävää vielä nytkin.

Ja sitten kolmas asia on se, minkä takia ympäristöministeriössä tämä asia on sitten klikkaillut aika pahemman kerran. Minä pistän kyllä tuottavuusohjelman piikkiin aika paljon näissä asioissa. Jos on yksi ainut virkamies näin isojen asioitten takana, niin kyllä siinä helposti herpaantuu valppaus ja siinä sitten käy vähän huonosti.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen mainitsi näistä myyntimiehistä, että lähtivät kovalla innolla kiiruusti myymään. Tietysti puolustelen sitäkin, että heille ei aivan selkeitä sääntöjäkään varmaan ollut, ja ymmärrän kylläkin myyntimiesten käyttäytymisen.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen hyvinkin voimallisesti puolusteli valtiota ja otti pois vastuuta valtiolta. Jos ed. Tiusanen miettisi sitä, että jos yksityinen ihminen aiheuttaisi vahinkoa toiselle ihmiselle tai höynäyttäisi toista ihmistä niin, että hän hankkisi joitakin tällaisia vastaavia laitteistoja jopa 10 000 euron edestä, niin minun käsittääkseni siitä hän joutuisi oikeudessa vastuuseen ja korvausvelvolliseksi, niin minulle ei oikein käy jakeluun, kuinka tämä on mahdollista, että jos valtio on jonkun tällaisen aiheutuksen säätänyt ja sen huonon ohjeistuksen vuoksi sitten ovat kansalaiset hankkineet tällaisia laitteita, niin mikä siinä erottaa sitten valtion ja yksityisen ihmisen tässä korvausvelvollisuudessa? Sitä minä en oikein käsitä, ja tähän minä haluaisin jostakin saada vastauksen..

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Yritän vastata ed. Pentti Oinoselle. Totesin, että perustuslakivaliokunnassa on katsottu, että tämä korvauskynnys ei ylity. Siis se on taas toinen asia, se ei ole mikään minun henkilökohtainen mielipiteeni, vaan viittaan vaan tähän.

Mutta sitten tämä valtion vastuu, sanotaan nyt, lainsäätäjän, tässä tapauksessa sitten Jäätteenmäen hallituksen, tai kenen piikissä se asetus onkaan. Siinä asetuksessa sellaisenaan ja sen tukena olevassa ympäristönsuojelulaissa ei ole sellaista pykälää taikka kohtaa, joka velvoittaisi esimerkiksi sellaiseen tyypilliseen mummonmökkiin, jossa on ulkohuussi ja jossa ehkä vesi tulee sisään ja menee putkesta ulos, tekemään minkäänlaisia raskaita investointeja, ei todellakaan. Siinä vanhassakaan versiossa ei ole, niin kuin ei tässä uudessakaan.

Mikä on sitten tämä puuttuvan informaation, ohjeistuksen, rooli tässä? Miten paljon se tuo vastuuta alueellisille ympäristökeskuksille tai ympäristöviranomaisille? On varmasti aiheellinen kysymys, pitäisikö siitä ottaa nämä nyt sitten vielä luokalle. Mutta toisaalta se tekijä, mikä on aikaansaanut tämän ostotapahtuman, on kyllä se ed. Laxellin mainitsema liikemiesaktiivisuus, jonka minäkin tietysti ensiksi sanoin jo ja jota kommentoin. Mutta joka tapauksessa se halu myydä se tuote — koska siitä saa sitten kuitenkin sen voiton — on ollut se ongelma.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Maaseudulla paljon huolta, epätietoisuutta, henkistä ja ehkä taloudellistakin tuskaa tuottanut kysymys alkaa olla nyt loppuvaiheissa. Toivoa sopii, että ratkaisut, mihinkä päädytään, ovat sellaisia, että niihin mahdollisimman moni voi olla tyytyväinen. On aivan hyvä, että on kiinnitetty siihen asiaan huomiota, että monia henkilöitä on eräällä tapaa harhautettu hankkimaan kalliita laitteita ja tekemään sitä kautta tarpeettoman kalliiksi tulleita investointeja. Tämä on ongelma, joka pitää vähintäänkin tiedostaa, ja pitää katsoa, mitä sen korjaamiseksi saattaa olla tehtävissä.

Mutta tässä yhteydessä tuon esille sen, että nyt viimeistään Suomessa on lainsäädäntötasolla jätevesikysymys hoidettu. Asiat on kunnossa. Suomi varmasti hoitaa maailmassa eturivissä, ehkä ihan kärjessä, jätevesien puhtautta haja-asutusalueilla, ja tämä vahvuus pitää tiedostaa ja ottaa huomioon myös mahdollisuutena rantarakentamisessa niin pysyvän asutuksen kuin vapaa-ajanasutuksen rantarakentamisessa ja sitä kautta maaseudun elinvoiman säilyttämisessä ja lisäämisessä. Näkisin, että tämä laki antaa mahdollisuuksia, joita pitää voida hyödyntää.

Samalla palaan aiemmin käyttämiini puheenvuoroihin biokaasuista. Kun maaseudulla on yhä enemmän jätevesiverkostoa, niin tätä kautta saataisiin kunnissa biokaasun tuotantoon raaka-ainetta ja sitä kautta todella hoidettua puhtaasti ja ympäristöystävällisesti ne jätteet, mitä näihin viemäriverkostoihin kertyy, sen sijaan että niitä laskettaisiin vesistöön.