Täysistunnon pöytäkirja 153/2010 vp

PTK 153/2010 vp

153. TORSTAINA 10. HELMIKUUTA 2011 kello 16.01

Tarkistettu versio 2.0

6) Hallituksen esitys rikosseuraamusalan organisaatiouudistukseen liittyvien lakien muuttamiseksi

 

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Lakivaliokunta sai valmiiksi mietinnön hallituksen esityksestä, jonka myötä elinkautiseen vankeuteen tuomitun vangin vankilassa tehtäviä riskiarvioita lisätään. Hallituksen esitys liittyy rikosseuraamusalan organisaatiouudistukseen ja sitä koskevien lakien muuttamiseen. Lainmuutoksen seurauksena elinkautisvangin riski syyllistyä väkivaltarikokseen on selvitettävä ennen vangin päästämistä ehdonalaiseen vapauteen.

Tässä yhteydessä lienee jälleen kerran syytä muistuttaa siitä, että elinkautiseen vankeusrangaistukseen Suomessa tuomitaan kaikkein törkeimpiin väkivaltarikoksiin eli murhaan syyllistyneet.

Elinkautisvangin ehdonalaisesta vapauttamisesta päättää kokonaisarvion tehtyään Helsingin hovioikeus. Tämän lakiesityksen mukaan elinkautisvangista vaaditaan aina riskiarviointiin perustuva oikeuspsykiatrin arvio. Tuossa arviossa tutkitaan vangin riskiä syyllistyä vapauduttuaan uudelleen väkivaltarikokseen. Arvion tekee Rikosseuraamuslaitoksen terveydenhuoltoyksikön psykiatrinen vankisairaala. Riskiarvio liitetään Rikosseuraamuslaitoksen lausuntoon, jonka se antaa Helsingin hovioikeudelle.

Hallituksen esityksessä riskiarvion sisällöksi oli määritelmä: "arvio vangin riskistä käyttäytyä väkivaltaisesti". Lakivaliokunnan käsittelyssä tuota ilmaisua haluttiin tarkentaa ja todentaa väkivaltaisuutta nimenomaan väkivaltarikosten tunnusmerkistön kautta. Aluksi esillä oli määritelmä vangin riskistä syyllistyä "törkeään väkivaltarikokseen", mutta valiokunta päätyi viisaasti nyt esillä olevaan määritelmään: "arvio vangin riskistä syyllistyä väkivaltarikokseen".

Arvoisa puhemies! Otin tähän asiaan vahvasti kantaa viime vuoden heinäkuussa, kun vain puoli vuotta aikaisemmin vankilasta vapautunut mies surmasi kolme ihmistä Porvoossa hampurilaisravintolan autokaistalla. Mies ampui kolme muuta asiakasta hetken mielijohteesta mitättömän riidan päätteeksi. Mies oli istunut elinkautista vaimonsa murhasta ja kahdesta tapon yrityksestä ja muista rikoksista. Vaadin tuolloin, että elinkautisvangit pitää tutkia tarkemmin ennen heidän vapauttamistaan vankilasta siviiliin, jotta riski syyllistyä väkivaltarikokseen saadaan selville ja vapautumista voidaan lykätä siihen asti, kunnes vanki pystyy itse kontrolloimaan käyttäytymistään.

Totesin tuolloin myös, että murhasta tuomittujen vapauttamisseulan pitää olla tiukempi ja että tuo erittäin surullinen kolmen ihmisen surma olisi saattanut olla estettävissä, jos ampuja olisi käynyt psykologiset testit ennen vapautumistaan. Selvästikään tuo mies ei ollut yhteiskuntakelpoinen siinä vaiheessa, kun hän oli päässyt ehdonalaiseen vapauteen elinkautisesta vankeusrangaistuksestaan. Se on niin, että Mäkkärin jonossa pitää osata asioida ampumatta muita ihmisiä.

Nyt voi olla erittäin tyytyväinen siihen, että puute riskiarvioinneissa saadaan tämän esityksen myötä korjattua. Vankien riskiarviointi yhdistettynä tehokkaaseen valvontaan sekä päihteiden käytön vähentämiseen edistää yhteiskunnan turvallisuutta. Lainmuutoksen jälkeen väkivaltaista elinkautisvankia ei päästetä vapauteen ennen kuin vanki pystyy itse kontrolloimaan omaa käyttäytymistään eikä ole väkivaltaisuutensa puolesta riski muiden turvallisuudelle.

Asiantuntijat ovat sanoneet, että nyt esitetty lainmuutos nostaa väkivaltaisuuteen taipuvaisen elinkautisvangin kynnystä päästä ehdonalaiseen vapauteen. Niin pitää ollakin. Tämä lakimuutos on hyvä yhteiskunnan turvallisuutta ja ihmisten turvallisuudentunnetta kohottava asia.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Törkeisiin väkivaltarikoksiin syyllistyneiden henkilöiden vankilasta vapautuminen ja uudelleen rikoksiin syyllistyminen puhuttaa kansalaisia, ja erityisesti kyllä myöskin tärkeästä syystä.

Muistan itse, että joskus 1990-luvun loppupuolella omalla työpaikallani menimme sellaiseen paikkaan, missä eräs mies ravintolajonossa heilutteli stilettiä, joka oli 32 senttiä pitkä, ja haastoi riitaa. Toimme hänet poliisilaitokselle. Olin siellä poliisipartion mukana, koska olin päällystövastaavana siellä. Pohdimme, kukas tämä kaveri oikein on, ja hän kävi kuin höyrykone. Sitten paljastui, että hän oli 1980 ja 1990-luvun vaihteessa tappanut kaksi viatonta ihmistä, joutui vankilaan, tappoi vankilassa kolmannen, ja oli saanut näistä tuomionsa. Kokonaisaika, mitä hän oli vankilassa ollut, oli kymmenkunta vuotta, ja hän oli vapaudessa.

Me totesimme poliisin ammattitaidolla ja kokemuksella, joka ei ole varmasti psyykkisesti sairaita henkilöitä hoitavien ammattihenkilöiden arvioinnin tasolla, mutta me totesimme, että vapaudessa ollessaan tämän väkivaltaisen henkilön riski syyllistyä uuteen väkivaltarikokseen voi olla kovin matala. Oli elokuu, muistaakseni vuosi 2000, ja kun elettiin tammikuuta, tämä mies ampui seuraavan uhrinsa, neljännen, niskaan ampumalla. Ja kun meni muutama vuosi, niin tämä sama rikollinen piiri pyöri ympäriinsä eri väkivaltajutuissa ympäri maata. En tiedä tällä hetkellä, onko hän sitten edelleen vapaudessa vai miten tämä väkivaltakierre siellä jatkuu.

No, muutama päivä sitten saimme lukea lehdestä, että Suomenlinnassa avovankilassa on henkilö, joka vuonna 2002 murhasi ystävänsä kanssa miehen kuristamalla hänet johdonpätkällä, ja kun johto meni poikki, sitten kuristettiin käsin. Siirtyivät taloon, tapasivat siellä ilmeisesti tuntemattoman pariskunnan ja kävivät kimppuun, mies pääsi pakoon, ottivat naisen ja veivät muutaman kymmenen kilometrin päähän ja puukottivat kuoliaaksi. Lähtivät etsimään miestä, löysivät miehen ja puukottivat hänetkin hengiltä.

Kysymyksessä oli kolme murhaa, ja murhasta voi saada Suomessa vain elinkautisen. Kun nämä määräajat ja elinkautiset monesti kansan suussa sotketaan, niin sanon, että elinkautisessa ei ole määräaikaa. Sieltä voi päästä vapauteen vain erikseen joko presidentin armahduksella tai hovioikeuden erityisellä päätöksellä.

Nyt kun katsotaan tätä viimeksi kerrottua tapausta, on hämmästyttävää, että ihminen Suomessa syyllistyy vuonna 2003 tuomitun rangaistuksen mukaan kolmeen murhaan ja saa elinkautisen ja on 7 vuoden kuluttua avovankilassa tekemässä joitain käytännön töitä. Huomasin, että vankeinhoitoviranomaiset totesivat, että tämä on "tällaista vähän uutta käytäntöä".

Kun meillä oli aiemmin käsittelyssä hallituksen esitys elinkautisvankien rangaistuksen laskemisesta, esitykseen sisältyi lievennys, vuoden vähennys minimissä, milloin täysi-ikäinen murhan tekijä voitaisiin laskea ehdonalaiseen tai vapauteen. Onneksi valiokunnassa asia tyrmättiin ja sitä ei muutettu.

Toinen asia, mikä siinä laissa oli, joka oli vähän kätkettynä sinne: Meillä oli asiantuntijoidenkin mukaan käsitys, että 15 vuoden raja, joka siinä laissa oli, ei koske kokonaisrangaistukseen määrättyjä henkilöitä. Otan esimerkin:

Henkilö syyllistyy tappoon ja tekee sen sillä tavalla raa’asti, mutta se ei ole murha, saa 10 vuotta ehdotonta vankeutta, jonkun ajan päästä syyllistyy toiseen tappoon, saa siitä 8 vuotta. Lain mukaan hovioikeus voi päättää kokonaisarvion perusteella, että henkilö on erityisen väkivaltainen ja hänen täytyy istua kaikki nämä vuodet. Me olimme tekemässä lakia, joka olisi leikannut noin 5 vuotta maksimirangaistuksesta, jos tekee useita henkirikoksia. Itsekin siinä sitten jouduin aika perustellusti perustelemaan, että tämä asia on avattava uudelleen ja meidän on kuultava asiantuntijaa, ja kun me kuulimme sitten uudelleen asiantuntijaa, sain siitä vähän valiokunnan puheenjohtajalta ensin nuhteitakin, mutta sitten hän kyllä kiitti, kun havaitsimme tämmöisen virheen, jonka olisimme siihen lakiin tehneet. Oikeusministeriö kyllä tietysti sen tiesi, millä tavalla sen lain käsittelyssä käy, mutta meille se ei suoraan kuitenkaan asiantuntijakuulemisessa valjennut.

Ei ole varmasti perusteeton tämä lainmuutos tästä riskiarviosta. Se on erittäin tarpeellinen ja välttämätön. Tämähän tarkoittaa, niin kuin asiantuntevasti kollegani ed. Kalle Jokinen totesi, sitä, että vankilasta asiantuntijahenkilöt antavat riskiarvion, ja nykypäivänä tämä järjestelmä on aika kehittynyt, pystytään arvioimaan tarkemmin kuin ennen, millä tavalla henkilö voisi olla väkivaltainen tai onko hänessä tämmöisiä väkivaltaisia piirteitä. Ja kun hovioikeus edelleen nykyisten säännösten perusteella yksin harkitsee, vapautetaanko vaiko ei, niin tämä arvio, joka sinne saadaan mahdollisesta väkivaltaisesta käyttäytymisestä, on erittäin tervetullut.

Lakivaliokunnassa käytiin keskustelua siitä, tulisiko tämän kynnyksen lausunnon antamisesta olla: "riski syyllistyä vakavaan väkivaltarikokseen". Valiokunta keskustelussa päätyi siihen, että näin korkeaa kynnystä ei tule asettaa, ja toisaalta, onko se edes mahdollistakaan, että lausunnon antamisessa väkivaltaisuudesta voitaisiin määritellä, että tämä henkilö kyllä voi syyllistyä väkivaltarikokseen, mutta hän ei syyllisty vakavaan väkivaltarikokseen, ja toisaalta sitten toisinpäin, että tämä henkilö syyllistyy todennäköisesti vakavaan väkivaltarikokseen. Jonkun verranhan siinä vääntöä oli, mutta tässä mielessä pidän tätä valiokunnan lopullista ratkaisua ainoana oikeana, koska silloin lausunnon antaminen on matalammalla kynnyksellä ja hovi-oikeuden arviointipykälät pysyvät aivan entisellään, eli hovioikeus harkitsee ja sinne tulee laajemmin näitä arvioita mahdollisesta väkivaltaisuudesta.

Arvoisa puhemies! Tästä huolimatta kannan suurta huolta siitä, että Suomessa väkivaltarikoksiin syyllistyneitä on entistä enemmän ja nopeammin alettu laskea kansan pariin, vähän niin kuin luottaen, että eiköhän hän nyt siellä selviä. Sellainen vapauttamismenettely ei vastaa yleistä oikeustajua. Toivoisin, että tästä kansan mielipiteestä — täällä eduskunnassa ainakin jonkun verran on kansanedustajia, jotka kantavat tästä huolta ja tuovat aiheensa esille — otettaisiin vaarin oikeusministeriössä ja vankeinhoito-organisaatiossa ja tietysti ensi sijassa ministerin toimissa.

Arvoisa puhemies! Toivon, että tämä edesauttaa harkintaa ja oikeita päätöksiä tämmöisen elinkautisvangin vapauttamisen suhteen. Eli elinkautisvankihan Suomessa vapautuu 13 vuoden 8 kuukauden keskimääräisellä ajalla, eli ei siellä kauhean kauan istuta. Toisaalta jos on tuomittu elinkautiseen vankeusrangaistukseen ja tekee tapon, ei siitä enää sitten seuraa mitään eikä myöskään toista elinkautista, että se elinkautinen on vähän tämmöinen tuomio. Useat tekevätkin sitten näitä väkivaltarikoksia, ja rangaistus ei pitene eikä muutu. Tässä mielessä en näe järkeväksi, että sellaisia riskihenkilöitä pitää laskea takaisin tuonne kansan pariin. Kyllä meidän pitää varmistua siitä, että hän ei ole väkivaltainen, ja jos hän on väkivaltainen, hänen täytyy saada psykiatrista hoitoa suljettujen ovien takana, ei kaljakuppilassa tai haastamassa riitaa jossakin ravintolan jonossa tavallisten ihmisten kanssa.

Lauri Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustajat Kaltiokumpu ja Jokinen käyttivät erittäin hyvät, asiantuntevat puheenvuorot, ryhdikkäät puheenvuorot, ja samalla on annettava tunnustus, että lakivaliokunnassa on ilmennyt tahtoa, joka varmasti edustaa kansan laajan enemmistön näkemystä toisin kuin nykyisen oikeusministerin liberaalit näkemykset silloin, jos on ihmisen väkivallasta ihmistä kohtaan kyse. Pidän hyvin tärkeänä, että kansan oikeustaju on myöskin lainsäädännön perusta ja nämä, jotka syyllistyvät rikoksiin, tulee väkivaltarikosten osalta saattaa sellaisiin vankeinhoitolaitoksiin, että he eivät pysty tekemään niitä tekoja, joita nyt liian usein tapahtuu, että murhasta tai taposta tuomittu pääsee joko lomalle tai muuten vapaalle ja sitten nopeasti uusii näitä tekojaan. Näitä on aivan liian paljon.

Tässä yhteydessä minun on pakko käyttää myös puheenvuoro, jonka ne ihmiset, jotka virkatyönsä puolesta auttavat henkirikoksen uhrin omaisia, ovat minua kehottaneet pitämään. Nämä uhrin omaisten auttajat ovat minulle sanoneet, että käytä ihmeessä siellä eduskunnassa puheenvuoro myös uhrin omaisten näkökulmasta. Meillä vain säälitään ja paapotaan rikoksen tekijöitä mutta unohdetaan ne, jotka kärsivät uhrin omaisina. Tästä puolesta haluan tässä yhteydessä muistuttaa. He joutuvat usein unohduksiin, eivät saa korvauksia, ja tämä puoli pitäisi ottaa huomioon: ne ihmiset, jotka kärsivät väkivallanteoista.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Lauri Oinonen toi tuossa esille saman näkökulman, jonka ajattelin tuoda tähän keskusteluun, eli puhutaan elinkautisvangeista, puhutaan henkilöistä, jotka ovat murhanneet toisen ihmisen, harkitulla, kylmäverisellä tavalla vieneet hengen toiselta ihmiseltä. Näillä ihmisillä on omaisia, läheisiä, joille noista traagisista tapahtumista tulee elinikäinen murhe ja tuska. Kansan oikeustaju sillä lailla yleistettynä tulee monesti esille, ja elinkautinen haluttaisiin mieltää niin, että se on elinikäinen tuomio. Jos vie toiselta hengen, niin silloin olisi syytä sitten loppuikä sitä tuomiota myös kärsiä. Meidän järjestelmämme ei kuitenkaan ole tällainen.

Tämä lakimuutos on nyt tiukennus niiden elinkautisvankien rangaistukseen, joilla on väkivaltainen taipumus jäljellä. Nyt se taipumus ja riski väkivaltaiseen käyttäytymiseen, väkivaltarikokseen uudelleensyyllistymiseen, tutkitaan tarkasti ja Helsingin hovioikeus, joka tekee tuon kokonaisharkinnan siitä, voidaanko elinkautisvanki päästää jo vapauteen, saa tässä erittäin hyvän työkalun mutta saa myös suuren vastuun tämän muutoksen myötä tutkia tarkasti tämä asia.

Toisaalta tämä antaa myös pontta vankeinhoidolle kehittää menetelmiä, joilla vanki pystyy itse tunnistamaan väkivaltaisuutensa ja terapian keinoin rangaistusta kärsiessään pyrkimään pois tuosta taipumuksestaan. Toivottavasti se antaa myös panoksia ja työtä siihen suuntaan.

Marko Asell /sd:

Arvoisa puhemies! Taitaa valitettavasti olla kuitenkin asianlaita niin, että tietystä promillesta hulluja ei päästä minkään näköisillä rangaistuksilla. Niitä rikollisia on aina olemassa, ja osa niistä sitten huumeiden ja alkoholin sekakäyttäjinä sortuu aina uudestaan tekemään näitä tekoja. Kannatan kyllä näitten rangaistusten kiristämistä, mutta niin kuin joissain tutkimuksissa oli todettu, esimerkiksi USA:ssa kuolemanrangaistuksetkaan eivät estä niitä, päinvastoin, saattaa olla jopa isompia rikostilastoja semmoisissa osavaltioissa.

Ongelmana on tietysti tänä päivänä vankiloiden ahtaus, ja mikäli tässä nyt nämä ennustukset, mitä ed. Kaltiokumpukin toi esille, käyvät toteen, vankiloitten ahtaus sen kuin lisääntyy tulevaisuudessa. Pitäisi harkita sitä, että nämä lapsen raiskaajat ja pedofiilit, mitä nytkin on uutisoitu lehdissä, ja murhaajat ja muut jollain yhteistyöllä siirrettäisiin vaikka Venäjän vankiloihin, jos se olisi mahdollista. Tässä minä kannatan ulkoistamista ja ostopalvelun käyttöönottoa. Silloin ainakin saataisiin tilaa mahdollisesti tälle lisääntyvälle rikollisjoukolle.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Asellille totean, että murhan tuomioasiassa ei ole kysymys rangaistuksen ankaroittamisesta, koska heillä on elinkautinen tuomio. Kysymys on siitä, kuinka aikaisin se lievennetään niin, että heidät lasketaan sieltä pois. Ja sen verran sanon, että yhteiskunnalle se määrä, joka kärsii vankilassa rangaistusta murhaan tai tappoon syyllistymisestä, ei ole eikä voi olla kustannuskysymys.

Vielä sanon uhrin asemaan liittyen sen, että muutama viikko sitten minuunkin oltiin yhteydessä ja kannettiin huolta siitä, että kun tekijä oli tehnyt nuoremman naishenkilön tapon yrityksen ja joutui sitten vankilaan, niin tämä vankeinhoito-organisaatio sijoitti hänet samalle paikkakunnalle avolaitokseen. Ei tässä kyllä ole mitään järkeä. Kyllä jonkinlainen tolkku pitäisi olla siinä, kuinka paljon uhri ajattelee sitä, että tämä tekijä saattaa löytää hänet, ja löytääpä tietenkin, jos haluaa. Jollakin tavalla pitäisi tämmöisetkin asiat miettiä. Kyllä meillä vähän liian korostetusti on tämä vapauteen laskeminen, ja sitten ajatellaan, että se tulee edulliseksi, mutta minusta se ei välttämättä tule. Jos henkilö jatkaa väkivaltaista käyttäytymistä, se käynnistää valtavan koneiston virkamiehiä, syyttäjät ja oikeuslaitoksen tutkimaan ja se ruletti jatkuu koko ajan. Kyllä meidän pitää pystyä pitämään väkivaltarikolliset ensinnäkin tuomionsa ajan vankiloissa, ja toisaalta heidän pitää saada apua, niin että he selviävät tästä kierteestä.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Onneksi meillä on ollut tänään useampi inhimillinen asiantuntija tässä salissa. Se on hienoa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä kerran painotan tätä uhrin omaisten asemaa. Se täytyy muistaa hyvin voimakkaasti.

Ed. Asell toi mielenkiintoisen ajatuksen henkirikoksiin syyllistyneiden sijoittamisesta ulkoistamalla Venäjän vankiloihin. Tämähän saattaisi olla yksi ratkaisu. Aikoinaanhan murhasta tuomitut sijoitettiin autonomian aikana Siperiaan, Norjasta aikoinaan Huippuvuorille, ja oliko niin, että jos Huippuvuorilla pystyi elämään vuodenkierron ympäri, sitten saattoi jopa vapautua.

Mutta näkisin, että elinkautisvangeille pitäisi luoda sellaiset tilat, joissa he voivat rangaistuksensa kärsiä, jotka olisivat tietysti inhimilliset mutta joissa olisi mahdollisuus tehdä työtä, mahdollisuus saada sillä tavalla myöskin kuluja vastaavaa aineellista tuottoa, mitä fyysinen kunto mahdollistaa. Tätä varten meidän pitäisi kehittää ihan soveltuvia vankeinhoitolaitoksia. Tässäkin yhteydessä muistutan, että Keuruun Haapamäelle aikanaan jo 1970-luvun lopulla suunniteltiin vankeinhoitolaitosta. Siihen tehtiin suunnitelmat, maa-alue- ja rakennussuunnitelmat, ja sijoitettiin niihin aika paljon rahaa. Tässä saattaisi olla yksi mahdollisuus vaikkapa tähän tarkoitukseen, mitä me nyt tänään käsittelemme.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen mielenkiinnolla kuunnellut tätä keskustelua, ja siellä on aina silloin tällöin vilahtanut raha ja kustannukset. On aivan selvä asia, että tuomiota ei tehdä kustannusperusteilla. Mutta sen minä olen tässä oppinut tämän vaalikauden aikana, että kyllä niitä kustannuksia lasketaan ja kyllä valtiovarainministeriön haukat ovat miettimässä näitä asioita ja palautetta antamassa oikeusministeriön virkakunnalle ja ministerillekin raha-asioista. Elikkä siellä taustalla raha kuitenkin vaikuttaa.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pulliainen tuossa toi tuon kustannuskysymyksen, ja on aivan totta, että vankeinhoidonkin kustannukset ovat olleet vaikuttamassa kriminaalipolitiikan suuntaan jollain lailla.

Niin kuin ed. Kaltiokumpu tuossa omassa puheenvuorossaan sanoi, vajaa vuosi sitten lakivaliokunnalle esiteltiin lakiesitys, jossa oltiin lieventämässä elinkautisvankien rangaistusaikaa. Siinä yhteydessä lakivaliokunta avasi uudelleen tuon asiantuntijakuulemisen ja päädyttiin aivan toisenlaiseen ratkaisuun ja hyvään ratkaisuun, ja siinä vaiheessa ikään kuin tuo linja tuossa lakivaliokunnan toiminnassa muuttui ja lakivaliokunta otti sen roolin, joka sille kuuluu näissä asioissa.

Tämä nyt käsiteltävänä oleva lakiesitys on jatkumo sille suunnanmuutokselle, ja se on suunta oikeaan suuntaan. Se on suunta turvallisempaan yhteiskuntaan. Se vähentää väkivaltarikoksen uusimisriskiä, ja se mahdollistaa sen, että väkivaltainen ihminen on niin kauan siellä kiven sisässä kuin hän tuosta väkivaltaisuudestaan ikään kuin paranee. Tämä on hyvä esitys, ja tämä on hyvä suunta.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Otan tässä esille kaksi asiaa.

Ensinnäkin, ed. Asell, varmaan vähän leikkisästi heititte tämän Siperia-asian. En kyllä semmoista kannata. Kansan suussa ehkä tämmöisiäkin ratkaisukeinoja esitetään, mutta kyllä se vähän brutaalia olisi ajatella, että itsenäinen valtio oikeasti lähtisi ostamaan palveluja joltakin toiselta valtiolta, puhumattakaan sitten tämmöiseltä vajaademokraattiselta valtiolta kuin Venäjältä. Toisaalta sitten kyllä vangeillakin on ihmisoikeudet ja heitä tulee kohdella oikein ja antaa mahdollisuus sellaiseen elämään kuin heidän elämästään voi rakentaa. Se vaan, että kun puhutaan rangaistuksen kärsimisestä ja ylitörkeistä rikoksista, niin yhteiskunnalla on velvollisuus harkita oikealla tavalla, mikä on se aika tai onko se aika, jolloin tämmöinen henkilö täytyy vapauttaa, ja mitkä ovat suojaverkot, niin että hän ei sitten uudelleen syyllistyisi. Itsekään en usko ollenkaan, että vankila ketään parantaa, mutta pitkän poliisikokemuksen perusteella voin sanoa, että ei paranna katukaan.

Toinen asia, mitä ed. Pulliainen täällä toi esille: Tämä on huolestuttanut valiokuntaa myös, ja valiokunta on sen mietintöihinkin kirjannut, että me saamme lakiesityksiä, joissa asiantuntijakuulemisessa ja lakiesityksen perusteluissa tuodaan taloudelliset seikat esille, ja me olemme edustaneet sitä näkemystä, ainakin enemmistö siellä valiokunnassa, että taloutta ei voi sotkea kriminaalipolitiikkaan, ja jos se sotketaan, niin sitten meille käy kyllä todella huonosti. Kriminaalipolitiikan täytyy olla määrätynlaista ja johdonmukaista. Valitettavasti se tällä hallituskaudella on ollut vähän liberaaliin suuntaan menossa.

Marko Asell /sd:

Arvoisa puhemies! Ehkä minäkin tässä enempi olen huolissani uhrien ihmisoikeuksista kuin näitten moninkertaisten tappajien ja murhaajien, joista puhutaan. Heidän elämäntyylinsä on aika brutaalia jo valmiiksi, ja siinä mielessä ei mitään pehmeitä rangaistuksia tulisi antaa. Siinä mielessä olen sitä mieltä, että rangaistuksia pitää koventaa, ja kyllä minäkin, jos minä olisin tappaja ja murhaaja, mieluummin avovankilassa olisin Suomessa kuin Venäjällä, varsinkin jos olisi Venäjällä semmoinen avovankila, missä nämä kaikki murhaajat olisivat vielä keskenään ilman muovilusikoita ja -haarukoita, niin silloin se olisi hyvä ratkaisu. Siellä tulisi tämmöistä luonnollista poistumaa tähän ryhmään sitten.

Yleiskeskustelu päättyi.