Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Itse budjettikirjassa pääluokka 35:n kohdalla on aivan hyvin otettu monta isoa asiaa esille. Yksi on nimenomaan ilmastonmuutos. Itämerestä on todettu siellä hyvin painokkaasti ja kestävästä kehityksestä on periaatteessa puhuttu aivan hyvin tekstiosassa, jolla pääluokka alkaa. Mutta sitten kun me etenemme kirjassa eteenpäin esimerkiksi kestävän kehityksen taikka ilmastonmuutoksen tietä, me huomaamme, että kuitenkaan niitä periaatteita ei sitten ihan käytännössä ikään kuin noudateta eli ei ole näiden ajatusten toteuttamiseksi voimavaroja. Tämä tulee esityksessä esille esimerkiksi rakennusten peruskorjausmäärärahoissa ja myös energiataloudellisten avustusten kohdalla siltä osin kuin se liittyy ympäristöministeriöön. Tämä asiahan liittyy myös kauppa- ja teollisuusministeriön pääluokkaan, joka on jo aikaisemmin käsitelty, mutta myöskin ympäristövaliokunta omassa lausunnossaan tähän viittaa, ja nimenomaan sellaisiin asioihin kuin demonstraatiolaitosten rakentamiseen, liittyvät ne sitten tuulivoimaan tai esimerkiksi bioenergiaan ja kaasutukseen.

Myöskin valtiovarainvaliokunnan kauppa- ja teollisuusjaosto ja kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalaa käsitellessään valiokunta kokonaisuudessaan ovat lausuneet tästä asiasta ja painottaneet demonstraatiolaitosten rakentamisen merkitystä. Se vain tarvitsisi määrärahaa, ja tältä osin voi todeta, että budjettiesitys on edelleenkin myöskin valtiovarainvaliokunnan käsittelyn jälkeen puutteellinen.

Mutta positiivisempiin asioihin, arvoisa puhemies: Ympäristövaliokunta otti aika moneen asiaan kantaa omassa lausunnossaan. Laskin valtiovarainvaliokunnan mietinnön sivuilta, kuinka monta asiaa valtiovarainvaliokunta on ikään kuin ottanut sitten kopiksi, ja totean, että on ainakin neljä tällaista suurempaa asiaa.

Aravalainojen lainaehtojen uudistaminen on otettu huomioon ja mainitsemani korjaustoiminnan rahoitus. Sehän oli tässä alkuperäisessä esityksessä 25 miljoonaa euroa, ja siinä oli 15 miljoonan markan vaje siihen, mitä oli vuoden 2001 budjetin taso. Molemmat toimijat, ympäristövaliokunta ja valtiovarainvaliokunta vastaavasti, totesivat yksimielisesti tämän 40 miljoonan euron tason tarpeen. Tämähän ei rasita itse budjettia. Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä puhutaan myös budjettitekniikasta, ja myöntämisvaltuuden lisäys voidaan tehdä ehdotetun varainhankintavaltuuden puitteissa, niin kuin tässä todetaan, koska Asuntorahasto on tämä toimija eikä tästä siis koidu suoraan rasitusta budjettiin.

Toinen asia, joka liittyy siis itse budjettikirjan perusteluosaan, on energiataloudelliset avustukset. Niihin ei ole oleellisesti puututtu eikä ole pystytty puuttumaan, ja siinä on juuri tämän Kioton-tien kysymys. Jos me aiomme pitää kiinni Suomen kansallisesta ilmasto-ohjelmasta, jonka tämä eduskunta hyväksyi 14. kesäkuuta tänä vuonna, me tarvitsemme välineitä siihen, me tarvitsemme ne keinot toteutettaviksi ja toteutettuina, jotka olemme luetelleet ilmasto-ohjelmassa. Yksimielisesti olemme ne siellä todenneet, mutta kuitenkin jätämme ne sitten perustamatta. Se on epäloogista eikä johda sillä tiellä eteenpäin.

Avustuksia, joita alun pitäen esitettiin vähennettäväksi 170 000 eurolla, valtiovarainvaliokunta on aivan oikein ja hyvällä tavalla lähtenyt korottamaan. Nämä avustukset ovat järjestöille ja yhdistyksille, jotka tekevät merkittävää luonnonsuojelutyötä. Tämä on hyvä asia.

Edelleen haluaisin kiinnittää huomiota valtiovarainvaliokunnan hyvään lisäykseen, joka liittyy saimaannorpan suojeluun. Lipposen toisen hallituksen hallitusohjelman siinä osassa, joka koskee ympäristöä ja nimenomaan ympäristöministeriön toiminnanalaa, aivan viime sanoina mainitaan saimaannorpan suojelun tehostaminen. Hyvä asia täällä, kun on noin 300 000 markkaa ensi vuodelle lisää. Sitä ei sovi väheksyä.

Hyvä asia on myös se, että valtiovarainvaliokunnan vastaava jaosto alun pitäen ja sitten valiokunta ovat huomioineet Repoveden kansallispuiston perustamiskysymyksen. Sehän tuli sinä aikana, kun valtiovarainvaliokunta käsitteli budjettia, varsin ajankohtaiseksi, koska UPM-Kymmene lahjoitti 450 hehtaaria valtiolle Repoveden alueelta ja ilmoitti valmiutensa toteuttaa 1 200 muuta hehtaaria luonnonsuojelulain alaisena suojelualueena ja ilman mitään kustannuksia valtiolle. Tämä hyvä ja positiivinen toimi joutuu kuitenkin kummalliseen valoon, jos se aiheuttaa verotuksen lisääntymistä lahjoittajalle. Tähän kysymykseen valtiovarainvaliokunta vastaa: "Saadun selvityksen mukaan lahjoituksen verokohteluun saattaa liittyä ongelmia. Jotta nyt kyseessä oleva hanke etenee ja jotta vastaavanlaisia lahjoituksia tulisi jatkossakin, on verotukseen liittyvät kysymykset selvitettävä." Tämä on erittäin tärkeä asia.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluaisin myös eräältä osalta hiukan kritisoida valtiovarainvaliokunnan mietintöä. Koska ed. Laukkanen on paikalla, se on varmaan paikallaan. Kehittämismallia, jonka te tuotte esille Valtion asuntorahasto -kohdassa kaavoitukseen liittyen, hiukan kummeksun, mutta tästä varmaan keskustelemme.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Totean, että kone sotkee järjestyksen, mutta yritän olla erittäin nopeapuheinen.

Vuoden 83 eduskunta viime töinään teki ympäristönsuojelullisesti kohtalokkaan päätöksen lisäämällä silloin voimassa olevaan vesilakiin niin sanotun etuvertailumomentin, jota sittemmin ryhtyivät vesioikeudet ja korkein hallinto-oikeus soveltamaan sallien hyvää tarkoittavan vesilain eräällä tavalla romuttamisen. Siitä on ollut seurauksena muun muassa vesistöissämme rehevöityvä kehitys, joka ei ole pysähtynyt oikeastaan ollenkaan.

Tämä pykälä on sittemmin kumottu, mutta on ollut erinomaisen mielenkiintoista havaita, kuinka tämän pykälän keskeinen sanoma on jäänyt elämään muun muassa ympäristökeskusten päätöksissä. Otan kaksi tuoretta esimerkkiä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen päätöksistä: Rautaruukin Raahen tehtaitten päästöjä koskevan päätöksen vuoden sisältä ja Oulun Energian lämpövoimalaitoksen lupapäätöksen, niin ikään viimeisen vuoden aikana. Kummassakin tapauksessa on yllättäen ruvettu höllentämään päästönormeja aivan merkittävällä tavalla ja käytetty perusteena nimenomaan huom. ei sitä, että lainsäädäntö erityisesti nyt mahdollistaisi tämän etuvertailun vaan päätöstekstissä niitä sanontoja, jotka olivat kumotussa etuvertailupykälässä, jos arvoisat edustajat pystyvät seuraamaan tätä. Siitä on ollut seurauksena huonontuva ympäristönsuojelun kehitys.

Olen rohjennut huomauttaa asianomaisille päättäville viranomaisille, että eihän näin voi olla asianlaita. Olen myöskin saattanut ympäristöministerin tietoon ja hänen alaisensa virkakunnan tietoon, että viimeistään nyt pitäisi tehdä tarkka poikkileikkausanalyysi siitä, että kehitys lupapäätösten osalta on menossa huonompaan suuntaan samanaikaisesti, kun seurausvaikutukset eivät suinkaan ole pienentyneet vaan pysyneet näiltä osin suurin piirtein entisellä tasolla. Mitään ympäristönsuojelun tilan niin merkittävää parantumista, että se oikeuttaisi tämän laatuiseen höllentävään lupapolitiikkaan, ei ole olemassa. Totean sen tässä yhteydessä, koska mitään muuta foorumia saattaa tätä asiaa pöytäkirjoihin ei ole olemassa.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Luulen, että 7 minuutilla en selviä. Joudun pyytämään uuden puheenvuoron. Siksi ajattelen jakaa tämän niin, että keskityn nyt asunto-osioon ja palaan ympäristöpuoleen hieman tuonnempana.

Näin opposition silmin tietysti täytyy sanoa, että hallituksen asuntopoliittiset saavutukset eivät kauheasti mairittele, ei sen enempää sen toteuttajia kuin kuluttajiakaan, eli kaikkein olennaisimpaan eli Pääkaupunkiseudun asuntopulan poistamiseen ja hintatason hillintäänhän ei ole pystytty. Asuntoja on toki vapailla markkinoilla, joilla pystyy kuitenkin liikkumaan vain osa asunnontarvitsijoista. Naapuristani Museokadulla myytiin jokunen päivä sitten huoneisto hintaan 17 500 markkaa neliö.

Pääkaupunkiseudun yhteisessä hakijajonossa oli asumisoikeusasunnon hakijanumeroita syyskuun lopussa 57 647, joista asunnon saaneita oli noin 12 000. Kehityksen toisessa päässä taas on 2—3 prosentin vuosittaiseen väestönkasvuun yltävien kasvukeskusten voimakas kysyntä ja toisessa taantuvien alueiden tyhjien asuntojen määrän kasvu jo 7 000 asuntoon. Tätäkin ongelmaa joudumme aivan varmasti lähivuosina vakavasti pohtimaan samalla tavoin kuin Ruotsissa on jo jouduttu tekemään. Mielestäni asuntopolitiikka onkin jätetty aivan liikaa markkinoiden ehdoilla toimivaksi. Hallitukselta on puuttunut ja puuttuu edelleen visio ja strategia.

Suomessa rakennetaan vuosittain noin 35 000 asuntoa. Budjettiarviot tälle ja ensi vuodelle lähtevät hieman alhaisemmasta tasosta. Valtion asuntotuotannon rahoitus, ja tämä on hyvin merkittävä linjaus, on viidessä vuodessa laskenut dramaattisesti 9,6 miljardista 5,6 miljardiin myöntämisvaltuuden osalta. Ensi vuoden budjetissa olevaan valtion tukemaan 12 500 uuden asunnon tuottamiseen ei tällä hetkellä pystytä; siihen ei uskota edes rakennuttajien piirissä. Siitähän puuttuu noin 2 000 asunnon rahoitus, koska kunnat eivät ole huolehtineet riittävän kaavoitetun tonttimaan hankinnasta ja toiseksi yhtenäislainan ehdot eivät ole sellaiset, että ne kiinnostavat tänä päivänä riittävästi rakennuttajia.

Ilmeisesti 90 prosenttia kaavoitetuista tonteista on yksityisillä rakennusliikkeillä, jotka, totta kai, käyttävät asianomaisen tonttikannan kovan rahan tuotantoon, ja siksi hallituksen olisi mielestäni pitänyt jatkaa kunnalle myönnettävän tonttimaan myyntivoiton lievempää verottamista. Olen vakuuttunut, että tämä keino olisi ollut olennaisesti tehokkaampi kuin nyt hallituksen esittämä malli Pääkaupunkiseudun kunnallistekniikan infrastruktuurin rakentamisavustuksesta.

Mikä on sitten meidän vaihtoehtomme ero tähän hallituksen tukimalliin? Se on lyhyesti sanottuna siinä, että me jättäisimme tämän 100 miljoonan markan erän suoraan Asuntorahaston käyttöön ja käytettäväksi kokonaisuudessaan suunnattavaksi asuntojen rakentamiseen, suoraan ja välittömästi asuntojen rakentamiseen. Tästä hyötyvät aivan varmasti suoraan ja välittömästi parhaiten asukkaat ja asuntojen tarvitsijat, kuluttajat.

Mielestäni suurin pulma tänä päivänä on rakennuskelpoisen tonttimaan puute. Pääkaupunkiseudullahan on raakamaata, jota tulisi voida jalostaa rakennuskelpoiseksi tonttimaaksi. Siksi me tarvitsemme vauhdittamista kaavoitukseen, sen hitauden ja sen byrokraattisuuden purkamista.

Suomessa tarvitaankin aivan uudenlaisia ennakkoluulottomia ja kokonaisvaltaisia avauksia asuntopolitiikan välineiksi, jotta pystyisimme paremmin asukaslähtöisesti vastaamaan kysyntään. Siksi — tulen nyt tähän ed. Tiusasen esiin nostamaan kysymykseen — koko rakennustuotannon arvoketjuja tulisikin arvioida uudelleen alkaen aina kaavoituksesta ja päätyen aluerakentamisen kokonaisvaltaiseen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Lähden siitä, että kunnilla edelleenkin voisi olla vastuu ensi sijassa yleiskaavan laadinnasta. Varsinaisen rakennuskaavan toteuttamisvastuuta voitaisiin hajauttaa amerikkalaisen mallin mukaan alueen kehittäjä- ja rakennuttajaportaalle, jolla on, totta kai, erittäin suuri intressi hakea rakennuskelpoista maata ja saada se nopeasti rakentamisen kohteeksi. (Ed. Tiusanen: Siellä onkin hyvä kaupunkirakentamisen malli!) — Erittäin mielenkiintoista uuden tyyppistä aluerakentamista. Suosittelen teillekin, ed. Tiusanen, tutustumista siihen. — Tällä mallilla saataisiin nykyiseen jäykkään ja hitaaseen kaavoituskäytäntöön vaihtoehtoja, jotka parhaimmillaan tuottaisivat nopeammin kaavoitettua rakennusmaata ja asuntoja. Samalla voisi syntyä uudenlaista mielenkiintoa moni-ilmeistä, pienimuotoista aluerakentamista kohtaan. Voitaisiin vähentää asuntotuotannon esteitä ja tuottaa asukkaille hyvin mieluisia asuntoja ja kauniita miljöitä. Tässä voisi olla hyvä lähtökohta modernin puutarhakaupungin rakentamiseksi Pääkaupunkiseudulle.

Hallitushan on kirjannut tavoitteekseen tiiviin ja matalan monimuotoisen rakentamisen. Silti maamme valtarakentaminen varsinkin aravatuotannossa on edelleen DDR:mäistä massiivista betonirakentamista. Kuka on määrännyt ja sanonut, että aravaehtoisen vuokra-asuntotuotannon tulee olla betonia ja miljöiden epäviihtyisiä? Ei kukaan. (Ed. Kautto: Ei ole enää, käykääpäs katsomassa!) — Kyllä edelleenkin valtarakentamisesta puuttuvat juuri tiiviin ja matalan rakentamisen pilottihankkeet. Niitä on muutamia tehty, mutta tavattoman vaatimattomasti. — Tähän liittyvät myöskin modernin puurakentamisteknologian erinomaiset mahdollisuudet.

Sitten muutama sana aravalainajärjestelmästä, joka yhtenäislainajärjestelmän osalta tietysti on tullut tiensä päähän. Panin merkille, että arvoisa ministeri on tänään pitänyt tämän tiimoilta tiedotustilaisuuden, varmaankin tätä keskustelua silmälläpitäen, ja kertonut, että uudistuksia on luvassa ja näillä pyritään ennen kaikkea hidastamaan aravavuokrien nousua ja aikaistamaan lyhennysten alkamista. Mutta sen sijaan taas vuosimaksun lähtötason eli alkuvuokran suuruuteen ei tultane esittämään merkittävää alentamista.

Minusta tämä yhtenäislainajärjestelmän ongelmahan on massiivinen tällä hetkellä. Pitäisi todella lähteä siitä, että tältä erää se lopetetaan eräänä epäonnistuneena asuntopoliittisena kokeiluna. Myönnettyjen yhtenäislainojen ehdot tulisi nopeasti uusia ja saattaa uusien luottojen korko- ja kustannustaso markkinakorkojen tasolle. Yhtenäislainajärjestelmän uudistamisella on nyt tavattoman kova kiire, koska suhdannesyistä yleishyödyllistä rakentamista tulisi voimakkaasti nyt edistää eikä estää.

Lopuksi kommentoin vielä, herra puhemies, lyhyesti ministeri Siimeksen erästä parin viikon takaista ehdotusta. Sehän oli ehdotus siitä, että verovähennysoikeus poistetaan asuntolainoista kaikilta muilta paitsi ensiasunnon ostajilta. En jaksa uskoa, että tämänkään ehdotuksen toteuttaminen edistäisi tärkeintä eli asuntotuotantoa, kun kuitenkin pääosa kaupasta tehdään vapailla markkinoilla ja korkovähennysoikeudella on hyvin ratkaiseva merkitys tavallisen palkansaajaperheen asunnon hankkimisessa. (Puhemies koputtaa) Edelleenkin oma asunto on, ministeri Siimes, lähes jokaisen perheen unelma.

Tarja Kautto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen täysin eri mieltä ed. Laukkasen kanssa siitä, miten tarpeen infraraha Pääkaupunkiseudulla on. Nimenomaan täällä hankkeet eivät lähde liikkeelle sen vuoksi, että kaupungit eivät pysty toteuttamaan niiden vaatimaa infrarakennetta, kunnallistekniikkaa, koska se on rahasta kiinni, ja näitä pitäisi päästä suuremmassa määrin aloittamaan, mitä on.

Sen sijaan tuosta, kun sanoitte, mitä valtiovarainvaliokunnan lausunnossa oli uusista keinoista aluerakentamisen suhteen: Minusta se on erittäin kannatettavaa. Siinä mielessä olen ilmeisesti vasemmistoliiton edustajan kanssa samaa mieltä. Minusta niitä on hyvä selvittää.

Pentti Tiusanen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ympäristövaliokunnan lausunnossa todetaan sivulla 2 esimerkiksi tiivis pientalorakentaminen, pienimuotoisten kerrostaloalueiden kehittäminen jne. Siis ei kannata, ed. Laukkanen, pyörää uudelleen keksiä. Kyllä sumerilaiset ovat sen jo keksineet joskus ennen. Se on täällä jo ollut. Näistä taantuvien alueiden tyhjistä asunnoista ympäristövaliokunta on lausunut aikaisemminkin. Eivät ne ole uusia asioita, vaikka ne mahtipontisesti on hyvä tänään ilmoittaa ja puhua. Nämä asiat ovat siis tulleet esille.

Tästä kehityssysteemistä: Todella en ole sitä mieltä, että meidän pitäisi grynderiajattelu siirtää myös kaavoitukseen. Siitä sopii keskustella lisää.

Juhani Sjöblom /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Laukkanen toi ihan hyviä ajatuksia ja työvälineitä lisää. Rakennuskelpoisen maan puute on ihan selvä, mutta maan puute Suomessa ei ole. Maata meillä riittää. Kehittämis- ja rakennusmallien hakeminen ja soveltaminen olisi yksi hyvin käyttökelpoinen osa tässä ratkaisussa. Kaavoitus on edelleen uudistuksista huolimatta byrokraattista ja hidasta.

Mitä tuli äsken esille infrasta, niin kyllä Pääkaupunkiseudun kunnilla on hankaluuksia infran rahoittamisessa, kun kasvu on jo nyt 2 prosentin luokkaa. Varsinkin kehyskunnissa mennään yli 2 prosentin. Kyllä siellä kuntien ja kaupunkien rahoitus on todella tiukilla, jos halutaan vielä siitä suurempia kasvulukuja.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Näyttää siltä, että ed. Tiusasen mielestä kaikki, minkä ympäristövaliokunta on kaikessa viisaudessaan osannut aikaisemmin lausua, on jo sanottu ja on vanhaa ja se, mitä muut sanovat sen jälkeen, ei enää olekaan uutta. Minusta tiivis — matala — ajattelutapa, joka on erinomaisesti kirjoitettu, ministeri Siimes, myös hallitusohjelmaan, on erittäin kannatettava tavoite. Se ei ole vaan lähtenyt siinä määrin liikkeelle kuin toivoisin vakavasti. Niin kuin sanottu, se antaisi myöskin aivan uudenlaista ilmettä meidän rakennuskantaamme.

Mitä tulee vielä infra-avustukseen lyhyesti, myös Valtiontilintarkastajat ovat kiinnittäneet tähän kysymykseen huomiota ja edellyttävät laajempaa periaatekeskustelua tämän uuden avustusmuodon tarkoituksenmukaisuudesta ja oikea-aikaisuudesta. Minusta tämä on vakavaa puhetta myöskin siltä puolelta. Sen takia tätä ei varmasti ole ihan tarkkaan mietitty. Me olemme alueilla, missä on 3 prosentin väestönkasvu eräissä kunnissa. Totta kai myönnetään, että kaikki keinot täytyy ottaa käyttöön, (Puhemies koputtaa) mutta kyse onkin siitä, mikä välittömimmin vaikuttaa asuntotuotantoon. Siksi uskon, että tämänkin avustusrahan ohjaaminen (Puhemies koputtaa) suoraan asuntotuotantoon on parempi keino kuin inframalli.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! Två miljöfrågor överskuggar alla andra under den här riksdagsperioden. Den ena är klimatpolitiken och den andra är Östersjöns miljö. Enligt regeringsprogrammet skall regeringen uppgöra ett Östersjöprogram med målsättningen att återskapa en balans i Östersjöns ekologi. En arbetsgrupp har förtjänstfullt utarbetat ett förslag till program, som enligt planerna borde godkännas av statsrådet ännu före jul.

Regeringens finanspolitiska ministerutskott har behandlat programmet redan en gång, men fattade då inget beslut om det, eftersom finansieringen ännu tycks vara oklar.

Arvoisa puhemies! Itämeri-ohjelmaan sisältyy ehdotuksia, jotka on jo otettu huomioon ensi vuoden talousarviossa. Ensi vuoden suurimpana panostuksena on osallistuminen Pietarin lounaisen vedenpuhdistamon rahoitukseen. Tähän tarkoitukseen varataan ensi vuodeksi 20 miljoonaa markkaa ja Suomi sitoutuu maksamaan vuosina 2003 ja 2004 saman verran lisää vuositasolla eli yhteensä 60 miljoonaa markkaa. Tämä summa on lisäystä lähialueyhteistyön määrärahaan. Edellytämmekin näin tapahtuvan myös tulevina vuosina.

Sama koskee 10 miljoonan markan määrärahaa öljyntorjuntakaluston hankkimiseen lähialueillemme. Suunnitelmien mukaisesti Suomen tulee tulevan kolmen vuoden aikana maksaa 10 miljoonaa markkaa vuodessa öljyntorjuntakaluston hankkimiseen lähialueillemme. Myös tältä osin kyse on oltava rahoituksen lisäyksestä eikä rahoitusta pidä ottaa nykyisestä lähialuebudjetista, koska nämä rahat ovat jo suurelta osin sidottuja muihin hankkeisiin.

Den största satsningen i Östersjöprogrammet är en höjning av jordbrukets miljöstöd. Tanken är att stödet skall höjas stegvis så, att budgeteffekten syns första gången 2003. År 2006 planeras finansieringen till specialmiljöstödet bli 180 miljoner mark större jämfört med nuläget. De här pengarna skall främst användas för att finansiera utvidgningen av skyddszoner intill vattendrag och till att restaurera våtmarker.

Enligt ekonomiska jämförelser är minskningen av näringsämnesutsläpp från jordbruket det mest kostnadseffektiva sättet att minska på den diffusa belastningen.

Ongelmana on mielestäni, että valtioneuvoston periaatepäätösluonnokseen Itämeri-ohjelmasta on kirjattu erityisympäristötuen lisäyksen edellytyksenä olevan, että EU rahoittaa osan tuesta. Saadun tiedon mukaan hallitus on jo viime kesänä päättänyt ympäristötuen rahoitusta koskevien neuvottelujen aloittamisesta EU:n komission kanssa ja mahdollisuudesta muuttaa kriteerejä kesken ympäristötukikauden. En ole kuullut, miten neuvottelut etenevät tai ovatko ne edes alkaneet.

Suomen osuuden erityisympäristötuesta on ajateltu olevan noin 40 prosenttia ja EU:n osuuden noin 60 prosenttia. Toisin sanoen kyse on joka tapauksessa huomattavan omarahoituksen esittämisestä. Tämän vuoksi toivonkin, että EU:sta riippumatta meillä olisi valmiutta lisätä kotimaista rahoitusta maataloudesta tulevan kuormituksen vähentämiseksi.

Viljelijöiden piirissä on halua edistää maatalouden ympäristöinvestointeja, mikä näkyy erityisympäristötukihakemusten määränä ja kiinnostuksena luonnonmukaiseen viljelyyn siirtymiseen. Koska maatalous on nykyisin suurin yksittäinen Suomen ravinnekuormituksen lähde, on selvää, että panostukset tulee tehdä tähän sektoriin.

Ympäristöystävällinen maatalous on lisäksi merkittävä kilpailutekijä Suomelle. Tämän vuoksi EU:n intressiä ei saa asettaa ehdoksi sille, että panostamme kansallisesti enemmän maatalouden ympäristönsuojeluun.

En viktig fråga som borde ha beaktats i nästa års budget är anskaffningen av ett oljebekämpningsfartyg till östra Finska viken. Av någon orsak har beslutet om fartyget förhalats, trots att det är ett faktum att oljetransporterna på Finska viken redan i nästa år växer väsentligt.

Hamnen i Primorsk öppnar den här månaden och nästa år beräknar man att hamnens kapacitet kommer att nå upp till 12 miljoner ton olja. Under de närmaste fem åren kommer oljetransporterna att fördubblas på Finska viken och uppgå till 80 miljoner ton. I slutet av decenniet växer mängderna ytterligare.

Jag har varit med om att skriva en budgetmotion om att det redan nästa år skall reserveras 30 miljoner mark i budgeten för att bygga om det gamla forskningsfartyget Seili till ett oljebekämpningsfartyg. Det skulle vara det snabbaste och bästa sättet att på kort sikt förbättra bekämpningsberedskapen i östra Finska viken.

Oljebekämpningsberedskapen är ännu mycket sämre i Estland och Ryssland än hos oss. Trots att det sägs att vi har en god beredskap är det ett faktum att i hela östra Finska viken saknas ett stationärt oljebekämpningsfartyg. Olyckan i Åbolands skärgård, som just nu är aktuell, är en liten olycka jämfört med de katastrofer som skulle uppstå om en stor oljetanker skulle köra på grund. Tankbåtarna som kommer att trafikera till och från Primorsk är mycket större än vad vi hittills har sett i Finska viken.

Oljebekämpningsberedskapen måste nu förstärkas snabbt och effektivt. Dessutom är det nödvändigt att inom några år fatta ett beslut om att skaffa ytterligare ett stort oljebekämpningsfartyg som kan rycka ut vid eventuella olyckor och förutom oljebekämpning sköta nödbogsering och släcka bränder på fartyg. Det här fartyget måste också ha beredskap för att klara av all sorts olycksbekämpning vintertid.

Itämeri-ohjelmassa ehdotetaan Öljynsuojelurahastoon maksettavan maksun korottamista noin 50 prosentilla lähivuosina. Tästä rahastosta maksetaan tukea kuntien öljyntorjuntakaluston hankkimiseen ja myös öljyntorjunta-aluksen hankkimiseen voidaan maksaa tukea. Odotankin ympäristöministerin tekevän varsin nopeasti konkreettisia ehdotuksia öljyntorjuntavalmiuden parantamiseksi ja varsinkin sen parantamiseksi itäisellä Suomenlahdella.

Tarja Kautto /sd:

Arvoisa puhemies! Hienoa, että ministeri Siimes on tullut paikalle, vaikka tämä on aina valitettavasti viimeisenä käsiteltävä pääluokka, ympäristösektorin asiat. Koska ministeri on paikalla, keskityn vain puhtaasti asuntoasioihin.

Tilanne on todella se, että Pääkaupunkiseudulla erityisesti asuntorakentaminen on kriisiytynyt siinä mielessä, että aiemmin toiminut kovan rahan rakentaminen on tällä hetkellä laskenut voimakkaasti. Ihmisillä ei ole halukkuutta lähteä ottamaan enää tarvittavia suuria lainoja, ja samanaikaisesti niin sanotut yleishyödylliset rakennuttajat eivät ole hakeneet arava-asuntotuotantoon, että ne pääsisivät mukaan, vaan hakemukset ovat jääneet tulematta. Käytännössä ne hakemukset, jotka ovat tulleet jo ensi vuotta varten, ovat yleishyödyllisten tuottajien, mutta ne ovat Y-säätiön ja tämän tyyppisiä rakennuskohteita, jotka rakentavat asuntoja tarpeeseen kyllä, mutta erityisryhmille. Tuotanto asunnontarvitsijoille laajemmin on jumiutunut kokonaan.

Siksi toivonkin tosiaan, että aravalainajärjestelmä uusiutuisi mahdollisimman nopeasti. Pitäisin sitä ihan ykkösasiana työlistalla siten, että korkotasoa alennettaisiin ja toisaalta lyhennysjärjestelmää muutettaisiin, niin että lyhennykset alkaisivat jo aiemmin kuin nykyisessä vaiheessa tapahtuu. Ellei tätä muutosta saada aikaan, pelkäänpä pahoin, että tietty kiinnostuksen puute saattaa levitä muihinkin eikä koske yksinomaan Pääkaupunkiseutua vaan myös kaikkia muita aluekeskuksia, missä asuntotuotanto olisi tarpeellista.

Täällä viitattiin aikaisemmin jo infrarahaan, joka on kohdennettu nyt Pääkaupunkiseudulle. Minusta tämä on kokeilemisen arvoinen asia, ja voidaan katsoa, että tämä on osa niin sanottua Pääkaupunkiseutu-sopimusta, joka on tehty ministerin ja alueen kaupunkien kesken. Meillä on nimenomaan ongelmana se, että tarvittavaa rahoitusta ei valitettavasti saada niin, että pystyttäisiin ottamaan isompia kohteita kerralla rakentamisen alle. Siinä mielessä tämän tyyppistä rahaa nyt tarvitaan, ja on hyvä, että sitä kokeillaan. Toinen asia, joka pitäisi maapolitiikan osalta ottaa huomioon, on valtion maiden saattaminen nykyistä helpommin asuntotuotantoa varten varattavaksi.

Kun viitattiin uusiin malleihin, ne minusta ovat tutkimisen arvoisia. Vaikka entisillä aluerakentamissopimuksilla on tämän päivän maailmassa ja varsinkin matkan varrella ollut aika huono maine, väittäisin kuitenkin, että niiden avulla saatiin myös paljon hyvää aikaan. Ei tietysti ole itse sopimusten vika sinänsä, jos on ulkonäöllisesti huonoja tuloksia tehty tai rakentamisessa tehty filunkia niin paljon, että näissä on hankaluuksia, mutta sinänsä koko ideaa laajempimittaisesta tuotannosta pitäisi pystyä tarkastelemaan, koska täydennysrakentamisen puitteissa emme enää pysty tekemään riittävästi asuntoja. Haluan tässä yhteydessä korostaa erityisesti sitä, että ei ole kyse siitä, että haluaisimme muualta asukkaita esimerkiksi Pääkaupunkiseudulle, vaan on kyse todella siitä, että meidän omat nuoremme, jotka itsenäistyvät, eivät saa riittävässä määrin asuntoja ja tilanne on erittäin hankala.

Sitten muutamaan muuhun asuntotuotantoon liittyvään kohtaan. Puuttuisin sen verran aravan tulorajoihin, että nyt on eri puolilta Suomea tullut korviini se, että vanhuksille tarkoitettujen asuntojen ja usein valvottujen asuntojen tai palveluasuntojen kohdalla ovat tulleet ongelmaksi tulorajat, eli näillä vanhuksilla saattaa olla omaisuutta esimerkiksi entisen kodin muodossa ja he eivät pääse siitä johtuen siirtymään tai hakemaan tämmöistä asuntoa. Se hankaloittaa sitten myös terveyssektoria siinä mielessä, että terveysnäkökohdat eivät riittävästi painotu näissä. Aion tämän asian puitteissa ruveta myös toimimaan jatkossa selvittääkseni, minkälaisia ratkaisuja siihen saataisiin.

Sitten sen verran Asuntorahaston tilanteesta toteaisin, että minua huolestuttaa se, että ensi vuoden tavallaan työkaluista ollaan jäädyttämässä ainakin arvopaperistamista. Minusta on erittäin valitettavaa, jos semmoinen työkalu menetetään Asuntorahaston käyttömahdollisuuksista ja tavallaan lakkautettaisiin tämmöinen uudenlainen systeemi, jota voidaan tarvita valtion systeemeissä jatkonkin suhteen varsinkin, jos velkaantuminen näyttää uhkaavan, mistä merkkejä vähän ilmassa on.

Kiitoksia sen sijaan minä antaisin ensi vuoden osalta asumistukijärjestelmään tulevista korjauksista siinä mielessä, että uskon sen tulevan paremmin vastaan ihmisten asumisen ongelmia.

Yhtenä asiana ihmettelen edelleenkin, mikä hinku aina peruskorjauksen putsaamiseen pois budjettiesityksestä oikein on. Olen erittäin iloinen siitä, että valtiovarainvaliokunta on lähtenyt muutoksia tekemään.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluaisin todeta sen, että tyhjien asuntojen problematiikka on todella valitettavaa mutta pidän kaikista parhaana nykyisen tyylistä menetelmää, jossa Asuntorahasto voi tarkastella jokaista kohdetta erikseen, koska eri paikkakunnilla saattaa olla erilaisia syitä ja tekijöitä, mutta usein näihin voidaan etsiä ratkaisuja nimenomaan siten, että katsotaan tarkalleen kohteen tilanne ja se, mitkä ovat käytettävissä olevat ratkaisumallit.

Markku Laukkanen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Huomaa, että ed. Kautto tietää, mistä puhuu, asiantuntevaa puhetta. Haluan vain vielä syventää juuri ed. Kautonkin esiin nostamaa huolta yhtenäislainajärjestelmän ongelmista. Tällä rahoitettuja asuntoja meillä on maassamme noin 100 000. Osa näistä lainoista on pystytty vaihtamaan nyt jo pankkilainoihin, mutta tuhansien kiinteistöyhtiöiden kohdalla muhii eräällä tavalla tulevien vuosien aikapommi. Hyvin harva kunta on valmis ottamaan tai pystyy ottamaan kontolleen valtion lainaosuutta, ja kukapa yleishyödyllinenkään rakentaja lunastaa itselleen vanhaa, korjausta huutavaa kiinteistömassaa? Ei kukaan. Jos nyt on 7 prosentin korkotaso, olennaisesti korkeampi kuin markkinakorko, kiinteistöjen kunto heikkenee ja rahat eivät riitä korjaukseen, pitäisi nostaa korkoja. No, miten sitten käy? Taas tulee painetta asuntotukeen. Kaikki tämä osoittaa sen, että tämä järjestelmä on todella nopean, massiivisen, dramaattisen muutoksen äärellä. Tähän toivon ministeri Siimekseltä vastauksia.

Tarja Kautto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy vaan todeta, että olen täsmälleen samaa mieltä. Ed. Laukkanen avasi vielä enemmän tätä problematiikkaa, ja jäädään odottamaan, mitä ministeri meille asiasta kertoo.

Juhani Sjöblom /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Syy, miksi ei Ara-hintaisia asuntoja tule lisää, on se, että Ara-hinnat, rakennusurakkahinnat, ovat tällä hetkellä niin tiukat, että yritykset eivät saa niitä kovinkaan helposti kannattaviksi.

Sen sijaan ed. Kautto toi hyvin aluerakentamisratkaisut esiin ja sitten tämän, että Pääkaupunkiseudun väestö, vaikka pistettäisiin kaikki ovet kiinni, kasvaa 100 000:lla vuoteen 2020 mennessä joka tapauksessa. Nämä ongelmat tarvitsevat varmasti omat ratkaisunsa.

Matti Vanhanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kautto aloitti äsken puheensa äärirealismilla toteamalla, että asuntotuotanto erityisesti Pääkaupunkiseudulla on kriisiytynyt. Se on tapahtunut sekä kovanrahan tuotannon että aravatuotannon kohdalla, aivan kuten hän totesi, ja onhan tämä käsittämätön tilanne, kun ajattelee kuitenkin markkinatilannetta pitkän nousukauden jälkeen, jolloin kaikki edellytykset ovat ainakin kysynnän puolesta olleet kunnossa. Mutta niin se vain on, että tuotanto on ollut liian alhaalla pitkään, ja tosiasia on, että lama-aikanakin pystyttiin erityisesti valtion tukemassa toiminnassa keskimäärin selvästi parempaan tulokseen kuin monien vuosien aikana. Ehkä vasta tänä vuonna on saavutettu lama-ajan tasoa. Tämän pitäisi herättää todella vakava pohdita siitä, mitä asuntopolitiikassa pitäisi tehdä.

Suurin syy on kustannuspuoli. Ed. Sjöblom viittasi äsken siihen, että Aran ehdot ovat liian tiukat, rakentajien ei kannata rakentaa. Tämä on toinen puoli, ja tämä pitää täsmälleen paikkaansa. On äärimmäisen vaikea saada hintoja läpi, mutta kyllä niitä on saatu. Mutta vaikka ehdot ovat tiukat, tosiasia on se, että hintataso on sellainen nykyisillä yhtenäislainan ehdoilla, että siitä seuraa se, että vuokrataso nousee niin korkealle, että harvat rakennuttajat uskaltavat muualle kuin ruutukaavan parhaille paikoille rakentaa taloja näillä ehdoilla. Tässä on yhtälö, jossa syypäitä ovat sekä koko se kustannusketju, joka meillä rakennusalalla on, että myös nämä lainaehdot. Kyllä kustannuksiin ovat vaikuttaneet myös lukuisat yhteiskunnan päätökset. Milloin on lisätty kerroskorkeutta, milloin välipohjien paksuutta, milloin mitäkin muita normeja. Näistä on vain yhteen laskien tullut muutamassa vuodessa satojen markkojen neliöhinnan korotuspaine, ja meiltä loppuvat maksukykyiset asuntojen sekä ostajat että vuokralaiset.

Oma ongelmansa on se, että asuntojen ostajatkin ovat niin ronkeleita valinnoissaan, että jos asunnon sijainti Pääkaupunkiseudullakin on huono, hintaraja tulee äkkiä vastaan. Pääkaupunkiseudulla on hyvien kulkuyhteyksien alueita, joilla ei suostuta 10 000—12 000 markkaa enempää maksamaan neliöhintaa, eikä sillä hinnalla pystytä millään rakentamaan. Tämä on erittäin vaikea ongelma.

Aravalainaehtojen osalta me olemme oppositiostakin tätä lukuisat kerrat kohteliaasti kysyneet tässäkin salissa, ja ministeriltä on lupauksia tullut. Me kannustamme ministeriä näiden muutosten tekemiseen. Olemme olleet hyvin pitkämielisiä, mutta luulen, että nyt annettujen lupausten jälkeen pitkämielisyys talven koittaessa opposition puolelta loppuu. Tässä on sopivasti joulutauko ja tammikuun tauko ainakin aikaa. Odotamme, että muutosta todella tulee.

Koron ja lyhentämisen välistä suhdetta on vain muutettava. Se ei ymmärtääkseni heti vaikuta edes Aran mahdollisuuksiin lainoittaa uustuotantoa pitkään aikaan. Talojen omistajien on päästävä lyhentämään lainojaan ajoissa, mielellään jo ensimmäisten vuosien aikana.

Helsingin seudulla on se aivan erityinen ongelma, erityisesti Helsingin kaupungissa, että täällä on kauan ollut tilanne, jossa joinakin vuosina jopa 70—80 prosenttia asuntojen uustuotannosta on ollut valtion lainoittamaa tai valtion korkotukemaa ja vain 20—30 prosenttia vapaarahoitteista, pankkirahoituksella saatua, kun muissa kunnissa tilanne on se, että hyvin tavallista on, että parikymmentä prosenttia on valtion lainoittamaa tai tukemaa ja 80 prosenttia ihmiset hankkivat pankkirahoituksella itse. Paljon on kuntia, joissa on 0 prosenttia valtion lainoittamaa, kaikki on vapaarahoitteista. Tämä ei ole hallituksen syy, vaan tässä Pääkaupunkiseudun suurten kaupunkien, erityisesti Helsingin, pitää myös mennä itseensä. Asuntopolitiikka ei ole vain valtion asuntopolitiikkaa eikä Asuntorahaston myöntämien lainojen tai korkotuen politiikkaa, vaan asuntomarkkinoilla on kahdet markkinat: omistusasuntomarkkinat ja vuokra-asuntomarkkinat. Niillä on omat kytkentänsä ja vaikutussuhteensa toisiinsa, mutta erityisesti omistusasuntomarkkinat toimivat aivan omilla pelisäännöillään. Ne muodostavat omat markkinansa, ja yhteiskunnan, myös kaupunkien, on huolehdittava siitä, että tällaista vapaarahoitteista tuotantoa on ja sille edellytykset ovat olemassa.

Kysymys uudenlaisesta aluerakentamisesta on varteenotettava. Parhaillaan on ympäristöministeriön työryhmä valmistelemassa lakimuutosehdotusta, jolla maankäyttösopimuksia hieman täsmennettäisiin, ja siinä yhteydessä myös tulevat esitykset siitä, millä tavalla maanomistajat osallistuisivat kunnallistekniikan rakentamisen kustannuksiin. Itse suhtaudun tähän liittyvään perusajatukseen myönteisesti, koska näihin kysymyksiin on ratkaisuja löydettävä.

Yhdysvalloissa on hyvin tavanomainen käytäntö se, että niin sanotut developerit saavat markkinaehtoisesti rakennusoikeutta, voivat suunnitella kaavansa, jotka yhteiskunta hyväksyy. Ehtona on se, että yhteiskunta ei joudu rakentamaan uutta infrastruktuuria, vaan grynderit hoitavat kunnallistekniikan rakentamisen valmiiksi ennen kuin ensimmäistäkään tonttia luovutetaan eteenpäin. Minusta tätä mallia ei pidä meilläkään torjua pelkästään sitä peläten, että se johtaa mahdottomuuksiin. Ei meillä tarvitse, (Puhemies koputtaa) arvoisa puhemies, mennä kuin 70-luvun alkuun, jolloin Suomi oli paljon köyhempi. Tuolloin ehkä laatutaso ei aivan vastannut sitä, mitä nykyään odotetaan, mutta esimerkiksi ed. Kauton Vantaan kaupunkiin rakennettiin 70-luvun alkuvuosina asunnot yli 10 000 uudelle asukkaalle vuositasolla. Silloin raha riitti maanhankinnasta kunnallistekniikan kautta rakentamiseen asti. Toki tulos oli äärimmäistä betonirakentamista, mutta nyt meillä voisi olla saman tyyppisellä konseptilla mahdollisuus huomattavasti toisen laatuiseen lopputulokseen.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Ministeri Suvi-Anne Siimes

Arvoisa puhemies! Lyhyesti haluan kommentoida kahta asiaa ja yhdestä puhua aavistuksen pitemmästi.

Ensimmäinen oli tämä, mikä oli ed. Laukkasen puheenvuorossa, kommentti siitä, että kun tuotantotavoitemäärä ensi vuoden talousarviossa Ara-tuotannolle on 12 500, puuttuu 2 000 asunnon rahoitus. Haluan tässä pöytäkirjoihin toistaa sen, minkä olen valiokunnalle aikaisemmin kertonut, että tästähän on selkeä sopimus, että mikäli siirtyvien valtuuksien määrä ei riitä näiden 2 000 asunnon rakentamiseen, niin ensimmäisessä lisätalousarviossa valtuutta lisätään. Tästä on tehty selkeä sopimus budjettiriihessä, ja itse tuotantotavoitteesta ja siitä määrästä, jonka rakentamisen rahoittamiseen valmius ensi vuonna on, ei mitään erimielisyyksiä hallituksen sisällä eikä siis eri ministereiden välillä ole.

Totean vain, että valtuuksia on aika paljon muutamana viime vuonna siirtynyt vuodesta toiseen, ja tämä muun muassa on yksi peruste sille, että mielestäni opposition vastalause-esitys, jossa infra-avustukseen suunnatut rahat haluttaisiin laittaa rakentamisrahoihin, on erityisen surkea, koska todennäköistä voisi olla, että rahat eivät välttämättä sieltä tulisi käytetyiksi. Pidän itse infra-avustusta erittäin hyvänä avauksena ja myöskin vallitsevan lainsäädännön tilanteessa yhtenä tehokkaana keinona nopeuttaa kaavoitusta tietyillä alueilla ja saada alueita asuntokäyttöön. Eli tässä mielessä pidän ihan hyvänä tätä hallituksen esitystä.

Toinen asia, joka on useammassa puheenvuorossa tullut esiin, on kysymys yhtenäislainajärjestelmästä. En tiedä, kuinka paljon opposition puolella luetaan niin sanottuja suurempia maakuntalehtiä, mutta kyllä ensimmäisen kerran taisin puhua tästä yhtenäislainajärjestelmän uudistamistarpeesta jo marraskuun puolella sanomalehti Kalevan haastattelussa; Pääkaupunkiseudun medioihin eivät vain tämänkään kokoisen maakuntalehden kaikki jutut aina yllä. Itse asia on kyllä tärkeä, ja olen kertonut, että ympäristöministeriössä on selvitystä yhtenäislainajärjestelmän uudistamisesta tehty ja tuo selvitys nyt alkaa olla valmis. Tarkoitus on ihan alkuvuodesta tehdä esityksiä valtioneuvostolle ja ryhtyä päätöksentekoon asiassa.

Ed. Laukkanen kysyi, onko jotenkin aikomuksia alkuvuokraa saada alaspäin tahi ei. Haluan nyt tässä todeta sen, että arava-asuntojen alkuvuokran määräytymiseenhän vaikuttaa kolme muutakin tekijää kuin yhtenäislaina ja sen ehdot.

Ensimmäinen ja kaikkein tärkein, ed. Vanhasen puheenvuorossakin esiin tullut, kysymys on tietysti rakennuskustannusten taso, koska omakustannusperiaatteen mukaisesti vuokrissa peritään rakennuskustannukset takaisin.

Toinen vaikuttava asia on hoitokulujen määrä.

Kolmas vaikuttava asia on talon omistajan omalle sijoitetulle pääomalleen ottama tuotto. Voimassa olevan yleishyödyllisyyslainsäädännön mukaan sijoitetulle pääomalle saa ottaa tuottoa enintään 8 prosenttia. Se usein otetaan. Vähemmänkin voisi ottaa, eli se on myös asia, joka vaikuttaa suoraan alkuvuokraan.

Neljäntenä on sitten yhtenäislainajärjestelmä eli vuosimaksun määräytyminen. Kysymys on tietysti myös siitä, missä tahdissa lyhennykset alkavat.

Olen, kuten sanottu, sitä mieltä, että yhtenäislainajärjestelmää on muutettava, mutta mielestäni myös rakentamisen arvoketjuun, johon ed. Vanhanen viittasi, on kiinnitettävä huomiota. Suomessahan on se erityinen probleema, että rakentamisen tuottavuuskehitys on muita toimialoja huonompi. Tämä on ehkä semmoinen koko kansakunnan yhteinen probleema, kuinka voisimme tutkimuksella ja uusien käytäntöjen luomisella myötävaikuttaa siihen, että rakennustoimialalla tuottavuus kasvaisi.

Kustannuksia nostavat myös normit, joita puheenvuoroissa on sivuttu. Tietysti ihan uutena tulevaisuuden haasteena ympäristöasioihin liittyen on Ilmastosopimuksen noudattaminen ja energiakysymykset, jotka varmasti tulevat myös myötävaikuttamaan siihen, että ainakaan alentumispainetta rakennuskustannuksiin ei tule.

Jo pitempään on ollut keskustelussa esteettömyys, ja itseänikin on lobattu paljon vammaisjärjestöjen taholta sinänsä ymmärrettävästi siitä, että he haluaisivat kaikkiin taloihin esteettömyyden. Itse olen edustanut näkemystä, että ehkä riittäisi, että puolet asuntokannasta rakennettaisiin esteettömäksi, koska on myös kustannuskysymys, kuinka mataliin taloihin rakennamme hissejä ja muuta.

Yhtenäislainasta totean, että kaksi asiaa on syytä tosiaan uudistamisessa huomioida. Ensimmäinen niistä on todellakin ed. Kauton mainitsema asia, että lyhennysten alkamista pitäisi saada huomattavasti aiennettua. Toinen on tietysti se, että vuokrien kehityksessä tai niiltä osin, kuin lainaehdot vuokrien kehitykseen vaikuttavat, tulisi päästä tilanteeseen, jossa pääomakulujen kasvu nykyistä paremmin vastaisi näissä asunnoissa asuvien kotitalouksien tulojen kasvua. Tällä hetkellähän siellä selkeä epäsuhta on olemassa.

Kolmas asia, josta haluaisin sanoa, on kysymys suhdannetilanteesta ja riskien kaihtamisesta rakennus- ja asuntomarkkinoilla. Mielestäni se on vakava kysymys, koska saattaa olla, että olemme aivan uudenlaisen, aiemmasta poikkeavan tilanteen edessä nykyisin. Aiemminhan, esimerkiksi 90-luvun suuren laman aikana, toimi vielä se säännönmukaisuus, että rakennusfirmatkin olivat halukkaita lisäämään sosiaalista asuntotuotantoa silloin, kun yksityinen puoli hyytyi. Silloin oli myös hyviä tukielementtejä, mutta haluttiin pitää kuitenkin työntekijöitä ja osaamista firmoissa sisällä ja oltiin valmiita rakentamaan.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että rakennustoimialalla riskien kaihto on lisääntynyt. Kun vapaarahoitteisella puolella esimerkiksi kysynnän kasvu on hintapaineiden johdosta ja osin hieman ehkä muistakin syistä alentunut, on heti alettu vetää resursseja alas. Ei olekaan sitä ajatusta jostain syystä, että osaavasta ja ammattitaitoisesta henkilökunnasta haluttaisiin pitää kiinni ja siirryttäisiin tekemään sosiaalista asuntotuotantoa. Ehkä erittäin selvästi tämä näkyy siinä, että toimitilarakentamisen vähentyminen ei näy asuntorakentamisen nousuna.

Tämä on ehkä sellainen asia, jota tässä yhteiskunnassa on syytä tarkasti jatkossa miettiä, mitä se oikein tarkoittaa ylipäätänsä meidän sen kykymme kannalta, miten voimme suhdanteita tasata, koska perinteisestihän rakennustuotannon lisääminen ja asuntorakentaminen on ollut erittäin tärkeä suhdannepuskuri, jolla on pidetty nimenomaan kotimaista työllisyyttä yllä. Tässä suhteessa todella tämä kysymys on vakava, missä määrin riskejä ollaan valmiita ottamaan niin asunnonhankkijoiden puolella kuin ennen kaikkea toteuttajaportaassa. Kysymyksen tärkeyttä lisää mielestäni erityisesti se, että ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että yhteisen rahan oloissa suhdannevaihtelut pikemminkin ovat jyrkentymässä kuin tasaantumassa.

Tarja Kautto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on todella mielenkiintoista ottaa esille yleistalouden tilanne ja suhdanteiden vaikutus. Olisi oman pohtimisensa paikka, miten se toimii ja miten se vaikuttaa, koska on selvää, että kun nyt vielä mennään syvemmin euroon sisään, niin sillä on näitä vaikutuksia.

Mutta sitten ihan yhteen osaan ministerin puheesta haluaisin puuttua eli kotitalouksien tulojen kasvu. Täytyy sanoa, että siinä on kyllä semmoinen harha ollut hyvin syvästi nimenomaan aravavuokratalojen osalta, koska yleensä ne perheet vaihtuvat hirvittävän nopeasti. Harvat sinne jäävät pysyvästi. Eli kun yksi köyhä on saanut vähän paremman palkan, se lähtee johonkin muualle, ja tilalle tulee taas köyhä. Tämä täytyisi muistaa arvioitaessa tätä rakennetta kokonaisuudessaan.

Markku Laukkanen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Siimes piti opposition ehdotusta surkeana. Totean vaan, että jos aravaehtoja aidosti muutetaan, niin kyllä se raha käy kaupaksi. Otan muutaman esimerkin:

Aravalain kautta tapahtuvia sääntelyjä ja rajoituksia on tavaton määrä. Sitä koko hommaa pitäisi kaiken kaikkiaan perata ja muuttaa valtuuksien suhdetta korkotukilainoja suosiviksi. Tosin korkotukijärjestelmääkin pitäisi vähän muuttaa. Ajatellaanpa, että koko asunto-osakeyhtiön 40 prosentin korkotukea lavennettaisiin koko maahan ja pysyväksi. Sekin lisää sitä kiinnostusta. Myös osaomistusjärjestelmää voitaisiin kehittää. Omistusasumiseen suuntautuu vain 7 prosenttia. Kiinnostaa ennen muuta nuoria hankkia omistusasuntoja. Osakearavien sijaan ovat tulleet asumisoikeusasunnot, osaomistusasuntokäytäntö; niitä voidaan lisätä.

Vielä lopuksi, omakotilainoituksen osuushan on koko lainakannasta tavattoman pieni. Minulla ei nyt tuota prosenttilukua ole muistissa, mutta hyvin pieni se on. Sitä voitaisiin lisätä. Vantaalla — ed. Kautto tuntee asian — on juuri tällä alueella saavutettu viime aikoina niin suuria tuloksia, että koko Vantaan asuntorakennehan (Puhemies koputtaa) on muuttunut viime vuosien aikana.

Juhani  Sjöblom  /kok:

Arvoisa puhemies! Muistutan, että tutkimusten mukaan 80 prosenttia ihmisistä haluaisi asua pientaloissa, olivat ne vuokrataloja tai omistusasuntoja. Nyt kun ministeri on täällä paikalla: Aravaehtojen uudistaminen pitäisi saada sellaisiin raameihin, jotta tavallinen ammatissa toimiva ihminen pääsee niihin hyvin mukaan, niin kuin 60—70-luvulla pääsi. Ara-lainat tällä hetkellä kohdistuvat pääsääntöisesti vuokra- tai aso-taloihin. Ne olisi hyvä saada myös ihan perinteisen omistusasumisen piiriin.

Lopuksi, kun ministeri sanoi, että riskinottokyky tai -halu on poistunut: Lama opetti, että varastoon ei voi tehdä, ja jos on kannattamatonta tai hyvin vaatimaton kannattavuus, sellaista ei voi tehdä. Riskien ottajat ovat viime laman jälkeen konkurssissa pääsääntöisesti.

Markku  Laukkanen  /kesk:

Herra puhemies! On aivan pakko vielä vähän sivuta asuntopoliittista osiota, kun arvoisa ministerikin on paikalla.

Todellakin olen aivan vakuuttunut siitä, että kiinnostus aravajärjestelmää kohtaan saadaan uudelleen nousemaan, jos tätä kokonaisuutta uudistetaan ja säätelyä ja rajoituksia vähennetään ja kevennetään. Myös äsken mainitsemani korkotukijärjestelmän luovutusrajoituksia voitaisiin keventää. Käytännössä tiukennukset karkoittivat eläkevakuutusyhtiöt ja pääomasijoittajat asuntotuotannosta muille, tuottavammille markkinoille. Tämäkin on hyvin merkittävä kysymys.

Sitten muutama asia kuitenkin vielä muista osioista.

Korjausrakentamiskysymys on tavattoman tärkeä, ja sen avustuksia ei tule pitkäjänteisesti pienentää vaan merkittävästi systemaattisesti lisätä. Korjauslainoittamisellahan saamme tavattoman hyvän kokonaistaloudellisen vastikkeen. Korjausrakentaminen on työllistävää, suhdannetilanteen kannalta hyvää tällä hetkellä. Samalla kiinteistökannan kunto paranee ja arvo nousee. Tällaista tarvetta on tällä hetkellä kaikkialla. Varmasti tärkeimpinä kohteina voidaan pitää hissien rakentamista vanhoihin kerrostaloihin, pienituloisten vanhusten asuntoja sekä kolme vuosikymmentä vanhoja rapistumassa olevia lähiötaloja.

Vanhusten kannalta korjausavustuksia tulisikin voida myöntää omakotitaloasumisen lisäksi myös asunto-osakeyhtiössä olevan kodin kunnostukseen. Koko väestön ikääntymisproblematiikkahan on meillä tällä hetkellä tavattoman suuri asuntopoliittinen haaste. Mehän emme oikeastaan ikääntyvän väestön tarpeita ota tällä hetkellä rakentamisessa laisinkaan huomioon, ja olen pannut merkille, ed. Kekkonen, että teidän kaupungissanne Kotkassa, kun on tulevana kesänä asuntomessut, siellä ikääntyvän väestön erityistarpeet ovat eräänä teemana. Kannustan todellakin siinä löytämään uusia avauksia. (Ed. Tiusanen: Millä tavalla?) — Etsitään liikkumisesteettömiä ratkaisuja, etsitään sellaisia sisustusratkaisuja, joissa kaikki on oikealla korkeudella suhteessa käyttäjiin. Meille kaikille, ed. Tiusanen, on tärkeätä, että vanhus voi asua mahdollisimman kauan myöskin kotona.

Suhdanteiden kannaltahan korjausrakentamisen aika on tällä hetkellä. Korjausrakentamisen osuutta arava- ja korkotukilainojen kokonaismäärästä tuleekin lisätä ja korjausavustusten määrä kaksinkertaistaa. Tällä voitaisiin parantaa olemassa olevan asuntokannan soveltuvuutta kaikissa elämäntilanteissa ja kaupunkien omistamien vuokra-asuntojen säilyttämistä kohtuuhintaisen sosiaalisenkin asumisen piirissä.

Muutama sana, herra puhemies, muuttoliikkeestä. On aivan selvää, että eihän asuntopolitiikalla tietysti muuttoliikettä ohjata suuntaan eikä toiseen. Muuttoliike elää omaa elämäänsä, ja se täytyy vain voida ottaa vastaan, ja se tuo tavattoman suuria sekä asuntorakentamisen että julkisen rakentamisen paineita Pääkaupunkiseudulle. On nyt välttämätöntä vaan oikaista täällä edellisessä keskustelussa ed. Uotilan esittämiä muuttolukuja.

Hän sanoi, että tämän päivän asunto-ongelma syntyi 90-luvun alussa, jolloin väestönkasvu kiihtyi ja asuntotuotanto junnasi paikallaan. Tosiasiahan on se, että 90-luvun alussa nimenomaan siirtolaisuus, maahanmuutto ulkomailta, oli erittäin suurta, syntyvyysluvut korkeita, ja ne selittävät Pääkaupunkiseudun kasvua silloin eikä erityisesti maan sisäinen muutto. Vuonna 92 tuli ulkomaalaisia Pääkaupunkiseudulle 3 114 ja maan sisäinen muuttoliike toi tänne hieman yli 1 700 ihmistä. Vuonna 2000 maan sisäinen muuttoliike Pääkaupunkiseudulle oli viisi kertaa suurempi kuin 92. Myöhemmin siirtolaisuuden ja syntyvyyden merkitys on vähentynyt. Vuosina 94—95 laskennallista väestönkasvua nosti myöskin opiskelijoiden kirjautuminen opiskelupaikkakunnille. Tämä "väestönkasvu" ei ollut todellista, koska opiskelijathan olivat jo tosiasiassa täällä.

Vuonna 92 Pääkaupunkiseudun asuntotuotanto kasvoi runsaasta 7 000:sta 8 000:een, kun se taas vuonna 96 romahti 5 000:een, vaikka muuttoliike tuolloin alkoi kiihtyä ja asuntojen tarve oli tavattoman suuri. Vasta vuonna 2000, viime vuonna, tuotannossa päästiin samalle tasolle kuin syvimpinä lamavuosina 93—94.

YTV:n asuntoraportissa sanotaan: "1990-luvun alun myönteisen kehityksen jälkeen asunnottomien määrä on taas muutamana viime vuotena kääntynyt nousuun. Vuonna 2000 koko maassa oli edelleen 10 000 yksinäistä asunnotonta ja 800 perhettä. Asunnottomien tilanne on Pääkaupunkiseudulla vaikein." Edelleen todetaan: "Vuokra-asuntotilanne on pahentunut erityisesti Pääkaupunkiseudulla, ja koko Helsingin seudulla jonoissa vuoden 2000 lopulla oli 71 000 hakijaruokakuntaa." Se on kohtuullisen paljon, ja siihen täytyy keinoja löytyä.

Herra puhemies! Muutama näkökohta vielä pääluokan ympäristöpuoleen. Olen erityisen tyytyväinen siihen, että jaostossa erittäin merkittäväksi, ehkä keskeisimmäksikin, ympäristönsuojelun priorisoinniksi nostettiin Itämeri-ohjelma ja siihen liittyen, totta kai, lähialuehankkeet, koska niillä Suomen ympäristön ja Itämeren tilan parantamisen kannalta on tavattoman keskeinen merkitys. Minusta on erittäin tärkeää, että Suomi kantaa vastuuta ja huolehtii Suomen rahoitusosuudesta Pietarin lounaisessa jätevedenpuhdistamossa myöskin jatkossa. Sama koskee Primorskin öljysataman käyttöönottoon liittyviä riskejä, jotka ovat tavattoman suuria. Jos siellä tapahtuu öljyonnettomuus, se on koko Itämeren ja Suomenlahden kannalta tavattoman suuri onnettomuus.

Haluan nostaa esiin myöskin erityiskysymyksenä saastuneiden maiden kunnostustyöt, joita tarpeita koko maassa eri puolilla Suomea, myös Kaakkois-Suomessa, on tavattoman paljon. Kunnostus etenee hyvin hitaasti huonon määrärahatilanteen vuoksi. Tarve olisi 5 miljoonaa euroa tällä hetkellä. Ensi vuoden budjetissa osoitetaan 200 000 euroa. Tähän liittyvät myöskin käytöstä poistettavien kaatopaikkojen kunnostukseen liittyvät ongelmat.

Luonnonsuojelualueiden osalta haluan nostaa kaksi kohdetta erityisesti esiin tässä. Kun valitettavasti jaoston puheenjohtaja Uotila ei nyt ollut tilaisuudessa esittelemään jaoston mietintöä, haluan kuitenkin täältä erittäin myönteisesti nostaa valiokunnan lausumaehdotuksen, ponnen, esiin siitä, että vuoden 2002 aikana selvitetään mahdollisuudet Nuuksion kansallispuiston kehittämiseen yhteishankkeena alueen kuntien ja muiden tahojen kanssa. Nuuksiohan voisi olla koko Suomen kansallispuistojen käyntikortti, eräänlainen portti ja esittelypaikka niille, ja sillä olisi ilman muuta merkitystä myöskin kansallispuistojen kannalta.

Hieno, pieni määrärahalisäys, 50 000 euroa, on myöskin saimaannorppien suojeluun, norppakannan hoitoon ja norppien aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen. Investoinnit, joita tähän on aikaisemminkin tehty, ovat tuottaneet hyvää tulosta. Siksi tähän kannattaa edelleenkin satsata.

Lopuksi vain lyhyesti haluan mainita ja vielä kerran hyvin merkittävänä asiana todeta UPM-Kymmenen tekemän lahjoituksen, jonka myötä ilman muuta Repoveden kansallispuiston perustamisen esteenä olevat asiat ja kysymykset poistuvat. Edessä on nyt erinomainen mahdollisuus toteuttaa eräänlainen uuden tyyppinen kansallispuistomalli, jossa valtio omistaa suojeltavat ydinalueet ja kansallispuistoa voidaan vahvistaa yksityiseen omistukseen jäävillä rauhoitusalueilla. On kuitenkin tärkeätä, että ne toimet, joita jatkossa tuolla alueella olevien yksityismaiden suhteen ja maiden omistajien kanssa tehdään, tehdään mahdollisimman paljon yhteistyössä, ilman pakkolunastuksia ja siten, että jos joudutaan korvausmenettelyyn, ne hoidetaan täysimääräisinä ja vielä niin, että lahjoittaja, UPM-Kymmene tässä tapauksessa, ei joutuisi minkäänlaisten veroseuraamuksien kohteeksi tästä lahjoituksesta johtuvista syistä. Pieni pelko on lahjoittajan osalta esitetty. Tässä on suuri haaste lahjan vastaanottajalle, että huolehditaan, että näin ei käy.

Tämän jälkeen pallo on ympäristöministeriöllä. Nyt ei ole aikaa eikä mitään syytä asiassa vetkutella, vaan nyt on valtion edettävä rapsakasti ja huolehdittava siitä, että tämä lahjoitus avaa lopullisesti sen ikkunan, jonka takaa on mahdollisuus perustaa Repoveden kansallispuisto, sekä vielä niin, että tuolle alueelle saadaan myöskin palveluverkostoa, mieluiten luontomatkailukeskus, joka laajasti esittelee sisemmän Salpausselän ja Repoveden alueen luontoa ja maisemaa.

Antero  Kekkonen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Laukkanen mainitsi nimeni siinä yhteydessä, kun hän puhui Kaakkois-Suomessa olevista asuntomessuista. En ehkä ihan ymmärtänyt, sisältyikö siihen jonkinlaista kritiikkiä, (Ed. Laukkanen: Ei, vaan kehumista!) mutta olen ymmärtänyt niin, että näiden asuntomessujen idea on nimenomaan vanhusten asumisen huomioiminen. Siinä suhteessa huomio oli perin tärkeä.

Muutenkin minun täytyy ed. Laukkasen, sanoisinko, kunniaksi sanoa, että kun me tänään olimme neuvottelussa niinkin erikoisesta asiasta kuin Merimuseo, ed. Laukkanen otti yhtenä mahdollisuutena esiin puurakentamisen, joka on hyvin mielenkiintoinen näkökulma, kun alue kuitenkin on puurakentamiselle hyvin vieras. Mutta vaihtoehtona se on sellainen, joka on pakko ottaa huomioon.

Minä haluan tässä vain ihan sen takia, (Puhemies koputtaa) että tulkitsin ed. Laukkasen puheenvuoron hiukan letkautukseksi, sanoa, että asuntomessukysymys on nimenomaan vanhuksia ajatellen rakennettu.

Timo Ihamäki /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Rohkenen ottaa kommentin ed. Laukkasen eräästä näkökohdasta, kun hän sanoi, että Suomella on velvoittava osuus osallistua Pietarin jätevedenpuhdistamon rakentamiseen. Tämähän on tietysti sellainen asia, että sitä ei pitäisi voida kritisoida, mutta minusta on venäläisten asia rakentaa jätevedenpuhdistamo Pietariin. Se maksaa, joka sottaa, on vanhastaan hyvä periaate.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Asuntomessukysymyksen halusin nostaa sen takia esiin, että asuntomessujen tavoitehan on tuottaa uusia rakennustekniikan innovaatioita, uusia avauksia asuntorakentamiseen. Tässä mielessä asuntomessuthan on tavattoman onnistunut järjestelmä. Haluan juuri nähdä näin, että ikääntyvän väestön erityistarpeet ovat nyt sellainen kohde, että meidän kaikkien täytyy siihen paneutua äärimmäisellä vakavuudella. Me tiedämme oikein hyvin, että olemassa oleva vanha asuntokanta ei juurikaan suosi ikääntyvää väestöä. Siinä meillä on tavattoman paljon tehtävää kokonaisuudessaan.

Ed. Ihamäelle: Valitettavasti on niin, että me joudumme osamme tästä vastuusta kantamaan. Onhan päivänselvää, että jos Primorskissa tapahtuu öljyvahinko, eivät he sitä hoida. Se jää meidän hoidettavaksemme. Siellä tarvittaisiin kaksoispohja-alukset. Siellä tarvittaisiin paremmat tutkanavigointijärjestelmät. Nimittäin liikennöitävät (Puhemies koputtaa) väylät ovat tavattoman vaikeita. Tämä on vain sellainen uhkakuva, herra puhemies, johon Suomen täytyy valitettavasti nyt vain varautua.

Juhani  Sjöblom  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Asuntomessut yleensä pyörivät jonkin teeman ympärillä, mutta kyllä ne näkyvät olevan enemmän erinäköisiä sisustusratkaisuja. Asunnot ovat hyvin pitkään myymättä asuntomessukohteissa. Se kuvaa sitä, että ei niillä ainakaan ole löydetty itse asumiseen hyvää ratkaisua. Sopii tulla katsomaan kaksien viimeisten messualueiden tilannetta.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Jos nuo Kotkan merimuseon neuvottelut ovat yhtä hyvätasoisia kuin tämä keskustelu Kotkan asuntomessuista, niin ei kyllä Kotkaan merimuseota tule koskaan. Itse olen Kotkan kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen jäsen ja ensimmäistä kertaa kuulen, että teemana on vanhusten asuminen Kotkan asuntomessuissa. En tiedä, mistä hatusta edustajat Laukkanen ja Kekkonen ovat ottaneet tämän vanhustenasumisen teeman. (Ed. Laukkanen: Ei se mikään teema ole!) Siellä asuntomessut, arvoisa puhemies, ovat Hirssaaressa, erittäin kalliille tonteille rakennetut, rantatonteille, jotka ovat menneet hyvin kaupaksi. Yksi keskeinen teema on turvallisuus, toinen on tietotekniikka, jonka asiantuntija on ed. Laukkanen. Ed. Kekkosen informaatio osoittaa, että hän ei todella tunne Kotkan asioita, vaikka on kotkalainen. Hän ei nyt välttämättä ole ollut mukana näissä prosesseissa, mutta ed. Laukkasta minä ihmettelen, mistä se vanhusten teema tähän luikahti. Tiedän, että olette puurakentamisen asiantuntija, ja haluaisinkin siitä muutaman sanan sanoa.

Tiedän, että asunto- ja ympäristöjaosto on vieraillut Yhdysvalloissa — me keskustelimme äsken juuri kaavoitusasioista ja jatkan hiukan siitä — muun muassa Las Vegasissa ja kuulin, että siellä on hotellit ja muut pelipaikat rakennettu puusta. Varmasti tässä olen samaa mieltä teidän kanssanne, että Suomessa tämä innovaatio on varsin kesken. Te olette myös johtanut PuuSuomi -projektia, ollut siinä mukana; hyvä asia, tälle toki kaikki kannatus.

Betonilähiöitä olen todella nähnyt New Yorkissa, Kairossa, Caracasissa, Tukholmassa, Pariisissa, Berliinissä, monessa paikassa, eikä Suomi nyt mikään pahin esimerkki näissä ole, ei myöskään 70-luvun alun ajalta. Pariisista löytyy paljon pahempia varmasti. Mutta käytännön ongelma on varmasti liberalismin ja yhteiskunnan säätelyn yhteensovittaminen. Siitä on paljolti mielestäni kysymys, kun asuntojen rakentamisen ongelmia halutaan ratkaista.

Haluan tässä kohtaa myöskin muistuttaa valtiovarainministeriön linjasta. Siis VM varsin usein muistuttaa meitä, ed. Kautto muistaa sen myös, siitä, että yleishyödyllisen rakentamisen tuotteet, asunnot, maksavat nämä vuokralla asuvat ihmiset. Tästä käy pääsääntöisesti ympäristövaliokuntaa VM:n edustaja muistuttamassa. Näin ollen tämäkin on eräs näkökohta, jota valtion finanssin puolelta tuodaan esiin.

Mutta sitten asiaan, keskusteluun developer-mallista. En missään nimessä vastusta sen tutkimista. Asioita sopii toki tarkastella ja tutkia ja selvittää, hyvä näin. Mutta valtiovarainvaliokunnan mietinnössä lukee: "Kaavoitusprosessien nopeuttamiseksi tulisi myös etsiä uusia toimintamalleja - -. Eräänä vaihtoehtona on keskustelu ns. developer-mallista, jossa alueen kehittäjä ottaa nykyistä suuremman vastuun mm. alueen kaavoituksesta - -." Arvoisa ed. Laukkanen, te tunnette maankäyttö- ja rakennuslain ja sen, että se vasta uudistettiin eduskunnassa. Se on ollut voimassa vuoden 2000 alusta alkaen. (Ed. Kautto: Voidaan se teettää yksityisellä, kun kunta hyväksyy!) Nimenomaan tässä kysymyksessä mielestäni täytyy hyvin tarkasti katsoa, millä tavalla maankäyttö- ja rakennuslain henki tulee toteutettua, miten se on mukana kaavoituksessa. Me tiedämme, että kaavoitussopimuksia tehdään jo nyt, ja tämä käsite otettiin mukaan maankäyttö- ja rakennuslakiin.

Muun muassa Tampereen yliopistossa hyväksytty väitöskirjatutkimus viime vuodelta paneutui tähän kaavoitussopimusproblematiikkaan ja siihen, millä tavalla se on ristiriidassa maankäyttö- ja rakennuslain periaatteen kanssa, jossa kunnan jäsenillä, kansalaisilla, on mahdollisuus vaikuttaa kaavoitukseen nimenomaan alkuvaiheessa, siinä vaiheessa jo, kun pohditaan, onko asiallista lähteä kaavoittamaan vai ei.

Se hetki, milloin tämä kansalaisten mukaantulo tapahtuu, on hyvin aikaisessa, varhaisessa vaiheessa. Tällä on nimenomaan tähdätty siihen, että turhat, aiheettomat valitukset vähenevät ja myöskin yleisesti ottaen ehkä kaiken kaikkiaan voidaan vähentää valitusten määrää, siis niin sanottujen turhien valitusten määrää, mutta yleensäkin valitusten määrää. Se on ollut eräs ponnin ja syy, miksi maankäyttö- ja rakennuslakia on tällä tavalla kehitetty. Toinen ponnin on tietysti se, että kuntalaisten vaikutusmahdollisuus yleensäkin olisi realistista eikä vain jonkinlaista valittamista.

Näin ollen tämä kysymys kaavoitussopimusten problematiikasta on jo aikaisemmin ollut esillä, ja nyt jos sitä vielä tällaiseen maankäytön laajempaan kysymykseen liitetään, se tulee vielä entistä isommaksi.

Se kysymys, miten mahdollinen rakennuttaja osallistuu kunnallistekniikan ja tiestön rakentamiseen ja siitä tuleviin taloudellisiin vastuisiin, on toinen osa tätä asiaa. Se ei ehkä ole niin ongelmallinen noin kuntalaisen näkökulmasta. Mutta kaiken kaikkiaan tämä ei ole mikään helppo kysymys.

Viitaten ed. Kauton huomautukseen: Miksipä ei, jos me pystymme, huolimatta siitä, kuka tätä vastuuta ikään kuin taloudellisesti kantaa, jos me pystymme takaamaan kuntalaisten oikeudet hyvään ympäristöön, ikään kuin mukana olemiseen ympäristön kehittämisessä ja sen läpinäkyvyyden, jos me pystymme näitä hallitsemaan, voimme ehkä tällä tavalla edetä. Mutta maankäyttö- ja rakennuslaki ja tämä meidän periaatteemme joka tapauksessa asettaa aika ison kysymysmerkin.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensin puurakentamisesta: Amerikkahan on todella maa, joka rakentaa puusta, Amerikka ja Pohjois-Amerikka ja Kanada, ja erinomaisella tuloksella ja kokemuksella. Suomi on erilaisten kampanjoiden myötä noussut tällä hetkellä maailman johtavaksi puunkäyttäjäksi ja ottanut käyttöön eri tyyppistä platform-järjestelmärakentamista, uutta modernia puurakentamista. Tässä on tavattoman paljon meillä tehtävää ja ennen muuta suurenmoisia mahdollisuuksia.

Mitä vielä tulee developer-malliin, tämähän on yksi väline. Nyt, jos halutaan kokeilla infratukea ja kaikkea muuta, kokeiltakoon tätäkin yhtenä välineenä.

Niin kuin ed. Kautto välihuudossa totesi, kaavaa voidaan ostaa nyt jo yksityisiltä eikä se riko millään tavalla maankäyttölainsäädännön henkeä. Ajatellaan vapaa-ajan rakentamista. Meillä luodaan niin valtava määrä tällä hetkellä esteitä ja säädöksiä vapaa-ajan rakentamiseen, että kohta ei voi rakentaa rannalle minkään näköistä mökkiä. Ei ihmisiä kohta kiinnosta rakentaa sinne mitään. Investoinnit (Puhemies koputtaa) tehdään muualle maailmaan.

Mitä tulee lopuksi vielä tähän kotkalaisten sisäiseen keskusteluun, voinette käydä sen keskenänne. Minusta asuntomessut on hyvä väline myöskin ikääntyvän väestön asumistarpeiden kehittämiseen.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät edustajakollegat! Harvalla työpaikalla näin perjantai-iltana ahkeroidaan tähän aikaan, kun aamuvarhaisella olemme reilu kellonympärys sitten tänne tulleet ja edellisen yönkin siellä kahden kolmen maissa täällä päätimme. Jotenka jos ajatukseni hieman ovat laveat, olkoon vain valojen palaminen eduskuntatalon ikkunoista iltaiseen Helsingin maisemaan osoitus, että täällä ahkeroitsemme.

Käsittelemme ympäristöministeriön pääluokkaa, joka on hyvin laaja-alainen sektoriltaan. Täällä on puhuttu kaupungeista, ja kaupunkimaiseman kuvauksella minäkin tässä vähän näin muutamalla lauseella aloittelin, mutta menisin tuonne maalaismaisemaan ja oikein perinnemaisemaan, miten se saataisiin pysymään aitona ja elävänä ja sellaisena, että se oikein houkuttelee matkailijoita tulemaan katsomaan ulkomailta asti tätä suomalaista maaseutua ja sitä kautta tietysti kaupungeissakin viipymään ja tutustumaan Suomen kaupunkeihin ja niiden perinteeseen ja nykyaikaan, koko kaupunkikulttuuriin sen laajassa kirjossa.

Niin, sinne maaseudulle. Siellä ne puutkin kasvavat, mistä täällä on tänään puhuttu paljon. Toivoisinkin, että maalaismaisemiin tehtäisiin oikein tuommoista perinteistä riukuaitaa, hankittaisiin perinteisiä maatiaisrotuja olevia eläimiä, joita voisivat perheviljelmien ja perheiden lapset hoidella, oppia tuntemaan eläimiä ja elämänläheisyyttä luonnonmaisemassa. Nythän on käynyt niin, kun kotieläimet ovat vähentyneet ja hieman on muuttunut perinteisestä niidenkin kasvattaminen, että jopa kesäaikana eläimiä pidetään aivan tuolla sisällä ja ahtaassa. Eikö olisi etsittävä keinoja, millä saataisiin eläimet pitämään maaseudun maisema siistinä ja juuri sellaisena luonnollisena kuin se on ollut tuolla menneen vuosisadan alussa? Sitä voitaisiin monella tavalla elävöittää. Tästähän on monia esimerkkejä vaikka tuolla naapuripitäjän Petäjäveden vanhan kirkon vaiheilla. Siellähän on tuollainen kulttuurimaisema puuaitoineen. Suomenkarja käy tuon kirkon viheriöillä pelloilla, jota perinnemaisemaa siinä viljelijä vaalii. Mutta tätähän voitaisiin aivan elävöittää, jos ei välttämättä niin suuren tulonkaan antajana, ainakin elämänilon antajana.

Eduskunnassa on yleensä puhuttu maa- ja metsätalousministeriön pääluokassa kuttupuhetta. Mutta kun minä tuossa totesin, että se on tänä vuonna jäänyt pitämättä, minähän näen, että tämähän kuuluukin tänne ympäristöministeriön sektorille. (Ed. Kekkonen: Oikea huomio, ed. Oinonen!) Perinnemaiseman vaalijaksi tarvittaisiin juuri sitä, mitä me olemme nähneet tuolla vuosikymmeniä sitten tai mikä meidän ajatuksissamme liikkuu. Sillä voitaisiin elävöittää maaseutumatkailua. Moni voisi innostua tästä ihan harrastuksena ja saada vieläpä toimeentuloakin, jos ei varsinaista elantoa, ainakin pikkuisen lisäsellaista, ja ennen kaikkea lapset oppisivat jo pienestä pitäen näkemään jotain hyödyllistä, kun he hoitelisivat noita eläimiä siellä rantaniityillä, olivatpa sitten järvien rantoja, koskien, purojen varsia tai mäen nyppylöitä, kalliokielekkeitä, sinne tehtäisiin näitä aitoja, joiden sisällä vaikkapa nuo kutut liikkuisivat. Tällöin saataisiin ojanpientareetkin siisteiksi. Ne pitäisivät kaiken sellaisena elinvoimaisena. Samoin nuo eläimet voisivat mennä juomaan lähteitten silmistä raikasta vettä, ja tällä tavalla olisi elämän terveellisyys heti suomalaisesta luonnosta saatuna. (Ed. Kekkonen: Edustaja puhuu aivan oikean pääluokan kohdalla nyt!) Tästä voitaisiin jalostaa luontaistuotteita ulkomaille vientimarkkinoille.

Arvoisa herra puhemies! Monet ovat maaseudun mahdollisuudet, joilla voimme pitää luonnon ja maaseudun elävänä. Toivon, että kuttupuheen perinne ei koskaan pääsisi katkeamaan.

Tarja Kautto /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Oinosen puhe oli niin hellyttävä, että täytyy todeta tässä sitten vakavalla naamalla, että meidän ryhmässämme asiassa on ruvettu jo toimenpiteisiin. Voin kertoa, että ryhmämme varapuheenjohtaja Virpa Puisto hoitaa joka kesä nurmialueitaan siten, että hänellä on siellä kuttuja hoidossa kesän mittaan. Se on hyvä ja kannatettava asia.

Arvoisa puhemies! Kun puhujapaikallani näkyy palavan punainen valo koko ajan, ajattelin varmuuden vuoksi siirtyä kuitenkin puhujakorokkeelle puhumaan ja kommentoida muutamia asioita, jotka ovat tulleet keskustelussa esille, vaikka tässä vaiheessa vain muutamat harvat ovat kuuntelemassa, mutta meneepähän edes kirjoihin.

Ihan tuommoinen yleinen huomio: Täällä puhuttiin siitä, että aravajärjestelmään pitäisi palauttaa omistusasuntomahdollisuus. Minun mielestäni meidän ei kannata enää ottaa uudelleen käyttöön sellaista osuutta siitä, joka on kerran lakkautettu, varsinkin kun ottaa huomioon nykytilanteen, jossa ihmisillä on erittäin hyviä mahdollisuuksia hankkia erilaisten pankki- ja rahoituslaitosten kautta lainoitusta ihan kohtuullisella hinnalla. En näe tarvetta siihen, että ruvettaisiin yhteiskunnan toimesta tukemaan vielä tätä järjestelmää, kun jo nyt sinänsä asuntorahastojärjestelmällä on niin paljon velvoitteita. Sehän ei hoida yksin asuntotuotantoa, vaan sillä on myös muita tekijöitä.

Täällä puhuttiin asumisoikeusasunnoista ja niitten rakentamisen laajentamisesta. Olen periaatteessa sitä mieltä, että näin tulee tehdä. Olen puhunut monessa paikassa asumisoikeusasuntojen puolesta. Mutta siitä pidän kiinni, että on katsottava järkevästi, mihin niitä tuotetaan, koska Ruotsissa esimerkiksi tehtiin se virhe, että asumisoikeusasuntoja tuotettiin sinne sun tänne. Niissä on järjestelmän sisään rakennettu mahdollinen tarve vaihtaa perhetilanteen mukaan. Siellä ajauduttiin erittäin suuriin vaikeuksiin, koska taloudelliset velvoitteet eivät kantaneet eteenpäin ja vaihtorumba meni täysin pois käsistä. Se järjestelmä, joka meillä on, että tietyille kysyntäpaikkakunnille näitä keskitetään, on mielestäni aivan oikea.

Paljon on puhuttu siitä, minkälaista rakentamisen tulisi olla. Kannatan itse lämpimästi niin sanottuja pienkerrostaloja ja pientaloja yleensä, samoin puurakentamista. Ympäristövaliokunta on erittäin voimakkaasti kiinnittänytkin tähän huomiota.

Yhdessä puheessa tulivat esiin saastuneet maa-alueet. Haluaisin tässä yhteydessä muistuttaa siitä, että se on todella iso ongelma ja se on ongelma myös asuntotuotannon puolella siten, että esimerkiksi Helsingin Arabianranta on tyypillinen alue, jossa joudutaan maan puhdistuksen takia kalliisiin ratkaisuihin, jotka vaikuttavat myös täysin siihen, minkälaisia asuntoja kyseiselle alueelle voidaan rakentaa.

Täällä on myös sivuttu peruskorjausjärjestelmää. Haluaisin sen osalta vielä todeta, että valiokuntamme otti kantaa nimenomaan ikääntyvien ihmisten, vanhusten, asuntojen peruskorjaustilanteeseen. Olisin itse kannattamassa sitä, että tätä mahdollisuutta tarveharkintaa käyttäen laajennettaisiin koskemaan myös tietyssä määrässä omistusasumista vanhusten osalta, koska usein heillä on se tilanne, että he pystyvät juuri ja juuri eläkkeellään pyörittämään asumisensa ja elämisensä, mutta siinä vaiheessa, kun siihen tulevatkin päälle mahdolliset peruskorjauskustannukset, siinä tulee suru puseroon ja suuret taloudelliset hankaluudet. Usein nämä asunnot ovat tietyissä kohteissa niin, että ne saattavat estää järkevää peruskorjausta joko koko ison talon tai jopa alueiden kohdalta. Siinä mielessä tähän järjestelmään pitäisi mielestäni luoda uusia avauksia.

Asuntomessuista toteaisin vain sen verran, että mielestäni niissä on hyvää lähtökohtaa. Se, mikä on ollut niissä hankalaa, on se, että tietysti kaikki arkkitehdit ja suunnittelijat yrittävät keksiä kaiken maailman krumeluureja ja kummallisuuksia, jotka nostavat hintatasoa eivätkä sovellu tavallisen ihmisen asumiseen. Siinä on tämmöisiä en tiedä olisivatko ne elitistisiä lisäpuitteita, mutta ainakin ne saattavat aiheuttaa sitä, että ne asunnot eivät mene laajemmin kaupaksi.

Arvoisa puhemies! Muutamalla sanalla lopuksi haluan kommentoida ympäristökysymyksiä. On todella ikävää, että meidän asiamme ovat aina täällä lopussa ja ympäristökysymykset, niin tärkeitä kuin ovatkin, jäävät usein hyvin vähälle.

Täällä viitattiin Pietarin jätevesien puhdistamiseen, että venäläisten pitäisi itse hoitaa se. Näin se tietysti periaatteessa on, mutta kun me tiedämme ne realiteetit, jotka siellä on, ja kun jätteet on hoidettava siellä, missä ne syntyvät, minusta on ollut erittäin hyvää satsausta meidän itsemme takia, että olemme olleet toteuttamassa Pietarin alueen jätevesien puhdistamista, emmekä varmasti olisi tämän päivän tasolla, ellei Suomi olisi ollut vahvasti mukana, ja yleensä kansainväliset apuvoimat.

Sen verran näistä hankkeista, joita on mainittu: Nuuksio ja Repovesi. Minusta on erittäin upeaa, että näitten kohdalla päästäisiin eteenpäin. Se nimenomaan toisi sen, että myöskin eteläisessä Suomessa olisi tällaisia alueita.

Sitten vielä yhtenä irrallisena asiana maatilojen osuus. Tietysti voisi siinäkin ajatella, että se joka synnyttää, maksakoon fibat. Maatilojen pitäisi toteuttaa ympäristönsuojelua, jos ajateltaisiin samantapaisesti kuin Pietarin kysymyksessä, mutta onneksi näin ei ole. Mielestäni on ollut erittäin hyvä, että on voitu kohdentaa maatiloihin ympäristöavustuksia ja sen avulla saatu paljon hyvää aikaan.

Tasan 7 minuuttia, arvoisa puhemies!

Timo  Ihamäki  /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan puuttua pieneltä osin lähialueympäristöyhteistyöhön ja Itämeren suojeluun.

Toki tiedämme, että saasteet ja ympäristöhaitat eivät tunne rajoja, joten yhteistyössä naapurin kanssa haittoja tulee torjua, mutta se edellyttää vastuullista suhtautumista molemmilta osapuolilta. Itämeren suojelu on tärkeä asia, ja on hyvä, että se on otettu yhdeksi pääteemaksi.

Ympäristönsuojelua koskevassa luvussa on useita momentteja, joilta voidaan rahoittaa Itämeren suojelua edistäviä hankkeita ja joihin on tarkoitus kiinnittää erityistä huomiota ensi vuonna. Ympäristöministeriön pääluokassa lähialueyhteistyöhankkeita voidaan rahoittaa muun muassa momentilta "Ympäristöyhteistyön edistäminen Suomen lähialueen maissa". Rahaa tällä momentilla on noin 2 miljoonaa euroa, mutta muiltakin momenteilta voidaan osoittaa rahaa muun muassa Itämeren suojeluun ja jossakin määrin myös muuhun lähialueyhteistyöhön.

Pietarin lounaisen jätevesipuhdistamon loppuunsaattamiseen on osoitettu määräraha ulkoasiainministeriön pääluokassa Lähialueyhteistyön momentilla. Rahaa on varattu ensi vuodelle 3,4 miljoonaa euroa. Momentin perusteluihin on myös kirjattu, että vastaava lisärahoitus tulee myös kahden seuraavan vuoden talousarvioon siten, että vuonna 2003 hankkeeseen osoitetaan 3,4 miljoonaa euroa ja vuonna 2004 myös 3,4 miljoonaa euroa. Suomi osallistuu hankkeeseen kaikkiaan yli 10 miljoonalla eurolla eli 60 miljoonalla markalla.

Venäjällä menee nyt korkean öljyn hinnan ja talouden vakiintumisen johdosta taloudellisesti kohtalaisen hyvin, itse asiassa paremmin kuin Suomessa tällä hetkellä. Siksi tuntuu turhauttavalta, että Suomi joutuu rahoittamaan osan jätevedenpuhdistamon rakentamisesta, kun Venäjällä olisi kyllä varaa jätevedenpuhdistamon rakentamiseen, jos asenteet ja arvot olisivat siellä kohdallaan. Ymmärrän toki, että nykytilanteessa meillä on melkein pakkorakonen saada avitettua hommaa eteenpäin Suomen ympäristön ja Itämeren tilanteen parantamisen kannalta, mutta ei sitä pidä itsestäänselvyytenä pitää, että me osallistumme aina kustannuksiin.

Sitten haluan puuttua Itämeren merenkulkuun, kun Pietarin alueen suuri öljysatama Koivistolla eli Primorskissa on käynnistänyt toimintansa nyt joulukuussa. Sataman kapasiteetti on ensi vaiheessa 12 miljoonaa tonnia öljyä vuodessa, mutta nyt jo valmistellaan toista vaihetta, jonka jälkeen kapasiteettia voitaisiin nostaa 20:een ja myöhemmässä vaiheessa jopa 30 miljoonaan tonniin vuodessa. Öljyn hinnan kehityksen ja Baltian transitoliikenteen tietoisen vähentämispyrkimyksen kautta satamahanke ja siihen liittyvä öljyputki Kirishin öljynjalostamolta ovat edenneet erittäin vauhdikkaasti ja kokonaan Venäjän omin varoin. Yleisesti on todettu, että Primorskin satama ja öljyn kuljetukset sieltä ovat ympäristöriski. Toki Venäjän puolella jo vaaditaan kaksoispohjia laivoihin, mutta pakollisia ne ovat vasta vuonna 2015. Myöskin rajoitukset talvimerenkulkuun ja laivojen jäävahvistusvaatimukset ovat nousseet, ja on esitetty laivoille kulkurajoituksia, mutta riski on melkoinen. Tähän riskiin Suomen on pakko varautua lisäämällä öljyntorjuntavalmiutta ja nostamalla öljyntorjuntamäärärahan vuotuista tasoa. Vastuu on taas Venäjän, mutta jos vahinko sattuu, olemme mukana kärsimässä.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! On helppo jatkaa siitä, mihin ed. Ihamäki jäi. Primorsk on riski, sen me tiedämme kaikki. Pietari on riski, senkin me tiedämme kaikki. Sen takia, että se on riski, Suomi satsaa kyseisen kaupungin jäteveden puhdistamiseen, ja siinä syyt ovat mitä suurimmassa määrin itsekkäitä, kansallisesti itsekkäitä. Itämeren virtaamat kulkevat niin, että Viron rannikkoa pitkin mennään itään, sitten ikäänkuin koukataan nämä jätevedet matkaan ja sitten tullaan pohjoisrantaa länteen. Sen takia meidän on kansallisesti tärkeää pitää huolta siitä, että Pietari ei tahri enempää (Ed. Ihamäki: Nyt se tahrii!) kuin on kohtuullista, tahriihan se joka tapauksessa, niin kuin tiedämme.

On erilaisia teorioita siitä, miten asia voitaisiin hoitaa, mutta nyt olemme tilanteessa, jossa edellytetään käytännön toimia. Olen aikaisemminkin sanonut, että Itämeren kansainvälinen tutkimus, siis todellinen tutkimus — ei vain se pr-tutkimus, jossa joku pikku laiva käy koukkimassa näytteitä jostakin syvänteistä — olisi tarpeen, ja yksi mahdollisuus olisi se, että EU:n rahoituksella tehtäisiin Suursaareen, joka on juuri näiden virtaamien keskellä, kansainvälinen merentutkimuslaitos. Siinä Suomi voisi olla aivan keskeinen toimija, ei kaikkein vähiten sen seikan takia, että Suursaari on entistä omaisuuttamme noin kansallisessa mielessä.

Eli Suomen valtion olisi syytä olla aktiivinen Itämeren kansainvälisen tutkimuksen kohdalla ja tarjota myöskin eräitä vaihtoehtoja sille. Yksi vaihtoehto on tietenkin se, että me kyseiseen Suursaareen olisimme vaikuttamassa kansainvälistä tutkimuslaitosta. Ed. Kautto välihuusi jotakin, jota en kuullut, mutta (Ed. Kautto: Te rakennatte suur-Suomea uudestaan: Suursaari takaisin!) — Ed. Kautto, huumorinne on aina viehättänyt minua, mutta tässä se menee nyt vähän vikaan. (Ed. Kauton välihuuto.) — Itse asiassa tästä asiasta on jo jonkin verran käyty keskusteluja. Se että kyseisellä puolella ei tällä hetkellä ole sellaista tahoa, jonka kanssa voitaisiin neuvotella yksiselitteisesti, ei muuta tosiasiaa, että kyseinen paikka olisi mitä parhain Itämeren tutkimukselle. (Ed. Kauton välihuuto. — Ed. Ihamäki: Laitetaan se laitos Tytärsaareen!) — Ed. Ihamäki, Tytärsaari kuuluu laajasti ottaen samaan saariryhmään, sekin oli Suomea joskus aikaisemmin, mutta siellä ei ole tilaa eikä rantautumismahdollisuuksia samalla tavalla kuin on tässä kyseisessä Suursaaressa, jossa on valmiit satamat myöskin mittavan luokan merentutkimusaluksille.

Herra puhemies! Välihuudot johdattivat minut kenties hiukan harhaan. Palaan toiseen seikkaan, joka liittyy omaan kotiseutuuni. Se on tämä Repovesi. Täytyy myöntää, että harvoin jos koskaan on tuntenut itsensä niin turhautuneeksi tällä politiikan saralla kuin muutama kuukausi sitten, kun UPM-Kymmene ilmoitti lahjoittavansa nämä alueet kansallispuistoksi. Nimittäin vuodesta 1976 saakka tässä talossa on aherrettu tämän kansallispuiston puolesta. Mitään ei ole tapahtunut. Repovesi alkoi lähestyä Lehmänkurkuntietä, eli siitä oli tulossa parlamentaarinen vitsi. Nyt vitsin laukaisi UPM-Kymmene lahjoittamalla käytännöllisesti katsoen koko kansallispuiston alueen, ja nyt tulemme pulmaan, joka on ihan todellinen. Se on se, että lahjoitus on niin suuri, että Suomen valtio pahimmassa tapauksessa vaatii lahjaveroa minimissään 10 miljoonaa markkaa. Ajatushan on absurdi. Sehän on aivan mieletön. Jos tässä talossa nyt jotain tämän asian paikkaamiseksi voitaisiin tehdä, siis sen paikkaamiseksi, että täällä ei ole saatu asian suhteen mitään aikaan, niin se olisi se, että vapautettaisiin UPM-Kymmene lahjaverosta. Minusta se olisi vähintä, mitä tässä voitaisiin tehdä.

Ed. Laukkanen puhui hyvin viisaita puurakentamisesta. Minusta se voisi olla meidän panoksemme kansainväliseen ympäristöön, ympäristön suojeluun, ympäristön rakentamiseen. Se on kuitenkin sitä meidän ominta aluettamme. Se on myöskin sitä aluetta, jossa meillä on kiistatonta ammattitaitoa. Ed. Ihamäki, ei ole sattumaa, että Kanadassa, Australiassa ja Yhdysvalloissa suomalaiset kirvesmiehet ovat kaikkein kysytyimpiä. Se perustuu hyvin pitkään rakentamisen perinteeseen, hyvin vanhaan ajatukseen siitä, että puuta voidaan muokata, siis jalostaa myös muulla tavoin kuin patsaiksi tai haloiksi, siis tarkoituksenmukaisella tavalla jalostaa metsiämme.

Minulla oli, herra puhemies, tilaisuus olla maailmanperintökongressissa mukana, ja pikku palaute siitä: Italialaiset ihmettelivät meidän kulttuurimme nuoruutta, ja syystä. Me pidämme kulttuurihistoriallisesti nykyisin arvokkaana jopa 60-luvun elementtirakentamista. Olen tässä salissa kuullut puheenvuoron, jossa on paheksuttu 60-luvun talojen korjausta sillä tavoin, että ne eivät noudattaisi 60-luvun standardeja. Firenzessä olen käynyt kaivauksella, jossa oli kangasvärjäämö ajalta 2000 vuotta ennen Kristuksen syntymää. Me Suomessa emme voi kovin syvällä rintaäänellä puhua kulttuuriperinnöstämme tässä katsannossa, mutta se ei poista sitä, etteikö meidän kulttuuriperintöömme kuuluisi jotain omaa. Mikä sitä omaa on? Se on tietysti puurakentaminen.

Herra puhemies, minä en pystynyt noudattamaan, toisin kuin puoluetoverini Kautto, ohjeaikaa. Se on 7.40.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Repovedestä vielä pari sanaa. Ed. Kekkonen käytti siitä puheenvuoron. Nyt hän poistui, mutta haluaisin todeta, että UPM-Kymmenen ympäristöpäällikkö kertoi, että asiaa on valmisteltu noin kaksi vuotta heidän puoleltaan. Tiedämme, että ed. Rakel Hiltusen lakialoite käsiteltiin täällä keväällä 2000. Siitä tulee kohta kaksi vuotta. Aloite tehtiin loppuvuodesta 99. Uskon hyvin voimakkaasti, että lakialoitteella, jonka tämä suuri sali äänestyksen jälkeen muistaakseni äänin 114—4 hyväksyi silloin maaliskuun viimeisenä päivänä vuonna 2000, oli myös tietty signaalivaikutus UPM-Kymmenen toimintaan. Tällaiseen mielipiteeseen on moni, joka on asioita lähemmin seurannut, osannut yhtyä myös tämän talon ulkopuolelta.

Arvoisa puhemies! UPM-Kymmenen teko varmasti on sellainen, jonka UPM-Kymmene odottaa noin globaalissa mielessä tulevan tavallaan taloudellisesti takaisin. Tästä jo aikaisemmin keskustelimme, että näitä veroseuraamuksia ei toki pidä tulla.

Suursaari on myös muulla tavalla kuin tuolla, mitä täällä nyt kuulimme, ollut esillä julkisuudessa, muun muassa niin, että on esitetty, että Suursaareen tulisi öljyntorjuntakeskus, siis Suomenlahden öljyntorjuntakeskus. Tällaisia aloitteita on tehty. Se olisi varmasti ihan oikea paikka. Se olisi keskellä Suomenlahtea.

Mutta me olemme edelleenkin tekemisissä sen tosiasian kanssa, että Suomesta puuttuu, nimenomaan Helsingistä itään, ulkomerellä, avomerellä, öljyntorjuntavalmiuteen pystyvä öljyntorjunta-alus. Sellainen voisi olla väyläalus Seili, jonka muuttaminen avomeren jääolosuhteisiin soveltuvaksi öljyntorjunta-alukseksi maksaisi noin 5,7 miljoonaa euroa. Tämä asia on selvitelty aika pitkälle ympäristöministeriössä. Pitäisi saada myös sisäasiainministeriö ja liikenne- ja viestintäministeriö tähän hankkeeseen mukaan. On aivan selvää, niin kuin täällä edustajat Ihamäki ja Kekkonen totesivat, että Primorsk on aito riski. Tämä on selvä tosiasia, ja ei siinä suurta öljyonnettomuutta tarvita itäisellä Suomenlahdella, kun meri on pitkäksi ajaksi vahingoitettu.

Merentutkimuksesta haluaisin sellaisenkin käytännön asian tähän loppuun tuoda, että Kymijoellahan suoritetaan tällä hetkellä dioksiinitutkimusta. Sitä tekee Kaakkois-Suomen ympäristökeskus ja sen kautta koottu asiantuntijajoukko. Heidän taloudelliset mahdollisuutensa jatkaa dioksiinitutkimusta on yhtäkkiä asetettu kyseenalaiseksi, rahoitus yskii, ja näin ollen tällainenkin kysymys, kun puhumme merentutkimuksesta, osoittaa sen, miten vähillä voimavaroilla me tosiasiassa suoritamme Suomenlahden ja siihen virtaavien jokien tutkimusta. Näin ollen tässä realiteetissa olisi hyvä pysyä ja katsoa, että nämä nykyisin menossa oleva tutkimukset, merentutkimukset, eivät vaarantuisi.

Lopuksi, puhemies, totean, että merentutkimusalusten tekemät Suomenlahden ja Itämeren tutkimukset, joita ulotetaan aina Pohjanlahdelle saakka, eivät ole mitään vähäisiä julkisuushakuisia tutkimuksia, vaan niillä selvitetään pieneliöstön tilaa Suomenlahden ja Itämeren pohjalla ja nimenomaan happitilannetta. Viime kesän tutkimuksethan osoittavat, että Suomenlahden kuolleet pohja-alueet ovat selkeästi kasvaneet.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun on puhuttu suomalaisesta rakentamisesta ja rakentamisen osaamisesta, niin 60-, 70- ja 80-luvun rakennukset eivät ole kovin onnistuneita. Niistä meillä on iso lasku tulossa seuraavina vuosina. Ne eivät yllä laadultaan siihen, mihin aikanaan esimerkiksi 30-luvulla tämän talon rakentamisessa on ylletty.

Erityisesti haluan nostaa vielä esiin vanhusväestön asumisen omistusasunnoissa. Hehän saavat omistusasunnoissa asuessaan korjausavustusta, mutta ongelmaksi muodostuu se, että kun he asuvatkin omassa osakkeessa kerrostalossa, niin siihen he eivät saa korjausavustusta. Tämä asia on noussut viime aikoina hyvin voimakkaasti esille. Toivottavasti siihen hyvin voimakkaasti myös tartutaan, jotta ei omistuksella olisi väliä, vaan nimenomaan tulot ja varallisuus olisivat pohjana siihen, kun näitä avustuksia myönnetään, riippumatta siitä, onko se pientalo tai kerrostalo, kunhan se on oma omistushuoneisto.

Timo Ihamäki /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen puuttui merentutkimukseen ja myöskin Kymijoen dioksiinitutkimukseen. Kymijoen pohjasedimenteissähän on dioksiineja ja furaaneja. On kerrottu, että näitä pohjasedimenttejä ei saisi sieltä hievauttaakaan, muuten nämä dioksiinit ja furaanit lähtevät sieltä liikkeelle. En tiedä, onko näillä yhteyttä, mutta ei olisi kai pitänyt topata kanavahanketta, koska kanavahankkeen aikana tutkittiin kovasti näitä sedimenttejä. Minua arveluttaa, voidaanko ne myrkyt ylipäätänsä sinne jättää. Voivatko ne olla siellä pohjasedimentissä, etteivät vain sitten jonkin maanjäristyksen ansiosta lähde sieltä kuitenkin liikkeelle?

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti ed. Ihamäen aiheelliseen kysymykseen: Nykytietämyksen mukaan ympäristön kannalta ne ovat parhaassa tallessa tällä hetkellä, kun ne ovat niiden sedimenttien peittäminä, missä ei ole dioksiini- eikä furaanimolekyylejä.

Antero Kekkonen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä sedimenttikysymys tarttui korvaani juuri, kun kävelin tänne sisään. Täällä keskusteltiin eilen kanavoinnista, ja minulle on maanrakennusinsinöörikunta sanonut, että jos — ja tämä ei ole kannanotto kanavoinnin puolesta, otan vain yhden näkökulman — esimerkiksi rakennettaisiin Kymijoen kanava, se merkitsisi sitä, että uoma voitaisiin kuivata ja poistaa nämä sedimentit.

Herra puhemies! Minä toistan, että tämä ei ollut kannanotto kanavan puolesta, vaan tosiasian toteaminen, jos tosiasiana voidaan pitää sitä, mitä maanrakennusinsinöörit ovat sanoneet.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tunnetusti suurin osa dioksiineista sijaitsee Kuusaanniemen ja Keltin välillä. Joki on siinä niin syvä, että tällainen ikään kuin joen juoksun pysäyttäminen ei ole mahdollista. On kysymys sadoista kuutiometreistä vettä minuutissa, joten se ei ole mahdollista tällä tavoin. Mutta sedimenttitilanteen selvittämistä, jota siis Kaakkois-Suomen ympäristökeskus tekee, on syytä jatkaa.