Liisa  Jaakonsaari  /sd:

Arvoisa puhemies! Eduskunnan käsittelyssä on Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan kertomus parlamentaarisen yleiskokouksen toiminnasta vuonna 2000. Euroopan neuvosto ei ole yhtä mediaseksikäs kuin Eurooppa-neuvosto, joka kokoontui vastikään Laekenissa, mutta Euroopan neuvoston työ on ollut erittäin tärkeää ja hyvää. Varmasti syyskuun 11. päivän terrori-iskut vahvistivat traagisella tavalla Suomen ulkopolitiikan painopisteen tärkeyden, joka liittyy ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja ihmisoikeuksien edistämiseen laajasti. Euroopan neuvostohan on tehnyt juuri ihmisoikeuksien pitämiseksi esityslistalla erittäin paljon ja tärkeää työtä. Mielestäni eduskunnan on syytä arvostaa ja kiittää niitä kansanedustajia, jotka ovat työskennelleet Euroopan neuvostossa. Se työskentely ei aina ole niin palkitsevaa, mutta tulokset puhuvat puolestaan.

Kun ulkoasiainvaliokunta käsitteli Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan kertomusta parlamentaarisen yleiskokouksen toiminnasta, erityisesti halusimme tuoda julki sen työn tärkeyden, jota Euroopan neuvosto on tehnyt kuolemanrangaistuksen käytön poistamiseksi Euroopassa. Varmasti Euroopan neuvostolla on ollut ratkaiseva rooli siinä kehityksessä, että sen seurauksena Euroopan maissa ei enää panna täytäntöön kuolemanrangaistuksia, vaikka joidenkin Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden lainsäädäntö edelleen sisältää kuolemanrangaistuksen mahdollisena rikosseuraamuksena. Mutta on todellakin historiallinen edistysaskel, että kuolemanrangaistuksia ei pistetä näissä maissa toimeen. Valiokunta tukee Euroopan neuvoston pyrkimyksiä ottaa kuolemanrangaistuksen poistaminen esiin Euroopan neuvoston tarkkailijana toimivien valtioiden kuten Yhdysvaltain ja Japanin kanssa, joiden rikoslainsäädännössä edelleen on kuolemanrangaistus käytössä.

Valiokunta kiinnitti myös kannanotoissaan huomiota Euroopan neuvoston ja sen parlamentaarisen yleiskokouksen käytettävissä oleviin voimavaroihin. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Euroopan neuvoston sihteeristön henkilöstömäärä on edelleen samaa luokkaa kuin Suomen liittyessä Euroopan neuvostoon vuonna 89, jolloin Suomi oli Euroopan neuvoston 23. jäsenvaltio; kertomusvuonna neuvostossa oli jo 41 jäsenvaltiota.

Tshetshenian tilanne oli kertomusvuonna parlamentaarisen yleiskokouksen toiminnan suurin haaste. Siinähän todellakin ensimmäistä kertaa yleiskokouksen historiassa valtuuskuntaan sovellettiin sanktiota, kun Venäjän valtuuskunnalta poistettiin äänioikeus. Yleiskokouksen maltillista kompromissia kuvaa se, että Venäjän osallistuminen Euroopan neuvoston hallitusten väliseen toimintaan jatkui normaalisti.

Arvoisa puhemies! Toivon, että Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan kertomus ja valiokunnan mietintö saavat eduskunnassa keskustelua aikaan ja tällä tavalla myös omalta osaltamme teemme tunnetuksi Euroopan neuvoston tärkeää toimintaa.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Ensinnäkin haluan lausua kiitokset ulkoasiainvaliokunnalle siitä, että ulkoasiainvaliokunta on mielestäni kiinnittänyt erittäin tärkeisiin asioihin huomiota, jotka koskevat nimenomaan vuotta 2000 Euroopan neuvoston toiminnassa. Sinänsä, mihin ed. Jaakonsaari viittasi, on vähän hämmentävää suomen kielessä, niin kuin se on kyllä muissakin kielissä, että on Euroopan neuvosto ja Eurooppa-neuvosto. Olen huomannut, että jopa eräiden korkeiden suomalaisten virkamiestenkin kielenkäytössä joskus vähän tapahtuu lipsumista, mutta me puhumme nyt siis Euroopan neuvostosta.

Puhemies! Ed. Jaakonsaari viittasi kolmeen asiaan, jotka ovat valiokunnan mietinnössä. Euroopan neuvoston voimavarat ovat säilyneet tosiaan vuodesta 89 suurin piirtein samalla tasolla siitä huolimatta, että parikymmentä uutta maata on tullut mukaan ja sellaisia maita kuin Venäjä ja Ukraina, joissa on jo yhteensä 200 miljoonaa asukasta. Tämä on todellinen ongelma. Parlamentaarinen yleiskokous on yrittänyt omalta puoleltaan ratkaista tätä sillä, että on vähennetty valiokuntien määrää kertomusvuonna 14:stä 10:een ja näin on sihteeristön voimavaroja voitu keskittää entistä enemmän. Täytyy myöskin, puhemies, kiitollisuudella todeta, että Suomen hallitus on ollut varsin myötämielinen varojen myöntämisessä, mutta Suomi pienenä maana ei kuitenkaan pysty näitä resurssikysymyksiä kokonaan yksin ratkaisemaan.

Mitä tulee Euroopan neuvoston tehtäviin, Euroopan neuvostohan on kaikkein tunnetuin ihmisoikeuskysymyksistä ja vähemmistöoikeuksien puolustamisesta. Uskoisin, että ed. Isohookana-Asunmaa, jolla on seuraava puheenvuoro, tulee sanomaan jotakin muun muassa suomensukuisten kansojen tämänhetkisestä tilanteesta Venäjällä ja nimenomaan oikeudesta käyttää omaa kieltään.

Mutta, puhemies, tässä omassa puheenvuorossani haluan vielä pariin asiaan lyhyesti puuttua. Toinen on Tshetshenian tilanne. Euroopan neuvosto, niin kuin ed. Jaakonsaari totesi, poisti huhtikuussa 2000 äänioikeuden Venäjän valtuuskunnalta, mikä merkitsi Venäjän valtuuskunnan ulosmarssia. Se ei merkinnyt sitä, että Venäjä olisi luopunut hallitustenvälisestä yhteistyöstä, niin kuin valiokunnan mietinnössäkin todetaan, mutta parlamentaariseen yleiskokoukseen venäläiset eivät sitten enää viime vuoden aikana palanneet ennen tämän vuoden alkua.

Euroopan neuvosto on mielestäni tehnyt todella merkittävää työtä Tshetshenian kriisin ratkaisussa siltä osin kuin se on ollut Euroopan neuvoston ratkaistavissa. Euroopan neuvosto on ainoa kansainvälinen organisaatio, jolla on läsnäolo Tshetsheniassa, Kalamanovin toimisto on tullut tunnetuksi, ja siellä on ollut Euroopan neuvoston asiantuntijoita, muun muassa suomalainen asiantuntija mukana, ja englantilaisen lordi Juddin johtama ryhmä on vieraillut useita kertoja Tshetsheniassa, pyrkinyt omalta osaltaan edesauttamaan poliittisen ratkaisun aikaansaamista.

Mutta, puhemies, haluaisin todeta erityisesti sen, että syyskuun 11. päivän tapahtumat antoivat kyllä Venäjän johdolle myöskin jonkin verran oikeutusta siihen, kun Venäjän johto presidentti Putinin suulla on puhunut siitä, että kysymys Tshetsheniassa on hyvin pitkälle terrorismin vastaisesta taistelusta. Asia ei varmasti ole aivan näin yksinkertainen. Kysymys ei todella ole pelkästään terrorismin vastaisesta taistelusta, mutta se on myös sitä. Ehkä Suomessakin ja maailmalla nyt ymmärretään vähän paremmin se, että venäläiset ovat käyneet myös terrorismin vastaista taistelua, kun Tshetshenian kysymyksestä on keskusteltu. Tshetshenian tilanne on hyvin monimutkainen, meillä ei varmasti tälläkään hetkellä ole lopullista ratkaisua siihen, niin kuin moneen muuhunkaan kysymykseen ei ole mitään lopullista ratkaisua. Samanaikaisesti on huolehdittava ihmisoikeuksista, mutta myöskin terrorismin uhka on otettava vakavasti.

Mitä tulee kuolemanrangaistukseen, ed. Jaakonsaari totesi, että Euroopan neuvosto on myötävaikuttanut siihen, että 1990-luvulla Euroopasta on tullut kuolemanrangaistusvapaa alue, niin ettei kuolemanrangaistuksia tällä hetkellä panna toimeen missään Euroopan maassa. Sen sijaan ongelmahan on, niin kuin valiokunnan mietinnössä todetaan, Japani ja erityisesti Yhdysvallat, joissa kuolemanrangaistuksia edelleen pannaan toimeen. Tätä asiaa parastaikaa selvitellään Euroopan neuvostossa. Mahdollisuudet siihen, että Euroopan neuvosto esimerkiksi voisi painostaa Yhdysvallat luopumaan kuolemanrangaistuksen käyttämisestä, saattavat ehkä kuitenkin olla suhteellisen pienet, mutta mielestäni on tärkeää, että tämä asia on otettu esille Euroopan neuvostossa.

Puhemies, tässä yhteydessä haluaisin myöskin nostaa esille sen mahdollisuuden ja samalla kiitollisena todeta sen, että Suomen parlamentissa vuosittain käsitellään Euroopan neuvoston kertomus. Sehän tulee kahteen kertaan, silloin kun se tulee lähetekeskusteluna ja sitten valiokunnan mietinnön pohjalta. Näin voimme myöskin muille kansanedustajille tehdä tunnetuksi tätä meidän valtuuskuntamme jäsenten mielestä tärkeätä eurooppalaista organisaatiota, mutta saattaisi olla paikallaan esimerkiksi miettiä sitä, jos eduskunnan voimavarat ja valiokuntien voimavarat siihen myöten antaisivat, että ainakin niihin valiokuntiin, jotka vastaavat Euroopan neuvoston valiokuntia, tämä saatettaisiin lähettää lausunnolle. Se on eräs ajatus, joka ehkä on ainakin miettimisen arvoinen.

Puhemies! Ihan lopuksi haluan tässä yhteydessä esittää myöskin ajatukseni siitä, että Suomen valtuuskunta — tässä suhteessa olen tietysti osittain jäävi puhumaan — on erittäin aktiivinen. Meillä suomalaisilla kansanedustajilla on paljon raportointitehtäviä, me kansanedustajat olemme lähes kaikki toimineet raportoijina. Tätä tehtävää arvostetaan Euroopan neuvostossa. Sehän tuo tietyn näkyvyyden, kun esimerkiksi parlamentaarisen yleiskokouksen istunnoissa on raportoijana ja pystyy tuomaan esille omia ajatuksiaan. Lisäksi haluaisin myöskin todeta, että ehkä enemmän kuin muut maat me käytämme sitä, että suomalaisia eri tiedotusvälineiden edustajia on paikalla, jotka kertovat suomalaisen lehdistön kautta suomalaisille siitä, mitä Euroopan neuvosto tekee. Esimerkiksi ensi tammikuussa meillä tulee olemaan hyvin laajasti suomalaisen lehdistön kattava valtuuskunta jälleen kerran paikalla. Pidän tätä erittäin arvokkaana ja haluan tässä yhteydessä antaa tunnustuksen myöskin Suomen lehdistölle.

Omasta puolestani vielä kerran kiitoksia ulkoasiainvaliokunnalle. Oleelliset asiat on otettu esille valiokunnan mietinnössä.

Jaakko  Laakso  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sekä ed. Jaakonsaari että ed. Elo viittasivat 11.9. tapahtumiin ja niiden vaikutuksiin. On totta, että Euroopan neuvosto on ollut hyvin aktiivinen arvioidessaan Euroopan neuvoston jäsenmaiden, mutta myöskin Yhdysvaltojen, lainsäädännöllisiä toimia terrorismia vastaan.

Tässä yhteydessä täytyy sanoa se, että Euroopan neuvosto on arvostellut aika voimakkain sanoin Eurooppa-neuvoston tässä suhteessa tekemää periaatepäätöstä, joka tehtiin hätiköidysti ja jonka kansallisessa toimeenpanossa useat Euroopan neuvoston jäsenmaat jättivät vähälle huomiolle ne sitoumukset, jotka nämä maat olivat kuitenkin ottaneet osana Euroopan ihmisoikeusjärjestelmää. Tässä suhteessa on tapahtunut korjausta, mutta on edelleenkin Euroopan neuvoston jäsenmaita, joissa keskustellaan mahdollisuudesta luovuttaa rikoksiin syyllistynyt myös sellaiseen maahan (Puhemies koputtaa) tuomittavaksi, jossa on kuolemanrangaistus asianomaisesta rikoksesta voimassa. (Puhemies koputtaa) Tämä ei ole sopusoinnussa Euroopan ihmisoikeussopimuksen kanssa.

Jouko  Skinnari  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Elo otti esille mielestäni tärkeän asian eli sen, että nämä kertomukset, tässä tapauksessa Euroopan neuvoston kertomus, olisivat tosiaan muissakin valiokunnissa lausunnolla. Se, antaako valiokunta lausunnon, on tietysti jokaisen valiokunnan oma asia, mutta puhemiesneuvosto lähettäisi jo puhemiesneuvostona nämä lausunnolle. Se koskee myös Pohjoismaiden neuvoston kertomusta, koska monesti näissä painopiste on enemmänkin muissa erikoisvaliokunnissa kuin ulkoasiainvaliokunnassa, joka tämän pelkästään käsittelee.

Tässä mielessä se varmasti toisi mielekkyyttä ja antaisi Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnallekin tunnustusta varmaan paremmin kuin tällä hetkellä, koska se on erittäin hyvin mielestäni ainakin tämän eduskunnan aikana hoitanut tehtävänsä.

Tytti  Isohookana-Asunmaa  /kesk:

Puhemies! On tietenkin jossain määrin huolestuttavaa se, että vaikka Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan työtä vuosi vuodelta ja kerta toisensa perään seuraa aika moni tiedotusväline, siitä huolimatta tilanne on se, mihin valtuuskunnan puheenjohtaja äsken viittasi. Aika paljon tietämättömyyttä Suomessa Euroopan neuvoston toiminnasta, jopa institutionaalisista rakenteista, edelleen on. Itse ainakin monta kertaa olen miettinyt, mitä oikein pitäisi tehdä, jotta edes perusasiat olisivat tiedossa. Monta kertaa on vaikeuksia jopa keskustella, kun ei osata erottaa Euroopan neuvostoa Euroopan unionista.

Puhemies! Halusin kiinnittää ihan muutamaan seikkaan huomiota. Itse asiassa ulkoasiainvaliokunnan mietinnöstä kommentoisin kahta kohtaa.

Ensinnäkin uutta viime vuoden aikana toteutettua valiokuntajakoa, johon päädyttiin ennen kaikkea sen takia, että Euroopan neuvoston taloudellinen tilanne on heikentynyt, kun budjettia ei ole kyetty kasvattamaan, vaikka jäsenmäärä on aika nopeastikin viime vuosina kasvanut yli neljänkymmenen. Kaikilta osin uusi valiokuntajako ei varmasti ole onnistunut eikä toimiva. Se saattaa olla liian iso, mutta ennen kaikkea on syntynyt tarpeita perustaa alakomiteoita, joita pitäisikin olla aikamoinen määrä. Niitten puolestaan tulisi saada pitää kokouksia, mutta kun taloudellinen tilanne on heikko, alakomiteatkaan eivät pysty työskentelemään sillä intensiteetillä kuin pitäisi ja tarvetta ja halua olisi.

Jos tässä yhteydessä voi jotakin toivoa, niin toivoisin kyllä Suomen hallitukselta sitä, että ministerineuvostossa otettaisiin keskusteluun neuvoston taloudellinen tilanne. Ei nimittäin ole mitään järkeä siinä, että neuvostolla on selkeitä hyviä tehtäviä, mutta se ei pysty kaikkea toteuttamaan ankaran ja jatkuvasti vaivaavan rahapulan takia. Kun ajatellaan sihteeristöä ja työmäärää, joka neuvostolla on, ei henkilökuntakaan kovin laajamittainen ole. Monissa muissa kansainvälisissä järjestöissä on varmasti paljon suurempi byrokratia kuin Euroopan neuvostossa tällä hetkellä.

Euroopan neuvoston tehtävänähän on ennen kaikkea edistää demokratiaprosesseja ja valvoa ihmisoikeuksien toteutumista ja estää ihmisoikeusloukkaukset. Tässä mielessä neuvoston perustehtävät ovat kyllä selkeät ja tämä on hyvin laaja kenttä. Viime vuosi oli sillä tavalla historiallinen, että ensimmäistä kertaa yleiskokouksen historiassa jonkin jäsenvaltion valtuuskuntaa vastaan päätettiin sanktiosta. Tarkoitan tällä sitä, että Venäjän valtuuskunnalta otettiin määräaikainen äänioikeus pois. Se oli kova päätös, ja siihen ei tietystikään päädytty yksimielisesti, vaan äänestyksen jälkeen. Kysymys oli ennen kaikkea Venäjän Tshetshenian-politiikasta.

Siinä yhteydessähän mietittiin sitä, onko neuvosto laajentunut liian nopealla aikavälillä, otetaanko neuvoston piiriin jäseniä, jotka eivät täytä Euroopan neuvoston perusasioita, niitä seikkoja, joihin neuvosto on kiinnittänyt huomiota. Venäjähän ei ole ainoa maa, joka rikkoo Euroopan neuvoston perussääntöjä, siellä on monia muita maita: Valko-Venäjä, Ukraina jne.

Kun Tshetshenian-kysymystä ei ole edelleenkään ratkaistu ja se on jäänyt aika tavalla Afganistanin-kysymyksen varjoon ja kun se kuitenkin tulee olemaan tammikuussakin esityslistalla, tietysti näin jälkikäteen pohtii sitä, oliko tehty päätös oikea vai olisiko pitänyt olla vieläkin kovempi, jotta Tshetsheniassakin jotakin positiivisempaa olisi tapahtunut. Nämä ovat sellaisia asioita, joihin Euroopan neuvostossa valtuuskunnat törmäävät kerran toisensa perään, ja jos siellä otetaan askeleita eteenpäin, otetaan myöskin taka-askeleita. Venäjä, joka on tällä hetkelläkin monitoroinnin alla, ottaa nyt aika isoja taka-askeleita sen suhteen, että sen alueen alkuperäiskansojen ja vähemmistökansojen asema selvästi heikentyy tällä hetkellä. Tässä yhteydessä haluaisinkin viitata Marin autonomiseen tasavaltaan. Nimittäin marilaiset ovat suomalais-ugrilainen kansa, joka ehkä Neuvostoliiton hajottua nopeimmin pääsi oman kulttuurinsa kehittämisessä eteenpäin, ja siellä tapahtui hyvinkin paljon Komin ohella positiivista kehitystä. Usko siihen, että sekä Marin, Komin että muutamien muidenkin vähemmistökulttuurien asema tulee vahvistumaan, oli aika luja. Nyt kuitenkin kuluneena syksynä, toisin kuin presidentti Putin on julkisuudessa ja eri tilaisuuksissa todennut, näiden kansojen asema on ratkaisevasti heikentymässä. Tiedämme, että Mari Elin tasavallassa esimerkiksi pari marinkielistä sanomalehteä on lakkautettu, sen yliopiston kielenopetusta on kovasti heikennetty ja myöskin äidinkielen kouluopetus on vaarassa. Teattereita on määräaikaisesti suljettu, jos ne ovat äidinkielisiä jne. Saman tapaista kehitystä on menossa nyt ihan lähellä Karjalassa.

Nämä asiat ovat sellaisia, että kun Venäjä on Euroopan neuvoston jäsen ja se on hyväksynyt, joskaan ei ehkä ratifioinut, vähemmistökielten ja alueellisten kielten peruskirjan, jää miettimään, että toisaalta Venäjä on kansainvälisellä tasolla hyvinkin suopea pienten kulttuurien ja kielten edistämisessä, mutta käytännössä sallii oman maan sisällä tällä hetkellä kielteistä kehitystä. Euroopan neuvoston pitäisi mielestäni tämän tapaisissa asioissa olla aika nopeasti reagoiva, ja tulevaisuutta ajatellen ehkä meidänkin valtuuskunnassamme pitäisi vakavasti pohtia sitä, löytyykö Euroopan neuvostossa uusia toimintamuotoja ajatellen sitä, miten näihin ongelmiin reagoitaisiin ajallaan, miten toimittaisiin siten, että kyettäisiin tehokkaasti vaikuttamaan myönteisellä tavalla Euroopan neuvoston perusasiakirjojen ja suositusten toteutumiseen.

On myönnettävä monen vuoden kokemuksen jälkeen, että työ demokratian edistämiseksi ja kehittämiseksi ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseksi Euroopan neuvostossa on hidasta, mutta ei tässä ainakaan pessimistiseksi ole tullut, koska työ tuottaa joka tapauksessa tuloksia, vaikka taka-askeleitakin otetaan. Positiivisista tuloksista on hyvä esimerkki jo mainittu: kuolemanrangaistuksen häviäminen neuvoston alueelta.

Tarja Kautto /sd:

Arvoisa puhemies! Kun Euroopan neuvoston työtä tunnetaan tosiaan heikosti, täytyy meidän muutamien, jotka olemme asiaan vihkiytyneitä, yrittää pitää edes pieniä mainostuokioita asian yhteydessä.

Olen usein miettinyt sitä, minkä takia tosiaan Euroopan neuvoston työtä tunnetaan aika vähän ja usein tulee sekaannuksia Euroopan unionin käsitteeseen. Yhtenä syynä olen miettinyt sitä, olisikohan se oikeastaan Euroopan neuvoston työn luonne. Näen Euroopan neuvoston työn aika pitkälti sellaiseksi, että se on hieman diplomaattityön luonteista, että se toimii tavallaan taustalla ja tuo isoja tärkeitä kysymyksiä esille mutta ei sinänsä ole selkeästi sellainen yhteisö, joka asettautuisi ristiriitaan ja taistelulinjalle kenenkään puolesta tai ketään vastaan, vaan se todella toimii siltä pohjalta, että yritetään olla mahdollisimman oikeudenmukainen kaikkia osapuolia kohtaan, ei lähdetä tuomitsemaan jotain valtiota ja toista valtiota kehumaan, vaikka otetaankin voimakkaasti kantaa ihmisoikeus- ja demokratiaan liittyviin kysymyksiin. Tietyllä tavalla Euroopan neuvoston henki on toimia kumppanuushengessä, auttajahengessä, ja sen sijaan, että lähdettäisiin sankarina ja sananviejänä johonkin vaikeaan konfliktitilanteeseen, lähdetään sinne siinä mielessä, että pyritään mahdollisimman hyvin tavallaan hillitsemään tilannetta ja löytämään ratkaisukeinoja, miten päästään eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Keskustelun yhteydessä on jo viitattu Euroopan neuvoston voimavaroihin. Täytyy todeta, että tilanne on hankala ja valitettavan totta määrärahojen niukkuuden vuoksi. Se näkyy yhteisötasolla. Uskoisin, että paljon olisi vielä erilaisia tehtäviä, joita Euroopan neuvoston puitteissa voitaisiin tehdä, jos siihen olisi voimavaroja. Täytyy valittaen todeta, että tietyllä tavalla määrärahojen niukkuus näkyy myöskin meidän omalla kansallisella tasollamme siten, että meillä ne henkilöt, jotka työskentelevät kiitettävästi meidän kanssamme tämän asian puitteissa, tarvitsisivat enemmän apuvoimaa tässä työssä. Varsinkin istuntoviikoilla nämä henkilöt, jotka työskentelevät meidän kanssamme, ovat usein kohtuuttoman kovalla.

Mielestäni tähän liittyy myös sellainen asia, että olen Euroopan neuvoston puitteissa tavannut monia suomalaisia, jotka toimivat siellä erittäin tärkeissä tehtävissä. Näen, että meillä olisi hyviä mahdollisuuksia saada näitä fiksuja, hyvin koulutettuja, kielitaitoisia suomalaisia ehkä lisääkin toimimaan ja viemään siellä eteenpäin myös meidän omia tavoitteitamme ja päämääriämme, jotka kuitenkin ovat Euroopan neuvoston puitteissa erittäin arvostettuja ja, voisi sanoa, kunnioitettuja.

Arvoisa puhemies! Sitten vielä erilaisista yhteistyömuodoista. Uskoisin, että erittäin paljon voitaisiin vielä tehdä Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin työsarkojen yhdistymisessä. Jonkin verranhan tätä yhteistyötä on, niin että kun Euroopan neuvoston voimavarat eivät ole kovin kehuttavat, usein yritämme erilaisia taustateitä saada Euroopan unionia mukaan rahoitustoimintaan ja tässä on onnistuttu. Henkilökohtaisesti näen tämän yhteistyön merkityksen sekä EU:n että Etyjin kanssa juuri hiljattain olleissa Kosovon vaaleissa, joissa Euroopan neuvosto toimi näiden kahden muun järjestön kanssa tietyllä tavalla niin sanottuna johtotroikkana sen asian hoitamisessa. Tämäntapaisia yhteistyömuotoja tulisi etsiä lisää ja sillä tavalla ehkä kehittää tätä työtä eteenpäin.

Toinen asia, mihin törmäsin saman vaalitarkkailun yhteydessä, oli se, kuinka suomalaisia valitaan näihin tehtäviin. Meillähän oli myöskin, sanotaan, tavallisia kansalaisia jonkin verran näiden vaalitarkkailijoiden joukossa. Yritin selvitellä, kun tapasin heitä, mitä kautta he olivat kiinnostuneet näistä tehtävistä ja olivat mukana. Tausta heillä oli hyvin erilainen. Siinä yhteydessä tuli sellainen ajatus mieleeni, olisiko syytä ehkä mahdollisesti UaV:n ottaa esille ja hoitaa ulkoministeriön kanssa, että jollain tavalla pystyttäisiin kartoittamaan sellaisia suomalaisia, jotka ovat toimineet tavallaan erilaisissa lähettitehtävissä kansainvälisesti, joita voitaisiin hyvinkin kiireellisellä aikataululla tarjota tuleviin erilaisiin komennustöihin. Tämä olisi erittäin merkittävää siinä mielessä, että ne laajat ihmisjoukot ja hyvin kansainväliset ihmisjoukot, jotka pyörivät näissä kysymyksissä, osaavat arvostaa sitä, että Suomi osallistuu rakentavaan toimintaan, ja erityisesti vielä sen vuoksi, että meillä on erittäin rakentava ja hyvä maine Euroopan neuvoston piirissä ja erityisesti uusien valtioiden, jotka hakeutuvat Euroopan neuvostoon mukaan, ja myöskin nyt niiden maiden kohdalta, jotka pyrkivät jäseneksi EU:n piiriin.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluaisin sanoa, mitä täällä todettiin meidän työskentelystämme. Olemme saaneet kaikkien osallistujien kohdalta paljon kiitosta aktiivisuudesta, että Suomen delegaatio on siinä asiassa huomattu, ja se, mikä huomattaisiin, olisi myöskin passiivisuus, josta meitä ei totisesti ole moitittu.

Jaakko Laakso /vas:

Rouva puhemies! On totta, kuten jo useat puhujat ovat todenneet, että New Yorkin traagiset tapahtumat 11. päivänä syyskuuta ovat vaikuttaneet myös siihen lainsäädäntötyöhön, jota me teemme eduskunnassa, mutta myös lainsäädäntöaloitteisiin, joita tulee eduskunnalle sekä Euroopan unionin että Euroopan neuvoston taholta.

Itse asiassa jo pitkään, vuosikymmenien ajan, on ollut voimassa erilaista terrorisminvastaista lainsäädäntöä. Yhdistyneiden kansakuntien ja Euroopan neuvoston puitteissa on ollut myös useita kansainvälisiä sopimuksia terrorisminvastaisesta taistelusta. Ongelmana näillä yleissopimuksilla on ollut se, että kaikki Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltiot tai kaikki Euroopan neuvoston jäsenvaltiot eivät ole allekirjoittaneet ja ratifioineet näitä sopimuksia.

On sanottava, että tässä suhteessa 11.9. muutti tilannetta olennaisesti niissäkin YK:n jäsenvaltioissa, jotka aikaisemmin eivät olleet järin kiinnostuneita terrorisminvastaisista yleissopimuksista, ja todettakoon, että näihin valtioihin merkittävimpänä valtiona kuului Yhdysvallat. Tässä suhteessa on tapahtunut selkeä käänne eli Yhdysvallat on kiinnostunut nyt Yhdistyneiden kansakuntien toiminnasta, jo olemassa olevista yleissopimuksista, ja on ollut omalta osaltaan valmis edesauttamaan näiden sopimusten vahvistamista.

Myöskin Euroopan neuvoston 43 jäsenvaltiosta ne, jotka eivät ole olleet terrorisminvastaisissa useissa eri sopimuksissa mukana, ovat syyskuun tapahtumien jälkeen aloittaneet kotimaassaan prosessin, jonka tuloksena jo nyt varsin moni maa on hyväksynyt nämä sopimukset. Korostan sitä, että on kyse vanhoista, ennen 11.9. solmituista sopimuksista, joiden kattavuutta nyt halutaan lisätä. Mutta 11.9. tapahtumat ovat luonnollisesti tuoneet esille koko joukon uusia ehdotuksia, uusia aloitteita sekä Yhdistyneiden kansakuntien puitteissa, Euroopan unionin puitteissa että Euroopan neuvostossa. Euroopan neuvoston tehtävänä järjestönä, joka antaa asiantuntija-apua muun muassa jäsenvaltioilleen oikeusvaltioperiaatteiden ja ihmisoikeusperiaatteiden toimeenpanossa ja lainsäädännössä, on ollut toimia ikään kuin asiantuntijaelimenä.

Kuten jo aikaisemmin vastauspuheenvuorossani totesin, Euroopan neuvostossa herätti ärtymystä se tapa, jolla Eurooppa-neuvosto antoi New Yorkin tapahtumien jälkeen julistuksen terrorisminvastaisista lainsäädännöllisistä toimista, joita ilmeisen vähän oli pohdiskeltu Euroopan ihmisoikeussopimuksen velvoitteiden näkökulmasta. Syyskuun tapahtumat synnyttivät useissa Euroopan neuvoston jäsenvaltioissa sellaisia lainsäädäntöhankkeita, jotka olivat ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen velvoitteiden kanssa. Euroopan neuvosto on tehnyt kovan työn, jotta Euroopan neuvoston eri jäsenmaat pidättäytyvät sellaisesta lainsäädännöstä, joka selkeästi on niiden jo aikaisemmin hyväksymien oikeusvaltioperiaatteiden ja ihmisoikeusperiaatteiden ja konkreettisten sopimusten, tässä tapauksessa ennen kaikkea Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaista.

Kuitenkin tällä hetkellä on vireillä useassakin Euroopan neuvoston jäsenmaassa sellaisia hankkeita, joihin ihmisoikeusasiantuntijat suhtautuvat kriittisesti, ja myös hankkeita, jotka ovat selkeästi ristiriidassa ihmisoikeussopimuksen kanssa. Tässä yhteydessä huomio kiinnittyy muun muassa Isoon-Britanniaan, jossa hankkeilla on sellaista lainsäädäntöä, joka mahdollistaisi pidätykset määräämättömäksi ajaksi. On selvää, että tämän kaltainen hanke on ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen nimenomaisten määräysten kanssa. Myös Yhdysvalloissa on paljon sellaisia lainsäädännöllisiä hankkeita, joihin Euroopan neuvosto suhtautuu kriittisesti ja kielteisesti.

Tässä yhteydessä haluan ottaa esille vain kysymyksen näistä sotakomissioista, joita jotkut kutsuvat sotilastuomioistuimiksi. Vähän karrikoiden voidaan sanoa, että samat henkilöt toimeenpanevat pidätyksen, toimivat syyttäjinä, toimivat puolustajina, toimivat tuomareina ja toimivat teloittajina. Tämän kaltaiset periaatteet eivät tietenkään sovellu myöskään amerikkalaiseen oikeuskäytäntöön. Ehkäpä juuri nämä sotakomissiot, jotka tuomitsisivat ulkomaalaisia, ei siis amerikkalaisia vaan ulkomaalaisia, hätätilamenetelmin, ovat ehkä kaikkein voimakkaimmin herättäneet arvostelua sekä Euroopan neuvoston piirissä että myös Yhdysvalloissa itsessään. Näissä sotakomissioissa voitaisiin esittää todistusaineistoa valikoidusti, ja kaiken kaikkiaan nämä sotakomissiot eivät olisi sidottuja amerikkalaisen siviilioikeusjärjestelmän yleisiin menettelytapoihin. Tällaisen sotakomission jäsenet tai sotilasviranomaiset nimeäisivät syytetylle puolustusasianajajan, ja tällainen sotakomissio tekisi päätöksensä kahden kolmasosan enemmistöllä muun muassa elinkautisesta vankeudesta tai kuolemantuomiosta. Tuomioistuimen päätöksistä ei voisi valittaa sen paremmin amerikkalaisiin, ulkomaisiin kuin kansainvälisiin tuomioistuimiin.

On aivan selvää, että tällaisissa hankkeissa ollaan tiellä, joka vakavasti vaarantaa sitä kuuluisaa yhteistä arvoperustaa, jota me olemme monta kertaa pitäneet keskeisenä oikeusvaltioperiaatteita kehitettäessä.

Ehkä julkisuudessa eniten kuitenkin huomiota Euroopan neuvoston jäsenmaiden puitteissa on saanut kysymys siitä, voidaanko esimerkiksi näihin terroristi-iskuihin epäiltyjä karkottaa Euroopan neuvoston jäsenmaasta Yhdysvaltoihin tilanteessa, jossa heitä saattaa uhata kuolemantuomio. Euroopan neuvoston 43 jäsenmaata ovat sitoutuneet allekirjoittaessaan ihmisoikeussopimuksen siihen, että ne eivät karkota vakavastakaan rikoksesta epäiltyä sellaiseen maahan, jossa rikoksesta epäilty saattaa joutua kuolemantuomion kohteeksi. Tämä on ollut periaate, joka on aina silloin tällöin aiheuttanut ongelmia muun muassa Yhdysvaltain ja eräiden Euroopan neuvoston jäsenmaiden välillä.

Tällä hetkelläkin on Euroopan neuvoston jäsenmaissa, muun muassa Espanjassa ja Englannissa, pidätettynä sellaisia henkilöitä, jotka ovat epäiltyjä syyskuun terrori-iskuista ja joiden luovuttamista Yhdysvallat vaatii. On aivan selvää, että tätä keskeistä ihmisoikeussopimuksen periaatetta, luovutuskieltoa, koetellaan nyt niissä keskusteluissa, joita esimerkiksi Yhdysvaltain ja Espanjan välillä käydään. Ainakin toistaiseksi Espanjan hallitus on yksiselitteisen selvästi todennut, että sillä ei ole suunnitelmaa luovuttaa näistä rikoksista epäiltyjä Yhdysvaltoihin tuomittavaksi, mikäli näistä rikoksista uhkaa kuolemantuomio.

Rouva puhemies! On koko joukko muita ongelmia, jotka liittyvät vireillä olevan terrorismilainsäädännön kehittämiseen. Pidän myönteisenä sitä, että Suomi omalta osaltaan on ollut valmis kuulemaan ja kuuntelemaan Euroopan neuvoston asiantuntijoita ja että Suomen kansallista lainsäädäntöä tässä suhteessa on rakennettu yhteistyössä Euroopan neuvoston kanssa eikä Euroopan neuvoston kokemukset sivuuttaen. Tästä syystä se lainsäädäntö, joka Suomessa on valmistunut ja valmisteilla, on laadullisesti myöskin kestävää.

Rouva puhemies! Haluaisin vielä lopuksi muutamin sanoin kiinnittää huomiota Tshetshenian tilanteeseen. Näin siksi, että aivan kuten ed. Elo, Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja Euroopan neuvostossa, totesi, Euroopan neuvosto on ollut jo pitempään ainoa kansainvälinen järjestö, joka on läsnä Tshetsheniassa. Meillä monilla on ollut mahdollisuus käydä Tshetsheniassa sekä ensimmäisen sodan aikana, sotien välillä että myöskin tämän sodan aikana ja myös tutustua Euroopan neuvoston asiantuntijoiden toimintaan Tshetshenian alueella erittäin vaikeassa tilanteessa. Voimme hyvällä omallatunnolla sanoa, että Euroopan neuvoston ihmisoikeusasiantuntijat ovat omalta osaltaan voineet ratkaisevalla tavalla vaikuttaa siihen, että Tshetshenian alueelle on kyetty luomaan sellainen juridinen järjestelmä, jossa myöskin Venäjä aikaisempaa paremmin ottaa huomioon ne sitoumukset, jotka se on allekirjoittanut liittyessään Euroopan neuvoston jäseneksi.

Euroopan neuvoston asiantuntijat ovat olleet mukana presidentti Putinin nimittämän erityisedustajan Kalamanovin toimistossa, jonka toimiston tarkoituksena on nimenomaan käsitellä ihmisoikeusrikkomuksia Tshetshenian alueella. Saan suurin piirtein muutaman viikon välein raportin meidän asiantuntijoidemme toiminnasta. Täytyy sanoa, että useassa sadassa tapauksessa meidän asiantuntijamme ovat voineet vaikuttaa siihen, että ihmisoikeusrikkomuksia on lähdetty oikeusteitse selvittämään. Syyttäjäviranomaiset ja oikeuslaitos ovat ryhtyneet selvittämään myös sellaisia ihmisoikeusrikoksia, joihin Venäjän armeija ja Venäjän sisäministeriön joukot Tshetshenian alueella ovat syyllistyneet.

Mutta kaikkein tärkein on ollut kuitenkin se, että yhteistyö Venäjän duuman ja Euroopan neuvoston välillä on mahdollistanut poliittisen prosessin aloittamisen vihdoin ja viimein Tshetshenian konfliktissa. Ensimmäistä kertaa muutama viikko sitten tshetsheenit, erilaiset tshetsheenit, eri tavalla suuntautuneet tshetsheenit, osallistuivat yhteistyökeskusteluun Venäjän duuman edustajien kanssa tavoitteena rauhanomaisen ratkaisun löytäminen Tshetshenian konfliktiin.

Täytyy sanoa, että Euroopan neuvosto ottaa osan siitä kunniasta, jonka tuloksena ensimmäistä kertaa nykyisen sodan aikana presidentti Putinin erityisavustaja ja Tshetshenian vaaleilla valitun presidentin Mashadovin edustajat kykenivät tapaamaan muutama viikko sitten. Tämä neuvotteluprosessina on vielä tavattoman heikko, tavattoman ohut, mutta kuitenkin on askel oikeaan suuntaan.

Kuten ed. Elo totesi, Tshetshenian tapahtumat osin ovat sidoksissa myös Afganistanin tapahtumiin. Me suomalaiset, ne jotka ovat asioita harrastaneet, jotka ovat olleet informoituja muun muassa meidän armeijamme taholta, tiedämme, että Tshetsheniassa on ollut ulkomaalaisia niin sanottuja arabitaistelijoita sekä ensimmäisen sodan aikana että erityisesti tämän toisen sodan aikana. Afganistanin tapahtumilla tulee olemaan oma vaikutuksensa. Me emme vielä pysty arvioimaan sitä, minkälainen vaikutus. Joidenkin mielestä tshetsheeni- ja arabitaistelijoita siirtyy Afganistanista Afganistanin kriisin laukeamisen tuloksena sodan päättymisen jälkeen entistä enemmän Tshetshenian alueelle. Toisten arvioiden mukaan taas Tshetsheniasta on jo lähtenyt useampi sata arabitaistelijaa Afganistaniin.

Joka tapauksessa näyttää siltä, että vaikka yölliset iskut, erilaiset miinaräjähdykset ja myöskin aseelliset yhteenotot jatkuvat Tshetsheniassa, ainoa keino lopettaa tämä konflikti on neuvottelut, poliittinen ratkaisu. Sotilaallista ratkaisua Tshetshenian tilanteeseen ei ole. Itse olen ymmärtämässä, että myöskin Venäjän johto presidentti Putinia myöten näkee tämän tosiasian paremmin kuin vielä vuosi sitten.

Gunnar Jansson /r:

Arvoisa rouva puhemies! Venäjän federaatio on Euroopan neuvoston jäsen ja Amerikan yhdysvallat on Euroopan neuvoston tarkkailijajäsen. Meidän pitää myöskin olla kiitollisia siitä, että puhemies sallii vähän laajennettua keskustelua, mutta on äärimmäisen tärkeää, että voimme keskustella näistä asioista tämän asian yhteydessä.

Tähän liittyen huomaan myöskin, että valiokunta mainitsee sen, että kuolemanrangaistuksesta luopumisessa Euroopan neuvostolla on ollut aika merkittävä asema. Näin saattaa olla tai näin onkin. Se on totta, koska oikeus elämään on tärkein ihmisoikeus. Euroopan neuvostossa ja sen jäsenmaissa on ollut voimassa jo pitkään lisäpöytäkirja n:o 6, jonka kautta kuolemanrangaistuksesta on luovuttava ennen kuin pääsee jäseneksi tai viimeistään kolmen vuoden jälkeen, kun on hyväksytty jäseneksi. Nyt on vireillä sellainen hanke, että hyväksyttäisiin myöskin 13. lisäpöytäkirja, jonka mukaan kuolemanrangaistuksesta luovuttaisiin joka tapauksessa sekä rauhan aikana että sodan aikana. Se lisäpöytäkirja on tulossa käsittelyyn pian, ja se olisi merkittävä saavutus.

Tähän liittyen, rouva puhemies, ja myöskin viitaten siihen, mitä äsken ensin valtuuskunnan puheenjohtaja ed. Elo ja sen jälkeen ed. Laakso sanoivat, kajoan myöskin siihen USA:n tilanteeseen juuri suhteessa USA:n tarkkailijamaan asemaan Euroopan neuvostossa. Nimittäin presidentti Bush antoi 13. marraskuuta määräyksen, mahdollisesti asetuksen, ilman parlamentin myötävaikutusta, ilman käsittelyä parlamentissa, eräiden ei-USA:n kansalaisten, kuten sanotaan, vangitsemisesta, käsittelystä ja oikeudenkäynnistä terrorisminvastaisessa sodassa. Sellainen asetuksen tai määräyksen nimi on, eli ei-USA:n kansalaisen vangitsemisesta, käsittelystä ja oikeudenkäynnistä puhutaan jo otsikossa ja todetaan, että terrorismia vastaan käydään nyt sotaa.

Kansainvälisoikeudellisesti tämä on erittäin hankala kysymys. Määräysten eräät säännöt ovat nimittäin selvässä ristiriidassa oikeusvaltion eräiden perusperiaatteiden kanssa. Mainittakoon, että territorialiteettiperiaate eli rikosoikeudellinen ulottuvuus, kuten ed. Laakso sanoi ja kuten asetuksessa selvästi sanotaan, koskee maailman kaikkia kansalaisia paitsi USA:n kansalaisia. Siis esimerkiksi tämän maan tai tämän eduskunnan kaikki jäsenet ovat potentiaaliset asiakkaat siinä komissiossa. Se on kyllä ymmärtääkseni kuitenkin tuomioistuin tai sen ulkomuoto on enemmän tuomioistuinta muistuttava kuin komissiota muistuttava. Minä toki käytän nimikettä tuomioistuin ja oikeudenkäynnit. Tällaiset oikeusvaltion perusperiaatteet ovat esillä, kuten rikosoikeudellinen ulottuvuus, tilapäistuomioistuinten kielto, julkisuus tai tässä tapauksessa julkisuuden puute ja myös muutoksenhakukielto.

Kyse on siis sotilastuomioistuimesta, joka kokoontuu mihin tahansa maailmassa USA:n ulkopuolelle. Sillä ei ole kiinteää sijaintipakkaa. Se voi kokoontua ilmeisesti laivoissa, lentokoneissa, missä tahansa maailmassa. Kuten sanoin, kaikki maailman kansalaiset, paitsi USA:n kansalaiset, voivat tulla tämän tuomioistuimen eteen, jos USA:n presidentti on sitä mieltä, että tällainen kansalainen, riippumatta siitä, missä hän oleskelee, on terroristi tai terroristin avustaja. Sotilastuomioistuin soveltaa tavanomaisia rangaistusmuotoja mukaan lukien elinkautinen vankeus ja kuolema.

Tästä syystä ja kun USA on, kuten totesin, Euroopan neuvoston tarkkailijajäsen, olen oikeudellisen komitean puheenjohtajana tehnyt tästä niin sanotun asian komiteassani. Oikeudellisen komitean eräs alakomitea on juuri ihmisoikeuksia tutkiva alakomitea, ja asia on nyt vireillä siinä. Kysymys kuuluu, totta kai, voiko sellainen maa, jonka lainsäädännössä on tällainen piirre, jatkaa Euroopan neuvoston tarkkailijajäsenenä.

Tämä asia on myöskin yhteydessä kuolemanrangaistukseen. Nimittäin Euroopan neuvosto on tehnyt päätökset siitä, että tarkkailijamaille, joissa on kuolemanrangaistus, eli Japanille ja USA:lle, on annettu määrätty aika, jonka kuluessa on merkittävät parannukset tehtävä. Muutoin tarkkailijaominaisuus otetaan käsittelyyn, kuten päätöksessä sanotaan. Tämä on Euroopalle äärimmäisen tärkeä kysymys etupäässä juuri nyt, kun ollaan hyväksymässä lisäpöytäkirja n:o 13, mutta myöskin juuri siitä syystä, että Eurooppa on nyt maanosa, jossa ei enää panna täytäntöön kuolemanrangaistuksia. Euroopan neuvoston jäsenmaissa on ainoastaan kaksi maata, joilla vielä on de jure -kuolemanrangaistus eli lainsäädännöllinen. Ne ovat Turkki ja Venäjä. Turkissa on äskettäin muutettu perustuslakia parempaan suuntaan. Venäjällä on käynnissä keskustelu tästä. Sen takia on todella hälyttävää, kun tarkkailijamaa, jonka kanssa pitäisi olla rakentava vuoropuhelu kuolemanrangaistuksesta luopumisesta, menee ihan päinvastaiseen suuntaan.

Paula Kokkonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu Euroopan neuvoston tunnettuisuudesta ja voimavaroista. En kuulu parlamenttimme Euroopan neuvoston delegaatioon, mutta tunnen tuota organisaatiota varsin hyvin virkamiesajoiltani, jolloin toimin sen erilaisissa asiantuntijaelimissä. Olen myös hämmästellyt sitä, miten huonosti täällä tunnetaan Euroopan neuvostoa ja sitä arvokasta työtä, jota tuo elin tekee. Yhdyn myös siihen käsitykseen, että voimavarat ovat varsin pienet. Toisaalta on niin, että Euroopan neuvosto ammentaa hyvin paljon voimavarojaan kansallisista lähteistä, eli asianomaisten ministeriöitten virkamiehet, erilaiset tahot, lähettävät jäsenmaitten kustannuksella ihmisiä asiantuntijatehtäviin. Mutta joka tapauksessa työ on erittäin arvokasta.

Ihmisoikeudet ja nimenomaan demokratian edistäminen ovat sen keskeisiä toiminta-alueita, ja haluan tuoda esiin yhden konkreettisen esimerkin, joka mielestäni todistaa järjestön merkityksestä nimenomaan demokratian ja ihmisoikeuksien edistäjänä.

Minulla oli tilaisuus Azerbaidzhanin vaalien yhteydessä toimia Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen Etyjin ja Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen yhteisen vaalitarkkailudelegaation puheenjohtajana. Siinä yhteydessä kävimme lukuisia neuvotteluja ja kuulimme eri tahoja: kuulimme kansalaisjärjestöjä, tiedotusvälineitten edustajia, kuulimme myöskin erilaisia poliittisia tahoja aina maan parlamentin puhemiehestä maan presidenttiin ja kävimme useita neuvotteluja presidentin kanssa. Kaikissa neuvotteluissa, joita kävimme kaikkien näitten tahojen kanssa, siitä huolimatta, että maan sisällä oli suuria jännitteitä, kaikki ilmaisivat selkeän ja voimakkaan halunsa liittyä niin sanotusti läntiseen perheeseen eli orientoitua Eurooppaan. Tässä mielessä Euroopan neuvosto nimenomaan tämän tyyppisissä yhteyksissä edustaa kaikkea sitä, mikä Euroopassa koetaan hyvin arvokkaana.

Uskon, että juuri halu liittyä kiinteästi Euroopan neuvostoon vaikutti ratkaisevasti siihen, että me saimme Azerbaidzhanin presidentin taipumaan vaalien uusimiseen eräillä alueilla. Tämäkin on hyvin historiallista, näitä ei juuri kovin usein tapahdu. Juuri se seikka, että me saatoimme hänelle sanoa, että meillä ei ole mitään mahdollisuutta suositella maan liittymistä Euroopan neuvoston jäseneksi, jos ei näitä ongelmia hoideta kuntoon, varmaankin lopullisesti muutti hänen mielensä.

Sitten haluan todeta sen, että Tshetshenian kriisi, josta on aika monessa yhteydessä puhuttu, liittyy, kuten mainittu, läheisesti Afganistanin tapahtumiin, mutta se liittyy myöskin Georgian ja Abhasian tapahtumiin, kaikkiin niihin tapahtumiin, joita noilla vuorilla tuolla suunnalla käydään. Toivoisin, että tässä yhteydessä voitaisiin myöskin tarkastella vähän laajempaa maantieteellistä aluetta, kuin mitä täällä on ehkä aikaisemmin tullut mainituksi, ja katsoa, mitä näillä alueilla olevien ihmisten hyväksi voitaisiin tehdä. Siellä on hyvin pitkään jatkunut hyvin, hyvin tulehtunut tilanne.

Totean myöskin sen, että kansainvälinen tilanne on todella sellainen, että on syytä olla hyvin valpas sen suhteen, mitä kaikkea pyritään nyt paniikissa hyväksyttämään erilaisissa parlamenteissa tämän ajankohtaisen ongelman ratkaisemiseksi.

Leena Luhtanen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tarkoituksenani on todeta arvostavani suuresti sitä, että ulkoasiainvaliokunta on tuonut esiin mietinnössään juuri ne keskeisimmät kohdat ja kannustaa tavallaan Euroopan neuvoston Suomen valtuuskuntaa toimimaan edelleen näiden keskeisten asioiden puolesta eli ihmisoikeuksien ja erityisesti sen puolesta, että Euroopan yhteisön tulisi liittyä Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja myös kuolemanrangaistuksen poistamiseen.

Samalla haluaisin todeta sen, että tässä kertomuksessa ei näy luonnollisista syistä se, että Euroopan neuvostossa tehdään eri valiokunnissa ja eri komiteoissa erittäin hyvää työtä sosiaali- ja terveysasioiden, koulutusasioiden, maatalousasioiden, kaikkien sellaisten asioiden puolesta, jotka omalta osaltaan luovat juuri edellytyksiä ihmisoikeuksien edistämiselle ja eteenpäin viemiselle, mutta tyytyväisyys vallitsee kaiken kaikkiaan tähän mietintöön nähden.

Jaakko Laakso /vas:

Rouva puhemies! Päätin tulla puhujakorokkeelle vielä kerran, koska luulen, että kaksi minuuttia ei aivan riitä. Olen pitänyt kymmenen viime vuoden aikana tapanani kertoa aina, mikä on tilanne Euroopan neuvoston uusien jäsenmaiden suhteen. Tämä on syytä tälläkin kerralla tuoda esille.

Silloin, kun Suomi liittyi Euroopan neuvoston jäseneksi vuonna 89, Suomi oli 23. jäsenmaa. Nyt meillä on siis 43 jäsenmaata. Tällä hetkellä Euroopan neuvoston ulkopuolella on vielä neljä eurooppalaista valtiota eli Bosnia-Hertsegovina ja Jugoslavia aikaisemmasta Jugoslavian liittovaltiosta ja tämän lisäksi Valko-Venäjä, joka on aikaisemmin ollut ehdokasjäsen Euroopan neuvostoon. Tämä ehdokasjäsenyys kuitenkin presidentti Lukashenkon autoritaarisen hallinnon ja menettelytapojen vuoksi päätettiin poistaa, mutta Valko-Venäjän kanssa tällä hetkellä neuvotellaan uudelleen mahdollisen kandidaattijäsenyyden palauttamisesta. Lisäksi meillä on Monaco, joka myös on hakenut Euroopan neuvoston jäsenyyttä.

Näyttää siltä, että vaikka Bosnia-Hertsegovinan osalta on koko joukko ongelmia, jotka liittyvät ennen kaikkea siihen, säilyykö Bosnia-Hertsegovina kolmen eri etnisen yhteisön mahdollisen ja vaikean yhteistyön tuloksena myös tulevaisuudessa sellaisena valtioliittona, joka täyttää suvereenin valtion merkit, niin ainakin tällä hetkellä me voittopuolisesti olemme sitä mieltä, että Bosnia-Hertsegovina täyttää valtion tunnusomaiset merkit ja että Bosnia-Hertsegovina voitaisiin hyväksyä Euroopan neuvoston jäseneksi jo tammikuussa. Sen jälkeen jäljellä olisi kolme sellaista maata, jotka vielä ovat kiinnostuneita Euroopan neuvoston jäsenyydestä tässä vaiheessa. Jugoslavian kanssa on aloitettu neuvottelut. Jugoslavia haluaa uuden presidenttinsä Kostunican ja uuden parlamentin johdolla mahdollisimman nopeasti päästä Euroopan neuvoston jäsenmaaksi. Meillä on jo Jugoslavian lainsäädännöstä laaja juristien tekemä selvitys niistä välttämättömistä muutoksista, jotka Jugoslavian on tarpeen toimeenpanna, jotta se voisi tulla jäseneksi. Mutta joka tapauksessa näyttää siltä, että Jugoslavian jäsenyysprosessi vie vielä aikaa.

Valko-Venäjän tilanne on ongelmallisin. Valko-Venäjän kanssa tällä hetkellä keskustellaan niistä ehdoista, joilla Euroopan neuvosto voisi palauttaa ehdokasjäsenyyden. Euroopan neuvosto on kiinnittänyt Valko-Venäjän johdon huomiota siihen, että tämä vaatii muun muassa eräiden poliittisten vankien vapauttamista ja tämä vaatii moratoriota eli kuolemanrangaistuksen osalta jo päätettyjä kuolemantuomioita odottavien osalta moratoriota, toisin sanoen päätöstä siitä, että kuolemantuomioita ei toimeenpanna. Lisäksi Euroopan neuvosto on edellyttänyt, että Valko-Venäjän parlamentti on valmis syvenevään yhteistyöhön oikeusvaltioperiaatteiden pohjalta Euroopan neuvoston kanssa.

Saattaa olla, että aivan lähiviikkoina tässä suhteessa voi tapahtua myönteisiä muutoksia ja että Valko-Venäjä voi saada takaisin ehdokasjäsenen statuksensa. Vielä tässä vaiheessa on aikaista olla varma tästä asiasta. Mutta suoraan on sanottava, että se eristämisen taktiikka, jossa Euroopan neuvostokin on ollut mukana yhdessä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön ja Euroopan unionin kanssa, ei ole tuonut toivottavia demokraattisia muutoksia Valko-Venäjälle. Tällä hetkellä varsin suuri enemmistö Euroopan neuvostosta katsoo, että pitäisi yhteistyön ja dialogin kautta saavuttaa ne tulokset, joita eristämisen politiikan avulla ei ole saavutettu.

Monaco on näistä kaikkein mielenkiintoisin tapaus sikäli, että olemme neuvotelleet jo usean vuoden ajan Monacon jäsenyydestä ja olemme edellyttäneet, että Monaco muuttaa lainsäädäntöään eräiltä olennaisilta kohdin. Monacohan on maa, joka ei itse valitse omaa pääministeriään, eli Monacon pääministeri ei saa edes olla monacolainen vaan hänen täytyy olla Ranskan kansalainen. Sama sääntö koskee myös eräitä muita ministereitä Monacon hallituksessa.

On aivan selvää, että Monaco ei täytä suvereenin itsenäisen valtion tunnusmerkkejä, ellei se voi itse valita omaa pääministeriään ja muita ministereitään ja korkeita virkamiehiään. Tästä syystä tämä vaatii neuvotteluja myös Ranskan kanssa, jotta Ranska on valmis muuttamaan nykyistä käytäntöä, jossa Ranskan presidentti esittää prinssi Rainierille kolmen nimen listan, josta prinssi Rainier valitsee yhden Ranskan kansalaisen, josta tulee Monacon pääministeri.

Näyttää myös siltä, että Versailles’n rauhansopimuksen ainoata voimassa olevaa sivulausetta joudutaan muuttamaan Monacon mahdollisen jäsenyyden myötä. Tällä hetkellähän Versailles’n rauhansopimuksesta on voimassa kohta, jonka mukaan Ranska huolehtii Monacon ulko- ja puolustuspolitiikasta. Tämänkin lauseen muuntaminen tai uudelleentulkinta vaatii neuvotteluja Ranskan kanssa. Euroopan neuvosto on saanut hyvin ristiriitaisia viestejä siitä, onko Ranska valmis Versailles’n rauhansopimuksen yhden kohdan uudelleentulkintaan siten, että Monaco päättäisi itsenäisesti omasta ulko- ja puolustuspolitiikastaan.

Ongelmallinen on ollut myös kohta, joka koskee Monacon parlamentin oikeuksia. Monacon parlamentilla ei toistaiseksi ole oikeutta esimerkiksi antaa epäluottamuslausetta Monacon hallitukselle. Tästä syystä monet ovat kysyneet, täyttääkö Monaco parlamentaarisen demokratian tunnusmerkit, koska parlamentilla ei tällaista oikeutta ole. Olemme kuitenkin saaneet viestejä sekä Monacon hallitukselta että parlamentilta, joissa molemmat vakuuttavat, että tässä suhteessa voidaan siirtyä normaaliin parlamentaariseen demokratiaan myös Monacossa.

Rouva puhemies! Vaikka olen näin pitkään puhunut lopuksi Monacosta, se ei ole näistä suurin ongelma, se on kuitenkin kaikkein vähäisin ongelma. Suurimmat ongelmat meillä on jäljellä Jugoslavian ja tulevaisuudessa myös Valko-Venäjän jäsenyyksien osalta.

Veijo Puhjo /vas:

Arvoisa puhemies! Keskustelussa Euroopan neuvoston kertomuksesta on mielenkiintoisella tavalla puhuttu ihmisoikeuksista ja eri maiden roolista järjestössä. Haluan kuitenkin puuttua ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä olevaan toiseen asiaan. Mietinnössä mainitaan, että valiokunta toistaa tukensa Suomen pyrkimyksille, joiden mukaan Euroopan yhteisön tulee liittyä Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Minä näen tämän vähän ongelmallisena. Mikäli EU liittyisi Euroopan ihmisoikeussopimukseen, siinä on monia ongelmia. Mielestäni tämä liittyminen ei ole kypsä eikä edes oikeinkaan, koska EU:n jäsenmaat ovat jo valmiiksi ihmisoikeussopimusjärjestelmän allekirjoittaneet. Lisäksi voi tulla epäselvyyksiä, mikä sopimus täsmää ja mikä ei, koska EU on tehnyt uuden perusoikeuskirjan eikä se ole ihan identtinen ihmisoikeussopimuksen kanssa. Kysynkin, haetaanko tällä mietinnön maininnalla sitä kannanottoa, että valiokunta onkin EU:n liittovaltiokehityksen ylin tukija.

Jaakko  Laakso  /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Minua tuskin kukaan Suomessa syyttää Euroopan liittovaltiokehityksen tukijaksi, mutta siitä huolimatta kannatan sitä, että Euroopan unioni allekirjoittaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen. Tämä on myös Suomen virallinen kanta ja eduskunta on tämän hyväksynyt useita kertoja. Miksi? Ennen kaikkea siksi, ettei synny kahta päällekkäistä järjestelmää Euroopassa. Nyt tilanne on se, että Euroopan unionilla on perusoikeusasiakirja, ja kun sitä suuntaudutaan tekemään juridisesti sitovaksi, syntyy tilanne, että meillä on kaksi juridisesti sitovaa asiakirjaa, on Euroopan ihmisoikeussopimus ja Euroopan unionin perusoikeusasiakirja. Kuten ed. Puhjo aivan oikein totesi, ne eivät ole identtiset. Saattaa olla, että identtisissäkin kysymyksissä syntyy erilaisia päätöksiä. Sen takia, jotta tällaiselta (Puhemies koputtaa) vältyttäisiin, presidentti Halonen on jo pitkään edustanut sitä linjaa, että Euroopan unionin pitäisi allekirjoittaa (Puhemies koputtaa) Euroopan ihmisoikeussopimus. Näin ei syntyisi kahta erillistä järjestelmää.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Veli Laakso jo todisti, joten minulla ei ole kovin paljon enää lisättävää tähän. Haluan kuitenkin todeta sen, että Suomen hallitus on hyvin kiitettävällä tavalla ajanut tätä asiaa eli Euroopan unionin tulisi liittyä Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen, ja on saanut myöskin tukea tälle pyrkimykselleen.

Ed. Laakso jo totesi sen oleellisen asian. Kysymyshän on nimenomaan siitä, ettei Eurooppaan synnytetä kahdenlaisia ihmisoikeuksia. Euroopan unionin jäsenmaitten ihmisoikeuksia ja niiden ulkopuolelle jäävien maitten ihmisoikeuksia. Sen takia pidämme erittäin tärkeänä, että Euroopan unioni liittyisi Euroopan neuvoston ihmisoikeusjärjestelmään. Sitä paitsi kannattaa muistaa se, että joka tapauksessa tuollaiset 15, ehkä vähän enemmänkin, valtiota tulee jäämään myöskin laajentuneen Euroopan unionin ulkopuolelle. Tässä suhteessa on tärkeätä, että kaikki eurooppalaiset valtiot ovat niin sanotusti samassa veneessä eli samojen ihmisoikeuksien puitteissa.

Gunnar Jansson /r:

Arvoisa puhemies! Ed. Puhjon esille ottama kysymys on aiheellinen, ajankohtainen ja tärkeä. Sen lisäksi, mitä kollegat ovat jo todistaneet, lisäisin myöskin tämmöisen ihmisoikeusnäkökohdan. Minusta ei voi olla väärin, että sellainen oikeuslaitos, kuin EY:n tuomioistuin, olisi jonkin ulkopuolisen kontrollivallan alaisena. Minä en ymmärrä. Kyllä varmasti Luxemburgista löytyy viisautta ja rehellisyyttä ja kaikkea tämmöistä, mutta kun EY-tuomioistuin itse on ihan avoin ja varma siitä, että senkin päätökset oikeussuojan nimissä ja tavallisten kansalaisten oikeussuojan hyväksi voisivat olla jonkin ulkopuolisen kontrollissa, niin tämmöinen ulkopuolinen aika luonteva elin olisi juuri Strasbourgin ihmisoikeustuomioistuin.

Toiseksi, puhemies, perusoikeuskirjassa on 19 oikeutta, jotka ovat saman sisältöisiä kuin Euroopan ihmissoikeussopimuksessa. Perusoikeuskirjassa on myös muita oikeuksia ja vielä enemmän päämääriä, joihin poliittisesti pyritään, mutta ne eivät ole toteutettavissa tuomioistuimissa ollenkaan. Tämmöinen puhdas oikeudellinen tarkkailu EY:n ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen välillä olisi minusta todella ajankohtainen, luonteva ja aiheellinenkin.

Veijo Puhjo /vas:

Arvoisa puhemies! Olen ihan samaa mieltä siitä, mitä ed. Laakso mainitsi, ja on oikeinkin, että Euroopan neuvosto pyrkii siihen, ettei synny kahta eri ihmisoikeusjärjestelmää Eurooppaan. Mutta nythän on olemassa yksi järjestelmä, joka Euroopan neuvoston kautta on hyväksytty sopimuksena, ja sitten on olemassa toinen, eikä ihan identtinen, Euroopan unionin hyväksymä perusoikeuskirja; kullakin järjestöllä on siis omansa. Nyt jos EU liittyisi tähän ihmisoikeussopimukseen, silloin EU:lla olisi kaksi järjestelmää, ja me emme tiedä, syntyykö siitä sekaannuksia. Jotta EU ylipäätään voisi liittyä ihmisoikeussopimukseen, pitäisi ottaa keskusteluun myöskin EU:n oikeushenkilöllisyysasema, joka sitten pidemmälle vietynä vaikuttaa ennen kaikkea siihen, että luodaan keskusjohtoista valtaa enemmän. Silloin liittovaltiokehitys ilmeisesti häiritsee jäsenmaiden omaa itsenäisyyttä.

Jaakko  Laakso  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ongelma syntyy Euroopan unionin ihmisoikeusasiakirjan mahdollisen oikeustulkinnan kautta. Jos joku valittaa Euroopan unionin tuomioistuimeen, ettei häntä ole kohdeltu Euroopan unionin perusoikeusasiakirjan velvoitteiden mukaisesti, sen jälkeen Euroopan unionin tuomioistuin tekee päätöksen ilman sellaista mahdollista asiantuntemusta, jota Strasbourgin tuomioistuin on kymmenien vuosien käytännön tuloksena saanut. Voi syntyä erilainen päätös ja todennäköisesti syntyy erilaisia päätöksiä. Tämä synnyttää Euroopassa kyllä hyvin kummallisen tilanteen, samasta asiasta voi syntyä erilaisia päätöksiä. Sen takia me olemme sitä mieltä, että pitää olla vain yksi tuomioistuin, ja se on se, mihin kaikki jäsenmaat ovat sitoutuneet, myös Euroopan unionin jäsenmaat.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Minunkin vastauspuheenvuoroni on oikeastaan suunnattu ed. Puhjolle. Kyllä ed. Puhjo varmaan omalla tavallaan on oikeilla jäljillä tässä, mutta kyllä hän nyt näkee liittovaltiopeikon sellaisessa paikassa, jossa sitä ei ole. Toivon tosiaan, että ed. Puhjo nyt tulisi vakuuttuneeksi meidän puheenvuoroistamme siitä, ettei tällä ehdotuksella, että Euroopan unioni liittyisi Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen, sillä ei Euroopan liittovaltiota kyllä olla luomassa.

Gunnar Jansson /r:

Arvoisa puhemies! Kun tilanne on sellainen kuin se on, että Suomen hallituksen hyvään esitykseen, vai onko se Suomen hyvän hallituksen hyvään esitykseen, kumpi vain, tuli vastarintaa Espanjasta ja vähän Ranskastakin, niin totta kai on etsittävä ja löydettäväkin toisen tyyppinen ratkaisu. Nyt on olemassa tämmöinen ratkaisumalli, joka ratkaisisi aika montakin ongelmaa, eli se, että EY-tuomioistuin kunnioittaisi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiä, jotka on tehty ihmisoikeussopimuksen mukaisesti. Silloin säilyisi molempien oikeuslaitosten itsenäisyys, kun tämmöinen linkki olisi olemassa. Kun ihmisoikeussopimus on sovellettavissa, niin silloin tiedetään jo etukäteen, että EY-tuomioistuin tulee reagoimaan ja tuomitsemaan ihan samalla tavoin, kuin jos asia olisi esillä Strasbourgissa. Tämmöinen tekninen ratkaisu olisi erittäin helppo ja nopeastikin löydettävissä, ja sellainen on tulossa. Niiden kokemusten perusteella voidaan ehkä sitten jälkeenpäin keskustella liittymisestä.

Anneli  Jäätteenmäki  /kesk:

Arvoisa puhemies! Muistan, että silloin, kun Suomi liittyi Euroopan neuvostoon, käytiin myös keskustelua siitä, onko meidän suvereniteettimme mukaista ja onko vaarallista, että Suomi tulee sidotuksi Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Nyt olemme huomanneet, kun Suomi on saanut muutamia langettaviakin tuomioita Strasbourgin tuomioistuimesta, että me olemme toki tulleet sidotuksi, mutta aivan oikeissa asioissa. Kyllä Suomen täytyy ihmisoikeusasioissa noudattaa eurooppalaisia käytäntöjä.

Minun mielestäni olisi hyvä, että EU:n perusoikeuskirja olisi sitovampi, kuin mitä se tällä hetkellä on. Se on julistus ja käytännössä se tarkoittaa sitä, että sitä voidaan noudattaa, mutta se ei ole velvoittavaa oikeutta. Ihmisoikeusasioissa on syytä noudattaa Suomessa ja kaikissa Euroopan maissa eurooppalaista ihmisoikeuskäytäntöä. Olisi minun mielestäni hyvä, että EU:n perusoikeuskirja olisi myös sitovaa oikeutta.

Jaakko  Laakso  /vas:

Arvoisa puhemies! Ehkäpä ed. Jäätteenmäki vahingossa mainitsi, että Euroopan ihmisoikeussopimus ei ole juridisesti velvoittava. Kyllä se on. Euroopan unionin perusoikeusasiakirja ei toistaiseksi ole sitä, mutta tavoitteena valitettavasti on sen tekeminen oikeudellisesti sitovaksi.

Ongelma, ed. Puhjo, on se, että juuri federalistit vastustavat sitä, eli liittovaltiokehitystä ajavat vastustavat sitä, että Euroopan unioni allekirjoittaisi Euroopan ihmisoikeussopimuksen. Ongelma on juuri se, että — monet sanovat sen hyvin karkealla tavalla — eihän slaaveja pidä päästää tuomitsemaan ja päättämään siitä, mitä Euroopan unionin alueella tapahtuu. Se on Euroopan unionin asia, eikä joidenkin ulkopuolisten Euroopan neuvoston jäsenmaiden tuomareiden asia.

Kuitenkaan se, että Euroopan unioni liittyisi ihmisoikeussopimukseen, ei välttämättä tarkoita sitä, että EU saisi oikeushenkilön aseman. Kuten ed. Jansson totesi, muitakin tapoja tämän asian ratkaisemiseksi on. Nyt on ongelma se, ettei ole poliittista halua tällä hetkellä. Aika monilla Euroopan unionin jäsenvaltioilla ei ole halua, koska he pelkäävät, että silloin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin muodostuu tuomioistuimeksi, joka on Luxemburgin tuomioistuimen yläpuolella.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Puhemies! Minä näen niin, että Euroopalla pitää olla yksi ja yhtenäinen ihmisoikeuslinja ja se edellyttää yhtä ja yhtenäistä sopimustakin. Tämän vuoksi EU:n pitäisi tulla mukaan Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen. Tämä on ainoa, joka estää kirjavuuden ja jopa eritasoisuuden jatkossa.