Martti Korhonen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Liikenne- ja viestintävaliokunta on käsitellyt valtioneuvoston selontekoa perusteellisesti ja eri näkökulmista ja pitää tältä pohjalta selontekoa tärkeänä ja selonteossa esitettyjä toimenpiteitä pääosin oikean suuntaisina ja kannatettavina. Tästä selonteosta ovat myös antaneet lausuntonsa sivistysvaliokunta ja tulevaisuusvaliokunta.

Arvoisa puhemies! Tietoyhteiskunnan kehittyminen ja tämän kehityksen edistäminen tulee olemaan jatkossa muun muassa kansalaisten arjen kannalta yhä tärkeämpää. Selonteossa asetetaan tärkeimmät tavoitteet lähivuosille tietoyhteiskunnan kehittämiseksi ja määritellään tarvittavat toimenpiteet niiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Selonteon mukaan tietoyhteiskuntakehitystä tukemalla on mahdollista edistää sekä julkisen että yksityisen sektorin tuottavuutta ja edistää kilpailukykyä edelleen globalisoituvassa toimintaympäristössä.

Valiokunta yhtyy selonteon näkemykseen siitä, että tieto- ja viestintäteknologian käyttö ei ole itseisarvo vaan väline muun muassa hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja lisäämiseen.

Tietoyhteiskuntakehityksen vauhdittamisessa rahoituksella tulee olemaan yhä keskeinen merkitys. Nykyisen rahoituksen aiempaa tarkoituksenmukaisemmalla kohdentamisella on mahdollista edistää myös tietoyhteiskuntakehitystä. Jos kuitenkin halutaan, ja se on yhteinen tahto, että Suomi kuroo tietoyhteiskuntakehityksen kärkimaiden tällä hetkellä saamaa etumatkaa kiinni, kehityksen nopeuttamiseksi tulee myös rahoitusta lisätä nykyisestä tasosta.

Muutaman yksityiskohdan kautta myös tarkastelen tätä selontekoa. Jos painopisteenä tulevaisuuteen ovat sisällöt ja palvelujen kehittäminen, niin kuin niiden pitäisi olla, tietoyhteiskuntakehitys on edennyt varsin pitkään tällä hetkellä teknologiapainotteisesti. Jo useita vuosia on puhuttu tiedon, palvelujen ja sisältöjen merkityksestä, mutta siitä huolimatta käytännön painotukset ovat edelleen olleet monella sektorilla teknologiapainotteisia.

Valiokunta katsoo, että jatkossa olisi syytä keskittyä enemmän sisältöihin ja palvelukehitykseen ja sekä sisältöjen että aidosti käyttäjien tarpeiden mukaan määräytyvän kehityksen edistämiseen.

Selonteossa ilmaistaan huoli kansallisen sisältötuotannon kaventuvista toimintamahdollisuuksista kansainvälisen mediatarjonnan lisääntyessä. Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää laadukkaita ja kiinnostavia sisältöjä yhtenä tietoyhteiskuntakehityksen edellytyksenä ja näin ollen myös sisältöjen tekijöiden oikeuksista huolehtimista välttämättömänä laadukkaiden sisältöjen tuotannon varmistamiseksi.

Yleisradiolla on erittäin merkittävä asema kotimaisessa sisältötuotannossa. Valiokunta kiinnittää mietinnössään myös huomiota Yleisradion talouden turvaamiseen jatkossa, jotta tästä voidaan myös tulevaisuudessa huolehtia.

Valtioneuvoston haja-asutusalueiden laajakaistahankkeen tavoitteena on ollut, että vuoden 2015 loppuun mennessä lähes kaikki vakituiset asunnot sekä yritysten ja julkishallinnon organisaatioiden vakituiset toimipaikat olisivat enintään 2 kilometrin etäisyydellä 100 megabitin nopeudella toimivan yhteyden mahdollistavasta verkosta.

Valiokunta korostaa haja-asutusalueiden laajakaistahankkeen keskeistä merkitystä ja toteaa, että hankkeen kunnianhimoisilla tavoitteilla ja niiden määrätietoisella eteenpäinviemisellä voidaan edistää huomattavasti tietoyhteiskunnan tasa-arvoista kehittymistä.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa saamien selvitysten mukaan tällä hetkellä näyttää kuitenkin todennäköiseltä, että asetettuja tavoitteita ei saavuteta suunnitellussa aikataulussa. Ongelmaksi on monin paikoin muodostunut muun muassa se, että sekä operaattoreiden kiinnostus että palveluiden kysyntä on ollut arvioitua heikompaa.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa saaman selvityksen mukaan maakuntaliittojen esittämien noin 800 laajakaistahankkeen verkkojen rakentamiskustannusten on tällä hetkellä arvioitu olevan yhteensä noin 400—500 miljoonaa euroa.

Valiokunta on jo useaan kertaan aikaisemmin kantanut huolta harvaanasuttujen tai taloudellisissa vaikeuksissa olevien kuntien mahdollisuudesta maksaa laajakaistahankkeisiin kuuluvat kuntien maksuosuudet. Vastaavasti pääosin kotitalouksien ja muiden loppukäyttäjien kannettavaksi jäävä tilaajayhteyden toteuttamisen vaativa kustannuserä voi olla monille kotitalouksille aivan liian korkea, jolloin laajakaistayhteyden kautta saatavilla olevat palvelut eivät tosiasiallisesti tulisi tasapuolisesti kansalaisten saataville.

Valiokunta korostaa mietinnössään, että tilaajayhteys tulee olla jatkossa mahdollista saada kohtuullisin kustannuksin ja yhtäläisin periaattein koko Suomessa.

Laajakaistahankkeen keskeisenä periaatteena on myös jatkossa välttämätöntä pitää teknologianeutraalisuutta ja sen mahdollistamaa joustavuutta myöskin teknologian kehittyessä. Eri teknologioita, sekä kiinteitä että langattomia verkkoja, täytyy pystyä myös kysynnän mukaan hyödyntämään tarkoituksenmukaisella ja kustannustehokkaimmalla tavalla ja tarvittaessa toisiaan täydentäen.

Valiokunta korostaa, että jatkossa olisi myös tärkeää arvioida perusteellisesti, miten laajakaistarakentamista voitaisiin koordinoida ja yhdistää tarkoituksenmukaisella tavalla muuhun infraan, kuten tiehankkeita tai sähköverkkoa koskeviin hankkeisiin, kustannussäästöjen saamiseksi.

Valiokunta on saanut selvitystä myös uusista nopeista ja kustannuksia säästävistä kuiturakentamisen tekniikoista, joita voidaan käyttää myös talvikaudella edullisemmin kuin tällä hetkellä. Valiokunta pitää tärkeänä, että uudenlaisten rakentamistapojen etuja ja hyödyntämismahdollisuuksia pyritään selvittämään laajakaistahankkeiden kokonaiskustannusten madaltamiseksi.

Selonteon mukaan haja-asutusalueiden laajakaistahankkeen väliarviointia on aikaistettu tehtäväksi jo vuonna 2011. Valiokunta toteaa, että välitarkastelussa tulisi pystyä muodostamaan selkeä näkemys siitä, tarvitseeko hanke uudistuksia esimerkiksi edellä mainitusta kustannusarviosta tai teknologian kehittymisestä johtuen, tarvitaanko hankkeen toteuttamiseen lisärahoitusta ja miten tämä mahdollinen lisärahoitus hoidetaan. Valiokunta painottaa, että laajakaistaohjelman toimeenpanon jatkamisella ja tavoitteiden tasapuolisella saavuttamisella on olennainen merkitys Suomen lähivuosien tietoyhteiskuntakehityksen ja aluekehityksen kannalta.

Valiokunta on pohtinut mietinnössään myös tasa-arvoisen koulutuksen keskeistä merkitystä. Sivistysvaliokunta toi lausunnossaan esille, että eräs keskeinen riski tietoyhteiskuntakehityksessä on kansalaisten eriarvoistuminen digitaalisiin osaajiin ja ei-osaajiin, mikä voi johtaa uudenlaiselle syrjäytymispolulle.

Liikenne- ja viestintävaliokunta toteaa mietinnössään, että tietoyhteiskuntakehitys vaatii uudenlaisia valmiuksia ja taitoja, mikä korostaa koulutuksen ja siihen panostamisen merkitystä myös jatkossa ja tulevaisuudessa. Suomalaisille tulisi turvata yhtäläiset mahdollisuudet saada koulutuksessa kansalaistaitoja ja tietoyhteiskunnan työelämän edellyttämiä valmiuksia.

Tietoyhteiskuntakehityksen ytimenä olevat tiedot ja innovaatiot vaativat niiden asianmukaista suojaamista. Tietoturvan merkitys kasvaa väistämättä edelleen tietoyhteiskuntakehityksen myötä, ja siitä huolehtiminen on keskeistä myös monien yhteiskunnan perustoimintojen sekä kansalaisten perusoikeuksien toteuttamisen kannalta.

Suomen lainsäädännössä tietoturvaa koskeva sääntely on varsin hajallaan lukuisissa säännöksissä. Sääntelyn hajanaisuus vaikeuttaa tietoturvan käytännön toteuttamista ja tekee toimijoille haasteelliseksi pysyä ajan tasalla siitä, mitkä säännökset missä tilanteissa koskevat juuri heitä.

Valiokunta näkee kattavan ja yhtenäisen tietoyhteiskunnan tietoturvalain säätämisen keskeisenä lähivuosien tavoitteena, johon olisi välttämätöntä panostaa turvallisen ja palvelukehitysmyönteisen tietoyhteiskuntakehityksen varmistamiseksi. Myös kansalaisen oikeuksien, tietoyhteiskuntakehityksen ja esimerkiksi sosiaalisen median palvelujen yleistymisen myötä mahdollisesti muuttuvia suojaamistarpeita, erilaisten identiteettivarkaustilanteiden sääntelyn tarvetta, voitaisiin arvioida tässä samassa yhteydessä. Sääntelyn selkeyden ja oikeusvarmuuden kautta tietoturvan tasoa Suomessa olisi mahdollista kehittää nykyisestä.

Tietoyhteiskuntapolitiikka on ministeriöiden toimialojen rajat ylittävää toimintaa. Valiokunta toteaa, että tietoyhteiskunnan kehittyminen on pitkään tapahtunut eri sektoreilla sektorikohtaisten päätösten ja kehittämishankkeiden kautta. (Puhemies: 10 minuuttia!)

Viime vuosina on pyritty tehostamaan eri sektoreiden välistä yhteistyötä ja koordinaatiota, mutta erityisen resurssiohjauksen erillisyys on ollut omiaan hidastamaan tämän työn tuloksia.

Lopuksi, arvoisa puhemies, aivan muutama huomio. Valiokunta myös korostaa julkishallinnon tietojärjestelmien yhteensovittamista ja julkisen tiedon avoimuuden edistämistä sekä muun muassa erityisryhmien, kuten vammaisten ja iäkkäiden ihmisten, huomioon ottamisen tarvetta tietoyhteiskuntakehityksen tulevaisuuden ratkaisuissa.

Arvoisa rouva puhemies! Valiokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyy selonteon johdosta seuraavan kannanoton:

"1. Haja-asutusalueiden laajakaistahankkeen toteuttamistapoja ja hankkeen tavoitteita tulee arvioida selonteossa esitetyllä tavalla uudelleen ensi vaalikauden alussa. Arvioinnissa on tärkeää ottaa huomioon hankkeiden kilpailutusten myötä täsmentyneet kustannusarviot sekä runkoverkon että tilaajayhteyden osalta, teknologian kehittymisestä aiheutuneet mahdolliset muutostarpeet sekä hankkeen tavoitteiden saavuttamiseksi mahdollisesti tarvittava lisärahoitus ja uudet rahoitusmallit.

2. Tietoyhteiskunnan kehittämistä koskeva toimivalta ja resursseista päättäminen tulee nykyisistä hallinnon alan rajoista poiketen keskittää selkeästi yhdelle taholle valtioneuvoston tasolla."

Arvoisa rouva puhemies! Valiokunnan mietintöön sisältyy yksi vastalause.

Viestintäministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! Selonteosta käyty keskustelu eduskunnassa ja käsittely valiokunnissa ovat osoittaneet, että digitalisaation merkitys kansantaloutemme menestymisen tasolla on hyvin ymmärretty ja tiedostettu. Uusien tieto- ja viestintäteknologioiden hyödyntämiseen perustuvilla fiksuilla ratkaisuilla, toimintatavoilla ja osaamisella vaikutamme tulevaisuuden hyvinvointiin julkisen talouden kestävyyspaineessa. Myös rajat ylittävä digitalisaatio on Suomelle mahdollisuus uusien kasvunlähteiden löytämiseksi. Suomesta haetaan kumppanuutta EU:n digitaalisten sisämarkkinoiden kehittämisessä, ja myös tämä digitaalinen selonteko, digitaalinen strategia, joka on hyväksytty valtioneuvostossa, on kiinnostanut kansainvälisesti, ja olemme saaneet hyvää palautetta siitä työstä.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja hyvin kävi läpi tämän digitaalistrategian agendan sydämen ja peruspiirteet, ja ihan joihinkin kysymyksiin haluaisin kommentoida.

Ensiksikin tietysti digitaalista strategiaa, agendaa, on rakennettu monesta eri näkökulmasta, ja ehkä se näkökulma, joka vieläkin vahvemmin toivottavasti jatkossa korostuu, liittyy julkisen sektorin tuottavuusnäkökulmaan.

Tuottavuuden nostaminen tieto- ja viestintätekniikan avulla julkisella sektorilla on nähtävä kokonaisprosessina, jossa käyttöönotto tarkoittaa teknologian lisäksi panostusta toiminnallisiin muutoksiin ja henkilöstön osaamiseen. Eli se tarkoittaa sitä, että tekniikkaa on hyödynnettävä alueilla, joissa tuottavuushyödyt ovat suurimmat, esimerkkinä taloushallinnon automatisointi. Toisaalta erityisesti pk-yritysten resurssi- ja osaamisvajetta ylittämään tarvitaan tuki- ja neuvontatoimia. Kun mietitään tulevien vuosien kestävyysvajeen aiheuttamia haasteita, niin varmasti tästä julkisen sektorin tuottavuusnäkökulmasta teknologian hyväksi käyttämisellä on mahdollisuus saada suuriakin lisätuottavuuspanoksia ja sitä kautta tätä kestävyysvajetta vähentää.

Mutta tähän kokonaisuuteen tietysti liittyy oleellisesti se kysymys, johon valiokuntakin on kiinnittänyt huomiota, millä tavalla suomalaiset ovat sitten tietoyhteiskunnan jäseniä ja miten se heille mahdollistetaan. Siihen hallituksella on ollut kaksi polkua, joista toinen on realisoitunut täällä eduskunnassa 1 megan yleispalvelulaajakaistalaiksi, jolla tämän päivän arkinen sähköinen asiointi mahdollistuu. Vielä se ei välttämättä ole täyttä totta kaikkialla, mutta töitä tehdään ja se on jokaisen perusoikeus saada se vakituiseen asuntoon. Kysymys ei välttämättä ole kohtuuhintaisuudesta enää, koska operaattorit ovat sopineet tämän kohtuuhintaisuuden, mutta ennen kaikkea kysymys on tämän yhteyden luotettavuudesta ja sen toimivuudesta. Siinä on varmasti parantamisen varaa.

Mutta se toinen tulevaisuuteen katsova tavoite on kulminoitunut tähän Laajakaista kaikille 2015 -periaatepäätökseen, jossa kannattaa muistaa se laajempi ulottuvuus. Se, mistä tässä talossa hyvin paljon keskustellaan, on tietysti se toinen osio tätä periaatepäätöstä, joka liittyy noin 130 000 kotitalouteen, jotka sijaitsevat harvaanasutuilla alueilla haastavissa maantieteellisissä olosuhteissa, heidän mahdollisuuksiinsa saada jatkossa myös hyvät huippunopeudet, paremmat yhteydet kuin tämä 1 megan yhteys.

Siihen liittyy valtiontukilainsäädäntö, joka myös on täällä talossa säädetty. Tämä hanke etenee. Ehkä, sanotaanko, yllätys oli tämän valtiontukilain hidas käsittely komissiossa, ja siltä osin vasta viime kesänä on varsinaisesti päästy liikkeelle. Mutta noin 110 hankekokonaisuutta on saatu koottua, josta 70:een on tullut tarjoukset, ja ensi kesänä kaivetaan kuitua siellä haja-asutusalueilla enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Mutta toinen tärkeä osa-alue tässä periaatepäätöksessä on nämä taajamat ja ne 2 800 000 suomalaista, jotka elävät niillä alueilla, joihin markkinavetoisesti arvioidaan kuidun ja hyvien yhteyksien tulevan. Siltä osin myös tämä keskustelu laajakaistoista on aikaansaanut sen, että kuitua vedetään ja tarjotaan myös näillä markkinavetoisilla (Puhemies: 5 minuuttia!) alueilla enemmän kuin koskaan.

Puhemies! Varmasti tässä käymme keskustelua, mutta haluan vielä tähän päätteeksi korostaa sitä, että jos julkisuudessa on sellainen kuva tullut, että laajakaistoja ei tällä hetkellä tähän maahan rakennettaisi, se ei pidä paikkaansa. Niitä rakennetaan enemmän kuin koskaan, ja uskon, että tulevina vuosina siihen 2015-tavoitteeseen varmasti voidaan päästä, jos yhteistä tahtoa ja halua riittää.

Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiinnittäisin huomiota kahteen asiaan, joita haluaisin tämän selonteon osalta tiedustella ministeriltä.

Ensimmäinen on tietoturvakysymysten osuus ja tulevaisuus digitaalisella agendalla. Tänään viimeksi luin tämmöisen uutisen, missä kerrottiin, että tietokonehakkerit onnistuivat tunkeutumaan Kanadan valtion huippusalaisiin tiedostoihin ja hyökkäyksen seurauksena kaksi valtion toimintaelintä joutui rajoittamaan internetin käyttöä, niin että hakkerit eivät onnistuisi lähettämään tietoa eteenpäin. He onnistuivat näköjään tunkeutumaan kahteen strategisesti tärkeään tietoverkkoon ja saamaan haltuunsa järjestelmäsalasanoja.

Olisin kysynyt, mikä on Suomen tulevaisuus tämmöisen tietoyhteiskunnan kannalta elintärkeän infrastruktuurin suojaamisessa, kun puhutaan paljon näistä kyberhyökkäyksistä ja niiden tulevaisuudesta, millä tavalla siihen panostetaan. Täällä on kyllä yksi kohta, jossa puhutaan kriittisen infrastruktuurin suojaamisesta ja siitä, että siihen saatetaan tarvita kansallisia määräyksiä tai toimintavelvoitteita.

Ja toinen kysymys: Millä tavalla avoin koodi otetaan paremmin huomioon? (Puhemies: Minuutti!) Se jäi hieman ohueksi tässä paperissa.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun ja tasapuolisesti tuottavan ja uudistuvan Suomen näkökulmasta on tärkeää, että tämä Laajakaista kaikille ja tämmöinen tietoteknologinen tavoitettavuus toteutuu todella mahdollisimman pian. Tämä vuosi 2015 tuntuu kuitenkin nyt tällä hetkellä olevaa tilannetta tarkasteltaessa tulevan hieman nopeasti.

Olisin kysynyt ministerin mielipidettä siihen, kun valiokunnassa kerrottiin, että jos todella laajakaista vedetään kaikille, kustannukset liikkuvat tosiasiallisesti puolessa miljardissa, jopa reilussa miljardissa eurossa.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitä enempi tähän aihepiiriin on tässä perehtynyt ja mitä syvemmälle tähän menee, yhä enempi nousee vähän semmoinen skeptinen näkökulma itselle, kun tarkastelee, mikä edellä me oikein nyt menemme tähän tulevaisuuteen: tekniikka edellä, niin kuin tuossa puheessani sanoin, vai palvelut edellä?

Minusta tuntuu, että me menemme kyllä niin puhtaasti tekniikka edellä kuin vain voimme mennä, ja se on minun mielestäni se huolestuttava asia. Minä ymmärrän, mitä ministeri sanoi tuossa, ja minä olen täsmälleen samaa mieltä, että meidän pitää pystyä saamaan tämä julkisen hallinnon verkko ja palvelut ja toiminnot sillä lailla toimimaan, että sieltä varmasti sitä tuottavuushyötyä tulee. Mutta kyllä minä näen tulevaisuuden ongelmana yhä edelleen tämän, että se pullonkaula on ne palvelut, ei suinkaan tämä tekniikka. Mitä enempi tekniikka kehittyy, sitä pienemmillä megabittimäärillä me pystymme yhä enempi sitä siirtämään. Mutta mitä me siirrämme?

Tässä on ikävä kyllä nyt tapahtumassa vähän samaa kuin tapahtui sen sähköisen henkilökortin kanssa. (Puhemies: Minuutti!) Se on kyllä surullista, jos meillä näin käy.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän tietoyhteiskuntakehityksen yksi ongelma julkisella sektorilla on se, että tämä päätöksenteko on aivan liiaksi hajautunut eri hallinnonaloille. Strategisesta ohjauksesta vastaa liikenne- ja viestintäministeriö, ja valtion tietohallintoa ohjaa valtionvarainministeriö, mutta suurin määräraha kuitenkin on sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla.

Me olemme eittämättä myöhässä nyt tämän kehityksen osalta Suomessa, ja tämä kehitys on aivan liian hidasta. Jos ajatellaan esimerkiksi sähköistä reseptiä, niin sitä on Suomessa kehitelty 25 vuotta ja se ei vieläkään toimi. Muissa maissa sen kehittämiseen on mennyt kaksi vuotta ja se toimii siellä.

Toinen on tämä elektroninen laskutus. Meillä on 180 000 yritystä, jotka käyttävät tätä laskutusta, mutta vain kymmenen kuntaa käyttää tätä tällä hetkellä hyödyksi. Kunnista tuuttaa erillinen lasku kirjastopuolelta, erillinen lasku sosiaali- ja terveyspuolelta, erillinen lasku kaikkien palvelujen osalta, kun kaikki nämä voisivat tulla samalla elektronisella laskulla. Tässä säästettäisiin (Puhemies: Minuutti!) aivan valtavasti, noin 3 miljardia euroa laskelmien mukaan, rahaa.

Sitten toinen asia (Puhemies: Minuutti on kulunut!) tämän hajanaisuuden osalta on se, että aivan kuten (Puhemies: Minuutti on kulunut!) liikenne- ja viestintäministeri jo totesi ... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Digitaalisen agendan toteutuksessa punaisena lankana on ehdottomasti tietoyhteiskunnan ulottuminen kaikille.

Tässä nyt on kaksi ulottuvuutta. On nämä tietoliikenneyhteydet, jotka vielä odottavat toteutustaan, eli on tätä tekniikkaa, josta ed. Korhonen täällä puhui, menemmekö tekniikka edellä vai emme. Mutta minä edellytän, että yhteydet toimivat, oltiinpa missä päin Suomea tahansa, jotta pääsemme tähän tietoyhteiskuntaan kiinni.

Toisena asiana, josta olen erittäin huolissani, on tietotekniikan osaaminen ja sen tasa-arvoinen osaaminen eri ikäryhmissä, eri ammattikuntaa edustavien ihmisten joukossa ja erityisryhmissä ennen kaikkea. Koululaiset saavat tietoteknistä osaamista kouluissa, mutta mitä tapahtuu meillä ikäihmisten kohdalla? Mistä he ammentavat tietoyhteiskunnan tarpeisiin tarvittavan osaamisen?

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yksi ongelma, josta olen saanut palautetta alan yrityksiltä ja ammattilaisilta, on heidän toimintaansa sääntelevän lainsäädännön vaikeaselkoisuus ja sekavuus. Valiokunnan puheenjohtajan esiin nostama tietoturvalainsäädäntö on tästä yksi, mutta vain yksi, esimerkki. Erään teleoperaattorin työntekijän sanoin: "Kun minä en ymmärrä tästä laista sanaakaan". Kyse on myös oikeusturvasta. Ei jokaisella pikkufirmalla ole varaa palkata juristia kertomaan, mitä he eivät saa tehdä ja mitä heidän pitää tehdä. Kysynkin: miten pystymme parantamaan tietoyhteiskunnan lainsäädännön kieltä, niin että ihmiset ymmärtävät, mitä lait heiltä heidän työssään vaativat?

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tietysti tämmöisen digitaalisen maailman olennaiseen luonteeseen kuuluu aina nopea liikkuvuus ja nopea eteneminen. Siitä näkökulmasta on tietysti aavistuksen turhauttavaa, kun monet näistä asioista, erittäin hyvistä ja tärkeistä asioista, pyörivät hieman paikallaan. Tästä näkökulmasta olisin kysynyt ministeriltä hieman samassa hengessä kuin ed. Tiurakin täällä ennen, miten tähän hajautettuun hallintoon voitaisiin puuttua — esimerkiksi useiden kehittämisehdotusten tiimoilta, joita näissä on hyvin tuotu esille, mutta kun vastuut ovat, kuten valiokuntakin esittää, hyvin hajaantuneet — jotta kokonaisuudessa päästäisiin nopeammin eteenpäin.

Toiseksi kiinnitän huomiota erityisryhmiin, kansalaisten eriarvoistumiseen, jota sivistysvaliokuntakin omassa mietinnössään painotti ja korosti. Tässähän on haaste mutta myös mahdollisuus yrittäjille. Tarpeet eivät merkittävästi muualla maailmassa poikkea, ja silloin on mahdollisuus suomalaisille yrittäjille toteuttaa helppokäyttöisiä ja hyviä menetelmiä myös muualle maailmaan.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos jossakin niin tässä laajakaistayhteyksien parantamisasiassa ministerin puheilla on merkitystä. Arvoisa ministeri, minä olen odottanut, että te ottaisitte puheissanne huomioon sen, mitä täällä eduskunnassa viime kesä—heinäkuun vaihteessa päätettiin: annettiin periaatelupa kahdelle ydinvoimalalle lisää. Mitä siinä samassa yhteydessä, arvoisa ministeri, päätettiin? Päätettiin, että 28:sta 38 prosenttiin nousee uusiutuvan energian osuus, mikä tarkoittaa sitä, että se maaseutu rupeaa nyt elämään. Ja te olette jarrunainen siinä. Palatkaapas järjestykseen!

Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Joulukuussa 2008 valtioneuvosto teki kunnianhimoisen päätöksen 100 megan Suomesta 2015, mikä oli erinomainen päätös. On aivan oikein, että hanke on pistetty nopeasti liikkeelle, ja toimialalla, jossa todellakin muutosvauhti on kovaa, hallitus viisaasti teki päätöksen välitarkastelusta tälle vuodelle heti vaalikauden alkuun, jolla voidaan ratkaista niitä pullonkauloja, jotka tämän hankkeen toteuttamisessa ovat tulleet esille. Mutta on tärkeää pitää kiinni siitä tavoitteesta, että kaikkialle Suomeen nopeat laajakaistayhteydet todella toteutetaan.

Arvoisa ministeri, kysyisin kuitenkin tämän päivän arkitodellisuudesta, nimittäin monessa paikkaa yhteydet ovat erittäin huonot. Mennään 50 kilobitin yhteyksillä, joilla laskun maksu kestää 10 minuuttia per lasku. Millä tavalla operaattoreita ja niitä valvovaa Viestintävirastoa voitaisiin vielä vaalikauden lopulla ravistella, jotta tämä 1 megan laajakaista -yleispalveluvelvoite (Puhemies: Minuutti!) tulee todella täytettyä ja minimiyhteysnopeudet kaikkialle saadaan aikaan?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Liikenne- ja viestintäministeriön mietinnössä, arvoisa ministeri, todetaan, että laajakaistan pitäisi tavoittaa jokainen vastaanottaja "kohtuullisin kustannuksin". Kysyisin, mikä teidän käsityksenne on näistä kohtuullisista kustannuksista, jotka tulisivat siis yhteyden vastaanottajalle.

Edelleen valiokunnan puheenjohtaja omassa esittelypuheenvuorossaan viittasi vammaisten ja julkisten palvelujen tietoyhteiskuntaongelmiin eli tiedonvälittämisongelmiin. Nimenomaan kuulovammaisten kohdalla tämä olisi hanke, jossa it auttaisi. Kysyn ministeriltä, onko hankkeita teillä tiedossanne. Ja vaikka asia ei teille tietysti sinänsä kuulu, niin sairaanhoidon ja terveydenhoidon it-yhteydet eivät keskustele keskenään. Se on suuri ongelma. Onko tätä valtioneuvoston piirissä harkittu paremmaksi?

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tietoyhteiskunta toteutuu vaan niin, että sen palvelut, sisällöt, osaaminen ja tekniikka kehittyvät samanaikaisesti. Meidän ei pidä nyt mennä siihen harhaan, että jos meillä on se 100 megan yhteys joka taloon tässä maassa, niin meillä on silloin se tietoyhteiskunta. Pitää olla toimintatapa, pitää olla palvelut, pitää olla sisällöt.

Kahden hallituksen ohjelmaan on kirjoitettu kunnianhimoinen tavoite, että Suomi on maailman johtava tietoyhteiskuntamaa. Ei ole. Tässä on pahasti kyllä epäonnistuttu kummankin hallituksen aikana. Ministerit ovat riidelleet keskenään, tietohallinto ei ole kyennyt ottamaan hommaa hanskaan, varsinkin sosiaali- ja terveyssektorilla ovat sairaanhoitopiirit tehneet käsittämättömän suuria virheinvestointeja ohjelmistoihin, jotka eivät lue edes toisiaan. Ei kyse ole tekniikasta, vaan kyse on toimintatavasta, jota tämän tekniikan täytyy tukea. Se on tavattoman suuri haaste, että valtionhallinnossa löytyy se yhteinen tahtotila siirtyä, esimerkiksi juuri tässä sähköisessä asioinnissa, sähköisessä reseptinkirjoittamisessa, sen omaksumiseen. Tässäkään ei ole onnistuttu. (Puhemies: Minuutti!) Eli, arvoisa puhemies, tämä on ydinkysymys, että me löydämme toimintatavan ja sisällöt tähän tekniikkaan, jota nyt rakennetaan.

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Liikenne- ja viestintäministeriön yhtenä strategiana on viestintäpalveluiden esteettömyys. Sillä tarkoitetaan puhelimen, television, radion ja internetin ja niiden palveluiden saavutettavuutta ja käytettävyyttä mahdollisimman monen ihmisen näkökulmasta. Kysynkin nyt, arvoisa ministeri, miksi näin vaatimaton tavoite. Miksi mahdollisimman monen? Miksi ei kaikkien ihmisten näkökulmasta? Toivoisin, että laitettaisiin hieman haastavampi, hieman tavoitteellisempi toimeksianto myös ministeriön suuntaan, kuinka tätä tietoyhteiskuntaa voitaisiin kehittää vauhdikkaammin.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteossa mainitaan kohtuullisista kustannuksista viimeisen 2 kilometrin rakentamisen osalta. Nyt on tullut kuitenkin tietoon, että kustannukset saattavat nousta jopa yli 10 000 euroon 2 kilometrin matkalla. Kysyisin ministeri Lindéniltä, onko mielestänne 10 000 euroa kohtuullinen summa esimerkiksi työttömälle tai eläkeläiselle. Miljonäärille se kyllä varmasti on.

Viestintäministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! Jos aloitan tästä viimeisestä kysymyksestä. Kiitos hyvistä kysymyksistä ja kommenteista. Nämä ovat erittäin tärkeitä asioita.

Kohtuullisuutta ei tietysti ole määritelty vuoden 2015 tavoitteen osalta. Se on määritelty nyt, luotu linjat tämän 1 megan osalta. Olen täysin samaa mieltä ed. Oinosen kanssa, että 10 000 euroa ei varmasti ole kohtuullinen, mutta tässä kannattaa muistaa se, että kysymys on myös siitä, minkälaista yhteyttä tarjotaan, miten tämä rakentaminen kehittyy, käytetäänkö uusia tekniikoita, joita nyt on tullut markkinoille ja joilla kaivukustannukset huomattavasti pienenevät, kuinka paljon on mahdollisuus tehdä yhteisrakentamisen kautta, kuinka paljon hyödynnetään teiden rakentamista, vesijohtoverkoston vetämistä, jätevesiputkien vetämistä. Kustannus syntyy täysin näistä plus siitä, onko sen viimeisen yhteyden päässä yksi talous vai 10 taloutta, onko se langaton vai kuidullinen.

Kaiken kaikkiaan tämän koko hankkeen loppukustannus — josta nyt julkisuudessakin käydään keskustelua, montako sataa miljoonaa se on, onko se 200, 500 vai miljardi — tiedetään vasta sen jälkeen, kun ollaan siinä pisteessä, että kaikilla ne yhteydet on, koska jokainen alue on omanlaisensa ja jokainen kotitalous sijaitsee erilaisissa olosuhteissa. Se kilometrin kuidun kaivaminen voi maksaa aivan eri summan, jos se kaivetaan pelto-olosuhteissa, tien varrelle, tai jos se kaivetaan semmoisessa paikassa, jossa pitää tehdä kallioleikkauksia ja muita. Kustannuksia on hirvittävän vaikea tässä vaiheessa arvioida.

Me toivomme ja tulemme myös seuraavalla vaalikaudella tänne taloon varmasti saamaan esityksiä, joissa esimerkiksi tielakia muutetaan siltä osin, että tierakentamisessa huomioidaan kuitu paremmin. On yksityistielakia, siinä pitää tämä asia huomioida, on paljon lainsäädäntöä, jossa pitää huomioida, mikä tuottaa kustannustehokkaamman rakentamisen. Ilman muuta loppukustannus ei voi olla asukkaille 10 000:tta euroa, mutta myös täytyy muistaa, että kustannus voi olla hyvin edullinen, jos valitsee langattoman vaihtoehdon, joka on myös hyvä ja nopea silloin, kun perusrunkoverkko on riittävän lähellä.

Ed. Laukkanen kiinnitti tärkeään asiaan huomiota, mutta olen hänen kanssaan täysin eri mieltä siitä, ettei suomalainen tietoyhteiskunta olisi maailman huippua monilla eri mittareilla mitattuna, mutta tärkeää tietysti on se, miten me täällä Suomessa itse sen koemme. Paljon asioita on tällä vaalikaudella havaittu, huomioitu, on tehty muutosesityksiä, toteutettu niitä, ja aikaansaannokset tulevat vähitellen. Tietohallintolaki, jolla luodaan yhteentoimivuuteen liittyvät pelisäännöt, on juuri ollut täällä eduskunnassa käsittelyssä. Ministeriöitten täytyy luoda standardit, rajapinnat, ja sen jälkeen laissa määritellään, että niitä pitää käyttää.

Valtiolla ei ole it-konserniohjausta varsinaisesti, ja se on suuri ongelma. Uskon, että seuraavan hallituksen pöydällä tämä asia ratkaistaan siten, että löydetään myös se vahva konserniohjaus valtion it-kysymyksiin. Tällä hetkellä jokaisella ministeriöllä on oma toimivaltansa jopa henkilöstöhallinnon, sähköpostin, kaikkien hallintoon liittyvien järjestelmien käytössä, kun voitaisiin kuvitella, että valtiokonsernissa nämä asiat olisivat kaikille yhtenäiset. On ihan selvä, että substanssijärjestelmissä substanssiosaaminen on ministeriössä, mutta selvästi on käynyt ilmi, että tietohallinto-osaamista ei riittävästi ole ollut.

Ed. Pulliaiselta varmasti kuulen, vaikka sitten tämän keskustelun jälkeen, mihin viittasitte. En kyllä nyt ymmärtänyt yhteyttä laisinkaan, mutta jos me ... (Ed. Pulliainen: No eikö mennyt perille vieläkään?) — Ei mennyt perille tieto, valitettavasti. (Ed. Pulliainen: No jo on tiukkaa!)

Ed. Sumuvuori viittasi tietoturvaan. Suomi on maailman johtavia maita tietoturva-asioissa. Meillä on toinen kansallinen tietoturvastrategia, jossa on hyvät linjaukset. Meistä on otettu paljon oppia. Olemme myös erilaisten tietoturvayhtiöitten tilastojen mukaan maa, johon kohdistuu vähiten näitä cyber-hyökkäyksiä. Ne ovat asioita, joihin tulee panostaa, pitää panostaa, tehdään niitten suhteen kaikki se osaaminen. Suomalainen yritysten tietoturvaosaaminen muutenkin on maailman huippua. Avoimesta lähdekoodista on valtioneuvosto, talouspoliittinen ministerivaliokunta, tehnyt linjauksensa, että sitä tulisi edistää.

Ed. Seurujärven kanssa kannan samaa huolta siitä, miten saadaan haja-asutusalueille viestintäverkot. Kysymys on yhteisestä tahdosta, ennen kaikkea tässä 1 megan laajakaista -asiassa. Meillä on voimassa oleva laki, ja olen juuri puhunut tulevan Viestintäviraston pääjohtajan kanssa siitä, miten Viestintävirasto omalta osaltaan voi olla asiakasystävällinen, kun lähtökohta kuitenkin on, että asiakkaan tulee olla yhteyksissä, jos niitä yhteyksiä ei ole, ja sillä perusteella sitten teleoperaattoreita vauhditetaan tämän palvelun tarjontaan. Toivottavasti asiakaspalvelunäkökulma tulee jatkossa vahvemminkin Viestintäviraston toimissa esiin, varsinkin, kun tämä ongelma on akuutti, ja nyt ehkä kahden vuoden kuluttua sellaista ongelmaa ei ole.

Pitää muistaa, että tässä digistrategiassa rakennetaan tulevaisuutta. Sitä ei rakenneta ensi vuodeksi eikä seuraavaksi vuodeksi, ja olen aivan varma, että vuoteen 2015 mennessä meillä on jo paljon myös julkisen sektorin sähköisiä palveluja. Valtioneuvostolta on linjaus, että vuonna 2013 tärkeimmät valtionhallinnon palvelut ovat saatavilla sähköisinä. Asiointitili on juuri avattu. Se on ammottavan tyhjä johtuen siitä, että Kela, Verovirasto, isot virastot ovat sinne tulollaan, mutta ratkaisut on siitä tehty.

Olen valiokunnan puheenjohtajan ed. Korhosen kanssa täysin samaa mieltä siitä, että laajakaistat ovat tärkeitä mutta sisältö ratkaisee. Säälittävän vähän meillä on kaupallisilla markkinoilla. Eivät Urho-tv ja Viihde-palvelu Elisalta ole ne, jotka ratkaisevat meidän tietoyhteiskuntakehityksen, ja siltä osin tietysti toivoa sopii, mihin ed. Tiura täällä viittasi, että kunnat myös tekisivät ratkaisuja. Ei valtioneuvosto tule sanomaan, että Tampereen kunnan pitää siirtyä sähköiseen laskuun, vaan kuntien pitää tehdä nämä ratkaisut. Isot kunnat ovat liikkeellä, mutta meillä on vielä paljon ongelmia kuntasektorilla tässä tuottavuuden, sähköisen asioinnin lisäämisessä. Mutta tätä tehdään monella rintamalla ja palasia valmistuu vähitellen, ja uskon, että vuonna 2015, kun tarkastellaan suomalaista tietoyhteiskuntaa, olemme hyvin pitkällä siinä kehityksessä.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Tietotekninen osaaminen on tänä päivänä kansalaistaito. Kyse on valtavasta muutoksesta yhteiskunnassamme. Meidän poliittisten päättäjien on oltava hyvin tarkkana siinä, että tietotekniikan osaamisessa ei synny eriarvoistumista kansalaisten välillä, ja viittaan tässä juuri tähän tasa-arvoon eri ikäryhmien, ammattitaustaisten ja erityisryhmien kanssa. Koulutuksen tarvetta on etenkin vanhemman väestön keskuudessa: miten tämä tietotekniikka voisi auttaa, miten se auttaa arjen askareissa tai peruspalveluiden saatavuudessa.

Myöskin koulujen ja oppilaitosten välillä on suuria eroja tietotekniikan hyödyntämisessä opetuskäytössä. Opettajien tietotekniset taidot ja halukkuus käyttää tietotekniikkaa opetuksen apuna vaihtelevat sen mukaan, kuinka hyvin opettajat ovat saaneet aiheesta koulusta, ja myös rehtorin, esimiehen, asenteella on väliä. Välineistöllä on myöskin suuri merkitys, sillä, kuinka paljon tietoteknillisiä välineitä koululla on käytössä.

Vierailimme pari päivää sitten sivistysvaliokunnan väellä Jakomäen koulussa ja näimme, kuinka innokkaasti kolmosluokkalaiset ahkeroivat omien läppäreidensä välityksellä tehden luokkalehteä, tehden äidinkielen kirjoituksia ja matematiikan tehtäviä. Tämä lasten innostuksen näkeminen kyllä kannusti siihen, että tietoteknillistä osaamista täytyy kehittää eteenpäin. Oppiminen muuttuu tietotekniikan lisääntyvän käytön myötä. Tiedon ulkoa opiskelemisen sijaan opetellaan tiedonhakua ja tiedon soveltamista. Tietotekniikkaa ei tule opettaa pelkästään erilaisena oppiaineena vaan luontevana osana kaikissa oppiaineissa.

Viime viikolla julkaistiin ensimmäinen 0—8-vuotiaiden lasten mediakäytön tutkimus Suomessa. Lasten mediabarometrin mukaan lasten netin käyttö yleistyy esikouluiässä. Lapset halua-vat olla netissä mieluiten itse tai kaverien kanssa. Peruskoulun alkaessa melkein jokaisella lapsella on oma kännykkä. Aika on muuttunut varmasti meidän oman lapsuutemme koulunkäyntiajoista.

Mediakasvatuksen tärkeyttä lapsille, nuorille ja heidän vanhemmilleen sekä lasten ja nuorten kanssa työskenteleville ei voi liikaa korostaa. Usein nuoret ja vähitellen jo vanhemmat lapsetkin ottavat isoja askeleita tietotekniikan hyödyntämisessä. Vanhempien täytyy olla perillä siitä, mitä lapset ja nuoret tekevät netissä ja mitä tietoturvallisuus tänä päivänä tarkoittaa.

Arvoisa puhemies! Toimivat tietoliikenneyhteydet ovat kaiken lähtökohtana. Siksi liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö ja erityisesti loppukannanotot ovat erittäin kannatettavia. Laajakaistayhteydet haja-asutusalueilla eivät ole toteutuneet aivan tavoitteiden mukaisesti. Tietoliikenneyhteyksien rakentamisen tulee olla kansallinen tehtävä, jossa valtiolla on vahva rooli myös kustannusten jaossa.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko valtion digitaaliseksi agendaksi vuosina 2011—2020 lähtee siitä keskeisestä ajatuksesta, että laadukkaat ja edulliset viestintäpalvelut ovat kaikkien kansalaisten saatavilla. Niin sanottujen digitaalisten peruspalveluiden tarjonnan tulee olla kaikkien kansalaistemme saatavilla riippumatta heidän maantieteellisestä sijainnistaan. Ajatus on hyvä, mutta tapa, jolla näitä laadukkaita ja niin sanottuja edullisia viestintäpalveluita tarjotaan syrjäisempien maaseutualueiden asukkaille, ei täytä mielestäni selonteon henkeä.

Kun liikenne- ja viestintävaliokunta käsitteli selontekoa omassa mietinnössään aiemmin tällä viikolla, todettiin siellä seuraavaa laajakaistayhteyksien osalta: "Valiokunta korostaa, että tilaajayhteys tulee olla jatkossa mahdollista saada kohtuullisin kustannuksin ja yhtäläisin periaattein koko Suomessa." Esitinkin valiokunnassa mietintöön muutosta, joka on eriävänä mielipiteenäni, että tuo edellä lukemani sitaatti olisi muutettu muotoon: "Valiokunta korostaa, että tilaajayhteys tulee olla jatkossa mahdollista saada yhtäläisin periaattein koko Suomessa." Käytännössä esitin siis sanojen "kohtuullisin kustannuksin" ottamista pois, koska kukaan ei ole määritellyt, niin kuin ministeri Lindénkin tuossa äsken totesi, mikä on kohtuullista. Se on varmaa, että yli 10 000 euroa laajakaistayhteyden rakentamisesta ei ole kohtuullista pienituloisille. Miljonäärille se sen sijaan voi olla kohtuullinen kustannus.

Ainut kohtuullinen ratkaisutapa tässä olisikin mielestäni se, että laajakaistayhteys rakennettaisiin valtion tuella myös sille puuttuvalle enintään 2 kilometrin matkalle. Tällöin toteutuisi todellinen tasa-arvo niin kaupunkien kuin syrjäisempien maaseudun asukkaidenkin välille. Tältä osin mainitsemani korjausesitys ei selontekoon päätynyt.

Aikoinaan asiantuntijakuulemisessa kerrottiin, että yhteyden saisi noin 2 000 eurolla. Jonkin ajan kuluttua alettiinkin puhua jo 6 000 euron laskusta, ja nyt viimeisimmät tiedot kertovat joidenkin kansalaistemme joutuneen maksamaan yli 10 000 euroa saadakseen tuon laajakaistayhteyden. Tämä lasku on syntynyt siitä 2 kilometrin mittaisesta matkasta kiinteistön ja tieto-liikennekeskuksen välillä, jonka eduskunnan enemmistö jätti syrjäseutujen asukkaiden maksettavaksi päättäessään laajakaistatuesta aiemmin tällä vaalikaudella.

Arvoisa puhemies! Kun miettii syrjäseutujen asukkaiden niskoille kaadettuja ylimääräisiä laskuja, ei voi välttyä ajatukselta, että kyse on hallituksen maaseudun tappolinjasta. Tehdään maalla asuminen mahdottomaksi, jotta kaikki muuttaisivat kuntien keskustaajamiin tai suuriin kaupunkilähiöihin. Virallisesti koko maa halutaan pitää kuitenkin asuttuna. On kuitenkin syytä kysyä, pidetäänkö koko maa asuttuna politiikalla, jossa maaseudulla asuvien ihmisten jätevesien käsittely ja tietoliikenneyhteydet nähdään kulueränä, joka pitää maksattaa maaseudun asukkailla. Minun mielestäni tällaisella politiikalla ei pidetä koko maata asuttuna.

Edellä olevaan viitaten esitän, että kappale "Valiokunta korostaa, että tilaajayhteys tulee olla jatkossa mahdollista saada kohtuullisin kustannuksin ja yhtäläisin periaattein koko Suomessa" muutetaan kuuluvaksi seuraavasti: "Valiokunta korostaa, että tilaajayhteys tulee olla jatkossa mahdollista saada yhtäläisin periaattein koko Suomessa."

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen selonteko Suomen digitaalisesta agendasta tuleville vuosille on kaivattu. On selvää, että tarvitsemme kauaskatseisuutta ja rohkeita visioita, jotta voimme jälleen lunastaa paikkamme tietotekniikan kehittämisen ja hyödyntämisen kärkijoukoissa.

Selonteossa kuvataan ja annetaan kehittämisehdotuksia hyvin kattavasti koskien koko yhteiskunnan tieto- ja viestintätekniikan käyttöä ja osaamista. Siinä asetetaan lähivuosien tärkeimmät tavoitteet ja määritellään tarvittavat toimenpiteet niiden saavuttamiseksi. Kunnianhimoista tietoyhteiskuntakehitystä tukemalla edistetään näin sekä julkisen että yksityisen sektorin tuottavuutta ja parannetaan Suomen kilpailukykyä globalisoituvassa toimintaympäristössä.

Arvoisa puhemies! Selonteon keskeisenä tavoitteena on, että laadukkaat ja edulliset viestintäpalvelut ovat kaikkien kansalaisten saatavilla. Tästä esimerkkinä pyrkimys laajakaistayhteyden takaamiseen jokaiselle suomalaiselle asuinpaikasta riippumatta. Tämän lisäksi agendalle on kerätty huomattava määrä muita kehittämis-toimenpiteitä, joilla on pyritty varmistamaan maamme riittävä tietoyhteiskuntakehitys.

Hyvistä tarkoitusperistä huolimatta havaittiin liikenne- ja viestintävaliokunnan asiantuntijakäsittelyssä epäkohta, jonka korjaamiseksi ensi vaalikaudella tarvitaan rohkeita toimenpiteitä. Koska tietoyhteiskuntapolitiikka on ministeriöiden toimialojen rajat ylittävää, jakautuu vastuu selonteossa esitettyjen toimenpiteiden toteuttamisesta monille eri tahoille. Tämä tekee muun muassa täsmällisten tavoiteaikataulujen tekemisen ja tehtyjen toimenpiteiden vaikutusten arvioinnin haasteelliseksi. Valiokunta päätyikin mietinnössään korostamaan, että tietoyhteiskuntakehityksen nopeuttaminen ja selonteossa asetettujen tavoitteiden toteuttaminen on mahdollista vain, jos niitä koskettavat tehtävät ja toimivalta keskitetään selkeästi yhteen paikkaan. Kehityksen nopeuttamisen kannalta on välttämätöntä, että Suomessa on olemassa yksi taho, joka kykenee päättämään tietoyhteiskuntaa koskevista asioista nykyisistä toimialarajoista riippumatta. Tämä on ensiarvoisen tärkeää sekä yksityisen että julkisen sektorin kannalta.

Arvoisa puhemies! Digitalisaatiossa on kyse laajasta muutoksesta, jossa tietoyhteiskunta- ja mediataidot muodostuvat yhteiskunnassa toimimisen edellytyksiksi, kansalaistaidoksi. Aivan olennaista onkin miettiä, millä keinoin saamme tavalliset suomalaiset parhaiten hyödyntämään tietotekniikan luomia mahdollisuuksia. Mielestäni välttämätöntä tulevaisuuden tietoyhteiskunnan luomisessa on riittävä ja tasokas opetus. Vaikka oppilaiden ja opiskelijoiden tietotekninen osaaminen on jo kohtuullisella tasolla, on monipuolisessa opiskelukäytössä ja työelämävalmiuksissa ja vastuullisessa vuorovaikutuksessa edelleen kehitettävää.

Kuten myös sivistysvaliokunta on lausunnossaan todennut, ovat opettajien taidot avainasemassa. Kun tavoitellaan toimivaa tietoyhteiskuntaa, tulevilla opettajilla on oltava hyvät tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön sekä mediakasvatuksen tiedot ja taidot koulutuksesta valmistuessaan. Tämä vaatii luonnollisesti resursseja koulutuksen järjestäjältä. Erittäin kannatettavana on myös pidettävä sivistysvaliokunnan tavoin tavoitetta digitaalisten oppimateriaalien arvonlisäverokohtelun muuttamisesta vastaamaan painettujen materiaalien verokohtelua. Sähköisen materiaalin hinta on aivan oleellinen asia, kun tavoitellaan yhteiskunnan kattavaa digitalisoitumista ja tasa-arvoisia mahdollisuuksia tietotekniikan käyttöön.

Arvoisa puhemies! Liikenne- ja viestintävaliokunta on pääosin tyytyväinen hallituksen selontekoon Suomen digitaaliseksi agendaksi tälle vuosikymmenelle. Valiokunta kuitenkin ehdottaa eduskunnalle, että se hyväksyisi selonteon johdosta kaksi lausumaa. En lue lausumia tässä läpi, valiokunnan puheenjohtaja ne toi jo ilmi.

Haluan lopuksi kiittää ministeri Lindéniä, joka on selonteon toteutuksessa ymmärtänyt kaikkein tärkeimmän. Tieto- ja viestintäteknologian käyttö ei ole itseisarvo vaan väline paitsi tiedon saantiin ja käsittelyyn myös hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja lisäämiseen. Tämän pohjalle on hyvä yhdessä rakentaa entistä osaavampaa Suomea.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on selonteko, jolla on erityisen hieno nimi. Siinä on paljon hyviä aikeita, mutta näillä eväillä ei edetä, ikävä kyllä, toivotusti. Selonteko on yhtä vastalausetta lukuun ottamatta yksimielinen. Pikkuisen jäi karheaksi sen loppukäsittely, jossa ministeripuolue kokoomus ei uskaltanut sanoa asioita ihan suoraan, vaan sitä meidän mietintöämme, joka nyt sinne pöydille on jaettu, on siloteltu paikoin sana sanalta.

Yhden kappaleen, joka äänestyksessä poistettiin, haluaisin kuitenkin aikakirjoihin lukea. Se oli meidän mietinnössämme kappale 6, joka sitten äänestettiin hallituspuolueiden toiveesta pois, ja koska se on totta, niin haluan sen mukaan tänne.

"Valiokunta pitää hieman erikoisena, että selontekoon läheisesti liittyvä, sisällöllisesti hyvin pitkälle selontekoa vastaava ja aikataulullisesti pitkälti rinnakkain selonteon kanssa valmisteltu strategia-asiakirja ’Tuottava ja uudistuva Suomi — Digitaalinen agenda vuosille 2011—2020’ julkaistiin jo ennen kuin eduskunta oli ehtinyt lausua näkemyksensä nyt käsiteltävänä olevasta valtioneuvoston selonteosta."

Eli en ymmärrä, minkä takia tuollainen aivan täysin totta oleva asia piti sieltä meidän mietinnöstämme saada pois.

No, joka tapauksessa harmillista on se, että tämä selonteko on niin pitkälti pelkkiä sanoja ja todella hyviä aikeita, ilman muuta. Mukana on esimerkiksi eri julkishallinnon sektoreilta paljon erilaisia kehittämistoimenpiteitä, joista osa jää hyvinkin yleiselle tasolle. Selkeitä vastuutahoja ja aikatauluja tarvittaisiin. Tosiasia on, että Suomi on jäänyt jälkeen tietoyhteiskuntakehityksen kärkimaista, ja jos tämä takamatka halutaan kuroa kiinni, tarvitaan selkeitä panostuksia kehityksen nopeuttamiseen. Vaikkapa selonteossa tavoitteeksi asetettu keskeisten julkisten palveluiden sähköisen asioinnin saatavilla olo vuoteen 2013 mennessä on suuri haaste näillä resursseilla.

Kritiikkiä annettiin myös siitä, että tietoyhteiskuntaa tunnutaan lähestyvän teknologia edellä, vaikka päähuomion pitäisi olla sisällöissä. Vain sisältöjen kautta saadaan ihmiset aidosti innostumaan uuden teknologian käyttäjiksi. Tärkeää on, että valiokunta korostaa kotimaisia sisältöjä sekä esimerkiksi Yleisradion talouden turvaamista, sillä Ylellä on keskeinen kotimaisten sisältöjen rooli kotimaisten sisältöjen rahoittajana ja tuottajana.

Valiokuntana nostimme erityisesti esiin yhteiskunnan toimintojen ja sitä kautta myös kansalaisten riippuvuuden tieto- ja viestintäjärjestelmien toiminnasta. Nyt valitettavan usein eri järjestelmät eivät toimi yhteen keskenään, mikä on hankalaa ja tulee arvaamattoman kalliiksi. Erityisen tärkeänä pidimme nopeaa muutostarpeiden selvittämistä ja kannustimme siihen, että viestintäverkot toimivat varmuudella häiriötilanteissa. Esimerkiksi viestintäverkkojen sähkönsyötön pitää olla turvattua, ja valitettavasti tässä on tällä hetkellä ongelmia.

Haja-asutusalueiden laajakaistahanke on suurissa vaikeuksissa, sillä suuret yritykset eivät ole olleet asiasta kiinnostuneita ja pienillä ei ole ta-loudellisia edellytyksiä verkkojen rakentamiseen. Tämä ongelma on jo kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun nimissä ratkaistava pikaisesti. Valiokunta esittää, että asiaa väliarvioidaan jo tämän kuluvan vuoden kuluessa.

Kaiken kaikkiaan tietoyhteiskunnan kehittäminen on painopisteenä todella keskeinen. Siksi esitämmekin, että tietoyhteiskunnan kehittämistä koskeva toimivalta ja resurssit keskitettäisiin nykyisestä käytännöstä poiketen selkeästi yhdelle taholle valtioneuvostossa. Myös tietoturvaa koskeva säätely on koottava yhteen lakiin. Kun eduskunta on nyt kahden valiokunnan toimesta kantanut huolta tästä resurssien jakautumisesta eri tahoille ja siitä, että ei voida toimia niin hyvin kuin voitaisiin, jos resurssit ja painopisteet ja kaikki lainsäädäntö olisi keskitettynä, niin oikeastaan olisi mielenkiintoista kuulla ministeriltä, jos tässä vielä debatti syntyy, kuinka ministeri on tämän asian tässä kuluneen neljän vuoden aikana kokenut.

Viestintäministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! Haluaisin heti korjata sitä ehkä väärinymmärrystä, joka valiokuntakuulemisessa on syntynyt selontekoprosessista ja digitaalisen strategian tekoprosessista. Tätä strategiaa tehtiin vuoden verran hyvin avoimesti erilaisissa työryhmissä eri puolilla maata. Se oli avoin prosessi, ja digitaalisen strategian pohjalta on tehty valtioneuvoston selonteko, ja on ihan selvä, että siihen selontekoasiakirjaan haluttiin liittää sitten tämä strategiapaperi mukaan. Jos emme olisi saaneet tätä mahdollisuutta tuoda digitaalista strategiaa selontekona tähän taloon, silloin ainoaksi dokumentiksi olisi jäänyt tämä digitaalinen strategia, joka ensimmäistä kertaa tehtiin hyvin avoimessa, vuorovaikutteisessa ja laajassa prosessissa. Siltä osin toivon, että valiokuntaan terveiset menee, että selonteko pohjaa täysin digitaaliseen strategiaan, jonka valtioneuvosto hyväksyi pohjalle, ja näinhän näissä selontekoasiakirjoissa yleensä tehdään, että ne pohjaavat aiempien selvitysten pohjalle.

Sen verran haluaisin vielä nyt tässä muistuttaa, kun olen kuunnellut käytettyjä puheenvuoroja, että meillä on vuosilukuja, jotka ovat 2015, 2013. Nyt elämme vuoden 2011 hetkeä. Meillä on aikaa edessä, hankkeet ovat vahvasti liikkeellä, ja uskon, että valtiovarainministeriön vahvassa ohjauksessa etenee ihan normaalissa järjestyksessä tämä yhdeksän palvelukokonaisuuden hanke, joka syntyy VM:n johdolla sähköisen asioinnin ja demokratian työryhmässä, jossa eri hallinnonalat toteuttavat juuri tätä tavoitetta, että 2013 tärkeimmät julkisen hallinnon palvelut ovat saatavilla. En muista summaa, mutta veikkaan, että 2 miljardia ei ole kaukana siitä, mitä julkisella sektorilla käytetään it-puolella. Näitä varoja priorisoidaan, käytetään. Siellä on poliisin Haltik-hanketta, siellä on tätä surullisenkuuluisaa e-reseptiä ja muita, mutta koko ajan pyörät pyörivät.

Yhteensopivuusongelmat eivät ole syntyneet tämän hallituksen aikana. Ne ovat perua siitä ajasta, jolloin lähdettiin tietoyhteiskuntaa kehittämään siltä periaatteelta, että kunnat voivat ja saavat ratkaista kaikki asiat, mitkä liittyvät tietojärjestelmien hankintaan. Silloin ei mietitty sitä, että tiedon pitäisi kulkea kunnasta valtionhallinnon järjestelmiin. Nyt on tietohallintolaki säädetty. Siinä määritellään tarkasti, millä tavalla tämä yhteensopivuus eri hallinnonaloilla tullaan viemään eteenpäin.

Ed. Pentti Oinoselle vielä haluaisin tässä todeta sen, että tämän hankkeen rikkaus on sen monipuolisuus ja se, että jokaisella alueella tuntuu olevan vähän erilainen näkökulma, miten sitä viedään eteenpäin. Rautavaaran kunnassa päätettiin viedä hanke päätökseen siten, että jokainen kotitalous sitoutuu 6 vuoden sopimukseen, viisikymppiä kuussa. Sillä 200 euron avausmaksulla sinä saat kuidun kotiin. Tämä oli Rautavaaran malli. Tämän tyyppisiä malleja on kaikkialla.

Ed. Karhu, pieni on kaunista tässä asiassa. Pienet osuuskunnat, pienet puhelinyhtiöt, teleoperaattorit (Puhemies: 3 minuuttia!) rakentavat juuri haja-asutusalueitten kuituja, eivät suuret. Pienet pystyvät ne toteuttamaan, koska niiden tuottovaatimukset ovat ihan muuta kuin näiden kolmen ison valtakunnallisen toimijan.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunnassa saadun asiantuntijakuulemistiedon perusteella pienet eivät kykene näitä rakentamaan. Tämä oli se, mitä meille kerrottiin asiantuntijakuulemisessa.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Ensin täytyy todeta ministerin äskeiseen vastauspuheenvuoroon, että oli mielenkiintoista, joskaan ei yllättävää kuulla, että tämän hallituksen vika ei suinkaan ole se, että emme ole edistyneet tässäkään asiassa, vaan vika löytyy joistain aikaisemmista hallituksista.

Mutta kuitenkin, arvoisa puhemies, ensimmäisissä tietoyhteiskuntastrategioissa Suomen tavoitteeksi asetettiin olla kehityksen ykkönen. Suomen luotsaaminen tietoyhteiskuntaan on kuitenkin ollut melkoista kompurointia. Projektit ovat seuranneet toisiaan, tietoyhteiskuntautopiat ovat olleet paikallisia, ja laitetoimittajat ja ohjelmistojen toimittajat ovat liiaksi päässeet ohjaamaan kehitystä. Viranomaisten palveluita on viety vauhdilla verkkoon. Kuitenkaan kaikilla ei ole pääsyä internetiin eikä näin ollen mahdollisuutta asioiden hoitamiseen verkon välityksellä. Väki on alkanut jakautua digiosallisiin ja digiosattomiin. Erityisesti vanhempi väestö on jäänyt tietoyhteiskunnan rattailta. Vanhuksista, työttömistä ja alhaisen koulutuksen saaneista vain osa käyttää internetiä tai hallitsee uutta digitaalista teknologiaa. Heille palvelujen verkkoon siirtäminen tuottaa elektronista osattomuutta.

Pankkien sähköiset palvelut vietiin täällä lä-pi ennätysvauhtia. Pankkiväkeä on irtisanottu, konttoreita vähennetty ja kansalaiset on pakotettu itse palvelemaan itseään laskujen maksamisessa. Valtiovarainministeriön mukaan jokaisella suomalaisella pitäisi olla sähköinen viestintäkanava, asiointitili. Se mahdollistaa viranomaisasioiden hoitamisen verkossa. Pankkipalvelujen kehityksen pohjalta on pelättävissä, että valtionhallinto, Kela, Väestörekisterikeskus, maistraatit ja jatkossa myös kunnat tekevät samanlaisen tempun. Palvelupisteitä suljetaan, väkeä vähennetään ja ihmiset pannaan palvelemaan verkon välityksellä itse itseään.

Arvoisa puhemies! Sosiaaliryhmien välisen digitaalisen kuilun syntymistä on pyrittävä estämään ja syntyneitä eroja tasoittamaan koulutuksen avulla. Näin totesimme sivistysvaliokunnassa valtioneuvoston selontekoa käsiteltäessä. Pidimme tärkeänä, että laadukas suomalainen koulutus on jatkossakin tasa-arvoisesti kaikkien saavutettavissa. Koulujen väliset erot tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämisessä opetuksessa ovat kuitenkin edelleen suuret. Tällä hetkellä on yhä esimerkiksi lukioita, joissa on vain yksi yläasteen kanssa yhteinen atk-luokka. On tärkeää, että kunnat eivät ole eriarvoisia siinä, miten tietoyhteiskunta-asioita lapsille koulussa opetetaan ja minkälaisia laitteita kouluissa on. Tarvitaan tasapuolista rahoitusta, jotta tältä epätasa-arvolta kouluissa vältytään. Huomiota on kiinnitettävä myös opettajankoulutukseen. Oppilaitoksissa, harjoittelukouluissa ja yliopistojen ainelaitoksissa eri puolilla maata on oltava käytettävissä laadukkaan opetuksen takaava nykyaikainen tietotekninen varustelu.

Arvoisa puhemies! Selonteossa ilmaistaan huoli kansallisen sisältötuotannon kaventuvista toimintamahdollisuuksista kansainvälisen mediatarjonnan lisääntyessä. Huoli kotimaisen sisällöntuotannon tulevaisuudennäkymistä on aiheellinen. Yleisradiolla on merkittävä asema kotimaisessa sisällöntuotannossa. On siksi tärkeää, että Yleisradion talous turvataan jatkossa.

Digitalisoituva toimintaympäristö luo paineita kehittää tekijänoikeusjärjestelmää. Vahva tekijänoikeussuoja on edellytys sille, että laadukkaita tuotteita ja palveluita on saatavilla ja tekijänoikeussuoja mahdollistaa työtä sisältöjen tekijöille, jatkojalostajille ja jakelijoille. Tähän tarvittavien rahoitusmuotojen tulisi aidosti tukea tutkimustahojen ja koulutuksen järjestäjien yhteistyötä.

Arvoisa puhemies! Vielä aivan lopuksi: Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on vaatinut, että julkinen valta turvaa kattavat ja riittävän nopeat tietoliikenneyhteydet kaikkialla Suomessa. Informaatioteknologiaan sijoitetaan maassamme paljon, mutta sitä ei osata hyödyntää riittävästi. Yhtä aikaa pitää kehittää tekniikkaa, kansalaisten taitoja käyttää niitä ja tämän lisäksi saada aikaan hyödyllisiä ja helppokäyttöisiä palveluita ja muuta sisältöä. Jos yksikin näistä kehittämisen kohteista laiminlyödään, koko rakennelma horjuu.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston selonteko "Tuottava ja uudistuva Suomi — Digitaalinen agenda vuosille 2011—2020" on todella laaja ja monipuolinen asiakirja, joka pitää käytännössä sisällään kaiken mahdollisen, mitä voidaan kuvitella tietoyhteiskunnasta. Siitä on kuitenkin vielä kohtuullisen pitkä matka siihen, että tämä tietoyhteiskuntakehitys todella toteutuu arjen tasolla niin, että Suomi palaa jälleen tavoitteen mukaisesti maailman johtavaksi tietoyhteiskuntamaaksi. Me olemme hyvällä sijalla kymmenen parhaan joukossa monessa eri mittauksessa, mutta tuo kunnianhimoinen tavoite olla johtava on kovan työn takana, vaatii panostuksia julkiselta sektorilta, yksityiseltä sektorilta, vaatii lainsäädäntöä ja vaatii todella nälkäistä etunojaa tämän tavoitteen kiinnisaamiseksi. Mutta parhaimmillaan arjen tietoyhteiskunta lisää tasa-arvoa Suomen kaltaisessa maassa, joka on pitkä ja harvaanasuttu. Se tavoite on tavoittelemisen arvoinen.

Jotta tasa-arvoiseen, toimivaan arjen tietoyhteiskuntaan päästään, tarvitaan sekä hyvät julkiset tietojärjestelmät että tietysti siihen liittyen kattavat sisältö- ja asiointipalvelut. Mutta jotta ne palvelut voidaan saada kaikille, tarvitaan myös se infrastruktuuri, joka sitten tavoittaa jokaisen suomalaisen asuinpaikasta riippumatta.

Julkisten tietojärjestelmien osalta tämän vaalikauden aikana on käynnistetty monia hankkeita, on viety hankkeita eteenpäin edellisiltä vaalikausilta, mutta edelleen valitettavan moni hanke näyttää seisovan ja viipyvän. Tämän takia on ehdottoman tärkeää, että selonteossakin mainitut tavoitteet muun muassa kantapalveluiden, digitaalisten palveluiden, e-arkiston, e-reseptin ja e-katselun osalta saadaan menemään eteenpäin.

Sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisohjelma on ollut menestys jo tähän mennessä, ja sitä kautta on syntynyt merkittävä määrä hyviä julkisia asioimispalveluita. Tämän tapaista etunojaa tarvitaan hyvin laaja-alaisesti, ja siinä mielessä tämä valiokunnan lausuma siitä, että nyt tulevassa tietoyhteiskunnan kehittämisen linjaamisessa toimivalta ja resurssiohjaus tulee nykyistä paljon selkeämmin keskittää yhdelle taholle valtioneuvoston sisällä. Tämä on ehkä yksi keskeinen kysymys, johon myös viitataan tuossa selonteossa, esitetään se kysymys, millä tavalla tätä koordinointia pitää parantaa. Tämä on yksi vastaus siihen eduskunnalta, ja mielestäni se vastaus on juuri oikeaan osunut.

Näiden infrahankkeiden osalta voidaan todeta, että se joulukuussa 2008 tehty päätös nopeasta laajakaistayhteydestä, 100 megan Suomesta 2015 mennessä, on todella hyvä ja oikeaan osunut. Siitä ei kannata väitellä, tuleeko se monta vuotta myöhässä vai tuleeko se vuosikymmenen myöhässä, niin kuin täällä parhaimmillaan on sanottu. Tärkeää on painaa sitä hanketta eteenpäin, mutta siinäkin on välitarkastelun paikka siten, että katsotaan, millä tavalla tehokkaimmin käyttäjälähtöisesti ja vielä porrastetusti askel kerrallaan tuohon tavoitteeseen mennään. Ehkä siinä mielessä juuri kuituyhteyden korostaminen on ollut liiaksi esillä tämän hankkeen käynnistymisvaiheessa, ja nyt ehkä kannattaa sitten seurata teknologian kehitystä ja mahdollisesti löytää sieltä ne askeleet, jotka jokaisen käyttäjän kannalta ovat ne oikeat. Nimittäin ei 100 megan yhteys ole itsetarkoitus eikä se ole itsetarkoitus jokaiseen kotitalouteen, ja sillä tavalla esitys siitä, että maksimaalisesti 10 000 euron kustannuksilla kuitu tuodaan oman talon seinään, ei varmasti ole tarkoituksenmukainen. Langaton yhteys, jolla saadaan 5—10 megaa, voi riittää hyvinkin suurimmalle osalle suomalaisia, ja vielä tekniikan kehittyminen ja pakkausteknologia mahdollistaa tämän yhteyden ihan riittävänä jo tänä päivänä.

Totesin jo tuossa debatissa, että tämä 1 megan yleispalveluvelvoite, joka 1.7. on astunut voimaan, on jäänyt tämän 100 megan keskustelun jalkoihin. Haluan korostaa tässä ja nyt, että meillä on yleispalvelulaki, joka velvoittaa kunkin alueen yleispalveluoperaattoria toimittamaan tämän yhteyden asiakkaalle. Aivan liian paljon tulee yhteydenottoja siitä, että operaattori ei suostu tätä yhteyttä toimittamaan, ja minä tiedän, että operaattorit seuraavat tätä keskustelua tai viimeistään huomenaamuna lukevat nämä papereista. Myös operaattoreiden täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja toimia tämän tietoyhteiskunnan kehittäjinä ja vastata itse tähän haasteeseen, eikä täällä tarvitse viranomaisten ja poliitikkojen olla aina ohjaamassa. Me kyllä haluamme tehdä sellaista lainsäädäntöä, että tietoyhteiskunta kehittyy ja yrityksillä on hyvä toimintaympäristö toimia, mutta myös sitä palloa pitää heittää sinne operaattoreiden puolelle.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kommentoin liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintöä joiltakin osin.

Valiokunta vaatii, että tieto- ja viestintäalan koulutusta tulisi lisätä oppilaitoksissa. Mielestäni valiokunnan olisi pitänyt eriyttää vaatimusta koskemaan nimenomaan perusopetusta. Ammatillisessa koulutuksessa ja korkeakoulussa tieto- ja viestintäalan koulutusta on riittävästi. Sen sijaan perusopetuksen tieto- ja viestintätekniikan koulutuksessa voisi hyödyntää oppilaiden osaamista, joka on pitkälle kehittynyt joidenkin osalta jo ala-asteella.

Valiokunnan kannanotosta puuttuu kokonaan tietoteknologian kehittämiseen ja tutkimiseen panostaminen. Mielestäni tarvitsemme nimenomaan kansainvälisesti erittäin korkealaatuista tieto- ja viestintätekniikan korkeakouluopetusta sekä panostusta tieto- ja viestintätekniikan kehittämiseen ja tutkimiseen. Siitä on suurimmat hyödyt saatavissa tietoyhteiskunnan kehittämiseen.

Sen sijaan emme tarvitse erillistä tietoyhteiskunnan hallintoa. Se vain estää ongelmien ratkaisua esimerkiksi sähköisen asioinnin tai sosiaali- ja terveydenhuollon ohjelmiston kehittämisessä. Työelämässä olennaista on tietotekniikkaosaamisen jatkuva täydennyskoulutus. Yritysten, kuntien ja valtion tietotekniikkaosaamisen jatkuvaan päivittämiseen pitää panostaa.

Arvoisa puhemies! Valiokunta on saanut raporttia kuiturakentamisen tehokkaista tekniikoista — en tosin ymmärrä tekniikkaa, jossa tien alle rakennetaan valokuitua. Jokainen ymmärtää sen seuraukset: teitä revitään auki ja päällystetään uudestaan. Valtion pitää panostaa riittävästi voimavaroja kuiturakentamiseen. Ei voi olla oikein, että haja-asutusalueella tai kaupunkilähiössä joutuu maksamaan 2 000 euroa esimerkiksi siitä, että saa valokuituyhteyden kotiin asti. Näillä alueilla on valtion tuettava valokuituyhteyksien saamista. Viestintäyhteydet ovat nyt ja tulevaisuudessa yhtä tärkeitä kuin vesi-, viemäri- tai sähköjohdot. Tämä pitäisi myös hallituksessa huomioida.

Kritisoin myös 1 megan yhteystavoitetta. Tavoitteena olisi pitänyt olla 100 megaa vuonna 2007. Nyt tämä tavoite siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Ei tietoyhteiskuntaa näin rakenneta.

Sähköistä laskutusta ei paljoakaan käsitellä valiokunnan mietinnössä. Oikein toteutettuna valtio ja kunnat säästäisivät sillä kymmeniä, kenties satoja miljoonia euroja. Valtion ja kuntien pitää ottaa tämä asia vakavissaan, ei niin, että kaikki pakotetaan sähköisten laskujen käyttöön, vaan niin, että sähköistä laskutusta on hyödynnettävä niin pitkälle kuin mahdollista.

Sitten on aina muistettava, että Suomessa on edelleen kymmeniätuhansia ellei satojatuhansia kotitalouksia, joissa ei ole tietokonetta eikä internetyhteyttä. On muistettava, että ikäihmisten osuus kasvaa aina 2040-luvulle asti. Valtion ja kuntien on pidettävä huolta erilaisista kansalaisista eikä ainoastaan niistä, jotka ovat tieto- ja viestintäyhteyksien päässä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Koittaa se täydennyskoulutusjakso, kun ensimmäinen viestintäyritys, huom! viestintäyritys, arvoisalle viestintä- ja liikenneministerille ei oikein onnistunut.

Yritin kuvata sitä, mitä eduskunnassa on tapahtunut viime kesänä ja mitä seuraamuksia siitä pitäisi olla sille keskustelulle ja sille toiminnalle, jota juuri olemme edesauttamassa. Vielä lisään siihen, että aivan tähän samaan asiaan liittyvä hyvin merkittävä asia oli täällä käsittelyssä tällä viikolla. Siis kaksi merkittävää asiaa, joilla on suora, välitön vaikutus tähän.

Mitenkä ihmeellä se kahden uuden ydinvoimalan periaatelupa tähän vaikuttaa? Arvoisa ministeri, se vaikuttaa sillä tavalla, että uusiutuvan energian minimimäärä, joka on hyväksyttävissä oleva, nousee nykytodellisuudesta, 28 prosentista, 38 prosenttiin. Teidän kannattamanne EU-jäsenyys on siinä taustalla.

Ja mitenkä se 38 prosenttia siitä 28 prosentista saadaan aikaiseksi? Se on maankäyttöratkaisu, jossa suomalainen maaseutu on keskeinen toiminta-alue. Sitä ei toteuteta taajamissa, vaan se toteutetaan haja-asutusalueilla. Se on metsäenergia, peltoenergia, se on aurinkokeräimiä, se on tuulienergia joltakin osalta ja niin pois päin.

Se tarkoittaa käytännössä sitä, että sinne tästä syystä tarvitaan laajakaistayhteys, jotta ne ihmiset, jotka sitä hommaa siellä tekevät, voivat tehdä sitä asiaankuuluvalla tavalla. Se on heidän välttämättömyytensä nykyaikana. Tätä varten me tällä viikolla käsittelimme sisällöllisesti metsätietojärjestelmää koskevaa lakia, jolla me loimme sen materiaalisen pohjan muun muassa metsäenergian käytölle. Sillä tavalla vaikuttaa tähän asiaan. Elikkä näissä asioissa, arvoisa ministeri, kun sanoo a:n ja vielä kaksi a:ta, joutuu sanomaan kaksi b:tä ja muutaman c:nkin vielä päälle. Siitä on kysymys.

Arvoisa puhemies! Toinen asia. Tässä sisältötuotanto on niin itse selonteossa kuin itse mietinnössäkin hyvin merkittävässä asemassa. Viittaan tähän mietintöön. Mietinnössä kiinnitetään huomiota Yleisradion merkitykseen ja todetaan, että sen asema pitää turvata. Se on aivan oikein. Sehän liittyy tähän äsken mainittuun pakettiin.

Arvoisa ministeri, kuka olikaan se mahdollinen poliittinen taho, joka torppasi kaiken sen, minkä me olimme saaneet neuvottelemalla aikaiseksi? Se taho olitte te juuri. Elikkä siis toisin sanoen täytyy pikkuisen, arvoisa ministeri, katsoa taaksepäin, mitä on tullut tehtyä ja erikoisesti, mikä on tullut jätettyä tekemättä, ja sitten sen jälkeen aloittaa henkilökohtainen nokanvalkaisu.

Viestintäministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! Kiitos ed. Pulliaiselle selkeästä opetustuokiosta. En vieläkään kuitenkaan ymmärrä sitä, että te väititte ensimmäisessä puheenvuorossanne, että ne toimet, joita viestintäministeriössä on tehty laajakaistojen edistämiseksi, ovat olleet estämässä niitten leviä-mistä.

Me olemme jo vuonna 2009, huomattavasti aikaisemmin kuin ydinvoimapäätöksiä on tehty, tehneet periaatepäätökset siitä, että tavoite on saada tähän maahan hyvä runkoverkko, joka mahdollistaa nopeat yhteydet kaikille kansalaisille. Tähän maahan on säädetty myös laki, joka tuo kaikkiin yrityksiin ja vakinaisiin asuntoihin oikeuden 1 megan laajakaistaan, ja uskon, että jotkut metsäkoneet ja maatilat ovat erittäin riippuvaisia jo siitä laista, joka tällä hetkellä on voimassa.

En voi todellakaan käsittää, miten te väitätte, että ne toimet, joita me olemme vieneet eteenpäin, ovat estämässä laajakaistojen rakentumista tähän maahan. Siinä olen kyllä teidän kanssanne eri mieltä. Toisaalta te väitätte, että minä olen torpannut kaiken sen, mitä te olette neuvotellut tai jotkut tahot ovat neuvotelleet valmiiksi. Kysymys on ollut siitä, että ei ole löytynyt poliittista yhteisymmärrystä hallituksen sisällä viedä tätä asiaa eteenpäin. Yksittäinen ministeri ei torppaa asioita, vaan ne ovat neuvottelujen ja keskustelujen lopputulos.

Tässä asiassa ei löytynyt näkemystä siitä, että Ylen hallinnon uudistaminen, rahoitusjärjestelmän uudistaminen kuuluvat samaan pakettiin. Sen vuoksi sitä asiaa ei ole tuotu eteenpäin. Yle voi ihan hyvin. Yle tuottaa kotimaisia, hyviä sisältöjä jatkuvasti. Kuuden prosentin televisiolupakorotuksella Ylelle tuli yli 30 miljoonaa lisää rahaa verrattuna edelliseen vuoteen. En todellakaan, ed. Pulliainen, niele noita teidän väitteitänne.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysymyshän on näissä kaikenlaisissa torppaamisissa siitä, millä tavalla ja millä ponnekkuudella toimeenpanovaltaa käytetään. Kysymys ei ole siitä, että eduskunnassa olisi jäänyt päätöksiä tekemättä, vaan kysymys on toimeenpanovallasta kahdella tavalla: siis esittelijävaltaa käyttäen ja päätöksentekovaltaa käyttäen. Tämän viime kesän ydinvoimapäätöksen jälkeen tuli aivan erityinen velvoite toimia sillä tavalla kuin juuri äsken kuvasin, sen kaiken aikaisemman velvoittavuuden päälle.

Mikä koskee taas Ylen juttua, niin kylläpä kovin läheltä seurasin, mitä te saitte aikaiseksi taikka jätitte saamatta aikaiseksi.

Viestintäministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! Arvoisa ed. Pulliainen! Juuri näin, olemme tehneet lain, laki on astunut voimaan, lain voimaantulon jälkeen toimeenpanoa valvoo Viestintävirasto, jolle se lakisääteisesti on merkitty tehtäväksi. Viestintäministeriössä on käytetty kaikki ne mahdolliset toimet, joilla olemme operaattoreita kannustaneet, siltä osin kuin meillä on siihen toimivaltaa ja mahdollisuutta, laittaa täytäntöön tämän lain hengen, joka on kirjattu. Olemme jopa uhanneet hintasäännöstelyllä, mikä aiheutti aika valtaisan keskustelun siitä, olemmeko Suomessa menossa askelia taaksepäin sillä, että hintoja ruvetaan sääntelemään. Onneksi hintasääntelyyn ei tarvinnut mennä, vaan operaattorit ottivat lusikan kauniiseen käteensä ja sopivat niistä periaatteista, joilla tätä 1 megan laajakaistapalvelua tarjotaan.

Laki on voimassa, ja sen toimeenpanoa valvoo Viestintävirasto. Näin on kirjoitettu, ja näin on pelisäännöt tässä yhteiskunnassa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä juuri, tämä hetki, tämän selonteon käsittely, tämä on välitilinpäätösarviointi asioille, ja valitettavasti asiat eivät ole edenneet sillä tavalla kuin on eduskunnan tahto ollut.

Johanna Sumuvuori /vihr:

Arvoisa puhemies! Sillä, mihin suuntaan tietoyhteiskuntaa Suomessa kehitetään, on merkittävä vaikutus ihmisten jokapäiväiseen elämään ja toisaalta yhteiskunnan hyvinvointiin, toimivuuteen ja myös turvallisuuteen.

Selonteossa ollaan kiinni tämän päivän ongelmissa. Onnistunut tietoyhteiskunnan luomien mahdollisuuksien hyväksikäyttö ja uudenlaisten palveluiden tuotanto luo korvaavia työpaikkoja vanhojen työpaikkojen kadotessa. Nokiasta irtisanottavista insinööreistä ei toivottavasti tule pitkäaikaistyöttömiä. Tätä taustaa vasten onkin huolestuttavaa se luisuminen, josta paljon puhutaan, että Suomi on putoamassa tietoyhteiskuntakehityksen vauhdista.

Kuitenkin itse selonteko on kannustavaa luettavaa. Siinä otetaan voimakkaasti kantaa tiedon avoimuuden puolesta, siinä tarkastellaan aihetta monipuolisesti ja siinä otetaan erilaiset käyttäjäryhmät huomioon. Selonteon kärki on tiedon avoimuudessa. Kaiken verovaroin tuotetun tiedon on oltava helposti ja edullisesti saatavilla ja hyödynnettävissä. Tämä avoimuus vahvistaa osallisuutta, edistää tietoon perustuvaa demokraattista prosessia ja luo perustan uudenlaisille palveluille. Selonteko viitoittaa tietä tulevaisuudelle, jossa vapaa tieto luo uusia työpaikkoja ja vahvistaa ihmisten osallisuutta yhteiskuntaan.

Arvoisa puhemies! Tietoyhteiskunta ei ole saasteeton, mutta älykkäällä tieto- ja viestintäteknologialla voidaan saavuttaa huomattavia päästövähennyksiä liikenteessä, rakentamisessa ja energiaverkoissa. Kansantalouden tuotannon painopisteen siirtyessä tavaroista palveluihin tuetaan kestävää kehitystä. Älyteknologia järkeistää ja tehostaa toimintamalleja, ja etäpalvelut vähentävät liikenteen tarvetta. Vaikka tietokoneet eivät synny tyhjästä ja verkot kuluttavat energiaa, tietoyhteiskunta muuttaa kulutustottumuksia. Tieto- ja viestintäteknologia yhdistettynä tiedon avoimuuteen on tehokas tapa levittää vertailukelpoista informaatiota ja siten vaikuttaa ostopäätöksiin kestävällä tavalla. Ei pidä myöskään unohtaa ympäristöteknologiaa työllistävänä kasvualana.

Jotta tietoyhteiskunta ei jättäisi ketään ulkopuolelle, on helppo käytettävyys ja esteettömyys aina huomioitava. Yhteiskunnan sähköistyessä on entistä tärkeämpää, että tuotteet ja palvelut ovat kaikkien käytettävissä. Selonteossa mainittu Design for All, käyttäjäkeskeinen suunnittelu, on työkalu erityisesti sosiaalisesti kestävän kehityksen tukemisessa ja kaikkien yhteiskunnan toteuttamisessa. Tämä suunnittelu huomioi ihmisten erilaisuuden, edistää sosiaalista yhdenvertaisuutta ja tukee osallisuutta yhteisöissä. Tämä on aivan ratkaisevaa, ei pelkästään erityisryhmien takia, vaan koska ennusteiden mukaan vuonna 2020 yli 65-vuotiaat muodostavat jo neljänneksen Suomen väkiluvusta.

Arvoisa puhemies! Muutama sana vielä selonteon kytköksestä lempiaiheeseeni turvallisuuspolitiikkaan. Olen monesti täällä ennenkin todennut, että nykyaikaisiin tai niin sanottuihin uusiin turvallisuusuhkiin ei vastata kivääri ja kokardi -mallisella massa-armeijalla ja joka niemennokkaan pystytetyllä varuskunnalla. Turvallisuusajattelu ja Puolustusvoimat ovat uudistami-sen tarpeessa, ja tätä alleviivaa osaltaan myös tämä selonteko. Tieto- ja viestintäjärjestelmät ovat yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämättömiä. Yhteiskunnan elintärkeät toiminnot ovat kytköksissä näiden järjestelmien toimimiseen. Internetin kautta saatavat palvelut ovat jo nyt yhteiskuntarakenteen keskeinen osa. Siten kriittisten tietoverkkojen toimivuus ja kyky puolustautua kyberhyökkäyksiä vastaan nousee nykyaikaisen turvallisuusajattelun keskiöön. Tämä pitää myös ottaa huomioon, kun mietimme, mihin puolustukseen osoitetut resurssit käytetään.

Aiemmin debatissa mainitsin jo, miten Kanadan valtionhallintoon oli kohdistunut hakkereiden hyökkäys ja kriittisiin tietojärjestelmiin oli päästy tunkeutumaan. Tämän tyyppiset uhkat tulevat vain lisääntymään eikä Suomikaan voi niiltä täysin suojautua, ellei näitä järjestelmiä ruveta kehittämään.

Arvoisa puhemies! Kuten sanottua, parasta selonteossa on sen voimakas asettuminen avoimen tiedon puolelle. Mutta kun selonteon tehtävänä on nostaa keskustelunaiheeksi tietoyhteiskunnan kannalta keskeisiä teemoja, todellisena heikkoutena voi pitää avoimen koodin käsittelyn puuttumista. Itse olen sitä mieltä, että selonteossa asetetut hyvät tavoitteet eivät voi toteutua kunnolla, jos pysymme jatkossakin kiinni suljetuissa järjestelmissä.

Selonteossa puhutaan useissa kohdin siilomaisesta kehityksestä, jossa hallinnon eri sektorit toimivat erillään, päällekkäin ja suljetusti. Tästä seuraa hidastelua, kustannuksia ja toimimattomuutta. Jos ajatuksena on päästä siiloajattelusta kohti kaikkia toimijoita osallistavaa ja verkostomaista tekemistä, en näe, miten se onnistuisi ilman avoimen lähdekoodin ohjelmistojen nostamista tekemisen keskiöön. Siirtyminen avoimen lähdekoodin ohjelmistoihin ja käyttöjärjestelmiin tuottaisi valtionhallinnossa myös vuositasolla hyvin huomattavat rahalliset säästöt.

Arvoisa puhemies! Oikeusministeriö on jo toiminut edelläkävijänä, ja ministeri Lindén mainitsi myös talouspoliittisen ministerivaliokunnan linjauksen, jonka mukaan avointa lähdekoodia pitäisi edistää. Se on oikein hyvä signaali. Toivottavasti seuraavalla hallituskaudella niin avoimen koodin edistäminen kuin kyberuhkien aiheuttamat haasteet yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin suojaamiseksi johtavat konkreettisiin toimintaohjelmiin.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on jälleen kerran monessa puheenvuorossa päivitelty, miten nopeasti Suomi on pudonnut tietoyhteiskuntakehityksen kelkasta, tai ei niinkään pudonnut, vaan jäänyt paikalleen kymmeneksi vuodeksi. Enää ei suomalaista tietoyhteiskuntaa tulla ihmettelemään ympäri maailmaa, vaan suomalaiset puolestaan lähtevät Viroon ja Etelä-Koreaan, jopa Afrikkaan ottamaan oppia. Eikä siitä ole kuin 12 vuotta, kun Newsweek otsikoi The Future Is Finnish.

Nyt jo monessa Afrikan maassakin voi hoitaa pankkiasiansa kännykällä, jopa kylissä, joissa ei ole sähköä. Meillä vasta odotellaan mobiilitunnistamisen ja -maksamisen tuloa. Edes eduskunnasta, edes meistä, ei ole ollut innostavaksi esimerkiksi Suomelle. Me elämme tässäkin talossa edelleen paperikaudella, tuhlaamme aikaa ja rahaa näiden papereiden pyörittämiseen. Ei ihme, etteivät suomalaiset yritykset ole löytäneet EU:n digitaalisia sisämarkkinoita, eihän suomalaisilla nettikaupoilla yleensä ole edes englannin-, saati ranskan- tai saksan- tai espanjankielistä palve- luakaan. Netissä kotimarkkina-alueena on koko maailma.

Tässä valtioneuvoston selonteossa on paljon hyviä periaatteita, mutta niin on ollut aiemmissakin selonteoissa, strategioissa ja ohjelmissa. Sen sijaan toimeenpano, se on aina jäänyt puolitiehen, joka kerta. Jotain Suomen perusongelmasta kertoo se, miten sosiaali- ja terveysministeriö puolustautui, kun sitä moitittiin sähköisen reseptin kehittämisen venymisestä 25 vuoden projektiksi. Vastaus oli: me olemme olleet vastuussa sähköisen reseptin kehittämisestä vasta vuodesta 2001 alkaen. Just.

Olen hyvin huolissani esimerkiksi siitä, miten hitaasti eri viranomaisten julkisten tietojen avaaminen on Suomessa lähtenyt liikkeelle. Työryhmät istuvat ja ihmettelevät, samaan aikaan kun kilpailijamaassa pannaan toimeksi. Isossa-Britanniassa periaatteena oli: 18 kuukautta aikaa — saa suorittaa. Ne maat, joissa yritykset ensimmäisenä luovat näitä tietoja hyödyntäviä sovelluksia, myös myyvät niitä muihin maihin. Onko Suomi niillä markkinoilla myyjänä vai ostajana, riippuu vain ja ainoastaan meidän täällä tekemistämme päätöksistä.

Suomalaisen tietoyhteiskunnan kehittämisen keskeisenä ongelmana on ollut se, ettei aihetta ole pidetty poliittisesti kiinnostavana. Jos eduskunnassa on esimerkiksi kolme seminaaria, jossa yhdessä pohditaan veropolitiikkaa, toisessa sosiaalipolitiikkaa ja kolmannessa tietoyhteiskuntapolitiikkaa, voitte arvata, mihin näistä kolmesta edustajat menevät.

Muut tällä kaudella tulleet valtioneuvoston selonteot kuvaavat tätä tilannetta hyvin. Puolustuspoliittisessa selonteossa ei käsitelty verkkosodankäyntiä lainkaan. Kulttuurin tulevaisuutta käsitelleessä selonteossa ei ollut sanaakaan digitaalisesta kulttuurista. Eikä selonteossa kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta löytynyt kuin yksi kolmannen alatason otsikko, jonka alla vähän pakkopullana lueteltiin meneillään olevat tietohallinnon kehittämishankkeet. Muilta osin siitäkin sai selonteossa lähinnä sen vaikutelman, ettei tietokonetta ole vielä edes keksitty tai ainakaan löydetty Suomeen.

Arvoisa puhemies! Poliittisen kiinnostuksen puute tietoyhteiskuntapolitiikkaan näkyy hyvin siinä, että valtionhallinnon it-johdosta vastaa yksi valtiovarainministeriön virkamies, jolla ei kuitenkaan ole päätösvallassaan kuin pieni murto-osa valtion tietohallintoon kuuluvista määrärahoista. Yksityisellä sektorilla tietohallintojohtaja kuuluu yrityksen johtoryhmään ja hänellä on valtuudet päättää koko organisaation tietohallinnon periaatteista siitä riippumatta, kenen alaisuudessa se kyseinen organisaatio sattuu olemaan.

Liikenne- ja viestintävaliokunta ottaakin poikkeuksellisen voimakkaasti kantaa valtionhallinnon rakenteisiin todetessaan, että tietoyhteiskunnan kehittämistä koskeva toimivalta ja resursseista päättäminen tulee keskittää selkeästi yhdelle taholle valtioneuvoston tasolla. Tähän kantaan on helppo yhtyä, ja toivon sen näkyvän selvästi myös seuraavan hallituksen ohjelmassa.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Me elämme tietoyhteiskunnassa. Olemme tottuneet, että informaatiota on saatavilla nopeasti ja helposti. Sähköisten palvelujen yleistyminen on konkreettisesti helpottanut arkipäivän elämää. Tietoyhteiskunnan kehittämisen kannalta on olennaista, että toimivat sähköiset palvelut ovat kaikkien kansalaisten saatavilla.

Suomea on totuttu pitämään kärkimaana tietoyhteiskuntakehityksessä. Tätä käsitystä tukevat myös tutkimustulokset. EU:n komission digitaalista kilpailukykyä mittaavassa raportissa Suomi on listattu tietoyhteiskunnan kehittämisessä joka suhteessa edelläkävijäksi. Tähän tilanteeseen on päästy käyttämällä pitkäjänteisesti voimavaroja teknologiseen tutkimus- ja kehitystoimintaan. Tähän pohjautui myös Suomen nousu 1990-luvun lamasta.

Suomen innovaatiopolitiikka on ollut onnistunutta. Tätä innovaatiopoliittista linjaa tulee jatkaa. Suomalainen tutkimus- ja innovaatiojärjestelmä vaatii jatkossakin runsaasti resursseja tieto- ja viestintätekniikan koulutukseen ja tutkimukseen. On selvää, että nykyaikaisen tieto- ja viestintäteknologian mahdollistamat toimintamallit lisäävät tuottavuutta niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla. Tietojärjestelmien yhteentoimivuuden suhteen on kuitenkin vielä kehittämisen varaa. Eräs tietoyhteiskunnan kehittämisen esteenä oleva epäkohta löytyy julkishallinnosta. Eri hallinnonalojen välinen yhteistyö ei aina toimi mutkattomasti. Tämä ongelma myönnetään selonteossakin. Tietoyhteiskuntaa on julkisella sektorilla kehitetty liian siilomaisesti hallinnon eri sektoreilla. Tästä on aiheutunut turhia päällekkäisiä toimintoja ja omia suljettuja tietojärjestelmiä.

Nyt tavoitteena on julkisen sektorin tietojärjestelmien yhteensovittaminen. Hallituksen kesäkuussa 2009 tekemän kannanoton mukaisesti valtiovarainministeriö käynnisti osana sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisohjelmaa toimenpiteet, joiden tarkoituksena on kehittää koko julkisen hallinnon tietojärjestelmien yhteentoimivuutta. Tietojärjestelmien yhteentoimivuudesta hyötyvät julkisen sektorin lisäksi myös kansalaiset, jotka tietojärjestelmien yhteensovittamisen myötä saavat joustavampaa ja parempaa palvelua. Tietojärjestelmien yhteensovittaminen tuo mukanaan myös kaivattuja julkisen sektorin kustannussäästöjä.

Arvoisa puhemies! Sähköisten palvelujen kehittäminen etenkin sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla on tärkeää. Uudistamalla sosiaali- ja ter-veydenhuollon tietojenhallintaa pystytään saavuttamaan merkittäviä etuja niin sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoille kuin sosiaali- ja terveyspalveluja käyttäville kansalaisille. Panostamalla sähköisten reseptien, sähköisten potilaskertomusten sekä sähköisen potilasarkiston kehittämiseen pystytään luomaan nykyistä toimivampi sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuus potilaan näkökulmasta. Saumaton sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyö on kansalaisten etu.

Arvoisa puhemies! Hallituksen tietoyhteiskuntakehityksen vauhdittamista koskevan kannanoton päätavoitteena on, että kansalaisten ja yritysten sähköinen asiointi kattaa vuoteen 2013 mennessä kaikki keskeiset julkiset palvelut. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi on ryhdytty toimenpiteisiin ja internetiin on avattu kansalaisen asiointitili. Asiointitili antaa kansalaisille mahdollisuuden käyttää julkishallinnon palveluja helposti yhdellä kirjautumisella. Asiointitiliin voivat liittää palvelujaan kaikki julkishallinnon toimijat eli valtio, kunnat ja Kansaneläkelaitos. Asiointitilin avulla kansalaiset saavat itseään koskevat asiakirjat ja tiedoksiannot sähköisesti yhdestä paikasta. Tällaisen sähköisen asiointipalvelun käyttöönottaminen on tervetullut uudistus, ja kunhan asiointitili saadaan kattavasti käyttöön, se tulee kansalaisen näkökulmasta huomattavasti joustavoittamaan viranomaisten kanssa asioimista.

Sähköisten asiointipalvelujen kehittämisen keskiössä on palveluja käyttävä kansalainen. Tähän mennessä tietoyhteiskuntakehitys on edennyt pääosin teknologiapainotteisesti. Tulevaisuudessa on käytettävä enemmän resursseja käyttäjälähtöisyyteen. Tietoyhteiskunnan kehittämisessä on otettava huomioon myös ne kansalaiset, jotka eivät osaa tai halua käyttää sähköisiä palveluja. Merkille pantavaa on, että Viestintäviraston tilaston mukaan yli 65-vuotiaiden kotitalouksissa vain 24 prosentilla oli internet-yhteys vuonna 2009. Näin ollen palvelujen tuottamista ei saa keskittää pelkästään sähköiseen ympäristöön. Vaikka sähköisten palvelujen lisääntyminen on ehdottomasti hyvä ja kannatettava asia, palvelut tulee jatkossakin saada myös niin sanotusti paikan päällä.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Liikenne- ja viestintävaliokunta on tehnyt todella mielenkiintoisen mietinnön, joka toimii samalla myöskin hyvänä analyysinä siitä, missä nyt mennään. On todella mielenkiintoista käydä oikeastaan myös tänä aikana tätä keskustelua, kun käsillä ovat myöskin nämä tuoreet Nokia-uutiset. Sillä tavalla tämä liittyy Nokiaan, että kun Nokian menestystarina siellä 1990-luvun alkupuolella alkoi, siitähän alkoi sitten syntyä se käsitys, että Suomi on maailman johtava tietoyhteiskuntamaa sen takia, että meillä matkapuhelintiheys per asukas oli pitkän aikaa maailman suurimpia.

Vuonna 1999 asetettiin Euroopan unioninkin tasolla tavoitteeksi, että EU on maailman johtava tietotalous vuoteen 2010 mennessä, ja nyt me tiedämme tänä päivänä, että ei näin käynyt, valitettavasti. Ei EU:sta tullutkaan se digitaalisten sisältöjen ja palveluiden johtava innovatiivinen maanosa, vaan sen roolin ottivat muut, Yhdysvallat ja Aasia ja monet monet muut maat, joissa, Koreassakin, tavallaan koko näistä digitaalisen teknologian sisällöistä on tullut sellainen toimintatapa, jota mekin tavoittelimme julkiselle ja yksityiselle sektorille.

Muistan hyvin, kun vuoden 2003 hallitusohjelmaan ja vuoden 2007 hallitusohjelmaan kirjattiin erittäin kunnianhimoisia tavoitteita, että Suomi olisi maailman johtava tietoyhteiskuntamaa ja että Suomen julkinen sektori palveluineen siirtyisi massiivisesti käyttämään digitaalisia tietoverkkoja. No, tässä on nyt monissa puheenvuoroissa todettu, että siellä on ollut erittäin paljon hallinnollisia ongelmia. Ministeriöt eivät ole kyenneet keskinäiseen vuoropuheluun puhumattakaan yhteistyöstä. Itse tuolloin kummassakin hallitusohjelman hyväksymistilanteessa katsoin, että olisi ollut hyvä, että pääministeri nimenomaan olisi ottanut johtoroolin siinä neuvottelukuntatyössä, mikä myöskin asetettiin. Näin ei käynyt. Sosiaali- ja terveysministeriön puolella löytyy erittäin paljon hyviä yrityksiä mutta tavattoman vähän tuloksia suhteessa niihin panostuksiin ja siihen rahankäyttöön, mitä on ollut.

Kuten aikaisemmin jo vastauspuheenvuorossa totesin, on surullista nähdä myöskin ne sosiaali- ja terveyssektorille tehdyt investoinnit eri sairaanhoitopiireissä, kunnissa: on hankittu hyvin itsenäisiä ohjelmistoja, jotka eivät pysty olemaan yhteensovitettavia keskenään, ja sen kautta ei myöskään tämä kansalaisen tietoyhteiskunta sillä alueella ole toteutunut.

Varmasti on niin, että meillä on palveluita. Kansalaisyhteiskunta, monet palveluntuottajat ovat kyenneet niitä tuottamaan, on jopa helppokäyttöisiä palveluita. Meillähän edelleenkin mobiilipuolen palveluista löytyy erityyppisiä asioita vaikka pankkipalveluiden osalta, jotka ovat edistyneitä verrattuna moneen muuhunkin maahan. Mutta olennaista on kaiken aikaa ymmärtää tämä teknologian välineluontoisuus ja nähdä se tosiasia, että ilman osaamista, ilman sisältöjä, ilman palveluita se teknologia on tyhjä sana. Se on tyhjää se infrastruktuuri. Sen takia meidän ei pidä nyt tavallaan hurmaantua siitä puheesta, että joo, se 100 megaa nyt kaikkialle. Se on hieno tavoite ja se pitää, totta kai, tehdä, mutta samaan aikaan pitää tehdä erittäin voimakkaita satsauksia tälle palvelu- ja sisältöpuolelle. Se on aivan olennainen kysymys käyttäjien kannalta, tietoyhteiskunnan arjen toteutumisen kannalta.

Sitten pitää ottaa huomioon nämä käyttäjän tarpeet, joihin liittyvät täällä esillä olleet esteettömyyskysymykset, koko sähköisen viestinnän, tietotekniikan hyödyntäminen eri toimialoilla. Siinä on paljon mahdollisuuksia parantaa myöskin eri toimialojen kilpailukykyä. Ja mikä tärkeintä, digitaalisten peruspalvelujen pitää olla kaikkien saatavilla asuinpaikasta, varallisuudesta riippumatta.

Sitten tähän yhteyteen liittyy lyhyt kommentti Yleisradiosta. Nyt en mene siihen rahoitusasiaan vaan totean vaan sen, että tietoyhteiskuntapolitiikan kannalta on selvää että Yleisradion palveluiden täytyy olla saavutettavissa kaikilla jakelutekniikoilla ja kaikilla vastaanottoalustoilla. Ei tähän voida vetää rajaa, että julkiset palvelut ovat vain näillä jakeluteillä käytettävissä. Sen takia en pidä tätä kaupallisten yhtiöiden kritiikkiä siitä, että se olisi kaupallisille joku ongelma, että nyt jollain taululla, skriinillä, näkyvät Ylen uutiset. Ei se näin ole. Kyllä se on osa myöskin tätä julkisen palvelun sisältöä.

Suomella on suuri haaste, EU:lla on suuri haaste, olla innovatiivisia, keskittyä sisältöjen, palvelujen, kehittämiseen, aidosti käyttäjien tarpeiden mukaan määräytyvän kehityksen edistämiseen. On mielenkiintoista nähdä, missä Suomi on ollutkin aika hyvä: Suomi on ollut aina hyvä soveltamaan asioita, ollut olemassa olevan teknologian soveltaja eri aloilla. Meiltä löytyy hyviä asioita vaikkapa liikenteen puolelta, ja nyt jos ajatellaan vaikka väyläinfrastruktuurin rakentamista, niin sopii kysyä, tarvitsemmeko nelikaistaisen moottoritien joka paikkaan vai voisiko digitaalisella teknologialla ohituskaistoilla rakentaa entistä toimivampia ja joustavampia infrastruktuuriyhteyksiä, teitä, myöskin Suomeen.

Yksi alue, jossa niin ikään Suomi on ollut edistyksellinen ja erittäin hyvä, on ollut tämä pelikehitys. Sehän on myöskin tätä sisältöteollisuutta, ja sen takia niiden panostusten, joita Tekes tutkimus- ja kehityspanostuksissaan tekee, pitäisi olla aika rohkeitakin ja pitäisi ymmärtää tavallaan se palvelusisältötyö erittäin laaja-alaisena ja Tekesin ja totta kai hallituksen politiikan kautta ymmärtää se, että tämä on yritysten, tämä on kansalaisten mutta tämä on ennen muuta julkisen vallan vahvaa sitoutumista vaativaa kehitystyötä, jotta me voimme taas joku päivä sanoa, että me olemme johtava tietoyhteiskuntamaa maailmassa.

Lopuksi, puhemies, totean vaan sen, että tässä ovat ne avainkysymykset ja sen takia on ihan selvä asia, että edelleenkin tämänkin hallituksen ohjelmaan kirjattu tavoite tietoyhteiskuntapolitiikasta on edelleen hyvin ajankohtainen. Toivon, että se on myöskin seuraavassa hallitusohjelmassa, mutta vielä paljon pidemmälle menevänä, vielä jäsentyneempänä ja niin, että sille tulee selkeä hallinto, selkeä johto, ja niin, että tämä yli ministeriöiden rajojen tapahtuva yhteistyö on todellisuutta, jotta ne julkisen vallan panostukset, joita tähän kehitykseen kokonaisuudessaan, arvoketjuun, laitetaan, eivät mene hukkaan.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minusta se kiteytyy itse asiassa justiin tähän, että me pystymme menemään eteenpäin. Jos me puhumme julkisesta sektorista kokonaisuutena, niin jollakin pitää olla natsoja riittävästi, että se pystyy määrittelemään niin, että ne hankkeet etenevät. Minä itse olin mukana tämän sähköisen henkilökortin kehittelyssä, vuonna 1999 se lanseerattiin ulos. Miksi se kaatui? Se kaatui siitä syystä, ettei ollut natsoja riittävästi. Itse asiassa valtion omat toimijat kaatoivat sen hankkeen.

Toinen esimerkki tästä tietoyhteiskunnasta, minä olen käyttänyt itseäni myös siinä esimerkkinä: onhan se nyt järkyttävää tämän päivän Suomessa, että kun me matkustamme, niin meillä pitää olla seitsemän kahdeksan korttia, erilaista korttia, että me pystymme erilaisilla välineillä matkustamaan. Sitten me puhumme tietoyhteiskunnasta. Lompakon paksuudella voi mitata tietoyhteiskunnan. Kyllähän se tuntuisi jo, että yhdellä kortilla näin yksinkertaisen asian kuin matkustamisen pitäisi pystyä tapahtumaan, eikähän tämä kenenkään yksittäisen henkilön tai organisaation vika ole. Meillä on asennevamma tässä. Me katsomme bittejä. Me katsomme sitä, että meillä on (Puhemies: Minuutti!) 100 megabittiä, kun meidän pitää katsoa sisältöjä.

Viestintäministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! Ed. Laukkanen hyvin kiteytti sisältöjen merkityksen. Suomalaisen tietoyhteiskunnan kehitys makaa siinä, minkälaisia sisältöjä meillä on. Sitä kautta tulee kiinnostus näihin yhteyksiin, ja sen kautta kuluttajat ovat valmiit sitten investoimaan myös siihen käyttämiseen.

Tietysti mielestäni on erittäin iloinen uutinen se, että Angry Birds sai pelimaailman Oscarin Los Angelesissa, tänään se on Barcelonassa valittu vuoden gsm-peliksi ja myös Applen vuoden peliksi. Se kertoo sitä, että sisällöissä erilaisilla sähköisillä tuotteilla suomalaisilla on myös mahdollisuuksia. Tämä on varmasti semmoinen esimerkki, joka vauhdittaa ja toivottavasti innostaa esimerkiksi peliteollisuutta. Sähköiset oppimisympäristöt on mielestäni sellainen erittäin mielenkiintoinen alue, jossa varmasti myös maailmanmarkkinoita olisi.

Tämä, mihin valiokunnan puheenjohtajakin puuttui, kysymys tästä valtion it- tai yleensäkin tietoyhteiskunnan strategisesta johtamisesta: johtaminen on tietysti hallituksella, mutta kenellä on se toimeenpanovalta? On tietysti ollut erittäin haasteellista olla koordinoivassa tehtävässä, kun toimivallat on kullakin ministeriöllä, ja olisin kovin mielelläni nähnyt täällä tietysti kuntaministerin valtio-it-toiminnasta vastaavana, kunta-it-toiminnasta vastaavana ministerinä paikalla sosiaali- ja terveysministerin, jonka toimialalla varmasti erityisesti tuottavuusnäkökulmasta olisi saatavissa kaikista suurimpia hyötyjä. Siltä osin yhdyn täysin valiokunnan näkemykseen siitä, että jollakin tavalla tämä ongelma pitää ratkaista seuraavassa hallituksessa, millä tavoin sitten huolehditaan siitä, että on toimeenpano- ja ohjausvaltaa riittävästi jollakin valtioneuvoston jäsenellä.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Siitähän se juuri, niistä natsoista, on kyse, eli mielestäni edelleenkin pääministerin olisi pitänyt ottaa se vetorooli tavallaan siinä koko tietoyhteiskunnan neuvottelukuntatyössä ja sitten ohjeistaa, antaa jollekin ministerille tavallaan se koordinointi ja vastuu, jollekin ministerille, jolla olisi sitten ollut mahdollisuus yli ministeriön rajojen tätä työtä johtaa. Ajattelen vaan näin, että me menetimme tavallaan semmoisen kansainvälisen paalupaikan tässä. Me olimme jo, arvoisa ministeri, aika pitkällä näiden digitaalisten oppimisympäristöjen kehittämisessä, mutta eipä olla enää.

Hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollilan puheenvuorossaan siitä, missä sitten tehdään tuotekehittelyä, tätä softateollisuutta, joka on hyvin lähellä sisältöjä, joka on hyvin lähellä palveluita, koska se muodostaa sen alustan, sanoi, että ei Suomi ole enää siinä se mielenkiintoinen maa, vaan se on muualla. Sen takia meidän pitää ennakkoluulottomasti nähdä nyt nämä mahdollisuudet ja huolehtia erityisesti valtiovallan toimin tulevassa hallituksessa, että me olemme se mahdollistaja.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä en ole nyt tästä ollenkaan varma, mutta minulla on semmoinen mielikuva, eikö edellisellä hallituksella ollut niin, että pääministerin piti vastata, mutta sehän ... (Ed. Laukkanen: Piti, muttei käytännössä vastannut!) — Niin, se floppasi se hanke. — Oikeastaan niin kuin ministeri Lindén sanoi tuossa, tässä on kummallinen piirre, että kaikki puhuvat siitä tehostamisesta, kaikki puhuvat kustannussäästöistä, kaikki puhuvat siitä, että pitäisi järkevöittää toimintoja, mutta ketään se ei kiinnosta, ja eiväthän nämä hankkeet sillä tavalla etene ja varsinkaan, jos ei valtioneuvoston tasolla synny riittävästi sitä yhteisymmärrystä. Minä olen käyttänyt tässäkin esimerkkinä sitä kuntapuolta, josta itse jossakin vaiheessa vastasin, mutta eihän se niin onnistu kenenkään vastata, että sinulla on budjetista 90 prosenttia joillakin muilla ja sinulla on 10 prosentin siivu, millä sinä yrität vastata kokonaisuudesta. Ei se onnistu. Siitä syystä tämmöinen yleinen kiinnostuksen puute muutenkin kuin juhlapuheissa pitäisi saada tämän asian ympärille, koska kyse on todella suuren luokan valmistautumisesta tulevaisuuteen ja siihen mahdollisuuteen, mitä tulevaisuus antaa.

Viestintäministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! Tässä on usealla hallituskaudella yritetty monilla erilaisilla malleilla viedä tietoyhteiskuntaa eteenpäin. Olen kyllä sitä mieltä, että tässäkin hallituksessa pääministerin, niin Vanhasen edellisessä hallituksessa tai sitä edellisessä Vanhasen ykkösessä kuin Kiviniemen nykyisessä, tahtotila on vahva, mutta ei pääministerillä käytännön arjessa sitten ole mahdollisuuksia ja aikaa. Lähinnä tässä on varmasti kysymys juuri siitä, että se vaatii tämmöistä fundamentaalista uudelleenajattelua, että tämmöisistä perinteisistä horisontaalisista putkista yhtäkkiä annetaan toimivaltaa jollekin toiselle. Jo se, että kansliapäälliköt jokainen omassa ministeriössään miettivät niitä ministeriön sisäisiä hallinnon it-järjestelmiä — miksi sitä ei valtiokonsernissa tehdä vain yhdellä taholla?

Mutta uskon, että tämä neljä vuotta, joka tietysti on ollut harvinaisen pitkä tähän pohdiskeluun, tuottaa sen tuloksen, että seuraava hallitus hallitusohjelmassaan selvästi kirjaa, mikä on se tapa, jolla myös fyysistä toimivaltaa ohjataan. Se vaatii sitten muutoksia, voi olla, että jopa lainsäädäntöön, ainakin valtioneuvoston työjärjestyksiin ja muihin, sen suhteen, miten tämä it-strateginen ohjaus sitten käytännössä tullaan suorittamaan.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Jäin oikein miettimään, onko Suomi koskaan ollut teollisen maailman kärjessä samalla lailla kuin 1990-luvun lopussa. En löytänyt lainkaan analogista vastausta. Suomi oli silloin tietoyhteiskunnan innovatiivisin, ja todennäköisesti myös maailmalla arvostettiin suomalaisten osaamista. (Ed. Laukkanen: Vain kännyköistä johtuen!) — Johtui kännyköistä, mutta johtui myös siitä, että monella alalla Suomi nopeasti omaksui internetin ja myös radiotekniikka, josta nyt moni muukin asia sitten oli seurausta, oli Suomessa korkeatasoinen.

Aika helposti käy, kuten tässäkin, että menetetään johtoasema. Samanlaisia esimerkkejä on löydettävissä: Englannin autoteollisuus ja ennen kaikkea moottoripyöräteollisuus ja ehkä Sveitsin kelloteollisuus. Näitä kaikkia käytetään liikkeenjohdon esimerkkinä, kuinka usko omaan kuolemattomuuteen ja kaikessa oikeassa olemiseen on vaarallista, ja varsinkin silloin, kun ei ryhdytä tekemään riittävän reippaita muutoksia, kun havaitaan, että jäädään jälkeen.

Tsaari, joka edellisen kerran oli siinä asemassa, että pystyi määräämään rautateistä, totesi, että kiskojen raideleveys on tämä, ja kun insinöörit eivät löytäneet sopivia reittejä, hän otti viivottimen ja vetäisi Moskovan ja Helsingin ja Pietarin välille linjan, ja hänen etusormiensa paikka näkyy vieläkin siinä, missä rata tekee mutkan. Tässä hankkeessa on selvästi nähtävissä se, että tämän varsinaisen järjestelmän luomisen vastuu on ollut hajautettu tai hajaantunut, itse asiassa todennäköisesti sitä ei ole koskaan edes pohdittukaan, vaan on ajateltu, että markkinavoimat hoitavat tämän asian taitavasti.

Ensinnäkin, kun valtio toimii sektorivastuilla, niin on ymmärrettävää, että jos on erilaisia käyttöikiä, sopimuksia laitteissa, niin sellaista tilannetta ei tule koskaan, että kaikki olisivat yhdessä samassa pisteessä ja olisivat valmiit vaihtamaan johonkin uuteen yhteisesti sovittuun. Tämä on välttämätöntä ymmärtää, mikä edellyttää sitä, että valtiolta löytyy — ihan niin kuin täällä on todettu — henkilö tai orgaani, jolla on valta päättää muiden yli. Tämä on välttämätön lähtökohta, jotta tämä, sanoisinko, varsinainen perusstruktuuri saadaan asianmukaiseksi. Se tarkoittaa, lainausmerkeissä, raideleveyttä, opastimia, liikennesääntöjä, mutta varsinainen toiminto, näiden verkkojen tai järjestelmien hyväksikäyttö, se toki saa olla markkinavoimien käytössä, kunhan se toimii sovittujen pelisääntöjen mukaan.

Sähköinen resepti, 25 vuotta suunnittelua, ei kuulu Suomen teknologian ylimpiin saavutuksiin, ja hävettää oikeastaan todeta, että naapurimaa on ollut itsenäisenä vuodesta 1991 ja on saanut jo nämä asiat aika lailla pidemmälle, saanut myös röntgenin ja ennen kaikkea id-kortin, joka täällä mainittiin, niin että kansalaisista huomattava osa, lähes 80 prosenttia, voi sitä käyttää. Olisi vähän nolo mennä opintomatkalle Viroon, mutta kai sekin tässä jonain päivänä on vastassa.

Sisältö, Angry Birds ja vastaavat: Totta, suomalaiset ovat olleet innovatiivisia näissä pelien kehittämisessä, ja tämä mahdollisuus on hyödynnetty. Nörtit ovat tässä suhteessa menestyneet ja vieneet Suomea maailmalle, mutta se ei poista tätä ongelmaa. Jos ei ratkaista tätä natsakysymystä, kenellä on määräysvalta, niin nämä ovat marginaalisia.

Todennäköistä on, että 50 viimeisen vuoden aikana tuottavuuteen liittyvä merkittävin teknologia on tietotekniikka ja ennen kaikkea digitaalitekniikka. Jos Suomi ei pysty hyödyntämään näitä mahdollisuuksia, meidän kilpailukykymme jää muista vastaavista maista jälkeen. Tässä pelkästään verkkolaskutuksen osalta on arvioitu, että kustannussäästö olisi ehkä 3 miljardia euroa, ja kun otetaan terveyden- ja sosiaalipuolen yhteisten arkistojen — jos sellaisia olisi — antamat säästömahdollisuudet, varmaan summa kaksinkertaistuisi, ja esimerkiksi se, että pystyttäisiin siirtämään röntgenkuvia tai vastaavia sairaaloiden välillä, säästäisi myös todennäköisesti henkiäkin.

Tämä on kaiken kaikkiaan aika masentava tilanne, ja on tehty vielä paljon suunnitelmia, joissa epäkohdat on todettu, mutta toimeenpano puuttuu, vastuu puuttuu, ja Suomi ei voi jatkaa tällä tavalla. On välttämätöntä, että nämä asiat ovat korostuneesti seuraavan hallituksen ohjelmassa.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunnassa tästä digitaalisesta agendasta käytiin hyvinkin laaja keskustelu, ja selvää on, että tietoyhteiskuntataitojen opettaminen tulee ulottaa aina varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen.

Keskustelussa merkittäväksi nousi turvallisuuden vaatimus. Internet on erittäin hyvä väline tiedon hankkimiseen ja myös kansainvälistymiseen, mutta se pitää sisällään paljon uhkia turvallisuudelle. Sivistysvaliokunta on katsonut, että mediakasvatus on äärimmäisen tärkeässä asemassa lasten ja nuorten suojelemiseksi internetin turvallisuusuhilta. Tämä tarkoittaa luonnollisesti myös opettajankoulutuksen sisältöjen tarkistamista tältä osin.

Turvallisuuden lisäksi sivistysvaliokunta kävi keskustelua siitä ikävästä tosiasiasta, että vaikka kuinka loisimme hyviä sisältöjä ja materiaalia digitaalisen oppimisen pohjaksi ja avuksi, monilla alueilla internet-yhteydet eli laajakaistaverkot eivät toteudu. Tavoitteena on kyllä 100 megabitin nopeudella toimiva yhteys. Nyt kuitenkin kaupallisesti toimivat teleoperaattorit rakentavat kylien ja taajamien 100 megabitin laajakaistaverkot ilman tukea. Näin verkko on todellisuudessa vain 95 prosenttia, eli ongelma on olemassa.

Arvoisa puhemies! Avustusta on annettu, mutta siitä huolimatta kaupalliset operaattorit eivät halua investoida haja-asutusalueille. Tuotto on sieltä yksinkertaisesti liian pieni. Kuntia avustusvelvoite myös rasittaa liikaa. Kaikesta tästä seuraa se, etteivät nämä yhteydet toteudu laissa esitetyllä tavalla.

Keski-Suomen liitto on ottanut kantaa asiaan. On nähty, että tarvittaisiin paljon suurempia kokonaisuuksia myös maantieteellisesti. Valokuituverkon rahoitusvastuun olisi jakaannuttava sijoittajien, valtion, kuntien ja liittojen kesken ja valokuituverkon tulisi olla niin sanotusti kansallisessa hallinnassa.

Sivistysvaliokunta katsoi tarpeelliseksi käydä läpi myös tekijänoikeuskysymyksiä. Internetissä tekijänoikeuksista huolehtiminen ei olekaan kovin helppoa. Yksi tärkeä asia on hyvitysmaksujärjestelmän kehittäminen. On itsestään selvää, että taiteilijoiden on saatava omasta työstään toimeentulo. Nykyinen hyvitysmaksujärjestelmä ei tähän pysty. Uudet tallennusvälineet eivät kuulu tämän hyvitysmaksun piiriin, ja näin taiteilijoiden rahaa valuu sormista läpi. Sivistysvaliokunnan mielestä piratismia tulee estää ennen kaikkea kehittämällä niitä toimenpiteitä, joissa kulttuurintuottajat ja -käyttäjät kohtaisivat niin sanotusti laillisin keinoin.

Arvoisa puhemies! Yleisradio lausui sivistysvaliokunnalle, että laajakaistayhteyksien toimivuutta arvioitaessa tulisi painottaa kansalaisia kiinnostavien sisältöjen saatavuutta. Eli mikä on suomalaisen sisällöntarjonnan laatu ja merkitys ihmisille? Miten saadaan kiinnostus laajakaistaan rakentumaan ensisijaisesti kiinnostaville sisällöille? Näin voidaan tuoda mukaan uusia käyttäjäryhmiä. Eli kotimaisella sisällöntuotannolla tulisi olla siten mielestäni suurempi sija myös tässä selonteossa.

Itselläni oli mahdollisuus olla mukana viime viikolla Pohjoismaiden neuvoston public service -konferenssissa, jossa käytiin mielenkiintoista keskustelua julkisen palvelun toiminnan sisällöistä. Pohdittavana oli, voitaisiinko Pohjoismaissa yhteistyössä kehittää sisältötarjontaa. Totuus on nimittäin, että julkisen palvelun osuus on kaventunut hyvin paljon. Myös tästä mielestäni tulisi digitaalisessa agendassakin olla enemmän huomioita.

Pietari  Jääskeläinen /ps:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko valtion digitaaliseksi agendaksi vuosina 2011—2020 lähtee siitä ajatuksesta, että laadukkaat ja edulliset viestintäpalvelut ovat kaikkien kansalaisten saatavilla. Niin sanottujen digitaalisten peruspalveluiden tarjonta tulee varmistaa riippumatta heidän maantieteellisestä sijainnistaan. Ajatus on hyvä, mutta tapa, jolla näitä laadukkaita ja niin sanottuja edullisia viestintäpalveluita tarjotaan syrjäisempien maaseutualueiden asukkaille, ei täytä selonteon henkeä.

Kun liikenne- ja viestintävaliokunta käsitteli selontekoa omassa mietinnössään, todettiin siellä laajakaistayhteyksien osalta: "Valiokunta korostaa, että tilaajayhteys tulee olla jatkossa mahdollista saada kohtuullisin kustannuksin ja yhtäläisin periaattein koko Suomessa." Aikoinaan asiantuntijakuulemisissa kerrottiin, että yhteyden saisi noin 2 000 eurolla. Jonkin ajan kuluttua alettiin puhua 6 000 euron laskusta, ja nyt viimeisimmät tiedot kertovat joidenkin kansalaisten joutuneen maksamaan yli 10 000 euroa saadakseen tuon laajakaistayhteyden.

Mistä ihmeestä pienituloiset ihmiset repivät noin suuria rahoja? Tämä lasku on syntynyt siitä enintään 2 kilometrin mittaisesta matkasta kiinteistön ja tietoliikennekeskuksen välillä, jonka eduskunnan enemmistö jätti syrjäseutujen asukkaiden maksettavaksi päättäessään laajakaistatuesta aiemmin tällä vaalikaudella. Ainut kohtuullinen ratkaisu on, että laajakaistayhteys rakennetaan valtion tuella myös sille puuttuvalle enintään 2 kilometrin matkalle. Tällöin toteutuisi todellinen tasa-arvo niin kaupunkien kuin syrjäisempien maaseutualueiden asukkaiden välillä.

Virallisesti koko maa halutaan pitää asuttuna. Pidetäänkö koko maa asuttuna politiikalla, jossa maaseudulla asuvien ihmisten jätevesien käsittely ja tietoliikenneyhteydet nähdään kulueränä, joka pitää maksattaa maaseudun asukkailla? Tällaisella politiikalla ei pidetä maata asuttuna.

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Pentti Oinosen esitystä, että "- - tilaajayhteys tulee olla jatkossa mahdollista saada yhtäläisin periaattein koko Suomessa."

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan kommentoida vielä perussuomalaisten vastalausetta muutamalla sanalla. Liioittelu ja pelottelu eivät ole täysin vieraita teidän keinovalikoimassanne, kun te teette politiikkaa. Haja-asutusalueiden jätevesiasiassa te alleviivasitte, että se maksaa maaseudun ihmisille jopa 2,5 miljardia euroa ja tällä tyhjennetään maaseutu. Nyt te sanotte, että haja-asutusalueiden ihmiset maksavat 10 000 euroa, että saavat itsellensä laajakaistayhteydet. Edelleen sanon, että liiottelu ja pelottelu eivät ole täysin vieraita teidän keinovalikoimassanne, kun te teette politiikkaa.

Sanon samalla tavalla kuin haja-asutusalueiden jätevesiasiassa: älkää ostako ensimmäiseltä pönttökauppiaalta tuotetta. Niin on myös tässä. Älkää tehkö sitä ensimmäistä ratkaisua oman kiinteistönne kohdalla, vaan selvittäkää ensinnäkin se tarve, mikä teillä on, ja sen jälkeen tutkikaa ne vaihtoehdot, mitä on käytettävissä. On aivan selvä asia, että kun valiokunta päätyi sanamuotoon "kohtuullisin kustannuksin", niin se tarkoittaa juuri sitä, että kohtuullisin kustannuksin kunkin alueen, kunkin olosuhteen mukaisesti nämä tietoliikenneyhteydet täytyy jokaiselle suomalaiselle asuinpaikasta riippumatta toimittaa. Se, onko kyse kuituyhteydestä vai onko kyse mahdollisesti mobiilista yhteydestä, riippuu siitä, mikä on se käyttötarve ja -tarkoitus, ja tämä asia tulee selvittää ensin, ennen kuin lähdetään vetämään kuituyhteyttä hankalan maaston takaa ja sitten se maksaa tuhansia euroja.

Olin eilen Laajakaistafoorumissa — myös valiokunnan puheenjohtaja ed. Martti Korhonen oli paikalla — jossa käsiteltiin tätä 2 kilometrin yhteyden toteuttamista ja uusia teknologioita. Entistä edullisempia tapoja toteuttaa (Puhemies: 2 minuuttia menee täyteen!) laajakaistayhteys on tänä päivänä olemassa, ja nämä asiat täytyy ottaa huomioon, kun tehdään niitä kiinteistökohtaisia ratkaisuja.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä nyt itse asiassa konkretisoituu se, että kun puhutaan, niin pitäisi tietää, mistä puhutaan. Kun puhutaan 100 megabitin yhteydestä, niin mihin sitä normaali kansalainen tarvitsee, jos nyt jätetään se teräväpiirto-tv ulkopuolelle? Ei hirveästi mihinkään. Paljon pienemmillä nopeuksilla itse asiassa saadaan se normaali perustarve tyydytettyä, joka itse asiassa on se olennainen osa siinä. Mutta sitten meidän pitää pystyä myös näkemään, että meillä on maaseudulla sellaisia tarpeita, kuten esimerkiksi yritystoimintaa, maataloustoimintaa, jossa näitä laajakaistayhteyksiä pitää olla sen 100 megabitin nopeudella, jotta ne voidaan hoitaa. Siitä syystä se "kohtuullinen" pitää määritellä silloin, kun se yhteys lähtee tulemaan asianmukaiseen paikkaan, kun meillä on käytössä nyt — kaikki tiedämme — langattomia yhteyksiä, jotka ovat huomattavan paljon edullisempia kuin kiinteä lankaverkko. Ja tässähän on olennaista se, että tehdään riittävä, tarpeeseen tuleva yhteys sinne, missä sitä tarvitaan.

Viestintäministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! Olen monta kertaa miettinyt, että silloin, kun valtioneuvoston periaatepäätöstä tehtiin, se 100 megaa olisi pitänyt hipsuihin laittaa, koska sitä nyt tulkitaan kirjaimellisesti, ja kysymys on vaan siitä, että se 100 megaa viittaa huomattavasti parempiin nopeuksiin kuin 1 megan Suomi olisi. (Ed. Seurujärvi: Riittävän nopeita!) Eli se tarkoittaa riittävän nopeita, luotettavia yhteyksiä niitä palveluja varten, joita kuluttaja tarvitsee. Se voi jossakin olla 10 megaa langattomasti, ja sillä saa riittävän hyvän; toisaalta se voi jollekin olla lähempänä 50:tä. Jos on perhe, jossa on viisi suurkäyttäjää ja katsotaan vielä nettitelevisiota, niin se voi olla jopa se 100 megaa. Mutta nyt takerrutaan tähän 100 megaan, kun viesti on kuitenkin se, että tulevaisuuden Suomi tarvitsee hyviä, luotettavia yhteyksiä ja ne syntyvät sillä, että meillä on kuituun pohjaava runkoverkko. Uskon, että usea hankkii langattoman viimeisen 2 kilometrin yhteyden, joka mahdollisesti kolmen vuoden päästä vaihdetaan kuidulliseen, jos sitten palveluntarve tuo sen nopeamman yhteyden tarpeen.

Siinä mielessä tietysti, sanotaanko, välillä tuntuu, että se keskustelu pyörii sitten asioissa, jotka eivät ole niitä ytimiä. Nyt perussuomalaiset, molemmat edustajat, täältä poistuivat, mutta minulla on heille juuri se viesti, että minulle ei ole tullut vastaan kymmenien tuhansien yhteyksiä. Kun on laskettu, mitä yhteys voisi maksaa, jos on yksi kuluttaja pitkän matkan päässä, niin se voi olla 10 000 euroa, se voi olla 20 000 euroa, mutta kaikissa näissä hankkeissa, jotka maakunnissa ovat liikkeellä, pääsääntöisesti on ollut tasahintamenettely, eli 1 000 euroa, 2 000 euroa, tai sitten se, että nyt tämä langaton kombinaatio, joka on periaatepäätöksen sisässä, että se on teknologianeutraali, mahdollistaa jopa parinsadan euron liittymiä.

Mats  Nylund  /r:

Värderade herr talman, arvoisa herra puhemies! Utgående från den verklighet vi levde i under 1990-talets slut hade vi alla möjligheter till att leva i ett digitalt Finland i dag. Utgångsläget var lysande, strålande. Vi var vägledande för resten av världen. Vi kunde i dag ha en digitalt anpassad offentlig sektor som är öppen och framför allt tillgänglig för medborgarna. En digital myndighetsportal, med medborgar-e-postkonton, där medborgaren lätt, enkelt och smidigt kan logga in på sin privata medborgarwebbplats med sin privata medborgarkod för att lätt, enkelt och smidigt ta del av den myndighetsinformation som berör just honom eller henne.

Vi kunde ha haft enhetliga kommunikationssystem mellan myndigheterna för att underlätta kommunikationen och informationsflödet och sparat massvis med offentliga resurser. Men det har vi inte. Vi har inte en fungerande digital och medborgarorienterad offentlig sektor. Vi har inte enhetliga datasystem vare sig inom myndigheter eller dem emellan, och vi har enligt alla undersökningar som gjorts under 2000-talet förlorat fotfästet bland de länder som leder den digitala utvecklingen. Därför är statsrådets digitala agenda för åren 2011—2020 ytterst viktig. Den för utvecklingen i rätt riktning.

Arvoisa puhemies! Suomi on ajautunut digitaalisessa kehityksessä sivuraiteelle. Suomi on 2000-luvun ajan ollut luisulla kehityksestä, kun muiden Pohjoismaiden trendi on ollut nouseva. Siksi valtioneuvoston selonteko digitaalisesta agendasta vuosille 2011—2020 on erittäin tärkeä ja selonteon toimenpiteet erittäin kannatettavia. Eri puolilla maailmaa, myös naapurimaissamme, kansalaisten sähköisen palvelemisen tärkeimmäksi arkipäivän välineeksi on kehitetty kansalaisten sähköinen asiointi tai kansalaisen omat kotisivut.

Tanskalla oli vuonna 2008 tehdyssä selvityksessä parhaimmat julkiset e-palvelut, Ruotsi oli sijalla 2 ja Norja sijalla 4. Suomi oli sijalla 23.

Vuonna 2008 YK selvitti ja arvioi laajasti eri maiden julkisen hallinnon verkkopalveluita e-demokratian puitteissa. Arviointi tehtiin sen mukaan, kuinka hyvin maat kykenivät tarjoamaan kansalaisilleen tiedon ja perusinformaation ohella myös konkreettisia ja vuorovaikutteisia palveluita ja työkaluja. Suomi oli valitettavasti Hondurasin, Mongolian ja Filippiinien kanssa jaetulla 43. sijalla. Suomi pystyy parempaan.

Heikkouksiimme kuuluu nimenomaan julkisten e-palveluiden kehityksen pysähtyminen 2000-luvulla sekä koordinaation ja systemaattisen ohjauksen poissaolo. Eri julkisilla tahoilla on omat nettisivut, omat rekisterit, omat järjestelmät, omat kehityssuunnat — Suomi on paitsi tuhansien järvien maa, myös tuhansien päällekkäisyyksien, keskenään keskustelemattomien tietorekisterien ja perusrekisterien maa. Liikenne- ja viestintävaliokunta kiinnittää mietinnössään huomiota vastuutahojen ja täsmällisten tavoiteaikataulujen puuttumiseen, ja on selvä, että tietoyhteiskunnan kehittämistä koskeva toimivalta ja resursseista päättäminen tulee vastedes keskittää yhdelle taholle, valtioneuvoston tasolle, niin kuin on tullut esille keskustelun aikana.

Arvoisa puhemies! Tähänastisen kehityksen puute ei saa jatkua tässä taloudellisessa todellisuudessa, jossa elämme. Meillä on pitkä kansantaloudellinen ylämäki edessämme, ja ne työ- ja tuotantotapojen muutokset sekä työpanokset, jotka liittyvät digitalisaatioon, voivat muodostaa erittäin merkittävän tuottavuuden lähteen Suomelle. Samalla digitalisaatio edistää ympäristötavoitteiden saavuttamista, niin kuin liikenne- ja viestintävaliokunta mietinnössään myös nostaa esille.

Laajakaistayhteyksien laadun jälkeenjääminen on myös osa akilleenkantapäätämme. Ensi vaalikauden alussa on arvioitava haja-asutusalueiden laajakaistahankkeen toteuttamistapoja ja sen rahoitusmalleja, niin kuin valiokunta edellyttää ja niin kuin hallituskin sanoo selonteossa. Emme saa pelätä ottaa parempaa mallia muualta, esimerkiksi Australiasta ja sen National Broadband Networkista.

Mitä tulee teknologianeutraalisuuteen, emme siitä huolimatta saa millään sulkea ovia niiltä mahdollisuuksilta, jotka tulevaisuus tuo tullessaan. Tapauskohtaiset käyttötarpeet on hyvä ottaa huomioon, mutta on muistettava, että käyttötarpeet voivat muuttua nopeasti. Laajakaistahankkeen arvioinnissa on syytä käydä keskustelua maamme tietoteknologiahuippuosaajien kanssa. Kuin liikenne- ja viestintävaliokunta myös korostaa mietinnössään, on käytettävä mahdollisimman laajasti muita infrastruktuurihankkeita hyväksi laajakaistan rakentamisessa. Näin säästyy rahaa ja aikaa.

Värderade talman! Till slut. Enligt olika teknologibarometrar saknar Finland inte slagkraft. Vi kan ändra kursen innan det är för sent eftersom grunderna är i skick. Det kräver vilja och koordinering. Kommunikationsutskottet har i sitt betänkande konstaterat att det behövs mer resurser, kraftigare och enhetligare styr- och ledningsmodeller och bland annat intimt samarbete mellan den offentliga och privata sektorn, tredje sektorn inte att förglömma.

Öppenhet, deltagande och fördelning är trender i vårt samhälle som kommit för att stanna, och de är intimt förknippade med digitalisering. Det är skäl att den offentliga sektorn, både den statliga och den kommunala, även den privata, förändrar sig i takt med det övriga samhället och dess medlemmars krav. Nu ska vi igen ta igen andra länders försprång.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Edelleen tässä yhteydessä haluan muistuttaa siitä, että maaseudulla on purettu lankaverkkoa myöskin aivan muutama vuosi sitten, yhteiskunnan rahoituksella ja kuntien avustuksella laitettua verkostoa, jolla olisi mitä ilmeisimmin ollut käyttöä myöskin nykyaikaisessa viestiliikenteessä. Pidän tätä vahinkona ja toivon, että välittömästi katkaistaisiin lankaverkkojen purkuhankkeet tai tarjottaisiin niitä kilpaileville yrityksille käyttöön tai tarjottaisiin, jos paikalliset kiinteistöjen haltijat haluavat, vaikka osuuskuntamuotoiseen käyttöön.

Edelleen tässä yhteydessä haluan tuoda esille sen, että maaseudulla tarvitaan toimivia yhteyksiä. Niitä voi olla langallisina tai langattomina. Langattomien heikkous on se, että muun muassa Soneran satelliitti tulee päiväntasaajalle, ja sieltä säteet, mitä pohjoisempana alue on, tulevat entistä vinommassa asemassa, ja maastoesteet vaikeuttavat yhä enemmän noita viestiyhteyksiä.

Janne Seurujärvi /kesk:

Kunnioitettu herra puhemies! Ainakin tällä erää tästä asiasta minun osaltani kuuluisat viimeiset sanat.

Tuo välitarkastelu 2011 teknologianeutraaliutta alleviivaten tarkoittaa tietysti kiinteiden kuituyhteyksien ja langattomien yhteyksien optimointia siten, että toteutustapa on kulloiseenkin tarkoitukseen tarkoituksenmukainen. Tämän vuoden alusta tähän palettiin on tullut vielä kolmas osa, radiolinkit, joka vapauttaa mahdollisuuden harkita kiinteiden kuituyhteyksien ja langattomien yhteyksien väliin vielä uutta kolmatta toteutustapaa.

Eli käytännössä välitarkastelu, joka tullaan toteuttamaan heti tulevan vaalikauden alussa, mahdollistaa nyt teknologian osalta erilaisten ratkaisujen toteuttamisen, ja kuluttajayhteyksien osalta käyttäjälähtöisyyden ja tarvelähtöisyyden tulee olla se tapa, jolla sitten ratkaisu tehdään, aivan niin kuin täällä hyvin on jo eri puheenvuoroissa todettu.

On päivänselvää, että runkoverkkona me tarvitsemme eri puolille hyvän kiinteän kuituyhteyden, mutta sitten siitä eteenpäin, kun toteutetaan paikallisia ratkaisuja, mennään sivukylille, teknologianeutraaliuden pitää olla se tapa, jolla asiaa tarkastellaan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Halusin, että valiokuntavastaavamme, ed. Seurujärvi, saa käyttää teemasta viimeisen puheenvuoron, mutta vielä täydennän, että olen tehnyt eduskunnassa kirjallisen kysymyksen. Kirjallinen kysymys 1143/2010 valtiopäivillä: "Kuinka huolehditaan siitä, että ict-alan koulutus ja erityisesti yliopistokoulutus Suomessa voivat säilyttää kansainvälisen kilpailukyvyn vaatiman tason?" En käy kysymystä enkä vastausta lukemaan, mutta viittaan tähän tärkeään kysymykseen, ja ministeri Virkkusen vastaus ja kaikki nämä ovat myöskin internetistä luettavissa.

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Pitää sen verran sanoa ed. Oinoselle, että eihän se ongelma siinä suinkaan ehkä päällimmäinen ole, ainakaan minun näkökulmastani katsottuna, satelliitti ja satelliitin sijainti. Minä luulen, että katto- tai peittoalue saadaan kohtuullisen hyvin koko Suomeen. Mutta kannattaa muistaa, että ongelma siinä ehkä on se, jos näin sen asian kokee ja näkee, että se on yhden operoijan tuottama palvelu, josta saa vain jotakin palvelua, todennäköisesti jotakin viihteeseen tai vapaa-aikaan liittyvää. Se on se iso olennainen asia. Ei yhteiskunta voi rakentaa sellaisten järjestelmien varaan, että se on pelkästään jonkun operoijan käytettävissä ja määriteltävissä, mitä sieltä tulee, ja siitä syystä pitää olla sitten näitä vaihtoehtoisia muotoja. Ei ehkä sen säteen peittoalue ole se päällimmäinen ongelma.