Osmo Soininvaara /vihr:

Arvoisa puhemies! Teen vähän dramaattisen ehdotuksen, että tämä lakiesitys hylätään ja tämän hylkäyksen yhteydessä hyväksytään vastalauseeseen 2 liittyvä ponsiesitys. Nyt on tietysti ymmärrettävä, että tämä ponsiesitys liittyy tähän hylkäämiseen. Jos niin epätodennäköisesti kävisi, että eduskunta kuitenkin hyväksyisi nämä lait, niin silloin tietenkään tätä ponsiesitystä ei voida käsitellä.

Arvoisa puhemies! Miksi näin dramaattinen esitys, kun lakiesitys on kuitenkin kokonaisuudessaan tai suurimmalta osalta varsin hyvä? Tässä ministeriö on tehnyt varsin hyvää ja perusteellista valmistelutyötä. Erityisesti haluan kiittää sosiaali- ja terveysvaliokuntaa erittäin asiallisesta ja hyvästä käsittelystä. Täytyy myös kiittää siitä, että harvoin on saanut kuulla niin hyviä ja monipuolisia asiantuntijoita. Yksi kauneusvirhe — eikä ainoastaan kauneusvirhe vaan erittäin paha rakenteellinen virhe — tähän lakiin kuitenkin jäi, ja se koskee päätöksentekoa silloin, kun tehdään huostaanotto, jota joko huoltaja tai 12 vuotta täyttänyt huostaanotettava itse vastustaa silloin, kun tehdään tahdonvastainen huostaanotto.

Tähän asti tuo päätöksenteko on ollut kunnallisilla lautakunnilla, lähinnä sosiaali- ja terveyslautakunnalla tai sosiaalilautakunnalla. Se tilanne ei ole ollut hyvä. Niillä ei aina ole ollut tarpeeksi ammattitaitoa, ja erityisesti pienissä kunnissa ikään kuin nämä päätöksentekijät ovat vähän turhan lähellä näitä kohteita ja siinä tulee erilaisia jääviys-, salassapito- ja muita ongelmia. Sen takia oli sinänsä kyllä tarvetta siirtää tämä pois, ja on häpeäkseni sanottava, että olen ehkä itsekin ministerinä osallistunut sen kaltaiseen valmisteluun, jossa ajateltiin näitten siirtämistä sitten paremman puutteessa suoraan tuomioistuimille.

Sen jälkeen on kuitenkin tapahtunut kaksi asiaa. Toinen on se, että asiantuntijakuulemisessa, ja hyvin perusteellisessa asiantuntijakuulemisessa, saimme tietää tavattoman paljon syitä siihen, miksi tämä ei tuomioistuimessa toimi kunnolla. Toinen on se, että on syntynyt kolmas vaihtoehto tämän kunnallisen lautakunnan ja tuomioistuimen väliin, ja se, arvoisa puhemies, liittyy tähän Paras-hankkeeseen, jonka hankkeen 6 §:n mukainen tämmöinen maakunnallinen elin, josta toivottavasti tulee tulevaisuudessa merkittävä sosiaali- ja terveystoimen toimija, voisi ottaa haltuunsa tämän asian, ei tietenkään sillä tavalla, että sairaanhoitopiireissä lääkärit tekisivät näitä päätöksiä, vaan sama maantieteellinen yksikkö samalla kuntapohjalla valitsisi tämmöisen moniammatillisen elimen, joka sitten ottaisi ne tehtävät, joita sosiaalilautakunnalla tähän asti on ollut, jolloin päästäisiin irti tästä pienten kuntien jääviystilanteesta ja voitaisiin taata se, että näissä päätöksissä on riittävästi asiantuntemusta takana.

Nyt valiokuntahan, kun tämä asia vähän kriisiytyi valiokunnassa, keksi tämän 14 §:n, jolloin tämmöisessä vastentahtoisessa huostaanotossa sosiaalityöntekijällä pitäisi olla tukenaan tämmöinen moniammattillinen tiimi, joka ikään kuin tekee sitten sen esityksen tästä huostaanotosta tuomioistuimelle. Se on parannus, mutta se ei poista sitä ammattitaidottomuuden ongelmaa, mikä on pienissä kunnissa, koska tarvitsisihan se epäpätevä sosiaalityöntekijä tämän ammattitaitoisen tiimin myös silloin, kun hän ei tee mitään, kun hän ei tee päätöstä pakkohuostaanotosta, koska silloinhan on kyllä aika pitkälle edetty jo, kun huostaanottoon pitää tukeutua. Olisi hyvä, että lastensuojelussa pienissäkin kunnissa siitä lastensuojelutyöstä huolehtisivat semmoiset ihmiset, jotka osaavat sitä tehdä. Nyt meidän on pakko myöntää, että tilanne ei näin ole. Viimeaikaiset lainsäädäntömuutokset, jotka lisäävät koulutettujen sosiaalityöntekijöitten kysyntää, vain pahentavat tätä työvoimapulaa ja saavat aikaan sen, että pienissä kunnissa on entistä vähemmän tätä henkilökuntaa tätä tekemään. Kun tämä moniammatillinen tiimi sitten saattaa olla laajemmalla väestöpohjalla ja tulee apuun siinä vaiheessa, kun on jo aivan myöhäistä ja aletaan puhua pakkohuostaanotosta, niin se nyt vaan on liian myöhään.

Mutta, arvoisa puhemies, tuomioistuin ei myöskään ole oikea paikka tätä tekemään. Vaikka juristit ovat ehkä hieman sokeita sille asialle, että juristin koulutus ei pätevöitä ihan kaikkeen, niin tämmöinen yhden viikon koulutus lastensuojelukysymyksiin ei mitenkään voi riittää päätöksen perusteeksi. Se, että siellä on läsnä yksi ikään kuin ammattilainen, on tietysti hyvä asia, mutta lisää sitä riskiä, että tämän yhden henkilön mielipide taas, joka voi olla henkilöstä riippuen sitä tai tätä, on aivan eri asia kuin se, että olisi monta ammattilaista pohtimassa tätä kysymystä.

Edelleen kyllä tämmöinen juridiikan liika tuominen mukaan lastensuojeluun turruttaa koko lastensuojelun. Vaikka kysymys on vain tästä huostaanottopäätöksestä, tässä käy vähän samalla tavalla kuin ylioppilaskirjoituksissa, jolloin koe leimaa koko lukio-opetusta eikä ainoastaan sitä tenttiä. Se tulee johtamaan siihen, että koko lastensuojelun valmistelutyö tulee olemaan pelkkää juridiikkaa, ja siitä kyllä lapset kärsivät. Sen takia tämä pitäisi kumota.

On sanottu, että päätöksenteko tämmöisestä pakkohuostaanotosta on niin iso, että se pitää tehdä tuomioistuimessa. Aivan samalla tavalla voitaisiin sanoa, että päätös kaavoituksesta, joka vaikuttaa omistussuhteisiin aivan tavattomasti, on niin iso, että se pitäisi ottaa suoraan kaupunginvaltuustolta pois ja panna suoraan tuomioistuimiin. Minusta se olisi aivan yhtä perusteltua.

Nyt tässä laissa sanotaan, että hallinto-oikeuksien pitää käsitellä nämä lastensuojelukysymykset kiireellisesti. Toivon, että näin tapahtuu, mutta ei sitten pidä tulla valittamaan, että muut asiat hallinto-oikeuksissa viipyvät, että kaavavalitukset kestävät kauan tai niin edelleen, jos kerta ne tukehdutetaan tämmöisillä asioilla. Eivät tässä tukehdu ainoastaan hallinto-oikeudet, vaan kun ensimmäinen valitusporras on korkein hallinto-oikeus — ja nämähän ovat kaikki kiistanalaisia asioita, joissa on paljon tunteita mukana — niin näistä aivan rutiininomaisesti tullaan valittamaan korkeimpaan hallinto-oikeuteen jo pelkästään senkin takia, että asianajaja saattaa hieman hyötyä tästä valituksesta. Se tarkoittaa, että joka ikinen tahdonvastainen päätös tullaan tekemään korkeimmassa hallinto-oikeudessa, ja kuka sen resursseja tässä takaa?

Niinpä, arvoisa puhemies, teen dramaattisen ehdotuksen, että tämä asia hylätään. Ehdotus ei itse asiassa ole kovin dramaattinen, se ei ole sen dramaattisempi kuin kokoomuksen ehdotus ensimmäisessä käsittelyssä, että olisi pantu nämä päätöksentekopykälät uusiksi, koska eihän se kokoomuksen ehdotus ollut muodollisesti kunnossa. (Puhemies koputtaa) — Puhemies, lopetan aivan juuri. — Se olisi myös johtanut tämän asian hylkäämiseen.

Samalla ehdotan pontta: "Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee pikaisesti uuden ehdotuksen lastensuojelulaiksi muuten valiokunnan kannanottoja seuraten, paitsi että päätöksen tahdonvastaisesta huostaanotosta tekee moniammatillinen toimielin, joka perustettaisiin esimerkiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain 6 §:ssä tarkoitettujen kuntayhtymien yhteyteen. Laki tulisi valmistella kiireellisesti siten, että se voisi tulla voimaan vuoden 2008 alussa." Niin tulee tämäkin laki, joka meillä tällä hetkellä on käsittelyssä. Mitään viivästystä ei tapahtuisi.

Arvoisa puhemies! Ellei jatkokeskustelu aiheuta pakottavaa tarvetta vastauspuheenvuoroihin, niin puheet on nyt pidetty.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! On surullista, että tässä vaiheessa istuntokautta olemme käsittelemässä yhtä tärkeintä lakia ja se viedään ikään kuin pakkokauppana läpi. Tässä on kyseessä kuitenkin, jos jossain, meidän tulevaisuutemme. Kyse on lapsista ja perheistä.

Lastensuojelulakia on valiokunnan käsittelyn yhteydessä kiitettävästi korjattu asiantuntijalausuntojen pohjalta. Mutta hyvin oleellinen kysymys, pakkohuostaanotto ja sen ratkaiseminen juridisesti hallinto-oikeudessa, ei ole lastensuojelua. Se on yhtä vähän lastensuojelua kuin se, minkä joskus päätimme tässä salissa, että tapaamiskiistoissa ulosottomies on se, joka hakee lapsen väkisin kotoaan tapaamisiin. Silloin kysyin, onko tämä lastensuojelulakia. Silloinen oikeusministeri vastasi, että kun kerran tuomioistuin on päättänyt, niin ei tuomioistuimen päätöstä voi pitää pilkkana. Varmasti hallinto-oikeus myös ajattelee samoin, vaikka ei edes tuntisi asioita eikä tiedä, mistä on päättämässä.

Vetoomus, että kunnissa ei ole ammattitaitoista henkilökuntaa, vetoomus, että on lähituntemus, ja vetoomus, että lautakunnat eivät ole kykeneviä osaamiseltaan ja ehkä juuri jääviyssyistä tekemään päätöksiä, eivät ole riittäviä. Ei voi olla näkemättä, kun kuitenkin lakiin on kirjoitettu, että kunnat velvoitetaan yhteistyössä nimeämään moniammatillinen työryhmä, joka toimii lastensuojelutyöntekijöiden tukena, että kyse on siitä, että ei ole aikomuskaan noudattaa lakia, ei ole aikomuskaan nimetä näitä työryhmiä, koska se aiheuttaa kustannuksia, (Ed. P. Salo: Juuri näin!) vaan siirtää valtion piikkiin tämäkin asia. Kun vastaavasti tehtiin tasausrahan purun kohdalla, pienet kunnat sulkivat ovensa. Eivät kiinnosta naapurin murheet, vaikka olisi meiltä muuttanutkin. Tämä on keskustalainen säästölinja, jota ei voi hyväksyä. Olen pahoillani, että tällainen pääsee täällä läpi hyvin tiukalla äänestyksellä.

Arvoisa puhemies! Jätän tähän lausumaehdotuksen. Ehdotan: "Eduskunta edellyttää, että hallitus seuraa lapsen huostaanottoa koskevan päätöksenteon toimivuutta ja että hallitus tarvittaessa ja mahdollisimman ripeästi valmistelee ehdotuksen sellaisen lastensuojelua tehostavan päätöksentekomenettelyn käyttöönotosta, että päätöksen tahdonvastaisesta huostaanotosta tekee moniammatillinen toimielin, joka perustettaisiin esimerkiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain 6 §:ssä tarkoitettujen kuntayhtymien yhteyteen."

Tämä lausuma paljastaa myös sen, että käsitteillä oleva Paras-hanke on kokonaan jäänyt huomiotta tätä lastensuojelulakia käsiteltäessä. On syytä poikkihallinnollisesti nähdä näin suuret lakimuutokset.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Puiston lausumaehdotusta, koska se on saman muotoinen kuin se vastalause 1, josta hyvin täpärästi äänestimme viime perjantaina. Syy on sama kuin aikaisemmilla puhujilla: lastensuojelun ammattilaisuutta ei voida siirtää juristeille eikä panna lapsia ja perheitä odottamaan hallinto-oikeuksien ruuhkassa ensiasteen päätöstä. Jos eduskunta edes jotain auktoriteettia voisi kuulla, niin voisi kuulla korkeimman hallinto-oikeuden presidenttiä Pekka Hallbergia, joka selvästi sanoi ja on myös Kuntalehdessä kirjoittanut, että hallinto-oikeudet eivät voi tehdä näitä päätöksiä eivätkä halua. Hallinto-oikeuksiin ainoastaan alistetaan nämä päätökset, ja ne toimivat valituksien suhteen.

Tatja Karvonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen erittäin ilahtunut siitä, että sosiaali- ja terveysvaliokunta huomioi lakivaliokunnan lausunnon tästä ilmoitusvelvollisuudesta. Lakivaliokuntahan käsitteli tätä sosiaaliviranomaisten ilmoitusvelvollisuutta jo käsitellessään oikeusasiamiehen erilliskertomusta lapsista ja perheväkivallasta. Tämä ilmoitusvelvollisuus on enemmän kuin toivottu, kun se on lisäksi rajattu siten, että epäilyn pitää olla vakava ja lisäksi perusteltu.

Arvoisa puhemies! Näin lopuksi esitän toisenkin kiitoksen sosiaali- ja terveysvaliokunnalle siitä, että olette ottaneet tämän moniammatillisen asiantuntemuksen turvaamisen uudeksi asiaksi, jolloin asiantuntijaryhmän yhtenä tehtävänä on avustaa sosiaalityöntekijää lapsen huostaanottoa sekä sijaishuoltoa koskevien asioiden valmistelussa, muun muassa lastensuojelun toteuttamisessa.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kun ed. Soininvaara oman ilmoituksensa mukaan käytti eduskuntauransa viimeisen puheenvuoron tässä asiassa, niin minusta oli henkilökohtaisesti oikeastaan hienoa, että voin kannattaa ed. Soininvaaraa hänen viimeisimmässä puheenvuorossaan tekemässään ehdotuksessa. Murheellinen olen siitä, että kannatus pitää antaa ehdotukselle, jonka olisi voinut toivoa jäävän tekemättä. Mutta kun hallituspuolueet siitäkin huolimatta, että ainakin toisen johtavan hallituspuolueen sisällä näyttää olevan huomattavaa sisäistä ristiriitaa tässä asiassa, tähän päätyivät, niin muutakaan ei voi.

Totean vain, että se, mitä ed. Soininvaara ja myöskin ed. Puisto tässä edellä sanoivat, pitää täysin paikkansa eikä siihen enää kovin paljon ole lisättävää. Haluan korostaa sitä, että tämä ed. Soininvaaran ja minun hylkäysehdotus ei johdu siitä, että lastensuojelulaki, joka nyt on ensimmäisessä käsittelyssä hyväksytty, olisi sinänsä huono. Siinä on paljon erittäin tärkeitä asioita, ja se pitää saada voimaan. Mutta kun voimaantulopäivämäärä on 1.1.2008 ja kun siellä on tämä päätöksentekoa koskeva katastrofaalinen heikkous, niin pidimme välttämättömänä, että tämä lakiesitys tällä tavoin voidaan saattaa uuteen valmisteluun. Olisin sinänsä valmis kannattamaan jopa ed. Puistonkin ehdotusta. Ainoa ero minun ja ed. Soininvaaran ehdotuksen ja sen välillä on se, että kun me esitämme, että se on joka tapauksessa valmisteltava uudelleen, niin ed. Puiston ehdotuksessa taitaa lukea, että "tarvittaessa". Jos sitä tarvetta ryhdytään tässä nyt arvioimaan ja sitä tietenkin pitää jonkin aikaa seurata, miten käy, ennen kuin voidaan tämmöinen arvio tehdä, niin pelkään, että jo sinä aikana saattaa tapahtua yksilötasolla inhimillisesti kohtuuttomia päätöksiä.

Tästä syystä, arvoisa puhemies, kannatan ed. Soininvaaran aiemmin täällä tekemää ehdotusta eduskunnan lausumaksi.

Kyllä, hylkyehdotusta.

Seppo Lahtela /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kyseessä on varsin erikoinen laki ja varsin erikoinen valmistelu ja vielä erikoisempi käsittely. Kun kuitenkin kysymys on tärkeästä asiasta, lastensuojelulaista, niin täällä valiokunnan kannanotoissa sanotaan yleisperusteluissa: "Lastensuojelun tarve ja esimerkiksi kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrät ovat kasvaneet viime vuosina ja pienelle osalle lapsia kasautuu entistä vaikeampia ongelmia."

Tämän osalta tästä keskustelusta voi päätellä, että nämä ongelmat eivät ole myöskään täältä eduskunnasta poissa. Selkeästi on nähtävissä se, että valiokunnan lausumaesityksessä jo edellytetään, että tulee antaa selvitys valiokunnalle, kuinka tämä toimeenpannaan ja kuinka tämä toteutetaan. Tämänkin osalta voisi nähdä semmoisen sisällön, että tähän on jopa epävarmuutta jäänyt siellä valiokunnan sisällä. Ja kun tämä niitä tärkeimpiä asioita on olemassa, mistä oikeastaan pitkiin aikoihin eduskunnassa on äänestetty, niin jos nykytiedoilla äänestystulos olisi voitu ennakoida, epäilenpä niin, että viime viikolla suoritetuissa äänestyksissä silloiset vastalauselausumat olisivat tulleet tänne sisältöön ja sisällöksi ja tätä tämmöistä keskustelua ei enää tässä vaiheessa näin tarvitsisi käydäkään.

Kun maailmaa katsotaan, että on kysymys lapsista, ja kun on kysymys siitä lasten asian edistämisestä ja hoitamisesta, niin kuin täällä on todistettu suurin piirtein kaikissa puheenvuoroissa, jotka on vilpittömässä mielessä pidetty — on muitakin puheenvuoroja tietenkin ollut — niin hallinto-oikeudet eivät kykene näitä käsittelemään ja korkein hallinto-oikeus ruuhkautuu. Tämä ei voi palvella eikä edistää lasten asiaa. Silloin tästä päätöksenteosta on kadonnut tämä sydän ja tunne, on siirrytty johonkin pakkovoimaan, sellaiseen voimaan, minkä sisältö tuottaa arvaamattomia tuloksia.

Herra puhemies! Sitten tämän lain osalta on selkeästi nähtävissä, että tämä on joku kaupankäynnin kohde. Minä ihmettelen kauheasti sitä asiaa, mistä tämä kauppa syntyy ja mitkä ovat olleet perusteet ja kenen profiilia tässä nyt nostetaan ja parannetaan. Ed. Puisto, joka istuu salissa nytkin, viime viikolla lausui: "Keskustapuolue on jättänyt ruman jäljen tällä vaalikaudella lastensuojeluun, hyvin ruman jäljen. Se jälki näkyy lastensuojelun tasausrahaston pakonomaisena purkamisena, jossa ainoana tavoitteena on sulkea pienten kuntien vastuu naapurissa asuvien lasten hoidosta siitä huolimatta, että he usein juuri sieltä olivat muuttaneet."

Minun mielestäni tämä viittaus siihen, että halutaan sulkea silmät niiltä ongelmilta, mitä on olemassa, ja siirtää päätöksenteko niin kauas, että se ei täältä tule vastaan, osoittaa sen, että tässä ei ole ollut oikeastaan hyvä eikä oikean tyyppinen valmistelu, ja täällä eduskunnassakin on syntynyt kriittistä ilmapiiriä.

Puhemies! Vielä toinen lainaus ed. Puiston puheenvuorosta: "En voi olla näin perustavaa laatua olevan lastensuojeluparrun katkaisijana, en halua siitä huolimatta, että keskustapuolueen edustajat ovat asettaneet yt-lain läpimenon tämän ehdoksi." Tässä on selkeä käsitys siitä, että tässä on joku kaupankäynti ollut kysymyksessä, ja niin tärkeä asia yhteiskunnalle, suomalaiselle yritteliäisyydelle ja tulevaisuudelle kuin yt-laki ja sen sisältö on ollut kaupan tämän kautta, että tämä on voitu hyväksyä ja tehdä ja toteuttaa. Kyllä minusta jompikumpi kauppaosapuoli olisi pitänyt hoitaa kuntoon, ja olen sitä mieltä, että molempien olisi pitänyt tulla sen hallituksen esityksen muodosta korjattavaksi, lastensuojelulain sisältö nyt niin kuin tässä esitetään ja yt-laki tietenkin, niin kuin tämä, miten sanoisinkaan, yrittäjien mielipide ja tämä eduskunnan ehkä tuleva vähemmistö ovat tahtoneet, niin että sitä yt-lakia ei olisi pitänyt siihen laajuuteen viedä, mihin se nyt viedään.

Tämä on seuraavan tai sitä seuraavan myöhemmän asian kohta, missä se on oman puheen paikka, mutta kun tämä lastensuojelulaki on tähän kauppaan sekoitettu ja tehty, niin jos uskaltaisin sanoa — jos olisin jossain seuraintalolla puhumassa — sanoisin, että tämä on edesvastuutonta, mutta sanonpa täältä eduskunnan puhujakorokkeeltakin, että sen suuntaista tämä on olemassa.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Totean vain ed. Lahtelalle, että taitaa olla valitettavasti totta jokainen teidän esittämänne sana, eli vastakkain on pantu yt-laki ja lapsen etu ja oikeudet lainsäädännössä.

Arvoisa puhemies! Ajattelin, etten tähän lastensuojelulakiin kovinkaan paljon puuttuisi, mutta katson kuitenkin aivan velvollisuudeksi, koska sosiaali- ja terveysvaliokunta pyysi meiltä lakivaliokunnalta tässä asiassa lausunnon. Lakivaliokunta on tässä eduskunnassa se erikoisvaliokunta, jolle kuuluvat hallintotuomioistuimia koskevat säännökset. Huomasin siinä käsittelyn aikana, että tämä asia oli enemmän tai vähemmän poliittinen.

Käyttäytyminen keskustapuolueen edustajien osalta oli sen verran poukkoilevaa, että näytti ilmiselvästi siltä, että kaikki ovat sitä samaa mieltä, mitä kokoomuksen edustaja Asko-Seljavaara esitti ensimmäisessä sisältökäsittelyssä viime viikolla ja mitä ed. Puisto hakee tällä lausumaehdotuksellaan, siis tätä samaa loppuajatusta. Eli nyt teemme lainsäädäntöä, joka ei tule olemaan lapsen edun eikä perheiden edun mukaista lainsäädäntöä.

Edustamani lakivaliokunta esitti asian hyvin pehmeästi, koska tiesimme, että tämä on poliittisesti vaikea asia sen takia, että tässä yritetään nähtävästi puolustaa ministerin kehnoa esitystä loppuun asti, ja me lausuimme valiokunnalle seuraavasti: "- - että sosiaali- ja terveysvaliokunta perusteellisesti harkitsee sitäkin vaihtoehtoa, että päätöksenteko tahdonvastaisissa huostaanottoasioissa siirretään hallinto-oikeuden sijasta kunnan tai useamman kunnan yhdessä asettamalle moniammatilliselle asiantuntemusta edustavalle toimielimelle."

Ja kun täällä ed. Asko-Seljavaara viittasi korkeimman hallinto-oikeuden presidentin ulostuloihin, tiedämme, että hän ei ainakaan henkilönä kovinkaan usein valtakunnallisissa medioissa ole omassa asiassaan ottanut kantaa lainsäädäntötehtäviin, mutta tässä asiassa hän tuli ulos ja kertoi, nosti sormen pystyyn ja sanoi, että miettikää nyt, eduskunta, vielä, teettekö nyt oikean tyyppistä lainsäädäntöä.

Me mietimme tätäkin ulostuloa, ja lakivaliokunta kirjoittaa perusteluissaan muutamia kohtia. Haluan ne nyt ihan tänne eduskunnan pöytäkirjaan kirjattavaksi vielä näin suullisessakin puheenvuorossa sen takia, että minä uskon ja luotan siihen, että kun maahan tulee seuraava eduskunta ja uusi hallitus, se ensi töikseen huomaa, että tämän tyyppistä lastensuojelun täytäntöönpanoa ei kannata jatkaa, vaan uusi hallitus tuo uuden, täydennetyn esityksen, jossa tämä lastensuojelulaki pannaan semmoisiin puikkoihin, joissa on tosiasiallisesti takana kansanedustajien enemmistö.

Nimittäin kuunnelkaapa näitä lakivaliokunnan muutamia kommentteja, joita tähän lainaan. Nyt puhutaan siitä sääntelystä, mikä on ykköskäsittelyssä voittanut tässä salissa hyvin niukalla ääntenenemmistöllä. Tähän lakivaliokunta sanoo: "Ehdotetun sääntelyn haittapuolena on kuitenkin, että se merkitsisi huomattavaa muutosta hallinto-oikeuksien toimintaan näissä asioissa. Hallinto-oikeuksien asema ja tehtävä ensiasteen päätöksentekijöinä ja siihen liittyvien väliaikaismääräysten antajana olisi täysin toinen kuin mikä se on nykyisen hallinto-oikeuden toimiessa alistus- ja muutoksenhakuviranomaisena. Menettely monimutkaistuisi ja etääntyisi paikallistasosta." Ed. Oinonen, mitä tästä lauseesta miettivät esimerkiksi keskustapuolueen edustajat?

Minä jatkan: "Lastensuojelun asiakkaiden kannalta olisi ongelmallista, että päätöksenteko tapahtuisi nykyistä useammin myös maantieteellisesti etäällä asiakkaiden kotipaikasta. Hallinto-oikeuksien vähäisen lukumäärän vuoksi matkat lastensuojeluasioissa usein välttämättömiin suullisiin käsittelyihin saattaisivat muodostua pitkiksi." Ed. Oinonen, mitähän tässä tosiasiallisesti ajattelee keskustapuolueen kansanedustaja näitten lausumien jälkeen?

Lakivaliokunta vielä jatkaa: "Uudet tehtävät aiheuttaisivat hallinto-oikeuksille huomattavan suuren lisävoimavarojen tarpeen ensiasteen päätöksenteon ja suullisten käsittelyjen lisääntymisten vuoksi. Esityksen mukaan - - hallinto-oikeuksien työmäärä huostaanottoasioissa kasvaisi 12—14 henkilötyövuotta. Samaan aikaan on kuitenkin vireillä valtionhallinnon ns. tuottavuusohjelma, joka uhkaa johtaa myös oikeuslaitoksen henkilöstön vähentämiseen. Lakivaliokunta on vakavasti huolissaan siitä, että lisääntyneet tehtävät jouduttaisiin hallinto-oikeuksissa hoitamaan riittämättömillä voimavaroilla." Ja ed. Soininvaara täällä myöskin toi esiin tämän, miten hallinto-oikeuksien ruuhkautuminen ja korkeimpien hallinto-oikeuksien valitusasiat vievät voimavaroja muitten tärkeitten hallintoasioitten valituskäsittelyssä.

Arvoisa puhemies! Edelleen vielä lakivaliokunta lopussa toteaa: "Hallituksen esityksessä todetuin tavoin vaarana olisi oikeusturvan, yksilöiden hyvinvoinnin ja myöskin yritysten kilpailukyvyn heikkeneminen." Näin siis erikoisvaliokunta totesi lausunnossaan tästä säännöksestä. Minä kyllä oikein hartaasti toivon, että tämä arvovaltakiista, mikä tähän lakiesitykseen sisältyy, voitaisiin unohtaa ja eduskunta kakkoskäsittelyssä tekisi sellaisia muotoiluja, että tämä lastensuojelulaki saataisiin mahdollisimman pian uuden eduskunnan käsittelyyn.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Salon puheenvuorosta se, että hänen puheenvuoronsa moninaisesti kuvasi sitä, miten mahdoton tämä päätösesitys on. Se ei tule käytännössä toimimaan.

Ed. Lahtelan puheenvuoroon ja siteerauksiin haluan täydentää, että myös käytin puheenvuoron, jossa kerroin, että en ole osallistunut mihinkään neuvotteluihin. Olettamukseni oli tietoa suoraan hevosmiesten tietotoimistosta.

Se, mitä haluan sanoa vielä tästä kokonaislaista, on se, että tämän lain toteutuminen on suoraan riippuvainen siitä, saammeko budjettiraameihin väljyyttä, jotta tämä laki voi toteutua. Muuten se ei toteudu. Tässä laissa ei ole minkäänlaista ohjausta, ei säätelyä, puhumattakaan sanktioista, elikkä se on julistuksellinen ilman merkittäviä taloudellisia ja henkilöstöresursseja.

Ilmoituksista haluan vielä sanoa sen, että hyvä, kun ilmoitusvelvollisuus kiristyy. Poliisi on lisännyt ilmoitusmenettelyä. Valitettavasti se kuitenkin on johtanut siihen, että ne ilmoitukset ovat nyt lastensuojeluviraston pöydällä, mutta ei ole resursseja toimia, ja se ei varmasti motivoi poliisia aktiiviin toimintaan jatkossa viemään eteenpäin tietoa, jonka se saa muun muassa kotihälytysten yhteydessä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Salo toi aivan oikeita ajatuksia esille, joita maaseudun olosuhteista käsin tämän lain käytäntöön toteuttamisessa tulee. Jo nyt on havaittu, kun käräjät ovat keskittyneet paljolti maakuntakeskuksiin, mikä ongelma siinä tulee matkojen osalta ja kaikkien asianosaisten paikalle saamisen osalta. Minä pelkään, että käy juuri niin kuin ed. Salo toi tämän asian esille.

Samoin yhdyn siihen ajatukseen, että oikeusistuimissa on jutturuuhkia aivan muutoinkin, enää ei pitäisi tarpeettomasti niitä kuormittaa. Oikeuteen vain ne asiat, jotka sinne kuuluvat, ja mahdollisimman lähellä ihmistä oleva päätäntä muissa ratkaisuissa.