Matti Saarinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Viitaten ed. Gustafssonin äsken pitämään ansiokkaaseen puheenvuoroon totean, että jos sivistysvaliokunta olisi pitänyt linjakkaasti kiinni siitä loistavasta lainsäädännöstä, mitä sen esitysten pohjalta säädettiin arpajaislain yhteydessä, ei olisi tarvinnut tehdä sitä historiaa, että kolme hallituksen esitystä, jotka ed. Gustafsson mainitsi, hylättiin äsken peräjälkeen. Tämä järjestely, mikä nyt on tehty, on vaihtoehdoista, joita tässä on useita, toiseksi paras. Paras olisi ollut se, että eduskunta olisi pitänyt linjakkaasti kiinni uunituoreesta omasta päätöksestään, jossa säädettiin kirjastojen rahoitusrakenteen muutoksesta ja edunsaajien prosenttiosuuksista. Avainasemassa oli sivistysvaliokunta. Totta kai tämä on merkittävästi parempi ratkaisu kuin se hallituksen esitys, joka täällä oli käsittelyn pohjana. Sehän oli aivan hirvittävä edunsaajien kannalta.

Lyhyt katsaus historiaan: Viimeisen kymmenen vuoden aikana Veikkaus Oy on tehnyt historiansa huipputulokset. Se on vuosi vuodelta pystynyt parantamaan tuloksia siinä määrin, että perinteisiltä edunsaajatahoilta, nuorisotyöltä, liikuntakasvatukselta, tieteeltä ja taiteelta, on siirretty — voidaan myös sanoa: leikattu — kymmenen vuoden aikana noin 500 miljoonaa markkaa per vuosi muihin tarkoituksiin, lakisääteisten valtionosuuksien maksamiseen kirjastotoimelle. Tällä tavalla siis 5 miljardin markan kakku on siirretty sivuun edunsaajilta. Tämänhän pitäisi olla sukanvarressa, tämän pitäisi olla säästövara menopuolella, tämän pitäisi olla ikään kuin rahasto. Edunsaajat eivät ole siis hyötyneet käytännössä mitään siitä, että Veikkaus-yhtiö on tehnyt elämänsä parhaat tulokset, vaan rahat on puhallettu muihin tarkoituksiin.

Eduskunta instituutiona on vuosi vuoden jälkeen koventanut äänenpainoja tässä prosessissa — ei tämä ole tullut kuin salama kirkkaalta taivaalta — ja tuli polkunsa päähän laatimalla loistavan lain arpajaislain yhteydessä, juuri tämän lain, jota nyt esitetään voimaantulon osalta edelleen siirrettäväksi. Eli eduskuntakin suivaantui siihen huonoon hallintotapaan, jota vuosi vuoden jälkeen harjoitettiin, ja tositarkoituksella laadimme nyt käsittelyssä olevan erinomaisen hyvän lain. Tuota lainsäädäntöä tehtäessä sovittiin hallituksen kanssa voimaantulosta. Eduskunta olisi saattanut sen lain voimaan tämän vuoden alusta, mutta hallituksen kanssa lyötiin kättä päälle. Hallitus toivoi niin myöhäistä ajankohtaa tällä vaalikaudella kuin se vain on teknisesti mahdollista, ja se oli 1.1.2003. Kuten nyt tiedämme ja huomaamme, hallitus ei noudattanut sopimusta, ei se edes yrittänyt noudattaa sitä, koska se otti lähtökulmaksi laatiessaan vuoden 2003 budjettiesitystä voimaantulosäännöksen siirtämisen.

Tässä jäljet pelottavat, koska muitakin voimaantulosäännöksiä esimerkiksi veikkausasetuksen kohdalla on yksitoista vuotta peräkkäin siirretty milloin milläkin verukkeella. Eli on kysyttävä: Miksi hallitus ei yrittänyt pitää kiinni sopimuksestaan? Miksi se lähti vesittämään tätä asiaa? Mitkä ovat hallituksen motiivit? Miksi hallinto, ennen kaikkea hallinto, mutta myös hallitus, tässä asiassa venkoilee? On pakko kysyä, onko tavoitteena lain vesittäminen tyystin. Tässä on alku sille. Nyt testataan, lähteekö laki voimaan vai ei, ja näyttää lähtökulma hyppyriltä aika huonolta. Nyt olisi ollut testin paikka osoittaa, että eduskunta pitää kiinni omasta päätöksestään ja saattaa lain asiallisesti voimaan. Kirjastopiikissä olisi ollut puskuria tänä vuonnakin lähes 500 miljoonaa markkaa hoitaa näitä asioita sillä tavalla, että edunsaajat olisivat saaneet osansa ja olisi vielä jäänyt kirjastoillekin, ja sen lisäksi kirjastoja olisi siirretty verovaroin rahoitettaviksi.

On pakko kysyä siis, onko tavoitteena tällaisen hässäkän avulla, tämmöisen pienen turbulenssin kautta, ohjata ajattelua siihen suuntaan, että veikkausvoittovarat siirtyisivät budjetin yleiskatteeksi. Muuhun johtopäätökseen ei voi tulla kuin että tätä koko hommaa ajetaan siihen nurkkaan, että päästäisiin yleiskatteiseen järjestelmään, koska jos toimitaan eduskunnan tahdon mukaisesti, niin tulevaisuus näyttää näiden neljän perinteisen edunsaajatahon kannalta positiiviselta. Niitten voimavaroja voitaisiin vähän lisätä. Tämä ei näytä sopivan hallinnolle, vaan yritetään imuroida tästä välistä jollakin tavalla venkoilemalla, ei voi sanoa löysät pois, vaan tällainen säästövarapotti.

Tässä yhteydessä ei enää voi, rouva puhemies, muuta kuin puhua; yleensäkään täällä ei voi pistää ranttaliksi, voi vain puhua. Mutta toivon, että eduskunta hoitaa tämän asian, ketkä sitten ensi vuonna tähän aikaan puikoissa ovatkaan, sillä tavalla korrektisti päiväjärjestykseen, että se olisi edunsaajille inhimillinen ja kohtuullinen, että eduskuntakin säilyttäisi kasvonsa ja uskottavuutensa. Tämä olisi jossain aasialaisessa kulttuurissa ihan hirvittävä katastrofi, että tällä tavalla menettää eduskunta kasvonsa hallintotoimien johdosta.

Ainoa pieni lohtu on, että sivistysvaliokunta viisaudessaan on päätynyt sitten kuitenkin edunsaajien kannalta hyvään ratkaisuun. Nyt edunsaajien asema kyetään turvaamaan eduskunnan voimin ja nimenomaan sivistysvaliokunnan ansiosta, tosin vain vuodeksi eteenpäin. Tämä ongelma siirtyy vuodella, ei sen pitempään. Jokainen tietää, minkälaiset olosuhteet on, jos talvella kastelee pakkasessa housunsa: hetken aikaa lämmittää, ja sitten on entistä kylmempää.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä viimeksi mainittu vertaushan on hyvin tunnettu täältä eduskunnasta. Sen eräs hyvin tunnettu kansanedustaja lausui julki jo reilut viisitoista vuotta sitten, ja se on jäänyt elämään. En viitsi lausua nyt hänen nimeänsä, kun hän on edelleen eduskunnan jäsen.

Itse tästä asiasta: Ed. Saarisen kuvaus kuului vaihtoehdoissa fakta ja fiktio fakta-kategoriaan ehdottomasti. Nimittäin tässähän oli tämän valtiovarainministeriön taktiikan, joka on faktaa, täydellinen kuvaus. Kun ed. Saarinen vetosi eduskuntaan, niin tietysti eduskuntaan voi vedota, mutta kun tämä jengi jättää tämän homman kohta, muutaman kuukauden päästä, niin näissä asioissa on peli jo menetetty. Ainut konsti on vedota täällä nyt edustettuina olevien puolueitten puolue-elimiin ja sitä kautta vaikuttaa, että keväällä tämä virkamiesten fakta ei muutu hallituksen faktaksi.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Pulliainen käytti hyvän, viisaan puheenvuoron, niin kuin oli sitä edeltävä edustajatoverini Matti Saarisenkin puheenvuoro. Tosin ed. Saarinen päätti puheensa hyvin, kun hän totesi, että sivistysvaliokunta viisaudessaan päätyi ja turvasi edunsaajien aseman ensi vuodelta, mutta jatko jäi auki.

Ed. Saarinen puheenvuoronsa alkuosassa lähti liikkeelle siitä, että sivistysvaliokunta hylkäsi kolme hallituksen esitystä, ja olisi sitten vielä pitänyt, aivan oikein, saattaa tämä Veikkauksen tuottolaki voimaan. Myöskin oma henkilökohtainen käsitykseni oli tämä. Haluan nyt tältä osin myöskin todeta, että tosiasia nyt vain siltäkin kohdin sitten oli se, että se olisi sitten tullut maksamaan ikään kuin tässä tilanteessa liian paljon. Kun tästä asiasta sitten neuvoteltiin sivistysvaliokunnan hallituspuolueitten ryhmien kesken, asia ei sitten edennyt vaan päädyttiin loppujen lopuksi siihen tulokseen, mitä täällä on kehuttu, että nämä kolme hallituksen lakiesitystä hylättiin ja saatiin liikunnalle ja kulttuurille sitten se raha lisää, mikä saatiin.

Mutta lopputulos ei tältä osin ollut paras mahdollinen, niin kuin ed. Saarinen aivan oikein totesi. Tässäkin jäi sitten vielä seuraaviin hallitusohjelman neuvotteluihin velvoitetta, että tämä eduskunnan vahvistama Veikkauksen tuottolaki saadaan juoksemaan ja toimimaan niin, että kymmenen vuoden aikana sitten saadaan kirjaston määrärahat budjetin yleiskatteeksi ja rahat niille edunsaajille, joille ne lain mukaan kuuluvat.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Kulttuuriväkihän oli hyvinkin voimakkaasti liikkeellä tämän asian kanssa. Sitten kun lopputulos täältä eduskunnasta tuli eli sivistysvaliokunta teki päätöksensä, haastateltiin sivistysvaliokunnan puheenjohtajaa ikään kuin asian pelastajana. Varmaan hänellä suuri osa siinä olikin, mutta ei voi välttyä tältä poliittiselta kuviolta, mikä tässä taustalla on ollut: ensinnäkin kokoomuslainen valtiovarainministeri tekee nämä ratkaisut neuvotellessaan kokoomuslaisen kulttuuriministerin kanssa, ja sitten tulee pelastavana enkelinä kokoomuslainen sivistysvaliokunnan puheenjohtaja. Kun on tässä talossa ollut jonkin aikaa, niin tietää, että ei tämä varmaan toivottavasti mitään peliä ollut vaan ihan aito tilanne, että tämä pelastus sitten ikään kuin tuli tämän puheenjohtajan nimiin, kaikki kunnia hänelle, mutta kyllä tämä aikamoinen farssi on, että saman puolueen nimissä sitten sekä otettiin että palautettiin.

Matti Saarinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Gustafsson käytti ilmaisua "olisi tullut maksamaan". Kun toteutettiin hallituksen toivomusta voimaantulosäännöksen siirtämisellä, niin tänä vuonna säästettiin veronmaksajien rahaa 15 prosenttia 500 miljoonasta markasta, kun laki ei tullut voimaan tämän vuoden alusta, niin kuin olisi pitänyt tulla, vaan vapaaehtoiset veikkauspelien pelaajat rahoittivat vapaaehtoisilla veroilla 75 miljoonaa markkaa kirjastotoimen lakisääteisiä valtionosuuksia tänä vuonna. Siis näin paljon hallitus pystyi säästämään veronmaksajien rahoja. On eri asia, jos ei ole tarkoituskaan lähteä tätä lakia soveltamaan ja viemään tätä rahoitusrakennetta kohti nollaa kirjastojen valtionosuuden kohdalta. Silloin voidaan venkoilla, ja silloin väistämättä tämän vuoksi tulee tämä raadollinen ajatus, että tässä venkoillaan sillä tavalla, että tavoitteena on lain vesittäminen aikatekijää hyväksi käyttäen ja siinä samalla ja sivussa ja ohessa eduskunnan armoton nöyryyttäminen.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Totean ed. Huotarille, että valtiovarainministeri Niinistö on ollut oikea henkilö oikealla paikalla johtamaan valtiovarainministeriötä siinä mielessä, että hän ei ole ollut missään vaiheessa puolueellinen. Omia ministereitä hän ei ole enemmän suosinut kuin muitakaan ministereitä, toisin kuin aikaisemmat valtiovarainministerit vasemmalta ja keskustasta, jotka ovat syyllistyneet tämän tyyppiseen. Ministeri Niinistö on kurittanut aivan samalla tavalla kaikkia ministeriöitä. Siinä mielessä en hyväksy ed. Huotarin kannanottoa tästä asiasta, että tässä jotain peliä kokoomus olisi pelannut, ei missään nimessä.

Jukka  Gustafsson  /sd:

Arvoisa puhemies! Kyllä yhdyn ed. Huotarin arvioon. Kyllähän tosiasia oli se, että myöskin demariministerit saivat voimakasta satikutia eduskuntaryhmässä, kun laskivat tämän hallituksen leikkauslain lävitse, mitä Niinistö oli ajanut. Sehän oli ennätyksellisen hävytöntä ja itse asiassa lapsellistakin toimintaa eduskuntaa kohtaan, koska olin aivan varma siitä, että ministeri Niinistö tiesi sen, että eduskunta ei tule sitä esitystä hyväksymään. Se, että se perustui Veikkauksen tuoton laskemiseen: Samalla logiikalla voidaan todeta, että budjetissa on paljon muitakin ongelmakohtia verotuottojen kohdalta, että tiedetään, miten kasvavat ja kertyvät, mutta tältä osin sitten ryhdyttiin tämän tyyppisiin toimiin. Ei tässä kyllä valtiovarainministeriö mitään tyylipisteitä ansaitse sen paremmin kuin hallituskaan, eikä nyt loppujen lopuksi hirveästi sivistysvaliokuntakaan. Aivan niin kuin sanoin, me teimme sen, minkä kaikki tiesivät, että pitää tehdä, mutta voi olla, että olisi voinut olla niin lepsu sivistysvaliokunta, ettei olisi hylännyt hallituksen kolmea lakia. Itse olisin halunnut, että tämä olisi tapahtunut jo viikkoa aikaisemmin kuin sivistysvaliokunta tämän päätöksen teki, mutta syistä, jotka liittyvät lojaalisuuteen, en viitsi täällä täysistunnossa sanoa, minkä takia siihen tuli tämmöinen viikon paussi, (Ed. Stenius-Kaukonen: Kyllä ne tiedetään sanomattakin!) joka turhaan hermostutti kulttuuri- ja liikuntaväkeä.

Timo Ihamäki /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Huotari oikeastaan innosti minut tämän puheenvuoron käyttämiseen. Jos voitaisiin ajatella jopa niin, että valtiovarainministeri Niinistö ja hallitus ovat ihan oikeasti olleet sitä mieltä, että valtiontalous pitää saada tasapainoon ja budjetti myöskin tasapainoon, ja tältä nojalta tehneet nämä esityksensä. Eduskunta on ollut toista mieltä ja minusta aivan perustellusti, ja parlamentarismi toimii erittäin hyvin.

Matti Saarinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Ihamäen puheenvuoron johdosta totean, että kyllä suomalaiseen kulttuuriin kuuluu myös se, että sopimukset ja lupaukset pidetään. Tässä yhteydessä ei pidetty, ja sopimusrikkoja on hallitus ja erityisesti valtiovarainministeri ja hänen ministeriönsä. Sen vuoksi tämä on vakava asia. Tämä on periaatteellisesti suuri juttu, ja kun siihen sitten vielä kehitetään tällainen show, johonka ed. Huotari viittasi, niin se lähestyy jo aikamoista populismia.

Mitä vielä tulee tähän niin sanottuun hintalappuun, niin eihän tällä ole hintalappua, kun meillä on kerran lainsäädäntö tehty, että kirjastojen valtionosuudet ajetaan nollaan ja ne siirtyvät rahoitettaviksi verovaroin pois veikkausvoittovarojen piikistä. Silloin on ihan vaan kysymys aikataulusta, kuinka toimitaan, kuinka siirretään. Tässä mielessä asia oli sovittu, ja eduskunnan piti lunastaa tämä asia toiseen kertaan, aivan niin kuin sivistysvaliokunta on nyt joutunut sen tekemään hylkäämällä kolme lakiesitystä. Sillekin voidaan laskea joku hinta. Ei sekään niin häävi ratkaisu sitten ollut. Mutta kerta kaikkiaan, kun yleensä suomalaisten sanaan voi luottaa, me olemme siitä kuuluisia, ja tässä tapauksessa ei niin voinut tehdä, niin se on vakava asia, ed. Ihamäki.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Ihamäelle, että minä olen aikaisemminkin kiinnittänyt huomiota siihen, että teidän parlamentarismisovelluksenne ovat aika mielenkiintoisia. Tässä ei nyt ole kyse mistään muusta kuin hallituspuolueiden keskinäisistä pelisäännöistä ja niitten toteuttamisesta. Ei siihen pidä parlamentarismia sotkea. Parlamentarismi toteutuu täällä, kun on välikysymyksiä ja muita epäluottamuslauseponsia ja niitä mittaillaan sitten. Ehkä ed. Ihamäki seuraavaan eduskuntaan mennessä miettii nämä parlamentarismin säännöt uusiksi.