Kimmo Sasi /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta on käsitellyt oikeusasiamiehen kertomukset vuosilta 2004 ja 2005 ja tuo mietintönsä kummastakin kertomuksesta nyt samanaikaisesti eduskunnan käsiteltäväksi. Kummankin kertomuksen osalta perustuslakivaliokunta toteaa, että ne on laadittu erittäin hyvin, ne ovat selkeitä esityksiä ja antavat kattavan ja oikean kuvan oikeusasiamiehen toiminnasta kertomusvuonna, ja erittäin ilahtuneita olemme siitä, että oikeusasiamies toiminnassaan kiinnittää huomiota perus- ja ihmisoikeuksiin ja ne ovat kaiken kaikkiaan hallitsevassa asemassa laillisuusvalvonnassa, joten tältä osin voidaan sanoa, että Oikeusasiamiehen kanslia ja oikeusasiamiehet tekevät varsin hyvää työtä.

Arvoisa puhemies! Haluaisin erityisesti kiinnittää huomiota vuoden 2005 kertomuksen yhteydessä perustuslakivaliokunnan lausumaan. Nimittäin siinä yhteydessä käsittelimme kysymystä uskonnonvapaudesta ja viestinnänvapaudesta, koska yhteiskunnassa oli syntynyt laajempaa keskustelua tältä osin ja oli myöskin esitetty tiettyä kritiikkiä apulaisoikeusasiamiehen tiettyä ratkaisua kohtaan, joka koski uskonnollisten lehtien levittämistä.

Perustuslakivaliokunta ei koskaan ota kantaa yksittäisiin kysymyksiin eikä myöskään tässä tapauksessa ota kantaa siihen, onko Oikeusasiamiehen kansliassa tai apulaisoikeusasiamiehen toimesta jokin ratkaisu tehty oikein vai väärin, mutta katsottiin kuitenkin, että tässä yhteydessä on syytä kiinnittää huomiota tiettyihin tärkeisiin periaatteisiin, jotka koskevat sananvapautta ja uskonnonvapautta.

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta totesi, että perustuslain 12 §:n 1 momentissa turvataan sananvapaus ja siihen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tämä on erittäin laaja käsite, ja olennaista on se, että julkistamisella tarkoitetaan kaikenlaista viestien julkistamista, välittämistä ja levittämistä. Sananvapauden perustuslain suojan piiriin kuuluvat tiedot, mielipiteet ja muut viestit niiden sisällöstä riippumatta, ja näin uskonnollisten viestien levittäminen on sananvapaussäännöksen suojaamaa ja kuuluu myöskin tuon sananvapaussuojan ydinalueelle. Olennaista on se, että suojataan myöskin välittämistä ja levittämistä, joka on siis yksi perusoikeus.

Tämän lisäksi, että perustuslaki antaa tällaisia oikeuksia, myöskin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artikla suojaa sananvapautta. Tämän lisäksi perustuslain 11 §:ssä turvataan uskonnon- ja omantunnonvapaus ja siihen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa ja oikeus ilmaista vakaumuksensa. Tämä vahvistaa perustuslain sananvapaussäännöksestä johtuvaa suojaa uskonnollisen ja muun vakaumuksellisen viestinnän vapaudelle. Tämä tarkoittaa sitä, että uskonnollisen sanoman levittäminen on uskonnon- ja sananvapauden suojaavan perustuslain säännöksen erityisesti turvaamaa toimintaa.

Arvoisa puhemies! Tältä osin on myöskin syytä viitata Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklaan, joka koskee Suomea ja jonka toteutumista valvoo Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. Tuota 9 artiklaa on tulkittu siten, että omantunnon- ja uskonnonvapaus sisältää oikeuden vaikuttaa kansalaisten uskonnollisiin mielipiteisiin ja kansalaisilla pitää olla oikeus vakuuttaa muita ihmisiä muun muassa opettamalla heitä uskonnollisissa kysymyksissä ja vaikuttamalla heidän mielipiteisiinsä uskonnollisissa kysymyksissä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tämän artiklan perusteella katsonut, että sananvapausartiklan soveltamisalaan kuuluvat myös sellaiset viestit, jotka ovat sisällöltään esimerkiksi väestön jonkin osan mielestä järkyttäviä tai hämmentäviä. Tältä osin on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisu olemassa. Eli voidaan välittää viestejä, joista kansalaiset eivät pidä ja joita he pitävät ehkä jossain määrin jopa hankalinakin, mutta se on demokraattisessa yhteiskunnassa perusoikeus, että voidaan vaikuttaa ihmisiin ja heidän ajattelutapaansa.

On kuitenkin tiettyjä rajoja. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että esimerkiksi väkivaltaiset ja hyökkäävät tavat levittää uskonnollisia tai mitään muitakaan viestejä eivät kuulu enää perus- ja ihmisoikeusjärjestelmän turvaaman toiminnan piiriin. On täysin selvää se, että esimerkiksi jos pyritään levittämään viestiä, joka täyttäisi rikoksen tunnusmerkin, tuolloin rikoslaki astuu kuvaan ja tietysti silloin kysymys on lainvastaisesta toiminnasta.

Arvoisa puhemies! Kuten totesin, sekä perustuslaki että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antavat hyvin vahvaa suojaa uskonnollisen ja muun vakaumuksellisen viestinnän vapaudelle, ja tämä kuuluu kaikille yksilöille Suomessa. Mielenkiintoista on se, että muun muassa kirkkolaissa on asetettu kirkon tehtäväksi suorastaan levittää uskonnollista sanomaa. Jos halutaan sitten rajoittaa tätä oikeutta, niin tämän rajoituksen pitää tapahtua nimenomaisesti lailla ja tämänkin lain täytyy täyttää perusoikeusrajoituksiin kohdistuvat yleiset vaatimukset eli sellaisen lain pitäisi olla yleisesti hyväksyttävä ja välttämätön selkeiden tarkoitusperien saavuttamiseksi ja sellaisen lain myöskin pitäisi olla, jotta se täyttäisi perustuslain asettamat vaatimukset, tarkkarajainen ja täsmällinen.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Olen äärimmäisen tyytyväinen siitä, että perustuslakivaliokunta on ottanut käsiteltäväkseen tämän sinällänsä kertomuskauteen liittymättömän seikan ja kiinnittänyt perustuslain näkökulmasta huomiota uskonnolliseksi luonnehdittavan viestinnän vapauteen, koska tämä apulaisoikeusasiamiehen tekemä tulkinta on jo johtanut sellaisiin käytännön toimenpiteisiin, joissa tätä vapautta on rajoitettu, ja voidaan nyt todeta, että nämä rajoitukset on väärin perustein tehty.

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Sasi toi hyvin esille nämä niin perustuslaista kuin Euroopan ihmisoikeussopimuksesta tulevat säännökset, joilla voidaan katsoa, että uskonnonvapauden suoja on äärimmäisen vahva. Jos nyt lähdetään purkamaan tätä tilannetta, miten tähän on tultu, niin todellakin viime toukokuussa apulaisoikeusasiamies Lindstedt antoi päätöksen, jonka mukaan näitten seurakuntalehtien jakaminen postilaatikkoihin rikkoo uskonnonvapautta. Lindstedt vastasi silloin kahden vantaalaisen tekemään kanteluun ihan sanatarkasti lainaten: "Vaikka kaupallisten mainosten jakaminen kaikkiin postilaatikoihin ja -luukkuihin, joissa sitä ei ole nimenomaisesti kielletty, voidaan vielä hyväksyä sananvapauden käytön nimissä, on uskonnollisten julkaisujen jakaminen samaan tapaan mielestäni eri asemassa."

Tämä kuulostaa hyvin käsittämättömältä tekstiltä. Apulaisoikeusasiamiehen linjaus on kyllä jyrkästi ristiriidassa sananvapauden ja mielipiteen ilmaisemisen kanssa ja uskonnonvapautta vastaan. Positiiviseen uskonnonvapauteen kuuluu oikeus harjoittaa uskontoa ja osana sitä kertoa uskostaan. Aivan niin kuin täällä ed. Sasi jo totesi, niin tämä on ei pelkästään kirkkolaissa vaan ehkä vielä sitäkin ylempänä olevassa kirkon peruskirjassa, Raamatussa, ilmaistu: "Menkää siis ja tehkää - -."

Positiiviseen uskonnonvapauteen kuuluu siis oikeus harjoittaa uskontoa ja osana sitä kertoa siitä. Tämä on yhtä tärkeää kuin vapaus olla harjoittamatta uskontoa. Tämän Lindstedtin tulkinnan tuoreeltaan tyrmäsivät heti valtiosääntöoikeuden asiantuntijat Viljanen ja Saraviita. He ilmoittivat julkisuudessa, että he pitävät tätä kantaa perustuslain vastaisena, niin kuin nyt sitten on todettu. Näin vaalien alla olisi hyvä ymmärtää ja pohtia sitäkin, että tämä perusoikeus poliittiseen vakaumukseen on aika lailla saman arvoinen kuin on oikeus uskonnolliseen vakaumukseen. Näin ollen, jos tässä nyt vähän sitten lähdetään laventamaan tätä tulkintaa, niin voisi ajatella, että myöskin vaalimainonnan tiputteleminen postilaatikkoihin voitaisiin periaatteessa samalla perusteella kieltää. Onhan ihmisellä oikeus olla myöskin ottamatta kantaa poliittisesti. Kun apulaisoikeusasiamiehen mielestä on kohtuutonta vaatia postiluukkuihin sellaista kylttiä, että ei uskonnollisia lehtiä, niin samoin kai voisi olla myös laita sitten vaalipostin kanssa. Myös paikallisissa ilmaisjakelulehdissä on aika usein hartauskirjoituksia, seurakunnat ostavat sieltä sivutilaa, ja seurakuntien uutisia ja ilmoituksia löytyy näistä lehdistä. Olisi aika kummallista, jos erilaisten ilmaisjakelulehtien jakamista sen tähden pitäisi sitten rajoittaa.

Tämä tällainen jakelulehtien kattava jakelukielto tai jopa uskonnollisten kirjoitusten julkaisemiskielto, jos tässä nyt mennään oikein pitkälle, olisi kyllä hyvin erikoinen tulkinta ja taatusti kaikkien mahdollisten perusoikeuksien vastaista. Postilaatikkoon tipahtava lehti ei varmasti uhkaa kenenkään oikeutta olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Sen voi kyllä heittää lukematta pois, jos sisältö ei kiinnosta tai ei sovi omaan vakaumukseen. Lehtiä jakava seurakunta ei myöskään silloin rajoita kenenkään uskonnonvapautta, kuten apulaisoikeusasiamies on käytännössä tässä tulkinnallaan näyttänyt ajattelevan.

Oikeusasiamiehen ja samoin valtuuksin toimivien apulaisoikeusasiamiesten työn keskeinen osa on tietysti valvoa, että perusoikeudet toteutuvat. Vaikka tämä apulaisoikeusasiamiehen päätös ei ole oikeudellisesti sitova, niin tulkintavirhe on käytännössä jäänyt elämään ja on jo todellakin ohjannut rajoittamaan tätä uskonnonvapautta. Tästä on ihan se käytännön esimerkki, että Suomen Posti teki sen päätöksen, että se ei enää sitten näitä seurakuntalehtiä ole osoitteettomasti jakanut, ja tämä astui voimaan 1.1.2007. Kun kysyin kirjallisessa kysymyksessäni tätä sitten ministeri Huoviselta, niin hän vastauksessaan totesi, että tämä kysymys Suomen Posti Oyj:n toiminnasta liittyy enemmänkin siihen, miten Suomen Posti Oyj on tämän yhdessä sopinut kirkkomedioitten kanssa. Valtioneuvostolla ei näin suoranaisesti ole tähän kantaa, tai se ei voi suoranaisesti toimivaltaa ottaa tähän asiaan, mutta joka tapauksessa Suomen Posti teki selkeästi tämän Lindstedtin päätöksen perusteella tämän oman päätöksensä. Sillä tavoin tällä on ollut jo selkeä rajoittava vaikutus käytännön toimiin. Nyt todellakin toivoisin, että kun perustuslakivaliokunta on tällä tavalla selkeästi ilmaissut kantansa, niin Suomen Postikin nyt pyörtäisi päätöksensä ja tällä tavoin ei lähtisi tekemään tällaisia päätöksiä, jotka todellakin rajoittavat perusoikeuksien toteutumista Suomessa.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja esitteli mietintömme koskien oikeusasiamiehen kertomusta vuodelta 2005 hyvin valaisevalla tavalla. Totean vain juuri tämän otsikon "Muita seikkoja" alla käsittelemästämme asiasta, jossa on erityisesti yleisellä tasolla otettu kantaa siihen, mitä sananvapaudella ja uskonnonvapaudella meillä perustuslakimme mukaan tarkoitetaan.

Emme todellakaan ole lähteneet siitä, että perustuslakivaliokunta olisi jonkinlainen muutoksenhakuinstanssi, vaan olemme tämän jo tässä sanotun apulaisoikeusasiamiehen lausunnon kylläkin inspiroimina sitten käsitelleet tämän kohdan ja ottaneet perusteellisesti siihen kantaa. Mietinnön teksti on kyllä selkeä eikä jätä mitään mahdollisuuksia mielestäni virhetulkinnoille tässä asiassa.

Sanan- ja uskonnonvapaus ovat meidän yhteiskunnassamme perustuslakimme mukaan erittäin vahvoja oikeuksia. Siteeraan vielä tätä lausuntoamme:

"Perustuslain 12 §:n 1 momentissa turvattuun sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Säännös on sen esitöiden mukaan ymmärrettävä alaltaan huomattavan laajaksi. Siten esimerkiksi julkistamisella säännöksessä tarkoitetaan kaikenlaista viestien julkaisemista, välittämistä ja levittämistä - -. Sananvapauden perustuslainsuojan piiriin kuuluvat tiedot, mielipiteet ja muut viestit niiden sisällöstä riippumatta - -. Myös uskonnollisten viestien levittäminen on näin ollen perustuslain sananvapaussäännöksen suojaamaa."

"Perustuslain 11 §:ssä turvattuun uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Oikeus ilmaista vakaumus vahvistaa perustuslain sananvapaussäännöksestä johtuvaa suojaa uskonnollisen ja muun vakaumuksellisen viestinnän vapaudelle. Uskonnollisen sanoman levittäminen on uskonnon ja sananvapautta suojaavien perustuslainsäännösten erityisesti turvaamaa toimintaa, kuten eduskunnan oikeusasiamies on aivan oikein aiemmin" — vuonna 2000 — "todennut."

Tässä on syytä kyllä sitten hieman kuitenkin kosketella tätä apulaisoikeusmies Lindstedtin lausuntoa juuri siitä syystä, että se ehti johtaa noin puolen vuoden aikana, jolloinka sitä tulkittiin ja pidettiin vielä ikään kuin oikeana tulkintana tästä, tiettyjen seurakuntalehtien kohdalla myöskin hankaluuksiin. Tämän lausunnon perusteella esimerkiksi Oulussa kävi niin, että seurakunnat jättivät tilaamatta Rauhan Tervehdys -lehteä sellaisen määrän, että sen kustannusvaikutus tuolle kustantajalle on yli 50 000 euroa. Seurakunta ei enää tilannut näitä lehtiä niihin osoitteisiin, joissa seurakunnan jäseniä ei ollut. Yleinen käytäntöhän on, että seurakunnat tilaavat lehden kaikille alueensa asukkaille ja näin haluavat palvella omalta osaltaan myös niitä seurakunnan alueella asuvia ihmisiä, jotka eivät ole seurakunnan jäseniä.

Postin tulkinta, aivan kuten ed. Essayah tässä totesi, muuttui myöskin tämän lausunnon seurauksena. On mielestäni ihan aiheellista kysyä tässä kohtaa, miten korvataan ja kuka korvaa näille seurakuntalehdille jo aiheutuneet vahingot. Mielestäni tämän surullisen asian kohtaaminen ja tällä tavalla käsittely on kyllä vakava muistutus oikeusasiamiesinstituutiolle siitä, miten merkittäviä ovat ne kannanotot ja lausunnot, jotka sieltä lähtevät, ja se on vakava muistutus siitä, miten perusteellisesti niitä tulee harkita, ennen kuin ne saatetaan julkisuuteen.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja, ed. Sasi toi aivan selkeästi näkemyksen, joka on aivan oikea ja perustuslain hengen ja tahdon mukainen. Tämän mukaan tulee myös käytännössä toimia. Toivottavasti Suomen Posti Oyj hyvin nopeasti pyörtää tekemänsä päätöksen, josta on jo nyt aiheutunut vahinkoa.

Kenenkään uskonnonvapautta ei loukkaa se, kun tulee seurakuntalehti. Itsekin olen Vantaalla kakkosasunnossa asuessani tyytyväinen, että Vantaan Lauri tulee. Jos se tulisi vain seurakunnan jäsenille, minä keuruulaisena en sitä saisi, mutta nyt minä sen saan. Aivan samoin, jos suunnittelee poliittista vaalilehteä, tämä loukkaisi samalla periaatteella, ja kuitenkin meillä pitää olla oikeus saada jakaa myös aatteellista ja poliittista sanomaa. Perustuslakivaliokunta on tehnyt oikeat tulkinnat.

Annika  Lapintie  /vas:

Herra puhemies! Eduskunnan oikeusasiamiesinstituutio ja myös Oikeuskanslerinvirasto tekevät hyvin tärkeää työtä ja nauttivat kansalaisten suurta luottamusta ja arvostusta, ja sen takia on vähän ikävää, että nyt tässä tämän eduskuntakauden ihan viime metreillä sitten neljä tällaista perustuslakivaliokunnan mietintöä käsitellään yhdessä nipussa tavallaan. Mutta varmaan tässä ovat olleet syynä perustuslakivaliokunnan muut kiireet, ja nämä asiathan eivät ole sillä tavalla kiireellisiä kuin monet muut lait, jotka ovat olleet sidottuina muun muassa budjettiin.

Ehkä senkin vuoksi, että me perustuslakivaliokunnassa käsittelimme näitä kaikkia lausuntoja tavallaan yhtä aikaa — ei nyt yhtä aikaa mutta peräjälkeen — ja osittain myös samana päivänä, halusimme sitten ottaa vähän laajemman näkökulman ja ottaa tänne myös asioita, jotka ehkä eivät suoraan sitten nousseet sieltä oikeuskanslerin tai oikeusasiamiehen kertomuksista vaan olivat tällä tavalla laajempia ja periaatteellisempia. Ajattelin nyt samassa puheenvuorossa lyhyesti käsitellä näistä kahta, jotka kyllä tulivatkin täällä jo valiokunnan puheenjohtajan ja muiden edustajien puheenvuoroissakin esille.

Tästä vuoden 2004 kanslerin kertomuksesta halusimme erityisesti ottaa esille tämän oikeudenkäyntien asioiden viipymisen. Itse olen ollut kovin pahoillani siitä keskustelusta, mitä täällä eduskuntasalissakin on ollut siitä, että kun asioiden käsittely viipyy, niin pitäisi sitten alkaa rajoittaa jotenkin kansalaisten oikeutta viedä asioita eteenpäin muutoksenhakuelimiin. Mielestäni se ei kyllä vastaa tätä meidän käsitystämme oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä. Senkin takia olen ihan tyytyväinen, että täällä perustuslakivaliokunta on nyt todennut sen, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on vuoden 2000 jälkeen langettanut lukuisia tuomioita Suomelle asioiden viipymisestä tuomioistuimissa. Joissain — en tiedä, miten julkisissa tai perusteellisesti harkituissa — mietinnöissä on sitten ajateltu kansalaisille jotain palkkiota siitä, että ei enää viedä asioita eteenpäin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Sehän nyt olisi aivan käsittämätön tapa hoitaa Suomen kaltaisessa demokraattisessa valtiossa näitä asioita.

Tämän asioiden joutuisuuden vuoksi perustuslakivaliokunta sitten halusi kiinnittää huomiota muun muassa näihin säästötoimenpiteisiin, joita on esiintynyt valtionhallinnon tuottavuusohjelmaan liittyen. Täällä hyvin painokkaasti perustuslakivaliokunta toteaa, että tällaisen tuottavuusohjelman täytäntöönpanossa missään tapauksessa ei saa vaarantaa "perustuslain tai Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden jokaiselle takaamaa oikeutta saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä". Tässä on ytimenä sitten se, että valiokunnan mielestä nimenomaan väärin kohdennetut säästöt ja tuomioistuimen henkilökunnan vähentäminen ovat se vaaratekijä ja näihin pitää varata riittävästi rahoja eikä suinkaan niin, että ensi sijassa lähdetään rajoittamaan kansalaisten valitusmahdollisuuksia.

Toisena asiana haluaisin ottaa esille tämän, mitä useassa puheenvuorossa jo käsiteltiinkin, eli oikeusasiamiehen vuoden 2005 kertomuksen. Täällähän todetaankin ihan, että kertomuskauteen sinänsä liittymättömistä seikoista halutaan pohtia yleensä laajemmin sananvapautta ja erityisesti sitten myös uskonnonvapautta. Mutta valiokunnassa hyvin pitkän ja perusteellisen keskustelun jälkeen todettiin, että myös muu vakaumuksellinen viestintä kuuluu tähän rinnalle aivan yhtä tärkeänä, niin kuin täällä puheenvuoroissa monet edustajat totesivatkin ja vertasivat uskonnollisen ja vaikkapa nyt poliittisen viestin esille tuomista.

Perustuslakivaliokunta toteaa tässä, että sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa, vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä ja säännös on ymmärrettävä huomattavan laajaksi. Siten esimerkiksi julkistamisella tarkoitetaan kaikenlaista viestien julkistamista, välittämistä ja levittämistä, ja sananvapauden perustuslain suojan piiriin kuuluvat tiedot, mielipiteet ja muut viestit niiden sisällöstä riippumatta. Tällaisen sananvapaustulkinnan taustalla vaikuttavat yleiset ajatukset moniarvoisesta ja suvaitsevasta yhteiskunnasta.

Tämän vuoksi sitten perustuslakivaliokunta toteaakin täällä tavallaan loppupäätelmässä sitten, että perustuslaki ja Euroopan ihmisoikeussopimus antavat hyvin vahvaa suojaa niin uskonnollisen kuin myös muunkin vakaumuksellisen viestinnän vapaudelle. Tämä vapaus kuuluu yhtäläisesti jokaiselle Suomen oikeudenkäyttöpiirissä olevalle yksilölle ja myös kaikille yhteisöille ja yhdyskunnille, jotka toimivat Suomessa. Tällaisista mahdollisista rajoituksista viestinnän vapauteen voidaan säätää lailla, mutta sellaisen lain tulee täyttää perusoikeusrajoituksiin kohdistuvat yleiset vaatimukset muun ohella sääntelyn hyväksyttävyydestä ja välttämättömyydestä sekä myös tarkkarajaisuudesta ja täsmällisyydestä.

Kuten aika selkeästi muun muassa valiokunnan puheenjohtajan esittelypuheenvuorosta kävi ilmi, tässä emme mitenkään ole halunneet ottaa esille rikoslaissa säädettyjä rajoituksia. Ne ovat olemassa, ja niitä tulee kunnioittaa. Esimerkkinä nyt vaikka väkivaltaan yllyttävä viesti, olkoon sitten vaikka kuinka vakaumuksellinen tai uskonnollinen, ei ole sallittu. Mutta se ei tule tästä perustuslain säännöksestä ja sananvapaussäännöksestä vaan ihan meidän rikoslakimme säännöksistä, jotka tällaisessa tapauksessa tietenkin sitten estävät tämänsisältöisten lainvastaisten viestien eteenpäinviemisen.

Mutta parempi näin, että täysistuntosali nyt keskustelee oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerinkin toiminnasta kuin että emme olisi ollenkaan tätä ehtineet käsitellä. Mutta täytyy toivoa, että tulevaisuudessa perustuslakivaliokunta ja täysistuntosali pystyvät vielä paremmin ja perusteellisemmin paneutumaan näihin kertomuksiin.