1) Hallituksen toimenpidekertomus vuodelta 2002
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Nyt on tietysti kyse edellisen hallituksen,
pääministeri Lipposen toisen hallituksen, kertomuksesta
ja sen aikaisesta toiminnasta, mutta tuo sosiaali- ja terveysministeriön
kohta tietysti elää edelleenkin, koska hallituksen
toimin ei ole vielä täytetty eduskunnan esittämää vaatimusta.
Nyt tietysti on toive siitä, että uusi hallitus
täyttäisi eduskunnan tahdon, ja tarkoitan maksukattoa,
joka pitäisi saada terveydenhoitoon yhtenäiseksi.
Meillä on tällä hetkellä kaksi
maksukattoa, ja eduskunta on edellyttänyt, että siirryttäisiin
myös käytännössä yhteen
maksukattoon. Tämä selvittely, mitä nykyhallitus
on omassa ohjelmassaan esittänyt hyvin monessakin asiassa,
ei sinänsä tietenkään riitä,
koska selvittely ei johda sellaisenaan mihinkään,
mutta ymmärrän, että se tahto, mikä on muun
muassa sosiaali- ja terveysvaliokunnassa aikaisemmin tässä asiassa
ollut, vaatisi yhtä kattoa.
Toinen asia on kuntoutus. Me olemme lukeneet ja kuulleet, että nimenomaan
sotainvalidien kuntoutuspaikkoja vähennetään
luonnollisesti sen vuoksi, että sotainvalidien määrä vähenee. Kuitenkin
nämä paikat pitäisi saada tehokkaaseen
kuntoutuskäyttöön myös tulevaisuudessa.
Ympäristöministeriön hallinnonalalta
voi todeta, että aravalainoituksen ehdot ja aravajärjestelmän
kehittäminen ovat erittäin voimakkaasti olleet
edellisen hallituksen ja edellisen eduskunnan aikana esillä tässä salissa
ja erityisesti ympäristövaliokunnassa ja valtiovarainvaliokunnassa melkoinen
korkotaistelu käytiin. Tuolloin vastassa oli lähinnä valtiovarainministeriö ja
-ministeri Niinistö. Kuitenkin nyt olisi saatava nämä eduskunnan
esittämät kannat toteutettua, mitkä käyvät
esille sivuilla 277—278 aravalainajärjestelmän
kehittämisen yhteydessä ja nimenomaan myös
aravalainojen ehtojen kehittämisen yhteydessä.
Se, mikä liittyy tämän hetken hallituksen hallitusohjelmaan,
on aika vähäistä, mikä siinä on
luettavissa, eli nyt todellakin on syytä päästä näissä asioissa
eteenpäin, jotta ne eivät ensi vuonna olisi hallituksen
toimenpidekertomuksessa jälleen yhtenä kohtana,
vaan ne voitaisiin poistaa sieltä.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajat! Arvoisa
pääministeri! Toivottavasti ette joudu poistumaan
salista juuri nyt, koska puhun teille. Tässä hallituksen kertomuksen
sivulla 26 kerrotaan, että kertomusvuonna tulivat voimaan
ne kuntien taloutta vakauttavat toimenpiteet, jotka ovat aiheuttaneet hyvin
paljon keskustelua ennen kaikkea Pääkaupunkiseudun
kunnissa, koska näiden toimenpiteiden, joista edellinen
hallitus ja eduskunta yksimielisesti päättivät,
kokonaisvaikutus Helsingin ja muiden Pääkaupunkiseudun
kuntien talouteen oli hyvin negatiivinen. Voidaan sanoa, että se Robin
Hood -henkinen tasaus, jota haluttiin tehdä köyhimpien
kuntien hyväksi, meni överiksi.
Pääministeri Jäätteenmäki,
ollessanne vaaleissa ehdokkaana Helsingin vaalipiiristä sanoitte muun
muassa seuraavaa Iltalehdessä maaliskuun 11. päivänä:
"Helsingin tulee saada yhteisöverotuotosta nykyistä suurempi
osa." Helsingin Sanomissa maaliskuun 12. päivänä:
"Helsingin pitää saada suurempi osa yhteisöverotuotosta,
jotta se pystyy tuottamaan parempia palveluja." Ja Iltalehdessä 17.
päivänä maaliskuuta: "Kuntien yhteisövero-osuuden
lisäämisestä neuvotellaan hallitusneuvotteluissa,
ja se tietää Helsingille hyvää."
Nyt kysyn teiltä, pääministeri Jäätteenmäki: Koska
aiotte lunastaa ne lupaukset, jotka helsinkiläisille annoitte
siitä, että kertomusvuonna voimaan tullutta uudistuskokonaisuutta
korjataan siten, että se ei nykyiseen tapaan kohtelisi
kohtuuttomasti ja epäoikeudenmukaisesti Helsinkiä ja myös
eräitä muita isoja ja pienempiäkin kuntia? Olette
vappupuheessanne sanonut, että oppositio vaatii hallitusta
tilille Helsingin talouskurimuksesta, vaikka hallitus ei ole tässä suhteessa
ehtinyt tehdä vielä mitään.
Ei oppositio ole vaatinut hallitusta tilille Helsingin talousvaikeuksista, mutta
oppositio on vaatinut ja vaatii nytkin teitä tilille teidän
omista vaalipuheistanne. Kun vaalipuheissanne lupasitte, että Helsingin
osuutta yhteisöveron tuotosta lisätään,
ja kun tuosta asiasta ei ole hallitusohjelmassa mitään
tuon suuntaista, aiotteko hallitusohjelmasta riippumatta pitää kiinni
tästä vaalilupauksestanne?
Jukka Vihriälä /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen toimenpidekertomus vuodelta
2002 antaa mahdollisuuden käsitellä kaikkia politiikan
lohkoja. Mielestäni on hyvää se, että tämä kertomus
on näin ajoissa eduskunnassa nyt ja esitellään
valiokuntia varten. Tästähän tulee valiokuntien
antaa perustuslakivaliokunnalle lausuntonsa syyskuun 12. päivään
mennessä.
Arvoisa puhemies! Todella menettely aikaisempiin vuosiin verrattuna
tässä suhteessa on parantunut. Toivottavasti eduskunta
myöskin toimii edelleen sillä tavalla, että nämä kertomusten käsittelyt
nopeutuvat ja tulevat entistä paremmiksi. Tämä antaa,
niin kuin jo aluksi sanoin, mahdollisuuden myöskin poliittiseen
keskusteluun.
Haluaisin puuttua, arvoisa puhemies, maa- ja metsätalousministeriön
pääluokkaan ja niihin kannanottoihin, joita maa-
ja metsätalousvaliokunta on lausunut. Kun näitä täällä nyt
käsitellään, haluan todeta ennen kaikkea
niistä uhkatekijöistä, joita tällä hetkellä maa-
ja metsätalouden piirissä on, ei vain Suomessa,
vaan koko Euroopan unionin alueella, koska on merkittävä maatalouden
reformiuudistus tulossa. Tämä uudistus, jos se
toteutuisi, näiden pahimpien ennusteiden mukaan leikkaisi
voimakkaasti tukia ja irrottaisi myöskin tuen tilan tuotantomääristä. Mielestäni
tämä on tavattoman suuri kysymys Suomen perheviljelmäpohjaiselle
maataloudelle. Toivoa vain sopii, että meidän
hallituksemme ja myös eduskunta pystyisivät vaikuttamaan
sillä tavalla, että nämä uhkatekijät,
jotka nyt ovat ilmassa, eivät toteutuisi Suomen maatalouden kannalta.
Meillähän on niin vaikeat luonnonolosuhteet ja
siitä seuraavat kalliit tuotantokustannukset, että emme
ole kilpailukykyisiä Euroopan parhaiden maatalousalueiden
kanssa. Saattaa käydä niin, että vapaus
viljellä muuttuu käytännössä vapaudeksi
olla viljelemättä. Tämä tulee hyvinkin
helposti todeksi, jos nämä pahimmassa tapauksessa
läpi menevät.
Arvoisa puhemies! Tietenkin tämä toimenpidekertomus
vuodelta 2002 käsittelee edellisen hallituksen aikaa, ja
kritiikkiäkin voisi ja voi esittää. Haluan
vain todeta maatalouden tulevaisuuden kannalta tietyt asiat eduskunnankin
pöytäkirjoihin, ja lähinnä investointien
kannalta: miten nyt meillä suomalaisessa maataloudessa
on tulevaisuudessa mahdollisuuksia pärjätä.
Totean tässä sen, että esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla,
joka on yksi maamme vahvimpia maatalousalueita, on tällä hetkellä te-keskuksemme
maatalousosastolla maatilojen investointihakemuksia yhteensä 943
kappaletta käsittelemättä ja avustusrahaa
on jäljellä 1,7 miljoonaa euroa ja valtion lainarahaa
vähän yli 4 miljoonaa euroa, kun tarve olisi avustuksiin
yksistään Etelä-Pohjanmaan te-keskuksen
alueella 9 miljoonaa euroa ja sitten lainaan liki 25 miljoonaa euroa,
jotta kaikki nämä tukihakemukset voitaisiin hyväksyä.
Uskon, että tilanne on saman suuntainen kuin Etelä-Pohjanmaalla
myös muissa maamme te-keskuksissa, ja siinä mielessä on
tavattoman tärkeää, että nyt,
kun uusi, Anneli Jäätteenmäen hallitus tuo
ensimmäisen lisäbudjetin 23.5. — näin
on kerrottu — eduskunnalle, tässä budjetissa
löydettäisiin ratkaisuja maatalouden investointirahoituksen
parantamiseksi. Tämä on todella vakava kysymys,
ja näihin hyvin vähän tänä päivänä julkisuudessa
kiinnitetään huomiota, mutta se koskee merkittävää väestönosaa
kaikkialla maassa.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Vihriälä kiinnitti hyvin
ajankohtaiseen asiaan huomiota, nimittäin investointi-
ja lainarahojen riittämättömyyteen maataloudessa.
Tämä havainto tulee aivan erityiseen arvoon siinä katsannossa,
että sen niin sanotun lisäpöytäkirjan
mukaan koko tälle nelivuotiskaudelle olisi raamiin tulossa
lisää vain 30 miljoonaa euroa, joka ei ole yhtään
mitään, kun se ei ole yhtään
mitään Etelä-Pohjanmaankaan osalta. Tässä tilanteessa
juuri nyt vaalikauden alussa tämä on tosi vakava
asia.
Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja
Arvoisa puhemies! Haluan ed. Pulliaiselle todeta, että hänen
esittämänsä tieto ei ole oikea. Mutta
totta on se, että kun edellisten hallitusten aikana ei
ole pidetty huolta Makeran toimintaedellytysten turvaamisesta pitkällä aikavälillä,
on tultu tilanteeseen, jossa asian hoitaminen eteenpäin
tuottaa kyllä suuria ongelmia. Mutta hallitusneuvotteluissa
on pyritty siihen, että tässä asiassa
löydettäisiin kohtuullinen, toimiva ratkaisu.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä on nyt tietysti kysymys
sisälukutaidosta. Siinä yhden liuskan asiakirjassa
lukee alimpana rivinä, että 30 miljoonaa euroa,
joka vielä ehdollistetaan, lisäyksenä,
ja sillä sipuli. Mutta ehkä tämä pitää jollakin
Satakunnan kielellä lukea toisella tavalla.
Ilkka Taipale /sd:
Arvoisa puhemies! Edeltävä hallitus myös
vuonna 2002 ja nykyinen hallitus ovat luvanneet puuttua työttömyyden
kovaan ytimeen. Sekä puheenjohtaja Lipponen, puheenjohtaja
Itälä että puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki
lupasivat ilmeisesti jo viime vuonna edeltävän
hallituksen aikana ennen vaaleja ja osa heistä vaalien
jälkeenkin, että Taipale-malli toteutetaan pitkäaikaistyöttömyyden
ratkaisussa puututtaessa kovaan ytimeen.
Kukaan ei ole vielä kysynyt minulta, mikä Taipale-malli
on, ja kerran olen kahdeksan vuoden aikana ollut työministeriössä kuultavana eräässä
työryhmässä,
vain kerran, (Ed. Rossi: Se tuli kerralla selväksi!) vaikka
esitin tätä edeltävien hallitusten aikana
kahdeksan vuotta sitten ja sen jälkeen toistuvasti. Nyt
se on luvattu, ja minä kerron teille ensimmäistä kertaa,
mikä se malli on.
Se on kaksiosainen. Toinen osa tarkoittaa sitä, että 55
vuotta täyttäneet, 10 vuotta työttöminä olleet
laitetaan erillislailla eläkkeelle. Tästä on sos.dem.
puolueen yksimielinen päätös ja ammattiyhdistysliikkeestä STTK:n
päätös, yksimielisesti. Nyt hallitusohjelmassa
lukee ainoastaan, että Elmaa ryhdytään
toteuttamaan koko maassa, kun sitä ei ole toteutettu kuin
hitaasti puolessa maassa siellä sun täällä.
Tämä ei ole lupauksen mukaista.
Ja minä sanon, että on kaksi vaihtoehtoa:
toinen, että nykyinen hallitus toteuttaa edeltävän hallituksen
puheita ainakin ja tämän Taipaleen-mallin nyt,
tai vaihtoehtona on, että esitän sen kahden vuoden
kuluttua muodossa, voisivatko 57-vuotiaat — siis kahden
vuoden kuluttua — kymmenen vuotta työttöminä olleet,
ne henkilöt, jotka ovat olleet työttöminä kymmenen
vuotta, jolloin sosialidemokraateilla on ollut työministeri,
päästä kertalaakilla eläkkeelle
viimeinkin. (Ed. Laakso: Ei saa arvostella SDP:tä!) — Edeltävää hallitusta
arvostelen, en nykyistä. (Naurua)
Meillä on nyt ratkaisun avaimet itse sosialidemokraateilla.
Meillä on värisuora, tai riippuen toteutuksesta
ehkä väritön suora. Valtiovarainministeri
Kalliomäki voi yksin päättää tästä.
Vakuutusministeri Mönkäre voi yksin päättää tästä. Työministeri
Filatov ei kykene yksin päättämään
tästä, koska tämä on vakuutusasia,
mutta hän voi päättää.
Tämän ohella asiasta voisivat päättää myös puheenjohtajat,
mutta meidän puheenjohtajamme pakeni selkäni taakse,
tuonne. Itälä pakeni oppositioon ja Jäätteenmäki
pakeni salista. (Naurua) En tiedä, kuka tästä vastaa.
Eilen olin katsomassa Porissa, hyvin lähellä maatalousministeriä,
heidän yhteispalvelutoimistossaan kymmentä kaveria
taas. Heistä seitsemän pääsee
eläkkeelle. Seitsemän tuntia katsoin heitä.
Sinne on valittu 5 000 porilaisesta työttömästä 500.
Se on se kovin työttömyyden ydin, mitä Suomessa
ja Porissa on. He eivät, suurin osa, tule näkemään
työelämää, teette te hallituksessa
mitä tahansa.
Sen vuoksi tehkää tämä erillislaki.
Jos ei hallitus sitä tee, minä teen sen Tony Halmeen
kanssa, kyllä sitten tapahtuu. (Naurua) Koettakaa hiukan armahtaa
tätä porukkaa. Minua ei tarvitse armahtaa. Minä kyllä pärjään
ilman teitäkin, mutta mielelläni olen teidän
kanssanne. (Ed. Lamminen: Tony ei armahda!)
Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Taipale on aivan oikeassa siinä,
että tällä hetkellä Taipaleen-mallia
tai edes Elmaa, niin kuin tätä kauniimmin kutsutaan,
ei toteuteta sillä tavalla, että se kunnioittaisi
näitä henkilöitä, jotka ovat
joutuneet olemaan pitkään työvoimatoimiston
asiakkaina. Se kunnioitus tarkoittaa sitä, että esimerkiksi
juuri tänään viimeksi olen saanut Järvenpäästä puhelun:
Henkilö on pakotettu kurssille, työnhakusuunnitelmassa
ei ole mitään kurssia. Hän itse haluaisi kuntoutukseen,
mutta Kelalla ei kuulemma ole rahaa kuntoutukseen, ja tällainen
henkilö pakotetaan kurssille. Ja kun hän ei voinut
sinne mennä, hänet on siirretty kokonaan pois
työttömyyskortistosta, kunnes hän on
kolme kuukautta työssä tai koulutuksessa. Ilmeisesti
hän on seuraavaksi mielenterveyspotilaana, niin kuin ed.
Taipale hyvin tietää, miten näille henkilöille
käy.
Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Sen, minkä ed. Taipale värikkyydessä voittaa,
vähän hän täsmällisyydessä häviää. Nimittäin
tosiasia on, että valitettavasti Porissa on vielä 1 000
työtöntä enemmän eli yhteensä vähän
runsaat 6 000 ihmistä. Mutta ed. Taipale on myös
ehkä hieman epätäsmällinen siinä,
kun hän esittää sitä, että kymmenen
vuotta työttöminä olleet pitkäaikaistyöttömät
pistettäisiin eläkkeelle. Ed. Taipale, onko teillä minkäänlaista
käsitystä, montako tällaista työtöntä Suomessa
on? Minulla on sellainen kuva, että heitä on hyvin
vähän. Se ei auttaisi tähän
tilanteeseen.
Puhemies! Sen sijaan muun muassa viime kesänä STTK
esitti mallin, jonka mukaan pitkäaikaistyöttömät
yli 55-vuotiaat voitaisiin kaikki erillislailla pistää eläkkeelle.
Minun mielestäni tutkimisen arvoinen asia on esimerkiksi
55-vuotiaat kaksi vuotta työttömänä olleet.
Voiko joku meistä kuvitella, että avoimilla työmarkkinoilla nämä ihmiset
enää työllistyvät? Se olisi
hallituksen etu. Se olisi näiden ihmisten etu. Se olisi kaikkien
suomalaisten etu.
Lopuksi, puhemies, Elma-malli todella on hyvin hidas. Viime
vuonna Elma-mallilla eli Taipaleen-mallilla, jota nimeä käytetään,
1 500 ihmistä pantiin eläkkeelle. Kun
ed. Taipale esimerkiksi vietti koko eilisen päivän
Porissa, hän sai seitsemän ihmistä eläkkeelle.
Veikkaanpa melkein, ed. Ilkka Taipale, että aikamoinen
lasku kuitenkin siitäkin tulee. Eli kyllä meidän
pitää löytää myöskin
halvempia keinoja tämän asian ratkaisemiseen.
Outi Ojala /vas (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Me olimme tänään
molemmat puhemiehen kanssa Helsingin työttömien
10-vuotisjuhlassa Karhupuistossa. Tapasin siellä työttömän,
joka on graafiselta alalta joutunut työttömäksi
90-luvun alussa, ollut siitä saakka työttömänä,
toki työllistettynä useampaan otteeseen kunnan
taholta ja milloin mihinkin. Hän on erittäin työhalukas
52-vuotias. Minä en usko, että hänen
kohdallaan Taipaleen-malli tai Elma olisi oikea.
Täytyy ottaa huomioon, että täytyy
olla työkyky tai työkyvyn heikentyminen, täytyy
ottaa huomioon työttömyysjakso ja myös
ikä, nämä kolme tekijää.
Meillä on paljon työhaluisia ihmisiä, jotka
olisivat valmiita työhön, mutta joita ei työllistetä.
Työnantajat eivät työllistä sen
ikäisiä. Häntä ei ole myöskään
haluttu lähettää uudelleenkoulutukseen.
Graafiselta alalta putosi aikoinaan teknologian myötä hirvittävä määrä työpaikkoja.
Häntä ei ole työllistetty. Minä joudun häpeämään
kyllä Helsingin työvoimatoimistojen puolesta,
että tällaisen on annettu tapahtua. Minä ajattelin
paneutua tämän henkilön asiaan. Yli kymmenen
vuotta häntä on hyppyytetty. Hän on tähän
asti onnistunut pysymään ansiosidonnaisella päivärahalla.
Nyt kolmen viikon kuluessa hän on tipahtamassa ansiosidonnaiselta
ja mitään työtä ei ole tarjolla.
Samalla väitetään, että Helsingissä on
myös hirvittävä työvoimapula
tietyillä aloilla.
Virpa Puisto /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluan myös hieman tarkentaa näitä taustalukuja.
Tiedossa olevat luvut ovat noin 120 000 pitkäaikaistyötöntä,
jotka ovat vaikeasti työllistettäviä.
Heistä varmasti tämä ed. Elon esittämä 6 000,
jotka kuuluisivat tämän ohjelman piiriin, on oikea
luku.
Korjaisin myös sitä, etteikö mitään
ole tehty. Sosialidemokraattien johdolla on esimerkiksi aloitettu
Kansaneläkelaitoksen piirissä pitkäaikaistyöttömien
55 vuotta täyttäneiden elinolojen ja fyysisen
ja psyykkisen tilan kartoitus ja kuntoutus, johon myös
alkoholistit on otettu mukaan.
Se, että näitä ei ole arvostettu,
niitä ei ole viety tarkoitetulla tavalla läpi
eikä hyödynnetty, on tämän hallituksen
haaste, että nämä olemassa olevat tiedot
haravoidaan yhteen ja hyödynnetään Elma-ohjelman
toteutumiseksi.
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Minä en pidä tästä sävystä,
jossa työttömiä pistetään
ja pannaan eläkkeelle. Minusta tässä on
nyt jotain kummallista asennetta, jossa niin kuin karjalaumaa joku
ylhäältä päin katselee ja pistää ja
panee johonkin siulaan tätä porukkaa ja tuota
porukkaa. Jos haluaa, jos selvästi todetaan tarve, se on
asia erikseen.
Pitää muistaa sekin, että näille
pitkäaikaistyöttömille tuleva eläke
on äärimmäisen pieni. Siellä on
kuitenkin toimeentulotuki se, jolla kuitenkin joudutaan elää kitkuttamaan.
Kyllä sen kuntouttavan työtoiminnan ja semmoisen
mukaanvetämisen yrityksen pitää aina
olla kuitenkin ensimmäinen ja ehdottomasti se, mistä lähdetään.
Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ymmärrän ed. Taipaleen tuohtumuksen
siitä, jotta hänen malliaan on väärin
lanseerattu. Onko tämä ollut sitten mini-Taipale,
jota on sovellettu? Osin olen ed. Taipaleen kanssa samaa mieltä siitä,
jotta jos on toistuvaistyötön, pitää antaa
mahdollisuus jäädä eläkkeelle.
Mutta ongelma on siinä, jotta kun vakuutusyhtiöt
tekevät päätöksiä,
ne eivät välttämättä ota huomioon
sitä, vaikka ihminen olisikin työkyvytön.
Yksi hyvä esimerkki on tapaus Lieksasta. Se on nyt kolmannen
kerran ollut jossakin seulonnassa, niin sanotun Taipaleen-mallin
mukaisessa seulonnassa, mikä on väärin
sanottu, mutta nyt ilmeisesti hän on saanut semmoiset paperit,
jotta näyttäisi olevan mahdollista jäädä eläkkeelle.
Kyse on siitä, jotta pitäisi kehittää myös
järjestelmää, jotta eläkelaitokset
joutuvat vakavammin katsomaan sen, jotta mikä on henkilön
tilanne. Se maksajan rooli on liian kova siinä hommassa.
Siinä pitäisi olla puolueeton elin, joka päättää siitä,
onko tällä ihmisellä semmoinen työkyky,
jotta hän ei enää pysty työhön,
ja tekee raa’an päätöksen ja
vakuutusyhtiö maksaa. Nyt ihmistä pompotetaan.
Vakuutusyhtiö katsoo ja vakuutusyhtiön lääkärit,
että ei tämä ole vielä oikeutettu
työkyvyttömyyseläkkeelle, ja pompottaa,
ja ihminen valittaa ja valittaa, ja useampi nuukahtaa siinä ja
kuolee pois eikä saa koskaan eläkettä.
Ilkka Taipale /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Elo kysyi määriä.
Helka Hytti Kansaneläkelaitoksesta on laskenut, paljonko
maksaisi yhteiskunnalle, jos 55-vuotiaat 10 vuotta tai 8 vuotta
tai jopa vain 5 vuotta työttömänä yhtäjaksoisesti
tai tietystä ajasta lähtien olleet ihmiset pääsisivät
kertalaakilla eläkkeelle. Summa oli erittäin pieni.
Laskelmassa oli pieniä virheitä, koska hän
laski työeläkkeet liian suuriksi. Mutta merkittävä tieto
oli: Se perussumma, joka saattoi olla 15 miljoonaa euroa, puoliintui viiden
vuoden aikana, koska porukka kuolee ja osa pääsee
vanhuuseläkkeelle. Niin raihnaista se on.
Korostan myös muille kansanedustajille: En vastusta
Ip-projektia, en vastusta kuntouttavaa työtoimintaa. Ne
kaikki voidaan tehdä, mutta minä puhun sellaisesta
sopimuksesta, jonka kolmen suurimman puolueen puheenjohtajat julkisuudessa
ovat vannoneet minun nimiini. Minä kerroin, mitä he
ovat silloin vannoneet, ja silloin se pitää toteuttaa,
tai sitten kansa ei luota. Kahden vuoden kuluttua kuitenkin tulee
kymmenvuotisjuhla siitä, kun sosialidemokraatit olisivat voineet
päättää asian yksinkin.
Minä toivon, että kunnia annetaan tälle
porukalle, joka on kymmenen vuotta ollut työttömänä.
Sari Sarkomaa /kok:
Arvoisa herra puhemies! Tässä käydyssä keskustelussa
on tullut hyvin ilmi se, että kaikki keinot on käytettävä,
jotta uusia työpaikkoja saadaan. Siksi hieman hämmästelenkin
sitä, että hallitus on ohjelmassaan luvannut selvittää sitä,
että yhteisöveron tuotto vietäisiin pois
kunnilta. Se ei missään nimessä ole sen
suuntainen toimenpide, mitä toivotaan. Päinvastoin
se vähentää kuntien työtä,
vähentää kannustavuutta tuottaa uusia
työpaikkoja kuntiin.
Arvoisa herra puhemies! Ryhmämme puheenjohtaja tässä esitti
kysymyksen pääministerille, joka oli vielä silloin
salissa, kun kysymys esitettiin. Jäinkin kaipaamaan vastausta
siihen, miten hallitus lunastaa Pääkaupunkiseudulle
annetut lupaukset. Vetoan todellakin hallitukseen siinä, että kun
olette esittäneet selvitysmiestä selvittämään
Pääkaupunkiseudun ongelmia, niin ei, emme me halua
selvitysmiestä, vaan se, mistä puhuttiin ennen
vaaleja, että Pääkaupunkiseudun neuvottelukuntaa
lähtisi vetämään itse pääministeri,
mielestäni näiden kaikkien lupausten ja puheiden
jälkeen olisi vähintäänkin kohtuullista,
ja toivon todellakin, että jossain vaiheessa pääministeri
Jäätteenmäellä on mahdollisuus
ja aikaa jäädä saliin ja vastata näihin
kysymyksiin. (Ed. Rossi: Miten tämä liittyy toimenpidekertomukseen?)
Arvoisa herra puhemies! Toimenpidekertomuksessa haluan yhteen
asiaan kiinnittää huomiota. Viime vaalikaudella
kävimme todella perusteellisen ja todella kipeästi
kaivatun keskustelun lasten, nuorten ja perheiden asemasta hallituksen
selonteon kautta. Samoin myös tästä asiasta
esitettiin välikysymys. Kun valtioneuvoston selonteko oli
käsitelty, niin sosiaali- ja terveysvaliokunta päätyi
kahteen ponteen, siihen, että palveluihin panostetaan,
aivan oikein, mutta myöskin siihen ponteen, jossa todettiin,
että hallitus ryhtyisi toimenpiteisiin parantaakseen lapsiperheiden
toimeentuloa sitomalla lapsilisät indeksiin niiden ostovoiman
turvaamiseksi. Tämän ponnen me hyväksyimme
täällä kaikki yksimielisesti ja totesimme
todellakin, että monet sosiaalietuuksista on sidottu indeksiin,
ja ennen kaikkea huomasimme sen, että lapsiperheiden köyhyys
on todellakin Suomessa lisääntynyt. Tässä vaiheessa
haluan kyllä vakavasti vedota hallitukseen siinä,
että tämä ponsi täältä hoidettaisiin pois,
tämä asia toteutuisi ja todellakin, kuten eduskunta
on yksimielisesti esittänyt, lapsilisät sidottaisiin
indeksiin. Se olisi mielestäni myöskin vähintään
kohtuullista, mitä voitaisiin tehdä sen pitkän
keskustelun, niiden puheiden, jälkeen, mitä lapsiperheiden
tilanteesta käytiin viime vaalikaudella.
Aivan lopuksi haluan vielä vedota hallitukseen siinä,
että tuo lapsilisämalli, missä vain suositaan
yhden lapsen perheitä, vain yhden lapsen lapsilisää korotetaan,
mielestäni on täysin väärä signaali
tässä suomalaisessa tilanteessa, tässä yhteiskunnallisessa
tilanteessa, missä me toivomme todellakin, että lapsia
syntyisi, ja toisaalta haluamme juuri kiinnittää huomiota
siihen, että köyhyys ennen kaikkea monilapsisissa
perheissä lisääntyy. Toivon, että tätä hallitusohjelmakirjausta
hallitus vielä tarkkaan miettii uudestaan.
Ed. Liisa Jaakonsaari merkitään
läsnä olevaksi.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa puhemies! Ihan muutama sana täältä edestä koskien
lähinnä työministeriön hallinnonalaa.
Meillä on ollut se ongelma jo useita vuosia, jotta
työllisyysvaroja jää käyttämättä.
Tässä kertomuksessahan todetaan, jotta tässä on
ryhdytty toimenpiteisiin ja pyritään kehittämään
järjestelmiä, jotta ne rahat tulisivat tarkemmin
käytetyiksi. Tämä on siinä mielessä ikävä asia,
kun katsoo näitä monia seutukuntia, että siellä kuitenkin työttömiä on
hirveän paljon, ja ongelma tietysti syntyy siitä,
jotta kunnat ovat vetäneet työllistämismääriä pois
sieltä, varoja kanssa tietysti siltä osin. Sitten
kun ei valtion puolella ole olemassa, paitsi Itä-Suomessa
meillä ainakin osin on vielä tukityöllistämistä mahdollista
harrastaa myös valtion puolelta, koska siellä on
erinäköisiä tutkimuslaitoksia, niin siinä on
käynyt niin, jotta sitten ei ole paikkoja työttömille
ollut. Jos katsoo Pohjois-Karjalaakin, niin useampina vuosina palautettiin
miljoonia, mikä tuntui hurjalta. Viime vuonna taisi olla
jopa Keski-Suomi, mistä palautettiin. Minusta tähän
pitäisi erityisesti paneutua sillä tavalla, jotta
näitä kynnyksiä ja esteitä poistetaan,
jotta niitä varoja voidaan käyttää vähän juohevammin.
Nyt kun ne on jollekin momentille laitettu, niin sitten se paikallinen
taho ei pysty sitä käyttämään
vaan aina joutuu palauttamaan rahat ja saamaan sitten lisää keskushallinnon
tasolta. Nämä esteet pitäisi poistaa.
Toinen ongelma tässä on sen tyyppinen, miten
jatkuu rahoitus toisen vuoden puolelle. Jos joku hanke aloitetaan,
pitäisi tietää, jotta se jatkuu, rahaa
riittää seuraavalle vuodelle kanssa, koska tässä semmoista
siirtomäärärahasysteemiä ei
ole paikallistasolla olemassa. Tämä on yksi seikka,
joka on saatava kuntoon. Ei ole mitään järkeä siinä,
jotta meillä on työttömiä, mutta samanaikaisesti
niitä rahoja ei osata käyttää,
jotka on tarkoitettu näiden työttömien
syrjäytymisen ehkäisyyn.
Sitten Taipaleen-mallista. Siinä mielessä jo vastauspuheenvuorossa
totesin, jotta ymmärrän ed. Taipaleen tuohtumuksen
siitä, kun tässä on vengattu hänen
malliaan sillä tavalla, että ei ole Taipaleelta
itseltään kysytty hirveän paljon, mitä se
tarkoittaa. Toisaalta olisin kyllä odottanut, jotta tästä mallista,
joka on nyt Elma — siinä mielessä ymmärrän
kyllä Taipaleen tuohtumuksen kanssa, kun tästä on
tullut Elma ja Taipale on sentään raavas suomalainen
mies — olisi voitu tehdä vaikka Ilta ennemmin,
jolloin siinä olisi ollut Ilkka Taipaleen malli. Se olisi
kuvastanut sitä, että sitten kun alkaa olla lähellä kuuttakymppiä,
niin ilta alkaa ainakin sarastaa, jos ei vielä olla iltaiässä.
Tässä odotan kuitenkin nyt itse, onpa sen
mallin nimi mikä hyvänsä, jotta ihan
niin kuin todellisesti käydään läpi
se, jotta mikä näiden ihmisten työkyky
on ja mahdollisuus saada työtä. Se on myös
alueellinen kysymys. Nimittäin jos katsoo Helsingin seutua
tai vertaa joitain laita-alueita, Pohjois-Suomen alueita, jopa osin
Keski-Suomeakin, niin monessa paikassa ei ole semmoisia mahdollisuuksia
edes sijoittua. On mahdottomuus odottaa, jotta tämmöinen
55—60-vuotias ihminen rahtautuisi tänne Pääkaupunkiseudulle, tänne
Ruuhka-Suomeen, töihin.
Se tiedetään ensinnäkin, jotta eivät
täälläkään firmat,
ainakaan isommat firmat, ota töihin peläten sitä,
jotta tässä tulee tulevan ajan eläkkeenmaksumahdollisuus
taikka -velvoite. Hallitusohjelmassa todetaan, että näitä kynnyksiä tullaan poistamaan
siltä osin, mutta niin pitkään kuin olen
ollut työelämässä olen muistanut
aina, jotta tätä kynnystä poistetaan,
mutta sitä ei ole koskaan todellisuudessa onnistuttu poistamaan.
Itse olen sitä mieltä, että välttämättä isoilta
firmoilta ei sitä maksuvelvoitetta pidä poistaakaan,
koska se johtaisi ihan hulluun tilanteeseen, jolloin potkittaisiin
ihmisiä, kun alkaa yli viisikymppiseksi päästä,
yhä enemmän eläkkeelle. Koska tällä hetkellä jos
yli 500 henkilöä jossakin firmassa on töissä,
niin se firmahan joutuu maksamaan tulevan ajan oikeuden, jos tämä ihminen
vaikka jää työkyvyttömäksi
tai työttömyyseläkkeelle tai mille hyvänsä ja
se on viimeinen työnantaja. Pienempien, alle 50 hengen
firmojenhan, pikkufirmojen, ei tarvitse maksaa enää sitä tulevan
ajan eläkeoikeutta. Sen takia minusta näillä isoilla
firmoilla pitääkin olla tämä velvoite,
koska sillä ainakin vähän jarrutetaan
tätä ikäsyrjintää,
joka on vaarana.
Sitten yhdistelmätuesta sen verran, se kuuluu tähän
samaan työministeriön hallinnonalaan. Siitähän
tehtiin semmoinen päätös valiokunnassa, joka
tuli sitten eduskunnan tahdoksi tässä ja hallituksen
kertomuksessa todetuksi, että tässä seurataan
tämän yhdistelmätuen käyttöä ja
sitä, kun sitä pidennettiin kahteen vuoteen, ja
että vuoden 2003 loppuun mennessä on laadittava
tästä selvitys, miten tämä järjestelmä on
toiminut. Itse odotan, jotta nyt kun tämä selvitys
tehdään ja uusia toimenpiteitä tässä ryhdytään
katselemaan, niin kyllä meinaan, että kaiken työn,
myös yhdistelmätukityön, pitää olla
sellaista, että se kerryttää koko sen
ajan työssäoloehtoa, minkä ihminen siinä toimenpiteessä on.
Ei ole nimittäin mitään järkeä siinä,
jotta tässä pikkuhiljaa eri tukimuodoilla tai
työllistämismuodoilla murennetaan tätä työarvoa.
Tämä on minun evästystäni tähän
keskusteluun siinä mielessä, että odotan
hallitukselta esityksiä, joissa kaikki työ, yhdistelmätukityö tai
työharjoittelu, olisi samanarvoista työssäoloehdon
kertymisen osalta.
Tässä muutama kommentti tästä kertomuksesta.
Ed. Hannu Hoskonen merkitään
läsnä olevaksi.
Rakel Hiltunen /sd:
Arvoisa puhemies! Kun tätä hallituksen toimenpidekertomusta
katselin, niin mietin, että vielä neljä viisi
vuotta sitten olisi ollut mahdollista kuntatalousosaan kirjoittaa väliotsikko
"Menestyvä Helsinki", mutta tämän toimenpidekertomuksen
kuntaosuuden väliotsikko voisi olla "Menehtyvä Helsinki".
Ja kun kuuntelin tuossa ed. Zyskowiczin yhteenvetoa ja analyysiä nyt
uuden hallituksen ohjelmasta, niin jos hallitus ei konkretisoi niitä selvityksiä ja
lupauksia, joita on annettu, niin arvioisin, että ensi vuonna
tähän aikaan kun hallituksen toimenpidekertomusta
käsitellään, niin väliotsikko
voisi olla "Menehtynyt Helsinki".
Nyt nimittäin on tilanne niin vakava, että Helsingissä otetaan
lainaa kaksi kertaa sen verran kuin valtio ottaa lainaa ja työllisyyttä emme
voi parantaa kunnan toimin, vaan 40 prosenttia muun muassa investoinneista
joudutaan vähentämään. Uuden
hallituksen tavoitteita peruspalveluiden parantamisesta emme voi
toteuttaa, vaan joudumme purkamaan jo olemassa olevia hyviä palveluita.
Kun täällä vähän vauhdikasta
keskustelua on kuultu ja verrattu entistä hallitusta ja
pääministeriä nykyiseen, niin minä sanoisin
omalta osaltani, että entisen, nyt toimenpidekertomuksen
antaneen hallituksen pääministerin ja uuden pääministerin
ero on siinä, että edellisen hallituksen pääministeri
ei Helsingissä luvannut mitään. Ja taas
uusi pääministeri on luvannut paljon.
Outi Ojala /vas:
Arvoisa puhemies! Ajattelin puuttua erääseen
kohtaan hallituksen toimenpidekertomuksesta vuodelta 2002. Asiahan
on tietysti niin, että vanha hallitus, Lipposen toinen hallitus,
jätti tämän toimenpidekertomuksen tai hyväksyi
sen huhtikuun 4. päivänä, taisi olla
tasavallan presidentin esittelyssä. Tietysti ne teot ovat
edellisen hallituksen, mutta koska kuitenkin edellisestä hallituksesta
on puolueita myös uudessa hallituksessa, niin mielestäni
on syytä puuttua erääseen hyvin kipeään
asiaan.
Täällä todetaan sosiaali- ja terveysministeriön pääluokassa
osassa 3 työttömyysturvan peruspäivärahan
tasosta seuraavaa, elikkä täällä todetaan,
miten vuoden 2002 aikana maaliskuun alusta nostettiin työmarkkinatuen
ja peruspäivärahan tasoa noin 5 markalla ja vuoden
alustahan oli jo tehty nämä indeksitarkistukset
elikkä vuonna 2002 yhteensä peruspäiväraha
ja työmarkkinatuki nousi vanhoissa markoissa puhuttuna
8 markkaa 27 penniä, eli 1 euro 39 senttiä. Tämähän
tehtiin todella aikamoisen kädenväännön
jälkeen. Hyvin moni, ainakin edellisen eduskuntakauden kansanedustaja,
muistaa, kuinka vaikean prosessin jälkeen tämä jouduttiin
toteuttamaan, kun kokoomuksesta silloinen ministeri Niinistö oli
sitä mieltä, että työmarkkinatukea
ja peruspäivärahaa voidaan kyllä nostaa,
mutta se pitää irrottaa ansiosidonnaisesta sosiaaliturvasta
ja ansiosidonnaisesta työmarkkinatuen työttömyysturvasta,
ja vastaavasti sitten sosialidemokraatit eivät tietenkään
tätä halunneet, ei myöskään
vasemmistoliitto, mutta me halusimme joka tapauksessa, että sitä korotetaan,
ja monen väännön jälkeen tämä korotus
saatiin aikaiseksi. Mutta nyt sitten todetaan, että kun
viime vuonna se korotus on tehty, asia ei enää anna
aihetta toimenpiteisiin. Tämähän näkyy
nyt sitten myöskin uuden hallituksen ohjelmassa, elikkä siellä ei
ole näitä korotuksia luvassa. Eräisiin
muihin minimietuuksiin kyllä on luvattu tämän
eduskuntakauden aikana korotuksia. Minä voin kuitenkin todeta
jo tässä yhteydessä eduskunnan pöytäkirjaan,
kun edellinen hallitus oli sitä mieltä, että asia
ei enää anna aihetta toimenpiteisiin, niin opposition
puolelta tämä kyllä antaa aihetta toimenpiteisiin.
Eli voin luvata, että meiltä tulee näitä esityksiä.
Haluan ihan muistuttaa myös, että nämä ovat tietysti
aika pitkiä prosesseja monasti eli eduskunta hyväksyi
jo vuonna 97 eli siis Lipposen ykköshallituksen aikana
yksimielisesti ponnen, jossa haluttiin nimenomaan, että työttömyysturvan
peruspäivärahan tasoa korotetaan. Siinä haluttiin
myöskin, että verotusta muutetaan siten, että peruspäivärahalla
elävät työttömät eivät
joutuisi turvautumaan toimeentulotukeen kuin poikkeustapauksissa.
Tämä loppuosa ainakin on toteutumatta, mutta
siis tämä ensimmäinen osa, tasokorotus,
saatiin sitten Lipposen toisen hallituksen aikana. Nyt jos pahaa
pelkään, voi käydä niin, että vaikka
kuinka nyt eduskunta ja toivottavasti sosiaali- ja terveysvaliokuntakin
kiinnittää tähän asiaan huomiota,
kun se antaa hallituksen toimenpidekertomuksesta oman lausuntonsa,
niin vaikka se esittäisikin yksimielisesti jälleen
tätä, niin saattaa jopa käydä niin,
että korotukset tulevat vasta seuraavan hallituksen aikana.
No, miksi siis jankkaan tätä asiaa täällä?
Se johtuu siitä, että hyvin monet, hyvin, hyvin
monet sosiaalipolitiikan tutkijat ovat varoittaneet meitä päättäjiä siitä,
että liian alhainen perusturvan taso johtaa siihen, että yhä useampi
ihminen syrjäytyy, ja me tiedämme kaikki, että jos
ihminen syrjäytyy eikä näe minkäänlaista
tulevaisuutta edessään, niin silloin tietysti
yhteiskunnallinen vakaus uhkaa sitä kautta järkkyä.
Eli jos sellainen kehitys jatkuu, että yhä suurempi
osa jää sinne minimitoimeentulon pariin ja viimesijaisen
toimeentulon varaan, toimeentulotuen varaan, niin se ei kyllä kannusta
todellakaan ihmisiä yrittämään
omaa panostaan, jos yhteiskunta ei omaa vastuutaan kanna.
Toivon, että siitä huolimatta tämä uusi
hallitus suhtautuu nyt vakavasti myöskin köyhyyteen ja
syrjäytymiseen eikä usko hyväuskoisesti
niin, että ansiosidonnainen turva on ainoa köyhän
ystävä. Se on tietysti hyvä, jos näin
on, että ansiosidonnaiselle on mahdollista päästä tai
sillä pysyä, mutta kuten jo aikaisemmin totesin
esimerkin valossa, aivan liian suuri osa ihmisistä joutuu
peruspäivärahalle ja sitä kautta myöskin,
jos se jatkuu monta vuotta, niin kuin jokainen meistä tietää,
se johtaa syvään köyhyyteen ja syviin
toimeentulovaikeuksiin.
Risto Kuisma /sd:
Arvoisa puhemies! Kiitos ed. Taipaleelle, että hän
sai aikaan keskustelua tässäkin yhteydessä tärkeästä asiasta,
työttömyydestä. Hallituksen toimenpidekertomuksessahan
kyllä työministeriön osalta on paljon
kerrottu erilaisia ja erisuuruisia toimenpiteitä, joilla tähän
työttömyysongelmaan on puututtu. Joka tapauksessa
tulokset eli se, että meillä työttömyys
on näin suurta, osoittavat, että nämä toimenpiteet,
mitä viime vuonna tehtiin ja aikaisemmin, eivät
ole olleet riittävät. Kun itse oikeastaan tämän
työttömyyskysymyksen takia ammattiyhdistysuran
jälkeen ajauduin kansanedustajaehdokkaaksi, olen tietysti
erityisen tarkkaan seurannut työttömyyskuviota,
työttömyyskeskustelua.
Minusta meillä Suomessa liikaa uskottiin, liian pitkään
ja osa uskoo vieläkin, että suhdanteet ja ajan
paraneminen ja niin sanotusti markkinat, normaali talous, hoitavat
aikanaan työttömyysongelman pois. Vasta aivan
viime vuosina on enemmälti nähty, mikä se
todellinen ongelma on. Itse jo esitin ammattiyhdistysjohtajana,
että kyllä passiivisesta työttömyysturvan
maksamisesta pitäisi siirtyä sellaiseen järjestelmään,
jossa hyvinkin lyhyen ajan jälkeen työttömille
osoitettaisiin tavalla tai toisella työtä. Eli
passiivisesta työvoimapolitiikasta siirryttäisiin
aktiiviseen.
Tällainen ajatushan ei ammattiyhdistysliikkeessäkään
saanut, tai sai, kannatusta, mutta ei riittävästi,
eikä siihen ole vieläkään menty.
Monessa muussa maassa, joissa on samanlaisia ongelmia, tällaiseen
aktiiviseen työvoimapolitiikkaan mentiin 90-luvun puolessa
välissä ja sen jälkeen. Tulokset ovat
olleet hyviä. Meillähän ei vieläkään
siihen ole menty. Ilmeisesti suurin syy on ollut, että etujärjestöt
ovat enemmän ja vähemmän sitä erilaisista
syistä vastustaneet ja nähneet väärin,
että siinä yritetään työttömyysturvajärjestelmää romuttaa.
En puhu nyt pelkästään rahasta — sitäkin
menee aika paljon, voi sanoa, hukkaan tässä meidän passiivisessa
työttömyysturvajärjestelmässämme — vaan
siitä, niin kuin kaikki tutkimukset osoittavat, että pitkäaikaistyöttömistä valtaosa
syrjäytyy.
Siis he menettävät työkykynsä,
he menettävät ihmisarvonsa. Heistä tulee
syrjäytyneitä, eivät he kykene enää työhön.
Kyllä osa pitkäaikaistyöttömistä kykenee
säilyttämään kuntonsa, heillä on
jokin harrastus. Tunnen sellaisia, jotka juoksevat 5—10
maratonia vuodessa ja ovat työttöminä.
Joku kalastaa intohimoisesti, joku pelaa shakkia, joku hakkaa puita.
Jos on tällainen hyvä harrastus, siinä säilyy
vireys ja normaali ihmisen elämä, mutta enemmistö enemmän
ja vähemmän raunioituu ja syrjäytyy,
eivätkä kaikki ole vanhoja ja keski-ikäisiä.
Siellä on myös nuoria mukana.
Tällaista menetystähän ei voi millään
rahalla mitata, ja sellainen menetys on jo pitkälti tapahtunut.
Tässä on menty kymmenen vuotta taaksepäin.
Jos esimerkiksi 93, 94 tai 95 olisi ruvettu jotain tekemään,
nämä menetykset olisivat olleet aika paljon pienempiä.
Mutta koskaanhan ei tietysti ole myöhäistä,
vaikka eräiden yksilöiden osalta ehkä on
myöhäistä. Tämmöisten
yksilöiden, jotka ovat työkykynsä menettäneet
ja ovat suhteellisen iäkkäitä, lähellä eläkeikää,
osalta tietysti Taipaleen-malli on inhimillinen. Ei se heidän
elämäntilannettaan paljon muuta, mutta onhan se
kunniallisempaa olla eläkkeellä kuin olla työttömyysturvan
varassa. Sinänsähän elintaso ei monestikaan
näillä henkilöillä siitä miksikään muutu
eivätkä ongelmat poistu.
Mutta on täysin väärin ajatella,
että Taipaleen-malli sinänsä voisi tätä suurta
ongelmaa pelkästään hoitaa. Sen voisi
hoitaa vain se, että ihmisille osoitetaan työtä.
On monia tapoja. On sellainen entinen tapa, velvoitetyöllistäminen,
joka voitaisiin palauttaa nykyaikaisessa muodossa. Sitten on erilaiset
sosiaaliset yritykset, kuntouttava työtoiminta jne. Siis
niillekin ihmisille täytyy tämän yhteiskunnan
tarjota työtä, jotka eivät ole niin päteviä,
osaavia, että markkinat heidät kelpuuttaisivat.
Ei meillä ole heidänkään työpanostaan
varaa hukata, eikä ketään ihmistä voi
minusta tuomita elämään, jossa ei ole
mahdollista työn kautta toteuttaa itseään.
Tämä näkökulma on unohtunut
hyvin pitkälle työllisyyskeskustelussa.
Meidän työllisyyspolitiikkamme on aika perinteistä.
Ed. Taipale sanoi, että häntä ovat työvoimaviranomaiset
kuulleet kerran. Minua eivät ole kuulleet kertaakaan, ja
kuitenkin minä olen kirjoittanut ja puhunut satoja kertoja
ja esittänyt ratkaisuja eri ongelmiin. No, minähän
olin tuossa muutaman vuoden asianomaisen valiokunnan jäsenenäkin,
ja tietysti eduskuntapuheet tulevat varmasti muutenkin tietoon.
Mutta kyllä kaiken kaikkiaan työministeriössä ehkä pitäisi
enemmän olla vapautta ja vähemmän ennakkoluuloja ja
pitäisi ehkä tutkia ja yrittää näitä muitakin
kuin perinteisiä konsteja.
Myöskin nuorissa ihmisissä on paljon sellaisia,
jotka tarvitsisivat erityistoimia. Kun tässä on kerrottu
kokemuksia, niin minäkin sattumalta olin lauantaina Kankaanpäässä,
Kankaanpään A-kodissa, joka on sinänsä hieno
laitos, yli 50 vuotta vanha. Vapaa alkoholistihuolto ylläpitää ja
48 kansanedustajaa, kaksi sos.dem. kansanedustajaa, saivat aloitteellaan
sen aikaan. Kun tutustuin siihen laitokseen, niin ilmeni myös,
että siellä ne potilaat, alkoholistit tai huumeiden
käyttäjät, niitähän
alkaa nykyisin olla enemmän, ovat melkoisen nuoria. He
olivat semmoisia 20—40-vuotiaita, vain hyvin pieni osa
oli 50:n kahta puolta olevia. Ilmeni, että ongelma on siinä,
että kun nämä huume- ja alkoholiongelmaiset
saadaan kuntoutettua, he tarvitsisivat myös tällaista
sosiaalista kuntoutusta, jotta he pääsisivät
työelämään.
Tämä laitos on monia projekteja yrittänyt
ja anonut työministeriöstä rahaa, mutta
huonolla menestyksellä. Tietysti, kun kansanedustaja oli paikalla,
he tästäkin ongelmastaan puhuivat. On ihan selvää,
että tällaisten 20—30-vuotiaiden sosiaaliseen
kuntoutukseen ja siihen, että he sopeutuisivat yhteiskuntaan,
kannattaisi kyllä rahaa käyttää.
En tiedä sitten, minkä takia heidän pyrkimyksensä ei
ole menestynyt. Olen samalla tavalla, kun toimin paljon päihdetyössä,
monesti aikaisemminkin törmännyt siihen, että on
sinänsä ihan hyviä projekteja näiden
päihteistä irti päässeiden kuntoutukseen,
mutta rahoja siihen ei tahdo mistään löytyä.
Myöskin nämä, jotka näitä hankkeita
virittelevät ja anovat, ovat ihan uskottavia ja kunniallisia
tahoja, että siitäkään ei voi olla
kysymys. Ehkä siinä myös katsotaan näitä hallintoalojen
rajoja, että vain jokin Raha-automaattiyhdistys tai muu
vastaava voi tämmöisen porukan kanssa olla tekemisissä.
Mutta tietysti, jos on, niin kuin monet nuoret, koko ikänsä käyttänyt
päihteitä eikä ole normaalia elämää eikä työelämää,
siinä täytyy, vaikka päihteistä pääsee irti,
opetella koko elämä, ennen kuin voi mennä töihin,
ja se ei käy ihan niin ykskaks, ja sitä ei aina
ymmärretä tai ehkä ei ole tutustuttukaan.
Kaiken kaikkiaan toivoisi, että työministeriöllä,
ja tietysti nyt, kun hallitus on vaihtunut, uudella hallituksella
olisi ennakkoluulottomuutta käyttää Taipaleen-mallia
sopivassa suhteessa, mutta myös pureutua tähän
vielä suurempaan kysymykseen, että työtön
on työtön niin pitkään kuin
hän ei työtä saa. Se on hyvä,
että on hyvä työttömyysturva,
mutta sinänsä se ei ongelmaa ratkaise, vaan hyväkin
työttömyysturva voi johtaa työttömien
syrjäytymiseen.
Tuija Nurmi /kok:
Arvoisa puhemies! Hallituksen toimenpidekertomus vuodelta 2002
kertoo, että yliopistojen toimintamenoja on lisätty vuodesta
2000 vuoteen 2003 talousarviossa 186 miljoonalla eurolla. Lisäksi
ne rahat, jotka ovat kohdistuneet Suomen Akatemialle, kohdistuvat nyt
enemmän sinne, joten yliopistoista jää enemmän
rahaa yliopistojen omaan toimintaan. Toivonkin, että esimerkiksi
oman kotikaupunkini kohdalla, jossa toimii viisi yliopistoa, niin
sanottu Lahden verkkoyliopisto saisi oman osuutensa tästä,
niin että Lahden verkkoyliopisto saataisiin valtion rahoituksen
piiriin jatkossa.
Totean myös tyydytyksellä, että vuonna
2002 omaishoidon asema on parantunut ja saatiin lisää lakisääteisiä vapaapäiviä.
Nämä kuitenkaan tuskin ovat vielä riittäviä.
Yhteiskunta säästää miljardeja
euroja omaishoidon avulla, ja omaishoidon asemaa tulee edelleenkin
kehittää. Saatiinhan kuitenkin viime kaudella
aikaiseksi tapaturmavakuutusturva omaishoitajille.
Viimeiseksi asiaksi haluan mainita lasten parissa työskentelevien
taustan selvittämisen. Laki tuli voimaan tämän
vuoden alusta, ja olemme juuri hiljattain saaneet uutisista kuulla
siitä mielenkiintoisia selvityksiä. Asia nousi
siis yli uutiskynnyksen.
Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Täällä ed. Kuisma
puhui varsin ansiokkaasti työttömyyden kovasta
ytimestä ja ed. Taipale aikaisemmin. Haluaisin tuoda omia kokemuksiani
myöskin tähän esille. Olen ollut nuorten
työpajatoiminnassa Vammalassa hyvin aktiivisesti mukana
ohjausryhmän puheenjohtajana. Siellä aktiivisen
ja osaavan henkilökunnan ansiosta on pystytty monia nuoria
saamaan mukaan koulutukseen, jatkokoulutukseen ja työelämään,
ja se on toiminut erinomaisesti. Samalla haluaisin kiinnittää huomiota
kannustavuuselementteihin, jotka aina unohtuvat työvoimapoliittisessa
keskustelussa, ei välttämättä keskustelussa
mutta ainakin päätöksissä. Tutkimukset
osoittavat, että on erittäin tärkeätä se,
että ensimmäisten sadan päivän
aikana saadaan tapahtumaan siinä asiassa, että ei
jäädä pitkäaikaistyöttömäksi,
ensimmäisen sadan päivän aikana on kaikkein
tärkeintä, että saadaan kiinni. Ihmettelen
sitä, minkä takia aina kerta toisensa jälkeen
ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastukset
tulevat aina tyrmätyiksi, vaikka niille on olemassa selkeitä perusteita,
kuten Sailaksen työryhmäkin esitti.
Mikko Elo /sd:
Herra puhemies! Ed. Taipale sai varsin mielenkiintoisen keskustelun
alulle työttömyydestä. Meillä,
niin kuin tiedämme, on mahdollisuuksia keskustella monista
muistakin asioista, mutta haluaisin nyt kuitenkin pääasiassa
keskittyä työttömyyden torjuntaan. Kun
täällä on mainittu, että työttömyyden
kovaan ytimeen kuuluisi 120 000 ihmistä, työministeriön
mukaan tämä työttömyyden kova
ydin on kuitenkin 160 000—180 000 henkilöä.
Me tiedämme myös, että pitkäaikaistyöttömyys
ennemmin tai myöhemmin johtaa syrjäytymiseen,
ja sen takia työttömyyden kovan ytimen eli pitkäaikaistyöttömyyden
kuriin saaminen on aivan keskeistä tällä vaalikaudella.
Meillähän on aikamoinen määrä yli
55-vuotiaita pitkäaikaistyöttömiä,
joista ed. Taipale puhui. Niin kuin täällä jo
esitin puheenvuorossani sen näkemyksen, saattaa olla kyllä aika
pieni se määrä, joka yli 55-vuotiaista
olisi ollut kymmenen vuotta työttömänä.
Luulen, että he ovat siirtyneet jo muitten järjestelmien
piiriin, muun muassa eläkejärjestelmien piiriin.
En usko, että tällä ed. Taipaleen sinänsä hyvää tarkoittavalla
esityksellä olisi kovin suurta merkitystä, eli
pitäisi todella palata esimerkiksi siihen ajatukseen, jota STTK
esitti viime vuonna, että erillislailla yli 55-vuotiaat
pitkäaikaistyöttömät, joilla
tarkoitan yli kaksi vuotta työttöminä olleita,
joita olisi 35 000—40 000, voitaisiin
siirtää eläkkeelle heidän niin
halutessaan. Ed. Tennilä on aivan oikeassa siinä.
Ei pidä puhua siitä, että pistetään
tai pannaan eläkkeelle, on kysymys siitä, että ihmisellä on
myös halu eläkkeelle siirtymiseen.
Puhemies! Syrjäytymiseen vaikuttavat monet toimenpiteet.
Eräs tällainen keskeinen on ollut työssäoloehdon
muuttaminen 1990-luvun puolivälin jälkeen, jolloin
työssäoloehto nostettiin kuudesta kuukaudesta
kymmeneen kuukauteen, mikä sitten johti myöskin
ehkä työministeriön ohjeiden kautta siihen,
että yhä harvempi pääsi enää ansiosidonnaiselle
työttömyysturvalle. Viime vuonna ansiosidonnaisella
työttömyysturvalla oli enää 40
prosenttia kaikista työttömistä. Se merkitsi
valtavaa köyhtymisastetta näitten henkilöiden
keskuudessa. Itse asiassa nyt tämä työttömyysehdon
alentaminen kahdeksaan kuukauteen jo työssä oleville
on jo jonkin verran lisännyt ansiosidonnaisella työttömyysturvalla
olevien ihmisten määrää. Se
on myönteinen asia näiden yksilöiden
kannalta; se on myöskin myönteinen asia koko talouden
kannalta, koska nämä henkilöt, jotka
ovat työttöminä, varmasti suurimman osan,
jos ei kaiken, joutuvat käyttämään
palveluihin ja yleensä kulutukseen eli se vaikuttaa suoraan
kansantalouteen.
Puhemies! On myöskin keskusteltu paljon siitä,
että meillä on liian monenlaisia tukia. Nyt kun esimerkiksi
Sailaksen paperia on tutkittu, on havaittu esimerkiksi se, että nyt
pitkäaikaistyöttömät saavat
työmarkkinatukea, he saavat myöskin asumistukea,
mutta sen lisäksi he saavat myös toimeentulotukea
eli kolmenlaista eri tukea. Tässä saattaa sitten
piillä myös niitä ongelmia, joita kutsutaan
niin sanotuiksi kannustinloukuiksi, eli kun on monta tukimuotoa,
saattaa olla jokin tukimuoto, joka muuttuu sen takia, että toinen
tukimuoto paranee — tai huononee, miten tahansa.
Puhemies! Sailaksen paperissa on paljon hyvää.
Mutta sen haluan sanoa, että on aika vaikea kuvitella sitä ydintä,
joka Sailaksen paperissa on, että työmarkkinoille
työnnettäisiin lisää väkeä ja tehtäisiin
houkuttelevammaksi tässä tilanteessa, kun maassa
on 300 000 työtöntä, hakeutua
työmarkkinoille. Oikeastaan Sailaksen työryhmän ajatus
ilmeisesti on, että meillä on paljon tällaista
työhaluttomuutta, että erilaisilla toimenpiteillä,
keppiä käyttämällä,
siirryttäisiin työmarkkinoille. Itse en tähän
usko. Meillä ei ole suuressa mittakaavassa sellaista joukkoa,
joka siirtyisi työmarkkinoille, jos keppiä käytettäisiin
ja heikennettäisiin heidän toimeentuloaan erilaisten tukien
vähentämisellä.
Kyllä minun näkemykseni on se, että se,
mitä me ensisijaisesti tarvitsemme työllisyyden
parantamiseen, on kysynnän lisääminen
eli se, että ihmisten ostovoimaa lisätään
ja kysyntää lisätään.
Se on myöskin ollut, puhemies, se konsti, jolla Suomi on
nyt viimeiset ehkä puolitoista vuotta pärjännyt
paremmin kuin monet muut Euroopan maat. Niillä tuloverohelpotuksilla,
mitä on tehty, jotka ovat olleet kohtuullisia, on pystytty
kuitenkin suuren osan kansalaisista ostovoimaa lisäämään
ja tällä tavalla on pystytty myöskin
säilyttämään kohtuullisen hyvä työllisyystaso
Suomen mittakaavassa. Sehän on kaksinkertainen Ruotsiin
verrattuna, ja se ei ole hyvä kansainvälisesti
katsottuna, mutta Suomessa työttömyys ei ole lähtenyt
nousuun, niin kuin olisi saattanut odottaa, kun talouskasvu alkoi
hiipua.
Puhemies! Vielä kerran haluan korostaa sitä, että kysyntää tarvitaan,
tarvitaan ostovoimaa. Ei synny palveluihin työpaikkoja
sillä, että me yritämme vain työntää lisää työmarkkinoille
ihmisiä heikentämällä heidän
sosiaali- tai muuta työttömyysturvaansa.
Puhemies! Minun mielestäni kolme asiaa on, jotka pitää ottaa
huomioon, kun työllisyydestä puhutaan, kaiken
lisäksi, eli miten työllisyyttä voidaan
parantaa. Yksi on tietysti työn jakaminen uudelleen. Se
tarkoittaisi kokonaan uudelleen työajan jakamista. Esimerkiksi
Ranskan sosialistit toteuttivat tämän 1990-luvun
lopussa menestyksellä. Ranskan sosialistit toteuttivat
sen menestyksellä. Kaikki oikeistolaisetkin myöntävät,
että 350 000 työpaikkaa syntyi 35 tunnin työviikon
tuloksena. Nyt oikeistohallitus yrittää vähätellä sitä,
mutta se on tosiasia. Työaikaa voidaan uudelleen jakaa.
Osa-aikatyötähän käytetään
meillä, niin kuin Sailaksen paperi osoittaa, kohtuullisen
vähän, mutta en ole itse suosittelemassa osa-aikatyön
lisäämistä ainakaan pakolla. Niille,
jotka haluavat ja joille se sopii, minusta osa-aikatyö on
ihan paikallaan, mutta osa-aikatyöhän merkitsee
aina osa-aikapalkkaa ja se merkitsee myöskin osa-aikaeläkettä,
sitten kun aikanaan ihminen pääsee eläkkeelle.
Toinen tekijä, jolla työllisyyttä voidaan
parantaa, paitsi työajan uudelleenjaolla, on se, että me talouskasvun
kautta saamme lisää työpaikkoja. Nimenomaan
odotukset ovat jo pitkään kohdistuneet palvelualoihin.
Aika mielenkiintoinen on tämän päivän
Helsingin Sanomien tieto, jonka mukaan Helsingissä palvelu-
ja hoitoaloilla on kyllä merkittävästi
työpaikkoja mutta vastaavasti tuotannosta työpaikkoja
häipyy oikein todella nopeaa vauhtia tällä hetkellä.
Ollaan aika erikoisessa tilanteessa.
Puhemies! Kolmantena vielä kerran sanon, että me
tarvitsemme enemmän kysyntää, emme sitä,
että me luulemme työttömien joukossa
olevan suuren määrän laiskoja ihmisiä,
jotka eivät hakeudu työmarkkinoille, koska heillä on
liian hyvä sosiaaliturva.
Puhemies! Minun mielestäni ehkä nyt, kun uutta
hallitusohjelmaa lähdetään toteuttamaan, palvelujen
arvonlisäveron alentaminen on aivan keskeinen, ja merkittävä alentaminen,
jos me aiomme palvelualoilla uusia työpaikkoja luoda. Siihen
liittyy myöskin ruuan arvonlisäveron alentaminen,
joka oli osa myöskin Sailaksen työryhmän
paperia. Me tarvitsemme myöskin— ja väitän,
että olen tässä oikeassa — tulonsiirtoja niille,
jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa. Kuten totesin, ne siirtyvät
välittömästi kysyntään,
kulutukseen ja sitä kautta ovat myöskin luomassa
uusia työpaikkoja nimenomaan palvelualoilla.
Puhemies! En kokonaan tyrmää veronalennuksia,
mutta veronalennukset pitää ehdottomasti, tuloveronalennukset,
toteuttaa sillä tavalla, että niistä todella
pieni- ja keskituloiset hyötyvät eniten. Meidän
pitkään jatkunut järjestelmämmehän
on ollut prosentuaaliset veronalennukset, jotka ovat aina merkinneet
meille suurituloisille merkittävästi enemmän
euroja käteen kuin pienituloisille henkilöille.
Puhemies! Aivan lopuksi viime vuoden kertomuksesta haluan ottaa
esille yhden lainauksen. Ensinnäkin: "Julkisen talouden
rahoitusylijäämä suhteessa kansantuotteeseen
v. 2002 aleni alle 5 prosenttiin, mutta oli silti euroalueen korkein. Työn
verotuksen rakenteellista keventämistä jatkettiin
kertomusvuonna työllisyyden parantamiseksi, mikä ajoittui
hyvin myös suhdannepolitiikan kannalta."
Sitten, puhemies, täällä todetaan:
"Valtionvelka väheni nimellisarvoltaan noin 2,5 mrd. eurolla
vuonna 2002 ja oli vuoden lopussa 59,3 mrd. euroa. Valtionvelan
suhde kokonaistuotantoon oli kertomusvuoden lopussa noin 42 prosenttia." Nämä luvut
osoittavat sitä, että me olemme todella noudattaneet
Euroopan unionin kireintä talouspolitiikkaa. Toistan sen
kysymyksen, jonka olen aikaisemmin täällä todennut:
Onko se, että me olemme pyrkineet maksamaan mahdollisimman
paljon velkaa pois ja noudattaneet kireää talouspolitiikkaa,
samalla ollut pois työllisyyden paranemisesta? Kun sanotaan,
että velka maksaa, puhemies, minun väittämäni
on tämän lisäksi se, että myöskin
korkea työttömyys maksaa ja vähintään
samassa mittakaavassa eli tasapaino velanmaksun ja työllisyyden
välillä pitää löytää.
Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Elo kertoi, että Suomessa tehdään
vähän osa-aikatyötä. Ei ole
kuin muutama kuukausi sitten, kun tuli tilasto, että Suomessa
EU-alueella kolmanneksi eniten tehdään osa-aikatyötä eli
pätkätöitä, olivatko siinä Portugali ja
Espanja Suomen edellä. Kyllä täällä aika
yleinen on tämä osa-aikatyön teko. Siitä tulee
osa-aikaeläke ja osa-aikapalkka jnp., kaikkia haittoja niille
ihmisille.
Kannattaisin myös sitä, että nämä yli
55-vuotiaat pääsisivät eläkkeelle
niin halutessaan. Niiden, jotka haluavat tehdä töitä,
pitää antaa tehdä.
Risto Kuisma /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen hieman eri mieltä kuin ed. Elo
verotuksen merkityksestä työllisyydelle. Kyllä minusta
Sailaksen paperissa oli hyvä nimenomaan se verotuskohta
suhteessa työllisyyteen. Vahinko, että sitä ei
ainakaan toistaiseksi niin toteuteta. Minä en usko niinkään,
että sinänsä kulutuksen kautta työllisyys
paranee. Liian monella ihmisellä on tilanne se, että se
työn nettopalkka, kun otetaan huomioon työmatkakulut ja
joku arvo vapaa-ajalle, on niin vähän suurempi
kuin se sosiaaliturva, että siinä motiivi on heikko.
Sitten taas sellaiselle työntekijälle, jonka motiivi
on heikko, ei oikein tarjota töitä, ja niitä palvelualojen
työpaikkoja ei synny. Tietysti tämä arvonlisäverokysymys
myös osittain auttaisi. Veromuutoksen pienituloisten osalta
pitäisi olla melko suuri suhteessa suurituloisiin, jotta
se tehoaisi. Kyllä tätä kautta saataisiin
tarpeellisia palveluja ja melkoinen osa työttömistä työllistyisi.
Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti vastauksena molemmille:
Ed. Kangas näytti sekoittavan kaksi asiaa eli pätkätyön
ja osa-aikatyön. Pätkätyötä meillä tehdään
varmasti, niin kuin ed. Kangas totesi, Euroopan unionin maista ehkä kolmanneksi
eniten. Mutta osa-aikatyön osalta me olemme kyllä ilmeisesti
maa, jossa neljänneksi vähiten tehdään osa-aikatyötä.
Kerran vielä: En suosittele osa-aikatyön lisäämistä.
Mutta jos ja kun sitä halutaan tehdä, minun mielestäni
se sopii tietyissä tilanteissa, mutta Sailaksen paperissa
mennään vähän liian pitkälle
tässä. Se osoitetaan ikään kuin
parhaaksi keinoksi, ehkä. Todettakoon, että Hollannissa
40 prosenttia työvoimasta tekee osa-aikatyötä ja
Hollannissa on hyvä työllisyys.
Ed. Kuisma, verotuksen alentamisella nimenomaan pystytään
lisäämään kulutusta. Mutta mitä verotusta
alennetaan ja miten, sehän on tällainen poliittinen
johtopäätös.
Puhemies! Tämä riittääkin.
Pekka Nousiainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Täällä on hallituksen
toimenpidekertomuksen osalta vuodelta 2002 käyty työllisyyspoliittista
keskustelua. Itse ajattelin jonkun sanan sanoa metsätaloudesta,
jolla on myöskin merkittävä työllistävä vaikutus.
Täällä toimenpidekertomuksessa todetaan: "Hallitus
toteutti hallitusohjelman mukaisesti Kansallinen metsäohjelma
2010:tä. Metsänhoito- ja metsänparannustöiden
kokonaismäärät pysyivät suunnilleen
edellisvuoden tasolla. Sen sijaan puun energiakäyttö nousi
nopeasti. Valtion rahoitus mainittuihin töihin on Kansallisen
metsäohjelman mukaisella tasolla, mutta muun ohella myrskytuhojen
ja puun energiakäytön tuen kasvun vuoksi varojen
kysyntä ylitti käytettävissä olevan
määrän."
Vuosi 2002 oli todella metsätalouden kannalta myrskyvuosi,
ja myrskytuhoja syntyi hyvin laajasti Itä-Suomen alueella.
Nyt metsämaakuntien osalta on ollut todettavissa se, että vuoden 2002
kestävän metsätalouden rahoituslain mukaiset
varat ovat auttamattomasti jääneet vähäisiksi
ja ne maksatukset, joita ei kyetty vuonna 2002 suorittamaan, ovat
siirtyneet tälle vuodelle ja tämä rahoitusvaje
alkaa kertaantua. Alueelliset metsäkeskukset ovat selvittäneet
tilannetta, ja vaje, joka tällä hetkellä on
tänä vuonna olemassa, on puhtaasti tilityserien
johdosta 8,5 miljoonaa euroa ja kustannusnousun aiheuttama vaje noin
miljoona euroa.
Nyt kun hallitus on lähtenyt toteuttamaan omaa työllistävää hallitusohjelmaansa,
niin myöskin metsätalous on toivottavasti siinä hyvin keskeisesti
esillä. Ennen kaikkea nyt kun laaditaan tämän
vuoden ensimmäistä lisäbudjettia, olisi
toivottavaa, että nämä rahoitusvajeet,
jotka nyt ovat päässeet syntymään,
katettaisiin tuossa lisäbudjetissa, päästäisiin
noudattamaan normaalisti Kansallista metsäohjelmaa ja ennen
kaikkea noin 1 500 työpaikkaa kyettäisiin
Itä-Suomessa synnyttämään metsätalouteen.
Näin päästäisiin myöskin
siinä tavoitteessa, mikä on nuorten metsien hoidossa
ja energiapuun käytössä, myöskin tavoitteisiin
ja tämä jälkeenjääneisyys
ei pääsisi enää kertautumaan,
vaan oltaisiin tässä ajan tasalla.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti. Ed. Satonen taas vetäisi
tämän yhden asian esiin, joka on aina tullut,
elikkä työttömyysturvan porrastamisen.
Sailaksen mallissahan esitettiin sitä, jotta työmarkkinatuki
porrastettaisiin. Aikaisemmin on tullut esille, niin kuin ed. Satonen
totesi, jotta myös ansiosidonnainen pitäisi porrastaa,
tehdä siten, että jos on pitempään työttömänä,
niin olisi pienempi työttömyysturva. Tähän
sisältyy se harha ainakin noilla seuduilla, missä itse
satun asumaan, jotta vaikka sitä kuinka porrastettaisiin
tai kokonaan työttömyysturva otettaisiin pois,
niin ei siinä yhtään työpaikkaa
tule lisää eikä se paranna yhtään
työllisyyttä vaan kunnat joutuisivat aika kovaan
ahdinkoon siinä.
Sen takia minä toivoisin, jotta myös edustajat oppositiopuolella,
kokoomuksessa, voisivat hillitä himojaan työttömyysturvan
leikkauksia kohtaan, koska nyt ainakaan hallitusohjelmassa tällä hetkellä ei
suoraan semmoisia lausuntoja edes ole olemassa, että Sailaksen
työmarkkinatukileikkauksia toteutettaisiin. Toivon mukaan
tämä jätetään kolmikantapöytään
ja työmarkkinajärjestöjen ratkaistavaksi
sillä tavalla, jotta ei väkivaltapäätöksiä työttömyysturvan
osalta tehtäisi.
Keskustelu päättyy.