Leena Rauhala /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aikaisempien lakialoitteitten yhteydessä on jo puhuttu vanhusten ja ikäihmisten palvelujen kehittämisestä, minkä yhteydessä on myös sivuttu omaishoidon kehittämistä ja nimenomaan omaishoitajien tuen kehittämistä.

Täällä eduskunnassa viime kaudella saatiin aikaan uusi laki, laki omaishoidosta. Sitä ennen ei omaishoidosta ollut lakia ollenkaan, vaan omaishoitajien asema oli sosiaalihuollon lain sisällä. Tuolta lailta odotettiin, että se toisi nimenomaan omaishoitajille sen turvan ja ne parannukset, mitä he kipeästi toivoivat. Toisaalta tämä laki, joka tuli voimaan 2006, oli useammalta eri kohdalta hyvä. Siinähän oli kaiken kaikkiaan 13 pykälää, mutta kuitenkin tämän uuden omaishoidon tukea koskevan lain soveltamisessa oli heti alkuunsa vakavia puutteita, ja siitä seurasi, että kaikki omaishoitajat, jotka täyttävät omaishoidon kriteerit, eivät kuitenkaan tulleet tämän lain piiriin. Voi sanoa, että osalla omaishoitajista, jotka olivat aikaisemmin saaneet kunnissansa omaishoidon tukea, asema jopa heikkeni.

Tässä lakialoitteessa, joka on meidän kristillisdemokraattien yhteinen lakialoite, esitämme parannusta, muutosta, aikaisempaan omaishoidon lakiin, lähinnä kahteen pykälään, 3 §:ään ja 4 §:ään. 3 § tarkoittaa sitä, että nyt nimenomaan lähdettäisiin siitä, että kaikki ne, jotka omaishoidon kriteerit täyttävät, saisivat tukea niin, että sitä semmoista kuntakohtaista eriarvoisuutta ei enää olisi vaan kaikki ne, jotka ovat saaneet tämän, sanotaanko, statuksen tai joiden kuitenkin on arvioitu hoitavan omaistaan määrätyn ajan ja olevan sillä lailla sidoksissa siihen omaishoidettavaan, saisivat tämän tuen. Toinen kohta on sitten tämä omaishoitajien terveyden tukeminen ja jaksamisen tukeminen, mikä liittyy tähän vapaapäivien määrään.

Valtiontilintarkastajat tilasivat Omaishoitajat ja Läheiset -Liitto ry:ltä selvityksen omaishoidon tilanteesta jo keväällä 2006, siis heti kun omaishoidon laki oli tullut voimaan ja oli puolisen vuotta ollut käytössä. Syynä siihen, miksi näin nopeasti, oli se, että siitä todella tuli näitä selviä viestejä, että tämä omaishoidon laki ei toimi. Tutkimuksessa selvitettiin, miten uusi laki vaikuttaa omaishoitajien asemaan ja mikä asema omaishoidon tuella on kuntien palvelurakenteessa ja miten omaishoidon tuen saajien määrän tulisi kehittyä ja onko tarjolla riittävästi sijaisapua ja jäävätkö iäkkäät omaishoitajat tai muut omaishoidon erityisryhmät vaille tukea ja miten omaishoidon tuki tulisi jatkossa rahoittaa. Näiden osien lisäksi tutkimus sisälsi asiantuntijoiden artikkeleita omaishoidon ajankohtaisista kysymyksistä.

On todella surullista, että tästä selvityksestä, tutkimuksesta, on luettavissa, että omaishoitajat kokevat epävarmuutta, turhautumista, riittämättömyyttä ja omaishoitajien ja omaishoidon tuen parissa työskentelevät viranhaltijat kokevat myös turhautumista. Omaishoitajien omista yhteydenotoista ilmenee vakava huoli yhteiskunnasta syrjäytymisestä. Siis se, mitä me täällä olemme useampaan kertaan sanoneet, että ikäihmisiä, vanhuksia, tulisi arvostaa ja erityisesti heikommassa asemassa olevia tulisi tukea ja arvostaa, ei toteudu, vaan omaishoitajat kokevat, että he ovat syrjäytymässä. Se on vakava asia. Omaishoitajien vapaapäivistä annettu asetus muistaakseni muutettiin lakipohjaiseksi 98 ja sen jälkeen sitä on muutettu muistaakseni vuonna 2002 ja sitten vielä nyt 2006. Tämä kolme päivää kuukaudessa ei ole vieläkään riittävä, kun ajattelee sitä sitoutumista ja sitä, millä tavalla omaishoitajat, useammatkin, joutuvat tekemään työtä 24 tuntia vuorokaudessa. Tässä lakialoitteessamme esitämme, että tätä vapaapäivien määrää lisättäisiin niin , että vapaapäivä olisi viikottainen. Kun meillä työssäolijoilla on kaksi vapaapäivää viikossa, niin miten voisimme ajatella, että me jaksaisimme tai moni työntekijä jaksaisi, jos on 24 tuntia vuorokaudessa kiinni työtehtävissä ja sitten ei saa edes viikottaista vapaapäivää? Näen, että omaishoitajat ovat tämän ansainneet kaikella sillä työllä, mitä he tekevät. Siitä huolimatta he tekevät hyvin paljon, uurastavat, tekevät työtä, ja se, mitä tämän omaishoidon lain sisällä on, sehän ei ole palkka, vaan se on omaishoidon tuki.

Omaishoidon tuki on määritelty määrättyihin tasoihin, ja nyt erityisesti tämän 2006 voimaan tulleen lain yksi ongelma on se, että tämän lain jälkeen omaishoidon tuen myöntäminen kunnissa muuttui ja aiheutti epävakaata tilannetta, kun laissa säädettiin, että alin raja on 300 euroa, kun se aikaisemmin oli ollut vähän yli 250 euroa. Nyt sitten, kun kunnissa rahat ovat tiukoilla, joissain kunnissa muutettiin näitä eri asteikkoja, mikä on se ylin tukimäärä, ja sitten sitä ehkä saikin vähemmän ja joillakin, jotka olivat aikaisemmin saaneet enemmän, saattoi alentua sille alimmalle tasolle. Eli sinänsä se tarkoitus varmasti tässä laissa ei ollut tämänlainen, mutta kunnissa näissä omaishoidon tuen määrittelyissä vaikutti budjetti eli se taloustilanne, mikä kussakin kunnassa oli, ja se tilanne, että omaishoitajia on paljon. Tavoitteena tietysti oli, että mahdollisimman moni sitä saisi, mutta näinhän ei tämän lain myötä ole tapahtunut. Sen vuoksi kaikki eivät sitä saa, joille se kuuluisi. Sen vuoksi tässä se toinen muutosesitys on, että tämä omaishoidon tuen myöntäminen muutettaisiin subjektiivisen oikeuden luonteiseksi. Sen tietysti varmasti voi sanoa, että tässä keskustelussa, kun me rahasta keskustelemme eduskunnassa, samoin kuin kunnissa, ensimmäisenä tulee, että miten kunnat pystyvät, mistä rahat, miten ne miljardit, miljoonat saadaan. Näen, että tämä on arvo- ja asennekysymys. Jos omaishoitajat eivät tätä tehtäväänsä hoitaisi, niin meidän laitospaikkamme eivät riittäisi. Kuitenkin näen, että yhteiskunta on velvollinen hoitamaan ne vanhukset, jotka ovat sairaita ja eivät kykene ilman sitä hoitoa, vaikka sitten laitoshoitoa, koska nythän on tutkimuksessa selvitetty, että monien omaishoidettavien kunto on todella laitoshoidon tasolla, ja sen vuoksi tarvittaisiin todella nyt semmoista arvoratkaisua, että nämä ihmiset saisivat kotona hoitaa omaisiansa ja omaishoidettaviansa — eihän aina ole kysymys sukulaissuhteestakaan.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen ohjelmassa viitataan ympäripyörein sanoin omaishoitoon, omaishoitajien aseman parantamiseen jne. Vaikka tällä hetkellä muun muassa omaishoitajien lakisääteisten vapaapäivien toteutuminen on jäänyt puolinaiseksi eli nämä tilapäishoidon muodot ovat riittämättömät, niin toki on koko ajan pyrittävä parempaan, parantamaan omaishoitajien ja omaishoidettavien asemaa.

Niin kuin ed. Rauhala tuossa totesi, huoli omaishoitajien syrjäytymisen vaarasta on todella aiheellinen, samoin omaishoitajien jaksamisesta. Vastikään tutkimuksessa — en muista tarkemmin, mutta Stakesin tutkimuksessa — viitattiin myös siihen, että on erittäin harvoja tapauksia, joissa omaishoitaja saa taloudellista tukea kuntoutukseen, joka olisi erittäin tärkeää.

Omaishoidon tuen asema on kunnissa todella selkiytymätön, se on hyvin epävakaa. Myös äsken ed. Rauhala omassa puheenvuorossaan totesi sen, että kun omaishoitolakia viimeksi uusittiin vuoden 2006 alusta, niin osa kunnista purki entiset sopimukset ja tätä kautta osa sellaisista, jotka ennen olivat saaneet omaishoitoa, jäi kokonaan sitä ilman ja osalla tämä tuki huononi. Eli todella paljon tässä kentässä on tekemistä. Tässäkin lakiesityksessä nämä asiat, mitkä on esitetty, veisivät asioita eteenpäin, mutta jo tällä hetkelläkään näitä oikeuksia välttämättä eivät kaikki omaishoitajat pysty käyttämään.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Omaishoitoa koskeva kappale hallitusohjelmassa herätti kysymyksen, miten on mahdollista, että hallitusohjelmasta puuttuu sellaisia tavoitteita, joita kaikki hallituspuolueet ajoivat. Kokoomuksen vaaliohjelmassa hyvin selkeästi vaadittiin omaishoitajien vapaapäivien nostamista neljään päivään kuukaudessa. En ole tutkinut keskustan vaaliohjelmaa tältä osin, mutta ainakin omassa vaalipiirissäni keskustalaiset kansanedustajaehdokkaat myös tätä ajoivat. Ihmettelen sitä, miksi tätä kirjausta ei ole saatu hallitusohjelmaan sillä tavoin, niin kuin kristillisdemokraatit tässä omassa, ed. Leena Rauhalan ensimmäisenä allekirjoittamassa lakialoitteessa esittävät.

Olen myös pettynyt siihen, että omaishoidon kehittämistä koskeva kappale on niin epämääräinen ja mitäänsanomaton. Aivan kuten ed. Kähkönen totesi, siihen ei sisälly selkeitä tavoitteita saada omaishoidon tuki yhdenvertaiseksi oikeudeksi kaikille omaishoitajille, vaan siellä käytetään ilmaisuja "kehitetään", "selvitetään", "huolehditaan". Ihmettelen sitä, miksi hallitus ei aivan yksiselitteisesti lupaa omaishoidon tukea kaikille saatavaksi eduksi, kaikille niille, jotka täyttävät nämä omaishoitajan kriteerit, kuten viime kaudella hallituksen asettama selvitysmies Elli Aaltonen esitti. Tästäkin kysymyksestä tehtiin kattava selvitys viime kaudella, ja edelleen olemme siinä tilanteessa, että nämä selvitysmiehen esitykset eivät näytä edes tällä vaalikaudella toteutuvan.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Niin kuin ed. Räsänen tuossa totesi, edellisellä hallituskaudella Hyssälähän asetti tämän Elli Aaltosen selvitysmieheksi. Aaltosen tekemä raportti oli oikein hyvä, siinä oli koko omaishoidon kehittämisen näkemykset ja tarpeet. Nyt sitten ihmetyttää, kun kuitenkin keskusta on hallituksessa ja kokoomus lupaili myös kentällä omaishoidon kehittämistä, että kyllä tuo hallitusohjelma alkaa näyttää joltakin tämmöiseltä, niin kuin totesin, onko se Jerry Cotton vai tämmöinen, sitä voi lukea vähän semmoisena niin kuin jännityskirjana, jossa on erinäköisiä tapahtumia, mitä ei ole tarkoituskaan toteuttaa, vaan on niin kuin vähän vetäisty siihen kaikennäköisiä tekstejä, ja tämä omaishoito on vähän saman oloinen.

Nimittäin Elli Aaltonenhan esitti isona kokonaisuutena siinä sitä, jotta koko omaishoito siirrettäisiin Kelalle, koska tänä päivänä kunnat natisevat köyhyyttään ja ne arvopohjat ovat erilaiset eri kunnissa ja se tarkoittaa, että eri kunnissa hoidetaan nämä omaishoitokysymykset hyvin eri tavalla. Normituksia tiukennetaan; kun nähdään, että omaishoidettavia tulee lisää, niin pannaan vähän normia tiukemmalle, ruuvia väännetään kiinni ja sitten ei omaishoidon tukea tarvitse maksaakaan.

Sitten Aaltosellahan on monta muuta hyvää asiaa. Niin kuin tässä lakialoitteessa esitetään, minusta tämä vapaapäiväkysymys on sen oloinen, jotta eivät ihmiset jaksa, jos heillä ei ole näitä vapaapäiviä. Sen takia minusta kyllä nyt joka viikko pitää ihmisellä yksi vapaapäivä olla. Kun laitetaan rinnan sitten muiden hoitomuotojen kanssa, niin kyllähän omaishoitoa pitäisi vahvistaa sillä tavalla, koska siitä huolimatta, vaikka tehdään mitä, niin se on kaikkein edullisin hoitomuoto ja se on paras hoitomuoto, jos semmoinen omainen löytyy, joka lähtee hoitamaan. Sen takia toivon, että tämä aloite nyt edesauttaa sitä omaishoidon kehittämistä ja hallitus ottaa tästä niin kuin opikseen ja tekee esityksen.

Henna Virkkunen /kok:

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattien lakialoite puuttuu erittäin tärkeään asiaan nostamalla esiin juuri tätä omaishoitajien jaksamista. Kuten tässä ed. Räsänen jo toi esiin, niin muun muassa kokoomuksella oli omassa tavoiteohjelmassaan nimenomaan tämä vapaapäivien lisääminen neljään. Valitettavasti se ei tässä hallitusohjelmassa nyt kuitenkaan ole sitten mukana.

Mutta sinänsä, kuten vaalikentilläkin tuli kyllä esiin, ihmisillä on todella vaikeuksia pitää edes niitä kolmea vapaapäiväänsä tällä hetkellä, koska kunnissa ei ole tarpeeksi näitä sijaispaikkoja, mihin voisi viedä hoidettavan, eikä kotiin ole saatavissa sijaista siksi aikaa, luotettavaa henkilöä. Eli siinä mielessä tämä hallitusohjelman kirjaus, jossa todellakin halutaan parantaa mahdollisuuksia pitää nämä lakisääteiset vapaapäivät ja omaishoitajien sijaisavun saantia parannetaan, on erittäin tärkeä. Juuri näissä tällä hetkellä on suurimmat epäkohdat.

Samoin olen tyytyväinen siitä, että tätä omaishoitajien keskinäistä tasa-arvoisuutta pyritään lisäämään. Muun muassa omaishoidon tuen siirtäminen Kansaneläkelaitokselle voisi olla tällainen malli, ja on hyvä, että sitä nyt selvitetään vielä, että kunnittainen eriarvoisuus tässä poistuisi. Mutta työikäisten osalta on ongelma tällä hetkellä se, että hoitovapaata ei välttämättä ole saatavissa siihen, että voisi osan aikaa tai osan vuodesta jäädä kokonaan hoitamaan omaa omaistaan, ja on hyvä, että se on myös nyt mukana tässä hallitusohjelmassa, koska se on todella nyt koettu suureksi epäkohdaksi.

Jos haluamme, että ihmiset jatkossa jaksavat työelämässä 68-vuotiaiksi, niin on tärkeää lisätä juuri tällaisia työn ja perheen yhteensovittamiseen liittyviä asioita, mistä yksi on juuri tämä omaishoitomahdollisuus työssäkäyvälle osittain.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa puhemies! Omaishoitajissa on paljon sellaisia, joista molemmat ovat vanhuksia ja jompikumpi aviopuolisoista hoitaa puolisoaan. Omaishoitajan työaika on useasti 24 tuntia vuorokaudessa, jolloin on vaara, että myös terveempi puoliso sairastuu uupumukseen. Eipä liene kenenkään mielestä liikaa vaadittu, että tämä viikoittainen vapaapäivä heille suodaan, onhan omaishoito kunnille kuitenkin kaikkein halvin ja paras hoitovaihtoehto.

Omaishoidon tuen myöntäjänä pitäisi olla Kela. Näin turvattaisiin kaikille tasapuolinen, yhdenmukainen ja oikeudenmukainen päätös omaishoidon tuen määrästä. Käytäntö kuitenkin tänä päivänä osoittaa, että eri kunnissa vaihtelevat nämä omaishoitajien kriteerit, ja riippuu hyvin paljon kunkin kunnan taloudellisesta tilanteesta.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! On todella hyvä, että hallitusohjelmassa on tämä kirjaus, että selvitetään mahdollisuuksia siirtää omaishoidon tuki Kansaneläkelaitokselle. Tämähän on todella siinä selvityshenkilö Elli Aaltosen raportissa jo yhtenä kohtana, niitähän on kaiken kaikkiaan 16 eri toimenpidekohtaa, mitä siellä on, ja tämä todella takaisi sen, että nämä maksut olisivat kuntien rasituksesta poissa ja tämä tasa-arvoisuus sillä laillakin sitten toteutuisi.

Tärkeää on, että jokaiselle, joka ne kriteerit täyttää, saataisiin tämä omaishoidon tuki, koska silloin, kun he saavat tämän omaishoidon tuen, he ovat myös oikeutettuja tämän omaishoidon lain mukaan saamaan erilaisia muita palveluita. Ne, jotka eivät saa omaishoidon tukea, eivät saa myöskään näitä palveluita, mitä on mainittu tässä vuonna 2006 voimaan tulleessa laissa. Se on minusta se vakava puute, joka sitten aiheuttaa juuri sen, että nämä omaishoitajat eivät saa paitsi sitä vapaapäiväänsä myöskään minkäänlaista muuta kuntoutukseen pääsyä tai muita palveluita, mitä he tarvitsisivat. Erityisen kova asia on se, että he ovat vuosia, kymmeniä vuosia, monet jo hoitaneet ja eivät ole saaneet tukea. Tämä on kiireellinen asia mielestäni.