5) Laki ampuma-aselain muuttamisesta
Jussi Halla-aho /ps(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kuten edustaja Mustajärvi ensimmäisessä puheenvuorossaan
viittasi, eduskunta hyväksyi lokakuussa 2010 laajan ampuma-aselakiuudistuksen.
Näiden uudistusten taustalla olivat traagiset tapahtumat
Jokelassa vuonna 2007 ja Kauhajoella vuonna 2008. Vallitsi laaja
yksimielisyys siitä, että jotain on tehtävä, koska
ei voida olla tekemättä mitään.
Valitettavasti lakiuudistus valmisteltiin heikosti ja vähäisellä asiantuntemuksella.
Avainsana ja punainen lanka oli lain tiukentaminen. Lakia kyllä onnistuttiin
tiukentamaan siinä mielessä, että ammunnan
harrastajien ja metsästäjien sekä asealan
yrittäjien elämää vaikeutettiin
tuntuvasti, mutta kaikkien oleellisimpaan asiaan eli aseturvallisuuteen
näillä muutoksilla ei ollut juurikaan vaikutusta.
Joissakin tapauksissa vaikutus oli suorastaan kielteinen. Räikeimpiä epäonnistumisia
oli niin sanotun ampuma-asekouluttajajärjestelmän
luominen. Asiaa on syytä avata hieman niille, joille aihe
ei ole tuttu.
Ampuma-asekouluttaja ei nimestään huolimatta
anna ampuma-asekoulutusta. Hän kirjoittaa aseluvan hakijoille
pyynnöstä todistuksia siitä, että nämä harrastavat
ammuntaa sillä tavoin aktiivisesti kuin laissa ja asetuksissa
määritellään. Tällainen
todistus on edellytys hankkimisluvan saamiselle käsiaseeseen
eli pistooliin, pienoispistooliin, revolveriin tai pienoisrevolveriin. Tässä kohdassa
haluan korostaa, että aseluvan hakijoiden aidosta harrastuneisuudesta
pitääkin olla näyttöä.
Jokelan ja Kauhajoen tragediat tapahtuivat, koska poliisi myönsi
henkilöille luvan pienoispistoolin hankkimiseen olemattoman
harrastushistorian perusteella. Kyse onkin nyt siitä, varmistaako
ampuma-asekouluttajan kirjoittama todistus tällaisen aidon
harrastuneisuuden.
Ampuma-asekouluttaja on tavallaan virkamies, joka toimii ilman
tarvittavia resursseja ja ilman virkavastuuta. Poliisihallituksen
ohjeistuksen mukaan kouluttajan on kirjoitettava todistus myös
sellaiselle luvanhakijalle, jota hän ei tunne ja jonka
harrastuksesta hänellä ei ole ensi käden tietoa.
Tämä siksi, että muuten käsiaseammuntaa
voisivat harrastaa vain ampumaseuroihin kuuluvat ihmiset, ja tämä puolestaan
rikkoisi perustuslain takaamaan negatiivista yhdistymisvapautta,
minkä perustuslakivaliokuntakin lakiuudistusta käsitellessään
totesi. Koska ampuma-asekouluttaja siis joutuu todistusta kirjoittaessaan
käytännössä luottamaan todistuksenpyytäjän
omaan sanaan ja koska hänen kirjoittamansa todistus nauttii
niin sanottua julkista luotettavuutta, lakiuudistus on tavoitteidensa
vastaisesti helpottanut käsiaseen hankkimista vilpillisin
perustein.
Lakialoitteessani esitetään, että epäonnistuneesta
ampuma-asekouluttajajärjestelmästä luovutaan.
Sen tilalle esitetään järjestelmää,
joka tosiasiallisesti jo oli käytössä useilla
poliisilaitoksilla ennen vuonna 2010 hyväksyttyä uudistusta. Luvansaannin
ehdoksi tulisi se, että hakija toimittaa lausunnon tai
puoltokirjeen kahdelta tai useammalta henkilöltä,
jotka tuntevat hänet ja jotka itse ovat aseluvan haltijoita.
Näin poliisilla olisi lupaharkintaa suorittaessaan käytettävissä suoraa
ja luotettavaa tietoa hakijan harrastuksesta. Vertaiskontrolli on
tehokasta, koska aseluvan haltijoilla on voimakas oma intressi estää aseiden
päätyminen vääriin käsiin,
onhan kyse heidän oman harrastuksensa imagosta ja tulevaisuudesta.
Jokelan ja Kauhajoen nostattamat intohimot ovat ehtineet jäähtyä muutaman
vuoden ajan. Toivon, että eduskunnalla on rohkeutta tarkastella
kriittisesti omia tekemisiään ja tarvittaessa korjata
tekemiään virheitä.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Pekka Ravi.
Markus Mustajärvi /vr:
Arvoisa puhemies! Erityisesti tässä kohtaa,
kun muistelee viime kauden surullisinta hallituksen esityksen käsittelyä, toivoo,
että otettaisiin asiantuntijat mukaan lakien valmisteluun.
Tässä se tarkoittaa kyllä ampumaurheilua
harrastavia, metsästäjiä ja asekeräilijöitä.
Heillä olisi ihan aito halu vaikuttaa siihen, että Suomessa
tehtäisiin ihan oikeasti toimiva aselaki, joka ei menisi älyttömyyksiin
mutta kuitenkin, toivon mukaan, ennalta estäisi uusien murhenäytelmien
tapahtumisen Suomessa.
Tämä on aika mielenkiintoinen tämä ampuma-asekouluttajan
määritelmä: mitä oikeuksia ja velvollisuuksia
siihen kuuluu, kuinka hankalia ne tulkinnat voivat olla, jos jotain
ikävää sattuu. Kaikista ikävintä tässä minusta
on se, että tällä viranomaiskoneisto
siirtää omaa vastuutaan kolmannelle sektorille.
Ja se on aika hankala tilanne, kun ajatellaan, että nämä ampuma-asekouluttajaksi
nimetyt käyttävät kyllä hyvin
suurta valtaa siinä, kuka voi aseita hallussa pitää,
käyttää ja millä tavoin.
Toiseksi on sitten huomattava se, että mahdollisuudet
harrastaa eri puolilla Suomea ovat aika lailla erilaiset, jos ajatellaan,
mitkä ne ovat Helsingissä tai sitten hyvin syrjäisessä maaseutupitäjässä,
sielläkin vielä syrjäkylällä.
Ja sillä asuinpaikalla ei sinällään
varmasti ole mitään tekemistä sen kanssa,
kuinka henkilö tulee käyttämään sitä asettaan.
James Hirvisaari /ps:
Arvoisa puhemies! Keinotekoisesti luotu ampuma-asekouluttajan käsite
on aiheuttanut merkillisen piirteen aselupien saamiseen. Ampuma-asekouluttajan
oikeuksia ja velvollisuuksia ei määritellä,
mikä aiheuttaa yhdenvertaisuusvajetta harrastajien kesken. Tämä ilmenee
esimerkiksi ristiriitatilanteena lain ja käytännön
kesken, kun lainsäädännössä ei edellytetä ampumaseuraan
kuulumista mutta käytännössä näin
kuitenkin tapahtuu. Ja jos ei tapahdu, niin ampuma-asekouluttajan
tuntemus lupaa hakevasta henkilöstä voi olla hataralla
pohjalla. Tällä edustaja Halla-ahon lakialoitteella yhdenvertaisuutta
parannettaisiin ja laki muuttuisi muutenkin selkeämmäksi
ja helpommin tulkittavaksi ja turvallisuutta parantavaksi. Kannatan aloitetta.
Reijo Hongisto /ps:
Arvoisa herra puhemies! Edustaja Mustajärvi toi esille
erinomaisen ajatuksen, että kun ampuma-ase- ja muitakin
lakeja valmistellaan, niin olisi syytä kyllä kuunnella asiantuntijoita,
ja näinhän se on. Ampuma-aseharrastajilla, urheiluampujilla,
reserviläisillä on voimakas tahtotila kehittää lakeja
niin, että turvallisuutta parannetaan. Kenenkään
intressissä ei ole varmastikaan valmistella lakeja, jotka
heikentäisivät meidän kaikkien turvallisuutta.
Se on omasta harrastuksesta kiinni.
Mutta, arvoisa herra puhemies, tähän Halla-ahon
tekemään lakialoitteeseen: pistää silmään tässä muutamia
kohtia. Tässä todetaan aivan oikein, että nykyinen
laki ei määrittele ampuma-asekouluttajan oikeuksia
ja velvollisuuksia mitenkään.
Toisena kohtana: "Laki ei määrittele lainkaan, millaista
näyttöä harrastuksesta ampuma-asekouluttajan
tulee edellyttää todistusta pyytävältä luvanhakijalta."
Tämä on karua totta. Tuntuu siltä, että kun
tällainen merkintä on aselakiin laitettu, niin
se toimii ikään kuin paperitiikeri. Se on siellä merkintänä olemassa,
mutta tämä kouluttaja ei todellakaan vastaa yhtään
mistään mitään. Sitä vastoin
Halla-aho esittää, että hankkimislupa
voidaan antaa kahdelle luonnolliselle henkilölle, jos tämä esittää suosittelukirjeet,
ja nimenomaan näillä luonnollisilla henkilöillä täytyy
olla itsellään vastaavaan aseeseen hallussapitolupa.
Aivan kuten Halla-aho totesi, tässä on voimakas
oma intressi. Nimittäin tämä suosittelija
asettuu ikään kuin takaamaan tämän
suositeltavan nuhteettomuutta taikka kunnollisuutta. Mikäli tämä takuun
kohteena oleva henkilö menettelee jollakin tavalla tuomittavasti
tai syyllistyy jopa oikeudenvastaiseen tekoon tai tekee jotain sellaista,
minkä perusteella hänen ampuma-aseensa hallussapitolupa
tulee peruuttaa, niin on olemassa mahdollisuus, että näiltä takaajiltakin
lupa peruutetaan. Tämän takia takaajat tuskin
keppoisin perustein tai heppoisin perustein haluavat suositusta
antaa.
Arvoisa herra puhemies! Tämä on erinomainen
lakiesitys. Toivon, että tämä tulee tällaisenaan
voimaan.
Keskustelu päättyi.