Niilo Keränen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt toisessa käsittelyssä oleva laki kuuluu siihen sarjaan, että kukaan ei tunnu tätä lakia kannattavan mutta se vain tulee ja syntyy ja hyväksytään. Eduskunnan eilisessä istunnossa tällaisia lakeja tuntui olevan useita. Sama kuva syntyi myös tästä geneerisestä substituutiosta, kun lakiesitys oli viime viikolla ensimmäisessä käsittelyssä. Syy siihen, että tämä laki nyt tulee hyväksytyksi, on poliittinen. Jos eduskuntavaalit eivät olisi edessä, lakia ei niin helposti hyväksyttäisi. Tämän lain hyvä puoli nimittäin ihan oikeasti on, että se tulee laskemaan jonkin verran potilaitten lääkekustannuksia. (Hälinää — Puhemies koputtaa) On hyvä, että edes tämä laki sen tekee, kun tänäänkin on päiväjärjestyksen 4) asiana laki, joka puolestaan nostaa potilaitten omavastuuosuuksia lääkkeitä ostettaessa.

Kun nyt käsiteltävä laki vaikuttaa potilaan hyväksi, ei toki kukaan kansanedustaja vakavissaan uskalla sitä vastustaa vaalien alla, vaikka lakiin sisältyykin monia varsin arveluttavia kohtia. Nimittäin tämä laki on hyvin merkittävä lääkepoliittinen linjanveto, joka on haluttu kiireesti saattaa voimaan budjettilakina. Budjettilakeina ei pitäisi käsitellä lakeja, jotka vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen ja jotka sisältävät sellaisia vaikutuksia, joista kukaan ei oikein tiedä, varsinkin kun parasta aikaa ollaan samanaikaisesti perusteellisesti miettimässä koko lääkekorvausjärjestelmän uudistamista tai ainakin perusremonttia.

Arvoisa puhemies! Uudistuksen on arvioitu tuottavan vuosittain noin 15 miljoonan euron säästöt sairausvakuutusjärjestelmälle, jonka kokonaiskustannus lääkkeisiin on nykyisin 770 miljoonan euron luokkaa. Uudistuksen apteekeille ja terveydenhuollon toimintayksiköille aiheuttamia kustannuksia ei kukaan ole pystynyt arvioimaan. Apteekkien lisääntyvä hintaneuvontavelvollisuus, lääkkeen vaihtamisen pohtiminen ja eri valmisteiden vertailu yhdessä lääkkeen ostajan kanssa aiheuttavat merkittävää lisätyötä. Apteekkariliiton mukaan joka seitsemää—kymmentä farmaseuttia kohden tarvittaisiin (Hälinää — Puhemies koputtaa) yksi lisähenkilö. Jo nyt maassa vallitsee farmaseuttipula, joten joka tapauksessa on odotettavissa lääkkeitten toimittamisen viivästymistä. Lisäkustannuksia muodostuu myös terveydenhuoltoyksikköihin potilaitten varmistuessa siitä, että vaihto on suoritettu hoidon kannalta oikein. Myöskään tämän aiheuttamia kustannuksia terveydenhuollolle ei ole arvioitu.

Kun apteekin on pääsääntöisesti vaihdettava lääkärin määräämä valmiste halvimpaan tai lähes halvimpaan valmisteeseen, pienissä apteekeissa tulee olemaan todella vaikeuksia pitää kulloinkin halvimpia valmisteita saatavilla niin, että ostaja ei joudu odottamaan lääkkeitään seuraavaan päivään. Valmisteitten hintojen vaihdellessa apteekeille tulee jatkuvasti jäämään erilaisia rinnakkaisvalmisteita varastoon. Siitä tulee aivan varmasti kustannuksia apteekeille.

Kolmen kuukauden välein julkistettava vaihtokelpoisten valmisteiden luettelo laaditaan myyntilupien mukaisesti. Kuitenkaan kaikkia valmisteita ei ole maassa myynnissä ja hinnat vaihtelevat myös kolmen kuukauden sisällä. Vaihtamisen potilaille aiheuttamalta epävarmuuden tunteelta olisi voitu välttyä, jos kyseinen lista voitaisiin laatia ajantasaiseksi hintatietoineen niin, että se avautuisi automaattisesti lääkärien tietokoneelle reseptinkirjoitusohjelman rinnalle, merkittävä osa resepteistä kun kirjoitetaan tänään jo tietokoneilla. Silloin samaan tai jopa parempaan säästövaikutukseen voitaisiin päästä ilman potilaille aiheutuvaa epävarmuutta lääkärin määrätessä suoraan halvimpia vaihtoehtoja. (Hälinää)

Kiitoksia, arvoisa puhemies! — Potilaille lääkevalmisteen vaihtumisista aiheutuvaa epävarmuutta toki vähentää valiokunnan tekemä muutos, että apteekin tulee toimittaa samaa lääkevalmistetta koko reseptin voimassaoloajan eli vuoden. Tämä ei kuitenkaan poista sitä mahdollisuutta, että kerran hintakilpailun voittanutta lääkettä ei kolmen kuukauden kuluttua enää olekaan markkinoilla, taikka potilaan epävarmuutta siitä, kun lääkärin määräämä lääke vaihdetaan ensimmäisellä ostokerralla apteekin toimesta johonkin toiseen erinimiseen ja erinäköiseen lääkkeeseen. Lääkkeen nimi, sen tuttu ulkonäkö on hyvin merkittävä osa potilas—lääkäri-suhdetta. Potilaan saamaan hoitoon liittyy vahva luottamus siihen, että lääkäri antaa oikeat lääkkeet. Apteekin mahdollinen asiantuntemus tai Lääkelaitoksen vakuuttelu siitä, että vaihdettu lääke on saman arvoinen, vähentää tätä luottamusta. Eihän apteekeissa voida tietää tarkalleen, millainen potilaan sairaus on. Sairauden ja siihen hoidon on määritellyt lääkäri. Epävarmuus tulee lisäämään runsaasti lääkäri- tai kotisairaanhoitajakontakteja, ja hyvään hoitosuhteeseen aina liittyvä myönteinen niin kutsuttu plasebovaikutus eli lääkärin toimintaan liittyvä vakuuttavuus vähenee, ja siten hoidon tulos voi vaarantua.

Vaihtamistarvetta ja potilaan kokemaa epävarmuutta olisi voitu nyt esitetystä vähentää, jos 57 b §:n 1 momentissa määriteltyä hinnaltaan vähän poikkeavien lääkevalmisteitten niin kutsuttua hintaputkea olisi voitu muuttaa siten, että halvimmasta lääkkeestä vähän poikkeaviksi olisi määritelty ne valmisteet, joiden hinta poikkeaa halvimmasta enintään 10 prosentilla. Nythän se putki on euromääräinen siellä laissa.

Rinnakkais- ja rinnakkaistuontivalmisteiden saadessa lain myötä kilpailuetua muun muassa kotimaiseen lääketeollisuuteen nähden on vaarana, että kotimainen lääketeollisuus joutuu etsimään kilpailumahdollisuuksia halvemman työvoiman maista selviytyäkseen kilpailussa. Tästä seuraa selkeä uhka kotimaisen tuotannon supistumisesta ja työvoiman vähentämisestä. Tästä valiokunta sai varsin selkeäsanaisen viestin eräiltä kuulemiltaan asiantuntijoilta.

Arvoisa puhemies! Suuri käytännön ongelma on, että lakimuutosta ei ole yhteensovitettu velvoitevarastointisäännöstön kanssa. Kansallinen huoltovarmuus kärsii, kun lääkekulutuksen rakenne muuttuu ja vaatii varastoivaksi uusia, kenties tiheäänkin vaihtuvia valmisteita, jolloin velvoitevarastoissa olevien tuotteiden jakauma ei vastaakaan enää kulutusrakennetta. Valiokunta ehdottaa lausumassaan velvoitevarastointisäännösten tarkastelua mutta ei ehdota toimenpiteille määräaikaa, mikä kuitenkin on välttämätön tämän laatuisessa huoltovarmuutta koskevassa tilanteessa.

Siksi, arvoisa puhemies, ehdotankin, että valiokunnan ehdottama kolmas lausuma tulisi korvata mietinnön vastalauseen mukaisesti kuulumaan seuraavasti: "Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy pikaisesti tarvittaviin toimenpiteisiin geneerisen substituution aiheuttamien muutosten valmistelemiseksi lääkkeiden velvoitevarastointisäännöksiin ja että toimenpiteet tehdään 30.6.2003 mennessä."

Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho

Arvoisa puhemies! Nyt toisessa käsittelyssä oleva laki on minun ministeriurani eniten keskustelua herättänyt, eniten, voisi sanoa, eri tahoja liikkeelle pannut esitys. Kysymyshän on siitä, että lääkkeissä, lääketeollisuudessa, tukkukaupassa, vähittäiskaupassa on kysymys hyvin merkittävistä summista samoin kuin on kysymys tietysti valtiontalouden näkökulmasta katsoen.

Tämä esitys palvelee kahta tarkoitusperää. Toinen on se, että meillä Suomessa lääkekustannukset potilaille ovat tietyissä tilanteissa varsinkin monisairaille varsin korkeat. Tällä ehdotuksella pyritään siihen, että potilaalla niin halutessaan on mahdollisuus saada halvin tai lähinnä halvin lääke, mikäli lääkäri ei ole tätä vaihtoa erityisistä syistä kieltänyt. Kysymys ei ole suinkaan mistään pakkolaista, niin kuin esimerkiksi Lääkäriliitto on halunnut tätä lakiesitystä kutsua. Ei tässä on kysymys kuluttajan edusta.

Tämän lain käsittelyn yhteydessä on annettu ymmärtää tai luotu sellainen mielikuva, että tässä nyt pakotetaan potilas käyttämään jotakin huonompaa — halvan ja huonon välille on laitettu yhtäläisyysmerkit — ja jotenkin potilasturvallisuuden kannalta arveluttavaa lääkettä. Esimerkiksi ministeriöön ovat soittaneet huolestuneet kansalaiset, yleensä vähän iäkkäämmät henkilöt, jotka ovat sanoneet, että emme me halua luopua meidän hyvistä vanhoista lääkkeistämme. Tästähän ei todellakaan ole kysymys. Kysymys on siitä, että on mahdollisuus vaihtaa halvempaan, mutta yhtä turvalliseen, yhtä tehokkaaseen lääkkeeseen. Se, että näin on, taataan sillä, että meidän korkein lääkeviranomaisemme Lääkelaitos laatii vaihtokelpoisten lääkkeiden listan, johon ei kelpuuteta yhtäkään sellaista lääkettä, jossa esimerkiksi sidosaineiden tiedetään tai arvellaan aiheuttavan joitakin sivuvaikutuksia, allergioita tai ongelmia esimerkiksi laktoosi-intolerantikoille. Elikkä tämän potilasturvallisuuden takuumiehenä tai takuuorganisaationa toimii Lääkelaitos. Esimerkiksi ed. Keränen totesi, että yksi huolenaihe on se, suoritetaanko vaihto oikein. Vaihto suoritetaan Lääkelaitoksen vaihtokelpoisten listan perusteella. Ei voida vaihtaa sellaiseen lääkkeeseen, jolle turvallisuustakuuta ei ole annettu.

Nyt on kysymys käytännöstä, joka on arkipäivää hyvin monessa Oecd-maassa ja EU-maassa, eli emme me ole tänne Suomeen tuomassa jotakin ennalta kokeilematonta uutta järjestelmää vaan me olemme keränneet kokemuksia eri maista ja lähinnä toisesta Pohjoismaasta Tanskasta. Vastikään Ruotsissa on siirrytty vastaavanlaiseen järjestelmään. Siellä on ollut tämä järjestelmä jo, mutta perustuen niin sanottuun viitehintajärjestelmään.

Varmasti olisi hyvä, niin kuin ed. Keränen toivoi, että lääkäreillä olisi jo sähköisesti käytettävissä ajantasainen lista vaihtokelpoisista lääkkeistä. Tämä ei ole vielä tätä päivää, mutta nyt on käynnistymässä sähköinen reseptipilottikokeilu kolmella paikkakunnalla ensi vuoden alusta, ja varmasti tähän tilanteeseen päästään aivan lähivuosina. Kysymys on paljolti siitä, että lääkäri voi niin halutessaan jo nyt kirjoittaa suoraan tämän vaihdettavan lääkkeen kauppanimen, ja apteekeilla pitää jo tänä päivänä olla valmiudet näihin rinnakkaislääkkeiden vaihtoihin, koska nykyäänkin lääkäri voi merkitä reseptiin, että lääkkeen saa vaihtaa. Jos tämä järjestely olisi toiminut ja laajentunut, tätä lakia ei tarvittaisi. Mutta tätä mahdollisuutta ei ole haluttu käyttää. (Ed. Stenius-Kaukonen: Sitä ei ole haluttu ministeriön toimesta esittää!) — No, sitä ei ole nyt haluttu käyttää, syystä tai toisesta.

Se, mikä minua erityisesti ihmetyttää ja herättää kysymysmerkkejä, on esimerkiksi se, että kun potilasjärjestöjä informoimme tästä laista, vastaanotto oli tavattoman myönteinen, suorastaan jopa kiittävä, mutta mitä pidemmälle aikaa kului, sitä kriittisemmäksi se muodostui. Nimenomaan ne vasta-argumentit, ne perustelut, miksi tätä lakia ei pidetty toivottavana, liittyivät juuri niihin vääriin arvioihin esimerkiksi potilasturvallisuudesta, katteettomiin, perusteettomiin arvioihin, joilla valitettavasti nyt sitten on lääkkeiden käyttäjiä, potilaita, peloteltu.

Vielä suomalaisesta lääketeollisuudesta sen verran, kun meidän lääketeollisuutemme toinen suuri yrityksemme Orion on antanut ymmärtää, että tämän lain vuoksi syntyy työttömyyttä, joudutaan irtisanomaan ihmisiä ja siirtämään tuotantoa muualle: Viime vuoden liikevaihdosta tämä oletettu tulojen vähenemä Orionille merkitsee yhtä prosenttia. Ei ole tämä yritys niin heikoissa kantimissa, että tämän yhden prosentin takia pitää tuotantoa muualle siirtää. Jos näin on suunniteltu, niin taustalla ovat varmasti muut tekijät kuin tämä lainsäädäntö. Liikevoitosta tämä oletettu menojen alenema muodostaa noin 6 prosenttia.

Varmasti on sillä tavoin, että tämän lain käytäntöön soveltamisen yhteydessä saattaa tulla joitakin yksittäisiä tarkistamistarpeita. Niille pitää olla avoin. Nyt jo tehtiin yhteistyössä valiokunnan kanssa muutoksia alkuperäiseen ehdotukseen. Minusta on ollut hyvin valitettavaa, että tämä lakiesitys on julkisuudessa näyttäytynyt jotenkin potilaan edun vastaisena, kun kysymys on nimenomaan päinvastaisesta tarkoituksesta ja toivottavasti se myös käytännössä toteutuu. Mutta viime kädessä kysymys on siitä, että potilaalle jää valinnanvapaus lääkkeiden ostotilanteessa.

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ensiksi haluaisin kommentoida ed. Keräsen puheenvuoroa. Hän sanoi, että kukaan ei tunnu kannattavan tätä geneeristä substituutiota, tämä on semmoinen kummajaisuus, ja silti siitä näyttää tulevan totta. Minä ilmoittaudun, että minä kannatan tätä ehdotusta sydämestäni, ja minusta tämä on todella järkevä uudistus. Ihmettelen kovasti sen saamaa vastarintaa täällä talossa. Miten voi kukaan vakavissaan vastustaa ehdotusta, jossa potilas säästää ja yhteiskunta säästää ilman, että terveydenhoidon suhteen tapahtuu mitään takapakkia? Minusta on edesvastuutonta enää tässä vaiheessa, ylipäätään ollut edesvastuutonta, mustamaalata tätä ehdotusta, niin kuin on tapahtunut tässä salissa ja julkisuudessa. Nyt on aika lopettaa tämän tyyppinen toimintamalli ja muistuttaa siitä, että tässä toimitaan virkavastuulla, mitä tulee esimerkiksi lääkkeitten vaihdettavuuteen. Täytyy muistuttaa myös siitä, että meistä ehkä jokaista on hoidettu laitoksissa ja sairaaloissa näillä (Puhemies koputtaa) samoilla geneerisillä lääkkeillä, mistä nyt on puhe, kun lähdetään toteuttamaan avohoitoon tätä samaa ohjelmaa.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Perho, te aloititte puheenvuoronne maininnalla siitä, että tämä laki on aiheuttanut laajempaa keskustelua teidän ministerinurallanne kuin mikään muu asia. Te olette myös itse aktiivisesti tähän keskusteluun osallistunut, ja kiitos siitä. Tällä viittaan esimerkiksi 24.10. päivättyyn tiedotteeseenne, jossa on otsikko "Keskustelu rinnakkaislääkkeistä osin harhateillä". Jo tämä otsikon asettelu aiheutti sen, että keskustelu ei ainakaan vähentynyt, pikemminkin päinvastoin. Kyllä ainakin keskustan ryhmän näkökulmasta jotain tämän lain sisällöstä kertoo se, että lain ensimmäisen käsittelyn yhteydessä eduskunnasta ei löytynyt yhtään tätä lakia kannattavaa puheenvuoroa. Tänään sellainen löytyi, hyvä niin. (Ed. Vehkaoja: Minä kannatan!). Tämä on nyt viety läpi, ja tavoite siitä, että lääkkeet ovat edullisemmat, on ihan myönteinen, mutta paljon tänne ongelmakohtia jää.

Jaana Ylä-Mononen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Todellakin, tämän lain ja mietinnön ensimmäinen käsittely täällä salissa oli hyvin ohut, jos näin voisi sanoa, ja tämän päivän keskustelu on tietysti paljon syvällisempää.

Mutta ministeri Perhoa kyllä pyytäisin kertomaan, mitä hän on vuodesta 99 lähtien ministerinä tehnyt tämän vapaaehtoisen puolen ja informaatio-ohjauksen kehittämiseksi ja eteenpäinajamiseksi koskien sitä, että lääkärit jo suoraan kirjoittaisivat näitä edullisempia valmisteita. Minä en tiedä niitä tekoja. Jospa ministeri kertoisi ne.

Esa  Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Näyttää siltä, että tässä on niin kuin lääkefirmojen juoksupoikia osa tästäkin porukasta, kun ovat valmiit semmoiseen, jotta ei tätä haluttaisi viedä läpi, koska minusta tässä on järkevästä ajatuksesta kyse. Julistaudun kannattajaksi ehdottomasti, koska tässä säästetään varoja ja sitten toisaalta otetaan vähän lääkefirmoilta poi sitä hegemoniaa, joka tällä hetkellä on olemassa.

Ed. Keränen tuossa käytti puheenvuoron, jossa hän totesi, sillä tavalla, jotta tässä lääkärien arvovaltaa jollakin tavalla häviää, se uskottavuus. Minusta se ei kyllä häviä yhtään tässä asiassa. Lääkäri voisi suoraan kirjoittaa sen edullisemman lääkkeen, koska ne samat kirjat, minä ymmärrän, lääkäreillä on nenän edessä. Sieltä voi katsoa, mikä on edullisempi, ja se olisi kaikkein juohevin tapa. Tätä ei edes tarvitsisi apteekissa toteuttaa tätä vaihtoehtomallia, mikä tässä on nyt menossa.

Niilo Keränen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri ed. Lahtelan käyttämään puheenvuoroon viittasi äsken ed. Ylä-Monosen puheenvuoro. Onko mitään tehty sen hyväksi, että lääkärit todella kirjoittaisivat suoraan näitä lääkkeitä? Kun tällä tavalla apteekki nyt ikään kuin tulee lääkärin ja potilaan väliin vaihtamaan lääkkeitä, niin tämä ei ole sinänsä potilaan edun vastaista, vaan hoitosuhteen edun vastaista. Tämä muuttaa perusteellisesti lääkärin ja potilaan välistä hoitosuhdetta. Lääkäri, joka tänä päivänä määrää suoraan sen valmisteen, mahdollisesti kuvaakin lääkkeen, minkä mallinen tabletti on, on sairaan potilaan mielestä auktoriteetti. Nyt jos siihen tulee joku väliin, se vaikuttaa eittämättä hoitosuhteeseen. Kukaan ei tiedä, kuinka paljon tämä tulee kuormittamaan terveydenhuoltoa, ovatko kokonaiskustannukset yhteiskunnalle kuitenkaan nykyistä halvemmat.

Timo Ihamäki /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä laki on saanut erittäin paljon kritiikkiä osakseen sekä aiheesta että muutenkin. Jonkin verran viilausta valiokunnassa pystyttiin tekemään; sitä olisi ehkä pitänyt tehdä vähän enemmänkin, mutta ei saavutettu riittävää yksimielisyyttä. Lopulta en henkilökohtaisesti voinut vastustaa lakia, koska en voinut vastustaa potilaan mahdollisuutta saada lääkehoitoaan halvemmalla.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tietysti voi yhtyä ed. Ihamäen siihen toteamukseen, että on vähän vaikea vastustaa sitä, että potilas saisi halvimman mahdollisen mutta kelvollisen lääkkeen.

Arvoisa puhemies! Ministeri Perholle yhdestä asiasta, nimittäin siitä, että nyt esimerkiksi meillä Pohjois-Pohjanmaalla pienehköjen maaseutuapteekkien apteekkarit ovat aivan epätoivoisia siitä, että he eivät pysty tässä aikataulussa tätä hommaa saamaan millään toimimaan. Onko ministeriön toimesta tässä suhteessa ennakkoon toimittu sillä tavalla, että heidän hätäänsä voidaan jollakin tavalla lievittää?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä ensinnäkin ensimmäinen käsittely on ollut erittäin ohut. Minullakaan ei silloin ollut mahdollisuutta osallistua siihen, (Naurua) mutta haluaisin tuoda sen esille, että kyllä tässä toisessa käsittelyssä varmasti tulee myös painavia argumentteja tämän lain puolesta. Minä henkilökohtaisesti en ymmärrä sitä erittäin, voi sanoa, herkistynyttä suhtautumista tähän hallituksen esitykseen. Itse en näe sitä, että tähän tulee apteekki lääkärin ja potilaan väliin. Tässä on myös lääkärillä perustellut mahdollisuudet todeta, että nimenomaan se, minkä hän määrää, se preparaatti, annetaan potilaalle. Me kaikki, jotka lääkkeitä määräämme, (Puhemies koputtaa) tiedämme, että hinta on yksi ja sitten on muitakin ominaisuuksia lääkkeillä, ja nämä kaikki edelleenkin säilyvät tässä esityksessä.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rehula pyysi täällä niitä, jotka kannattavat tätä esitystä, ilmoittamaan kannatuksensa. Tavallisesti tässä salissa ne, jotka vastustavat esityksiä ja mietintöä, ilmoittavat sen. Ei kai voi tulkita niin, että niiden, jotka kannattavat mietintöä, pitäisi kaikkien sanoa mielipiteensä.

Kysymyshän on siitä, että potilas valitsee. Tietysti me kaikki toivoisimme, että lääkäreillä oli tarvittava tietotaito siihen, että jo lääkäri antaisi tämän mahdollisuuden potilaalle. Mutta jos niin ei tapahdu syystä tai toisesta, niitäkin syitä voi olla useita, jotka ovat julkisuudessa olleet esillä, niin onhan parempi kuitenkin, että edes siellä apteekissa tämä mahdollisuus potilaalle annetaan.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Olen tässä ihmetellen kuunnellut niiden, joidenkin lääkärikollegoidenkin, vastustusta, jotka samalla sitten vaativat sitä, että ministerin tai ministeriön olisi pitänyt tehdä jotakin sen eteen, että lääkärit olisivat menetelleet jollakin tavalla. Kun lääkärit nyt ovat niin tietoisia tästä esityksestä, että joukkovoimalla ovat lähteneet tätä vastustamaan, niin kyllä he samalla ovat tulleet tietoisiksi siitä, että hyvän potilas—lääkäri-suhteen säilyttämisessä he voivat itse toimia niin, että he potilaan kanssa keskustelevat ja määräävät sen lääkkeen, joka on potilaalle edullisin. Sillä tavalla tähän ei kyllä tarvita ulkopuolisia eikä tähän tule kukaan lääkärin ja potilaan väliinkään. Kyllä joskus tarvitaan tällaista lainsäädäntöä, että asioita ryhdytään tekemään oikealla tavalla. Joskus vaan ihmiset eivät, lääkäritkään, tee niitä asioita, jotka ovat oikeita, jos ei heitä oikein patisteta niihin asioihin.

Sosiaali- ja terveysministeri  Maija  Perho

Arvoisa puhemies! Täällä jo kahden lääkärin suulla sanottiin se, minkä itsekin aioin todeta, eli kyllä potilas—lääkäri-suhteessa on kaikki mahdollisuudet käydä lääkitys läpi, keskustella potilaan kanssa siitä, miltä tuntuisi, jos valittaisiin teille vähän edullisempi lääke, joka on aivan yhtä hyvä kuin tämä lääke, joka teille määrättiin viime kerralla. Siitähän tässä on kysymys. Tähän tulee varmasti sitten ajan tasalla oleva tiedosto, jota voi tietokoneen ruudulta katsoa siltä osin kuin se ei vielä ole käytössä.

On ollut tilanteita, tiedän esimerkiksi sellaisen omasta kotikaupungistani terveyskeskuksesta, jossa johtava lääkäri kehotti edes toimeentulotukiasiakkaille antamaan geneerisen määräyksen. Hän sai vastaansa aivan hirvittävän ryöpyn, että älä tule sotkeutumaan nyt meidän lääkäri—potilas-suhteeseen. Silloin minusta taustalla on jotakin muuta kuin potilaan etu.

Se mitä jatkossa seuraa, on tietysti kaikki mahdollinen informaatio, koulutus ja tuki. Myöskin se, millä tavalla pienemmät apteekit toimivat: On varmasti kohtuutonta, jos samasta alkuperäislääkkeestä on vaikka viisi rinnakkaisvalmistetta, että pienissä apteekeissa on ne kaikki. Pääasia on, että siellä on jotakin näistä. Eli Apteekkariliiton kanssa olemme kyllä olleet aika kohtuullisen hyvässä yhteistyössä valmistelussa.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Rouva puhemies! Tämä laki on turha. Sen takia tätä ei kannattaisi tehdä. Ne hyvät tavoitteet, mihin pyritään, voidaan saada ilman byrokraattista menettelyä. Mutta juuri ne, jotka ajavat väen väkisin tätä lakia läpi, eivät usko siihen, että asioita voidaan saada puhumalla eteenpäin. Nyt jo geneeristen lääkkeiden käyttö on lisääntynyt huomattavasti tänä vuonna, ja mikä siihen on syynä? Siihen on syynä se, että nyt on vapautunut patentteja merkittävistä lääkkeistä, ja se on heti näkynyt huomattavana geneeristen lääkkeiden määräämisenä. Kaikkein eniten käytetty lääke on atorvastatiini, ja se on alkuperäinen tuote, se ei ole vielä vapautunut. Se on kolesterolin alentamiseen käytetty lääke. Sen käyttö on kasvanut noin 20 prosenttia vuodessa. Toinen, jonka käyttö on vuodessa kasvanut erittäin paljon, on simvastatiini, mutta sen patentti on kesällä vapautunut ja sille on tullut kilpailija. Nyt jo nähdään, että nämä geneeriset lääkkeet ovat ruvenneet ottamaan markkinoita. Myöskin masennuslääke sitalopraami on vapautunut ja sen rinnalle on tullut geneerinen lääke.

En tiedä, tietävätkö kaikki, mutta kaikkien pitäisi tietää ensinnäkin, miksi kolesterolilääkkeitä käytetään ja että alkuperäiset tuotteet ovat olleet erittäin kalliita. Myöskin pitäisi tietää, että uudet masennuslääkkeet, joissa ei ole sivuvaikutuksia, ovat olleet erittäin kalliita. On erittäin hyvä, että näille on nyt tullut sitten halvempia vaihtoehtoja. Se on potilaan etu ja se on yhteiskunnan etu. Näiden geneeristen lääkkeiden myynti on lähtenyt aivan omalla painollaan etenemään. Ei tässä tarvita mitään byrokraattista lakia tämän asian hoitamiseksi, vaan nämä hoituvat sillä, että on vaihtoehtoja ja että ihmiset tietävät ja myöskin lääkärit tietävät.

Ensimmäisessä käsittelyssä, jota niin ohueksi väitettiin, olin yksi puheenvuoron käyttäjistä. En nyt rupea toistamaan sitä, mitä luin Rohto-projektin tekemästä tutkimuksesta, miten lääkärit ovat erittäin tietoisia siitä, että lääkkeiden korkeat hinnat usein aiheuttavat sen, että potilailla ei ole varaa niitä ostaa ja sen takia potilaat eivät niitä käytä. Sen takia lääkärit ovat valmiita määräämään halvempia lääkkeitä. (Ed. Huotari: Ovatko he?) — No, eivät varmaan kaikki ole, mutta sekin asia pystytään hoitamaan sillä, että saadaan lisää tietoa ja että potilaat saavat lisää tietoa. — Potilaita kiinnostaa se, että he saavat vastaavan lääkkeen halvemmalla, jos se on mahdollista. Sen takia tämä asia sinällänsä on riittävän selkeä, jotta se toimisi nyt, kun niitä vaihtoehtoja on ja kun tietoa on ruvettu jakamaan.

Ministeriö ei ole tehnyt vanhan G-merkinnän eteen yhtään mitään, vaikka se on ollut monta vuotta voimassa. (Ed. Vehkaoja: Onko Lääkäriliitto tehnyt?) — Ei ole. (Välihuuto) — Mutta minä en nyt siihen mene sen enempää. — Tämä informaatio-ohjaus on mahdollista, ja ensisijaisesti se on ministeriön toimi. Nyt kun tässä on selvästi tilanne, missä tiedetään, että joku systeemi tulee, niin se on muuttanut myös lääkäreiden ja Lääkäriliiton asennetta, niiden asenteita, jotka ovat vastustaneet, (Ed. Vehkaoja: Yhtä kielteistä kuin ennenkin!) ja ennen kaikkea potilasjärjestöt ovat kiinnostuneita. Jos käytettäisiin kaikki nämä mahdollisuudet, niin tässä ei tarvita tällaista lakia, joka aiheuttaa lisää kustannuksia ennen kaikkea esimerkiksi apteekeille. Tämä on aivan turhaa hyvän asian eteenpäinviemiseksi.

Kun puhuin näistä kolesterolilääkkeistä, niin kuka käyttää kolesterolilääkkeitä ja miksi? Niistä hyötyvät ennen kaikkea ne, joilla on todettu sydän- ja verisuonisairaus tai aikuistyypin diabetes, ja niitä määrätään koko ajan enemmän ja enemmän nimenomaan ennalta ehkäisevässä mielessä. Se on kaikkein eniten kasvanut lääkeryhmä viime aikoina. On ollut todella hyvä, että nyt on tullut halvempia vaihtoehtoja. Mutta nyt kaiken kaikkiaan lääkemenoja metsästetään vain sillä, että pitää saada hintoja alas, arvioimatta lainkaan sitä, mitä varten niitä lääkkeitä käytetään. Niitä käytetään usein ehkäisemään sairauden pahenemista, ehkäisemään sydäninfarktia, ehkäisemään aivoinfarktia muun muassa, ja nämä vasta kalliiksi tulevat. Tämän kokonaisuuden arvioimatta jääminen on suurimpia ongelmia, joka vaikeuttaa sitä työtä, mitä esimerkiksi potilasjärjestöissä tehdään terveydenhuollon ammattilaisten kanssa, jotta voisimme ehkäistä todella vakavia sairauksia, jotka, voi sanoa, epidemian tavoin leviävät.

Tätä esitystä ei tarvita, olen siitä aivan varma, että ei olisi tarvittu. Mutta niin kuin sanottu, eihän tätä kukaan ole esittänyt hylättäväksi, koska tässä hyvää tavoitetta yritetään viedä eteenpäin. Mutta tätä asiaa olisi kannattanut miettiä vähän laajemmin ja etsiä niitä keinoja, joilla pystytään asiaa viemään eteenpäin. Luin juuri selvitystä Tanskasta, jossa tämä on ollut. Tanskassa on lisääntynyt lääkäreiden kielto vaihtaa lääkettä. Jollain alueella 40 prosenttia kielsi lääkkeen vaihdon, ja siihen on varmasti syitä. Mutta paljon haitallisempi vaikutus on se, että nyt kun tätä on lähdetty viemään tällä tavalla, lääkärit tulevat määräämään sellaista lääkettä, mitä ei voida vaihtaa, eli kalliimpaa lääkettä, ja niitä hyviä tavoitteita, joita olisi voitu viedä eteenpäin, ei tällä tavalla pystytä toteuttamaan.

Arvoisa puhemies! Olin aivan rauhallinen, mutta tuon vastauspuheenvuorokeskustelun jälkeen minua rupesi suututtamaan sen verran, että puhuin vähän muuta kuin mitä näkökohtia olin ajatellut etukäteen tuoda vielä esille. Mutta edelleen toivon, että ministeri Perho huolehtii siitä, että todella tämä informaatio-ohjaus toimii ja potilasjärjestöille annetaan tietoa, jotta jatkossa ei tapahdu niin, kuten saattaa käydä, että ruvetaan määräämään alkuperäisiä lääkkeitä silloinkin, kun se ei ole tarpeellista.

Mutta kaiken kaikkiaan se, minkälaisia lääkkeitä käytetään: Me olemme kovasti huolissamme siitä, että uusia innovatiivisia lääkkeitä, joilla voidaan saada selvästi parempia hoitotuloksia, ei saada käyttöön, niitä ei saada ollenkaan myyntiin, niitä ei saada korvauksen piiriin. Tämän asian eteen toivoisi myöskin ministeriössä tehtävän todella töitä, ja pitää nimenomaan arvioida kokonaisuutta, sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuutta. Olisi varmaan aika mukavaa, jos joskus ajateltaisiin sitäkin, miten nämä vaikuttavat potilaan elämänlaatuun. Tämä on ollut sellainen tekijä, jota ei ole näissä ministeriöiden papereissa, kun arvioidaan hintoja, lainkaan huomioitu. Olen lukenut monia lausuntoja siitä, miten arvioidaan jonkun uuden lääkkeen saamista markkinoille. Siihen, miten se yksittäisen potilaan tilannetta auttaa, ei ole minkäänlaista huomiota kiinnitetty. Toivon, että ministeri Perho huolehtii tästä jatkossa.

Sosiaali- ja terveysministeri  Maija  Perho

Arvoisa puhemies! On varmaan hedelmätöntä enää jatkaa keskustelua siitä, tarvitaanko tämä laki vai ei, mutta totean esimerkiksi lääkkeiden vaikutuksista ja tästä kokonaistaloudellisuudesta sen, että eduskunta on aiemmin tänä syksynä hyväksynyt lain Lääkehuollon kehittämiskeskuksesta, jonka yksi tehtävä on juuri se, mitä ed. Stenius-Kaukonen edellytti, arvioida lääkehoidon osuutta terveydenhoidon kokonaisuudessa, sen vaikuttavuutta, sen kustannushyötyä. Tätä samaa tehtävää on suorittanut Finohta, joka saa Terveysprojektin puitteissa lisää resursseja juuri eri hoitomuotojen, myös lääkehoidon, vaikuttavuuden arvioimiseksi. Kun uudelle lääkkeelle haetaan tukkuhintaa hintalautakunnalta, siinä jo edellytetään tämmöinen kokonaistaloudellinen tarkastelu. Näitä uusia lääkkeitä, joita tulee markkinoille, on toki viimeisten vuosien aikana aika runsaasti hyväksytty kokonaan korvattaviksi tai joka tapauksessa erityiskorvattaviksi. Siinä tarkastelussa kyllä kokonaistaloudellisuus huolimatta hinnasta on tärkeä arviointikriteeri.

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä minä ihmettelin ed. Stenius-Kaukosen puheenvuoroa monestakin syystä. Hän antoi esimerkiksi tästä lääkäri—potilas-suhteesta käsittämättömän auvoisen käsityksen. Me kaikki tiedämme, että ed. Stenius-Kaukonen itse on aktiivinen asioiden harrastaja ja myös varmasti lääkärin vastaanottohuoneessa panee lääkärin tiukalle. (Ed. Stenius-Kaukonen: Todellakaan se ei ole tavoite!) Mutta asiantuntijakuulemisessa saimme kyllä hyvää selvitystä potilasjärjestöiltä siitä, että näissä tilanteissa ongelma on juuri se, että nämä olosuhteet eivät ole tasavertaiset, missä neuvotellaan lääkkeitten määräämisestä. Minä vielä tähdennän sitäkin, kysyisin jopa kollegoilta, kuinka monen kanssa teistä on sairaalaolosuhteissa neuvoteltu lääkkeistä. Ne annetaan, mitä lääkäri määrää. Se käytäntö ei todellakaan ole lähelläkään vielä sellaista, että voitaisiin 3 prosentin geneerinen taso, siis halpojen lääkkeiden taso, nostaa johonkin tavoitelukuun, (Puhemies koputtaa) vaikkapa 80 prosenttiin, mikä se joissakin muissa maissa on.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun rouva puhemies sitä tarjoaa. En nyt ajatellut, että täällä ruvetaan henkilökohtaisesti puhumaan, miten kukin potilas vastaanotolla käyttäytyy, mutta kun valiokunnan puheenjohtaja tällaisen asian otti esille, täytyy sanoa, että juuri sen takia, että minulla on erittäin runsaasti kokemusta lääkärin vastaanotolla olemisesta ja laajemminkin potilasjärjestössä toimivana juuri runsaasti lääkkeitä tarvitsevien potilaiden kannalta ja kun nämä lääkkeet ovat usein kalliita ja potilaat joutuvat käyttämään runsaasti erilaisia lääkkeitä, niin minua kyllä todella huolestuttaa se suhtautuminen, mikä on pitkäaikaissairaisiin potilaisiin. Ehkä se ei niinkään tule tässä asiassa esille, vaan vielä enemmän seuraavassa asiassa, missä lääkkeiden omavastuuosuuksia jälleen aiotaan korottaa.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tavoite nykyistä edullisemmista lääkkeistä on tavoiteltava asia niin asiakkaan ja potilaan kuin sairausvakuutuksen korvausjärjestelmän kestävyydenkin kannalta. Nyt toisessa käsittelyssämme oleva lääkelain muutos eli niin sanottu geneerinen substituutio tähtää tähän tavoitteeseen. Jälleen kerran käsittelyssämme valitettavasti kuitenkin on laki, joka on periaatteessa ja käytännössäkin tavoitteittensa mukaisesti hyväksyttävä tuoden kuitenkin mukanaan ja jättäen jälkeensä useita ongelmia ja epäkohtia, joiden toteutuminen jää käytännössä nähtäväksi ja joista ongelmatilanteista jokainen toivoo selvittävän mahdollisimman pienillä vahingoilla. Tällä viittaan esimerkiksi lain ensimmäiseen käsittelyyn, jossa ei taidettu — niin minä muistan ja muistelen — käyttää ensimmäistäkään kovinkaan myönteistä puheenvuoroa tästä laista.

Ed. Huotari ehti täältä salista jo poistua. Hän tuossa keskusteluvaiheessa nuorempaa valtiopäivämiestä opasti eduskunnan keskustelutavoille. Hyvä niin, on hyvä neuvoa, miten täällä isossa salissa tulee toimia. Joudun kuitenkin kysymään, missä sitten näistä asioista keskustelua käydään hallituksen ja opposition ja eri puolueiden välillä, jos ei täällä salissa.

Lain vaikutukset lääketeollisuuden työllisyyteen, apteekeille aiheutuvat kustannukset, farmaseuttien lisääntyvä työmäärä sekä aivan uudenlainen vastuu, hoitohenkilökunnan lisääntyvä vastuu, pienten apteekkien taipuminen asiakkaiden oikeutettuihin odotuksiin ja pienten apteekkien varastointiin liittyvät ongelmat, riittävän tiedottamisen aikaansaaminen niin ammattilaisille kuin asiakkaillekin, sinänsä myönteisen hintakilpailun synnyttämä tilanne, jossa hoidon alussa ollutta lääkettä ei kenties enää olekaan saatavilla, jne. jne. jne., ovat asioita, joiden osalta jää sitten käytännössä katsottavaksi, kuinka ne toteutuvat, ja jotka ovat selkeästi epäkohtia tässä vaiheessa lain käsittelyä, kun olemme tämän lain jo käsistämme pois päästämässä.

Eräs likipitäen ja nytkin käydyssä keskustelussa selvittämätön ja keskustelematon asia on saatuihin asiantuntijalausuntoihinkin viitaten periaatteellisesti ja käytännössä iso asia, nimittäin tämän lain vaikutus huoltovarmuuteen. Asiantuntijalausunnossaan Huoltovarmuuskeskus itse esittää, että muutosten sisällön suhteen sillä ei ole tämän lain osalta huomautettavaa, mutta tärkeää olisi, että pikaisesti ja ennen lain voimaantuloa selvitettäisiin muutosten vaikutukset lääkkeiden huoltovarmuuteen. Sellainen kuva jäi, että tämä asia oli jäänyt täysin auki, valmistelematta, ennen kuin laki eduskunnan käsittelyyn tuli.

Tiedossamme on, että sosiaali- ja terveysministeriö on asettamassa työryhmän pohtimaan velvoitevarastointisäännösten muutostarpeita. Tällä työllä on kuitenkin kiire, ja lainsäädännön muutosesitykset näiltä osin tarvitaan todellakin pikaisesti. Itse asiassahan niiden olisi tullut olla käsittelyssämme yhtä jalkaa tämän lain käsittelyn yhteydessä.

Kannatan ed. Keräsen tekemää lausumaehdotusta, mikä tarkoittaa, että työryhmätyölle ja tälle lainsäädäntötyölle asetetaan määräaika 30.6.2003 tämän selvitystyön ja lainsäädäntövalmistelutyön loppuun saattamiseksi tuohon mennessä. Tässä yhteydessä totean, että esityksemme on vastaehdotus valiokunnan mietinnössä olevan kolmannen lausumaehdotuksen kanssa.

Keskusta esitti lain voimaantulon siirtämistä tulevan vuoden syyskuun alkuun, jotta olemassa olevien avointen kysymysten ratkaisemiseen ja mallien aikaansaamiseen olisi jäänyt edes hieman enemmän aikaa. Olemme tuon äänestyksen voimaantulosäännöksen siirtämisestä hävinneet, ja tällä perusteella tähän velvoitevarastointiin liittyvien ongelmien ja kysymysten ratkomisella on vieläkin suurempi kiire.

Mitä sitten tulee tähän keskusteluun siitä, kuka vastustaa ja kuka kannattaa, meillä on tietysti itse kullakin oma ymmärryksemme tämän lain sisällön ja niitten vaikuttimien suhteen, miten tähän tässä tilanteessa on päädytty. Olen koko tämän asian valiokuntakäsittelyn yhteydessä ihmetellyt sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän tarmoa jyrätä tämä asia läpi. Jos nyt haluaa tulkita yhden edustajan puheenvuoroa, ed. Esa Lahtela debattivaiheessa toi näkökulman esiin, jossa hän totesi jokseenkin niin, että tällä saadaan lääkefirmoille suitset ja raamit, eli summa summarum, jos tämä on sosialidemokraattien hyökkäys meidän lääkefirmojamme vastaan, niin aika järeillä aseilla liikkeellä ollaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Ei tällä hallituksen esityksellä lääkefirmojen kimppuun voi käydä, ja lääkefirmoja ne ovat, jotka myyvät näitä rinnakkaisvalmisteitakin, (Ed. Vehkaoja: Samoja lääkefirmoja!) saattavat olla vielä suurempia lääkkeenvalmistajia siellä takana.

Mutta lähtökohtaisesti haluaisin vain toistaa sen ihmetyksen, että tämä keskustelu on saanut ongelmallisen luonteen. Omasta mielestäni tässä ei ole ongelmista kysymys. Olen tietysti myös sitä mieltä, että muullakin tavalla näitä asioita pitää viedä eteenpäin kuin tällaisella lainsäädännöllä.

G-merkintä, tämä geneerinen merkintä, ei ole menestynyt, ja siihen on monia syitä. Se on vähän vierasta, ja lääkärit yleensäkin potilashoitosuhteeseen liittyen haluavat määrätä sellaisen valmisteen, jonka he tuntevat. Se on selvää. Mutta kun potilaan kanssa aloitetaan esimerkiksi lääkehoito ensimmäisen kerran, niin silloinhan voidaan tietysti käydä eri puolet lävitse ja silloin ottaa nimenomaan huomioon myöskin tämä hinnan vaikutus ja merkitys. Potilaan kokonaisvaltainen etuhan on se, että se olisi mahdollisimman edullinen hänelle. Se on selvä. Tällä tavalla voidaan myös siinä ensi vaiheessa sitten väistää ne ongelmat, kun esimerkiksi pienen terveyskeskuksen lähiapteekki on myös pieni, ja jo heti valita niitä preparaatteja, jotka ovat myös sitten kaikkein edullisimpia. Yleensä kai tälläkin hetkellä on niin, että pienten terveyskeskusten lääkärien tapa valita, tottumukset valita, preparaatit tai lääkkeet on tiedossa siellä apteekissa ja yleensä niitä valmisteita pidetään hyllyllä ja käsillä. Se on luonnollista. Siis tässä ei ole kaiken kaikkiaan mielestäni kovin ongelmallisista asioista kyse.

Sitten nämä muut, lääkkeen vaikuttavan aineen lisäksi siinä olevat molekyylit, esimerkiksi väriaineet, sideaineet jne: Laktoosihan on ongelma. On monesti täysin mahdotonta lähteä etsimään laktoosivapaata preparaattia, ja jotkut potilaat kokevat sen erittäin ongelmalliseksi, vaikka sitä todellakin on vähän tässä tabletissa, mutta näin kuitenkin on. Tämän tyyppiset asiat täytyy tietysti huomioida. Ymmärrän, että ne sekä apteekissa että myöskin lääkärillä kuuluvat yleiseen osaamisen tasoon. Ei siinä pitäisi olla suurta ongelmaa.

Sitten tuo potilas—lääkäri-suhde ja se, tuleeko joku sen väliin: Itse kyllä ihmettelen, voisiko siihen väliin kukaan tulla. Hyvä potilas—lääkäri-suhde on molemminpuolinen luottamussuhde. Sillä on hyvin suuri merkitys. Se on ehkä yksi arvokkaimpia asioita potilaan näkökulmasta. Tietysti nykyään ongelma on se, löytyykö yleensä lääkäriä, jonka kanssa voi tällaista suhdetta alkaa kehittää. Mutta joka tapauksessa se on tärkeätä ja sen ylläpitäminen on tärkeätä. Itse en näe, että tämä hallituksen esitys sitä nyt tulisi jollakin tavalla vaikeuttamaan.

Asiat voidaan potilaan kanssa keskustella silloin, kun on kylliksi aikaa ja valmiuksia ja halua. Sitten on erikseen poliklinikat, kiire ja tilanne, jossa aloitetaan esimerkiksi ensimmäistä kertaa lääke vaikka päivystyspoliklinikalla. Siellä jää varmasti vähemmän aikaa tämän tyyppisiin asioihin, mutta itse tämä hallituksen esitys ei pahenna tilannetta tältä osin.

Näin ollen kaiken kaikkiaan tässä ollaan pienellä sektorilla liikkeellä siinä mielessä, miten pystytään lääkekustannuksia hallitsemaan, mitä tulee potilaalle, mitä tulee yhteiskunnalle. Se on suuri asia kaiken kaikkiaan. Tässä nyt tähdätään tällaiseen tiettyyn päämäärään.

Mutta ehkä kaikkein suurin positiivinen asia on se, mikä täällä tuli kyllä ed. Stenius-Kaukosen puheessa esille, että nyt jo ollaan lähdetty määräämään geneerisiä valmisteita, rinnakkaisvalmisteita, ja uskon, että yksi syy siihen on ollut se yleinen keskustelu, mikä nyt on käynyt tämän hallituksen esityksen ympärillä, ja se on varmaan luonut tällaisen pohjan, joka on lähtenyt liikkeelle. Tärkeätä on myös tietysti lääkärikoulutuksessa se, että otetaan myös tämä puoli, taloudellinen puoli ja lääkkeen hinnan vaikutus, huomioon.

Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Itse en päässyt osallistumaan ensimmäiseen käsittelyyn. Olin jäänyt siihen käsitykseen, että samalle päivälle ei tuo käsittely olisi osunut kuin pöydällepanokäsittely, eli olin varautunut keskiviikkoon, ja se oli semmoinen oma mokani. Mutta onneksi olen tänään täällä.

Ensimmäiseksi haluaisin aloittaa toteamalla, että ihmettelen kyllä täällä käytettyjä puheenvuoroja, joissa sanotaan, että tätä lakia ei lainkaan tarvittaisi, mutta kuitenkaan ei sitten samalla ehdoteta mitään hylkyä, eli ilmeisesti ollaan ed. Keräsen puheenvuoron mukaisessa tilanteessa, että ketkään eivät puhukaan vakavissaan, jotka puhuvat siitä, että tätä lakia ei tarvittaisi. Normaalistihan siitä tehtäisiin johtopäätös, että esitys sitten hylätään.

Arvoisa puhemies! Tällaisten rinnakkaislääkevalmisteiden käyttö Suomessa on erittäin vähäisellä tasolla. Se on ollut puolitoista vuotta sitten vielä 3 prosentin tasolla. Vaikka tuo taso olisi moninkertaistunut, tietysti saadaan kauniita prosenttisia vuotuisia kasvulukuja, mutta käytännön tilanne tällä hetkellä on, että me olemme edelleen erittäin vaatimattomalla tasolla rinnakkaislääkevalmisteiden käytön suhteen. Esimerkiksi Englannissa kokonaista 85 prosenttia lääkkeistä on rinnakkaislääkkeitä eikä alkuperäislääkkeitä.

Miksi sitten tämä geneerinen lääkemääräyskäytäntö ei ole Suomessa menestynyt? Uskon, että vastuu siinä on jaettu. Lääkärit, joilla on erittäin paljon omaa koulutusta, ja lääketeollisuudella omaa koulutusta esimerkiksi, niin kuin tiedämme, eivät ole korvaansa halunneet lotkauttaa tälle kysymykselle, ja sieltä varmasti ainakin yksi syy löytyy. Englannissa lääkärit määräävät valtaosiltaan lääkkeet geneerisessä muodossa suoraan, joten tämä kysymys on mahdollista hoitaa myöskin Suomessa.

Suomessa lääkärit määräävät lääkkeet enimmäkseen kauppanimen mukaisesti, ja niin kuin hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, kerran opittu kauppanimi ei kulu sieltä päästä pois vuosikymmenienkään aikaan. Siellä viitataan tällaiseen kansainväliseen Aberdeenin tutkimukseen, jossa sama lääkenimi pysyy markkinoilla 25 vuottakin, kun mikään muu uusi nimi ei ole pärjännyt tavallaan sen vaihtamiseksi toiseen.

Kuten, arvoisa puhemies, vastauspuheenvuorossa mainitsin, lääkkeistä neuvotteleminen lääkäreiden kanssa on vasta korkeintaan hyvässä alussa. Se, että tiedostetaan, että siitä voisi jopa keskustella, on enemmän kuin aikaisempi tilanne on ollut. Minulla on itselläni varsin tuoreitakin kokemuksia siitä, että näin ei kuitenkaan tapahdu lääkärin omasta aloitteesta, vaan jos lääkkeistä keskustellaan, se on voittopuolisesti ollut tilanne, jossa potilas on itse ottanut tämän aiheen esille. Näin ollen minusta potilasta ei voi jättää tällaiseen suojattomaan tilanteeseen, vaan meidän on jo potilaan oikeuksien johdosta avattava vaihto rinnakkaisvalmisteisiin apteekeissa, koska niin kuin sanoin, monessa tapauksessa vastaanottotilanteessa potilas ei halua kertoa esimerkiksi taloudellisista vaikeuksistaan, jotka voivat olla syy siihen, että hän haluaa vaihtaa halvempiin lääkkeisiin, tai potilas muuten haluaa, että ne niukat minuutit käytetään vähän toisiin kysymyksiin kuin lääkkeen hinnasta keskustelemiseen.

Arvoisa puhemies! Sairausvakuutuskorvauksilla ei hillitä tutkimusten mukaan lääkemenoja. Kuitenkin tietysti myös sillä puolella pitäisi liikkua. Viittaan kansainvälisiin selvityksiin, joissa on esimerkiksi voitu vähentää epäsopivien lääkkeitten jäämistä kaappeihin, kun pienistä pakkauksista omavastuut ovat pienempiä kuin isoista pakkauksista. Meillähän on paljon sellaista epäsopivaa lääkkeitten määräystä, jossa syystä tai toisesta lääkärin määräämä lääke ei sovikaan mutta on otettu koko kolmen kuukauden annos kerralla ja hyvin nopeasti sitten todetaan, ettei sitä voikaan käyttää. Tämä on kaikille tuhlaavaa toimintamallia.

Tarinat maailmalta kertovat, että säästötavoitteita pyritään monin eri konstein saavuttamaan. Sen takia mielestäni hallituksen esitykseen ei pidä missään tapauksessa suhtautua niin kuin ed. Stenius-Kaukonen, joka antoi vaikutelman, että tämä ratkaisisi kerralla kaiken. Me tarvitsemme tämän rinnalla monia monia muita keinoja. Meidän on myöskin huolellisesti arvioitava näitä eri keinoja ja oltava valmiit tilaisuuden tullen tekemään korjausliikkeitä. Esimerkiksi Englannista jälleen on tällaisiakin säästötemppuja löytynyt, että siellä on ollut lääkärikohtaisia terveydenhuollon budjetteja. Ne eivät niin onnistuneet. Siinä olivat vaihtelut liian suuria. Mutta sitten siellä on sovellettu tämän jälkeen lääkäriryhmäkohtaisia terveydenhuollon budjetteja, joissa on saatu lääkekustannussäästöjä aikaan, koska lääkehuolto on todella nähty, niin kuin ed. Stenius-Kaukonen toivoi, yhtenä hoitokeinona muiden joukossa ja sillä tavalla se on oikeaan asemaansa siinä kokonaisuudessa päässyt.

On myöskin Saksassa ja Hollannissa viety geneeristä substituutiota paljon pitemmälle kuin Suomen ehdotuksessa nyt on. Noissa maissa voidaan vaihtaa lääkkeitä myöskin ei aivan samaan lääkkeeseen, rinnakkaiseen lääkkeeseen vaikuttavilta aineiltaan, vaan siellä on käytössä tämmöinen geneerinen ja terapeuttinen substituutio, eli vaihdettavien lääkkeiden lista on paljon laajempi kuin meillä tässä tulee olemaan.

Säästöjä on haettu myöskin sillä tavalla, että joissakin maissa on lähdetty säätelemään apteekkien ja tukkuliikkeitten katteita ja leikattu niitä katteita valtiovallan ja näiden liittojen ja järjestöjen välisin sopimuksin. Myöskin potilaita on monin tavoin kannustettu. Esimerkiksi Portugalissa on käytössä sellainen kannuste, että jos potilas on halukas vaihtamaan halvempaan lääkkeeseen, niin hänen omavastuuosuutensa lääkkeestä vähenee. Häntä on siis tällä tavalla houkuteltu vaihtamaan lääke halvempaan.

Mitä tulee kotimaisen lääketeollisuuden pärjäämiseen lääkeviennin ja lääketuonnin suhteen, muistaakseni juuri myös Portugalissa on tällainen kaksoishinnoittelujärjestelmä, jossa hintapäätökset tehdään erikseen kotimaassa myytävien lääkkeitten osalta ja erikseen vientilääkkeitten osalta ja jolla myöskin voitaisiin hillitä ja hallita lääkkeiden turhia kuljetuksia. Lääkkeitten kehittämistoiminnan saamiseksi enemmän pois lääkefirmoilta ja yliopistojen piiriin, tavallaan puolueettoman tutkimuksen alleviivaamiseksi, taas monissa yhteiskunnissa valtiovalta on tehnyt lääkefirmojen kanssa vapaaehtoisia sopimuksia, joilla osa tästä tutkimusmäärärahasta siirretään suoraan yliopistojen käyttöön. Siinä on ollut se hyöty — kuulimme komissaari Liikasta — että kun saadaan yliopistojen yhteyteen enemmän tutkimustoimintaa, niin se se vasta kasvua aikaansaa.

Belgiassa taas on saatu aikaan rajoitteita, joilla esimerkiksi lääke-esittelyä laitoksissa, sairaaloissa ja työpaikoilla on vähennetty, ja on myös rajoitettu näytteitten maksutonta jakelua. Sitten on monia maita, joissa on toteutettu tämän Suomen-mallin lisäksi tai sen sijasta tämmöistä viitehintajärjestelmää, joka myös jääköön plakkariin siltä varalta, että nyt sitten kun lähdemme seuraamaan tämän oman mallimme toteuttamista, miten siinä onnistutaan, niin kaikki nämä kansainväliset kokemukset, joita tässä nyt luettelin ja joita on paljon, kannattaa pitää mielessä, kun edelleen kehitetään tätä meidän omaa malliamme.

Ministeri Perholle minulla olisi kuitenkin terveisiä hänen yhteen täällä käyttämäänsä puheenvuoroon, arvoisa puhemies. Hän puhui toimeentulotukiasiakkaista. Kun tämä aihepiiri tuli myös esille hallituksen esityksen perustelujen osalta, se oli kohta, missä ainakin henkilökohtaisesti suunnilleen kauhistuin, koska nythän ei voida missään tapauksessa lähteä siitä, että potilaat ovat sen suhteen eri asemassa, ovatko he esimerkiksi toimeentulotukiasiakkaita tai muita asiakkaita. Samojen perustavaa laatua olevien oikeuksien pitää kuulua kaikille kansalaisille. Näin ollen toimeentulotukiasiakkailla pitää olla jatkossakin sama oikeus kuin muilla potilailla omaa tahtoa käyttää siinä, hyväksyykö hän tuon halvemman lääkkeen tai minkä lääkkeen hän haluaa ottaa.

Ed. Rehulan kanssa olen hieman eri mieltä huoltovarmuuden käsittelyn osalta. Tosin, kun oikein tarkasti häntä kuuntelin, hänkin esitti enimmät kritiikkinsä lain valmisteluvaiheeseen, siihen vaiheeseen, joka oli ennen kuin asia oli eduskunnassa, mutta kyllähän valiokunta hankki tästä nimenomaan lisäselvitystä, ja muuten ei näitä ponsia olisi tehtykään.

Arvoisa puhemies! Tästä hallituksen esityksestä vielä sen verran, että minun mielestäni tämä ei ole mikään vaihtoehto, että esimerkiksi hintalautakunta tekisi kertapäätöksiä. Tämä on ollut se, mitä on ed. Stenius-Kaukonenkin pitänyt tässä matkan varrella erityisen paljon esillä. Nimenomaan hintalautakunta on itse vastannut tähän väitteeseen ja todennut, että heidän päätöksensä ovat aina kertapäätöksiä ja näin ollen aivan liian hidasliikkeisiä ja hallinnollisesti vaativia, kun niissä on myös valitusoikeudet, jotta tämä kilpailusysteemi pääsisi juoheasti liikkeelle. Se ei ole vaihtoehto, mutta sitä tullaan jatkossakin käyttämään.

Summa summarum: Tarvitaan siis monia vaihtoehtoja, mutta olen henkilökohtaisesti erittäin iloinen siitä, että nyt tämän ehdotuksen kanssa päästään liikkeelle. Toivon sydämestäni, että lääkärikunta ei nyt sitten käytännön toimillaan tee tyhjäksi näitä säästötavoitteita, mitä tähän on asetettu. Jos niin tulee tapahtumaan, niin siinä tapauksessa todella toivon, että seuraavat hallitukset ripeästi ottavat sieltä plakkarista näitä kansainvälisestä käytännöstä tuttuja muita vaihtoehtoja, jotta lääkekustannusten hillinnässä voidaan edetä tulevina vuosina.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivoisin, että puheenjohtaja Vehkaoja olisi tarkempi sanoissaan, kun hän sanoi suurin piirtein siihen tapaan, että tämä ei ole ainoa laki, miten asioita voidaan edistää, niin kuin ed. Stenius-Kaukonen on sanonut. Ed. Stenius-Kaukonenhan ei missään tapauksessa ole sanonut mitään sellaista, koska ei pidä tätä lakia nimenomaan turhana. Mutta muillakin keinoilla pitäisi ja olisi voitu päästä näihin tavoitteisiin, ja on erittäin paljon muita asioita, joita lääkkeiden käytössä ja hinnoittelussa voidaan viedä eteenpäin.

Hintalautakunnasta: Tämä tarkistusmenettely alkaa ensi vuonna. Se olisi ollut täysin toimiva vaihtoehto, eikä siinä ole mistään kertakäytöstä kysymys. En nyt pysty sitä tarkemmin selvittämään.

Mitä tulee pakkauskokoon, koneellinen annosjakelu on siihen vastaus. Meillä on erittäin paljon toimenpiteitä, joita voidaan toteuttaa viemällä näitä asioita eteenpäin.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Huoltovarmuuskeskuksen lausunnon viimeinen kappale kuuluu: "Huoltovarmuuskeskuksella ei ole huomautettavaa lääkelain ja sairausvakuutuslain muutosten sisällön suhteen, mutta olisi tärkeää, että pikaisesti ja ennen lain voimaantuloa selvitettäisiin muutosten vaikutukset lääkkeiden huoltovarmuuteen." En tiedä, miten selkeämmin asian voisi sanoa kuin tässä lausunnossa, että huoltovarmuus ja velvoitevarastointiin liittyvät vaikeudet olivat jääneet unholaan, kun lakia on valmisteltu.

Sosiaali- ja terveysministeri  Maija  Perho

Arvoisa puhemies! Valiokunnassa oli esillä se, että koko laki olisi korvattu sillä, että lääkkeiden hintalautakunta olisi tehnyt kertarysäyksellä tai määrärajoin hintojen alennuksen. Kysymyshän on nyt siitä, käytetäänkö näitä rinnakkaisvalmisteita vai ei. Tänä päivänähän hintataso on asettunut 20—30, lääkkeistä riippuen jopa 70 prosenttia alemmalle tasolle. Esimerkiksi Ranskassa, vaikka siellä on käytössä tämän kaltainen menettely, on rinnan käytössä geneerinen määrääminen. Tässäkin on kysymys siitä, määrätäänkö näitä lääkkeitä vai ei, eli se ei olisi voinut olla vaihtoehto.

Huoltovarmuus- ja velvoitevarastointiasiasta: Tämä prosessi, tämä selvittelytyö, on jo käynnistynyt, ja se olisi tehty joka tapauksessa, totta kai.

Timo Ihamäki /kok:

Arvoisa puhemies! Varsin kovaa kritiikkiä sai tämä laki geneerisestä substituutiosta osakseen valiokunnassa eri asiantuntijoilta. On ollut varsin monenlaisia argumentteja lain puolesta mutta myös sitä vastaan. Osa argumenteista oli todella aiheellisia ja osa tietysti vähemmän. Valiokunta muuttikin lakiesitystä tietyiltä osilta. Omasta mielestäni sitä olisi pitänyt muuttaa vähän enemmänkin, mutta kun kaikki hallituspuolueiden edustajat eivät voineet näihin muutosehdotuksiin yhtyä, niin sitten mentiin hallituksen esityksen pohjalta ja ihan hallituspuolueiden pelisääntöjen mukaan.

Apteekissa siis voidaan vaihtaa lääke halvempaan kopiovalmisteeseen, jos se sisältää samaa lääkeainetta kuin alkuperäisvalmiste ja on selkeästi halvempi. Selkeästi halvempi lääke on, jos se on 2—3 euroa halvempi. Valiokunnassa ehdotettiin vaihtorajaksi 10:tä prosenttia. Mutta ei tätä lakia voi kutsua nimellä "pakkovaihto kopiovalmisteeseen", koska lääkeainetta ei voi vaihtaa kesken hoidon, asiakas itse voi kieltää vaihdon, samoin lääkäri voi kieltää vaihdon perustellusta syystä. Valiokunnassa selvisi, että lääkäri voi merkitä reseptiin lyhyesti, esimerkiksi rasti ruutuun -menetelmällä, ettei lääkettä saa vaihtaa. Tämä helpottaa lääkärin työtä, mutta ennen kaikkea on tärkeää, etteivät potilastiedot valu kaikkien nähtäville. Sairauskertomuksissa tulee sitten olla perustellumpi syy. Apteekeillehan tämä aiheuttaa lisätyötä etenkin neuvonnan ja kirjausten osalta, mutta myös alati vaihtuvien lääkkeiden hintojen seurannan ja monien lääkkeiden varastoinnin takia.

Tämä on merkittävä uudistus. Suomeen valmistellun kaltainen järjestelmä on kuitenkin ollut käytössä jo useissa EU-maissa, ja kokemukset ovat olleet kohtuullisen rohkaisevia. Uudistuksellahan pyritään vähentämään sairastamisen kustannuksia. Nykyään kalliit lääkkeet rasittavat potilaan kukkaron lisäksi valtiontaloutta, lääkekuluista kun merkittävä osa korvataan kansalaisille Kelan kautta. Viime vuosina yleistyneitä halvempia, niin sanottuja kopiolääkkeitä käyttämällä säästyy monessa tapauksessa pitkä penni, ja tässä on arvioitu, että säästö on 15 miljoonaa euroa.

Lääkekustannukset ovat nousseet Suomessa 10—13 prosenttia joka vuosi, ja jotakin asialle on ollut syytä tehdä. Meillä on toki lääkekorvausjärjestelmän uudistus kehitteillä, mutta uudistuksen loppuunsaattaminen tulee viemään aikaa. Nyt haluttiin tehdä tämä laki, koska geneerinen substituutio puree nopeasti. Muitakin vaihtoehtoja olisi ollut, muun muassa lääkkeiden viitehintajärjestelmä tai käypähoitosuositusten noudattaminen tai äskeisessä keskustelussa esiin tulleet hintalautakunnan toimenpiteet. Mutta nyt sosiaali- ja terveysministeriössä valittiin tämä tie, joka on, kuten jo sanoin, koeteltu useissa EU-maissa.

Itse olin lopuksi hyväksymässä lain, ja tärkein periaate, minkä takia sen hyväksyin, oli se, että en halua olla vastustamassa sitä seikkaa, että potilas saa lääkehoitonsa mahdollisimman edullisesti.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä ovat tästä lääkelain muutoksesta, joka koskee geneerisiä substituutioita, puheenvuoroja käyttäneet lähinnä sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenet tai lääkäriedustajat. Nyt näin tavallisena kansanedustajana, kun tätä lakia lukee, tietysti tässähän on pakkovallan leima olemassa, koska laki lähtee siitä, että automaattisesti lääkeaine vaihdetaan, ellei lääkkeen määrääjä tai lääkkeen ostaja sitä kiellä. Tämä on tietysti kysymys, miten tämä markkinoidaan. Tietysti hienompi näkökulma olisi ollut se, että voidaan vaihtaa, mikäli siihen lääkkeen määrääjä antaa suostumuksen tai sen lääkkeen saaja hyväksyy. Nyt tässä on ymmärrettävästi tullut tämmöinen näkökulma, mikä on potilaan oikeusturva ja mikä on lääkärin ja potilaan hoitosuhteessa tämä kysymys.

Minusta tämä herättää tietysti niitä kysymyksiä, että potilaalla, joka lääkettä noutaa, pitää olla sitten oikeus apteekissa tarkastaa tämä Lääkelaitoksen luettelo näistä vaihdettavista lääkeaineista. Toisaalta tietysti pitää reseptilomakkeet sitten uusia siten, että lääkäri kirjoittaa suostumuksensa ja toisaalta myöskin potilas hyväksymismerkintänsä vaihtoon erityisesti niissä tapauksissa, jos asiamiehenä on joku muu apteekissa käymässä kuin potilas itse. Tämä tietysti tulee hyväksyttyä, mutta tämä vaatii paljon neuvontaa, opastusta ja ennen kaikkea ohjausta potilaille, että he eivät tule yllätetyiksi tällä kysymyksellä.

Timo Ihamäki /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Nousiainen käytti sanontaa, että lääkäri kirjoittaa suostumuksensa vaihtoon reseptiin. Tämä on juuri se seikka, johon valiokunnassa kiinnitettiin kovasti huomiota. Itse kysyin asiantuntijoilta, riittääkö rasti ruutuun vai pitääkö kirjoittaa diagnoosi vai pitääkö kirjoittaa reseptiin monta riviä vai pitääkö kirjoittaa B-todistus. Lopulta päädyttiin siihen, että lähinnä rasti ruutuun -menettely on kaikkein parasta, etteivät potilastiedot vuoda eikä tarpeetonta tietoa vuoda ihmisille, joille sitä tietoa ei ole tarkoitettu.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri tästä lähestymistavasta, miten laki on kirjoitettu, oli myöskin kysymys. Miksi ihmeessä pitää aina olla kerta kiellon päälle, niin kuin rouva puhemies sanoo? Tässä on kaksi kieltoa. Ensin sanotaan, että on vaihdettava, ja sitten sanotaan, että lääkäri voi kieltää ja potilas voi kieltää. Miksi ihmeessä tätä ei voinut kirjoittaa niin kuin me ehdotimme, että potilaan pyynnöstä vaihdetaan? Ensisijainen paikka, missä tämän vaihdon pitää tapahtua, on tietysti siellä lääkärin vastaanotolla.

Ed. Vehkaojalle täytyy sanoa, että onneksi minulla on myönteisiä kokemuksia potilas—lääkäri-suhteesta, ja se minua järkyttää tässä kaikista eniten, niin kuin valiokunnassakin sanoin ja edellisessä keskustelussa jo, että koko tämän lain tarkoitus tuntuu olevan se, että meillä on yksi ammattikunta, joka on epäluotettava, lääkärit, ja sen takia täytyy tehdä näin vaikea ja monimutkainen systeemi.

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Stenius-Kaukonen viittasi tähän keskusteluun valiokunnassa, jossa hän ehdotti muistaakseni juuri näin, että jos potilas haluaa, niin vaihto tehdään. Minun mielestäni tässä ollaan juuri sisällä siinä kysymyksessä, että kaikki potilaat eivät pysty sitä tahtoaan ilmoittamaan. He ovat niin epävarmoja sairautensa johdosta siellä vastaanotolla, että he eivät pysty mitään muuta kuin hätinä kertomaan sen, mikä heitä vaivaa. Tästä on kysymys. Mehän haluamme, että tällä systeemillä nyt voidaan potilasta auttaa säästämään omia rahojansa.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Muutama kommentti tähän keskusteluun. Arvelin, että tässä ei ihan kaksi minuuttia riitä, ja tulin tänne korokkeelle.

Olen tässä nyt aivan hämmentynyt; en olisi uskonut, että tässä salissa ollaan tällaisessa tilanteessa, että joudun ed. Stenius-Kaukoselle toteamaan, että aina ei puhdas markkinatalous riitä, vaan todellakin joskus tarvitaan hienoista valtion ohjausta, jotta todellakin pystytään tasapuolisesti tarjoamaan kaikille kansalaisille edulliset lääkkeet ja myöskin rahaa terveydenhuollon muihin palveluihin. Mutta tässä tilanteessa todellakin nyt ollaan. Aina puhdas markkinatalous ei riitä, ja siksi on hyvä, että eduskunta on tähän asiaan puuttunut. Pidän hyvänä sitä, että ministeri Perho on tähän vaikeaan asiaan pureutunut, mutta tunnustan, arvoisa rouva puhemies, että itsekin olin ja olen edelleen hyvin kriittinen tähän lakiesitykseen. Tämä oli todella vaikea, tämän kanssa tehtiin paljon työtä, mutta todellakin tärkeää on, aivan ensisijaista, että me täällä eduskunnassa mietimme niitä keinoja, ja ne voivat olla hyvin vaikeitakin, mutta sellaisia keinoja tarvitaan, joilla todellakin pystytään pitämään kohtuudessa terveydenhuollon kulut ja lääkehuolto. Lääkkeet ovat tärkeä osa terveydenhuoltoa, ja en todellakaan halua sanoa, että lääkkeet ovat pelkästään kustannus, vaan sekin näkökulma tässä on tuotava, että hyvällä lääkehoidolla saadaan paljon aikaiseksi ja siihen kannattaa panostaa. Avohoito tulee mahdolliseksi ja monta asiaa pystytään siirtämään tai estämään, kun lääkkeisiin on riittävästi rahaa. Siksikin tämä lakiesitys on hyvin perusteltu, ed. Stenius-Kaukonen.

Täällä on paljon keskusteltu lääkäri—potilas-suhteesta, ja se on selvää, että siitä pitää keskustella. Mutta on hyvä, että nostetaan esille apteekit, koska apteekit tämän asian itse asiassa tekevät. Pidän tärkeänä sitä, että tässä tuli tämä siirtymäaika, lain voimaantuloa siirrettiin, ja itsekin pohdin, riittääkö tämä, mitä esitimme. Mutta kuten ministeri Perho totesi, tästä on apteekkareiden kanssa keskusteltu ja sieltä on saatu käsittääkseni kyllä nyt varmuus siitä, että tämä asia hoituu. Mutta tärkeää on, että tätä asiaa seurataan ja katsotaan, miten tämä asia menee eteenpäin. Sen haluan tässä sanoa, kun täällä on paljon muitakin kuin valiokunnan jäseniä, aivan kuten valiokunnan puheenjohtaja totesi, että tämä asia ei ole uusi, tämä on otettu monessa Euroopan maassa käyttöön, ja se, mikä sieltä pitää oppia, on se, että jokaisessa maassa on jouduttu tekemään lakiin monia muutoksia. Ensimmäisellä kerralla ei todellakaan oikeaa mallia ole saatu, ja meidänkin täytyy tarkkaan tätä seurata. Terveiset ministerille ja seuraaville ministereille, että tarkasti tätä seurataan ja ollaan valmiita muuttamaan. Ruotsi muun muassa muutti tuon ilmoitusvelvollisuuden lääkärille, että se poistettiin, koska se ei siellä toiminut. Tätä olemme valiokunnassa muun muassa tarkkaan seuranneet.

Toisena asiana tämän seurannan ja nopeiden muutosten valmiuden lisäksi haluan nostaa esille sen, että säästöä tästä ei tarvitse, tai oikeastaan voikaan, kovin paljon aivan välittömästi odottaa. Toki lääkekustannuksiin näitä säästöjä tulee, ja niistä on arvioita. Mutta myöskin välillisiä kustannuksia tulee, ja se täytyy tässä myöntää ja niitä täytyy myöskin seurata. Tämä on iso muutos apteekeille, ja ensimmäiset vuodet tulevat olemaan vaikeita. Näissä asioissa täytyy tiiviissä yhteistyössä olla apteekkien kanssa, koska tärkeätä on, että apteekit pystyvät säilyttämään toimintavalmiutensa. Se oli yksi tärkeimmistä asioista, minkä kanssa me painiskelimme valiokunnassa. Pidän tätä mallia kohtuullisena ja voin tämän lain nyt hyväksyä. Mutta tuo hintaputki, josta täällä käsittääkseni on muissa käsittelyissä keskustelua käyty, se malli, millä hinta määräytyy, on todella hankala. Se on hankala markkinoiden kannalta. Toivon todella, että erityisesti sitä seurataan ja katsotaan, voitaisiinko siitä lähivuosina päästä eroon, mutta se hyväksyttiin juuri sen takia, että apteekit voivat tämän valmiutensa tarjota edullisempia lääkkeitä jollakin tavalla toteuttaa.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä on osa isoa kokonaisuutta, ja haluan kiinnittää edustajien huomiota siihen ponteen, jossa edellytetään muutoksia lääkkeiden hinta- ja korvausjärjestelmään. Tämä on erittäin tärkeä ponsi, ja pidän välttämättömänä, että tämä asia on kirjattu seuraavan hallituksen hallitusohjelmaan. On tärkeää pitää tasapaino sen välillä, että geneeriset lääkkeet tulevat markkinoille ja toisaalta uudet innovatiiviset kustannustehokkaat lääkkeet pääsevät riittävän nopeasti markkinoille. Tämän ponnen toteutuminen on todella tärkeä asia.

Lopuksi velvoitevarastoinnista: Oli huolestuttava asia, että sitä ei ollut tässä lakiesityksessä huomioitu. Todellakin se valiokunnan ponsi on tärkeä. Olen ihan samaa mieltä opposition kanssa, että viivytyksettä tämä asia täytyy hoitaa, koska vaikka nyt me voimme rauhallisissa oloissa Suomessa elää, niin ikinä ei tiedä, mitä tapahtuu. Tämmöisten asioiden pitää olla sen takia kunnossa, että todellakin maailma on arvaamaton.

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni tämä esitys on sellainen, että tämän voi hyväksyä. Tärkeintä todellakin on, että jokainen suomalainen saisi kohtuuhintaan ne lääkkeet, joita tarvitsee.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kasvavat lääkekustannukset ovat niin yhteisten menojen kuin sairastavan itsensäkin kannalta iso tulevaisuuden kysymys. Jokainen tässä salissa tietää, että sairaus köyhdyttää kohtuullistakin tuloa saavan nopeasti. Olen tavannut ja varmaan jokainen täällä on tavannut ihmisiä, jotka eivät taloudellisista syistä voi ostaa kaikkia heille määrättyjä lääkkeitä. Siksipä kaikki toimenpiteet, joiden avulla tämä ongelma helpottuu, ovat tervetulleita, myös tämä uusi laki, jota selvästikin vaaditaan, jotta jotain alkaa vastaanotoilla tapahtua.

Ihmettelenkin suuresti lain saamaa vastustusta, sillä tässähän on kyseessä nimenomaan pienituloisen, paljon sairastavan ihmisen etu, näin erityisesti, kun lääkkeiden omavastuun korottaminen on samaan aikaan tapetilla. Nykyinen lääkkeenvaihtojärjestelmä ei ole toiminut toivotusti. Olen tämän lain saaman kovan vastustuksen vuoksi jututtanut monia henkilöitä, eikä juuri kellekään ole tarjottu vaihtoehtoista lääkettä, ei itsellenikään koskaan. Täytyy sanoa, että en ole sitä myöskään huomannut sairaana lääkärin vastaanotolla ollessani kysyä, olen tyytynyt vain siihen, mitä on määrätty.

Ihan tavalliset ihmiset, erityisesti pitkäaikaissairaat, odottavat uutta ja heille selkeästi edullisempaa järjestelmää innolla. Selvää on, että niin tähän kuin kaikkeen uuteen tulee liittymään käynnistysvaiheen ongelmia. Siksi olisikin hyvä, että suuntaisimme yhteiset voimamme tämän uuden lääkekustannuksia hallitsevan järjestelmän mahdollisimman hyvään sisäänajoon sen sijaan, että lietsomme muutosepävarmuutta ja erilaisia uuteen liittyviä pelkoja.

Seurataan järjestelmää, ollaan kriittisiä, mutta olen varma, että jos ja kun tämä toimii maailmalla, toimii se varmasti Suomessakin.

Liisa Hyssälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on kuultu aika kriittisiäkin äänenpainoja, ja ne ovat mielestäni olleet paikallaan, koska tähän liittyy todellakin monia aika erikoisiakin vaiheita ja myös tähän käytäntöön varmaan tulee liittymään sekaannusta ja hajaannusta aluksi. Varmasti on ihan hyvä, että täällä myös näitä epäkohtia käsitellään, jotta niitä osattaisiin sitten jatkossa seurata.

Sinänsä varmasti on meistä kaikista hyvä, että lääkekustannusten alentaminen tämän uudistuksen myötä toteutuu. Tämä periaate on tietysti potilaan ja yhteiskunnan kannalta hyvin tavoiteltava. Mutta kun samaan aikaan ollaan korottamassa omavastuuosuuksia ja lääkekattoakin muutetaan, voi kysyä, olisiko näitä uudistuksia pitänyt yhdessä pohtia, kun tiedämme vielä, että nyt lääkkeiden korvausjärjestelmää ollaan kaiken kaikkiaan uudistamassa, eli näitä olisi voitu myös ajatella yhdessä. Tässä toisella kädellä annetaan ja toisella otetaan, jos miettii nyt tätä omavastuuosuusasiaakin.

Tämähän on hyvin merkittävä lääkepoliittinen kannanotto, ja sen toteuttaminen olisi kyllä mielestäni vaatinut huolellisemman valmistelun. Nyt tämä tuli aika pikaisesti ja tulee ensi vuonna pikaisesti myöskin voimaan. Jotta kentällä olisi tähän pystytty kunnolla varautumaan ja valmistautumaan, olisi tätä voimaantuloa kyllä ollut syytä vähän lykätä.

Ed. Sarkomaa jo totesikin täällä, että tämän uudistuksen tuomat säästöt eivät ehkä ole sitä luokkaa, jos oikein ymmärsin, kuin ehkä on odotettu. Siinähän odotettiin 15 miljoonan euron säästöjä sairausvakuutusjärjestelmälle vuositasolla. Se on ehkä yläkanttiin arvioitu, mutta täytyy toivoa, että säästöjä syntyy.

Mutta sitten kustannuksia siirtyy toisaalle. Niitä siirtyy apteekkareille ja apteekeille, ja pienille apteekeillehan ne saattavat olla hyvin kohtalokkaita. Tiedämme, että se vaatii lisää työvoimaa: ehkä seitsemää—kymmentä farmaseuttia kohden tarvittaisiin yksi lisähenkilö. Nyt farmaseuttipula on ainakin Varsinais-Suomessa varsin ankara, voi muutamassa apteekissa käyneenä todeta. Sitä pulaahan lievitetään juuri nyt lisäkoulutuksella, mutta se on kuitenkin aika huomattava. Pelkään, että pienille apteekeille tulee vaikeuksia — ja jos tässä joku pieni apteekki joutuu lopettamaan jopa toimintansa, silloin on kyllä menty ojasta allikkoon — tai että tämä aiheuttaa lääkkeiden toimittamisen viivästymistä. Jos henkilökuntaa ei ole tai logistiikkaketju ei muuten pelaa, näin voi tietysti tapahtua.

Apteekeilla on suuri vastuu neuvonnassa ja siinä, että potilasta ei ohjailla, jos halvimpia lääkkeitä ei juuri sillä hetkellä satu apteekissa olemaan. Kuinka kauan potilas voi odottaa, on tietenkin hyvin yksilöllistä. Mutta sitten se, missä määrin rinnakkaisvalmisteita jää varastoon pienillä apteekeilla ja siitä tulee lisää kustannuksia, on varmasti vielä kysymysmerkki.

Ihmettelen, että tätä asiaa ei voitu muilla tavoin kuin näin monimutkaisesti hoitaa. Miksi lääkäri ei voisi tänä päivänä tässä tietotekniikan luvatussa maassa kirjoittaa reseptiä reseptinkirjoitusohjelmalla niin, että rinnakkaislääke luettelohintatietoineen olisi siinä ja se voitaisiin automaattisesti näin tehdä? Koska Suomessa ollaan niin pitkällä tietotekniikassa, tämä tässä maassa nimenomaan olisi varmasti onnistunut. Täällä on verrattu Englannin systeemiin Suomen systeemiä. Nämä ovat kovin erilaisia maita, kovin erilainen on myös lääkärijärjestelmä ja välimatkat apteekkeihin potilaalla. Näitä on hyvin vaikea tietenkin yksi yhteen verrata, puhumattakaan Ruotsista, jossa apteekkijärjestelmä on valtion hallussa. Suomen ja Ruotsin systeemiä ei voi millään verrata.

Täällä on puhuttu lääkäri—potilas-suhteesta. Lääkkeen tuttu ulkonäkö on merkittävä osa potilas—lääkäri-suhdetta. Se luottamus, joka siellä lääkärin vastaanotolla on, mikä liittyy lääkkeitten määräämiseen, ostamiseen, antamiseen, on oikeastaan semmoista kirjoittamatonta luottamusta potilas—lääkäri-suhteessa ja lääkehuollossa, jota on vähän vaikea sanoiksi pukea. Toivon, että tämän uudistuksen myötä siinä olevat hyvät ominaisuudet kuitenkin jatkuvat ja säilyvät.

Mehän olisimme keskustassa toivoneet 10 prosentin poikkeamaa, jotta vaihtamistarvetta olisi vähennetty ja potilaan kokemaa epävarmuutta hälvennetty. Jos 57 b §:n 1 momenttia olisi muutettu siten, että hintaputki halvimmasta lääkkeestä vähän poikkeavaksi olisi määritelty siten, että hinta voi poiketa enintään 10 prosenttia, olisi tämä muutos ollut mielestämme parempi. Se olisi estänyt spekulaatiot 40 euron hintarajasta, että sillä jatkossa on ohjaileva vaikutus siihen, minkälaiseksi lääkkeen hinta muodostuu.

Arvoisa puhemies! Ikävintä tietysti on tässä, jos kotimainen lääketeollisuus joutuu etsimään tämän myötä kilpailumahdollisuuksia halpatyövoiman maista, jotta selviäisi kilpailussa. Jos tästä sitten seuraa kotimaassa tuotannon supistumista ja sen myötä työttömyyttä, silloin hälytyskellojen pitää kyllä varmasti täällä eduskunnassakin soida. Täällähän on esitettykin hyvin monelta taholta, että tätä on syytä seurata hyvin tarkoin ja sitten puuttua ripeästi epäkohtiin. Epäkohdaksi katson myös sen, mihin ed. Sarkomaakin puuttui, velvoitevarastointisäännöstön. Siihen on ihan varmasti puututtava pikimmiten ja asia laitettava kuntoon.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Eduskunta vaikuttaa varsin yksimieliseltä siinä kohden, että tämän esityksen tavoite on sinänsä hyvin kannatettava. Silti näen itsekin tässä muutaman merkittävän huolenaiheen.

Ensinnäkin useat potilasjärjestöt ja useat asiantuntijat ottivat potilasturvallisuuden keskeiseksi kysymykseksi ja huolenaiheeksi. Monien sairaiden ja vanhusten lääkitykseen voi tämän lain myötä tulla lisää sekaannuksia, kun lääkkeiden nimet voivat vaihdella kerrasta toiseen. Potilas saattaa pitää erinimisiä lääkkeitä hoitoon kuuluvina, vaikka ne sisältäisivät täsmälleen samaa vaikuttavaa lääkettä, ja tällä tavoin esimerkiksi mahdollisuudet yliannostukseen voivat lisääntyä. Itse asiassa näin tapahtuu jopa sairaaloissa ja hoitolaitoksissa jo nyt, joissa lääkkeitä jakavat koulutetut hoitajat, jotka saattavat virheellisesti antaa kahta samaa lääkeainetta sisältävää valmistetta potilaalle. Tällaisia tapauksia käsitellään Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksessa, sen kuulimme asiantuntijalta. Voimme ymmärtää, että vielä suurempi vaara on, että potilas itse sekaantuu lääkkeissään. Itselleni on lääkärinä kyllä tullut sellainen vaikutelma, että potilaat aika huonosti muistavat lääkkeittensä nimiä ja myös sitä, mihin ne lääkkeet on täsmälleen tarkoitettu, joten sekaannuksia tietysti tapahtuu jo nytkin.

Toiseksi geneerisen substituution toteuttaminen myös tuo kustannuksia, joten on varsin mahdollista, että sitä säästöä, mitä tässä tavoitellaan, ei ainakaan täysimääräisesti saavuteta. Ennen kaikkea apteekeissa tarvitaan merkittävästi lisätyövoimaa, jotta vaihdon yhteydessä potilasturvallisuus ei vaarantuisi. Apteekkariliiton arvion mukaan joka seitsemää—kymmentä farmaseuttia kohden tarvittaisiin yksi lisähenkilö pelkästään tämän lakiuudistuksen vuoksi. Kun tiedämme, että jo nyt maassa vallitsee farmaseuttipula, on joka tapauksessa odotettavissa lääkkeiden toimittamisen viivästymisiä. Lisäkustannuksia muodostuu myös terveydenhoitoyksiköihin potilaiden varmistaessa niistä, että vaihto on suoritettu hoidon kannalta oikein. Muun muassa tämän vuoksi mietintöön jätetyssä vastalauseessa ehdotettiin sitä, että voimaantuloaikaa olisi lykätty, jotta esimerkiksi apteekeissa olisi paremmin aikaa valmistautua lainmuutokseen.

Kolmanneksi, kyllä tämä samalla kiistatta merkitsee nykytilanteeseen verrattuna kilpailuetua niin sanotulle kopiolääketeollisuudelle ja samalla innovatiivista tutkimustyötä harjoittavan lääketeollisuuden toimintamahdollisuuksien ja edellytysten vaikeutumista. Suomalaisessa ympäristössä merkittävä tutkimustyötä harjoittava lääketehdas on muun muassa Orion-yhtymä, jonka lausunnossa todettiin, että lakimuutoksen vaikutus tulee olemaan sen toimintaympäristön kannalta merkittävä ja että se merkitsee samalla sitä, että Orion joutuu sopeuttamaan toimintaansa. Orion arvioi, että toimintojen supistamista tarvitaan ensiksi Suomessa tapahtuvan myynnin ja markkinoinnin osalta jopa lähes kolmanneksella. Oletettavasti vaikutukset tulevat ulottumaan pitkäaikaisesti myös tuotannon, tutkimuksen ja tuotekehityksen alueelle. Samalla heillä oli suunnitelmana ja ajatuksena, että tämän lakimuutoksen toteutuessa painopiste tulee siirtymään lisääntyvässä määrin kansainväliseen liiketoimintaan, ja väläytettiin hankintapaikkojen siirtämistä halvemman hintatason maihin, esimerkiksi Intiaan ja Kiinaan.

Nämä ovat mielestäni kyllä varsin vakavasti otettavia varoituksia ja sellaisia ääniä, joita meidän on kuultava. Meidän on oltava tietoisia, kun tätä ratkaisua tehdään, mitä se tulee merkitsemään kotimaisten lääketeollisuuden työpaikkojen kannalta. Onkin jossain määrin ristiriitaista, että lääkekustannuksissa yritetään saada säästöjä nimenomaan innovatiivisen lääketeollisuuden kustannuksella, kun toisaalta samaan aikaan toisella kädellä merkittäviä taloudellisia panostuksia suunnataan tutkimus- ja tuotekehittelytyöhön myös lääketutkimuksen alalla.

Tämän esityksen käsittely oli kyllä sinänsä aika perusteellista, ja ymmärtääkseni valiokunnassa nämä ongelmat, joista täällä salissa nytkin on keskusteltu aika hyvin ja monipuolisesti, nousivat esiin. Ehkä eräänä osoituksena siitä, että kyllä meillä ymmärtääkseni kaikilla oli yhteistä huolta tämän lain mahdollisista kielteisistä seurauksista, on se, että mietintöön jätettiin yksimielisesti useita ponsia, peräti neljä pontta, ja kohta tulemme vielä yhdestä ponnesta äänestämään, jonka oppositio omassa vastalauseessaan esittää hyväksyttäväksi.

Risto Kuisma /sd:

Arvoisa puhemies! Kuuntelin työhuoneessani tätä keskustelua ja harvoin olen eduskunnan keskustelussa niin paljon järkyttynyt, kun kuuntelin lakiesityksen vastustajien puheenvuoroja. Siis todella ajattelin, kuulenko oikein. Ymmärrän hyvin, että vastustajien huolenaiheille on perusteita, mutta kun toisaalta pannaan vastapainoksi se, että tässä maassa tavalliset ihmiset, köyhät ihmiset, käyttävät, väitän, miljardeja markkoja omia rahojaan turhiin lääkkeisiin, eikö sen pitäisi huolestuttaa? Sen lisäksi tietysti yhteiskuntakin panee rahaa, eli on se uskomatonta, ettei sille anneta mitään arvoa. Sitten huolehditaan apteekeista. Olen verokalentereita joutunut lukemaan ja huomannut, että melkein joka paikkakunnalla — mitä pienempi paikkakunta, sitä varmemmin — apteekkari on kunnan suurituloisin. Eli ei siellä apteekkareillakaan kovin huonosti mene, eikä mene kovin huonosti lääketeollisuudella. Kyllä minä olen tiennyt, että lääketeollisuudella on valtava valta yhteiskunnassa, mutta se, mitä täällä eduskunnassa virallisessa keskustelussa kuulee, osoittaa, että todella olen aliarvioinut lääketeollisuuden.

Minä olen vuonna 94 kirjoittanut kirjan "Takaisin terve elämä", jossa erittäin voimakkaasti kritisoin lääkkeiden liikakäyttöä, lääkäreiden ja lääketeollisuuden suhteita jne. Olen kirjoittanut sen potilaana ja olen yksi potilas, joka on kärsinyt suuresti tästä liian runsaasta lääkekäytöstä. En ole ollut niin viisas vaan olen luottanut lääkäreihin. Lääkärien, lääketeollisuuden ja apteekkien keskinäiset suhteet ovat sellainen alue, että en rohkene sitä tämän suorasukaisemmin käsitellä eduskunnassa. Olen ajatellut vuosia ja vuosia, miksi tutkiva lehdistö ei uskalla, miksi sekään ei uskalla, sitä tutkia ja niitä rahavirtoja, mitä siellä käy. Kun kirjoitin 94 tämän kirjan, jossa tätäkin asiaa sivusin oman kokemukseni perusteella potilaana ja selvitettyäni taustoja aina ulkomaita myöten, miten muissa maissa mennään, sen seurauksena vuosien varrella moni lääkäri, joka pitää lääkkeiden käyttöä liian suurena, on minuun ottanut yhteyttä. Tällaisiakin lääkäreitä löytyy, mutta hyvin vähän, ja monet heistä ovat ottaneet yhteyttä ja valittaneet, mihin vaikeuksiin he ovat joutuneet, kun he ovat poikenneet valtavirrasta ja suhtautuneet kitsaammin lääkkeiden käyttöön.

Ehkä, jos raha jätetään pois, itseäni on surettanut kovin paljon se, että jos on sellaisesta sairaudesta kysymys, mihin ei ole lääkettä eikä lääke auta, siitä paranemiseen ei satsata rahaa, koska lääketeollisuudella on valtavat rahat ja se satsaa niiden sairauksien hoitamiseen, joihin voidaan lääkkeillä vaikuttaa. Sehän on luonnollista, mutta vastaavasti, kun on erilaisia riippuvuussairauksia, esimerkiksi päihderiippuvuus ja huumeriippuvuus, joita ei voida lääkkeillä hoitaa, niin sitten niiden tutkimiseen ja koko asiaan ei löydy rahaa, valtion rahaa. Tässäkin mielessä lääketeollisuuden rooli on liian suuri tässä sinänsä tarpeellisessa tuotekehityksessä, mitä terveydenhoidossakin pitäisi tehdä.

Minusta lääkäreillä tässä on valtava vastuu, ja varmasti sitä, että lääkärit eivät ole oikein ymmärtäneet tätä vastuuta, osoittaa tämä lakiesitys, jota nyt käsitellään, ja ne monet toimet, joita ed. Vehkaoja täällä hyvin selvitti, mihin muissa maissa on menty. Muissa maissa on menty paljon pitemmälle, ja luulen, että mekin joudumme menemään, jos lääkärikunta ei katso peiliä, omaa moraaliansa ja selvitä suhdettaan lääketeollisuuteen. Kyllä tätä menoa varmasti markkinatalous ei voi toimia terveydenhuollossa. Kun ihminenhän on sellainen, että terveydestähän me jokainen olemme suunnilleen valmiita maksamaan kaikki rahamme, mitä meillä on, niin minusta on täysin moraalitonta, jos sitä käytetään hyväksi. Minusta meidän lainsäädäntömme pitäisi, vaikkei olisi mistään yhteiskunnan rahasta kysymys, puuttua tähän ongelmaan. Tavallaan ihmiset ovat sellaisessa tilanteessa, että he käyttävät hyvässä uskossa valtavia summia lääkkeiden ostoon ja kuitenkaan tosiasiassa heille ei siitä tule mitään hyötyä tai vastaava hyöty saataisiin paljon halvemmalla.

Niin kuin tiedämme, hyvin helposti todella — puhun asiasta, jonka hyvin tunnen — meillä on 200 000—300 000 ihmistä tässä maassa, jotka kärsivät lääkkeiden väärinkäytöstä. Siinä olisi valtava sarka lääkäreille ruveta pohtimaan ja meille eduskunnassa, miten me voisimme sitä rajoittaa. Siinä tietysti säästyisi rahaakin, mutta säästyisi monen ihmisen terveys. Tietysti sanotaan näin, että tämä on ihmisestä itsestään kiinni, mutta kyllä lääkärikin, joka aina ne lääkkeet on määrännyt, voisi jotain siinä tehdä, ja puhun nyt siitä väärinkäytöstä, johon ei liity rikollisuutta eikä katukauppaa. Sitten sen lisäksi on vielä pieni osa, ja se on ihan toinen kysymys, että sitten joku muu kuin se potilas, jolle lääkkeet on määrätty, ne käyttää.

Kaiken kaikkiaan minusta tämä lakiesitys on pieni askel oikeaan suuntaan ja varmasti tässä joudutaan tätä tietä jatkamaan, jolleivät lääketeollisuus, lääkärit ja apteekkilaitos rupea toisella tavalla suhtautumaan tähän asiaan. Tämmöisiä toimenpiteitä nimenomaan tarvitaan potilaiden edun kannalta.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä hallituksen esitys ei ratkaise potilaitten lääkkeitten liikakäyttöä tai sitä, että meillä sairaanhoidossa käytetään lääkkeitä paljon, ei ratkaise myöskään huumeongelmaa. Tämä lähinnä siihen, mitä ed. Kuisma toi.

Mielestäni tässä on hyvää se, että lähdetään liikkeelle lääkekustannusten pienentämisestä, hillinnästä, ja niin kuin siitä täällä on puhuttu, potilaan näkökulmasta, että potilaalle lääkkeet eivät tulisi paljon maksamaan. Sehän on se lähtökohta, jota pitää nyt pitää ensisijaisena. Mutta tämä käsittely on saanut hyvinkin ongelmallisen luonteen ja hyvin ristiriitaisen luoteen, ja oma näkökulmani on se, että tässä on eri tahoja, jotka tähän ovat vaikuttamassa. Kun olen kuunnellut näitä puheenvuoroja, niin potilas—lääkäri-suhteen merkitys on tuotu sellaisessa valossa, että nyt sitä ei tällä lailla ainakaan vahvisteta, vaan päinvastoin se keskustelu, mikä lääkehoidosta tulisi käydä, ehkä siirtyy sitten apteekkeihin, kun keskustellaan siellä, mitä lääkettä käytetään. Itse olisin halunnut nähdä, että olisi etsitty jo aikaisemmin muita keinoja tai malleja. Täällä mielestäni kyllä hyvin valiokunnan puheenjohtaja ed. Vehkaoja toi, että tällä hallituksen esityksellä ei ratkaista kaikkea tähän liittyvää problematiikkaa ja tulee tämän jälkeenkin etsiä vielä muita malleja ja erityisesti mielestäni semmoisesta ammatillisesta näkökulmasta, mikä lääkäreitten toiminnassa on, joten edelleen se kysymys, jonka ed. Jaana Ylä-Mononen täällä toi, miksi ei jo aikaisemmin ministeriön taholta olisi tämmöisiä informaatio-ohjeistuksia voitu viestittää ja analysoida ja kehittää. Luotan lääkäriammattikuntaan. Tiedän, että kun potilailta kysytään, kehen he luottavat tämmöisessä lääkehoidossa, niin kyllä he luottavat lääkäreihin. Nyt tässä annetaan viesti siitä, että lääkärit eivät ole tässä lääkkeitten määräämisessä toimineet oikein mallikkaasti, ja se minusta tässä on virheviesti.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tällä hallituksen esityksellä halutaan auttaa sekä köyhiä että vaivaisia. Olin eräässä vaalitilaisuudessa, jossa vaadittiin kysymään, kumpia haluatte auttaa, köyhiä vaiko vaivaisia. Näin pelkistettynä tässä halutaan auttaa molempia, elikkä tämä tahtotila on hyvä.

Mutta haluan yhtyä ed. Keräsen keskustelun alussa käyttämän puheenvuoron ajatuksiin ja edelleen huoltovarmuuskysymykseen, että nämä huoltovarmuuskysymykset ovat riippumatta lainsäädännöstä pidettävä aina ajan tasalla, että meillä kaikissa tilanteissa on niitä lääkkeitä, joita ihmiset tarvitsevat. Samalla meillä on pidettävä huoli siitä, että innovatiivinen lääketeollisuus kehittyy tässä maassa, jotta Suomi voi olla myös lääkkeitten viejä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen mielenkiinnolla kuunnellut keskustelua ja odottanut, että puhujakorokkeelta taikka paikaltaan ensimmäinen lääkärikansanedustaja olisi ilmoittanut, että on aina, kun on ollut tilaisuus, korvaavana lääkkeenä määrännyt sen halvimman lääkkeen. Sellaista ei ole vielä ilmestynyt.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, johon kiinnitin huomiota, on se, että kun elämme tietotekniikan aikakautta, niin kun lääkäri kirjoittaa reseptin, niin samalla hän tulostaa sieltä Lääkelaitoksen listan korvaavista, rinnakkaisista preparaateista ja sillä tavalla tämä systeemi toimii käytännön tasolla näppärästi.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Tämän hallituksen esityksen myötä aivan selvä tarve on, että neuvontaa on lisättävä sekä terveydenhuollon vastaanottopisteissä, siellä lääkärin ja sairaanhoitajien, ammatti-ihmisten, vastaanotoilla, mutta ennen kaikkea myöskin apteekkien tiskeillä, ja totta kai se silloin edellyttää myöskin koulutusta ja osaamisen tason lisäämistä ja mahdollisesti lisäresursseja. Mutta tätä varmasti kaiken kaikkiaan silloin, kun lääketurvallisuudesta ja potilasturvallisuudesta halutaan huolta kantaa, on muutenkin lisättävä.

Mielestäni nämä ponnet, mitkä ovat sekä valiokunnan mietinnössä että myöskin vastalauseessa, ovat sen kaltaiset, että jos nämä kaikki hyväksytään, ne edistävät varmasti tämän asian myönteistä käytäntöön soveltumista ja istumista sillä tavalla, että se jouhevasti etenee eikä merkittäviä vastakkainasetteluja tule.

Totta kai meidän on kannettava huolta myöskin suomalaisesta lääketeollisuudesta. Se on yksi elinkeinonalamme, ja sitä on edistettävä. Seurannan täytyy olla tehokasta niin, että jos tulee halpatuontia, joka ei välttämättä ole meidän sairaudenhoidossamme edullista, siihen on puututtava, jos tulee tapahtumaan sitä, että lääketeollisuutemme oma tuotanto heikkenee.

Katson myöskin, että tutkimus- ja kehittämistyötä on ennen kaikkea lisättävä kaiken kaikkiaan. Tuosta säästötavoitteesta, mikä tässä on: Tietysti täytyy toivoa, että me saisimme ennen kaikkea kustannustehokkaita lääkkeitä ja uusiakin lääkkeitä korvausjärjestelmän piiriin. Sehän on suurempi huoli, että meillä on paljon lääkkeitä, joita sairaanhoidossa ja paranemisen kannalta tarvitaan, jotka eivät vielä edes ole korvausten piirissä. Kun näitä uusia nyt haetaan korvausten piiriin, niin silloin voidaan jo tätä uutta ajattelutapaa ja uusia malleja ottaa ikään kuin käyttöön. Siinä mielestäni täytyy edistää kehitystä, vauhdittaa, jos näin sanoisin.

Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa puhemies! Pyysin ed. Räsäsen puheenvuoron johdosta kommenttia, kun hän sanoi, että tämä hallituksen esitys merkitsee kilpailuetua geneerisille lääkkeille. On totta, että tämä hallituksen esitys tähtääkin nykyisen markkinatilanteen muutokseen, mutta se, miten siinä sitten geneerinen lääketuotanto ja innovatiivinen asettuvat keskenään, jää nähtäväksi. Ed. Räsänen jätti erittäin tärkeän seikan mainitsematta, ja se on nimenomaan se, että tarvitsemme välttämättä halvempien lääkkeitten käyttöönottoa sen johdosta, että saisimme tilaa, niin kuin ed. Hiltunen aivan oikein äsken puhui, uusien lääkkeitten nopeammalle korvauksen piiriin saamiselle. Tässä haetaan tasapainoa vanhojen hyvien lääkkeitten ja uusien, markkinoille pyrkivien lääkkeiden välille.

Tämä liittyy Euroopan unionin G10-projektiin, jota muuten meidän komissaarimme Liikanen johtaa. Näin ollen on tämä puoli asiassa minusta unohtunut tässä keskustelussa toistaiseksi. Joka haluaa uusia lääkkeitä, hänen pitää myös haluta tätä ehdotusta nyt toteuttaa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Kiinnitän huomiota ensimmäiseksi ed. Oinosen puheeseen, kun hän puhui huoltovarmuudesta, ja muutkin ovat siitä puhuneet. Viittaan siihen, että todellinen huoltovarmuusongelmahan meillä on oikeastaan nämä suonensisäiset nesteet, intravenöösit fuusiot, infuusiot, ja nimenomaan nestehoitoon käytettävät valmisteet. Niiden valmistus Suomessa on käytännössä loppunut.

Toinen asia: Ed. Erkki Pulliainen kysyi, onko lääkäriä, joka aina määrää halvinta lääkettä. On selvää, että hinta on yksi tekijä. On muitakin tekijöitä. Ei aina voi määrätä halvinta lääkettä.

Kolmas asia: Tämä kansallinen lääketeollisuus taikka Orion Oyj, joka on siis pörssiyhtiö. On todettava, että se on tietysti erittäin tärkeätä, että meillä on suomalaisessa omistuksessa olevaa lääketeollisuutta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! On totta, että on tärkeää, että meillä on hyvää, innovatiivista ja kansainvälistä, ehdottoman kilpailukykyistä suomalaista lääketeollisuutta, kuten esimerkiksi Orion, joka on sota-aikana toiminut Keuruulla.

Mutta en ole huomannut, että olisi puhuttu lääkkeitten mahdollisista sivuvaikutuksista. Toivon, että kun tätä lakia aikanaan sovelletaan, kiinnitetään huomiota siihen, että ei vain pääse tapahtumaan halvinta lääkettä etsittäessä — se varmasti on suojattu — ongelmia mahdollisten sivuvaikutusten johdosta.

Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho

Arvoisa puhemies! Tästä viimeisestä asiasta, sivuvaikutuksista, totean vielä kerran, että Lääkelaitos laatii vaihtokelpoisten lääkkeiden listan ja tälle listalle ei pääse sellaisia lääkkeitä, joista aiheutuu sivuvaikutuksia. Yleensä tämä sivuvaikutusasia tulee ilmi niin, että se varsinainen vaikuttava aine aiheuttaa niitä, ja sitten siirrytään lääkkeeseen, jossa on toinen vaikuttava aine. Esimerkiksi tällä väitteellä on aivan vastuuttomasti hämmennetty potilaita.

Ed. Räsänen otti taas kerran esille potilasturvallisuuden. Nythän tätä lakia muutettiin niin, että koko reseptin voimassaoloajan voidaan apteekista antaa samaa lääkettä, ellei potilas itse halua sitä vaihtaa, jos on olemassa halvempi vaihtoehto. Eli tämä varmasti vähentää sitä hämmennystä, johon ed. Räsänen viittasi. Lain perusteluissahan on hyvin selkeästi määritelty, että esimerkiksi huonomuistisen tai Alzheimerin tautia sairastavan potilaan kohdalla merkitään tämä kielto, jos voidaan arvioida, että potilas ei osaa näitä lääkkeitä oikein käyttää tilanteessa, jossa hänellä on niitä useampaan sairauteen.

Sitten täällä esitettiin hyvin olennainen kysymys siitä, miten ohjataan tarkoituksenmukaista lääkkeenmääräämiskäytäntöä ja lääkkeiden käyttöä. Rohto-projekti jatkuu. Siitä saadut kokemukset levitetään käyttöön, ja Rohto-projekti on osa tätä käypähoitosuositusmenettelyä. Tässä tarvitaan tietysti paljon eri toimenpiteitä.

Sitten suomalaisen lääketeollisuuden asemasta: Myös lääketehdas Orionilla on omia rinnakkaislääkkeitä, joiden myynti voi lisääntyä. Sanon vielä yhden konkreettisen asian. Orionin viime vuoden liikevaihdosta tämä oletettu mahdollinen tulojen alenema on 1 prosentin luokkaa. Tässä nyt käytetään tätä lakia keppihevosena niille toimenpiteille, joita on ilmeisesti muutenkin suunniteltu.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Rouva puhemies! Tässä on niin monta kommenttia tullut ja omiakin näkemyksiäni on kritisoitu, että vielä muutama näkemys.

Ensinnäkin: Täällä on puhuttu siitä monen vuoden takaisesta tilanteesta, jossa 3 prosenttia oli geneerisiä lääkkeitä. Puheenvuorossani kerroin, miten tänä vuonna on tullut uusi kolesterolilääke, mutta minulta jäi kertomatta se, mikä on ollut myynnin kasvuprosentti: 1 350 prosenttia. Tietysti, kun on lähdetty pienistä luvuista, prosentit ovat suuria. Mutta se kertoo siitä, että hyvin nopeasti käyttö etenee ilman lakia silloin, kun on järkevä, kohtuuhintainen vaihtoehto nimenomaan kalliille lääkkeille, joita monien potilaiden on vaikea käyttää, koska heillä ei ole riittävästi rahaa. Näissä tilanteissakin usein potilas joutuu käyttämään monia muita lääkkeitä. Meillä on 472 000 verenpainelääkkeen käyttäjää tässä maassa. Aivan lähivuosina myöskin verenpainelääkkeille on tulossa näitä geneerisiä vaihtoehtoja. Se tulee varmasti tuomaan merkittäviä säästöjä.

Kun puhuttiin näistä säästöistä, tuleeko 15 miljoonaa toteutumaan, niin itse uskoisin, että se hyvinkin tulee. Arviohan oli, että 45 miljoonaa voitaisiin näillä säästöjä saavuttaa, enkä usko, että lain siirto tähän vaikuttaa. Se, mikä voi vaikuttaa, on se, että on tällaista kielteistä asennetta, että tullaan määräämään esimerkiksi alkuperäislääkkeitä geneerisen sijaan, jolloinka ei voida vaihtaa. Se on mielestäni turhaa. Juuri tällainen turha vastustus olisi voitu poistaa sillä, että olisi luotettu potilaisiin ja lääkäreihin, että heitä informaatio-ohjauksella olisi voitu saada muuttamaan näitä käytäntöjä. Tästä, kuten jo aikaisemmin mainitsin, Rohto-projektin tutkimuksissa on aivan selkeät näytöt. Lääkäreitä kiinnostaa, että potilaat voivat käyttää lääkkeitä. He tietävät, että monille ne ovat liian kalliita. Tietysti, ed. Sarkomaa, en nyt suinkaan tässä asiassa pelkästään markkinavoimiin luottanut, vaan informaatio-ohjaukseen.

Myöskin se — mitä ministeri Perho ei kertonut, vaikka hän on tänään esitellyt asetuksen, jossa asia todetaan — että Lääkelaitoksen tuotot ovat nousseet noin 5—10 prosenttia, ja ylitys aiheutuu pääasiassa siitä, että geneeristen hakemusten määrä on ollut arvioitua suurempi. Tämä on aiheuttanut myöskin näiden hakemusjonojen kasvua. Lääkelaitokseen on palkattu tänä vuonna viisi — seitsemän määräaikaista henkilöä lisääntyneisiin myyntilupatehtäviin. Tässä on huomattava se, että näille geneerisille lääkkeille ei haeta myyntilupaa pelkästään siksi, että päästäisiin Suomen markkinoille. Toivoisi, että ministeri Perho tutkisi sitä mahdollisuutta, että lääketehtaat käyttävät Suomea nyt myyntilupahakemusten maana sen vuoksi, että kun täällä saa luvan, niin sen jälkeen tätä lääkettä voidaan myydä kaikissa muissa Euroopan maissa. Miksi Suomea käytetään nyt tällaisena hakumaana? Sen vuoksi, että meillä on niin halvat hinnat. Meillä peritään vain omakustannushinta. Eikö tämä, ministeri Perho, olisi sellaista toimintaa, josta voisi periä suuremman maksun, joka tuottaisi tuloja, ettei tarvitse aina meiltä potilailta periä suurempia maksuja? Tämähän vaikuttaa myöskin muiden hakemusten käsittelyyn, hakemusten viivästymiseen ja myöskin juuri näiden innovatiivisten lääkkeiden myyntilupien myöntämiseen. Niissä on aivan luvattoman pitkät ajat edelleen, ennen kuin nämä hakemukset saadaan käsiteltyä.

Viittaan vielä edelleen siihen, kun ministeri Perho totesi, että hintapäätöksiä tehtäessä arvioidaan kokonaistaloudellisia vaikutuksia. Juuri niistä lausunnoista puhuin. Kun olen niitä lukenut, niin hämmästyksekseni olen havainnut juuri sen, että sitä kokonaistaloudellisuutta arvioidaan sellaisten keskimäärälukujen kautta, että niillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten potilas henkilökohtaisesti hyötyy uudesta lääkkeestä. Yhtään sanaa näissä lausunnoissa ei ole useinkaan siitä eikä arvioida sitä, että uusi lääke voi jonkun määrätyn potilasryhmän elämänlaatua parantaa aivan olennaisesti ja myöskin heidän hoitoansa ja myöskin parantaa heidän sairauksiaan. Syöpälääkkeissä on tällaisia esimerkkejä ja myöskin monissa muissa lääkkeissä.

Nimenomaan toivoisin, ministeri Perho, että kun näitä hintahakemuksia tehdään ja niihin hankitaan näitä lisäselvityksiä, niin pitäisi tarkemmin arvioida sitä, mitä lääke vaikuttaa potilaan hyvinvointiin, hänen sairautensa hoitoon ja potilaan hyvinvointiin ylipäänsä. Pelkästään se, että potilaan elämänlaatu paranee, on tavoite monissa sairauksissa, kun ihmiset joutuvat koko elämänsä elämään sairauden kanssa, joka vaikuttaa joka päivä heidän elinmahdollisuuksiinsa.

Tämä Lääkelaitoksen lista pitäisi mielestäni julkistaa mahdollisimman nopeasti, jo heti vuoden alussa, jotta näitä mahdollisuuksia vaihtaa voitaisiin käyttää. Nyt listalla on sellaisia lääkkeitä, joita ei ole Suomessa myynnissä. Se aiheuttaa vain entistä suurempaa sekaannusta, jos siellä on useita kauppanimiä, jotka eivät ole Suomessa myynnissä. Me olemme nähneet tämän luettelon valiokunnassa, ja siellä on runsaasti sellaisia lääkkeitä, joissa ei ole tosiasiassa mitään vaihtomahdollisuutta. Nyt kun potilaat netistä lukevat tätä listaa, heitä rupeaa kiinnostamaan se, olisiko heidän sairaudessaan vaihtokelpoinen lääke. Syy, miksi siellä on vaihtokelpoisiksi merkitty lääkkeitä, joissa tosiasiassa ei ole mitään eroja, on se, että lääketehtaat voivat hakea samalle lääkkeelle myyntiluvan eri nimillä. Juuri äsken viittasin siihen, että nyt näitä haetaan Suomen kautta eikä ole tarkoituskaan tuoda niitä Suomen markkinoille, vaan niitä myydään eri maissa eri nimillä. Myöskin osa on tapauksia, että sen vuoksi haetaan myyntilupia, että Suomessa juuri esimerkiksi Orion voisi lisenssillä valmistaa. Silloin sama lääke myydään eri nimellä, kun sen myy Orion. Sellaisessa tilanteessa se on tietenkin vaihtokelpoinen. Mutta siellä on paljon sellaisia, että ne eivät ole Suomen markkinoilla eivätkä tule koskaan olemaankaan. Tämä aiheuttaa aivan turhaa sekaannusta, koska potilaat todella ovat kiinnostuneita siitä, että he voisivat saada sairauteensa halvemman lääkkeen. Toivon, että ministeri Perho näitä asioita myöskin vielä selvittelee.

Mutta tärkeää on, että lista saataisiin mahdollisimman nopeasti tietysti kaikkien käyttöön ja että siellä myöskin olisi hinnat nähtävissä, sillä jos Lääkelaitoksen kotisivuille tulee luettelo, missä ei ole hintaa näkyvissä, koska laitoshan ei näistä hinnoista päätä eikä sillä niitä ole, se aiheuttaa myöskin erittäin suuren sekaannuksen ja erittäin paljon turhia kuluja ja puhelinsoittoja ja vie aikaa todelliselta hoidolta.