Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tähän jännittyneeseen tunnelmaan nähden ja virittyen katsoisin, että ed. Kankaanniemen huomautus siitä, että tämä asia olisi täytynyt yksin antaa Keski-Suomen edustajien hyväksyttäväksi, on kyllä kapea-alainen ja lyhytnäköinen mieliala olemassa.

Tämän osalta voisi todeta, että tämä kansallispuistoverkkohanke etenee tässä Suomen maassa niin, että näitä on tarkoitus täällä aina silloin tällöin vahvistaa ja saada aikaiseksi. Kun näen nyt täällä ympäristövaliokunnasta ed. Tiusasen puheenjohtajana ja ed. Vilkunan jäsenenä, niin toteaisin, että tämä hanke ei paljon tätä maailmaa levitä eikä maata paranna, kun ensinnäkin jo alun perin mietinnössä todetaan, että "Leivonmäen kansallispuisto on pääosin jo ennestään luonnonsuojelualuetta eikä siten tuo merkittäviä uusia alueita suojelun piiriin". Tämän pohjalta katson, että kyllähän paikallinen näkemys näissä mielialoissa tuntuu olevan, niin kuin ymmärrän ja arvostan Keski-Suomen kansanedustajien näkemyksiä tästä asiasta ja erityisesti paikallistietoutta, että Leivonmäen kansallispuisto on ennestään suojeltu, on sellaista suoaluetta, että se siihen tarkoitukseen sattuu ja käy, ja tältä osin pidän tätä jossain määrin tavoistani poiketen jopa hyvänä asiana.

Mutta tavoilleni uskollisena kyseenalaistan kuitenkin sen, niin kuin ensimmäisessä käsittelyssäkin sanoin, mitä mietintöön on kirjoitettu, että valiokunta pitää tärkeänä, että Etelä-Suomen metsien suojelua vielä lisätään tulevaisuudessa, ja tämän pohjalta ihmettelen, ihmettelen tätä tavoitetta ja halua, miten suuri ja laaja se on olemassa.

Herra puhemies! Yksi asia, mitä aika erikoisena pidän, on se, että ei ole tämän asian puitteissa tullut esille eikä keskustelussa tullut esille, että verrattuna näihin aikaisempiin kansallispuistokeskusteluihin ja lakiin muun muassa Repoveden kansallispuistosta, missä todettiin, että siellä ei voida metsästää eikä esimerkiksi koiria irti pitää, tämän Leivonmäen osalta täällä selkeästi todettiin, että hirven metsästys ajaen voidaan alueella toteuttaa. Pidän tätä tässä asiassa hyvänä ja sen takia niin lempeästi tähän suhtaudunkin.

Herra puhemies! Toivon, että näillä muutamilla lyhyillä saatesanoilla tämä laki saa ymmärtämystä, kun se nyt tulee hyväksyttyä ja kun nyt poikkeuksellisesti en esitä sen hylkäämistä, ellei nyt joku — olin näkevinäni ed. Oinosen puhujalistalla — tässä tule tämmöistä esittämään. Sitten joutuu miettimään tätä uudella näköalalla ja mielialalla. Mutta tämäkin omalta osaltaan on säilyttämässä tätä vanhaa, alkukantaista luontoa, ja esittäisin vahvan haasteen keskisuomalaisille edustajille, että teidän tehtävänänne on vaalia ja valvoa sitä aluetta siellä. Myöskin haasteellisena näkisin, että koettakaa valvoa nyt sitten myöskin vaikka ympäristövaliokunnasta käsin sitä, että näitä kansallispuistoja ei ihan joka pitäjään tämän jälkeen enää lisää perustettaisi.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Leivonmäen kansallispuiston perustaminen on keskisuomalaisten ihmisten ja ennen muuta leivonmäkeläisten työn tulosta ja saavutus. Tiedämme, jotka siellä olemme vierailleet, että muutama henkilö on todella pannut vahvasti elämänsä peliin Leivonmäen kansallispuiston toteuttamisen puolesta. Muun muassa projektipäällikkö Lea-Elina Nikkilä on sellainen, joka on tehnyt kovaa työtä tämän puolesta. Myös kunta on yhtenä miehenä ja naisena ollut tässä liikkeellä hyvän asian puolesta.

Etelä- ja Keski-Suomi ovat edelleen alueita, joilla on suhteellisen vähän suojeltua ympäristöä, luonnonympäristöä ennen muuta tietysti. Kaakkoisessa Suomessa 0,5 prosenttia alueista on ollut luonnonsuojelun piirissä. Etelä-Suomessa se luku kaiken kaikkiaan on 1 prosentti. Nyt Repoveden syntymisen jälkeen, jota myös ed. Seppo Lahtela kannatti viimeisessä käsittelyssä, tuo prosenttiluku on 1 myös Kaakkois-Suomessa.

Tämä on ongelmaton asia, puhemies, ja ainoastaan on se tekninen kysymys, josta ensimmäisen käsittelyn kohdalla keskusteltiin useamman kansanedustajan tuodessa esiin ihmettelynsä siitä, että tuo liitekartta on varsin vaatimaton. No, tätä on perusteltu sillä, että kaikki muutkin kartat ovat olleet vaatimattomia, ja sillä, että eduskunnalla ei ole värikopiokonetta. Kuitenkin tiedämme, että kehitys kehittyy. Värikopio on käytössä valtioneuvostolla, joka lähetti tämän hallituksen esityksen väripainolla varustettuna. Valiokuntakin sitten tietysti omassa mietinnössään teki muutosesityksen lakiin 2 §:ään, jossa todetaan, että kansallispuiston rajat on merkitty punaisella viivalla tämän lain liitteenä olevaan karttaan. No, hyvä on. Se on lain liitteenä oleva kartta, mutta tätä karttaa kuvaa nyt tämä mustavalkoinen liiteosa. Tiedämme, niin kuin puhemies totesi, että kansliassa on nähtävillä tämä varsinainen väripainos, jossa sitten selkeästi näkyy, miten tämä kansallispuisto kaikkine yksityiskohtineen toteutetaan. Muun muassa Rutajärvessä on noita saaria, jotka kuuluvat kansallispuistoon, jotka ovat hyvin selkeästi siinä kanslian kartassa näkyvissä, tässä vähemmän selkeästi. Mutta kaiken kaikkiaan, puhemies, se on yksityiskohta eikä niin merkittävä.

Voimme todeta sen, että tulemme varmasti Suomessa näkemään vielä uusia kansallispuistoja etenkin Etelä- ja Keski-Suomessa. Toivon mukaan niiden liitekartat ovat jo värikopioita tai väripainoksia täälläkin ja eduskunta pystyy hankkimaan muun tärkeän ohella myöskin värikopiokoneen omaan käyttöönsä, koska se sekä helpottaa että myös tekee edulliseksi näiden liitteiden saamisen.

Eli tämä ed. Seppo Lahtelan toive siitä, että ei tule uusia kansallispuistoja, ehkä ei toteudu. Se sitten pitää, ettei tule oliko se joka pitäjään. No, ei ole varmasti tarpeellistakaan jokaiseen kuntaan niitä saada, mutta kansallispuistostatus takaa alueen pysyvyyden. Se luo sille myös korkeamman huomioarvon, merkittävämmän imagon, niin kuin sanotaan, ja usein myös taloudellisen panoksen sille alueelle, missä tämä kansallispuisto kulloinkin sijaitsee.

Lopuksi kiitokset Leivonmäen kunnalle niille aktiivisille ihmisille, jotka tätä asiaa ovat vieneet yhdessä tietysti ympäristöministeriön kanssa. Ympäristöministeri Hassin aikana tehtiin jo tämä pohjatyö, ja nyt ovat tulleet ympäristöministeri Backmanin aikana nämä esitykset eduskuntaan, mikä on hieno asia, että ne näiden valtiopäivien aikana ehditään toteuttamaan niin kuin Repovesikin ehdittiin. Näin ollen tässä on syytä todeta, että hyvä työ tulee tänään eduskunnassa tehdyksi.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Keskisuomalaisena on ilo todeta, että laki Leivonmäen kansallispuistosta on tänään toisen käsittelyn vaiheessa. Kysehän on hankkeesta, joka on edennyt varsin suuren yksimielisyyden vallitessa. Erityisesti Leivonmäen kunta on kokenut tämän tärkeäksi hankkeeksi. Keski-Suomen liitto, jonka hallituksessa aikanaan työskentelin, kun tämä oli esillä, oli myös varsin vahvasti hankkeessa mukana, samoin me Keski-Suomen kymmenen kansanedustajaa. On kyse hankkeesta, joka omaa ainutlaatuisen yksimielisyyden ja tuen paikallisesti kotikunnasta, maakunnasta ja nyt sitten saa myönteisen lopullisen päätöksensä eduskunnassa.

Leivonmäen kansallispuisto sisältää, kuten jo asian ensimmäisessä käsittelyssä todettiin, hyvin ainutkertaista luontoa. On arvokas asia, että tämä maasto on ollut valtion maata. Ei ole tarvinnut yksityisten maita tähän himoita eikä pakkolunastaa. Alue on aikanaan hankittu valtion maiksi. En tiedä, mikä viisaus siinä on aikanaan ollut, onko ollut ajatus hankkia polttoaineeksi ja energiaksi turvemaita ja siinä sitten maita vähän laajemmaltikin. Tuossa lähistöllähän sijaitsee turvetuotantoalue. Näin ollen voidaan todeta, että luonnon ja maaperän hyödyntäminen ja luonnonsuojelu ovat tässä erittäin hyvässä sopusoinnussa. Olen aikanaan kuullut, että tuo alue hankittiin siltä varalta energiareserviksi, jos tuolta voitaisiin vaikka autojen polttoainetta kehitellä, mutta sitten ulkomaiset polttoaineet syrjäyttivät kotimaiset autojen polttoaineet, ja näin alueen käyttö on tullut muuhun tarkoitukseen.

Mutta kyseinen Leivonmäen kansallispuisto on todella luonnonolosuhteiltaan monimuotoinen ja hieno. Uskon, että siitä tulee sellainen valttitekijä Leivonmäen kunnalle, että tuo pieni mutta pirteä, sisukas ja sitkeä keskisuomalainen kunta tulee säilymään Suomen kuntien kartalla, menestymään, tulee tunnetuksi. Toivon, että tämä tarjoaa mahdollisuuksia sekä tieteelle että tutkimukselle, luonnon harrastajille, luonnon ystäville, ja tarjoaa myöskin tilaisuutta sitä kautta pienen kunnan maaseutumatkailunkin parantamiseksi. Näitä mahdollisuuksiahan tuolla lähettyvillä on hyvinkin paljon.

Sitä vastoin ihmettelen, että tarvitsee kirjata ajatusta siitä, että Etelä-Suomessa on metsien suojelua lisättävä. Suojelu on toki hyvä asia, mutta siitä ei saa muodostua uhkakuvaa järkevälle metsätaloudelle, metsäteollisuudelle tai metsänomistajan metsätaloudelle. Edelleen edustan sitä näkemystä, että paras luonnon ja metsien suojelija on metsänomistaja itse. Hänen on elettävä tietyllä tavalla sopusoinnussa, ja on todettu, että yhä useammat metsänomistajat tajuavat myöskin luonto- ja maisema-arvoja. Tämä on merkillepantava asia. Jos suojelualueita jonnekin suunnitellaan, tämän pitää tapahtua ehdottomasti sellaisessa yksimielisyydessä kaikkien osapuolten kanssa, kuten tämä Leivonmäen hanke on. Tämä on hyvä esimerkki. Tästä keskisuomalaisina voimme olla vain tyytyväisiä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on jo kohdannut toisensa kaksi asenneilmastoa: toinen, joka oli tyypillinen 20—30 vuotta sitten, ja toinen ilmasto tästä päivästä. Ei ole vaikea sijoittaa läsnä olevia kansanedustajia näihin kahteen eri ryhmään. Ed. Seppo Lahtela edustaa tätä ensimmäistä tuulahdusryhmää kaukaisuudesta, sitten ed. Tiusanen sitä toista ryhmää ja ed. Oinonen yllättäen sijoittui kumpaankin taitojensa mukaisesti. Hän oli välillä yhtä mieltä ja välillä toista mieltä, (Ed. Oinonen: Ja aina oikeassa!) mikä sinänsä ei tietysti ole kovin suuri yllätys meille itse kullekaan.

Totean vain sen, että aika on muuttunut vallan upeasti. Suomessa on vallan paljon kuntia, joissa Suomen keskustaan poliittisesti sitoutuneet ja kuuluvat kuntien virkamiehet ja luottamushenkilöt ajavat kansallispuistoja omalle alueelleen. Näin on muun muassa Pohjois-Pohjanmaalla ja monella muulla alueella. Sillä tavalla Suomen keskustakin on uudistushenkinen, ajassa elävä puolue, ja sen kanssa on mukava käydä hallitusneuvotteluja näissä merkeissä ensi keväänä. Silloin Seppo Lahtela ja Lauri Oinonen ovat lepovuorossa.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa puhemies! En tiedä, mihin kategoriaan ed. Pulliainen nyt tämän puheenvuoron perusteella minut sijoittaa, mutta Leivonmäen kansallispuistosta vain toteaisin sen, että kun tässä on kysymyksessä 2 900 hehtaaria valtion maata, niin luonnonsuojelulain mukaisesti kansallispuiston perustamisen edellytykset ovat kunnossa. Yritin hakea hallituksen varsinaista esitystä. Olisin katsonut taloudellisista vaikutuksista. Jo Repoveden kansallispuiston perustamisen yhteydessä todettiin, että ympäristöministeriöllä on toki puistojen ylläpitoon vähänlaisesti rahaa. Vanhojenkin entisten puistojen ylläpito on rappeutumassa, ja siellä kaivattaisiin enempi resursseja. Miten me kykenemme tämän laajenevan kansallispuistoverkoston kunnolla hoitamaan ja siten, että kansallispuistot ed. Oinosen toivomalla tavalla palvelisivat matkailua ja toisivat virikkeitä ja elinvoimaa alueelle?

Minä tietysti myös yhdyn näkemykseen Etelä-Suomen metsien suojelun lisäämisestä. Siellähän on parasta aikaa nyt vapaaehtoisuuden pohjalta etenemässä suojeluhankkeet, ja katsotaan, mitä se tuo tullessaan. Siinä mielessä ehkä tulisi antaa työrauha maanomistajille siten, miten he arvioivat asiaa ja tuovat alueitansa suojelun piiriin korvausten puitteissa.

Kun ympäristövaliokunnan arvoisa puheenjohtaja ed. Tiusanen on paikalla, tässä vain jää miettimään tätä Ruunaan roolia. Ruunaan luonnonsuojelualue on perustettu samalla lailla vuonna 91 kuin tähän kansallispuistoon sisältyvät luonnonsuojelualueet. Nyt tuo laki kumotaan ja tässä todetaan, että asetuksella perustetaan Ruunaan luonnonsuojelualue. Minulle käy oikein hyvin sekin, mutta olisin mielelläni puheenjohtaja Tiusaselta kuullut, miten nämä asetuksella perustetut luonnonsuojelualueet nyt tähän kategoriaan istuvat.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kun valiokunta otti kantaa siihen, että Etelä-Suomen metsien suojelua vielä lisätään tulevaisuudessa, se samalla linkitti tämän kannanoton Etelä-Suomen metsien suojeluohjelmaan ja haluaa tukea sitä ja myöskin kansallispuistoja.

Tämä Ruunaan alue: Kun kuulimme asiantuntijoita, tuli esille se, että Ruunaan alue todella säilyy luonnonsuojelualueena, mutta asetustasolla, toisin sanoen asetus annetaan ja alueellinen ympäristökeskus vastaa lähemmistä säädöksistä ja Metsähallitus myöskin hoito- ja käyttösuunnitelmasta, niin kuin tässäkin kohdin.

Mutta vielä itse sisältöön eli Leivonmäen kansallispuistoon aivan lyhyesti, puhemies. Todella on syytä, niin kuin ensimmäisen käsittelyn aikana, muistella sitä käyntiä, kun ympäristövaliokunnan delegaatio kävi siellä, ed. Vilkuna oli mukana, myöskin ed. Huovinen, hän oli silloin valiokunnan jäsen. Tapasimme mielenkiintoisen henkilön, nimittäin suon hengettären, tällaisen hahmon, joka meitä siellä ohjaili. Varmasti ed. Oinonenkin tietää sen hyvin mielenkiintoisen Suoviinin, mitä Leivonmäen kansallispuistossa tuotetaan. Näin ollen siellä on tiettyjä infrastruktuurin osia, jotka jo nyt tällä hetkellä toimivat.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun on näin Keski-Suomen asiasta kysymys, niin tullaan vielä täältä puhujapaikalta muutama sana lausumaan.

Ed. Pulliaiselle ihan selvityksen vuoksi: Jos olen edustanut kuin kahta näkemystä, niin väitän molemmissa olevani aidosti sitä mieltä, mitä edustan.

Leivonmäen kansallispuiston osalta tämä on ehdottomasti niin selkeän myönteinen asia kuin voi olla. Todellakin tämä tuo Keski-Suomea kartalle. Meillähän on tämä Pyhähäkin kansallispuisto, josta olemme vuosikymmeniä olleet ei vain Keski-Suomessa vaan koko maassa ylpeitä. Tunnemme aitoa itsetuntoa siitä, että meillä on Pyhähäkin kansallispuisto upeine maisemineen, upeine honkineen ja luontoineen, joita siellä vaalitaan. Nyt saamme Keski-Suomen eteläiseen osaan tai kaakkoiseen osaan, koska on Päijänteen itäpuolisesta alueesta kyse, tämän Leivonmäen kansallispuiston. Uskomme, että me voimme terveellä tavalla Keski-Suomessa tuntea siitä ylpeyttä. Kun se on näin maantieteellisesti keskellä Suomea, niin tästähän muodostuu monille, muun muassa koululaisluokkaretkille, upea luontoretkikohde, jossa näkee todella alkuvoimaista luontoa monimuotoisuudessaan. Siellä on suota, siellä on järveä, siellä on suolampea, siellä on monimuotoista kasvillisuutta, siellä on harjuja, mäntyharjuja ja todella upeita särkkiä, jotka harjumaisesti pistävät tuonne suomaisemaan ja vesistöön. Tämä on kyllä upea kohde, ja kaiken lisäksi matkailumainoksena voin sanoa, että myöskin helposti nykyajan siirtymävälineillä saavutettavissa. Siellähän on tämä kurssikeskus, jossa itsekin olen muutamat seminaarit istunut ajan varrella. Siinäkin on eräs sellainen kohde, että se yhdistää koulutuksen, kurssituksen ja luontomatkailun.

Sitten, mikä parasta, Leivonmäellä on maaseutumatkailuyrittäjiä, jotka ovat innostuneet tämän hyödyntämisestä. Kysehän ei ole siitä, että maaseutumatkailu pystyisi tärvelemään tai turmelemaan tuota aluetta. Siinä on aluetta riittävästi ja todella kaikkien hyödynnettäväksi.

Mutta sitten kun puhun laajemmin suojelusta, niin haluan korostaa sitä, että olisi ihanne, että se voisi tapahtua näin hyvässä yhteisymmärryksessä ja kaikkien kehittämistahdossa niin kuin Leivonmäen kohdalla. Minä edelleen väitän, että yhä enemmän metsänomistajat ja maanomistajat itse myös omatoimisesti tajuavat sen arvoa, mitä kannattaisi suojella ja säästää. Tiedän metsänomistajia, jotka olisivat takavuosikymmeninä halunneet säästää parisataa vuotta vanhat, 1700-luvun, tervahaudat, mutta kun se ei millään mahtunut metsätiesuunnittelijan suunnitelmaan, tie piti vetää vaan suoraan komeassa paikassa harjumaastossa ja tuhota noita tervahautoja, joita nyt ei enää, ainakaan 1700-luvulla tehtyjä tervahautoja, maastoon tule. Tiedän, että maanomistaja itse toivoi, että voitaisiin tämmöiset, kieltämättä metsätalouden kulttuuriin liittyvät kohteet säilyttää. Pitäisi samalla edesauttaa sitä, että maanomistaja itse voisi myös säilyttää sitä, minkä hän kokee luonnon, historian ja ympäristön arvon säilyttämisenä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Oinonen: Ensin te kuvaatte suorastaan runollisesti sitä, mitä Leivonmäen kansallispuisto merkitsee. Sitten te ette soisi sitä iloa, nautintoa, ihanuutta, kenellekään muulle. Te tarjoatte vain talousmetsiä päätehakkuineen jnp.

Arvoisa puhemies! Minä en voi ymmärtää ed. Oinosta, yksinkertaisesti.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Vielä ed. Nousiaiselle tuosta Lieksassa sijaitsevasta Ruunaan luonnonsuojelualueesta. Nyt kun tämä laki täällä hyväksytään ja laki tullee voimaan vuoden alusta, niin tällöin samalla sitten kumoutuu tämä vanha laki, jolla on perustettu myös Ruunaan luonnonsuojelualue, ja samanaikaisesti todella luonnonsuojelulain 17 §:n perusteella, siihen nojaavalla asetuksella, perustetaan muu luonnonsuojelualue Ruunaalle. Se taas sitten on vuoden alusta voimassa. Tällä tavalla se status on vähän erilainen, mutta alue on suojeltu luonnonsuojelulain varsin selkeällä määräyksellä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Minäkään en voi ymmärtää, kuinka ed. Pulliainen nyt ei ole minun metsäpoliittisia näkemyksiäni oikein ymmärtänyt. Päätehakkuu on hyvä ja hyväksyttävä asia ja talousmetsät ovat komeinta, upeinta luontoa. Hoidettu metsä on kaunis metsä ja on kuin eurooppalainen luonnonpuisto parhaimmillaan. Mutta metsien käsittelyssä, ed. Pulliainen, haluan rohkeasti kannattaa myös monimuotoista metsien käsittelyä, jossa oltaisiin kaavamaisuuksista vapaita ja jossa kuunneltaisiin myöskin metsänomistajien toivomuksia, silloin kun he haluavat vaalia monimuotoisia käsittelytapoja.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Helppo yhtyä äsken juuri puhuneen ed. Oinosen ajatuksiin ja vastata tässä ed. Pulliaiselle siitä, että tämä hoidettu metsä on hoidettu metsä. Itse omassa haavemaailmassa olen yrittänyt ja aloittamassa kasvattaa pärepuita, joiden kasvuikä on 250 vuotta. Talousmetsä mielestäni voidaan kyllä rakentaa tähän muinaismetsän pariinkin, kun sen kasvuikä on kuitenkin niin pitkä, ainakin 250 vuotta.

Mutta yhteen asiaan, herra puhemies: Kun ympäristövaliokunnan puheenjohtaja aktiivisesti tätä puolustaa ja hoitaa, niin toivon, että tälle Leivonmäen kansallispuistolle löytyy myöskin valtion rahaa niin, että se puisto ei jää Leivonmäen kunnan yksin kannettavaksi, että se olisi ihmisten käsillä ja saatavissa ja siellä olisi tulipuita, jos vaikka itse sattuisin siellä käymään, ettei tarvitse puita etelästä mukanaan viedä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Talousmetsä on talousmetsä ja kansallispuisto on kansallispuisto.

Pentti Tiusanen /vas:

Herra puhemies! Aivan lyhyesti toteaisin tuohon, mitä ed. Seppo Lahtela ihan asiallisesti kysyi: Ensi vuoden budjetissa on 1 miljoona euroa enemmän luonnonsuojelualueiden hoitoon. Siinä on kyllä nämä uudet kansallispuistot otettu huomioon, tässä rahoituksessa, joka tulee ympäristöministeriön momentin kautta Metsähallitukselle.