9) Hallituksen esitys laiksi Leivonmäen kansallispuistosta
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tähän jännittyneeseen
tunnelmaan nähden ja virittyen katsoisin, että ed.
Kankaanniemen huomautus siitä, että tämä asia
olisi täytynyt yksin antaa Keski-Suomen edustajien hyväksyttäväksi,
on kyllä kapea-alainen ja lyhytnäköinen mieliala
olemassa.
Tämän osalta voisi todeta, että tämä kansallispuistoverkkohanke
etenee tässä Suomen maassa niin, että näitä on
tarkoitus täällä aina silloin tällöin
vahvistaa ja saada aikaiseksi. Kun näen nyt täällä ympäristövaliokunnasta
ed. Tiusasen puheenjohtajana ja ed. Vilkunan jäsenenä,
niin toteaisin, että tämä hanke ei paljon
tätä maailmaa levitä eikä maata
paranna, kun ensinnäkin jo alun perin mietinnössä todetaan,
että "Leivonmäen kansallispuisto on pääosin
jo ennestään luonnonsuojelualuetta eikä siten
tuo merkittäviä uusia alueita suojelun piiriin".
Tämän pohjalta katson, että kyllähän
paikallinen näkemys näissä mielialoissa
tuntuu olevan, niin kuin ymmärrän ja arvostan
Keski-Suomen kansanedustajien näkemyksiä tästä asiasta
ja erityisesti paikallistietoutta, että Leivonmäen
kansallispuisto on ennestään suojeltu, on sellaista
suoaluetta, että se siihen tarkoitukseen sattuu ja käy,
ja tältä osin pidän tätä jossain
määrin tavoistani poiketen jopa hyvänä asiana.
Mutta tavoilleni uskollisena kyseenalaistan kuitenkin sen, niin
kuin ensimmäisessä käsittelyssäkin
sanoin, mitä mietintöön on kirjoitettu, että valiokunta
pitää tärkeänä, että Etelä-Suomen
metsien suojelua vielä lisätään
tulevaisuudessa, ja tämän pohjalta ihmettelen,
ihmettelen tätä tavoitetta ja halua, miten suuri
ja laaja se on olemassa.
Herra puhemies! Yksi asia, mitä aika erikoisena pidän,
on se, että ei ole tämän asian puitteissa tullut
esille eikä keskustelussa tullut esille, että verrattuna
näihin aikaisempiin kansallispuistokeskusteluihin ja lakiin
muun muassa Repoveden kansallispuistosta, missä todettiin,
että siellä ei voida metsästää eikä esimerkiksi
koiria irti pitää, tämän Leivonmäen
osalta täällä selkeästi todettiin,
että hirven metsästys ajaen voidaan alueella toteuttaa.
Pidän tätä tässä asiassa
hyvänä ja sen takia niin lempeästi tähän
suhtaudunkin.
Herra puhemies! Toivon, että näillä muutamilla
lyhyillä saatesanoilla tämä laki saa
ymmärtämystä, kun se nyt tulee hyväksyttyä ja
kun nyt poikkeuksellisesti en esitä sen hylkäämistä,
ellei nyt joku — olin näkevinäni ed.
Oinosen puhujalistalla — tässä tule tämmöistä esittämään.
Sitten joutuu miettimään tätä uudella
näköalalla ja mielialalla. Mutta tämäkin
omalta osaltaan on säilyttämässä tätä vanhaa,
alkukantaista luontoa, ja esittäisin vahvan haasteen keskisuomalaisille edustajille,
että teidän tehtävänänne
on vaalia ja valvoa sitä aluetta siellä. Myöskin
haasteellisena näkisin, että koettakaa valvoa
nyt sitten myöskin vaikka ympäristövaliokunnasta
käsin sitä, että näitä kansallispuistoja
ei ihan joka pitäjään tämän
jälkeen enää lisää perustettaisi.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Leivonmäen kansallispuiston
perustaminen on keskisuomalaisten ihmisten ja ennen muuta leivonmäkeläisten
työn tulosta ja saavutus. Tiedämme, jotka siellä olemme
vierailleet, että muutama henkilö on todella pannut
vahvasti elämänsä peliin Leivonmäen
kansallispuiston toteuttamisen puolesta. Muun muassa projektipäällikkö Lea-Elina
Nikkilä on sellainen, joka on tehnyt kovaa työtä tämän
puolesta. Myös kunta on yhtenä miehenä ja
naisena ollut tässä liikkeellä hyvän
asian puolesta.
Etelä- ja Keski-Suomi ovat edelleen alueita, joilla
on suhteellisen vähän suojeltua ympäristöä,
luonnonympäristöä ennen muuta tietysti. Kaakkoisessa
Suomessa 0,5 prosenttia alueista on ollut luonnonsuojelun piirissä.
Etelä-Suomessa se luku kaiken kaikkiaan on 1 prosentti.
Nyt Repoveden syntymisen jälkeen, jota myös ed. Seppo
Lahtela kannatti viimeisessä käsittelyssä, tuo
prosenttiluku on 1 myös Kaakkois-Suomessa.
Tämä on ongelmaton asia, puhemies, ja ainoastaan
on se tekninen kysymys, josta ensimmäisen käsittelyn
kohdalla keskusteltiin useamman kansanedustajan tuodessa esiin ihmettelynsä siitä,
että tuo liitekartta on varsin vaatimaton. No, tätä on
perusteltu sillä, että kaikki muutkin kartat ovat
olleet vaatimattomia, ja sillä, että eduskunnalla
ei ole värikopiokonetta. Kuitenkin tiedämme, että kehitys
kehittyy. Värikopio on käytössä valtioneuvostolla,
joka lähetti tämän hallituksen esityksen
väripainolla varustettuna. Valiokuntakin sitten tietysti
omassa mietinnössään teki muutosesityksen
lakiin 2 §:ään, jossa todetaan, että kansallispuiston
rajat on merkitty punaisella viivalla tämän lain
liitteenä olevaan karttaan. No, hyvä on. Se on
lain liitteenä oleva kartta, mutta tätä karttaa
kuvaa nyt tämä mustavalkoinen liiteosa. Tiedämme,
niin kuin puhemies totesi, että kansliassa on nähtävillä tämä varsinainen
väripainos, jossa sitten selkeästi näkyy,
miten tämä kansallispuisto kaikkine yksityiskohtineen
toteutetaan. Muun muassa Rutajärvessä on noita
saaria, jotka kuuluvat kansallispuistoon, jotka ovat hyvin selkeästi
siinä kanslian kartassa näkyvissä, tässä vähemmän
selkeästi. Mutta kaiken kaikkiaan, puhemies, se on yksityiskohta
eikä niin merkittävä.
Voimme todeta sen, että tulemme varmasti Suomessa näkemään
vielä uusia kansallispuistoja etenkin Etelä- ja
Keski-Suomessa. Toivon mukaan niiden liitekartat ovat jo värikopioita
tai väripainoksia täälläkin
ja eduskunta pystyy hankkimaan muun tärkeän ohella
myöskin värikopiokoneen omaan käyttöönsä,
koska se sekä helpottaa että myös tekee
edulliseksi näiden liitteiden saamisen.
Eli tämä ed. Seppo Lahtelan toive siitä,
että ei tule uusia kansallispuistoja, ehkä ei
toteudu. Se sitten pitää, ettei tule oliko se
joka pitäjään. No, ei ole varmasti tarpeellistakaan
jokaiseen kuntaan niitä saada, mutta kansallispuistostatus
takaa alueen pysyvyyden. Se luo sille myös korkeamman huomioarvon,
merkittävämmän imagon, niin kuin sanotaan,
ja usein myös taloudellisen panoksen sille alueelle, missä tämä kansallispuisto
kulloinkin sijaitsee.
Lopuksi kiitokset Leivonmäen kunnalle niille aktiivisille
ihmisille, jotka tätä asiaa ovat vieneet yhdessä tietysti
ympäristöministeriön kanssa. Ympäristöministeri
Hassin aikana tehtiin jo tämä pohjatyö,
ja nyt ovat tulleet ympäristöministeri Backmanin
aikana nämä esitykset eduskuntaan, mikä on
hieno asia, että ne näiden valtiopäivien aikana
ehditään toteuttamaan niin kuin Repovesikin ehdittiin.
Näin ollen tässä on syytä todeta, että hyvä työ tulee
tänään eduskunnassa tehdyksi.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Keskisuomalaisena on ilo todeta, että laki Leivonmäen
kansallispuistosta on tänään toisen käsittelyn
vaiheessa. Kysehän on hankkeesta, joka on edennyt varsin
suuren yksimielisyyden vallitessa. Erityisesti Leivonmäen
kunta on kokenut tämän tärkeäksi
hankkeeksi. Keski-Suomen liitto, jonka hallituksessa aikanaan työskentelin,
kun tämä oli esillä, oli myös
varsin vahvasti hankkeessa mukana, samoin me Keski-Suomen kymmenen
kansanedustajaa. On kyse hankkeesta, joka omaa ainutlaatuisen yksimielisyyden
ja tuen paikallisesti kotikunnasta, maakunnasta ja nyt sitten saa
myönteisen lopullisen päätöksensä eduskunnassa.
Leivonmäen kansallispuisto sisältää,
kuten jo asian ensimmäisessä käsittelyssä todettiin,
hyvin ainutkertaista luontoa. On arvokas asia, että tämä maasto
on ollut valtion maata. Ei ole tarvinnut yksityisten maita tähän
himoita eikä pakkolunastaa. Alue on aikanaan hankittu valtion
maiksi. En tiedä, mikä viisaus siinä on
aikanaan ollut, onko ollut ajatus hankkia polttoaineeksi ja energiaksi turvemaita
ja siinä sitten maita vähän laajemmaltikin.
Tuossa lähistöllähän sijaitsee
turvetuotantoalue. Näin ollen voidaan todeta, että luonnon
ja maaperän hyödyntäminen ja luonnonsuojelu ovat
tässä erittäin hyvässä sopusoinnussa.
Olen aikanaan kuullut, että tuo alue hankittiin siltä varalta
energiareserviksi, jos tuolta voitaisiin vaikka autojen polttoainetta
kehitellä, mutta sitten ulkomaiset polttoaineet syrjäyttivät
kotimaiset autojen polttoaineet, ja näin alueen käyttö on
tullut muuhun tarkoitukseen.
Mutta kyseinen Leivonmäen kansallispuisto on todella
luonnonolosuhteiltaan monimuotoinen ja hieno. Uskon, että siitä tulee
sellainen valttitekijä Leivonmäen kunnalle, että tuo
pieni mutta pirteä, sisukas ja sitkeä keskisuomalainen kunta
tulee säilymään Suomen kuntien kartalla, menestymään,
tulee tunnetuksi. Toivon, että tämä tarjoaa
mahdollisuuksia sekä tieteelle että tutkimukselle,
luonnon harrastajille, luonnon ystäville, ja tarjoaa myöskin
tilaisuutta sitä kautta pienen kunnan maaseutumatkailunkin
parantamiseksi. Näitä mahdollisuuksiahan tuolla
lähettyvillä on hyvinkin paljon.
Sitä vastoin ihmettelen, että tarvitsee kirjata ajatusta
siitä, että Etelä-Suomessa on metsien suojelua
lisättävä. Suojelu on toki hyvä asia, mutta
siitä ei saa muodostua uhkakuvaa järkevälle
metsätaloudelle, metsäteollisuudelle tai metsänomistajan
metsätaloudelle. Edelleen edustan sitä näkemystä,
että paras luonnon ja metsien suojelija on metsänomistaja
itse. Hänen on elettävä tietyllä tavalla
sopusoinnussa, ja on todettu, että yhä useammat
metsänomistajat tajuavat myöskin luonto- ja maisema-arvoja.
Tämä on merkillepantava asia. Jos suojelualueita
jonnekin suunnitellaan, tämän pitää tapahtua
ehdottomasti sellaisessa yksimielisyydessä kaikkien osapuolten
kanssa, kuten tämä Leivonmäen hanke on.
Tämä on hyvä esimerkki. Tästä keskisuomalaisina
voimme olla vain tyytyväisiä.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on
jo kohdannut toisensa kaksi asenneilmastoa: toinen, joka oli tyypillinen
20—30 vuotta sitten, ja toinen ilmasto tästä päivästä.
Ei ole vaikea sijoittaa läsnä olevia kansanedustajia
näihin kahteen eri ryhmään. Ed. Seppo
Lahtela edustaa tätä ensimmäistä tuulahdusryhmää kaukaisuudesta,
sitten ed. Tiusanen sitä toista ryhmää ja
ed. Oinonen yllättäen sijoittui kumpaankin taitojensa
mukaisesti. Hän oli välillä yhtä mieltä ja
välillä toista mieltä, (Ed. Oinonen:
Ja aina oikeassa!) mikä sinänsä ei tietysti ole
kovin suuri yllätys meille itse kullekaan.
Totean vain sen, että aika on muuttunut vallan upeasti.
Suomessa on vallan paljon kuntia, joissa Suomen keskustaan poliittisesti
sitoutuneet ja kuuluvat kuntien virkamiehet ja luottamushenkilöt
ajavat kansallispuistoja omalle alueelleen. Näin on muun
muassa Pohjois-Pohjanmaalla ja monella muulla alueella. Sillä tavalla
Suomen keskustakin on uudistushenkinen, ajassa elävä puolue,
ja sen kanssa on mukava käydä hallitusneuvotteluja
näissä merkeissä ensi keväänä.
Silloin Seppo Lahtela ja Lauri Oinonen ovat lepovuorossa.
Pekka Nousiainen /kesk:
Arvoisa puhemies! En tiedä, mihin kategoriaan ed. Pulliainen
nyt tämän puheenvuoron perusteella minut sijoittaa, mutta
Leivonmäen kansallispuistosta vain toteaisin sen, että kun
tässä on kysymyksessä 2 900 hehtaaria
valtion maata, niin luonnonsuojelulain mukaisesti kansallispuiston
perustamisen edellytykset ovat kunnossa. Yritin hakea hallituksen varsinaista
esitystä. Olisin katsonut taloudellisista vaikutuksista.
Jo Repoveden kansallispuiston perustamisen yhteydessä todettiin,
että ympäristöministeriöllä on
toki puistojen ylläpitoon vähänlaisesti
rahaa. Vanhojenkin entisten puistojen ylläpito on rappeutumassa,
ja siellä kaivattaisiin enempi resursseja. Miten me kykenemme
tämän laajenevan kansallispuistoverkoston kunnolla
hoitamaan ja siten, että kansallispuistot ed. Oinosen toivomalla
tavalla palvelisivat matkailua ja toisivat virikkeitä ja
elinvoimaa alueelle?
Minä tietysti myös yhdyn näkemykseen
Etelä-Suomen metsien suojelun lisäämisestä.
Siellähän on parasta aikaa nyt vapaaehtoisuuden
pohjalta etenemässä suojeluhankkeet, ja katsotaan, mitä se
tuo tullessaan. Siinä mielessä ehkä tulisi antaa
työrauha maanomistajille siten, miten he arvioivat asiaa
ja tuovat alueitansa suojelun piiriin korvausten puitteissa.
Kun ympäristövaliokunnan arvoisa puheenjohtaja
ed. Tiusanen on paikalla, tässä vain jää miettimään
tätä Ruunaan roolia. Ruunaan luonnonsuojelualue
on perustettu samalla lailla vuonna 91 kuin tähän
kansallispuistoon sisältyvät luonnonsuojelualueet.
Nyt tuo laki kumotaan ja tässä todetaan, että asetuksella
perustetaan Ruunaan luonnonsuojelualue. Minulle käy oikein
hyvin sekin, mutta olisin mielelläni puheenjohtaja Tiusaselta
kuullut, miten nämä asetuksella perustetut luonnonsuojelualueet
nyt tähän kategoriaan istuvat.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Kun valiokunta otti kantaa siihen, että Etelä-Suomen
metsien suojelua vielä lisätään
tulevaisuudessa, se samalla linkitti tämän kannanoton
Etelä-Suomen metsien suojeluohjelmaan ja haluaa tukea sitä ja
myöskin kansallispuistoja.
Tämä Ruunaan alue: Kun kuulimme asiantuntijoita,
tuli esille se, että Ruunaan alue todella säilyy
luonnonsuojelualueena, mutta asetustasolla, toisin sanoen asetus
annetaan ja alueellinen ympäristökeskus vastaa
lähemmistä säädöksistä ja
Metsähallitus myöskin hoito- ja käyttösuunnitelmasta,
niin kuin tässäkin kohdin.
Mutta vielä itse sisältöön
eli Leivonmäen kansallispuistoon aivan lyhyesti, puhemies.
Todella on syytä, niin kuin ensimmäisen käsittelyn
aikana, muistella sitä käyntiä, kun ympäristövaliokunnan
delegaatio kävi siellä, ed. Vilkuna oli mukana,
myöskin ed. Huovinen, hän oli silloin valiokunnan
jäsen. Tapasimme mielenkiintoisen henkilön, nimittäin
suon hengettären, tällaisen hahmon, joka meitä siellä ohjaili.
Varmasti ed. Oinonenkin tietää sen hyvin mielenkiintoisen Suoviinin,
mitä Leivonmäen kansallispuistossa tuotetaan.
Näin ollen siellä on tiettyjä infrastruktuurin
osia, jotka jo nyt tällä hetkellä toimivat.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Kun on näin Keski-Suomen asiasta
kysymys, niin tullaan vielä täältä puhujapaikalta
muutama sana lausumaan.
Ed. Pulliaiselle ihan selvityksen vuoksi: Jos olen edustanut
kuin kahta näkemystä, niin väitän molemmissa
olevani aidosti sitä mieltä, mitä edustan.
Leivonmäen kansallispuiston osalta tämä on ehdottomasti
niin selkeän myönteinen asia kuin voi olla. Todellakin
tämä tuo Keski-Suomea kartalle. Meillähän
on tämä Pyhähäkin kansallispuisto,
josta olemme vuosikymmeniä olleet ei vain Keski-Suomessa
vaan koko maassa ylpeitä. Tunnemme aitoa itsetuntoa siitä,
että meillä on Pyhähäkin kansallispuisto
upeine maisemineen, upeine honkineen ja luontoineen, joita siellä vaalitaan.
Nyt saamme Keski-Suomen eteläiseen osaan tai kaakkoiseen
osaan, koska on Päijänteen itäpuolisesta
alueesta kyse, tämän Leivonmäen kansallispuiston.
Uskomme, että me voimme terveellä tavalla Keski-Suomessa
tuntea siitä ylpeyttä. Kun se on näin
maantieteellisesti keskellä Suomea, niin tästähän
muodostuu monille, muun muassa koululaisluokkaretkille, upea luontoretkikohde,
jossa näkee todella alkuvoimaista luontoa monimuotoisuudessaan.
Siellä on suota, siellä on järveä,
siellä on suolampea, siellä on monimuotoista kasvillisuutta,
siellä on harjuja, mäntyharjuja ja todella upeita
särkkiä, jotka harjumaisesti pistävät
tuonne suomaisemaan ja vesistöön. Tämä on
kyllä upea kohde, ja kaiken lisäksi matkailumainoksena
voin sanoa, että myöskin helposti nykyajan siirtymävälineillä saavutettavissa.
Siellähän on tämä kurssikeskus, jossa
itsekin olen muutamat seminaarit istunut ajan varrella. Siinäkin
on eräs sellainen kohde, että se yhdistää koulutuksen,
kurssituksen ja luontomatkailun.
Sitten, mikä parasta, Leivonmäellä on
maaseutumatkailuyrittäjiä, jotka ovat innostuneet
tämän hyödyntämisestä.
Kysehän ei ole siitä, että maaseutumatkailu
pystyisi tärvelemään tai turmelemaan
tuota aluetta. Siinä on aluetta riittävästi
ja todella kaikkien hyödynnettäväksi.
Mutta sitten kun puhun laajemmin suojelusta, niin haluan korostaa
sitä, että olisi ihanne, että se voisi
tapahtua näin hyvässä yhteisymmärryksessä ja
kaikkien kehittämistahdossa niin kuin Leivonmäen
kohdalla. Minä edelleen väitän, että yhä enemmän
metsänomistajat ja maanomistajat itse myös omatoimisesti
tajuavat sen arvoa, mitä kannattaisi suojella ja säästää.
Tiedän metsänomistajia, jotka olisivat takavuosikymmeninä halunneet
säästää parisataa vuotta vanhat,
1700-luvun, tervahaudat, mutta kun se ei millään
mahtunut metsätiesuunnittelijan suunnitelmaan, tie piti
vetää vaan suoraan komeassa paikassa harjumaastossa
ja tuhota noita tervahautoja, joita nyt ei enää,
ainakaan 1700-luvulla tehtyjä tervahautoja, maastoon tule.
Tiedän, että maanomistaja itse toivoi, että voitaisiin
tämmöiset, kieltämättä metsätalouden
kulttuuriin liittyvät kohteet säilyttää.
Pitäisi samalla edesauttaa sitä, että maanomistaja
itse voisi myös säilyttää sitä,
minkä hän kokee luonnon, historian ja ympäristön
arvon säilyttämisenä.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ed. Oinonen: Ensin te kuvaatte suorastaan
runollisesti sitä, mitä Leivonmäen kansallispuisto merkitsee.
Sitten te ette soisi sitä iloa, nautintoa, ihanuutta, kenellekään
muulle. Te tarjoatte vain talousmetsiä päätehakkuineen
jnp.
Arvoisa puhemies! Minä en voi ymmärtää ed. Oinosta,
yksinkertaisesti.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Vielä ed. Nousiaiselle tuosta
Lieksassa sijaitsevasta Ruunaan luonnonsuojelualueesta. Nyt kun
tämä laki täällä hyväksytään
ja laki tullee voimaan vuoden alusta, niin tällöin
samalla sitten kumoutuu tämä vanha laki, jolla
on perustettu myös Ruunaan luonnonsuojelualue, ja samanaikaisesti
todella luonnonsuojelulain 17 §:n perusteella, siihen nojaavalla
asetuksella, perustetaan muu luonnonsuojelualue Ruunaalle. Se taas sitten
on vuoden alusta voimassa. Tällä tavalla se status
on vähän erilainen, mutta alue on suojeltu luonnonsuojelulain
varsin selkeällä määräyksellä.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Minäkään
en voi ymmärtää, kuinka ed. Pulliainen
nyt ei ole minun metsäpoliittisia näkemyksiäni
oikein ymmärtänyt. Päätehakkuu
on hyvä ja hyväksyttävä asia
ja talousmetsät ovat komeinta, upeinta luontoa. Hoidettu
metsä on kaunis metsä ja on kuin eurooppalainen
luonnonpuisto parhaimmillaan. Mutta metsien käsittelyssä,
ed. Pulliainen, haluan rohkeasti kannattaa myös monimuotoista
metsien käsittelyä, jossa oltaisiin kaavamaisuuksista
vapaita ja jossa kuunneltaisiin myöskin metsänomistajien
toivomuksia, silloin kun he haluavat vaalia monimuotoisia käsittelytapoja.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Helppo yhtyä äsken
juuri puhuneen ed. Oinosen ajatuksiin ja vastata tässä ed.
Pulliaiselle siitä, että tämä hoidettu
metsä on hoidettu metsä. Itse omassa haavemaailmassa
olen yrittänyt ja aloittamassa kasvattaa pärepuita,
joiden kasvuikä on 250 vuotta. Talousmetsä mielestäni
voidaan kyllä rakentaa tähän muinaismetsän
pariinkin, kun sen kasvuikä on kuitenkin niin pitkä,
ainakin 250 vuotta.
Mutta yhteen asiaan, herra puhemies: Kun ympäristövaliokunnan
puheenjohtaja aktiivisesti tätä puolustaa ja hoitaa,
niin toivon, että tälle Leivonmäen kansallispuistolle
löytyy myöskin valtion rahaa niin, että se
puisto ei jää Leivonmäen kunnan yksin
kannettavaksi, että se olisi ihmisten käsillä ja
saatavissa ja siellä olisi tulipuita, jos vaikka itse sattuisin
siellä käymään, ettei tarvitse
puita etelästä mukanaan viedä.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Talousmetsä on talousmetsä ja
kansallispuisto on kansallispuisto.
Pentti Tiusanen /vas:
Herra puhemies! Aivan lyhyesti toteaisin tuohon, mitä ed.
Seppo Lahtela ihan asiallisesti kysyi: Ensi vuoden budjetissa on
1 miljoona euroa enemmän luonnonsuojelualueiden hoitoon.
Siinä on kyllä nämä uudet kansallispuistot
otettu huomioon, tässä rahoituksessa, joka tulee
ympäristöministeriön momentin kautta
Metsähallitukselle.
Keskustelu päättyy.