Pertti Turtiainen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Lakialoitteeni liittyy elatustuen ja tapaamisoikeuden sitovaan tarkistamiseen liittyen siihen, mitä ongelmia tällä alueella on havaittu. Aloite lähtee siitä, että pyrittäisiin korjaamaan näitä ongelmia.

Huoltajuuteen ja elatusvelvollisuuteen liittyvät asiat ovat usein hyvin hankalia ja herättävät hyvin vahvoja tunteita muun muassa siksi, että eron jälkeen vanhemmat ovat muutoinkin riidoissa keskenään. Lopputulos maksuista voi tuntua sekä saajasta että maksajasta epäoikeudenmukaiselta toisaalta siksi, että lähihuoltaja saa valtaosan lapsen kuluista yksin hoidettavakseen, mihin elatusavustus tai kunnan maksama elatustuki ei juurikaan riitä, tai etähuoltajan osalta hoitamisen vuoksi tulee joka tapauksessa lisäkuluja elatusmaksujen päälle, muun muassa asunnon ja lasten hakuihin liittyvien matkojen vuoksi.

Lisäksi tilanne on jokaisen tapauksen osalta hyvin yksilöllinen, jolloin muuttamalla lakia johonkin suuntaan autetaan ehkä yhtä tapausta, mutta samalla tehdään toisen tapauksen osalta tilanne epäoikeudenmukaiseksi. Siksi muun muassa elatusturvalain muuttaminen oikeudenmukaisemmalla tavalla on hyvin hankalaa, vaikkakin muun muassa kunnille kertyneiden elatustukimiljoonasaatavien vuoksi jotain pitäisi tehdä, jotta järjestelmä kokonaisuudessaan toimisi nykyistä paremmin ja saatavia ei kertyisi muiden kuntalaisten hoidettavaksi veromarkkojen kautta.

Yhtenä keinona on syytä tarkastella muun muassa elatustuen tarkistusmahdollisuutta, mikäli elatusvelvollisen tuloissa tapahtuu muutoksia niin, että maksuvalmius heikkenee. Oheisessa lakialoitteessa ei pyritä tekemään suuria muutoksia. Siinä lähinnä esitetään nykyisten pykälien joukkoon lisättäväksi kohtaa, jotta sosiaaliviranomaisilla olisi paremmat mahdollisuudet tehdä päätös tuen tarkistamisesta myös silloin, kun toinen vanhemmista ei suostu tulemaan sopimaan asiasta vaan venyttää käsittelyä useilla kuukausilla. Samoin sosiaalitoimen mahdollisuus tehdä tarkistuspäätöksiä koskien myös lapsen tapaamisoikeutta tulisi mahdollistaa laajemmin. Vanhemmathan voivat sopia asiat keskenään ja vahvistaa sopimukset sosiaaliviranomaisilla, mutta juuri ongelmallisissa tapauksissa ristiriidat korostuvat ja lapsia voidaan käyttää jopa koston välineinä eron jälkeisissä välienselvittelytilanteissa. Tällöin esimerkiksi etähuoltajamahdollisuutta lasten tapaamisiin voidaan hankaloittaa, ja jos asian selvittäminen kestää pitkään esimerkiksi oikeudenkäyntien vuoksi, lapset voivat helposti myös osin kasvaa eroon etähuoltajasta.

Työelämä on laajasti muuttunut yhä epävarmemmaksi, ja vakituiset työsuhteet ovat yhä harvinaisempia samalla, kun määräaikaiset työsuhteet ovat yleistyneet. Siksi on hyvin tyypillistä, että ansiotaso voi muuttua helposti. Mikäli tällaisessa tilanteessa aiemmin sopivalle tasolle määriteltyä elatusavustustasoa ei muuteta, voi elatusvelvollinen joutua hakemaan keinoja, joilla hän saa taloutensa tasapainoon, mikäli hän ei sitten jätä avustuksia kokonaan maksamatta, mikä tässä asiassa onkin suurin ongelma ollut ja mikä siis kaataa vastuun helposti kunnille ja sitä kautta muille veronmaksajille. Mikäli tukia ei saada perityksi takaisin, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi muuttoa halvempaan asuntoon, mikä on jo varsin iso muutos vain siksi, että tukea ei tarkisteta. Todennäköisesti näin pitkälle harva menee, mutta tämäkin on yksi keino, mikäli haluaa tunnollisesti maksaa maksunsa, mutta toisaalta muut keinot eivät tarjoa apua elatusvelvollisen taloudellisen tilanteen tarkistamiseen.

Lakialoitteen keskeisin muutos on nimenomaan lisätä sosiaaliviranomaisten mahdollisuutta vahvistaa elatusvelvollisuuteen liittyvät sopimukset niin, että muutokset astuvat voimaan välittömästi, vaikka toinen osapuoli ei tulisi paikalle. Täytyy myöntää tietenkin se ongelma, että tuomioistuinpäätöksiä sosiaaliviranomainen ei sinällään pysty muuttamaan, mutta toivottavasti tämä lakialoite huomioidaan ja käsitellään sillä tavalla, että tämäkin puoli tarkistetaan niin, että tämä laaja ongelma pystytään poistamaan.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Lapsen elatusta, huoltoa ja tapaamista koskeva lainsäädäntö on monin paikoin aika ongelmallinen. Se on jäänyt ajastaan selkeästi jälkeen. Olen itse tehnyt täällä joitain muutosesityksiä lakiin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Ihan sydämestäni toivoisin, että nämä lait otettaisiin uudelleen tarkasteluun ja päivitettäisiin ja tässä päivityksessä käytettäisiin niitä ihmisiä, jotka näissä tilanteissa roikkuvat mukana. Muun muassa uhkasakkojen uhrit ovat moneen kertaan tuoneet oman ongelmatiikkansa meidän kansanedustajien tietoon, mutta valitettavasti muutoksia ei ole saatu aikaan. Nythän näitä dramaattisia tietoja sitten, mitä on tapahtunut valvomattomissa tapaamisissa, on tullut lehtien kautta meille paremmin tietoon. Työryhmiä on perustettu, mutta vauhdikkaammin pitäisi pystyä toimimaan. Aina ei tarvitsisi tapahtua jotain ikävää, ennen kuin voidaan asioita muuttaa, kun se ikävän mahdollisuus on jo tiedossa.

Mutta sitten varsinaiseen aloitteeseen. Ed. Turtiaisen aloite on sinällään hyvä, mutta se on jäänyt mielestäni puolitiehen, ainakin kun vertailee perusteluosaa ja pykälätekstiä. Pykälätekstin perusteella ei voisi päätellä asiasta samaa kuin perustelusta, jossa puhutaan vain elatusmaksun tarkistamisesta alaspäin. Tällainen tarkistusmahdollisuus olisi todella erinomaisen hyvä. Miten se sitten järjestettäisiin, kun oikeuden päätöksiin ei voida sosiaalivirastossa puuttua, se on toinen asia. Ihan periaatteellisesti kuitenkin näitä elatusmaksuja pitäisi voida tarkistaa myös ylöspäin. On tilanteita, joissa toinen osapuoli on jäänyt työttömäksi ja on tehty yhteisellä sopimuksella hänelle edullisempi elatusmaksusopimus ja sitten kun hän on mennyt töihin takaisin, hän ei olekaan sitä suostunut nostamaan.

Toisena seikkana toteaisin tästä, että jos toinen osapuoli ei saavu neuvotteluun, jossa päätetään elatustuesta, tulisi voida olla mahdollisuus toimia sitten heti, että kyllä täytyisi ilman muuta olla niin, ettei hän saavu ilman pätevää syytä, hänhän voi olla vaikka sairaalassa. Mutta erittäin hyvä idea on se, että tätä saataisiin vielä eteenpäin mutta molemminpuolisesti, sekä ylös- että alaspäin, ja kumpaakin vanhempaa kuullen.

Antero Kekkonen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Niistä tapauksistahan, jotka koskevat lapsen huoltoa ja elatusta, on tullut hyvin iso osa julkisuutta. On osa lehdistöä, joka käsittelee näitä hyvin taajaan, ja niiden yhteydessä aina silloin tällöin on käytetty myös ilmaisua sosiaalipornografia. Ne pitävät sisällään sellaisia yksityiskohtia, jotka näyttävät viehättävän lukevaa yleisöä. Surullisin kohtalo tällaisissa tapauksissa on aina tietenkin lapsella.

Olen ed. Karhun kanssa kovasti samaa mieltä siitä, että tämä lainsäädäntö tulisi päivittää, saattaa ajan tasalle, mutta heti perään sanon, että minä en oikein tiedä, miten se voisi käytännössä tapahtua.

Kun ed. Turtiainen on tehnyt lakialoitteensa, jonka pyrkimys ja päämäärä on varmasti hyvä ja ihan aito, en voi olla olematta hiukan epäileväinen, kun luen täältä esimerkiksi, että muutoksia voidaan tehdä lapsen tapaamisoikeuteen ja elatusmaksuihin sitovasti sosiaalitoimen käsittelyssä. Aivan varmasti Suomessa on korkeatasoinen sosiaalitoimi mutta melko varmasti on myöskin niin, että tämä sosiaalitoimi tekee virheitä, ainakin julkisuuden perusteella, omakohtaisia kokemuksia minulla ei ole. Ainakin julkisuuden perusteella se on tehnyt tavattoman suuria virheitä, ja viranomaisusko on johtanut siihen, että lapsi on jäänyt vähän ulkopuolelle isästään, vähän ulkopuolelle äidistään, ja kun viime kädessä viranomaisetkaan eivät hänestä, siis viimekätisesti, huolehdi, lopputulos lapsen kannalta on saattanut olla hyvinkin kohtalokas.

Petri Salo /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Monelta osin yhdyn edustajien Kekkosen ja Karhun näkökulmiin ja varsinkin ed. Kekkosen viimeksi mainitsemaan, kun hän epäilee, voiko sosiaalitoimi lähteä muuttamaan esimerkiksi alioikeudessa tehtyä päätöstä. Tämän hetkisen lainsäädännön mukaan se ei ole mahdollista.

Siinä mielessä tässä lakialoitteessa täytyisi olla myöskin viittaussäännökset ihan meidän oikeudenkäyntimenettelyymme ja valtuutukset myöskin sosiaalitoimelle, jos halutaan järjestelmä, jossa parin kolmen vuoden välein tarkistettaisiin alioikeuden päätöstä. Siitä voitaisiin antaa tietyin edellytyksin tietenkin sosiaalitoimelle oikeus päättää. Nythän on mahdollisuus nykyisen lain mukaan ihan haastaa toinen osapuoli alioikeuden kansliaan ja joko kanslian tai yhden tuomarin käsittelyllä oikaista aikaisempaa elatuspäätöstä, jos se perustuu vääriin tuomioihin ja jos olosuhteissa on tapahtunut muutoksia.

Totean siltä osin, että ed. Turtiainen on hakenut hyvää ja oikeamielisyyttä lakialoitteellaan, mutta tämä on tältä osin vielä hieman raakile.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Turtiaisen lakialoitteessa on hyvä päämäärä ja minusta tässä on turha sinällään nippeleistä kinastella, onko tässä joku vaillinaisuus vai ei, koska kuitenkin minusta se ongelma tässä tulee hyvin esille, jotta jos sen ihmisen maksukyky, joka joutuu maksupuolelle, muuttuu, se pitäisi ottaa huomioon.

Olen vähän sitä mieltä kuin ed. Karhu aikaisemmin, että sekä että, elikkä ylös- ja alaspäin. Jos maksukyky paranee, silloin pitää olla mahdollista, jos se on matalalle tasolle tehty, mahdollisesti määrätä enemmän maksamaan, tai jos muuttuu taas vaikka työttömyyden tai muun syyn takia, sitten maksua voitaisiin taas pienentää.

Sitten se toinen ongelma, joka tässä on, on se, jotta jos toinen välttelee tuloa, pitää olla mahdollisuus sitten joko pakkokeinoin saada paikan päälle tai sitten viranomaistaho tekee tämän ratkaisun, kun maksukyky on todistettavasti muuttunut.

Minusta tässä ed. Turtiainen on ihan oikeilla jäljillä sinällään, koska tämä pitää saada kuntoon. Toivon mukaan valiokunta nyt sitten paneutuu tähän tai hallitus tuo jopa esityksen tässä vielä ensi vuoden puolella, ennen kuin tämä kausi loppuu, ja siinä korjataan samalla tämä asia ja mahdollisesti monta muuta asiaa, mitä tässä on tullut esille.

Pertti Turtiainen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä keskustelu on osoittanut sen, että ongelma on olemassa ja ongelmaan pitäisi puuttua. Siitä, että tämä lakialoite pitää sisällään puutteita, en minään huonona kritiikkinä pidä, sillä aiemmin tänä päivänä käsitelty liikennevaliokunnan mietintö toi esiin sen, että varsinaiset virkamiehet, jotka näitä lakeja valmistelevat, tekevät vielä suurempia virheitä. Tässä nyt ei ole niin suuria virheitä tapahtunut ainakaan omasta mielestäni.

Se, että sosiaalialan ammattilaisiin ei luoteta, on tietysti totta. Joka ainoan ammatin harjoittajissa on niitä, sanotaan, joilla ei ole täyttä ammattitaitoa, ja tämä on tietynlainen luottamuskysymys, että millä tavalla luotetaan siihen ammattihenkilöstöön, pystyvätkö he tekemään ratkaisuja sillä lailla, että päästään näistä ongelmista eroon. Minä ainakin haluan, toivon ja luotan siihen, että me pääsemme tässä asiassa eteenpäin.

Elatustuen tarkistamisesta alaspäin: Minä tietysti luonnostaan pidän selvänä sitä, että elämäntilanteiden muuttuessa myös toisinkin päin. Tämä on yksi puute, mikä tässä on. Niin kuin sanoin aikaisemmin, en ole mikään täydellinen lainvalmistelija.

Sitten tämä oikeudenpäätösasia, niin kuin edellisessä puheenvuorossa viittasinkin, on osaltaan tähän lakialoitteeseen nähden puute, tietynlainen ristiriita. Se pitäisi huomioida jatkossa, että oikeuden päätöskin on sitten mahdollista muuttaa sosiaaliviranomaisen päätöksellä näissä tapauksissa. Siitä, miten se juridisesti hoidetaan, en osaa sanoa.

Juhani Sjöblom /kok:

Arvoisa puhemies! Laki lapsen huollosta tarvitsee varmasti kokonaistarkastelun, ja ymmärsin, että siihen tämä lakialoite tähtää. Nämä muutosesitykset lienevät aika tärkeitä, mutta ennen kaikkea nopeuden puolesta, koska nythän ne junnaavat hyvin monta kertaa ja kauan.

Mutta ed. Kekkonen nosti hyvän asian esiin. Se vaarallinen julkisuus, jossa lapset ovat lähes poikkeuksetta suurimmat kärsijät, on lasten huollon ja tapaamisen ikävin ja negatiivisin piirre.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Kekkonen kyseli päivitystä, mitä se päivitys voisi olla ja mitä tähän voitaisiin tehdä. Tässä heitän ihan muutaman vaihtoehdon.

Yhteishuoltohan tulee tänä päivänä automaattina. Ehdotan, että ei solmittaisi vastentahtoisia yhteishuoltoja. Mikäli vanhemmat eivät kykene keskustelemaan keskenään, he eivät taatusti kykene tasapainoiseen yhteishuoltoon, toimimaan lapsen parhaaksi, eikä se varmasti ole lapsen etu. Kenties tarvittaisiin jonkinlainen koeaika, vuosi kaksi, ennen kuin tehtäisiin lopullinen sopimus siitä, mikä on huollon pohja, onko se yksinhuolto vai yhteishuolto. Tämä ei vaikuta mitenkään tapaamisiin, tapaamisoikeudet voitaisiin sopia ja tehdä jonkinlaisella väliaikaisella muodolla.

Nimittäin kun kerran on yhteishuoltoautomaatti toiminut, niin siitä yhteishuollosta ei sitten tahdo päästä millään keinoin eroon. Toinen saa olla todellinen riiviö, ennen kuin yksinhuoltoon pääsee, jollei hän anna yksinhuoltoa suosiolla. Ei esimerkiksi pakotettaisi lasta kahdenkeskiseen tapaamiseen etähuoltajan kanssa, jonka luokse lapsi ei halua mennä, joka on vaarallinen, väkivaltainen tai josta lapsi on vieraantunut. Meillä on sellaisia etähuoltajia, jotka eivät vaivaudu pitämään minkäänlaista yhteyttä omaan lapseensa. Sitten he jossain vaiheessa heräävät huomaamaan, että heillähän on teini-ikäinen lapsi ja olisi kiva tavata. On ihan ymmärrettävää, että lapsi ei välttämättä halua mennä. Kun on kyse pienestä lapsesta, niin silloin, kun on tämmöinen väkivaltainen, vaarallinen vanhempi, niin pitäisi olla valvotut tapaamiset, jotta isäsuhde tai äitisuhde ei katkeaisi.

Nämä ovat semmoisia asioita, joihin voitaisiin vaikuttaa ja niihin pitäisi vaikuttaa ehdottomasti, koska ne ovat nousseet esiin monissa monissa kontakteissa ihmisten kanssa. Yksinhuoltajien ja yhteishuoltajain liiton toimesta esimerkiksi on tuotu hyvin meille tietoon, että näitä ongelmia on ja paljon.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan laki lasten huollosta varmasti vaatii tulevaisuuden osalta lisätarkastelua. Täytyy sanoa, että puheenvuorot, mitä täällä on käytetty, ovat erittäin hyviä ja niistä myös se totuus tulee ilmi. Se, että ei oteta riittävästi huomioon muutoksia elatusvelvollisen asemassa, on todellakin tiedotusvälineiden kautta myöskin tullut monta kertaa esille ihan lähihistorian kuluessakin.

Yksi asia, mihin haluan myöskin omalta osaltani kiinnittää huomiota, on elatusvelvollisuudesta johtuvat perittävät maksut. Esimerkiksi kunnalla kuluu todella paljon resursseja siihen, että näitä maksuja pyritään saamaan ja peritään jälkikäteen. Jotta tämä koko systeemi saataisiin kuntoon, olisi kyllä hyvä, että tämmöinen kokonaistarkastelu tehtäisiin ja mahdollisimman nopeasti.

Antero Kekkonen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! En nyt halua jatkaa tämän pidempään keskustelua asiasta, jossa todellakaan en ole asiantuntija ollenkaan, mutta tämä asia on syvästi ihmisyyttä koskeva kokonaisuus.

Ed. Karhu sanoi, että ei yhteishuoltoa pidä järjestää, jos aikuiset ihmiset eivät tule keskenänsä toimeen. Varmasti on näin. Se on pulma numero yksi. Mutta jos tämä pulma numero yksi ratkaistaan niin, että yhteishuoltoa ei järjestetä, niin siitä seuraa kyllä pulma numero kaksi: Kummalle se lapsi jää? Siinä suhteessa esimerkit eivät aina ole pelkästään hyviä. Tällä esimerkillä vain haluan sanoa sen, että jos ratkaistaan yksi asia, niin tämän tyyppisessä ongelmakentässä sitä yhtä ratkaisua seuraa kaksi pulmaa vähintään ellei enemmänkin.

Mutta kuten sanottu, arvoisa rouva puhemies, en jatka tätä tämän enempää, koska olen täydellisesti amatööri tällä alalla ja lähinnä vain julkisen sanan varassa.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan pakko kommentoida ed. Kekkosen puheenvuoroa. Lapsihan jää yleensä jommallekummalle vanhemmalle. Erilaisia järjestelyjä siitä, miten hän liikkuu vanhempiensa kotien välillä, on olemassa, mutta pääkoti yleensä on jommankumman vanhemman luona. Se huoltopohja, onko se yksinhuolto tai yhteishuolto, ei kyllä varmasti välttämättä vaikuta siihen, missä lapsi asuu. Ei hän asu yhtään enempää välttämättä etävanhempansa luona, vaikka hän olisi yhteishuollossa. Kysymys on yksinkertaisesti lähinnä vain siitä, minkälaisia juridisia toimenpiteitä lähihuoltaja voi päättää ilman etähuoltajan suostumusta. Kun lapsi tuppaa jäämään näissä riita-asioissa erotilanteissa kiusanteon välineeksi, se ei ole lapsen edun mukaista. Sen takia pitäisi antaa rauhoittumisaika sen ikävän eron ja siitä vääjäämättä seuraavien tulehtuneiden ihmissuhteiden välille. Varmasti useimmat, jotka ovat avioerotilanteita seuranneet, tietävät, että vuoden kahden kuluttua välit ovat jo ihan erinäköisiä. Silloin voitaisiin keskustella asioista eri tasolla, kuin ihan välittömästi eron ollessa kyseessä.