Hanna Mäntylä /ps:
Arvoisa puhemies! Lastensuojelu ja erityisesti lasten sijoitukset
herättävät paljon tunteita ja ajatuksia.
Osa lasten sijoituksista on tehty täysin kestämättömin
perustein — tämä on täysi realiteetti
tosielämästä — osa puolestaan
on ainoa mahdollisuus turvata lapselle oikeus tasapainoiseen ja
turvalliseen elämään.
Tämä hallituksen esitys on lähdetty
tekemään takaperoisesti. Lastensuojelun kokonaiskuvaa
ei ole riittävästi huomioitu. On mahdollista,
että esitetyllä lakimuutoksella ennen kaikkea
vahvistetaan suurten toimijoiden monopoliaseman luomista myös
lastensuojelun markkinoille. Tätä perussuomalaiset
eivät hyväksy. Nyt ollaan rikkomassa toimiva järjestelmä,
vaikka avohuollon tukitoimia ei ole vahvistettu niin, että perheet
saisivat tarvitsemansa avun riittävän ajoissa
ja että sijoituksiin ei koskaan tarvitsisi mennä.
Perussuomalaiset katsovat, että perhehoidon tulee olla
aina ensisijainen vaihtoehto tilanteissa, joissa sille on aito tarve.
Perhehoito koskettaa useita erityisen haavoittuvassa asemassa olevia väestöryhmiä:
lapsia, nuoria, vammaisia, mielenterveyskuntoutujia ja vanhuksia.
Heidän kohdallaan pidämme erityisen tärkeänä,
että heille tarjottavat eri tukimuodot ovat aina lähtökohtaisesti
inhimillisiä ja laadukkaita.
Perhehoito mielletään usein vain lastensuojelun
yhdeksi tukimuodoksi. Sen käyttämisen ja tarpeen
hoivan ja huolenpidon muotona myös monien muiden väestöryhmien
kohdalla voidaan olettaa kuitenkin tulevaisuudessa lisääntyvän.
Perhehoidon laadun varmistamisesta on huolehdittava. Lisäksi
perhehoitajien riittävä osaaminen ja erikoistuminen
on taattava yhtenäisillä kansallisilla kriteereillä ja
koulutuksella.
Hallituksen esityksessä esitetty hoidettavien lukumäärä — joskin
lakiin on kirjattu hyvin epämääräisesti
siitä poikkeamisen mahdollisuudet — ei ole mielestämme
kannatettava. On hyvin erilaisia perhehoitoyksiköitä,
ja perussuomalaiset katsovat, että jatkossakin on huomioitava
erilaiset tilanteet. Lain kirjaukset eivät ole mielestämme
riittävän täsmällisiä.
Kustannusvaikutuksia on pidetty neutraaleina. Katsomme kuitenkin,
että tällaisenaan lailla on suuri riski johtaa
kehitykseen, jossa kustannukset tulevat kohtuuttomasti nousemaan.
Arvoisa puhemies! Lakiesityksen kustannusvaikutuksia tarkasteltaessa
on otettava huomi-oon myös lastensuojelun sijoitusten kustannukset,
jotka vaihtelevat suuresti sen mukaan, mihin lapsi sijoitetaan.
On myös esitetty arvioita, että lakiesityksen
mukaisesti toimittaessa tarvittaisiin yli 200 uutta sijaisperhettä.
Muutoin lapset sijoitetaan muihin yksiköihin, mikä puolestaan nostaa
kustannusvaikutuksia huomattavasti. Eräiden arvioiden mukaan
lasten ja nuorten kodin ulkopuolisten sijoitusten taloudelliset
kustannukset ovat vuositasolla noin 700—800 miljoonaa euroa.
Olisikin syytä todella syvästi miettiä, miten
tällainen kustannusrakenne on päässyt syntymään
ja mitä sille tulisi tehdä.
Kuten alussa sanoin, ensin olisi huolehdittava, että avohuollon
tukitoimet ovat kunnossa, perheitä autetaan ajoissa kaikin
mahdollisin tavoin. Tavoitteen tulisi aina olla, että sijoitettu lapsi
voi palata biologisten vanhempiensa luo. Aina se ei ole mahdollista.
Silloin niiden lasten ja nuorten kohdalla, jotka tarvitsevat aidosti
kodin ulkopuolista sijoitusta tai muita tukitoimia, tulee kaikin
tavoin pyrkiä siihen, että tukipalvelut ovat paitsi
inhimillisiä myös laadukkaita ja niiden pohjalle
lapsikin voi elämäänsä luottavaisesti
rakentaa. Ennen kuin avohuollon tukitoimet ovat varmasti kunnossa
on kestämätöntä purkaa toimivia
rakenteita.
Arvoisa puhemies! Perhehoidon asiakaskunnan laajentuessa nykyisestä ja
asiakkaiden tarpeiden ja hoivan ollessa eri ryhmissä hyvinkin erilaisia
edellyttää onnistunut hoitosuhde ammattitaidon
ja koulutuksen vahvaa ja jatkuvaa kehittämistä.
Lisäksi on oleellista, että perhehoitajien jaksamista
tuetaan vahvasti.
Sijoittajakunta on velvollinen paitsi valvomaan tekemiensä sijoitusten
onnistumista myös varmistamaan, että hoidettava
saa toimeksiantosopimuksen mukaista palvelua. Perhekoti puolestaan
on velvollinen ilmoittamaan sijoittajakunnalle kaikista perhekodissa
tehdyistä asiakkaaseen mahdollisesti vaikuttavista muutoksista.
On täysin ymmärrettävää,
että perhehoitoyksikkö on ihmisten koti ja sitä tulee
kaikin tavoin kunnioittaa. Kuitenkin kun kyse on erityisen haavoittuvassa
asemassa olevista henkilöistä, tulee heidän
etunsa olla aina etusijalla. Valvovaa viranomaista voidaan pitää heidän
edunvalvojanaan. On tilanteita, joissa etu vaatii ehkä yllättäenkin
tehtäviä valvontakäyntejä, joista
ei ilmoiteta etukäteen. Lisäksi on huomioitava,
että kyseessä on myös verovaroin kustannettava
hoivatyö, joka vaatii erityistä ja tiukkaakin
seurantaa. Tämä on kaikkien osapuolten oikeusturvankin
kannalta merkittävää. Erityisesti korostamme
hoidon ja hoivan laadun seurantaa niiden perhehoitoon sijoitettujen
henkilöiden kohdalla, jotka eivät itse kykene
pyytämään tarkastusta, kuten pienet lapset,
muistisairaat vanhukset tai vammaiset henkilöt, tai joilla
ei ole läheisiä sitä pyytämässä.
Arvoisa puhemies! Lopuksi teen vastalauseen 2 mukaiset lausumaehdotukset:
"Eduskunta edellyttää, että lain
kokonaisvaikutuksia seurataan ja erityistä huomiota kiinnitetään
perhehoidossa ja ammatillisessa perhehoidossa olevien henkilöiden
määrien kehitykseen. Lisäksi selvitetään,
kuinka perhehoidon toteuttamiselle voidaan luoda entistä paremmat
edellytykset, jotta sen mahdollisuudet laadukkaana ja inhimillisenä tukimuotona
tulevat hyödynnettyä mahdollisimman hyvin."
"Eduskunta edellyttää, että sosiaali-
ja terveydenhuollon rakenneuudistuksen toimeenpanossa turvataan
perhehoidon järjestämisen edellytykset osana palvelujärjestelmää."
Johanna Jurva /ps:
Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva
perhehoitolakiuudistus sisältää monia
hyviä asioita, mutta — kuten edustaja Mäntylä edellisessä puheenvuorossa
nosti erittäin kattavasti ja laajasti esille — on
ongelmia ja mahdollisia riskejä, mitä lakiin saattaa
sisältyä. Esimerkiksi toimeksiantosuhteinen perhehoito saattaa
tulevaisuudessa vähentyä, vaikka toisaalta ajatellaan
näin, että meidän pitäisi päinvastoin tulevaisuudessa
perhehoitoa kehittää. Kun perhehoito mielletään
useimmiten lastensuojelun toimenpiteenä, niin tulevaisuudessa
voidaan ajatella myös, että perhehoitoa voidaan
hyödyntää vanhusten ja vammaisten hoitoon
entistä enemmän, mutta se todella tulee vaatimaan
kehittämistyötä.
Perussuomalaiset todella haluaa kiinnittää lausumaehdotuksissaan
huomiota siihen, että lain vaikutuksia seurataan, mihin
suuntaan se lähtee kehittymään. Kannatan
oikein lämpimästi edustaja Mäntylän
tekemää esitystä.
Juho Eerola /ps:
Arvoisa herra puhemies! Oikein lämpimästi
minäkin kannatan näitä edustaja Mäntylän
lausumaesityksiä.
Inspiroiduin kuitenkin puhumaan. Tätä asiaa kuunnellessa
tuli mieleen yksi lapsiin ja nuoriin liittyvä seikka. Jos
laitospaikoilla on tilanne äitynyt jo niin pahaksi, että nuori
tai lapsi on jouduttu sijoittamaan laitokseen, niin niillä on
sellaisia oikeuksia, joita perhehoidon paikoilla ei enää ole,
esimerkiksi puhalluttaa nuori, jos on epäilys, että on
käytetty alkoholia, tai tutkia reppu mahdollisesti vaarallisten
esineitten varalta. Eli näissä tilanteissa nykyään,
mikäli olen oikein ymmärtänyt, pitäisi
aina kutsua paikalle poliisi, ja tämä tuo tietenkin
lisää kustannuksia eikä ole ollenkaan
myöskään nuoren tai perhehoidon työntekijöidenkään
kannalta ehkä kaikkein tahdikkain tapa toimia. Ihan toivoisin
vain, että tulevaisuudessa, kun tätä muotoa
kehitetään, myös avopuolelle eli perhehoitoon
palautettaisiin joitain niistä oikeuksista, joita siellä joskus
aikaisemmin on ollut, eikä pelkästään
pidettäisi niitä laitoshoidon yksinoikeutena.
Keskustelu päättyi.