Lauri Oinonen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Metsäverouudistus 1990-luvun alkupuolella ja toimeenpantuna 1990-luvun puolivälissä on käsitykseni mukaan tapahtunut monessa suhteessa hätiköidysti. Tuolloin ei riittävästi otettu huomioon metsätalouden erityisluonnetta ylisukupolvisena toimintana. Siemenestä tukkipuuksi varttuakseen puu, metsä tarvitsee kolmen tai neljän sukupolven ajan. Täten jo lähtökohdissaan metsätalous eroaa täysin olennaisesti siitä muusta toiminnasta, jota verotetaan pääomaverotulojen mukaan.

Biologisten kasvulähtökohtien mukaan on tämä vankka erilaisuus: metsiä voidaan hoitaa, metsiä voidaan lannoittaa, mutta suomalaisessa maaperässä ja ilmastossa on juuri ylisukupolvisuus, vuosikymmenten toiminta, lähemmäs vuosisata tai sen ylikin, metsätalouden perusasia. Pääomaverotuksen muut kohteet toimivat nykyaikana neljännesvuosien, kvartaalitalouden mukaan. Metsätalouden kvartaali on neljännesvuosisata.

1990-luvun metsäveroratkaisussa toimittiin monissa suhteissa vastoin asiantuntijanäkemyksiä. Lähes kaikki asiantuntijalausunnot olivat kriittisiä tai kielteisiä sitä verojärjestelmää kohtaan, joka tuolloin tehtiin. Eräs näkökulma, joka tuolloin unohtui, oli myös vaikutus puuhuoltoon. Aiempi pinta-alaverokäytäntö oli vakiintunut, ja se oli puuhuollon kannalta toimivuudeltaan neutraali. Nykyinen pääomaverotulojen mukainen verotus aktivoituu juuri puukauppoja tehtäessä ja ikään kuin rankaisee puun myynnistä. Tämä on varmasti jarru puukaupoille mutta neuvotteluissa puun hinnoista ilman muuta myöskin lisää puun hintaa ja tätä kautta myös verotuksellisesta syystä teollisuuden erästä kuluerää, joka ei ole kuitenkaan suuri mutta kuitenkin merkittävä.

Pinta-alaverotuksen aikana eivät verotukselliset syyt vaikuttaneet puukauppoihin, koska veroa maksettiin tasaisesti metsämaan laskennallisen tuoton mukaan, aiemmin kolmen ja verokäytännön loppupuolella kahden edellisen vuoden kantohintojen keskiarvon mukaisesti riippumatta siitä, tekikö kauppoja vai ei. Tämä järjestely kannusti hyvään metsänhoitoon ja takasi veronsaajille, kuten kunnalle, seurakunnille, myös valtioille, vakaat verotulot. Ja metsänomistajan kannalta verorasitus jakautui tasaisesti eikä kaupantekohetkeen kohdistunut erityistä verotusta tai kynnystä kaupantekoon, kuten nyt tapahtuu.

Poliittisesti on annettu ymmärtää, että olisi esteitä palata pinta-alaverokäytäntöön, joka osin oli käytössä vielä vuoden 2005 loppuun. Eri yhteyksissä, kuten Hetemäen työryhmän esityksessä, on ehdotettu pääomaveron korottamista. Tämä tulisi vaikeuttamaan puukauppoja, ja kielteinen vaikutus ulottuisi puuhuoltoon, metsäkone- ja kuljetusyrittäjän toimintaan, työllisyyteen, metsäteollisuuden toimintaedellytyksiin kaikilla sektoreilla niin puun saatavuuden kuin korottavien hintapaineitten osalta. Seuraukset olisivat kielteisiä, ja verottajakaan tuskin tältä osin saisi tavoittelemaansa suurempaa verotuottoa. Seurauksena saattaisi olla sahojen, teollisuuslaitosten toimintojen vaikeutumista, yritysten lopettamisia ja konkursseja. Nämä vaikuttaisivat kielteisesti työllisyyteen koko maassa, metsäklusterin kaikkiin toimintoihin, ja sen seurauksena yhteiskunnan verotulot kiistatta vähenisivät ja tulisi menoja työttömyydestä. Myös Suomen kauppatase kehittyisi huonoon suuntaan, kun kilpailukyky vientimarkkinoilla myös tästä syystä heikkenisi ja vientimarkkinoita ja tuloja menetettäisiin, osin pysyvästikin.

Tämän vuoksi olen lakialoitteellani halunnut herättää keskustelun, että metsäverotuksessa otettaisiin aivan oma verokanta, ja eräänä käytännön esimerkkinä olen esittänyt lakialoitteen mukaisesti, että metsätalouden pääomaveroa maksetaan 50 prosenttia kulloisestakin pääomatuloa määrittelevästä veroprosentista.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olisi ollut tietysti erinomaisen hienoa, että ed. Lauri Oinonen olisi kertonut, kuinka mones metsäverotukseen liittyvä lakialoite tämä oikein onkaan. Se lukumäärä ei ole niin sanotusti vähäinen, ja aina kun tämä uusi versio ilmestyy näkyviin, se valpastaa vanhan konkarinkin lukaisemaan sen, minkälaista viestiä ed. Lauri Oinonen välittää suomalaiselle yhteiskunnalle ja maailmankaikkeudellekin. Niin kuin hän sanoi, metsän kehityksessä kvartaali on neljännesvuosisata.

Minä kommentoin siis, arvoisa puhemies, tätä tekstiä enkä sitä puhuttua versiota, johonka oli vähän siistitty näitä tekstejä, koska elämään jää nimenomaan se, mikä on kirjallisesti esitetty, ja harvat käyvät eduskunnan pöytäkirjoista katsomassa, kuinka ed. Lauri Oinonen tarkensi viestiään puheensa yhteydessä.

Nimittäin mikä onkaan tämmöisen esityksen, lakialoitteen, tarkoitus? Sehän tietysti on, niin kuin tiedämme hyvin ed. Lauri Oinosen ahkeruudesta ja tarkoitushakuisuudesta, vaikuttaa tuleviin hallitusneuvotteluihin, ja silloin tietysti kaikella sillä työllä, mikä sinä aikana on tehty, kun hän jälleen on ollut hallituspuolueen jäsen, on merkitystä, ja siihen työhönhän liittyy Hetemäen työryhmän aikaansaannokset, joissa myöskin käsitellään näitä asioita.

Aivan erikoisen kiinnostunut ed. Lauri Oinonen on ollut tällä kertaa Hetemäen työryhmän ehdotuksesta pääomatulojen verotuksen korottamiseksi, ja siinä yhteydessä hän on nähnyt aika tavalla mielenkiintoisia yhteiskunnallisia ilmiöitä.

Ensinnäkin hän toteaa niitten kohdistumisesta, että ne kohdistuisivat metsän myyntiveroon ja olisivat arvaamattoman paljon vaikeuttamassa puuhuoltoa, metsäkone- ja kuljetusyrittäjien toimintaa, työllisyyttä, metsäteollisuuden toimintaedellytyksiä kaikilla sektoreilla — huom. kaikilla sektoreilla — sekä puun saatavuuden ja korottavien hintapaineiden osalta, siis todella kollektiivista. Sitten kun tämä paketti toteutettaisiin, niin seurauksena olisi sahojen, teollisuuslaitosten toimintojen vaikeutuminen, yritysten lopettamisia ja konkursseja, siis toisin sanoen yhteiskunnallinen romahdus, jos nyt en voi muuta sanoa. Tässä finanssikriisin seuraamukset ovat ilmiselvästikin pikkujuttu.

Mikä olisikaan sitten tämä pääomatulojen verotuksen suunniteltu korotusvaikutus? Sitähän varsin laajalti on nyt kannatettu, vaikka ed. Lauri Oinonen ei oikein tykkääkään tästä keskustelusta. Siinähän 28 prosenttiin heivattaisiin päälle 2 prosenttiyksikköä ja ennätyksellinen olisi se 30. veroyksikkö.

Kuinka paljon kokonaisuutenaan tämä pääomatulojen verotuksen kiristys toisi valtiolle arvioiden mukaan lisää verotuloja? Se toisi 100—200 miljoonaa euroa. Näin meille tänä päivänä asiantuntijat opettivat tuolla MTK:ssa.

Tämä tarkoittaa sitä, että tämä 100—200 miljoonaa euroa osuisi sellaiseen saumaan, että siitä olisivat seurauksena kaikki ne dramaattiset vaikutukset, jotka ed. Lauri Oinosen äskeisestä lakialoitteen esittelystä kaivoin esiin. Uskottavuus ei ole niitä parhaimpia.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Lauri Oinosen lakialoite on varsin ajankohtainen sen vuoksi, että täällä jo mainittu Hetemäen verotuksen kehittämistyöryhmä on esittänyt muun muassa pääomatulon veroprosentin korottamista 2 prosenttiyksiköllä. Vuoden 2008 verotilaston mukaan se merkitsisi maatilatalouden harjoittajille 30 miljoonan euron lisäverorasitusta vuodessa. Valitettavaa on, että tämä kohdistuisi myöskin puun myyntituloon ja yritystuloon mukaan lukien maatalouden tulo. Tämä Oinosen mallihan sinänsä huojentaa tätä rikkomatta pääomatulojen verotuksen kokonaisuutta ja sitä järjestelmää ja on hyvä, eli voitaisiin menetellä niin, että verotettaisiin joku prosenttimäärä pääomatulona ja loppu olisi sitten verovapaata. Tällä tavalla voitaisiin alentaa tätä veroprosenttia, jos se nyt uhkaa 30:een nousta. Täytyy antaa kiitosta pääministeri Paavo Lipposen hallitukselle. Sekään ei sentään nostanut yli 29 prosentin, joten tämä on aika huima ehdotus noin jopa ihan kokoomukseltakin.

Minusta tämä ed. Lauri Oinosen ehdotus on rakentava. Tässä ei olisi myöskään sitä ongelmaa, mikä koski puun myyntituloveron huojennusta. Siinähän tämä huojennus annettiin puun myyntitulosta, siis bruttomyyntitulosta, ja se aiheutti sen ongelman sitten, että piti keskustella ja määritellä verovapaan tulon hankkimisesta aiheutuneiden menojen vähennysoikeus. Tässä nettotulosta annettaisiin tämä huojennus sen jälkeen, kun kustannukset on vähennetty, joten tältäkin osin ed. Lauri Oinonen on melkoisena veroasiantuntijana ajatellut tämän asian aivan oikein.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiitän, että jokainen salissa läsnä oleva edustaja on ottanut kantaa tähän lakialoitteeseen eli edustajat Pulliainen ja Kiviranta. Harvoin näin on, että kaikki paikalla olevat edustajat ottavat kantaa ja luovat mielipidettä.

Ed. Pulliainen kertoi, mitä olisi tämä pääomaveron tuotto, mutta jos tuottoa ei synny, kun kauppoja ei tulisi, niin silloin tätä tuottoa ei myöskään tuolla tavalla kuin ed. Pulliainen kertoi, voitaisi saavuttaa. Se toimisi vain siinä tilanteessa ed. Pulliaisen kertomalla tavalla, jos kaupat käyvät. Mutta koska nykyinen myyntiverokäytäntö on sellainen, että se kohdistuu ikään kuin rangaistuksena, noin psykologisesti rangaistuksena koettaisiin siinä kaupantekotilanteessa, että nyt menee kuin kolmannes, se 30 prosenttiakin olisi kuin kolmannes, kauppahinnasta veroihin. Tulee metsän uudistamiskustannukset, jos on päätehakkuu kyseessä, ja siinä tulee metsänomistajalle verotusmenoja, tulee muita menoja metsän uudistamisesta, ja tässä vain tulee niitä kynnyksiä, että vaarana voi olla, että tätä puukauppaa ei synny. Kun puukauppaa ei synny, ei tule verotuloja, ei ole kone- eikä kuljetusyrittäjällä niitä töitä, mitä varten on kalustot hankittu, ja vekseli ei kauan yrittäjällä pyöritä akselia. Olisi tarpeen, että töitä yrittäjillä olisi ja myöskin niillä henkilöillä, joita on palkattu työhön.

Maan puuhuolto on tärkeä metsäteollisuudelle, niin sahoille kuin kemialliselle teollisuudelle ja koko metsäklusterille. Tällä hetkellä on monia sahoja, jotka ovat vaikeuksissa. Monien sahojen yhteydessä toimii paikkakunnalla bioenergiapohjainen lämpövoimalaitos, joka tuottaa kaukolämpöä, ehkä jossakin sähköäkin, ja jos tämän sahan toiminta vaikeutuu, saha menee vaikka konkurssiin tai sukupolvenvaihdos ei onnistu, niin silloin tämä bioenergialämpövoimalakin, kaukolämpöä antava sellainen, joutuu vaikeuksiin. Eli kyllä tässä on näitä kielteisiä, arveluttavia tekijöitä aika paljon.

Kiitän ed. Pulliaista siitä, että hän on seurannut, että olen tehnyt lukuisia lakialoitteita eduskuntatyössäni niin viime vaalikaudella kuin tällä vaalikaudella. Aiempi pääministeri Matti Vanhanen totesi, että näiden seurauksena hänen toisen hallituksensa aikana tehtiin ratkaisu, joka turvasi sen, että puun myyntiveron alennuksen ansiosta puuta tuli kaupan. Rohkenen väittää, että aloitteeni kanssa kutakuinkin linjassa ollut hallituksen ratkaisu takasi sen, että taloudellisen taantuman aikana ei suomalaisen puun puuttumisen vuoksi lopetettu yhtään sahaa tai yhtään teollisuuslaitosta. Ne lopetukset, joita tapahtui, tulivat muista syistä kuin suomalaisen puun tarjonnan vähäisyydestä, ja ne muut lopetukset olivat tietysti valitettavia ja vahingollisia.

Elikkä toisin sanoen ratkaisu, joka tehtiin, oli oikea ja oikeansuuntainen. Epäkohta vain oli se, että se oli määräaikainen ja aiheutti heiluvuutta puumarkkinoihin. Kun nyt on siirrytty tähän aikaan tämän vuoden alusta, että veronhuojennukset ovat poistuneet, viimeisimpänä tuo 25 prosentin veronhuojennus, niin puukaupat huomattavassa määrin tämän vuoden tammikuussa verrattuna tammikuuhun vuosi sitten, joka oli vertailukohta, vähenivät. Voi olla tietysti sääoloilla ja monilla muillakin tekijöillä vaikutuksensa, mutta puun hinnat olivat kutakuinkin samoilla tasoilla ilman ainakaan olennaista vaihtelua, jotenka selvästi verotuksellinen kynnys jo tuossa vaiheessa vaikutti. Jos tämä kynnys jää pysyväksi, niin sillä on haittavaikutus puukauppatilanteeseen, ja varsinkin kun monet metsänomistajat eivät välttämättä sitä päätuloaan metsätaloudesta saa, niin silloin tämmöinen reaalinen, mutta myöskin psykologinen, kynnys on mitä suurin haittatekijä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Lauri Oinonen ei äsken innostuksissaan jaksanut seurata sitä, mitä minä kommentoin. Minä korostetusti tähdensin, että kommentoin kirjoitettua tekstiä ja siitä esiin nousevia ilmiöitä ja asioita, ja totesin, että se 2 prosenttiyksikön korotus pääomatuloveroon merkitsisi 100—200 miljoonaa euroa. Ed. Kiviranta sitten vielä täsmensi, että maatilatalouteen siitä kohdistuisi 30 miljoonaa euroa, ja aivan oikein totesi, että se lopputulemahan, johonka ed. Lauri Oinonen jo tässä päätyi, on ihan empaattinen, sehän on ihan söpö maatila-, metsätalouden harjoittajan kannalta. Mutta minä vaan jälleen kerran kiinnitin huomiota ed. Lauri Oinosen kohdalla siihen, että pitäisi pikkuisen huolellisemmin katsoa, mitä paperilla on eli millä kuvataan ja millä uhataan ja mitä sitten loppujen lopuksi esitetään.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Tarkentaisin sen verran, että siinä 30 miljoonan euron verossa ovat kyllä kaikki verotilastossa maatilatalouden harjoittajiksi luokiteltujen verot, se veronkorotus, mikä tästä pääomatulon verokannan nostamisesta 2 prosenttiyksiköllä tulisi.

Henkilökohtaisesti en haikaile takaisin metsän pinta-alaverotukseen. Pidän sinänsä puun myyntitulojen verotusta sikäli oikeana, että tulot ja menot käsitellään verotuksessa ajallaan ja oikeina lukuina. Mutta se on kyllä tosiasia, että toiskertaista verotusta jää, vaikka esimerkiksi ministeri Pekkarinen aikanaan totesi, kun siirtymäkaudeksi määriteltiin 13 vuotta, että on se ihme, jollei 13 vuodessa ehdi puitaan myydä. Tämä on tietysti sinänsä ihan hyvä herja, mutta kyllähän tähän ilman muuta jäi tietysti toiskertaista verotusta. Senhän tietää jokainen, joka metsätalouden tuntee, että siellä jäi pinta-alaverotettua pakostakin paljon hakkaamatta, kun se ei ollut edes hakkuukypsää millään tavalla. Eli siinäkin mielessä tämmöiset huojennukset metsätalouden verotuksessa ovat sinänsä ihan, voisi sanoa, jopa oikeudenmukaisia, käyttääkseni tämmöistä poliittista sanaa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää ed. Kivirantaa kannatuksesta ja kommenteista ja toivon, että valtiovarainvaliokunnassa asia tulee tarkoin harkittavaksi.

Haluan tällä aloitteella osoittaa sen, että metsätalous on verotettu aivan väärässä ryhmässä, kun se verotetaan pääomatuloveroprosenttien mukaan, sen pitkäjänteisyyden, monisukupolvisuuden vuoksi. Metsätaloudessa maksetaan 2, 3 tai 4:kin kertaa perintö- ja lahjaverot, kun tuo pääomatuotto on saavutettu, eli se poikkeaa täydellisesti useimmista muista pääomatuottojen lajeista.

Haluaisin, että aloitteeni synnyttäisi keskustelun aivan uudentyyppisestä metsäverokäytännöstä, ja jotta siihen ei tarvittaisi tarpeettomasti aikaa, olen luonut mallin, jolla se toimisi automaattisesti siten, että se seuraisi tiettynä prosenttina yleistä pääomaverokantaa, ja ehdotukseni on se, mikä lakialoitteen tekstissä on.