Jouko Skinnari /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässähän on merkittävää lainsäädäntöä käsittelyssä. Aluksi on kiitettävä paitsi valiokuntaa myös koko omaa kokoustaan pitävää ministeri Pekkarista siitä, että tässä päästiin sitten tällaiseen suhteellisen yksimieliseen lopputulokseen.

Tämän esityksen keskeisenä tavoitteena on kaivostoiminnan ja malminetsinnän edellytysten turvaaminen yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla. Samoin tavoitteena on varmistaa oikeusturvan toteutuminen, ottaa huomioon kansalaisten vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuudet sekä turvata kuntien vaikuttamismahdollisuudet.

Nykyinen kaivoslaki on vuodelta 1965. Lakia säädettäessä kaivostoiminta oli keskittynyt valtionyhtiöihin, ja tämä näkyy myös sääntelyssä. Toimintaympäristö on tältä osin muuttunut täysin. Valtionyhtiöiden sijasta toimijoina ovat pääsääntöisesti kansainväliset yritykset, ja kaivostoimintaan liittyvä säännöstely-ympäristö on muuttunut yli 40 vuoden kuluessa merkittävästi.

Kyseessä on kokonaisuudistus, jossa on pyritty löytämään tasapaino osin hyvin erisuuntaisten intressien välillä. Valiokunta katsoo, että tavoitteessa on pääsääntöisesti onnistuttu hyvin. Esitys täsmentää ja laajentaa eri intressitahojen oikeuksia ja velvollisuuksia, selkeyttää kaivoslain suhdetta muuhun toiminnan kannalta keskeiseen lainsäädäntöön ja ottaa huomioon perusoikeusuudistuksen. Monilta osin esitys pohjautuu jo vallitsevaan käytäntöön. Merkittäviin muutoksiin sisältyvät sääntelyn yleisen täsmentymisen ohella korvauksiin liittyvät uudistukset sekä haittojen minimointia edistävät säännökset.

Vuonna 2010 valmistuneessa Suomen mineraalistrategiassa on vuoteen 2050 mennessä saavutettavaksi asetettu, että Suomi on mineraalien kestävän hyödyntämisen globaalina edelläkävijänä ja mineraalien yhtenä merkittävänä tukipilarina Suomessa tulevat olemaan tämä kaivannaisteollisuus ja siihen liittyvä lainsäädäntö. Kaivoslaki on tässä yksi keskeinen osatekijä. Tässä todetaan se, että kansainvälisille markkinoille on tyypillistä, että niitä hallitsee suhteellisen pieni määrä suuria kansainvälisiä pörssiyhtiöitä. Kaivoslain toimintaraportin mukaan maailmassa on noin 1 000 kaivostuotantoyhtiötä. Näiden lisäksi alalla toimii 4 000—6 000 malminetsintäyhtiötä. Nämä niin sanotut junioriyhtiöt ovat pääasiassa pieniä muutaman hengen yhtiöitä. Markkinat ovat suurten yritysten käsissä, sillä maailman noin 150 suurinta kaivosyritystä kattaa yli 80 prosenttia markkinoista. Suomessa sijaitsevien kaivosten omistuksessa näkyy myös tämä kansainvälisyys, sillä vain Kemin kromikaivos ja Talvivaaran monimetallikaivos sekä kalkki- ja vuolukivikaivokset ovat pääosin suomalaisessa omistuksessa.

Suomen maaperä on geologialtaan rikas ja tarjoaa hyvät mahdollisuudet kaivannaisteollisuuden kehittymiselle. Se vanha sanonta, että Suomi on köyhä ja siksi jää, ei pidä onneksi paikkaansa, ja kysymys on nyt myös siitä, onko meillä malttia vaurastua. Maaperästämme löytyy usein sekä perus- että harvinaisempia metalleja ja mineraaleja. Nykyiset löydökset perustuvat suurelta osin vasta maan pintaesiintymien kartoituksiin. Tutkimustoimintaa jo pitkään harjoittaneen Geologian tutkimuskeskuksen mukaan on luultavaa, että löydösten määrä lisääntyy merkittävästi, kun tutkimuksissa edetään syvempiin maakerroksiin. Toimialaraportin mukaan etsintätoiminta on tällä hetkellä Suomessa vilkasta.

Suomessa on noin 35 kaivosalan yritystä, lähes yhtä monta kaivostoimintaa palvelevaa yritystä ja 40—50 malminetsintäyhtiötä. Tällä hetkellä toiminnassa on noin 45 ja rakenteilla kolme kaivosta. Lisäksi suunnitteilla on noin viisi kaivosta. Kaivosten osuus Suomen pinta-alasta on kuitenkin vain 0,9 promillea. Siis vain 0,9 promillea on tämä iso asia, josta tässä nyt puhutaan.

Yli puolet kaivospiireistä, 64 prosenttia, sijaitsee valtion mailla. Voimassa on noin 1 100 valtausta ja vireillä 2 500 hakemusta. Arviona on esitetty, että louhinnan määrä kasvaa vuoden 2008 noin 4 miljoonasta tonnista vuositasolla jopa yli 70 miljoonaan tonniin vuodessa vuoteen 2020 mennessä. Alan kasvukehityksen myötä Suomeen arvioidaan syntyvän parituhatta kaivostyöpaikkaa pääosin Pohjois- ja Itä-Suomeen. Tämä on alueen ihmisille erittäin tärkeä ja iloinen asia. Koko kaivosteollisuuden myynnin bruttoarvo oli vuonna 2009 noin 480 miljoonaa euroa, josta metallimalmien osuus oli noin 290 miljoonaa.

Arvoisa puhemies! Tässä valiokunnan laajassa mietinnössä on pyritty antamaan valiokunnan jäsenillekin mutta myös koko eduskunnalle selkeä kuva. Esimerkiksi sivulla 11 on tuotu esille nämä EU:n kriittiset raaka-aineet Suomessa. Euroopan unionihan on tästä asiasta myös ollut kiinnostunut, ja se, mikä tässä näkyy, on se, että Suomi ja Ruotsi — tai Ruotsi ja Suomi, ihan miten päin vaan — ovat nämä Euroopan unionin alueen malmirikkaat valtiot. Tämä on meille suuri haaste, ja tässä mielessä valiokuntakin tämän asian ottaa.

Suomessa on vahvaa kaivosalan osaamista niin laite- ja konevalmistuksen kuin prosessiosaamisen osalta. Kuvaavaa on, että noin 70—90 prosenttia globaalisti käytetystä maanalaisten kaivosten teknologiasta tulee suomalaisista ja ruotsalaisista yrityksistä. Kaivosteknologian kehittämisen kannalta on olennaista, että maassamme on elinvoimaista kaivosteollisuutta. Innovaatioita syntyy todennäköisemmin sinne, missä on alan tuotantoakin.

Näitä kotimaisia yrityksiä ei löydy tällä hetkellä kuitenkaan riittävästi vastaamaan alan kehitysmahdollisuuksiin, investointeihin, niin kotimaisiin kuin ulkomaisiinkaan. Samaten saannin edellytyksenä on, että alalle luodaan toimivat olosuhteet, joiden puitteissa voidaan taata Suomen kiinnostavuus kaivostoimintamaana. Mineraalialalle on tarkoitus kehittää kokonaisvaltainen, niin sanottu Green Mining -konsepti, jossa mahdollisimman materiaali- ja energiatehokkaiden prosessien avulla saadaan aikaan tuottavuuden kasvua ympäristövaikutukset minimoiden. Tähän liittyvä Tekesin Green Mining -ohjelma on parhaillaan valmisteilla.

Tässä valiokunnan mietinnössä on nimenomaan tähän ympäristölähtökohtaiseen lupaprosessiin kiinnitetty huomiota myös siinä mielessä kysyvästi, että onko tämä kaikki byrokratia tarpeellista. Mutta esimerkiksi luonnonsuojelujärjestöjen näkökulmasta ja ympäristöalan näkökulmasta tämä näkökulma vain on erittäin tärkeä, ja jos niitä viranomaisia on erilaisia, niin silloin joudutaan tekemään useampi hakemus ja useampi alan ammattiviranomainen näitä käytännössä tarkastelee. Mutta varmasti tässä on mahdollisuuksia — ja sitä valiokunta tässä mietinnössään erityisesti korostaa — saada aikaan se, että tämä olisi hakijan näkökulmasta joutuisampaa. Mutta samaan aikaan on huomautettava siitä, että suuri osa hakijoista on ulkomaalaisia yrityksiä, ja tässä valiokunnan mietinnössä tuodaan selkeästi esille huoli siitä, miten kaivosteollisuus pysyy suomalaisissa käsissä edes kohtuullisessa määrin eikä käy niin, että rikkauksien hyödyt siirtyvät ulkomaille tai että malttamattomasti kaivetaan kaikki, mitä on kaivettavissa, ja sen jälkeen sitten taas mietitään, mitä seuraavaksi tehdään.

Arvoisa puhemies! Tässä oli pienenä mutta aika tärkeänä yksityiskohtana tämä kullanhuuhdonta. Hallituksen esityksessähän lähdettiin siitä, että kun sitä tullaan voimakkaasti rajoittamaan, niin tähän sitten varataan siirtymäaika, ja hallituksen esityksessä se oli 8 vuotta. Talousvaliokunnassa hallituspuolueiden kompromissiehdotus oli 9 vuotta, ja arvonnan perusteella sitten kävi käytännössä niin, että tässä voitti tämä esitys 15 vuodesta, ja niin tässä talousvaliokunnan mietinnössä on tämä 15 vuotta. Niillä perusteilla, mitä tähän mietintöön on kirjoitettu, talousvaliokunta pitää sitä perusteltuna.

Tässä on myös tuotu esille niiden kuntien asema, jotka ovat tämän kaivostoiminnan alueella, ja se, miten kunnan demokraattiset elimet, kuntalaiset, maanomistajat, pienyrittäjät pystyvät tähän omalta osaltaan ottamaan osaa ja miten heidän etunsa turvataan. Tähän tässä valiokunnan mietinnössä on kiinnitetty huomiota, samaten uraaniin. Talousvaliokunta katsoo, että uraania ja toriumia koskeva sääntely on perustellusti muita kaivosmineraaleja tiukempaa. Uraania löytyy Suomesta kaivostoiminnan sivutuotteena, ja parhaillaan on vireillä uraanin hyödyntämistä koskeva hanke. Lakiehdotus velvoittaa malminetsijää raportoimaan kaivosviranomaisille vuosittain erittäin tarkasti malminetsintäluvan perusteella suoritettujen tutkimusten tuloksista. Tässä yhteydessä kaivosviranomaisen tietoon tulevat myös mahdolliset uraani- ja toriumlöydökset. Tämä on todella merkittävä asia.

Lopuksi toisin esille koulutuksen tärkeyden. Tämä on uusi alue, ja meillä ei ole koulutettua väkeä tähänkään riittävästi saatavissa. Se on yksi asia. Sitten on myös tämä kolmiulotteinen omistus eli omistus sen suhteen, kun joku omistaa kiinteistön — on se sitten asunto-osakeyhtiö kaupungissa tai sitten tuolla jossain muualla kiinteistö, jonka alueella kaivos tai siihen liittyvää toimintaa on — miten tässä suhteessa tullaan käytännössä menettelemään. Tämä on sitä maanpäällistä toimintaa.

Sitten on omistamista, joka lähtee maasta ylöspäin, on se sitten metsää tai muuta. Siihen liittyy myös sitä omistamista: kuinka ylös voidaan omistaa.

Sitten kolmantena on se, kuinka syvälle voidaan omistaa. Tämähän tulee esille myös sen suhteen, että jos Helsingissä on metroa kaivettu, kuinka syvälle asunto-osakeyhtiön omistusoikeus ulottuu siinä tapauksessa, että sieltä löytyy jotakin muutakin kuin metrotunneli. Tämä asia on sellainen, joka tässä valiokunnan mietinnössä tuodaan esille niin, että valiokunnan mielestä tähän asiaan tulisi käytännössä puuttua ja tulisi ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin.

Arvoisa puhemies! Tähän mietintöön sisältyy myös vastalauseita, joiden sisältö tulee jatkossa varmaankin esille.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Kaivostoiminta on muuttunut todella paljon verrattuna 1960- ja 1970-lukuihin, ja suuri muutos on juuri se, mistä valiokunnan puheenjohtajakin jo mainitsi, eli se, että kaivostoiminnasta on tullut erittäin kansainvälistä toimintaa. Tätä kehitystä on Suomen osalta vauhdittanut suomalaisten valtionyhtiöiden vetäytyminen kaivostoiminnasta, minkä nyt ilmeisesti kaikki toteavat virhearvioksi.

Tapahtuneiden muutosten vuoksi kaivoslain uudistaminen on tarpeen. Siihen olisi kuitenkin tullut liittää ensinnäkin kaivoskuntien aseman parempi huomioiminen, kun kaivosten tuottoja jaetaan. Kaivoskuntien kannalta on tietysti myönteistä, että paikkakunnalle saadaan työtä, ja kunta saa toki myös kiinteistöveroa, mutta se jää pienenlaiseksi. Esimerkiksi Sodankylässä toimivan ruotsalaisyhtiö Goldminersin kultakaivos maksoi kunnalle kiinteistöveroa viime vuonna vain muutaman tuhatta euroa, kun sen bruttovoitto oli 6,9 miljoonaa euroa. Kunnalle murusia ja omistajille aikamoisen isot rahat taskuun.

Pohjoisamerikkalainen Agnico-Eagle teki muuten Kittilän kaivoksilla voittoa vuonna 2010 poistojenkin jälkeen vielä 29,5 miljoonaa euroa. Kaivostoiminta on tuottoisaa. Malmien hinnat ovat korkealla. Siksikin harmittaa, että Suomen valtio lähti pois tältä alalta lähes täysin. Vain Outokummulla on Keminmaassa kaivos, ja sitten on Sotkamossa yksityisempää suomalaista toimintaa.

Herra puhemies! Kuntien tulot jäävät uudenkin esityksen mukaan todella pieniksi, vaikka jo laajamittaiseksi muuttuneen malminetsinnän vaiheessa kuntien toiminnot kasvavat merkittävästi. Siellä tulee monia velvoitteita. Siellä on lausuntoa ja yva-menettelyä jne. Kaivoksen avautuessa kunnille asettuu puolestaan tehtäväksi varmistaa muualta tulevalle työvoimalle asuntojen saanti, terveydenhoito, lapsille koulupaikka jne., jne. Paljon toimia, paljon tehtäviä, jotka on tehtävä, mutta se kunnan saama tuotto on aika lailla pieni sen kiinteistöveron kautta, joka tulee.

Olenkin lakialoitteessani esittänyt, että kunnat saisivat jo malminetsintävaiheessa korvauksena pienehkön malminetsintäkorvauksen, siis myös kunnat, sen lisäksi, mitä tätä korvausta maksetaan kiinteistön omistajalle. Samaten esitän tuossa lakialoitteessani, että kun kaivos avautuu ja se rupeaa toimimaan, myös kunnat saisivat louhintakorvausta 10 prosenttia siitä, mitä kiinteistön omistajalle maksetaan. Näin kuntien asema paranisi. Tämä esitys on myöskin tuossa vasemmiston edustajien vastalauseessa, ja siitä täällä vielä äänestetään.

Arvoisa puhemies! Sitten vielä kysymys Lemmenjoen kullankaivajien kohtalosta, josta on tämän esityksen perusteella tulossa surullinen. Kielletyksi tulevan konekaivun myötä tulee mitä todennäköisimmin hiipumaan myös lapiokaivaminen, ja näin Lappi-brändiin tulee kyllä melkoisen iso kolhu. Me Lapissa ymmärrämme kansallispuistojen merkityksen. Pitäisi kuitenkin muistaa, että kullankaivajat olivat Lemmenjoella jo ennen kuin alueesta tuli kansallispuisto. Huomioon tulisi ottaa sekin, että kullankaivualue on vain 480 hehtaaria, kun koko kansallispuiston koko on 280 000 hehtaaria: pieni piste sen jättimäisen kansallispuiston osasena, missä kultaa kaivetaan. Sitä paitsi olen ihan omin silminkin nähnyt konekullankaivajien huolehtivan tosi hyvin maisemoinnista: 10—15 vuotta, ja konekaivajien jäljet ovat hävinneet.

Minusta on ikävää, että muutama kultaa koneella kaivava pienyrittäjä ajetaan pois Lemmenjoelta. Tämä on luonnonsuojelutoimintaa, ja minä pidän sitä jopa ekstremisminä. Niin kuin kaikki aatteet, myös luonnonsuojeluaate kärsii siitä, kun se viedään ekstremismin tasolle. Sama keskusteluhan käytiin myös Pallaksen uuden hotellin osalta tässä salissa. Sitäkään ei olisi sallittu tehdä sen hyvin vanhentuneen hotellin tilalle. Ei näin palvella tätä luonnonsuojeluaatetta. Se on hieno aate, mutta kohtuus kaikessa ja pitää huomioida muitakin toimintoja. Parempi tietenkin on, jos tulee 15 vuoden siirtymäaika, kuin että se typistyy siihen — onko se 9 vuotta sitten, vai mikä se sopimus lieneekään.

Lopuksi kysäisen tämän esityksen isältä, ministeriltä: Mitä te olette tarkoittanut, kun olette eduskunnan lakia esitellessänne täällä luvannut, että tämän siirtymäajan jälkeenkin "kevyiden koneiden käyttö toki olisi sallittua tuon jälkeenkin" Lemmenjoella? Onko se todella näin? Tässä on yksi kysymys, ja on mielenkiintoista kuulla vastaus siihen.

Pertti  Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tästä hallituksen esityksestä ja talousvaliokunnan mietinnöstä käy hyvin selville se, miten merkittäväksi nimenomaan kaivosteollisuus on Suomessa ihan viime vuosina muodostunut. Jos tuo kuva, mikä tuossa mietinnössä on liitteenä, pitää paikkansa, niin todellakin 3—4 vuotta sitten meillä louhittiin noin 4 miljoonaa tonnia metallimalmeja, ja nyt tämä louhintamäärä on jo kymmenkertaistunut. Nyt arvioidaan tämän esityksen perusteella, että seuraavien 10 vuoden aikana se vielä kaksinkertaistuu. Elikkä 4 miljoonasta 70 miljoonaan tonniin.

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunta sai käsiteltäväkseen tämän esityksen, sinänsä hallituksen alun perin hyvää tarkoittavan esityksen, 13 kuukautta sitten. Sinä aikana tämä esitys on saanut aika monelta osin uutta muotoa. Laskin, että kymmeniä pykäliä on kirjoitettu uudelleen tai niihin on kirjoitettu uutta sisältöä, ja tämä on tapahtunut tietenkin esittelevän ministerin kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä.

Haluaisin kiinnittää yhteen muutokseen, mikä valiokunnassa on tehty, erityistä huomiota. Se on tämä 182 §, jossa Lemmenjoen kullankaivajille, yrittäjille, annetaan todellakin mahdollisuus vielä 15 vuotta tästä eteenpäin jatkaa sitä yritystoimintaa. Tämä on erittäin tärkeä eduskunnan ratkaisu ja osoittaa sitä kunnioitusta, mikä eduskunnalla on myöskin suomalaista yrittäjää kohtaan.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Tämän lapsen, tämän lain, synnytys ja kasvatus on ollut pitkä ja vaikea. Haluankin esittää kiitokset pitkäjänteisyydestä, pitkäsuopaisuudesta ja -näköisyydestä ministerille, ministeriön edustajille ja samoin kollegoilleni valiokunnassa. Tässä on ollut matkan varrella uhmaikäisen uhittelua, teini-ikäisen niskojen nakkelua, vanhempien väsähtämistä ja väsymystä, avun hakemista ulkoapäin, mutta on ollut niitä hyviäkin hetkiä ja vaiheita matkan varrella, jolloin on pystytty ihan aidosti keskustelemaan ja tuomaan niitä oikeita näkökulmia esiin ja päästy hyvässä yhteisymmärryksessä eteenpäin.

Kaikkia asiantuntijoita, joita lapsen kasvatukseen liittyy, ei tässäkään ole pystytty käyttämään hyväksi sillä tarmolla, halulla ja voimalla, mikä ehkä olisi ollut hyväksi. Erityisesti tästä ryhmästä poimin nämä kaivosyrittäjät, ne pienet yrittäjät, jotka olisivat ehkä voineet jo alun perin valmisteluvaiheessa olla mukana ja päästä voimakkaammin mukaan. Muutoksia tehtiin valiokunnassa yli 30 pykälään, ja nämä veivät lakia näkemykseni mukaan ihan hyvään suuntaan. Mutta totta kai korjattavaa jäi, ja ainahan neuvotteluissa ja kompromissitilanteissa on tilanteita ja tapauksia, että ei kukaan ole täysin tyytyväinen, mutta näkökulmat lähentyvät toisiaan.

Synnytysprosessin pituus ja vaikeus kuvastaa sitä, kuinka kaukana näkemykset ovat todella olleet toisistaan matkan varrella alun perin, ja ehkäpä nyt lopputuloksena olemme lähestyneet ja päässeet hyvinkin lähelle toisiamme. Isoja ongelmia vielä tänne jää, mutta me pääsimme ehkä eroon isoimmasta ongelmasta, joka liittyy korvauskysymyksiin. Siinä pitkään ja hartaasti neuvoteltiin, mutta korvauskysymyksissä jäivät vielä ehkä malminetsinnän puolelle ne ei-toivotut eurot, sentit, lakiin kirjattuna. Pystyn itsekin hyväksymään sen korkeahkon tason esimerkiksi verrattuna Ruotsiin sillä perusteella, että inflaatio aikanaan kyllä syö tässä matkan varrella sen kovan korkeustason vähän matalammaksi. Mutta nyt tietysti lähtötilanne on tämä.

Lupajärjestelmä on sellainen, johon valiokunta erityisesti puuttui. Seuraavalle hallitukselle jää siihen paneuduttavaa, ja siihen on tultava korjausta, niin että ei tarvitse monta eri hakemusta tehdä tai lupaa hakea, ja samoin sitten toiselta puolelta, että pystyttäisiin paketoimaan erilaiset valitusjärjestelmät ja valitukset yhteen nippuun.

Omistajuuskysymykseen, kuka omistaa maa-aineksen alaisen osuuden, liittyy tämä puheenjohtajammekin mainitsema 3D-omistajuus, mikä liittyy maanalaiseen rakentamiseen. Siitä puhuin jo luonnonvaraselonteon yhteydessä. Siihen liittyvät myös maalämpö- ja vesikysymykset, kuka ne omistaa. Tästä puuttuu meillä selkeä lainsäädäntö. Meillä on vaan erilaisia käytäntöjä ja tulkintoja.

Vakuudet nousivat meillä vahvasti esiin. Meillä lainsäädäntö ja EU-lainsäädäntö aiheuttaa osittain sen, että me emme pysty vakuuksia Suomeen takaamaan, mutta tästä toivon, että seuraava hallitus ja ministeriö lähtevät sitä asiaa purkamaan.

Pullonkauloja koko teollisuuden alalla ovat riskirahoituspohjan ja pääoman niukkuus ja kapeus. Tähän pullonkaulaan osittain liittyy myöskin se, että meille uhkana koko EU:n puolella on kilpailulainsäädäntö, joka liittyy maailmanmarkkinatoimintaan, joka on Wto-toimintaa, ja se, että me emme pysty itse kieltämään esimerkiksi raakamalmin vientiä, mutta Kiina ja monet muut maat sen ovat tehneet. Tähän komissaarinkin suulla on nyt vahvasti puututtu, että Kiina Wto-neuvotteluissa miettisi näiden kriittisten malmien osalta, että voisimme purkaa tämän.

Mutta nyt tämä lapsi, kaivoslaki, lähtee kokeilemaan omien siipiensä tai jalkojensa kantavuutta. Talousvaliokunta haluaa kuitenkin monien muiden vanhempien tavoin kantaa huolta lapsestaan ja siksi edellyttää, että lain vaikeuksia ja erilaisia toteutusjuttuja (Puhemies: 5 minuuttia!) seurataan ja velvoitetaan seuraava hallitus tekemään tarvittavia korjaavia toimenpiteitä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Aluksi ihmettelen talousvaliokunnan aktiviteettia sen suhteen, että kaivosoikeudet Lemmenjoen konekaivualueella, siis kansallispuistossa olevalla kullan konekaivualueella, on enemmistön ja arvan avulla hinattu 15 vuoteen. Onneksi ed. Mauri Salo on jättänyt pöydälle muutosehdotuksen, joka on 9 vuoden kuluttua tapahtuva kullanhuuhdonnan kaivosoikeuksien raukeaminen. Kannatan tätä ajatusta ja tätä esitystä ja se on aivan oikean suuntainen.

Tosin tuo 9 vuottakin on taas joku ihme kompromissi. Tuossa hallituksen esityksessä se oli 8 vuotta, joka oli jälleen niin sanottu kompromissi 4 vuodesta, joka oli alun pitäen ollut kaivoslakityöryhmän esitys. Siis 4:stä 8:aan, 8:sta 9:ään ja 9:stä 15:een. Toivon mukaan se nyt sitten ainakin sinne 9:ään putoaa. Tämä on tietysti nyanssi koko kaivoslaissa, mutta kysymyksessä on yhtä kaikki luonnonsuojelualueella tapahtuva koneellinen kullankaivu.

Mehän tiedämme, että täällä on säädetty laki muun muassa Pallas—Ylläs-kansallispuistoon perustettavasta mittavasta hotellista, jotenka ei tämä kaivosrakentaminen ja luonnon muokkaaminen ja muuttaminen kansallispuistoalueella ole mitään uutta. Mutta aikamoista aktiviteettia kuitenkin. (Ed. Hoskosen välihuuto) Ympäristövaliokunnan lausunnossa nimenomaan — ed. Hoskonen, ympäristövaliokunnan lausunnossa — joka on tässä tämä ympäristöasiantuntijavaliokunta, ei talousvaliokunta sitä ole, painotettiin tätä 8 vuoden tarvetta, ja siellä saatiin asiasta yksimielinen lausunto, jossa oli myös lappilainen kansanedustaja Janne Seurujärvi mukana.

Näin ollen tässä kaivoslakiasiassa yleensäkin on nyt ihastuttu jälleen liberalismiin ja sen viettelykseen. Suomesta todellakin ollaan tekemässä bulkkivaltiota. Ydinvoimalla tuotettaisiin sähköä vientiin, ja sitten kaivoksia joka kulmalle. Ollaan puhumassa, että Suomi ei jää köyhäksi, mutta kyllä Suomi on köyhä ja siksi jää, kun kilohinta on matala. Viedään raaka-aineita, onko se sitten energiaa tai mineraaleja, ei ole kunnon jalostusastetta. Torniossa on tietysti jaloteräsvalmistamo, mutta muuten ei. (Ed. Hoskosen välihuuto) Sitä viedään ja, niin kuin ed. Tennilä täällä totesi, kaivosyhtiöt rikastuvat — ed. Hoskonen, kaivosyhtiöt kyllä rikastuvat — Anacondat ja sen sellaiset, mutta ei Suomen kansa. (Ed. Hoskonen: Perustetaan oma!) Suomen kansalle jäävät kuopat jäljelle, ja nämä kuopat eivät ole mitään pikkukuoppia, ne voivat olla kilometrin mittaisia yhteen suuntaan ja puoli kilometriä toiseen suuntaan ja sitten useita satoja metrejä syviä. Eivät todellakaan mitkään hyväntekijät ole liikkeellä. Tämän takia olisi tärkeätä liittää näihin kaivoshankkeisiin aina se, että jos ja kun niitä käynnistetään, myöskin jalostus seuraisi tässä mukana.

Mitä tulee uraanikaivoksiin, niin se, että meillä on Talvivaaran kaivos, joka on jo myynyt uraanituotantonsa Kanadaan ennen kuin on edes ympäristövaikutusarviointia toteutettu, puhumattakaan siitä, että kaivoksella olisi uraanikaivoksen edellyttämä ympäristölupa, on todellakin kummallista. Olen aikaisemminkin kysynyt tätä asiaa ministeri Pekkariselta, joka on jälleen hienosti ja aktiivisesti paikalla, ja kysyn edelleenkin, miten on mahdollista, että näin on menetelty. Onko aivan itsestäänselvää, että uraanikaivoslupa tulee? Ja jos näin on, niin kuka on antanut ymmärtää, että se todellakin tulee ennen kuin esimerkiksi yva-arviointi, ympäristövaikutusarviointi, on toteutettu. Näin ollen intressivertailu on aina tärkeä.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys kaivoslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi on tänään käsittelyssä siltä osin, että talousvaliokunta on tehnyt asiasta mietinnön. Ennen kuin mietintö syntyi, se vaati todella paljon työtä valiokunnassa. On syytä erityisesti kiittää tietenkin valiokunnan jäseniä ja erityisesti elinkeinoministeri Pekkarista, joka pisti itsensä tässäkin asiassa likoon, niin että sitä venymistä löytyi. Niin kuin täällä on todettu, pykälämuutoksia on tehty. Kaikkiin on haettu ministerin kuittaus, ja tässä mielessä voidaan olla hyvin hyvillä mielin. Niin kuin täällä on todettu, aina sitä jää korjaamista lakeihin. Sen takia eduskunta on olemassa, että korjaa sitten edellisten tekemiä virheitä.

Suomi on noussut arvoon arvaamattomaan viime vuosien aikana. Suomen maaperä on geologialtaan rikas ja tarjoaa mahdollisuuden kaivannaisteollisuuden kehittämiselle. Tässä meidän on pidettävä huoli siitä, että me tästä kaivannaisteollisuudesta saamme kaiken sen hyödyn, jonka maa siitä voi saada. Se pitää tietenkin sisällään johdonmukaisen kaivannaisteollisuuden kehittämisen, myöskin tarkan markkinoiden seuraamisen, ja jos missä, niin tässä kaivostoiminnassa näyttää olevan tilanne se, että omistajuudella on väliä. Toivottavasti ministeri Pekkarisen vahvasti esillä pitämä asia, suomalainen valtio-omisteinen kaivoksiin keskittyvä rahasto, taikka mikä se järjestelmä sitten onkaan, saa tukea, mutta kuitenkin niin, että se omistus pysyy suomalaisissa käsissä ja se hyöty, jota suomalaisesta maaperästä kaivetaan, jää Suomen kansan hyödyksi.

Täällä on monia monia asioita jo käsitelty. Haluan vain todeta sen, että louhintakorvausten osalta käytiin merkittävää keskustelua ja siellä tehtiin myöskin uusia linjauksia. Tässä louhintakorvaukset tulivat omaksi osakseen metallimalmien osalta, kun taas louhintakorvaus muiden kuin metallimalmien osalta on toisenlaisen menettelyn piirissä. Lakitekstiin tuli louhintakorvaus metallimalmeille määriteltynä prosenttiosuutena, kun taas louhintakorvaus muille kuin metallimalmeille perustuu maanomistajan ja kaivannaisteollisuuden väliseen sopimukseen.

Lupajärjestelmästä käytiin pitkään keskustelua. On selvää, että kun on monta eri toimijaa, byrokratiaa on paljon. Mutta ottaen huomioon sen, että tämä on myöskin pääomia vaativa hanke, on syytä erityisesti kiinnittää huomiota siihen, että tuleva kaivosinstanssi, mikä Rovaniemelle sijoitetaan, saa riittävät voimavarat, niin että saadaan nämä asiat jouhevasti vietyä eteenpäin.

Tässä muutama vuosi sitten uraanikaivoksista käytiin Etelä-Suomessa tiukkaa keskustelua, mikä on asukkaiden vaikuttamismahdollisuus. Jo silloin ministeri Pekkarinen lupasi, että kaivoslaki uudistetaan ja siinä otetaan huomioon myöskin kunnan mahdollisuus vaikuttaa kaivostoiminnan aloittamiseen. Nyt tässä laissa se on niin, että viime kädessä kunta on se lukko, joka uraanikaivostoiminnasta päättää.

Maan omistaminen on iso kysymys: kuinka syvälle, kuinka korkealle se ulottuu. Varmasti on hyvä asettaa joku asiantuntijaryhmä selvittämään tätä kolmiulotteista omistajuutta.

Veden osalta todettiin, että vesi ei ole tänä päivänä kenenkään omaisuutta. Vettä voidaan vallita, mutta ei taloudellisesti hallita. Kuitenkin varmasti tulevaisuudessa tulee esille kysymys siitä, että kun maailma menee eteenpäin ja makeasta vedestä tulee pula, niin sillekin on luotava oma järjestelmänsä.

Riskirahoituksen osalta vielä haluan edelleen korostaa sitä, että sitä puolta pitää viedä eteenpäin.

Mutta sitten tullaan päivän varsinaiseen asiaan. Kaivosoikeuden raukeamisesta valiokunta kävi pitkän ja hartaan keskustelun nimenomaan kullanhuuhdonnan osalta. Siinä hallituksen esitys oli 8 vuotta, valiokunta päätyi 9 vuoteen, mutta erinäköisten vaiheiden jälkeen valiokunnan päätökseksi kuitenkin tuli 15 vuotta. (Puhemies: 5 minuuttia!) Ehdotankin, että 1. lakiehdotuksen 182 §:n 2 momentti hyväksyttäisiin seuraavasti:

"Kaivosoikeus, jonka nojalla harjoitetaan kullanhuuhdontaa, raukeaa kuitenkin yhdeksän vuoden kuluttua tämän lain voimaantulosta. Tällaisen kaivosoikeuden haltijalla on etuoikeus kullanhuuhdontalupaan, jos lupahakemus tehdään tämän lain 34 §:ssä säädetyllä tavalla ennen kaivosoikeuden raukeamista."

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan lausua oikein lämpimät ja suuret kiitokset talousvaliokunnalle, sen jäsenille, erittäin hyvin tehdystä työstä. Tämä on ollut iso urakka, pykäliä kasapäin, sellainen lakipaketti, jonka tiimoilta on tavattoman monta erilaista näkemystä ja mielipidettä eri intressiryhmistä riippuen tai siitä, mistä näkökulmasta tätä lakia ja sen sisältöä katsoo. Siinä mielessä hyvin monien tällaisten ristikkäisten intressien keskeltä piti ja pitää löytää ja on nyt löydetty se, sanoisiko, kultainen tie, tapa, miten Suomessa kaivoslakia ihan oikein on syytäkin nyt uudistaa — kaivoslakia, joka on todella vanha, vuodelta 1965. Eikä tuo iänikuinen laki enää täytä niitä normeja, niitä ehtoja, mitä me olemme monessa muussa lainsäädännössä säätäneet vuosikymmenten aikana. Oli paikallaan tehdä uudistus, ja se on nyt tehty.

Valiokunta teki erittäin monia korjauksia, aika pieniä kuitenkin tämän asian ison substanssin kannalta. Nämä korjaukset ovat oikein hyvin hyväksyttävissä tätä yhtä ed. Salon tässä esilletuomaa asiaa lukuun ottamatta. Siitä hallitus päätyi toisenlaiseen näkemykseen, ja ehkä se hallituksen näkemys, jota nyt Mauri Salon esittämässä muodossa on vielä vähän täsmennetty, on kuitenkin lähempänä sitten sitä poliittista yhteisymmärrystä, mitä tässä talossa siinä nimenomai-sessa kysymyksessä on mahdollista aikaansaada.

Muutama asia vielä itse toimialasta. Se on todella kovassa kasvussa Suomessa. Ennusteet ovat sitä, mitä täällä kerrottiin: 4 miljoonasta tonnista yli 70:een muutamassa vuodessa, 12—13 vuodessa, on ennuste, ja sillä uralla ollaan hyvin nyt tällä hetkellä. Kaivostoiminta on erittäin pitkäjänteistä toimintaa. Kun äkkiä katsoo niiden kaivosten taseita tai louhintamääriä, jotka nyt jo tuottavat malmeja, kun katsoo, minkälaiseen liikevaihtoon tuotannossa nämä yritykset päätyvät, nehän ovat aika suuria liikevaihtoja. Se näyttää sinä tuotantovuonna tavattoman hyvältä, mutta kuitenkin kannattaa muistaa, että tämä on toimiala, joka vaatii erittäin pitkäaikaista sitoutumista etukäteen: etsintään, etsintään, etsintään ja sitä kautta vasta varsinaiseen tuotantoon.

Kerron ihan konkreettisen esimerkin. Meillä on tällä hetkelläkin tuolla Lapissa yritys, joka aloitti etsintätoimet vuonna 2003, varsinaisesti, oikein kunnolla 2004. Täsmennetään nyt vielä näin: se tuli sinne 2003, aloitti kunnolla etsintätoimet, kaivamisen vuonna 2004 — jatkaa niitä toimia edelleenkin. Lauantaina tapasin tämän yhtiön edustajan. Tällä hetkelläkin sillä yhtiöllä on 85 ihmistä etsintätoimessa siellä. Ja arvio oli, että käytännön toimintaan, kaivostoimintaan, se yhtiö pääsee reilusti 2020-luvun puolella. Parinkymmenen vuoden ajan kymmenien ihmisten, huippukalliiden koneitten ja laitteitten käyttöä sen kaivosaihion etsinnässä, jota sitten aletaan ennen pitkää tuottamaan.

Yritän tällä kuvata vaan sitä, että tämä on erittäin pitkäjänteistä sitoutumista, vaatii erittäin paljon kärsivällisyyttä, rahaa se edellyttää riskirahana, joka tulee tälle toimialalle. Tämä kaikki on hyvä aina muistaa silloin, kun puhutaan toimialasta, koska se silloin itse kaivannaistoiminnan ollessa käynnissä vaikuttaa hyvin rikkaalta toiminnalta, mutta sen taustalla pitää olla pääsääntöisesti, ei aina, mutta pääsääntöisesti tällainen todella pitkä etsintätyö.

Mitä vielä tulee muutamiin muutoksiin, niistä vain kahta, kolmea tässä käsittelen. Louhintakorvauksen osalta minusta valiokunta teki erittäin hyvän muutoksen. Eli kun teollisuusmineraalien osalta ei ole olemassa varsinaista markkinahintaa, niin nyt siinä päädyttiin nykylain mukaiseen sopimusvapauteen ja siltä pohjalta sen hinnan määrittelyyn. Minä uskon, että tämä nimenomaan näitten teollisuusmineraalien kohdalla oli parempi tapa. Tästä käytiin erittäin paljon keskustelua myös valmisteluvaiheessa, ja silloin se pyrkimys oli löytää siitä säädöksissä vähän tarkemmin määritellyt perusteet, mutta nyt se, että se jää auki, on minusta ihan oikeinkin hyväksyttävää.

Menen suoraan muutamaan tällaiseen toiveeseen tai näkemykseen, kun aika meinaa kohta loppua. Täällä riskirahan ja myöskin velkarahan riittävyyttä ja saatavuutta pohditaan. Minustakin se on ihan tärkeä pohdinta. Kuitenkin hallituksen tarkoituksena on jättää seuraavalle hallitukselle perintö, joka lähtee siitä, että sitten kun seuraavaa hallitusta muodostetaan, pitäisi jo sen hallituksen ohjelmaan kirjata ajatus siitä, että meille perustettaisiin tällainen kaivosrahasto-osakeyhtiö. Sanotaan vielä tarkennuksena, että se on ainakin Temmin esitys. Koko hallitus sitä ei vielä ole käsitellyt. Pidän mahdollisena, että se myöskin koko hallituksen näkemyksenä voidaan kirjata, mutta ainakin tällä hetkellä se on Temmin näkemys. Tämä on tapa, millä tavalla se valtio omistajana menee toimialalle mukaan. Itse yhtiön perustaminen tuohon noin vain ja sitten se etsiminen, että mihinkä se lähtisi, se on vähän vaikeampi asia. Kaivosrahasto-osakeyhtiön perustaminen ja sen toimintaan myöskin yksityisten suomalaisten sijoitusten tekemisen mahdollisuuden avaaminen voisi olla se tapa, millä suomalaista omistusta tällä toimialalla pyrittäisiin edistämään.

Vielä tähän uraaniin ja kultaan. Uraanista nyt todellakin kunnalle annetaan veto. Se on erittäin tärkeä periaatteellinen asia, ja mielestäni valiokunta käsitteli sen erinomaisella tavalla.

Kullanhuuhdonta: alkuperäinen esitys työryhmällä oli 4 vuotta, kuinka kauan pitäisi koneellinen kullankaivanta sallia siellä ylhäällä. No, esitykseni oli eri vaiheiden jälkeen 8 vuotta. Kaikki tietävät, että alun perin esitin 10:tä vuotta, mutta hallituksen sisällä se esitys oli sitten 8 vuotta, ja nyt sitten täällä pohjassa on tuo 15. Mauri Salo teki muutosesityksen palaamisesta siihen 9:ään, ja aikanaan eduskunta katsoo sitten, miten menetellään. Hyvin mielellään näen tuon 9 vuotta.

Sanon vielä sen, ja se liittyy tähän ed. Tennilän kysymykseen, että kyllä ajatus on se, että tavallisen traktorin kaivanta siellä olisi mahdollista jatkossakin. Olen siitä keskustellut meidän virkamiesten ja ympäristöasiantuntijoitten kanssa, ja se suurin piirtein menisi tällä tavalla. Mitä tulee varsinaiseen kullanhuuhdontaan, niin ei se ole sitä 25 tonnin raskailla kaivureilla kaivamista. Minä olen käynyt katsomassa siellä, minä olin yhden päivän siellä paikan päällä, ja kyllä se aika järeillä koneilla tapahtuvaa puuhaa on, mitä siellä tällä hetkellä tehdään. Nyt annetaan mahdollisuus, että vuosien 2021—2022 mennessä pitäisi näillä raskailla koneilla tapahtuvan puuhan loppua, eli se on nyt siirtymäkausi, joka sallii sen, että niillä uhrauksilla näihin koneisiin, mitkä on tehty 10—20 vuotta sitten, niitä koneita kyllä sitten melkein keritään loppuun asti käyttää sinne 2020-luvulle tultaessa. Mutta uusiin raskaisiin koneinvestointeihin ei tässä nyt kannustettaisi, vaan mentäisiin tältä pohjalta eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Tässä muutama alkukommentti.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tästä laista: Kyllä se on tarpeen. On se liian vanha nyt, tämä järjestelmä. Koko ala on vaan muuttunut.

Mutta sitten tähän kuntien asemaan. Kyllä minä olisin odottanut, että kunnille olisi turvattu tässä esityksessä enemmän tuloa kuin kiinteistövero antaa. Siellä on isot tuotot kaivosyhtiöillä, mutta kunnilla on taas toisaalta sitten paljon velvoitteita, vaikka näyttää, että siinä byrokratia kevenee, mutta kyllä ne asunnot on katsottava, ja siellä on tehtävä sitä ja tätä, vaikka minkälaista toimintaa, siinä parhaassakin tapauksessa, että kullankaivu tai kaivostoiminta alkaa.

Mitä tähän kullankaivuun tulee, niin tässä nämä mittasuhteet Lemmenjoen kansallispuiston osalta unohtuvat. Kullankaivualue on 480 hehtaaria, koko alue 280 000 hehtaaria, jättimäinen alue, ja siellä sitten ei sallita. Minusta se on varsin pienimuotoista, pienyrittäjätoimintaahan se on. Neljä kuukautta kaivetaan ja loppuvuosi jalostetaan sitä kultaa. Kyllä tässä nyt tykillä niitä (Puhemies: Minuutti on nyt mennyt!) reppanoita ammutaan. Kai se luonnonsuojelupaine on Pekkarisellekin ollut niin kova, että näin pitää sitten tehdä.

Tero Rönni /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri sanoi, että pienillä koneilla voidaan kaivaa. Mitä ne pienet koneet ovat, traktoreita? Kyllä minun mielestäni tässä nyt pitäisi ottaa järki käteen. Minusta se 15 vuotta, minkä valiokunta on esittänyt, olisi hyvä juttu. Ministeri, minä olin kanssa siellä tutustumassa, ja kaksi päivää seurasin sitä kaivua, ja kyllähän se on järeän näköistä kaivua ilman muuta. Mutta kuutiokiviä ei muuten millään traktorilla siirrellä. Siellä monessa paikkaa niitä on. Myöskin se perkaus taikka siistiminen, joka oli tehty 8 vuotta aikaisemmin, oli komea. Ei siitä nähnyt yhtään, että sieltä olisi mitään otettu. Se oli ihan nätti ja siisti paikka.

Onko todella niin, että nyt ollaan sopimassa, minkä kokoisilla koneilla siellä voidaan jatkossa tehdä? Kyllä se pitäisi selkeästi tuoda ilmi, minkälaisilla vehkeillä siellä voidaan kaivaa, jotta ne ihmiset, nämä yrittäjät, tietäisivät, voidaanko tuoda koneita ja kuinka isoja, ja sitten, kun ruvetaan siistimään, tietäisivät, millä siistitään.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiinnitän yhteen yksityiskohtaan vaan tässä vastauspuheenvuorossani huomiota, ja se on tämä uraania ja toriumia koskeva erikoisvaatimus vähän tarkemmasta sääntelystä.

Arvoisa ministeri, oliko silloin, kun tätä kaivoslakia hallituksen esityksen muotoon viimeisteltiin, esillä se, että Talvivaaran kaivos itse asiassa onkin uraanikaivos? Nyt nimittäin, kun lukee näitä asiakirjoja, niin tuntuu aivan käsittämättömältä, mitä kaikkea siitä puuttuu. Siitä puuttuu kokonaan vesistönsuojelullinen ja työsuojelullinen puoli ja ympäristöpuolellakin oli niin onttoa, että silloin, kun se ensimmäinen ympäristölupa haettiin, siinä puhuttiin vaan nikkelistä ja vähän muista, mutta uraanista ei käytännöllisesti katsoen yhtään mitään. Elikkä siis toisin sanoen, oliko asia millään tavalla esillä?

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä on käsittelyssä nyt kaivoslakikokonaisuus, joka on iso ja monimutkainen kokonaisuus, ja pitää antaa ministeri Pekkariselle ja hänen ministeriölleen ensinnäkin myönteistä palautetta, että tämä saatiin toteutettua ja sitten talousvaliokunnalle, joka on hyvin perusteellisesti käsitellyt sen. Valiokunnan ja ministerin yhteistyö on toiminut hyvin, niin kuin pitääkin toimia. Näin entisenä talousvaliokunnan varapuheenjohtajana voin sanoa sen, että tämä ministeri Pekkarisen tapa on esimerkillinen tapa, elikkä antaa valiokunnalle liikkumavaraa ja hyväksyä tarvittaessa myöskin tarkennuksia tai muutoksia silloin, kun ne ovat perusteluita. Näin pitää toimia, ja näin toimii parlamentarismi. Meillä on käsittelyssä nyt juuri esitys, joka hyvällä tavalla tämän täyttää.

Ministeri Pekkarinen on myös ollut aktiivinen tässä kaivosrahasto-osakeyhtiön perustamisessa, ja se on juuri tärkeä kysymys, jolla on varmasti laajasti Suomen kansan tuki. Halutaan, että valtiollinen toimija on mukana entistä vahvemmin tämän yhteisen kansallisen varallisuuden hyödyntämisessä.

Ulla Karvo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selvitysten mukaan kullanhuuhdontakultaa arvioidaan olevan Lemmenjoen alueella vielä ainakin 1 200 kiloa. Siitä kyetään hyödyntämään vain noin neljännes ilman koneellista apua. Koneellisesti tehtynä nykyiset löydökset arvioidaan saatavan kaivetuiksi noin 15 vuoden kuluessa. Kysynkin ministeri Pekkariselta: Keneltä se tosiasiassa ihan oikeasti olisi pois, että elinkeinon harjoittamisen ja omistusoikeuden suojan nimissä siirtymäaika olisi talousvaliokunnan esittämä 15 vuotta?

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä lakikokonaisuudessa on kaksi todella isoa asiaa. Toinen on tämä lupajärjestelmä ja siihen liittyen valitustiet, ja toinen on korvaukset. Näiltä molemmilta osilta tuli kyllä ankaraa kritiikkiä. Muun muassa toimitusjohtaja Pekka Perä sanoi, että Talvivaaran kaivosta ei tämän lainsäädännön pohjalta olisi koskaan saatu auki Suomessa, ja Kaivannaisteollisuus ry:n edustaja oli myös hyvin kriittinen näitä kohtaan. Tältä osin on kyllä huoli siitä, voidaanko suomalainen kaivosteollisuus suomalaisten toimesta hoitaa jatkossa, onko tämä lainsäädäntö johtamassa siihen suuntaan vai vaikeuttaako tämä. On todella surullista ja hankalaa, että australialaiset, kanadalaiset ja muut ovat Suomen jaloja metalleja kaivamassa ja hyödyntämässä. Suomalaista osaamista, suomalaista teollisuutta ja elinkeinoelämää tarvittaisiin juuri tällä alalla.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaivosteollisuudesta on uudelleen tulossa meille kyllä erittäin merkittävä työllistäjä, ja siinä on usean vuosikymmenen näköala olemassa viisaasti toimien. On välttämätöntä, että nämä ympäristönäkökohdat sovitetaan yhteen, jotta kaivostoiminta tulee yleisesti hyväksytyksi ja se myös, millä aloilla sitä tehdään, saa kansalaisten hyväksynnän.

Nyt on eri kysymys vielä tämä kullankaivuasia, josta on tullut erittäin paljon terveisiä ja joka puhuttaa paljon Lapissa. Kullankaivajat ovat hyvin myönteisenä ottaneet vastaan tämän talousvaliokunnan ehdotuksen siirtymäajasta, siis ehdotuksen 15 vuoden siirtymäajasta. Jäi vähän hämäräksi ministerin tahto tässä asiassa. Voisitteko kertoa mielipiteenne tästä 15 vuoden siirtymäajasta?

Samaten jäi kyllä auki se, millaista koneellista toimintaa voisi jatkossa tehdä, mitä tämä traktorien käyttö tarkoittaa? Kysyn, onko tässä tulkinnassa koko hallitus mukana, tässä traktorien mahdollistamisessa, jos nyt ymmärsin ministerin puheenvuoron oikein.

Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä Lemmenjoen kansallispuiston muodostaminen ja sen laajentaminen aikanaan kulta-alueen päälle on hyvä esimerkki siitä, kuinka yksilöidysti lainsäädännössä täytyy määritellä tietyt oikeudet alueen sisällä tapahtuvien elinkeinojen harjoittamiseen. Nimittäin tuolloin todettiin, että muun muassa kullankaivua voidaan häiriöttä jatkaa, vaikka puisto laajenee kulta-alueen päälle. On aivan selvää, että tämän esimerkin mukaisesti myös jatkossa noiden kansallispuistojen laajentamisen ja niiden muodostamisen yhteydessä täytyy lainsäädännöllä yksilöllisesti määritellä, miten siellä sisällä elinkeinotoimintaa voidaan harjoittaa.

On erittäin valitettavaa, että tämän hyvin vaikean ja puhuttaneen asian jälkeen talousvaliokunta vielä sekoilee tämän asian kanssa, niin kuin se on tehnyt. Siitä ei kyllä pisteitä hallitusryhmille tule, ja annan kyllä täydet moitteet siitä toiminnasta, jota siellä olette tehneet.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Metallimalmit ja teollisuusmineraalit sijaitsevat juuri siellä, missä ne sijaitsevat. Niitä ei voi siirtää, ne ovat siellä ja ne on kaivettava sieltä, missä ne ovat. Tämä aiheuttaa sen, että ne ovat niiden kuntien alueella, missä ne sitten sattuvat sijaitsemaan. Tässä laissa nyt edelliseen verrattuna on nimenomaan huomioitu kunnille aiheutuvat kulut. Kulut kunta saa laskuttaa nyt jatkossa, tämän lain voimaan astumisen jälkeen, nimenomaan sille aiheutuvista kuluista, mitä siitä tulee. Ilman muuta kunnalle, minkä alueella kaivostoimintaa tehdään, tulee taas muunlaista verotuloa, joka ilman muuta hyödyttää ja lisää alueen elinvoimaisuutta, mikä on hyvä.

Uraanista. Meillähän ei varsinaisesti pääasiallisesti mitään uraanilöydöstä missään ole, se on sivukivessä, ja nyt on kyse siitä, halutaanko sitä hyödyntää, ottaa se pieni pitoisuus sieltä talteen vai ei. (Ed. Pulliainen: Eipäs se niin yksinkertaista ollutkaan!) Minun mielestäni koko tämän lainsäädännön sivuasia on tämä uraani. Ei lainsäädännöllä ole pääsääntöisesti (Puhemies: Minuutti!) sen kanssa tekemistä. Se menee ydinturvallisuuslain periaatteisiin.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaivosala on uusi ala ja tukijalka Suomelle. Tuhansia ihmisiä siellä työllistyy. Luultiin, että Suomesta ei mineraaleja löydy, että Suomi on köyhä ja siksi jää, mutta australialaiset ja kanadalaiset yhtiöt tänne tulivat ja totesivat, että täällä on. Sillä lailla pääsevät ulkomaiset yhtiöt Suomen mineraaleja hyödyntämään, ainakin voitot viedään muualle. Mutta hyvä kumminkin, että näin elpyy tämä ala.

Sitten on tämmöisiä sivutuotteita, Talvivaaralta sinkki. Sekin pitäisi Suomessa päästä hyödyntämään. Se viedään Saksaan ja puhutaan kuitenkin noin 400 miljoonan euron liiketoiminnasta. Samoiten Sokli. Venäjälle viedään hyödynnettäväksi, puhutaan jopa, että venäläiset tulevat tänne vielä jatkojalostamaan. Tämän merkitys on suuri. Esimerkiksi kromi, josta kerrottiin, että aina sata vuotta piisaa kromia, on erittäin hyvä (Puhemies: Minuutti!) Outokummulle.

Mutta kullanhuuhdonnan osalta olin itse 15 vuoden kannalla, ja näille yrittäjille, jotka kalliin koneen ostavat, ei voi olla niin, että ne lopettavat toimintansa eikä jää muuta kuin velkainen kone.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pyyhin kyllä puheenvuoroni pois mutta totean vielä kuitenkin samasta asiasta, jota on kysytty ministeriltä, eli koneellisen kullankaivun kestosta, siirtymäajasta. Todella, kun te viittasitte kevyisiin traktoreihin, niin välihuutona jo totesin, että aikaa ehkä menee pitempään tällä traktorilla, kun kaivetaan, mutta jälki on varmasti samanlainen kuin jollakin massiivisella kaivurilla.

Arvoisa ministeri, voisitteko perustella tätä, miksi juuri tällainen pienempi kone olisi muka tavallaan ystävällisempi? Joka tapauksessa tämän siirtymäajan puitteissa, joka jatkuu vielä 2 vuotta, nämä paikat sitten ennallistetaan, ja toivottavasti tämä 15 vuotta tulee eduskunnan päätökseksi.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietinnössä kuvataan hyvin, että suojelusäännösten mukaan koneellinen kullanhuuhdonta on ollut Lemmenjoen kansallispuistossa kiellettyä jo vuodesta 1991 alkaen, siis vuodesta 1991. Koko tämän 20 vuotta siellä on saanut möyriä edelleen koneellisesti niillä alueilla, joilla oli lupa silloin voimassa. Nyt sitten valiokunta — ei edes valiokunnan enemmistö vaan arvalla — päätyi siihen lopputulokseen, että tähän päälle 15 vuoden siirtymäaika, sitten kunnostamisvelvoitteeseen vielä olisi 2 vuotta aikaa, eli siitä pisteestä, kun säädettiin, että kansallispuistossa ei ole sopivaa koneellisesti möyriä, kestäisi 40 vuotta siihen pisteeseen, kun se viimeinen monttu siellä on peitetty. Se on melkoinen siirtymäaika.

Kun te, ministeri Pekkarinen, olette tunnettu siitä, että te puolustatte suomalaista kaivannaisteollisuutta, te arvostatte työpaikkoja erityisesti tuolla alueella, jolla ei välttämättä niitä kilpailevia työpaikkoja niin paljon ole tarjolla, ja kun te olette kuitenkin esittelevänä ministerinä päätynyt tähän 8 vuoteen, niin te ette varmasti ole tehnyt sitä heppoisin perustein vaan teillä on ollut erittäin hyvät perusteet. Voitteko vielä avata, minkä takia te päädyitte tähän ratkaisuun?

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Vielä täsmennyksenä valiokunnan kannasta koneelliseen kullankaivuun. Tässä on nimenomaan kysymys koneellisen kullankaivun kieltämisestä Lemmenjoen kansallispuiston alueella. Tämä on se oleellinen kysymys. Esitin 9:ää vuotta, johon tulee myöskin 2 vuoden jatkoaika ennallistamisen osalta. Kun kullanhuuhdontalupa mahdollistaa edelleen kullanhuuhdonnan myöskin kansallispuiston alueella, niin ei tässä niin dramaattista muutosta ole. Ainoastaan siellä entistetään ne alueet siltä osin, kuin ne nyt ovat entistämättä, ja jatketaan nimenomaan kullanhuuhdontaluvan varassa kullanhuuhdontaa tulevaisuudessa.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tuo Lemmenjoen raskas kultakaivu näillä koneilla, sehän on sen tyyppinen tilanne, jonka näkee myös, kun tehdään moottoritietä. Se ei paljon siitä erkane. (Ed. Hemmilä: No ei!) Se on samannäköinen tilanne.

Sitten siihen asiaan, kun täällä kehutaan, miten siisti se jälki on, niin tietysti se on tasoitettua maata, mutta ei sillä ole mitään tekemistä sen kansallispuiston luonnontilan kanssa, minkälainen se oli ennen tätä kaivua. Pitää muistaa, että on kysymys kansallispuistosta, luonnonsuojelualueesta ja sen ekologisesta tilanteesta. (Välihuutoja keskustan ryhmästä) — Olen todella käynyt katsomassa ja toteaisin myöskin edustajalle, että kannattaisi katsoa, miltä se näyttää lentokoneesta. Se näyttää nimenomaan tietyömaalta. Ja jos sitä lähemmin käy katsomassa, niin ehkä se näyttää sitten lähemminkin tietyömaalta. Mutta ministeri Pekkariselta kysyisin vielä tätä Talvivaara-kysymystä.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kaivostoiminta on suuri mahdollisuus Itä- ja Pohjois-Suomelle ja koko maalle. Nyt seuraavan vaalikauden iso kysymys on, miten löydetään semmoinen kestävä tapa hyödyntää näitä luonnonvaroja.

Meillä Kuusamossakin on oma kaivoshanke, Juomasuon kultakaivos. Sitä tutkittiin 1990-luvun alussa, mutta silloin se raukesi tavallaan pieniin pitoisuuksiin. Nyt viime syksynä käynnistyivät uudet tutkimukset ja pitoisuus nousi huomattavasti, ja se näyttää hyvin, hyvin rikkaalta kohteelta. Mutta siinä tuli toinen ongelma. Siellä sivutuotteena on nyt uraania, ja se uraanipitoisuus on huomattavasti suurempi kuin Talvivaarassa. Ja kun uraanista ei tämmöisen sivutuotteen osalta kovin paljon tässä laissa ole, niin minä kysynkin ministeriltä, mitä arvelette, pystytäänkö tämmöistä kultakaivosta, josta uraania tulee runsaasti, hyödyntämään.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä, että tämä kaivoslaki saatiin nyt hyvään, kunniakkaaseen päätökseen, totta kai monien vaiheiden jälkeen, ja voi sanoa, että valiokunnassa oli myös sellaisia tapahtumia, että ne olivat aika mielenkiintoisia. Esimerkiksi tämä Lemmenjoen kansallispuiston kullanhuuhdontaoikeuden vuosien määrääminen oli hieman monimutkainen toimenpide. Tärkeintä oli, että päästiin hyvään lopputulokseen.

Mutta kiinnittäisin, arvoisa rouva puhemies, huomiota siihen, että Suomessa on valtavan paljon kallioperässä rikkauksia ja, aivan totta, kaikki toimijat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ovat ulkomaisia toimijoita. Kun suomalaiset valtionomisteiset yhtiöt, Rautaruukki ja Outokumpu, vetäytyivät kaivostoiminnasta aikanaan, niin tämä kenttä jäi vapaaksi ulkomaisille toimijoille. Kyllä minua pikkuisen huolestuttaa se tilanne, että suomalaista kaivostoimintaa ei enää tässä maassa oikeastaan pyöritä kuin pari yhtiötä. Toivoisin, että tässä päästäisiin eteenpäin nyt määrätietoisesti ja äkkiä ja kysynkin ministeri Pekkariselta, miten nopealla aikataululla pystytään tässä maassa laittamaan sellainen systeemi pystyyn, jolla voitaisiin rahoittaa ja edesauttaa (Puhemies: Minuutti on kulunut!) suomalaisia kaivosyhtiöitä nousemaan, niin että nämä kaivosrikkaudet jäisivät Suomen kansan hyväksi.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Oikeastaan vedän sellaisen johtopäätöksen, että kun näin paljon puhetta riittää tästä Lemmenjoen kullankaivusta ja siihen liittyvistä yksityiskohdista, niin kai tämä kokonaisuus — kumminkin 99,999, mitä liekään prosentteja — joka tässä on kaiketi se kaikista olennaisin, kun siihen ei kovin paljon kommenttia tule, niin se kokonaisuus, minkä valiokunta on tehnyt, on tässä mielessä todella hyvä, näin pitänee todeta, ja vielä kerran kiitos siitä.

Mitä vielä tulee tähän kullankaivuun Lemmenjoelta, niin minusta ed. Tynkkynen ja ed. Salo selvittivät äsken erinomaisella tavalla tätä asiaa. Jos taustaan vielä mennään, niin kysymys on siitä, että se on kielletty kymmeniä vuosia sitten. Sen jälkeen tuli tietty aikasauma, jolloin oli muutaman vuoden aikaikkuna, jonka muutaman vuoden aikaikkunan kuluessa jotkut pääsivät ja saivat sieltä oikeuden kaivaa. Voiko olla niin, että tämä on forever, ikuisiksi ajoiksi, tämä oikeus? Ei tietystikään eikä likikään niin tarvitse olla.

Ed. Karvo täällä pohdiskeli esimerkiksi sitä, onko nyt hyvä, jos se otetaan isoilla 30 tonnin kaivureilla — siis en minä tiedä, onko se edes kaivuri, mikä on oikea nimi niille. Nehän ovat valtavia laitoksia. Siis ne ovat valtavia koneita, sen kokoiset koneet. Otetaanko se niillä vai kaivetaanko se sitten jollain muulla tavalla? Sillä suurkoneella kaivamisessa ei ole muuten minkäänlaista romantiikkaa. Minkäänlaista niin kuin kullanhuuhdonnan romantiikkaa siinä ei kyllä ole. (Ed. Hemmilä: Se on raakaa yrittämistä!) — Se on sitä, ed. Hemmilä. Te olette erinomaisen oikeassa jälleen kerran.

Näin se on, ja tämä on se tausta sille, että nyt tässä on haluttu hakea tämmöistä pehmeätä ratkaisua, joka tekee oikeutta niille, jotka ovat investoineet. Eivät ne viime vuosina ole investoineet niin suuriin kaivureihin. Ne ovat investoineet vuosia sitten. Jos nyt kerkeäisivät kuitenkin käyttää ne koneensa siellä jnp., niin sitten ne häviävät ja sen jälkeen se toiminta jäisi lähinnä tämmöiselle romantiikan tasolle, sille haiskahtavaksi tai näyttäväksi touhuksi ja puuhaksi ja tällä tavalla.

Minun täytyy sanoa, että minä saatoin nyt olla vähän huolimaton, ed. Tennilä, ja minä olen pahoillani siitä, että minä edes käytin ilmaisua, että tämmöinen jonkunlainen koneellinen voi tulla kysymykseen jatkossakin. Mutta kyllä sen aika lähellä pitää olla sitä perinteistä kullanhuuhdonnan ideaa. Minä äsken varta vasten pyysin tuolta orrelta tänne virkamieheni ja yritin kysyä, mikä heidän käsityksensä siitä määrittelystä on, ja se hakee vielä ihan tarkkaa määrittelyä. Mutta se on selvä, että tällaisia raskaita koneita, tonnien, useitten tonnien koneita, sinne ei missään tapauksessa tietystikään voida viedä. Rajaus kulkee yksiselitteisesti siinä.

Minun alkuperäinen kantani oli, ed. Heinäluoma, minä kerron ihan niin kuin se asia meni: Kun minä kävin paikan päällä, minä vakiinnuin ajattelemaan, että se 10 vuotta, ehkä pikkasen yli, mutta se 10 vuotta voisi olla aika hyvä. Hallituksen sisällä eri vaiheiden jälkeen päädyttiin kompromissiin, oli erilaisia näkemyksiä: oli se 4 vuotta, ja sitten se 8 oli se kompromissi, mihinkä hallituksen sisällä tässä asiassa päädyttiin.

Minä myöskin lappilaisia kuuntelin tässä asiassa, siellä eri intressiryhmiä. Siellä se lähti 4 vuodesta. Siellä oli erittäin merkittävien elinkeinojen harjoittajia, joiden määrä on moni-, monikymmenkertainen näihin kullankaivajiin verrattuna. Heidän näkemyksensä oli, en viitsi nyt sanoa ketään nimeltä, heidän näkemyksensä oli, että 4 vuotta. 4 vuotta! (Ed. Tennilä: Minkä alan ihmisiä?) — No kyllä ne taisivat olla aika läheltä poronhoitoa sitten kuitenkin, ne ihmiset. Sanotaan nyt ihan suoraan, näin se juttu meni. — Heidän näkemyksensä oli tämä: 4 vuotta. Sitten oli 8 vuotta, 10 vuotta, ja jotkut olivat sitä mieltä, että vaikka kuinka pitkään. Tässä olivat ne vaihteluvälit tässä asiassa.

Mutta niin kuin sanottu, minä suhtaudun tähän hyvin pehmeällä ja konservatiivisella tavalla. Ed. Heinäluoma, kun se oli hallituspuolueiden kompromissi tämä 9 vuotta, niin minä annan kaiken tukeni sille 9 vuodelle, ilman muuta sille 9 vuodelle. Tämän haluan tässä tehdä selväksi.

Mitä vielä tulee siihen, miten kaivostoiminnasta tulevien rahojen käy, menevätkö ne ulos kaikki vai jääkö niistä meille mitään, minä kerran täällä jo aikaisemmin tässä salissa taisin sanoa, että minun luonani kävivät Kittilän kunnan edustajat. He toivat rätingit, löivat pöytään, minkä verran nyt jo kaivostoiminta Kittilässä käytännössä tuo Kittilän kuntaan. (Tennilän välihuuto) Ja he päätyivät siihen, kun matkailu on Kittilässä erittäin merkittävä elinkeino, ihmisten mielikuvissa erittäin merkittävä elinkeino tuolle Kittilän kunnalle, he olivat sitä mieltä, että kohta kaivostoiminta vastaa Kittilän kunnan kannalta suurin piirtein sitä samaa, mitä se matkailuelinkeino. Minustakin se tuntui kyllä, ed. Tennilä, ihan suurelta, mutta paikalla oli kunnanjohto ja kunnan luottamusmiesjohtoa, ja heidän näkemyksensä oli tässä tämä.

Vielä, arvoisa puhemies, aivan lyhyesti. Ed. Kankaanniemi täällä pohdiskeli, että Perä on sitä mieltä, että tässä peritään ihan liikaa maksuja, Pekka Perä, Talvivaaran pääomistaja. Täällä on paljon niitä, jotka ovat sitä mieltä, että ei sinne päinkään, ei alkuunkaan riittävästi, että pitäisi olla maksujen paljon korkeammalla tasolla. Tässä esimerkki siitä, miten ne intressit tässä asiassa ovat menneet erilleen. Aika lähelle me pääsimme, kun eri intressitahojen kanssa haettiin sitä kirkkoa keskelle kylää. Niin kovin kauaksi siinä valmisteluvaiheessa eivät lopulta tosiasiassa ne näkemyserot jääneet eri intressitahojen välillä.

Siihen viitaten, mihin valiokunta on nyt päätynyt, niin suomalainen kaivostoiminta tai muitten tänne tapahtuvat investoinnit taatusti eivät tämän lain korvauksista jää kiinni eivätkä myöskään lupamenettelystä ja siitä, että annetaan asianomaisille ja osallisille mahdollisuus päästä kaivosaihion eri kehittämisvaiheessa, parissa sellaisessa vaiheessa, sanomaan oma näkemyksensä asiasta. Kyllä se kuuluu demokratiaan, kansanvaltaan, lähidemokratiaan, kaikkeen tähän ja tässä mielessä nämä kaikki ovat ...

Viimeinen kommentti, jos puhemies vielä sallii, liittyy nyt tähän Talvivaaraan. Kun Talvivaara Oy:n edustajat ovat tehneet tämmöisen ehdollisen sopimuksen kanadalaisten kanssa, niin meillä ei ole lainsäädäntöä, joka sen estäisi. Mutta ei se sitä tarkoita, että se sopimus jotenkin määräisi vähimmässäkään määrin sitä, miten niiden muiden lupien, jotka vielä ovat prosessissa, käsittelyssä käy. Se ei voi siihen millään tavalla vaikuttaa.

Ydinenergialuvan lainmukainen käsittely on parhaillaan meneillään. Kaikki muut ympäristösäädökset määräävät, miten ympäristönäkökulmien osalta pitää menetellä, ja ydinenergialaki tiukkaan määrää sen, miten sen lain mukaan tässä asiassa pitää menetellä. Nämä kaikki määräävät sen, miten lopullisesti käy, onko mahdollisuuksia vai ei. Jos lainsäädäntö olisi toinen, että laki antaisi mahdollisuuden estää jollakin tavalla tämmöisen ennakkosopimuksen tekeminen, niin so what? Varmaan käytettäisiin semmoista puuttumismahdollisuutta, mutta kun sellaista, näin olen ymmärtänyt, meillä ei oikein ole.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tätä uutta kaivoslakia on valmisteltu pitkään ja se on matkan varrella parantunut, mutta korjattavaakin jää tulevaisuuteen, kuten on todettu. Pohjoisessa Suomessa ja etenkin Lapissa kaivannaisteollisuus on vahvassa nousussa. Tekniikan kehittyminen on mahdollistanut mineraalivarojen taloudellisemman hyödyntämisen, ja lisäksi maailmanmarkkinat ovat olleet niiden kannalta suotuisat. Kiinnittäisin tässä yhteydessä edelleen huomiota koneelliseen kullankaivuun Lemmenjoella.

Kullankaivu kuuluu vahvasti lappilaiseen traditioon. Sitä on harjoitettu eri muodoissa myös Lemmenjoella jo ennen kansallispuiston perustamista. Alue, jolla kullankaivua harjoitetaan, on minimaalinen, 480 hehtaaria, kun koko puiston alue on 280 000 hehtaaria. Puisto kuuluu nykyisin myös EU:n Natura 2000 -verkostoon. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten suojelutoimenpiteillä rajoitetaan jatkuvasti lappilaisten mahdollisuuksia harjoittaa elinkeinojansa.

Talousvaliokunta on päätynyt esittämään 15 vuoden siirtymäaikaa koneelliselle kullankaivulle. Hallituksen esityksessä lähdettiin 8 vuoden siirtymäajasta. Perustuslakivaliokunta päätyi esityksessään siihen, että perustuslaista ei johdu estettä pidentää vähäisessä määrin hallituksen esitykseen 8 vuoden siirtymäaikaa, ja samalla alueen kunnostamisvelvoite, 2 vuotta, alkaisi siirtymäajan jälkeen.

Arvoisa rouva puhemies! Nyt on esitetty kompromissiratkaisuksi 9 vuoden siirtymäaikaa ja 2:ta vuotta kunnostamistoimiin. Lainsäädäntö on kompromissien tekemistä, mutta oikeudenmukaisempi ratkaisu tässä yhteydessä olisi ollut 10 vuoden siirtymäaika ja sen päälle 2 vuoden kunnostusaika. Tästä mallista puhuttiin perustuslakivaliokunnassa, ja valiokunnan lausunto olisi mahdollistanut sen. Kysymys on ennen kaikkea elinkeinon harjoittamisen vapaudesta ja omistusoikeuden suojasta — suomalaisista perusoikeuksista.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Kaivoslakia on synnytetty pitkään ja hartaasti. Luonnonvarojen ja maa-alueiden käyttöön liittyy todella suuria intressiristiriitoja, ja se näkyy tämänkin lain valmistelussa. Nyt on kuitenkin saatu aikaan laki, joka parantaa monelta osin nykytilannetta. Uuteen kaivoslakiin toki liittyy myös korjattavaa, ja varmasti näihin puututaan sitten seuraavalla vaalikaudella, näin uskon.

Esityksen keskeisenä tavoitteena on kaivostoiminnan ja malminetsinnän edellytysten turvaaminen yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla. Toimintaympäristö kaivosalalla on muuttunut täysin. Nykyinen vuodelta 1965 oleva kaivoslaki on monilta osin vanhentunut. 1960-luvulla kaivostoiminta oli keskittynyt valtionyhtiöihin, niin kuin täälläkin on nyt monesti todettu. Nykyisin toimijoina ovat pääsääntöisesti kansainväliset yritykset, ja kaivostoiminta ja siihen liittyvä sääntely-ympäristö on muuttunut yli 40 vuoden kuluessa merkittävästi. Uuden lain myötä maanomistajien korvaustaso nousee. Vanhassa kaivoslaissa korvaus maanomistajalle on ollut 10 euroa hehtaarilta ja uuden esityksen mukaan korvaus olisi 20—50 euroa hehtaarilta riippuen valtausajan kestosta. Maanomistajan kannalta uudistus on hyvä. Toki koskaan ei varmasti päästä siihen tilanteeseen, että maanomistajat olisivat korvaustasoon täysin tyytyväisiä.

Arvoisa rouva puhemies! Kaivosalaa hallitsee muutama kansainvälinen pörssiyhtiö. Tällaisten yhtiöiden intresseissä on harvoin muu kuin mahdollisimman kova tuotto osakkeenomistajille. Mielestäni kansallista omistajuutta ja suomalaisten yhtiöiden jalansijaa kotimaan kaivosteollisuudessa ja -markkinoilla tulisi vahvistaa ja turvata. Poissuljettua ei ole kotimaisen kaivosyhtiön perustaminen. Vain Kemin kromikaivos ja Talvivaaran monimetallikaivos sekä kalkki- ja vuolukivikaivokset ovat pääosin suomalaisessa omistuksessa. Valiokunnan mietinnössä todetaan: "Suunnitteilla ja rakenteilla olevien kaivosten osalta kotimainen omistus jää pääosin vain muutamaan prosenttiin yhtiöiden kokonaispääomasta. Tilanne on sama myös malminetsinnän osalta, sillä lähes kaikki malminetsintäyritykset ovat ulkomaisessa omistuksessa." Tämä mielestäni kertoo taustan sille huolelle, joka monella täällä on. Tulevatko ulkomaiset yhtiöt tänne vaan hakemaan rikkauttamme pois, niin että avolouhokset ja ympäristövaikutukset jäävät meille kannettaviksi, hyöty valuu muualle? Tämä ei ole perusteeton uhkakuva. Meillä on surullinen esimerkki tältä vaalikaudelta, kun hallitus möi GrowHow’n norjalaiselle Yaralle.

Arvoisa puhemies! Jotkut ovat huolissaan lupabyrokratian lisääntymisestä uuden lain myötä. Kaivostoiminnan lupien tulee olla samalla viivalla muiden vastaavien luonnonvarojen käyttöä koskevien lupien kanssa. Ympäristöasiat tulee ottaa tarkasti huomioon, mitään ohituskaistaa ei kaivosteollisuudelle tietenkään saa rakentaa. Turha byrokratia on asia erikseen. Siitä pitäisi tietenkin päästä eroon. Käytäntö tullee näyttämään, lisääkö uusi laki byrokratiaa vai ei. Talvivaaran kaivos on hyvä esimerkki siitä, kuinka kaivosteollisuus parhaimmillaan luo työtä ja hyvinvointia korkean työttömyyden alueille Itä- ja Pohjois-Suomeen. On hyvä, että uraania kohtaan esitetään tiukempaa sääntelyä kuin muita mineraaleja kohtaan. Uraanin ja toriumin etsintään tarvitaan aina lupa ja uraanin louhintaan kaivoslain että ydinenergialain mukainen lupa. Myös sijaintikunnan suostumus tarvitaan ennen kuin kaivoslupa ratkaistaan valtioneuvostossa. Tämä on hyvä asia. Kunnilla, joiden alueilla kaivos tulisi sijaitsemaan, on siis päätäntävaltaa asiaan.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi. Sosialidemokraattien vastalauseessa peräänkuulutetaan korvauksia kunnille niistä kustannuksista, joita malminetsinnästä ja kaivoksen perustamisesta johtuvista lupaprosesseista aiheutuu. Tämä on kannatettava muutos esitykseen.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kiinnitän tässä käsittelyssä huomioni vain siihen asiaan, minkä parhaiten tunnen ja josta omakohtaisia kokemuksia on elikkä Lemmenjoen kullankaivuun, johonka pari päivää tutustuin pari vuotta sitten. Ensinnä täytyy kiittää ed. Hemmilää ryhdikkäästä puheenvuorosta, jossa hän ilmaisi kannattavansa pienyrittäjyyttä ja sen säilyttämistä Lemmenjoella.

Täällä on selkeästi ollut näkyvissä se, mistä se vastustus on tullut. Etelän ympäristönsuojelijat, jotka eivät tiedä asiasta hölynpölyä, käyvät täällä vaahtoamassa ja tekevät myöskin hallituksen piirissä selkeitä evästyksiä siitä, että se pitää lopettaa, tai sitten kyseessä on tämmöinen ed. Tiusasen tapainen ekoterroristi, joka lentokoneella lentelee ja katsoo sitä maisemaa sieltä. Se toki täytyy sanoa, kun sieltä paikaltakin menee katsomaan, että kyllähän se työmaalta näyttää.

Ministeri Pekkarinen tuosta lähti välillä pois, mutta minä en kyllä sano niitä koneita miksikään valtaviksi koneiksi. Eivät ne ole mitään valtavia koneita. Jos ne viedään esimerkiksi Talvivaaran koneitten rinnalle — ed. Korhosen kanssa kävimme liikennevaliokunnan kanssa tutustumassa siihen — niin kyllä ne ovat aika pieniä kaivinkoneita verrattuna siihen, minkälaisia koneita tuolla Talvivaarassa on. Siellä on tämmöistä keskiraskasta kalustoa, olisivatko tonnimäärät jotain 9—12 tonnia suunnilleen, millä siellä kaivetaan. Se täytyy ottaa huomioon, että sinne ei kovin suuria koneita saadakaan vietyä, kun ne täytyy talvella viedä lunta ja hankia myöten perille. Ne eivät ole mitään valtavia koneita, mutta ei niillä koneilla sitä kultaa sieltä lopultakaan erotella, vaan — jos ministeri olisi paikalla — kyllä se vaskaaminen, se lopputekeminen, tapahtuu yhä edelleen käsin. Kyllä se lopputeko vaan vaskataan siellä käsin vaskoolilla kuten perinteisessäkin kullankaivuussa, ja kulta joko nypitään hippuina siinä jossain vaiheessa taikka sitten otetaan vaskoolilla sieltä, kuten kullankaivaja ed. Pihlajaniemi varmaan meitä tässä tulee opettamaan.

Mutta seurasin sen alusta loppuun asti, kun sitä Åkermanilla pistettiin ensiksi ison soraseulan lävitse, jonka jälkeen siitä saatiin vähän pienempi kauhallinen sitä raskasta tavaraa. Olisiko se kauha ollut joku puolen kuution kauha, joka sitten laitettiin vähän pienempään välppään ja laskettiin sen lävitse ja vettä uitettiin siitä, jolloin päästiin pienenpään, ja siitä ämpäristä Raimo Kanamäki vaskasi sitten vaskoolilla sen lopun. Elikkä kyllä se perinteinen vaskoolikuvio on siellä lopussa. Se alku vaan tapahtuu niin, että niitä kiviä mätetään sillä koneella, koska kuutiokiviä nyt ei pysty siirtämään oikein isompikaan mies lapiolla eikä millään traktorihaarukka-mysteerillä.

Sekin täytyy sanoa, että tavattiin siellä kyllä kierroksella myöskin tällainen lusikkahaarukka-mysteeri, jossa mies juuri koppiin sopi, telakone. En tiedä sitten, mahtaisiko se olla tulevaisuudessa sallittua, kun tämä kaivu koneilla nyt tullaan sieltä kieltämään.

Olisi se 15 vuotta, joka tässä on esitetty, minun mielestäni ollut ihan johdonmukainen, koska tämä nyt ei ole kuitenkaan pelkästään sitä, että sitä kultaa kaivetaan, vaan pitää huomioida se, että iso osa siitä porukasta tekee talven aikana koruja ym., niitä kiviä muotoillaan, siellä on kaikennäköistä kädentyötä, siellä on suunnittelua, laittamista, kultaseppää, se työllistää. Ja sitten ei ole ihan pieni määrä rahaa, minkä tämä koneporukka tuo sinne Lemmenjoen koko ympäristön kauppaan ja elinkeinoelämään, koska se on valtava määrä tavaraa, minkä he kesäaikaan käyttävät siellä. Se on talven aikaan hankittava ja se hankitaan niiltä paikallisilta kauppiailta ja ihmisiltä.

Myöskin nämä lapiokaivajat ovat kaikki sanoneet, että jos tämä infra lähtee ja nämä konekaivajat lähtevät, jotka ylläpitävät tämän kysynnän ja saavat muun yritystoiminnan pysymään hengissä, niin kyllä se tulee olemaan niin, että heiltäkin loppuvat sieltä pelimerkit ja mahdollisuudet kaivaa.

Siitä vielä, että ketä se sitten häiritsee. Ed. Karvo kysyi, kuka siinä menettää, ja sitä minäkään en ymmärrä. Sinne ei kukaan eksy vahingossa, ei sitten varmasti eksy vahingossa. Sinne on ensinnäkin sitä jokea myöten mentävä puolitoista tuntia veneellä, jonka jälkeen, jos lähdetään menemään kaivosvaltauksille — ministeri Pekkarinen meni helikopterilla, sillä pääsi nopeasti — ja sitä mönkijän röykytystä 15 kilometriä mennä röykyttää, niin sitä ei kukaan vapaaehtoisesti tee. Ja yksikään Helsingin viherpiipertäjä ei tule kävelemään sinne eikä katselemaan sitä murto-osaa Lapin kairasta.

Kyllä ihmetyttää, että tämmöisestä muutaman kymmenen ihmisen joukosta on tehty lainsuojaton porukka Suomessa. Niitä ovat aikaisemmin jo Metsähallitus ja muut pompottaneet ja vääntäneet, ja nyt vielä täällä hyväksytetään tämä kuvio. Ei voi kuin ihmetellä tätä porvarihallituksen toimintaa.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Rönni oli jälleen huolestunut siitä, että ympäristövaliokunnan puheenjohtajana 1990-luvun lopulla lensin vesitasolla poromiesten pyynnöstä katsomassa, miltä tuo alue näyttää, ja mukana oli myös toinen ympäristövaliokunnan jäsen. On ihan selvää, että kysymys ei, ed. Rönni, ole siitä, eksyykö joku etelän mies tai nainen sinne paikan päälle, vaan kysymyksessä on kansallispuisto, osa sitä, ja kansallispuiston tehtävänä on suojella luontoa, sekä sen flooraa että faunaa. Se on sen tehtävä. Ei kysymys ole siitä, käykö sitä joku henkilö katsomassa, miltä se sitten näyttää, hyvältä tai pahalta. Mutta kyllä se todellakin ilmasta näytti tuollaiselta moottoritietyömaalta, minkä kerroin myös Lapin radioon ja sain siitä sitten vastaavan feedbackin.

Tero Rönni /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän tilanne on se, ed. Tiusanen, että jos te väitätte ympäristövaliokunnan lausunnossa, että siellä sameutetaan ja pilataan vedet ja aiheutetaan kalakuolemia ym. sinne, niin näinhän asia ei ole. Minä kävin siellä viimeisten pisteen paikassa, mistä se vesi lähtee valtoimenaan, jonka jälkeen ei ole yhtään kullankaivajaa, ja se oli ihan kirkasta vettä. Minä join siitä vettä, se oli hyvää Lapin lähteestä tulevaa vettä. Sitten vielä kaiken hyvän päälle siinä juuri heti alapuolella oli erittäin arvokasta kalaa. Kyllä täytyy vähän ihmetellä.

Sitten täytyy myöskin sanoa, että jos minun silmääni kysyttäisi, mikä on luonnonsuojelua, niin kun minä katselin sitä luonnonpuistoa, missä sitä puuta on pitkin ja poikin kaatunut, kyllä se on semmoinen rytöpesä, että minä en haluaisi silmissäni nähdä. Se kansallispuisto ei kyllä hivele ihmisen silmää, täytyy sanoa.

Petri Pihlajaniemi /kok:

Arvoisa puhemies! Mielestäni ed. Rönnin molemmat puheenvuorot ovat olleet erittäin hyviä. On erittäin harmillista, että konekaivu loppuu Lemmenjoella. Minulla on yli kymmenen vuotta ollut valtaus Ivalonjoella ja olen kaivanut kultaa ja nähnyt, mitä se homma siellä on. Se on erittäin hyvä harrastus ja monelle se on myös elinkeino ja tuo vireyttä niille alueille. Eli toivotaan, että Ivalonjoen alueet ja muut säilyvät myös, että siellä pystyy edelleen huuhtomaan, lapiolla kaivamaan ja myös konevaltauksia pitämään. Mielestäni Lappi on niin iso, että meillä olisi kyllä varaa pitää Lemmenjoellakin konevaltaukset. Sitten kun puhutaan aina, että ulkolaiset tulevat ja vievät nämä kaivokset, niin nämä ovat ainakin kotimaisin voimin toimivia kaivajia, eli siinäkin mielessä tämä olisi hyvä. Toivotaan ainakin, että (Puhemies koputtaa) edelleen siellä säilyy tämä vanha perinne.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä olevaa kaivoslakia valmisteltiin pitkään ja hartaasti hyvin vilkkaan yhteiskunnallisen keskustelun sävyttämänä. Sen jälkeen saatiin talousvaliokunnassa aikaan erittäin hyvä mietintö. On muistettava se, että tämä mietintö on monien mielipiteitten, monien valiokuntien kompromissi, joka nyt on sitten saatu tänne eduskunnan suureen saliin ensimmäiseen käsittelyyn.

Suomessa on kallioperässä valtava määrä rikkauksia, erilaisia mineraaleja, ja voimme sanoa, että olemme sen suhteen onnellinen kansakunta, kun meillä tätä kansallista varallisuutta on. Mutta muistuttaisin, arvoisat Suomen kansan edustajat, siitä, että meidän on kyllä käytettävä näitä kallioperämme rikkauksia aivan yhtä lailla kuin puuta ja myös turvetta ja kaikkia luonnonvarojamme, jotta pystyisimme tätä suomalaista elintasoa ylläpitämään.

En ymmärrä sitä keskustelua, mitä tässä eduskunnassa käydään, kun aina on taloustoiminnan vastakohtana suojelu. Meidän pitäisi vihdoin ja viimein tässä maassa päästä siihen suojeluun, mitä eurooppalainen luonnonsuojelu on. Siellä alueella ihmiset elävät ja tekevät töitä, käyttävät luonnonvaroja, mutta Suomessa se on totaalisuojelua. Kun suojellaan, niin se on sitten kerrasta poikki eikä siellä sen jälkeen saa tehdä mitään.

Tulkaa, hyvät ystävät, katsomaan Ilomantsiin, kun siellä tällä hetkellä ympäristöministeriön alainen organisaatio — en tiedä sen nimeä — parhaillaan ennallistaa suota, kunnassa, jossa on suota vaikka kuinka paljon, niin että vaikka viikko tai vuosi käveltäisiin peräkkäin siellä suota pitkin, emme suolta pois pääsisi. Siellä tehdään valtion verovaroin suota. Ajatelkaa, hyvät ihmiset, hyvää tukkimetsää lyödään nurin ja tehdään suota. Kyllä tällä kansakunnalla on pikkuhiljaa se aika edessä, että jos me haluamme nuo velat maksaa, niin näitä luonnonvarojamme on käytettävä tämän kansakunnan hyväksi ja lopetettava tämmöinen huimailu, mitä viime aikoina on tehty.

Arvoisa rouva puhemies! Sitten pari huomiota itse asiasta.

Ensinnäkin meillä on Geologian tutkimuskeskuksen myötä erittäin hyvät perustiedot Suomen kallioperästä, mikä mahdollistaa sen, että näitä rikkauksia voimme käyttää. Olosuhteet vain vuonna 1965 säädetyn kaivoslain jälkeen ovat muuttuneet niin paljon, että uusi kaivoslaki tarvittiin, ja se saatiin nyt siihen muotoon, mikä tässä käsittelyssä nyt on. Pidän tätä saatua lopputulosta kohtuullisen hyvänä. Ei tietenkään täältä löydy kaikkia allekirjoittaneen toiveita, mutta kuten sanoin, tämä on kompromissi.

Louhintamäärät Suomessa ovat olleet rajussa kasvussa. Vuonna 2008 tässä maassa louhittiin malmia 4 miljoonaa tonnia, ja tavoite on, että vuonna 2020 päästäisiin tuonne 70 miljoonan tonnin tasolle. Se on jo sen verran valtavan suuri määrä, että sillä on kansantaloudellisesti todella suuri vaikutus.

On muistettava se, että suomalaiset kaivostoimijat ovat hävinneet markkinoilta. Kun Rautaruukki ja vetäytyivät vapaaehtoisesti kaivostoiminnasta, kaivostoimintakenttä jäi pääasiassa ulkomaisten suurten yhtiöiden haltuun. Onhan siellä toki tämä Talvivaaran kaivos ja pari muutakin, jotka ovat suomalaisten omistuksessa olevia suomalaisia yhtiöitä, mutta niissäkin on ulkomaista pääomaa. Jos emme tässä asiassa ala toimia, niin meidän on lopetettava tämä valittaminen, koska jos emme omia yhtiöitämme tähän maahan perusta ja valtio ei siihen lähde aktiivisesti mukaan, niin sitten meidän on hyväksyttävä tämä olemassa oleva olotila. Sen takia on aivan äärimmäisen tärkeää, että tässä mietinnössä mainittu valtion mukaantulo tähän kaivostoimintaan tavalla tai toisella pitää ottaa viimeistään seuraavan hallituksen ohjelmaan ja on toimittava myös aktiivisesti niin, että se toteutuu.

Uuden kaivoslain, tämän hallituksen esityksen, mukainen valtausmenettely ei juurikaan muutu. Maksut kyllä porrastetaan sillä tavalla, että kannustetaan sen valtauksen hyödyntämistä mahdollisimman nopeasti, muuten kaivosmaksut nousevat, ja korkeintaan 15 vuottahan tuo valtaus on voimassa. Sitten on otettu huomioon sekin, kun valtausmaksut nousevat, että tietenkin se sitten isoilla alueilla tälle toimijalle tulee niin kalliiksi, että se myös kannustaa kaivoksen aitoon perustamiseen eikä vain alueiden valtaamisiin.

Arvoisa rouva puhemies! Lopuksi haluan nostaa esille vielä kaksi seikkaa.

Ensimmäinen seikka on se, että valiokunta mietinnössään korostaa sitä, kun kyse on kansallisesta varallisuudestamme ja kaivosmineraalit ovat todellakin tänä päivänä maailmanmarkkinoilla arvokkaita, kuten kaikki tiedämme, että yhteiskunnalle turvataan kohtuullinen osuus mineraalien arvosta. Tämän takia valiokunta katsoo, että jatkoselvitysten yhteydessä on aiheellista pohtia myös rojaltimenettelyn käyttöönoton vaikutuksia tai harkita rojaltimenettelyn käyttöönottoa tässä maassa jonain päivänä. Todellakin kaikkien luonnonvarojen osalta on aivan järkevää, että me vihdoin ja viimein alamme ajatella itsekkäästi suomalaisia kansallisia etuja. Ei ole mitään järkeä siinä, että annamme kaikki kansalliset rikkautemme pikkuhiljaa pois käsistämme, velkaannumme koko ajan, koska se on se köyhtymisen tie ja siihen tällä kansakunnalla ei kerta kaikkiaan ole varaa.

Toivon, arvoisa rouva puhemies, lopuksi, että kaivosala kehittyy tässä maassa todella hyväksi ja merkittäväksi työllistäjäksi. Se tukee nimenomaan Itä- ja Pohjois-Suomen elinkeinoelämää. On syytä muistaa myös, että Suomi on kansainvälisesti katsoen kaivoslaitteiden toimittajana maailman huippumaa, maailman johtava maa. (Puhemies: 5 minuuttia!) Elikkä kysymys ei ole pelkästään kaivostoiminnasta, kysymys on myös laitetoiminnasta ja osaamisesta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Täällä ovat perinteisen tavan mukaan viherpiipertäjät saaneet turpiinsa rankimman jälkeen. Se on anniskelua siihen, että päiväähän ei voi elää, että ei turpiin täällä tulisi, ja siitä huolimatta 24 vuotta alkaa olla kohta mittarissa näitä kokemuksia.

Mikä koskee geologiaa ja kaivannaisten hyväksikäyttämistä, niin henkilökohtaisesti minulla ei sitä vastaan alana mitään voi olla, koska aloitin opiskelut Helsingin yliopiston geologian laitoksella vuonna 1958 syyskuun alussa ja valmistuin vuonna 1960 joulukuun 16. päivänä geologi-maantieteilijäksi, elikkä tämä asia on jonkin verran taustoiltaan tuttu juttu. Mutta kun tänne sitten vuonna 1987 luiskahdin kansan tribuuniksi, niin mikä olikaan silloin päivän sävel, mikä oli se asia, jonka tiimoilta tuli soittoja varmasti joka ikinen viikko ensimmäisen syksyn aikana? Se oli kaivoslain uudistaminen. Silloin oli, jos minä muistan nyt oikein, Salo tämän virkahenkilön nimi, sanotaan, että oli työnimi Salo — se saattoi olla ihan oikeakin nimi — ja hän ystävällishenkisesti piti huolen siitä, että soittaja sai sellaisen rökityksen, että toivottiin, ettei ikinä soittaisi enää. Kun olin sitkeä sissi jo heti alkujaan, niin soitin ja kysyin: "Jokos se kaivoslain uudistaminen on käynnistynyt?" Aina tuli sama ryöppyytys vastaan, ja sillä tavalla mentiin joululle, ja nyt se joulu on mennyt taas muutaman kymmenen vuotta tässä ohitsensa, ja nyt on jo mietintökin pikkuhiljaa valmistunut.

Se, mitä minä ihmettelen erinomaisen paljon, mikä on eräänlainen psyykkinen trauma suorastaan, on se, että täällä ei yksikään edustaja vielä täällä nytkään puhuneista, joita olen kuullut, puhu siitä, että tässä on kysymys kansallisomaisuudesta, siis tähän plänttyyn, maapallon pintaan, liittyvästä kansallisomaisuudesta, joka on nyt tällä hetkellä Suomen valtion hallittavissa ja hallinnoitavissa. Vielä on kysymys uusiutumattomista luonnonvaroista. Kun ne kertaalleen on käytetty, niin ne on sitten käytetty. Mikä sitten kierrätyksessä tulee käytettäväksi, niin se on sitten toinen juttu. Siis toisin sanoen voisi kuvitella, että tällaiseen luonnonvaraan liittyy systemaattinen suunnitelmallisuus ja kansallisessa hallinnassa pitäminen, mutta eihän näin ole. Tämä on kaukana siitä. Homman on annettu karata käsistä perusteellisesti. Siis toisin sanoen kansallista intressiä pitäisi valvoa.

Sitten muutama sana vaan tästä, minkälaista oveluutta tämä homma on. Tämä Talvivaara on siitä surullisenkuuluisaksi muodostuva esimerkki. Kun Talvivaaran ympäristölupahakemus oli arvioitavana, se luettiin kissojen ja koirien kanssa, mitä siellä on. Yhdessä sivulauseessa sen saattoi lukea, että tästä onkin tulossa uraanikaivos, mikä johti automaattisesti kysymykseen, onko tämä todellakin tämmöinen jippojuttu, että nikkelin varjolla tehdään uraanikaivos. "Ei tietenkään, ei missään nimessä" oli tietenkin vastaus. No, nyt sitten heti, kun ympäristöluvat oli saatu, niin paljastuikin, että siitähän tässä kysymys olikin. Mitä tämä merkitsee? Nyt uraani- ja toriumkohtaan on kiinnitetty huomiota tässä mietinnössäkin, mutta se, mikä tästä kokonaisuudesta puuttuu, on kokonaisvaltainen tarkastelu ilmansuojelussa, vesistönsuojelussa ja samalla työsuojelussa ja myöskin ihmisten suojelussa sillä tavalla, että siinä pölyssä sitten uraani leviää, mihinkä sattuu. Mistä tämän sitten erinomaisen hyvin tiedän? Siitä, että meidän televisiotuotantoyhtiömme teki Kanadassa tätä koskevan filmin, joka on kaikkien tutustuttavissa.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiinnitän huomiota vain yhteen asiaan. Hallituksen esityksen 100 §:n 2 momentin louhintakorvausta koskeva säännös oli kohtuuton. Muusta kaivosmineraalista kuin metallimalmista olisi maksettu kiinteä korvaus, joksi olisi säädetty 0,075 euroa louhitusta ja hyödynnetystä malmitonnista. Esimerkiksi kalkkikivimateriaalin suuret käyttötarkoitus- ja käyttöarvoerot eivät olisi tulleet huomioon otetuksi lainkaan korvaustasossa. Kaivosyhtiöt olisivat käyttäneet säännöstä häikäilemättömästi hyväkseen ja maksaneet uusissa sopimuksissa nykytasoa selvästi alhaisempaa hintaa vieläpä lainmukaisena hintana, ja ne olisivat myös pyrkineet alentamaan vanhojen sopimusten hintaa. Tilanne olisi ollut maanomistajan näkökulmasta mielivaltainen.

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan selkeästi, että ennen uuden kaivoslain voimaantuloa tehtyjen sopimusten osalta noudatetaan korvausten maksamisessa kumottavan lain säännöksiä esityksen 181 §:n nojalla. Näin ollen vanhat korvaustasot jäävät tältä osin voimaan jopa siinä tapauksessa, että nimenomaista kirjallista sopimusta ei ole tehty mutta korvausta on kuitenkin tietyn todettavan perusteen mukaan jo alettu maksaa.

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunta muutti mietinnössään 100 §:n 2 momenttia olennaisesti hallituksen esitykseen verrattuna ja hyvään suuntaan. Uuden säännöksen mukaan louhintakorvauksena maksetaan louhitusta ja hyödynnetystä muusta kaivosmineraalista kuin metallimalmista kaivosmineraalin taloudelliseen arvoon vaikuttavat perusteet huomioon ottaen kohtuullinen korvaus sen mukaan kuin kiinteistön omistaja ja kaivosluvan haltija sopivat. Jos sopimukseen ei päästä, korvauksen vahvistaa kaivosviranomainen kiinteistön omistajan tai kaivosluvan haltijan hakemuksesta. Perusteiden olennaisesti muuttuessa osapuolet voivat vaatia kaivosviranomaisen myös tarkistamaan olemassa olevan sopimuksen mukaisen korvauksen. Säännös on sinänsä tyydyttävä, kunhan sitä toteutetaan niin, että kaivosviranomainen ei päätöksissään suosi kaivosoikeuden haltijaa. Näinkin on joskus tässä maassa käynyt.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kauan odotettu kaivoslaki on nyt uudistumassa ja on pitkän käsittelyn myötä muuttunut ja parantunut. Lakiesityksen kulmat ovat hioutuneet.

Maassamme on suuret mineraalivarat ja kiinnostus luonnonvaroihimme on kasvanut. Tulevan vaalikauden yksi merkittävä haaste on löytää kestävä tapa hyödyntää luonnonvaroja. Onko maallamme malttia vaurastua, on edesmenneen presidenttimme kysymys, joka nytkin on ajankohtainen.

Kaivostoiminnan volyymit ovat kasvamassa räjähdysmäisesti. Meillä on nyt 35 kaivosalan yritystä ja saman verran kaivostoimintaa palvelevia yrityksiä sekä 40—50 malminetsintäyhtiötä. Metallimalmien louhinta on kasvamassa, aivan kuten täällä salissa on kerrottu, 4 miljoonasta tonnista 70 miljoonaan tonniin parinkymmenen vuoden aikana.

Lain sisällön osalta olen yllättynyt siitä, että lakiin ollaan tässä salissa pääosin tyytyväisiä. Vain koneellisen kullankaivun siirtymäajasta on useita esityksiä.

Lakiin sisältyy myös uraanin käsittely. Uraanikaivokseen tarvitaan poikkeavasti sekä kaivoslain että ydinenergialain mukainen lupa. Kaivosviranomaisten sijasta valtioneuvosto ratkaisee uraanin ja toriumin tuottamista koskevat kaivoslupa-asiat. Sijaintikunnan tulee lisäksi puoltaa luvan myöntämistä, jotta kaivos voitaisiin avata. Aivan kuten debattipuheenvuorossani totesin, jos uraani tulee sivutuotteena, niin siltä osin tässä on vielä aika paljon kysymyksiä ja varmaankin tulevat käytännöt tulevat osoittamaan sen, onko tämä laki toimiva myös niissä tilanteissa.

Arvoisa puhemies! Tämän salin suuri huolenaihe liittyy kaivosyhtiöiden ulkomaiseen omistukseen. Ministerin esitys Suomen valtion menosta mukaan kaivosyhtiöön on tullut tervetulleena. Yhdyn niihin läpyttäjien loukkoon, jotka ministeriä ovat kannustaneet jatkotoimiin. Valtio voisi mennä mukaan vaikka Mustavaaran omistamaan yhtiöön ja näin mukanaolollaan myötävaikuttaa aikanaan 1980-luvulla sulkeutuneen kaivoksen käyttöönottoon uudelleen.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Huolimatta siitä, että kello ei ole vielä seitsemää ja kysymyksessä on todella tuhti laki, kaivoslaki, niin aika vähäistä on kyllä keskustelu ja se liikkuu lähinnä Lemmenjoen kansallispuiston ympärillä, joka sinänsä on tärkeä asia.

Haluaisin, puhemies, tuoda esille erään positiivisen asian talousvaliokunnan työstä, ja se on se, että se on muuttanut 48 §:ää sen mukaan, mitä ympäristövaliokunta on pyytänyt ja viitannut. Kun on kysymys intressivertailusta, niin tässä hallituksen esityksessä vaadittiin erittäin merkittäviä vahingollisia ympäristövaikutuksia tai erittäin merkittävästi paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloja heikentävää vaikutusta tältä kaivostoiminnalta ennen kuin siltä voitiin kieltää ympäristölupa. Nyt sitten viisaalla tavalla tässä kohdin talousvaliokunta on kyllä muuttanut näitä määreitä. Niin kuin mietinnöstä voimme huomata, niin "erittäin merkittävästä" on tullut "huomattava", ja sitten tämä alkuperäinen "erittäin merkittävä heikentäminen" on "heikentää merkittävästi". Eli oikeaan suuntaan, ed. Hoskonen, olette toiminut tässä kohdin. (Ed. Hoskonen: Panen tämän merkille!) — Hyvä, että merkille pannaan.

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen totesi, että hän on kuittaillut pykäliä hyvin paljon — uskon, että siinä on mustekynästä jo mustekin hiukan loppunut, niin paljon niitä on ollut, ja pitkäänhän tämä on ollut talousvaliokunnassa. Mutta kun näitä merkintöjä kuittaillaan, niin siinä on sitten se kumminkin, että se on sellainen talousvaliokuntanäkökulma, ja sitten toisaalta on kysymyksessä työ- ja elinkeinoministeriön ministeri. Sieltä puuttuu ehkä sitten se alun pitäen hallituksen esityksen saattaneiden eri ministeriöiden näkemys, kuten esimerkiksi ympäristöministeriön. Tässä mainitsemassani 48 §:n kohdalla, joka on siis "Kaivosluvan myöntämisen esteet", kyllä on toisaalta otettu tämä Sykkeen lausunto ja ympäristövaliokunnan lausunto huomioon, eli poikkeustakin on positiiviseen suuntaan.

Mutta, puhemies, haluaisin ihan yleisesti vielä todeta yhteenvedonomaisesti sen, että Suomesta ollaan kuitenkin tekemässä tällaista kaivostoiminnan eldoradoa. Ympäristövaliokunnalle on myös annettu tiedoksi, että Lapissa on kuntia, jotka on suunnilleen kaikki varattu, eli on varauksia tai valtauksia. Kittilä on yksi esimerkki — taitaa olla niin, ed. Lauri Oinonen, että ainoastaan kirkon tontti ei ole kaivosvarausten tai -valtausten kohteena, suunnilleen muuten on, ja näin ollen näitä valtauksia on satamäärin molempia, valtauksia, varauksia Suomessa, yli 300 kumpaakin, ja se on kyllä aikamoinen tilanne. Eli nämä kaivosyhtiö Anacondat ja sen sellaiset ovat kyllä hyvin tyytyväisiä tähän tilanteeseen, eli kyllä meillä liberalismi edelleenkin vallitsee tässä kaivoslainsäädännössä uudistamisen jälkeenkin.

Arvoisa puhemies! Haluan omalta puoleltani vielä ihan täältä pöntöstä kannattaa tätä muutosehdotusta, minkä ed. Mauri Salo teki, tämän ensimmäisen lakiehdotuksen 182 §:ää, josta me olemme sitä mieltä, että "kaivosoikeus, jonka nojalla harjoitetaan kullanhuuhdontaa, raukeaa kuitenkin yhdeksän vuoden kuluttua tämän lain voimaantulosta".

Tämä Lapin tulevaisuus, onko se kaivoksissa vaiko luonnossa ja ympäristössä, kauniissa maisemassa — joidenkin mielestähän se on ehkä molemmissa. Mutta haluaisin ed. Seurujärvelle, joka on ihan ansiokkaasti ollut liikkeellä tässä kaivoslakiasiassa ympäristövaliokunnan jäsenenä, todeta kylläkin sen, että kaikki on kuitenkin kaivoslaissa riippuvaista siitä, mikä on malmin hinta, mitkä ovat näiden mineraalien ja metallien hinnat. Jos ne hinnat putoavat, sinne jää tyhjiä alueita, todella merkittäviä, suuria luonnonraiskioita odottamaan sitten ehkä hintojen nousua, ja sitten kun on se paras paikka tai itse kannattava osuus louhittu, niin sinne ne jäävät, ja tämä maisemointikysymys voi olla erittäin hankala. Eli ei ole kuitenkaan ihan helppoa tämä kestävän kehityksen huomioiminen, jos näkökulma on hyvin lyhytjänteinen, ja sellaiset kansainväliset kysymykset kuten Kiinan tulevaisuus, sen kasvuprosentit tai muut yhteiskuntaa noin globaalissa mielessä järisyttävät tilanteet tulevat vaikuttamaan myös tällaisiin kaivostoimintoihin aika tavalla välittömästi.

Ministeri Pekkarinen sanoi, että Kittilän kunnassa matkailun ja kaivostoiminnan tulot (Puhemies: 5 minuuttia!) ovat suunnilleen samaa luokkaa. Siihen arvioon tietysti — niin kuin täällä ed. Tennilä pudisteli päätään — voidaan suhtautua kriittisesti.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen, tämähän on kaivoslaki, elinkeinolaki. Se on se lähtökohta, mistä on pitänyt lähteä liikkeelle. Ympäristöasiat on hyvin laajasti huomioitu jo valmisteluvaiheessa, jo ministeriön esityksessä. Talousvaliokunta on sitten tasapainoillut eri intressitahojen välissä ja huomioinut myöskin ympäristövaliokunnan näkökulmia siinä. Itse olen hyvin vahvasti nostanut esiin eri vaiheissa tämän vakuuskysymyksen, ja tuossa edellisessä puheenvuorossani jo sanoinkin, että ei löytynyt oikein kunnolla ratkaisua siihen, miten olisi pystytty kotimaahan hoitamaan tämmöinen vakuusrahasto, jolloin me olisimme pystyneet itse hallinnoimaan sitä täällä Suomessa. Mutta siihen EU:n lainsäädäntö tuo jonkin tyyppisiä vaikeuksia, ja toivonkin, että seuraavalla hallituskaudella sitten selvitetään, mitkä ne mahdolliset keinot siihen olisivat, jolloin tämmöistä tilannetta ei jatkossa olisi, että meidän tarvitsisi edes pelätä, että jokin asia jää huomiotta ja hoitamatta.

Sitten ed. Pulliaiselle olisin vastannut täällä, mutta hän ei ole salissa. Kyllä täällä on puhuttu eri vaiheissa, sekä tässä salissa että valmisteluvaiheessa että muulloinkin, suomalaisesta omistamisesta yhdessä sun toisessa kohdassa. Jos ei nyt ole juuri käytetty sitä ed. Pulliaisen käyttämää sanaa kansallisomaisuus, niin se ei tarkoita sitä, ettei asiaa olisi käsitelty ja huomioitu. Suomen kieli on onneksi hyvin rikas, ja eri värisävyjä löytyy jokaiseen lähtöön niin kuin maaperässäkin.

Mutta se, minkä vielä tässäkin yhteydessä olen halunnut nostaa, minkä nostin luonnonvaraselonteon yhteydessä, on tämä EU:n kilpailukyvyn uhka, joka on nimenomaan useampien kehittyvien talouksien pyrkimys suojata teollisuusstrategioilla näitä omia raaka-ainevarojaan saadakseen etua omalle jatkojalostusteollisuudelleen, ja tällöin myöskin hinnat nousevat. Tämä näkyy esimerkiksi vientiveroina ja kiintiöinä, määrähintoina, kaksoishinnoittelujärjestelminä sekä rajoittavina sijoitussääntöinä. Tällaisia toimenpiteitä soveltavat eniten muun muassa — mikä on tämänkin viikon asialistalla ollut kilpailukomissaarin suulla — Kiina, mutta näitä ovat myös Venäjä, Ukraina, Argentiina, Etelä-Afrikka ja Intia. Usein ne samanaikaisesti hyötyvät sitten raaka-aineisiin liittyvien tuotteiden tullittomasta tai alennetun tullin mukaisesta pääsystä EU-markkinoille, mikä asettaa EU:n monet, meidänkin tuotannonalat epäedulliseen kilpailuasemaan.

Mutta nyt on hyvä, että kilpailukomissaari on tähän asiaan puuttunut. Nimittäin tämä nousi omalla tavallaan esille meillä valiokuntakäsittelyssä, miten me voimme suojata omaa varallisuuttamme eli nimenomaan raakamalmin vientiä, koska on nyt ollut puhetta siitä, että viedään Venäjälle tai viedään Ruotsiin jatkojalostettavaksi. Se on osa kauppapolitiikkaa ja kuuluu täysin tähän EU:n päätösvaltaan, eli vientirajoitusten asettamiskriteerit ovat hyvin tiukat EU:n tasolla. Siinä tulevat Wto ja EU:n kilpailulainsäädäntö vastaan, jolloin meidän täytyy pyrkiä hyvin voimakkaasti näissä EU-pöydissä hoitamaan tätä asiaa niin, että me emme kärsi taas siitä, että kun me emme voi asettaa vientirajoituksia, niin sitten toiset sen kuitenkin tekevät. Silloin meillä on yksi varteenotettava mahdollisuus siinä, että me nostamme tavalla tai toisella meidän jatkojalostustasoamme ja yritämme ja pyrimme huomioimaan tämän meidän omassa lainsäädännössämme nyt jatkovalmistelujen asioissa, etteivät meille hyvin elintärkeät, harvinaiset maametallit muun muassa — niitä on muitakin — sitten ole sitä vientitavaraa, joka meiltä viedään käsistä, josta me emme pääse sitten esimerkiksi rojaltimuodossa tai jonkun muun järjestelmän puitteissa ottamaan sitä omaa viiluamme Suomelle.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on moneen kertaan todettu, että kaivoslain kokonaisuudistus on ollut pitkä prosessi ja se on ollut paikallaan tehdä. Tämä työ on kestänyt valmisteluineen todellakin yli 10 vuotta, ja siinä mielessä voidaan todeta, että nyt se saa täällä päätöksensä eduskunnan käsittelyssä. On paljon asioita, jotka ovat menneet ajassa eteenpäin, ja itse asiassa myös viime vuosien kaivosbuumi on määritellyt vielä lain valmistelun loppumetreillä tätä lopputulemaa.

Eduskunnassa tätä asiaa on käsitelty siten, että tähän lakiin on tehty monia tarkennuksia ja parannuksia, ja siltä osin valiokunnalle voi antaa täyden tunnustuksen työstä. Nostaisin esille muutaman seikan tästä kaivostilanteesta.

Geologian tutkimuskeskus on se organisaatio, joka on tehnyt uraauurtavaa pohjatyötä tämän kaivosbuumin taustalla. Itse asiassa niiden tutkimustietojen hyödyntäminen on pohjana useamman kaivoksen ja tulevan kaivoksen taustalla. Kuitenkin meillä on valitettavasti uhkapilviä myös Gtk:n tulevaisuuden osalta. Valtion tuottavuusohjelma iskee yhtä lailla tuon laitoksen toimintaan, ja jotta tämä myönteinen kehitys kaivostoiminnan osalta voisi jatkua, Gtk:n resurssit tulee tulevaisuudessa turvata. Valiokunta kiinnittää mietinnössään huomiota asiaan siten, että Gtk:n tutkimustuloksista perittäviä maksuja täytyy tarkastella markkinatilanteen mukaisesti. Tietysti toivottavaa on, että mahdollisesti tuota kautta, jos ei sitten budjettivarojen kautta, saadaan Gtk:n toimintaan vaadittavat määrärahat ja tuo menestyspolku, jota laitos on tehnyt, voi jatkua.

Valtion kaivostoiminnan osalta täällä on todettu, että historiassa on tehty virheitä, mutta on mieluummin syytä katsoa asiaa eteenpäin. Selvitysmies Niemen ehdotukset ovat erinomaisia, lyhyellä aikaa tehtyjä, ja ministeri Pekkarisen johtopäätelmät siitä, millä tavalla noita asioita sitten viedään eteenpäin ja esitellään, ovat kyllä paikallaan. Siinä on useita eri vaihtoehtoja, joilla valtio voi tulla mukaan tukemaan kaivostoiminnan edistämistä, ja se on positiivinen asia.

Uraaniasiat ovat puhuttaneet paljon eri puolilla, myös Lapissa. Meillä on kuntia, joista osa vastustaa uraanin louhimista alueellaan, mutta meillä on myös kuntia, jotka suhtautuvat siihen myönteisesti. Eli tässä mielessä nyt tähän lakiin kirjattu kunnan veto-oikeus omalla alueellaan toimimiseen on hyvä ja paikallaan. Itse asiassa tämä tapausesimerkki Lapista kertoo, että tähän asiaan suhtaudutaan kahdella tavalla, ja siinä mielessä on hyvä, että kunnalla on mahdollisuus tähän asiaan ottaa kantaa.

Tämä kaivosbuumi on aiheuttanut kunnissa paljon työtä. Esimerkiksi Keski-Lapissa Sodankylässä liki kolmasosa kunnan pinta-alasta on erilaisten kaivosvarausten alaisena. Siellä on kymmeniä ja taas kymmeniä käsittelyjä viranomaisissa, ja myös kunnanhallitus on varsinainen kaivoskäsittelyelin tänä päivänä. Tässä laissa säädetään nyt kuntien mahdollisuudesta periä maksuja näistä operaatioista, jotka liittyvät kaivostoimintaan, ja se on myönteinen, positiivinen, asia.

Mitä tulee Lemmenjoen koneelliseen kullankaivuun — sitä täällä on paljon käsitelty — on todettava, että työryhmän valmistelussa ollut pohja, 4 vuotta, oli auttamatta liian lyhyt aika ja niin oli myös tuo hallituksen esityksen 8 vuotta, joka siis piti sisällään vielä alueiden maisemoinnin ja entisöinnin. Täällä on kovan väännön ja kovan puristuksen jälkeen saatu aikaan esitys, jossa koneellinen kaivanta-aika olisi 9 vuotta ja tuon 9 vuoden ulkopuolelle rajoittuisi 2 vuoden määräaika maisemointitöille. En tiedä, ovatko nämä hyviä kompromisseja, saavutetaanko koskaan sellaista tilannetta, että se kaivanta-aika on tyydyttävä, mutta joka tapauksessa siitä työryhmän alkuperäisestä 4 vuodesta on sentään päästy reippaasti eteenpäin.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kaivoslain tärkeys suomalaisessa yhteiskunnassa näkyy aivan varmasti lähivuosina siinä, että tässä maassa tehdään uudenkin kaivoslain olosuhteissa valtavia uusia avauksia kaivosrintamalla, ja on aivan välttämätöntä, että myös tämän lain toteutumista käytännössä seurataan. Jos sitten joiltakin osin tulee muutoksen tarvetta, niin se muutos varmaan sitten seuraavan eduskunnan aikana tehdään. Mutta joka tapauksessa on tärkeää huomata se, että jos haluamme, että tässä maassa elintaso säilyy, on työtä ja toimeentuloa ihmisille, se tarkoittaa, että näissä perusasioissa meillä ovat investointihommat kunnossa. Se tarkoittaa sitä, että hyvän elintason säilyttääksemme me tarvitsemme metalleja.

On myös huomattava tämä ympäristöllinen näkökulma kaivostoiminnassa Suomessa. Jos emme tässä maassa louhi malmeja, ne sitten tuodaan joistakin muista maista, joissa ei sitten ympäristöstä eikä ihmisoikeuksista eikä paljon muustakaan välitetä yhtään mitään, vaan siellä toimii vahvemman käden oikeus. Siksi on tärkeää, että pyrimme Suomessa kehittämään tätä kaivostoimintaa yhä edelleen paremmaksi. Meillä on tässä maassa erittäin ympäristöystävälliset kaivosyhtiöt, jotka toimivat. Ne tietävät, miten toimitaan, ja tietävät myös sen, että luvitusprosessit ovat tiukkoja.

Tässä talousvaliokunnan mietinnössä otetaan kantaa myös näihin luvittamisprosesseihin sinänsä. On aivan kummallinen asia, että tänä päivänä lupamenettely kestää vuosia ja vuosia ja haetaan kymmeniä eri lupia yhden ainoan taloustoiminnan aloittamiseksi. Valiokunta aivan oikein tässä omassa mietinnössään korostaa sitä, että haluttaisiin nopeuttaa tätä lupaprosessia niin, että lupaprosessit voitaisiin virtaviivaistaa turhaa lupabyrokratiaa karsimalla, niin että näitä erilaisia lupia voitaisiin yhdistää yhdeksi ainoaksi luvaksi. Se olisi se tavoitetila, johon tämä mietintö todellakin vahvasti kannustaa, ja tätä on hyvin helppo kannattaa. Sama koskee tässä maassa esimerkiksi biovoimaloita. On aivan käsittämätöntä, että jonkun bioraaka-aineita käyttävän voimalaitoksen lupamenettely kestää vuosia ja samaan aikaan miljoonia tonneja poltetaan kivihiiltä ja se ei tunnu kenenkään vatsaa närästävän.

Sama koskee kaivoshommaa. Kyllä meidän täytyisi nämä lupamenettelyt saada kuntoon. Tämä ei sitten tarkoita sitä, että ympäristönsuojelun tasoa heikennettäisiin, ei tietenkään, vaan lupaprosessien turhaa byrokratiaa karsittaisiin. Ei viranomaistyöllä missään maassa elintasoa ole tehty. Sillä pidetään vain siitä laillisuusperustasta hyvä huoli ja niin, että ympäristö säilyy. Mutta työllä ja todellisella tuottavalla työllä se elintaso nousee.

Mitä tulee sitten louhintakorvauksiin, nekin on tässä uudessa mietinnössä otettu hyvin huomioon. Onhan siellä tietenkin ristivetoa tästäkin asiasta, ovatko korvaukset liian suuria tai liian pieniä, mutta eduskunnassahan se harkinta tehdään, se yhteiskunnallinen harkinta, mihin se viiva vedetään. Tässä mietinnössä se mielestäni on kohtuullisen asialliselle tasolle vedetty.

Lapissa tapahtuva kullanhuuhdonta on herättänyt monia mielipiteitä. Tässäkin tämä 9 vuoden siirtymäaika plus 2 vuotta ennallistamisaikaa on mielestäni kohtuullinen ratkaisu. Sen pitäisi mielestäni nyt kyllä tyydyttää kaikkia osapuolia tässä asiassa. Varmaan tästä rutinaa tämänkin jälkeen kuuluu, mutta tärkeää on huomata se, että tässä on kuitenkin vakavasti tähän asiaan paneuduttu ja kuultu eri osapuolia ja sen jälkeen tehty tämä ratkaisu.

Rouva puhemies! Lopuksi haluan vielä korostaa sitä, että kun Suomessa on ollut kaivoksia jo hyvin kauan — en edes tiedä, milloin ensimmäinen kaivos on tähän maahan perustettu, mutta Geologian tutkimuskeskuksen historia on jo toistasataa vuotta vanha — se kertoo siitä, että Suomessa tätä kaivososaamista on todella paljon. Meillä on myös kaivososaamisen lisäksi laitetoimituspuolella todella paljon osaamista. Esimerkiksi Metso on kansainvälinen suuryhtiö, joka toimittaa kaivoslaitteita ympäri maailmaa, ja menipä melkeinpä mihin tahansa maailman kaivokseen, varsinkin suurempaan kaivokseen, sieltä löytyy suomalaista teknologiaa. Esimerkiksi kotimaakunnastani Pohjois-Karjalastakin löytyy tänä päivänä Outokummusta sellaista teollisuutta, joka tuottaa muun muassa kaivostoiminnalle välttämättömiä kuljettimia, myllyjä ja murskaajia ja vaikka mitä. Se osoittaa sen, että kaivostoiminnan ulottuvuudet eivät ole pelkästään siinä kivenlouhinnassa ja sitten metalliksi tuottamisessa, vaan kysymys on myös laitetoimituksista, kemianteollisuudesta, koulutuksesta, ja ennen kaikkea, sitten kun on metallit saatu syntymään, sehän tarkoittaa tietenkin sen jälkeen esimerkiksi rosteriteräksen puolella sitä, että jalostetaan niistä uusia tuotteita, jolloin olemme omavaraisia.

Kuten sanoin edellisessä puheenvuorossani, on aivan välttämätöntä, että tällä vuosikymmenellä me vihdoin ja viimein alamme käyttää näitä suomalaisia luonnonvaroja oman kansakuntamme hyväksi yhä enemmän. Tämä velkatilanne, mikä tällä hetkellä tässäkin maassa on, ei muuten selviä ilman kovaa työtä ja kovaa yrittämistä. Se on se ainoa keino, että elintaso säilyy ja pystymme velkamme maksamaan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä asiassa en ole niissä valiokunnissa, joissa tätä asiaa on käsitelty, ja haluan luottaa, että ministeri Pekkarinen on omalta osaltaan tehnyt parasta mahdollista työtä. Kaivosten osalta tulevat mieleen kouluvuodet, Suomen kartta, ja Suomen kartassa oli esitetty meidän tärkeitä asioita, rautatieverkko, siihen oli merkitty paikkakunnat, mutta siihen oli merkitty myös kaikki kaivokset. Niitä myös kansakoulun maantiedon tunnilla opettajalle karttakepillä sieltä Suomen kartalta sitten näytettiin.

Näin minuun kansakouluvuosina iskostui syvä käsitys, että kaivostoiminta on meidän yhteistä kansallista rikkautta, kansallista varallisuutta. Samoin tuolloin kehotettiin tarkkailemaan vähän oudon näköisiä kiviä ympärillä ja sillä silmällä, jos sieltä löytyisi joku semmoinen onnenkantamoinen niin kuin Outokumpu kansalaisen löytämän vihjeen pohjalta syntyi, mutta katinkultaa ne monet kivet taisivat olla, mitä käsissä ja taskuissa ja repussakin kanteli. Ei niistä sen enempää, ikävä kyllä, löytynyt. Eivät ne antaneet aihetta enempään.

Tässä on tämä minun taustani. Se on syvästi tunnepohjainen. Minä näen, että maaperä arvorikkauksineen on meidän suomalaisten yhteistä rikkautta, ja tältä pohjalta minä haluaisin tulevaisuudessakin asioita käsiteltävän. Toivon myös erityisesti sitä, että maanomistaja, jonka alueelle kaivostoimintaa, ensiksi malminetsintää, käydään tekemään ja jolle käydään valtauksia esittämään, ei tästä kärsisi.

Täällä ed. Tiusanen toi esille, kuinka nämä alueet ovat laajoja, ja toi esille, että laaja Lapin kunta on lähes kokonaan tällaisten varausten aluetta. Se on minusta kyllä kohtuuton tilanne maanomistajia ja muuta elinkeinoelämää ja -toimintaa kohtaan. Kyllä minusta olisi parempi, että sitten oltaisiin vaikka lyhyenkin aikaa niillä alueilla tekemisissä, missä todella tätä kansallisvarallisuutta arvellaan löytyvän.

Ed. Hoskonen toi esille laajan kysymyksen, kuinka kaivosteollisuus työllistää laajalti. Sillä on hyvin laaja elinkeinopoliittinen merkitys. Tämä on huomioon otettava asia. Mutta kyllä minä sitä toivoisin, että tämä olisi suomalaisessa omistuksessa, suomalaisessa päätännässä, ja toivoisin tässä asiassa juuri sitä, että me voisimme vaikuttaa omiin kansallisiin mineraaleihimme. Meillä on jo kriittisiä mineraaleja ei-suomalaisessa omistuksessa, ja näistä olen kyllä omalta osaltani huolestunut. Onneksi muun muassa biokaasun tuotannossa saadaan fosfaattia, ja toivotaan, että tämä fosfaatti otetaan talteen ja järkevästi käytetään. Meillä on todella pidettävä huolta, että maaperämme rikkaudet ovat meidän suomalaisten yhteistä omaisuutta ja että ne sitä kautta tulevat hyödyttämään meidän teollisuuttamme ja kansallisvarantoamme ja että samalla ne kiinteistönomistajat ja elinkeinonharjoittajat, joiden alueille on valtauksia tehty, saisivat tuntuvat korvaukset näistä haitoista. Ja myöskin saakoon maanomistaja, jonka alueelta kaivos löytyy, siitä semmoisen onnenkantamoisen, että voi tuntea olevansa kultakaivoksen tai muun vastaavan omistaja.

Tällaisilla hyvin tunnepitoisilla seikoilla haluan tuoda niitä näköaloja esille, joita minä uskon, että kansalaiset kokevat: mineraalit yhteisenä, kansan omistamana kansallisvarallisuutena.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä esillä oleva kaivoslaki on periaatteessa niin merkittävä lainsäädäntöhanke, että ajattelin ihan muutaman ajatuksen käyttää tähän. Aluksi kiitän ministeri Pekkarista, että tämä asia on saatettu lainsäädäntöhankkeena tähän vaiheeseen ja se tulee nyt eduskunnassa hyväksyttyä. Minusta erittäin merkityksellistä on se, että vaikka tässä ed. Lauri Oinonenkin tarkasteli luonnonvarojen merkitystä, kuitenkin näitten mineraalivarojen merkitys Suomelle on tässä välissä kadotettu.

Nyt, jos ajatellaan Euroopan unionin kokonaisuutta, minusta mietinnössä tuodaan merkittävällä tavalla esille se, että Euroopan unioni on maailman luonnonvaroista merkittävä mineraalivarojen käyttäjä mutta vain noin 3 prosenttia on Euroopan unionin omaa tuotantoa. Kun tähän suhteutetaan Suomen mineraalivarat, niin voidaan sanoa, että me olemme mineraalivaroiltamme rikas maa. Haluan tähän lyhyesti pysähtyä juuri sen vuoksi, että minusta on äärimmäisen tärkeää, että kun nyt Euroopan unionin puitteissa on havahduttu huomaamaan, mikä kilpailutekijä kaiken kaikkiaan kytkeytyy näihin mineraalivaroihin, me suomalaisina olemme riittävän huolellisia tämän varannon hyödyntämisessä.

Tässä mielessä minä ajattelen, että tämän kaivoslain läpi viemisessä on ymmärrettävää, että se on jo kansallisesti sisältänyt tavattoman eri suuntiin vetäviä intressejä, ja niiden yhteensovituksen onnistuminen tällä tasolla on mielestäni ihan kohtuullisen hyvä suoritus. Tähän liittyy totta kai tiettyä byrokratiaa — puhutaan niin merkittävistä asioista, että sen täydellinen eliminointi on varmasti mahdotonta — mutta minusta siihen byrokratiaan tulee kytkeä juuri se kansallinen huolellisuus näiden mineraalivarojen hyödyntämisessä. Jos ajatellaan sitä, että Euroopan unionin alueella on 14 EU:n oman teollisuuden kannalta kriittistä mineraalia, joista 8 löytyy Suomesta, minusta se on jo sellainen havainto, joka liittyy tähän mietintöön mutta on paikallaan erityisesti nostaa ylös jo siinäkin mielessä, että tämän pienen maan suhteellisuutta ja suhteellista merkitystä tuskin liikaa korostetaan silloin, kun ajatellaan koko Euroopan unionin aluetta.

Me olemme puhuneet tässä viime aikoina eduskunnassa useampaan kertaan myös biopolitiikasta ja niistä mahdollisuuksista, jotka liittyvät kokonaisuutena biotalouteen. Minä jollakin tavalla kiteyttäisin sen niin, että tämä edessä avautuva näkymä pitää sisällään kaksi erittäin merkittävää mahdollisuutta, jos meillä on viisautta hyödyntää niitä, siis biotalous, joka merkitsee nimenomaan maaperän kasvun tuomaa potentiaalia, ja sitten maaperän sisällä olevat rikkaudet, niiden hyödyntäminen ja jalostaminen. Jos ajatellaan näin, että tämä kokonaisuus huomioidaan suhteessa Suomen kansakunnan kokoon Euroopan unionin jäsenmaana, niin minä uskon, että tässä meillä on tulevina vuosikymmeninä erittäin suuri mahdollisuus saavuttaa sekä työtä että talouden vaurautta.

Lyhyesti viittaan vielä siihen, mikä osaamisen huolto liittyy siis näiden avautuvien mahdollisuuksien hyödyntämiseen. Oikeastaan päätän tämän puheenvuoroni juuri siihen virheeseen, mikä Suomessa on tehty. Kun me kadotimme näiden mineraalivarojen merkityksen, me myös tavallaan ajoimme alas sitä erittäin arvokasta osaamista, joka oli hankittu. Nyt tämän kaivoslain myötä — kun tämä avaa uusia mahdollisuuksia, uusia hankkeita — on äärimmäisen tärkeää, että mineraalivarojen ja kaivannaisteollisuuden hyödyntämiseen liittyvää osaamista kerrytetään riittävän pitkäjänteisesti ja systemaattisesti. Siinä tarvitaan Euroopan unionin sisällä yhteistyötä, mutta haluan vielä mainita Kanadan, joka on varmasti tällä alueella yksi maailman jättiläisistä. Mielestäni meidän kannattaisi nykyistä määrätietoisemmin pyrkiä luomaan yhteistyötä myös Kanadan kanssa tämän alueen osaamisen vahvistamiseksi.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Neljä lyhyttä kommenttia lopuksi.

Ensimmäiseksi, se oli virhe näin jälkikäteen katsoen, että 1990-luvulla luovuttiin omistamisesta, kaivosten omistuksesta, ja valtionyhtiöt sen silloin tekivät. Mutta olosuhteet olivat silloin vähän toisenlaiset, joten toivottavasti emme niin kuin määräänsä enempää lyö niitä, jotka silloin noita päätöksiä tekivät.

Toiseksi, kyllä tämä kaivosteknologian kehittyminen täällä Suomessa on jatkanut kuitenkin huikeata marssia. Suomi ja Ruotsi ovat tänä päivänä, nämä kaksi maata, maailman ylivoimaisesti tärkeimpiä kaivosteknologian tuottajia ja valmistajia.

Kolmanneksi, olen samaa mieltä, mitä monet puhujat täällä ovat todenneet lupaprosessista: sitä pitää kerta kaikkiaan nopeuttaa. Tämä laki antaa siihen vauhtia. Tarkoitus on tosiaan, ja olen tehnyt jo asiasta päätöksen, että tämä lupaviranomainen nyt sitten siirretään Rovaniemelle ja sitä resursoidaan entistä enemmän, ja toivotaan, että päästään siihen, että lupaprosessit eivät vie kovin monia vuosia vaan vuodenkin puitteissa nyt on kohtuullista, että asiat voidaan hoitaa.

Näillä kommenteilla vielä kertaalleen kiitos.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä erään asian tuon esille. Kaivos- ja kaivannaisteollisuus tarvitsevat kuljetusreittejä. Tässä yhteydessä haluan tuoda myös aiemmin tällä vaalikaudella esille nostamiani ajatuksia siitä, että Itä-Suomesta, Koillis-Suomesta voitaisiin rautatieyhteyksiä myöten tulla Keski-Suomen rataa pitkin ensiksi Iisalmen suunnasta Haapajärven, Äänekosken, Saarijärven kautta Jyväskylään ja täältä edelleen länsirannikolle Haapamäeltä Parkano—Pori-rataa pitkin jäättömiin satamiin, joissa on satamakapasiteettia runsaasti vapaana. Niin Porissa kuin Raumallakin laivat lähtevät puolityhjinä. Tilaa olisi, satamissa olisi syväystä, ja näin ollen näkisin, että tämä kilpailukykyinen reitti tulisi ottaa käyttöön. Aikanaan, kun Outokummun malmeja jatkojalostettiin Harjavallassa, niin juuri silloin poikkirata oli hyvin tärkeä käyttörata.