Marja-Liisa Tykkyläinen /sd:

Arvoisa puhemies! Valtiovarain sivistys- ja tiedejaosto joutui aika vaikeaan tilanteeseen, koska me saimme aivan viime vaiheessa, kun kuulimme asiantuntijoita, hallituksen korjausesityksen Veikkauksen tuoton alentamisesta. Me jouduimme tekemään monenlaisia vääntöjä, että saimme sitten tämän asian ratkaistua. Sivistysvaliokunnan kanssa yhteistyössä hylättiin lakeja. Tästä saatiin korjattua ne ikävät leikkaukset, joten saatiin tasapainotettua tältä osin opetusministeriön budjetti, mikä tarkoittaa sitä, että kaikkien muiden kohdalla onnistuttiin, mutta tieteen kohdalla saatiin budjetti tasapainotettua, mutta lisäyksiä ei.

Arvoisa puhemies! Opetusministeriön hallinnonalan talousarvio on valtiovarainvaliokunnan tekemien muutosten jälkeen 5,88 miljardia euroa. Valiokunta teki pääluokkaan vähän yli 20 miljoonan euron muutokset. Kulttuuribudjettiin tehtiin yhteensä 14 miljoonan lisäykset. Ensinnäkin taiteen veikkausvoittovaramomentille palautettiin hallituksen täydentävässä talousarviossa leikkaamat 5 670 000 euroa ja lisättiin 904 000 euroa, josta käytettäväksi 350 000 euroa elokuvataiteen edistämiseen. Tämä on hyvä sen johdosta, että Suomi on saanut paljon elokuvataiteen alueelta mainetta Kaurismäen johdosta. Mielestäni on hyvä, että valtiovaltakin huomioi elokuvataidetta.

Lisäksi olemme tukeneet teatteriryhmiä, arkkitehtuuripoliittisen ohjelman seurantaan on lisätty rahaa 30 000 euroa ja 100 000 lisättiin tanssitaiteen edistämiseen. 270 000 euroa lisättiin lastenkulttuurikeskuksille, jotka ovat saaneet aloittaa toimintansa, ja on mielestämme erittäin hyvä asia, että lastenkulttuuri saa sille kuuluvan aseman. Tämä tarkoittaa, että tämä koskee nimenomaan lastenkulttuuria. Valtakunnallisille kulttuuritapahtumille ollaan myöntämässä 24 000 euroa ja muun taiteen edistämiseen, eli opetusministeriökin saa nyt sitten itse päättää muutamista rahoituksista.

Samoin palautettiin liikunnan määrärahoista leikatut 3,43 miljoonan euron osa ja nuorison määrärahoista leikatut 39 000 euroa. Äsken jo mainitsin, että tieteen puolella leikattiin siis 3 121 000 euroa ja nämä me saimme korjattua. Liikunnan määrärahoja lisättiin vielä 739 000 euroa, josta käytettäväksi 319 000 lisäyksenä liikuntapaikkojen rakentamiseen ja 400 000 euroa lisäyksenä lasten ja nuorten liikuntaohjelmaan, ja toivoisin, että tästä rahasta voitaisiin osa ohjata liikuntaohjelmien kautta järjestöjen tukemiseen. Tämä ei ollut kyllä valiokunnan mietinnössä, mutta opetusministeriöhän jakaa sitten tätä rahaa. Lisäksi lisäsimme 20 000 euroa liikunnan koulutuskeskuksille.

Nuorisomäärärahoja lisättiin vielä 410 000 euroa, josta käytettäväksi 215 000 euroa lisäyksenä koululaisten iltapäivätoimintaan ja 195 000 euroa lisäyksenä nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn.

Muita merkittäviä lisäyksiä oli muun muassa 4 miljoonaa euroa ammatilliseen lisäkoulutukseen. Kun vielä tehtiin sisäinen siirto näissä rahoissa, voitiin aikuiskoulutuskeskusten ja valtakunnallisten erikoisoppilaitosten niin sanottu toiminta-avustus säilyttää tämän vuoden tasolla, mikä minun mielestäni on merkittävä voitto.

Yliopistokoulutuksen osalta valiokunta toteaa muun muassa, että koulutus tarjoaa hyvän pohjan osaavan ja kehittyvän inhimillisen peruspääoman tuottamiselle ja levittämiselle. Tutkimus- ja kehittämistyön hyödyntämisen kautta osaamispääoman vaikutukset alueella vahvistuvat, ja vahvistuvat merkittävästi. Alueiden kansainvälisen kilpailukyvyn turvaamiseksi ja vahvistamiseksi korkeakouluista tulee muodostaa riittävän vahvoja koulutuksen sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan yksiköitä, ja korkeakoulujen tulee yhdessä alueen muiden toimijoiden kanssa muodostaa tarkoituksenmukaisia yhteistyöverkostoja. Yksittäisten seutukuntien tarpeista voidaan huolehtia muun muassa aikuiskoulutusta kehittämällä ja kohdentamalla tutkimus- ja kehitystyötä näiden alueiden tarpeisiin erilaisilla toimintamuodoilla. Valiokunnan mielestä eri alueiden koulutustarpeet ja muu alueellinen kehittäminen tulee ottaa huomioon eri yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa järjestettäviä koulutusaloja suunniteltaessa.

Yksityiskohtaisemmin valiokunta on ottanut kantaa Porin yliopistokoulutukseen ja Turun yliopiston diplomi-insinöörikoulutukseen. Haluan tässä nyt tuoda esille sen, että tässä on tullut ristiriitoja, kun ei ole ollut tietoa, miten jaosto on käsitellyt näitä asioita ja kuunnellut asiantuntijoita. Haluan todeta tässä, että alueellinen kehittäminen koskettaa myöskin Lahtea, Kajaania ja Mikkeliä. Nämähän on opetusministeriön kirjeellä todettu. Haluan todeta, että tässä on tuotu tämä Pori, joka on jäänyt jälkeen, ja nyt sopimukset Porin kanssa on otettu huomioon. Tämän johdosta Porin lausuma on tässä otettu esille. Näin haluan tämän asian selvittää tässä yhteydessä.

Sitten on myöskin käyty laaja keskustelu tästä Turun yliopiston todistustenanto-oikeudesta. Eli se tuli vain tämän lausunnon yhteydessä, ei mitään sellaista, että Turkuun siirtyy diplomi-insinöörikoulutus. Sitä ei ole valiokunta tarkoittanut eikä valtiovarain sivistys- ja tiedejaosto. Jotta ei tule mitään väärää käsitystä näistä, haluan nämä korjata.

Valiokunta on lisännyt 100 000 euroa lääkärikoulutuksen menoihin. Eli nämä tarkoittavat niitä lääkärikoulutuspaikkoja, jotka aloitettiin Turussa, Tampereella, Oulussa ja Kuopiossa. Sieltä puuttui rahaa. Nämä eivät tarkoita niin sanottuja sairaanhoitajien muuntokoulutukseen liittyviä rahoituksia. Tästä ei otettu lausumaa, koska me olimme eri mieltä hallituspuolueiden jäsenien kesken. Näin ollen menimme tässä kohdassa kirjan mukaan ministerin toivomuksen mukaisesti, koska nämä rahoitukset tulevat ulkopuolisilta rahoittajilta.

Sairaalaopetuksen osalta valiokunta ehdottaa lausumaa, jossa eduskunta kiirehtii hallituksen toimenpiteitä sairaalakoulujen toimintaedellytysten kohdalla. Tämmöinen työryhmä tullaan asettamaan vuoden 2004 alussa.

Sitten kaikkein kipein kohta, joka on tänään paljon saanut aikaan täällä hämminkiä. Olen valtiovarain sivistys- ja tiedejaoston puheenjohtajana vähän murheellinen, mutta toivon, että osaan tämän asian selittää.

Valiokunta ehdottaa lausumaa kansalaisopistojen rahoituksesta. Sen mukaan eduskunta edellyttää hallituksen antavan kansalaisopistojen valtionosuusjärjestelmän uudistamista koskevat muutosehdotukset eduskunnalle niin, että lainmuutokset voidaan saattaa voimaan 1.1.2004.

Nyt haluan tuoda tämän eduskunnan pöytäkirjoihin: Me emme siis tarkoita tällä lausumalla sitä, että ministeri toisi sen lakiesityksen, joka on olemassa asutusrakenneryhmityksen uudistamisesta ja joka tarkoittaa yksikköhintojen muutoksia. Sehän tarkoittaisi sitä, jos tämä lakiesitys tuotaisiin eduskuntaan, että tässä menettäisivät Helsinki, Vantaa, Espoo, Turku, Tampere, Oulu, Lahti, Mikkeli, Jyväskylä ja Vaasa. Tätä ei valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaosto ole tarkoittanut tällä lausumalla, vaan nimenomaan hallituspuolueiden vastaavat kävivät neuvotteluja siitä, ja me tarkoitimme sitä, että tänne tuodaan tasapuolinen esitys koskien kansalaisopistoja ja niitten rahoituksia. Tämä tarkoittaa sitä, että seuraavaan hallitusohjelmaan tuodaan tämä esitys. Siis ei tarkoiteta sitä, että annetaan lakiesitys, joka on valmisteltu tällä hetkellä näiden laskelmien perusteella, yksikköhintojen perusteella. Toivon, että tämä nyt selkeytyi tässä minun puheenvuorossani myöskin niille, jotka ovat epäilleet tätä asiaa.

Sitten valiokunta on lisännyt 500 000 euroa opintotukeen. Pitkien opintojen opintotukiaikaa voidaan pidentää 55 kuukaudesta 60 kuukauteen. Vielä mainitsen sen, että valiokunta on lisännyt vapaan sivistystyön määrärahoja yhteensä 529 000 euroa. Tässä saivat kansalaisopistot ja opintokeskukset 400 000 euroa ja kesäyliopistot 129 000 euroa. Kävin tässä läpi vain muutamia valiokunnan muutoksia.

Arvoisa puhemies! On pakko todeta, että sinä aikana, kun olen ollut valtiovarain sivistys- ja tiedejaoston puheenjohtajana, nyt tulee kahdeksas vuosi, tämä on ollut vaikein vääntö, mikä näiden vuosien aikana on ollut. Olen pahoillani siitä, että en ole pystynyt onnistumaan kaikissa asioissa ottaen huomioon valtion taloudellisen tilanteen, mutta me olemme parhaamme yrittäneet valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaostossa niin hallituspuolueiden jäsenet kuin myöskin opposition jäsenet yhteistyössä.

Tässä yhteydessä, arvoisa puhemies, haluan kiittää meidän molempia ministereitämme siitä arvokkaasta työpanoksesta, minkä he ovat antaneet meidän jaostollemme, ja lisäksi valtiovarain sivistys- ja tiedejaoston jäseniä sekä valtiovarainvaliokuntaa.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! "Ei ole tärkeää tulla merkkihenkilöksi, mutta on tärkeää tulla oman elämänsä arvoiseksi, opiskella, mietiskellä, löytää oma paikkansa elämässä, kuunnella avoimin sydämin tähtiä ja lintuja, lapsia ja vanhuksia, elää rehellisesti, rohkeasti ja lempeästi." Näin ajatteli William Ellery Channing, ja tähän mielipiteeseen voi yhtyä mitä lämpimimmin. Mutta jotta tämä olisi mahdollista, lapset ja nuoret, miksei myös aikuiset, tarvitsevat ohjaajaa ja opastajaa, jopa opettajaa, löytääkseen oman elämänsä taipaleen alkuun.

Tällä hetkellä meillä on kouluympäristössä niin kosteus- kuin homeongelmia, puutteellisia ilmanvaihtoja ja sähköistyksiä, noin 30 000 lasta, jotka kärsivät jatkuvasta kiusaamisesta, 150 000 lapsella on oppimisvaikeuksia, jotka haittaavat koulusta selviämistä, 50 000—100 000 lapsella on hoitoa vaativia mielenterveyttä koskevia ongelmia jne. Eipä kuulosta hyvältä ja ansiokkaalta meiltä vastuullisilta aikuisilta.

Keskusta esittääkin vaihtoehtolinjauksessaan indeksitarkistusten toteuttamiseen 35 miljoonaa euroa lisäystä yleissivistävään koulutukseen.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta on todennut, että ammatillinen opettajankoulutus on yksi ammattikorkeakoulusektorin vaikeimmista ongelmista tällä hetkellä. Aloituspaikkoja tarvittaisiin lisää. Keskusta on esittänyt lisäystä aikuiskoulutuksen turvaamiseen ammattikorkeakoulujen täydennyskoulutuksessa. Tätä kannatan erityisesti, koska tulen Etelä-Savosta. Olisi myös tärkeää, että aikuisten oppisopimuskoulutuksen esteet purettaisiin, jotta avoimena oleville työpaikoille löytyisi osaajia.

Valiokunta kiinnitti mietinnössä huomiota myös apurahalla työskentelevien tutkijoiden hankalaan asemaan niin sosiaaliturvan kuin pätkätyönkin aiheuttamien ongelmien vuoksi. Hyvä, että valiokunta on havainnut myös ammatillisen koulutuksen arvostuksen noston tarpeen. Sen tärkeys on havaittu jo tietyillä aloilla, kuten metallisektorilla, mutta ollaan vasta havaitsemassa monilla muilla aloilla. Toivon, että ammatillista koulutusta edelleen kehitetään vastaamaan yrityselämän tarpeisiin muuttuvassa maailmassa, ja jotta tähän pystyttäisiin, on opettajien täydennyskoulutukseen ja yrityselämään tutustumiseen kyettävä panostamaan.

On oltava kiitollinen siitä, että oppilaitosten perustamiskustannuksiin tulee muutama miljoona lisää rahaa budjettikirjaan verrattuna, vaikka samaan hengenvetoon onkin sanottava, että vain noin neljännes kuntien ja muiden koulutuksen järjestäjien hakemuksista on päässyt opetusministeriön perustamishankkeiden rahoitussuunnitelmaan vuosille 2003—2006. Huomautan myös siitä, että seuraintalojen korjausavustukset eivät pysty kattamaan kuin murto-osan tarpeesta. Nämä talothan toimivat usein erilaisina harrastus- ja kokoontumispaikkoina kylillä kyläkoulujen lakattua olemasta yhteinen paikka kyläläisille. Teatteriryhmät ja tanssitaide saivat hieman lisäystä alkuperäiseen esitykseen verrattuna, joka on positiivista, ja on osoitus myös noiden tahojen lobbauskyvystä ja halusta vaikuttaa omaan asiaansa.

Arvoisa rouva puhemies! Koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa ollaan nyt viemässä entistä järjestelmällisemmin eteenpäin monissa kunnissa. Kehittämistä kuitenkin riittää. Uskon, että ainoa oikea toimintatapa tässä on sen yhteistyön vahvistaminen, mitä tänä päivänä jo tehdään, kunnat, seurakunnat, kolmas sektori ja kodit ajatuksiaan ja voimavarojaan lasten turvallisuuteen panostaen. Saman ikäisten lasten seura ei korvaa aikuisen läsnäoloa. Aikuisen puuttuminen on omiaan lisäämään turvattomuuden tuntua ja muun muassa tätä seuraavaa päihteiden käyttöä ja masentuneisuutta. Perhe on lapsen ja nuoren tärkein tuki ja turva. Siksi tulisikin toki ensisijaisesti keskittyä hoitamaan lasten ja nuorten ongelmia perheiden tukemisen kautta. Myös kodin ulkopuolella kuitenkin turvaverkkoja ja luotettavia aikuisia tarvitaan, ja tällaisen väylän luomiseen sopii muun muassa koulu hyvin.

Kuntien tulisi kehittää nuorisoon liittyvää toimintaansa siihen suuntaan, että jokaisella keskenään hyvinkin erilaisella nuorella olisi periaatteessa mahdollisuus löytää itselleen jotain mielekästä toimintaa koulun lisäksi. Keskusta esittää lisärahaa nuorten työpajatoiminnan vakiinnuttamiseksi; tämäkin on ennalta ehkäisevää ja syrjäytymistä estävää työtä. Liikuntaan kannustamista pitää tehdä monilla tahoilla, ja sitä eivät yksin eduskunnan myöntämät rahat pysty hoitamaan, vaan tähänkin toimintaan tarvitaan paljon vapaaehtoisia aikuisia kodin antaman esimerkin lisäksi. Siitä työstä haluankin tässä esittää kaikille vapaaehtoistoimijoille isot kiitokset.

Viipurin kulttuuri-, tiedotus- ja kansalaistoiminnan keskus on saanut tänä vuonna toisen kerran avustuksen toimintansa tukemiseen. Kiitos siitä kaikille asianosaisille. Meitä karjalaisjuurisia kansanedustajia, jotka ovat kiinnostuneet myös lähialueista, on ilmeisesti täällä aika paljon.

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä, että ratkaisu opintotuen pidentämiseen tiettyjen tutkintojen osalta saatiin aikaiseksi, vaikka uudistuksia onkin ilmeisesti tulossa vuosikymmenen vaihteessa tutkintorakenteeseen. Tämä ei tietysti riitä opiskelijoiden aseman parantamiseksi. Myös opinto-ohjausta ja sen sisältöä on kehitettävä, jos halutaan, että opiskelijat osuisivat ensimmäisellä kerralla toiveammattiinsa ja vielä valmistuisivatkin siitä opinahjosta kohtuullisin ajoin. Ympärivuotinen asumistuki on otettava ihan oikeasti harkittavaksi ja maksuttoman koulutuksen ideasta ei tule luopua Suomessa. Varsinkin peruskoulussamme on luokkakokoja jatkuvasti seurattava ja löydettävä ne kipurajat, joiden yli ei tule missään olosuhteissa taloudellisenkaan pakon edessä mennä. Erityisopetuksen mahdollisuudet vastata kasvaneeseen kysyntään on turvattava kaikkialla maassamme.

Lopuksi, luonnonvara-alan koulutus on pidettävä käytännönläheisenä toisesta asteesta korkeakouluihin saakka. Oppilaitosten koulutilojen merkitys on taitojen ja tietojen yhdistämisessä kullan arvoista. Osaava yrittäjä- ja työntekijäkunta ovat maaseutuelinkeinon menestystekijät tulevaisuudessakin. Lomittajapulaan on myös haettava aktiivisesti ratkaisuja. Luonnonvara-alan opiskelijoiden lomitustyö on mitä parhainta koulutuksen ja työelämän yhteistyötä, ja se tuleekin katsoa alaan perehtymiseksi.

Leena-Kaisa Harkimo /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Haluaisin ensiksi kiinnittää huomiota siihen tapaan, jolla opetusministeriö kohdentaa määrärahoja. Kyse on koulutuksen perustamishankkeiden rahoitusmuodosta. Näihin koulujen rakentamishankkeisiin on mahdollista saada valtionosuutta, jolloin rahoitusmuoto on ministeriön rahoitussuunnitelman mukaan joko toteutusaikainen tai jälkirahoitteinen. Vuoden 2003 talousarvioesityksessä jälkirahoitus on ministeriön ohjeiden mukaan pääasiallinen maksutapa. Suunnitelmassa esitetään jälkirahoitusta myös sellaisille hankkeille, joille kunta ei ole jälkirahoitusta esittänyt. Ministeriön ohjeessa korostetaan, että mikäli kunta ei tällöin hakemuksessaan hyväksy jälkirahoitteista rahoitusmuotoa, valtionosuutta ei hankkeelle yleensä voida myöntää.

Maksutapana jälkirahoitus on käytännössä ongelmallisempi ja kalliimpi kunnille. Vuoden 2003 osalta kaikki Etelä-Suomen hankkeet ovat jälkirahoitteisia, kun taas muualla maassa huomattava osa hankkeista on toteutusaikaisia, joissain lääneissä jopa 60 prosenttia. Ministeriön mukaan rahoitussuunnitelman valmistelussa on pyritty alueelliseen tasapuolisuuteen. Eri rahoitusmuotoja tarkasteltaessa alueellinen tasa-arvo ei siis kuitenkaan näytä toteutuvan. Tupoon liittyen valtionosuuksia on esitetty lisättäväksi 5 miljoonalla eurolla. Lisämäärärahojen myötä tähän ongelmaan tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Etelä-Suomessa on monia kasvukuntien hankkeita, joihin kaivattaisiin kipeästi toteutusaikaista valtionosuutta. Näiden muuttovoittoisten kuntien väkimäärästä suuri osa on nimenomaan lapsiperheitä, eli koululaisten osuus väestöstä on suhteellisesti suurempi kuin monissa muissa kunnissa. Esimerkkinä Sipoossa pelkästään kouluikäisten lasten osuus väestöstä on tällä hetkellä 17 prosenttia. Käsitykseni mukaan ministeriössä ei ole kiinnitetty huomiota tällaiseen tarveharkintaan.

Olisi syytä myös tehdä jonkinlaista priorisointia eri koulutusmuotojen tarpeita arvioitaessa. Monien kuntien investointitarpeet suuntautuvat nimenomaan perusopetuksen hankkeisiin, joiden mielestäni tulisi olla etusijalla tässä valtionosuusjärjestelmässä.

Toiseksi veikkausvoittovaroista: Veikkauksen tuoton kasvu on taittunut, ja se täytyy ottaa huomioon tulevaisuudessa paremmin. Eduskunta on palauttamassa ja lisäämässä tieteelle, taiteelle, liikunnalle, nuorisotoimelle kuuluvat talousarvioehdotuksessa vähennetyt määrärahat. Tätä pidän luonnollisesti erittäin hyvänä asiana. Erityisesti kohdentaminen lähiliikuntapaikkarakentamiseen on mielestäni erittäin tärkeää. Edelleen korostan, että veikkausvoittovarat tulee palauttaa alkuperäisiin tarkoituksiinsa, kuten eduskunta on päättänyt. Kirjastoja on tuettava yleisistä budjettivaroista, ei veikkausvoittovaroista. Viime vuosina toteutettu järjestely muistuttaa enemmänkin pysyväis- kuin poikkeusjärjestelyä, ja se on haukannut yhteenlaskettuna kohtuuttoman osan Veikkauksen varoista. Myös arpajaislain mukaan tuotot pitää asteittain vuosina 2003—2011 palauttaa perinteisiin kohteisiin.

Arvoisa rouva puhemies! Koululaisille tarjottavan iltapäivätoiminnan tarjonta ja rahoitus on paikkakunnasta riippuen edelleen varsin kirjavaa. Toimintaa järjestävät kunnat, seurakunnat, erilaiset yhdistykset. Tällä hetkellä vain noin 30 prosenttia ensimmäisen ja toisen luokan oppilaista on toiminnan piirissä. Iltapäiväkerho tarjoaa mahdollisuuden ohjattuun toimintaan, kuten liikuntaan turvallisessa ympäristössä aikuisen ohjauksen valvonnassa. Iltapäivät ovat otollista aikaa järjestää lapsille harrastuksia ja virikkeitä, yhdessäoloa yksinäisten iltapäivien sijaan. Varsinkin liikunnallisten harrastusmahdollisuuksien lisääminen on keskeistä lasten fyysisen jaksamisen kannalta. Eduskunta onkin kiinnittänyt huomiota koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan kehittämiseen. Erityisesti kannatan Mukava-hankkeen valtionavustuksen lisäystä. Hankkeessa tulisi nyt edetä maltillisesti ja siitä kerättävät kokemukset arvioida ennakkoluulottomasti.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Viiteen asiaan hyvinkin lyhykäisesti.

Ensimmäisenä on syytä jatkaa tätä kiinteistökeskustelua, joka täällä on nyt jo vienyt muutaman tunnin aikaa. Tämän vaalikauden aikana, tämän hallituksen istuessa, tämä asia on ollut myöskin yliopistokiinteistöjen osalta täällä esillä. Eräässä niistä keskustelutilaisuuksista opetusministeri ilmoitti sanatarkasti: "No, vaikkapa sitten yliopistokiinteistöt". Minä kysyn, missä on tämä yliopistokiinteistöt-yhteisö. Minä uskon, että se on Senaatti-kiinteistöt-nimellä edelleenkin, eli tätä ongelmaa ei ole poistettu, sen kielteiset vaikutukset vaan ovat korostuneet viime aikoina. Kun yliopistolla on hommissa ja näitä asioita joutuu hoitamaan muun ohella, nämä ovat lähes jatkuvasti esillä, viimeksi tänä päivänä. Toivon vaan, että ministeri jossakin vaiheessa pöytäkirjaan kertoo, missä vaiheessa tämä yliopistokiinteistöt-hanke on. Sillä olisi nyt vähän kiire, koska tämän hallituksen kausi taitaa kohtapuolin päättyä.

Sitten, arvoisa puhemies, toiseksi täytyy onnitella siitä, että kulttuurirahataistelu päättyi sillä tavalla kuin päättyi tämän budjetin osalta. Minä vain pahoin pelkään sitä, että ei tämä tähän lopu. Tämä asia käsitellään vielä uudestaan vuodesta 2004 eteenpäin ja tätä maalis—huhtikuussa hallitusneuvotteluissa syvällisesti käsitellään ja varmastikin silloin yritetään löytää seuraavaa vaalikautta varten jonkinlainen ratkaisu tässä asiassa, mutta hyvä, että nyt tässä vaiheessa tämä asia on hoitaantunut jonkinlaiseen malliin.

Sitten tästä painopisteajattelusta opetusministeriön pääluokan kohdalla. Voidaan rehellisesti todeta, että johtuen erityisesti opetusministerin henkilökohtaisista mieltymyksistä tämä on ollut varsinainen ammattikorkeakoulujen kehittämisen jakso. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, tämä todeten, että seuraavan kauden tulee olla yliopistojen erikoisesti perusopetuksen kehittämisen kausi. Minä pahoin pelkään, että jos nykymeno saa jatkua ja sitä halutaan jatkaa, se johtaa nimenomaan yliopistojen perusopetuksen heikkenemiseen. Sillä tavalla myöskin pohja heikkenee korkean tieteellisen sivistyksen edistämiseltä. Sillä on aivan drastiset vaikutukset ylipäätään sivistyselämään ja tieteelliseen elämään ja elinkeinoelämään jnp. Suomessa.

Ammattikorkeakouluinstituution sisällä olevat toiminnot ovat arvokkaita ja tärkeitä, ei siinä mitään, mutta nyt vain painopisteen pitää tulla tuolle puolelle, ja se on täysin välttämätöntä. Minä uskon, että näihin asioihin tullaan kiinnittämään huomiota kevään pippaloissa, joissa mietitään näitä tulevaisuuden asioita.

Minulla ei ole teatterilaitosta vastaan yhtään mitään. Nautin oikein syvästi hyvistä teatteriesityksistä, ja alueteattereille näköjään ollaan antamassa lisää varoja. Jos niitä on, niin hyvä on, mutta olen sitä mieltä, että orkestereille tarvitaan kanssa. Jos ajatellaan, mikä on se kulttuuri-instituutio, joka elokuvatuotannon ohella on tällä hetkellä todellisessa maailmanlaajuisessa buumissa, se on suomalainen orkesteriesitystoiminta. Se koskee sekä levytuotantoa että esiintymisiä tärkeimmillä esiintymisfoorumeilla ympäri maailman meikäläisten orkestereitten toimesta että myöskin kapellimestarituotantoa, joka on tällä hetkellä huippuluokkaa, puhumattakaan siitä, että me olemme tällä hetkellä itse asiassa maapallolla ainut valtio, joka tuottaa korkeatasoisia sinfonioita ja korkeatasoisia oopperoita. Oopperatuotanto on muuten lähestulkoon lopahtanut laajalla alueella maapallolla, elikkä tässä suhteessa tätä mahdollisuutta täytyy tukea ja antaa sille vähän sysäyksiäkin mukaan. Se on kovaa valuuttaa tällä hetkellä maailmalla.

Sitten totean palaten tuohon, mitä aikaisemmin olen jo sisäministeriön asioitten kohdalla todennut, että meille on erittäin tärkeätä tulevaisuudessa ratkaista se, että perusopetuksen kohdalla, peruskoulun kohdalla, tarjonta on yhtäläistä kaikissa maan osissa. Minä en usko mihinkään muuhun malliin vähän pitemmässä juoksussa kuin siihen, että siirrytään tilaaja—tuottaja-malliin, jossa valtio on tilaaja. Se on ainut malli, jolla eduskunnan määrätessä, mitkä ovat normit, voidaan tasapuolisuus ympäri valtakuntaa todentaa.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Valiokunta on aiheellisesti huolissaan ammatillisen koulutuksen arvostuksesta, ja osaavasta työvoimastahan on todella hyvin pian pulaa. Nuorten kohdalla tulee korostumaan yhä enemmän ammatinvalinnanohjaus, toisaalta ammatillisen aikuiskoulutuksen tärkeys myös tulee korostumaan muun muassa siksi, että työmarkkinoilta poistuva ikäluokka on jo vuonna 2005 työmarkkinoille tulevaa ikäluokkaa suurempi. Myös aikuisväestöllä on oltava mahdollisuudet uudelleenkoulutukseen alueiden tasapainoisen kehityksen periaatteella.

Aikuisten osaamistason korottamiseen eli Nosto-ohjelmaan käytettävissä oleva rahamäärä ensi vuonna on varsin pieni, jos sitä verrataan parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän esitykseen, ja se on noin kolmasosa siitä rahamäärästä, mitä opetusministeriö esitti, hiukan enemmän. Pääasia kuitenkin on, että tässä päästään liikkeelle.

Ammatillisten aikuiskoulutuskeskusten ja valtakunnallisten erityisoppilaitosten niin sanottu toiminta-avustus säilytetään vielä ensi vuonna nykytasolla. Hyvä näin. Hallitus esitti toiminta-avustuksen leikkaamista ammatillisen aikuiskoulutuksen järjestämiseen yhdellä kolmasosalla. Opetusministeriö oli aivan oikein toiminta-avustuksen nykytasolla säilyttämisen kannalla. Päätös sen säilyttämisestä nykytasolla myös ensi vuonna periaatteessa tehtiin jo silloin, kun eduskunta hyväksyi sivistysvaliokunnan mietinnön koskien opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain muuttamista. Myös hallintovaliokunta puuttui tähän samaan asiaan omassa lausunnossaan. Nyt sitten valtiovarainvaliokunta on esittänyt tähän tarvittavat määrärahat.

Jos toiminta-avustusta olisi leikattu esitetyllä tavalla, ainakin omassa maakunnassani Pohjois-Karjalassa alueellinen koulutustarjonta olisi supistunut ja aikuisten mahdollisuus ammattitaitonsa ylläpitämiseen ja täydentämiseen olisi vähentynyt olennaisesti. Toiminta-avustuksen leikkausta vastaavan tulovaikutuksen saaminen olisi edellyttänyt siihen nähden noin kymmenkertaista liikevaihdon lisäämistä, joka ei ole realistista nykyisessä kireässä kilpailutilanteessa. Samalla ainakin niin sanottujen kalliiden koulutusalojen kone- ja laitekannan hankinnat olisivat vaikeutuneet olennaisesti, ja se olisi taas vaikeuttanut kyseessä olevaa koulutusta tarvitsevaa alueen elinkeinoelämää. Myös lomautukset ja irtisanomiset olisivat olleet edessä. Näin meille viestitettiin.

Yrityksillä, yhteisöillä sekä julkishallinnolla ei ole useinkaan mahdollisuutta kouluttaa henkilökuntaa, koska ryhmäkoot näillä alueilla jäisivät pieniksi, ja sama olisi tietysti myös, kun ajatellaan näitä pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Ei sieltä isoja ryhmiä tähän koulutukseen tulisi. Tällöin kustannukset henkilöä kohti ovat liian suuret. Etelä-Suomessa ja totta kai suuremmilla paikkakunnilla tilanne on aivan toinen. Paikkakunnan koulutuspalveluilla ja koulutetulla työvoimalla on paikkakunnalla olevien yritysten lisäksi myös erittäin suuri merkitys uusien tai sinne siirtyvien yritysten sijoittumisen kannalta. Toiminta-avustuksen leikkaaminen olisi ollut myös parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän linjausten ja Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman vastainen. Onneksi nyt eduskunnan toimesta tosiaan tämä huono alkuperäinen esitys torjuttiin.

Arvoisa puhemies! Muutama sana homekouluista. Homekoulujen korjaukseen varattavasta määrärahasta on ollut jokavuotinen kädenvääntö. Budjettiriihessähän siihen ei aiemmin ole tullut senttiäkään ministeri Raskin vaatimuksesta huolimatta, ja käsittääkseni ministeri Niinistö ei ole tälle asialle lämmennyt ja rahat ovat tulleet vasta eduskunnan toimesta. Nyt sitten tapahtui toisin. Budjettiriihessä homekoulujen korjaukseen esitettiin 15:tä miljoonaa euroa ja tupopaketin yhteydessä tuli 5 miljoonaa lisää. Tästä on annettava kiitos ministeri Raskille ja hänen peräänantamattomuudelleen. Ensi vuodelle on siis rahaa käytössä 5 miljoonaa eroa enemmän tähän vuoteen verrattuna. Tarvetta, me jokainen tiedämme, olisi totta kai huomattavasti suurempaan rahamäärään. Varmasti odotimme, että eduskunta olisi kasvattanut tätä määrärahaa, mutta valitettavasti nyt ei näin käynyt.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Aloitan minäkin aikuiskoulutuksen ja vapaan sivistystyön kokonaisuudesta, kun se on ollut meille sosialidemokraateille todella tärkeä asia. Omassa arvojärjestyksessämme olemme sen aina pistäneet etusijalle monesta muusta tavoitteesta. Tietenkin on varsin ymmärrettävää, miksi. Kun laaja parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän selvitys aikuiskoulutuksen kokonaisuudesta ilmestyi, se varsin hyvin kuvasti tarpeen ja ne haasteet, mitä aikuiskoulutuksen saralla on tulevaisuudessa. Sen johdosta ja sitä ennenkin jo sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on vaatinut aikuiskoulutukseen lisää voimavaroja ja samoin myös sosialidemokraattinen opetusministeri on omassa valmistelutyössään aikuiskoulutusta halunnut esiin tuoda.

Nyt sitten tietenkin tilanne oli se, että tähän haluun nähden voimavarat tässä budjettiesityksessä olivat kokonaisuudessaan riittämättömät. Mielestäni on erittäin tärkeä ja hyvä asia todeta, että nämä voimavarat aikuiskoulutukseen ja vapaan sivistystyön puolelle valiokuntakäsittelyssä ovat nousseet. Meillä sivistysvaliokunta yhtenä kokonaisuutena puuttui juuri aikuiskoulutukseen ja vapaan sivistystyön kokonaisuuteen edellyttäen sinne lisää voimavaroja. Sitten valtiovarat ovat omien toimintamahdollisuuksien puitteissa näitä lisänneet, ja siitä todellakin paljon kiitoksia, koska mielestäni ne ovat erittäin tärkeitä rahoja.

Ed. Kähkönen edellä jo totesi, kuinka tärkeä näiden toiminta-avustusten lisäys on ammatillisille aikuiskoulutuskeskuksille. Vapaan sivistystyön osalta opintokeskukset, kansanopistot ja kesäyliopistot tulevat saamaan lisää resursseja tämän eduskunnan päätöksen myötä, mikä on erittäin tärkeä asia. Samoin Nosto-ohjelmaan, vaikka se tällä hetkellä on perin vaatimatonta luokkaa, tuli tupossa esitettyyn nähden vielä 2 miljoonaa euroa. Siitä huolimatta on tietenkin hyvin tärkeää, että tämä nyt saa sen alkunsa tässä vaiheessa. Toki varmasti toiveet olisivat olleet isommistakin summista ja sitten se, mitä jatkossa tapahtuu, on myös merkittävää, että näitä panostuksia saadaan lisää.

Tämä kaikkihan lähtee toisaalta työelämän tarpeista, toisaalta taas siitä ajatuksesta, että ammatillinen aikuiskoulutus ja vapaa sivistystyö omalta osaltaan edistävät yhteiskunnan tasa-arvoa, ehkäisevät syrjäytymistä ja edistävät myös demokratiaa ja kansalaisyhteiskuntaa. Työelämän tarpeet ovat kiistattomat. Jo tulevina vuosina työmarkkinoilta poistuu enemmän väkeä kuin sinne on tulossa. On arvioitu, että seuraavan 15 vuoden aikana liki miljoona suomalaista siirtyy työmarkkinoilta eläkkeelle, joten on tietenkin erinomaisen tärkeätä, että meillä on sitten ammattitaitoista, osaavaa työvoimaa työmarkkinoilla käytettävissä.

Äsken viittasin, ettei pelkästään työelämän tarve, vaan myös tällaiset perusarvot kuin tasa-arvo ja demokratia edellyttävät aikuiskoulutusta ja vapaata sivistystyötä. Parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän työssä näkyy hienoja linjauksia ja ajatuksia kansalaisyhteiskunnan vahvistamisesta ja syrjäytymisen ehkäisystä, jota esimerkiksi tehtäisiin vapaan sivistystyön toimijoiden kautta tekemällä tällaisia ikään kuin suuntaviivalinjauksia ja suuntaviivojen mukaista koulutusta, jossa esimerkiksi voisi olla kansalaisuuden opintoja ja muita opintokokonaisuuksia, mitä siellä sitten tällä hetkellä kehitellään. Pidän erittäin tärkeänä, puhemies, että tulevina vuosina myös vapaa sivistystyö saa merkittäviä lisämahdollisuuksia tähän työhön jatkossa.

Sitten toinen asia. Opintotukipäätös tietenkin on erittäin myönteinen, että valiokunta oli myös saanut tässä myönteistä tulosta aikaan, eli sen, että pitkät opinnot, 180 opintoviikkoa tai sitä laajemmat opinnot, saavat tutkintojen enimmäistukiajaksi 60 opintokuukautta. Tämähän oli myös opiskelijoiden oma toive, että tämä asia pystyttäisiin eduskunnassa hoitamaan. Tämä on mennyt läpi, ja mielestäni se on merkittävä ja tärkeä asia. Oikeastaan omalta osaltanikin tämä on ihan hienoa todeta, kun olin yksi niistä edustajista, joka teki talousarvioaloitteenkin tästä asiasta. Oli mukava lukea kerrankin, että yksi talousarvioaloite oli tullut hyväksytyksi, kun yleensä on aina saanut lukea hylättyjen listasta aloitteita, kun väkisinkin niitä enemmän hylätyksi matkan varrella tulee. Mutta se oli myönteinen asia.

Tietenkin sitten jatkossa, kun nyt jatkoonkin saa toiveita osoittaa, meillä sosialidemokraateilla esimerkiksi on ollut haluja opintotuen asumislisän ympärivuotistamiseen. Tässä olisi yksi merkittävä asia. Tietenkin se, mitä täällä ed. Komi totesi edellä, että missään vaiheessa koskaan ei pidä opetuksen muuttua maksulliseksi, on kyllä juuri semmoinen peruslinjaus, että sitä ei varmaan koskaan voi liikaa korostaa, että näin se nimenomaan on. Maksullisuutta, tutkintomaksua ja muita, ei pidä koskaan hyväksyä.

Sitten ihan viimeiseksi yksi yksityiskohta, jota toivon, että esimerkiksi täällä nyt joku voisi minulle pikkuisen selventää. Kun luin valiokunnan mietinnön, niin siinä oli oikeastaan yksi tai kaksi lausetta diplomi-insinöörin tutkintojen anto-oikeudesta. Siinä esitettiin, että valiokunnan mielestä Turun yliopistolle tulisi antaa oikeus diplomi-insinöörin tutkintojen myöntämiseen. Se minua pikkuisen hämmästytti, koska siinä ei kuitenkaan ollut oikeastaan perusteluja, miksi, siinä luki vain "saamansa selvityksen perusteella". Tietenkin kun itse ei ole valiokunnassa, herää kysymys, mikä se selvitys on ollut ja miksei tätä laajemmin perustella mietinnössä, mistä tällainen lause sinne on tullut.

Tietenkin se ajankohtainen asia, mikä tähän liittyy, on se, että selvitysmies Estola juuri teki oman tutkimuksensa, jossa hän totesi, että ei olisi järkevää tässä vaiheessa tutkinnonanto-oikeuksia laajentaa, koska resursseja ei ole järkevää hajauttaa. Siellä esitettiin nimenomaan tuolla Turun suunnassa Åbo Akademin, Turun yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun osalta tiiviimpää yhteistyötä tämän ongelman ratkaisemiseksi. Meillä on käynyt myös teekkareiden lähetystö. Muun muassa ed. Markkulan kanssa olemme heitä vastaanottaneet, ja siellä tämä asia oli myös puheena. Silloin esimerkiksi henkilökohtaisesti itse en tiennyt, että valtiovaroissa tätä käsitellään, koska meillä sivistysvaliokunnassa asiasta ei ollut puhuttu mitään.

Sen haluaisin sanoa jatkoa ajatellen, että koska tämä on substanssiasia, mielestäni kyllä sitten, jos näitä lauseita ruvetaan jatkossa miettimään täällä — nehän eivät nyt ole päätösponsikirjauksena, vaan ihan normaalina tekstinä — niin kyllä toivoisin laajempaakin keskustelua ja myös esimerkiksi sivistysvaliokunnan mahdollisuutta tähän keskusteluun osallistua. Mutta uskon, että tämän keskustelun aikana tähän asiaan varmaan palataan ja saan jonkinlaista vastausta tähän.

Leena Luhtanen /sd:

Herra puhemies! Valiokunnan mietinnössä todella pisti silmään yliopisto-opetusta ja tutkimusta käsittelevässä kappaleessa tämä kohta, mistä ed. Viitanenkin puhui juuri äsken: "Eduskunta on kuluvan vuoden talousarviota käsitellessään kiinnittänyt huomiota Turun yliopiston diplomi-insinöörikoulutukseen. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta katsoo, että Turun yliopistolle tulee antaa oikeus diplomi-insinööritutkintojen myöntämiseen."

Tämä lause antaisi tietysti aiheen hyvin laajaankin yliopistoja ja korkeakouluopetusta koskevaan keskusteluun siitä, millä tavalla meillä ylipäätänsä ja millä perusteilla aloitetaan eri paikkakunnilla eri yliopistoissa uusia koulutusohjelmia, millä tavalla meidän yliopisto-opetustamme laajennetaan. Mutta tämä kohta noin äkkipäätään herätti kysymyksen ensinnäkin siitä, mitkä ovat olleet nämä selvitykset, joiden perusteella tämä kannanotto on muotoutunut, ja onko kyse tutkintojen myöntämisestä, pelkän todistuksen antamisesta, vai onko kyse laajamittaisesta tohtorintutkintoon johtavasta diplomi-insinöörikoulutuksesta. Tämä ei todellakaan selviä tästä asiakirjasta, mutta ei hätää, me tiedämme, että opetusministeriö asetti kesäkuussa selvitysmiehen, Kari-Pekka Estolan, selvittämään laajamittaisesti tekniikan alan korkeakouluopetuksen kehitysnäkymiä, ja tämä raportti on valmistunut nyt juuri marraskuun loppupuolella.

En tiedä, käytettiinkö Estolaa tai näitä muita, niitä asiantuntijoita, joita Estola on käyttänyt raporttia kirjoittaessaan, valtiovarojen tai tiede- ja sivistysjaoston asiantuntijoina, se ei tästä ilmene, mutta hyvin mielenkiintoinen kysymys tässä yhteydessä onkin sitten se, mitä mieltä opetusministeriö on näistä jatkotoimista ylipäätään. Lähteekö Estolan raportti lausuntokierrokselle, minkälainen arvo tälle raportille annetaan? Minä luin mielenkiinnolla ja erittäin hyvällä mielellä Estolan raportin, koska Estola hyvin perusteellisesti ja perusteellisen harkinnan jälkeen toteaa, että rekrytointipohjan kasvun ehtyminen Suomessa ei puolla uusien opiskelupaikkojen ja tutkinnonantoyksiköiden perustamista.

Niin kuin ed. Viitanenkin totesi, erityisesti Turun kohdalla Estola suosittaa Åbo Akademin, Turun yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun yhteistyön syventämistä diplomi-insinöörien kouluttamisessa. Edelleenkin diplomi-insinöörin tutkinnon antaisi tulevaisuudessakin näin ollen Åbo Akademi, jolla siis nyt on jo tämä tutkinnonanto-oikeus ja myös alan koulutus. Tästä voisi todeta ihan ylipäätään sen, että mielestäni on hyvin mielenkiintoinen asia tämä rekrytointipohja, johon tulee todella kiinnittää huomiota.

Tässä voisi tietysti todeta, että vuonna 2000 Suomessa on kirjoittanut ylioppilaaksi noin 12 500 laajan matematiikan lukijaa, kun samana vuonna teknillisen alan aloituspaikkoja ammattikorkeakoulut mukaan lukien oli noin 14 000. Teknis-tieteellisen korkeakoulutuksen läpäisemiseksi ylipäätään edellytetään lukion matematiikan laajan oppimäärän hallitsemista. Voisi todeta, että kyllä tämä rekrytointipohja on semmoinen asia, että kun ylipäätään laajennetaan yliopisto-opetusta — ja tietysti aloissa on hyvin paljon erilaisuutta — niin tämä on otettava hyvin tarkasti huomioon. Sitten tietysti on hyvin tärkeä asia mielestäni selvittää joka ikisen yliopistokoulutuksen aloittamisen osalta se seikka, onko olemassa resurssit, onko olemassa voimavarat, onko ylipäätään tarkoitus, kun jokin koulutus aloitetaan tai avataan, varmistaa, että tällä koulutuksella voidaan jatkaa yliopistoissa tohtorintutkintoon saakka.

Sanoisin näin, että laadun takaaminen yliopistoissa, ja laadustahan nyt on kysymys, edellyttää välttämättä sitä, että opetus ja tutkimus ovat tiukasti nivoutuneet toisiinsa. Vain tällä tavalla taataan laatu. Tässä tekniikan alan koulutuksessa Turussa, mikä nyt siis kirvoitti kieleni, on se seikka tietysti huomioitava, että ylipäätään korkeakouluyksiköissä tulee olla riittävä koko, ja tämä tarkoittaa sitä, että kansainvälisessä kilpailussa emme todellakaan pärjää, jos emme omaa mille tahansa ja nimenomaan tämmöisen alan koulutukselle riittävää massaa, koska koko luo edellytykset ylipäätään koulutusyksikön houkuttelevuudelle ja tietysti korkeatasoisen tutkimuksen harjoittamiselle niin, että se on tehokasta ja myös kustannuksiltaan edullista.

Äsken kun mietin, miksi tähän tartuin ja miksi nimenomaan tämä kohta tässä mietinnössä herätti ajatuksia hyvin monelle taholle, niin rupesin oikeastaan ajattelemaan, että meillä on tällä hetkellä ehkä koko tässä korkeakoululaitoksessa tai, sanotaan näin, itse asiassa opetusministeriössä ja koko tässä koulutuksessa muutamia sellaisia ilmiöitä, jotka mahdollistavat tämän tyyppisen ajattelun, että jostain pullahtaa näitä ajatuksia yliopisto-opetuksen laajentamisesta ja yhtäkkiä ne ovatkin totista totta. Tässä äsken istuessani tuli mieleeni entisiin aikoihin verrattuna sellaisia muutostekijöitä, että meillä on tietysti nyt EU:n rakennerahoja käytettävissä. Tästä syystä yliopistot eivät ole tiukasti sidottuja opetusministeriön rahoitukseen aloittaessaan jotain koulutusta tai ainakin kuvitellessaan, että voisivat aloittaa uutta koulutusta. Toinen seikka, jonka uskon tavallaan ikään kuin villitsevän tätä asiaa, on se, että me olemme menneet tulosohjaukseen ja tästä on ehkä seurauksena se, että kun opetusministeriö käy näitä neuvotteluja erikseen joka ikisen yliopiston kanssa, niin tässä ikään kuin päätöksiä tehdään ja asioita ohjataan, jos näin sanon, pala palalta ja kokonaisuus ikään kuin hämärtyy. Minun käsitykseni on se, että yliopistolaitosta, yliopisto-opetusta, on ohjattava. Se on pidettävä kokonaisvaltaisesti käsissä. Meidän on tiedettävä se, mikä meidän yliopistolaitoksemme (Puhemies koputtaa) koko on ja millä tavalla sitä ohjataan. Näihin asioihin varmasti on jatkossa kiinnitettävä suurempaa huomiota.

Minä tässä yritin miettiä, miten suuri meidän yliopisto- ja ...

... korkeakoululaitoksemme tällä hetkellä on, ja se on todella suuri. Meillä on yliopistoja noin 26 paikkakunnalla, joilla annetaan (Puhemies koputtaa) siis yliopisto-opetusta, tutkintoon johtavia ammattikorkeakouluja on 82 paikkakunnalla, joten kyllä tämä on hyvin mittavaa toimintaa. Minä toivon, että näihin kiinnitettäisiin huomiota.

Liisa Hyssälä /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnä haluan todeta, kun ed. Kähkönen täällä kehui, että koulujen korjauksiin on todella nyt enemmän rahaa käytössä, että asia on päinvastoin. Koulujen korjauksiin on vähemmän rahaa käytössä kuin viime vuonna. Vuodesta 2001 tähän mennessä on nyt 10 miljoonaa euroa vähemmän käytössä.

Sitten, arvoisa puhemies, mitä tulee Turun yliopiston diplomi-insinöörikoulutukseen, josta ed. Luhtanen täällä kantoi huolta, niin on todettava, että tämä Turku oli jo viime vuonna mietinnössä mainittuna silloin, kun Vaasa sai tämän oikeuden, ja voi sanoa noin kuvaannollisesti, että Turku on tätä anonut jo ennen kuin koko Vaasan korkeakoulua oli olemassa, ja tätä on turha kadehtia.

Mitä nyt sitten Estolan yhden miehen subjektiiviseen työryhmään tulee, niin se on yksi näkemys. Tähän on kyllä jaosto perehtynyt sekä viime vuonna että tänä vuonna. Kun jaoston puheenjohtaja ei äsken saanut vastauspuheenvuoroa, niin voin todeta, että tällä on hyvin laaja tuki, myöskin pääministerin tuki, nimenomaan sillä lausumalla ja sanamuodolla, joka siellä mietinnössä on. Turun yliopisto toteuttaa tätä koulutusvastuutaan siten, että se pystyy mahdollisimman hyvin reagoimaan tähän alueelliseen ja kansalliseen koulutustarpeeseen ottaen huomioon sen alueen informaatioteknologian nopean laajentumisen Turun ja Salon seuduilla. Salo, Suomen Piilaakso, tarvitsee runsaasti nimenomaan teknistä osaamista, ja tämä koulutus on avainasemassa. Se, että sen voi Turun yliopisto rekrytoida, on aivan eri asia kuin se Åbo Akademin kautta on. Tässähän ei ole kysymys fiskaalisista muutoksista vaan nimenomaan nimikkeenantomuutoksesta. Turun yliopisto on määritellyt strategiassaan tämän informaatioteknologian koulutuksen yhdeksi neljästä ulkoisen vaikuttavuuden kannalta keskeisestä kehittämisalueesta, ja se koetaan hyvin tärkeäksi siellä maakunnassa ja semmoiseksi viestiksi nyt ministeriöstä ja hallitukselta, että myöskin sitä maakuntaa halutaan kehittää jollakin tavalla. Se on ollut monena vuonna anomassa ja saanut luun kouraan, joten nyt koetaan hyvin positiivisena tämä signaali ja viesti.

Arvoisa puhemies! Mietinnössä myöskin mainitaan hammaslääkärikoulutus, ja siitä olemme myöskin kuulleet asiantuntijoita. On todettava, että meillähän suomalaisen aikuisväestön ja erityisesti vanhusten suun kunto on huonompi kuin Länsi-Euroopassa, muista Pohjoismaista puhumattakaan. Tilanne huononee yhä, kun hampaattomuus vähenee, iäkkäät, sairastelevat tai dementit kansalaiset alkavat olla hampaallisia, ja kun suun hygienian ylläpito vaikeutuu, niin tulehdusvaara lisääntyy.

Suomessa elää sellainen väärinkäsitys, jonka mukaan sairaudet ovat itsestään väistymässä ja hammashoitokin olisi siten väistyvä alue. Tosiasiassa suun sairauksia hallitaan vain säännöllisellä hoidolla. Luunmurtuma paranee, mutta hampaan reikä ei kasva umpeen, elikkä hammashoidon tarve kasvaa, mutta hammaslääkärien määrä uhkaa vähetä Suomessa huomattavasti, kun vuodessa valmistuu nyt noin 40 ja eläkkeelle siirtyminen on varsin suurta. Meillä oli viime vuonna 53 virkaa, joihin ei ollut yhtään hakijaa. Oulun ja Helsingin yliopistoista valmistui enää noin puolet opiskelun aloittaneista. Myöskin erikoishammaslääkäritarve on huomattava.

Turun yliopiston hammaslääketieteen laitos on käynyt esittelemässä ja on laajasti kertonut valmiuksistaan paitsi jatkaa korkeatasoista jatko- ja täydennyskoulutusta, jota se jo suorittaa, myöskin aloittaa peruskoulutus. Siellä on pidetty tällaista valmiutta kaikki nämä vuodet yllä. Täytyy toivoa, että nyt tämän mietinnön sanamuodon jälkeen tämä asia perusteellisesti selvitetään ja saadaan myönteinen ratkaisu siltäkin suunnalta.

Arvoisa puhemies! Jaosto on kiinnittänyt myöskin huomiota apurahatutkijoiden asemaan, budjettivaroista maksettaviin apurahoihin näille tutkijoille, mitä yliopistot käyttävät säästökeinoina. Työntekijöille tarjotaan virka- tai työsuhteen asemesta apurahaa, jolloin yliopisto säästää työnantajakulut, mutta jo muutoinkin heikon palkkakilpailun kokeva tutkija joutuu pätkätyöläistäkin heikompaan asemaan. Tähän kiinnitettiin kyllä vakavaa huomiota, koska tästä tulee moraalisesti harmaan työn teettämistä, koska sosiaaliturva, työterveyshuolto jne. ovat sitten hyvin heiveröisiä näillä tutkijoilla.

Arvoisa puhemies! Sen lisäksi kiinnitän huomiota yliopistojen tutkintotavoitteisiin. Nyt tulosrahoitus alkaa ensi kertaa purra toden teolla yliopistojen rahanjakoon, ja tuntuu kummalliselta, että nyt nostetaan näitä tutkintotavoitteita taas ensi vuoden jälkeen. 11 prosentin lisäys on tulossa, maistereita halutaan vuoden 2003 jälkeen 14 100 ja tohtoreita 1 450. Nämä tavoitteet ovat nykyisellä rahanjakomallilla ja sen tarjoamilla voimavaroilla epärealistisia, ja rahanjako perustuu liikaa määrään eikä laatuun. Tästä ovat jo muutkin puhujat olleet huolestuneita.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Tässä opetusministeriön hallinnonalaa koskevassa keskustelussa on näyttänyt hyvin vahvasti nousevan nimenomaan aikuiskoulutus, vapaa sivistystyö ja myös tiede ja tutkimus eli yliopisto- ja korkeakouluopetus. Tietenkin on erittäin tärkeää, että näistä puhutaan. Nämähän on sekä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä että myös sivistysvaliokunnan lausunnossa nostettu esille.

Tietenkin se, että sitten varsinaisesti peruskoulutus, perusopetus, jää vähemmälle, on puute, koska tiedämme, että sen merkitys kaiken kaikkiaan koko koulutusjärjestelmässä ja myöhempiinkin koulutusvaiheisiin on erittäin tärkeä. Mutta sivistysvaliokunta lausunnossaan keskittyi määrättyihin asioihin. Se ei tarkoita, ettei sivistysvaliokunta niin kuin ehkä valtiovarainvaliokuntakaan pidä tärkeinä näitä perusopetukseen liittyviä asioita.

Meillä perusopetuksen, peruskoulutuksen, oppimisympäristöön liittyy useita erilaisia kysymyksiä, joihinka tulisi kohdentaa erilaisia toimenpiteitä, ja nämä ovat sellaisia kysymyksiä, jotka nousevat, jos eivät nyt ole nousseet, mahdollisesti viimeistään hallitusohjelmassa, niin kuin edellä puheenvuoroissa on todettu. Näkisin erittäin tärkeänä, että siellä meidän perusopetuksemme laatu ja kehitys nousisivat yhdeksi kysymykseksi. Siinä näen erityisesti tärkeänä opettajien koulutuksen siinä kaikessa moninaisuudessa, mikä on perusopettajien koulutus, mutta myös erityisopettajien koulutuksen, koska entistä enemmän perusopetuksen sisällä nousee erityiskysymyksiä ja erilaisia oppimishäiriöitä ja kouluvaikeuksia oppilailla ja niihin tulisi ajoissa puuttua.

Arvoisa puhemies! Puutun ihan muutamaan asiaan, mitkä nousivat sivistysvaliokunnassa. Olen erittäin iloinen, että asia on myös valtiovarainvaliokunnan mietintöön nostettu, ja se liittyy perusopetukseen. Kysymys on romanilasten koulutuksesta. Sivistysvaliokunta nosti sen erityisesti sitä taustaa vasten, että Opetushallitus on tehnyt selvityksen romanilasten perusopetuksesta ja siinä on todettu erittäin selkeästi se, että romanilasten kohdalla tapahtuu sitä, että hyvin moni heistä siirtyy erityisopetukseen. Välttämättä perusteena ei ole se, ettei lapsi voisi olla tavallisessa luokassa, vaan ei ole tarpeeksi perehdytty todelliseen tilanteeseen, mikä romanilapsilla on.

Romanilapsilla esiintyy myös koulun lopettamista eli syrjäytymistä koko koulutuksesta. Niinpä suuri huoli on siitä, miten voitaisiin turvata se, että he päättävät koulunsa tai siirtyvät ammatilliseen koulutukseen. Niinpä valiokunta korosti erityisesti, että romanilapset tarvitsevat riittäviä tukitoimia, jotta he voivat suorittaa peruskoulun asianmukaisesti ja päästä jatko-opintoihin ja hankkia ammatin itselleen. Tukitoimien onnistuneisuudesta on hyviä esimerkkejä — tämä on nostettu sivistysvaliokunnan lausunnossa — muun muassa Porin kaupungissa ja joillain muillakin paikkakunnilla.

Näihin ei nyt tietenkään ole esitetty valiokunnan mietinnössä niin kuin ei budjetissakaan rahaa, mutta haluan nostattaa nämä erityiskysymykset ajatellen seuraavia budjetteja ja mahdollisesti hallitusohjelmaa. Jos lähdemme siitä, että koulutuksessa tapahtuisi oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoisuutta, että kaikilla oppilailla olisi mahdollisuus edetä ja saada hyvää opetusta, niin silloin erilaiset erityisryhmät on huomioitava oikealla tavalla.

Arvoisa puhemies, lopuksi: Omissa talousarvioaloitteissani olen nostattanut muutamien aloitteitten myötä muutamia tärkeitä asioita, ja eräs niistä on puheterapeuttikoulutuksen aloituspaikat ja niitten lisääminen. Tämä ja, niin kuin jo aikaisemmin mainitsin, erityisopettajien koulutuksen, niin täydennyskoulutuksen kuin peruskoulutuksenkin, vahvistaminen turvaisivat sitä, että erilaisten oppilaiden eteneminen kouluissa voisi olla hyvää. Tiedämme, että erityisesti puheterapeuteista meillä on suuri pula eri paikkakunnilla. Heitä ei ole myöskään suurilla paikkakunnilla, mutta erityisen suuri ongelma on pienemmillä paikkakunnilla ympäri Suomea, joilla tarve on myös ilmeinen. Näin toivoisin, kun täällä on nostettu esiin insinöörikoulutus ym., niin ajatellen peruskoulutusta meillä siihen vaikuttaisi myös esimerkiksi puheterapeuttikoulutuksen lisääminen.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Opetusministeriön hallinnonalalla ensimmäisenä nousee ennen kaikkea esiin yliopistojen kiinteistöjen vuokrakustannukset. Tämä asiahan oli vakavasti esillä silloin, kun yliopistojen toimintamäärärahoja korotettiin. Silloin eduskunta lausui vakavan tahtonsa siitä, että kiinteistömenot eivät saa olla syömässä ylimääräisesti näitä toimintamäärärahoja. Nyt kuitenkin valtiovarainvaliokunta joutuu lausumaehdotuksessaan 6 kiirehtimään hallitukselta toimenpiteitä siitä, että Senaatti-kiinteistöt voisi periä alempaa vuokraa kuin yleensä tulostavoite edellyttää. Tämä minusta on hyvin kiireellinen ja nopeasti toimeenpantava kysymys ja minusta antaa hyvän viitteen myöskin siitä, mitä tässä aiemmin käytiin keskustelua puolustushallinnon kiinteistöjen hallinnoimisesta. Näyttää perustellulta, että nämä kiinteistöt kuitenkin olisivat käyttäjän hallinnassa ja ylläpidettävinä. Silloin ylimääräisiltä kiinteistökustannuksilta vältyttäisiin.

Arvoisa puhemies! Toinen kysymys on yleissivistävän koulutuksen perustamishankekysymys. Valtiovarainvaliokunta toteaa mietinnössään ja myöskin tekee esityksen, että määrärahoja lisättäisiin perustamishankkeisiin 5 miljoonalla eurolla ja myöntämisvaltuuksia korotettaisiin 5 miljoonalla eurolla ja että keskimäärin ottaen noin 20 prosenttia hankkeista voitaisiin vuosijaksolla 2003—2006 toteuttaa. Nyt esimerkiksi omassa läänissäni, Itä-Suomen läänissä, jo useina vuosina tilanne on ollut se, että yleissivistävän koulutuksen perustamishankkeita on vireillä runsaat sata kappaletta ja niistä on voitu vuosittain toteuttaa vain pari kolme kappaletta. Tämä antaa viitteet siitä, että tuo toteutustahti voisi olla nopeampikin. Mutta kun määrärahoissa kuitenkaan ei tapahdu tuon voimakkaampaa lisäämistä, niin joutuu kysymään, onko tämä arvio liian optimistinen.

Joka tapauksessa suuri osa meidän koulukiinteistöistämme on rakennettu 70-luvulla, 80-luvulla. Niissä ilmastointi on vajavainen, ja ne ovat kovan käytön myötä peruskorjausten tarpeessa, joten erityisesti tänne perustamishankepuolelle tulisi määrärahoja lisätä. Tästä on erittäin suuri joukko myöskin kansanedustajien budjettialoitteita, kuten omianikin. Siinä mielessä tämä on tärkeää, että kun täällä muistaakseni ed. Pulliainen totesi keskeiseksi tavoitteeksi sen, että tasapuolisesti opetus voi toteutua eri puolilla maata eri kunnissa, niin myös koulutoimen fyysisten olosuhteitten osalta on tätä tasapuolisuusvaatimusta edellytettävä.

Ed. Luhtanen nosti esille rakennerahastovaroilla käynnistettävät koulutukset niin ammattikorkeakouluissa kuin myöskin yliopistoissa. Sehän on ollut hyvin vallitseva käytäntö, ja sitä on noudatettu hyvin paljon. Muun muassa omassa maakunnassani Etelä-Savossa Mikkelin ammattikorkeakoulussa on pidetty hyvin kauan ammattikorkeakoulun soveltavan tutkimuksen laitosta, Ympäristötekniikan instituuttia. Nyt kun tässä viimeiset rahapäätökset maakuntahallituksessa tehtiin, todettiin, että tämä hanke on saatava tulosneuvotteluissa ministeriön kanssa esille ja tämä soveltavan tutkimuksen laitos tulisi saada opetusministeriön pysyvän rahoituksen piiriin.

Samanlainen tilanne on tulossa, kun Savonlinnaan on saatu matkailualan osaamiskeskus. Siellä toimii jo verkostoyliopisto, ja nyt ollaan käynnistämässä matkailun maistereiden muuntokoulutus siten, että ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet sekä myöskin muun alemman korkeakoulututkinnon suorittaneet voisivat täydentää opintojaan ylemmän korkeakoulututkinnon maisterintutkinnoksi. Tämä on tarkoitus käynnistää myöskin rakennerahaston varoilla. Siihen on tarkoitus ottaa lahjoitusprofessuuri. Nyt yliopiston toivotaan voivan sitoutua tuon viiden vuoden jälkeen siihen, että se jää pysyväksi koulutukseksi.

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! Ihan muutama sana tämän pääluokan osalta.

Ensinnäkin näin yleisesti ottaen on todettava se, että opetusministeri Raskin aikana hyvin monet asiat ovat edenneet aika hyvää vauhtia eteenpäin. Meidän koulutoimemme on saanut lisää resursseja, eikä niitä kaikkein vähiten ole tullut tuonne yliopiston alueelle. Minä tulen maakunnasta, jossa koulutuksella on tavattoman suuri merkitys. Meillä on koulutusvolyymiä tosi paljon. Kyllä täytyy sanoa, että niin yliopiston puolelta kuin myöskin ammattikorkeakoulun puolelta ja myöskin muun koulutoimen puolelta hyvin usein kuulee myönteistä palautetta. Minusta sopiva tilaisuus tässä yhteydessä, kun käsitellään OPM:n pääluokkaa, on tämä maakunnan mielipide tuoda myöskin tätä kautta julki.

Kuuntelin ed. Pia Viitasen puheenvuoroa työhuoneessani, ja siinä oli hyvin paljon samoja ajatuksia ja näkemyksiä kuin itselläni myöskin on. Valtiovarainvaliokuntahan mietinnössään kiinnittää huomiota ammatillisen koulutuksen arvostukseen. Se on aivan oikea huomio. On nimittäin niin, että kyllä ammatillisen koulutuksen tärkeys tulee lähivuosina yhä korostumaan ammattitaitoisen työvoiman pulan, yritysten sukupolvenvaihdoksen, joka tulee olemaan todella kova, ja elinkeinoelämän turvaamisen vuoksi. Kyllä työelämä tarvitsee myöskin tulevalla vuosikymmenellä yhä enemmän ja enemmän ja suuren määrän käytännön ammatin osaajia, jotka siirtyvät työmarkkinoille ilman korkea-asteen koulutusta. Tässä suhteessa nyt on panostettava myöskin toisen asteen ammatillisen koulutuksen kehittämiseen. Ehkä myöskin toisen asteen ammatillisen koulutuksen rakenteita on uudistettava, ja varmasti on niin, että lukion ja ammatillisen koulutuksen yhteistyötä on lisättävä.

Tiedän sen, että monet ammattiliitot ja työnantajaliitot, työmarkkinajärjestöt, ovat käynnistäneet useita erilaisia hankkeita ammatillisen koulutuksen arvostuksen nostamiseksi, mutta aika usein ne ovat olleet semmoisessa tilanteessa, että ollaan joko lähdössä talouden nousuun tai sitten ollaan jo siinä ja ikään kuin suhdanneluontoisesti sitten tavallaan työnantajapuolikin herää siihen, että eipäs tänne nyt sitten riittävästi koulutettua, ammattitaitoista, osaavaa työväkeä saadakaan. Meillä on iso haaste edessä. Työelämä tulee valtavaan murrokseen, ennenkokemattomaan murrokseen, kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle. Näitä työntekijöitä, jotka tekevät niin sanottuja tavallisia töitä, ovat he sitten teollisuudessa tai palvelualalla, elinkeinoissa ylipäätään, tarvitaan. Kaikki eivät voi olla insinöörejä eivätkä maistereita eivätkä professoreita, eivät voi olla, vaan tarvitaan myöskin muuta ammatillista osaamista.

Sivistysvaliokunnan lausunnossa puhutaan aikuisten koulutustason kohottamisohjelman resursseista. Minusta tässä lausunnossa ihan oikein kiinnitetään huomiota siihen, että pitäisi nyt ehdotusten mukaisesti tämän Nosto-ohjelman resurssit turvata. Nyt päästään liikkeelle. Pitää hyvin tarkoin tietenkin tämä toiminta käynnistää, mutta kyllä aikuisten koulutustason kohottamisen puolella on myöskin tavattoman paljon tekemistä. Meillä esimerkiksi Keski-Suomessa on sellainen tilanne, että työikäisestä väestöstä, työikäisistä ihmisistä, työntekijöistä, noin 40 prosentilla ei ole mitään muuta koulutusta kuin kansakoulu tai peruskoulu. Tähän tilanteeseen on myöskin saatava muutosta aikaan.

Yhden asian haluan myöskin tässä yhteydessä vielä ottaa esille, mihin kiinnitti huomiota myöskin ed. Viitanen. Se on se, että valtiovarainvaliokunnan mietinnössä todetaan: "Eduskunta on kuluvan vuoden talousarviota käsitellessään kiinnittänyt huomiota Turun yliopiston diplomi-insinöörikoulutukseen. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta katsoo, että Turun yliopistolle tulee antaa oikeus diplomi-insinööritutkinnon myöntämiseen." Itse olen ollut valtiovarainvaliokunnassa tätä tietysti hyväksymässä, tämä on tietysti valiokunnan näkemys, mutta kieltämättä on sillä tavalla, että silloin kun esitetään DI-koulutuksen tutkintojen myöntämisoikeutta, niin kyllä sitä pitäisi tietysti vahvemmin perustella. Tiedän sen, että sekä valiokunta että jaosto on tämän asian osalta jossain määrin asiantuntijoita kuullut, ja ehkä jollakin tavalla tämä näkemys, mikä tähän on kirjattu, on saanut puitteet siitä selvitysmiehen raportista.

Minusta silloin kun mainitaan joku taho valiokunnan mietinnössä, sille pitää olla laajat, kestävät perusteet. Tiedän sen, että esimerkiksi Jyväskylä on anonut ja hakenut myöskin DI-tutkinnon anto-oikeutta, johon meillä on mielestäni vankat perusteet. Tiedän myöskin sen, että selvitysmiehen raportin ja meidän yliopistomme teettämän selvityksen pohjalta nämä alueelliset vaikutukset saavat erilaisen käsittelyn. Meidän näkemyksemme on se, että riittävästi näitä alueellisia vaikutuksia ja elinkeinoelämän tarpeita ei ole kyllä otettu huomioon. Minä vähän epäilen, että välttämättä nyt ne näkemykset ja ne ehdotukset, joita esimerkiksi Jyväskylän suunnalta on tullut, eivät ole olleet ihan riittävässä määrin myöskään valiokunnan ja jaoston tiedossa. Kyllä tätä kysymystä on mietittävä hyvin perusteellisesti myöskin näistä alueellisista lähtökohdista.

Kuulin, että täällä ed. Hyssälä korosti Turun osalta muun muassa sitä, että it-sektori on sellainen, että se tarvitsee aivan välttämättä tämän tutkinnonanto-oikeuden. Meillä elinkeinorakenne on pohjautuva aika tavalla teollisuuteen, metalliteollisuuteen, metsäteollisuuteen, mutta myöskin it-alaan, joka on vahvasti kasvava ala. Elinkeinoelämä poikkeuksetta, niin Metso kuin Metsäliitto ja UPM-Kymmene jne. muutamia yrityksiä mainiten, on tuonut kantansa selvästi esille, sen, että Jyväskylän yliopistolle tämä tutkinto-oikeus annettaisiin. Siellä yhteistyö ammattikorkeakoulun ja yliopiston välillä on saumaton, ja samalla tavalla kuin Turunkin osalta perustellaan, että tämä nyt ei lisäisi, jos Jyväskylään tämä tutkinto-oikeus annettaisiin, mitään uusia organisaatioita eikä myöskään lisäisi millään merkittävällä tavalla myöskään kustannuksia, kun ei tarvita juurikaan resursseja lisää.

Marja-Liisa Tykkyläinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On useampaan otteeseen arvosteltu tätä diplomi-insinöörin todistuksen anto-oikeutta. Sanoisin tässä vaiheessa, että valtiovarain sivistys- ja tiedejaosto on kuullut asiasta asiantuntijoita ja tämä kaikki perustuu asiantuntijoiden lausumaan. Mitä tulee Jyväskylän yliopiston asemaan, niin voisin todeta, että Jyväskylän yliopiston asema on kaikkein vahvin tällä hetkellä eri yliopistoista. Mitä tulee sitten diplomi-insinöörin koulutuksen kehittämiseen Jyväskylässä, niin uskon, että se tulee seuraavassa vaiheessa esille.

Maria Kaisa Aula /kesk:

Arvoisa puhemies! Kahta asiaa erityisesti haluaisin tästä valiokunnan mietinnön tekstistä opetusministeriön osalta nostaa esille ja sitten perustella eräitä näistä keskustan vaihtoehtolinjauksen muutosehdotuksista.

Ensimmäinen asia, jota haluaisin alleviivata, on ammatillisen koulutuksen ennakoinnin tärkeys. Kun meillä nuorten ikäluokat pienenenevät, niin yhä tärkeämmäksi tulee kouluttaa nuoria sellaisille aloille, joilla on myös työvoimasta kysyntää ja joihin elinkeinoelämä myös odottaa koulutettuja nuoria. Täydellisesti tässä varmaankaan ei voi koskaan onnistua, elinikäistä oppimista tarvitaan ja koulutusta eliniän ja uran aikana varmasti täytyy muuttaa ja täydentää, mutta aika paljon parantamisen varaa meillä tämänhetkisessä tilanteessa on siinä, millä tavalla kyetään ammatillisessa koulutuksessa elinkeinoelämän ja työelämän kysyntää ennakoimaan. Tällä hetkellähän aika paljolti on sillä tavalla, että ammatillista koulutusta järjestetään semmoisille aloille, jotka ovat suosittuja, joihin nuoret mielellään hakeutuvat, koska se tietenkin palkitsee koulutuksen järjestäjiä, että koulutuslinjat tulevat näin ollen täyteen. Toisaalta tietenkin sellaiset alat, joissa on korkeat yksikköhinnat, myöskin houkuttavat koulutuksen järjestäjiä. Mutta tosiaankaan alat, jotka ovat suosittuja nuorten keskuudessa, eivät välttämättä ole juuri niitä, jotka työllistävät ja joissa olisi työpaikkoja tarjolla.

Tämän vuoden aikanahan on ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmää pieneltä osin muutettu sillä tavalla, että työllistyminen ja jatkokoulutukseen hakeutuminen vaikuttaa koulutuksen järjestäjien saamaan valtionosuuteen pienessä määrin. On tärkeää, että tätä asiaa yhä enemmän tulevaisuudessa otetaan tässä rahoituksen myöntämisessä huomioon. Mutta varmasti myöskin muita järjestelyjä on tarpeen löytää tähän alueellisella tasolla niin, että esimerkiksi maakuntaliittojen puitteissa yhdessä te-keskusten ja koulutuksen järjestäjien kanssa haetaan keinoja, joilla ammatillisen koulutuksen ennakointia edelleenkin parannetaan yhteistyössä työelämän ja elinkeinoelämän kanssa. Tähänhän valiokunta on tässä opetusministeriön kohdalla erityisesti kiinnittänyt huomiota.

Toinen asia, josta haluaisin mainita, on sairaalaopetuksen ongelmien korjaaminen. Tämä on itse asiassa jo toinen kerta peräjälkeen, kun sivistys- ja tiedejaosto kiinnittää huomiota sairaalaopetuksen ongelmien korjaamiseen. Lasten mielenterveyshoidon voimavaroja on voimakkaasti lisätty viime vuosien aikana, ja se on johtanut oppilasmäärien nopeaan kasvuun sairaalakouluissa ja myöskin opetuskäytäntöjen muutokseen sillä tavalla, että normaalin luokkaopetuksen lisäksi yhä enemmän on tehtävä oppilaiden, näitten lasten ja nuorten, kotikunnissa konsultointia, neuvontaa ym. ohjaavaa opetusta. Sairaalakoulutuksen voimavarat eivät ihan ole seuranneet oppilasmäärien kasvun eivätkä erityisestikään tämän opetuskäytäntöjen toimintatapojen muutoksen mukana.

Valtionosuusjärjestelmä on teoriassa ihan erittäin hyvä ja toimiva eli se mahdollistaa, että kotikunnalta voidaan laskuttaa nämä opetuksen kustannukset sairaalakouluissa, mutta näyttää siltä, että opetuksen määrittely vaihtelee kunnittain ja alueittain eli esimerkiksi juuri se, katsotaanko tämmöisen kotikunnassa tapahtuvan konsultoinnin, neuvonnan, jatko-ohjannan ja muun sisältyvän opetuksen kustannuksiin. Myöskin tarvittaisiin voimavaroja näiden monesti hyvin pienten yksikköjen, sairaalakoulujen, verkostoitumiseen ja yhteistyöhön.

Sairaalakoulut ovat pitkään odottaneet, että opetusministeriö asettaisi työryhmän selvittämään sairaalakoulujen toiminnan kehittämistä ja näitä voimavaraongelmia. Toivottavasti tämä valiokunnan mietintöön kirjattu lausuma osaltaan vauhdittaa sitä, että opetusministeriö näitä sairaalakoulujen asioita selvittää. Se on tärkeä täydennys siihen lasten mielenterveyshoidon edistymiseen, mitä sosiaali- ja terveysministeriön puolella on tehty.

Sitten, arvoisa puhemies, muutama sana keskustan tekemistä muutosehdotuksista.

Ensimmäinen muutosehdotus, jota haluaisin perustella, koskee yliopistojen toimintamenoja ja siellä erityisesti tätä sairaanhoitajien lääkäriksi kouluttamisen tarkoituksenmukaisuutta. Kuten valiokunnan mietinnöstäkin käy esille, lääkärikoulutuksen voimavarat ovat aika niukat suhteessa lisättyihin koulutusmääriin. Sen takia olisi erityisen tärkeää, että koulutus olisi kustannustehokasta eli että määrärahoja käytettäisiin tarkoituksenmukaisesti. Kun valiokunnassa kuultiin tästä lääkärikoulutuksesta, siinä kävi ilmi, että sairaanhoitajien kouluttaminen lääkäriksi tulisi selvästikin kalliimmaksi kuin niin sanottu normaali lääkärikoulutus. Eli kun lääketieteen lisensiaatin tutkinnon keskimääräinen hinta vuonna 2002 on noin 78 000 euroa, niin kävi ilmi, että tämän niin sanotun muuntokoulutuksen hinta yliopistojen selvityksen mukaan on 100 000—133 000 euroa, ja sen lisäksi tulee vielä tietenkin sairaanhoitajatutkinnon hinta.

Toisaalta ei tietenkään ole myöskään takeita siitä, että juuri tämän koulutuksen läpikäyvät tulevat lääkärit hakeutuisivat julkiselle sektorille terveyskeskukseen sen ponnekkaammin kuin tavallisen, normaalinkaan, lääkärikoulutuksen käyvät. Siksi keskusta on tähän omaan ehdotukseensa lisännyt sen kappaleen, joka valiokunnan mietinnöstä ihan loppusuoralla poistettiin hallituspuolueiden välisen erimielisyyden takia, että koulutuksen todelliset kustannukset ja rahoitus selvitetään ja harkitaan sen perusteella vielä koulutuksen tarkoituksenmukaisuutta.

Toinen muutos, jota tulen yksityiskohtaisessa käsittelyssä esittämään, liittyy aikuisten oppisopimuskoulutukseen. Esitän, että aikuisten oppisopimuskoulutuksen kiintiöt poistettaisiin. Nuorten opiskelijoiden osaltahan oppisopimuskoulutusta ei nykyisin enää säännellä määrällisesti, vaan näitä voidaan solmia oppilaitoksissa niin paljon kuin kysyntää on. Aikuisten kohdalla tätä sääntelyä edelleen on, eli on alueittain myönnettävät kiintiöt. Kysyntää aikuisten oppisopimuskoulutukseen lisäkoulutuksena on jatkuvasti huomattavasti enemmän kuin kiintiöitä. Tälläkin hetkellä ilmeisesti noin 5 000 paikkaa enemmän menisi ensi vuodenkin aikana kaupaksi aikuisten oppisopimuskoulutuksia kuin kiintiöitä on.

Aikuisten oppisopimuskoulutuksen käyttäminen on sen takia hyvin tärkeää työllisyyden kannalta ja myös sen kannalta, mitä täällä on puhuttu heikon ammattikoulutuksen varassa olevien aikuisten saamisesta työelämään, että oppisopimuskoulutus on osoittautunut työvoimapolitiikan toimenpiteistä kaikkein parhaiten vaikuttavaksi eli sitä kautta näytetään työllistyvän kaikkein parhaiten työelämään, jos verrataan muihin työvoimapolitiikassa käytettyihin keinoihin. Toisaalta sitten se on myöskin motivoiva, koska siinä on aina mukana näkymä siitä työpaikasta ja koulutus on myös räätälöity työttömien tarpeisiin. Yleisluontoisessa aikuiskoulutuksessa ja työttömien koulutuksessa on ollut se ongelma, että juuri työttömien motivoinnissa koulutukseen ei ole onnistuttu parhaalla mahdollisella tavalla. Näyttäisi siltä, että juuri oppisopimuskoulutuksen muodossa tapahtuva koulutus olisi tässä suhteessa erittäinkin tehokasta.

Täytyisikin miettiä ja kehittää tätä oppisopimuskoulutusta niin, että siihen voitaisiin entistä enemmän aina linkittää erilaisia yleissivistäviä opintoja. Keskustan näkökulma on se, että tämä niin sanottu Nosto-ohjelma tulisikin käynnistää lähtökohtaisesti oppisopimuspainotteisesti juuri näistä syistä, joita äsken esitin.

Sitten kolmas ehdotus, jota tulen ehdottamaan, on 2 miljoonan euron lisääminen nuorten työpajojen vakiinnuttamiseksi. Tämä myöskin liittyy keskustan työllisyysohjelmaan. Nuorten työpajatoiminta on osoittautunut erittäin hyväksi tavaksi löytää sitä omaa uraa ja omaa väylää työelämään niille nuorille, jotka syystä tai toisesta ovat jääneet ammatillisen koulutuksen ulkopuolelle tai joilla se oman elämän hallinta on ollut jollakin tavalla vajavaista. Ongelmahan on tunnetusti se, että työpajojen ohjaajien työsuhteet ovat olleet määräaikaisia. Usein on jouduttu käyttämään ohjaajina sellaisia henkilöitä, jotka ovat itse työttömiä, ja työllistetty heitä määräaikaisilla työllistämistuilla.

Mielestäni työpajatoiminta pitäisi vakiinnuttaa sillä tavalla, että sinne voidaan palkata pysyvät ammattitaitoiset ohjaajat ja sitä kautta tehdä tästä työpajatoiminnasta mahdollisimman tehokasta ja myöskin hyvin nuoria työelämään ja oman uran löytämiseen valmentavaa. Hallituksessahan tiettävästi on ollut vireillä nuorten työpajojen vakiinnuttamisasiaa, mutta sieltä ei kuitenkaan tänne hallituksen esitystä tai muita ehdotuksia ole tällä vaalikaudella ehtinyt. Tällä määrärahalla haluamme osaltamme tätä vakiinnuttamista vauhdittaa.

Markku Markkula /kok:

Arvoisa herra puhemies! Haluan kommentoida tässä keskustelussa ja myös talousarvion yleiskeskustelussa tällä viikolla esille tulleita koulutuksen ja opetusministeriön kysymyksiä.

Ensinnäkin tässä tuntui menevän sosialidemokraattisten edustajien jäsenten väliseksi kysymykseksi tämä Turun ja muutamien muiden paikkakuntien diplomi-insinöörikoulutus. Vaikka jaoston puheenjohtaja korostikin, että tämä perustuu heidän kuulemiinsa selvityksiin ja asiantuntijamielipiteisiin, niin kuitenkin varsinaiset laajat asiantuntijalausunnot, selvitysmies Estola sekä yliopistot itse, siis ne, jotka nyt diplomi-insinöörikoulutusta tällä hetkellä antavat, samoin kuin ylioppilaskunnat, nämä kaikki, ovat varsin perustellusti olleet aivan muuta mieltä.

Menemättä yksityiskohtiin haluaisin vaan tuoda sen esille, mihin ed. Viitanen täällä viittasi, että kun nuo teekkarit eli yliopistojen ylioppilaskunnat, jotka diplomi-insinööritutkintokoulutukseen nyt tällä hetkellä liittyvät, toivat omat viestinsä ja perustellut näkemyksensä eduskuntaryhmien edustajille, siellä kaikki ryhmät muutama viikko sitten antoivat ymmärtää, että asiassa siirrytään nyt koulutuksen laadun kehittämiseen ja resurssipuolen kehittämistoimenpiteisiin ja nämä uudet tutkinnonanto-oikeudet on loppuunkäsitelty, kun tuo Vaasan asia tuli päätetyksi niin kuin päätettiin.

Tässä mielessä kysyisinkin nyt, aikooko ministeri Rask tuoda nämä DI-koulutuksen laajentamis- ja tutkinnonanto-oikeudet vielä valtioneuvoston käsittelyyn, niin kuin täällä eräät edustajat ovat antaneet ymmärtää — ed. Hyssälä viittasi jopa vahvasti pääministeriin tässä asiassa ja jaoston puheenjohtajakin tätä vahvasti painotti — vai onko nyt todella aika sille, että nyt mennään siihen koulutuksen laadulliseen kehittämiseen eikä kuluteta aikaa ja voimavaroja siihen, että kiistellään tutkinnonanto-oikeudesta.

Jyväskylä on tehnyt hyvää työtä kiistatta, mutta Jyväskylän esimerkki osoittaa myös sen, miten verkostomaisesti toimien voidaan saada todella paljon aikaiseksi ilman, että yliopistolla itsellään on tätä DI-tutkinnon anto-oikeutta.

Sitten muihin kysymyksiin. Ensinnäkin lasten oppimisen kentästä kolme näkemystä ja kommenttia.

Ensinnäkin pienten, alle kouluikäisten, lasten osalta haluan erityisesti korostaa sitä, että jos ihminen oppii oppimaan jo hyvin pienenä, hänen oppimiskapasiteettinsa nousee huimasti koko elämän ajaksi. Tämä korostaa todella kodin ja kaiken kaikkiaan varhaiskasvatuksen merkitystä. Tässä valossa on tärkeä yksityiskohta, mutta hyvin selkeä periaatteellinen linja, lastenkulttuurityö, jota kulttuuriministeri on pitänyt vahvasti esillä ja joka nyt saa pienen mutta todella merkittävän lisärahoituksen tässä eduskuntakäsittelyssä.

Peruskoulun osalta haluan korostaa sitä, että lapsilla on peruskoulussa liian usein motivaatio-ongelmia osallistua opetukseen ja luokkayhteisön toimintaan. Peruskoulun onkin yhä määrätietoisemmin muututtava opetuskeskeisestä tekemällä ja tutkimalla oppimisen paikaksi, jossa korostuvat samanaikaisesti yksilöllinen oppiminen ja yhteisöllisyys. Tähän on valtavan paljon uusia mahdollisuuksia, mutta nyt tarvittaisiin lähivuosiksi selkeä koulun tietoisen muutoksen toimenpideohjelma, johon täällä vastikään käsitelty koululakien toimivuutta koskeva selonteko ja eduskunnan mietintö siitä antavat erinomaisen hyvät ohjeet. Siinä mielessä on tärkeää, että laadulliseen työhön nyt paneudutaan, ja tämän pitäisi nousta seuraavan hallitusohjelman isoksi asiaksi.

Kolmantena vielä opettajan roolista, jossa korostan sitä, että opettajan uusi rooli on koulun myönteisen muutoksen peruspilari. Opetustehtävissä olevien työnkuva on täydellisesti muuttumassa. Eräiltä osilta se on jo muuttunut, mutta se aivan liian paljon on nojannut vain siihen, onko opettaja itse ollut riittävän vahva kehittämään omaa työnkuvaansa. Eräällä tavalla opettaja on oppimisseikkailuun innostava ja oppilaita tukeva henkilö mitä suurimmassa määrin. Opettaja on yksilöiden kasvamisen ja yhteisöjen kehittymisen analyytikko sekä yhteistyötä korostavien tiedonhankinta- ja työmenetelmien kehittäjä ja ylläpitäjä. Tässä valossa nousevat aivan erityisen tärkeäksi pedagoginen johtajuus, koulun ilmapiiri, opettajan eräänlaisen oman yksilöllisen työkalupakin ja myös koko yhteisön työkalupakin kehittäminen, jossa hyödynnetään näitä verkostoitumisen mahdollisuuksia, tietoverkkoja ja oppimateriaaliyhteistyötä ja lukiotasolla etälukiotoimintaa, mutta yhtä lailla peruskoulun osalla on erittäin laajoja mahdollisuuksia tähän yli koulurajojen tapahtuvaan yhteistyöhön. Tämä nostaa opettajien täydennyskoulutuksen aivan arvaamattomaan rooliin. Tämä vaatii paljon merkittävämpiä resursseja kuin tässä yhteydessä on kyetty osoittamaan. Tämä kysymys kiistatta on suuri linjauskysymys.

Lyhyesti vain totean Veikkauksen ja raha-arpajaisten voittovarojen käsittelyprosessista, että se on saanut täällä hyvän lopputuloksen, josta samalla linjalla on nyt seuraavan hallituksen sitten kiistatta jatkettava ja pantava toimeen ne selkeät päätökset, jotka lakitasolla eduskunta on tehnyt. On hyvä, että tässä sivistysvaliokunta uskalsi hylätä veikkausvoittovaroja koskevat hallituksen esitykset. Neuvottelut kulttuuriministerin ja hallituspuolueiden eduskuntaryhmien puheenjohtajien kanssa johtivat todella hyvään lopputulokseen, joka nyt tässä budjetissa realisoituu.

Edelleen korostan, että hienoa on, että nyt saatiin opintotuen osalta 180 opintoviikon tutkintojen opintotukikuukausien lisäys 60:een aikaiseksi. Uskon, että olemme kaikki, tai useat asianosaiset, täällä eduskunnassa tehneet jo nyt monen vuoden mittaisen työn, ja nyt tämä lopulta sitten todella realisoituu, että kiitokset siitä kaikille, jotka tähän lopputulokseen todella merkittävästi vaikuttivat.

Sitten kysyisin kulttuuriministeriltä kulttuurisen sisältötuotannon osalta, koska tämän päivän uutisissa näkyi olevan, että pääministerille oli luovutettu tällainen linjauspaperi: Muodostaako jo nyt tämä ensi vuoden budjetti sitten riittävän vahvan perustan siihen, että nyt kulttuuristen sisältöjen tuottamiseen saadaan aivan ratkaisevasti toisenlaista vauhtia kuin menneisyydessä on ollut? Tähän astihan on tehty periaatelinjauksia, jotka ovat hyvin tärkeitä, ja saatettu eri toimijatahot yhteen, siis eräällä lailla rakennettu tekniikan kehittäjien ja taiteentekijöiden henkistä siltaa, joka muodostaa nyt erinomaisen hyvän pohjan tuleville vuosille. Mutta onko tämä valmistelu johtanut jo riittävän pitkälle, jotta todella tämäkin asia nousisi vahvaksi linjakysymykseksi seuraavan hallitusohjelman neuvotteluun?

Sitten aikuiskoulutuksesta vielä. Ehkä se suurin puute, jota pitäisi vielä vahvemmin korostaa, on yliopistojen ja eräiltä osin ammattikorkeakoulujen rooli nimenomaan pitkäkestoisen aikuiskoulutuksen kehittämisessä. Tässä mielessä toivonkin, että ministeri Rask todella varmistaa, että nyt ne linjaukset, jotka tässä budjetissa kiistatta tehdään ja joihin eduskunta oman lisänsä teki lisäämällä sinne korvamerkitsemällä 5 miljoonaa euroa yliopistojen määrärahasta tähän niin sanottuun tukimäärärahaan ja pitkäkestoisen koulutuksen kehittämiseen budjettiin jo sisältyneen 3 miljoonan euron lisäksi, että nämä todella kohdennetaan parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän linjausten mukaisesti ja täten saamme pitkäkestoisia koulutuksen kehittämismalleja, konsepteja, aikaiseksi ja yliopistot ottavat sen roolin, joka niille kiistatta kuuluu uuden tieteellisen tiedon jalostamisessa käytännön työelämän hyväksi ja erityisesti kouluttajien kouluttamiseksi.

Puhemies! Vielä lopuksi totean vain, että vapaan sivistystyön osalta näyttää käyvän niin, että lähes joka vuosi täällä eduskunta joutuu lisäämään talousarvioon määrärahoja, koska tämä ei saa riittävää painoarvoa opetusministeriön taistelussa näistä budjetin painopisteistä. Edelleen toivon, että Senaatti-kiinteistöjen perimä tilakustannusten taso todella saadaan yliopistojen ja eräiden muiden opetuslaitosten osalta huomattavasti alhaisemmaksi ja että pidämme yhteisesti huolen siitä, että seuraava hallitus, on se kokoonpanoltaan mikä tahansa, nostaa tämän selkeästi esille jo hallitusohjelmassa.

Kulttuuriministeri Kaarina Dromberg

Arvoisa puhemies! Ed. Markkulalle haluan heti vastata sisältötuotantotyöryhmästä, joka oman esityksensä jätti tänään pääministerille. Siinähän linjataan nyt niitä tulevaisuuden toimintoja, ja siellä on erittäin hyviä esityksiä, kuten ed. Markkula varmasti myös itse tietää, mutta tietysti tämä rahoituspuoli, mikä tuli tässä esille, täytyy nyt tämän jälkeen myöskin sisällyttää näihin tavoitteisiin, ja seuraavan hallituksen ohjelmassa täytyy ehdottomasti olla nämä sisältötuotantotavoitteet ja myöskin rahoitus mukana.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Oikeastaan koulutus ja sivistys ovat ne voimavarat, millä kansa, erityisesti Suomen kansa, pystyy taistelemaan tulevaisuudestaan ja asemastaan muuttuvassa Euroopassa. Sitä, että suomalainen koulutus ja sivistys on vahva ja oikealla mallilla, mielestäni parhaiten todistaa se, että niin kulttuuriministeri kuin opetusministerikin kunnioittavat tätä arvokasta keskustelua läsnäolollaan, vaikka näin pitkä myöhäisyö jo on olemassa. Tämän näköalan puitteissa on hyvin nähtävissä, että tähän opetusministeriön hallinnonalan pääluokkaan näyttää olevan 61 aktivoitua aloitetta, mitkä summissa vaikuttavat 1 000 eurosta aina 24 miljoonaan euroon, jolloin arvelen, että kokonaissumma lienee hyvinkin useita satoja miljoonia euroja, lähes miljardista saattaa olla kysymys. Tämä osoittaa sen, että edustajilla on aktiivisuutta tähän asiaan ja on todella hyvästä ja tärkeästä asiasta kysymys.

Miten syntyy sitten tämä hyvään ja laadukkaaseen koulutukseen? Ensinnäkin tietysti siten, että yleinen oppimisen taso ja oppimishalu saadaan kotien kautta syntymään sellaiseksi, että tämä opetus tarttuu siihen nuoreen kasvavaan kansalaiseen. Tietysti elämme sitä aikaa, että ikuisen oppimisen aika on olemassa, voisi sanoa, melkein kehdosta hautaan, ja tällä pohjalla meillä kilpailukyky kansakuntana on varmasti vahvempi kuin se joskus ennen on ollut olemassa.

Mutta yksi aihe tänä iltana, josta on puhuttu erinomaisen paljon, on yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen asema. Yksi aihe peruslähtökohtana on olemassa, mitä tähän opetukseen tulee, tämä käden ja maalaisjärjen taitojen ylläpito ja kehittäminen. Tämä pyrkii mielestäni usein unohtumaan, ja edelleenkin toistan vanhan hokeman, mitä olen ennenkin sanonut, että ken ei kirvesvartta kykene tekemään, tuskin perhettänsä pystyy elättämään, ja tämä on nimenomaan näitä kädentaidon kysymyksiä, mitä toivoisin, että vahvemmin myöskin peruskoulutuksessa otettaisiin huomioon. (Ed. Markkula: Koskeeko naisiakin?) — Ed. Markkula, minä ymmärrän, että tasa-arvon nimissä tämä kirvesvarsikysymys alkaa kosketella naisiakin, ja siltä osin ei olisi ollenkaan huono kysymys, että sitä myöskin tytöille opetettaisiin, koska luulen niin — tämä on nyt sillä kysymyksellä, että luulen — saattanee olla niin, että nykyinen koulutus tuottaa sellaisia tyttöjä myöskin työmarkkinoille, jotka ovat sukan kutomisessa huonompia kuin ehkä esimerkiksi itse puhujana. Tämän pohjalta toivoisin, että tämä omatoimisuus saisi myöskin arvonsa tulevaisuudessa.

Herra puhemies! Kun tutkiskelin tätä hyvää listaa, mitä täällä on olemassa, niin on nähtävissä ed. Oinosen aktivoitu aloite ja lisäyksenä 1 700 000 euroa kyläkoulujen säilyttämiseen. Ed. Oinonen on tapansa mukaan oikealla asialla ja oikealla tulevaisuuden näköalalla, koska kyläkoulukysymys liittyy vahvan, elävän maaseudun tulevaisuuteen ja nuoren kasvavan lapsen erinomaisiin koulutus- ja kasvuolosuhteisiin. Tämän osalta tämä kyläkoulukysymys on ongelmana sellaista suuruusluokkaa, että sitä arvoa, mikä niissä on olemassa, ei voi edes rahalla mitata ja nähdä. On tietysti niin, että kunnissa tehdään itsenäiset päätökset ja nähdään, mikä on sopiva lasten, nuorten ja tulevaisuuden kehityksen kannalta, mutta usein tehdään myöskin poliittisia päätöksiä ja poliittista lehmäkauppaa niin, että siinä saattaa mennä joku kehittyvä kyläkoulukin mukana.

Herra puhemies! Esimerkkinä tähän nostaisin omasta vaalipiiristäni Valkealasta Anttilan kyläkoulun, joka kahteen kertaan valtuustossa käsiteltynä kaatui pienin mahdollisin äänin, 18—17, nurin, ja sen takana oli erinomainen poliittinen peli, mihin tämä rakentui. Se, että siihen peliin liittyy kaksi pienempää koulua, oli osa sitä pakettia, mutta se, minkä takia haluan tämän tässä asiassa kertoa, on se, että koulussa oli 32 oppilasta, koulu on 90 vuotta vanha ja tällä perinteellä ja periaatteella kyllä sen kunnan kassavaroista olisi pitänyt löytyä semmoinen tapa, että tämä koulu olisi voitu säilyttää, kun kuitenkin kylä on keskeinen kylä, keskeinen asuinpaikka, ja sen pohjalta sillä on hyvät tulevaisuuden kehittymisen näköalat. Taatusti on niin, että siitä kyläkoulusta valmistuva lapsi, kouluttautuva lapsi, eteenpäin mennessään saa vahvemman henkisen kasvupohjan kuin — en ota esimerkkiä Valkealasta — vaikkapa täältä Pääkaupunkiseudulta jostakin lähiöstä, missä kaikki nämä ongelmat ovat olemassa yhdessä nipussa siellä koulun takana. Tältä osin on erittäin valitettavaa, että kunnissa ei osata tehdä oikeita päätöksiä, ja tältä osin puuttuu valtiovallan ohjaus takaa, ja saattaa olla niin, että menee joskus ikään kuin lapsi pesuveden mukana, niin kuin Valkealassa nyt on käynyt.

Siinä mielessä, herra puhemies, toivon, että tämä ed. Oinosen aloite saa tässä talousarvioäänestyksessä hyvän käsittelyn, mutta toivon myöskin, että tämä kantaa pidemmän hedelmän, sellaisen hedelmän, mistä tämä Suomen kansa myöskin tulevaisuudessa tulevina vuosikymmeninä hyötyy, kun voidaan todeta, että merkittävä osa tämän maan työtätekevästä, ahkerasta väestöstä on kasvanut kyläkoulujen takaa ja kyläkoulujen kasvattava merkitys on se, mikä näkyy myöskin tulevissa sukupolvissa ja sukupolvien työssä.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Aluksi kiitokset meidän arvoisille naisministereillemme, jotka ovat koko yön jaksaneet seurata tätä keskustelua. Monet muut ministerit voisivat ottaa teistä esimerkkiä.

Arvoisa puhemies! Opetusministeriön hallinnonalalla hallituspuolueiden edustajat ovat mielestäni saaneet valiokunnassa paljon hyvää aikaan. Hallitus on joutunut jälleen taipumaan sivistysvaliokunnan tahtoon talousarvion käsittelyn yhteydessä. Näinhän on tapahtunut ennenkin muun muassa yliopistojen rahoitusta käsiteltäessä samoin kuin silloin, kun käsiteltiin aikuisten lisäkoulutusta. Tämän viimeksi mainitun kiistan, pitääkö sanoa, hyvänä seurauksena saatiin aikaan parlamentaarinen aikuiskoulutustyöryhmä, kun taas tämän työryhmän työn tuloksena jo ensi vuonna käynnistyy uusi koulutusmahdollisuus niille aikuisille, joilla ei ole vielä ammatillista perustutkintoa, eli tämä työryhmä on tehnyt hyvää työtä ja myöskin saanut aikaan tuloksia, kun työryhmän esittämät linjaukset toteutuvat. Tämä on hyvä asia, ja uskon sen helpottavan omalta osaltaan näiden ihmisten työhön sijoittumista, jotka pääsevät tämän koulutuksen piiriin. Tämä koulutus eli niin sanottu Nosto-ohjelma on tärkeä päänavaus sen väestön kouluttamiselle, jota ei ole tähän mennessä kovin paljon huomioitu. Näitä aikuisia ihmisiä meillä on vielä paljon.

Iloinen olen myös siitä, että ammatillinen koulutus huomioidaan budjetissa kohtuullisen hyvin. Kasvua on enemmän kuin muilla opetusministeriön sektoreilla. Muistaakseni 8 prosenttia on ammatillisen koulutuksen kasvu edelliseen vuoteen verrattuna.

Sivistysvaliokunta sai myös muutakin hyvää aikaan, ja uskon, että meidän arvoisat opetusministerimme myös hyväksyvät valiokunnan linjaukset. Aikuiskoulutuskeskusten toiminta-avustusta ei leikata, niin kuin hallitus aluksi esitti. Samoin kävi kulttuuri- ja nuorisomäärärahojen leikkausyritykselle. Näyttää siltä, että kun hallituspuolueet toimivat hyvässä yhteishengessä, niin kuin ne ovat koko tämän hallituskauden ainakin sivistysvaliokunnassa toimineet, hallituksen huonot esitykset voidaan torjua. Sivistysvaliokunta on mielestäni koko tämän hallituskauden osoittanut, että demokratia toimii ja eduskunta voi halutessaan päättää eri tavoin kuin hallitus esittää. Tämä on tietenkin hyvä asia demokratian kannalta.

Arvoisa puhemies, ihan lopuksi vielä: Senaatti-kiinteistöt ja sen perimät kovat vuokrat ovat puhuttaneet tänä iltana. Ne ovat olleet huolena myös sivistysvaliokunnassa. Kokemukset Senaatti-kiinteistöistä eivät ole rohkaisevia ainakaan yliopistojen kohdalla. Jos Senaatti-kiinteistöt jatkaa nykyistä menoa ja valtaa uusia alueita muun muassa puolustushallinnon alueelta, on varsin todennäköistä, että edessä on vielä suuria ongelmia tulevillekin hallituksille. Vängällä tässä tulee mieleen, miksi Postin, Tielaitoksen ja Soneran virheet pitää vielä tehdä Senaatti-kiinteistöjenkin kohdalla.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä vaiheessa olisi vaikka kuinka paljon kommentoitavaa käytyyn keskusteluun, mutta haluan sanoa yhden asian, mikä tuli ammatillisesta puolesta esiin. Olen hyvin tyytyväinen, että valiokunnan mietinnössä on huomiota kiinnitetty ammatillisen opettajankoulutuksen lisämäärärahatarpeeseen. Täällä on aikaisemminkin eduskunnassa kiinnitetty huomiota opettajankoulutuksen tilanteeseen ja erityisopettajatarpeeseen, ja myös se on tärkeää, että tämä ammatillinen puoli on tässä tullut huomioiduksi, ja toivottavasti jatkossa sitten saadaan siihen lisää voimavaroja.

Mitä tulee vielä tutkinnonanto-oikeuksiin, koska itse suhtaudun äärimmäisen kriittisesti ylipäätään tutkinnonanto-oikeuksien laajentamiseen yhtään minnekään, mielestäni tämä on kyllä sen mittaluokan asia, että edelleen haluaisin kritisoida sitä, että jos tällaiseen ryhdytään, pitäisi kyllä eduskunnalla olla edessään hieman jämerämpää paperia muodostaakseen koko eduskunnan kannan kuin tämä yksi lause, mikä tässä ikään kuin tämän mietinnön mukana tulee niin kuin yhtenä lauseena hyväksytyksi. Tämähän nyt ei ole mikään päätösponsiesitys, ja sinänsä se ei ole hallitusta samalla tavalla velvoittava ja sitova kuin nämä päätösponnet, mitä eduskunta sitten voi erikseen laittaa. Mutta todellakin se, mikä tässä minua häiritsee ajattelullisesti hyvin paljon, on se, että kun tämä kuitenkin on hyvin pitkälle tämmöinen koulutuksen sisältökysymys, tässä kuitenkaan vuosien varrella esimerkiksi sivistysvaliokunta, joka on taas se valiokunta, jonka pitäisi nämä sisältökysymykset ratkaista, ei ole tätä asiaa sillä tavalla samalla lailla sitten käsitellyt.

Mitä tulee ed. Markkulan heittoihin sosialidemokraattien sisäisistä jutuista, kyllähän tämän mietintötekstin ovat kokoomuslaisetkin ihan tasan tarkkaan hyväksyneet samalla lailla kuin sosialidemokraatit, joten siinä teillä ei ole yhtään sen kiiltävämpi kylki kuin tälläkään puolella.

Arvoisa herra puhemies, tähän loppuun: Minun piti jo edellisessä puheenvuorossani sanoa kiitokset läsnä oleville ministereille. Minusta on hienoa, että olette paikalla. Tietenkin toisaalta se kuuluu myös teidän työhönne, että on aivan oikein, että olette paikalla, mutta kun tässä talossa se ei aina ole itsestäänselvyys, että ministerit ovat täällä paikalla, valitettavasti — sen pitäisi olla — niin te kyllä ansaitsette sitkeinä naisina kiitokset tästä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Minäkin lausun ihailuni ja kiitokseni arvoisille ministereille Maija Rask ja Kaarina Dromberg, että ovat näin yömyöhällä jaksaneet seurata tätä meidän keskusteluamme.

Ed. Seppo Lahtela toi esille kyläkoulualoitteeni. Meillä Keuruulla kaupungin päätännässä on jouduttu myös pohtimaan näitä kyläkoulukysymyksiä. Valitettavasti, kun kuntatalous on siinä ahdistuksen tilassa, missä se on, aina joudutaan eri konsulttien pohjalta pohtimaan, että ei voida käyttää enää juustohöylää vaan on mentävä rakenteellisiin leikkauksiin, rakenteellisiin muutoksiin. Silloin se tarkoittaa sitä, että ammunnan kohteena ovat koulut ja kyläkoulut ja sitten Haapamäen lukion yläaste, Haapamäen yhteiskoulu, on toinen, mikä on vaikeassa tilanteessa.

Otan esimerkin Liesjärven kyläkoulusta. Kylä sai hommattua oppilaita niin, että kaupungin asettama minimimäärä täyttyi, ja koulu jatkaa toistaiseksi. Ed. Seppo Lahtelan mainitsemalla koululla on paljon enemmän oppilaita. Meillä on se 18 oppilaan raja. Mutta se on kaikkein etäisin kylä kuntakeskuksesta, eikä muitakaan kuntakeskuksia lähempänä ole, eli 28 kilometriä on koululta matka Keuruun keskustaan. Ähtärin keskustaan on sama, no, Multia on pikkuisen likempänä, mutta sillä ei merkitystä ole.

Kyläkoulu on koko kylän sydän. Parasta maaseutupolitiikkaa on se, että saataisiin säilymään kyläkoulut. Nyt Liesjärvellä — otan sen esimerkiksi — oli upea juhla koulun säilyttämisen merkeissä, jonka kylätoimikunta järjesti muutama viikko sitten. Kun kyläkoulu saadaan säilymään, se on sellainen tekijä, että nuoret perheet voivat ajatella muuttamista maaseutukylälle. Tuolta on matkaa aika paljon Jyväskylään, suunnilleen sama matka Jyväskylään kuin Seinäjoelle, Tampereelle on selkeästi pitempi matka, mutta on jo muuttanut nuoria perheitä, jotka haluavat lapsilleen turvallisen lapsuuden, semmoisen ympäristön nuoruudelle, jossa monet kielteiset vaikutukset ovat vähempinä. Toinen vanhemmista jää kotiin hoitamaan lapsia ja toinen käy, niin kuin tiedän tuossa tapauksessa, töissä Jyväskylässä saakka odottaen samalla, että aikanaan toteutuu Vaasa—Jyväskylä-valtatie, jota sitten on hyvä kulkea. Nythän nuo tieolosuhteet ovat alkumatkasta kurjat.

Katson, että kyläkoulujen säilyminen säilyttää suomalaista yhteiskuntaa ja on parasta maaseudun elinkeinopolitiikkaa. Jos onnistutaan kyläkoulu säilyttämään, se on takuulla parempi kuin monet EU-projektit, jotka työllistävät lähinnä projektin vetäjän. Sehän se tyypillinen tilanne valitettavasti monta kertaa on. Toki kyläkoulun opettajan työ on varsin haasteellinen. Minä kyllä ihailen, kuinka kyläkoulun opettaja voi vastata näistä esikoululaisista ja sitten hänellä on siinä eri luokka-asteita vielä sen lisäksi. Todella haastava ja vaativa tehtävä toimia kylällä opettajana.

Mutta sitten jatkan edelleen, kun hyvin omakohtaisesti tiedän Haapamäen yhteiskoulun johtokunnan puheenjohtajana, kuinka hyvä voi olla pieni yläaste ja pieni lukio. On paljon puhuttu siitä, että pitäisi olla suuria lukioita, että niillä olisi monipuoliset tarjonnat, mutta pienellä koululla on aivan ainutlaatuiset edut. Siellä ei esiinny suuren koulun ongelmia. Siellä opettajat ja oppilaat voivat tuntea toisensa ja opinto-ohjaaja voi auttaa siihen, että opintopaikka löytyy koulun jälkeen, ja näin auttaa semmoisen tärkeän siirtymävaiheen — saattaen vaihdettava, rautatieliikennetermiä käyttäen — koulumuodosta toiseen. Minä sanon, että tuollaiset tutut ja turvalliset koulujen ympäristöt ovat todella kullan arvoisia. Niitten säilyttämiseksi tulisi tehdä voitavansa.

Pienet opetusryhmät, pieni luokkakoko, on toki sellainen, joka myös auttaa. Nimenomaan opettajan työympäristö on hyvin tärkeä kysymys, ja samalla kysymys on myös oppilaitten työympäristöstä. Toivoisin, että valtiovalta voisi osoittaa niitä voimavaroja, joita tarvitaan todella koulusektorille, jotta luokkakoot voisivat olla riittävän pienet ja jotta saataisiin myös säilymään nämä maaseudun elinkeinojen kannalta ja maaseudun asuttuna pitämisen kannalta tärkeät kyläkoulut.

Olen harkitsemassa sitäkin, pitäisikö valtion löytää myös muuta rahoitusta kuin opetusministeriön rahoitusta näille kyläkouluille, koska ne ovat todella kaiken kylätoiminnan keskus ja sydän monella kylällä. Missä kyläkoulu loppuu, siellä tapahtuu kylän kuolema. Näitä esimerkkejä on monella tavalla. Siinä tapahtuu henkinen lamaantuminen, kylän harrastustoiminta alkaa sammua, ja siinä tapahtuu tuommoinen hellittäminen. Nuoret perheet yksi toisensa jälkeen lähtevät pois.

Toivon tälle kyläkoulualoitteelleni ja itse asialle nyt ja jatkossa myönteistä asennetta, samoin pienten yläasteitten ja lukioitten kohdalla. Ne muodostavat toimivan kokonaisuuden yhdessä. Siinä voidaan silloin jatkaa samassa koulumuodossa aina ylioppilaaksi asti — tälläkin on oma merkityksensä — ja yleensä kotoa koulua käyden ilman, että tulee mahdottoman pitkiä koulumatkoja yleensä.

Täällä on myös eräässä aloitteessa kiinnitetty huomiota työpajatoimintaan. Jälleen tullaan siihen, että kun kunnissa joudutaan juustohöyläämään rahoja, monta kertaa siellä päättäjät katsovat, mitä tuo työpajatoiminta tuottaa, mutta pitäisi kysyä, mitä maksaa ihmisen syrjäytyminen yhteiskunnasta, mitä maksaa yksikin syrjäytynyt nuori. Tiedän työpajatoiminnan hedelmällisyyden, kun olen saanut omassa kotikunnassani Keuruulla olla mukana, että työpajatoiminta saatiin toistakymmentä vuotta sitten vireille ja saatiin säilymään vielä pahimpien kuntatalouden ongelmienkin keskellä. Se on tärkeää syrjäytymistä estävää nuorisotyötä.

Edelleen toivon, että opiskelijoitten kysymyksiin voitaisiin kiinnittää huomiota, vaikka opiskelijoitten tilanne toki nyt on parempi kuin omana opiskeluaikanani. Aloitteet ympärivuotisesta asumistuesta ja opintorahan tasokorotuksesta muun muassa ovat ed. Neittaanmäen aloitteet 938 ja 939, osaltaan tuovat tätä kysymystä esille.

Samoin me keskisuomalaiset kansanedustajat olimme taannoin arvoisan opetusministerin Maija Raskin meille suomalla vastaanotolla Keski-Suomen liiton ja kauppakamarin kanssa ja Jyväskylän yliopiston kanssa, jossa toimme esille teknistä korkeakouluopetusta Jyväskylän yliopistoon. Toivon myönteistä jatkokäsittelyä myöskin tälle hankkeelle.

Arvoisa herra puhemies! Käsiteltävä aihepiiri on varsin laaja mutta myöskin tärkeä. Kansamme tulevaisuudesta, henkisestä ja aineellisesta, on kysymys tällä sektorilla.

Opetusministeri Maija Rask

Arvoisa herra puhemies! Erityisen tärkeänä pidän yhtä pientä asiaa, joka tässä valiokunnan mietinnössä on otettu esille ja joka liittyy tähän sairaalakouluasiaan. Voin vakuuttaa, että tämä tullaan ottamaan kyllä hyvin vakavasti huomioon ja toimimaan niin, kuin eduskunta edellyttää. Muutenkin mietintö ja tänä iltana käytetyt puheenvuorot, joita joitakin haluan tässä kommentoida, ovat olleet hyvin rakentavia.

Me olemme paljon puhuneet siitä, että on tärkeätä arvostaa ammatillista koulutusta. Asia on kyllä niin, että jos ei ryhdytä niihin toimenpiteisiin, joita valiokunta tässä edellyttää liittyen ammatillisen opettajankoulutuksen tilanteen korjaamiseksi, niin meidän puheemme ammatillisen koulutuksen arvostamisesta jää puhtaaksi sanahelinäksi. Me tiedämme, että opettajatilanne tulevaisuudessa tulee olemaan huono, jos ei siihen saada nopeaa parannusta.

Ed. Aula puhui minusta erittäin hyvin ammatillisen koulutuksen ennakointikysymyksistä. Olemme olleet huolissamme siitä, että meillä nuoret hakeutuvat erityisesti viestinnän ja kauneudenhoidon koulutukseen, kun meillä on monia muita aloja, joilla me ennakoimme tulevaisuudessa olevan väkevät ja suuret työvoimapulat. Jotakin olemme pyrkineet asian parantamiseksi tekemään jo tänä vuonna. Jaamme noin 13 miljoonaa euroa kannustavaa ylimääräistä harkinnanvaraista valtionosuutta niille aloille ja oppilaitoksille, joissa annetaan esimerkiksi metallialan, rakennusalan, metsäkoneenkuljettaja-alan koulutusta, juuri aloille, joita nuoret vähän karttavat, eivät ole kovin innokkaasti näille hakeutuneet, ja joita eivät myöskään oppilaitokset ole kovin innokkaasti markkinoineet. Tätä toimintaa tullaan myös tulevina vuosina jatkamaan.

Syrjäytymisen ehkäisy on yksi tärkeimmistä asioista ammatillisen koulutuksen puolella ja nimenomaan se, että pyritään siihen, että kukaan nuori ei keskeytä opintojaan, sillä tavalla keskeytä, että ei sitten jatka missään. Ensi vuoden budjetissa on osoitettu miljoona euroa niin sanottuun Nuorten osallisuushankkeeseen, jossa pyritään löytämään hyviä käytäntöjä sille, mitä voitaisiin tehdä, että nuoret eivät keskeytä ammatillisia opintoja.

Arvoisa puhemies! Monessa puheenvuorossa on tuotu esille koulujen korjausrahat, rakentamisrahat. Ne ovat riittämättömät. Minusta millään muulla sanalla ei voi todeta kuin että ne ovat riittämättömät, vaikka eduskunta lähes joka vuosi on näitä rahoja lisännyt.

Ed. Harkimo puhui siitä, kuinka tärkeätä olisi, että toteuttamisaikaisesti näitä määrärahoja jaettaisiin. Jälkirahoitteinen toimintatapa on tullut aika monen kunnan koulun korjaamisen kohtaloksi. Tässä on pyritty katsomaan sitä, mikä on kunnan maksukyky. Niille kunnille, joilla on huono maksukyky ja taloudellinen tilanne, on pyritty antamaan sitä toteuttamisaikaista määrärahaa ja toisille kunnille sitä jälkirahoitteista. Olemme hyvin tietoisia siitä, että jälkirahoitteinen malli on kunnille vaikea.

Sitten korkeakoulutuksesta, arvoisa puhemies, lyhyesti: Täällä kritisoitiin sitä, että tällä kaudella on ammattikorkeakouluja kehitetty vähän liikaakin. Asia juontaa juurensa hallitusohjelmaan, jossa todetaan, että ammattikorkeakoululaki uudistetaan tällä kaudella. Näyttää kyllä hyvin todennäköiseltä, että seuraavalla kaudella yliopistolakia tullaan uudistamaan. On monia syitä tähän. Tutkintorakennekysymykset, korkeakoulujen keksintö-, patentointikysymykset, kiinteistökysymykset, jotka ovat hyvin monissa edustajien puheenvuoroissa tulleet esille, ja niin sanottu yliopistojen kolmas tehtävä eli alueellinen kehittämistehtävä. Monia muitakin asioita on, jotka todennäköisesti edellyttävät sitä, että yliopistolakia pitää katsoa laajempana kokonaisuutena, kuin että sitä vain uudistettaisiin vähän sieltä sun täältä.

Sitten yliopistojen tulosohjauksesta haluan kyllä vielä tässäkin todeta, kun ed. Hyssälä sanoi, että näitä tutkintotavoitteita on kovasti nostettu noin 1 400:aan. Yliopistot esittivät 1 600 tohtorin tavoitetta. Opetusministeriö hyväksyi, oliko se, 1 409. Kyllä tässä kysymyksessä yliopistoillakin on suurempaa halukkuutta kuin mikä on realistista.

Sitten haluan vähän lähemmin valottaa yhtä valiokunnan lausumaehdotusta, johon sivistys- ja tiedejaoston puheenjohtajakin viittasi, liittyen kansalaisopistojen käyttökustannusasiaan. Eduskunta ponnen mukaan edellyttää hallituksen antavan kansalaisopistojen valtionosuusjärjestelmän uudistamista koskevat muutosehdotukset eduskunnalle niin, että lainmuutokset voidaan saattaa voimaan 1.1.2004. Tätä eduskunta on edellyttänyt jo kaksi kertaa. Se on totta, että meillä on lakiesitys tästä valmiina. Valiokunta painottaa sitä, että nykyisestä asutusrakenneryhmittelystä aiheutuvat ongelmat on pikaisesti ratkaistava. Millä tavalla? Sillä tavalla, että kansalaisopistot on saatettava asutusrakenteesta ja paikallisista olosuhteista riippumatta tasavertaiseen asemaan. Tätä on sitten selvitetty.

Tällä hetkellähän on tilanne niin, että meillä on viisi asutusrakennemaksuryhmää. Ensimmäisessä asutusrakennemaksuryhmässä arvonlisäveroton yksikköhinta on vähän yli 55 euroa. Siinä viidennessä, joka on taaja-asutus- ja kaupunkimaiset kunnat, se on lähes 69 euroa, kun se ykkönen oli maaseutu. Jos tämä otetaan pois, maaseutu, kaupunki, taaja-asutus tai muu, se tarkoittaa, että tasataan, ja silloin se arvonlisäveroton yksikköhinta tarkoittaa noin 60:tä euroa. Arvoisa puhemies! Se tarkoittaa silloin sitä, että Helsinki menettäisi tällä mallilla 548 000 euroa vuositasolla, Vantaa 132 000 euroa, Turku 97 000 euroa ja Tampere 120 000 euroa.

Valiokunnan sivistysjaoston puheenjohtaja sanoi, että tätä ei ole tarkoitettu. Nyt täytyy kyllä tietysti miettiä, mitä sitten on tarkoitettu. Kysymys on siitä, että jos ei ole muuta kuin tämä raha ja jos tämä raha jaetaan toisella tavalla, niin silloin joku saa lisää ja joku toinen menettää. Tämä sama asia koskee myös kesäyliopistoja, joista kuusitoista kuuluu tähän viidenteen elikkä kalleimpaan ryhmään, ja se tarkoittaa niille silloin, jos tätä tasataan, myös menetyksiä. Tämä on asia, johon varmaankin pitää palata, mutta jos tämä otetaan kirjaimellisesti, kuten tässä on todettu, niin mitään muuta mallia ei tänä päivänä ole olemassa. Varmasti on niin, että asiaa kyllä selvitetään, ja sitä on jo tähän mennessä selvitetty ja tämä asia tuotiin kyllä eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtajalle tiedoksi, että tilanne on tällainen, mutta silloin annettiin ymmärtää, että tätä esitystä ei eduskuntaan haluta. Sen tähden se ei täällä ole.

Mutta, arvoisa puhemies, aikuiskoulutus, joka on monessa puheenvuorossa tullut esille, on todellakin seuraavan hallituksen ja eduskunnan yksi kaikkein tärkeimpiä asioita. En ryhdy sitä tarkemmin perustelemaan, koska olen sen niin monta kertaa tässä salissa tehnyt, mutta näin se vain on, ja näyttää hyvältä, että ed. Markkulakin nyökkäilee tällä kohdalla, niin kuin monella muullakin kohdalla.

Sitten, arvoisa puhemies, lyhyesti keskustan vastalauseessa olevaan sairaanhoitajien muuntokoulutusasiaan. Siinä oli tuotu esille yhden yliopiston arvio kustannuksista. Arvio perustuu siihen ajatukseen, että jos koulutetaan 15 sairaanhoitajaa lääkäreiksi, tarvitaan kymmenen uutta opettajaa ja viisi muuta henkilökuntaan kuuluvaa viittätoista hoitajaa varten, ja todettiin jopa niin, että jokainen hoitaja tarvitsee oman tutorin. Minusta tämä on kyllä hieman yliajateltua. Sitten siellä todetaan vielä sekin, että lääkärikoulutus olisi 180 opintoviikkoa. Kätilökoulutus on 180 opintoviikkoa, lääketieteen lisensiaatin koulutus on pidempi, mutta se siitä. Asiaa selvitetään, aivan niin kuin keskustan vastalause edellyttää.

Mutta, arvoisa puhemies, asia, josta minä olen todella hämilläni on se, mitä olen tässä kuullut, kun on todettu, miten pitää suhtautua päätösponsiin ja teksteihin. Esimerkiksi näin olen kuullut tässä sanottavan, että eivät tekstit ole velvoittavia tai sitovia. Eduskunnan edustajat, te sanotte näin. Minun mielestäni pitää olla tarkkana, mitä eduskunta sanoo. Minä muistan hyvin tarkkaan, mitä minä sanoin opetusministeriön virkamiehille silloin, kun ministerikauteni alkoi. Sanoin, että opetusministeriössä kunnioitetaan eduskunnan tahtoa, koska eduskunta on se, joka määrää tahdin. Tuntuu hämmentävältä, että te täällä rupeatte itse vetämään taakse, mitä te olette mietintöön kirjoittaneet. Mistä me sitten tiedämme, mitä me ministeriössä teemme.

Mutta, arvoisa puhemies, eduskunnan vahvalla tuella, erityisesti sivistysvaliokunnan ja sivistys- ja tiedejaoston tuella, tällä hallituskaudella on opetusministeriön budjetti kasvanut 1 300 miljoonaa euroa. Se on kyllä osoitus siitä, että niin hallitus kuin eduskuntakin ovat arvostaneet koulutusta, ja se on hyvä asia, ja ed. Oinoselle, joka uskollisesti istuu paikallaan, voin sanoa, että tuosta rahasta noin 500 miljoonaa euroa on suunnattu perusopetukseen, juuri niihin pieniin kyläkouluihin ja ryhmien pienentämiseen, minkä äsken toitte esille. Nehän eivät ole korvamerkittyjä, mutta moraalisesti ne on korvamerkitty hallituksessa, kun nämä rahat on tuotu opetusministeriön budjettiin.

Arvoisa puhemies! Opetusministerinä olen tähän eduskunnan esitykseen hyvin tyytyväinen.

Kulttuuriministeri Kaarina Dromberg

Arvoisa puhemies! Haluan ensin todellakin kiittää valtiovarain sivistys- ja tiedejaostoa siitä työstä, jonka te olette tehneet, ja samoin sivistysvaliokuntaa, aikaisemmin johtamaani valiokuntaa, siitä tuesta, jonka olen saanut kulttuuri-, liikunta-, ja nuorisomäärärahoissa. Nämä käsittelyt täällä eduskunnassa olivat todella ratkaisevia, jotta saatiin turvattua näiden omien toimialueideni rahoitus ja toiminta edelleen. Tämä ongelmahan johtuu siitä, että Veikkauksen puolelle on koko ajan siirretty niin sanottuja budjettirahoja sieltä katettavaksi. Tämä toimenpide ei jatkossa kyllä tule toimimaan myöskään kulttuurin, liikunnan ja nuorison ja tieteenkään osalta niin, että tuo budjetti olisi vakaa. Eli toisin sanoen, kun muistetaan se tapa, millä tämä budjetti tasapainotettiin sille tasolle, mille se esitettiin elokuussa, kun ensimmäinen budjettiesitys tuotiin tänne, niin tässä tarvitaan todellakin vahvat toimenpiteet ja valtiovarainministeriön, Veikkauksen ja opetusministeriön välillä selkeät suunnitelmat, miten jatkossa voidaan toimia niin, että vakaus näiden edunsaajien osalta pystytään turvaamaan.

Haluaisin nyt muutamasta esille tulleesta asiasta vielä kertoa oman näkemykseni.

Meillähän oli opintotukityöryhmä, jonka esityksessä oli juuri tämä 180 opintoviikkoa, ja mehän olimme esittäneet sitä tuohon budjettiin, mutta se ei onnistunut, ja olen todella iloinen, että eduskunta on nyt saanut tämän päätöksen aikaan. Me esitimme siihen 1 miljoonan, ja täällä eduskunnassa nyt te saitte siihen 500 000 euroa. Uskon, että me pääsemme tällä myös alkuun.

Opintotukiuudistuksen jatko tietenkin on seuraavan hallituksen käsissä, ja toivon, että siellä nimenomaan kiinnitetään huomiota tähän opintorahakysymykseen, joka on kymmenen vuoden aikana jäänyt huomattavasti jälkeen. Sen lisäksi vuokrakatto on liian alhainen, jos ajatellaan alueellisesti tätä Suomea, koska vuokrat ovat hyvin eri tasoisia eri puolella maata.

Sitten on kiinnitetty ed. Komin ja ed. Aulan toimesta huomiota nuorten työpajatoimintaan ja sen vakinaistamiseen. Nythän on lähdetty liikkeelle, voi sanoa, vähän kokeiluluontoisesti, mutta erittäin hyvin työpajatoiminta on vastannut siihen yhteiskunnan haasteeseen, että nimenomaan syrjäytyneet ja syrjäytymisvaarassa olevat nuoret on saatu ohjattua kädentaitojen ja hyvän työmallin piiriin ja sitä kautta kuntoutettua myöskin jatko-opiskelua varten tai sitten työelämään. Samalla myös vahvasti on liittynyt näihin toimintoihin tämä huumetyö, jota meidän ministeriömme taholta on vahvasti tehty. Se on yksi oleellinen osa myöskin nuorten syrjäytymisen estämistä.

Koululaisten iltapäivätoiminta on ollut myös yksi painopistealue, varsinkin liikunnallinen iltapäivätoiminta on ollut liikuntapuolen yksi erittäin merkittävä alue. Siellähän on ollut muistaakseni 700 eri liikuntakerhoa tai tämän tyyppistä toimintaa, joilla nimenomaan tätä iltapäivätoimintaa on saatu näille nuorille järjestettyä.

Ed. Harkimo puuttui sitten lähiliikuntapaikkoihin ja kysyi, miten opetusministeriö painottaa niitä. Meillähän on painopistealueinamme nimenomaan lähiliikuntapaikat ja myöskin uimahallien kunnostaminen, peruskorjaaminen, koska niitä on paljon juuri nyt siinä pisteessä, että ne täytyy peruskorjata, ja ne ovat todellakin painopistealueemme.

Painopistealueitamme on nimenomaan lasten ja nuorten liikunta, ja sinne onkin tuossa budjetissa osoitettu 2 503 000 euroa. Lasten kulttuurikeskukset on yksi erittäin tärkeä alue, jonka myöskin sivistys- ja tiedejaosto on erittäin hyvin huomioinut. Se oli ainoa painopiste, jonka me saimme siinä elokuun budjetissa, 136 000 euroa. Me olisimme sillä saaneet ainoastaan muutaman liikkeelle. Nyt voimme kuitenkin alueellisesti saada huomattavasti kattavamman verkoston, ja se on erittäin tärkeää. Silloin saadaan erityyppisiä lasten kulttuurikeskuksia, jotka voivat antaa impulsseja niille tuleville keskuksille. Hakemuksia oli 50, eli todellinen tarve maassa on näille. Sieltähän se kulttuurin ja ihmisyyden ja kokonaisvaltaisen persoonan kasvatus alkaa, jolloin saadaan ne eväät tulevaisuutta varten.

Pidän erittäin merkittävänä myöskin valtiovarain sivistys- ja tiedejaoston kannanottoa Kansallisteatterin peruskorjauksesta. Meidän tahtomme oli, että se olisi ollut budjetin puolella, mutta se siirrettiin tänne veikkausvoittovaroista rahoitettavaksi. Kannanotossanne haluatte sen siirtää takaisin meidän toivomuksemme mukaisesti varsinaisen budjetin puolelle vuodesta 2004 lähtien, ja minusta se on aivan oikea toimenpide.

Todellakin, olen tyytyväinen siihen, että yhteistyö on toiminut erinomaisella tavalla ja olemme pystyneet turvaamaan niin kulttuurin, nuorison kuin liikuntatoimenkin ja myöskin tieteen määrärahat niin, että me voimme jatkaa oikeastaan hyvin vahvasti myös siltä pohjalta, mikä tämän vuoden budjetti on. Se ei anna kuitenkaan kovin paljon lisää liikkumavaraa, mutta pystymme turvaamaan ne toimenpiteet ja myöskin kehittämään näitä alueita.

Marja-Liisa Tykkyläinen /sd:

Arvoisa puhemies! Ottaen huomioon aamutunnit en aio pitkään puhua. Haluan todeta Kansallisteatterin kohdalta sen, että tämänvuotinen meno tästä opetusministeriön raamista on 2,8 miljoonaa euroa ja se tulee olemaan viidentoista vuoden aikana vielä suurempi, joten tämä tulee palauttaa varsinaiseen budjettiin. Tämän on poistuttava opetusministeriön pääluokasta, jotta me voimme hoitaa muita asioita sitten tulevaisuudessa tästä rahasta.

Tässä yhteydessä, arvoisa puhemies, on pakko todeta vielä kertaalleen koskien tätä kansalaisopistojen asiaa, jota jo kerran käsittelin tuossa esittelypuheenvuorossani, mitä valiokunta tarkoittaa. Valtiovarain sivistys- ja tiedejaosto lausumassaan tarkoittaa juuri sitä, että vaikka kyseessä on asutusrakenneryhmittely, joka aiheuttaa ongelmia tällä hetkellä kansalaisopistojen kohdalla liittyen valtionosuuksiin, niin täällä lopussa sanotaan, että paikallisista olosuhteista riippumatta nämä on saatava tasavertaiseen asemaan. Se tarkoittaa nimenomaan, kuten opetusministeri Rask on täällä ottanut esille, että jos nämä lakiesitykset, jotka hän on tuonut neuvotteluihin, pitävät paikkansa, niitä ei pidä tuoda tänne eikä hyväksyä, koska ne veisivät Helsingistä, Vantaalta, Espoolta, Turusta, Tampereelta, Oulusta, Lahdesta, Mikkelistä, Jyväskylästä ja Vaasasta, vaan tulevissa hallitusneuvotteluissa on käytävä laajapohjainen keskustelu kansalaisopistojen ja kesäyliopistojen aseman turvaamisesta ja tuotava sellainen lakiesitys, joka turvaa koko maassa kansalaisopistojen aseman tasavertaisesti. Näin valiokunta on halunnut lausumallaan todeta, ja toivon, että ministeri ottaa tämän ponnen asiallisesti eikä tuo niitä olemassa olevia lakiesityksiä eduskuntaan.

Arto Seppälä /sd:

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä tiedustella ministeri Raskin kantaa tässä vaiheessa yötä, mutta ministeri Rask on poistunut näemmä salista. (Ed. Rask: Ei kauaksi!) — Ei kauaksi, anteeksi, en nähnyt, katsoin ministeriaitioon vain. — Miten on huomioitu hallituksen esityksessä esimerkiksi opetusministeriön korkeakoulujen alueellisen kehittämisen työryhmän muistion tutkimuksen ja koulutuksen alueellisen linjauksen ohjaava selvitys, kun mietinnössä on niin vahvasti esillä juuri Pori? Miten on muiden paikkakuntien tilanne Porin lisäksi, yliopistollisen koulutuksen ja tutkimuksen mahdollisuudet Kokkolan, Lahden ja Mikkelin ja Kajaanin osalta? Ehkä tähän saisi vielä tässä vaiheessa yötä vastauksen. (Ed. Tykkyläinen: Siihen on jo vastattu!) — Voi olla, että siihen on vastattu, mutta valitettavasti en ollut paikalla.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tähän aikaan yöstä on pakko kuitenkin käyttää tämä puheenvuoro, koska mielestäni tämä asia on periaatteellisesti tärkeä, kun täällä keskustellaan siitä, mikä on tällainen ikään kuin sitovuus tai merkitys sillä tekstillä, mitä eduskunta mietintöihinsä kirjoittaa. Varmasti on selvää, että se, mitä niissä lukee, on tarkoitettu todellakin ohjaamaan hallituksen toimintaa ja siihen on kirjoitettu sitä, mitä eduskunta ajattelee asioista jne. Onhan se niin käsittääkseni, että joskus oikeudessakin lain henkeä ainakin haetaan näistä eduskunnan mietinnön perusteluteksteistä, mitä lainsäätäjä on tarkoittanut. Mutta lienen kuitenkin oikeassa, että juridisesti kuitenkaan tämä teksti ei todellakaan sido hallitusta samalla tavalla kuin päätösponsi, joka ainakin periaatteellisesti hallitusta sitoo ja ohjaa mielestäni ja käsittääkseni erilaisella asteella sitten.

Kun näin on, niin mielestäni tärkeää tässä yhteydessä on huomata se, että on hyvä, että ministeri Rask ottaa eduskunnan terveiset niin vakavasti kuin hän kertoi ottavansa. Se on tärkeä ja hyvä asia, että hän on ohjastanut virkamieskuntaa siten, että eduskunnan terveiset on aina otettava vakavasti. Tämä on erittäin hyvä ja kiitettävä asia, mutta monta kertaa hallitus on saanut sitten, muut ministerit, satikutia siitä, että ponsiakaan ei toteuteta. Mielestäni on hyvin tärkeää huomata, että jos olemme siitä joutuneet kritisoimaan joskus hallitusta, että ponsiakaan ei ole toteutettu, niin tietenkin toivoa voi varmasti tässä yhteydessä, että sitten joku yksi lause, joka ei ole ponnen tasolla, ei aiheuttaisi isompia toimenpiteitä ennen kuin sitä vakavasti harkittaisiin. Kuten aikaisemmin sanoin, ihmisenä, joka ei valiokuntaan kuulu, en koe, että minun on kauhean helppo sitoutua tähän yhteen nimenomaiseen lauseeseen, jossa kuitenkin määritellään asiasisällöltään aika iso asia.

Tavallaan en todellakaan tarkoittanut omassa puheenvuorossani sitä, etteivät eduskunnan kirjoittamat lauseet olisi tärkeitä ja ettei niitä tulisi huomioida. Totta kai kaikki teksti, mitä kirjoitetaan, myös vakavassa mielessä eduskunnan puolelta kirjoitetaan näihin papereihin.

Markku Markkula /kok:

Arvoisa puhemies! Tästä samasta sitovuusasiasta: Oli hyvä, että ministeri Rask tämän esille otti, ja haluan yhtä lailla kuin tässä ed. Viitanen edellä korostaa sitä eduskunnan päätöksentekoa, että on erittäin hieno asia, että ministeri Rask on tämän monet kerrat todennut ja paimentanut tätä selkeästi virkamiehille. Toivon, että tämä jatkuu edelleenkin.

Onhan selkeää, että tässä on neljän tason päätöksiä käytännössä, eli määrärahat, jotka ovat sitovia, sen jälkeen tässä on määrärahojen käyttösuunnitelma ja sen sitovat ohjeet, joita nyt valiokunta mietinnössään eräiltä osin on täsmentänyt ja täydentänyt. Esimerkkinä täällä on vaikka yliopistojen osalta aikuiskoulutuksen osa, josta täällä todetaan, että "yliopistojen aikuiskoulutuksen kehittämiseen tarkoitettua määrärahaa voidaan käyttää pitkäkestoisen täydennyskoulutuksen tuotekehitystyöstä aiheutuviin kustannuksiin yliopistojen esittämillä alueilla osana niiden yhteiskunnallista tehtävää". Tämä on selkeä rajaus tämän osalta, mihin tuo määräraha on tarkoitettu.

Sen jälkeen ovat tietenkin lausumat, jotka ovat ohjeina, ja valtioneuvosto antaa aikanaan kertomuksessa meille selvityksen, miten niiden osalta on tehty, mutta sitten on se tavallaan kaikista heikoin, tämä leipäteksti, josta eräänlaisena esimerkkinä tässä on selkeästi tämä Turun yliopiston diplomi-insinöörikoulutus. Ainakin itse tulkitsen, että tämä on valiokunnassa noussut mielipide, johonka tietenkin valiokunnan jäsenet ovat sitoutuneet, mutta mehän emme tätä tekstiä voi eduskunnan tässä käsittelyssä muuksi muuttaa. Tämän tyyppisessä periaatteellisesti laajakantoisessa asiassa, josta tässä nyt on kyse, vähin on tietenkin, että ainakin substanssivaliokunta omalta osaltaan sitä myös käsittelisi. On hyvä, että tämä tuli tässä selkeästi esille.

Maria Kaisa Aula /kesk:

Arvoisa puhemies! Omassa varsinaisessa puheenvuorossani en huomannut korjata sitä, että keskustan vastalauseessa oli tosiaankin tuo lääkärikoulutuksen opintoviikkomitoitus virheellinen. Sen tulisi olla 240 opintoviikkoa eikä 180. Siinä oli virhe.

Sitten, mitä tulee kansalaisopistojen valtionosuusjärjestelmän uudistamiseen, siitä on jaostossa todettu, että on ongelma, että tuntihinnan haitari on niinkin suureksi muodostunut maaseutukansalaisopistojen ja sitten näiden kaupunkikeskuskansalaisopistojen välillä. Näyttäisi olevan semmoinen puollettu suuntaus se, että olisi vain yksi yksikköhinta. Silloin tietysti, jos halutaan hoitaa niin, että suuremmat kaupungit eivät siitä kärsi, yksikköhinnan täytyy olla aika korkea tai täytyy kehittää jonkinlainen siirtymäkausi siihen, jolla vähin erin laskeuduttaisiin keskimääräiseen yksikköhintaan. Muuta ratkaisua on vaikea löytää, mutta varmasti on näin, että ihan kertaratkaisuna toteutettavaksi suurille kaupungeille tämä voisi olla aika hankalaa. Tällaisia siirtymäaikaratkaisuja siihen tulisi löytää. Näyttäisi kyllä, että kansalaisopistokenttä alkaisi olla kypsä tähän yhteen yksikköhintaan.

Opetusministeri Maija Rask

Arvoisa herra puhemies! Juuri näin, niin kuin ed. Aula sanoi, opetusministeriön ehdotus oli, että olisi noin kahden vuoden siirtymäajalla siirrytty yhteen yksikköhintaan, mutta eduskunnan ponsihan kyllä edellyttää nopeampaa toimintaa. Mutta tähän asiaan tietysti, niin kuin on keskustelussa todettu, täytyy palata uudelleen, mitä sitten tarkoitetaan sillä oikeudenmukaisella.

Arvoisa puhemies! Ed. Arto Seppälälle haluan todeta, että opetusministeriö on tukenut näitä niin sanottuja yliopistokeskuksia, joista Mikkeli on yksi ja monet muut täällä tänään mainitut, Pori, Kokkola, Kajaani ja Lahti. Tarkoitus on edelleenkin jatkaa näiden yliopistokeskusten toiminnan tukemista ja se tietysti tapahtuu sitä kautta, että ne yliopistot, jotka toimivat näillä paikkakunnilla, omissa tulosneuvotteluissaan opetusministeriön kanssa esittävät näiden keskusten työn jatkamista, jolloin niihin voidaan osoittaa määrärahoja. Vaikka valiokunnan mietinnössä puhutaan vain Porista, ei ole mitään tarkoitusta hyljätä näitä muita, ne ovat aivan yhtä tärkeitä omille alueilleen.