Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Seitsemässä minuutissa pitää hyvin pääpiirteittäin esitellä tämä valtiovarainvaliokunnan mietintö.

Ensinnäkin haluan kyllä kiittää asunto- ja ympäristöjaoston jäseniä kokonaisuudessaan hyvästä yhteistyöstä. Tämä yhteistyö johti siihen, että muun muassa kristillisdemokraatit ja keskusta eivät tehneet tähän pääluokkaan vastalausetta ollenkaan. Vihreiltä vastalause tuli ympäristöasioiden osalta aivan perustellusti, mutta asuntopuolen osalta en tiedä, oliko lyhyestä oppositiokaudesta johtuvaa vai muutoin tällainen työtapaturma, että asuntopuoleen liittyvä vastalause ja ponsiehdotus on itse asiassa löysempi kuin se, mitä jaostossa toteutettiin mietintöön budjettiperustelumuutoksilla erityisesti Ara-järjestelmän epäkohtien korjaamiseksi.

Pääpointti tässä mietinnössä ympäristön osalta on jälleen kerran Itämeri-kysymys, mutta aloitetaan ensin tuosta ympäristönsuojelun edistämisen avustuksista. Näihin avustuksiinhan Valtiontalouden tarkastusvirasto kiinnitti tarkastuskertomuksessaan 20/2002 huomiota, ja sitten ministeriössä nämä avustukset on lakkautettu. Valiokunta kyllä pitää tärkeänä, että näitä edistämisavustuksia ryhdytään jälleen maksamaan ja ne epäkohdat, mitä tähän järjestelmään on sisältynyt ja mihin on kiinnitetty tässä tarkastuskertomuksessa huomiota, korjataan. Tästä on sitten ponsi.

Itämeren osalta kaikista keskeisin asiahan nyt on ollut meriturvallisuus ja erityisesti öljyvahinkojen turvaaminen, ja Espanjan rannikolla tapahtunut haaveri osoitti tietysti sen, että mikäli se olisi tapahtunut Itämerellä, joka on pieni, matala ja suolapitoisuudeltaan alhainen sisämeri, vaikutukset olisivat olleet tietysti monin verroin vakavammat. Tästä on myös valiokunnan ponsi, joka lähtee siitä, että eduskunta edellyttää, että hallitus toimii aktiivisesti sen puolesta, että yksirunkoisten öljytankkereiden liikennöintiä Itämerellä ryhdytään rajoittamaan välittömästi ja että niiden liikennöinti kielletään kokonaan selvästi aikaisemmin kuin vuonna 2015, johon nämä olemassa olevat päätökset pitäytyvät.

Tähän liittyy myöskin öljyntorjuntavalmiuksien parantaminen. Budjettiinhan liittyy myönteisenä asiana Seilin korjaaminen öljyntorjunta-alukseksi. Tässä on vaan tapahtunut niin, että kun nämä tarjoukset Seilin korjaamiseksi on sisään jätetty, paljastui, että raha, 6,3 miljoonaa euroa, joka oli varattu budjetissa, ei missään nimessä tule riittämään. Sen vuoksi valiokunta joutui puuttumaan tähän ja muuttamaan tämän määrärahan valtuudeksi ja nostamaan valtuuden 8 miljoonaan euroon. Tietysti edellytetään, että tämä valtuuden mukainen rahoitustarve Seilin kunnostamiseksi ja muuttamiseksi tulee sitten toteutettua.

Ympäristötöiden osalta valiokunta lisäsi 10 prosenttia hallituksen esitykseen ympäristötöiden määrärahoja. Nämä ovat erittäin tärkeitä erityisesti saastuneiden maa-alueiden, vesistöjen kunnostustöiden jne. osalta. Tällainen 10 prosentinkin lisäys tässä määrärahassa on kuitenkin jonkinmoinen, vaikkei se ole kuin 900 000 euroa tässä yhteydessä, kun pohjaehdotus oli 9 miljoonaa euroa.

Luonnonsuojelualueiden hoito, luonnonsuojeluohjelmien toteuttaminen, näihin on kiinnitetty mietinnössä paljonkin huomiota. Mutta koska aika rientää, arvoisa puhemies, niin nopeasti tästä asumisen edistämisestä.

Tilannehan on niin, että eduskunta on hyvin monta kertaa toistuvasti edellyttänyt hallitukselta toimia erityisesti aravajärjestelmän epäkohtien korjaamiseksi. Näitä on edellytetty teksteinä, näitä on edellytetty lausumina. Aiemmin viimeksi muutama viikko sitten lisätalousarvion yhteydessä eduskunta edellytti vielä tällä vaalikaudella, näillä valtiopäivillä Ara-järjestelmän korjaamista. Se ei vielä nyt tämän budjetin yhteydessä tähän jäänyt, vaan kiitos parin budjettialoitteen, jotka antoivat mahdollisuuden puuttua suoraan momenttikohtaisiin perusteluihin, mikä on huomattavasti raskaampi ase, sitaateissa, viedä tätä asiaa eteenpäin, valiokunta muutti momenttikohtaisia perusteluja ja lisäsi sinne kohdan, joka kuuluu: "Aravalainojen ehtoja tarkistetaan siten, että korko seuraa mahdollisimman tarkasti markkinakoron tasoa, vuosimaksun lähtötasoa alennetaan ja vuosimaksun nousu on selvästi nykyistä hitaampaa."

Kun lisäbudjetin yhteydessä aikataulu lyötiin lukkoon, että näillä valtiopäivillä vielä muutokset tehdään, tämä sitten antaa siihen tämän sisällön. Ilokseni olen kyllä saanut huomata, että kun ministeri Siimes otti vastaan kansainvälisen arvion suomalaisista asuntomarkkinoista ja suomalaisen asuntopolitiikan rahoituksesta, hän siinä yhteydessä on julkisuuteen saattanut tiedon, että tulee tämän suuntaisen ehdotuksen antamaan ihan lähipäivinä hallituksen käsiteltäväksi. Olen täältä puhujakorokkeelta monta kertaa todennut, että viime talvena, kun laajempaa Ara-remonttia yritettiin, se kaatui valtiovarainministeri Niinistön ja valtiovarainministeriön budjettiosaston vastustukseen. Se jäi riittämättömäksi silloin. Kaikki asiantuntijat olivat sitä mieltä ja myöskin ministeri Siimes, että se ei tule toimimaan, se ei käynnistä tuotantoa. Tuporatkaisun yhteydessä 6 prosentin korkokatto oli myöskin riittämätön. Tarvitaan edelleen lisätoimia, ja näitä nyt sitten jäämme todella odottamaan. Uskon, että kun tämä momenttimuutos on näin laajalla yksimielisyydellä eduskunnassa tehty, tämä todella johtaa tuloksiin.

Viimeksi pari päivää sitten oli uutisia Helsingin tilanteesta. Asuntojonossa on 12 000 hakijaa. Tänä vuonna valmistuu 400 korkotuki- tai arava-asuntoa. Ensi vuonna on hakemuksia 800 asunnolle, joista 450 menee erityisryhmille. Ainoastaan 350 nähtävästi voidaan osoittaa tavallisille asunnontarvitsijoille tästä jonosta, eli tilanne on täysin kestämätön. Niin kuin valiokunta on todennut, koko aravajärjestelmä uhkaa näivettyä, ellei siihen nyt pikaisesti tehdä tuntuvia parannuksia — ja voimia tähän vaan arvoisalle ministerille!

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunnan näkökulmasta voi olla tyytyväinen siihen, että valtiovarainvaliokunta on jälleen kerran ottanut kyllä huomioon ympäristövaliokunnan näkökulmat ja ympäristövaliokunnan ponnet, jotka ovat kaiken kaikkiaan aika kokonaan mukana näissä teksteissä. Myös maatalouden ympäristötuki on siellä, ja se on tärkeä Itämeren suojelun kannalta. Yleensäkin Itämeren suojeluasia on saanut hyvän käsittelyn. Ympäristövaliokunta edellytti maatalouden ympäristötuen huomioimisen ja korottamisen lisäksi yleisesti Itämeren suojelutilanteen huomioimista ja öljyvahinkojen torjunnan kehittämistä. Seili-öljyntorjunta-alus ja se, että siitä projektista tulikin kalliimpi, on aivan hyvin ehtinyt kuitenkin eduskunnan budjettikäsittelyyn, jolloin Seilin muuttaminen öljyntorjuntavarusteiseksi on taattu ja asia on tältä osin kunnossa.

Ympäristövaliokunta vuosien ajan, voi jo sanoa, aktiivisine jäsenineen on ottanut kantaa aravajärjestelmän kehittämiseen ja sen, voisi sanoa, myös pelastamisen puolesta. Nimenomaan korkokysymys on valiokunnassa ollut keskeisesti esillä, ja varsin tarkkaan ja osuvasti on myös ympäristövaliokunnan kanta täällä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä. Se on erittäin tärkeä asia, ja aivan niin kuin jaoston puheenjohtaja Uotila totesi, on todella hienoa, että ympäristöministeri Suvi-Anne Siimes on asian kanssa jo aktiivisesti liikkeellä, ja valiokunta toki odottaa omalta osaltaan hallituksen esitystä tässä asiassa. Asiassa on ollut moni valiokunnan jäsen aktiivinen, muun muassa ed. Kautto, joka on myöskin tehnyt esityksen tähän budjettiin, johon ed. Uotila viittasi siinä mielessä, että on voitu tätä mietintöä vahvistaa tehokkaalla tavalla.

Kansallispuistoista Repoveden kansallispuisto samoin kuin Leivonmäen kansallispuisto on saatu aikaan muun muassa ed. Seppo Lahtelan tuella ja niiden hoitoon on myöskin tässä mietinnössä kiinnitetty huomiota. Repoveden kohdalla se on ehkä erityisen tärkeätä, koska se vaatii erityistä kehittämistä ja myös kulumisen uhka on erittäin vahva. Tässähän mainitaan sekä Repoveden että Nuuksion kansallispuistot ja mainitaan myös selkeä 50 000 euron summa, joka käytetään kansallispuiston opastus- ja muiden varusteiden parantamiseen.

Myöskin korjaus- ja energia-avustusten yhteissumma on noussut. Se on hyvä asia. Kaiken kaikkiaan voi summata, että tämä on edennyt pääpiirteittäin niin kuin ympäristövaliokunta toivoi, ehkä yhtä asiaa lukuun ottamatta, ja se on rakennussuojelu. Täällä mainitussa vihreiden vastalauseessa se asia on mukana ja toivon mukaan seuraavassa budjetissa, koska nyt vietetään rakennussuojelun vuotta ja tässä mielessä olisi tämä vuosi 2003 ollut erittäin paikallaan. Vuosi 2003 on kansallisen rakennusperinnön teemavuosi, ja ympäristövaliokunta lähti tällaisesta 2 miljoonan euron lisämäärärahasta. Olen kuullut valiokunnan jäseniltä, että asiaa oli aluksi tarkoitus viedä eteenpäin mutta sitten se ei onnistunut. Joka tapauksessa tehtäviä siis myös jää seuraavaan budjettiin.

Tarja Kautto /sd:

Arvoisa puhemies! Suomessa on kuluneen vuoden aikana kiistelty asuntotuotannon heilahtelujen syistä, seurauksista ja ratkaisuista. Valtiovarainministeriön ja kokoomuksen piirissä on suurimpana syynä vaikeuksiin pidetty aravajärjestelmää ja asumisoikeusasuntotuotantoa. Näkökannoille haettiin lisäpontta ulkomaisin voimin teetettävästä arvioinnista. Nyt arvio on saatu. Ilokseni huomasin, että siihen on listattu samoja näkemyksiä, joihin olen itsekin usein päätynyt. Viesti onkin, että meidän kannattaa säilyttää ja kehittää perinteistä aravajärjestelmää, asumisoikeusasuntotuotantoa, asumistukea ja erityisryhmiin kohdennettuja asumisjärjestelyjä. Sen sijaan meidän tulisi arvioida uudelleen, annammeko hyväosaisille tukea aravavuokra-asumisen ja omistusasumisen verovähennysjärjestelmän kautta.

Samoin arvioitiin, että kuntien välinen yhteistyö suunnittelussa ei ole riittävää ja toisaalta kuntien maapolitiikassa ja kunnallistekniikan sekä palvelujen toteuttamisessa on heikkouksia. Yllätys ei myöskään ollut se, että asumisjärjestelmämme on vaikea hahmottaa ja sitä on vaikeaa vertailla.

Arvoisa puhemies! Erityisesti aravajärjestelmä on vaikeuksissa. Valtiovarainministeriö on kiivaasti kaatanut kaikki esitykset järjestelmän korjaamisesta. Nyt erityisasiantuntijat toteavat, että Asuntorahasto kannattaa säilyttää, koska se ei ole altis muuttuvissa olosuhteissakaan makrotalouden muutoksille. Myös kiistelty ja toistaiseksi hyllytetty arvopaperistaminen todetaan myös kannattavaksi, samoin, että nykyistä arava- ja korkotukijärjestelmää on mahdollista kehittää tuen kohdentamiseksi nykyistä paremmin asukkaille. Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä esitetyt, talousarvioaloitteeni kanssa yhtäläiset näkemykset on tarpeen toteuttaa välittömästi. Arviossa todetaan se, että tällä hetkellä aravavuokra-asukkaina on kotitalouksia, joilla olisi kykyä järjestää asumisensa joko vapailta markkinoilta tai hankkimalla omistusasunto.

Erityisesti Helsingissä on kiinnitetty tähän huomiota. Helsingin tilannetta kuvaa osaltaan se, että täällä siirryttiin kitisten vuokrien tasaukseen. On selvää, että keskeisillä paikoilla vanhoissa edullisissa vuokra-asunnoissa asuvat ovat halunneet pitää lottovoittonsa. En kuitenkaan suosittele asukkaiden tulotasojen urkkimista ja lohduttomia irtisanomisia, vaan sitä, että ihmisille tarjotaan uusia vaihtoehtoja asumisjärjestelyihin.

Meillä ei ole tällä hetkellä tarjottavana yhtäläistä tukea kotitalouksille, jotka haluaisivat hinnaltaan ja varustukseltaan aravavuokra-asuntoa vastaavan vapaarahoitteisen vuokra-asunnon. Tältä osin on tärkeää selkeyttää asumistuen ylärajan toimivuutta. Vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa asuvista peräti 55 prosenttia joutuu maksamaan tuen ylärajan ylittäviä vuokria. Pelkkä keskiarvoihin ja suhteellisiin osuuksiin tuijottaminen aiheuttaa joustamattomuutta yksittäisten ihmisten ja perheiden kohdalla.

Asunnottomuus koskettaa erityisesti mielenterveyspotilaita ja sosiaalisesti syrjäytyneitä. Uutinen ei ole sekään, että asunnottomuuden yksi syy on asumisviranomaisten ja palveluverkoston välisen yhteistyön heikkous. Meitä kannustetaan jatkamaan erityisryhmien asumisen osalta käytössä olevia keinoja eli estämään asuntoja ostamalla ja rakentamalla liian yksipuolista sosiaalirakennetta ja toteuttamaan riittävästi palveluasuntoja. Yksittäiset pienet keskittymät eli esimerkiksi erityisasumistalot eivät ole ongelma, vaan päinvastoin ne voivat tukea ja vahvistaa asukkaiden myönteistä kehitystä. Yksipuolisilla huonoilla asuinalueilla on haitallisia vaikutuksia sekä hyvä- että vähäosaisille. Kun meillä ei vielä ole syntynyt esimerkiksi maahanmuuttajien omia asuinalueita, on aihetta tiedostaa se, että sosioekonominen eriytyminen tapahtuu aina yhtä aikaa etnisen eriytymisen kanssa.

Arvoisa puhemies! Selvityksessä todetaan, että verovähennysjärjestelmä suosii eniten vähiten tukea tarvitsevia. Tätä ei ole syytä tulkita siten, että yhtäkkiä tulisi lakkauttaa nykyinen käytäntö. Jos näin tehtäisiin, tulisi se aiheuttamaan ylivelkaantumista monille kotitalouksille. Asiaa on selvitettävä ja valmisteltava niin, että ihmiset voivat valita pienimmin riskein haluamansa asuntovaihtoehdon. Pelkästään 15 prosentin omarahoitusosuus tai takauksien puute voi olla liian korkea kynnys. Jos teemme muutoksia, on ensin varmistettava uusien vaihtoehtojen toimivuus pitkällä aikajanalla.

Selvityksessä on myös analysoitu kuntien ongelmia. Rakennusmaan saatavuudessa ja kuntien kyvyssä toteuttaa kunnallistekniikkaa ja palveluja, joilla ehkäistään ongelmia, on vaikeuksia. Nykyinen henkilöveropainotteinen järjestelmä aiheuttaa sen, että kuntien kannattaa keskittyä hyvätuloisten asukkaiden houkutteluun. Se on ristiriidassa kansallisesti hyväksytyn sosiaalisen eheyden pyrkimysten kanssa. Niin sanottu Pääkaupunkiseutu-sopimus on ollut erinomainen päänavaus, mutta meidän on rohkeasti ryhdyttävä sanoista tekoihin. Vastapainona on oltava taantuvien alueiden uudistussuunnitelmien ja yhteistoiminnan kehittäminen. Vaikka pidämme itseämme uuden tekniikan mallimaana, emme ole osanneet soveltaa sitä niin, että ihmiset eivät olisi perin sidoksissa työpaikkakuntaansa. Maaseudun tarjoamat mahdollisuudet parempaan elämänlaatuun ovat hyödyntämättä.

Arvoisa puhemies! Toivon, että merta kauempi, lähes kiittävä arvosana vakuuttaisi valtiovarainministeriön. Osaamme, tiedämme ja tiedostamme järjestelmämme vahvuudet ja heikkoudet. Tiedämme myös keinot ongelmien ratkaisemiseen. Meillä ei ole syytä hävetä kansallista asuntopoliittista historiaamme, meidän on jatkettava viitoitetulla tiellä ja uudistettava järjestelmiämme kokonaisvaltaisesti harkiten.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Asuntopolitiikan jälkeen ympäristöministeriön hallinnonalalta hiukan ympäristönsuojeluasioihin.

Ensiksi haluan todeta sen, että kun tässä Vuotos-päätöksen yhteydessä on sanottu, että olisi saatu puhdasta uusiutuvaa energiaa, niin se nyt kyllä on kovin kukkua, että se olisi kovin puhdasta ollut. Tämä ratkaisu olisi ollut ainoalaatuinen, mitä altaita on ikinä maailmaan tehty. Nimittäin kysymys olisi ollut ensimmäisestä säännöstelyaltaasta, joka olisi tehty suuren virran pääuoman poikki ja tässä tapauksessa peräti pinta-alaltaan 250 neliökilometriä ja säännöstelyväli vuorokausisäännöstelyssä 8—9 metriä. Kun siellä on sellaista hötösuota vaikka kuinka paljon näillä aapasoilla, niin se koko massa olisi siirretty Ruotsin rannikolle ja silloin Ece-sopimus olisi jo sitten tehnyt sen mahdottomaksi seuraavassa kansainvälisessä oikeudenkäyntitilanteessa, niin että tässä tapauksessa ympäristönsuojelulainsäädäntö on toiminut.

Arvoisa puhemies! Sitten vähän toisenlaisia esimerkkejä. Vuonna 87 vesilakiin vietiin niin sanottu etuvertailu, ja viime aikoina on tullut ratkaisuja, jotka häkellyttävät. Etuvertailuhan tarkoittaa sitä, että tämmöinen niin sanottu taloudellinen etu menee ympäristönsuojelullisen ja luonnonarvoedun edelle. Meillä on sellaisia tapauksia, ihan tuoreita ympäristölupaviraston ratkaisuja, päätöksiä, joissa tätä taloudellista etua ei ole millään tavalla pystytty kuvaamaan mikä se on, muutoin kuin että luonnonvaraa vaan otetaan, mutta ei sanota, mikä on sen yhteiskunnallinen ja välttämättömyysmerkitys jnp. Eli kun minä täällä röttelöin ympäristösuojelulain muutoksen yhteydessä muutama kuukausi sitten, niin nyt nämä ympäristölupaviraston, joka on siis vesioikeuksien tilalle tullut instituutio, tuomioistuin, ratkaisut ovat lähes käsittämättömiä ja niistä täytyy saada ehdottomasti selvitys aikaan ylemmissä oikeusasteissa sen suhteen, mistä ihmeestä tässä nyt oikein on kysymys, koska alkeellisinta luulisi olevan sen, että pystyy sen sanomaan, mikä se on se etu, jota taloudellisesti ollaan hakemassa.

Sitten toinen asia, joka on erittäin kielteistä kehitystä, on se, että erikoisesti ympäristökeskukset ovat ruvenneet tekemään sellaisia voimalaitoksia ja teollisuuslaitoksia koskevia päästölupapäätöksiä, joissa normeja on ruvettu höllentämään voimallisesti. Toisin sanoen, ympäristön tila ei entuudestaan ole kovin hääppöinen ja nyt vielä sallitaan suuremmat ja suuremmat ja suuremmat päästöt ja niitä on ruvettu perustelemaan etuvertailulla, jota ei ole nykyisessä ympäristönsuojelulaissa ollenkaan. Se löytyy vain vanhasta vesilaista ja sielläkin vuodelta 87.

Hyvä kun ympäristövaliokunnan puheenjohtaja tuli paikalle. Tässä selvitän juuri, että minun mielestäni sekä vesilaki että ympäristönsuojelulaki vaativat pikaisesti korjausta, koska nyt kehitys on menossa ehdottomasti huonoon suuntaan. Se tarkoittaa silloin käytännössä sitä, että tällaiset budjettiasiat ja muut, joissa pyritään rahavirroilla ympäristönsuojelua edistämään, menettävät merkityksensä, jos lainsäädäntö tuomioistuinten tulkitsemana menee vaan huonompaan suuntaan.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pulliaiselle samoin kuin koko ympäristöviranomaisketjulle: Kyllä pääministeri Lipposen eilen kyselytunnilla pitämä erittäin miehekäs puheenvuoro täytyy ottaa vakavasti. Kohtuutta, kohtuutta täytyy saada tähän asiaan, niin ed. Pulliaisen puheisiin kuin ympäristöministeriön toimenpiteisiin. Kyllä täytyy pystyä takaamaan, että kuitenkin maanomistajalla, viljelijällä, on suurempi oikeusturva kuin liito-oravalla tai jollain suon erikoiskasvilla, jota sitten kuitenkin Lapissa on ympäriinsä riittämiin jäljellä, vaikka Vuotos tehtäisiin. Kaikkein tärkeintä on, että kohtuudella ympäristöasioita hoidetaan, että pysyvät yhteiskuntasuhteet ja koko maailma kunnossa.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Asumisessa on ongelmia Suomessa: toisaalla asunnoista on pulaa ja toisaalla ongelmana ovat tyhjät asunnot. Tavallinen kansalainen kärsii ensisijaisesti asuntopulasta. Mielestäni kun markkinavoimat eivät rakenna tarpeeksi, yhteiskunnan kuuluu ottaa vastuu kohtuuhintaisten asuntojen rakentamisesta kansalaisille. Varsinkin vuokra-asunnoista on puutetta kasvukeskuksissa, joita ovat esimerkiksi Helsinki ja kotikaupunki Jyväskylä.

Ministeri Siimes on toiminut aivan oikein aravajärjestelmän uudistamisen puolesta, jotta sitä kautta tulisi pienituloisen ihmisen asunnonsaantiin mahdollisuus, kun saa kohtuuhintaisia lainoja. Mutta niin kuin täällä on todettu, Niinistö ja kokoomus vastustavat aravan uudistamista. Tämä osoittaa, että kokoomus ei ole tavallisen kansalaisen puolella.

Asuminen on kallista, ja niin kuin vasemmistoliitto on esittänyt, vuokratukea saavilta pitäisi poistaa 7 prosentin omavastuu. Tämä on yksi suuri syy köyhyyteen, niin kuin ovat tutkijat todenneet.

Ympäristönsuojelun osalta toivoisi sen päättyvän, että jatkuvasti vaaditaan suomalaisia metsiä lisää suojeltavaksi. Suomi on EU:ssa ylivoimaisesti eniten suojellut metsiä. Meidän kuuluu turvata metsäteollisuuden raaka-aineen saanti, ja niin kuin täällä ed. Vilkuna totesi, kohtuus pitäisi ottaa näissäkin asioissa huomioon. Suomesta ei saa tehdä EU:n reservaattia, niin että tänne tullaan lomilla luontoa ihailemaan ja meillä ei ole töitä.

Mikko Kuoppa /vas:

Aravajärjestelmä tulee säilyttää, sillä se on järjestelmä, joka on kyllä turvannut asunnon Suomen pienituloisille ihmisille, luonut kohtuulliset asumismahdollisuudet. On erityisen hälyttävää se, että erityisesti kokoomuspuolue on pyrkinyt estämään aravajärjestelmän kehittämisen, ja tämän kehittämisen estäminen merkitsee tietenkin sitä, että aravajärjestelmä ei tänä päivänä ole niin kilpailukykyinen kuin sen pitäisi olla, että se pystyisi vastaamaan sosiaalisen asuntotuotannon haasteisiin, mitkä maassamme on. Siinä mielessä olisi tärkeää, että tätä voitaisiin kehittää eteenpäin, niin kuin asuntoministeri Siimes on esittänyt. Erityisen tärkeää on se, että aravajärjestelmän korkotasoa, sekä uusien aravien että myös vanhojen aravien korkotasoa, voitaisiin alentaa, jotta asumiskustannukset eivät nousisi kohtuuttoman korkeiksi.

Tästä Vuotos-asiasta aivan muutama sana. Vuonna 82 muun muassa eduskunnassa siitä äänestettiin, ja on se aika erikoinen asia, jos nämä viimeiset vapaat vedet, jotka meillä on, nekin pitäisi kahlita. Ed. Pulliainen täällä totesi, että se on suuri suoalue, mikä Vuotoksen altaan alle jäisi, ja tulisi valtavat vedenkorkeuden vaihtelut, joten on aivan selvää, että aikaa myöten nämä suot ja turvelautat tulisivat siirtymään kaikki jokeen ja alavesiin ja saastuttamaan ja pilaamaan todella. Ne todella saastuttavat, se ei ole siinä mielessä puhdasta energiaa. Jos vesi virtaa vapaasti koskessa ja siihen tehdään voimalaitos ilman suuria altaita, se on vähän toisenlainen asia kuin se, että iso suo padotaan altaaksi ja sen jälkeen sitten nämä vedet pääsevät virtaamaan ja suo käytännössä siirtyy alavesiin.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana. Ensinnäkin lupasin vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoroa pitäessäni, että asunnottomuudesta sanon enemmän sitten pääluokkakohtaisessa käsittelyssä, ja viittaan vaan tähän mietintöön. Valiokunta on pistänyt mietintöön kohtia, mitä asunnottomuuden eteen on tehty.

Pääkaupunkiseudun ja valtion keskenhän tehtiin erillinen ohjelma, joka valmistui helmikuussa, ja sen tavoitteena on 1 000 asuntoa vuodessa asunnottomille vuosina 2002—2005. Tähänkin liittyy tietysti Ara-remontti. Ara-järjestelmän parantaminen luo myös edellytyksiä asunnottomuuteen puuttumiseen. Sen lisäksi asunnottomille ja pakolaisille tarkoitettuihin avustuksiin budjetissa ehdotetaan 8,4 miljoonan määrärahaa ja lisäksi Raha-automaattiyhdistyksen avustuksista korvamerkitään 10 miljoonaa euroa asunnottomuuden hoitamiseen eli 10 miljoonalla nostetaan tätä määrärahaa ja siitä sitten se 10 miljoonaa osoitetaan asunnottomuuden vähentämiseen.

Sitten muutama kommentti rakennusperinnön osalta. Täällä on sitä kritisoitu ja myös vihreiden vastalauseessa juuri sen vuoksi, että on myöskin teemavuosi. En muista sitä summaa, mutta minun käsitykseni mukaan budjetin pohjassa oli kyllä lisäystä edelliseen vuoteen tässä jo valmiiksi.

Sitten kansainväliseen arvioinnin muutamaan kohtaan, joita ed. Kauttokin puheenvuorossaan käsitteli. Olen samaa mieltä siitä, että vaikka arava-asunnoissa asuu tällä hetkellä tulotasoltaan hyvätuloisiakin ihmisiä, niin ihan tämän sekoittumisen edistämiseksi, jotta arava-asuntokannassa todella on monipuolista väestöä, ei pidä lähteä siitä, että väkisin nyt sieltä sitten eräällä tavalla pyrittäisiin saamaan pois vähän parempituloisetkin ihmiset. Tilanne on myös se, että ei ole todellisia vaihtoehtoja.

Samoin kun puhutaan korkojen verovähennysoikeuden poistamisesta tai vähentämisestä, siihenkään ei ole kyllä tässä tilanteessa perusteita, koska itse asiassa huutava pula vuokra-asunnoista monta kertaa johtaa siihen, että ei ole oikeastaan vaihtoehtoa kuin tarttua kynsin hampain omistusasumiseen. Olen samaa mieltä ed. Kauton kanssa, että vasta pitemmällä aikavälillä ja tarkan selvityksen jälkeen tässä voitaisiin mennä eteenpäin, ei ainakaan niin, että tällä hetkellä näiden asuntolainojen kanssa painiskeleville tuotaisiin lisää rasitusta siihen, mihin he ovat varautuneet ja elämänsä rakentaneet.

Sitten yleisesti ottaen, kun täällä on hirveän paljon tämänkin budjetin yhteydessä puhuttu lapsiperheiden asemasta ja tuloeroista, niin täytyy muistaa, että asumiseen käytettävät menot ovat monessa tapauksessa esimerkiksi yksi keskeinen lapsiperheiden menoerä. Sen vuoksi toivon, että tukea todella laajasti tähän aravajärjestelmän remonttiin tulee, koska se on myöskin tapa parantaa perheiden ostovoimaa ja torjua käytettävissä olevien tulojen eroja eri perheiden kesken.

Sitten kun täällä ed. Kangas pikkasen moitti, ja olen täällä itsekin todennut, että ministeri Niinistö ja VM:n budjettilinja on kyllä tiukasti ollut kaikissa käänteissä Ara-järjestelmää ja sen korjaamista vastaan, niin täytyy nyt todeta kuitenkin, että kokoomuksen edustajat jaostossa ja valiokunnassa ovat antaneet tälle valiokunnan mietinnölle yksiselitteisen tuen. Ed. Kauton budjettialoitteen lisäksi toisena aloitteena oli ed. Markku Markkulan budjettialoite, jonka pohjalta tämä momenttimuutos pystyttiin tekemään ja saatiin siihen perusteet. Tässä mielessä olen erittäin tyytyväinen, että täällä eduskunnassa myös kokoomus on tämän budjettimietinnön kautta sitoutunut kyllä hyvin voimakkaasti aravajärjestelmän uudistamisen ja parantamisen tielle. Toivottavasti sillä on jonkinlaista vaikutusta myöskin valtiovarainministeri Sauli Niinistön näkökohtiin jatkossa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Vielä pariin asiaan.

Kun täällä oli KTM:n pääluokka esillä aamuyöstä, niin keskustelimme myös Johannesburgista. Myös ministeri Vilén otti aktiivisesti osaa siihen keskusteluun, mikä on hyvä asia. Hänhän oli siellä, niin kuin myöskin ministeri Suvi-Anne Siimes, Suomen delegaation johdossa mukana, ja koko delegaatiotahan johti tasavallan presidentti.

Tässä on hyvin tärkeätä se, että Johannesburgin perintö siltä osin, mitkä velvoitteet koskevat Suomea, ei jää unhoon, vaan että edelleen tehdään työtä yhä aktiivisemmin. Nimenomaan sen yhteyden katkaiseminen, mikä on tuotantotapojen ja ympäristön saastuttamisen ja luonnonvarojen käytön välillä, tämän yhteyden katkaisemisen, pitäisi olla hyvin aktiivista siltä osin, että jos me parannamme meidän elintasoamme, niin meidän tulee tehdä se niin, että me mahdollisimman vähän saastutamme ympäristöä, eli kulutustapojen muutos kestävään suuntaan on se keskeinen ajatus ja ei vain kulutus- vaan myös tuotantotapojen muutos. Tämä asia on, niin kuin tiedämme nyt, eri ministeriöiden yhteinen hanke KTM-vetoisena jossakin määrin, mutta on hyvin tärkeää, että ympäristöministeriö tässä asiassa ottaisi myös vahvan aktiivisen otteen. Uskon, että ministerit Backman ja Suvi-Anne Siimes tässä ovat kyllä liikkeellä.

Sitten toinen asia, joka liittyy eiliseen keskusteluun, mihin täällä viitattiin. Vuotos-päätös joutui pääministerin vahvan kritiikin kohteeksi, että korkein hallinto-oikeus olisi tehnyt jotenkin väärän päätöksen tässä asiassa. Se ainakin oli jossain vaiheessa pääministerin kantana. Ainakin hän oli erittäin yllättynyt ja hyvin hämmästynyt tästä asiasta. Mutta itse asiaan paneutuminenhan osoittaa, että kysymys ei ole mistään Euroopan unionin hankkeesta tai mistään sen tyyppisestä asiasta, joka vaatisi tätä, vaan Suomen vesilakiin pohjautuen korkein hallinto-oikeus teki päätöksen ilman intressivertailua, koska tämä päätös pohjautui vesilain siihen pykälään, jossa ei intressivertailua tarvitse suorittaa.

Mutta kun Hollanti esimerkiksi pyrkii voittamaan maata meren alta ja veden alta, niin Suomi tekee päinvastoin, peittää merkittäviä osia pinta-alastaan vedellä, ja tämä ei voi olla viisasta eikä kestävää kehitystä. Tuon sähkön ympäristöhaittoja, jotka Vuotos olisi sitten tuottanut, täällä jo käsiteltiin. Tällainen laaja tekojärvi ja sen alle jäävä kasvusto tuottaa toki suuria määriä kasvihuonekaasuja, tässä prosessissa niitä syntyy. Tässä myöskin sekä Vaasan hallinto-oikeus että korkein hallinto-oikeus, molemmat, ottivat huomioon myös ympäröivään muuhun vesistöön aiheutuvat haitat eli nimenomaan Perämereen, Pohjanlahden vesistöön, tulevat haitat, jotka syntyisivät, mikäli tämä hanke olisi edennyt.

Sitten se, mikä liittyy vielä lopuksi, puhemies, tuohon rakennusperintöön, niin euromäärä on sama tämän vuoden kuin viime vuodenkin budjetissa.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Oli mielenkiintoista kuunnella ed. Tiusasen pohdiskelevaa analyysia siitä, mitä Vuotokseen liittyy ja miten päätökset ovat syntyneet ja kuinka oikeita ne ovat olemassa. Vain se, että olemme samasta vaalipiiristä edustajakumppaneita, edustajatovereita, ehkä rajoittaa sitä, että en lähemmin lähde pohdiskelemaan tätä analyysin sisältöä, sen oikeudenmukaisuutta ja oikeutta tässä suomalaisessa yhteiskunnassa ja tässä eurooppalaisessa yhteiskuvassa liittyen vähän siihen, kumpi on lähempänä tätä tärkeämpää luonnon säilyttämistä, maan valtaaminen meren alta vai maan peittäminen kasteluvedellä, mitä Suomessa tästä lumesta sulaa.

Mutta, herra puhemies, mitä tulee tähän ympäristöministeriön hallinnonalaan, täytyy sanoa, että se keskustelu, mitä on käyty aravarahoitteisen asuntotuotannon hoitamisesta ja kilpailukyvystä, on kyllä sellainen, missä Lipposen hallituksen kausi ennen, mennen ja tulevaisuudessa, olkoon mimmoinen hallitus tässä tasavallassa tahansa, on sellainen, mihin pitää puuttua. Sen pohjalta on nähtävä, että niin kuin ed. Uotila sanoi, monelta perheeltä asuminen vie suurimman osan siitä tulosta, tulonkäyttömahdollisuudesta, mikä on olemassa. Tämän pohjalta tätä asiaa katsottuna kyllä tämä vanha näköala, missä valtiorahoitteinen, valtioavusteinen aravatuotanto oli edullisempaa ja käypäsempää, pitäisi saattaa oikean näköiseen eloon ja toimintaan. Ymmärrän varsin hyvin näitä rakentajia, jotka rakentavat täällä Pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kasvukeskuksissa sillä pohjalla, että asuntotuotanto oikeastaan toimii markkinatalouden hengissä rajoitetusti niin, että valmista tuotantoa ei ole olemassa. Sen pohjalta asuntojen hinnat ovat hinautuneet aivan äärimmäisiin yläkattoihin, missä ne voivat olla olemassa.

Jos itse olisin siellä rakentajana tai grynderinä, tietysti pitäisin tätä asiaa hyvänä. Mutta näin kansantaloutta ajatellen se ei ole missään tapauksessa käypänen järjestelmä, ja tähän pitäisi löytää sellainen kilpaileva järjestelmä, mikä painaisi tätä hintatasoa kohtuullisesti alaspäin, ja tämä aravarahoitteinen, sen tyyppinen rakennustuotanto, voisi olla se ratkaisu, millä tämä asia järjestyisi. Näin ainakin toivoisin ja toivoisin näkeväni, että kansa enemmän näkisi mahdollisuutta omistaa huokeahintainen oma asunto.

Ehkä vielä sellainenkin kysymys voidaan esittää tässä asiassa, tarvitseeko kaiken asuntorakentamisen olla sellaista luksusta kuin se nyt on tässä ollut. Siinä mielessä tämä ed. Taipaleen esilläpitämä asunnottomuuden suuri ongelma ja sen kurjistuminen on hyvä asia. Vaikka sitä joskus sellaiset, jotka katon alla ovat lämpimässä ja hyvässä hoidossa, väheksyvätkin, niin aihe ei ole kuitenkaan sellainen, että sitä olisi missään muodossa tässä tasa-arvoisessa yhteiskunnassa varaa väheksyä.

Mutta, herra puhemies, mitä tulee ympäristöministeriön hallinnonalaan, niin täällä monessa puheenvuorossa tämänkin aamun aikana on käyty keskustelua siitä, paljonko rahaa pitää ohjata luonnonsuojelualueiden hankkimiseen, niiden varustamiseen, rakentamiseen ja ylläpitoon. Tämä on sinänsä oikea ajatus ja oikea aate, ja siinä mielessä on nostettava hattua, vaikka ei sitä mukana ole olemassakaan, ed. Tiusaselle, että on löytynyt sellainen tapa, että Repoveden kansallispuistollekin on pikkasen rahaa löytynyt niitten rakenteitten rakentamiseen, kuntoonsaattamiseen ja ylläpitoon. Mutta se täytyy sanoa, että se rahasumma, mikä siellä on, on aivan olemattoman pieni ja riittämätön. Kun ne kävijämääräennusteet, mitkä siinä on nähtävissä, ovat ilmeisesti toteutumassa, niin kyllähän se Repoveden osaltakin on niin, että luonto kuluu enemmän kuin sitä pystytään kuntoon saattamaan ja järjestämään.

Mutta puhemies, mitä tulee tähän edelliseen pääluokkaan, työministeriön luokkaan, niin en ole nyt valmis esittämään, että nämä pitäisi yhdistää, mutta niiden pitäisi päästä lähemmäs toisiaan. Kun tasavallassa on tavaton määrä kansaa, mikä on vailla työtä, ja tässä ympäristöministeriön alalla on tavattoman paljon tekemätöntä työtä, niin miksi näitä ei voi saattaa sellaiseen järjestykseen, että sitä työtä tehdään, toteutetaan ja hoidetaan? Työtä on tavattoman paljon.

Kun maatalouspääluokassa paljon puhuttiin tulevaisuuden metsästä ja sen metsän hoidosta ja kasvattamisesta, niin tämäkin liittyy tähän ympäristöministeriön hallinnonalaan käsittääkseni siinä, että sitä elävää, suomalaista metsämaisemaa, mikä tuolla maaseudulla on olemassa, voitaisiin tämän kautta hoitaa ja panna järjestykseen. Olenpa tässä nyt väittänyt niin, että kun kaikki ne, jotka ovat työtä vailla, pannaan hoitamaan ja tekemään niitä asioita, niin kyllä se joukko vähenee myöskin sitä kautta, koska kaikki eivät halua sinne märkään pimeään metsään mennä, mieluummin arvostelevat täältä tuvan lämmöstä lämpimässä sisäilmassa ja helpoissa oloissa.

Tätä asiaa pitäisi pystyä kehittämään, arvelemaan, ajattelemaan paremmin, ja raja-aitoja murtaen saatetaan tämä yhteiseen tavoitteeseen yhteiseksi paremmaksi maailmaksi. Jos ajatellaan niin, että nyt tavattoman paljon tehdään suoalueiden, metsän ja korpimaisemien ennallistamista, niin kyllä siellä varmaan olisi myöskin mahdollisuus tehdä niin sanottua miestyötä lapion ja vesurin kanssa ja sillä pohjalla. Kun ennen on lapiolla kuoppia kaivettu, niin miksei niitä voitaisi myöskin lapiolla yrittää täyttää? Tietysti voidaan vähän konevoimaakin apuna käyttää, mutta sen jälkeen tämä yhteistyö olisi sen näköinen, että voi sen hyväksyä, että tästä tämä maailma paremmaksi muuttuu.

Herra puhemies! Kyllä ympäristöministeriön hallinnonalaa pitää arvostaa, mutta sitä pitää myöskin tehostaa niin, että se tulee paremmin ja tehokkaammin suomalaisen tulevan yhteiskunnan nähtäväksi kuitenkin maan kilpailukykyisyyttä vaarantamatta ja yrittäjyyttä estämättä, elikkä yrittäjyyttä pitää arvostaa siinä yhteydessä samalla, kun tätä maisemaa säilytetään.

Hannu Aho /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Siihen, mitä ed. Seppo Lahtela aravatuotannosta sanoi, voin kyllä yhtyä joka sanan osalta enkä halua sitä kerrata.

Mutta ihan ympäristökysymyksiin toteaisin lyhyesti, että kyllä meille kaikille on tärkeää, että ympäristöstä huolehditaan, varmaan täällä kaikille meille edustajillekin. Mutta sitten tuleekin kysymys, mitä sen jälkeen. On hyvin tärkeää, että otetaan järki käteen. Kun näitä suojelukohteita laitetaan, niin tehdään sillä tavalla, että ne ovat ihmistä varten, me ihmiset voimme niitä hyväksikäyttää ja nauttia todella hyvästä, puhtaasta luonnosta, mutta se ei tarkoita sitä, että joka neliölle pitää olla jonkinlainen suojelupäätös tai ainakin jollakin alueella olla lähellä sitä, että voidaan jollakin tavalla rajoittaa. Silloin me rajoitamme tätä normaalitoimintaa ja vahingoitamme samalla ympäristönsuojeluajattelua ihmisten kesken.

Meidät on tänne luotu käyttämään ja varjelemaan tätä maata, ja siitä lähtökohdasta pitää lähteä. Samoin metsäpuolella ja vesistöpuolella: kyllä sitä pitää pystyä käyttämään asiallisesti näihin omiin tarkoituksiimme, jotta me pystymme muuten suojelemaan luontoa, ja käyttämään myöskin energiavaihtoehtona. Vesi on kuitenkin yksi semmoinen, joka on saasteettomin näistä. En puutu sen enempi tähän viimeiseen päätökseen, mutta kaikkia asioita pitää pystyä tarkastelemaan ja lähteä siitä lähtökohdasta, jotta kokonaisuuden pitää aina olla hallinnassa. Siihen meidän pitää pyrkiä eikä niin, että teemme vastakkainasetteluja keskenämme täällä tai sitten, että luonto jotenkin on vastakkain. Luonnon armoilla me kuitenkin elämme, mutta käytetään sitä oikein ja sillä tavalla, että se on meille kaikille hyödyksi.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Hannu Aho ilmeisesti täällä peräänkuulutti kestävän kehityksen periaatetta, ja olen hänen kanssaan samaa mieltä, jos näin olikin. Meidän pitäisi vahvemmin sisäistää, mitä tarkoittaa kestävä kehitys. Se tarkoittaa sitä, että otetaan ekologiset asiat huomioon, mutta myöskin sosiaaliset ja taloudelliset asiat. Kun nämä ovat hyvin tasapainossa, niin silloin juuri toteutuu kestävä kehitys.

Ed. Seppo Lahtela täällä puhui yrittäjyydestä ja ympäristöstä. Kyllä tosiaan on niin, että kun yritykset ympäristöasiat ottavat huomioon, niin se on todellinen kilpailuvaltti, mutta yhtä lailla ympäristöhallinnossa meidän on tehostettava toimintaa, että paremmin yrittäjyyden ja yrittäjien asiat huomioon otettaisiin. Varmasti nämä ovat sellaisia asioita, joita seuraavalla vaalikaudella edelleen viedään eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Haluan kahteen asiaan kiinnittää huomiota tässä pääluokassa.

Ensimmäinen on Itämeri. Olisin kaiken kaikkiaan toivonut vähän enemmän malttia tähän talousarvioon, sitä, että asioita olisi tarkemmin laitettu tärkeysjärjestykseen, mutta nämä Itämereen kohdistetut lisävoimavarat olivat erittäin tervetulleita, ja kiitänkin tässä ympäristövaliokuntaa siitä, että se on erinomaista työtä tehnyt. Öljyonnettomuus olisi hyvin kohtalokas Suomenlahden herkälle luonnolle. On aivan välttämätöntä, että yksirunkoisten alusten kieltoa vauhditetaan. Venäjä on tähän mukaan saatava ja tätä työtä on kovasti jatkettava. Kaikkein kiireellisimmin tarvitaan kuitenkin toimenpiteitä, joilla voidaan edistää Itämeren luokittelemista erityisen herkäksi merialueeksi. Vain tällä tavalla voimme parhaiten suojella omaa Itämertamme.

Onnettomuuksien ennaltaehkäisyn lisäksi on Suomen öljyntorjuntavalmiutta parannettava. Tällä hetkellähän meillä Itämeren—Suomenlahden öljyntorjuntavalmius ei todellakaan ole ajan tasalla. Meillä ei ole sellaista alusta, joka kykenisi suuronnettomuuden torjuntaan jääoloissa. Myös rannikon öljyntorjuntakalusto on aivan puutteellista. Siksi nuo budjettiin lisätyt voimavarat ovat erittäin tervetulleita, mutta eivät vielä ole riittäviä. Selvää on, että Itämeren suojelun täytyy olla yksi keskeinen painopiste seuraavan hallituksen ympäristöpolitiikan saralla.

Sitten toinen asia lopuksi. Asuntopolitiikka — asunnottomuus ja asuntojen kalleus — on yksi keskeisempiä ongelmiamme, mitä varmasti kansalaiset esille nostavat. Siinä mielessä tämä kansainvälinen arviointiraportti tuli aika hyvään aikaan. Nyt on aika pureutua siihen ja katsoa, mihin toimenpiteisiin todellakin ryhdymme seuraavalla vaalikaudella ja mitä ennen kaikkea tällä vaalikaudella vielä voimme tehdä. Raporttihan totesi — ainakin itse tulkitsen näin — että emme aivan huonoa asuntopolitiikkaa ole harjoittaneet, mutta kipupisteet siinä nostettiin esille, ja niihin täytyy pureutua. Hyvä on huomata, että se meidän linjamme, että meillä on monimuotoisia mahdollisuuksia asua, on ollut oikea.

Yksi asia, jonka tässä haluan nostaa esille ja on myöskin budjettiasia, on asuntolainojen korkojen verovähennysoikeus. Mielestäni korkovähennysoikeuden poistaminen tai portaittaiseksi tekeminen olisi ristiriidassa sen asian kanssa, mitä raportissa esitettiin. Siellähän esitettiin sitä, että tavallisia keskituloisia palkansaajia pitäisi kannustaa omistusasumiseen, ja sikäli ehdottomasti vastustan tätä korkoleikkausajatusta. Se olisi mielestäni hyvin epäsosiaalinen, koska sillä heikennettäisiin juuri aivan tavallisen lainarahoitusta tarvitsevan asuntosäästäjän asemaa. Eihän tämä korkovähennysleikkaus hyvin varakkaita koskisi lainkaan, koska hehän eivät lainarahoitusta tarvitse.

Asuntolainojen määrät ovat kasvaneet ja samalla takaisinmaksuajat ovat pidentyneet. Korkovähennysoikeus onkin ollut erittäin merkittävä tekijä suomalaisten uskaltautumisessa omistusasumisen piiriin. Mikäli tämä vähennys poistettaisiin, olisi seurauksena varmasti monien suomalaisten perheiden pitkäaikaisten suunnitelmien romahtaminen. Tähän ei etenkään asuntojen kalleuden kanssa kamppailevalla Pääkaupunkiseudulla olisi varaa. Se olisi todella katastrofi Pääkaupunkiseudulle, ministeri Siimes. Suomalaisten perheiden on todellakin voitava luottaa verokohtelun vakauteen ja asuntopolitiikan pitkäjänteisyyteen.

Korkojen verovähennysoikeus on säilytettävä siksikin, että keskituloiseksi laskettavalla ei ole mahdollisuutta saada arava-asuntoa tai kunnallista vuokra-asuntoa ja asumisen hinta on nousemassa etenkin juuri täällä Pääkaupunkiseudulla tavallisen kaupunkilaisen sietokyvyn ylärajoille. Siksi tämä asuntolainojen korkojen verovähennysoikeus on säilytettävä.

Aivan lopuksi haluan ihmetellä keskustan kantaa tässä asiassa. Keskustan varapuheenjohtaja ed. Vanhanen on yhtynyt tähän ajatukseen, että korkojen verovähennysoikeutta pitäisi leikata ja ennen kaikkea poistaa se ylikalliilta asuinneliöiltä. Missähän nämä ylikalliit asuntoneliöt ovat, hyvin kalliit? Ne ovat Pääkaupunkiseudulla. Taas keskusta käy kaupunkilaisten kimppuun. Toivottavasti tämä asia ei toteudu tälläkään vaalikaudella eikä sitä ensi vaalikaudella toteuteta.

Ministeri Suvi-Anne Siimes

Arvoisa puhemies! Asuntopolitiikka on alue, johon kohdistuu hyvin monenlaisia intohimoja ja intressejä ja jossa on hyvin paljon asianosaisia. Se on myös alue, jossa on kysymys erittäin isoista taloudellisista eduista ja niiden jakautumisesta, ja siksipä asuntopolitiikkaan ja asuntopoliittiseen päätöksentekoon kohdistuu aika paljon ristiriitaisia odotuksia ja siinä on myös hyvin paljon ristiriitoja.

Tämä asianosaisten suuri lukumäärä ja intressien voimakkuus oli syynä siihen, että päätin itse asuntoasioista vastaavana ministerinä tämän evaluoinnin asuntopolitiikan osalta toteuttaa nimenomaan kansainvälisenä hankkeena. Ajattelin, että ulkopuolelta näkee ehkä paremmin ja uskaltaa kommentoida vapaammin kuin sisältä. Tässä mielessä tietysti evaluoitsijoiden näkemys on varsin perusteltu ja hyvä kokonaisuus. Täytyy toki muistaa, että asuntopoliittiset valinnat myös tulevaisuudessa kuuluvat kuitenkin poliitikoille, eivät asiantuntijoille. Asiantuntijoiden mielipiteet tarjoavat keskustelun pohjaa.

Avoimuus on kuitenkin tärkeä asia politiikassa ja mielestäni myös tulevissa hallitusneuvotteluissa, ja niiltä osin evaluointiraportti varmasti parantaa keskustelun laatua ja antaa eväitä nimenomaan avoimelle keskustelulle.

Olen ollut iloinen siitä, että täällä eduskunnassakin asuntoasioihin liittyvässä päätöksenteossa ja mietintöjen valmistelussa tämä avoimuus on ollut suurta, ja tervehdin ilolla sitä, että ympäristövaliokunnan mietinnössä on, yhdellä virkkeellä tosin, mutta aivan asiallisesti, todettu se, että myös yleishyödyllisyyslaista olisi syytä käydä keskustelua tulevaisuudessa. Eli tämä on varmasti yksi niistä hieman piilossa pysyneistä kipupisteistä, joita suomalaisessa lainsäädännössä on.

Toinen selkeä kipupiste on mietinnössä selkeästi esiin nostettu asia, johon evaluointiraporttikin ottaa kantaa, nimittäin aravajärjestelmän uudistaminen. Kuten olen raportin julkistamistilaisuudessa ja itse asiassa, oliko se nyt toissa päivänä, täällä eduskunnassa yleiskeskustelussakin todennut, tähän asiaan tulen tekemään ehdotuksen vielä näillä valtiopäivillä eli heti tammikuun alussa. Toivon, että tähän arava-asiaan voitaisiin politiikassa suhtautua sillä tavalla vastuullisesti, että sitä ei poliittisen pelin nappulana käytettäisi, vaan ihan rehellisesti yritettäisiin nyt yhdessä katsoa, mitä tälle vakavalle ongelmalle voidaan tehdä, ja jätettäisiin tässä se mutapaakkujen heitteleminen johonkin muuhun yhteyteen. Kyllä tämä tavallisten ihmisten asuminen ja ennen kaikkea Pääkaupunkiseudun asuntopula ja tuotannon huono käynnistyminen on liian iso asia pelinappulana käytettäväksi.

Sen totean vielä, kun puheenvuoroissakin tuli esiin tämä evaluointiraportin kysymys siitä, minkä verran hyvätuloisia asuu arava-asunnoissa, että sitähän on selvitetty, minkä verran tulorajan ylittäviä siellä on, siis asumisaikanaan vaurastuneita. Toivon kuitenkin, että tämä niin sanottu hyvätuloisista aravavuokralaisista käytävä keskustelu ei nyt peittäisi alleen sitä selkeää tosiasiaa, joka on olemassa, että arava-asunnoissa asuvien ihmisten tulot ovat kehittyneet viime vuosina olennaisesti heikommin kuin kansalaisten tulot keskimäärin. Tämähän on juuri yksi niitä lisäsyitä siihen, miksi aravajärjestelmän uudistaminen on tarpeen, koska heidän kykynsä selviytyä nykyisen järjestelmän mukaisista vuokrista on tämän heikon tulokehityksen takia heikko.

Asuntopolitiikkaan vaikuttava tärkeä asia ympäristöministeriön hallinnonalalla ja toisaalta kuntien toiminnassa ovat tietysti tonttimaan saatavuus ja maapoliittiset kysymykset. Olen iloinen siitä, että sekä tämän evaluointiraportin että sitten sisäasiainministeriön teettämän Helsingin metropolialuetta koskeneen Oecd-raportin mukaan hallitus on ollut oikealla tiellä käynnistäessään laajempaa yhteistyötä valtion, Pääkaupunkiseudun ja kehyskuntien kesken asuntoasioissa, ja on varmasti selvää, että tätä yhteistyötä täytyy jatkossa tiivistää. Tätä yhteistyötä ja hallituksen riittämättömiä toimia siinä arvosteltiin muun muassa vihreiden vastalauseessa tähän mietintöön. Haluan nyt vain muistuttaa vihreitäkin siitä, että yhteistyön yksi edellytys on se, että kunnat haluavat tehdä yhteistyötä, ja varmasti kunnallispolitiikan saralla myös Helsingissä on tässä vielä sellaisia askeleita, joita kannattaa ottaa ja vakavasti miettiä, jotta tämä Pääkaupunkiseudun yhteinen ongelma saadaan ratkaistua.

Ympäristöministeri Backman ei ole nyt paikalla. Lyhyesti totean muutaman sanan luonnonsuojelulainsäädännöstä ja ympäristölainsäädännöstä yleisesti tähän äsken käytyyn keskusteluun ja yöllä käytyihin keskusteluihin viitaten.

Täällähän on tänään — tänään ja eilen — puhuttu paljon Vuotoksesta, liito-oravista ja ylipäätään maankäyttöasioista. Puuttumatta sisältöihin sen enempää haluaisin kuitenkin muistuttaa siitä, että on aivan selvää, että tarkoituksenmukaisuusharkinta on poliittista harkintaa ja poliittinen päätöksenteko liittyy siihen, mikä on meidän mielestämme oikein ja hyvää, minkälaiset ekologiset ja sosiaaliset reunaehdot niin maankäytöllä, tuotannolla kuin muullakin elolla täytyy olla. Sitten on erikseen oikeudellinen harkinta sen suhteen, miten esimerkiksi tietyt maankäyttöpäätökset voimassa olevaan ympäristölainsäädäntöön suhtautuvat.

Julkisuudessa on monenlaisia tulkintoja esitetty tästä korkeimman hallinto-oikeuden Vuotos-päätöksestä. Itse nyt muistuttaisin, että siinä paksussa nivaskassa on yksi kohta, missä korkein hallinto-oikeus selkeästi itse toteaa tehneensä oikeudellista harkintaa asiassa ja katsoi, että päätös ei ollut sellainen, joka voitaisiin esimerkiksi alistaa hallituksen käsittelyyn. Minusta on nyt tärkeätä muistaa, että ne pelisäännöt, joita me itse täällä Suomessa ja EU:n kautta kansainvälisesti teemme ympäristölainsäädännön ja luonnonsuojelulainsäädännön osalta, ovat sitten asioita, jotka oikeudellisesti sitovat sekä meitä että maamme tuomioistuinlaitoksia. Toivoisin, että tässä keskustelussa, joka yön aikana oli varsin kiihkeätä, osattaisiin tulevaisuudessa nimenomaan seuraavalle hallituskaudelle siirryttäessä puurot ja vellit pitää kuitenkin toisistaan erossa, ettei ihan tolkuttomuuksia päästetä suusta. Kyllä se niin on, että yhteisestä säätelystä Euroopan unionin tasolla ei varmaankaan voi ottaa mikään maa vain niitä paloja itselleen, joita se pitää itse kivoina, ja jättää muita säännöksiä noudattamatta.

Olli Nepponen /kok:

Herra puhemies! Kun Vuotos nousi tässä esiin, minusta päätös oli huono. Säätelyenergiaa olisi tarvittu, ja myöskin Lapin kuntien selviytymisen kannalta työpaikkoja luovana se olisi pitänyt toteuttaa. Meillä tulee vielä sen suhteen monia uusia haasteita.

Asuminen on yksi ihmisen perustarpeista. Siihen pitää kiinnittää huomiota niin, että monimuotoista asumista on tarjolla. Tervehdin tyydytyksellä sitä, että tässä on nyt selvä lähete sille, että aravalainojen ehtoja tarkistetaan. Se on yksi tärkeä rahoitusmuoto, ja sen ehdot ovat nyt sellaiset, että se ei kovin monia enää haasta sen perusteella tuottamaan itsellensä asuntoa.

Ympäristöriskit ovat kasvava uhka. Meillä esimerkiksi Etelä-Savossa Mikkelissä on paljastumassa useita sellaisia merkittäviä riskejä, jotka ovat perua vanhoista kyllästämöistä ja monista muista. Kun näitä maita on vielä kuljetettu ympäriinsä alueella, joka on pohjavesialuetta, kiinnitän huomiota siihen, että ympäristöministeriöllä on riittävät varat hoitaa näitä esiin nousseita ja esiin nousevia riskejä, kun puhtaan veden tarve on kiistaton ja pohjaveden laatuun on kiinnitettävä huomiota.

Venäjän uusien öljysatamien tulo Itämerelle muodostaa merkittävän uhan. Siksi on tyydytyksellä todettava, että täällä esitetään toimenpiteitä, joissa alusten laatuun kiinnitetään huomiota niin, että huonot alukset poistettaisiin. Jos Itämerellä tapahtuu sen suuntainen vahinko, mitä on nyt nähty Espanjan rannikolla, se olisi sellainen katastrofi, jota ei voi edes kuvitella, mitkä sen seuraukset ovat.

Tarja Kautto /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan omalta osaltani vielä korostaa sitä, että minun mielestäni ei ole nyt paikka ruveta kuranheittokilpailuun siitä, miten suhtaudutaan näihin hyvätuloisiin aravavuokra-asunnoissa asuviin, tai tehdä äkkijyrkkiä muutoksia verovähennysoikeuksien kanssa.

Minä lähtisin itse etenemään tässä asiassa puhtaasti ensin sillä linjalla, että saadaan näihin olemassa oleviin järjestelmiin läpinäkyvyyttä ja vertailukelpoisuutta, samoin, että luodaan uusia erilaisia asumisen vaihtoehtoja ja malleja, joilla kokeiltaisiin tämmöisiä pehmeitä vaihtoehtoisia vuokralla-asumistapoja, mutta myöskin eri tyyppistä osittaista tai osaomistusasumista, löytyisikö sitä kautta esimerkiksi semmoisia ratkaisuja, että ihmiset voisivat vähitellen saada huoneistot itselleen. Ehkä voitaisiin kokonaan siirtyä siihen, kun meillä on ollut lainoitusjärjestelmä erittäin lyhytaikaista, että päästäisiin monien muiden Euroopan maiden malliin käyttämään tämmöistä pitkäaikaista lainoitusta, mikä silloin vähentäisi myös sitä osuutta, mikä joudutaan perheissä käyttämään asumiseen?

Yhtenä asiana vielä haluaisin tässä tuoda esiin peruskorjausproblematiikan. Minä näen, että yleishyödyllisyyslakia täytyy nyt katsastella myös siinä mielessä, että kiinnitetään enemmän huomiota kiinteistöjen elinkaariajatteluun ja mahdollisiin varauksiin olemassa olevan ja tulevan rakennuskannan pitkän tähtäimen kunnossapitoon ja huoltoon ja mahdollisuuteen muuttaa näihin asuntoihin.

Lopuksi yleisesti haluaisin sanoa sen, että me tarvitsemme lisää joustoa säännöksiin yleensä, joita meillä on. Me olemme helposti liian pikkutarkkoja.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Valiokunnan mietinnössä kiinnitetään oikealla tavalla mielestäni huomiota luonnonsuojeluohjelmien toteutukseen. Nythän tuosta rahoitusohjelmasta ollaan jäämässä ja on jääty jälkeen. Käytännössä näyttää myös siltä, että se tavoite, joka vuoden 2007 loppuun mennessä on ollut rahoittaa nämä jo päätetyt valtakunnalliset suojeluohjelmat, onkin euromäärältään ilmeisesti jonkin verran korkeampi, eli se kehys ja se määrärahatarve, joka tuolloin 96 on arvioitu, on ilmeisesti osoittautumassa hieman liian alhaiseksi.

Keskustelussa on, herra puhemies, tullut hyvin esille asuntokysymys ja sen ratkaisu. Mielestäni tähän liittyy myös yleinen yhteiskunnallinen kehitys. Eritoten Pääkaupunkiseudun kohdallahan asunnottomuus ja asunto-ongelma on paljolti myös tasapainottomuutta, liian nopeaa kasvua eräillä alueilla ja tätä kautta asunto-ongelmia ja asuntojen hinnan ja vuokran nousua. Tästä syystä, herra puhemies, on hyvin tärkeää, että edelleenkin kiinnitetään huomiota niihin toimiin, joilla koko yhteiskunnan kehitystä kyetään tasapainottamaan ja alueellista kehitystä vahvistamaan ja aluepolitiikan tehoa palauttamaan.

Mitä tulee järjestelmän uudistamiseen ja siihen, mitä ministeri Siimes toivoi, ettei tässä ryhdyttäisi nyt lokaa vaalien lähestyessä heittämään, niin tietysti ongelma on vähän ollut se, että nyt kun tämä asia siirtyy liian lähelle vaaleja, suuri vaarahan on, että siitä tulee tämmöinen herkkä kysymys. Ihmettelen, miksei ole ollut valmiutta jo aiemmin näiden asioiden esille nostamiseen ja uudistusten tuomiseen.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! De stora aktuella utmaningarna för miljön och naturvården är Östersjöns tillstånd och klimatpolitiken. Också markplaneringen har en stor betydelse för miljövården och i anslutning till den vägar och annan infrastruktur. Oljebekämpningsberedskapen måste förstärkas på Östersjön liksom på alla andra hav. I budgetförslaget finns det nu reserverat anslag för att bygga om farledsfartyget Seili till ett oljebekämpningsfartyg som skall placeras i östra Finska viken. Det här är en viktig och helt nödvändig investering.

Ett klokt beslut är också att man med närområdesmedel rustar upp två fartyg, ett till Ryssland och ett till Estland och förser dem med oljebekämpningsutrustning. Men trots dessa investeringar har vi brister i oljeskyddet och till de delar det går att åtgärda problemen bör det göras. Det innebär till exempel att inom de närmaste åren anskaffa ett fartyg som kan användas vid nödbogseringar, vid fartygsolyckor såsom bränder och vid oljeolyckor. Regeringen bör förbereda sig på denna viktiga investering.

Östersjön är ett litet och utsatt hav. Utredningarna visar att oljan från en storolycka når kusten inom ett dygn oberoende av var olyckan sker på Östersjön. Med oljebekämpningsutrustning kan man således endast minska effekten av utsläppen men inte motverka dem helt och hållet. En olycka kunde förstöra hela Finska vikens kust. Därför måste de största resurserna sättas in för att förhindra olyckor. Kraven på dubbelt skrov på fartyg i Östersjön och inom EU är nödvändiga. Nu måste vår regering aktivt driva denna fråga i internationella sammanhang inom Helcom, EU och Emu. Här har vi ingen tid att förlora.

Toisena Itämeren suurena ympäristöuhkana on rehevöityminen. Hallitus hyväksyi keväällä 15 vuodeksi eteenpäin ulottuvan Itämeri-ohjelman. Tavoitteena on Itämeren ekologisen tasapainon palauttaminen, mikä on kunnianhimoinen tavoite, josta ainakin minä tulen muistuttamaan niin kauan kuin minulla siihen on mahdollisuus täällä eduskunnassa. Tärkeimpien toimenpiteiden joukossa on Pietarin jätevedenpuhdistamo. Suomi on sitoutunut tämän rakennuksen rahoittamiseen 10 miljoonalla eurolla kolmen vuoden aikana. Hankkeen kansainvälinen rahoitus on selvä, ja ainoastaan Venäjän viranomaisten päätös luvan myöntämisestä hankkeelle puuttuu.

On kummallista, että Venäjän viranomaisilta kuluu niin pitkä aika vihreän valon näyttämiseen hankkeelle, joka on mitä suurimmassa määrin Venäjän omassa intressissä. Monet muut ympäristöä parantavat hankkeet lähialueillamme, muun muassa viemäriverkoston rakentaminen Pietarin pohjoisosiin, on saatava nopeasti käyntiin. Suomen ja Venäjän välinen yhteistyö ympäristöön liittyvissä kysymyksissä käy koko ajan tärkeämmäksi, ja hallituksen on tehtävä kaikkensa ympäristönsuojelua koskevan vuoropuhelun ylläpitämiseksi ja syventämiseksi Venäjän kanssa.

Ett annat mål i Östersjöprogrammet är att minska utsläppen av näringsämnen från jordbruket. Det här skall ske genom att öka specialmiljöstödet för jordbruket. Finansministeriet ställde under behandlingen av Östersjöprogrammet krav på att 60 procent av det förhöjda specialmiljöstödet måste komma från EU för att den återstående 40 procenten skall komma från nationella medel när den utbetalas. Förhandlingarna i EU är fortfarande på hälft. Därför är det viktigt att de nationella specialmiljöstöden ändå utbetalas oberoende av EU-förhandlingarnas resultat.

Klimatpolitiken och energipolitiken vill jag ännu ta upp. En nyhet i nästa års budget är ett energistöd för energisparande reparationer av hus. 15 miljoner euro har reserverats för det här stödet, som jag hoppas att skall stimulera till energisnåla och miljövänliga energilösningar.

Demonstrationsprojekt ingår inte i budgeten och det har finansutskottet nämnt i betänkandet. Det är fel tänkt av handels- och industriministeriet att säga att först skall vi ha en ansökan, sedan kan medel beviljas i en tilläggsbudget. För att visa viljan att satsa på förnybara energiformer borde demonstrationsprojekt redan ha ingått i budgeten. Med intresse skall jag bekanta mig med det nya programmet för förnybara energiformer som denna vecka överlämnades till handels- och industriministern. I miljöutskottets utlåtande liksom i framtidsutskottets utlåtande konstaterades det att medlen beviljade för förnybara energiformer är mindre än de man lovat i klimatstrategin och det är oroväckande.

Lopuksi puutun vielä muutamiin ajankohtaisiin maankäyttöön liittyviin asioihin.

Monien moottoritiepätkien rakentaminen aloitetaan nyt. Niitä pidetään työllisyyttä elvyttävinä hankkeina. Tärkeämpää olisi mielestäni olemassa olevan tieverkon kunnossapito, ja tämä koskee erityisesti alempaa tieverkkoa maaseudulla. Väestön keskittymisen hillitsemiseksi Pääkaupunkiseudulle haja-asutusalueiden infrastruktuuri on pidettävä kunnossa.

Kysymys tuesta Vuosaaren satamahankkeelle on mielestäni hankala. Olen sitä mieltä, että nykyisiä satamia voitaisiin kehittää ja että uutta suursatamaa ei tarvita. Vuosaaren satamaa vastustavia, mutta Kantvikiin rakennettavan suursataman puolesta argumentoivia en ymmärrä lainkaan. Myös Kantvikissa uudella suursatamalla olisi kielteiset vaikutukset ympäristöön. On kuitenkin syytä panna merkille, että päätöksen sataman rakentamisesta Vuosaareen on tehnyt Helsingin kaupunginvaltuusto ja päätös on syntynyt demokraattisessa järjestyksessä.

Haluan tässä yhteydessä kuitenkin todeta, että satamahankkeelle mahdollisesti myönnettävien määrärahojen tulee olla ehdollisia siihen saakka, kun asian käsittely EU:n toimielimissä on päättynyt.

Värderade talman! Överhuvudtaget anser jag att vi i Finland måste inse att EU-direktiv inte kan förbigås i den nationella politiken och att också EU-direktiv som berör naturvården här är mycket centrala. Processer kan till och med dra ut på tiden om man på något sätt försöker förbise 64 och 65 § naturvårdslagen som direkt handlar om naturvårdsdirektiven och hur de skall beaktas i vår egen planeringsprocess. Det gäller bland annat att utföra miljökonsekvensbedömningar för områden som ingår i nätverket Natura. Nordsjö, Vuotos och eventuellt också den naturgasledning som nu planeras från Sibirien till Mellaneuropa är alla sådana projekt som skall beaktas också ur ett EU-naturvårdsperspektiv.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Muutama nopea kommentti.

Ensinnäkin ed. Sarkomaa käytti ympäristönsuojelusta, luonnonsuojelusta, hyvän puheenvuoron. Hän antoi tunnustusta ympäristövaliokunnalle, ja katson, että osa tunnustuksesta kuuluu ympäristövaliokunnan lisäksi nimenomaan valtiovarainvaliokunnan ympäristö- ja asuntojaostolle ja koko valtiovarainvaliokunnalle.

Ed. Pulliainen puhui aikaisemmin täällä näistä laista ja lakien, muun muassa luonnonsuojelulain, mahdollisesta tarkistamistarpeista. Toteaisin sen, että kun hyväksyttiin luonnonsuojelulaki 96, niin silloin ensimmäistä kertaa se tuli ensisijaiseksi kaivoslakiin nähden. Mielestäni se oli erittäin tärkeä asia. Kyllä aika hyvä lainsäädäntö on, mutta en tässä kyllä ed. Pulliaisen asiantuntemusta aseta kyseenalaiseksi. Hän viittasi intressivertailuihin. Eilisessä KHO:n päätöksessä Vuotoksen suhteen ei intressivertailua suoritettu, ja se oli erittäin hyvä päätös ja hyvin tarkkaan perusteltu, 96 sivua perusteluineen.

Lopuksi, puhemies, totean, että sekä asuntoministeri että ympäristöministeri, molemmat ympäristöministeriön ministerit, ovat erittäin hyvin mielestäni toimineet eduskunnan suuntaan, etenkin ympäristövaliokunnan suuntaan. Kun ympäristövaliokunnalla on ollut toiveita kumpaankin suuntaan, ministeri Backmanille ja ministeri Suvi-Anne Siimekselle, aina on tullut hyvät vastaukset ja yhteistyö on ollut erinomaista ja myöskin sillä tavalla, että nämä hallituksen esitykset, mitä nyt odotamme asuntopuolelta, niin se on hyvä askel valtioneuvostosta, jos ja kun ne saadaan.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Aamu on jo pitkällä, niin ihan lyhyt kommentti paikaltaan tässä.

Tämän yön aikana liito-oravat ovat lennelleet tässä salissa puheiden tasolla hyvin kovasti. Minusta siihen pitäisi asettaa oma raaminsa ja semmoiseen mittasuhteeseen koko keskustelu, nimittäin minusta me pärjäämme nykyisillä metsälaeilla ja luonnonsuojelulaeilla suhteellisen hyvin. Ihan käytännön esimerkki: Asun nimittäin itse semmoisessa paikassa, jossa talousmetsää hoidetaan. Siinä liito-oravat asuvat vierellä, valkoselkätikka käy syömässä joka päivä meidän lintulaudalla. Näyttäisi, että ne lajistot eivät ole hävinneet, vaikka siinä tehdään hakkuita ympärillä. Sen takia minusta se, jotta vaikka teitä pitää tehdä tunneliin tai siirtää koko tien teko, on ihan pöhköä hommaa, koska ne lajistot voidaan säilyttää, mitään ongelmaa siinä ei ole olemassa. Minusta enemmän ongelmaa on täällä joidenkin korvien välissä siinä hommassa, että yritetään ylikorostaen suojella ja tehdä siitä ongelma sitten.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun ympäristötöihin on lisätty vajaa miljoona euroa, niin olisi toivonut, että Itä-Suomen maakuntaraviratojen ympäristötöihin suunniteltuun pilottihankkeeseen tai/ja Vierimäen harjoitusraviradan tämmöiseen ympäristötyöhankkeeseen — tämä ravirata on pohjavesialueella nimittäin — voitaisiin, jompaan kumpaan tai molempiin näihin hankkeisiin, myöntää edes jonkun verran tavallaan porkkanarahaa näistä ympäristötyömäärärahoista.

Lienee niin, että yleisesti ajatellen Suomen ympäristön kannalta merkittävimmät ympäristöriskit ovat lähialueilla ja Itämereen liittyviä. Senpä takia onkin hyvin tärkeää, että tehdään yhteistyötä Venäjän kanssa näissä ympäristö- ja energiakysymyksissä ja sitä kautta sekä edistetään turvallisuutta omilla lähialueilla että kenties vakautetaan vähän globaalia tilannettakin. Samalla se tuo kaupallisia mahdollisuuksia meidän omalle talouselämällemme.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Ilmoitan ed. Tiusaselle, että minä en ole puhunut luonnonsuojelulaista sanaakaan täällä. Olen puhunut ainoastaan vesilain ja ympäristönsuojelulain parantamistarpeesta suhteessa etuvertailuun.