Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Oikeusasiamiehen kertomuksessa huomiota kiinnittää Tullin toiminta vero-oikaisua koskevissa asioissa. Veron oikaisua ja maksuunpanoa koskevien asioiden ruuhkautuminen tullipiireissä heijastui edelleen kanteluiden sisällössä. Kanteluissa arvosteltiin oikaisuvaatimusten pitkää käsittelyaikaa. Niissä kiinnitettiin huomiota myös siihen, että unionin oikeus edellyttää syrjimättömyyttä Tullin verotuskäytännössä, kun se määrittelee käytettynä maahantuodun ajoneuvon yleisen vähittäismyyntiarvon.

Kuten oikeusasiamies kertomuksessaan toteaa, Tullissa oli vuoden 2008 lopussa vielä noin 20 000 autoverotukseen kohdistuvaa muutoksenhakua, joista noin 13 000 oli tullut vireille ennen vuotta 2008 ja 7 000 vuoden 2009 aikana. Yhteensä Tullissa käsiteltiin vuonna 2009 yli 20 000 oikaisuasiaa. Vuoden 2009 lopussa käsittelemättä oli vielä noin 10 000 oikaisuasiaa ja 1 400 oikaisupäätöksistä tehtyä valitusta.

Arvoisa puhemies! Euroopan yhteisöjen tuomioistuin antoi 19. maaliskuuta 2009 tuomion Suomen autoverotusta koskevassa asiassa. Tuomiolla oli takautuvia vaikutuksia autoveroihin, jotka on tehty vuosina 2006—2009. Yksityishenkilöille vero on palautettu viran puolesta. Sen sijaan yrityksille ja yhteisöille vero palautetaan ainoastaan verovelvollisen hakemuksesta.

Eihän tällainen toiminta ole mistään kotoisin. Mielestäni Tullin pitäisi pystyä käsittelemään autoveroasiat asianmukaisesti, ettei tällaista muutoksenhakurumbaa synny.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Jo silloin, kun tämä oli lähetekeskustelussa, kiinnitin huomiota siihen, että tässä on erinomainen selvitys oikeusasiamieheltä, millä tavoin ja mihin suuntaan oikeusasiamiesvirastoa ollaan kehittämässä, ja se on hyvin myönteinen.

Sitten on tämä meidän esittämämme musta lista ja sitten se myönteisten asioitten lista, joka myös on hyvä asia. Tässä mustassa listassa, jossa kiinnitetään huomiota sellaisiin asioihin, joissa toimenpiteet eivät ole auttaneet, on tämä kotietsintä yhtenä tämmöisenä problematiikkana. Nythän se on tullut ajankohtaiseksi myös siitä, että ihmisoikeustuomioistuin on nyt kahdessa tapauksessa moittinut Suomea. Tässä oikeusasiamiehen kertomuksessa tuntuu vähän siltä kuin kansliassa olisi semmoinen ajatuskulku, että ei sille asialle voi mitään. Mutta minä kiinnittäisin huomiota sivulle 127, jossa on yksi tapaus, jossa on tehty kotietsintä sellaisen poliisimiehen toimesta, jolla ei olisi valtuuksia ollut sille, ja vaikka olisi ollut valtuuksia, ei ollut edellytyksiä.

Kyllä minusta joskus näissä tapauksissa, kun ihmisten kotiin marssitaan tuolla tavalla ilman edellytyksiä, pitäisi kerta kaikkiaan käyttää syyteoikeutta. Kyllä se toiminta siitä tokenee. Jos vain lausuu käsityksiä, kun ihmiset tekevät laittomuuksia toisten kodeissa, niin eihän se koskaan lopu.

Arvoisa puhemies! Minä olisin tyhjentänyt pajatson tässä vielä, koska kun muutettiin tämä eduskunnan oikeusasiamieslaki, niin siinä tuli hirveän paljon semmoista uutta ajattelua, jota oikeusasiamieskin tietää ja tuntee. Minusta olennaistahan olisi se, että saisi jollain tavalla nämä kantelumäärät kohtuullisiksi ja saisi käsiteltyä ne hyvin nopeasti. Sen uuden lain, jos sitä nyt lähdetään käyttämään täysmääräisenä, perusideahan on se, että heti, kun kantelu tulee, määritellään, mikä olisi sen käsittelytie ja yleensä se, kuuluuko se ylipäänsä käsiteltäväksi.

Nythän aikaa on kulunut siitä, kun minä itse olen tässä virassa työskennellyt, että voi olla, että minä olen vähän ajastani jäljessä, mutta minusta olisi aika olennaista, että sekä oikeusasiamies että -kansleri pohtisivat, mikä on kantelu. Kantelu on tietysti sitä, että arvostellaan jotain tapahtumaa ja on joitain perusteita, miksi, mutta minusta siihen kuuluu myös jonkun vaatimuksen esittäminen tai ainakin toiveen esittäminen. Yhteiskunnallista arvosteluahan ei pitäisi kanteluna käsitellä, ja tuskin käsitelläänkään, mutta joskus tulee semmoinen tunne.

Sitten tätä siirtomahdollisuutta, joka tulee uuteen lakiin, kannattaisi käyttää minusta kahdessa tilanteessa. Yksi on se, että kun siellä on olemassa normaali kanteluviranomainen, niin kuin aluehallintavirasto tai Valvira, niin sille voisi siirtää kaikki tyypilliset, tällaiset normaalikantelut, koska niillä on kapasiteettia nopeammin ne käsitellä ja ne ovat lähempänä kansalaisia, tietysti ne sitten huolehtivat siitä, että ne joutuvat informoimaan, mitä ne tekivät, että ne ottavat sen tosissaan. Silloin kun Kai Korte aikoinaan sai hyvin paljon kanteluja, niin hän rupesi lähettämään niitä lääninhallitukseen. Me lääninhallituksissa luulimme, että ne olivat niin mitättömiä, kun hän lähetti ne meille, että me emme ottaneet niitä ihan tosissaan. Nyt olisi tietysti hirveän tärkeätä, että nämä aluehallintoviranomaiset tietäisivät, että tämä on ihan merkittävä kantelu, vaikka se siirretään. Mutta sillä saa kyllä aika paljon aikaan.

Sitten kun lähinnä meille aina tulee tämmöisiä keskiyön kanteluja, eli ihminen jostain väsyneenä tai suuttuneena lähettää kantelun, joka on hieman sekava ja aggressiivinen, niin minusta niitä ei kannattaisi kanteluina rekisteröidä, vaan voisi lähettää heille lomakkeen tai ohjeet, miten kantelu tehdään, ja jos he sitten myös valoisaan aikaan haluavat sen tehdä, niin he tekevät sitten sen kantelun hyvin, jolloin se voidaan käsitellä huomattavasti paremmin.

Sitten tässä uuden lain perusteluosassa vielä on tämä ajattelu, että kannattaa kaikissa kanteluissa pyrkiä siihen, että kansalaiset pääsevät nopeasti oikeuksiinsa, että viranomaiset kerta kaikkiaan korjaavat menettelynsä. Näissä tapauksissahan ei sitten enää kannata kantelun käsittelyä jatkaa, jos kansalainen on päässyt oikeuksiinsa. Siinähän useinkaan ei ole tarvetta enää moittia viranomaista.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa herra puhemies! Haluan nostaa tässä keskusteluun merkittävän työttömien perusoikeuksia loukkaavan epäkohdan.

Joka vuosi meillä 45 000—50 000 työtöntä tekee palkatonta työtä mitättömällä työmarkkinatuella ja ylläpitokorvauksella työmarkkinatoimenpiteissä, työharjoittelussa, työelämävalmennuksessa, kuntouttavassa työtoiminnassa ja työkokeiluissa. Tämä palkaton työ ilman työsuhdetta on pakkotyötä: kieltäytymisestä seuraa työttömyysturvan menetys, toimeentulon menetys. On poliittisen tahdon asia, halutaanko tästä työstä oikeaa palkkatyötä oikeassa työsuhteessa ja halutaanko lopettaa työttömien nöyryyttäminen ja heidän riistonsa.

Pakkotyö ja pakollinen työ on selvästi kielletty sekä perustuslaissa että kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa, esimerkiksi Ilon pakollista työtä koskevassa sopimuksessa numero 29 artiklassa 2 on määritelty pakollinen työ tarkoittamaan kaikkea työtä ja palvelusta, jota jonkin rangaistuksen uhalla vaaditaan joltakin henkilöltä ja johon tämä ei ole vapaaehtoisesti tarjoutunut. Rangaistuksella tarkoitetaan muutakin haitallista seuraamusta kuin varsinaista rikosoikeudellista rangaistusta. Perusoikeusnäkökulmasta olennainen tulkintakysymys on, onko kiellettyä työhön pakottamista työkokeiluun, työelämävalmennukseen tai työharjoitteluun määrääminen, kun kieltäytymisestä voi seurata työttömyysturvalain mukaan etujen menettäminen työttömyysturvalain nojalla.

Työsopimusoikeudellisesti on kysyttävä, kohdellaanko työntekijöitä työsopimuslain syrjinnän kieltävien säännösten vastaisesti, kun toinen saa samasta työstä palkkaa mutta toinen ei. Lisäksi voi kysyä, onko palkattoman työvoiman käyttäminen työehtosopimuksen vähimmäismääräysten tai työsopimuslain 2 luvun 10 §:ssä tarkoitetun kohtuullista palkkaa koskevan velvollisuuden vastaista. Kilpailuoikeudellisesti on kysyttävä, puuttuuko valtio yritysten väliseen kilpailuun rikkomalla neutraliteettinsa, kun se ohjaa jollekin yritykselle ilmaista työvoimaa mutta ei kaikille. Työvoimapalvelulain mukaan työmarkkinatoimenpide ei saa vääristää elinkeinonharjoittajien välistä kilpailua.

Arvoisa herra puhemies! Kaikkiin kysymyksiin on vastattava myönteisesti, jos kysymyksessä on nimenomaan työnantajaa hyödyttävä työnteko eikä vain työpaikkaan tai työhön tutustuminen tai kouluttautuminen. Kysymyksessä on pakollinen työ, jos kieltäytymisestä on taloudellista vahinkoa seurauksena ja jos velvollisuus on tehdä työtä työnantajajohdon alaisena. Kun työnantaja saa työn tuloksen hyödykseen, se merkitsee aina myös kilpailun vääristymistä. Vääristymä on sitä suurempaa, mitä ammattitaitoisempaa ja tehokkaampaa työvoimaa yritykselle järjestetään valtion ja työttömän kustannuksella.

Puhemies! Lainsäätäjän tarkoitus on alun perin ollut hyvä eli pyrkimys estää työelämästä syrjäytyminen. Keinoksi valittu työttömän työvoiman ohjaaminen vastikkeetta käytettäväksi on kuitenkin tähän tarkoitukseen huono, ellei työvoiman käyttöä valvota kunnolla ja ellei työmarkkinatoimenpiteitä muuteta selvästi työn opettamiseksi, kouluttamiseksi. Varsinainen tuotannollinen työ on tietenkin tulonsiirtoa yhtiölle monien tukien lisäksi.

Puhemies! Konkreettiset tapaukset on saatava testatuksi laillisuusvalvojien, valtioneuvoston oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen, tutkimuksilla. Kilpailun vapautta ja syrjintää valvovien viranomaisten tehtäväksi pitää antaa tapaukset, joissa kilpailu vääristyy tai työntekijöitä pannaan eriarvoiseen asemaan esimerkiksi vajaatyökykyisyyden, iän tai pitkäaikaistyöttömyyden vuoksi. Kysymys on työttömän perusoikeuksista, ihmisoikeuksista, ei sen vähemmästä.

Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajat! Ensinnäkin haluan kiittää näistä puheenvuoroista, joita täällä käytettiin, ja ehkä yleisemminkin haluaisin kiittää eduskuntaa siitä luottamuksesta ja tuesta, jota koen oikeusasiamiesinstituution saaneen tämän vaalikauden aikana.

Erityisen iloinen olen eduskunnan hyväksymistä muutoksista oikeusasiamieslakiin, jotka tuovat Oikeusasiamiehen kansliaan ihmisoikeuskeskuksen ja samalla kansallisen ihmisoikeusinstituution ja myös työkaluja oikeusasiamiehen kanteluiden käsittelyprosessiin.

Oikeusasiamiehen toimintaa on jo nyt kehitetty siihen suuntaan, mitä ed. Söderman on toivonut, ja tämä lakimuutos tulee vielä tukemaan ja vahvistamaan tämän suuntaista kehitystä.