Lauri Oinonen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on tällä vaalikaudella kiitettävällä tavalla halunnut saattaa erilaiset sosiaaliset etuudet elinkustannusindeksin pariin. Tästä kiitos niin Kiviniemen kuin Vanhasen hallituksille.

Opintotuki on yksi näihin rinnastettava asia. Lakialoitteellani olen halunnut evästää tulevaa eduskuntaa ja tulevaa hallitusta siitä, että myös opintotuki tulisi, aivan kuten ylioppilaskunnat ja opiskelijajärjestöt esittävät, liittää elinkustannusindeksiin. Elinkustannusindeksiin liittäminen on hyvin kohtuullista. Se korvaa vain kustannustason nousun. Opiskelijajärjestöjen taholta on osoitettu, että jos valtion verotulot ja valtion tulokehitys seuraavat kustannustason nousua, niin kuin olletikin voi ajatella, niin silloin tämä opintotuen sitominen elinkustannusindeksiin ei suhteellisesti lisää valtion menoja.

Voi hyvin perustellusti olettaa, että opintotuen parantaminen, jota Vanhasen hallituksen aikana on tehty, kun opintotukea on nostettu, säilyy, kun se seuraa elinkustannusindeksiä. Muuten tämä hallituksen hyvä teko, joka on toteutettu, on vaarassa vaarantua. Tämän vuoksi pidän tarpeellisena, että opintotuki, opintoraha, sidotaan siihen kehitykseen, jota esimerkiksi kansaneläke seuraa.

Kansaneläkkeen kohdallahan, jos sitä tähän verrataan, on se epäkohta, että se ei seuraa palkkatasoa, mutta eläkeläisen kohdalla onkin tilanne se, että hänellä ei ole sitä tulevaisuutta odottamassa työelämästä ja ansiotuloista, joka on opiskelijalla. Huoli eläkeläisistä on aiheellinen: kuinka saataisiin tämä taitetun indeksin ongelma korjattua ja eläkkeet seuraamaan enemmän ansiotasoa, joka yleensä on korkeampi kuin elinkustannusten nousu.

Opiskelijoitten kohdalla opintorahan liittäminen elinkustannusten nousuun on hyvin perusteltua, koska siellä on tulevaisuus kuitenkin toivon mukaan odottamassa, työelämä, ansiotulot. Jos opintoraha mahdollistaisi nykyistä paremmin päätoimisen opiskelun, sillä olletikin olisi se vaikutus, että myös opinnot sujuisivat ehkä nopeammin ja tavoite työurien pidentymisestä voisi tätä kautta olla helpommin saavutettavissa.

Ymmärrän hyvin, että opiskelijat pelkäävät opintolainaa. Itse kuulun sen vanhanaikaisen ajattelutavan edustajiin, että velka on veli otettaessa, veljenpoika maksettaessa. Mielestäni opiskelijat osoittavat tervettä taloudellista harkintaa välttäessään lainapainotteista opintotukea, koska ei ole varmuutta työelämästä, siitä, saako työpaikkaa, valmistuuko, tai jos tulee sairautta tai muita ongelmia, silloin on parempi, että opintovelkaa ei olisi kohtuuttoman paljon, vaikka tuo velka on helpommin hoidettavissa kuin muut velat.

Arvoisa puhemies! Toivon, että tämä käsiteltävänä oleva lakialoite olisi evästyksenä hallitusneuvotteluihin ja seuraavan hallituksen ja eduskunnan työskentelyyn. Itse toivon, että voisin olla myös aikanaan edesauttamassa asian etenemistä seuraavassa eduskunnassa, mutta tämän asian päättävät sitten toiset henkilöt.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Lauri Oinonen esittää, että opintoraha sidotaan kansaneläkeindeksiin. Oudoksun tätä ehdotusta. Eikö opintotuki pitäisi sitoa työeläkeindeksiin tai paremmin opintotuki-indeksiin, joka perustuu 50 prosenttisesti elinkustannusten muutoksiin ja 50 prosenttisesti palkkakustannuksen muutoksiin? Miksi aloitteesta unohdettiin asumislisä ja opintolaina?

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Lauri Oinosen tekemä lakialoite on siinä mielessä todella hyvä, että näitä nuoria opiskelevia kohtaan on aika epäoikeudenmukaista, että opintorahaa tai opintotukea — näistä molemmistahan puhutaan, että ne pitäisi sitoa indeksiin — ei tässä Sata-komitean toimeksiannossa ollut mukana ja ne jäivät sillä lailla viemättä eteenpäin tämän hallituksen aikana. Ainakin itse olen saanut tällaisen viestin, että tämä puute johtuu nimenomaan siitä, että Sata-komitean toimeksiantona tätä opintorahan indeksiin sitomista ei ollut.

Nythän opiskelijajärjestöt ovat hyvin aktiivisesti olleet mukana ja kampanjoineet tämän asian eteen, ja se on sinänsä ihan hyvä asia. Täytyyhän meidän kannustaa nuoria opiskelemaan, ja toisaalta tavoite työurien pidentämisestä on myös riippuvainen siitä, mitenkä nopeasti nuoret valmistuvat ammattiin.

Sinänsä työkokemus, mitä opiskelujen aikana saadaan ja hankitaan, ei ole millään lailla pahitteeksi, mutta näen tämän asian aivan siltä kannalta, mikä on oikeudenmukaisuuskysymys.