Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa herra puhemies! Näiden lakimuutosten valmistelua ja käsittelyä on hallinnut vahvasti yritysten intressi, yritysten toimintavapauden laajentaminen ja pakkokeinolain kaltaisten oikeuksien antaminen alueelle, jota on perinteisesti pidetty tiukasti yksityisyyden suojan alueena. Ei ole ihme, että aivan yleisesti todetaan asiantuntija-arvioissa yritysten saavan näiden lakimuutosten ansiosta poliisia vahvemmat valtuudet sähköpostien tunnistetietojen käsittelyyn.

Tietosuojavaltuutetun toimiston ylitarkastaja Risto Heinonen on todennut kirjoituksessaan, että tunnistetietojen käsittelyn kynnys on tulevaisuudessa yrityksille matalampi kuin esimerkiksi poliisille tämän selvittäessä vastaavia rikoksia. Erityisesti hän kantaa huolta tietolähteen suojan romuttamisesta. Lex Nokiaksi ristitty laki ohittaa kokonaan kysymyksen yritysten henkilöstön sananvapaudesta ja tietolähteen suojasta. Valiokuntavalmistelussa nämä aivan oleelliset asiat ohitettiin. Kuultavana ei ollut ainoatakaan journalistia tai mediatutkimuksen asiantuntijaa.

Herra puhemies! Monet asiantuntijat ovat todenneet, että laki ei anna uusia mahdollisuuksia torjua elinkeinotoiminnalle tärkeiden yritystietojen vuotamista. Sen kaltaiseen rikolliseen toimintaan on olemassa muita, rikollisen kannalta turvallisempia keinoja. Tässä suhteessa laki tuskin antaa parempaa suojaa yritysvakoilua ja ta-loudellisesti tärkeän tiedon vuotamistakaan vastaan. Kyllä huipputeknologian alan yritysten on kyettävä suojautumaan varkaita vastaan aivan muilla kuin urkinnan ja tunnistetietojen massiivisen automaattisen käsittelyn keinoin.

Niinpä Lex Nokian oleelliset vaikutukset liittyvät juuri yritysten henkilöstön yhteyksien ja viestinnän kontrollin kiristämiseen. Tätä varten halutaan romuttaa tietolähteen suojaa. Käytännössä toimittajan tai viranomaisen oikeus kieltäytyä paljastamasta tietolähdettään menettää merkitystään eikä toimittaja voi enää taata tietolähteelleen suojaa. Yhteyksiä mediaan tai viranomaisiin pitävä työntekijä ottaa melkoisen riskin, jos haluaa luovuttaa tietoja toimittajalle tai viranomaiselle. On selvää, että työntekijöiden henkilöstön edustajien on oltava entistä tarkempia voidakseen välttyä joutumasta yrityksen painostuksen kohteeksi.

Yrityksethän varjelevat julkisuuskuvaansa kovinkin ottein. Julkisuuskuva on monesti yhtä tärkeä kuin tuotekehityksen tai tutkimuksen tulokset. Niitä esimerkkejä, joissa työntekijöitä edustavat luottamusmiehet ovat saaneet varoituksia ja lopputilejä viestintäyhteyksien käyttämisen ja yrityksille arkaluontoisten asioiden julkaisemisen takia, on ollut viime vuosina aivan liikaa. Lopputilien perusteluksi on kerrottu vain yleensä yksi sana, luottamuspula, ja tämän voi lukea kyllä viime vuosien työtuomioistuimien tuomiolinjasta ja perusteluista.

Herra puhemies! Tietolähteen suojelemisen merkitys ymmärretään, jos yritysten toimintaa tarkastellaan yhteiskunnallisten intressien ja henkilöstöintressien näkökulmasta. Yhteiskunnan kannalta on tärkeää, että yrityksistä ei muodostu suljettuja linnaleirejä. Tietolähteen suoja ja yritysten henkilöstön yksityisyyden suoja ja sananvapaus yrityksissä on paras tae sille, että yritys ei voi rikkoa työntekijöiden oikeuksia pelkäämättä julkisuutta. Yritykset eivät voi syyllistyä vakaviin työsuojelurikkomuksiin tai ympäristörikoksiin pelkäämättä paljastumista.

Julkisuus on ollut tehokas ase yritysten asennemuokkauksessa. Kun media on nostanut esille yritysesimerkkejä, esimerkiksi ulkomaalaisten työntekijöiden nurjasta kohtelusta, on se antanut samalla opettavan ja varoittavan esimerkin muille. Lukemattomia talousrikollisuuteen syyllistyviä yrityksiä on paljastunut vain siksi, että tietolähdettä on suojattu. Jos tietolähteitä ei suojella, lähteet kuivuvat ja katoavat. Urkinta lisää pelon ilmapiiriä, ja sitä tuskin minkään yrityksen henkilöstö tai järkevä johto haluaa.

Tietolähteen suojaaminen on laajasti hyväksytty ja muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen keskeinen osa. Yhteiskunnan kannalta on tärkeää, että myös yritysten toiminta on avointa ja että yritysten henkilöstön oikeuksia kunnioitetaan. Yritys omistaa koneet ja verkot, mutta se ei omista työntekijöitään. Heille on taattava ihmisoikeudet ja muun muassa oikeus olla yhteyksissä toisiin työntekijöihin, tiedotusvälineisiin, viranomaisiin ja ammattiliittoihin. Työnantajan määräysvallalla on myös työsuhteessa rajansa.

Arvoisa herra puhemies! Tämän lain käsittelyn yhteydessä on keskusteltu julkisuudessa paljon myös suuryritysten, etenkin Nokian, ja elinkeinoelämän, EK:n, painostuksesta virkamiehiä, poliitikkoja ja etujärjestöjä kohtaan. Keskustelussa jopa Nokian johto on toivonut esitettyjen väitteiden todenperäisyyden tutkimista. Olisi varsin perusteltua demokratian ja kansanvaltaisen lain valmistelun kannalta käynnistää asiassa kunnollinen selvitys. Tarvitaan siis kansanvallan totuuskomissio.

Halusin keskittyä tässä yhteen oleelliseen lain ja sen valmistelun puutteeseen. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on liittänyt mietintöön vastalauseen perusteluineen. Ehdotan, että lakiehdotukset hylätään ja hyväksytään tänne salin pöydille jaettu lausuma, jossa korostetaan Tietosuojavaltuutetun toimiston valvontaresurssien turvaamista valtion tuottavuusohjelman estämättä sitä.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys sähköisen viestinnän tietosuojalain muuttamiseksi eli niin sanottu urkintalaki tai Lex Nokia. Laki on saanut perusteltua ja arvovaltaista kritiikkiä osakseen. Sitä on arvostellut muun muassa keskeinen joukko maan johtavia oikeusoppineita, joista monien mielestä laki olisi pitänyt käsitellä perustuslain säätämisjärjestyksessä. Kritiikkiä ovat anteet myös keskusrikospoliisi ja tietosuojavaltuutettu. Myös julkisuudessa käyty keskustelu osoittaa, että laista on kutakuinkin yhtä monta tulkintaa kuin on puhujaa. Eli olemme säästämässä poikkeuksellisen epäselvästi kirjoitettua ja peruskäsitteiltään epäselvää lakia, joka toteutuessaan avaa uusia epätarkkuuksia lainsäädäntöön ja mahdollisuuden toimivaltuuksien väärinkäyttöön.

Jos tästä katastrofilaista nyt jotain hyvää hakee, niin myönteistä on pyrkimys tietoturvallisuuden parantamiseen. Rikollisuus ja yritysvakoilu eivät ole missään nimessä hyväksyttäviä. Hallitus antaisi kuitenkin tämän lain perusteella niin sanotulle yhteisötilaajalle, siis yritysten lisäksi myös laajalle joukolle muita toimijoita, yliopistoille, virastoille, kirjastoille ja jopa taloyhtiöille, joilla on oma viestintäverkko, poikkeuksellisia valtuuksia kevyemmin kuin poliisille. Kun vielä sekä yrityssalaisuuden määrittely että niin sanottu merkittävän haitan käsite jäävät liiaksi yhteisötilaajan oman arvion varaan, on yhteisötilaajalla varsin laajat oikeudet toimia ja tarkkailla verkkoa, kunhan lain vaatimat perusedellytykset täytetään.

Valvojan valvoja on haasteellisen tehtävän edessä. Tietosuojavaltuutetun mahdollisuudet valvoa uutta lainsäädäntöä ovat rajalliset. Tätä epäilee tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio itsekin. Hän toteaa myös, että lakiehdotuksen ympäripyöreydet haittaavat lain valvontaa huomattavasti, ja on julkisuudessa linjannut koko Lex Nokian tarpeettomaksi.

Arvoisa puhemies! Moniongelmaisen lakiesityksen yksi lähtökohtainen ongelma liittyykin tämän lainsäädännön tarpeellisuuteen ja tarkoituksenmukaisuuteen. Kuinka kukaan olisi niin hölmö, että vuotaisi yrityssalaisuuksia omasta työsähköpostistaan? Elävä elämä osoittaa, että tällaisia pölhöjä ei olekaan, vaan keskusrikospoliisin tarkastajan Markku Ranta-ahon mukaan yleensä tiedot kopioidaan ja viedään fyysisesti ulos firmasta. Kaikissa heidän tutkimissaan tapauksissa on toimittu niin. Mikä on siis aito tarve tälle laille, ja mitkä ovat ne tarpeet, joita hallitus näkee vaikkapa lain määreet täyttävillä taloyhtiöillä, kun se tahtoo antaa niille oikeuden seuloa asukkaiden verkkokäyttäytymistä? Laki tuntuu kaikin puolin ylimitoitetulta. Ajatus "isoveli valvoo" ei ole kaukana. Lakiesityksen voisikin kuvitella olevan jonkun aivan toisen tyyppisen maan lainsäädäntöä kuin Suomen.

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni rikosepäilyn syntyessä pitää kyseessä olla poliisiasia, jonka ratkaisemiseksi poliisilla pitää olla riittävät resurssit ja toimivaltuudet. Tällä hetkellä näin ei ole. Selkeintä olisikin ollut edetä vaikkapa pakkokeinolain muutoksen kautta. Tämän heikon lakiesityksen pelkkä hylkääminen ei kuitenkaan riitä, koska nykytilanne ei ole mitenkään neitseellinen. Työmarkkinajärjestöt ovatkin pyytäneet nykyisen epämääräiseksi ja tulkinnanvaraiseksi koetun lainsäädännön selkiyttämistä. Aiheellista onkin valmistella tämä laki uudelleen ilman laajaa yhteisötilaajan käsitettä niin, ettei työntekijöiden luottamuksellisen viestin salaisuuden suoja kärsi. Lopputuloksena pitää olla selkeä ja ymmärrettävä laki, jossa keskeiset käsitteet ovat tarkkarajaisia, mikä osaltaan helpottaisi lain oikeaa soveltamista.

Edellä olevan perusteella ehdotan, että lakiehdotukset hylätään ja että hyväksytään yksi lausuma. Vastalauseen lausumaehdotus kuuluu: "Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee selkeät yrityssalaisuuden suojelua tarkoittavat säännökset rajaten ne koskemaan vain työnantajan työpaikalla tarjoamaa sähköpostiyhteyttä työmarkkinajärjestöjen yhteisesti hyväksymien periaatteiden pohjalta."

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On mahdoton arvioida jokaista lehtihaastattelua, jonka erilaiset asiantuntijat, esimerkiksi tietosuojavaltuutettu, ovat antaneet.

Hallintovaliokunnassa kuulimme yhteensä 13:a oikeusoppinutta asiantuntijaa, järjestön edustajaa, poliisia ja myös tietosuojavaltuutettua, joka hyvin selkeästi sanoi tässä tilaisuudessa, että uuden lain edellytys voidaan hyväksyä. Kun turvajärjestelmät pistetään kuntoon, työntekijöille annetaan kirjalliset ohjeet, asioista tiedotetaan ja tietosuojavaltuutettu vielä pystyy valvomaan asioiden etenemistä, voidaan hyvin turvautua tähän uuteen lakiin.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän näitä tulkintoja tietenkin voi tehdä vähän joka suuntaan. Mutta kun täällä oikeusministeri nyt on paikalla, niin oikeusministeriltä tietenkin voisi aivan hyvin hänen näkemystään myös pyytää tästä erikoisesta tulkinnasta, joka tämän lain kautta tulee väistämättömäksi. Tässähän asianomistaja itse asiassa alkaa tutkia rikosta tai epäiltyä rikosta tai väärinkäyttöä. Se on oikeusvaltiossa tietenkin kohtuullisen uusi määritelmä, ja joudutaan uudenlaiseen tilanteeseen.

Toinen tietenkin on tämä koko oikeusvaltion periaate. Kyllä me nyt joudumme kummalliseen tilanteeseen lähtökohtaisesti jo. Jos normaalisti tilanne on se, että poliisi tutkii, syyttäjä syyttää ja sitten oikeus päättää, oliko syyllinen vai syytön, nyt annetaan tämä tutkintaoikeus kumminkin johonkin muualle kuin mistä oikeusvaltion periaatteet lähtevät. Te olette ollut tätä lakiesitystä itse asiassa viemässä eteenpäin, ja siitä syystä tietenkin on hyvin mielenkiintoinen kuulla, mikä se oikeusministerin näkemys nyt tästä ihan periaatteellisesta lähtökohdasta on.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En tiedä, mitä hallintovaliokunnassa on keskusteltu, mutta lieneekö käynyt niin, että tämän tehtäväkentän laajuus on auennut tietosuojavaltuutetulle tämän käsittelyn etenemisen yhteydessä. Liikenne- ja viestintävaliokunnan kuulemisessa kävi kyllä selväksi, että ongelmakenttä on hänen toimistolleen verrattain laaja. Siinä yhteydessä sovittiin, että saataisiin jotain lisäresursointia. Riittääkö se, jää nähtäväksi, mutta epäilys on ilmassa. Hän on kyllä julkisuudessa todennut, että saattaa olla varsin haasteellista löytää edes niitä asiantuntijoita, jotka kykenevät tätä valvontaa tekemään.

Tommy Tabermann /sd:

Herra puhemies! Jos lääke parantaa yhden, mutta sairastuttaa sata, onko se hyvä lääke? Annetaanko sille lupa, pääseekö se markkinoille? Vastaus on tietenkin jyrkkä ei. Pienintäkään riskiä ei oteta, kun kyseessä on ihmisen henki ja terveys. Miksi lakiin ei pätisi sama sääntö, sama normi? Laki voi olla yhtä lailla vahingoksi kuin keskeneräinen lääke. Se voi sairastuttaa. Se voi levittää tauteja, bakteereja.

Jo nyt on selvää, että tämä laki synnyttää pahaa verta. Se on tehnyt sen jo. Tämän taudin nimi on epäluottamus, epäilys ja kyräily, kaikki se, mikä on tuhoksi ihmisten väliselle suhteelle sekä sille hengelle, jonka varaan Suomenkin tulevaisuuden tulisi rakentua, luovuuden, vapauden ja yhteisen tekemisen voimalle. Tämän lain vika on siinä, että se ei ole kirkas kuin viattoman kyynel. Se on samea, niin samea, ettei pohjaa näy. Paha on purjehtia, kun ei tiedä, missä kivet ja karikot ovat.

Me emme tässäkään maassa tarvitse pienintäkään pienoismallia terrorisminvastaisesta sodasta, jossa epäilys riittää syyllisyyteen eikä mitään ihmisen perusoikeuksista ja vapauksista kunnioiteta. Me emme myöskään tarvitse pienintäkään muistuttumaa yhteiskunnasta, joissa puhelut kuunneltiin ja kirjeet avattiin, veli valvoi sisarta ja lapsi ilmiantoi vanhempansa. Meitä valvotaan jo nyt riittävästi. Valvontakameran silmä seuraa meitä töissä, koulussa, kadulla, kännykkä kertoo joka hetki, missä me olemme, luottokortti, mistä olemme viimeksi ostaneet. Olemme itse asiassa suurimman osan päivästä mukana tosi-tv:ssä, halusimmepa tai emme.

Yritysvakoilu on olemassa oleva, jopa globaali fakta. Kaikki ymmärtävät sen. Se tuottaa suurta vahinkoa sekä yrityksille että yhteiskunnalle, mutta se ei merkitse sitä, että meissä kaikissa asuisi pieni yritysvakoilija, joka vain odottaa tilaisuuttaan. Siksi tämä samea laki on kirjoitettava uudelleen, jotta emme sairastuisi vielä pahemmin keskinäisen epäilyn ja kyräilyn tuhoisaan tautiin. Siksi kannatan ed. Karhun hylkäysesitystä.

Herra puhemies! Mitä on vapaus, ihmisen iänikuinen vapaus? Se on juuri sitä, mistä tämä laki veisi taas murusen verran pois.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Myöhemmin lisää, tässä vaiheessa kahteen seikkaan:

Tietosuojavaltuutetun resursseista on noussut täällä kysymys ja myös ponsi. Siihen ponteen on kyllä sanottava, että se on klassinen ponsi, jossa sitä on hyvä vaatia, minkä tietää jo toteutuvan. Minun aivan keskeinen neuvottelutehtäväni tässä asiassa oli nimenomaan varmistaa, että Tietosuojavaltuutetun toimistoon nimetään tämän lain takia — ja sinne on jo nimetty — kaksi uutta esittelijää ja yksi sihteeri ja kun on tarkoitus, että tämä laki tulee voimaan kesäkuussa, niin siihen mennessä saadaan valmiiksi myös nyt loppusuoralla meillä oikeusministeriössä valmisteilla oleva asetus, jossa myös kaikki tämän lain noudattamisen kustannukset maksuasetusperusteen periaatteiden mukaisesti sälytetään sitten niille lainkäyttäjille eli yrityksille. Sekin osaltaan tulee nostamaan kynnystä niin, että todennäköisesti se tietosuojavaltuutetun arvio, että tätä lakia tulevat käyttämään suunnilleen ne samat kansainväliset, isot yritykset, jotka käyttävät myös suojelupoliisin turvallisuuslausuntoja, tullee monella tapaa pitämään paikkaansa.

Kun tietosuojavaltuutettu reilun vuoden päästä, kun näitä ilmoituksia on ensin käsitelty ja sitten vuosi-ilmoituksia jo käsitelty, antaa oman arvionsa lain toiminnasta, niin me kaikki olemme hyvin paljon viisaampia sen suhteen, osuuko hänen arvionsa paikalleen. Mutta Tietosuojavaltuutetun toimisto on nimenomaan tätä lakia varten ja ohi tuottavuusohjelman resursoitu kahdella asiantuntijalla ja yhdellä sihteerillä, ja tämä on täsmälleen se määrä ihmisiä, joita tietosuojavaltuutettu itse arvioi tarvitsevansa.

Sitten lyhyesti ed. Martti Korhoselle: Ne kaikki seikat, mitä te puhuitte oikeusvaltiosta, Suomessa perustuslakivaliokunta arvioi. Hallitus yksimielisesti muun muassa oikeusministeriön esityksestä totesi, kun se tämän hallituksen esityksen antoi, että nämä asiat täytyy perustuslakivaliokunnassa katsoa. Perustuslakivaliokunta on yksimielisesti päätynyt toiseen arvioon tästä laista kuin te. Kyllä nyt on aikamoisia väitteitä perustuslakivaliokunnan näkemyksestä, jos perustuslakivaliokunta yksimielisesti katsoo, että tämä voidaan säätää tietyin edellytyksin yksinkertaisella enemmistöllä, ja te sanotte, että tämä on oikeusvaltion vastainen laki.

Viestintäministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! Kun kuunteli ed. Yrttiahon puhetta, niin tuli sellainen mielikuva, että hän ei ole koko hallituksen esitykseen tästä laista perehtynyt. Aivan selvästi on jäänyt lukematta 13 e §, jossa nimenomaisesti puututaan tähän lehdistön lähdesuojakysymykseen.

Haluan tässä myös muistuttaa siitä, että käsittelyoikeuksien rajauksen vuoksi tavanomaisen viestinnän tunnistamistiedot eivät altistuisi laisinkaan käsittelylle. Useassa puheenvuorossa täällä on jo viitattu siihen, että työntekijöiden, käyttäjien, tavanomaista sähköpostiviestintää ruvettaisiin seuraamaan, niitten tunnistamistietoja seurattaisiin. Tässä laissa on hyvin tarkat rajaukset siltä osin, että tavanomainen sähköpostiviestiliikenne ei joudu tunnistamistietojen käsittelyyn tai siihen ei ole minkäänlaisia oikeuksia.

Erityisesti tässä 13 e §:ssä lähdetään siitä, että automaattinen hakutoiminto ei voi kohdistua tiedotusvälineisiin osoitettuihin sähköpostiosoitteisiin. Tällä hetkellä periaatteessa työnantaja niin halutessaan voi jo tietojenkäsittelyä hyväksi käyttäen estää tiettyihin sähköpostiosoitteisiin sähköpostin lähettämisen, mutta se ei kuulu millään tavalla tämän lain piiriin. Toimittajan lähettämien tai vastaanottamien viestien tunnistamistietoihin ei saa puuttua toimittajan työpaikalla.

Toivoisin, että ed. Yrttiaho todellakin tutustuisi tähän 13 e §:ään, jossa hyvin vahvasti turvataan lähdesuoja tämän lain yhteydessä.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Tabermann viittasi epäluuloon ja epäluottamukseen. Kun mietin ed. Tabermannin puheen sisältöä ja mietin, lisäsikö puhe epäluuloa ja epäluottamusta, niin päädyin vaan yksinkertaisesti siihen ratkaisuun, että se vain ennestään lisäsi sitä. Puheen sisällössä ei ollut sellaisia kohtia, jotka olisivat vähentäneet epäluuloa, korjanneet virheitä tai lisänneet luottamusta.

Sen sijaan ed. Heli Järvisen, vihreän kansanedustajan, puheenvuoro taas lisäsi luottamusta. Hän kertoi hallintovaliokunnasta toistakymmentä asiantuntijaesimerkkiä, joihin liittyi myöskin tietosuojavaltuutettu Aarnion näkemys asiasta, ja hän puoltaa tätä lakiesitystä, mitä kovasti arvostan, koska hän on myöskin hallituspuolueen ja vihreän ryhmän kansanedustaja, kun on annettu sellainen mielikuva, että vihreät ovat vastustaneet tätä lakia. Hän loi taas luottamusta tähän lakiin. Joka tapauksessa lain hylkääminen johtaa huonompaan tilanteeseen kuin tämän lain hyväksyminen, ja se on tärkeää tässä huomata.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vastauksena tuohon, mitä oikeusministeri vastasi: tietenkin minä yritin kysyä, mikä teidän mielipiteenne on, koska kyllähän tässä kyse on yksityisyyden suojasta mitä suurimmassa määrin. Minä kysyin teiltä, minkälainen tilanne on ja onko tämä oikea tilanne. Tästä yksityisyyden suojan näkökulmasta syntyy kumminkin käytännön elämässä se lopullinen tilanne, että asianomistaja alkaa tutkia, onko se oikeusvaltioperiaatteen mukaista. Ymmärtääkseni kumminkin tässä tilanteessa, kun sitä on Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tutkinut, on päädytty toisenlaiseen johtopäätökseen, jossa yksityisyyden suoja pitää.

Minä kysyin teidän näkökulmaanne. Älkää menkö perustuslakivaliokunnan taakse vaan kertokaa oma näkökulmanne. Kysyin myös sitä, onko se normaali menettelytapa ja minkä muun lainsäädännön sisällä on tällainen tilanne, että alkavat asianomaiset, omistajat tutkia, kun normaalisti oikeusvaltion periaate lähtee kumminkin siitä, että poliisi tutkii, syyttäjä syyttää, oikeus tekee päätöksen siitä, onko syyllinen vai syytön. Te vastaatte vaan ympäripyöreästi taas. Kertokaa oma mielipiteenne, mikä se on: on vai ei, kyllä tai ei. Eihän tämä nyt sen monimutkaisempaa ole.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Lindénin puheenvuoroon liittyen haluan todeta, että kun luvat on haettu ja automaatti on päällä, niin kyllä se haravoi sieltä tietynlaista käyttäytymistä. Kun lippu nousee, se posti on kyllä silloin siinä haravassa, ja se on ihan selvä, että siellä tietynlainen koodikieli täytyy olla.

Mutta, ministeri Brax, jos olen oikein ymmärtänyt, niin tämä maksun määräytyminen on vielä auki, miten se tapahtuu ja minkälaisella lainsäädännöllä. Siinä ymmärtääkseni tulee yhtenä perusteena olemaan myös maksukyky, joka tätä kynnystä varmasti madaltaa, ettei se ole niin vaativa tälle luvan hakijalle. Kysymys kuuluu: miksi näin laaja joukko yhteisötilaajia saa tämän oikeuden, kun koko ajan kuitenkin vastauksissa todetaan, että se on niin vaikea saada, että sitä ei haeta? Sitä ei tarvitse kuin pieni joukko, vain pieni joukko tulee sitä hakemaan, niin miksi lupa ja laillinen oikeus annetaan näin valtavalle joukolle? Jos he viitsivät sen luvan hakea ja maksavat maksun, niin heillä on lainmukainen oikeus käyttää tätä oikeutta.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Onhan se niin suloista kuunnella, kun ed. Yrttiaho puolustaa lähdesuojaa. Kuitenkin tässä talossa kaikkein vähiten sitä on minun käsitykseni mukaan kansanedustajien keskuudessa ymmärretty.

Se, mitä ministeri Lindén sanoi tästä 13 e §:stä, se pitää paikkansa. Lähdesuojan rikkomisen takia tai toimittajille tehtyjen tietovuotojen takia ei saa käynnistää automaattista hakua. Ainut pelko siinä on, että jos käynnistetään automaattinen haku jostain syystä yrityssalaisuuden takia, niin siinä voi vahinkoja tulla. Se on minun mielestäni yksi ja ainut keino. Toinen on sitten se, että liikenne- ja viestintävaliokunta on käsitellyt huonosti tämän asian. Se olisi voinut ottaa kantaa siihen, mitä Viestinnän keskusliitto esitti, että jos tämmöinen uutisvuoto tulee lehtiin tai julkisuuteen, niin sen jälkeen ei missään tapauksessa saa käynnistää minkäänlaista hakua. Te ette sitä tehneet, minkä vuoksi te ette tehneet?

Viestintäministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! Haluaisin muistuttaa, että tämä laki koostuu kahdesta eri kokonaisuudesta, luvattomasta käytöstä, joka koskettaa tietysti kaikkia yhteisötilaajia, ja yrityssalaisuuden vuotamisesta. Olisi ollut kovin vaikea kuvitella, että kun on käsite "yhteisötilaaja", joka on yhteisö, jolla on viestintäverkot, että olisi joku yhteisötilaaja jostakin syystä poistettu tästä yhteisötilaajien joukosta. Jokaisella yhteisöllä, jolla on verkot, pitää olla oikeus ylläpitää verkkoja, huolehtia niitten jokapäiväisestä toiminnasta. Silloin, kun puhutaan luvattomasta käytöstä, se kohdistuu juuri tähän päivittäiseen ylläpitämiseen. Siltä osin tietysti aika näyttää, kuinka monella yhteisötilaajalla on niin elintärkeät verkot ja niin paljon väärinkäytöksiä, luvatonta käyttöä, että kokevat tarpeelliseksi ottaa tämän lain pykälät käyttöön. Mutta tämä laki todellakin koskettaa kaikkia yhteisötilaajia eli niitä tahoja, joilla on verkot ja näillä verkoilla käyttäjiä. Näitten käyttäjien etu tietysti on, että verkot toimivat.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Ed. Martti Korhonen on ollut ministeri ja tietää, että ministerin ensisijainen kanta tulee aina esiin niissä lausunnoissa, jotka ministeri antaa siinä vaiheessa, kun lausunto on annettu. Se kanta on julkinen, ja se ei suinkaan ole samanlainen kuin tämä laki. Sen jälkeen neuvotellaan. Näissä neuvotteluissa oikeusministeriö on hyvin selvästi tuonut esille, että tässä on perusoikeusherkkiä alueita sananvapauden ja yksityisyyden suojan kannalta. Tästä asiasta hallitus on ollut yksimielinen ja antanut tämän hallituksen esityksen nimenomaan sillä kaneetilla, että hallituskin lähtee siitä, että näiden asioiden osalta vaaditaan perustuslakivaliokunnan lausunto. Näin tämä järjestelmä toimii, te tiedätte sen aivan hyvin. Siis minun vastaukseni on uudelleen se, että minun näkemykseni on ollut, että nämä asiat ovat näillä alueilla perusoi-keusherkkiä ja sen takia tarvitaan perustuslakivaliokunnan kanta, voidaanko näin säätää. Näin Suomen järjestelmä toimii. Ei sen jälkeen, kun perustuslakivaliokunta on yksimielisesti katsonut, että näin voi toimia, oikeusministeri lähde kävelemään päälle.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tällä logiikalla, mitä ministeri Brax tässä esittää, voi tehdä ihan minkälaisia virheitä tahansa. Jos virheen tekee, niitä virheitä ei korjata, jos tällä logiikalla toimitaan, että hakee aina oikeutuksen siitä, että on käyty neuvotteluja, on tuotu esille ja on päädytty johonkin. Tässä on kumminkin kyse kohtuullisen vakavasta asiasta. Me puhumme ihmisten perusoikeuksista.

Niin kuin äsken totesin, esimerkiksi Joensuun hallintotieteiden lisensiaatti Voutilainen, joka on käynyt läpi näitä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiä nimenomaisesti yksityisyyden suojasta on päätynyt siihen, että nyt mennään sille alueelle. Ei olla enää millään harmaalla vyöhykkeellä. Jos tietoa tulee lisää, niin miksi sen tiedon mukaan sitten ei voida myös muuttaa päätöksiä. Me menemme nyt sellaiselle alueelle, josta todennäköisesti jossakin vaiheessa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin en tiedä tekeekö päätöstä vai eikö tee päätöstä, mutta jos se päätös tulee ja se on tuomitseva se päätös, niin sanotteko te silloinkin, että te menitte vaan perustuslakivaliokunnan päätöksien taakse ja sillä selvä. Te olette, arvoisa rouva, nyt kumminkin oikeusministeri, yksi tämän maan korkeimpia oikeuden tuntijoita ja sisällön tuntijoita. Teidän pitää myös linjata asioita eikä pelkästään hakea oikeutusta jostakin muualta.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Nyt te tiedätte jo, että tästä asiasta voisi tulla tuomio, sitä tietoa minulla ei ole, ja linjaukseni on, että tämän hetken tietojen mukaan tämä on laillista. Te sanotte "jos", jossittelette ja sanotte, että minun pitää sanoa "kun". Ei tuossa ole mitään järkeä. Te tiedätte, että Suomessa monipuoluejärjestelmässä tehdään kompromisseja hallituksessa. Se on täysin julkinen asiakirja, mikä oli oikeusministeriön alkuperäinen kanta tästä säätelystä. Sen jälkeen on neuvoteltu ja saatu tulos, joka kestää perustuslakivaliokunnan arvion, saatu tietosuojavaltuutetulle resursseja. Kun perustuslakivaliokunta on katsonut, että tämä voidaan säätää yksinkertaisella enemmistöllä, niin jos reilun vuoden päästä tai tästä katsoen puolentoista vuoden päästä tietosuojavaltuutetun arvio on sellainen, että tarvitaan joitakin tarkennuksia, niihin normaalissa lainsäädäntöprosessissa silloin varmasti palataan. Tässä on ihan normaali kompromissintekoprosessi takana.

Tommy Tabermann /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Salolle sen verran, että minulla on semmoinen kokemus Suomen kansasta, että valtava enemmistö Suomen kansasta on rehellistä, tunnollista väkeä, joka toimii samojen periaatteiden mukaisesti myös työpaikoilla joka päivä. Luottamusta ylipäätänsä missä tahansa ei synnytetä millään muulla tavalla kuin luottamalla kerta toisensa jälkeen. Mutta luottamusta ei synnytä se, että synnytetään kollektiivinen epäilys, joka leijuu ilmassa, ja se on aivan ilmiselvää, että juuri niin on käynyt. Eri asia on sitten tulevat sukupolvet, joille on opetettu, että tekijänoikeudet ovat vapaata riistaa, jotka ovat tottuneet, että netistä voi imuroida eli varastaa levyjä, elokuvia jne. Siitä ehkä tulee jonkinlainen uusi ongelma tässäkin mielessä työpaikoilla, mutta sehän ei ehkä kuulu tämän keskustelun aihepiiriin tänään.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos ja kun, niin kuin näyttää, hallitus härkäpäisesti ajaa tämän lakiesityksen läpi, niin siihen liittyy maksuasetus. Ed. Saara Karhu jo siihen viittasi. Kysyn kuitenkin, kun ministeri ei vielä vastannut, näistä kriteereistä, onko siellä muun muassa sitten kriteerinä yrityksen koko, vaikuttaako tähän maksuun mahdollisesti se, haetaanko lupaa mahdollisen luvattoman käytön vai sitten varsinaisesti yrityssalaisuuden valvontaan. Missä vaiheessa tämä valmistelu on?

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä haluan palata hallintovaliokunnan asiantuntijoihin ja oikeusoppineisiin, joista yksikään ei vaatinut, että tämä laki pitäisi jättää säätämättä tai että siihen pitäisi tehdä suuria muutoksia. Vaikka kuinka haluaisi, hallintovaliokunnan jäsenenä on sen pohjalta melko hankalaa vastustaa tätä lakia. Minulla ei ole myöskään mitään erityistä syytä puolustaa lakiesitystä, jossa vieläkin on puutteita. Mutta silti lain perusteeton mustamaalaus ja kauhukuvien maalailu ei anna oikeaa kuvaa edes sen ongelmista, saati sitten parannuksista nykytilaan.

Kuten täällä on jo sanottu, on ilman muuta selvää, että tässä mennään perustuslakiherkillä alueilla, vaikka olenkin perustuslakivaliokunnan jäseniltä kuullut, että monen asiantuntijan lausunnot ovat olleet lähinnä toisaalta — toisaalta-henkisiä. Mutta jotta tämä herkkyys saadaan käsiteltyä, toivon, että kansalaisjärjestö, joku niistä, vie tämän EU:n ihmisoikeustuomioistuimeen, jotta keskustelulle saadaan piste.

Jyrki Yrttiaho /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Lindénille: Olen todellakin erittäin perusteellisesti tutustunut tähän mietintöön ja todennut, että vain yhdessä sivulauseessa siellä mainitaan koko lähdesuoja ja sen murtamisen ongelma. Te sanoitte puheenvuorossanne, että tässä on kysymys luvattomasta käytöstä ja yrityssalaisuuksien suojasta. Te nimenomaan sanoitte näin ja suljette pois tietenkin kokonaan tietolähteensuojan, työntekijöiden sananvapauden ja yksityisyyden suojan problematiikan. Sitähän ei ole käsitelty koko asian yhteydessä, ja ne ovat kaksi toisilleen vastakkaista näkökulmaa.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lain yhteydessä käsite "merkittävä haitta" on tullut verrattain usein esiin. Sitä voi jotenkin vielä omassa pienessä päässään pohtia taloyhtiön näkökulmasta, mikä siellä verkossa saattaisi olla semmoinen merkittävä haitta, joka sitten laukaisisi tämän asian.

Ministeri Lindén käytti hetki sitten käsitettä "luvaton käyttö". Kun ministeri Lindén on ottanut aika villejä kantoja työlainsäädäntöön ja tähänkin lakiin liittyen julkisuudessa, olisin kysynyt: Mikä on teidän esimerkkinne taloyhtiön kohdalla? Kun asunnossa asuu yksi ihminen, niin mikä on sitä luvatonta käyttöä?

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että tässä asiassa selvästi pyritään kyllä aiheuttamaan epäluottamusta jakamalla vääriä tietoja. Se on valitettavaa koko asian kannalta, koska tämä ei ole kuitenkaan niin kauhean vaikea.

Mitä tulee ihan tähän perustuslainmukaisuuteen, niin täytyy sanoa, että asiaa aikanaan työryhmässä valmisteltiin ja siellä otettiin jo huomioon perustuslakinäkökohdat. Sen jälkeen oikeuskansleri Nikula palautti asian, koska ei ollut tyytyväinen, oli huomautettavaa. Sen jälkeen tehtiin korjauksia. Jälleen käytettiin perustuslakiasiantuntijoita jo ministeriössä, kun tätä asiaa valmisteltiin. Sen jälkeen se tuotiin oikeuskansleri Jonkalle, joka myöskin vielä sitten palautti ja pyysi täsmentämään ja tekemään korjauksia. Oikeusministeriössäkin esitys tarkastettiin ja todettiin, että tässä on herkkiä alueita, mutta valtioneuvoston puolesta asia on hyväksyttävissä, se täyttää perustuslain edellytykset, ja sen jälkeen se tuotiin eduskuntaan.

Meidän valtiosääntöisen järjestelmämme mukaisesti perustuslakivaliokunta tarkastaa. Yksimielisesti perustuslakivaliokunta on asiantuntijoitten lausuntojen — eivätkä ne olleet tyrmääviä, vaan siellä on huomioita — pohjalta ottanut kannan, että tämä on perustuslain mukainen tietyillä täsmennyksillä, kun ne on toteutettu — ja ne on toteutettu. Myöskin vasemmiston edustaja kuultuaan asiantuntijoita yhtyi tähän yksimieliseen kantaan.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri on todennut, että täällä liikutaan perustuslain ja yksilönsuojan kannalta kriittisillä alueilla. Edustaja täällä toivoo, että asia vietäisiin kansainväliseen tuomioistuimeen ratkaistavaksi. Tämä jo nyt varmaan osoittaa sen, että ei tässä aivan selvillä vesillä liikuta.

Ministeri Brax, en minä epäile sinänsä lainkaan sitä, ettette te olisi noudattanut niitä normaaleja menettelytapoja, joita hallituksessa noudatetaan. Näinhän te olette tehnyt, mutta se peruskysymyshän on siinä, kun te näin olette tehnyt kuitenkin näin epäselvässä asiassa ja kun laki on nyt täällä säädettävissä, niin ovatko laista saatavat hyödyt suurempia kuin ne haitat, jotka tästä kriittisillä alueilla kulkemisesta, ihmisten tietosuojan mahdollisesta heikkenemisestä, koituvat? Ovatko ne suurempia vai ovatko ne pienempiä? Jos ne hyödyt ovat pienempiä kuin ne haitat, niin silloin tätä lakia ei pidä säätää, eikä sen ymmärtämiseen tarvita edes ihmisoikeustuomioistuinta.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Martti Korhonen, olette liikennevaliokunnan puheenjohtaja. Miksi te ette kutsuneet esimerkiksi Journalistiliiton edustajia sinne? Miksi te ette ottaneet Viestinnän keskusliiton mainintaa mietintöönne siitä, että jos tulee tietovuoto lehdistölle, niin sen jälkeen ei saa tutkia? Tämmöiset pienet asiat olisivat väärinkäytönkin mahdollisuuden tai vahingon mahdollisuuden poistaneet tästä laista, joka koskee lähdesuojaa.

Toinen asia on se, että te pitkäaikaisena parlamentaarikkona tiedätte, ettei poliisi voi mennä yrityksiin noin vaan. Täytyy olla joku epäily, että poliisi kutsutaan sinne. Minä en ymmärrä, miten te tämmöisiä vääriä tietoja esitätte.

Toinen asia on se, että tämä laki on itse asiassa EU:n tiukin. Pankaa vaan se Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, niin sitten tiedätte.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Meillähän ei ole perustuslakituomioistuinta Suomessa, vaan perustuslakivaliokunta tulkitsee lakiesitysten perustuslaillisuuden. Mutta meillä, Suomella, on kyllä sellaisia mekanismeja, joissa lakiesitysten perustuslaillisuus voidaan tutkia siitä huolimatta, että meillä ei ole perustuslakituomioistuinta, ja sanoipa perustuslakivaliokunta mitä tahansa. Meillä on kaksi elintä.

Meillä on Euroopan ihmisoikeussopimukseen perustuva Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, jolla, ed. Järvinen, ei ole mitään tekemistä Euroopan unionin kanssa. Se on 47 maan ihmisoikeustuomioistuin, joka perustuu Euroopan ihmisoikeussopimukseen.

Toinen ja mielestäni parempi vaihtoehto, välitön vaihtoehto, olisi lähettää tämä laki, kun se valitettavasti huomenna hyväksytään, Venetsian komission tutkittavaksi. Se on elin, joka kuuluu myös Euroopan neuvoston mekanismiin. Se tutkii lakien perustuslaillisuutta. Sieltä me saisimme kaikkein nopeimmin lausunnon siitä, mikä on tämän lain suhde Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Se olisi nopea tapa, ja täytyy harkita tätä.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Näistä maksuista. Ensinnäkin ed. Karhu sanoi, että ei tarvitse muuta kuin maksaa ja sen jälkeen käyttää. Niinhän se ei mene. Tiedätte, että tämä laki vaatii itse asiassa hyvin paljon siltä yritykseltä tai yhteisötilaajalta, joka aikoo vaatia. Täytyy laittaa ensinnäkin tietoturva kuntoon, määritellä se vastuutaho, kuka siellä on, antaa kirjalliset ohjeet käyttäjille. Tietosuojavaltuutettu on itse arvioinut, että tämä menettely toisaalta on omiaan parantamaan suomalaista tietoturvaa merkittävästi ja hyvin monilta tahoilta tämä vaatii merkittäviä toimia.

Sen jälkeen, kun sitten päädytään siihen, että käännytään tietosuojavaltuutetun puoleen, maksuperusteet tulevat niistä periaatteista, jotka ovat maksuperustelainsäädännössä. Silloin myös tietysti se työn määrä on erisuuruinen erikokoisissa yrityksissä, eli maksuperuste ei koskaan ole — ja tämä on vastaus — maksukykyyn vaan siihen työmäärään sidottu. Todennäköisin maksuasetuksen kriteeri tulee olemaan haarukka työntekijämäärissä eli siinä työn määrässä. Tämän lisäksi joka ikinen konsulttitunti, jonka tietosuojavaltuutettu antaa yrityksille, tullaan erikseen laskuttamaan ja sekä vuosiraportit, alkuraportit että kaikki ylimääräinen työ tullaan raportoimaan.

Muistutan vielä, että tietosuojavaltuutetulla on tämän lain ja muiden lakien nojalla oikeus antaa uhkasakkoja, jos hänen saamansa informaatio ei pidä paikkaansa tai sitä, mitä on vaatinut, ei toteuteta. Tietosuojavaltuutettu voi myös kääntyä poliisin puoleen esitutkinnan aloittamiseksi, jos tätä lakia on rikottu. Tämä muun muassa tässä lähdesuoja-asiassa pitää muistaa. Silloin, jos tietosuojavaltuutettu vuositarkastusta tehdessään tai muuten huomaa, että lähdesuojaa onkin rikottu, tietosuojavaltuutettu muun muassa voi kääntyä poliisin puoleen, ja silloin tästä rikoksesta alkaa esitutkinta.

Viestintäministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! Ed. Karhu täällä kyseli, mikä on luvatonta käyttöä. Yhteisötilaajan tulisi tietysti kaikissa olosuhteissa, muulloinkin kuin tämän lain määrittelemissä olosuhteissa, määritellä, miten viestintäverkkoa saa käyttää, mikä on sallittua. Siitä tietysti negaation avulla löytyy, mitä on se luvaton käyttö.

Taloyhtiön tapauksessa voisin kuvitella, että jos syntyy tilanne, että taloyhtiön verkko on jatkuvasti ylikuormitettu, siinä on häiriöitä, asukkaiden sähköpostit eivät kulje tai asukas ei pysty sitä normaalia sähköpostiliikennettään hoitamaan, tällöin on varmasti kyse sellaisesta luvattomasta käytöstä, joka aiheuttaa merkittävää haittaa, ja se on silloin juuri sellaista luvatonta käyttöä, jonka voisi kuvitella mahtuvan tämän lain piiriin. Eli jokainen yhteisötilaaja tietysti aina määrittelee, miten viestintäverkkoa saa käyttää. Tällä hetkelläkin, jos saa käyttöoikeuden johonkin julkiseen verkkoon, käyttäjätunnuksen sinne, yleensä joutuu hyväksymään käyttöohjeet, joissa määritellään hyvin tarkasti, miten sitä verkkoa saa käyttää.

Ed. Tabermann totesi, että tämä hallituksen esitys ei herätä luottamusta. Olisin kyllä ed. Tabermannin kanssa vähän eri mieltä, jos mietitään sitä, mikä tällä hetkellä on tilanne. Meillä on voimassa oleva lain pykälä, jossa tunnistamistietojen käsittely ei edellytä minkäänlaista ennakollista toimenpidettä eikä myöskään muita oikeusturvan takeita. Tässä laissa tätä kyseistä 13 §:ää sähköisen viestinnän tietosuojalaissa tarkennetaan ja rajataan niin, että kaikkien osapuolten, niin käyttäjien kuin tietohallintohenkilöstön, oikeusturva paranee. Tällainen lainsäädäntö herättää luottamusta.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuntuu aika oudolta ajatukselta, että kun taloyhtiön viestintäverkossa sähköposti ei kulje, niin hallitus on valmis antamaan taloyhtiöille oikeuksia ohi tämänhetkisen poliisioikeuden. Tuntuu kyllä hyvin erikoiselta.

Ministeri Braxille haluan todeta, että ilmeisesti se, mitä sanoin, ei kuulunut sinne aitioon asti. En todellakaan kuvittele, että tämä rahalla ostetaan, vaan tiedän, että siinä taustalla on myös tiettyjä muita ehtoja, jotka täytyy täyttää. Olen tämän sanonut, mutta se on jäänyt tähän matkalle ja tulkoon nyt näin aikakirjoihin todetuksi.

Tommy Tabermann /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Logiikan lakien mukaan se, jos yksi on vähemmän väärässä kuin toinen, ei vielä merkitse sitä, että ainakin jompikumpi olisi oikeassa. Eli toisin sanoen me tarvitsisimme sellaista lakia, joka toimii, joka on täsmälaki, joka ei ole näin hämärä, näin samea, näin tulkinnanvarainen. Sitä nämä kummatkaan eivät ole, ei nykyinen eikä mahdollinen tuleva.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Tämän lain käsittely on saanut käsittämättömiä piirteitä. Ainakin näin hieman sivusta — kun en ole noissa valiokunnissa — seuranneena on todettava, että liioittelua on ollut molemmin puolin aivan kohtuuttomasti. En tiedä, olenko tässä väärässä, mutta tällainen käsitys on jäänyt, kun on kuunnellut molempia puolia, lain puolustajia ja sen voimakkaita kritisoijia.

Yksi asia, mikä tässä on myös vähän mieltä askarruttanut, on tämän lain nimittely. Täällä äsken ed. Karhu nimitti tätä katastrofilaiksi, ilmeisesti ei tarkoittanut, että tälle nyt se lain nimi pitäisi antaa, mutta että tämä on niin huono, että tämä on katastrofi Suomelle. Liioittelua sanoisin. Urkintalaki menee nimenä, jos joku haluaa sellaista käyttää, mutta sitten, kun on käytetty tämän suuren suomalaisen kansainvälisen yhtiön nimeä tämän lain yhteydessä, niin minua on se vähän häirinnyt. Onko meidän Suomessa itse syytä käyttää tällaista nimitystä, joka leviää kaikkialle maailmaan ja ei varmasti ole eduksi meidän tärkeälle vientiteollisuudellemme? Eli vetoaisin edustajiin, että tätä nimeä ei enää käytettäisi varsinkaan sen jälkeen, kun tuon yhtiön toimitusjohtaja sanoi, että painostusta ei heidän suunnaltaan ole ollut. Käytettäköön sitten vaikka jotakin muuta kirjainyhdistelmää, jos painostusta halutaan vielä nostaa esille. Näin on mielestäni kohtuullista ja Suomen edun mukaista tässä taloudenkin ahtaassa tilanteessa, missä olemme.

Herra puhemies! Tämä hallituksen esitys, joka kyllä niin kuin ed. Sasi kertoi valmisteltiin pitkästi ja moniportaisesti asiantuntijoita kuullen näiltä ongelmallisilta alueita, oli kuitenkin mielestäni erittäin hankala hyväksyä. Mutta, koska perustuslakivaliokunta yksimielisesti kävi sen läpi ja antoi siihen useita muutos- ja tarkennusvaatimuksia, jotka liikenne- ja viestintävaliokunta on lakiin ja mietintöön sisällyttänyt, ymmärtääkseni kaikki, ja siitä huolimatta, että professorit julkisuudessa ovat puhuneet, mitä ovat puhuneet, niin katsoisin, että tämä kyllä huomattavalta osin helpottaa sitä, että tätä asiaa voidaan näin viedä eteenpäin.

Täällä keskustelua ei ehkä ole käyty riittävästi, tai ainakaan ole kovin paljon huomiota kiinnitetty siihen, että työnantajille tämä laki, lainmuutos asettaa aikamoisia vaatimuksia. Ministeri tuossa äsken juuri mainitsi, että siellä voidaan uhkasakko antaa ja sen jälkeen poliisitutkimukset jne., tarkoittaen sitä puolta, että jos yritys, työnantaja käyttää tätä väärin, ja voi olla, joku voisi jopa sanoa — en nyt itse ole perehtynyt niin hyvin, että voisin väittää, mutta voi sanoa — että saattaa olla työnantajalle jopa liiankin suuri riski käyttää tätä vähänkään arveluttavalla tavalla. Siitä tulee seurauksia, jotka eivät ole yritykselle, työnantajalle varmastikaan kunniaksi, jos ne julkisuudessa käsitellään. Eli tämä puoli on syytä ehkä myös ottaa huomioon, ja tätä puolta on myös syytä hallituksenkin seurata, miten työnantajat selviävät tämän lain soveltamisesta. Tässä on tietysti se hyvä puoli, että tämä edellyttää työnantajilta kyllä huolellista yrityssalaisuuksien hoitamista ja turvallisen järjestelmän luomista yrityksen sisällä. Tästä huolimatta tämä yksityisyyden suojan ongelma täällä on, ja siltä osin totean, että tämä laki, joka meillä nyt on käsittelyssä, on mielestäni liian ja tarpeettoman avara. Äsken tuossa kuulimme ministeriltä tämän selvityksen, että miksi taloyhtiöiden verkot ovat tämän piirissä. Mielestäni se ei ole missään mielessä ymmärrettävissä, että näin on. Miksi ihmeessä taloyhtiöiden ja vastaavien pitää olla yrityssalaisuuksien suojaamista tarkoittavien säädösten alaisia? En sitä ymmärrä. Mutta käytännössä arvelen, että tätä on jonkin verran liioiteltu, ja sitten, että tämä ei johda kuitenkaan sellaisiin toimenpiteisiin, joille tämä laki kirjaimellisesti lukien antaisi mahdollisuuksia.

Herra puhemies! Peruskysymys huomenna kello 15, kun tästä äänestetään, on se, onko nykyinen laki huonompi vai parempi kuin tämä käsittelyssä oleva lainmuutos. Vielä ihan vakuuttunut en henkilökohtaisesti ole. Ehkä sitten voisin olla lobbauksen kohde, jos se olisi ratkaisevaa, mutta en lobbaukseen antaudu. Tässä laissa on mielestäni paljon hyvää tai ainakin useita hyviä tarkennettuja kohtia verrattuna voimassa olevaan lainsäädäntöön. Ja jos tämä hylätään, niin voimassa oleva lainsäädäntö tietysti pysyy meillä lakina edelleen, ja tilanne ei ole missään tapauksessa ainakaan hyvä. Valitettavasti tähän muutokseenkin sisältyvät nuo äsken muun muassa esille ottamani ja muut tässä keskustelussa esille nousseet kysymykset. Kuitenkin tämä yrityssalaisuuksien turvaaminen lainsäädännöllä on äärimmäisen tärkeä asia. Se koskee, niin kuin ministeri Brax totesi, ehkä joitakin, ehkä about 10:tä, 15:tä, 20:ta suurta yritystä Suomessa. Ministeri Lindén taas päinvastoin perusteli, että ne taloyhtiöt ja kirjastot pitää olla tässä mukana, ja sitä minä en ollenkaan ymmärrä, miksi pitää olla. Eli tässä on tällainen vakava ristiriita.

Herra puhemies! Äänestän huomenna kuinka äänestänkin, niin siitä huolimatta ehdotan, että tähän ongelmakenttään eduskunta vielä selkeäsanaisesti puuttuisi, ja siksi ehdotan perusteluissa lausuttavaksi seuraavaa lausumaa: "Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy pikaisesti toimenpiteisiin sähköisen viestinnän tietosuojalain tarkistamiseksi siten, että yhteisötilaajalle annetaan oikeus käsitellä viestien tunnistetietoja ainoastaan yrityssalaisuuksien vuotamistapausten selvittämiseksi."

Viestintäministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemelle vielä täsmentäisin. Meillä on voimassa oleva laki, jossa määritellään yhteisötilaaja. Yhteisötilaaja on organisaatio, joka itse huolehtii viestintäverkkojensa käyttäjien sähköisten viestintäpalvelujen toteuttamisesta, ja näitä yhteisötilaajia voivat olla, niitä voivat olla taloyhtiöt, niitä voivat olla vanhustentalot, niitä voivat olla kirjastot, yliopistot. Yhteisötilaaja on semmoinen taho, jolla on viestintäverkko. Kun tässä sähköisen viestinnän tietosuojalain nykyisessä pykälässä käsitellään luvatonta käyttöä ja väärinkäytöstä, niin tässä uudessa esityksessä tämä pykälä on jaettu kahteen osaan. Edelleen puhutaan yhteisötilaajista luvattoman käytön yhteydessä ja yhteisötilaajista, yrityksistä yrityssalaisuuksien näkökulmasta. Olisi kovin erikoinen tilanne syntynyt, jos tässä laissa olisi nyt yhtäkkiä tästä 13 §:stä pudotettu kokonaan tämä luvaton käyttö ja yhteisötilaajat pois ja tuotu ainoastaan tämä yrityssalaisuuksien estämisen näkökulma tähän.

Meille on erittäin tärkeää tämän päivän suomalaisessa tietoyhteiskunnassa, että yhteisötilaajat voivat huolehtia omien viestintäverkkojensa toimivuudesta, ja jos niitä joku luvattomasti käyttää, pitää olla mahdollisuus selvittää, kuka luvattomasti käyttää, ja jos se on niin luvatonta, että siihen vaaditaan sitten poliisitutkinta ja virkavallan puuttuminen, on hyvin usein todennäköistä, että tämän luvattoman käytön selvityksen jälkeen tämä kyseinen henkilö, joka on luvattomasti käyttänyt viestintäverkkoa, lopettaa sen käytön, ja näin ollen palataan normaaliin arkipäivään, ja tähän ei tarvita poliiseja ollenkaan mukaan.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Taloyhtiöitten osalta kerrottakoon vielä, että eduskunnalle on oikeusministeriöstä tulossa vielä tänä keväänä esitys uudeksi asunto-osakeyhtiölaiksi.

Tämän nyt käsiteltävänä olevan lain takia tulemme vielä kiireellisesti tekemään selvemmäksi sen, että jos taloyhtiössä, jos ylipäätänsä olisi sellainen yhtiö, joka päätyisi siihen, että esimerkiksi ylikuormituksen takia, se on se asiantuntijoitten ilmoittama syy, tätä lakia haluttaisiin käyttää, niin päätös sellaisen tietoverkon hankkimisesta, johon tätä lakia voidaan soveltaa, täytyy yksiselitteisesti tehdä yhtiökokouksessa, ja yhtiökokoukselle tässä yhteydessä kerrottaisiin myös ne kaikki kustannukset ja ne kaikki velvoitteet, jotka eivät totta vie ole vähäisiä silloin, jos tätä lakia käyttää, niin taloyhtiön on ne täytettävä. Meistä suurin osa on ollut taloyhtiöiden yhtiökokouksissa ja varmasti tiedämme, että taloyhtiöt eivät kovin kevein perustein edes mieti tällaisen ratkaisun käyttämistä. Mutta vielä voi eduskunta puida tätä päätöksentekojärjestelmää tänä keväänä asunto-osakeyhtiölain yhteydessä, mutta ajatus on, että teemme vielä selvemmäksi myös sen, miten sitten yhtiöissä nämä päätöksentekoprosessit, vastuut kulkevat.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että tässä asiassa valitettavasti on aika paljon esitetty vääriäkin tietoja, ja kun se yhdistyy vielä uuteen teknologiaan, jonka ymmärtäminenkin on jonkin verran vaikeata, niin siitä saadaan varsin haastava yhtälö millekä tahansa lainsäädännölle.

Täytyy todeta se, mitä tulee perustuslakivaliokunnassa kuultuihin asiantuntijoihin, niin kun on annettu semmoinen kuva, että he ovat tyrmänneet lakiesityksen, niin se on kyllä vahvasti liioiteltu. Perustuslakivaliokunnassa asiantuntijoilla usein on huomattavastikin huomautettavaa hallituksen esityksen eri kohtiin, ja perustuslakivaliokunta ottaa niitä huomioon ja pyrkii sitten vastaamaan omien edellytystensä mukaan, minkä seurauksena sitten lainsäädäntö selkeästi paranee, ja tässäkin tapauksessa asiantuntijoilla oli tiettyjä huomautuksia. Perustuslakivaliokunta on pyytänyt liikenne- ja viestintävaliokuntaa tekemään muutoksia, ja kaikki valiokunnan pyytämät muutokset on myöskin tehty.

Jos sitten käytetään argumenttina sitä, että tietosuojavaltuutettu tyrmää esityksen, kun hän vaati lisää resursseja, että pidetään huolta siitä, että hän kykenee toimimaan lain puitteitten rajoissa, niin mielestäni sitäkään ei voi kutsua tyrmäykseksi. Kun perutuslakivaliokunta oli tietosuojavaltuutetun kanssa keskusteluissa hänen toimistossaan äskettäin, niin hänen suhtautumisensa tähän oli hyvin rakentavaa ja hän piti erittäin tärkeänä tämän tyyppisen lainsäädännön hyväksymistä tietoturvan kannalta.

Kun on sitten myöskin puhuttu siitä, että painostetaan, niin täytyy sanoa, mitä työmarkkinajärjestöjen painostukseen tulee, niin niihin kuuluvat lakkouhkaukset ja muuta. Minä en ole kyllä tässä yhteydessä vielä huomannut mitään tämän tyyppisiä uhkauksia. Eli voi sanoa, että keskustelu on varmaan ollut tältäkin osin suhteellisen tasapainoista.

Mitä itseeni tulee, niin minuun ei ole kukaan ottanut lain puolustajista ehkä ministeriä lukuun ottamatta yhteyttä, mutta sen sijaan vastustajat ovat kyllä voimakkaasti painostaneet. Mutta ajattelin kyllä tässä pitää oman kantani enkä alistua tähän minuun kohdistuvaan painostukseen.

Yhtenä detaljina haluan myöskin tässä todeta sen, kun täällä on tämä kysymys taloyhtiöistä, joka kiertää kaupungilla vahvasti ja on jatkuvasti esillä, niin kysyn vain ensinnäkin, mitä yrityssalaisuuksia taloyhtiöissä on. Jos katsotaan, miten rikoslaissa yrityssalaisuus määritellään, niin niitähän ei sieltä löydy. Siellä ei ole omaa arkistoa, joka olisi taloyhtiössä, ja tällä perusteella voidaan sanoa, että yrityssalaisuudet eivät tule taloyhtiöitten osalta arvioitaviksi. Jos ajatellaan vielä, minkälainen järjestelmä pitää rakentaa sitten yrityssalaisuustapauksissa kaikkine portaineen, kaikkine kustannuksineen, niin yhdenkään taloyhtiön yhtiökokous, vaikka se päättäisi yhtiökokouksessa, ei ryhdy näihin toimenpiteisiin, joten tältä osin voidaan sanoa, että on täysin selvää, että yrityssalaisuuksia koskevat säännökset eivät tule taloyhtiöitten osalta missään tapauksessa sovellettaviksi.

Mitä sitten tulee ihan tähän lakiesitykseen, niin aivan oikein ne, jotka sanovat, että tällä puututaan luottamuksellisen viestin suojaan, kun tunnistetietojen avaaminen tehdään mahdolliseksi, niin se on aivan totta. Mutta usein on unohdettu se, että tämä laki antaa nyt uutena myöskin voimakkaasti vahvemmat mahdollisuudet. Tämä laki antaa nimittäin mahdollisuuden myöskin luottamuksellisten tietojen sisällön avaamiseen, eli voidaan katsoa, mitä siellä viestissä on, jos se on välttämätöntä viestintäverkon häiriöiden estämiseksi ja järjestelmän ylläpitämiseksi.

Jos me katsomme tätä koko lain kokonaisuutta, niin täytyy sanoa, että jos meillä ei ole tämän hallituksen esityksen tasoista tietoturvalakia tässä maassa, niin meillä loukataan lukuisia kansalaisten perusoikeuksia. Ehkä voi sanoa, että jos verkko ei toimi, silloin loukataan kansalaisten sananvapautta ja kansalaisten oikeutta ilmaista mielipiteitä, perustavaa laatua oleva oikeus ihmisille. Jos käyttäjän tietoturva kaapataan tai hänen nimissään lähetetään vääriä viestejä, kun tietoturva ei toimi, syyllistytään yksityiselämän ja kunnian loukkaamiseen, erittäin vakavaan perusoikeudelliseen loukkaamiseen. Jos päästään murtautumaan tietojärjestelmiin ja ulkopuolinen pääsee lukemaan sähköpostiviestejä, siis ei yrityksen sisältä, vaan yrityksen ulkopuolelta, niin tietysti silloin loukataan luottamuksellisen viestin suojaa tai salaisuutta. Jos varastetaan yritystietoja, silloin loukataan ilman muuta kallisarvoista omaisuudensuojaa, ja jos haittaohjelma ja järjestelmä romahtaa jonkun yrittäjän koneessa, silloin loukataan elinkeinonharjoittamisen vapautta tai jos on työntekijästä kysymys, työntekijän oikeutta hankkia toimeentulonsa työllään, ja jos nyt oikein hyökätään johonkin valtion laitokseen, vaikka Kelan järjestelmiin, ja kyetään lamauttamaan koko järjestelmä ja kansaneläkkeitä ei kyetä maksamaan, niin silloin puututaan yhteiskunnan velvollisuuteen pitää huolta kansalaisten välttämättömästä toimeentulosta ja huolenpidosta. Eli kyllä näitä oikeuksia, joita loukataan, jos tietoturva tässä maassa ei toimi, on huomattavan paljon, ja ne ovat erittäin arvokkaita oikeuksia, ja pitää pitää huolta siitä, että näitä oikeuksia ei loukata. Joskus joudutaan tekemään jonkin verran tasapainottelua, jotta toiset oikeudet voidaan pitää voimassa, ja silloin täytyy tietyllä tavoin olla mahdollista myöskin puuttua joihinkin toisiin oikeuksiin. Eli ei voi ihan vapaasti hakkeroida verkossa. Se on mielestäni ihan selkeä sääntö.

No, kaiken kaikkiaan pitää muistaa se, että sähköinen tietoverkko on erityisen haavoittuva ja sitä täytyy säädellä. Pitää olla täysin selvää, että verkon ylläpitäjällä, taloyhtiölläkin, jos sillä on se reititin tai se oma konejärjestelmä siellä, niin tässä tilanteessa sillä pitää olla oikeuksia ja mahdollisuuksia myöskin pitää huolta siitä, että järjestelmä toimii.

Tietysti jos me ihan ajattelemme järjestelmän toimintaa yleisestikin, niin jos estetään virusviestin saapuminen, niin on se puuttumista luottamukselliseen viestiin. Tietysti minulle ei ole mitään arvoa sillä virusviestillä, mutta se on luottamuksellinen viesti, joka on tullut, ja kun se suodatetaan pois sieltä, niin silloin puututaan luottamukselliseen viestiin. Tai jos tulee roskapostia, 89 prosenttia kaikista viesteistä tänä päivänä, ne suodatetaan pois, eikä minulta ainakaan eduskunnassa kukaan ole kysynyt, mitkä ne asettimet ovat, ja ihan aidostikin on jäänyt sinne roskapostiin joitakin viestejä, joita olisin toivonut tulevan perille, mutta näin puututaan luottamuksellisen viestin suojaan. Okei, sitä korjataan sitten sillä, että ne löytyvät jostakin arkistosta, mutta käytännössä tietysti se hakeminen sieltä ei ole välttämättä kovin yksinkertaista ja sitä harva ylipäätänsä tekee.

Kuitenkin olennaista on se, että kaikki pitää olla suhteellisuusperiaatteen mukaista, että kun tietoturvasta pidetään huolta, niin pitää tehdä vain se, mikä on aivan välttämätöntä tietoturvan ylläpitämiseksi, ja tässäkin on lähtökohta se, että automaattisesti pyritään pitämään huolta siitä, että järjestelmän toiminta sisäisesti ilman manuaalista puuttumista hoitaa sen, että tietoturva on taattu. Mutta on tilanteita, että joissakin tapauksissa ei riitä se, että koneet hoitavat, vaan nähdään, että nyt asiat ovat tiltissä ja pitää puuttua, ja silloin on välttämätöntä sitten katsoa näitä tunnistetietoja ja katsoa niitten tunnistetietojen perusteella, miten järjestelmän ylläpitäminen voidaan turvata, ja joissakin tilanteissa, esimerkiksi jos tietokone on kaapattu, saattaa olla välttämätöntä selvittää, avata viesti ja katsoa, mitä siellä ohjaukseen liittyvissä viesteissä on, niitten sisältöä. Muuten järjestelmä ei toimi. Eli tämä on välttämätöntä. Tehdään vain se, mikä on välttämätöntä, mutta tehdään se, mikä on välttämätöntä.

No, sitten täällä on keskusteltu poliisista ja poliisin toimivaltuuksista varsin paljon. Lähtökohtahan Suomessa on se, että poliisi ennalta ehkäisee rikoksia ja suorittaa rikostutkintaa. Mutta tämmöinen valvonta-aspekti, niin kyllä se pyritään pitämään aika pitkälti siviiliyhteiskunnan harteilla.

Jos me katsomme työpaikkaa, niin työpaikoilla lähdetään siitä, että siellä työnantaja voi valvoa työn tekemistä ja sitä voidaan tehdä myöskin kamera- tai kulunvalvonnalla. Tietysti siinä on selkeät säännökset, ettei loukata, mutta esimerkiksi, jos käsitellään arvokkaita esineitä, niin silloin kameravalvonta voidaan kohdistaa tiettyyn työntekijään. Tietysti sitten, jos havaitaan, että tässä on tapahtunut joku rikos tai tapahtumassa, niin silloin tietysti ilmoitetaan poliisille ja poliisi ryhtyy sitten asian tarkempaan selvittämiseen.

Täytyy sanoa, että jos nyt lähdettäisiin siitä, että kaikki tietoturvaan liittyvät asiat siirrettäisiin poliisille, niin se tarkoittaisi sitä, että tietoturva-asiat yhtiöissä siirrettäisiin poliisin alaisuuteen, ja täytyy sanoa, että en kyllä näe demokraattisessa yhteiskunnassa tämmöistä mahdolliseksi. Ymmärrän, että jossakin autoritaarisessa yhteiskunnassa tai muussa kuin demokraattisessa yhteiskunnassa poliisit marssivat kaikkiin yrityksiin ja pitävät tietoturvasta huolta ja pitävät siellä poliisiopistossa niitä poliisin tietoturvapäiviä ja miettivät keskenään, millä pidetään huolta sitten siitä, että tietoturva on turvattu, mutta en pitäisi sellaista yhteiskuntaa tavoittelemisen arvoisena.

Kaiken kaikkiaan on syytä todeta se, että kun on sanottu, minkä takia estetään sähköpostiviestillä vuotaminen, miksei muilla tavoilla. Tässähän lähtökohtana on se, että tässä on erittäin tarkat edellytykset, mitä kaikkea pitää tehdä, jotta ei voida vuotaa. Siis on pääsyä keskeisiin yrityssalaisuuksiin rajoitettava, pidettävä huolta siitä, että Gmaililla, Hotmaililla ei voida vapaasti siirtää tietoja, muistitikku voidaan kieltää tai sitä pitää selkeästi rajoittaa, on annettava ohjeet, miten yrityssalaisuuksia saa siirtää, minkälaisiin kohdeosoitteisiin saadaan kommunikoida ja vielä oltava kirjalliset ohjeet, joten tämä on erittäin tarkkaan kaiken kaikkiaan säädeltyä.

Tietysti täytyy kysyä sitten, onko näin, että kaikki muut keinot kielletään, mutta ihan vapaasti saa sähköpostilla lähettää yritysten salaisista tiedostoista yrityssalaisuuksia muualle. Pitääkö tämmöinen yksi reitti jättää auki? Täytyy sanoa, ettei ole varmaan mitään perusteltua syytä siihen, että yksi reitti jätettäisiin auki. Kaikki pitää pyrkiä tehokkaasti sulkemaan. Tässä suhteessa on täysin luonnollista se, että sähköposti suorana keinona siirtää massoittain tietoja yritysten salaisista arkistoista estetään, ja se on sinänsä aivan luonnollista.

Arvoisa puhemies! Nyt on kysymys siitä, hyväksytäänkö vai hylätäänkö tämä esitys. Kuten täällä aikaisemmin on tullut esille, jos katsotaan nykyisen lain 13 §:ää, niin se on kyllä äärimmäisen yleisesti säädetty. Perustuslakivaliokunta aikanaan on sen hyväksynyt, mutta ne säännökset, jotka nyt tulevat 13 §:ään ja 13 a ja j §:ään, ovat huomattavan kattavampia ja antavat selvästi paremman oikeussuojan kaikille. Tässä suhteessa täytyy sanoa, että kenelläkään ei pitäisi olla vaikeuksia tehdä päätöstä huomenna, äänestääkö kyllä tietoturvan puolesta vai vastaan.

Sari Palm /kd:

Arvoisa puhemies! Kun täällä on tätä nimeäkin spekuloitu, niin minä ehdottaisin tälle kyllä "Ei kahta ilman kolmatta" -lakinimeä siinä mielessä, että olen varma, että me käsittelemme tai ainakin joku eduskunta käsittelee tätä asiaa vielä uudelleen ja varmasti lähes yhtä nopeasti, jos 2004 on edellisen kerran tästä laki tehty, sen verran tulkintaherkkä tämä laki tuntuu olevan, mitä nyt olen tänään seurannut tätä keskustelua ja ensimmäisen käsittelyn keskustelua, jossa olen nostanut myös omat näkemykseni esiin, jotka kumpuavat siitä, että flunssakierteessä kuuntelin liikenne- ja viestintävaliokunnassa tämän asiantuntijakierroksen. Myös kolme — hyvin erityyppistäkin osin — vastalausetta kuvaa ehkä lain rosoisuutta.

Hiukan paheksun ed. Sasin markkinointia roskapostien ja spämmien osalta. Minusta ne nyt tässä vievät tätä lakia myös harhaan, siitäkin huolimatta, että todistitte vahvasti kannattavanne sitä. Minusta siinä kuitenkin liikutaan myös hiukan toisentyyppisellä käyttöalueella kuin mihin tällä lailla ihan erityisesti pyritään. Sen takia kannatan ed. Toimi Kankaanniemen lausumaesitystä.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiistanalainen sähköisen viestinnän tietosuojalaki on todella saanut valtavat mittasuhteet julkisuudessa, ja asiaan on suhtauduttu myös hyvin tunteenomaisesti. Itse suhtauduin lakiesitykseen aluksi kriittisesti, sittemmin, kuultuani asiantuntijoita valiokunnassa, kriittisen myönteisesti. Mikään läpihuutojuttu tämä asia ei todellakaan ole, varsinkaan vanhalle journalistille. Ymmärrän niitä näkökantoja, kun on sanottu, että tämä on sellainen Pandora’s box, joka käynnistää valvontayhteiskuntaa entistä enemmän. Jos ei tähän lakiesitykseen ole riittävästi tutustunut, tämän huolen tosiaan ymmärrän, mutta maailma ei todellakaan ole viaton, tällä hetkellä yritysvakoilua tapahtuu todella paljon. Ja sähköpostiviestien sisältö on edelleen, tälläkin lailla, suojattu; vain teletunnistetietoja voi työnantaja tai yhteisö tietyin edellytyksin valvoa, erittäin tiukoin rajauksin, jotka käyvät tästä lakiesityksestä ilmi.

Minun kantaani vaikutti erityisesti kolme asiaa: Valiokunnan asiantuntija SAK:n edustaja, päälakimies Timo Koskisen kanta oli se, että SAK:n näkemyksen mukaan työntekijöiden asema tietosuojan suhteen selkiytyy tällä lakimuutoksella. Toiseksi, perustuslakivaliokunta on auktoriteetillaan lakiesityksen yksimielisesti hyväksynyt — täällä on niitä näkökulmia myös tuotu esille, en ala niitä enempää toistamaan, mitä ed. Sasi tuossa sanoi. Valvonta joudutaan suorittamaan vaikeutetulla menettelyllä ja tarkoin rajauksin. Se edellyttää epäilyä yrityssalaisuuksien vuotamisesta tai muusta vahingollisesta toiminnasta. Silloinkin voidaan siis vain tutkia tietoja viestien lähettäjistä, vastaanottajista ja ajankohdista. Kukaan yksittäinen ihminen ei valvo jatkossakaan ihmisten sähköposti- ja teletunnistetietoja, vaan tätä työtä tekee automaattinen hakukone. Jos se löytää poikkeavaa liikennettä, vasta silloin alkaa ihmisten työ, ja siitä on ilmoitettava työntekijöille. Nyt luodaan pelisäännöt tarkentaen vanhaa tietosuojalakia. Uusi laki koskee vain niitä, jotka pääsevät yrityssalaisuuksien pariin. Tällä lailla suojataan suomalaisten työntekijöiden työpanoksia, innovaatioita, ettei niitä varasteta yritysvakoilun tuloksena.

Lakiesityksen julkisuusmylläkässä on väitetty, että muun muassa Nokia on painostanut päätöksentekijöitä. Emme varmaan sitten kuulu niihin tärkeisiin päätöksentekijöihin, mutta ainakaan liikennevaliokunnassa en ole tätä huomannut. Saimme kyllä kuulla myös kriittisiä näkemyksiä tästä tietosuojalain uudistuksesta.

Ymmärrän kansalaisjärjestöjen huolen siitä, lisääntyykö ihmisten, kansalaisten, kontrollointi yleisesti tässä yhteiskunnassa ja missä määrin. Itsekin olen sitä mieltä, että sitä voidaan kysyä ja pitää kysyä joka päivä. Mutta joka tapauksessa minusta tämä lakimuutos tuo pelisääntöjä yritysten ja yhteisöjen tietosuojaan ja kansalaisten kontrollointiinkin. Sekä manuaaliselle että automaattiselle tunnistamistietojen käsittelylle on edellytyksenä yritykselle tai yhteisölle merkittävä haitta. Täällä on puhuttu tästä merkittävästä haitasta, ja ei se työnantaja voi ihan miten vaan aloittaa tätä väärinkäytösten tutkimista. Kyllä siinä todella täytyy aika kova työ tehdä sen eteen.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on lausunnossaan painottanut, että työpaikoilla tulee käsitellä tietoturvatarpeita ja viestinnän pelisääntöjä avoimesti yhteistoimintalainsäädännön tarkoittamalla tavalla. Tämä laaja käsittely ja pelisääntöjen laatiminen yhdessä henkilöstön kanssa luovat hyvän pohjan sääntöjen tuntemiselle, että henkilökunta tuntee, mistä tässä on kysymys, kun väärinkäytöksiä selvitetään.

On myös ollut hallintovaliokunnan lausunto tässä asiassa. Liikennevaliokunta yhtyi siihen, että yhteisötilaajan suorittama tunnistamistietojen käsittely voi olla sallittua ainoastaan siinä laajuudessa, että yhteisötilaaja pystyy riittävällä tavalla yksilöimään poliisille osoitettavan rikosilmoituksen tai tutkintapyynnön. Minusta tämä on hyvä. Tämä yhteisötilaajan asema on herättänyt kritiikkiä ja tietysti aiheestakin, että miten tämä näin laaja on, mutta niin kuin kuulimme ministeriltä, nämä yhteisötilaajathan ovat olleet jossain aikaisemmissa laissa jo mukana. Minusta nämä rajaukset ovat hyviä.

Valiokunta totesi mietinnössään, että yrityssalaisuuksiin kohdistuvat rikokset ja luvaton käyttö ovat niin sanottuja asianomistajarikoksia, joten säännökset eivät voi edellyttää asian esitutkintaan saattamista. Sisäasiainministeriö on taas sanonut, että nyt säänneltäväksi ehdotetut yhteisötilaajan erilaiset oman toimintansa suojaamiseen liittyvät valvontaoikeudet sekä toisaalta poliisin toimintavaltuudet ja niiden taustalla oleva kriminalisointi on syytä pitää käsitteellisesti erossa toisistaan, kuten tässä esityksessä on juuri pyritty tekemään. Elikkä ei poliisin tehtäviä tässä näin siirretä yrityksille. Perustuslakivaliokunnan lausuntohan myös tukee tätä kantaa. En minäkään ymmärrä sitä, että poliisin tulisi firmoissa tutkia tietoturvaa. Kyllä on parempi, että yritys automaattisesti tutkii ja tarvittaessa sitten viranomaiset puuttuvat, jos on tietovuotoja tapahtunut.

Vielä sen verran näistä nykylainsäädännön puitteista, että nyt jo voidaan laillisesti tosiaan seurata suurelta osin käyttäjien toimia tietoverkoissa. Yrityssalaisuuksien oikeudettoman paljastamisen selvittämisessä on käytettävissä tietohallinnolliset keinot, kuten käyttäjätietolokien tarkistaminen ja monet muut keinot.

Elikkä minusta tämä muutos monella tavalla on parantunut ja selkeyttänyt myös työntekijöiden asemaa. Tietysti tässä tulee kysymys tuosta tietosuojavaltuutetusta. Sen tulee valvoa valvojia, ja totta kai toivon, että resurssit tältä osin riittävät.

Todellakin tämä yhteisöjen asema nimenomaan on herättänyt kriittistä keskustelua. Sen verran sanoisin vaan, että tulevaisuudessa ja jo nyt yliopistoissa suoritetaan myös arvokasta tutkimusta yksityiselle talouselämälle ja sekin, nimenomaan sellainen tutkimus, joka on arvokasta, voi joutua yritysvakoilun kohteeksi.

Täällä lausumaehdotuksena on se, että tätä lakia seurataan, ja olenkin sitä mieltä, että jos ongelmia ilmenee, niin ei mikään laki voi olla maailmanloppuun saakka säädetty. Meidän täytyy päivittää tätä lakia ja seurata, tarkistaa ja muuttaa sitä, jos tässä koetaan varsinkin työntekijöiden osalta huonoja ja epäoikeudenmukaisia seuraamuksia.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Sasi totesi äskeisessä puheenvuorossaan, että työntekijöitä pitää voida valvoa, jos heille tehdään pelisäännöt selviksi. Minusta tämän lain pelisäännöt eivät ole selvät. Jos työnantajalla on epäily siitä, että työntekijä on käyttäytynyt väärin, niin mistä hän on tämän epäilyn tässä tapauksessa voinut saada, ei ainakaan työntekijän sähköpostiliikenteestä, koska hänhän ei ole voinut valvoa sitä, kun hän ei ole täyttänyt näitä ehtoja, jotka nyt säädetään? Eli hänen on pitänyt saada se jostain muualta. Mutta pitääkö jostain muualta saatujen epäilyjen vuoksi valvoa nimenomaan sähköpostien tunnistetietoja ja kertoa siitä työntekijälle, täyttää nämä kaikki ehdot, jotka tässä on mainittu? Jos näin tehdään, niin sen jälkeen sieltä ei aivan varmasti ainakaan löydy yhtään mitään. Minä ihmettelen, mihin tässä katsannossa tätä lakia tarvitaan.

Kun täällä on nyt todettu, että tämä nykyisin voimassa oleva laki on niin huono, että tarvitaan parannuksia, niin siitä olen samaa mieltä. Kyllä tarvitaan uusi laki, mutta ei tarvita tällaista lakia, joka entisestään saattaa aiheuttaa lisää hämmennystä, lisää epäluottamusta.

Olen ollut työnantajakin entisessä elämässäni enkä kyllä haluaisi missään tapauksessa käyttää tunnistetietojen penkomista juuri siitä syystä, että se lisää epäluottamusta. Tästä syystä, arvoisa puhemies, kannatan ed. Yrttiahon ehdotuksia lain hylkäämisestä ja lausumasta.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Totean tässä siitä, kun ed. Alatalo käytti puheenvuoron ja kertoi, että häneen oli tehnyt suuren vaikutuksen sen suhteen, minkälaisen kannan hän tähän lakiin ottaa, SAK:sta tuleva asiantuntija. Hän on varmaan asiantuntija näillä aloilla, tiedän sen, kun sen järjestön jäsenenä olen ollut, mutta hyvin vähän varmaan Nokiallakin se haalariporukka näitä huippusalaisuuksia tietää, niin että ehkä se on hyvin pieni ryhmä ihmisiä, joita tämä koskee yrityksissä.

Arvoisa puhemies! Elämme uuden viestinnän aikaa. Digitaalisen viestinnän vallankumous on jo mahdollistanut uusia viestinnän muotoja. Tämän vallankumouksen alku avaa jatkuvasti uusia sosiaalisen olemisen tapoja. Digitaalinen vallankumous on jo mahdollistanut ennen mahdottoman etätyöskentelyn. Tämä on pitkien matkojen Suomessa suuri, hieno asia. Käsillä oleva laki kuitenkin vaarantaa etätyön tietosuojan, erityisesti silloin, kun viestejä vaihdetaan niin sanottujen yhteisötilaajien välityspalvelimien välityksellä.

Lakia sanotaan Lex Nokiaksi. Yhden suuryrityksen kerrotaan uhkailleen ja hampaita kiristelleen tämän vuoksi. Nyt Nokia kuitenkin sanoo, että laki on aika yhdentekevä heille. Lakia kutsutaan laajemmin myös urkintalaiksi.

Lex Nokia on huono. Huono se on, koska siinä on itsessään valtavasti ongelmia ja sen läpirunnomisessa ja valmistelussa ongelmia on niin ikään valtavasti.

Arvoisa puhemies! Yritysten pitää pystyä suojelemaan yrityssalaisuuksiaan, mutta lakeja ei pidä säätää hutiloiden ja vahingoittaen perustuslain tarkoittamaa kansalaisten yksityisyyden suojaa. Lain hölmöyttä kuvaa se, että suuryritykset eivät saa siitä mitään hyötyä. Todellisuudessa harvinainen salaisuuksia sähköpostilla lähettävä työntekijä on kehitelty ongelmaksi. Laki antaisi mahdollisuuden seurata viestien tunnistetietoja. Sähköpostin osalta nähtäisiin, mihin viesti lähti, mutta ainoastaan, jos sähköposti lähetettäisiin yrityksen omasta sähköpostiohjelmasta. Jos taas viesti lähetettäisiin internetissä vapaasti käytössä olevien ilmaisten ja yhdessä minuutissa käyttöön otettavien automaattisesti liikenteen salaavien sähköpostiohjelmien kautta, yritys ei voi nähdä viestistä jälkeäkään. Näin yrityssalaisuuden vuotaminen sähköpostilla työpaikalta hidastuisi ainoastaan yhdellä minuutilla. Lex Nokia ei myöskään sulje pois mahdollisuuksia salakuljettaa tietoja työpaikoilta yksinkertaisin perinteisin menetelmin, kirjeellä taikka kotisähköpostin kautta.

Urkintalaiksi laki osoittautuu, kun huomataan sen laajasti määritellyt soveltamispaikat ja poliisin ohittavat valtuudet. Suuryritysten sijaan urkkijan valtuudet annetaan kaikille yhteisötilaajille. Urkintaa voidaan suorittaa yhteisötilaajan lähes määrittelemättömien tai hyvin väljästi määriteltyjen epäilysten perusteella. Laissa annetaan käytännön mahdollisuus seurata kaiken sähköisen viestinnän osoitetietoja. Viestintää, jota voidaan seurata, on valtavan paljon. Viestintä alkaa jo koneelle asetettujen ohjelmien automaattisesta viestinnästä kotipalvelimeen. Tällä hetkellä valmistetuista ohjelmista suuri osa käy automaattisesti internetissä valtavasti informaatiota sisältävää tiedonvaihtoa. Tämän liikenteen osoitetietoja lukemalla urkkija voi päätellä paljon käyttäjän yksityisestä elämästä jo ennen kuin käyttäjä on avannut yhteyttään, internetsivua tai lähettänyt viestiäkään.

Valitettavasti laki ei rajoitu vain työpaikoille vaan se yltää myös koteihin ja julkisiin tiloihin, kuten kirjastoihin. Riittää, kun vain liittyy tavalliseen tietokoneverkkoon, ja lain mukaan väljästi määritelty yhteisötilaaja voi epäilystensä nojalla saada urkittua liian paljon palvelimiensa läpi virtaavista tietomassoista.

Arvoisa puhemies! Laki on ajettu läpi runnomalla. On selvästi nähtävissä, että perustuslain ohittaminen ja toimimattoman lain säätäminen on suuri vahinko. Urkintalaki aiheuttaa valtavasti vahinkoa perusoikeuksille ja kansalaisten luottamukselle lainsäätäjän taitavuuteen. Kannatan täällä ed. Yrttiahon esittämää vasemmistoliiton tekemää lausumaehdotusta.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän lakiin tuntuu liittyvän niin kovin paljon epäluuloja ja pelkoja. Ed. Kankaan puheenvuorossa tuli esiin aivan uusi epäluulo, mitä en ollut ainakaan itse aikaisemmin kuullut, ja olisinkin kysynyt ed. Kankaalta, mitä tarkoitatte sillä, että laki vaarantaa etätyön tekemisen.

Pertti  Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Kunnioitusta, tulin juuri sairastuvalta, ja vähän on kuumetta, mutta en malttanut olla tulematta puhumaan näin tärkeän ... Ja hammaslääkärille menossa. Jos kollegat joskus kunnioittaisivat, niin nyt tässä olisi tilaisuus olla heti rääpimättä päätään, arvoisa puhemies.

Tämä on tietysti ilmeisesti tarkoituksellisesti hyvä laki tässä hektisessä ja nopeassa muutoksessa, jota nykyään kyseisellä alalla koemme Suomessa. Suomi on aikoinaan ollut vielä kärjessä kaikissa kyseisissä innovaatioissa, vaikka nyt onkin tutkimusten mukaan jäänyt laahaamaan peräpäähän. Ehkä se kuvastaa koko tätä juttua.

Tämän nimihän on siis "Hallituksen esitys sähköisen viestinnän tietosuojalain - -" jnp. Itse käyttäisin semmoista vertausta, kun täällä on muitakin runoilijoita, että sähköisen viestinnän huipentuma on, arvoisa puhemies, salaman isku. Salama kun iskee, niin silloin siitä saa heti viestin ja kommunikaation, yhteyden. Aikoinaan ihmiset menivät puun alle piiloon ukkosella, suojaan ja turvaan, ja sitten kun salama iski, niin jostain kumman syystä, kun ihmiset olivat menneet piiloon ainoaan paikkaan, josta löytyi iso puu, niin se iskikin siihen. Sitten siitä tuli ’päästä pälkähästä’, oli pälkki-niminen täysin kuorittu puu, ja sitten kun salama oli iskenyt, niin siitä tehtiin kaikkea toteemeja ja muuta vastaavaa. Tämmöistä sähköinen viestintä tässä muodossa sitten sai aikaan, kun sitä tulkittiin suoja- ja turvamielessä näin. Toki ihminen oppi tästä.

Esimerkiksi itse tein nuorempana kappaleen nimeltään Elektroninen ekstaasi, ekstaas tarkoittaa ex stare, ’seistä itsensä ulkopuolella, tarkkailla, watch, katsella’ — mitens äijälle kävi. Tämä liittyy nimittäin siihen myös — kun meidän kansalliskirjailijamme Waltari täytti 100 vuotta — että Turms, kuolematon -kirjan alussa Turms herää siihen, kun tämmöinen EU:mainen oikeusistuin ikään kuin pässin muodossa pökkii Turmsia, savuavaa, että mitens tälle nyt kävi, tokeneeko se tästä enää ja toimiiko tämä juttu enää. Eli nyt tämmöinen sähköisen viestinnän huipentuma on saanut tilanteen aika, voisiko sanoa, ällikältä, että pojalta on lähtenyt älli ja on ollut niin kuin ällikältä lyötynä tässä tilanteessa. Käytin tätä vaan vertauksena siihen, jos jollakin on korvat kuulla, miten tässä saattaa nimittäin käydä.

Ongelmahan ei ole sinänsä ollenkaan tämä, että meitä tarkkaillaan. Jokainen maanviljelijä Suomessa tietää ja MTK:lainen ja muut, että tuolla on niin tarkkoja satelliitteja, jotka kuvaavat jokaisen melkein hehtaarin ja ojan millimetrin tarkkuudella, onko tullut yritettyä oikeudellisesti rahastaa EU:lta liian paljon, ja sitten tuolla mennään pitkin Laihiaa, EU-tarkkailijat ja muut vastaavat, mittaamassa vielä käsikopelolla tai manuaalisesti, onko nyt sitten tosiaan tapahtunut tämmöisiä virheitä. Mutta todellisuudessa siis nämä satelliitit meitä koko ajan tässä valvovat ja tarkkailevat. Eli sinänsä tämä on vaan yksi niitti lisää tähän jatkuvaan kansalaisten tarkkailuun ja ahdinkoon tai suojaamiseen tai mitä tässä nyt sanotaan.

Kun itse käytin viimeksi guruni Marshall McLuhanin viesti- tai message-slogania, niin lakimielessä olen sitä mieltä, että tämä laki on nyt viesti. Ei sen väliä, vaikka meidän media on ylilyönyt kaikki asiat ja vaikka, niin kuin täällä kansanedustajat sanovat, nämä asiantuntijat, jotka voisi luetella, puhuvat mediassa sitten eri tavalla kuin ovat teille lakia valmistellessanne puhuneet. Todellisuudessa media on aika mielenkiintoinen väliin tuleva muuttuja. Jokainen meistä, arvoisa puhemies, tietää, että mediaa täytyy osata käsitellä, ettei se horise ihan omiaan.

Eli tässä mielessä on populismi onnistunut todella heikosti Lex Nokian kohdalla. Ei ole saatu viestiä menemään perille siitä, kuinka hyvää tämä nyt kansalaisille tekee, kun on tämmöinen lämmin ei isoveli vaan isoäiti tai joku tämmöinen oikein lämmin syli, joka turvaa ja suojaa meidän olemisemme. Eli tässä on epäonnistuttu niin pahasti tässä tiedotuksessa, että senkin takia palauttaisin tämän valmisteluun uudestaan, vaikkakin vielä lopetan tämän siihen, että tämä antaa kyllä meille sitä ikävää viestiä, että kaikessa ote kiristyy. Kun tämä laki on vielä näin oikeistolaisen hallituksen tekosia, niin tähän teoriaanhan kuuluu tavallaan se, että kansalaisten olemista kurjistetaan tällä lailla tarkkailumielessä ja vaanimis- ja vahtimismielessä. Tämä ei ole mitään kosmista vahtimista, niin kuin Marvel-eloku- vissa — monelle varmaan tuttuja — joissa the Watchers pitää meistä hyvää huolta ja tiedottaa sitten tuonne, että Suomessa ja maapallolla menee hyvin.

Eli kaiken kaikkiaan tulen äänestämään tämän hylkäämisen puolesta. Kuka se nyt olikaan sitten, Pirttiaho vai kuka se nyt olikaan, jota minun piti kannattaa? (Ed. Pulliainen: Yrttiaho!) — Yrttiaho. — No niin, kansanedustajiakin on nykyään niin paljon vielä täällä, että ei kaikkia nimiä muista. Kiitoksia, puhemies, kärsivällisyydestä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kaiken tämän kuultuani olen tullut entistä vakuuttuneemmaksi, että hallituksella ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin ajaa tämä hallituksen esitys tämän mietinnön mukaisena läpi. (Ed. Salo: Piiruakaan enää muuttamatta!) — Piiruakaan enää muuttamatta, eikä siinä paljon muuttamisen sijaa enää tässä käsittelyssä olekaan.

Arvoisa puhemies! Ydinasiahan koko tässä hommassa oli yrityssalaisuuden vaaliminen. Ja se kiusallinen yksityiskohta on se, että jos tästä keskustelusta tulee sellainen vaikutelma, että tällä lainsäädäntötoimella yrityssalaisuuden turva on taattu suomalaisissa yrityksissä, ja jos vielä käy niin, että tulkitaan asiat niin, että tähän lakiin nojautumalla, tukeutumalla, tämä homma hoituu pulkkaan, niin silloin ollaan kyllä hakoteillä kerta kaikkiaan.

Elikkä toisin sanoen tässä olisi käynyt aika huonosti käymällä niin valtaisa keskustelu tästä aiheesta kuin tästä aiheesta on keskustelua käyty. Nyt täytyy olla yrityksissä erittäin skarppina tietoturva-asioissa ja katsoa niitä kaikkia muita konsteja, millä yrityssalaisuutta voitaisiin murtaa ja niitä siepata ja niitä sieppauksia hyväksikäyttää. Tämä arsenaali, joka sillä puolella on — se massiivinen arsenaali — on erittäin laaja ja merkittävä, ja sillä kentällä toimiminen edellyttää huippuasiantuntemusta.

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn edelliseen puhujaan tässä sanomassa, viestissä, koska ilmeisesti siinä oli myös oivallettu tämä sähköisen viestinnän tai sähköisen suojautumisen perussymboliikkakin, jota tässä yritin alussa välittää, jos uskaltaa nyt ... Nämä kaikki sanat ovat tavallaan nyt niin sähköisiä, että niihin tulee niin runollisia merkityksiä, kun rupeaa tälle linjalle. Varsinkin uuden puhemiehen voi olla vaikea ymmärtää, mutta kyllä täällä ollaan järjissään. Tervetuloa!

Sitten vielä oikeastaan piti sanomani, että kannattaisin oikeastaan ed. Karhun esitystä täällä, kun menin vähän näissä sekaisin. Mutta jos voi kannattaa kahtakin hylkäämisehdotusta tai jotain, niin kannatan myös ed. Yrttiahoa edelleen.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Pyysin puheenvuoroa oikeastaan ed. Pulliaisen puheenvuoron johdosta. Te sanoitte aivan oikein, että yritysten pitää nyt olla erityisen skarppeja. Tästä juuri on kysymys silloin, kun yritykset harkitsevat tämän lain suomien ainesten ja mahdollisuuksien käyttöönottoa, mutta niiden pitää olla skarppeja myöskin sen suhteen, että minusta tämän pitäisi olla myöskin vakava herätys yrityksille panna tietoturva-asiat kuntoon. Suomalaisethan ovat olleet tietoturvateknologian edelläkävijöitä ja ovat olleet ratkomassa globaalejakin tietoturvamurtoja, hyökkäyksiä eri puolilla maailmaa, ja meillä on paljon sitä osaamista. Mutta jostain kumman syystä meillä edelleenkin on aika paljon heikkoja kohtia, ja aion varsinaisessa puheenvuorossani, puhemies, tähän kysymykseen palata tarkemminkin.

Mutta se tärkeä viesti, jonka pitäisi meiltä nyt lähteä, on tähän lakiin sisäänrakennettuna: nyt on korkea aika panna tietoturva-asiat kuntoon sillä tavoin, että se teknologia sinänsä on jo ehkäisemässä niitä ongelmia, joita varten tämä laki on tehty.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri näin. Tämä on aika hurja juttu siinä mielessä, että kun nyt elämme tässä laman kynnyksellä taikka taloudellisen taantuman kynnyksellä, jopa sen toisella puolella, jossa työpaikkoja tahtoo mennä, niin nyt tämä hallituksen esitys ja sen mukainen mietintö laiksi saatettuna antavat erinomaisen mahdollisuuden tietoturva-alalle tarjota palveluksiaan. Elikkä tämä on työllistävä laki, niin yllättävää kuin se onkin. (Ed. Salo: Piiskalaki!) — Piiskalaki suorastaan. (Ed. Pentti Oinonen: Hallituksen linjan mukainen!)

Viestintäministeri  Suvi  Lindén

Arvoisa puhemies! Ihan tähän alkuun vielä haluaisin palata tähän keskusteluun siltä osin kuin se liittyy tavanomaisen viestinnän tunnistamistietojen käsittelyyn. Joissakin puheenvuoroissa on edelleenkin viljelty sitä ajatusta, että kaikki sähköpostiliikenne olisi ikään kuin nyt tunnistamistietojen osalta altistumassa tarkkailulle ja käsittelylle. Näin ei ole. Tässä laissa hyvin tarkasti luodaan ne pelisäännöt, milloin tunnistamistietoja voidaan käsitellä, ja tavanomainen sähköpostiliikenne, juuri se, mitä me arjen työssämme pääsääntöisesti käytämme, ei ole sen tyyppistä viestintää, joka altistuisi tämän lain pohjalta tai minkään muunkaan lain pohjalta tunnistamistietojen käsittelylle. Tämä on hirveän tärkeä muistaa, ja ehkä sillä näitä pelkoja, uhkakuvia jollakin tavalla voidaan lieventää, joita kansalaisten keskuudessa on syntynyt, kun tätä on jatkuvasti julkisuudessa väitetty. Tämä ei pidä paikkaansa.

Arvoisa puhemies! Haluaisin ihan joitakin muita asioita vielä tuoda esiin, jotka ovat tässä julkisuuskeskustelussa jääneet vähemmälle huomiolle mutta jotka liittyvät myös tähän hallituksen esitykseen ja ovat mittavia parannusehdotuksia. Arjen tietoyhteiskunnassa sähköiset palvelut ja asiointi muodostavat yhä keskeisemmän osan niin julkisen kuin yksityisen sektorin palvelujärjestelmään. On tärkeää, että voimme lainsäädännöllisesti tukea niitä ratkaisuja, jotka edistävät kilpailukykyämme muuttuvassa maailmassa. Tällä lainmuutoksella yritykset saisivat paremmat mahdollisuudet toimintansa taloudelliseen kehittämiseen. Esimerkiksi yritysten viestintäkulujen taloudellinen optimointi tulisi mahdolliseksi, kun uusilla säännöksillä luodaan mahdollisuus tuottaa siihen tarvittavia tilastollisia analyysejä teleyritysten kilpailuttamiseksi. Elämme tietoyhteiskunnassa, jossa oletamme, että kaikki viestintäverkon palvelut ovat saatavilla tässä ja nyt. Emme kuitenkaan muista sitä, että viestintäverkko on erityisen haavoittuva.

Tietoturvallisuuteen kohdistuvat uhat muuttuvat jatkuvasti. Jotta sähköpostiviestimme menevät perille vastaanottajalle häiriöttömästi, tarvitsevat viestin välittäjät, teleyritykset ja yhteisötilaajat, entistä parempia lainsäädännöllä taattuja keinoja kohdata nämä arkipäivän haasteet. On tehokkaasti voitava estää virusviestien tai muiden roskapostien saapuminen. Tämä myös edellyttää sitä, että viestin sisältöön voidaan puuttua sen luonteen toteamiseksi. Lain tietoturvasäännöksiä ajanmukaistetaan ja parannetaan esityksellä huomattavasti.

Sadattuhannet suomalaiset ovat saaneet viestin, jonka tarkoituksena oli kalastella pankkitunnuksia tai henkilötietoja laittomiin puuhiin. Tällä esityksellä annetaan keino suodattaa nämä niin sanotut fishing-viestit automaattisesti pois järjestelmistämme. Kansalliselle tietoturvaviranomaiselle, Cert-Fille, annetaan uusilla säännöksillä lisää välttämättömiä luovutusoikeuksia. Esimerkiksi se voisi luovuttaa teleyrityksille tai yhteisötilaajalle tiedon siitä ip-osoitteesta, josta tietoturvaan kohdistuva hyökkäys on toteutettu. Tällöin yritys voisi estää tehokkaasti kyseisestä osoitteesta tulevan hyökkäyksen. Viestintäverkot ja niihin kohdistuvat uhat ovat globaaleja. Jotta näiden verkkojen toimintaa pystytään turvaamaan, esityksessä annetaan Viestintävirastolle myös oikeus luovuttaa tietoja muissa valtioissa toimiville vastaaville Cert-toimijoille. Vain riittävällä yhteistyöllä voimme taata viestintämahdollisuutemme myös jatkossa.

Arvoisa puhemies! Tämän esityksen tuomat muutokset otetaan tarkastelun alle perustettavassa seurantatyöryhmässä. Jos muutostarpeita ilmenee, ryhdymme tarvittaviin toimiin. Pidän tärkeänä myös liikenne- ja viestintävaliokunnan pontta, jonka mukaan tämän lakiesityksen esiin nostamat mahdolliset puutteet tai epäselvyydet poliisin toimintavaltuuksissa, esimerkiksi selvitettäessä yrityssalaisuuksiin liittyviä väärinkäytöksiä ja rikoksia, selvitetään pikaisesti ja tarvittaessa jo ennen pakkokeinolainsäädännön laajempia uudistuksia.

Lakimuutoskokonaisuutta on valmisteltu perusteellisesti kaikkine yksityiskohtineen. Uudistettujen väärinkäytössäännösten myötä käyttäjien ja tietohallintohenkilöstön oikeusturva paranee. Viestintäverkkomme tarvitsevat ajanmukaisia tietoturvallisuuden parantamiseen tähtääviä säännöksiä, ja jos lakia ei nyt hyväksyttäisi, nämä edellä mainitsemani tavoitteet jäisivät täysin toteutumatta.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Oikeusministeriön osalta keskityn ennen kaikkea tietosuojavaltuutetun toimintamahdollisuuksiin, valtuuksiin ja resursseihin, koska se on oikeusministeriön alaista toimintaa. Tietosuojavaltuutettu toimii meidän yhteydessämme, tosin hyvin riippumattomana, monestakin syystä tarpeellisesti hyvin itsenäisenä toimijana. Mutta osa lainsäädännöstä ja talousresursseista muun muassa kulkee oikeusministeriön kautta. Tietosuojavaltuutettu on oikeusministerille hyvin keskeinen auttaja, keskeinen vaikuttaja kaikkeen siihen mielipiteen muodostukseen, mitä oikeusministeriössä ylipäätänsä tehdään.

Tietosuojavaltuutetulle annettaisiin lakiehdotuksessa uusi tehtävä valvoa myös yhteisötilaajan tunnistamistietojen käsittelyä. Lakiehdotuksessa toisaalta tehostetaan tietosuojavaltuutetun mahdollisuuksia hoitaa sähköisen viestinnän tietosuojalain mukaisia valvontatehtäviä. Tunnistamistietojen käsittely edellyttää, niin kuin on ollut puhetta, ennakkoilmoitusta tietosuojavaltuutetulle. Siitä on käytävä ilmi tunnistamistietojen käsittelyssä noudatettavien menettelyjen perusteet ja käytännöt sekä tehtävät, joissa tietoja käsitellään. Yhteisötilaajan on annettava tietosuojavaltuutetulle myös jälkikäteen täällä niin ikään jo esiin tullut vuosittainen selvitys tunnistamistietojen manuaalisesta käsittelystä. Tuosta selvityksestä on käytävä ilmi, millä perusteella ja kuinka monta kertaa tunnistamistietoja on vuoden aikana käsitelty.

Tietosuojavaltuutetulla on käytettävissään myös erilaisia pakkokeinoja tunnistamistietojen käsittelyä valvoessaan. Nämä pakkokeinot sisältyvät jo nyt voimassa olevaan lakiin, mutta uutta olisi lainkohdan soveltaminen valvontatehtävään, joka liittyy yhteisötilaajan tunnistamistietojen käsittelyyn. Tietosuojavaltuutetulla on laissa tarkemmin säädetty oikeus saada muun muassa tunnistamistietoja valvontatehtävänsä hoitamiseksi. Tietosuojavaltuutettu voi lainmukaisia tehtäviä hoitaessaan velvoittaa rikkojan korjaamaan virheensä ja laiminlyöntinsä. Hän voi todellakin asettaa myös velvoitteen noudattamisen tehostamiseksi uhkasakon tai uhan, että tekemättä jätetty toimenpide teetetään asianomaisen kustannuksella. Jos rikkomus on vakava, asetettava uhka voi koskea myös sitä, että toiminta keskeytetään osaksi tai kokonaan.

Tietosuojavaltuutettu voi myös saattaa käsiteltävänään olevan asian esitutkinnan kohteeksi, ja, arvoisa yleisö, kuten jo aiemmin on sanottu, tietosuojavaltuutetun valvontatehtävistä voidaan ja siis tullaan perimään yhteisötilaajalta maksu, jonka suuruudesta päätetään asetuksella, joka valmistuu tässä lain voimaantuloon mennessä. Näillä näkymin voimaantulopäivä on 1.6. tänä vuonna.

Arvoisa puhemies! Vuonna 2010 syksyllä me olemme huomattavasti viisaampia siitä, miten tämä laki käytännössä toimii. Täällä ed. Palm puhui viisaita puhuessaan siitä työnimellä "ei kahta ilman kolmatta", mistä myös ministeri Lindén puhui ja mistä puhuvat myös eduskunnan ponnet. Tämän kaltaisessa tietoyhteiskuntaa käsittelevässä laissa on syytä tarkastella toimintaa koko ajan, ymmärtää, että se elää ajassa ja että saattaa olla myöhemmin, kun kokemuksia karttuu, tarpeita muuttaa lainsäädäntöä. Tässä on hyvin samanlainen tilanne kuin monissa muissakin tietoyhteiskunnan nopeisiin muutoksiin liittyvissä asioissa, että lainsäädäntöä täytyy tarkistaa.

Otetaan esimerkki oikeusministeriön alalta. Kuka olisi kymmenen vuotta sitten uskaltanut kuvitella tai edes toisaalta ajatellutkaan, että maailma voi olla niin outo ja kummallinen, että tarvitaan kriminaalilainsäädäntöä sen suhteen, että tietoverkoissa ja neteissä kriminalisoidaan aikuisten toiminta, jolla houkutellaan kontaktiin nuorten tyttöjen tai poikien kanssa? Nyt kuitenkin me olemme siinä tilanteessa, että oikeusministeriö valmistelee niin sanottua grooming-lainsäädäntöä. — Ed. Laukkanen, mitä? (Ed. Laukkanen: Mikä sen nimi oli?) Grooming on tämän ilmiön nimi, jota suomeksi ei ole käännetty vielä kunnolla, mutta se on meidän ongelmistamme vähäisimpiä. — Eli Suomessakin tullaan, niin kuin Euroopan neuvoston piirissä on yleisesti sovittu, kriminalisoimaan tämän kaltainen netissä houkuttelu. Esimerkkejä siitä, miten tietoyhteiskunnan kehitys tuo mukanaan vaikeitakin lainsäädäntötarpeita, olisi vaikka kuinka paljon esittää muutenkin.

Ed. Pulliainen ja tietosuojavaltuutettu Aarnio ovat molemmat hyvin painokkaasti ja hyvin painottaneet sitä, että ei tietenkään pidä luulla, että tällä lailla yksinomaan toteutetaan se hallitusohjelman vaatimus, että parannetaan yrityssalaisuuksien suojaa, mutta tämä on yksi rikka rokassa. Mutta aivan niin kuin ed. Pulliainen äsken ja Aarnio monissa julkisissa puheenvuoroissaan ovat kiinnittäneet huomiota, täytyy tehdä paljon muuta, ja jotta tätä lakia ylipäätänsä voi soveltaa, on tehtävä paljon. Kävin jo niitä tarpeita vastauspuheenvuoroissani läpi, mutta korostan vielä kerran, että yritysten on laitettava ensin asiansa kuntoon, ennen kuin tätä lakia voi tietosuojavaltuutetun puoleen kääntyen edes kuvitella soveltavansa, ja sitten vielä tietosuojavaltuutettu voi vaatia lisää.

Ed. Kankaanniemi pohti tätä asiaa yritysten kannalta. Mielestäni on hyvin tärkeätä huomata, että silloin kun puhutaan esimerkiksi pörssiyhtiöistä, tämän kaltaisten asioiden kanssa ei todellakaan ole leikkimistä. Jos tietosuojavaltuutettu katsoisi, että jokin asia ei ole kunnossa, vaan vaatii parantamista, niin pörssiyhtiön tiedottamisen näkökulmasta puhutaan hyvin vakavista asioista, joten kokonaisuutenaan tässä laissa on myös elementtejä, jotka pakottavat yrityksiä toimimaan nykyistä paremmin, rajaamaan huomattavasti selvemmin ne ihmiset, jotka ylipäätänsä pääsevät yrityssalaisuuksien piiriin, ja ylipäätänsä tekemään työntekijöille ja koko yrityksen sisällä paljon selvemmiksi pelisäännöt yrityssalaisuuksien suojan osalta.

Arvoisa puhemies! Molemmat ponnet ovat hyviä. Mitä tulee esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilakiin, rohkenen kuitenkin epäillä, että aikataulut ovat sellaiset, että kun kerta on tarkoitus, että tämän kuun lopussa oikeusministeriössä toimiva, mutta oikeusministeriön ja sisäministeriön yhteinen työryhmä esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilain uudistamisesta saa työnsä valmiiksi, on jotakuinkin todennäköisintä, että siinä yhteydessä arvioidaan myös kaikilta osin mainittujen kolmen lain muutostarve, mikä sinänsä ei ole ollenkaan ristiriidassa eduskunnan esittämän ponnen kanssa.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Monessa puheenvuorossa on tähdennetty sitä, että yritykset laittaisivat nämä tietoturva-asiat kuntoon, ja noihin puheenvuoroihin on helppo yhtyä. Mutta jotta tunnistetietojen seuranta olisi tarkoituksenmukaista, yritysten pitäisi estää kaikkien pikaviestimien ja työntekijän henkilökohtaisten sähköpostien käyttö yrityksen ulkopuolella.

Minulle on kerrottu, että käytännössä erittäin helposti, periaatteessa kuka tahansa, voi pystyttää tämmöisen oman sähköpostipalvelimen. Eli kun yrityksen puolesta on asetettu näitä estoja, niin niitä voidaan kiertää ja tässä ollaan tavallaan sitten semmoisessa oravanpyörässä. Näköjään ministeri Lindén haluaa kommentoida tätä puheenvuoroa. Mutta olen kuullut tosiaan, että perheessäkin tavallaan, jos vanhempien puolelta asetetaan kieltoja, niin lapset osaavat sitten jo perustaa näitä tavallaan uusia sähköposteja ja sitä kautta käydä keskustelua.

Viestintäministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! Puhuja on varmasti siinä ihan oikeassa, että on monenlaisia keinoja, joilla voidaan haluttaessa kiertää myös tämän lain tarkoittama yrityssalaisuuksien suojaaminen. Siihen tämä laki ei todellakaan täyttä sataprosenttista suojaa tuo.

Mutta tässä täytyy myös muistaa, että silloin kun tämän lain pykäliä käytetään yrityssalaisuuksien vuodon estämiseksi, niin rajataan se henkilöstö koskemaan vain niitä yrityksen työntekijöitä, jotka käsittelevät yrityssalaisuuksia. Sitten, jos yritys yhteisötilaajana epäilee luvatonta käyttöä tai yrityksen verkkoliikenteessä on paljon häiriöitä, jotka aiheuttavat vakavaa haittaa yrityksen verkkotoiminnalle, tämän lain luvattoman käytön pykälää voi käyttää hyväksi. Silloin taas tämä tunnistamistietojen seuranta kohdistuu vähän erityyppisesti kuin yrityssalaisuuksien näkökulmasta. Mutta tämä on yksi harmaa alue, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) joka tällä lailla pyritään sitten tuomaan esiin.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Annan arvoa todella teille ministereille, että sekä ykkös- että kakkoskäsittelyn aikana teillä on ollut mahdollisuus olla täällä salissa ja antaa oikeaa tietoa. Kun katsoo sitä julkisuuden määrää, mikä tähän lainsäädäntöön on liittynyt lähikuukausien aikana, niin toivon, että mahdollisimman moni, joka nettiä seuraa joko lähetyksenä tai myöhemmin sitten näitä käytettyjä puheenvuoroja, tutustuisi nyt näihin käytettyihin puheenvuoroihin ja miettisi, onko järkevällä kansanedustajalla syytä yhtyä esimerkiksi edustajien Kankaan, Yrttiahon, Virtasen, Tabermannin esittämiin näkökulmiin vai niihin näkökulmiin, mitä on tullut esimerkiksi teiltä ministereiltä tänään ja mitä vastuulliset kansanedustajat tässä tilanteessa esittävät. Onko lain hylkäämisesityksen takana oleminen vastuullista toimintaa tässä tilanteessa?

Kiitän ministereitä siitä, että olette vaivautuneet olemaan paikalla ja antaneet tälle laille ihan arvokkaan lopun.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministereiden puheenvuoroissa ja myös edustajien puheenvuoroissa on tullut esille, että maailma muuttuu, ja näin todella tapahtuu internetin kohdalla erityisen vahvasti ja yleensäkin tuon sähköisen viestinnän puolella. On erittäin hyvä, että ministeri Lindén puhui tästä seurantaryhmästä, jolla nyt tarkkaillaan ja katsotaan, miten tämä laki sitten toimii ja miten se toimii muuttuvassa maailmassa.

Toisaalta myös tämä on hyvä tieto, jonka Brax täällä vielä korostaen esille toi, että tietosuojavaltuutettu tulee säännöllisesti seuraamaan ja raportoimaan, miten tätä lakia on käytetty ja miten sen kanssa on eletty.

Tämän lain ympärillä on paljon pelkoja ja uhkia, ja tätä lakia varmasti tullaan valvomaan myös ihmisten taholta erityisen tarkkaan. Mutta on tietysti ikävää, että tuollaisia täysin käsittämättömiä väitteitä tässäkin salissa esitetään, mitä muun muassa ed. Kangas esitti, että tällä lailla vaarannettaisiin nyt esimerkiksi meillä äärimmäisen tärkeä etätyön tekeminen. Tähän mielelläni kuulisin, miten ministerit kokevat etätyön liittyvän tähän lakiin.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen paljon miettinyt tätä yhteisötilaajakysymystä tämän lain yhteydessä, ja on hyvä, että te kumpikin, arvon ministerit, käsittelette tätä. Toivoisin, että erityisesti seurannassa kiinnitetään huomiota yhteisötilaajien käyttäytymiseen, tuleeko tarvetta tämän lain käyttöönottoon. Se on hyvin tärkeä asia, ja siksi oli hyvä, ministeri Brax, että tämän yhteisötilaajan suhteen tietosuojavaltuutettuun tässä kuvasitte hyvin.

Edelleen kysyn sitä, olisiko yhteisötilaajat voitu rajata tästä ulos. Mutta nyt, kun mainitsitte, ministeri Brax, esimerkkinä vaikkapa tämän houkuttelun, mitä tapahtuu, niin sitähän voidaan tehdä myös yhteisötilaajaverkon kautta. Sitä voidaan tehdä, laittaa laitonta materiaalia keskustelupalstoille tai YouTubeen tai yhteisötilaajan kautta lapset voivat vierailla sellaisilla sivuilla, jotka kotona ovat kiellettyjä. Silloin pitää yhteisötilaajan, esimerkiksi kirjastojen, kantaa siitä vastuu, kun ei ole tällä hetkellä valmiutta ottaa vaikkapa suoraan suodatinjärjestelmiä käyttöön, vaan lähdetään siitä, että mediakasvatuksella tällaisia asioita voidaan hoitaa. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Minusta tämä on hyvin olennainen kysymys tämän lain jatkoseurannassa.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä sähköisen viestinnän tietosuojalain käsittely osoittaa sen kouriintuntuvasti, että sähköisen viestinnän sääntöjen luominen on erittäin vaikeaa. On selvää, että kun viestinnän taso muuttui aivan olennaisesti, kun nämä sähköiset viestintävälineet saatiin käyttöön internetin tultua yleismaailmalliseksi, silloin syntyi ongelma, jonka kahlitseminen on lähes mahdotonta. Netissä liikkuu kaiken maailman tietoa, roskaa, jopa laittomuuksia ja paljon niitäkin, ja näiden kahlitseminen järkeviin mittoihin on erittäin vaikeaa. Ymmärrän sen täysin hyvin, että tietosuoja yrityksille tänä päivänä on erittäin vaativa tehtävä. Jos meinaa pärjätä maailmalla kilpailussa, on tietosuoja-asioiden oltava kunnossa, aivan kuten ministerikin totesi.

Mutta haluaisin kiinnittää vielä yhteen asiaan huomiota. Kun tehdään sähköisen viestinnän tietosuoja- ja muita tällaisia lakeja, on pidettävä huoli siitä, että pientä ihmistä suojataan myös siltä, ettei netin kautta leviä kaiken maailmaan roskaa eikä nettiä käytetä väärin myöskään sillä keinoin, että voidaan esimerkiksi toisen omaisuutta siellä levitellä vapaasti. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Ymmärrän rajoitukset, kunhan järkevissä mittasuhteissa pysytään.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä hyvin laaja keskustelu on osoittanut myös sen, että sähköisen viestinnän kehitys on ollut todella nopeaa. Erilaiset kännykät, tietokoneet kaikkine ohjelmineen ovat vallanneet kodit ja työmaat sillä vauhdilla, että pelisäännöt yksinkertaisesti tuppaavat unohtumaan. Yleisellä tasolla ja käyttäjän näkökulmasta soisin jokaisen pitävän perussääntönä sitä, ettei kannata kirjoittaa tai lähettää, ei kirjeellä, ei sähköpostilla, ei tekstiviestillä, ei työpaikalta eikä kotoa mitään sellaista, mitä itse ei ole valmis lukemaan omalla allekirjoituksellaan seuraavan päivälehden etusivulta. Tämä laki pakottaa sähköiseen viestintään turvautuvan yrityksen ainakin tehostamaan tietoturvaansa, tiedottamaan ja ohjeistamaan työntekijöitänsä ja tekemään yhteistyötä tietosuojavaltuutetun kanssa. Siinä mielessä toivon ja uskon, että tämä laki osaltaan ja yhtenä pienenä askeleena selkiyttää pelisääntöjä. Kehitys kuitenkin jatkuu nopeana, ja seurantaryhmä tehköön osaltaan sitten seuraavia muutosehdotuksia.

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä luonnollinenkin viestintä on mielenkiintoista, jos sitä nyt voi tämän mikrofonin kautta tulevana pitää luonnollisena, ettei sitä pidetä sähköisenä. Nimittäin toinen ministereistä on sitä mieltä, että täällä jotkut eivät ole lukeneet ja tutustuneet tähän lakiin ja vähän pelkistää — pelkistäminen on muuten sitä, kun salama pelkistää sen puun — elikkä moittii siitä, että joku ei ole tutustunut tähän lakiin.

Toinen ministeri sanoo, että tämä on niin monimutkainen, hankala, vaikea — ministeri ei sanonut suoraan — niin kapulakielinen asia, ettei tästä pirukaan ota selvää. Eli meidän on odotettava sitä, että Strasbourgissa tai tietosuojavaltuutettu tai jossakin muualla sitten ratkotaan näitä ongelmia. Nyt onkin kysymys siitä, ketä tämä laki tässä muodossa palvelee tällä hetkellä, kuka saa tästä todella isännän kartun käteensä, kun tällä parin vuoden tai vuoden päästä voidaan lyödä jotain kunnolla. Eikö tästä ole justiin tällä hetkellä kysymys? Eli nyt pistetään tavallaan roistoja eli työntekijöitä ja muita oikein urakalla kuriin ja sitten vedotaan siihen, että kun laki olikin tämmöinen, me pesimme jo kätemme sillä, että tätähän voi tulkita miten vain.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Netin valvonta on äärimmäisen vaikeaa, ja jotenkin on vähän noloa se, että täällä ruvetaan epäilemään toistemme luetun ja kuullun ymmärtämistä. Olemme asiasta eri mieltä, ja sillä hyvä, ja mielestäni tämä keskustelu ei ole ollenkaan selkiyttänyt tätä tilannetta tämän lain osalta. No, jos nyt sitten todetaan, että täällä ei kukaan muu ymmärrä mitään kuin lain kannattajat, niin otan tästä pari sitaattia. Hämmästelen sitä, että täällä on niin kova halu antaa viranomaisoikeuksia ohi viranomaistahojen. Esimerkiksi krp:n apulaispäällikkö Tero Kurenmaa on sanonut, että "Lakiesityksessä menevät viranomaisten ja yksityisen rooli sekaisin." Yksityinen pääsee tässä asemaan, jossa hänellä on laajemmat valtuudet kuin poliisilla. Silloin, kun poliisi käsittelee teletunnistetietoja, niin sen pitää hakea tuomioistuimelta lupa. Ja sitten, kun esimerkiksi ministeri Lindén on ottanut kannan, että hän ei halua sulkea Facebookia keneltäkään, niin liikenne- ja viestintäministeriön viestintäverkkoyksikön päällikkö Juhapekka Ristola toteaa, että käytännössä yrityksen pitää ensin estää työntekijöiden pääsy internetiin työkoneilta tai pääsy nettisähköposteihin, netin yhteisöpalveluihin ja pikaviestimiin. Estolistalle kuuluvat tällöin esimerkiksi Gmail, Hotmail, (Puhemies: Minuutti kulunut!) 24mail, Facebook, Messenger, Skype ja vastaavat palvelut, ja jollei näitä estetä, niin koko laki on hölmöläisen hommaa.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on ollut kyllä todella selkeyttävä ja toivottavasti myös pelkoja hälventävä keskustelu. Suurin piirtein selvenivät kaikki kysymykset, jotka edelliselläkin keskustelukierroksella on käyty läpi, mutta itseäni jäi askarruttamaan, kun näistä taloyhtiön yhteisötilaajista edellisellä kerralla myös esitettiin paljon pelkoja. Silloin ed. Sasi muistaakseni totesi, että näitä ei tällä hetkellä ole juurikaan olemassa ja hän ei ainakaan tiennyt, että näitä tämän tyyppisiä tilaajia olisi ollut lainkaan olemassa. Olisin kysynyt ministereiltä, onko tässä välissä tullut tietoon, onko näitä Suomessa olemassa, ja kuinka turha pelko tämä itse asiassa on.

Viestintäministeri  Suvi  Lindén

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tämä ed. Kankaan väite tästä etätyön vaarantumisesta on niin absurdi, että siihen en oikein pysty vastaamaan. Etätyö ei liity millään tavalla tämän lain pykäliin, eivätkä ne millään tavalla etätyötä vaaranna.

Ed. Laukkanen kysyi tästä yhteisötilaajasta. Yhteisötilaaja on määritelty vuonna 2004 laissa, ja se on organisaatio, joka itse huolehtii viestintäverkkojensa käyttäjien sähköisten viestintäpalvelujen toteuttamisesta elikkä ylläpitää verkkoaan. Ja tietysti tämä laki lähtee siitä, että jokaisella yhteisötilaajalla eli organisaatiolla, jolla on oma viestintäverkko, jokaisella pitää olla oikeus ylläpidollisesti huolehtia siitä, että se viestintäverkko toimii. Olisi aika epäreilua jos tästä otettaisiin joitakin yhteisötilaajia pois ja sanottaisiin, että teillä ei pidä olla oikeutta huolehtia siitä, että viestintäverkko toimii. Yrityskin on yhteisötilaaja. Tässä laissahan pykälät on jaettu ikään kuin yrityssalaisuuksiin ja luvattomaan käyttöön. Ja luvatonta käyttöä voi olla niin yrityksissä kuin näissä muissa yhteisötilaajissa, virastoissa, erilaisissa organisaatioissa, yliopistoissa jne. Eli tällä yhteisötilaajalla pitää olla oikeus luvattoman käytön yhteydessä selvittää, kuka verkkoa luvattomasti käyttää.

Ed. Karhu täällä nyt jälleen kerran todistaa aika ihmeellisiä asioita. Ei kaikki ole totta, mitä lehdissä kirjoitetaan, ed. Karhu. Luulisi, että te olisitte jo sen oppinut. Jos olette lukeneet tämän päivän Suomenmaan, niin siellä poliisiylijohtaja Paatero toteaa, että krp:n Kurenmaa dramatisoi ja ehkä lausui vähän väärin, ja itse asiassa Kurenmaakin on sanonut, että häntä on tulkittu väärin. (Välihuuto) Sisäasiainministeriö, poliisi on ollut tämän lain valmistelussa koko ajan mukana, ja poliisiylijohtaja tänään toteaa, että kun pakkokeinolaissa nämä mahdolliset epäselvyydet tarkistetaan, poliisilla ei ole mitään ongelmaa tämän lain kanssa. Ja jos yritys vastuullisesti huolehtii tietoturvastaan, jotta yrityssalaisuudet eivät leviäisi, niin on ilman muuta selvää, että ne yrityksen työntekijät, jotka yrityssalaisuuksia käsittelevät, eivät varmastikaan tälläkään hetkellä saa käyttää Facebookia tai Gmailia tai mitään sellaisia välineitä, joilla sitten voidaan näitä yrityssalaisuuksia vuotaa. Tämä laki lähtee siitä, että yrityssalaisuuksien estämiseksi kaikki tällaiset tietoturvakeinot pitää olla käytössä ennen kuin tämän lain pykälät pitää ottaa käyttöön. Mutta tämä laki ei tarkoita sitä, että kansalaisilta tai yrityksen työntekijöiltä kiellettäisiin verkkopankin käyttö, Facebookin käyttö, Gmailin käyttö. Ei missään tapauksessa, ed. Karhu, sen tiedätte aivan hyvin.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Kun ed. Laukkanen kysyi vielä näistä yhteisötilaajista, niin hallitusohjelmassahan sitouduttiin nimenomaan yrityssalaisuuksiin ja ensimmäisessä käsittelyssä ollut sisältöesityshän yritti rajata sitä siihen, mutta hallitus päätyi ratkaisuun, että hallitusohjelmaa laajemmin ovat mukana nyt sitten nämä taloyhtiöt ja esimerkiksi jotkut muut yhteisötilaajat. Minä itse epäilen, että kun reilun vuoden päästä näemme tilanteen, niin taloyhtiöt eivät todennäköisesti kovin paljoa ole tässä olleet aktiivisia.

Mutta Kiinteistöliitosta saatujen tietojen mukaan — tämä myös ed. Outi Mäkelälle tiedoksi — semmoisia asunto-osakeyhtiöitä, joilla on tämä oma verkko, on jo joitakin tuhansia, ja markkinoilla on aika paljon semmoisia tuotteita, joita taloyhtiöt vakavasti miettivät. Sen takia toisaalta tämä mainitsemani asunto-osakeyhtiölainsäädännön tarkistaminen on paikallaan, että yhtiön osakkaat sitten todella tietävät, mitä ostavat ja mitä siinä paketissa kulkee mukana. Mutta koska tämä laki tulee vaatimaan niin paljon siltä taloyhtiöltä, joka tämmöistä ajattelisi käyttää, enkä siis usko näitä olevan monia, niin on todennäköisempää Kiinteistöliiton asiantuntijoiden mukaan, että ennemminkin yhtiöt kääntyvät sitten ostamaan näitä palveluita kokonaan erilaisilta operaattoreilta, mutta tämän kaltaisia toimijoita siis on asunto-osakeyhtiöissä. Minulle on sanottu, että jos tämmöinen verkko kuormittuu yli, niin sen kuormituksen lähdettä ei ole helppo selvittää ilman, että saa tietää nämä tunnistetiedot. Tämä on minusta tärkeä tieto tietää, että näin on Kiinteistöliitosta ja näin on myös oikeusministeriön esittelijöille kerrottu, että tämmöinen aspekti tässä on.

Sitten oikeastaan ainoana toisena asiana, joka tuli esiin oikeusministeriön näkökulmasta, ed. Laukkanen, hyvä, että kysyitte vielä tästä groomingista. En kertonut groomingista esimerkkinä, minkä takia tätä lakia tarvitaan, vaan esimerkkinä, miten tietoyhteiskunta muuttuu. Grooming on esimerkiksi niin vakava rikos, on ajateltu, että siinä puhutaan todella hyvin vakavasta ja selkeästi määritellystä rikoslain rikoksesta, että silloin kyllä kuuluu selvästikin kääntyä poliisin puoleen ja yksiselitteisesti — muun muassa ed. Korhoselle — silloin puhutaan nimenomaan oikeusvaltion perustoiminnoista ja rikosepäilystä ja semmoisen rikoksen tutkinnasta, että se ei kuulu tähän lakiin ollenkaan.

Halusin vaan kertoa sen esimerkkinä siitä, että kun tietoyhteiskunta muuttuu niin nopeata tahtia, niin meidän täytyy olla nöyriä sen tosiasian edessä, että tämän alan lainsäädäntöä joudutaan tarkistamaan aika usein, ja saattaa olla myös, että jo 1,5 vuoden päästä olemme tämän lain osalta paljon viisaampia puoleen tai toiseen, mitä täytyy tehdä toisin, miten tätä saadaan tarkkarajaisemmaksi, aivan niin kuin ministeri Lindénkin kertoi. Tämä seurantatyö tämän kaltaisessa lainsäädännössä on poikkeuksellisen tärkeätä siksi, että koko ajan myös tekniikka kehittyy ja koko ajan myös näköjään ihmiset keksivät uusia tapoja käyttää tätä tekniikkaa niin hyvässä kuin sitten valitettavasti myös pahassa.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Lindénille haluan todeta, että eivät nämä ole mitään uskonkappaleita ja sitä, mitä lehdissä kerrotaan, ei pidä kaikkea uskoa. Kyllähän fakta on, että jos poliisi käsittelee tällä hetkellä teletunnistetietoja, niin siihen täytyy hakea lupa tuomioistuimelta. En tiedä, mitä puheitaan Tero Kurenmaa on selitellyt, mutta kyllähän se on faktaa. Nyt ollaan antamassa oikeuksia ohi tämän.

Toinen asia tässä on se, että käytännössä todella on niin, että jos yritys haluaa tämän välineen käyttöönsä, niin sen täytyy ensin estää työntekijöiden pääsy nettiin työkoneelta, nimenomaan näihin facebookeihin ja muihin. Toisessa järjestelmässä saattaa tapahtua jotain muuta, mutta ei mitään järkeä voi olla, että tämmöisessä suljetussa järjestelmässä on vieressä avoin porsaanreikä. Sen täytyy olla sama järjestelmä, näin toteaa teidän oman viestintäverkkoyksikkönne päällikkö Juha-Pekka Ristola. Ehkä hänkin on ymmärtänyt väärin.

Viestintäministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! Haluan nyt korostaa, että ed. Karhu puhuu tässä aivan selvästi yrityssalaisuuksien vuotamisen estämisestä. Tämä laki lähtee siitä, että tunnistamistietojen seuranta kohdentuu ainoastaan niihin työntekijöihin, jotka käsittelevät yrityssalaisuuksia. Tämä on se lähtökohta. On ihan selvää, että yritys, joka haluaa estää yrityssalaisuuksien vuodon, on jo käytännössä näiltä kyseisiltä henkilöiltä estänyt Facebookin käytön, Gmailin käytön. Mutta, ed. Karhu, te puhutte ikään kuin kaikilta työntekijöiltä kiellettäisiin. Meillä on isoja yrityksiä, joissa on tuhansia työntekijöitä. Siellä voi olla yksi tutkimusyksikkö ja joitakin henkilöitä heidän lisäkseen, jotka käsittelevät yrityssalaisuuksia. Te annatte ymmärtää, että kaikilta näiltä tuhansilta työntekijöiltä pitäisi ensin estää Gmailin käyttö, Facebookin käyttö, jotta yritys voisi ottaa tämän lain pykälät käyttöön estääkseen yrityssalaisuuksien vuotamisen. Näin ei ole, ed. Karhu.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan edelleen ottaa esiin sen tosiasian, että kun automaatti on mennyt päälle, se hakee tietyn tyyppistä käyttäytymistä. Väitän, että tämä laki on niin epätarkka, että me voimme tässä käydä monta kierrosta ja väitellä asian suhteen ja sitä oikeaa vastausta ei täältä laista löydy. Se nähdään käytännössä, mitä se tulee olemaan. Valitettavasti näin on.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En oikein tiedä, miten muotoilisin tämän sanoman, mutta jos ministeri Lindén esimerkiksi lukee omat vastauspuheenvuoronsa ja muut, mitä te olette täällä käyttänyt, niin minä vaan sanon, että jos niistä joku ottaa selvän, niin niistä ei oikein hirveän hyvin kyllä selvää saa. Te puhutte nyt jo välillä siitä, että kun yritykseen kohdistuu verkkohyökkäys, se oikeuttaa tämän lain käyttöönottoon. Sitten te puhutte siitä, että sitä ei sovelleta kuin avainhenkilöihin. Mutta kun yhteisötilaajan määritelmä on esimerkiksi yliopistolla ja kirjastolla jne., niin mikäs avainkäyttäjä siellä tai avainhenkilö pystytään määrittelemään. Kyllä me menemme sellaiselle alueelle tämän kautta väistämättä, jossa me joudumme valtaviin tulkintaongelmiin. Minä ymmärrän tämän näkökulman, mitä te sanotte siitä, että yrityksessä, jossa puhutaan liikesalaisuuksista, näinhän se menee, mutta kun automaattivalvonta otetaan käyttöön, niin ei siellä yrityksessä voi tehdä niin, että te otatte vaan sen määrätylle henkilölle. Kyllä se automaattivalvonta joudutaan ulottamaan silloin huomattavan paljon laajempaan kokonaisuuteen. Tässähän yksi käytännöllinen ongelma tulee, kun lähdetään rajaamaan tai olemaan rajaamatta, (Puhemies: Minuutti!) ja silloin mennään sinne perusoikeuksien puolelle.

Viestintäministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! Hyvä ed. Martti Korhonen, tässä laissa nimenomaan määritellään, että silloin kun yrityssalaisuuksien vuodon estämiseksi näitä pykäliä käytetään, jotka on määritelty, niin silloin rajataan henkilöstö ja se pitää tällä automaattisella tietojenkäsittelyjärjestelmällä rajata. Ensin määritellään ne henkilöt, jotka yrityssalaisuuksia käsittelevät, sen jälkeen tämä järjestelmä rajataan, kohdennetaan vain näihin henkilöihin. Tietojenkäsittelyä tuntevat tahot varmasti kyllä sen tietävät, ehkä te, ed. Korhonen, ette ole sellainen, mutta näin kyllä kyetään tekemään.

Toinen asia tässä laissa on tämä luvaton käyttö, joka voi kohdistua kaikkiin yhteisötilaajiin. Tämmöinen yhteisötilaaja voi olla yritys, mutta se voi myös olla kirjasto, se voi olla yliopisto, se voi olla taloyhtiö, se voi olla mikä tahansa organisaatio, jolla on oma viestintäverkko.

Ed. Korhonen, te valiokunnan puheenjohtajana tiedätte aivan hyvin, että tässä laissa on lukuisia pykäliä, (Puhemies: Minuutti kulunut!) joissa on määritelty erilaiset tilanteet ja joissa erilaiset pykälät kohdistuvat eri kohtiin. Olen aivan varma ja pysyn omien puheenvuorojeni takana siinä, että en ole todistanut mitään väärää tämän lain sisällöstä.

Markku Laukkanen /kesk:

Puhemies! Jos ministerillä on vielä aikaa hetki olla paikalla ja nyt kun ministeri Lindén mainitsi vielä tämän kirjastokysymyksen, haluaisin siitä keskustelua jonkun verran tässä puheenvuorossani jatkaa. Se on juuri sellainen kysymys, joka jää tavallaan aika paljon vielä avoimeksi, mitkä ovat ne tilanteet, joissa kirjastolle tulisi tarve tätä lakia käyttää. Tämä on juuri se hyvin olennainen kysymys, koska se on ... (Ed. Martti Korhosen välihuuto) — Aivan, se on luvaton käyttö. — Tällä hetkellähän Suomen kirjastoseura, kirjastoväki, on sitä mieltä, että ei haluta ottaa käyttöön mitään tämmöisiä suoratiedostojärjestelmiä, vaan halutaan pikemminkin vaikuttaa nuoriin vaikka mediakasvatuksen kautta ja opettaa nuoria käyttämään verkkoa oikein.

Mutta se avainkysymys onkin nyt juuri tässä, että jos mennään kirjastoon, jossa on avoimia päätelaitteita yhä enemmän ja paine niiden lisäämiseen on olemassa, niin jos niitä käytetään vaikkapa, ministeri Brax, juuri tähän houkutteluun tai niiden kautta laitetaan luvatonta materiaalia YouTubeen tai aiheutetaan spameja, hyökkäyksiä, osallistutaan johonkin äänestykseen, ohjelmoidaan tuhansien viestien lähettämistä tai joitakin muita nettihyökkäyksiä tai, niin kuin sanoin aikaisemmin, lapset käyvät katsomassa sellaista haitallista materiaalia, joka on kielletty kotona, silloin pitää yhteisötilaajalla, tässä tapauksessa kirjastoilla, olla vastaus, miten se on mahdollista siellä, kun se on kotona kielletty. Tämä on äärimmäisen iso kynnys mielestäni, mikä on yhteisötilaajan, tässä tapauksessa puhun kirjastoista, harkintakynnys ottaa tämä laki käyttöön ja lähteä hakemaan tunnistetietojen saamista tietosuojavaltuutetulta. Minusta tämä on tässä se kysymys, joka vaatii mielestäni tässä keskustelussa nyt ehdottomasti avaamista.

Puhemies! Sitten tulen vielä tähän kysymykseen, että on ollut tavattoman hyvä asia tämänkin päivän osalta tämä tietoturvakeskustelu kokonaisuudessaan. Niin kuin täällä aikaisemmin todettiin, tätä voi sanoa vähän sellaiseksi piiskalaiksi siinä mielessä, että tämä pakottaa yritykset, yhteisötilaajat, panemaan tietosuoja-asiansa kuntoon. Toivottavasti myöskin eduskunnan tietoverkkoasiat ja tietosuoja-asiat pannaan kuntoon. Jokainen meistä saa kymmenittäin roskapostia per päivä. (Ed. Karhun välihuuto) — Aivan, ed. Karhu. Viagraa yritetään myydä monin mahdollisin keinoin. Täsmälleen. — Tämä vaan osoittaa sen, mitä keinoja on olemassa. Sen takia kyse on juuri siitä, että tietoverkot ovat globaaleja ja tietoverkkojen valvontaturvallisuus ei rajoitu valtioiden rajojen sisälle.

Me muistamme, mitä tapahtui lähes kaksi vuotta sitten Virossa. Hyvin ohjelmoitu, järjestelmällinen tietoverkkohyökkäys lamautti koko Viron yhteiskunnan. Se oli suunniteltu hyökkäys Viron hallitusta, valtiollisia elimiä ja pankkeja kohtaan, ja tulokset olivat aivan hätkähdyttäviä. Se käynnisti erittäin merkittävän työn monissa läntisissä maissa tietoturvallisuuden lisäämiseksi nimenomaan yhteiskunnan elintärkeissä turvallisuuden toiminnoissa.

Meillähän on, puhemies, paraikaa eduskunnassa käsittelyssä ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko, jossa käsitellään myöskin tätä niin sanottua laajan turvallisuuden käsitettä. Uusiin turvallisuusuhkiin ehdottomasti kuuluu tietoverkkojen turvallinen ja häiriötön toiminta. Tässä olette, ministeri Lindén, aivan oikeassa, että keskeinen osa, kun puhutaan tietoyhteiskunnan kehittämistyöstä, on turvallinen verkkoasiointi. El-lemme pysty tarjoamaan turvallista verkkoasiointia kansalaisille, yrityksille, yhteisöille, ei tietoyhteiskunnan toimintoja voida edistää eikä verkkoasiointia millään muotoa lisätä. Niin kuin viimeksi ensimmäisessä käsittelyssä sanoin, turvallinen verkkoasiointi on myöskin kansalaisoikeus, se on perusoikeus, joka pitää kaikille taata ja turvata.

Sen takia, kun näiden hyökkäysten kohteena ovat yhä useammin julkisen hallinnon toiminnat, päätöksentekijät, yritykset, pankit, tiedotusvälineet, kansalaiset, julkiset tietoverkot tai maanpuolustuksen rakenteet, meidän täytyy uuden teknologian kaikki mahdollisuudet ottaa käyttöön ja kannustaa luomaan uusia turvallisuusratkaisuja tehokkaiden ennakkovaroitus- ja tiedonvaihtojärjestelmien käyttöönottoon maailmanlaajuisesti, ja Suomella voisi tässä olla erittäinkin merkittävä rooli. Näitä kalastelu- eli fishing-viestejähän harrastetaan erittäin paljon pankkitunnusten saamiseksi, mutta paljon myöskin muunlaisten, perusoikeuden piiriin kuuluvien tunnistetietojen saamiseksi. Tässäkin nähdään, että meidän tietoturvajärjestelmämme ei ole lähimainkaan aukoton ja valmis vielä tänä päivänä. Sen osalta on erittäin paljon tehtävissä töitä.

Puhemies! Ihan lopuksi totean vaan sen, että on hyvin tärkeä asia, että te, arvon ministerit, voisitte nyt kommentoida vielä tätä yhteisötilaajakysymystä ja erityisesti tätä kirjastojen vääränlaista käyttökysymystä. Mikä on teidän neuvonne, miten siinä pitäisi sitten kirjastojen toimia? Tätä on pohdittu myöskin Kirjastoseuran omilla verkkosivuilla, minkälaiseen tilanteeseen me näiden uusien uhkien myötä mutta myös tämän lain soveltamisen osalta tulemme. Toisaalta me tarvitsemme sen yksityisyyden suojan siellä kirjastonkin koneilla, mutta täytyy tietää myöskin verkkoasioinnin pelisäännöt ja täytyy olla hyvät käytännöt, millä sitä valvontaa tehdään, ja ne välineet, millä puuttua väärään käyttöön.

Viestintäministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! Ed. Laukkanen kyseli, mikä on yhteisötilaajan vastuu, miksi yhteisötilaaja ottaisi käyttöön tämän lain pykälät, ja viittaa nyt sitten kirjastoon. En usko, että kirjastossa olisi mitään tarvetta ottaa tämän lain pykälät käyttöön. Tällä hetkellä kirjaston asiakaspäätteissä tietoteknisin keinoin voidaan estää tietyille web-sivuille pääsy elikkä esimerkiksi pornosivuille pääsy voidaan estää ja viestien lähettäminen tiettyihin sähköposteihin, voidaan estää ohjelmien lataaminen, tallentaminen sille avoi-melle päätteelle, kaikki nämä voidaan tehdä. Eli kirjastolla ei todennäköisesti ole mitään syytä eikä tarvetta ottaa lain pykäliä käyttöön.

Haluan vielä, arvoisa puhemies, korostaa, että laki lähtee siitä, että tämän luvattoman käytön tulee aiheuttaa merkittävää haittaa yhteisötilaajalle. En osaa oikein kuvitella, että kirjaston asiakaspäätteellä toimiva kansalainen lähettäessään postia jonnekin tai surfatessaan aiheuttaisi merkittävää haittaa, ennen kaikkea, kun kirjasto voi jo etukäteen tietoteknisin keinoin estää kaiken sellaisen toiminnan, joka aiheuttaisi tämän vakavan haitan viestintäverkolle.

Eli en usko, että yksikään suomalainen kirjasto näkee mitään tarvetta tämän lain pykälien käyttöönotolle. Mutta halusin käyttää kirjastoa esimerkkinä, koska kirjastokin on yhteisötilaaja, koska sillä on yleensä oma viestintäverkko.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa puhemies! Hyvin samanlainen johtopäätös. Minä olen itse asiassa seurannut tätä Kirjastoseuran keskustelua ja ymmärrän hyvin ne painopisteet, minkä takia nimenomaan kirjastoissa on ajateltu, etteivät he ota tätä lakia käyttöön. Se on minusta hyvä, että he sanovat sen myös julkisesti. Meistä monet ovat myös kunnallisia päättäjiä, ja pystymme vaikuttamaan asiaan. Se todennäköisyys, että tämän kaltaista lainsäädäntöä tarvitaan siellä, on käsittääkseni hyvin pieni tai olematon.

Sen sijaan taas kerran te mainitsitte hyvin vakavia rikoksia, minkä huolen ymmärrän oikein hyvin. Jos ajatellaan nyt kaikista pahinta, tämmöistä hyökkäystä verkkoa vastaan, mitä olemme nähneet — jolloin puhutaan rikoslain ihan vakavimmista rikoksista, jopa niin vakavista rikoksista, että ne saattavat tulevaisuudessa laukaista jopa valmiuslain maassa, jos hyökkäys on vakava — tai sitten groomingia tai monia muita rikoksia, niin kyllä se vastaus on yhä niin, että silloin käännytään poliisin puoleen. Ne ovat yksiselitteisesti sitten sellaisia asioita, joissa kuuluu oikeusvaltiossa toimia ihan tämän normaalijärjestelmän puitteissa.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kommenttina vaan näihin vastauksiin se, että itse olen samaa mieltä, että kirjastoillahan pitää olla hyvin korkealla se kynnys, että tämä laki otetaan käyttöön. Yritin vaan hakea niitä mahdollisia tilanteita näiden esimerkkien kautta, ovatko nämä esimerkit niitä tilanteita, jotka laukaisevat tämän kynnyksen ottaa tämä käyttöön.

Ministeri Lindén, teidän vastauksenne perustui myös siihen, että kirjastoilla tulisi olla käytössä sellainen teknologia, ikään kuin suodatinteknologia, joka estää sitten myöskin tiettyjen haitallisten sivujen käytön julkisilla päätelaitteilla. Ja tällä hetkellä lähtökohta on ollut se, että suodatinohjelmia ei oteta kirjastoissa käyttöön vaan luotetaan enemmän tällaiseen mediakasvatukselliseen ulottuvuuteen ja luotetaan sitten myöskin siihen yksityisen asiakkaan oikeuteen asioida siellä. Tämäkin on hyvä, tämä rajanveto, tässä keskustelussa tuoda esiin.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on nyt noussut esille tämä houkuttelu, joka nousi ministeri Braxin puheenvuorossa esille minun ymmärtääkseni ennen muuta siinä mielessä, että netti luo tarvetta uudenlaiselle ja nopeallekin lainsäädäntömuutokselle. Nyt tämä houkuttelun liittäminen tähän tänään käsittelyssä olevaan lainsäädäntöön on kyllä hieman kaukaa haettu. En oikein edes itse ymmärrä, että se tässä laissa tulisi missään tapauksessa käyttöön, vaan nimenomaan silloin, kun myöhemmin tuo laki todennäköisesti säädetään ja sitä lähdetään rikkomaan, silloin luonnollisesti poliisi on se henkilö, joka toimii, johon otetaan yhteyttä, niin kuin tapahtuu tällä hetkellä lapsipornon taikka vastaavan kohdalla. Eli tässä hieman nyt menee kyllä, voisi sanoa, puurot ja vellit sekaisin, eli ne tapaukset, joissa tätä lakia käytetään, ovat hyvin erityyppisiä kuin esimerkiksi kirjastossa niin sanotusti laittomille sivuille meneminen. (Puhemies: Minuutti kulunut!) Siinä ei tämä laki tule käyttöön.

Viestintäministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! Kirjaston ei todellakaan tarvitse käyttää näitä tietoteknisiä keinoja, ei tarvitse käyttää suodatusohjelmia, jos eivät halua. Ja itse asiassa, jos siitäkin huolimatta, että kirjastossa olisi käyttöohjeessa kielletyksi merkitty pornosivuilla surfailu, joku asiakas sitten kuitenkin surfailisi, niin se ei siltikään laukaise tämän lain pykäliä siltä osin. Sen pitäisi aiheuttaa vakavaa haittaa viestintäverkolle, ja varmastikin surfailu pornosivuilla voi aiheuttaa vakavaa haittaa ainoastaan sille surfaajalle, ei sille viestintäverkolle.

Eli kyllä tässä todellakin haetaan hyvin vakavaa häiriötilannetta, ennen kuin tämän lain pykälät tarvitsisi ottaa käyttöön. Muilla toimin yhteisötilaaja — tässä tapauksessa kirjasto — voi itse määritellä, mitä se käyttäjä saa tehdä, ja vaikka se käyttäjä nyt vähän lipsuisi niistä käyttöohjeista, niin se ei todellakaan laukaise tarvetta tämän lain pykälien käyttöönottoon.

Tommy Tabermann /sd:

Herra puhemies! Heti alkuun syvä huokaus. Mahtoivatko esi-isät — väinämöiset, ilmariset — todella tietää, mitä tekivät, kun siirtyivät suusta suuhun -menetelmästä ja kädestä käteen -menetelmästä savumerkkeihin ja vainotuliin? Ongelmahan siitä syntyi, niin kuin olemme tänään saaneet todistaa.

Tästä keskustelusta vielä, mikä oli tässä aikaisemmin — ed. Salo valitettavasti poistui: Minusta jos ihminen esittää kriittisiä näkökulmia ja äänenpainoja, hän ei välttämättä ole tyhmä tai tietämätön. Se kuuluu paitsi demokraattiseen perinteeseen myös eurooppalaiseen hengenperintöön, että esitetään kriittisiä näkökantoja. Ilman niitä tuskin tätä meidänkään tilaamme tässä tänä päivänä olisi. Se on eräänlaista tuotekehittelyä, jossa testataan myös ajatukset, kestävätkö ne todellisuutta. En usko nimittäin, että yksikään eurooppalainen intellektuelli nielisi tätä lakiesitystä kakistelematta ja kyselemättä. En usko, että on olemassa missäänpäin sellaista, joka itseään rohkenee sellaiseksi kutsua ja joka niin tekisi.

Mutta varsinainen asiani oli se, että aikaisemmin kannatin ed. Karhun hylkäysesitystä ja nyt myöskin suloisesti kannatan hänen lausumaesitystään.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kriittisten näkökohtien esittäminen keskustelussa on aivan paikallaan, eikä sitä pidä arvella tietämättömyydeksi tai ymmärtämättömyydeksi.

Haluaisin kuitenkin ed. Tabermannille sanoa, että kun esimerkiksi yhdessä edellisistä puheenvuoroistanne esititte hyvin kriittisiä näkökohtia sitä kohtaan, että on hyvin paljon kameravalvontaa tällä hetkellä maassamme esimerkiksi kaduilla ja rautatieasemilla ja muualla, niin toivoisin, että tässä kritiikissänne miettisitte myös asian toista puolta. Kuinka paljon raakoja rikoksia on pystytty selvittämään sen ansiosta, että meillä on kameravalvontaa esimerkiksi rautatieasemilla? Kuinka paljon raakoja rikoksentekijöitä on saatu kiinni sen ansiosta, että on kamerat kaduilla? Esimerkiksi kaksi poliisia murhannut tanskalainen rosvo hyvin pitkälle paikallistettiin nimenomaan kadunvarsien kameravalvonnan avulla. Eli kyllä näillä asioilla on myös toinen puolensa, eikä heti pidä huutaa sen perään, että isoveli valvoo.

Tommy Tabermann /sd(vastauspuheenvuoro):

En huutanut, herra puhemies! Ed. Zyskowicz, en huutanut, en anellut, en rukoillut ketään avukseni, en edes arvostellut puheenvuorossani kameravalvontaa, vaan totesin, että me olemme tositv:ssä tänäkin päivänä. Onko se hyvästä tai pahasta, se on sitten jokaisen oma kanta. Monet jopa tykkäävät varmaan esiintyä. Jos eivät muualla saa, niin valvontakamerahan on loistava paikka ansioitua televisioesiintyjänä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En ole tosin tällaisesta tositv-formaatista kuullut, mutta ehkä valvontakameroissa esiintymisestäkin pystyy joku luova tuotantoyhtiön mies tai nainen sellaisen kehittämään.

Mutta haluan aivan vakavasti, ed. Tabermann, sanoa, että viittasitte puheenvuorossanne kameravalvontaan, jota on julkisilla paikoilla, kaduilla, asemilla, muualla, nimenomaan tällaisena negatiivisena isoveli valvoo -henkisenä yhteiskuntakehityksenä. Haluan sanoa teille, että sen lisäksi, että monia rikoksentekijöitä kameravalvonnan avulla on saatu kiinni, uskon, että esimerkiksi rautatieasemilla, metroasemilla, muilla julkisilla paikoilla oleva kameravalvonta on myös omiaan ennalta ehkäisemään ryöstöjä, raiskauksia ja muita viattomiin ihmisiin kohdistuvia rikoksia.

Tommy Tabermann /sd(vastauspuheen-vuoro):

Herra puhemies! Menneisyyteeni kuuluu sellainenkin merkillinen jakso, että olin Rikos-raportti-nimisen televisio-ohjelman kolumnisti. Se aika soi minulle mahdollisuuden katsella näitä valvontanauhoja aika lailla. Monen tunnin verran olen tuijottanut niitä. Hyvin opettavaista toimintaa. Voin sanoa ja vakuuttaa ed. Zyskowiczille, että minulla ei ole mitään niitä vastaan eikä myöskään sitä vastaan, että ne estävät rikoksia, enkä edes pienimmässä määrin puheenvuorossani viitannut siihen, että olisin niitä vastaan.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Ilmeisesti tämä keskustelu on nyt poikennut jo kauan sitten itse asiasta, kun jo käsitellään rautatieaseman kameroita. Sillä tavalla sillä on kyllä yhteys, että tämä keskustelu talossa ja talon ulkopuolella osoittaa sen, että ihmiset ovat hyvin huolestuneita tästä lisääntyvästä valvonnasta. On jo kyseenalaista, onko meillä yksityisyyttä ollenkaan, koska tämän lakiesityksen ei minusta olisi pitänyt antaa aihetta näin valtavaan keskusteluun, joka on tapahtunut. Tämän lain tragiikkaa on minusta se, että tietoturvan lisäksi tähän on tuotu yrityssalaisuus ja ne ovat osittain ristikkäisiä. Ihmisten on hirveän hankala ymmärtää, miten tämä laki on rakennettu, jolloin varmaan sen uudelleenkirjoitus olisi hyvin paikallaan, jos se on enää mahdollista.

Mutta oikeastaan pyysin puheenvuoron vaan sen vuoksi, että ed. Erkki Virtanen terveesti täällä mietti sitä, millä tavalla tämä rikosepäilys voi ollenkaan syntyä tässä lakijärjestelmässä. Nythän tämä laki on rakennettu niin, jos puhutaan yrityssalaisuudesta ja sen anastamisesta, että työnantaja ei saa ryhtyäkään mihinkään, ennen kuin hänellä on selvä epäilys siitä, että on anastettu yrityssalaisuus, siis hän näkee, että joku kilpailija käyttää sellaista laitetta, joka oikeastaan perustuu hänen oivallukseensa. Se on ensimmäinen askel.

Vasta sen jälkeen hän voi lähteä etsimään sen rajatun ihmisjoukon tunnistetiedoista, jolla on pääsy yrityssalaisuuksiin, mahdollisia viitteitä siitä, että talossa olisi todella ihminen, joka olisi tähän syyllistynyt. Miksi hän joutuu sen tekemään, johtuu siitä, että yrityssalaisuus on asianomistajarikos. Tämä asia ei voikaan tulla poliisin tutkittavaksi tai mietittäväksi, ellei asianomistaja pysty tekemään rikosilmoitusta. Toisaalta aiheeton rikosilmoitus on rikos, jolloin ei sitä niin vain voi huidella ja sanoa, että tämä on rikos. Perustuslakivaliokunnan kannanotto lähtee siitä, että näitä tunnistetietoja ei saa käsitellä missään muussa tarkoituksessa kuin siinä, että voi tehdä kunnon rikosilmoituksen. Kun se on tehty, asia siirtyy poliisille.

Nyt poliisin julkisista kannanotoista, joita on ollut kaksi: Toinen ei ollut kyllä lukenut lakia ollenkaan. Krp:n Kurenmaa oli kyllä ilmeisesti ehdotukseen jonkun verran tutustunut. Mutta minua on pelottanut se, että poliisit yrittävät käyttää nyt kansalaisten epätietoisuutta hyväkseen, että saisivat lisävaltuuksia, pääsisivät tunnistetietoihin käsiksi ilman tuomioistuinmenettelyä. Minusta siihen ei nyt pitäisi mennä. Pakkokeinolakia ei tämän vuoksi tarvitse muuttaa. Tämä oli siis valiokunnan kanta, että tunnistetietoja saa käsitellä korkeintaan yhdessä tapauksessa eli siinä, että se on pakollista, kun tekee itse rikosilmoituksen. Mitään muuta ei niillä saa tehdä. Tässä rakennelmassa se on kyllä varsin harvoin tapahtuvaa.

Minä yritin kerran aamukahvilla selostaa tätä lakia vaimolleni. Kun olin kaikki nämä edellytykset käynyt läpi, hän sanoi, että kuule, Jakke, miten tuommoista lakia enää voidaan tarvitakaan, jos kaikki nämä ehdot on täytettävä. Mutta joka tapauksessa semmoinen mahdollisuus on, mutta se on rajattu.

Toinen asia on kritiikki ihmisoikeustuomioistuimen kannanottojen perusteella, ja siinä viitattiin herra Voutilaiseen. Tuorein ihmisoikeustuomioistuimen tapaus on Copland vastaan Yhdistynyt kuningaskunta. Siinä todetaan, että työntekijän e-meili kuuluu ehdottomasti ihmisoikeussopimuksen yksityisyyden piiriin. Samalla lähdetään siitä, että lailla voidaan säätää yksityisyy-teen sellaisia rajoituksia, jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa ja joissa on riittävät oikeusturvatakeet. Valiokunnan mielestä näin oli. Minä olen melko varma, että jos tämän asian yrittää saada ihmisoikeustuomioistuimessa vireille, tuomiota sieltä ei tule. Eli sen kohdan me kyllä yritimme nyt katsoa.

Sitten täällä puhuttiin siitä ja muistaakseni ed. Jaakko Laakso valitti sitä, että Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta ja että oikeastaan nämä olisivat tuomioistuinasioita. Minun käsitykseni on se, että Suomen järjestelmä, jossa eduskunta itse päättää käsittelyjärjestyksen kuullen perustuslakivaliokunnassa asiantuntijoita, on kaikkein demokraattisin. Siitä on tässä talossa kerran taisteltu eli silloin, kun Suomen hallitusmuotoa hyväksyttiin. Vasemmisto ei ollut mukana, osa oli paennut Venäjälle, osa oli vankileirillä, osa oli muuten vain kadoksissa. Täällä oli Matti Paasivuori ainoa, joka oli vasemmistosta. Mutta Alkion Maalaisliitto ja Ståhlbergin nuorsuomalaiset, alias liberaalit, äänestivät nurin kuningasmielisen oikeiston, joka siis halusi, että perustuslainmukaisuus tutkittaisiin tuomioistuimessa. Se on siis klassisesti hyvin oikeistolainen kanta, joka täällä onneksi on kerran hylätty.

Tuomas Ojanen, joka nyt esiintyy reteesti Helsingin Sanomissa — valiokunnassa hän oli hyvin hiljainen poika — ja sanoo, että Nokia kaatoi perustuslain, on Turun Sanomissa sen jälkeen edustanut sitä kantaa, että perustuslakivaliokunnan suuri virhe on se, että siellä on poliitikkoja, siis että siellä on kansan valitsemia edustajia. Hän haluaa nämä asiat tuomioistuimen käsiteltäväksi. Eli hänen ajatusmaailmansa on siellä kuningasmielisessä oikeistossa. Minä en pidä sitä hyvänä asiana.

Sitten puhuttiin lähdesuojasta ja sanottiin, että tämä laki mahdollistaa lähdesuojan murtamisen. Kaikki lait mahdollistavat lähdesuojan murtamisen, mutta tämän lain mukaan se on rikollinen teko.

Minä olisin vielä uudistanut sen ajatuksen, että meidän ei pitäisi koskaan aliarvioida sitä, ed. Ben Zyskowicz, että lisääntyvä tekninen valvonta on todella ongelmallista monelle ihmiselle, niin että missä vaan liikkuu, mitä vain tekee, on kirjoissa ja kuvissa. Se selittää eniten tämän lain vastustuksen, ja toiseksi se, että tätä lakia on valitettavasti laadittu kauan ja hartaasti, aiheuttaa monta hankalaa tulkintaa, jotka me olemme todistaneet tänään.

Petri  Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kovasti arvostamani kansanedustaja Söderman käsitteli tätä lakia asiantuntevasti ja kokeneen juristin analyyttisyydellä. Voin yhtyä pitkälle siihen lopputulemaan, mihin hänkin päätyi. Mutta se olennainen juttu, nyt kun käsitellään lain kakkoskäsittelyssä sitä, pitäisikö tämä laki huomenna hylätä tai hyväksyä, on, että tämä olisi se kysymys, jonka haluaisin esittää myöskin Jacob Södermanille ja kysyä, miten hän näkee tilanteen, onko voimassa oleva nykyinen laki vai tämä perustuslakivaliokunnankin hyväksymä uusi laki parempi ihmisoikeuksien ja oikeusturvan näkökulmasta ja miten olisi huomenna viisasta toimia.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On semmoinen vanha ohje juridiikassa, että juristin ei koskaan kannata tehdä semmoista kysymystä, johon hän ei tiedä vastausta. Sanoisin niin, että tämän lain vaikeaselkoisuuden vuoksi, sen vuoksi, että se voitaisiin kirjoittaa todella paljon paremmin, minä tulen äänestämään hylkäämisen puolesta.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Pelossa ei luoda, epäluottamus ei ole luomiselle hyväksi. Pelko vie kaiken, se on tutkittu, innovatiivisuuden jutuista. Nekin, jotka varastavat nykyään — on paljon firmoja, jotka ovat pitäneet esitelmiä ja kehittäneet henkistä valmennusta tässä maassa ja jotka nyt ovat konkurssin partaalla — luovat aina turvallisen ilmapiirin, että saa ihmisiltä lypsettyä, että pääset meille hommiin sitten. Näin varmaan Nokiakin on tehnyt keksijöilleen ja moni muukin iso firma, että on saanut yksilöt turvallisessa ilmapiirissä antamaan sitten ideansa.

Mutta pelko: Vanha kansakin pelkäsi aina tätä ukkosta justiin, mutta vanha kansa pelkää myös uutta teknologiaa. Meidän on luotava tähän turvallisempi lainsäädäntö. Sen takia, että eihän sitä ukkosta pelätty, vaan sitä salamaa pelättiin. Se oli niin kuin joku ukkosenjumala Zeus tai vanhatestamentillinen Jehova — jos täällä olisi yksikin edustaja — joka läimäsi sillä piiskallaan vanhatestamentillisen lain mukaan, jonka pystyivät ainoastaan jotkut papit ja kirjanoppineet tulkitsemaan oman mielensä mukaan poliittisesti.

Tässä me vaadimme, että lakien pitäisi olla selvempiä, että ihmiset olisivat tasavertaisempia lain edessä. Silloin tämän lainkin pitäisi olla pelkistetty. Se pitäisi riisua, niin kuin eräät ministerit ovat vaatineet, tämä laki. Aivan kuin Marshall McLuhan sanoi toisen tärkeän asian, ei sitä että "media is the message" vaan sen, että suuryhtiöt jonain päivänä hallitsevat koko juttua, niin nyt ne näyttävät hallitsevan tätä lainsäädäntöäkin. Ja pelko lisääntyy. Suuryhtiöt, niitten kamerat, niitten jumalan vanhatestamentillinen silmä, joka vaanii tuossa, pelkistää tavallaan sen hallinnan, vallinnan, että me pelkäämme, että meitä koko ajan tarkkaillaan, ja se on todellinen ongelma.

Sen takia tähän lain sisältöön sanoisinkin, kun tämä on tämmöinen sotku, että minä vielä kehittäisin, että tämä "media law is mess", siis "media is message", mutta "media law in Finland 2009 is mess".

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä varmasti on ollut paljon jyrinää tämän hallituksen esityksen, Lex Nokian, ympärillä ja monta jyrähdystä yhtä salamaniskua kohden. Nämä jyrähdykset kyllä ovat tätä tajuntaa nyt hallinneet. Me kuulimme tässä hyvän äänestysohjeen ed. Södermanilta, ja siihen sopii huomenna kyllä yhtyä.

Tämän asian tekevät mielenkiintoiseksi myös hallituksen sisäiset jännitteet. Tänä aamuna kolme hallituspuolueiden ryhmäpuheenjohtajaa, edustajat vihreiltä, kokoomuksesta ja keskustasta, kävivät radiodebattia, edustajat Kalli, Ravi ja Sinnemäki, ja tässä kyllä ikään kuin käskettiin edustaja, puheenjohtaja Sinnemäkeä ampumaan oman ryhmänsä rivit suoriksi, niin kuin tässä todettiin. Uskon kyllä, että rivit jonkin verran vihreillä suoristuvat tuohon edelliseen äänestykseen verrattuna, mutta toivoa tietysti sopii, että me kansanedustajat äänestämme sen mukaan kuin me aina kuitenkin itse tunnemme asian oikeaksi ja tiedämme sen oikeaksi. Nähtäväksi sitten jää, miten tämä ampuminen on onnistunut. Mutta hyvää on joka tapauksessa se, että tänään ministeri Brax on myös osallistunut tähän keskusteluun, mihin edellisellä kerralla, ensimmäisen käsittelyn yhteydessä, hänelle ei ollut mahdollista.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia, jos koette, että oli tärkeätä, että olen täällä. Lain päävalmisteluvastuu on ollut tietysti liikenneministeriöllä, mutta tietosuojavaltuutettu on oikeusministeriön näkökulmasta hyvin tärkeä, ja sen takia minullakin on rooli. Mutta meillä oli silloin hallituksen puolivälin tarkastelut samaan aikaan, kun eduskunta katsoi, että pitää käydä tämä keskustelu, ja se esti täällä olemisen.

Arvoisa puhemies! Vielä pariin seikkaan. Ensinnäkin haluaisin todeta, että ed. Södermanin vaimo on hyvin viisas tunnetusti jo aikaisemmistakin yhteyksistä ja hänen johtopäätöksensä siitä, että tässä on selvästi enemmän melua kuin laki ansaitsisi, on mielestäni kyllä oikeaan osunut. Ed. Södermanin puhe siitä, miksi perustuslakivaliokunta päätyi siihen yksimielisesti, että tämä laki on kuitenkin yksinkertaisella enemmistöllä normaalissa järjestyksessä säädettävissä, oli niin ikään viisas ja tärkeä.

Sen lisäksi oli todella mielenkiintoista — ja itse asiassa se avaa aivan toisen keskustelun, jota en tänä iltana suosittele käymään mutta mielelläni kävisin ed. Södermanin kanssa myöhemmin — että jos johtopäätös on, että kun laki ei ole riittävän hyvin kirjoitettu ja tarkka, niin se pitää hylätä, niin minä itse haluaisin jossain vaiheessa kyllä miettiä, pitäisikö sen olla semmoinen kriteeri, tarkkarajaisuus muussakin kuin kriminaalilainsäädännössä sitten, että myös perustuslakivaliokunta arvioisi tätä seikkaa vakavammin. Mutta tämän keskustelun paikka on myöhemmin, ja toki ymmärrän, että kansanedustaja valitsee sitten viime kädessä ne syyt, minkä takia päätyy äänestämään, aina painotusten mukaan.

Mutta on sinänsä kyllä hyvin mielenkiintoista ja tervetullutta ajatella, että sellainen argumentointi lisääntyy eduskunnassa, että lakien pitää olla paremmin kirjoitettuja. Tältä osin on nyt meneillään aika paljon haastavia harjoituksia myös valtioneuvoston sisällä. Viimeksi maanantaiaamuna olin kaikille kansliapäälliköille puhumassa siitä, miten lainsäädännön laatua tulee merkittävästi parantaa.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri! Siis minä luulen, että jos lähdetään tätä uudelleen tekemään, olisi tärkeintä, että voitaisiin erottaa tämä kysymys tietoturvasta, joka on välttämätöntä ja josta ei ole riittäviä säännöksiä, ja kysymys yrityssalaisuudesta. Nythän suurimman osan näistä ihmisistä, jotka ovat huolissaan, on vaikea ymmärtää, mikä pykälä sopii mihinkin, ja niin on kyllä yleensä valitettavasti välillä minunkin.

Sitten toinen asia, joka olisi hyvin tärkeä, on se, että valmistelu olisi avointa. Minusta se, että me käymme lehdissä keskustelua siitä, kuka painosti ketä, missä ja millä tavalla, on ihan traagista. Kyllä tuo vanha komitealaitos loppujen lopuksi oli avoimempaa: tehtiin se komiteatyö, sitten tuli lausunto, ja sitten esitystä paranneltiin. Tämä hieman salamyhkäinen valmistelu on kyllä ollut haitaksi tässä asiassa.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tämän lain tarpeellisuudesta: Olen sitä mieltä, että tällaista lainsäädäntöä tarvitaan, mutta niin kun olen sanonut, kyllähän lainsäädännön pitää olla selkeätä, johdonmukaista ja ymmärrettävää. Jos tätä lainsäädäntöä nyt katsoo joku ja kuuntelee tai lukee näitä puheita, niin tästä ei ota vanha erkkikään kyllä selvää. Tämän lain sisällä käytetään jo sellaisia termejä, että esimerkiksi työnantaja ja työntekijä ovat lakiehdotuksessa yhteisötilaaja ja käyttäjä. Sitten seuraavassa kohdassa puhutaankin taas, että jos yhteisötilaaja on työnantaja. Sitten puhutaan tietosuojalainsäännöksistä, tunnistamistietojen käsittelystä, annetaan ymmärtää, että tämä koskee vaan työntekijää ja työnantajaa. Tämä pitää sisällään työnantajien ohella myös teleyrityksiä, lisäarvon, palvelun tuottajia, yhteisöjä. Eihän tästä ota selvää. Nyt me kuulimme ministerin suusta, että jos tulee hyökkäys sinne tietoturvajärjestelmän sisälle, niin silloinkin tämä laki laukeaa ja antaa mahdollisuuden. (Välihuuto) — Ei teidän suustanne vaan ministeri Lindénin suusta siinä yhdessä vastauspuheenvuorossa. Kannattaa lukea ne puheenvuorot. — Sen takia minä olen sanonut, että lainsäädännön pitää olla ymmärrettävää niin, että se aukeaa myös kansalaisille, ja väitän, että tämä lainsäädäntö ei kyllä aukea kellekään, ikävä kyllä.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Brax totesi tuossa, että salissa ovat lisääntyneet vaatimukset paremmin kirjoitetusta lainsäädännöstä.

Jos nyt irrotetaan tästä yhteydestä tämä asia, puhutaan yleisellä tasolla, niin liikenne- ja viestintävaliokunnan näkökulmasta, siellä kolmatta kautta nyt istuvana, täytyy todeta, että ehkäpä yksi syy on se, että tämän hallituksen aikana valiokunnalla on ollut hyvin erilaiset työskentelytavat kuin aikaisemmin. Näihin hallituksen esityksiin ei oikein pääse kiinni siellä valiokunnassa, kun, näin pitää paikkansa, asiantuntijakuulemisten perusteellakaan ei välttämättä saada muutettua pohjaa, koska hallituspuolueet menevät yleensä kirjan mukaan. On tietysti sellainen asia, että jos perustellusti pitäisi jotain muuttaa ja se ei sitten onnistu ja koetaan, että se on jonkinlainen uhka hallituksen esitykselle, niin se sitten kulminoituu täällä salissa myös puheena. Mutta en ollenkaan vähättele sitä, että ongelmia ei olisi. Huonoa lainvalmistelua on ollut kautta aikojen. Se on todettu.

Mutta sitten, mitä tulee tähän painostukseen, joka tähän lakiin on kerrottu liittyvän, niin yhdyn kyllä niihin puhujiin, jotka ovat todenneet, että nämä väitteet pitäisi selvittää. Jos ne ovat totta, se pitää selvittää. Jos ne eivät ole totta, sekin pitää tietää. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Eli olisi todella tärkeää, että tämän tyyppistä asiaa ei saisi jättää ilmaan.

Oikeusministeri Tuija Brax

Herra puhemies! Tämä, että lainsäädännön pitää olla tarkkarajaista silloinkin, vaikka kolmikanta sitä vaatii, on erittäin tärkeä näkökulma, ja pidän sen kyllä mielessäni jatkokeskustelussakin. Kiitän siitä.

Tämän selvittämisen osalta, tulkoon se nyt sitten sanotuksi, kun ed. Karhu vielä otti asian esille, niin sitä on paljon mietitty, mitä tarkoittaa se vaatimus selvittää. Olen myös oikeuskanslerin kanssa epävirallisia keskusteluja käynyt ja tullut siihen tulokseen, että ainakaan oikeusministerillä tai -ministeriöllä ei ole minkäänlaista toimintavaltuutta selvittää muiden ministeriöiden toimia. Sen sijaan tietysti olen oman ministeriöni johtoryhmässä välittömästi näiden väitteiden tultua määrännyt meidän virkamiesjohtomme selvittämään, ettei meidän virkakuntaamme ole vai onko meidän virkakuntaamme painostettu. Sekä sieltä että tasa-arvovaltuutetulta olen saanut vahvistuksen, että tämän kaltaista painostusta ei ole tapahtunut, ja näin varmaan olisi loogisinta, että jokainen ministeri toimisi omalta osaltaan.

Sitten meillä on riippumattomat laillisuusvalvojat, joiden selvityskynnys ei ole tässä yhteydessä nyt esillä olevissa asioiden puitteissa selvästikään noussut. Mutta meidän täytyy nämä roolit pitää hirveän tarkkoina, että oikeusministeri taas ei ole se taho, joka neuvoo, milloin lainvalvojat lähtevät liikkeelle. Niinpä tässä on kyllä semmoinen tilanne, että mielestäni tämän pragmaattisempaa ja selkeämpää selvityskeinoa nykyisillä tiedoilla ei ole kuin että jokainen hallinnonala omalta osaltaan selvittää.

Sitten tietysti on eri asia, että onko ollut painostusta tai yhteydenottoja. Se kai nyt on selvää, että kolmikannasta on tullut tähän lakiin paljon toiveita, mutta ei ainakaan minua kohtaan missään vaiheessa semmoisia, jotka olisi katsottava painostukseksi.

Petri Salo /kok:

Herra puhemies! Jonkin verran siitä käsittelyjärjestyksestä ja nopeudesta.

Lain sisältökäsittelyssä ensimmäisessä käsittelyssä puheenvuoron käytti myös entinen liikenne- ja viestintäministeri. Hän kertoi, kuinka hänen aloitteestaan tätä lakia on lähdetty valmistelemaan vuodesta 2004 alkaen. Eli noin viisi vuotta on kulunut siihen, että eduskunta lopullisesti päättää lain sisällöstä ja hyväksymisestä.

Minulle on kyllä jäänyt sellainen käsitys, että kyllä tätä lakia on tehty niin kuin iisakinkirkkoa. Vaikka se on vaikea ja vaikka se on varmasti monelle monimutkainen, niin on siinä ollut kyllä tahtoa huomioida kaikki seikat.

Valiokunnan työskentelytavasta: Minä en, ed. Karhu, kuitenkaan usko, että maan hallitus puuttuu liikenne- ja viestintävaliokunnan työskentelytapoihin. Sen ajan, mitä minä olen ollut kansanedustaja, täällä on pääsääntöisesti aina menty kirjan mukaan sen jälkeen, kun lain sisältö on hyväksytty, pykälämuutokset ja perusteluosat, ja luulen, että se käytäntö tulee jatkumaan tästä eteenpäin.

Työskentelytavoista liikenne- ja viestintävaliokunnassa vastaavat tietysti erityisesti valiokunnan jäsenet itse, mutta erityisesti sen puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, joilla on keskeinen vastuu katsoa, millä tavalla hallituksen esitykset käsitellään, riippumatta siitä, mitä asia sitten yksittäistapauksissa koskee.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten edustajakollega Salo tietää, niin valiokunnissa myös äänestetään, ja näiden äänestysten jälkeen sitten useimmiten se puoli, johon tässä kyseisessä valiokunnassa niin puheenjohtaja kuin varapuheenjohtaja kuuluvat, ei ole voittaneiden joukossa. Eli tosiasia on, että äärimmäisen vaikea on saada muutoksia läpi, ja näin ei ole kahtena aikaisempana eduskuntakautena ollut. Puhun nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä tässä asiassa, mutta mielestäni tämän asian yhteydessä tätä keskustelua on turha laajentaa.

Petri  Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lyhyesti vielä ed. Karhulle. On pakko kyllä myöntää, että hallituspuolueen kansanedustaja pystyy vaikuttamaan valiokunnassa lain keskeiseen sisältöön huomattavasti paremmin kuin oppositiosta. Ymmärrän, että nyt kun te olette oppositiossa, niin lain sisältöön ja pykäliin vaikuttaminen on huomattavasti heikompaa. Näin se on ollut aina ja todennäköisesti tulee aina olemaan.