Tuija Brax /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra... (Hälinää)

Kiitoksia! — Arvoisa herra puhemies! Kysymyksessä on tarkastusvaliokunnan mietintö Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksesta eduskunnalle vaalirahoituksen valvonnasta vuoden 2011 eduskuntavaaleissa.

Laki ehdokkaan vaalirahoituksesta tuli voimaan toukokuussa 2009, ja viime vaaleissa sovellettavaan lakiin tehtiin sitten vielä myöhemmin muutoksia. Luulen, että lain perimmäinen tarkoitus on vielä niin tuoreessa muistissa, että jos haluatte kerrata, minkä takia tämä demokratian läpinäkyvyyttä, korruption ehkäisyä ja eduskunnan päätöksenteon luotettavuutta lisäävä laki tehtiin, niin löydätte sen tarkastusvaliokunnan mietinnön alusta kertauksena, mutta en käytä nyt, kun istuntokin alkoi vähän myöhässä, yhteistä aikaa tähän perusviestiin.

Mutta joitakin lukuja.

Eduskuntavaaleissa 280 henkilöllä oli ilmoitusvelvollisuus vaalirahoituksestaan. Kaikki ilmoitusvelvolliset jättivät vaalirahoitusilmoituksen, neljä heistä määräajan jälkeen. Suurin vaalikampanja oli määrältään 97 500 ja vähän päälle euroa, pienin reilu 1 000 euroa. Keskiarvo oli vähän päälle 32 000 euroa, mediaani noin 30 000 eurossa. Vaalirahoituslain 11 §:n tarkoittaman ennakkoilmoituksen kampanjan kuluista ja rahoituksesta toimitti määräaikaan mennessä yhteensä yli 900 ehdokasta eli noin 40 prosenttia kaikista ehdokkaista, ja meistä, jotka tulimme valituiksi, tai sitten niistä, jotka olivat ensimmäisiä varamiehiä, 128 jätti lain mahdollistaman ennakkoilmoituksen.

Kaikista ilmoituksista jätettiin 75 prosenttia sähköisesti. Valiokunta käsittelyssään yhtyi kyllä niihin havaittuihin ongelmiin, mitä sähköisessä järjestelmässä vielä ekalla kerralla oli, ja katsoo, että kunnallisvaaleihin mennessä on syytä saada järjestelmä vielä varmemmin toimimaan, jotta siitä valtavasta ilmoittajien määrästä selvittäisiin niin, että valtaosa, toivottavasti suoraan sanoen kaikki, tekisi ilmoituksen sähköisenä.

Eduskuntavaalien vaalikampanjan kulujen kattamisesta annetussa laissa oli myös uutuus siltä osin, että mikäli vaaleja on kustannettu lainalla, lainan maksamisesta täytyy antaa myös jälki-ilmoitus. Tässä salissa 41:llä, tai sitten varamiehistä, on tämä lainmukainen jälki-ilmoitusvelvollisuus, ja jos joltakin on asia unohtunut — siellä on muutamia määräaikaan mennessä ehkä unohtuneita — niin toivottavasti muistatte ensi kerralla. Näiden jälki-ilmoitusten yhteydessä siis yli 1 500 euron yksittäiset lahjoitukset, jos olette maksaneet sitä vaalilainaa niillä, tulee ilmoittaa.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä ennen kaikkea valiokunnan tehtävä on keskittyä tarkastusviraston toiminnan arviointiin ja heidän esiin nostamiinsa seikkoihin. Tietojärjestelmä rakennettiin hyvin nopeasti, ja se pääsääntöisesti toimi hyvin, mutta kentältä tuli ilmoituksia myös, että se joskus katkesi kesken ilmoituksen täyttämistä, ja joitakin muita ongelmia oli. Laki oli myös uusi, ja tarkastusvirastolla oli merkittävä auttamis-, tiedotus-, neuvomisvelvoite, ja näin tarkastusvirasto sitten toimikin ja antoi tarkempia ohjeita. Erityisesti tämän välitetyn tuen osalta ohjeet olivat todella tarpeen, mutta on selvä, että lain soveltamisessa jatkossakin varmasti ilmenee tilanteita, joissa tarvitaan tarkentavia ohjeita.

Arvoisa puhemies! Tämän lain yksi keskeinen tosiasiallinen toimintamuoto perustuu siihen, että joko julkinen sana tai toiset ehdokkaat tai valppaat kansalaiset seuraavat tätä prosessia. Näiden vaalien osalta eduskunnan oikeusasiamiehelle tehtiin kaksi kantelua, jotka siirrettiin tarkastusviraston käsiteltäväksi. Kanteluita tuli myös muilta tahoilta. Sekä kantelut että tarkastusviraston itse tekemät 43 selvityspyyntöä johtivat siihen, että tarkastusvirasto katsoi, että asiat ovat lain vaatimalla tasolla.

Mutta tarkastusvirasto kertomuksessaan viittaa siihen, että laki ei anna heille toimivaltaa niin sanottuihin tarkistustietoihin eli kääntyä tarkistusluonteisesti silloin, kun on syytä epäillä, esimerkiksi keskeisten mainostajien puoleen ja pyytää rinnakkaistietoa siitä, pitävätkö ilmoituksessa ilmoitetut summat paikkansa. Sekä tältä osin että mahdollisesti sen puutteen osalta, että ehdokkaiden ei pidä pitää kirjanpitolain mukaista kirjanpitoa tai ylipäätään säännellyllä tavalla kirjanpitoa kampanjastaan, sekä mahdollisesti muihin ongelmiin liittyen tarkastusvaliokunta katsoo, että on järkevää katsoa nyt juuri käydyn presidentinvaalin ja sitten vielä kuntavaalien prosessit kaikkineen ja sitten kootusti arvioida lain muutostarpeita.

Mutta tässä meidän lakisääteinen tehtävämme on arvioida nyt tarkastusviraston toimintaa tältä osin, ja siltä osin siis, mikä tarkastusvaliokunnalle nyt kuuluu, tarkastusvaliokunta ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi kannanoton, että eduskunnalla ei ole huomautettavaa kertomuksen johdosta. Lain mahdollisiin parantamisajatuksiin palaamme, kun kuntavaalien osalta kertomus on käsitelty.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Kevään 2011 eduskuntavaalien jälkeen Valtiontalouden tarkastusvirasto vastaanotti yhteensä 280 vaalirahoitusilmoitusta. Valitettavasti lukuisia, jopa useita kymmeniätuhansia euroja maksaneita vaalikampanjoita jäi kevään 2011 eduskuntavaalien jälkeen kaiken ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle, sillä ilmoitusvelvollisuus koskettaa ainoastaan valittuja kansanedustajia sekä varaedustajia, joita oli siis yhteensä vain 280 kappaletta, ja ehdokkaita oli noin 2000—3000.

Mielestäni vaalirahoituslainsäädäntöä olisi tullut laatia siten, että kaikki rahallisesti suuremmat vaalikampanjat olisivat tulleet ilmoitusvelvollisuuden piiriin, oli kysymys sitten kuntavaaleista, eduskuntavaaleista tai europarlamenttivaaleista, sillä nimenomaan eduskuntavaaleissa ja europarlamenttivaaleissa liikkuvat suuret rahat, eivät kuntavaaleissa, ja nyt tähän kuntavaalipuoleen on satsattu kaikista eniten meidän viranomaistemme resursseja.

Vaalirahoittajat, kuten kaikki tiedämme, ovat perinteisesti hääränneet niiden ehdokkaiden lähipiirissä, joilla on suurta vaikutusvaltaa kotikunnissaan, maakunnissaan ja valtakunnan politiikassa. Vaikutusvallalla voidaan vaikuttaa asemakaavoihin, siihen, minne kaavoitetaan automarketteja ja asuinalueita. Vaikutusvaltaiset henkilöt, samoin vaikutusvaltaiset vanhat valtapuolueet, voivat vaikuttaa kotikunnissaan näihin asemakaavoihin, maakuntakaavoihin, kuntien kiinteistökauppoihin ja lukuisiin suuriin julkisiin hankintasopimuksiin, rakennusurakkasopimuksiin jne. Jos häikäilemätön liikemies haluaa vaikkapa automarket-kaavan omistamalleen maalle, hän tietää, kuinka asiat käytännössä junaillaan, kehen otetaan yhteyttä, jotta päämäärä saavutetaan.

Arvoisa puhemies! Kertomuksen sivulla 20 kuvaillaan selkeästi keskeisiä Valtiontalouden tarkastusviraston toimivaltuuksien rajoituksia, jotka ovat todellisen tarkastustoiminnan uskottavuuden kannalta vakavia epäkohtia. Nykyisen lainsäädännön mukaan Valtiontalouden tarkastusvirasto voi pyytää vain ilmoitusvelvollisilta itseltään lisätietoja ja selvityksiä ilmoituksen oikeellisuuden ja riittävyyden tarkistamisessa. Tarkastusvirastolla ei siis ole lainkaan oikeutta pyytää lisätietoja tai vertailutietoja kolmansilta tahoilta. Tämä on valvonnan ja sen tuloksen tulkinnan kannalta olennainen rajoitus.

Verrataanpa Valtiontalouden tarkastusviraston vähäisiä oikeuksia vaikkapa harmaan talouden tutkintaa suorittavien rikostutkijoiden tai verotarkastajien oikeuksiin. Jos näillä viranomaisilla ei olisi oikeutta saada väärinkäytöksistä epäiltyjen kirjanpitoaineistoa haltuunsa tai pyytää erilaisia selvityksiä kolmansilta tahoilta, ei heidän työstään tulisi yhtään mitään, sillä talous- ja verorikoksissa pitää olla selkeää näyttöä väärinkäytöksistä ennen kuin asioita voidaan viedä eteenpäin syyttäjälle ja tuomioistuinkäsittelyyn.

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden tarkastusviraston varsinaiseen ilmoitusten sisällön valvontatoimintaan liittyvät puutteet tulisikin korjata nopeassa aikataulussa. Kunnallisvaalit pidetään syksyllä 2012. Valtiontalouden tarkastusvirasto joutuu vastaanottamaan kunnallisvaalien yhteydessä noin 20 000 vaalirahoitusilmoitusta. Hyvin suuri osa näistä ilmoituksista tulee olemaan suuruudeltaan nolla euroa tai muutamia kymmeniä euroja. Ensi syksyn kunnallisvaalien vaalirahoitusilmoitusten karhuamistyö tulee työllistämään varmasti runsaasti Valtiontalouden tarkastusvirastoa, sillä kolmen suhteellisen pienen kunnan, Karkkilan, Kauniaisten ja Vihdin, vuoden 2008 kunnallisvaalien uusintavaaleissa vuonna 2009 yhteensä 24 henkilöä ei jättänyt ilmoitusta määräajassa, vaan niitä jouduttiin peräämään jopa uhkasakkoa tehosteena käyttäen, ja yli 50 joutui täydentämään ja korjaamaan ilmoitustaan.

On hyvin harmillista, että viranomaisten resursseja tuhlataan mitättömien rahasummien vaalirahoitusilmoitusten keräämiseen, kun samanaikaisesti lukuisien vaikutusvaltaisten ehdokkaiden suurkampanjat jäävät kaiken ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle, joten tässä on kyllä hyvin paljon kehittämisen aihetta tässä vaalirahoituslainsäädännössä, joka markkinoitiin historiallisena uudistuksena. Mutta kuten nyt on nähty muutamien vaalien jälkeen, se ei todellakaan ole mikään historiallinen uudistus, kun Valtiontalouden tarkastusvirastosta tehtiin postikonttori, joka karhuaa ilmoituksia, vaikka kuntavaaleissa erityisesti ei olisi oikeastaan mitään ilmoitettavaa, ja samanaikaisesti valtavat kampanjat, jopa 100 000 euron kampanjat, jos henkilö ei ole tullut valituksi varsinaiseksi edustajaksi tai varaedustajaksi eduskuntaan tai europarlamenttiin, jäävät ulkopuolelle kaikesta tästä ilmoitusvelvollisuudesta, niin että työtä riittää paljon.