Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelemmekö me poliisilakia nyt?

Arvoisa puhemies! Minä olin siinä uskossa, että me keskustelimme molemmista edellisen aikana, sen vuoksi minä käytän hyvin lyhyen puheenvuoron. Nimittäin perustuslakivaliokunnassa ilmeni, että meidän korkeimman poliisijohdon, eli ylipäällikön, suojelupoliisin päällikön, keskusrikospoliisin päällikön, nimittämisestä ja nimitysperusteista säädetään asetuksella. Nyt jos ajatellaan sitä suurta valtaa, jonka he ovat saamassa tässäkin paketissa, heitä voi verrata tuomareihin tai kenraaleihin, joista säädetään perustuslaissa ja joiden nimitystaso on tasavallan presidentti. Minä yhdyn siihen toivomukseen, joka näissä valiokunnan mietinnöissä on, että tätä nyt pohdittaisiin, että tämä heidän nimittämisensä ja heidän nimitysperusteensa ainakin siirrettäisiin lakitasolle.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Poliisien voimavarat suhteessa tehtäviin eivät ole edelleenkään ajan tasalla, esimerkkinä vuosina 2009—2010 laadittu kaupunkien turvallisuusohjelma, joka oli lausunnolla tämän vuoden tammikuussa. Pelkästään turvallisuusohjelman toteuttaminen lisäisi merkittävästi poliisien tarvetta. Miten ihmeessä kaupungeista saadaan turvallisia, jos poliisi ei pysty puuttumaan edes Helsingin prostituution kitkemiseen puhumattakaan huumausaineiden vastaisesta toiminnasta, väkivallan käytöstä, humalaisista ym.? Mielestäni ei ole syytä laatia sellaisia ohjelmia eikä aloittaa sellaisia hankkeita, joihin poliisin voimavarat eivät kertakaikkisesti riitä. Yhdynkin hallintovaliokunnan lausumaehdotukseen, jossa eduskunta edellyttää laadittavan ajantasaisen poliisien pitkän aikavälin tehtävä-, resurssi- ja rahoitussuunnitelman, johon sitoudutaan.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä poliisilain päivitys on ollut välttämätöntä monista syistä, ja on hyvä, että tämä nyt saadaan tällä eduskuntakaudella läpi.

Otan tästä vaan yhden asian, joka koskee tavallisen poliisimiehen oikeuksia, ja se on perustavaa laatua oleva ja hämmästystä herättävä muutos, joka lakiin sisältyy poliisin oikeudesta turvautua hätävarjeluun. Otan konkreettisesti, esimerkintapaisesti esille, että jos tavallinen kansalainen — kuka hyvänsä tällä hetkellä, nykyisen lain voimassa ollessa, oli hän poliisivirkamies tai poliitikko — joutuu sellaisen hyökkäyksen kohteeksi, että hänen henkensä tai terveytensä on vaarassa, niin hän saa puolustaa henkeään ja terveyttään ja myös toisen henkeä ja terveyttä ja omaisuutta sellaisilla keinoilla, jotka ovat puolustettavia myöhemmin arvioiden, että ne ovat siis kohtuullisia sen hyökkäyksen torjumiseksi. Nyt oikeusministeriö on keksinyt, että yhden ainoan ihmisryhmän osalta poistetaan tämä oikeus ja liitetään se virkavastuuseen, ja se tehdään vain poliisille.

Eli tällä hetkellä on tilanne se, että jos poliisi joutuu väkivaltatilanteeseen, jossa vaikkapa häiriintynyt tai muuten väkivaltainen henkilö alkaa ammuskella naapureitaan tai perheenjäseniään ja kaikki muut sieltä lähtevät pakoon — poliisihan sinne tietysti kutsutaan — niin poliisi ei voi lähteä siitä, että on vaarallinen paikka ja henki on vaarassa, oma perhe on kotona ja vaimo on kotona, vaan hänen on velvollisuus mennä sinne auttamaan näitä, jotka ovat uhattuna, ja toisaalta pitämään turvallisuutta yllä. Poliisin tulee ensin neuvotellen kehottaa ja sitten voimakeinoja käyttäen pyrkiä siihen tilanteeseen, että saadaan tämä häiriö poistettua, mutta jos tämä tilanne muuttuu hätävarjeluksi, niin poliisin pitää luopua tämän toimivallan käytöstä ja voimakeinoista ja suojella niitä, joita tämä häiriöntekijä uhkaa, esimerkiksi panttivankia, poliisia itseään tai joitain muita lähellä olevia. Nyt tämä laki muuttaa sen sillä tavalla, että poliisilla onkin virkatehtävä koko ajan ja hänen toimintaansa arvioidaan virkatehtävää suoritettaessa tapahtuneena hätävarjeluna. Tämä hallintovaliokunnankin näkemyksen mukaan voi kaventaa poliisimiesten oikeusturvaa.

Kaikista hulluinta tässä on se, että Suomessa on tämän lain säätämisen jälkeen kolme erilaista hätävarjelumallia. On tavallisen kansalaisen hätävarjeluoikeus, sitten on poliisi, jolta se on otettu erillisenä pois ja liitetty virkatehtävään, ja sitten on tullimies tai rajamies tai joku muu virkamies — esimerkiksi rajamiehellä on poliisin valtuuksia käyttää samoja poliisilain pykäliä, samoja rikoslain pykäliä — ja jos he joutuvat tilanteeseen, jossa on hätävarjelutilanne, niin oikeus käsittelee tätä hätävarjelutilannetta eri pykälän mukaan ja eri perusteilla kuin poliisin hätävarjelutilannetta. Kaikista mahdottomin tilanne on se, että nämä viranomaiset joutuvat yhteisellä tehtävällä tämmöiseen tilanteeseen. Minun on hyvin vaikea käsittää tätä ajatuksenkulkua, mikä tässä on ollut.

Hallintovaliokunnassa me hallituspuolueen edustajat olimme voimakkaasti yksimielisiä, että pitäisi hylätä tämä kohta ja etsiä muita ratkaisuja, mutta siellä oli yksi vihreiden edustaja, joka vei asian eteenpäin niin, että hallituksen pelisääntöjen mukaan on pakko hyväksyä tämä. Keskustelin oikeuskanslerin kanssa tuossa eilen, ja hänkin näkee tämän ongelmallisena. Saapa nähdä, mikä soppa tästä nyt sitten tulee.

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan virkamiehen isännänvastuusta, jota tällä lähdettiin hoitamaan, niin esimerkiksi asiantuntija Matti Kuusimäki sanoi, että tämmöinen turva isännänvastuusta vahingonkorvauksia korvattaessa ja maksettaessa poliisin puolesta olisi pitänyt tehdä tähän vahingonkorvauslakiin eikä olisi pitänyt muuttaa poliisin oikeuksia. Oletan, että tilanne johtaa siihen, että saamme sellaisen viranomaisen, joka on entistä varovaisempi menemään väkivaltatilanteisiin, ja entistä enemmän panttivangit ja muut rikollisten kohteeksi joutuvat saavat kärsiä siitä, että poliisin täytyy ottaa huomioon, kuinka pitkälle ja millä tavalla hän voi siellä kentällä toimia.

Arvoisa puhemies! Vielä sanon, että valiokunta toteaa, että valiokunnan käsityksen mukaan nyt säädettävä lainmuutos saattaa samoja viranomaistehtäviä hoitavat viranomaiset eriarvoiseen asemaan, ja valiokunta edellyttää, että hallitus tarkkaan seuraa poliisimiehen hätävarjelua koskevan säännöstön toimivuutta ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin tämän asian oikaisemiseksi.

Arvoisa puhemies! Itse toivon, että tätä ei tarvitsisi maksaa poliisin hengellä eikä oikeusturvan menetyksellä eikä kanteluillakaan vaan hallitus ottaisi tämän asian esille ja yhdenmukaistaisi kaikille virkamiehille tämän hätävarjelutilanteen. Pahimmassa tapauksessahan tämä tarkoittaa sitä, että sairaankuljettajalla, joka voi käyttää voimakeinoja, on erillinen hätävarjeluoikeus ja ainoastaan poliisilla ei.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Poliisilain valmistelua koskevat samat risut kuin tätä esitutkinta- ja pakkokeinolakiakin. Valitettavasti jouduimme tilanteeseen, jossa aivan hallituskauden loppupuolella eduskuntaan saapunut lakiesitys jäi valitettavan keskeneräiseksi. Erityisesti käyköön esimerkiksi tuo perustuslakivaliokunnan löydös. Alkujaan tässä poliisilaissa oli neljä erilaista perustuslain vastaista esitystä. Sen korjaaminen ei tietysti omalta osaltaan ollut aina niin helppoa.

Täytyy tietysti toivoa, että virheitä ei jää näin kiireellisellä aikataululla valmisteltuun lakiesitykseen. Tässä on tehty valtavasti töitä. Kun ei ole ollut riittävää harkinta-aikaa, niin on syytä sitten toivoa, että lakiin ei jää virheitä.

Arvoisa puhemies! Näin ei minusta voi lakia valmistella.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Minä puolestani totean tyydytyksellä, että vaikka lain valmistelussa varmaan on jotakin huomauttamista, niin kyllä tämä poliisilain valmistelu on sitten kuitenkin ollut korkealuokkaista verrattuna siihen, minkälaisia lakiesityksiä hallitukselta tänne eduskunnalle on tullut monta kertaa muissa tilanteissa. Tämä poliisilain uudistaminen, kuten jo edellisissä puheenvuoroissa on todettu, on varmaan tarpeellinen, ja myöskin poliisin toiminnan kannalta, sen käytännön toiminnan kannalta, tämä on tervetullut.

Mutta yksi kohta tässä todellakin on ongelma, ja se on tämä poliisin oikeus hätävarjeluun nimenomaan näissä väkivaltatilanteissa. Jatkossa, kun tämä laki tulee voimaan, saattaa käydä niin, että poliisimies sitten välttääkseen syytteeseen joutumisen todellakin vetäytyy tilanteesta. Meillä poliisimiehillähän on tähän asti ollut oikeus väkivaltatilanteissa toimia, kuten hätävarjelutilanteessa voi kuka tahansa kansalainen toimia, mutta nyt tästä eteenpäin, tämän lain voimaantulon jälkeen, se ei ole enää mahdollista, vaan me suoritamme virkatointa, jolloinka se toiminta arvioidaan nimenomaan poliisin virkatoimena.

Puhemies! Tähän liittyen on erittäin hyvä, että tässä mietinnössä on tämä toinen lausumaehdotus. Me tietysti eduskunnassa, kuten me edellytämme tässä lausumassa, edellytämme todella toimenpiteitä hallitukselta, jos todetaan, että tämä hätävarjeluoikeuden poistaminen muodostuu käytännössä ongelmaksi. Tämä ensimmäinen lausuma on erittäin tarpeellinen ja antaa osviittaa tulevalle hallitukselle.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Söderman toi esille poliisijohdon nimittämisen ja kelpoisuusehdoista säätämisen asetuksessa. On myönteistä, että tältä osin hallintovaliokunta on tämän perustuslakivaliokunnan näkemyksen kirjannut elikkä että valtioneuvoston on näiden perussäännösten osalta nostettava ne lain tasolle.

Tämä on erittäin tärkeä asia. Poliisijohdon merkitys on koko meidän oikeusjärjestelmän ja turvallisuusjärjestelmän kannalta niin keskeinen, että olisi syytä ylimmän poliisijohdon osalta arvioida sitä jopa samalla tavalla kuin Puolustusvoimien johdon nimittämistä, elikkä puolueettomuuden ja riippumattomuuden ja kulloisistakin valtaryhmittymistä ulkopuolisen tarkastelun varmistamiseksi jopa presidentin nimittämismenettely voisi olla paikallaan.

Myöskin poliisihallinnon osalta on tehty kyllä vakava virhe siinä, kun poliisiylihallitukselle eli käytännössä poliisiylijohtajan peukalon alle on siirretty poliisin 0,7 miljardin euron voimavaroista päättäminen. Kyllä tältä osin on parlamentarismin ja demokratian kannalta erikoista, että ministeri ikään kuin vetäytyy vastuusta muun muassa poliisin voimavarojen suuntaamiskeskustelussa todeten, että nämä ovat poliisiylijohtajan päätettäviä asioita. Kyllä näiden pitää ehdottomasti olla nyt talousrikostorjuntaa, krp:n voimavaroja ja poliisin laajempaakin yhteiskunnallista merkitystä ajatellen selkeästi ministerin vastuulla ja sillä tavalla, että ne ovat myöskin päätettävissä vähän laajemmin kuin vain poliisiylihallituksen ja poliisiylijohtajan päätöksellä.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Kuten tuossa edellisen lain käsittelyssä jo toin esille, juuri tässäkin laissa tämä käsittelyn kiireellisyys ja hätäily oli erittäin hankala asia ja tuntui välillä siltä, että valiokunta pantiin pakkotilanteen eteen, aikaa ei jäänyt asianmukaiselle käsittelylle. Tässä mielessä kyllä ministeri on tässä tehnyt näitten kahden lain osalta suuren virheen, kun tällä tavalla lähdetään hätäilemään, kun on valtavan suuresta kokonaisuudesta kuitenkin kysymys. On hyvin helppo ymmärtää niitä, jotka sanovat, että tässä on vähän niin kuin pakottamisen makua ja huonoa valmistelua.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Minä haluan tässä keskustelussa kiinnittää huomiota hallintovaliokunnan 1. lausumaehdotukseen, jossa todetaan, että hallintovaliokunta on vakavasti sitä mieltä, että tulevan hallituksen tulee tehdä tällainen pitkän tähtäyksen arvio ja sitoutuminen siihen, miten poliisin tehtävät, resurssit ja rahoitus järjestetään niin, että ei jouduta elämään vuosittain poukkoilevien budjettien puitteissa, vaan tulee tehdä monen vuoden sitoutuminen poliisin resursseihin ja tehtävien hoitamisen edellytyksiin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kiinnitin erityistä huomiota ed. Kaltiokummun äskeiseen puheenvuoroon ja siinä erityisesti siihen osaan, jossa hän ilmoitti neuvotelleensa tästä hänen nyt tässä puheenvuorossa käyttämästään asiasta oikeuskanslerin kanssa. Eikö tämä merkitse käytännössä sitä, että oikeuskansleri on nyt aivan erityisesti briiffattu tähän asiaan ja ilmiöön? Jos hän katsoo siinä olevan vahvistukseen liittyviä ongelmakohtia taikka suorastaan välitöntä korjaustarvetta jollakin sellaisella perusteella, jonka ed. Kaltiokumpu on onnistunut niin täydellisesti hänelle kuvaamaan, että viesti on mennyt perille, niin hän sitten ryhtyy normaalitavalla toimenpiteisiin.

Johannes Koskinen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä eduskunnan viime päivien asialista kertoo aika murheellista sanomaa tästä lainsäädännön valmistelun laadusta. Tämä hallitus käynnisti edellisen hallituksen suositusten pohjalta tämmöisen lainvalmistelun parantamishankkeen, oikein nimetyt ministeriryhmät ja muut, mutta mikä oli sitten tulos? Kaikkea muuta mielenkiintoista riitti hallituksessa puuhattavaa, niin että tämmöiset valtavan isot esitykset, kuten vesilainsäädäntö, esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädäntö, poliisilaki, jätelainsäädäntö, jotka olivat vuosikausia valmisteltavana, tuodaan viimeisenä kuukautena — marraskuussa tuli vielä todella monta näitä isoja paketteja — eduskuntaan, joka on valmistautumassa vaaleihin. Oli vain muutama täysi työviikko jäljellä ja samaan aikaan vielä budjetin käsittely joulun alla.

Tämä lainvalmistelutyö on järjettömästi suunniteltu, vaiheistettu tällä hallituskaudella, ja se toki pantakoon sitten pitkäksi miinukseksi tälle istuvalle hallitukselle.