Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Esillä olevassa hallituksen esityksessä on todettu monta säännöstä, jotka olisivat mahdollistaneet kansalaisten perustuslaissa turvattujen perusoikeuksien loukkaamisen. Samoin löytyi säännös, joka olisi mahdollistanut lähdesuojan murtamisen. Lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on 15.2.2011 antanut kaksi kotietsintää koskevaa ratkaisua, jotka vahvistivat epäilyt siitä, että esityksen kotietsintää koskevat säännökset olivat Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaisia. Oikeusministeri Tuija Brax ilmoitti, että kotietsinnän laillisuuden jälkikäteinen kontrolli riittää täyttämään sopimuksen vaatimukset. Lakivaliokunta korjasi esityksen sen pohjalta. Itse en olisi niin varma, että tämä riittää.

Hallituksen toiminta ihmisoikeuksien kohdalla ei ole mikään menestystarina. Vuosina 2007—2010 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut Suomelle 68 langettavaa tuomiota. Samassa ajassa Ruotsi on saanut osakseen 12, Norja 9, Alankomaat 7 ja Tanska 5 tuomiota, eli oikeusperinteiltään vastaavien maiden joukossa olemme valitettavasti peränpitäjiä.

Viime vuoden alusta lähtien oikeusministeriö on myöntänyt korvauksia 17 tapauksessa ihmisoikeusloukkauksista uuden korvauslain nojalla. Asianajajaliiton puheenjohtaja Mika Ilveskeron mukaan uudesta laista ei ole muuta hyötyä kuin se, että sillä vähennetään maamme maineelle kiusallisia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioita. Ihmiset voivat hakea korvausta suoraan valtiolta, mutta oikeusprosesseja menettely ei lyhennä. Ilveskero on todennut, että oikeusprosessien kesto lyhenee vain, mikäli poliisi ja syyttäjät sekä asianajajat ja tuomioistuimet parantavat yhteistyötään. Perustuslakivaliokunta suosittelikin hallituksen vuoden 2008 kertomusta koskevassa mietinnössään, että hallitus nopeasti laatisi suunnitelman siitä, että erityisesti poliisi- ja syyttäjäviranomaiset ryhtyisivät läheiseen yhteistyöhön vaativien talousrikosjuttujen käsittelyn nopeuttamiseksi. Tiettävästi tässä on ollut työryhmiä toiminnassa.

Oikeusministeriön apulaishallintopäällikkö Heikki Liljeroos kertoi julkisuudessa äskettäin, että suomalaisia oikeusprosesseja ei ole saatu lyhenemään, vaikka uudessa lainsäädännössä on mahdollisuus jopa määrätä rikosasia kiireelliseksi. Hänen mukaansa pahimmillaan esimerkiksi talousrikoksen tutkinta ja käsittely saattavat edelleen kestää vuosikausia. Monet asiantuntijat uskovat, että syyttäjien toimiminen tutkinnanjohtajina ainakin vaativissa talousrikosjutuissa lyhentäisi niiden käsittelyä. Perustuslakivaliokunta kiinnittää tähän huomiota lausunnossaan, mutta lakivaliokunta ei lämmennyt asialle. Muissa Euroopan maissa se on vallitseva käytäntö eivätkä jutut viivy tutkinnassa Suomen tapaan.

Perustuslakivaliokunta on äskettäin kiinnittänyt huomiota siihen, että lukuisia langettavia sananvapaustuomioita vältettäisiin ehkä siten, ettei niitä pääsääntöisesti käsiteltäisi rikosasioina. Tämä vastannee eurooppalaista käytäntöä. Joskus annetaan ymmärtää, että pitkät oikeusjutut ovat edellisen hallituksen peruja. Ainakaan tämä hallitus ei ole saanut myönteistä käännettä aikaan. Hallituksen menestys itse Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäsittelyssä on selvästi heikompaa. Vuonna 2007 Suomen juttujen häviämisprosentti oli 62, mutta vuosina 2008—2010 se nousi 90—97 prosenttiin. Toisin sanoen Suomi häviää lähes kaikki juttunsa. On ilmeistä, että hallituksen kiinnostus ei ole riittänyt riittävien voimavarojen varaamiseen juttujen valmisteluun. Ainakin syyttäjiltä on kuulunut valituksia siitä, että heiltä ei ole pyydetty apua, minkä vuoksi vastapuoli on voinut menestyksellä väittää asioita, joita hallituksen edustajat eivät ole osanneet kiistää. Suomen brändi oikeusvaltiona on vedetty pohjamutiin Strasbourgissa.

Hallituksen ihmisoikeuspolitiikkaa heikentää vielä se, että lukuisia tärkeitä kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia on jätetty ratifioimatta. Tällaisia ovat esimerkiksi Euroopan neuvoston yleissopimus ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta, YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen lisäpöytäkirja lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta sekä YK:n vammaisten henkilöitten oikeuksien yleissopimus. Ulkoasiainvaliokunta on kiinnittänyt tähän asiaan vakavaa huomiota hallituksen ihmisoikeusselontekoa käsitellessään.

Toivon, että tulevissa hallitusneuvotteluissa ihmisoikeusasiat nostetaan esille ja että uusi hallitus sitoutuu toimimaan niin, että pääsemme ihmisoikeuksien noudattamisen suhteen hyvälle eurooppalaiselle tasolle.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Kaksitoista vuotta lakivaliokunnassa kiteytyy oikeastaan tähän tämänhetkiseen tilanteeseen.

Minulla oli perjantaina meno — liikennevaliokunnan puolesta erääseen tilaisuuteen menin — ja kuuntelin radiosta, jossa kerrottiin siitä, että kaupan työnantajapuoli on selkeästi esittänyt, että sakon muuntorangaistus pitää palauttaa, pikkurosvoukset ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti, ja he olivat sitä mieltä, että se pitäisi ehdottomasti palauttaa.

Toisena uutisena, joka silloin tuli, oli se, että elinkautisvanki käveli vapaana, oli lähtenyt kälppimään tuolta Suomenlinnasta. No, hänet on kyllä saatu kiinni. Mutta kyllä se valitettavasti tähän tämä kaksitoista vuotta kiteytyy, eli kyllä vihreä oikeuspolitiikka on tuonut sen, että meillä rosvot kävelevät vapaana. Joillain saattaa olla tulevaisuudessa panta jalassa, mutta tällä hetkellä näyttää olevan niin, että suurin osa kävelee vapaalla vaan tuomitsemattomana taikka sitten he ovat lähteneet kälppimään avolaitoksista, kun suljettuja laitoksia suljetaan entisestään ja pistetään kiinni, valitettavasti.

Mutta itse tähän esitutkinta- ja pakkokeinolakiin. Kyllä osaltaan on niin, mitä ed. Söderman äsken puhui tuossa siitä, että perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota moneen asiaan, ja vallankin, että valiokunta ei kaikkia ottanut huomioon. Me joitain asioita siellä kuitenkin otimme, mutta valitettava totuus on, että kyllä tämä ristiriita poliisin ja syyttäjän kohdalta kiteytyy tässä ja myöskin se lakivaliokunnassa selkeästi näkyy, enkä yhtään ihmettele tästä eteenpäinkään, etteikö se yhteistyö olisi yhtä tikkuista ja takkuista kuin se on ollut tähän asti. Kyllä meidän poliisijäsenemme ovat osoittaneet sen, että yhteistyötä syyttäjän kanssa ei pystytä tekemään, samoin myöskin ne asiantuntijat, jotka siellä kävivät. Kyllä se näytti ihan selkeästi siltä, että ilman pakkoa minkäänlaista yhteistyötä ei tule. Osa väestä on sellaisia, että ei pienellä pakolla suostu siihen yhteistyöhön, jonka pitäisi olla kuitenkin selkeätä ja itsestään selvää. Syyttäjän puolelta en kyllä kuullut yhtään kielteistä kuviota minkäänlaiseen lainmuutokseen enkä sitä, että heillä ei olisi valmiutta näissä asioissa toimia. Erityisesti, kun halusimme pienen pakon kirjoittaa tähän loppulausunnon hankkimiseen, sekin kaadettiin sitten täällä äänestyksen puitteissa.

Puhemies! Näillä eväillä tulen esittämään, että eduskunta hyväksyisi kaksi lausumaa tämän lain käsittelyn yhteyteen — ne on teille jaettu sinne pöydälle. Tässä olisi näin: "Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy tarvittaviin lainsäädäntötoimiin poliisin ja syyttäjän esitutkintayhteistyön tehostamiseksi." Ja toisena kohtana: "Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin asiantuntijoista koostuvan, esitutkintaviranomaisten toimintaa ja pakkokeinojen käyttöä valvovan toimielimen perustamiseksi." Tässä ovat meidän esityksemme.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Täältä paikaltani ihan lyhyesti: Tämä, mitä ed. Rönni totesi syyttäjän ja tutkintaviranomaisen, poliisin, välisestä yhteistyöstä, on tosi tärkeää. Siihen pitää saada tehoa. Sen vuoksi lämpimästi kannatan tätä lausumaehdotusta 1. Erityisesti laajoissa talousrikostutkintajutuissa tämä yhteistyön tarve korostuu. Lisäksi, tämä lausumaesitys 2 liittyy siihen, että nämä erilaiset pakkokeinolait lisääntyvät hyvin voimakkaasti ja tarvitaan tällaista elintä, joka pystyy riippumattomasti selvittämään näiden lisääntyvien pakkokeinolakien vaikutusta ihmisoikeuksien toteutumiseen, kansalaisten muun oikeusturvan toteutumiseen jne.

Arvoisa puhemies! Kannatan näitä ed. Rönnin tekemiä lausumaehdotuksia.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Meillä todellakin Suomessa on suuri ongelma se, että jutut viivästyvät meillä. Me saamme jatkuvasti niistä tuomioita, ja riittäviä toimenpiteitä ei ole suoritettu, että tämä ongelma voitaisiin poistaa. Syy useimmiten on esitutkinnassa, ja tätä esiintyy laajoissa talousrikosjutuissa.

No, tämä esitutkintapaketti on sinänsä hyvä, se on askel oikeaan suuntaan. Pitää olla riittävät valtuudet, mutta kuitenkin samalla kansalaisten perusoikeudet täytyy turvata, ja täytyy sanoa, että tässä otetaan siinä suhteessa selvästi askel eteenpäin.

Täytyy ehkä moittia vähän oikeusministeriön valmistelua siitä, että sinne oli kuitenkin jäänyt niin paljon kohtia, jotka vaativat sitten perustuslakivaliokunnan huomautuksia, niin että varmasti tiettyä koulutusta ministeriössäkin tarvittaisiin.

Mutta mitä tulee sitten tähän poliisin toimintaan, niin kun valtuuksia lisätään, niin aika olennaista on samalla myöskin sitten se, että valvontaa lisätään. Tältä osin en ole ihan vakuuttunut siitä, onko hallinnon oma sisäinen valvonta riittävää, ja kun on seurannut tätä käytyä keskustelua viime aikoina, niin se on herättänyt kyllä tiettyjä kysymysmerkkejä. Tässä suhteessa varmasti olisi kyllä paikallaan, että poliisihallinnon osalta olisi jokin selkeä ulkopuolinen asiantuntijaelin, joka valvoisi toimintoja ja jolla olisi kuitenkin riittävät resurssit. Sillä tavalla turvattaisiin kansalaisten luottamus toimintaan. Sinänsä kansalaisten luottamus poliisin toimintaan on hyvä, mutta siinä suhteessa tämä olisi kuitenkin paikallaan, että näitä ongelmatapauksia esiintyy, niitten välttämiseksi tulevaisuudessa.

Täällä perustuslakivaliokunnan lausunnossa oli maininta myöskin siitä, että tätä syyttäjän ja poliisin yhteistyötä pitäisi pyrkiä kehittämään. Ymmärrän, että se voi edetä vain askel askeleelta, suurta hyppäystä ei voida tehdä.

Täällä on maininta myöskin siitä, että pitäisi miettiä, siirrettäisiinkö poliisi sisäministeriön hallinnonalalta oikeusministeriön hallinnonalalle. Toivon, että asiasta jossakin vaiheessa voitaisiin käydä perusteellisempaa keskustelua, koska se saattaa sitä yhteistyötä jossain määrin helpottaa.

Lopuksi haluan todeta vain sen, että mitä kotietsintään tulee, niin nyt tehdään muutokset minimivaatimusten mukaisesti. Täytyy sanoa, että olisin kyllä toivonut oikeusministeriöstä esitystä, jossa olisi ehkä nostettu, vaikka sitten vain syyttäjän tasolle, tuo kotietsintälupamahdollisuus. Se olisi pikkuisen parantanut sitä järjestelmää, kun muistetaan kuitenkin, että kiiretapauksissa on aina mahdollisuus mennä ja suorittaa kotietsintä.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Jos tämä hallituksen esitys olisi sellaisenaan mennyt läpi, niin lähdesuojalle ja sananvapaudelle olisi käynyt vielä huonommin kuin mikä tällä hetkellä on tilanne. Ministeri Brax ei millään suostunut lähetekeskustelussa tajuamaan sitä, että kotietsintä toimittajan kodissa ja työpaikalla voisi vaarantaa lähdesuojan tapauksissa, joissa etsitään nimenomaan salaisen, luottamuksellisen tiedon vuotajaa. Onneksi — ja kiitoksia siitä ministerille — tämä nyt sitten kyllä korjattiin, tosin ilman minua: siihen tarvittiin rikosoikeuden professori Pekka Viljanen, joka toi tämän asian esille, jolloin myös ministeri tämän ymmärsi, että näinhän tässä käy, jos ei tilanne muutu.

Toinen, mikä tässä on ongelmana, on se, että vieläkään Suomi ei ole samalla tasolla esimerkiksi Ruotsin kanssa sananvapausasioissa. Ruotsi Euroopan neuvoston jäsenenä on saanut 2 tuomiota ja Suomi 16. Minusta tämä on häpeällistä, ja se johtuu osittain siitä, että meidän oikeuslaitoksemme ei ymmärrä, että myös sananvapaus kuuluu perusoikeuksiin, ei pelkästään yksityisyydensuoja. Siksi minä toivon, että jatkossa harkitaan sitä, että korkeimpaan oikeuteen tulee nimenomaan sananvapausasiantuntija. Ja toinen, mikä sinne tarvitaan, on perustuslakiasiantuntija. Se nähtiin tässä kiistassa, joka syntyi tästä yksityisestä pysäköinnistä. Nämä ovat sellaiset terveiset, että minä toivon, että uusi perustuslakivaliokunta puuttuu näihin asioihin ja uusi oikeusministeri tuo näihin muutokset.

Se, mitä haluan vielä sanoa, on se, että Euroopassa on muuttumassa vuotajien asema niin, että myös heille kuuluu tämä sananvapaussuoja, mikä kuuluu toimittajille. Kaikissa Euroopan neuvoston käsittelemissä raporteissa on edellytetty, että Euroopan neuvoston jäsenmaat muuttavat tässä suhteessa lainsäädäntönsä suurin piirtein samanlaiseksi kuin mikä se Ruotsissa on. Ruotsissa ei saa edes kysyä, kuka salaisen, yhteiskunnallisesti merkittävän tiedon on vuotanut. Tämä kielletään Ruotsin perustuslaissa — tällainen perustuslaki meillekin pitäisi saada.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Kiitos palautteesta ja myös ansaitusta kritiikistä.

Suomen saamat tuomiot Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa liian pitkistä oikeudenkäynneistä eivät vain mitenkään voi olla vielä tältä vaalikaudelta sen takia, että ne liian pitkät oikeudenkäynnit, joita mahdollisesti talousrikoksissa vieläkin on — tässä ed. Söderman on aivan oikeassa — eivät Eit:n Strasbourgin tuomioistuimen omien käsittämättömien ruuhkien takia tule vielä ratkaistavaksi pitkään aikaan. Mutta on selvä, että meillä on vielä nimenomaan talousrikoksissa tehtävää, ja sen takia eduskuntaan on lähetetty perustuslakivaliokunnalle itse asiassa juuri sisäministeriön ja oikeusministeriön yhteiset suunnitelmat, mitä vielä voidaan tehdä paremmin nimenomaan talousrikosten osalta. Talousrikoksissa usein on kysymys siitä, niin kuin perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sasi täällä sanoi, että esitutkintavaihe poliisissa kestää jo sen kaksi vuotta, ja silloin tiedetään jo, että siitä eteenpäin meillä on käsissämme tapaus, joka Eit:n kriteerien mukaan on kestänyt liian pitkään.

Ed. Söderman viittasi Ruotsiin. Olin Ruotsissa varta vasten viime maanantain paitsi tutustumassa siihen videointijärjestelmään, joka toimii heillä hovioikeudessa ja käräjäoikeudessa ... Se muuten, näin ohi kirjoitetun, tuntui toimivan aika hyvin, niin että se lakialoite, jonka osalta muun muassa ed. Söderman on ollut aktiivinen, vaikuttaisi kyllä perustellulta eteenpäin vietäväksi, jos vaan ne investointirahat saadaan. Mutta samassa yhteydessä kävi selväksi, miksi Ruotsilla on jo pitkään ollut selvästi vähemmän näitä liian pitkien oikeudenkäyntien tuomioita Eit:stä: Ruotsissa oikeuskansleri yli sata tapausta hyvittää vuodessa automaattisesti, ja sen takia ne eivät mene pitkäksi. Näin meille kerrottiin viime maanantaina departementista, ja näin ollen Ruotsissa on ollut jo pitkään se tilanne, jonka ed. Söderman aivan oikein kuvaili Suomessa nyt olevan, eli meillä kotimaisin oikeussuojakeinoin sitten hyvitetään, jos juttu menee liian pitkäksi.

Mutta se on netissä, se sisäministeriön ja oikeusministeriön yhteinen esitys, ja siihen sisältyy myös tätä kaivattua poliisin ja syyttäjän yhteistyön parantamista, ja ennen kaikkea siihen sisältyy mahdollisuus semmoiseen, että jos talousrikollinen tunnustaa tekonsa, niin syyttäjä ja poliisi voivat esitutkintavaiheessa rajata juttua niihin päärikoksiin. Näin ollen koko juttu saadaan nopeammin, kuitenkin riittävän tehokkaasti, tutkittua ja kunnon rangaistukseen, mutta silloin niitä rönsyjä voitaisiin nykyistäkin selvemmin katkaista.

Siellä on myös muita esityksiä, muun muassa erittäin tärkeä mahdollisuus, käytännön muutos: me voimme käydä ulkomaalaisten tapauksissa niin sanottuja pikaoikeudenkäyntejä, eli me olemme rakentamassa muun muassa Helsingin poliisilaitokseen omaa istuntosalia, jossa voidaan juttuja nopeasti käsitellä niin, että tuomarit laskeutuvatkin sinne poliisiaseman puolelle Pasilaan käymään juttuja, niin että saadaan nopeasti pois päiväjärjestyksestä osa jutuista. Sitä paperia kannattaa katsoa.

Ed. Söderman luetteli merkittäviä ihmisoikeussopimuksia, jotka ihmisoikeusselonteossakin on — se on siis ministeri Stubbin vastuulla oleva osuus ihmisoikeusselonteosta — lueteltu. Lisäisin tähän puutteiden listaan kyllä vielä erittäin vakavan Ilon sopimuksen. Näiden mainittujen lisäksi myös Ilon saamelais-, alkuperäiskansasopimuksen osalta lupaukset on vielä täyttämättä, ja toivottavasti nekin hallitusohjelmaneuvotteluissa otetaan vakavasti.

Ed. Sasilta ja myös ed. Södermanilta tuli pohdintoja näistä kotietsinnöistä. Lähetekeskustelussahan kerroin, että me seuraamme Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioita, ja mikäli sieltä tulee tuomio, niin reagoimme välittömästi, ja näin teimme. Meillä oli aavistus, että saattaa olla, että tämä tuomio tulee, ja seuraavana päivänä tuomiosta sekä perustuslakivaliokunta että lakivaliokunta saivat tarvittavan lakimuutoksen. Näin me aiomme tehdä jatkossakin: me seuraamme tätä tilannetta, ja jos osoittautuu, että ed. Söderman on oikeassa, että Eit:stä tulee vielä vaativampi tuomio myös etukäteisestä luvasta, niin silloin siihen reagoidaan välittömästi. Ei varmasti ole mikään salaisuus, että tämän koko paketin rakentaminen sisäministeriön ja oikeusministeriön välillä on ollut tarkan punninnan paikka, ja silloin tietysti, kun saadaan kuitenkin näin hyvä uudistus — niin kuin myös ed. Sasi sanoi — kummankaan ministerien tehtävä ei ole täällä levitellä niitä mahdollisia meidän välisiämme viime hetken neuvottelusyitä vaan puolustaa hallituksen esitystä, joka varmasti kestää vertailun nykyiseen lakiin, joka on huono.

Aivan viimeiseksi ed. Ukkolalle lähdesuojasta: Lähdesuojasta professori Viljanen ei löytänyt sitä virhettä, että olisi ollut niin, ettei siinä kotietsinnässä toimittajan lähdesuojaa olisi suojattu. Toimittajien kotiin ei saa tehdä — ja tämä on merkittävä uudistus ja ollut tässä esityksessä koko ajan — kotietsintää muuten kuin vain erikoisetsintänä tuomioistuimen luvalla. Eli siellä on se kaivattu etukäteisselvityskin. Se virhe, minkä professori Viljanen onneksi löysi ja joka heti korjattiin, oli erään pykälän viimeisen momentin puuttumisessa. Mutta tätä instrumenttia, että semmoiseen paikkaan kotietsintää tekemään, missä on lähdesuojalla suojattua materiaalia, saa mennä vain tuomioistuimen luvalla ja vain niin, että läsnä on koko ajan myös sitä informaatiota ja sen salaisuutta turvaava ulkopuolinen, tuomioistuimen nimittämä henkilö, kyllä pidetään sananvapauden näkökulmasta hyvin perusteltuna ratkaisuna.

Kiitoksia palautteesta! Pohja on nyt sellainen, että sitä on helppo muuttaa sitten, jos muun muassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin niin vaatii. Pohja on nyt sellainen, että esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilain pykälät ovat loogisesti omilla paikoillaan, niitä voidaan hyvin koulutuksessa kouluttaa. Nykyinen laki on päässyt niin sekavaksi, että muun muassa oppimateriaalia on ollut hyvin vaikea kirjoittaa. Palaan ed. Sasin lausuntoon: tämä on kuitenkin merkittävä parannus koko tällä kentällä, ja parannamme toimintaamme vielä tästä eteenpäin.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Braxille sanoisin, että kyllähän se esitys muuttui. Se muuttui sillä tavalla, että toimittajien kotiin ei tehdä kotietsintää, jos kysymys on lähdesuojan alaisesta, salaisesta tiedosta. Sehän oli siinä teidän esityksessänne. Nyt sitä ei ole, ja kiitos nimenomaan rikosoikeuden professori Viljaselle. Ne, joiden olisi pitänyt tämä hoksata, elikkä perustuslakiasiantuntijat viis veisasivat tästä asiasta. He eivät edes huomanneet, mutta onneksi oli yksi professori, joka huomasi.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Joiltakin osin voin yhtyä tuohon ed. Rönnin näkemykseen, en kaikilta osin.

Ensinnäkin, kun tämä esitutkinta- ja pakkokeinolaki- ja poliisilakiuudistus tehdään, tämä on erittäin tärkeää rikollisuuden torjunnassa ja kansalaisten turvallisuuden ja oikeuksien suojelemisessa, vaikka joskus täällä eduskunnan puheenvuoroista päätellen tuntuu siltä, että suojeltavina eivät olekaan kansalaiset vaan rikolliset. Kyllä tässä lähtökohta on se, että yhteiskunta asettaa lait ja säännöt ja asettaa niille koulutetut valvojat ja asioiden selvittäjät. Sivistysvaltiona Suomi ottaa huomioon ja sen tulee ottaa huomioon kaikkien yksilöiden oikeudet, myös ihmisoikeudet ja perustuslain suoman suojan. Tässä mielessä tämä esitutkinta- ja pakkokeinolaki on erittäin tarpeellinen ja hyvä.

Ed. Rönni otti tässä esille tämän erään murhamiehen. Kyllähän se vähän ihmetyttää, että tekee 2000-luvulla kolme murhaa ja istuu seitsemän vuotta ja on Suomenlinnassa tämmöisessä avolaitoksessa töissä ja karkaa sieltä. Ei tämä vastaa kyllä kansan oikeustajua. Ja tämä liberaali suunta, mihin on menty tässä vapauttamisessa, on aivan väärä suunta. Törkeisiin väkivaltarikoksiin syyllistyneitä ei pidä päästää sillä tavalla vapauteen. No, tätä mielenterveysasiaahan kuitenkin nyt vapauttamisen osalta vähän tarkennettiin.

Muuntorangaistuksen osalta: Äänestin silloin muuntorangaistuksen poistamista vastaan, joka vapautti taparikolliset kokonaan poliisin antamien sakkojen suorittamisesta. Se oli virhe. Se nyt nähdään ja joudutaan myöhemmin korjaamaan. Ei ole oikein, että kaupan kassa saa 1 500 euroa palkkaa brutto, vaikkapa yksinhuoltajaäiti, ja saa liikennepöntöstä sakon, joutuu maksamaan sakkonsa ja törkeisiin rikoksiin syyllistyneet vapautuvat sakoista kokonaan. Sitä olen ihmetellyt, millä kompetenssilla oikeusministeriö laiminlöi eduskunnan päätöksen eikä antanut korvaavaa seuraamusjärjestelmää eduskunnalle. Se on eduskunnan päätöksen vastainen teko oikeusministeriltä. Se on nimenomaan eduskunnan päätöksessä todettu.

Toinen asia, joka liittyy pantalakiin: Eilen oli televisiossa ohjelma, jossa kerrottiin törkeisiin talousrikoksiin syyllistyneiden kotivalvonnasta, ja vartija siellä sanoi, että he eivät kerkeä kuin ehkä muutaman kerran monen kuukauden aikana käydä katsomassa näitä vankeja. Nyt me olemme säätäneet pantalain, jolla ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitut saavat suorittaa tuomionsa kotona, ja sitten niitä muka nämä vanginvartijat käyvät kotona katsomassa, ovatko he selvin päin. Tässä ei ole mitään järkeä eikä logiikkaa.

Arvoisa puhemies! Tästä kohdasta, jonka ed. Tero Rönni tuossa väärin todisti, että lakivaliokunnassa olisi joitakin henkilöitä, jotka eivät kannata syyttäjän ja poliisin yhteistyötä: Se ei ole totta, vaan me olemme lämpimästi kannattaneet syyttäjän ja poliisin välistä yhteistyötä. Se on aivan välttämätöntä, ja siihen tämä laki lisää valtavan paljon velvoitteita.

Tämän lain säätämisen yhteydessä hallituksen esityksestä poikkeavasti esitettiin myös erittäin byrokraattista menettelyä, jossa tutkinnanjohtajan tutkinnan loppulausunnon pyynnön ja sitten tämän jutun loppuunsaattaminen olisivat jatkaneet entisestään näitä tutkinta-aikoja. Tätä nyt sitten ed. Tero Rönni ilmeisesti haluaa. Tämä on käytännön sanelema asia. Tutkinnanjohtaja johtaa tutkintaa, tekee siitä loppulausuntokyselyn ja on yhteistyössä syyttäjän kanssa, mutta jos lupa loppulausunnon pyyntöön pitää pyytää syyttäjältä, sopia syyttäjän kanssa, mitä kysytään, toimittaa loppulausuntopyyntö näiden vastausten jälkeen syyttäjälle ja sen jälkeen vielä lähteä katsomaan sitä lopettamista, niin se on aivan byrokraattista. Käytännön syyttäjät ja käytännön tutkinnanjohtajat eivät tämmöistä lainsäädäntöä halua eivätkä olisi tätä myöskään tulleet hyvällä katsomaan. Se oli hyvä, että tässä pysyttiin hallituksen esityksessä. Keskustan ryhmähän tässä lähti sille kannalle, että tässä mennään hallituksen kannan mukaisesti, ja näin on hyvä. Nämä lausumat, jotka liittyvät tähän valvontaan, on perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella lakivaliokunta tänne ottanut, ja ne ovat ihan riittävät ja hyvät.

Arvoisa puhemies! Kun täällä käytetään puheenvuoroja tästä, kuka mitäkin on tehnyt tai sanonut, niin olisi hyvä, että pysyttäisiin sillä tavalla totuudessa, ettei totuutta väännetä vähän toiseen suuntaan kuin miten se tosiasiassa on.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa puhemies! Unohdin äsken sanoa vielä tähän ed. Rönnin karkailuväitteeseen, että meillä on kyllä poikkeuksellisen vähän Suomessa vankilasta karkailua. Niitä tapauksia on yksi tai kaksi vuodessa. Karkuteillä yhden tiedetään olevan Venäjällä eikä saada, ja edelliset ovat sitten kymmenien vuosien takaa. Näitä, sekä luvattomia poistumisia että karkaamisia, on hyvin vähän, mutta tietysti, kun otsikot ovat suuret, ymmärrän, että houkuttaa väittää, että niitä olisi poikkeuksellisen paljon.

Nyt, kun on vielä eduskunnasta, kiitos eduskunnan, saatu tämä jalkapanta, niin se pilotti alkaa tänä keväänä nimenomaan avolaitoksissa, niin että sen jälkeen näitä luvattomia poistumisia on vieläkin vähemmän, vaikka muutenkin niitä on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut todella vähäisen.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tuo ed. Rönnin puheenvuoro kirvoitti minua ottamaan puheenvuoron, koska hän kohdisti siinä puheenvuorossaan ikään kuin syyttävää sormea lakivaliokunnan poliisijäseniä kohtaan. Koska kuulun tähän asiantuntijajoukkoon siellä valiokunnassa, niin katson aiheelliseksi hiukan kommentoida tuota ed. Rönnin puheenvuoroa.

Tässä esitutkinta- ja pakkokeinopaketin käsittelyn yhteydessä nousi vahvasti esille tuo syyttäjän rooli verrattuna tutkinnanjohtajan rooliin ja siihen asetelmaan ja nousi jopa esille sellaisia näkemyksiä, että syyttäjästä tulisi tehdä tutkinnanjohtaja. Kun on käytännössä tuota asiaa lähes 25 vuotta nähnyt ja niiden asioiden kanssa ollut tekemisissä, niin voi aivan vilpittömästi sanoa, että syyttäjät ja tutkinnanjohtajat tekevät erittäin syvää ja hyvää yhteistyötä niissä laajoissa rikosjutuissa, joissa sitä vaaditaan. Mutta sitten meillä on paljon sellaisia massarikosjuttuja, suurin osa on niitä, ja niissä syyttäjän mukanaolo ei ole millään lailla tarpeellista. Silloin, kun tulee näitä laajoja, vaativia juttuja, on aivan luonnollista, että tutkinnanjohtaja ja syyttäjä keskustelevat keskenään, ja se lopputulos silloin on molempien kannalta paras mahdollinen, ja se myös jouduttaa tätä esitutkintamenettelyä ja koko prosessia sitten loppupelissä.

Nämä esitykset, joita esimerkiksi tuohon loppulausuntomenettelyyn oli käsittelyn yhteydessä, olisivat vääjäämättä viivästyttäneet näitä esitutkintaprosesseja, ja sehän on juuri se asia, johon tässä tämän vaalikauden aikana on yritetty puuttua ja hakea parannuksia niin, että esitutkintaprosessi nopeutuisi ja ne ratkaisut saataisiin nopeammin sieltä esille. Tähän, näiden prosessien pituuteen, on Euroopan ihmisoikeustuomioistuin myös monesti puuttunut ja meille sieltä huomautuksia ja tuomioita langettanut.

Eli syyttäjän ja tutkinnan yhteistyö toimii, ja sitä ei ole syytä lähteä tästä nykytilanteesta paljon viilaamaan. Tämä laki edellyttää jo sinänsä sen yhteistyön tiivistämistä. Nyt tuohon loppulausuntomenettelyyn, joka oli kiistanalainen, lisättiin tuo 3 momentti, jossa sanotaan, että tutkinnanjohtaja päättää loppulausunnon pyytämisestä ja sen mahdollisesti edellyttämistä toimenpiteistä ja tarvittaessa syyttäjää on kuultava loppulausuntopyynnön tarpeellisuudesta ja sisällöstä. Näin se on paikallaan.

Sen sijaan tuon ed. Rönnin alussa esille tuoman kritiikin tämän kriminaalipolitiikan suunnasta, jossa on ollut vahva tuommoinen viherliberaalilinja ja -näkemys, voin täysin allekirjoittaa, ed. Rönnin näkemykset siitä. Se on ollut koko ajan esillä, ja lakivaliokunnassa on tullut törmäyksiä näiden esitysten suhteen.

Itse olen tyytyväinen siitä, että elinkautisvankien vapauttamismenettelyn arviointiin on tuotu nyt tämän kauden aikana vaarallisuusarvio elikkä riskiarvio siitä, onko elinkautisvangilla riski syyllistyä väkivaltaan vapautumisensa jälkeen. Tämä arvio nyt sitten vaikuttaa siihen, päästetäänkö elinkautisvanki vapauteen vai ei, ja se on hyvä asia. Toinen hyvä asia, joka tuli torjuttua, oli se, että oli vireillä esitys seksuaalirikollisten lääkehoidosta niin, että seksuaalirikolliset olisivat voineet päästä aiemmin vapauteen sitouduttuaan lääkehoitoon, mutta tuo esitys tuli tyrmättyä ja torjuttua. Siitä voin olla tyytyväinen.

Juha Hakola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Itse asiassa kollegat tuossa ovat jo todistaneet vähän sitäkin, mitä allekirjoittanutkin tuosta ed. Rönnin puheenvuorosta innostuneena ajatteli sanoa. En halua kuitenkaan ottaa kantaa siihen, mihin ed. Rönni viittasi, lakivaliokunnan sisäiseen työntekoon, koska en kuulu tuohon joukkoon, joka lakivaliokunnassa asiaa pohti.

Mutta minulle jäi kyllä valitettavasti ed. Rönnin puheenvuorosta sellainen käsitys, että hän viittasi asiantuntijana kuultuihin muihin poliisimiehiin valiokunnassa, ja se on minusta äärimmäisen mielenkiintoinen ja erikoinen lausuma, koska olen kohtuullisen paljon kuullut varmastikin samoja asiantuntijoita myöskin hallintovaliokunnassa ja tällaista kuvaa ei ainakaan allekirjoittaneelle ole jäänyt. En muista nyt sitä teidän lennokasta vertaustanne, oliko tikku kynnen alla vai mikä se oli, millä tavoin poliisit suhtautuvat tähän syyttäjän ja poliisin yhteistyöhön. Kuitenkin haluan sanoa kohtuullisen pitkään itsekin esitutkintatyötä tehneenä, että poliisi on tehnyt aina syyttäjän kanssa hyvää yhteistyötä.

Nyt meidän täytyy muistaa, että tässä keskustelussa tässä salissa fokus on talousrikosjutuissa. Pääsääntöisesti nämä, mihin ed. Söderman viittasi ja niin kuin ministerikin totesi, tulevat talousrikosjutuista, pitkistä sellaisista, jotka eivät ole tämän vaalikauden asioita. Ne ovat tapahtuneet jo aikaa sitten. Pisimmillään niitä käsitellään kahdeksan vuotta, ja jokainen tietää, että tämä eduskuntakausi on vain neljä vuotta, niin että eivät ne nyt tästä johdu. Elikkä kyllä täytyy myöskin ne realiteetit huomioida. Näissä keskusteluissa näiden monien huomioiden kautta tätä viedään ehkä tietoisesti vähän sivuraiteelle. Talousrikosten lisäksi poliisi tekee todella paljon muuta esitutkintaa kuin missä syytteeseen saatetaan, ihan normaaliajoissa. Niistä ei tule huomautuksia, ja poliisi ja syyttäjä toimivat kokonaisuutena erittäin hyvin yhteen.

Monesti kun mennään vaativampiin kysymyksiin, vaativampiin juttuihin, tullaan siihen kysymykseen, kykeneekö syyttäjä olemaan mukana esitutkinnassa ja kuinka paljon syyttäjä kykenee esitutkinnassa olemaan mukana. Se on käsitykseni mukaan kokonaan toinen kysymys kuin se, toimiiko poliisin ja syyttäjän välinen yhteistyö. Jos syyttäjillä on sellaiset resurssit — se on kokonaan toinen keskustelu — että he voivat ottaa osaa esitutkintaan, niin on aivan varmaa se, että kaikki nämä argumentit, mitä täällä on esitetty puolesta ja vastaan, tulevat paremmin huomioon otetuiksi.

Jos sitten tullaan siihen tilanteeseen, että jollain aikaikkunalla tehdään joitain muutoksia, olisi todella tärkeä selvittää objektiivisesti, mitä hyötyjä ja mitä haittoja tästä kokonaisuudesta on. Pitäisi käydä perusteellinen keskustelu siitä, miten tämä kokonaisuus pitäisi rakentaa uudelleen. Toki siinä mielessä yhdyn kyllä niihin arvostelijoihin, jotka ovat tätä kiireellistä aikataulua arvostelleet. Osittain tiedän, että valmistelutyö on ollut kyllä hyvä, mutta lähtökohta on se, että asian käsittely täällä eduskunnassa ei saanut riittävää aikaa.

Mutta sitten kun puhutaan näistä vertailukelpoisista maista, kerrotaan esimerkkejä Euroopasta, kerrotaan esimerkkejä Ruotsista, niin kertokaapa minulle, kuinka monta syyttäjää on Ruotsissa versus suomalaisiin syyttäjiin. Silloin tämä kokonaisuus aukeaa varmasti aika monelle. Käsitykseni mukaan syyttäjiä on Ruotsissa noin 900—1 000, siinä pinnassa, ja Suomessa 300. (Min. Brax: On siellä poliisejakin eri tavalla!) — No, juuri näin, ministeri viittasi, että on siellä poliisejakin eri tavalla. Näin juuri. — Mutta lähtökohta on kuitenkin se, että jos syyttäjiä on Ruotsissa kolminkertainen määrä, niin on aivan varmaa, että eri tavalla pystytään ottamaan tähän kokonaisuuteen kantaa.

Jos nyt sitten tultaisiin siihen, että nyt alettaisiin täällä tehdä syyttäjäjohtoista tutkintatyötä, niin silloin taas — täällä on monesti peräänkuulutettu sitä, että syyttäjästä ei pidä missään tapauksessa tulla kumileimasinta — siinähän juuri tulee se kumileimasin. Elikkä kun tutkinnanjohtaja virkavastuulla käy syyttäjälle kertomassa ja syyttäjä ei tiedä jutusta yhtään mitään, niin tämähän on se kumileimasimen peruselementti.

Se, mikä minusta on hieman ongelmallista näissä keskusteluissa, mitä täälläkin tämän kokonaisuuden aikana on käyty, on se, että fokus on puhtaasti siinä, että poliisi tekee väärin, kaikki muut ovat käytännössä niin sanottuja hyviä, poliisi on paha. Lähtökohta on se, että monesti näissä keskusteluissa rikoksen uhri ja ne, jotka puolustavat rikoksen uhrin oikeuksia, ovat yleensä aina ihmisoikeusrikkomusten alaisina ja fokuksen alla.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä esitys pakkokeinolaista on päivitys siihen suuntaan, mihin Euroopan maissakin on tietysti menty, ja ei ihme, me emme elä enää lintukodossa. On tärkeää, että tällä lailla, niin kuin ministeri totesi, saataisiin nopeutettua nimenomaan talousrikosten tutkintaa, ennen kuin rikolliset ovat jo livahtaneet muihin bisneksiin ja mahdollisesti ulkomaille.

Toisaalta, kun esitutkintaa tehostetaan, tulee myös puolueettoman ulkoisen valvonnan tarve kasvamaan, jotta kansalaisten oikeudet huomioidaan, ja myös journalistien oikeudet, niin kuin tässä kiinnitettiin huomiota. Voidaan todella tarvita asiantuntijoista koostuva toimielin, joka valvoo esitutkintaviranomaisia.

Itse toteaisin saman kuin ed. Kaltiokumpu, että meidän tulee Suomessa puolustaa edelleen myös rikoksen uhrin etua ja vaaralliset rikolliset tulee pitää pääsääntöisesti pois vapaudesta riittävän kauan.

En voi olla puuttumatta tuohon muuntorangaistusasiaan, jonka otin esille kyselytunnilla. Käytin — anteeksi, ministeri — väärää termiä, kun sanoin, että "ryöstelevät", se oli kansanomainen ilmaisu. Mutta näpistykset ja varkaudet ovat minun tietoni mukaan lisääntyneet, se viesti tuli kentältä, ja nyt Kaupan liitto osoittaa tämän todeksi, että todellakin, kun uhkaa vankeudesta ei ole, näin on nyt sitten käynyt. Kehottaisin kyllä ministeriä vakavasti myös tähän asiaan puuttumaan ja selvittämään tätä asiaa.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Eduskunnan perustuslakivaliokunta on antanut lausuntonsa sekä esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudistamisesta että poliisilain uudistamisesta.

Ensin mainitusta lakipaketista perustuslakivaliokunta asiantuntijoidensa lausuntojen pohjalta löysi 8 perustuslain vastaista kohtaa. Siis hallitus esitti esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännössä 8 säännöstä, jotka olivat vastoin perustuslakia. Poliisilaista perustuslakivaliokunta löysi asiantuntijoidensa lausuntojen pohjalta 4 kohtaa, jotka olivat vastoin perustuslakia. Eli näistä kahdesta huolellisesti oikeusministeriössä ja sisäministeriöissä valmistelluista lakipaketeista perustuslakivaliokunta löysi laskujeni mukaan yhteensä 12 kohtaa, jotka olivat vastoin Suomen perustuslakia.

Minkälaiseen johtopäätökseen tämä antaa aihetta? Tietysti voidaan sanoa, niin kuin ymmärrän, että monet sanovat, että hallitus valmistelee lakiesityksiä huonosti ja hallitus ei tunne perustuslakia tai ei ainakaan ota riittävästi huomioon perustuslain säännöksiä lakiesityksiä valmistellessaan. Minun johtopäätökseni on toinen.

Minun johtopäätökseni on se, että perustuslakivaliokunnan ja sen asiantuntijoiden nykyinen tulkintatraditio on liian tiukka. Jatkuvasti eduskunnassa törmätään tilanteisiin, joissa perustuslakivaliokunta löytää eri lakiesityksistä perustuslain vastaisuuksia. Tämä liian tiukka tulkintalinja on tullut hyvin julkiseen keskusteluun esimerkiksi tässä parkkisakkoasiassa ja myös eräissä yhteyksissä, kun on kyse asetuksenantovallasta eli tästä delegointikiellosta. Toivoisin, että uuden eduskunnan aloittaessa uusi perustuslakivaliokunta yhdessä esimerkiksi yliopistojen ja oikeusministeriön kanssa voisi järjestää korkean tason asiantuntijaseminaarin, jossa tätä laajempaa kysymystä pohdittaisiin.

Toinen arvio, herra puhemies, perustuslakivaliokunnan lausunnoista näissä kahdessa lakipaketissa on se, että kun puhutaan perusoikeuksien toteutumisesta ja ihmisoikeusnäkökulmasta rikosoikeuden yhteydessä tai poliisiasioiden yh- teydessä, niin aina tätä perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista tarkastellaan vain rikoksen tekijän, tai rikoksesta epäillyn tai syytetyn tai vangitun tai pidätetyn, näkökulmasta, ei koskaan uhrin näkökulmasta tai rikosten selvittämisen ja rosvojen kiinniottamisen intressin näkökulmasta.

Eli toistamatta kaikkea, mitä sanoin lain ensimmäisessä käsittelyssä, haluan kiinnittää huomiota siihen, että tavallisten suomalaisten perus- ja ihmisoikeuksia eivät uhkaa poliisit ja valtion viranomaiset, vaan ennen kaikkea niitä uhkaavat rosvot. He murhaavat, he ryöstävät, he kavaltavat, he varastavat jne.

Esimerkkinä tästä näkökulmasta haluan ottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon hallituksen esityksestä esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudistamiseksi ja sieltä yhden yksityiskohdan. Luen, mitä perustuslakivaliokunnan lausunnossa referoidaan hallituksen esityksestä:

"Televalvonnan käyttö" — eli että voidaan saada teletunnistetietoja — "ehdotetaan 8 §:ssä laajennettavaksi 6 §:n 2 momentissa tarkoitetusta rikoksesta epäillyn tavoittamiseksi, jos on syytä epäillä, että hän pakoilee tai muuten karttaa esitutkintaa tai oikeudenkäyntiä. Lisäksi esitutkintaviranomaiselle voidaan antaa lupa televalvontaan ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitun tavoittamiseksi, jos on syytä epäillä, että tämä pakoilee tai muuten karttaa rangaistuksen täytäntöönpanoa." Ja sitten sanotaan: "Uutta pakkokeinoa perustellaan rikosten selvittämisen ja rikosvastuun toteuttamisen tärkeydellä sekä yleisesti ottaen rikosoikeusjärjestelmän uskottavuudella."

Tämä on mielestäni hyvä perustelu, mutta mitä toteaa perustuslakivaliokunta asiantuntijoidensa lausuntojen pohjalta? "- - edellytyksiä on tiukennettava siten, että vankeusrangaistukseen tuomittu pakoilee tai muutoin karttaa rangaistuksen täytäntöönpanoa ja että sijaintitietojen saamisella voidaan olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys hänen tavoittamisekseen. Tämä on edellytys lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä."

Herra puhemies! Totean vain, että hallituksen esitys oli mielestäni järkevä, Suomen perusoikeusjärjestelmään hyvin sopiva ja siinä oli todel- lakin kyse teletunnistetiedoista, ei puhelinten kuuntelemisesta, mutta perustuslakivaliokunnan mielestä se oli siis vastoin perustuslakia.

Herra puhemies! Kun aika loppuu, niin haluan vaan lopuksi todeta, että toivon, että Suomessa poliisille ja esitutkinta- ja pakkokeinoviranomaisille annetaan kaikki ne oikeudet, joita oikeusvaltiossa voidaan antaa ja joita muissa maissa annetaan. Ja toiseksi toivon, että perus- ja ihmisoikeuskeskustelussa muistettaisiin myös uhrin oikeudet ja rikoksen selvittämisen intressi.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ollut 28 vuotta eduskunnassa enkä ole koskaan käyttänyt vastauspuheenvuoroa ed. Zyskowiczille. (Ed. Zyskowicz: Olisi pitänyt!) Mutta nyt täytyy sanoa, että tämä on tietysti erittäin tärkeä kysymys, minkä ed. Zyskowicz nostaa esille, kuinka pitkälti lailla ohjataan eduskunnan päätöksentekovaltaa ja kuinka laaja on parlamentaarinen suvereniteetti. Muun muassa Englannissa käydään tästä erittäin vilkasta keskustelua tällä hetkellä erään ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisun jälkeen. Meidän täytyy pyrkiä löytämään oikea balanssi tässä suhteessa.

Mitä tulee esimerkiksi tähän esitutkintapakettiin, niin ed. Zyskowicz aivan oikein ottaa esille kyllä sen, että on muitakin oikeuksia, ja tietysti ihmisten oikeus henkeen ja terveyteen on keskeinen oikeus. Tietysti, kun näitä oikeuksia punnitaan, niitä pitää punnita aina keskenään: rikoksentekijän oikeuksia, hänen oikeussuojaansa, mutta myöskin uhrin oikeuksia. Tästä pitää löytää oikea balanssi, ja se on oikea tapa ratkaista.

Mitä tulee tähän ed. Zyskowiczin esille ottamaan erityiskysymykseen, niin se, että kynnystä nostetaan, että on erityisiä syitä, on sinänsä perusteltua. Täytyy olla hyvin perusteltu syy, minkä takia johonkin toimenpiteeseen ryhdytään, ja se on erittäin hyvä tapa pyrkiä pitämään huolta kansalaisten perusoikeuksista.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa puhemies! Yritin pyytää vastauspuheenvuoroa ed. Ukkolan puheenvuoron jälkeen, mutta kun en sitä siinä välittömästi saanut, niin varasinkin tämän puheenvuoron tänne ylös, että saan puhua pikkuisen pitempään ja vielä lopuksi kiittää.

Kyllä Suomessa lähdesuoja on liika tiukka. Sen murtaminen on mahdotonta. Vaikka on nähtävissä aivan selkeästi tapauksia, että väärä tieto on annettu kostamis- ja vahingoittamistarkoituksissa, niin siitä huolimatta lähdesuoja pysyy murtumattomana sananvapauden nimissä. Toimittajilla on pahasti semmoinen käsitys, että tässä maassa ei ole sananvapautta muilla kuin toimittajilla. Se on hyvin väärä käsitys, ja tämä vahva lähdesuoja ja toimittajien käsitys sananvapaudesta on ajanut hyvin hyvin monessa tapauksessa journalismin rakkikoirajournalismiksi. Tämä termi tuli pitkäaikaisen pääministerin ja puhemiehen Lipposen haastattelussa, kun arvostellen toimittaja kysyi: "Mutta eikös demokratia tarvitse vahtikoiria?" Olen täysin samaa mieltä siitä, mitä Lipponenkin silloin sanoi: "Kyllä demokratia tarvitsee vahtikoiria, mutta ei se tarvitse rakkikoiria."

Suomi on sananvastuun kehitysmaa. Siitä todistuksena on se, että yhtään toimittajaa ei ole rangaistu, yhtään toimittajaa ei istu linnassa, vaikka heidän jäljiltään on useita ihmisraunioita olemassa.

Lopuksi haluan kiittää työtovereita näistä 12 vuodesta. Tämä on minun viimeinen puheenvuoroni tässä salissa. On ollut upeaa palvella yhteiskuntaa tältä korkealta paikalta. Kiitoksia!

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Kun on viimeisiä mahdollisuuksia puhua salissa ja vielä kun molemmat ministerit ovat läsnä, niin minä en voi vastustaa kiusausta, vaikka minä tiedän, että on hyvin kiireellinen istunto. Minä olisin ensin sanonut tästä ihmisoikeustilanteesta, että minulle on täysin sama, jos se on edellinen hallitus tai nykyinen hallitus, kun on mokannut, ja mikä ministeriö on mokannut. Olisi vaan tärkeätä, että voisi paikallistaa ne syyt ja löytää ne tavat, joilla päästäisiin ikään kuin parempaan tilanteeseen. Minulle oli pieni yllätys se, että oikeusministeriön apulaishallintopäällikkö totesi, että nämä uudetkaan lait eivät ole vaikuttaneet tähän asian nopeuteen. Ilmeisesti on kuitenkin tapahtunut se muutos, että valtakunnansyyttäjä ja ylipoliisipäällikkö ovat nyt yhteistyössä sen vuoksi, että nämä talousrikosasiat saataisiin sellaiseen suunnitteluun, että ne kulkisivat huomattavasti nopeammin.

Sitten tämä idea, että Ruotsissa annetaan enemmän anteeksi kuin Suomessa. Se voi olla totta. Se ei ilmene näissä Eit:n tilastoissa, joten ruotsalaiset sitten ilmeisesti sopivat pöydän alla niitä juttuja. Mutta oli miten oli, niin meidän tuomioita on liikaa.

Sitten minä olisin vielä kiinnittänyt siihen huomiota, että kun Suomi häviää ikään kuin jutun kuin jutun siellä Eit:ssä, samanaikaisesti näitä kansainvälisiä sopimuksia ei tule eduskuntaan, vaikka minusta niitä on aivan selvästi sellaisia, että Suomi voi helpolla hyväksyä. Minä uskon, että nyt tällä sektorilla ulkoasiainministeriössä on liian vähän ihmisiä töissä. Olen yrittänyt vähän puhua siitä ulkoministerille, mutta hän on sen verran nopealiikkeinen ainakin minun vauhtiini nähden, että menestys ei ole ollut kovin suuri. Mutta myös ministeri Brax voisi puhua siitä, koska kuitenkin se, että mennään häviämään sellaisia juttuja ihmisoikeustuomioistuimessa, joissa itse tuomittu on hidastanut poliisitutkintoja huomattavasti, on kyllä vähän liikaa.

Sitten nämä sananvapausjutut, jotka ovat tietysti hyvin kiusallisia. Aluksihan oli kysymys siitä, että Suomen tuomioistuimet perustelivat niitä päätöksiään sillä tavalla, eivät punninneet eri ihmisoikeuksia vastakkain ja tuli sen vuoksi tuomioita. Nyt jos katselee niitä, niin siellä toistuu koko ajan tämmöinen Eit:n kielteinen asenne siihen, että poliisit ovat niin paljon liikkeellä näissä jutuissa, ja myös siihen, että toimittajalle voivat siis kirjoitetusta jutusta uhata sekä vankeus että korvaukset. Minusta se on aivan selvää yksilön kannalta, että jos hänestä kirjoitetaan jotakin, joka aiheuttaa suuren vahingon, niin tietysti hänellä pitää olla oikeus saada vahingonkorvaus, oli se sitten julkaisijalta tai keneltä vaan — mutta tämä vankeusrangaistusuhka on liikaa.

Perustuslakivaliokuntahan hahmotteli tässä viimeisessä mietinnössään semmoisen ajatuksen, jota minä toivon teidän pohtivan oikeusministeriössä, onko näiden pakko olla rikosjuttuja ylipäänsä. Siihen aikaan, kun minä istuin käräjiä, kun oli kunnianloukkausjuttuja, syyttäjä istui ilmeettömänä ja joskus yhtyi syytteisiin, joskus ei, mutta ei tehnyt elettäkään sen jutun ajamiseen. Minä voin ymmärtää, että kun joku pieni ihminen on joutunut suuren lehtitalon kynsiin, hänellä pitäisi olla oikeus, että viranomaiset häntä auttavat. Mutta onko se todella välttämätöntä normaalitapauksessa? Nyt kun meillä sananvapauslaissa on oikeus saada oikaisu, saada vastine, Julkisen sanan neuvostoonkin voi mennä, niin voitaisiinko nämä vaihtoehdot asettaa edellytyksiksi, että näitä on yritetty käyttää, ennen kuin poliisi ryhtyy tutkimaan? Tähän pitää nyt ehdottomasti puuttua, koska jos Euroopassa tulee semmoinen käsitys, että me olemme hitaita — hitaitahan me olemmekin — mutta että sitten vielä lisäksi loukataan sananvapauksia noin systemaattisesti, niin sen tyyppistä valmistelutyötähän vielä ehtisi ilman muuta tekemään.

Sitten olisin lausunut iloni tästä ilmoituksesta, että todistajia ei tarvitsisi kuulla juuri rikosjutuissa uudestaan, koska voitaisiin videota käyttää. On hyvä, jos se asia etenisi. Se on hovioikeuksissa varmaan tylsää puuhaa. On tietysti miellyttävämpää, kun ihmiset todistavat, mutta toisaalta se on valtava riesa ihmisille, riski, että he puhuvat toisin hovissa. Epäilin alusta alkaen, että nämä Ruotsin kustannukset olivat vähän ylimitoitetut.

Antti  Vuolanne  /sd:

Arvoisa puhemies! Arvoisat kansanedustajat! Arvoisat ministerit! Olemme hyvin tärkeiden asioiden äärellä, ja lainsäätäjänä vaatii erityistä paneutumista ja tarkkuutta velvoittaa ja antaa oikeuksia viranomaisille, toisaalta suojella kansalaisia ja estää rikosten tapahtuminen mutta toisaalta huolehtia myös siitä, että kun poliisille ja viranomaisille annetaan lisää valtuuksia puuttua kansalaisten elämään, valvoa ja kontrolloida sitä, myös kansalaisoikeudet toimisivat mahdollisimman optimaalisesti ja maksimaalisesti siten, että Suomen kansalainen voi olla tietoinen ja luottaa siihen, että kaikissa tilanteissa hänen perus- ja ihmisoikeutensa ovat turvattuja sekä rikoksia vastaan että myös kaikenlaista sellaista julkisen vallan käyttöä vastaan, joka ei perustu Suomen lakiin.

Täällä on paljon puhuttu ehkä vähän populääriin sävyyn rikoksen uhreista. Minun mielestäni rikosten uhrien asema on ykköshuoli, ja sille ei ole uhkana se, että kansalais- ja ihmisoikeudet ja kansalaisten oikeusturva toteutuvat mahdollisimman suurina, vaan päinvastoin poliisitoiminnalle, viranomaistoiminnalle, rikoksentorjunnalle on vain ja ainoastaan eduksi se, että huolehditaan, että poliisin toiminta kaikessa kaikilta osin on lainmukaista, perustuu Suomen lakiin ja että sillä on lainsäätäjien ja koko kansan selkänoja takanaan.

Me perustuslakivaliokunnassa olimme ihmeissämme, kun saimme tämän hallituksen ehdotuksen, siksi, että siinä oli monia asioita, jotka olivat ristiriitaisia perustuslain kanssa ja ongelmaisia perusoikeus- ja valtiosääntöoikeudellisesti ja perusoikeuksien kannalta.

Mielestäni kannattaa pohtia sitä, mitä perustuslakivaliokunnassakin, että nyt kun lisäämme poliisin oikeuksia kansalaisiin nähden, niin sitten myös omasta mielestäni poliisin toiminnalle on eduksi se, että heihin ja heidän toimintansa laillisuuteen luotetaan. Siksi tämä ed. Rönnin ajatus siitä, että eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin asiantuntijoista koostuvan esitutkintaviranomaisten ja pakkokeinojen käyttöä valvovan toimielimen perustamiseksi, olisi minun mielestäni tämmöinen win-win-tilanne, missä poliisi voisi saada vielä paremman tuen toiminnalleen tällaisesta asiantuntijaelimestä ja sitten toisaalta myös tulisi varmistettua, että nyt kun erilaisia keinoja puuttua kansalaisten toimintaan lisätään, niin samalla myös kansalaisoikeuksien kaikinpuolinen suojelu toimii.

Minun mielestäni voitaisiin eri poliisitoiminnan lohkoille pohtia perustettavaksi omanlaisiaan valvontaelimiä. Esimerkiksi voisi hyvinkin ajatella, että meidän turvallisuuspalvelullamme suojelupoliisilla olisi oma asiantuntijaelin, joka toisaalta sitten myös tälle toiminnalle tarjoaisi, toistan jo tämän saman moneen kertaan, selkänojaa samaan aikaan, kun sitten huolehdittaisiin siitä, että ne keinot, mitkä ovat välttämättömiä poliisilaitoksen toiminnan tehtävien ja tavoitteitten saavuttamiseksi ja suorittamiseksi, tulevat täytetyiksi siten, että kaikista perusoikeuksista pidetään tinkimättä kiinni.

Myös turvallisuusympäristö noin kansainvälisistäkin syistä voi muuttua hyvin nopeasti, ja minun mielestäni tämmöinen asiantuntijaelin, se voisi olla vaikka puoliparlamentaarinenkin, voisi myös nähdä kauas eteenpäin ja pyrkiä visioimaan ja nähdä tällaisia mahdollisia erilaisia yhteiskunnallisia kehityskulkuja ja vastata jo hyvissä ajoin ennakoivasti siihen, miten poliisitoiminnan edellytyksiä voidaan esimerkiksi parantaa joissakin tilanteissa sitä varten, että poliisi suoriutuu tehtävistään. Vastavakoilun, terrorisminvastaisen toiminnan, kenttävalvonnan poliisimaailma on kuitenkin sikäli omanlaisensa, että siellä varmasti on sellaista hyvin luottamuksellista ja salassa pidettävää aineistoa, että sikäli tällainen oma toimielin sillekin toiminnalle voisi olla perusteltu.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Esitutkinta- ja pakkokeinolain käsittelyn yhteydessä valiokuntakäsittelyssä nousivat esiin nimenomaan poliisin lisääntyvät oikeudet. Samalla käytiin keskustelua myös velvollisuuksista pitää saamiaan tietoja ominaan. Meillä on ollut aika erikoinen tilanne viime vuosina, kun poliisi vuotaa kesken tutkimusten hyvin vapaasti tietoja lehdistölle. Kysymys on nimenomaan ihmisten oikeusturvasta.

Poliisien oikeuksia elikkä pakkokeinoja on vuosien saatossa merkittävästi lisätty. Vuonna 1995, kun ensimmäisen kerran olin lakivaliokunnassa, tällaisia olisi kauhisteltu, mutta nyt tilanne on tietenkin muuttunut siltä osin, että rikollisten käytössä olevat keinot ovat hyvin moninaiset, ja näyttää siltä, että rikolliset ovat kuitenkin askeleen myöskin poliisia edellä.

Tässä on kuitenkin pidettävä huoli siitä, että myöskin ihmisen yksityisyydensuoja tulee riittävästi huomioon otetuksi. Pakkokeinot telekuuntelun ja kotietsinnän osalta ovat nyt jatkossa jokapäiväisiä toimenpiteitä, ja takavuosina ne ovat olleet hyvinkin pitkän harkinnan tuloksena. Elikkä tässä huolellisuus on tavattoman tärkeä asia. Toisaalta taas rikollisten saamat tuomiot ovat vuosien saatossa höllentyneet. Siihenkin on syytä kiinnittää huomiota, koska meillä lainsäädäntö antaa kyllä mahdollisuuden selkeästi kovempiin tuomioihin.

Juha Hakola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En tiedä, mihin ed. Mauri Salo tuon asiantuntevan lausuntonsa poliisien vuotamisesta perustaa, mutta kyllä lähtökohta on se, että lähes poikkeuksetta asiat, joissa on todennettu se, että tiedot ovat esitutkinnan aikana menneet ulos, ovat tulleet asianosaisilta. Ed. Salo, asianosainen on sellainen, joka on siinä rikostutkinnassa mukana, ja kaikkien asianosaisten suita ei voida sulkea. Se tieto ei läheskään aina tule poliisilta vaan pääsääntöisesti niiltä, jotka tietävät aivan samalla tavalla esitutkinnan kulun kuin poliisikin, mutta jostain kumman syystä teidänkin asiantuntijalausuntonne viittasi siihen, että vain poliisi vuotaa, ja se ei ole näin.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Hyvin lyhyesti muutamiin väitteisiin, ja sitten joudun poistumaan ja kiittämään käydystä keskustelusta jo tässä vaiheessa.

Tärkeintä tässä keskustelussa on mielestäni ollut tämä sananvapausasia. Niin ed. Ukkola kuin ed. Söderman, jotka ovat tehneet tässä asiassa todella, juurta jaksain, hartiavoimin, töitä ja hyvää työtä koko vaalikauden, varmaan tietävätkin, että näiden, silloin vaalikauden alussa tulleiden tuomioiden jälkeen nimitin Päivi Tiilikan selvittämään, onko meidän lainsäädännössämme vika, ja kävi ilmi, että lainsäädännössä ei ollut vikaa mutta kyllä tuomioistuinten perusteluissa oli puutteita. Niitä on nyt korjattu aika paljon, ja viime aikoina on kyllä näkynyt, että tuomioistuinten perustelut ovat paremmat. Mutta silti, ja varsinkin tämän viimeisimmän tuomion jälkeen, on herännyt niitä kysymyksiä, joita ed. Söderman täällä analysoi. Oikeusministeriön tulevaisuusselonteossa, siis meidän työsuunnitelmassamme, joka toivottavasti johtaa hallitusohjelmaan — ja tiedänkin, että se johtaa jo tänä keväänä työryhmään — on ajatus, että vankeusrangaistuksen rooli sananvapausrikoksissa tutkitaan kokonaan: olisiko syytä, kun Eit niin moneen kertaan siihen suuntaan vihjaa, poistaa vankeusrangaistus uhkana ainakin perustekomuodoista.

Samassa yhteydessä olemme luvanneet myös selvittää näitä erilaisia, uuden teknologian mukanaan tuomia kiusaamisen muotoja, jotka joskus saattavat olla todella hirvittäviä uhrilleen ja aiheuttaa ihan sekä psyykkisiä että jopa fyysisiä sairastumisia. Hieman tätä asiaa sivuavasti myös sisäministeriö on jo laittanut lausuntokierrokselle omat selvityksensä identiteettivarkaudesta. Tämmöinen uuden teknologian ja sananvapauden ja uusien rikosten ja toisaalta dekriminalisointien vyyhdin selvitys alkaa touko—kesäkuussa. Siinä yhteydessä katsotaan myös niitä kaikkia seikkoja, joita ed. Söderman äsken sanoi.

Viherliberaalin testamentti on se, että rangaistukset ovat nousseet tällä vaalikaudella raiskauksissa, pedofiilirikoksissa, viharikoksissa, lähisuhdeväkivallassa, ja sen lisäksi, niin kuin täällä viitattiin, on lisätty merkittävästi sitä tapaa, millä tutkitaan sitä riskinarviota, voidaanko väkivallasta tuomittu päästää vapauteen. On myös työryhmä tekemässä kaikkien törkeistä pahoinpitelyistä tuomittujen riskinarvioon todella isoa reformia. En sanoisi, että se on rikollisille kovinkaan myönteistä. Uhrin näkökulman takia rangaistuksia on kovennettu ja ollaan tällä linjalla vielä koventamassa.

Täällä ed. Salo sanoi, että rangaistukset ovat löysentyneet viime aikoina. Väkivaltarikoksissa tuomioistuimet ovat koventaneet rangaistuksia viime vuosina koko ajan, ja niin on oikein. Se näkyy myös siinä, että, toisin kuin kymmenen vuotta sitten, meillä vankilassa istutaan nimenomaan väkivallasta eikä niinkään omaisuusrikoksista. Mutta nyt uutena on tullut paine näihin suunnitelmallisiin, törkeisiin talousrikoksiin, joissa taas rangaistusten koventamispaineet ovat merkittäviä.

Kiitoksia tästä käydystä keskustelusta, ja kohta ponsiäänestyksiin. Ensimmäinen ponsi käytännössä toteutuu perustuslakivaliokunnalle annetun selvityksen mukaisena ilman lainsäädäntötoimia, ja toisen ponnen osalta meidän täytyy ministeri Holmlundin ja virkamiesten kanssa vielä istua alas. Tältä seisomalta emme voi luvata, koska täytyy katsoa, että se on sitten myös resurssien kannalta realistista ja vastaavasti toisaalta vapautuu resursseja. Me lupaamme kyllä tätä asiaa pohtia, mutta emme lupaa ilman kunnon selvityksiä siihen tänään sitoutua.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Ensinnä täytyy ministeriä kiittää kahdeksan vuoden hyvästä yhteistyöstä, ensiksi neljä vuotta lakivaliokunnan puheenjohtajana ja nyt ministerinä. Kyllä tämä kohtuullisen hyvin on mennyt, vaikka vähän erilaisia ihmisiä olemmekin.

Mutta sitten näihin kommentteihin. Arvasin sen, kun tulin ensimmäisen puheenvuoron pitämään, että saan täällä poliisit puheellani ikään kuin ärsytettyä kaukaloon, ja näin tässä kävi, mutta pari pientä tarkennusta siihen.

Ensinnäkin ed. Hakolalle: En ole väittänyt, että poliisi olisi paha tai toimisi huonosti. Minun täytyy sanoa, että on yleinen näkymä ja selkeästi olen sitä mieltä, että suomalainen poliisi toimii mallikkaasti ja hyvin, erinomaisesti. Ei siinä mitään. Mutta sitten tämä hallintopuoli on semmoinen, joka minun mielestäni ei ole ihan niin hyvässä mallissa. Sanotaan, että jos meillä oli valiokunnassa kuultavana kuusi poliisia ja kaksi syyttäjää, niin jostain kumman syystä kuusi poliisia oli sitä mieltä, että yhteistyö toimii ja ei tässä ole mitään ongelmia, mutta eivät olleet kuitenkaan valmiita sen lisäämiseen, kun taas toiselta puolen ne kaksi syyttäjää olivat sitä mieltä, että ei se nyt aina ihan niin pelaa. Myöskin muun muassa Asianajajaliiton, joka oli asiantuntijana paikalla ja joka näkee tämän yhteistyön ja joutuu siinä olemaan mukana hyvinkin kiinteästi, näkemys oli selkeästi sen suuntainen, että yhteistyö ei toimi ja sille pitää jotain tehdä. Sillä oli näkemys myöskin tämän esitutkinnan johtajaroolin muuttamisesta toisenlaiseksi. Se nyt ei ole ihan niin nopeasti ja niin äkkiä tehty, kuten tässä kuultiin, mutta ehkä tämänkin kanssa voidaan elää. Kyllä sen pitäisi olla selkeä visio, että yhteistyötä on tulevaisuudessa entistä enemmän tehtävä, ja jos se ei jollekin maita, niin se on syytä pistää maittamaan. Muuten se tulee yhteiskunnalle liian kalliiksi.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti muutamaan kohtaan vielä haluan ottaa kantaa.

Ensinnäkin olen tyytyväinen siitä, että pakkokeinolaissa on tuo 8 §, teletietojen käyttäminen epäillyn ja tuomitun tavoittamiseksi törkeimmissä rikoksissa, se sijaintitiedon käyttäminen tutkintaan ja kiinni saamiseksi. Tosin hiukan kummastelin perustuslakivaliokunnan lausuntoa tuohon kohtaan. Perustuslakivaliokunta oli huolissaan yksityiselämän suojasta ja liikkumisvapaudesta. Silloinhan, kun on törkeisiin rikoksiin tuomittu, tai ylipäätään rikoksiin tuomittu, sen liikkumisvapauden tulisi olla aika rajoitettua muutenkin. Tämä kohta — jotta tämä realisoituisi käytännössä — edellyttäisi sitä, mistä olen itsekin moneen kertaan puhunut: näiden prepaid-liittymien käyttömahdollisuuden poistamisesta tulisi säätää, koska sijaintiedon saamista on sitten aika vaikea hyödyntää, kun prepaid-liittymät ovat käytössä.

Mutta ihan lyhyesti vielä tähän keskusteluun, kun täällä puhutaan, että poliisin oikeuksia lisätään. Tulee kuva, että poliisi saisi organisaationa tai jopa henkilökohtaisella tasolla jotain erinomaista ja ylimääräistä etua. Näinhän tämä ei ole. Tässä pitäisi puhua siitä, että lisätään yhteiskunnan laillisia oikeuksia suojella rikoksen ja vääryyden kohteeksi joutunutta kansalaista ja niin, että rikoksentekijä saadaan kiinni ja tuomittua siitä teostaan. Eli lisätään yhteiskunnan laillisia oikeuksia hoitaa näitä asioita.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Itse asiassa ed. Söderman sanoi kaiken sen, mitä minun oli tarkoitus sanoa silloin, kun pyysin puheenvuoroa. Tässä on hyvä tilaisuus kiittää ed. Södermania tuesta siinä, mitä perustuslakivaliokunnassa olemme saaneet tehdyksi sananvapauden puolesta.

Tilanne on kyllä tässä talossa aika onneton. Täällä on semmoinen mediaviha, että media ei ilmeisesti sitä edes ymmärräkään. Joskus on tuntunut, kun on kuunnellut kansanedustajien kannanottoja, että 1970-luvulla sai kaikesta muusta kirjoittaa paitsi ulkopolitiikasta. Se oli itsesensuuria. Nyt itsesensuuria on se, että kaikesta muusta ei saa kirjoittaa paitsi ulkopolitiikasta kyllä saa, elikkä tilanne on mennyt ihan päinvastoin. Lait ja käytännöt sanelevat, ovat tulleet tiukoiksi toimittajille, ja minä olen erittäin tyytyväinen siitä, että ministeri Brax on ottanut tämän sananvapausasian hyvin tärkeänä asialistalle, elikkä on tulossa toivottavasti se, että enää ei toimittajaa uhkaa vankeusrangaistus. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on moneen otteeseen Suomea huomauttanut, että tämmöisiä rangaistuksia ei sananvapaustuomioista pidä antaa eikä saa antaa eikä niillä saa uhkailla.

Olisin vielä sanonut sen, että minä ymmärrän ed. Vilkunan kannanoton ja purkauksen. Hänhän hävisi sekä Julkisen sanan neuvoston kantelun että myös oikeusjutun Ajankohtaista kakkosta vastaan. Näin siinä aina silloin tällöin käy, ja minä toivon ja minä varoitan teitä: vuotajien oikeudet tulevat jatkossa kyllä esille tässä talossa, ne paranevat. Nythän ne ovat Suomessa ihan retuperällä.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täytyy sanoa nyt, edellinen puhuja, ed. Ukkola: Te olitte täällä eduskunnassa edellisen kerran viime vuosituhannella, joten muisti varmaan pätkii. Siihen aikaan nähtävästi lehdistöllä oli vielä joitain rajoituksia, mutta nykyään ei ole mitään, nykyään saa kirjoittaa ihan mitä vaan. Lehdistö ei joudu vastuuseen mistään millään tavalla.

Arvoisa puhemies! Kuitenkin tähän käsiteltävään lakiin sen verran, että ihmettelen sitä, että täällä pelätään sitä, että poliisi saa lisää valtuuksia. Kuitenkin meillä kaikilla on tiedossa, että poliisi on edelleen kansalaisten mielestä ylivoimaisesti luotettavin instituutio koko Suomessa ja sitä se on ollut jo vuosikausia kaikissa samantyyppisissä tutkimuksissa.

Ikävää, että oikeusministeri Brax lähti vapauttamaan rikollisia jonnekin päin Suomea eikä ole paikalla kuuntelemassa. Saattaa pitää paikkansa, että joissakin tapauksissa rangaistukset ovat nousseet, mutta joka tapauksessa meillä on sellainen erikoinen käytäntö. Täällä on sali puolillaan poliiseja ja juristeja. Minä en ole kumpikaan, mutta istuin sellaisena maallikkotuomarina kuitenkin kahdeksan vuotta Oulun käräjäoikeudessa. Huonon muusikkokuuloni vuoksi istuin aina käräjätuomarin vieressä, ja aina, kun asia oli klaari, henkilö oli todettu syylliseksi, asianosaiset poistuivat salista ja sinne jäi vain käräjäsihteeri, tuomari ja kolme lautamiestä, minä sanoin tuomarille, että katsopas, mikä tästä teosta olisi korkein mahdollinen rangaistus, aletaan sieltä lieventää, jos on lieventäviä asianhaaroja, eikä tehdä niin kuin aina tehdään nykyään, että aloitetaan sieltä lievästä päästä ja nostetaan, jos on jotakin syytä. Minä kysyin, miksi me emme voi tehdä sitä sieltä toisesta päästä ihan oikeasti, että rikolliset saisivat ansionsa mukaan? Tuomarit sanoivat, että emme voi tehdä sillä tavalla, koska se ei ole yleinen käytäntö. Meille on tullut yleinen käytäntö hovioikeuksista, elikkä hovioikeuden tuomarit eivät halua nähdä omaa nimeään, esimerkiksi oululaiset tuomarit eivät halua nähdä omaa nimeään jatkuvasti Rovaniemen hovioikeuden listoilla, siitä saa kuulemma huonon maineen. Huono juttu.

Sen sijaan jos joiltakin osin, niin kuin oikeusministeri väitti, rangaistukset ovat nousseet, niin toiselta osalta kynnys saada mitään rangaistusta on myöskin noussut. Kaikista pahimpana on sakon muuntorangaistus, joka tuli voimaan lokakuussa 2008. Oikeusministeri joka kerta — täällä kyselytunnilla on niin lyhyt aika esittää mitään, minuutti on lyhyt aika — aina perustaa sen Optulan elikkä Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksiin, että sakonmuuntorangaistuksen jälkeen näpistykset eivät ole lisääntyneet. Se voi olla Optulan mielipide. Semmoinen Optula pitäisi lopettaa, joka puhuu puuta heinää.

Olen monesti sanonut oikeusministerille, että mene tuonne vaikkapa huoltoasemille kyselemään. Kysäisin eräältä oululaiselta huoltoaseman pitäjältä. Hänellä on vuoden 2008 jälkeen yli 400 ilmoitusta plakkarissa, mutta hän ei niitä anna poliisin tehdä, vaan hän vie ne kaikki käräjäoikeuteen, koska poliisin kirjoittamia sakkoja ei voi muuntaa vankeudeksi ja nämä rosvot pääsevät ilman mitään, ilmaan minkäännäköistä sanktiota. Se ei ole oikein.

Sitten puutun yhteen asiaan, koska täällä on sananvapauden vartija ed. Ukkola. Mihinkähän hän menikään, onko hän paikalla? (Eduskunnasta: Täällä!) Hän peräänkuuluttaa tuota lehdistön suurta sananvapautta. Minä oletan, että tässä salissa kovinkaan moni ei tiedä sellaista — tähän toivoisin kyllä ed. Ukkolalta myöskin vastauksen — että sen lisäksi, että lehdistöllä on lähdesuoja, meillä kaikilla kansalaisilla on myöskin lähdesuoja. Tiesittekö sitä? Meillä on ollut lainmukainen lähdesuoja jo vuodesta 2002. Kun kirjoitamme blogia, sillä blogilla on lähdesuoja. Jokainen kansalainen saa kirjoittaa mitä haluaa blogiinsa eikä ole velvollinen lain edessä, oikeudessa, kertomaan, mistä on nämä tietonsa saanut. Tästä on Helsingin hovioikeuden päätös viime kesäkuulta asiassa syyttäjä vastaan ed. Kasvi. Tämä liittyy suurempaan kokonaisuuteen nimeltään Rajala vastaan Helsingin Sanomat.

Elikkä kun henkilö kirjoittaa omaan blogiinsa ja hänet pyydetään todistamaan oikeuteen, hänen ei tarvitse kertoa. Lain mukaan tämä on ihan mahdollista ollut jo 8 vuotta. Sitä ei tiennyt edes perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sasi viime heinäkuussa vai kesäkuussako, kun tämä päätös hovioikeudesta tuli, että tällainen blogin lähdesuoja on ollut olemassa meillä 8 vuotta. Ajatelkaa. Nyt kun minä sen täältä lataan, niin koko Suomen 5,5-miljoonainen kansa tietää, että tästä lähtien jokainen voi kirjoittaa ihan mitä haluaa ja lähteitä ei tarvitse paljastaa. Tämä on semmoinen laki, jolta pitäisi katkaista kaula heti.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia, ed. Rajala, tästä tiedosta. Nyt kun jään pois eduskunnasta, niin minulla on aikaa blogata. Onneksi minulla on sitten tämä lähdesuoja. Kiitos tiedosta kovasti.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Poliisi tarvitsee kaikki ne välineet, jotka tutkintaan ja rikosten selvittämiseen ovat välttämättömiä. Tämän tulee olla lähtökohta. Suomessa voimme luottaa poliisiin. Täällä on demokraattinen hallinto, demokraattinen valtio, ja poliisi toimii siinä yhteydessä.

Olen huolestunut siitä, mitä täällä on eräissä puheenvuoroissa tuotu esille liberaalista oikeuspolitiikasta, jossa rikollisia vapautetaan vastuista mutta sitten jotkut rangaistukset korottuvat. Ajattelenpa vaikka, että jos ihminen hädissään itseään tai omaisuuttaan turvatakseen surmaa suurpedon, niin tästä hänelle kyllä tulee kovat rangaistukset. Ihmistaposta saattaa oikeudessa jatkossa päästä vähemmin rangaistuksin kuin tuosta.

Sisäasiainministeri  Anne  Holmlund

Arvoisa herra puhemies! Ajattelin itsekin tässä yhteydessä käyttää lyhyen puheenvuoron muutamista huomioista, joita tämän salin keskusteluissa on tullut esille.

Ensinnäkin tietysti hieman hämmästyttää se, että joistakin puheenvuoroista kuultaa aivan kuin poliisiorganisaatio olisi suurikin ongelma Suomessa. Kuitenkin haluan muistuttaa, että 96 prosenttia kansalaisista luottaa poliisiin, ja tämä on kansainvälisesti vertailtuna äärimmäisen korkea prosentti. Yli 100 prosenttiin päästään vain yhteiskunnissa, joissa ehkä lukuja manipuloidaan tavalla tai toisella.

Haluan myös huomauttaa, että rikosten selvitysprosentti Suomessa on huippuluokkaa myös maailmanlaajuisesti ja kun samalla katsomme poliisien määrää per asukas, se on varsin pieni. Tällä poliisimäärällä pääsemme kuitenkin erinomaisiin tuloksiin. Mielestäni se on pikemminkin kiitoksen paikka kuin epäilyksen paikka.

Jotkut edustajat ovat tuoneet esille tässä keskustelussa sitä, että poliiseja on liian vähän. Kuitenkin samat edustajat saattavat moittia sitä, että poliisilla on liikaa toimivaltuuksia. Arvoisat kansanedustajat, poliisi on ilman toimivaltuuksia toimintakyvytön. Toimivaltuudet määrittävät sen, miten rikoksia pystytään ennaltaehkäisemään ja selvittämään. Se on aivan oleellisen tärkeää. Tietysti on hyvin tärkeää, että myös valvotaan mahdollisimman tarkkaan sitä, että toimivaltuuksia ei väärinkäytetä, ja tässä pitää olla ehdottoman tiukka ja tarkka, enkä ainakaan ole huomannut, että Suomessa tämä valvonta olisi löperöä. Mikäli valvontaa halutaan lisätä, mielestäni siihen pitää olla selkeä, perusteltu tarve. Valvonnan lisääminen pelkästään sen takia, että tuntuu mukavalta sanoa näin, ei mielestäni riitä perusteeksi. On tietysti hyvä, että arvioimme tarkkaan sekä sisäministeriössä että oikeusministeriössä, onko tällaiselle lisävalvonnalle tarvetta. En kuitenkaan kannata sitä, että teemme tårta på tårta -ratkaisuja eli samaa organisaatiota ja samoja kysymyksiä valvotaan monella eri taholla.

Mitä tulee suojelupoliisin valvontaan, joka nousi joissakin kohdin esille, tällä hetkellähän eduskunnan valiokunnat saavat tietoa asioista niin paljon kuin vain haluavat. Perusperiaatteena oma kantani on se, että minä en hyväksy sitä, että poliisia valvovat poliitikot, mutta tämä on minun henkilökohtainen kantani. (Ed. Kuoppa: Kukas niitä valvoisi sitten?)

Myös talousrikostutkinnasta on noussut paljon esille kommentteja. Ehkä tässä voisi sanoa, että tänä päivänä talousrikostutkinta on erittäin monimutkaista, koska monta kertaa järjestäytyneen rikollisuuden verkostot ovat todella laajoja, useaan valtioon ulottuvia. Tämä on erinomaista työtä, mitä tällä saralla tehdään. Valitettavasti kuitenkin tutkinta aika monta kertaa venyy, ja pidän itsekin erittäin tärkeänä sitä, että poliisi—syyttäjä-yhteistyö toimii näissä tapauksissa mahdollisimman hyvin. Toisaalta hiukan hämmästyttää myös se, että kun olen varta vasten moneen kertaan selvittänyt ja kysellyt, onko tässä isoja ongelmia, niin ainakaan minun korvaani niitä ei ole tullut. Saattaa olla, että niitä on, ja pidän tärkeänä, että jos tällaista ilmenee, pyritään siihen, että kaikin tavoin yhteistoimintaa parannetaan. Ministeri Brax omassa puheenvuorossaan nosti hyvin esille sen, että valtakunnansyyttäjä ja poliisiylijohtaja ovat yhdessä tarttuneet asiaan, ja mielestäni on välttämätöntä, mikäli selkeästi ongelmia on, että tämä tilanne myös korjataan. Kaikkeen ei kuitenkaan tarvita aina lain pykälää, vaan monta kertaa selkeä ja tiukka ohjeistus korvaa sen ja on myös nopeammin toteutettavissa, eli on mielestäni perusteltua, että asia selkeästi katsotaan.

Haluan tässä yhteydessä myös muistuttaa, kun puhutaan toimivaltuuksista, että poliisin toimivaltuudet eivät ole poliisia varten. Ne ovat sitä varten, että ihmisten oikeusturva toteutuu ja rikokset saadaan selvitettyä ja rikolliset saadaan kiinni. Se on tämän lainsäädännön tavoite, ja uskon, että tätä tuskin kukaan haluaa täällä kiistää.

Telekuuntelusta ihan lyhyesti. Telekuuntelu on poliisille varsin kallista, ja sen takia sitä ei myöskään turhaan tehdä, eli en usko, että kannattaa pelätä sitä, että joku ihan huvikseen toisten puhelimia kuuntelee. Toki sellaista kukaan ei ole täällä väittänytkään.

Arvoisa puhemies! Tässä aivan muutamia huomioita keskustelusta, ja jään vielä saliin seuraavankin asiakokonaisuuden ajaksi.