Tarja Filatov /sd:
Arvoisa puhemies! Vaikka ollaan jo toisessa käsittelyssä,
niin haluan muutaman sanan sanoa tämän lakiesityksen
sisällöstä.
Kyse on niin sanotusta tilaajavastuulaista, jossa tilaaja joutuu
selvittämään tiettyjä asioita
alihankintaketjussa ja vastaamaan siitä, jos hän
on jättänyt tuon selvitysvelvollisuutensa tekemättä. Järjestelmä on
jo ollut olemassa, ja nyt tässä laissa hiukan
korotetaan näitä laiminlyöntimaksuja, jos
tilaaja ei noita selvityksiänsä tee. Entisten
selvitettävien asioiden lisäksi tulee nyt uutena
myös se, että alihankintaketjussa työterveyshuolto
on järjestetty.
Tämä hallituksen esitys lähti siitä,
että kaikki tilaajat ovat samalla viivalla ja että tuo
selvitys tehdään ennen sopimuksen solmimista,
mutta rakennusalalla käytäntö on tähän
asti ollut hieman toisenlainen. Siellä on paljon niin sanottuja
lähetettyjä työntekijöitä,
jotka tulevat EU-maista tai maamme rajojen ulkopuolelta, ja heidän
kohdallansa on ollut myös suurta vaihtuvuutta, ja sen vuoksi
on tärkeää, että tuo selvitysvelvollisuus koskisi
aina uusia työntekijöitä eikä vain
niitä hetkiä, jolloin sopimus solmitaan alihankintayrittäjän
kanssa.
Me kävimme pitkän selvitystyön valiokunnassa,
koska halusimme säilyttää tuon rakennusteollisuuden
puolella olevan nykykäytännön sen vuoksi,
että siellä riskit harmaaseen talouteen ovat kaikkein
suurimmat ja siellä on myös iso joukko ulkomaista
työvoimaa, joka tulee herkästi väärinkäytetyksi,
koska he eivät tunne omia oikeuksiansa eivätkä tunne
suomalaisen työelämän pelisääntöjä.
Asian teki hankalaksi se, että korkein hallinto-oikeus
on ottanut kantaa tähän käytäntöön
samoin kuin perustuslakivaliokunta, ja näiden kahden kannat
olivat hieman ristiriidassa. Toimiala itse elikkä rakennusteollisuus
halusi säilyttää tämän
tiukemman tilaajavastuumenettelyn itsellänsä.
Sen sijaan muu elinkeinoelämä vastusti tätä tiukempaa
tilaajavastuumenettelyä, tai ehkä oikeammin sanottuna
jatkuvampaa tilaajavastuuvelvoitetta.
Niinpä me selvittelimme erilaisia vaihtoehtoja, joilla
voisi löytyä ratkaisu, ja päädyimme
siihen valiokunnassa, että muutoin mennään
hallituksen esityksen mukaisesti mutta rakennusalalla pidetään
nykyinen menettely tietyin täsmennyksin. Nuo tietyt täsmennykset
liittyvät nimenomaan perustuslakivaliokunnan aiemmin ottamiin
kantoihin, eivät tämän lain yhteydessä otettuihin
kantoihin, vaan aiempiin.
Elikkä tässä prosessissa kävi
niin, että nykyisin on noudatettu sellaista käytäntöä,
jossa tuo selvitys tehdään ennen sopimuksen solmimista. Rakennusala
on siis noudattanut toisenlaista käytäntöä elikkä jatkuvaa
selvitysvelvollisuutta, ja jos tuo selvitysvelvollisuus lyödään
laimin, niin siitä on seurannut sanktio. Perustuslakivaliokunta
oli sitä mieltä, että ei voi olla sanktiota
eikä ankaraa vastuuta silloin, jos on kyse jatkuvasta selvitysvelvollisuudesta.
Perustuslakivaliokunnan logiikka sinänsä oli ihan
pitävä, elikkä jos tilaaja on tänään
tarkistanut, että lähetetyillä työntekijöillä on
asiat kunnossa, ja huomenna ne eivät enää olekaan
kunnossa, niin huomenna hänelle ei voisi tulla sanktiota.
Ei voida olettaa, että joka päivä tarkastetaan,
ja sen vuoksi ajatus oli se, että tällaista jatkuvaa
menettelyä ei voi olla olemassa. Mutta rakennusala on luonut
itsellensä oman menettelyn, jossa niillä on itse
asiassa yritys, joka hoitaa tätä selvitysvelvollisuutta
hyvin pienin kustannuksin ja hyvin tehokkaasti.
Me pohdimme sitä, että samaan aikaan korkein
hallinto-oikeus on tehnyt päätöksen,
että nykylaki, siis se, joka on nyt voimassa ennen kuin tämä uusi
laki tulee voimaan, jo tarkoittaa sitä, että tuo
selvitysvelvollisuus on jatkuva, ei pelkästään
ennen sopimuksen tekoa koskeva. Tätä ristiriitaa
yritettiin selvittää, ja niin me päädyimme
ratkaisuun, jossa rakennusalalle jää tämä jatkuva
selvitysvelvollisuus, elikkä silloin kun työntekijät
vaihtuvat, niin myös nämä uudet työntekijät
pitää tarkastaa, mutta ankaraa vastuuta ei langeteta,
jos tilaaja ei ole voinut tietää työntekijöiden
vaihtumisesta.
Jos nyt vähän oikaisee mutkia suoraksi, niin voi
sanoa niin, että kun rakennusalalla on kulkukortit ja yleensä aidatut
alueet, niin tilanne kulkisi eteenpäin niin, että jos
nuo uudet työntekijät tulevat portista, niin silloin
voidaan olettaa, että tilaaja, rakennusfirma, tietää,
että sinne on tullut uusia työntekijöitä,
mutta jos ne kiipeävät töihin aidan yli,
niin silloin ei voida olettaa, että tuo vastuu lankeaa
heille, koska silloin he eivät ole voineet tietää,
että työntekijät vaihtuvat alihankintaketjussa.
Tämä vähän kärjistetty
esimerkki kuvaa sitä, että tilanne ei ole yksinkertainen,
mutta oli äärimmäisen tärkeää,
että tämä muutos saatiin tehtyä,
koska muutoin olisi ollut iso riski siihen, että tällaiset
vilunkifirmat olisivat rekisteröityneet esimerkiksi Viron
puolelle ja tuottaneet sieltä lähetettyjä työntekijöitä tänne.
Ensimmäisellä erällä asiat ovat
kunnossa, ja kun viikko kuluu rakennuksilla, niin työntekijäjoukko
vaihtuu eikä maksuja sosiaaliturvasta tai vakuutuksista
olisi maksettu kumpaankaan maahan. Mutta nyt tämä muutos
mahdollistaa tämän nykyisen kaltaisen, hieman
tiukemman valvonnan.
Keskustelu päättyi.