Pääministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Olemme viime kuukausina tehneet merkittäviä päätöksiä Euroopan talouskasvun, työllisyyden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi. Edelleen tavoitteena on ollut vakauttaa yhteisen valuutta-alueen rahoitusmarkkinat, joiden epävakaus on jatkunut kohta kolme vuotta. Toistan jälleen kerran, että vakaat rahoitusmarkkinat ovat talouskasvun edellytys, euroalueen kilpailukyky maamme etu ja Euroopan talouskasvu työllisyytemme turva. Tämä näkyy lopulta jokaisen suomalaisen kukkarossa. On suomalaisten etu, että Euroopassa on samat talouskasvua ja työllisyyttä tukevat säännöt. Yhteisen kasvun turvaamiseksi tarvitaan sekä koordinaatiota että kuria.

Arvoisa puhemies! Euromaiden päämiesten perjantain kokouksen merkittävimmät päätökset koskivat Euroopan pysyvää vakausvälinettä Evm:ää ja väliaikaista Euroopan rahoitusvakausvälinettä Ervv:tä. Toisin kuin välikysymyksen perusteluissa esitetään, päätökset olivat Suomen hallituksen aiempien ja eduskunnan suuren valiokunnan vahvistamien kantojen mukaisia. Pysyvän vakausmekanismin rahoituskapasiteetin osalta päätettiin, ettei sen tosiasiallinen lainanantokapasiteetti tule ylittämään 500:aa miljardia euroa. Tulevan pysyvän järjestelmän pohjana toimii väliaikainen vakausväline Ervv, kuten Suomen kantana on esitetty. Perjantaina sovittiin myös, että pysyvän vakausmekanismin pääomarakenteen tulee olla sopiva yhdistelmä maksettua pääomaa, takuupääomaa ja takauksia ja pääoman asteittaiselle maksamiselle vahvistetaan aikataulu kunnioittaen täysin kansallisten parlamenttien menettelytapoja. Suomen osalta nämä päätökset tekee seuraava eduskunta.

Ennen pysyvän vakausmekanismin voimaantuloa Euroopan rahoitusvakausvälineen sovittu 440 miljardin euron suuruinen lainanantokyky asetetaan täysimääräisesti käyttövalmiuteen. Tämä, kuten paketin muutkin osat, ovat Suomen aiempien kantojen mukaisia. Suomen kannalta tärkeää on, että perjantaina ei tehty päätöksiä siitä, millä keinoin lainanantokyvyn kasvattaminen tapahtuu ja millä aikataululla täyttä kapasiteettia tavoitellaan. Ervv-päätöksillä ei saa ennakoida Evm:n rakennetta. Siksi näistä tulee päättää samassa yhteydessä.

Takausten lisäksi tosiasiallista kapasiteettia voi kasvattaa paitsi takauksia kasvattamalla myös korvamerkitsemällä lainaohjelman piiriin tulevan jäsenmaan tuloja lainojen hoitamiseksi, kolmen A:n luottoluokituksesta tinkimällä sekä suorilla lainoilla. On tärkeää selvittää, mitä näistä keinoista on tosiasiallisesti mahdollista käyttää ja mitkä sopivat parhaiten pysyvän mekanismin rakenteeseen. Suomi on ollut hyvin aktiivinen näiden vaihtoehtojen selvittämisessä niin, että sitoumustemme kokonaismäärä voitaisiin pitää mahdollisimman pienenä. (Pääministerin puhelin soi) Anteeksi, arvoisa puhemies! (Hälinää — Ed. Pentti Oinonen: Soittaako ne Brysselistä?)

Arvoisa puhemies! — Se oli kyllä poikani, joka soitti, olen pahoillani. — Euroopan vakausmekanismin ja Euroopan rahoitusvakausvälineen rahoituskapasiteettia koskevaan kappaleeseen tehtiin muutos Suomen vaatimalla tavalla. "Takuiden ja lisätakuiden tulee olla valmiina otettavaksi käyttöön, mutta tosiasiallisesti ne otetaan käyttöön vain tarvittaessa." Tämä lause siis viime perjantaina poistettiin.

Tässä vaiheessa markkinoiden vakuuttamiseen riitti, että sitoudutaan täyteen kapasiteettiin erittelemättä keinoja siihen pääsemisestä. Espanjan tilanne on vakiintunut. Portugali julkaisi samaisessa kokouksessa Ekp:n ja komission siunaaman uudistuspaketin, joka rauhoitti markkinat sen osalta. Maiden tekemien tärkeiden päätösten jälkeen paine ja kiire Ervv:tä koskevien toimien osalta näyttää helpottuneen, mikä näkyi myös markkinoilla maanantaina.

Kaikki eivät tätä analyysia kuitenkaan jaa. Paineet takuiden kasvattamiseen eivät ole poistuneet. Tämä kävi selvästi esille myös eilisessä valtiovarainministereiden euroryhmän kokouksessa, jossa kapasiteetin kasvattamisen tavoista ei päästy päätökseen. Kysymys väliaikaisen mekanismin lainanantokapasiteetista tulee siis ratkaistavaksi viimeistään samassa yhteydessä Evm:n yksityiskohtien kanssa. Tällöin kyseeseen tulee joku tai jotkut edellä mainituista keinoista.

Arvoisa puhemies! Hallitus lähtee siitä, että kokonaisuutta ei ratkaista ennen kuin pysyvä vakausmekanismin rakenne on selvillä. Samassa yhteydessä on tehtävä kokonaisarvio siitä, mikä on välttämätöntä Euroopan rahoitusvakauden turvaamiseksi. On Suomen edun mukaista, että Euroopan rahoitusmarkkinat ovat vakaat, ja velvollisuutemme on suojata suomalaisia uusilta kriiseiltä. Kyse on siis vastuun kantamisesta. Suomen hallituksen linja Euroopan rahoitusvakausjärjestelmän kehittämisessä on ollut vastuullinen, mutta samalla hyvin tiukka, tiukin jäsenmaiden keskuudessa. Emme suostu mihinkään sitoumuksiin, mitkä eivät ole mielestämme ehdottoman välttämättömiä rahoitusvakauden kannalta, ja kaikille kannanotoillemme olemme hakeneet ja haemme myös jatkossa eduskunnan suuren valiokunnan tuen. Suomen kannalta olennaista ei ole, miten eri uutistoimistot tulkitsevat kokouksen käytäväpuheita. On selvää, että takuiden kasvattamista ajavat tahot tulkitsevat perjantain päätöstä täydestä kapasiteetista nimenomaan, vain ja ainoastaan takuiden kasvattamisena. Suomen kannalta olennaista on, mitä päätelmissä lukee ja että se on eduskunnan kannan mukaista.

Tulen joka tapauksessa jättämään varauman maaliskuun lopun huippukokouksessa tehtäviin päätöksiin, koska kansallisesti Suomen osalta niistä päättää uusi eduskunta. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että tähänkin saakka olemme antaneet vain lainaa ja takuita, emme tukia, kuten välikysymyksessä esitetään.

Se, ettemme perjantaina päättäneet yksittäisten euromaiden takuiden kasvattamisesta, on toki pitkän ja sinnikkään työn tulos. Vastoin Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan ja euromaiden enemmistön alkuperäistä kantaa Suomi sai tuon takuukirjauksen hallituksen ja eduskunnan linjauksen mukaisesti kaadettua. Tähän hain normaalin käytännön mukaan kokousmandaatin suurelta valiokunnalta torstaina juuri ennen kokousta, ja lisäksi valiokuntaa informoitiin puheenjohtajan välityksellä vielä Brysselistä perjantai-iltana.

Arvoisa puhemies! Lisäksi euromaiden huippukokouksessa käsiteltiin vakausmekanismien instrumentteja, käytön ehtoja, Kreikan ja Irlannin lainojen korkoja sekä Portugalin uudistuksia. Samalla hyväksyttiin euroa koskeva sopimus vahvemman talouspolitiikan koordinoinnin, kilpailukyvyn ja lähentymisen edistämiseksi. Olen antanut näistä selvityksen eduskunnan suurelle valiokunnalle etukäteen sovitulla tavalla normaalin käytännön mukaisesti.

Pyydän, että puheeni ruotsinnos liitetään asiakirjoihin.

Pääministeri Kiviniemen esittämä valtioneuvoston vastaus on ruotsinkielisenä näin kuuluva:

Vi har under de senaste månaderna fattat viktiga beslut i syfte att trygga den ekonomiska tillväxten, sysselsättningen och välfärden i Europa. Likaså har målet varit att stabilisera finansmarknaden för det gemensamma valutaområdet, där det instabila läget har pågått inemot tre år. Jag vill än en gång upprepa att den ekonomiska tillväxten förutsätter en stabil finansmarknad, att det ligger i vårt lands intresse att euroområdet är konkurrenskraftigt och att den ekonomiska tillväxten i Europa tryggar vår sysselsättning. Allt detta syns till slut i varje finländares plånbok. Det gagnar finländarna om man i Europa går in för samma regler när det gäller ekonomisk tillväxt och sysselsättning. För att den gemensamma tillväxten ska kunna tryggas behövs det både samordning och disciplin.

Vid mötet för euroområdets stats- och regeringschefer i fredags handlade de centrala besluten om den permanenta europeiska finansiella stabilitetsmekanismen (ESM) och den temporära europeiska finansiella stabiliseringsfaciliteten (EFSF). I motsats till vad som sägs i motiveringen till interpellationen, motsvarade besluten Finlands regerings tidigare ställningstaganden och de ståndpunkter som riksdagens stora utskott hade slagit fast. I fråga om finansieringskapaciteten för den permanenta stabilitetsmekanismen enades mötet om att den faktiska utlåningskapaciteten inte ska överstiga 500 miljarder euro. Den temporära stabiliseringsfaciliteten EFSF utgör basen för en kommande permanent mekanism, och detta har också lagts fram som Finlands ståndpunkt. Dessutom kom man i fredags överens om att kapitalstrukturen för den permanenta stabilitetsmekanismen ska vara en lämplig mix av inbetalt kapital, infordringsbart kapital och garantier. En tidsplan för successiv inbetalning av kapital kommer att upprättas med full respekt för nationella parlamentariska förfaranden. För Finlands del är det följande riksdag som fattar dessa beslut.

Fram till dess att den permanenta stabilitetsmekanismen träder i kraft kommer den europeiska finansiella stabiliseringsfacilitetens avtalade utlåningskapacitet på 440 miljarder euro att göras fullt operativ. I likhet med de övriga elementen i paketet stämmer detta överens med Finlands tidigare ståndpunkter. Ur Finlands perspektiv är det viktigt att man i fredags inte beslutade på vilket sätt utlåningskapaciteten ska utökas och enligt vilken tidtabell full kapacitet eftersträvas. Strukturen för ESM får inte föregripas genom EFSF-beslut. Besluten om dessa måste därför fattas vid samma tillfälle.

Vid sidan om lämnande av garantier kan den faktiska kapaciteten utökas dels genom ökade garantier, dels genom att i ett land som omfattas av låneprogrammet öronmärka inkomsterna med avseende på låneskötseln samt genom att ge avkall på kreditvärderingsklass AAA och genom direkta lån. Det är viktigt att reda ut vilken metod det i praktiken är möjligt att använda och vilka förfaranden som lämpar sig bäst för struktureringen av en permanent mekanism. Finland har varit mycket aktivt när det gällt att utreda dessa alternativ på ett sådant sätt att totalbeloppet av våra åtaganden kan hållas på en så låg nivå som möjligt.

I det stycke som gällde den europeiska stabilitetsmekanismen och finansieringskapaciteten i den europeiska finansiella stabiliseringsfaciliteten gjordes en ändring på det sätt som Finland krävde. Man strök den mening, enligt vilken garantier och tilläggsgarantier ska finnas tillgängliga att ta i bruk, men att dessa i praktiken tas i bruk endast vid behov.

I detta skede lät sig marknaden övertygas av att man förbinder sig vid full kapacitet, utan en närmare specificering av metoderna för hur detta mål ska uppnås. I Spanien har situationen stabiliserat sig. Portugal offentliggjorde vid samma möte ett reformpaket som välsignats av ECB och kommissionen och som lugnade ned marknaden på den här punkten. Efter ländernas viktiga beslut ser trycket och brådskan i fråga om åtgärderna beträffande EFSF ut att ha lindrats, och detta återspeglade sig också på marknaden i måndags.

Alla är dock inte ense om denna analys. Trycket på att höja garantierna kvarstår alltjämt. Detta framgick också tydligt i går vid eurogruppens finansministermöte, där man inte lyckades fatta beslut om metoderna för utökning av kapaciteten. Frågan om den temporära mekanismens utlåningskapacitet bör således avgöras senast i samma skede då detaljerna i ESM slås fast. Man kommer då att gå in för någon eller några av de ovan nämnda metoderna.

Regeringen utgår ifrån att helheten inte kan avgöras innan strukturen för en permanent stabilitetsmekanism har klarlagts. I det sammanhanget bör man också göra en totalbedömning av vad som är nödvändigt för att säkerställa den europeiska finansiella stabiliteten. Det ligger i Finlands intresse att den europeiska finansmarknaden är stabil. Vår plikt är att skydda finländarna från nya kriser. Det är alltså fråga om ansvarstagande. Vid utvecklandet av det europeiska finansiella stabilitetssystemet har Finlands regering varit ansvarsfull, men samtidigt mycket stram — stramast av medlemsländerna. Vi går inte med på några som helst åtaganden som enligt vår åsikt inte är absolut nödvändiga med tanke på den finansiella stabiliteten. Och för alla våra ståndpunkter har vi velat ha riksdagens stora utskotts stöd. Vi vill ha utskottets stöd också i framtiden. För Finlands del är det irrelevant hur olika nyhetsbyråer kommenterar pratet i möteskorridorerna. Det är klart att de aktörer som driver på utökade garantisummor tolkar fredagens beslut om full kapacitet uttryckligen som en höjning av garantierna. För Finland är det relevant vad som står i slutsatserna och att detta stämmer överens med riksdagens ståndpunkt.

Jag kommer i varje fall att göra en reservation i de beslut som fattas vid toppmötet i slutet av mars, eftersom Finlands beslut ska fattas nationellt av den nya riksdagen. I detta sammanhang är det skäl att minnas att vi också hittills har gett bara lån och garantier — inte stöd, så som det sägs i interpellationen.

Det faktum att vi i fredags inte beslöt att höja garantierna för vissa enskilda euroländer är resultatet av ett långt och ihärdigt arbete. I motsats till den ursprungliga ståndpunkten hos Europeiska rådets ordförande och majoriteten av euroländerna, lyckades Finland i enlighet med regeringens och riksdagens riktlinjer fälla skrivningen om garantier. För detta bad jag i torsdags, strax före mötet, enligt normal kutym om mandat av stora utskottet. Utskottet informerades dessutom via ordföranden i Bryssel så sent som på fredag kväll om saken.

Vid euroländernas toppmöte behandlades dessutom instrumenten för stabilitetsmekanismerna, villkoren för användning av mekanismerna, räntorna på Greklands och Irlands lån samt reformerna i Portugal. Samtidigt antogs en pakt för euron, genom vilken det skapas en starkare samordning av den ekonomiska politiken för konkurrenskraft och konvergens. Enligt på förhand överenskommet sätt och normal kutym har jag lämnat riksdagens stora utskott en utredning om dessa frågor.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Välikysymys koskee hallituksen kannanottoja Euroopan talouden vakauttamisneuvotteluissa. Kyse ei ole pienistä summista. Jos Suomi on tähän mennessä ottanut niskoilleen 8 miljardin takausvastuut, niin nyt tämän summan hallitus on jopa kaksinkertaistamassa. Näistä miljardeista oli kysymys viime viikonlopun euromaiden huippukokouksessa.

Neuvottelujen tuloksen sisältöä koskeva pääministeri Kiviniemen harhautusyritys oli taitava. Valtioneuvoston tiedotteesta sai sen kuvan, että hallitus oli onnistunut torjumaan muiden yritykset kasvattaa meidän suomalaisten tukea Euroopan ongelmamaille. Se, joka tuon tiedotteen laati, ansaitsee kunnian kaunokirjallisesta luovuudesta. Lauantaipäivän kuluessa meille kuitenkin muodostui asiasta varsin toisenlainen kuva kuin mitä pääministeri halusi suomalaisille viestittää. Yritys tehdä maali messimäisten harhautusten jälkeen typistyi kansainvälisen lehdistön puolustukseen.

Kyse ei ollutkaan mistään torjuntavoitosta Suomelle vaan miljardien tappioista suomalaisille. Suuri kysymys on se, miksi pääministeri Kiviniemi ei kertonut reilusti tätä, vaan puhui aivan muuta suomalaiselle medialle. Kuvitteliko hän, ettei oppositio seuraa kansainvälistä mediaa?

Saksan liittokansleri Angela Merkel kertoi kokouksesta aivan toista kuin pääministeri Kiviniemi. Liittokansleri Merkel kertoi, että väliaikainen tukipaketti nostetaan 250 miljardista 440 miljardiin. Samalla kaikkien panos nousee, siis myös Suomen. Merkelin mukaan tätä ei tarvitse tehdä välittömästi, mutta tukipaketti kasvaa.

Samalla tavoin ulkomaisista lähteistä meille selvisi, että viikonloppuna oli sovittu pysyvästä tukimekanismista, jonka reaalinen suuruus on 500 miljardia. Kun reaalinen 250 miljardia nousee reaaliseksi 500 miljardiksi, niin kyllä siinä Suomen tukipanos kasvaa 8 miljardista kaksinkertaiseksi. Senkin te olette Brysselissä menneet sopimaan.

Kritiikkiä on tullut pääministeri Kiviniemeä kohtaan myös hallitusrintamasta. Rkp:n europarlamentaarikko Carl Haglund on todennut pääministeri Kiviniemen johtavan harhaan:

"On vaikea ymmärtää, että Kiviniemi todella sanoi, mitä sanoi. Täällä Brysselissä yleinen käsitys on, että lainatakuita tullaan kasvattamaan kokouksen seurauksena. - - Brysselissä ovat kaikki yhtä mieltä siitä, että perjantain päätös merkitsee sitä, että lainatakuut nousevat. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Suomen vastuu kasvaa." Ja hän päättää: "Kiviniemen lehdistötiedote on harhaanjohtava, ja ymmärrän hyvin, että asiasta tehdään välikysymys." Näin siis hallituspuolue Rkp:n europarlamentaarikko.

Nyt kun seuraa viestejä, joita Brysselistä tulee, niin valtiovarainministeri Katainen on STT:n mukaan todennut, että Mari Kiviniemen on itse selvennettävä sanomisiaan euromaiden takausvastuista. Tämä kyllä kuvastaa sitä, ettei edes Katainen tunnu ymmärtävän pääministeri Kiviniemen puheita. Helsingin Sanomien mukaan valtiovarainministeri Jyrki Katainen on aivan vastikään Brysselissä todennut seuraavaa: "Suomi ei ole ollut takauksia vastaan, mutta skeptinen sen suhteen, onko tämä ainoa keino."

Valtiovarainministeri Katainen on Brysselissä tänään sanonut: Suomi ei ole ollut takauksia vastaan. Kovin ristiriitaisia ovat jopa kahden keskeisen ministerin, pääministeri Kiviniemen ja valtiovarainministeri Kataisen, puheet. Nämä täysin ilmeisesti näyttävät sen, että hallituksen päätöksellä Suomen tukipaketti on siis kaksinkertaistumassa, vaikka vaaleja pelkäävä pääministeri yrittää luoda aivan toisenlaista kuvaa. Hallitus toivoo tietenkin, että konkreettinen päätös lisärahasta tehdään vasta vaalien jälkeen.

Arvoisa rouva puhemies! Minä ymmärrän pääministeri Kiviniemen pelkoja. Ei ole helppoa mennä selittämään äänestäjille, että ongelmamaiden tukipaketti nousee 8 miljardista kaksinkertaiseksi, ja samaan aikaan puhua uskottavasti tarpeesta poistaa kestävyysvajetta. Suomalaisten kärsivällisyys on, pääministeri, nyt loppumassa. Se todella on loppumassa. Viimeksi tämä viesti tuli minulle eilen, kun kiersin Varsinais-Suomen kuntia.

Me vasemmistossa olemme koko ajan olleet näitä tukia vastaan. Me äänestimme Kreikan lainaa vastaan, me äänestimme Latvian tukea vastaan, me äänestimme Irlannin takauksia vastaan ja me äänestimme koko 440 miljardin väliaikaista tukimekanismia vastaan. Selvää on, että me vastustamme Suomen tuen lisäämistä ja pysyvää tukimekanismia tässä muodossa. Nyt riittää tukimiljardien syytäminen ongelmamaille — tai itse asiassa pikemminkin tukimiljardien syytäminen ennen muuta saksalaisille, ranskalaisille ja brittiläisille pankeille.

Kreikan ongelmat olisi tullut hoitaa panemalla rahalaitokset maksamaan holtiton luototus holtittomalle Kreikan hallitukselle. Jos Irlanti halusi tukea omia pankkejaan enemmän kuin mihin omat rahkeet riittävät, niin miksi Suomen piti rientää tukemaan Irlantia? Se, että vasta tulevaisuudessa mahdollisesti myös pankit ja rahoituslaitokset kantaisivat osan kustannuksista, on liian vähän ja liian myöhään. Miljardiluokan moka on jo tehty.

Arvoisa rouva puhemies! Viikonlopun euromaiden kokouksessa oli esillä myös muita kysymyksiä. Kokouksen alla oli tiedossa, että esillä olisi myös Saksan ja Ranskan kilpailukykysopimuksen nimellä tekemä ehdotus, jonka tarkoituksena oli puuttua muun muassa EU-maiden työmarkkinoiden toimintaan, eläkejärjestelmiin ja verotukseen. Näyttää siltä, että tämä sopimus, joka kulkee nyt nimellä "euroa koskeva sopimus", muuttui jonkin verran sisällöltään. Silti sen tavoite pysyi samana.

Pääministeri Kiviniemi ja valtiovarainministeri Katainen sitoutuivat siihen, että progressiivista tuloverotusta siirretään yhä enemmän välilliseen verotukseen, siis kohti epätasa-arvoista tasaveroa. Euromaiden johtajat sopivat Brysselissä, että julkisen sektorin palkkoja hillitään, eli Suomessa EK:n ajama niin sanottu palkka-ankkuri saa nyt selvästi myös euromaiden johtajien tuen. Brysselissä pääministeri Kiviniemi oli myös sopimassa varhaiseläkejärjestelmän karsimisesta. Tämä voi merkitä sitä, että ikääntynyt työtön menettää sen viimeisen suojan köyhyydeltä eli työttömyysturvan lisäpäivät. "Eläkkeiden, terveydenhuollon ja sosiaalietuuksien kestävyys" on väliotsikkona kokouspäätöksiä kirjaavassa asiakirjassa.

Runsaan vuoden aikana on puhuttu sen verran kestävyydestä, että uskon kansalaisten ymmärtävän, että tässä on kysymys vain yhdestä asiasta: leikkauksista, leikkauksista ja leikkauksista. (Välihuutoja eduskunnasta)

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä kannattaa todeta pari sanaa myös unionin luonteen muuttamisesta.

Alkuperäinen lähtökohta oli, että jokainen unionimaa vastaa omasta taloudenpidostaan eikä yksittäisen jäsenmaan holtittomuutta panna toisten maksettavaksi. Tästä on luovuttu. Vastedes ensimmäisen vuosipuoliskon aikana jäsenmaat saavat myös ohjeet talousarvion laadinnalle. Tämä on mittava kajoaminen kansallisten parlamenttien budjettivaltaan, mikä ei olisi lainkaan tarpeen, jos jokainen unionimaa vastaisi itse tekemisistään ja kantaisi vastuunsa itse.

Hallitus sitoutui siihen, että vakaus- ja kasvusopimuksen säännöt kirjoitetaan Suomen lainsäädäntöön. Niiden sääntöjen tehtävä on asettaa rajat valtion ja kuntien menoille. Brysselistä käsin halutaan puuttua suomalaista hyvinvointivaltiota koskeviin päätöksiin palveluista ja perusturvasta. Näyttää siltä, että perussopimusta tullaan muuttamaan vaalien jälkeen. Myös Suomen lainsäädäntöä tullaan muuttamaan tämän myötä vaalien jälkeen.

Kaiken kaikkiaan näistä miljardituista, unionimaiden kansallisten budjettien valvonnasta sekä eläke-, terveys- ja sosiaalijärjestelmien kestävyysvalvonnasta syntyy melkoinen kokonaisuus. Sitä voi luonnehtia suureksi harppaukseksi kohti liittovaltiota. Vasemmisto ei hyväksy liittovaltiokehitystä.

Arvoisa rouva puhemies! Vastaus välikysymykseen ei tyydyttänyt meitä. Pääministeri Kiviniemi ei antanut riittävää selvitystä siitä, miksi hän europarlamentaarikko Carl Haglundin sanoin "johti harhaan" suomalaisia. Pääministeri Kiviniemi ei selvästi myöntänyt, että hallitus sitoutui kasvattamaan Suomen takausvastuita, sitä, minkä valtiovarainministeri Jyrki Katainen nyt Brysselistä käsin myöntää. Ehdotan sen vuoksi perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi seuraavaa:

"Eduskunta ei hyväksy väliaikaisen tukijärjestelmän Ervv:n korottamista reaalisesti, siihen liittyvää Suomen panoksen korottamista eikä pysyvää tukijärjestelmää eli Euroopan vakausmekanismia, joka korottaa Suomen velvoitteet arviolta kaksinkertaiseksi, ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Timo Kalli /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Maailman myllerryksessä tarvitaan vastuullisuutta ja toimintakykyä luotsata kansakuntaa kestävällä tiellä eteenpäin. Selvisimme talous- ja finanssikriisin vaikutuksista hallituksen vakaalla ja vastuullisella politiikalla. Sen tavoitteena on kaiken aikaa ollut suojata palkansaajia, yrittäjiä ja asuntovelallisia. Tähän on pyritty päätös päätökseltä, kokous kokoukselta.

Euroopan talous myrskyää siksi, että osa eurovaluuttaan hyväksytyistä maista on hoitanut talouttaan holtittomasti. Pankit ja yksityiset sijoittajat ovat tukeneet kehnoa taloudenpitoa lainaamalla valtavia rahasummia ongelmamaille. Vaikeuksien tullen ongelmiin ovat joutuneet niin valtiot kuin pankitkin.

Suomen toimintaa Euroopan unionin yhteisessä päätöksenteossa on vahvistanut se, että olemme hoitaneet omat asiamme hyvin. Nykymaailmassa se ei riitä. Jos rahamarkkinat päästettäisiin romahtamaan, myös meidän taloutemme romahtaa. Menetimme vuoden 2008 talousromahduksessa kansantuotteestamme 2 500 euroa jokaista suomalaista kohden. Tällä hetkellä vel-kaannumme vuodessa 1 700 euroa jokaista suomalaista kohden. Näin ei voi jatkua. Talouden myrsky on kyettävä rauhoittamaan.

Yhdessä muiden talouttaan hyvin hoitaneiden jäsenvaltioiden kanssa olemme hakeneet ratkaisuja, joilla vakautetaan yhteistä valuuttaa ja siten vähennetään suomalaisille koituvia haittoja. Se on tehty niin, että Euroopassa on koottu 750 miljardia euroa vakautuspakettiin rahamarkkinoiden rauhoittamiseksi. Se koostuu kolmesta osasta: Kaikki EU-maat ovat osallistuneet takaamaan 60 miljardin euron suuruista vakautusmekanismia. Eurovaluuttaan kuuluvat maat ovat koonneet lisäksi 440 miljardin vakautusvälineen. Lisäksi Kansainvälinen valuuttarahasto takaa 500 miljardin euron paketin päälle 250 miljardin euron lainat. Suuren rahamäärän tarkoituksena on rauhoittaa markkinat niin, että vakautusvälinettä ei tarvitsisi koskaan käyttää.

Viime lauantaina euroalueen huippukokouksessa Suomi saavutti keskeisen tavoitteensa. Hallitus päätyi ennen kokousta suuren valiokunnan tukemana siihen, että emme voi suostua takausten kasvattamiseen. Emme sitoutuneet kokouksessa uusiin takauksiin, vaan vahvistimme vain aiemman päätöksen vakausvälineen täysimääräisestä käytöstä. Vasemmistoliiton välikysymyksen väite siitä, että olisimme sitoutuneet uusiin miljarditukiin, on siis väärä. Kokouksessa vahvistettiin aikaisemmat sitoumuksemme ja nimenomaan estettiin sitoutuminen uusiin takauksiin. Tästä kiitos kuuluu määrätietoisesti toimineelle pääministerille ja koko hallitukselle.

Kokouksessa euromaat sopivat, että nykyinen rahoitusvakausväline muodostaa pohjan vuonna 2013 voimaan tulevalle pysyvälle kriisinhallintajärjestelmälle. Tätä järjestelmää käytetään vain yksimielisillä päätöksillä. Suomi voi siis jatkossakin päättää joka kerta itse, onko mukana ongelmamaiden tukemisessa. Tässäkin Suomen tavoitteet toteutuivat.

Arvoisa puhemies! Olemme mukana rakentamassa järjestelmää, jossa suuria riskejä ottaneet pankit ja sijoittajat joutuvat kantamaan toimintansa riskit. Maaliskuun Eurooppa-neuvostossa haetaan kokonaisvaltaista ratkaisua, jolloin päätetään lopullisesti vakausmekanismin käyttöönotosta.

Kiviniemen hallitus ei ole sitonut Suomen käsiä miljarditukiin, vaan päinvastoin yhdessä Saksan ja Alankomaiden hallitusten kanssa olemme ajaneet tiukkaa linjaa. Ongelmiin ajautuneiden valtioiden pitää nyt laittaa taloutensa kuntoon.

Suomen linja ei ole sulkea silmiään maailman muutokselta tai huudella ohjeita kantamatta vastuuta yhteisestä tulevaisuudestamme. Suomen etu on taloudeltaan vahva ja vaikutusvaltainen Eurooppa. Päinvastoin kuin oppositiolla Suomen hallituksella ei ole käytössään politikoinnin mahdollisuutta. Ainoa mahdollisuutemme on yhdessä muiden jäsenmaiden kanssa tehdä kestäviä päätöksiä Euroopan talouden ja työllisyyden pohjan pelastamiseksi. Keskustan eduskuntaryhmä tukee hallituksen johdonmukaista suomalaisten parhaaksi tehtyä työtä.

Pekka  Ravi  /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelemme jälleen kerran ja viime viikon jälkeen uudelleen Euroopan ta-loudesta ja siitä, mitenkä kriisit parhaiten estetään ja kuinka hyvinvointi pystytään turvaamaan jatkossakin.

Epävarmuus ei ainakaan viime viikkoon nähden ole vähentynyt. Muun muassa Japanin järkyttävillä tapahtumilla ja Pohjois-Afrikan kuohunnalla on inhimillisten kärsimysten lisäksi mitä ilmeisimmin myös maailmantaloudellisia vaikutuksia. Euroalue tulee siis jatkossakin kohtaamaan ulkoisia haasteita, joista on selvittävä sekä keskinäisellä että maailmanlaajuisella yhteistyöllä.

Mutta euromailla ja itse asiassa koko Euroopan unionilla on myöskin merkittäviä sisäisiä ongelmia. Väestön ikääntyminen, julkisen talouden epätasapaino ja monien EU-maiden valtava velkaantuminen eivät lupaa hyvää tulevaisuutta varten. Talouksista on tehtävä vahvempia, jotta vakaus ja vauraus säilyvät ja kaikki EU-jäsenmaat voivat tarjota kansalaisilleen hyvän elämän edellytyksiä.

Kokoomuksen ohjenuora on se, että me täällä Suomessa pidämme oman taloutemme kunnossa, niin että olemme valmiita kohtaamaan mitkä tahansa haasteet. Samalla on kuitenkin sanottava, että talous ei ole itseisarvo, vaan se on nähtävä välineenä hyvän tuottamiseen. Hyvin toimiva talous tuo työpaikkoja, vientituloja ja verotuloja, joilla yhteiskunnan palvelut pystytään rahoittamaan.

Meille ei kuitenkaan riitä se, että me huolehdimme vain omasta tontistamme hyvin. Vuonna 2008 alkaneessa rahoitusmarkkinoitten kriisissä Suomi joutui nopeasti mukaan maailmantalouden myllerrykseen. Lama tuli ulkoa, se iski rajuna, ja vain ripeät ja määrätietoiset elvytystoimet pelastivat Suomen työttömyyden rajulta nousulta.

Sama uhkasi tapahtua uudelleen, kun Kreikan holtiton taloudenpito ajoi sen umpikujaan, jonka päässä itse asiassa häämötti valtion konkurssi. Tätä ei voitu sallia, sillä kokonaisen valtion ajautuminen velkajärjestelyyn olisi kaikella todennäköisyydellä johtanut uuteen lamaan. Sitä Suomi ja EU eivät olisi kestäneet, varsinkaan niin pian edellisen laman jälkeen. Siksi Kreikalle ja muutamaa kuukautta myöhemmin myös Irlannille tehtiin laina- ja takausjärjestelyitä, jotka pitivät niiden pään pinnan yläpuolella. Päätökset eivät olleet helppoja eivätkä mieluisia, mutta ne oli kerta kaikkiaan tehtävä Suomen ja suomalaisten edun turvaamiseksi.

EU:ssa ja euroalueella on opittu kriiseistä. Ne halutaan estää ja ehkäistä jatkossa. Siksi EU:ssa on parhaillaan käynnissä suunnittelu uudesta, pysyvästä vakausjärjestelmästä. Mutta kriisien hoitamiseen tarkoitettu vakausjärjestelmä ei tietenkään yksin riitä. Pitempikestoinen vakaus ja vauraus syntyvät vain ja ainoastaan kilpailukyvyn ja talouden vastuullisen hoitamisen kautta. Siksi vakausjärjestelmän ohella keskustellaan uudesta kilpailukykypaketista, jonka tavoite on vahvistaa EU-maiden taloudellista kantokykyä.

Kokoomus on aina pyrkinyt hoitamaan valtiontaloutta hyvin ja vastuullisesti. Meille on itsestäänselvää, että esimerkiksi eläkejärjestelmien ja rahoitussektorin valvonnan on oltava varmalla ja vakaalla pohjalla. Valitettavasti asianlaita ei ole näin kaikkialla Euroopan maissa. Siksi tarvitsemme koordinointia ja yhteisiä tavoitteita, joiden avulla pyritään kohti vakaampia aikoja siten, etteivät yksittäisten jäsenmaiden ongelmat aiheuta hankaluuksia muille. Ed. Arhinmäki, haluan erityisesti teille korostaa sitä, että tämä ei merkitse sitä, että Brysselistä saneltaisiin meille, mitä pitää tehdä, ei todellakaan tarkoita sitä. Päätösvaltaa ei jäsenmailta viedä EU-tasolle, vaan jokainen maa valitsee itse ne keinot, millä se pyrkii kilpailukykyään ja taloutensa kantokykyä kasvattamaan.

Kokoomus kannattaa vastuullista taloudenpitoa ja talouskuria. Euroopan pysyvä vakausmekanismi on rakennettava nyt käytössä olevan, väliaikaisen rahoitusvakausvälineen perustalle. Sen yksityiskohtia suunnitellaan parhaillaan, ja vasta myöhemmin selviää, miten vakausmekanismin koko kasvatetaan tuolle tavoitellulle 500 miljardin euron tasolle. Kokoomus korostaa, että pysyvää mekanismia valmisteltaessa yksi keskeinen elementti on se, että sijoittajat ja pankit joutuvat jatkossa vastuuseen huonoista luototuspäätöksistään. (Välihuutoja sosialidemokraattien ryhmästä)

Arvoisa puhemies! Hallitus toimii, niin kuin se yleensä toimii, EU:ssa ja muutenkin Suomen parhaaksi. Kokoomuksen eduskuntaryhmä antaa tukensa toimille, joilla pyritään EU:n ja Suomen talouden vakauttamiseen sekä työllisyyden ja hyvinvoinnin turvaamiseen.

Eero Heinäluoma /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime perjantain euromaiden huippukokouksessa on tehty myös Suomen puolesta tämän vaalikauden merkittävimmät päätökset. On käsitelty useiden miljardien eurojen sitoumuksia. On tehty ratkaisuja, jotka kohdistuvat suoraan Suomen lainsäädäntöön, jopa perustuslakiin. Kilpailukykysopimuksen, joka myöhemmin on ristitty eurosopimukseksi, nimissä on otettu kantaa tuloverotukseen, eläkeikiin ja jopa julkisen sektorin palkkaukseen.

Pääministeri on tehnyt Suomen puolesta kansainvälisen sopimuksen. (Ed. Korkeaoja: Ei ole! — Ed. Laukkanen: Missäs semmoinen on?) Mielestämme olisi ollut toivottavaa, että hallitus olisi saanut mahdollisuuden tuoda tämän sopimuksen ja perjantain koko sitoumuslistan eduskunnan täysistunnon käsittelyyn. Olisimme toivoneet, että hallitus olisi tuonut tätä koskevan tiedonannon eduskunnalle yksityiskohdissaan kerrottuna. Pidämme tätä parempana vaihtoehtona kuin nyt esitettyä kiireellistä ja kireäaikataulullista välikysymysmenettelyä, jossa hallitus yritetään saattaa vastuuseen kannanotoistaan. (Ed. Kangas: Pitää äänestää!)

Muistutan mieleen, että eduskunnassa on säännöllisesti käyty keskustelua siitä, miten presidentin vallan kontrolli on järjestetty, ja eduskunnalle on vaadittu tähän liittyen tietoa presidentin yksityisistä keskusteluista, puhumattakaan isommista sitoumuksista. Ja nyt olemme tilanteessa, jossa hallitus ei ole tuonut vapaaehtoisesti eduskunnan käsittelyyn näin ison mittaluokan asioita, joissa tosiasiassa sidotaan myös tulevan eduskunnan, tulevien eduskuntien ja hallituksien käsiä.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien linja on ollut koko tämän rahoituskriisin ajan hyvin selkeä. Pankit ja sijoittajat on otettava vastuuseen niistä sijoituspäätöksistä, jotka he ovat tehneet suuren tuoton toivossa. Olemme iloisia siitä, että askel askeleelta tämä kanta on mennyt lävitse ja näkyy jopa hallituksen kannanotoissa, ei kuitenkaan riittävästi. Toisekseen olemme korostaneet, että tämä ei ole eurokriisi eikä erityisesti euroon liittyvä asia vaan nämä virheet, väärät sijoitukset, on tehty useilla eri valuutoilla alkaen Yhdysvaltain dollarista ja päätyen Islannin kruunuun. Mutta nämä koskevat tietenkin erityisesti Etelä-Euroopan maita, myös Irlantia, ja ovat sitä kautta asioita, jotka vaativat meiltäkin kannanottoja. (Ed. Laukkanen: Etelä-Euroopan demarihallituksia se koskee, ed. Heinäluoma!) Suurimmat kuprut on tehty keskustan veljespuolueen johdolla Irlannissa, jossa laskun määrää ei vieläkään tiedetä. Viikonvaihteen tiedot viittaavat siihen, että tähän saakka tehdyt EU:n tukipäätökset eivät näytä olevan riittäviä pankkien pelastamiseksi siellä.

Nyt on sitouduttu kilpailukykysopimukseen, joka arveluttaa meitä erittäin suuresti. Siinä heijastuu Kämpiin kokoontuneen eurooppalaisen oikeiston ideologia. Markkinavoimien valtaa korostetaan ja laskua siirretään tavallisille palkansaaja- ja eläkeläistalouksille. Tälle kilpailukykysopimukselle uusi nimi, eurosopimus, ei ole yhtään sen parempi kuin edeltäjänsäkään, koska siinä puututaan asioihin, jotka eivät kuulu Euroopan unionin tasolla päätettäviksi ja joista mielipiteemme on kansallisestikin jyrkästi toinen kuin hallituksen. Me emme kannata eläkeiän pakkonostoja emmekä näe, että eläkeiän nosto Suomessa mitenkään auttaa Irlantia, Portugalia, Kreikkaa tai muita vaikeuksissa olevia maita. (Ed. Pentti Oinonen: Vaikea on kuvitella kyllä!) Emme myöskään näe, että tuloverotuksen linjojen sopiminen kuuluisi EU-maiden huippukokoukselle. Se on asia, joka kuuluu Suomessa Suomen eduskunnalle kansalaisten meille antaman valtakirjan mukaisesti. Me torjumme tasaverokehityksen.

Siksi kilpailukykysopimus, joka nyt on siis tehty, joka on sopimus, niin kuin meille jaetuista asiakirjoista käy ilmi, ei tule saamaan meidän hyväksyntäämme emmekä voi sitoutua näihin Euroopan oikeiston linjauksiin. Sen sijaan toteamme, että rahoituskriisistä on tehtävä johtopäätöksiä jatkoa ajatellen. Siksi toteamme, että tarvitaan kansainvälinen, eurooppalainen vakautusrahastojärjestely, jotta tulevaisuudessa voidaan reagoida oikealta pohjalta, jos ongelmia tulee. Mutta tässä pysyvässä vakautusrahastossa täytyy olla sijoittajan ja pankkien vastuun alusta lähtien mukana. Tältä osin katsantomme eroaa voimakkaasti siitä, mitä olemme kuulleet vasemmistoliiton ajatuksesta, joka lähtee siitä, että rahoituskriiseistä selvitään sillä, että suljetaan silmät.

Arvoisa puhemies! Hallituksen selvityksessä on täysin laiminlyöty tämän sopimuksen vaikutukset Suomen julkiseen talouteen ja sen julkisen talouden kestävyyteen ja niihin reunaehtoihin, jotka tulevat meidän oman julkisen talouden tilasta, niin kuin monien muidenkin talouksien tilasta. Eli arvioitaessa, mitä tukipäätöksiä voidaan tehdä, tulee ottaa huomioon ja myös tarkasteluun se, mitkä ovat oman kansantaloutemme ja myös julkisen talouden reunaehdot.

Totean, että takuiden osalta olemme ees taas -tilanteessa, josta ei Erkkikään ota selvää. Perjantaina sanottiin pääministerin toimesta, että Suomi on torjunut ehdotukset: ei tule mitään uusia takuita. Tänään iltapäivällä valtiovarainministeri kertoo Brysselistä, että Suomi nimenomaisesti ei ole torjunut ehdotuksia uusista takuista. Eduskunnalle ei myöskään tänään ole kerrottu, ovatko hallituksen mielestä nämä takuut välttämättömiä, jotta estetään tämän pensaspalon muuttuminen maailmanlaajuiseksi paloksi ja koko Euroopan sortuminen, niin kuin hallitus aikaisemmin on sanonut. Näinhän perusteltiin Kreikan ja Irlannin tukea. (Ed. Pentti Oinonen: Mikä teidän mielipiteenne on?) Siis nyt on hallitukselta jäänyt vastaamatta se kysymys, miten näiden takuiden osalta menetellään. Demarien kanta on selvä: mitään sellaista rahankäyttöä, jossa ei ole mukana yksityisen sektorin vastuu, ei voida hyväksyä. (Ed. Kalli: Vaalien jälkeenkin?)

Arvoisa puhemies! Kun hallituksen vastaus on näin puutteellinen aivan keskeisissä asioissa ja kun hallitus on tehnyt sitoumuksia, joihin sillä ei ole ollut koko eduskunnan hyväksyntää, emme voi pitää hallituksen nyt esittämää vastausta hyväksyttävänä. Siksi esitänkin, että eduskunta toteaa perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi seuraavaa:

"Eduskunta ei pidä euromaiden huippuko- kouksessa hyväksyttyä kilpailukykysopimusta Suomen etujen mukaisena. Eduskunta toteaa, että esimerkiksi tuloverotus, eläkeiät ja julkisen sektorin palkat on päätettävä jatkossakin Suomessa. Eduskunta toteaa, että hallitus ei ole kyennyt uskottavasti selvittämään Suomen puolesta tehtyjä sitoumuksia euroalueen huippukokouksessa, ja siirtyy perusteltuun päiväjärjestykseen."

Annika Lapintie /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Suomen hallitus on enemmistöllään pannut Suomen kansalaiset yhteisvastuuseen Euroopan ongelmamaiden veloista 8 miljardiin euroon saakka. (Ed. Skinnari: Varhennettu yhteisvastuukeräys!) Moni kansalainen on varmasti ihmetellyt, miksi näin on haluttu tehdä: eikö olisi ollut parempi, että jokainen maa vastaa tekemisistään ja tekemättä jättämisistään?

Suomalaiset varmasti ovat olleet tuohduksissaan, kun ovat huomanneet, että viime viikonloppuna hallitus on päättänyt kaksinkertaistaa tukisumman ongelmamaille ja niitä rahoittaneille pankeille ja sijoittajille. Ensin tämä koskee väliaikaisjärjestelyä, mutta myöhemmin tulee mukaan pysyvä järjestely. Vastedes olemme sidottuina maksajina miljardien tukirenkaaseen, halusimmepa tai emme. Sitten ei enää kannata pyristellä, kun pää on pantu silmukkaan. Ei ole edes EU:n perussopimuksen mukaista, että vastuullisesti toimivat maat ottavat kantaakseen vastuuttomien puolesta miljarditaakan. Miksi hallitus meni tähän mukaan?

Hallitus on pelastamassa näillä miljardisitoumuksilla pankkeja, tai tarkkaan ottaen: ei pankkeja vaan niiden omistajat. Hallitus on pelastamassa kevytmielisiä sijoittajia, mutta kuka sen laskun loppumetreillä maksaa? Totta kai tavallinen suomalainen kansalainen, tavallinen suomalainen veronmaksaja. (Ed. Saarinen: Sari Sairaanhoitaja!)

Alun alkaen olisi pitänyt panna pankit ja suursijoittajat kantamaan vastuuta eikä luoda järjestelmää, jossa kansalaiset kantavat suursijoittajien puolesta vastuun. Nyt on kuitenkin tavalliselle kansalaiselle sälytetty taakka niin Kreikan kuin Latvian ja Irlanninkin kohdalla, ja liipaisimella on vielä maa tai parikin. Käytän nimitystä "tavalliselle kansalaiselle sälytetty maksutaakka", sillä kukapa muu viime kädessä maksaa, kun maksu lankeaa Suomen valtiolle.

Me äänestimme johdonmukaisesti kaikkia näitä tukipaketteja vastaan. Ei ole oikein suomalaisia kohtaan, että perusturvamme on kehno, että arjen palveluista puuttuu rahaa mutta samaan aikaan ollaan tekemässä uusia miljardisitoumuksia sijoittajien pelastamiseksi.

Kaikkinensa viikonloppuna linjattiin laajemminkin Suomen asioita tavalla, josta ei hyvää seuraa. Sanontojen pehmentäminen ei poista sitä tosiseikkaa, että EU-maiden johtajilla on kova halu puuttua eläkkeisiin, verotukseen ja työmarkkinasuhteisiin Suomessa. Nyt ei rakenneta yhteistä eurooppalaista hyvinvointivaltiota. Nyt rakennetaan valtiota, jossa vain pääoma ja sijoittajat voivat hyvin. On tärkeää, että tämä eduskunta nyt ennen vaaleja hylkää tällaiset uudet miljardituet ja lausuu selvästi, että nyt riittää.

Minä siis en hyväksy näitä tukia, mutta jos pääministeri ja valtiovarainministeri sekä hallituspuolueet pitävät tuen lisäämistä miljarditolkulla hyvänä ja välttämättömänä, miksi pääministeri ei kertonut sitä tiedotteessaan avoimesti ja miksi hän sitten ei perustellut sitä kantaansa? Jos te hallitusrintamassa, niin ministerit kuin kansanedustajat, uskotte asiaanne niin vahvasti, miksi ette tuo asiaa eduskunnan päätettäväksi ennen vaaleja? Vai onko syynä se, että pelkäätte, että kansalaiset eivät tätä ymmärrä ja hyväksy, ja siksi teillä nyt tässä on kaikkein tärkeimpänä tavoitteena se, että yksityiskohdista sopiminen siirtyy yli vaalien, jotta eivät paljastuisi teidän todelliset aikeenne?

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Arhinmäen ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi. Ed. Arhinmäen ehdotus sanoo ytimekkäästi sen, mistä tässä on kysymys.

Timo Juurikkala /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eurooppalaisen rahoitusjärjestelmän vakauden turvaaminen on tärkeää. Systeemin romahtaminen saisi aikaan laman, jonka kärsijöitä olisivat sattumanvaraiset kansalaiset ja yrittäjät. On jokseenkin varmaa, että laaja finanssikriisi aiheuttaisi konkurssiaallon ja mittavaa työttömyyttä. Siksi on ihan paikallaan, että Euroopan johtajat miettivät vakavasti tapoja, joilla tällainen ehkäistäisiin.

Ehdotettu kokonaisratkaisu sisältää useita eri ulottuvuuksia. Julkisten talouksien kestävyyttä pyritään vahvistamaan ja kontrolloimaan, pankkien stressitestejä tehostetaan, valmistaudutaan pysyvän kriisinhallintamekanismin luomiseen, lisätään luotonantajien vastuita ja selvitetään finanssialan veroja mukaan lukien transaktiovero.

Vihreä eduskuntatyhmä kannattaa sitä, että ylikansallistuneelle taloudelle ja finanssisektorille luodaan ylikansallisia ohjausmekanismeja. Raha on hyvä renki mutta huono isäntä, ja politiikan on otettava pitävä ote, ellei peräti niskalenkki, markkinavoimista. Tämä ei kuitenkaan onnistu rahapanoksia loputtomasti lisäämällä. Tarvitaan ennen kaikkea uusia pelisääntöjä, joiden luomisessa valtioilla on monopoliasema.

Vasemmistoliiton välikysymys keskittyy menettelytapoihin ja tiedotukseen erityisesti Euroopan väliaikaisen rahoitusvakausvälineen Ervv:n osalta. Aikanaan viime keväänä väline luotiin osoittamaan, että euromaat ovat tosissaan pyrkiessään turvaamaan rahoitusvakautta. 440 miljardin euron kapasiteetti mitoitettiin niin, että se yhdessä Ervm:n ja Imf:n panosten kanssa muodostaa 750 miljardin euron kokonaisuuden.

Todellisuudessa tuota 440:tä miljardia ei ole käytettävissä monimutkaisten ylitakausvaatimusten johdosta. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä kaikki vaihtoehtoiset tavat kasvattaa Ervv:n lainakapasiteettia tuohon 440 miljardin ehdottomaan maksimiin saakka on selvitettävä, mutta jos muuta vaihtoehtoa ei millään löydy, olemme valmiita ainakin osittain varmistamaan tosiasiallisen lainanantokyvyn myös takausvastuita korottamalla. Kyse on euroalueen toimenpiteiden uskottavuudesta, ja pienenä tarkennuksena, kyse on takausvastuista, ei suorasta tuesta, niin kuin täällä eräissä puheenvuoroissa on annettu ymmärtää. (Ed. Saarinen: Tuo on rehellistä puhetta, hyvä!)

Nyt näyttää kuitenkin mahdolliselta, ettei takausten kasvattaminen ehkä ole tarpeen. Espanja on tervehdyttämässä talouttaan määrätietoisesti. Portugalin osalta haetaan menettelyjä, joilla valtio voidaan ainakin osittain pysyttää lainamarkkinoilla, jolloin tuen tarve Ervv:n potista ei kasva liian suureksi välineen kapasiteettiin nähden. Vihreiden mielestä kriisivaltioiden pitäminen lainamarkkinoilla on kannatettavaa, koska julkisen tuen tarve on silloin pienempi.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä on huomioitava, että kyse ei ole pelkästään euroalueen kriisistä vaan laajemminkin rahoitusmarkkinoiden ja julkisten talouksien ongelmista. Siksi Kansainvälisen valuuttarahaston Imf:n mukana oleminen vakauspaketissa on tärkeää. Sitä kautta myös euroon kuulumattomat valtiot ovat mukana. Euroopan rahoitusvakausväline on siirtymäajan rakennelma, ja se on tarkoitus korvata kahden vuoden kuluttua Euroopan vakausmekanismilla Evm:llä. Tämän korpivaelluksen ajan puskurina toimii Ervv.

Vuodesta 2013 eteenpäin tilanne tervehtyy sikäli, että yksityisen sektorin vastuu rahoituksesta lisääntyy lainoihin sisällytettävien lausekkeiden myötä. Sen jälkeen luotonantajien tappioita ei enää täysimääräisesti sosialisoida, mikä on ollut oppositionkin mielestä tavoiteltavaa. Täytyy kuitenkin muistaa, että riskit hinnoitellaan luottojen korkoihin. Valtionlainojen korot tulevat todennäköisesti nousemaan tuntuvasti tämän jälkeen, ja tämä voi koskea myös Suomea.

Eurojohtajien viime perjantain päätelmissä on mukana myös paljon porua herättänyt euroa koskeva sopimus, siis omaa sukua kilpailukykysopimus. Se on hioutunut matkan varrella paljon, mutta kieltämättä siinä on edelleen melko konservatiivinen tulokulma. Euroopan oikeistolaistuminen näkyy tässä paperissa. Sopimuksessa korostetaan kuitenkin selkeästi sitä, että toimenpiteet ovat pääosin kansallisesti tehtävien päätösten piirissä. Sinänsä paperin tavoitteet ovat laajalti hyväksyttäviä, mutta osa toimenpide-ehdotuksista on varsin pitkälle meneviä. Varsinaista päätösvallan siirtoa EU-tasolle euroa koskeva sopimus ei sisällä eikä edellytä, toisin kuin täällä muun muassa edustajat Arhinmäki ja Heinäluoma antoivat ymmärtää.

Vihreä eduskuntaryhmä korostaa, että talousjärjestelmän pelisääntöjä on kehitettävä ja vahvistettava siten, että laajamittaista ja vaikutuksiltaan arvaamatonta finanssikriisiä ei pääse Euroopassa syntymään. Talouden vakautta vahvistavien mekanismien luomisessa ollaan oikealla tiellä, vaikka yksityiskohdissa onkin vielä paljon työtä.

Arvoisa puhemies! Vihreiden mielestä vakauden turvaaminen on Suomen ja suomalaisten etu mutta myös oman maanosamme Euroopan etu. Talousjärjestelmän sääntelyä ei pidä enää näinä aikoina arvioida pelkästään kansallisten silmälasien läpi. Eurooppa ja myös koko maapallo on samassa veneessä.

Ulla-Maj Wideroos /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman, arvoisa puhemies! Svenska riksdagsgruppen stöder arbetet för en stabil europeisk finansmarknad. (Ed. Arhinmäen välihuuto) En sådan är till allas fördel. Men den stabiliteten kommer faktiskt inte av sig själv. Det krävs åtgärder, ibland till och med både svåra och smärtsamma åtgärder.

En interpellation i riksdagen ska väcka debatt i ett angeläget ärende, och dagens ämne är onekligen angeläget och utan tvekan värt att debattera. Men det gjorde faktiskt riksdagen senast i förra veckan, för bara sex dagar sedan. Ur den synvinkeln sett är det lite svårt att förstå syftet med den här interpellationen.

Arvoisa puhemies! Kyse on siis ilmeisesti viime viikon keskustelussa esitettyjen sekä hallituksen että opposition argumenttien toistamisesta. (Eduskunnasta: Ei ole!) — Siltä se ainakin kuulosti äsken.

Suomella on ollut ja pitää olla tiukka linja Euroopan vakausmekanismin maksuosuuksiimme ja ehtoihin, joilla tukea myönnetään vaikeuksissa oleville maille.

Men det är faktiskt en sak att ha en hård linje och en annan sak att eventuellt ställa sig utanför.

Osuutemme on muodostunut ainoastaan lainoista ja lainatakuista, ei avustuksista. Mutta ennen kaikkea olemme toimineet oman etumme ja koko Euroopan edun nimissä emmekä suinkaan ainoastaan tukea vaikeuksiinsa saavien maiden nimissä. Ja nämä maat eivät saa elää rauhaisaa elämää tulevina vuosina, eivät varmasti. Ne eivät tule pääsemään suinkaan helpolla. Kreikan ja Irlannin kansat kärsivät pahoin niiden hallitusten ja pankkijärjestelmien tekemistä virheistä. Portugalin ja Espanjan kansat saavat maistaa samoja lääkkeitä. Onneksi tämä tapahtuu tässä vaiheessa ainakin pikemminkin heidän omien vapaaehtoisten päätösten perusteella kuin EU:n ja Imf:n sanelemilla ehdoilla.

Jos kriisin olisi annettu levitä vielä useampiin maihin, Suomen talous ja Suomen kansa olisivat joutuneet hyvin pian ahtaalle. Näin on edelleen. Kysymys on yhteisvastuusta. Myös yhteisvastuulla on tietenkin rajansa. Rahaa ei ole rajattomasti, ja meidän pitää käyttää sitä säästäväisesti.

Värderade talman! Enligt regeringens svar på interpellationen har statsministern följt de direktiv riksdagen och dess stora utskott har gett och således inte gett några tilläggslöften. Tvärtom har statsministern betonat att fortsättningen ligger i den riksdags händer som snart ska väljas.

Det tål upprepas att de 500 miljarder som nämns i slutsatserna från euroländernas inofficiella toppmöte i fredags är summan av det tillfälliga instrumentet och den tillfälliga mekanismen. 440 miljarder plus 60 miljarder blir alltså just 500 miljarder. Det är klart att om Finlands andel av denna garantisumma ska ökas så ska riksdagen fatta det beslutet. Då är det läge för en ny debatt.

Arvoisa puhemies! On myös vaikea nähdä niitä ongelmia, joita välikysymyksen tekijät ilmeisesti havaitsevat ehdotetussa sopimuksessa, jonka tarkoituksena on euroalueen talouspolitiikan koordinaation parantaminen. Asetettavat tavoitteet ja ehdotettavat varat ovat sopusoinnussa sen kanssa, mitä Suomi pohjoismaisena hyvinvointivaltiona arvostaa.

Sopimus ei muodostu pakkopaidaksi meille vaan tarjoaa pikemmin meidän malliamme esimerkkinä ja normina maille, joilla ei ole ollut kärsivällisyyttä kulkea kapeaa mutta vakaata tietä kaikkien kansalaistensa hyvinvoinnin lisäämiseksi.

Suomella on ollut näkyvä rooli sekä huippukokouksessa että valtiovarainministerineuvostossa. Maan koko ei ratkaise maan roolia vaan sen oma aktiivisuus ja päättäväisyys. Toivottavasti Suomi jatkaa aktiivista otettaan myös uuden eduskunnan ja uuden hallituksen myötä.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä puoltaa yksinkertaista päiväjärjestykseen siirtymistä ja antaa hallitukselle luottamuksensa Suomen etujen puolustamisessa Euroopassa.

Värderade talman! Svenska riksdagsgruppen förordar en enkel övergång till dagordningen och ger regeringen sitt förtroende i försvaret av Finlands intressen i Europa.

Sari Palm /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Mikä on eduskunnan ja suuren valiokunnan päätöksen merkitys ja arvo? EU:n ministerivaliokunnan näkemys viime keskiviikon kokouksesta on kirjattu: "Suomi pyrkii siihen, että maaliskuun kokonaispaketissa todettaisiin Ervv:n osalta ainoastaan euromaiden sitoutuminen Ervv:n efektiivisen alkuperäisen lainakapasiteetin 440 miljardin euron turvaamiseen." Todettakoon tässä, että efektiivinen on sanakirjalähteiden mukaan todellinen, tehokas, vaikuttava.

Torstaina 10.3. suuri valiokunta pääministeriä kuultuaan totesi, ettei näistä asioista voida käytettävien tietojen perusteella päättää euroalueen valtioiden tai hallitusten päämiesten kokouksessa. Tiedotteessaan valtioneuvoston viestintäyksikkö kertoo pääministerin todenneen hallituksen täysimääräisyyspyrkimyksen 440 miljardiin, vaikka perjantai—lauantaiyön kokouksessa ei takuita lisää pyydettykään. Tiedämme, että 440 miljardin todellinen lainaantaipumiskyky ei tällä erää ole tätä 440:tä vaan huomattavasti pienempi, noin 250 miljardin euron luokkaa. Siis selkosuomella: Suomen nykyinen 8 miljardin sitoumus ei tältä osin ole riittävä silloin, kun väliaikaista vakausrahastoa tarvitaan täysimittaises- ti. On myös huomattava, että aikataulullisesti Ervv:n varassa eletään uuteenvuoteen 2013 saakka. Mikä on hallituksen ja pääministeri Kiviniemen riittävä ja uskottava keinovalikoima kasvattaa väliaikaista vakausrahastoa muuten kuin valtioiden antamien takausten kautta? (Ed. Kanerva: Useita vaihtoehtoja!)

Aikajana eteenpäin vuoteen 2013 tuntuu pitkältä, ainakin jos sitä peilaa Kreikan tilanteeseen. Viime äitienpäivän tietämistä on vajaa vuosi. Jatkossa esimerkiksi Portugalin merkittävät lainanhoitohetket osuvat alkukesään. Onko tällöin seuraava epävakaa hetki, jolloin tarvitsemme lisää takauksia toisten lainanhoitoa varten? Suomesta on annettu poliittinen positiivinen viesti Eurooppaan hallitussuulla ja äsken täällä myös vihreällä suulla. Tarpeen tullen lisämiljardeja on tulossa, jos täysimääräinen tarve herää ennen pysyvän vakausjärjestelmän käyttöönottoa.

Arvoisa rouva puhemies! Kysyn, millaiset neuvotteluvalmiudet pääministerillä oli perjantaina ennen suuren valiokunnan iltakokousta. Suuren valiokunnan evästys oli selkeästi se, ettei nykytiedon varassa voi päätöksiä tehdä. Miten on mahdollista ja onko oikein, että pääministeri on käynyt neuvonpitoa sitoakseen maamme mittavaan lisävastuuseen? Te, rouva pääministeri, omassa vastauksessanne puhuitte Euroopan rahoitusmarkkinoiden vakaudesta ja niiden turvaamisesta. Miten on jatkuvasti mahdollista ja oikein, että euromaat ja siellä mukana pieni taloutensa kohtuudella hoitanut Suomi huolehtivat koko eurooppalaisesta finanssijärjestelmästä paikaten varojen yli eläneiden ongelmia ja varautuen pahimpaan? Irlannin kohdalla saatiin muitakin talkoolaisia. Missä ovat nyt esimerkiksi britit ja naapuri Ruotsi?

Loppuviikon päämieskokouksen päätelmä-asiakirjojen osalta on joitakin muita kysymyksiä, jotka herättävät ihmetystä. Ensin kilpailukyvystä keskusteltiin pitkään ilman minkäänlaista paperia. Nyt kilpailukykyasiakirja ei vähennä huolta kehityssuunnasta liittovaltiosuuntaan, todetaanhan talouspolitiikan koordinaatio- ja kilpailukykytekojen johtavan syvempään lähentymiseen.

Ajatus siitä, että perustuslakiin kirjattaisiin EU:n finanssipolitiikan säännöt, on vieras. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä torjuu liittovaltion suuntaan vievät ratkaisut.

Euroalueen päämiesten päätelmissä todetaan myös, että pankkien stressitestejä tullaan tekemään jatkossa säännöllisesti. Suomenkin ajamat stressitestit ovat periaatteellisesti erittäin hyvä ajatus ja toimintakonsepti, mutta todellisuus stressitestien kyvystä kuvata todellisia ongelmia on riittämätön. Mekanismi tarvitsee tiukentamista. Aiemmin tehdyt testit eivät herätä luottamusta, olihan esimerkiksi Irlannin pelastettuja pankkeja testit läpäisevässä kunnossa, vaikka pankit olivat rapakunnossa.

Arvoisa puhemies! Suomen hallituksen linja keinua euroepävakauden laineilla ei herätä kansalaisten keskuudessa luottamusta. Samaan aikaan, kun eriarvoisuus maassamme lisääntyy ja köyhyys EU-mittareilla tarkoittaa 900 000:ta suomalaista köyhää, herättää kansallista hätää se, että jatkuvasti kiinnitytään yhä syvemmälle euro- ja finanssitalouden syövereihin taaten toisten maiden makean elämän kulutuskuplaa ja ylikuumentuneita velkamassoja.

Arvoisa rouva puhemies! Ehdotan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavaa perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuotoa:

"Kuultuaan hallituksen vastauksen eduskunta edellyttää, että hallitus ei osallistu väliaikaisen tukijärjestelmän (Ervv) muuttamiseen niin, että Suomen vastuut muiden euromaiden sitoumuksista kasvaisivat, ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Pietari Jääskeläinen /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen antamien lainojen ja takausten määrä talouttaan holtittomasti hoitaneille maille on tällä hetkellä kaikkiaan yli 10 miljardia euroa. Maan hallitus on pääministerin johdolla valmis lapioimaan vielä lisää veronmaksajien varoja jopa 8 miljardilla eurolla. Tämä käy riidattomasti ilmi euroalueen päämiesten kokouksessa nyt perjantaina tehdyistä päätöksistä. Euroopan vakausmekanismin lainanantokyky esitetään nostettavaksi nykyisestä tasosta kaksinkertaiseksi eli 500 miljardiin euroon ja Euroopan väliaikaisen rahoitusvakausvälineen lainanantokyky nostettavaksi 440 miljardiin euroon nykyisestä noin 250 miljardista.

Hallitus ei tarkoituksella halua sanoa, missä vaiheessa esitys takausmäärän nostamisesta tuodaan eduskunnan käsittelyyn. Kiviniemen hallitus pelaa tietoisesti aikaa. Jos nykyinen hallituskoalitio jatkaa, takausesitys todennäköisesti annetaan eduskuntavaalien jälkeen, kun ei enää tarvitse pelätä kansalaisten suuttumusta. (Ed. Kanerva: Älkää puhuko roskaa!)

Toteutuessaan lainojen ja takauksien yhteismäärä on valtava, kaikkiaan 18 miljardia euroa eli yli kolmasosa valtion budjettiin nähden, kolmasosa valtion budjettiin nähden. Näiden takausten laukeamisen seurauksena maamme joutuisi itse velkasaneeraukseen ja leikkaamaan rajusti kansalaisten peruspalveluja. (Ed. Kallis: Ei se noin mene!) Perussuomalaiset eivät tällaista hallituksen holtitonta veronmaksajien rahojen kylvöä voi hyväksyä. (Ed. Pentti Oinonen: Ei millään!) Onko oikein, hallitus, ettei teiltä hellinnyt 2 miljoonaa euroa reumasairaalan turvaamiseen mutta olette valmis antamaan 18 000 miljoonaa euroa velkamaille ja keinottelijoille? (Ed. Kalli: Kuka antaa?)

Hallituksen antamat takuut ja lainat ovat jyrkästi kansan oikeustajun vastaisia, suorastaan moraalittomia, ja myös EU-sopimuksen vastaisia. Eurooppa-neuvosto ja unionin jäsenvaltiot toimivat laittomasti, kun eivät noudata perussopimuksen 125 artiklan säännöstä. (Ed. Saarinen: Se pitää paikkansa!) Siinä nimenomaan kielletään jäsenvaltioita ja unionia ottamasta vastatakseen toisten jäsenvaltioiden sitoumuksia. Miksi Suomi EU:n mallimaana ei noudatakaan tällä kertaa EU:n sopimusta?

Ei ole oikein, että Suomi on muiden maiden maksumiehenä ja takaa näille maille sijoittaneiden pankkien ja riskirahoittajien valtavat voitot. Perussuomalaisten kanta on selvä. Nykyistä keinotekoista, hyvää taloudenhoitoa vääristävää ja keinottelijoita suosivaa tukijärjestelmää ei tule hyväksyä. Oikeudenmukainen ja talouspoliittisesti tervehdyttävä vaihtoehto on, että ylivelkaisissa maissa toteutetaan velkasaneeraus. Näinhän on joka tapauksessa asiantuntijoiden mukaan käymässä Kreikassa. Jos maa ei noudata vakaustavoitteita ja jopa antaa valheellisia tietoja taloudestaan, on parempi, että tällainen maa toimii euroalueen ulkopuolella.

Vakauttamispakettiin liittyvät myös esitykset kilpailukyvyn parantamiseksi. Perussuomalaiset suhtautuvat kriittisesti esityksiin työmarkkinoiden, eläkkeiden, terveydenhoidon sekä sosiaalietuuksien sääntelemisestä sekä verotuksen kohdentamisesta tasaveron suuntaisesti. (Ed. Ville Niinistö: Mitkäs näistä ovat kynnyskysymyksiä?) Mitä enemmän EU:ssa on ongelmia, sitä enemmän EU:ta viedään liittovaltion suuntaan puuttumalla yhä enemmän kansallisvaltioiden budjetteihin, veroihin ja muuhun rahoitukseen ja jopa sisäisiin asioihin ohjeistamalla hyvinvointipalvelujen tuottamista ja sisältöä. Perussuomalaiset eivät hyväksy kansallisen päätösvallan jatkuvaa heikentämistä ja vallan keskittämistä EU:lle. Kantamme on jyrkkä ei EU:n liittovaltiolle.

Rahoituskriisi on edelleen syvenemässä. Lisäksi EU-maat ovat taloudeltaan, veloiltaan ja toimintatavoiltaan niin erilaisia, että on yhä todennäköisempää, että EU:n ja euroalueen hajoaminen on vain ajan kysymys. Tulevaisuuden Eurooppa on itsenäisten kansakuntien Eurooppa, joka muodostaa yhteisen talous- ja vapaakauppa-alueen.

Pääministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Niin kuin näistä monista puheenvuoroista huomasi, niin tässä itse asiassa ei ole mitään epäselvää. Siis hallitus ei sitoutunut tuolloin perjantaina huippukokouksessa Ervv:n osalta takausvastuiden kasvattamiseen, mikä käy ilmi muun muassa siitä, että samasta asiasta on keskusteltu euroryhmässä eilen ja siellä päädyttiin juuri samaan lopputulokseen, että siitä ei ratkaisua tullut, ja myöskään sitä mandaattia ei hallituksella tähän ole ollut.

Tätä keskustelua hieman hämärtää se, että täällä siteerataan erilaisia lehtitietoja ja siteerauksia, ja ne eivät useinkaan ole aivan tarkkoja. (Ed. Kanerva: Juuri näin!) Haluan kertoa, kun täällä siteerattiin valtiovarainministeri Kataisen puheenvuoroa, jossa hän sanoi, että Suomi ei vastusta takauksia, että hän varmaankin tarkoitti tämän Esm:n osalta, koska Ervv:n osalta neuvotteluissa Suomen kanta on ollut erittäin tiukka. Olemme olleet johdonmukaisia ja tällä tiukalla kannalla saaneet paljon aikaan ja olemme myöskin pystyneet katsomaan niitä muita vaihtoehtoja, mitä tämän fasiliteetin kasvattamiselle löytyy. (Ed. Saarinen: Mitä ne ovat?)

Olemme myöskin hallituksessa sopineet, että tietenkin tästä kokonaisuudesta voi keskustella osana kokonaisratkaisua. Olemme valmiita pohtimaan erilaisia vaihtoehtoja. Tärkeintä on se, että löydämme sellaisen ratkaisun, joka turvaa paitsi Suomen niin myöskin Euroopan talouden vakauden.

Ed. Heinäluoma kritisoi tätä kilpailukykysopimusta ja näki siinä aika paljon mörköjä, (Ed. Laukkanen: Kyllä, pelkästään mörköjä!) ikään kuin olisimme sopineet eläkkeiden pakkonostosta tai tuloverotuksen linjojen sopimista. Sehän ei pidä paikkaansa. Tuossa kilpailukykysopimuksessa on hyvin yleisiä suuntaviivoja, ja ennen kaikkea se on tarkoitettu niiden Euroopan maiden ja euromaiden hyväksi, joiden kilpailukyvyssä on kaikkein eniten parannettavaa. Eli siinä mielessä meillä nämä kilpailukykyasiat ovat kohtuullisen kunnossa, ja tätä kautta ei meille kovinkaan paljoa painetta tule. Mutta toki meidänkin pitää jatkuvasti katsoa sitä, että kilpailukyvyssä ollaan etulinjassa, ja todellakin on niin, että jokainen maa päättää nämä keinot itse. Käytännössä, koska niiden keinojen pitää olla valmiina esitettäviksi kesäkuun huippukokouksessa, se on seuraava eduskunta, joka ne haarukoi.

Sitten täällä kristillisten ryhmäpuheenvuorossa kyseltiin sitä, oliko valtuudet neuvotella. Juuri sen vuoksi, että tilanne muuttui niin nopeasti, että päätelmät olikin käsiteltävä toisin kuin torstaina vielä näytti, pyysin suurta valiokuntaa kokoontumaan, ja suuri valiokunta kokoontui, ja suurelle valiokunnalle kerrottiin tämän asian tila.

Ed. Jääskeläinen kyseli sitä, miksei tätä asiaa päätetä nyt jo tässä eduskunnassa. Koska ei ole päätetty vielä niistä takausvastuiden korottamisesta ja nähtäväksi jää, millaisen kokonaisuuden me tulemme löytämään, niin nämä päätökset tullaan tekemään vasta myöhemmin, ja käytännössä todellakin saattaa olla niin, että ihan se varsinainen päätös näistä yksityiskohdista on seuraavan eduskunnan tehtävä, ja tämä toisaalta tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden jokaiselle puolueelle eduskuntavaaleissa ilmoittaa, mitkä ovat ne omat reunaehdot sitten vaikkapa seuraavaan hallitukseen osallistumisessa.

Joka tapauksessa jo tuolla Eurooppa-neuvostossa reilun viikon kuluttua jätän Suomen kannan osalta varauman, koska nämä lainsäädäntöosat myöskin niiden osien osalta, jotka ovat ongelmattomia, eivät ole kiistanalaisia, tulevat päätettäviksi vasta tulevina viikkoina, osin jopa vasta tulevina kuukausina. Sen vuoksi on syytä tällainen varauma eduskuntavaalien vuoksi jättää.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Me emme, ed. Heinäluoma, halunneet sulkea silmiämme siltä, että pääministeri Kiviniemi sanoi, että takauksia ei olla nostamassa, kun koko muu Eurooppa on sitä mieltä, että niitä ollaan nostamassa. Sen vuoksi me teimme välikysymyksen. Onko asia niin hankala teille, että te ette halunnut jostain syystä tuoda tätä tänne suureen saliin keskusteluun? Me halusimme tuoda.

Edelleen hämmästyttää tässä Kiviniemen vastauksessa se, että onko todella, ministeri Kiviniemi, niin, että Angela Merkel on väärässä, koko Eurooppa on väärässä ja ainoa, joka on oikeassa, olette te, kun koko muun Euroopan käsitys on se, minkä myös ed. Juurikkala täällä omassa puheenvuorossaan sanoi, että takauksia tullaan kasvattamaan, ja se merkitsee sitä, että takausvastuu tulee kasvamaan. Onko koko muu Eurooppa väärässä ja vain pääministeri Kiviniemi yksin on oikeassa?

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Pääministeri tuossa omassa puheenvuorossaan jo koskettelikin tätä kilpailukykysopimusta, mutta haluan nyt kysyä ehkä välikysymyksen ensimmäiseltä allekirjoittajalta, puheenjohtaja Arhinmäeltä, ovatko nämä tavoitteet, jotka siinä asetetaan, teidän mielestänne vääriä. Luettelen ne hitaasti ja selkeästi, että voitte ottaa niihin kantaa: kilpailukyvyn edistäminen, työllisyyden parantaminen, julkisen talouden kestävyyden kohentaminen (Ed. Tennilä: Ne on otsikoita vaan!) sekä rahoitusjärjestelmän vakauden vahvistaminen. Ovatko nämä teidän mielestänne semmoisia mörköjä, että niihin ei euroalueen valtioitten tulisi pyrkiä, (Välihuutoja vasemmalta) kun ne ovat tavoitteita ja kukin maa voi pyrkiä niihin omilla valitsemillaan keinoin?

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se asia, mikä tässä pyörii, on, että hallitus osaltaan on ilmoittanut, että se ei ole hyväksynyt lisätakausvastuita, (Ed. Saarinen: Tiedetään!) ja hallitus on ilmoittanut, että on parempi, kun tämä asia voi siirtyä uudelle eduskunnalle. (Ed. Kuoppa: Vaalien jälkeen, sitähän se tarkoittaa!) Kysynkin nyt, ed. Eero Heinäluoma, suljetteko te vaalien jälkeen sen valikoiman pois, jos maailma ajautuu siihen tilanteeseen, että tulee eteen tilanne, (Ed. Hiltunen: Meiltäkö täällä kysytään?) että seuraava hallitus joutuu miettimään tätä asiaa uudelleen. Suljetteko te, sulkeeko teidän puolueenne tämän vaihtoehdon pois? Kertokaa se nyt avoimesti, kun olette puhuneet avoimuuden puolesta. (Ed. Viitanen: Kertoisi hallitus ensin!) Mitä sanoo ed. Eero Heinäluoma?

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Huomaan, että ed. Kalli ajattelee, että ed. Heinäluoma olisi ollut jo siellä Brysselin huippukokouksessa, (Ed. Kalli: Ei kun kysyin vaalien jälkeen!) mutta niin kuitenkaan ei ollut, vaan siellä oli pääministeri Kiviniemi, joka ilmoitti, että hän on toiminut niin, että Suomen takausvastuut eivät nouse. Tästähän tämä keskustelu lähti liikkeelle, että se oli Suomen suuri voitto, että takausvastuut eivät nouse. Sen jälkeen muut valtionpäämiehet ja kansalliset lehdet ovat kertoneet, että kyllä kaikkien maiden takausvastuut ovat nousussa. Tänään valtiovarainministeri Katainen ilmoitti Brysselistä käsin, että Suomi ei ole ollut takauksia vastaan. Suomi ei ole ollut takauksia vastaan, mutta on ollut skeptinen sen suhteen, onko tämä ainoa keino. Eihän tästä erkkikään ota selvää, vaan hallitus on täysin suossa. (Välihuutoja vasemmistoliiton ryhmästä) Demarit ovat sanoneet koko ajan, että kaiken rahankäytön ehtona pitää olla se, että sijoittajat ja pankit ottavat oman vastuunsa, eikä niin, että veronmaksajat ottavat kantaakseen sellaisia yksityisiä riskejä, jotka eivät veronmaksajille kuulu.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Pääministeri Kiviniemi on nyt kuitenkin ollut siellä perjantaina Brysselissä hyväksymässä muiden euromaiden mukana sen, että kriisirahaston tosiasiallista lainanottokykyä nostetaan 440 miljardiin euroon. Käytännössähän tämä sitten tarkoittaa sitä, että lainatakuut nousevat ja niiden myötä myös Suomen vastuu kasvaa. Tämä on faktaa. Olette itse sanonut, että onpa hyvä, kun avoimesti tiedotusvälineissä ja siellä ministeri Väyrysen kirjassa keskustellaan näistä asioista. Minusta sen sijaan on hyvä, että tästä asiasta keskustellaan täällä eduskunnan täysistuntosalissa.

Totta kai me luemme muita lehtiä, ja itse olette siihen kehottanutkin, ja yritämme sitten ottaa selvää, mitä oikein tarkoitatte. Jos oikeasti olette sitä mieltä, että tämä on hyvä, niin eikö olisi hyvä sitten perustella sitä? Meidän mielestämme ei ole hyvä, että Suomen vastuut kasvavat ja Suomen takausvastuut voivat myös laueta maksettaviksi. Jos te pidätte tätä hyvänä, niin miksi te ette sitä sitten kerro? Minusta on aivan typerää, että vetoatte vaalien jälkeiseen elämään ja parlamenttivaraukseen. Reilua ja rehtiä olisi se, että vaalikentille säntäävät kansanedustajat täällä kertovat, mitä aikovat tehdä vaalien jälkeen, kun tämä asia on meidän edessämme. Me emme tätä hyväksy.

Timo Juurikkala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnä kiinnitän huomiota siihen, että vasemmisto-opposition piirissä tähän euroa koskevaan sopimukseen liitetään sellaisia mielikuvia, jotka ovat variksenpelätintäkin pahempia kauhukuvia. (Vasemmalta: Aijai!) Aivan niin kuin ed. Ravi täällä sanoo, nämä tavoitteet, jotka tässä sopimuksessa on mainittu, ovat varmasti kaikkien allekirjoitettavissa, (Ed. Tennilä: Ne ovat pelkkiä otsikoita!) ja sopimuksessa erikseen monessa kohdassa todetaan, että niitten toteuttaminen on kansallisen päätöksenteon varassa. Mikä tässä on niin pelottavaa?

Sitten toinen asia, koskien tätä 440 miljardin lainakapasiteettia: Tässähän on varmasti päätetty sen kaltaisesti, että valmius sen nostamiseksi sille tasolle on olemassa. Miten ja milloin se tapahtuu, sitä ei täsmällisesti ole päätetty. Vihreät ovat kantansa selvästi keskustelussa tuoneet ilmi. Toivoisin, että muun muassa sosialidemokraatit toisivat tässä selvästi kantansa ilmi. Miten suhtaudutte siihen, jos kaikki muut euromaat ovat menossa takausvastuiden jonkinasteiseen nostamiseen? Oletteko siinä mukana?

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin täytyy kiittää pääministeriä siitä, että hän avoimesti ja reilusti vastasi kysymykseen tästä neuvottelutilanteesta. Se kuvaa hyvin myös kansalaisille sitä, miten äkkinäinen tämä Euroopan taloustilanne on. Yhdessä yössä, yhdessä hetkessä puhutaan miljardipäätöksistä, ja parlamentit eivät pysy mukana. On hyvä asia, että se tulee esiin, koska me puhumme niin isoista rahoista.

Mutta pyydän myös, että pääministeri vastaa siihen kysymykseen, jonka esitin. Eli miten pitkälle on oikein, että esimerkiksi Suomi euromaana on tasapainottamassa ja vakauttamassa koko finanssijärjestelmää? Nyt me koko ajan tuudittaudumme tähän euroelämään, mutta näen näin, että täytyisi saada vahvemmin mukaan myös muut pitämään huolta markkinoista.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Ravi kysyi, mitä vikaa on eurosopimuksen otsikoissa. Ei niissä ole vikaa, kysymys on keinoista. Me emme hyväksy tasaverokehitystä, me emme hyväksy eläkeiän nostamista, me emme hyväksy sitä, että tulee eurooppalainen palkkapoliisi Brysselistä käsin palkkoihin puuttumaan, (Ed. Wideroos: Kertokaa, mitä te hyväksytte!) me emme hyväksy sitä, että julkista sektoria lähdetään alas ajamaan. Nämä tässä kilpailusopimuksessa (Ed. Korkeaoja: Hyväksyttekö verokilpailun?) eli eurosopimuksessa on kirjattu keinoiksi. Ymmärrän hyvin, että te ja Berlusconi varmaan kannatatte näitä, mutta me vasemmistossa emme kannata tällaisia keinoja.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei todellakaan ole vikaa otsikoissa, mutta niitten otsikoitten alle voi maakohtaisesti sisältyä hyvin erilaisia keinoja, ja teidän keinovalikoimanne, mitä te esitätte, oli hyvin tarkoitushakuinen. Minä yhdyn täysin pääministerin omassa puheenvuorossaan esittämään käsitykseen siitä, että nämä keinot ja nämä tavoitteet on nimenomaan tarkoitettu sellaisille maille, jotka ovat vaaraksi Euroopan talousvakaudelle. Jos siellä ei kerta kaikkiaan tapahdu ryhdistäytymistä, niin mitkään maailman vakautusvälineet eivät riitä tämän tilanteen hallitsemiseen. Kyllä kaikilla jäsenmailla on oltava vastuu omasta ta-loudestaan, ja semmoisen löperön läpi sormien katsomisen politiikan aika on ohi.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! EU:n kilpailukyvyn parantaminen on todella tärkeä tavoite, ja uskon, että kaikki tuon tavoitteen jaamme. Keinoista olemme eri mieltä. En ymmärrä sitä, miksi EU:n tasolla pitää lähteä ottamaan kantaa eläkeiän nostamiseen, (Ed. Ravi: Ei pidä!) julkisen sektorin palkkamalttiin tai myöskään tuloveronalennuksiin. Tässä sopimuksessa, joka tänne on jaettu, todetaan ihan yksiselitteisesti, että tarvitaan verouudistuksia, kuten työverotuksen alentamista. Se on kannanotto ansiotuloverotuksen keventämiseen, ja minusta EU:n tasolla tällaisia kannanottoja ei pidä tehdä, vaan nämä asiat kuuluvat jatkossakin päätettäväksi kansallisella tasolla. (Ed. Wideroos: Totta kai!) Hieman ihmettelen pääministerin puheenvuoroa, kun hän ikään kuin vähättelee, että jokainen maa voi kansallisesti näistä asioista päättää, jos kuitenkin täällä yhteisesti näistä tavoitteista on sovittu. Minkälainen sopimus se on, jos ei siitä aiota lähtökohtaisesti pitää kiinni? (Ed. Tuomioja: Poliittinen julistus!)

Sitten haluaisin lopuksi kysyä näistä takauksista, kun nyt ristiriitaisia tietoja tulee vähän sieltä sun täältä. Valtiovarainministeri Katainenkin on tänään todennut, että takausten kasvattaminen EU-rahastoissa on mahdollista. Kuitenkin pääministeri totesi, että takaukset Suomen osalta eivät kasva. Pääministeri Kiviniemi, onko nyt siis poissuljettu se vaihtoehto, että Suomen takaukset kasvavat?

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ravi, te luitte hyviä otsikoita, kukapa niitä kiistämään, mutta mikä on EU:n todellinen linja? Se näkyy siinä, mitä nämä kriisimaat on pakotettu tekemään, esimerkiksi Kreikka, Irlanti, nyt Portugali: on palkkojen alennukset, sosiaaliturvan leikkaukset, valtion toimintojen alasajo, on määrätty myöskin myymään valtion omaisuutta.

Nämä EU:n keinot ovat täysin uusliberalistisen linjan mukaisia ja pahentavat tilannetta. Ostovoima huononee, esimerkiksi Kreikka kaatuu varmasti tällä teidän suosittelemallanne linjalla, aivan varmasti. Eihän se voi selvitä, jos ostovoima lyödään alas (Ed. Kalli: Entäs teidän linjallanne?) ja työttömyys menee ylös. Sehän on selvä, miten sen tien päässä käy. Tämä on sama linja, joka Ahon hallituksella oli 1990-luvun alussa, joka tuotti Suomeen jättityöttömyyden ja jota tilannetta on sitten vuosikymmen jouduttu korjaamaan. EU:n peruslinja on väärä, se on hyvin oikeistolainen, (Ed. Wideroos: No, mikä on oikea?) äärioikeistolainen lähes joissakin kohdin. Vaihtoehto on, että mennään kuntouttavaa tietä askel askeleelta (Ed. Kalli: No sitähän mennään!) näitten kriisimaiden osalta, autetaan niitä oikeasti selviytymään. Nyt niitä oikeasti kaadetaan, (Puhemies: Minuutti!) pelataan aikaa ehkä parhaimmillaan.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun on mahdotonta uskoa, ed. Tennilä, että te lähtiäisiksi käytätte täällä puheenvuoron, jossa te sanotte, että yksittäisillä jäsenmailla ei ole vastuuta omasta taloudestaan. (Ed. Tennilä: On tietenkin!) En usko, että te todella tarkoitatte sitä. Tarkoitatteko te sitä, että muitten EU-maitten pitäisi ikään kuin yhteisvastuullisesti ottaa maailman tappiin asti vastatakseen se, mihinkä holtiton taloudenpito johtaa? Haluan vielä huomauttaa siitä seikasta, että kannattaa katsoa, millä tavalla markkinoilla reagoitiin siihen, kun Etelä-Euroopan muutamat jäsenvaltiot tekivät merkittäviä toimenpiteitä oman taloutensa vakauttamiseksi. Se reaktio oli aika lailla myönteinen ja antaa aikaa nyt varmaan sitten tehdä niitä tarvittavia päätöksiä ja harkita, mitä tähän vakausmekanismiin todella sitten viime kädessä mukaan tulee.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kiinnitin huomiota siihen, että hallituspuolueista ainoastaan vihreiden edustaja Juurikkala myönsi, että näitä takausvastuita voidaan joutua kasvattamaan tämän nyt tehdyn päätöksen johdosta. Kysynkin teiltä, pääministeri, kun teidän lausuntonne mediassa tulkittiin niin, että Suomi ei joudu kasvattamaan näitä lainatakuita, että Suomi on nyt torjunut ehdotukset lainatakuiden kasvattamisesta, mitä te sanotte tästä tulkinnasta. Onko se väärä tulkinta? Oletteko te itse johtanut harhaan, tai onko teitä tulkittu väärin mediassa? Ja kun tuossa ed. Kalli heitti sosialidemokraateille kysymyksen siitä, ovatko he kenties vaalien jälkeen valmiita näitä lainatakuita kasvattamaan, niin kysyn nyt teiltä, pääministeri: Torjuitteko te Suomen osalta tämän takausten kasvattamisen vai siirsittekö te vaalitaktisesti päätöksen tuonnemmaksi?

Erkki Tuomioja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tietysti ihan oikein, että holtittomasti velkaantuneet maat joutuvat sellaiseen valvontaan, että vastaisuudessa tällaiselta vältyttäisiin. Siitähän on tämän talouspolitiikan koordinaatiossa kysymys. Sitä ovat kaikki kannattaneet.

Mutta tuon myöskin toisen puolen tähän: Holtittomaan luotonantoon syyllistyneet pankit, joidenka satojen miljardien vastuiden pelastamisesta nyt on kysymys, ovat toistaiseksi kokonaan selviytyneet sillä, että veronmaksajat ovat tulleet vastaamaan siitä, että heidän saatavansa turvataan. Tämä ei voi olla oikein, ja tämä on se, mitä me olemme alusta alkaen korostaneet, että tämän sijoittajavastuun pitää olla mukana. Nyt haetaan aikaa. Te sanoitte, että 2013 jälkeen mahdollisesti tämä toteutuu, mutta siihen mennessä on siirretty erittäin suuri osa pankkien vastuista veronmaksajien vastuulle.

Miksi näitä takauksia ei olisi voitu alusta alkaen, kun on kysymys pankkien pelastamisesta, jakaa siinä suhteessa kuin eri maiden pankit ovat olleet tässä luototuksessa mukana? Silloin Suomen osuus olisi pysynyt kohtuullisena. Nyt me olemme pelastamassa muiden maiden pankkeja, emme suomalaisia rahalaitoksia. Ja jos tämä on ollut sellainen operaatio, niin kuin koko ajan oikealta on sanottu, että haluamme pelastaa talouden joutumasta uuteen kriisiin, niin eikö juuri tämä olisi se oikea tie, että vastuussa ovat myöskin ne, jotka ovat tästä nyt hyötymässä? Myös brittiläiset ja ruotsalaisten rahoituslaitokset ovat (Puhemies: Aika!) meidän kustannuksellamme nyt tässä pelastuslistalla. Tämä on se rakenteellinen heikkous, joka tässä suunnitelmassa nyt on.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On kuitenkin syytä kaikkien tunnustaa se, että Suomen hallitus on onnistunut tässä linjassa. Tässä on jossain vaiheessa puhuttu tämän koko rahaston kasvattamisesta jopa suuremmaksi kuin tämä 440 miljardia. Se on kuitenkin poistunut papereista, ja nyt on pysytty siinä, että pyritään ottamaan se täysimääräisesti käyttöön. Tämä nihkeys näitten julkisten rahastoratkaisujen kasvattamiseen on myös tuottanut tulosta. Se on toisaalta minun mielestäni ihan rehellisesti Suomen kansan edessä todettava, että tässä nyt on sitouduttu siihen, että täysimääräisesti otetaan se 440 miljardia käyttöön. Siitä käydään neuvotteluja, mitkä ne välineet ovat, ja takaukset ovat yksi osa sitä todennäköisesti. Tämä sitten arvioidaan eduskunnassa, kun se tulee eduskunnan eteen, voidaanko siinä tilanteessa sitten hyväksyä se ratkaisu. Tässä yhteydessä siitä ei ole päätetty, mutta se on todennäköistä.

Arvoisa puhemies! On kuitenkin muistettava, että ed. Tuomioja on oikeassa siinä, että kun on kyseessä ensisijaisesti rahoitusmarkkinakriisi, niin myös tässä pysyvässä mekanismissa on tärkeätä, että muutkin maat ovat mukana, jos julkisesti ylipäätään joudutaan tukemaan talouksia. Ensisijaisia ovat markkinalähtöiset ratkaisut, toiseksi on etsittävä osittaisia saneerausratkaisuja, mutta myös Imf:n pitää olla aina kaikissa ratkaisuissa mukana, ja pitää etsiä tapoja, joilla myös muut EU-maat kuin euromaat ovat mukana. (Puhemies: Minuutti!) Mitä pääministeri on mieltä tästä?

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tässä välikysymyspelottelussa kuuluu nyt vaalien läheisyys: paha EU tulee ja vie rahat, työpaikat ja eläkkeetkin! (Ed. Martti Korhonen: Höpsis höpsis!) Vasemmistoliiton ed. Arhinmäen puhe saattaisi kuulostaa hyvältä kalliolaisessa pubissa parin tuopin jälkeen, mutta täällä eduskuntasalissa se ei toimi. (Välihuutoja vasemmistoliiton ryhmästä) Täällä puheen olisi hyvä perustua faktoihin.

Muutama fakta: Suomi ei ole sitoutunut takausvastuiden nostamiseen. Suomi ei ole sitoutunut eläkkeiden leikkaamiseen. Suomi ei ole sitoutunut tasaveroon, ei työelämän pelisääntöjen romuttamiseen eikä palkkojen laskemiseen.

Arvoisa puhemies! Euroa koskeva sopimus sisältää aivan järkevät tavoitteet, ja siihen eurooppalaisten valtioiden on syytä sitoutua. Tavoitteena on kilpailukyvyn ja työllisyyden parantaminen. Valtiot päättävät itse, siis itse, miten konkreettisesti kussakin maassa toimitaan. Siis myös Suomi päättää näistä asioista itse, eivät Brysselin herrat. Hyvä oppositio, mikä tässä on niin vaikea ymmärtää?

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä en ole lehtitietojen varassa, niin kuin tässä haluttiin sanoa, vaan sen, mitä, pääministeri, itse olette sanonut.

Te sanoitte lauantaina: "Tarvetta takuiden kasvattamiseen ei tällä hetkellä ole." Saman tien sunnuntaina olette allekirjoittanut euroryhmän päämiesten päätelmät, jossa sanotaan seuraavasti: "Euroopan rahoitusvakausvälineen sovittu 440 miljardin euron suuruinen lainanantokyky asetetaan täysimääräisesti käyttövalmiuteen." Mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa konkreettisesti sitä, että valtiovarainministeri Katainen on tänään neuvotellut Brysselissä, eli takuiden kasvattamista yhdessä muiden valtiovarainministereiden kanssa. Minkä takia te kierrätte tätä asiaa? Tämä on itsestään selvää, mihin tässä tähdätään.

Toiseksi, te olette allekirjoittanut tämän kilpailukykysopimuksen, joka on siis sopimus. Siinä on myöskin sisäänrakennettu seurantajärjestelmä niille konkreettisille toimille, joihin Suomi sitoutuu suhteessa Euroopan unioniin. Haluatteko Euroopan unionin olevan piiskurin jatkossa kysymyksissä, jotka koskevat Suomen veropolitiikkaa, Suomen palkkapolitiikkaa, Suomen eläkepolitiikkaa ja Suomen julkisen sektorin supistamista? Näitä siinä kilpailukykysopimuksessa edellytetään, niistä konkreettisia toimia. Euroopan unioninko te haluatte tässä ryhtyvän meitä komentamaan?

Pääministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Vielä noin kolmannen kerran kerron sen, että perjantaina huippukokouksessa en siis sitoutunut takausvastuiden nostamiseen Ervv:n osalta. Tämä tulee selvästi ilmi tuosta loppuasiakirjasta, siis päätelmistä, juuri siksi, että sieltä poistettiin se lause, joka olisi tarkoittanut takausvastuiden kasvattamista.

Suomen kanta on se, että pitää katsoa näitä muita vaihtoehtoja takausten kasvattamisen sijaan: lainaohjelman piiriin tulevan jäsenmaan tulojen korvamerkintä lainojen hoitamiseksi, samoin sitten tämän kolmen A:n luottoluokituksesta tinkiminen ja samoin sitten suorat lainat. Näitä vaihtoehtoja ja kokonaisuuksia on useita. Se on totta, että ne eivät ole helppoja, mutta hallitus suhtautuu näihin takauksiin erittäin vastuullisesti. Me emme ole helpolla ja hevillä tuosta vaan antamassa takauksia siksi, kun muut maat painostavat. Me haluamme nähdä tämän kokonaisuuden.

Mutta myöskään hallitus ei ole ilmoittanut, että ei koskaan, ei ikinä, ei missään tapauksessa ole mahdollista. Osana hyvää kokonaisuutta voimme toki tarkastella eri osa-alueita ja myöskin sitä, että kun esimerkiksi tässä Esm:ssä yhtenä osana ovat juuri nämä takaukset, niin sitä kautta tietenkin kahden vuoden kuluttua löytyvät uudenlaiset ratkaisut. Meille on myös tärkeää se, että nämä Ervv ja Esm ovat mahdollisimman yhteensopivat. Siksi on tärkeää, että niistä päätetään yhdessä.

Mutta yhteisymmärrystä ei todellakaan EU-tasolla ole tästä asiasta löytynyt. Sitä etsitään, mutta näyttää siltä, että siihen menee vielä useita viikkoja. Jos olisi niin, että päätös olisi nyt kypsä, niin totta kai silloin hallituksen kannattaisi siihen sitoutua, jos se olisi sellainen, että se turvaa suomalaisten talouden ja edut ja samoin Euroopan talouden selviytymisen.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielenkiintoisin näistä ryhmäpuheenvuoroista oli ylivoimaisesti ruot-salaisen eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoro. Siinä nimittäin aivan reippaasti vastoin sitä, mitä artiklassa 125 sanotaan, puhuttiin yhteisvastuusta reippaasti. Ja kun ottaa siihen rinnalle sen, mitä arvoisa pääministeri sanoi juuri äsken näistä takauksista, nehän tarkoittaisivat sitoumuksena sitä, että otetaan toisen velat maksettaviksi, jos ei toinen pysty velkojaan maksamaan. Sehän on reilu peli.

Siis toisin sanoen nyt on vaan olennaista se, mistä tarkkaan sanottuna on sovittu. Valmiuksia siis esimerkiksi ruotsalaisella eduskuntaryhmällä on mihin määrään tahansa.

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen puolelta on kerrottu, että on sitouduttu takausvälineen täysimääräiseen käyttöön. Meillä pohjoisessa moni on käynyt pölöhön kansakoulua. Jos takausvälineessä on 250 miljardia euroa ja Suomen osuus siitä 8 miljardia, ja jos se nostetaan täysimääräiseksi 440 miljardiin, niin mistä se väliraha tulee? Tuleeko se tyhjästä? Eikö se tarkoita silloin, jos me olemme sitoutuneet täysimääräiseen käyttöön, että me tarvitsemme kaksinkertainen määrä rahaa lisää? Pölöhön matematiikallakin ymmärtää tämä gäpin, mikä tässä on, mutta todennäköisesti hallitukselle tämä täytyy vääntää rautakangesta.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun euromaiden johtajat kokoontuvat Brysseliin, niin kaikissa euromaissa suurella mielenkiinnolla odotetaan tietoa, mitä siellä päätettiin, mistä sovittiin. Pääministeri Kiviniemi ilmoittaa, että suuren valiokunnan kanta säilyi, vastuita ei lisätä. Saksassa hallituspuolueitten edustajat — huom. hallituspuolueitten edustajat — sanovat, että vastuita ollaan lisäämässä, ja mainitaan jopa Saksan osalta, että ne nousevat 123 miljardista 250 miljardiin.

No, pääministeri, kun tämmöistä tietoa tulee, Saksassa sanotaan ja puhutaan sitä, te puhutte tätä, niin ei ole mikään ihme, että me teemme välikysymyksen ja pyydämme, että vastaisitte, kumpi on oikeassa, ne saksalaiset hallituspuolueiden poliitikot vai pääministeri, joka sanoo, että ei vastuita ole lisätty. Pikkasen on ääni kellossa muuttunut, kun pääministeri on antanut ymmärtää, että ehkä jos sittenkin myöhemmin lisättäisiin.

Pääministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! En yhtään ihmettele, että tässä keskustelussa putoaa moni kärryiltä. Varmasti niissä puheenvuoroissa on tarkoitettu tätä Esm:ää, kun kuulee nuo suuruusluokat. Sehän on totta, että kahden vuoden kuluttua, sen yksityiskohtien osalta — riippuen tietenkin siitä, millaiset ne ovat — voi sanoa, että vastuut jonkin verran kasvavat. (Eduskunnasta: Jonkin verran!) Mutta kyse on tässä nyt koko ajan ollut tämän Ervv:n takausvastuista, ja niistä, kuten eilisessä euroryhmässä päätettiin, ei ole saatu yhteisymmärrystä, joten sinänsä tämä asia on kyllä harvinaisen selvä.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt ymmärrän, mitä pääministeri tarkoittaa. Te puhutte koko ajan takausvastuusta. On varmaankin niin, että kun se virke poistettiin, niin yksitoikkoinen takausvastuitten kasvattaminen on poissuljettu, mutta te samalla kuitenkin myönnyitte siihen, että kun löytyy muita valikoimia, niin tämä tehostus voidaan nostaa sinne 440 miljardiin eli kaksinkertaistaa. Te olette tähän suostunut, mutta ette ole suostunut (Eduskunnasta: Avoimesti!) siihen, että se on yksinomaan näitä takauksia. Tämähän on tässä se iso kysymys, plus sitten se, että kun 440 miljardia näillä uusilla säännöksillä siirretään 500 miljardina siihen toiseen, kuinka paljon on tämä 500 miljardia käytännössä, koska sitä on nyt kasvatettu näitten takausvastuitten osalta kaksinkertaiseksi. Tässä on nyt tällainen hämäysleikki. En ymmärrä sitä. Jos minä menen Päijät-Hämeen Osuuspankkiin, kyllä minä lähtiessä tiedän, olenko minä taannut siellä jonkun lainan vai en, mutta Euroopan unionissa tällainen ei näköjään ole mahdollista.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Laskeudutaanpa välillä tavallisen kansan pariin. Pääministeri syytti oppositiota viime viikolla epäisänmaallisuudesta. Perussuomalaiset puolustavat Suomen kansaa ja näkevät, että EU:n jatkuva pelastaminen on loputon suo. Me katsomme, että oma kansa ensin, sitten vasta muut.

Pääministeri Kiviniemi, toivon suoraan kysymykseeni suoraa vastausta: Oletteko käynyt ruokajonoissa tai asunnottomien asuntoloissa viime aikoina katsomassa kansalaistemme hätää? Jos olette sattumalta siellä pistäytynyt, niin onko edes mieleenne vilahtanut, että myös meidän omien vähäosaisten ja köyhien auttamiseksi pitäisi tehdä jotain eikä vaan ajatella EU:n pankkiirien ja miljardöörihuijarien parasta?

Erkki Tuomioja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En kyllä yhtään epäile, etteikö hallitus ajattele tässäkin asiassa oman maan parasta, mutta kysymys on siitä, ovatko valitut keinot sellaisia, jotka johtavat tähän tulokseen. Meillä on ollut koko ajan perusteltu näkemys siitä, että tässä on valittu sellainen tie, joka tulee kalliiksi veronmaksajille ja pelastaa pankkeja.

Kilpailukykysopimuksen perusteenahan on se, että tarvitaan markkinoille jonkinlaista poliittista lausumaa. Kyllä me sen ymmärrämme, tiedämme kaikki, että ei se sido. Ei se sido muitakaan parlamentteja aivan siitä riippumatta, minkälaisia varauksia esitetään tai ollaan esittämättä. Se on poliittinen linjanvalinta, ja on kyllä hyvin mielenkiintoista, että Euroopan konservatiivit määrittelevät myöskin Euroopan keskustan puolesta, mikä se linja on, kun sen oikea linja meidän mielestämme olisi sellainen, jossa tartutaan ja käytetään juuri niitä vahvuuksia, jotka ovat nostaneet pohjoismaiset hyvinvointivaltiot kaikkien kansainvälisten vertailujen kärkeen. Ei tuloerojen kasvattaminen, ei hyvinvointivaltioiden purkaminen, vaan nimenomaan panostaminen osaamiseen ja ihmisten kestävyyteen, vahvuuksiin, jotka ovat Pohjoismaissa olleet meidän menestyksemme avaimia. Nyt Euroopassa halutaan tällaista, sanoisiko eteläeurooppalaista tuloerojen kasvattamisen ehkä vähän amerikkalaistakin tietä. Tämä on poliittinen valinta, ja se muuttuu, jos poliittiset voimasuhteet muuttuvat.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Nämä euroalueen pelastustalkoot eivät ole herkkua hallitukselle, mutta ei oppositionkaan kannata aiheella liikaa riekkua. Emme vielä tiedä, kenen sylissä tämä asia on vaalien jälkeen. Olisi hyvä, jos täällä voitaisiin aidosti etsiä parasta toimintalinjaa Suomelle. Nyt tuntuu vähän siltä, että osa tyytyy huutelemaan rannalta, kun laiva on myrskyssä.

Arvoisa puhemies! Jos päädytään siihen, että todelliset ratkaisut tehdään vasta vaalien jälkeen, se on aivan hyvä asia. Päätökset koskevat tulevia vuosia, joten on reilua, jos vasta seuraava eduskunta tekee myös päätökset. Kuten on todettu, tämä 440 miljardin euron paketti tarvitsee lisää potkua. Toivomme, että koko pakettia ei tarvitse käyttää, mutta varmoja siitä emme voi olla.

Arvoisa puhemies! Haluaisin kyllä vielä esittää pääministerille kysymyksen tästä, kun puheessanne esititte kolme vaihtoehtoista keinoa takauksien kasvattamiselle. Tästä aika vähän debatissa keskusteltiin, mistä olin hieman yllättynyt. Mainitsitte keinoina: korvamerkitä lainaohjelman piiriin tulevan jäsenmaan tuloja lainojen hoitamiseksi, kolmen A:n luottoluokituksesta tinkiminen ja suorat lainat. Näistä omaan korvaan kuulostaisi parhaalta tuo tulojen korvamerkintä lainaan. Onko se kuinka realistinen vaihtoehto? Muut eivät tunnu kovin houkuttelevilta ajatuksilta.

Arvoisa puhemies! Ehkä tämä riittää tässä vaiheessa. Voi olla, että tämä kysymys takauksien nostamisesta tai näistä muista keinoista tulee vielä jossain vaiheessa eteemme, vaikka emme sitä todellakaan toivo.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä on kuitenkin koko linjan ajan hallituksen toimesta etsitty parempia vaihtoehtoja niistä huonoista vaihtoehdoista, joita Euroopan finanssikriisin osalta on löydettävissä. Kyllähän kaikkien meidän täytyy tunnustaa, että mikäli olisimme antaneet rahoitusmarkkinoiden romahtaa, se olisi merkinnyt myöskin talouden romahtamista, ja toiseen talouden romahtamiseen meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa. Jos te mietitte sitä, että Kreikka olisi romahtanut, kun jo Lehman Brothersin romahtaminen teki meille 30 miljardin euron vajauksen julkiseen talouteen, niin ei ole kovin järkevää keskustella, että yritetään vaan yksistään pärjätä. Kyllä nyt täytyy yhdessä korjata tilannetta.

Teidän täytyy oppositiossa myöskin myöntää se tilanne, että hallituksen puolella on eurooppalaisessa mittakaavassa edustettu varsin tiukkaa linjaa, oltu siinä rintamassa, jossa ovat olleet myöskin Saksa ja Hollanti. On puhuttu automaattisista sanktioista, on keskusteltu myöskin maiden vakuuksista, nähty se tilanne, että maiden vakuuksia on vaikea saada, koska on myöskin muita lainanottajia, jotka olisivat sitten korottaneet omia korkojaan. On vaadittu, että Kansainvälinen valuuttarahasto on mukana näissä hankkeissa.

Kyllä äskeisessä debatissa oli aika ihmeellinen kommentti esimerkiksi vasemmistoliiton puolelta se, että toisaalta ei haluta antaa esimerkiksi Kreikalle vakuuksia tai luototusta, toisaalta kritisoidaan sitä, että ollaan tiukkoja siinä, että saataisiin se talous kuntoon. Kuulostaa aika ristiriitaiselta näkökulmalta, että ei haluta antaa mitään vakuuksia, jotta ne pystyisivät saamaan talouden kuntoon, mutta ei sitten myöskään saa sanoa, että nyt teidän pitää pistää se talous kuntoon. Kuulostaa aika epärehelliseltä toiminnalta.

Jatkossa olisi kuitenkin erittäin tärkeä jatkaa tätä analyyttistä linjaa ja katsoa sitä, että siirrytään aidosti vakauden turvaamisesta kilpailukyvyn puoleen, ja todellakin sitä olisin pääministeriltä halunnut kysyä, mikä tilanne on näitten automaattisten sanktioiden osalta. Nyt me katsomme vaan, paljonko meillä on niitä vakuuksia tulevaisuudessa, paljonko meillä olisi lainaa antaa, mutta lainoihin liittyvät aina ne ehdot ja nämä automaattiset sanktiot, mikäli ei noudateta niitä ehtoja.

Toinen kysymys liittyy siihen, mikä on jatkossa Kansainvälisen valuuttarahaston rooli, koska itse näen sen erittäin hyvänä elementtinä, ne ovat niitä tosi tarkkoja henkilöitä, jotka vaativat, ennen kuin rahaa luovutetaan.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti. Kyllä pääministeriltä olisi nyt odottanut pohjalaista suoruutta tulla framille koko tämän takauskysymyksen kanssa. Nimittäin kun viime kesänä kesäkuussa käsiteltiin tätä 440 miljardin takauskokonaisuutta sinänsä hissun kissun hallituksen perinteiden mukaisesti runttaamalla tätä täällä kello 21:n istunnoissa, yhdellä lainsäädäntöneuvoksella valtiovarainvaliokunnassa, ohi perustuslakivaliokunnan, ohi talousvaliokunnan, niin silloin sosialidemokraattien taholta kysyttiin, kun olitte kirjoittaneet lakitasolle 7,92 miljardia euroa, mitenkäs siinä käy väistyvien takaajien osalta, miten jäljelle jäävät takausvelvoitteet jaetaan maiden kesken, koska siellähän oli, kuten silloin totesin pöytäkirjaan, Espanjaa, Helleenien tasavaltaa, Portugalia, Italiaa. Tähän ette vastannut silloin ettekä ole vastannut sen jälkeen, vaikka eri paikoissa tätä on kysytty.

On ollut siis täysin selvää, että kun lähdetään aktivoimaan tätä takaustasoa, silloin te olette nimenomaan Suomen kansallisen takauksen eli meidän vero- ja velkarahojen sitouttamisen kaksinkertaistamista ajamassa. Tästä jo viime kesänä tältä paikalta puhuttiin, ja tästä myöskin puhemiehen kanssa eri yhteyksissä pyrittiin keskustelua herättämään, että Suomen talouden historian suurimpia valtiontalouden takauksia Kreikka-lainan jälkeen oltiin tekemässä tavalla, jossa ei otettu huomioon Suomen talouden kestävyyttä, siihen liittyviä paineita, jotka tiedämme tässä valtiontalouden velkatilanteessa. Suomen kansallista pelastusrengasta ei riittävästi tässä takauskäsittelyssä käsitelty silloin, eikä sitä tahdota käsitellä vieläkään.

Totuushan on tässä koko tilanteessa se, että tämä on niin kiusallinen, kuuma pottu teille, että ei ole lakiteknisistä ongelmista kyse, koska tehän voisitte siinä viime juhannuksen laissa muuttaa yhden numeron ja vähän muuta ja tuoda sen samanlaisella innolla tänne, mutta tämä on kuuma pottu poliittisesti, poliittinen pikavippi, joka pitää siirtää vaalien yli, jotta Suomen kansalle ei paljastu se, että kolmasosa valtion vuotuisesta talousarviosta on sidottu Suomen veronmaksajien piikkiin, siis pankkien ja velkaisten maiden takausten maksamiseksi. Tältä osin, herra puhemies, haluan nimenomaan korostaa sitä, että on selvästi käynyt ilmi, että Suomen osalta ei ole tätä kysymystä avoimesti käsitelty.

Toinen asia on se, että Kreikan lainojen kohtuullistaminen ja Irlannin kysymys osoittavat myöskin, että tässä Suomen hallitus on pitkälti ajelehtimassa. Kreikan velkajärjestelyyn ajautuminen todennäköisesti tulee merkitsemään välittömiä menetyksiä.

Kun on puhuttu Suomen valtiontalouteen liittyvistä ja valtiontalouden kestävyyteen liittyvistä paineista, niin te ette missään vaiheessa ole tarkastelleet näiden velkasitoumusten ja valtion takausten vaikutuksia kansalliseen selviytymiseen, ikääntymisestä johtuviin sosiaali- ja tervey-denhuollon kustannuspaineisiin ja toisaalta meidän oman kansallisen kilpailukyvyn ja teollisuuden muita maita vaikeampaan lähtökohtaan, joka tulisi vaatimaan kansallisten panostusten varmistamista meidän nuorten koulutuksen ja työpaikkojen turvaamiseksi ja meidän sosiaalisen turvallisuuden varmistamiseksi.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa herra puhemies! Oikeistohallituksen johdolla Suomea si-dotaan kasvaviin velkavastuisiin, eurooppalaisiin pankkitukiin. Finanssikriisiä hyödyntäen jäsenmaat pakotetaan mukaan EU:n vakausmekanismiin, jolla rahoitetaan ja pelastetaan pankkeja ja suursijoittajia kansalaisten, veronmaksajien, kustannuksella. Tämä on tullut aivan selväksi tässä keskustelussa. Pääministeri Kiviniemi ja valtiovarainministeri Katainen kiemurtelevat eivätkä halua tunnustaa euromaiden kokouksessa antamiaan sitoumuksia. Suomen miljardituet nostettiin 8 miljardista kaksinkertaisiksi, kuten puheenjohtaja Arhinmäki täällä varsin yksityiskohtaisesti osoitti.

Oikeiston valitsema latu on kohtalokas, sillä EU:n kriisille ei näy loppua. Vuoroaan odottavat Portugali, Espanja jne. Siksi on ihan reilusti sanottava: ei euroakaan keinottelijoiden pelastamiseksi. EU:n komissio on määrittänyt kymmenen kiireellistä toimenpidettä, jotka jäsenvaltioiden on toteutettava vuosina 2011 ja 2012 — siis on toteutettava, ei ole kysymys mistään valinnanvaraisesta toiminnasta — ja Suomen hallitus on pitänyt ehdotuksia perusteltuina. Kukaan ei täällä sitä ole kiistänyt.

EU-komissio ja EU-eliitti takovat, kun kriisi on kuuma. Lääkkeet kasvun hyväksi muodostavat uusliberalistisen matokuurin, jollaista ei ole ennen nähty. Euroopan keinottelukriisin varjolla komissio on astumassa merkittävimmän askeleen liittovaltion suuntaan riisumalla jäsenvaltioilta budjettivaltaa ja pakottamalla hallitukset noudattamaan sisäisen devalvaation politiikkaa, kurin politiikkaa, kuten täällä pääministeri asian ilmaisi. Verotuksessa vaaditaan siirtymistä entistä enemmän pienituloisia rokottavaan kulutuksen verotukseen ja tasaveroon. Eläkejärjestelmien osalta tulilinjalla ovat varhaiseläkkeet. Meillä tappolistalla ovat varhaiseläkkeiden rippeet eli osa-aikaeläke ja työttömyysputki. Ikääntyneet työttömät, kymmenettuhannet, halutaan ahdinkoon ja eläkemenetyksiin ennen eläkeikää. Tästä tässä on kysymys. Tavoitteiksi asetetaan meille myös eläkeiän nostaminen, yksityisen eläkesäästämisen merkittävä tukeminen ja eläkeleikkaukset. Nämä ovat kaikki meille jaetuissa papereissa. Työttömyysturvaan halutaan lisää kannustavuutta ja turvan vaihtelua suhdanteiden mukaan. Julkista sektoria halutaan karsia ja ajaa alas.

Euromaiden kilpailukykysopimus, eurosopimus, jonka hallitus on hyväksynyt, esittää työmarkkinoilla ay-liikkeen sopimusvapauteen puuttumista, palkkakehityksen rajoittamista ja yksikkötyökustannusten tiukkaa seurantaa. Mitä muuta tämä on kuin puuttumista räikeästi ja suoraan ay-liikkeen sopimusvapauteen? Ehdotuksen mukaan keskitetystä palkkaratkaisusta tulee luopua, julkisella sektorilla on noudatettava tiukkaa palkkamalttia ja julkisia palveluja on rajoitettava.

Puhemies! Ammattiyhdistysliike on aivan oikein laajasti koko Euroopassa tuominnut komission ja suurten jäsenmaiden esitykset. Nyt viimeistään pitäisi myös meillä kyetä näkemään Euroopan unionin kehityksen todellinen luonne. Muistan, kun SAK ja muut keskusjärjestöt kampanjoivat voimaperäisesti Suomen Emu-jäsenyyden puolesta. Noina päivinä pääministeri Paavo Lipponen vaati Emuun ensimmäisten joukossa: on päästävä ytimeen. Järjestettiin 60 alueellista kampanjatilaisuutta. Sittemmin on päästy ytimiin. Nyt ollaan maksajien ytimessä, kolmen A:n luottoluokkaan kuuluvien maiden joukossa.

Ay-liikkeen reaktioita tarvitaan. On käynnissä laajamittainen oikeistohyökkäys eurooppalaisessa etutaistelussa. Se on verhottu kasvun ja työllisyyden pelastusoperaatioksi. Oikeistopolitiikan sementointiyritykset on paljastettava. On puututtava kriisin syihin rajoittamalla finanssipääoman valtaa, verottamalla keinottelupääoman liikkeitä ja irrottamalla valtiollinen rahoitus yksityisten rahoitusmarkkinoiden puristuksesta ja hallinnasta. Tarvitaan radikaali muutos, jossa kansanvalta ulotetaan sinne, missä nyt määrää suuri raha.

Ville Niinistö /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä kun puhutaan tästä mahdollisesta takausten kasvattamisesta ja ylipäätään siitä, että tämä rahoitusvakausväline otetaan täysimääräisesti käyttöön 440 miljardiin, niin pitää muistaa se koko ajan, että tässä puhutaan siitä, että meillä on valmius käyttää sitä rahastoa mutta kaikki yksittäiset takauspäätökset jokaisen maan osalta tehdään eduskunnassa erikseen. Näitä rahoja ei heitetä minnekään Suomen kansan puolesta muuta kuin sitoudutaan siihen, että Euroopalla on valmius toimiin.

On myös niin, että ei ole päätetty nyt sitten tässä yhteydessä, toisin kuin ed. Yrttiaho ja ed. Arhinmäki ovat sanoneet, että Suomen takausvastuu tuplaantuisi. Näin ei ole päätetty mutta nyt neuvotellaan siitä, miten tämä täysimääräisesti käyttöönotto tapahtuu, vähennetäänkö ylitakauksia, heikennetäänkö luottoluokitusta, lisätäänkö yksittäisten jäsenmaiden takausvastuuta. Itse sanon, että rehellisyyden nimissä on todettava, että se todennäköisesti merkitsee jotain yksittäisten maiden takausvastuiden nostamista, mutta mitä se on, siitä eduskunta tulee myöhemmin erikseen päättämään. Mutta me olemme sitoutuneet siihen, että täysimääräisesti otetaan käyttöön. Suomi pyrkii edistämään omaa tavoitettaan siinä, että takausvastuiden lisääminen on mahdollisimman pieni.

Sen sijaan, arvoisa puhemies, on syytä myös tuoda esille se, että todellakin tämä on nyt vain yksi väline tämän rahoitusmarkkinakriisin hallitsemisessa ja on tärkeää, että siinä pysyvässä vakausmekanismissa ovat myös muut maat sitten mukana omilla tavoillaan, että me emme sitoudu siihen, että vaan euromaat kantavat vastuita rahoitusmarkkinakriisin hallinnasta, koska tässä on kuitenkin kysymys siitä, että myös muiden maiden finanssilaitokset ovat niitä, joita tässä pelastetaan, ei vaan finanssilaitoksia vaan niiden takana olevia tavallisia asuntovelallisia ja työntekijöitä, ja estetään reaalitalouden taantumaa. Jos pankit kaatuvat, niin kyllä siinä voi ihmisillekin käydä huonosti.

Mutta on tärkeätä, että yksityisen sektorin vastuuta korostetaan, siirrytään osittaiseen velkasaneeraukseen, priorisoidaan markkinalähtöisiä ratkaisuja, kun puhutaan Espanjasta ja Portugalista. Mutta jos julkiseen ratkaisuun mennään, euromaiden yhteinen rahasto, vakausväline, on vain yksi osaratkaisu ja aina pitäisi olla Imf mukana mutta priorisoidaan markkinaehtoisia ratkaisuja eikä ainakaan lähdetä enää leikkimään, että meillä olisi isompia muskeleita, kuten 440:tä miljardia, koska sen tyyppisessä kriisin hallitsemisessa julkisilla varoilla ei ole enää vaan mitään järkeä ja sitä ei voi järkevällä tavalla tehdä vaan silloin on siirryttävä tähän velkasaneerausmalliin, mitä myös ed. Tuomioja esimerkiksi on täällä tuonut esille.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Ensiksi kannatan ed. Palmin tekemää ehdotusta.

Herra puhemies! Ilmeisen selväksi on tullut, että Suomi on sitoutunut siihen, että 440 miljardin euron rahaston takausmahdollisuus nostetaan täyteen arvoonsa, kun se nyt on noin puolet siitä. Ymmärsin, että tämä sitoumus on annettu. Kun tällainen sitoumus on annettu, niin varmasti on samalla sitouduttu siihen, että on jokin keino, jonka Suomi hyväksyy, jotta tähän 440 miljardiin tosiasiallisesti päästään. Tästä keinosta täällä ei nyt ole saatu selvää kuvaa. Täällä pääministeri totesi puheessaan, vastauksessaan, tästä asiasta näin: "Takausten lisäksi tosiasiallista kapasiteettiä voi kasvattaa paitsi takauksia kasvattamalla, myös korvamerkitsemällä lainaohjelman piiriin tulevan jäsenmaan tuloja lainojen hoita-miseksi, kolmen A:n luottoluokituksesta tinkimällä sekä suorilla lainoilla." Edelleen hän totesi, että "Suomi on ollut hyvin aktiivinen näiden vaihtoehtojen selvittämisessä".

Arvoisa puhemies! Olisi ollut todella tärkeää, että kun Suomi on ollut jo hyvin aktiivinen näitten vaihtoehtojen selvittämisessä, pääministeri olisi hieman kertonut, mitä tuo selvittelytyö on tuonut tuloksenaan. Sitä emme ole kuulleet. Tämä takausten kasvattaminen on siis yksi vaihtoehto, mutta jos se merkitsee Suomen 8 miljardin euron vastuun kasvattamista, mitä se käytännössä helposti merkitsee, jos sitä tietä edetään, niin se on täällä tyrmätty muitten toimesta paitsi Rkp:n ja vihreiden.

Sitten joudutaan katsomaan näitä muita keinoja, jotka pääministeri nosti esille, eli "korvamerkitsemällä lainaohjelman piiriin tulevan jäsenmaan tuloja lainojen hoitamiseksi". Mitä tämä korvamerkitseminen sitten tarkoittaisi? Se ilmeisesti veisi budjettivallan pois siltä maalta, jonka varoja korvamerkitään näiden lainojen hoitamiseen. No, se voi olla, kun ovat ylivelkaantuneita, pieni asia, vaikka se parlamentarismin ja itsenäisyyden kannalta on iso asia. Mutta eikö nyt jo tapahdu Kreikan, Irlannin ja pian Portugalin ja Espanjankin osalta niin, että niitten tuloja joudutaan leikkaamaan muualta ja käyttämään entistä enemmän lainojen hoitoon, ja tämä on tietysti ihan periaatteessa oikein? Mitä tämä vaihtoehto voisi käytännössä merkitä, on kyllä aika epäselvä.

Toinen vaihtoehto oli kolmen A:n luottoluokituksesta tinkiminen. Jää kysymään, voidaanko poliittisilla päätöksillä jollakin tasolla luottoluokituslaitoksia, Moody’sia tai vastaavaa, määrätä luottoluokitusta alentamaan jonkun maan osalta. En usko, että näin voidaan todellisuudessa tehdä. Olisi ollut tärkeää, että pääministeri olisi kertonut, mitä Suomen selvittelyt tältä osin ovat saaneet aikaan.

Kolmas vaihtoehto ovat suorat lainat. Siinä herää kysymys, millä jäsenmaalla on varaa antaa suoria lainoja, mikä maa on valmis antamaan suoria lainoja, onko Suomen hallitus valmis antamaan nyt Portugalille suoria lainoja jne. ja onko eduskunta valmis ne hyväksymään. Suomen kansa ei enää ole valmis. Sen olen aistinut tuolla kentällä enkä itsekään ole valmis siihen, että Suomi lisäisi näitä suoria lainoja, joilla kierretään siis näennäisesti tämä artikla 125 eli se yhteisvastuun kielto.

Herra puhemies! Näiden vaihtoehtojen tarkempi selvittäminen olisi kyllä tavattoman tärkeää, miten niissä voidaan edetä. Ilmeisesti valtiovarainministeri Kataisen viesti Brysselistä oli, että näistä ei ole päästy minkäänlaiseen yhteisymmärrykseen, enkä ihmettele sitä.

Arvoisa puhemies! Toinen kysymys on se, että nyt rakennetaan mallia, jossa harvat euromaat kantavat kaiken vastuun ja useat muutkin maat kuin euromaat keräävät hyödyn: maat ja niiden pankit ja sijoittajat. Tällainen malli on kyllä täysin mahdoton hyväksyä, että muutama AAA-luokituksen euromaa, Suomi niiden joukossa, ottaa kaiken vastuun ja sitten muut keräävät sen hyödyn. Tähän joku täällä kiinnitti huomiota, taisi olla ed. Ville Niinistö äsken. Iso-Britannia, Ruotsi ja muut pitää saada mukaan, koska ne hyötyvät tästä systeemistä niin kohtuuttomasti. Mutta onko hallitus siihen valmis?

Toisaalta sijoittajat ja pankit, jotka ovat näitä hulvattomasti lainoittaneet, pitäisi saada vastuuseen. Kysymys vaan herää, että kun nyt rakennetaan sitä pysyvää mallia ja jos siinä pannaan esimerkiksi 50 prosentin vastuu velkamäärästä sijoittajille ja pankeille, niin aivan varma asia on, että korot nousevat ja lainahanat menevät kiinni. Sijoittajat eivät sellaisia riskejä ota. Ne saattavat ottaa 5 prosentin tai 10 prosentin riskit, mutta siihen se ilmeisesti tulee jäämään. Tämä tie on myös umpikujan tie loppujen lopuksi. Todellista vastuuta sijoittajille ja pankeille ei pystytä antamaan.

Me olemme todella vaikeassa umpikujassa tämän asian kanssa, ja velkamäärä euroalueella on aivan valtava. Se ei näillä 440 miljardilla plus komission, keskuspankin ja Imf:n rahoituksella laukea eikä ratkea, vaan pahenee.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minun mielestäni tämä tilanne on kovin hämmentävä. Harvoin kuitenkaan näkee ihan sellaista tilannetta, että pääministeri ilmoittaa neuvottelujen jälkeen, että Suomi on tyrmännyt takausvastuiden noston, ja samaan aikaan kaikki muut Euroopan maat tulkitsevat tämän asian toisin, muun muassa suomalainen europarlamentaarikko tämän tulkinnan vahvisti. Tuli vaan mieleen, että lienee sitten niin, että pääministeri on ollut vähän eri kokouksessa kuin koko muu Eurooppa, kun tältä tämä tilanne näyttää.

Totta kai se hämmentää vielä vähän enemmän, kun saamme tänään sitten kuulla ministeri Kataisen tulkintoja asiasta, kun hän kertoo, että Suomi ei sinänsä ole takauksia vastaan, ja vielä sanoo, että pääministeri itse sitten varmaan selkeyttää sitä, mitä on tarkoittanut. Kyllä minun mielestäni, kun tämä viesti tuntuu olevan tämän suuntainen, että niin pääministerillä kuin valtiovarainministerilläkin tilanne on sekava, niin on se vähän tavatonta, kun jälleen kerran tässä äsken debatissa palattiin siihen kummalliseen asetelmaan, että opposition täällä pitäisi vastata, kun hyvänen aika, eivätkö nyt ainakin hallituspuolueet itse voisi sen verran kantaa vastuuta, että vaatisivat omalta hallitukseltaan ja omilta ministereiltään selvyyttä, mitä ihan oikeasti siellä on käyty sopimassa ja millaiseen paperiin nimet laittamassa.

Se, mikä tässä on huolestuttavaa jatkonkin kannalta, paitsi se, mikä siellä tilanne on tämän takausvastuun suhteen, on tietenkin tämä kilpailukykysopimus, mistä täällä on paljon jo puhuttu. Pääministeri on käynyt sopimassa tästä sopimuksesta, näin se nyt vaan on. Täällä yritettiin kysellä kokoomuksen toimesta, että no, eivätkö tavoitteina työllisyys ja kilpailu ole hyviä. Totta kai tavoitteina työllisyys ja kilpailukyky ovat hyvä asia, mutta siinähän tämän koko politiikan juju on, että täällä eduskunnassakin, kun me olemme tätä valtion taloutta täällä Suomessa yrittäneet pitää kunnossa ja parantaa työllisyyttä, kyllä meidän keinomme ovat aivan erilaisia sosialidemokraateilla, kun vertaamme oikeistohallituksen keinoihin.

Kuten täällä ed. Erkki Tuomioja taisi aika hyvin sanoa, niin kyllähän kilpailukykyä vahvistavia keinoja ei varmastikaan ole se, että lisätään tuloeroja ja epätasa-arvoa, kun ainakin Suomihan on pärjännyt aina maailmalla kilpailukykytutkimuksissa juuri siksi, että meillä on vahvat, hyvät julkiset palvelut, tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä ja kaikilla ihmisillä oikeus ihmisarvoiseen elämään rahapussiin katsomatta.

Minun mielestäni todella huolestuttavaa on se, että tämän kilpailukykysopimuksen kautta nyt Euroopan kautta yritetään ujuttaa näitä samanlaisia oikeistolaisia talouspolitiikan arvoja suomalaiseen päätöksentekoon tosiasiassa, vaikka toista yritetäänkin puhua. Kyllähän se tosiasiassa tarkoittaa, että olemme sitoutuneet pääministerin siunauksella nyt tiettyihin linjanvetoihin, jotka ovat oikeistolaista talouspolitiikkaa. Siellä on selkeitä viittauksia tuloveronkevennyksiin, eikä se tasaverokehitys sieltä paperista pois edelleenkään ole. Selkeästi siellä on suuntana se, että halutaan tuloveroja keventää ja kulutusta verottaa enemmän, ja tasaveroa se kyllä tarkoittaa.

Ihan identtinen asia, kun täälläkin jakavat mielipiteitä eläkeiän nostot, eläkeiän pakkonostot. Nyt haetaan sitten sieltä Euroopan kautta selkänojaa sille, että voitaisiin ensi kaudella mennä ilmeisesti eläkeikää nostamaan, mikä on huono asia. Missään nimessä pakolla, eläkeiän pakkonostoilla ja tämän tyyppisillä ratkaisuilla, suomalaista työelämää ei pelasteta eikä myöskään työuria pidennetä.

Sitten tietenkin aika kylmää kyytiä muuten kunnissa työtä tekeville naisille esimerkiksi on se, että täällä on elementtejä siitä, että julkista sektoria pitäisi avata, ja selkeätä suuntaa siihen suuntaan, että määriteltäisiin ja jäädyteltäisiin palkkoja esimerkiksi julkisella sektorilla. Se ei vaan käy, se on erittäin huono suunta. Sitä ei tule hyväksyä, ei kotimaisessa päätöksenteossa, saatikka sitten niin, että sitä yritetään ujuttaa meille Euroopan unionin kautta.

Puhemies! Nämä asiat huolestuttavat. Haluan loppuun sanoa sen, että minua vähän häiritsee se tietynlainen ylimielisyys, mikä täällä silloin tällöin on opposition kysymyksiä kohtaan. Me olemme kautta linjan olleet johdonmukaisia vastuunkantajia, olemme kysyneet pankkien ja sijoittajien vastuun perään, täsmälleen niitä samoja kysymyksiä, mitä ihmiset kysyvät tuolla Prisman edessä, kun tavataan: miksi minun kukkarollani käydään silloin, kun maksetaan pankkien ja sijoittajien holtittomia riskejä. Kun oppositio kysyy näitä, kantaa huolta näistä, niin ei silloin käy, että täällä joku edustaja tulee sanomaan, että nämä puheet ovat vähän niin kuin lähiöpubijuttuja, niin kuin tänään esimerkiksi eräs edustaja tuossa hallituspuolueen, keskustan, riveistä sanoi. Lähiöpubit ovat hyviä paikkoja, siellä kuulee hyviä asioita, mutta ei tarvitse ihan oikeasti tällaista ylimielisyyttä opposition kysymyksiä kohtaan harjoittaa kuin aina silloin tällöin viime aikoina olemme valitettavasti nähneet. Tässä, arvoisa puhemies.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty erittäin kovaa keskustelua siitä, pitääkö Suomen lisätä takuitaan tälle väliaikaiselle rahoitusvakausvälineelle Ervv:lle. Kyllä tässä on aika vähälle jäänyt sen asian käsittely, mihin näitä vakausrahoja on tarvittu ja miksi niitä tarvitaan niin paljon. Kyllähän vastaus löytyy siitä, että niitä on käytetty erityisesti Saksan, Ranskan ja Britannian pankkien saatavien varmistamiseen. Noiden maiden pankithan ovat valtavilla summilla lainoittaneet sekä Kreikkaa, Irlantia, Portugalia että Espanjaa, jotka näitä niin sanottuja kriisimaita ovat olleet. Valtavia saatavia on näitten maiden pankeilla. Kyllä nyt tässä järjestelyssä, niin kuin sanotaan, lähtökohta on ollut se, että pelastetaan nämä pankit sillä selityksellä, että näin estetään pankkikriisin synty ja sitä tietä talouden suoranainen syöksy. Tästä tässä on lähdetty ja lähdetään kyllä edelleenkin.

Miten sitten näitten kriisimaiden osalta, onko niitä pelastettu? Minun mielestäni ei, ainakaan niitten kansoja ei ole pelastettu. Kun katsoo niitä ohjelmia, jotka on syötetty sekä Kreikalle, Irlannille että nyt myös Portugalille ja Espanjallekin, niin se on ollut erittäin raakaa politiikkaa. On pitänyt leikata eläkkeitä, julkisen sektorin palkkoja. On pitänyt muuta sosiaaliturvaa alentaa, ja sitten on vielä määrätty myymään valtion omaisuutta. Tässä viimeisimmässä kokouksessa riemuittiin siitä, että Kreikassa on myyty valtavan iso määrä valtion omaisuutta. Sehän on Kreikan valtion pohjan leikkaamista loppujen lopuksi.

Mitä seuraa näistä ratkaisuista? Ensinnäkin vuorenvarmasti se, että ostovoima näissä maissa tavallisten ihmisten osalta menee jyrkästi alaspäin, ja niinpä työttömyys onkin rajussa kasvussa. Erityisesti Kreikassa se menee melkein pystysuoraan ylöspäin. Miten semmoinen maa kuntoutuu maksamaan niitä velkojaan? Se on mahdottomuus. Eli tässä on pankkien pelastusoperaatio, joka ei johda siihen, että nämä maat pelastuvat, tai eivät ainakaan siellä asuvat ihmiset pelastu mihinkään. Pankit pääsevät pikkuhiljaa pälkähästä, mutta valtiolle jää vielä isompia ongelmia, näin arvioisin, pitkälle tulevaisuuteen.

Mikä olisi ollut vaihtoehto? No, Kreikan osalta jokainen tietää, mikä se todellinen vaihtoehto oli. Se oli velkajärjestely, ja sen oheen pitää tietenkin rakentaa ohjelmia — ja sitä työtä EU:nkin pitää tehdä — jotka kuntouttavat sitä maata pysyvällä tavalla. Se on esimerkiksi näitten eteläeurooppalaisten maitten osalta ilmiselvästikin verojärjestelmien heikkous. Hyvin vähän on pantu huomiota siihen, että ruvetaan rakentamaan sellainen verojärjestelmä, joka tuottaa valtiolle riittävästi tuloja, koska ei se oikein liity tähän EU:n yleiseenkään ideologiaan, nyky-EU:n yleiseen ideologiaan, että tähän kiinnitettäisiin huomiota, että saataisiin verotuloja lisää.

Tässä näkyy tämä peruslinjan hankaluus EU:n osalta. Se ei ole sosiaalista politiikkaa, mitä nyky-EU harjoittaa. Se on hyvin uusliberalistinen ideologia, joka nyt on hyvin vahvoissa asemissa, ja se näkyy näissä ratkaisuissa. Etenkin Suomen kannalta on huolestuttavaa se, että näitä samoja oppeja tyrkytetään nyt myös EU:n pehmeämmissä tai kovemmissa paketeissa, miten sen kukin ottaa, myös tänne meidän käyttöömme. Puhutaan paikallisesta sopimisesta, sen lisäämisestä. Puhutaan julkisen sektorin maltillisesta palkkalinjasta, niin kuin jotkut perushoitajat nyt olisivat maltittomia olleet, kun he parilla tonnilla tuolla puurtavat. Miten se yksi hoitaja sanoikaan, että se on rankkaa puuhaa, kun punkkaa raahaa ja pari tonnia on kuussa palkka.

Eli tässä on nyt ideana vyöryttää tämä kova linja myöskin niihin jäsenmaihin, joissa ei tätä akuuttia hätää ole, tällä niin sanotulla kilpailukykypaketilla. Tässä vedetään EU:n tasolla nyt kova linja. Enpä ihmettele yhtään, että ay-liikkeessä on alkanut toisenlainen ajattelu vahvistua. Ovathan tuossa hyvin merkittävät ay-johtajat pitäneet puheita siitä, että täytyy tehdä uusia arvioita EU:n suuntaan. Ymmärrän kyllä palkkatyöläisten huolen tässä suhteessa.

Pekka Haavisto /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen yrittänyt kuunnella tarkasti opposition viestejä, ja toisaalta viesti on se, että niitä maita, jotka ovat hoitaneet holtittomasti asiansa, pitää tästä jotenkin rangaista ja saattaa kaidalle tielle. Sitten kun sitä yritetään tehdä EU:n talouspolitiikan koordinaatiolla ja eurosopimuksella ja muilla toimilla, niin nämä toimenpiteetkään eivät oikein tunnu kelpaavan, joten jään kyllä ihmettelemään, mikä on sitten se ratkaisu. Kuulin myöskin, kun puheenjohtaja Urpilainen sanoi, että hän ei pitänyt siitä linjauksesta, että työn verotusta kevennetään. No, luulen, että niissä maissa, joissa ongelmana on korkea työn verotus, työllistämisen kannalta se olisi ihan hyvä vaihtoehto.

Ainakin nämä vaihtoehdot ovat parempia kuin maiden suistaminen selvitystilaan, koska se häämöttää helposti sellaisen tien päässä, että mihinkään näistä toimenpiteistä ei ryhdytä, enkä siihen haluaisi euroalueella mennä.

Toiseksi, arvoisa puhemies, minusta on annettava kuitenkin pääministeri Kiviniemelle ja valtiovarainministeri Kataiselle tunnustus, että kyllä he ovat olleet tiukkoja sen Suomen kannan edustamisessa, joka täällä on eduskunnassa ja suuressa valiokunnassa määritelty. Tiedämme, että he ovat viimeisten joukossa tässä EU-ryhmässä, jotka pitävät näistä tiukoista kannoista kiinni. Ehkä he pian ovat yksin ainoita näitä, ja silloin tietysti on meidän arviomme yleensä, että jos on kovin isossa porukassa yksin, tulee se hetki, jolloin sitten miettii, ollaanko tässä porukassa ollenkaan, onko tämä se meidän joukkomme, etsitäänkö niitä ratkaisuja, joihin näiden joukkojen enemmistö on valmis menemään. Mielestäni näiden erilaisten ratkaisujen aika Ervv:n rahoituksen etsimisessä saattaa olla käsillä.

Viimeisenä, arvoisa puhemies, Ervv:n osalta: Mielestäni ed. Niinistö otti hyvin esille sen, että vaikka takausvastuu kasvaa, vaikka tämän Ervv:n koko ja tulevan Evm:n koko kasvaa, silti päätökset siitä, ketä tällä taataan, millä ehdoilla taataan, tehdään erikseen. Tästä on pidettävä kiinni, että myös nämä ehdot tulevat hyvin tiukoiksi ajatellen myös tulevaa Evm:ää.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Vaikka viimeistä varsinaista istuntopäivää vietetään, niin asiat ovat suuria, sitäkin suurempia nyt välikysymyksen muodossa. Mutta jossain muodossa näitä piti saada käsitellä, ja hyvä, että se muoto on tämä. Toivoimme itse tiedonantoa, jossa olisi hallitus itse tuonut selkoa siihen, mistä kaikesta on viikonlopun aikana sovittu.

Olen itse istunut suuressa valiokunnassa kahdeksan vuotta usean pääministerin aikana ja osallistunut sitä kautta Suomen EU-politiikan tekemiseen. Nyt meille tarjottiin hirveän pitkään sitä sanamuotoa, että "mistään ei ole sovittu ennen kuin kaikesta on sovittu". Tämän alla laimennettiin todellinen analyyttinen keskustelu muun muassa koskien tätä euroa koskevaa sopimusta, jota aluksi kutsuttiin puhtaasti kilpailukykysopimukseksi. Nyt hieman toisella otsikolla saamme eteemme päämiesten päätelmät viime perjantailta huippukokouksesta, jossa ensimmäisenä kohtana sanotaan, että euroa koskeva sopimus on hyväksytty, ja se on tässä liitteenä.

Tämän kilpailukykysopimuksen sisältö on erittäin merkittävä. Jos sen juridisena asemana haluaa korostaa, että se on poliittinen sopimus, niin kyllä minä mietin, että on aika kova keskustan puheenjohtajan ja tämän hetken pääministerin Mari Kiviniemen käsitys siitä, millä kilpailukykyä tehdään. Täällä ovat salissa halunneet hallituspuolueiden ihmiset korostaa sitä, että näitä jokaisessa jäsenmaassa voidaan omalla lailla toteuttaa. Mutta luulisitteko, että esimerkiksi pääministeri Urpilainen olisi ikinä pistänyt nimeänsä paperiin, jossa erityisesti tarkastellaan sen varmistamista, että julkisen alan palkkaratkaisut tukevat kilpailukykymme parantamispyrkimyksiä yksityisellä sektorilla? Ei ikinä.

Minä olen seurannut EU:ta ja ollut EU-myönteinen siitä asti, kun Euroopan unionin neuvotteluja Suomessa lähdettiin tekemään. Halusin Suomen euroon ja olen siitä hirveän tyytyväinen. Mutta Euroopan unioni on valtioiden liitto, jossa valtioiden päämiehet yhdessä tekevät näitä tavoitteita. Jos nyt on oltu pontevasti Ervv:n takausvakuuksia vastaan, niin missä on ollut se pontevuus tätä kilpailukykysopimusta tehdessä? Uskon, että pohjoismaista hyvinvointivaltiota ei näihin kilpailukykymenetelmiin voi sisään laittaa. Pienen lapsen äitinä katselen joskus hellyttäviä yrityksiä laittaa pyöreää palikkaa nelikulmaisesta reiästä sisään leikkikalulaatikkoon, ja se ei onnistu, eikä onnistu nelikulmaisen palikan laittaminen pyöreästä reiästä sisään. Valitettavasti kun on tämmöinen Euroopan integraatio, joka määräilee, miten nämä asiat tehdään, niin pohjoismaista hyvinvointivaltiota on vaikea näihin hyvin oikeistolaisiin tapoihin käsitellä kilpailukykyä laittaa.

Me tiedämme kaikki hyvinvointivaltion ystävät, että nopeasti analysoituna sanotaan, että malli ei lennä, ja nyt voidaan sanoa, että se lentää sittenkin. Euroopan unionin sisällä Pohjoismaiden — ja Norja tässä ulkopuolella — kilpailukyky on maailman kärkiluokkaa, vaikka meillä on julkisella alalla kohtuulliset palkat, meillä on kohtuukorkea verotus, meillä on vielä suljettuja sektoreita. Kaikki eivät ole markkinavoimien vapaassa kilpailussa. Tämä on minusta semmoinen iso huolestuttava linja.

Me jätimme valiokunnassa sosialidemokraattisena ryhmänä eriävän mielipiteen, jossa katsoimme, että juuri tämä kilpailukykysopimus on sisällöltään aivan sama kuin se aiempi ja sisältää näitä vaatimuksia palkkapolitiikkaan puuttumisesta, suljettujen sektoreiden avaamisesta, verotuksen painopisteen siirtämisestä kohti tasaveroja eli progressiivisesta palkkaverotuksesta kulutukseen sekä eläkkeiden ja sosiaalitukien tarkastelua, jota on vaikea muuten lukea kilpailukyvyn alla kuin heikentämisenä. Kun tässä yhteydessä nyt meni poliittisin päätelmin aika pitkälle jo tämä pysyvän rakennelman luominen, niin haluamme tuoda siihen rinnalle ja sen sisään myös tämän erm:n sisään sijoittajien vastuut. Olemme vaatineet viime toukokuusta Kreikka-paketin yhteydessä, että sijoittajien vastuu täytyy saada näihin sisään, ja nyt on hieman epäselvää, kuinka pitkälle ermiä on jo valmisteltu, voidaanko siihen järjestelmään sitten edes seuraavan hallituksen toimin saada myös tämä sijoittajien vastuu sisälle.

Tuossa eriävässä mielipiteessä suuren valiokunnan kokouksessa katsoimme, että lisätakaukselle ei ole edellytyksiä eikä valtuuksia. Niin kuin pääministeri sanoi, niitä ei haettukaan, mutta kovin vaikea on muuten noita takauskasvatusmenetelmiä arvioida. Juncker ikävä kyllä, koko Suomelle ikävä kyllä, sanoi jo, että vaikea on keksiä muita keinoja kuin takauksien kasvattaminen jäsenvaltioiden toimesta, mutta toivottavasti siinä ei meidän kansallisen talouden kestävyyttä kuitenkaan uhata.

Vaalit tulevat siinä hankalaan aikaan, että sitoumukset on valmisteltu nyt, mutta seuraava hallitus joutuu niistä paljon tekemään, ja kaikki, jotka tunnemme EU-järjestelmän, tiedämme, että vaikea siellä on poliittisia sitoumuksia mennä ihan uusiksi muuttamaan. Jos tavoitteet on kirjattu ja menetelmätkin, niin yksityiskohtien hiominen on tosi vaikeaa, ja sen takia olen kyllä pettynyt siihen, minkälaisen valtakirjan pääministeri Kiviniemi ja myös valtiovarainministeri Katainen ovat tämän kilpailukykysopimuksen osalta menneet allekirjoittamaan.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Kyllä pääministeri Kiviniemi hieroi saippuaa Suomen kansan silmiin, kun hän kertoi niistä asioista, mitä huippukokouksessa päämiehet olivat sopineet. Kreikka-pakettia käsitellessä sanoin, että tämä on puhdasta pankkitukea, ja yhä vahvemmin se käsitys on tullut esille myöskin muitten puheenvuorojen osalta. Pankkitukia jatketaan, ja kun Kreikan laina-aikoja pidennetään, merkitsee se sitä, että yksityiset pankit ehtivät vetäytyä Kreikasta ja Kreikan velkajärjestelyn kustannukset kaatuvat Kreikkaa lainoittavien maiden veronmaksajien maksettavaksi. 7,5 vuotta lisäaikaa merkitsee sitä, että yksityiset pankit ehtivät sieltä kyllä vetäytyä pois, ja kun velkajärjestelyihin joudutaan, lasku tulee Kreikkaa lainoittavien maiden veronmaksajien maksettavaksi.

Lisäksi köyhät kreikkalaiset ja irlantilaiset ovat joutuneet maksumiehiksi palkkojen alentamisen muodossa, eläkkeiden leikkauksien, julkisten palveluiden supistamisten muodossa, elikkä tavallinen kansa, joka on täysin syytön ollut siihen, että nämä maat ovat ajautuneet vaikeuksiin, on pistetty maksamaan. Sitten tätä puolustellaan sillä, että täytyy olla tiukka talouskuri. Tiukka talouskuri olisi pitänyt olla niille pankkiireille ja pankkien omistajille, mutta kuri on vain yleensä pienituloisille palkansaajille, eläkeläisille jnp. He joutuvat tosiasiassa tässä maksumiehiksi.

Kun sanoin, että pääministeri hieroi saippuaa Suomen kansan silmiin, niin lainaan tästä päätöksestä, mikä siellä huippukokouksessa tehtiin. "Ennen Evm:n voimaantuloa Euroopan rahoitusvakausvälineen sovittu 440 miljardin euron suuruinen lainanantokyky asetetaan täysimääräisesti käyttövalmiuteen." Tämä on aivan selvää tekstiä. Meille on kuukausikaupalla valiokunnassa vakuutettu, että jos tämä halutaan realisoida täysimääräisesti käyttöön, se 440 miljardia euroa, niin nämä takaukset eivät riitä, vaan ne riittävät noin puoleen elikkä noin 250 miljardiin euroon asti. Jos kerta tässä sanotaan näin, että se otetaan täysimääräisesti käyttövalmiuteen, niin mitä se muuta merkitsee? Joko se merkitsee takausten merkittävää kasvattamista tai sitten pääomittamista. Tietenkin, jos sitten pääomitetaan, annetaan suoraan rahaa. Mutta mitään muuta se ei ole.

Sitten kun täällä ed. Ville Niinistö totesi, että valtio voisi vaikuttaa niiden takausten määrään, ettei tarvitse nostaa sitä takausmäärää niin suureksi, että se 440 miljardia euroa realisoituu: Eiväthän valtiot sitä päätä, vaan ne reittauslaitokset ja muut, jotka lainoja antavat. Nehän päättävät, minkä arvoiset ne vakuudet ovat. Ovatko Italian, Espanjan vakuudet esimerkiksi sitä luokkaa, että voitaisiin pienentää tätä takausvastuuta? Epäilen suuresti.

Sitten tämä kilpailukykypaketti eli europaketti on aivan uskomaton. Siellä on otsikoita, mutta sieltä otsikoitten alta kyllä löytyy se, mihinkä sillä pyritään. Siellä pyritään suoraan sanoen palkkojen jäädyttämiseen ja ay-liikkeen voiman supistamiseen. Samalla myöskin julkisten palvelujen yksityistäminen on varmasti siellä tähtäimessä. Tämä on täysin oikeistolainen ideologia, joka sieltä tulee näkyviin. On selvää, että se ei voi mennä sillä tavalla, että Suomen pääministeri käy ne sopimassa muitten pääministereitten kanssa. Kyllä minun mielestäni myöskin meillä suomalaisilla asianomaisilla ihmisillä, ay-liikkeellä ja poliittisilla puolueilla, oppositiolla, pitää olla oma sanansa sanottavana tähän asiaan.

Välikysymys oli tässä mielessä välttämätön, koska muuten mielestämme tätä asiaa ei olisi lainkaan saatu käsittelyyn. Oikeisto ja hallitus ovat vähätelleet tätä asiaa, mutta silloin ei kyllä vähätellä, kun ensimmäiset maksut lankeavat maksettavaksi. Esimerkiksi Kreikan tilanne on huolestuttava. Siellä on nuorisotyöttömyys 40 prosenttia, yleinen työttömyys 15 prosenttia, eikä ole näkyvissäkään, että tilanne olisi parantumassa. Jos ihmiset ovat työttömänä, ei kyllä kansantulo kasva ja se kakku, millä velkoja maksettaisiin. On vain ajan kysymys — ja tällä pelataan nimenomaan aikaa — koska Kreikka on todellisessa velkajärjestelyssä.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa puhemies! Opposition välikysymys tarjoaa tälle eduskunnalle tässä viimeisessä istunnossa mahdollisuuden keskustella Euroopan talouden vakauttamiseksi tehtävistä toimenpiteistä. Onkin hyvin tärkeää, että poliitikot ja kansalaiset ovat perillä siitä, mistä päätetään ja mitä päätetään.

Päätökset Suomen takuiden kasvattamisesta Euroopan rahoitus- ja vakausvälineessä näyttävät jäävän seuraavalle eduskunnalle. Sen tehtäväksi jää ottaa kantaa siihen, mikä on Suomen ja suomalaisten etu ja missä kulkevat yhteisen vastuun rajat.

Toistaiseksi on ajateltu, että on myös meidän suomalaisten etu, että yhteinen valuutta-alue pysyy vakaana eikä yksikään maa romahda konkurssiin. Pidän tätä linjaa hyvin perusteltuna, mutta suhtaudun samaan aikaan erittäin varauksellisesti Suomen takuiden kasvattamiseen sovitusta 440 miljardista ylöspäin.

Arvoisa puhemies! Tähän asti on keskusteltu pitkälti Suomen takuiden suuruudesta ja siitä, pitääkö ongelmamaita ylipäätään auttaa. Tärkeintä on ollut padota yleiseurooppalaisen kriisin leviäminen ja syveneminen esimerkiksi massatyöttömyydeksi. Tässä on onnistuttu kohtalaisen hyvin, minkä vasemmistoliitto on täällä täysin sivuuttanut, käsittämätöntä kyllä. Jatkossa tulisi keskustella siitä, millaisiin pitkän aikavälin ratkaisuihin olemme esimerkiksi niin sanotun kilpailukykypaketin puitteissa sitoutumassa tai valmiita sitoutumaan. Esimerkiksi tasaveroa tai palkkoja, joilla ei elä, ei Suomeen haluta.

Euroopan talouden vakauttamistoimenpiteissä ei pidä enää olla kyse tulipalojen sammuttelemisesta, vaan painopisteen on oltava uusien pelisääntöjen luomisessa. Tavoitteeksi on otettava talouden rakenteiden muuttaminen terveemmiksi siten, että kriisi ei toistu. Tehtävät päätökset on valmisteltava demokraattisesti ja niistä on tiedotettava eduskunnalle asianmukaisesti, aivan kuten nyt on tehtykin. Pitkän aikavälin toimia valmisteltaessa ei saa olla kiirus.

Arvoisa puhemies! Markkinat eivät opi kriiseistä mitään, ainoastaan me ihmiset voimme oppia. Vastuu talouden poliittisen hallinnan vahvistamisesta on meillä poliitikoilla. Markkinoiden sääntelyä on lisättävä ja riskejä jaettava uudelleen oikeudenmukaisemmalla tavalla. Yksityisten sijoittajien ja pankkien on kannettava nykyistä suurempaa vastuuta.

Haitallisen spekulaation kitkemiseksi ja rahoitusmarkkinasektorin vastuun kartoittamiseksi on otettava käyttöön transaktiovero, josta itse, sivumennen sanottuna, olen tehnyt toimenpidealoitteen jo yli kaksi vuotta sitten. Pankkien vakausmaksu on otettava käyttöön kriisinhallintapuskurin luomiseksi. Suomen tulisi EU:ssa ottaa voimakkaasti kantaa näiden sääntelymekanismien puolesta. EU voisi ottaa käyttöön transaktioveron ensin sisäisesti. Tämä olisi parasta Euroopan talouden vakauttamista.

Lopuksi täytyy ihmetellä perussuomalaisten ryhmän linjaa, kun he samaan aikaan vaativat EU:sta eroamista ja sitä, että EU:n sisällä otetaan käyttöön erilaisia markkinoita sääteleviä mekanismeja. Miten perussuomalaiset aikovat yhdessä EU-maiden kanssa neuvotella esimerkiksi vaikka transaktioverosta tai pankkiverosta, jos he ovat EU:n ulkopuolella? Ei taida onnistua.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Iso kysymyshän on nyt tämän asian osalta se, miten me pystymme tulevaisuutta rahoittamaan, ja se on sitä suurempi kysymys tämän Japanin suuren katastrofin osalta, miten pystymme tulevaisuutta rahoittamaan. Japanin tarpeet ja sen ahdingon ymmärtää, mutta ei näitten eurooppalaisten pankkien — olivat ne sitten saksalaisia, ranskalaisia tai brittipankkeja — ahdinkoa, mihin ne ovat ajaneet ensiksi itsensä ja sitten takauksilla toimien niin, että valtiot takaavat niiden toiminnan, ovat sitten saaneet myös valtiot.

Varapuhemies Mikko Pesälä aikanaan totesi viitaten Saarnaajan tekstiin, että siellä, missä on pitkät puheet, sieltä syntikään ei ole kaukana. Täällä on ollut pitkillä puheilla paino tänään, kun pääministeri on selittänyt, mitä on päätetty ja mitä ei ole päätetty. Mutta minusta markkinavoimia varten näitä päätöksiä tehdään. Tämän päivän Kauppalehdessä on ihan todettu selkeästi valuutta- ja korkomarkkinasivulla, että EU-johtajat laskivat korkopaineita, Eurooppa-johtajat päättivät laajentaa Euroopan rahoitusvakautusvälineen rahoituskapasiteettia niin, että rahasto pystyy lainaamaan tarvittaessa koko 440 miljardia euroa. Tätähän ei voi päättää, ellei olla yksimielisiä. No, tämä on päätetty. Sitten on varmaan niin, kuten pääministeri sanoi, ettei ole päätetty sitä, onko siellä takauksia vai onko siellä pääomitusta vai mitä siellä on, mutta pääasia, että pankeille on taas tullut lisää rahaa parisataa miljardia. Se tyydyttää markkinoita vähän aikaa, jonka jälkeen sitten siirtyvät uutta saalista metsästämään. Tässä amerikkalaisten luottoluokituslaitosten, jotka ovat olleet koko ajan tässä pelissä mukana, tilintarkastajien, jotka kaikki ovat saaneet jatkaa, oli sitten ollut valtion tilintarkastajia eri maissa tai pankkien tilintarkastajia, tehtävät jatkuvat ja tilit on hyväksytty ja kaikki tuntuisi olevan sinänsä hyvin.

Mutta miten sitten käytännössä? Mekin olemme täällä nyt sen 8 miljardia, Kreikan 1,6 miljardin lainan täällä hyväksyneet. Nyt on päätetty jatkaa Kreikan laina-aikoja, on laitettu lisää rahaa korkoon, Irlanti jätettiin odottamaan. Toisin sanoen nämä 8 plus 8, 1,6 ja korot ja laina-aikojen pidennykset tulevat merkitsemään sitä, että noin 20 miljardia on sidottu, näitä Suomen rahoituspäätöksiä, seuraavia eduskuntia silmällä pitäen. Euroopan keskuspankki — joka nähtävästi on ainakin 70 miljardia lainannut — on nyt halunnut päästä pois näistä huonoista lainoista, ja se on yksi tällainen, joka on kärkkymässä tätä samaa rahaa kuin nämä pankitkin.

Pelin henkeenhän kuuluu se, että kun sitten on saatu vastuut siirtymään näille vähän höynäytettäville veronmaksajille, niin sitten nämä rahakasojen omistajat lähtevät taas seuraavaan peliin, joka on se, että korkoja pitää nostaa. Näin rahakasan omistajille, ovat he missä päin maailmaa tahansa, millä aikavyöhykkeellä tahansa, tulee se ongelma, että mihinkähän nyt näitä rahoja sijoittaisi, kun alkaa korkojen avulla saada rahaa. Veronmaksajat ovat ahdingossa, ja se kysymys on, jonka tuossa aluksi tein: Miten sitten rahoitetaan tulevaisuutta? Miten maailma vastaa siihen kysymykseen, joka Japanin tilanteen seurauksena syntyy? Miten uusiutuvaan energiaan nyt sitten laitetaan sitä rahaa? Miten siihen riittää rahaa, kun kaikkiin sidotaan velkaa ja siihen, että maksetaan ja taataan näitten pankkien lainoja ja ne ovat jääneet meille käytännössä käsiin?

Tässä suhteessa, kun täällä viime joulukuussakin oltiin hyvin tarkkoja sen suhteen, mihin veronmaksajien varoja käytetään, niin on se nyt sitten kumma, että kun tulee vähän yli 200 miljardia, niin se on niin iso summa jo, että niin kukaan ei oikein tiedä. Kuten äsken tuossa totesin: jos tulen Päijät-Hämeen Osuuspankista takausneuvottelusta, niin kyllä minä lähtiessäni tiedän, olenko minä antanut takausta vai enkö minä ole antanut. Ei minun tarvitse sitä muilta kysellä, mutta näissä isoissa asioissa näyttää olevan niin, että kukaan ei oikein tiedä, mitä on päätetty.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Minusta tässä on oleellista eduskunnan näkövinkkelistä se, onko tässä yritetty pelata aikaa, onko tässä jopa harhautettu, onko sanottu ulos ja meille se, mikä on totuus. Jokainenhan tiesi ja se on tiedetty pitkän aikaa, että silloin kun tämä 440 miljardia säädettiin, se säädettiin siinä luulossa, että siitä syntyy ihan oikeasti 440 miljardin lainanantovolyymi, -voima. Mutta kun reittaajat, markkinavoimat, totesivatkin, että so, so, se, joka takausta on antamassa, on sellainen resupekkajoukkue, että ei tällaisen porukan takauksella olekaan oikeasti 440 miljardin arvoa, vaan 210—230 miljardin. Siitä asti jatkuvasti on käyty keskustelua siitä, millä tavalla pystyttäisiin tämä todellinen tarkoitus saavuttamaan, ja tietysti markkinavoimia on pitänyt tyynnytellä.

Nyt ollaan sillä rajalla, että vaikka näitä muitakin vaihtoehtoja tämän todellisen 440 miljardin voiman, volyymin, aikaansaamiseksi on kehitelty, niin viime viikonloppuna asiallisesti, niin kuin täällä on moneen kertaan todettu, sovittiin, että otetaan oikeasti käyttöön se 440 miljardia, ja se tarkoittaa käytännössä sitä, että rahaa täytyy laittaa lisää. Kun pääministeri ja EU-poliittinen ministerivaliokunta viime perjantaina sitten suurena voittona otti tavoitteekseen, että siitä se yksi lause poistetaan, joka oli tällainen tekninen lause aikataulutusta ja tekniikkaa koskien, niin se ei muuttanut miksikään sitä lopputulemaa, että lainanantokyky asetetaan täysimääräisesti käyttövalmiuteen koko 440 miljardin osalta.

Miksei tätä voi suoraan sanoa, että näin on tapahtunut, se on se oleellinen kysymys. Minusta rehellisyys tässä asiassa olisi ihan tärkeintä siitä huolimatta, että tietenkin käytännössä sitten nämä yksittäisratkaisut tulevat myöhemmin eteen. Tämä on siinä mielessä tärkeää nyt, kun eduskunta tänä iltana lähtee vaalitauolle, että vaikka suuri valiokunta kokoontuukin — ensi perjantaina kokoontuu ja ensi keskiviikkona kokoontuu ja kokoontuu senkin jälkeen — niin käytännössä kuitenkin suuri sali on pois kuvioista. Sen vuoksi olisi pitänyt todella tietää, mitä päätettiin, ja tunnustaa se reilusti, että näin kävi.

Mitä tulee sitten tähän eurosopimukseen tai kilpailukykysopimukseen, niin täällä on oikealta laidalta syytetty vasemmistoa, että mitä pahaa on tällaisissa tavoitteissa kuin kilpailukyvyn parantaminen, työllisyyden parantaminen, julkisen talouden kestävyyden lisääminen entisestään tai rahoitusvakauden lujittaminen. No, eihän niissä tietenkään mitään pahaa ole, mutta eihän nyt näiden tavoitteiden kirjaamiseksi tarvitse Eurooppa-johtajien kokoontua, kun nämähän ovat olleet melkein kaikissa Euroopan unionin asiakirjoissa koko ajan. (Ed. Pulliainen: Ja Lissabonin sopimuksessa!) Koko Euroopan unionin tavoite on, että me olisimme kilpailukykyisiä, meillä olisi hyvä työllisyys ja meillä olisi vahva julkinen talous ja rahoitusvakaus tässä unionissa. Sehän on koko perusjuttu.

Elikkä takana on muutakin. Takana on se, niin kuin täällä joku viittasi aiemmin, että pankkiherrat nauravat. Kyllä he nauravatkin, kun heidät päästetään pälkähästä vastuun suhteen, ja sen lisäksi he tässä yhteydessä saavat mieleistänsä politiikkaa Euroopassa vietyä eteenpäin, tai ainakin sitä tapahtuu, sellaista politiikkaa, joka on varmasti pankkiherroille ja -rouville mieleen, elikkä tällaista oikeistolaista politiikkaa, jossa puututaan veroratkaisuihin, puututaan työmarkkinoihin, puututaan eläkeratkaisuihin jne., elikkä viedään tätä sosiaalista näkemystä vähemmälle ja tällaista raakaa markkinaliberalistista suuntaa vahvistetaan Euroopan unionissa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kuinka yhdestä ainoasta luvusta saa näin paljon puhetta!

Arvoisa puhemies! Tässä on eräs lähestymistapa, joka poikkeaa jossain määrin näistä aikaisemmista: millä tavalla itse henkilökohtaisesti näen tämän tilanteen.

Kun palataan 1990-luvun alkuun, aikoihin, jolloinka ruvettiin Euroopan talous- ja rahaliittoa junailemaan, niin ensimmäinen eräänlainen projekti oli niin sanottujen Emu-kriteerien hahmottaminen, ja ne tehtiin budjettipoliittisesti ja talouspoliittisesti aivan oikeilla tavoilla. Kokemusperäisesti tiedettiin jo silloin, kuinka maa makaa, siis itse kukin potentiaalinen jäsenvaltio makaa. Silloin analyysi tuotti, päivämäärän 31.12.1994 mukaisessa tilanteessa, sen tuloksen, että muun muassa Kreikka ja Belgia eivät missään mielessä täyttäneet Emu-kriteereitä, siis eivät olisi voineet tulla kuuloonkaan Euroopan talous- ja rahaliiton jäsenvaltioina. Siitä huolimatta, kun sitten vuonna 1998 sitten tultiin konkretian asteelle, kylläpäs kelpasivat.

Mistä siis tässä katsannossa on kysymys? Kysymys on siitä, että on eräänlainen Emu-kriteerien pesu menossa. Samalla tavalla kuin on rahanpesua, on myöskin Emu-kriteerien pesua. Elikkä siis yritetään nyt löytää rahoittaja niille rupukunnossa oleville valtioille, jotka eivät ole yrittäneetkään tänä aikana, sieltä vuodesta 1994 tähän päivään mennessä, talouttaan saada kuntoon.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, joka on mennyt poskelleen, on veroparatiisiasia. Mikä olikaan ensimmäinen reaktio silloin, kun finanssikriisi laukesi? Presidentti Sarkozy sanoi, että veroparatiisit kuriin ja välittömästi. Mitä on tapahtunut? Ei yhtään mitään. Mitenkä vaikuttaa? Siten vaikuttaa, että puskista ammutaan. Siis sillä tavalla, kun ei mitään velvoitteita itsellä ole, se pimeä pääoma vain kasvaa ja pystytään puskis- ta ampumaan rahoitusmarkkinoille, keräämään maksimaaliset hyödyt ja suorastaan jallittamaan kansallisvaltioita, jotka eivät ole raha-asioitaan kunnolla hoitaneet.

Sitten kun ruvettiin luomaan seuraavan vaiheen kriteeristöä tästä tilanteesta selviytymiseksi finanssikriisin olosuhteissa viimeisen parin kolmen vuoden aikana, huomattiin, että tästä välineistöstähän puuttuu yksi väline kokonaan. Sitä voisi kutsua, lainausmerkeissä ilmaistuna, liittovaltioksi, taikka joksikin orgaaniksi, bodyksi — ei orgaaniksi vaan bodyksi. Ja mikä sitten oli tämä body, joka korvaa kansallisvaltion normaalissa kanssakäymisessä vakauden ylläpitäjänä? Se on rahoitusvakausväline, siis aivan uskomaton kansallisvaltion korvike.

Mihinkä tämä sitten johtaa? Juuri se kehitys, josta tässä on paljon puhuttu, on nyt selvästi johtamassa kolmen kerroksen väkeen: Euroopan unionissa on euroeliittivaltiot, joihinka Suomi lukeutuu ja haluaa lukeutua, sitten on eurorupukuntovaltiot, ja sitten ovat muut EU-jäsenvaltiot. Siis eriytyminen erilaisiin kerroksiin on kovaa vauhtia menossa. Millä tätä järjestelmää pidetään yllä? Tietysti setelirahoituksella. Euroopan keskuspankki muitten keskuspankkien tavoin valmistaa rahaa, luo rahaa, ja dumppaa sitä markkinoille niin, että mylly pyörii. Mutta sitten se tarvitsee uskottavuuden nimissä kurimuksen, ja se kurimus on tavalliset veronmaksajat, muun muassa Suomessa.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Suomalaiset katsovat nyt Euroopan unioniin epävarmoina ja kyselevällä mielellä. Monet muistavat, että Euroopan unioni synnytettiin toisen maailmansodan raunioille. Aluksi hiili- ja teräsyhteisöstä, sittemmin Euroopan unionista, haluttiin väline, joka sitoo kansallisvaltiot toisiinsa siten, että sodan uhka Euroopassa poistuu. Kun yhteisestä hyvinvoinnista tulee ratkaiseva ehto omalle kansalliselle hyvinvoinnille, halukkuus aseelliseen konfliktiin pienenee.

Tänään näemme Euroopan, jossa eräiden, vielä äskettäin vakaiden ja rauhallisten maiden pääkaupunkien kaduilla on väkivaltaisia mellakoita, kun kansalaiset puolustavat oikeuksiaan hyvinvointiin. Eurooppalainen rauhan ja hyvinvoinnin projekti yskii nyt pahasti. Mistä tämä johtuu, sen pääosin tiedämme: eräiden valtioiden vastuuttomasta talouspolitiikasta ja useiden rahoituslaitosten kontrolloimattomasta riskinotosta. Poliitikot ovat antaneet kansalaisille, mitä nämä ovat pyytäneet, ja valtiot ovat velkaantuneet, kun toiveitten toteuttamiseen ei ole löytynyt rahoitusta valtion verotulojen kautta.

Ikävintä tuon rauhanprojektin kannalta on se, että ylitsevuotava rahoitus on ajanut valtiot ylivelkaantumiseen samalla, kun rahoituslaitokset ovat koonneet huikeita voittoja lainojen korkoina. Kun ylivelkaantuneiden maiden suohon vajoaminen syveni, tarvittiin muiden apua niiden nostamiseen pois suonsilmäkkeestä. Veitsi kurkulla nämä maat ajettiin sopimukseen, jossa niiden poliittinen johto pakotetaan toteuttamaan ankaraa menokuria ja lainanlyhennysohjelmaa sen vastineeksi, että lainahanat eivät kokonaan sulkeudu. Mitä tällaisesta Euroopasta tulee, kysyvät nyt suomalaiset eduskuntavaalien alla? Mitä tulee tästä Euroopasta, jossa maa toisensa jälkeen vajoaa suohon siksi, että yksityisten rahoituslaitosten ote siihen on kasvanut liian suureksi?

Sosialidemokraatit haluavat, että tästä tehdään yhdessä parempi Eurooppa: Eurooppa, jossa toteutuvat oikeus ja kohtuus. Yksityisten rahoituslaitosten vastuuta riskeistä tulee kasvattaa. On kestämätöntä, että jatkaisimme sillä tiellä, joka vapauttaa voittoja keränneet velkojat tappioiden riskeistä.

Euroopan unionin idea ei ole se, että veronmaksajat tukevat sadoilla miljardeilla yksityistä rahoitusbisnestä. Euroopan unionin idea oli ja on jotain ihan muuta. Eurooppalainen sosialidemokraattinen liike korostaa tarvetta uuden, sosiaalisen Euroopan synnyttämiselle. Sosiaalisessa Euroopassa kansalaiset kokevat, että heitä kohdellaan oikeudenmukaisesti. Nyt kehitetty menettely, jossa hallitukset pitävät yksityisiä pankkeja pystyssä veronmaksajien rahoilla, ei ole menettely, joka koettaisiin oikeudenmukaiseksi. Oikeudenmukaisilta eivät varmasti tunnu myöskään ne äkilliset ja dramaattiset leikkaukset, joita ylivelkaantuneissa maissa joudutaan toimeenpanemaan.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraateilla on vakava huoli siitä, että Euroopan unionissa synnytetty kilpailukykysopimus heikentää unionin sosiaalista ulottuvuutta. Vaarana on, että sopimusta aletaan soveltaa kaavamaisesti samalla tavalla eri jäsenmaissa maiden erilaisuudesta riippumatta. Pohjoismaisen mallin monet piirteet näyttäytyvät kilpailukyvyn esteinä, jos sopimusta sovelletaan kaavamaisesti.

Pari esimerkkiä Suomen vahvuuksista: Ensinnäkin suhteellisen kireä ja progressiivinen verotuksemme tuottaa laajat ja tehokkaat palvelut ja pienentää monia riskejä yhteiskunnassa. Toiseksi julkisen sektorin palkoilla kyetään houkuttelemaan korkeasti koulutettua väkeä esimerkiksi kouluihin, ja tämä on yksi koulujemme menestyksen syy.

Arvoisa puhemies! Varmaankin vasta myöhemmin tulee lopullinen selvyys siitä, mitä oikeastaan on sovittu euromaiden huippukokouksessa takausvastuiden kasvattamisesta. Markkinoiden reaktio korkojen laskuna näyttäisi puhuvan sen puolesta, että liittokansleri Merkelin tulkinta on oikea, siis että takausvastuuta on päätetty kasvattaa. Korkotason kannalta olisi tietysti toivottava, etteivät rahoituslaitokset ottaisi tosissaan sitä, mitä Suomen pääministeri sanoo neuvottelussa tästä asiasta sovitun.

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Heinäluoman esitystä päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Välikysymys on kiusallinen hallitukselle. Se yritti ja yrittää pitää kantansa piilossa loppuun asti, ainakin yli vaalien.

Edellisen viikon keskustelu pääministerin ilmoituksesta ei antanut yhtään lisää tietoa tukipaketin ja sitoumusten suuruudesta. Sen sijaan keskustelu poiki pääministerin ylimieliset ja tökeröt heitot opposition epäisänmaallisuudesta. Kysyä sopii, kuka on antanut pääministerin asemassa toimivalle henkilölle oikeuden esiintyä isänmaallisuuden ylipappina. Jos pääministeri olisi aidosti pyytänyt anteeksi menettelyään, niin en itsekään enää tähän asiaan puuttuisi.

Välikysymys oli pakko tehdä. Vaalien jälkeen asiaan palataan, ja silloin on hyvä kysyä, kuinka itse kukin äänesti tänään. Kreikan tuen ehtoja muutetaan, korkoa alennetaan ja laina-aikaa jatketaan. En usko, että suomalaiset veronmaksajat tulevat koskaan saamaan omiaan takaisin. Irlannin kohdalla tukipaketin ehtoja ei vielä muutettu, sillä Irlannin hallitus ei ole vielä kurittanut tarpeeksi maansa köyhiä. Jos heitä kuritetaan, niin tukiehdoistakin voidaan neuvotella uudemman kerran. Näin toimii kansainvälinen asevelikapitalismi. Ei niin pahaa talouskriisiä, etteivätkö pelurit pelaisi omaa peliään loppuun asti. Maalaisjärjelläkin ymmärtää, että jos korot ovat korkeat ja takaaja tiedossa, niin sen varmempaa sijoitusta ei ole. Sen tietävät ranskalaiset ja saksalaiset pankit, joille tämä sijoittajien sosiaaliturva vuotaa. Aivan liian vähän on keskusteltu siitä, mikä oli Euroopan keskuspankin rooli ennen Kreikan kriisiä.

Ensin Vanhasen ja Kiviniemen hallitukset lappoivat lisää valtionvelkaa siksi, että pystyvät rahoittamaan hyvätuloisten veroalen. Nyt sitä velkaa lapetaan sen vuoksi, että suomalaiset kantavat vasten tahtoaan Ranskan ja Saksan pankkien sijoittajariskin. Valtionvelka kaksinkertaistuu lyhyessä aikaa. Se on syytä muistaa. Ja siinä loppulaskussa ovat mukana myöskin ne sitoumukset ja ne vastuut, joita kannamme toisten puolesta.

Arvoisa puhemies! On keskusteltu siitä, mitä Carl Haglund — meppi — sanoi, ja samalla lailla on perätty, mitä ovat sanoneet pääministeri Kiviniemi ja valtiovarainministeri Katainen. Ainakin kahden viimeksi mainitun kohdalla heillä on velvollisuus puhua niin selvästi, ettei tulkinnanvaraa jää, kun on näin isoista asioista kysymys, tai sitten onkin tarkoitus sumentaa ja hämmentää.

Se kuitenkin on selvää, että Euroopan unionin keskeiset maat, Ranska ja Saksa, ovat ilmaisseet poliittisen tahtonsa ja suunnan, mihin haluavat edetä. Merkel ja Sarkozy, kuten monet muut oikeistojohtajat, haluavat ulottaa Euroopan unionin vallan muun muassa työmarkkinakysymyksiin, julkisen talouden tiukempaan säätelyyn ja myös eläkeikiin. Sen tien päässä on kiistatta Euroopan unionin liittovaltio.

Aivan samalla tavalla kuin sijoittajat, myös EU-liittovaltiota ajavat haukat ovat nyt liikkeellä. Ei niin pahaa kriisiä, etteikö siitä aina joku yritä hyötyä, ja hyötyykin, jos Suomi muiden mukana sinisilmäisesti rahoittaa sivusta tuettua ja taattua sijoituspeliä.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kysymys on, millaisessa Euroopassa haluamme elää. Vaihtoehtoina ovat sosiaaliset arvot omaava, oikeudenmukainen, työllisyyttä ja ihmisten oikeuksia puolustava Eurooppa tai rahoituslaitosten ja markkinoiden ohjauksessa oleva, kansalaisten ja veronmaksajien kukkarolla käyvä Eurooppa. Ongelma tuntuu olevan se, että kontrollia ja rangaistuksia ollaan luomassa kyllä hyvin nopeasti valtioiden talouksille tai suoraan ihmisiin koskettaviin päätöksiin, muun muassa palkkoihin, etuuksiin, eläkkeisiin, kun taas pankkien ja rahoitusmarkkinoiden osalta ollaan vasta suunnitelmien tasolla. Puhutaan ajasta vuoden 2013 jälkeen, kun puhutaan rahoitusmarkkinaveroista tai pankkiveroista tai muista säätelyistä.

Suomi on sitoutunut sekä suoriin velkoihin että takuisiin niin mittavilla summilla, että viimeistään nyt olisi pitänyt arvioida Suomen oman talouden kestokyky. Monilla ihmisillä tässäkin salissa on liiankin hyvin muistissa 1990-luvulta henkilökohtaisia velkoja, joissa takaukset muuttuivat maksettaviksi.

Suomen budjetin alijäämä on yli 8 miljardia. Sama summa kummittelee, kun laskemme, mihin ovat sitoutuneet hallituspuolueet verohelpotuksissaan. Tämä samainen 8 miljardia kuuluu myöskin summana siihen, mitä olemme taanneet Euroopan vakausvälineelle. Nyt olemme siis tilanteessa, että summa 440 miljardia ei ole realismia. Se ei riitä, vaan sitä on korotettava. Kyse on vaan tämänkin päivän keskustelun jälkeen siitä, milloin on se päivä, mitkä ovat ne keinot ja kuinka paljon siitä tulee Suomelle maksettavaksi. Siksi on tarpeen näköjään myöskin täällä eduskunnassa keskustella tästä asiasta viikon sisään jo toista kertaa.

Mielenkiintoista keskustelua on käyty tästä kilpailukyky- elikkä nykyisin eurosopimuksesta, jonka siis Saksa ja Ranska aloittivat omilla esityksillään. Komissiohan on virallisesti se toimielin, jolle tämmöiset esityksien tekemiset kuuluvat. Samoin käsittely Suomessa on ollut hieman hankalaa, kun ensin ei ollut paperia, johonka otetaan kantaa, mutta siihen sitten hallitus kuitenkin otti kantaa ja siitä oikeistojohtajat Suomessa kävivät keskusteluja.

Lähes ainoa asia, johonka hallitus edellisessä versiossa suhtautui positiivisesti, oli tuloverotuksen alentaminen eli siirtyminen tasaveroon. Nyt viikonlopun jälkeen tulleessa versiossa näemme ja luemme linjauksia eläkejärjestelmistä, julkisista palkoista, verotuksesta, ja pääministerin lausuma on, että Suomen kannalta sopimus on tyydyttävä. No, tulemme tähän tilanteeseen vuosittaisen raportoinnin kohdalla, kun joudumme selittämään muille maille, miten olemme omalta osaltamme näitä tavoitteita eteenpäin vieneet.

PES eli Euroopan sosiaalidemokraattinen puolue on suhtautunut hyvin kriittisesti koko kilpailukykysopimukseen, kuten me täällä kotimaassakin. Esityksessä on niin paljon asioita, joihin me emme halua Euroopan unionin säätelyä. Emme halua myöskään yhteisvastuuta elikkä muiden maiden ongelmien jakamista. Se ei ole meidän tavoitteitamme.

Näiden erilaisten vakausvälineiden ja kilpailukykysopimusten ohella meneillään on mielestäni jo velkasaneeraus, kun kerran ollaan pidentämässä Kreikan laina-aikoja. Onneksi Saksa sai tahtonsa läpi ja Irlannin korkojen alentaminen ei onnistunut vielä ennen kuin yhteisöveroa yrityksille ollaan nostamassa. Odottelemme samanaikaisesti, ehkä pelonsekaisin tuntein, Portugalin ja Espanjan tilanteiden kehittymistä.

Eli palautan mieleen itselleni viime kevään Kreikka-tilanteen, jossa hallitus vakuutti tämän ainutkertaisuudesta: ei koskaan muulloin tule tapahtumaan tällaista. Mutta nyt olemme tilanteessa, että tästä on tulossa toistuva tapahtuma, jotenka on siirryttävä vastuulliseen otteeseen, mikä mielestäni tarkoittaa myös sitä, että pohdittaessa pysyvää vakausvälinettä on siihen sisällytettävä selkeät eurot sekä ehdot myös niin, että pankit ja sijoittajat ovat siinä omalta osaltaan mukana.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! On erittäin hyvä, että vasemmistoliitto on ollut aloitteellinen tässä asiassa ja saanut aikaan tämän välikysymyskeskustelun. Myös on hienoa, että vasemmistoliittoa ovat tämän välikysymyksen laatimisessa tukeneet ja sen mahdollistaneet myös perussuomalaisten ja sosialidemokraattien kansanedustajat.

Tässä keskustelussa on ollut epäselvää se, mitä on Brysselissä tapahtunut. Valtiovarainministeri Jyrki Katainen on Helsingin Sanomien uutisen mukaan, joka on tältä päivältä, todennut, että on oltu kasvattamassa euromaiden kriisirahaston eli rahoitusvakausvälinerahaston takauksien määrää. Hän on todennut, ja tämä on siis tämän päivän Helsingin Sanomien uutinen: "Suomi ei ole ollut takauksia vastaan, mutta skeptinen sen suhteen, onko tämä ainoa keino." Toisaalta pääministeri Mari Kiviniemi on ilmoittanut täälläkin, että näin ei ole, ja tässä on selvä ristiriita. Suomi on puhumassa myös eduskunnalle ikään kuin epäselvästi. Suomen valtion kanta ei tässä keskustelussa ole selvinnyt.

Mikä on hallituksen linjaus tosiasiassa tässä asiassa, ja kuinka paljon ikään kuin surffataan yli vaalien? Kuitenkin vaaleihinkin on vielä varsin pitkä aika, runsas kuukausi, ja sinä aikana ehkä sitten tämä tilanne selkeytyy, mutta tänään tässä äänestyksessä ed. Arhinmäen tekemästä ehdotuksesta siirtyä päiväjärjestykseen varmasti sitten ainakin tämän päivän osalta selviää, mitkä ovat eri eduskuntaryhmien jäsenten kannat.

Me tällä hetkellä tiedämme, että keinot, jotka Euroopan unioni on valinnut tähän talouden tervehdyttämiseen, ovat eläkeiän nostaminen, paikallinen työehtosopimusmenettely ja tasaveroihin siirtyminen. Tällöin on selvää, että nämä keinot eivät ole sen kaltaisia, että voimme niitä tukea. Eläkeiän nostaminen ei ole sellaista, yleinen sopimusmahdollisuus on säilytettävä ja tuloja on verotettava veronmaksukyvyn mukaan. Markkinoiden ehdoilla tuodaan liberalistista oikeistolaista politiikkaa nyt EU:n kautta myös Suomen käytäntöihin. Tämä ei sovi, ja tästä on nyt ihmisillä mahdollisuus huhtikuun vaaleissa sanoa oma käsityksensä. Toivottavasti ei toteudu tämä pelko siitä, että ihmisiä masentaa epäselvyys, tämä Euroopan unionin asioiden huono läpinäkyvyys, ja se johtaa vähäiseen äänestykseen osallistumiseen.

Joka tapauksessa tämänkin päivän kuullun perusteella tämä välikysymyskeskustelu avaa kuitenkin kysymystä siitä, mikä on Suomen näkökulma näiden takausten kasvattamisen suuntaan, siitä huolimatta, että meillä on nyt kaksi totuutta tällä hetkellä.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Olin tuossa juuri tapaamassa Uudenmaan ihmisiä, niitä ihmisiä, kenelle me täällä eduskunnassa olemme tilivelvollisia, kenen eteen me olemme työtä tekemässä. He esittivät aika hyvän kysymyksen: Onko tällä hetkellä Suomen kansalla asiallinen mahdollisuus saada tietoa Euroopan unionissa tapahtuvista asioista? Tapahtuuko se tiedotus ajantasaisesti? Ja mahdollistetaanko kansalle ymmärrys siitä, mihin veroeuroja on sidottu ja mihin niitä mahdollisesti tulevaisuudessa sidotaan? On jotenkin mielenkiintoista olla mukana ja samalla seurata ulkopuoleltakin keskustelua siitä, millä tavalla eduskunnassa suhtaudutaan siihen, että me olemme vastuussa kansalle ja me käytämme täällä kansalaisten rahaa, yhteisesti kerättyjä euroja.

Oli debatin yhteydessä harvinaisen surullista kuulla, miten pyöriteltiin tätä asiaa, kun puhuttiin takausvälineen täysimääräisestä käytöstä, siihen sitoutumisesta, ja ikään kuin venkuroitiin irti siitä ajatuksesta, miten tämä ei nyt nosta Suomen vastuuta, taloudellista, rahallista vastuuta, kaksinkertaiseksi. Oma ymmärrykseni voi olla pyhä ja yksinkertainen, pieni, mutta se tosiasia, että jos meidän takausvälineessä, johon on sitouduttu, ei ole tällä hetkellä kuin 250 miljardia ja sitä tavoitellaan kasvatettavaksi 440 miljardiin, jopa 500 miljardiin, niin ymmärrän niin, että sekin puuttuva raha tulee niiltä EU-valtioilta, jotka ovat sitoutuneet yhteiseen takausvälineeseen, ja se tarkoittaa myös Suomen kansan kukkarolla käyntiä ja yhteisten varojen sitomista. Jollakin tapaa tuli itselle sellainen mielikuva, että kyllähän sitä voi itsekin perustaa semmoisen vakausrahaston, johon ei tarvitsekaan laittaa rahaa yhtään eikä tarvitse loppupelissä sitoutua mihinkään.

Mutta se kysymys, tai syyte oikeastaan, mikä esitettiin vasemmistolle, että toimimme tarkoitushakuisesti tehdessämme välikysymyksen, sehän on totta. Me toimimme tarkoitushakuisesti sen vuoksi, että meidän tavoitteenamme on puolustaa Suomen kansaa, suomalaisten kansalaisten verotuloja, veroeuroja, rahakukkaroa, eikä sulkea silmiä siltä todellisuudelta, mitä tässä oikein on tapahtumassa, kun turvataan eurooppalaisten pankkien ja myös Euroopan ulkopuolisten pankkien varsin leväperäistä toimintaa. Se on kummallista, että aina ne tappiot sosialisoidaan kansan maksettavaksi, mutta sitä vastuuta eivät sitten todellakaan ole kantamassa ne, jotka ovat pistäneet rahoja omaan taskuun.

Meillä ihmetellään kovasti sitä, miksi kansan usko horjuu, miksi vaaleissa muhii poliittinen murros. En kamalasti kyllä ihmettele, kun ajatellaan tätä eurooppalaisen vakauskuvion keskustelua ja sinne laitettuja rahoja ja sidottuja käsiä ja kun meillä ei ole ollut varaa korottaa työmarkkinatukea, peruspäivärahaa, meillä ei ollut 2:ta miljoonaa reumasairaalaan, meillä ei pystytty jätevesiuudistuksen yhteydessä käyttämään laaja-alaista omaa kansallista liikkumavaraa, vaan kansa maksaa. Kun kansa on syystä esittänyt kysymyksen, missä on verovaroin rakennetut siirtoviemärit, on vastattu, että ei ole rahaa. On hyvin ristiriitaista, jos ajatellaan, että me pistämme 16 miljardia jonnekin muualle kansan näkymättömiin. Syystäkin kansa kysyy, miksi me teemme evvk-politiikkaa elikkä politiikkaa, jossa meitä ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä kansa asioista ajattelee. Sen vuoksi tämä politiikka on tullut tiensä päähän ja olemme murroksen edessä.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Luulin jo hetken, että pidin helmikuussa viimeisen puheenvuoroni.

Arvoisa puhemies! Ed. Kyllöselle ja ed. Tiusaselle totean, että tästä keskustelusta ei ole pätkänkään epäselvyyttä siitä, aiotaanko vaikuttaa asiaan vai vaaleihin.

Euroopan talouspolitiikassa on valitettavan monta asiaa rempallaan ja parsittavaa riittää loputtomasti. Velkaantuneiden euromaiden joukosta löytyy edelleen todellisia tuhlareita, sen tiedostaa myös Suomen hallitus samoin kuin muutkin EU-maiden päättäjät. Siksi rahoitusvakausvälineen kehittämisestä ja muista talouden tasapainottamiseen tähtäävistä toimenpiteistä on jatkuvasti neuvoteltava ja tuota yhteisymmärrystä tekemisille pitää löytyä.

Kreikan ja Irlannin tapaukset kertovat selvästi, että talouspolitiikan kurinalaisuuteen on panostettava entistä enemmän. Apua saavien ja taloutensa huolimattomasti hoitaneiden sanktiot on myös asetettava kohdalleen. Meillä ei ole varaa siihen, että jokin alueen maista tekee henkilökohtaisen konkurssin. Tuolloin myös Suomessa talouden kurissa pitäminen voi olla todellinen ongelma. Talouskasvua ja kansallista hyvinvointia on turha toivoa, jos Euroopan rahoitusjärjestelmät eivät toimi ja ne ajautuvat kuralle. Uusi taantuma merkitsee viennin jäätymistä, joukkotyöttömyyttä ja pahimmassa tapauksessa hyvinvointivaltion romahdusta. Euroopan maiden keskinäinen taloudellinen riippuvuus vaatii tiivistä yhteyttä ja yhteistyötä niin myötä- kuin vastamäessä. Nopean talouskasvun aikana hyödyimme euroalueen toimivista markkinoista. Nyt vaikeampina aikoina emme voi lyödä hanskoja tiskiin, vaan joudumme kantamaan vastuuta koko euroalueen tasapainosta.

Herra puhemies! On selvää, että sitoutuminen huonommin taloutensa hoitaneiden EU-maiden tukemiseen maistuu karvaalta. Tukipäätökset on kuitenkin tehty aina Suomen ja suomalaisten etuja ajatellen. Hallitus ei ryhdy eikä voi ryhtyä uusiin lainatakauksiin ilman eduskunnan valtuutuksia. Järjestelmän ongelmilta on suljettu silmät liian pitkään. Jotta rahoitusvakaus voidaan turvata jatkossa, on pystyttävä korjaamaan vanhoja valuvikoja. Jatkuvista EU-tuista nauttineet valtiot ovat tuhlanneet ja ovat nyt pyytämässä apua paremmin taloutensa hoitaneilta euromailta.

Takauksia ja lainoja ei voida antaa kevein perustein. Se lähettää vääränlaisen viestin talouskeinottelijoille. EU:ssa tarvitaan suunnitteilla olevaa vakausjärjestelmää mutta myös parempaa talouspolitiikkaa. Kriisimaiden on tehtävä uudistuksia ja järjestettävä taloutensa kestävälle pohjalle. Yksi keskeinen ehto tuen antamisessa on se, että huonoja luototuspäätöksiä tehneet pankit ja sijoitusyhtiöt joutuvat myös tilille tekemisistään. Suomi on ajanut aktiivisesti pankkien stressitestejä ja sijoittajien vastuuta euroalueen lainoissa. Sääntöjen muuttaminen antaa myös tärkeän viestin: vapaamatkustajia tai huolettomia keinottelijoita ei eurotaloudessa enää sallita.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin haluan sanoa sen, että jos takausvastuu täysimääräisenä realisoituu Suomen osalta, niin silloin tämä koko euroalue on niin syvällä suossa, että siitä nouseminen kestää sitten todella pitkään.

Arvoisa puhemies! Mikä on euroalueen suuri kuva, valtioiden ja pankkien tuloskunto ja riskinsietokyky? Ja mikä on kaiken kaikkiaan se näkymä, josta näitä sitoumuksia ja nyt olemassa olevia velkoja aletaan joskus maksaa? On tietenkin huolestuttavaa se, että hyvin moni valtio ottaa vielä edelleen syömävelkaa, ja se keskustelu kilpailukyvystä, jota nyt euroalueella on lähdetty käymään, se saa kylmä kyytiä niin täällä Suomessa kuin muuallakin. Meidän ei kannata ummistaa silmiä ja korvia siltä, että joku aloittaa keskustelun kilpailukyvystä ja sen palauttamisesta. Minun mielestäni siihen kannattaa kyllä kaikkien yhtyä. Se on yhteinen murhe. Jos kilpailukykyä ei tälle alueelle palauteta, silloin tämä ikuinen rämpiminen talouskurjuudessa jatkuu.

Miksi sitten euroalue on menettänyt kilpailukyvyn? Takavuosina yritettiin elää vakaassa ympäristössä, kunnes sitten kuitenkin kilpailukyky hiipui. Talouskasvua yritettiin parantaa ja parannettiinkin velkaelvytyksellä, ja se velkaelvytys on jossain vaiheessa hyvä renki, mutta sitten kun siitä tulee isäntä, niin isäntänä se on varsin huono.

Nyt käydään keskustelua siitä, kuinka turvataan euroalueen valtioiden ja myöskin pankkien pääoman saanti ja uskottavuus. Mitä uskottavampi toimintaympäristö on, sitä edullisempi on korkotaso. Tänä päivänä Kreikka, Irlanti ja myöskin Espanja, Portugali maksavat lainoistaan jo 5—7 prosentin korkoa. No, se ei ole vielä hirvittävän korkea korko tilanteessa, jossa inflaatio on noin 2 prosentin luokkaa, mutta on kuitenkin korkea, ja kun se tulee suurille lainamäärille, niin sitä ahtaammaksihan se tietenkin taloudenpidon tekee.

Kun meille tänne Suomeenkin koronnousu heijastuu, se näkyy selkeästi myöskin meidän budjettitaloudessa. Se leikkaa nopeasti miljardin pari korkomenoihin, ja silloin se summa jää muiden kulujen osalta pois. Tai toisaalta sitten pitää kiristää veroja tai lisätä muuten tuloja. Kuinka niitä tuloja sitten lisätään, se on suuri yhteinen haaste.

On selvää, että euroalueen täytyy saada taloutensa kuriin ja tasapainoon. Siinä, että meillä on nyt 440 miljardin takaukset jo olemassa, joista rahoitusmekanismi saa irti vain noin 270 miljardia, on tätä varmuuden varmistelua kohtuullisen paljon. Mielestäni on jouduttu tämmöiseen lakitilanteeseen. Nyt on vaan mietittävä keinoja, kuinka näillä olemassa olevilla valtuuksilla kyetään nämä asiat hoitamaan, ja tässäkin meillä pitäisi olla kansallista yksituumaisuutta.

Nyt on ihan aidosti tänään ja huomenna yhteisten asioiden hoitamisen aika. Jos kaiken aikaa tehdään politiikkaa ja yritetään luoda varsinkin näin vaalien alla ihmisille hyvin hämmentävä ja epätodellinen kuva tästä euroalueesta, niin se ei ole euroalueen etu eikä se ole myöskään Suomen kansan etu.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Oppositio on nyt täällä varsin voimakkaasti hyökännyt kilpailukyky- tai eurosopimusta vastaan. Kuitenkin, kun tätä sopimusta ajatellaan, olennaista on se, että sen ovat hyväksyneet kaikki Euroopan unionin jäsenmaat. Mukana ovat Espanjan, Portugalin, Kreikan sosialistit, myöskin Itävallan sosialistit ja kaikki sosialistit, jotka ovat hallituksessa tällä hetkellä Euroopassa. Se on eurooppalainen, yhteinen näkemys.

Mikä on tässä mielenkiintoista, on se, että tässä kasvusopimuksessa tai kilpailukykysopimuksessa lähtökohtana on se, että pitää edistää kasvua. Siellä todetaan, että kasvua edistetään muun muassa sillä, että työnteon verotusta kevennetään, ja myöskin sillä, että työuria pidennetään. Täytyy sanoa, että tämähän kuulostaa ihan kokoomuksen vaaliohjelmalta, ja ymmärrän, että täällä salissa jotkut ovat hyvin hermostuneita siitä, että tällaisia ajatuksia tulee Euroopan unionista. Hermostuneita ovat erityisesti vasemmistoliiton edustajat (Ed. Saarinen: Jälki näkyy!) eli ne edustajat, jotka ovat sitä mieltä, että vastuuttoman talouspolitiikan jatkamisen pitää olla sallittua.

Nyt vihdoinkin on tultu Euroopassa totuuden hetkeen, missä joudutaan miettimään, mitä voidaan tehdä, mitä ei voida tehdä ja millä tavalla pidämme huolta siitä, että talous kasvaa ja että velat kyetään maksamaan. Ja ymmärrän: Demarit mutta erityisesti vasemmistoliitto ovat sitä mieltä, että on kauheata, että heidän ohjelmansa ei ole mahdollinen. Yhteisesti, eurooppalaiset sosialistit mukaan lukien, on todettu, millä tavalla päästään tästä kriisistä ulos, ja onhan tämä kova paikka vasemmistolle, kun nähdään, että sen ajatuksilla ei ole eurooppalaista kannatusta lainkaan, ja kun se tapahtuu Suomessa, vain kuukautta ennen vaaleja. Kuten Juhana Vartiainen Ruotsista, sosialidemokraattinen tutkija valtion Konjunktur-institutetista, on todennut, demarien ohjelmalla ei ole katetta ja vasemmistoliiton ohjelmalla vieläkin vähemmän. Eli nyt olennaista on se, että tarvitaan vastuullista politiikkaa. Sitä esittää Euroopan unioni, ja Suomessa sitä kannattaa Kansallinen Kokoomus.

Sitten täällä on käyty kovasti keskustelua siitä, paljonko Suomi joutuu vastaamaan. Tämä spekulointi sillä, mitkä meidän vastuumme lopullisesti ovat, on tietysti mielenkiintoista, mutta sillähän ei ole mitään relevanssia. Olennaista on se, että pitää ymmärtää, että maailma muuttuu, olosuhteet muuttuvat, ja pitää miettiä, mikä on se tarkoitus. Tarkoitushan on se, että pidetään huolta Euroopan unionin jäsenmaiden talouden vakaudesta ja siitä, että maat kykenevät vastaamaan omista velvoitteistaan, ja siinä tilanteessa ei voida lukittautua etukäteen johonkin tiettyyn summaan, vaan jokainen asia täytyy arvioida aina kussakin tilanteessa erikseen.

Mikä viesti tarvitaan markkinoille? Nyt on annettu hyviä viestejä siitä, että markkinat eivät hermostuisi ja pidetään tämä koko korttitalo pystyssä ja pidetään huolta siitä, että Euroopan unio-nin ja euron jäsenmaat kykenevät maksamaan velkansa säällisessä järjestyksessä ja sillä tavalla eivät aiheuta kriisiä talouteen. Tältä osin täytyy todeta, että jos sitten summaa täytyy kasvattaa, mikä on täysin mahdollista — ja täytyisi ehkä sanoa, että pääministeri voisi olla hieman analyyttisempi tässä suhteessa — niin sitten sitä joudutaan kasvattamaan, mutta pitää muistaa se, että kaikki päätökset tapahtuvat Suomessa eduskunnan päätöksellä. Aikanaan tulee eduskuntaan konkreettinen ehdotus, jossa esitetään, että Suomen valtion vastuu on näin ja näin monta miljardia, ottaako eduskunta sen hyväksyttäväkseen, ja sitten täällä päätetään, hyväksytäänkö vai eikö.

Tietysti ennen huippukokousta, jos tällainen ehdotus on, eduskunta voi antaa sille suostumuksensa, jolloin pääministeri voi olla helpottuneena tekemässä päätöksiä. Jos suostumusta ei tule, hänen pitää pelätä sitä, että tämä tai mahdollisesti seuraava eduskunta ei anna suostumusta, ja tietysti on häpeäksi sellaiselle pääministerille, joka menee tekemään sitoumuksen, vaikka parlamenttivaraumallakin, jos hän ei ole ottanut tietyllä tavalla hyväksyntää parlamentaariselta enemmistöltä omassa maassaan. Mutta asiat ratkaistaan aikanaan, ja tietysti on tärkeätä, että nähdään, mihinkä suuntaan mennään. Pääministeriin täytyy luottaa, että hän antaa meille oikean kuvan, koska on hänen omassa intressissään, että eduskunta tietää. Kuten pääministeri Kiviniemi täällä sanoi, hän on pyrkinyt pitämään suuren valiokunnan informoituna jatkuvasti. Tässä suhteessa hän on ollut mielestäni vilpitön ja asianmukainen.

Puhemies! Vielä haluan todeta, mikä on tärkeätä: Nyt euromaat vastaavat. Olisi hyvin tärkeätä, että Euroopan unionissa myöskin euron ulkopuoliset maat osoittaisivat solidaarisuutta. Ruotsi ja Britannia ovat jossain määrin osoittaneet, mutta olennaista on se, että kaikkien maitten pitäisi olla tässä veneessä mukana, ja siihen suuntaan pitäisi mielestäni työskennellä.

Vielä haluan todeta sen, että jo tähän mennessä myöskin ne, jotka ovat antaneet lainoja näille maille, ovat voineet kärsiä tappioita. Muun muassa siinä yhteydessä, jos he ovat myyneet näitä Portugalin tai Kreikan tai Irlannin lainoja etukäteen markkinoilla, he ovat joutuneet myymään ne alennuksella ja tällä tavalla kärsimään tappionsa.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Tilannetta voisi kuvata niinkin, että Helsingin katukuvassa on nähty viime aikoina kahdenlaisia kerjäläisiä: niitä, jotka asuvat teltoissa ja kerjäävät kolikoita mukiin, ja sitten niitä, jotka tulevat yksityisellä suihkukoneella Seutulaan ja asuvat Kämpissä. Hekin pyytävät lainoihin helpotuksia, ovat ikään kuin pyytämässä apua, voi sanoa, ikään kuin kerjuulla. Suomen kannalta ongelma on positiivinen. Meidän luokse tullaan, meiltä pyydetään takuita ja meitä pyydetään apuun enemmän kuin meidän pankkisektorimme vastuupuoli edellyttäisi. Me olemme tässä jakoavainongelmassa, että meillä ovat EU-sitoumukset tietyn määräisiä, vaikka meidän rahoituslaitoksemme ovat toimineet varsin vastuullisesti kansainvälisillä markkinoilla.

Ongelma on positiivinen siinäkin mielessä, että korkotaso on matala. Täällä on kauhisteltu 5—7 prosentin korkoja. Salissa on monia ikätovereitani, jotka muistavat, (Ed. Korkeaoja: Kyllä!) mikä tilanne oli 1990-luvun alussa. Korot olivat 15 prosenttia ja jotain till, (Ed. Korkeaoja: 30!) 15—20, jopa 30 prosenttia. Siis 15 prosenttia ei ollut mitään, kun elettiin 1990-luvun alkua, kun meidän silloinen valtiovarainministerimme Iiro Viinanen hattu kourassa kiersi maailmalla anoen, että pieni Suomi saisi lainaa, kun lainahanat ehtyivät. Ne olivat todella vaikeita aikoja. Ei ollut yhteisvastuusta tietoakaan, kukaan ei tarjonnut meille apua.

Se oli hirvittävä tilanne, ja täytyy myöntää, että Esko Ahon hallitus joutui silloin kohtuuttomaan tilanteeseen, kun lähti pelastamaan meidän pankkikriisiä ja lainoittamaan maatamme, ja maksoi varmasti sitten myöskin tästä vuoden 1995 vaaleissa poliittista hintaa, kun joutui valtiontaloutta tasapainottamaan hyvin nopealla aikataululla, mitä työtä sitten kyllä seuraavatkin hallitukset jatkoivat, mutta pahiten tässä oli ymmärtääkseni tulessa Esko Ahon johtama hallitus, (Ed. Laukkanen: Nyt puhuja on oikeassa!) vuosina 1991—1995. — Kyllä, tosiasiat eivät pala missään tulessa. Näinhän siinä kävi, eikä se ollut valtion velkakriisi, sehän oli pankkikriisi, pankit hankkivat ulkomailta lainaa ja elivät todella hulvattomasti.

Vähän vielä tätä historiaa: Meille kerrottiin, että ensinnäkin Suomen hallitus on syytön tähän tilanteeseen, missä ollaan. Tämähän on lähtenyt Amerikan maalta, ja siellä on erilaisia rahoitusinstrumentteja ja -instituutioita, joista jokainen on siellä sitten toiminut hyvin itsekkäästi ja myöskin monet erittäin vastuuttomasti. Meille ilmoitettiin ensin, että Suomen pankit ovat niin hyvässä kunnossa, ettei tällainen kansainvälinen finanssikriisi koske Suomea. Tästä ministeriaitiosta niin meille kerrottiin. No, nyt tiedämme, että koski rajummin kuin mitään ja ketään muuta, yli 8 prosenttia putosi vuodessa bruttokansantuote. Meidän vientivetoinen elinkeinoelämämme kärsi tosi rankasti.

Silloin oppositio maalattiin sellaiseen nurkkaan, että oppositio pelottelee, kun vuoden 2008 joulun alla sanoimme, että nyt käy huonosti, on tämmöinen finanssikriisi. Silloin meitä haukuttiin, että me pelottelemme. Tämä johti vaan siihen, että elvytystoimenpiteet myöhästyivät jonkun verran, kun ensin kiistettiin tai arvioitiin se tilanne toisin. Vuotta myöhemmin valtiovarainvaliokuntaan tulevat eräät asiantuntijat pyysivät anteeksi, kun he vuotta aikaisemmin, siis vuonna 2008, olivat niin väärin ennustaneet. Vuonna 2009 joulun alla tullessaan valtiovarainvaliokuntaan kuultavaksi jotkut heistä pyysivät anteeksi, kuinka pieleen heidän asiantuntijalausuntonsa olivat menneet.

Meille on myös kerrottu, että tämä on Suomelle hyvä bisnes, että me saamme korkotuottoja. Ei kai Suomen valtio voi todella ajatella näin, että me lainamme vaikeuksissa oleville maille rahaa sillä motiivilla, että me saamme korkotuottoja? Kyllä tämän täytyy olla jonkinlainen lipsahdus ministerin suusta, että tämä olisi bisnes ja että sillä motiivilla siellä pääomamarkkinoilla liikuttaisiin.

Hyvin vähän on kiinnitetty huomiota meidän omaan velkatasoon siltä osin, että täällä on tänäänkin puhuttu, että alijäämä tälle vuodelle on 8 miljardia. Sehän on 10,5 miljardia, jos vähänkään lasketaan suuruusluokilla oikein. Lisäbudjetissa tuli vajaa miljardi näihin Fingridin ym. järjestelyihin. (Puhemies: 5 minuuttia!) Siihen tuli miljardi, ja sitten valtiohan lainaa eläkerahastostaan 1,5 miljardia. Siinä eläkevastuut kevenevät, se on valtionvelkaa eläkerahaston suuntaan.

Sitten, herra puhemies, vähän joutuu jossittelemaan: jos perussopimusta olisi vain noudatettu, siellä on hyvät säännöt kaikesta, ja sitä olisi pitänyt noudattaa. Ny on menty yhteisvastuuseen, on rikottu Vakaussopimusta. Vaikea vetää sitten rajaa, missä vaiheessa peli vihelletään poikki, kun se olisi jo pitänyt kauan sitten viheltää poikki.

Sitten lainaan ihan lopuksi vielä pääministerin tämän päivän puheesta muutamaa riviä, kun hän ykkössivulla sanoo, että "ennen pysyvän vakausmekanismin voimaantuloa Euroopan rahoitusvakausvälineen sovittu 440 miljardin euron suuruinen lainanantokyky asetetaan täysimää-räisesti käyttövalmiuteen". Sitten hän toteaa, että "- - perjantaina ei tehty päätöksiä siitä, millä keinoin lainanantokyvyn kasvattaminen tapahtuu ja millä aikataululla täyttä kapasiteettia tavoitellaan." Hänhän itse kertoo tässä, että vastuut kasvavat, kysymys on vaan enää keinoista ja aikataulusta. Hän myöntää tämän pääasian ja sitten sivuasioita vähän kiistää.

Kakkossivulla hän toteaa: "Paineet takuiden kasvattamiseen eivät ole poistuneet. Tämä kävi selvästi esille myös eilisessä valtiovarainministereiden euroryhmän kokouksessa, jossa kapasiteetin kasvattamisen tavoista ei päästy päätökseen." Kiinnittää enää huomiota tapoihin, tässä hän on myöntänyt.

STT:n uutisessa vielä ihan alkuillasta pääministeri Kiviniemi toteaa takausvastuitten kasvattamisesta, että se kaadettiin toistaiseksi, mutta paineita on. Ymmärrän, että hän on hiljaisesti myöntänyt, että takausvastuut kasvavat, ja olisi reilua sanoa, niin kuin vihreät täällä sanoivat, asiat selkokielellä eikä näin vihjailemalla ja diplomaattikielellä, kun tosiasia on kuitenkin näin, että hän on itse lukenut tässä tuomionsa ja todistanut tämän opposition väitteen oikeaksi.

Herra puhemies! Pyydän anteeksi ajan ylitystä. Saattaa olla, että puhun täältä kansakunnan kaapin päältä viimeisen kerran elämässäni ja innostuin varmaan vähän liikaakin. Haluan kiittää myöskin koko puhemiehistöä jämäkästä eduskunnan johtamisesta ja koko henkilöstöä siitä hyvästä palvelusta, mitä tässä talossa olen kansanedustajana saanut.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Itse asiassa edellinen puhuja tässä lopussa jo kiteytti sen kysymyksen, mikä tavallaan välikysyjien, siis vasemmistoliiton, osalta oli se ongelma, eli luotiin ikään kuin mielikuva, että Suomi on sitoutunut jo takausvastuisiin ja niiden nostamiseen, ja näinhän ei ole. Kuten ed. Saarinen kuvasi, tästä 440 miljardin euron suuruisesta lainanottokyvystä on sovittu niin, että se asetetaan täysimääräisesti käyttövalmiuteen mutta niin, että ne tavat ovat avoimia, millä tavalla lainanantokyvyn kasvattaminen tapahtuu ja millä aikataululla täyttä kapasiteettia tavoitellaan.

Tänään muun muassa valtiovarainministeri Katainen Brysselistä on arvioinut, että tämä voi tapahtua kesään mennessä. Hänellähän on pyritty lyömään myöskin kiilaa täällä nyt hallitukseen — palaan kohta siihen. Samoin kansleri Merkelillä ja hänen lausunnoillaan on yritetty lyödä hallitusta. Tämän päivän Frankfurter Allgemeine lainaa liittokansleri Merkeliä näin: "Merkelin mukaan rahaston parantaminen ei ole heti välttämätöntä, koska sen nykyinen määrä ei tule pitkään aikaan käytetyksi." Tämäkin on hyvin olennaista, että ne todisteet, mitä on täällä Merkelin puheista päivän aikana annettu, ovat aivan toisenlaisia kuin jos sitten lähdetään oikein katsomaan, mitä Merkel on tänään sanonut. Tämä on hyvin tärkeä asia, että ei luoda mielikuvia ja anneta kansalle nyt taas sellaista kuvaa, että joo, Kiviniemi on mennyt ja luvannut, että takuut kaksinkertaistetaan. Tätä oppositio haluaa luoda, ja se ei pidä paikkaansa. (Ed. Kimmo Kiljunen: Takaatteko, ettei kaksinkertaisteta?) — En minä voi sellaista taata, eikä kukaan muukaan voi sitä taata, ettekä tekään, ed. Kiljunen, vaikka viisas mies olettekin. Ei kukaan voi tätä taata.

Mitä tulee valtiovarainministeri Kataisen lausuntoihin tänään Brysselissä, niin jos toimittaja kysyy häneltä, johtuvatko Kiviniemen kommentit tietämättömyydestä vai valehtelemisesta, niin kyllä se vastaus, minkä hän antoi, on ainoa oikea, kun hän sanoi, että on parempi, että pääministeri itse vastaa omalta osaltaan siitä, mitä on sanonut. Jos toimittaja kysyy, onko pääministeri valehdellut ja tietoisesti johtanut suomalaisia harhaan, niin totta kai näin täytyy siihen vastata. Katainen on eksaktisti sanonut tänään näin: "Euromaiden vakausrahaston vahvistamiseen liittyviä yksityiskohtia ei todennäköisesti lyödä lukkoon vielä ensi viikon huippukokouksessa, vaan niistä sovitaan kesään mennessä."

Täällä ryhmäpuheenjohtaja Kalli esitti teille, ed. Heinäluoma, kysymyksen, mikä on teidän kantanne vaalien jälkeen, jos tämä tilanne tulee akuutiksi, sanotteko te silloinkin "ei" tämän takuun täysimääräiselle käyttöönotolle ja tälle kasvattamiselle. Tämä on nyt se kysymys, johon halutaan myöskin vastauksia. (Ed. Kimmo Kiljunen: Ed. Laukkanen, sanokaa te!) — Me olemme täällä sanoneet hyvin selvästi sen, että kaikki on mahdollista, kaikki on mahdollista. — Nythän me odotamme, mikä on markkinoiden reaktio Portugalin omiin ratkaisuihin, ja tämä on hyvin olennainen kysymys. Sitä paitsi tänään on erittäin vähäiselle keskustelulle jäänyt se, millä tavoin arabimaiden, erityisesti Libyan, kansannousu — tai tällä hetkellä voi puhua jo kansanmurhasta — ja Japanin tapahtumat vaikuttavat globaaliin talouteen, markkinoihin, mikä niiden vaikutus on eurotalouteen. Nämä ovat kaikki sellaisia suuria epävarmuustekijöitä, että kellään ei ole nyt sitä kaukoviisautta uskoakseni tässä salissa, että varmasti voi sanoa, milloin joudutaan ottamaan täysimääräisesti kaikki tämä kapasiteetti käyttöön ja takuita lisäämään. Sehän ei tapahdu millään parlamenttivarauksella, vaan silloin täytyy tulla hakemaan täältä eduskunnasta se valtuutus, ja se on mitä ilmeisimmin sitten seuraava eduskunta, jos siihen tilanteeseen tullaan.

Hyvin olennaista on, puhemies, se, että näiden lainatakuiden kasvattamisen ohella ovat olleet esillä nämä muut vaihtoehdot vakausrahaston lainanantokyvyn kasvattamiseksi eli tämä AAA-luottoluokituksesta luopuminen ja vakausrahaston pääomittaminen. Nämä ovat erittäin tärkeitä asioita.

Lyhyesti vielä kilpailukykypaketista. Täällä varsinkin vasemmistoliiton puolelta luotiin siitäkin aivan kauheita kauhukuvia, mitä siitä seuraa. Eivät seuraamukset ole tällaisia. Muistan hyvin, kun valtiovarainministerit Kalliomäki ja Heinäluoma olivat erittäin tiukkoja nimenomaan vaalimaan vakaussopimusta, mutta siitä vaan lipsuttiin, ja minä koen näin, että kilpailukykypaketti tukee niitä maita, joilla on ollut holtiton taloudenpito. Se tukee niitä maita, se tukee Kreikkaa, se tukee Portugalia, se tukee Espanjaa — näissä muuten sivumennen sanoen on kaikissa demaripääministeri. Mutta mehän annamme heille tukea, että he saavat oman taloutensa kuntoon. Tämä on hyvin olennainen asia, niin että ei anneta tästäkään sitä kuvaa, että tämä jotenkin nyt vie sitten kansallista päätösvaltaa.

Arvoisa puhemies! (Puhemies: 5 minuuttia!) Lopuksi: Konsta Pylkkänen puhuu seuraavalla tavalla viisauden lajista, jota täällä tänään kyllä esiintyy, ed. Heinäluoma, kovin paljon — toivon, että te erityisesti kuulette tämän: "Tavallaan maapallossa on liiaksi viisautta, epäili Konsta luodollaan. — Sitä ei jakseta kaikkea käyttää, vaan turvottaa se nupopäät mustansinisiksi... Viisausopin lajit on: kaukoviisaus, jota on minulla" — siis Konstalla — "hyvin paljon. Mitä se on? Se on sitä, että asiat harkitaan etukäteen ja kuvitellaan tapaus sikseenkin elävästi, että kun se kerran tapahtuu, on reitit selvät. Tätä lajia on harvalle suotu. Jolla sitä on, niin pitäköön hyvänään! Mutta tässä lajissa on kaksi pahaa vikaa; asia jää huvikseen tapahtumatta, tai se sattuu eri tavalla. Joka arvaa ottaa nämäkin huomioon, sille on maailmanranta kevyt kiertää ..."

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Mielestäni on ollut tärkeää se, että tätä keskustelua on nyt saatu käydä, sillä kyllä hallituksen taholta tulleet lausunnot ovat olleet aika sekavia ja keskenään myös ristiriitaisia jo pelkästään yhden puolueen, keskustan, eri ministerien lausunnot tämän vakausrahaston kasvattamisen suhteen, ja myös pääministerin omat lausunnot ovat jääneet epäselviksi. On aivan eri asia todeta, että Suomi on torjunut ehdotukset lainatakuiden kasvattamisesta, kuin se, että Suomi ei ole sitoutunut vakausvälineiden takuiden kasvattamiseen.

Tänään täällä on nyt siteerattu valtiovarainministeri Jyrki Kataisen lausuntoja, ja hän on myös uutisten mukaan todennut, että on upea tilanne, että nyt kaikki voivat ottaa näihin takuisiin kantaa, koska niitä ei tarvitse — siis tätä sopimusta takausvastuiden kasvattamisesta — hyväksyä ennen vaaleja vaan se voi jäädä nyt ikään kuin vaalikeskustelujen varaan, ja sen vuoksi kyllä toivoisin, että myös hallituspuolueiden edustajat selkeästi kantansa lausuisivat. Kristillisdemokraatit ottavat tässä keskustelussa ponsiesityksen myötä selkeän kannan, eli pontemme kuuluu, että hallitus ei osallistu väliaikaisen tukijärjestelmän muuttamiseen niin, että Suomen vastuut muiden euromaiden sitoumuksista kasvaisivat.

Juha Korkeaoja /kesk:

Arvoisa puhemies! On ollut surullista kuunnella, kuinka koko oppositio on tässä populismin ilmapiirissä halunnut monin tavoin väännellä annettuja lausuntoja ja tehnyt tulkintoja, jotka eivät ole sellaisia, mitä pääministeri ja muut ministerit ovat tässä tärkeässä, äärimmäisen tärkeässä, kysymyksessä antaneet.

Täällä on myöskin luotu sellaista kuvaa muutamissa puheenvuoroissa, että nämä takuut, joista tässä keskustellaan, olisivat ikään kuin sellaista rahaa, josta voitaisiin ikään kuin vaihtoehtoisesti tässä päättää, käytämmekö ne sosiaaliturvaan tai ties mihin kansallisiin tarkoituksiin vai lähetämmekö me ne ulkomaille johonkin ikään kuin turhan takia.

Täällä perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa todettiin, että Suomi on antamassa päätösvallan pois ja olemme kaatamassa rahaa Euroopan valtioille ja tällä tavalla meillä rahat omasta sosiaaliturvasta loppuvat ja hyvinvointivaltio romahtaa. Kyllä on niin — ja sitä Kreikan esimerkki ja Irlannin esimerkki osoittavat — että jos maan talous romahtaa, niin kyllä siinä sitten hyvinvointivaltiota viedään kovaa vauhtia. On turha ajatella, että sellainen valtio, jonka talous on kuralla, voisi hyvinvointipalveluista pitää huolta. Sillä vastuullisella politiikalla, mitä tässä tehdään, tarkoituksena on pyrkiä kaikin tavoin huolehtimaan siitä, että meidän oman maankin talous koko Euroopan osana pysyisi kunnossa.

Sen takia eurooppalaisilta ministereiltä, valtionpäämiehiltä on ollut oikea viesti antaa julkisuuteen markkinoille, että tämä Euroopan talo pidetään pystyssä, sitä ei päästetä kaatumaan. Sehän on se perusviesti, joka myös pääministeri Kiviniemen puheenvuorossa tuli monella tavalla ilmi. On sitouduttu siihen, että talouden ei anneta romahtaa, tehdään tarpeelliset toimet. Siitä, mitä keinoja siinä tarvitaan, ei ole päästy yhteisymmärrykseen. On annettu tällainen poliittinen viesti mutta ei ole pistetty nimeä paperiin, jossa esimerkiksi sitouduttaisiin takuiden nostamiseen nykyiseltä tasolta ylöspäin. Tämän asian pääministeri on hyvin selvästi sanonut, siis tavallaan niin, että homma hoidetaan, kunhan keinoista päästään yksimielisyyteen. Minusta tämä on vastuullista puhetta.

Täällä on paljon muisteltu myöskin näitä takavuosien asioita, ed. Saarinen oikealla tavalla Ahon hallituksen tilannetta. Minä muistelen Vanhasen ykköshallituksen tilannetta, erityisesti muistan hyvin, kun näitä Emu-kriteereitä rikottiin ja EU:n ministerivaliokunnassa käsiteltiin Suomen kantaa, miten pitäisi toimia, ja ministeri Kalliomäen johdolla päätimme, että Suomi edustaa erittäin tiukkaa linjaa näissä asioissa, että me vaadimme, että kaikki maat pitävät näistä ehdoista kiinni. Jos näin olisi tapahtunut, niin emme olisi tässä, missä nyt olemme. Mutta en minä ja muut ministerit eikä tämä eduskuntakaan edellyttänyt sitä, että Suomi olisi blokeerannut jonkin päätöksenteon ja sanonut, että me emme muuten sitten tästä tätä konetta, tätä hommaa päästä eteenpäin, jos näitä asioita ei panna kuntoon. Siis sillä tavalla viimeisen päälle kireälle emme mekään sitä vetäneet. (Puhemies: 5 minuuttia!) Ei nähty ehkä riittävästi sitä, kuinka isosta kysymyksestä tässä oli oikeastaan puhe. Varmasti virheitä on tehty, ja tämä on sitä imelää viisautta.

Mutta vielä kerran, tässä on meidän kaikkien nyt oltava vastuullisia ja nähtävä, että me joudumme epävarmassa tilanteessa, johon täällä on viitattu, toimimaan. Varmasti kaikkien yhteinen tavoite täytyy olla, että Suomen talouden toimintaedellytykset säilyvät — Suomen talous, jossa 40 prosenttia tulee vientituloista, bkt:stä tulee 40 prosenttia viennistä — että meidän taloutemme selviää tästä tilanteesta, ja se ei selviä jos euro romahtaa, jos Euroopan talouksille käy huonosti. Meidän kaikkien yhteinen etu on se, että näin ei käy.

Näistä käytännön toimista neuvotellaan, me olemme yksi neuvottelukumppani siellä. Me emme varmaan voi sanella lopulta kaikkea mutta joitakin ehtoja voimme asettaa, ja niin kuin on nyt nähty ehkä historiaa taaksepäin katsoen, niin Suomi koskaan ei ole ollut näin tiukka EU-neuvotteluissa kuin tällä kierroksella on oltu, ja hyvä näin. Pääministeri Kiviniemi, valtiovarainministeri ovat olleet erittäin tiukkoja tässä asiassa, tiukempia kuin Suomi koskaan, ja hyvä näin. On hyvä myöskin sitten muistaa, että on todennäköistä, että lopullisesti näistä asioista päätökset tehdään, kun täällä istuu uusi eduskunta, (Puhemies: 7 minuuttia!) ja itse kunkin pitäisi ajatella myös sitä, että ei tänään puhu sellaista, minkä eteen muutaman viikon päästä vaalien jälkeen tulee.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelun kuluessa on harmittavan vähän käsitelty tämän asiakokonaisuuden periaatteellista merkitystä meidän eduskunnan aseman ja eduskunnan päätösvallan kannalta. On syytä siis palauttaa mieleen, että nyt on todellakin tehty vaalikauden historian tärkein päätös, kauaskantoisin päätös, mitä yksikään tämän hallituksen tai sen edeltäjän, Vanhasen kakkoshallituksen, päätös on ollut.

Tämä sopimuskokonaisuus, joka nyt euroryhmän kokouksessa on tehty, ulottuu vaikutuksiltaan vaalikauden ylitse ja pitää sisällään erittäin monia asioita, joita ei ole ollut välikysymyksen kautta mahdollisuus avata. Tiedossa on, että tässä on siis lähdetty nyt jo velkajärjestelyn tielle Kreikan osalta. Toisin kuin vielä jonkin aika sitten, kun sanottiin, että velkajärjestely on poissuljettu, nythän tosiasiassa euroryhmän kokouksessa tehtiin velkajärjestely Kreikan kohdalta eli pidennettiin Kreikan maksuaikoja, alennettiin korkoa. Sehän on velkajärjestely. Mutta tämä velkajärjestely tapahtuu vain veronmaksajan ja julkisen rahan luottoihin eli vain Euroopan unionin ja jäsenmaiden, euromaiden, antamiin luottoihin. Yksityinen ei ole tässä mukana.

Tässä keskustelussa ei ole käsitelty sitä erittäin merkittävää muutosta aikaisempaan, että on hyväksytty se periaate, että tästä vakausrahastosta voidaan jatkossa mahdollistaa maiden liikkeellelaskemien joukkovelkakirjalainojen suora ostaminen. On selvää, että tämäkin periaate on ristiriidassa aikaisempien EU-periaatteiden kanssa. Eli tästä eteenpäin on siis mahdollista, että ostetaan suoraan vakausrahaston toimesta valtioiden liikkeelle laskemia joukkovelkakirjalainoja ja ryhdytään rahoittamaan jäsenmaita. Tämä on tietysti ehdollista, mutta ei poista sitä, että se on merkittävä muutos aikaisempaan politiikkaan, josta keskustelu tämän välikysymyksen kautta ei ole ollut mahdollista.

Sitten on koko tämä kilpailukykysopimus. On kysymys siitä, millä ehdoilla tätä pysyvää vakausrahastoa ollaan tässä luomassa, joten pidän suurena puutteena parlamentarismin kannalta, että eduskunnalla ei tähän mennessä ole ollut puoluekantaan katsomatta kykyä sanoa, että tällaisten asioiden täytyisi tapahtua niin, että hallitus tuo koko linjansa eduskunnan käsittelyyn ja pyytää sille koko linjalle tukea eduskunnalta.

Sitten on kysymys näistä takuista. On siis syytä vielä kerran sanoa, että tämä takauskeskusteluhan on lähtenyt liikkeelle hallituksen ministereiden keskenään ristiriitaisista lausunnoista. On syytä jälleen kerran sanoa, että ministeri Väyrynen ensimmäisenä ilmoitti, että hän ei hyväksy ja vastustaa hallituksessa takausvastuiden kasvattamista 14. tammikuuta ollessaan ministerivaliokunnan kokouksessa. Sen jälkeen ministeri Pekkarinen on sanonut julkisuuteen, että myös hän vastustaa takausvastuiden kasvattamista. Siis keskustan kaksi erittäin arvovaltaista, painavaa ministeriä on ilmoittanut, että he eivät hyväksy Suomen vastuiden lisäämistä.

Sen jälkeen on pääministeri Kiviniemi viime lauantaina euromaiden huippukokouksen jälkeen tullut sanomaan, että hän on neuvotteluissa torjunut takausvastuiden kasvattamisen, piti Suomen suurena saavutuksena, että niitä ei tulla kasvattamaan. Se on tietysti linjassa sen kanssa, mitä ministeri Pekkarinen ja ministeri Väyrynen ovat aikaisemmin sanoneet, mutta nyt on käynyt ilmi, että eilen euroryhmän kokouksessa on euroryhmän maiden toimesta valmisteltu takausvastuiden kasvattamista. Siitä on julkisia lausuntoja vaikka kuinka paljon alkaen euroryhmän puheenjohtajan, Luxemburgin pääministeri Junckerin lausunnosta.

Nyt tänään, kun kuunteli pääministeriä, siitä jäi se käsitys, että hän on palannut lausuntoihin ennen viime lauantaita, ennen ministeri Pekkarista ja ennen ministeri Väyrysen ulostuloa, eli Suomen vastuiden kasvattaminen onkin mahdollista. Minimi, mitä voi edellyttää, on, että hallitus, jolla on paras tieto ja käsitys siitä, mitä eri maissa tapahtuu, kertoo, mikä sen kanta on. Nyt tämä on pahasti auki, epäselvää, ja hallituksen ministereiden keskenään ristiriitaiset lausunnot eivät luo luottamusta siihen, että hallitus itse tietää, mitä se on tekemässä.

Sitten tähän historiaan totean lyhyesti ed. Korkeaojan johdosta, että meillähän oli se tilanne edellisen hallituksen aikana ja ylipäänsä näihin vakaus- ja kasvusopimuksiin liittyen, että ne eivät olleet yksimielisyyspäätöksenteon kohteena (Puhemies: 5 minuuttia!) vaan niissä syntyi todellinen asetelma, jossa täytyy ottaa tietysti vahvemmin huomioon se, mitä kantoja muilla on. Nyt on hyvin erikoinen tilanne, koska on sovittu, että kaikki nämä järjestelyt tehdään yksimielisyyspäätöksenteossa. Se on siis erikoinen järjestely, että kaikki edellyttävät näissä europäätöksissä nyt tällä hetkellä yksimielisyyttä.

Sitten totean lopuksi, että sen taakse tässä ei tulla pääsemään, että ikään kuin tämä lykkääntyisi vaalien jälkeen. Ei kai meillä toimitusministeristöä ole tällä hetkellä olemassa? Tiedän kyllä, että paljon asioita on lykätty viimeisen vuoden aikana. Siitä lähtien, kun pääministeri Kiviniemi otti pääministerin tehtävät, on ollut tosi pitkä lista asioita, kuntien valtionosuusuudistuksesta vanhuspalvelulakiin ja tuntijakouudistukseen jne., jotka on lykätty.

Mutta tätä asiaa ei voi sanoa, että se lykätään yli vaalien, vaan huippukokouksessa 24. ja 25. maaliskuuta Suomi ottaa kannan, miten tullaan tähän kokonaisuuteen suhtautumaan. Tässä kokouksessa tulee Suomen kanta otettavaksi. Hallituspuolueet joutuvat määrittämään viimeistään siinä yhteydessä, mitä kantaa he ovat koko tähän kokonaisuuteen, mukaan lukien takausvastuut.

Sitten sen jälkeen voidaan keskustella, onko se kanta vaalien jälkeen muutettavissa. Se on sitten eri keskustelu, mutta ei ole niin, että meillä olisi tyhjä tuoli, kun huippukokous 24. maaliskuuta kokoontuu. Kyllä siellä on Suomelle varattu tuoli ja on haluttu, että siellä saa olla vain pääministeri, ei presidentti, ja silloin kai pääministerillä pitää olla jokin kanta. Ei kai häntä sinne sen takia valita, että hän on hiljaa ja kuunteluoppilaana. Tämä kanta tarvitaan. Tänään se on jäänyt vielä auki, mitä tulee näihin takausvastuukysymyksiin, mutta 24. maaliskuuta, arvoisa keskusta, teillä on totuuden hetki. Menettekö te (Puhemies: 7 minuuttia!) ministeri Pekkarisen ja ministeri Väyrysen tietä vai valitsetteko sen tien, jota valtiovarainministeri Katainen parhaillaan on tekemässä, eli valmistelemassa takausvastuiden nostoa. Hallitukselta tarvitaan tähän saliin ensin kanta, ennen kuin voi olettaa, että salin kokonaisarvio voi tapahtua oikealta pohjalta, eli totuuden hetki koittaa 24. maaliskuuta.

Antti Vuolanne /sd:

Arvostettu herra puhemies! Hyvät kansanedustajat! Meille on esitelty metaforaa, jossa puhutaan siitä, että sauna on tulessa ja se tuli täytyy sammuttaa. Sosialidemokraattien kannalta olennainen kysymys on siitä, millä ja miten hankitulla vedellä me tuon saunapalon sammutamme. Käytämmekö me siihen kaikkein kalleinta kaupan pullovettä vai käytämmekö me vieressä järvessä riittämiin olevaa vettä, joka olisi helposti saatavilla? Kysymys ei siis ole siitä, että sosialidemokraatit haluaisivat, että maailman talous palaa. (Hälinää) Me haluamme sammuttaa sen. Me haluamme käyttää siihen jopa enemmän voimavaroja kuin porvarilliset vaihtoehdot ovat esittäneet. Kysymys on siitä, kuka maksaa, mitä resursseja käytetään. (Hälinää) Anteeksi, puhemies ... (Puhemies koputtaa) — Näin, pääsemme taas asiaan.

Me sosialidemokraatit haluamme puuttua markkinatalouden ongelmiin — niin me olemme tehneet sata vuotta Euroopassa tällä mantereella — ja myös rahoitusmarkkinoiden ongelmiin. Kenen rahoilla me tasapainotamme markkinamekanismin ongelmat ja millä resursseilla, kenen selkänahasta me otamme sen resurssin yhteiskunnalle, millä me voimme sitten interventoitua rahoitusmarkkinoille ja korjata näitä epäonnistumisia? Tästä on kysymys: millä ja kuinka kalliilla vesivaroilla me sen saunan palon sammutam-me.

Toinen tärkeä kysymys on se, että jos saunan ovat sytyttäneet pyromaanit, niin eikö ole hyvä, että otetaan heidät kiinni. (Ed. Korkeaoja: Hyvä sammuttaa se!) — Kyllä, sammuttaminen on tärkeää. — Kun me katsomme, mistä tässä on nyt kysymys, on kysymys vakuusrahaston lainanantokyvyn kasvattamisesta siksi, että julkisella vallalla olisi pelinappuloita markkinoiden epäluottamuskriisien varalle. Kun markkinoilla on ylikorostettua epäluottamusta toisiin toimijoihin, kumppaneihin nähden tai tulevaisuuden tuotto-odotuksiin nähden, disinformaatiota, kehnoa informaatiota, niin silloin yhteiskunta tulee väliin ja rauhoittaa ihmisiä, jotka pelkäävät menettävänsä omat rahansa.

Millä rahalla me tämän teemme? Me sosialidemokraatit haluamme, että sitä ei tehdä pelkästään eläkkeensaajien rahoilla. Me haluamme, ettei sitä tehdä pelkästään pienituloisten palkansaajien rahoilla tai niitten rahoilla, jotka tarvitsevat julkisia palveluita. Me haluamme, että vastuunkantoon otetaan mukaan myös sijoittaja- ja pankkiiripiirit, jotka ovat alun perinkin osittain olleet aiheuttamassa tämän ongelman, plus sitten myös liiaksi velkautuneet julkisen sektorin päättäjät.

Siksi me tarvitsemme kokonaisnäkemystä, ja tästä puuttuu kokonaisnäkemys. Näitä tähän käytettäviä vakuuksia, näitä tähän käytettäviä rahoja ei ole koskaan kerätty tähän tarkoitukseen. Ne on kerätty sairaille, päivähoitoa tarvitseville, lastensuojeluun, terveydenhuoltoon, erikoissairaanhoitoon, vammaistukiin, moniin muihin tarkoituksiin kuin pelastamaan markkinat. Siksi me tarvitsemme uusia rahoituslähteitä, ja jollei tästä ole kokonaisnäkemystä, me emme voi tätä hyväksyä.

Kun me olemme luomassa uutta tehokasta rahoitusmarkkinajärjestelmää, sen arkkitehtuuria, niin siinä disainaamisessa täytyy olla mukana kokonaisnäkemys, joka yhdistyy sekä siitä, että julkisen sektorin varoja käytetään vastuullisesti, että myös siitä, että me saamme todellista kestävää talouskasvua, sitä demaridynamiikkaa, jota eurooppalainen talous tarvitsee.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Syyskuun 15. päivänä illalla Yhdysvaltain keskuspankissa käytiin kiivas keskustelu, pelastetaanko Lehman Brothers vai annetaanko sen esimerkiksi mennä konkurssiin, mikä olisi kuulemma hyvä varoitus finanssialan sijoittajille ja tuotekehittelijöille. Annettiin mennä konkurssiin ja arvioitiin, että vahingot olisivat rajallisia, ja itse asiassa syntyi ensimmäinen globaali finanssikriisi, joka oli vähällä ajautua systeemikriisiksi, jossa rahaliikenne olisi kokonaan pysähtynyt. Yksittäiset yritykset olisivat joutuneet likviditeettikriisiin, konkurssiin, palkanmaksu olisi keskeytynyt, ihmisten kyky ostaa tuotteita tai palvelua olisi olennaisesti heikentynyt.

Jos nyt mietitään, kuinka paljon tuosta syntyi laskua, niin erilaisia lukuja on pyörinyt julkisuudessa. Suurin, minkä olen nähnyt, on 14 000 miljardia dollaria, joka on aivan käsittämätön määrä rahaa. Suomi ehkä on joutunut kärsimään menetettynä bkt:nä ja erilaisina mahdollisuuksina 30—50 miljardia euroa. Se, että toistamiseen pääsisi euroalueella finanssikriisi vallalle, maksaisi ehkä toiset 50—100 miljardia. Se olisi varmasti suurempi summa kuin tässä ensimmäisessä vaiheessa on mennyt sen takia, että valtioiden kyky lainoittaa itseään ei ole enää entisen kaltainen.

On olennaista, että nimenomaan kaikki sellaiset toimenpiteet, jotka voisivat johtaa finanssikriisiin, pystyttäisiin riittävän ajoissa sammuttamaan. Kysymys ei ole saunasta. Kysymys on rivitalosta, jossa toisessa päässä kytee, ja itse asiassa sieltä vielä tuulee siten, että jos palo pääsee irti, niin kannattaa kyllä panna vaikka vähän kalliimpaakin pullovettä niihin pikku liekkeihin, jotka tällä hetkellä eivät vielä roihua. Se, että Suomi on yhteisvastuullisesti enemmän tai vähemmän mukana antamatta tätä sitoumusta, on kaikkien yhteinen etu, ehkä Suomen etu vielä enemmän kuin monen muun. Se johtuu siitä, että Suomen talous on niin kovin vientivetoinen. Se mahdollistaa meille korkeamman elintason kuin jos olisimme pelkkä sisämarkkinatalous.

Tässä mielessä on toisarvoista pohtia sitä, olemmeko menetelleet juuri oikein vai väärin. Todennäköisesti kuitenkin tätä ongelmaa tällä hetkellä ratkaisevat ja pohtivat kaikki ne henkilöt, joilla siihen on vähänkin lisäarvoa annettavana, olivat sitten Euroopan keskuspankin tai komission tai jonkun muun instituutin palveluksessa. Tämä on ehkä suurin yksittäinen haaste koko Euroopalle toivon mukaan moneen kymmeneen vuoteen.

Toivottavasti tämä tilanne saadaan hallintaan Suomen niin kuin muunkin euroalueen kannalta. Tässä tapauksessa voisi vielä kuvitella, että jos se leviää euroalueelta, myös Yhdysvallat ja Aasia joutuvat samaan hankalaan asemaan. Siinä mielessä tämä on vakava paikka, ja minun mielestäni on täysin toisarvoista pohtia, onko joku ministeri toiminut väärin vai oikein. Uskon kuitenkin, että he ovat kaikki pyrkineet ajamaan Suomen etua, niin että tilanne pystyttäisiin pitämään hallinnassa.

Toivon omasta puolestani, että ymmärrämme tämän. Ihmettelen osittain tätä keskustelua, kun on aika todennäköistä, että tämä ei ole viimeinen keskustelu tästä asiasta. Moni joutuu vielä miettimään, mitä tuli sanoneeksi, koska vastuut seuraavassa eduskunnassa ja hallituksessa voivat olla erilaisia.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on useissa puheenvuoroissa, viimeksi ed. Heinäluoma muun muassa, korostettu sitä, että nämä asiat ovat poikkeuksellisen suuria. Poikkeuksellisen mittavista asioista tehdään päätöksiä Euroopan unionin tasolla ja myöskin Suomen tasolla. Tämä valmisteluprosessi näissä asioissa ei noudata normaaleja menettelytapoja, kaavoja, niitä prosesseja, joilla unionissa valmistelu tapahtuu. Mittakaavat ovat suuria näissä erilaisissa vakaustakuujärjestelyissä, joista täällä on puhuttu, puhumme kymmenistä miljardeista, sadoista miljardeista, mittasuhteet ovat huikeat jo tällä tasolla, mutta myöskin institutionaalisesti nämä päätökset, mitä nyt päätelmien puitteissa olemme saaneet viikonvaihteessa käsiimme, ovat häkellyttäviä, kun miettii jatkoa unionin ja kansallisvaltioiden, jäsenvaltioiden, välisissä suhteissa.

En puhu lainkaan nyt tästä takausjärjestelmästä ja siihen liittyvistä ongelmista. Otan vain nyt tämän euroa koskevan sopimuksen eli kilpailukykysopimuksen. Se on tullut ikään kuin lisukkeeksi tähän, mutta tosiasiassa se tulee olemaan huomattavasti merkittävämpi pitkäaikaisilta vaikutuksiltaan siihen päätöksentekoon nähden, millä unionimaissa jatkossa toimitaan talouspolitiikan osalta.

Ensinnäkin, kysymys ei ole julistuksesta, niin kuin pääministeri on tahtonut antaa ymmärtää, yleisestä tahdonilmauksesta. Kysymys on itse asiassa sopimuksesta. Kysymys on sopimuksesta, joka koskee asioita kauttaaltaan, asioita, jotka ovat kansallisessa kompetenssissa, eivät ole siis unionin toimivaltaan kuuluvia asioita. Silti valtionpäämiehet ikään kuin tämän asian sopivat, ja mikä olennaisinta, eivät ainoastaan tee sopimusta yhteisestä tahtotilasta, vaan tähän sopimukseen on sisäänrakennettu seurantajärjestelmä, säännöllinen seurantajärjestelmä, jossa komissio, neuvosto ja euroryhmä tulevat seuraamaan, miten jäsenmaat panevat tämän sopimuksen täytäntöön. Tässähän on se häkellyttävä piirre, että yhtäkkiä unionille tuleekin tällaisen järjestelyn kautta, jos ei suoraa toimivaltaa, niin olennaista vaikutusvaltaa siihen kansalliseen talouspoliittiseen päätöksentekoon, jota unionimaissa tullaan jatkossa tekemään. Tämä on täysin uusi järjestely ja uusi ilmiö.

Kun katsomme, mitä tässä sopimuksessa on sisäänrakennettu, tästä on jo tänään monesti puhuttu: On selvästi asioita, jotka ovat poliittisesti herkkiä kysymyksiä kansallisessa keskustelussa. Täällä on viitattu selkeästi siihen, että tämä on eurooppalaisten konservatiivijohtajien aikaansaannos, kilpailukykysopimus, joka lähtee niistä argumenteista, millä eurooppalainen oikeisto parantaa kilpailukykyä markkinaehtoisesti, primääristi markkinaehtoisesti. Siellä on keskeisenä tavoitteena suljetun julkisen sektorin avaaminen kilpailulle. Siellä on keskeisenä tavoitteena palkkahillintä, palkkaneuvotteluihin puuttuminen, yksikkökustannusten kautta tapahtuva konkreettinen seurantajärjestelmä. Siellä on puhuttu, kuten olemme monesti jo puhuneet, eläkeiän alentamistavoitteista, siellä on veropolitiikkaan liittyviä asioita — kaikki siis kysymyksiä, jotka ovat kansallisessa päätöksenteossa. On esitetty sitä, että jokainen jäsenmaa vuosittain, jokainen euromaa vuosittain tekee konkreettisen esityksen, joka korkeimmalla valtiopäämiestasolla hyväksytään, ja sen jälkeen lähdetään seuraamaan sitä, miten nämä konkreettiset esitykset toteutuvat. Ed. Heinäluoma oli täysin oikeassa, 24.3. on se kriittinen päivä. Tässä sopimuksessa lähdetään liikkeelle siitä, että Suomen hallituksen tulee esittää oma konkreettinen toimintaohjelma tämän kilpailukykysopimuksen, euroa koskevan sopimuksen toteuttamiseksi, ja sitten tulevaisuudessa ruvetaan tätä seuraamaan.

Nämä ovat häkellyttäviä muutoksia, häkellyttäviä muutoksia siinä järjestelmässä, millä tavalla Euroopan unioni tulee jatkossa toimimaan. Tätä kautta tässä on nyt sisäänrakennettu ideologinen kehikko, jota me sosialidemokraatit emme ole voineet hyväksyä, (Puhemies: 5 minuuttia!) ja kuten täällä monasti on todettu, kilpailukyky on paljon muutakin kuin markkinakilpailukykyä. Me puhumme reaalista kilpailukyvystä, jolloin on kyse siitä, mikä on yhteiskunnan osaamistaso, henkisen pääoman taso, hyvinvoinnin taso, millä tavalla tuloerojen tasaamisen kautta pystytään parantamaan resurssien parasta, tehokasta hyväksikäyttöä yhteiskunnassa. Nämä ovat sitä pohjoismaista hyvinvointimallia, joka on kansallisessa vertailussa osoittautunut kilpailukykyisimmäksi. Katsotaan Undp:n tilastoja, katsotaan muita hyvinvointivertailuja, kilpailukykytilastoja, vaikkapa World Economic Forumin tasolla osoitettuna. Näistä ei ole nyt tässä jalanjälkiä mukana, ja tämän vuoksi tämäntapainen kilpailukykysopimus on kohtuuton.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Otan pienen esimerkin, jonka kuulin viime sunnuntaina, josta otin selevää, että pitääkö paikkansa, mikäli tämä euromaiden talouskriisi ajautuu Kreikan ja Irlannin lisäksi Portugaliin puhumattakaan Espanjasta. Tämä esimerkki tuloo Espanjasta. En tierä, onko siellä mullin mallin kaikki, mutta tämä erustajani, jolta viestin sain, kertoi, jotta hän oli sieltä ostamassa taloa ja talon hinta oli tietty, josta piti antaa pöyrän alta tietty summa ja tietty summa sitten paperilla, ja siksi aikaa, kun kirjoitettihin nimi paperille, pankinjohtaja huonehesta poistui, ja näin siellä kuulemma homma pelaa. Kehoottasin vain tuolla euroerustajia, komissaareja ja meirän ministeriä valavomahan, jotta Espanjakin tuloo ruotuu, jotta siellä pelaa markkinahenki niin, jotta verot maksetahan.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä viime vuonna ja tämän vuoden aikana olemme todella paljon keskustelleet talouskriisistä. Ei ole ilkeilyä, jos viittaan joihinkin lausuntoihin, mitä viime vuosina ja viime aikoina olen kuullut. Mainitsen kaksi.

Vajaa vuosi sitten saimme tässä salissa kuulla, että mitä enemmän me lainaamme Kreikalle, sitä enemmän me voitamme. Minä olen melko varma, että henkilö, joka näin lausui, oletti, että näin tulee myöskin tapahtumaan — aivan kuten Imf heinäkuussa 2008 antoi lausunnon Islannin taloudesta, ja otsikko oli: Islannin talous on kadehdittavan hyvä. Vain kuukausi tuon jälkeen Islannin talous romahti.

Me näemme ne asiat eri tavalla. Me yritämme hankkia mahdollisimman paljon tietoa, ja kun me jotakin esitämme, niin minä luulen, että uskomme, että juuri näin on, juuri näin on. On aivan varma asia, että jokainen kansanedustaja maassa kuin maassa pyrkii aina toimimaan niin, että oma maa hyötyisi ja tehtäisiin mahdollisimman hyviä päätöksiä.

Varmasti hallitus kysyy, minkä takia tämä välikysymys tehtiin, oliko tästä välikysymyksestä mitään hyötyä. Minä voin vastata molempiin kysymyksiin niin kuin minä tuon asian näen. Minusta tämä välikysymys tehtiin sen takia, että Brysselin kokouksesta tuli niin paljon ristiriitaista tietoa. Jos täällä Suomessa puhutaan yhtä ja väitetään, että näin päätettiin, tämmöisiä suunnitelmia tehtiin, samanaikaisesti, kun esimerkiksi saksalaisista lehdistä saa lukea jotain aivan muuta, niin on kai luonnollista, että me reagoimme. Olisiko ollut muita mahdollisuuksia kuin välikysymys? En minä tiedä. Nyt me ainakin joudumme vastaamaan näihin kysymyksiin, mikä on totta, mistä sovittiin, mitä suunnitelmia ja linjauksia vedettiin Brysselissä. Olenko minä tänä päivänä viisaampi kuin eilen tässä asiassa? En osaa oikein sanoa. En tiedä.

En minä epäile sitä, mitä pääministeri on meille kertonut, mutta en minä myöskään epäile sitä, mitä Saksan hallituspuolueitten edustajat ovat Saksassa lausuneet. Siellä esimerkiksi on merkille pantavaa, että eniten kielteisiä lausuntoja tai tämmöisiä epäileviä lausuntoja Saksassa ovat antaneet hallituspuolueitten edustajat, CDU:n edustajat ja liberaalipuolueen edustajat. Täällä Suomessa taas oppositio on nostanut nämä asiat esille. Totean, että esimerkiksi CDU:n talousekspertti Alexander Funk sanoo, että tämä, mitä on sovittu, ja ne linjaukset, mitä on tehty, tullevat saksalaisille veronmaksajille kalliiksi ja edellyttää heiltä lisää miljardeja. Toinen, liberaalien ekspertti Oliver Luksic toteaa, että nämä pelastusrahastoa koskevat muutokset ovat arveluttavia. Ja eräs toinen saman puolueen edustaja, Frank Schäffler, sanoo, että olemme saamassa sellaista, mitä me emme halua, eli me olemme saamassa yhteisvastuun. Me olemme siirtymässä yhteisvastuuseen, siihen, jota me emme todella halua. Näin saksalaiset poliitikot puhuvat, ja kun tuon lukee, niin tietenkin miettii, mitä oikein on sovittu, mitä linjauksia on tehty.

On valitettavaa — ja täysin mahdotonta — ettei kahta vaihtoehtoa voi yhtä aikaa testata, kumpi vaihtoehto (Puhemies: 5 minuuttia!) olisi ollut parempi. Se, mitä oppositio esitti silloin, kun Kreikka-lainasta ja Irlannin lainasta puhuttiin, eli me olimme sitä mieltä, että olisi velkajärjestelyyn pitänyt mennä, olisi ollut yksi vaihtoehto. Olisiko se ollut huonompi vai parempi, sitä ei kukaan osaa sanoa. Mutta olen kyllä ihmetellyt, minkä takia on väitetty, että Kreikan kriisi tuli yllättäen ja lainojen eräpäivä tuli niin yllättäen. Kyllä jokainen velallinen niin kuin myöskin velkoja tietää, milloin lainat erääntyvät.

Olen sitä mieltä, että ne linjaukset, mitä Brysselissä tehtiin, ovat kyllä oikean suuntaisia siinä mielessä, että ruvetaan yhä enemmän kiinnittämään huomiota ennalta ehkäiseviin toimiin. Oikeastaan aikaisemmin ja Brysselin kokoukseen saakka oli enemmän keskusteltu siitä, miten pelastetaan ne maat, jotka joutuvat vaikeuksiin, ja miten niitä autetaan. Nyt keskustelu koskee vähintään yhtä paljon sitä, minkälaisiin toimiin pitää ryhtyä, jotteivät ne joutuisi talousvaikeuksiin. Aivan kuten ed. Korkeaoja totesi tuosta Maastrichtin sopimuksesta, jos sen määräyksiä olisi noudatettu — velka 60 prosenttia bkt:stä, alijäämä 3 prosenttia (Puhemies: 7 minuuttia!) — ja myöskin siirrytty sanktioihin, niin silloin näitä ongelmia ei olisi ollut.

Ihan lopuksi totean, että hallituksen ei kannattaisi katsoa ylimielisesti oppositiota. Kyllä oppositiolla on aivan se sama tavoite kuin hallituksella eli pyrkiä vain hyviin ratkaisuihin. Parlamentarismissa oppositio on yhtä tärkeä kuin hallitus, eikä oppositionkaan aina pitäisi hakemalla hakea hallituksesta virheitä, mutta se on pienempi paha kuin katsoa ylimielisesti oppositioon päin.

Kun tämä nyt lienee minun viimeinen puheenvuoroni tässä salissa, niin haluan teitä kaikkia kiittää hyvästä yhteistyöstä ja olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että jokaisella edustajalla on vain yksi tavoite ja se on: ajatella maan parasta.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Heinäluomalle haluan todeta sen, että eikö ole asianmukaista, että edetään aikataulussa. Jos 24., 25.3. tehdään päätös siitä, että vastuita täytyy kasvattaa, silloin siitä tehdään päätös. Mutta silloin siitä tulee aikanaan esitys suurelle valiokunnalle, joka ottaa kantaa ja antaa ohjeita pääministerille, (Ed. Rajamäki: Se vaatii lain!) ja silloin tietysti eduskunta voi harkita sitä, minkä ratkaisun suuri valiokunta tekee.

Tietysti mielenkiintoista olisi tietää se, että jos Suomi sitoutuu johonkin ratkaisuun yhdessä kaikkien muitten maitten kanssa viimeisenä ottamaan kantaa esimerkiksi takausvastuiden kasvattamiseen, onko silloin ed. Heinäluoma sitä mieltä, ovatko demarit sitä mieltä, että he eivät seuraavassa eduskunnassa voi hyväksyä tämmöistä ratkaisua, koska sillä on ihan mielenkiintoinen merkitys sitten sitä silmälläpitäen, minkä tyyppinen hallitus vaalien jälkeen tehdään, jos on kuitenkin menty mukaan.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Ei olisi kyllä uskonut, kuinka kalliiksi suomalaisille on käymässä pääministerin perjantai-ilta Brysselissä sen jälkeen, kun on selvinnyt yhtä ja toista, ja isoin kysymys tietysti on se, mistä oikeastaan päätettiin.

Epäselvää on monella tapaa jo sekin, oliko se oikein, että euromaiden koolle kutsuma pääministerikokous teki sellaisia päätöksiä, joita oletamme siellä nyt tehdyn. Suuri valiokuntahan on asiaan kiinnittänyt huomiota ja pitänyt tätä koolle kutsuttua päämieskokousta oireena Euroopan unionin talouspoliittisen päätöksentekokyvyn heikentymisestä. Olemme siis osaltamme olleet tekemässä siitä totta.

Nyt yhteisvastuu kasvaa, kiitos tämän kilpailukykysopimuksen, sopimuksen eurosta. En ainakaan sosialidemokraattina voi hyväksyä sitä, että tarjoamme nyt selkeät hyvästit sosiaaliselle Euroopalle. On halu sopia Euroopan johdossa olevien oikeistopuolueiden kesken siitä, että EU:lla on halu selkeästi lähteä käpälöimään kansallisen toimivallan piirissä olevia asioita, kuten eläkeikää, julkista palkkamalttia ja tuloverotuksen alentamista, mikä johtaa aivan järkyttävään lopputulokseen. Sanon vielä kerran "ei" tälle kilpailukykysopimukselle, sopimukselle eurosta.

Toinen erikoinen juttu oli se, että nyt olemme jälkikäteen riidelleet siitä, sovittiinko pysyvän vakausjärjestelmän nostamisesta. Sekin on sellainen asia, että missään aikaisemmin ennen tätä kokousta ei ole päätetty, että 500 miljardia on tuon vakausjärjestelmän katto. Se tarkoittaa sitä, että Suomi on auttamatta jo nostanut vastuitaan tämän pysyvän vakausjärjestelmän suhteen.

Toinen yhtä ikävä juttu on se, että olemme riidelleet siitä, miten tämän väliaikaisen vakausjärjestelmän suhteen mennään, ovatko vastuut nousseet 440 miljardiin. Olen todella pettynyt siitä, että jätettiin porsaanreikä näihin papereihin, jotta oli mahdollista pääministerin sitoutua siihen, että myös tämän (Puhemies: 2 minuuttia!) väliaikaisen järjestelmän suhteen voidaan nostaa eduskunnan takausvastuita. Tämä ei ole ainakaan sen mukaista, mikä on sosialidemokraattinen linja. Olemme pitäneet kiinni siitä, että sekä sijoittajat että pankit laitetaan vastuuseen, ja nyt tämä on mennyt, juna on mennyt.

Juha Korkeaoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on tuntunut siltä, että oppositio on vaatinut tai olisi halunnut niin, että Suomi ja muut Euroopan maat olisivat nopeassa tahdissa lisänneet näitä vakuuksia, takauksia, jotta peli olisi niin sanotusti selvä. Kuitenkin kaikki tiedämme, että nämä markkinoitten mekanismit vaan näyttävät semmoisilta, että se iso suu, mikä on auki, se vaatii lisää, kun sinne jotain laitetaan. Sen takia on ollut ei vain Suomelle vaan koko Euroopalle viisasta, että Suomi on jarruttanut ja ollut hyvin tiukalla linjalla siinä, että näitä vakuuksia nostetaan ja tätä summaa nostetaan. On kuitenkin annettu se poliittinen viesti, että Euroopan talous pidetään pystyssä. Se on hyvä ja tärkeä, mutta on ollut viisasta ja on viisasta pitää, niin pitkälle kuin mahdollista, suitset tiukalla.

Sitä ihmettelen myös, kun ed. Kiljunen täällä kritisoi tätä sopimusta eurosta. Eikö meillä ole kaikki syy toivoa muun muassa sitä, että tämmöinen verokilpailu Euroopassa ei laajenisi? Sehän on yksi niitä tekijöitä, joilla hyvinvointiyhteiskuntaa ylläpidetään, ettemme lähde tämmöiseen verokilpailuun. Eikö ole tarpeellista, että sellaiset tapahtumat, mitä nyt olemme saaneet nähdä Kreikassa ja Portugalissa, estetään tulevaisuudessa? Kyllä tässä tällaista talouskuria tarvitaan. Se on meidän kaikkien etu.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Kun tässä on käsitelty nyt nimenomaan myöskin tämän vakausvälineen historiaa, on syytä muistuttaa nimenomaan viime kesäkuusta. Kyllähän tässä hallitus on ajelehtinut tämän eurokriisin osalta, Suomen osalta erityisesti. Kreikan osalta, lainan osalta, todettiin, että on epätodennäköistä, että sitä tarvitaan. Näin eduskunnalle puhuttiin vakausvälineen osalta. Kun 7,92 miljardin euron takauksia esitettiin, todettiin myöskin, että useimmat asiantuntijat ovat sitä mieltä, että ne eivät ole tarpeen. Tällä tavalla asiat mallattiin, vietiin vauhdilla läpi. Konekirjoittajan virheeksi pantiin se, että tästä takausvälineestä puuttui Espanjan kuningaskunta.

Sosialidemokraatit esittivät, että perustuslakivaliokunta käsittelisi tämän 1990-luvun alun pankkikriisiä vastaavan ison valtiontaloudellisen asian budjettisääntöjen ynnä budjettitaloudenkin näkökulmasta. Ei hyväksytty. 14—8 hylättiin esityksemme, että hallitus tekisi täydentävän esityksen puutteiden osalta. Eli kyllä tämä historia tässä on todella vakavalla tavalla sellainen, joka on syytä vielä muistaa, kun tätä asiaa käsitellään.

Me puhuimme väistyvien takaajien luomasta ongelmasta Suomelle ja pyysimme tästä selvityksiä matkan varrella. Missään vaiheessa niitä ei saatu. Jokainen tietää, kun sanotaan a, mitä siitä seuraa: seuraa b. Jos 440 miljardia euroa otetaan käyttöön samaan aikaan, kun on lumetakaajia runsaasti tässä joukossa (Välihuuto: Puolet!) — puolet on — niin kyllähän tässä on selvää, että rehellisyys ja johdonmukaisuus olisivat edellyttäneet, että Ervv:stä säädettyä lakia olisi tämän hallituksen pitänyt esittää muutettavaksi eikä mennä suuren valiokunnan ja seuraavien vaalien taakse. Tämä on kyllä hyvin lähellä myöskin kansan pettämisen näkökulmasta.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Esitetyn kysymyksen johdosta on syytä kolmannen kerran sanoa, että sosialidemokraattien linja on ollut viime toukokuusta lähtien, kun ensimmäinen kriisitapaus Kreikka tuli esille, johdonmukainen ja selkeä. Vain sellainen tuki voidaan hyväksyä, johon liittyy yksityinen vastuu. Ei ole kestävä linja, että veronmaksajat ottavat pankkien ja sijoittajien riskit kannettavakseen. Tämän täytyy olla johtoperiaate kaikissa näissä ratkaisuissa, ja olemme tyytyväisiä, että tähän suuntaan myös hallituksen, ainakin julkilausutuissa, tavoitteissa on menty.

Anteeksi?

Puheenvuoro jatkuu kyllä.

Sitten mitä tulee kysymykseen siitä, tulevatko Suomen takuut kasvamaan, niin en millään voi uskoa, että ne tulisivat kasvamaan, koska keskustan voimaministerit Pekkarinen ja Väyrynenhän ovat ilmoittaneet, että he vastustavat Suomen lisääntyviä vastuita, joten miten semmoinen päätös voisi mennä hallituksessa lävitse, jossa nämä takuut kasvavat? Sehän olisi täysi ristiriita sille, mitä Pekkarinen ja Väyrynen ovat monen kertaan sanoneet, joten uskon, että kokoomuskin tulee vielä törmäämään tähän keskustan rautaiseen tahtoon ennen kuin ollaan 24. päivässä maaliskuussa.

Sitten lopuksi, kun ed. Korkeaoja puhui tästä yritysverotuksesta: Aivan, mutta tässä ei riitä pelkästään puhuminen yritysverotuksesta, vaan edessä on konkreettinen kannanotto 24. maaliskuuta siihen, ajaako Suomi sitä linjaa, että Irlannin täytyy nostaa yritysverotuksensa tasoa, että tämä meille erittäin haitallinen verokilpailu ei jatku. Tämähän on käsittämätön tilanne, että Suomen tapaiset maat ylläpitävät korkeaa verotusta, jotta ne voivat järjestää rahoitusta Irlannille, jotta se pitää yritysverotuksensa alhaisena ja kilpailee yritysten sijaintipaikasta. Siis näihin pitää puuttua. Ikävä kyllä tämä keskustelu ei ole mahdollistanut näiden ehtojen konkreettista asettamista yksityiskohdissa, mutta tässäkin tullaan testaamaan hallituksen linja, kun pääministeri Kiviniemi menee 24. maaliskuuta ottamaan ratkaisevia kantoja.

Mielestäni Suomen pitää vaatia, että Irlannin kaikkien lainajärjestelyjen ehtona on se, että Irlannin yritysverotus tarkistetaan ylemmäksi, jotta tämä haitallinen kilpailu ei jatku ja me emme joudu sitä osaltamme rahoittamaan.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Tästä eurokriisistä on käyty pitkää, perusteellista keskustelua, mutta kahta asiaa minusta tässä ei pitäisi syyllisen penkille laittaa. Toinen niistä on euro, ja toinen niistä on Euroopan unioni. Se, että me vastustamme täällä Euroopan unionia, ei ole peruste ottaa tässä kriittistä kantaa, ja se että joku haikailee markan perään luopuakseen eurosta, ei ole myöskään tässä vastaus. Tämä on kansainvälisen finanssijärjestelmän kriisi, valuutoista riippumatta tämä on kohdellut kaikkia, ja Euroopan unioni tässä tapauksessa on meille vain väline ottaa näitä ongelmia kiinni. Me emme pääse karkuun tätä asiaa sillä tavalla, että me rupeamme moittimaan EU:ta. Sen sijaan se, mitä meidän pitää moittia, on se talouspolitiikka, poliittinen tahtotila, joka tänä päivänä vaikuttaa Euroopan unionissa. Mehän saimme Suomessa harvinaisen upean esimerkin siitä, kun konservatiivijohtajat tulivat tänne valtiovarainministeri Kataisen luokse kaavailemaan nimenomaan tätä kilpailukykypakettia, tätä porvarillista, oikeistolaista talouspoliittista ohjelmaa, jota meille syötetään unionin kautta. Siinä mielessä vika ei ole unionissa vaan siinä poliittisessa johdossa, joka tällä hetkellä vaikuttaa unionissa, ja nämähän ovat niitä asioita, joihin kansalaiset pääsevät vaikuttamaan vaaleissa, ja meilläkin on vaalit nyt tulossa, jolloin silloin päästään sitä kautta näihin asioihin kiinni.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Heinäluomalle on syytä todeta, että Euroopan rahoitusmekanismissa 2013 on tarkoitus, että pankkien vastuut toteutetaan, ja näin on tarkoitus tehdä ja varmasti tehdään. (Hälinää) Sen sijaan te hyväksyitte Euroopan rahoitusvakausvälineen, tämän väliaikaisen mekanismin, vuoteen 2013 asti, viime kesänä. (Hälinää)

Siinä yhteydessä tavoitteena oli se, että rahoittajien vastuu toteutuu, mutta konkreettisia päätöksiä ei tehdä, ja nyt tulkitsen teidän kantanne sillä tavalla, että te olette muuttamassa kantaanne. Kuitenkin täytyy todeta myöskin, että mitä tulee rahoittajiin, niin jos sinä myyt nämä velkakirjat, jotka on annettu Kreikalle tai Irlannille tällä hetkellä, niin et saa niistä 100:aa prosenttia, vaan hinta on alhaisempi ja tosiasiassa joudut ottamaan vastuuta siitä tappiosta, joka syntyy näistä velkakirjoista tänä päivänä.

Täällä on puhuttu myöskin siitä, että Epp:n johtajat olivat Helsingissä, ja tietysti merkittävät vaikuttajat olivat täällä. Oli täällä yksi demarikin vähän ennen sitä: Andreas Papandreou, Kreikan pääministeri oli täällä. Teillähän on tiiviit suhteet tähän veljespuolueenne edustajaan. Kai hän informoi teitä siitä, millä tavalla nyt tässä asiassa edetään?

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin totean, että kollega Sasi on liittynyt näiden kuuluisien juristien joukkoon, joiden tehtävänä on pitää siitä huolta, että selvät asiat sotketaan ja sitten epäselvät selvitetään. Ainakin tämä ensimmäinen osa on jo tästä tutkinnosta suoritettu. Nimittäin demarien linjahan on täysin sama kuin oli kesäkuussa, kun käsiteltiin tätä vakautusrahaston luomista, eli sanoimme silloin, että jokaisen päätöksen kohdalla, joka tämän jälkeen mahdollisesti tulee käsittelyyn, tulemme edellyttämään sitä, että tämä yksityinen vastuu toteutuu, ja kun hallituskin oli samalla kannalla ennen Irlanti-neuvotteluja, mutta se ei näkynyt lopputuloksessa, emme voineet hyväksyä sitä lopputulosta. Tästä aiomme pitää jatkossakin kiinni ja olemme iloisia, että tässä pysyvässä vakautusrahastossa tämä periaate on edennyt.

Sitten totean vielä, että toinen asia, joka tästä jää auki, on siis se, että nyt olisi toivottavaa, että tässä Irlanti-asiassa tulisi selvä tahto hallitukselta niin, että yritysverotus tältä osin tulisi kohtuullisemmalle tasolle, mihin jo aikaisemmin viittasin.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Välikysymyksen ensimmäisenä allekirjoittajana voi todeta, että keskustelussa on muutama seikka tullut esiin. Ensinnäkin meidän näkökulmastamme kilpailukykysopimus eli uudelta nimeltään sopimus eurosta on tietyllä tavalla tällaista katastrofikapitalismia, uusliberalistista politiikkaa: leikkauksia, leikkauksia ja leikkauksia. Ajetaan kriisin varjolla eteenpäin Euroopassa.

Toinen seikka on se, että tämän keskustelunkin jälkeen edelleen minun näkemykseni on se, että pääministeri Kiviniemen lehdistötiedote oli harhaanjohtava. Brysselin perjantain päätökset merkitsevät sitä, että Suomen takausvastuu tulee nousemaan.

Ja nyt me tulemme äänestämään siitä, hyväksytäänkö se, että pääministeri on käytännössä luvannut miljardien lisätakuut.