Sisäasiainministeri Ville Itälä

Arvoisa rouva puhemies! Nykyinen ulkomaalaislaki on tullut voimaan vuonna 1991. Sen jälkeen on tapahtunut monia lainsäädännöllisiä, yhteiskunnallisia ja Suomen kansainväliseen ympäristöön liittyviä muutoksia, jotka ovat aiheuttaneet muutostarpeita myös ulkomaalaislakiin. Lakia on muutettukin sen voimaantulon jälkeen yli 20 kertaa. Useiden uudistusten ja lisäysten myötä ulkomaalaislain selkeys ja ymmärrettävyys on heikentynyt.

Eduskunta edellytti vuonna 1999, että hallitus käynnistää ulkomaalaislain kokonaisuudistuksen. Eduskunta totesi ponnessaan, että on säädettävä mahdollisimman selkeä, johdonmukainen ja yksiselitteinen laki, jossa otetaan huomioon ulkomaalaisten oikeusturva sekä muun muassa erityisesti turvapaikkamenettelyn nopeuttaminen, turvapaikkamenettelyyn liittyvien väärinkäytösten estäminen, tehokkaat täytäntöönpanotoimet ja eduskunnan aseman vahvistaminen ulkomaalaispolitiikan seurannassa ja tavoitteiden asettamisessa.

Ulkomaalaislakityöryhmä luovutti ehdotuksensa ulkomaalaislaiksi runsas vuosi sitten. Laajan lausuntokierroksen jälkeen ehdotusta on lausuntojen perusteella täydennetty ja paranneltu. Työryhmän mietinnön jälkeen ehdotukseen on EU:ssa tapahtuva lainsäädäntötyö huomioon ottaen lisätty ... (Hälinää)

Työryhmän mietinnön jälkeen ehdotukseen on EU:ssa tapahtuva lainsäädäntötyö huomioon ottaen lisätty kokonaan uusi luku, joka sisältää säännökset Euroopan unionin kansalaisen maahantulosta, oleskelusta ja maasta poistamisesta.

Tämän esityksen valmistelun perimmäisenä tavoitteena on ollut selkeyttää ulkomaalaislakia, jotta sen lukija voisi nykyistä helpommin hahmottaa perussäännöt maahan tulolle, maassa oleskelulle ja maasta poistamiselle. On haluttu, että laista käyvät selkeästi ilmi eri viranomaisten toimivaltasuhteet ja harkintavallan rajat sekä ulkomaalaisen oikeuksien ja velvollisuuksien perusteet. Tavoitteena on edistää hallittua maahanmuuttoa kokonaisuutena, jossa otetaan huomioon niin siirtolaisuus, pakolaisuus ja muu kansainväliseen suojeluun perustuva maahanmuutto kuin Suomeen oleviin siteisiin perustuva maahanmuuttokin.

En tässä nyt ryhdy esittelemään esityksen yksityiskohtia. Sen kuitenkin haluan sanoa, että tässä yhteydessä voidaan unohtaa ne käsitykset, että ulkomaalaislainsäädäntöä oltaisiin koko kokonaisuus huomioon ottaen kiristämässä. Esitys sisältää lukuisia kohtia, jotka parantavat ulkomaalaisten oikeusasemaa Suomessa ja helpottavat ja selkeyttävät maahanmuuttoa. Tästä esimerkkinä voi mainita muun muassa sen, että Suomen kansalaisen perheenjäsen voi ehdotuksen mukaan tulla Suomeen hakemaan oleskelulupaa, kun aiemmin oleskelulupa on tullut hakea ulkomailta käsin ja odotella myös ulkomailla hakemuksen käsittelyä.

Työlupajärjestelmän uudistus pitää sisällään ehdotuksia, joilla lupajärjestelmää selkeytetään ja joilla sekä työntekijöiden että työnantajien oikeusturvaa parannetaan.

Turvapaikkamenettelyä koskevat säännökset ovat esityksessä pääosin nykyisen lain ja vallitsevan soveltamiskäytännön mukaisia. Turvapaikkamenettelyä koskeva lainmuutos hyväksyttiin täällä eduskunnassa heinäkuussa 2000 selkeällä enemmistöllä. Tuolloin tavoitteena oli nopeuttaa turvapaikkamenettelyjä siten, että perusteettomien hakemusten määrä vähentyisi. Ennen lainmuutosta Suomeen oli tullut runsaasti turvapaikanhakijoita EU:n ehdokasvaltioista, kuten Puolasta, Slovakiasta ja Tshekistä. Lainmuutoksen jälkeen hakijoiden määrät kyseisistä valtioista kääntyivätkin selvään laskuun, joten tämän lain tavoite on toteutunut hyvin.

Arvoisa puhemies! Haluan lopuksi korostaa vielä sitä, että Suomen ulkomaalaislainsäädäntö on ulkomaalaisen oikeusturvan kannalta erinomaisessa kunnossa moneen muuhun EU-maahan verrattuna. Tätä linjaa on tarkoitus jatkaa.

Irina Krohn /vihr:

Arvoisa puhemies! Pääministeri Lipposta ja minua yhdistää luonteenpiirteenä varmaan aika harva seikka, mutta yksi asia on yhteinen: äärimmäinen kiinnostus sukuhistoriaa kohtaan ja ikään kuin sukulaisten löytäminen ympäri Eurooppaa. (Ed. Laakso: Olivatko molemmat kuninkaita?) — Ei, tässä sukulaiset ovat sitten hieman erilaisia, että emme kai ole sukua keskenämme.

Ulkomaalaislain käsittelystä: Kun on todennäköisestä, että tämä lakiesitys täällä eduskunnassa raukeaa, voi olla hyvin mahdollista, että tämä lähetekeskustelu on pikemminkin lähetekeskustelu kansalaiskeskustelulle ulkomaalaisten asemasta ja toivottavasti maahanmuuttopolitiikasta.

Tähän sukuhistoriaan palatakseni, äitini on Karjalan evakko eli nykytermeillä pakolainen. Isäni, Abraham Krohn, joskus 1700-luvulla siellä Saksan Itämeren toisella rannalla nuorena miehenä tiiraili Itämeren yli ja haaveili jännittävämmästä elämästä ja siirtyi Pietariin Katariina Suuren hoviin. Abraham Krohnin pojanpojan, Julius Krohnin, epäillään suomentaneen meidän Maamme-laulumme, joka on kirjoitettu ruotsin kielellä ja jonka on säveltänyt saksalainen. Tällä lipposmaisella kiinnostuksella sukujuuriini haluan vain valottaa sitä, että suomalaisuutta ja Suomea ei ole koskaan ollut olemassa ilman muuta maailmaa ja niin sanottuja ulkomaalaisia.

Kun puhutaan ulkomaalaisista, haluaisin, että käytettäisiin oikeastaan toista sanaa, joka kuvaa tämän ilmiön kahta puolta, sanaa "vieras". Vierashan on se, jota pitää kohdella kaikkein parhaiten, ja vieras on myös se, joka on meille tuntematonta ja pelottavaa. Näiden kahden asian välinen jännite on se, mikä muodostaa meidän ulkomaalaispolitiikkamme. En vielä hallituksen esityksen yksityiskohtia kritisoi enkä kehu, vaan haluaisin avata keskustelua siitä, että meidän suomalaisten pitää, sanotaan, monikielisen Viipurin hengessä uudelleen ymmärtää, että suomalaisuus on aina ollut ja tulee olemaan monikielistä, monen näköistä eikä sitä voi nähdä vain uhkana.

Itse toivoisin esimerkiksi sitä, kun nykyään radiossa voidaan kirosanoja viljellä siinä kuin arkisanojakin, että Yleisradiossa olisi suomea murtaen puhuva uutistenlukija, mutta ajatus siitä on varmaan niin radikaali, että vaikka tätä on esitetty, niin sitä ei ole vielä tapahtunut. Me elämme Suomessa tällä hetkellä vielä sellaista aikakautta, että meidän mielessämme kuva suomalaisuudesta on paljon yksioikoisempi kuin se oikeastaan on. Kaikilla niillä virallisilla foorumeilla, missä suomalaisuutta esiintyy, on vielä liian vähän kansakunnan todellinen kirjo tullut esille. Tästä seuraa se tilanne, mikä on hyvin traagista Suomen kokonaisedun kannalta, että meiltä jää hyödyntämättä se osaaminen ja se anti, mitä jo Suomessa nyt olevilla ulkomaalaisilla voisi olla kulttuuriimme. On analysoitu, että yksi syy esimerkiksi siihen, miksi Ruotsissa musiikkiteollisuus on valtava vientiteollisuuden laji ja tuottaa paljon tuloja, on se, että sinne tuli paljon varhaisemmin muita kulttuurisia vaikutteita, jotka elävöittivät Ruotsin musiikkibisnestä niin paljon, että sen kaupallinen menestymismahdollisuus myös muissa maissa oli suurempi.

Toivoisin, että me suomalaiset, kun osaamme parhaimmillamme olla hirveän asiallisia, vieraanvaraisia ja oikeudenmukaisia, uskaltaisimme avoimemmin ottaa nämä piirteet käyttöön ulkomaalaispolitiikassamme. Olen sitä mieltä, että kun puhutaan siitä, että tulevaisuudessa Suomen väestö vanhenee ja millään tällä huoltosuhteella ja verotaakalla me nykyiset täällä asuvat suomalaiset emme pysty hoitamaan vanhuksiamme ja muuta kunniallisesti, niin meidän pitäisi nyt tässä vaiheessa avoimemmin alkaa puhua siitä, minkälainen on se maahanmuuttopolitiikka, mitä me haluamme tarjota.

Tämä ulkomaalaislakihan ei ole siis maahanmuuttopoliittinen strategia, vaan käsittelee enemmänkin näitä ongelmia, jotka liittyvät pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin. Mutta siinä on se ongelma, että pakolais- ja turvapaikanhakijakysymys on liiallisesti värittänyt koko meidän käsitystämme siitä, mitä ulkomaalaisuus Suomessa on. Ymmärrän sen tarpeen, kun katsoo monia muita eurooppalaisia maita, että ulkomaalaispolitiikassa pakolaisten ja varsinkin siirtolaisten integroinnissa on tehty suuria virheitä ja suomalaiset eivät halua niitä toistaa. Emme halua maata, missä on suuri joukko ihmisiä, joilla tosiasiallinen yhteys tähän yhteiseen kulttuuriin on hyvin ohut. Siitä syystä kaikki tällaiset keinot kotouttamislaista ja oman äidinkielen opetuksen merkityksestä ja muusta ovat suomalaisia järkeviä ratkaisuja sen suhteen myöntämiselle, että tämä siirtymävaihe kahden kulttuurin ja kahden maan välillä on vaikea ja vaatii erityishuomiota. Mutta sen rinnalla sanoisin, että tämä ulkomaalaispelko, ksenofobia, värittää aivan liian usein meidän toimintaamme myös ulkomaalaiskysymyksissä ja aiheuttaa sekä inhimillistä kärsimystä että oikeusturvaloukkauksia ja myös sen lisäksi me suomalaiset menetämme enemmän.

Nyt on tehty tutkimus Helsingin yliopistossa opiskelevista ulkomaisista opiskelijoista, miksi he tulivat Suomeen. Oli sellainen urbaani legenda, että meidän maksuton yliopisto-opiskelumme on houkuttanut tänne näitä ulkomaalaisia. Tutkimuksen mukaan suurin syy täällä oloon on tyttö- tai poikaystävä. Näiden ihmisten maahanjäämismotiivi oli aika korkea, varsinkin kun suomen kieli oli hallussa, mutta käytännön arki suomalaisen byrokratian kanssa esimerkiksi opiskelijoiden kohdalla tarkoittaa sitä, että ulkomainen opiskelija uusii oleskelulupansa kerran vuodessa ja käsittelyaika uusimiselle on 6—8 kuukautta ja passi on koko tämän ajan takavarikoitu. Tämä on siis opiskelija, joka on täällä laillisesti, joka suorittaa tutkinnon, joka on ehkä suomen kielen taitoinen. Tämä meidän tapamme arjessa kohdata jo täällä olevia ulkomaalaisia on sen kaltainen, että monet koulutuksen saaneet, kielitaidon saaneet ulkomaalaiset, joiden koko kallis peruskoulutus on kuitenkin tapahtunut muualla kuin Suomessa, eivät jää tänne Suomeen, vaan neljännes näistä lähtee pois.

Sitä en ole vielä pystynyt vahvistamaan, mutta sanotaan, että Suomesta pois muuttavista ihmisistä kolmannes olisi korkeasti koulutettuja ulkomaalaisia, ja haluaisin tällä korkeasti koulutettujen opiskelijoiden asemalla valottaa sitä, että jotain vikaa meidän tavassamme suhtautua täällä oleviin ulkomaalaisiin on, jos täällä maisterin tutkinnon suorittanut suomen kielen taidon omaava ihminen ei saa koulutustaan vastaavia töitä. Silloin, jos ajatellaan, että näin tapahtuu tällaisille ihmisille, jotka ovat niitä osaajia, joita me haluamme, ajatelkaa, mikä on arki sitten sellaiselle ulkomaalaiselle, joka ei ehkä olekaan niin selvästi meidän kannaltamme helppo ja käyttökelpoinen. Minä pelkään sitä, että nyt, kun maailma kilpailee osaajista, vuorovaikutuksesta ja muusta, jos me näemme ulkomaalaiset ennen kaikkea ongelmana, menetämme suuren mahdollisuuden saada juuri niitä ihmisiä, mitä kaikki maailman maat tällä hetkellä kaipaavat kansalaisikseen. Siksi toivon todella, että vanhan Viipurin hengessä ymmärrämme, että suomalaisuus on aina ollut ja tulee olemaan monien kulttuurien ja erilaisten ihmisten muodostama kokonaisuus.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! On varmasti hyvä jatkaa tässä viipurilaisuuden hengessä ed. Krohnin jälkeen, kun minunkin vanhempani Viipurista ovat lähtöisin ja monesti muistelevat juuri sitä kansainvälistä ilmapiiriä ja niitä monia kieliä, joita Viipurissa aikoinaan puhuttiin.

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että on saatu aikaan, vaikkakin sangen myöhäisessä vaiheessa, hallituksen esitys, joka kerralla uudistaa useaan kertaan paikkaillun ulkomaalaislain. Kansainvälistymisen myötä maahanmuuttajien määrä kasvaa Suomessa jonkin verran, mutta uusi, tämä meille esitetty ulkomaalaislaki ei kuitenkaan tee Suomesta siirtolaisuuden kohdemaata, jollaisia useimmat Euroopan maat ovat jo vuosikymmeniä olleet. Myös EU:n jäsenyyttä hakeviin maihin ja näihin maihin, joiden jäsenyys tulee toteutumaan vuonna 2004, päätetty ja sovellettava karenssiaika ennen vapaan liikkuvuuden soveltamista on omiaan rajoittamaan tulijoiden määrää. Halukkaita tulijoita sinänsä olisi varmasti enemmän kuin niitä, joille Suomen työmarkkinoilla tarvittava ammattitaito ja avoinna olevat täyttämättömät työpaikat antavat edellytykset tulla Suomeen tänään.

Uusi laki ei siis tuo helpotusta edessä olevaan suureen väestörakenteen muutokseen. Olemme nimittäin juuri sen hetken kynnyksellä, jolloin ensimmäistä kertaa Suomessa työelämästä poistuvien määrä selkeästi ylittää työelämään tulevien määrän. Tähän astihan työelämään astuvien määrä on aina ylittänyt poistuvien määrän. Tämä perustavan laatuinen muutos uhkaa hidastaa talouden kasvua ja vaikeuttaa hyvinvointiyhteiskuntamme kehittämistä.

Hallituksen esitys on kuitenkin kirjoitettu siitä lähtökohdasta, että Suomi ei vastedeskään ole siirtolaisuuden kohdemaa. Mielestäni seuraavan hallituksen tulee tietoisesti päättää siirtolaispolitiikan tai, sanotaan sitten, maahanmuuttopolitiikan linjauksista. Ensimmäinen tilaisuus tähän linjaamiseen tulee hallitusohjelman laadinnan yhteydessä. Se, että tästä aiheesta ei tähän mennessä juuri ole ollut yhteiskunnallista keskustelua, johtanee kuitenkin siihen, että uuden hallituksen hallitusohjelmassa tyydyttäneen muutamiin ylimalkaisiin lauseisiin ja selkeämpi tavoitteenasettelu jää tuonnemmaksi. Näin ainakin pelkään.

Vasemmistoliitto korostaa, että Suomen on oltava kaikille maahanmuuttajille turvallinen ja hyvän elämän mahdollistava kotimaa, kuten sen tietysti pitää olla koko omalle väestölle, sille väestölle, joka täällä on alun perin syntynyt ja tänne muuttanut. Siksi on myös erityisen tärkeää, että tässä yhteydessä samalla tehostetaan ulkomaisen työvoiman työehtojen valvontaa ja työehtosopimusten noudattamista. On tärkeää, että maahanmuuttajat tai Suomessa tilapäisesti työskentelevät eivät muodosta alipalkattua ja riistettyä joukkoa vaan heillä on samat oikeudet kuin muillakin työelämässä. Tehokkaalla valvonnalla estetään häikäilemätön keinottelu ulkomaalaistyövoimalla.

Vasemmistoliitto korostaa, että kaikille Suomessa työskenteleville on taattava suomalaisten työehtosopimusten mukaiset oikeudet ja palkat. Vasemmistoliitto pitää myös välttämättömänä, että maahanmuuttajien kotouttamiseen panostetaan. Se edellyttää kielen opetuksen lisäämistä ja joissakin tapauksissa myös ammatillisten ja yhteiskunnallisten valmiuksien parantamista. Erityisesti on tuettava maahanmuuttajanaisten mahdollisuuksia toimia aktiivisesti yhteiskunnan jäseninä. Kielen osaamisen merkitystä ei koskaan voi korostaa liikaa. Se on välttämätöntä ammatilliselle menestymiselle ja yhteiskunnalliselle toiminnalle. Ilman kielitaitoa maahanmuuttajalla on vaara, että hän eristäytyy.

Tästä syystä pidän oikeana ratkaisuna sitä, että vastikään annetussa esityksessä kansalaisuuslaiksi edellytetään kansalaisuuden saamisen ehtona kielitaitoa. Olkoon tämä edellytys yhtenä kannusteena kielen opettelussa. Haluan kuitenkin tässä todeta, että on myös tärkeää, että tämä esitys kansalaisuuslaista sisältää kuitenkin perustellut poikkeusmahdollisuudet kielitaitovaatimuksesta, esimerkiksi nimenomaan vanhusten kohdalla jne.

Suomen ulkomaalaisalkuinen väestö on sangen vähäistä, ja aiemmat maahanmuuttajat ovat vuosisatojen saatossa sulautuneet täysin kantaväestöön, niin kuin ed. Krohnin puheenvuorostakin kävi ilmi. Maamme oli myös pitkään väestöä luovuttava maa. Ehkäpä näistä syistä turvapaikan hakijoiden asema on hallinnut keskustelua. Ulkomaalaislakia kannattaisi kuitenkin arvioida nimenomaan kaikkia ulkomaalaisia koskevana lakina. Valiokunnassa kannattaisi esimerkiksi vielä harkita, onko perusteita pidentää pysyvän oleskeluluvan saannin ehtona olevaa Suomessa oleskelun aikaa kahdesta neljään vuoteen. Hallitushan perustelee pidennystä pyrkimyksellä harmonisoida lainsäädäntöä muiden EU-maiden suuntaan, vaikka tällaista harmonisointitarvetta ei välttämättä ole.

Myös hallintokäytäntöjä kannattaisi valiokunnassa arvioida siitä näkökulmasta, miten viranomaistoiminta voisi olla mahdollisimman joustavaa. Tässä voin esimerkiksi viitata ed. Krohnin esimerkkiin opiskelijoiden asemasta ja passin pois ottamisesta. Näitä ongelmiahan on paljon.

Mitä kansalaisjärjestöjen esille nostamiin turvapaikan hakijoita koskeviin erityisongelmiin tulee, toivon, että valiokunnassa ja varsinkin hallituspuolueiden edustajien ja opposition edustajien kesken kyetään löytämään tyydyttäviä ratkaisuja näihin ongelmiin. Toisin kuin työn perusteella maahan tulevilla pakolaisilla on usein vaikeuksia työnsaannissa. Useinkaan heidän ammattinsa tai koulutuksensa eivät sellaisinaan vastaa työmarkkinoiden tarpeita, mutta on myöskin totta se, mitä ed. Krohn täällä totesi, että monet ulkomaalaiset siitä huolimatta, että he ovat suorittaneet esimerkiksi tutkinnot täällä Suomessa, eivät välttämättä työllisty. Tämä näyttää olevan laajempi ongelma kuin pelkästään suomalainen ongelma. Näitä kokemuksia on Ruotsista, Tanskasta ja muualtakin.

Samassa jamassa elikkä huonommassa tilanteessa työllistymisen suhteen saattavat olla myös Suomeen avioituvat. Jotta heillä, siis niin pakolaisilla kuin tänne avioituneillakin, olisi paremmat mahdollisuudet antaa oma panoksensa suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseen, tulisi näiden ryhmien ammatillisten ja kielellisten valmiuksien parantamiseen osoittaa enemmän voimavaroja tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Suomen elinkeinoelämälle ja suomalaiselle yhteiskunnalle ulkomaalaiset voivat olla suuri rikkaus. Kyse on vain siitä, annammeko me heille mahdollisuuden. Toivottavasti annamme.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt käsitteillä oleva laki on todella tärkeä laki. Erinäiset valiokunnat ovat vuosien varrella peräänkuuluttaneet ulkomaalaislain kokonaisuudistusta, koska nykyinen laki on useiden osittaisuudistusten jäljiltä ja myös tosiaan perustuslain ehkä normatiikan vastaisestikin myös asetukseen hyvin tärkeitä sääntöjä siirtäen hyvin vaikea, suorastaan mahdoton, jopa juristin, saati tavallisen kansalaisen, puhumattakaan maahantulijan, joka ei suomea tai ruotsia vielä hallitse, lukea. Siitä näkökulmasta on tärkeätä, että ulkomaalaislaki uudistetaan, mutta kyseessä on erittäin vaikea, ihmisoikeuksien kannalta keskeinen laki, jonka valmistelukin selvästi kesti hallituksessa hyvin pitkään ja jossa on vielä erittäin monta ongelmallista kohtaa, joista muutamia aion tässä puheenvuorossani mainita.

Koska Suomi on paitsi omassa perustuslaissaan, perusoikeusnormeissa, myös Euroopan tasolla sitoutunut hyvään hallintoon, on päivänselvää — ja siihen jaksan luottaa — että kukaan ei halua juosta kokoon tätä lakia sillä tavalla, että asioita ei ole käsitelty edes tavallisessa kiireisessä järjestyksessä, saati sitten kunnon lainsäädäntöjärjestyksessä, jossa näitä lukuisia ongelmakohtia vielä pohditaan ja mietitään.

Jonkin kuvan tämän lain koosta saa jo pelkästään siitä, että kokonaisuudistuksessa on 214 pykälää ja 15 lukua. Lain ongelmasta antaa hyvin kuvan se, mitä kansalaisjärjestöt ovat ennustaneet, asiantuntijajuristijäsenet ovat ennustaneet, koska lakiin on toisaalta laitettu ehdottomia, aika tiukkojakin epähumaaneja kohtia ja sitten sekaan on kuitenkin piilotettu sinne tänne myös kohtuullistamislausekkeita, joita sitten taas sivulauseilla vedetään osittain takaisin, siis kuitenkin näitä kohtuullistamistilanteita olisi vain poikkeustapauksissa.

Jo pelkästään tämmöisellä lainsäädäntötekniikalla päädytään tilanteeseen, jota kansalaisjärjestöjen asiantuntijat kuvaavat seuraavasti: "Lakiesitys on kokonaisuutena mittava paketti, jonka ymmärtämistä vaikeuttaa suuren pykälämäärän lisäksi erityisesti oleskeluluvan myöntämistä koskevien pykälien osittainen ristiinkirjoittaminen ja viittaukset toisiinsa. Onkin oletettavaa, että uusi ulkomaalaislaki tässä tai muutetussa muodossa tulee aiheuttamaan työtä muutoksenhakutuomioistuimille." Siis se tulee lisäämään valituksia. Kun ministeri Sasikin on salissa ja viime aikoina on ollut huolestunut valitusten lisääntymisestä, niin tässä nyt on oiva keino ensi sijassa puuttua siihen, että tuomioistuimet eivät ruuhkaannu, ja sitoutua siihen, että tästä laista tehdään tässä suhteessa parempi.

Lakiin on toisaalta kirjattu kohtuullistamis- ja kokonaisharkintalauseita, mutta toisaalta tehty, aivan niin kuin edellä kuvasin, poikkeaminen pääsäännöstä vaikeaksi erilaisilla ilmauksilla, kuten "poikkeuksellisesti" tai "painavista syistä". Ilman yksityiskohtaisia perusteluita on hyvin vaikea saada otetta lain sisällöstä ja sen eri kohtien puutteista.

Ennen kuin menen joihinkin mielestäni painavimpiin ja jo kertalukemisella ihmetyttäviin kohtiin, ed. Krohnin filosofisia pohdintoja jatkaisin ennen kaikkea pakolaisasioihin perehtyen niin, että on varmaankin helpointa miettiä näitä asioita, jos kykenee vanhan juristin säännön mukaisesti hattua vaihtaen asettumaan jokaisen osapuolen asemaan. Vanha perinnönjaon hyvä neuvo on, että jos on riitainen pesä, niin jakaa pesän kaikille niin, että ei kerro kuka saa mitä, vaan jokainen joutuu arvioimaan, minkähän arvonnasta saan, jolloin jokainen joutuu miettimään oikeudenmukaisuutta jokaisen jäsenen osalta.

Tehdäkseni tämän ymmärtämisen helpommaksi maalaan kaksi hyvin mahdollista tilannetta, mitä meille tai meidän esi-isillemme taikka omalle perheelle olisi lähiaikoina saattanut tapahtua.

Jos olisi käynyt huonommin, jos Suomella olisi ollut vähemmän siunausta tai huono onni, aivan hyvin kommunistinen diktatuuri olisi saattanut miehittää tämän maan. Meistä monet, niin isänmaallisia kuin olemme, olisimme saattaneet muun muassa poliittisten tai uskonnollisten mielipiteidemme takia päätyä siihen tilanteeseen, että me olisimme tarvinneet turvapaikkaa, pakolaisstatusta, muualta.

Ei valitettavasti myöskään ole poissuljettua, että jotain yhtä kamalaa kuin Tshernobylin onnettomuus, jossa laskeumat onneksi kiersivät niin, että meille ei käynyt pysyvästi mitenkään huonosti, tapahtuu lähialueellamme, eikä ole poissuljettua se, että joku päivä me itse olemme siinä asemassa, jossa nyt kuvittelemme, että ne jotkut muut — vieraat, niin kuin ed. Krohn sanoi — ovat.

Tämän filosofisen pohdinnan jälkeen siirryn muutamiin ongelmiin, joista mielestäni kaksi nousee ylitse muiden.

Jos vaikka edellä kuvatuissa tilanteissa olisin jollain tavalla mahdollisesti saanut lapseni lähetettyä pois maasta, esimerkiksi diktatuurin vainon oloissa, jos se olisi ollut se ainoa vaihtoehto, mikä minulla on perheestäni edes jonkun pelastamiseksi, niin totta vie olisin sen tehnyt. Silloin on kyllä kohtuutonta ajatella, että jos lapsi pääsee pois maasta ja tulee myöhemmin sellainen tilanne, että loppuosa tai osa perheestä löytyy, sisaruksia tai vanhempia, niin Suomi lähestyy ongelmaa, niin kuin tässä lakiesityksessä lähestytään: Ensisijaisesti lapsi jääköön yksin Suomeen ja perhe ensisijaisesti yhdistettäköön siellä, missä aikuiset ovat, siis palautettaisiin — jos kuvitellaan diktatuuria — mahdollisesti jopa neuvostodiktatuuriin. Suomihan palautti 70-luvulla aika paljon, mutta että me yhä tällä logiikalla toimimme juuri lasten osalta, on kestämätöntä. (Ed. Laakso: Meillä oli paljon pakolaisia Ruotsissa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa vuoden 18 tapahtumien jälkeen!) — Ed. Laakso, se on totta, mutta meidän täytyy osata asennoitua siihen tilanteeseen, että me pääsimme pakoon, täältä pääsi pakoon. — Mutta nyt kaavaillaan tilannetta, jossa suomalaiset yrittävät estää sen, että pääsisi pakoon.

Aivan samanlainen tämän lain suuri ongelma on se, että jos Suomeen saapuneelle yksinäiselle lapselle löytyy sisaria, niin näitä sisaria ei saa tuoda maahan. Kyllähän sen nyt jokainen ymmärtää, että jos ei vanhempia löydy, niin ainakin ne sisaret ovat hyvin läheisiä ihmisiä ja lapsen tasapainoisen kasvamisen kannalta oleellisesti maahan tuotavia. Ja vielä: Jos prosessin aikana joku lapsista, joita ollaan perheen yhdistämisen yhteydessä palauttamassa, täyttääkin Suomen rajojen ulkopuolella 18 vuotta, hän yhtäkkiä tippuu perheen yhdistämisprosessista pois.

Tämän mielestäni kaikista järkyttävimmän ongelman jälkeen seuraavaksi suurin ongelma on se, että pikakäännytysmenettelyn ei pääsääntöä vaan osittain kaikista suurimpia epäkohtia ei korjattu. On käynyt ilmi, että kahdeksassa vuorokaudessa ei keritä toimia vaikeissa tapauksissa, joissa selvästi on näyttöä tai ainakin on pystytty kertomaan muutakin kuin näissä massatapauksissa, joita ministeri Itälä ihan ansiokkaasti ja oikein kuvaili. Se ei ole mikään salaisuus, ja ministeri on siinä ihan oikeassa, että Suomeen on myös selvästi tullut väärin perustein tällaisia massoja. Mutta on myös ollut tilanteita, joissa kahdeksassa päivässä ei ole keritty saada oikeusapua paikalle. Tällöin jos perusteltu oikeusapu ei ole saapunut tai kun näyttää, että valituksessa on merkittäviä tärkeitä asioita, on kohtuutonta, että yhä pikakäännytysmahdollisuus valitusprosessin ollessa kesken on mahdollinen ja päinvastoin tämä laki jopa hiukan joiltain osin helpottaa sen mahdollisuuden käyttöä.

Nämä ovat tärkeimmät ongelmat, mutta sen lisäksi on joukko, suurikin joukko, yksityiskohtia, joista mainitsen muun muassa sen, että kuljetusyhtiöiden sanktioita tuoda ilman asiakirjoja maahan vain pahennetaan. Kun aikoinaan talebanit hallitsivat Afganistania, niin mekin osana EU:ta olimme jo tässä kuljetusyhtiösanktiossa. Me olimme EU:n politiikan mukana jopa hyväksymässä ajatusta, että meillä olisi undercover, siis maanalaisia, salapoliiseja Afganistanissa jo lentokentillä katsomassa, ettei sieltä vaan kukaan pakene väärillä papereilla. Kuinka ihmeessä semmoisesta diktatuurista, jossa naiset eivät saa astua omin nokkineen ulos, saati käydä koulua tai tehdä työtä, meidän ensisijainen intressimme on, ettei kukaan väärillä papereilla pääse pakenemaan? Kuljetusyhtiöiden sanktioiminen tässä yhteydessä niin ankarasti ja ankaralla vastuulla, kuin tässä laissa esitetään, on samankaltainen väärä toimi kuin mitä talebanhallinnon osalta silloin tehtiin, kun yritettiin estää hädänalaisia, alistettuja ja henkensä ja fyysisen turvallisuutensa puolesta pelkääviä poistumasta maasta.

Lopuksi, etteivät nyt kaikki asiat olisi huonosti, haluaisin kehua kahta kohtaa. — 10 minuuttia, puhemies, näköjään tuli täyteen.

On syytä kiittää hallitusta siitä, että toteutuu viimeinkin muun muassa Kirkon ihmisoikeusryhmän ja muun muassa piispojenkin esittämä vaatimus siitä, että kun suomalainen ihminen löytää elämänkumppaninsa esimerkiksi maahan pakolaisena tulleiden joukosta, rakastuu, perustaa perheen, niin tämä elämänkumppani saa jatkossa Suomesta hakea oleskelulupaa. Nykyinen käytäntö, jota valitettavasti vielä pari viikkoa sittenkin noudatettiin — ed. Stenius-Kaukonen hyvin tuntee tapauksen, missä hän oli hyvin aktiivinen — on kerta kaikkiaan käsittämätöntä ja törkeää ja pilkkaa jopa Suomen kansalaisia. Mutta yhtä lailla, kun olemme ihmisoikeussopimuksissa sitoutuneet siihen, että kaikki ihmiset ovat samanvertaisia, on syytä kysyä, eikö silloin perheen yhdistämistilanteissa ja rakastumisessa pidä kohdella myös muita kuin Suomen kansalaisia samoilla pelisäännöillä.

Toinen kehun paikka on se, että turvapaikkakriteereihin on — ja niin ymmärsin, että pitkällisten vääntöjen jälkeen — otettu myös naisten syrjintä. Toivottavasti tämä pykälä vielä eduskuntakäsittelyssä saa selkeämmän muodon, mutta on todella tärkeätä, että nyt otetaan kantaa siihen, mitä maailmalla on ei vain taleban-hallinnossa vaan lisääntyvässä määrin muuallakin tapahtumassa, että epävarmoissa olosuhteissa käytetään hyväksi usein islamiin vedoten, vaikka se ei varmaankaan ole islamin oikea sisältö, tai muista vanhoista traditioista johtuvia yksinkertaisia syitä ajaa järjestystä niin, että naisia joko pahoinpidellään muun muassa ympärileikkauksella tai muilla, kivitetään mahdollisesti hengiltä ja muilla tavoilla syrjitään. On hyvä, että tässä laissa on tältä osin tehty nyt muutos. Sitä täytyy hiukan parantaa.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Brax totesi perheen yhdistämisestä. Kun tässä laissa todetaan, että pääsääntöisesti perhe yhdistetään siihen maahan, mistä lapsi on tullut, hän totesi, että tässä lapsi jää yksin ja tässä lapsen etu ei toteutuisi. Olen tästä eri mieltä.

Samaa mieltä olen siitä, että tämä asia pitää tarkkaan pohtia. Mutta mielestäni on hyvä se, että aina arvioidaan tilanne. Jos lapsi on esimerkiksi Suomeen tullut ja vanhemmat löytyvät vaikka vuoden päästä ja havaitaan, että lapsi voidaan turvallisesti palauttaa lähtömaahan, silloin on ihan hyvä, että näin tehdään. Mutta jos lasta ei turvallisesti voida palauttaa, niin ihan selvä silloin on, että häntä ei palauteta. Tämä on vain pääsääntö.

Olen hyvin huolissani siitä, jos lähetämme sellaisen signaalin, että aina perhe yhdistetään Suomeen. Esimerkkinä on Norja, jonne sadoittain lapsia lähetetään konteissa. Siellä lapset kuolevat, heitä käytetään hyväksi ja pahoinpidellään. Mielestäni se on erittäin vakava ilmiö, enkä tällaista ilmiötä halua edesauttaa. Mutta tärkeintä toki on, että lasten etu (Puhemies koputtaa) aina toteutuu.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ed. Brax kiinnitti huomiota pikakäännytysasiaan. Ensinnäkin on tapahtunut käsitykseni mukaan myönteistä kehitystä sillä tavoin, että ed. Braxkin myönsi, että se on pääsääntöisesti perusteltu ja hyvä järjestelmä. Muistan, että silloin, kun laki säädettiin, kritiikki koko tätä järjestelmää kohtaan oli hyvin tiukkaa. Mutta ed. Brax näki siinä kuitenkin korjaamisen varaa ja joiltakin kohdin halusi sitä nykyistä järjestelmää vesittää.

Haluan sanoa hyvin selvästi kokoomuksen eduskuntaryhmän puolesta sen, että me emme missään tapauksessa suostu vesittämään tätä pikakäännytysjärjestelmää, joka on osoittautunut erittäin tarpeelliseksi ja perustelluksi. Jos sitä eduskunnassa lähdetään vahvasti vesittämään esimerkiksi eduskunnan perustuslakivaliokunnan toimesta, niin silloin on meidän mielestämme parempi, että tämä laki kokonaan raukeaa ja eletään nykyisen, tältä osin paremman lain varassa.

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pikakäännytyksessähän tuli voimaan täällä salissa sellainen esitys, joka ei vastannut lakivaliokunnan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kriteeriä; se on aina huomioitava. Tässä tuli nyt huonompi versio, jossa oikeusturva ei ole niin hyvä.

Voi olla, että siinä on hyviä puolia, mutta ongelmaksi on myös osoittautunut se, että tällä hetkellä nämä pikakäännytykset aina tulevat normaalin turvapaikkakäsittelyn eteen. Eli ne käsitellään nopeutetussa järjestyksessä, jolloin ne, jotka ovat pidempään odottaneet Suomessa turvapaikkaa, joutuvat yhä pidempään odottamaan. Se on epäinhimillistä niiden pitkään jo odottaneiden kannalta. Kyllä tässä menettelyssä on hyvin suuria ongelmia samanaikaisesti kun Ulkomaalaisvirasto ei ole saanut tarvittavia lisäresursseja, jotta nämä turvapaikkahakemuskäsittelyt nopeutuisivat. Ei tämä todellakaan ole niin yksiselitteisen auvoinen asia, kuin meille nyt on ministerin ja kokoomuslaisten suulla todistettu.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan kuten ed. Ojansuukin tässä, ihmettelen kyllä kokoomuksen hyvin hyvin tiukkaa linjaa suhteessa pikakäännytykseen. Erityisesti ihmettelen sitä, ettei olla valmiita edes punnitsemaan. Sitä varten kai tämä laki eduskuntaan on nyt annettu, että valiokunta tekee tässä työnsä. Mutta nyt etukäteen lyödään lukkoon, että tätä me emme ainakaan suostu muuttamaan. Kun selkeästi on ollut ongelmia nimenomaan hakijoiden oikeusturvan kannalta, niin kyllähän on aivan selvää, että eduskunnan, jos jonkun instituution, on pohdittava asiaa myös tältä kantilta.

Tuija Brax  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Sarkomaalle vaan, että se marssijärjestys on kyllä surkea ja epäinhimillinen, jos niissä tilanteissa, kun lapsen edun mukaista ei ole yhdistää perhettä siellä toisessa maassa, niin silloin lapsi yksin saa jäädä. Kyllä lapsen edun mukaista on, että niissä tilanteissa lapsi saa lähimmäisensä tänne. Sen pitää olla silloin lapsen edun mukainen pääsääntö.

Ed. Zyskowiczin kanssa olen samaa mieltä siitä, että on varmasti monia syitä, minkä takia tätä lakia ei pidä tällä kiireellä tässä eduskunnassa käsitellä. Yksinomaan jo kiire tekee sen.

Ed. Ojansuun mainitsema ongelma odotusajoista on sikälikin traaginen, että laissa nimenomaisesti sanotaan, että jopa vuosiksi venynyt odotusaika, jonka aikana on opittu suomen tai ruotsin kieli, tutustuttu täällä, saatu työpaikka, ei sinänsä oikeuta jäämään; ongelma on todellakin epäinhimillinen.

Sisäasiainministeri Ville Itälä

Arvoisa puhemies! Ensin pikakäännytykseen, kun täällä otettiin esiin, että se on ruuhkautunut ja niiden, jotka todella tarvitsevat turvapaikkaa, käsittely kestää kauan. Jos tätä pykälää nyt muutetaan, me tiedämme, että sieltä tulee tuhansia, kymmeniätuhansia perusteettomia turvapaikanhakijoita. Silloin ne ruuhkat vasta syntyvät ja ne, jotka todella tarvitsevat turvapaikkaa, eivät sitä silloin saa. Tätä ei ole missään tapauksessa syytä muuttaa.

Perheen yhdistämiseen: Lasten etu ei ole se, että pääsääntö olisi se, että aina yhdistetään turvapaikanhakijoitten osalta Suomessa se perhe, koska käytännössä vaan tapahtuu niin, että elämä on tietyllä alueella niin raakaa, että jos tiedetään, että jossain maassa otetaan vastaan alaikäinen turvapaikanhakija ja, niin kuin Suomessa aina kun yksin tulee, hän saa turvapaikan, siis jos vanhemmat tämän tietävät, he lähettävät näitä lapsia tänne aivan kylmästi. Niitä laitetaan todella kontteihin. Ne maksavat seksuaalisella hyväksikäytöllä sen matkansa. Kaikki eivät pääse elävinä perille edes. Pääsäännön pitää olla selkeä, että pääsääntö on, että yhdistetään siihen maahan, jossa vanhemmat elävät. Siitä on sitten poikkeuksia inhimillisistä, turvallisuussyistä.

Tämä on varmasti kaikkien lapsien etu. Jos te haluatte lisätä sitä määrää, mitä toteutuu nyt lasten osalta, se on vääränlaista sinisilmäisyyttä, te ette ymmärrä, mikä on lapsen etu.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitä olisi tapahtunut Charlie Chaplinille, kun Yhdysvallat esti häneltä maahan pääsyn, jos hän olisi sattunut hakemaan turvapaikkaa Suomesta tämän uuden lain voimaan tullessa? Hänet olisi pikakäännytetty. Tämäkö olisi ollut inhimillinen ratkaisu? (Ed. Zyskowicz: Mistä maasta hän olisi tullut?)

Ed. Brax viittasi käännytyksiin henkilöiden kohdalla, jotka ovat Suomessa menneet naimisiin. Voin kertoa yhden iloisen asian. Ensimmäinen palestiinalainen on päässyt palaamaan viime sunnuntaina Suomeen vaimonsa luokse ja on aloittanut työnsä. (Ed. Zyskowicz: Jippii!) Mutta jouluaattona sain viestin. Toisesta parista, joka oli mennyt Suomessa naimisiin viime helmikuussa, vaimo lähti miehensä mukaan, mikä on luonnollista. Parilta tuli viesti, että heitä vaadittiin menemään uudestaan naimisiin Beirutissa. Ja tätä rupesin selvittämään, mihinkähän ihmeen pykälään (Puhemies koputtaa) tämä perustui, voisin kertoa siitä pidemmänkin tarinan, mutta pyydän ministeri Itälää, kun ulkoministeri ei ole paikalla, huolehtimaan siitä, että edes lähetystöt tietäisivät nykyisen lainsäädännön sisällön, että suomalaisilta ei vaadita kaksinnaimista.

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! En tiennytkään, että Charlie Chaplin oli joskus hakenut turvapaikkaa Amerikoista. Kyllä minä luulen, että jos Charlie Chaplin hakisi turvapaikkaa Suomesta ja jos hän tulisi sellaisesta maasta, missä hän ei saisi ihmisarvoista kohtelua, häntä vainottaisiin tai hän olisi muuten ahdistettu, niin hän saisi myöskin Suomesta turvapaikan. (Ed. Stenius-Kaukonen: Tämän mukaan hänet olisi käännytetty!) Tämä on kai itsestäänselvää.

Mutta kun meille muutama vuosi sitten tuli Slovakiasta ja Tshekin tasavallasta Euroopasta ihmisiä, joilla ei ollut mitään perustetta hakea todellista turvapaikkaa, heitä ei vainottu kotimaassaan, he hakivat vain Suomeen pitkää oleskelua, koska tiesivät, että meidän lainsäädäntömme on sellainen, että se mahdollistaa jopa usean vuoden oleskelun tässä maassa, siihen me yhteisesti, varsinkin kokoomuksen eduskuntaryhmä, otimme voimakkaan kannan ja sanoimme, että tällainen peli on lopetettava maasta. Me haluamme nopeutettua käsittelyä niille todellisille turvapaikanhakijoille, joita meidän maassamme on ihan riittämiin. (Puhemies koputtaa) Aivan kuin ed. Ojansuu kertoi, näiden hakemukset viivästyvät ...

... kun eteen tulee niitä perusteettomia hakemuksia. Sen takia me pidämme kiinni tästä pikakäännytyksestä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Ojansuulle olisin minäkin vastannut, että pitkät käsittelyajat turvapaikkahakemuksissa ovat todella ongelma. Mutta, ed. Ojansuu, nämä käsittelyajat olisivat huomattavasti nykyistä pidempiä, ellei tätä pikakäännytysmenettelyä olisi, koska silloin näiden perusteettomien turvapaikkahakemusten määrä olisi moninkertainen nykyiseen verrattuna ja niiden käsittelyajat olisivat moninkertaisia nykyiseen verrattuna, joten tämä pikakäännytysmenettely ennaltaehkäistessään perusteettomia turvapaikkahakemuksia on nimenomaan nopeuttanut perusteltujen turvapaikkahakemusten käsittelyä.

Ed. Huoviselle totean, että kerroin, mitä mieltä kokoomuksen ryhmä on pikakäännytysmenettelyn mahdollisesta vesittämisestä, ja kerroin, että me emme sitä hyväksy.

Paula Lehtomäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tämä pikakäännytyshurjastelu alkoi täällä lain käsittelyssä nyt, mikä oli tietysti ennakoitavissakin. Kyllähän meidän on muistettava se, että Suomessa ei rajalla tule portsarin iso koura kenenkään tulijan eteen, vaan että tämä meidän nopeutettu käsittelymmekin vie noin 10—14 vuorokautta nopeimmillaankin. Ymmärrän hyvin, että varmasti yksittäisiä ongelmatapauksia on oikeusturvan kannalta tässä ollut, mutta muistan sen, minkälainen hirmu vääntö tähän turvapaikkamenettelyyn liittyi kaksi ja puoli vuotta sitten, kun tämä säädettiin, ja kyllä kannattaisi käyttää harkintaa siinä, meneekö koko tämä ulkomaalaislakikeskustelu nyt tämän saman asian vääntämiseen yhä edelleen uudelleen.

Huolimatta ed. Zyskowiczin myönteisestä lausunnosta käsittelyaikoihin liittyen sanoisin kyllä, että on ammottava puute, että me emme ole saaneet lisäresursseja Ulkomaalaisvirastolle, sillä sen lisäksi, että nopeammat käsittelyajat olisivat inhimillisesti huomattavasti paremmat, ne olisivat myös valtiontalouden kannalta kannattava satsaus, joten kyllä meidän täytyy siihen puoleen pystyä panostamaan.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Itälälle: Lapsen etu on perheen yhdistäminen, ei yksin jättäminen, ei yksin hylkääminen suomalaiseenkaan lastenkotiin, jos samaan aikaan tiedetään, missä hänen lähimmäisensä on, eikä pystytä lapsen edun mukaisesti yhdistämään perhettä.

Ed. Petri Salo tuntee ilmeisesti historiaa ja myös Yhdysvaltain aika merkittävää 50-luvun historiaa erittäin huonosti. Tässä ei ole aikaa käydä sitä kokonaan läpi, mutta kerrottakoon, että tämä turvallisen alkuperämaan käsite muun muassa Yhdysvaltojen osalta tarkoittaa sitä, että vaikka siellä uudelleen toistuisi samanlainen järkyttävä ihmisoikeuksia rikkova tilanne kuin 50-luvulla mccarthyismin aikana esiintyi, niin siitä vaan, nopeasti takaisin, aivan niin kuin ed. Stenius-Kaukonen sanoi.

Sisäasiainministeri Ville Itälä

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni täällä on aivan turha puhua nyt mistään Chaplinista, vaan pitää puhua siitä, miten Suomi selviytyy näistä asioista. Haluan sanoa ed. Braxille, että nimenomaan oli kyse siitä, että se lapsi yhdistetään vanhempien luokse. Pääsäännön pitää olla se, että yhdistetään siihen maahan, mistä vanhemmat löytyvät, jotta vanhemmat eivät käytä väärin näitä asioita. Esimerkiksi Ruotsissa on tehty selkeästi tämä laki niin, että aina yhdistetään sinne, mistä vanhemmat löytyvät. Norja on tehnyt toisella tavalla, ja sinne on tullut suuria määrä niitä lapsia, jotka tulevat todella konteissa ja jotka joutuvat kärsimään epäinhimillisestä elämästä. Sitäkö te haluatte, että mekin tekisimme? Minä en halua ottaa sitä vastuuta näiden lasten osalta.

Lauri Oinonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Haluan täysin yhtyä siihen, mitä ministeri Ville Itälä on sanonut. Juuri hänen kantansa edustavat sitä linjakasta selkeyttä, millä Suomen tulee näissä asioissa toimia, jotta nimenomaan ne, jotka kaikkein kipeimmin tarvitsevat inhimillisen turvapaikan, voivat sen sitten saada eikä tästä ei tule keinottelun väline. Ministeri Itälä on erinomaisen hyvin selvittänyt asian.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On varmasti aivan totta, että tiettyjä väärinkäytöksiä sisältyy perheen yhdistämiseen ja esiintyy näitä konttilapsia ja muuta, mutta silti kyllä pidän niitä enemmänkin poikkeustapauksina. Ihmettelen kyllä ministeri Itälän näkemystä, kun te hyvin tiukkaan lyötte kiinni täällä sen, mikä lapsen etu on. Minä en ole kyllä tätä nivaskaa ehtinyt niin tarkkaan tässä ajassa käydä läpi, mutta olen ymmärtänyt, että on myös hyvin merkittävä rooli sillä, että arvioidaan, mikä se lapsen etu on, eikä pelkästään vaan lyödä lukkoon, että sinne vaan, mistä olet tullut, mistä vanhemmat löytyvät. Ei tämä ole, ministeri Itälä, lapsen etu.

Sisäasiainministeri Ville Itälä

Arvoisa puhemies! Minä toivon, että te luette nämä nivaskat läpi, ettei tarvitse keskustella, mitä siellä sisällä on. Siellä on nimenomaan tämä sisällä, että aina mietitään, mikä on sen lapsen etu, ja silloin, jos on epäinhimillistä yhdistää sinne vanhempien ja lapsen alkuperäismaahan, niin silloin yhdistetään tänne. Se on silloin mahdollista.

Tähän pikakäännytykseen haluaisin sanoa, että se sana ei ehkä kuvaa täysin tätä tilannetta sen takia, (Ed. Väistö: Väärä sana!) että muutos on ollut niin kova, että aikaisemmin tämä kesti vuosikausia pahimmillaan ja nyt menee muutama viikko. (Ed. Väistö: 90-luvun alussa oli vielä toisin!) Monissa maissa se pikakäännytys tarkoittaa tunteja tai päivää. Tässä kuitenkin käsitellään aina yksilöllisesti joka ainut hakemus.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Huoviselle: Tosiaankin, jokainen tapaus käsitellään yksilökohtaisesti ja katsotaan, miten lapsen etu toteutuu, joten kyllä kannattaa paneutua tähän lakiin. Samoin kun puhutaan turvallisesta maasta, kyseessä ei ole yksioikoinen lista maasta, vaan se on tapa kanavoida tietyt hakemukset nopeutettuun käsittelyyn, mutta jokainen hakija on tarkoitus arvioida yksilökohtaisesti. Esimerkiksi Ruotsi voi olla ehkä huono esimerkki, mutta jokin maa, joka katsotaan yleisesti turvalliseksi, voi ollakin yhdelle yksilölle jollakin tavalla ei-turvallinen. Tämä arvioidaan, jokainen tapaus arvioidaan yksilökohtaisesti. Toivon, että ministeri myöskin vastaa tähän asiaan. Tämä nopeutettu käsittely olisi parempi kuin pikakäännytys. Ei tarvitse mennä kuin Ruotsiin, jossa käännytetään jo rajalta. Mielestäni onkin tärkeää, että jokaisen oikeusturva toteutuu. Myöskin nopeampi käsittely on osa oikeusturvaa. Siinä mielessä tämä esityshän on ollut varsin hyvä, tämä nopeutettu käsittely, että todellakin käsittelyaikoja on voitu lyhentää (Puhemies koputtaa) ja sitä kautta menettely on tullut inhimillisemmäksi.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen ymmärtänyt sen, että sisäministeri Itälä on esitellyt tämän lakiesityksen ja puolue on Kansallinen kokoomus. Taitaa olla peräti puheenjohtajasta kysymys. Tämä keskustelu on aika mielenkiintoinen siinä katsannossa, että olen ymmärtänyt nyt niin, että kokoomuksen eduskuntaryhmä katsoo, minkälainen mahdollinen mietintö tästä syntyy, ja sen jälkeen sitten pitää huolen siitä, että tämä vedetään takaisin, jos mietintö ei miellytä. Eli toisin sanoen, ei tätä keskustelua oikeastaan paljolti ihmisoikeusnäkökohtien ja kansainvälisten sopimusten jnp. valossa kannattaisi käydä, koska tämä on niitattu jo nyt, mitä tässä on.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minulla on se käsitys, että tässä tehdään nyt tikusta asiaa. Kannattaa muistaa se, että Suomeen tulee tällä hetkellä halpatyövoimaa laillisesti maahan polkemaan työehtosopimuksia. Minkäänlaista valvontajärjestelmää ei ole, joka estäisi tämän halpatyövoiman hyväksikäytön, tai ainakaan se valvontajärjestelmä ei toimi. Tämä on täysin laillinen järjestelmä. Tämä on keskeisin ongelma tällä hetkellä uudessa ulkomaalaislaissa, siis miten aikaansaada se, että Suomeen laillisesti tuleva ulkomaalainen työvoima ei polje suomalaisia työehtosopimuksia.

Ja ed. Zyskowiczille, joka ei enää ole paikalla: Työnantajat ovat vastuussa siitä, että tällä hetkellä halpatyövoimaa laajamittaisesti käytetään hyväksi. Ja hallitus on vastuussa siitä, ettei ole valvontajärjestelmää takaamassa, että työehtosopimuksia noudatettaisiin, vaikka laki tätä edellyttää. Täällä puhutaan muutamasta pikakäännytyksestä, kun kysymys on tällä hetkellä kymmenistätuhansista laillisesti (Puhemies koputtaa) Suomeen tulevista työntekijöistä, joita käytetään halpatyövoimana.

Irina Krohn /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuunnellessani ed. Sarkomaata ja ministeri Itälää ymmärsin, että myös heidän pohdinnoissaan tällainen eettinen vastuu on jollain tavalla mukana. Siitä näkökulmasta on hyvin ristiriitaista, että samanaikaisesti kun hyvin aktiivisesti pyritään rajoittamaan tätä meidän vastuutamme pakolaisista, sama puolue on hyvin nihkeästi suhtautunut tähän malliin, missä näitä ongelmia hoidetaan lähtömaissa, eli kehitysyhteistyöhön. Minusta nyt tavallaan, kun tätä asiaa käsitellään, nehän ovat aina poikkeustapauksia ja jäävuoren huippuja, kun ihmisiä tulee pakolaisiksi. Tilastojen mukaan useimmat ihmiset viimeiseen saakka pysyvät kotiseudullaan. Pääsääntöisesti, vaikka on vaikeata, ihmiset eivät muuta pois. Eli silloin kun tulee tällaisia tilanteita, että lapsia lähetetään kontteihin, niin kysymys on sellaisista olosuhteista, joihin meidän pitäisi myös miettiä vastausta. Minusta tuntuu, että tämä kokoomuksen vastaus todella (Puhemies koputtaa) on niin, että minkäänlaista ...

... vastuuta mistään ei tarvitse kantaa.

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lapsen etu on turvallinen elinympäristö rakkaittensa kanssa. Tuntuu erittäin epäinhimilliseltä, että me tässä tilanteessa, me hyväosaiset, turvallisessa maassa elävät, nyt joidenkin väärinkäytösten vuoksi tässä laissa ehkäisisimme sen, että todella tämä mahdollistuisi.

Niin kuin ministeri Itälä sanoi, siinä miten Suomi selviytyy tästä, on keskeistä, että se edellyttää lisäresursointia Ulkomaalaisvirastoon, ehdottomasti. Kuten nimenomaan ed. Lehtomäkikin sanoi, normaalien turvapaikkahakemusten käsittely ei ole nopeutunut, koska näitä lisäresursseja ei tullut silloin, kun eduskunta päätti pari vuotta sitten tämän pikakäännytyksen. Se olisi pitänyt huomioida määrätietoisesti näiden vuosien aikana, niin tilanne olisi korjaantunut. Nyt tämä turvapaikkahakemusten käsittely ei ole todellakaan nopeutunut.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Totean vielä ed. Ojansuulle, että kyllä tosiaankin kokoomuksen lähtökohta on se, että lapsen etu toteutuu ja jokainen tapaus täytyy arvioida tapauskohtaisesti. Jos lapsi voidaan turvallisesti palauttaa, yhdistää perheensä kanssa lähtömaahan, silloin se tehdään. Jos ei näin voi tehdä, niin silloin sitä ei tehdä. Toivon, että perehdytte siihen lakiesitykseen.

Ed. Krohnille kyllä totean, että olen syvästi loukkaantunut, kun ed. Krohn täällä toteaa, että kokoomus ei halua kantaa vastuuta mistään. Kyllä me haluamme kantaa vastuun siitä, millaisia päätöksiä eduskunnassa tehdään siitä, että suomalaiset voivat asua turvallisesti ja voida hyvin. Samoin haluamme kantaa globaalia vastuuta. Me haluamme olla mukana kantamassa sitä vastuuta, mitä Suomi kantaa kehitysyhteistyöstä. Toivon, että luette esimerkiksi kokoomuksen globalisaatiokannanoton. Siellä on meidän linjauksemme kehitysyhteistyöhön. Olen kyllä hyvin loukkaantunut teidän kannanotoistanne.

Sisäasiainministeri Ville Itälä

Arvoisa puhemies! Täällä on sanottu, että kokoomus suhtautuisi jotenkin nihkeästi kehitysyhteistyörahoihin. Se ei pidä paikkaansa. (Naurua) Kannattaa katsoa niitä kannanottoja, ja sitä, miten me olemme hallituksessa menetelleet.

Sitten täällä syytettiin siitä, mitä hallitus pari vuotta sitten, kun tämä tuli voimaan, teki silloin näillä resursseilla ja muilla. Te olitte silloin hallituksessa tekemässä meidän kanssamme samoja ratkaisuja.

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Kun kuulin, että ulkomaalaislaki tulee eduskuntaan näin myöhään, varoituskello rupesi tikittämään, mikä on syy. Miksi se tuodaan meille näin myöhään? Itse hallintovaliokunnan jäsenenä tiedän, että meillä on alle 20 kokousta jäljellä ja näin paljon on vaikeita asioita. Kaikki täällä tiedämme, että tämä tulee raukeamaan. Se on jo selvä asia. Mutta miksi se tuodaan meille tässä ja nyt kuitenkin kiireisesti?

No, se paljastui oikeastaan äsken täällä, kun ed. Zyskowicz lausui halveksivasti "Jippii!", kun ed. Stenius-Kaukonen sanoi, että suomalainen nainen ja palestiinalainen mies ovat lopultakin saaneet toisensa. Tämä "Jippii!" kertoi juuri sen, mikä on tämä viesti, mikä halutaan täältä nyt antaa ulos. Halutaan näyttää, että me olemme kovia, me emme tässä pehmoilla, nämä tulevat käyttämään meitä hyväkseen, me pannaan nyt hommat kuntoon ja rajat kiinni. Se on se viesti. Oikeastaan mitään lakia ei tule olemaan, sen kaikki jo tietävät, mutta halutaan antaa viesti, ketkä hoitavat asioita ja milläkin lailla.

Täytyy sanoa, että se on mielestäni erittäin surullista, että me näin teemme. Se on myös asia, jolla monessa maassa on vaaleissa ratsastettu. Toivon todellakin, että tämä ei tule olemaan Suomen vaaleissa se asia, millä ratsastetaan.

Sitten vielä täytyy jatkaa, kun täällä on tavallaan ollut paljon kokoomuspuolueen edustajia väittelyssä: tässä kehitysapuasiassa Harri Holkeri todellakin on ollut se ihminen, joka on tuonut näitä asioita esiin. Mutta meidän kokemuksemme muuten ovat erittäin nihkeitä. Kun olemme ajaneet rahoja kehitysavun lisäykseen, niin täytyy sanoa, että Rkp ja myös demarit ja vasemmistoliitto ovat olleet ehkä lähimpänä tukemassa. Kyllä nihkein suhtautuminen on tullut kokoomukselta. Voihan se olla semmoinen asenne, että hoitakoot ongelmat siellä, me maksamme reippaasti. Se voisi olla yksi argumentti, mutta kun se ei ole niin. Me emme halua maksaa myöskään reippaasti, vaan me olemme vastuullisia.

Sitten vielä inhimillisyydestä. Voidaan kokeilla eri rooleja, että voidaan samaistua: Tuoreena isänä ministeri Itälä tietää, että lastaan ei kyllä lähetä, jollei ole todella hätä. Semmoisia isiä ei ole missään, eli silloin on todella, todella hätä olemassa. (Eduskunnasta: Ikävä kyllä on!) Minun perheeseeni tuli tällainen chileläinen pakolainen, kun olin pieni, ja kun tiesin hänen kohtalonsa, niin tiesin, että hänellä oli todellinen hätä. Ihminen ei tee mitään sellaista, ellei ole todellinen hätä. (Puhuja liikuttuu)

Ärade fru talman! Jag har i trettio år levat som finlandssvensk i Finland, som en del av en minoritet och jag har aldrig stött på problem med det, aldrig någonsin haft några problem. Först nu under mitt trettioförsta år har jag märkt att man till och med börjar ha avig inställning, negativa attityder till finlandssvenskar. I Åbo stadsfullmäktige har vi redan en längre tid haft en gruppering som uttalar sig mycket fientligt mot utlänningar och rider på den här vågen som nu också har brett ut sig så att en och annan blivit negativt inställd till finlandssvenskar för man tror att man får mera understöd genom att visa att man inte bryr sig om minoriteterna.

Jag hoppas innerligen att sådan politisk inställning där man tror att man får billiga poäng genom att slå ner på svagare individer, vilket finlandssvenskarna inte är men de andra minoriteterna ganska ofta, det är någonting som vi inte kommer att hemfalla till här, inte en enda av oss. Vår inställning är den att alla människor är värda sin plats här. Om de verkligen har behov av att komma, så kan vi ta emot dem och säga att de är blivande finska medborgare. De flesta av oss har rötter i andra länder och vi känner oss nu som mycket äkta finska medborgare trots att vi kan ha rötter lite här och var.

Sitten vielä meillä on mielestäni yksi tärkeä asia opittavana monesta muusta kulttuurista. Ehkä se usein on niin, että jos kuuluu vähemmistöön, niin perhe ja suku ovat erityisen tärkeitä, sillä halutaan samaistua siihen omaan joukkoon. Suomessa taas meillä on mielestäni erittäin surullinen kehitys se, että ydinperhe sen kuin pienenee ja pienenee. Nyt se sinkkuelämä on pian se trendi, eli on monta pientä pirstoutunutta perhettä ja sukukolhoosi on semmoista aikaa, josta vain ehkä haaveillaan. Itse elän semmoisessa ja se on erittäin erittäin turvallinen olotila muille perheenjäsenille, mutta etenkin lapsille.

Mutta meidän asenteemme perheeseen näkyy myös siinä, miten me kohtelemme näitä, jotka tulevat maahamme. Sekin, että toista sisarusta ei lasketa perheenjäseneksi eli näitä ei yhdistetä, on mielestäni aivan ihmeellinen asenne. Itse kuvittelin nuorempana, että jos minä rakastun ulkomaalaiseen mieheen ja muutan ulkomaille tai hän tulee tänne, niin tietenkin saan mukaan myös minun äitini ja isäni ja toivottavasti mummonikin. Sitten tajusin, että tämä ei kerta kaikkiaan mene näin, vaan asenne on se, että saan vain ydinperheen, juuri ja juuri oman lähimmäiseni, oman mieheni ja oman lapseni, mutta sen enempää ei missään nimessä. Se on minulle ollut aikamoinen negatiivinen todellisuuteen herääminen, että tällainen psyykkinen kaipuu ei ole kriteeri millekään maahan tulemiselle.

Ihan lähiaikoina sain viestejä eräältä tuttavalta, jonka tytär oli mennyt naimisiin egyptiläisen miehen kanssa. He asuvat Suomessa, tekevät työtä Suomessa, ja heillä on nyt pieni vauva. Tämän miehen vanha äiti asuu yksin Egyptissä. Hänellä ei ole muita lapsia eikä ketään muutakaan, joka huolehtisi hänestä. Tämä mies kokee, että hänen täytyy tietenkin huolehtia myös äidistään, koska se on ihan selvä asia, että poika huolehtii äidistään, joka on vanha ja sairas. Sitten he halusivat, että äiti saisi tulla Suomeen asumaan, koska täällä heillä on työt ja suomalainen mummola. No, sepä ei käy, sillä tällainen psyykkinen kaipuu ei riitä syyksi. Mummo ei ole semmoisessa tilanteessa, että hän ei voisi kerta kaikkiaan pärjätä yksin, vaan häntä ei haluta tänne.

Kun tästä kävin keskustelemassa muun muassa viranomaisten kanssa, niin minulle sanottiin, että juu juu, kaikki sanovat, että he haluavat huolehtia mummoistaan, mutta kun he tulevat tänne, heidät pannaan suomalaiseen vanhainkotiin, eivät he kuitenkaan halua heistä huolehtia. Vaikka menisivätkin vanhainkoteihin, mutta jos on joku oikein läheinen sukulainen jossain muualla, eikö häntä voisi saada luokseen asumaan? Eikö se olisi luonnollista? Se on vain asia, jota me emme hyväksy, koska se on meiltä muilta jollain tavalla pois. Lopputulema on se, että tämä nuori suomalainen perhe muuttaa Egyptiin ja suomalainen mummo jää yksin tänne kaipaamaan lapsenlapsiaan.

Ehkä meidän asenteemme perheeseen, sukuun ja elämänlaatuun jokaiselle yksilölle on aika niukka. Me katsomme elämää erittäin kapeasti, sillä emme oikeastaan koe, että tämä koskettaa minua, tämä koskettaa jotakin muuta, joka ei ole tässä minua lähellä. Eläytyminen ja empatia olisi varmaan terveellistä meille kaikille.

Mutta lopuksi voin vain todeta, että tämä melko varmasti nyt sitten hautautuu ja tätä jatketaan, mutta toivon, että tästä ei ole semmoista keskustelua, joka aiheuttaa epämiellyttäviä kokemuksia ihmisille.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tästä keskustelusta on — ääni taitaa hävitä taas, pieni hetki — jäänyt vähän semmoinen vaikutelma, että kansallinen kokoomus on tuonut tämän hallituksen esityksen tänne tässä vaiheessa päästäkseen sanomaan julkisuuteen sen, mikä tässä on nyt monella suulla tullut ulos todetuksi. Olen äärimmäisen pahoillani, että tähän on ollut erittäin suurta tarvetta asianomaisella puolueella tässä vaiheessa. (Ed. P. Salo: Mitä tarkoitatte?) — Minä tarkoitan sitä, ed. Petri Salo, minkä juuri sanoin. Koettakaapa miettiä sitä illalla kotonanne, kun mietitte, mitä tänä päivänä on tapahtunut.

Minä olen elänyt koko elämäni yhteisössä, joka on hyvin kansainvälinen yhteisö. — Täällä nyt kaikki puhuvat siitä, mitä on ollut historiassa. — Kun Venäjällä tuli vallankumous, niin isäni oli Odessassa kenkätehtaan johtajana. Hän oli saksalaisen Weitzmann-nimisen yhtiön asianomainen pomo. Koko henkilöhistoriani aikana meillä on ollut kielten sekamelska kotona, kun on ollut kaiken maailman ihmisiä perheyhteisön jäsenenä. Olen ollut Helsingin yliopistossa palveluksessa yli neljäkymmentä vuotta, jossa maatalous- ja metsätieteellisessä tiedekunnassa oli itsestäänselvää, että siellä on ulkomaisia opiskelijoita vaikka kuinka paljon. Saattoi olla sellainen tilanne, että puhui paljon paljon enemmän jotakin muuta kieltä kuin suomen kieltä.

Silloin tuntuu hirmuisen vaikealta ymmärtää, että on eräänlainen rusinat pullasta -idea koko tässä hommassa elikkä toisaalta ollaan valmiit keräämään kaikki se mahdollinen hyöty, mitä muista kuin Suomen kansalaisista on saatavissa, mutta heti, kun siitä seuraa jotakin eräällä tavalla meidän puoleltamme sinne päin annettavaksi, heti tulee, että ei käy. Tämä on minusta erinomaisen paljon outoa.

Kun Suomi liittyi Euroopan unionin jäseneksi, minun ymmärtääkseni siinä yhteydessä eduskunta hyväksyi erittäin merkittävän kansainvälistymisen, todella merkittävän. Jos me ajattelemme, mitä Suomen teollisuus on tehnyt ja suomalaiset yritykset ovat tehneet viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana, niin ne ovat tehneet sen, että ovat vedonneet kansainvälistymiseen viimeiseen hengenvetoon saakka, ovat halunneet firmoihinsa yritysjohtajia, toimijoita ympäri maapallon tuomaan lisäarvoa siihen yritystoimintaan.

Kun mennään oikein varsinaiselle maaseudun ruohonjuuritasolle, kun suomalainen mansikanviljelijä ei saa kesätyöntekijöitä poimimaan marjoja, niin tehdään kaikki, että jostakin ulkomailta siksi aikaa saadaan marjanpoimijat, ja heti kun marjat on poimittu, niin pois, pois, pois täältä. Minä en ymmärrä tämmöistä ajattelua ollenkaan. Toisin sanoen kun a:n sanoo, pitäisi olla valmius sanoa b, c ja d. Siinä katsannossa olen äärimmäisen yllättynyt ja äärimmäisen pettynyt tämän debattivaiheen annista, mikä tänä päivänä täällä on nyt koettu.

Itse asiassa tähän ulkomaalaislakiin liittyy, ihan alkuun, siihen osaan, jossa ollaan tarkoituspykälän ja soveltamispykälän kanssa tekemisissä, se, että jos me olemme olleet YK:n puitteissa, jos me olemme Euroopan unionin puitteissa olleet valmiit tekemään kansainvälisiä sopimuksia, niin totta ihmeellä — ja ne on täällä hyväksytty viime vaiheessa kansainvälisten sopimusten kategoriassa osaksi meidän päätösluetteloamme — siitähän seuraa, että niitä pitäisi nyt sitten myöskin osoittaa sovellettavan tämän lain soveltamispykälässä elikkä ne ovat elävää oikeutta myöskin Suomessa. Mutta minulle on annettu ymmärtää, että silloin kun tätä hallituksen esitystä viime vaiheessa valmisteltiin, tämä kohta tavallaan lievennettiin pois, jos nyt näin voidaan sanoa. Pidän tätä erinomaisen heikkona asiana.

Nyt ollaan myöskin erinomaisen suuren totuuden edessä koko meidän yliopistopolitiikassamme, kun käydään tätä lukukausimaksukeskustelua. Nyt on tullut esille, että jotta saataisiin yliopistoihin ja korkeakouluihin tuloja, on esitetty, että ulkomaalaisilta opiskelijoilta ruvettaisiin perimään lukukausimaksua. Se siis tarkoittaa sitä, että houkutellaan tänne, rahastetaan ja heitetään ulos.

Arvoisa puhemies! Arvoisa läsnä oleva ministeri! Älkää ihmeessä antako sen kansainvälisen katastrofin syntyä, mikä on nyt muhimassa tässä asiassa. Kyllä täytyy voida kerta kaikkiaan ajatella näitä asioita pitemmälle. Kyllä täytyy silloin voida hyväksyä, että opiskelun jälkeen nämä ihmiset jäävät tänne töihin. Kun me itse lähetämme Brittein saarille, Saksaan ja Sveitsiin jnp. opiskelijoitamme, jotka eivät ole saaneet opiskelupaikkaa täällä koto-Suomessa, aivan samalla tavalla meidän pitää olla vastavuoroisesti valmiita ottamaan tänne, ja sitten myöskin, kun on sanonut a, pitää sanoa b, c ja d. Se kuuluu kansainväliseen yhteisöön, että vuorovaikutus on molempaan suuntaan ulottuvaa ja toimivaa. Tässä katsannossa, minä vielä toistan, olen äärimmäisen pettynyt siitä keskustelun sävystä, millä kansallinen kokoomus on tätä asiaa täällä tänä päivänä viritellyt.

Sisäasiainministeri Ville Itälä

Arvoisa puhemies! Haluan vastata ed. Pulliaisen näkemykseen. Miksi kokoomus on ollut mukana, muitten hallituspuolueitten mukana, tuomassa tätä hallituksen esitystä tänne eduskuntaan? Me haluamme huolehtia suomalaisista, suomalaisten turvallisuudesta, ihan yhtä paljon kuin me haluamme huolehtia niistä ihmisistä, jotka henkensä ja terveytensä edestä lähtevät omasta maastaan ja tulevat tänne hakemaan turvapaikkaa. Me haluamme huolehtia niistä ihmisistä, jotka menevät ulkomaalaisten kanssa naimisiin, tulevat Suomeen, että he saavat puolisonsa tänne Suomeen hakemaan työlupaa, oleskelulupaa. Aikaisemmin tämä ei ollut mahdollista. Tämä laki mahdollistaa sen. Me haluamme huolehtia niistä lapsista, jotka ovat semmoisilla seuduilla, joilla vanhemmat eivät todellakaan kovin paljon välitä niistä lapsista vaan ovat armottomia ja lähettävät lapsia saadakseen turvapaikan, jota he muuten eivät saa. Me välitämme näistä ihmisistä. Mutta minkähän takia te, ed. Pulliainen, haluatte olla hylkäämässä ja pitämässä huolta siitä, että tämä laki raukeaa?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Minä en nyt oikein ymmärrä ollenkaan, arvoisa puhemies, mitä ministeri Itälä äsken kuuli minun sanoneen. Minähän vaan olen siteerannut sitä, mitä te itse olette ja eduskuntaryhmänne puheenjohtaja on täällä todennut, ja siinä kaikki eikä mitään muuta. Minä olen ainoastaan tuossa puheenvuorossani sanonut ja minä sanon, ministeri Itälä, teille vielä uudestaan, että jos me sanomme kansainvälistymisen suuntaan a, niin meidän pitää sanoa reilusti b ja c. Tämä on se kaiken toiminnan a ja o. Kun itse olen tällaisessa kansainvälisessä yhteisössä ollut koko työelämäni mukana, se on ollut itsestäänselvää. Ei ole juolahtanut mieleenkään, että siitä seuraisi joitakin rajoituksia johonkin suuntaan.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Totean ed. Pulliaiselle, kun luette hallituksen esitystä sivulta 84, niin sieltä teille selviää, että tämä ulkomaalaislaki ei missään nimessä koskekaan niitä henkilöitä, jotka tulevat tänne työnhakuun ja töihin, eli missään nimessä tämä laki ei tule estämään millään tavalla työväen ja työntekijöitten kansainvälistymistä. Lähinnä tämä koskee sellaisia henkilöitä, ei koske pakolaisia, vaan koskee esimerkiksi Romanian mustalaisia, jotka tulevat tänne täysihoitoon Suomeen sen takia, että he kulkevat eri maissa vuodesta toiseen etenkin kesäaikaan. Kyllä kai meillä pitää olla semmoinen ulkomaalaislaki, että pystytään heti heidät käännyttämään eikä tarvitse pitää veronmaksajain varoilla täysihoidossa vuodesta toiseen heitä täällä.

Sitten toisaalta ajatelkaapa te, ed. Pulliainen, sekin asia, millä tavalla vanhat sotaveteraanit ja eläkeläiset suhtautuvat, kun he saavat erittäin pientä eläkettä ja huonoa kohtelua sen takia, että nämä herrat ja rouvat elävät (Puhemies koputtaa) täysihoidossa lapsiensa kanssa Suomessa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä lakihan koskisi myöskin työntekijän oleskelulupaa ja siihen liittyvää käytäntöä. Se on tässä sanottu kansilehdelläkin. Se koskee sitä, ed. Kuosmanen.

Tämä pikakäännytysasia on yksi asia, josta te puhuitte, ja siinä pitää katsoa, ettei maalin ohi ammuta, ja sillä sipuli.

Petri Salo /kok:

Arvoisa rouva puhemies! En minäkään välttämättä tästä keskustelun sävystä pidä, mikä tässä salissa tämän lain osalta käydään, mutta itse näen kyllä hyvin myönteisenä, että sisäministeri Ville Itälä on johdollaan valmistellut tämän hallituksen esityksen ja tuonut sen myöskin tähän eduskuntaan, ja näin me saamme vuodelta 91 olevan ulkomaalaislain korvattua kokonaan uudella lailla. Muistaakseni täällä jo kerran mainittiin, että tätä runsaat kymmenen vuotta vanhaa ulkomaalaislakia on uudistettu osauudistuksina yli 20 kertaa. Meidän täytyy päivittää tämä laki vastaamaan tämän hetken kansainvälistä lainsäädäntöä ja myöskin oikeusturvaa ja edistää hyvää hallintoa, koska meidän perustuslakimmekin on uusittu.

Olen hieman pahoillani, ed. Pulliainen, siitä, että syyllistätte kokoomusta ikään kuin meillä olisi jonkinlainen taktinen näkökulma tähän ulkomaalaislakiin. Taktinen näkökulma olisi mielestäni silloin, jos kokoomuslainen sisäasiainministeri, kun hallitus on tällaisen esityksen päättänyt hallitusohjelmassaan antaa ja eduskunnan monen kyselytunnin aikana on kysytty, koska eduskunnan uusi ulkomaalaislaki saadaan valmisteltua ja milloin se saadaan tänne, ei sitä olisi tuonut ollenkaan. Silloin olisi voitu sanoa, että se olisi ollut jonkinlaista taktiikkaa. Nyt meillä on aivan vapaasti kaikkien kansanedustajien arvioitavissa tämä paksu lakiesitys, joka sisältää myöskin sitä arvovaltaa, mitä me kansallisen kokoomuksen osalta hallituksessa tuomme mukana tähän eduskuntakäsittelyyn.

Huomasin syksyn aikana, että muun muassa SAK:n julkiset kannanotot olivat sen tyyppisiä, että sekin nimenomaan toivoo, että huolimatta siitä, että käsittelyaika on lyhyt, tämä esitys nimenomaan annetaan vielä näille valtiopäiville.

Arvoisa ed. Pulliainen, itse olen hallintovaliokunnan jäsen, joka varmasti tästäkin laista tekisi mietinnön, jos vaan nyt sitten poliittista tahtoa riittää. Tämä ei kaadu kokoomuksen vastustukseen. Me pidämme vaikka kahta kokousta hallintovaliokunnassa päivässä. Me puolustamme tätä hallituksen esitystä eteenpäin, jotta se saataisiin näillä valtiopäivillä käsiteltyä. Tässä on hyvä pohja. Me seisomme sen takana. Siinä on paljon hyviä säännöksiä, jotka varmasti voidaan nyt päivittää ja hoitaa kuntoon. Me olemme tämän takana. Nimittäin tässähän maahantuloedellytykset säilyvät aika lailla ennallaan ja viisumia koskevat Schengenin säännökset kirjataan nyt sitten lakiin. Oleskeluoikeuden perusteet määritellään nyt ehdotuksessa ja laissa selvästi. Siinä myöskin määritellään määräaikainen oleskelulupa, joka koskee joko tilapäistä tai pysyvää oleskelua. Myöskin näitä määräaikaisia oleskelulupia voi olla erilaisia. Oleskeluluvat jaetaan myöskin erikseen työntekijän ja elinkeinonharjoittajan oleskelulupiin.

Tässä tulee monta semmoista säännöstä, mitä myöskin työmarkkinat tällä hetkellä kaipaavat, koska me tiedämme, että Suomeen tarvitaan lisää osaavia työntekijöitä ulkomailta. Elämme monikansallisessa Euroopassa. Mutta tämä ei ole kumminkaan ratkaisu tähän siirtolaisongelmaan, vaan tämä on enemmänkin lainsäädäntö, joka koskettaa näitä erityiskysymyksiä. Myöskään Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen mukaista liikkumisvapautta koskevia säännöksiä ei ulkomaalaislaissa ole juurikaan ennen ollut. Nyt on. Nimittäin tämä ehdotus sisältää aivan oman kohdan Euroopan unionin ja myöskin Islannin, Liechtensteinin, Norjan ja Sveitsin kansalaisten oleskelusta, parantaa lainsäädäntöä ja parantaa oikeusturvaa.

Se, mistä olen myöskin tyytyväinen, on se, että vuonna 2000 voimaan tulleen ulkomaalaislain säännökset turvapaikkamenettelystä ehdotetaan säilytettäväksi sisällöltään ennallaan.

Meillähän on ollut myös turvapaikkamenettelyä koskeva niin sanottu nopeuttava lainmuutos eli tällainen pikakäännytysoikeus, mikä tässäkin salissa on jo keskusteluttanut, mutta se meidän täytyy muistaa, että se olennaisesti ennalta ehkäisi ja samalla vähensi selvästi perusteettomien hakemusten määrää Suomessa. Se laki siis toteutui hyvin, se toteutettiin nopeasti, ja se sai sen toivotun tuloksen, mitä silloin lain perusteella hankittiin. Enkä ole myöskään kuullut, että se olisi vaarantanut kenenkään oikeusturvaa. Ei ole korkeimpaan hallinto-oikeuteen tullut valituksia niiltä tshekeiltä tai Itä-Euroopan maiden kansalaisilta, että se olisi loukannut heidän oikeusturvaansa. Tämä on myöskin aina meidän hyvä muistaa.

Jonkinlainen turvapaikkaturismi meillä kumminkin muutama vuosi sitten tässä maassa oli, koska ei ollut ollenkaan normaali tilanne, että tuhannet ja taas tuhannet eurooppalaiset matkustivat lentokoneella tai mitä ihmeellisimmillä välineillä tänne Suomeen, sanoivat vain taikasanan "asyl" ja sen jälkeen saivat ihan rauhassa olla suomalaisen veronmaksajan kukkarolla täällä jopa useita vuosia. Se noin runsaan viikon säännös, minkä me laadimme, mahdollistaa kuitenkin sen, että he saavat oikeusturvansa, ja korostan jälleen, että valituksia oikeusturvan osalta pikakäännytysmenettelyssä ei ole ollut. Sen takia kokoomus katsoo, että se oli hyvä säännös, se ennalta ehkäisee, jotta meillä ei karkaa tilanne kädestä ja me voimme kiinnittää yhä enenevästi huomiota niihin todellisiin turvapaikan hakijoihin, joita myöskin Suomeen kuuluu ottaa ihan kansainvälisten säännösten mukaisesti. Kokoomuksen kanta on tähän aivan inhimillinen.

Mainittakoon nyt sitten, kun tästä kehitysyhteistyöstäkin on niin moneen kertaan tässä salissa jo puhuttu tänä iltana, että kehitysyhteistyömäärärahoja selvittävän toimikunnan puheenjohtaja on muuten kansallisen kokoomuksen kunniapuheenjohtaja Harri Holkeri. (Ed. Anderssonin välihuuto) Meillä sattuu kyllä olemaan 550 000 kannattajaa tässä maassa. Siihen mahtuu myöskin monenlaisia näkökantoja, (Ed. Pulliainen: Onneksi Harri Holkeri mahtuu!) kuten myöskin varmaan vihreisiin. (Ed. Jaakonsaari: Ei pääsisi ehdokkaaksi!) — Minä luulen, että hän pääsisi hyvin mielellään ehdokkaaksi, ja luulen myöskin, että hän tulisi saamaan myöskin erityisen suuren äänimäärän.

Suomeen lähinnä elintasosyistä pyrkivien hakemukset sitovat erinomaisen paljon myöskin näitä paljon kaivattuja lisäresursseja Ulkomaalaisvirastossa. Näin ollen aiheellisten turvapaikkahakemusten ja heidän perheensä jälleenyhdistämistapausten käsittely viivästyy samalla aivan kohtuuttomasti. Sen tähden on tärkeä säilyttää myöskin tämä pikakäännytysmenettely. Nimittäin on todella vainotuksi joutuneiden ja suojelua tarvitsevien pakolaisten ja muitten henkilöitten etu, että selvästi perusteettomat hakemukset jäävät mahdollisimman vähiin ja ne vähätkin käsitellään mahdollisimman nopeasti ja tyylikkäästi.

Näin minä katson ainakin, että hallitus on antanut tänne hyvin onnistuneen esityksen, ja täytyy toivoa, että se pystyttäisiin käsittelemään pikaisesti. Kansallisen kokoomuksen hallintovaliokunnan jäsenet ovat valmiita painiskelemaan näitten asioitten kanssa ja kuulemaan asiantuntijoita siinä määrin, että mikäli muilla poliittisilla ryhmillä kantti riittää, viedään tämä hallituksen esitys läpi ja päivitetään tämä ulkomaalaislaki vielä näillä valtiopäivillä.

Nils-Anders Granvik /r:

Värderade fru talman! För ett dygn sedan på onsdagen diskuterades framtidsredogörelsen om Finland fram till 2015 och utlänningslagens remissdebatt förs idag. Det är skäl att understryka att innehållet i dessa två paket är motstridiga. Framtidsredogörelsen kräver "en av regeringen aktivt förd invandringspolitik" för att lösa arbetskraftsbristen. Målet med utlänningslagen är helt klart det motsatta. Jämfört med gällande lag utgör lagförslaget endast i enstaka fall en förbättring för de utlänningar som vistas i Finland.

Positivt i lagförslaget är att familjemedlemmar till finska medborgare kan ansöka om uppehållstillstånd medan han eller hon vistas i landet. Enligt huvudregeln skall en utlänning ansöka om uppehållstillstånd före inresan. Under regeringsprocessen försökte man få igenom att denna undantagsregel även skulle gälla familjemedlemmar till personer permanent bosatta i Finland. Systemet med särskilda arbetstillstånd slopas och en utlänning som vill arbeta i Finland blir endast tvungen att ansöka om s.k. uppehållstillstånd för arbetstagare. Detta torde göra systemet smidigare.

Arvoisa puhemies! Positiivista lakiesityksessä on, että Suomen kansalaisten perheenjäsenet voivat hakea oleskelulupaa maassa ollessaan. Pääsäännön mukaan ulkomaalaisen on haettava oleskelulupaa ennen maahan saapumista. Hallitusprosessin aikana yritettiin saada läpi, että tämä poikkeussääntö koskisi myös Suomessa vakituisesti asuvien perheenjäseniä. Erityisten työlupien järjestelmästä luovutaan, ja ulkomaalainen, joka haluaa työskennellä Suomessa, joutuu ainoastaan hakemaan niin sanotun työntekijöiden oleskeluluvan. Tämän oletetaan tekevän järjestelmästä joustavamman.

Joitakin kohtia uudessa laissa voi kyseenalaistaa. Edellytys sille, kuinka pitkään ulkomaalaisen tulee olla asunut Suomessa ennen kuin hänelle myönnetään pysyvä oleskelulupa, pidennetään kahdesta neljään vuoteen ja yhdistetään edellytykseen turvatusta toimeentulosta.

Tämän lisäksi työnantajalle annetaan velvollisuus tehdä ilmoitus ulkomaalaisrekisteriin jokaisesta palkatusta ulkomaalaisesta oleskeluluvan kanssa tai ilman. Tämä koskee siis kaikkia työsuhteita marjanpoimijoista vakituisiin työsuhteisiin. Velvollisuus koskee kaikkia palkattuja ulkomaalaisia. Laki ei tee eroa pakolaisten, maahanmuuttajien tai tilapäisen ulkomaisen työvoiman välillä, poikkeuksena EU-jäsenmaiden kansalaiset, Eta-maiden kansalaiset sekä näiden perheenjäsenet.

Fru talman! Regeringens proposition om en ny utlänningslag innehåller över 200 paragrafer. Jag är inte jurist och upplever förstås lagen som svårtydlig och lång. Tack och lov är jag ändå inte en utlänning som skall försöka uttyda vad mina rättigheter och skyldigheter är på basis av den här lagen. Det kan hända att förslaget delvis förenhetligar de många ändringar som gjorts i utlänningslagen under tidigare år men mera lätthanterlig för utlänningsförvaltningens klienter är den absolut inte. Vi får hoppas på en en förbättring då utlänningslagen förnyas följande gång.

Nu har riksdagen sex veckor kvar av den här perioden. Jag hoppas ändå att utlänningslagen behandlas grundligt och seriöst och att lagförslaget inte hastas genom riksdagen. Det här är jag tyvärr inte alls säker på. Med kännedom om den arbetsbörda som axlas av förvaltningsutskottet vill jag säga att riksdagsledamot Petri Salo kanske var lite överoptimistisk i sin bedömning. Då nästa riksdagsperiod inleds är det utan vidare dags att börja arbeta på en mera långsiktig invandringspolitik för Finland. Våra behov av arbetskraft är uppenbara redan inom några år. Om vi skall kunna locka nya människor till Finland måste det här landet te sig som moget att ta emot invandrare.

Jag ser med tillförsikt fram emot ett långsiktigare invandringspolitiskt arbete i regering och riksdag. Därför ser jag förslaget till utlänningslag som en storstädning i den gamla lagen för behoven några år, kanske tre år, framöver, men ännu inte som en lagstiftning som ger oss beredskap att möta det här årtusendets invandringspolitiska utmaningar.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Hallitus on tosiaan antanut eduskunnan loppusuoralle ison urakan tämän ulkomaalaislakiesityksen muodossa. Kyllä haluan vielä tässä ihmetellä hieman sitä, ettei tätä esitystä ole tuotu tänne aikaisemmin. Mehän olemme tämän kohta neljän vuoden aikana todella uudistelleet tätä lakia vähän niin kuin tilkkutäkkiä sieltä täältä. Se on kieltämättä hyvin sekava ja hajanainen.

Kuten sisäministeri Itälä totesi, tämä työryhmähän jätti oman esityksensä tästä lakiesityksestä jo runsas vuosi sitten. On tietysti aivan ymmärrettävää, että näin isossa lakipaketissa täytyy käydä läpi laaja lausuntokierros, mutta kyllä silti hieman ihmettelen tätä aikataulua ja kyselen, miksi esitys tuodaan tänne eduskuntaan vasta nyt loppumetreillä. Valitettavasti ministeri Itälä ei ole nyt täällä vastaamassa tähän kysymykseen.

Meidän sosialidemokraattien keskuudessa tämän lakiesityksen käsittelystä vallitsee hyvin monenlaisia tuntoja. Toiset ovat sitä mieltä, että hyvä kun tämä esitys saatiin tälle eduskunnalle aikaiseksi. Toiset taas katsovat, ettei asiaa voida näin nopealla aikataululla käsitellä. Sisällöstäkin ollaan monta eri mieltä. Itse luotan valiokuntaan tässä asiassa. Toivon, että peruslähtökohtana on kuitenkin se eduskunnan toimintamalli, että ei hutiloida, vaan tehdään perusteellista työtä ja sitten katsotaan, mihin aika riittää näissä puitteissa.

Arvoisa puhemies! Täällä on tänä iltana puhuttu ja keskusteltu paljon näistä perusteettomista turvapaikkahakemuksista. Ministeri Itälä muun muassa korosti sitä, että nimenomaan näiden perusteettomien hakemusten määrän rajoittaminen on hyvin keskeinen tavoite ollut muun muassa pikakäännytyspykäliä muotoiltaessa. Varmasti, niin kuin debattivaiheessakin jo totesin, näitä väärinkäytöksiä on. Suomeen tullaan erilaisilla verukkeillakin. Sen vuoksi on varmaan aivan hyvä tavoite vähentää näitä perusteettomia turvapaikkahakemuksia. Silti olen sitä mieltä, että nämä niin sanotut perusteettomat hakemukset ovat vähemmistö meidän turvapaikanhakijoidemme joukossa. On kuitenkin mielestäni kysyttävä, ovatko nämä meidän perusteettomat hakemuksemme ainakin tähän saakka osoitusta siitä, kun ulkomaalaislaki on ollut näin levällään ja hajanainen, tai olisiko ainakin osa näistä niin sanotuista perusteettomista turvapaikkahakemuksista seurausta siitä, että meidän työlupakäytäntömme on ollut kohtuullisen jäykkä ja byrokraattinen ja sen takia tätä turvapaikkamenettelyä on ikään kuin käytetty välineenä tulla tänne. Nyt varmasti tämän lakiesityksen mukaan joitakin parannuksia tähän työlupakäytäntöpuoleen olisi tulossa. Kuitenkin samalla on kysyttävä, mikä sitten oikeastaan on perusteeton turvapaikkahakemus. Miten me voimme esimerkiksi tuon pikakäännytyksen aikarajoitusten puitteissa ottaa selvää kaikista niistä asioista ja yksityiskohdista, jotka ovat vaikuttaneet turvapaikkahakemuksen jättämiseen? Voimmeko tietää kaikki ne seikat, jotka ovat vaikuttaneet kyseisen henkilön lähtöpäätökseen, varsinkin kun hakija ei luultavasti todennäköisesti osaa suomen kieltä, ei välttämättä osaa tätä meidän käytäntöämme ja meidän byrokraattista koneistoamme, ei osaa ilmaista asiaansa ja tulkkityövoimasta on hyvin usein myöskin pulaa?

Pidän hyvänä tässä esityksessä kuitenkin sitä, että oleskelulupien käsittely siirretään Suomen edustustoilta Ulkomaalaisvirastoon. Eräs esimerkki näistä edustustojen jonoista on ehkä sellainen, kun olen saanut yhteydenoton eräältä afgaaninaiselta, joka on kiintiöpakolaisena tullut Suomeen kahden alaikäisen lapsensa kanssa, mutta hänen miehensä on jumissa Pietarissa ja odottaa siellä oleskelulupapäätöstä. Tämä on varmaan sellainen ongelma, johon tarvittaisiin kyllä ratkaisuja, koska nämä ovat inhimillisesti hyvin raskaita näille perheille, jotka Suomessa odottavat tätä päätöstä, ja myös tietenkin tälle hakijalle, joka odottaa sitten jossakin päin maailmaa omaa päätöstään. Kun ottaa huomioon, että ehkä meidän kulttuuritaustassamme naiset ovat hyvin itsenäisiä ja valmiitakin huolehtimaan isostakin perheestä yksinään, mutta kaikissa kulttuureissa, joita Suomeen tulee, asia ei ole näin, tästä seuraa sitten monenlaisia asioita, varsinkin kun suomen kielen oppiminen voi viedä aikaa ja sillä tavalla kotoutumisprosessi tänne Suomeen voi olla hyvinkin raskas ja hidas. Siinä tarvittaisiin sitä tukiverkostoa ja omaa perhettä ympärillä.

Siitä pääsenkin luontevan aasinsillan kautta Ulkomaalaisviraston resursseihin, joista tänäkin iltana täällä on paljon puhuttu. Haluan kyllä uudistaa kysymykseni, jonka olen ottanut esiin aikaisemmissakin keskusteluissa täällä eduskunnassa. Se on se, että mehän olemme, hyvät kollegat, kyllä lisänneet Ulkomaalaisviraston resursseja. Itse mieluumminkin kysyisin, näkyykö tämä resurssien lisäys todellisena jonojen lyhenemisenä. Otan esimerkin Euroopasta. Kun esimerkiksi Alankomaihin tulee 90 000 turvapaikkahakemusta vuosittain ja kun meillä puhutaan jostakin tuhannesta, kahdesta, kolmestatuhannesta per vuosi, niin kyllä sitä vähän jää kysymään, minkähän takia siellä Alankomaissa käsittelyaika on paljon nopeampi kuin Suomessa. Ehkä heillä on monenlaisia syitä siihen, mutta kyllä käy miettimään myös sitä, toimiiko tämä Ulkomaalaisviraston organisaatio sillä tavalla tehokkaasti ja oikein, että nämä resurssit, joita siellä on, ovat tehokkaassa käytössä ja että tulosta myös syntyy. Olen silti sitä mieltä, että niin inhimillisesti kuin kansantaloudenkin kannalta nämä jonot on saatava lyhyemmiksi, ja sen vuoksi olen kannattanut sitä, että resursseja Ulkomaalaisviraston toimintaan lisätään, mutta samalla haluan muistuttaa siitä, että myös hallintokäytänteiden tuossa virastossa on uudistuttava ja otettava huomioon muun muassa tämän lakiesityksen ehdotukset, jotka osaltaan ovat muuten ehkä hieman tuomassa uutta käytännettä myöskin hallintomenettelyihin Ulkomaalaisviraston sisällä.

Arvoisa puhemies! Toivon todellakin, että eduskunta ei tässäkään asiassa hutiloi vaan tekee perusteellista työtä, ja luotan tässä asiassa aika pitkälti valiokunnan kykyihin.

Paula Lehtomäki /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Aloitan käyttämällä vastauspuheenvuoron ed. Huovisen puheenvuoroon. Kun niitä ei erikseen myönnetä, niin voin käyttää tässä tilaisuutta hyväkseni. Kun ed. Huovinen lopetti oman puheenvuoronsa pohdiskelemalla Uvin organisaatiorakennetta ja muutenkin meidän maahanmuuttopolitiikkamme organisaatiota, niin Ulkomaalaisvirastostahan on ensinnäkin todettava myönteisenä se, että sehän on esimerkillisellä tavalla valtion virastoista alkanut toteuttaa omassa toiminnassaan hajasijoitusta. Ulkomaalaisvirastolla on erittäin hyvä, toimiva pieni yksikkö Kuhmossa, ja siellä ei turvapaikkahakemusten käsittelyjonoja enää ole. Elikkä tässä pienessä yksikössä on pystytty erittäin tehokasta työtä tekemään, ja sen takia onkin toivottavaa, että Ulkomaalaisvirasto myös jatkaa tällä valitulla linjalla.

Toinen tähän organisaatioon liittyvä kysymys on tietysti meidän vastaanottokeskustoimintamme, joka nykyään kuuluu työministeriön alaisuuteen, mutta Ulkomaalaisviraston pääjohtaja Matti Saarelainenhan on julkisuudessakin esittänyt sitä, että jonkin verran tätä maahantulon organisointia voitaisiin jouhevoittaa ja kenties tehostaa sillä tavalla, että myös vastaanottokeskukset siirtyisivät Ulkomaalaisvirastolle, mutta en sen tarkemmin halua siihen problematiikkaan ottaa kantaa.

Arvoisa puhemies! Ulkomaalaislakiesitys on melkomoisen mahtava lakipaketti. Tässä esityksessä on 311 sivua, ja myönteisenä on todettava, että tässä esityksessä, toisin kuin joissain muissa esityksissä, on perustelutkin kirjoitettu jo hallituksen toimesta, että niitä ei tarvitse sentään täällä eduskunnassa ruveta väsäämään. On tietysti selvä asia se, että tämä tarve selkeyttää ja johdonmukaistaa ulkomaalaislakia kokonaisuudessaan on olemassa, ja siksi onkin lähtökohtaisesti hyvä asia, että ulkomaalaislain kokonaisuudistus on saatu rakennettua näinkin pitkälle. Tässä on tänään tullut esille, että ulkomaalaislakia on palasina uudistettu lukuisia eri kertoja, ja minusta on aika hauska yhteensattuma, että tällä viikolla tiistaina ensimmäisessä käsittelyssä oli yksi ulkomaalaislain muutos, joka koski inkerinsuomalaisten paluumuuttokysymystä, eli todella sirpaleisista uudistuksista on viime vuosina ollut kysymys.

Kun ministeri Itälä esitteli tämän ulkomaalaislain, niin saimme kyllä havaita ja kuulla, että keskeiset muutosesitykset olemassa oleviin käytäntöihin on kuitenkin aika nopeasti esitelty ja lueteltu. Nehän liittyvät pääasiassa näihin oleskelulupien myöntämiskäytäntöihin, ja niin kuin on todettu, turvapaikkamenettelyn on nyt esitetty säilyvän valtaosin ennallaan. Pidän sitä lähtökohtaisesti — tietysti tarkastelua on syytä tehdä — hyvänä asiana, sillä todellakin täällä käytiin kaksi ja puoli vuotta sitten melkomoinen vääntö turvapaikkamenettelyistä ja uskon, että koko tämän valtavan lakipaketin huomioarvo pystytään kyllä niihin pikakäännytyksiin ja muihin tässäkin talossa vääntämään, jos näin halutaan, mutta se ei ehkä ole toivottavaa, vaan se, että pystytään keskittymään myöskin muihin kysymyksiin.

Tässä laissa on varmasti juridisia ongelmia, joita ed. Brax täällä aikaisemmin esitteli ja näitä tiettyjä kipukohtia, jotka liittyvät oikeusturvaan ja erityisesti perheenyhdistämiskysymyksiin. Kun ed. Huovinen täällä ihmetteli, miksi tämä on viivästynyt paljon, niin minä en kyllä enää pelkästään ihmettele, vaan minä raskaimman jälkeen kritisoin hallitusta siitä, että se on viivästyttänyt tämän ulkomaalaislain kokonaisuudistuksen esityksen antamista tähän pisteeseen saakka. Tämä esitys on luvattu eduskuntaan syyskuussa viimeistään. Sitten on koko syksy, hallintovaliokunta ja sisäministeriö, käyty semmoista pientä kissanhännänvetoa, tuleeko se sieltä vai eikö se tule ja milloin se tulee. Nyt tämä sitten täällä on, ja nyt jo tämänpäiväinen lähetekeskustelu on antanut selvät viitteet siitä, että tämä lakipaketti vaatii täällä eduskunnassa tolkun käsittelyn, ja kysyä voi, onko meillä siihen todellisuudessa aikaa ja todellisia mahdollisuuksia. Todellakin, vaikka ne muutokset eivät kaikilta olisi niin hirveän fundamentaalisia, tässä on paljon pykäliä eikä tätä voi mitenkään hutaisten tai nopeasti valiokunnassa käydä läpi.

En usko, että yksikään kansanedustaja haluaa tämän raukeavan, niin kuin täällä on ministerinkin suulla tänä iltana kysytty, tai ainakin ne halut voivat ehkä sitten löytyä yllättäviltä suunnilta. Mutta kysymys on todella siitä, keritäänkö tätä huolellisesti käsittelemään, ja hämmästelen sitä, että kiire ei ole vaivannut silloin, kun tätä on valmisteltu ja tämän päällä on istuttu ja tätä on muhitettu ministeriön rattaissa, mutta nyt se kiire sitten hyökkää meidän niskaamme. Vielä kyllä kysyn myöskin sitä, jos todella ministeri Itälälle tämä on niin tärkeä lakiesitys, kuin hän väittää tämän olevan, missä ministeri nyt tälläkin hetkellä on. Hän jaksoi seurata tämän lain lähetekeskustelua noin tunnin verran, mikä ei ole minusta kyllä tärkeän ja ison lakiuudistuksen ... (Eduskunnasta: Puhelimessa tuolla takana!) — En näe, mutta ilmoittautuu varmaan vastauspuheenvuoron käyttöön, jos on kerta paikalla. — Jos on isosta ja tärkeästä lakiuudistuksesta kysymys, jos kerta ministeri todella näin väittää, niin sallisi hänen osallistuvan aktiivisesti tähän keskusteluun.

Arvoisa puhemies! Minua kyllä harmittaa se, että keskustelu maahanmuutosta Suomessa ylipäätään ja myöskin tässä salissa on hyvin ongelmakeskeistä ja se painottuu negatiivisiin uhkakuviin, aina ja kaikkialla oikeastaan. Nytkin tässä lähetekeskustelussa keskustelun päähuomio menee siihen, miten torjutaan asiatonta maahantuloa, vaikka itse asiassa nämä 3 000 turvapaikanhakijaa, mitä Suomeen vuosittain tulee, eivät ole maailman suurin ongelma, kun meidän pitäisi enenevässä määrin kuitenkin panostaa siihen, että me järjestelmällisesti, suunnitelmallisesti ja strategiselta pohjalta edistäisimme maahanmuuttoa, sillä vaikka maahanmuuttajat eivät ratkaise Suomen tulevia työvoimapulaongelmia vaan sen tekee oma väki, on selvästi havaittavissa, että meillä on tarvetta työvoimapulan paikkaamiseen myöskin Suomen rajojen ulkopuolelta. Tulevaisuusvaliokunnan selontekohan jota täällä eilen käsiteltiin, hyvin selkeästi linjaa, että täytyy ensi sijassa luoda aktiivinen maahanmuuttopolitiikka, monikulttuurisuudesta on aidosti rakennettava Suomen menestystekijä ja on myös EU-tasolla pyrittävä löytämään maahanmuuttopolitiikkaan yhteiset ratkaisut.

Arvoisa puhemies! Suomen on nyt ja jatkossa ehdottomasti kannettava oma vastuunsa kansainvälisestä humanitaarisesta avusta ja siihen liittyvästä toiminnasta. Meidän on aina muistettava se, että Suomikin ja suomalaiset ovat aikanaan apua saaneet, kun sitä on tarvittu. Tämän humanitaarisen lähestymistavan tulee tietysti koskettaa myös tätä ulkomaalaislakia sillä tavalla, että perusoikeusturvan takeet pyritään yksilöllisellä katsannolla aina kunkin turvapaikanhakijan osalta turvaamaan. Tähän humanitaariseenkin toimintaan ja kaikkeen maahanmuuttokysymyksiä koskevaan keskusteluun kuuluu olennaisena asiana se asenneilmapiiri, mikä Suomessa hyvin laajalti on olemassa. Meillä helposti leimataan perusteettomiksi nekin turvapaikkahakemukset, joilla on oma hyvin vahva perustelunsa, ja valitettavasti meillä on juhlapuheissa ja keittiön pöydän ääressä helppo sanoa, että hyväksyn monikulttuurisuuden, hyväksyn erilaisuuden, mutta valitettavan useissa arjen kohtaamistilanteissa ääni on itse kullakin sitten ihan toinen.

Eräs suuren yrityksen entinen johtaja totesi kerran, että Suomi on kylmä ja pimeä, kaukainen maa, jossa on outo kieli ja korkea verotus, ja houkuttele nyt siltä pohjalta ulkomaisia osaajia tänne, joita me kuitenkin nyt ja jatkossakin tarvitsisimme; ei heitä ole niin helppo houkutella eikä varsinkaan silloin, jos meillä säilyy tai vahvistuu hyvinkin ulkomaalaisvastainen asenneilmapiiri. Sen takia on tietenkin tärkeää, että myöskin eduskuntakeskustelusta välittyy monipuolinen, suvaitsevainen, mutta tietysti järkiperäinen ilmapiiri myöskin julkisen sanan kautta kansalaisille. Ei täältä pidä lähettää lähtökohtaisesti asennekielteistä viestiä, mikä tietysti on saattanut tänään joissakin mielissä kuitenkin syntyä.

Arvoisa puhemies! Eduskunta pääsee keskustelemaan näistä ulkomaalaisasioista sangen pian uudemman kerran, kun kotouttamislain toimeenpanoa koskeva selonteko valmistuu valiokunnasta. Vaikka hallintovaliokunnan jäsen olenkin ja suhtaudun tähän esitykseen ja sen käsittelyyn erittäin myönteisesti, epäilen itse suuresti, josko me enää tässä salissa tätä lakiesitystä käsittelemme.

Matti Huutola /vas:

Rouva puhemies! Kuten vilkkaasta keskustelusta käy ilmi tänä iltana, on tietenkin valtavan tärkeästä, isosta, laajasta lakipaketista kysymys, joka on kyllä välttämätön tässä salissa keskustella puhki ja löytää siihen ratkaisut ulkomaisen ja, voisi sanoa, vieraan väen Suomeen siirtymisestä.

Mutta itse oikeastaan tarkastelen puheessani vain ja ainoastaan ulkomaisen työvoiman merkitystä ja siinä tapahtuvia asioita lakiesityksen lähtökohdista. Hyvin monesti julkisuudessa on saatu sellainen kuva, että ulkomaisen työvoiman käyttö olisi Suomelle huonoksi ja suomalaiselle työvoimalle ja työelämälle pahaksi. Nyt ei kuitenkaan asia ole näin. On selvää, että me tulemme tarvitsemaan tähän maahan merkittävän määrän työvoimaa rajojemme ulkopuolelta. Se on suuri mahdollisuus ja välttämättömyys Suomelle, jotta me kykenemme niin sanotun hyvinvointiyhteiskuntamme perustan pitämään jatkossa kunnossa, että meillä on riittävästi työikäisiä ja työihmisiä tekemässä työtä tässä maassa. Mutta keskeinen tehtävä meillä tulee olla se, että me varmistamme sen, että ulkomaista työvoimaa ei käytetä hyödyksi väärin konstein ja väärin tavoin. Olen ihan varma ja itse asiassa tällä hetkellä on se tilanne, jossa aika härskisti työnantajat käyttävät hyödyksi ulkomaista työvoimaa maksamalla sille suoraan sanottuna ruokarahan ja näin tietysti murentavat myös suomalaisten työehtojen ja työehtosopimusten merkitystä.

Mutta suurin ongelma ei ole vielä se, että työehtoja pyritään murtamaan, vaan mielestäni se, että näin käytetään hyväksi osittain hädänalaisiakin ihmisiä. Se jos mikä on aika törkeätä. Tästä on esimerkkejä varsinkin Helsinki, Pääkaupunkiseutu aivan täynnä. Olen ihan varma, että jos me lähdemme rakennustyömaille — ensimmäinen nosturi, joka pyörii — ja sanotaan, että siellä on 40—50 työntekijää, siellä on tänä päivänä yksi kaksi sellaista työntekijää, joilla on epämääräiset työluvat, ja jos on työluvatkin, näille maamme rajojen ulkopuolelta tulleille työntekijöille ei makseta työehtojen mukaista palkkaa. Se on jo tällä hetkellä olemassa oleva suuri tilanne, saatikka sitten, kun me tarvitsemme ihan oikeasti ja todella työvoimaa ja tänne enenevissä määrin siirtyy sitä rajojemme ulkopuolelta.

Meidän on luotava järjestelmä, ja toivon, että valiokuntakäsittelyssä keskityttäisiin aivan olennaisesti tähän kysymykseen, minkälaisen järjestelmän me luomme tähän maahan, jolla varmasti tai lähes varmasti kyetään estämään tämä hyväksikäyttö. Nyt tietysti esitys sisältää erilaisia sanktioita siitä, jos työnantaja on ottanut työvoimaa käyttöön, jolla ei ole työluvat kunnossa, ja rikkoo tätä sopimusta, erilaisia rangaistus- ja sakkosäännöksiä. Myös rajojemme ulkopuolelta tulevalle työntekijälle esitetään sakkorangaistusta, jos hän työskentelee ilman asianmukaisia työlupia töissä.

Mutta olen ihan varma, että tämä järjestelmä ei riitä. Minusta tässä nyt olisi pitänyt olla rohkeutta, että olisi siirretty ja siirrettäisiin valtaa reilusti alan ammattilaisille, kunkin alan ammattijärjestöille ja ammattiliitoille, suorittaa edunvalvontaa ja myöskin tietynlainen veto-oikeus näihin kysymyksiin. Kysymys ei ole pelkästään valvonnasta ja työehtojen valvonnasta. Ammattiyhdistysliike ja alan työntekijäjärjestöt ovat parhaita järjestöjä antamaan myös opastusta ja ohjausta niille työntekijöille, jotka tulevat tänne työluvin tai muutoin. Siis tässä osassa toivon, että todella vakavasti mietitään, miten me kykenemme ennen kaikkea turvaamaan tällaisen työvoiman oikeudet Suomen yhteiskunnassa.

Arvoisa puhemies! Olen sitä mieltä, että meidän tulee hyväksyä erilaisuus ja monikulttuurisuus maassamme ja me olemme siihen menossa enenevissä määrin. Se on meille suuri rikkaus ja mahdollisuus. Meidän on vain turvattava heidän oikeutensa ja estettävä hyväksikäyttö.

Erkki Kanerva /sd:

Arvoisa puhemies! Edustajat Lehtomäki ja Huovinen käsittelivät ansiokkaissa puheenvuoroissaan myös Ulkomaalaisviraston resursseja. Totean niistä sen, että kun syksyllä lisäsimme Ulkomaalaisviraston resursseja ja kun viraston johtaja kulkee suurin piirtein samaa työmatkaa viikoittain kuin minä, kysyin, joko nyt rahat riittävät, ja hän sanoi, että nyt riittävät. Mistä ne jonot nyt selittyvät, sitä en tiedä. Niin kauan kuin se virasto täällä Helsingissä toimii niin kuin se nyt toimii, näitä vastaanottokeskuksia ei ehkä pidä ainakaan tässä vaiheessa sen viraston sisään upottaa.

Ed. Ojansuu peräänkuulutti sitä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin mahdollistavaa pikakäännytyssäännöksen sisältöä, jota tämän eduskunnan lakivaliokunta silloin runsas kaksi vuotta sitten esitti mutta joka sitten muistaakseni äänestäen täällä hylättiin. Ministeri Itälä vastasi, että pikakäännytyssäädöksen muuttaminen toisi tuhansia uusia hakijoita ja pidentäisi hakemusten käsittelyaikoja, jokseenkin sanatarkasti näin.

Ei lakivaliokunta suinkaan esittänyt pikakäännyttämisen hylkäämistä tai vesittämistä vaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin mahdollistamista. Jos siihen ratkaisuun olisi päädytty, se tuskin olisi vaikuttanut hakijoiden määrään sitä tai tätä mutta se olisi pelastanut meidän oikeusvaltion maineemme. Kirjoitettuna tekstinä ja aikamäärinä oli kysymys vivahde-eroista, mutta periaatteena niin suuresta erosta, että siihen pitäisi nyt valiokunnassa keskusteluin palata.

Ed. Petri Salo sanoi puheenvuorossaan, että se, että Slovakian romanit eivät ole hakeneet korkeimmalta hallinto-oikeudelta muutosta, osoittaa, että tämmöistä oikeusturvan tarvetta ei ole. Eivät he ole hakeneet. Jos he niissä olosuhteissa ylipäätään ovat säilyneet hengissä, ei niistä olosuhteista asioida Suomen korkeimman hallinto-oikeuden kanssa.

Ed. Stenius-Kaukonen yritti vastauspuheenvuorossaan kuvata nyt vallitsevan tilanteen epäkohtia esimerkein. Vastauspuheenvuoron aika ei kuitenkaan siihen riittänyt. Kun on mahdollista, että joku muukin valiokunnan jäsen kuin ed. P. Salo tämän kuulee tai lukee, on varmaan syytä tuoda esille muutama sellainen esimerkki, joita ed. Stenius-Kaukonen ei ajanpuutteen vuoksi ennättänyt tässä kertoa:

Kosovon albaaniperhe oli ollut vastaanottokeskuksessa karkeasti ottaen kolme vuotta. He olivat kerran yrittäneet palata kotimaahansa, mutta perheenisän Jugoslavian sotaan liittyvän roolin vuoksi eivät voineet turvallisesti sinne jäädä. He kävivät kyllä kotimaassaan. Eri tahoilta asetettujen paineiden jälkeen Ulkomaalaisvirasto teki vuosi sitten päätöksen, jolla isä, äiti ja kaksi aikuista lasta saivat jäädä, kaksi aikuista lasta sai luvan lähteä. Kaikki lapset olivat integroituneet kouluttautumisen, kielenopiskelun, työnteon, harrastuksien ja muun vastaavan kautta samassa määrin Suomeen, mutta päätöstilanteessa heidät jaettiin tasan kahtia. Sikäläiseen kulttuuriin kuuluu, että siteet vanhempiin ovat kiinteät ainakin lasten avioliittoon saakka. Tässä tapauksessa kaksi lapsista sai jäädä vanhempiensa luo, kaksi määrättiin lähtemään.

Toinen esimerkki, ja tästä olen kysynyt ministeriltä kirjallisestikin: Pohjoisafrikkalainen mies tuli Helsinkiin bussinkuljettajaveljensä vieraaksi tämän kustannuksella turistiviisumilla. Hän rakastui täällä, ja viisumi meni niin sanotusti pitkäksi. Kun hän oli palaamassa kotiinsa Pohjois-Afrikkaan edelleen bussinkuljettajaveljensä kustantamana, hänet otettiin lentoasemalla kiinni, kuinka moneksi tunniksi tai kuinka moneksi vuorokaudeksi, riippuu siitä, keneltä kysyy. Lentolippu hävitettiin, häneltä otettiin passi pois ja hänet velvoitettiin tulemaan viikon kuluttua lentoasemalle maasta saatettavaksi, nyt veronmaksajien kustannuksella.

Kysyin kirjallisessa kysymyksessäni, oliko tämä laillista ja tarkoituksenmukaista. Ministeri vastasi vain ensiksi mainittuun kysymykseen. Hän piti sitä laillisena, mitä se varmaan olikin. Hän ei vastannut siihen kysymykseen, oliko tarkoituksenmukaista estää hänen omaehtoinen lähtönsä, hävittää maksettu lentolippu ja toimittaa hänet valtion kustannuksella juuri siihen samaan kaupunkiin, johon hän oli viikkoa aikaisemmin itse halunnut mennä veljensä kustannuksella.

Kolmas esimerkki ja pitäydyn näissä kolmessa esimerkissä: Vietnamin venepakolainen tuli tänne veljensä yhtiökumppaniksi harjoittamaan tällä veljellä jo olemassa ollutta työmaaruokalatoimintaa. Tämän viimeksi tulleen veljen mukana tuli puoliso ja kolme lasta. He saivat Pääkaupunkiseudulta VVO:n vuokra-asunnon ja lapset opiskelupaikan. Kun sitten myöhemmin kävi ilmi, että se pienehkö kahvila ei tuottanut toimeentuloa kahdelle perheelle, tämä avoin yhtiö purettiin viime elokuun 8. päivä. Sitten tämä viimeksi tullut perhe, isä, äiti ja vanhin lapsista, tekivät pysyvän sopimuksen siivoustyöstä suuren valtakunnallisen siivousyhtiön kanssa ja hakivat työlupaa. Heidän koulutuksensa ja kokemuksensa olisi toki antanut mahdollisuuden paljon vaativampaankin työhön, mutta he hakeutuivat siivoamaan päästäkseen suomalaiseen kulttuuriin sisälle.

Työluvan käsittelyn sijaan virasto pyysi selvitystä oleskeluluvan peruuttamista varten määrittelemättä niitä kysymyksiä, joihin selvitystä piti antaa. Työlupahakemus sinänsä sisälsi vastauksen kaikkiin oleellisiin kysymyksiin. Kun Ulkomaalaisvirasto antoi sitten ymmärtää, että työluvan käsittely joutui jonoon ja saattaisi kestää vuodenkin, ja kun puretusta yhtiöstä saatu osuuspääoma, kolmisentuhatta euroa, ei ehkä olisi riittänyt toimeentuloon niin pitkäksi aikaa ja kun tämä kysely jo sisälsi uhkan oleskeluluvan peruuttamisesta, hakijan asiamies lupasi virastolle, että hän takaa perheen toimeentulon jouluun saakka, jos virasto lupaa päätöksen jouluksi. Sille päätökselle oli ennustettu noin vuoden käsittelyaikaa sitä ennen. No, virasto teki päätöksen jouluksi. He saivat päätöksen jouluksi. He saivat päätöksen, että he eivät saa jäädä, kun maassaolon peruste, yrittäjyys, oli muuttunut palkkatyöksi.

Tänään kyselytunnilla kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja sanoi, että täällä Pääkaupunkiseudulla, siis tämä perhe asui Pääkaupunkiseudulla, ei saa työvoimaa siivoustyöhön. Tässä oli kolme ihmistä, joilla oli sopimus tehdä siivoustyötä valtakunnallisen työehtosopimuksen mukaisella palkalla, mutta kokoomuslaisen ministerin johtama virasto päätti, että he eivät saa jäädä tänne tekemään siivoustyötä. He veivät verraten hyvän koulutuksensa ja elämänkokemuksensa tässä jouluviikolla Suomen sijasta Japaniin.

On vahinko, että meillä tehdään tekniseen ulkomaalaislakiin parikymmentä kertaa teknisiä muutoksia käymättä kertaakaan välillä maahanmuuttajapoliittista keskustelua. Sen jälkeen taas uusi tekninen laki, ilman että me kävisimme keskustelua ja päättäisimme ulkomaalaispolitiikastamme ja kävisimme sitä asennekeskustelua, jota ed. Lehtomäki täällä minusta perustellusti peräänkuulutti. Pelkään, että kun maahanmuuttajapolitiikkaa ei ole ja jos ministerikään ei linjaa valvomansa viraston työskentelyä, kuvatun kaltaisia esimerkkejä, joita toki tässäkin salissa varmasti on muillakin kuin ed. Stenius-Kaukosella ja minulla, tulee edelleen. Ei tämä meno ole oikeusvaltion menoa. Aikaa ed. Lehtomäen peräänkuuluttamaan tolkun keskusteluun ja tolkun käsittelyyn olisi pitänyt olla enemmän.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vaikka usein olenkin ed. Erkki Kanervan kanssa monista asioista eri mieltä, niin tässä sanomassa tolkun keskustelusta ja tolkun sisällöstä täytyy pitkälti todeta, että olenkin valitettavasti yhtäkkiä samaa mieltä. Tämän pohjalta tämä sana "valitettavasti" ei ole mikään valitettava näkemys ed. Erkki Kanervan ajatuksista vaan siitä, että tämä osoittaa sen, kuinka paljon tässä asiassa on aukkoa, näköalaa ja tämmöistä, miten sanoisinkaan, harhautunutta mielikuvaa.

Kyllä käsittääkseni kansallinen kokoomus, joka Suomessa on talouspolitiikasta kantanut vastuuta jo kohta, voisi sanoa, vuosikymmenet, valtiovarainministerikin jo kahdeksan vuotta, sisäministeri lukemattomat vuodet, tällä lailla olisi voinut tehdä tässä asiassa vähän pikaisempia ja nopeampia päätöksiä ja saattaa tätä asiaa parempaan järjestykseen. Mutta täytyy sanoa, että tämäkin lakiesitys on parempi kuin yhtään mitään. Sen pohjalta täytyy sanoa, että siitä tilanteesta, mikä tässä takavuosina oli olemassa kaaosmainen, että Suomea käytettiin hyvinvointipakolaisten turvapaikkana ja hyvinvointieläjien lepo- ja lomakohteena, siitä asiasta on päästy järjestykseen. Tässä täytyy tietysti kokoomuslaiselle sisäministerille nostaa hattua, hattua oikein korkealle. Jos tämä olisi ollut joissain muissa käsissä, paljon huonomminkin tämä asia olisi olemassa.

Se, mikä täytyy todeta, että itselläni tämä näköala on usein kovin toisenlainen kuin ed. Erkki Kanervalla, mitä tässä puheenvuoron osalta toteaisin hyväksi ja oikein näkyväksi, näköala sillä lailla toisenlainen, että oma käsitykseni on tästä maahanmuuttopolitiikasta vähän sellainen, että Suomeen ei pitäisi tulla noin vain. Täällä ei pitäisi viihtyä noin vain, vaan täällä pitäisi tehdä työtä elämisensä eteen, ja suomalainen järjestelmä pitäisi saada semmoiseksi, että se kannustaisi myöskin työntekoon sellaisten ihmisten osalta, jotka tänne tulevat.

Tämän pohjalta, kun tässä äsken kuullussa puheenvuorossa näitä erilaisia kansallisuuksia vilahti esille, tulee mieleen nämä vietnamilaiset venepakolaiset, joista itsellänikin oli se käsitys, että he henkensä kaupalla uppoavissa veneissä matkustivat sieltä pois päin. Käydessäni maassa täytyy sanoa, että näköala korjautui tavattoman paljon. Siellä ovat aina veneet täynnä, veneillä kuljetaan, ja kansa, joka sitten niissä työtä tekee koko maassa, on äärettömän ahkeraa, tunnollista ja kunniallista. Siihen nähden ymmärrän niin, että jos joku Vietnamista tulee Suomeen, tulkoon työn taikka henkensä kaupalla tänne, hän ainakin itse itsensä elättää ja itsestään vastaa. Maassa on erittäin vastuullinen elämäntapa ja ihmiskäsitteet ovat kunnossa. Niin sanottu ihmisoikeuspolitiikka on sellainen, mikä kelpaa mihin vain.

Mutta Vietnamin pakolaisilla oli takana tietysti käyty sota, ja silloiset oman maan sekä vihollisen joukot ja näitten kanssa yhteistoiminta tekivät sen, että oli pakko johonkin lähteä riippuen siitä, kummalla puolella oli ollut. Tämän osalta täytyy nähdä niin, että jos joku todella tarvitsee turvapaikkaa, kyllä Suomen pitää siihen mahdollisuus tarjota. (Ed. Laakso: Sota ei oikeuta turvapaikkaan! Edustaja ei taida tietää sitä!) — Ed. Laakso, Vietnamissa oli silloin, kun Vietnamista tänne tultiin, sodanjälkeinen olotila, jolloin sota ei ollut käynnissä. — Jos käytetään suomalaisten hyvänahkaisuutta niin, että tullaan tänne vain oleilemaan, käsittääkseni siihen pitää saada rajoitus ja loppu. Ei ainakaan tämä hallituksen esitys paljon tätä asiaa nykyisestä muuta eikä huononna. Se, minkä näen myönteisenä tässä asiassa, on, että työlupa-asiakysymykset ja tähän liittyvät järjestelyt näyttävät vähän selkeämmiltä ja viisaammilta kuin ne aikaisemmin ovat olleetkaan.

Valitettavasti tässä keskustelussa siitä, onko Suomessa työntekijöitä saatavissa ja onko suomalaisilla työntekijöillä työhaluja, tulee mieleen tämä, että työlupakysymyksissä maatalouden osalta on suurin yksittäinen lukumäärä siinä, kenelle näitä lupia on myönnetty ja haettu. On nähtävissä, että suomalainen nuori kansa, mitä mekin joskus ennen olemme edustaneet, vuosikymmeniä sitten, oli ahkera työlle. Kun oli nälkä ja teki mieli taskurahaa ja makeisia, niitä sai vain marjoja poimimalla ja sokerijuurikasta harventamalla. Tämän päivän nuori suomalainen on kasvatettu johonkin muuhun elämään. Hän ei ymmärrä, mitä on sokerijuurikkaan harvennus, marjanpoiminnasta ei tiedä yhtään mitään muuta kuin, että se on vaikeata ja hikistä, ja muutenkin tuntuu tämä asia sellaiselta, että sellainen vaatimaton työ kuin mansikanpoiminta, ei käy eikä satu eikä tule kysymykseen. (Ed. P. Salo: Onhan meillä venäläisiä!) — Tämän osalta, ed. Petri Salo, on nähtävissä, että tarvitaan näitä työlupia, kun joudutaan tuomaan venäläisiä tänne, jotka ilosta ansaitakseen tekevät tätä työtä, mihin Suomesta ei löydy työhalukkaita.

Tähän nähden täytyisi myöskin tässäkin asiassa — muistan korostaa sitä — Suomeen luoda semmoista ilmapiiriä, missä on työhaluja, niin että tehdään työtä, ettei välttämättä tarvitse tuoda tänne vierasta kansaa tekemään sitä työtä, mikä suomalaiselle ei kelpaa. Mutta sehän on tavallaan hyvinvointivaltion tapa toimia niin, että ylhäisökansa ei tee semmoista työtä, mikä on vähäarvoista ja ruumiillisesti raskasta ja koskee vielä selkään ja aurinkokin vielä porottaa päähän. (Ed. P. Salo: Se on sitä ulkoistamista!) Tämän pohjalta on kysyttävä — ed. Petri Salo sanoi, että se on sitä ulkoistamista — onko tämä kuitenkaan yhteiskunnan menolle pitkällä aikavälillä hedelmällistä, tarkoitan siinä mielessä hedelmällistä, kehittävää, että tämä kansa, joka nuorena ei tätä työtä kaipaa, osaisi sitä oikein vastuullisesti ja tunnollisesti myöskin vanhempana tehdä?

Herra puhemies! Toivon, että tämä lakiesitys saa jonkin näköisen käsittelyn tuolla valiokuntatasolla ja tulisi ymmärretyksi ja nähdyksi niin, että jos tässä kaikki asiantuntijat ovat sitä mieltä, että se tulee hyväksyä, niin tulkoon hyväksytyksi. Mutta ellei se tule, se pitäisi pilkkoa pienempiin osiin ja tuolla vaalikentillä myöskin kansalle selostaa, kenen on vika, kenen on hyvät asiat tässä ja miten tätä pitäisi korjata. Ehkä se uusi hallitus sitten antaa vielä paremman esityksen kuin tämä, mutta jotain tässä asiassa pitää tehdä.

Marjatta   Stenius-Kaukonen  /vas:

Herra puhemies! Tätä keskustelua kuunnellessa on tullut mieleen sama ajatus kuin joillekin muillekin aiemmin puheenvuoron käyttäneille. Tuntuu, että Suomen historia on unohtunut puhujilta, se, miten monen suomalaisen juuret ovat jossain muualla kuin tämän maan kamaralla. (Ed. S. Lahtela: He tekivät työtä! — Ed. Ihamäki: Eivätkö juuret sentään ole vielä täällä?)

Itse haluaisin ottaa esimerkin omasta kotikaupungistani Tampereesta, jossa 1800-luvulla perustettiin merkittäviä teollisuuslaitoksia, jotka toivat tuhansille ja taas tuhansille suomalaisille työtä. Eivät ne perustajat tulleet Suomen rajojen sisältä vaan mitä moninaisimmista syistä maan rajojen ulkopuolelta, ajattelemmepa nyt vaikka Finlaysonin tehtaita, jotka antoivat puuvillan tytöille töitä. Tosin leipä oli aika niukka ja olosuhteet huonot. (Ed. S. Lahtela: Mutta kyllä sillä eli!) Tätä näkökohtaa ei aikaisemmin tässä keskustelussa ole tuotu esille, mutta en mene siihen sen enempää.

Sitten tuntuu juuri, että kokoomuksen edustajilla ei kyllä edes Yhdysvaltain historia 50:n viime vuoden aikana ole enää muistissa, millä tavalla siellä on suhtauduttu erilaisiin ihmisiin, jotka ovat Euroopasta tulleet. Onneksi aiemmin se oli turvapaikkana monelle oman kotimaansa poliittisista syistä jättämään joutuneille (Ed. Laakso: Muun muassa suomalaisille!) — suomalaisille ja monille muille. — Mutta tämä Charlie Chaplinin kohtalo olisi ollut todella kurja, jos hän eläisi nykyaikana ja jos joku vastaava ihminen nykyaikana sattuisi erehtymään hakemaan turvapaikkaa Suomesta vastaavissa oloissa. Mutta ei siitäkään tässä yhteydessä sen enempää. Toivoisin, että kokoomuslaiset kävisivät tämän vapaan maailman historiaa vähän tarkemmin lävitse.

Vielä semmoinen seikka, mikä minua ihmetyttää tässä keskustelussa, on, että tuntuu siltä, että täällä ajatellaan, että maailma jatkuu tällaisena, kuin se nyt on, eteenpäin, eikä se ajattelu ota huomioon sitä, että mitä tahansa voi sattua, mitä tahansa voi sattua kenelle tahansa. Maailmanhistoria on sellainen ja myöskin meidän oman maamme historia on sellainen, että vaikka te nyt olette vahvoilla, niin voi olla, että tulee taas aika, että te kaipaatte turvapaikkaa jostain. Minä en toivo, että sellaista aikaa tulee. (Ed. S. Lahtela: Onko tulossa vallankumous? — Ed. P. Salo: Tuleeko Neuvostoliitto takaisin?) Tämä on eri poliittisia ajatussuuntauksia edustavilla ihmisillä ollut kohtalona myöskin meidän maassamme aiempina vuosikymmeninä ja -satoina. (Ed. Myllyniemi: Aina on tullut samasta suunnasta!) Lähimpinä nämä karvaat kokemukset ovat tietysti vasemmistolaisilla ihmisillä.

Aikaisemmassa vastauspuheenvuorossani vain lyhyesti toin esille näiden palestiinalaisten kohtalon. Haluaisin kyllä tätä vähän laajemmin vielä tässä käsitellä siltä osin, mitä näille 16 palestiinalaiselle, jotka saivat korkeimman hallinto-oikeuden hylkäävän päätöksen lokakuun viimeisenä päivänä oltuaan noin kolme vuotta Suomessa, sen jälkeen tapahtui. Toivon, että uusi ulkomaalaislaki tehdään huolella niin, että se ei anna mahdollisuutta korkeimmalle hallinto-oikeudelle tulkita lakia niin kuin esimerkiksi näissä tapauksissa tapahtui ja niissä tapauksissa, mitä ed. E. Kanerva täällä toi esille, eikä myöskään Ulkomaalaisvirastolle sellaista tulkintamahdollisuutta anneta.

Nämä kaikki palestiinalaiset saivat hylkäävän päätöksen. Vaikka he tekivät uuden oleskelulupahakemuksen, siis myöskin ne, joilla oli ymmärrettävästi kolmen vuoden aikana syntynyt siteitä Suomeen, niin että kolme heistä oli mennyt naimisiin suomalaisen naisen kanssa, niin uusi hakemus tuli tylysti hylättynä. Ensimmäinen teki hakemuksen 5. päivänä marraskuuta ja 6. päivänä se hylättiin sillä perusteella, että ei ollut näytetty, että heillä olisi — luen tarkkaan tämän: "Ulkomaalaisvirasto katsoo jääneen näyttämättä, että puolisoiden välillä olisi todellista perhe-elämää ja sen suojaa vaativa side, ja kaiken edellä esitetyn perusteella näyttävän siltä, että avioliitto on solmittu vain oleskeluluvan saamiseksi hakijalle." Kaikki edellä oleva oli kaksi sivua pykäliä lainsäädännöstä. Nyt tämä henkilö sitten teki uuden hakemuksen. Hänen puolisonsa sai jättää sen. En nyt käy kaikkia vaiheita lävitse, mitä tässä tapahtui, mutta kun perhesiteen perusteella saattoi hakea oleskelulupaa, niin kiire ei ollut ollenkaan samanlainen kuin hylätessä.

Itse lähdin siitä, että vaikka tiedän, että hakijoita on paljon, niin jos päivässä ehditään hylätä, niin kyllä silloin pitäisi ehtiä päivässä tehdä vastaavanlainen päätös myöskin myönteisessä mielessä, kun toisten pykälien mukaan se tehdään. Tässä tapauksessa joulun alla viimeinen vaihe oli sellainen, että joulunalustorstaina Ulkomaalaisvirasto ilmoitti, että virasto oli unohtanut pyytää supon lausunnon. Siinä vaiheessa ei kauheasti naurattanut. Mutta joka tapauksessa voi sanoa, että tässä toimittiin sitten kyllä nopeasti ja maanantaina 23. päivänä joulukuuta lausunto tuli ja Beirutin lähetystöstä ilmoitettiin, että tämä on myönteinen päätös, ja kuten aikaisemmin jo totesin, tämä henkilö on saapunut viime sunnuntaina takaisin Suomeen ja palannut työhön, jota hän on menestyksellä autokorjaamossa tehnyt.

Mutta sitten on tämä toinen tapaus, josta jouluaattona tekstiviestin sain, että vaadittiin suomalaisen avioliiton solmineelta parilta, jossa siis vaimo lähti mukaan, että heidän pitää mennä uudestaan naimisiin siellä. Lähdin peräämään perustelua, mihin tämä vaatimus perustuu, ja voisin kirjoittaa siitä hauskan novellin, jos olisin yhtä hyvä kirjoittamaan kuin esimerkiksi ed. Laakso, mitä kaikkea tapahtui. Yleisin vastaus, minkä viranomaisilta sain eri ministeriöistä ja virastoista, oli se, että asia ei kuulu meille. Mutta loppujen lopuksi minulle luettiin avioliittolain pykälää, ja kun se pykälä oli minulle luettu, jonka perusteella tämä vaatimus oli siis kuulemma esitetty, niin totesin, että siinä pykälässä muuten ei vaadittu, että Suomessa avioliiton solmineen pitäisi solmia uusi avioliitto toisen puolison oleskelumaassa. Ulkoministeriön avustuksella lopulta sitten heidän hakemuksensa vastaanotettiin 27. päivänä joulukuuta, mutta kun sitä tiistaina tiedustelin, se ei ollut vielä saapunut Ulkomaalaisvirastoon. Mielenkiinnolla jatkoa tässä odotan.

Nämä menettelyt, mitkä näihin liittyvät, ovat sellaisia, että tämä laki tällaisena, kuin nyt ehdotetaan, mielestäni ei täytä ihmisoikeuksia, se ei täytä näiden ulkomaalaisten hakijoiden ihmisoikeuksia, mutta kun on myöskin tilanteita, missä on suomalainen puoliso esimerkiksi, niin enpä usko, että tämä vielä täyttää kaikilta osin niitäkään vaatimuksia, vaikka, kuten ed. Brax sanoi, parannusta tähän tilanteeseen on tullut, että esimerkiksi Suomessa voi jättää hakemuksen.

Mielestäni eri ministeriöiden pitäisi kyllä ohjastaa omia viranomaisiaan, jotka käsittelevät näitä hakemuksia, että he tuntevat lain ja ne vaatimukset, mitä hakemuksen käsittelyltä edellytetään, ja myöskin pykälät, mihin erilaiset vaatimukset perustuvat.

Aivan lopuksi totean vielä, että vaatimus siitä, että Ulkomaalaisviraston tulee saada riittävät resurssit, on mielestäni aivan oikea. Myöskin haluan sanoa sen, että kyllä toisaalta olen myös järkyttynyt siitä, että selvästi huomaa näissä keskusteluissa, että osa Ulkomaalaisviraston työntekijöistä on täysin uupunut työtaakan alla, niiden vaikeiden ratkaisujen alla, mitä he joutuvat tekemään, ja tämä vaatimus, että on riittävät resurssit tehdä päätöksiä, on myöskin toteutettava eduskunnan toimesta.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Ulkomaalaislaki on kokonaisuus, jota on erityisen tärkeää tarkastella vahvasti myös arvo- ja ihmisoikeuskysymyksenä hyvin laajasti ja perusteellisesti, ei vain teknisenä lainsäädäntönä, niin kuin helposti näyttää olevan.

Tämä käsittelyssä oleva uudistus on nyt kokonaisuudistus, jota eduskunta on hallitukselta edellyttänyt. On tietysti ikävää, että se tulee näin tavattoman myöhään. Tässähän on kysymys mittavasta paketista: itse laissa on 214 pykälää ja sitten vielä liitelakeina muutama lisää. Tämän suuren pykälämäärän lisäksi esimerkiksi oleskeluluvan myöntämistä koskevien pykälien osittainen ristiinkirjoittaminen ja viittaukset toisiinsa monimutkaistavat tämän lainsäädännön. Tältä pohjalta onkin arvioitavissa, että muutoksenhaku ei tule vähenemään vaan päinvastoin tämä uudistus todennäköisesti tulee lisäämään valituksia muutoksenhakutuomioistuimiin. On tietysti valitettavaa, että näin uhkaa edelleen käydä, koska se aina viivästyttää ja aiheuttaa kustannuksia ja hankaluuksia ja sellaisia siteitä, jotka sitten usein katkaistaan, ja sen jälkeen inhimillisyys, ihmisoikeudet, tällaiset ihmisarvoon liittyvät kysymykset, ovat hyvin lähellä tulla loukatuiksi vakavalla tavalla.

Laissa on myös aika paljon tällaisia sanontoja kuin "poikkeuksellisesti" tai "vain erittäin poikkeuksellisissa olosuhteissa", ja ne ovat silloin aina tulkinnanvaraisia. Näistä ei tietystikään voida päästä kokonaan, mutta näiden rajaukset tulisi pystyä erittäin tarkoin kuitenkin kuvaamaan perusteluissa, jotta lain soveltajat tietäisivät lainsäätäjän tahdon.

Tässä kokonaisesityksessä ei nyt ole rinnakkaistekstejä pykälille, laille. On ehkä silloin, kun kokonaisuudistus tehdään, tapanakin, että niitä ei kirjoiteta, mutta tässä tapauksessa se olisi kyllä helpottanut huomattavasti tämän lainsäädännön sisällön ymmärtämistä ja niiden muutosten löytämistä, mistä on kysymys, jos olisi voimassa oleva lainsäädäntö rinnakkaisteksteinä.

Vielä noin yleisesti totean, että tällä hetkellä näyttää siltä, että kaikissa länsimaissa ja vahvasti myös Suomessa on tällainen hyvin materialistinen raha ratkaisee -ilmapiiri näissä kysymyksissä. Itsekkyys hallitsee ja sellaiset ajatukset, että jokaisesta kohdasta kysytään, onko tästä hyötyä minulle, meille, kansakuntana. Jos ei ole, silloin ollaan valmiit panemaan tiettyyn suuntaan rajat kiinni, tietyiltä ihmisiltä rajat kiinni. Kun samanaikaisesti esimerkiksi pakolaisuutta ennalta ehkäisevä kehitysyhteistyö on jäänyt Lipposen hallituksilta asianmukaiselle, laman jälkeen talouden mahdollisuuksien antamalle tasolle nostamatta, niin tilanne meidän maassamme ei ole kyllä kovin miellyttävä. Perusteltua on kysyä, onko Suomi ihmisoikeuksia todella käytännössäkin kunnioittava oikeus- ja sivistysvaltio. Näitä seikkoja pitäisi mielestäni käydä läpi sekä kansalaiskeskustelussa että erityisesti eduskunnassa ja valiokunnissa, kun tätä kokonaisuudistusta käsitellään, mikäli nyt vielä ehditään sitä edes käsitellä.

Esitys on todella niin laaja, että tuntuu ikävältä, että se on nyt tammikuussa vasta lähetekeskustelussa ja kuukauden kuluttua suunnilleen eduskunta lopettaa työnsä ja muitakin asioita on näillä valiokunnilla, jotka tätä käsittelevät. Tämä ei anna kyllä tästä asiasta hyvää kuvaa, tavasta, jolla tätä todella vakavaa, vaikeuksissa olevaa ihmistä koskevaa lainsäädäntöä uudistetaan meidän maassamme.

Arvoisa puhemies! Muutama sisällöllinen kommentti: Ensinnäkin työntekijöitten oleskelulupien osalta tässä uudistuksessa tapahtuu hyvää kehitystä, jos tämä tulee hyväksytyksi. Byrokratia vähenee, ja vierastyövoiman käytön hallinnoinnissa päästään ennakoivaan ja järkevämpään menettelyyn kuin nyt on. Tämä on positiivista. Oleskelulupajärjestelmään tulee muutoksia. Siinä on sekä huonoa että hyvää. En ymmärrä, miksi tuolla 53—56 §:ssä tämän tilapäisen oleskeluluvan hankkimisen pitäisi olla neljänä ensimmäisenä oleskeluvuotena vuoden kerrallaan eli pitäisi neljä kertaa hakea, kun nyt on riittänyt kahden vuoden aikana tämä tällainen byrokratian pyörittäminen. Tätä valiokunnan kannattaa miettiä, onko todellakaan perusteltua tällä tavalla menetellä. Toisaalta tässä kohtaa on hyvää se, että oleskelulupa ei peruunnu, jos sen peruste lakkaa olemasta esimerkiksi avioeron tai jonkin muun perusteen takia.

195 §:ssä Ulkomaalaisvirastolle ollaan antamassa muutoksenhakuoikeus siinä tapauksessa, että Ulkomaalaisvirasto on antanut ensin kielteisen päätöksen ja sen jälkeen siitä on tehty valitus hallinto-oikeudelle ja hallinto-oikeus on kumonnut Ulkomaalaisviraston päätöksen. Sitten Ulkomaalaisvirasto saa hakea tähän hallinto-oikeuden päätökseen muutosta. Tämä ei ymmärtääkseni juuri missään meillä ole käytössä. Taitaa rakennuslainsäädännössä ja joiltain osin verolainsäädännössä olla tällainen menettely. Mutta onko meidän oikeusjärjestelmämme todella sellainen, että tämmöinen malli tulisi nyt sisällyttää tähän kokonaisuuteen, sitä mielestäni on syytä kyllä miettiä tarkoin ja harkita, että siitä kannattaisi ehkä luopua. On nimittäin sekä tämmöiset oikeusperiaatteelliset kysymykset sen yhteydessä mietittävä että lisäksi se, onko todellakin järkevää varojen käyttöä se, että Ulkomaalaisvirasto ja korkein hallinto-oikeus käsittelevät tällaisia valituksia, joita helposti saattaa tulla. Ulkomaalaisvirasto lähtee hakemaan omalle kannalleen vahvistusta, ja kuitenkin on varmaan suhteellisen harvoista tapauksista kysymys ja pienistä kokonaisuuden kannalta. Jossakin rakennushankkeessa on isoista taloudellisista eduista kysymys usein, mutta tässä ei sellaisesta kyse varmaan ole.

Sitten oleskelulupa yksilöllisestä inhimillisestä syystä ja yksin maahan tulleitten lasten kohtelu: 52 § selkeytyy tässä esityksessä, mutta tämä lasten kohta on sitten hyvin vaikea. Sitä on valiokunnan syytä todella tarkkaan miettiä, kun lähtökohdaksi on otettava aina lapsen etu, milloin se lapsen etu parhaiten turvataan. Onko tämä malli, minkä hallitus on esitykseensä sisällyttänyt, lapsen edun kannalta paras mahdollinen? Valitettavasti epäilen, että näin ei ole. Useinhan näissä pitkissä prosesseissa, kun niihin menee pitkä aika, lapsi ehtii luoda siteitä ja suojaa yksityiselämälleen täällä meillä. Sitten tämä ratkaisu saattaa olla sellainen, että lapsi siitä kärsii huomattavasti. Tämä on tärkeä kohta tarkoin pohtia.

Oleskeluluvat perhesiteen perusteella säilyvät pääosin ennallaan. Siltä osin ehkä tilanne on kansainvälisten sopimustenkin perusteella näin säädeltävä. Mutta sitten on ongelmia siinä, että ulkomaalaisen puolisosta siellä hänen kotimaassaan oletetaan, että hänen toimeentulonsa on osoitettava turvatuksi jo ennen kuin hän tai hänen lapsensa tulevat Suomeen. Se ei esimerkiksi riitä, että puoliso on työkykyinen ja saanut koulutusta sellaisella alalla, jolla Suomessa olisi hyvät työmarkkinat. Voisi olla hyvin järkevää, että tällaiset tekijät otettaisiin huomioon ja silloin noudatettaisiin inhimillisempää perhepakolaispolitiikkaa. Tätä on syytä myös miettiä. Toisaalta, jos on tällainen puoliso, jolla on koulutus ja mahdollisuus saada työtä Suomessa, hänen on tänne päästyään helpompi saada työtä ja pärjätä haastatteluissa ja opetella kieltä jne. Silloin tämmöinen inhimillisyys, ihmisarvoinen kohtelu on turvattavissa paremmin kuin hallituksen esityksessä tulee lopputulokseksi.

Kuljetusyhtiöiden sanktioista aikanaan puhuttiin näissä yhteyksissä, ja tämä kohta johtaa hyvin helposti siihen, että jos kuljetusyhtiöiden sanktiot erittäin ankariksi säädetään, niin salakuljetukset hengenvaarallisilla tavoilla lisääntyvät ja se ei myöskään ole kenenkään etu. Siinäkin on tämmöinen hyvin erikoinen tilanne, että kuljetusyhtiöille annetaan viranomaistehtäviä sakon uhalla, ja sitä pitäisi vielä miettiä. Se on tosin nyt jo voimassa osittain.

Vielä 101 §:n osalta ilmeisen perusteettoman hakemuksen käsittelyn osalta: Nythän on yleistä, että Ulkomaalaisvirasto toteaa päätöksessään pitävänsä hakijan kertomusta sinänsä uskottavana, mutta katsoo, ettei ole todennäköistä, että tämä joutuisi vakavien ihmisoikeusloukkauksien uhriksi kotimaassaan. Tämä sisällytetään nyt tähän 101 §:ään, ja kun otetaan huomioon tämä tulkinnanvaraisuus ja selvittämisen vaikeudet, niin tässä on aika isot ongelmat mahdollista syntyä. Kannattaakin miettiä, onko näin säädettävä tämä tärkeä kohta.

Arvoisa puhemies! Vielä pikakäännytyskysymys, josta on puhetta paljon pidetty. Ed. E. Kanerva totesi, että silloin vuonna 2000, kun käsiteltiin ulkomaalaislakia, lakivaliokunta siihen puuttui ja todellakin lähtökohta oli se, että halutaan turvata kaikissa tapauksissa ihmiselle, on hän kansallisuudeltaan, väriltään, muilta tekijöiltään minkälainen tahansa, oikeudenmukainen oikeudenkäynti. Mielestäni siitä on edelleen pidettävä kiinni.

Arvoisa puhemies! Tämä esitys on nyt tuotu tänne tässä vaiheessa, ja pidän pahana, jos tämä on jonkinlaista vaalipolitiikkaa eli joku puolue haluaa nostaa ulkomaalaiskysymykset ja sen muka mallikkaan hoidon ja jämäkkyyden siinä omaksi vaalitempukseen. Se on todella häpeällistä, jos näin on. Toivon, että tämä ei ole tämän esityksen taustalla, kun sitä nyt tässä vaiheessa vaalikautta täällä käsitellään.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomesta on maana muun muassa kaksi sanontaa: Toinen on se, että Suomi on kolmen k:n maa, toisin sanoen kaukana, kylmä ja kieli. Toinen on tämä kuuluisa "maassa maan tavalla tai maasta pois".

Kun esimerkiksi näitä kahta pientä esimerkkiä vertaa siihen, että tässä ulkomaalaislaissa on, arvoisa puhemies, 214 §:ää ja kolmesta eri laista on kysymys ja niiden yhdistämisestä, niin on tietysti mielenkiintoista, että näin negatiivisesti täällä suhtaudutaan tämän lain antamiin resurssimahdollisuuksiin, kun sen jälkeen sitten, jos haluaa asiaan paneutua, lukee esimerkiksi ensimmäisen pykälän kokonaan läpi eli lain tarkoituksen, jossa sanotaan aivan selvästi, että ehdotuksen mukaan lailla toteutettaisiin ja edistettäisiin hyvää hallintoa ja oikeusturvaa ulkomaalaisasioissa. Lisäksi lain tarkoituksena olisi edistää hallittua maahanmuuttoa jne. Samaisen ensimmäisen pykälän loppuosassa sanotaan vielä, että yksi tärkeimpiä lähtökohtia ja näkökohtia on ollut pyrkimys laatia säännökset siten, että ne eivät ole ristiriidassa niiden kansainvälisten velvoitteiden kanssa, joihin Suomi on sitoutunut, eivätkä myöskään EU-oikeuden normien kanssa jne.

Kyllä minä kysyisin niiltä edustajilta, jotka täällä ovat nyt aika lailla räimineet tätä lakia, mikä tässä on niin perusteellisesti pielessä. Minä olen tähän yrittänyt perehtyä, olen kuunnellut runsaasti näitä puheenvuoroja ja en ole kuullut täsmällisiä muutosehdotuksia yhtään ainutta.

Ed. Kankaanniemen kunniaksi täytyy sanoa, että te esitätte useista pykälistä tiettyjä epäilyksiä ja dubioita, mutta tekään ette täsmällistä muutosehdotusta tehnyt. Jos näin iso kokonaisuus tuodaan eduskuntaan ja sitä arvostellaan, niin tietenkin luulisi, että asiallisesti ohi poliittisten jännitteiden myöskin kerrottaisiin, mikä pykälissä on selvästi sanottava jotenkin toisella lailla. On hyvä, että kerrotaan esimerkkejä, mutta jos kerrotaan vain esimerkkejä, ne eivät välttämättä kerro ollenkaan totuutta koskaan asioista. Jos katsotaan vaikka toimeentulovaatimusta, se on pykälässä 39. Siellä on hyvin selkeästi sanottu, minkälaisista edellytyksistä on kysymys. Minusta sitä ei tarvitse sen selvemmin sanoa, se on täysin riittävästi siellä kerrottu. Sivulla 74 esimerkiksi esittelytekstissä kerrotaan työntekoon liittyvistä asioista ihan riittävän hyvin semmoisia edellytyksiä, mitä tarvitaan tänä aikana, jolloin me sanomme, että me tarvitsemme tässä maassa lisää työvoimaa, näinhän monet puhuvat.

Tämän lainhan pitäisi olla toimiva. Sen pitäisi kelvata hyvin moniin erilaisiin tilanteisiin. Totta kai sen pitää toteuttaa lukuisat ihmisoikeuskysymykset. Minusta se on aivan selvä. Samaten sen pitää antaa muutoksenhakumahdollisuudet, mutta kun lakia säätävän parlamentin jäsenet sanovat vain yleisesti, että ihmisoikeuksissa on näidenkin pykälien jälkeen epäselvyyksiä, niin kyllä minä penäisin paljon tarkempien pykälämuutosten perään, missä kohtaa. En tarkoita jotain tiettyä oikeustapausta, joita kentällä on joka ikisellä elämänalueella aina, vaan sitä, miten nämä pykälät pitäisi kirjoittaa toisella lailla, jotta ihmisoikeudet toteutuisivat vielä paremmin ja samalla kuitenkin muistettaisiin, että me olemme sitoutuneet EU:ssa hyvin moniin asioihin. EU:ssa liikkuvat pääomat, siellä liikkuvat ihmiset, siellä liikkuvat tavarat. Kaikki on erittäin hyvin säänneltyä. En ymmärrä ollenkaan, että näin hyvää kokonaisuutta halutaan runtata niin huonoksi.

Kansainvälisyydestä sanoisin vaan — niin, anteeksi puhemies, sitä ennen vielä sanoisin, että on näitä pykäliä sitten miten tahansa, keinottelua tulee aina olemaan. Keinotteluesimerkkien lukeminen minusta täällä on jotenkin semmoista, että ne kelpaavat vain huonoiksi esimerkeiksi.

Kansainvälisyydestä sanoisin sen, että Suomihan on ollut omalla tavallaan kansainvälinen kai ainakin 500 vuotta. Turun ensimmäisistä piispoista yksi oli aikanaan Sorbonnen yliopiston rehtorina, siitä kai alkaa meidän jonkinlainen kansainvälinen kaaremme. Meillä on monissa suvuissa esimerkkejä viime vuosisadan puolelta jo kansainvälisistä yhteyksistä. Itselläni ainakin niitä on lukuisia, varmasti on muillakin. Nyt tämä on vain koko kansan kaikkien kerroksien huvia, ei tämä ole mikään uusi asia.

Ja että näin paksu pumaska nyt yrittää turvata tämän kaiken, niin minusta sitä on tervehdittävä vain suurella ilolla. Se, että tämä kärki kohdistuu jotenkin kokoomukseen, kaipa pitää kääntää niin päin, että olemme erittäin hyvän asian perässä tässä ja ärsyttää muita puolueita niin paljon, että se täytyy sitten kääntää moitteeksi. Spesifiä moitetta en ole kuullut, ministeri on ollut täällä hyvin kiitettävästi paikalla. Eduskunnalla on myöskin tarpeeksi aikaa vielä tämä laki työstää läpi valiokunnilla, jos he haluavat. Osa valiokunnan jäsenistä on ilmoittanut, että valiokunta voi vaikka kaksi kertaa päivässä kokoontua tämän takia. Niin tämä laki saataisiin voimaan, koska tässä on myöskin paljon vanhaa ja monille jo tuttua.

Petri Salo /kok:

Arvoisa puhemies! Käytin yhden varsinaisen puheenvuoron, yritän tiivistää sanomani tästä paikaltani pariin minuuttiin.

Aiheeni tähän puheenvuoroon sain, kun kuulin ed. Erkki Kanervan puheenvuoron, jossa hän antoi ymmärtää, että silloin kun me viimeksi ulkomaalaislakia täällä muutimme ja otimme pikakäännytyksen käyttöön, koko Suomen oikeusturva ja suomalainen oikeusjärjestelmä joutui jotenkin kansainvälisesti erikoiseen valoon. Samanaikaisesti me kaikki tiedämme, että meillä on Euroopan valtioita, joissa niin sanottu pikakäsittely on vieläkin nopeampi, kuin tällä hetkellä Suomessa. Minä vaan viittaan pykäliin 193—201, joissa on käsitelty hyvin perusteellisesti tätä muutoksenhakumenettelyä, joka on tässä uudessa laissa kirjoitettu aivan samalla tavalla kuin siinä laissa, minkä me olemme jo hyväksyneet: Ulkomaalaisviraston päätöksestä voi hakea muutosta Helsingin hallinto-oikeuteen, Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä voi hakea muutosta korkeimpaan hallinto-oikeuteen, ja tämän valituksen voi tehdä jo täällä Suomessa.

Ed. Erkki Kanerva antoi ymmärtää, että ne Slovakian romanit on luultavasti likvidoitu tai tapettu omassa maassaan ja sen takia ei ole tullut valituksia suomalaiseen valitusviranomaiseen. Minun mielestäni tämä on enemmän niin kuin harhautusta ja puppua. En minä usko, että juuri EU-jäsenvaltioiksi tulleissa maissa on sellainen ihmisoikeusjärjestelmä, että siellä on 1 500 ihmistä likvidoitu, että he eivät ole voineet tehdä valitusta, jos he eivät ole saaneet Suomessa asianmukaista käsittelyä ulkomaalaisasiaan. Minun mielestäni se osoittaa, että ne hakemukset olivat todella perusteettomia. Niillä ei ole mitään mahdollisuutta menestyä, koska niitä valituksia ei ole Suomen viranomaisille ja hallintoviranomaisille tullut. Viittauksetkin siihen suuntaan, että he olisivat joutuneet siellä kotimaassaan sellaiseen asemaan, että he eivät voi valitusta tehdä, minun mielestäni osoittaa, kuinka kaukana jotkut ovat tästä käytännön todellisuudesta. Muistan yhden uudenvuodenpuheen, jossa ylipormestari Ilaskivi sanoi, ettei suomalaisten tarvitse näissä asioissa olla hyväuskoisia hölmöjä.

Timo Ihamäki /kok:

Arvoisa puhemies! Eduskunta on edellyttänyt hallitukselta ulkomaalaislain uudistusta. Se tulee myöhään, koska valmistelu vei pitkän ajan. Tässähän on peräti 214 pykälää. Se tulee myöhään myöskin sen takia, että yksityiskohdista hallituksessa ei päästy riittävään yksimielisyyteen kovin lyhyessä aikaa.

Muistutan vaan, että edellinen ulkomaalaislaki on vuodelta 91 ja sitä on paikkailtu monta kertaa ja nyt tulee sitten kokonaisuudistus. Laki on annettu, aikaa käsittelyyn on toki vähän, mutta toivoa sopii, että se ehditään käsitellä valiokunnassa tämän vaalikauden aikana. Se ehditään, jos vaan tahtoa on.

Laki on selkeyttävä ja antaa selkeät säädökset ja on selvä parannus edellisiin. Byrokratia vähenee ja hallinto paranee. Ulkomaalaisten oikeuksista ja velvollisuuksista säädetään tarkasti, ja ehdotettu laki sisältää myöskin selvät määräykset EU-kansalaisten oleskelusta. Todettakoon vielä, että vuonna 2000 tehty turvapaikkamenettelyn nopeuttaminen on selkeästi vähentänyt perusteettomien hakemusten määrää Suomessa, ja tältä osinhan lakiesitys pysyy ennallaan.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Edellisen puhujan ajatuksiin voi yhtyä. Olen pitänyt hyvänä sitä aikaisempaa päätöstä siitä, jotta nopeutettiin niitä käsittelyjä, koska se antaa impulssin myös sellaisille tulijoille, jotka eivät ole muuta kuin hakemassa mahdollista oikeutusta olla jonkun aikaa maassa, vaikka eivät olisikaan ihan oikealla mielellä. Se maksaa aika paljon yhteiskunnalle.

Sinänsä tässä laissa on hyviä kohtia, ja se on tarpeellinen. Erityisesti minulla on tämä luvaton työnteko siinä mielessä ajatuksissa pyörinyt, millä tavalla se saadaan hallintaan. Välttämättä tämä laki ei vielä sitä tee, vaan siinä pitää olla voimavaroja, millä tavalla sitä valvontaa tehostetaan, koska kyllä minä näen, jotta jatkossa se paine tulee yhä enemmän kasvamaan. Tänä päivänä se nähdään jo rakennustyömailla aika voimakkaana luvattoman työvoiman tekemisenä, puhutaan jopa tuhansista ihmisistä, jotka täällä käyvät töissä. Sen takia sen viestin pitäisi olla sen suuntainen, jotta sinällään vaikka täällä nämä pykälät on olemassa, mihin me aina tietysti luotamme, jotta kun on laki olemassa, niin se toimii, mutta se tarkoittaa myös työsuojeluviranomaisten taholta semmoista valvontajärjestelmää, jotta siellä on riittävästi ihmisiä. Aikaisemmin puhuin siitä, miten rakennuspuolella myös yhteistyössä ammattiliiton kanssa tämä aika tehokkaasti ainakin Helsingin seudulla on toiminut. Siellä katsotaan sellaiset putiikit, missä tehdään pimeätä työtä ja tehdään kaiken lisäksi vielä laittomilla työntekijöillä. Toivon mukaan tämä nyt antaa siihen eväät.

Sen lisäksi toivoisi myös, jotta järjen käyttöä olisi enemmän. Semmoinen tapaus tässä sattui hiljattain, jotta oli ulkomaalainen poika, joka täällä oli opiskelemassa, ja hänellä oli hallinto-oikeudessa riita menossa ja oppilaitos lähetti hänet työharjoitteluun. Työnantaja joutui jopa, en tiedä, joutuiko hän syytteeseen, koska sitä selvitettiin, mutta joutui rikollisen kirjoihin siitä, kun oppilaitos tämmöisen oppilaan laittoi työharjoitteluun. Tämän tyyppistä järjen käyttöä sallisi näihin asioihin.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Mielenkiinnolla olen kuunnellut tätä lähetekeskustelua. Tässä on noussut paljon esille tärkeitä asioita. Toisaalta on noussut esille myös se, että hallituksenkin ja hallituspuolueiden sisällä tämä mittava lakikokonaisuus on erimielinen.

Kaikki tiedämme, että tämän tyyppisen kokonaisuudistuksen toteuttaminen lainsäädäntötyönä eduskunnassa on varsin vaativa tehtävä. Tähän sisältyy myös merkittävästi uusia osioita, joiden kohdalla varmasti joudutaan kuulemaan mittavasti asiantuntijoita. Tämä lakiehdotushan on menossa kahteen muuhun valiokuntaan lausunnolle, ja kun ajatellaan eduskuntatyön aikataulua, meillä on tosiasiallisesti kolmisen viikkoa aikaa lakiehdotuksen käsittelyyn. Tästä itse kukin voi päätellä, mikä on reaalinen mahdollisuus tehdä huolellista, kunnollista, perusteellista lainsäädäntötyötä, jota hallintovaliokunta on aina halunnut tehdä.

Sanon sen, arvoisa puhemies, vielä päätteeksi, että totta kai me valiokunnassa teemme parhaamme saadaksemme asiat hoidettua, mutta toisaalta korostan myös sitä, että tavoitteena tulee olla se, että lainsäädäntö on myös kestävää ja laadullisesti hyvää, että ei jälkikäteen välittömästi päästä arvioimaan, että on kiireessä huonosti hoidettu. Tästä kiireestä voisi kyllä pallon heittää hallituksen suuntaan. Tämän laatuinen ja tämän kokoluokan kokonaisuus kyllä olisi pitänyt antaa jo viimeistään syyskuun alussa eduskunnalle.

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! Tämä lakiesitys parantaa Suomessa työskentelevän ulkomaalaisen mahdollisuuksia saada samat työehdot kuin suomalaisetkin työntekijät. Toisin sanoen tämä lakiesitys parantaa sitä, että työnantajat noudattavat voimassa olevaa lainsäädäntöä. Näin tapahtuu ainakin teoriassa, ja luulen, että pääsääntöisesti myös käytännössä.

Työvoimatoimistohan voi antaa työluvan suhteen myönteisen ratkaisun, jos työmarkkinoilla ei olisi kohtuullisessa ajassa saatavissa sopivaa työvoimaa eikä työhön sopivan henkilön työllistyminen myönteisen ratkaisun myötä esty. Lakiesitys edellyttää myös sitä, että ansiotyön on turvattava ulkomaalaisen toimeentulo. Myöskin työluvan myöntämisen edellytyksenä on se, että työnantaja liittää hakemukseen selvityksen työsuhteen keskeisistä ehdoista ja vakuutuksen siitä, että noudatetaan muun muassa työsopimuslakia.

Nämä kaikki ovat parannuksia. Ongelmana vain on se, että valvonta puuttuu. Tässä suhteessa tämä uusi lakiesitys ei tuo parannusta nykyiseen tilanteeseen. Täällä viitataan kyllä työmarkkinajärjestöjen keskinäiseen yhteistyöhön ja niiden yhteistyöhön työvoimaviranomaisten kanssa, mutta käytännössä valvonta, jonka pitäisi tapahtua työpaikoilla, jää edelleenkin puuttumaan.

Se, mitä itse toivon tässä tulevassa käsittelyssä tapahtuvan, on juuri se, että käytännön valvonta saataisiin kuntoon, koska ilman käytännön valvontaa laillisesti maahan tulee sellaista työvoimaa, joka tekee laittomasti työtä.

Kari Myllyniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, Ulkomaalaisvirasto on ollut kyllä melkoinen ongelma tässä kautta, voi sanoa, jopa vuosikymmenien, niin kauan kuin minä olen ollut lakiasioiden kanssa tekemisissä, no, 60-luvulta lähtien, mutta varsinaisesti omalta osalta päättämässä jopa 70-luvun alkupuolelta lähtien. Heillä oli sellainen tapa, että kun asia saatiin kuulusteltua ja tutkittua, se oli kuukauden kaksi Helsingin päässä, taikka puolenkin vuoden päästä uudestaan palautettiin asiakirjat, että kysykääpä vielä kerran uudestaan, onko se sitä mieltä, että se vastustaa karkottamista maasta. No, kyllähän tällä systeemillä ja kun näyttää, että se ei ole 30 vuodessa paljon siitä edennyt.

Ihmettelen vielä myöskin sitä, että se on nyt itsenäinen laitos. Tällä hetkellä on niin, että Ulkomaalaisviraston virkailijat suorittavat turvapaikkakuulustelut. Suurin osa taitaa olla kuitenkin täysin poliisikouluttamatonta väkeä, ja kyllä kai kuulustelutehtäväkin on sellainen, että siihen pikkuisen vaadittaisiin ammattitaitoa, jossakin määrin. En tiedä, minkä vuoksi tällä tavalla tehdään. Kun on vedetty vielä kaikki tänne Helsinkiin, ei ole mikään kumma, jos täällä rupeaa olemaan hiljalleen tungosta. Eikö se olisi voinut olla, että ne olisi toimitettu ympäri maata niin kuin tähänkin saakka ja olisi uskottu myöskin, miten pöytäkirja on laadittu eikä veivata sitä edestakaisin.

Täällä kehuttiin sitä, kun Hollannissa käsitellään 90 000 tapausta vuodessa. Kyllä minä haluaisin nähdä sen. Ehkä siihen pitäisi käydä tutustumassa, jos luoja ja äänestäjät sen suovat, seuraavalla kaudella, mitä siellä tapahtuu. Kun 90 000 asiaa käsitellään jossakin virastossa vuodessa, siinä ei kyllä paljon muuta kuin leimasimella kerkeää lyömään kylkeen, että tämä ulos, tämä sisälle jne. Kyllä tutkinta jää siellä täysin tekemättä. Emme saisi kovin paljon moittia tosiaan itseämme.

Täällä on nyt kerrottu vähän omakohtaisia kokemuksia ja vertauksia. Toistettakoon nyt, kun joka kerran, kun tätä asiaa on käsitelty, on viisi kuusi ollut paikalla, miksei nyt voi sanoa sitäkin, kun itse olen ollut pakolaisena kuusi vuotta tuolla Ruotsinmaalla, että jos suomalaiset kohtelisivat niin huonosti nykyäänkään ulkomaalaisia kuin siihen aikaan Ruotsissa kohdeltiin 50-luvulla suomalaisia, niin kyllähän suomalaiset olisivat melko kurjaa kansaa.

Kun paimensin sitten vielä 64—65 Kyproksella taas pakolaisia YK-toiminnassa siellä rajalla, niin näki myös, ettei pakolaisen osa sielläkään kovin kaksinen kaiken aikaa ollut.

Ruotsiin palatakseni vielä. Olin siellä rautatehtaalla töissä, ja aamulla, kun mentiin syömään, niin kahdeksan henkeä oli pöydässä, jotka kaikki olivat erimaalaisia poikkeuksetta. Sain ehkä jonkinlaista kokemusta siitä, mitä oli ulkomailla olla ulkomaalaisissa yhteisöissä.

Ed. E. Kanerva kertoi täällä jugoslaavien onnettomasta kohtalosta, kuinka oli huonosti kohdeltu. En tiedä, mistä se Jugoslavian sota johtui, mutta epäilen vähän, että eiköhän se käynyt sillä tavalla, että sieltä pyrki pariskunta kerrallaan tulemaan väkeä vähän vieraista oloista ja hiljalleen oli enemmistö sitten kylässä. Sitten tämä aika vierasperäinen sukukunta valloitti sen ja rupesi määräämään, mitä siellä pitäisi tehdä. Suomessakin alkaa vähän olla uskonnon opetuksessa saman tyyppistä asiaa, että meille vieraat ihmiset rupeavat määräämään, saako uskontoa opettaa luterilaisuuden mukaan Suomessa vai ei.

Ehkä meidän pitäisi tässä samassa yhteydessä olla enempi huolissaan vielä siitä — nimittäin vain muutamia tuhansia ulkomaalaisia Suomeen tulee, ettei siitä kauheaa ongelmaa pitäisi kaiken kaikkiaan olla — meidän pitäisi olla huolissaan omista pakolaisistamme tuolla Ruotsissa, jossa on monta sataa tuhatta suomalaista ja edelleenkin melko sorretussa asemassa. Parasta aikaa heiltä ollaan ottamassa suomenkielinen televisiokanava pois, suurin piirtein kolmannesko siitä otetaan. Ja kuinka ollakaan, erikoisesti täällä eduskunnassa ruotsalainen kansanpuolue, joka täällä puolustaa ulkomaalaisia henkeen ja vereen vihreitten kanssa, on täällä tietenkin muitakin, ja kaikkihan me kai nyt puolustamme kohtuullisessa määrin, niin suomenruotsalainen johtaja Suomesta meni sinne, joka ensimmäisiksi töikseen teki päätöksen, että suomalaisilta otetaan suomenkielinen televisiokanava pois. Kyllä tähän pitäisi liittää myöskin jonkinlaisia klausuulia myöskin täällä Suomessa ruotsin kielestä. Täällä on ihan hyvä, että tulee sitä, en sitä sano, mutta kun vertaa sitä suomalaisten kohteluun Ruotsissa, niin se on aivan hävytöntä. Ei ole pitkä aika, kun siellä kiellettiin suomenkielinen puhekin koulujen pihoilla.

Sanottakoon se suomalaisten ulkomaalaisten kohtelusta, että kyllä se todellakin on parempaa. Ruotsissa poltetaan ulkomaalaisten kirkkoja, sanoisinko, melkein tuon tuosta. Ei sitä kukaan lehdistä lue eikä suuria otsikkoja ole. Mutta meillä täällä, jos näkkileipä annetaan väärin päin käteen, siitä on heti jumalattoman suuret otsikot, että viranomaiset kohtelevat mahdottomasti ulkomaalaisia. (Naurua) Ei meidän suomalaisten tarvitse hävetä ollenkaan ulkomaalaisten kohtelua täällä Suomessa.

Pikakäännytys tapahtuu Ruotsissa kaiketi vielä, jos se laki on voimassa vielä, että henkilö lyö leiman, että "karkotus, saatte valittaa". Kansalainen valittaa siitä ja sanoo, että mihinkä tämä viedään. Hänelle sanotaan, että "anna tänne se". Eli se sama henkilö ratkaisee, tekikö hän viisi minuuttia sitten oikean päätöksen. Ja erinomaisten ihmisoikeussopimuksien mukaan menee oikein hienosti. Meillä pitää Hallbergin ja kumppanien kokoontua monta kertaa, ennen kuin pystyvät päättämään, mitä tässä tapahtuu. Ei ole ihme, jos se kestää jonkin verran enemmän aikaa.

Ja kuutoskohdaksi olen laittanut tuohon, että pikakäännytys. On kyllä aika hämmästyttävää, että nyt neljä vuotta tämän hallituksen aikana olen saanut olla, niin toistuvasti pitää vain sanoa, että hallituksen ministerit tekevät erinomaisen hyvää työtä. Tämä asia on nyt tietenkin hätäisesti ja myöhään tullut, mutta ei saa liikaa moittia. Mutta kuitenkin esimerkiksi tämä pikakäännytyspykälä on kohtalaisen hyvässä kunnossa verrattuna siihen, mitä se oli aikaisemmin, ja jo ennakolta estää, että meille ei tule turhan hätäisesti kansalaisia.

Lopuksi tähän pieni kertomus ihan omasta kokemuksesta, kun Oulu oli 70—80-luvulla Helsingin jälkeen toiseksi kuuluisin kaupunki ulkomaalaisten karkottamisessa. Minä olin siinä yhtenä mukana ja lähdin viemään Lagosiin Nigeriaan kolmea mustaa miestä kahden kaverin kanssa, poliisin ja merikapteenin kanssa. Lopputulos oli se, että me olimme itse siellä putkassa. (Naurua) Eli se siitä ystävyydestä suomalaisia ja ulkomaalaisia kohtaan. Toista vuorokautta oltiin putkassa, sanottakoon että kiinni otettuina, putka vivahtaa vähän huvittelun puolelle, mutta olimme siellä todellakin epäilyttävinä henkilöitä kiinniotettuina, haulikkomiehiä ympärillä joka suunnalla. Toista vuorokautta piti olla siellä ylimääräistä, kun Lontoossa oli varattu hyvät huoneet ja muut, mutta nekin meni ohitse siinä asiassa. (Naurua)

Mutta lopuksi, Suomen pitää tietenkin ottaa sodan jaloista niin naisia kuin lapsiakin, muttei sotakuntoisia miehiä. Mitä meillä olisi tullut viime sodan aikana, kun 76 000 sotalasta, minunkin lähisukulaisiani, vietiin sinne, jos sinne olisikin lähtenyt 76 000 sotakuntoista miestä Suomesta? No olisi ehkä se etu, että meidän ei tarvitsisi keskustella täällä Suomen eduskunnassa nyt tästä asiasta, vaan me olisimme ehkä jossakin, jääköön nyt sanomatta, missä me olisimme. Siperia näkyy tuolla lukevan, mutta en minä sitä tällä asialla tarkoita.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys ulkomaalaislaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi on varsin oikea ja hyvä laki, josta on annettava täysi tunnustus sitä valmistaneille ministereille. Tämä on selkeä parannus, ja voidaan sanoa, että meillä Suomessa yleensäkin ihmisoikeuksien kannalta lainsäädäntö on maailman huippuluokkaa kansainvälisesti verraten. Suomi ei ole korruptoitunut maa, täällä voi niin kotimaan kuin ulkomaan henkilö odottaa peruslähtökohtana oikeudenmukaista viranomaiskäsittelyä ja oikeudenmukaista käsittelyä myöskin eri oikeusistuimissa ja valitusinstansseissa. Tämä on upea lähtökohta, jota keskiarvona voi loppujen lopuksi vain harvasta maasta sanoa. Suomi on todella kansainvälisesti ykkönen.

Ei ihme, jos Suomeen haluaisi tulla myöskin ulkomaalaisia henkilöitä. Ja kun täällä eräät puhujat viittasivat Viipurin henkeen, niin sehän on osoitus siitä, että jo aiempien sukupolvien aikana suomalaiset ja ulkomaalaiset ovat halunneet tulla toimeen luontevalla tavalla, ja en usko, etteikö tämä kaikki voisi edelleenkin jatkua. Mutta toisaalta meidän on turvattava se, että suomalaisuus säilyy tässä maassa ja että tänne tulevilla ulkomaalaisilla on myös turvallista tänne saapua. Mielestäni siirtolaisuus ja pakolaisuus tulisi selkeästi eriyttää toisistaan. Minusta tuntuu, että meillä helposti nämä käsitteet jatkuvasti menevät hieman sekaisin. Tietysti ne jollakin lailla kohtaavatkin toisensa. On veteen piirretty viiva myös osaltaan, mutta näkisin, että ero tulisi vetää. Pakolaisen kohdalla tilanne on toinen kuin siirtolaisen kohdalla. Toki molemmilla on oikeus maahan asiallisissa tarkoituksissa tulla. Tämä pikakäännytys, joka jokin aika sitten saatiin voimaan, on ollut erinomaisen hyvä. Se on antanut jo signaalin, että tähän maahan ei turhan takia kannata tulla, ja on toiminut erinomaisen hyvin.

Ed. Laakso viittasi täällä niihin ongelmiin, joita ilman valvontaa maahan laittomasti tulleet henkilöt saattavat aiheuttaa. (Ed. Laakso: Ei, vaan laillisesti maahan tulevat henkilöt, joita laittomasti työllistetään!) — No niin, tässä tämä ongelma tuli esille, kiitoksia ed. Laakso asian täsmentämisestä. Halusin tässä yhteydessä tuoda sen esille, että tarvittaisiin työsuojeluviranomaisille myös riittävät resurssit, jotta ne lait, mitä tässä maassa on hyväksi nähty, voisivat toteutua.

Arvoisa herra puhemies! Tehty hallituksen esitys on pääosiltaan varsin hyvä ja kannatettava, ja toivon, että jos valiokunnissa löydetään siihen parantamista, se tehdään. Tältä pohjalta on hyvä edetä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Siitä samasta asiasta, mistä ed. Oinonen äsken totesi elikkä ulkomaalaisen työvoiman tulosta Suomeen: Ed. Laakso kuvasi aivan oikein sen, millä tavalla lain tasolla tässä on nyt tapahtumassa parannus, mutta tosiasiallisesti tilanne on aivan kokonaan toisella tavalla. Minä olen odottanut, että sillä innokkuudella, mikä salin oikealla laidalla on ollut tämän pikakäännytyksen puolustamiseen, jossa on perusteensa, aivan erikoisesti olisi tämän halvan työvoiman käyttö tuomittu, mutta ei minkäänlaista pihahdustakaan tämän suhteen ole kuultu. Tämä vain tämmöisenä toteamuksena.

Sitten ed. Oinoselle. Onko hän vielä täällä salissa? Näyttää olevan tuolla piilossa nurkassa. Hän sanoi, että suomalaisuus säilyy tässä maassa. Pitäisikö ed. Oinoselle kertoa, miten se temppu tehdään?

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Oinonen piti mielestäni erinomaisen puheenvuoron kantaessaan huolta suomalaisuudesta, mutta periaatteessa siinä olisi voitu ottaa vielä esille semmoinen perinteinen näkemys, että näitä pakolaisia voitaisiin kouluttaa, maahanmuuttajakouluttaa, ja tietysti keskellä Suomea, ehkä Haapamäki—Keuruu olisi voinut olla hyväkin akseli tälle asialle ja sen toteuttamiselle. Sen pohjalta olisin toivonut tämmöistäkin näköalaa tässä asiassa.

Ed. Myllyniemi otti hyvin esille näkemyksen siitä, kuinka maahanmuuttajien vaatimusten perusteella jo uskonnonopetusta ja siihen liittyvää kulttuuria ollaan muuttamassa. Tässä pitäisi nähdä jämerä ja tarkka näkemys siinä asiassa, että suomalainen perusväestö kuitenkin säilyttäisi oikeutensa.

Herra puhemies! On hyvä nähdä, että hallituksen ministeri on tehnyt näinkin jämerän esityksen, ja tässä täytyy vain kantaa huolta siitä, ettei tule käymään niin, että oppositio on suurin huolenkantaja siitä, kuinka tätä hallituksen esitystä läpiviedään ja milloin se tulee toteutukseen. Siltä pohjalta on erityisesti hyvä, että tässä on säilynyt tämä pikakäännytysnäköala. Se kuitenkin varmistaa sen, että nämä ohjat säilyvät suomalaisten käsissä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Seppo Lahtela toi erittäin hyvän näkökohdan esille. Nimenomaan pakolaisten osaltahan se saattaisi liittyä joihinkin siirtolaisryhmiin. Kouluttamisesta, ja mitä hän mainitsi Keuruusta ja Haapamäestä, niin meillä oli pakolaisten vastaanottokeskus, joka otti pakolaisia vastaan, ja tämä kysymys on ollut hyvin läheinen minulle, mutta valitettavasti me menetimme tuon pakolaisten vastaanottokeskuksen. Pakolaiset halusivat olla täällä suurempien citien maisemissa mieluummin. Meillä oli siellä hyvät tilat, entinen päihdehuoltola. Toivon, että tämä ed. Lahtelan esille ottama idea voisi minun kannattamanani jossakin muodossa toteutua. Me toivoisimme, että voisimme antaa hyvää ja hyödyllistä koulutusta pakolaisille ja siirtolaisille Keuruun Haapamäellä.

Erkki Kanerva /sd:

Arvoisa puhemies! Palasin vielä saliin, kun ed. Petri Salo pani minun suuhuni sanan "likvidoida". Hän mainitsi sen kahdesti minun suuhuni pantuna. Minä sanoin täällä, että jos niissä olosuhteissa on säilynyt hengissä, niin niistä olosuhteista ei kykene kommunikoimaan, asioimaan Suomen korkeimman hallinto-oikeuden kanssa. En puhunut likvidoinnista yhtään mitään. Mielessäni oli se Gdanskin satamasta noin kymmenen kilometrin päässä oleva puolitoista kilometriä pitkä kiemurteleva kerrostalo, jonka pyykki on kuivattu aina parvekkeella ja jossa tänäkin talvena kerrostalohuoneita on lämmitetty hiilivalkealla. Siellä on monta terveysriskiä, ja sieltä on vaikea asioida Suomen korkeimman hallinto-oikeuden kanssa. Minä olen käynyt eteläpohjalaisten kanssa samaa koulua. Minä olen suorittanut ammattiopintoja eteläpohjalaisten kanssa. Minä en muista, että kukaan heistä olisi antanut väärää todistusta lähimmäisestään, mutta ehkä polvi on pojasta muuttunut. Ehkä sielläkin vastuu on siirtynyt kuulijalle.

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ole väittänytkään niin, että ed. E. Kanerva olisi käyttänyt likvidointi-sanaa, vaan hän käytti sellaista sanaa, että ikään kuin nämä henkilöt olisivat joutuneet sellaiseen hengen, terveyden tai kuoleman vaaraan omassa maassaan, Slovakian maassa tai Puolan maassa, mistä meille näitä romaneja tuli, jotta he voisivat käyttää Suomen hallintojärjestelmää hyväkseen, olisivat joutuneet vainotuksi tai uhatuksi tai jotakin muuta. Minä oikaisin tätä käsitystä niin, että he ovat voineet tehdä jo täältä ennen pois lähtöänsäkin muistutuksen tai valituksen. Sen voi tehdä myöskin Suomen lähetystöön ulkomailla, mikäli haluaa, ilman että joutuu minkäänlaisiin ongelmiin kotimaassaan. Minun tietooni ei tähän mennessä ole tullut niitten Puolan romanien tai Slovakian romanien ihmisoikeuskysymyksistä minkäänlaista epäilystä sen jälkeen, kun heidät on pikakäännytyksellä palautettu Suomesta. Teidän käsityksenne tässä oli ihan toinen. Aion pitää omasta näkökulmastani viimeiseen asti kiinni. Sitä todistaa myöskin se, että nämä maat on aivan hiljattain hyväksytty EU:n jäsenyyteen ja ihmisoikeuskriteerit ovat olleet heillä viime aikoina erittäin tiukat.