Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä lakialoitteessani ehdotan, että työmarkkinatukeen määrätään suojaosa, joka ei ole harkinnanvarainen ja joka olisi esimerkiksi 50 prosenttia täysimääräisen työmarkkinatuen kuukautta kohden lasketusta määrästä. Lakialoitteessa ehdotan lisäksi, että työmarkkinatuen harkinnanvaraisen osan tulorajaa korotettaisiin huoltovelvollisilla 159 eurolla jokaisen alle 18-vuotiaan huollettavan osalta.

Tilannehan käytännössä on hyvinkin ongelmallinen monen työttömän ja monen perheen kohdalla. Tällä hetkellä tilanne on se, että puolison tulot ja/tai huoltovelvollisen omat tulot, kun tulonhankkimiskustannukset on vähennetty, vaikuttavat harkinnanvaraiseen työmarkkinatukeen tietyn tulorajan ylittämisen jälkeen. Puolison tuloista otetaan huomioon tulot, jotka ylittävät 236 euroa kuukaudessa, ja työmarkkinatuki pienenee, jos pariskunnan yhteenlasketut tulot ylittävät 848 euroa kuukaudessa. Tuki lakkaa, jos pariskunnan yhteenlasketut tulot ylittävät 1 747 euroa kuukaudessa. Voimassa olevan lain mukaan tulorajoja korotetaan 106 eurolla jokaista huollettavaa lasta kohden. Kun tuloraja ylittyy, tuki pienenee siten, että täydestä työmarkkinatuesta vähennetään 50 prosenttia tulorajan ylittävistä tuloista.

Näin jo hyvinkin alle suomalaisen keskipalkan tuloilla voi työssä käyvän puoliso jäädä ilman työmarkkinatukea ja perhe jää elämään toisen palkalla. Tämä merkitsee monissakin tapauksissa perheiden tulotason romahtamista. Mielestäni syrjäytymistä ja köyhyyttä tulee erityisesti kaikin keinoin estää. Pitäisi nähdä myöskin perheen toimeentulomahdollisuudet. On hyvinkin monissa tilanteissa sen palautteen pohjalta, mitä itsellenikin on tullut, todettu, että perheen tulot tippuvat niinkin paljon, että toimeentulo on vaikeaa, ja näin ollen toimeentulotuen lisätarpeita ilmenee.

Erityisen ongelmallista, niin kuin sanoin, tämä on perhepoliittisesti, joka on yksi lähestymistapa myöskin tässä. Tämä nykyinen tilanne saattaa kannustaa tilanteisiin, joissa perheet toimeentulosyistä joutuvat eroamaan ainakin nimellisesti. Tällöin asutaan kahdessa osoitteessa, jotta työtön puoliso saa täyttä työmarkkinatukea, asumistukea ja usein vielä toimeentulotukea, että päivittäinen selviytyminen, toimeentulo, olisi mahdollista. Arvioin, että tällainen ratkaisu tulee yhteiskunnalle paljon kalliimmaksi kuin se, että tämän lakialoitteen mukaisesti toimittaisiin. Lainsäädännön keinoin ei myöskään pitäisi ylläpitää sellaisia rakenteita, jotka kannustavat pariskuntia eroamaan. Kaikin keinoin pitäisi näitä todettuja epäoikeudenmukaisuuksia pyrkiä poistamaan. Kun me keskustelemme siitä, mikä merkitys on tukipolitiikalla ja palveluilla, niin mielestäni molempia aina tarvitaan näissä perheissä, joiden toimeentulo on todella vaikeaa.

Olen arvioinut, että tarkkoja laskelmia siitä, mitkä tämän lakialoitteen toteuttamisen kustannukset tulisivat olemaan, ei välttämättä voida tehdä, koska ei tiedetä, kuinka paljon uusia etuudensaajia tämä toisi työmarkkinatuen piiriin. Menojen lisäystä valtion menoihin tämä lakialoite tietäisi, mutta arvioin näin, että samalla se korjaisi tämän rakenteellisen ongelman, joka nyt on työttömyysturvalaissa. Tietysti tämä olisi, kun vasta on uusi työttömyysturvalaki nyt voimaan saatettu, siinä pitänyt jo korjata. Täällähän tänään jo toista asiaa käsiteltiin, ja todella toivon, että näitä epäkohtia seuraavan hallituksen aikana otetaan välittömästi korjauslistalle. Ajattelen myöskin, että osa rahoituskustannuksista tulisi sitä kautta, jos tätä lakialoitettani viedään eteenpäin, että nimellisten erojen myötä maksettujen yhteiskunnan tukien määrä vähenisi.

Kaikilla pitää olla oikeus perusturvaan, ja siksi työmarkkinatukeen oikeutetulla tulee olla oikeus saada puolet täysimääräisestä työmarkkinatuesta puolison tuloista riippumatta. Puolison tulojen vaikutus säilyy edelleen työmarkkinatuen harkinnanvaraisessa osassa, mutta lievennystä siinäkin tulee tämän aloitteen pohjalta lapsiperheiden osalta, kun alle 18-vuotias lapsi korottaa tulorajaa 159 eurolla voimassa olevan lain 106 euron sijaan. Tämä helpottaisi erityisesti alle keskituloisten lapsiperheiden tilannetta ja näin ollen oikeudenmukaisuutta myöskin lisäisi.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tämän lakialoitteen nimi voisi olla "oikeus omaan rahaan", koska tämä on semmoinen ongelma, joka johtaa juuri ed. Hiltusen kuvaamiin käyttäytymismalleihin sillä tavalla, jotta erotaan vaikka nimellisesti. Tässä on sama ongelma kuin nuorten työmarkkinatuessa, elikkä yhteiskunnalle tulee maksamaan huomattavasti enemmän se, kun keinotekoisesti tehdään semmoisia rakenteita, joiden vuoksi ihminen joutuu hankkimaan toisen asunnon, vaikka ei välttämättä asukaan siellä. Sitten hän maksaa asumistuen muodossa paljon enemmän ja on varattuna se luukku, joka voisi olla toiselle käytössä. Osin voi olla jopa joissakin tilanteissa, että tämä synnyttää asuntopulaa.

Sen takia minusta tämä kysymys pitäisi siten ratkaista, jotta ei missään tilanteessa voi toisen puolison tulot mennä nollille, elikkä olisi oikeus omaan rahaan. Tässä tämä logiikka sillä tavalla pettää. Verotuksen puolella pitäisi siirtyä samaan käytäntöön. Sehän tarkoittaisi sitä, jotta sitten katsottaisiin, että jos puoliso on tuloton, niin samalla tavalla kohdellaan, elikkä toinen puoliso, joka on tienestissä, elättäisi. Silloinhan valtionverotuksessa pitäisi katsoa, että tulorajaa nostettaisiin sillä tavalla, jotta valtionveroa hyvin harvalta yksinään perheessä työssä olevalta menisi ollenkaan. Tämä pitäisi panna samaan balanssiin. Olen sitä mieltä, että ed. Hiltusen esittämä ajatus kuitenkin näinpäin pitäisi toteuttaa kuin tässä on esitetty.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kiinnitän tässä erääseen yksityiskohtaan huomiota, nimittäin siihen, mikä on se aika, jota juuri elämme. Elikkä vaalikausi päättyy ja vaalit on kohta, ja sen jälkeen hallitusneuvottelut, ja voisi kuvitella, että tämän laatuisiin aloitteisiin liittyisi ryhmäaloitteisuus elikkä että koko ryhmä olisi ne allekirjoittanut, jolloin siinä lähtisi suoraan viesti siitä, että tämä on kd-ryhmän ryhmäesitys hallitusneuvotteluihin. Sitähän tämä ei ole nyt, vaan ryhmän erään jäsenen aloite.

Timo Ihamäki /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä on, niin kuin ed. Hiltunen aloitteessaan toteaa ja äskeisessä puheenvuorossaan totesi, kireähkölle vietynä aikamoinen perhepoliittinen ongelma. Kun yhteiskunnallisia etuuksia annetaan, niin kysymys kuuluu, pitäisikö jokaista henkilöä kohdella yksilönä vai pitäisikö ottaa huomioon perheen ja myöskin avoperheen jäsenyys. Tässähän on ongelmia myös tämän päivän sosiaalipolitiikassa näitten tulkinnanvaraisten käsitteiden varassa. Tällä hetkellä on vaikea määrittää sellainenkin käsite kuin perhe. Se oli 60-luvulla aivan eri asia kuin se tänään ymmärretään. Myöskin yksinhuoltajalisät on vaikea arvioida, koska yksinhuoltaja saa paljon enemmän etuutta kuin sellainen perhe, jossa on kaksi huoltajaa. Tämä tekee mielekkääksi myöskin elää vaikka kahdessa eri taloudessa.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa puhemies! Ihan totean vaan, että tosiaan tämä aloite on siinä linjassa, mitä ryhmässämme on asioita keskusteltu ja pitkään valmistelussa ollut, mutta sitten kun se tuli valmiiksi, niin oli jo sitten kiire saada sitä tuonne kansliaan, että se saadaan edes alkuvuodesta käsittelyyn. Olipa hyvä huomio, että painoarvoahan näille aloitteillekin pitäisi aina hakea ja siinä mielessä ihan iloinen viesti siitä, ja varmasti näin kristillisdemokraatit tulevat myöskin toimimaan nyt, kun näitä kaikkia asioita kootaan sitten, mitä esimerkiksi otetaan työllisyyspoliittisiksi kysymyksiksi ja mitä hallitusneuvotteluihin sitten, kun seuraava eduskunta käynnistää toimintansa. Mutta erityisesti näitä epäkohtia pitää nostaa esille, ja tässä on yksi sellainen. Toivon tokikin, että tämä on myöskin niissä neuvotteluissa sitten, kun korjataan tosin nyt vasta voimaan tulevaa työttömyysturvalakia.