3) Hallituksen esitys laiksi hätäkeskuslain
2 ja 8 §:n muuttamisesta
Matti Väistö /kesk:
Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on hallituksen
esitys hätäkeskuslain muuttamisesta. Hätäkeskuslaki
tuli voimaan vuoden 2001 alussa. Tuolloin yhteen hätäkeskustoimintaan
kootun toiminnan ulkopuolelle jäivät alueista
Pääkaupunkiseutu ja tällä alueella
Espoon, Helsingin, Kauniaisten, Kirkkonummen, Siuntion ja Vantaan
kunnat.
Maahan on jaettu hätäkeskustoimintaa varten hätäkeskuksiin.
Meillä on siis yksi hätäkeskuslaitos,
ja siihen kuuluvat itsenäiset tai alueittaiset hätäkeskukset.
Hätäkeskukset perustettiin niin, että koottiin
pelastus-, poliisi- sekä sosiaali- ja terveystoiminnan
hätäkeskustoiminnot yhteen. Tällä järjestelmällä korvattiin
erilliset pelastustoimilain mukaiset kunnalliset hätäkeskukset sekä poliisin
hälytyskeskukset. Tämä toimintahan koko
maan osalta on tavoitteena saada koottua kattavaksi hätäkeskuslaitokseksi
vuoteen 2006 mennessä.
Käsittelyssä olevassa hallituksen esityksessä ehdotetaan,
että hätäkeskuslakia sen 2 ja 8 §:n osalta
muutetaan. Näin ollen yhtenäinen hätäkeskus
tulee myös Pääkaupunkiseudulle niin,
että kunnallinen pelastustoimen hätäkeskus
ja poliisin hälytyskeskukset korvattaisiin hätäkeskuslain
mukaisella järjestelmällä.
Hallintovaliokunta on pitänyt ehdotusta perusteltuna.
Itse asiassa hätäkeskuslakia säädettäessä valiokunta
jo edellytti, että tulee pyrkiä yhtenäiseen
hätäkeskusjärjestelmään
koko maassa. Sittemmin muun muassa valtiovarainvaliokunta totesi,
että jos tässä selvitystyössä päädytään
ratkaisuihin, jotka edellyttävät lainsäädännön muuttamista,
ne tulisi tehdä mahdollisimman pian, jotta vältyttäisiin
tarpeettomilta investoinneilta.
Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta on mietinnössään
ollut yksimielinen. Me olemme puoltaneet lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.
Mietinnössä on kuitenkin kiinnitetty huomiota
toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen niin, että käytettäisiin
sitä tekniikkaa, joka nyt on käytössä,
mahdollisuuksien mukaan ja hyödynnettäisiin myös
niitä tiloja, joita tällä erää on
Pääkaupunkiseudulla käytössä,
kun uutta hätäkeskusta rakennetaan.
Edelleen valiokunta pitää tärkeänä,
että käytettävä tekniikka on
mahdollisimman nykyaikaista ja luotettavaa, testattua ja koeteltua,
kuten mietinnössä todetaan. Valiokunta muistuttaa myös
siitä, että ruotsinkieliset palvelut tulee turvata
ruotsinkielisille omalla äidinkielellään. Edelleen
valiokunta korostaa, että hätäkeskusjärjestelmän
tulee olla mahdollisimman tehokas ja virheetön toiminnaltaan,
ja tästä syystä on tarpeen toteuttaa
kattava koulutus. Koulutuksen merkitystä ei varmaan voida
tässä toiminnassa ja sitä käynnistettäessä,
olipa mistä alueesta tahansa kyse, aliarvioida.
Vihdoin valiokunta painottaa, että nykyinen Pääkaupunkiseudun
hyvä — näin meille asiantuntijalausunnoissa
muun muassa tuli selväksi — toiminnan taso ei
saa missään edessä olevan uudistuksen
vaiheessa heiketä.
Matti Saarinen /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin on kiittäminen
valiokunnan hyvää puheenjohtajaa, joka erinomaisesti
esitteli asian. Kaiken kaikkiaan tähän uuteen
hätäkeskusjärjestelmään
ollaan siirtymässä aika hallitulla tavalla. Laki
on tullut voimaan 2001 alusta. 2005 lukien on sitten tarkoitus siirtyä järjestelmään,
jossa se on valtion ylläpitämää,
eli aikaa on. Kuitenkin tämä asia vaatii muutaman
kommentin tässä yhteydessä. Kyseessä on
kansalaisten turvallisuus mitä herkimmässä ja
konkreettisimmassa muodossaan.
Niin kuin jo sanan etuosa sanoo, hätäkeskusjärjestelmässä,
hätäkeskuslaitoksessa, on kysymys hädästä,
ja silloin aika on kallista, inhimillinen tekijä on pelissä,
sitä eivät parhaatkaan tekniikat auta eikä ratkaise,
jos ja kun käy niin, että puuttuu esimerkiksi
kielitaitoa, jos puuttuu paikallistuntemusta tai muuta vastaavaa,
jota ei pelkällä raudalla tai vastaavilla instrumenteilla
pystytä korvaamaan. Eli tässä tämmöiset
tekniset järjestelmät ovat aika lailla kärjessä.
Toinen asia, joka tässä on pinnalla ja joka näyttää vaikuttavan
tähän ratkaisuun, on tietysti, voi sanoa tietysti,
kustannuskysymykset ja talous. Jos jossakin tilanteessa kustannuskysymykset
pitäisi asettaa toissijaiseksi verrattuna pääasiaan
eli turvallisuuteen, niin tässä on tyypillisesti sellainen
asia. Tämä koko hanke ei maksa sellaisia maltaita
etteikö yhteiskunnalla olisi varaa pitää maksimaalisen
hyvää huolta kansalaisistaan. Kustannuserot eivät
voi tulla ratkaisevaan asemaan, kun mietitään,
mikä järjestelmä toimii parhaiten.
Siksi, arvoisa rouva puhemies, pari kommenttia näin
Uudellamaalla syntyneenä, täällä elämäntyönsä tehneenä.
Täällä on ollut luonnollista, että Helsinki
Suomen oloissa suurena metropolina elää näissäkin
asioissa vähän niin kuin omaa elämäänsä,
ja se on hyvin helposti hahmotettava alue ja kokonaisuus. On luonnollista,
että sillä on oma hälytys- ja hätäkeskusjärjestelmänsä.
Mutta sitten tämä vanha Uudenmaan lääni, siis
Uusimaa maakuntana: Siinä on vähintään kaksi
puolta. Siinä on itäinen puoli ja siinä on läntinen
puoli. Tässä tämä logiikka nyt
pettää. Ei ole mitään Keravaa
vastaan, kun Keravalle ehdotetaan sijoitettavaksi Uudenmaan hätäkeskus vuoden
2005 aikana, siis aikaa on vielä miettiä tätä asiaa.
Se ei ole Keravan vika, vaan kerta kaikkiaan Uudellamaalla tapa
toimia, tapa ajatella, historia, kulttuuri, kaikki asiat, jotka
ovat ihmisille läheisiä, luontaisia ja inhimillisiä,
ne kulkevat akselilla itä—länsi ja Helsinki
siinä välissä, jopa jossakin määrin
Keski-Uusimaakin on kokonaisuus. Mutta selvän rajan voi
laittaa Uudellamaalla idän ja lännen väliin,
kun puhutaan lähestulkoon mistä tahansa elämän
inhimillisestä toimintasektorista.
Tämän vuoksi tässä asiayhteydessä haluan
tähän kiinnittää voimakkaasti
huomiota, että kerran vielä voitaisiin miettiä,
kuinka löydettäisiin paras ratkaisu. Tähänastinen
ratkaisu on hyvä, mutta sitä voidaan vielä kehittää,
ja esimerkiksi ihan luonnollinen, hyvä, loistava paikka
tämän läntisen hätäkeskuksen
sijoittamiskunnaksi olisi Kirkkonummi, jossa on kielikysymykset,
alueellinen sijainti, kaikki mahdollinen, myöskin infra-asiat,
hoidettavissa. Voi sillä suunnalla olla muitakin kuntia,
mutta Kirkkonummi tulee päällimmäisenä mieleen,
ja Kirkkonummen puolesta ovat läntisellä Uudellamaalla
monet kunnanjohtajat, siis muut kuin Kirkkonummen kunnanjohtaja,
puhuneet. Kyllä lännessä pitäisi
tällainen hätäkeskus myöskin
olla.
Sitten aivan lopuksi, rouva puhemies, valiokunnan puheenjohtajakin
esittelypuheenvuorossaan kiinnitti huomiota ruotsinkielisten asemaan ja
kaksikielisten asemaan. Se on kauniisti kirjoitettu. Siinä asiassa
ei kuitenkaan ole riittävän pitkälle
menty. Vielä olisi pitänyt mennä varmistamaan
palvelun turvaaminen ihmisen omalla äidinkielellä,
etenkin kun lukee seuraavaa kappaletta: "Hätäkeskusjärjestelmältä edellytetään mahdollisimman
tehokasta ja virheetöntä toimintaa, minkä vuoksi
valiokunta korostaa tehtävien vaatimusten mukaisen koulutuksen
merkitystä." Koulutukselle tulee sitten kyllä aika
paljon painoarvoa tässä yhteydessä. Jos
tehokkuutta ja virheettömyyttä haetaan, silloin
siellä on kyllä kielivaatimus erittäin
korkealla tasolla, kun nämä hätätapaukset
eivät kestä väärinymmärtämistä. Silloin
tulee uhreja. Jokainen sekunti on siellä kallis. Tämän
vuoksi mietinnön loppuosa on hivenen ristiriitainen kielikannanoton
kanssa. Joko pitää antaa loppupuolella vähän
periksi ja lieventää tehokkuus- ja toimivuusvaatimuksia
tai parantaa sitten ja varmistaa sitä, että kaikissa
olosuhteissa kummallakin kotimaisella kielellä pärjätään,
ja myös sitä, että paikallistuntemusta
ja osaamista on riittävästi.
Mutta aika on vielä tässä yhteydessä päätöksentekijöitten
puolella, ja toivon, että tämä asia ei olisi
vielä ihan kivitauluun hakattu, vaan voitaisiin vielä vähän
kehittää ja parantaa.
Raija Vahasalo /kok:
Arvoisa puhemies! Nyt eduskunnassa päätettävänä oleva
hätäkeskuksia koskeva lakimuutos on poliisin kenttätoimintojen
kaikkien aikojen suurin uudistus. Laki jättää kuitenkin
valtioneuvoston päätettäväksi
hätäkeskusten tulevan aluejaon ja sijaintipaikat
Uudellamaalla. Uudella hätäkeskusasialla on kiire.
Toimintamalli on tarkoitus saada pyörimään
jo vuoden 2006 alusta lähtien. Keskustelu uhkaa muodostua
kädenväännöksi Helsinki vastaan
muu Uusimaa, ja talouden rattaiden kirskunta uhkaakin peittää turvallisuuden äänen.
Päätöstä tehtäessä on
otettava huomioon uusimaalaiset asukkaat ja päämääräksi
heidän turvallisuutensa takaaminen myöskin tulevaisuudessa.
Uudenmaan maakuntien yhdenvertaisista hätäkeskuspalveluista
on jatkossakin pidettävä kiinni.
Hallituksen esityksessä esitetään
Uudenmaan hätäkeskuksen sijaintipaikkoja koskien
kolme vaihtoehtoa. Ensimmäisessä vaihtoehdossa
koko Uusimaa muodostaa yhden hätäkeskusalueen,
johon siis kuuluisivat kaikki kunnat. Toisessa mallissa muodostettaisiin
kaksi hätäkeskusaluetta siten, että Helsinki
muodostaa yhden alueen ja muut Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan
kunnat toisen. Tällöin toinen hätäkeskus
tulisi sijaitsemaan Keravalla. Avuntarvitsijan kannalta on ratkaisevan
tärkeää nopea avunsaanti sekä luotettavat
ja laadukkaat palvelut. Toiminnallisesti kiistatta paras vaihtoehto
on kolmen hätäkeskuksen malli, jossa sekä Helsinki,
Keski- ja Itä-Uusimaa että Länsi-Uusimaa
saavat omat hätäkeskuksensa. Länsi-Uusimaan
alueelle hätäkeskuksen sijoittamispaikkana on
kaavailtu juuri Kirkkonummea.
Mikäli hätäkeskukset Uudellamaalla
keskitetään vain kahteen yksikköön,
eivät toiminnot ole enää hallittavissa.
Uusimaa on yksinkertaisesti alueellisesti liian laaja ja väkirikas
jo nyt. Tällaisessa tilanteessa esimerkiksi Myyrmäen
suuronnettomuuden kaltaiset tilanteet, myrskyt tai pelkkä liukas
keli asettavat hätäkeskuksen kapasiteetin äärimmilleen
ja samalla alueen kansalaiset vaaraan. Yhden tai kahden hätäkeskuksen
malli liian suurine toimintakenttineen saattaa Uudenmaan asukkaat
eriarvoiseen asemaan muun Suomen kanssa. Lisäksi pätevästä työvoimasta
tulee pula, sillä ammattitaitoisen henkilöstön
työmatkat läntisen Uudenmaan alueelta ovat kahden
hätäkeskuksen mallissa liian suuret.
Arvoisa puhemies! Hätäkeskuksen rahoitus järjestetään
sisäministeriön kehyksen puitteissa. Kolmen hätäkeskuksen
mallissa poliisin määrärahoja sekä kuntien
yleistä valtionapua joudutaan vieläkin leikkaamaan.
Kustannuksiltaan kolmen hätäkeskuksen malli on
siis kallein vaihtoehto, mutta se on kuitenkin ainoa järkevä ratkaisu.
Uudenmaan alueen saadessa kolme hätäkeskusta varmistetaan
maakuntien kasvavan väestön turvallinen arki tasavertaisesti
muun Suomen kanssa.
Rakel Hiltunen /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Oli hyvä, että ed.
Saarinen käytti Uudenmaan näkökulmasta
puheenvuoron, mutta palautan tässä mieliimme sitä vaihetta,
kun hätäkeskuslakia vuonna 2001 täällä käsiteltiin.
Itse olin silloin hallintovaliokunnassa eriävän
mielipiteen laittajana siihen esitykseen perustuen siihen, että Helsingin
hätäkeskus, Pääkaupunkiseudun
kunnallinen hätäkeskus, on toiminut erittäin
hyvin ja toimii edelleenkin. Tätä lakiahan edelsi
kokeilukausi eri paikkakunnilla. Tässä kokeilussa
eivät Uusimaa ja Pääkaupunkiseutu olleet
mukana. Nythän on niin, että sen lain hyväksymisen
jälkeen sitten, sanotaanko, annettiin keppiä Pääkaupunkiseudulle,
joka jäi tämän hätäkeskusjärjestelmän
ulkopuolelle. Joku on minulta kysynyt, onko nyt routa porsaan kotiin
ajanut, kun Helsinki ja Pääkaupunkiseutu ovat
tulossa tähän yhteiseen järjestelmään.
Voi sanoa, että aika rankalta, arvoisa rouva puhemies,
on tuntunut se, että nyt vallinneessa tilanteessa Helsingin
kaupunki ylläpitää itse tätä kunnallista
hätäkeskusta ja sen lisäksi maksaa vastaavan
summan euroja. Markoissa tämä oli viime vuonna
18 miljoonaa markkaa, joka oli tämän hätäkeskuksen
ylläpitokustannus. Saman verran Helsingin kaupunki on maksanut
tähän valtakunnalliseen hätäkeskusjärjestelmän
rakentamiseen määrärahoja. Eli Helsinki
on ollut osaltaan rakentamassa tätä valtakunnallista
järjestelmää. Nyt kun kuitenkin näyttää siltä,
että on yhteisen edun mukaista, että tämä lakiehdotus
hyväksytään, niin haluan kuitenkin todeta,
että Helsingin kaupunki sijoitti 90 miljoonaa markkaa kymmenen
vuoden aikana rakentaakseen tätä kunnallista hätäkeskusta.
Se on valtava investointi, johon valtion tukea ei tullut juuri nimeksikään,
mutta kaupungin oma panostus oli tuo 90 miljoonaa.
Eli nyt kun tässä tilanteessa ja tätä mietintöä tehtiin
hallintovaliokunnassa, missä edelleen olen jäsenenä,
niin mielestäni oli hyvä, että valiokunta
kuuli asiantuntijoita ja korosti sitä seikkaa, että nämä suoritetut
investoinnit tulisi hyödyntää niin, että olemassa
olevat tilat voidaan hyödyntää. Eli Helsingin
kaupungin lausunnossa myös on todettu, että on
erinomaisen tärkeätä, että nyt pelastustoimen
hätäkeskuksen ja kihlakunnan poliisilaitoksen
hälytyskeskuksen toimitilat ja toiminnot sitten yhdistettäisiin.
Vielä haluan tuoda esille sen seikan, jonka myös
puheenjohtaja Väistö otti esille, että nykyisin
ei ole havaittavissa minkäänlaisia häiriöitä kansalaisten
perusturvallisuuden kannalta tässä, että on
kaksi erillistä, poliisin ja pelastustoimen, hätänumeroa,
koska se on muutaman sekunnin asia, kun puhelu siirtyy toiselta
toiselle.
Tämän lisäksi voi sanoa, että kun
hätäkeskustoimintaan Helsingissä liittyy
myös hyvin tiiviisti erikoissairaanhoidon eli HUS-piirin
ensihoitoyksikön toiminta, niin olemme tekemisissä maailmanlaajuisestikin
ainutkertaisen ja ykkösluokkaa olevaksi todetun laatujärjestelmän
kanssa. Haluan vielä korostaa, kuten myös valiokunnan
puheenjohtaja, sitä että missään
vaiheessa tätä kansalaisten turvallisuuden kannalta
ensiarvoisen hyvin toimivaa kokonaisuutta ei tule jatkossakaan vaarantaa.
Antero Kekkonen /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Ottamatta kantaa tähän
Helsinki kontra Uusimaa -keskusteluun sen kummemmin minua satutti
kovasti ed. Saarisen pohdiskelu itä—länsi-ulottuvuudesta.
Miksi näin? Siksi, että vaikka me emme nyt puhukaan
suoranaisesti meripelastuksesta tai siihen liittyvistä asioista,
nämä asiat ovat naimisissa keskenään
silloin, kun suuri katastrofi on tapahtumassa tai tapahtunut. Kun
me ajattelemme, mitä eilen ja tänään
olemme saaneet kuulla tämän surullisen öljytankkerin
taipaleesta meidän vesillämme lähes ja
niistä riskeistä, mitä siihen liittyy,
on tietty ratio siinä, että idästä länteen,
lännestä itään, on olemassa
tietty järjestelmä, jolla voidaan seurata myöskin
tätä liikennettä.
Se on asia numero yksi, jonka halusin tässä ottaa
esille, ja siitä loogisesti seuraa asia numero kaksi: sellaisissa
tilanteissa minkään näköiseen kielisekoiluun
ei ole varaa. Näissä laivoissa, jotka siellä kulkevat,
kielisekoilu on jokapäiväistä, siellä on
sekamiehistöt, niin että veli ei todellakaan tiedä,
mitä veli vieressä ahertaa. Hyvin usein päällystön
ja miehistön välinen kytkentä on täysin
olematon. Jos tällaiseen sekaiseen tilanteeseen tulee vielä hivenenkin
sekainen tilanne maissa, niin katastrofin laatu voi moninkertaistua
pahempaan suuntaan.
Matti Väistö /kesk:
Arvoisa puhemies! Käyty keskustelu on mielestäni
osoittanut, että tässä on tarvetta pohtia
vielä, millä tavoin Pääkaupunkiseudun
hätäkeskusmalli jatkossa toteutetaan. Lakihan
lähtee siitä, että aluejaosta päättää erikseen
lain nojalla valtioneuvosto ja hätäkeskuksen sijaintikunnasta
päättää sisäasiainministeriö. Varmasti
on tarpeen pohtia sitä, mikä esillä olleista
ratkaisuista olisi nyt kaikilta näkökohdiltaan
ajatellen paras ratkaisu, ottaen huomioon myös tietysti
ne turvallisuusnäkökohdat, joihin ed. Kekkonen
viittasi, kun puhutaan myös meripelastuksen mahdollisesta
tähän liittämisestä tai mahdollisista
onnettomuustilanteista.
Meillähän on surullisia tapahtumia ollut ja
aikoinaan muun muassa Estonia-turma. Sen jälkiselvittely
on kuitenkin osoittanut, että Rajavartiolaitoksen johdolla
tapahtuva meripelastus toimi tuolloin erinomaisen hyvin niissä vaikeissa olosuhteissa,
ja uskoakseni tällä hetkellä meripelastusjärjestelmä meillä turvallisuutta
ajatellen ja kansallisen turvallisuuden näkökulmasta
on varsin korkealla tasolla.
Mitä tulee näihin mahdollisiin öljy-
tai muihin uhkiin ja onnettomuusvaaroihin, niiden osalta tietysti
on varmasti erilaisia myös kansainvälisiä toimenpiteitä,
neuvotteluja tarpeen tehdä ja tehostaa tältä osin
sitä, että kyettäisiin myös
ympäristö turvaamaan mahdollisimman hyvin.
Yleiskeskustelu päättyy.