3) Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön
Suomen valtuuskunnan kertomus ETYJ:n parlamentaarisen yleiskokouksen toiminnasta
vuonna 2006
Kimmo Kiljunen /sd:
Arvoisa puhemies! Vaikka tuossa päiväjärjestyksen
ensimmäisen ja toisen kohdan yhteydessä tai oikeastaan
ensimmäisen kohdan yhteydessä oli tarkoitus, että me voimme
käsitellä nämä kaikki valtuuskuntien
raportit eli Pohjoismaiden neuvoston, Euroopan neuvoston ja Etyjin
parlamentaarisen yleiskokouksen neuvoston raportit, niin varasin
tähän kohtaan kuitenkin erikseen vielä puheenvuoron
puhuakseni muutaman sanan Etyjin parlamentaarisesta ulottuvuudesta
ja ennen kaikkea siitä, että nyt me annamme niitä saatesanoja
vuodelle 2008, jolloin, jos silloin Suomen ulkoministerinä on
uusi ulkoministeri Ilkka Kanerva, hänelle lankeaa järjestön
Chairman in Officen roolissa, puheenjohtajan roolissa, poikkeuksellisen
keskeinen vastuu, eli Suomi toimii Etyjin puheenjohtajavaltiona.
Silloin on hyvin tärkeätä tietysti, että me
näemme tämän yhteistyön, mikä on
välttämätön parlamentaarisen
yleiskokouksen ja itse varsinaisen Etyjin välillä,
ja kun siinä on ongelmia, arvoisa puhemies, niin halusin
tämän puheenvuoron tässä käyttää ja
pikkuisen avata niitä ongelmia, jotka myöskin
tulevat Suomen puheenjohtajuuskaudella väkisin vastaan.
Arvoisa puhemies! Tietysti Etyj prosessina on syntynyt tästä Helsinki-sopimuksesta
vuodelta 75 ja on muotoutunut sitten omaksi järjestökseen,
jonka perustehtävänä on ollut tietysti
luottamusta lisäävien toimien rakentaminen Eurooppaan.
Kylmän sodan rakenteiden purkaminen kuului sen keskeisiin
tehtäviin, ja siinä on nämä kuuluisat
kolme koria: ykköskori, joka vastaa turvallisuuspolitiikasta,
kakkonen ympäristö- ja taloudellisesta yhteistyöstä ja
kolmantena korina on tietysti ihmisoikeuskysymykset, jotka ovat myöskin
tulleet poikkeuksellisen vahvasti Etyjin toiminnassa esille.
Parlamentaarinen yleiskokous tietysti käsittelee kaikkia
näitä koreja, mutta käytännössä nämä itse
yleiskokouksen yleisistunnot eivät ole sitä varsinaista
raakaa työtä, jota parlamentaarisen yleiskokouksen
puitteissa tehdään, vaan raaka työ tehdään
itse asiassa kahdella eri tasolla. Toinen taso ovat nämä työryhmät
tai erityisedustajat, joita Etyjin parlamentaarisessa yleiskokouksessa
on. Olen itse aikoinani johtanut Moldova-työryhmää.
Siellä on ollut Valko-Venäjään
liittyvä työryhmä, Kaukasukseen liittyvä työryhmä, Balkaniin
liittyvä työryhmä ja nyt esimerkiksi
on juuri perustettu tämä erityisedustajan toimi
Keski-Aasiaan liittyen. Nämähän ovat
tietysti sitä "parlamenttidiplomatiaa", jota Etyjin puitteissa tehdään.
Hyvin tärkeää on ollut, että nämä kaikki työryhmät,
joita parlamentaarisen yleiskokouksen puitteissa on ollut, ovat
kiinteässä, välittömässä yhteistyössä itse
Etyjin organisaation kanssa. Silloin on kysymys useimmiten näistä Etyj-missioista,
joita on kuutisentoista kappaletta eri puolilla ennen kaikkea entistä Itä-Eurooppaa.
Esimerkiksi juuri Moldova-työryhmän puitteissa
meillä oli jatkuvasti yhteistyö itse Etyjin kanssa,
joka pyrki rauhanneuvotteluja viemään eteenpäin
Moldovan kriisin osalta.
Toinen ulottuvuus, joka on vähintään
yhtä keskeinen, ehkä jopa keskeisemmäksi
muodostunut parlamentaarisen yleiskokouksen osalta ja jopa Etyjin
osalta ja joka on näkynyt julkisuudessa paljon, on kansainvälinen
vaalitarkkailu. Siinähän Etyjillä on
ollut johtorooli, silloin kun puhumme kansainvälisestä vaalitarkkailusta
eurooppalaisissa puitteissa. Muutkin parlamentaariset yleiskokoukset,
kuten Euroopan neuvosto, Euroopan parlamentti, myöskin
Naton parlamentaarinen yleiskokous, harrastavat tätä kansainvälistä vaalitarkkailua,
mutta se on aina tehty, ja alleviivaan sitä, se on aina
tehty sillä tavalla, että Etyjin parlamentaarisen
yleiskokouksen puolella on ollut johtorooli ja ne kannat on synkronisoitu
neuvonpidoissa, kun vaalitarkkailu on tehty, yhteistyössä mutta
niin, että Etyjin puolelta se varsinainen arvio on sitten
ulos tuotu.
Nyt tähän kansainväliseen vaalitarkkailuun
on syntynyt kuitenkin vakava, vakava, ristiriita, vakava kriisi,
ja se on Etyjin sisällä oleva kriisi. Etyjhän
on perustanut itselleen Odihr-nimisen ihmisoikeuskysymyksiä ja
vaalitarkkailua hoitavan instituution, joka toimii siis Varsovassa. Tämä Odihr
suorittaa yleensä tämän pitkäaikaisen
vaalitarkkailun, on omat virkamiehistönsä, jotka
sitä tekevät. Tähän saakka tietenkin
tämä toiminta on tapahtunut sillä tavalla,
että Odihr tekee tämän pitkäaikaisen
vaalitarkkailun ja parlamentaarinen yleiskokous tämän
lyhytaikaisen vaalitarkkailun ja sitten siinä ollaan sopivassa vuorovaikutuksessa
siten, että poliittinen johtovastuu on viime kädessä parlamentaarisella yleiskokouksella.
Nyt tämä kaksitasoinen yhteistyö on
ajautunut kriisiin ja viimeksi Belgradissa, Serbiassa, pidetyt vaalit
johtivat sellaiseen erikoiseen tilanteeseen, että tosiasiassa
Etyjiltä tuli kaksi eri tyyppistä arviota siitä vaalien
lopputuloksesta, parlamentaarinen yleiskokous tuli omalla julkilausumallaan
ulos ja Odihr tuli omallaan. Tämä kriisi on vain
nyt kärjistynyt. Itse olin Tadzhikistanissa vetämässä nämä vaalitarkkailut,
ja silloin me pystyimme löytämään
hyvän yhteisymmärryksen sekä Odihrin
että parlamentaarisen yleiskokouksen puitteissa ja silloin
tätä ristiriitaa ei näkynyt ulospäin.
Mutta nyt Armenian osalta on avoin ristiriita Etyjin sisällä ja
emme tiedä itse asiassa, miten nämä elimet
sijoittavat omat arvionsa, ja on pelättävissä,
että muistaakseni 14. päivä vai oliko
se 12. päivä toukokuuta Armeniassa pidettävissä vaaleissa
tullaan edelleen jakautuneesti ulos.
Tämähän on vakava haaste. Se on vakava haaste
kansainväliselle vaalitarkkailulle, se on tietenkin koko
prosessille kyseenalainen ja asettaa myöskin Etyjin vaikeaan
asemaan. Tämä kysymys on nyt sillä tavalla
lankeamassa Suomen puheenjohtajuuskauden pöydälle,
että vaikuttaa, että Espanja, jolla on puheenjohtajuus
tällä hetkellä Etyjissä, ei
kykene tätä ristiriitaa ratkaisemaan, koska se
vuoropuhelu, joka on tässä rakentunut, onkin rakentunut
diktaattien varaan Odihrin puolelta, pysyvän neuvoston
puolelta ja sitten puheenjohtajavaltion puolelta ja sitten yhtenä toimijana
on tämä parlamentaarinen yleiskokous. Tämä on
hyvin vaikea solmu avattavaksi, ja olen aivan vakuuttunut, että Suomi
puheenjohtajuuteen tarttuessaan joutuu tässä asiassa
sitä sopua etsimään, mitä tässä puhuttiin
muissakin yhteyksissä, että kuuntelee eri osapuolet
ja yrittää löytää uuden
sopimuksen. Itse asiassa tässä tarvitaan uutta
Agreement for Cooperationia, joka vuonna 97 oli aikaisemmin aikaansaatu,
yhteistyösopimus Odihrin, Etyjin ja parlamentaarisen yleiskokouksen
ja sitten viime kädessä puheenjohtajavaltion välillä.
Tämä on vaikea tilanne, ja tämä on
erityisen vaikea tilanne, koska 2. päivä joulukuuta
järjestetään duuman vaalit, Venäjän
parlamenttivaalit, ja jos tämä tilanne säilyy
siihen asti näin sekavana kuin se nyt on, niin on pelättävissä se
tilanne, mikä oli silloin vuodelta, jaha, meni edellisen duuman
vaaleihin 2004 ja sitten presidentinvaalit perään,
jolloin presidentti Putin ilmoitti, että ei enää koskaan,
eli ilmoitti kategorisesti, että Etyj ei enää tarkkaile
Venäjän vaaleja. Ja jos näin sekavassa
asemassa itse Etyjin vaalitarkkailu lähestyy Venäjän
vaalitilannetta, niin meillä on pelko, että matto
viedään alta pois ja tämä vaalitarkkailuprosessi
on itse asiassa sellaisessa kulminaatiopisteessä, että on
epävarmaa, päästäänkö siitä edes
ylös.
Sen vuoksi, arvoisa puhemies, halusin tämän tuoda
tässä esille, että itse asiassa meille
suomalaisille lankeaa tässä isompikin vastuu ja
meidän on tehtävä voitavamme, että tämä Etyjin
parlamentaarisen yleiskokouksen, itse Ety-järjestönkin,
lippulaiva eli kansainvälinen vaalitarkkailu voidaan niiden
yhdessä sovittujen Kööpenhaminan kriteerien
pohjalta myöskin jatkossa toteuttaa.
Markku Laukkanen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Kimmo Kiljunen on varmasti aivan
oikea henkilö esittämään arvionsa
tästä Etyjin vaalitarkkailuun liittyvästä problematiikasta, joka
on todellakin vain syventynyt viime aikoina, kuten kerroitte, tämän
Odihrin ja Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen kesken. Tämä Odihr
on se niin sanottu vapaiden vaalien toimisto. Ja on aivan selvää,
että jos näitä kysymyksiä ei
pystytä ennen Venäjän duuman vaaleja
ratkomaan, niin siellä tullaan näkemään
aikamoinen näytelmä taas tämän
kysymyksen tiimoilta.
Mutta ensin ajattelin, puhemies, vaan todeta sen, että Suomihan
saa kyllä tämän puheenjohtajuuden Etyjin
osalta aika merkittävään aikaan, ei pelkästään
tämän vaalitarkkailukysymyksen takia vaan myöskin
sen takia, että Etyjin alueella on erittäin monia
merkittäviä konflikteja meneillään.
Haluan vaan mainita vaikkapa Vuoristo-Karabahin, Moldovan, Georgian
tilanteen, ja näihin pitäisi löytää sitten
ratkaisu.
On aivan selvää, että puheenjohtajamaalta
tietysti edellytetään sitten myöskin
osallistumista kaikkien ajankohtaisten tilanteiden ja kriisien ratkaisupyrkimyksiin.
Kyllä tämä tulee olemaan erittäin
haastelias tehtävä Suomelle ja tulee vuorenvarmasti
viemään Suomen edustajaa, ulkoministeriä,
ensi vuonna puheenjohtajakaudella moneen lähtöön,
monen kriisin ratkaisutilanteeseen.
Tämän puheenjohtajakauden ohjelman valmisteluhan
on meneillään ja ymmärtääkseni
se viimeistellään Madridissa marraskuussa pidettävän
ministerikokouksen jälkeen ja siitä pitäisi myöskin
informoida eduskuntaa sen jälkeen, kun se käsitellään
loppuvuonna hallituksessa. On erittäin tärkeä asia,
että myöskin kansalaisjärjestöt
pääsevät ajoissa tähän
valmistelutyöhön mukaan.
Ehkä kaikkein suurin kysymys tavallaan tällaisessa
poliittis-sotilaallisessa suhteessa mielestäni on tämä asevalvontasopimusten,
siis Tae- ja Open Sky -sopimusten toimeenpanon seuranta ja myöskin
tämän pienaseprojektin edistäminen. Nythän
me tiedämme sen, että Venäjä on
jo ilmoittanut keskeyttävänsä Tae-sopimuksen
täytäntöönpanon toistaiseksi,
ja on aivan selvää, että tällä on
suuri merkitys myös niin sanottujen jäätyneiden
konfliktien ratkaisun kannalta. Tämä on yksi erittäin
suuri poliittis-sotilaallinen haaste, joka Suomen pöydälle
puheenjohtajamaana tulee.
On aivan selvää, että sitten, jos
tätä inhimillisen toiminnan ulottuvuuden koria
tässä katsellaan, Suomi puheenjohtajamaana voisi,
niin kuin Euroopan neuvostonkin teemoina on, edistää ihmiskaupan
vastaista työtä, sukupuolten välisen tasa-arvon
toteutumista, suvaitsevuutta jne. Puheenjohtajuuden kaiken kattavaksi
teemaksi voisikin olla esillä, mitä on ilmeisesti
valmistelutyössä jo esitetty, tämmöinen
inhimillisen turvallisuuden kattava käsite.
Nämä ovat niitä suuria, isoja asioita
huolimatta siitä, että Suomi nyt ehdottaa tämän
talous- ja ympäristöulottuvuuden teemaksi vesikuljetuksia ja
vesiliikenteen turvajärjestelyjä, varmasti tärkeä aihe
tämäkin. Ja tästä aiheestahan
järjestetään kai Suomessa kokous ensi
syksynä, mutta on selvää, että tämän
teeman varjoon eivät nämä isot, todella
suuret konfliktikysymykset, inhimillisen ulottuvuuden teemat, vaalitarkkailuun
liittyvät probleemat voi ja saa jäädä.
Puhemies! Lopuksi tästä vaalitarkkailukysymyksestä,
jota ed. Kiljunen ansiokkaasti meille avasi. Se on todellakin ollut
voimakkaasti ei vaan Venäjän federaation vaan
myöskin muiden Ivy-maiden erityisen kritiikin kohteena
ja se on tukeutunut tietysti myöskin jossain määrin
tähän Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen esittämään
kritiikkiin. Vaalitarkkailuhan on sillä tavalla tärkeä asia,
että vaalien toimittaminen demokratian periaatteiden mukaisella
tavalla on erittäin tärkeä kuumemittari
demokratian tilasta. Sehän on oikeastaan koko vaalitarkkailun
keskeinen idea.
Näiden raporttien mukaan, mitä on viime aikoina
saatu, vaalilainsäädäntö on
kussakin maassa kohtalaisen tyydyttävää ja
vaalit on toimitettu monissa maissa teknisesti oikein, mutta on
monia puutteita, joista voidaan mainita esimerkiksi heikkoutena
median ja erityisesti valtion omistuksessa olevan median toimintaa
ja raportointia, ehdokkaiden ja äänioikeutettujen
rekisteröintiä sekä tietenkin syytöksiä myöskin äänten
ostamisesta. Eli tämä tarkoittaa sitä,
että demokratian perusperiaatteet on voitu monessa maassa
hyväksyä tavallaan teoriatasolla hyvin, mutta
niitä ei ole kyetty siirtämään
poliittiseen todellisuuteen. Tässä on se suuri
haaste. On varmasti esimerkkejä myöskin, missä tarkkailu
on tässä katsannossa pettänyt tai epäonnistunut,
mutta ed. Kiljusen tiedetään tehneen tässä asiassa
esimerkillisen hienoa työtä niissä, mitä olette
itse ollut johtamassa, ne ovat olleet vaalitarkkailun kannalta erittäin
onnistuneita.
On ehdotettu, mikä on hyvä ehdotus, että niin sanottujen
vakiintuneiden demokraattisten vaalijärjestelmien maiden,
kuten Suomen, tulisikin kutsua valtuuskuntia näistä uusista
demokratioista seuraamaan vaalikampanjoita ja vaalien toteuttamista
näissä maissa. Tämä on saanut
paljon kannatusta, mutta tätäkään
ei ole vielä toistaiseksi juurikaan pystytty toteuttamaan.
Yksi kritiikin kohde on ollut se, että jotkut maat
ovat pitäneet vaalitarkkailua puuttumisena asianomaisen
maan sisäisiin asioihin. Minusta kyse on enemmänkin
siitä avusta, jota Etyjin kaltainen organisaatio pystyy
sitten uusille demokratioille tämän vaalitarkkailun
ja vaalipelisääntöjen tarjoamisen kautta
antamaan.
Mutta keskustelua sananvapauden ja median asemasta, sen toimintaedellytysten
turvaamisesta, sen roolista näissä siirtymäyhteiskunnissa
tarvitaan. Olkoonkin, että niissä ei juuri missään vallitse
mediamonopolia, siitä huolimatta voidaan sanoa, että riippumattoman,
moniarvoisen median toimintaedellytykset eivät joka paikassa ole
lähimainkaan turvatut.
On meidän hyvä näin vakiintuneen
demokratian, satavuotisen eduskunnankin, yksikamarisen eduskunnankin,
juhlavuonna muistaa, että monipuolisen ja toimivan puoluekentän
syntyminen sekä hallitus- ja oppositiopuolueiden välisten
pelisääntöjen muodostuminen ei ole itsestäänselvyys
näissä siirtymäkauden maissa. Sekin vaatii neuvomista,
sekin vaatii harjoittamista ja aikamoisen tradition syntymisen ennen
kuin niistä syntyy vakiintunut käytäntö.
Vaatii jopa enemmän näiden pelisääntöjen
muodostaminen aikaa kuin lainsäädäntöuudistusten
tai institutionaalisten rakenteiden luominen.
Puhemies! Tämä kaikki osoittaa vaan sen, että vaalitarkkailukysymykset,
poliittis-sosiaaliset asiat, Open Sky- ja Tae-sopimukset plus inhimillisen
ulottuvuuden teemat ja nämä konfliktikysymykset
monessa monessa paikassa tarkoittavat sitä, että Suomen
puheenjohtajakaudesta ensi vuonna Etyjissä tulee erittäin
haasteellinen.
Kimmo Kiljunen /sd:
Arvoisa puhemies! Meidän ei ehkä tarvitse
tässä nyt ruveta vuoropuhelua käymään
kovin pitkään, mutta kaksi huomiota, jotka tulivat
esille ed. Laukkasen puheenvuorossa. Ensinnäkin on tämä periaatteellinen puoli
tästä kansallisesta vaalitarkkailusta ja sen laajentamisesta,
ei supistamisesta.
Tässähän on ollut paljon syytteitä,
että vaalitarkkailu on paternalistista. Me tiedämme,
miten vaalit hoidetaan demokratioissa, ja sitten on näitä uusia
demokratioita, joissa ei ikään kuin tiedetä,
me menemme sinne neuvomaan. Osinhan tästä on kysymyskin,
mutta viime kädessä on kysymys siitä,
että itse asiassa kaikki Etyjin 56 jäsenmaata
ovat allekirjoittaneet yhdessä Kööpenhaminan
sopimuksen peruskriteerit, joissa määritellään
demokraattisten vaalien luonne, ja kaikki maat ovat sitoutuneet
näihin perusprinsiippeihin ja samalla ovat sitoutuneet
siihen, että me voimme seurata toinen toistemme vaaleja.
Siinä suhteessa tämä ei ole paternalismia,
vaikkakin totta. Etyj on liiaksi seurannut vaaleja ainoastaan Itä-Euroopassa,
näissä uusissa demokratioissa.
Nyt on noussut vakavasti esille tuo kysymys, jonka ed. Laukkanen
toi esille, pitäisikö itse asiassa vaalitarkkailua
tehdä myöskin täällä kypsemmissä demokratioissa.
Minun vastaukseni on: pitäisi. Siinä on kolme
perustetta, ja vain sanon ne. Ensinnäkin päästäisiin
ulos tästä argumentista, että vain east
of Vienna, ainoastaan Wienistä itään,
tätä tarkkailua suoritetaan myöskin Wienistä länteen
silloin.
Toiseksi tulee juuri tämä prosessi, johon
ed. Laukkanen viittasi. Tämä vaalitarkkailu on myöskin
oppimisprosessi. Se on oppimisprosessi kaikille. Se on oppimisprosessi
meille, jotka menemme vaalitarkkailuun Itä-Eurooppaan tai vaikka
Länsi-Eurooppaan, ja puolin ja toisin, jos näistä uudemmista
demokratioista tullaan seuraamaan vaaleja meidän maissamme,
sekin on kasvua poliittisen pluralismin ja demokraattisten vaalien
ilmiasun ymmärtämiseen.
Sitten tulee vielä kolmas seikka. Meidän ei itse
asiassa pidä olla niin omahyväisiä, että kuvittelisimme,
että jos tänne Suomeen tulisi kansainvälinen
vaalitarkkailija, hänellä ei olisi mitään muuta
todettavaa kuin aivan loistavasti suoritetut demokraattiset vaalit.
Näin vaalitarkkailija varmasti joutuisi Suomen vaaleista
toteamaan: teknisesti, sisällöllisesti aidot,
rehelliset, upeat vaalit. Mutta varmaan vaalitarkkailija kiinnittäisi
joihinkin asioihin huomiota myöskin Suomen vaalijärjestelmässä,
asioihin, joihin mekin olemme jo kiinnittäneet huomiota,
vaikkapa äänikynnykseen, joka selkeästi
tässä suhteellisessa vaalitavassa näin
toteutettuna, kuin se Suomessa tehdään, saattaa
nousta Uudenmaan 2 prosentista sitten 14—15 prosenttiin
Pohjois-Karjalassa. Varmaan tähän asiaan kiinnitettäisiin
huomiota. Kiinnitettäisiin varmasti huomiota myöskin
median rooliin, esimerkiksi millä tavalla media antaa eri
puolueille, ehdokkaille tilaa. Sitten tulee varmasti iso asia, johon
vaalitarkkailija kiinnittäisi Suomessa huomiota, vaalirahoitus,
millä tavalla vaalirahoitus on hoidettu, kuinka läpinäkyvää se
on ja miten se on tehty. Nämä ovat itse asiassa
asioita, joita koskevaan keskusteluun on hyvä meidänkin
osallistua siitä huolimatta, että vaalitarkkailun
lopputulos varmasti olisi se, että Kööpenhaminan
kriteerit demokraattisista vaaleista toteutuvat Suomen vaikkapa
eduskuntavaaleissa tai presidentinvaaleissa. Siinä suhteessa
kansallisella vaalitarkkailulla on myöskin meille annettavaa,
jos se tila vain tarjotaan.
Arvoisa puhemies! Toinen huomio, jonka halusin tehdä ed.
Laukkasen puheenvuoroon, joka liittyi näihin jäätyneisiin
konflikteihin ja niiden asteittaiseen purkuun ja tähän
ongelmaan, kun te viittasitte muun muassa Tae-sopimukseen. Sen jatkohan
jää nyt tietysti ilmaan sen vuoksi, että Venäjä ei
ole pitänyt kiinni sitoumuksista, jotka liittyvät
Istanbulin sopimukseen vuodelta 99, jossa lähtökohtana
oli, että Venäjä vetää joukkonsa
pois sekä Moldovasta että Georgiasta. Näin
ei ole tapahtunut, ja sen takia tämä Tae-sopimusjärjestelmä on
myöskin kriisissä. Tässähän
tämä jännite nyt tietysti on.
Otanpa vain esimerkiksi Moldovan tilanteen, jossa Etyj on jo
itse asiassa toistakymmentä vuotta toiminut neuvottelijana.
Siinä on ollut viime vaiheessa tämmöinen
viiden neuvottelijan ryhmä, jossa on myöskin Euroopan
unioni ja Yhdysvallat mukana, Ukraina, Venäjä siinä keskeisenä neuvottelujen
juoksuttomana osapuolena, ja nyt yhtäkkiä on se
tilanne, joka tällä hetkellä on. Ihan muutaman
viikon aikaiset uutiset kertovat siitä, että itse
asiassa presidentti Voronin, Moldovan presidentti, ja Venäjän
hallitus ovat päässeetkin kahdenkeskiseen yhteisymmärrykseen.
Koko tältä Etyj-prosessilta, jossa Venäjä on
siis yhtenä neuvottelijaosapuolena, onkin vedetty matto
jalkojen alta. Koko Etyjin instituution rooli foorumina, joka tarjoaisi
kompromissien löytämiselle mahdollisuuden, on
ajettu kulmaan, ja Venäjä on tavallaan bilateraalisten
suhteiden kautta Moldovan kanssa päässyt ratkaisuun,
jossa haetaan Transnistrialle, tälle separatistiselle alueelle,
uutta asemaa Moldovan kokonaisuudessa.
Ennen kaikkea, arvoisa puhemies, sehän tietysti tässä on
avainasia, että venäläisten joukkojen
läsnäolo Moldovassa tulee pysyväksi.
Kun tämä asetelma syntyy, niin silloin me jo näemme sitten
tämän tilanteen, missä Itä-Eurooppa
juuri tällä hetkellä on näiden
jäätyneiden konfliktien osalta, ja tässä kehikossa
tietenkin tämä Viro-kiista näyttäytyy
vähän toisessa valossa. Silloin ei ole enää kysymys
patsaan kiiltävyydestä ja siitä, onko
siinä halkeamia ja kunnioitetaanko hautarauhaa vai ei,
vaan on jännitteitä, jotka ovat vaarallisella
tavalla nyt tulemassa pintaan, eikä auta muuta kuin toivoa
sitä, että Etyj järjestönä ja — toistan
vielä sen — Suomi sen puheenjohtajana ensi vuonna
pystyy rakentamaan sellaisia siltoja, että emme ajaudu
uuden tyyppiseen kylmään sotaan, ainakaan semmoiseen
viileään sotaan, joka on tietysti Euroopan turvallisuuden kannalta
huolestuttavaa.
Keskustelu päättyi.