Täysistunnon pöytäkirja 190/2002 vp

PTK 190/2002 vp

190. KESKIVIIKKONA 29. TAMMIKUUTA 2003 kello 15

Tarkistettu versio 2.0

1) Hallituksen esitys laiksi kalastuslain 11 §:n muuttamisesta

 

Timo Kalli /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kyseinen asia lähetekeskustelussa sai aikaan varsin värikkään ja laajan keskustelun, jonka pohjalta maa- ja metsätalousvaliokunta suoritti laajan asiantuntijakuulemisen ja myös perustuslakivaliokunta kyseisestä asiasta antoi oman lausuntonsa. Valiokunnassa varsin nopeasti päädyttiin siihen, että kyseisen lain 11 §:n muutos matkailun ja markkinoinnin osalta on merkittävä ja laaja kysymys. Kaikki kokivat sen voimaan saattamisen siinä muodossa, että on mahdollisuus rajoittaa tämän kaltaisia kohteita, niin välttämättömäksi, että syntyi laaja konsensus siitä, että kyseiseen ehdotukseen tehdään vain minimaalisia muutoksia ja sellaisia muutoksia, jotka kaikki valiokunnassa edustettuna olevat poliittiset ryhmät voivat hyväksyä. Sen tähden päädyttiin siihen, että pykälä muuten jää nykyiselleen, mutta tehdään vain nämä muutokset, joita oikeastaan korkein hallinto-oikeuskin edellytti.

Sen lisäksi tehtiin muutoksia muutoksenhakupykäliin, jotka ovat tärkeitä, ja nämä tulivat oikeastaan valiokunnan ja korkeimman hallinto-oikeuden välisestä keskustelusta. Ne ovat tärkeitä. Sen lisäksi siellä on olemassa teknisiä muutoksia. Tässä yhteydessä haluan korostaa, että uskon, että nämä muutokset toteutuessaan rauhoittavat kentällä tilannetta, antavat hyvän vakauden käyttää kestävästi kalavesiä ja kaikilla osapuolilla on olemassa hyvät edellytykset jatkaa sitä rauhallista kalastuskulttuuria, joka Suomessa vallitseva on ollut.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Puheenjohtaja Kallin esittelyn lisäksi on kyllä syytä tuoda esille, että kalastukseen ja jokamiehenoikeuksiin, myöskin maksullisiin yleiskalastusoikeuksiin, liittyy kyllä voimakkaasti jännitteitä ja nimenomaan maa- ja vesialueita omistamattomien asema, maattomien eli vesialueita omistamattomien asema, on ollut historialtaan kyllä kaikkea muuta kuin kaunis ja sopuisa. Nytkin käsittelyyn alun perin tulleessa esityksessä oli erittäin voimakkaita vuoden 1996 lakialoitteeni perusteella säädetyn kalastusoikeuden rajoittamispyrkimyksiä, hyvinkin voimakkaita. Siksi on syytä todeta lyhyesti, miten tämä varsin tuore historia suomalaisten kalastusoikeuksista on syntynyt, jolloin voi havaita, että se ei ole mikään itsestäänselvyys. Se on syntynyt määrätietoisen, voimakkaan poliittisen työn seurauksena, eikä se myöskään säily ilman, että siitä poliittisesti huolta pidetään.

Sodanjälkeisten vuosien niin sanottu jokamiehen kalastuslakihan kumottiin vuoden 1951 kalastuslainsäädännöllä ja uudet, aikaisempaa kielteisemmät, muun muassa talviongintaa eli pilkkimistä koskevat määräykset tulivat silloin voimaan. Tämä tilannehan oli hyvin pitkään vallitseva, niin että kalastusseuroja ja kalamiesten yhdistyksiä perustettiin nimenomaan vuokraamaan kalastusoikeuksia, jotta maattomien kalastusmahdollisuuksia voitiin hoitaa. Vapaa-ajankalastusjärjestöthän kiinnittivät erityistä huomiota kalastusmahdollisuuksiin yleiskalastusoikeuksien puitteissa juuri, kun aikoinaan vaadittiin vuonna 1951 säädetyn kalastuslain epäoikeudenmukaisiksi koettujen säädösten oikaisemista. Erityisesti yleiskalastusmahdollisuuksien ulkopuolelle jätetty talvionginta suututti. Pilkille meno vaikeutui. Vuosikaudet asiaan ajettiin muutosta, mutta vapaa-ajankalastajien kannalta todella myönteisiä tuloksia on syntynyt kuitenkin vasta, huom!, viimeisten 20 vuoden aikana.

Eduskunnan vuonna 1982 tekemän ratkaisun mukaan läänikohtaiseen pilkintämaksujärjestelmään liittyvän onginnan ja pilkkimisen ei katsottu vaarantavan kalavesien omistajien edellytyksiä vesialueittensa kalataloudelliseen hyödyntämiseen. Tuolloinhan tulivat niin sanottu pilkintäkorttijärjestelmä ja sitä koskevat pykälät kalastuslakiin.

Vuonna 1993 vasta tuli voimaan kalastuslain muutos, uudistus, joka antoi mahdollisuuden niin alle 18-vuotiaille kuin kalastuksenhoitomaksun maksaneillekin onkia ja pilkkiä lain koko soveltamisalueella. Hallitukset eivät kyenneet sisäisten kalastukseen liittyvien jännitteiden vuoksi sopimaan tehtävistä muutoksista eli toimimaan, ja näin tämä työ ja aloitteellisuus yleiskalastusmahdollisuuksien kehittämisessä jäi eduskunnalle.

Vihdoin syksyllä 1996 hyväksyttiin läänikohtaista viehemaksujärjestelmää koskeva kalastuslain muutos lakialoitteeni pohjalta. Aloitteeseen oli sisällytetty myös muita kauan puhuttuja ja joskus luvattujakin uudistuksia, kuten onkijoiden ja pilkkijöiden sekä veteraanien ja eläkeläisten vapauttaminen veronluonteisesta kalastuksenhoitomaksusta ja matkailupiirien toivoma lyhytkestoinen kalastuksenhoito- ja viehekalastusmaksu eli viikkolupa. Muutokset laajensivat sekä maksullisia että maksuttomia yleiskalastusoikeuksia, ja voi sanoa, että 2000-luvun alkaessa ovat monet viehemaksujärjestelmää aikanaan vastustaneet piirit tulleet onneksi muutoksen kannattajiksi ja jopa laajentajiksi.

Läänikohtaisella viehekortilla ja jokamiehenoikeudella on kyllä edelleen myös vastustajansa. Korkein hallinto-oikeus teki helmikuussa päätöksen niin sanottujen istuta ja ongi -kalastuskohteiden osalta eli Enonkosken tapauksen osalta, ja se hankaloitti voimassa olevien erityiskalastuskohteiden toimintaa. Tältä osin oli selvää, että tätä käytettiin troijan puuhevosena muuttaa 96 aikaansaatua kalastusoikeusjärjestelmää. Hyvä matkailullinen, kaupallinen pyrkimys oli siinä suojaverhona.

Varsinainen alun perin esitetyn hallituksen kalastuslain muutosesityksen valmistelu tapahtui selvässä Rkp:n ohjauksessa ministeri Tammilehdon aikana ja annettiin eduskunnalle ministeri Jari Koskisen toimesta.

Matkailuyrityksiin liittyvän sinänsä hyvän pyrkimyksen yhteyteen rakennettiin huomattava määrä jokamiehenoikeuden piiriin saatetun onginnan ja pilkinnän rajoittamismahdollisuutta ja läänikohtaisen viehekortin käytön heikennyksiä. Kumpujen yöhön viittaavat yleiskalastusoikeuden kieltämiseen esitetyt perusteet "liiallisen häirinnän estäminen" ja "muusta näihin verrattavasta erityisestä syystä", jota edes ei määritelty, eivätkä virkamiehet pystyneet edes määrittelemään, mitähän nämä mahtaisivat olla.

Kiistaton pyrkimys oli murentaa maa- ja vesialueita omistamattomien kansalaisten mahdollisuuksia jatkossa hyvin toimivaan virkistyskalastukseen. Kalastuslain 11 §:n muuttamisessa oli kaupallisen ja matkailukalastuksen tavoitteeseen taitavasti kytketty pyrkimys murtaa myös jokamiehen kalastusoikeuksia. Esitys yhdisti myös viehekalastusta ja pilkintää, ja kalastusalueiden pienialaisuus olisi myös hävinnyt, kun 25 prosentin rajalla olisi voitu rajoitukset laajentaa tuhansiin hehtaareihin. Rannat voitaisiin rauhoittaa ja kalastus rajoittaa jopa ulkomerelle.

Siinä oli myöskin määrittelemättä kalakantaan nähden kohtuuton kalastus. Mikä oli kaupallisten istutusten taloudellinen hyöty? Kalastusalue voisi kieltää kerrallaan kuudeksi kuukaudeksi kalastuksen eli siis koko talvi- tai jopa kesäkalastuskauden ajaksi. Se, minkälaisia vaikutuksia kalastusmatkailuyrityksillä olisi välittömässä läheisyydessä asuvien mökkiläisten jokapäiväiseen elämään asumisrauhan ja yleiskalastusoikeuksien kannalta omassa rannassaan, ohitettiin myös. Kotirauhahan turvataan Suomen hallitusmuodossa, ja myös kalastuksen aiheuttama liiallinen häirintä voi siihen kohdistua. Jos normaali virkistyskalastus voisi häiritä, niin vesialueilla, joissa kalastusmatkailijoiden määrä kasvaisi rajusti, olisi häiriö varmasti aivan eri suuruusluokkaa. Tavallisella mökkiläisellä, on myös syytä muistaa, on yleensä varsin heikot mahdollisuudet vaikuttaa virkistyskalastuskohteen tuloon omalle järvelleen. Yleensä isojen isäntien rinnalla pienet äänimäärät häviävät.

Kun tätä kalastuslakia tuotiin esille, niin totta kai valiokunnassa tuotiin laajemmin kalastusoikeudet ja nykyiseen järjestelmään liittyvät ongelmat esille, ja oli syntymässä todella laajempi keskustelu koko kalastusoikeusjärjestelmästä. Täytyy sanoa, että onneksi valiokunnassa oli sosialidemokraattien ja vasemmistoliiton ja vihreiden edustajien tiukka vastarinta, ja nimenomaan asia olisi joka tapauksessa, jos se olisi vasten tätä kantaa lähtenyt etenemään, johtanut täällä salissa kyllä varsin voimakkaaseen keskusteluun ja lopulta äänestämiseen, ja olisin uskonut, että salin enemmistö olisi varmasti ollut kalastusoikeuksien ja myös maattomien oikeuksien puolella.

Sinänsä maa- ja metsätalousvaliokunnan ongelma on se, että se edustaa kokoonpanoltaan enemmän maa- ja vesialueita omistavia. On syytä muistaa vuoden 1996 kalastusoikeuksia parantavan aloitteenkin käsittely. Sehän eteni niukimmalla mahdollisella 9—8-enemmistöllä maa- ja metsätalousvaliokunnasta tänne saliin. 1995 sosialidemokraattien vaalivoitto ja lisäksi vasemmistoliiton ja vihreiden äänet ja kokoomuksen Minna Karhunen toivat sen niukimman mahdollisen enemmistön.

Oli erittäin tärkeä asia — ehkäpä vaalien läheisyys ja muutkin tekijät vaikuttivat siihen — että aitoa keskustelunhalua löytyi puheenjohtaja Kallin ja keskustan piirissä, mutta myöskin kokoomuksen johdossa tehtiin uudelleenarviointi. Tässä myös Kalamiesten Keskusliiton johto, myös puheenjohtaja Markku Markkula, on tehnyt hyvää työtä ja on saavutettu tällä tavalla kalamiesten oikeuksien kannalta tärkeä ratkaisu.

Itse asiassa on syytä muistuttaa, että asiantuntijakuulemisessa on selvästi tuotu muun muassa Uudenmaan te-keskuksen toimesta esille, että tämä järjestelmä on toiminut hyvin ja jos muutoksia tehtäisiin, niin olisi puututtava 11 §:n 3 momentin tarpeettomuuteen, jonka säännöksen merkitys on jäänyt hyvin vähäiseksi ja joka on päinvastoin ollut vaarassa muodostaa sekavaa käytäntöä.

Kun hallitus sitten antoi ministeri Jari Koskisen toimesta tarkennetun esityksen, niin valitettavasti ketunhäntiä oli vielä matkassa. Myöskin tämä "muut erityiset syyt" oli upotettu ykkösmomenttiin, ja tämä muut-kohta saatiin poistettua sitten tietysti käsittelyssä. Ongelma oli se, että 11 §:n 1 ja 2 momenttiin ei kumpaankaan liittynyt selviä perusteluja. 1 momentin osalta on nyt sitten selkiytetty mietinnössä sitä, mitä voi kalastuskielto tarkoittaa, että on oltava huomattavaa istutustoimintaa, ettei nyt vaan heittämällä muutama pullalohen poikanen voida viedä kalastusoikeuksia mökkiläisiltä eikä laillisilta kalastusoikeuden harjoittajilta. Samoin myöskin määriteltiin siis istutustoiminnan ja kalastuskiellon rajoitukset.

11 §:n 2 momenttihan on ollut nykyisessä laissakin perustelematon, ja se on ollut selkeä epäkohta. Kuitenkin te-keskusten kielto- ja lupakäytäntö on selkiyttänyt asiaa. Uudenmaan te-keskuksen lausunnossa myös esitettiin, että se on toiminut kyllä sinällään suht hyvin. Mutta nyt, kun tuli esille nimenomaan kaupallisissa tarkoituksissa tapahtuva kalastusoikeuksien rajoittaminen, niin oli ehdottoman tärkeätä, että valiokunta myös selvästi määrittelee, minkälaisissa tapauksissa ja miten sitä sovelletaan. Nykyisessä laissa oleva enintään 25 prosentin rajoitusperuste on liian raju ja mahdollistaa nimenomaan kalastusoikeuksien heikentämisen, vedättämisen, tuhansien hehtaarien järvissä, rajat ovat siis aika leveät ja kalastusoikeuksien rajoittamismahdollisuudet mielettömän suuret. Tässä mielessä oli tärkeätä, että pystyttiin selkeästi päättämään, että kaupallisessa tarkoituksessa tehtävien rajoitusten tulee pyrkiä selkeisiin rajattuihin alueisiin, kuten lahtiin, lampiin jne. Alueen määrittelyssä on myös otettava huomioon, ettei lain mukaisia kalastusoikeuksia ja vesialueen muiden osakkaiden tai ranta-asukkaiden oikeuksia kohtuuttomasti rajoiteta tai loukata.

Muutoksen positiivista sisältöä on syytä myös tämän kalastusoikeuskiistan yhteydessä korostaa. Taloudelliset vaikutukset ovat varmasti merkittäviä matkailukohteissa. Tämä tarkennus joustavoittanee myöskin maaseutupoliittisesti sellaisten matkailu- ja nimenomaan maaseutumatkailuyrityspalvelujen muodostamista, joissa myös kalastus ja pilkintä kirjolohenkin osalta on osa sitä toimintaa, jolla myös maaseudun kehittämistä voidaan tukea. Enonkosken tulkintahan oli sillä tavalla raju, siellä tehtiin korkeimman hallinto-oikeuden toimesta varsin raju tulkinta tästä laista. Nyt tältä osin eduskunta onneksi tarkentaa sitä, mitä alun perin pitikin tarkentaa.

Eero Lämsä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäen puheeseen sen verran, kun hän tuossa puheensa puolivälissä toi esille, että tässä vasemmiston ja vihreiden voimin saatiin tämä asia hoidettua valiokunnassa oikeisiin uomiin, että siitä saa sen käsityksen, että tässä painostuksen alla muut tulivat tähän mukaan. Kyllä voin sanoa meidän keskustaopposition kohdalta, että lähtökohtaisesti meillä oli kyllä se tarkoitus ja lopputulema, että tämä asia voidaan hoitaa asiallisesti läpi. Siinä, mikä tässä tuli mietintöön kirjattua, myös tulivat keskustan näkemykset hyvin esille. En missään tapauksessa kyllä koe, että tässä jonkinlaista painostusta olisi ollut, että tämä asia pitää saada kuntoon.

Minusta on erittäin tärkeää se, että tämä saatiin nyt saliin tässä muodossa ja tämä tullaan hyväksymään siinä muodossa kuin tämä mietinnössä nyt on. Eli alkuperäinen asia saatiin tässä korjattua, mutta myös näitä muita intressejä tässä voitiin huomioida.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli hyvä, että nyt selvisi, mikä ed. Lämsän kanta oli, koska valiokuntakäsittelyn aikana minulle ei selvinnyt tarkalleen, mikä alkuperäiseen esitykseen ed. Lämsän kanta oli.

Minusta on nyt erittäin tärkeää kyllä, niin kuin hänkin totesi, tämä lopputulos, että se alkuperäinen tavoite, joka piti Enonkosken osalta toteuttaa, toteutui. Tässä myöskin eteläsavolaisille, ed. Pekka Nousiaiselle ja muille, kiitokset myönteisestä roolista siinä, että tämä itse asia tuotiin esille lopulta ja vietiin eteenpäin.

Markku Markkula /kok:

Arvoisa puhemies! Äsken käydyn replikoinninkin johdosta on tietenkin hyvä todeta, että lopputulos ratkaisee. Siinä mielessä, niin kuin nyt uskon, laki tässä valiokunnan esittämässä muodossa tulee hyväksytyksi ja toivottavasti vielä yksimielisesti hyväksytyksi niin tässä käsittelyssä kuin aikanaan toisessakin käsittelyssä. Tämä, jos mikä, antaa silloin selkeän pohjan myös jatkovuosien kehitystoiminnalle itse virkistyskalastuksen osalta. Kiistatontahan on ollut, että tämä lakiesitys on saanut osakseen erittäin paljon kritiikkiä, aiheellista kritiikkiä, pelkoja siitä, mihin tämä hallituksen alkuperäinen esitys olisi voinut johtaa.

Kalastuslain 11 §:n muuttaminen tuli ajankohtaiseksi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen johdosta, jonka korkein hallinto-oikeus teki viime helmikuun alussa, siis liki vuosi sitten. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös kohdistui nimenomaan matkailuyritysten kalastuspaikoille annettavia onginta-, pilkintä- ja viehekalastuskieltoja tarkastelevaksi. On tärkeää, että todella tämä asia on nyt tässä hoidettu. Kaikki kunnia valiokunnalle, valiokunnan kaikille jäsenille, siitä, että olette vaikeuksien ja aikamoisen varjonyrkkeilyn ja sanankäytön jälkeen päätyneet ratkaisuun, joka hoitaa tämän itse ongelman.

Mielenkiintoinen kohta hallituksen esityksen perusteluissa on nimenomaan se, että hallitus perusteli, että esityksellä ei ole vaikutusta yleiskalastusoikeuden nojalla harjoitettuun onkimiseen, pilkkimiseen ja viehekalastukseen. Kiistatta olen siitä hyvin vakuuttunut, että ne asiantuntijalausunnot, jotka tosiasiassa jo ennen hallituksen esityksen laadintaa oli saatu, ja nyt ne asiantuntijalausunnot, jotka valiokunnan käsittelyn kuluessa on saatu ja joihin kirjallisiin lausuntoihin minulla on ollut nyt mahdollisuus tutustua ja käydä varsin laajaa keskustelua muiden tahojen kanssa, nämä kaikki asiantuntijalausunnot osoittavat, että vaikutuksia varmasti olisi ollut. Millaisia, jää tietenkin vain tulkintojen varaan. Perustelujen rivien välistä henki aivan muuta, kuin että tämä lainmuutos hallituksen esittämässä muodossa ei olisi johtanut vaikutuksiin esimerkiksi viehekalastuksen osalta.

Itse lakiteksti oli varsin yksityiskohtainen. Tuossa edellä jo ed. Rajamäki viittasi aivan erityisesti hallituksen esityksen 11 §:n 6 kohtaan, jossa todettiin edellä olevien viiden erityisen kieltoperusteen lisäksi "muusta näihin verrattavasta erityisestä syystä". Tämä todella olisi antanut sitten erittäin laajat tulkintamahdollisuudet alemman tason viranomaistyöhön, ja kokonaisuudessaan erittäin suureksi ongelmaksi olisi muodostunut se, että nyt eri oikeusasteissa käytännössä olisi jouduttu hakemaan uudet tulkinnat kieltojen määräämisperusteisiin. Nyt valiokunta on ansiokkaasti pitäytynyt tähän ongelmaksi koettuun ydinasiaan.

Käsittelyn osalta haluan aivan erityisesti korostaa valtakunnallisten Suomen Vapaa-ajan kalastajien Keskusjärjestön ja Suomen Kalamiesten Keskusliiton linjauksia, joissa jo viime liittokokouksessa lähdettiin hyvin tiukasti siitä, että nämä mahdolliset 11 §:n tarkistukset eivät saa vaarantaa maa- ja metsätalousministeriön vuosiraportissa toteamaa läänikohtaisen viehekorttijärjestelmän hyvää toimivuutta eivätkä ne myöskään saa murentaa silloin, siis syksyllä 96, eduskunnassa laajennettua onginta- ja pilkintäoikeutta ja koko tätä vapaa-ajan kalastusjärjestelmää.

On tärkeää, että todella te-keskuksissa kautta maan, kun ne vuosittain antavat omat raporttinsa, selkeä yleislinjaus on se, että viehekorttijärjestelmä on toiminut tältä osin erittäin hyvin eikä ongelmia näiden kieltojenkaan osalta ole kuin hyvin minimaalisessa määrin tullut. On tärkeää, että tämä muutos ei myöskään heikennä kalastuspaikkojen välittömässä läheisyydessä asuvien mökkiläisten asumisrauhaa eikä yleiskalastusoikeuksia omassa rannassa. On tärkeää myös, että tässä muodossa erityisesti, kun luen ja muutkin lukevat myös valiokunnan mietintöön kirjattuja perusteluita, niissä hyvin selkeästi määritellään rajoitus- ja kieltoalueiden rajaaminen, sanoisinko näin, luontosuhteiltaan suljetuiksi pienialaisiksi vesialueiksi. On tärkeää, että tältä osilta lain tulkinta tulee selkeäksi eikä tämä johda ylisuuriin kieltoalueisiin eikä muihinkaan tarpeettomiin järjestelyihin.

Arvoisa puhemies! On hyvä todeta eräitä perusteluja, jotka mielelläni otan oman asuinalueeni lähettyviltä eli siitä tilanteesta, joka nimenomaan Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen toimialalla on. On todettava, että paineet vuoden 97 alusta voimaan tullutta läänikohtaista viehekorttijärjestelmää ja sen toteuttamista kohtaan olivat alusta lähtien hyvin suuret nimenomaan Uudellamaalla ja tämä järjestelmä on työllistänyt Uudenmaan te-keskuksen kalatalousyksikköä melkoisesti. Näiden kieltojen osalta suuruusluokasta saa hyvän kuvan, kun totean, että vuosina 1997—2000 Uudeltamaalta tuli 117 kieltohakemusta ja niistä 80 prosenttia koski avoimia rannikkovesiä. Näitä kieltoja kalastusalueet lähes poikkeuksetta puolsivat tai itse hakivat. Eräiden rannikon kalastusalueiden jättämät hakemukset käsittivät lukuisia vesialueita, joiden yhteinen pinta-ala oli huomattava.

Uudenmaan te-keskuksen päätöksistä on myös valitettu runsaasti. Noin puolet maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaan ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen tehdyistä valituksista koski Uudenmaan te-keskuksen tekemiä kielteisiä viehekalastuspäätöksiä, ja monet valitusprosessit kestivät useita vuosia. Tässä valossa oli myös tärkeää, että nyt tämä esitys, siinä muodossa kuin se valiokunnasta on tullut, on mahdollisimman selkeä ja pitäytyy vain tämän ydinkohdan uudelleenmuokkaamiseen, eli matkailukalastuksen ja yleensäkin pyyntikokoisten kalojen istutuksen kaupallisiin tarkoituksiin tapahtuva toiminta nyt sitten saa selkeän muodon ja mahdollistuu ja silloin se laaja elinkeinotoiminta, jota kalastuksen ja matkailun eteen tehdään, tältäkin osin mahdollistuu.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä korostaa, että vaikka toin tuon esimerkin Uudeltamaalta ja täällä osoitetuista peloista, mihin tämä olisi voinut johtaa, kyllä myös pääsääntöisesti nämä lausunnot te-keskuksista ympäri maata ovat osoittaneet, että tämä ratkaisu, johon tässä on päädytty, on hyvä, tämä on tyydyttävä, erilaisiin ongelmiin tämä tuo selkeät linjaukset.

Lopuksi haluan myös todella kiittää kaikkia niitä sekä valiokunnan jäseniä että monia muita, jotka ovat antaneet tämän lain käsittelyyn oman merkittävän panoksensa. Tämän lain saama lopputulos osoittaa, että eduskunta ja kansanedustajat ovat tehtäviensä vaatimalla asiantuntijatasolla, ovat olleet valmiita ottamaan tähän selkeästi kantaa ja ovat olleet valmiita tekemään ratkaisun, joka tyydyttää laajalti virkistyskalastajia ja poistaa ne uhkakuvat, jotka kiistatta tässä hallituksen esityksen osalta ehtivät syntyä.

Pertti Mäki-Hakola /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy todeta, että näin edustajauran ensimmäisellä kaudella on päässyt todella mielenkiintoiseen valiokuntaan, kun on päässyt maa- ja metsätalousvaliokuntaan ja voinut todeta, että sekä metsästykseen että kalastukseen liittyvät asiat ovat näköjään niitä, jotka ovat tässä eduskunnassa ja maa- ja metsätalousvaliokunnan sisällä myöskin elämää suurempia kysymyksiä. On erittäin virkistävää käydä keskustelua, jossa ääripäät ovat joskus niin kaukana toisistaan. Toivottavasti minä asetun sinne keskivälille tässä keskustelussa. (Ed. Rajamäki: Se olisi kauhistus!)

Tästä todella tuli elämää suurempi kysymys, mitä ei hallituksen esityksen perusteella olisi voinut arvatakaan, mutta se varmaan johtuu siitä, että tähän oli tämän aikaisemman kalastuslakimuutoksen yhteydessä jäänyt vielä erilaisia paineita ja latauksia, jotka sitten purkautuivat erittäin mielenkiintoisella tavalla.

Siinä mielessä maa- ja metsätalousvaliokunta on hyvä, että se edustaa minun ymmärtääkseni aika pitkälle myöskin suomalaista kansaa siinä mielessä, että siellä on todella edustajia mukana, joilla nähtävästi ei kovin merkittäviä maa- ja vesiomaisuuksia ole hallinnassa, ja sitten on myöskin edustajia, joilla niitä on. Meidän valtakunnassamme kuitenkin suurella osalla kansalaisista on jonkinlainen osuus myöskin kiinteistöjen omistukseen, jos ajatellaan, että pelkästään metsätalouden harjoittamisen piirissä on ihmisiä noin miljoona, jotka ovat jollakin muotoa omistuksessa mukana. Näin ollen tämän omistuksen täytyy myöskin näkyä meidän lainsäädännössämme.

Maan omistus, kiinteistöjen omistus ja omistus yleensä on myöskin, olen aina todennut sen, yhteiskuntaa ylläpitävä voima, koska ihminen on hyvin inhimillinen siinä mielessä, että jos hän jotakin omistaa, hän haluaa siitä omasta pitää myöskin hyvää huolta, niin että se jotakin hänelle myöskin tuottaa, eikä ehdoin tahdoin lähde sitä tuhoamaan, ja minun mielestäni kalastuslain muutoksessa on myöskin kysymys hyvin yksinkertaisesti siitä. Kalastusvesien omistajat varmasti kokevat hyödykseen sen, että kalastus tapahtuu sillä tavalla, että se on kestävällä pohjalla ja voi tuottaa huvia ja hyötyä ja virkistystä sekä heille että myöskin muille jokamiehenoikeuksien mukaan kalastusoikeuksia käyttäville.

Minä kyllä näen sillä tavalla, toisin kuin ed. Rajamäki, että tässä ei ollut kysymys mistään vaalienaluskeskustelusta ja siihen liittyvistä asioista, ainakaan kaikilla. Ed. Rajamäen esiintyminen esimerkiksi julkisuudessa sinänsä näytti siltä, että hänellä nimenomaan oli tavoitteena tehdä tästä iso julkinen ja poliittinen kysymys ja noukkia tästä sellaisia marjoja, jotka eivät olleet olemassakaan. Ihmisiä voidaan aina peljätellä silloin, kun he eivät ole perehtyneet asioihin ja ovat sen tiedon varassa, mitä esimerkiksi yksi ainut hyvin yksiniittisesti asioihin suhtautuva lehti tai media heille ilmoittaa. Ihmisiä on todella helppo harhauttaa tässä, ja minä kyllä näen, että tässä toiminnassa oli aika paljon tällaisia piirteitä.

No, tässä lähtökohtana kuitenkin oli se, että kalastuslain 11 §:ää esitettiin muutettavaksi sen takia, jotta oli tullut uusia näkemyksiä, jotka vaikuttivat tähän asiaan. Hallituksen esityksen lähtökohtanahan oli se, että tavoitteena oli rajata yleiskalastusoikeuden käyttö pois sellaisilta erityiskäytössä nimenomaan kaupallisessa tarkoituksessa olevilta alueilta, joilla pääsee erilaisia epäkohtia syntymään. Yleiskalastusoikeuden rajoitukset pyritään samalla yhdenmukaistamaan eri kalastusmuotojen osalta. Minusta on hyvin selkeä ja kannatettava tavoite, mikä tähän lakiin sisältyy.

Nimenomaan tässä lähtökohtana oli se, että korkein hallinto-oikeushan muutti aikaisempaa tulkintaansa ja tuotti sillä tavalla uusia ongelmia tämän kalastuslain soveltamiseen. 6.2.2002 antamallaan päätöksellä korkein hallinto-oikeus otti aikaisemmasta oikeuskäytännöstä poikkeavan kannan kalastuslain 8 ja 11 §:n tulkintaan. Se johti siihen, että esimerkiksi tällaiset pienten kyläkuntien ylläpitämät istuta ja ongi -kalastusvedet olivat uhassa joutua siihen tilanteeseen, että sinne olisi pitänyt antaa tällaiset täysin vapaat kalastusoikeudet. Ne istutukset, taloudellisesti merkittävät istutukset, jotka kyläkunnat siellä tekevät ja pyrkivät sillä tavalla saamaan omaan toimintaansa hyötyä tällaisella työllä, joka tuottaa myöskin mielihyvää ja harrastusmahdollisuuksia isommalle joukolle, olisivat joutuneet vaaraan tämän korkeimman hallinto-oikeuden uuden tulkinnan myötä. Siinä mielessä oli tietenkin välttämätöntä, että ministeriö ja eduskunta lähtivät tämän osalta parantamaan tätä tilannetta ja uusimaan kalastuslain 11 §:ää.

Mitä sitten tulee kysymykseen siitä, että täällä puhutaan yleiskalastusoikeuksien rajoittamisesta, merkittävästä rajoittamisesta, niin jos lukee nyt voimassa olevaa vanhaa lakiesitystä ja tätä hallituksen alkuperäistä ehdotusta, voi todeta, että täällä on periaatteessa täysin samat asiat niin vanhassa kuin uudessakin laissa. Niitä, jotka tätä epäilevät, kehottaisin lukemaan suurennuslasin kanssa voimassa olevan lain ja ehdotuksen, jotka löytyivät rinnakkaisteksteinä hallituksen esityksestä. Täällä oikeastaan ainut merkittävä muutos oli tämä "kaupallisessa tai muussa erityisessä tarkoituksessa tehtyjen kala- tai rapuistutusten taloudellisen hyödyntämisen turvaamiseksi". Kun valiokunta heti alun perin, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja totesi, oli tästä tavoitteesta ja tästä asiasta yksimielinen, niin kaikki muu kiehunta, joka käytiin tämän lain käsittelyn ympärillä, oli täysin tarpeetonta. Tässä olisi vaan saatettu onginta, pilkintä ja viehekalastus samojen pykälien ja samojen momenttien alle ja sillä tavalla, niin kuin jotkut asiantuntijalausunnot totesivat, yksinkertaistettu tätä lakia, joka nyt sitten on olemassa.

Tästä kaupallisesta asiasta päästiin yksimielisyyteen, ja siitä täytyy olla tyytyväinen ja siitä täytyy myöskin valiokunnalle kaiken kaikkiaan antaa tunnustus, että tällainen parannus pystyttiin tekemään, vaikka nyt sitten ed. Rajamäki jossakin vaiheessa uhkaili sitä, että jos tämä ei mene heidän mukaansa ja heitä tyydyttävällä tavalla, he olisivat valmiit lykkäämään tätä käsittelyä. Se olisi ollut muuten aika raju operaatio, jos tämä olisi tehty. Eli kaikki nämä yritykset tai kyläkunnat, joilla on näitä kaupallisessa tarkoituksessa tehtyjä istutuksia ja joiden poikkeuslupa olisi tullut katkolle, olisivat joutuneet todella isoihin vaikeuksiin. Minä olisin todella halunnut nähdä sen päivän, että ed. Rajamäki joukkoineen olisi ottanut vastuun siitä asiasta, että tällainen operaatio olisi tehty. Onneksi tällaista vastuuta ei tarvinnut kellekään olla työntämässä, koska se olisi saattanut olla aika raskas vastuu kuitenkin kantaa suoraselkäisesti ja selkeästi. Siinä mielessä voi olla tyytyväinen, että tämä ratkaisu päästiin tekemään.

Asia, josta keskusteltiin myöskin aika pitkälle, oli tämä kohta "liiallisen häiriön estämiseksi". Täällä ed. Rajamäki omassa puheenvuorossaan totesi, että ollaan onnellisia siitä, että tämä voitiin estää. Minä nyt kuitenkin huomautan, että liiallisen häiriön estäminen oli ihan samassa muodossa myöskin vanhassa laissa. Tältä osalta tilanne ei miltään osin muutu, eli tämäkin on täysin turhaa pölöttelyä. Hallituksen lakiehdotuksen kohdassa 5 on liiallisen häirinnän estäminen, ja vanhassa laissa todetaan ihan samalla tavalla: "- - tai liiallisen häirinnän estäminen taikka merilintujen pesimisen turvaaminen pesimäaikana sitä edellyttää, maaseutuelinkeinopiirin on kiellettävä 8 §:ssä tarkoitettu viehekalastus." Täysin sama teksti. Aivan turhaa suunpieksentää tämänkin osalta.

Siitä täytyy olla tietenkin tyytyväinen, että tämä häirintäpykälä tänne jäi, koska vaikka sitä on yritetty turhentaa, aivan selvästi on ollut todettavissa, myöskin osassa asiantuntijalausunnoista, että näitä häirintätapauksia on tapahtunut, ja myöskin maaseutuelinkeinojen valituslautakunta on joutunut käyttämään tällaista tekstiä päätöksessä, jonka korkein hallinto-oikeus vahvisti vuonna 2002: "Valituslautakunta pitää uskottavana, ettei valittajalla ole keinoja estää alueella tapahtuvaa liiallisesti häirittävää viehekalastusta. Tämän vuoksi valituslautakunta katsoo, että viehekalastuskiellon antaminen liiallisen häirinnän estämiseksi on aiheellista." Eli voimassa olevan kalastuslain 11 § on osoittanut tarpeellisuutensa myöskin tässä tapauksessa. Eli kun väitetään, että tällainen teksti voitaisiin poistaa, niin sekä maaseutuelinkeinon valituslautakunnan että korkeimman hallinto-oikeuden mukaan silloin olisi jouduttu aika lailla oudoille teille. Tältä osin voi olla tyytyväinen, että tämä jäi.

Me ed. Granvikin kanssa edustimme aika pitkälle Pohjanmaan olosuhteet huomioon ottaen sitä kantaa, että liiallisen häirinnän estämiseen olisi ollut syytä myöskin perustelutekstissä kiinnittää huomiota ja antaa te-keskuksille ohjeita, että ne olisivat tarkemmalla seulalla puuttuneet sellaisiin tilanteisiin, joissa tällaista selkeää ranta-asukkaiden häirintää siellä tapahtuu. Mutta kun me tunnetusti olemme sopuisia, suvaitsevaisia, joustavia ihmisiä, niin me sitten tämän osalta halusimme pyrkiä yksimieliseen tekstiin ja olimme valmiit nyt sitten hyväksymään tämän asian tältä osin. Varmaan me saamme siitä myös vastapuolelta erityistä arvonantoa, että näin olimme valmiit menettelemään.

Sitten vielä lopuksi asia, joka on ongelmallinen. Eli siinä vaiheessa kun tätä kalastuslakia aikanaan muutettiin, oli myöskin pelkoja siitä, että nämä kalastuskorttivarat tulevat romahtamaan. Siitä esitettiin selviä näkemyksiä, ja myöskin eduskunta kiinnitti siihen ponnellaan huomiota lähtien siitä, että jos nämä varat merkittävällä tavalla vähenevät, siihen on syytä sitten puuttua ja palata. Nyt on käynyt sillä tavalla, että vuonna 1997 valtion kalastuskorttivaramomentille kertyi rahaa 7,27 miljoonaa euroa ja vuoden 2003 talousarviossa on arviona, että näitä varoja kertyy 4,627 miljoonaa euroa, (Ed. Rajamäki: Lisätkää viehemaksutulot!) eli on kohta jouduttu puoleen väliin siitä, mitä silloin, kun tämä teidän ylistämänne lakiesitys hyväksyttiin, mitä silloin tarkoitettiin.

Kyllä minä näen aika outona sen, että kun eduskunta omalla ponnellaan on edellyttänyt, että näihin varoihin palataan, jos tapahtuu muutoksia maksuissa, jos ei nyt, kun ne lähes ovat puolittuneet, ole tapahtunut sellaista laskua kuin eduskunta ponnellaan on edellyttänyt; jos ei nyt ole tapahtunut, niin koska sitten lasku tapahtuu. Minä olen sitä mieltä, että kyllä seuraavan eduskunnan on syytä tähän asiaan puuttua. Tällä hetkellä on erinomaisen suuria vaikeuksia joillakin alueilla saada nämä istutukset hoidettua sillä tavalla, että kalakanta pysyy sillä tasolla, jota nyt vapaa-ajan kalastajatkin tietenkin olettavat ja edellyttävät.

Kun tämän eduskunnan aikana ei päästy siihen yksimielisyyteen, että tämä asia voitaisiin hoitaa, niin kyllä näen, että tämä on niin vakava ja sen tyyppinen asia, että seuraavan eduskuntakauden aikana välittömästi, kun uusi eduskunta toimintansa aloittaa, on syytä ottaa nämä kalastuskorttivara-asiat esiin ja turvata se työ, minkä meidän kalastajamme tämän asian osalta tekevät, jotta myöskin ed. Rajamäen tapaisilla kalastajilla olisi mahdollisuus saada niitä nautintoja, että myöskin kala tarttuu jossakin vaiheessa kiinni. Onkea voi pitää vaikka kotipihan kaivossa, jos ei mitään muuta tarkoitusta ole, mutta olen ymmärtänyt sen, että kalastamisen tarkoituksena on myöskin pyrkiä saamaan kalaa. (Ed. Rajamäki: Ai siitäkin pitäisi maksaa!)

Tältä osin kuitenkin olen tyytyväinen siitä, että me olemme päässeet tällaiseen lakiesitykseen ja vielä valiokunnan yksimielisellä hyväksynnällä erittäin mielenkiintoisen kädenväännön jälkeen.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Mäki-Hakola kiistatta kuuluu niihin edustajiin, joka olisi halunnut nähdä hallituksen alkuperäisen esityksen läpimenon ja vastoin virkistyskalastajien ja lain soveltavien virkamiesten kantaa murennettavan vuonna 1996 saatuja kalastusoikeuksia. Kun ed. Mäki-Hakola oli ollut vain muutaman kuukauden tässä salissa kansanedustajana, hän ilmoitti, että suurin sosialisointilaki, mitä eduskunta on koskaan säätänyt, oli vuoden 1996 kalastuslaki, joka toi kalastusoikeuksia myös maa- ja vesialueita omistamattomille ja viehekalastuskorttijärjestelmän.

Tämä on hyvin tuskainen paluu ed. Mäki-Hakolalla hallituksen alkuperäisestä esityksestä, mutta on muistettava, että yhteiskuntaa ylläpitävä tekijä on myöskin se, että tunnustetaan myöskin maa- ja vesialueita omistamattomien oikeudet. Kyllä he aika hyvin ennen 1951 jokamiehen kalastuslain kumoamista pitivät yllä Suomen itsenäisyyttä myöskin.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Mäki-Hakola totesi, että ne ihmiset, jotka omistavat maata, ovat yhteiskuntaa säilyttäviä voimia. Kyllä minun mielestäni nekin ihmiset, jotka eivät omista Suomessa kiinteistöjä, samalla tavalla ovat yhteiskuntaa ylläpitäviä voimia. Ei niitä sillä tavalla voi jakaa, tätä kansakuntaa, vaikka halu onkin kova.

Toisekseen tästä kalastuslaista: Muistan sen, että kun pilkintä vapautettiin, silloin puhuttiin, kuinka pilkkiminen tyhjentää järvet ja hevoskuormittain viedään kalaa pois. Kyllä minä sitä mieltä olen, että viehekalastuksella enempää kuin pilkkimiselläkään järviä ei tyhjennetä. Mitä tulee kalanistutuksiin, ainakin tuolla Pirkanmaan puolessa valtaosan niistä kalanistutuksista ovat kustantaneet metsäyhtiöt ainakin viime vuosina. En tiedä, miten tulevaisuudessa sitten on tilanne.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Mäki-Hakola totesi puheenvuorossaan, että olisi haluttu vain sitä neljättä kohtaa, turvata kalatalousyrittäjien tulevaisuus. Sitä halusivat valiokunnan ne voimat, jotka tätä ajoivat tässä muodossa kuin se nyt on meidän pöydillämme, mutta se ei kelvannut. Siellä on jotain intohimoja ja haluja laajentaa vapaa-ajan kalastajien mahdollisuutta kalastaa. Mehän koko ajan sanoimme, että jätetään se neljäs kohta ja poistetaan muut, mutta se ei kelvannut.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Mäki-Hakola on aivan oikeassa siinä, että läänikohtaisen viehekortin tuotto ei ole sellainen kuin odotettiin. Se on aivan totta tilastojen valossakin. Siihen vaan liittyy, ed. Mäki-Hakola, sellainen yksityiskohta, joka on minusta vielä vakavampi, eli se, että kalastuksenhoitomaksujen tuotto kokonaisuudessaan ei ole sellainen kuin sen pitäisi olla. Eli siis meiltä puuttuu tällä hetkellä valvontajärjestelmä, joka tuottaisi kalastuksenhoitomaksuvarallisuutta. Eli koko tämä homma vähän niin kuin klikkaa. Se on varmasti järjestöjen, se on virkistyskalastajien, se on kaikkien etu, että silloin kun me jotakin tällaista päätämme, sitä myöskin kaikki noudattavat silloin, kun kalaan lähtevät niiden ehtojen mukaan, jotka säädetty on.

Ed. Vahasalo merkitään läsnä olevaksi.

Markku Markkula /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kolme kohtaa: Ensinnäkin ed. Pulliaisen tuossa äsken esittämään näkemykseen on hyvä yhtyä. Toiseksi, pienialaisten kaupallisten istuta ja pyydä -hankkeiden toimivuuden edellytyksiä turvaavan kieltojärjestelmän ja sen jatkuvuuden varmistaminen ei olisi edellyttänyt sitä laajaa muutosta, jonka hallitus esityksessään teki. Kolmanneksi, tavanomaista tehokkaamman kalakannan hoidon tulosten turvaaminen, petokalojen tärkeiden kutualueiden suojelu ja liiallisen häirinnän estäminen ovat saaneet te-keskusten kalatalousyksiköiden ja valitusasteiden lukuisten ratkaisujen myötä tätä nykyä varsin selkeän sisällön. Tämä on helpottanut ja nopeuttanut olennaisesti sekä kieltojen hakemista että näiden ratkaisuja.

Nyt hallituksen esityksessä oli kuitenkin muutettu nykyisessä viehekalastuskieltopäätöksessä noudatettuja rajoitusperusteita, eli teksti oli todella merkittävästi muuttunut. Tämä olisi johtanut siihen, että olisi tullut todella monimutkaisia, pitkiä prosesseja, valituskierroksia aina korkeimpaa hallinto-oikeutta myöten. Nyt kun tämä on tehty tällä tavalla, tätä ongelmakenttää ei tässä laajuudessa ollenkaan synny.

Esa  Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Mäki-Hakolalle pitää antaa kiitos siitä, jotta kuitenkin tämmöinen sovinto löydettiin tässä kysymyksessä. On turha tietysti kaivella hirveän syvällisesti, mitä on tapahtunut. Joka tapauksessa lähtökohtahan oli ihan toisen oloinen, ja niin kuin edellinen puhuja totesi, se olisi voinut johtaa hyvin omituisiin tulkintoihin ja oikeudenkäynteihin. Nyt valiokunta kyllä sai loppujen lopuksi aika hyvän lopputuloksen. Ilmeisesti joulun aika teki semmoisen hyvän tahdon olon, jotta päästiin sovintoon. Nimittäin joulun allahan tunteet tuntuivat tosi kuumilta ja nyt, kun tultiin tammikuun pakkasilla tänne, jostain syystä tunteet ovat laantuneet ja jäähtyneet ja löydettiin hyvä ratkaisu. Minusta tämä on siedettävä ratkaisu, johon alun perin piti pyrkiäkin.

Pertti Mäki-Hakola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minä olen edelleen sitä mieltä, että omistus lisää yhteiskunnan vakautta. Omistaminen sinänsä tuottaa huomattavasti myöskin mahdollisuuksia omistamattomille, koska tämä yhteiskunta pyörii esimerkiksi metsätalouden tulojen varassa.

Sitten toisaalta, kun täällä on viitattu Uudenmaan kalatalousyksikön lausuntoon, niin esimerkiksi Pohjanmaan kalatalousyksikkö toteaa tästä alkuperäisestä esityksestä: "Kalatalousyksikkö katsoo, että edellä oleva esitys parantaa käytäntöä. Viehekalastusasioiden huomioiminen samassa pykälässä kuin onkimis- ja pilkkimisasiat helpottaa asioiden käsittelyä sekä viranomaisen että asiakkaan näkökulmasta." Samaten todetaan, että muutetun 11 §:n 6 kohdan säilyttäminen on tarpeellinen, koska tilanteiden muuttuessa kyseinen kohta antaa joustonvaraa ilman lakimuutosta.

On syytä muistaa, ed. Rajamäki ja muut, että täällä on myös ihan toisen tyyppisiä asiantuntijalausuntoja ihan samojen viranomaisten toimesta. Jos Uudenmaan te-keskus on jotakin mieltä ja Pohjanmaan te-keskus on jotakin mieltä, niin en minä pysty sanomaan, kumpiko on oikeammassa näistä asioista. Kuitenkin nämä lausunnot ovat niin eri tyyppisiä. Minä uskon, että ed. Granvik puheenvuorossaan palaa tähän asiaan vielä.

Me peräänkuulutimme (Puhemies koputtaa) joustavuutta tämän lakiesityksen käsittelyssä. Tähän nyt sitten päädyttiin, ja tämän kanssakin voidaan olla.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen erinomaisen tyytyväinen siitä, että tässä asiassa päädyttiin yksimielisesti sellaiseen ratkaisuun kuin nyt päädyttiin. Olen paljon mietiskellyt sitä, oliko se hyvä vai huono asia, että tämä debatti yhteiskunnassa käytiin nyt. Minä pidän sitä suorastaan hyvänä, että se käytiin ja nimenomaan se käytiin sillä tavalla, että siinä käytiin nyt, kiitos kaikkien aktiivisten virkistyskalastuksesta kiinnostuneitten, läpi kaikki tilanteet ja mahdollisuudet ja niitten merkitykset ja vaikutukset. Sillä tavalla nyt jatkoa ajatellen minä ainakin katson, että tämä keskustelu on nyt käyty. Tämä on ollut eräänlainen välitarkastelu vuoden 1996 jälkeen. Kuten täällä on todettu, silloin eräitä paineita jäi ilmaan. Nyt kaikki ne paineet on työstetty ja yhteinen näkemys niitten puolueitten kesken, jotka ovat olleet tässä mietinnön valmistelussa mukana, on saavutettu. Tämä on siis minusta erittäin hyvä asia.

Nyt pitää muistaa sitten se, että eihän vuodesta 1996 tähän päivään lähdetty niin kuin sokeina sillä tavalla, että kun se ratkaisu silloin kerran tehtiin, se asia on nyt varmasti ihan tismalleen näin. Silloin nimenomaan päätettiin ponsilla siitä, millä tavalla tätä asiaa seurataan. Sen ehkä olennaisimman ponnen suhteen, joka koski vuotuisen raportoinnin toteuttamista, systeemi on toiminut aivan tismalleen niin kuin oli päätetty. Kaikki kalatalousyksiköt te-keskuksista ovat antaneet raporttinsa, toimittaneet ne maa- ja metsätalousvaliokunnalle, joka on voinut todeta, että mitään merkittäviä häiriötilanteita ei ole ollut. Joitakin yksittäisiä tapauksia on ollut, mutta niistä ei pidä tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Käytetyissä puheenvuoroissa on hyvin kerrottu tämä historia sieltä viime sodan jälkeen, 50 vuoden ajalta. En siihen pätkääkään puutu, minulla ei ole mitään suurta viisautta eikä tietoa täydentää taikka korjata sitä miltään osalta. Minä totean vain sen, että yksi asia tänä aikana on tullut kuvaan mukaan, jota ei ole vielä tässä mainittu ollenkaan, ja se on niin sanottu catch and release eli pyydä ja päästä -menetelmä. Sen mieltäminen todellisuudeksi näyttää olevan aika vaikeata. Muun muassa eräät lehtikirjoitukset, jotka ovat meille tulleet luettaviksi, ovat osoittaneet, että kun asiaa on sitten selvitetty, mitä todellisuudessa on tapahtunut, ne niin sanotut suuret saalismäärät selittyvät sillä, että ne kalat on pyydetty asianmukaisella tavalla, päästetty heti pyynnin jälkeen irti ja sitten ne ovat tulleet kohta uudestaan saaliiksi. Toisin sanoen kalakantaan sillä ei ole ollut vaikutusta käytännöllisesti katsoen ollenkaan. Se vaan on sitten se, että kaikki kansalaiset eivät catch and release -menetelmää sinänsä hyväksy, katsovat, että pyynti tapahtuu vain syömistä varten ja sillä lailla. Mutta tämä on semmoisia, mitenkä nyt sanoisin, suuria periaatteellisia keskusteluasioita, joissa ihmisillä on erilaisia suhtautumisia näihin asioihin ja sillä siisti.

Sitten tästä häirinnästä, arvoisa puhemies: Tässähän on kiusallinen yksityiskohta. Häirintä on sellaisenaan ilman muuta sivistyneitten ihmisten kohdalla sellainen, jota ei pidä mennä tekemään. Se on ihan selvä asia, se kuuluu tähän länsimaiseen kulttuuriin, ettei mennä kiusaamaan ketään. Mutta tässä se kiusallinen yksityiskohta syntyy siitä, että kun olet läänikohtaisen viehekortin perusteella virvelöimässä, sinulla saa olla se yksi vapa ja se yksi viehe, eikä mitään muuta, se ei enempään oikeuta, sen kanssa se pyynti koetaan niin sanotuksi häirinnäksi, mutta kun menee paikallisen kalastuskunnan esimiehen tykö taikka muun virkahenkilön tykö, ostaa 10 eurolla luvan ja menee siihen samaan paikkaan ja vaikka heittää montaa virveliä yhtä aikaa, niin silloin häirintä ikään kuin häviääkin kokonaan pois, vaikka se tapahtuu täsmälleen sillä samalla alueella. Elikkä siinä siis ostetaan sielu sellaiselta taholta, jolta sielua ei voi ostaa, koska mökkiläisillä ei ole mitään tekemistä sen kalastuskunnan tai sen luvanmyyjän kanssa. Tässä on semmoinen looginen pieni epäkohta, joka nyt häiritsee.

Mutta tästä nyt on selvitty tällä tavalla. Minusta se on erinomaisen hyvä asia, ja toivon, että nyt voitaisiin rauhallisesti kalastella ja hoitaa kalavesiä joitakin vuosia eteenpäin, että tätä showta ei nyt näitten debattien jälkeen tarvitse uudestaan käydä.

Pertti Mäki-Hakola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Siitä olen ihan samaa mieltä kuin ed. Pulliainen, että valvontajärjestelmän osalta on syytä suorittaa tarkastelu, miten nämä varat saadaan paremmin kertymään. Mutta, edustajat Rajamäki ja Pulliainen, te olette olleet tekemässä tätä lakia ja hyväksymässä nähtävästi yksimielisellä päätöksellä pontta: "Kalastuksenhoitomaksun voidaan arvioida vähentyvän kaikkien onkijoiden, pilkkijöiden sekä 65 vuotta täyttäneiden kalastuksen harjoittajien vapautuessa maksun suorittamisesta. Tämän vuoksi eduskunta edellyttää, että kalastuslakia tarkistetaan siten, etteivät kalastuksenhoitomaksuvaroista kalatalouden edistämiseen valtion talousarviossa osoitetut varat vähene." Eikö teitä suorastaan hävetä, että tällainen kohta on tänne kirjoitettu pontena ja te ette ole tehneet yhtään mitään tämän asian ajantasalle saattamiseksi? Minä peräänkuulutan sitä, että jos te olette tulevassa eduskunnassa mukana, niin niiden osalta, jotka tuntevat huolta kalastuksen osalta, tämä asia pannaan siihen järjestykseen kuin eduskunta ponnellaan on edellyttänyt.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Mäki-Hakola aloittaa uuden revanssin varmasti ensi vaalikaudella, pyrkii kalastusoikeuksiin kiinni. Ensinnäkin hän unohtaa koko ajan läänikohtaisen viehekortin maksujen tuoton, joka on lähes 2 miljoonaa euroa ja joka jää vertailussa pois. Toisaalta hän laskee jokamiehenoikeuden pilkinnän vaikutuksia, että ne pitäisi korvata maanomistajille. Ei marjastuksesta ja sienestyksestäkään makseta, vaikka varmaan ed. Mäki-Hakola haluaisi, että siitäkin isännille pitää maksaa, kun metsään mennään. Onhan sitä passia jo vilautettu, että pitäisi ostaa maanomistajalta passi. Eli tältä osin täytyy kiinnittää huomiota siihen, että ongelma on se, käytetäänkö kalastuksenhoitovaroja myöskään oikein. Kannattaisi pikkuisen seurata myöskin sitä puolta.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Toivon mukaan näitä lammikoita ei tulla käyttämään sitten tämmöisen pyydystä ja päästä -kalastuksen osalta lammikoina, joissa kaloja kiusataan. Minusta ruoka ei ole sillä tavalla leikkimistä varten, ja toisaalta se on eläinrääkkäystä. Viime kaudelta semmoinen yksi episodi vaan: Jopa ministeri antoi kirjalliseen kysymykseen vastauksen minulle siitä. Ed. Pulliainen oli ilmeisesti aika tehokas siinä, ja ministeri Hemilä perui sen vastauksensa vähän ajan päästä, jotta ei se pyydystä ja päästä -kalastus olekaan eläinrääkkäystä.

Minusta tämän tyyppinen kalastusmuoto ei Suomeen sovi. Toivoisi, että siitäkin käytäisiin keskustelu yleisesti ottaen, että kalastaminen on oikeasti kalastamista eikä sillä tavalla, jotta leikitään niiden kalojen kanssa, vedetään ja revitään leuat ja viskotaan takaisin sinne lätäkköön sitten.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtelalle: Ei niitä leukoja revitä, koukku otetaan semmoisilla tongilla näppärästi pois ja päästetään kala vedessä irti. Ei se kala vahingoitu siitä. Elikkä ed. Esa Lahtela ei tiedä, mistä hän oli kirjallisen kysymyksen tehnyt, mikä on valitettavaa sinänsä, eikä ole vieläkään oppinut, mistä oli kysymys.

Kalastuksenhoitomaksukertymästä ed. Mäki-Hakolalle kommentti: Kun oli ensimmäinen Lipposen hallitus ja ministerinä oli Kalevi Hemilä, niin joka kerta, kun tehtiin kehysratkaisua, asianomaisessa hänen tukiryhmässään, jos sitä voi nyt siksi sanoa, tämä asia tuotiin esille. Se olisi raamin puitteissa pystytty maa- ja metsätalousministeriön pääluokassa hoitamaan, mutta ministeri silloin selvitytti aina, mihin Kalatalouden Keskusliitto on rahansa käyttänyt, ja siihen se sitten jumiutui koko asia.

Pertti Mäki-Hakola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Rajamäelle toteaisin, että varmaankaan kalastuksen osalta kysymys ei ole saman tyyppisestä jokamiehenoikeudesta kuin metsissä. Täällähän on kuitenkin kalastuksenhoitomaksun osalta hyvin rajoitettu, millainen kalastus niistä on vapautettu, jokamiehenoikeuksien osalta metsässä on aivan toinen tilanne.

Kaiken kaikkiaan, Kalamiesten Keskusliiton puheenjohtajan kannankin vielä kuulisi tähän tilanteeseen, kun selvästi on nähtävissä, että tämä nykyinen kalatalousmäärärahojen lasku on johtamassa kalavesien hoidon rappioon. Vuosikymmenen aikaan rakennettu korkealuokkainen, osaava kalanpoikasten tuotanto istutustarkoituksessa ajetaan tällaisella budjettipolitiikalla alas. En usko, että tämä voi palvella myöskään kalastajien oikeuksia, ja kun meillä on mahdollisuus korjata — ministeristä huolimatta — eduskunnassa tämä asia, niin korjatkaamme se, eikä puhuta turhan takia sitten eikä esitetä, että ollaan kalamiesten asialla, jos ei kerran todella olla sillä asialla.

Ed. Korkeaoja merkitään läsnä olevaksi.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Kalastus on aiheuttanut intohimoja Suomessa ja Suomenniemellä varmaan kautta maailmansivun. Siellä kun ensimmäiset olivat ja huomasivat, että lastu tulee jokea myöten, niin jo lähdettiin tarkistamaan kirveen kanssa, kukas siellä on minun joelleni tullut. Ehkä sitä taitaa vielä meidän geeneissämme näkyä loppuja näissäkin keskusteluissa. (Ed. Rajamäki: Pohjanmaan joissa ainakin!)

Kumminkin hallituksen esitys kalastuslain 11 §:n muuttamisesta sai käsittelyssä lopputuloksen, joka on hyvä tämän maan vapaa-aikakalastajille ja takaa kalatalousyrittäjille mahdollisuuden harjoittaa yritystoimintaa. Hallitus joutui maatalousministeri Koskisen lakiesityksestä äänestämään, mutta onneksi valiokuntakäsittelyssä lakiesitys sai sellaisen muodon, että se ei rajoita vapaa-ajankalastajien harrastusmahdollisuuksia. Alkuperäisessä lakiesityksessä, niin kuin täällä on todettu, ongelmana oli kohta, jonka mukaan "jostain muusta erityisestä syystä" voitaisiin rajoittaa kalastusta. Se olisi mielestäni johtanut mielivaltaan ja aiheuttanut käräjöintiä ja kaikennäköistä toraa vesialueella. Kalastaja ei yleensä aiheuta vesillä meteliä eikä häirintää. Kyllä se on niin kuin Uudenmaan te-keskuksen johtaja kertoi, että suurin häirintä on näistä vesiskoottereista ja juppiveneistä, jotka siellä pyörivät, ei niinkään yhden vavan vapaa-aikakalastajista, jotka siellä vetävät virvelin kanssa viehettä perässään.

Tämä antaa, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja Kalli totesi, rauhan niin kalastajille, kesämökkiläisille kuin vesialueen omistajillekin. Suomi on kymmenientuhansien järvien maa, ja täällä on tilaa vaikka lisätä vapaa-aikakalastusta. Varsinkin nuorille pitäisi kalastusharrastusta lisätä ja heitä tämmöisen harrastuksen piiriin saattaa. Minulla on sellainen käsitys suomalaisista vapaa-aikakalastajista, kun itsenikin luen niihin kuuluvaksi, että he ovat vastuullisia ihmisiä ja käyttäytyvät pääsääntöisesti hyvin. Aina löytyy yksilöitä kaikissa asioissa, että tulee ylilyöntejä, mutta ne ovat pieniä yksityiskohtia.

Toivottavasti eduskunta hyväksyy tämän lakiesityksen tässä muodossa kuin se nyt on tänne tuotu. Saadaan rauha kalastukseen ja vesialueille. Sitä odottavat ne kaksi miljoonaa vapaa-aikakalastajaa, jotka Suomessa tällä hetkellä ovat.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kalastuksen pitäisi olla iloinen asia, hyvä harrastus ja sisävesien osalta myöskin enemmän käytetty ammatti. Sisävesillä ammattikalastajien määrä on vähentynyt, joskin resurssit ja mahdollisuudet siellä olisivat runsaat.

Rouva puhemies! Kysymyksessä on kalastuslain 11 §:n muutos, joka oikeastaan tuli aiheelliseksi siitä, että viime vuoden helmikuussa korkein hallinto-oikeus antoi päätöksensä, jossa se otti aikaisemmasta poikkeavan kannan kalastuslain kyseisen pykälän tulkintaan ja kumosi te-keskuksen antaman kiellon yleiskalastusoikeudesta silloin, kun kyse oli siitä, voiko kalastusyhdistys saada kalastuskiellon virkistyskalastustoimintaa varten vuokraamalleen ja helposti rajatulle järven lahdelle, kun siihen on istutettu merkittävä määrä saimaannieriää, kirjolohta, harmaanieriää ja taimenta ja kun tuo yhdistys harjoittaisi kalastusmatkailutoimintaa.

Hallitus toi esityksensä kalastuslain 11 §:n muuttamisesta heti viime vuoden syysistuntokauden alkajaisiksi, ja tällöin lähetekeskustelussa käytiin värikästä keskustelua niin kuin nytkin tässä valiokunnan mietinnön ensimmäisen käsittelyn vaiheessa. Tuolloin lähetekeskustelussa totesin, että tämän kalastuslain muutoksen ei tarvitse olla intohimoja nostavaa eikä tarvitse syntyä vastakkainasettelua vesialueiden omistajien, kalastusseurojen tai vapaa-ajankalastajien välille, vaan mikäli tuossa hallituksen ehdotuksessa kalastuslain 11 §:n muutokseksi on korjattavaa, lakiesitystä on korjattava ja sen heikkoudet on poistettava. Tärkeänä pidin sitä, että tuo muutos saadaan voimaan ja myöskin käyttöön siten, että hyväksyminen tulee näillä valtiopäivillä eivätkä nämä lukuisat pienet maaseutumatkailukohteet, kalastusmatkailukohteet, ole toimintarajoitusten piirissä, sillä näitä kohteita on kaikkiaan maassa 300 ja näistä kohteista 40 Etelä-Savossa. Etelä-Savossa tällä on ollut erittäin suuri merkitys, ja ennen kaikkea maaseutuelinkeinojen kehittämisen kannalta tämän uskotaan olevan myöskin laajoja mahdollisuuksia tulevaisuudessa tuottava.

Nyt valiokunta on tuonut tänne käsittelyyn mietinnön, jossa ennen kaikkea tuon kalastuslain 11 §:n 1 ja 2 momenttiin lisätään säännökset, jotka mahdollistavat onkimis-, pilkkimis- ja viehekalastuskiellon määräämisen myös silloin, kun se on tarpeen kaupallisessa tai muussa erityisessä tarkoituksessa tehtyjen kalastusistutusten taloudellisen hyödyntämisen turvaamiseksi. Tämä minusta on nyt hyvä, niin kuin täällä ovat useat edustajat todenneet, että on erinomainen asia, että valiokunta on saanut yksimielisen mietinnön aikaan. Kun tätä keskustelua olen seurannut, niin täällä on selvä näkökulma, että keskusta on tässä joutunut olemaan sillanrakentajana ja välittäjänä, ja myöskin tässä keskustelussa edustamme sovinnollista linjaa ja pidämme hyvänä, että yksimielisen mietinnön pohjalta voidaan nyt sitten tämä muutos viedä loppuun. Tämä on erinomainen asia, ja minä toivon, että nyt tässä jatkokäsittely sujuu sopuisasti ja tuo valiokunnan mietintö näiltä osin hyväksytään yksimielisesti ja nyt todella nämä kohteet, jotka ovat toimintarajoitusten alla, maaseutumatkailukohteet ja kalastusmatkailuyritykset, pääsevät jatkamaan toimintaa hyvinkin pikaisesti.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun kaupallisten erityiskalastuskohteiden toiminnan jatkuminen oli vaarassa. Täällä on selostettu laajasti tämän kalastuslain 11 §:n muuttamishistoriaa. Kiistämättä se alkuperäinen esitys, joka valiokuntaan tuotiin, olisi rajoittanut yleiskalastusoikeutta. Sinne oli lisätty niitä muita kohtia, joita en käy tässä kertaamaan, mutta olen todella vilpittömästi iloinen siitä, että nyt meillä on käsittelyssä yksimielinen mietintö ja tässä tämä kyseinen epäkohta poistuu, josta kaikki lähti liikkeelle. Siitä on kyllä vilpittömästi kiitettävä niin valiokunnan puheenjohtajaa kuin kaikkia valiokunnan jäseniä.

Silloin kun vuonna 97 astui voimaan edellinen kalastuslain muutos, niin siellähän edellytettiin sitä, että niin te-keskukset kuin Rktl luovat semmoisen järjestelmän, jolla sitten koko maassa tätä läänikohtaisen viehekortin käytännön toimivuutta tutkitaan. Asiantuntijakuulemisessa selkeästi tuli esille se, että nämä järjestelyt ovat toimineet todella hyvin, eli mihinkään muutokseen ei tältä osin ole tarvetta.

Vielä totean tästä mietinnöstä sen, että täällä on erityisesti kiinnitetty siihen huomiota, millä tavalla sitten kaupallisessa tarkoituksessa tulevat nämä rajoitukset näille alueille, minkälaiset alueet rajataan, eli siellä kiinnitetään myös huomiota ranta-asukkaitten oikeuksiin ja niin vesialueitten omistajien kuin myös niitten henkilöitten kalastusoikeuksiin, joilla ei näitä osakkuuksia ole.

Nils-Anders Granvik /r:

Värderade fru talman! Regeringens proposition om ändringar av 11 § lagen om fiske har väckt stor uppståndelse både i stora salen och i jord- och skogsbruksutskottet. Personligen har jag haft svårt att förstå de känsloladdningar som saken har förorsakat. Ändringsförslagen var på intet sätt dramatiska eller omstörtande. Däremot tog de fasta på de missförhållanden och brister som har visat sig i tillämpningen av den så kallade spinnfiskelagen som stiftades 1996.

Huvudorsaken till lagförslaget var HFD:s utslag i det så kallade Enonkoskifallet som berör utplantering av fiske i kommersiellt syfte och möjlighet att freda de fiskevatten där dessa utplanteringar sker. Behovet av en bestämmelse om rätt att freda utplanteringar står klart och den saken har inte heller förorsakat problem i utskottet.

Arvoisa puhemies! Koska hallitus avasi pykälän, oli luonnollista, että ehdotettiin muutoksia ja lisäyksiä, jotka korjaisivat ne puutteet ja epäkohdat, joita viehe- ja pilkkikalastuksen yleinen oikeus on aiheuttanut. Kukaan ei ole väittänyt, että epäkohdat kokonaisuudessaan olisivat suuria tai yleisiä tai että kaikki vapaa-ajankalastajat käyttäisivät väärin niitä mahdollisuuksia, jotka laki sallii. Jos on seurannut raportointia saariston tietyiltä alueilta, pitäisi ymmärtää, että vapaata viehe- ja pilkkikalastusoikeutta on käytetty väärin monessa paikassa vesienomistajan ja saaristoväen harmiksi.

Käsittely maa- ja metsätalousvaliokunnassa oli epätavallinen ja minulle myös yllätyksellinen. Hallitus ei ollut jättänyt ehdotusta yksimielisesti. Tästä johtuen oli odotettavissa, että erimielisyyksiä tulisi esille myös valiokunnassa. Minusta on hyvin eriskummallista, että olin periaatteessa ainoa, joka tuki hallituksen ehdotusta loppupäässä. Oppositiollakaan ei näyttänyt olevan minkäänlaista kiinnostusta oikaista epäkohtia, jotka myös ilmenivät asiantuntijoita kuultaessa. Arvioin kuitenkin, että muuten yhtenäistä valiokuntaa vastaan meneminen ei hyödyttäisi ketään. Tämän takia en myöskään jättänyt vastalausetta.

Yksi mietinnön puutteista on, että emme valiokunnassa päässeet yhteisymmärrykseen mietinnön perusteluista, jotka olisivat huomioineet ne häiriöt, joista tietyt alueet saaristossa kärsivät. Ei tämä olisi ensimmäinen kerta, kun lainsäädännön yhteydessä huomioidaan pienten ryhmien suuret ongelmat ja myös hoidetaan ne. Valitettavasti näyttää siltä, että suurilla eturyhmillä, joilla on suuri poliittinen painoarvo, on myös eduskuntaryhmien suojelus. Vaalien yhteydessä saaristolaiset ovat vain pisara meressä. Tämän takia enemmistön ja hyvinvoivien vapaa-ajankalastajien edut ovat monen mielestä saaristolaisten oikeussuojaa tärkeämpiä.

Att vi inte i utskottet kunde enas om en skrivning som kunde ha uppmärksammat de störningar som drabbar vissa skärgårdsområden är en brist i betänkandet. Det skulle ingalunda ha varit första gången man genom lagstiftning uppmärksammar små gruppers stora problem och åtgärdar dem. Tyvärr ser det ut som om de intressegrupper som har stor politisk tyngd också skulle ha riksdagsgruppernas beskydd.

Eftersom skärgårdsbefolkningen är en liten spillra i valsammanhang kan man offra dennas rättsskydd för majoritetens och de välbeställda fritidsfiskarnas intressen. Socialdemokraterna har traditionellt haft ett starkt stöd bland fiskare och skärgårdsbefolkningen, åtminstone i Österbotten. För min del är det obegripligt att man så totalt nonchalerar deras intressen, så som denna behandling visar i frågan.

Pekka Ravi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Muistan elävästi vielä sen lähetekeskustelun, joka tämän lakiehdotuksen pohjalta käytiin. Niin kuin täällä on todettu, se oli varsin värikäs ja ajoittain kiihkeä ja tuon keskustelun loppupuolella valiokuntaa monenkin edustajan suulla evästettiin siitä, että valiokunnassa on varmaan paljon täsmennys- ja sovittelutarpeita, ja sama käsitys minulla itsellänikin oli. Tästä syystä haluan todeta sen, että valiokunta näiltä osin on työssään onnistunut erinomaisesti ja lopputuloksiin on oltava kyllä pääsääntöisesti hyvinkin tyytyväinen.

Kun tämä keskustelu nyt täällä alkoi, niin valiokunnan puheenjohtajakin korosti sitä yksituumaisuutta ja rauhallisuutta ja kompromissiin pyrkimistä, mikä valiokunnassa oli. Nyt kun on kuullut tätä keskustelua, niin tuntuu vähän siltä, että se on jäänyt sinne valiokuntahuoneeseen se sovinnonhalu ja yhteisymmärrys. Minun on pakko todeta, että kun kuunteli ed. Rajamäen puheenvuoroa — ed. Rajamäki on hyvin korkealle arvostamani kansanedustaja, hänellä on erittäin suuri tietomäärä näissäkin asioissa — joku voisi sanoa, että siinä puheenvuorossa ajoittain kuului semmoista vanhan agitaation ja luokkataistelun kumua. Väkisinkin siitä tuli vähän semmoinen mielikuva. Mutta joka tapauksessa, aivan niin kuin ed. Pulliainen totesi, tärkeintä on tämä lopputulos ja siihen on oltava tyytyväinen.

Ongelmathan varmaan kulminoituivat 11 §:ään, ja sen muotoilussa varmaan valiokunnalla oli se kaikkein suurin työmäärä ja ilmaisujen tarkkaan miettiminen oli varmasti kaikkein työläintä. Mielestäni se muotoilu on onnistunut, mutta haluaisin kiinnittää huomiota muutamiin yksityiskohtaisiin perusteluihin, joihin kaikkiin ei nähdäkseni ole vielä otettu kantaa.

Siis tärkeätähän oli tietenkin kaupallisen toiminnan turvaaminen ja mahdollistaminen, mutta sen lisäksi minusta on erittäin ansiokasta, että täällä on todettu, että tämä kielto voidaan asettaa myöskin muunlaisia tarkoituksia varten. Ne liittyvät matkailuun. Jo lähetekeskustelussa kiinnitin huomiota siihen, että nuorten saattaminen kalastusharrastuksen pariin saattaa edellyttää tulevaisuudessa entistä enemmän tämmöisten saalisvarmojen kalastuspaikkojen aikaansaamista.

Toinen erittäin tärkeä perustelu minusta on täällä se, että todetaan, että nämä tämän tyyppiset rajoitukset tulisi kohdistaa pienimuotoisiin vesialueisiin. Se on hyvin selkeästi täällä sanottu.

Oikeastaan kolmas kommentti tässä yhteydessä on tämä, että näitä laillisia kalastusoikeuksia eikä vesialueen osakasomistajien tai ranta-asukkaitten oikeuksia kohtuuttomasti rajoiteta tai loukata. Se on minusta myöskin hyvä, että se on tässä valiokunnan mietinnössä yksityiskohtaisissa perusteluissa selkeästi sanottu.

Rouva puhemies! Kun olen itse intohimoinen urheilukalastaja ja täällä nousi keskusteluun tämä catch and release -menetelmä, niin ehkä muutama kommentti siitä on paikallaan. Minä olen samaa mieltä itse asiassa ed. Esa Lahtelan kanssa siitä, että minustakaan se ei erinomaisen hyvin sovellu suomalaiseen kalastusperinteeseen, enkä ole itse siitä erityisemmin innostunut. Mutta jos tarkastelee tätä asiaa kansainvälisesti, niin se on erittäin yleinen menettelytapa ei pelkästään tämmöisissä tehokkaasti hoidetuissa kalavesissä vaan ihan luonnonvesissäkin. Luulen kyllä, että se on suunta, jota kohti Suomessa tullaan ainakin jossakin määrin menemään.

Ed. Pulliainen totesi aivan oikein, että kun semmoinen kala, joka on tarttunut vieheeseen ja joka halutaan vapauttaa, asianmukaisesti käsitellään juuri sillä tavalla, kuin hän kuvaili, vedessä irrottamalla, hyvin suuri osa näistä kaloista kyllä toipuu ja tervehtyy tästä traumaattisesta kokemuksesta varsin hyvin. Näinhän on jokaisen itseään kunnioittavan kalamiehen meneteltävä myöskin silloin, kun vieheeseen tarttuu alamittainen saaliskala.

Näillä catch and release -alueilla sitä paitsi kaloille aiheutuneita vaurioita voidaan minun mielestäni erittäin merkittävästi pienentää siten, että edellytetään, että vieheillä näillä alueilla kalastettaessa niissä käytetään väkäsettömiä koukkuja, jolloin se kalan irrottaminen on todella helppoa.

Jos ajatellaan, mikä kalastusmuoto urheilukalastuksen piirissä tänä päivänä on kaikkein eniten kasvattanut suosiotaan ja nimenomaan nuorison keskuudessa, se on perhokalastus. Perhokalastuksen luonteeseen tänäkin päivänä kuuluu aivan oleellisena piirteenä se, että saattaa olla, että tämmöisen kalastusreissun aikana ei yhtään siihen perhoon tarttunutta kalaa viedä kotiin, vaan suoritetaan mittaukset, valokuvaukset ja sen jälkeen se kala oikein elvytetään ja päästetään takaisin vapaaksi. Luulen, että tämä kalastusmuoto tulee Suomessa kyllä tulevaisuudessa yleistymään.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti: Ed. Ravi aivan oikein kiinnitti huomiota siihen perinteeseen, mistä tämä catch and release meikäläisessä kalastuksessa on juontunut. Se on juuri siinä, että aikoinansa meillä oli hauellakin alamitta (Ed. Ravi: 42 senttiä!), jonka ministeri Martti Pura poisti, sen 42 sentin rajan. Kun silloin käytiin tätä keskustelua aikoinansa, siinä juuri todettiin, että näinhän se on ollut pakkomenetelmänä, miksei se voi olla vapaaehtoisena menetelmänä.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ravin puheenvuoroon, kun hän viittasi edelleen ed. Rajamäen puheenvuoroon: Aivan oikein ed. Rajamäki puheenvuorossaan totesi sen, että kun alkuperäinen esitys tuotiin, ymmärtämystä sen muuttamiseksi tämän muotoiseksi, kuin se nyt on, ei löytynyt pöydän toiselta puolelta. Mutta toistan vielä tässä sen ja esitän kiitokset siitä, että kuitenkin sieltä, sanotaanko, omista asemista ja juoksuhaudoista noustiin ja päästiin tähän yhteiseen mietintöön ja tätä kautta tämä merkittävä epäkohta poistettiin.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On pakko ed. Kähköselle todeta, että minä en ymmärrä, miten on mahdollista, että täällä on yksimielinen mietintö, jos vain yksi osapuoli on ollut koko ajan sitä rauhaa rakentamassa.

Klaus Hellberg /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä minä olen sitä mieltä, että tässä täytyy kiittää kaikkia osapuolia, jotka tämän rauhan ovat tässä rakentaneet. Tässä on tietysti erittäin tärkeätä, että tämä ratkaisu nyt voidaan varmasti yksimielisesti hyväksyä täällä ja tällä lailla nimenomaan, kun valiokunta on asian nyt hyvin yksityiskohtaisesti ja selkeästi rajannut. Minusta tämä on hyvin tärkeä asia, koska tämä hallituksen esitys, joka alun perin oli lähetekeskustelussa, oli liian epämääräinen. Se minusta tässä se ongelma alun perin olikin. Se tuotiin selvästi esiin myös niissä puheenvuoroissa, joita muun muassa myös minä käytin lähetekeskustelussa viime syksynä.

Nyt valiokunta on tehnyt hyvää työtä tässä, ja tämän kanssa minusta voidaan nyt hyvin mennä eteenpäin. Tämä selkeästi nyt rajaa nämä mahdollisuudet siinä, miten näitä rajoitustoimenpiteitä toteutetaan. Minä silloinkin toin esille sen, että ainakaan Itä-Uudellamaalla minusta ei ollut mitään ongelmia siihenkään mennessä. Eli julkisuudessa ei ole esiintynyt mitään. Minä olen itse keskustellut kalastajien kanssa, eikä siellä tämä tuntunut olevan mikään suurempi ongelma. Siellä on monia vaikeuksia ammattikalastajilla ja ammattikalastajien lukumäärä vähenee jatkuvasti, mutta siellä on kyllä toiset syyt kuin tämä laki.

Olisin vielä ed. Granvikille todennut vaan, että en usko oikein myöskään siihen, että virkistyskalastajat yleisesti ottaen haittaavat saaristolaisten elämää, asemaa ja toimeentuloa. Luulen kyllä, että pikemminkin virkistyskalastajat yleisesti ottaen vahvistavat saariston elinkelpoisuutta. He tuovat sinne usein rahaa ja muuta toimintaa. Yleisesti ottaen olen aivan vakuuttunut siitä, että virkistyskalastajat ovat kyllä enemmän siunaus saaristolle ja saariston asukkaille kuin jossain kielteisessä mielessä ajateltava joukko. Tietysti kaikenlaisiahan meitä löytyy, jotka käyttävät tilanteita väärin ja esiintyvät ja toimivat sillä lailla, että se ei tietenkään ole hyväksi. Ehkä tässä nyt sitten näillä rajoituksilla asia saadaan selkeämmin hoidettua ja sillä lailla säilyy jokamiehenoikeus kuitenkin ihmisillä, joilla ei ole vesialueita eikä maanomistuksia, joilla he voisivat hyödyntää mahdollisuutta kalastaa, jollei tätä lakia olisi. Minusta tässä on nyt hyvä mennä tällä lopputuloksella eteenpäin, ja uskon, että tämän kanssa kaikki osapuolet voivat nyt sitten elää.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Mikkola.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Joskus silloin vuonna 96, kun kalastuslakia täällä muutettiin nykyiseen muotoon viehekalastuksen osalta, käytiin vähän saman oloista puhetta kuin tänäkin päivänä vähäisessä määrin on käyty. Silloinhan oli kyse siitä, jotta puututaan omistusoikeuteen ja sosialisoidaan jotain, kun vieheellä kokeillaan kaloja järvistä, lammista, joista saada.

Nyt kuitenkin tässä voi todeta, niin kuin monet puhujat ovat todenneet, jotta tässä on tultu hyvään lopputulokseen. Niistä lähtökohdista, mitkä pohjaesityksessä olivat, on tultu hirveän paljon järkevään suuntaan, koska siinähän oli monta kohtaa, jotka aiottiin muuttaa, oliko se jopa kuusi kohtaa, ja nyt sitten tultiin tähän lopputulokseen pitkän neuvottelun jälkeen. Siinä mielessä ed. Raville voisi todeta ed. Rajamäen agitaatiopuheesta, jotta ilman agitaatiopuheita ja sitä henkeä tätä ei olisi tultu muuttamaan, vaan hallituksen esitys todennäköisesti hyvin pitkälle olisi siinä muodossa mennyt.

Elikkä kyllä se vaati semmoista vääntöä, jotta tiukasti se rajapaalu oli siinä asennossa, jotta tämänhetkinen kalastuslaki pidetään voimassa ja muutetaan vaan sitä pullalohilammikkoajattelua siten, että siinä rajoitus on mahdollinen. Ilman mitään todennäköisyyttä laki muuten olisi ollut hyvin paljon enemmän tulkintoja antava. Siinä olisi ollut muita seikkoja, joita olisi voitu käyttää perusteena oikeusasteissa ja valituksissa.

Siinä mielessä tämä lopputulos on hyvä, että tässä nyt se perusasia säilyy ja nyt mahdollistetaan kaupallinen toiminta. Selkeytettiin tätä ja tehtiin vielä rajauksia tästä pienialaisuudesta, -muotoisuudesta, että ei voi koko isoa järviselkää sillä perusteella rauhoittaa kalastukselta, jos sinne on satuttu sangollinen heittämään vaikka lohenpoikasia. Minusta tämä siinä mielessä on tullut järkeviin puihin.

Ed. Granvikille voisi todeta sen, että 96 puhuttiin myös saaristolaisten asemasta ja siitä, miten paljon sinne häirintää tulee. Jopa hurjimmat puheet ja puhelinsoitot, joita itsekin sain, olivat semmoisia, jotta heidän on pakko lopettaa koko kalastuselinkeino siellä, kun sinne tulee hirveät määrät ihmisiä. Nyt valitettavasti voi todeta, että näin ei ole tapahtunut. Nimittäin minä olisin toivonut, että saaristoon olisi tullut enemmän ihmisiä, olisi tullut enemmän turisteja sekä saaristoon että sisämaahan, koska nyt tehdään matkailumarkkinoilla hirveästi työtä siinä, jotta saataisiin ihmisiä liikenteeseen.

Juuri kävin hiljattain, toissa viikollako nämä matkailumessut olivat, Helsingin Messukeskuksessa: Erinäköistä mainontaa ja ohjelmapakettia, elämysmatkailupakettia, kalastusmatkailupakettia rakennetaan siitä, jotta ihmiset saataisiin kiinnostumaan tämmöisestä aiheesta. Sen takia minä olen harmissani siitä, kun ne ajatukset eivät toteutuneet, joita saaristoeläjät totesivat, että sinne tulee valtavasti ihmisiä. Olisi nimittäin säästynyt matkailuvaroja hirveän paljon, ja se olisi hoitunut luonnostaan. Sen takia tämän hehkuttaminen, että tässä jotain ongelmaa olisi tulossa tämänkään nykyisen lain osalta, on turhaa enää, turha maalailla.

Totean, että tämä on hyvä juttu ja tämä oikeastaan on esimerkki siitä, että pitkän hieronnan tuloksena saadaan hyvä lopputulos. Nimittäin silloin joulun edellä, niin kuin vastauspuheenvuorossani aikaisemmin totesin, kun valiokunnassa tätä käsiteltiin, tuntui ihan toivottomalta semmoisen järkevän ratkaisun aikaansaaminen, jotta ei tule eriäviä mielipiteitä.

Mutta jostain syystä, kun käytiin avoimesti läpi nämä osiot, mitä mikin tarkoittaa ja mihin tällä alun perin on pyritty, se oli se tärkeä ajatus, sitten kaikki voivat sen todeta, jotta eihän tässä ole sen kummempaa, jotta muutetaan sen tarpeen mukaan, jotta ei tule riitoja näiden kaupallisten lammikoiden osalta. Nyt se on tässä meillä edessä, ja uskoisin, jotta sotakirveet voi sitten haudata joka puolella siinä mielessä, niin Pohjanmaalla kuin Itä-Suomessa tai saaristokunnissa.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Esa Lahtelalle haluan todeta, että arvioni ed. Rajamäen tietyn puheenvuoron osan sävystä koski tietysti vain sitä puhetta, jonka hän käytti äsken täällä täysistuntosalissa. Minunhan ei ollut mahdollista tietenkään seurata sitä keskustelua siellä valiokunnassa.

Mutta vielä ed. Esa Lahtelalle haluan todeta, että itse täällä lähetekeskustelussa nimenomaan painotin sitä, että täytyy selkeyttää näitä säädöksiä, täytyy yhteensovitella erilaisia näkemyksiä, ja olen iloinen, että näin on tapahtunut, ja voin myös ed. Lahtelalle kertoa, että kokoomuksen ryhmän piirissä on myöskin käyty keskusteluja ja evästetty meidän omia valiokuntajäseniämme siitä, mihin suuntaan tässä täytyy pyrkiä.

Esa  Lahtela  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen ryhmää täytyy kiittää sen takia, että sieltä järkeä tuli siihen alkuperäiseen esitykseen. Valiokunnan sisäisiä puheita ei voi kertoa, mutta sen voi sanoa kyllä, että hyvä, ettei pöydälle jotkut hyppineet tässä hommassa.

Seppo Kanerva /lib:

Arvoisa puhemies! Tässä ilmeisesti löydettiin semmoinen järkevä kompromissi. Mihinkään vanhaan ei ole syytä missään muodossa palata, nimittäin se oli erittäin ongelmallista. Ollessani Saaristomeren merivartioston komentajana tapahtui esimerkiksi eräänä keväänä niin, että Bodön merivartioasema yritti selvittää, kuka sinä vuonna omistaa ne lähikalavedet, aseman ranta mukaan luettuna. Kahden viikon päästä vanhainkodista löytyi rouva, joka kylläkin antoi luvan merivartijoille kalastaa siellä. Mutta jos rehellinen veneilijä kysyy, voinko minä kalastaa tässä nyt ja heti ja mitä se maksaa, ja meriviranomainen sanoo, että en minä tiedä, niin eihän tällaiseen saa olla minkäänlaista paluuta, vaikka tulisi minkälainen uusi eduskunta. Minä toivon, että siellä on paljon liberaalisti suhtautuvia ihmisiä, jotka unohtavat tämmöisen konservatiivisen ajattelun.

Markku Markkula /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Mäki-Hakola tuossa vähän aikaa sitten kysyi Suomen Kalamiesten Keskusliiton puheenjohtajan näkemystä tästä viehekorttimaksujen tuotosta ja sen eteen tehtävistä toimenpiteistä. Haluan ensinnäkin todeta, että merkittäviä maksunkorotuksia ei pitkälläkään aikavälillä ole mielekästä tehdä. Sen sijaan kertymää on kyllä nostettavissa valistuksen ja valvonnan avulla, on siis saatava yhä useampi suomalainen maksamaan viehekorttimaksu. Maa- ja metsätalousministeriön strategian mukaan turvataan kalatalousalan neuvontajärjestöjen toimintamahdollisuudet sekä tarkistetaan järjestöjen väliset määrärahojen jakosuhteet. Tämä kokonaisuus on erittäin tärkeä kysymys, ja nyt tarvittaisiinkin todella toimenpiteitä tämän asian osalta.

Lisäksi korostan sitä, että vapaa-ajan kalastus on niin merkittävä osa suomalaisuutta, että tämän vapaa-ajan kalastuksen edellytyksiin on suunnattava myös lisää verovaroja. Erityisesti on lisättävä nuorison piirissä kouluissakin aivan erityisesti tehtävää valistus- ja harrastustoiminnan harjoittelutoimintaa. Tässähän vapaa-ajan kalastusjärjestöt tekevät jo nyt mittavan työn, josta valtaosa on pyyteetöntä harrastustoimintaa ja huolenpitoa Suomen luonnon ja suomalaisten tulevaisuudesta. Tämä on niin iso asia, että tämä tulisi selkeästi kirjata seuraavaan hallitusohjelmaan maalisvaalien jälkeen.

Toinen asia tästä aihepiiristä, jonka tulisi olla hallitusohjelmassa, on asia, joka meillä vastikään pari viikkoa sitten täällä valiokunnassa lausumatasolla hyväksyttiin Suomi 2015 -mietinnön yhteydessä, jossa totesimme, että niin kansallisin kuin Itämeren alueen valtioiden sopimuksin toteutetaan toimet, joiden tuloksena lohi palaa useisiin Itämeren alueen jokiin. Noissa tulevaisuusvaliokunnan mietinnön perusteluissa kuvataan tätä aivan erityisesti Torniojoen ja Simojoen osalta, mutta meillä on erittäin isoja virkistyskalastuskysymyksiä, jotka ovat hallitusohjelmatason asioita.

Pertti Mäki-Hakola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olipa hyvä, että ed. Rajamäki tuli saliin, kun huomasin, että puhemies oli selvästi huolestunut, että keskustelu päättyy ennen aikojaan.

Kun täällä on nyt puhuttu tästä asiasta sillä tavalla, että tässä on merkittäviä muutoksia tehty hallituksen esitykseen ja saatu parannuksia, niin haluaisin vielä edelleen palata siihen, mitä todella on muuttunut, kun verrataan hallituksen alkuperäistä esitystä ja nyt maa- ja metsätalousvaliokunnassa saavutettua mietintöä.

Täällä todetaan hallituksen alkuperäisessä ehdotuksessa, kun puhutaan niistä kieltoperusteista, 1 kohdassa, että "1 §:ssä mainittujen tavoitteiden tai kalakannan tavanomaista tehokkaamman hoidon turvaamiseksi". Täällä todetaan nykyisessäkin 11 §:ssä samalla tavalla 2 momentissa: "kalakannan hoidon tulosten turvaaminen".

2 kohta, kalataloudellisen tutkimuksen suorittaminen: Siitä on valiokunnan yksityiskohtaisissa perusteluissa 11 §:n kohdalla todettu: "Samalla valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että kalataloudellista tutkimusta suoritetaan myös vähempiarvoisten kalojen osalta."

3 kohta, kala- tai rapukannan turvaaminen: Täällä 105 §:n kohdalla todetaan sillä tavalla, että "milloin kalastusoikeuden haltija harjoittaa tai sallii harjoitettavan kalastusta tai ravustusta siten, että kala- tai rapukannan säilyminen vaarantuu" jne., eli se kohta on otettu huomioon.

4 kohta, kaupallisessa tai muussa erityisessä tarkoituksessa tehtyjen kala- tai rapuistutusten taloudellisen hyödyntämisen turvaaminen: Se on nyt se keskeinen asia, joka tässä nimenomaan on perusteellisesti muutettu.

5 kohta, liiallisen häiriön estäminen: Nyt tässä pykälässä, missä palattiin vanhaan, on edelleen todettu, että "- - petokalojen tärkeiden kutualueiden suojeleminen" — joka oli pois hallituksen esityksestä, mutta nyt on palautettu siihen — "tai liiallisen häiriön estäminen taikka merilintujen pesimisen turvaaminen pesimäaikana sitä edellyttää". Tämä pykälä on parantunut siihen hallituksen esitykseen nähden.

6 kohta, muu näihin verrattava erityinen syy: täällä 1 momentissa todetaan: "- - kalaistutuksen taloudellisen hyödyntämisen turvaaminen tai erityiset syyt vaativat" jne. Tästä 6 kohdasta, joka nyt herätti tällaisia ylimääräisiä intohimoja, siitähän me olimme kompromissina hyvin varhaisessa vaiheessa valmiit luopumaan.

Minun mielestäni tässä on todella pitkällisen käsittelyn jälkeen päästy erinomaisen hyvään tulokseen, ja tässä esityksessä, joka jossakin vaiheessa näytti menevän ihan kravuille, näköjään palattiin normaalimpaan järjestykseen.

Sitten minä ihmettelin ed. Kankaan puheenvuoroa, jossa hän nimenomaan tästä 6 kohdasta kai totesi, että "jostain muusta erityisestä syystä" kiellon antaminen johtaa mielivaltaan. Tässä täytyy nyt kuitenkin huomata, että työvoima- ja elinkeinokeskuksilla on oikeus määrätä vesialueille rajoitus. Se on aika kova väitös ed. Kankaalta, jos hän sanoo, että työvoima- ja elinkeinokeskuksen vastuulla näiden kieltojen antaminen johtaa mielivaltaan. Se on kuitenkin valtion viranomainen, joka toimii viranomaisvastuulla, ja jos puhutaan siitä, että mennään mielivaltaan, kyllä pitää aikamoiset perusteet löytää tällaisen väitteen esittämiselle. Ihmettelen hiukan, jos työvoima- ja elinkeinokeskusten kalastusyksiköt eivät jollakin tavalla reagoi tällaiseen heittoon ja väitteeseen, mitä täällä näin kevein perustein heitetään.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Myöskin tähän kalastuksenhoitovarojen ja -maksujen tasoon ja kehitykseen. Ed. Markkula sitä vähän kommentoi. Myös Kalamiesten Keskusliiton varapuheenjohtajana olisin sitä mieltä, että siinä pitää olla hyvin varovainen tässä keskustelussa, koska tästä voidaan rakentaa ilmeisesti nyt sitten toinen yritys murtaa tiettyjä järjestelmiä. Maa- ja metsätalousministeriön toimintasuunnitelmassa, kannattaa lukea, on laitettu aika rajuja maksun korotuksia, jopa yli 30 prosentin kalastuksenhoitomaksuvarojen korotussuunnitelmat on kirjattu sinne. Se on aika raju esitys.

Samoin täytyy muistaa, että silloin kun läänikohtainen viehekorttijärjestelmä syntyi, välittömästi ne edustajat, jotka vastustivat täällä salissa rajusti läänikohtaisen viehekorttijärjestelmän syntymistä, tekivät kolme kuukautta sen jälkeen esityksen valtakunnallisesta kortista. Tavoitteena oli tietysti, että erittäin kallis valtakunnallinen kortti murentaisi toimivan läänikohtaisen viehekorttijärjestelmän ja toisaalta tekisi mahdottomaksi ja järjettömäksi lunastaa kallista valtakunnallista korttia ja ajaisi jälleen kalastusalueiden ja kalastuskuntien isäntien puheille hakemaan lupajärjestelmiä eli tekisi vähemmän houkuttelevaksi tämän selkeän valtakunnallisen järjestelmän, joka nyt läänikohtaisen viehekortin kautta on. Eli kannattaa tässäkin suhteessa olla hyvin tarkkana myös maksujen käytössä järjestelmän ohella.

Pertti Mäki-Hakola /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Rajamäki, sehän on aivan selvä asia, että mitä pidemmän aikaa tämä kompensointi kestää, mitä viehe- ja kalastusmaksuvaroista tulee, sitä suuremmiksi korotustarpeet tulevat. Eli joka vuosi, mikä tässä asiassa hukataan, lisää tarvetta. Palautan mieleen ed. Pulliaisen puheenvuoron, jossa hän puhui valvonnan tarpeellisuudesta ja merkityksestä. Kyllä kai hyvin tarkkaan pitäisi pystyä miettimään, miten valvonta pystytään saamaan sellaiseksi, että se myöskin kattaa luvattoman kalastuksen ja saadaan todellakin ne, jotka maksuvelvollisia ovat, myöskin maksuvelvollisuuden suorittamaan. Eli peräänkuulutan sitä, että tämä asia otetaan jossakin vaiheessa hyvin tarkkaan harkintaan ja mietitään, miten kohtuuttomia kustannuksia yhteiskunnalle tuottamatta valvontakysymys voidaan myöskin hoitaa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä on käyty iso seikkailu kaiken kaikkiaan tämän kalastushoitomaksujen keräyksen osalta. Nimittäin eri vuosina on erinäköinen käytäntö, enkä yhtään ihmettele, jos jäi paljon kalastuksenhoitovaroja saamatta. Ensinnäkin aikaisemmin oli se tilanne, että pankkien tiskeillä, muun muassa kun Postipankki oli hengissä vielä, oli läpyskät, joilla voi maksaa nämä. Sitten sai kissojen ja koirien kanssa etsiä, mistä löytää tilinumeron, mihin maksetaan koko juttu.

Nyt on tultu semmoiseen päätepisteeseen pitkän keskustelun jälkeen — muistan, kun olen eduskunnassa kohta kahdeksan vuotta ollut, että koko ajan sitä on käyty — että ensimmäisen kerran minulla on kädessä kortti, joka on kalastuksenhoitomaksu, ja se tuli tuossa joulun alla. Maa- ja metsätalousministeriö postitti kaikille, jotka olivat edellisenä vuonna lunastaneet kalastuksenhoitomaksun, tilillepanokortin, jonka mukana postitettiin muovinen läpyskä. Minusta nyt tämä alkaa olla puissa. Tästä lähin se, joka maksaa kalastuksenhoitomaksun, saa seuraavan vuoden maksulapun kotiinsa, jolloin tiedetään, että ainakin ne henkilöt, jotka ovat aikaisemmin maksaneet, saavat tämän itselleen.

Muistan, että vuosi sitten hain joka paikasta, mihin minä maksan. Pankissakaan eivät tienneet muuten sitä, ihan oikeasti, mihin maksetaan, ennen kuin jostakin lehden sivulta sitten kävin katselemassa, kun te-keskus teki mainontakampanjan, että kun sellaiselle tilille suorittaa, niin homma on kunnossa.

Sen takia minä uskon, että nyt jatkossa kyllä, kun näin järkevästi tehdään, päästään maksuongelmasta. Sen lisäksi pitää hoitaa, että ei nuoria karkoteta, niin kuin ed. Rajamäki totesi, että meidän ei hirveitä maksunkorotuksia pidä tehdä, koska kynnystä ei pidä nostaa siihen, jotta se tulee liian kalliiksi.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! On helppo jatkaa siitä, ettei pidä maksuja sinänsä ruveta korottelemaan, vaan periä kaikilta se maksu. Jos luodaan kalastusaluekohtainen valvontajärjestelmä, siinä on myöskin kalastuskulttuurin kehittämisessä suuri askel astuttu eteenpäin, myöskin niin, että ne ihmiset, jotka ovat siinä valvontatyössä aktiivisesti mukana, voivat samalla olla mukana nuorten opastamisessa jalon kalastusharrastuksen piiriin. Tämä kulttuuriteko on nyt tällä hetkellä tekemättä, ja siinä järjestöillä ja ministeriöillä ja te-keskuksilla on suuri tehtävä.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! On hyvä asia, että tästä asiasta on voitu päästä yksimielisyyteen ja asiasta on sovittu valiokuntatasolla jo. Mutta yleensäkin kaikkien oikeudet kalastuksessa ja metsästyksessä on jatkossa voitava turvata. Se on ilman muuta selvä asia. Minun mielestäni tämä lakiesitys ei tätä oikeutta vaaranna, vaikka vähän sellaisiakin käsityksiä ja epäilyjä varmasti on olemassa. Sen verran tarkkaan tätä on kuitenkin käsitelty.

Mutta eräs asia, josta paljon puhutaan tuolla käytännössä, on se, miten sellaiset kansalaiset voivat tulevaisuudessa metsästää myöskin pienriistaa, jotka eivät omista maata lainkaan. Minusta tässä olisi sellainen asia, jota pitäisi pohtia, ja lainsäädäntöä kehittää siihen suuntaan, että saadaan uusia nuoria metsästyksen harrastajia mukaan. Nyt tässä on monenlaisia rajoitteita, kun ei ole maata, ja sitten niitä nuoria ei oteta aina metsästysseuroihin, vaikka muuten heillä edellytyksiä olisi.

Markku Markkula /kok:

Arvoisa puhemies! Vielä pari kommenttia käytettyjen puheenvuorojen johdosta.

Ensinnäkin todella tämän koko laajan virkistyskalastuskentän ja luontomatkailun ja kaiken tämän kehittämiseksi tarvitaan valtavasti uusia avauksia, ja tähän kannattaa satsata. Tämä on todella ennen kaikkea kulttuurillinen kysymys, mutta tämä on myös erittäin laaja elinkeinopoliittinen kysymys. Sen takia viittasin myös lohikysymykseen ja lohen merkitykseen jokien varsilla erityisesti Pohjois-Suomessa mutta yhtä lailla myös esimerkiksi Vantaanjoen osalta.

Sitten korttikysymykseen: Korttien maksuasiaahan on olennaisesti helpotettu, kun tietoverkon kautta voi nyt suorittaa näitä maksuja, lyhytaikaisia tai koko vuoden maksuja. Mutta uskoisin, että niin korttien osalta kuin monien muidenkin toimenpiteiden osalta nyt kannattaisi ehdottomasti koota tiettyjä toimenpiteitä yhteen ja sopimuksin saada nyt tämä uusi Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö SVK ottamaan erittäin laaja vastuu. Tämän toimintaa kannattaa myös ministeriön toimesta merkittävästi rahoittaa. Sitä kautta saadaan todella eräänlaisella public—private-partnership-periaatteella tälle alalle merkittävästi uutta tulosta.

Sitten vielä tästä, mikä tässä oikein muuttui, ed. Mäki-Hakolalle haluan todeta, että kyllä tässä merkittävästi monet asiat muuttuivat, ja siihen viittasin jo aikaisemmissa puheenvuoroissani. Mutta siteeraan pieneltä osin oikeusministeriön antamaa lausuntoa tästä asiasta. Siinä todetaan, että ehdotetut uudet rajoitusperusteet ovat tarkoitukseltaan osin erilaiset, kuin siis tämä voimassa oleva laki. Sitten se jatkuu, että osin uusia rajoitusperusteita olisivat esityksen 11 §:n 1 momentin 2 kohta, 3 kohta, 4 kohta, 5 kohta, 6 kohta. Oikeusministeriö kiinnittää huomiota siihen, että ehdotettu sääntelytapa muuttaa ehkä perusteiden sisältöä myös siltä osin, että rajoitusperusteet jo sisältyvät voimassa olevaan lakiin, jne. Kyllä tässä merkittäviä muutoksia on tehty.

Pertti Mäki-Hakola /kok:

Arvoisa puhemies! Se on hyvä asia, jos tehtiin merkittäviä muutoksia ja me kaikki olemme sitten tyytyväisiä. Minä kuitenkin löysin nuo samat kohdat tuosta vanhasta lakitekstistäkin, mutta nähtävästi olen sitten lukenut vähän huonosti. Olen kyllä aika tarkkaan ne joutunut käymään lävitse.

Mutta minun mielestäni tässä tuli ihan keskeinen asia ihan loppuvaiheessa esille, jota emme välttämättä valiokunnassa tarpeeksi painokkaasti tämän muun loiskiehunnan vuoksi huomioineet. Se on nimenomaan ed. Pulliaisen esitys valvonnan osalta. Jos me kerran kaikki olemme huolissamme näiden kalastusmaksuvarojen kehityksestä, niin kuin meidän tulee olla, silloin meidän on todella paneuduttava tähän. Minun mielestäni meidän pitäisi tämän keskustelun kautta myöskin välittää nyt, kun täällä on näitä keskeisiä luottamushenkilöitä myös Kalamiesten Keskusliiton osalta paikalla, asia heille ja velvoittaa heidät, kalastajajärjestöt, myöskin omalta osaltaan miettimään, miten valvontajärjestelmää voidaan kehittää sillä tavalla, että se myöskin saadaan kattavasti palvelemaan tätä tarkoitusta ja halua, että ne, joilla maksuvelvoite on, myöskin maksustaan huolehtivat. Minusta ed. Pulliaisen avaus tässä keskustelussa oli erinomaisen hyvä ja tärkeä asia. Todella toivon, että se välittyy myöskin tätä kautta sitten näiden järjestöjen tietoon.

Yleiskeskustelu päättyy.