Täysistunnon pöytäkirja 20/2001 vp

PTK 20/2001 vp

20. TIISTAINA 6. MAALISKUUTA 2001 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

3) Hallituksen esitys laiksi puolustusvoimista annetun lain muuttamisesta

 

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Keskusteluun tullut hallituksen esitys laiksi Puolustusvoimista annetun lain muuttamisesta, hallituksen esitys n:o 18/2001 vp, on mielestäni varsin mittava asiasisällöltään ja erittäin kauaskantoinen seuraamuksiltaan. Sen takia toivoisin, että tämä päivän teema saisi myöskin tämän hallituksen esityksen osalta vilkkaan keskustelun, jossa ruodittaisiin tätäkin kysymystä yhtä perusteellisesti kuin edellistäkin lakiesitystä.

On tietysti hyvin ymmärrettäviä syitä, minkä vuoksi tällainen esitys on tehty Puolustusvoimien toimintatarpeitten kannalta resurssien ollessa hyvinkin rajalliset kustannuspaineitten kasvaessa monella tavalla Puolustusvoimissa. Tällöin on ymmärrettävää, että etsitään kuin hädissään ratkaisuja, joilla voitaisiin selvitä eteenpäin. On tietysti totta myös se, että aina tarvitaan uudistuksia. Puolustusvoimien historia on niitä täynnänsä myöskin menneiltä parilta vuosikymmeneltä. Ei vain kenraali Keinosen ajalta vaan myös häntä seuranneelta ajalta Puolustusvoimissa on ollut paljon uudistuksia. Näillä uudistuksilla on ajan tarpeisiin voitu vastata, ja Puolustusvoimat on aina tuon tehtävän erinomaisen hyvin täyttänyt.

Nyt kuitenkin kyseisessä hallituksen esityksessä on varsin suuria lähtökohtia tarkastelun pohjaksi, joita toivoisi tarkasteltavan. Tässä yhteydessä toivoisin, että kuultaisiin niitä tahoja, jotka ovat asianosaisia nyt ja vastaisuudessa — tarkoitan Upseeriliittoa, toimiupseereita edustavaa Päällystöliittoa ja myöskin muita vastaavia järjestöjä. Toivon, että kuultaisiin heidän asiantuntevaa ääntänsä näissä kysymyksissä, jotta voitaisiin tehdä sellaisia ratkaisuja, että mitään suuria vahinkoja ei ainakaan vaativissa tilanteissa tulisi.

Minulla kävi viime keskiviikkona vieraana nuori mies, joka kertoi, että upseerin ura näyttää kovin ongelmalliselta tulevaisuudessa. Hän sanoi, että oli vielä pari päivää sitten kadetti, mutta kun hän täällä kävi, hän ei enää ollut kadetti. Hän koki, että upseerin uralla ei ole sellaista turvallisuutta, että voisi elättää perheen. Hän oli jo perheenisä, niin ettei uskaltaisi tuolle alalle lähteä. Minä ja edustajakollegat toki sanoimme tälle nuorelle miehelle oman käsityksemme, että hän teki suuren vahingon, kun hän kadettikoulusta lähti pois, mutta se oli tietysti hänen oma ratkaisunsa ja kuvasi sitä tilannetta, joka nyt saattaa näitten hyvinkin suurten muutosten edessä tulla.

Kysymys määräaikaisuudesta on sellainen kysymys, että nuoret uraa valitessaan saattavat tätäkin lähtökohtaa harkita. Ainakin tähän saakka sotilasuralle, niin upseereiksi kuin toimiupseereiksi, on mielestäni lähtenyt hyvää ainesta, tehtävästään innostunutta joukkoa, jolla on ollut määrätietoinen halu palvella tehtävässään, ja he ovat lähteneet hyvin luottavasti koulutukseen, jonka yhteiskunta kustantaa ja maksaa jopa tietyt päivärahatkin. Nämä kaikki kuuluvat ihan oikein, ja näin tulee ollakin. Mutta nyt ilmeisesti saattaa käydä niin, että nuoret, jotka valitsevat tulevaa elämänuraa, saattavat käydä vastaisuudessa, jos tämä hallituksen esitys tällaisena toteutuu, harkitsemaan, kannattaako tuolle uralle lähteä. (Ed. Kekkonen: Siis edustaja vastustaa tätä hanketta?) — Minä en vastusta vaan minä olen kriittinen. Haluan, että käydään kriittistä keskustelua ja sen pohjalta tehdään ratkaisut. Tuodaan siis huomioon myöskin ne näkökohdat, jotka ovat kriittisiä näkökohtia. Jos huomataan, että kritiikki on kyllin suuri, siinä tapauksessa tehdään muita ratkaisuja tai katsotaan, mikä on parempi ratkaisu, jos on valittava tietyistä huonoista lähtökohdista vain huonoja. Toivon, että sellaiseen tilanteeseen ei jouduttaisi vaan etsittäisiin ratkaisuja, joilla alan vaativaan koulutukseen lähtevät olisivat vakuuttuneita siitä, että siinä voi olla ala, jossa tulee perheellisenäkin toimeen työaikansa.

Rekrytointi niin upseeriksi kuin toimiupseeriksi saattaa kohdata juuri epämääräisen tulevaisuuden tähden omia ongelmiaan. Tietysti nuorella, kun lähtee mille tahansa alalle, on edessä monia epämääräisiä tekijöitä. Hyvin monet korkeakoulun ylemmän loppututkinnon tai jopa tutkijakoulutuksen saaneetkaan eivät tahdo työmarkkinoille sijoittua, mutta sotilasuralla on ollut luonnollista, että työ on koulutuksen jälkeen odottanut, ja jos nyt ei niin leveä niin ainakin varma ja pitkä valtion leipä on ollut. Tässä tarvittaisiin takeet tulevaisuudesta niiden kohdalla, jotka tälle alalle lähtevät.

Toinen kysymys liittyy yhden vuoden koulutettujen kouluttajatehtäviin. Minusta varusmieskoulutus on eräs vaativimpia tehtäviä, joissa Puolustusvoimien pitäisi antaa parhaimmat kouluttajansa käyttöön. Hieman epäilen, onko yhden vuoden koulutuksen saaneella henkilöllä välttämättä paras koulutus. Tarvittaisiin myös ei vain Puolustusvoimien omaa koulutustaitoa vaan elämänkokemusta ja kypsyyttä, myöskin ihan fyysistä ikää, johon elämänkokemusta mahtuu, ainakin jonkin verran ainakin joillakin kouluttajilla. Tietysti joukossa voi olla toki nuorempiakin, mutta tarvitaan, että olennaisessa kouluttajatehtävässä on myös sen verran varttuneempaa, elämänkokemusta omaavaa kouluttaja-ainesta, että sen hyödyllinen vaikutus asevelvollisten koulutuksessa tulee esille. (Ed. Kekkonen: Onko kouluttajien taso laskenut, edustaja?) — On vaara, että tämän uudistuksen myötä näin tapahtuu. Tätä pelkään, että nimenomaan varusmieskoulutuksen osalla tämä tapahtuu, kun tällä hetkellä, ed. Kekkonen, minun käsitykseni mukaan koulutuksen taso on varsin korkea. Se on noussut siitä, mitä se aikoinaan on ollut. Nimenomaan suurten ikäluokkien aikana pätevistä kouluttajista oli pulaa, mutta epäpätevät taikka tehtäviinsä heikosti soveltuvat kouluttajat saattavat tehdä hyvinkin pahaa vahinkoa Puolustusvoimien imagolle ja yleensäkin maanpuolustustahdolle.

Tämän vuoksi, arvoisa herra puhemies, haluan olla kritiikkiä esittämässä näiltä osin. Toivon, että näillä kriittisillä näkökohdilla asian jatkovalmistelussa voitaisiin hallituksen esitystä tarkistella mahdollisimman hyvän lopputuloksen saamiseksi.

Olli   Nepponen  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä Puolustusvoimien päällystön koulutusjärjestelmän uudistusesitys on perusteltu. Sille perusteet löytyvät yleensä koulutusjärjestelmän muutoksista, mitkä yhteiskunnassa tapahtuvat, eläkejärjestelmän muuttamisesta, joka nostaa kouluttajien keskimääräistä ikää, sekä edessä olevista rakennemuutoksista. Se on välttämätön, vaikka siihen sisältyy tietenkin kysymyksiä, muun muassa määräaikaisuus, mutta se on myöskin haasteellinen ja hyvin kannatettava. Valitettavaa on, että valmisteluvaiheessa eivät kaikki henkilökuntajärjestöt olleet täysin yksimielisiä, mutta se varmasti tulee valiokuntakäsittelyssä.

Erään kriittisen arvion antaisin siitä, että kun tämän järjestelmän on tarkoitus astua voimaan elokuussa, laki tulee maaliskuussa. Valmistelujen pitäisi olla aika pitkällä, eli valmisteluja tehdään, ilman että laki on voimassa. Tämä olisi tullut tuoda jo viime syyskaudella, ehkä siihen syynä oli tuo erimielisyys, mutta on valitettavaa, että joudutaan kiireellä säätämään laki, jonka edellyttämä valmistelutyö on jo varsin pitkällä.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Pysyvää on vain muutos, ja näinhän on tietysti Puolustuslaitoksenkin piirissä. Kyllä minuakin askarruttaa, vaikka muutaman välihuudon tein ed. Oinoselle, tämä muuttamisen tahti.

Ei ole kovin kauan siitä, kun perinteinen aliupseeristo, siinä merkityksessä kuin se oli aikaisemmin, tavallaan lakkasi. Tehtiin opistojärjestelmä, jossa aliupseeriston ja upseeriston rajaa häivytettiin. Epäilemättä muutos oli oikeaan osunut, mutta se oli aika vaikea prosessi. Se oli mentaalisesti hyvin hankalaa. Kun elämme maailmassa, joka on hyvin auktorisoitu maailma, niin kuin sotaväki on, tämän muuttumisen tahti minua hiukan tässä kyllä askarruttaa. Kun olen ollut kohteena, niin kuin arvaan myöskin ed. Nepposen olleen kohteena kaikenlaiselle kritiikille, palautteelle ja muulle sellaiselle, joskus kieltämättä käy mielessä, pitääkö sotaväki hiukan liian suurta kiirettä näiden perusfundamenttiensa kanssa.

Totta kai sotaväen tehtävä on paljon isompi ja merkittävämpi kuin vain huolehtia pojistaan. Se on mitä suurin ja isänmaallisin tehtävä, mikä sillä on, mutta voisi olla, että se, hyvin suurissa sitaateissa, "sielunhoito", mitä sotaväkikin aika ajoin saattaisi tarvita, on jäänyt vähän liian vähälle. Tämä kyllä kiteytyy siihen, minkä ed. Nepponen sanoi, että kun lakia on valmisteltu ja sitä käsitellään, niin samaan aikaan sitä jo pannaan toimeen, kun itse asiassa ei edes tiedetä, minkä muodon laki tulee saamaan. Toki me osaamme alan miehinä ennakoida ed. Nepposen kanssa, minkä muodon se tulee saamaan, mutta siitä huolimatta minusta tämä on periaatteessa hiukan kyseenalaista.

Keskustelu päättyy.