Pääministeri  Anneli  Jäätteenmäki

Herra puhemies! Hallitus torjuu opposition väitteen, että eduskunnalta olisi salattu tiedonannon yhteydessä hallitusohjelmaan kuuluva liiteasiakirja.

Välikysymyksessä viitataan hallitusneuvottelujen taloustyöryhmässä valmisteltuun laskelmaan. Siinä eriteltiin 1,12 miljardin euron määrärahalisäysten jakautuminen eri hallinnonaloille. Työryhmät ottivat huomioon laskelman kirjoittaessaan hallitusohjelmaa.

Herr talman! Regeringen tillbakavisar oppositionens påstående om att riksdagen i samband med sitt meddelande hade undanhållits ett kompletteringsdokument som hörde till regeringsprogrammet.

I interpellationen hänvisas till en kalkyl som under regeringsförhandlingarna beretts i arbetsgruppen för ekonomiska frågor. I kalkylen preciserades hur anslagsökningarna på 1,12 miljarder euro fördelar sig mellan de olika förvaltningsområdena. Arbetsgrupperna beaktade kalkylen när de utformade regeringsprogrammet.

Herra puhemies! Esimerkiksi työvoimapolitiikan tehostamiseen osoitetaan laskelmassa yhteensä 165 miljoonaa euroa, terveydenhuoltoon ja vanhustenhuoltoon 210 miljoonaa euroa sekä koulutukseen, tieteeseen ja kulttuuriin lähes 300 miljoonaa euroa. Tulonsiirtoihin eli lapsilisien, pienimpien äitiyspäivärahojen, kotihoidon tuen ja kansaneläkkeiden korotuksiin ohjataan 180 miljoonaa euroa. Laskelmassa esitetään lisäksi tuntuvia panostuksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Kaikki nämä painotukset käyvät ilmi hallitusohjelman tekstistä.

Hallituksen menettely ei poikkea aikaisempien hallitusten noudattamasta käytännöstä. Jos vertaillaan vuodesta 83 lähtien kirjoitettuja hallitusohjelmia, vain vuonna 1995 nimitetty Lipposen ensimmäinen hallitus julkaisi ohjelmansa liitteenä tarkkoja budjettilaskelmia. Poikkeuksellisen menettelyn taustalla oli ilmeisesti se, että hallitusneuvotteluissa sovittiin merkittävistä menojen leikkauksista. Nyt oli kyseessä menojen lisäys.

Opposition väitteelle asiakirjan salaamisesta ei ole myöskään juridista pohjaa. Heti uuden hallituksen nimittämisen jälkeen, 17. huhtikuuta, valtiovarainministeriö lähetti ministeriöille laajan asiakirja-aineiston. Siinä annettiin ohjeita vaalikauden määrärahakehysten tarkistamisesta ja vuoden 2003 lisätalousarvioesityksen valmistelusta. Tässä asiakirja-aineistossa on myös työpaperi, johon välikysymyksessä viitataan. Sama aineisto on valtiovarainministeriön toimesta jaettu 17.4. tavanmukaisesti myös eräille hallituksen ulkopuolisille tahoille, muun muassa eduskunnan keskuskanslialle. Välikysymyksessä perätty asiapaperi on siis tämän kokonaisuuden osana tullut julkiseksi asiakirjaksi 17.4.

Asiakirja on kehysneuvottelujen näkökulmasta ohjeellinen. Sen ohjeellista luonnetta korostaa vielä koko kehysmenettelyn uudistaminen. Asiakirja ei hallituksen näkökulmasta ollut hallitusohjelman liite vaan se oli luonteeltaan kehysneuvotteluja ohjeistava työpaperi. Hallitus päätti erikseen tiedottaa laskelmasta ja jakaa sen kansanedustajille sen jälkeen, kun eräät kansanedustajat olivat pyytäneet sitä nähdäkseen. Kuten edellä on todettu, asiakirja sinänsä on tullut julkiseksi ja lähetetty eduskuntaan jo 17.4.

Hallitus päättää vuosien 2004—2007 määrärahakehyksistä toukokuun 21. päivänä pidettävässä neuvottelussa. Vasta tässä neuvottelussa linjataan lopullisesti hallituksen kanta määrärahalisäysten käyttämiseen eri hallinnonaloille ja eri vuosille. Samassa yhteydessä tietysti arvioidaan kaikkien muidenkin menojen kohdentamista hallitusohjelman toteuttamisen näkökulmasta.

Hallitusohjelma lähtee siitä, että vaalikauden alussa hyväksyttävien menokehysten asemaa valtiontalouden kehittämisessä vahvistetaan. Kehyssuunnitelmiin on tarkoitus sisällyttää aiempaa enemmän toiminnallisia linjauksia. Ylipäätään on tavoitteena vahvistaa koko hallituksen poliittista ohjausta kehyspäätöksenteossa. Kyseessä on siis hyvin laajakantoinen ja perusteellista valmistelua edellyttävä päätöksenteko, jota ei hallitusneuvottelujen aikana ole yritetty eikä voitukaan tehdä.

Kehyspäätöksenteon yhteydessä on tarpeen myös arvioida määrärahakehysten eduskuntakäsittelyn muotoa jatkossa. Tähän mennessä kehyksiä on täällä käsitelty lähinnä pääministerin ilmoituksen muodossa niin, että asiasta on käyty keskustelu täysistunnossa. Uudenlainen kehyspäätös voi hyvin antaa aihetta perusteellisempaankin eduskuntakäsittelyyn. Esimerkiksi Oecd on suosittanut kehyslinjauksen eduskuntakäsittelyn tavan uudistamista. Hallitus on valmis arvioimaan kehyspäätöksen eduskuntakäsittelyn muotoa sen mukaan kuin eduskunta ja sen valtiovarainvaliokunta parhaaksi näkevät. Odotamme eduskunnan kannanmuodostusta tässä asiassa.

Hallituksen tavoitteena on vahvistaa kehyspäätöksenteon sitovuutta. Se on hallituksen finanssipoliittisen linjan yksi tärkeä kulmakivi.

Herr talman! Jag betonar ytterligare att regeringen inte har försökt hemlighålla det i interpellationen avsedda dokumentet. Det bör dock medges att informationen om dokumentet kunde ha varit aktivare. Vi är redo att tillsammans med riksdagen dryfta hur informationsutbytet mellan regering och riksdag kunde förbättras.

Herra puhemies! Korostan vielä, että hallitus ei ole salannut eikä pyrkinyt salaamaan välikysymyksessä tarkoitettua asiakirjaa. Myönnän kernaasti, että siitä olisi voitu tiedottaa aktiivisemmin ja erityisesti sen luonteesta. Olemme valmiita pohtimaan eduskunnan kanssa, kuinka tiedonkulkua hallituksen ja eduskunnan välillä voitaisiin parantaa.

Pyydän, että puheenvuoroni ruotsinnos otetaan eduskunnan pöytäkirjaan.

Pääministeri Jäätteenmäen vastaus on ruotsinkielisenä näin kuuluva:

Regeringen tillbakavisar oppositionens påstående om att regeringen i samband med sitt meddelande hade undanhållit ett kompletteringsdokument som hörde till regeringsprogrammet.

I interpellationen hänvisas till en kalkyl som under regeringsförhandlingarna beretts i arbetsgruppen för ekonomiska frågor. I kalkylen preciserades hur anslagsökningarna på 1,12 miljarder euro fördelar sig mellan de olika förvaltningsområdena. Arbetsgrupperna beaktade kalkylen när de utformade regeringsprogrammet.

För exempelvis effektiveringen av arbetskraftspolitiken anvisas i kalkylen sammanlagt 165 miljoner euro, för hälso- och sjukvården samt åldringsvården 210 miljoner euro samt för utbildning, vetenskap och kultur inemot 300 miljoner euro. Till inkomstöverföringarna, dvs. till höjningar av barnbidragen, de minsta moderskapsdagpenningarna, hemvårdsstödet och folkpensionerna styrs 180 miljoner euro. I kalkylen presenteras dessutom betydande satsningar på forskning och produktutveckling. Alla dessa prioriteringar framgår av texten i regeringsprogrammet.

Regeringens förfarande avviker inte från den praxis som tidigare regeringar har följt. En jämförelse mellan de regeringsprogram som har skrivits sedan 1983 ger vid handen att endast Lipponens första regering, utnämnd 1995, publicerade exakta budgetkalkyler som bilaga till sitt program. Bakgrunden till detta exceptionella förfarande var antagligen att man vid regeringsförhandlingarna kom överens om betydande utgiftsnedskärningar. Nu var det fråga om utgiftsökningar.

Oppositionens påstående om att kompletteringsdokumentet hemlighållits saknar likaså juridisk grund. Omedelbart efter att den nya regeringen hade utnämnts, den 17 april, tillställde finansministeriet ministerierna ett omfattande dokumentmaterial. Materialet innehöll anvisningar om justeringen av anslagsramarna under valperioden och om beredningen av en tilläggsbudgetproposition för 2003. Detta material innehöll en kopia också av det stöddokument om fördelningen av tillläggsanslag som hade utformats vid regeringsförhandlingarna och till vilket hänvisas i interpellationen. Samma material har på åtgärd av finansministeriet den 17 april på sedvanligt sätt distribuerats också till vissa instanser utanför regeringen, bl.a. till riksdagens centralkansli. Det dokument som man efterlyser i interpellationen har följaktligen som en del av ovan nämnda helhet blivit en offentlig handling den 17 april.

Dokumentet är vad ramförhandlingarna beträffar riktgivande. Dess riktgivande karaktär accentueras ytterligare av den reform som gäller hela ramförfarandet. Ur regeringens synvinkel var dokumentet inte en bilaga till regeringsprogrammet, utan ett stöddokument avsett för ramförhandlingarna.

Regeringen beslöt separat att informera om kalkylen och att dela ut den till riksdagsledamöterna efter att några ledamöter hade bett att få ta del av pappret. Här ovan har redan konstaterats att dokumentet blev offentligt den 17 april och att det redan samma dag skickades också till riksdagen.

Regeringen kommer vid en överläggning den 21 maj att besluta om anslagsramarna för perioden 2004—2007. Först vid den överläggningen markerar man slutgiltigt regeringens ståndpunkt till anslagsökningarnas fördelning mellan de olika förvaltningsområdena och anger hur ökningarna skall fördelas årsvis. I detta sammanhang bedöms givetvis hur man med tanke på genomförandet av regeringsprogrammet skall fördela också alla de andra utgifterna.

Regeringsprogrammet utgår ifrån att den ställning de utgiftsramar, som skall godkännas i början av valperioden, har i fråga om utvecklandet av statsfinanserna, nu stärks. Avsikten är att ramplanerna i större utsträckning än förut skall innehålla också funktionella riktlinjer. Målet är att över huvud taget stärka hela regeringens politiska styrning vid uppgörandet av ramplanerna.

Det är med andra ord fråga om en mycket vittgående beslutsprocess, som förutsätter en sådan form av noggrann beredning som man under regeringsförhandlingarna varken försökt eller kunnat realisera.

I samband med uppgörandet av ramplanerna är det viktigt att också se över formerna för hur anslagsramarna skall behandlas i riksdagen i framtiden. Hittills har anslagsramarna behandlats här närmast i form av en upplysning från statsministern så, att ärendet har diskuterats vid plenum. Det nya rambeslutet kan mycket väl ge anledning till en mer ingående behandling i riksdagen. Exempelvis Oecd har rekommenderat att sättet att behandla rambeslut i riksdagen revideras. Regeringen är redo att i enlighet med riksdagens och dess finansutskotts önskemål se över formerna för behandlingen av rambeslutet i riksdagen. Vi inväntar riksdagens ståndpunkt i denna fråga.

Regeringens mål är att stärka processen gällande rambesluten så, att den blir av mer bindande karaktär. Detta är en viktig hörnsten i regeringens finanspolitiska linje.

Jag betonar ytterligare att regeringen inte har försökt hemlighålla det i interpellationen avsedda dokumentet. Det bör dock medges att informationen om dokumentet kunde ha varit aktivare. Vi är redo att tillsammans med riksdagen dryfta hur informationsutbytet mellan regering och riksdag kunde förbättras.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajat! Tästä välikysymyksestä on todettu, että on hyvin poikkeuksellista, että oppositio tekee välikysymyksen hallitukselle, joka on ollut vallassa vasta kolmisen viikkoa. Näin tietysti onkin. Mutta hyvin poikkeuksellinen oli myös pääministeri Anneli Jäätteenmäen hallituksen liikkeellelähtö: Esitellessään uuden hallitusohjelmansa Suomen kansalle ja eduskunnalle hallitus salasi ohjelmaan ja sen sisältämään 1,12 miljardin euron menokehykseen asiallisesti kuuluvan liiteasiakirjan.

Minkään oppositiopuolueen poliittisiin suunnitelmiin ei varmastikaan kuulunut välikysymys näin aikaisessa vaiheessa. Mutta ei ole opposition vika, että hallitus kompuroi pahasti jo lähtötelineissä. Välikysymys tässä vaiheessa ei kerro opposition ylimääräisestä ärhäkkyydestä tai liian kovasta alkuvauhdista. Välikysymys jo tässä vaiheessa kertoo sen sijaan hallituksen täysin epäonnistuneesta liikkeellelähdöstä.

Mainittu salaiseksi lisäpöytäkirjaksi ristitty liiteasiakirja on täysin oleellinen osa hallitusohjelman menopuolta. Onhan nimenomaan ja vain liiteasiakirjassa euromääräisesti sovittu siitä, miten hallitusohjelmassa menolisäyksiin luvattu, edellä mainittu 1,12 miljardia euroa aiotaan jakaa eri päätarkoituksiin. Niinpä pääministeri Jäätteenmäen äskeisessä vastauksessaan esittelemät luvut eivät käy ilmi itse hallitusohjelmasta. Ne ilmenevät vasta liiteasiakirjasta.

Sanoin, että hallitus salasi puheena olevan liiteasiakirjan. Tämä on ilmiselvää. Tätä tosiasiaa ei mitenkään muuta se, mitä hallitus välikysymysvastauksessaan totesi asiakirjan lähettämisestä eduskunnalle. Liiteasiakirja todellakin toimitettiin osana asiakirjanippua eri ministeriöiden ja tasavallan presidentin kanslian tavoin myös eduskunnan keskuskanslialle. Kyse oli normaalista kehys- ja lisäbudjettimenettelystä.

Kuten hallituksen lähetekirjeestä ilmenee, eduskunnan hallinnolle kerrottiin, mihin mennessä ja kuinka monena kappaleena eduskunnan mahdolliset määrärahatarpeet tuli valtiovarainministeriölle ilmoittaa. Eduskunnassa asiakirja myös jäi eduskunnan hallinnon haltuun. Sitä ei ollut tarkoitettu annettavaksi eikä sitä myöskään annettu ensimmäisellekään kansanedustajalle, puhumattakaan siitä että asiakirja olisi tätä kautta tullut julkiseksi.

Hallitus antoi äsken kuullussa välikysymysvastauksessaan kuitenkin painoa liiteasiakirjan toimittamiselle eduskunnan hallinnolle. Tämän vuoksi on välttämätöntä lainata seuraava kohta sen valiokuntaneuvoksen kirjallisesta selvityksestä, jonka laatikkoon asiakirja eduskunnassa jäi. Sitaatti, siis sitaatti valiokuntaneuvoksen selvityksestä valtiovarainvaliokunnalle: "Tässä vaiheessa olin henkilökohtaisesti vakuuttunut toimineeni oikein, kun en ollut jakanut menokehyspaperia eteenpäin. Hallitus ei halunnut julkistaa paperia ennen kuin hallitusohjelmasta käytyjen keskustelujen eduskunnassa jo tosiasiassa päätyttyä. Miksi näin toimittiin, jos paperi alun pitäen olikin tarkoitettu laajempaan jakeluun, kuten nyt esitetään?"

Hyvät kollegat! Kiistämättömäksi tosiasiaksi jää ensinnäkin, että hallitus ei oma-aloitteisesti julkistanut liiteasiakirjaa hallitusohjelman yhteydessä. Toiseksi, hallitus ei julkistanut asiakirjaa ohjelmastaan eduskunnalle antamansa tiedonannon yhteydessä. Kolmanneksi, hallitus ei suostunut aluksi nimenomaisista pyynnöistä ja vaatimuksista huolimatta julkistamaan asiakirjaa. Päinvastoin se julkisesti ja totuuden vastaisesti kiisti koko liiteasiakirjan olemassaolon.

Millainen oli sitten liiteasiakirjan tie julkisuuteen?

Hallitus antoi ohjelmansa tiedonantona eduskunnalle tiistaina 22.4. Tähän hallituksen velvoitti Suomen perustuslaki. Samana päivänä ed. Kimmo Sasi sanoi kannanotossaan, että "Julkistettuun hallitusohjelmaan liittyy tiettävästi salainen lisäpöytäkirja, jossa on sovittu siitä, kuinka hallitus jakaa sopimansa 1,12 miljardin euron menolisäykset vaalikauden aikana". Sasi vaati hallitukselta asiakirjan julkistamista. Pääministeri Anneli Jäätteenmäki ei sinä päivänä Iltalehden mukaan halunnut kommentoida ed. Sasin vaatimusta lainkaan. Pääministeri perusteli vaikenemistaan lehdelle seuraavasti: "Koska asiassa ei ole mitään perää, siinä ei ole kommentoitavaakaan." Siis: "Koska asiassa ei ole mitään perää, siinä ei ole kommentoitavaakaan."

Eduskuntakeskustelussa seuraavana päivänä eli keskiviikkona 23.4. ed. Soininvaara sanoi seuraavaa: "Jokin laskelma hallituksella on tästä taloudesta oltava olemassa. On aika erikoista, että sitä ei ole esitetty eduskunnalle. Se on niin erikoista, että voidaan jopa kysyä, vastaako perustuslain henkeä se, että hallitusohjelman keskeisin ja tärkein ja varmasti kiinnostavin paperi salataan eduskunnalta." Vaatimuksiin vastasi eduskunnan edessä valtiovarainministeri Antti Kalliomäki. Hän väitti, ettei mitään salaista lisäpöytäkirjaa ole olemassakaan.

Pääministeri Anneli Jäätteenmäki kävi hallituksen puolesta voimakkaaseen vastahyökkäykseen seuraavan päivän Iltalehdessä eli torstaina 24.4. Näin lehti kirjoittaa: "Pääministeri Anneli Jäätteenmäki on harmistunut kansanedustaja Kimmo Sasin (kok) väitteistä, joiden mukaan hallitusohjelmaan liittyy salainen lisäpöytäkirja. - - Minua harmittavat tuollaiset puheet. Siinä luodaan kuvaa salamyhkäisestä politiikasta. Jos näillä puheilla pyritään luomaan kuvaa salamyhkäisestä hallituksesta, minä kyllä luulen, että siinä luodaan huonoa kuvaa kaikista poliitikoista. - - Opposition harmi pitää nyt vaan ottaa vastaan. Siinä on luopumisen tuskaa ministeripaikoista, hän epäilee." Salailupuheiden vuoksi oli siis pääministerin mielestä vaarassa kaikkien poliitikkojen maine ja kunnia. Lisäksi hän koki välttämättömäksi ryhtyä ed. Sasin keittiöpsykologiksi, joka muka yrittää ymmärtää tämän todellisia motiiveja.

Nyt pitää muistaa, mitä ed. Sasi tiistaisessa kannanotossaan epäili. Ed. Sasi siis epäili, että: "on sovittu siitä, kuinka hallitus jakaa sopimansa 1,12 miljardin euron menolisäykset vaalikauden aikana". Juuri tämän väitteen pääministeri Jäätteenmäki ehdottomasti torjui. Lisäksi hän ylimielisesti, suorastaan pilkallisesti, kyseenalaisti ed. Sasin motiivit. Nyt, hyvät kollegat, voimme jälkikäteen verrata julki tullutta hallitusohjelman liiteasiakirjaa ja sen sisältöä ed. Sasin väitteeseen. Eikö asiakirja ole olemassa, ja eikö se ole sisällöltään tismalleen sellainen kuin ed. Sasi väitti?

Arvoisa puhemies! Perjantaina 25.4. eli seuraavana päivänä pääministeri Jäätteenmäki joutui nettikolumnissaan vihdoin myöntämään liiteasiakirjan olemassaolon. Pääministeri ei kuitenkaan ollut vielä tässäkään vaiheessa valmis julkistamaan asiakirjaa. Pääministeri Jäätteenmäki, miksi ette ollut tuolloin 25.4. valmis liiteasiakirjan julkistamiseen, kun nyt väitätte, että asiakirja oli tullut julkiseksi jo viikkoa aikaisemmin?

Pääministeri myös yritti vielä tässä vaiheessa vähätellä asiakirjan merkitystä, samoin kuin äskeisessä välikysymysvastauksessa. Kuitenkin asiakirjan julkistamisen yhteydessä annetussa pääministerin kanslian tiedotteessa todetaan yksiselitteisesti seuraavaa: "Hallitusneuvotteluissa sovittiin näiden menolisäysten kohdentamisesta liitteenä olevan laskelman mukaisesti." Siis sovittiin menolisäysten kohdentamisesta liitteen mukaisesti. Totta kai hallitus voi myöhemmin muuttaa aikaisempia päätöksiään, mutta se ei tee aikaisempia päätöksiä joksikin työpapereiksi.

Maanantaina 28.4. juristikansanedustajat Kimmo Sasi ja Tuija Brax vaativat viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettuun lakiin vedoten kirjallisesti hallitukselta salattua liiteasiakirjaa nähtäväkseen. Vasta tässä vaiheessa eli myöhään maanantai-iltapäivällä hallitus taipui. Se julkisti kiistelyn kohteena olleen asiakirjan. Sattui kuitenkin hallituksen kannalta niin somasti, että liiteasiakirja annettiin julkisuuteen ja kansanedustajien käyttöön juuri samoihin aikoihin, kun eduskunnassa viisi päivää kestänyt keskustelu hallitusohjelmasta oli päättymässä.

Kaiken edellä selostetun perusteella pidän täysin kiistattomana, että hallitus salasi puheena olevan liiteasiakirjan. Se pyrki niin pitkälle kuin mahdollista pimittämään sen kansanedustajilta ja Suomen kansalta. On myös täysin selvää, että hallitus vastoin parempaa tietoaan aluksi kiisti koko asiakirjan olemassaolon.

Herra puhemies! Sanoin edellä, että puheena oleva liiteasiakirja on hallitusohjelman oleellinen osa. Tämä on ydinkysymys hallituksen salailun arvioimisessa. Kyseessä ei todellakaan ole mikään hallitusneuvotteluiden sivupöydässä tai lounassalissa puolihuolimattomasti syntynyt paperilappunen, jonka joku avustajan avustaja olisi alustavasti hahmotellut. Ei, kyseessä on hallitusohjelman kannalta oleellisen tärkeä asiakirja. Se dokumentoi hallitusneuvotteluissa syntyneen, ohjelman menolisäysten euromääräistä jakautumista koskevan poliittisen sopimuksen. Asiakirja toisin sanoen jakaa eri tarkoituksiin sen edellä mainitun 1,12 miljardia euroa, joka varsinaisessa hallitusohjelmassa on sovittu käytettäväksi menolisäyksiin vaalikauden aikana.

Pääministeri Jäätteenmäki kirjoitti edellä mainitussa nettikolumnissaan vielä siinä vaiheessa, kun asiakirjan piti pysyä loppuun saakka salassa, seuraavaa: "Siinä muka olisi päätetty, miten ja kuinka paljon hallitus aikoo todellisuudessa käyttää rahaa eri tarkoituksiin vaalikauden aikana." Nyt, kun asiakirja on julkinen, tiedämme kaikki totuuden. Juuri tällainen pääministeri Jäätteenmäen kiistämä sisältö ja merkitys asiakirjalla todellakin on. Voidaan ilman pienintäkään epäilyä tai liioittelua sanoa, että monilta osin hallitusohjelman menopuolen todellinen sisältö määritellään nimenomaan ja vasta tässä liiteasiakirjassa. Kyseessä on eräänlainen tulkinta-avain, jota lukemalla hallitusohjelma tosiasiallisesti vasta avautuu lukijalle. Kansalaisten kannalta on ensiarvoisen tärkeää, paljonko voimavaroja hallitus aikoo panostaa kuhunkin hallitusohjelmassa mainittuun hyvään tarkoitukseen. Nämä välttämättömät voimavarat eli eurot selviävät vasta liiteasiakirjassa. Ne eivät lainkaan selviä varsinaisessa hallitusohjelmassa.

Kaiken kaikkiaan on selvää, että hallituksen olisi tullut oma-aloitteisesti julkistaa liiteasiakirja. Julkistaminen olisi, kuten ennenkin, pitänyt tehdä hallitusohjelman julkistamisen yhteydessä. Pääministeri Jäätteenmäen linja näissä asioissa vaikuttaa sen sijaan hyvin nurinkuriselta: julkiset paperit salataan, salaiset paperit julkistetaan. (Naurua)

Pääministeri Jäätteenmäki on senkin jälkeen, kun hallitus joutui julkistamaan asiakirjan, vähätellyt liiteasiakirjan merkitystä. Hän totesi tiedotusvälineille 29.4. seuraavaa: "Jokainen kansanedustaja, joka on jaksanut lukea hallitusohjelman alusta loppuun, on huomannut, että ne asiat ovat siellä. Mutta varmaan on niin, että kaikki eivät ole jaksaneet lukea paperia kokonaisuudessaan, ja silloin on varmaan jäänyt huomaamatta monta muutakin asiaa."

Pääministeri on täysin väärässä. Moni kansanedustaja on lukenut hallitusohjelman kannesta kanteen. Vaikka ohjelmaa lukisi suurennuslasilla uudelleen ja uudelleen alusta loppuun ja lopusta alkuun, ei hallitusohjelmasta selviä kenellekään ohjelman menopuolen kaikkein oleellisinta asiaa eli sitä, kuinka paljon voimavaroja eli euroja hallitus aikoo todella laittaa kuhunkin hallitusohjelmassa mainittuun hyvään tarkoitukseen. Vasta liiteasiakirjaa lukemalla käy ilmi, mihin hallitus aikoo todella panostaa ja mihin ei, mihin hallitusohjelman kohtaan rahaa riittää ja mihin ei.

Pääministeri Jäätteenmäki on kuitenkin tahtomattaan oikeassa siinä, että kaikki asiat löytyvät hallitusohjelmasta. Ongelma onkin juuri siinä, että pääministerin mainitsemat "kaikki asiat" kyllä löytyvät hallitusohjelmasta, mutta rahat kaikkien näiden hyvien asioiden toteuttamiseen eivät löydy mistään. Tämä hallituksen kannalta kiusallinen totuus paljastuu salatusta liiteasiakirjasta.

Voidaan hallitusohjelman menopuolta arvioitaessa jopa esittää seuraava kysymys: Kumpi on itse asiassa tärkeämpi asiakirja, sanahelinää, ympäripyöreitä lupauksia ja lukuisia selvityksiä sisältävä hallitusohjelma vai euromäärät eri hallitusohjelman tarkoituksiin jakava liiteasiakirja? Kummat merkitsevät esimerkiksi perheille ja peruspalvelujen kehittämiselle enemmän, hallitusohjelman lämpimät sanat vai liiteasiakirjan kylmät luvut?

Arvoisa puhemies! Pääministeri Jäätteenmäen toinen jälkikäteisselitys liiteasiakirjan salaamiselle oli vetoaminen inhimilliseen erehdykseen. Ilmeisesti joku Säätytalon tumpelo talonmies Nyrönen on ollut asialla. (Naurua) Inhimillinen erehdys ei tällä kertaa kuitenkaan ollut kyseessä. Inhimilliseen erehdykseen kuuluu, että erehdyksen tekijä pyrkii mahdollisuuksiensa mukaan korjaamaan ensi tilassa virheensä. Nyt hallituksella oli eduskuntakeskustelun yhä jatkuessa useita päiviä aikaa korjata virheensä. Virheen paikkaamisen sijaan hallitus aluksi kiisti koko liiteasiakirjan olemassaolon. Hallitus taipui vasta juridiikan pakottamana.

Pääministeri Jäätteenmäki, kyseessä ei ollut inhimillinen erehdys. Kyseessä oli tekemänne merkittävä poliittinen erehdys. Avoimeen kansanvaltaan tottunut Suomen kansa ei hyväksy harjoittamaanne salailua. Puhutte kyllä avoimuudesta, mutta aloititte hallituskautenne arveluttavalla salailulla ja pimittämisellä. Eikö olisi kuitenkin parempi, että hallituksenne muistettaisiin mieluummin Anneli Jäätteenmäen punamultahallituksena kuin Anneli Jäätteenmäen salamyhkähallituksena?

Arvoisa puhemies! Vielä on jäljellä tärkeä kysymys siitä, miksi hallitus pyrki pitämään salassa hallitusohjelman liiteasiakirjan. Vastaus on täysin ilmeinen: hallitusohjelman sanat ovat huomattavasti suuremmat kuin liiteasiakirjan luvut. Sanat ja numerot eivät vastaa toisiaan, siksi salailu. Hallitusohjelman lupaukset ja liiteasiakirjan asianomaiseen tarkoitukseen osoittamat eurot ovat hyvin monessa kohtaa eri paria. Hallitusohjelman teksti jää tältä osin vaille katetta.

Otan esille vain yhden esimerkin. Se on opintotuen kehittäminen. Hallitusohjelma on tämänkin asian suhteen hyvin kaunopuheinen ja toteaa seuraavaa: "Opiskelijoiden opintososiaalista asemaa kohennetaan, jotta täysipäiväinen ja suunnitelmallinen opiskelu on mahdollista ja opiskeluajat lyhenevät. Opetusministeriö laatii heti hallituskauden alussa toimenpideohjelman, jolla edistetään tutkintojen suorittamista tavoiteajassa. Samassa yhteydessä kehitetään opintotukijärjestelmää kannustavammaksi."

Tätä tekstiä kelpasi hallituspuolueiden edustajien esitellä opiskelijajärjestöille niin kauan kuin liiteasiakirja pysyi alkuperäisen suunnitelman mukaisesti piilossa. Sitä nimittäin ei kukaan hallituksen edustaja suostu vapaaehtoisesti opiskelijoille esittelemään. Miksi ei? Siksi, että salatun liiteasiakirjan mukaan opintotuen kohentamiseen ja kehittämiseen hallituksella ei ole tarkoitus käyttää vaalikauden aikana euroakaan, ei ensimmäistäkään euroa. Opiskelijoiden opintososiaalista asemaa on siis hallituksen lupauksen mukaan tarkoitus kohentaa ja kehittää, mutta tämä ei saa maksaa mitään. Tulisiko kenenkään suhtautua vakavasti tällaiseen hallitusohjelman lupaukseen?

Arvoisa puhemies! Kaiken edellä sanomani perusteella ehdotan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavaa perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuotoa: "Eduskunta toteaa, että hallitus julkistaessaan hallitusohjelmansa salasi ohjelmaan asiallisesti kuuluvan ja sen sisältöä merkittävästi täsmentävän liiteasiakirjan, jonka koko olemassaolon hallitus lisäksi aluksi kiisti, ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Olavi Ala-Nissilä /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Anneli Jäätteenmäen hallituksen laaja ohjelma käsiteltiin eduskunnassa tiedonannon pohjalta. (Ed. Ollila: Vajavaisena!) Annoimme hallitukselle luottamuslauseen äänestyksessä. (Ed. Dromberg: Emme antaneet!) Oppositio on halunnut jatkaa vielä keskustelua tekemällä välikysymyksen. Välikysymys ei kohdistu itse asioihin vaan menettelytapoihin.

Hallitusohjelmassahan asetetaan strategiset ja nimenomaan strategiset tavoitteet. Kyse ei ole hintalappukikkailusta, jota kokoomus harrasti vaalien alla, eikä menettelytapakikkailusta, mitä kokoomus täällä nyt harjoittaa. Mitään salaista lisäpöytäkirjaa siinä mielessä, kuin oppositio tarkoittaa, ei ole olemassa. (Ed. Ollila: Missä mielessä?)

Kun ed. Zyskowicz puhui täällä keittiöpsykologiasta, kyllä tässä tulee mieleen se, että tämän välikysymyksen keskeiset tekijät olivat aikanaan Teiniliitossa oppositiossa. Keittiöpsykologi vähän epäilee, että nämä menettelytavat teidän oppositiopolitiikassanne ovat Teiniliiton ajoilta. Siitä ei silloin hyvää seurannut. (Ed. Ollila: Miten Teiniliiton kävi ja keiden takia?)

Keskustan eduskuntaryhmä pitää sinällään keskustelua alkaneen vaalikauden ohjelmatavoitteista jatkuvasti tärkeänä. Tämä välikysymys on tässä mielessä tarpeeton.

Välikysymyksessä on kyse talousarviokehyksiin liittyvästä laskelmasta. Hallitusneuvotteluissa esitettiin työryhmille ohjeelliset luvut määrärahojen lisäyksistä vuoden 2007 tasossa edellisen hallituksen hyväksymään alustavaan määrärahakehykseen. Laskelmalla eriteltiin karkeasti hallitusohjelmassa sovittujen 1,12 miljardin euron jakautuminen eri hallinnonaloille. Hallitusneuvottelujen johtoryhmä ei pitänyt tarpeellisena erikseen luetella työpaperin lukuja hallitusohjelmassa. Oleelliset asiat ovat siitä luettavissa. Sinällään mitään estettä lukujen kirjoittamiselle hallitusohjelmaan ei ole olemassa, ja toki ne sinne olisi voitu kirjoittaa. (Ed. Ollila: Niinpä!)

Sinällään tässä taloustyöryhmässä, jossa itsekin olin jäsenenä, syntyi yli kaksi kansiollista työpapereita, ja niitä sinällään varmaan ei kaikkia ole tarkoitettu julkistettaviksi. Käytäntönä nyt toteutettu menettely on, niin kuin pääministeri totesi, täsmälleen samanlainen kuin oli Lipposen toisen hallituksen ohjelmassa esimerkiksi. (Ed. Kuosmanen: Se oli hyvä hallitus!) Lipposen toisen hallituksen ohjelmassa mainittiin huomattava määrä yhteiskunnallisia uudistuksia sekä selvityksiä ilman, että näihin tarpeisiin oli erikseen varattu mitään määrärahoja. (Ed. Kuosmanen: Miesten hallitus!) Samalla kuitenkin hallituksen kehyslinjaus oli äärimmäisen tiukka. Määrärahoissa piti pysyä vuoden 1999 tasolla. Tosin hallitus ei kuitenkaan omissa sitoumuksissaan pysynyt vaan ylitti menokattonsa hyvin reippaasti, yli miljardilla eurolla. (Ed. Dromberg: Katsotaan, miten nyt käy!)

Puheet salaisista pöytäkirjoista on tarkoitettu leimaaviksi. Tässä mielessä ne on todettava.

Keskustan eduskuntaryhmän mielestä on tärkeää, että eduskunnassa käydään tänä keväänä budjettikehyksistä perusteellinen keskustelu. Silloin ja juuri silloin on todellisen poliittisen keskustelun paikka valmisteltujen talousarviokehysten pohjalta. Välikysymyksen väite siitä, että esillä olevasta määrärahakehysten lisäpaperista ilmenee, mihin hallitusohjelman kohtiin rahat riittävät ja mihin ne eivät riitä, on peräti merkillinen. (Ed. Outi Ojala: Menosääntö sen säätelee!) — Pohjalla olevat menokehykset, ed. Ojala, sisältävät jo merkittäviä lisäyksiä nykyisiin määrärahoihin. (Ed. Outi Ojala: Vuoden 2007 tasolla!) Lisäksi, totta kai, nykyisten menokehysten sisällä voidaan tehdä uusia painotuksia. Sitä paitsi eivät kaikki uudistukset vaadi nettomenolisäyksiä. Näistä kolmesta syystä mielestäni teidän väitteenne välikysymyksessä on merkillinen.

Oppositiolta on jäänyt huomaamatta taikka opiskelematta myöskin hallituksen tavoite vahvistaa menokehysten asemaa valtiontalouden kehittämisessä. Tämä on tärkeää hallituksen poliittisen ohjauksen vahvistamiseksi. Kehysneuvotteluissa pitää päättää uuden niin sanotun menosäännön soveltamisesta ja valtiontalouden alijäämärajoitteista. Suhdanneherkät ja hallituksen päätöksistä riippumattomasti muuttuvat menot jäävät menosäännön ulkopuolelle. Kehyspäätöksessä on nyt myös menojen lisäksi tulot. Tärkeä tavoite on sisällyttää kehyssuunnitelmiin aiempaa enemmän toiminnallisia linjauksia. Nämä kaikki asiat kuuluvat hallituksen perusteellisesti valmisteltaviin asioihin, eikä niitä voida hallitusneuvotteluöinä tehdä.

Arvoisa puhemies! Hallitus on aloittanut toimintansa poikkeuksellisen vaativissa kansainvälisissä ja kansainvälisen talouden oloissa. Hallitusohjelman otsake "Työllä, yrittäjyydellä ja yhteisvastuulla uuteen nousuun" on mitä ajankohtaisin. (Ed. Zyskowicz: Ja odottaa toteuttamista!) Taloutemme on kokoomuslaisen valtiovarainministerin jälkeen notkahtanut hyvin huolestuttavasti, ja hallituksen alkaessa työttömyysluvut ovat kääntyneet osin nousuun ja huonoon suuntaan. (Ed. Zyskowicz: Kyllä!) On selvää, että nyt tarvitaan uutta dynamiikkaa, uutta työllisyyttä, uutta yrittäjyyttä ja uutta yhteisvastuuta sosiaalisesti ja alueellisesti taloutemme nostamiseksi uuteen nousuun. (Ed. Zyskowicz: Kaikkea tätä odotamme!) Hallitusohjelman tavoitteet ja pohjat ovat mielestämme hyvät. Tavoite 100 000 uudesta työpaikasta on tosi kova, mutta ei mahdoton. (Ed. Kuosmanen: Se on unta vain!)

Hallituksen työllisyystavoitteiden saavuttaminen edellyttää vahvaa talouskasvua vaalikaudella. Kasvun pitää olla rakenteeltaan myös aikaisempaa työllistävämpää. Parempi työllisyys, ed. Zyskowicz, on välttämätöntä myös peruspalvelujen turvaamisen kannalta. Työllisyystavoitteen saavuttaminen ja peruspalvelujen turvaaminen ovat asioita, joista eduskunnan nyt pitäisi keskustella.

Hallituksen tavoitteena on toteuttaa vaalikauden mittainen yrittäjyyttä, kasvua ja työllisyyttä tukeva sekä työttömyyttä vähentävä toimenpidekokonaisuus. Siihen kuuluvat koulutuspolitiikka, tutkimus- ja kehityspanostukset, aktiivinen veropolitiikka, tuki tulopoliittisten ratkaisujen synnylle, työvoimapolitiikan uudistaminen sekä kaksi hallinnon rajat ylittävää politiikkaohjelmaa.

Keskusta tukee hallitusta ja sen ohjelmaa. Toivomme, että oppositio täällä eduskunnassakin voisi ottaa vastaan pääministerin yhteistyötarjouksen.

Arvoisa puhemies! Hallitus antaa vielä tässä kuussa eduskunnalle lisätalousarvion, jossa täsmäinvestoinnein ja työllisyysverokevennyksin luodaan edellytyksiä kotimaiselle kulutukselle ja talouden vahvistumiselle. Keskusta pitää tärkeänä, että tässä taloudellisessa tilanteessa toteutetaan hallitusohjelman tuloverokevennysten vahvaa etupainotteisuutta, johon valtiovarainministeri Antti Kalliomäkikin on viitannut. Nyt on lähdettävä liikkeelle palkansaajien, perheiden ja kaikkien veronmaksajien kulutusmahdollisuuksien lisäämisessä. Pidämme tärkeänä nyt myös yrittäjyyden edistämistä verotusta keventämällä. Jo ensi vuoden alusta on tärkeää saada arvonlisäveron alaraja liukuvaksi ja sukupolvenvaihdosten verohuojennus yrittäjille ja viljelijöille. (Ed. Ollila: Oliko se lisäpöytäkirjassa?) Jatkossa on tärkeää uudistaa yritysverotusta EU-säädökset huomioiden nimenomaan yrittäjyyttä ja omaa kilpailukykyämme edistäen, kuten esimerkiksi aikanaan tehtiin Ahon hallituksen aikana yhteisö- ja pääomaverouudistuksessa. (Ed. Kuosmanen: Osinkoja ei saa kahta kertaa verottaa!) Viimeksi autoverotuksen toteuttaminen osoitti, että aktiivisella veropolitiikalla voidaan saada dynamiikkaa talouteen ja voidaan myöskin turvata verotulojen kertymistä. (Ed. Ollila: Kiistitte sen ennen vaaleja!)

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelma ja sen monipuolinen keinovalikoima antavat mahdollisuudet nostaa Suomi notkahduksesta uuteen nousuun. Se on kaikkien toimijoiden yhteistyökysymys. Keskittykäämme täällä eduskunnassakin lillukanvarsien poimimisen sijasta tähän oleelliseen tehtävään. (Ed. Ollila: Heti kun tulee esityksiä!)

Susanna Huovinen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän eduskuntakauden ensimmäinen välikysymys ei anna opposition politiikasta kovin mairittelevaa kuvaa. Välikysymyksen perusteluista henkii kunnon salaliittomeininki, vaikka puheena olevaan asiaan ei liity opposition väittämää harhauttamista ja pimittämistä, salailusta nyt puhumattakaan. Asiakirja, josta oppositiopuolueet nyt ärhentelevät, on hallitusohjelmaneuvottelujen taustapaperi, joka ohjasi neuvottelujen aikana eri työryhmien työtä. Työpaperi lienee oikea ilmaisu tälle liian suuret mittasuhteet saaneelle asiakirjalle.

Menettelytapoihin liittyvä välikysymys lienee ainoa mahdollinen, jonka kaikki nykyiset oppositiopuolueet voivat yhdessä tehdä. (Ed. Pulliainen: Väärä luulo!) Varsinainen hallitusohjelmakeskusteluhan osoitti, että nyt havaittavasta näennäisestä yhtenäisyydestä ei ollut tuolloin tietoakaan. Kokoomus edusti menojen ja palveluiden kehittämisen suhteen kaikkein tiukinta linjaa. Tämä suurin oppositiopuolue tuntuu viis veisaavan kasvavasta työttömyyden uhasta, johon hallitus tulee puuttumaan lisäbudjetissaan muun muassa aktiivisen työvoimapolitiikan keinoin. Toisen ääripään muodosti vasemmistoliitto, jolle taas valtiontalouden tasapaino ei taida olla enää oppositiosta katsottuna kovinkaan merkittävä tavoite. (Ed. Outi Ojala: Ei pidä paikkaansa!) Muut oppositiopuolueet häilyivät näiden kahden ääripään välillä. Tällaisten linjaerojen oppositiolta taitaa olla siis turha odotella todellisia, politiikan sisältöön liittyviä yhteisiä välikysymyksiä.

Välikysymystekstissä väitettiin, että hallitusohjelmasta käydyssä tiedonantokeskustelussa kansanedustajien oli vaikeaa keskustella yksityiskohtaisesti menolisäyksistä ilman hallitusohjelmaneuvottelujen työpaperia. Tätä on tiedonantokeskustelua seuranneen vaikea uskoa. Itse asiassa kansanedustajat olivat saaneet hyvän käsityksen siitä, mitä tulevalla kaudella aiotaan tehdä. Tälle keskustelulle aivan riittävän pohjan tarjosi hallitusohjelma. Ei siihen tarvittu taustalaskelmia, koska jokainen edustaja täällä aivan hyvin tietää saavansa vielä mahdollisuuksia ottaa kantaa kaikkiin menoihin yksityiskohtaisesti. Eduskunnassahan lopulliset päätökset joka tapauksessa tehdään.

Arvoisa puhemies! Vaikka sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä pitääkin opposition tekemää välikysymystä täysin yliampuvana, olemme valmiit reilusti toteamaan, että hallitus olisi voinut menetellä asiassa myös toisin. (Eduskunnasta: Juuri näin!) Vaikka työpaperi ei olekaan virallinen hallitusohjelman osa tai sen liite, olisi se avoimuuden vuoksi voitu aivan hyvin eduskunnalle hallitusohjelman ohessa toimittaa. (Ed. Lamminen: Hyvä!) Työpaperin olisi voinut myös julkistaa ja lähettää kaikille edustajille, kun huomattiin, millaista kiinnostusta siihen liittyi. (Ed. Pulliainen: Se on sellaista peruskiinnostusta!) Hallituspuolueetkin voivat ottaa siis asiasta opikseen.

Samalla pitää kuitenkin kysyä, onko aihe todella välikysymyksen arvoinen. (Ed. Elo: Ei missään tapauksessa! — Ed. Pulliainen: Sillä vain kaadetaan hallituksia eikä mitään muuta!) Sosialidemokraattien mielestä se ei sitä ole. Välikysymys on sen luokan parlamentaarinen väline, että sen käyttöä puhtaasti menettelytapoihin liittyvissä kysymyksissä tulisi tarkoin harkita. Näin siksi, että teennäisillä ja julkisuushakuisilla välikysymyksillä voidaan heikentää koko parlamentarismin yleistä arvostusta. Jotta eduskunta ansaitsee kansalaisten luottamuksen, meidän pitää puhua täällä politiikan sisällöistä, vähemmän siitä, miten mikäkin hallituksen taustapaperi jaellaan eri toimijoille. Nyt puheena oleva laskelma sitä paitsi toimitettiin eduskuntaan, mikä sekin osoittaa, kuinka hataralla pohjalla opposition salailuteoria lepää.

Vaikka välikysymys koskeekin hallituksen menettelytapoja, on syytä oikaista välikysymyksen perusteluista löytyvä selkeä virhe. Välikysymyksessähän yritetään väittää, että tämä neuvottelujen työpaperi osoittaa, miten menokehyksiin sovitut määrärahalisäykset on tarkoitus jakaa hallituskauden aikana. Näin ollen hallitusohjelman muita tavoitteita ei voitaisi toteuttaa. Johtopäätös on väärä. Ensinnäkin hallitusohjelmaneuvotteluissa sovitut 1,12 miljardin euron määrärahalisäykset ovat varsin tuntuvia ja niiden tarkkaa kohdentamista käsitellään vielä moneen kertaan hallituksen piirissä. Taustapapereissa esitetty määrärahojen jako on tätä ajatellen hyvä pohjaesitys, korostan: pohjaesitys. Lisäksi pitää muistaa, että jo pohjana olevissa menokehyksissä on nykytasoon verrattuna merkittäviä lisäpanostuksia muun muassa Kansalliseen terveysprojektiin. Liikkumavaraa hallitusohjelman toteuttamiseen voidaan hakea myös tekemällä painotuksia kehysten sisällä, ja lisäksi jotkin uudistukset eivät tarvitse lainkaan lisää rahaa.

Mikäli eri summien kohdentamisesta ryhdytään nyt tässä keskustelussa käymään hallitusohjelmakeskustelun toisintoa, löytyy tästä salista jälleen monta erillistä oppositioryhmää omine, aivan erilaisine tavoitteineen. Silloin viimeistään jää miettimään tämän välikysymyksen perimmäistä tarkoitusta: (Ed. Pulliainen: Se on hallituksen kaataminen!) Oliko tarkoitus todellakin keskustella välikysymyksen mukaisesta aiheesta eli menettelytavoista vai luoda hajanaiselle oppositiolle edes jonkinlaista julkikuvaa? (Ed. Pulliainen: Ei kun hallituksen kaataminen! — Ed. Elo: Se jälkimmäinen!)

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmaneuvottelujen työpaperi ei ole opposition salailuteorian puuttuva pala. Me sosialidemokraatit pidämme tästä paperista synnytettyä kohua ja erityisesti tätä välikysymystä tarpeettomana. Näiden sijaan olisimme toivoneet opposition siirtävän rakentavan kritiikkinsä ja omat parannusehdotuksensa tuleviin lisäbudjetti- ja kehyskeskusteluihin. Tästä välikysymyskeskustelusta tuskin syntyy mitään uusia avauksia tai ideoita, joilla kyettäisiin helpottamaan tavallisten ihmisten arkipäivään liittyviä ongelmia. Se kuitenkin lienee jokaisen kansan valitseman edustajan tärkein tavoite.

Kimmo Sasi  /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä välikysymyskeskustelussa on kyse siitä, voiko teihin, arvoisa pääministeri, ja teidän hallitukseenne ylipäätänsä luottaa. Kyse on siitä, että kun te sanotte jotakin, voiko eduskunta luottaa siihen, että se on totta. (Ed. Gustafsson: Mitä se ed. Sasi viime viikolla puuhaili? Voiko Sasiin luottaa?)

Selkeä käytäntö on ollut, että uusi hallitus julkistaa hallitusohjelmansa ja sen lisäpöytäkirjat välittömästi kaikkien kansalaisten nähtäviksi. Tätä on pidetty välttämättömänä, jotta hallitusohjelman kokonaisuus olisi kaikkien arvioitavissa. Hallitusohjelman keskeisin kysymys on, miten käytettävissä olevat resurssit jaetaan hallituksen toimintavuosina.

Uusi hallitus ei poikkeuksellisesti julkistanut tiedotteillaan tai verkkosivuillaan hallitusohjelman lisäpöytäkirjoja. Ihmettelin tätä käytäntöä tiistaina 22.4. juuri ennen hallitusohjelman tiedonantokeskustelun alkamista. Vaadinkin julkisuudessa, että hallituksen on julkistettava hallitusohjelman salainen lisäpöytäkirja, jossa on sovittu siitä, kuinka hallitus jakaa sopimansa 1,12 miljardin euron menonlisäykset vaalikauden aikana.

Te, pääministeri Jäätteenmäki, johdonmukaisesti väititte, että tällaista asiakirjaa, jolla sovitut 1,12 miljardia euroa jaettaisiin, ei ole olemassa. Iltalehdessä, kuten ed. Zyskowicz on todennut, 24.4. te totesitte: "Ei hallitus ole tehnyt mitään salaisia pöytäkirjoja. Hallitusohjelma on julkinen. Se on kaikkien luettavissa." Näin pääministeri toteaa: ei ole mitään salaisia pöytäkirjoja. Myös valtiovarainministeri Kalliomäki kiisti, että olisi laadittu lisäpöytäkirja, jossa olisi sovittu budjettivarojen käytöstä eri tarkoituksiin. Näin hän sanoi Helsingin Sanomien mukaan. Näin hän totesi meille kaikille kansanedustajille täällä salissa.

Mikä oli virkamiesten tulkinta tästä? Kun asia tuli eduskuntaan budjettivalmistelutarkoituksessa, niin täällä valtiovarainvaliokunnan sihteeri totesi, että hänen mielestään menokehyspaperi on epävirallinen luonteeltaan, ja hän sai vahvistuksen siitä julkisesta keskustelusta, joka käytiin. Siitä syystä hänkin tulkitsee asian niin, että hallitus tietoisesti ei halunnut julkistaa paperia. Tämä on myöskin virkamiesten, juristien, näkemys täällä eduskunnassa.

Mutta, arvoisa pääministeri, MTV3:n Nettivieras-kirjoituksessanne 25.4. te myönsitte ensimmäisen kerran, että hallitusneuvottelujen talousryhmä on tehnyt laskelman, joka on annettu ohjeeksi muille hallitusneuvottelujen työryhmille, mutta tässäkin te puhuitte edelleen vain ohjeesta työryhmille. Allekirjoittanut ja ed. Brax pyysimme kirjallisesti 28.4. viitaten lakiin viranomaisten toiminnan julkisuudesta saada tämän salaisen lisäpöytäkirjan. Totuus on, tiedämme: Suomen laki pakotti hallituksen luovuttamaan liiteasiakirjan, mutta se annettiin vasta, kuten tiedämme, hallitusohjelmakeskustelun päättyessä.

Tältä osin täytyy todeta, että kyseessä ei todellakaan ollut mikään laskelma tai ohje, vaan kehyspäätös eli otsaketta siteeraten "Kehyspäätös neuvotteluryhmittäin jaoteltuna". Tässä lukee "päätös". Se ei ole mikään taustapaperi, kuten ed. Huovinen totesi, se ei ole mikään työpaperi, kuten ed. Huovinen totesi, vaan se on päätös, joka on annettu kaikille budjettiviranomaisille täytäntöön pantavaksi. Se on selkeä hallituksen konkreettinen päätös. (Ed. Lamminen: Menikö jakeluun, ed. Huovinen?) Siinä on miljoonan euron tarkkuudella jaettu hallituksen sopimat 1,12 miljardin euron menot kohdistaen ne eri ministeriöille eri tarkoituksiin.

Arvoisa pääministeri Jäätteenmäki, vielä ehkä voin todeta sen, että myöskin hallituksen tiedotteessa, joka annettiin tiedotusvälineille, todetaan: "Hallitusneuvotteluissa sovittiin näiden menolisäysten kohdentamisesta liitteenä olevan laskelman mukaisesti." Käytetään sanaa "sovittiin". Onko niin, että hallitus ohjelmatiedotteillaan harhauttaa kansanedustajia ja suurta yleisöä?

Arvoisa pääministeri Jäätteenmäki, pyydän teitä vielä vastaamaan kysymykseen: Miksi te väititte, ettei sopimusta rahojen jaosta ollut olemassa? Oliko niin, että te pelkäsitte salaisen lisäpöytäkirjan sisältämien tietojen hermostuttavan hallituspuolueiden eduskuntaryhmät, koska tästä paperista totuus paljastui? Onhan niin, että myös hallituspuolueiden eduskuntaryhmät saivat tutustua teidän hallituksenne todelliseen hallitusohjelmaan vasta liiteasiakirjan tultua julkiseksi.

Arvoisa puhemies! Rahanjakosopimuksen sisältäneen liiteasiakirjan lisäksi hallitusneuvotteluissa on tehty myös muita salaisia lisäpöytäkirjoja. Tämän vuoksi viime perjantaina pyysin pääministeriltä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain sekä Suomen perustuslain 47 §:n nojalla saada nähtäväkseni kaikki hallitusohjelmaa täsmentävät ja sille tarkempaa sisältöä antavat asiakirjat, ja nyt uskon, että vihdoinkin hallitus on antanut nämä kaikki asiakirjat. (Ed. Ala-Nissilä: Minulla on vielä kansioita!) Olen saanut eilen pääministerin kansliasta ensinnäkin paperin, jossa lukee "Hallitusneuvottelujen pöytäkirjamainintoja", ja myöskin sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaa käsittelevän lisäpöytäkirjan; tässä lukee "Lisäpöytäkirja", ei tosin salainen lisäpöytäkirja, mutta "Lisäpöytäkirja" — jos on epäilty, että nimikkeellä lisäpöytäkirja ei löytyisi mitään asiakirjoja. Mutta kuten sanoin, toivon, että vihdoinkin hallitus on antanut kaikki asiakirjat, koska olisi nöyryyttävää sekä hallitukselle että myöskin suomalaiselle kansanvallalle, jos meiltä edelleen pimitetään joitakin asiakirjoja. Eli kolmen viikon taistelun jälkeen eduskunta on saanut hallitukselta ne asiakirjat, jotka aiemmat hallitukset ovat heti julkistaneet. (Ed. Ala-Nissilä: Miten tämä oli Teiniliitossa?)

Eilen julkistetussa lisäpöytäkirjassa on tarkemmin sovittu eräiden sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämisestä. Itse asiassa tässä salaisessa lisäpöytäkirjassa on asiat sovittu toisin kuin itse hallitusohjelmateksti on antanut ymmärtää, siis tässä lisäpöytäkirjassa. Olisi todella ollut perusteltua, että tämäkin asiakirja olisi ollut eduskunnan käytettävissä, kun täällä käytiin hallitusohjelman tiedonantokeskustelua. Tämä osoittaa, kuinka olennaisia nämä asiakirjat ovat olleet tuon keskustelun kannalta.

Eli, arvoisa puhemies, vasta nyt eduskunnalla on käytettävissään kaikki se aineisto, jonka perusteella mielekäs hallitusohjelmakeskustelu voidaan käydä. Onkin ainutlaatuista Suomen historiassa, että hallituksen salailun vuoksi joudutaan käymään kaksi hallitusohjelmakeskustelua. Ja täytyy sanoa ed. Ala-Nissilälle, että nyt me emme halua keskustella vain menettelytavasta, — se on tärkeä, salailu on tärkeä asia suomalaisessa demokratiassa, — vaan me haluamme myöskin tässä keskustelussa puhua substanssista.

Perustellusti voidaan kysyä, miksi oppositio jo hallituksen ensimmäisten parin viikon aikana puuttuu näin voimakkaasti hallituksen toimintaan. Eikö ensin pitäisi antaa hallituksen työskennellä ja näyttää, mihin se kykenee? Mutta demokratian kulmakiviä ovat avoimuus ja luottamus. Suomi on voimalla ajanut avoimuutta Euroopan unionissa. Uuden hallituksen toimintalinjaan ei oppositio voi olla puuttumatta. Jos nyt salailu olisi hyväksytty, olisi hallitus voinut jatkaa samalla linjalla. Välikysymyksellä uskon opposition voivan pakottaa Jäätteenmäen hallituksen avoimuuden linjoille.

Kun täällä te pääministeri olette puhunut ja monet edustajat ovat puhuneet yhteistyöstä, voisitte aloittaa yhteistyön siitä, että luovuttaisitte edes kaikki julkiset asiakirjat pyytämättä oppositiolle. Se on perusta, lähtökohta millekkä tahansa yhteistyölle. (Ed. Gustafsson: Miten ed. Sasi päätti yhteistyön?) Pääministerin on avoimesti vastattava tärkeisiin kysymyksiin, ja näihin vastauksiin on voitava luottaa, ja sanon: Politiikan moraali on tärkeä asia. Puheet ja teot eivät saa olla ristiriidassa. (Hälinää) Pääministerin puheisiin on voitava luottaa niin tässä asiassa kuin myös, toivon, ajankohtaisessa keskustelussa salaisesta Irak-muistiosta. Ja pitää muistaa, kaikista virheistä poliittisessa järjestelmässä seuraa ja pitää seurata vastuu. Oppositio ei ole syyllinen siihen, että hallitus kompastelee jo ensi päivinään. Hallitus on itse valinnut virheidensä ajankohdat.

Arvoisa puhemies! Hallituspuolueiden edustajat ovat vähätelleet hallituksen aluksi salaaman liiteasiakirjan merkitystä. Kysymys ei ole kuitenkaan vähäpätöisestä asiakirjasta. Kysymys on hallitusohjelmaan oleellisesti liittyvästä, tärkeästä asiakirjasta.

Myös hallituspuolueiden pää-äänenkannattajien selitykset salatun liiteasiakirjan luonteesta ovat mielestäni kelvottomia yrityksiä. Suomenmaa — kuka lukee — kutsuu kokosivun otsikossaan liiteasiakirjaa "Tekniseksi laskelmaksi menonlisäyksistä". Siitäkö muka on kysymys, teknisestä laskelmasta? Onko Suomenmaan mielestä pelkkää tekniikkaa se, miten 1,12 miljardin euron menokehys jaetaan eri menotarkoituksiin, jaetaanko esimerkiksi kehitysapuun 70 miljoonaa euroa ja turvallisuuteen 10 miljoonaa euroa vai päinvastoin? Demarin pääkirjoituksen mukaan laskelma "vain pyrkii tässä vaiheessa osoittamaan, miten menolisäykset voisivat suuntautua kehysten puitteissa seuraavien neljän vuoden aikana". Mutta tästähän ei ole lainkaan kyse. Kyseessä on hallitusneuvotteluissa sovittu, suhteellisen tarkka menolisäysten kohdistaminen. (Ed. Gustafsson: Tiettävästi ed. Sasi ei ollut paikalla siellä! — Ed. Ala-Nissilä: Ei näkynyt Säätytalolla!) Valtioneuvoston kanslian tiedotteen mukaan kysymys on sopimuksesta, jolla menolisäykset kohdennetaan alkaneen vaalikauden aikana.

Haluan korostaa sitä, että aiemmin ei hallitusohjelman liitteitä ole salattu. Kun edellinen hallituspohja aloitti vuonna 95, sovittiin hallitusohjelmaneuvotteluissa monista vaikeista asioista. Itse ohjelmatekstissä ei silloinkaan ollut kovin paljon lukuja. Tuolloin sovittiin useissa erillisissä liiteasiakirjoissa, miten silloin välttämättömät leikkaukset tarkemmin kohdennetaan. Kysymys oli siis luonteeltaan saman kaltaisista liiteasiakirjoista kuin nyt. Ero on kuitenkin huomattava siinä suhteessa, että vuonna 95 kyseiset liiteasiakirjat julkaistiin, kuten kaikki silloin hallitusneuvotteluihin osallistuneet — SDP, kokoomus, vasemmistoliitto, vihreät ja Rkp — hyvin muistavat. (Ed. Ala-Nissilä: Entäs vuonna 99?) Itse asiassa Lipposen ensimmäinen hallitus julkaisi heti hallitusohjelman yhteydessä neuvottelumuistion ansiotulojen verotuksen keventämisestä sekä erilliset pöytäkirjamerkinnät. Tämän lisäksi hallitus julkisti neljä lisäpöytäkirjaa, jotka koskivat toimenpiteitä valtion vuoden 96 talousarviossa, säästöpäätösten vaikutuksia tulevien vuosien kehyksiin, menoleikkausten alennuksia sekä vuoden 95 lisätalousarviota.

Mutta tällä kertaa vuonna 2003 hallitus valitsi salailun tien. Eikö teille, pääministeri Jäätteenmäki, tullut mieleen noudattaa samanlaista avoimuutta kuin hallituspuolueet muun muassa keväällä 95? Tai valtiovarainministeri Kalliomäki — jos olisitte nyt paikalla — te olitte mukana jo vuonna 95. Miksi te nyt luovuitte silloin noudattamastanne avoimuuden periaatteesta? Tähän kysymykseen todella haluan saada vastauksen SDP:n ministeriryhmän vetäjältä.

Mutta kuten sanoin, emme keskustele vain menettelytavasta. Hallitusohjelmatiedonannon yhteydessä käyty keskustelu olisi muuttunut aivan toisenlaiseksi, mikäli liiteasiakirja olisi tuolloin ollut julkinen. Vasta liiteasiakirja osoittaa, mitkä hallitusohjelman kauniit kirjaukset on todella tarkoitus toteuttaa. Siksi hallitus halusi salata nuo lisäpöytäkirjat.

Hallitusohjelman syntymetodi on näköjään ollut seuraava: On kirjattu kaikki puolueiden ja ministeriöiden hyvät toiveet niistä mitään karsimatta itse hallitusohjelmaan, mutta ne ovat lupauksia vailla katetta. Varsinaiset neuvottelut on itse asiassa käyty veroista ja menojen kasvun määrästä, ja hallitusneuvottelujen ehdottomasti tärkein lopputulos on 1,12 miljardin euron menojen jakaminen.

Ed. Zyskowicz kertoi täällä jo opintotuen kohtalosta. Hallitusohjelmassa sitä luvataan kohentaa, mutta liiteasiakirjassa tähän tarkoitukseen ei ole euronkaan vertaa rahaa.

Hallitusohjelmassa lähdetään siitä, että Kansallinen terveysprojekti sekä Sosiaalialan kehittämisohjelma toteutetaan. Riittäviä määrärahoja molempien toteuttamiselle ei ole kuitenkaan varattu. Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien lisäämiseen on varattu vain 180 miljoonaa euroa. Koko terveysprojektin kustannusten on arvioitu olevan 700 miljoonaa euroa. Kunnilla ei nykyisessä taloustilanteessa ole mitään mahdollisuuksia panostaa terveydenhuoltoon merkittävästi lisää rahaa. Sosiaalialan kehittämisohjelman toteuttamiseen ei juuri ole varattu määrärahoja. Kyseisessä ohjelmassa lähdetään siitä, että valtion tulisi vuoteen 2007 mennessä maksaa kunnille sosiaalihuollon järjestämisestä 155 miljoonaa euroa enemmän kuin vuonna 2003.

Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia esitetään hallitusohjelmassa nostettavaksi ikäihmisten palveluiden turvaamiseksi. Hallitusohjelmasta ei käy ilmi, kuinka paljon. Sen sijaan liiteasiakirjassa todetaan, että tätä varten kuntien valtionosuuksia nostetaan vain 30 miljoonalla eurolla. Tämä tuskin riittää vanhuspalveluiden puutteiden poistamiseen, kun vanhusväestön määrä kasvaa koko ajan.

Tiemäärärahojen osalta, kuten täällä pyydettiin jo, todetaan ohjelmassa: "Olemassa olevien liikenneverkkojen osalta pyritään väylien kuntoa ja pääoma-arvoa ylläpitämään ja turvaamaan tiestön, rataverkon sekä yksityisteiden peruspalvelutaso vähintäänkin nykytasoisena." Liiteasiakirjassa liikenneinfrastruktuuriin sijoitetaan 25 miljoonaa euroa vuoden 2007 tasossa. Ottaen huomioon alkuvuodesta hyväksytyt kehykset perustienpidon määrärahat saattavat pudota ensi vuonna jopa 70 miljoonalla eurolla eli yli 10 prosentilla. Ratojen ylläpitoon ja rakentamiseen käytettävät rahat vähenevät kehysten mukaisesti. Uusia tiehankkeita jo päätettyjen lisäksi ei käynnistetä. Hallitusohjelmassa todetaan myös, että "Hallitus pyrkii parantamaan joukkoliikenteen rahoitusta". Tähän tarkoitukseen ei ole varattu euroakaan.

Tutkimus- ja kehitysmenojen osalta hallitusohjelmaan on kirjattu sitoutuminen tutkimus- ja innovaatiorahoituksen lisäämiseen tiede- ja teknologianeuvoston suunnitelmien pohjalta. Puhutaan merkittävästä lisäpanostuksesta. Mitä tämä tarkoittaa? Hallituksen sopimiin menokehyksiin sisältyy tutkimus- ja kehityspainotteista lisärahaa yhteensä 230 miljoonaa euroa. Tämä summa ei kuitenkaan ole se, mitä hallitusohjelmassa luvattiin. Tiede- ja teknologianeuvosto nimittäin ehdotti vuodenvaihteessa esittämässään linjauksessa yli 400 miljoonan euron lisäresursseja. Lupaukset, joita hallitusohjelmassa annetaan, näillä luvuilla selkeästi petetään.

Arvoisa puhemies! Kuten puheenvuoroni alussa totesin, on tässä välikysymyskeskustelussa kysymys siitä, voiko eduskunta luottaa nykyiseen hallitukseen, joka salasi hallitusohjelmaan oleellisesti liittyvät asiakirjat ja joka pyrki tosiasioiden vastaisesti kiistämään kyseisten asiakirjojen olemassaolon. Näihin kysymyksiin hallitus ei ole pääministerin puheenvuorossa kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä tyydyttävällä tavalla tähän mennessä kyennyt vastaamaan.

Outi Ojala /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Jäätteenmäki on julkisuudessa väittänyt, että pelkästään lukemalla hallitusohjelman kunnollisesti kaikki oleelliset tiedot hallitusohjelman ja menojen osalta olisivat käyneet ilmi. Tämähän ei pidä paikkaansa, ja nyt tänään käyttämässään puheenvuorossa hän onkin ottanut asiassa hieman taaksepäin ja todennut, että kaikki nämä painotukset käyvät ilmi hallitusohjelman tekstistä. Kyllä me, pääministeri Jäätteenmäki, luimme erittäin huolellisesti hallitusohjelman, mutta ne luvut, joista nyt kiistellään, eivät todellakaan käyneet sieltä ilmi, ja kansalaisten on syytä se tietää.

Toiseksi, arvoisa puhemies, tämä menokehyspaperi on tullut julkisuuteen, mutta sitähän ei vieläkään ole virallisena asiakirjana, poliittisena asiakirjana, toimitettu eduskunnalle. Eduskunta sai sen käyttöönsä, kun valtioneuvoston kansliasta pääministerin poliittinen erityisavustaja lähetti tiedotusvälineille tiedotteen, joka 28.4. jaettiin sitten myöskin kansanedustajille. Mutta virallisena asiakirjana sitä ei ole meidän pöydillemme vieläkään toimitettu, ja ed. Zyskowicz kuvasi erittäin hyvin sen proseduurin, jolla eduskunnan virkamiehiä on nyt sitten pyritty saamaan jollakin tavalla vastuullisiksi tästä asiasta. He eivät kuitenkaan siitä ole vastuullisia, vaan hallitus vastaa teoistaan.

Kolmanneksi, edelleenkin vielä tästä kehyspäätösasiasta — siinä siis todellakin lukee "Kehyspäätös neuvotteluryhmittäin jaoteltuna" — käytetään pääministerin vastauksessa kahta eri nimitystä. Toisaalta puhutaan työpaperista ja toisaalta puhutaan julkisesta asiakirjasta. Ainakin minun ymmärrykseni mukaan julkinen asiakirja on virallinen asiakirja ja se ei ole mikään työpaperi.

Todellakin, arvoisat kollegat, jos kaikki ne tiedot numeroineen, kehyspäätöksineen olisivat olleet hallitusohjelmakeskustelussa meillä käytettävissä, tätä keskustelua ei tänään täällä tarvitsisi käydä. Emme me tätä ole halunneet, mutta tämä on pakko käydä sen takia, että hallitus salasi omalta osaltaan tärkeää tietoa niin oppositiolta, mutta myös hallituspuolueiden kansanedustajilta ja ennen kaikkea kansalaisilta.

Tärkeää tässä keskustelussa on vasemmistoliiton mielestä nyt tuoda esille se huikea ristiriita, joka vallitsee hallitusohjelman kauniiden sanojen ja suunniteltujen menojen todellisuuden välillä. Jo hallitusohjelmassa määritelty menosääntö sinänsä kertoo tämän, vaikka ei paljastakaan yksityiskohtia. Nyt kun hallituksen vielä ohjelmakeskustelussa kiistämä menokehys on euroineen tiedossa, voimme tämän omin silmin myös selkeästi nähdä, vaikkakin tuntuu, että eräät hallituspuolueiden kansanedustajat edelleen pyrkivät vähättelemään menosäännön merkitystä. Jos näin on, niin kertokaa se ihmeessä, koska silloinhan putoaa pohja kokonaisuudessaan siltä teidän markkinoimaltanne talous- ja vakausohjelmalta, joka EU:lle aiotaan toimittaa. Nimenomaan menosääntöähän on tiukasti perusteltu sillä.

Kehyksen ja korulauseiden ristiriita on huikaiseva. Hallitusohjelmassa kaavaillut kehykset ovat ahtaat: ne estävät toteuttamasta sen, mitä toisaalta luvataan. Euroopan unionin Vakaus- ja kasvusopimus antaisi kyllä hallituksen ikiomaa menosääntöä paljon väljemmät puitteet palvelusten järjestämiseen ja arjen ongelmien poistamiseen, mutta sitä tämä hallitus ei halua. Menosääntö, jonka merkitystä valtiovarainministeri hallitusohjelmakeskustelussa täällä korosti, sitoo siis hallituksen kädet koko kaudeksi. Haluan, että tämä merkitään myös eduskunnan pöytäkirjaan, koska tämä asia nousee varmasti esille moneen otteeseen täällä vielä.

Jo hallitusohjelmasta keskusteltaessa jouduimme arvostelemaan sitä, että ohjelma ei sisällä mitään uutta köyhyyden ja syrjäytymisen torjumiseksi. Lupaus tarkistaa vähimmäissairaus-, -äitiys-, -isyys- ja -vanhempainpäivärahaa vuonna 2005 ei sellaiseksi ohjelmaksi riitä. Täällähän todetaan, että tulonsiirtoihin on varattu kaiken kaikkiaan 180 miljoonaa euroa, jolla pitää rahoittaa nämä eläkeuudistukset ja monet muut hallitusohjelmassa luvatut asiat. Ei liioin riitä se aapistotuus, että työ auttaa köyhyydestä, kun seuraavan neljän vuoden aikana luvataan tavoitella vain 100 000:ta uutta työpaikkaa ja lisäksi Suomessa ongelmana on työssäkäyvienkin köyhyys.

Nyt kehyspäätös kertoo, että hallituksen köyhyysohjelma on niin sisällyksetön kuin jo ohjelmatekstistä saattoi aavistaa. On pakko kysyä, johtuiko sisällön puute siitä, että menoja haluttiin kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien ihmisten kohdalla rajoittaa, jotta luotaisiin tilaa veronkevennyksille myös ja erityisesti rikkaille. Jotta pantaisiin sulku sille, että apua tarvitsevat köyhät ihmiset kokevat olevansa sosiaaliviranomaisten kiusattavana ja pyörityksessä, tarvittaisiin aivan jotakin muuta kuin se, mihin hallitus ohjelmassaan ja menokehyksissään sitoutuu. Tukityöllistetty joutuu usein huomaamaan, että tukijakso leikkaa ensin asumistukea ja tukityön loputtua on edessä uusi ruljanssi asumistuen takaisin saamiseksi. Sinä aikana kyllä aktivoituu ainakin juoksemaan toimeentulotukea hakemassa.

Hallitusohjelma lupaa, että opiskelijoiden opintososiaalista asemaa kohennetaan, jotta täysipäiväinen ja suunnitelmallinen opiskelu on mahdollista ja opiskeluajat lyhenevät. Nyt kuitenkin kehyspäätös kertoo, että lupauksella kohentaa opiskelijoiden asemaa ei ole sisältöä, ei ole mitään katetta. Taitaakin jäädä ainoaksi varmasti toteutuvaksi asiaksi se hallitusohjelman kohta, jonka mukaan opintotuen niin sanottua kannustavuutta lisätään, ja uskon, että opiskelijat kyllä tietävät, mitä tämä merkitsee. Hallitusohjelman sanallisista lupauksista huolimatta hallitus ei siis todellisuudessa aiokaan kohentaa opiskelijoiden asemaa, mutta asettaa kyllä uhkan päälle. Hyvä, että tämä tiedetään nyt edes jälkikäteen.

Oppositiossa keskusta hyökkäsi massiivisesti edellisen hallituksen aluepolitiikkaa vastaan. Siinä ei keskustan mielestä tuntunut olevan mitään kelvollista. Keskusta vaati äänekkäästi täyskäännöstä alue- ja kuntapolitiikkaan. Siksi me jäimme mielenkiinnolla odottamaan, mikä sitten tulisi olemaan se keskustan panos, se täyskäännös. Keskusta ja sosialidemokraatit muodostivat hallituksen, syntyi hallitusohjelma, mutta sitä uutta, oleellista, sitä keskustan täyskäännöstä ei hallitusohjelmasta löytynyt, ei löytynyt, vaikka me vasemmistoliitossa kuinka luimme hallitusohjelmaa niin miehissä kuin naisissakin. Todellakin, uusi hallitus jatkaa aluepolitiikassa edeltäjänsä linjaa. Minne katosikaan se kritiikki, jota maakunnissa toistamasta päästyä toistettiin ennen vaaleja? Nyt myös kehyspäätös kertoo, ettei myöskään lisäpanostuksia ole tulossa aluepolitiikkaan merkittävästi. Arvoisat edustajatoverit, keskustan kritiikistä ennen vaaleja ja nyt uuden hallituksen päätöksistä tulee mieleen vanha sanonta: vuoret järkkyivät, syntyi hiiri.

Hallitus käyttäisi kehyspäätöksen mukaan terveydenhuollon valtionosuuksiin 180 miljoonaa euroa lisää. Luvusta ei valitettavasti käy ilmi, miten se tarkemmin jakautuu. Tässä ehkä olemme tekemisissä suositun venäläisen matkamuiston, sen puunuken, kanssa, jonka sisältä paljastuu aina uusi nukke, jonka sisältä paljastuu aina vain uusi nukke ja aina vain entistä pienempi. Emme siis edelleenkään saa varmuutta Kansalliseen terveysohjelmaan suunnattavasta rahoituksesta. Emme siis edelleenkään tiedä, miten kuntien valtionosuuksille käy.

Kannattaisi nimittäin myös hieman pohtia sitä, kykeneekö kunnallistalous suoriutumaan omasta osuudestaan. Täällähän markkinoitiin nimenomaan hallitusohjelmakeskustelun aikana sitä, että valtiovalta odottaa, että kunnat tuovat puolet omana panoksenaan Kansallisen terveysohjelman toteuttamiseen. Käykääpä kysymässä kunnissa, onko siellä 180 miljoonaa euroa löysää rahaa noin vain siirrettävissä terveysohjelmaan. Ainakaan Helsingistä ei löydy, enkä usko, että monesta muustakaan kunnasta löytyy. Eli tuolla terveydenhuollon 180 miljoonalla eurolla tai vanhustenhuollon 30 miljoonalla ei missään tapauksessa pystytä toteuttamaan Kansallista terveysohjelmaa eikä myöskään sosiaalihuollon ohjelmaa, joka on valmisteilla.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että hallituksen ensisijaisena tavoitteena ovat mittavat veronalennukset ja tuloerojen kasvattaminen, vaikka vielä vaalien alla palvelujen piti olla keskeisenä.

Arvoisa puhemies! Toukokuun lopulla eduskunnalle annettavan lisätalousarvion yhteydessä punnitaan, millä voimalla hallitus aikoo puuttua pahenevan työttömyyden uhkaan. Taitaa vain siinäkin käydä niin, että hallituksen menosääntö estää tehokkaan toiminnan. Valtiovarainministeriön esitys ei nimittäin tässä suhteessa lupaa hyvää. Se on rutiinipohja, johon kaikki oleellinen lisätään, jos lisätään, jos hallituksella on halua.

Hallituksen elvyttävien toimien on oltava tuntuvia. Hyviä kohteita ovat esimerkiksi radanpito ja junanvaunut, telakat ja merenkulku sekä julkinen korjausrakentaminen. Myös palvelujen kehittäminen ja samalla pysyvien työsuhteiden lisääminen kunnissa ja valtiolla on nyt perusteltua. Ilman lisähenkilöstöä ei kasvavasta vanhusväestöstä kyetä huolehtimaan ja paine kuntien henkilöstöä kohtaan vain kasvaa tulevina vuosina. (Ed. Huotari: Naisten palkkaus pitää myös korjata!) — Vielä pääministerin ja muiden hallituskumppaneiden lupaama naisten palkka-asiakin on ratkaistava, kuten ed. Huotari täällä totesi, mutta katsotaan, riittävätkö rahat edes siihen, mitä olen täällä jo luetellut. Tähän valtiontalouden tila nimittäin antaisi pelivaraa lisätä myöskin lisähenkilöstöä. Meillä on valtiontalous siinä tilassa, että pelivaraa on ja sitä pitäisi nyt käyttää, ennen kuin työttömyys pahenee. Julkisia hankintoja on aihetta aikaistaa, ja aktiiviseen työvoimapolitiikkaan tarvitaan lisää määrärahoja.

Hallitus aikoo myös aikaistaa palkansaajien verotuksen keventämistä. Toistaiseksi tosin hallituksen taholta on tyydytty vain viittaamaan siihen, että voisi olla tulossa tuntuvampikin verotuksen muutos, kuin aluksi kaavailtiin. Teoriassa veronkevennysten aikaistaminen on suhdannepoliittisesti perusteltua, mutta kyllä silti on epäselvää, onko tulossa olevilla kevennyksillä juurikaan vaikutusta työllisyyteen.

Vasemmistoliiton mielestä työnantajamaksujen muutoksissa pitää olla pidättyväinen. Työnantajamaksuihin on syytä palata siinä yhteydessä, kun ratkaistaan kestävällä tavalla Kansaneläkelaitoksen ja sairausvakuutuksen rahoitus; ei näitä voi irrallaan tarkastella. Voi olla, että työttömyysvakuutuksessa sinänsä olisi pelivaraa, mutta on parempi katsoa kaikkien maksujen kokonaisuus: hyvä ei näet olisi se, että yritykset tai palkansaajat hetkellisten kevennysten jälkeen jälleen kohta törmäisivät maksukorotuksiin, eli tällainen vuoristorata ei voi olla järkevää.

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu, kuten sanoin aikaisemmin, olisi voitu välttää, jos hallitus olisi jakanut kaiken materiaalin ajoissa, eikä yrittänyt pimittää sitä ja pitää piilossa. Hallitus kuitenkin halusi salata ei vain menolaskelman vaan lisäksi eräät muutkin pöytäkirjamerkinnät, kuten täällä on käynyt ilmi, ja niin pääministeri kuin valtiovarainministerikin pyrkivät kiistämään salaisten papereiden olemassaolon.

Kun menolaskelma sitten tuli julki, pyrittiin vastuu salaamisesta vyöryttämään virkamiesten niskaan. Kuten virkamies on julkisuuteen todennut, ei hän ole voinut jakaa paperia, jonka olemassaolon hallitus kiistää ja joka on tullut taloon aivan toisten papereiden mukana. Hallitukselta tuntuu riittävän koko ajan uusia selityksiä, ja mielestäni koko tässä prosessissa hallituksen puolelta on ollut kaikki farssin ainekset olemassa.

Me vasemmistoliitossa odotamme hallitukselta suurempaa avoimuutta, jota pääministeri on niin kovin moneen otteeseen luvannut. On valitettavaa, että kehyspäätöskään ei vielä avaa kaikkia saloja; monta asiaa on vielä auki. Me vasemmistoliitossa emme vaadi pääministeriä luovuttamaan henkilökohtaisia muistiinpanoja tai julkistamaan muistioita käymistään luottamuksellisista keskusteluista ulkovaltojen korkeiden edustajien kanssa. Silti ei olisi pahitteeksi saada hieman sisältöä joihinkin kohtiin kehyspäätösten sisällä edes tämän keskustelun kuluessa.

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Zyskowiczin ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodosta.

Satu Hassi  /vihr (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelu pääministeri Jäätteenmäen todellisesta hallitusohjelmasta voi alkaa vasta nyt. Hallitusohjelma-nimisestä 50-sivuisesta asiakirjasta ei nimittäin selviä, mitä hallitus varsinaisesti aikoo tehdä, paitsi noin 50 erilaista selvitystä. Hallituksen todellinen toimintaohjelma on suunnitelma neljän seuraavan vuoden budjettikehyksiksi, jonka hallitus julkisti vasta hallitusohjelmaa koskevan eduskuntakeskustelun ollessa lopuillaan.

Hallitusohjelmaa koskeneessa eduskuntakeskustelussa osoitettiin lukuisissa puheenvuoroissa, että hallituksen sopimaan varsin tiukkaan menoraamiin ei mitenkään voida mahduttaa kaikkia niitä rahoja, joita tarvittaisiin hallitusohjelman tekstiosuuden sisältämien melko suurellisten lupausten toteuttamiseen. Toissaviikon maanantaina julkistettu budjettisuunnitelma vahvistaa tämän arvion.

Tähän mennessä edustajat Zyskowicz, Sasi ja Ojala ovat käyneet melko yksityiskohtaisesti läpi tämän budjettisuunnitelman julkistamisen vaiheet, joten en kertaa niitä enää tässä. Lisään edellä sanottuun vain sen, että vielä samana maanantaina, jolloin tämä asiakirja loppujen lopuksi julkistettiin, kun vihreästä eduskuntaryhmästä pyydettiin, että tämä asiakirja saataisiin käyttöön, valtioneuvoston kansliasta vastattiin, että sitä ei anneta, koska asiakirja ei ole julkinen. Vasta kun edustajat Brax ja Sasi olivat kirjallisesti lain nojalla vaatineet asiakirjaa, se julkistettiin. (Oikealta: Tämä on totuus!)

Herää kysymys, mikä järki tällaisessa menettelyssä on. Ehkä hallitusohjelman tekstillä on haluttu pehmentää sitä järkytystä, jonka kansalaiset tulevat kokemaan verratessaan hallituksen todellisia tekoja vaalien alla annettuihin lupauksiin, joita erityisesti keskusta jakeli varsin rennolla, etten sanoisi, valoisalla kädellä. Vaalilupaukset on lähestulkoon kirjattu hallitusohjelman tekstiosuuteen. Ehkä erityisesti keskusta ajatteli luottaa vanhaan sanontaan, jonka mukaan kansalaisten poliittinen muisti on noin kaksi kuukautta. Ovatko hallituspuolueet ajatelleet, että siinä vaiheessa, kun tehdään konkreettisia päätöksiä, kansalaiset ovat jo ehtineet unohtaa, mitä vaalien alla luvattiin? Vai onko hallitus ajatellut, että vaalilupausten toteuttamista peräävät kansalaiset tyytyvät siihen, kun hallitus sanoo, että kovasti haluaisimme toteuttaa nämä kauniit asiat, kerrotaan se hallitusohjelmassakin, että haluaisimme toteuttaa, mutta kun rahat eivät ikävä kyllä riitä? Entä tyytyvätkö hallituspuolueiden kansanedustajat tähän?

Me vihreät emme suinkaan aja sitä, että rahaa pitäisi käyttää huimasti enemmän, emme suinkaan. Me ymmärrämme ja tunnustamme sen, että poliittinen päätöksenteko merkitsee valintoja. Varsin harvoin saamme valita selkeästi hyvän ja pahan välillä. Paljon tavallisempaa on että joudumme valitsemaan joko kahden hyvän tai kahden pahan välillä. Demokratian kannalta olisi oikein, että puolueet uskaltaisivat kertoa valintansa jo vaalien alla eikä vasta jälkeen.

Me vihreät teimme ja julkistimme vaalien alla realistisen raamibudjetin tuloineen ja menoineen emmekä luvanneet kansalaisille kaikenlaista kivaa enemmän kuin se sisälsi. Esimerkiksi itse vastasin vaalien alla lukuisille eläkeläisille, että emme lupaa korottaa eläkkeitä, mutta lupaamme toteuttaa Kansallisen terveysohjelman ja osoittaa siihen sen tarvitsemat lisämäärärahat 700 miljoonaa euroa. (Ed. Huotari: Keskusta lupasi enemmän!) Opiskelijoille me vihreät kerroimme, että lupaamme korottaa opintotukea, mutta ensi vaiheessa korotus ei ole järin suuri. Se merkitsee vain paluuta siihen opintotuen reaaliarvoon, joka oli olemassa ennen vuonna 1995 tehtyä leikkausta. Pienten lasten vanhemmille kerroimme, että budjettisuunnitelmassamme on varattu rahaa äitiys- ja vanhempainpäivärahan vähimmäistason nostamiseen alimman työttömyysrahan tasolle, lasten kotihoidon tuen korottamiseen ja siihen, että pienten lasten vanhemmille voidaan maksaa osittainen kotihoidon tuki, jos he siirtyvät tekemään kuusituntista työpäivää kahdeksantuntisen sijasta. Koska budjettisuunnitelmassamme oli varattu rahaa myös kehitysyhteistyövarojen korottamiseen Harri Holkerin työryhmän esittämässä aikataulussa, emme luvanneet suurta veroalea.

Keskusta sen sijaan lupasi kaikille mahdollisille kansalaisryhmille lähestulkoon kuun taivaalta. Nyt kun näemme hallituksen budjettisuunnitelman, voimme todeta, että vihreiden malli seuraavan neljän vuoden kehysbudjetiksi olisi antanut enemmän esimerkiksi lapsiperheille, terveydenhuollolle, koulutukselle, rautateille ja kehitysavulle huolimatta siitä, että keskusta vaalien alla lupasi enemmän ja että myös hallitusohjelman teksti näyttää lupaavan enemmän.

Arvoisa puhemies! Otan muutaman esimerkin. Ensimmäiseksi kehitysyhteistyö.

Hallitusohjelman teksti lupaa toteuttaa Harri Holkerin työryhmän aikataulun: "Hallitus kasvattaa kehitysyhteistyömäärärahoja tavoitteena nostaa niiden osuus 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2010 mennessä yleinen talouskehitys kuitenkin huomioon ottaen." Jo aiemmin vihreät ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että tämä hyvältä näyttävä ja kuulostava muotoilu on itse asiassa varsin epämääräinen.

Jos hallitus aikoisi edetä tasaista tahtia Harri Holkerin työryhmän aikataulussa, kehitysavun tulisi vuonna 2007 olla 0,55 prosenttia kansantuotteesta ja yli 300 miljoonaa euroa suurempi kuin nyt. Hallituksen budjettisuunnitelma lupaa kuitenkin vain 70 miljoonaa euroa. Tilannetta parantaa se, että tämä ei ole lisäystä tämän vuoden budjetin tasoon vaan helmikuussa tehtyyn budjettikehyspäätökseen. Kun nämä molemmat otetaan huomioon, niin käytännössä hallituksen taloussuunnitelma merkitsee, että kehitysyhteistyövarojen osuus kansantuotteesta neljän vuoden päästä tulee olemaan noin 0,43 prosenttia. On tunnustettava, että tämä on enemmän kuin mihin kumpikaan Lipposen hallitus koskaan kykeni sitoutumaan ja se on sinänsä hienoa. Mutta tosiasiaksi jää, että hallitusohjelman tekstiin kirjatun tavoitteen toteuttaminen jää pääasiassa vuoden 2007 jälkeisen hallituksen varaan. Sen tulisi kyetä nostamaan kehitysyhteistyövarojen tasoa kolmessa vuodessa 0,27 prosenttiyksiköllä kansantuotteesta, kun Jäätteenmäen hallitus aikoo nostaa sitä vain 0,08 prosenttiyksikköä neljässä vuodessa. (Ed. Zyskowicz: Jäätteenmäki kakkonen hoitaa!)

Pääministeriehdokas Jäätteenmäki lupasi vaalien alla aivan selvin sanoin, että hän sitoutuu Harri Holkerin työryhmän aikataulun toteuttamiseen. Nyt pääministeri Jäätteenmäki aikoo jättää seuraajansa tehtäväksi edetä yli nelinkertaista vauhtia verrattuna siihen, miten hän itse aikoo edetä, jos aikataulutavoite vuoteen 2010 oikeasti aiottaisiin toteuttaa. (Ed. Zyskowicz: Hän lupasi niin paljon!)

Toinen esimerkki: Kansallinen terveysohjelma.

Lipposen toinen hallitus siinä vaiheessa, kun vihreät olivat vielä mukana, arvioi, että sen toteuttamiseen tarvitaan valtion ja kuntien lisärahaa yhteensä 700 miljoonaa euroa vuoteen 2007. Vaalien alla kaikki puolueet lupasivat yhteen ääneen toteuttaa terveysohjelman, mutta vihreät olivat ainoa puolue, joka budjettisuunnitelmaansa oikeasti sisällytti tarvittavat rahat. Lisäksi varasimme 150 miljoonaa euroa kuntasektorin palkkojen korottamiseen.

Hallitusohjelman tekstissä luvataan paljon enemmän kuin me lupasimme vaalien alla. Luvataan lisätä sosiaali- ja terveydenhuollon voimavaroja: korottaa sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia ja niiden prosenttiosuutta. Luvataan turvata palvelujen saatavuus suomeksi ja ruotsiksi ja tutkia saamenkielisetkin palvelut. Luvataan parantaa alueellista ja ikäryhmittäistä tasapuolisuutta, lopettaa lääkäripula jne. Luvataan myös huolehtia siitä, että kuntasektori pystyy kilpailemaan työnantajana.

Kun me vihreät lupasimme vaalien alla varata 850 miljoonaa euroa näitä hallitusohjelman tekstissä luvattuja vaatimattomampien tavoitteiden toteuttamiseen, hallitus uskoo selviävänsä 400 miljoonalla eurolla paljon enemmästä. Terveysohjelmaan Lipposen hallituksen uusimman kehyspäätöksen päälle Jäätteenmäen hallituksen budjettisuunnitelma lupaa 180 miljoonaa euroa, mikä tarkoittaa sitä, että Kansallisen terveysohjelman rahoitukseen jää 300 miljoonan euron aukko.

Kolmanneksi esimerkiksi otan perhepolitiikan.

Vaalien alla me vihreät lupasimme korottaa alle kouluikäisten lasten lapsilisiä. Lupasimme korottaa äitiys- ja vanhempainpäivärahan vähimmäistason alimman työttömyysrahan tasolle ja korottaa lasten kotihoidon tukea, mihin varasimme 200 miljoonaa euroa. Lisäksi lupasimme osittaista kotihoidon tukea niille pienten lasten vanhemmille, jotka lyhentävät työpäivänsä kuuteen tuntiin, johon varasimme 200 miljoonaa euroa.

Keskusta lupasi vaalien alla muun muassa nostaa sosiaaliturvan vähimmäisetuuksia, tehdä kansaneläkkeisiin tasokorotuksen, palauttaa kansaneläkkeen pohjaosan, parantaa eläkeindeksiä, sitoa lapsilisät indeksiin, korottaa alimpia äitiyspäivärahoja, eli paljon enemmän kuin me vihreät lupasimme. Hallitusohjelman teksti ei enää lupaa palauttaa kansaneläkkeen pohjaosaa eikä parantaa eläkeindeksejä eikä sitoa lapsilisiä indeksiin. (Ed. Zyskowicz: Kyllä Hyssälä hoitaa!) Mutta hallitusohjelman tekstiosa lupaa melkoisesti kuitenkin. Se lupaa parantaa omaishoitajien asemaa, korottaa kansaneläkettä ja kaikkia siihen sidottuja sosiaalietuuksia, korottaa lasten osittaista kotihoidon rahaa ja laajentaa sen käyttöoikeutta, korottaa ensimmäisen lapsen lapsilisää, korottaa pienintä sairaus-, äitiys-, isyys- ja vanhempainrahaa. Hallitusohjelma lupaa perhepolitiikkaa, jonka ansiosta raha- tai työhuolet eivät enää pakota ihmisiä lykkäämään perheen perustamista.

Kaikkiin näihin asioihin hallitus on varannut vain 180 miljoonaa euroa lisärahaa. Eli jälleen kerran myös hallitusohjelman tekstiosa lupaa enemmän kuin me vihreät lupasimme vaalien alla, mutta vähemmän rahaa kuin meidän budjettisuunnitelmamme vaalien alla esitti. Tämä tarkoittaa sitä, että jos kaikkia hallitusohjelmassa mainittuja etuuksia todella korotetaan, korotukset tulevat olemaan hyvin pieniä.

Opintotuesta edellä olevat puhujat ovat jo todenneet sen, että hallitusohjelman tekstin kauniista sanoista huolimatta hallituksen budjettisuunnitelmassa ei ole euroakaan lisärahaa opintotukeen. Onko hallituksen tosiasiallinen tarkoitus siis kohentaa opiskelijoiden opintososiaalista asemaa vain opintolainan kautta?

Viides esimerkki. Hallitusohjelma toteaa kulttuurista yhtä ja toista kaunista. Luvataan muun muassa turvata kulttuuri- ja taidelaitosten toiminta- ja kehitysedellytykset koko maassa ja turvata taiteen ja tieteen rahoitustarpeet. Mutta myöskään kulttuuriin hallituksen budjettisuunnitelma ei sisällä euroakaan uutta rahaa.

Kuudes esimerkki, jota ed. Sasi edellä jo osittain sivusi. Liikenteestä hallitusohjelman tekstiosa lupaa muun muassa ylläpitää ja kehittää pitkäjänteisesti liikenneväyliä ja parantaa joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä ja palveluja, lisätä joukkoliikenteen rahoitusta, turvata kauppamerenkulun ja muun vesiliikenteen palvelutason, turvata vähäliikenteisten lentoreittien toimivuuden, nostaa rautateiden markkinaosuutta ja ottaa huomioon EU:n ja Venäjän välisen tavara- ja henkilöliikenteen voimakkaan kasvun. Budjettisuunnitelmassa ainoa liikenteeseen varattu raha on kuitenkin 25 miljoonaa euroa liikenneinfrastruktuurin parantamiseen. Vertailun vuoksi: vaalien alla esittämässämme budjettisuunnitelmassa me vihreät varasimme 100 miljoonaa euroa rataverkon kehittämiseen.

Keskeisin ja koko suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta vakavin asia kuitenkin on se, että sen enempää hallitusohjelman teksti kuin budjettisuunnitelmakaan ei tarjoa riittäviä eväitä työttömyyden vähentämiseen, erityisesti aivan liian suuren rakenteellisen työttömyyden voittamiseen.

Arvoisa puhemies! Me vihreät emme peräänkuuluta löysää rahankäyttöä vaan peräämme poliittista rehellisyyttä. Kansalaisilla on jo ennen vaaleja eikä vasta vaalien jälkeen oikeus tietää, millaisia ratkaisuja eri puolueet oikeasti haluavat ajaa. Tämän päivän Suomessa puolueiden välillä ei löydy dramaattisia eroja siinä, mitä asioita pidämme sinänsä hyvinä, mutta puolueiden välillä on todellisia eroja siinä, millaisia toimintamalleja ajamme ja mitä asioita asetamme etusijalle silloin, kun on pakko valita, kuten yleensä on. Se, että lukuisille kansalaisryhmille luvataan vaalien alla vaikka mitä ja vaalien jälkeen todellisuus paljastuu kovin toisenlaiseksi, on omiaan nakertamaan koko demokratian uskottavuutta.

Arvoisa puhemies! Hallituspuolueet eivät enää voi muuttaa tekemättömiksi vaalien alla antamiaan rahallisia lupauksia, jotka nyt ovat paljastuneet katteettomiksi, mutta hallitus voi parantaa tapansa ja ryhtyä toimimaan avoimesti siten kuin tällä vuosisadalla ja tällä vuosituhannella kuuluu. Toivon, että välikysymys saa hallituksen tekemään sen. Muutoin on vaarana se, että valoisasta vaihtoehdosta tulee salamyhkävaihtoehto tai punamultahallituksesta silmänkääntöhallitus.

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczin ehdotus perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodosta on jo saanut kannatuksen. Kerron kuitenkin, että myös vihreät ovat valmiita kannattamaan päätösehdotusta, jonka ed. Zyskowicz teki.

Henrik Lax /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman, arvoisa puhemies! Då den nya regeringsbasen offentliggjordes i början av april sade många partiledare att de kommer att bedriva en konstruktiv oppositionspolitik. Nu ser vi ett första exempel på det. Redan tre veckor efter att riksdagen valt statsminister och en vecka efter att riksdagen godkänt regeringens program inlämnade oppositionen sin första interpellation. Det hade varit förståeligt ifall oppositionen hade vilat på hanen två veckor till med sin interpellation, tills regeringen presenterat den riktiga rambudgeten. Då hade det också funnits slutliga siffror att diskutera.

Oppositionen klandrar regeringen för bristande öppenhet och i interpellationen skriver oppositionsgrupperna att "det dolda tilläggsprotokollet är en oundgänglig del av regeringsprogrammet". Här har oppositionen nog fel på båda punkterna. Det diskuterade pappret var inget tilläggsprotokoll, det var en kalkyl. Dessutom är kalkylen inte heller vare sig oundgänglig eller nödvändig. Den föregående regeringen uppgjorde ingen motsvarande kalkyl 1999. I den föregående regeringens program som också samlingspartiet, gröna förbundet och vänsterförbundet ansvarade för, finns ingen annan prislapp än skattesänkningar på 10—11 miljarder mark och den att pensionärerna skulle få 50 mark till i månaden.

Jag kan inte låta bli att kommentera riksdagsledamot Itäläs ironiserande om "selvittämisen meininki" i hans gruppanförande den 23 april. Enligt Itälä hittade hans textbehandlingsprogram ordet "selvittää" respektive "utreds" 52 gånger i regeringsprogrammet. Jag skummade för egen del förra regeringens program som var hälften kortare än den nuvarande regeringens program och då hittade jag ordet "selvitetään" 23 gånger — bara mellan kapitlen 5 och 10. (Ed. Zyskowicz: Det var Sfp som hade föreslagit det!) — Och samlingspartiet som hade böjt sig för det.

I offentligheten har en del gruppledare för oppositionsgrupperna sagt sig sakna den förra regeringens stil och beteende. Kommer då ingen från de tidigare regeringspartierna ihåg finansminister Niinistös förhandlingar med riksdagsgrupperna i juni 2001 då det reserverades 200 miljoner mark till grunddagpenningen fram till budgetmanglingen i augusti. Detta skrevs aldrig ned och gavs heller aldrig offentlighet.

Herr talman! Inom svenska riksdagsgruppen har vi aldrig ansett den omdiskuterade kalkylen vara ett tilläggsprotokoll till regeringsprogrammet. Vi har sett pappret, dels som ett stöd för samtliga temagrupper som arbetade under regeringsförhandlingarna och dels som ett underlag för förhandlingarna mellan grupperna inför underhandlingarna om budgetramarna.

Vi vill understryka, att regeringsförhandlarna och förhandlarna i den ekonomiskpolitiska gruppen, vars papper vi alltså nu diskuterar, aldrig beslöt att hemlighålla sitt förhandlingsprotokoll. Som jag redan sade fattades heller aldrig något beslut om huruvida detta var ett tillläggsprotokoll till regeringsprogrammet eller inte, utan alla insåg att det var ett tekniskt instrument i förhandlingarna. Kalkylen skulle fungera som vägvisare för de övriga sex ämnesgrupperna under förhandlingarna. Och inför ramförhandlingarna, alltså om en vecka, kommer vi att plocka fram kalkylen igen och fortsätta de politiska förhandlingarna utifrån den. Därefter kommer regeringen att presentera sitt riktiga ramförslag till riksdagen, som riksdagen sedan får ta ställning till. Allt detta enligt invanda, inkörda och beprövade rutiner.

Arvoisa herra puhemies! Ruotsalaisessa eduskuntaryhmässä emme koskaan ole pitäneet tätä paljon puhuttua laskelmaa hallitusohjelman lisäpöytäkirjana. Olemme pitäneet paperia toisaalta hallitusneuvottelujen aikana työskennelleiden kaikkien teemaryhmien tukena ja toisaalta pohjana ryhmien välisille budjettikehyksiä koskeville neuvotteluille.

Toteamme, että hallitusneuvottelijat sen enempää kuin talouspoliittisen ryhmänkään neuvottelijat eivät koskaan päättäneet salata neuvottelupöytäkirjaansa. Kuten jo totesin, myöskään ei tehty päätöstä siitä, oliko tämä hallitusohjelman lisäpöytäkirja vai ei, vaan kaikki käsittivät sen neuvottelujen tekniseksi välineeksi. (Välihuutoja) — Minä puhun nyt meidän ryhmämme puolesta. — Laskelman tuli toimia tiennäyttäjänä muille kuudelle aiheryhmälle neuvottelujen aikana. Kehysriihessä, siis viikon kuluttua, tulemme taas ottamaan laskelman esille ja jatkamaan poliittisia neuvotteluja sen pohjalta. Tämän jälkeen hallitus esittelee sitten eduskunnalle varsinaisen kehysehdotuksensa, johon eduskunta saa ottaa kantaa, ja kaikki tämä tapahtuu tuttujen, tavanomaisten, koettujen rutiinien mukaisesti.

Herr talman! Skrivningen av regeringsprogrammet var inget spel för gallerierna. Svenska riksdagsgruppen tar programmet på allvar och anser det vara bindande i sin helhet, inte bara de punkter som nu har försetts med en prislapp. Vi går in för att alla projekt och förbättringar skall kunna genomföras, men de bör kunna realiseras i olika takt under en period på fyra år.

Oppositionen säger i sin interpellation att regeringens vackra mål falnar efter att man jämfört dem med den omdiskuterade kalkylen. Det har jag svårt att förstå, eftersom de ökade ramutgifterna är och förblir 1,12 miljarder. Slutsumman förblir densamma oberoende hur man fördelar pengarna.

För svenska riksdagsgruppen och Sfp är öppenheten ett grundläggande värde i vårt politiska arbete. Till exempel är våra partistyrelsemöten öppna för pressen. Likaså har vi i Europaparlamentet ständigt krävt att EU måste öppna sina stängda dörrar för insyn.

Vi är beredda att erkänna att kalkylens öde var ett beklagligt olycksfall i arbetet. Men vi är också säkra på att ingen i regeringskoalitionen ville hålla pappret hemligt eller att någon trodde att man skulle vinna något på det. Det fanns ingenting att hemlighålla: slutsumman på 1,12 miljarder fanns redan utskriven i regeringsprogrammet. Kalkylen skickades för kännedom till kanslicheferna. Det visar också att pappret inte var hemligt. Men pappret kunde lika gärna naturligtvis ha sänts till riksdagsledamöterna.

Arvoisa puhemies! Hallituksen ei tarvitse tehdä parannusta itse avoimuuden suhteen. Pyrkimys avoimuuteen on aito, mutta hallituskoalition on syytä muistaa, että asiaan ei saa suhtautua huolimattomasti. Tällä tavalla voidaan välttää tämän tyyppiset keskustelut vaalikauden jäljellä olevana aikana.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä kannattaa yksinkertaista siirtymistä päiväjärjestykseen.

Herr talman! Regeringen behöver inte göra bot och bättring med själva öppenheten. Strävan till öppenhet är genuin, men regeringskoalitionen bör komma ihåg att inte handskas vårdslöst med öppenheten. På det sättet skall diskussioner som denna kunna undvikas under resten av denna valperiod.

Svenska riksdagsgruppen stöder en enkel övergång till dagordningen.

Bjarne Kallis /kd (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies, ärade herr talman! Lisäpöytäkirja, pöytäkirja, salainen pöytäkirja, kehyspäätös ja nyt viimeksi kuulimme: tekninen instrumentti. Kyllä tällä asiakirjalla on monta nimeä, ja kyllä tekisi mieli kysyä katsojilta, mitä he ymmärtävät termillä tekninen instrumentti. Minä luulen, että kovin moni ei osaa määritellä, mitä teknisellä instrumentilla tarkoitetaan. En minäkään osaa. Mutta yhden asian minä tiedän, ja se on se, että jokainen ministeri, jokainen kansanedustaja, jokainen kansalainen ymmärsi, mitä asiakirjaa oppositio halusi. Siitä ei voi vallita minkäänlaista epäselvyyttä. Jokainen tiesi. — Nyt kun vielä löytäisi silmälasit, kaikki alkaisi pelata.

Arvoisa puhemies! Kun tiedotimme, että oppositio aikoo jättää välikysymyksen, alkoi tulla jonkin verran palautetta kansalaisilta. Ihmeteltiin, minkä takia hallitusta ahdistellaan välikysymyksellä heti sen jälkeen, kun hallitusohjelmasta oli käyty luottamusäänestys. Eihän hallitus ole vielä voinut tehdä virheitäkään, sanottiin. Epäilen, että tällainen käsitys voi olla vielä aika yleinen, mutta tuskinpa enää huomenna.

Kun olen kertonut syyn, miksi hallitusohjelmasta käytiin luottamusäänestys ja miksi heti teimme välikysymyksen, ovat yhteydenottajien moitteet kääntyneet hallituksen toimintaan. On ihmetelty, voiko eduskunnasta löytyä kansanedustajaa, joka tämän salailun ja harhaanjohtamisen jälkeen äänestää luottamuksen puolesta.

Vaikka välikysymyksen tekstissä todetaan välikysymyksen aihe ja syyt selkeästi, haluan kuitenkin kerrata hallituksen sanomisia tämän tapahtumaketjun eri vaiheissa.

Tiistaina 22.4. kansanedustaja Sasi pyysi, että se salainen pöytäkirja, josta näkee, miten hallitusohjelmassa mainitut 1,12 miljardia euroa on jaettu eri menokohtien kesken, annettaisiin kansanedustajien käyttöön. Näin jokainen meistä muistaa. Pyydettiin, antakaa se asiakirja meidän käyttöömme. Pääministeri kiisti julkisesti tällaisen asiakirjan olemassaolon. Iltalehdessä 24.4. kerrotaan siitä näin: "Pääministeri sanoo, että koska asiassa ei ole mitään perää, siinä ei ole kommentoitavaakaan." Edelleen: "Minua harmittavat tuollaiset puheet. Ei hallitus ole tehnyt mitään salaisia pöytäkirjoja."

Seuraavana päivänä 25.4. pääministeri kirjoittaa kolumnissaan näin: "Oppositio on levittänyt väärää tietoa viljellessään julkisuudessa väitteitä, joiden mukaan hallitusneuvottelujen yhteydessä olisi sovittu salaisesta pöytäkirjasta ja siinä muka olisi päätetty, miten ja kuinka paljon hallitus aikoo todellisuudessa käyttää rahaa eri tarkoituksiin vaalikauden aikana."

Myös ministeri Kalliomäki kiisti kyseisen asiakirjan olemassaolon Helsingin Sanomissa 24.4. eli samana päivänä, kun oli Iltalehdessä tämä pääministerin lausunto. Kalliomäki kiisti väitteet siitä, että hallitusneuvotteluissa olisi laadittu julkisuudelta pimitetty lisäpöytäkirja, jossa olisi sovittu budjettivarojen käytöstä eri tarkoituksiin. (Ed. Elo: Tämähän on kopio edustaja Zyskowiczin puheesta!) — Tämä on kopio Iltalehdestä. Tämä on kopio Helsingin Sanomista. Tämä on raskasta tekstiä ja erittäin kiusallista tekstiä hallituspuolueen edustajille, jotka edelleen ovat sitä mieltä, että hallitus on toiminut asiassa oikein.

Kun kansanedustajat jatkoivat asiakirjan peräänkuuluttamista ja hallituksen taholta toistettiin, ettei sellaista asiakirjaa ole olemassa, minä henkilökohtaisesti luotin silloin enemmän hallitukseen ja pidin pahana, että oppositiossa pidettiin kiinni väitteestä salaisesta asiakirjasta. Mieleeni tulikin ajatus, pyritäänkö tällä siihen, että kun väitettä riittävän usein toistetaan, alkavat kansalaiset uskoa, että se on totta. En tuolloin kerta kaikkiaan voinut kuvitella, että pääministeri ja valtiovarainministeri yrittäisivät johtaa eduskuntaa ja kansaa harhaan, en todellakaan. Sympatia oli hallituksen puolella, ja ihmettelin, miten kansanedustaja Sasi toistuvasti voi puhua salaisesta pöytäkirjasta, jota ei ole olemassa. Toki ihmettelin kyllä tuota tarkkaa lukua 1,12 miljardia euroa, mutta oletin, että halutaan lisämenokehykseen yhtä paljon rahaa kuin tuloveroalennuksiin.

Perjantaina 25.4., eli asian kolmen päivän jauhamisen jälkeen, antoi pääministeri kolumnissaan MTV:n nettisivuilla ymmärtää, että tällainen lista on sittenkin olemassa.

Maanantaina 28.4., tunti ennen kuin keskustelu eduskunnassa hallitusohjelmasta päättyi, tuo kuuluisa lista lähetettiin tiedotusvälineille. Lista oli sittenkin olemassa ja juuri sen sisältöinen kuin oppositio oli väittänyt. Tämän jälkeen alkoi ihmettelyn aika ja kuulimme kovia arvioita suomalaisesta politiikasta. "On uskomatonta", "on järkyttävää", "miten kehtaavat", olivat yleisiä ilmaisuja, mitä minä ja monet muut edustajat kuulivat.

Vaikkei listaus ollut varsinainen pöytäkirja ja vaikkei sitä ollut julistettu salaiseksi — mikä on ulkoministeriössä monen asiakirjan kohtalo — niin hallitus tiesi aivan varmasti, mitä asiakirjaa oppositio peräänkuulutti puheessaan salaisesta lisäpöytäkirjasta, jossa 1,12 miljardia euroa on jaettu eri menokohtiin. Vielä valitettavampaa olisi ollut, mikäli hallitus ei todella olisi ymmärtänyt, mistä asiakirjasta oli kyse. Jos keskustelu koskee asiakirjan sisältöä eli tässä tapauksessa 1,12 miljardin euron jakoa, kyllä jokainen tässä salissa ymmärtää, mitä sillä tarkoitetaan, puhutaanpa sitten asiakirjasta, listasta, pöytäkirjasta, teknisestä instrumentista tai muusta. Aivan samoin kuin jokainen ymmärtää, että minä omassa puheessani tänä päivänä olen puhunut edustajista, niin jokainen ymmärtää, että olen tarkoittanut kansanedustajaa enkä esimerkiksi myyntiedustajaa. Vai onko joku, joka on ajatellut, että puhun myyntiedustajista, kun olen puhunut edustajista? Ei varmastikaan.

Ymmärrän, että tilanne oli hallitukselle kiusallinen, kun kävi ilmi, että se oli esittänyt eduskunnalle totuuden vastaista tietoa. Hallituksen kiusallista asemaa ei suinkaan parantanut pääministerin ontuva lausunto, jonka mukaan oli tapahtunut inhimillinen erehdys. Hallituspuolueiden edustajien jälkiviisaudestakaan ei ollut mitään hyötyä, kun he sanoivat, että oli virhe olla julkaisematta tuo lista. Oliko se virhe vai ei, ei sillä ole olennaista merkitystä. Pahempaa on se, että hallituksen taholta annettiin täysin virheellistä tietoa ei vain kansanedustajille vaan koko kansalle.

Uutisissa kansalaiset saivat suoraan pääministerin suusta kuulla tuona perjantai-iltana, miten hän vähätteli tämän listan merkitystä ja koko jupakkaa väittäessään, että kaikki lisälistan luvut löytyvät hallitusohjelmasta, jos kansanedustajat vain vaivautuisivat lukemaan sen loppuun. Jos nuo luvut löytyvät hallitusohjelmasta, niin olettaisi, että pääministeri ja muut ministerit olisivat niihin viitanneet silloin, kun edustajat tässä salissa heiltä tivasivat, paljonko on rahaa varattu eri kohteisiin. Silloin olisi voinut sanoa, että hallitusohjelman sivulta 14 löytyy tämä ja tämä. Kuitenkin hallitusohjelmasta käydyssä keskustelussa ministerit toistensa perään olivat hyvin vaitonaisia eivätkä konkretian perään kysyneille kansanedustajille juuri vastanneet.

Totuushan on, että hallitusohjelmasta löytyy hyvin vähän lukuja. Lähinnä löytyy vuosilukuja ja prosentteja, sivunumero myöskin ja jotain kuutioita ilmaisevia lukuja, mutta vain kahdessa paikassa on euromääriä ilmaiseva luku, sivulla 10 ja sivulla 11 minun versiossani. Toisessa todetaan veroalennusten määrä ja toisessa lisämenokehyksen loppusumma 1,12 miljardia. Minä en ole löytänyt mitään muita lukuja kuin nämä kaksi lukua, jotka ilmaisivat euroja, ja ne löytyvät toinen sivulta 10 ja toinen sivulta 11.

Arvoisa puhemies! Salaiseksi lisäpöytäkirjaksi nimetyn listauksen lähetepaperissa todetaan, että "Hallitusohjelmassa on sovittu vuoden 2007 tasossa 1,12 miljardiin euroon kohoavista menolisäyksistä vaalikauden aikana kansantalouden kasvuperustan vahvistamiseksi sekä julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan epäkohtien korjaamiseksi".

Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä hallitusohjelman sisällön ja tavoitteiden sekä niiden toteuttamiseksi sovittujen menolisäysten välillä on suuri ongelma. Hallitusneuvotteluissa sovitut euromääräiset panostukset ovat monilta osin täysin riittämättömiä hallitusohjelmatekstiin kirjattujen tavoitteiden kanssa. Tämän pohjalta voi myös ymmärtää hallituksen haluttomuuden kyseisen määrärahalisäyslistan julkistamiseen.

Tässä on jo mainittu suurimmat ristiriidat, mutta hyvä on toistaa. Esimerkiksi kehitysyhteistyömäärärahaa tulisi nostaa lähes 100 miljoonalla eurolla vuodessa, jotta hallitusohjelmassa oleva tavoite saavutettaisiin. Listassa on kuitenkin korotusvaraa vain 7 miljoonaa euroa koko nelivuotiskaudelle. (Ed. Elo: 70!) — 70, anteeksi, mitä minä sanoin? Joo, se oli virheellinen. Hyvä, että te seuraatte. Opiskelijoiden taloudellisen aseman parantamiseksi ei löydy listalta lainkaan lisärahaa, vaikka hallitusohjelman teksti tätä edellyttäisi. Kansallinen terveysohjelma, jota vaalikampanjassa kaikki puolueet sanoivat kannattavansa, maksaisi noin 700 miljoonaa euroa, mistä valtion osuus olisi puolet. Menolistaan on merkitty kuitenkin vain 180 miljoonaa.

Jos on ristiriitoja hallitusohjelman ja lisälistan välillä, näyttää myös olevan erilaisia käsityksiä hallituspuolueiden välillä siitä, mitä hallitusohjelman teksti tarkoittaa. Otan tästä esimerkin, joka koskee yrittäjiä ja samalla myös työllisyyttä.

Kun pääministeri Jäätteenmäki eduskunnan kyselytunnilla viime torstaina vastasi kysymykseen osinkoveron hyvitysjärjestelmän poistamisesta, joka on todella synnyttänyt levottomuutta yritysmaailmassa, hän sanoi, että "Viisas hallitus odottaa nyt EU-tuomioistuimen päätöstä ja sen jälkeen tai hieman sitä ennen ryhtyy toimenpiteisiin". Tämä oli suora lainaus. Tästä ei voi saada muuta käsitystä kuin sen, että EY-tuomioistuimen päätös ratkaisee, ryhdytäänkö lain muutoksiin vai ei, kun hän viittaa: "Viisas hallitus odottaa EU-tuomioistuimen päätöstä ja sen jälkeen tai hieman sitä ennen ryhtyy toimenpiteisiin."

Muutama tunti myöhemmin samana iltana valtiovarainministeri Kalliomäki oli haastateltavana tv:ssä A-plus-ohjelmassa ja hän vastasi tuohon samaan kysymykseen seuraavasti. Reagoin siihen, koska tämä pääministerin vastaus oli tuoreessa muistissa ja huomasin, että valtiovarainministerin vastaus poikkesi pääministerin vastauksesta. Tämä ei ole nyt ihan sanatarkasti, mutta ei se kyllä paljon poikkea siitä, mitä ministeri Kalliomäki television A-plus-ohjelmassa sanoi, tämän minä nyt luen: "Hallitus ei halua odottaa EY-tuomioistuimen päätöstä, vaan luopuu hyvitysjärjestelmästä."

Kumpi on oikea linja? Ilmeisesti pääministerin linja on oikea linja, vai onko se valtiovarainministerin linja, joka on oikea? Mutta tämä on erittäin tärkeä kysymys. Tästä puhuttiin vaalien alla erittäin paljon, tästä on puhuttu vaalien jälkeen erittäin paljon, ja myöskin yritysmaailmassa tämä on herättänyt paljon levottomuutta. Olisi hyvä, jos tänä iltana saisimme kuulla, kumpi linja on hallituksen linja, ministeri Kalliomäen linja vai pääministeri Jäätteenmäen linja.

Ärade herr talman! Det har kommit en del kritik mot att oppositionen går så hårt åt regeringen. Regeringsprogrammet ledde till en förtroendeomröstning på grund av att programmet nonchalerade det som de flesta riksdagspartier lyfte fram i valkampanjen. Då prioriterade man samhällsservicen framom skattesänkningar och regeringsprogrammet går i direkt motsatt riktning. I det kommer skattesänkningarna först och en nivåhöjning av samhällsservicen och en del inkomstöverföringar senare.

I interpellationstexten redogörs ganska klart de omständigheter som gav upphov till denna interpellation. Oppositionens riksdagsmän krävde att regeringen skulle publicera den lista som anger hur 1,12 miljarder euro fördelas mellan ministerierna. Regeringen med statsministern i spetsen förnekade att en dylik lista överhuvudtaget skulle existera. Det var bara illvilja från oppositionens sida att komma med sådana krav, sades det. Efter att regeringen i sex dagar förnekat existensen av dokumentet började det likväl bli allt tydligare att en dylik lista verkligen fanns.

På måndagen 28.4., en knapp timme innan diskussionen om regeringsprogrammet avslutades, sändes den lista som inte borde ha existerat ut till massmedia. Trots att regeringen blev så att säga tagen på bar gärning försökte statsministern förklara sig med att det skett ett mänskligt misstag. Saken förvärrades dessutom av att hon i tv-nyheterna sade att alla de belopp som finns på den lista som sent omsider publicerades också finns i regeringsprogrammet om riksdagsmännen bara ids läsa hela programmet.

Faktum är ändå att efter att jag flera gånger gått igenom varje sida i regeringsprogrammet har jag funnit endast två eurobelopp nämnda i programmet. Det ena gäller skattesänkningarna på 1,12 miljarder euro och det andra ett lika stort belopp för utgiftsökningar under de följande fyra åren. Efter alla dess fadäser vore det verkligen märkligt om inte riksdagen skulle reagera.

Arvoisa herra puhemies! Koska hallituksen vastauksesta käy ilmi, ettei hallitus pidä menettelyään pahana, vaan vähättelee tapahtuneen merkitystä, tulee väistämättä tunne siitä, ettei hallitus aio jatkossakaan muuttaa toimintatapojaan, vaan jatkaa linjaansa. Valitettavasti tämä vie uskottavuuden pääministeri Jäätteenmäen lupauksilta avoimuudesta ja yhteistyöstä. Olisin todella odottanut, että pääministeri olisi vastauksessaan myöntänyt, että hän ymmärsi kyllä, mitä asiakirjaa haluttiin eduskunnalle, mutta olisi myöskin maininnut syyn, minkä takia hän ei sitä toimittanut. (Ed. Elo: Minkä syyn?) Jos se oli toimitettu eduskunnalle ja me kysyimme, niin miksi pääministeri ei sanonut, että kysykää valtiovarainvaliokunnan valiokuntaneuvokselta, hänelle se on toimitettu, sieltä te sen saatte? Siis minä en ymmärrä, minkä takia piti väittää, että tällaista ei ole olemassa. (Ed. Pulliainen: Ei tullut mieleen!)

Kyllä minun täytyy sanoa, että tämä vastauskin on aika hyvin kirjoitettu noin juridisesti, kun pääministeri lopettaa puheensa näin: "Herra puhemies! Korostan vielä, että hallitus ei ole salannut eikä pyrkinyt salaamaan välikysymyksessä tarkoitettua asiakirjaa." Siis "ei ole pyrkinyt salaamaan". Tietenkin voi sanoa, ettei ole pyrkinyt, mutta on kuitenkin salannut. (Ed. Pulliainen: Luistaa!) Siis minä en ymmärrä mitään muuta. Voi olla, että yritetään kikkailulla päästä nyt tästä vaikeasta tilanteesta, mutta niin kuin minä sanoin, jokainen on ymmärtänyt, mistä asiakirjasta on ollut kyse, eikä missään nimessä kannata väittää, että sellaista asiakirjaa ei ole olemassa.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Zyskowiczin tekemää ehdotusta päiväjärjestykseen palaamisen sanamuodoksi.

Timo Soini /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Poliittinen moraali luo perustan kansanvaltaisen ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan toiminnalle. Terveen perustan pettäessä on kaikki sille rakennettu sortuva. Pääministeri Anneli Jäätteenmäen hallituksen taival alkoi moraalisella ohilyönnillä. Tämä asia ei selittelyllä parane; itse asiassa selittely vain pahentaa tapahtunutta. Selvintä olisi, että koko hallitus myöntäisi selkä suorana virheensä, (Ed. Outi Ojala: Moka mikä moka!) pyytäisi anteeksi menettelyään ja ottaisi opikseen. (Ed. Korhonen: Puhtaalta pöydältä!)

Ulkokultainen farisealainen menettelytavoilla kikkailu on juuri sellaista pelin politiikkaa ja halpamaista harhauttamista, jota rehellinen Suomen kansa inhoaa. (Ed. Elo: Vennamokin inhosi!) Hallituksen olisi pitänyt reilusti liittää lisäpöytäkirja summineen osaksi nidottua hallitusohjelmaa. (Ed. Skinnari: Seteliselkärankaiset!) Silloin myös rahasummista olisi voitu uskottavasti puhua eduskunnan käsitellessä hallitusohjelmaa. Nyt harhautetut kansanedustajat joutuivat ottamaan kantaa ilman lisäpöytäkirjan tietoja. Uskonkin, että moni kansanedustaja haluaa tämän asian tiimoilta tarkentaa kantaansa hallitusohjelmaan.

Tämä keskustelu on erittäin tarpeellinen, eikä hallituksen ollenkaan kannata halveksivin sanankääntein puhua opposition propagandasta. Kysymys on poliittisesta moraalista. Rahasummista ja harjoitettavasta politiikasta oppositiopuolueetkin ovat erimielisiä, mutta yksimielisiä siitä, että hallituksen menettely on ollut kansanedustajia harhaan johtava. Onko tämä harhauttaminen ollut tietoista vai vahinko, ei sekään ole vähäpätöinen kysymys. Vahinko on aina vahinko, tietoinen harhaan johtaminen on vakava asia. Tietoinen harhauttaminen ministeriaitiosta käsin liippaa jopa ministerivastuulakia. Sen kanssa ei ole leikkimistä.

Arvoisa puhemies! Hallitukselle täytyy kuitenkin antaa myös tunnustus silloin, kun se on paikallaan. Edellinen hallitus jätti perussuomalaiset ainoana eduskuntapuolueena pois turvallisuuspoliittisesta seurantaryhmästä. (Ed. Korhonen: Ei teitä ollut kuin yksi!) Perussuomalaiset kokivat tämän silloin erittäin kielteisenä sortamisena ja yhden eduskuntapuoluesuuntauksen ulossulkemisena kaikille suomalaisille tärkeästä turvallisuuspoliittisesta keskustelusta ja tiedonsaannista. Olemme nyt tyytyväisiä, että nyt istuva hallitus korjasi tämän ilmiselvän vääryyden ja kutsui perussuomalaiset mukaan tähän isänmaamme tulevaisuuden kannalta arvokkaaseen työhön. Kiitos tästä pääministeri Anneli Jäätteenmäelle ja puolustusministeri Matti Vanhaselle.

Arvoisa puhemies! Nyt paljastunut lisäpöytäkirja antaa hallituksen politiikan käytännön rahoituksesta selkeää uutta tietoa. Siksi haluan seuraavassa lyhyesti kerrata perussuomalaisen eduskuntapolitiikan painopisteitä ja niitä Suomessa vallitsevia epäkohtia, joihin kiireesti katsomme korjauksia tarvittavan.

Perussuomalaisen murtumattoman peruslinjan keskeisenä lähtökohtana on, että vaikeuksissa olevien ihmisten auttaminen hoidetaan ja heikkoja tuetaan. Kaikista kiireellisimpinä asioina meidän tulee huolehtia siitä, että pienillä eläkkeillä kamppailevat, usein kotitöitä ikänsä tehneet ja suuret lapsikatraat kasvattaneet kotiäidit saisivat elintasoonsa kohennusta. Siksi pelkän kansaneläkkeen varassa olevien toimeentuloa on ensimmäiseksi korjattava eikä vasta vuonna 2006, kuten hallitus epäoikeudenmukaisesti esittää. Nämä yhteiskuntamme perusrakentajat eivät ole kaikkein äänekkäimpiä etujensa vaalijoita, mutta tarve heillä on suurin. Eläkepoliittiset vääryydet ja kohtuuttomuudet on pohjaosia myöten oikaistava.

Perussuomalaisten mielestä on tärkeää, että työkykynsä menettäneitä ihmisiä ei pompoteta ja nöyryytetä vuosikausia toimeentulon rajamailla eri viranomaisten välillä. Sairaat kuuluvat eläkkeelle, ja työttömille on tarjottava työtä. Vanhojen puolueiden saamattomuus ja kylmyys tässä asiassa on hämmästyttävää ja häpeällistä. Perussuomalaiset tukevat lääkärikansanedustaja Ilkka Taipaleen mallia näiden ihmisten eläkkeellepääsyn helpottamiseksi. Onko todella niin, että poliittinen vasemmisto tarvitsee perussuomalaista liikettä löytääkseen uudelleen omat juurensa ja solidaarisuutensa vaikeuksissa olevia kohtaan? Jos tämä auttaa, niin olkaa hyvä. Perussuomalaisten poliittinen linja on niin sanottu perusteltu asialinja. Me kannatamme hyviä, perusteltuja ja kansaa puolustavia ja oikeudenmukaisuutta toteuttavia esityksiä, tulivatpa nämä ehdotukset miltä puolelta salia tahansa. (Eduskunnasta: Ja keskeltä!) — Ja keskeltä myös ja vihreiltäkin.

Työttömyyden torjuntaan hallitus on kiinnittämässä heti alkutaipaleellaan huomiota. (Ed. Elo: Se on oikein!) — Se on oikein, se on hyvä, se on vastuullista politiikkaa. Tässä maassa ihmisillä on suuri hätä työttömyyden pahenemisesta tällä hetkellä. Se on ykkösasia, ed. Elo, aivan oikein. — Työvoimapoliittiset toimenpiteet pitää erityisesti kohdistaa pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen ja pienten yritysten toimintaedellytysten turvaamiseen. Perussuomalaiset ovat kannanotoissaan ja vaaliohjelmassaan jo vuosia puhuneet voimakkaasti työnantajapulan poistamisesta ja tuoneet tämän asian keskusteluun. Nyt tuo termi kelpaa jo Suomen Kuvalehdessä Pentti Puoskarille, joka toimi aikoinaan Paavo Lipposen talouspoliittisena neuvonantajana. Kansanomaisesti sanottuna tarvitsemme lisää "riistäjiä", siis työnantajia, ostamaan ihmisten työvoimaa. (Ed. Kuosmanen: Oikein!)

Arvoisa puhemies! Asumis- ja elinkustannusten taso on Suomessa sietämättömän korkea. Hyvällä syyllä voidaan todeta, että ne ovat jo muodostuneet talouskasvun esteeksi. Monilla kotitalouksilla kaikki liikenevät tulot menevät välttämättömiin elinkustannuksiin. Kansalaisten ostovoiman turvaamiseksi on ruoan arvonlisäveron reipas alentaminen nyt erittäin perusteltua. Kilpailuvalvonnalla on taattava, että kyseinen alennus todella siirtyy suoraan kuluttajille asti. Ruoan arvonlisäveron alentaminen on liitetty jopa kylmäksi parjattuihin valtiosihteeri Raimo Sailaksen työllisyystyöryhmän suosituksiin. (Ed. Elo: Liian pieni alennus!) Jopa siellä on nämä asiat, niin kuin oikein on. Hallituspuolue keskusta vaati vaalitaistelussa suuriäänisesti ruoan arvonlisäveron alentamista. Äänestäjät ovat tässäkin asiassa tulleet perusteellisesti keskustan toimesta harhautetuiksi. (Ed. Zyskowicz: Kyllä!)

Asuntopolitiikka on Suomessa ollut jo pitkään äärettömän epäonnistunutta. Vasemmistoliiton kädenjälki näkyy selvästi. (Ed. Outi Ojala: Johan nyt oli väite!) Suuri osa lapsiperheistä on ikuisia asuntosäästäjiä. Pelättävissä on, että taantuma tekee osasta heistä myös velkavankeja. Mikäli työttömyys pahenee, joutuvat monet maksuvaikeuksiin ja asuntojen hinnat putoavat, jolloin niiden arvo ei enää vastaa otettua lainaa. Näin kävi 1990-luvun alussa, ja näin on vaara käydä myös nyt. Inhimillisesti katsoen on hirvittävää, jos asuntopolitiikan välttämätön korjaus syöksee osan ihmisistä velkavankeuteen. Asuntopolitiikan korjaamiseen ei hallituksen ohjelmassa kuitenkaan ole riittäviä toimenpiteitä, määrärahoista nyt puhumattakaan. (Ed. Outi Ojala: Unohtuivat grynderit kokonaan!)

Hallitus luottaa kolmikantaan. Kolmikannan korostaminen saa hallituksen ohjelmassa jo hurmoksellisia piirteitä. Ilman sitä ei näytetä saavan mitään liikkeelle. Kolmikanta ei sinänsä ole pahasta. Perussuomalaisessa eduskuntaryhmässäkin on oma kolmikanta, jonka muodostavat kansanedustajat Vistbacka, Halme ja Soini. Kolmikantamme on joustava ja epäkohtiin tehokkaasti puuttuva. (Ed. Kuosmanen: Nyrkki puhuu!)

Arvoisa puhemies! (Ed. Elo: Seteliselkärankaiset!) — Me emme ole niitä, mutta me tuomitsemme ne ja otamme rosvot kiinni, ed. Elo, poliisin avustuksella toki.

Arvoisa puhemies! Yritän tässä nyt jatkaa, jos sallitaan. — Suomen ollessa osa EU:n talouskuria ei devalvaatio ole enää mahdollinen. Itsenäistä rahapolitiikkaa ei Suomella ole. Tämän vuoksi asiat hoidetaan sisäisellä devalvaatiolla. Mitä se tarkoittaa? Sitä, että paperilla kaikki näyttää hyvältä, mutta sisältö on kelvotonta.

Käytännön esimerkkinä on hammashoito. Oikeus hammashoitoon on periaatteessa jokaisella, mutta nyt Sinä kansalainen ensin pääset jonottamaan vuoronumeroa, sillä kaikissa paikoissa ei varsinaisia hoitoaikoja jaeta tällä hetkellä lainkaan. Jonoon jonottaminen ei hampaita korjaa.

Ihmisten huoli tulevasta eläketurvasta on suuri. Siksi yhä suurempi osa ottaa niin sanotun Sailas-vakuutuksen, jotta voisi aikanaan päästä terveenä eläkkeelle, ettei joutuisi olemaan työelämässä 70-vuotiaaksi saakka.

Perhepolitiikassa lasten kotihoidosta on tehtävä nykyistä kilpailukykyisempi vaihtoehto. Perheiden pitää itse saada päättää, hoidetaanko heidän lapsensa kunnallisessa päivähoidossa vai hoitavatko he kotihoidon tuen avustuksella omat lapsensa kodissansa. Molempia tarvitaan, ja valinnanvapaus on jätettävä perheille. Perussuomalaiset jättivät hallitusneuvotteluissa silloiselle hallitustunnustelijalle, nykyiselle pääministerille Anneli Jäätteenmäelle, oman perhepoliittisen rakenneuudistuksensa. Se on vapaasti käytettävissä. Suomessa syntyvyys on 1860-luvun nälkävuosien tasolla. Tilanne ei korjaannu ilman rakenteellisia uudistuksia. (Eduskunnasta: Korkeampia kuitenkin!) — Se on 1860-luvun nälkävuosien tasolla, ja se on laskenut, ja se on ongelma. — (Ed. Elo: Mitä ed. Soini on itse tehnyt?) — Kaksi omakohtaista lasta olen tehnyt (Naurua), ja kyllä se keskiarvoa hyvin vastaa, ed. Elo, ja tekotapakin on aivan miellyttävä.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset pitävät hallituksen salailua ja pöytäkirjasulkeisia onnettomana tapahtumana. Se osoittaa, että kassakaappikulttuuri ei ole pelkkää historiaa. Hallitus on itse omalla menettelyllään jyrsinyt omaa uskottavuuttaan. Perussuomalaiset eivät hyväksy tällaista poliittista moraalia. Suomen kansa ansaitsee parempaa. Tällainen alku ei lupaa hyvää. Avoimuudesta kyllä puhutaan, mutta kabineteissa pelataan vanhan punamullan pelikorteilla ja säännöillä. On aivan turha uskoa, että niin sanotut normaalipäätökset ministeritasolla pysyisivät piilossa salailuyrityksistä huolimatta, koska niin sanotut todella salaisetkin asiakirjat näyttävät osin vuotavan julkisuuteen, ainakin ennen vaaleja.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset kannattavat ed. Zyskowiczin päiväjärjestykseen siirtymisesitystä.

Pääministeri  Anneli Jäätteenmäki

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti. Kun olen tätä keskustelua ja eduskunnan ryhmien puheenvuoroja kuunnellut, tulee mieleeni, että voi tässä pienen rikesakon paikka olla, mutta hallituksen viraltapanovaatimukset ovat kyllä vahvasti liioiteltuja. Kun jatkamme keskustelua, näkisin ja hallitus näkisi tärkeäksi, että keskustelussa kiinnitettäisiin huomiota siihen ja etsittäisiin niitä keinoja, millä hallituksen ja eduskunnan yhteistyötä ja tiedonkulkua voitaisiin parantaa. Katsotaan tulevaisuuteen ja yritetään yhdessä etsiä näitä parannuskeinoja.

Erittäin kiireellinen asia olisi saada eduskunnan kanta siihen, miten kehyspäätökset tulisi eduskunnassa käsitellä. Kuten totesin, Oecd on toivonut Suomelta toisenlaista kehyspäätöskäsittelyä, ja siinä eduskunta ja eduskunnan valtiovarainvaliokunta ovat aivan ratkaisevassa asemassa. Hallitus odottaa valtiovarainvaliokunnan ja eduskunnan kantoja tässä.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni oli erittäin hyvä, että pääministeri korosti yhteistyötä hallituksen ja eduskunnan välillä, ja tähän meidän täytyy vilpittömästi pyrkiä, mutta se edellyttää myöskin hallitukselta sitä, että ei enää toistu tällainen tapaus, jossa julkiset asiakirjat salataan ja niitä pyynnöstä ei enää anneta. Tietysti se, että tämä kynnys ylitetään ja toimintatapa hallituksessa muuttuu toisen tyyppiseksi, on ehdoton edellytys sille, että tämä yhteistyö voi toimia. Tärkeätä on myöskin, että kun valitaan edustajia, kuten esimerkiksi konventtiedustajia valittaessa, eduskunnan eri ryhmät tulevat laajasti edustetuiksi eri elimiin, jotta voidaan puhua laajasta edustavuudesta ja yhteistyöstä hallituksen ja parlamentin kesken.

Mutta, pääministeri Jäätteenmäki, haluaisin kysyä vielä teiltä: Miksi te kiistitte tämän asiakirjan olemassaolon torstaina 24. päivä Iltalehdessä? Olemme keskustelleet toimittaja Nurvalan kanssa, ja hän vakuuttaa, että te täysin selvästi sanoitte, että tällaista asiakirjaa missään tapauksessa ei ole olemassa. Miksi te teitte näin?

Outi Ojala  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri, te totesitte nyt kuitenkin, että voi olla pienen rikesakon paikka. Se on nyt eräänlainen myönnytys sille, että te pääministerinä ja hallituksenne puolesta tunnustatte, että te teitte virheen. Jos te olisitte voinut tämän tunnustuksen tehdä selkeästi aikaisemmin, niin kuin aikaisemmin sanoin, tämä keskustelu olisi voitu välttää, koska silloin tämä hallitusohjelmakeskustelu olisi voitu käydä niiden numeroiden valossa ja se olisi saanut aivan toisenlaisen sävyn. Näin ette valitettavasti tehnyt. Sille ei nyt valitettavasti vaan voi mitään. Tulevaisuudessa toki toivomme, että yhteistyö on parempaa, mutta kyllä eräänlainen rike jäi teidän hallituksenne alkutaipaleelle, siitä ei pääse mihinkään. Me emme tätä alkuvaihetta pois saa.

Mutta mitä tulee sitten tähän teidän toiveeseenne kehyspäätöksen osalta, kun totesitte, että Oecd sitä haluaa, kyllähän me tiedämme kuitenkin, että hallituspuolueet sen sitten ratkaisevat, mennäänkö siihen malliin, jossa Ruotsissa on menty, lyödään niin tiukat raamit ja länget kaulaan, että eduskunta on sitten koko seuraavat neljä vuotta niitten kehyksien vanki. Oppositio ei ainakaan suostu tietenkään siihen, että meiltä olisi puhevalta viety yhdellä kerralla.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä keskustelusta on ainakin yksi hyöty ollut se, että arvoisa pääministeri totesi hyvin selvästi tässä puheessaan, että kaikki nämä painotukset käyvät ilmi hallitusohjelman tekstistä, elikkä 855 miljoonaa euroa 1 120 miljoonasta eurosta sai selvän jaon, jonka te nyt ilmoititte virallisesti pöytäkirjaan. Miksi? Tuliko se teille nyt, syntyikö kehyspäätös nyt, kun te ilmoititte sen tässä nyt, vai mitenkä tämä homma oikein pelaa? Kun te äsken puhuitte yhteistyöstä ja tulevaisuudesta, niin tuo ilmoitus olisi nyt todella paikallaan.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tekisi mieli kysyä, — kun emme voi rikesakkoja hallitukselle antaa, pääministeri on myöntänyt, että on virhe tapahtunut, josta tämän salin ulkopuolella seuraisi rikesakko — minkälaista rangaistusta pidätte kohtuullisena, että me teille nyt antaisimme? Mutta aivan niin kuin kansanedustaja Sasi kysyi, kysyn miksi te kiistitte, miksi te väititte tv-uutisissa, että kaikki nämä luvut löytyvät hallitusohjelmasta, vaikka hyvin tiesitte, että siitä löytyy vain kaksi lukua. Miksi te heititte tavallaan syyn kansanedustajien niskaan, että jos kansanedustajat vain viitsivät lukea hallitusohjelman loppuun, niin kyllä kaikki luvut sieltä löytyvät? Miksi te menettelitte tuolla tavalla?

Timo  Soini  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun te, rouva pääministeri, sanoitte, että te olette ottanut tästä nyt vastuun, niin entä nämä muut ministerit, jotka myöskin ministeriaitiosta totesivat, että tällaista salaista lisäpöytäkirjaa ei ole? Oliko teillä yhteisesti sovittu hallituksen politiikka, että näin sanotaan, vai peesasiko esimerkiksi valtiovarainministeri Kalliomäki teitä?

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Voi todella yhtyä pääministeriin siinä, että keskustelu budjettikehyksistä tulevina vuosina on tärkeä. Valtiovarainvaliokunnan tarkoituksena on omalta osaltaan perjantaina ottaa tähän kantaa.

Tässä on puhuttu rikesakon antamisesta. Annettakoon se, ja mielestäni voidaan mennä eteenpäin. Kuitenkin, arvoisa puhemies, kun kuuntelen Paasikiven—Holkerin kokoomuksen edustajia tänä päivänä, kyllä jään ihmettelemään ja kysymään, mihin kokoomus tällä toiminnallaan ja oppositiopolitiikallaan pyrkii. (Eduskunnasta: Hallitukseen!) — (Naurua) Kenen hallitukseen? — Gallupit näyttävät alasuuntaan. Minä toivoisin, että arvostamamme kansallinen kokoomus, isänmaallinen puolue, tulisi asialinjalle.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka välikysymys koskeekin menettelytapoja, niin oppositio on, aivan kuten arvelimmekin, alkanut käydä uusiksi itse hallitusohjelmakeskustelua. Ainakin ryhmäpuheenvuorojen valossa siltä näyttää. Tässä keskustelussa, arvon kollegat, opposition käsitykset politiikan sisällöstä ovat herttaisen hajallaan. Missä on nyt se näennäisesti yhtenäinen oppositio, joka yhdessä tämän välikysymyksen näistä menettelytavoista allekirjoitti?

Ne nykyiset oppositiopuolueet, jotka ovat ryhmäpuheenvuoroissaan viitanneet siihen, että tämä hallitusohjelma sisältää aivan liikaa selvittämistä ja aivan liikaa kehittämistä, voivat kyllä ottaa entisen hallituksen ohjelman eli Lipposen kakkoshallituksen ohjelman esiin. Aika paljon siihenkin sisältyi selvittämistä ja kehittämistä. Ja paitsi että selvitettiin, myös oikeasti tehtiin tuloksia, eikö niin? Siinä hallituksessa se kyllä kelpasi niille puolueille, jotka silloin olivat hallituksessa mukana, mutta nyt se ei enää kelpaa. Miksi?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minunkin mielestäni oli hyvä, että pääministeri korosti yhteistyötä ja avointa tiedonkulkua hallituksen ja eduskunnan kesken. Sitä kannatamme. Oli sääli, ettei hallitus suhtautunut näin avoimesti siinä vaiheessa, kun ed. Sasi 22.4. eli silloin, kun keskustelu oli alkamassa, pyysi nyt puheena olevaa liiteasiakirjaa eduskunnan käyttöön. Jos pääministeri ja hallitus olisivat silloin siihen pyyntöön suostuneet, ei koko välikysymystä ja tätä välikysymyskeskustelua olisi tarvittu, koska ne luvut, joita peräänkuulutimme, olisivat olleet siinä tiedonantokeskustelussa jo käytettävissä.

Yksi kysymys, joka on jäänyt täällä vastaamista vaille, on se, miksi hallitus ei siinä vaiheessa suostunut tätä asiakirjaa antamaan, vaan päinvastoin kiisti julkisuudessa ja väitti, että jos on hallitusohjelman lukenut, kyllä ne luvut sieltä löytyvät, vaikkei niitä lukuja sieltä löydy, niin kuin jokainen tietää, että asia on näin.

Kun kysyttiin, mihin kokoomus pyrkii, kokoomus pyrkii luonnollisesti siihen, että avoimuus leimaisi myös nykyisen hallituksen suhtautumista kansalaisiin ja eduskuntaan.

Suvi-Anne Siimes /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Välikysymys tosiaankin koskee asiakirjan salaamista, ja se on vakava asia, jonka pääministerikin nyt kiitettävästi viimein virheeksi myönsi. Virheillä on hyvin usein seurauksensa, ja tällä virheellä on vakavia seurauksia muun muassa hallitusohjelman sisällön arvioinnin kannalta, kuten ed. Zyskowiczkin totesi.

Monia hallituspuolueitten edustajia kuunnellessa mieleeni on tullut, että myös jo alusta asti julkisella hallitusohjelmalla on sellainen piirre, että sen sisältö on osalta hallituspuolueitten kansanedustajia salassa. Ainakaan sitä ei ole kaikilta osin ymmärretty. Siksi olisinkin halunnut kysyä pääministeriltä: Onko teille tullut selväksi se, mitä hallitusohjelmaanne kirjattu menosääntö oikein tarkoittaa yleisesti ja kaikkien selvitysten kannalta erityisesti ja mitä siihen vakavasti suhtautuminen näiden nyt julkistettujen lukujen valossa oikein kertoo hallituksenne tulevasta politiikasta?

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin olisin halunnut todeta ed. Huoviselle, että ei oppositiolla ole mitään kirjattua vaatimusta yhtenäisestä politiikasta. Välikysymys on yhteinen, mutta meidän ei sen takia tarvitse olla yhtä mieltä hallitusohjelman sisällöstä. Tämän välikysymyksen yksi tarkoitus on jatkaa hallitusohjelman arviointia niiden lukujen valossa, jotka nyt ovat julkisia.

Arvoisa puhemies! Haluaisin kysyä pääministeri Jäätteenmäeltä opintotukiasiaa. Hallitusohjelmassa todetaan, että opiskelijoiden opintososiaalista asemaa parannetaan. Näistä luvuista rahaa siihen ei löydy. Voisiko se olla kohdassa, jossa vaaditaan tulonsiirtojen parantamista, niin että sitä kautta parannettaisiin opintotukea, vai aiotaanko opiskelijoiden asemaa parantaa ilman rahaa?

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli erittäin hyvä, että pääministeri Jäätteenmäki myönsi, että hallitus on tässä asiassa tehnyt virheen, mutta jäin kyllä odottamaan sitä, että pääministeri olisi lyhyeksi jääneessä puheenvuorossaan vastannut niihin kysymyksiin, joita esitettiin. Aivan erityisesti haluaisin kuulla sen, kun totesitte, että tämä kehyspäätöspaperi, asiakirja, oli alusta lähtien julkinen, niin miksi te monissa lausunnoissa kiistitte sen olemassaolon alun pitäen?

Vielä haluan todeta sen, kun hallituspuolueiden edustajat ovat vähätelleet tämän asiakirjan merkitystä, että kyllä ainakin minun näkökulmastani tämä yksi liuska sisältää enemmän informaatiota kuin koko tuo 45-sivuinen hallitusohjelma kaikkine korulauseineen.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta olennaista on nyt nähdä se, että hallitusohjelma on strateginen asiakirja, jolla luodaan tämän neljän vuoden hallituspolitiikan peruslinjat ja perussisältö. Tässä mielessä tämä menolisäyksiä käsittävä oheismateriaali ei ole niin merkityksellinen, miksi oppositio tämän pyrkii nostamaan.

Mutta olennaista on nähdä se, että kehysmenettelyä nyt uudistetaan ja hallitus tuo uuden kehysmenettelyn eduskuntaan keskusteltavaksi. Eduskunnan kannalta on erittäin olennaista, että siihen asiaan paneudutaan. Silloin käsitellään eurot, saadaan kokonaisnäkemys siitä, millä tavalla neljä vuotta kuljetaan.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Olen huvittuneena joutunut seuraamaan tätä keskustelua, joka kuitenkin on vakavasta asiasta. Eli vakava asia on se, että oppositio nyt tekee tällaisesta menettelytavasta suuren kysymyksen ja nostaa tämän nyt välikysymyksen asteelle.

Puhemies! Yhdyn ed. Ala-Nissilän näkemykseen siitä, että kokoomus on nyt joutunut ilmeisesti juristien kuriin. Siellä on edustajat Itälä, Zyskowicz ja Sasi, mutta ei politiikka ole juridiikkaa, ei se ole pelkkää juridiikkaa eikä juristeriaa missään tapauksessa. (Välihuutoja)

Puhemies! Tulee myös mieleen se, että oppositiota näyttää yhdistävän ainoastaan, mihin täällä viitattiin myöskin: teinipolitiikka. Esimerkiksi edustajat Laakso, Zyskowicz ja Sasi olivat kaikki tunnettuja teinipoliitikkoja. Mikä muu teitä yhdistää? (Naurua)

Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri, totesitte jossakin haastattelussa, että kaikki nämä luvut, jotka ovat tässä nyt julkistetussa pöytäkirjassa, löytyvät hallitusohjelmasta ja mikäli joku ei niitä lukuja löydä, ei ole tutustunut hallitusohjelmaan tai ei ole viitsinyt paneutua siihen.

Arvoisa pääministeri! Miksi te nöyryytitte täällä olevia Suomen kansan edustajia toteamalla tällä tavalla? Miksi te nöyryytitte toteamalla, että kansanedustajat eivät ole perehtyneet hallitusohjelmaan, mikäli eivät löydä näitä lukuja? Arvoisa pääministeri, kysyisin: Mikä luku minun pitää löytää tästä hallitusohjelmasta, joka kertoo, kuinka paljon opintososiaalisia etuuksia korotetaan, niin kuin hallitusohjelma lupaa? Mikä on se luku?

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ei tässä ole kysymys mistään lillukanvarsista, ei ole kysymys mistään teinipolitiikasta. Tässä on kysymys siitä, voiko pääministerin sanaan luottaa, ja jos se on teinipolitiikkaa, niin antaa sitten olla. Oppositio on peräänkuuluttanut sitä, voiko todellakin siihen luottaa, mitä pääministeri sanoo. Aivan kuten ed. Räsänen sanoi, kyllä me toivomme, että nyt kun pääministeri on todennut, että virhe on tehty ja yhteistyötä halutaan tehdä, te, arvoisa pääministeri, nyt vastaisitte näihin kysymyksiin. Me olemme tässä kohta tunnin ajan kysyneet kysymyksiä, eikä yhtäkään vastausta vielä ole tullut. Mielestäni tämä ei ole sellaista politiikkaa, mitä tällä vuosituhannella pitäisi harrastaa. (Eduskunnasta: Meinaa tyytyä rikesakkoon!)

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Itse asiassa voisi sanoa, että on yhtä aikaa ristiriitaiset tunteet: olen iloinen ja olen surullinen, iloinen oikeastaan siitä, että pääministeri tunnusti tuossa, että on tullut tehtyä virhe, mutta surullinen siitä, että rehellisyys piti tunnustaa epärehellisyyden kautta. Se on se kysymys, joka on perimmäinen: Voiko luottaa, voimmeko olla varmoja siitä, että me tulevaisuudessa voimme luottaa siihen, että lupaukset pitävät? Nyt kun katsomme vaaleja, katsomme hallitusohjelman tekstiä ja sitten katsomme tätä lisäpöytäkirjaa, niin mikään ei kohtaa toisiaan. Kaikki ovat ristiriidassa keskenään. Sen takia väistämättä tulee mieleen tämä vanha käytetyn auton takuu: se kestää niin kauan kuin perävalot näkyvät, ja se on kovin lyhyt takuu.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt kun meillä toivottavasti on kaikki hallitusohjelman asiakirjat edessämme, niin minulle tulee päällimmäisenä mieleen, että Anneli Jäätteenmäen hallitus antaa ymmärtää, mutta ei ymmärrä antaa. (Naurua) Me luimme ensin lämpimiä kauniita sanoja, mutta perään tuli kylmä suihku: numerot.

Tämä etenkin nyt konkretisoituu opintotukeen. Yhdyn muihin kysyjiin siinä. Kun debatissa silloin tiedonannon aikaan kysyin ministeri Karpelalta, joka vastaa opintotuesta, onko myös rahaa opiskelijoille eikä vain näitä kauniita sanoja, niin hän vain hymyili vienosti eikä vastannut siihen kysymykseen. Nyt tiedän, miksi hän vain hymyili kauniisti: sitä rahaa ei ole. On aika vaikeaa ministerin tuottaa tulosta, jos hänellä ei ole rahaa. Pelkästään piiskaamalla ja parantamalla velanottokykyä opiskelijoille ei varmaan tule hyvää mieltä kaikille. Haluaisin kysyä: Löytyykö jotain muuta kuin pelkkää hyvää ajatusta? Löytyykö myös rahaa näille hienoille ajatuksille opintotuen suhteen?

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskuntavaaleista on kulunut noin kaksi kuukautta, ja monet täällä olijat, oikeastaan kaikki, lupasivat tehdä Suomen kansan parhaaksi monia asioita. Kun kuuntelee tätä keskustelua, kysyy ja myös ne, jotka tätä katsovat, varmasti kysyvät, mitä tässä ollaan nyt tekemässä Suomen kansan hyväksi, (Ed. Pulliainen: Kaatamassa hallitusta!) mitä ollaan tekemässä lapsiperheitten, palkansaajien, eläkeläisten, työttömien ja monien muitten, hyväksi tällä keskustelulla. (Ed. Dromberg: Sen me haluaisimme kuulla!) Minun mielestäni nyt pitäisi siirtyä pikkuhiljaa siihen päiväjärjestykseen, jota Suomen kansa edellyttää niin kokoomukselta kuin myöskin vasemmistoliitolta: tekoja työkansan puolesta. Onko tämä sitä, mitä te olette luvanneet tehdä täällä Suomen kansan hyväksi? Minusta eduskunnan arvovalta ei tämän tyyppisiä keskusteluja kaipaa.

Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Skinnarille toteaisin, että juuri sitä mekin täällä kysymme, mitä hallitus on tekemässä Suomen kansan hyväksi, koska siitä on ollut puutteellista tietoa. Toisessa paperissa, joka täällä on jo käsitelty, on luvattu toista. Sen jälkeen tulee numeraalinen lupauspaperi, jossa ei ole mitään oikeastaan jäljellä tai hyvin monessa on puutteelliset markkamäärät. Minusta tuntuu, että tämä koko paperi onkin tehty sitä varten, että se on saatu läpi hallituspuolueissa, tämä ensimmäinen paperi, jota täällä tiedonantokeskustelussa käsiteltiin, koska tämä numeraalinen paperi on huomattavasti karumpaa tekstiä.

Yhdyn niihin tiedusteluihin Jäätteenmäeltä. Mitä kerron opintotuesta tyttärelleni, jolle jo kerroin, että sitä tullaan kehittämään. Miten sitä kehitetään ilman sentin senttiä? (Ed. Kallis: Katsokaa hallitusohjelmasta!) — Aivan! — Suora sitaatti: "Ne asiat ovat kaikki siinä hallitusohjelmassa, ja jokainen kansanedustaja, (Puhemies koputtaa) joka on jaksanut lukea hallitusohjelman alusta loppuun, on huomannut, että asiat ovat siellä. Mutta varmaan on niin, että kaikki eivät ole jaksaneet paperia kokonaisuudessaan lukea, ja silloin on varmaan jäänyt huomaamatta monta muutakin asiaa". Tämä on suora sitaatti teidän tekstistänne, pääministeri. Miten te tämän selitätte?

Satu Hassi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri totesi, että tässä olisi nyt rikesakon paikka, mikä on reilu tunnustus. Mutta muistuttaisin arvoisalle pääministerille, että liikenteessäkin toistuvista rikesakoista voi joutua kyllä kortti kuivumaan.

Monet hallituspuolueiden kansanedustajat ja myös pääministeri ovat leimanneet tämän keskustelun turhaksi. Opposition puolelta on jo todettu, että jos tämä asiakirja olisi heti julkistettu, tätä välikysymyskeskustelua ei olisi tarvittu. Vielä kaksi viikkoa sitten maanantaina olisi ollut mahdollisuus jatkaa hallitusohjelman tiedonantokeskustelua tämän asiakirjan julkistamisen jälkeen, jolloin olisi voitu käydä keskustelua hallituksen todellisesta ohjelmasta. Nämä kaksi mahdollisuutta välttää tämä välikysymyskeskustelu on hukattu. Siksi tämä välikysymyskeskustelu kävi välttämättömäksi.

Nyt kuitenkin haluaisin vielä, kun pääministeri (Puhemies koputtaa) on tunnustanut menettelytapavirheen, kuulla vastauksen kysymykseen: Miksi yritettiin alun perin salailua?

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaksi päähallituspuoluetta antoivat täysin erilaisen tulkinnan tämän asiakirjan luonteesta. Ryhmäpuheenvuoron käyttäjä ed. Huovinen totesi, että se oli hallitusneuvottelujen työpaperi, jolla ohjastettiin hallitusneuvotteluja. Pääministerin vastauksessa todetaan, että se on luonteeltaan kehysneuvotteluja ohjastava paperi. Kaksi ihan erilaista tulkintaa luonteesta.

Mitä tulee sitten kehyskeskusteluihin, pääministeri vastauksessaan vetoaa yhteistyöhön eduskunnan kanssa tästä kehyksestä päätettäessä. Nyt on kuitenkin aikataulusyistä hallituksella itsellään tämänkin asian suhteen pahasti pallo hukassa. Pääministerin avustaja on toivonut selontekoa. Selonteko on niin raskas, että tässä kuussa tuskin hallituskaan pystyy kunnollista selontekoa tekemään eikä eduskunta pysty sitä käsittelemään. Budjettipäällikkö ja apulaisbudjettipäällikkö ovat todenneet, että pääministerin ilmoitus oli järkevä ja tarkoituksenmukainen tapa. Saa nähdä, mitä tästäkään tulee.

Suvi Lindén /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Elo valitettavasti jo lähti, mutta kysymys on politiikan moraalista ennen kaikkea. Hallitusryhmät ovat täällä vähätelleet välikysymyksen aihetta, ja sosialidemokraattisen ryhmän tiedotteessa todetaan, että hallitusneuvottelujen työpaperi ei ole välikysymyksen arvoinen.

Arvoisa puhemies! Olen jyrkästi eri mieltä asiasta. Kysymys ei todellakaan ole niin sanotun salaisen pöytäkirjan sisällöstä, vaikka on aivan selvää, että me kansanedustajat, jotka halusimme aidosti keskustella hallitusohjelman linjauksista, teimme kovastikin turhaa työtä, kun emme tienneet tämän menolaskelman sisällöstä. Kysymys on luottamuksesta, politiikan avoimuudesta. Tuntuu uskomattomalta, että tämän päivän poliittisessa toimintaympäristössä tällaisia papereita jätetään julkistamatta ja ennen kaikkea vielä kielletään niitten olemassaolo. Tämän vuoksi tämä välikysymys oli tarpeellinen ja toivottavasti vie eduskunnan keskustelua ja toimintaa kuitenkin hyvässä hengessä eteenpäin.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on moneen kertaan peräänkuulutettu hallituksen luotettavuutta. Kysyisin myös hallituksen suhteellisuudentajun perään. Itsekin arvostan sitä, että pääministeri myönsi rikkeen tapahtuneen. Mutta että kyse olisi vain rikesakkotyyppisestä rikkeestä, kun eduskunnan pöytäkirjoista löytyy useitakin muinaisen kansanedustajan Jäätteenmäen puheita, joissa todetaan muun muassa, että "tuskin mikään on demokratian toteutumisessa olennaisempaa kuin päätöksenteon avoimuus ja julkisuus". Julkisuusperiaate on perustavan laatuinen kansalaisoikeus, eikä se täyty, jos lähtökohtana on viranomaisten oma tarve tai halu tiedottaa aikaansaannoksista silloin, kun he itse sitä haluavat. Eikö tässä ollut kysymys vakavasta periaatteellisesta rikkeestä, josta ei kyllä silloin pelkällä rikesakolla selviä?

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensimmäiseksi täytyy kiittää oppositiota ansiokkaasta lehdistökatsauksesta.

Toiseksi valitan sitä, että poliittinen keskustelu täällä alkaa kuulostaa paljon parjatulta jakopolitiikalta siinä mielessä, että politiikkaa on kuulemma vain se, mitä uudella jaettavalla rahalla tehdään. Politiikka on arvovalintoja. Politiikka on sellaisia valintoja, joita tehdään myös olemassa olevien resurssien mukaisesti. (Ed. Zyskowicz: Jäämme odottamaan, mistä säästetään!) Sen takia se keskustelu, jossa katsotaan hallitusohjelman toteutumista, tapahtuu kehystarkastelun yhteydessä ja budjettitarkastelun yhteydessä vuosittain. Tältä osin pidän tätä keskustelua siinä mielessä harhaanjohtavana.

Kun pääministeri oli ottamassa hallituksen niskoille rikesakkoa, olisin nykyaikaisempi ja suosittelisin neljän vuoden yhdyskuntapalvelua edellyttäen, että käytös on hyvä.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nämä kaikki lisäpöytäkirjat — tässä on yksi ja tässä on yksi muistio ja tässä on kolmas, työryhmän raportti — ovat olleet silloin, kun hallitusohjelmaa on tehty, tärkeitä papereita. Kun näitä lukee, näissä sanotaan suoraan ja konkreettisesti asioita, kuten esimerkiksi se, että aamu- ja iltapäivätoimintaan ei tule subjektiivista oikeutta, palveluseteleitä ei tule terveydenhuollon kotipalveluun, sen sijaan sosiaalihuollon kotipalveluun tulee. Miksei näitä sitten lue suoraan hallitusohjelmassa? Miksi nämä tärkeät, konkreettiset asiat pitää laittaa joihinkin lisäpöytäkirjoihin? Ovatko nämä niin salaisia? Miksei näitä voi lukea täältä suoraan?

Yksi esimerkki, joka löytyy täältä, on sellainen, joka liittyy perusopetuksen yksikköhintoihin. Olen useaan otteeseen kysellyt ja peräänkuuluttanut, aiotaanko niitä muuttaa. Hallitusohjelmassa niin vihjataan ja tässä salaisessa työryhmäraportissa sanotaan siis asia suoraan. Aiotaanko perusopetuksen kulmakivi romuttaa? Kertokaa!

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin toivonut, että Suomen ensimmäinen naispääministeri olisi avannut niitä kabinettien ovia, joiden takana näitä päätöksiä tehdään, ihan sen vuoksi, että olen samaa mieltä kuin täällä on aikaisemmin sanottu, että avoin ja julkinen päätöksenteko on demokratian kulmakiviä. Olin aika ällistynyt sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorosta, kun siinä sanottiin, että tämä asia ei ole riittävän suuri asia välikysymykselle. Tunnenkin itseni aika pettyneeksi ja ihmettelen, olinko naiivi, kun ajattelin, että naispääministerin valtakaudella päätöksenteko olisi avoimempaa kuin esimerkiksi Kekkosen ollessa Suomen presidenttinä. Nyt näyttää valitettavasti siltä, että päätöksenteko siirtyy vain kekkosajan saunanlauteilta suljettujen kabinettiovien taakse. Miksi näin?

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tämän keskustelun ydin on ollut tähän asti tässä kokoomuksen syyttäjävirastosiiven mahdottomassa melskaamisessa. Minua on erityisesti närkästyttänyt se, että ex-ministeri Sasi, joka viime viikot riehui ilman mitään yhteistä vastuuta, on täällä kokoomuksen päällepäsmärinä. Ed. Uotila käytti mielenkiintoisen puheenvuoron todetessaan, että päähallituspuolueiden tulkinnat ja näkemykset tästä niin sanotusta paperista ovat erilaiset. Se minusta vahvistaa sitä, että se ei ole ollut mikään hallitusohjelman virallinen osa, vaan painotukset ja näkemykset ovat siitä jo jossain määrin erilaisia. Sanoisin kyllä lopuksi, että kyllähän tämä välikysymys on osoittautunut täydelliseksi suutariksi jo nyt. Aivan pieni tussahdus kuuluu. (Naurua) Se on ehkä juuri sen rikesakon kokoinen. (Ed. Brax: Pääministeri myönsi tehneensä virheen, ja se on tussahdus?)

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä on aivan keskeistä tämän liiteasiakirjan merkitys. Täällä useat hallituspuolueiden kansanedustajat ovat vähätelleet asiakirjan merkitystä, viimeksi ed. Gustafsson, joka antoi ymmärtää, että se on täysin alustava, vielä ovat neuvottelut käymättä. Sitä on kutsuttu työpaperiksi, tekniseksi välineeksi, taloustyöryhmän alustavaksi laskelmaksi jne. Kuitenkin kansanedustajien ja tiedotusvälineiden saamassa saatteessa, kun tämä vihdoin julkistettiin, kirjoitetaan pääministerin kanslian toimesta näin: "Hallitusneuvotteluissa sovittiin näiden menolisäysten kohdentamisesta liitteenä olevan laskelman mukaisesti." Tässä liitteessä on miljoonan euron tarkkuudella asiat ja määrärahat jaettu.

Tietystikään en ole niin naiivi, että kuvittelisin, etteikö hallitus voi muuttaa aikaisemmin sopimiaan, mutta tämä samahan koskee koko hallitusohjelmaa. Te voitte, hallituspuolueet, muuttaa ja tulettekin neuvotteluissanne näiden neljän vuoden mittaan muuttamaan hallitusohjelman tiettyjä kohtia. Totta kai tämä kehyspaperikin tulee muuttumaan, jos ei muuten, niin sen takia, että osoitetaan, että se ei ollut lopullinen, mutta se ei muuta tämän paperin merkitystä. Se ei muuta sitä, että tämä on hallitusneuvotteluissa sovittu tämän sisältöiseksi. Tämän asian ydin on se, että hallitusohjelman teksti avautuu Suomen kansalle ja eduskunnalle (Puhemies koputtaa) vasta tämän liiteasiakirjan kautta, koska tässä ovat kaikki luvut.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä keskustelu täällä salissa näyttää hyvin toteen sen vanhan niin paikkansapitävän sanonnan "kepu pettää aina". Niin se petti nytkin, se petti ensi kättelyssä heti muun muassa äänestäjänsä.

Tässä hallitusohjelmassa luvataan, suora lainaus hallitusohjelmasta: "Opiskelijoiden opintososiaalista asemaa kohennetaan, jotta täysipäiväinen ja suunnitelmallinen opiskelu on mahdollista ja opiskeluajat lyhenevät." Kuitenkin nyt, kun tämä salainen lisäpöytäkirja tuli julkisuuteen, ei täällä ole ohjattu euron euroa tähän tarkoitukseen. Miksi tällainen salailu, pääministeri Anneli Jäätteenmäki; tämäkö on opiskelijoiden valoisampi vaihtoehto?

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan kuten ed. Zyskowicz totesi, vaikuttaa siltä, että myös hallituspuolueissa on erilaisia käsityksiä siitä, miten menolisäyspaperia tulkitaan, onko ensisijainen tulkinta se, että tulkitaan hallitusohjelman mukaan, jossa luvataan monia asioita, joille ei kuitenkaan ole varattu rahoitusta, vai onko ensisijainen hallitusohjelmassa mainittu menoraami. Kysynkin pääministeriltä: Onko hallitusohjelman 1,12 miljardin menokatto hallituksen näkökulmasta sitova vai onko menopiikki auki?

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oikeastaan minua on tässä keskustelussa kiinnostanut valtavasti kokoomuksen suorastaan häkellyttävä huoli opiskelijan puolesta. Se on tietenkin aiheellinen huoli, mutta myös minä olen lukenut papereita ja minä olen lukenut kokoomuksen papereita, jotka kokoomus teki tavoitepapereikseen ennen vaaleja. Kuinka ollakaan, niissä ei ole euron euroa, ei sentin senttiäkään osoitettu opiskelijoiden opintososiaalisten etuuksien parantamiseen. (Välihuutoja kokoomuksen eduskuntaryhmästä) Minua hyvin paljon kiinnostaa se, kuinka ihmeessä te voitte syyllistää hallitusta omalta pohjaltanne. Voi sanoa, että pata kattilaa soimaa, musta kylki kenties molemmilla.

Minä haluan uskoa, että tämän hallituksen aikana löytyy varat opintososiaalisten etuuksien parantamiseen, mutta jos minulla olisi tuollaiset paperit kuin kokoomuksen pohjapaperit, joita tosiaankaan en kehtaisi mennä esittelemään opiskelijajärjestöille, niin siinä vaiheessa pitäisin hivenen pienempää ääntää kyseisestä asiasta. Mieluummin esittelen opiskelijajärjestöille hallitusohjelmaa kuin kokoomuksen omia taustapapereita.

Outi Ojala /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän tämä nyt on aika merkillistä, kun tuntuu, että hallituspuolueiden kansanedustajat täysin sivuuttavat menosäännön merkityksen, kun hallitusohjelman ja koko hallituksen lähtökohtahan on se, että on tiukka menosääntö, jossa lyödään lukkoon tietyt lisäykset vuoden 2007 tasossa. Te ette ole edes huomanneet sitä, että inflaatiotarkistuksien osalta tulee vaikeuksia, kun puhutaan vuoden 2007 tasosta. 1,12 miljardia saavat olla vuonna 2007 menolisäykset, joista meillä on lista, miten ne jakautuvat.

Sitten on sovittu siitä, että 1,12 miljardia euroa tehdään veronkevennyksiä, mutta samalla luvataan vaikka kuinka paljon lisää veronkevennyksiä, jos talous kasvaa. Mutta se menosääntö, se kattoraami, on esteenä kaikille niille hyville toiveille, joita te nyt täällä sanotte, että voidaan kaikkea hyvää tehdä, jos tilanne sallii. Mutta kun menokatto on hyväksytty, niin hallitus ei voi sitä ylittää menettämättä luottamustaan, ja siksi olen viitannut useaan otteeseen talous- ja vakausohjelmaan. (Puhemies koputtaa) Jos hallitus luopuu siitä, hyvä on, mutta muutoin olette kyllä nalkissa.

Irja Tulonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka kuinka yrittää positiivisella hengellä lukea tuota hallitusohjelmaa, niin ilman tätä lisäpöytäkirjaa se on todella vaikeaa. Se varmasti johtuu siitä, että kokoomus on ollut kuusitoista vuotta hallitusvastuussa ja todella on jouduttu maksamaan nämä viimeiset kahdeksan vuotta velkoja takaisin.

Tietysti ne rahat kiinnostavat aika paljon. Otan esimerkin siitä, kun hallitusohjelmassa lukee, että lasten iltapäivätoiminta säädetään lailla 1.—2.-luokkalaisille, mutta sitten kun tämä lisäpöytäkirja tuli, niin siellä ihan selkeästi sanotaan, että se ei olekaan subjektiivinen oikeus. Lisäpöytäkirjan mukaan on hyvin vaatimaton se summa, mikä siihen erotetaan. Tämä on yksi esimerkki siitä, että totta kai oppositio haluaa tietää, mitä ihan (Puhemies koputtaa) todella lisäpöytäkirja tuo mukanaan ja mitä ihan todella hallitusohjelmassa sitten lukee.

Virpa Puisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ollut surkuhupaisaa seurata sitä, miten sattuu, kun takkia kääntää. Kun neljä vuotta sitten teimme hallitusohjelmaa, kokoomus huolehti siitä, ettei sosiaalisiin ja terveydenhuollon peruspalvelun ratkaisuihin tulee rahaa eikä selkeää tekstiä, miten ne tehdään. (Ed. Tulonen: Ei pidä paikkaansa!) Kuten täällä ed. Henrik Lax totesi, 26 kertaa kirjoitettiin "selvitetään". Sen jälkeen edustajat Ben Zyskowicz, Sasi ja kumppanit huolehtivat, että Niinistön budjetin oli oltava eduskuntaa sitova ja että asioita ei viety edes Talpolin käsittelyyn hallituksessa.

Nyt täällä edellytätte sitä, että kaikki vuoteen 2007 pitää olla tarkkaan tiedossa, mutta me huolehdimme siitä, että me voimme eduskuntana käyttää budjettivaltaa. (Puhemies koputtaa) Me emme sitoudu siihen, me seuraamme, me noudatamme, me sitoudumme vuosi vuodelta budjettiin. Tämä on linjaus. Se, (Puhemies koputtaa) että tämä paperi tuli julki, on hyvä siltä osin, että nyt tiedämme, mitkä olivat lupauksia, mitkä totta. (Puhemies koputtaa) Sosialidemokraattien linjoja on saatu paljon tänne sisään. Me tiesimme talouden; emme voineetkaan (Ed. Kuosmanen: Ei suurennuslasillakaan näy mitään demarien linjaa!) luvata kaikkea. Mutta tämä keskustelu olisi voitu käydä myös raamikeskustelun yhteydessä, jonne se kuuluu, (Puhemies koputtaa) eikä välikysymyksenä.

Jari Vilén  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uskon, että jokaisen kansanedustajan niin hallituksessa kuin oppositiossa on, jotka käyvät keskustelua tässä hallitusohjelmasta, hyvä tietää, kun puhutaan palvelusetelijärjestelmän käyttöönotosta, koskeeko se sosiaalipalveluita vai terveydenhuoltopalveluita. Uskon, että jokaisella kansanedustajalla on kiinnostus tietää se, jos varataan 20 miljoonaa euroa hallitusneuvotteluohjelmassa sovitun mukaisesti aluekehitykseen, miten se kohdennetaan ja miten se tullaan käyttämään. Olen varma, että jokainen kansanedustaja on kiinnostunut tietämään sen, että jos 30 miljoonaa euroa varataan kehysten lisäksi vielä varauksen mukaisesti, siitä 20 miljoonaa ollaan kohdistamassa maa- ja metsätalousministeriölle ja Makeran tarpeisiin.

Nämä ovat ne kysymykset, minkä takia tätä keskustelua käydään tällä hetkellä: jotta me jokainen tiedämme, mitkä ovat ne faktat, mitä meillä on käytettävissä ja minkä mukaisesti toimimme. Vasta sen jälkeen, kun ed. Sasi ryhtyi aktiivisiin poliisitoimiinsa myös tämä uusi lisäpöytäkirja ja (Puhemies koputtaa) uusi pöytäkirjamaininta ovat meidän käytössämme. Se minun mielestäni on keskustelun olennaisin asia. Se, mikä (Puhemies koputtaa) menettelytapa nyt on olemassa, se on tullut tästä tarpeesta.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olisiko oppositio ollut valmis hyväksymään hallitusohjelman, jos tämä puhuttu menolista olisi ollut nähtävillä? Outoa sinänsä on sekin, että oppositio moittii niin voimakkaasti menettelytapaa ja sitä, että hallitus yrittää ikään kuin salaa jakaa etuuksia kansalaisille. Tyytymättömiä tässä asiassa voisivat olla hallituspuolueiden edustajat. Nyt kun hallitus on vähätellyt kuitenkin tämän työpaperin merkitystä, niin tämä ymmärtääkseni merkitsee sitä, että eduskunnalla on edelleen runsain mitoin liikkumavaraa ja budjettivaltaa, koska on nonsaleerattu koko tämä salainen lista. Salailun hierarkiassa tämä on kärpässarjassa sen rinnalla, mitä muun muassa kokoomuksen edustajat kassakaappisopimuksella vuonna 87 tekivät, kun ennen vaaleja vesittivät koko eduskuntavaalien tuloksen.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä tämä lisäpöytäkirja on todella tärkeä. Minä uskon, että sekä hallituspuolueitten että opposition kansanedustajille tämän lisäpöytäkirjan luvut olisivat avanneet tämän hallitusohjelman sisällön paljon paremmin. Itse kun olen selaillut hallitusohjelmaa, minulle on pääluokka pääluokalta käynyt selväksi, että todellisuudessa sanat "arviointi" ja "selvittäminen" merkitsevätkin todellisuudessa leikkaamista ja vähentämistä viitaten siihen kohtaan esimerkiksi, missä luvataan järjestää lasten iltapäivätoiminta lailla eikä kuitenkaan löydy määrärahoja tähän. Ilmeisesti tämän pääluokan sisällä jostakin ne rahat on sitten otettava, elikkä se merkitsee leikkaamisia.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Rouva pääministeri, oikea ongelma Suomessa on se, että tässä maassa on yli 300 000 niin köyhää ihmistä, ettei heillä ole varaa maksaa edes rikesakkoa. Niitä on paljon. Ja nyt se toinen ongelma on se, että tässä hallitusohjelmassa ei ole tarpeeksi rahaa köyhyyden poistamiseen. 180 miljoonaa euroa koko vaalikaudeksi perusturvan parantamiseen ei riitä. Tässä yritetään kahdella kalalla ja viidellä leivällä ruokkia koko kansa. Kokoomuksen osalta paradoksi on se, että te halusitte ottaa ne kaksi kalaakin vielä pois sieltä köyhien ruokapöydästä.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä yhdyn niihin mielipiteisiin, että oli ihan hyvä, että pääministeri Jäätteenmäki myönsi olevan aihetta edes tähän rikesakkoon. Toivoisin, että jatkossa pääministeri Jäätteenmäki kunnioittaisi vähän enemmän kansanedustajien työtä, koska kyllä nimittäin ehdoton pohjanoteeraus tässä keskustelussa oli se puheenvuoro Kymmenen uutisissa, että ainoa ongelma on siinä, että edustajat eivät ole jaksaneet lukea tätä hallitusohjelmaa loppuun.

Täällä on monissa puheenvuoroissa puhuttu, muun muassa ed. Skinnari sanoi, että pitäisi puhua asioista eikä menettelytavoista. Siinä on varmaan paljon perää, mutta tässä tulee kuitenkin muistaa se, että oppositio ei ole tätä soppaa keittänyt. Tämä koko episodi ei varmaankaan politiikan arvostusta nosta, mutta se ei ole todellakaan opposition vika, että hallitus ei näitä olennaisia tietoja, joita tähän liiteasiakirjaan liittyy, halunnut luovuttaa.

Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kansanvalta vaatii avoimuutta, ja tässä on niin kuin menty vähän riman ali. Mutta ei välttämättä tästä olisi pitänyt tehdä välikysymystä. Koska oppositiohan sai paperin aikaisemmin. Nyt tämä on vähän jälkijättöistä siinä mielessä. (Hälinää)

Itse olen ihmetellyt, mistä kokoomus saa energiaa. Ilmeisesti kokoomus haluaa peittää jälkensä. Tässä salissa on käyty läpi kokoomuksen veropoliittista linjaa, ja jossakin vaiheessa kokoomus on luvannut — alussa täällä puhuivat ja papereista voi todeta — aikaisemmin vaalikampanjan aikaan 3 miljardin veroalen, ja kuitenkaan meillä ei ole varaa nytkään. Jos kokoomus olisi tehnyt 2 miljardin veroalen, se tarkoittaa, että meillä ei olisi ollut ollenkaan tulonsiirtoihin varaa silloin.

Nyt kokoomus täällä huutaa niiden perään, että nyt lapsiperheille kaikkea lisää, mikä on täysin tyhjän varassa olevaa. Siinä mielessä yritetään ilmeisesti hämätä kokonaan tällaisella välikysymysmenettelyllä. Kun oma pesä on vähän likainen, (Puhemies koputtaa) yritetään näyttää, että me olemme jotenkin parempia, vaikka takapihaa pitää tutkia ensin.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En lähde etsimään niitä adjektiiveja, jotka kuvaavat hallitusohjelmaa ja sen sisältöä. Haluan itse asiassa kutsua pääministerin arkiseen elämään kunnassa, kunnan virkamiehenä, valmistelijana, kunnan päättäjänä tänä päivänä, hallitusohjelman julkistamisen jälkeen.

Tällä hetkellä valmistellaan vuoden 2004 budjettia kunnissa, muun muassa meillä Vantaalla. Eilen viimeksi kävimme keskustelua siitä, että hallitusohjelma puhuu lasten iltapäiväkerhotoiminnasta, esikoululaisten kuljetuksesta jne. vuodesta 2004 alkaen. Tänä päivänäkään virkamiehet kunnissa eivät tiedä, onko se subjektiivinen oikeus vai eikö se ole. Lisäpöytäkirjoista olemme havainneet, että sitä se ei tule olemaan.

Arvoisa pääministeri, missä vaiheessa te olette avoimia ja viestitätte tämän tiedon myöskin kuntiin?

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyn rouva pääministeriltä, tiesivätkö hallituspuolueiden kansanedustajat tästä salaisesta pöytäkirjasta ennen kuin opposition kansanedustajat. Ellei, tällä salailulla jymäytettiin eniten juuri hallituspuolueiden kansanedustajia ja kansaa.

Keskustan kansanedustajat ovat kentällä selitelleet tällä hallitusohjelmalla, kauniita lauseita, eli käytännössä siitä hallitusohjelmasta on tullutkin kootut selitykset kansalle. Enää en ihmettele, miksi sosialidemokraattien puheenjohtaja Lipponen ei lähtenyt tähän hallitukseen. Hallitusohjelmasta tehtiin toiveiden tynnyri, ja talouden realiteetit ovat ihan muuta.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafsson arvosteli täällä minua Finnairin hallintoneuvoston lopettamisesta, mutta haluan todeta, että asiaa valmisteltiin noin kaksi kuukautta, keskusteltiin eri osapuolten kanssa. Asia oli myöskin hallituksen neuvotteluissa, mutta kuten Sonerankin hallintoneuvoston osalta vastaava ministeri tekee asiasta päätöksen ja sen mukaisesti näissä tilanteissa eletään. Täytyy sanoa, että olen saanut kyllä tästä asiasta enemmän kiitosta kansalaisilta kuin kansanedustajilta.

Mitä tulee ed. Puistoon, on mielenkiintoista nähdä, että hallituspuolueissa kytee jo kapina, ja kun vastustatte menokehysraameja, voitte äänestää niitä vastaan luottamuslauseäänestyksessä keskustelun päätteeksi. Siinä on teidän selkeä kantanne näihin menoraameihin. (Naurua)

Mitä tulee sitten menokehysten asemaan ja niiden kehittämiseen, juuri siitä syystä tämä menojen jakopaperi on tärkeämpi kuin mikään muu hallituksen kirjallinen dokumentti tai hallituksen päätös koko nelivuotiskauden aikana, jos hallitus niin pitkään elää. Se on äärimmäisen tärkeä dokumentti. Mikä tärkeätä, toivon, että yhdessä opimme tästä keskustelusta sen, että toista kertaa asiakirjoja ei enää vastaavalla tavalla salata.

Pääministeri Anneli Jäätteenmäki

Arvoisa puhemies! Ensin haluan todeta, että hallitusohjelma on ehdottomasti tärkein hallituksen toimintaa ohjaava asiakirja. Se on laaja, se kattaa kaikki yhteiskuntaelämän alat, se on tarkoitettu usealle vuodelle, neljän vuoden yhdyskuntapalveluun. Haluaisin asettaa tämän kehyspäätöstyöpaperin oikeisiin mittasuhteisiin. Se on samalle ajalle, mutta siinä on paljon vähemmän asioita. Hallituksen pitää hoitaa koko yhteiskuntaa ja kaikkien ihmisten asioita.

Sitten toiseksi, kun täällä ovat sekä kokoomus että vasemmistoliitto kovasti puhuneet siitä, että on vaatimattomia summia, ei ole tarpeeksi rahaa köyhyyden poistamiseen, haluaisin kuitenkin muistuttaa, että edellinen hallitus helmikuussa 2003 hyväksyi alustavan kehyksen ja nämä määrärahat, mitkä tässä paperissa nyt ovat, ovat kaikki lisäyksiä siihen.

Kun tekin siellä kokoomuksen puolella toteatte, että kyllä on iltapäivähoitoon vaatimaton summa, tämä hallitus käyttää siihen 140 miljoonaa euroa enemmän rahaa: "iltapäivähoito, peruskoulun henkilöstö ja muut palvelut". Te kritisoitte omaa toimintaanne ja sanotte, että te ette olisi käyttäneet tarpeeksi rahaa. (Hälinää)

Aivan samalla tavalla kuin täällä tuli, että ei ole köyhyyden poistamiseen tarpeeksi rahaa, se on tietysti arvostuskysymys, onko. Tässä hallituksen ohjelmassa on kuitenkin käytetty enemmän rahaa köyhyyden poistamiseen ja aktiiviseen työvoimapolitiikkaan kuin se hallitus, jossa vasemmistoliitto oli mukana, halusi osoittaa seuraavalle kehyskaudelle. (Hälinää)

Sitten kun tässä kysyttiin, miksi yritettiin salata, olisin toivonut, että olisin pystynyt vastaamaan siihen jo äsken, kun käytin varsinaisen puheenvuoroni. (Hälinää — Eduskunnasta: Vastatkaa edes nyt!) Totesin, että "Korostan vielä, että hallitus ei ole salannut eikä pyrkinyt salaamaan välikysymyksessä tarkoitettua asiakirjaa." Ja myönnän ja myönsin kernaasti, että siitä olisi voitu tiedottaa aktiivisemmin ja erityisesti sen sisällöstä.

No sitten, kun tulee kysymys siitä, että on tällainen salainen asiakirja, ensinnäkin minä haluan nyt painokkaasti todeta, että ei ole mitään salaisia asiakirjoja (Hälinää) eikä ole olut alun perinkään. Mutta varmasti tässä on käynyt niin, että kun siitä on hallituksen edustajilta kysytty, hallitus ja oppositio ovat puhuneet yksinkertaisesti toistensa ohi, (Hälinää) koska salaisesta asiakirjasta ei ole tiedetty. (Ed. Pulliainen: Te hypitte pöydän yli!). — No, minä esitän täältä hallituksen kannan. Teillä voi olla sitten toisenlainen kanta.

Vieläkin haluaisin todeta, että olen aivan vakuuttunut, että jokainen, joka on käynyt keskusteluja ja neuvotteluja, tietää, että siellä asioista sovitaan. Sitten ne laaditaan yhteen lopulliseen asiakirjaan, joka sitoo kaikkia ja joka on tarkoitettu siksi yhteiseksi asiakirjaksi. Nyt teille on toimitettu kaikki tarpeelliset asiakirjat. Siellä on sellaisiakin papereita, joita ei ole koko tämän yhteisen ryhmän nimissä käsitelty, vaan on ollut pienempiä ryhmiä. Sen vuoksi minä haluan voimakkaasti painottaa sitä, että hallitusohjelma, yli 50-sivuinen asiakirja, on se, joka on yksi yhteinen asiakirja, ja tämä paperi, mikä nyt on toimitettu, ja muutkin teille toimitetut ovat työpapereita, joita kyllä pyritään mahdollisimman tarkasti noudattamaan.

Vielä lopuksi haluan todeta vetoomuksen siitä, että me voisimme yhdessä katsoa näitä yhteistyön muotoja. On tärkeää, että yhteistyö hallituksen ja eduskunnan välillä toimii. Hallituksen puolelta haluan vielä kerran painokkaasti todeta, että haluamme tehdä yhteistyötä, haluamme toimittaa teille asiapaperit. Jos teillä on siihen joitakin hyviä neuvoja, hallitus ottaa kaikki varteenotettavat neuvot tarkkaan huomioon.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomen kansa seuraa tämänpäiväistä keskustelua ristiriitaisin tuntein, ristiriitaisin tuntein siitä, mikä on tämän keskustelun tarkoitus, sisältö ja ydin. Kun pääministeri Jäätteenmäki äsken esitteli, että keskustelu nimenomaan liittyy tähän yhteistyöpaperiin, hallitusohjelmaan, hallitusohjelman tulkintaan, katson, että siinä se sisältö varmaan tälle keskustelulle on ollut olemassa ja myöskin puhemiehen viittaama käytettävien puheenvuorojen toivottu sisältö: että keskusteltaisiin siitä, mitä tähän hallitusohjelman lisäpöytäkirjaan liittyy ja syntyy.

Tämän osalta keskustelu on pitkälti ollut akselilla hallitus—oppositio, ja tältä pohjalta näyttää niin, että kuullun perusteella oppositio olisi periaatteessa ollut osittain niskan päällä. Mutta mitä itse tätä asiaa katsoo ja näkisi käydyn keskustelun, salaisen tai julkistetun, julkisen, liitteenä olevan tai liitteeseen kuuluvan, unohtuneen tai matkaan tarkoitetun lisäpöytäkirjan perusteella, voisi todeta, että keskustelu ei ole hukkaan mennyt sen osalta, että näin välikysymyksen muodossa koko eduskunta saa tiedon siitä, mitä siinä lisäpöytäkirjassa sanotaan niiden 1,12 miljardin euron menolisäysten mahdollisuudesta. (Ed. Huotari: Tiesikö ed. Lahtela ennen?)

Mutta täytyy sanoa tämän asian puitteissa — ed. Huotari, olen juuri tulossa tähän asiaan — että tässäkin asiassa näyttää olevan niin, että oppositio on päässyt hallituspuolueitten riviedustajia pidemmälle saadessaan tämän samaisen pöytäkirjan liitteen ja siihen liittyvät lisäliitteet, koska itse en ainakaan niitä ole saanut, ja kun vertaisiltani olen kysellyt, eivät hekään ole näitä saaneet. Ed. Kuosmanen salaa kahvilassa viittasi ja väläytti, että tämän näköinen se on olemassa, mutta ed. Kuosmanenkaan ei raatsinut luovuttaa sitä, niin että olisin voinut lukea ja tutustua tähän sisältöön.

Tältä osin uskon, että tämä keskustelu avaa ja avartaa tulevaisuutta. Pääsemme sisältöön ja löydämme raamit sille, mitä kentällä puhutaan, mitä sanotaan, tehdään ja toteutetaan. Tämän pohjalta keskustelu todistaen yhteistyön nimissä hallituksen vahvuutta ja tulevaisuutta liikkuu rehellisellä ja aidolla pohjalla, koska silloin on tiedossa se, mistä puhutaan, mitä luvataan ja mitä on tulevaisuutta olemassa.

Tämän osalta täytyy sanoa, mitä tulee liitteisiin ja viitteisiin lisäpöytäkirjasta, että itse olen nähnyt siitä muutamia lukemia lehdistön välityksellä. Tämänpäiväisessä lehdistökatsauksessa ed. Zyskowicz erittäin voimakkaasti on esiintynyt ja tuonut hyvin julki sanallisen viestinnän merkitystä, ja itsekin sieltä olen nähnyt, mihin tämä rakentuu ja käy. Täytyy sanoa, että jos tiedonvälitys perustuu tälle tasolle, aika lailla vaatimattomissa on olemassa tämä asia.

Mutta sen osalta voi olla myöskin niin, että kun näitä yhteen ynnää ja laskee, mielestäni tämän keskustelun osalta on syntymässä myöskin uhkatekijöitä, jos tämä lisäpöytäkirja on lopullinen katto. Sen osalta näyttää, että tämänpäiväinen keskustelu myöskään ei anna mitään lisäviitteitä ja lisäohjeita tähän asiaan, että sitä voitaisiin muuttaa, soveltaa taikka tarkistaa matkan varrella neljän vuoden aikana, jos se on ehdoton katto. Täällä todetaan maatalouden osalta muun muassa sivulla 33:

"- - Suomi pyrkii ratkaisuihin, jotka säilyttävät Suomen EU:n yhteisestä maatalouspolitiikasta saamien tukien kokonaismäärän vähintään nykytasolla.

Kansallinen tuki arvioidaan ottaen huomioon EU-neuvottelujen tulos."

Käsittääkseni tämä teksti ja siihen kehykseen sisältyvät rahat eivät ole toistensa kanssa synkronisessa yhteydessä. (Ed. Zyskowicz: Sitähän me juuri väitämme!) Mielestäni tämä ristiriita sellaisenaan osoittaa parhaiten sen, että jotain mätää tässä asiassa on olemassa. Olen erittäin huolestunut siitä, että tätä asiaa ei ole voitu julkisesti keskustella, vahvistaa ja luvata suomalaiselle viljelijälle sitä tulevaisuudenuskoa ja -toivoa, että ne rahat löytyvät jostakin. Sen pohjalta on nähtävä tässä asiassa se, että pitää löytää sellainen tapa, missä annetaan mahdollisuus joustaa ja joustaa sen jälkeen, kun tarve ilmenee, niin että hallitusohjelmaa voidaan tällä tasolla toteuttaa. Siihen löytyvät ne eurot, mitkä jäävät Euroopasta puuttumaan.

Tämän pohjalta tämä asia ja näköala ei tietysti lupaa hyvää, jos viitataan siihen viime perjantaina tehtyyn puhemiesneuvoston äänestyspäätökseen ja ratkaisuun EU:n tulevaisuuskonventin jäsenistä äänestettäessä ja siihen arparatkaisuun. Arvonta on aina arvonta, siinä on voittajat. Mutta mielestäni näin katsoen — katsoen että keskusta on selvä päähallituspuolue — tähän toiseen hallituspuolueeseen, päähallituspuolue sosialidemokraatteihin, se ratkaisu, millä hallituspuolueet rivesivät tästä sovitusta linjasta ja ratkaisusta, ketä konventin jäseneksi loppukaudeksi esitetään ja päätetään, ei mielestäni lupaa tälle hallitukselle hyvää tulevaisuutta eikä oikeata mahdollisuutta.

Kun puhemiesneuvoston kokoonpanoa katsoo, äänestyksen tuloksen olisi pitänyt olla 10—6, kun se oli 8—8. Mielestäni sosialidemokraatit tässä asiassa ovat toimineet edesvastuuttomasti pettäessään hallituskumppanin heti ensi kättelyssä, ennen kuin oikeastaan hallituksen työ ja toiminta on alkanutkaan. Tältä osalta näyttää siltä, että tulevaisuutta on katseltava kirkkain silmin tarkkana niin, että myöskin hallituksen riveistä ollaan valmiita tarttumaan tähän asiaan silloin, kun tarve on olemassa. Tällainen elämä ei voi myöskään hallituksen sisällä eikä hallituspuolueiden sisällä jatkua.

Herra puhemies! Tässä toteaisin, että siitä huolimatta, että tässä on joitain epäkohtia tullut ilmi, Suomen kansaa varsinaisesti sillä, onko lisäpöytäkirja ollut mukana vai ei, ei ole tässä kaltoin kohdeltu. Korkeintaan eduskunnan arvovallan menettämisestä on ollut kysymys lähinnä edustajien osalta.

Herra puhemies! Toteaisin, että vaikka vähän kriittisesti tätä katselenkin, kyllä on hallitusta tässä vielä eteenpäinkin tuettava, kun ei suurempia rötöksiä vielä kerran kasassa ole olemassa. (Naurua)

Minna Lintonen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Oppositio yrittää väkisin tehdä hallituksen alkaneesta toiminnasta ja hallitusohjelmasta jännittävää seikkailuromaania, jossa kolme etsivää, Sasi, Zyskowicz ja Soininvaara, seikkailevat ja viilaavat pilkkuja, kääntelevät papereita, tulkitsevat sanomisia ja etsivät johtolankoja. Tarinalla on onnellinen loppu: Kolme etsivää eivät löydä mitään salaista eikä sekavaa johtolangoista huolimatta, ja kolme etsivää voivat jäädä lomalle iloisin mielin.

Vaikka eduskunnassa oppositio onkin yrittänyt hämmentää välikysymyksellään, on kuitenkin tilanne kansalaisille ollut selkeä, miten tällaista menettelytapatoimintaa tulisi tulkita. Eiliset gallupit kertoivat meille, miten hallituspuolueiden kannatusluvut ovat korkealla ja erityisesti sosialidemokraattien kannatus on noussut yli 3 prosenttia. Opposition toimintatapa avaa uusia mahdollisuuksia. Hallitus neuvottelee lisäbudjetista, joka on tavallisia teknisiä korjauksia kunnianhimoisempi. Sen jälkeen päätettäväksi tulee talousarvioiden rakenteen uudistaminen sellaiseksi, että uudella mallilla olisi käyttöä vielä seuraavillekin hallituksille, ja sitä Eurooppa-asiaakin on istuttava pohtimassa. Jokaisessa asiakokonaisuudessa hallituksen virkamiehet tekevät muistioita, konsepteja ja laskelmia. Oppositiolla on siis ennen eduskunnan kesätaukoa ainakin kolme välikysymysaihetta, mikäli se haluaa nimittää kaikki hallituksen työpaperit salaisiksi lisäpöytäkirjoiksi.

Tällaisillako keskusteluilla Suomea kehitetään? Kansanedustajille välikysymyskeskustelut kyllä kelpaavat. Niissä pääsee sanomaan omat mielipiteensä eduskunnan kateederilta. Lehdistötiedotteita ja pikku-uutisia riittää. Jotain syvällisempääkin siitä seuraa. Aiemmat vastakkainasettelut meidän sosialidemokraattien ja keskustalaisten välillä painuvat unohduksiin, ja kokoomus alkaa tuntua vastustajalta.

Mielekkään hallituspolitiikan ja mielekkään oppositiopolitiikan perusteeksi ei asian vierestä tehdyistä välikysymyksistä oikein ole. Pitäisi odottaa ja katsoa, miten hallituksen työ edistyy ja minkä oppositio tekisi paremmin.

Suvi Lindén /kok:

Arvoisa puhemies! Tuore edustaja Lintonen mielestäni suhtautui kovin kevyesti tähän asiaan ja jälleen kerran hallituspuolueitten kansanedustajien aikaisempien puheenvuorojen mukaisesti käyttää tästä asiakirjasta nimityksiä muistio, työpaperi, luonnos. Itse hallituksessa istuneena voin sanoa, että kun hallitusohjelman yhteydessä asioista sovitaan ja niistä tehdään muistiot ja pöytäkirjat, se on vakava asia. Kysymys ei ole ihan mistä tahansa asiasta.

Valitettavasti pääministeri Jäätteenmäen vastauspuheenvuoro debattikeskusteluun oli kovin lyhyt. Jäimme edelleen vaille vastausta siihen, mitä hän tarkoitti vastatessaan MTV:n Seitsemän uutisille, että jokainen kansanedustaja, joka on jaksanut lukea hallitusohjelman alusta loppuun, on huomannut, että ne asiat ovat siellä. Täällä olemme yrittäneet kertoa, että vaikka olemme tätä asiakirjaa edestakaisin ja nurinpäin lukeneet, niin niitä vastauksia ei ole löytynyt. Ehkä pääministerillä on erilaiset silmälasit päässään kuin meillä muilla.

Täällä on esitetty kritiikkiä tähän välikysymykseen ja erityisesti me kokoomusoppositiossa toimivat kansanedustajat olemme saaneet kritiikkiä siitä, että hallitusta lyödään ennen kuin se on edes aloittanut työtään. Kysymys, onko kritiikille tilaa, on varmasti aiheellinen.

Hallitus muodostettiin ensimmäistä kertaa uuden perustuslain antamien nuottien mukaisesti. Hallitusohjelma oli ennätyspitkä ja kuvastaa ehkä hallituspuolueiden sisäisiä kädenvääntötilanteita. Mutta kuitenkin me eduskunnassa kävimme varsin pitkän ja perusteellisen keskustelun hallitusohjelman pohjalta. Kuitenkin tästä 52-sivuisesta paketista unohtui jotakin: juuri se, minkä pääministeri Jäätteenmäki omilla laseillaan on kyennyt lukemaan ja mitä me muut emme ole, näitä lukuja, ohjelmapaperista löytäneet.

Välikysymykselle on mielestäni selkeät ja hyvät perusteet. Hallitus jäi kiinni salailusta. Pääministeri on omassa selvityksessään kertonut, että eduskunnalla oli käytössään kaikki hallitusohjelmaan liittyvät tiedot ja myös menolisäyksistä kertonut dokumentti toimitettiin eduskunnalle. Kuitenkaan näitä asiakirjoja ei ollut käytössä, kun kävimme ohjelmakeskustelua. Pääministeri itse, samoin kuin jotkut muut valtioneuvoston jäsenet, kielsi koko laskelman olemassaolon.

Tässä yhteydessä sopinee kysyä, miksi, miksi tämän laskelman olemassaolo kiellettiin. Olisiko niin, että hallitusohjelman puolustaminen olisi muodostunut kiusalliseksi myös hallituspuolueiden kansanedustajille, kun totuus siitä, miten pienillä menonlisäyksillä hallitus aikoo ohjelmansa lupaukset täyttää, olisi valjennut myös heille? Ed. Seppo Lahtela ensimmäisenä varsinaisena puhujana tässä keskustelussa kyllä käytti myös sen suuntaisen puheenvuoron, joka todistaa sitä, että hallituspuolueiden kansanedustajille tämä menonlisäyspaperi on aika kiusallinen.

Samaten ihmetyttää, että jos tuon menonlisäysluonnoksen olemassaoloa ei haluttu salata, miksi sitä ei julkistettu valtioneuvoston julkisella www-palvelimella muun ohjelman yhteydessä tai miksei pääministeri esitellyt sitä hallitusohjelman tiedonantokeskustelussa. Menonlisäysten jakautumista perättiin lähetekeskustelun aikana useaan kertaan. Miksei pääministeri tuolloin kysynyt, mihin menolaskelma on joutunut, kun se on eduskuntaan toimitettu? Tämä käyttäytyminen todella viittaa siihen, että tätä menolaskelmaa ei haluttu julkistaa. Kuten täällä on jo selväksi käynyt, tiedonantokeskustelu hallitusohjelmasta olisi näyttänyt varsin toisenlaiselta, mikäli hallitus olisi alun alkaen toimittanut lupaamansa avoimen päätöksenteon hengessä dokumentin ja olisimme saaneet sen pohjalta käydä keskustelua.

Mitä tämä hallitusneuvotteluissa sovittu menonlisäysten kehyspäätös paljastaa? Mielestämme ennen kaikkea sen, että hallitusohjelmaan ei ole näitä lukuisia vaalilupauksia kyetty ottamaan. Otetaanpa vaikka lapsilisät. Vaaleja edeltävänä perjantaina, maaliskuun 14. päivänä, tuleva pääministeri Jäätteenmäki kertoi keskustan sitoutuvan siihen, että heti vaalien jälkeen perheiden ja lasten hyvinvointia parannetaan monipuolisen ohjelman avulla. Ehdokas Jäätteenmäki jatkaa, että "lapsilisien osalta kiireellisintä on sitoa ne indeksiin". Tämä kiireellisyys unohtui Säätytalon öissä kaikilta hallituspuolueilta. Liekö sitten niin, että tässä kysymyksessä keskusta jäi SDP:n jyrän alle?

Tiedonantokeskustelussa toin itse esiin huolen muun muassa siitä, miten hallitus aikoo saavuttaa tavoitteensa turvata kulttuuripalvelujen saatavuus koko maassa. Nyt nähtyäni sen karun ja tylyn tosiasian, että kulttuuriin ei koko vaalikaudella ole luvassa senttiäkään lisää, kysyn, miten hallitus aikoo selviytyä edes olemassa olevista velvoitteistaan. Hallitusohjelmaan on kirjattu aivan oikein eduskunnan tahdon mukaisesti, että kirjastojen rahoitus siirretään arpajaislain mukaisesti veikkausvoittovarojen puolelta budjettirahoitteiseksi. Lain mukaan kirjastot rahoitetaan kokonaisuudessaan vasta vuoden 2011 budjettivaroista. Mutta jo tälle kaudelle tarvitaan kymmeniä miljoonia euroja budjettikehyksiin lisää, jotta laki toteutuisi aikataulussaan. Näitäkään ei tässä menolaskelmassa näy. Miten toteutetaan taide- ja taiteilijapoliittista ohjelmaa ilman rahaa, miten turvataan kulttuurilaitosten toiminta, huolehditaan kulttuurin aluepolitiikasta, ovat kysymyksiä, joihin olisi toivonut menolaskelmasta löytyvän vastauksia.

Kaikki tämä osoittaa, että hallituksen ohjelmalupaukset, saatikka vaalilupaukset, eivät pidä yhtä lupauksien toteuttamiseen varattujen eurojen kanssa. Juuri tämän vuoksi eduskunnalta salatun asiakirjan olisi ollut ehdottoman tärkeää olla kansanedustajien tiedossa, kun kävimme keskustelua hallitusohjelmasta, eikä vain meidän opposition vaan ennen kaikkea myös hallituspuolueiden kansanedustajien tiedossa.

Pääministeri on useaan otteeseen korostanut avoimuutta ja yhteistyötä. Avoimuuden osalta kompastuttiin heti alkumetreillä. Yhteistyön osalta olisimme odottaneet kädenojennusta ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta. Kokoomuksessa olemme aina olleet sitä mieltä, että erityisesti ulkopolitiikassa kansalliset linjaukset tulee tehdä mahdollisimman laajalla rintamalla. Hallitukset voivat vaihtua, mutta ulko- ja turvallisuuspolitiikka rakennetaan paljon pitemmällä tähtäimellä. Onneksi onnetar suosi arvonnassa ja loppujen lopuksi tulemme tarkastelemaan muun muassa EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa konventissa hallitus ja oppositio yhdessä.

Arvoisa puhemies! Jäämme odottamaan, miten hallitus jatkossa toteuttaa peräänkuuluttamaansa avoimuuden ja yhteistyön henkeä.

Suvi-Anne Siimes /vas:

Arvoisa puhemies! Kritisoin kolme viikkoa sitten käydyssä eduskuntakeskustelussa hallitusohjelmaa siitä, että se kuittaa köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemisen vain muutamalla rivillä. Nyt, kun hallituksen ohjelmaan liittyvät tarkemmat luvut ja kirjaukset ovat tulleet julkisiksi, voin todeta, että kritiikkini oli enemmän kuin paikallaan. Hallitus ei esitä köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseen yhtään konkreettista keinoa eikä yhtään konkreettista euroa.

Tulonsiirtojen parantamiseen varattu määräraha, 180 miljoonaa euroa vuoden 2007 rahassa, on niin pieni ja sisältää niin monia muitakin asioita, että köyhyysongelman varsinaista syytä, perusturvan riittämätöntä tasoa, sillä ei korjata, ei sittenkään, vaikka työmarkkinatuen kehittämiseen aktiivirahaksi, mitä se sitten tarkoittaakin, on varattu pieni siivu työllisyyden hoidon puolelta.

Sosiaaliturvan ja etenkin perusturvan pienuuteen kohdistettu kritiikki mitätöidään usein sillä, että työn sanotaan olevan parasta sosiaaliturvaa. Työ onkin ihmiselle paras toimeentulon lähde, sillä se antaa rahan lisäksi myös osallisuutta ja yhteenkuuluvuuden ja hyödyllisyyden tunnetta. Se on aivan selvä asia, ja juuri siksi nimenomaan työllisyyden parantaminen onkin hallituksen haasteista ensisijaisin.

Hallitusohjelman ja sen lukuisten lisäpöytäkirjojen ongelma on kuitenkin työllisyystoimien hampaattomuus, siis se, että ne eivät hallituksen oman työministerinkään mielestä millään riitä tavoitteeksi asetetun 100 000 uuden työpaikan luomiseen. Jos ja kun näin kerran on, pienimpien etuuksien parantamatta jättäminen on kylmäkiskoinen ja vakavista toimeentulo-ongelmista kärsivien arjesta täysin piittaamaton teko.

Hallitusohjelman ja sen nyt julkistettujen liitteiden toinen, vähintään yhtä vakava ongelma on se, että kaikissa elämänvaiheissa työstä ei edes ole toimeentulon parantamisen lääkkeeksi. Aktiivinen työvoimapolitiikka ei auta jo pitkälle vanhuusikään ehtinyttä pienituloista kansaneläkkeensaajaa eikä nuorta nopeasti valmistumaan pyrkivää opintotuella sinnittelijää. Se ei poista pienimmän äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan eikä minimisairauspäivärahan ongelmia eikä toimeentulotuen asumismenojen omavastuun synnyttämiä köyhyyskierteitä. Se ei myöskään tee pitkään työttömänä olleen ihmisen oloa yhtään helpommaksi siellä, missä työtä ei yksinkertaisesti ole.

Siksi jo olemassa olevan köyhyyden lieventämiseen olisi tarvittu selkeitä lisäeuroja ja ensisijaisten etuuksien parannuksia. Erityisen kipeästi niitä olisi tarvittu asumistuessa ja opintotuessa ja pitkään työttöminä olleiden toimeentulossa. Hallitusohjelman nyt julkistetut salaiset kansiot kertovat, että näitä euroja ei ole tulossa, ei nyt eikä tulevina vuosina, ja kansaneläkkeen korotuskin toteutetaan vasta vaalikauden loppupuolella.

Arvoisa puhemies! Aktiivisten työllisyystoimien näkökulmasta hallitusohjelmassa ja sen salaisissa kansioissa on myös toinen vakava valuvika, nimittäin se, että niitä sitoo ohjelmaan kirjattu tiukka ja ehdoton, neljän vuoden mittaiseksi viritetty menosääntö. Tuohon sääntöön kirjataan kevään kehyspäätöksen yhteydessä se katto, jota alkaneen vaalikauden menot eivät saa, kaikki lisäbudjetit mukaan lukienkaan, ylittää, eivät tänä vuonna, eivät ensi vuonna eivätkä kahtena sitä seuraavanakaan vuonna, sillä kehykset sitovat hallitusta sen oman ohjelman mukaisesti koko toimikauden loppuun asti. Tuleva kehyslinjaus ratkaisee siksi sen, voiko hallitus edes teoriassa harjoittaa riittävän aktiivista suhdannepolitiikkaa ja työllisyyden hoidon tukemista koko vaalikauden ajan. Nyt tietoon tulleilla menolinjauksilla se ei ole mahdollista, ei ainakaan, jos talouden kasvu ei käännykään tulevina vuosina paremmaksi.

Uuden menosäännön ulkopuolelle jäävät toki muutamat niin sanotut suhdanneluontoiset menot, tärkeimpinä niistä työttömyysturva ja asumistuki. Hyvä niin, sillä molemmat menot ovat tarpeen. Työllisyyden hoidon kannalta ongelmallista on kuitenkin se, että menosäännön ulkopuolelle kuuluvat nimenomaan työttömyysturvan ja muun niin sanotun passiiviturvan menot, kun kaikki aktiivitoimet ovat sen sijaan etupainotteisesti mainitun menosäännön piirissä. Mitä tapahtuu, jos maamme talous- ja työllisyystilanne ei myöhempinä vuosina käännykään paremmaksi ja käy ilmi, että työllisyyden hoitoon varatut rahat eivät riitä? Joustaako silloin työllisyystavoite vai joustaako sittenkin menosääntö? Siihen hallitusohjelma ei anna vastausta, ja vastausta, ei löydy myöskään nyt julkistetuista lisäpöytäkirjoista.

Arvoisa puhemies! Toivon vilpittömästi, että hallitus onnistuu työllisyystavoitteessaan ja että niin minun kuin ministeri Filatovinkin pessimismi on katteetonta, sillä työllisyyden parantaminen on ehdottoman tarpeellista. Pidän kuitenkin vastuuttomana riskinottona sitä, että hallitus uskoo nykyisessä erittäin epävarmassa taloustilanteessa tietävänsä jo ennakolta sen, paljonko se tarvitsee rahaa työllisyyden hoitoon kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Moinen käsien kiinni kytkeminen voidaan toki kuitata vain poliittiseksi päätökseksi, joka voidaan jälkeenpäin muuttaa, jos se osoittautuu vääräksi. Koska päätös on kuitenkin tarkoitus ilmoittaa myös EU:lle vakausohjelman päivityksen muodossa, sen purkaminen ei ole aivan pikkujuttu, ei etenkään hallituksen talouspolitiikan uskottavuuden kannalta. Siksi minä jättäisin moiset temput tekemättä ja tyytyisin vaihtoehtoon, jossa menokuri olisi kyllä tiukka ja poliittisesti tarkkaan sovittu, mutta jossa aktiivinen suhdannepolitiikka ja talouspoliittinen järjenkäyttö olisi sallittu myös tämän vuoden toukokuun jälkeisessä maailmassa.

Siksi toivon, että hallitus miettii menosäännön logiikan uudelleen ja muuttaa sen edessä olevassa kehysriihessä. Nykyiseen hallitusohjelmaan ja sen salaisiin kansioihin kirjattu säännös on mielestäni aivan liian kova hinta maksettavaksi pelkästään siitä, että keskustan ja sosialidemokraattien välinen poliittinen luottamus on vähäistä. En usko, että kovin moni muukaan tämän kauppahinnan todelliset ehdot ymmärtävä taho olisi sitä valmis tässä tilanteessa allekirjoittamaan ja maksamaan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Puheenvuoroni sopii varsin hyvin ed. Suvi-Anne Siimeksen puheenvuoron jatkoksi, mutta ennen kuin käyn siihen käsiksi, niin totean, että ed. Lintonen täällä ilkamoidessaan gallupluvuilla unohti marxilaisen lehdistöteorian mukaisesti kertoa sen, mikä on ideologialle vierasta. Nimittäin tuo gallupin selvitys oli tehty maaliskuun lopun ja 5.5. välisenä aikana ja pääasiassa ulkopuolella tämän keskustelu- ja prosessiajan, mistä nyt tänä päivänä on keskustelu, eli sillä ei nyt ollut tämän kanssa mitään tekemistä. Mutta epätoivossaan pieneenkin oljenkorteen täytyy takertua, kuvitella, että muut eivät siitä mitään tiedä.

Arvoisa puhemies! Ed. Siimes, kuten sanottu, hyvin seikkaperäisesti selvitti tätä vakaussopimukseen kytkettyä menosääntöperiaatetta, joka sinänsä on erittäin hyvä tietyllä tavalla tässä Emu-kulttuurissa, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja jossa Saksa ja Ranska nytkähtelevät omissa ratkaisuissaan omilla teillään Emu-kurista juuri mitään välittämättä. Siinä vakaussopimukset orjallisesti noudatettuina ovat tietysti eräänlainen ihanneratkaisu ja niillähän kansaa kuritetaan, niin kuin sanotaan.

Tämä asia liittyy kyllä erinomaisen tarkkaan nyt käsiteltävään asiaan, kun etsitään mahdollisia syitä, miksi tämä kehyspäätösasiakirja, josta tässä nyt koko välikysymyskin on synnytetty, saattaa sittenkin olla ollut hyvin relevantti teko tekona, siis että se on salattu. Nimittäin on sillä tavalla, että paitsi että siihen on liittynyt tietysti se, että tällähän SDP ilmiselvästi kepun iltalypsyn esti, sen salailulla on myös sellaisia merkityksiä, joilla on suuri yhteiskunnallinen merkitys.

Otan yhden oikein konkreettisen esimerkin. Tässä 1,12 miljardin euron jakopaketissa on jätetty maa- ja metsätalousministeriön osuus varauksellisena 30 miljoonan euron varaan, joka on äärimmäisen vähän varallisuutta tässä tilanteessa. Kun otetaan huomioon ne puheenvuorot, jotka käytettiin täällä varsinaisen tiedonantokeskustelun aikana, niin jo silloin kävi ilmi ja myöskin lisäbudjettiodotuksiin liittyen, että Kemeran rahat ovat uupelopuolella, Makera on kuivumassa. Jo yksistään näistä kahdesta koostuu siinä määrin rahoitustarvetta, että nämä 30 miljoonaa euroa menevät sinne, ja netissä on lisäbudjetti, jossa ne jo niin kuin menevät (Ed. Hemmilä: Eikä riitäkään!) — eikä riitäkään. — Toisin sanoen tässä on jo eräs hyvin merkittävä lähtökohtasyy, ja on älyllisesti rehellisesti tunnustettava, että asianlaita näin on.

Sitten on 141-ratkaisu, joka on odotettavissa nyt tulevana kesänä. On nyt luvattu, että se on kesäkuun lopussa tai heinäkuussa, elokuussa. Elokuu on sitten lomakuukausi EU:ssa, joten se on siis ilmeisesti kesäkuun lopun ja heinäkuun asia. Se merkitsee akuutisti rahantarvetta. Siis se merkitsee akuutisti rahantarvetta, jota ei ole huomioitu siinä kehyspäätöksessä, jonka vanha hallitus teki helmikuussa, eikä sitä ole nyt tässäkään.

Vielä edelleen, kun me odotamme tämän maatalouspoliittisen suuren uudistuksen tulosta, jolla on mitä perustavaa laatua olevin merkitys Suomen maatalouden tulevaisuudelle, tässä tietysti täytyy taktikoida. Minä ymmärrän sen täysin, minä ymmärrän täysin ministeri Korkeaojan puheet tässä. Elikkä halutaan EU:lta mahdollisimman paljon, hyvä näin, ei siinä mitään. Mutta siinä on se heikko kohta, että se on niin iso asia ja sellainen realiteetti, että jo se tämmöiseen kehyspäätökseen liittyen on eräänlainen masking factor, joka antaisi perusteen sille, että jos tällainen kehyspäätös on hallituksen sisäisten dynaamisten seikkojen perusteella tarpeellinen asiakirja kertomaan toisille, että tehdään näin, niin julistetaan se niin salaiseksi, että sitä ei kukaan löydä muuta kuin silloin, kun yön synkkinä hetkinä keskinäisiä välejä selvitellään.

Kun täällä äsken arvoisa puhemies kehotti keskittymään salaisten kansioitten syvälliseen olemukseen ja sisältöön, niin tässä on kyllä yksi sellainen sisällöllinen puoli, joka tämän rikesakkoratkaisuun päätyneen filosofian valossa muuttaa tämän aivan toisenlaiseksi, ihan selväksi arkirutiinipolitiikaksi. Siinä katsannossa, kun tällaisia uhkatekijöitä, tällaisia epävarmuustekijöitä on, silloin oli viisas ed. Suvi-Anne Siimeksen äskeinen puheenvuoro siitä, että olisi vielä pitänyt harkita kerran, mennäänkö tähän menosääntöoperaatioon mukaan vai eikö. Olisi ollut aika suurta viisautta, että siihen ei olisi Suomi tässä tilanteessa mennyt.

Roger Jansson /r:

Värderade herr talman! Som medlem i en av de tre riksdagsgrupperna bakom regeringen och som talesman för en hel valkrets som inte genom något av de tre regeringspartierna är direkt representerat i regeringen, men som genom mitt mandat och mitt medlemskap i den svenska riksdagsgruppen stöder och står bakom regeringen Jäätteenmäki, vill jag i den här debatten framföra följande synpunkter:

Bakom varje skrivning i regeringsprogrammet finns mycket material, inte minst önskemål formulerade också i ekonomiska termer. I den arbetsgrupp som ansvarade för de ekonomiska ställningstagandena gjordes underlagsberäkningar för det ekonomiska expansionsutrymmet. Detta hade ju av alla partier diskuterats mycket i valkampanjen och många hade intecknat sådant utrymme, på många håll dessutom till högre belopp än det som nu kan utläsas ur regeringsprogrammet.

Faktum är ju det i dag, som vi alla vet, att det inte finns något utrymme för satsningar på nya statsutgifter utan närmast blott för motsatsen, alltså mindre utrymme, om inte sysselsättningen kan fås upp i landet och produktionen av varor och tjänster kan fås att öka i värde. Ett medel i den kampen är de i regeringsprogrammet föreslagna skattesänkningarna, visserligen på bara 1,12 miljarder euro i detta skede, men det är ju en början på en stimulanspolitik utan ytterligare utökade bidrag, med andra ord en fortsättning på en god stimulanspolitik som fördes i regeringarna Lipponen och i det läge som vi nu befinner oss i med överstora överföringsutgifter i rikets budget och ett internationellt sett för Finlands del högt skattetryck.

När man sålunda i regeringsförhandlingarna kunde komma överens om att det kan skapas utrymme också för utgiftsökningar som i förhandlingarna slutar på 1,12 miljarder euro, måste det självklart finnas något användbart kalkylunderlag för den siffran. Det kalkylblad som nu debatteras i riksdagen visades upp i vår grupp som ett underlagsmaterial, och uttryckligen inte som en slutlig politisk överenskommelse utan justeringsmån. Så någon nyhet var papperet inte för mig och för mig är det ett levande dokument.

Värderade talman! Här vill jag införa en delvis ny frågeställning i debatten. Den har att göra med regeringens ekonomiska ramar, som bland annat är anförda i den nu diskuterade promemorian och gäller betydelsen av om dokumentet borde ha varit känt för riksdagen då regeringsprogrammet diskuterades.

I regeringsprogrammet är sysselsättningsökningen det viktigaste politiska målet och det viktigaste medlet för tillväxt i landet och ger därmed större utrymme för bevarad och förstärkt välfärd. Målet är att skapa 100 000 nya jobb. Men räcker det? Om det försvinner 10 000 befintliga jobb så skall väl 110 000 nya jobb skapas. Och försvinner det 25 000 jobb så skall väl 125 000 nya jobb skapas. Jag vill gärna att regeringen svarar på den här frågeställningen efter att jag konkretiserat situationen med ett enkelt men bekymmersamt exempel ur verkligheten:

Vi har i landet över 20 000 jobb i varvsindustrin. Som läget nu är ser det så ut att kanske 10 000 av dem är i fara och med dem en stor del av Finlands högteknologiska kompetens och produktionskapacitet som är av yppersta världsklass. Inom finsk sjöfart har vi ännu ungefär 17 000 jobb i landet. Den utflaggningsvåg inom passagerarsjöfarten som startat är på väg att flytta ut upp till 5 000 av dessa jobb, främst till Sverige och andra länder runt Östersjön. Samtidigt riskerar vi att förlora kunskap och företagande i en bransch där vi är absolut världsledande. Och till råga på hotbilderna är vår rederiskattelagstiftning i ett sådant skick att vi inte kan räkna med nybeställningar till vår varvsindustri från den frakt- och passagerarsjöfart i landet som bedrivs under finsk flagg och som är i stort behov av nytt tonnage.

Ett annat exempel kan vara de av ledamot Pulliainen anförda förhandlingarna om artikel 141 och övriga jordbrukslösningar som kommer att kräva betydande nationella medel och insatser.

Jag hoppas att regeringen i debatten kan besvara mina tre frågeställningar: För det första, skall alla förlorade arbetsplatser läggas till målet om 100 000 nya arbetsplatser? För det andra, är det inte i allmänhet en bättre och mer kostnadseffektiv sysselsättningspolitik att bevara befintliga arbetsplatser om de finns i sådana branscher som internationellt är expanderande eller lönsamma? Och för det tredje, ger regeringsprogrammets ekonomiska ramar och resonemang och därmed också den nu debatterade promemorian genom rimliga prioriteringar utrymme för sådana räddningsinsatser av befintliga arbetsplatser som jag här har talat om?

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni välikysymys oli välttämätön ja perusteltu. Kyse on siitä, voiko eduskunta luottaa siihen, mitä pääministeri ja hallitus sanovat. Välikysymyksen tekemättä jättäminen olisi merkinnyt sitä, että oppositio hyväksyisi vakiinnutettavaksi poliittisen kulttuurin, jossa poliitikkoa ei aseteta vastuuseen sanoistaan ja teoistaan. Kyse on demokratian perusperiaatteista: avoimuudesta ja luottamuksesta. Ja näistä on todellakin pidettävä kiinni.

Syvästi hämmästyin tätä vähättelyn ilmapiiriä, mikä täällä hallituspuolueissa esiintyy. Esimerkiksi ed. Huovinen ei näyttänyt vieläkään ymmärtävän, mistä tässä välikysymyksessä oli kyse. Ei ole kysymys opposition hajanaisuudesta, vaan kysymys on todellakin siitä, voimmeko me luottaa siihen, mitä hallitus, mitä pääministeri sanoo. SDP:n puoluesihteeri ed. Heinäluoma on todennut välikysymyksestä, että opposition murheet ovat vähäisiä ja että välikysymys kertoo enemmän opposition kuin hallituksen luonteesta. Näin voi olla. Kokoomus pitää oleellisen tiedon salaamista Suomen kansalta ja eduskunnalta kaikkea muuta kuin vähäisenä asiana.

Oppositio, koko eduskunta ja suomalaiset haluavat vastauksen siihen, mistä tässä on kysymys. Oliko kysymys kömmähdyksestä, jota yritettiin sitten piilotella vai tietoisesta salaamisesta, tähän me emme saaneet vastausta, mutta onneksi täällä on ministeri paikalla, ja hän voi ehkä tähän asiaan nyt vihdoinkin vastata. Neuvotteluissa oli mukana myös kokeneita hallitusneuvottelijoita, joten tiedon puutteesta ei tässä asiassa olisi ainakaan pitänyt olla kysymys. Mutta tähän emme tosiaankaan saaneet vastausta. Ensin liiteasiakirjan olemassaolo kiellettiin, hetken päästä pakon edessä myönnettiin, sitten tärkeää asiakirjaa vähäteltiin ja lopulta se julkaistiin ja vielä kaiken päälle annettiin ymmärtää, että itse asiassa asiakirja olikin toimitettu eduskunnalle jo ajat sitten. Ja lopulta tuli ilmi, että ei paperia sitten ollut tarkoituskaan ollenkaan jakaa. Tässä ei enää tiedä, mitä uskoa, niin eriseuraista asian kommentointi on pääministerin taholta ollut, se tässä täytyy sanoa.

Mielestäni toteutunut on syvässä ristiriidassa sen kanssa, että pääministeri on toistuvasti kuuluttanut avoimuutta ja hyvää yhteistyötä. Tuo sama jatkui tuossa viimeisessä puheenvuorossa. Kyllä me olemme todellakin valmiita yhteistyöhön, mutta kyllä silloin myöskin eduskunnan ja opposition kysymyksiin täytyy vastata, se on yhteistyön lähtökohta. Mielestäni hallituksen keskeisten asiakirjojen pimittäminen eduskunnalta ja julkisuudelta on hyvin vakava asia ja selkeä virhe. Mielestäni tämä olisi hallituksen ja pääministerin pitänyt heti myöntää.

Pidän hyvin hämmästyttävänä pääministeri Jäätteenmäen reagointia heti asiakirjan pakotetun julkistamisen jälkeen. Odotetun virheen myöntämisen ja pahoittelun sijaan hän sen sijaan paheksui oppositiota ja itse asiassa koko eduskuntaa laiskasta hallitusohjelman lukemisesta. Pääministeri totesi tv:ssä kaiken kansan nähden, että kyllä hallitusohjelmasta tarkkaan lukemalla nämä asiat löytyvät. Ja vaikka kuinka sitä luin, niin kuin moni muukin täällä, niin ei sieltä kyllä näitä asioita löytynyt.

Kyllä on tosiasia se, että hallituksen laveat lupaukset ja kehyspäätöksen niukat menonlisäykset ovat aivan eri paria. Tämä täällä on ihan hyvä myöntää, ja aivan selkeä tosiasia on se, että kyllä tämä hallitusohjelma näyttäytyy täysin eri valossa, kun tämä liiteasiakirja on nähty. Aivan selvää on, että tämän asiakirjan olisi pitänyt olla eduskunnan käsittelyssä, kun tiedonantokeskustelua käytiin. Kysynkin: Miksi näin toimittiin? Toivon, että paikalla oleva ministeri voi tähän asiaan vastata.

Useaan otteeseen täällä on opiskelijoiden asiat nostettu esille ja mielestäni se on hyvä esimerkki siitä, että ensin luvataan selkeästi parantaa joitakin etuuksia ja sitten tässä liiteasiakirjassa ei todellakaan ole euroakaan tähän luvattuun tarkoitukseen.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen suurimpiin harhautuksiin kuuluu helsinkiläisten pettäminen. Moneen otteeseen täällä salissa on yritetty penätä pääministeri Jäätteenmäen vastausta ja vastuuta hänen lupauksistaan helsinkiläisille. Ennen vaaleja kyllä riitti ymmärtämystä Helsingin ahdingolle ja annettiin selvästi ja useasti lupauksia siitä, että esimerkiksi yhteisövero-osuus korjataan. Mitään parannusta ei kuitenkaan Helsingin tilanteeseen ole luvassa, ei hallitusohjelmassa eikä tässä liiteasiakirjassa. Päinvastoin, uhkaillaan yhteisöverotuoton kaappaamisella kokonaan valtion kassaan.

Kaikkein eniten kyllä ihmettelen tässä SDP:n otteen pettämistä, kun lähestulkoon kaikissa asioissa sosialidemokraatit saivat tahtonsa lävitse, niin miksi sitten tässä annettiin periksi, vai kuinka se oli. Kenen tavoite tämä Helsingin rokottamisen jatkaminen oli hallitusneuvotteluissa, se jää ehkä ainiaaksi salaisuudeksi.

Pääministeri Jäätteenmäki ja koko hallitus, te olette luvanneet taata tasapuoliset palvelut kaikille suomalaisille. Miten se sitten Helsingissä onnistuu, jos yhteisövero-osuutta ei lisätä? Esimerkiksi Helsingin koulujen tilanne on todella huolestuttava ja helpotusta ei todellakaan ole tulossa yhteisöverokorjauksesta eikä myöskään opetuksen valtionosuuksien korottamisesta, koska niitä ei tässä hallitusohjelmassa eikä liiteasiakirjassa ole todellakaan luvattu.

Arvoisa puhemies! Tästä liiteasiakirjasta paljastuu myös sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan karu totuus. Perhepolitiikka on yksi keskeinen asia, millä keskusta teki oppositiopolitiikkaa. Se oli keskeinen lupaus, että perheille todellakin jotakin annetaan tällä vaalikaudella, mutta kun katsoo tuota liiteasiakirjaa ja vertaa sitä tuohon hallitusohjelmaan, niin kovin karua kieltä se kertoo lapsiperheille. Tuo 180 miljoonaa euroa riittää ainoastaan kotihoidon tuen korotuksiin, ja siihen se sitten jää.

Arvoisa puhemies! Haluaisinkin kysyä täällä läsnä olevalta ministeriltä, mitkä asiat hallitusohjelmasta aiotaan toteuttaa, kun vain kotihoidon tuen korotukseen sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalta voimavarat näyttävät riittävän.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Tämän välikysymyksen aihe on mielestäni periaatteellisesti hyvin tärkeä. Nimenomaan avoin ja julkinen päätöksenteko on se, mille demokratia rakentuu. Olen ollut todella yllättynyt kuullessani puheenvuoroissa täällä hallituspuolueiden edustajilta, että eihän tämä nyt mitään, jos joitakin asioita ei ole eduskunnalle annettu päätöksenteon pohjaksi.

Todellakin ajattelin, että kun saamme naispääministerin Suomeen ja Anneli Jäätteenmäki tähän virkaan sitten ryhtyi, että vaikka oma puolueeni ei hallituksessa mukana ollutkaan, olisi hyvä, että naispääministeri toisi uutta avoimutta ja julkisuutta päätöksentekoon, varsinkin kun hän juristina ja aikaisemmin kansanedustajana oli näiden asioiden puolesta puhunut. Valitettavasti nyt tämän hallituksen alkutaival ei toteuta demokraattisen päätöksenteon pelisääntöjä, ja sehän on nyt sitten syynä tähän opposition yhteiseen välikysymykseen.

Nimenomaan olen myös ihmetellyt niitä puheenvuoroja, joiden mukaan vasemmistoliiton ja kristillisten ja kokoomuksen ja vihreiden pitäisi noudattaa jotakin yhtenäistä oppositiopolitiikkaa. En todellakaan ymmärrä, miksi näin pitäisi olla. Mutta siitä olen tyytyväinen, että nämä kaikki hajallaan ja eri mieltä monistakin asioista olevat oppositiopuolueet ovat kuitenkin löytäneet yhteisen sävelen nimenomaan demokraattisen päätöksenteon pelisäännöissä.

Toivotaan nyt sitten, että hallituksessakin tämä välikysymyskeskustelu avaisi silmiä siinä, millä tavalla myös menettelytavat ovat tärkeitä. On sanonta, että asiat valitettavan usein ovat juuri sillä tavalla kuin ne näyttävätkin olevan, ja ehkä sitä olisi syytä hallituksen sisälläkin tarkemmin penkoa. Jos kovasti asioita salaillaan, niin mitä siellä sitten pimennossa on? Ehkä vastaus löytyy siitä, että hallitusohjelmassa on paljon kauniita lupauksia, mutta näistä kylmistä numeroista sitten käy tämä tosiasia ilmi, että eihän näiden lupausten toteuttamiseen mitään rahaa ollutkaan, eli ehkä siitä sitten on kysymys, että sen vuoksi tätä ei haluttu julkistaa.

Viime marraskuussa julkistettiin oikeusministeriön asettaman perustuslain seurantatyöryhmän mietintö. Yksi ryhmän jäsenistä oli silloinen kansanedustaja Anneli Jäätteenmäki. Perustuslain seurannassa poimittiin esille asioita, joita on syytä edelleen parantaa. Nimenomaan yhtenä kohtana otettiin esille suomalaisten osallistumisaktiivisuuden lisääminen. Toivoisin, että kovin paljon kansanedustaja Jäätteenmäen ja nykyisen pääministeri Jäätteenmäen maailmat eivät olisi ykskaks yllättäen puolessa vuodessa muuttuneet, mutta ilmeisesti näin on sitten, koska hallitusohjelmassa näitä asioita ei näy. Ehkä suurin haaste siinä, miten päätöksentekojärjestelmää ja hallintoa pitäisi muuttaa, on seurantatyöryhmän mukaan juuri kansalaisten osallistumisen vahvistaminen. Nyt kun olemme nähneet tätä salailua ja kabinettipolitiikkaa, totean, että se on kyllä kaikkea muuta kuin demokratian vahvistamista.

Työryhmässä todettiin neuvoa-antavien ja sitovien kansanäänestysten nykyistä laajemman käytön olevan tärkeää. Sen lisäksi perättiin myös kansalaisaloitemahdollisuutta, joka meidän perustuslaistamme puuttuu, ja myös vaalien suhteellisuuden parantamista sillä tavoin, että vaikka puolueet eivät viime vaalien tapaisessa kaksintaistelussa pääministeripaikasta olisikaan kilpailleet, niin kuitenkin vaalit toisivat niiden kansalaisten äänen täällä eduskunnassa kuuluviin, jotka näille puolueille kannatuksensa ovat antaneet.

No, kaiken tämänpäiväisen keskustelun jälkeen ei ole ehkä yllättävää sitten se, että mitään näistä keinoista ei ole eksynyt Jäätteenmäen hallitusohjelman kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmaan. Ne politiikkaohjelman toimet, joita kansalaisten osallistumisen parantamiseksi hallitusohjelmassa esitetään, ovat ympäripyöreitä, otsikonomaisia ja noudattavat hallituksen muun ohjelman linjaa siinä, että hallitus lupaa suuria, mutta mitään konkreettisia esityksiä esimerkiksi kansalaisten aktivoimiseksi sieltä ei valitettavasti löydy.

Lopuksi otan vielä esimerkin, minkälaista mielestäni voisi olla väärä julkisuus ja avoimuus. Eduskuntavaaliehdokkaana pääministeri Jäätteenmäki hyökkäsi vaalitaistelun aikana silloista pääministeriä Lipposta vastaan ilmeisestikin haltuunsa saamiensa salaisten Irak-asiakirjojen voimalla. Mielestäni päätöksenteon julkisuuteen ja avoimuuteen ei kuulu sulkien hankkiminen omaan hattuun haltuun saatujen valtion salaisten asiakirjojen avulla. Avoimuuden on toimittava koko kansan parhaaksi, ei pelkästään kenenkään oman edun tavoittelun. On todella ikävää huomata, että tämä oikea avoimuus ja julkisuus demokraattisen päätöksenteon kulmakivenä tuntuu nyt tältä hallitukselta kokonaan olevan hukassa.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Lapintie ja muutamat muut oppositiopuolueiden edustajat ovat kilpaa ihmetelleet, miksi hallituspuolueet kaipaavat yhtenäistä oppositiota, niin siitähän nyt ei todellakaan ole kyse. Ymmärrämme, että linjat ovat hyvin erilaiset, mutta kyse on tästä välikysymyksestä. Minusta on vähän outoa, että nykyiset oppositiopuolueet tekevät yhteisen välikysymyksen menettelytavoista, mihin puhemieskin on täällä aivan aidosti viitannut useaan otteeseen, ja sitten siirtävät keskustelun siististi kuitenkin näihin substanssikysymyksiin unohtaen virallisen kysymyksen tästä menettelytavasta. Minusta tämä ei ole reilua myöskään kansalaisia eikä tätä eduskunnan muuta porukkaa kohtaan.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä nyt tässä ed. Huovisen vastauksessa näkyi sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuoron sisältö uudelleen toistettuna, eli ei halutakaan ymmärtää sitä, että avoimuus ja julkisuus tarkoittaa sitä, että on faktat, joiden pohjalta tehdään päätöksiä, ei salata eikä viedä suljettujen ovien taakse niitä asiakirjoja, mistä on sovittu. Sitten voidaan olla eri mieltä niiden asiakirjojen sisällöstä, eikä mielestäni tätä sisältöä myöskään voi kokonaan erottaa tästä välikysymyskeskustelusta, koska hallitusohjelmakeskustelu käytiin täysin väärien faktojen pohjalta ja koko oppositio on, ainakin itse olen, hyvin pahoillaan siitä, että hallitus itsekään ei usko ohjelmansa kestävän avointa ja julkista tarkastelua.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Huovinen, välikysymys tehtiin siitä syystä, että oppositio on sitä mieltä, että demokratian peruskulmakiviä, avoimuutta ja rehellisyyttä, on rikottu. Siitä on tehty tämä välikysymys. Me itse halusimme jatkaa tiedonantokeskustelua. Halusimme tämän paperin julkisuuteen, jotta olisimme voineet silloin tiedonantokeskustelussa oikeasti keskustella ja katsoa, mitä hallitusohjelmaan sisältyi. Ei ole meidän vikamme, että sille keskustelulle ei annettu jatkoa. Nyt tässä on mahdollisuus käydä keskustelua.

Onko teidän mielestänne on väärin, että täällä käytetään puheenvuoroja siitä, että esimerkiksi indeksikorotuksia ei tulekaan tai todellakaan näitä lupauksia ei voi toteuttaa? Mielestäni se on eduskunnan avoimuuden ja nykyisen demokratian kannalta päinvastoin kiitettävää, että jossain vaiheessa tulee selville se, mitä itse asiassa hallitusohjelmaan on kirjoitettu. Mutta meidän tahtomme ei ollut se, että sitä keskustelua käydään nyt. Halusimme käydä sitä tiedonantokeskustelussa, mutta te ette antaneet siihen mahdollisuutta. Siitä tässä välikysymyksessä (Puhemies koputtaa) on kysymys. Te, hallituspuolueet, kannatte vastuun hallituksen ja pääministerin toiminnasta, ed. Huovinen.

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka tästä keskustelusta jätettäisiin pois kaikki ne vaalilupaukset, joita hallitusohjelmaan ei ole kirjattu, niin hyvin paljon arvosteltavaa jää siitä huolimatta. Ed. Huovinen SDP:n ryhmäpuheenvuorossa aivan oikein sanoi, että hallitusohjelmassa kerrotaan, mitä on aiottu tehdä. Tätä emme kiistä, mutta kysymys onkin siitä, millä tavoin, millä tasolla, missä määrin. Tiedonantokeskustelussa toki pystyimme myös oppositiossa arvioimaan sen, että tämä 1,12 miljardia euroa ei riitä kaikkeen siihen hyvään, mitä on luvattu, mutta vasta näiden lukujen selvittyä voidaan käydä yksityiskohtaisempaa keskustelua siitä ristiriidasta, joka on näiden hyvien tavoitteiden, aikomusten, ja taloudellisten raamien välillä.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todellakin ymmärrän tämän halun käydä tätä keskustelua. Minusta keskustelussa ei ole mitään vikaa, mutta minä ihmettelen sitä, miksi sitten myöskin tätä asiasisältöä ei sisällytetty teidän varsinaiseen kysymysosioonne. Sehän on pelkästään tätä salaliittoteorian vetvomista edespäin ja taaksepäin. Kun te luette sen kysymysosion, minkä te hallitukselle olette esittäneet, kaikki te, jotka olette sen allekirjoittaneet, ei siinä puhuta tästä substanssista. Siinä puhutaan salailusta, pimittämisestä, harhauttamisesta jne. Se on minun mielestäni hieman eri asia kuin se, mistä me nyt aivan aidosti täällä keskustelemme ja mistä meidän pitääkin täällä kyetä keskustelemaan.

Pehr Löv /r:

Värderade talman, arvoisa puhemies! Oppositionen skapade genom sin interpellation en möjlighet att fortsätta diskussionen om regeringsprogrammet. Det hade enligt min mening varit klokare att vänta lite och se vad regeringen åstadkommer i sitt operativa arbete än att interpellera om uträkningar som egentligen inte var hemliga. Jag vill motivera varför regeringsprogrammet är hållbart och bra också utan tilläggsprotokollet.

Tekemällä välikysymyksen tässä vaiheessa oppositio on antanut mahdollisuuden keskustella lisää hallitusohjelmasta. Minun mielestäni olisi ollut viisaampaa seurata ensin jonkin verran hallituksen operatiivista toimintaa. Laskelmat, joihin viitataan, eivät olleet oikeastaan salaisiakaan. Haluan kuitenkin kertoa, mitä varten katson, että hallitusohjelma on kestävä ja hyvä ilman lisäpöytäkirjaakin.

Det nya regeringens program stämmer bra överens med svenska folkpartiets och min egen personliga uppfattning om hur välfärd skapas. Genom att samhället förhåller sig positivt till ägande och tillåter vinst för de driftiga byggs den motor som genererar skattemedel för offentliga välfärdstjänster. Regeringen öppnar allt mer dörren för tredje sektorn och privatsektorns serviceproduktion. Det är en resurs som vi måste ta i beaktande, den kan vara både effektiv och vettig som alternativ till traditionell offentlig produktion. Också framledes skall vår offentliga sektor ta ansvar för en god vård och utbildning till alla. Kvalitetskontrollsystemen i denna utveckling måste dock vara mycket skarpa.

Endast ifall vi kan minska arbetslösheten kan utgifterna enligt protokollet verkställas. Den bästa medicinen mot arbetslöshet är god företagsamhet som understöds med förenklad byråkrati och mindre kostnader för de personalintensiva, små och medelstora företagen. Det här understöder regeringsprogrammet och ger möjlighet att klara de utstakade utgifterna. Speciellt aktiveringsprogrammen för de unga så att de får en garanterad god yrkesutbildning är en bra ingrediens i regeringsprogrammet som måste leda till resultat.

Programmet för social- och hälsovårdspolitik betonar det förebyggande arbetets betydelse. Det är vår traditionellt goda primärhälsovård som skall ha ett stort ansvar i kristidsfostran. Regeringsprogrammet går in för att genomföra det nationella hälsovårdsprogrammet som innehåller den viktiga ingrediensen vårdgaranti som det skall lagstiftas om före utgången av 2004, dvs. en mycket viktig målsättning för medborgarnas grundtrygghet. Jag hoppas speciellt att det nationella hälsovårdsprogrammet skall innehålla ett utvecklingsprogram för läkare och övrig vårdpersonal så att de igen känner sig motiverade att arbeta effektivt inom den offentliga hälsovården. Kan man påverka sitt arbete i gynnsam riktning utan alltför auktoritär ledning är man mycket effektivare.

Speciellt glad är jag att vi under regeringsperioden kommer att få en handikappolitisk redogörelse och en förnyelse av handikappservicelagen som också inlemmar omsorgen om utvecklingsstörda. På detta område ligger vi långt efter de övriga nordiska länderna.

Barnfamiljerna ägnas en speciell omsorg i regeringsprogrammet. Folkpensionen kommer att höjas och regionalpolitiken kommer att leda till en aktivering av hela landet på ett annat sätt än hittills. Regionalpolitik som betyder mer hjälp till självhjälp är bättre än stora passiva satsningar.

Jag är glad att vi har en situation där parlamentarismen nu fungerar och debatten är livlig och jag hoppas på en diskussion som är sakligare än vad den till vissa delar varit idag.

Puhemies! Uuden hallituksen ohjelma sopii hyvin yhteen sekä ruotsalaisen kansanpuolueen että oman näkemykseni kanssa siitä, miten hyvinvointia luodaan. Moottori, joka tuottaa verotuloja julkisia hyvinvointipalveluja varten, rakennetaan silloin, kun yhteiskunta suhtautuu positiivisesti omistukseen ja sallii voittoa toimeliaille. Hallitus avaa entistä enemmän ovia kolmannen ja yksityisen sektorin tuottamille palveluille. Tämä on varteenotettava resurssi, joka voi olla sekä tehokas että järkevä vaihtoehto perinteiselle julkiselle tuotannolle. Julkisen sektorimme pitää kuitenkin myös tulevaisuudessa tarjota kaikille hyvää terveydenhoitoa ja koulutusta. Laadunvalvontajärjestelmien tulee kuitenkin olla myös erittäin tiukkoja.

Paras lääke työttömyyttä vastaan on hyvä yrittäjyys, jota tuetaan helpottamalla byrokratiaa ja vähentämällä pk-yritysten henkilöstömenoja. Tämä asia saa hallitusohjelmassa tukea. Kovasti arvosteltu kirjaus kaksinkertaisesta osinkoverotuksesta tullaan tekemään korottamatta pk-yrityksien kuluja.

Olen iloinen siitä, että meillä on tilanne, missä parlamentarismi ja vilkas keskustelu toimivat. Valitettavasti keskustelu ei ole kaikilta osin ollut asiallista tänään.

Reino Ojala /sd:

Arvoisa puhemies! Aluksi täytyy todeta, että varmasti hallitus olisi voinut tämän asian hoitaa toisellakin tavalla ja saada siitä paremmatkin tyylipisteet kuin nyt on tullut. Toisaalta sama pätee oppositioon, kun opposition puolesta erityisesti ed. Sarkomaa äsken peräsi rehellisyyttä ja lupasi olla valmis yhteistyöhön ja kun taustalla on kuitenkin kokoomuksen päätös, että ainoa tavoite on kaataa hallitus. Nekin vähän huonosti sopivat yhteen.

Minusta menossa on näytelmä, joka alkoi kokoomuspuolueen kokouksesta, jossa asetettiin tavoitteeksi hallituksen nopea kaataminen. Nyt on menossa seuraava näytös, johon taustakuoroon on sitten saatu koko oppositio. Kansalaisten eduista tai elämisen helpottamisesta tässä ei ole kysymys.

Hallitusohjelmasta käytiin monen päivän keskustelu reilu viikko sitten, ja nyt yhdistyneellä oppositiolla on tarve jatkaa tuota keskustelua, kuten ed. Huovinen sanoi, ja se lieneekin tarkoitettu opposition yhteenhitsaamiseksi. Sen perusteeksi on aivan Sherlock Holmesin malliin kehitetty varsinainen salateoria katalan hallituksen kehittämästä uskomattomasta salaisesta pöytäkirjasta. On aivan selvää, että hallituksen puolella paras vaikutus tällä vähän suhteellisuudentajun pettämisestäkin kertovalla välikysymyksellä on siinä, että varmasti tämä hitsaa yhteen myös hallitusta. Siis pelkästään kokoomus ja vasemmistoliitto eivät tässä asiassa lähesty toisiaan.

On ymmärrettävää, että pitkään hallitusvastuussa, rankassakin sellaisessa, olleet puolueet, jotka ovat keskeisesti olleet mukana myös valtiovarainministeriön ministereinä, ovat joutuneet torppaamaan monia hyviä asioita taloudellisista syistä, ja niitä asioita on tämänkin hallituksen ohjelmassa luvassa. Nyt, kun sitä joutuu oppositiosta katselemaan, niin varmasti se jää askarruttamaan, mitenkä tuo toteutuu. Toivottavasti kuitenkin ajatellaan niin, että toivottavasti toteutuu. Tosiasiahan kuitenkin on, että mitkään kirjaukset hallitusohjelmassa numeroinakaan eivät merkitse mitään, elleivät ne eduskunnassa budjettikäsittelyssä muutu euroiksi ja sitä kautta toiminnaksi.

Erityisen mielenkiintoinen on ollut ed. Zyskowiczin alkutaival opposition äänitorvena, ja erityisesti odotan lupaavia, hersyviä keskusteluja. Eduskunnan keskustelun kannalta se on varmasti ihan piristävää. Päivällä hän talonmies Nyyrösestä ja Nyyrösen piikityksestä heitti yhden ajatuksen. Se oli kyllä vähän ammuttu ohi, kun muistetaan, että talonmies Nyyrönen kuitenkin piikitti kokoomuspoliitikko Vainiota ja Nyyrösen puoluekannasta ei ole tietoa. Ed. Zyskowiczin näppäryys on ollut kyllä silmiinpistävää, ja hän on ilmeisesti kaikkein pettynein kokoomuslainen, vaikka itse ei ministerinä ole ollutkaan. Varmasti se johtuu siitä, että tämän kuuluisan Benin tallin mahdollisuudet etenemiseen ovat huomattavasti pienemmät silloin, kun ollaan oppositiossa. Harvinaisen nopeasti hän on omaksunut ed. Mauri Pekkarisen entisen roolin. Hän esittää myös perusteltuja kysymyksiä ministereille ja yksittäisille edustajille. Mielenkiintoista on, että näiden kaikkien puolesta hän myös itse vastaa niihin kysymyksiin. Parhaimmillaan hän ehtii vastaamaan useampaankin kysymykseen, kun on ehtinyt tai muistanut kysyä.

Sanon tämän siksi, että kysymys on myös siitä, voiko opposition esittämiin argumentteihin, päämääriin ja tarkoituksiin luottaa. Tässä mielessä se ei mitenkään eroa hallituksesta. Molempien esittämiin ajatuksiin pitää tietysti voida luottaa. Kansalaiset pitävät tätä keskustelua näytelmänä, jossa oppositioon joutuneiden puolueiden katkeraa pettymystä puretaan keskustelemalla tässä tilanteessa sittenkin toisarvoisesta menettelytapakysymyksestä taustamuistion osalta.

Uskon, että me kaikki haluamme nostaa politiikan ja poliitikkojen arvostusta ja sillä on suora vaikutus kansalaisten haluun osallistua yhteiskunnan rakentamiseen. Tältä kannalta olisi varmasti parasta laittaa se pääministerinkin tunnustama rikesakko maksuun ja myös oppositio voisi tunnustaa, että tuli ammuttua hirvikiväärillä lentoon lähtevää lintua, lopettaa tämä keskustelu kohtuullisen lyhyeen ja siirtyä käsittelemään niitä asioita, joilla suomalaista yhteiskuntaa ihan oikeasti viedään eteenpäin.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on keskusteltu siitä, mikä tarkoitusperä tällä välikysymyksellä on. Se todellakin liittyy politiikan uskottavuuteen. Hallitusohjelmaa koskevan tiedonannon yhteydessä keskusteltiin jo uskottavuudesta suhteessa annettuihin vaalilupauksiin. Nyt me keskustelemme hallitusohjelmasta suhteessa siihen menokehykseen ja niihin sektorikohtaisiin määrärahoihin, jotka sittemmin ovat ilmenneet tästä kehyspäätöksestä, joka jaoteltiin eri politiikkalohkoille.

On ilman muuta selvää, että kun me täällä käsittelimme tiedonantoa, niin me pystyimme arvioimaan, että kaikki ne lupaukset, kaikki ne esitykset, joissa parannettiin, korotettiin, lisättiin, kehitettiin, eivät ole toteutettavissa tämän 1,12 miljardin euron puitteissa, mutta meiltä puuttui sitten tietoa yksilöidä tämä arviomme. Jos ajatellaan kansalaisia, jos ajatellaan eri intressiryhmiä yhteiskunnassa, ajatellaan etujärjestöjä, ajatellaan eri kansalaisjärjestöjä esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon alalla, kulttuurin alalla, ajatellaan yksittäistä ihmistä, ylityöllistettyä hoiva-alan ammattilaista tai vaikkapa vaikeavammaista omaistaan kotona hoitavaa henkilöä, niin tämä hallitusohjelma lupasi paljon toivoa ja valoa hyvin monelle ammattiryhmälle, hyvin monelle palveluja tarvitsevalle, hyvin monelle tiettyjen etuuksien varassa elävälle. Nyt on kysymys siitä, miten näihin toiveisiin vastataan. Siitä me olemme täällä nyt myös keskustelemassa, siitä, onko meitä täällä eduskunnassa osittain johdettu harhaan, onko meidän annettu ymmärtää, että tapahtuu enemmän, parempaa kuin mikä tosiasiassa on mahdollista näiden kehysten puitteissa.

Täällä on käynyt ilmi vielä toisesta lisäpöytäkirjasta esimerkiksi seuraavaa: Hallitusohjelmassa lukee, että turvataan eka- ja tokaluokkalaisille oikeus turvalliseen aamu- ja iltapäivätoimintaan säätämällä siitä lailla. Tämän voi ilman muuta käsittää niin, että kysymys on subjektiivisesta oikeudesta tai kysymys on sen työryhmämietinnön esitysten toteuttamisesta, jonka esitykset päätyivät 250 miljoonaan euroon, jos muistan oikein. Kuitenkin tässä lisäpöytäkirjassa iltapäivähoitoon, peruskoulun lisähenkilöstöön ja muihin palveluihin on varattu yhteensä 140 miljoonaa euroa. Eli tämänkin esimerkin valossa käy ilmi se, että jos nyt näiden pienten eka- ja tokaluokkalaisten vanhemmat ovat ajatelleet, että tämä subjektiivinen oikeus tulee, niin näin ei sitten tapahdu. Jatkossa näemme, mitä tapahtuu. Sinänsä on, totta kai, hyvin myönteistä sekin, että peruskoulun opetukseen ja toivon mukaan opetusryhmien koon pienentämiseen voidaan satsata. Mutta tässäkin asiassa on ristiriita. Näitä esimerkkejä on tänään viljalti sekä ryhmäpuheenvuoroissa että muissa puheenvuoroissa nostettu esille.

Sitten tähän hallitusohjelmaan sisältyvät nämä politiikkaohjelmat osallisuuden ja osallistumisen osalta, tietoyhteiskunnan kehittämisen osalta, yrittäjyyden osalta, ja kaikkien näidenkin politiikkaohjelmien toimenpiteet täytyy ottaa kehysten sisältä. Ei niihin ole olemassa uusia määrärahoja. Tässä mielessä hallitusohjelma ilman tätä liitettä, tai miksi sitä nyt sitten halutaankin kutsua, on antanut tälle salille vajavaisen, osittain harhaanjohtavan signaalin, ja se on antanut sen myös kaikille niille muille, jotka ovat hallitusohjelmaan tutustuneet.

Niin kuin välikysymyksen tekijän ensimmäisessä puheenvuorossa todettiin, tämä välikysymys on tehty juuri siitä syystä, että näin ei jatkossa toimittaisi. On se sitten ollut tahatonta tai tahallista, joka tapauksessa suurta sekasotkua se on ollut, ja näin ei pitäisi menetellä, koska on olemassa toisenlainen esimerkki, jossa kaikki hallitusohjelmassa sovitut olennaiset asiat on saatettu eduskunnan tietoon. Se, mitä sitten yksittäisten asioiden kohdalla kukin oppositiopuolue näkee tärkeäksi nostaa esiin, korostaa, ajaa omilla keinoillaan eteenpäin, se vaihe on luonnollisesti kehysbudjetista keskusteltaessa, ja tätä keskustelua mielestäni ei, toisin kuin ed. Huovinen toivoi, ole voitu käydä ilman, etteikö olisi menty näihin esimerkkeihin ja yksityiskohtiin, koska niiden kautta avautuu se ydin eli juuri se, että tämä hallitusohjelma on vain vajavaisesti avannut sen, mitä, missä määrin ja milloin on tarkoitus tehdä.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on useissa hallituspuolueiden edustajien puheenvuoroissa arvioitu välikysymyksen oikeutusta. Minusta on selvää, että kun hallitusohjelmaa käsitellään ja siinä viitataan tiettyihin menonlisäyksiin ja tehdään lukuisa joukko myönteisiä kirjauksia toimintojen kehittämisestä, on kohtuullista, että myös osoitettu euromäärä kohdennetaan eri kohteille. Siinä mielessä, kun oleellinen tieto, sinänsä julkinen asiakirja, on jätetty tuon ohjelman julkistamisen yhteydessä antamatta, minusta on täysin aiheellista tuon kysymyksen esittäminen.

Vastauspuheenvuoronsa pääministeri aloittaa toteamalla, että "hallitus torjuu opposition väitteen, että eduskunnalta olisi salattu tiedonannon yhteydessä hallitusohjelmaan kuuluva liiteasiakirja". Tuota liiteasiakirjaahan ei ole jaettu, mikä tämän keskustelun aikanakin on selvästi tullut ilmi. Osittainhan myös pääministeri sen itsekin on myöntänyt tarjoutuessaan rikesakon vastaanottamiseen.

Mutta edelleen tuossa pääministerin vastauksessa muutama kohta ihmetyttää. Kolmannessa kappaleessa hän toteaa: "Esimerkiksi työvoimapolitiikan tehostamiseen osoitetaan laskelmassa yhteensä 165 miljoonaa euroa, terveydenhuoltoon ja vanhustenhuoltoon 210 miljoonaa euroa sekä koulutukseen, tieteeseen ja kulttuuriin lähes 300 miljoonaa euroa. Tulonsiirtoihin eli lapsilisien, pienimpien äitiyspäivärahojen, kotihoidon tuen ja kansaneläkkeiden korotuksiin ohjataan 180 miljoonaa euroa. Laskelmassa esitetään lisäksi tuntuvia panostuksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Kaikki nämä painotukset käyvät ilmi hallitusohjelman tekstistä." Näin todetaan tuossa vastauksessa.

Ne, jotka ovat hallitusohjelman lukeneet, ovat löytäneet sieltä kaksi varsinaista rahoja kuvaavaa lukua. Ne ovat veronalennukset 1,12 miljardia euroa ja tämä niin sanottu menosäännön mukainen menojen lisäys 1,12 miljardia euroa. Eivät nämä painotukset, mitkä tässä vastauksessa ilmoitetaan, millään tavalla ilmene hallitusohjelmasta. Tässä kai myönnetään tavallaan se, että tämä pöytäkirja on oleellinen osa hallitusohjelmaa, ja sitä ei ole kuitenkaan aikaisemmin jaettu. Muutenhan tuossa vastauksessa ei ilmeisesti voitaisi näin todeta, että ne ilmenevät hallitusohjelmasta. Kun tuon 1,12 miljardin jako eri kohteisiin on tietenkin oleellinen, sen jakaminen ajoissa olisi tietenkin ollut välttämätöntä ja se olisi ohjannut myös varsinaisen hallitusohjelmakeskustelun oikeisiin uomiin ja asioihin.

On toki ymmärrettävää, että suhteutettuna niihin muutosvaatimuksiin, joita esimerkiksi keskustapuolueen edustajat kuluvan vuoden budjetin käsittelyn yhteydessä ja vielä vaalikamppailun aikana lupasivat, tietenkin tuo ohjelma toisaalta on pettymys, vaikka se sisältää lukuisan joukon sellaisia lupauksia, mihin tuo menosäännön mukainen 1,12 miljardia euroa ei riitä. Näin ollen ymmärrän niin, että tarkoitus on ollut jättää tämä jakoa koskeva lista julkistamatta. Sehän osoittaisi liian nopean lehmänkäännöksen, jos ohjelman sanallinen osa on täysin erimitallinen toteuttamiseen osoitettavien resurssien kanssa.

Kaiken kaikkiaan tietenkin ongelma tuossa hallitusohjelmassa on se, että siinä asetetaan verojen alentaminen palvelujen parantamisen turvaamisen edelle. Kun tuon ohjelman mukaan kansantalouden kasvuperustan vahvistamiseksi ja julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan epäkohtien korjaamiseksi on sovittu aikaisemmin mainitsemani 1,12 miljardia kattavat menonlisäykset vaalikauden aikana ja lähtökohtana, että siinä raamissa pitäydytään, silloinhan hallitus asettaa itselleen koko vaalikauden kattavan niin sanotun menosäännön, niin kuin tuossa ohjelmassa kerrotaan, jonka puitteissa hallitusohjelman mukaisia toimia voidaan toteuttaa. Nyt tuo liitepöytäkirja osoittaa sen, että huomattava osa niistä hyvistä ajatuksista ja asioista jää vaille rahoitusta. Tuo raamihan ei lainkaan takaa sitä, että raha riittää läheskään siihen, mitä tuossa ohjelmassa luvataan, eli tuo menosääntöhän pudottaa pohjan pois. Ilmeisesti siksi on haluttu jättää myös tieto tästä julkisesta mutta salatusta pöytäkirjasta aikanaan eduskunnalle antamatta. Hyvä, että se saatiin nyt käyttöön.

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämänpäiväisessä keskustelussa, välikysymyksessä, on kysymys mitä konkreettisimmalla tavalla luottamuksesta mutta myös avoimuudesta.

Ensin hieman tästä avoimuudesta: Niin sanotussa täydellisessä vankilassa vallanpitäjä pystyy kontrolloimaan kontrollin kohdetta, tarkkailtavaa henkilöä, koko ajan kaikkialta kaiken aikaa mutta on itse näkymätön. Täydellinen vallankäyttö, joka on mahdollisimman suljettua, on sellaista, joka ei näy mutta näkee kaiken. Avoimen yhteiskunnan idea, demokratian idea ja osallistuvan demokratian idea taas on se, että vallanpitäjästä tehdään mahdollisimman näkyvä mutta sen sijaan vallan kohteiden ei kaikilta osiltaan tarvitse sitä olla. Erityisesti tällä vuosituhannella tämä ajatus demokratiasta ja avoimesta yhteiskunnasta toivottavasti korostuu. Kysymys ei ole vain symboleista vaan sen tyyppisestä periaatteesta, joka kertoo todella syvällä tavalla siitä, millaisena haluttavan yhteiskunnan näemme. Siksi ei ole mitenkään yhdentekevää käyttää täällä kansanedustuslaitoksen aikaa siihen, että keskustellaan, miksi joku tietty merkittävä asiakirja ei ole ollut kansalaisten, saati kansanedustajien käytettävissä silloin, kun se paikka olisi ollut.

Luottamuksessa politiikkaan on monia tärkeitä vaiheita. Täällä ed. Ala-Nissilä syytti joitakin opposition edustajia menettelytapakikkailusta, ja suhteessa ajatukseen avoimesta yhteiskunnasta on hirveän vaikea nähdä, että näin isot periaatteelliset kysymykset olisivat vain kikkailua.

Ed. Huovinen ilmoitti, että hänen mielestään välikysymys vähentää politiikan yleistä arvostusta. Kuten tiedetään, kansalaisten luottamus politiikkaan ei ole järin suuri. Paras tapa nostaa politiikan uskottavuutta, arvostusta ja kansalaisten luottamusta politiikkaan on toimia poliittisten prosessien eri vaiheissa luottamuksen arvoisesti ihan konkreettisilla teoilla. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vaalien alla annettavilla lupauksilla on mahdollisimman suora suhde siihen, mitä esimerkiksi hallitusohjelmassa lukee, ja että hallitusohjelmalla olisi mahdollisimman suora suhde siihen, mitä hallitus oikeasti tekee.

Jos tavallaan tässä eduskunnan alkuaikoina keskusteltiin hallitusohjelmasta ja kysymys oli siitä aika pitkälle, kuinka hyvin hallituspuolueiden ennen vaaleja antamat lupaukset ovat heijastuneet hallitusohjelmaan, tämänpäiväisen keskustelun teema on, millaisia hallitusohjelmassa kirjatut tavoitteet ja lupaukset ovat mahdollisesti tämän liiteasiakirjan valossa eli suhteessa siihen, mitä hallitus oikeasti tekee.

Kansanedustajana toki minulla on vielä luottamus politiikkaan ja politiikkoihin, enhän muuten täällä haluaisi edes olla, joten minulla on ainakin sisäinen tarve uskoa siihen, että voidaan ainakin jollain tasolla luottaa siihen, mitä esimerkiksi ministeriaitiosta sanotaan. Siksi haluan lyhyesti siteerata ministeri Karpelan torstaina 24.4. käyttämää puheenvuoroa: "Uusi hallitus on kuitenkin halunnut lähteä heti tässä tärkeässä asiassa matkaan, ja hyvään hallintoon kuuluu selvittää ja tutkia erilaisia keinoja, millä tavalla voimme opintotukea ja opiskelijoiden sosiaalista asemaa kohentaa ja edistää. Kysymys siitä, ollaanko lähdössä siihen suuntaan, että korkeakouluopiskelijoiden opintotuki muutettaisiin kokonaan opintolainapainotteiseksi: siitä ei ole kysymys, vaan hallitus on halunnut löytää uuden ratkaisun, miten opintososiaalista asemaa parannetaan."

Mikäli tämän ratkaisun on tarkoitus olla kustannusneutraali, niin kuin liiteasiakirjasta voi epäillä, ratkaisu todella on uusi, mikäli sen juuri ei tämän lainapainotteisuudenkaan kautta ole tarkoitus toteutua. Ainoa, minkä minun innovatiivinen mieleni keksi, olisi se, että esimerkiksi aravarahoista nykyistä suurempi osa käytettäisiin opiskelija-asuntotuotantoon, mutta olin jotenkin aistivinani hallitusohjelmakirjauksesta ja tästäkin ministeri Karpelan tekstistä ja puheesta, että tästä ei olisi kysymys, vaan todella kysymys on opintotukijärjestelmästä.

Haluan todella uskoa siihen, että kun poliitikko ministeriaitiosta jotain lupaa, se myös pitää. Tämä toivottavasti pätee moneen muuhunkin asiaan, mikä täällä salissa on tullut ilmi, mutta liiteasiakirjaa luettaessa usko kyllä pahasti horjuu. Toivon, että tämä uskonhorjumiseni on väärä ja todellakin hallitus esimerkiksi kohentaa opintososiaalisia etuuksia niin kuin on paitsi täällä salissa luvannut myös hallitusohjelmaan kirjannut.

Marjukka Karttunen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Osallistuin vähän aikaa sitten pääministeri Jäätteenmäen hallituksen ohjelmasta tässä salissa käytyyn tiedonantokeskusteluun. Korostin puheenvuorossani muun muassa yrittäjyyttä ja työllisyyden lisäämistä ja olin sitä mieltä, että hallituksen meininki on punavihreää. Olen edelleen samaa mieltä.

Hallitusohjelman ympäripyöreydestä johtuen olen alkanut perätä vastauksia kysymyksiini kirjallisilla kysymyksillä. Näin olen menetellyt siis osittain samojen asioiden suhteen, jotka nostin tiedonantokeskustelussa esiin. Olen kysynyt muun muassa vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten oikeudenmukaisesta jakamisesta ja yksinhuoltajien lapsilisäkorotuksen perusteiden muuttamisesta. Joudun siis kuormittamaan valtioneuvostoa siksi, että valtioneuvosto ei suostu ohjelmassaan kertomaan todellisista linjauksistaan. Tämä on ikävää, koska aikaa kuluu turhaan jänkkäämiseen. Jos hallitus kertoisi avoimesti linjauksistaan, päästäisiin paremmin eteenpäin.

Arvoisa puhemies! En ole täällä ottamassa kantaa siihen, oliko surullisenkuuluisaksi muodostunut hallituksen liiteasiakirja, joka pääministerin mukaan toimitettiin eduskuntaan jo huhtikuun 17. päivänä, tarkoitettu osalle kansanedustajia vai kaikille. En myöskään ole ottamassa kantaa siihen, toimiko virkamies oikein vai väärin, kun liiteasiakirja jäi jakamatta. Kysynpä vain: Jos liiteasiakirja oli tarkoitettu kansanedustajille jaettavaksi, miksi hallitus ei vaivautunut tarkistamaan, ovatko virkamiehet jakaneet paperit vai eivät? Tämän asian oikaiseminen ja tiedonantokeskustelun hedelmällisyyden varmistaminen olisi ollut äärimmäisen helppoa. Siinä vaiheessa, kun oppositio peräsi näitä papereita, pääministeri olisi voinut sanoa, että paperit on jaettu taloon ja ne on tarkoitettu meille kaikille. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, ja luulen, että tulkintani ei osu harhaan, kun tulkitsen, että punamultahallitus halusi pitää eduskuntaa kumileimasimena vanhan kunnon itäblokkimeiningin hengen mukaisesti ja virkamiehet siis toimivat oikein, kun liiteasiakirja jäi notkumaan pöydälle. Tässä asiassa hallituksen ja sen avainministerien on turha yrittää piiloutua virkamiesten selän taakse. Onkohan hallitus muuten kuullut työpaikkakiusaamisesta?

Joka tapauksessa kyseisen liiteasiakirjan jättäminen notkumaan pöydälle johti siihen, että tässä salissa ei voitu keskustella asiasta. Täällä oli lavastettu keskustelu, jossa toiset tiesivät enemmän kuin toiset. Täällä annettiin ymmärtää, mutta ei ymmärretty antaa. Hallitus tiesi esimerkiksi sen, että hallitusohjelman kirjaus opiskelijoiden opintososiaalisen aseman parantamiseksi on lupaus, jolle ei löydy katetta liiteasiakirjasta. Katteettomien lupausten lista on synkkä. Siellä on opiskelijoiden lisäksi monet muut, kuten esimerkiksi turvallisuuteen liittyvät kustannukset.

Arvoisa puhemies! Olen edelleen sitä mieltä, että hallituksen ohjelma on pettymys. Liiteasiakirja tekee sen entistä suuremmaksi surun aiheeksi. Ja menetelmä, jolla tämä on tullut julki, on täysin käsittämätön 2000-luvun Euroopassa. Tämä menetelmä on epätoivoisen salailun ja virkamiesten selän taakse pakenemisen menetelmä. (Välihuuto)

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Takkulalle voin luvata, että kritiikkiä tulee.

Arvoisa puhemies! Uudelta hallitukselta putosi pohja pois ennen kuin se oli edes aloittanut varsinaista työtään. Tiedonanto hallitusohjelmasta jäi tahallisesti vajaaksi, kun menokehyksiin liittyvä liiteasiakirja päätettiin tietoisesti salata ja pimittää eduskunnalta. Tämä on kiistaton asia, josta on näyttöä. Hallitus harhautti eduskuntaa ja petti Suomen kansaa. Noloa tässä asiassa on se, että eräät kansanedustajat ja lehdetkin riensivät vähättelemään opposition tekemää välikysymystä ja puolustamaan Jäätteenmäen hallituksen salailupolitiikkaa.

Välikysymyksellä perätään hallituksen politiikkaan avoimuutta ja pyritään selvittämään tapahtuiko salailuja. Salainen liiteasiakirja todella oli olemassa, koska tällainen paperi on löytynyt. Hallinnon läpinäkyvyys on tärkeä kysymys, joka on kansalaisten luottamuksen saavuttamisen edellytys. Edellisen hallituksen aikana ei tällaista tapahtunut kertaakaan, mutta ehkä tämä on sitä uuden hallituksen toimintatapaa ja kulttuuria.

Välikysymys on erittäin aiheellinen. Ne, jotka tässä salissa painavat vihreää, ovat kannattamassa salaamista ja kansalaisten harhauttamista. Ainakaan itse en voi sellaista hyväksyä ja siksi ilmoitan, että tässä tulen puolustamaan rehellisyyttä, avoimuutta ja painamaan punaista. Välikysymyksen aihe ei ole vähäpätöinen silloin, kun hallitusohjelman menolisäyksiä koskeva paperi pimitetään eduskunnalta ja kansalta.

Arvoisa puhemies! Erityisen hankalaksi tämän salailun hallitukselle tekee se, että jo ennen vaaleja keskusta lupasi Jäätteenmäen suulla muun muassa alentaa ruoan ja palvelujen arvonlisäveroa työllisyyden kohentamiseksi, hyvittää kansaneläkkeen pohjaosaa eläkeläisille, tehostaa aluepolitiikkaa antamalla lisää rahaa kunnille ja korottaa tuntuvasti julkishallinnon matalapalkka-alojen palkkoja. Missä on se keskustan lupaama suunnanmuutos? Onko se muutos salailun ja kähminnän suuntaan? Sellaista muutosta me vasemmistoliitossa emme halua. Voimme olla tukemassa hallituksen hyviä esityksiä ja aloitteita, mutta salailua, kähmintää ja lehmänkauppoja emme voi hyväksyä. Nyt kansalaiset todella odottavat, että keskustajohtoinen hallitus lunastaa antamansa lupaukset.

Keskisuomalaisena kansanedustajana minua kiinnostaa, paljonko rahaa on tulossa Keski-Suomen tiestön kunnostamiseen ja muihin maakunnan hankkeisiin, miten seutukuntien välistä yhteistyötä pyritään kehittämään ja miten hallitus aikoo tehostaa työllisyyttä Keski-Suomessa. Nämäkin asiat on varmaan salassa päätetty ja pistetty pöytäkirjat piiloon, kuten hallitusohjelman liiteasiakirjalle kävi.

Hallitusohjelma on tärkeä asiakirja, joka määrittää hallituksen tekoja. Ilman kaikkien hallituksessa istuvien puolueitten yhteistä päätöstä hallitusohjelman sisältöä ei voi muuttaa. Jäätteenmäen hallituksen ohjelmassa on lähinnä sovittu mittavista veronalennuksista. Kaikki muu onkin sitten ympäripyöreätä ja jää jatkoselvityksen varaan. Voi olla, ettei näitä selvityksiä ehditä saada koskaan valmiiksi.

Arvoisa puhemies! Politiikan haaste tulevaisuudessa on päätöksenteon avoimuus ja kansalaisten luottamuksen vahvistaminen politiikkaa ja poliitikkoja kohtaan. Jäätteenmäen hallitus ei tässä suhteessa ole aloittanut erityisen hyvin taivaltaan. Välikysymys on raskaan sarjan väline, joka tähtää hallituksen kaatamiseen silloin, kun hallituksen politiikka tai toimet ovat epäonnistuneet. Tällaista välinettä on turha vähätellä. Tämä välikysymys tarttuu politiikanteon kannalta erittäin tärkeään aiheeseen, nimittäin puolustamaan politiikan avoimuutta ja rehellisyyttä. Tässä oppositio on yksissä tuumin liikkeellä, jotta hallituksen harjoittama salailu ja totuudenvastaisten lausuntojen antaminen ei tulisi toistumaan.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Välikysymyksen aiheesta, tämän asiakirjan salaamisesta, on täällä käyty jo vallan hyvää sananvaihtoa, joten omalta osaltani käytän tilaisuutta hyväkseni sillä tavalla, että jatkan omaa puheenvuoroani hallituksen tiedonantokeskustelussa hallituksen ohjelmasta sillä tavalla kuin tämä menoasiakirja nyt antaa apua tähän hallituksen ohjelman käsittelyyn.

Arvoisa puhemies! Hallitus ohjelmassaan lupaa kohentaa opiskelijoiden opintososiaalista asemaa. Tästä huolimatta en ole vielä aivan vakuuttunut siitä, miten ja millä tavalla se tullaan tekemään. Hallitusohjelman kirjaus on tulkinnanvarainen, ja toisin kuin joidenkin muiden sosiaalietuuksien kohdalla hallitusohjelmassa ei spesifisti luvata korotusta opintotukeen.

Viime vuonna muistionsa luovutti opintotuen kannustavuutta pohtinut työryhmä, joka esitti sekä asumislisän vuokrakaton korottamista että opintorahan ja valtiontakauksien määrän korottamista kustannuskehitystä vastaavasti. Näiden lisäksi asumislisän ympärivuotistaminen on nähty yleisesti välttämättömänä toimena opiskelijoiden asemaa parannettaessa. Tällä hetkellä opintotuen asumislisä on maksimissaan 171 euroa. Tällä nykyisellä tasolla korvattava vuokra ei vastaa opiskelijoiden käytännössä maksamia vuokria. Suurella osalla opiskelijoista asumiskustannukset ovat jopa puolet kuukausittain käytettävissä olevista tuloista. Asumislisän vuokrakattoa korottamalla mahdollisuudet täysipäiväiseen opiskeluun parantuisivat huomattavasti. Korotus asumislisän vuokrakattoon myös kohdentuisi kaikkien koulutusasteiden opiskelijoille.

Hallitusohjelmassa puhutaan opintotukijärjestelmän kehittämisestä kannustavammaksi. Olisi mielenkiintoista tietää, aikooko hallitus toteuttaa näitä opintotuen kannustavuustyöryhmän ehdotuksia. Hallituksen liiteasiakirjassa on varattu 180 miljoonaa euroa tulonsiirtoihin. Olisin iloinen, jos saisin vastauksen siihen, kuuluuko tästä 180 miljoonasta joku osa opiskelijoille vai onko se tarkoitus varata vain niihin tulonsiirtoihin, joista hallitusohjelmassa on mainittu, että niitä korotetaan. Olisi hyvin outoa, jos hallitus ajattelisi, että opiskelijoiden opintososiaalista asemaa korotettaisiin täysin kustannusneutraalisti niiden rahojen sisällä, jotka on varattu opiskelijoille. On myös aika vaikea keksiä esimerkiksi opetusministeriön budjetista joitakin sellaisia kohtia, joista voitaisiin ottaa rahaa opiskelijoiden opintososiaalisen aseman parantamiseen.

Ministeri Karpela totesi täällä keskustelussa hallitusohjelmasta, että hallituksen on tarkoitus laatia toimenpideohjelma, jolla opintotukiasiaa voitaisiin tutkia ja selvittää, millä tavalla opiskelijat voisivat opintonsa suorittaa tavoiteajassa. No, se oli varmaan kankeaa kieltä todeta, että tarvitaan toimenpideohjelma tutkimiseen. Varmasti hän ajatteli pikemminkin niin, että tarvitaan toimenpideohjelma, jonka avulla opiskelijat voivat suorittaa opintonsa tavoiteajassa. Olen itse sitä mieltä, että ehkä jotkut hallitusohjelmassa mainituista selvityksistä ovat ihan paikallaan, asioita todella pitäisi selvittää. Mutta opiskelijoiden opintososiaalisen aseman parantaminen on sellainen asia, jota kyllä on jo selvitetty. On olemassa valmis tiekartta sen suhteen, mitä asioita itse asiassa pitäisi muuttaa, jos halutaan opintososiaalista asemaa parantaa ja samalla myös vauhdittaa opintojen kulkua, joten tässä asiassa ei kannattaisi mielestäni muuta kuin ryhtyä toimeen.

Ed. Meriläinen täällä aivan hyvin mielestäni filosofoi, että jos kerran ei aiota mennä lainamalliin, ja toisaalta, jos ei ole varattu tähän asiaan rahaa, niin se on sitten jo aika ihmeellinen temppu, millä tätä asiaa aiotaan hoitaa.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, jonka haluaisin hallitusohjelmasta ja menolisäyksistä ottaa esiin, on kehitysyhteistyömäärärahat. Hallitusohjelmassa todetaan, että hallitus kasvattaa kehitysyhteistyömäärärahoja tavoitteena nostaa niiden osuus 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2010 mennessä yleinen talouskehitys kuitenkin huomioon ottaen. Tässä menopaperissa kehitysyhteistyömäärärahojen korottamiseen on luvattu 70 miljoonaa euroa, jonka perusteella vuonna 2007 kehitysyhteistyömäärärahamme olisivat 0,43 prosenttia bruttokansantuotteesta. Kuten ed. Hassi totesi vihreiden ryhmäpuheenvuorossa, tällä tahdilla sen seuraavan hallituksen vuodesta 2007 eteenpäin täytyisi edetä huomattavasti nopeammin, nelinkertaisella vauhdilla, kuin tämä hallitus.

Puolueet olivat laajasti yhteisymmärryksessä ennen vaaleja siitä, että meidän tulisi toteuttaa Harri Holkerin vetämän kehitysyhteistyön tason ja laadun selvitysryhmän loppuraportin linjauksia, joissa on selvitysraportiksi harvinaisen selkeästi esitetty se aikataulu, jolla kehitysyhteistyömäärärahoja tulisi korottaa siten, että vuonna 2007 oltaisiin 0,55 prosentissa. Sen lisäksi tässä selvityksessä on myös esitetty erittäin hyvin ne perusteet, minkä takia Suomen pitäisi toimia tässä asiassa juuri nyt. Vuosituhattavoitteisiin kuuluu puolittaa äärimmäinen köyhyys maailmasta, siis saada se puolet pienemmäksi, vuoteen 2015 mennessä. Jos Suomi haluaa vakavissaan olla mukana tekemässä tätä tavoitetta, ehkä keskeisintä YK:n vuosituhattavoitteista, niin me emme voi toimia tässä asiassa tämän vuosikymmenen loppupuolella tai ensi vuosikymmenen alussa. Vuoteen 2015 on enää 12 vuotta aikaa, eli jos joskus pitäisi tässä asiassa edetä, niin se on aivan varmasti nyt.

Arvoisa puhemies! Sen sijaan siitä olin myönteisesti yllättynyt, että vaikka edellisessä puolustusselonteossa, jota eduskunta käsitteli edellisellä kaudella, oli melko kunnianhimoisiakin lisäystoiveita puolustusmäärärahoihin, niin tästä hallituksen menopaperista puolustusmäärärahoihin ei kuitenkaan löydy lisärahaa; se on mielestäni oikea painotus: Koska kehitysyhteistyöhönkään ei ole tarpeeksi rahaa suhteessa tavoitteeseen, niin on kuitenkin mielestäni hyvä, että ei ainakaan sitten ole puolustukseen laitettu yhtään lisää rahaa.

Hannu Takkula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Sinnemäki oli vastauksia vailla, niin minusta on rehellistä tässä käydä vastaamaan. Varsinaisesti se ei minun rooteliini kuulu, mutta kun huomaan olevani ainut hallitusryhmän edustaja täällä salissa, voin todeta, että hallitusohjelmassa on sovittu, että kannustavia malleja haetaan opintotukijärjestelmään. Voin kertoa, että niissä malleissa, mitä nyt on ollut esillä, jopa kustannusneutraaleja malleja löytyy.

Mutta mikäli on näin, että keppien ja porkkanoiden kautta löydetään oikea malli, jolla saavutetaan tavoitteet — opiskeluaikojen lyhentäminen ja nopeuttaminen ja tehokkuus — niin tarvittaessa hallitus osoittaa lisämäärärahaa, että voidaan sitten opintotuki sitä kautta saattaa kuntoon. (Ed. Tulonen: Mutta kehyksethän on lyöty jo lukkoon!) — Nyt täytyy muistaa se, että kehykset on lyöty lukkoon nyt, mutta kehykset voivat kasvaa, koska me emme voi tietää, millainen talouskehitys tulee olemaan. Ne voivat myöskin supistua. Täytyy tässä kohden muistaa, että ...

Arvoisa puhemies! Kiitoksia.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Takkulalle sanottakoon, että sehän tässä hallitusohjelmassa niin kimuranttia on ja sen takia näiden lukujen julki tuleminen oli erittäin tärkeätä, että siellä on yksiselitteisesti kirjoitettu kiinni se, että menot eivät tule kasvamaan, vaikka taloudessa tapahtuisi mitä. Veronalennukset voivat kasvaa, velkakin saattaa joissakin tilanteissa kasvaa, mutta yksiselitteisesti hallituspuolueet ovat sopineet — sen te toitte eduskunnalle tiedoksi ilman mitään kommervenkkejä, mitään salailuja, se oli oikeastaan hallitusohjelman ainoa selkeä kirjaus — että menot ovat tässä eikä niitä lisätä.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin ed. Takkulalle sanoa, että kyllä se menosääntö on tiukka, kuten ed. Brax totesi. Siellä ei esimerkiksi ole sitä mahdollisuutta, mikä oli edellisen hallituksen aikana, että jos velkaa maksetaan pois ja korkomenot tätä kautta pienenevät, niin tämä liikkumavara käytetään lisämenoihin.

Arvoisa puhemies! Sitten tästä opintotukiasiasta. Olen iloinen, että ed. Takkula halusi vastata tähän. Tiettyjen lehtitietojen mukaan hänellä oli hyviä mahdollisuuksia päästä jopa tämän asian ministeriksi, ja hän on ollut valiokunnassa pitkään, joten luotan hänen asiantuntemukseensa. Opintoajat sitä paitsi ovat jo lyhentyneet itse asiassa niillä keinoilla, joita on otettu käyttöön 90-luvulla. Kyllä minä vain odotan hämmästyneenä, jos kustannusneutraalisti opiskelijoiden opintososiaalista asemaa voidaan parantaa.

Jyrki Katainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aivan alkuun tästä keskustelun luonteesta. Kyllä minä pidin vähintäänkin erikoisena sitä, että pääministeri syytti ja ehkä jossakin määrin myös nöyryytti kansanedustajia sanomalla, että kaikki luvut, kaikki arvovalinnat, löytyvät tästä hallitusohjelmasta ja, jos niitä ei löydä, ei ole ymmärtänyt tai ei ole tutustunut koko asiakirjaan.

Tuossa aiemmin päivällä kysyin, mikä on se luku, joka pitää ymmärtää oikeaksi esimerkiksi nyt tämän opintotuen suhteen. Kun saimme tämän puhutun lisäpöytäkirjan, ei siellä sitä lukua ollut. Minusta olisi ollut järkevää ja normaalia, että kun hallitus on tehnyt tällaisen kehyspaperin, jossa se selkeästi linjaa omat arvovalintansa, selkeästi kertoo, että nämä panostuksen kohteet, nämä investointikohteet, ovat kaikista keskeisimpiä Suomen tulevaisuuden kannalta, niin siitä oltaisiin avoimesti ylpeitä ja puolustettaisiin sitä pystyssä päin, sen sijaan että halutaan pimittää.

Ei kokoomusoppositio ainakaan tule harjoittamaan samanlaista oppositiopolitiikkaa kuin mitä ehkä edellisellä vaalikaudella jotkut harjoittivat, että kaikkeen vaaditaan lisää rahaa ja paljon. Kyllä me tiedämme sen, että ei raha kasva puussa. Sen takia avoin politiikka, valintojen tekeminen ja niiden puolustaminen on kaikista oleellisinta. Sen takia tämä salamyhkäisyys ja tavallaan jälkien peittely tuntuu jotenkin erikoiselta. Poliittinen hallitus tekee valintoja ja puolustaa niitä ja kertoo tietenkin, ettei raha kasva puussa eikä rahaa pystytä loputtomasti syytämään. Mutta silloin tehdään valintoja ja puolustetaan niitä.

Tästä opintotuesta on paljon puhuttu. Siihen nyt ei ilmeisesti ole tarkoitus osoittaa lisäresursseja. Tämä on tullut selväksi.

Ihan muutama esimerkki vain hallitusohjelman ja taloudellisten investointien välisestä ristiriidasta.

Yhtenä esimerkkinä opintotuen lisäksi voisi olla tutkimus- ja kehitysmäärärahojen suuruus tai niihin panostus. Hallitusohjelmassa todetaan, että t&k-rahoja kehitetään tiede- ja teknologianeuvoston esityksen mukaisesti. Tähän ei löydy saman suuntaista vastausta tästä taloudellisesta raamipaperista. Raamipaperissa esitetään 265 miljoonaa euroa t&k-toimintaan, joka sinänsä on ihan merkittävä summa, mutta se ei todellakaan ole se summa eikä sinnepäinkään, mitä tiede- ja teknologianeuvosto on esittänyt.

Varsinaisessa puheenvuorossa, kun hallitusohjelmaa käsiteltiin, en kritisoinut koulutuspoliittista osiota, koska siihen näytti sisältyvän varsin paljon ihan hyviäkin tavoitteita. Esimerkiksi aamupäivä- ja iltapäivätoiminta näyttää nyt myös saavan merkittävän määrän resursseja. Tästä täytyy ihan kiitos hallitukselle antaa. Mutta on helppo yhtyä Opettaja-lehden pääkirjoitukseen, jossa todetaan, että "Koulutuspolitiikan painoarvo hallitusohjelmassa on sitä luokkaa, että sen voi perustellusti sanoa olevan sivuraiteella", tai Kuntaliiton toimitusjohtajan Risto Parjanteen Kuntalehdessä lausumaan: "Tavoitteiden pitkältä listalta puuttuu kansallinen sivistyshanke. — Sen olisin toivonut siellä näkeväni." Tai on helppo yhtyä entisen opetusministerin ed. Maija Raskin huoleen siitä, että kun edellinen hallitus arvovalintansa mukaisesti panosti enemmän suomalaisten ihmisten sivistykseen, tutkimukseen, tieteeseen ja perusopetukseen, niin että loppusaldo oli 1,3 miljardia euroa, niin tämän hallituksen arvovalinta on 290 miljoonaa euroa. Kuten totesin, on myös hyvää, kuten aamu- ja iltapäivätoiminta, mutta paljon puutteita näyttää olevan, mikä ei käynyt ilmi hallituksen varsinaisesta ohjelmasta.

Arvoisa puhemies! Yksi asia on varmasti tullut nyt selville kristallinkirkkaasti, nimittäin se, että hallituksella ei ole tarjota aluepolitiikan suunnanmuutosta. Tämä minusta kävi varsin hyvin selväksi jo hallitusohjelmasta, mutta kun esimerkiksi alue- ja kuntaministeri Manninen vielä pari viikkoa sitten tuosta aitiosta väitti, että aluepolitiikan suunnanmuutos on tapahtunut ja se on ilmeinen, niin kyllä tälle puheelle nyt varmasti on se lopullinen niitti tullut tästä talousarvioraamipaperista. Ehkä niin kuin varmemmaksi vakuudeksi ja todisteeksi vielä siitä, että nyt on varmastikin lopullisesti kuollut ja kuopattu keskustan vaalien alla vaalima ajatus aluepolitiikan suunnanmuutoksesta, ministeri Pekkarinen toteaa 7. päivänä toukokuuta Jyväskylässä pitämässään puheessa, ettei hallitusohjelmaan aluepolitiikassa sisälly erityistä suunnanmuutosta ja että niin sanottu nykyinen meno aluepolitiikassa ja aluekehityksessä tulee jatkumaan. (Ed. Takkula: Kyllä muuttuu!) Pekkarinen vielä tuli viime hallituksen linjoille siinä, että aluepolitiikka on keskeisellä tavalla osaamiskeskuspolitiikkaa, se on osaamispolitiikkaa ylipäänsä, ja hän tunnusti, että tämä nykyinen kehitys aluepolitiikassa johtuu osittain kansainvälisistä muutoksista, joita voidaan toki ohjata muun muassa niillä instrumenteilla, joita edellinen hallitus käytti: panostuksella aluekeskuspolitiikkaan, panostuksella osaamiseen, panostuksella yrittäjyyteen.

Arvoisa puhemies! Minusta tämä keskustelu, vaikka se on ollut välillä vähän tiukkaakin ja joittenkin mielestä ehkä turhaa jänkkäämistä, kyllä on valottanut hallituksen todellisia tavoitteita enempi kuin edellinen hallitusohjelmakeskustelu teki. Siinä mielessä pidän tätä keskustelua varsin perusteltuna ja hyvänä ja uskon, että myös hallitus oppii toimintatavoista tämän jälkeen enempi.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä keskustelu tarvittiin siksi, että on käynyt ihan selväksi se, että päähallituspuolueilla on täysin erilainen näkemys siitä, mistä on sovittu hallituksessa ja mikä tämän salaisen lisäpöytäkirjan rooli on. Tämän keskustelun aikana on käynyt selville myös se, että hallituspuolueiden kansanedustajille ja myöskin ehkä joillekin ministereille on epäselvää, mitä hallitusohjelmassa mainittu menosääntö oikein käytännössä tarkoittaa. Valtiovarainministeriö on saanut siinä tahtonsa läpi, ja tämä tiukka menosääntö tulee kyllä näkymään sitten monta kertaa erilaisissa tilanteissa, ja siinä varmaan hallituksen seinät natisevat, kun hallituspuolueet käyvät taistelua siitä, kenen toiveet sitten oikein toteutetaan. (Ed. Takkula: Opiskelijoiden!) Siinä ehkä yksi syy, minkä takia tätä paperia plus sitten sen liitepapereita, mitä tässä muitakin on nyt tullut selville, ei haluttu julkisuuteen. Kyse on siis menettelytavoista.

En ryhdy käymään nyt tässä läpi näitä sisältöjä ja summia, mitä täältä puuttuu, mutta muistan hyvin tarkkaan, kun ennen vaaleja tässä salissa useammankin vuoden ajan keskusta antoi omilla äänestyksillään ja omilla puheillaan kansalaisille ikään kuin oikeutuksen odottaa, että heidän toiveensa täyttyvät sitten, kun keskusta pääsee valtaan. Vielä vaalikentillä jopa keskustan istuvat kansanedustajat, puhumattakaan ehdokkaista, jotka eivät olleet vielä kansanedustajina, lupasivat ummet ja lammet ja minä vasemmistoliittolaisena jouduin kamreerin asemaan sanomaan, muun muassa joillekin kokoomuskansanedustajillekin, että top top, nyt täytyy vähän miettiä, mikä on mahdollista ja mikä ei. (Ed. Takkula: Kyllä vasemmistoliittokin lupasi!) Tuntui, että tuli vähän tämmöistä kilpalaulantaa siitä, mitä kaikkea hyvää haluttaisiin toteuttaa.

Kun kahdeksan vuotta olen ollut täällä hallituspuolueen kansanedustajana, niin on tullut semmoinen tietty realismi siinä, mikä on mahdollista ja mikä ei, ja erityisesti, vaikka tuolla talouspolitiikan taivaalla oli kaiken näköisiä synkkiä pilviä, silti tämä lupausten politiikka vain jatkui. Kun oli suuret vaalipuheet ja oli luvattu valoisampaa tulevaisuutta ja niillä sitten voitettu vaalit, niin sitten kun Säätytalolla käytiin hallitusneuvotteluja, todennäköisesti kävi niin, että kun molemmilla suurilla hallituspuolueilla oli paljon toiveita eikä pelkästään keskustan toiveita hallitusohjelmaan voitu kirjoittaa vaan sinne piti saada myös sosialidemokraattien toiveita, hallitusohjelmasta tulikin tämä lupausten kirja. Sinne kirjattiin kaikki ne toiveet tasaisesti molemmilta puolin, jolloin siitä tuli niin laaja ja sinne tuli niin paljon niitä lupauksia, että jokainen, joka on seurannut politiikkaa edes jonkunkaan verran, oli tietoinen siitä, että niitä kaikkia ei voida toteuttaa. Tietysti piti, että päästään edes jonkin näköiseen sopimukseen, tehdä raamit, joiden puitteissa taloudellisesti toimitaan.

Epäilenpä, että sosialidemokraattien puheenjohtaja Paavo Lipponen ei halunnut lähteä takuumieheksi sellaiseen hallitukseen, missä hallitusohjelman ja kehyspäätöksen ristiriita oli niin suuri. Hän nimittäin sanoikin jo ennen vaaleja eräässä televisioidussa vaalitilaisuudessa, jossa häneltä kysyttiin, onko hän valmis lähtemään pääministeri Jäätteenmäen hallitukseen, siis ennen vaaleja, että kun keskusta lupaa niin paljon, niin miksi hän lähtisi niitä lupauksia ikään kuin torpedoimaan ja sitten menisi sosialidemokraattien syyksi se, että niitä lupauksia ei voida toteuttaa. Näin hän sanoi ja antoi vielä ymmärtää, että hän ei ehkä itse ole valmis tulemaan mukaan tähän hallitukseen. Ymmärrän sen täysin, koska valtiovarainministerin paikka siinä tapauksessa oli tulossa ja tulikin sitten sosialidemokraateille. Kentällä (Ed. Takkula: Kenttää riittää!) — kenttää riittää ja tupailtoja riittää — tullaan sitten ajan myötä kertomaan, kuinka ikävää on se, että vaikka hallitusohjelmassa on sovittu, että näitä ja näitä ja näitä asioita toteutetaan, niin sosialidemokraattinen valtiovarainministeri on se, joka ei hyväksy näitä menonlisäyksiä.

Siinä mielessä tämä kehyspäätös on erittäin tärkeä paperi. Tässä on sovittu, mihin menonlisäykset annetaan. Uskon, että nimenomaan sosialidemokraatit ovat halunneet, että tämmöinen paperi tehdään, jotta syntyy jonkin näköinen järjestys siitä, miten hallituksessa tulevaisuudessa toimitaan. Mielenkiinnolla jäänkin odottelemaan seuraavaa budjettiriihtä, jossa ensimmäisen kerran mitellään siitä, mitkä näistä kauniista etupainotteisista lupauksista toteutetaan.

Mielestäni kysymys on politiikan uskottavuudesta, siitä, että ennen vaaleja luvataan ummet ja lammet ja sitten, kun tullaan hallitusvastuuseen, ei voida kaikkea toteuttaa. Voin sanoa henkilökohtaisesti sen, että en ole itse luvannut vaalikamppailussa mitään muuta kuin sen, että yritän tehdä parhaani ja olla rehellinen itselleni.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! On todella hyvä, että pääministeri Jäätteenmäki tänään niin sanotussa debattivaiheessa myönsi, että ainakin parantamisen varaa tässä prosessissa on. Mutta se ei poista sitä, että juristin koulutuksen saanut pääministeri kuitenkin monta viikkoa antoi tilanteen vain pahentua. Ensin kiellettiin koko asiakirjan olemassaolo, sitten saivarreltiin sen luonteesta, sitten pidettiin jo meitä kansanedustajia pilkkana väittäen, että jokainen, joka olisi osannut rivien välistä lukea, sieltä ne luvut olisi löytänyt, kun asiakirja oli jo opposition taholta julkiseksi lopuksi lain avulla saatu. Vielä senkin jälkeen, ja tämä ehkä näistä kommervenkeistä on omituisin, väitetäänkin yhtäkkiä, että asiakirja on alun perinkin jo saatettu eduskunnan tietoon. (Ed. Huotari: Se on uskomatonta!) Pidän aivan — niin kuin ed. Huotarikin huusi — tätä viimeisintä, viime lauantaina esitettyä väitettä kaikista oudoimpana ja varsinkin juristin sanomana.

Nimittäin vaikka pääministeri Jäätteenmäki julkisuudessa on väittänyt, että hän ei tunne erityisesti lakia asiakirjojen julkisuudesta, niin kun sitä lakia säädettiin vuonna 98 eduskunnassa, hän istui kanssani perustuslakivaliokunnassa. Hän on sittemmin itse julkisuuteen kertonut roolinsa valiokuntakäsittelyn aikana, joten nyt en kerro valiokunnasta mitään salaista tietoa käsittelystä vaan lainaan suoraan hänen eduskuntapuhettaan: Siinä hän moittii perustuslakivaliokuntaa siitä, että laista tuli liian löysä ja että hän olisi halunnut asiakirjajulkisuuden vielä tiukemmaksi kuin se onkaan. Hän sanoo muun muassa seuraavaa, suora lainaus vuodelta 98 tämän lain käsittelystä: "Nyt käsiteltävänä oleva lakiesitys on yksi tärkeimpiä lakeja kansalaisten kannalta. Se, saako kansalainen tietoa asioiden valmistelusta, on hyvin tärkeä asia demokratian kannalta. Viranomaisten toiminnan julkisuus ja asiakirjajulkisuus on tärkeä demokratian edellytys. Voi sanoa, että avoimuus on kansanvaltaisen päätöksenteon perusedellytys." Puhe jatkuu samaan suuntaan. Silloinen ed. Jäätteenmäki, joka oli siis tyytymätön tähän kuitenkin toistaiseksi onneksi aika hyvin toimineeseen lakiin, oli sitä mieltä, että kysymyksessä on suomalaisen demokratian ja kansanvallan perusperiaatteista ehkä tärkein.

Eduskunnan pöytäkirjoista löytyy myös aikaisempia puheenvuoroja, joissa hän sanoo, että mikään demokratian toteutumisessa ei ole olennaisempaa kuin päätöksenteon avoimuus ja julkisuus. Tätä taustaa vasten olemme tuoreen pääministerin kolmea viikkoa seuranneet, kun hän on yrittänyt kaikin tavoin toimia aikaisempien puheidensa vastaisesti.

Arvoisa puhemies! Ehkä välikysymyksen merkittävin seikka on paitsi se, toteutetaanko Suomessa todellakin demokratian tärkeintä ehdotonta edellytystä, myös se, voiko pääministeriin pidemmän päälle luottaa, jos hänen Januksen kasvonsa ovat näin selvät. Asia, joka hänelle, alaan perehtyneelle juristille, on ollut ennen vaaleja pöytäkirjoistakin löydettävien tekstien mukaan yksi tärkeimpiä tai tärkein demokratian ja tasavallan, oikeusvaltion, periaatteista, heti hallituksen alkumetreillä onkin niin köykäistä tavaraa, että sen kanssa voidaan pelleillä viikkoja ja sitten tänään, kun asia viimein myönnetään, niin vielä siinäkin vaiheessa todetaan, että se on korkeintaan rikesakon vertainen asia. Mitkä muut meidän perustuslaillisen oikeusvaltiomme periaatteet ovat pääministerin mielestä niin ikään mahdollisesti vastaisuudessa rikesakon väärtejä, kun niitä rikotaan? Ei tämä ole niin kevyt asia kuin joissakin puheenvuoroissa on annettu ymmärtää.

Arvoisa puhemies! Luottamus on hankala asia. Monet ovat sanoneet, että luottamuksen voi korjata. Se on kuin saviruukku. Sen jälkeen, kun ongelmat on sovittu ja riidat on ratkaistu — niin kuin pääministerikin on todella fiksusti sovinnon kättä antanut — niin ruukku saattaa vielä pitää vettä, mutta ei se kyllä enää soi. Mielestäni niin on tapahtunut jo näin varhaisessa vaiheessa hallituksen työskentelyä. Aivan varmasti kannettu ja muukin vesi hallituksen ruukussa pysyy, mutta semmoisia luottamuksen säröjä siinä ruukun reunassa on, että ei se kyllä tämän jälkeen enää soi. Jatkuva epäily siitä — kunnes toisin todistetaan — onkohan nyt taas joku peli jossain meneillään, jää jäljelle tästä prosessista.

Huomenna puhumme lisää EU-asiasta, mutta jo tässä luottamuksen ja luotettavuuden näkökulmasta sanon, että säröjä ruukkuun lisää sekin, että hallitus on viime viikkoina, kun on moneen kertaan penätty, kiirehtinyt EU-politiikan linjauksissaan torjumaan sellaisia esityksiä, joita kukaan ei ole tehnyt. On hyvin pelottavaa, että vaikeasta asiasta, joka on varsinkin Suomen eduskunnan avoimuuden kannalta yksi keskeisimpiä asioita, EU:n kaikki kehitys, EU:n tulevaisuus, pääministeri linjaa tavalla, jossa ei ole kyllä juurikaan ankkurointia siihen todelliseen konventti- ja EU:n tulevaisuuskeskusteluun. Hän ilmoittaa vastustavansa semmoista esitystä, jossa joku pieni ryhmä EU:n nimissä toimisi suljettuna klikkinä eikä ota ketään mukaan. (Ed. Takkulan välihuuto) Hyvä vastustaa semmoista — aivan niin, ed. Takkula — mitä kukaan ei ole esittänyt, mutta miten silloin pääministeri väittää semmoisen torjuvansa ja semmoista vastustavansa? Tämä on yksi rikka rokassa, puhumattakaan sitten siitä asiasta, joka ei ehkä tämän salin käsittelyyn enää kuulu, mikä oli Irak-asiakirjojen rooli ja julkisuus.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, vastaisin ed. Huoviselle, jos hän eduskunnan pöytäkirjoja lukee, että hänellä on nyt kyllä mennyt sekaisin hallitusohjelman tekeminen ja opposition rooli. Hän moneen kertaan peräänkuulutti ajatusta siitä, että oppositio ei voi tehdä välikysymystä yhdessä, ellei oppositio ole kaikista asioista yhtä mieltä. Voi olla, että ed. Huovinen on ajatellut, että hallituksessa yhtäkkiä kaikki hallituspuolueet muuttuvat yksimieliseksi, mikä sekään ei pidä paikkaansa, mutta on täysin suomalaisen monipuoluejärjestelmän vastainen ajatus, että oppositio ei joissakin asioissa voi olla yksimielinen, vaikka se samaan aikaan joissakin toisissa asioissa onkin erimielinen.

Toivon, ed. Takkula, että tämän kaltainen jargon ei muodostu uuden, nyt jo ainakin kirkkaimman sointinsa menettäneen hallituksen perusjargoniksi ja vastaukseksi kaikkeen kritiikkiin. On masentavaa, jos valtion menoissa, sosiaaliturvassa, EU-kysymyksissä, Suomen tulevaisuuden kysymyksissä hallitus aikoo soittaa levyä, että älkää valittako, tehän olette keskenänne joistakin asioista erimielisiä. Tästä on ollut sen verran merkkejä jo, että katson aiheelliseksi sanoa, että tämä ei ole hyväksyttävää.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Brax minusta osui juuri asian ytimeen, eli kyse on luottamuksesta, siitä, nauttiiko pääministeri luottamusta. Sitten meidän pitää kysyä, kenen luottamusta hän on nyt tässä ollut ostamassa tällä salailulla. Ehkä on käynyt juuri niin, että hän on joutunut luopumaan kauniista periaatteistaan juuri sen vuoksi, että hän on ostanut sosialidemokraattien luottamusta hallituksen sisällä niin, että hän on mennyt tähän salailupolitiikkaan. Sehän näkyi jo hallitusneuvotteluiden yhteydessä, että hänen piti ikään kuin ostaa tämä luottamus, joka oli mennyt Irak-sotkun takia ja ehkä aikaisempien muidenkin asioiden takia. Tärkein kysymys onkin se, kuinka tärkeänä pääministeri pitää eduskunnan luottamusta jatkossa.

Tuija  Brax  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tästä nimenomaan on kysymys, mutta kyllä ilmassa on, ja sen unohdin äsken sanoa, jo sitä, että hallituksen sisältäkin kuuluu yhtä sun toista. Ei tarvitse olla huulilta lukija, kun näki, miten muun muassa keskustan eräät ministerit reagoivat pääministerin puheeseen EU:ssa. Ei tarvitse omata kuin ehkä yksikin korva, ehkä kaksi, silloin kun eduskunnan kahvilassa kuunteli SDP:n kahta ministeriä, jotka ilmoittivat, että jatkossa pitävät nauhurin mukanaan, kun neuvotteluja hallituksen sisällä käydään. Sekä huulilta lukeminen että kahdella korvalla ympäri käveleminen viittaa siihen, että luottamuksesta on hyvin monitahoisesti kyse.

Jere Lahti /kok:

Herra puhemies! Arvoisat kansanedustajat! Kun eduskunta käsitteli edellisen kerran vaalikauden ensimmäistä välikysymystä syksyllä 99, sain tietää, että silloin keskustan ryhmäpuheenvuorossa paheksuttiin voimakkaasti hallituksen toimettomuutta saada aikaan parempaa asuntopolitiikkaa, erityisesti ratkaista Pääkaupunkiseudun asuntoihin liittyviä ongelmia. Nykyinen hallitus pyrkii tässä asiassa panemaan paremmaksi nimeämällä selvityshenkilön Pääkaupunkiseudun yhteistyön kehittämiseen tavoitteena lisäksi laatia asuntopoliittinen ohjelma ja selvitys tähän tarkoitukseen kohdistettujen rahoitus- ja tukijärjestelmien toimivuudesta — erittäin hieno asia.

Mutta samanaikaisesti sama hallitus aikoo siirtää yhteisöveron tuoton kokonaan valtiolle. Helsingille ja sen asuntopolitiikan ja palveluiden toteuttamiselle tällainen toimenpide on ratkaiseva suonenisku. Helsinki ei pystyisi jatkossa huolehtimaan pääkaupungin roolistaan, asukkaidensa tyytyväisyydestä ja turvallisuudesta, puhumattakaan kohtuuhintaisista asunnoista. Siis tässä yhteydessä hallitusohjelmalla, kun se ei osoita sellaista rahoitusta, jolla nämä asiat saataisiin tarkoituksenmukaisella tavalla hoidettua, syyllistytään tietyllä tavalla väärien odotusten ja oletusten antamiseen.

Päivän pääaiheena ei ole hallitusohjelma ja sen ilmeiset puutteet. Tämä välikysymys liittyy rahaan ja sen jakamiseen. Miten hallitusohjelmaa kokonaisuutena olisi voitu arvioida ilman tietoa siitä, mitä hallitusneuvotteluissa oli sovittu tuon 1,12 miljardin euron menolisäysten kohdentamisesta vaalikauden aikana? Vastaus on: ei mitenkään. Hallitus taipui lopulta, niin kuin tässä on jo monen suusta kuultu, julkistamaan sen, mitä hallitusneuvotteluissa sovittiin menolisäysten kohdentamisesta. Kyseessä oli siis selkeästi sopimus, jota ei annettu eduskunnan arvioitavaksi, paitsi ilmeisesti korkeintaan vahingossa.

Arvoisa puhemies! Asiakirjasta ilmenee muun muassa se, että yrittäjyyden politiikkaohjelmalle ei ole varattu senttiäkään. Suomea uhkaavaa yrittäjäkatoa ei paikata katteettomilla sanoilla. Kansantaloutena Suomi ei pärjää, ellemme palkitse osaamista sekä samalla sijoita merkittävästi tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Suomen vahvuudet perustuvat kiistattomasti tietoon ja osaamiseen, hyvään koulutukseen ja korkeatasoiseen tutkimukseen. Näitä vahvuuksia meillä ei ole varaa menettää. Päinvastoin niitä on vaalittava ja edelleen kehitettävä uusien haasteitten edessä.

Hallitusohjelmassa luvataan myös, että tutkimus- ja innovaatiorahoitusta lisätään tiede- ja teknologianeuvoston suunnitelman pohjalta. (Ed. Takkula: On jo tehty!) Pöytäkirjasta käy kuitenkin ilmi — ed. Takkula — että yliopistot saavat neuvoston suosittelemasta lisärahoituksesta vain runsaat 40 prosenttia, Suomen Akatemia 65 ja Tekes peräti 75. Vaikka hallitusohjelmaa olisi lukenut päivät pitkät, ei näistä rimanalituksista olisi saanut vihiä.

Opposition on erityisen vaikea työskennellä hallituksen rakentavana vastavoimana, jos jo alkumetreillä joutuu harhautetuksi. Pääsääntönä kaikessa ihmisten välisessä toiminnassa ainakin elinkeinoelämässä on se, että luottamuksen voi menettää vain kerran ja siellä ilmeisesti ei osata tätä ruukkua edes palasista koota uudelleen. Kyse on yleensä aina niin suurista varallisuusarvoista, että jo inhimillinen varovaisuuskin siihen pakottaa.

Toivon kuitenkin, että hallitus olisi tässä tapauksessa syyllistynyt lievään harhauttamiseen. Koska meidän tilanteemme edellyttää, että me voimme jatkossa toimia hyvin rakentavasti, toivon, että hallitus sitoutuisi avoimuuteen, tiedottaisi mahdollisimman selkeästi toiminnastaan ja päätöksistään. Vain näin me voisimme olla varmoja siitä, että hallitus ei tietoisesti harhauta eduskuntaa ja keskustelu on todella rakentavaa, sitä me tarvitsemme, ja että se perustuisi tosiasioihin, sillä Suomen näkökulmasta tilanne on nyt hyvin vaativa, mitä tulee globaalitalouteen, sillä maailmantalouden kehitys on edelleenkin näyttänyt vain heikentyvän. Me olemme hyvin riippuvaisia muusta maailmasta, markkinoista, meidän vientimme kohdemaitten tilanteista. Kestävän kehityksen aikaansaaminen edellyttää meiltä nyt edelleen veronkevennyksiä ja välttämättömien menolisäysten ohella rakenteiden korjaamista ja toimintojen tehostamista, jotta valtiontalous pitemmällä aikavälillä saadaan pysymään tasapainossa.

Arvoisa puhemies! Nyt tarvitaan riittävä luottamuspääoma hallituksen ja opposition toimintaan pitääksemme yllä ja kehittääksemme maamme kipeästi kaipaamaa kansainvälistä kilpailukykyä.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kun käytin hallitusohjelmakeskustelussa puheenvuoroni, ihastelin ohjelman maisemallista osuutta: ah niin aakeeta ja laakeeta kuin Kuopion torilla ikään. Sitten minua valistettiin, että kyse oli pikemminkin Lapuan lakeudesta, siellä kun ei ihan oikeasti taida olla laaksoa ei kukkulaa toisin kuin Kuopiossa, jossa kilometrin päässä torista kohoaa kuitenkin Puijo. No, on Lapualla tietysti Simpsiönvuori. Sitten tulivat kinattavana olevan prosessaation myötä julkisuuteen myös laaksot ja kukkulat, tuli salainen lisäpöytäkirja ja sen 1,12 miljardia. Eli pelkistettynä: meillä on nyt sanojen lakeus ja rahojen laaksot ja kukkulat. Niiden yhteensovittaminen samaan käytännön politiikkaan on kyllä yhtä helppoa kuin istuttaa Puijo Alajoen lakeudelle.

Nyt käsiteltävän asian eli hallituksen salailun, lainausmerkeissä tai ilman, kannalta asia on mielestäni niin, että kehyspäätöksen julkistaminen lisäsi omia edellytyksiäni arvioida hallitusohjelmaa vain vähäisessä määrin. Tämä johtuu siitä, että itse asiassa arvioin jo ennen julkistusta jos ei hallitusneuvottelijoiden niin ainakin valtiovarainministeriön huolehtivan siitä, että rahaa ei todennäköisesti ole liiemmälti käytettävissä, kuten ei sitten ollutkaan. Salauksen suuri ongelma ei itse asiassa ollut rahojen ja sanojen ristiriita, vaikka se yhdessä menosäännön kanssa tekeekin noin 45 sivua hallitusohjelmasta koko lailla joutavanpäiväiseksi. Ongelma oli minusta se, että kun yksityiskohtaista rahoitustietoa ei ollut, se esti riittävän yksityiskohtaisen keskustelun ja arvioinnin hallitusohjelman todellisista prioriteeteista. Tämä oli se syy, ed. Huovinen, jonka vuoksi välikysymys oli perusteltu vaikkapa substansseistakin puhuen. Ilman tarkkaa tietoa rahoista ei substansseista voitu keskustella, siis voidaan vasta nyt. En edes ymmärrä, mitä haittaa hallitukselle olisi ollut, jos se olisi tuonut myös rahat sanojen rinnalle.

Ed. Lahdelle tekisi mieli tässä välissä todeta, että nimenomaan asuntorakentamisen kannalta hallitusohjelma on poikkeus, koska niiden rahojen puuttuminen ei estä Helsingin asuntojen rakentamista; aravarahoja on tarpeeksi. Ongelma asuntopolitiikan osalta minusta on se, mihin olen erityisesti pettynyt, että kun hallitus ohjelmassaan lupaa, että asumistukijärjestelmää kehitetään niin, että tuki seuraa nykyistä paremmin kustannus- ja vuokratason muutoksia, ei siihenkään tietysti ole rahaa. Eivät ministeriön virkamiehetkään tuntuneet tietävän, että heidän kehykseensä olisi sellaista ilmaantunut. Seuraus siitä tulee valitettavasti näkymään toimeentulotukiluukuilla.

Arvoisa puhemies! Uutena kansanedustajana minulla ei ole kokemusta sen paremmin hallituksen kuin oppositionkaan kansanedustajana olosta, joten en voi oikein ottaa kantaa näissä rooleissa toimimisesta täällä esitettyihin erilaisiin näkemyksiin. Tästä keskustelusta kokemukseni on kuitenkin lisääntynyt niin, että toivon kohtuullisen hartaasti välttyväni tulevaisuudessa edes velvollisuudesta kirjoittaa nimeäni tämän kaltaiseen välikysymykseen. Vaikka tässä keskustelussa on puolin ja toisin mielestäni niin sanotun vastapuolen motiiveja eräissä puheenvuoroissa arvioitukin arveluttaviksi, niin lopulta kuitenkin on hallituksesta kiinni, ettei tämmöinen näytöskappale enää toistu.

Minusta tässä keskustelussa lienee olennaisin jo sanottu, ja nyt hallitus voisi vetäytyä tekemään työtään eli ilmeisesti ensiksi keskenään riitelemään, miten se aikoo käytännössä ratkaista ohjelmansa sanojen ja liitepöytäkirjan rahojen sovittamattoman ristiriidan eli miten se aikoo sen Puijon sinne Lapuan lakeudelle sijoittaa. Toivotan siinä työssä menestystä ja onneakin. Sitä te tulette varmaan tarvitsemaan, ja me täällä oppositiossa voimme yhteistyötä kanssanne tehden valmistautua aikaansaannoksianne kritisoimaan ja niitä parantamaankin. Voisi ehkä tarjota hallitukselle avuksi vanhaa kreikkalaista filosofia, joka totesi: "Joka ei tiedä, että ei tiedä, on sokea. Vältä häntä. Joka tietää, että ei tiedä, on etsijä. Tutki hänen toimiaan. Joka ei tiedä, että tietää, on eksyksissä. Opasta häntä. Joka tietää, että tietää, on mestari. Seuraa häntä." Hallituksesta riippuu, minkä roolin näistä me oppositiossa tulemme sitä kohtaan ottamaan.

Arvoisa puhemies! Muuten olen sitä mieltä, että asunnottomuus on tästä maasta poistettava.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Hallitusohjelmaan olennaisena osana kuuluva sopimus eri hallinnonalojen menolisäyksistä olisi ehdottomasti pitänyt toimittaa eduskunnalle hallitusohjelman liitteenä. Tämä paperihan muuttaa täysin hallitusohjelman sisällön, ja ilman tätä menolisäyslaskelmaa hallitusohjelman kirjaukset tulevat virheellisesti ymmärretyiksi. Pääministeri Jäätteenmäki on julkisuudessa vakuuttamasta päästyään vakuuttanut, että kaikki tähän lisäpöytäkirjaan sisältyvät asiat ovat luettavissa hallitusohjelmasta. Miten tätä pitäisi tulkita? Jos 28.4. julkistetun menolisäyspöytäkirjan asiat ovat todellakin luettavissa hallitusohjelmasta, tarkoittavatkin hallitusohjelman yleisimmät käsitteet "selvittäminen" ja "arvioiminen" useimmissa tapauksissa leikkaamista ja vähentämistä.

Mikäli hallitusohjelma aiotaan toteuttaa ja eri hallinnonalojen menolisäykset ovat eduskunnalta salatun lisäpöytäkirjan suuruiset, pitää lähes jokaiselta sektorilta leikata vastaavasti pois nykyisiä menokohteita. Olisi mielenkiintoista kuulla esimerkiksi se, mitkä sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan menokohteet joutuvat leikkauslistalle, jotta kotihoidon tukea, lapsilisiä, vähimmäisäitiyspäivärahaa, osittaista hoitorahaa sekä kansaneläkkeitä saadaan korotettua. Näin on hallitus kuitenkin joka tapauksessa luvannut. Yhteensä näihin tulonsiirtoihin on luvattu ainoastaan 180 miljoonaa euroa. Tällä rahalla ei saada esimerkiksi senttimääräisiä korotuksia euroista puhumattakaan.

Herra puhemies! Maa- ja metsätalouden pääluokkaa käsittelevässä hallitusohjelman osiossa todetaan: "Kansallinen tuki arvioidaan ottaen huomioon EU-neuvottelujen tulos." Kehystarkistus sisältää kuitenkin vain 20 miljoonaa euroa lisää rahaa. Tämä asettaa hallitusohjelman lupaaman kansallisen tuen arvioinnin vähintään epäilyttävään valoon. Tarkoittaako kansallisen tuen uudelleenarviointi nykyisen hallituksen sanavarastossa samaa kuin tuen alentaminen? Tätäkö tarkoitti pääministerin toteamus, että kaikki menolisäyspöytäkirjan asiat kyllä löytyvät hallitusohjelmasta, kun sen tarkkaan jaksaa lukea?

Maa- ja metsätaloutta koskien hallitusohjelmassa luvataan myös maaseutuelinkeinojen investointien ja maatilojen omistajavaihdosten rahoituksen turvaaminen huolehtimalla Maatilatalouden kehittämisrahaston toimintaedellytyksistä. Mistä hallitus aikoo ottaa tähän rahat? Samoin luopumistukijärjestelmän jatkoa koskeva hallitusohjelman lupaus on rahoituksen osalta täysin tyhjän päällä. Vai onko rahat tarkoitus ottaa muualta maa- ja metsätalouden kehyksestä eli esimerkiksi vastaavasti heikentää jatkavien viljelijöiden asemaa?

Arvoisa puhemies! Kansalaisten lähiympäristön turvaamisesta on hallitusohjelmassa yleviä tavoitteita. Kuitenkin lisärahaa kehykseen on luvassa ainoastaan ja vain 10 miljoonaa euroa. Tällä rahalla ei todellakaan turvata poliisin palvelujen säilymistä edes nykytasolla. Eipä hallitusohjelmassa tosin paljon konkreettisia toimia tavoitteiden toteuttamiseksi lupailtukaan, mutta nekään lupaukset eivät tällä rahoituksella toteudu. Edes uusien poliisien kouluttaminen eläkkeelle lähtevien suurten ikäluokkien tilalle tuskin onnistuu ilman, että joudutaan siirtämään rahaa koulutukseen muualta poliisin toimintamenoista, esimerkiksi vaikka ajoneuvohankinnoista tai sitten jättämällä virkoja täyttämättä. Tästä ei kyllä hyvää seuraa, kun eteläiset naapurimme vuoden kuluttua ovat EU-jäsenmaita ja ihmiset, tavarat ja palvelut liikkuvat vapaasti maittemme välillä.

Hallitusohjelmassa luvataan harjoittaa sosiaaliseen ja alueelliseen tasapainoon tähtäävää politiikkaa. Maaseutupoliittisen ohjelman päivittämisessä painotetaan maaseudun yritystoiminnan toimintaedellytysten parantamista uutta viestintäteknologiaa hyödyntämällä. Tämä liikenne- ja viestintäministeriön painotus tietotekniikan kehittämiseen perinteisten väylien sijasta kiinnitti huomiotani ja huolestutti jo hallitusohjelmaa ensimmäistä kertaa lukiessa, mutta koko totuus paljastui vasta tästä salatusta lisäpöytäkirjasta.

Koko liikenneinfrastruktuurin kehittämiseen on luvattu vain 25 miljoonaa euroa lisää. Alemman asteisen tieverkon kunto on tällä hetkellä yleisesti ottaen huolestuttavan huono, ja hallitusohjelmassa luonnehditaan tavoitteeksi pyrkimys, siis ainoastaan pyrkimys, säilyttää olemassa olevien liikenneväylien kunto ja yksityisteiden peruspalvelutaso. Viime kaudella erityisesti keskustaoppositio moitti kovin sanoin hallitusta siitä, ettei tiestön kunnossapitoon ole riittävästi rahaa, ja eräillä opposition edustajilla oli kova uho päällä siitä, että tarvitaan tekoja. Edellinen hallitus linjasi tavoitteeksi yksityistiemäärärahojen kaksinkertaistamisen maaseutupolitiikan ohjelmakaudella 2001—2004 ja myös toteutti vuosittain talousarviossa tätä tavoitetta. Nyt kun keskusta on hallituspuolue, näyttää tavoitteena olevan jokaisen routavaurion, kuopan ja tienmutkan säilyttäminen. Tässä yhteydessä haluaisin muistuttaa vastikään, pari kuukautta sitten, vaalikiertueelta Helsinkiin palanneita hallituspuolueiden kansanedustajia siitä, että näillä näkymin ihmiset ja tavarat käyttävät tulevaisuudessakin liikkumiseen tietä eikä tietoverkkoa.

Herra puhemies! Edellä olevat poiminnat eri hallinnonalojen pääluokista ovat vain yksittäiset esimerkit siitä, miten harhaanjohtavan kuvan hallitus antoi ohjelmastaan jättämällä menolisäysten kohdentamisen julkaisematta hallitusohjelman yhteydessä. Kuten tässä keskustelussakin on jo kuultu, menolisäysten julkistaminen paljasti, että hallitusohjelma on täynnä vastaavanlaisia selvityksiä ja arviointeja, joilla ei ole ollut tarkoituskaan korjata epäkohtia ja parantaa kansalaisten asemaa tai pahimmassa tapauksessa tarkoitus on ollut toteuttaa hallitusohjelmassa mainittuja nimenomaisia menolisäyksiä ottamalla vastaavasti sama määrä rahaa pois toisilta saman pääluokan momenteilta.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Huovinen oli aiemmin tänään sitä mieltä, että salattu lisäpaperi ei ole välikysymyksen paikka. Olen jyrkästi eri mieltä. Kyse on luottamuksesta. Nykyisessä välikysymyksessä ei ole kyse siitä, mitä palveluita hallitus tarjoaa kansalle, vaan siitä, että hallitusohjelmassa luvataan kansalle melkein kuukin taivaalta, mutta kehyspäätös osoittaa, etteivät lupaukset voi pitää paikkaansa. Siteeraan hallitusohjelman sivulla 10 olevaa tekstiä: "Toukokuun kehyspäätöksen yhteydessä hallitusohjelmasta johtuvat menonlisäykset sekä muut, väistämättömiksi osoittautuvat määrärahatarpeet sovitetaan alustavan, helmikuussa tehdyn kehyspäätöksen sekä hallitusneuvotteluissa sovitun 1,12 miljardin euron kehyslisäyksen puitteisiin määrärahojen kohdentamista tarpeen mukaan muuttaen." Tämän tekstin perusteella määrärahan kohdentamiseen voidaan siis vielä tehdä muutoksia. Onko nyt niin, että pitkään salassa pidettyjen määrärahalisäyksien kohdentaminen ei siis välttämättä toteudu myöskään siinä muodossa kuin nyt on esitetty, ja näinhän itse asiassa pääministeri on indikoinutkin tässä salissa puoluetovereittensa kannustamana?

Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että opetusministeriölle luvatut iltapäivähoitoon, peruskoulujen henkilöstöön ja muihin palveluihin kohdennettavat 140 miljoonaa euroa eivät välttämättä pidä paikkaansa ja terveydenhoitopalveluihin luvatut 180 miljoonaa euroa voidaankin siirtää vaikka liikenneinfrastruktuuriin. Onko niin, että kehitysapuun luvatut 70 miljoonaa euroa voidaan siirtää opetusministeriölle? Tämäkö on sitä hallitusohjelman teknistä toteuttamista, josta pääministeri niin useasti on puhunut? Pääministeri sanoi aiemmin tänään, että menonlisäykset on huomioitu hallitusohjelmaa kirjoitettaessa. Aiemmin siteeraamani tekstin mukaan hallitusohjelmasta johtuvien menolisäysten hinta ei voi ylittää 1,12:ta miljardia euroa.

Nostan nyt yhden ympäristöpoliittisen erityisongelman esiin. Suomenlahden ennätysvaikeissa jääolosuhteissa kuluneena talvena Venäjältä kuljetettiin meritse raskasöljyä ilmastoomme täysin soveltumattomalla kalustolla. Kuukausi sitten ympäristövaliokunta kävi tutustumassa Suomenlahdella havaittuihin raskasöljypäästöihin. Öljyä oli joutunut mereen 10 kuutiometriä pilssivesien mukana. Tätä sotkua Suomenlahden laineilta pesi öljyntorjunta-alus Hylje. Päästö osoittautui tällä kertaa onneksi pelättyä pienemmäksi, mutta samalla selvisi konkreettisesti se, että Hylkeen kapasiteetti on täysin riittämätön jopa näin pienen ympäristövaurion korjaamiseen. Tätä raskasöljyä pääsi leviämään myös Porvoon rannoille asti. Venäjän raskasöljyn kuljetus Koiviston satamasta lisääntyy jatkuvasti. Uhkana on jopa, että 30 000 tonnin raskasöljylasti purkautuu Suomenlahdelle ja saaristoon.

Suomen ulkosaaristo ja rannikko ovat ainutlaatuiset. Koko Itämeren ekologia on äärimmäisen herkkä ympäristökatastrofeille. Velvollisuutemme on pitää oma öljyntorjuntakalustomme iskukykyisenä puolustamaan rantojamme, saariamme ja vesistöjämme. Tässä työssä ei riitä edes se, että huolehdimme omista jätteistämme ja päästöistämme, meidän kun täytyy huolehtia myös muiden maiden päästöistä ja ottaa huomioon ne eettiset erot toisten kulttuurien bisnesetiikassa, jotka näin koskevat erityisesti ympäristöpolitiikkaa.

Hallitusohjelmassa luvattiin selvin sanoin hankkia öljyn- ja kemikaalintorjuntaan soveltuva monitoimimurtaja. Tätä silmälläpitäen hallitusohjelmaa olisi voinut kiittää kaukokatseisuudesta, mikäli salaisessa lisäasiakirjassa sovitut menojen kohdennukset eivät olisi saman tien vetäneet ympäristönsuojelulta mattoa jalkojen alta. Kunnollisen öljyn- ja kemikaalintorjuntaan soveltuvan monitoimimurtajan hinta on noin 80 miljoonaa euroa. Kotimaisena hankintana osa hinnasta voitaisiin tietenkin vähentää työllistämiskuluista.

Miten on mahdollista, että tällainen 80 miljoonan euron hanke, jonka hallitus on luvannut tehdä, voi puuttua sen omasta 1,12 miljardin euron kehyspäätöksestä kokonaan? Näen kolme vaihtoehtoa. 1) Hallitus ei alun perinkään suunnitellut pysyvänsä lupauksensa takana. 2) Hallitus ajatteli tehdä niin sanotun teknisen siirron ja nipistää summan muista kohteista, kuten ehkä peruskoulujen henkilöstökuluista, terveydenhuollosta ja työllistämiskuluista. 3) Hallitus ajatteli hankkia niin pienen tiskikoneen, että se saadaan kustannettua lisäbudjetilla, mutta öljyt jäävät yhä Suomen rannoille. Yksikään näistä vaihtoehdoista ei minusta täytä hallitusohjelmatekstin lupausta.

Arvoisa puhemies! Ympäristönsuojeluun hallitusohjelmassa luvatut parannukset ja niistä puuttuvat rahat ovat vain yksi lenkki siinä epäkohtien ketjussa, josta tässä salissa on tänään puhe.

Terveellisen ja turvallisen oppimisympäristön takaamiseksi hallitusohjelmassa todetaan, että koulurakentamisen, erityisesti peruskorjauksen, määrärahoja on tärkeää lisätä. Määrärahalisäyksissä ei koulurakentamiseen ole varattu yhtään euroa. Peruskoulun henkilöstöön, iltapäivähoitoon ja muihin palveluihin varataan 140 miljoonaa euroa. Veneen allako opetuksen ja iltapäivähoidon on tarkoitus tapahtua? Raikkaassa ulkoilmassa eivät ainakaan homeongelmat vaivaa sitten. Millä rahalla hallitus edistää laajakaistayhteyksien lisäämistä kouluille ja kirjastoille, kun niistäkään ei määrärahan kohdennuksessa ole mainittu? Voiko tämä lupaus tarkoittaa pahimmillaan suurempia opetusryhmiä kouluissa ja kirjojen uushankinnoista luopumista kirjastoissa? Kirjasto on useimmille ihmisille tärkeä peruspalvelu. Nykyisen pääministerin linjattomuus Pääkaupunkiseudun yhteisöveropolitiikassa on ainakin Helsingin kohdalla tarkoittanut sitä, ettei opetusta voida taata kaikille oppilaille kaikkina opetuspäivinä.

Kulttuuri- ja taidelaitosten aseman vahvistaminen onnistuu varmasti hallitukselta strategiapalavereissa ilman rahaakin, mutta laitosten toiminta- ja kehitysedellytysten turvaaminen koko maassa vaatii rahaa. Miten hallitus on ajatellut selviytyä tästä ilman lisävaroja? Ottamalla pois toiselta momentilta kaikesta päätellen.

Olisin halunnut kysyä pääministeriltä, mutta ymmärrän, että kun rivikansanedustaja puhuu, etenkin ensimmäisen kauden edustaja, ei tarvitse kuunnella, ajatteleeko pääministeri pettää oppositiota. Pääministeri mielestäni pettää Suomen kansaa. Toivon, että hänen kaksi tarkkaa korvaansa kuulevat kaikki, mitä tänään jo aiemmissakin keskusteluissa on nostettu esiin näistä tyhjistä lupauksista, ja että hänen politiikkansa joko pääministerinä tai rivipoliitikkona on tästä edespäin suoraselkäistä ja vilpitöntä.

Ihmettelen vielä lopuksi, miten pääministeri voi olla vastaamatta tässä salissa hänelle esitettyihin suoriin kysymyksiin. Kenen on vika, ettei politiikkaan luoteta? Pääministeri syytti meitä kansanedustajia siitä, että me emme ole lukeneet hallitusohjelmaa riittävän tarkkaan. Minusta tämä on loukkaavaa ottaen huomioon, että me olemme lukeneet sen kannesta kanteen useaan kertaan alleviivaillen ja muuta. Minusta tässä olisi suorastaan anteeksipyynnön paikka.

Irja Tulonen /kok:

Arvoisa puhemies! Luottamus on aika tärkeä sana, ja ainakin niille henkilöille, jotka sisäistävät sen, mitä se tarkoittaa täällä salissa tänään, sen merkitys on tänään kasvanut aika paljon. Se luottamus on myöskin hallituksen sisällä toivon mukaan olemassa ja toivon mukaan tämän keskustelun jälkeen myös oppositioon päin. Mitään positiivista tai kehittävää ei tapahdu, ellei luottamusta löydy.

Kun täällä on paljon keskusteltu siitä, minkälaisia edellisten hallitusten ohjelmat ovat olleet, niin kaivoin tänään iltapäivällä tuolla huoneessani edellisen hallituksen hallitusohjelman ja todella olin aika iloinen siitä, että se on ollut tosi hyvä ja tavoitteellinen ja selvityksiä ja niiden tekemistä on kauhean vähän tässä ohjelmassa ohjelmoitu, toisin kuin nyt sitten tämän nykyisen hallituksen ohjelmassa, jossa todella lähdetään perusteiltaan siitä, että ensin tehdään selvitykset ja sen jälkeen vasta eduskunta saa lakiesityksiä.

Täällä on myöskin sanottu, että tämä lisäpöytäkirja olisi vain jonkinlainen pieni paperilappunen, jota nyt ei ole katsottu eduskuntaan tuomisen arvoiseksi. Kun itse tähän lisäpöytäkirjaan tutustuin, todella totesin, että se on hyvin oleellinen osa, jotta tämä hallitusohjelma ollenkaan toimii. Tietysti hallitusohjelmaa lukiessa tuli hyvin selväksi — niin kuin tähän valtiovarainvaliokunnassa tuli myöskin selväksi valtiovarainministeriön virkamiehiltä, jotka olivat saaneet tietysti pääministeriltä selvää palautetta ja tehtävänkuvaa, koska nyt ruvetaan sitten lisätalousarviota tekemään — että menot eivät todella kasva ja hallitusohjelma lähtee hyvin tiukasti siitä, mikä on sinänsä tietysti hyvä asia, koska tiedetään, että kansantalouden kasvu, bruttokansantuote, ei näytä nyt kovin hyvältä.

Mutta mitä sitten hallitusohjelman ja lisäpöytäkirjan suhteeseen tulee, niin kyllä täytyy valitettavasti sanoa, että hallitusohjelmassa on todella paljon hienoja uusia avauksia, uusia asioita, joita jo edellinen eduskunta vaati ja joista se halusi keskustella. Jopa hallituspuolueitten edustajilta tuli paljon lakialoitteita juuri näistä asioista. Mutta lisäpöytäkirja oli valitettavasti pettymys: Ei siellä mitään rahoja sitten ollutkaan useihin näihin hyviin hankkeisiin, joten kirjaukset jäävät kyllä hallitusohjelmassa aika tavalla lauseiden tasolle, mikä on tietysti valitettava asia.

Otan esimerkkinä omaishoitajien aseman parantamisen, johon on tuhlattu monta hyvää lausetta ja hyviä kohtia hallitusohjelmassa. Se on tärkeä asia; sitä kokoomuksen eduskuntaryhmäkin on ajanut. Mutta kuitenkin sitten, kun katsoo sitä, että se tarvitsisi todella valtionosuuksia kunnille — ei se riitä, että sanotaan, että hei hei, kunnat, nyt järjestäkää, omaishoito on kansantaloudellisesti järkevää, ettei tarvita kallista laitoshoitoa — ei hallitusohjelmassa ole mitään sellaista selkeää rahoitusohjelmaa, eli entinen tapa ilmeisesti jatkuu.

Toinen asia, tietysti hyvä asia, jota itse henkilökohtaisesti todella ilolla tervehdin, on vanhustenhoidon kuntouttavan toiminnan lisääminen. Sillä on myöskin merkitystä kuntien taloudelle. Jos pidetään kahdella jalalla, mahdollisesti kepin avulla, pystyssä ikääntynyt ihminen, niin sanotaan, että 70 prosenttia voidaan kunnan vanhustenhuollon menoista vähentää. Sillä on suuri merkitys, mutta sitten, yllätys yllätys, lisäpöytäkirjassa ei ole mitään erillistä rahaa esitetty, ja jos se on sen 180 miljoonan euron sisällä, josta pitää koko terveysprojektikin rahoittaa, niin ei taida tulla kyllä oikeastaan mitään tästäkään asiasta.

Sitten on tietysti palvelusetelit, joista on paljon puhuttu edellisen hallituksen aikana ja joita on kehitetty jo oikeastaan nyt istuvalle hallitukselle valmiiksi. Sosiaali- ja terveysministeriö on tehnyt nämä mallit, mutta hallitukselta on puuttunut rohkeutta ottaa seteleitten käyttö terveyskeskuspuolelle. Ainoastaan sosiaalipuolelle on nyt sitten jääty, jolla se on tietysti helppo. Mutta todelliset säästöt tulisivat siitä, että kunnat saisivat käyttää myöskin terveydenhuollossa palveluseteleitä. Nehän ovat aivan välttämättömiä silloin, jos hallitus pyrkii siihen, mihin edellinen hallitus pyrki, että hoitotakuu astuu voimaan 2005.

Lisäpöytäkirja valaisi sen tosiseikan, että nykyinen hallitus ei pyri siihen, mihin edellinen eduskunta sitoutui, eli hoitotakuuseen. Ensi vuosi 2004 on aikaa laittaa kuntien terveydenhuolto parempaan jamaan, jonoja lyhentää. Ainoastaan vuosi on aikaa. Ensi vuoden talousarviossa täytyisi hallitukselta olla eväitä, selkeä esitys siihen, miten kunnat mahdollistavat sen, että 2005 todella astuu laki hoitotakuusta voimaan, mikä on mielestäni hyvin kohtuullinen vaatimus, mutta se on jäänyt nyt kyllä oraitten päälle, mistä erittäin pahoillani olen, koska pidän sitä tärkeänä, että ihmiset saavat kohtuuajassa hoitoa.

Hammashuollossa on aika mielenkiintoista se, että sosiaali- ja terveysministerinä istuu Liisa Hyssälä, jonka kanssa olen monta vuotta sosiaali- ja työjaostossa valtiovarainvaliokunnassa ajanut hammashoidon asiaa nimenomaan niin, että kelakorvausta nostetaan yksityisillä hammaslääkäreillä, eikä niin, että kaikkia kuntalaisia ajetaan kunnallisen hammashoidon piiriin, niin kuin tämä hallitus nyt, yllätys yllätys, tekee. Se ei ole kansantaloudellisesti järkevää, vaan pitäisi nostaa yksityisten hammaslääkäreitten kelakorvausta sille tasolle, mille se kuuluu. Sen jälkeen voidaan todeta, että lain kirjain on täytetty ja yksityiset voivat hoitaa aivan yhtä hyvin kuin kuntaan palkatut terveyskeskushammaslääkärit.

Yksi asia, joka on puhuttanut aika paljon, on tietysti se, että kunnat hoidattavat pätkätöinä aika paljon terveydenhuollossa esimerkiksi virkoja. Nyt on kauniisti sanottu, että nyt niistä pyritään pois, mutta lisäpöytäkirjasta, puhemies, ei löytynyt tähänkään mitään ratkaisua.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kolme viikkoa sitten hallitus antoi eduskunnalle tiedonannon hallitusohjelmasta. Ei tiedonannon yhteydessä eikä myöskään siitä käydyn keskustelun aikana saatu eduskunnalle hallitusohjelmaan olennaisesti liittyvää liiteasiakirjaa, jossa oli sovittu 1,12 miljardin euron menolisäysten kohdentamisesta koko hallituskaudelle eri tarkoituksiin. Vasta maanantaina 28. huhtikuuta, lähes viikon tässä salissa kestäneen keskustelun ollessa päättymäisillään, hallitus taipui julkaisemaan liiteasiakirjan.

Salainen lisäpöytäkirja päätyi kansanedustajien käsiin näin vain tunti ennen hallitusohjelmakeskustelun päättymistä. Mielestäni on sanomattakin selvää, ettei asiakirjaa enää ehditty ottaa keskusteluun mukaan. Meidän kansanedustajien on äärimmäisen vaikea arvioida oikein hallitusohjelman painotuksia, ellei meillä ole käytössä niihin tarvittavien resurssien panostuksia ja kohdentamisia. Keskustelu olisi varmasti ollut aivan toisenlainen, jos olisimme silloin tienneet, että moniin ohjelman tavoitteisiin ei ole tarjolla laisinkaan taloudellisia resursseja. Hallitusohjelman tavoitteet ovat pahasti ristiriidassa menolisäysten kanssa. Mielenkiintoista oli kuulla pääministeriltä TV1:n Lauantaiseura-ohjelmassa, ettei hallitusneuvotteluista tehty lisäpöytäkirja ollutkaan salainen ja että se oli lähetetty eduskunnalle heti hallituksen nimityspäivänä. Jos asia kerran näin oli, miksi pääministeri sen ensiksi kiisti kokonaan ja sitten syytti kansanedustajia, etteivät he osaa oikein lukea hallitusohjelmaa?

Toiseksi, kun oppositio lähes viikon tivasi nimenomaan menolisäysten kohdentamispaperia ja jos pääministeri tiesi, että se on lähetetty eduskuntaan, miksi hallitus ei selvittänyt, mihin paperi on joutunut, kun se ei saapunut kansanedustajien pöydille? Tänä päivänä pääministeri myöntää tehneensä virheen ja nimitti vastauspuheenvuorossaan paperia taustamuistioksi ja julkiseksi asiakirjaksi. Kumpikohan se oikein on? Minusta määritelmät yhdestä ja samasta paperista eivät oikein sovi yksiin. Joka tapauksessa kiitos opposition painostuksen ja pyrkimyksen avoimuuteen määrärahalisäykset ovat nyt jokaisen edustajan ja kansalaisen saatavilla ja tiedossa. Voimme siten tarkastella hallitusohjelmaa ja sen todellisia tavoitteita aivan uudella ja paljon realistisemmalla pohjalla.

Arvoisa puhemies! Otan pari esimerkkiä hallitusohjelmasta suhteessa lisäpöytäkirjaan.

Hallitusohjelmassa toistetaan kiitettävän monta kertaa yrittäjyyden merkitys työllisyydelle ja aluekehitykselle. Yrittäjyys on jopa noussut omaksi ohjelmakseen. Yrittäjyyteen liittyviä kysymyksiä luvataan kasapäin selvittää, mutta lisäpöytäkirja paljastaa raa’asti totuuden. Tulipa selvityksistä millainen lopputulos tahansa, toimenpiteille ei ole varattu yhtään euroa lisää rahaa. Toki nykyisilläkin euroilla yrittäjyyttä voidaan edistää, mutta se tarkoittaisi eurojen siirtämistä tähän tarkoitukseen jostakin muusta kehysten sisällä. Mistä hallitus on valmis nipistämään määrärahoja näihin tarkoituksiin, jos kerran 1,12 miljardista ei yrittäjyyspolitiikkaohjelmaan senttiäkään tipu? Ainakin minä sain hallitusohjelmasta aivan erilaisen käsityksen, kun keskustelimme ilman ohjelman lisäpöytäkirjaa yrittäjyydestä. Hallituksen todelliset tarkoitusperät paljastuvat vasta nyt, kun saimme panostukset esille.

Yksi asia, mikä selvisi kaikille jo hallitusohjelmapaperista, on se, että hallitus lupaa luopua yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä ja saattaa osingot osittain kahdenkertaisen verotuksen piiriin. Tähän olisin toivonut lisäpöytäkirjassa korjausta niin, että tästä kirjauksesta olisi luovuttu. Tämä ei ole keino edistää yrittäjyyttä vaan tämä on keino estää sitä ja siten myös pahentaa työttömyyttä. Osinkoverotuksen kiristyksen seurauksena suomalaisten yhteinen omaisuusvarallisuus heikkenee ja työllistämismahdollisuudet sen mukana.

Arvoisa puhemies! Toisen esimerkin otan aluekehityksestä, mistä ilman lisäpöytäkirjaa saa hallitusohjelmasta aivan virheellisen käsityksen. Koko oppositiotaipaleensa ajan keskusta moitti kovin sanoin hallitusta sen harjoittamasta aluepolitiikasta, joka kurjisti niin kaupungit kuin syrjäseudutkin. Keskustan pääsyn hallitukseen piti tarkoittaa aluepoliittista täyskäännöstä, mutta mitä tapahtui? Edellisen hallituksen aluepolitiikkaa jatketaan lähes sellaisenaan. Hyvä näin! Lisäpöytäkirjassa alueellisiin osaamispanostuksiin luvataankin lisää rahaa, kokonaista 20 miljoonaa euroa. Kyseinen raha käytetään osaamiskeskusohjelmien rahoituksen vahvistamiseen, aluekeskusohjelmiin sekä kaupunki- ja maaseutupolitiikan toimenpiteisiin. Lisäksi rahalla tehdään maakuntien vapaasti käytettävissä olevan rahoituksen lisääminen, alueitten osaamisen vahvistaminen ja monia muita hankkeita. Pelkään pahoin, että näillä rahoilla toteutukset jäävät huomattavasti pienemmiksi kuin hallitusohjelmassa ennakoidaan.

Arvoisa puhemies! Kuten esimerkkini osoittavat, on äärimmäisen tärkeää, että kirjoitetut tavoitteet ja resurssit esitetään yhtä aikaa, jotta kansalaisille ja meille edustajille muodostuisi oikea kuva, mitä hallitus lopulta on tekemässä. Olipa hallituksen salailu tahatonta tai tahallista, sen tuloksena syntyi hallituksen tavoitteista meille harhaanjohtava kuva. Toivon, että tämä jää hallituksen viimeiseksi salailuksi.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Ensin salailu, sitten vähättely. Minusta on kerrassaan uskomatonta, että samassa tilanteessa pääministeri Jäätteenmäki sekä myöntää salailun että kieltää sen. Hän ei vastaa kysymyksiin vaan kääntää asiat nurin niskoin. Hän on peräänkuuluttanut avoimuutta ja yhteistyötä mutta valitettavasti itse toimii toisin. Hän haluaa kiinnittää kuulijoiden huomion aivan muualle kuten taikuri, joka tekee temppujaan. Eikö Suomen kansa tätä asiaa noteeraa ja havaitse? Politiikka ei saa olla tällaista. On hyvä muistaa, että luottamuksen voi menettää vain kerran.

Täällä on annettu ymmärtää, että kaikki se, mitä hallitusohjelmassa luvataan, myös tehdään, vaikka rahaa ei siihen ole osoitettukaan lisäpöytäkirjassa. Tästä asiasta juuri olen erittäin huolissani. Se nimittäin tarkoittaa, kuten ed. Hemmilä täällä debatissa aikaisemmin totesi, leikkauksia muista kohdista. Yhtä tärkeää kuin se, mitä hallitusohjelmassa lukee, on siis se, mitä siinä ei lue.

Hallitusohjelmassa peruspalveluiden kohdalla todetaan, että ne turvataan, niitä kehitetään, valtionosuuksia nostetaan. Siellä on kuitenkin yksi peruspalvelu, josta näin ei ole todettu, ja huolellisesti se asia on kierretty. Se on perusopetus, meidän maamme ja osaamisemme kulmakivi. Kun hallitusohjelmaa lukee eteenpäin, löytyy kuntatalousosasta lause: "Sektorikohtaisia valtionosuuksia yhtenäistetään - -." Mitä se tarkoittaa? En ole saanut siihen tähän päivään mennessä vastausta, vaikka olen kysynyt sitä jo neljä kertaa. Toisaalta emme ole saaneet vastauksia mihinkään muuhunkaan kysymykseemme.

Hallitusohjelmaa laadittaessa tausta-aineistona käytettiin valtiovarainministeriön työryhmäraporttia, jossa tämä sama lause on: "Sektorikohtaisia valtionosuuksia yhtenäistetään." Raportissa myös seikkaperäisesti ja suoraan kehotetaan muuttamaan perusopetuksen yksikkökohtainen valtionosuusjärjestelmä asukaspohjaiseksi, kuten sosiaali- ja terveyshuollon valtionosuusjärjestelmäkin on, eli vastaus löytyi itse asiassa tästä raportista. Nykyinen perusopetuksen valtionosuusjärjestelmä on opetuksen kulmakivi, vaikka tasoltaan tosin liian matala. Aiotaanko muutoksen yhteydessä samalla myös pienentää perusopetuksen valtionosuuksia?

Hallitusohjelman yhteydessä on luvattu, että oppilasmäärän pienentyessä opetuksesta jäävät varat jäävät koulutuksen sektorille. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ne tulisivat perusopetukselle vaan esimerkiksi ammatilliseen koulutukseen tai muuhun sellaiseen. Hyvä hallitus, maallamme ei todellakaan ole varaa supistaa yhtään perusopetuksen tasosta.

Tapasimme eilen ed. Taipaleen kanssa saksalaisia kansanedustajakollegoja. Saksassa on kova hätä siitä, että heidän perusopetuksensa ei menestynyt Pisa-tutkimuksissa. He halusivat tietää, miksi Suomi menestyi. Saksalaiset totesivat, että samoin kuin Suomi, Saksakin voi menestyä vain osaamisella. Saksalaiset hämmästelivät myös sitä, etteivät nähneet paljonkaan eroa maidemme opetuksessa.

Arvoisa puhemies! Maamme kilpailukyvyn säilyttäminen ja syrjäytymisen ehkäisemistoimet edellyttävät korkeatasoista perusopetusta ja sen jatkuvaa kehittämistä. Rahoituksen turvaaminen on yksi tärkeimmistä toimenpiteistä tässä asiassa. Perusopetuksen rahoitusta ei saa pienentää tai valtionosuusjärjestelmää muuttaa huonompaan suuntaan.

Salailupolitiikka siis jatkuu ei vain lisäpöytäkirjan osalta, vaan hallitusohjelman sisälläkin salataan tietoa, jota eivät edes hallituspuolueiden edustajat itsekään kaikki tiedä. Maatamme johtaa nyt pieni klikki, jonka tekemisistä ei haluta edes hallituksen omalle väelle kertoa.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Hallitus on välikysymyksen edessä ennätysnopeasti. Syy siihen on varsin poikkeuksellinen toiminta. Eduskunnalle jätettiin kertomatta koko hallitusneuvottelujen tärkein asiakirja, se paperi, jossa kerrottiin, mihin rahoja on oikeasti tarkoitus käyttää. Nyt, kun tuo paperi on vihdoin saatu, pyrin omassa puheenvuorossani keskittymään nimenomaan hallitusohjelmassa ja lisäpöytäkirjassa oleviin eroavaisuuksiin, varsinkin kun paljon on jo puhuttu siitä, kuka sanoi ja mitä sanoi, tai paremminkin, mitä Jäätteenmäki milloinkin sanoi. Se keskustelu ei ole ollut tarpeetonta, päinvastoin, mutta lienee kuitenkin tarpeetonta sitä nyt toistaa.

Hallituksen tiedonannosta käydyn keskustelun yhteydessä tiedustelin hallitukselta, miten se aikoo lupaustensa mukaan opiskelijoiden opintososiaalista asemaa parantaa. Vaadin myös, että jo seuraavan budjetin yhteydessä joko opintotukea korotetaan tai korotetaan summaa, jonka opiskelija saa verottomana tienata. Silloin en tiennyt vielä sitä, että hallitus olikin jo asiasta päättänyt. Opiskelijoille ei ole herumassa sentin killinkiäkään. Opiskelijoille annettiin siis kauniita sanoja, ei mitään muuta.

Yhtä lailla ihmetystä herättää se, että yrittäjyyden politiikkaohjelmaan ei ole osoitettu resursseja lainkaan. Toki joitakin yrittäjän toimintaa helpottavia asioita on mahdollista viedä eteenpäin uudella lainsäädännöllä ilman, että koituu suoranaisia kustannuslisäyksiä valtiolle. Mutta voidaanko koko yrittäjäpolitiikkaohjelmaan suhtautua vakavasti, jos siihen ei ole osoitettu erillisrahoitusta lainkaan, tätä sopii kysyä.

On sentään hyvä asia, että kun hallitus lupasi toteuttaa ensimmäisellä ja toisella luokalla olevien ilta- ja aamupäivähoidon, niin siihen on varattu rahoitustakin. Olen kuitenkin täysin varma siitä, että monissa kouluissa ympäri Suomenniemen ollaan huolissaan siitä, miten hallitus aikoo ainoastaan 140 miljoonan euron lisäpanostuksella kattaa aamu- ja iltapäivähoidon tuomat lisäkustannukset sekä pitää huolta perusopetuksen tarpeista. Toivottavasti tässä lapsi ei mene pesuveden mukana. Tarkoitan sitä, ettei käy niin, että lapsen iltapäivähoito osittain rahoitetaan huonommilla resursseilla saman lapsen perusopetukseen. Tähän asiaan kiinnitti huomiota myös Kuntaliiton toimitusjohtaja Parjanne, jonka mukaan 140 miljoonaa euroa ei riitä niin pitkälle kuin opetusministeriön asettama työryhmä suunnitteli.

Onneksi hallitus sentään lupasi, että kaikki kunnille tulevat uudet toiminnot saavat valtiolta mukaansa toimintaan tarvittavan rahasäkin. Toivottavasti näitä säkkejä riittää. Sitä toivotaan erityisesti niissä kunnissa, joissa taloustilanne on jo muutenkin vaikea. Helsinkiä lukuun ottamatta ne ovatkin lähinnä keskustajohtoisia kuntia, joten siinä suhteessa pitäisi kunnista tulevien viestien mennä perille.

Arvoisa puhemies! Välikysymys on vahva ase. Se on niin vahva ase, ettei sitä pidä turhaan ladata. Yleensä kyse on siitä, että opposition mielestä hallitus on hoitanut jonkun politiikan sektorin niin heikosti, ettei hallituksella enää ole edellytyksiä jatkaa. Nyt ei ole kyse siitä. Hallitus ei ole vielä ehtinyt epäonnistua yhdelläkään politiikan sektorilla. Sen sijaan hallitus on jo onnistunut viemään pohjan pois hallituksen ja opposition väliseltä rakentavalta vuoropuhelulta. Miten oppositio voi tuoda oman vaihtoehtonsa hallituspolitiikalle, jos se ei tiedä, mihin hallitus todellisuudessa aikoo veronmaksajien rahoja käyttää?

Tässä arvokkaassa salissa, johon Suomen kansa on meidät valinnut, käytiin viikon verran keskustelua hallituksen tiedonannosta ilman todellisia faktoja. Nyt sanotaan, että oppositio esittää kovaa poikaa, kun se asetti hallituksen välikysymyksen eteen. Se onkin kova poika, joka haluaa asioista avoimesti keskustella, mutta se ei ole kova poika, eikä kova tyttö, joka ei kykene avoimesti hallituksen tekemistä päätöksistä tälle salille kertomaan. Toivoa sopii, että hallitus ottaa tästä salaisen pöytäkirjan jupakasta opikseen ja jatkossa, sikäli mikäli jatkoa saa, noudattaa sitä avoimuutta, jota pääministeri on jatkuvasti luvannut.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! En lähde kertaamaan välikysymykseen johtaneitten tapahtumien kulkua. Niistä on annettu seikkaperäinen selvitys jo monessakin puheenvuorossa tänä päivänä. Keskityn omassa puheenvuorossani siihen, mihin tällainen asioitten valmistelu johtaa, mikäli toimintatapoja ei hallituksen ja eduskunnan välillä muuteta ja korjata.

Olen ihmetellyt sitä, kuinka tapahtunutta salailua on tänä päivänä ja julkisuudessakin vähätelty, vaikka tosiasiassa on kysymys tämän eduskuntakauden eräästä merkittävimmästä talouteen liittyvästä kannanotosta ja ratkaisusta eli liiteasiakirjasta, jossa on sovittu yli miljardin euron menolisäysten kohdentamisesta eri tarkoituksiin tulevan hallituskauden aikana. Tuo summa vastaa muuten Jyväskylän kokoisen kaupungin kolmen vuoden talousarviota, eli kun maamme hallitusohjelmaa käsitellään eduskunnassa, hallituksen ja sen pääministerin mielestä kansanedustajien ei tarvitse olla selvillä siitä, mihin tarkoituksiin vuosittain jaetaan Jyväskylän kaupungin kolmen vuoden talousarvion loppusummaa vastaava rahamäärä. Ihmettelen kannanottoja suunnattomasti.

Viime vuosina on, aivan oikein, korostettu avoimuuden merkitystä hallinnossa jokaisella sektorilla sekä yksityisessä organisaatiossa että julkishallinnossa. Sen vuoksi on käsittämätöntä, että maamme korkeimmalta foorumilta näytetään kaikille muille todella huonoa esimerkkiä. Kuinka me voimme tässä talossa vaatia muilta sellaisia avoimia toimintatapoja, että ne tyydyttävät kansalaisia, jos me itse ensimmäisinä olemme romuttamassa noita hyviä periaatteita?

Eduskunnan budjettivalta on viime vuosien aikana jo muutoinkin rapautunut. Talousarvion rakenne on muuttunut yleispiirteisemmäksi, on perustettu rahastoja, virastoja ja laitoksia on liikelaitostettu ja yhtiöitetty jne. Näillä ratkaisuilla on luonnollisesti hyvät ja perustellut puolensa. Mutta koko tuo tämänpäiväinen rakennelma edellyttää sitä, että kansanedustajat pidetään ajan tasalla, he saavat riittävästi tietoa oikeaan aikaa ja oikeista asioista, tärkeistä asioista, arvoisa puhemies, ja juuri tällainen tärkeä asia on se, mihin yli miljardin euron varat tullaan maassamme käyttämään.

Pahinta koko salailussa on mielestäni se, että keskeiset päättäjät suhtautuvat asemaansa niin itseriittoisesti, että he voivat suorastaan vähätellä koko eduskuntalaitosta ja sen toimintaa. Onko sitten ihme, että kansalaiset puhuvat napinpainajista, joita on puolet liikaa? Haluan ainakin omalta osaltani tehdä selväksi sen, että en tule hyväksymään jatkossakaan vastaavanlaista toimintaa, vaikka summat olisivat huomattavasti pienempiäkin. Ymmärrän hyvin budjettivalmistelussa muutoin noudatettavat julkisuuden ja ei-julkisuuden periaatteet, mutta hallitusohjelmaan liitetyn muistion merkitys on meidän kansanedustajien kannalta aivan toinen.

Edellä esittämäni lisäksi salatun miljardin jaon ja hallitusohjelman sanallisen osan välillä vallitsee monen merkittävän toiminta-alueen osalta selvä ristiriita, niin kuin täällä on monen taholta jo todettu. Rahat eivät riitä tavoitteiden toteuttamiseen. Juuri tämä oli oleellinen asia, kun hallitusohjelmaa täällä eduskunnassa aikaisemmin käsiteltiin. Hallitus kertoi teoreettiset tavoitteensa historian pisimmässä ohjelmassa, mutta jätti kertomatta, mitä tuo kaikki maksaa ja miten se maassamme rahoitetaan. Vai haluttiinko selvitys salata juuri sen vuoksi, että se todella osoittaa hallitusohjelmalta puuttuvan taloudellisen pohjan? Tältä osinhan on jo monessa puheenvuorossa kerrottu hyviä esimerkkejä.

Arvoisa puhemies! Mihin tämän tyyppinen asioiden valmistelu sitten johtaa? Seuraukset ovat nähtävissä jo tässä välikysymyskeskustelussa. Vastakkainasettelua ei esiinny pelkästään akselilla hallitus—oppositio, vaan oppositioryhmiä syntyy yksittäisten salailua harrastavien puolueitten sisälle. Niitä jo siellä on. Tässä salissa istuu useita hallituspuolueitten kansanedustajia, jotka eivät menettelyä hyväksy, mutta joutuvat hallituksen olemassaolon turvaamiseksi toimimaan mainitseminani napinpainajina tahtonsa vastaisesti. Näin siitäkin huolimatta, että perustuslain mukaan "Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset". Tuo lainkohta koskee sekä hallituspuolueiden että oppositiopuolueiden edustajia.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Linjaukset valtion tulo- ja menoarviosta ovat tärkein osa jokaisen uuden hallituksen ohjelmaa. Budjettilinjauksissa määritellään se suunta, johon mennään hallituksen johdolla esimerkiksi perhepolitiikan, koulutuksen, terveydenhuollon, työllisyydenhoidon, turvallisuus- ja ulkopolitiikan sekä kehitysyhteistyön osalta, siis asiat, jotka kansalaisia kaikkein eniten ohjelmassa kiinnostavat. Anneli Jäätteenmäen hallituksen menettely, jossa kansalta ja kansanedustajilta pimitettiin hallitusohjelmaa esiteltäessä tämä tärkeä osa-alue, tulevien budjettien osalta 1,12 miljardin kohdentaminen, onkin täysin tuomittavaa. Niinpä me olemme nyt tilanteessa, jossa joudumme käymään tässä salissa käytännössä uudelleen keskustelun hallituksen ohjelmasta ja luottamuksesta.

On todella hämmästyttävää, että syntyneen hallituksen lisäpöytäkirjat ja liitteet pidettiin salassa kansanedustajilta, vaikka ne toimitettiin eduskunnan keskuskansliallekin. Ei voi kuin ihmetellä, miksi eduskunnan virkamiehet tulkitsivat hallituksen tarkoittaneen liiteasiakirjat salaisiksi.

On syytä kysyä painokkaasti, miksi punamultahallituksen pääministeri, valtiovarainministeri tai eduskunnan puhemies ei oma-aloitteisesti tuonut salaista asiakirjaa julki. Eikö esimerkiksi SDP:n puheenjohtajan erityinen velvollisuus eduskunnan puhemiehen roolissa olisi ollut vaatia salaisen asiakirjan julkistamista välittömästi ja siten puolustaa kansanvaltaa ja kansanedustajien ja koko Suomen kansan oikeuksia? Vai onko niin, että SDP:n puheenjohtaja ei tiennyt kyseisestä 1,12 miljardin euron arvoisesta paperista?

Hyvät kollegat, täällä on todettu pääministeri Jäätteenmäen kiistäneen eduskunnan keskustellessa uuden hallituksen ohjelmasta aivan loppuun saakka lisäpöytäkirjojen ja liitteiden olemassaolon. Vasta keskustelun viimeisenä tuntina hän pyörsi sanansa ja myönsi, että kaikkea ei ole Suomen kansalle ja sen valitsemalle eduskunnalle kerrottu. Tämäkö on nyt sitä uutta poliittista kulttuuria? Vastaus kysymykseeni on yksiselitteinen. Menettely on päinvastaista. Se on paluuta 20 vuoden takaiseen hämärien kabinettien punamulta-aikaan. Lehmänkaupat ja erilaiset iltalypsyt ja ilmaisut "on sovittu" ja "niin sanottujen yleisten syiden johdosta" lienevät jatkossakin arkipäivää.

Ed. Kimmo Sasi totesi jo painokkaasti, että kyseessä ei ollut mikään laskelma tai ohje, vaan kehyspäätös neuvotteluryhmittäin jaoteltuna, siis päätös, jossa oli miljoonan euron tarkkuudella jaettu hallituksen sopimat 1,12 miljardia euroa kohdistaen ne eri ministeriöille eri tarkoituksiin.

Kansanedustajilla on vasta nyt ollut riittävästi aikaa perehtyä uuden hallituksen ohjelmaan ja tavoitteisiin. Se, että hallituksen ohjelmasta käydään jo alkumetreillä kaksi luottamusäänestystä, on puhtaasti hallituksen oma syy. Hallituksen menettely tässä asiassa tai julkisuudessa näkynyt hallituksen sisäinen epäluottamus eivät todellakaan lupaa hyvää isänmaan edulle. Yhteistyön kättä kyllä tarjotaan oppositiolle, mutta vasta sen jälkeen, kun asioista on hallituksen sisällä jo salaisesti sovittu.

Arvoisa puhemies! Julkisuudessa on havaittu myös avointa hallituksen sisäistä eripuraa. Sitä on saatu kuunnella kahdella jos useammallakin korvalla. Tässä välikysymyskeskustelussa budjettiin liittyvien substanssikysymysten ohella teemana on politiikan avoimuus suomalaisessa demokratiassa. Siksi tässä yhteydessä voi hyvällä syyllä palauttaa mieleen myös kansanedustaja Jäätteenmäen julkisuuteen vaalien alla vuodattaman Irak-keskusteluasiakirjan. Miksi hän edelleenkin pimittää ja salailee Irak-tietolähdettään, vaikka hän puhui viimeksi tänään tässä salissa avoimuuden puolesta? Pääministerin on selvitettävä Suomen kansalle uskottavasti oma käsityksensä hallinnon avoimuudesta Suomen tasavallassa ja myös käsityksensä siitä, mitkä asiat hänen mielestään kuuluvat salaisten asioiden piiriin. Rikesakot eivät enää riitä, jos ilmenee, että pääministeri toimii edelleen hallitusohjelman julkistamisen yhteydessä ilmi tulleen salailun lisäksi tietoisesti myös Irak-asiassa vähintäänkin moraalisesti tuomittavasti. Jos pääministeri Jäätteenmäki jatkaa pääministerinä Irak-tietolähteensä salailua, niin se rapauttaa edelleen jatkuvasti ja vakavasti koko hallituksen, suomalaisen demokratian ja avoimen kansanvallan uskottavuutta.

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä olevan välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja ed. Zyskowicz on todennut, että hallitusohjelmatiedonannon yhteydessä käyty keskustelu olisi muuttunut varsin toisenlaiseksi, mikäli liiteasiakirja olisi tuolloin ollut julkinen. Tähän mielipiteeseen on helppo yhtyä.

Hallitus puhui, kuten täällä on todettu, pääministerin suulla kauniisti muun muassa opintotuen parantamisesta, mutta nyt on paljastunut, että salaisena pidetyn liiteasiakirjan mukaan tarkoitukseen ei olla ohjaamassa euroakaan. Mistä muusta voi olla kysymys kuin suoranaisesta valehtelusta tai Suomen kansan hämäämisestä?

Sama menettely koskee myös hallitusohjelman kauniita linjauksia muun muassa liikenteestä sekä menokehyksiin sisältyviä tutkimus- ja kehityspainotteisia lisärahoja. Turvallisuuteen satsataan hallituksen liiteasiakirjassa 10 miljoonalla eurolla, mutta mitä tällä saadaan aikaan? Poliisikoulusta valmistuu nuoria poliiseja suoraan työttömyyskortistoon, eikä salaisena pidetyllä 10 miljoonalla paljoakaan saada aikaan. Mitä ilmeisimmin kansalaisten turvallisuus heikkenee ja lasten ja nuorten huumeriskit kasvavat, vaikka hallitus lupaa aivan jotain muuta.

Perhepolitiikkaan ei myöskään ole luvassa mitään merkittävää uutta. Terveydenhuoltoon ei satsata sen kummemmin, eikä Pääkaupunkiseudun kuntien talouden kurjistumiseen ole luvassa helpotusta. Lisäksi haluan ottaa esimerkiksi asuntoasioista vastaavan keskustalaisen ministerin Hannes Mannisen linjaukset. Hän on hämmästyttänyt suurta osaa suomalaisista jo nyt esittämällä asuntolainojen verovähennysoikeuksien karsimista. Tarkoittaako ministeri Manninen todella sitä, että esimerkiksi Torniosta Pääkaupunkiseudulle paremman työpaikan johdosta muuttava, jo yhden asuntonsa lainan maksanut henkilö ei saisi jatkossa vähentää uuden, kalliimman Pääkaupunkiseudulta ostamansa asunnon lainan korkoja?

Arvoisa puhemies! Anneli Jäätteenmäellä ja erityisesti keskustapuolueella on edessään nyt annettujen vaalilupausten sekä ylimalkaisen hallitusohjelman lupausten näyttävä syöminen. Samalla keskusta saa tilaisuuden pettää hyvin avoimesti muutkin kuin Suomen kansanedustajat, petettävien listalla kun on näet koko Suomen kansa. Tosin vaihtoehtona näyttävälle sanojen syömiselle hallituksella on asioiden salailu ja puolitotuuksien kertominen mahdollisimman pitkään. Siitähän hallituksella on nuoresta iästään huolimatta jo vahva näyttö ja kokemus. Salailusta ja petetyistä lupauksista jää kuitenkin kiinni ennemmin tai myöhemmin, viimeistään seuraavien vaalien alla.

Arvoisa puhemies! Edellä puhumaani viitaten kannatan avoimesti ja lämpimästi tehtyä epäluottamuslause-ehdotusta maan hallitukselle. Samalla haluan vielä toistaa vaatimukseni siitä, että avoimuuspolitiikan nimissä Anneli Jäätteenmäen toiminta salaisten Irak-asiakirjojen vuotamisessa julkisuuteen selvitetään perin pohjin ja saatetaan mahdollisimman nopeasti kansalaisten tietoon.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Myös minä lääkärinä kovasti huolestuin, kun tämä niin sanottu salainen laskelma paljastui ja kävi ilmi, että terveydenhuoltoon voidaan panna vain 180 miljoonaa lisää rahaa koko hallituskauden aikana eli siis neljäksi vuodeksi. Purkautuvatko tällä hoitojonot, saadaanko hoitotakuu? Haluaisin kysyä hallitukselta, joka nyt tietenkään ei ole paikalla, nimenomaan kahta kysymystä.

Ensimmäinen on hammashoito. Koska meillä 1.12. viime vuodesta lähtien on ollut kaikkia kansalaisia koskeva oikeus päästä hammashoitoon, niin tässä hallitusohjelmassa sanotaan, että lisätään julkista hammashoitoa. Se aiheuttaa erittäin suurta eriarvoisuutta tässä maassa sen takia, että pienissä kunnissa ja maaseudulla on paljon julkista hammashoitoa tarjolla jo nyt, mutta suurissa kaupungeissa sitä ei ole juuri ollenkaan. Sen takia olisi paljon parempi, että kelakorvauksia nostettaisiin niin, että ne vastaisivat paremmin sitä hoitoa, minkä ihmiset menevät hakemaan yksityissektorilta. Nyt ne ovat vain 37 prosenttia, ne voisivat olla jopa 50—60 prosenttia kustannuksesta. Tällöin ei tarvitsisi näitä terveyskeskuksia niin paljon rakentaa.

Toinen asia, jota haluaisin myös hallitukselta kysyä, on se, toteutuuko erityistason sairaanhoito ollenkaan Suomessa siten, että se keskitettäisiin yliopistosairaaloihin, koska sekin on hyvin eriarvoista, että jotkut kunnat tekevät maksusitoumuksen yliopistosairaaloihin, jotkut eivät. Näin monet potilaat, jotka sairastavat erittäin vaikeita sairauksia tai tapaturmia, eivät pääse ollenkaan asianmukaiseen hoitoon.

Jyri Häkämies /kok:

Arvoisa puhemies! Sitä saa, mitä tilaa. Viimeistään tämänpäiväisen keskustelun jälkeen lienee kaikille selvää se, että lisäpöytäkirjan julkistamisen aikataulutus ei ollut mikään vahinko, kun se tapahtui ikään kuin viime hetkillä, vaan että oli tietoinen poliittinen valinta, että tuota menolisäyspaperia ei haluttu julkistaa samaan aikaan hallitusohjelman kanssa. Ei kysymys myöskään ollut siitä, että oppositio ja hallitus puhuivat ristiin, kun opposition edustajat useaan otteeseen varsin seikkaperäisesti perustelivat tämän paperin julkistamista. Uskon siihen ja olen vakuuttunut siitä, että niin pääministeri Jäätteenmäki kuin valtiovarainministeri Kalliomäki tiesivät, mistä on kysymys, mutta tietoisesti tuon paperin julkistus haluttiin siirtää.

Eräänlainen pohjanoteeraus oli viime lauantaina Lauantaiseurassa pääministerin viittaus siihen, että 17.4. tämä paperi eduskunnalle toimitettiin, ja hän sen tänään myöskin toisti, että tuo paperi tätä kautta tuli julkiseksi. On tullut hyvin selväksi se, että paperi toimitettiin eduskunnalle ikään kuin tilivirastona ja että eduskunnan virkamiehet toimivat aivan oikein, kun sitä ei eteenpäin jakeluun laitettu. Sitä ei ollut tarkoitettu kansanedustajille vaan eduskunnalle tilivirastona.

Miksi näin sitten toimittiin, siihen emme tänäänkään vastausta saaneet, mutta aivan selvää on, että jos tuo menolisäyspaperi olisi ollut julkinen silloin, kun hallitusohjelmasta keskusteltiin, tuo keskustelu olisi ollut kovin toisenlainen. Ymmärrän hyvin, että hallituspuolueiden edustajat tänään hyvin vähänlaisesti tästä asiasta puhuvat. Heidän olisi monenkin osalta pitänyt tehdä puheet uusiksi, ne positiiviset, rohkaisevat puheet, joita silloin hallitusohjelman yhteydessä käytettiin. Niitä olisi joutunut itse kukin rukkaamaan, kun tuo karu todellisuus menolisäyspaperin kautta olisi selvinnyt.

Hallituksen mielipide tästä välikysymyksestä on hyvin nähtävillä. On ymmärrettävää, että ministereillä näinä aikoina on kiireitä, mutta kyllä tähän asti ainakin päivystävä ministeri on eduskuntaan lähetetty, kun tämän tyyppinen keskustelu käydään, mutta nyt jo tunteja olemme täällä keskenämme puhuneet.

Mutta sitten tämän hallitusohjelman ja tuon menolisäyspaperin suhteeseen.

Olen todennut aikaisemmin, että vaikuttaa myös siltä, että hallituspuolueittenkin sisällä hallituspuolueitten kansanedustajilla on erilaisia käsityksiä siitä, mikä on hallitusohjelman ja tuon menolisäyspaperin suhde. Viime perjantaina, kun täällä keskusteltiin opintotuesta, saimme muutaman esimerkin siitä, että hallituspuolueitten edustajat totesivat, että kyllä opintotukea kohennetaan hallitusohjelman linjausten mukaisesti, kun siellä kerran niin lukee, siitä huolimatta että menolisäyspaperissa ei euroakaan tähän tarkoitukseen ole varattu. Näin ollen aivan keskeinen kysymys on, mikä tuon menokaton rooli on, siis olemassa olevat päätetyt kehykset lisättyinä tuolla 1,12 miljardilla eurolla.

Valtiovarainministeri Kalliomäki on vakuuttanut, että menokatto pitää. Hänelle on varattu tässä uudessa hallituksessa Herra Ein rooli; hän on se henkilö, joka sanoo monien hallitusohjelmassa mainittujen lupausten ja tavoitteiden osalta, että varat eivät tähän riitä. Tätä kautta tulee jotenkin ymmärrettäväksi se, että sosialidemokraattien keskuudessa vaikuttaa selvästi olevan halua Suomen Pankin ryöstöön, Suomen Pankin rahastojen kuittaamiseen, valtiontalouden tyhjenevän kassan täytteeksi. Jäämme odottamaan hallituksen ratkaisua, ja tässäkin asiassa näyttää siltä, että hallituksen sisällä on kaksi eri linjaa: Demarit tähyävät noitten rahastojen perään, keskusta on ainakin tähän asti ollut pidättyväisempi, mutta se on eri asia.

Mutta vielä tähän menokattoon ja tähän menolisäykseen, tähän 1,12 miljardiin. Tällä hetkellä me tiedämme sen, että vuoden 2007 tasossa ylitys on tuota luokkaa, mutta emme tiedä, onko se joka vuosi tasasumma nyt 2004:stä eteenpäin vai miten tuo jakautuu. Uskon, että siihen saamme vastauksia viimeistään siinä vaiheessa, kun täällä käydään kehyskeskustelua eli jaetaan ikään kuin tuo kehys näille tuleville vuosille.

Muutama sana näistä menolisäyksistä. Täällä on ansiokkaasti todettu muun muassa poliisimäärärahojen osalta, yrittäjyysohjelman toteuttamisen osalta, opintotuesta, Kansallisesta terveysohjelmasta, tietoyhteiskunnan edistämisestä, että hallitusohjelmassa on kauniita sanoja ja tavoitteita, mutta nuo tavoitteet jäävät kovin ontoiksi, kun niitä verrataan tuohon menolisäyspaperiin. Yksi tällainen kohde on myöskin liikenneverkot, joitten kehittämistä keskusta oppositiossa piti aivan olennaisena ja keskeisenä osana aluepolitiikkaa. Nyt näyttää siltä, että 2004 liikennemäärärahoissa muun muassa perustienpidon osalta tapahtuu 50 miljoonan euron tiputus. Se on juuri sitä rahaa, jota tiepiirit alueella jakavat alempiasteisen verkoston kunnossapitämiseen ja parantamiseen. Uskon, että monet maaseutukansanedustajat hallituspuolueissa joutuvat vastaamaan lukuisiin kysymyksiin, miksi tieverkoston tilan annetaan rapautua.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan on kysymys luottamuksesta, siitä, luottavatko tämän yhteiskunnan eri toimijat, kansalaiset ja yritykset, tämän hallituksen politiikkaan ja uskaltavatko he sen pohjalta tehdä ratkaisuja. Hyvä kysymys on se, että jos valtiovarainministeri Kalliomäki sanoo, että yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä luovutaan, ja pääministeri toteaa, että ensin odotetaan EY-tuomioistuimen päätöstä, niin minkä tiedon varassa yritykset tänä päivänä toimivat. Niin kuin sanottu, kysymys on hallituksen luottamuksesta, ja tulen äänestämään epäluottamuslauseen puolesta.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Ensimmäistä kertaa hallitusohjelmaa lukiessani hämmästelin, miten hallitus voi ylipäätään uskottavasti toimia näin epämääräisen ja toisaalta suuria lupailevan ohjelman perusteella. Toisenlainen totuus tuli julki siinä vaiheessa, kun hallitus 28.4. jouduttuaan asiassa selkä seinää vasten lopulta julkaisi hallitusohjelman salassa pidetyn liiteasiakirjan. Vasta surullisenkuuluisaksi käyneen asiakirjan myötä hallitusohjelman lukuisat epämääräisen mainintojen varaan jäävät kehittämistavoitteet saavat karun realistiset raaminsa. Valitettavan monet hurskaat lupaukset ovat menolaskelmien valossa jäämässä pelkiksi merkityksettömiksi korulauseiksi.

Olen erittäin pettynyt hallituksen tapaan jättää menolisäykset kohdentava asiakirja julkaisematta ajoissa. Suomen perustuslain 4 luvun 47 §:ssä todetaan: "Eduskunnalla on oikeus saada valtioneuvostolta asioiden käsittelyssä tarvitsemansa tiedot." Tämän eduskunnalle ohittamattomasti kuuluvan perusoikeuden hallitus on tietoja salailemalla sivuuttanut ja samalla murentanut parlamentaarisen perusperiaatteen: luottamuksen eduskunnan ja hallituksen välillä. Miten eduskunta voi tulevaisuudessa ylipäätään luottaa siihen, ettei hallitus jatka salailun tiellä, kun se on sille heti kautensa alussa lähtenyt?

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman tiedonantokeskustelussa totesin, että yrittäjyyden ja työllisyyden nostaminen hallitusohjelman keskeisiksi teemoiksi on myönteinen asia. Ohjelman menopuolen todellisen sisällön tultua jälkikäteen ilmi on kaikkea sanottua arvioitava kuitenkin uudessa valossa.

Hallitus tavoittelee oman työministerinsäkin mukaan epärealistisesti 100 000:ta uutta työpaikkaa. Tämä on niin kunnianhimoinen tavoite, että sen toteutuminen lukuisten muiden työvoimapoliittisten tavoitteiden lisäksi suurella todennäköisyydellä liiteasiakirjassa esitetyin määrärahalisäyksin jää kuitenkin toteutumatta.

Myös yrittäjyyden politiikkaohjelman monien lähtökohtaisesti kannatettavien toimenpiteiden toteuttaminen on erittäin hataralla pohjalla. Yrittäjyyden edellytysten parantamiseen ei pelkkä hallituksen useaan otteeseen todistelema työmarkkinaosapuolten välinen yhteistyö riitä, vaan rohkeita, harkittuja ja järkevästi kohdennettuja panostuksia tarvitaan tälläkin sektorilla.

Hallitus toteaa päätavoitteekseen kehittää hyvinvointiyhteiskuntaa muun muassa parantamalla työllisyyttä ja vähentämällä työttömyyttä. Voimme varmasti kaikki olla tästä jokaiselle suomalaiselle tärkeästä tavoitteesta samaa mieltä. Juuri siitä syystä olisi ollut ensisijaisen tärkeää, että tästäkin asiasta olisi voitu hallitusohjelman tiedonantokeskustelussa käydä avointa ja rehellistä keskustelua todellisista lähtökohdista. Näin olisi voitu päästä ohjelmaa aidosti kehittäviin ja kommentoiviin päätelmiin. Hallitus ei kuitenkaan halunnut antaa eduskunnalle tätä mahdollisuutta, joka sille demokratian näkökulmasta olisi kiistattomasti kuulunut.

Hallitus julistaa harjoittavansa sosiaaliseen ja alueelliseen tasapainoon tähtäävää politiikkaa. Eroja alueiden kehittämisedellytyksissä kavennetaan, alueiden osaamista, yrittäjyyttä ja työllisyyttä vahvistetaan. Työllisyyttä pyritään lisäämään myös siellä, missä työpaikkojen syntyminen on ollut heikkoa ja työttömyys suurinta. Tavoittelemisen arvoisia asioita, mutta millä rahalla tämä kaikki on tarkoitus toteuttaa? 20 miljoonan euron menolisäyksellä alueisiin, kuntiin, asumiseen ja ympäristöön ei näiden kauniiden tavoitteiden toteuttamisessa päästä edes alkuun. Ihmettelen suuresti, minkä logiikan mukaisesti hallitus julkistaa tavoitteita osoittamatta niihin kuitenkaan lisämäärärahoja. Tarvittavien määrärahojen puuttuessa hallituksen epämääräiset edistämis-, kehittämis-, selvittämis- ja vahvistamistavoitteet tulevat varsin todennäköisesti kaatumaan omaan mahdottomuuteensa.

Olisi ensisijaisen tärkeää kohdistaa merkittäviä panostuksia niille alueille, jotka kärsivät korkeasta työttömyydestä ja muuttotappiosta. Olisin kuvitellut, että erityisesti päähallituspuolue keskusta olisi halunnut sitoutua rohkeampaan aluepolitiikkaan, siihen, että alueiden asia näkyisi tavoiteliturgian lisäksi myös konkreettisesti riittävinä menonlisäyksinä. Epäselväksi lopultakin jää, mihin hallitus aikoo panostaa, pääministeri Jäätteenmäen useaan otteeseen lupailemaan Pääkaupunkiseudun kehittämiseen yhteisöveron jakoa muuttamalla vai maan kokonaisvaltaiseen ja tasapainoiseen kehittämiseen siten, että heikosti menestyville alueille taataan elinmahdollisuudet ja yhtäläiset oikeudet laadukkaisiin julkisiin palveluihin asuinpaikasta riippumatta.

Arvoisa puhemies! Tässä salissa tuntuu olevan monenkirjavia käsityksiä siitä, onko salattu asiakirja tärkeä vai pelkkä merkityksetön työpaperi. Jo pelkästään se työ ja vaiva, jolla asiakirjan olemassaolo on yritetty kiistää ja merkitystä vähätellä, on osoitus sen merkityksellisyydestä. Pääministeri Jäätteenmäen mukaan asiakirja on tullut julkiseksi jo 17.4. Tämän perusteella on vaikea käsittää, miksi sen olemassaolo piti viimeiseen saakka kiistää.

Käytös kuvaa vastuutonta ylimielisyyttä, jonka toivon olevan pikemminkin ajattelemattomuutta ja kokemattomuutta kuin tuoreen hallituksen normaali toimintatapa. Erityisen räikeältä salailu vaikuttaa sitä taustaa vastaan, että pääministeri Jäätteenmäki on toistuvasti peräänkuuluttanut avoimuutta ja keskustelevaa päätöksentekokulttuuria. Kyse on ennen kaikkea politiikan uskottavuudesta ja siitä, pystyykö itse esimerkillisesti toimimaan niin kuin opettaa.

Oppositiota on arvosteltu siitä, että se ei anna hallitukselle työrauhaa. Hallitus tulee saamaan työrauhan välittömästi, kun se on sen ansainnut. Ei voi olla liikaa vaadittu, että hallitus pystyisi noudattamaan itse laatimiaan pelisääntöjä. Kun omat jauhot pidetään puhtaina, ei opposition tarvitse hallitusta niin hanakasti välikysymysmenettelyllä muistaa.

Pidän kuitenkin suoraselkäisenä sitä, että pääministeri Jäätteenmäki on tässä salissa myöntänyt hallituksen menetelleen moitittavasti. Tätä ilmiselvää tosiasiaa puoltavat myös useissa puheenvuoroissa käytetyt suorat siteeraukset. Suomen edun ja tulevaisuuden kannalta toivon kuitenkin, että hallitukselta löytyy tulevaisuudessa edes hieman enemmän järjenkäyttöä ja myös parempaa strategista arviointikykyä kuin mitä se tähän mennessä on esittänyt. Hyvä yhteistyö hallituksen ja opposition välillä on toki mahdollista, mutta se edellyttää molemminpuolista luottamusta. Hallituksen toiminta ei tässä tilanteessa luottamuslausetta ansaitse.

Arvoisa puhemies! Näiden näkemysteni pohjalta yhdyn ed. Sasin kokoomuksen ryhmäpuheenvuoroon sekä siihen ponteen, jonka ed. Zyskowicz on puheenvuoronsa päätteeksi esittänyt.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa puhemies! Suomen poliittisessa historiassa ei kovin usein varmasti hallitus ole saanut epäluottamuslausetta näin nopeasti hallituskautensa alkutaipaleella. Nyt tehtyyn välikysymykseen on kuitenkin hyvät ja vakavat perusteensa. Pari viikkoa sitten pyrimme käymään laaja-alaista sekä perusteellista keskustelua tehdystä hallitusohjelmasta. Se ei kuitenkaan oppositiolle ollut kovin helppo tehtävä, kun kaikkea olennaista tietoa ei ollut saatavilla.

Hallitusohjelmassa luvattiin paljon kaikkea hyvää. Tietoa siitä, kuinka ja millä summilla nämä tavoitteet katettaisiin, ei kuitenkaan saatu riittävän ajoissa. Ehkä kaikkein pistävintä tässä koko sotkussa on ollut se, että asiakirjan panttaaminen on ollut tahallista. Joissain rajoissa sen olisi voinut ymmärtää, jos kyseessä olisi ollut virhe tai kömmähdys. Mutta ei, menonlisäyksien tarkkoja lukuja ei haluttu koko eduskunnan tietoisuuteen. Näin saavat vahvistusta jo monet käytetyt puheenvuorot, joissa epäiltiin Suomen talouden kestävyyttä hallituksen kaavailemien lukuisten menonlisäysten edessä.

Yksi epäselvältä vaikuttava kohta hallitusohjelmassa on yrittäjyys. Hallitusohjelmassa luvataan keskittyä työllisyyden parantamiseen muun muassa yrittäjyyden edellytyksiä parantamalla. Tätä tavoitetta kannatan lämpimästi.

Hallitusohjelmassa todetaan, että osinkoverotusta uudistetaan ja että osingot saatetaan osittain kaksinkertaisen verotuksen piiriin. Samassa paperissa myös korostetaan, ettei pk-yritysten osinkoverotusta kiristetä. Olen jo aikaisemmin ihmetellyt, kuinka tähän tavoitteeseen tarkalleen ottaen päästään, mikä on tämä uusi osinkoverotuksen malli, kuinka se toteutetaan käytännössä. Edes viime viikon kyselytunnilla tähän ei saatu kattavaa selvitystä.

Lisäasiakirjan tultua julkisuuteen olen vielä enemmän joutunut ymmälle myös siksi, että hallitus ei ole varannut senttiäkään rahaa yrittäjyyden edellytyksien parantamiseen. Tämän tosiasian valossa mietityttää, kuinka noin kattava ja kunnianhimoinen yrittäjyyspolitiikka on mahdollista toteuttaa ylipäätään.

Arvoisa herra puhemies! Työttömyys on yleensä vähentynyt eniten maissa, joissa yrittäjyys on lisääntynyt voimakkaimmin. Hallitus on asettanut tavoitteen työllisyyden parantamiseksi ja luvannut, että se toimillaan luo 100 000 uutta työpaikkaa. Tämä tarkoittaa, että tarvitaan hyvin perusteellisia uudistuksia ja ne täytyy kohdentaa yrittäjyyden edellytyksien parantamiseen. Suomessa epäonnistumisen seuraukset ovat yrittäjille usein raskaat ja saattavat käytännössä johtaa elinikäiseen taloudelliseen ahdinkoon. Tämä vaikeuttaa suuresti yrittämisen aloittamiskynnystä. Hallitusohjelmassa luvataan tehdä asiassa selvitys, mutta rahaa niin tähän kuin moniin muihin yrittäjyyden parantamiseksi kaavailtuihin toimenpiteisiin ei siis ole luvassa.

Nykyisin ongelmana ei ole pelkästään uusien yritysten syntyminen, vaan myös olemassa olevien yritysten jatkuvuuden turvaaminen. Sukupolvenvaihdoksiin liittyvien omistajanvaihdosten sujuvuuden turvaamiseen tarvitaan mitä pikimmin erityistoimia, kuten neuvontapalveluiden ja jatkajien etsintäpalveluiden rahoituksen kehittämistä. Lisäksi työpaikkojen turvaamisen kannalta on perusteltua uudistaa tältä osin perintö- ja lahjaverolain verotusta keventävään suuntaan. Nämä ovat siis kestäviä ja todella työllisyyttä parantavia keinoja.

Erilaisiin työllistämiskursseihin ja -ohjelmiin on hallituksessa varattu miljoonia euroja. Haluan kuitenkin kysyä, kuinka tehokkaita nämä kurssit ja ohjelmat ovat olleet työllistymisen kannalta. Kuten sanoin, yrittämisellä luodaan uusia ja kestäviä työpaikkoja. Hullunkuriselta tuntuukin, että juuri tähän ei ole varattu tarpeeksi euroja seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Myöskään työnantajamaksujen alentamiseen ei lisäresursseja ole luvassa, vaikka erityisesti matalapalkka-alojen sivukulujen alentamisella on kiistaton vaikutus työllisyyden parantumiseen.

Puhemies! Hallituksen tavoitteena on myös pyrkiä pitkäjänteiseen liikenneväylien ylläpitoon ja kehittämiseen. Hallitusohjelman mukaan tarkoituksena on valmistella monivuotinen, kaikki liikennemuodot kattava liikenneinvestointiohjelma. Ohjelman tarkoituksena on vahvistaa Suomen aluerakennetta, elinkeinoelämän kilpailukykyä sekä kansainvälisiä yhteyksiä. On varmasti selvää, että nämä ovat pitkien etäisyyksien maassa tärkeitä tavoitteita. Mielenkiintoista hallituksen suunnitelmissa on, että tavoitteen toteuttamiseksi on suunnitteilla selvitys, jossa ohjelman rahoitus ja mahdolliset uudet rahoitusratkaisut selvitetään. Nykyisten tietojen valossa selvityksen lisäksi ei paljon muuta ole luvassa. Nyt esille tulleen lisäasiakirjan mukaan liikenneinfraan on luvattu vain 25 miljoonaa euroa. Tietäen teiden kunnossapidon nykyisen rahoitustarpeen on selvää, ettei tuolla rahalla voida toteuttaa Jäätteenmäen hallituksen kirjaamaa tavoitetta tiestön ja rataverkoston palvelutason ylläpitämisestä vähintäänkin nykytasolla.

Arvoisa puhemies! Nyt käyty keskustelu osoittaa, että hallituksen pelisäännöt tuntuvat olevan hukassa. Niin hyväksyttävyyden kuin selkeydenkin nimissä on asioiden valmisteluvaiheessa pystyttävä toimimaan eri tavoin kuin hallitus on alkumetreillään toiminut. Avoimuus on yksi niistä ominaisuuksista, joita suomalaiset pitävät tärkeinä poliittisessa päätöksenteossa ja jota olemme pyrkineet viemään ahkerasti eteenpäin myös EU:ssa. On myös tärkeää, ettei luvata enempää, kuin mihin loppujen lopuksi on varaa. Sen luulisi olevan päivänselvää.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Viimeisiä jopa useita kymmeniä puheenvuoroja kuunnellessa voisi veikata, jotta hallitus kaatuu ensi perjantaina. (Ed. Sasi: Eikö se kaadu?) Se on siinä mielessä tosin harhaluulo, että ilmeisesti hallituspuolueiden edustajat eivät ole käyttäneet puheenvuoroja. Nytkin näinä jo myöhäisinä hetkinä joutuu hallitusta näköjään puolustamaan. Siitä minulla on kokemusta kahdelta edelliseltä kaudelta, jolloin Lipposen molempia hallituksia joutui aina yösydännä puolustamaan, kun hallituspuolueiden kansanedustajia oli kovin vähän tässä salissa.

Nyt käydään keskustelua välikysymyksestä. Niin kuin aikaisemmin vastauspuheenvuorossani totesin, välikysymys tällaisesta aiheesta, kun hallitus ei ole vielä päässyt oikein alkutaipaleellekaan, on kova ase. Kaiken lisäksi vielä tässä voi kysyä niinkinpäin tätä, miksi tämä tilanne olisi muuttunut, jos tämä paperi olisi lykätty vaikka etukäteen, kun tämä on tämmöinen apupaperi, jossa on vedetty yhteen joitakin asioita. Aina pitää tehdä listauksia. Niin ovat varmaan tehneet edellisetkin hallitukset neuvotteluissaan samoin kuin missä hyvänsä yhteydessä. Yrityksissä tehdään tämmöisiä papereita, joissa vedetään yhteen summia, tuloja ja menoja. Jos tämä paperi olisi tuotu aikaisemmin, olisivatko mahdollisesti opposition edustajat kokoomuksessa tai vasemmistoliitossa äänestäneet hallitusohjelman puolesta sitten? En usko.

Kysymyshän kuuluu tässä niinpäin, ovatko sitten hallituspuolueiden kansanedustajat jotenkin olleet epätietoisia tai kokeneet sen loukkauksena, onko heitä hämätty tällä, kun se paperi ei jakoon ole tullut. (Ed. Saarikangas: Meitä on hämätty!) Siinä tapauksessa, jos hallituspuolueiden kansanedustajat niin kokevat, nythän voivat sen osoittaa äänestyksessä, että meitä on petetty tässä jutussa. (Ed. Sjöblom: Jos uskaltavat!) Epäilen, jotta kukaan näistä, jotka täällä ovat puheita pitäneet, ei ole niin voimakkaasti sitä kokenut, koska tässä on hyvin pitkään toimineita kansanedustajia ja he tietävät, jotta vaikka tässä on näitä määrättyjä lukemia olemassa, niin joka budjetin yhteydessä joudutaan erikseen vääntämään kättä, mihin rahat riittävät. Hallitusohjelma on tietyn tyyppinen ohjenuora, mutta eduskunnalla on viime kädessä sananvalta siinä, mihin nämä rahat käytetään, ja kaiken lisäksi me joudumme tekemään jopa niinkinpäin, jos maailma muuttuu vahvasti, jopa kutistamaan niitä ajatuksia, mitä menoraamissa on kuviteltu. Sen tiedämme jokainen.

Sen takia tämä on enemmänkin semmoista ajanvietettä. Olen kokenut, jotta nyt oppositiolla ei ole muuta puuhaa oikein ollut, niin pitää yrittää kepittää tällaisilla asioilla ja hidastaa oikeastaan oikeiden asioiden tuomista, mitä odotetaan. Nimittäin nyt kun tämmöinen katve, seisahdus hetken vaalien takia, on ollut tässä ja odotetaan hallitukselta esityksiä, niitä tämäkin keskustelu tulee hidastamaan, ja hallituksella on puuhaa, jotta ei jouda sitten paneutumaan ihmisten oikeisiin asioihin.

Mitä kokoomus sitten olisi tehnyt eri tavalla? Mietin sitä, kun kuitenkin isommat puolueet joutuvat väkisin hallituksessa olemaan. Vähemmistöhallitus ei ole oikein mahdollinen. Kokoomus on selkeästi ilmoittanut, mitä he tekisivät. He alentaisivat veroja enemmän. Tästä on kinattu, onko se 2 vai 3 miljardia euroa, mikä heidän veronkevennysajatuksensa olisi ollut. Vaikka se olisi se 2, niin sehän tarkoittaa sitä, jotta lähes koko se liikkumavara, joka tässä on vaalikaudelle ajateltu, olisi mennyt veronkevennyksiin. Yhtään ei näihin korjaaviin toimenpiteisiin, mitä hallitusohjelmassa on nyt esitetty — sitäkään vähäistä, mikä siinä läpyskässä, tässä apupaperissa, oli — ei olisi voinut toteuttaa. Eikö se aseta aika kyseenalaiseksi ne puheet, joita nyt lähinnä oikealta siiveltä on kuullut opiskelijoiden asemasta, tiestön rahoituksesta, Kansallisesta terveysohjelmasta, monista muista asioista? Ne ovat hyviä asioita.

Ihmettelenkin, mihin kokoomukselta on hävinnyt semmoinen terve talousajattelu, joka oli viime kaudella ja edellisellä kaudella ja sitä edellisellä. Kokoomuslaiset ovat yleensä olleet kuitenkin semmoisia talousihmisiä, olen näin ymmärtänyt, mutta nyt on jonnekin hävinnyt semmoinen. Nyt hurahdetaan, jotta luvataan kaikkea, niin kuin viime kaudella jotkut muut lupailivat täällä yltiöpäisesti joitakin asioita. Se tekee tämän politiikan sellaiseksi, että kansalaiset äkkiä varmaan tympääntyvät siihen, kun katsovat, että kaikki ovat samanlaisia: Luvataan ja sitten, kun päästään vallankahvaan, unohdetaan.

Sen voin todeta, että demarit eivät nimittäin luvanneet yhtään liikoja vaalikampanjassaan. Se näkyy näissä kansalaisten mielipidemittauksissa ja täällä salissakin oikeastaan aika hyvin. Minusta pitää olla realisti ja uskaltaa kuvata kansalle, mikä on tilanne, ja elää sen mukaan sitten.

En lähde käymään erikseen hallitusohjelman kohtia, koska kyse on siitä puhtaasti, miten suhtautuu siihen läpyskään, jossa on muutamia lukusia. Nimittäin tänä päivänä aika hyvin pääministeri viimeisessä puheenvuorossaan, kun täällä salissa kuuntelin, totesi, että tämä on tämmöinen tietyn tyyppinen työpaperi ollut. Nyt ei enää puhuttukaan mistään sen isommasta mittakaavasta tai sitovuusasteista. Minusta se on oikea sana tälle, ja silleen meidänkin pitää siihen suhtautua. Pidetään huoli siitä, jotta nämä hyvät hankkeet niissä rajoissa toteutuvat. Se on lähinnä hallituspuolueen edustajien tehtävä.

Opposition, totta kai, pitää vähän räksyttääkin, kestää tämä porukka virkeänä. Mutta toivoisi oppositiolta ihan oikeata yhteistyötä siinä mielessä, jotta kun tämän kokoinen kansa, viisi miljoonaa, täällä Suomenniemellä asuu, niin meidän on turha hirveän isoja jakolinjoja tässä rakentaa, vaan yhdessä pitää rakentaa tätä maata sillä tavalla, jotta me saamme oikeasti niitä työpaikkoja, joita tässä jo 100 000 on esitetty. Se ei tule sillä, että me luomme epäuskoa yrittäjäpuolelle päin, ja erityisesti katson oikealle päin, koska siellä ovat parhaat suhteet yrittäjämaailmaan. Jos sinne luodaan epäuskoa sillä tavalla, jotta ei kannata perustaa yrityksiä, ei kannata työllistää, kaikki on epävarmaa, niin se on kaikkein pahin karhunpalvelus, tai jos luodaan maaseudulle semmoista uskoa, että ei siellä kannata tulevaisuudessa tehdä mitään, vaan kaikki kuolee, tämä on niin huono hallitus, että tämä ei pidä huolta yhtään maaseudusta. Päinvastoin meidän pitää, kun ollaan Suomen kansan edustajia, kannustaa. Suomalaisuus on iloinen asia, ja me tulemme pärjäämään jatkossa.

Juhani Sjöblom /kok:

Arvoisa puhemies! Pääministeri Jäätteenmäen hallitus antoi eduskunnalle 22.4. tiedonannon hallituksen ohjelmasta. Kaikkien tunnettujen yksityiskohtien ja julkisen kiistelyn jälkeen hallitus antoi 28.4. julkisuuteen kaivatun liiteasiakirjan. Paperissa mainitut tarkat luvut eroavat suuruudeltaan merkittävästi niistä sanallisista ilmaisuista, joita varsinaiseen hallitusohjelmaan on kirjattu.

Erilaisten laskelmien laatiminen on sinänsä sallittua, mutta moitittavaa on sellaisten laskelmien tekeminen, joita ei haluta julkistaa, mutta jotka kuuluvat oleellisesti hallitusohjelmaan. Poliittisesti vielä tätäkin arveluttavampaa on yrittää kieltää kokonaan laskelmien olemassaolo. Koska hallitusneuvottelut olivat poikkeuksellisen suljetut, haluamme saada tietää, mitä kaikkea muuta siellä on sovittu varsinaisen ohjelmapaperin ulkopuolella.

Hallituksen uskottavuudelle ei ole hyväksi tällainen kompurointi heti ensi metreillä. Lisäksi pääministerin uskottavuutta nakertavat vielä selvittämättömät kyseenalaiset keinot vaalikampanjan aikana. Miten voimme vaatia kansalaisilta sovittujen pelisääntöjen ja tässä talossa säädettyjen lakien tinkimätöntä noudattamista, jos julkisuuden kautta välittyy sellainen viesti, että vaalitaistelun ja valtataistelun tiimellyksessä saa käyttää sellaisia aseita, joiden käyttö on yhteisellä sopimuksella kielletty kaikilta osapuolilta tai joita ei pidetä suotavina? Vasta historiankirjoitus tulee paljastamaan, millainen akseli tämänkin skandaalin taakse kätkeytyy.

Salattu ja sittemmin vapaaehtoisesti julkistettu liiteasiakirja on hyvin mielenkiintoinen. Siinä konkretisoituu, mitkä asiat oikeasti aiotaan toteuttaa ja mitä se saa maksaa. Vasta nyt voidaan käydä todellinen keskustelu ja hallitusohjelman sisällön arviointi, ei puhtaalta pöydältä, kuten hallitus alun perin tarkoitti, vaan kaikki tarpeelliset paperit pöydässä.

Elinkeinoelämälle on nyt laitettu käsijarrua päälle. Uuden kasvun edellytysten turvaamiseksi tarkoitettu lisäys tutkimus- ja tuotekehitysrahoitukseen jää laihaksi, jos hallituksen suunnitelmat toteutuvat, vaikka lisäykseen olisikin varaa, mikä taas on oma avoin kysymyksensä. Hallitusohjelman liitteenä esitetyssä yrittäjyyden politiikkaohjelmassa mainitaan, että tullaan perustamaan 50 seudullista yrityspalvelupistettä, mutta laskelmissa tähän ei varata senttiäkään lisää. Onkin pakko kysyä, mistä rahat. Kunnilla on lusikkansa monessa elinkeinohankkeessa. Ehkä tämäkin jää pääasiassa niiden hoidettavaksi.

Opiskelijoiden asemaan ei hallituksella ole runsaista korulauseista huolimatta tarjota muuta kuin kurjuutta. Kurjuus vain jatkuu, ja inflaatio syö opintotuen ostovoimaa tasaisen tappavasti.

Edellisessä hallitusohjelmakeskustelussa puhuin osinkojen kahdenkertaisesta verotuksesta. Kysynkin nyt filunkia pelaavan hallituksen joukkueelta, onko sillä vieläkin hihassa sellaisia jokereita tai mustiapekkoja, joista olisi tarpeen tietää, onko jossakin kirjallisesti tai muutoin sovittu, miten yritysverouudistus tullaan toteuttamaan ja milloin. Osinkojen kahdenkertainen verotus tulee, kun se on tullakseen. Sitä oppositio ei yksin kykene estämään. Ilmaan jääkin kysymys siitä, miten sen vaikutus tullaan palauttamaan niille pienille yrityksille, joiden verotuksen hallitus aikoo pitää ennallaan.

On todettava, että maailmalla ei ole montakaan esimerkkiä täydellisestä yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä, mutta ei toisaalta täydellisestä kaksinkertaisestakaan järjestelmästä. Useimmiten sovellukset liikkuvat siinä välimaastossa. Siksi mielestäni hallitus on antanut liian helpolla periksi, ennen kuin EU-tuomioistuin on edes lausunut mitään Suomen järjestelmän hyväksyttävyydestä. Olisi ollut perin viisasta odottaa ensin päätöstä ja vasta sitten tehdä välttämättömät muutokset siirtymäajoin, mikäli niitä ylipäätään pitää tehdä. Kukaan ei sitä vielä voi tietää.

Jo nyt pk-yritysten keskuudessa syntyneen epävarmuuden välttämiseksi ehdotankin, että hallitus luopuu aikomuksestaan muuttaa osinkojen verotusta kuluvalla vaalikaudella. Mikäli tuomioistuin edellyttää muutosta, niin tulkoon se voimaan vasta 2007. Pelin puhaltaminen poikki neljäksi vuodeksi toisi yrityksille turvatumman olotilan ja poistaisi epävarmuutta. Tässä suhdannetilanteessa on kohtalokasta luoda epävarmuuden ilmapiiriä ja samalla vähentää investointihaluja.

Edellinen pääministeri ja vaalitaistoa käynyt SDP:n puheenjohtaja Paavo Lipponen sanoi 2.2. pidetyssä Suomen Yrittäjien puheenjohtajapaneelissa, ettei pienyrittäjien verotusta pidä kiristää tulevalla, siis tällä nykyisellä, hallituskaudella. Puheenjohtaja Lipponen myös torjui Arvelan työryhmän esitykset ja piti parempana Leppäsen mallia. Ehkä osittain tästäkään syystä puhemies Lipponen ei nyt ole vastaamassa hallituksen aitiosta.

Jari Vilén /kok:

Arvoisa puhemies! Minusta on hyvin valitettavaa, että hallituksen toiminnan seurauksena oppositiolla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin käydä hallitusohjelman sisältöön liittyvää keskustelua tämän muotoisella tavalla eli välikysymyskeskustelun kautta, koska olen vakuuttunut siitä, että ne pöytäkirjat, jotka nyt on saatettu tai ollaan saattamassa kaikkien edustajien tietoisuuteen, olisivat varmasti vaikuttaneet merkittävästi sisällöltään siihen keskusteluun, jota käytiin aiemmin ja jonka yhteydessä hallituksen luottamus edellisen kerran mitattiin.

Haluaisin omalta osaltani oikeastaan tähän sisältöön liittyen tarttua vain yhteen asiakohtaan tai yhteen elementtiin, johon saimme nyt lisävalaistusta: hallituksen neuvottelujen pöytäkirjamainintoihin liittyvään uuteen A4-asiakirjaan, jonka sain käyttööni ja joka koskee ennen kaikkea hallituksen linjauksia aluekehityksen ja aluepolitiikan osalta, koska aiemmin saimme tiedon ainoastaan siitä, että 20 miljoonaa euroa on siis tulossa varsinaisen salaisen lisäpöytäkirjan muodossa, ja sen lisäksi on tänään tullut uusi tieto siitä, miten nämä rahat on tarkoitus kohdentaa tarkemmin. Minun mielestäni olisikin hyvin perusteltua ollut se, että myös hallitus olisi omalta osaltaan osoittanut huomaavaisuuttansa ja arvostustansa oppositiolle siten, että olisi varautunut käymään tämän keskustelun tänään lävitse siten, että myös nämä keskeiset asiakohdat olisi voitu keskustella asianomaisten valtioneuvoston jäsenten läsnä ollessa.

Esimerkiksi aluekehityksen osalta meillä on mielestäni hyvin kiinnostava tilanne edessämme sen takia, että uusi alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen on muun muassa todennut sen, että tämä hallitus tulee merkittävästi muuttamaan niitä aluepoliittisia linjauksia, mitä Lipposen aiemmat hallitukset ovat tehneet. Hän totesi muun muassa hiljattain kuntakoulutuksen seminaarissa Helsingissä esimerkiksi sen, että Jäätteenmäen hallitus ei usko siihen, että nopea muuttoliike tai voimakas alueellinen keskittyminen olisivat vääjäämättömiä luonnonlakeja, vaan hänen mielestään ne ovat ilmiöitä, joihin voidaan poliittisillakin päätöksillä vaikuttaa, kun niin halutaan.

Miten tämä linjanmuutos sitten käytännössä toteutuu ja mikä sen sisältö on olemassa, on asia, josta nyt tiedämme, että siihen on käytettävissä neljän vuoden aikana maksimissaan 20 miljoonaa euroa lisää resursseja. Tänään olemme saaneet tietää, että resurssit tullaan kohdistamaan erityisesti maakunnan kehittämisrahaa koskevalle momentille, jossa siis tämän vuoden budjetissa on rahaa 18,5 miljoonaa alue- ja osaamiskeskuksiin sekä vapaaseen maakunnan kehittämisrahaan. Lisäys on mielestäni kiitettävä seuraaville neljälle vuodelle, mutta keskeinen kysymys kuuluu, miten ja millä tavalla se kohdistetaan, ja myös se, mikä todellinen muutos on tapahtumassa.

Ilmeisesti hallituksen ministerit eivät kovin tarkkaan seuraa toistensa kommentteja ja ajatuksia ja kannanottoja asiaan liittyen, koska puolestaan ministeri Pekkarinen totesi hiljattain Jyväskylässä puhuessaan sen, että meidän aluekehityksemme ongelmat johtuvat ennen kaikkea maailmanlaajuisista syistä eivätkä suomalaisesta poliittisesta päätöksenteosta. Hän tässä puheessaan Jyväskylässä toteaa, ettei usko nykyisenkään hallituksen ohjelmasta löytyvän merkittävää suunnanmuutosta alueiden ongelmiin, vaan hän uskoo saman suuntaisen kehityksen jatkuvan myös tämän hallituksen aikana. Mielestäni näissä kahdessa puheenvuorossa on ensi lukemalta, saati sitten useampaan kertaan luettuna, keskeinen ristiriita kahden keskeisen mielipiteen ja kahden keskeisen keskustavaikuttajan välillä.

Näiden rahojen kohdentamisesta mielestäni kysymys kuuluisikin, mihin ja mitkä ne painotukset tulevat olemaan. Tuleeko hallitus keskittämään rahansa aluekeskuksiin, jotka on edellisen hallituksen aikana määritelty ja joiden tehtävänä on toimia alueiden vahvana veturina ja kehittäjänä? Tullaanko resursseja siirtämään merkittävästi osaamiskeskuksiin, jotka hiljattain on arvioitu ja joiden on todettu kansainvälisten arvioiden mukaan olevan kaikkein innovatiivisin osa suomalaista aluekehitystoimintaa, vai tullaanko ne kohdentamaan maakuntien liittojen kautta jaettavalle maakuntarahalle, kuten ministeri Manninen omalta osaltaan on aiemmin preferoinut, ja mikä näiden rahojen kohdennus ja teho tulee kokonaisuudessaan olemaan? Nämä ovat ne sisältökysymykset, minkä takia kokoomus on osaltaan halunnut toimia ja joutunut toimimaan siten, että me käymme tätä keskustelua vielä uudelleen siinä muodossa kuin nyt teemme. Kyseessä mielestäni on merkittävä linjaratkaisu siitä, mitkä tulevat olemaan ne painopisteasettelut ja onko hallitus tekemässä rahoituksen kohteen suuntaan jotain merkittävää muutosta ja miten se tullaan käytännössä sitten toteuttamaan.

Olin myös hämmästynyt niistä kommenteista, jotka ministeri Manninen totesi Kuopiossa puolestaan puhuessaan, että hän toivoo, että meidän täytyy lopettaa keskustelu ja spekulointi Suomen tulevien EU-tukien putoamisesta. Hän ei pidä tällaista inhorealistista keskustelua toivottavana ja suotavana Suomessa. Pidän oikeastaan asiaa juuri päinvastaisena. Minun mielestäni eduskunta jos jokin tarvitsee tiedon siitä, mitkä tulevat olemaan ne argumentit, millä hallitus on hakemassa jatkoa niille keskeisille aluetukivaroille, joita Pohjois- ja Itä-Suomi tällä hetkellä ja aina vuoteen 2006 asti ovat omalta osaltaan saamassa ja jotka ovat olleet näiden seutujen, näiden maakuntien, kehittämisen kannalta kaikkein keskeisin väline ja joiden kohtalonkelloja soitetaan ensimmäisen kerran jo tänä viikonloppuna EU:n alueministereiden epävirallisessa kokouksessa ja joista käytännön suuntaviivat komission toimesta tullaan laatimaan tämän vuoden marraskuuhun, mennessä.

Sen sijaan, että keskustelua estettäisiin tai jälleen kerran pyrittäisiin peittelemään tai jätetään tuomatta nämä argumentit tietoon, olisi hyvä tietää se, millä perusteilla tilanteessa, jossa Suomi on vaurastunut ja jossa me ylitämme 75 prosentin bkt-rajan, joka EU:ssa on keskeisenä rajana, Suomi hakee ja hallitus hakee uutta jatkoa. Uskon, että tässä suhteessa kokoomus omalta osaltaan on valmis hyvään ja rakentavaan yhteistyöhön pyrkiäksemme löytämään yhdessä ne argumentit ja tavat, joilla voimme puolustaa näitä keskeisiä tavoitteita myös tulevina vuosina, tavoitteita, joiden saavuttaminen ei missään suhteessa tule olemaan helppoa tilanteessa, jossa EU laajenee ja hyvin erilaisia valtioita hyvin erilaisine tarpeineen on tulossa omalta osaltaan mukaan. Toivon, että tälle keskustelulle löytyy sopiva sijansa, kun tällä kertaa sitä ei voida täällä käydä.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Anneli Jäätteenmäen hallitus antoi 22.4. eduskunnalle tiedonannon hallitusohjelmasta. Tämä on vakiintunut tapa, jonka aloitti ensimmäisen sinipunahallituksen pääministeri Harri Holkeri vuonna 1987. Tämä on ollut varsin hyvä tapa. Nimittäin näin hallitus joutuu mittauttamaan luottamuksensa heti tuoreeltaan ja, mikä kaikkein tärkeintä, eduskunta pääsee heti hallitustaipaleen alkumetreillä keskustelemaan hallituksen ohjelman sisällöstä ja arvioimaan tulevan hallituksen aikeita. Myös kansalaiset pääsevät tiedotusvälineitten kautta vertaamaan hallituksen tavoitteita hallituspuolueiden ennen vaaleja antamiin lupauksiin ja tekemään vertailuja. Niissä tahtoo olla suuri ero, varsinkin juuri tämän uuden punamultahallituksen ohjelmassa.

Vaikka tiedonannon käsittelyn aikana ei tehdä hallitusta sitovia päätöksiä, on menettely politiikan läpinäkyvyyden ja avoimuuden, siis kansanvallan, kannalta erittäin tärkeä. Siksi on merkityksellistä, että hallitus on tiedonannossaan ehdottoman rehellinen ja julkistaa kaiken sen tärkeän informaation, joka on vaikuttanut hallitusohjelmaan ja auttaa myöskin sen sisällön ymmärtämisessä. Tällä kertaa näin ei jostain syystä menetelty, vaan hallitus salasi ohjelman sisältöön vaikuttaneen keskeisen asiakirjan, jossa oli sovittu siitä, miten hallituksen arvioima 1,12 miljardin euron jakovara aiotaan käyttää vaalikauden aikana. Tämä laskelma oli ohjeena, kun hallitusohjelmaa muokanneille työryhmille tehtiin pohjatyötä, ja se oli käsitelty myöskin ohjelmaneuvottelujen johtoryhmässä, jota tuleva pääministeri aikanaan johti.

Eduskunta kävi siis tämän tiedonantokeskustelun hyvin vajavaisin tiedoin. Kansanedustaja Kimmo Sasin vaatimaa salaista lisäpöytäkirjaa tai laskelmaa ei saatu julkiseksi, ja sekä Jäätteenmäki että myöskin SDP:n hallitusryhmän vetäjä valtiovarainministeri Antti Kalliomäki sanoivat, ettei sellaista ole. "Ei ole mitään Ribbentrop-sopimusta", sanoi Kalliomäki tässä salissa. Jäätteenmäki taas säesti, että laskelmaa ei ole olemassakaan. "Koska asiassa ei ole mitään perää, ei siinä ole kommentoitavaakaan", sanoi Jäätteenmäki Iltalehdessä 24.4.

Joukko eduskunnan kansanedustajia vaati asiakirjojen julkisuudesta annetun lain nojalla asiakirjojen pikaista julkistamista. Yllättävää kyllä, asiakirja vihdoin löytyi ja valtioneuvoston kanslian tiedotusyksikkö julkisti sen niin sanotusti omasta aloitteestaan toissa viikon maanantaina juuri ennen tiedonantokeskustelun päättymistä. Salattu pöytäkirja siis oli olemassa, ja koko tiedonantokeskustelu joutuu aivan uuteen valoon. Eduskunta keskusteli hallitusohjelmasta varsin vajavaisin tiedoin. Tämä keskustelu oli siis kansanvallan ja Jäätteenmäen mainostaman uuden keskustelevan poliittisen kulttuurin ensimmäinen todellinen tappio. Omituisempaa alkua tälle keskustelevalle ja yhteistyöhakuiselle kulttuurille olisi todella vaikea löytää. Suomeksi sanottuna eduskunnalle puhuttiin muunneltua totuutta.

Arvoisa puhemies! Hallitus ja erityisesti pääministeri Jäätteenmäki ovat nyt eduskunnalle ja etenkin äänestäjille selityksen velkaa. Jos kysymyksessä oli vain jonninjoutava työpaperi, joka olisi voitu ottaa ohjelman liitteeksi, kansalaisilla on perusteltu oikeus kysyä, miksi niin ei tehty ja julkistettu välittömästi tätä lisäpöytäkirjaa. Tässä tapauksessa tätäkään keskustelua ei tarvitsisi käydä. Eduskuntaa johdettiin harhaan, ja se joutui käymään keskustelun puutteellisin tiedoin. Se on kansanvallan rappiota, jos jokin sitä on. Liitteen mukaista jakovaraa ei käytetä esimerkiksi aluepolitiikan tehostamiseen. Pääkaupunkiseutu ei vastoin Jäätteenmäen vaalilupauksia saa yhtään mitään. Kansaneläkkeen leikattua pohjaosaa ei palauteta. Taitettuun indeksiin ei puututa, eikä opiskelijoiden aseman parantamiseen riitä euroakaan. Näin nopeasti unohtuvat monen keskustalaisen vaalilupaukset.

Olennaista on kuitenkin se, että opposition yhteisen välikysymyksen vuoksi eduskunta pääsee viimeinkin keskustelemaan hallitusohjelman todellisesta sisällöstä tietäen, mitä on sovittu ja mitä lupauksia jo nyt on petetty. Se on katkera pala monelle keskustalaiselle kaikkea kaikille luvanneelle kansanedustajalle.

Arvoisa puhemies! Anneli Jäätteenmäen johtaman punamultahallituksen alkutaival on ollut harvinaisen haparoiva. Se ei ennusta hyvää hallitukselle eikä valitettavasti myöskään Suomen kansalle. Pääministerin uusi keskusteleva johtamistapa tuotti ensi töikseen yli 50 sivua pitkän hallitusohjelman, joka on täynnä latteuksia ja ympäripyöreää liturgiaa. Tavallista keskinkertaisempikin mainostoimisto olisi kirjoittanut paljon paljon paremman ohjelman. Aikana, jolloin tulevalta hallitukselta tarvittaisiin hyvin jämerää otetta asioihin, saatiin rutistettua kokoon ohjelma, joka lupaa kaikkea yleistä hyvää kaikille, muttei sisällä juuri mitään konkreettisia toimenpiteitä. Sen sijaan 52 asiaa aiotaan selvittää ja kymmeniä ja kymmeniä muita kehittää. Kun hallituskausi vaaleista vaaleihin kestää 48 kuukautta, valmistuu näitä selvityksiä käytännössä yksi joka kuukausi. Tietääkseni yksikään hallitus ei ole selvittänyt asioita yhtä perusteellisesti kuin nyt aiotaan tehdä. Näitä selvityksiä taivasteltaessa ja niistä keskusteltaessa hallitus saa neljä vuotta kulumaan kyllä varsin rattoisasti, mutta samaan aikaan varsinainen päätöksenteko varmastikin saa odottaa.

Hallitus on sitoutunut varsin tiukkaan menoraamiin. Valtion menot saavat kasvaa 1,12 miljardia euroa vaalikauden aikana. Hallitusohjelman sosiaali- ja terveyspoliittiset linjaukset yhdessä aiemmin päätetyn Kansallisen terveysohjelman ja hoitotakuun kanssa maksavat jo paljon enemmän. Ohjelmaa ei ole siis edes tarkoitettu toteutettavaksi. Hallitus vei paljon puhutun ohjelmansa tiedonantona tämän eduskunnan käsiteltäväksi. Se ei kuitenkaan antanut eduskunnalle paljon puhuttua salaista lisäpöytäkirjaa, jossa oli nimenomaan sovittu siitä, miten tämä tärkeä jakovara kohdennetaan vaalikauden aikana.

Kohuttu lisäpöytäkirja annettiin julkisuuteen vasta lukuisten kansanedustajien vaadittua sen julkistamista. Tätä ennen valitettavasti eduskunta oli jo ehtinyt päättää keskustelunsa tiedonannosta, keskustelun, jota käytiin hallitusohjelmasta, jonka kaikkia elementtejä ei ollut annettu tiedoksi kansanedustajille. Onko tämä näyte Jäätteenmäen uudesta avoimuudesta ja keskustelevasta poliittisesta kulttuurista, vai onko se sittenkin vain pieni näyte paluusta vanhaan maalaisliittolaiseen poliittiseen kulttuuriin?

Arvoisa puhemies! Hallituksen talouspoliittinen linjaus on saanut osakseen talousasiantuntijoiden yksimielisen tuomion. Esimerkiksi Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professori Erkki Koskela antaa punamultahallituksen ohjelmasta arvosanan 4. Hän toteaa muun muassa Aamulehdessä ja Turun Sanomissa 26.4., että "hallitusohjelmasta ei saa kukaan täysjärkinen mitään selvää. Se on surullista surullista luettavaa". Lisäksi hän lisää, että "tämä hallitus ei ryhdy toteuttamaan mitään rakenteellisia uudistuksia. Hallitusosapuolethan ovat ilmoittaneet muun muassa, että esimerkiksi työttömyyskorvausjärjestelmä ei vaikuta työllisyyteen, mikä kertoo tiedon ja ymmärryksen puutteesta". Näin rankkaa kritiikkiä kuullaan talouspolitiikan asiantuntijalta varsin harvoin, eikä Koskela ole mielipiteineen yksin. Lähes yhtä tylysti hallituksen talouspoliittista linjaa moittivat muun muassa professorit Paavo Okko ja Vesa Kanniainen, eivätkä myöskään elinkeinoelämän edustajien puheenvuorot ole olleet kovinkaan mairittelevia.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Antti Kalliomäellä on edessään varsin tukalat paikat, mikäli hän mielii palauttaa hallituksen luottamuksen ja yleensä luottamuksen hallituksen talouspoliittiseen linjaan. Tällaisen keskinäisen kyräilyn ilmapiirin halvaannuttamassa hallituksessa, joka ilmapiiri on selvästi nähtävissä myöskin oppositioon, se ei tule olemaan mitenkään helppoa. Näinkö nopeasti onnistuttiin tuhoamaan se luottamus, jonka rakentamiseen esimerkiksi Sauli Niinistöltä meni lähes kaksi vaalikautta?

Martin Saarikangas /kok:

Arvoisa herra puhemies! Arvoisa laaja kuulijakunta! Olen seurannut suurella mielenkiinnolla eduskunnan kahta ensimmäistä kuukautta, ja täytyy todeta, että alan ymmärtää niitä kansalaisia, jotka eivät arvosta tätä laitosta. Tämä farssi, jota on näytelty tämän niin sanotun salaisen asiakirjan ympärillä, ei ole omiaan nostamaan eduskunnan arvostusta. Heti hallituksen muodostamisen jälkeen pääministeri Jäätteenmäki lupasi merkittäviä muutoksia johtamistapaan ja johtamisilmapiiriin. Sana "avoimuus" vilisi joka lauseessa. Näinhän tapahtuu yrityselämässäkin. Kun johto vaihtuu, silloin aina vaihdetaan vanhat meiningit uuteen, lakaistaan pöytä puhtaaksi ja aloitetaan toisilla opeilla.

Muutosta onkin tapahtunut mutta, ikävä kyllä, päinvastaiseen suuntaan. Täällä on jo moneen kertaan todettu, että on palattu ajassa vuosikymmeniä taaksepäin ja avoimuuden sijaan on tullut salailua ja kansanedustajien vähättelyä. Täällä salissa on useaan kertaan tänään siteerattu niitä pääministerin lausuntoja, jotka on annettu eri suuntaan meidän kyvyttömyydestämme, ja ainakin henkilökohtaisesti pidän niitä loukkaavina. Tässä suhteessa pätee vanha oppi, jota minulle on moneen kertaan sanottu, kun olen arvostellut ympäristöä ja, vaikka tiedän, että olen tehnyt virheen, en ole sitä tunnustanut. Se yleinen oppi on, että katsokaa peiliin, katso, Masa, peiliin, sieltä se totuus löytyy. Minä suosittelen pääministerille kohtuullisen kookkaan peilin hankintaa.

Arvoisa puhemies! Puuttuva salainen asiakirja on todellakin tärkeä, sillä vain sen avulla voi asiallisesti arvostella hallitusohjelman sanallista puolta ja arvioida, ovatko luvut ja lupaukset sopusoinnussa. Tätä asiaa on täällä paljon vähätelty, eikä tämä ole muka mikään oleellinen asia. Ei missään maailmassa voi menetellä sillä tavalla, että pitkään väitetään, että ei ole mitään salaista paperia, ei ole mitään papereita, ja vaikka ne ovat sitten tulleet julki, yhä edelleen kierrellään ja kaarrellaan. Tämä on kyllä meidän edustajien toiminnan syvää halventamista.

Sitten johonkin selkeään kohtaan tässä.

Herra puhemies! Hallitusohjelmassa on luvattu tarttua Suomenlahden ympäristökysymyksiin hankkimalla monitoimiöljyntorjuntajäänmurtaja. Liiteasiakirjassa ei kuitenkaan tästä löydy viittausta, ja ed. Hemmingin tapaan pelkään pahoin, että tämä jää myös lupausten kontolle. Meidän täytyy muistaa, että nyt mennyt talvi oli erittäin ankara, ainakin se tuntui siltä. Tilastot osoittavat, että se oli normaali talvi, sellainen talvi, joita meillä keskimäärin on joka kolmas vuosi. Nyt kun jäät ovat sulaneet, meidän on helppo unohtaa ne ongelmat, jotka meillä oli, ja sen takia voidaan siirtyä työryhmäasteelle.

Olen pari kertaa tuonut tämän asian esille täällä ja tuonut esille sen, miten tärkeä tämä hanke on paitsi ympäristömielessä myös Suomen telakka- ja metalliteollisuudelle. Sekä ministeri Pekkarinen että ministeri Luhtanen ovat kommentoineet asiaa ja todenneet, että työryhmät pohtivat tätä kysymystä, minkälainen ja mistä se tulee hankkia. Tämä on ainakin minulle pelottava uutinen, sillä kokemukseni tällaisten työryhmien toiminnasta on varsin huono. Saattaa käydä niin, että ruohon kasvaessa lehmä kuolee. Siihen ei nyt ole varaa, koska työt telakoillamme loppuvat, ei huonouden takia vaan markkinoiden romahdettua syyskuun 11. päivän seurauksena.

Tähän sektoriin liittyy myös toinen asia, johon hallituksen tulisi tarttua mahdollisimman nopeasti ja siten edesauttaa tilausten ja työn saamista telakoillemme. Me tarvitsemme kilpailukykyiset rahoitusrakenteet samaan tapaan kuin Euroopan unionin muilla telakoilla yleensä on. Tämä tarkoittaa Finnveran toimintaa ja mahdollista eduskunnan hyväksymää lisävaltuutta rahoitusjärjestelyjen hoitamiseksi.

Herra puhemies! Minä toivon, että keskustelu tämän paperin ympärillä pian saadaan pois päiväjärjestyksestä, että eduskunta pääsisi normaaliin päiväjärjestykseen, sillä onhan meillä edessä monta elintärkeää kysymystä, jotka liittyvät työllisyyteen ja siihen, miten hankitaan varaa hyvinvointipalvelujen hoitamiseksi. Nyt pitäisi kyllä tässä suhteessa panna vauhtia rattaisiin.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Olen hyvin pahoillani, että oikeastaan tämän keskustelun aikana hallitus jätti pääministeri Jäätteenmäen käytännöllisesti katsottuna yksin aitioon. Muut ministerit hävisivät kuin tuhka tuuleen. Pääministeri Jäätteenmäki sai yksin puolustaa hallitusta, valitettavasti hänkin varsin lyhyen aikaa, vain ryhmäpuheenvuorojen ja niiden jälkeisen debatin ajan. Sen jälkeen hallitus on loistanut poissaolollaan. Mielestäni tämä ei ole oikea tapa kunnioittaa parlamenttia, täällä käytävää keskustelua, ja tämä ei myöskään anna kovin hyvää kuvaa siitä, jos hallitus sanoo, että se haluaa tehdä yhteistyötä opposition kanssa. Parlamentti, sen istuntosali, on sen yhteistyön paikka.

Olen myöskin varsin pahoillani siitä, että hallitusryhmien kansanedustajat ovat varsin vaitonaisesti osallistuneet tähän keskusteluun. Mutta ymmärrän sen, heillä on erittäin vaikea asia puolustettavanaan. Hallitus on salannut asiakirjan, se on tosiasia. Sen me kaikki parlamentaarikot tiedämme, ja sitä on tietysti aika vaikeaa puolustaa.

Toisaalta nyt, kun näemme, millä tavalla hallituksen on tarkoitus käyttää rahoja erilaisiin tarkoituksiin, ja kun meillä on tiukka menokuri, mikä sinänsä on oikein, täytyy sanoa, että varmasti hallitusryhmien edustajatkin ovat varsin hämmentyneitä täällä. Tietysti tällä hetkellä heillä ei ole kovin paljon myönteistä sanottavaa hallituksen tekemistä päätöksistä ja siitä todellisesta hallitusohjelmasta, jota hallitus aikoo toteuttaa. Tältä osin täytyy sanoa, että varmasti hallitusryhmien edustajatkin ovat varsin piinallisessa asemassa, sillä silloin kun he omissa ryhmissään päättivät luottamuksen antamisesta hallitukselle, he eivät tienneet, mitä he olivat tekemässä. Voi sanoa, että se menoluettelo, mikä nyt on tehty tässä jakopaperissa, ei ollenkaan vastaa niitä lupauksia, mitä erityisesti keskustapuolueen Hämeenlinnan kokouksessa kansalaisille annettiin ja mitä kaikkia ajatuksia ja asioita luvattiin toteuttaa. Kuten me kaikki tiedämme, tämän nelivuotiskauden mantra tulee olemaan kansaneläkkeen pohjaosa, sen palauttaminen, mikä kaikille eläkeläisille Suomessa luvattiin keskustan toimesta. Kun katsomme tätä rahajakopaperia, siinä ei ole penniäkään tähän tärkeään tarkoitukseen.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Jäätteenmäki kertoi täällä meille, että hallitus tosiasiassa on antanut tiedoksi tämän jakopaperinsa 17.4. lähettäessään budjettiasiakirjoja ja myöskin sopimansa raamilisäysasiakirjan eri ministeriöille mutta myöskin eduskunnalle. Tältä osin on ehkä syytä tässä yhteydessä käydä lyhyesti tätä prosessia lävitse ja todeta, että on totta, että tämä niin sanottu salainen lisäpöytäkirja toimitettiin eduskunnalle, mutta sitä ei ollut merkitty siihen läheteluetteloon, joka eduskunnalle toimitettiin, ja siihen oli myöskin kynällä kirjoitettu, että kyseessä on tarkistamaton versio.

Oikeastaan keskuskansliasta, minne se osoitettiin aivan normaalissa virkamiesten läheteprosessissa valtiovarainministeriön laskentaosastolta, se olisi pitänyt lähettää toimistopäällikkö Rosilalle, jonka tehtävä olisi ollut katsoa se asiakirja ja katsoa sen merkitys eduskunnalle sekä lisäbudjetti- että varsinaista budjettivalmistelua varten.

Kuitenkin yllättäen vahingossa tuo asiakirja ja siihen liittyvät muut asiakirjat ohjattiin valtiovarainvaliokunnalle, koska ajateltiin, että ehkä se on tarkoitettu tiedoksi eduskunnalle budjettiprosessin etenemisestä. Kuitenkin valtiovarainvaliokunnan sihteeri katsoi, että kun kyseessä oli vahvistamaton asiakirja, joka ei tuohon läheteluetteloon sisältynyt, asiakirja on sellainen, jota ei tule jakaa kansanedustajille. Kun valiokuntaneuvos Rivinoja seurasi keskustelua, jossa pääministeri Jäätteenmäki kiisti tämän asiakirjan olemassaolon, tietysti hän luonnollisesti teki sen johtopäätöksen, että kyseessä on salainen lisäpöytäkirja, jota ei tulekaan jakaa kansanedustajille. Siitä syystä todellakaan me emme tuota asiakirjaa missään vaiheessa saaneet emmekä vieläkään ole virallisesti saaneet.

Täytyy sanoa, että täälläkin salissa on kysytty pääministeri Jäätteenmäeltä useampia kertoja sitä, miksi asiakirja salattiin. Täytyy sanoa, emme ole kyllä saaneet minkäänlaista vastausta tähän kysymykseen. Se on monta kertaa toistettu, mutta vastaus jatkuvasti loistaa poissaolollaan, ja kuitenkin salaus on täysin selvä. Kun täällä eduskunnan salissa pääministerin läsnäollessa, julkisuudessa lehtien välityksellä vaadittiin tuota asiakirjaa, niin pääministeri totesi useammassa yhteydessä, että sellaista asiakirjaa ei ole. Tämä on dokumentoitu myöskin painettuun sanaan, muun muassa Iltalehteen 24.4., joten selkeätä on se, että hallitus halusi kiistää asiakirjan olemassaolon, ja nyt vain kysymys on se, mistä syystä.

Tietysti voidaan sanoa, kuten pääministeri Jäätteenmäki täällä sanoi, että puhuimme ehkä hieman ohitse toisiemme. Hän ei ehkä ymmärtänyt, mitä asiakirjaa haluttiin. Mutta kun expressis verbis toimittaja Nurvala Iltalehdestä oli kysynyt pääministeri Jäätteenmäeltä, onko olemassa sellainen lisäpöytäkirja, asiakirja, jolla on sovittu, millä tavalla jaetaan tuo 1,12 miljardia euroa eri tarkoituksiin, niin Jäätteenmäki totesi, että tällaista asiakirjaa ei ole, ja kun katsomme tuon asiakirjan, se on täsmälleen juuri tämä asiakirja. Minkäänlaista ohipuhumisen mahdollisuutta tosiasiassa ei ole ollut olemassa.

Täytyy sanoa, että minua hämmästyttää se, koska jokainen poliitikko tietää, että jos tekee virheen, taitavin poliitikko myöntää virheensä, pyytää sitä anteeksi ja toimii oikealla tavalla jatkossa. Suomen kansa, ja uskon, että myöskin sitä edustava eduskunta, antaa poliitikolle anteeksi tällaisen virheellisen menettelyn. Mutta miksi viikosta toiseen, päivästä toiseen pääministeri kiistää, ei suostu ottamaan vastuuta ratkaisusta, tämä on minulle täysi mysteeri. Mitä on kaiken tämän takana? Mikä on se syy, mistä syystä asiakirja salattiin?

Tietysti kaikkein keskeisin kysymys on se, että vaikka pääministeri Jäätteenmäki ennen vaaleja puhui avoimuudesta, avoimuuden tärkeydestä, oikeusministerinä puhui myöskin tästä, salissa hän on aina puhunut tästä, niin kun hän aloittaa uudessa tehtävässään, hän on ehkä Suomen viimeaikaisen historian salailevin pääministeri oman hallituksensa dokumenttien osalta. Tietysti on aika vaikea löytää syytä, miksi näin on. Tietysti yhtenä selityksenä eri yhteyksissä on tuotu esille se, että tuota asiakirjaa ei koskaan haluttu näyttää hallitusryhmien kansanedustajille, koska pelättiin, että se aiheuttaa hermostuneisuutta ryhmissä ja aidosti ongelmia hallituksen hyväksynnän saamiseksi, ja joskus tuntuu, kun täällä salissa käydään keskustelua, että hallitusryhmien kansanedustajat eivät välttämättä vielä oikein ymmärrä, mikä tuon asiakirjan merkitys on, kun otetaan huomioon hallitusohjelman tiukka sidonta siinä suhteessa, että tämä on se raamilisäys ja sen ylitse missään olosuhteissa ei liikuta.

Tietysti täytyy sanoa, että jossain määrin tämä antaa epäselvän kuvan myöskin hallituksen johtamisjärjestelmästä. Virkamiehet lähettävät asiakirjoja, pääministeri ei siitä tiedä. Tietysti uusi pääministeri ei välttämättä kaikista proseduureista alussa tiedä, mutta luulisi, että tällaisistakin asioista nopeasti informoitaisiin, eikä ehkä vasta viikkoa paria myöhemmin.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee sitten itse tähän asiakirjaan, salaiseen lisäpöytäkirjaan, kuten sitä edelleen mielelläni kutsun, niin mitä tulee infrastruktuuriin, 25:tä miljoonaa euroa lisää infrahankkeisiin, tätä summaa, pitää ehdottomasti verrata niihin kehyksiin, jotka on hyväksytty. Edellisenä liikenne- ja viestintäministerinä täytyy todeta, että kehykset LVM:n osalta ovat huonot. Käytännöllisesti katsottuna 50 miljoonaa euroa perustienpidosta poistuu siitä syystä, että määrärahaa oli tälle ja viime vuodelle korotettu 50 miljoonalla eurolla. Lisäksi viime vuoden lopulla hyväksyttiin lisätalousarviossa 18 miljoonaa euroa perustienpidon hyväksi sillä tavalla, että Tieliikelaitoksen voitosta tuloutettiin tämä summa. 25 miljoonaa euroa laitetaan lisää vuonna 2007. Mitä sitä ennen, kukaan ei tänä päivänä osaa kertoa tuota lukua, mutta ilmeisesti vähemmän. Jos mennään lineaarisesti, noin 5 miljoonaa euroa, mikä tarkoittaa sitä, että noin 65 miljoonaa euroa perustienpidosta poistuu rahaa ensi vuonna.

Kun tähän mennessä on sanottu opposition toimesta, että jo nykyisillä korkeilla määrärahoilla perustienpito on niin huonossa kunnossa, että tiestö heikkenee, routaiset tiet kasvavat, niin kun yli 10 prosenttia otetaan tästä summasta pois, sanon vain, että se tarkoittaa sitä, että liikenneturvallisuushankkeita tiepiireissä ei kyetä toteuttamaan, uusia kiertoliikennehankkeita ei voida toteuttaa ja pienetkin tienparannustyöt jäävät tekemättä. Mutta se on arvovalinta, joka tietysti voidaan tehdä, ja sen hallitus on tehnyt.

Myöskin täytyy sanoa, että mitä tulee radanpitoon, niin tältä osin... Arvoisa puhemies, saanko todeta, että täällä ilmeisesti aikarajoitus on poistunut. Onko se 10 minuuttia nyt, suositus?

Kiitoksia. Olen ollut "vain" 20 vuotta parlamentissa ja täytyy opiskella näitä uusia asioita.

Ihan mitä tulee sitten radanpitoon, tältä osin täytyy todeta, että kehyksissä radanpidon rahoitus supistuu, ei nopeasti, mutta aivan pienin portain tulevina vuosina. Voi sanoa, että se merkitsee sitä, että VR voi käyttää uutta kalustoa tehokkaasti, määrätietoisesti ja hyvin. Tämän jälkeen joudutaankin keskustelemaan siitä, mistä saadaan lisärahoitusta radanpitoon. Kun kehykset ovat ne, mitkä ne ovat, täytyy pyrkiä löytämään muita rahoituslähteitä. Mielenkiintoista on se, että liikenne- ja viestintäministeriössä valmisteltiin selvitys juuri tätä tilannetta varten, jossa todettiin, että jos budjetista ei löydy lisärahoitusta, mitä muita rahoituslähteitä on.

Yksi mahdollisuus — niiltä osin ei missään vaiheessa ole tehty mitään ratkaistua — joka katsottiin tämän tyyppisessä tilanteessa selvityksen arvoisesti, on se, että kun VR-yhtymän omavaraisuusaste on lähes 85 prosenttia, pitäisikö sitä omavaraisuusastetta jonkin verran supistaa ja käyttää sitä rahoitusta radanpidon parantamiseen. Sanon, vaikka tätä on kovasti vielä viime syksynä ja talvenakin vastustettu, että epäilenpä vain, että uusi hallitus, kun tätä kurjuutta jonkin aikaa seuraa, joutuu miettimään aidosti sitä, millä tavalla radanpidon rahoitusta voitaisiin kehittää ja parantaa ja mistä rahoitusta saataisiin.

Tämä niin sanottu Haapasalon—Kortteen malli saattaa vielä hyvinkin jossakin vaiheessa pulpahtaa esille, jossa tilanteessa joudutaan sitten katsomaan, millä tavalla voidaan koko rautatieinfrastruktuurin kannalta mahdollisimman hyvin ja tarkoituksenmukaisesti pitää huolta siitä, että meidän rataverkkomme on sellaisessa kunnossa, että liikennöinti voi tapahtua kaiken kaikkiaan optimaalisella tavalla.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa kysymys on ollut siitä, että hallituksen lupaukset ja sovitut määrärahat ovat ristiriidassa keskenään. Määrärahat eivät yksinkertaisesti riitä kuin pieneen murto-osaan hallitusohjelmassa olevista asioista. Tämän vuoksi täällä keskustellaan.

Ed. Esa Lahtela, joka kiitettävästi istuu siellä, sanoi täällä aikaisemmin, että oppositio nyt lupailee kaikkea. Ed. Lahtela, emme lupaa mitään, vaan haluamme osoittaa, että hallitus on luvannut kansalaisille yhtä sun toista hyvää eikä kuitenkaan tule toteuttamaan sitä.

Nämä lisäpöytäkirjat, joita on vähän enemmänkin, ovat mielenkiintoisia sen vuoksi, että niissä selviää asiat paremmin, konkreettisemmin ja yksiselitteisesti, kun vertaa hallitusohjelman lauseisiin. Hallitusohjelmassa sanotaan: "Annetaan kunnille mahdollisuudet ottaa palvelusetelit käyttöön kotipalveluissa siten, että kunta on tilaajana ja laadunvalvojana. Selvitetään palvelusetelien käyttömahdollisuuksia käynnistämällä uusia kokeiluja muissa sosiaalihuollon avopalveluissa." Toisessa salaisessa lisäpöytäkirjassa puolestaan asia tarkennetaan tällä tavalla: "Palveluseteleitä voidaan ottaa käyttöön sosiaalihuollon kotipalveluissa, mutta ei terveydenhuollon kotipalveluissa." Miksi tällainen erottelu? Miksi kotipalvelu terveydenhuollossa on yhtään sen kummempi kuin kotipalvelu sosiaalipuolellakaan? Koulutuskin nykyisin on sama molemmissa.

Toinen kohta hallitusohjelmassa kuuluu näin: "Hallitus valmistelee lainsäädännön aamu- ja iltapäivätoiminnasta. Peruskoulun 1. ja 2. luokan oppilaille sekä erityistä tukea tarvitseville oppilaille tarjotaan heidän tarvitsemaansa aamu- ja iltapäivätoimintaa vuoden 2004 syksystä lähtien. Toiminnassa hyödynnetään olemassa olevia hyviä käytäntöjä." Lisäpöytäkirjassa puolestaan tarkennetaan asiaa näin: "Turvataan ykkös- ja kakkosluokkalaisille oikeus aamu- ja iltapäivätoimintaan säätämällä siitä lailla. Tällä oikeudella ei tarkoiteta subjektiivista oikeutta." Miksi tätä asiaa ei voitu sanoa itse hallitusohjelmassa? Tämä asia on erittäin oleellinen tieto kaikille perheille, sillä kaikki eivät pääse nyt tämän aamu- ja iltapäivätoiminnan piiriin.

No, entäpä sitten muut lupaukset? Perhepolitiikan osalta viime kauden oppositio eli keskustapuolue vaati suureen ääneen nykyisten ministerien Hyssälän ja Pekkarisen suulla yhtenäistä indeksijärjestelmää eläkkeisiin, mutta hallitusohjelmassa ei mainita taitettua indeksiä eikä hallituksella ole aikomustakaan korjata tätä. Lisäksi ed. Hyssälä on todennut, miten keskusta teki kaikkensa voidakseen estää pohjaosan leikkauksen, mutta sitäkään ei nyt aiota palauttaa lupauksista huolimatta.

Kotihoidon tuesta ed. Hyssälä totesi, miten he keskustassa ovat esittäneet kotihoidon tukeen korotusta siten, että se tulisi leikkausta edeltäneelle tasolle. Hallitusohjelman mukaan kotihoidon tukea nostetaan vuonna 2005, mutta sitä ei kerrota, kuinka paljon. Kannattaakin nyt tarkasti seurata, mikä korotus tulee todellisuudessa olemaan. Hallitusohjelman lisäpöytäkirjassa kohdistetaan 180 miljoonaa euroa kaikkiin sosiaali- ja terveysministeriön tulonsiirtoihin. Tämä summa riittää kyllä kotihoidon tuen korotukseen niin, että se tulee leikkausta edeltäneelle tasolle, mutta vain siinä tapauksessa, että mitään muuta ei tehdä, mutta tämän summan pitäisi kattaa lukuisa joukko muita luvattuja korotuksia, muun muassa minimiäitiyspäivärahan nosto.

Arvoisa puhemies! Olen useaan useaan otteeseen kantanut täällä huolta perusopetuksen tasosta tulevaisuudessa tämän hallituskauden aikana. Minä väitän, että kaikki hallituspuolueiden kansanedustajat eivät nyt ole ajan tasalla eivätkä ymmärrä sitä, mikä vaara piilee hallitusohjelmassa suhteessa perusopetukseen. Hallitus aikoo salaisesti sen romuttaa, ja toivon, että näin ei todellakaan tapahdu. Hallitusohjelmassa tähän asiaan viitataan suoraan. Valta ei saa olla hallituspuolueille niin tärkeä asia, että maamme menestyksen peruskivi murennetaan sen alttarille. Herätys, kaikki ihmiset, hyvät kansanedustajat, koulumaailman ihmiset, tässä salissa!

Arvoisa puhemies! Toinen asia, mitä vielä ihmettelen suuresti, on se, että sosiaali- ja terveysministeriön varhaiskasvatustyöryhmä esitti jo vuonna 99 jättämässään muistiossa useita toimenpiteitä pienten lasten hoitojärjestelmän ohjauksen ja laadun kehittämiseksi. Työryhmän näkemyksen mukaan nykyinen laki lasten päivähoidosta tuli kokonaisuudessaan uudistaa. Työryhmä esitti säädettäväksi lakia lasten päivähoidosta ja varhaiskasvatuksesta. Työryhmä totesi, että nykyinen sääntely ei enää kaikilta osin asiallisesti tai säädösteknisesti vastaa tämän päivän käytäntöjä ja tarpeita. Työryhmä esitti, että lasten päivähoidon määritelmä ja tehtävät tulee ajanmukaistaa ja lain tulee perustua elinikäisen oppimisen periaatteelle.

Lisäksi eduskunnassa viime kaudella tehtiin toimenpidealoite, jonka allekirjoitti yli 100 edustajaa, päivähoitolain kokonaisuudistuksesta, mutta kuitenkaan mitään siihen viittaavaa ei hallitusohjelmassa lue. Lasten päivähoidosta annetun lain kokonaisuudistuksen tarve on todettu myös kansallisen sosiaalialan kehittämisprojektin loppuraportissa. Päivähoitolain kokonaisuudistuksen tarve on luettavissa myös sosiaali- ja terveysministeriön perhepoliittisen strategian sisällöstä, siis hyvin monesta eri paikasta, ja kuitenkaan hallitusohjelmassa ei tätä lue.

Lasten päivähoidosta annettu lainsäädäntö on kolmekymmentä vuotta vanha eikä enää vastaa tämän päivän tarpeita. Lasten varhaiskasvatusta on kehitettävä tiiviissä kytkennässä muuhun kasvatus- ja koulutuspolitiikkaan. Samoin kehittämisessä on otettava huomioon kansainväliset linjaukset. Oecd:n vuonna 2001 tekemä varhaiskasvatuksen arviointi antoi varsin hyvän lausunnon Suomen ja muiden Pohjoismaiden varhaiskasvatusjärjestelmästä, mutta arvioinnissa kiinnitettiin kuitenkin huomiota siihen, että maassamme päivähoidossa tulisi enemmän panostaa sisältöön ja oppimisedellytysten parantamiseen ja myös kotona hoidettaville lapsille tulisi olla mahdollisuus saada pedagogisia palveluita ja oppimismahdollisuuksia. Mitään tästä ei hallitusohjelmassa lue riviäkään.

Mieluusti kysyisin hallituksen edustajilta: Aiotaanko päivähoitolain kokonaisuudistus tehdä? Milloin se on tarkoitus saada valmiiksi, ja miten aiotaan varmistaa uudistuksen valmistelun avoimuus ja laaja asiantuntijuus? Avoimuudesta tässä tänä päivänä on ollut kyse.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Eduskuntaryhmämme puheenjohtaja Satu Hassi jo tänään ryhmäpuheenvuorossaan käytti yhtenä esimerkkinä hallitusohjelman ja käsissämme olevan menokehyspaperin epäsuhdasta lupauksia kehitysyhteistyöstä ja sitä, missä määrin niitä on mahdollista toteuttaa.

Haluaisin käyttää oman puheenvuoroni tästä aiheesta myöskin, koska olin jo kuvitellut, että Suomen uusi hallitus olisi sitoutunut globaalivastuun periaatteeseen ja olisi halukas noudattamaan valtioneuvos Harri Holkerin työryhmän suosituksia, joiden perustana oli se, että Suomen tulisi vuoteen 2010 mennessä saada virallinen kehitysyhteistyörahoituksensa vastaamaan YK:n suositusta eli 0,7:ää prosenttia bruttokansantuotteesta. Jotta tässä aikataulussa pysyttäisiin, olisi saavutettava tämän hallituskauden lopussa 0,55 prosentin bkt-osuus. Tämä kuitenkin tarkoittaa, että rahaa tarvittaisiin 300 miljoonaa euroa tällä vaalikaudella, ja nyt tiedämme, että hallituksen budjettisuunnitelmassa varoja on vain 70 miljoonaa euroa. On tietysti selvää, että tälläkin päästään 0,43 prosenttiin, joka on enemmän kuin mihin kumpikaan Lipposen hallitus on kyennyt sitoutumaan, ja tätä tervehdimme, mutta tämä ei missään nimessä ole Suomen globaalivastuun tunnustamisen mukaista.

Voisi ehkä todeta, että aivan jokunen viikko sitten amerikkalainen tutkimuslaitos on laatinut listoja globaalivastuun tunnustavista maista ja Suomi ei todellakaan menestynyt tässäkään vertailussa hyvin. Myöskin Euroopan unionin piirissä olemme vain hyvää keskitasoa, emme yhtään sen enempää. Myöskin Euroopan unionissa Suomi on sitoutunut kasvattamaan kehitysyhteistyörahoitustaan osana Euroopan unionia. Tällä tavalla on varmasti näytettävä mallia myös tuleville EU:n jäsenmaille, joilla useimmilla kehitysyhteistyö oikeastaan vasta alkaa.

On todellakin häpeällistä, jos tämä hallitus jättää seuraavan hallituksen taakaksi sen, että kehitysyhteistyörahoitusta on sitten moninkertaisesti tämän hallituksen vastuunottoa suuremmalla summalla nostettava. Vetoankin hallitukseen, että kun se toukokuun 21. päivänä käy nämä menokehysneuvottelut koko vaalikaudelle ja eri vuosille, niin se palaisi tähän asiaan ja muistaisi, että maa, joka on näinkin vauras kuin Suomi, varmasti pystyy tämän vastuunsa kantamaan.

Sitten on, totta kai, otettava huomioon, että kehitysyhteistyössä on aina pyrittävä parantamaan sen laatua, ja tämä on täysin mahdollista. Haluaisin itse korostaa kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyötä, ja toimiessani tällä hetkellä itse kansalaisjärjestöjen Kehitysyhteistyön Palvelukeskuksen puheenjohtajana voin vakuuttaa, että kansalaisjärjestökentässä on täysi valmius osallistua kehitysyhteistyön laadun parantamiseen niin, että todellakin rahasta saadaan aina enemmän irti. Aina on olemassa se mahdollisuus, että voidaan kanavoida rahaa monenvälisten kehitysjärjestöjen kautta, YK-järjestöjen kautta. Tällä tavalla varmasti ei herää kysymystä siitä, etteivät nämä rahat menisi oikeaan kohteeseen.

Arvoisa puhemies! Suomen hallituksessa on nyt tehty mielenkiintoinen salkkujakouudistus. Meillä on kehitys- ja kauppaministeri. Haluaisinkin korostaa, että oikeissa ja osaavissa käsissä tämä on erittäin kiinnostava yhdistelmä, koska voimme vihdoinkin saada aikaan sen, mistä on vuosikausia puhuttu, että eri kehitykseen vaikuttavat toiminnot olisivat sopusuhtaisesti suhteessa toisiinsa sillä tavalla, että myöskin Suomen kauppapolitiikka edistäisi kehityspyrkimyksiä. Tällä alalla käydään parhaillaan merkittävää Maailman kauppajärjestön uutta neuvottelukierrosta, niin sanottua Dohan kierrosta, jota on leimallisesti kutsuttu kehityskierrokseksi. Mutta paljon on tehtävä työtä, jotta siitä todella tulee se maailmankaupan vapauttamiskierros, joka todella auttaa maailmaa poistamaan kehitysmaiden köyhyyttä, tavoite, johon kaikki rikkaat maat ovat sitoutuneet vuosituhannen julistuksessa. Se, että kauppaministerin salkussa on myöskin kehitysluottoihin liittyviä kysymyksiä, antaa mahdollisuuden vihdoin läpinäkyvästi tarkastella, missä määrin myöskin tällaiset kehitysluotot ja vientitakuut toteuttavat kehitysyhteistyöperiaatteitamme.

Arvoisa puhemies! Suomen hallitus tuskin voi ulkomailla esiintyä kansainvälisissä konferensseissa, ellei se ota nykyistä huomattavasti vakavammin globaalivastuuta. Tätä varten hallitus onkin varmasti järkeistänyt omat toimintonsa, uudistanut ulkoministeriön toimialakysymyksiä, vastuunjakoa, mutta nyt on kysymys siitä, että myöskin budjettineuvotteluissa ja menokehysneuvotteluissa pitäisi tämän asian näkyä.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, haluaisin todeta, että tämä keskusteluhan on käyty paljolti nyt siitä, että myöskin valmisteluasiakirjojen tulisi olla avoimia. Haluaisinkin todeta, että on oikeastaan paradoksaalista, että tätä keskustelua joudutaan käymään maassa, jossa on luultavasti maailman edistyksellisin asiakirjajulkisuuslaki siitä näkökulmasta, että se tunnustaa sen, että paitsi kansanedustajien myöskin kansalaisten on voitava tutustua myöskin hallinnossa valmisteltaviin asioihin, jotta he ylipäätänsä voisivat vaikuttaa asioihin silloin, kun on vaikuttamisen aika ja paikka. Ehkä tämä keskustelu opettaa meille sen, että juuri tässä on hallinnon akilleenkantapää. Valitettavan usein virkamiehet, mutta nähtävästi myöskin huipputason poliitikot ja ministerit mieluiten jättäisivät nämä valmisteluasiakirjat julkistamatta, jotta läpinäkyvyys ei sittenkään toteutuisi. Tähän koko oppositio nyt toivoo korjausta.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Kuten aikaisemmin päivällä käyttämissäni puheenvuoroissa totesin, tämä keskustelu, joka tänäänkin on jatkunut jo aika pitkään, olisi voitu välttää sillä, että hallitus olisi kuunnellut hieman enemmän oppositiopuolueiden edustajia, tuonut esiin tämän niin sanotun salaisen lisäpöytäkirjan eli sen asiakirjan, joka nyt on eduskunnalle toimitettu vähän niin kuin puolivahingossa tai ainakin niin, että se oli tarkoitettu tilitoimistolle eduskunnan budjetin laadintaa varten, mutta ei ollut varsinaisesti tarkoitettu kansanedustajille hallitusohjelman liitteenä. Me saimme sen sitten, niin kuin on käynyt ilmi, samaan aikaan kuin se toimitettiin myöskin tiedotusvälineille sen jälkeen, kun useammat kansanedustajat olivat sitä peräänkuuluttaneet ja jopa juristeriaa asian tiimoilta harjoittaneet. Kuten sanottu, sitä asiakirjaa ei ole meille vieläkään virallisesti toimitettu. Se on toki meillä tiedossa ja julkisuudessa tiedossa, mutta sitä ei ole koskaan virallisesti meille toimitettu.

Toisin olisi ollut, jos se olisi ollut meillä käytettävissä silloin, kun hallitusohjelmaa ja hallitusohjelman sinänsä monia erittäin hyviä kohtia käsiteltiin. Silloin hallituspuolueiden edustajat tietenkin puolustelivat vahvasti hallitusohjelmaa ja niitä selvityskohteita. Uskon, että monet heistä myöskin aivan vilpittömästi uskoivat ja ehkä jotkut vielä uskovat edelleenkin, että rahaa on mahdollisuus käyttää enemmän kuin tiukka menosääntö sanoo. He edelleenkin luulevat, että näin voidaan tehdä. Ainakin osa on toiminut varmaan vilpittömässä mielessä. Mutta se, mitä en voi hyväksyä enkä ymmärtää, on se, että ministeri toisensa jälkeen, pääministeri etunenässä ja moni muu ministeri täällä, johdonmukaisesti väitti, ettei ole olemassa mitään sellaista asiakirjaa.

Kyseessä ei voinut olla väärinymmärrys. Täällä on niin moneen otteeseen kuluneina viikkoina todettu, että se mitä peräänkuulutettiin ja kysyttiin, oli juuri siihen liittyvää, että oli tiedossa, että on varaa 1,12 miljardin menonlisäyksiin helmikuun kehyspäätöksiin verrattuna ja sama summa myöskin veronalennuksiin; se oli eksaktisti tiedossa. Yritimme kysyä, miten se jakaantuu, kun tiesimme, että hallitusohjelmassa on ja oli monia monia hyviä kohtia, mutta samalla mekin, vaikka emme ensimmäistäkään muuta lukua tienneet kuin 1,12 miljardia, osasimme varmaan itse kukin kokemuksemme perusteella arvioida, mihin se mahdollisesti voi riittää. Kaikkeen siihen hyvään, mitä hallitusohjelmassa on, se ei voi riittää, tai jos se kaikkeen laitetaan menemään, sitten se sirotellaan niin pieninä palasina, että silloin voidaan tietysti kysyä, onko siinä mitään järkeä.

Ymmärrän hyvin, että tämä hallituspuolueiden kansanedustajille on ollut hyvin kiusallista, niin että opposition välikysymystä hallituspuolueiden kansanedustajien ja ministereiden taholta on yritetty vähätellä tarpeettomaksi ja turhaksi ja on vaadittu, että opposition olisi pitänyt antaa hallitukselle toimintarauha ja odottaa kaikessa rauhassa, mutta minä ainakin itse näen, että tämä keskustelu on ollut tarpeellinen aivan siitäkin syystä, että näin ei voi tilanne jatkua. Kyllä kansanedustajien ja kansalaisten on tärkeä saada tietää kaikki ne olennaiset asiat, joihin hallitus on sitoutunut, kun se on taipaleelleen lähtenyt ja tehnyt kuitenkin hyvin tiukkoja päätöksiä jo. Vaikka lopullinen hionta kehyspäätöksestä ja lisäbudjetista vielä tulee, niin kuitenkin on aivan selvää, että kehys on hyvin vahvasti ohjaava. En voi kuvitella, että esimerkiksi nyt poiketen siitä kehyspäätöksestä, jossa esimerkiksi sosiaalialalla, terveyteen ja työelämään on kohdennettu terveydenhuollon valtionosuuksiin 180 miljoonaa, vanhustenhuollon valtionosuuksiin 30 miljoonaa ja tulonsiirtoihin 180 miljoonaa, ykskaks tehtäisiinkin niin, että siitä puolet pyyhkäistäisiin pois ja todettaisiin, että se menee vaikka liikennepuolelle tai muualle. Näinhän ei tule tapahtumaan. Tämä on kaikki mennyt nyt tiedoksi ministeriöille, ja nyt ministeriöissä tietenkin tämän pohjalta valmistaudutaan, ja hallitus sitten aikanaan lyö tämän lopullisesti lukkoon.

Eli tämä on hyvin merkittävää faktaa ja olemassa olevaa todellisuutta, ja tämän olisi meille voinut kertoa, jolloin olisimme voineet paitsi ehkä esittää hallituspuolueiden edustajille täällä kritiikkiä myöskin antaa tunnustusta niiltä osin kuin se sitä ansaitsee, koska onhan siellä myöskin ihan hyviä kohtia, tarpeellisia kohtia. Siitä voidaan olla sitten eri mieltä, että ovatko ne eri kohdennukset oikeaan osuneita ja ovatko ne riittäviä, mutta joka tapauksessa keskustelu olisi saanut toisenlaisen sävyn, se on aivan varma ja sitä on turha kiistää.

Minusta on ollut myöskin varsin erikoista se, että hallituspuolueiden puolelta on sitten puolustauduttu sillä, että oppositio ei ole yhtenäinen. No, eihän opposition tarvitsekaan olla yhtenäinen. Opposition tehtävä demokratiassa on se, että oppositio haastaa hallituksen, ja nyt sitä haastetta on sitten eri laidoilta todellakin. Varmasti annetaan sitten tunnustusta, kun siihen on aihetta. Vaikka välttämättä oppositio ei olekaan sitten yhtenäinen rintama niissä substanssikysymyksissä, politiikan sisältökysymyksissä, ainakin tässä menettelytapa-asiassa, joka liittyy avoimuuteen, julkisuuteen, me olemme olleet yksimielisiä. Tämä on osoitus tavallaan siitä, että kyllä Suomessa avoimuus, julkisuus ja asioiden esiin tuominen varhaisessa vaiheessa on niin syvästi yhteiskunnassa esillä.

Kyllä olisin toivonut, että hallitus ei olisi lähtenyt kompuroimaan tälle tielle niin kuin se on lähtenyt, tai kun lähti kompuroimaan, niin olisi osannut tunnustaa ajoissa. Tässä olisi päästy, ed. Pulliainen, eikö näin, olisi päästy erittäin pienillä kompuroinneilla, ja sitähän sattuu elämässä, mutta koko ajan on annettu uusia selityksiä ja sanottu aina, että ei ole mitään salattavaa. Vielä tänäänkin täällä pääministeri hyvin selkeästi väitti, että ei ole yritetty salata mitään, ja kuitenkin, jos mietitään aikaisempia puheenvuoroja, niin ne ovat täysin ristiriidassa tänään käytettyjen puheenvuorojen valossa, vaikka kuitenkin hän sitten toisaalta myönsi, että rikesakko on paikallaan. Mutta tällainen arvovallan puolustaminen kuitenkaan ei ole uskottavaa. Ei se voi olla kansalaistenkaan kannalta uskottavaa, kun selitykset muuttuvat harva se päivä ja aina löytyy uudenlainen perusta.

Toisaalta minä kyllä säälin myöskin vähän pääministeriäkin. Kyllä hän aika yksinäinen tuossa oli. Vaikka täällä kuitenkin aika moni ministeri torjui tämän asiakirjan olemassaolon, niin ei ollut ketään häntä oikein puolustamassa. Kyllä hän hyvin yksinäinen tuossa tuntui olevan.

Tässä mielessä kuitenkin oletan ja ymmärtäisin näin, että tämä päätös, joka on tehty, se on kuitenkin tehty selkeästi. Ei se ole mikään lipsahdus, että se on vain satuttu lähettämään niin, että se ei ole tullut virallista tietä, vaan se on ollut selkeä valinta. Sen takana olisi myöskin hallituksen ministerien pitänyt seistä yksituumaisesti ja todeta, että teimme väärän tilannearvioinnin ja otamme opiksemme. Tämä olisi ollut erittäin helppo asia hoitaa.

Todellakin sitten vaikeampi asia: Minun on, arvoisa puhemies, aivan pakko nyt tehdä se, mitä olen pyrkinyt välttämään niin hallitusohjelmakeskustelun aikana kuin tänäänkin käydyssä keskustelussa aikaisemmin, mutta nyt olen päättänyt, että, arvoisa puhemies, minä luen eduskunnan pöytäkirjaan hallitusohjelmasta kohdan, joka on minusta aivan olennainen, koska täällä edelleenkin käydään keskustelua siitä, mikä tämä menosäännön merkitys on, mitä kaikkea voidaan tehdä, mitä ei voida tehdä. Silloin hallitusohjelman kohta 3.2 "Hallituksen finanssipoliittinen linjaus" on aivan olennainen. Arvoisa puhemies! Aion lukea sen sanatarkasti eduskunnan pöytäkirjaan, jotta se on sieltä sitten aikanaan tarkistettavissa, kun täällä kädenvääntöjä myöhemmin käymme. Nyt alkaa lainaus:

"Hallitus tähtää finanssipolitiikassaan siihen, että valtiontalous pysyy vahvana. Tämä on välttämätöntä, jotta julkinen talous voisi lähivuosikymmeninä selviytyä väestön ikääntymisen myötä kasvavista vastuistaan ilman kohtuutonta tulevien sukupolvien harteille tulevaa verorasituksen nousua. Kestävällä pohjalla oleva valtiontalous on tarpeen myös sen turvaamiseksi, että hallituksella on kaikissa olosuhteissa käytettävissään riittävä finanssipoliittinen pelivara taloudellisen kasvun turvaamiseksi. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että valtion velan osuus bruttokansantuotteesta alenee suhdanneluonteisia poikkeamia lukuun ottamatta.

Julkisen talouden kestävyyden varmistamiseksi hallituksen tavoitteena on, että valtiontalous on tavanomaisen talouskasvun oloissa vaalikauden lopulla kansantalouden tilinpidon käsittein mitattuna tasapainossa. Julkiseen talouteen kokonaisuutena muodostuu tällöin ylijäämä, joka vastaa noin kolmea prosenttia bruttokansantuotteesta. Suhdanneluonteiset tai muutoin tilapäiset poikkeamat valtiontalouden tasapainoon tähtäävältä uralta voidaan sallia, mikäli ne eivät vaaranna valtion velan alenemista suhteessa bruttokansantuotteeseen. Velkaantumista koskeva rajoitus täsmennetään hallituksen kehyspäätöksen yhteydessä.

Valtiontalouden tasapainoon vaalikauden lopulla tähtäävä finanssipoliittinen linjaus edellyttää suurta pidättyvyyttä menojen lisäämisessä. Kansantalouden kasvuperustan vahvistamiseksi sekä julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan epäkohtien korjaamiseksi hallitusohjelmassa on sovittu vuoden 2007 tasossa 1,12 mrd. euroon kohoavista menonlisäyksistä vaalikauden aikana. Tämä menojen kasvu lisätään uusiin, vuoden 2004 hintatasossa ilmaistuihin, vaalikauden yli ulottuviin vuosittaisiin menokehyksiin, jotka edellinen hallitus helmikuussa 2003 hyväksyi. Toukokuun kehyspäätöksen yhteydessä hallitusohjelmasta johtuvat menonlisäykset sekä muut, väistämättömiksi osoittautuvat määrärahatarpeet sovitetaan alustavan, helmikuussa tehdyn kehyspäätöksen sekä hallitusneuvotteluissa sovitun 1,12 mrd. euron kehyslisäyksen puitteisiin määrärahojen kohdentamista tarpeen mukaan muuttaen.

Toukokuun kehyspäätöksen yhteydessä hallitus hyväksyy mainitulla tavalla tarkistetun kehyksen mukaisen menosäännön. Hallitus sitoutuu noudattamaan toukokuussa 2003 hyväksyttävien menokehysten mukaista reaalista kehitystä menosäännön alaisten menojen osalta. Hallitusohjelman mukaisia toimenpiteitä toteutetaan näiden kehysten sallimissa rajoissa.

Vaalikauden alussa hyväksyttävien menokehysten asemaa valtiontalouden ja julkisen hallinnon kehittämisessä vahvistetaan. Tämä edellyttää kehysmenettelyn uudistamista. Lisätalousarvioesitykset sisällytetään kehyksiin. Suhdanneherkät sekä muut paljolti hallituksen päätöksistä riippumattomasti muuttuvat menot samoin kuin hallinnollisista järjestelyistä tai budjettiteknisistä muutoksista johtuvat menot jätetään menoperusteiden muutoksia lukuun ottamatta menosäännön ulkopuolelle. Tällaisia menoja ovat — työttömyysturvamenot, asumistuki ja siirtomenot Kansaneläkelaitokselle. Mainitut menot luetaan kuitenkin menosäännön piiriin niiden perusteisiin tehtyjen muutosten menovaikutusten osalta

- korkomenot,

- valtion päättämien veromuutosten mahdolliset kompensaatiot muille veronsaajille,

- sosiaaliturvamaksujen muutoksista johtuvat Kansaneläkelaitokselle maksettavien siirtomenojen muutokset,

- Euroopan Unionilta saatavia tuloja vastaavat menot,

- veikkausvoittovaroja ja Raha-automaattiyhdistyksen tuloutusta vastaavat menot,

- finanssisijoitusmenot.

Kehyssuunnitelmiin sisällytetään nykyistä enemmän toiminnallisia linjauksia ja hallituksen poliittista ohjausta suunnitelmien laatimisessa vahvistetaan. Kehysmenettelyn integroimista ministeriöiden toimintasuunnitteluun kehitetään tavoitteena järjestelmä, jossa voimavarojen painopisteitä ministeriöiden sisällä ja niiden välillä voidaan ohjata hallituksen yhteisin päätöksin. Hallinnonrajat ylittävien politiikkaohjelmien määrärahat kirjoitetaan kehyksiin omina erinään. Menokehyksissä otetaan huomioon peruspalvelujen rahoituksen, kuntatalouden ja valtionosuudet täsmentävä peruspalvelubudjetti. Peruspalvelujen rahoituksen seuranta ja kuntatalousasiat koordinoidaan valtionhallinnossa nykyistä tehokkaammin.

Kehyspäätösten yhteydessä julkaistaan eritelty arvio valtion tuloista sekä perustelumuistio, jossa eritellään arvion kokonaistaloudelliset taustaoletukset, keskipitkän ajan taloudelliseen kehitykseen vaikuttavat tekijät samoin kuin arviointi valtiontalouden kestävyydestä. Hallituksen Euroopan Unionille vuosittain talousarvioesityksen valmistuttua toimittama vakausohjelma perustuu talousarvioesityksen ohella hallitusohjelmaan ja kehyspäätöksiin. Tässä ohjelmassa tarkennetaan valtiontalouden ja koko julkisen talouden tasapainoa koskevat tavoitteet."

Tämä on se olennainen asia. Tämä on se, mikä naulitsee sen kaiken lukkoon. Meillä on menokatto, joka on 2007 kiinni. Se voi tietysti ollakin niin, että jos taloudessa menee huonosti, ei ole varaa enempään. Emme me silloin vasemmistoliitossa ole sanomassa, että pitää vaan hurlumheitä lähteä harjoittamaan. (Puhemies koputtaa) Mutta ongelmahan on se, että jos taloudellinen tilanne kääntyykin parempaan suuntaan, niin silloin kaikki se pelivara, mitä mahdollisesti on käytettävissä, käytetään verohelpotuksiin, ei menolisäyksiin. (Puhemies koputtaa)

Siksi toiseksi meidän mielestämme nyt olisi nimenomaan valtiontaloudessa varaa käyttää enemmän kuin mitä on käytetty, jotta voitaisiin enemmän elvyttää, parantaa työllisyyttä. On lukuisia tarpeellisia kohtia. 30 miljoonaa on varattu täällä nimenomaan sosiaalihuollon ohjelman toteuttamiseen. Siitähän on saatu vasta väliraportti. Väliraportin perusteella me tiedämme jo nyt, että tarvitaan noin 4 000—5 000 uutta työntekijää vanhustenhuoltoon. 30 miljoonaa euroa vuoteen 2007 sosiaalihuoltoon ei tule riittämään. Jos sinne satsattaisiin nyt enemmän, se auttaisi kuntia ja se työllistäisi ja se auttaisi myös vanhuksia. Muutama esimerkki tässä vain, mutta halusin, että pöytäkirjaan on nyt luettu tämä menokatto, menoraami, jotta me tiedämme.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että näin nopeasti pääsin jatkamaan keskeytynyttä puheenvuoroani.

Ensinnäkin haluan todeta sen, että kun pääministeri Jäätteenmäki on sanonut, että hallitusohjelmasta löytyvät kaikki olennaiset luvut, niin siellä on kaksi lukua: verot, kevennys vähintään 1,12 miljardia euroa, ja menot, ehdoton menokatto 1,12 miljardia euroa. Joku saattaa hämmästellä sitä, mistä tämä 1,12 miljardia tulee. Luku 112 on meille kaikille varsin tuttu. Se on hätänumero. Ilmeisesti näin on, että kun hallitusneuvotteluissa mitään muuta ei keksitty, todettiin, että tehdään kompromissi, joka perustuu hätänumeroon. Mielestäni se kuvaa aika hyvin hallituksen toimintalinjaa. Hallituksella on hätä, on asiakirjan julkistamisen suhteen, mutta myös näitten budjettilukujen suhteen.

Arvoisa puhemies! Kun katsoo tätä hallitusohjelmaa, kyllähän se on melkoinen pysähtyneisyyden ajan hallitusohjelma: nimittäin ei rakenteellisia uudistuksia. Niille sanotaan selkeästi ei. Sitten, tässä on useamman vuoden aikana tehty valtava määrä erilaisia selvityksiä: Sailaksen työryhmä, kaksi verotyöryhmää. Mitä hallitusohjelmassa tehdään? Yli 50 selvitystä, ja kaikki selvitykset, mitä tähän mennessä on tehty, jätetään täysin hyödyntämättä. Täysin käsittämätöntä. Asiat valmistellaan, jotta päätökset voitaisiin tehdä. Kun päätöksiä pitäisi tehdä, sanotaan, että tehdään uudestaan selvityksiä. Onko niin, että näiden samojen henkilöiden pitäisi jatkaa selvitystyötä, vai tulevatko uudet henkilöt? Tässä suhteessa täytyy sanoa, että ne taloudelliset haasteet, joita meillä on edessä, pelättävissä oleva työttömyyden kasvu, olisivat kyllä edellyttäneet sitä, että olisi kyetty tekemään päätöksiä eikä vain päätöksiä selvitysten tekemisestä. Täytyy sanoa, että tässä jossain määrin tulee mieleen se, onko uudella hallituksella Björn Wahlroosin kuvaama ruotsalainen johtamiskulttuuri, jossa keskustellaan ja keskustellaan, mutta välttämättömiä päätöksiä ei kyetä tekemään.

On tärkeätä, että Kansallinen terveysohjelma toteutetaan. Mutta siellä eräässä työryhmässä myöskin valmisteltiin sitä, että tuotantomuotoja voitaisiin kehittää niin, että meillä olisi enemmän tilaaja—tuottaja-mallia ja niin, että tuotanto tapahtuisi mahdollisimman ammattimaisesti. Näissä ei päästy kovin pitkälle siinä yhteydessä. Nyt hallitusohjelma jossain määrin herätti toivoa, kun siellä puhuttiin, että nyt aletaan käyttää palveluseteleitä. Mutta vasta eilen hallitukselta puristamalla saatu lisäpöytäkirja, ja tämä on todellinen lisäpöytäkirja, toteaa, että palveluseteleitä voidaan ottaa käyttöön vain sosiaalihuollon kotipalveluissa, mutta ei terveydenhuollon kotipalveluissa. Sanon, että tämä on kyllä melkoinen haaste, kun niin hitaasti päästään terveydenhuollon palvelujärjestelmää uudistamaan. Sanon, että tämä on yksi osoitus siitä, että haluttiin salata tietoja, jotka osoittavat sen, kuinka vanhakantaista punamultapolitiikkaa hallitus aikoo harjoittaa.

Mitä tulee sitten näihin hallitusohjelman kauniisiin lupauksiin ja tavoitteisiin ja siihen todellisuuteen, jonka tämä salainen lisäpöytäkirja rahojen jakamisesta antaa, niin ehkä saan jatkaa puhetta, joka päivällä piti pitää mutta johonka aika silloin ei riittänyt.

Mitä tulee ensinnäkin tutkimus- ja kehitysmenoihin, niin tutkimus- ja kehitysmenojen osalta hallitusohjelmaan on kirjattu sitoutuminen tutkimus- ja innovaatiorahoituksen lisäämiseen tiede- teknologianeuvoston suunnitelman pohjalta. Siellä puhutaan merkittävästä lisäpanostuksesta. Tietysti jos me ajattelemme sitä, että pyritään luomaan työpaikkoja, niin kai se on tutkimus ja tuotekehitys, elinkeinoelämän toimintaedellytykset, joita pitäisi parantaa ja juuri niin, että ei panosteta siihen, että vanhakantaista teollisuutta yritetään tukea niin, että se ei menettäisi työpaikkoja, vaan työpaikat pitää luoda uuteen teollisuuteen, jossa tuotanto pitkällä tähtäimellä, ei lyhyellä vaan pitkällä tähtäimellä, on kannattavaa.

Mutta mitä tämä hallituksen ohjelmakirjaus tarkoittaa? Hallituksen sopimiin menokehyksiin sisältyy tutkimus- ja kehityspainotteista lisärahaa yhteensä 230 miljoonaa euroa, mutta tämä summa ei kuitenkaan ole se, mitä hallitusohjelmassa luvattiin, kun lukee sen verbaaliosuuden. Tiede- ja teknologianeuvosto nimittäin ehdotti vuodenvaihteessa esittämässään linjauksessa yli 400 miljoonan euron lisäresursseja. Eli sanotaan jotakin verbaalisesti, mutta totuus onkin noin puolet siitä, mihin sanotaan sitoudutun. (Ed. Pulliainen: Se on työtä jaettuna kahdella!)

Tämä on oivallinen esimerkki siitä, että vaikka hallitusohjelmaa lukisi kuinka tarkasti, ei siitä saa todellista käsitystä hallitusohjelman sisällöstä. Se, mitä hallitusohjelmassa varsinaisesti tarkoitetaan, aukeaa vasta liiteasiakirjaa tarkastelemalla, eli oikeastaan liiteasiakirja on paljon tärkeämpi asiakirja kuin itse ohjelma. Siellä se todellisuus vasta aukenee. Tämän ovat huomanneet myöskin ne, jotka ovat riippuvaisia näistä rahoista, muun muassa Tekes eli Teknologian edistämiskeskus, joka liiteasiakirjan julkistamisen jälkeen on kritisoinut jo luvatuiksi luultujen tutkimus- ja kehitysmäärärahojen katoamista. He olivat iloisia: nyt he saavat, mitä heidän pitikin saada; yhtäkkiä rahat katoavat kaiken kaikkiaan pois.

Otetaan toinen tutkimusalan organisaatio, VTT. Sen pääjohtaja Erkki Leppävuori arvioi Kauppalehdessä 8.5. hallituksen salaisen lisäpöytäkirjan tietojen perusteella, että esimerkiksi VTT:n piirissä tutkimus- ja kehitysmäärärahat kasvavat vuoteen 2007 mennessä vain 35 miljoonaa euroa, vaikka tiede- ja teknologianeuvosto on esittänyt 65 miljoonan euron lisäystä. Lisäksi hän esitti vielä pelkonaan, että määrärahoja kanavoidaan aluepolitiikan eikä osaamisen perusteella. Tämä kuvastaa sitä suurta huolta, mikä meillä tutkijayhteisössä tällä hetkellä on sen jälkeen, kun salainen lisäpöytäkirja on julkistettu ja todelliset luvut ovat kaikkien tiedossa.

Mitä tulee turvallisuuteen, turvallisuuteen satsataan hallituksen liiteasiakirjassa 10 miljoonalla eurolla. Mitä tällä saadaan? Ei ainakaan sitä kaikkea, mitä hallitusohjelmassa luvataan. Pelkästään hallitusohjelmaan kirjattu poliisien koulutusmäärien nostaminen nielee nopeasti tämän rahan. Tampereen poliisikoulun opiskelijamäärien nostaminen maksimitasolle maksaisi nimittäin kokonaisuudessaan 17 miljoonaa euroa eli siis liikaa liiteasiakirjaan verrattuna. Vain noin puolet siitä, mitä pitäisi kouluttaa maksimissaan poliiseja, voidaan kouluttaa.

Voidaankin päätellä, että vaikka hallitusohjelmakirjauksien mukaan kansalaisten turvallisuutta kovasti kehitetään, edistetään, tehostetaan, taataan, ei näillä kirjauksilla ole mitään konkreettista merkitystä. Täytyykin nyt kysyä hallituspuolueiden kansanedustajilta, minne unohtuivat hallitukselta perheväkivalta, huumausainerikollisuus, talousrikollisuus, rikosten uhrit ja nuoret rikoksentekijät, (Ed. Väistö: Mihin ne jäivät aikaisemmin?) kun menokehyksiä alettiin jakaa. Edellisen hallituksen aikana poliisimäärärahoja lisättiin jatkuvasti huomattavassa määrin, olennaisesti, ja täytyy sanoa: nyt alkaa kurjuus poliisilla ja rikollisuutta ei kyetä tehokkaasti torjumaan.

Kokoomuksen osalta voin sanoa, että olimme tyytyväisiä yrittäjyyden hallitusohjelmassa saamaan painoarvoon. Se on yksi painopistealueita hallituksella. Riippumatta siitä, että hallitusohjelman kirjaukset ovat hyvin epäselviä ja jäävät monien selvittelyjen taakse, on myönnettävä, että hallitusohjelmassa yrittäjyyden tärkeys on kiitettävästi esillä. On oma politiikkaohjelma, kirjaukset sinänsä ovat hyviä, tehdään arvokkaita ja tärkeitä selvityksiä, ja toivottavasti ne johtavat jonnekin, mutta jälleen: valitettavasti pelkät kauniit sanat eivät helpota yrittäjän arkipäivää. Yrittäjyysohjelmaan, kuten muuhunkaan elinkeinopolitiikkaan, ei liiteasiakirjassa ole osoitettu euroakaan. Tehdään selvityksiä, lupauksia, mutta ei yhtään ainoata euroa yrittäjyyspolitiikkaan.

Tarkoittaako tämä nyt sitä, että monet tärkeät hallitusohjelmaan kirjatut toimet jäävät toteuttamatta? Siis valmistuu selvityksiä; sitten todetaan, että rahaa ei ole, ja siinä kaikki. Eli kysyn, miten toteutetaan naisyrittäjyyden tukeminen tai miten helpotetaan yrittäjyyden ja vanhemmuuden yhteensovittamista sekä kehitetään yrittäjien sosiaaliturva, jos tähän ei ole osoitettu resursseja. Toivottavasti sentään, mitä tulee sukupolvenvaihdoksiin, veropuolella tehdään jotakin, jotta meillä nuo 100 000 yrittäjää, jotka tulevat sukupolvenvaihdostilanteeseen, eivät luovuta yrityksiään konkurssiin, koska se on tälle kansakunnalle aivan keskeinen kysymys. Täytyy sanoa, että on totta, että eivät kaikki toimenpiteet maksa paljoa, mutta mielestäni on täysin turha väittää, ettei yrittäjyyden edistämiseen Suomessa tarvittaisi euroakaan.

Arvoisa puhemies! Kyllä kehitysapu on lupausten ja rahojen osalta se, jossa ristiriita on ehkä kaikkein suurin. Ed. Hassi käytti täällä aivan erinomaisen puheenvuoron kuvatessaan vain sitä, että päästään 0,43 prosenttiin neljän vuoden aikana ja sitten pitäisi loppuaikana päästä 0,7 prosenttiin. Voi sanoa: tässä jälleen kerran lupausten ja tekojen ristiriita on aivan valtava.

Täytyy sanoa, että jotenkin tuntuu siltä, että elämme tämän hallitusohjelman kanssa samaa tilannetta, mikä elettiin keskustan Hämeenlinnan-ohjelman kanssa. Valtava määrä lupauksia, luvataan tehdä sitä ja tätä, mutta sitten siellä jossakin pimeydessä on se todellinen hallitusohjelma, jossa tehdään jotakin aivan muuta kuin vaalilupauksissa on tehty. Nyt jälleen eduskunnalle annettiin lupauksia täynnä oleva hallitusohjelma, ja sitten pimeydessä oli toinen asiakirja, jossa ne resurssit oli tosiasiassa jaettu. Sanon: jos tämä on se toimintapolitiikka, jota systemaattisesti harjoitetaan, se ei ole kyllä kunniaksi suomalaiselle demokratialle, koska kyllä äänestäjillä ja parlamentin jäsenillä on oikeus tietää, mitä hallitus tai mitä puolueet todellisuudessa haluavat. Uskon, että ihmiset kaipaavat tässä maassa rehellisyyttä.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan näitä asiakirjoja nyt sitten on löytynyt kolme lisäpöytäkirjaa, ja tietysti odotin, että olisi ollut vielä lisäpöytäkirjat lisäbudjetista — nyt löytyneissä on yksi kirjaus koskien lisäbudjettia näissä — ja että verotuksesta olisi kirjattu jotakin tarkempaa. Täytyy sanoa, että olen yllättynyt siitä, kuinka avoimella, höllyvällä pohjalla tällä hetkellä ollaan veroratkaisujen osalta, varsinkin kun ollaan vielä tilanteessa, jossa pääministeri toteaa, että odotetaan EY-tuomioistuimen ratkaisua verotuksen osalta, ja valtiovarainministeri toteaa, että välittömästi käynnistetään selvitykset siitä, millä tavalla yritys- ja pääomaverotusta uudistetaan. En tiedä onko niin, että ei tiedetä, mitä on sovittu, vai onko niin, että näinkään keskeisissä kysymyksissä hallituksella ei ole yhteistä tahtoa. Jos sitä yhteistä tahtoa ei ole hallituksella näin keskeisessä kysymyksessä, niin sanon, että en ole todellakaan vakuuttunut siitä, että sisäisistäkin ristiriidoista johtuen tällainen hallitus voisi elää neljän vuoden ajan.

Mitä tulee sitten poikkihallinnollisiin hankkeisiin, niin on erittäin hyvä, että kun ministeriöitten osalta ei ole päässyt tilanteeseen, jossa voitaisiin harjoittaa rationalisointipolitiikkaa, pyritään koordinaatiota harjoittamaan muilla keinoin. On hyvä, että näitä hankkeita ovat juuri kansalaisvaikuttaminen, tietoyhteiskunta, yrityspolitiikka ja työllisyys. Mielestäni nuo hankkeet on varsin hyvin valittu.

Mutta sitten taas kun katsoo näitä hankkeita, niin sovittiin aikoinaan ministerityöryhmässä, joka tätä politiikkaa valmisteli, siitä, että jokainen näistä hankkeista saa oman budjettinsa. Hallitus on sopinut näin, että on tarkoitus tehdä jokaiselle hankkeelle oma budjettinsa. Mutta täytyy sanoa: hallitus ei ole tähän mennessä sopinut siitä, mikä tuon budjetin suuruus on ja mistä nuo rahat otetaan. Ajatus aikoinaan näitten politiikkahankkeitten osalta oli, että niille annetaan myöskin lisäpanostus. Jos ne kerran ovat painopistealueita, niin täytyyhän näillä sektoreilla panostaa lisää rahaa niitten edistämiseen. Nyt näitten asiakirjojen valossa toimintalinja on selvä: toimitaan siten, että nämä rahat, joita politiikkaohjelmiin kaavitaan, otetaan nykyisten kehysten sisällä eri ministeriöiltä, jotka ovat näitten politiikkalohkojen toiminta-alueilla. Se tarkoittaa sitä, että mitään lisäpanostusta ei tule. Voidaan sanoa, tämä myöskin merkitsee sitä, että eivät nämä neljä painopistealuetta voi olla todellisia painopistealueita.

Mitä työllisyyteen tulee, työllisyyden osalta on luvattu lisärahoitusta. Tämä ehkä pitää näistä neljästä hankkeesta asettaa erityisasemaan, mutta näitten kolmen hankkeen osalta mitään lisärahoitusta ei ole olemassa.

Kyllä tietoyhteiskunnankin osalta, joka itselleni on tärkeä ja lämmin hanke, täytyy sanoa, että siellä on erittäin hyvät suunnitelmat, ja suunnitelmat, jotka liikenne- ja viestintäministeriössä tehtiin kansliapäälliköitten yhteistyöllä, on otettu hallituksen ohjelmaan. Tekstiversioista kaikki kiitos hallitukselle, että ne on otettu sellaisenaan ja niihin ei ole sen enempää poliittisesti menty puuttumaan. Mutta nyt sitten kun käynnistetään näitä hankkeita, viedään eteenpäin, niin vaikka on sovittu, millä tavalla asiat organisoidaan, mitkä ovat tavoitteet, niin en ole oikein vakuuttunut, jos resursseja ei tässä suhteessa ole turvattu. Mitä arvostan kyllä: että pääministeri on se henkilö, joka on ottanut vastatakseen tämän tietoyhteiskuntapolitiikkalohkon, mutta toivon, kun tiedän minkälainen kiire pääministerillä on, että hän myöskin vahvasti panostaa siihen ja todella tekee työtä, koska tietoyhteiskuntakysymykset ovat suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta ehdottomasti kaikkein keskeisimpiä kysymyksiä.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan vielä todeta, että mitä tulee merenkulkuun, niin todellakin näissä, sanoisinko, poliittisissa neuvotteluissa oli aivan oikein kirjattu hallitusohjelmaan, että tilataan monitoimimurtaja, mutta minkäänlaista rahoitusta sille ei ole hankittu. Voidaan ajatella niin, että nyt pitää ensi vaiheessa pyrkiä odottamaan sitä, että Merenkulkulaitoksen eriyttäminen niin, että meillä on hallinnolliset toiminnot ja tuottajatoiminnot, toteutetaan ja sen jälkeen katsotaan sitten, miten nämä projektit pitäisi toteuttaa, ja voidaan tietysti ajatella, että murtajan hankkii jokin muu taho. Mutta on varmasti selvää, että jos joku sen murtajan menee hankkimaan, pitää olla jonkinlainen sitoumus siitä, että palveluita ostetaan siltä, joka sen murtajan hankkii. Tässä suhteessa täytyy sanoa: kovasti on tehty tämän hankkeen puolesta mainosta, mutta kukaan ei ole kertonut, minkälainen konsepti hallituksella on, ja myöskään minkäänlaista rahoitusta tällä hankkeella ei ole. Mutta mielelläni konsultoin hallitusta, jos lisäneuvoja tältä osin tarvitaan. Tiedetään, että olen tässä suhteessa suhteellisen kehitysmyönteinen ja idearikas parlamentaarikko.

Mitä tulee sitten merenkulkuun, niin tänään jälleen saimme uuden tiedon siitä, että nyt yksi laiva jälleen liputetaan Suomen lipun alta pois ja jälleen suomalaisia työpaikkoja menetetään. Tältä osin vain haluan sanoa neuvon hallitukselle: Pitää neuvotella työmarkkinajärjestöjen kanssa siitä, että työmarkkinajärjestöt keskinäisellä sopimuksellaan pääsisivät ratkaisuun, jolla pyritään kustannuksia suomalaisilla aluksilla alentamaan. Raha ei ole ainoa konsultti tässä suhteessa. Tietysti voidaan pyrkiä tekemään ratkaisu, jossa myöskin raha on yhtenä vastinekappaleena, kun sitten saadaan eri järjestöjen sitoumus siihen, että kustannuksia alennetaan. Mutta täytyy sanoa, että merenkulku aidosti tänä päivänä on erittäin huolestuttavassa tilanteessa.

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa todellakin: hallitusohjelman tekstit ja rahat eivät vastaa toisiaan, ja vasta nyt me tosiasiassa puhumme siitä, mitä hallitus aikoo tehdä, ja se tekeminen valitettavasti ei kovin hääviltä näytä.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Pyrin pitämään tämän puheen suositusajan puitteissa.

Tässä keskustelua on käyty noin yhdeksän tuntia, ja tälle keskustelulle on ollut hyvin tyypillistä se, että täällä hallituspuolueiden kansanedustajat ovat olleet erittäin niukasti äänessä sen jälkeen, kun varsinaiset viralliset ryhmäpuheenvuorot on pidetty. Sen sijaan täällä on aika aktiivisesti opposition suunnalta käytetty puheenvuoroja, ja esittäisinkin nyt kysymyksen paikalla oleville hallituspuolueiden kansanedustajille, kun täällä on sentään edustusta paikalla molemmista päähallituspuolueista: Oliko tosiaan niin, että hallituspuolueiden niin sanotut rivikansanedustajat eivät tienneet tästä lisäasiakirjasta, eivät tienneet siitä, mihin hallitus aikoo käyttää tämän 1,12 miljardia euroa, kun tähän on täällä viitattu, muun muassa ed. Seppo Lahtela ensimmäisessä puheenvuorossaan tähän viittasi? Oliko tosiaan niin, että vain opposition ansiosta hallituspuolueiden kansanedustajat saivat tietää, mihin hallitus aikoo rahoja käyttää? (Ed. Pulliainen: Näinhän se informaatio hyvin kulkee!) — Jos informaatio näin kulkee, niin se on todella hämmästyttävää. — Tämän vain ja ainoastaan haluaisin tietää.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin ed. Vahasalo tuossa totesi, jotta syytin kokoomusta puhujakorokkeelta käsin siitä, jotta kokoomus antaa lupauksia. Voisiko sanoa sillä tavalla, että kokoomus antaa ymmärtää. Joku edellinen edustaja totesi, taisi olla ed. Andersson, alkuillasta jotenkin tähän tyyliin, mutta en jatka sitä sen enempää. Eli kokoomus antaa ymmärtää, jotta kaikki hyvä voisi olla mahdollista, jos he olisivat vallassa. Mutta enemmänhän tässä näkyy ja läpi paistaa katkeruuden tunne siitä, totta kai, niin kuin oppositiolla pitääkin olla, jotta ollaan vähän katkeria, kun ei olla hallituksessa.

Minusta tässä vaiheessa pitäisi katsoa tätä koko juttua sillä silmällä vähän, kun hallitus ei ole tehnyt vielä mitään. Eikö meidän pidä odottaa, antaa hallituksen tehdä ja sitten arvioidaan? Jo ensi tammikuussa voi olla hyvä vaihe katsoa, heti kun on budjetti tehty, mikä on budjetin sisältö, onko siinä toteutettu joitakin asioita, mitä on odotettu, onko se siihen suuntaan menevä, että työttömyyttä voidaan alentaa tai edes torjua sitä kasvua, mikä tällä hetkellä on menossa?

Anteeksi, ihan muutama sana vielä edestä.

Sitten sellainen isompi juttu, joka liittyy lähiajan tulevaisuuteen. Minusta hallitus on antanut lupauksen siitä, jotta annetaan elvyttävä lisäbudjetti. Minusta se on siihen vanhaan linjaan verrattuna edistysaskel siinä mielessä, että tällaisia elvyttäviä lisäbudjetteja ei ainakaan näillä sanoilla todettu tai mittakaavassa, mitä nyt on luvattu, ole monestikaan tehty nyt viime vuosina, ja se perustui siihen, että elettiin kasvun kautta. Mutta kun katsotaan vielä vanhempaa aikaa, 90-luvun alkupuolta, silloin olisi ollut todellinen paikka elvyttävälle lisäbudjetille taikka elvytykselle yleensä. Silloin sitä ei tehty ja silloin mentiin lamaan.

Minusta tällä hetkellä — jo Lipposen kakkoshallituksen loppuaikoina lähdettiin elvyttämään monessa mielessä ja siitä on hyviä tuloksia — pitäisi tämän kevään tuleva lisäbudjetti katsoa, mitä siinä on olemassa ja sitten reagoida jatkossa. Jos mennään syvälle alaspäin siinä mielessä taloudessa ja työttömyys lähtee kasvamaan, niin minä odotan, että yksi lisäbudjetti ei riitä, vaan pitää keskittyä olennaiseen siinä, millä tavalla voidaan torjua, että ei tule sitä syöksykierrettä, mikä 90-luvun alussa tapahtui.

Sen takia minusta tekemättömiä töitä ei vielä pidä arvostella. Antaa hallituksen lähteä tekemään töitä. Sitten siinä vaiheessa, kun huomataan, että homma ei onnistu, siinä vaiheessa tarvitaan sitten oppositionkin eväitä, että tökitään, että näitä pitää tehdä ja toivon mukaan hallitus sitten tajuaa sen, mitä tehdään.

Mutta sitten ed. Outi Ojalalle voisi todeta sen verran — tässä on tiukka tämä menoraami, että se on ihan totta — että minä ymmärrän niinpäin tämän läpyskän, mikä työpaperi on tehty, että sehän on tavallaan niin kuin henkivakuutus. Kun on kaksi suhteellisen suurta puoluetta kuitenkin olemassa, niin pitää olla jo sellainen kytkös, jotta ei voi viedä ihan mihinpäin hyvänsä, mutta neuvotellen voidaan muuttaa myös sitä raamia, neuvotellen voidaan muuttaa, jos luottamus kasvaa, koska siinä epäluottamuksen ilmapiirissä, missä tämä hallitusohjelma on tehty, miettikää (Naurua), siinä ilmapiirissä vaalien jälkeisessä tilanteessa, jossa on nokitettu toisiaan, minusta on luonnollista, että siinä isketään tolpat pystyyn, että tässä on paalut.

Myöhemmin, jos luottamus kasvaa, sittenhän voidaan sopia hyvin monia muutoksia tähän ohjelmaan. Näin minä ymmärrän. Se riippuu ihan siitä, millä tavalla luottamus kasvaa ja uskotaan siihen, ettei ole välistävetoa. Eikä muuten hallitus pitkään kestäkään pystyssä, koska sen pohja ei ole niin laaja kuin edellisellä hallituksella. Sen takia tässä on hyvät edellytykset kestää pystyssä, tehdä hyvää politiikkaa.

Sen verran ihan lopuksi, että sen ymmärrän myös opposition osalta: Jos tämä nykyinen hallitus onnistuu suhteellisen hyvin tässä — ne monet selvitykset, joita en usko todellisuudessa, että ennätetään millään toteuttaa ja sinne jää paljon toteutettavia asioita, niillä on hyvä kuvata, että on saatu hyviä tuloksia — voi olla, että oppositio ei pääse siihen väliin ollenkaan. Tulee aika pitkä semmoinen erämaataival vai miten sen voisi sanoa. (Naurua) Sen takia minä ymmärrän tässä opposition ajatukset, että pitää heti alusta pitäen nokittaa tiukasti, luoda epäluottamuksen (Ed. Vahasalo: Te annatte aihetta!) ilmapiiriä, jolloin saataisiin sellainen aikaan, jotta hallitus ei olisi pitkäikäinen.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Lahtela on tietysti asiantuntija arvioimaan opposition tunnelmia ja tuntemuksia, koska sikäli kuin minä olen täällä kollegaani ed. Esa Lahtelaa voinut seurata, näyttää siltä, että hän on aina oppositiossa riippumatta siitä, mitkä puolueet kulloinkin muodostavat hallituksen.

Mutta mitä tulee siihen, että hallituksen pitää antaa toimia ja arvostella hallitusta sitten sen toimien perusteella, minun mielestäni tämä on ihan oikea peruslähtökohta, ja tältä pohjalta tietysti, uskon, nykyisetkin oppositiopuolueet kaikki tulevat käytännössä lähtemään. Mutta sitähän ei mikään oppositiopuolue voi hyväksyä, että tämä sinänsä oikea lähtökohta, että annetaan nyt hallituksen ensin näyttää, mihin se pystyy, voisi olla syy siihen, ettei puututa sellaiseen keskeiseen asiaan kuin mihin tällä välikysymyksellä puututtiin eli siihen, että hallitus jo liikkeellelähtötilanteessaan toimi väärin, kun se salasi keskeisen hallitusohjelmaan liittyvän ja sitä selventävän liiteasiakirjan.

Vaikka mekin lähdemme siitä, että hallitusta tulee arvioida sen toimien mukaan, ja tulemme näitä toimia arvioimaan, lisäbudjettia ja varsinaista budjettia jne., olisi ollut jollain tavoin kyllä anteeksiantamatonta, että oppositio olisi vaieten hyväksynyt sen, että hallitus jo liikkeellelähdössään salasi tämän puheena olevan liiteasiakirjan.

Outi Ojala /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtela on aivan oikeassa siinä, että hallituksen täytyy saada tietenkin toimia ja näyttää sitten tuloksia toiminnastaan. Mutta vielä kerran ed. Lahtela, kyllä teidän nyt on uskottava ja otettava vakavasti se, kun me sanoimme, että hallitusohjelmakeskustelu sai erilaisen sävyn siitä syystä, että meillä ei ollut näitä lukuja käytettävissä. Me olemme sen nyt joutuneet täällä toteamaan, ja jos te olette kuunnellut, ja te olette kuunnellut hyvin kiitettävästi, käytyä keskustelua, moni sellainen asia, josta me jouduimme olettamaan hallitusohjelmasta keskusteltaessa, on nyt täsmentynyt, koska nyt me tiedämme niitä euromääriä, paljonko on käytettävissä Kansalliseen terveysohjelmaan tai sen, että sanotaan, että 180 miljoonaa valtionosuuksiin. Mutta ei ole ihan varmuutta, käytetäänkö se edes sillä tavoin kuin on ajateltu. Sekin on vielä hieman auki, mutta edes suuntaluvut ovat nyt olemassa.

Meillä oli ainoastaan yksi luku menolisäyksiä: 1,12 miljardia euroa vuoteen 2007 mennessä, ja kaikki ne selvitettävät kohdat ja lukuisa määrä hyviä tavoitteita sinällänsä, mutta suuri epävarmuus siitä, miten rahat kohdistuvat. Nyt me tiedämme suurin piirtein, (Puhemies: Minuutti!) ja nyt meillä on mahdollisuus esittää kritiikkiä eri tavalla kuin silloin, kun me kävimme varsinaisen hallitusohjelmakeskustelun.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin ed. Esa Lahtela kuin varmaan moni muukin haluaisi antaa hallitukselle vielä vähän aikaa kokeilla siipiään ja vasta sitten antaa kritiikkiä. Mutta on yksi suuri psykologinen ero, jos minun näitä kahdeksaa vuottani täällä eduskunnassa vertailee, siinä miten hallitukset ovat aloittaneet kautensa. Jos aloittaa sillä, että rakennetaan erittäin kauniita pilvilinnoja, on paljon suurempi riski siinä, että ne romahtavat. Jos aloittaa varovaisemmin eikä lupaa kaikkea hyvää, vaan lupaa vain tehdä parhaansa eikä lupaa mitään konkreettista ollenkaan missään vaiheessa, pettymys ei ole niin suuri, ja uskon, että ei meillä pelkästään täällä ole pettymyksen oloa, vaan myös ihan ihmisillä ylipäätään Suomessa on semmoinen olo, että he odottavat niin suuria, ettei voi muuta kuin pettyä. Vaikka te tekisitte oikeasti aika hyvääkin politiikkaa, se tuntuu kuitenkin pettymykseltä suhteessa siihen, mitä kaikkea on odotettu, koska millään ei voi kaikkea sitä hyvää saada aikaiseksi. Jos annetaan alussa vähän realistisempi kuva, niin silloin ei kritiikkiä tule niin paljon. On niin paljon helpompaa antaa kritiikkiä, jos tulee ensin sellaisia lupauksia, jotka on oikeasti mahdotonta pitää.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Andersson on oikeassa siinä, että ei pidä luvata enempää kuin aikoo täyttää.

Mutta itse tähän asiakirjaan: Jos se olisi salainen asiakirja, niin eihän sitä pitäisi jättää kuleksimaan pitkin virastoja. Salainen asiakirjahan laitetaan kassakaappiin, ja vain yhdellä ihmisellä on siihen avain, ainakin jos minulla olisi niin salainen asiakirja. Sen takia tässä tämä termi "salainen asiakirja" on väärä, koska tämähän on työpaperi. Tämä on semmoinen työpaperi, joka on hallituksen neuvotteluissa ollut, ja jostakin ne luvut ovat tulleet. Siinä mielessä tämä nimi on minusta vähän harhaanjohtava eikä ihan vähän siinä mielessä, että tämä johtaa täydellisesti harhaan.

Kyse on siitä, jotta hallitus on jostakin neuvotellut, jotain piti saada paperille totta kai, mistä on joitain haarukoita olemassa. Ei sillä tavalla, mitä kokoomuksen se 1,12 — yksi-yksi-kaksi, mikä tämä hätänumero on — niin sehän olisi ilmeisesti 2,00 — tai kaksi-nolla-nolla — ja siinä tapahtuisi sillä tavalla, jotta siinä ei olisikaan näitä hyviä asioita yhtään, kun kaikki olisi mennyt veronkevennyksiin ja mitään ei olisi tehty Kansalliselle terveysohjelmalle. Sen takia pitää olla rehellinen tässäkin salissa ja uskaltaa sanoa, että hetkinen, mikä on kokoomuksen malli tässä sitten.