Arvoisa puhemies! Siirrymme sairaudenhoitoon, sairaan ihmisen asialle. Kansallinen terveysprojekti terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi alkoi syyskuussa 2001, siis lähes kolme vuotta sitten, jolloin perustettiin työryhmä. Tämä muistio, joka on 193 sivua pitkä, valmistui nyt vuodenvaihteessa nimellä Hoidon saatavuus ja jonojen hallinta. Sehän käsittelee ainoastaan erikoissairaanhoidon hyvin suppeaa osaa, sitä kiireetöntä hoitoa, jossa on noin 20 prosenttia potilaista. Nyt tähän toteutukseen liittyy huolenaiheita. Kysyisin ministeri Hyssälältä erityisesti:

Miten nämä jonossa olevat potilaat, joita tällä hetkellä on noin 160 000, joita koko ajan tulee lisää, hoidetaan, koska ihan selvästi näyttää siltä, että rahaa ei olla saamassa lisää ja näiden jonossa olevien potilaiden hoito tarvitsee lisärahoitusta? Otetaanko se niin, että leikkausindikaatioita, siis leikkausaiheita, tiukennetaan, vai otetaanko se niin, että vähennetään voimavaroja kroonisten sairauksien hoidosta, jolloin kaikki muu potilashoito vaikeutuu? Mitään muita kuin nämä kolme vaihtoehtoahan ei ole, millä tämä jonoasia hoidetaan.

Peruspalveluministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Professori Mats Brommelsin johtama työryhmä, tämä niin sanottu jonotyöryhmä, sai todellakin työnsä päätökseen vuodenvaihteessa. Siinähän esitetään selkeitä ratkaisumalleja sekä nykytilanteeseen että hoitoonpääsyn parempaan turvaamiseen. Selkeästi siellä on luettavissa, että meillä tällä hetkellä tehdään leikkauksia tai pääsee erikoissairaanhoitoon osaksi liian tiukoin ja osaksi liian löysin kriteerein. Sen lisäksi meillä on sairaanhoitopiirien välillä jopa kahdeksankertaisia eroja saman sairauden hoidossa, ja niitä eivät selitä väestön sairastavuus tai muuten väestön terveyden vaatimat hoitotoimenpiteet, eli toimintakäytännöissä on paljon eroja.

Meillä on pantu myöskin paljon jonoihin erinäisistä syistä odottamaan. On sanottu esimerkiksi, että kaihinne kypsyy leikattavaksi, olkaa jonossa, niin ennen kuin jono on teidän kohdallanne, olette ehkä leikkauskunnossa. Hyvin monenlaisia syitä on siellä jonoissa. Tätä työtä tehdään nyt sairaanhoitopiireissä, yhtenäistetään jonokriteereitä (Puhemies: Aika!) ja näitä käytäntöjä ja myöskin näitä jonoja tarkastellaan näitten uusien kriteereiden mukaisesti.

Arvoisa puhemies! Tulkitsen vastauksen niin, että leikkausindikaatioita kiristetään, mikä on erittäin valitettava asia. Tässä on paljon myöskin muita huolenaiheita. Luettelen niitä ja teen kysymyksen sen jälkeen.

Kuntaliiton mielestä koko toteutuksen aikataulu on epärealistinen. Vaaditaan aika paljon investointeja uusien menetelmien ja pelkkien seurantajärjestelmien rakentamiseksi. Jonossa olevat potilaat sanoin jo. Kustannusten hallintaa ei tässä mietinnössä esitetä avoimesti. Terveydenhuollon rahoitukseen ja sen välittömään lisätarpeeseen ei tarpeellista huomiota myöskään kiinnitetä. Tämä on hyvin järjestelmäkeskeinen. Potilas-sana jopa esiintyy erittäin harvoin, sairaudenhoito-termiä ei tunneta ollenkaan. Tämän kaiken keskellä, kun huolenaihetta on, kysyn myöskin:

Miksi yksityinen ja kolmas sektori käytännössä kokonaan sivuutetaan? Ainoastaan puolitoista sivua selostetaan tämän sektorin mahdollisuuksia, ja kuitenkin sillä olisi huomattava lisäresurssi monenlaisten terveydenhuollon asioiden hoitamiseen. Potilaidenhan on voitava (Puhemies: Aika!) luottaa siihen, että pääsee hoitoon. Kansalaisille on luotu suuret odotukset. (Puhemies koputtaa) Pystyykö hallitus siihen, että kansalaiset eivät pety?

Peruspalveluministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Professori Brommelsin työryhmä koostui maan parhaista asiantuntijoista. Se oli hyvin laaja-alainen työryhmä ja teki erittäin huolellista työtä. Meidän on luottaminen siihen, mitä tämä työryhmä on tuottanut tulokseksi näitten kriteerien osalta, ja siihen tulokseen, johon siellä on päädytty. Nyt kun näitä kriteeristöjä laaditaan, ei aloiteta työtä tyhjältä pöydältä, vaan meillä on olemassa Duodecimin käypähoitosuositukset, jotka ed. Akaan-Penttilä lääkärinä varsin hyvin tietää. Työryhmähän laati jo neljääntoista eri sairauteen hoitosuosituksen, ja niitä laaditaan edelleen käypähoitosuositusten pohjalta. Tätä työtä on Suomessa tehty vuosikausia. Kyllä meidän täytyy tässä meidän asiantuntijoihimme luottaa ja samalla myöskin luottaa tähän Kansalliseen terveyshankkeen asiantuntijuuteen ja siihen, mitä se on alun perin esittänyt. Sitähän me toteutamme sekä taloudellisten resurssien että muitten resurssien puitteissa.

Arvoisa puhemies! Itse asiassa, vaikka ed. Akaan-Penttilä luetteli, mistä rahoja voitaisiin tähän saada, tärkein rahoituslähde jäi mainitsematta, nimittäin Kansaneläkelaitoksen sairauspäivärahakorvaukset. Nyt kun potilas odottaa leikkausta, sinä aikana Kansaneläkelaitos maksaa hänelle usein sairauspäivärahaa, ja tämä sairauspäivärahakorvaus on usein huomattavasti suurempi kuin leikkauksen hinta. Jos hallituksella on varaa käyttää rahaa tähän odottamiseen, samat rahathan voidaan tietysti käyttää myös siihen leikkaamiseen. Siinä mielessä järkevästi toteutettuna tuo niin sanottu hoitotakuu ei kyllä maksa mitään, koska se säästää tästä toisesta päästä. Samalla hoitotakuussa tietysti on mahdollista myös, vaikka se nyt tulisi voimaan vuonna 2005, kirjoittaa järkeviä siirtymäsäännöksiä liiallisen ruuhkan välttämiseksi. On kuitenkin tärkeätä, että kunnat saavat tietää, mikä aikataulu on edessä. Mutta kysyisin ministeriltä:

Onko harkittu ja onko olemassa mekanismia, jolla sitä rahaa, jota nyt on varattu näihin sairausvakuutuskorvauksiin, voitaisiin käyttää näitten jonojen purkamiseen, koska sehän ei, kuten sanottu, maksaisi mitään?

Peruspalveluministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Kuopion yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan hoitotoimenpide, vaikkapa leikkaus, koko siinä hoitoketjussa, prosessissa, maksaa noin 25 prosenttia eli neljäsosan tämän sairauden aiheuttamista kustannuksista. Suurin osa syntyy siitä, kun odotetaan, ja sitten jälkeisistä kuntoutustoimenpiteistä. Tämä rahahan kansantaloudessa on tietenkin, koska nyt on varaa odotuttaa. Erittäin kalliiksi tämä tulee sairausvakuutusjärjestelmälle ja työnantajille sairauspoissaoloina ja myöskin eläkejärjestelmille. Pitkään jonossa oltua riski eläköityä esimerkiksi selkäleikkauksen jälkeen, jonotuksen jälkeen, on suurempi kuin silloin, jos päästäisiin nopeasti hoitoon, kuntoutukseen ja töihin. Tämä on suuri kansantaloudellinen kysymys, mihin ed. Soininvaara viittasi.

Nyt kyllä tätä kokonaisrahoitusta varmasti tarkastellaan tämän kysymyksen osalta, mutta pidämme kiinni siitä, että kansalaisten pitää päästä joustavasti, sujuvasti hoitoon. Me emme voi lykätä sitä vuosien päähän, vaan kyllä se aika on nyt tässä maassa, jossa on nyt enemmän lääkäreitä kuin koskaan, (Puhemies: Aika!) enemmän hoitajia kuin koskaan ja tehdään paljon hoitotoimenpiteitä. Kyllä se aika on nyt. Mutta tämä vaatii erittäin suurta yhteistyötä sairaanhoitopiireiltä, kunnilta, eri toimijoilta.

Värderade talman, arvoisa puhemies! Varför koncentrerar man sig i den här rapporten endast på den operativa kösituationen, men varken på mentalvårdens eller på missbrukarvårdens köer överhuvudtaget som är lika stora problem?

Arvoisa puhemies! Mitä varten ei tutkita myöskin mielenterveydenhuollon jonotilannetta, päihdehuollon jonotilannetta ja muita vastaavia alueita? Ne ovat yhtä isoja ongelmia.

Peruspalveluministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Me olemme näiltä osin lähteneet liikkeelle erityisesti perusterveydenhuollon osaamista, arvostusta ja vetovoimaa lisäten. Päihdeongelmat ja mielenterveysongelmat kuuluvat ensisijaisesti aina aluksi, niin kuin muukin tietysti, sinne perusterveydenhuoltoon, mutta meillä on valunut sieltä muualle potilaita, kun siellä ei ole ollut osaamista tai riittävästi henkilökuntaa, paneutumista, rahoitusta ja muuta sellaista. Perusterveydenhuollon osaamistason nostaminen ja arvostuksen nostaminen on asia numero yksi, sitten tietysti erikoissairaanhoidossa myöskin näitten asioitten hallinta ja hoitaminen. Kun Mats Brommelsin työryhmä asetettiin, siinä erikoisesti keskityttiin nimenomaan näihin hoitojonoihin, joten en voinut siihen vaikuttaa.