Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi säännöksiä, jotka koskevat eläkelaitosten vakavaraisuuden määrittelyä. Eläkelaitoksen vakavaraisuudella tarkoitetaan eläkelaitoksen kykyä selviytyä erilaisista toimintaa uhkaavista riskeistä.

Esityksen päämääränä on riskinkantokyvyn vahvistaminen. Esityksen tavoitteena on tehostaa nykyisin käytössä olevien, sijoitusriskejä ja vakuutusriskejä varten varattujen puskurien käyttöä. Nämä puskurit ehdotetaan esityksessä yhdistettäväksi yhdeksi riskipuskuriksi. Yhdistettynä puskuri on suurempi ja tehokkaampi. Puskureihin kerättyjä varoja voidaan käyttää tehokkaammin, koska sijoitus- ja vakuutusriskit eivät yleensä toteudu yhtä aikaa — tätä on selvitetty historiaa tarkastelemalla. Mahdollisuus samanaikaisuuteenkin otetaan kyllä huomioon.

Vakavaraisuusraja määrittelee sen varallisuusmäärän, joka eläkelaitoksessa on oltava. Jos mennään alle tämän rajan, Finanssivalvonta puuttuu asiaan ja laitoksen on tehtävä valvojille ilmoitukset siitä, miten se aikoo tilanteen hoitaa ja päästä takaisin rajan yli. Myös näitä valvontarajoja koskevia säännöksiä täsmennetään ja yhtenäistetään eri eläkelaitosmuodoille samanlaisiksi. Eläkesäätiöt ja eläkekassat eroavat eläkevakuutusyhtiöistä muun muassa erilaisen eläkemaksutekniikan vuoksi. Myös eläkekassojen ja -säätiöiden kykyä kantaa riskejä ehdotetaan tehostettavan. Näille eläkelaitoksille ehdotetaan säädettäväksi yhtiöistä poikkeava ratkaisu, jolla tuetaan näiden eläkelaitosmuotojen mahdollisuutta kasvattaa vakavaraisuutta. Esityksen tarkoituksena on hillitä eläkevakuutusmaksuihin kohdistuvaa nousupainetta.

Meillä on voimassa tällä hetkellä määräaikainen lainsäädäntö, joka koskee eläkelaitosten vakavaraisuuden määrittelyä. Kun tämän lain voimassaolo päättyy vuoden 2012 lopussa, se merkitsee sitä, että arvioiden mukaan eläkelaitosten vakavaraisuudet laskevat noin 5 prosenttiyksikköä. Tämän on arvioitu vähentävän osaketyyppisten sijoitusten painoarvoa tämän verran. Pitkällä aikavälillä tämä saattaisi tarkoittaa noin 0,1—0,2 prosenttiyksikköä pienempiä vuosittaisia tuottoja. Se taas vaikuttaisi eläkemaksuun ja kohdistaisi maksuun nousupainetta 0,2—0,4 prosenttiyksikköä. Esitys siis pyrkii hillitsemään työeläkemaksun noston tarvetta.

Lisäksi lakiin ehdotetaan lisättäviksi säännökset siitä, että Finanssivalvonta tekee sosiaali- ja terveysministeriölle ilmoituksen, kun on käsillä finanssimarkkinoiden poikkeustilanne. Finanssivalvonta seuraa finanssimarkkinoiden kehitystä. Jos se seurannassaan huomaa, että poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi eläkelaitosten keskimääräinen vakavaraisuus on laskenut tai uhkaa nopeasti laskea, se tekee ilmoituksen ministeriölle. Tämän jälkeen tapauskohtaisesti ratkaistaan ne toimet, joihin on syytä ryhtyä. Tarkoituksena on, että reagointi on mahdollisimman nopeaa, kun kyseessä on työeläkevarojen hoito ja eläkevarojen turvaaminen.

Lars Erik Gästgivars /r:

Arvoisa puhemies, värderade talman! Hallituksen esitys eläkelaitosten vakavaraisuutta koskevien säännösten muuttamisesta merkitsee kai sitä, että yksityisen eläkejärjestelmän vakavaraisuusmekanismi ei toimi riittävän hyvin erityisesti työeläkejärjestelmän tulevaisuuden näkökulmasta katsottuna. Meidän on ehdottomasti turvattava työeläkejärjestelmää ja sen toimivuutta tulevaisuutta ajatellen. Esitys sisältää voimakkaita toimenpiteitä eläkelaitoksen varavaraisuuspääomien kasvattamiseksi.

Arvoisa puhemies! On muistettava, että epäedullinen talouskehitys saattaa johtaa siihen, että ennen seuraavaa talouden nousukautta järjestelmän toimintapääomat voivat laskea erittäin alhaiselle tasolle. Tällaisen vaihtoehdon toteutuminen merkitsisi järjestelmän riskinottokyvyn ja korkeiden sijoitustuottojen oleellista vaikeutumista. Mikäli halutaan työeläkejärjestelmään riittävä riskinottokyky ja sijoitustuottojen tavoittelua myös tulevaisuudessa, on nykyiseen vakavaraisuusmekanismiin tehtävä muutoksia hallituksen esityksen mukaisesti.

On varmaan paikallaan, että hallitus haluaa vahvistaa Finanssivalvonnan roolia työeläkeyhtiöiden vakavaraisuuden valvonnassa. Finanssivalvonnan työtä voisi laajentaa vielä enemmän koskemaan myös yhtiöiden sisäistä tehokkuutta. Neljä prosenttia vakuutusmaksuista, jotka ovat 10—11 miljardia vuodessa, kuluu yhtiöiden hallinnon ylläpitämiseen. Todellisuudessa pieni ryhmä henkilöitä samoista piireistä valmistelee ja toimeenpanee päätökset tämän valtavan pääoman käytöstä, monesti niin, ettei eduskunta ole perehtynyt asioihin, ei ymmärrä näitä asioita eikä omaa tietoa näistä. Miksi sanoin näin? Siksi, että työeläkeyhtiöt ovat keskinäisiä ja vakuutetut ovat ensi kädessä niiden omistajia. Yleensä yhtiön omistajat saavat äänensä kuuluviin ainakin yhtiökokouksissa tai hallintoneuvostoissa, tai miksei hallituksissa. Nyt työmarkkinaosapuolet yksinvaltaisesti valitsevat toinen toisensa hallituksiin ja sisäryhmiin. Tähän saakka kolmannelle omistajaosapuolelle, eläkeläisille tai heidän edustajilleen, ei ole annettu mahdollisuutta olla mukana valvomassa säästettyjen eläkkeiden kehitystä. Tähän on myös saatava muutos.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puhemies! Yhdyn edelliseen puhujaan siltä osin, mikä koskee meidän eläkeläistemme levottomuutta siitä, kuinka tulee käymään rahoille, jotka otettiin meiltä tilistä meidän ollessamme työelämässä.

Suomessa on tällä hetkellä 1,4 miljoonaa eläkeläistä — 25 prosenttia väestöstä, se on paljon. Työeläkkeellä on reipas miljoona eläkeläistä, ja he ovat huolissaan siitä, kuinka eläkerahastojen, joita on kahdeksan kappaletta, tähän aikaan Suomessa käy. Viimeisten vuosien tilastojen mukaan eläkelaitosten sijoitukset erilaisiin rahastoihin eivät ole tuottaneet sitä, mitä niiltä edellytetään. (Erkki Virtanen: Väärä tieto!) Minulla on tässä paperi, jossa on todettu, että viime vuonna keskimääräinen tuotto parhaalla yhtiöllä, en kerro nimeä, oli miinus 3,5 prosenttia ja huonoimmat tuotot saatiin eräästä toisesta yhtiöstä, miinus 7 prosenttia, eli tuotto on negatiivista, ja se ei ole eläkeläisten mielestä hyvä.

Arvoisa puheenjohtaja! Sain tämän hallituksen esityksen puolenpäivän jälkeen, ja tässä oli niin monta palaveria, että en ehtinyt tähän paremmin perehtyä, mutta lupaan ottaa viikonvaihteessa selvää eräistä asioista.

Mutta valtakunnan lehti, Helsingit Sanomat ja talousosasto — jossa on erittäin fiksuja toimittajia, tämän olen todennut eri yhteyksissä — on todennut pääkirjoituksessaan viime vuoden marraskuulla muun muassa seuraavaa: "- - työeläkeyhtiöiden vakavaraisuutta suunnitellaan vahvistettavaksi pieniltä ja keskisuurilta yrityksiltä liikaa kerätyillä työkyvyttömyyseläkemaksuilla. - - 1990-luvun puolivälissä työkyvyttömyysmenot kääntyivät voimakkaaseen laskuun. Työkyvyttömyyseläkemaksut eivät kuitenkaan seuranneet kehitystä, vaan työeläkeyhtiöiden työkyvyttömyyseläkepuskuri, alan kielellä tasoitusvastuu, kasvoi muutamassa vuodessa kaksinkertaiseksi". Edelleen pääkirjoitus kirjoittaa: "Tämä puskuri syntyi ainoastaan pienten työnantajien maksuista, koska suuret työnantajat maksoivat suoraan työntekijöidensä työkyvyttömyyseläkkeet. Vuonna 2006 puskuria alettiin purkaa antamalla pienille ja keskisuurille yrityksille ylimääräisiä alennuksia työkyvyttömyyseläkemaksusta. Samalla kun yhdellä kädellä annettiin, toisella otettiin."

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä on jättänyt kirjallisen kysymyksen viime vuoden marraskuussa, ja siinä kysytään muun muassa näin arvoisalta ministeriltä, joka on aitiossa ja läsnä: "Onko hallitus tietoinen siitä, että pieniltä ja keskisuurilta yrityksiltä aiheettomasti perittyä tasoitusvastuuta on yhä palauttamatta ainakin 1,5 miljardia euroa ja että sen palauttamisella voidaan lähestyvän taantuman aikana helpottaa pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuutta työllistää jopa 20 000 työntekijää - -." Ministeri vastasi tähän ajan myötä, mutta minusta ja monesta muustakin ministerin vastaus (Erkki Virtanen: Voitteko lukea sen vastauksen?) oli kuitenkin erittäin, erittäin pyöreä.

Arvoisa puhemies! Niin kuin sanoin, tulen perehtymään tähän asiaan seuraavalla kierroksella ja tulen tuomaan lisää totuuksia. Minusta tässä on jotain, mitä vanha tilintarkastaja, jollaista minäkin tässä nyt edustan, ei ensi lukemalta hyväksy, ja kun tämä lakiehdotus on todellakin hieman monimutkaisempi, kuin mihin olen tottunut, haluan selvittää aikuisten oikeasti syyt ja seuraukset ja otan asian esille seuraavassa puheenvuorossa.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan huomauttaa edustaja Tuupaiselle, vanhalle kirjanpitäjälle, että ei kannattaisi tehdä tulkintoja näitten tuottojen suhteen yhden vuoden perusteella. Me kaikki tiedämme, miten vaikea sijoitusvuosi viime vuosi kaiken kaikkiaan oli, kun seuraa muitakin kuin eläkeyhtiöitten tuottoja. Tässä pitää katsoa pitkällä aikavälillä, koska nämä varat pitää sijoittaa turvallisesti ja tuottavasti ja yksi vuosi ei tässä asiassa kesää tee. Toivottavasti palataan sille kasvu-uralle, koska kyllä meille erittäin tärkeitä nämä eläkevarojen sijoituksen tuotot ovat. Eläkkeelle tässä joskus jäädään itsekin.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On pakko todeta, kuten edustaja Kärnä, että on syytä tutustua pidemmän aikavälin tuottotavoitteisiin ja mitenkä ne ovat kertyneet. Eläkeyhtiöiden tuotot ovat olleet erittäin hyviä muihin, vaikkapa rahastoihin, verrattuna. Ja ettei tule sellaista käsitystä, että eläkeyhtiöissä nämä asiat olisi huonosti hoidettu, niin kyllä kehotan edustaja Tuupaista vanhana kirjanpitäjänä todellakin tutustumaan siihen, kuinka näitä varoja on sijoitettu. Tuottotavoite on 4 prosenttia, jota on näiltä edellytetty, ja siihen on hyvin päästy pitkällä aikavälillä, erittäin hyvin.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on viime aikoina ollut paljon kirjoituksia lehdissä näistä eläkevakuutusyhtiöitten johdon eduista ja kyseenalaisista sijoituksista asuntoihin. Sitten on ollut myös kirjoituksia näistä vapaa-ajan asuntoihin liittyvistä kaupoista, joissa pääsääntö on se, että eläkevakuutusyhtiöt ovat kärsineet tappioita. Sitten vielä, kun ajatellaan näitä tuottoja, jotka eivät ole todellakaan olleet häävejä, niin siitä huolimatta ylimmälle johdolle usein maksetaan erilaisia tulospalkkioita. Nämä palkkiojärjestelmät pitäisi mielestäni avata sillä tavalla, että tavallinen kansalainenkin pystyy ymmärtämään, kuinka voidaan palkita johtoa huomattavasti silloin, kun yritys on tehnyt paljon miinusta tilinpäätöksen yhteydessä. Voiko ministeri hieman avata sitä, kuinka voidaan palkita siitä, kun tappioita on tehty?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! 2000-luvulla, siis näitten 11 vuoden aikana, jotka ovat nyt tarkastelussa — tai itse asiassa 12 vuoden, jos 2000 otetaan lukuun — eläkeyhtiöitten tuotot ovat olleet positiivisia kahta vuotta lukuun ottamatta, vuotta 2008, jolloin tapahtui tämä romahdus, ja viime vuotta, jolloin sijoitusmarkkinat olivat sellaiset kuin kaikki tiedämme. Useimpina näistä muista vuosista eläkkeitten tuotot ovat olleet yli 10 prosenttia, parhaimpina vuosina lähes 15 prosenttia. Kun tuotot ovat olleet näin korkeita, ne ovat turvanneet sen, että tulevaisuudessa pystymme maksamaan eläkkeitä ehkä vähän turvallisemmin, vähän paremmin kuin aiemmin, ja ennen kaikkea sen, että eläkemaksuja, eli käytännössä työntekijöitten verotusta, ei jouduta kiristämään.

Toinen juttu on tietenkin erilaiset johdon palkitsemisjärjestelmät, mutta ehkä olisi järkevää pitää ne nyt tästä kysymyksestä erossa. Siinä puhutaan nyt kuitenkin vain sadoistatuhansista. Tässä puhutaan 166 miljardista.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kärnä ja Myllykoski ovat kritiikissään oikeassa. Ensinnäkin korjaan sen verran, että en ole koskaan toiminut kirjanpitäjänä. Olen toiminut reviisorina peruskunnassa ja tilintarkastajana. Olen kyllä seurannut pitemmälläkin ajanjaksolla kyseisten eläkeyhtiöitten rahastojen kasvua ja tänä päivänä pienentymistä. Mutta kellojen pitää meille soida, myöskin hallituspuolueen edustajille.

Nyt on se aika, että pitää herätä siitä ruususen-unesta, mitä on tapahtumassa eläkeyhtiöissä. Euroopalla menee huonosti koko ajan, etupäässä Kreikka, Portugali, perässä tulee ihan varmasti Ranska ja Saksa. Jos me emme pane Suomen asioita kuntoon, olemme samassa liemessä kuin nämä niin sanotut Etelä-Euroopan hulttiomaat. Tämä pitää tiedostaa, ja siksi käytin tuon puheenvuoron, että me eläkeläiset, meitä on miljoona minun lisäkseni, olen täällä luottamustehtävissä tänä päivänä, me olemme huolissamme ainakin keskeisessä Suomessa.

Pentti Kettunen /ps:

Herra puhemies! Meillä on tosiaan käsittelyssä nyt hallituksen esitys 9, joka koskee eduskunnalle eläkelaitosten vakavaraisuutta koskevien säännösten muuttamista.

Herra puhemies! Kun tämä hallituksen esitys nyt lähtee valiokuntakäsittelyyn, toivon, että valiokunnassa paneudutaan tähän laajaan esitykseen todella perusteellisesti.

Ensimmäiseksi, lakimuutos ei saa johtaa eläkevarojen ainakaan suurempiin riskisijoituksiin, mitä tällä hetkellä on. Toiseksi, valiokunnan käsittelyssä tulee korostaa sitä, että eläkevarojen sijoittamisessa ja sijoittamisesta vastaaville on säädettävä suurempi vastuu sijoitusten epäonnistumisista. Kolmanneksi, valiokunnassa tulisi selvittää, miten eläkevarojen turvallisia kotimaisia sijoituksia voitaisiin lisätä. Tässä evästyksiä valiokuntakäsittelyyn.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys eläkelaitosten vakavaraisuuden parantamiseksi on ihan oikein, sillä on erinomaisen tärkeätä turvata eläkeläisten, anteeksi eläkelaitosten — kyllä eläkeläistenkin vakavaraisuus on tärkeätä turvata — ja tämä sijoitustoiminnan tuotto kestävällä tavalla, ja mielestäni tämä hallituksen esitys tukee oikein selvästi tätä. Niitä puskureita toki on tähänkin asti ollut näissä eläkeyhtiöissä, mutta niiden yhdistäminen turvaa yhtiöitten mahdollisuuden toimia paremmin kuin tällä hetkellä pystytään toimimaan. Tämä riskinottokyky kaiken kaikkiaanhan on tarkoitus säilyttää sillä 2007 vuoden tasolla, jossa osaketyyppisten sijoitusten painoarvo voisi olla maksimissaan 30—35 prosenttia. Sieltä osakkeistahan tietenkin ne suurimmat riskit tulevat.

Noin sanalla sanoen, lyhyesti, tämä uudistus helpottaa toteutuessaan paremmin paremman tuoton turvin myöskin näitä työeläkemaksujen korotuspaineita, joita on todella paljon. Me ikäännymme koko ajan, mikä eilen tuli todistettua aika moneen kertaan kuntauudistuskeskustelun aikana. Tämä on tervetullut muutos. Ministeri Risikko minun mielestäni avasi omassa puheenvuorossaan erinomaisen hyvin, mistä kaiken kaikkiaan tässä on kysymys. Tämä on erittäin tervetullut uudistus.

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Meitä on täällä muutama, itse asiassa ministeri ja minä, jotka olemme tämän historian kokeneet. Ehkä nyt tästä viiden vuoden historian alkupisteestä: Kun 2007 päätimme yksimielisesti täällä, että eläkeyhtiöitten sijoitusallokaatiota muutetaan niin, että voidaan ottaa vähän enemmän riskiä ja havitella parempia tuottoja, siitä alkoi kehitys, jonka tietynlaisessa päätepisteessä ehkä toivottavasti nyt olemme.

Eläkejärjestelmä, kuten tämä keskustelukin tässä osoittaa, on siitä mielenkiintoista, että siitä voidaan puhua aika vapaasti miltei mitä tahansa ja voidaan ollakin miltei mitä mieltä tahansa ilman, että sitä tarvitsee niin hirveästi perustella. Tässä salissa erityisesti taitettu indeksi on tietenkin nauttinut aivan omanlaistaan suosiota, mutta tässä ei nyt ole kysymys kuitenkaan taitetusta indeksistä.

Kysymys on sen sijaan todellakin noin 165 miljardista eurosta. Se on suurin varallisuus, itse asiassa varallisuuserä, joka Suomesta löytyy. Minulla oli pitkään entisestä elämästäni johtuen sellainen käsitys, että Suomen asuntovarallisuus olisi suurempi, mutta se ei ole. Se on pienempi kuin tämä eläkerahastojen varallisuus.

Suomi on siitä poikkeuksellinen maa, että me olemme varautuneet tulevien eläkkeitten maksamiseen. Useimmissa Euroopan maissa toki järjestelmätkin ovat hieman erilaisia, mutta tällaista varautumista ei ole tehty. Jos nyt pitäisi ryhtyä maksamaan kaikkia tulevia eläkkeitä, meillä olisi siitä koossa noin vähän yli 20 prosenttia. Mutta siitä tietysti seuraa, että kuitenkin tulevaisuudessa se 80 prosenttia on edelleen kerättävä työssä olevilta eläkemaksuina. Se on iso kysymys, kun puhutaan ihmisten käytettävissä olevista tuloista, ja myöskin toisaalta — koska myöskin yritykset osallistuvat tähän — on kyse yritysten kilpailukyvystä ja kyvystä myöskin maksaa palkkoja. Eläkkeethän ovat siis itse asiassa siirrettyä palkkaa.

Lähtökohtana on tietenkin se, mitä suurempi arvo näillä rahastoilla on, sitä vähemmän me joudumme maksamaan tulevaisuudessa eläkemaksuja, koska se on tältä osin nollasummapeliä. Ihmiset elävät, kaikki eivät kuole kertalinttuulla, niin joudutaan myöskin pohtimaan ikään kuin aikaulottuvuudessa, miten näiden kerättyjen rahojen arvo pystytään säilyttämään mahdollisimman hyvin tai jopa sitä kasvattamaan. Silloin tulee tietysti kysymys siitä, miten niille eläkesijoituksille saadaan paras mahdollinen tuotto.

Vuoteen 96 saakka eläkevarat piti sijoittaa turvaavasti. Niitä ei siis saanut sijoittaa lainkaan riskisijoituksiin. Silloin voitiin havaita, että tuottotaso jää niin pieneksi, että — kuten täällä nyt eilenkin laajasti todistettiin, kaikki ikäännymme — sillä tavoin menetellen eläkemaksut kohoaisivat, tällä hetkellä voisi laskea, että varmasti yli 30 prosentin. Siksi annettiin mahdollisuus myöskin sijoittaa riskillisemmin, mutta samalla myöskin tietysti paremmin tuotto-odotuksin. Kun todellakin siitä eteenpäin maailman talous ja osakemarkkinat toimivat varsin tuottoisasti, oikeastaan vuoden 96 jälkeen vuoteen 2008 saakka se päätös oli todella oikea. Tästä eläkerahastot ja eläkerahastoista tehdyt sijoitukset tuottivat todella hyvin. Se tuotto vaihteli sieltä 3 prosentista jopa 14 prosenttiin. Tästä innostuneena ehkä nyt jonkinlainen ahneus ajan tavan mukaan iski myöskin tähän järjestelmään, ja vuonna 2007 tänne tuotiin esitys, jossa tätä osakeriskisijoitusten allokaation ylärajaa päätettiin nostaa. Taisin olla ainoa valiokunnassa ja tässä salissa, joka silloin kysyi sen riskin perään. Valiokunnassa vakuutettiin, että ei ole mitään huolta, että ei ole näkyvissä sellaista kehitystä, joka nyt voisi lisätä tätä riskiä. Seuraavana vuonna säädimme tässä samassa salissa lakia, jolla siperialaisen tai ehkä paremminkin lehmanbrotherslaisen opetuksen tuloksena piti estää, etteivät vaikeuksiin joutuneet eläkeyhtiöt joudu myymään alehintaan osakkeitaan, koska voimassa olevat vakavaraisuussäädökset olisivat johtaneet siihen. Silloin siihen säädimme lain, jota jatkettiin 2011, ja se on nyt voimassa tämän vuoden loppuun saakka, ja senkin vuoksi tarvitaan tämä menettely. Siinä yhteydessä tai itse asiassa jo vähän aiemmin asetettiin komitea pohtimaan, miten pystyttäisiin parhaalla mahdollisella tavalla turvaamaan se, että ei jouduttaisi tilanteeseen, että joutuisimme tekemään itse asiassa samanlaisia paniikkiratkaisuja kuin silloin 2008 joulun alla täällä teimme.

Nyt me olemme saaneet tänne tämän esityksen. Itse asiassa, edustaja Kettunen, kiitoksia terveisistä sosiaali- ja terveysvaliokunnalle. Ne eivät ole myöhässä vielä, vaikka valiokunta on itse asiassa ottanut jo vähän varaslähdön, ja olemme jo käsitelleet tätä lakia ja kuulleet asiantuntijoita. Olemme kuulleet asiantuntijat jo loppuun, (Pentti Kettunen: Ohhoh!) mutta kyllä toki käsittelyyn teidänkin sinänsä ihan hyväntahtoiset ja hyvät esityksenne menevätkin. Ei siinä mitään, mutta tällä lainsäädännöllä pystytään nyt toivon mukaan mahdollisimman hyvin estämään ja tarpeeksi ajoissa havaitsemaan, jos kehitys menee siihen suuntaan, että vaaditaan sitten viranomaisten toimia, joilla jouduttaisiin puuttumaan näihin riskisijoitusten erilaisiin rakenteellisiin tekijöihin.

Silloin 2008 ongelma ei ollut siinä, että eläkeyhtiöt olisivat ikään kuin olleet vaarassa menettää sijoituksensa. Ei olisi ollut tietenkään mikään pakko realisoida sitä varallisuutta, niitä sijoituksia, ellei voimassa oleva lainsäädäntö olisi pakottanut siihen. Sen takia sitä lainsäädäntöä jouduttiin muuttamaan, ettei jouduttaisi tilanteeseen, jossa tehdään sinänsä typeriä päätöksiä vain siksi, että on olemassa laki, joka pakottaa huonoihin päätöksiin. Mutta olemme saaneet järjestelmän, ja kun olen tässä asiantuntijoilta asiaa kysellyt, niin edelleen olen saanut sen tyyppisiä vastauksia, että tällä järjestelmällä ehkä olisi pystytty estämään se, että emme olisi joutuneet säätämään silloin 2008 tätä, sanoisiko, hätätilalakia. Toivottavasti pystymme nyt päätymään siihen, että emme ylipäätään joudu eläkesijoitusten, eläkerahojen, osalta tekemään hätäisiä päätöksiä tai ylipäätään voimme tehdä päätöksiä, jotka turvaavat eläkeläisten edut mahdollisimman hyvällä tavalla. Mutta aina, kun on kysymys miljardien omaisuudesta ja niitten pitkäaikaisesta käsittelystä, joudutaan miettimään riskin ja tuottoerotusten suhdetta. Se ei ole tietenkään ihan helppoa. Siinähän on kysymys itse asiassa samasta asiasta kuin missä tahansa sijoittamisessa. Ero on vain siinä, että kun yksityinen ihminen tekee sijoituksia, niin hän tekee sitä vain omalla riskillään, mutta kun eläkeyhtiöt tekevät sijoituksiaan, niin ne tekevät kaikkien suomalaisten eläkeläisten ja myöskin tulevien työntekijöitten varoilla, koska jatkossakin eläkeläiset ja työnantajat tässä järjestelmässä vastaavat näistä kustannuksista, ja siitä johtuu se, että niin sanottu kolmikannan vaikutus eläkelainsäädännössä on ollut niin merkittävä. On kohtuullista, että maksajatkin saavat vaikuttaa siihen, mitä heidän rahoillaan tehdään, mutta lopullinen päätösvalta Suomen perustuslain mukaan on eduskunnalla edelleenkin, myöskin eläkeasioissa.

Lasse Männistö /kok:

Arvoisa puhemies! Ihan aluksi voi edustaja Virtaselle todeta, että toki sillä tavalla yksityishenkilön sijoitustoiminta ja eläkeyhtiöiden sijoitustoiminta riskiprofiileiltaan hieman poikkeavat, että eläkeyhtiöiden mahdollisuus hajauttaa riskejä niin maantieteellisesti kuin eri luokittain sijoitusten sisällön osalta on huomattavasti merkittävämpi kuin keskiverrolla yksityisellä sijoittajalla, joten tämä täytyy tietenkin huomioida, mutta periaatteessa, juuri niin kuin edustaja Virtanen totesi, riski ja tuotto kulkevat käsi kädessä.

Rakenteellisena muutoksena tämän lakiesityksen merkittävin sisältö on, niin kuin on kuultukin, työeläkeyhtiöiden toimintapääoman, jolla siis varaudutaan näihin sijoitustoiminnan riskeihin, ja tasoitusmäärän, jolla varaudutaan vastaavasti vakuutustoiminnan riskeihin, yhdistäminen yhdeksi vakavaraisuuspääomaksi, ja tätä voi pitää hyvin perusteltuna. Todellisuudessa vain sillä eläkeyhtiöiden kokonaisuudella on merkitystä riskeihin varautumisen näkökulmasta. Olipa kyseessä sitten sijoitus- tai vakuutusriski, kun se realisoituu, niin on yksi pääoma, josta sitten tappiot katetaan.

Finanssikriisin aikana tehtiin tämä määräaikainen laki, jolla eläkelaitosten vastuuvelkaan sisältyvää tasausvastuuta voitiin rinnastaa toimintapääomiin, ja näin vältettiin silloin tilanne, jossa olisi jouduttu myymään sijoituksia alhaisilla kursseilla, jotta nämä vakavaraisuussäännökset olisi täytetty. Myöhemmin tämän lain voimassaoloa jatkettiin edelleen kahdella vuodella. Tämä johtui siitä, että epäedullinen tilanne markkinoilla jatkui.

Ilman nyt ehdotettuja muutoksia työeläkelaitosten keskimääräinen vakavaraisuusaste laskisi noin 5 prosenttiyksikköä ja eläkelaitosten olisi siirrettävä sijoituksia vähäriskisempiin kohteisiin. Tämä vastaavasti vähentäisi pitkällä aikavälillä sijoitustuottojen ennustetta. Se tarkoittaisi noin 0,2—0,4 prosenttiyksikön nousupainetta työeläkemaksuihin. Vastaavasti eläkeyhtiöiden riskiprofiili muuttuisi maltillisemmaksi, jos tätä siis ei säädettäisi, verrattuna nykyiseen.

On kuitenkin huomioitava, että kriisissä säädetyn määräaikaisen lain peruste oli säilyttää riittävä osakepaino ja muiden riskisempien sijoitusten paino eläkeyhtiöissä, jotta tämän kriisin hellittäessä voitaisiin hyötyä arvoaan kriisissä menettäneiden osakkeiden arvonnoususta. Nyt kuitenkin tuotto-odotusten ja riskien näkökulmasta tämän muutoksen perusteena on se, että muutos mahdollistaa työeläkeyhtiöille pysyvästi korkeamman riski- ja tuottoprofiilin eläkejärjestelmän kestävyyden parantamiseksi ja eläkemaksujen nousupaineiden hillitsemiseksi, eli peruste näille laeille on sinänsä eri.

Tämän riskiprofiilin nousu on kuitenkin verraten maltillinen ja pitkällä aikavälillä mahdollistaa suuremman tuoton eläkevaroille. Lisäksi toimintapääoman ja tasoitusmäärän yhdistämistä voi pitää perusteltuna, koska varsin harvoin sijoitus- ja vakuutustoiminnan riskit realisoituvat samaan aikaan. Harvemmin näin käy. Tästä näkökulmasta tällaista maltillista riski- ja tuottoprofiilin nostoa suhteessa ennen vuotta 2007 vallinneeseen tilaan voi pitää ihan perusteltuna. Niin ikään perusteltuna voi pitää vaatimuksia, joiden mukaan eläkelaitoksen vakavaraisuuspääoman laskiessa alle tämän vakavaraisuusrajan tulee näiden yhtiöiden toimittaa Finanssivalvonnalle ta-loudellisen aseman tervehdyttämissuunnitelma.

Jos jonkun näkökulman lopuksi nostaa esiin, joka kiinnitti erityisesti huomiota ja aiheutti vielä vähän kysymyksiä, niin se on se, että tässä muutoksessa eläkeyhtiöiden vakavaraisuuspääomaankin sisältyy erä, joka perustuu työnantajan lisämaksuvelvollisuuteen, eli riskien realisoituessa odotetaan työnantajan maksavan lisää. Tätä erää ei voi pitää samanarvoisena muiden vakavaraisuuspääoman erien kanssa, sillä sen käyttö perustuu, niin kuin sanottua, työnantajan maksuhaluun ja jossain määrin työnantajan maksukykyynkin. Onkin hyvä, että Finanssivalvonta on kiinnittänyt tähän huomiota ja aikoo antaa erän käytöstä tarkemman ohjeistuksen.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä onkin yllättävän asiantuntevia puheenvuoroja, mutta varsinainen suuri asia näyttää jäävän helposti tämän yksittäisen valuvirheen korjaamisen ohella huomioimatta. Kun Teivo Pentikäinen 60-luvun alussa käynnisti vakuutusmatemaatikkona työeläkevakuutusjärjestelmän, joka on siis sosiaalivakuutusta, siinä päädyttiin hajautettuun malliin, jossa usea keskinäinen yhtiö huolehtii työeläkkeiden maksamisesta ja rahan keräämisestä. Silloin oletettiin työssä olevien miespuolisten ihmisten elinajaksi noin 15 vuotta alhaisempi kuin tällä hetkellä on. Tässä työeläkejärjestelmässä työnantaja- ja työntekijäosapuolet neuvottelevat näiden periaatteiden muuttamisesta, ja kun elinaikaodote on nopeasti kasvanut, niin tämän järjestelmän kyky huolehtia tulevaisuudessa ei ole enää yhtä selvä kuin tähän asti. (Erkki Virtanen: On siellä elinaikakerroin!) — Elinaikakerroin koko ajan muuttuu, ja joku on sanonut, että tänään syntyneistä tyttölapsista joka toinen elää satavuotiaaksi, ja kun samaan aikaan vielä koulutuksen ja monen muun syyn johdosta ihmiset tulevat myöhemmin työmarkkinoille, aktiivinen työssäoloaika on supistunut suhteessa kokonaiselinaikaan.

Työntekijäjärjestöjen etu ehkä olisi pidemmän päälle se, että järjestelmää paikattaisiin siten, että kokonaistyöaika suhteessa elinaikaan saataisiin kasvamaan. Siihen on useita keinoja. Yksi olisi se, että työeläke syntyisi nimenomaan työssäolovuosien perusteella eikä siihen sinänsä vaikuttaisi niinkään se, minä vuonna tai minkä ikäisenä olet tullut töihin tai poistut työelämästä. Olennaista olisi, että tämä työssäoloaika olisi riittävän pitkä, jotta tämä maksuosuus, joka kerätään palkkasumman yhteydessä, olisi riittävä kattamaan eläkkeellä olevien ihmisten eläkkeet. Tähän asiaan en usko, että nykyjärjestelmään ilman valtion väliintuloa saadaan muutosta riittävän nopeasti, ja tämä pitäisi kerralla hoitaa niin, että siitä ei tarvitsisi 50 vuoden välein käydä laajaa yhteiskunnallista keskustelua. Se matemaattinen kaava ei ole kovin monimutkainen, jolla tämä asia saataisiin hoidettua.

Nyt oleva esitys pohjautuu, kuten täällä on todettu, siihen, että työeläkeyhtiöiden ei tarvitsisi myydä niin sanottuihin aleneviin kursseihin omia osakkeitaan, vaan ne voisivat hyödyntää sen, että heidän vakavaraisuutensa riittää kyllä aika pitkänkin alamäen rahoittamiseen, kun työeläkeyhtiön on myös huolehdittava omasta likviditeetistään. Siellä on kyllä kassassa, ja sitten jää myös aikaa ehkä myydä kiinteistöjä, jos osakkeiden hinnat laskevat nopeasti, niin kuin nyt näyttää olevan.

Siltä osin kuin täällä on pohdittu, kuinka hyvin nämä työeläkeyhtiöiden sijoitukset ovat tuottaneet, en ikävä kyllä voi aivan yhtyä edustaja Virtaseen. Mielestäni tuotot eivät ole olleet niin hyviä toisaalta kuin olisi tarvittu, niin hyviä kuin olisivat saaneet ollakin. Tässä on aika paljon parantamista. Moni on sitä mieltä, että maailman sijoitusmarkkinat ovat muuttuneet epävarmemmiksi ja pitkät megatrendit ovat katkeamassa. Näyttää siltä, että osakkeiden ylivertaisuus esimerkiksi kiinteistösijoituksiin ei enää ole itsestään selvä. Kyllä tässä viimeisessä Lehman Brothersin yhteydessä olevien finanssiseurausten joukossa oli kolmen A:n luokituksen omaavien rahastojen menoa konkurssiin muutamassa kuukaudessa, kun ostolaidalla ei ollut ketään.

Kaiken kaikkiaan tekisi mieli sanoa, että tämä on pikku juttu, tämä korjataan, mutta iso juttu jää korjaamatta. Tämän työeläkejärjestelmän peruskorjaus, eli kuinka suuri elinaikaodote meillä on ja kuinka tätä järjestelmää pitää muuttaa, on vaikea asia mutta niin tärkeä asia, ettei sitä saa jättää huomioimatta.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Edustaja Lehti edellä sanoi, että täällä on käytetty yllättävän asiantuntevia puheenvuoroja. Siitä huolimatta ajattelin pitää oman puheenvuoroni.

Edustaja Virtanen sanoi täällä aikaisemmin, että nyt on kyse eläkeyhtiöiden varallisuudesta ja 165 miljardin euron varoista ja että tässä yhteydessä ei ole aihetta puhua eläkeyhtiöiden johtohenkilöiden palkitsemisesta ja siihen liittyvistä asioista. Olen eri mieltä. Jos puhemies sallii, niin lausun tuohon eläkeyhtiöiden johtojen palkitsemiseen ja muiden suurten yhtiöiden johtojen palkitsemiseen liittyviä muutamia ajatuksia. (Erkki Virtanen: Saatte luvan!)

Meillä on hyvä työeläkejärjestelmä, ja me kansanedustajat lainsäätäjinä pyrimme eri tavoin pitämään järjestelmää hyvässä kunnossa. Tätä kautta työeläkejärjestelmään on kertynyt valtava sijoitusvarallisuus. Onko meillä lainsäätäjinä oikeus asettaa joitakin vaatimuksia tai edes toivomuksia tuon sijoitusvarallisuuden käytön osalta? Aikaisemmin on asetettu, ainakin keskustelussa, aluepoliittisia, työllisyyspoliittisia, asuntopoliittisia toiveita.

Tällä hetkellä kansalaisten oikeudentuntoa koettelevat, ja aivan perustellusti, sulle—mulle-, hyvä veli -kerhon jäsenten toinen toisilleen antamat kohtuuttoman suuret palkat ja palkkiot, joilla ei ole mitään tekemistä maltin, kohtuuden tai oikeudenmukaisuuden kanssa. Sen tasoista palkitsemista suomalaisessa yhteiskunnassa ei aikaisemmin — siis tarkoitan ennen 1990-luvun loppupuolella alkanutta nykyistä kehitystä — ollut nähty, ja silloinkin vuorineuvokset ja muut korkeat johtajat tulivat kyllä hyvin toimeen ja käyttivät kaiken aikansa ja tarmonsa johtamiensa yhtiöiden johtamiseen mahdollisimman hyvin.

Miten tämä kysymys koskee työeläkeyhtiöitä? Kun silloin tällöin viritän eri yhteyksissä keskustelua suomalaisten suuryritysten johtajien palkitsemisesta, minulle usein vastakommenttina huomautetaan, että kai nyt omistaja saa antaa johtajilleen sellaisia palkkioita ja palkitsemisia kuin itse haluaa. Totta kai saa, mutta jos me katsomme suomalaisten suuryritysten omistajia, niin keitä he oikeastaan ovat, ketkä istuvat pal-kitsemisvaliokunnissa, nimeämisvaliokunnissa, ketkä muodostavat yhtiökokouksissa läsnä olevien osakkeenomistajien osalta käytännössä enemmistön? Jos lasketaan yhteen valtio-omistaja ja keskeiset työeläkeyhtiöt, niin väitän, että lähes yhtiökokouksessa kuin yhtiökokouksessa tämä joukko muodostaa enemmistön ja yleensä myös näissä palkitsemisvaliokunnissa, hallituksen asettamissa palkitsemisvaliokunnissa, he ovat keskeisiä vaikuttajia. Eli onko meillä poliittisilla päättäjillä, valtio-omistajalla, oikeus asettaa jotain toivomuksia siitä, miten eläkeyhtiöt, joilla on valtava omaisuus ja suuri omistus suomalaisissa yhtiöissä — ja hyvä niin — tätä valtaansa käyttävät, esimerkiksi juuri näissä palkitsemisasioissa, jotka, kuten sanoin, koettelevat kansalaisten oikeudentuntoa ja hyvin perustellusti koettelevatkin? Minun mielestäni meillä on poliitikkoina, kansanedustajina ja valtiolla omistajana, yhtenä keskeisenä omistajana, ja lainsäädännön kautta työeläkejärjestelmän luojana ja ylläpitäjänä oikeus asettaa tiettyjä toiveita.

Valtio-omistaja itse on uudistamassa omia ohjeitaan palkitsemisasioiden osalta tänä keväänä, ja valtio-omistaja on tässä yhteydessä varmasti jatkamassa sitä linjaa, että optioita ei sallita, toivottavasti tiukentamassa linjaa, mitä tulee pitkän aikavälin palkitsemiseen eli näihin osakepalk-kiojärjestelmiin ja vastaaviin.

Näissä pörssiyhtiöissähän tämä palkitseminen on hyvin mielenkiintoista: jos menee hyvin ja kurssi nousee, se on johdon ansiota ja sitä pitää siitä palkita; jos menee huonosti ja kurssi laskee, niin se ei ole johdon vika vaan se johtuu tietysti suhdanteista ja markkinoista.

Nyt kun valtio-omistaja itse uudistaa omia ohjeitaan ja pyrkii niissä malttia ja kohtuutta varmasti edelleen ja vielä enemmän korostamaan, onko meillä oikeutta pyrkiä toimimaan yhteistyössä työeläkeyhtiöiden kanssa niin, että nekin olisivat mukana tässä toiminnassa, jolla pyritään karsimaan ja poistamaan kohtuuttomuuksia, jolla pyritään suomalaista yhteiskuntaa palauttamaan myös tältä osin kohtuuden yhteiskunnaksi? Minun mielestäni valtiolla on oikeus ainakin esittää toivomuksia, ja niinpä itse esitän valtioneuvostolle, ministeri Risikolle ja ministeri Hautalalle, toivomuksen, että tavalla tai toisella työeläkeyhtiöt kutsuttaisiin valtio-omistajan kanssa keskustelemaan siitä, voisivatko nämä keskeiset omistajat yhdessä tehdä joitakin linjauksia, jotka koskevat palkitsemisia suomalaisissa yhtiöissä ja joilla pyrittäisiin edistämään kohtuutta, malttia ja vahvistamaan kohtuuden yhteiskuntaa ja ihmisten tunnetta oikeudenmukaisuudesta suomalaisessa yhteiskunnassa. Enpä oikein usko, että kaiken viime aikoinakin julkisuudessa olleen keskustelun jälkeen esimerkiksi Varman ja Ilmarisen toimitusjohtajat kieltäytyisivät tulemasta tällaiseen keskusteluun, missä näitä asioita yhdessä pohdittaisiin valtio-omistajan kanssa. Eli tällaista palaveria suosittelen.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämänkin asiantuntevan puheenvuoron jälkeen eh-kä siirrytään tähän hallituksen esitykseen takaisin. Tämä nyt luotava vakavaraisuuspääoma turvaa eläkelaitosten tuottavan sijoitustoiminnan ja johtaa siihen tärkeään seikkaan, että meidän kaikkien eläkemaksujen korotuspaineet pysyvät matalina ja maltillisina. Ilman muutoksia työeläkelaitosten olisi siirrettävä sijoituksiaan vähäriskisempiin kohteisiin, kuten täällä on jo kuultu, jolloin odotettavissa olevat sijoitustuotot todennäköisesti vähenisivät.

Edustaja Virtanen totesi omassa puheenvuorossaan, että maamme on siinä mielessä poikkeuksellinen, ehkä positiivisesti poikkeuksellinen, että olemme varautuneet tuleviin eläkkeisiin. Ja kun näin kerran on, niin meidän on myös annettava eläkeyhtiöille mahdollisimman hyvät edellytykset hoitaa tätä meidän eläkevarallisuuttamme ja kasvattaa kerättyjen varojen arvoa. Siksi tämä laki on tarpeen. Lisäksi tämä tukee suomalaisten sijoitusmarkkinoiden vakautta.

Lenita Toivakka /kok:

Arvoisa puhemies! On tosiaan tärkeä, että turvaamme eläkeyhtiöiden toiminnan niin pitkällä aikavälillä kuin myös näin taloudellisesti epävarmoina aikoina, koska silloin turvaamme suomalaisten nykyiset ja tulevat eläkkeet. Suomalaisethan elävät nykyään paljon pidempään kuin niinä aikoina, kun tämä järjestelmä luotiin, ja tästäkin syystä on äärettömän tärkeä pitää näistä rahastoista todella hyvää huolta. Kuten kuultiin, jos tätä lainsäädäntöä ei tehtäisi, olisi sellainen riski, että eläkelaitokset joutuisivat siirtämään sijoituksiaan vähäriskisempiin kohteisiin ja tämä voisi aiheuttaa nousupainetta työeläkemaksuihin.

Mutta se, mitä pidän erittäin hyvänä nyt tässä hallituksen esityksessä, on se, että poikkeustilanteisiin ehdotetaan tätä uutta menettelytapaa, eli että Finanssivalvonta jatkossa on velvoitettu ilmoittamaan sosiaali- ja terveysministerille, jos huomaa tämän eläkelaitosten keskimääräisen vakavaraisuuden laskeneen tai uhkaavan laskea nopeasti, elikkä pystytään reagoimaan tilanteeseen nopeasti, jos näyttää siltä, että riskit ovat liian suuret. Tämä on erittäin tervetullut muutos.

Pentti  Kettunen  /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Erkki Virtasen puheeseen liittyi eräs paljastus. Ja se paljastus oli se, että asia on tällä hetkellä täällä lähetekeskustelussa valiokuntaan lähettämistä varten ja valiokunnassa asia on lähes jo loppuun käsitelty. (Erkki Virtanen: Ei ole!)

Tämä on valitettavasti tullut näköjään täällä eduskunnassa jopa maan tavaksi. Eli tosin sanoen valiokunnissa, minulla on kokemusta valtiovarainvaliokunnasta, ennen kuin varsinaisesti lakiesitys saapuu sinne, se tulee merkittynä ilman numeroa xx:llä, eli toisin sanoen se ei ole ollut lähetekeskustelussa, ja valiokunnassa jopa aloitetaan mietinnön tekeminen.

Minusta tämä on väärin, menee väärässä järjestyksessä, ja tästä on tullut eräänlainen maan tapa. Minä toivon, että puhemies ja puhemiesneuvosto puuttuvat tähän ja asia laitetaan oikeaan järjestykseen.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowicz käytti äsken erinomaisen puheenvuoron liittyen näiden eri yhtiöitten johdon palkitsemisjärjestelmiin, joissa on todella ollut kummallisuuksia. Eli silloin, kun yhtiö tekee voittoja, maksetaan huomattavia tulospalkkioita, ja jos tekee tappioita, niin edelleen maksetaan näitä ylimääräisiä korvauksia, jotka ovat hyvin huomattavia ja kohtuuttomia käytännössä.

Tulenkin jatkossa aina, kun edustaja Zyskowiczin kanssa olemme erilaisissa tilaisuuksissa ja kokouksissa, joissa konkreettisesti päätämme yhdessä erilaisten johtajien palkkioista, tulen aina muistuttamaan teitä tästä puheenvuorosta, jonka äsken piditte. Tulen ottamaan siitä kopiot ja pidän sitä mukana kaikissa kokouksissa, (Erkki Virtanen: Edustaja Zyskowiczilla on monta sellaista puhetta!) joissa yhdessä olemme päättämässä näistä palkitsemisjärjestelmistä, koska haluan, että teot ja puheet vastaavat toisiaan täällä eduskunnassa.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Kunnioittamani puhemies! Tulin vähän kesken tähän, kun edustaja Zyskowicz käytti puheenvuoroa. Talousvaliokunta on monen, monen kokouksen ajan viimeisten viikkojen aikaan kuunnellut sekä valtion omistajaohjauksesta että myöskin nyt tässä tapauksessa eläkeyhtiöitten valvonnasta ja ohjauksesta vastaavia ministereitä ja ministeriöiden edustajia, asiantuntijoita eri puolilta, ja talousvaliokunta on päättänyt, että se lähettää valtioneuvostolle kirjelmän niistä käsityksistä, niistä arvioista, joita sillä on tehtävissä tähän aihealueeseen liittyen.

Ajan puutteen vuoksi aivan lyhyesti. Aivan erityisesti tähtäimessä näissä arvioinneissa on ollut tämä ristikkäisvalvonta, että sinä valvot minun yhtiötäni ja minä valvon sinun yhtiötäsi: kuinka tämä soveltuu ylipäänsä valtion ja ylipäänsä suomalaisessa järjestelmässä, onko corporate governance, hyvän hallintotavan ohjeistus, joka on bisnesyhteisön oma, ajan tasalla, pitääkö sitä uusia?

Arvoisa puhemies! Ehkä palaan hetken päästä varsinaiseen puheenvuoroon.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Valitettavasti olemme edustaja Ruohonen-Lernerin kanssa aika harvoin yhdessä sellaisissa yhtiöiden hallintoelimissä tai edes yhtiökokouksissa tai muissa elimissä, joissa voisimme yhdessä edustaa ja edistää kohtuutta, malttia ja Suomen kansan hyvään perinteeseen perustuvaa palkitsemista suurimpien yhtiöiden ja vastaavien kohdalla.

Mutta kaikin mokomin, edustaja Ruohonen-Lerner, suosittelen omiin puheisiini perehtymistä ja suosittelen, että ette pelkästään ihan viimeaikaisia puheita tältä osin ottaisi iltalukemistoksenne, kun olen vuosien saatossa useamman kerran tässä talossa ja myös lukuisilla muilla vähemmän julkisilla foorumeilla kiinnittänyt huomiota tähän optiovillitykseen ja osakepalkkiovillitykseen ja muihin sellaisiin villityksiin, joissa hyvät veljet palkitsevat toinen toisiaan.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näinhän se on, että hyvät veljet ja sisaret palkitsevat toisiaan tässä meidän järjestelmässämme puolin ja toisin, ja käytäntö on vanha. Se on maan tapa, ja siihen on erittäin vaikea konkreettisesti puuttua, jos hallintoneuvostoissa ja hallituksissa ja muissa toimi-elimissä kansalaisia edustavat tahot eivät avaa suutaan silloin, kun on se hetki, kun täytyy lausua, että emme hyväksy tässä yhteisössä johdon palkitsemisjärjestelmää vaan haluamme, että sitä muutetaan heti, koska vuosittainhan lyödään lukkoon monissa organisaatioissa nämä ylimmän johdon palkitsemisjärjestelmät. Aina silloin, kun ollaan siinä konkreettisessa kokouksessa, minä tulen esittämään ainakin itse kaikissa kokouksissa, joissa edustan veronmaksajia, että en hyväksy näitä ylimääräisiä palkitsemisjärjestelmiä. Olen sitä mieltä, että ylimmällä johdolla pitää olla kiinteä kuukausipalkkio (Puhemies koputtaa) ja se on sen verran kova palkka sitten, että ei tarvitse näitä kepulikonsteilla luotuja palkitsemisjärjestelmiä, jotka tuottavat aina ylimääräistä, (Puhemies koputtaa) tehtiin sitä hyvää tulosta tai huonoa tulosta. En hyväksy ollenkaan nykyistä käytäntöä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Ruohonen-Lerner sanoi, että käytäntö on vanha. Ei se ole niin hirveän vanha. Edellinen vuorineuvos- ja toimitusjohtajasukupolvi antoi kaikkensa yhtiöittensä eteen ja sai hyvää palkkaa, ehkä jotain bonusta, mutta eivät edes voineet uneksia joistakin optioista ja osakepalkkiojärjestelmistä. Selvyyden vuoksi totean, että hyväksyn esimerkiksi vuosittaiset bonukset, jotka todella ankkuroituvat asianomaisten johtajien päätäntä- ja toimintavallassa oleviin kriteereihin, mutta en voi pitää perusteltuina enkä oikeudenmukaisina optioita tai vastaavia järjestelmiä, joissa pelkästään palkitaan kurssinoususta, mutta ei rangaista kurssilaskusta.

On minulta aikaisemminkin kysytty, niin kuin edustaja Kettunen täällä välihuudossa, mitkä ovat teot puheideni tueksi. Voitte kysellä niistä niiltä, jotka vuosikymmenten varrella ovat istuneet kanssani esimerkiksi eräiden valtionyhtiöiden hallintoelimissä. Niissähän kohtuus pysyi jonkin verran... — Nyt loppui aika, mutta palaan myöhemmin.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Jotta nyt ei väärää käsitystä jäisi, kannatan ehdottomasti edustaja Zyskowiczin puheenvuorossa sekä tätä teoriaa että myöskin tätä käytäntöä eli esitystä siitä, että sosiaali- ja terveysministeriö, joka näitten hyvien veljien lisäksi valvoo ikään kuin valtion puolesta näitä eläkeyhtiöitä, voisi ehkä ryhtyä edustaja Zyskowiczin tarkoittamaan toimenpiteeseen.

Sinänsä minä olen nähnyt jo 80-luvulla tämän samaisen asunto-osto- ja vuokrauskäytännön ja tuomitsin sen silloinkin jo. Sinänsä, jos sillä, että tämmöinen järjestely on tehty, voitaisiin turvata ja kenties pelastaa suomalainen eläkejärjestelmä, niin siitä vaan. Sen vuoksi esitin ikään kuin tämän vertauksen, että puhutaan nyt kuitenkin mittaluokaltaan vähän eri luokan asioista. Minä en vain usko, että bonuksilla parannetaan ylipäätään näitten johtajien toimintakykyä lainkaan.

Mutta kun edustaja Lehti täällä totesi, että on valuvika siinä, että tätä ihmisten pidentynyttä elinaikaa ei oteta huomioon, niin kyllä eläkejärjestelmään nyt kuitenkin tässä vuoden 2005 uudistuksen yhteydessä luotiin elinaikakerroin, joka ottaa sen kasvun huomioon. Se leikkaa eläkkeitten suuruutta, minkä tässä eläkeläiset tulevat myöskin lähivuosina huomaamaan, jos keskimääräisesti vanhenemme nykyistä menoa.

Sijoitustuotoista olen hänen kanssaan samaa mieltä siinä, että todella kannattaisi aika vakavasti harkita, onko osakkeisiin sijoittaminen tällä hetkellä todellakaan järkevä strategia tai edes taktiikka. Kiinteistösijoitukset ovat ihan paikallaan.

Yksi asia, josta tässä yhteydessä toki voitaisiin keskustella, ovat nämä eläkeyhtiöitten ikään kuin kilpailuperusteiset asiakaspalautteet, joissa sitä eläkeläisten rahaa jaetaan näille työnantajille takaisin. Viime keskustelussahan oli se esitys siitä, että jos tämä pelastus tehdään, niin eikö nyt sitten yhtiöiden pitäisi luopua näistä palautuksista. Siihen ei haluttu mennä, (Puhemies koputtaa) mutta se on kyllä miettimisen arvoinen asia vieläkin.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowicz täällä tarttui tärkeään asiaan, ja oikeastaan hänen puheenvuoronsa innoittamana, niin kuin monesti aikaisemminkin, olen tänne pönttöön tullut. Tällä kertaa olen hyvin paljossa samaa mieltä hänen kanssaan.

Jos ihan pari sanaa tästä palkitsemisesta ensiksi. Olen kuitenkin sitä mieltä ja ymmärsin myöskin Zyskowiczin olevan sitä mieltä — tai ainakaan itse en uskalla kansanedustajana täällä olla määräämässä, kuinka paljon pitäisi jonkun johtajan edes valtionyhtiössä tai eläkelaitoksessa pitäisi saada — nehän kutsuvat itseään eläkelaitoksiksi, ne eivät osakeyhtiöiksi itseään mielellään sano tai yhtiöksi muussa muodossa, vaan ne ovat eläkelaitoksia — en edes eläkelaitosten johtajien palkkoja uskaltaisi ihan kovin tarkkaan täällä mennä määräämään.

Mutta ne periaatteet kuitenkin, millä se palkitseminen tapahtuu, se on sellaista maata ja maaperää, jossa, totta kai, valtio omistajana tai lainsäädännön viimekätisenä säätäjänä — silloin kun puhutaan eläkeyhtiöstä, niistä perusteista, jotka antavat oikeutuksen ylipäänsä näille eläkeyhtiöille — voi toki puhevaltaa näissä asioissa käyttää.

Mitä optioihin tulee palkitsemisjärjestelmässä, niin se on totta, että edustaja Zyskowicz tässäkin asiassa on ollut aika lailla samalla kannalla, mitä olen itse ollut. Kun täällä on vähän mediaakin paikalla, en voi olla muistuttamatta, että kun tulin kauppa- ja teollisuusministeriksi, ensityökseni ja -toimeksi tein päätöksen, että optiojärjestelmät pannaan poikki. Yhtään optiosopimusta ensimmäisessäkään valtionyhtiössä ei sen jälkeen tehty. (Ben Zyskowicz: Silti on saatu hyviä johtajia!) — Silti on saatu hyviä johtajia. Mutta kyllä sekin pitää paikkansa, edustaja Zyskowicz, että kyllä mokomat osasivat kiertää jonkun verran kuitenkin tätä järjestelyäkin. (Välihuuto) — Eivät bonusjärjestelmän kautta. Ei bonusjärjestelmä toimi samalla tavalla. Osakepalkkiojärjestelmä ei pääse optiosopimusten mukaisiin tuottoihin, mutta aika hyvään ikään kuin tuottokantaan silläkin järjestelyllä sitten aikanaan päästiin.

Se on juuri niin, että silloin kun monien valtionyhtiöitten osalta sellaisessa markkinassa toimitaan, joka on epätäydellinen markkina, jossa ei ole aitoa kilpailua, jossa valtio voi omilla päätöksillään jonkun yhtiön menestykseen tai menestymättömyyteen vaikuttaa, niin on aivan kornia, että siitä, että valtio tekee jonkun veroratkaisun tai jonkun muun poliittisen ratkaisun, joka voi vaikuttaa tuon yhtiön menestykseen, yhtiön johto keräisi miljoonien eurojen suuruiset optiovoitot. Siis sen huonommin ymmärrettävää järjestelyä, kuin mitä se vanha järjestely oli, ei kerta kaikkiaan ole. Mutta nyt ei vanhoista enempää, se on ollut ja mennyt ja ollaan tässä päivässä.

Nyt itse tähän esitykseen, hyvä esitys, ja sitten siihen, mitä on tuolla talousvaliokunnassa teemaan liittyen käyty läpi. Me emme ole vielä tehneet päätöstä siitä, mistä lausumme ihan tarkkaan ottaen, mutta siitä aihepiiristä, missä liikutaan, voin kuitenkin kertoa pari sanaa.

Ensinnäkin, kun on laaja kuuleminen käyty hyvästä hallintotavasta, corporate governance -pelisäännöistä meillä, niin muutama asia on selvästi noussut aivan erityisesti esille. Ensimmäinen on tämä ristikkäisvalvonta. Meillä on kasapäin yhtiöitä, sellaisiakin yhtiöitä, jotka ovat joko valtion omistuksessa olevia yhtiöitä, tai sellaisia, joita varten valtiovalta on erikseen säädellyt lait, kuten esimerkiksi eläkelaitokset, ja näiden johtohenkilöt ovat istuneet toistensa hallituksissa. Nyt viimeisten päivien aikaan eräät näistä ovat vetäneet johtopäätöksiä ja lähteneet pois, ymmärtäneet, että tämä ei oikein toimi tällä tavalla. (Ben Zyskowicz: Osaa ei saa millään pois!) — Voi olla näinkin, että osaa ei saa millään. — Tämän kysymyksen tarkka arviointi on paikallaan tehdä tässä talossa, ja talousvaliokunta yrittää omalta osaltaan. Kykenemmekö me ja minkälaiseen lausuntoon tässä, en käy ennakoimaan, koska ei ole korrektia ennakoida kovin pitkälle tässä. Mutta joka tapauksessa tämä on esillä ja vahvan pohdinnan alla.

Toinen asia, joka liittyy sekä eläkelaitosten että valtionyhtiöitten johtoon. Onko perusteltua ja paikallaan, varsinkin eläkelaitosten johtajista puheen ollen, että eläkelaitoksen toimitusjohtaja istuu useissakin muiden yhtiöitten hallinnoissa? Vaikkei ristikkäisvalvontaa olisikaan, hän istuu niin monessa, että hänen palkkionsa voivat olla satojatuhansia euroja vuodessa. Minkälainen riippuvuus tai minkälainen vaikutus sen yhtiön, jota hän johtaa, kannalta tällä on, jos se ulkopuolelta tuleva palkkio alkaa jo palkitsemisjärjestelmänkin puitteissa näyttelemään melkoista roolia? Onko tämä oikein ja perusteltua ja paikallaan?

Yhdysvalloissa 2000-luvun vaihteessa tuhannen suurimman yrityksen johtajilla oli keskimäärin vähän yli viisi jäsenyyttä muitten yritysten hallinnoissa. 2010 se oli tippunut alle kahteen hallitusjäsenyyteen muissa yhtiöissä jnp. Kaikki se, mikä USA:ssa tapahtui, siitä aika nopeasti sitten sikäläisen järjestelmän kautta otettiin vaarin ja pyrittiin sillä tavalla estämään se, ettei kohtuuttomuuksia synny.

Arvoisa puhemies! Viimeisenä asiana palkitsemisjärjestelmät ja -perusteet. Tässä on varmaan paikallaan tosiaankin, edustaja Zyskowicz siitäkin puhui, myös arvioida, onko joku tällainen yhteinen pelisääntö. Tarvitaanko siinä minkä tasoista ohjausta? Riittääkö se, että herrat ja rouvat kokoontuvat saman pöydän ympärille? Tai onko siinä valtio omistajana tai eläkelaitoksia koskevana lainsäätäjänä pelisääntöjä niitten toiminnalle rakentamassa? Voiko valtiovalta siihen jotain yleisiä periaatteita lausua? Minä luulen, että yleisiä periaatteita, mutta ei kovin paljon pitemmälle. Ne yleiset periaatteet ja käytännön sovellus pitää sitten jäädä ministereille, tässä tapauksessa sosiaali- ja terveysministerille, tai valtion omistajaohjauksesta vastaavalle ministerille. Me emme sitä pitemmälle voi mennä, mutta niistä yleisistä periaatteista varmasti tämän talon on joko valiokunnan kautta tai täyden salin kautta paikallaan ja aihettakin näissä oloissa jotain lausua. Kansa odottaakin sitä kaiken sen jälkeen, mitä tässä nyt julkisuudessa on viime aikoina ollut.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Nämä viimeisten kuukausien aikana uutisoidut asiat siitä, kuinka näissä tietyissä yhtiöissä on asioita hoidettu ristiin ja rastiin, kuinka on ostettu kalliilla ja myyty halvalla sisäpiiriläisille — jotenkin tulee mieleen, että se on laillista rosvousta ja kansalaisten eläkerahoja käytetään pahasti väärin.

Tähän ongelmaan, että tämä on ylipäätänsä ollut mahdollista, täytyy kovalla kädellä puuttua. Se ei ole millään tavalla oikeutettua toimintaa. Meidän täytyy mahdollisimman nopeasti luoda sellaiset pelisäännöt, joilla saadaan heti poikki tämä epäterve käytäntö näissä firmoissa, joissa on paljon kasvotonta rahaa, joka automaattisesti kerätään kaikilta palkansaajilta. Siinä ei ole semmoista tulosvastuuta edes johdolla, että heidän tarvitsisi tehdä sitä rahaa, vaan se raha sataa sinne yhtiön pankkitileille automaattisesti, siinä ei ole sellaista vastuuta lainkaan kuin on yrityksissä, joissa oikeasti tehdään sitä rahaa omalla toiminnalla. Siinä mielessä pitäisi näiden palkitsemisjärjestelmien siitä johtotyöstä olla kohtuullisia, ja olen kiinteiden kuukausipalkkojen kannalla, koska, kuten edustaja Pekkarinenkin äsken totesi, näitä järjestelmiä osataan hyvin nokkelasti kiertää. Sitten kun yksi palkitsemisjärjestelmä on estetty, niin heti keksitään toinen ja kolmas järjestelmä, koska siihen tuntuu suomalaisen yritysjohdon keskuudessa riittävän osaamista vaikka kuinka paljon.

Nyt kun ministeri Risikko on täällä paikan päällä, toivoisin, että häneltä saisin näkemystä siihen, mitä mieltä hän itse on näistä palkitsemisjärjestelmistä ja sitten myös näistä kaupoista, joita on viime aikoina ollut julkisuudessa, hyväksyykö hän tällaisen menetelmän ja onko hänellä jotain lääkkeitä tähän epäterveeseen käytäntöön. Toivoisin mielelläni, että hän vastaisi näihin kysymyksiin.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä aika paljon improvisaatiota on joutunut harjoittamaan, ja yritän vielä tiivistää nämä ajatukseni.

Suomi on ollut aikaisemmin kohtuuden yhteiskunta myös ylimpien johtajien palkkojen ja palkitsemisen osalta, ja vasta 1990-luvulla, ehkä vielä 90-luvun loppupuolella meillä haluttiin omaksua — yritysjohtajat halusivat omaksua ja konsultit tietysti halusivat heitä siinä auttaa — tämmöisiä amerikkalaisia oppeja siitä, että johtajille peruspalkka maksetaan vaan suunnilleen työssä olemisesta, kuten yksi optioräätäli televisiossa kertoi, ja varsinaisesta työstä pitää sitten maksaa niin sanotuilla kannustimilla. Omaksuttiin oppi siitä, että ei saada hyviä johtajia ja he loikkivat yhtiöstä toiseen kauheata vauhtia, jos ei heitä sitouteta sitten näillä ylimääräisillä kannustimilla.

Tämä uusi tilanne, joka syntyi 90-luvun lopulla, on johtanut nykyiseen tilanteeseen, jossa me näemme erilaista kohtuuttomuutta ja sellaista menettelyä, jolla ei ole mitään tekemistä maltin eikä oikeudenmukaisuuden kanssa. Tämä rapauttaa suomalaisten kansalaisten oikeudentuntoa, ja kun me samaan aikaan, hallitus esimerkiksi, vaadimme kansalaisilta uhrauksia, jotta saamme maamme talouden parempaan kuntoon, niin kyllä näitä uhrauksia on aika vaikea olla vaatimassa tilanteessa, jossa saamme lähes päivittäin lukea lehdistä tai muualta mediasta, minkälaisia "kannustimia" nämä yritysjohtajat toinen toisilleen järjestävät.

No, nyt sitten tullaan tähän kyseessä olevaan hallituksen esitykseen ja työeläkelaitoksiin. — Joudun menemään pönttöön jatkamaan. (Puhuja siirtyi puhujakorokkeelle)

Herra puhemies! Työeläkelaitokset ovat siis suuria omistajia suomalaisissa pörssiyhtiöissä, ja kysymys kuuluu, onko meillä lainsäätäjinä ja valtiovaltana oikeus asettaa joitakin toiveita niiden käyttäytymiselle corporate governance -asioissa, palkitsemisasioissa ja joidenkin mielestä varmasti monissa muissakin asioissa. Itse olen siis sitä mieltä, että kun lainsäädännöllä viime kädessä luodaan ja ylläpidetään koko työeläkejärjestelmää ja lakisääteisesti kaikki joutuvat olemaan siinä mukana ja meillä on hyvä järjestelmä, niin meillä on myös oikeus esittää tiettyjä toiveita.

Sen haluan sanoa, että en usko, että nämä palkitsemisasiat esimerkiksi vaikuttavat työeläkevarojen tuottoon, eivät myöskään negatiivisesti. Nämä optioihmiset ja muuthan aikanaan sanoivat, että kukaan ei uskalla luopua optioista, ja varmasti nyt sanovat, että kukaan ei uskalla luopua kohtuuttomista osakepalkkiojärjestelmistä. Minä taas uskon, että me saamme hyviä johtajia, vaikka meillä ei olisi amerikkalaisia palkitsemiskäytäntöjä. Ei se johtaminen mitään rakettitiedettä ole.

Sitten jos meillä on joku suomalainen johtaja, joka sen takia ei lähde suomalaisen yhtiön johtajaksi, että Amerikassa tienaa paljon enemmän, niin en minä tiedä, onko se niin suuri menetys suomalaiselle yhteiskunnalle, jos tämmöinen henkilö, jonka kohdalla kaikkein tärkeintä elämässä on se, että rahaa tulee ja paljon, lähtee sitten Amerikkaan vuolemaan kultaa. Ehkä on hyvä, että lähtee ja tulee sitten takaisin tänne köyhään syntymämaahansa säkkikaupalla rahaa mukanaan ja toivottavasti enkelisijoittajana tai muuten laittaa ne rahat poikimaan suomalaisissa yrityksissä. Eli totta kai se voi joidenkin henkilöi-den kohdalla vaikuttaa, mutta sitä väitettä, että tätä kautta me huonontaisimme suomalaisten yritysten menestystä, kun ei saada niin hyviä ihmisiä vaativiin tehtäviin, sitä en usko.

No, ei tämä ollut yhtään vähemmän sekava kuin se ensimmäinenkään puheenvuoro. Tiivistän tämän perusajatuksen loppuun niin, että nyt kun valtio-omistaja myös omalta kohdaltaan miettii valtionyhtiöiden palkitsemisohjeita, minun mielestäni hallituksen ja vastaavien ministereiden tulisi kutsua työeläkelaitosten johtajat keskusteluun siitä, voitaisiinko jonkunnäköistä yhteistyötä ja jonkinasteista edes yhteisymmärrystä löytää siitä, että pyritään suomalaisissa pörssiyhtiöissä siihen, että kaikkein yliampuvimmista tämmöisistä vääristymistä, joita viimeisten vuosien aikana on syntynyt, päästäisiin pikkuhiljaa eroon ja voitaisiin toimia tavalla, joka nyt edes jotenkin vastaisi suomalaisen yhteiskunnan hyviä, vanhoja periaatteita ja perinteitä. Tällä tavoin minun mielestäni myös silloin edistettäisiin koko yhteiskunnan tällaista koheesiota ja myönteistä yhteenkuuluvuutta, jolla on oma merkityksensä koko yhteiskunnan kannalta.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Se on tietysti mielenkiintoinen kysymys tästä palkitsemisesta, ketä pitäisi oikeasti palkita. Jos nyt ajatellaan tätä lakiesitystä, niin me olemme säätämässä lakia, joka merkittävästi — voidaan näin varmasti sanoa — turvaa suomalaisten eläkeläisten asemaa, parantaa myöskin näitten työeläkeyhtiöitten asemaa. Nyt tässä sitten ikään kuin siitä palkinnon, sikäli kuin nyt julkisuuteen on uskominen, saavat nämä eläkeyhtiöitten johtajat näinä erilaisina edustaja Zyskowiczin arvostelemina palkitsemisjärjestelminä. Mutta itse asiassa tämä esityshän on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriön vakuutusosastolla. Kuinka paljon Outi Antila, kuinka paljon muut hänen alaisensa, jotka ovat tämän työn tehneet, minkälaisen puhalluksen he saavat siitä, että he ovat olleet itse asiassa parantamassa suomalaisen työeläkejärjestelmän toimintaa? Kyllä tätä voi tietysti tarkastella tältäkin kannalta.

Mutta tämä keskustelu täällä on ollut tietysti ihan mielenkiintoinen. Kun tavallinen kansalainen on tätä kuunnellut, niin kun me olemme näin yksimielisiä siitä, että meillä on selkeä epäkohta ainakin moraalisella tasolla tässä, ja olemme olleet sitä mieltä, että siihen pitäisi puuttua vaikkapa nyt edustaja Zyskowiczin esittämällä tavalla, niin hän varmaan miettii, että "no, katsotaanpa, mitä tapahtuu". Täällä on Mauri Pekkarinen, joka on Suomen Keskustan merkittävä poliitikko, Ben Zyskowiczillä on varmaan kohtuullisen merkittävä asema kokoomuksessa, täällä on perussuomalaisten varapuheenjohtaja ja sitten meitä vähän pienempiä nilkkejä muutama. Täältä puuttuvat vihreät ja sosialidemokraatit, mutta kun ehkä hekin ovat tätä mieltä, niin eikö tällä porukalla, jos me olemme kaikki yksimielisiä, olisi kenties mahdollista saada jotain aikaiseksikin?

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Vaikka päivänkohtaisesti on julkisuudessa erinäköisiä kauppoja ja muuta kaikkien meidän tiedossamme ja eräät päivälehdet ovat niitä ansiokkaasti pitäneet julkisuudessa, niin minä haluan kuitenkin nyt todeta, että minusta meidän, eduskunnan, tehtävä on löytää ne periaatteet ja pelisäännöt, millä ja minkä mukaan pitäisi toimia. Minä toivon, että me emme eduskuntana ala olla käräjäoikeus. Se ei ole minusta meidän tehtävämme.

Toinen huomio, kun ministeri on kohta puhumassa: Tässä muutama viikko sitten paikallinen päivälehti kirjoitti ja uutisoi, kuinka eräiden yhtiöiden johtohenkilöitten lisäeläkkeet itse asiassa ovat järjestelyjä, joidenka maksamiseen osallistumme me kaikki, niin että tavallisen kansalaisenkin ikään kuin siivu, millä hän rahoittaa näitä eläkkeitä, on kasvanut näiden ratkaisujen seurauksena. Oikeastaan ministeriltä olisin tiedustellut, josko hän tuntee tämän asian — se oli kuitenkin sivun juttu Helsingin Sanomissa — mitä tälle maailmalle oikein kuuluu, onko sitä selvitetty ja minkä verran.

Mitä vielä tulee näihin monien yhtiöitten johtohenkilöitten palkkioihin, niin sanon vain aivan lyhyesti, että kyllä se niin on, että kun käy viime vuodelta läpi sata eniten ansainnutta, niin kyllä niiden joukossa on todellakin erittäin paljon sellaisten yhtiöitten johtohenkilöitä, jotka eivät johda edes sellaisia yrityksiä, mitkä ovat ihan tämmöisessä avoimessa, todellisessa kilpailussa. Se, että sellaisillakin aloilla voidaan niin suuria palkkoja ja palkkioita nauttia, ei ihan oikein ole, yhdyn siihen.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Hyvä, että täällä nyt kuitenkin enimmäkseen ollaan samaa mieltä siitä, että kohtuullisuutta pitää saada, mitä tulee näihin palkitsemisjärjestelmiin. Ja tuskinpa meistä kukaan on halunnut tätä amerikkalaista systeemiä, joka tänne on 90-luvulla tuotu. Mutta kun me nyt sen tiedämme, että tällainen tilanne meillä on näissä lukuisissa yhtiöissä, niin nyt meidän täytyy sitten alkaa purkaa sitä amerikkalaista systeemiä aina, kun olemme sellaisissa kokouksissa, joissa pääsemme vaikuttamaan asiaan: olemme täällä eduskunnassa, jolloin teemme näitä yhtiöitä koskevaa lainsäädäntöä, ja silloin kun ylipäätänsä nämä palkkaus- ja tulospalkkio-, kannustinpalkkiojärjestelmät ovat esillä, niin aina sitten tulemme puuttumaan ja yritämme tätä epäkohtaa yksissä tuumin poistaa, koska on aivan kestämätöntä, kun jatkuvasti saamme lehdistä lukea näistä kohtuuttomista tilanteista.

Viimeksi Finnairin tilanteesta kerrottiin Helsingin Sanomissa. Tuomo Pietiläinen oli tehnyt erinomaisen artikkelin, jossa kerrottiin Finnairin johdon ylimääräisistä eduista, joita heille maksettiin siitä hyvästä, että he suostuivat olemaan firmassa töissä. Ja sitten kun ajatellaan, että heille maksettiin tällaisia bonuksia yhteensä 2,8 miljoonaa euroa ja jakajia oli 10 + 8 eli 18 henkilöä, niin keskimäärin he saivat 150 000 euroa henkeä kohden siitä, että suostuivat olemaan töissä tiettyyn päivämäärään saakka.

Kun duunaripuolella on sovellettu työsopimuksissa määräaikaisuuksia, niin miksei siellä johdon piirissä voida ottaa myös käyttöön selkeät määräaikaiset työsopimukset: jos tulee firmaan töihin, niin siinä vaiheessa sitoutuu olemaan vähintään viisi vuotta tai seitsemän vuotta kyseisessä firmassa töissä, ei voi lähteä sieltä sitten, jos joku heiluttaa isompia seteleitä edessä?

Kun Finnairia ajatellaan, niin siellä on rkp:läinen taustavaikuttaja, hallituksen puheenjohtaja kyseissä firmassa, Christoffer Taxell, ollut valmistelemassa tätä mallia johdon sitouttamiseksi yhtiön tietyn tämmöisen ylimenokauden yli ja on aivan käsittämätöntä, kuinka poliittisesti kokeneetkin henkilöt voivat lähteä edistämään tällaisia kohtuuttomia palkitsemisjärjestelmiä valtion-omisteisissa yhtiöissä.

Sitten kun ajatellaan Finnairin tilannetta kaiken kaikkiaan, niin siellä on henkilökuntaa yritetty supistaa ja nipistää ja ulkoistaa monenlaisia toimintoja viimeisten vuosien aikana eli henkilökunta on kyllä saanut paljon Finnairissa joustaa. Sitten kun samanaikaisesti johdolle annetaan tällaisia kohtuuttomia etuisuuksia, niin se ei minkään työntekijäryhmän asennetta firmaa kohtaan varmaan paremmaksi muuta. Jos yhtiössä on mätää johtoa, niin usein se ei välttämättä pysty johtamaan sitä yritystä edes sillä tavalla, että työntekijät sitten tekisivät sitä hyvää tulosta. Eli kun nähdään, että johdolla on kohtuuttomia etuja, niin se ei välttämättä kannusta yrityksen muita työntekijöitä, joita on huomattavasti enemmän, parhaaseen mahdolliseen tulokseen.

Sitten kun ajatellaan vielä Finnairia erikseen, niin siellä on johdon peruspalkka 611 000 euroa vuodessa ja sitten sinne on kehitetty lyhyen aikavälin kannustinpalkkio, se on 94 000 euroa, ja pitkän aikavälin kannustinpalkkio, ja se on 72 000 euroa. Tämä tarkoittaa sitä...

Kyllä, kiitoksia! Mutta se on hyvä, että tämä Finnairin johdon palkitsemisjärjestelmä on avattu julkisuudessa. Sitä kautta myös pystymme arvioimaan, minkälaisia nämä muut palkitsemisjärjestelmät ovat, koska useimmitenhan ne ovat salaisia, niistä ei kukaan saa tietää yhtään mitään. Nyt kuitenkin ainakin yhden firman tämä järjestelmä on avattu julkisuudessa, ja hyvä näin.

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia tästä keskustelusta, varmasti se vielä jatkuukin, mutta minä nyt palaisin tähän hallituksen esitykseen ensiksi, koska tämä keskustelu meni nyt... (Mauri Pekkarinen: Siihen liittyi minun kysymykseni!) — Kyllä, tässä oli monenlaista kysymystä, mutta sopii teille varmasti, että minä puhun nyt ensin vähän tästä hallituksen esityksestä ja sitten mennään näihin kysymyksiin, koska tämä keskustelu nyt aika lailla laajeni ja varmasti jossain vaiheessa vielä keskustellaan niistä sitten uudelleen.

Totean nyt vain, että olen tyytyväinen siihen, että otitte kantaa, että tämä esitys on ihan hyvä asia. Tässähän on kysymys siitä, että halutaan tehostaa nykyisin käytössä olevien, sijoitusriskejä ja vakuutusriskejä varten varattujen kahden eri puskurin käyttöä ja nyt ne yhdistetään yhdeksi riskipuskuriksi. Sijoitustuottoriskit me tiedämme — mutta sitten nämä vakuutusriskit, mitä ne erityisesti ovat, ja nehän erityisesti nyt tällä hetkellä koskevat esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeitä. Uusia työkyvyttömyyseläkkeitähän on 23 000 per vuosi, ja sehän on hurjan paljon. Työkyvyttömäksi jäädään keskimäärin noin 52-vuotiaana. Elikkä niitä on niin paljon, ja tietysti tekemällä jotain sille, että työkyvyttömyyseläkkeitä ei tulisi niin paljon, voidaan myöskin helpottaa tätä riskinhallintaa. Mutta nyt kuitenkin nämä kaksi puskuria ollaan yhdistämässä, ja sitten täällä on muutakin, niin kuin tuossa totesin, kuten esimerkiksi Finanssivalvonnalle tällaisia toimia. Mutta sitten, arvoisat kuulijat, tämä todellakin lähtee tästä nyt eteenpäin ja kuulemiset käynnistyvät ja voidaan sitten katsoa, tarvitaanko siihen jotain hienosäätöä, mutta hyvä, jos koette, että tämä on hyvä esitys.

No, sitten täällä tuli puhetta näistä erilaisista muista asioista, jotka liittyvät tähän. Jos nyt ajatellaan näitä sijoituksia, niin lakihan sanoo, että vakuutusyhtiöiden on sijoitettava turvallisesti ja tuottavasti, ja tätä valvoo nimenomaan Finanssivalvonta — sitä ei valvo sosiaali- ja terveysministeriö vaan Finanssivalvonta. Nyt kun tässä on sitten ollut näitä viimeaikaisia tapahtumia, niin olen itsekin sitä mieltä, että se ei näytä hyvälle. Eivät todellakaan näytä hyvälle nämä tapahtumat, joita on tapahtunut. Olen julkisuudessa tämänkin jo kertonut, että olen antanut tehtäväksi vakuutusosastolla tehdä hallituksen esityksen ja nimenomaan näihin hallintosääntöihin sellaisia muutoksia, että lähipiirikaupat on päätettävä aina yhtiön hallituksessa ja siitä on Finanssivalvonnalle raportoitava, koska tällä halutaan nimenomaan sitä laaja-alaisempaa näkökulmaa ja myöskin sitä läpinäkyvyyttä lisätä. Meillähän on tällä hetkellä myös eläkeyhtiöiden hallintoa koskeva lainsäädäntötyöryhmä, elikkä hallintosäännöksiä arvioivan työryhmän työ on tällä hetkellä käynnissä, ja sen tehtävänä on arvioida kaikkia näitä hallintoon liittyviä säädöksiä, jotenka meillä on työ käynnissä, ja tämä, että läpinäkyvyyttä nyt lisätään, istuu siihen työhön. Mitä muuta sen työn aikana vielä tapahtuu ja arvioidaan tarvittavan, selviää aivan tämän kevään aikana.

Täällä peräänkuulutettiin sitä, että tapaisin ministeri Hautalan, ja voin teille ilmoittaa, että olen jo ollut hyvin etukenossa, koska se aika on jo varattu. Elikkä me tapaamme ja katsomme liittyen näihin keskusteluihin, joita on käyty.

Edustaja Pekkarinen, jos vielä kerkeätte nyt kuunnella sen, mistä kysyitte, elikkä te kysyitte näistä lisäeläkkeistä. Nythän on ollut kaksi asiaa tapetilla lehdistössä, nämä lisäeläkkeet ja sitten leskeneläkkeet. Lisäeläkkeistä liittyen siihen, pitäisikö Suomessa olla joku eläkekatto: pari kolme vuotta sitten tehtiin selvitys ja katsottiin, että tällaisia eläkekattoja ei tulisi suomalaisessa eläkelainsäädännössä olla, ja sillä oli selkeät perusteensa niitä nyt tässä sen enempää referoimatta. Sitten oli näistä leskeneläkkeistä. Meillä on eläkeneuvotteluryhmä, jota vetää Eläketurvakeskuksen johtaja Jukka Rantala, ja nämä leskeneläkeasiat ovat siellä arvioitavina tällä hetkellä. Pitää nyt kuitenkin muistaa, että eivät kaikki niistä henkilöistä, jotka saavat leskeneläkettä, ole mitään kroisospennosia, vaan kyllä siellä on hyvin monenlaista, mutta se on eläkeneuvotteluryhmän arvioitavana tällä hetkellä.

Kaiken tämän, mistä te täällä puhuitte, minä ymmärrän oikein hyvin, ja nämä kaikki ovat meillä luupin alla tällä hetkellä sosiaali- ja terveysministeriössäkin. Olen kanssanne aivan samaa mieltä siitä, että tämä, mitä viime aikoina on tapahtunut näissä vakuutusyhtiöasioissa, ei todella hyvältä näytä, ja vaikka siinä ei olisi mitään juridista ongelmaa nykylainsäädännön mukaisesti, niin läpinäkyvyyttä pitää saada lisää ja aina pitää pyrkiä poistamaan sellaiset asiat, jotka herättävät pienenkin epäilyksen, koska niin ei pidä olla, kysymys on meidän yhteisistä rahoistamme.

Ben Zyskowicz /kok:

Puhemies! Ihan lopuksi vielä: on ihan selvää, että kun konsultit tulivat 90-luvulla näiden johtajien luokse ja kysyivät, haluatko miljonääriksi, niin johtajat vastasivat myöntävästi. Siinä olisi silloin tarvittu omistajien, kuten työeläkelaitosten — ja sillä tavoin tämä liittyy nyt käsiteltävä oleviin asioihin — aikamoista valppautta, jotta tämä asia ei olisi lähtenyt sillä tavoin lapasesta kuin Suomessa on tapahtunut. Ongelma on se, että suomalaiset omistajat ovat todellakin työeläkelaitoksia ja muita yhtiöitä ja muita ja siellä silloin, kun ollaan ristiin rastiin ja samassa hyvä veli -kerhossa ja sulle—mulle-kerhossa, ei ole sitä intressiä valvoa, että näissä kohtuutta noudatettaisiin.

Varsinaisesti otin puheenvuoron vastatakseni edustaja Kettuselle, kun hän kysyi puheitteni lisäksi tekoja. Totean siis ensinnäkin, että näitä tekoja niillä foorumeilla, missä olen voinut vaikuttaa, on ollut, ja ne teot vaan eivät ole tietysti sillä tavoin julkisuudessa, koska ne yhteydet eivät ole julkisia. Mutta haluan sen lisäksi sanoa edustaja Kettuselle, että myös puheet ovat tekoja eli uskon, että kun johtavat poliitikot ja muut julkisesti ottavat kantaa näihin asioihin, niin kyllä yritykset miettivät tai niiden ainakin tulisi miettiä asioita myös maineensa kannalta.

Kyllä yksittäisen poliitikon mahdollisuus vaikuttaa yhtiön, joka ei ole valtion omistuksessa, palkitsemiskäytäntöihin tervehdyttävällä tavalla, on lähinnä sitä kautta, että julkisen esiintymisen kautta pyrkii luomaan paineita ja totta kai jos on pienomistaja, voi mennä yhtiökokoukseen ja osallistua sitäkin kautta. Eli valtionyhtiöihin me voimme vaikuttaa ja pitää vaikuttaa, työeläkeyhtiöön toivottavasti voimme vaikuttaa, muihin lähinnä sitten julkisen keskustelun kautta.