Arvoisa herra puhemies! Oululaisessa pitseriassa sattui 18. päivä helmikuuta ampumavälikohtaus, jossa 24-vuo-tias mies ilmeisesti vailla motiivia surmasi ravintolan työntekijän ja haavoitti toista, lopuksi hän ampui itsensä. Sama henkilö oli aiemmin tuomittu raa’asta kirvessurmasta 11 vuoden ehdottomaan vankeuteen, mutta hänet oli laskettu vapauteen hänen istuttuaan tuomiosta alle 4 vuotta, siis kolmanneksen. Tällainen rikosseuraamuskulttuuri loukkaa tavallisen ihmisen oikeustajua, on pilkantekoa uhreja ja näiden omaisia kohtaan sekä vaarantaa hyvin kouriintuntuvalla tavalla syyttömien sivullisten hengen ja terveyden. Kysyn oikeusministeri Henrikssonilta: mihin konkreettisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä tai on ryhtynyt tämän vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen jatkuvan tilanteen korjaamiseksi?

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Erittäin hyvä kysymys ja erittäin valitettava tapaus, joka Oulussa sattui.

Meillähän on järjestelmä, joka lähtee siitä, että jos henkilö on tuomittu elinkautiseen, niin tehdään edellisen hallituksen ja edellisen eduskunnan päätösten mukaisesti aina arvio siitä, voidaanko tämä henkilö vapauttaa, onko hän itselleen ja muille vaaraksi.

Toki tilanne on se, että meidän pitäisi myös miettiä, pitäisikö meidän myös muitten vaarallisten rikoksentekijöitten osalta päätyä siihen, että tällainen vaarallisuusarviointi aina olisi tehtävä. Tämä on asia, jota nyt pohditaan oikeusministeriössä, ja lähden siitä, että meidän virkamiehemme yhdessä Rikosseuraamuslaitoksen henkilöstön kanssa tulevat esittämään jotakin tässäkin asiassa.

Arvoisa herra puhemies! On korostettava, että vastuu rikoksesta kuuluu tekijälle, ei yhteiskunnalle eikä edes tälle hallitukselle. Yhteiskunnalla on kuitenkin vastuu siitä, ovatko väkivaltaisiksi tiedetyt taparikolliset vapaalla jalalla vai lukkojen takana. Yksi ilmeinen epäkohta on rikoslain 2 c luvun 5 §, joka tekijän iästä ja niin sanotusta ensikertalaisuudesta riippuen leikkaa nimellisiä tuomioita kolmanneksella, puolella tai jopa kahdella kolmanneksella. Tämän pykälän nojalla muun muassa henkilö, joka on malttanut olla kolme vuotta syyllistymättä vankeudella rangaistavaan rikokseen, on ensikertalainen. Lähtökohtana voisi olla, että oikeuden langettamat tuomiot istutaan kokonaisuudessaan ja että ehdonalaiseen pääsy olisi erityisistä syistä sovellettava poikkeus.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Meillä on Suomessa pitkään ollut tämä käytäntö, ja todella tilanne on se, että jos on nuoresta rikoksentekijästä kysymys, alle 21-vuotiaasta, niin hän voi päästä ehdonalaiseen vapauteen, kun hän on suorittanut kolmanneksen rangaistuksestaan. Viime hallituskaudella muutettiin näitä säännöksiä, mitkä koskevat elinkautiseen tuomioon tuomittua alle 21-vuotiasta, ja näitten rikoksentekijöitten osalta tämä vähimmäisaika on tästä lähtien 10 vuotta. Se, että normaalisti istutaan puolet tuomiosta, on ollut meillä pitkä käytäntö. Tässäkin suhteessa on tilanne se, mitä tulee näihin vaarallisiin rikoksentekijöihin, että niissä tapauksissa tarvitaan tämä vaarallisuusarviointi.

Arvoisa puhemies! Poliisi on julkisuudessa antanut arvioita siitä, kuinka vanhuksiin kohdistuvat rikokset tulevat lisääntymään tulevaisuudessa. Erityisenä huomiona on nostettu esille myös ulkomaisten rikoksentekijöiden osuus sekä rikosten suunnitelmallisuus ja ammattimaisuus. Meillä väestö ikääntyy, ja tämän vuoksi entistä useampi puolustuskyvytön ikäihminen saattaa joutua rikoksen uhriksi. On todella surullista lukea päivittäin lehdistä, kuinka ulkoilemassa ollut vanhus on joutunut rikoksen uhriksi. Se, että puolustuskyvyttömältä vanhukselta viedään rahapussi ja hänen omaisuuttaan, on väärin, mutta mielestäni erityisen törkeiksi tapaukset tekee se, että vanhus joutuu usein myös fyysisen väkivallan uhriksi. Kysynkin arvoisalta ministeriltä: onko Suomessa riittävät tuomiot vanhuksiin kohdistuvissa rikoksissa?

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Viime vuoden tilastot osoittavat sen, että väkivaltarikollisuus on lisääntynyt, ja totta kai siinä kaikki ihmiset, niin vanhukset kuin lapset, nuoret, ovat haavoittuvassa tilanteessa. Siinä, mitä pystytään tekemään, on kyse ennaltaehkäisystä. Me emme varmasti voi koskaan päästä sellaiseen yhteiskuntaan, missä meillä ei olisi väkivaltaa tai rikollisuutta ollenkaan, mutta tietysti on tärkeätä, että me pyrimme kaikin keinoin myös siihen, että vanhukset tuntevat olonsa turvalliseksi, että he asuvat sellaisissa olosuhteissa, missä löytyy apua silloin, kun sitä tarvitaan jne. Tämä on laaja kysymys, ja tähän tarvitaan meidän jokaisen suomalaisen panostusta, jotta me saamme turvallisemman huomisen.

Arvoisa puhemies! Helsingin hovioikeus langetti vähän aikaa sitten espoolaiselle keski-ikäiselle miehelle 5 vuoden tuomion lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Päälle tulivat vielä maksettavat korvaukset 45 000 euroa. Tuomiota voidaan pitää hovioikeuden näyttönä siitä, että kovempiinkin tuomioihin olisi varaa. Espoon käräjäoikeus oli tuominnut miehen 4 vuodeksi vankeuteen, ja myös korvaukset olivat pienempiä. Kysynkin ministeriltä: miksi ei kovempia tuomioita jo heti?

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Meillä on riippumaton tuomioistuinlaitos, ja me lähdemme siitä, että meillä on vallan kolmijako. Tässä talossa päätetään lainsäädännöstä, hallitus toimeenpanee asioita, ja sitten tuomioistuinlaitos tuomitsee tämän talon lakien mukaisesti. Meillä rangaistusasteikot antavat mahdollisuuden tuomioistuimille tuomita myös hyvin ankaria rangaistuksia tällaisista rikoksista. Tuomioistuimet itse päättävät, kuinka vakavasta rikoksesta on kyse ja mikä niiden mielestä on sopiva rangaistus jokaisesta yksittäisestä tapauksesta.

Puhemies! Tietysti voidaan aina keskustella, mikä on rangaistuksen pelotearvo ja rangaistusarvo, mutta joka tapauksessa tuntuu ihmeelliseltä ja kansan oikeustajun vastaiselta se, että kun on tällaisia taparikollisia, jotka tekevät useita rikoksia, niin he saavat ikään kuin alennusta silloin: jos tekee enemmän rikoksia, silloin tämä tuomio ei tule riittävän suureksi.

Yksi vähän lievempi asia on se, että viime kaudella, valitettavasti, muuntorangaistus poistettiin sellaisena kuin se on ollut, ja tämä on ai-heuttanut näpistelyjä, tuolla kauppaliikkeissä ja muuallakin varkauksia, joille ei voida mitään. Oikeastaan nämä taparikolliset nauravat yhteiskunnan säännöille tältä osin, ja Kaupan liittohan on muun muassa todennut, että tämä aiheuttaa kymmenien miljoonien vahingot. Me kaikki kansalaiset maksamme tämän sitten omasta kukkarostamme.

Onko tässä jotakin muutosta tapahtumassa? Aiotteko muuntorangaistukseen vielä palata? Tiedämme, että se voidaan oikeudenkäynnin kautta kyllä toteuttaa, mutta se on erittäin vaikeutettu menettely. Se olisi jonkinlainen pelote olemassa kuitenkin.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Joo, edellisellä hallituskaudella päätettiin, että poliisien antamat sakot eivät ole enää muunneltavissa vankeudeksi. Eilen todella oli tässä suhteessa merkittävä päivä, koska toimikunta, joka on miettinyt tätä asiaa, luovutti mietintönsä, ja nyt ehdotus on se, että otettaisiin käyttöön niin kutsuttu sakkopalvelu elikkä muuntorangaistuksen sijaan tulisi tämä sakkopalvelurangaistus. Eilen sain tämän mietinnön itse, se on aika laaja, ja lähden siitä, että se lähtee nyt lausuntokierrokselle. Sen jälkeen toivon, että nopeassa tahdissa pystymme vetämään siitä johtopäätökset ja että eduskuntaan tulee tästä esitys niin pian kuin se on mahdollista. Elikkä valoa tunnelissa näkyy myös, mikä koskee muuntorangaistusta.

Arvoisa puhemies! Oulussa tapahtuneessa henkirikoksessa tekijä kuului tunnukselliseen rikollisjengiin. Rikoksen tekeminen rikollisjengin jäsenenä löytyy rikoslaista koventamisperusteena. Tämä on kuitenkin käytännössä osoittautunut toimimattomaksi pykäläksi. Rikollisjengin arvoasteikossa alemmilla portailla olevat henkilöt ottavat syyn niskoilleen varsinaisten jäsenien ja erityisesti jengin johdon tekemistä rikoksista. Tämä on johtanut siihen, että viranomaiset ovat varsin voimattomia taistelussaan järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan. Haluankin kysyä oikeusministeri Henrikssonilta: mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä tämän asian korjaamiseksi?

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Rikollisjengit ovat todella... Tai sanotaan näin, että rikolliset jengit eivät sovi suomalaiseen yhteiskuntaan ollenkaan, ja on sääli, että ne ovat päässeet myös Suomeen ja että niiden toimintaa löytyy täältä niin laajasti kuin löytyykin. Tilanne on tietysti se, että ei löydy yhtä ainoata oikeata vastausta tähän kysymykseen. Meillä on lainsäädännössä tämä pykälä, johon edustaja itsekin viittasi, ja tuomioistuimet senkin ottavat omassa päätöksenteossaan huomioon sillä tavalla kuin laki edellyttää. Muuten tässä asiassa olisi syytä myös kääntyä sisäministerin puoleen.

Arvoisa herra puhemies! Rikosten uhrien asema on se, johon tulee kiinnittää huomio, ja rikosten uhreja tulee suojella kaikin tavoin. On esiintynyt tapauksia, joissa vakaviin väkivaltarikoksiin tuomitut uhkailevat vankilasta käsin uhrejaan, ja uhrien on hyvin vaikea ymmärtää, että esimerkiksi kuuden vuoden tuomion saatuaan rikollinen käveleekin kahden vuoden päästä kadulla vastaan. Kysynkin oikeusministeriltä, tulisiko harkita Lex Meganin tyyppistä lakia, joka on Yhdysvalloissa voimassa ja jossa vakavien väkivaltarikosten uhreille ilmoitetaan, milloin rikollinen vapautuu vankilasta.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Yhdyn siihen, että tämäkin on hyvä kysymys. (Naurua) Tässä voi ylipäänsä todeta sen, kun viitattiin Yhdysvaltoihin, (Jouko Skinnari: Siinä ne tärkeimmät tulivatkin!) että Yhdysvalloissa noin prosentti väestöstä istuu vankilassa. Suomessa me emme halua sitä tilannetta mitenkään, ja senkin takia me tarvitsemme ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä. Mutta on ihan totta, niin kuin kysyjäkin otti esille, että lähi-omaisille, uhreille on aina hankala paikka, kun tietää, että joku, joka on tuomittu väkivaltarikoksesta, pääsee ulos, ja sen takia meillä on lähestymiskieltolainsäädäntö ja niin edelleen, mutta mikään ei myöskään meidän hyvässä maassamme ole niin hyvää, etteikö sitä voitaisi parantaa.

Arvoisa puhemies! Väkivaltarikokset ovat lisääntyneet, kuten ministerikin tuossa äsken totesi. Vaikka ministeri Räsänen ei nyt näytä olevan paikalla, haluaisin teiltä kysyä, miten tähän yhtälöön teidän mielestänne sopii se, että poliisien määrää ollaan ilmeisesti rajusti vähentämässä. Samaan aikaan oikeuslaitoksen ja vankiloiden toimintamäärärahat ovat kortilla, ja tiedämme kaikki senkin, että meidän vankiloissamme on entistä moniongelmaisempia vankeja, jotka tarvitsisivat lisää ja parempaa kuntoutusta. Miten tämä yhtälö toimii? Viittaan alkuperäiseen kysymykseen, joka täällä esitettiin.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Totta kai tilanne on huolestuttava, jos poliisien määrää tästä joudutaan alentamaan, ja toivon itse, että näin rajuihin toimenpiteisiin ei tarvitsisi lähteä, koska me tiedämme sen, että jos poliiseja ei ole riittävästi, ei ole riittävästi resursseja tutkia kaikkia rikoksia. Silloin tietysti tilanne on se, että voi olla, että ei pystytä siihen, mitä meidän oikeusvaltiomme edellyttää kuitenkin. Meidän on tärkeätä pitää huoli siitä, että oikeusturva toimii ja ihmisten luottamus meidän koko järjestelmäämme, oikeusturvaan pysyy korkeana.

Arvoisa puhemies! Suomen kansan oikeustajuun ei mahdu sekään, että lapsiin tekonsa kohdistavat seksuaalirikolliset voivat tuomionsa jälkeen jatkaa työtä lasten ja nuorten parissa. Esimerkki tällaisesta nähtiin taannoin Raumalla, jossa nuoriso-ohjaaja jatkoi työtään nuorten parissa kolmen vuoden ajan tuomion saamisen jälkeen. Voimme siis hyvällä syyllä kysyä, onko oikein, että ne tahot, jotka tietävät tuomiosta, eivät ole velvollisia ilmoittamaan siitä esimerkiksi työnantajalle. Lakialoite tuomioistuinten ilmoitusvelvollisuuden laajentamisesta jätettiin muutama viikko sitten. Haluaisinkin kysyä, aikooko ministeri puuttua tähän epäkohtaan, jonka 101 kansanedustajaa täällä nostivat esiin. Heidän mielestään tämä epäkohta altistaa lapsemme vaaralle.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Tämä kysymys kuuluu osittain myös työministeri Ihalaiselle, koska on kyse siitä, mikä on työnantajien velvollisuus. Siitä on selvät säädökset tämän päivän lainsäädännössä. Siitä, ovatko ne tyydyttäviä vai eivät, voi olla ehkä montaa mieltä, mutta parantamisen varaa tässäkin on. Itse olen juuri vastannut yhteen kirjalliseen kysymykseen, jossa kysyttiin, mitä aiotaan tehdä yhdistystoiminnassa mukana olevien henkilöitten osalta, jotka toimivat lasten ja nuorten parissa. Siitä on tulossa myös EU-direktiivi, joka osaltaan tulee myötävaikuttamaan siihen, ja luulen, että me saamme Suomessa kohta lainsäädännön, joka antaa yhdistyksille mahdollisuuden kysyä ihmisten rikostaustaa.