Arvoisa puhemies! Suomeen syntyy joka vuosi noin 650 lasta, joita alkoholi on vammauttanut ja vaurioittanut jo sikiöaikana. Raskaana olevien naisten oikeus juoda alkoholia ja käyttää muita päihteitä on Suomen lain mukaan vahvempi kuin lapsen mahdollisuus syntyä terveenä. Näiden niin sanottujen FAS-lasten vammat ovat pääosin elinikäisiä. Niitä ei voi myöhemmin peruuttaa, katua, hoitaa tai rakastaa pois. Siksi luin suurella hämmästyksellä, että peruspalveluministeri Susanna Huovinen ei aio tuoda eduskunnalle päihdeäitien tahdonvastaisen hoidon mahdollistavaa lakia. Ei, vaikka tämä päihdeäitien pakkohoitolaki on myös hallituksen ohjelmassa. Tätä päätöstä on kovin vaikea ymmärtää.

Arvoisa puhemies! Tahdonvastaisen hoidon rinnalle tarvitaan luonnollisesti vapaaehtoisia päihdepalveluita, mutta se ei aina riitä. On tosielämän tilanteita, joissa hoitohenkilökunta katsoo vierestä, kun päihdeäiti jatkaa päihteiden käyttöä syntyvästä lapsesta välittämättä. Kysynkin peruspalveluministeri Huoviselta, missä viipyy päihdeäitien pakkohoitolaki.

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Aivan ensiksi täytyy lukea tuo hallitusohjelman kirjaus, joka kuuluu näin: "Varmistetaan raskaana olevien päihteitä käyttävien naisten ja vauvaperheiden hoito ja kuntoutus lainsäädännöllä." Tämä virke minun tulkitsemanani tarkoittaa sitä, että pyrimme pitämään huolta ensisijaisesti siitä vapaaehtoisesta hoidosta ja hoivasta, josta meillä siitäkin on vielä puutetta. Sen vuoksi olen katsonut, että kun tämä päihdeäitien pakkohoitoasia on ensisijaisesti päihdehuoltolain sisällä kulkeva asia, niin se pitää sisällyttää tuohon lainsäädäntöön, jonka uudistus on tulossa myöhemmin — todennäköisesti se jää seuraavalle hallituskaudelle.

Ei ole siis kysymys siitä, etten olisi huolissani tästä ongelmasta. Olen vain sitä mieltä, että vapaaehtoisuuden kautta pääsemme paljon parempiin tuloksiin.

Arvoisa puhemies! Tosiaan myös tämän vapaaehtoisen hoitoon hakeutumisen tulisi olla helppoa ja nopeaa, kynnyksen matalalla, ja palveluita tulisi olla tarjolla jo ennen raskausaikaa. Sosiaali- ja terveydenhuollolla on edelleen haasteita päihdeongelmien tunnistamisessa ja varhaisessa puuttumisessa. Mahdollisuuksia olisi, sillä Suomessa äitiysneuvolajärjestelmä tavoittaa lähes kaikki odottavat äidit.

Kysyisin: miten voimme turvata hoidon tarpeen arvioinnin ja sen edellyttämän vapaaehtoisen päihdehoidon? Lisäksi haluan vielä kysyä: oletteko aivan varma siitä, että tämä lainsäädäntö voi todella odottaa seuraavalle hallituskaudelle saakka?

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Niin, arvoisa puhemies, totta kai pitää arvioida sitä, tarvitsemmeko kiireellisempiä toimia, mutta kuten jo äsken totesin, niin olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että kyllä meidän pitäisi tämä vapaaehtoisen hoidon tie ensin kyetä varmistamaan, tässäkin kun näyttää olevan haasteita. Olen itse saanut viestejä siitä, että vaikka meillä on toimivaa päihdeäitien kuntoutusta, niin kunnat ovat joissakin tapauksissa olleet kovin haluttomia antamaan äidille maksusitoumusta tähän hoitoon, vaikka äidillä olisi oma halu päästä päihteettömään elämään.

Olen kysyjän kanssa samaa mieltä siitä, että meidän neuvolajärjestelmällämme on erittäin suuri rooli siinä, että tunnistetaan tämä asia, otetaan puheeksi ja autetaan päihteistä eroon. Mutta pelkään, että jos lanseeraamme tällaisen pakkohoidon tähän maahan, niin näemme yhä vähemmän tuolla neuvoloiden vastaanotoilla niitä äitejä, jotka oikeasti tarvitsisivat tätä apua, ja senkin vuoksi tämä kysymys mielestäni pitää arvioida hyvin tarkasti.

Arvoisa herra puhemies! Päihdeäitien pakkohoito jakaa mielipiteitä. Itse kuulun siihen joukkoon, joka on tässä kohtaa ministerin kanssa samaa mieltä, että sen kynnyksen sinne neuvolaan pitää olla niin alhaalla, että ne äidit ja ennen kaikkea lapset, syntymättömät lapset, jotka tarvitsevat avun, saavat sen, ja se kynnys ei saa nousta niin korkeaksi, että siitä sitten aiheutuu jotakin.

Mutta, arvoisa herra puhemies, ihan varmuuden vuoksi: Tämän vaalikauden yksi suurimpia uudistushankkeita hallituksen piirissä on sosiaali- ja terveydenhuollon uudistaminen. Asia, joka on jäänyt hieman tämän ison uudistuksen varjoon, on se, että sosiaalihuoltolain kokonaisuudistusta on odotettu ja odotetaan. Se on vähintään yhtä iso uudistus maaliin mennessään kuin sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnon uudistaminen. Nyt, arvoisa ministeri, täsmentävä lisäkysymys: sanoitteko te äsken, että tuo sosiaalihuoltolain uudistus siirtyy seuraavan hallituksen heiniksi, vai tuletteko te tuomaan myös nämä päihdelainsäädännön muutokset (Puhemies koputtaa) vielä tälle eduskunnalle?

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! On oikein hyvä, että tarkennetaan ja täsmennetään. Äsken viittasin nimenomaan päihdehuoltolain kokonaisuudistamiseen, ja se on toinen asia kuin sosiaalihuoltolain uudistus, josta olen kysyjän kanssa täsmälleen samaa mieltä: iso uudistus ja erittäin tärkeä uudistus myös kansalaisten palveluiden kannalta.

Meillä on valmistelutyö loppusuoralla. Olen vakuuttunut siitä, että hyvin pian saamme tämän sosiaalihuoltolain kokonaisuudistuspaketin lausuntokierrokselle, ja tavoite on se, että ensi syksynä saisimme tuon ison kokonaisuuden eduskunnan käsittelyyn. Mielestäni siinä on paljon sellaisia elementtejä, jotka voivat parhaimmillaan tukea paitsi hyvinvointipalvelujen järjestämistä myös tätä taloudellista kestävyyttä. Kun pidetään ihmisistä huolta, autetaan varhaisemmassa vaiheessa, niin saadaan myös järkevämpää politiikkaa ja tuloksia aikaiseksi.