Oikeusministeri Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Ulosottolain kokonaisuudistus on pitkällinen hanke, kymmenvuotinen. Ensimmäinen vaihe vuonna 96 koski muutoksenhakua ja organisaatiota ja liittyi silloin kihlakuntauudistukseen myöskin. 90-luvun lopulla tehtiin erillisuudistuksia, muun muassa tietojensaantia parannettiin ja tehostettiin ulosottoa erityisesti tämmöisissä pakoilutilanteissa. Sitten tuli vapaakuukausimalli jatkuvan ulosoton tilanteessa helpotuksena ja elatusapujen perintää uudistettiin. Isompi toinen vaihe tuli voimaan vuosi sitten, maaliskuun alusta 2004. Siinä eniten julkista huomiota herättänyt kysymys oli ulosottoperusteen määräaikaisuus, normaaliveloissa 15 vuoden enimmäiskesto ulosotolle, mutta monia muitakin perusoikeuksiin liittyviä tarkennuksia siihen sisältyi.

Nyt on siis kyseessä kolmas vaihe, tämä hallituksen esitys 13/2005 vp. Toivottavasti tuo numero ei pahaksi onneksi ole. Tässä on keskeisiä ulosottolakia kehittäviä kohtia mukana. Viimeinen, neljäs vaihe tulisi sitten tänä vuonna lausuntokierrokselle. Siinä on kysymys muun muassa ulosoton piirikoon suurentamisesta, rationaalimmasta ulosoton verkosta ja veroulosottolain uudistamisesta.

Ulosottohan on hyvin isoja kansalaisjoukkoja koskeva asia. Perittäväksi saapuu vuosittain yli 2 miljoonaa asiaa, yli 3 miljardia euroa niiden kohteena. Velallisten määrä on aika tasaisesti 300 000:n tienoilla ollut, aina osa saa velkansa selvitetyksi ja uusia tulee sitten tilalle. Tuo henkilömäärä on hiukan alle 300 000 ollut viime vuoden lopussa. Mutta on muistettava, että siellä suurella osalla ovat kyseessä kuitenkin suhteellisen pienet perittävien määrät. Näitä vaikeammin ylivelkaisia talouksia on ehkä 20 000—30 000 luokassa. 62 000 henkilöä on päässyt velkajärjestelyn piiriin kuluneiden kymmenen vuoden aikana. Vapaaehtoinen velkasovinto-ohjelma, joka juuri ikään kuin täydessä laajuudessaan päättyi, tavoitti 7 000 henkilöä, elikkä noin 7 000 velkasovintoa syntyi sen kautta, ja lisäksi 3 000:lla lisääntyi sen aikana velkajärjestelyhakemusten määrä, joten sekin ulottui noin 10 000 henkeen.

Silloin, kun sitä käynnistettiin, arvioitiin, että olisi noin 60 000 se henkilöpiiri, jolla näitä vanhoja, lama-aikaisia velkoja on. Nyt tuo määrä arvioidaan hiukan pienemmäksi. Kun pankkien ja perintäyhtiöiden tietoja on tarkennettu, se olisikin ehkä lähempänä 40 000:ta, mistä lähdettiin siis liikkeelle. Siitä joukosta tälläkin ylimääräisellä toimenpiteellä tavoitettiin neljäsosa, noin 10 000. Lisäksi perintäyhtiöt tällaisilla vapaaehtoisilla akordeilla tekevät velkasovinnon tapaisia järjestelyjä useita tuhansia vuosittain.

Mutta tästä nyt käsiteltävästä hallituksen esityksestä joku sana tarkemmin. Tarkoituksena on, että nämä lainmuutokset voisivat tulla voimaan vuoden 2007 alusta, jotta siinä jää riittävästi valmistautumisaikaa. Ehkä merkittävimpiä siinä ovat muutokset, jotka hiukan lieventävät pienituloisten ulosmittausta. Toisaalta suurituloisten ulosmittaus tiukentuisi.

Velallisillehan on palkan ja muun toistuvaistulon ulosotossa jätettävä tietty suojaosuus omaan ja perheensä elatukseen. Suojaosuuden lisäksi velalliselle on jätettävä neljäsosa suojaosuuden ylittävästä nettopalkan osasta. Kun nettopalkka ylittää tietyn tulorajan, ulosmitataan koko nettopalkasta yksi kolmasosa ja velalliselle jää kaksi kolmasosaa nettopalkasta. Ulosmittauksen määrä on siten suhteellisen suuri silloin, kun velallisen tulot ovat pienet, mutta suhteellisen pieni silloin, kun velallisella on todella suuret tulot. Hyvinkin suurista nettotuloista ulosmitataan nykyisin vain kolmasosa. Esimerkiksi tuo uusi ulosoton 15 vuoden määräaikaisuus koskee myös näitä velallisia ihan riippumatta siitä tulotasosta.

Esityksen mukaan suojaosuutta korotettaisiin elinkustannusindeksin muutoksen mukaisesti niin, että suojaosuus nousisi 540 eurosta 570 euroon kuukaudessa velallisella, jolla ei ole elätettäviä perheenjäseniä. Jos hänellä on kaksi huollettavaa, suojaosuus nousisi 933 eurosta 990 euroon, elikkä nuo muutokset ovat siellä 5—6 prosentin tienoilla. Säännönmukainen ulosmittauksen määrä olisi jatkossakin nykyiseen tapaan kolmasosa nettotulosta. Pienituloisten velallisten suojaa parannettaisiin kuitenkin jonkin verran niin, että säännönmukaista lievempää ulosmittausta sovellettaisiin nykyistä laajemmin. Lievemmän ulosmittauksen raja nousisi nykyisestä 972 eurosta nettokuukausitulona 1 140 euroon sellaisella velallisella, jolla ei ole elätettäviä perheenjäseniä.

Toisin kuin nykyisin, suojaosuudessa otettaisiin jatkossa huomioon myös velallisen elatuksen varassa oleva avopuoliso. Suurituloisille jätettävää määrää pienennettäisiin eli suurissa tuloluokissa otettaisiin käyttöön progressiivinen ulosmittauksen laskemistapa. Sen mukaan ulosmittauksen määrä nousisi yhdestä kolmasosasta aina puoleen nettopalkasta. Tätä ulosmittauksen tiukennusta ryhdyttäisiin kuitenkin soveltamaan vasta kolmen vuoden siirtymäajan jälkeen. Tiukennus koskisi vain suurituloisia eli sellaisia velallisia, joiden nettotulo on neljä kertaa suojaosuuden määrä. Esimerkiksi yksin elävän velallisen osalta ankarampaa ulosmittausta ryhdyttäisiin soveltamaan vasta, kun nettotulo ylittää 2 280 euroa kuukaudessa, elikkä sehän on suunnilleen se, mitä bruttotulona keskimäärin palkansaajat saavat. Kun se nettotulona ylitetään, sen jälkeen tullaan tämän tiukemman, yli kolmasosan ulosmittauksen piiriin. Perheellisillä raja olisi huomattavasti isompi.

Näissä helpotuksissa täytyy aina muistaa tietysti, että silloin kun tuota ulosmittausta kevennetään, se johtaa sitten siihen, että sitä taas peritään pidemmän aikaa, jotta koko velka tulisi maksetuksi. Siinä mielessä on jonkinlainen kohtuuden raja pidettävä siinä, kuinka paljon voidaan näiden pienituloisimpienkaan osalta tätä suojaosaa nostaa.

Vapaakuukausia annettaisiin nykyistä automaattisemmin. Vuoden jatkuneen palkan ulosmittauksen jälkeen pienituloisella velallisella on nykyisin oikeus saada ulosoton keskeytys 1—3 kuukaudeksi vuodessa. Ulosottomies voi myöntää vapaakuukausia myös korkeiden välttämättömien elinkustannusten tai muun erityisen syyn perusteella. Esityksen mukaan pienituloinen velallinen saisi jatkossa automaattisesti vuosittain kaksi vapaakuukautta ja sen lisäksi sitten velallisella olisi oikeus nykyiseen tapaan 1—3 vapaakuukauteen. Vapaakuukausien yhtenä perusteena laissa mainittaisiin myös korkeat asumiskustannukset.

Velallisen aseman helpottamiseksi ehdotetaan myös, että pitkään työttömänä olleen velallisen työllistyessä ulosmittausta voitaisiin lykätä enintään neljä kuukautta, eli heti kun pääsee töihin, ei lähdettäisi tätä ulosmittausta tekemään, kiristämään, vaan siinä ehtisi vähän taloutta panna kuntoon työsuhteen alkuvaiheessa. Edellytyksenä tässä olisi, ettei velkojen maksun saanti olennaisesti vaarannu. Käytännössä jos on sitten vaan esimerkiksi määräaikaisesta työstä kysymys, niin silloin ei niin herkästi vapaajaksoa myönnettäisi.

Nykyisin ulosottomaksut kohdistuvat ankarina etenkin pienituloisimpiin tulonsaajiin. Velallisen maksettavaksi kuuluva taulukkomaksu peritään jokaisesta kertyneestä maksuerästä. Näin ulosottomaksujen suhteellinen osuus nousee sitä korkeammaksi, mitä pienemmissä erissä suoritus kertyy ja mitä pidemmältä ajalta. Esityksen mukaan sen jälkeen, kun ulosmittaus on kestänyt kolme vuotta ja velallinen sinä aikana on suorittanut määrätyn määrän taulukkomaksuja, taulukkomaksun perintä lakkaisi, elikkä juuri näissä pitkään kestävissä, raskaissa perintätilanteissa ei enää sitten valtion laariin koottaisi taulukkomaksuja, kun perintä on kolme vuotta kestänyt.

Koska maksujen määrä suhteessa kertymään saattaa nousta suhteettoman korkeaksi lyhytkestoisessakin ulosmittauksessa, ulosottomies voisi myös tällaisessa tilanteessa myöntää maksuvapauden tai helpotuksen. Nykyiseen tapaan maksuvapautus voitaisiin myöntää myös muissa kohtuuttomissa tilanteissa, mutta tässä olisi siis alempi kynnys tuon elämäntilanteen sitä edellyttäessä. Yleensäkinhän täällä ulosottomiehen harkintavalta on näissä viimeaikaisissa uudistuksissa kasvanut. Tärkeätä on juuri koulutuksen ja muun neuvonnan kautta varmistaa se, että tuota harkintavaltaa sosiaalisella mielellä käytetään.

Yritystoiminnan jatkamiselle rakennettaisiin nykyistä parempi suoja. Elinkeinonharjoittajan urakkasopimuksen tai muun vastaavan sopimuksen perusteella saamasta elinkeinotulosta on nykyisin jätettävä ulosmittaamatta yleensä viisi kuudesosaa. Rajoitus koskee vain luonnollista henkilöä. Jos velallinen harjoittaa maatilataloutta tai muuta elinkeinotoimintaa pienyhtiömuodossa, yhtiön saama tulo voidaan ulosmitata kokonaan. Esityksen mukaan elinkeinotulon suoja laajennettaisiin koskemaan kaikenlaista yksityisen elinkeinonharjoittajan saamaa tuloa. Ulosmittauksen määrää saataisiin rajoittaa, jos se mahdollistaa toiminnan jatkamisen eikä vaaranna velkojan etua, elikkä periaatteena on se, että lypsävää lehmää ei tapeta. Sama mahdollisuus laajennettaisiin koskemaan myös yhtiöitä ja muita yhteisöjä, jos yrityksen toiminta voi siten jatkua eikä lievennys ole olennaisesti velkojan edun vastainen.

Ehkä teoreettisesti hankalamman tuntuinen uudistus koskee yhteisomistuksessa olevaa omaisuutta. Ulosotto on nykyisellään varsin tehotonta silloin, kun velallinen omistaa määräosan jostakin omaisuudesta tai kun hän on kuolinpesän osakas. Puutteena on, ettei yhteisomistussuhdetta voida purkaa ulosottomenettelyssä. Velallisen osuus joudutaan myymään sellaisenaan, jolloin myyntitulos jää yleensä huonoksi elikkä vain muutamaan prosenttiin ehkä siitä todellisesta arvosta, joka tällaisella osuudella olisi. Silloin se velallinen joutuu muin tavoin sitten jatkamaan sen velan maksamista, jatkamaan siinä perintäloukussa.

Esityksen mukaan ulosottomies voisi ulosmitata ja myydä koko yhteisomistusesineen laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä. Edellytyksenä olisi muun muassa, ettei ulosmittaus ole selvässä epäsuhteessa siitä aiheutuvaan haittaan nähden. Toiselle yhteisomistajalle varattaisiin aina ensin tilaisuus ostaa velallisen osuus. Näin esimerkiksi sukulaissuhteita pidettäisiin ensisijaisina vaikkapa näissä kuolinpesätilanteissa. Vakituinen asunto voitaisiin vastoin yhteisomistajan suostumusta myydä vain tuomioistuimen päätöksellä. Kirjattu hallinnanjakosopimus estää paritalon ja muun kiinteistön myynnin. Myynnistä tullut kertymä jaettaisiin yhteisomistajille määräosuuksien suhteessa ja kulut maksettaisiin velallisen osuudesta. Myös nykyään yhteisomistus voidaan saada puretuksi vastoin yhteisomistajan tahtoa, mutta vain tuomioistuimen kautta. Kuolinpesän osuuden ulosmittauksessa nykyiset säännökset edellyttävät velkojan omaa aktiivisuutta. Ehdotuksen mukaan ulosottomies huolehtisi siitä, että pesä tulee selvitetyksi ja perintö jaetuksi.

Hyvin tärkeä uudistus varsinkin 90-luvun opetusten jälkeen on se, että vapaa myynti tulisi vaihtoehdoksi huutokaupalle, kun omaisuutta realisoidaan. Ulosmitatun omaisuuden myyntitapana on nykyisin julkinen huutokauppa eli pakkohuutokauppa. Esityksen mukaan ulosottomies voisi pakkohuutokaupan sijasta myydä ulosmitatun esineen myös vapaasti. Ulosottomiehen tulisi valita myyntimuodoista se, joka kulloinkin tuottaa parhaan tuloksen elikkä aikaansaa maksimaalisen velan lyhennyksen velallisen puolesta. Pääsääntö kuitenkin olisi, että ulosmitattu omaisuus myydään julkisella huutokaupalla. Vapaa myynti voitaisiin toteuttaa tilanteen mukaan joustavalla tavalla esimerkiksi niin, että ulosottomies hankkii itse tarjouksia kiinteistönvälittäjän avulla tai että asianosaiset itse toimivat ja hakevat ostajaehdokkaita. Vapaa myynti edellyttäisi yleensä velallisen ja velkojien suostumusta.

Nykyinen säännös hyväksyttävästä vähimmäishinnasta koskee vain kiinteistöä sekä asunto- tai kiinteistöosakeyhtiön osakkeita. Suoja alihintaan myyntiä vastaan ulotettaisiin kaikenlaiseen arvokkaaseen omaisuuteen. Lisäksi uusilla säännöksillä selkeytettäisiin ja parannettaisiin ostajan oikeusturvaa. Näillä muutoksilla estettäisiin sellaiset todella valitettavat tapaukset, joista löytyy satoja esimerkkejä 90-luvun lama-ajan jäljiltä, joissa todella murto-osalla käyvästä hinnasta on pakkohuutokaupassa omaisuutta myyty ja isot velat ovat sitten jääneet jäljelle.

Lopuksi vielä tänne tulisi joustoa sikäli, että vaihtoehtoiset perintäkeinot kirjoitettaisiin nimenomaisesti lakiin. Jo nyt varsin laajalti käytössä olevista ulosmittaukselle vaihtoehtoisista perintäkeinoista, kuten maksuajan myöntämisestä ja maksusuunnitelmasta, otettaisiin lakiin nimenomaiset säännökset. Tällöin velallinen voi suorittaa omatoimisesti hakijan saatavan ulosottoon ja säännöksiä sovellettaisiin myös yhtiömuodossa toimiviin velallisiin.

Kun ulosottomiehelle on tullut harkinnanvaraa enemmän, sitä myös näiden muutosten kautta kehotetaan käyttämään palveluhenkisesti, että haetaan sitä tapaa, joka velallisen kannalta mahdollistaa velasta suoriutumisen. Ei ole kenenkään intressissä ajaa ihmisiä nurkkaan vaan auttaa heitä säällisessä ajassa selviytymään velvoitteistaan.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Hallituksen esitys monelta osin parantaa velallisen asemaa ja myöskin tämä suojaosuuskysymys hieman paranee, mutta suojaosuus aikaisemminkin on ollut mielestäni pahasti alimitoitettu, 18 euroa päivä eli 540 euroa kuukaudessa. Nythän sitä esitetään korotettavaksi yhdellä eurolla päivää kohti eli 570 euroon kuukaudessa.

Tässä on eräitä tapauksia, niitä varmaan on paljonkin, mutta esimerkiksi eläkeläisten kohdalla on lähes kohtuutonta se, että he menettävät huomattavan osan eläkkeistään esimerkiksi takausten johdosta, he ovat tulleet velallisiksi, ja nyt tätä velkaa peritään eläkkeestä, ja heidän toimeentulonsa on hyvin niukka. Täällä on kumminkin säännös, että esimerkiksi sairaus voidaan ottaa lieventävänä tässä huomioon ja suojaosuutta nostaa, mutta kumminkin käytännössä hyvin usein eläkeläisten kohdalla lääkekulut ovat huomattavan suuret. Ulosottomiehet eivät tätä huomioi, ja näin ollen eläkeläiset joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen saadakseen itselleen välttämättömät lääkkeet.

Minun mielestäni menettely tältä osin on kohtuuton, ja vielä kun tätä pykälää ja perusteluja yritän lukea, niin vieläkään tässä ei ole mielestäni riittävästi otettu huomioon sitä, että nämä ihmiset saisivat kohtuullisesti toimeentulon silloinkin, kun esimerkiksi sairaus on syynä siihen, että heidän velanmaksukykynsä on heikentynyt. Tätä taustaa vasten toivoisin, että esimerkiksi valiokunnassa tähän kiinnitettäisiin riittävästi huomiota ja parannettaisiin hallituksen esitystä tältä osin.

Kuten jo totesin, tässä on kyllä velalliselle monia myönteisiä seikkoja, jotka parantavat nykyistä tilannetta.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ensiksi on todettava, että jälleen kerran voin olla ministerin kanssa aika pitkälle samaa mieltä myöskin niistä perusteista, mitä hän äsken hallituksen esityksen esittelyssä toi esiin, eli näköjään on aika paljon myöskin sellaisia asioita, joissa voin olla oikeusministerin kanssa samaa mieltä.

On tietysti asioita, joista oma käsitykseni on toinen, eli ainakin se, mitä ministeri omassa puheenvuorossaan totesi ulosottolain uudistuksen neljännen vaiheen määrätyistä osioista. Ehkä Helsingin näkökulmasta ja Pääkaupunkiseudun näkökulmasta saattaa olla näitten alueitten suurentamisella sellainen vaikutus, mutta kyllä tuolla periferiassa tilanne on hieman toinen, ainakin oman näkemykseni mukaan.

Arvoisa herra puhemies! Tämä esitys käsittää lähes 250 sivua. En ole sitä kokonaan mennyt lävitse, mutta kun kuuntelin ministerin puhetta ja esittelypuhetta ja myöskin kahlasin läpi pääasiallista sisältöä, niin voi hyvin monelta osin olla samaa mieltä, kun lähestyy asiaa nimenomaan käytännön elämän taholta, ja myöskin siltä osin, mitä yhteydenottoja tämän 18 vuoden aikana, mitä täällä eduskunnassa olen ollut, on minulle tullut, on myönnettävä se, niin kuin ministeri totesi, että aikaisemmin näissä muutoksissa ulosottomiehelle on annettu enemmän valtuuksia ja niitä ovat eräät käyttäneet, uskoisin näin, jopa enemmänkin kuin eduskunta halusi, mutta taas osa juuri niin kuin ed. Kuoppa täällä totesi, on liiankin tiukka sitten taas joissakin tilanteissa ollut nimenomaan pienituloisten ja eläkeläisten kohdalla ja sellaisessa tilanteessa, jossa henkilö on sairastunut. Viime kerralla, kun täällä uudistusta käsiteltiin, silloinhan — ymmärsin näin ja niin ministerikin totesi — annettiin enemmän harkintavaltaa ulosottomiehille, ja osa todella on sitä käyttänyt ja osa ei.

Minun mielestäni tässä on todella hyvää, niin kuin ed. Kuoppakin totesi, että tällä pyritään nimenomaan parantamaan heikossa taloudellisessa asemassa olevien velallisten elämää ja nimenomaan vähimmäissuojia. Suojaosuuden korotus on kyllä aika pieni käytännön elämässä mutta kuitenkin tietysti riittämätön joka tapauksessa; jos edustaisin hallitusta, sanoisin, että oikean suuntainen mutta riittämätön.

Minun mielestäni on hyviä kohtia täällä. Yksityiskohtaisesti en ole käynyt niitä lävitse, mutta nimenomaan se, että silloin, kun on pienituloinen velallinen ja on toistuvaistulon ulosmittaus jatkunut yli vuoden, henkilöllä olisi mahdollisuus pitää sellainen kahden kuukauden tulo itsellään eli ihminen pääsisi tavallaan vähän normalisoimaan elämäntilannettaan, ja myöskin se, minkä ministeri totesi tässä, että jos työtön lähtee työhön, heti ei kaikkea lähdetä viemään, vaan siinä on pieni sellainen sopeutumisvaihe.

Minun mielestäni täällä on myöskin lievemmän ulosmittauksen käytön laajentaminen todella hyvä asia, kunhan sitä nyt vaan sitten käytännössä myös toteutettaisiin, eli se suhde tavallaan, mitä jää käteen ja mitä ulosmitataan, on aika kova nimenomaan pienissä tuloissa.

Jäin pohtimaan vaan sitä, että kun suojaa laajennetaan myös yhtiöihin ja muihin yhteisöihin ja sitten kun täällä puhutaan siitä, että se ei ole olennaisesti velkojan edun vastainen, niin toivon, että valiokunta perehtyy tähän ja omassa mietinnössään myöskin perustelee jonkinlaisia suuntaviivoja, että ei tule turhia, sitaateissa sanottuna, riitoja siitä, mitä olennainen-sanalla tarkoitetaan.

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni erittäin hyvä asia on yhteisesti omistettu esine -kohta, ja myöskin saman suuntainen tilanne on ulosmitatun kuolinpesäosuuden osalta. Käytännössähän nämä ovat tuottaneet suuria ongelmia, mutta nyt kun täällä nimenomaan todetaan, että se yhteisesti omistettu esine voidaan myydä ulosottomiehen toimesta, mutta ei kuitenkaan vakituista asuntoa, ja kuitenkin toiselle osapuolelle annetaan mahdollisuus lunastaa se käypään hintaan, niin tämä selkeyttää kyllä tilannetta monissa kohdin, koska käytännössä on voinut havaita sen, että joissakin tilanteissa on epäiltävissä ainakin, että sillä, että on muodollisesti omistettu yhdessä, on pyritty estämään esineen realisointi. Kuolinpesän osalta käytännössä myös on tilanne erittäin usein ollut aika vaikea, ja ainakin esittelyssä selvitetty tilanne siitä, että ulosottomies huolehtisi siitä, että pesä tulee selvitetyksi ja perintö jaetuksi, on ainakin minun mielestäni erittäin hyvä.

Arvoisa herra puhemies! Eräs kohta, joka minun mielestäni on tässä kaikista parasta myöskin velallisen osalta, on se, että nyt on mahdollista realisointi suorittaa vaihtoehtoisilla tavoilla. On liian monia tapauksia, joissa pakkohuutokauppatilanteessa omaisuus on myyty pilkkahintaan. Olen tehnyt niistä muutamia kirjallisia kysymyksiä vuosien saatossa ja olen keskustellut henkilökohtaisesti myös ilmeisesti tämän esitystä valmistelleenkin henkilön kanssa ja olen hänelle konkreettisella tavalla osoittanut, minkälainen tilanne voi joissakin tilanteissa olla. Toki tiedän sen, että ulosottomiehellä viime aikoina on ollut mahdollisuus hylätä tehty alihintainen tarjous, mutta joissakin tilanteissa sitä ei ole tehty.

Eräs käytännön esimerkki siitä: Ulosottomies ei hyväksynyt tehtyä tarjousta vaan määräsi uuden huutokaupan, ja sen jälkeen velkoja ei hyväksynyt, ja kun kului muutama kuukausi, niin asunnon omistaja itse sai myytyä sen vapaaehtoisesti, kun velkoja antoi siihen suostumuksen, jolloin velallinen pääsi kaikista veloistaan ja sai yli 50 000 euroa enemmän kuin pakkohuutokaupassa tarjottiin. Eli tämä tulee minun käsitykseni mukaan parantamaan tilannetta nykyisestään.

Eräs mielenkiintoinen yksityiskohta tilityssäännösten mukaisesta kertymästä: Tähän saakkahan voimassa oleva ulosottolaki ei ole säädellyt, millä tavoin varat kohdennetaan eri osille. Meillä on voimassa oleva vuodelta 1895 peräisin oleva ulosottolain 31 §, joka sanoo tilanteen näin: "Jos velkoja on saapa korkoa, pantakoon se korkomäärä, mikä ensimmäiseen maksuun asti on kasvanut, pääomaan, älköönkä koronlaskua jatkettako; se mikä korosta puuttuu, sittenkuin ensinmainittu korko ynnä pääoma on maksettu, niinikään velkojalle korvattava ulosmitatuista varoista." Tätä on tulkittu monilla eri tavoin. Nykyisinhän noudatetaan kauppakaaren 9 luvun 5 §:n säädöstä "Ennen koron maksamista älköön mitään pääomaa maksuksi luettako", ja tämä on ollut saman suuntainen kuin tässä hallituksen esityksessä. Tämä ainakin selventää uutta käytäntöä, koska eräät henkilöt ovat kiinnittäneet tähän viime vuosisadan säännökseen huomionsa.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen hyviä esityksiä on ilo kehua ja antaa tunnustusta, niin kuin nyt tätä hallituksen esitystä 13/2005 vp ulosottolain muuttamisesta ja siihen liittyvistä muista laeista. Tavoitteena on ollut toteuttaa inhimillisyyttä ja myös tervettä maalaisjärkeä kyseisessä toimituksessa, ulosmittauksessa. Kysymyshän on ongelmatilanteesta. Toisaalta velkojalla on oikeus saada se, mitä hänelle kuuluu. Toisaalta velallisella on oikeus maksaa. Mutta kaikkein pahinta on, että nämä kohtaavat toisensa siinä inhimillisessä kohtauspisteessä, missä erityisesti pienituloinen velallinen, usein eläkeläinen, joskus invalidi, joutuu kerta kaikkiaan köyhyysrajan alapuolelle ulosmittauksen alla.

1990-luvun lama kaatoi suuren määrän yrityksiä. Kaikkein kipeimmin tämä kosketti tietysti perheyrityksiä ja pienyrityksiä, itsensä yrittäjinä työllistäviä ihmisiä, ja erittäin ikävällä tavalla juuri heidän takaajiaan, jotka olivat lähteneet takaamaan usein hyvää tarkoittaen mutta sitten joutuivat yllätyksenä velkojen maksajiksi, ilman että millään tavalla itse velasta olisivat hyötyneet, siitä rahasta, mitä esimerkiksi pankkivelalla oli otettu. Tämän vuoksi monet ovat sitten syrjäytyneet elämästä, menettäneet yrittämisen edellytykset, työkuntoa muullakin tavalla fyysisinä ja henkisinä sairauksina, elämänuskon katoamisena. Tähän tragediaan osaltaan haluaa tämä hallituksen esitys tuoda lievitystä.

Täällä on käytetty hyvin ansiokkaita puheenvuoroja, ja ministeri Koskinen, joka on tämän hyvän hallituksen esityksen erinomaisesti tehnyt, tätä täällä selkeästi selvitteli. Mutta haluan tässä kiinnittää huomiota erääseen ongelmaan, joka liittyy tämän esityksen 48 §:ään ja voimassa olevan lain 4 luvun 6 §:n asioihin, suojaosuuteen. Erityisesti tämä suojaosuuden alhaisuus johtaa siihen, että pienituloiset joutuvat ulosoton myötä köyhyysrajan alapuolelle, ja tämä on kyllä yhteiskunnassamme tietty ongelma.

Olen tänään jättänyt eduskunnassa lakialoitteen, jonka toivon tämän hyvän hallituksen esityksen rinnalla voivan olla asianomaisessa valiokunnassa myös keskustelussa mukana ja jossa olen halunnut tätä suojaosuusrajaa korottaa ihan kaksinkertaiseksi siitä, mitä se tällä hetkellä on, jotta vältyttäisiin siltä, että eläkeläiset ja pienituloiset joutuvat köyhyysrajan alapuolelle. Tässä osaltaan on kysymys sitten siitä, että joudutaan yhä enemmän toimeentulotuen pariin ja muihin ongelmiin, mikä vaikeuttaa sitten taas selviytymistä tässä yhteiskunnassa.

Mikä tuon suojaosuuden sitten tulisi olla? Varmasti lakivaliokunta näitä asioita sitten pohtii ja katsoo, mutta katson, että sen tulisi olla kyllä huomattavasti korkeampi kuin tällä hetkellä. Velallinen, joka on tuossa kaikkein pienimmässä tuloluokassa, joutuu kyllä selkeään köyhyysloukkuun tämän myötä, ja sekään ei ole tarkoitus, koska silloin häneltä ei kovin paljon voida myöskään odottaa velan suorituksia, eikä se ole myöskään yhteiskunnallisesti ja sosiaalipoliittisesti perustelluinta.

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että tällainen laaja, perusteellinen hallituksen esitys on saatu, ja toivon siitä vilkasta keskustelua asianomaisessa valiokunnassa ja sitten, kun aikanaan tänään jättämäni lakialoite tulee myös mukaan, myös sen synnyttävän keskustelua.

Ilkka Taipale /sd:

Arvoisa puhemies! Käytän lyhyen puheenvuoron, joka on hiukan yllättävältä taholta. Kun kysyin Takuu-Säätiöltä, Leena Veikkolalta, toimitusjohtajalta, mitä pitäisi tehdä köyhyyden vähentämiseksi, hän sanoi yllättävät sanat, minkä takia puhun: "Pitäisi kehittää etsiviä henkilöitä, jotka hakevat velallisia kotoa asti ja tuovat sovittelijoiden luo, koska kymmenettuhannet ihmiset eivät ole kyenneet, osanneet tai halunneet käyttää sovittelijoita." Eli täällä ulosoton piirissä on tavattomasti henkilöitä, jotka vähät välittävät eivätkä kykene. Luultavasti sosiaalityötä pitää kehittää tähän suuntaan, että haetaan niskasta käsin. Minä tunnen paljon tätä porukkaa kentältä.

En puhu tästä sen enempää, mutta kiitän teitä, jotka olette joutuneet kuuntelemaan vain tunnin verran. Vuonna 1974 oli ulosottolaki esillä täällä, toinen lakivaliokunta, se oli tarkastajien jälkeen alin paikka eduskunnassa, mihin pääsi, joten minut laitettiin sinne. Vennamo luetutti kaksi viikkoa valiokuntasihteerillä ulosottolakia, joka oli näin paksu, josta kukaan ei ymmärtänyt mitään. Jouduimme kuuntelemaan, ja Vennamo itse luki jalat pöydällä, ei jalat pöydällä sentään, mutta Ilta-Sanomia koko ajan. Nyt tämä on hiukan kiintoisampaa, ja ennen kaikkea me myöskin näemme paljon lukuja, paljonko rahallisesti ulosotetaan. Silloin oli ainoa uudistus, että ulosottovalaa ei toteutettu. Se oli Jacob Södermanin ensimmäinen suuri poliittinen saavutus Suomessa, että käsi Raamatun päällä ei tarvinnut vannoa.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Pari kommenttia:

Tuo, mitä ed. Taipale kertoi Leena Veikkolan sanomaksi, pitää varmasti paikkansa. Meillä pitäisi olla niitä ohjaavia verkkoja, jotka auttavat ihmisiä selviytymään hankalista velkatilanteista ja riittävän aikaisessa vaiheessa, ennen kuin on kerääntynyt niitä sakkokorkoja ja ihan turhia maksun osia, viivästyskorkoja, ylimääräisiä maksuja, pitkältä ajalta.

Talous- ja velkaneuvonnan kytkennän kuntien sosiaalityöhön pitäisi olla tiiviimpi. Samoin sitten taas täällä valtion viranomaisten puolella esimerkiksi ulosoton henkilöstön pitää ohjata ihmisiä avun piiriin, niin että silloin kun nähdään, että ulosoton toimin ei ratkaisua löydy, niin sitten olisi suorat linkitykset talous- ja velkaneuvonnan puolelle.

Sosiaalityössä on todella valitettavaa, että sosiaalinen luototus ei ole levinnyt koko maahan. Itse asiassa se on supistunut joillakin paikkakunnilla. Siitä kuitenkin on tullut selvästi hyviä tuloksia, elikkä niillä paikkakunnilla, joilla sitä on käytetty, valtaosissa tapauksissa sillä sosiaalisella luotolla maksetaan pois kalliimpia velkoja, päästään ikään kuin normaalitilanteeseen, ja sitten hyvin uskollisesti velalliset vaikeassakin elämäntilanteessa niitä luottoja, selviytymisluottoja maksavat takaisin. Vastaavasti Takuu-Säätiön luototuksella on hiukan isommilla summilla saman tyyppinen vaikutus.

Ed. Oinosen suojaosuuden kaksinkertaistamisaloite toisi melkoisia ongelmia rahamarkkinoilla. Nythän, jos nähtäisiin, että tuonne keskituloisiin saakka ei saada perityksi velkoja, niin eipä juuri luotollisia tilejä tällaisille henkilöille annettaisi. Ei olisi kovin helppo saada autolainaa tai asuntolainaa, jos henkilö tai perhe jää tänne suojaosuuden piiriin tulotasoltaan. Täytyy muistaa, että tuo suojaosa nousee aika rapsakasti perheen koon kasvaessa. Yksinäisillä henkilöillä se vastaa hyvin täyttä kansaneläkettä, työttömyysturvan määriä ja on selvästi isompi kuin toimeentulotuki useimmissa tilanteissa. Kyllä sinänsä on linjassa sosiaaliturvalainsäädännön määrien kanssa tässä hallituksen esityksen sisällä oleva suojaosien määrittely. Yleensäkin näissä velkasuhteisiin liittyvissä helpoissa ratkaisuissa on se vika herkästikin, että ne sitten tyrehdyttävät luottohanat tällaisilta henkilöiltä, joita ajatellaan autettavan.

Yksi uusi piirrehän on hädänalaisessa asemassa olevien hyväksikäyttö näillä kohtuuttomilla korkoprosenteilla. Meillä on tullut tällaisia rahantarjoajia, jotka kahden—kolmenkymmenen prosentin korolla antavat ilman mitään vakuuksia tuollaisia muutaman tuhannen euron luottoja. Kun ne tulevat sitten muiden kulutusvelkojen päälle, niin silloin herkästi ollaan tilanteessa, jossa lyhennyksiä itse veloille ei kerry, vaan pelkästään niitä kovia korkoja maksetaan.

Olen esittänyt, että kuluttajaviranomaiset puuttuisivat näihin kohtuuttomiin sopimusehtoihin. Tällaiset korot herkästi liikkuvat sillä alueella, josta rikoslain mukaan pitäisi rangaista koron kiskontana. Liiketoimintanahan ne ilmeisesti kannattavat sen takia, että näitä kiskurikorkoja maksaenkin suurin osa selviytyy ja silloin riittää tuottoja yllin kyllin niidenkin tappioiden peittämiseen, joita syntyy, kun ehkä viidesosa tai neljäsosa jättää kokonaan tällaisen vakuudettoman luoton maksamatta. Mutta kokonaisuutena tämä on vaikea ongelmakenttä ja tarvitaan tällaista jatkuvaa asian esilläpitoa, neuvontaa, että vältettäisiin entistä isompien joukkojen ajautuminen pitkäaikaisiin ja vaikeisiin velkaongelmiin.