Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan käsittelyyn nyt annetulla esityksellä vahvistetaan ammattikorkeakoulujen tutkintojärjestelmää luomalla ammattikorkeakoulututkintojen rinnalle ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot. Nyt käsillä oleva ehdotus on osa pidempää ammattikorkeakoulu-uudistusta, jota ryhdyttiin toteuttamaan jo 90-luvun alussa tavoitteena luoda yliopistojen rinnalle työelämäläheisiä ja ammatillisesti suuntautuneita korkeakouluja, jotka tarjoavat profiililtaan erilaisia korkeakoulututkintoja kuin yliopistot. Tavoitteena oli myös parantaa koulutusjärjestelmäämme siten, että se olisi kansainvälisesti rinnastettavissa, ja myös tarkoituksena oli lisätä kansainvälistä yhteistyötä.

Runsaassa kymmenessä vuodessa ammattikorkeakoulut ovat vakiinnuttaneet paikkansa korkeakoululaitoksen toisena vahvana pilarina. Niiden asema ja tehtävät ovat selkiytyneet, ja ne ovat saavuttaneet arvostetun aseman kansallisesti ja myös kansainvälisesti.

Tämän esityksen taustalla on hallitusohjelma, jossa päätettiin selkeyttää ammattikorkeakoulututkintojen asema ja kelpoisuus korkeakoulututkintojen järjestelmässä. Hallituksen hyväksymässä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa päätettiin esityksen antamisesta ammattikorkeakoulututkintojen tutkintojärjestelmän kehittämisestä ammattikorkeakoulututkintojen jatkotutkintojen arvioinnin perusteella. Nyt eduskunnalle annetulla hallituksen esityksellä ammattikorkeakoulututkintojärjestelmän kehittämiseksi jatketaan suomalaisen korkeakoulutuksen duaalimallin vahvistamista.

Ammattikorkeakoulujen tutkintojärjestelmän kehittämisellä vastataan sekä työ- ja elinkeinoelämän kasvaviin osaamisvaatimuksiin että kansainväliseen kehitykseen. Esityksen tavoitteena on, että osalle ammattikorkeakoulun perustutkinnon suorittaneista tarjotaan nyt mahdollisuus suorittaa oman orientaationsa puitteissa työelämäläheinen tutkinto, jotta he voisivat syventää ja laajentaa ammatillista osaamistaan. Ammattikorkeakouluissa olisi jatkossa ammattikorkeakoulututkintoja ja ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja. Ylempään ammattikorkeakoulututkintoon liitettäisiin tutkintonimike ja lyhenne "ylempi amk". Pääsyvaatimuksena olisi perustutkinnon lisäksi kolmen vuoden työkokemus.

Ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavat opinnot järjestetään koulutusohjelmina. Laajuudeltaan nämä koulutusohjelmat ovat vähintään lukuvuoden ja enintään puolentoista lukuvuoden päätoimisten opintojen mittaisia. Vähintään olisi opiskeltava 60 opintopisteen, enintään 90 opintopisteen verran. Opetusministeriö päättää kustakin käynnistettävästä koulutusohjelmasta erikseen ammattikorkeakoulujen esitysten perusteella. Ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavat opinnot ovat mahdollisia kaikilla koulutusaloilla ja kaikissa ammattikorkeakouluissa tarpeen mukaan verkostoitumalla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koulutusta järjestettäisiin nyt tästä lähtien jokaisessa ammattikorkeakoulussa sen kaikilla koulutusaloilla. Päätettäessä ammattikorkeakoulun tai useamman ammattikorkeakoulun yhdessä esittämästä koulutusohjelmasta erityistä huomiota kiinnitetään ehdotetun koulutuksen tarpeellisuuteen ja koulutusohjelman laatuun.

Arvoisa puhemies! Ehdotuksen mukaan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon voi suorittaa joustavasti työn ohella siirtymättä työmarkkinoiden ulkopuolelle. Näin muodostuu tehokas ja taloudellinen tapa suorittaa uuden tyyppinen tutkinto. Nämä tutkinnot mahdollistavat ammattikorkeakoulujen osaamispohjan vahvistamisen sekä syvenevän yhteistyön ammattikorkeakoulujen ja työelämän välillä. Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot toteutetaan ammattikorkeakouluille suunnatuilla aikuiskoulutusvoimavaroilla. Työvoiman koulutusrakenteen muuttuessa aikuiskoulutusta on tarpeen kohdentaa uudella tavalla. Opistoasteen tutkintoa ammattikorkeakoulututkinnoksi täydentävien määrä laskee, ja erikoistumisopinnot voidaan jatkossa toteuttaa nykyistä tiiviimpinä ohjelmina. Työmarkkinoilla jo olevien yli 120 000 ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneen koulutustarve on jatkuvasti kasvussa. Ylemmillä ammattikorkeakoulututkinnoilla pyritään aiempaa korkeatasoisempaan, työelämäläheiseen aikuiskoulutukseen. Opiskelupaikkoja on tarkoitus vuosittain lisätä siten, että vuonna 2008 noin 2 000 ammattikorkeakoulututkinnon suorittanutta aloittaa ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavat opinnot.

Hallituksen esityksen antamista on edeltänyt kokeilukausi sekä monipuolinen kokeilun seuranta ja arviointi. Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintoja koskeva kokeilu on ollut käynnissä vuodesta 2002, ja se päättyy heinäkuun lopussa. Kokeilukokemukset ovat hyviä. Kokeilun seurantatulosten perusteella opiskelu on kytkeytynyt tiiviisti työelämään. Työelämäläheisyys on toteutunut opetussuunnitelmissa, opiskelijavalinnassa ja myös opiskelussa. Keskeinen osa jatkotutkinto-opiskelua on ollut työelämän kehittämistehtävä. Keskeiseksi toimintatavaksi osoittautui verkostoituminen eri ammattikorkeakoulujen jatkokoulutusohjelmien, työelämäedustajien ja kansainvälisten yhteistyökumppanien kanssa. Kokeilussa mukana olleet opiskelijat ovat yleensä pitkän työkokemuksen omaavia, keski-ikäisiä aikuisopiskelijoita.

Korkeakoulujen arviointineuvoston asettama kansainvälinen asiantuntijatyöryhmä arvioi kokeilut. Ryhmän mielestä ohjelmat ovat korkeatasoisia ja yhteistyö työelämän kanssa onnistunutta. Työryhmä suositti tämän koulutuksen vakinaistamista. Tämän korkeatasoisen kansainvälisen arviointiryhmän käsityksen mukaan ohjelmat vertautuvat täysin muiden maiden vastaaviin ammatillisesti suuntautuneisiin masters-ohjelmiin.

Hallituksen esitystä valmisteltaessa on pidetty tärkeänä lähtökohtana kansainvälistä viitekehystä. Korkeakoulujemme ja niiden tutkintojärjestelmien tulee olla kansainvälisesti kilpailukykyisiä. Bolognan prosessi on vauhdittanut tutkintojärjestelmien uudistamista Euroopassa. Sen myötä tutkintorakenteet ovat muuttumassa eri Euroopan maissa siten, että niin yliopistoissa kuin ammatillisesti suuntautuneissa korkeakouluissa voidaan suorittaa sekä ensimmäisen syklin bachelor-tutkintoja että toisen syklin master-tutkintoja. Vaikka tutkintorakenteet yhdenmukaistuvat, on tarjolla kasvavasti erilaisen profiilin omaavia tutkintoja. Korkeakoulujen kansainvälinen yhteistyö ja opiskelijaliikkuvuus painottuu jatkossa yhä voimakkaammin masters-ohjelmiin. Useiden Euroopan maiden ammatillisesti suuntautuneissa korkeakouluissa järjestetäänkin jo masters-ohjelmia.

Arvoisa puhemies! Ammattikorkeakoulupolitiikassa ei ole perusteiltaan mikään muuttunut. Perustutkinnon suorittaneiden halutaan sijoittuvan suoraan työelämään ja vasta työelämässä työskentelyn jälkeen siirtyvän, jos siihen on tarvetta ja halua, tutkintoon johtaviin jatko-opintoihin. Tässä yhteydessä on myös muistettava yliopistollisten maisteriopintojen ja ammattikorkeakoulujen jatko-opintojen selkeä perusero. Yliopistojen maisterikoulutuksessa annetaan menetelmälliset ja teoreettiset edellytykset tieteellisen työn tekemiseen. Sen sijaan ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot on tarkoitettu ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneille mahdollisuudeksi vahvistaa työelämärelevanttia osaamistaan. Esitetty ylempi ammattikorkeakoulututkinto on sisällölliseltä profiililtaan, tavoitteiltaan ja lähtökohdiltaan yliopistojen maisteriopinnoista poikkeava, mutta korkeatasoinen ja kansainväliset mitat täyttävä toisen syklin tutkinto.

Arvoisa puhemies! Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen vakinaistamisen myötä selkiintyy ammattikorkeakoulutuksen rooli osana meidän korkeakoulujärjestelmäämme. Uudistuksen myötä korkeakoulujärjestelmämme pystyy paremmin myös vastaamaan kansainväliseen kehitykseen ja olemaan mukana eurooppalaisessa yhteistyössä.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä duaalimalli palvelee sitä lähtökohtaa, mikä alun perin oli jo sivistysvaliokunnan tahtotila. Sitten tuo verkostoituminen on myös hyvä asia, mutta voidaanko sillä nyt sitten todellisuudessa taata, että laadullisesti korkeatasoiset oppilaitokset antavat jatkotutkintoa ja että ne lähtevät todellakin työelämän tarpeista? Se on tietysti opetusministeriön päätöksen alaisena, mutta kun tiedän nämä poliittiset painostukset, mitkä aina tulevat, niin pystytäänkö tämä laadullisuus siinä turvaamaan?

Toinen asia vielä rahoituksesta. Kun ne rahat otetaan aikuiskoulutuksen puolelta, niin on ainakin tullut kuntataholta semmoisia vakavia viestejä, että ne rahat eivät tule riittämään sen koulutuksen laadulliseen kehittämiseen. Mitä tässä asiassa on tehtävissä tulevaisuudessa?

Lauri Kähkönen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen vakinaistaminen parantaa korkeatasoisten osaajien tarjontaa ja samalla edesauttaa elinkeino- ja työelämän kehittämistä myös niissä maakunnissa, joissa ei ole omaa yliopistotarjontaa. Lähtökohtana onkin luoda ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneille tarkoituksenmukainen jatkokoulutusväylä, joka yhdistää heidän jatkokoulutustarpeensa työ- ja elinkeinoelämän kehittämistarpeisiin.

Arvoisa puhemies! Uskon, että parhaiten tulevaisuudessa menestyvät ne ammattikorkeakoulut, jotka pystyvät muodostamaan vahvoja yksiköitä ja jotka pystyvät selkeästi profiloitumaan ja huolehtimaan myös kansainvälisestä tasosta.

Hanna-Leena  Hemming  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä 2 000 opiskelijan määrä vuonna 2008 eli 2 000 ylemmän jatkotutkinnon suorittajaa vuodessa kuulostaa hirveän suurelta. Haluaisin tietää, mitkä ovat perusteet tälle 2 000:lle. On puhuttu jopa 20 prosentista ammattikorkeakoulun suorittajia, jotka jatkossa suorittaisivat tämän jatkotutkinnon tai ylemmän tutkinnon. Mihin nämä perustuvat? Onko elinkeinoelämä osoittanut, että tässä laajuudessa on tarvetta?

Terhi  Peltokorpi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeää, että jatkossa sitten näihin ylempiin ammattikorkeakoulututkintoihin tulee riittävä resursointi, jotta lähiopetustunteja pystytään järjestämään riittävästi. Ylemmissä tutkinnoissahan tavoitteena on, että ne ovat työelämälähtöisiä, ja työelämälähtöisyys ei onnistu kirjekurssina. Siksi lähiopetustuntien määrän on oltava riittävä. Opiskelijoiden kannalta on erittäin tärkeää, että opinnot ovat tutkintoon johtavia ja valmistuttuaan he saavat nimikkeen. Sillä on merkitystä silloin, jos työelämässä tehdään esimerkiksi tiimityötä. Yksittäiset kurssit eivät palvele siinä määrin kuin tutkintoon johtava koulutus. Siksi tämä esitys on mielestäni hyvä.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näin on hyvä, mutta esimerkiksi ed. Hemming vähän epäili tätä 2 000:ta liian suureksi. Minun mielestäni se voi olla jopa liian pieni. Tällä hetkellä potentiaalisia opiskelijoita on jo 120 000 olemassa, ja elinkeinoelämän muuttuvat tarpeet ovat kyllä sellaisia, että tällaista jatkotutkintojärjestelmää tarvitaan. Mutta tässä on eräs heikko puoli, joka ministerinkin puheenvuorossa jo tuli esille: tähän ei ole annettu yhtään rahoitusta. On kyllä minusta hurskaita toiveita kuvitella, että tämä homma voidaan joillakin aikuiskoulutusrahoilla kuitata. Näin se ei kyllä kevyesti mene.

Raija Vahasalo  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Elinkeinoelämä ja työnantajat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että tämä hallituksen esitys aiheuttaa kovasti hämminkiä työnantajien piireissä, koska nyt kahdesta tuutista tulee näitä ylempiä korkeakoulututkintoja ja kuitenkin näillä on erilaista osaamista. Miten, arvoisa ministeri, elinkeinoelämä, työnantaja palkatessaan uusia työntekijöitä pystyy erottamaan nämä erilaiset osaamiset tämän jatkotutkinnon jälkeen?

Anneli Kiljunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On hienoa, että ylemmästä ammattikorkeakoulututkinnosta on saatu hyvä hallituksen esitys. Myös työelämä ja opiskelijajärjestöt tuntuvat lähes poikkeuksetta olevan esityksen kannalla, ja erityisesti ammattikorkeakouluopiskelijat itse ovat tyytyväisiä. Suuret kysymysmerkit liittyvät kuitenkin jatko-opintoihin. Voidaanko sanoa, että tieteellisen tiedon tuottaminen olisi korkeampaa tiedettä kuin ammatillisen tiedon tuottaminen? Kysynkin ministeriltä:

Miten lopullinen on esityksessä kuvattu näkemys, että tutkijakoulutuksen järjestäminen kuuluu yliopistojen tehtäviin ja että yliopistot päättävät tutkijakoulutuksen valintaperusteista ja valitsevat itse opiskelijat siihen?

Paula  Risikko  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Duaalimalliahan on päätetty tukea Suomessa, ja tämä on hyvä esimerkki siitä. Kyllä jatkotutkintoja työelämä tarvitsee, olen sitä mieltä. Kaksi sellaista kriittistä pistettä tässä kuitenkin on — on tietysti monia muitakin — joita haluaisin ministeriltä nyt kysyä. Yksi on tämä aikuiskoulutuspaikkojen käyttö tähän. Kyllä tällä hetkellä aikuiskoulutuspaikkoja tarvitaan muuhun, elikkä näiden pitäisi tulla sen lisäksi. Miten otatte kantaa tähän?

Sitten mainitsitte nuo erikoistumisopinnot. Aikanaan, silloin kun jatkotutkintoa ruvettiin kehittämään, siellä tuli se, että erikoistumisopinnot pitäisi hyväksilukea ja sisällyttää tähän. Nyt se on kuitenkin unohdettu tässä kokeilussa. Toivoisin, että ministeri vaikuttaisi siihen, että erikoistumisopinnot hyväksiluettaisiin tässä jatkotutkinnossa.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on saatu muokattua ihan hyvään suuntaan. Siellä on vielä pari asiaa, jotka pohdituttavat, ensinnäkin yhtenäinen kelpoisuus ylempien korkeakoulututkintojen kanssa. Toinen asia on rahoitus, sen riittävyys kaiken kaikkiaan, kun päästään täydellä teholla toimimaan, se kyllä arveluttaa.

Marjukka Karttunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On tärkeää, että osaamistaan voi täydentää, mutta työelämän puheenvuoroissa korostuu yleensä se seikka, että on pula ammattilaisista eikä niinkään ylemmän korkeakoulututkinnon tai siihen rinnastettavan tutkinnon suorittaneista. Meillä koulutuksen taso on kovasti noussut, mutta se ei ole sinänsä ratkaissut työelämän tarpeita. Mielestäni tässä pitää olla tarkkana, ettei meillä ole kohta 50:tä saman kaltaista oppilaitosta, joista tulee ulos saman kaltaisen tutkinnon suorittaneita, joissa molempien väylien profiilit ovat hämärtyneet.

Arvoisa herra puhemies! Toivon, että tämä esitys todella vahvistaa duaalimallia, kuten ministeri puheenvuorossaan totesi.

Esko Ahonen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Huomauttaisin ed. Vahasalolle, kun hän täällä kysyi, mistä yrittäjät tietävät, kumpaa tutkintoa suorittanut henkilö on hakemassa työpaikkaa, että yliopistotutkintoa suorittava henkilö tähtää työelämään. Hänellä ei ole aikaisempaa työkokemusta, kun vastaavasti taas ammattikorkeakoulussa jatkotutkintoa suorittava henkilö on jo työelämässä ja hän syventää omia ammattitaitojaan sekä tavallansa hakee parempaa palvelualttiutta yrittäjää ja työnantajaa kohtaan elikkä tämä tutkinto palvelee paremmin nykyistä työtä.

Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelen niitä kriittisiä puheenvuoroja jatkotutkintojärjestelmän osalta suhteessa duaalimalliin. Haluaisin kysyä henkilöiltä, jotka eivät kannata jatkotutkintojärjestelmän laajentamista, onko tämä nykyinen malli, jossa ammattikorkeakouluopiskelijat joutuvat menemään yliopistoon vaikkapa maisterin opintoja suorittamaan, enemmän sitä duaalimallia tukeva malli vai se, minkälaisia esityksiä ministeri eduskuntaan nyt on tuonut. Minun mielestäni puhtaammin duaalimallia pystytään puolustamaan nimenomaan siten, että ammattikorkeakoulusektorille pystytään luomaan riittävän hyvät, laadukkaat tutkinnot, ja siten, että näitä järjestelmiä ei keskenään sekoiteta. Näyttää siltä, että yliopistojen puolella enemmänkin ollaan menossa ammattikorkeakoulujen suuntaan, kun näitä maisterin opintoja yhä enenevässä määrin erillisinä opintoina tarjotaan muun muassa ammattikorkeakouluopiskelijoille.

Arto  Satonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätä esitystä tulee lämmöllä tukea. On erittäin hyvä, että nämä jatkotutkinnot tulevat ja saadaan henkilöitä, jotka osaavat tietoja soveltaa yrityksissä, ja sitä kautta meidän elinkeinoelämäämme pystytään kehittämään. Kun nyt kuitenkin tällä viikolla puhutaan myöskin näistä kehyksistä, niin kysyisin ministeriltä, onko ammattikorkeakoulujen tutkimukseen ja kehitykseen tulossa määrärahoja, koska tämä asia on hyvin merkittävä alueellisen kehittämisen kannalta ja nimenomaan sen takia, että saataisiin siihen omavastuuosuuteen rahoja, ettei opetuksesta tarvitsisi syödä näitä pieniä rahoja, millä ensin saadaan isot projektit käyntiin. Toivoisin todella, että tämä asia menisi eteenpäin.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Koulutusjärjestelmänhän pitää olla tietysti selkeä ja kansainvälisesti vertailukelpoinen näin masters-ohjelmien tyyliin, mutta uskon, että työnantajat kyllä osaavat lukea sieltä paperista, kuka on yliopistosta tullut ihminen ja kuka tulee täältä jatkotutkinnoista, ammattikorkeakouluista. Tämä on hyvä asia, että elämisen aikaisen oppimisen idea on tässä olemassa ja ne ihmiset, joilla on todella hyvää työkokemusta, saavat myös tämän tutkinnon. Muutenkin koulujen välisiä raja-aitoja pitäisi kaventaa. Tässä tulee tietysti kysymys siitä, että työpaikat ja yritykset pääsevät enemmän vaikuttamaan siihen räätälöintiin, minkälaisia tutkintoja tehdään, että ei tehdä liikaa toisaalla ja toisaalta liian vähän toisaalla. Tietoyhteiskunta muutenkin edellyttää tällaista laaja-alaista osaamista. Kädentaitajat tarvitsevat teoriaa, ja toisaalta sitten ennen kaikkea maisterit ja arkkitehdit tarvitsevat käytännön tietoa, ettei työmiehen tarvitse korjata asioita.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomen nykyinen hallitus on priorisoinut tutkimusta erityisesti kaikissa ohjelmissaan paitsi kansallisesti myöskin EU:hun päin. Kysyisinkin ministeriltä sitä, mihin oikeastaan ed. Satonenkin viittasi puheenvuorossaan, näkeekö ministeri mahdollisia ongelmia tutkimusrahoituksen ja tutkimusprojektien pirstaloitumisessa vai pystymmekö turvaamaan näitä molempia väyliä pitkin kokonaiset tutkimusohjelmat, jotka palvelevat sitten kansantalouttamme aikanaan positiivisessa mielessä nimenomaan.

Maija Rask /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun on kuunnellut näitä kokoomusedustajien puheenvuoroja, niin muistuvat menneet ajat mieleen. Ed. Risikkoa lukuun ottamatta ne olivat samalla lailla vastustavan tyylisiä kuin silloin, kun kokeilua käyntiin saatettiin. Kokeilua käyntiin saatettaessa työelämälähtöisyyttä pidettiin erityisen väkevästi esillä. Sen tähden esimerkiksi tekniikan puolella koulutus alkoi pelkästään korjausrakentamisen ohjelmana. Erityisesti yrittäjäjärjestöt, kun täällä kyseltiin sitä, kannattivat tätä kokeilun aloittamista liiketalouden ja yrittäjyyden jatkokoulutusohjelmana sen tähden, että siellä koettiin, että siellä todellakin tarvitaan lisää osaamista.

Susanna Haapoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kysyisin ihan lyhyesti ministeriltä myös sitä asiaa, miten jatkossa turvataan kaikkien ammattikorkeakoulujen jatko-opinto-oikeuden saaminen, koska on varmasti tärkeää se, että myös monet ja kaikki ammattikorkeakoulut saisivat jatkossa nämä opinto-oikeuden tarjoamiset. Ammattikorkeakouluillahan on tietysti laajempikin merkitys hyvän sisällöllisen opinnon tuottamiseksi. Niillä on vahva alueellinen merkitys.

Marja  Tiura  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sivistys ja koulutus, se että se on korkealla tasolla, on meidän Suomen menestystekijöitä. Korkeakoulutus on Suomessa laajempaa kuin missään muualla. Suomessa on yksi korkeakoulu 100 000:ta asukasta kohden. Puolet meidän nuoristamme suorittaa korkeakoulututkinnon. Nyt itse haluaisinkin kysyä tulevaisuuden osalta, kun katsomme näitä työmarkkinoita ja tätä tehtäväkenttää, olisiko nyt syytä kiinnittää huomiota myöskin siihen, mistä löytyvät ne ed. Alatalon täällä peräänkuuluttamat työmiehet, kädentaitajat ja perustyöntekijät.

Toinen asia, mihin haluaisin myöskin kiinnittää huomiota, on asia, joka on kentältä noussut esille, millä tavalla esimerkiksi, jos ajattelemme sairaanhoitajien jatkokoulutusta, ylempää amk-koulutusta, tämä sen jälkeen näkyy heillä, kun he palaavat takaisin työmarkkinoille työelämään. Palaavatko he samoihin tehtäviin, vai millä tavalla se näkyy sitten tulevaisuudessa heidän työelämässään? Näin naistenpäivän alla toivon myöskin, että tässä yhteydessä sitten puhuttaisiin siitä, mikä on näiden sairaanhoitajien, näiden naisten, palkkataso tämän koulutuksen jälkeen, että se myöskin näkyisi tässä palkkauksessa.

Opetusministeri  Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Tässä tuli paljon naistenpäivän kunniaksi kysymyksiä, ja aihehan on mitä tärkein. Tämä myös osuu hyvin monille naisvaltaisille aloille ja antaa myös entistä parempia mahdollisuuksia työelämälähtöisen ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneille syventää omaa ammattiosaamistaan ja päästä sen kautta myös uralla eteenpäin. Minusta tämä meidän koulutusjärjestelmässämme luo aivan uudenlaisia mahdollisuuksia, kun luomme nyt ammattikorkeakouluihin järjestelmän, joka mahdollistaa myös etenemisen koulutuksessa ja sitä kautta myös etenemisen uralla. Minusta sekin on tärkeää, että olemme luomassa nyt järjestelmää, joka myös tältäkään osin ei muodosta minkäänlaista umpiperää, josta ei eteenpäinmenomahdollisuuksia olisi, vaan sekin mahdollisuus, portti, on auki. Jos tohtorikoulutusohjelmaan lähtee — täällä kysyttiin tästä yliopistoväylästä sitten eteenpäin — niin yliopisto tietysti on se valitsija ja asettaa kriteerit, ja siinä yhteydessä tietysti arvioidaan myös ne mahdolliset ja tarvittavat siltaopinnot, joita tarvitaan, ennen kuin voi olettaa, että väitöskirjaa tekee. Näitä varmasti on vähän, mutta tämäkin portti on auki. Tämä on ollut johtava ajatus, johtolanka, meidän koulutusjärjestelmässämme, kun sitä viime vuosina ja vuosikymmeninä on kehitetty.

Resursseista täällä kovasti kysyttiin. Kuten tuossa johdantopuheenvuorossani sanoin, tarkoitus on ottaa nämä ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutusmäärärahoista. Valtioneuvoston hyväksymässä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa asetettiin tavoite, että vuonna 2008 meillä olisi 2 000 aloittajaa ylemmissä ammattikorkeakoulututkinnoissa. Se on vuosittaisten tutkintojen osalta 10 prosenttia, mutta ihan oikea havainto oli täällä se, että itse asiassa kun näitä valmistuneita on 120 000, niin suhteutettuna siihen lukuun me puhumme aika pienistä määristä, niin että sillä tavalla ei pidä tätä asiaa paisutella.

Tällä hetkellä valtion talousarviossa on 124,8 miljoonaa euroa ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutusmäärärahoissa resursseja. Näin ollen tuo 2 000 aloittajaa tarkoittaisi 16 miljoonan euron tasoa. Nyt kohdentamalla aikuiskoulutusvoimavaroja ammattikorkeakouluissa selkeästi sieltä siirretään nyt resurssi siihen, että niillä katetaan nämä kustannukset, jotka näistä jatkotutkinnoista aiheutuvat. Tämä ei tule lisäämään eikä vähentämään kenenkään kustannuksia. (Ed. Dromberg: Se ei riitä!) — On arvioitu ja laskettu, että tällä se pystytään tekemään, sen kokemuksen pohjalta, mikä meillä tässä nyt on olemassa.

Laatu turvataan aina. Kun pohditaan sitä, mille ammattikorkeakouluille näitten hakemusten perusteella näitä oikeuksia annetaan, tarkoituksena on, että ministeriöllä on valintaelin, joka sitten eri kriteerien pohjalta katsoo kysymystä. Tietysti huomioon pitää ottaa silloin työmarkkinoiden tarve, alueen muu koulutustarjonta ja alueellinen kattavuus, koulutusohjelmien laatu — se on olennaisesti tässä sisällä — rakenne ja sisältö ja sitten opiskelijamäärien minimitaso, jolla nämä koulutusohjelmat voivat olla rahoituksellisesti ja sisällöllisesti elinkelpoisia, eli kaikki nämä tekijät otetaan huomioon silloin, kun mietitään, mihin näitä jatkotutkinto-oikeuksia sitten annetaan. Tarkoitushan ei ole kaikilla aloilla, kaikissa ammattikorkeakouluissa käynnistää tätä toimintaa, kuten jo johdantopuheenvuorossanikin sanoin.

Sitten kysymys tutkinnon rinnastettavuudesta ja siitä, miten nyt sitten elinkeinoelämä ja työnantaja erottaa nämä erilaiset tutkinnot: Minä en kyllä aliarvioisi ihan niin paljoa meidän julkisen sektorin, työnantajain, kykyä ymmärtää meidän koulutusjärjestelmäämme. Kyllä tämä on jo mennyt perille, mikä on amk-tutkinto ja mikä on yliopistotutkinto. Tässä ei ole mitään epäselvää. Se taho, joka työhönottajana toimii, laatii vaatimukset, mitä tähän työtehtävään on odotusarvona, ja sen mukaisestihan sitten niitä valintoja myös tehdään. Eli jos kerran yliopistomaisteri on tavoitteena saada johonkin sen tyyppiseen tehtävään, joka nimenomaan edellyttää sitä, niin varmasti se myös tämän käytännön kautta on mahdollista. Työnantaja päättää kuitenkin sen, ketä rekrytoidaan. Mutta työmarkkinoille tämä tuo varmastikin monipuolisuutta ja sitä, että erilaisiin tehtäviin tulee nyt monipuolisemmin erilaisia osaajia.

Sitten täällä oli myös tästä duaalimallista edelleenkin, tuleeko nyt 50 samanlaista korkeakoulua. Ei tule. Ammattikorkeakoulut ovat selkeästi työelämälähtöistä koulutusta tarjoavia. Sieltä valmistuu edelleenkin ihan ammattitehtäviin insinöörejä ja sairaanhoitajia, jotka tulevat näihin töihin. Näin tulee jatkossakin olemaan. Yliopistokoulutus on sitten selvästikin koulutusta, joka antaa teoreettiset valmiudet myös sitten jatko-opintoihin ja myös tutkimukseen.

Ammattikorkeakoulujen tutkimustoimintahan, jota siellä tehdään, sopii hyvin yliopistojen perustutkimustehtävän rinnalle. Ammattikorkeakoulujen tehtävänä on vastata soveltavasta tutkimuksesta. Kun nyt alueilla päästään hyvään yhteistyöhön yliopistojen kanssa ja ammattikorkeakoulujen väliseen yhteistyöhön, niin varmasti pystytään myös näitä resursseja huomattavasti paremmin hyödyntämään ja käyttämään hyödyksi. Kun me nyt saamme tämän ammattikorkeakoulujärjestelmän loppuun asti viedyksi, niin uskon, että tämä myös rauhoittaa tilannetta entisestäänkin siten, että kaikki ymmärtävät, mikä on ammattikorkeakoulun rooli ja tehtävä ja mikä on yliopiston rooli ja tehtävä.

Kun ammattikorkeakoulu alun alkaen perustettiin, niin tässä matkan varrella, kun tätä keskustelua yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välillä on käyty, selvästikin on havaittavissa, että nyt yliopistoissakin ollaan vakuuttuneita siitä, että ammattikorkeakoulua ei luotu siitä syystä, että niistä tulisi uusia yliopistoja niille paikkakunnille, joilla sitä ei ole, vaan ymmärretään, mikä ammattikorkeakoulun rooli itse asiassa on. Tässä ehkä nämä pääasiallisimmat vastaukset siihen, mitä kysyttiin.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Suomen koulutuspolitiikka on kuitenkin pahasti hakoteillä. Noin viisimiljoonaisen kansamme palveluksessa on 20 yliopistoa, 6 yliopistokeskusta ja 31 ammattikorkeakoulua. Joka vuosi 56 000 ihmiselle halutaan antaa korkeakoulutuspaikka. Paradoksaalisesti ikäluokatkaan eivät nykyään ole kuin 57 000 ihmistä. Rinnan tämän huiman korkeakoulutustavoitteen kanssa Suomesta pitäisi löytyä saman verran ihmisiä toisen asteen ammatilliseen oppiin.

Useat eri suomalaista tulevaisuutta ja sen kansainvälisiä kilpailutekijöitä tarkastelevista raporteista ovat olleet yhtä mieltä Suomen tulevaisuudesta ja Suomen korkeakoulutuksen tulevaisuuden haasteista. Yksikään näistä raporteista ei ole kantanut huolta korkeakoulutuksen määrällisestä laajentamisesta vaan siitä, millaista laatua Suomen yliopistot ja korkeakoulut jatkossa tarjoavat.

Keskeiseksi haasteeksi on nostettu huippulaadun tavoittelu. Jopa nykyistä tohtoritulvaa on alettu kyseenalaistaa, sillä määrä ei ole korvannut laatua. Yliopiston maisterintutkinnon suorittaminen ei ole nykyisin tae työpaikasta. Tohtorinhattu ei myöskään ole avannut ovea hyviin ja rahakkaisiin töihin. Ammattikorkeakoulututkinto on vielä huonompi vakuus työstä. Jos työtä kuitenkin saa, on se liian usein koulutusta vastaamatonta. Tässä valossa keskustelu amk-jatkotutkinnoista saa aivan uuden sävyn.

Tavoite korkeakoulujen huippulaadusta on kuitenkin saavutettavissa, etenkin jos ammattikorkeakoulujen jatkotutkintoihin saadaan nyt alkavassa valiokuntakäsittelyssä toimiva malli. Hallituksen esitys on hyvä pohja, mutta ei vielä sinällään aivan riittävä. Koska laatu on suomalaisen koulutuksen tärkein attribuutti, täytyy amk-jatkotutkinto-oikeus antaa vain parhaille ammattikorkeakouluille. Kiitänkin opetusministerin erittäin hyvää ja tervettä näkemystä näitten korkeakoulujen jatkotutkinto-oikeudesta.

Tällä hetkellä Suomessa tarjotaan ammattikorkeakoulutusta 157 eri koulutusohjelmassa ja suomenkielisiä tutkintonimikkeitä on 45. Tästä syystä jatkotutkinnot tulee ohjata pelkästään niille aloille ja siinä laajuudessa kuin elinkeinoelämä näitä tutkintoja kaipaa. Joidenkin intressitahojen vaatimukset ylempien ammattikorkeakoulututkintojen laajentamisesta kaikkiin koulutusohjelmiin ovat suorastaan absurdeja.

Kenenkään etua ei aja se, että aluepoliittisista syistä ylempiä korkeakoulututkintoja tarjotaan taajempaan kuin oppikoulua isoäidin aikaan ja vielä sellaisilla aloilla, joiden ylemmille tutkinnoille ei ole yhteiskunnalla selvää tilausta, jos näin sotketaan jo olemassa oleva yliopistollinen korkeakoulurakenne. Niin ikään laadun takia tulee jatkossa huolehtia siitä, että jatko-opiskelijoiksi pyrkivät vain ne, joilla on parhaat valmiudet lisäkoulutukseen. Nyt lakiin kirjattu edellytys kolmen vuoden työkokemuksesta ennen jatkotutkinto-oikeutta palvelee huonosti tätä ehtoa. Vaikka vaatimus työkokemuksesta on tässä vaiheessa perusteltu, olen varma, että siitä vielä luovutaan, kunhan korkeakoulupolitiikkamme järkiperäistyy ja tutkinnot selvästi löytävät sisällöt ja omat markkinansa.

Näistä syistä on perusteltua vaatia, että yliopistot alkavat nopeassa tahdissa kehittää omaa kaksiportaista tutkintojärjestelmäänsä, niin että jatkossa ammattikorkeakouluopiskelijat voivat pyrkiä suorittamaan jatko-opintojaan tiedekorkeakoulussa, mutta myös yliopistojen opiskelijat voivat halutessaan painottaa ylemmät tutkintonsa ammattikorkeakoulun puolella käytännön työelämän tarpeisiin. Jotta tämä saavutettaisiin, on yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen ylempien tutkintojen kuitenkin oltava laajuudeltaan vertailtavia, vaikka ne ovatkin sisällöltään selvästi erilaisia. Opiskelijoiden hyväksyminen jää jatkossakin kunkin korkeakoulun oman laadunvalvonnan tehtäväksi. Vasta tällainen vastavuoroinen jatko-opintojen suorittamismahdollisuus takaa kansainvälisen vertailtavuuden sekä sen, että todellakin parhaat opiskelijamme jatkavat ylempiin tutkintoihin, olkoon kyseessä sitten yliopistopuolen tiedepainotteinen tai amk:n työelämäpainotteinen ylempi tutkinto.

Kun korkeakoulutuksen laadusta on huolehdittu riittävästi, on aika tarkastella uudelleen ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen määrää. Hallituksen esitykseen nyt kirjattu jatko-opiskelijoiden määrä vuonna 2008, 2 000 jatko-opiskelijaa vuodessa, on täysin hihasta vedetty. Elinkeinoelämää tulee kuulla paitsi koulutusaloja myös määrällisiä tavoitteita laadittaessa. Jos selvä tarve koulutukselle voidaan osoittaa eikä yliopistojen maisteriohjelmien suorittajien työllisyys tästä vaarannu, ovat amk-jatkotutkinnot perusteltuja ja niiden määrä voidaan asettaa vastaamaan kysyntää, vaikka sitten suuremmaksi. Vastaavasti tulee myös voida tarkastella avoimesti yliopistokoulutukseen valittujen määrää sekä huolehtia vielä nykyistä paljon paremmin siitä, että ammatillisen toisen asteen tutkinnon vetovoima nousee ja hyviä kädentaitoja omaavia työntekijöitä on modernissa maailmassa elinkeinoelämämme tarpeisiin riittävästi tarjolla.

Mistä rahat amk-tutkintoihin? Sitä on kysytty monta kertaa täällä. Uskon, että ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnon resursoinnin yhteydessä käydään valiokunnassa mielenkiintoinen ja vilkas keskustelu koko koulutuspolitiikan suuntaviivoista. Tähän on todella tarvetta, sillä aikuiskoulutuksen korvaaminen jatkotutkinnoilla ei takaa opiskelijoiden laatua eikä noudata elinikäisen oppimisen periaatetta.

Arvoisa puhemies! Yliopiston ja ammattikorkeakoulun jatkotutkintojen vertaaminen olueen ja viiniin on harvinaisen onnistunut. Näillä jaloilla juomilla on periaatteessa samanlainen käymisprosessi, mutta kuten tiedämme, ovat tuotteet perin erilaisia ja siksi keskenään vertailukelvottomia. Samoin on mahdotonta verrata yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen ylempiä tutkintoja. Kummankin täytyy olla hyvä ja tarkoituksessaan täydellisen toimiva. Markkinoita ei kuulu sotkea kutsumalla kahta eri tuotetta samalla nimellä. Sekä yliopiston maisteriohjelman että ammattikorkeakoulun jatkotutkinnon kuuluu olla omalla tavallaan niin laadukas, ettei tutkintojen suorittajallakaan ole halua tulla identifioiduksi muuten kuin oman osaamisensa kautta. Aivan kuten nytkin on työnantajan oman päätöksen vallassa myös tulevina vuosina katsoa, millaista osaamista kukin tehtävä vaatii. Työnantajan edun mukaista on saada yksiselitteisesti tietää, onko työnhakijalla alan vaatima koulutus. Oman tutkintonimikkeen antaminen ammattikorkeakoulun jatkotutkinnon suorittaneille on siis perusteltua.

Luotan, että ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnoista saadaan luotua valiokuntakäsittelyn aikana Suomen kokonaisetua paremmin ajava malli.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Ammattikorkeakoulutuksen ydin on työelämälähtöisyys, jolla luodaan eri aloille niiden tarvitsemia osaajia ja asiantuntijoita. Tällä koulutuksella on haluttu luoda perinteisen tieteellisen korkea-asteen koulutuksen kanssa kilpailukykyinen mutta erilainen koulutusväylä. Tämä on mielestäni hyvä lähtökohta. Duaalimallin ja sen kehittämiseen sitoutumisen onkin oltava nyt ja tulevaisuudessa suomalaisen korkeakoulutuksen perusta ammattikorkeakoulujen keskittyessä työelämän moninaisiin tarpeisiin ja yliopistojen kiinnittäessä huomionsa tieteelliseen opettamiseen ja tutkimukseen.

Koska ammattikorkeakoulututkintojen perusta on työelämälähtöisyys, mikä erottaa ne sisällöltään yliopistojen maisteritutkinnoista, on hyvä, että jatkotutkintojen nimikkeet ovat myöskin selkeästi työnantajan näkökulmasta erottuvia. Mielestäni hallituksen esitys onkin pyrkinyt juuri tähän ja on tältä osin kohdallaan, vaikkakin tässä yhteydessä on hyvä todeta, että nimike ei ole ensiarvoisen tärkeä asia vaan opetuksen laatu ja sen opetuksen sisältö. Tärkeää on, että opetus on korkealaatuista ja korkeatasoista ja että ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tutkinnot ovat sisällöllisesti eri tavalla profiloituneita.

Arvoisa puhemies! On myöskin tärkeää, että jatkotutkinnot luodaan niille aloille, joille työelämän vaatimukset sitä selkeästi edellyttävät. Tästä syystä mielestäni hallituksen esityksen perustelut ovat liian laajat. Suora lainaus hallituksen esityksestä: "Ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavat opinnot olisivat mahdollisia kaikilla koulutusaloilla ja kaikissa ammattikorkeakouluissa - -." Tätä kirjausta on syytä täsmentää. Järjestelmän tulee olla riittävän joustava, jotta se ottaa huomioon alueen elinkeinoelämän ja sen tarpeet. Ministeri Haatainen tähän kyllä omassa puheenvuorossaan jo ottikin oikean suuntaisen kannan. Tarjoajina tulee olla niiden ammattikorkeakoulujen, joilla on siihen parhaat laadulliset valmiudet.

Hallituksen esityksen mukaan päätöksen näistä jatkotutkinnoista tekee opetusministeriö. Onkin esitetty kritiikkiä siitä, onko tulevaisuudessa vaara siihen olemassa, että näillä päätöksillä tullaan tekemään aluepolitiikkaa ja kenties unohdetaan meidän maamme johtavat kasvukeskukset. Esimerkiksi Tampereella ja Pirkanmaalla, joka on yksi kasvukeskuksista, on erittäin korkeatasoinen ja korkealaatuinen ammattikorkeakouluopetus. Työelämä kaipaa ylemmälle ammattikorkeakoulututkinnolle aivan selkeää omaa profiilia, korkeaa laatua ja korkeaa osaamista. Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta on tärkeää, että työnantajat löytävät tarpeisiinsa parhaiten sopivat työntekijät.

Yrittäjyyden edistämisen näkökulmasta katsottuna ammattikorkeakouluilla on oma selkeä tehtäväkenttänsä, jota tulee vahvistaa. Tutkimusten valossa korkeasti koulutetut harvemmin ryhtyvät yrittäjiksi, mutta jo nyt kokeiluvaiheessa amk:n jatkotutkinto-opiskelijat ovat perustaneet omia yrityksiä opiskelun innoittamina. Yrityshautomoyhteistyön kehittäminen on yksi konkreettinen tapa liittää yrittäjyyden edistäminen osaksi ammattikorkeakoulujen strategioita, ja tämä on hyvä asia.

Arvoisa puhemies! Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman 2003—2008 linjausten mukaan korkeakoulujärjestelmää kehitetään kokonaisuutena, jossa ammattikorkeakouluilla ja yliopistoilla on omat selkeät, toisistaan erottuvat tehtävät. Ammattikorkeakoulut ja yliopistot tarjoavat sisällöllisesti erilaisia tutkintoja ja sitä kautta tuottavat yhteiskuntaan erilaisia osaajia. Tämä on hyvä lähtökohta, ja tästä tulee pitää kiinni. Samanaikaisesti tulee myöskin nostaa esille kysymys rahoituksesta. Hyvä kysymys, joka tässä salissa on jo tänään aikaisemminkin ed. Hemmingin puheenvuorossa esitetty, on todellakin se, mistä rahat.

Jatkotutkintojen vakinaistamisen rahoitus on hoidettava siten, ettei se tapahdu missään tapauksessa perustutkintojen kustannuksella. Lisäksi ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon vakinaistaminen ei saa johtaa muun aikuiskoulutuksen aseman heikentymiseen, sillä aikuiskoulutuspaikoista on tälläkin hetkellä jo pulaa. Ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavan koulutuksen tulee olla kokonaan valtion rahoittama. Rahoitusta ei saa sisällyttää valtionosuusjärjestelmään kuuluvaan kunnan rahoitusosuuteen. Kuitenkin totuus on se, että uutta rahaa nähtävästi ei ole tälle sektorille luvassa.

Lopuksi, arvoisa puhemies: Korkeakoulutus on Suomessa laajempaa kuin missään muualla. Suomessa on jo tällä hetkellä yksi korkeakoulu 100 000:ta asukasta kohden ja puolet nuoristamme suorittaa korkeakoulututkinnon. Kyllä tässä yhteydessä on syytä kantaa huolta myöskin siitä, mikä tässä salissa on jo aikaisemmin noussut esille: mistä löytyvät ne työntekijät, mistä löytyvät tulevaisuudessa ne perustyöntekijät, perustyömiehet.

Tatja Karvonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ammattikorkeakoulujärjestelmä syntyi runsaat kymmenen vuotta sitten vastauksena yhteiskunnalliseen muutokseen, jossa työelämän ammattirakenne on alkanut eriytyä koulutuksesta. Ammattikorkeakoulusta on pyritty luomaan tieteellisen korkeakouluasteen kanssa kilpailukykyinen mutta siitä poikkeava koulutusväylä. Maahamme on luotu niin sanottu kahden pilarin korkea-asteen koulutusjärjestelmä, jossa ammatti- ja tiedekorkeakoulut muodostavat erilliset sektorinsa. Tätä voimassa olevaa duaalimallia tulisi tulevaisuudessakin vahvistaa, jotta nämä kaksi eri koulutussektoria säilyttäisivät oman roolinsa suomalaisessa koulutusjärjestelmässä.

Lakiesityksessä ylempi ammattikorkeakoulututkinto rinnastetaan suoraan perinteiseen korkeakoulututkintoon. Tästä syystä erityisesti yliopistopaikkakunnilla tulisi kiinnittää huomiota siihen, ettei näiden erillisten koulutusväylien ja tutkintojen välille syntyisi tarpeetonta kilpailua vaan molemmat koulutusjärjestelmät pyrkisivät mahdollisuuksien mukaan säilyttämään oman profiilinsa.

Ammattikorkeakouluja ja yliopistoja alkaa olla riittävä määrä Suomen koulutustarve ja väestöpohja huomioon ottaen. Korkeakoulujärjestelmää ei saisi enää laajentaa eikä hajauttaa, vaan sen kehittämisessä pitäisi painottaa enemmän laatua ja monipuolista sisältöä. Tämä voisi toteutua esimerkiksi aktiivisella korkeakoulujen välisellä yhteistyöllä sekä verkottumalla. Alueellisen ja tasapainoisen väestökehityksen takaamiseksi tarvitaan myös runsaasti korkeatasoista kansallista tutkimusta.

Arvoisa puhemies! Lainsäädännöllisesti ammattikorkeakoulu- ja yliopistotutkimuksen välillä ei ole päällekkäisyyttä tai ristiriitaa. Korkeakoulujen tulisi hoitaa tehtävänsä lain mukaisesti ja profiloitua vahvuusalueellaan, jotta voitaisiin saavuttaa kokonaisuuden kannalta optimaalisin tulos. Käsitteellisiä ja terminologisia päällekkäisyyksiä tulisi välttää, ja molempien korkeakoulujärjestelmien tulisi kehittää toimintaansa omalla tehtäväkentällään.

Ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja kehitettäessä on huomioitava myös työllisyysnäkökohdat. Ylempien ammattikorkeakoulujen tutkintojen tulisi suuntautua ainoastaan sellaisille aloille, joilla on riittävä työvoimatarve. Sen vuoksi opetusministeriön tavoitetta, että noin 2 000 aloittaa ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavat opinnot, pitää pystyä tarkastelemaan hyvinkin kriittisesti. Jos työelämä tarvitsee näitä vaikka 500, niin tutkinnonanto-oikeuksia pitää antaa vain sen verran. Tällä tavalla voimme välttää liiallisen koulutusinflaation. Tällä hetkellä suuresta työttömyydestä kärsivät esimerkiksi taidealojen opiskelijat, joiden koulutuspaikkojen määrää tulisi harkita kenties uudelleen. Opiskelijoille ei pidä luoda harhakuvitelmia tulevaisuudesta, vaan on kartoitettava realistisesti eri alojen työvoiman tarve ja pyrittävä mitoittamaan koulutuspaikat sen mukaisesti.

Ylempi ammattikorkeakoulututkinto voidaan suorittaa melko lyhyessä ajassa. Päätoiminen opiskelu kestää vähintään yhden lukuvuoden tai enintään puolitoista lukuvuotta. Näin ollen koulutuksen pitää pystyä vastaamaan työelämän tarpeisiin hyvinkin nopeasti. Ylempää ammattikorkeakoulutusta on järjestettävä pääsääntöisesti vain työelämässä oleville. Tämän vuoksi lakiehdotuksessa oleva kolmen vuoden työkokemusvaatimus on hyvin perusteltu. Näin ollen se antaa opiskelijalle todelliset mahdollisuudet myös opinnäytetyötä tehdessään kehittää omaa työtään tai työyhteisöä.

Arvoisa puhemies! Näyttää siltä, että suurinta mielenkiintoa on kansalaisten keskuudessa herättänyt koulutuksesta saatava nimike. Ylempi amk on tutkintonimikkeenä toimiva ja kuvaa opintoja hyvin. Tällä tavalla päästään myös siihen tavoitteeseen, joka on ollut koko lainvalmistelun pohjana. Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ovat omaleimaisia ja profiililtaan erilaisia kuin yliopistossa suoritetut korkeakoulututkinnot.

Ja vielä lopuksi rahoituksesta: Ammattikorkeakoulujen rahoitukseen liittyvää lainsäädäntöä tulisikin mielestäni mahdollisuuksien mukaan muuttaa vastaamaan tiedekorkeakoulujen rahoituslainsäädäntöä. Näin ollen rahanjako perustuisi ammattikorkeakouluissakin tutkintotuloksiin eikä opiskelijamääriin.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Työelämässä tarvittavat taidot ja vaatimukset kasvavat. Elinkeinoelämän kehittyminen asettaa yhä kovemmat standardit ammatilliselle osaamiselle. Koulutuksen avulla on vastattava näihin koveneviin työelämän haasteisiin. Ammattikorkeakoulututkinnot ovat työelämälähtöisiä, ja siinä mielessä jatkotutkinnot antavat mahdollisuuden vastata ammatillisen osaamisen entistä haastavampiin tehtäviin ja toimenkuviin.

Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintokokeilua on nyt toteutettu noin kaksi ja puoli vuotta. Kokemukset kokeilusta ovat olleet myönteisiä niin opiskelijoiden kuin työnantajienkin keskuudessa. Kansainvälisen arviointiryhmän mukaan kokeilujen koulutusohjelmat ovat vastanneet vaatimustasoltaan muiden maiden saman kaltaisia jatkotutkinto-ohjelmia. Ennen jatkotutkintokokeilua ammattikorkeakouluista valmistuneille on tarjottu jatko-opintoja joko tekemällä erikoistumisopintoja ammattikorkeakouluissa tai jatkamalla opintoja tiedekorkeakouluissa. Ammattikorkeakoulujen opinnot eroavat merkittävästi tiedekorkeakoulujen opinnoista, joten jatko-opinnot yliopistoissa vastaavat huonosti ammattikorkeakoulusta valmistuneiden tarvetta syventää ammatillista osaamistaan. Jatkotutkinnoille on siis aitoa kysyntää.

Keskustan näkökulmasta hallituksen esitystä viedään rakentavasti ja koko ajan korkea-asteen toimivuutta pohtien eteenpäin. Tässä kohden en voi olla korostamatta sitä, että tarkoitus ei suinkaan ole se, että iso osa ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista tekisi myös jatkotutkinnon. Vuoteen 2008 mennessä aloituspaikkoja olisi noin 2 000, ja amk-tutkinnon suorittaneita on jo tällä hetkellä yli 120 000. Kaikilla ammattikorkeakouluilla olisi kuitenkin mahdollisuus hakea jatkotutkinto-oikeutta, jonka antamisesta päättää opetusministeriö. Suomeksi sanottuna kaikissa ammattikorkeakouluissa ei tulla opiskelemaan jatkotutkintoja. Esityksessä ehdotettu kolmen vuoden työkokemusvaatimus on perusteltu, jotta se palvelisi tutkinnon suorittajia tutkinnon alkuperäisessä tarkoituksessa.

Yliopistomaistereiden ei tarvitse kantaa huolta siitä, että mahdollisuudet työpaikkoihin supistuisivat, vaikka markkinoille on tulossa lisää ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita. Työnantajat tulevat päättämään, millaisia koulutusvaatimuksia ja -ehtoja asettavat työntekijöilleen. Tosin tässä esityksessä ehdotetaan, että julkisella puolella ylempi amk-tutkinto tuottaisi saman kelpoisuuden virkaan tai tehtävään kuin ylempi korkeakoulututkinto. Tässä kohdassa tulee olla nyt tarkkana. Yhtäältä korostetaan sitä, että ylemmät amk-tutkinnot ovat omaleimaisia ja profiililtaan erilaisia kuin yliopistoissa suoritetut korkeakoulututkinnot. Toisaalta ollaan vaatimassa, että ne antaisivat saman kelpoisuuden (Ed. Vahasalo: Juuri näin!) kuin yliopistoissa suoritetut tutkinnot. Tässä mielestäni on ristiriitaa, johon tulee valiokunnassa saada asiantuntijoiden näkemys. Jatkotutkinnot tulee säilyttää omaleimaisina, työelämän tarpeista lähtevinä tutkintoina eikä sulattaa niitä yhteen maisterintutkintojen kanssa. Kuulun niihin epäileviin tuomaisiin, jotka pelkäävät kelpoisuuksien yhtäläisyyden hämärtävän korkea-asteen järjestämistä.

Näiden tutkintojen rahoitussuunnitelma arveluttaa myös: tuleeko ehdotetusta ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutusmäärärahasta uudelleen kohdennettuna riittävä siivu peittämään näin syntyvät koulutuksen kustannukset. Hieman tämä epäilyttää.

Herra puhemies! Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen suorittajien osalta ei ole ollut perusteltua ottaa käyttöön maisteri-nimitystä, katsoipa asiaa miltä tahansa kantilta. Jatkotutkinnot perustuvat juuri siihen, että haluamme rakentaa vankan duaalijärjestelmän, jossa molemmilla korkeakoulupilareilla on omat erilaiset tehtävänsä. Jos tutkinnoille annetaan samat nimikkeet, kuinka niistä voidaan puhua omaleimaisina tutkintoina? Amk-tutkintonimikkeestä ei alun perinkään tehty kandidaatteja juuri sen vuoksi, että se sekoittaisi tutkinnot yliopistojen alempiin tutkintoihin. Tässä kävisi juuri samalla tavalla. Jatkotutkinnon ammattikorkeakoulussa suorittanut sekoitettaisiin yliopistomaisteriin, mikä ei olisi kenenkään etu. (Ed. Valpas: Kuka sekoittaa?) Kansainvälisissä yhteyksissä tutkintonimike käännettäisiin edelleenkin englanniksi "master", joten siltä osin se on täysin vertailukelpoinen muiden maiden vastaavien tutkintojen kanssa.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan ammattikorkeakoulujen tutkintojärjestelmää kehitettäväksi siten, että osalla ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista on mahdollisuus työelämässä saavutetun kokemuksen jälkeen syventää omaa ammatillista osaamistaan jatkamalla opintoja ja suorittamalla tutkinto ammattikorkeakoulussa. Ammattikorkeakoulussa suoritettavia tutkintoja olisivat ammattikorkeakoulututkinnot ja ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot. Ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavat opinnot olisivat mahdollisia kaikilla koulutusaloilla ja kaikissa ammattikorkeakouluissa tarpeen mukaan ja verkostoitumalla.

Hallituksen esitys on hyvä. Sen avulla kehitetään tutkintojen kansainvälistä vertailtavuutta Bolognan prosessin mukaisesti, edistetään kansainvälistymistä ja vastataan entistä paremmin työelämän kasvaviin ja muuttuviin tarpeisiin. Ammattikorkeakoulujen ylemmät tutkinnot tuottaisivat saman kelpoisuuden julkiseen virkaan tai tehtävään kuin ylempi korkeakoulututkinto. Uudistus on hyvä myös siksi, että se edistää ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden mahdollisuuksia edetä urallaan. Ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavat opinnot on mahdollisuus suorittaa myös työn ohessa ja osittain omaan työyhteisöön liittyen siten, että myös opintoihin liittyvät tavoitteet tulevat täytetyiksi.

Aluepoliittisesti uudistuksella voi myös olla myönteisiä vaikutuksia. Verkostomaisessa yhteistyössä voi olla mahdollista, että uusien tutkintojen avulla korkeakoulu- ja yliopistopaikkakuntien ulkopuoliset aluekeskukset voivat ainakin jossain määrin järjestää uutta korkean tason koulutusta. Koulutuspaikat lisäisivät pienempien keskusten kilpailukykyä.

On hyvä, että esityksen mukaan ammatti- ja tiedekorkeakoulujen tutkintonimikkeissä säilyy ero. Tällä tuodaan esille riittävän selvästi tutkintojen erilainen luonne. Englannin kielellä tutkintonimitykset ovat vielä yksinkertaisemmat kuin suomen kielellä ja ne ovat helpommin kansainvälisesti vertailtavissa ja ymmärrettävissä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on hyvä. Ammattikorkeakoulujen on kuitenkin huolehdittava koulutuksen korkeasta laadusta. Kun ammattikorkeakoulujärjestelmää nyt kehitetään, niin seuraavaksi on aika panostaa nykyistä enemmän ammatilliseen koulutukseen. Jo nyt on nähtävissä, että vuosikymmenen lopulla tulee olemaan pula erilaisista ammattiosaajista. Asiantuntija- ja johtotehtäviin sen sijaan löytyy koulutettuja runsaasti.

Mikaela Nylander /r:

Värderade herr talman! I och med lagförslaget om den nya högre yrkeshögskoleexamen tar vi så att säga steget ut i Bolognaprocessen. Den europeiska utvecklingen går entydigt i samma riktning och egentligen har vi inga andra alternativ än att gå vidare i processen. Ändå finns det skäl att påtala vissa frågor som kan utgöra, om inte problem, så åtminstone utmaningar.

Den internationella utvärdering som utfördes av det finländska yrkeshögskoleväsendet hade ett oerhört beskrivande namn: Equal but different. Här har vi egentligen den tankegång som ligger som grund för hela vår dualmodell. Inom svenska folkpartiet har vi varit måna om att hitta en modell som stärker och utvecklar dualmodellen, vi vill under inga omständigheter se en modell där den traditionella magisterexamen och den högre yrkeshögskoleexamen smälter samman till en högskolemodell.

Arvoisa puhemies! On perusteltua tukea päätöstä, jonka sivistyspoliittinen ministerivaliokunta teki, eli päätöstä poistaa maisteri-nimike huolimatta siitä, että kansainvälinen arviointi suositteli maisterin nimikkeen käyttöä Suomessa. Ammattikorkeakoulujärjestelmä on suhteellisen uusi, ja monet yritykset eivät vielä tänä päivänä oikeastaan tiedä, mitä ammattikorkeakoulututkinto merkitsee. Uudentyyppinen maisteritutkinto johtaisi ainoastaan hämmennykseen. (Ed. Elo: Niinhän tekee englanninkielinenkin!)

Det finns skäl att stöda beslutet som det bildningspolitiska ministerutskottet tog om att stryka benämningen magister ur propositionen. Detta trots att den internationella utvärdering som gjordes entydigt rekommenderade att man i Finland skulle ta i bruk benämningen magister. Systemet med yrkeshögskolor är tämligen nytt i Finland och läget på arbetsmarknaden och inom företagen är den att många fortfarande saknar kunskap om vad en yrkeshögskoleexamen egentligen innebär och framför allt var den skall placeras på den utbildningspolitiska kartan. Att då införa en ny typ av magisterexamen skulle enbart ha bidragit till att skapa förvirring.

Sett ur ett principiellt perspektiv skulle det inte ha varit bra eller ens godtagbart att ha samma benämning på två så olika examina. Trots allt måste vi hålla i minnet att magisterexamen är en mera teoretisk akademisk grundutbildning, medan högre högskoleexamen är en mera arbetslivsorienterad examen som uttryckligen får inledas först efter tre års arbetserfarenhet.

Den nya yrkeshögskolelagen som trädde ikraft under förra riksdagsperioden ger yrkeshögskolorna en tredje arbetsuppgift och denna tredje uppgift medför ett regionalt utvecklingsansvar. Våra yrkeshögskolor har alltså ett ansvar i och för den regionala utvecklingen. Detta innebär att yrkeshögskolorna samarbetar med både näringslivet och den offentliga sektorn för att uttryckligen utveckla inte bara regionen, utan också enskilda arbetsplatser. Och detta ansvar att utveckla både näringsliv och enskilda arbetsplatser stärks i och med propositionen.

Hämeenlinnan ammattikorkeakoulu toteutti tutkimuksen, joka tukee kolmen vuoden työkokemuksen vaatimusta ennen opintojen aloittamista, jotka johtaisivat korkeampaan korkeakoulututkintoon. Kolmen vuoden työkokemuksen jälkeen katsotaan henkilön tulleen riittävän pitkälle ammatillisessa kehityksessä, jotta hän voisi tuoda jotain uutta yritykselle. Korkeamman ammattikorkeakoulututkinnon tarkoitus on, että opiskelija kehittäisi työpaikkaansa samanaikaisesti, kun hän kehittäisi henkilökohtaista tietokehitystään. On pidettävä kiinni vaatimuksesta kolmen vuoden työkokemuksesta. Vaatimus tukee myös duaalimallia siinä mielessä, että vaatimus työkokemuksesta tekee korkeamman ammattikorkeakoulututkinnon enemmän työelämäorientoituneeksi. Olisi kysymys duaalimallista luopumisesta, jos työkokemuksen vaatimus poistettaisiin tai sitä helpotettaisiin.

En fråga som kommer att bli svår, vilket också den här diskussionen här idag har bevisat, är frågan om att en högre yrkeshögskoleexamen enligt propositionen skulle ge behörighet att söka offentliga tjänster, där det uttryckligen krävs högre högskoleexamen. Här ligger en viss risk för ihopblandning av två olika examina, magisterexamen och högre högskoleexamen. Det måste vara så att den generella behörigheten ges, men att arbetsgivarna själva gör en bedömning av vilken typ av examina som passar bättre med tanke på de konkreta arbetsuppgifterna och arbetet överhuvudtaget.

Om jag har tolkat propositionen rätt så är fallet just så här. Varje ämbetsverk definierar självt vilken behörighet som krävs för en speciell tjänst. Utvecklingen bör dock följas upp och om lagstiftningen leder till oklarheter bör regeringen vidta nödvändiga åtgärder.

Arvoisa puhemies! Korkeampi korkeakoulututkinto on toteutettava verkostomallin mukaisesti, niin että eri ammattikorkeakoulut saman toimialan sisällä tekisivät yhteistyötä korkeamman tutkinnon järjestämiseksi. Näin taattaisiin tehokas resurssien hyödyntäminen samanaikaisesti, kun koulutuksen laatua voitaisiin paremmin turvata. Sen jälkeen olisi ammattikorkeakoulun halusta kiinni, liittyäkö sopivaan verkostoon vai ei.

Esityksessä todetaan, että esitys ei aiheuta lisäkustannuksia valtiolle eikä kunnille. Sen sijaan todetaan, että tätä uutta tutkintoa rahoitetaan kohdentamalla ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutuksen määrärahoja uudelleen. Tämä herättää kieltämättä monta kysymystä, joihin täytyy saada vastauksia valiokuntakäsittelyssä.

Raija  Vahasalo  /kok:

Arvoisa puhemies! Olen kova koulutuksen puolestapuhuja, pidän sitä suuressa arvossa ja olen sitä mieltä, että pussinperiä ei koulutusjärjestelmässämme saa olla. Mutta kun näitä koulutusjärjestelmiä nyt tässä kehitetään, niin täytyy olla hyvin tarkka siitä, että ne tavoitteet toteutuvat ja palvelevat yhteiskuntaa ja opiskelijoita eivätkä aiheuta päällekkäisyyksiä. Tässä hallituksen esityksessä on muutama kohta, jotka aiheuttavat vähän ristiriitaisia tunteita, on olemassa pientä ristiriitaa.

Ensimmäinen kohta on se, että yleensä yhteiskunnassamme on kovasti kritisoitu viime aikoina sitä, että meillä koulutusjärjestelmä tuottaa liikaa ylempiä korkeakoulututkintoja, liikaa maistereita, ja kukaan ei sitten tee näitä käytännön töitä enää, ja nythän tavallaan ollaan luomassa lisää ylempiä korkeakoulututkintoja.

Toinen ristiriitakohta on se, että kovasti korostetaan sitä, että molemmista putkista, amk-putkesta ja yliopistoputkesta, tulee erilaista osaamista, se on ollut tämä pääsanoma, erilaista osaamista. On korostettu sitä, että näillä koulutusputkilla on erilaiset lähtökohdat, erilaiset rakenteet. Ammattikorkea on työelämälähtöinen, siellä on syventävää ammatillista osaamista, sisältö ja profiili koulutuksessa ovat erilaisia kuin akateemisilla maistereilla, ja yliopistossa taas on pääaineopinnot, siellä on akateeminen status ja kelpoisuus tieteelliseen jatko-opiskeluun. Kun tätä erilaisuutta koko ajan korostetaan, niin minusta on vähän ristiriitaista, että kuitenkin kummassakin tulee tämä ylempi korkeakoulututkinto, joka antaa saman kelpoisuuden ja pätevyyden. Siis ylemmästä ammattikorkeakoulututkinnosta tulee sama kelpoisuus ja pätevyys julkisiin virkoihin kuin yliopiston maisterintutkinnosta. Se on ristiriitaista, niin kuin täällä monet edustajat aikaisemmin ovat sanoneetkin. Missä siis on se Suomen koulutusjärjestelmän perusta eli duaalimalli? Onko se vielä oikeasti todellisuudessa olemassa, vai onko se enää juhlapuheissa?

Kolmas asia, mikä tässä on todella aiheuttanut hämmennystä, on tullut elinkeinoelämän puolelta. Siellä aivan oikeasti on kiinnitetty nyt huomiota siihen, että on vaikeata erottaa se erilainen osaaminen, koska ylempiä korkeakoulututkintoja tulee nyt molemmista tuuteista. Kun tämän ammattikorkeakoulun piti olla työelämälähtöinen ja sen pitää olla sitä, niin siinä, miten se käytännössä sitten tehdään, kloonataan helposti tätä yliopistomaailmaa niin selkeästi, että se keino, millä tätä periaatetta nyt tehdään, aiheuttaa tämän hämmennyksen työnantajien keskuudessa. Itse en voi ymmärtää sitä, minkä takia ammattikorkealla on niin kova tarve kloonata yliopistoa, kun sille itselleen olisi tärkeää se, että se säilyttäisi omaleimaisuutensa ja kehittäisi sitä ja olisi ylpeä ammattitaidostaan, kehittäisi sitä. Sitä me Suomessa kaipaamme ja sitä yhteiskunnassa on peräänkuulutettu. Siis työnantajille ja myöskin ammattikorkeakouluopiskelijoille on tärkeää, että nämä tutkintonimikkeet erottuvat selvästi toisistaan. Nyt on vähän niin, etteivät välttämättä erotukaan.

Mihin sitten nämä ylemmät ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet sijoittuvat työelämässä? Tätä kyseltiin tänään sivistysvaliokunnassa jo, ja vastaus oli, että työtä lähinnä sosiaali- ja terveystoimen alalta löytynee. Sitä en ymmärrä tai hyväksy, että täällä sanotaan hurskaasti, että työnantaja saa sitten itse määrätä, kenet hän ottaa. Jos on samaan toimeen tai virkaan hakemassa kaksi ihmistä, toinen amk-jatkotutkintolainen ja toinen yliopistotutkinnon suorittanut, niin sanotaan, että työnantaja voi sitten itse määrittää ne kriteerit. Yksityisellä puolella näin varmaan on, mutta entä sitten julkisella puolella, jossa on selkeät kriteerit pätevyyksille? Siellä se on valitusperuste, ei työnantaja voi mennä suosimaan jompaakumpaa, koska molemmat ovat päteviä. Se on yksi ongelma tässä asiassa nyt sitten.

Huolenaiheita on pari kappaletta minulla. Ensimmäinen huolenaiheeni on se, että ... (Ed. Elo: Tässä oli jo kolme huolenaihetta!) — Ne olivat ristiriitaisuuksia. Nyt tulevat huolenaiheet, ed. Elo. — Huolenaiheita on se, että tässä hallituksen esityksessä jatkotutkinnot tulevat kaikille aloille ja mahdollisuus tähän on kaikilla oppilaitoksilla. Se on hyvin laaja kriteeri. Sen tiedän, että opetusministeriö päättää tästä asiasta ja aloitetaan varovaisesti. Lupa nyt syksyllä annetaan niille, jotka ovat nyt tässä kokeilussa olleet mukana, ne oppilaitokset ja ne alat. Mutta se, että on pitkän tähtäyksen tavoite, että 20 prosenttia ammattikorkean opiskelijoista suorittaa jatkotutkinnon, on varmaan hihasta vedetty luku ehkä. Mielestäni se on väärin asetettu, sillä kun on korostettu sitä työelämälähtöisyyttä, niin ei voisi sanoa mitään eksaktia prosenttia, vaan pitäisi paremminkin sanoa, että tämän tavoitteen, kuinka paljon näitä ammattikorkean jatkotutkintoja sitten tulee, pitää olla riippuvainen työelämän tarpeesta eikä saisi sanoa mitään eksakteja lukuja.

Sitten se toinen huolenaihe on tämä rahoitus, mikä on nostettu esille. Aina kun tulee koulutuksessa joku uusi asia, niin toivoo, että sille löytyy oma lisärahoituksensa. Koulutus on niin tärkeä asia maamme kilpailukyvylle, että ei ole varaa siihen, että rahaa siirretään koulutuksen sisällä paikasta toiseen, koska helposti siinä sitten tulee sutta ja sekundaa muuallepäin. Siitä pitää myös erittäin tarkasti pitää huolta, että perustutkintojen rahoitus ja perustutkinnon laatu ja taso turvataan, etteivät ne sitten jää jalkoihin, kun kaikkien silmissä ovat fokusoituneena jatkotutkinnot.

Sitten se kolmas huolenaihe on se, mistä on tullut viime aikoina kritiikkiä kovasti. Se taitaa kyllä osua myöskin oikeastaan eri osoitteeseenkin eli ammatilliseen toiseen asteeseen. On puhuttu siitä, lääkärit ovat puhuneet siitä, että sairaanhoitajat eivät osaa enää elvyttää, on tehty tutkimuksia, ja sitten on pulaa kirvesmiehistä ja putkimiehistä ja kaikki niitä kaipailevat nyt, mutta elinkeinoelämän edustaja toi esille tämän huolen, että ammattikorkean puolella puutteita palveluyrittäjien näkökulmasta on ollut se, että palvelualttiudessa, esimiestaidoissa ja sosiaalisissa taidoissa on ollut vähän parantamisen varaa. Koska oppilaitokset itse arvioivat näitä koulutuksen sisältöjä ja laatua, toivon, että tähän kohtaan erityisesti kiinnitettäisiin jatkossa huomiota ja myöskin siihen, että kun opiskelijoita värvätään, heillä on realistinen käsitys työtehtävistä, mitkä heille tulevat.

Sitten hyvänä asiana, arvoisa puhemies, sanon, että pääsyvaatimuksena ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin on tämä perustutkinto ja se kolmen vuoden työkokemus, ja siitä täytyy pitää kiinni, että se työkokemus on riittävän pitkä. Se on tärkeää tämän työelämälähtöisyysperiaatteen takia ja myöskin sen vuoksi, että jatkotutkinnosta ei tule perustutkintoa.

Pussinperiä koulutuksessa ei saa siis olla. Kannatan koulutusta. Mutta onko meillä varaa kahteen korkeakouluputkeen, sitä kysyn. (Puhemies koputtaa) Vielä eräs viisas koulutuksen asiantuntija on sanonut, että kehittäminen ei mene eteenpäin, jos tehdään lisää samaa.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Varmasti monia asioita omassakin puheessani tulee esille, joita tässä salissa on jo mainittu, mutta kertaus ei ole pahitteeksi, toisesta näkökulmasta varsinkin kun lähestytään.

Sitten ihan alkuun tähän sanon, että hallitus on oman esityksensä eduskunnalle antanut. Sitä on saatu parannettua alkuperäisesityksen jälkeen, joten nyt sitä voi vähän hellemmin käsin käsitellä. Varmasti meidän on aiheellista myöskin puuttua tulevaisuuteen ja erityisesti tämän jatkotutkintokokeilun alkurysäkän ja rytäkän niin sanotusti jälkeisiin vuosiin, ja niihin aionkin puheenvuoroni loppuosassa keskittyä.

Vuonna 1999 Suomessa suoritti yliopistotutkinnon noin 17 000 opiskelijaa ja ammattikorkeakoulututkinnon noin 10 000 opiskelijaa. Vuonna 2002, siis vain kolme vuotta myöhemmin, vastaavat luvut olivat yliopistossa 18 000 ja ammattikorkeakouluissa peräti 20 000 opiskelijaa. Opetusministeriön koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan kirjattujen tavoitteiden mukaan vuonna 2008 ammattikorkeakouluissa aloittaa vuosittain 26 000 perustutkinto-opiskelijaa, ellei aikuisopiskelijoita lasketa mukaan. Yliopistoissa vastaava tavoite on 18 900 opiskelijaa.

Vakinaistamispäätöksiä ammattikorkeakouluille annettujen väliaikaisten lupien jatkotutkintojen myöntämiseen tehdään siis tulevan kesän ja syksyn aikana. Lisäksi keskustelua on käyty maisteri-nimikkeen käyttöönotosta myös amk:n puolella. Ollaan siis toisin sanoen mahdollistamassa maisteritason tutkinnon suorittaminen ammattikorkeakouluissa. Se toisi Suomeen 50 maisterintutkintoon valmistavaa oppilaitosta, joka asukaslukuun suhteutettuna tarkoittaa yhtä oppilaitosta 100 000:ta asukasta kohden. Vertailun vuoksi todettakoon, että Iso-Britanniassa vastaava luku on noin yksi oppilaitos 460 000 asukasta kohti ja Ruotsissakin noin yksi 150 000:tä kohden. (Ed. Valpas: Ne ovat meitä jäljessä!) Myös tutkimustoimintaa ammattikorkeakouluissa ollaan edistämässä kovaa vauhtia ja ammattikorkeakouluista kaavaillaan keskeisiä alueellisia toimijoita etenkin pienen ja keskisuuren yritystoiminnan tukemisessa ja hyvinvointipalvelujen kehittämisessä, mikä sinänsä on hyvä asia.

Miksi 90-luvun alussa nähtiin sitten tarpeelliseksi luoda Suomen kokoiseen maahan toinen korkeakoulujärjestelmä jo olemassa olevan rinnalle? Suurin syy oli varmastikin havahtuminen työelämän nopeutuneeseen ja yhä kiihtyvään muutokseen. Koulutuksen tarve lähes kaikilla työelämän sektoreilla on kasvanut viime vuosikymmeninä valtavasti. Tällä hetkellä korkeakoulututkinnon suorittaakin noin 60 prosenttia kustakin ikäluokasta ja tavoite on vielä korkeammalla. Nykyinenkin prosenttiosuus on kansainvälisessä mittapuussa erittäin korkea lukema ja on osaltaan selittämässä Suomen nykyistä kilpailukykyä. Ammattikorkeakouluilla on ollut tässä kehityksessä erittäin merkittävä rooli.

Korkeakoulujärjestelmämme kokema huikea muutos herättää kuitenkin myös kysymyksiä. Koska käsissämme oleva lakiehdotus on menossa myötätuulessa, onkin syytä katsoa tulevien vuosien päähän. Ennen kaikkea tarkastelu on syytä suunnata siihen aikaan, jolloin opiskelijamäärämme todennäköisesti huomattavasti vähenee ainakin oman maamme kansalaisten suhteen, ja miettiä myös sitä, onko kansantaloudellisesti kannattavaa pyörittää kahta järjestelmää rinnakkain, riittävätkö tutkimus- ja kehittämisrahoituksemme kahden näin mittavan järjestelmän tehokkaaseen pyörittämiseen ja kehittämiseen samanaikaisesti.

Jo aiemmin siteeraamassani koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisohjelmassa vuosille 2005—2008 korostetaan aiheellisesti yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen työnjaon selkiyttämistä. Siitä huolimatta on tarpeen pysähtyä miettimään muutoksen järkevyyttä esimerkiksi jatkotutkintojen vakinaistamisen osalta hyvinkin laajasti. Tässä asiassa on erityisen vaarallista, jos laatu pääsee kärsimään määrän kustannuksella tai touhutaan saman asian kimpussa kahdessa paikassa resursseista kilpaillen.

Ensisijaisesti tulisi nyt luoda selkeät työnjaon periaatteet kahden korkeakoulujärjestelmämme välille. Jos tulkitsen ministerin puheita oikein, niin näin ollaan myös tekemässä ja on tehtykin. Ammattikorkeakouluissa tapahtuvalla tutkimustyöllä on varmasti sijansa yhteiskunnassamme, mutta rajanvedon tulee olla selvä. Suomen kokoisessa maassa ei ole järkevää silputa tutkimusrahoitusta kovin pieniksi murusiksi kahden eri järjestelmän rattaisiin. Pelko huippututkijoiden pakenemisesta parempipalkkaisiin maihin ei sekään ole aivan tuulesta temmattu ja on yksi syy lisää olla hajauttamatta suomalaista tutkimusjärjestelmäämme liikaa.

Olisiko tulevaisuudessa siis yksi vaihtoehto sulauttaa nykyisen duaalimallimme alkupäät yhteen ja eriyttää koulutus muutaman vuoden jälkeen teoreettiselle yliopistolinjalle ja käytäntöpainotteiselle amk-linjalle? Näin menetellen saataisiin taloudellisuusperspektiivi paremmin esille eikä tarvitsisi suorittaa turhaa vastakkainasettelua eri järjestelmien välillä. Panostus osaamiseen, tutkimukseen ja innovaatioihin saisi näin paksumpaa lihaa luiden ympärille.

Lisäksi tulee olla rohkeutta kyseenalaistaa nykyinen korkeakoulujemme kolmas tehtävä, aluekehitystehtävä: onko se nyt sillä tolalla kuin haluaisimme? Ryhtiliikettä tarvitaan varmasti koulutuksen, myös jatkokoulutuksen, saatavuuteen panostamisessa. Työn ohessa opiskelu vaatii aina erilaiset olosuhteet kuin päätoiminen opiskelu.

Sirpa  Asko-Seljavaara  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin sanoa epäilijöille siitä, etteikö amk-jatkotutkinto ole aiheellinen, että terveydenhuollossa se on erittäin aiheellinen. Me tarvitsemme nimittäin näitä lähijohtajia niin pian kuin mahdollista. Tällä hetkellä meiltä puuttuu kolmesataa osastonhoitajaa sairaaloista. Kun saamme tämän terveydenhuollon alueen jatkotutkinnon Stadiaan, tulemme tekemään yhteistyötä Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan kanssa sillä tavalla, että sekä opiskelevat lääkärit, jatkotutkinnossa olevat lääkärit että sairaanhoitajat, jotka ovat amk-jatkotutkintoa suorittamassa, voivat yhdessä suorittaa eräitä kursseja. Se lisää meidän mahdollisuuksiamme tehdä yhteistyötä tulevaisuudessa.

Ainoa ongelma mielestäni on siinä tämä rahoitus. Lupaako ministeri Haatainen nyt varmasti, että kunnille ei tule lisärasitetta tästä jatkotutkinnosta, ja kuka maksaa näiden amk:laisten terveydenhuollon, koska nyt jo voimistelemme sen kanssa, kuka järjestää amk:laisten terveydenhuollon Helsingissä?

Paula  Risikko  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minulla on itselläni sellainen tausta, että olen toiminut Suomen eri koulutusjärjestelmissä kaikilla asteilla joko opettajana tai opiskelijana, ja minä aina hämmästelen tässä salissa sitä, kuinka täällä keskustellaan ammattikorkeakoulusta. Täällä on tänäkin päivänä kysytty, mistä löytyvät työntekijät jatkossa, mistä löytyvät kädentaitajat, eli täällä ottavat kantaa asiaan sellaiset henkilöt, jotka eivät tunne ammattikorkeakoulutusta. Minä toivoisin, että ei käytettäisi rahoja ulkomaisiin koulutusjärjestelmiin tutustumiseen vaan käytäisiin katsomassa, mitä tarkoittaa ammattikorkeakoulu, ennen kuin otetaan kantaa siihen täällä.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä kuulla järkeviäkin puheenvuoroja sieltä kokoomuksen suunnasta. Ed. Asko-Seljavaaralla oli juuri sellainen. Hän näköjään ymmärtää tätä asiaa vähän laajemmin.

Mutta sitä minä ihmettelen, että keskustan riveissä näyttää olevan näitä epäilijöitä, jotka sotkevat näitä tutkintonimikkeitä jo nyt keskenään, vaikka niitä ei ole edes kunnolla määritelty, eli heille pitäisi antaa tukiopetusta. Ed. Kettunen pystyisi varmaan sitä antamaan. Hän varsin hyvin tuntuu ymmärtävän tämän järjestelmän.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Minä myöskin ymmärsin, että sekä ed. Asko-Seljavaara että ed. Risikko tukevat vahvasti ammattikorkeakoulun kehittämistä opetusministeriön esittämällä tavalla. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että he eivät suoraan kehdanneet sanoa, että nimenomaan heidän puoluetoverinsa ovat täällä olleet niitä, jotka ovat epäilleet. Ei näitä epäileviä tuomaita oikeastaan mistään muualta ole kuulunut. Siellä saattaisi olla paikallaan tuollainen pieni tukiopetus kokoomuksen ryhmässä.

Maija Rask /sd:

Arvoisa herra puhemies! Minä menin aivan todella hämmästyneeksi, kun kuulin ed. Asko-Seljavaaran äskeisen puheenvuoron. Kyllä olisin teitä kaivannut silloin, kun kokeilulakia käyntiin saatettiin, perustelemaan kokoomuslaisille, miksi sitä tarvitaan. Ed. Risikon viisaat kannat tiedän jo entuudestaan.

Mutta, arvoisa puhemies, tämä esitys ylemmistä ammattikorkeakoulututkinnoista on oikeanlaista koulutuspolitiikkaa. Se on nimenomaan sitä, että ei tehdä pussinperiä. Tästä olen samaa mieltä ed. Vahasalon kanssa. Minä en kyllä ymmärrä hänen puhettaan sitten, miten hän sitten perusteli, koska hän ei halunnut pussinperiä mutta ei oikein hyväksynyt tätäkään suuntausta.

Sekin on mielestäni hyvä, että nyt lähtökohtana on, että ei tehdä jakoa, mille aloille näitä jatkotutkintoja tulee, vaan että ne ovat mahdollisia kaikilla aloilla. Jos nyt jo päätettäisiin, että tietyllä alalla ei ole, niin sehän on aivan selvää, että silloin se ala ei olisi nuorten mielestä niin houkutteleva kuin joku toinen ala. Tämä esitys perustuu mitä ilmeisimmin työelämän tarpeisiin, ja se perustuu ennen kaikkea kansainvälisiin arviointeihin.

Silloin kun kokeilulakia säädettiin, käytiin erittäin tiukka keskustelu ja juuri nimenomaan kokoomuksen vastahankaisuuden takia. Vaikka samassa hallituksessa mukana oltiinkin, niin kyllä kiviä oli rattaissa ja niitä oli paljon. Ed. Hemming esimerkiksi täällä puhui työelämäkokemuksesta. Se tuli kokoomuksen tahdosta kolmivuotiseksi, vaikka silloin tiedettiin, että kun sen tutkinnon jälkeen pitää olla kolme vuotta työelämää, niin oli aivan selvää ja tiedossa, että eihän niitä hakijoita voi edes olla, koska ei ollut ehditty olla työelämässä kolmea vuotta, mutta semmoinen vain piti saada. Siinä ajattelin silloin, että jos jossakin pitää antaa periksi, niin aika on hyvä asia antaa periksi, koska se korjautuu, ja niinhän siinä nyt on käynyt.

Mutta työelämätarpeet olivat ne pääperiaatteet, joista lähdettiin. Silloin esimerkiksi liiketoimintaosaamisessa lähdettiin yrittäjyyden jatkotutkinnosta. Jos ajatellaan terveydenhuoltoa, niin ei ole tärkeämpää asiaa tänäkään päivänä kuin terveyden ennaltaehkäisy ja pitkäaikaissairaiden hoito. Kyllä siellä tarvitaan lisäosaamista. Sosiaaliala tarvitsisi oman jatkotutkintonsa.

Tekniikka oli ongelmallisin. Erityisesti halua tekniikan alalla olisi ollut, että tietojenkäsittelyyn, it-alalle olisi jatkotutkinto tullut, mutta ei ollut puhettakaan. No, ehkä perustellustikaan ei tullut sen tähden, että jo perustutkinnon suorittaminen oli vaikeata, monet opiskelijat jättivät jo perustutkinnon opinnot kesken, kun työelämä kutsui. Sieltä löydettiin sitten, tekniikasta, työelämätarpeeseen liittyvä asia: korjausrakentaminen. No, eihän se tahtonut tekniikan ihmisille oikein kelvata, mutta sitä ei ainakaan kukaan voinut sanoa, etteikö homekoulujen ja -sairaaloiden maassa tarvittaisi lisää osaamista korjausrakentamisessa.

Sitten se, mikä minusta ehkä oli kaikkein ... En pidä sanasta innovatiivinen, mutta pidän hyvinvointiteknologian koulutusohjelmaa tärkeänä, koska siinä yhdistettiin sekä tekniikka että terveydenhuolto. Sitä yhdistämistä tarvitaan tulevaisuudessa edelleenkin.

Se, mikä tässä keskustelussa on jäänyt korvaan, on se, että jollakin tavalla tulee semmoinen olo, että kokoomus pelkää alueellista koulutuspolitiikkaa, niin kuin se olisi joku mörkö. Kyllä meidän osaaminen on myös sitä, että meillä pidetään huoli tasa-arvoisesta alueellisesta koulutuspolitiikasta. Sitä ihmettelen. Muistelen, etteivät vihreätkään tästä asiasta kovin innostuneita aikoinaan olleet, eikä tämän koko keskustelun aikana ole ollut yhden yhtäkään vihreää kansanedustajaa paikalla.

Mutta sitten rinnastamisesta työelämässä ylempään korkeakoulututkintoon: Se on täysin välttämätöntä ja vähintään tasa-arvoista, ajatellaan nyt sitten vaikka opintoviikkoja tai tulevaisuuden opintopisteitä: 160 opintoviikon maisterintutkinto ja 200 opintoviikon ylempi ammattikorkeakoulututkinto rinnastuvat samanarvoisiksi työelämässä. Minusta se nimike ei ole kyllä olennaisin asia vaan se, mitä sen nimikkeen sisällä on, mitä opetetaan ja mitä opitaan.

Mutta sitten yksi asia, josta en ole kuullut, että olisi puhuttu mitään, on opettajuus: kuka on pätevä ammattikorkeakoulussa opettamaan. Tällä hetkellähän ammattikorkeakouluopettajat ovat ylemmän korkeakoulututkinnon, lisensiaattitutkinnon tai tohtorintutkinnon suorittaneita soveltuvin osin. Me tiedämme myös sen, että yliopistomaailmassa opettajuuden ja pedagogisen osaamisen taso ei välttämättä ole niin hyvä kuin pitäisi olla, mutta erityisesti ammattikorkeakoulussa sen pitää olla hyvä. Kun ammattiopisto-opettajalta vaaditaan kolmen vuoden käytännön kokemus tutkintoa vastaavassa työssä, niin kyllä tässä on nyt hyvä kohta pohtia, mitä tapahtuu ammattikorkeakoulussa. On aivan selvä, että tieteellisesti suuntautunut yliopistokoulutus ei välttämättä tuota sitä parasta mahdollista pätevyyttä opettaa ammattikorkeakoulussa, jossa opetetaan niitä työelämän taitoja. Miten niitä voi opettaa, jos ei niitä itsekään osaa?

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan todeta sen, että aivan turhaan me täällä kannamme huolta siitä, ymmärtävätkö ne työnantajat, kenet töihin haluavat. Työnantajahan sen päättää, tahtooko teoreetikon vai tahtooko tekijän ja mestarin, ammatillisen koulutuksen kehittäjän. Se on työnantajan oikeus valita. Minä ennustan, arvoisat edustajat, arvoisa puhemies, että tulevaisuudessa halutuimmat työntekijät työmarkkinoilla ovat ammattikoulun käyneet, kolmivuotisen ammattikoulun käyneet, sieltä ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet ja myöhemmin ammattikorkeakoulun jatkotutkinnon suorittaneet. Kaikki nämä tulevat työllistymään korkeapalkkaisiin töihin.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintokokeilu käynnistyi vuonna 2002. Tämä kokeilu osoittautui hyväksi. Sitä on myös hyvin tarkasti seurattu ja nyt, kun arvioita tuloksista on saatu, voidaan todeta, että kokeilu on onnistunut. Täällä on todettukin, että kansainvälinen arviointiryhmä on muun muassa pitänyt kokeilun tuloksia hyvinä ja kansainvälisesti hyvin vertailukelpoisina. Eli siten jo tässä vaiheessa voidaan todeta, että edellisen, Lipposen hallituksen aikana käynnistynyt jatkotutkintokokeilu oli oikea toimenpide, jolla luotiin uusia suuntaviivoja suomalaisen koulutusjärjestelmän edelleenkehittämiseksi.

Nyt esillä oleva hallituksen esitys tutkintojen vakinaistamiseksi on hyvä. En näe suuria ongelmia edes tutkintonimikkeissä, vaikka niistä varmasti vielä paljon puhutaan. En ymmärrä esimerkiksi ed. Vahasalon näkemystä, että julkisiin virkoihin voisi edetä vain yliopistokorkeakoulun kautta. En myöskään ymmärrä hänen puhettaan kloonauksesta. En tiedä, mitä hän sillä tarkoitti.

Tässä hallituksen esityksessä pidetään nämä kaksi korkeakoulujärjestelmää edelleen erillään, ja tämä on tietenkin se lähtökohta. Mutta nykytilanteeseen tämä lakiesitys tuo kuitenkin aivan selvästi selkeyttä ja parantaa edelleen siis meidän koulutusjärjestelmäämme.

Sitten aluekehityksen kannalta esitys on myös hyvä sen takia, että se antaa mahdollisuuden monille uusille aloille ja paikkakunnille päästä ylemmän ammattikorkeakouluopetuksen piiriin. Pienillä paikkakunnillakin elinkeinoelämällä voi nimittäin olla erityistarpeita, joita varten ammattikorkeakoulun jatkotutkinnot ovat hyvin tarpeellisia. Tuon tässä vain esimerkkinä Raahen. Raahessa on Pohjoismaiden suurin terästehdas, jolla on aivan omaa erityisosaamistaan omalla alueellaan Suomessa, muualla ei ole. Siellä on lukuisa määrä esimerkiksi insinöörejä, joille tämä jatkotutkintomahdollisuus on erittäin hyvä asia.

Samoin Raahessa on ollut korkeaa osaamista tietotekniikan alalla. Sieltä on valmistunut hyvin paljon päteviä insinöörejä. Raahessahan aloitettiin tämä koulutus ensimmäisenä Suomessa insinööreille, ja juuri tämä ryhmä esimerkiksi, joka on ollut työelämässä jo pitkään, tarvitsee jatkotutkintoja, jotta voi kehittää valmiuksiaan. Eli näillä ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnoilla voidaan hyvin joustavasti huomioida paikallisen elinkeinoelämän muuttuvat tarpeet, nehän muuttuvat koko ajan, ja tällä tavalla turvataan alueen työllisyyttä ja korkeaa osaamista. Ei tässä voi olla mitään epäselvyyttä siitä, etteikö ole hyvästä asiasta kysymys.

Arvoisa puhemies! Sitten lyhyesti opettajista: Tämäkin antaa mahdollisuuden. Kun he suorittavat ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon, niin heistä tulee varmasti ihan hyviä opettajia pitkällä työkokemuksella alemmalla asteella opiskeleville ammattikorkeakoulun opiskelijoille. Eli tässähän edetään myöskin erittäin viisaasti. Eihän voida sanoa näin, että aina nämä teoreettiset yliopistokorkeakoulujen ihmiset ovat parhaita mahdollisia opettajia. On niitä omakohtaisia kokemuksia, kun niitä on sellaisiakin opettajia ollut, ja huomaa, että siinä on eroa. Sellainen opettaja, jolla on käytännön osaamista ja kokemusta, on kyllä todella hyvä opettajakin, kun hänellä vielä näitä pedagogisia valmiuksia sitten lisäksi on.

Arvoisa puhemies! Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintoihin liittyy kuitenkin eräs varsin vakava puute, joka on täällä monta kertaa jo tullut esille, eli hallitus ei lupaa uuteen esitykseensä lainkaan rahaa. Tämähän johtaa siihen, että vain kokeilukoulut voivat jatkaa ensi syksynä koulutustaan vakinaisina. On selvää, että jos hallituksen esitykseen ei saada rahaa, niin ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnot jäävät kovin vähäisiksi eikä sitten uusia aloja voida kovin paljon ottaa koulutuksen piiriin. Minä en olisi ollenkaan huolissani niistä 2 000:sta, joista puhutaan vuonna 2008; niitä pitäisi mielestäni olla enemmän. Uskon, että kysyntää kyllä on.

Sitten toinen ongelma tässä rahoituksessa on se, että rahoitusvastuu voi siirtyä entistä enemmän talousvaikeuksissa olevien kuntien harteille. Koska kunnat ovat usein näissä omistajina ja kun halutaan tietenkin koulujenkin kilpailevan ja näin ollen pyrkivän saamaan rahoitusta kaikin konstein, voi olla, että rahoitusvastuuta siirtyy tällä tavalla entistä enemmän kunnille. Minusta tässä onkin erittäin tärkeää, että pitäisi aina miettiä, kun eduskunnassa näitä uusia tehtäviä säädetään lainsäädännöllä, ja aina pitäisi tuoda rinnalla myöskin rahoitusratkaisu tänne eduskuntaan, ja se nyt kyllä valitettavasti, arvoisa ministeri. tästä puuttuu.

Minusta tämmöiset puheet aikuiskoulutuksesta säästyvistä rahoista ovat semmoisia tuulentupia ja hurskaita toiveita, joitten varaan ei kyllä tätä hyvää järjestelmää kannata rakentaa. Kyllä tässä herää välttämättä semmoinenkin kysymys, onko rahoitus todella tarkoitus ottaa pois aikuiskoulutuksesta. Rahoitushan lähtee siltä toiselta asteelta myös pois. Tällöin on vaarassa, että tämä huolella rakennettu Noste-ohjelma, joka muuten perustuu parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän yksimieliseen linjaukseen, saattaa jopa vaarantua. Eli onko nykyisellä ministerillä, arvoisa ministeri, tarkoitus tosiaan vesittää edellisten opetusministerien aikana käyttöön lähtenyt hyvä Noste-ohjelma?

Säde Tahvanainen  /sd:

Arvoisa puhemies! Ensimmäisenä toivoisin, että edustajat, jotka käyttävät puheenvuoroja tässä salissa, lukisivat hallituksen esityksen perustelut, joissa muun muassa selvitetään hyvin seikkaperäisesti rahoituskysymys, mistä tämä 2 000 paikan pysyvä rahoitus aiotaan ottaa. Se on selkeästi kirjoitettu tänne siten, että erikoistumisopinnot, joita tänä päivänä ammattikorkeakouluissa on, muutetaan jatkotutkinto-opetukseksi, ja sitä myöten sitten voi sanoa, että vähän lyhennetään tätä muuta erikoistumisopetuksen kestoa. Tässä on se rahoituspohja, mutta toki valiokuntakäsittelyssä voimme kuulla asiantuntijoilta lisää selvitystä siitä, millä tavalla ja kuinka tämä rahoitus kanavoituu ja mitä kaikkia vaikutuksia tällä rahoitusjärjestelyllä tulee olemaan. On tietenkin sivistysvaliokunnan ja eduskunnan tehtävä ottaa kantaa sitten näihin laajempiin kehittämiskysymyksiin, mutta tiedämme sen, että rahapussi ei ole pohjaton ja jostakin rahoitusta täytyy löytää, ja varmasti tämä opetusministeriön linjaus siinä suhteessa on koulutuspoliittisestikin kestävä. Olen tottunut siihen, että tällä sektorilla asioita aika pitkälle pohditaan, ennen kuin ne esityksinä tänne eduskuntaan tuodaan.

Arvoisa puhemies! Mielestäni ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen vakinaistamisesitys on erittäin hyvä ja järkevä. Sillä syvennetään ammatillista osaamista ja kehitetään kunkin alan tutkimus- ja kehitystyötä, mille tätä jatkotutkintoa tullaan aikanaan soveltamaan. Mahdollisuus annetaan kaikille aloille, mutta käytännössä niille aloille, joilla siihen on todellista tarvetta, eli myöskin tämä rahoituskysymys tässä on aika ratkaiseva seikka siinä, kuinka tätä tulevaisuudessa kyetään laajentamaan. Siinä suhteessa se peikko ja mörkö, joka valmistelun aikana julkisessa keskustelussa tuli esille, että opetusministeriö vain räiskisi jatkotutkintoja sinne ja tänne, mistä niitä vain keksitään esittää, ei varmasti pidä paikkaansa, vaan tulevaisuudessa hyvin harkitusti näitä jatkotutkintoja annetaan eri aloille tai eri alueilla toimiville ammattikorkeakouluille. Kun täällä on tänään muun muassa kritisoitu ed. Tiuran suulla, tehdäänkö tulevaisuudessa ammattikorkeakoulun jatkotutkintopäätöksillä aluepolitiikkaa, niin tuskinpa nyt se aluepolitiikka ainut peruste jatkotutkinnoille tulee olemaan. Toki se yksi perustelu voi jossakin alueellisen koulutustarpeen tyydyttämisessä olla ja siinä suhteessa järkevä pitää mielessä.

Ammattikorkeakoulu- ja yliopistojärjestelmästä on puhuttu paljon, siitä, kuinka tämä duaalijärjestelmä tulee tulevaisuudessa säilymään. Mielestäni tämä esitys ei duaalimallia mihinkään hetkauta, pikemminkin vahvistaa sitä, koska ammattikorkeakoulujärjestelmä saa nyt omat syventävät tutkimusohjelmansa ja sitä kautta myöskin nämä ammattikorkeakouluopiskelijat tietävät koulutukseen mennessään, että he voivat myöskin halutessaan jatkaa jatkotutkinnoissa ja puhtaasti tähän ammatilliseen osaamiseen liittyvään tutkimukseen orientoitua.

Mutta haluaisin, että myöskin näistä asioista keskusteltaessa otettaisiin myöskin se opiskelijan näkökulma esille. Eli kun puhutaan täällä, että me koulutamme liikaa korkeakouluissa nuorisoa ja meillä ei ole tulevaisuudessa työmiehiä, jotka tekevät työnsä, tai kun puhutaan siitä, onko yleensäkin ottaen järkevää luoda näitä jatkotutkintoja, niin pitäisi muistaa, mitä se opiskelija oikeasti näistä viesteistä ajattelee.

Kun opiskelija lukion päättää, kun meillä suurin osa koululaisista kuitenkin lukioon menee, niin aika monella on halu saada itselleen korkeatasoinen tutkinto ja koulutus, joka tuo työmarkkinakelpoisuuden. Tästä lähtökohdasta katsoen meillä tuskin on enää mahdollisuutta mennä taaksepäin ajassa, palata siihen, että me alamme alentaa tutkintojen tasoa tai heikentää koulutusta siitä syystä, että meidän pitää saada rukkaset kädessä työmiehiä töihin. Kyllä se ihan muulla tavalla pitää hoitaa. Pitää laventaa ammatillisen koulutuksen osaamispohjaa ja myöskin sillä puolella tehdä koulutusta houkuttelevammaksi ja mahdollistaa juuri tämä tulevaisuusnäkymä, että tällä ammatillisen koulutuksen väylällä eteneville henkilöille myöskin on mahdollisuus päästä aina korkeampaan koulutukseen omalla alallaan, jolloin ei ajatella, että ammatilliseen koulutukseen meneminen on tuomio, että olet pelkkä työmies lopun ikäsi eikä mitään muuta saa ollakaan. Haluaisin, että tämä näkökulmakin tässä keskustelussa joskus nousisi esille.

Kun tästä duaalimallista muutoin puhutaan, niin toivon, että meillä selkeästi säilyy tällainen kahden pilarin järjestelmä, jossa todellakin profiloidutaan niin, että tiedeyliopistot muistavat toimia oman tavoitteensa mukaisesti sillä sektorilla, että nimenomaan perustietouden ja siihen liittyvien tutkimustulosten hyödyntäminen on se yliopiston päätehtävä, ja ammattikorkeakoulupuolella sitten tämän soveltavamman tutkimustiedon tuottaminen ja työelämäläheisyys säilyvät. Näissä on havaittavissa kyllä tänä päivänä aika paljon merkkejä siitä, että myöskin yliopistopuolella hamutaan ja halutaan yhä enemmän tätä soveltavaa tutkimusta ja soveltavaa, käytännönläheistä toimintaa, ja erityisen paljon se tietenkin näkyy niissä yksiköissä, joissa ollaan lähellä niitä ammattikorkeakoulun koulutusohjelman tyyppisiä ammatillisia opintoja.

Kävin viime syksynä Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun kanssa matkalla Saksassa, jossa on olemassa myöskin niin sanotusti kahden pilarin järjestelmä, mutta voisin sanoa, että ei se tänä päivänä kovin selkeältä kaikkialla näyttänyt. Kävin Ahlenissa ja Hofissa Etelä-Saksassa. Hofissa oli erittäin selkeä ammattikorkeakoulu, joka oli orientoitunut mielestäni saman tyyppisesti kuin Suomessa on ammattikorkeakoulujen tehtävä määritelty. Mutta Ahlenissa meille monille johtokunnan jäsenistä varmasti jäi mieleen se hämmennys siitä, että se yksikkö, jossa kävimme, oli hyvin pitkälle sekoitus ammattikorkeakoulusta ja yliopistosta. Itse asiassa he hamusivat tällaista miniyliopistomallia sinne. Siinä suhteessa ymmärrän sen kritiikin, että näitä kahta pilaria ei haluta sekoittaa, ja tästä pitää nyt pitää todellakin huolta, että ei mennä sellaiseen järjestelmään, jossa todellakin sotketaan puurot ja vellit.

Saksassa tämä kehitys on ollut mahdollinen, koska paikallistasolle, osavaltiotasolle on annettu mahdollisuus ratkaista koulutuspoliittiset kysymykset. Sama asia Suomessa taas ei mielestäni nykyjärjestelmän puitteissa ainakaan ole mahdollinen. Meillä aika selkeästi ohjataan korkeakoulupolitiikkaa täältä valtakunnan tasolta.

Arvoisa puhemies! Mielestäni tässä laissa on ratkaistu ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnon nimikeasia poliittisesti viisaalla tavalla. Eli kun on vaikeassa asiassa haluttu löytää hyvä etenemistie, niin on löydetty juuri se oikea etenemistie, jolla ei sekoiteta näitä kahta asiaa keskenään, mutta jolla myöskin mahdollistetaan kansainvälinen vertailtavuus ja myöskin tämä rinnastus maisterintutkintoon virkoja haettaessa, joka on oikeusturvakysymys, mutta myöskin relevantti kysymys työelämän kehittämisen näkökulmasta.

Jos ajatellaan vaikkapa sairaanhoitajaa, joka menee jatkotutkintokoulutukseen, saa hyvän tieteellisen pohjan ja tekee hyvää tutkimustyötä oman alansa kehittämiseksi, ja terveystieteilijää, joka yliopistosta valmistuu, hänellä voi olla samanlaajuisetkin opinnot taustalla, niin kysymys herää, miksi näitä kahta henkilöä pitäisi soveltaa viranhaussa eri tavalla, jos haetaan yleiseen terveystieteeseen orientoitunutta henkilöä, joka on asiantuntija alallaan ja tietää ja tuntee sen alan tehtävät. Ei minun mielestäni ole mitään syytä näitä kahta henkilöä eri tavalla tutkintojen osalta kohdella, vaan nimenomaan se tehtävä määrittelee sen, mitä ja minkälaisen pätevyyden ihminen omaa. Jos haetaan sairaanhoitajaa, joka on huippu alallaan, niin silloin varmastikin tämä sairaanhoitaja saattaa terveystieteilijän ohittaa, joka ei käytännönläheistä työelämäosaamista kenties alalta osaa.

Arvoisa puhemies! Kannatan hallituksen esitystä ja tässä olevia poliittisia linjauksia. Jatkotutkinnot ansaitsevat pysyvän toimintamuodon.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Esitys ylemmistä ammattikorkeakoulututkinnoista on tervetullut ja tarpeellinen. Suomessa toimiva duaalimalli vaatii mahdollisuuden ylempiin tutkintoihin myös ammattikorkeakouluissa. Koska ylempien ammattikorkeakoulututkintojen vahvuus on niiden työelämälähtöisyydessä, niin myös tutkintojen määrän tulee olla riippuvainen työelämän tarpeista.

Nyt kun täällä on aika paljon käyty keskustelua siitä, mikä on se oikea määrä, onko tämä 2 000 oikea määrä vuonna 2008, onko se 20 prosentin pitkän ajan tavoite oikea, niin minun mielestäni se lähtee siitä, että nimenomaan niin paljon kuin työelämässä katsotaan tarvetta olevan ja nimenomaan niillä aloilla, joilla katsotaan tarvetta olevan, ja myöskin niissä oppilaitoksissa näitä annetaan, joilla on osaamista niiden antamiseen, ei niin, että joka notkoon ja saarelmaan. Se ei ole tässä se idea, vaan idea on se, että nämä tutkielmat ovat mahdollisimman laadukkaita ja niitä ei voida antaa kovin suurta määrää tai muuten ne kärsivät inflaation ja se merkitsee myös inflaatiota niille henkilöille, jotka nämä tutkielmat ovat suorittaneet.

Tässä vaiheessa on ehkä liian vaikea ottaa kantaa siihen, onko tämä 20 prosenttia pitkän ajan tavoitteena oikea. Minun mielestäni sen ei ainakaan tule olla sitä enempää, koska perustutkinnon ammattikorkeakoulussa tulee olla muu kuin tämä jatkotutkinto myöskin jatkossa. Sen sijaan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon tulee olla samalla viivalla ylempien korkeakoulututkintojen kanssa julkista virkaa haettaessa. Vaikka koulutusten sisältö on erilainen, aivan kuten täällä edellinen puhuja ed. Tahvanainen totesi, niin ei ole järkeä siinä, että nämä kelpoisuusvaatimukset eivät olisi toisiinsa rinnastettavia. Molemmat tutkinnot antavat valmiuden toimia merkittävissä tehtävissä.

Kansainvälisessä vertailussa on jo nyt todettu tämän kokeilunkin aikana, että nämä suomalaiset ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnot ovat eurooppalaista tasoa vastaavia tai jopa sitä parempia. Kansainvälisesti ylempi ammattikorkeakoulututkinto tulee rinnastaa master-tasolle yleiseurooppalaisen tavan mukaisesti. Ei ole järkeä siinä, että me lähdemme tänne luomaan uusia, kansainvälisesti outoja tutkintotasoja, mikä haittaisi vakavasti ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden kansainvälisiä työllistymismahdollisuuksia.

Suomessa tarvitaan jatkossa entistä enemmän ulkomaisia osaajia. Koska ammattikorkeakoulussa on varsin paljon englanninkielisiä linjoja, niin olisi tarpeen myös perustaa englanninkielinen jatkotutkinto-ohjelma ainakin tärkeimmille aloille.

Tärkeä piirre ylemmissä ammattikorkeakoulututkinnoissa on kolmen vuoden työelämävaatimus, mikä takaa tutkinnon työelämälähtöisyyden ja erottaa sen muista ylemmistä korkeakoulututkinnoista. Kolmen vuoden aikaa voi pitää pääsääntöisesti oikeana, mutta on tärkeää, että sen tulkinnassa voidaan joustaa niiden kohdalla, jotka ovat jo ennen amk-tutkintoa olleet pitkään työelämässä koulutukseensa soveltuvalla alalla. Jatkossa ylempiä tutkintoja tullaan suorittamaan jonkun verran myös ristiin rastiin eli yliopistopohjalta ylempään ammattikorkeakoulututkintoon ja varmaan sitäkin enemmän toisin päin. Näissä tilanteissa korkeakouluilla, niin tieteellisillä kuin ammatillisillakin, tulee olla oikeus määritellä tarvittavan lisäkoulutuksen tarve.

Hallituksen esityksessä todetaan, ettei esitys aiheuta lisäkustannuksia valtiolle eikä kunnille vaan että rahoitus järjestetään kohdentamalla ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutuksen määrärahoja uudelleen. Jatkotutkintokokeilusta saadut tulokset eivät kuitenkaan täysin vahvista tätä oletusta. Rahoituspohja on mietittävä etukäteen realistisesti, jotta ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot saadaan laadukkaina käyntiin alusta alkaen. Hyvää uudistusta ei ole syytä pilata alimitoitetulla resursoinnilla, enemmänkin pitää sitten keskustella tutkintojen määrästä kuin siitä, paljonko on rahaa yhtä tutkintoa kohden.

Arvoisa puhemies! Eräs ammattikorkeakoululle osoitetuista tehtävistä on tutkimus- ja kehitystoiminta. T&k-toiminta on osoittautunut tärkeäksi paikallisen elinkeinoelämän kehittäjäksi ja loistavaksi yhteistyötahoksi pienille ja keskisuurille yrityksille. Siis ammattikorkeakoulu on tässä täyttänyt hyvin tehtävänsä. Tällä hetkellä opetusministeriö ei kuitenkaan rahoita ammattikorkeakoulujen t&k-toimintaa vaan käytännössä toiminta rahoitetaan opetuksen määrärahoista. Budjettiin tulisi mitä pikimmiten lisätä siinä aikaisemmin esitetty 10 miljoonan euron määräraha ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystoimintaa varten. Tämä lisäraha mahdollistaisi osallistumisen moniin aluekehityksen kannalta tärkeisiin projekteihin, joihin tarvitaan omavastuuosuutta.

Ammattikorkeakoulujen ydintehtävä on tiedon ja teknologian sovellusten sekä osaamisen levittäminen elinkeinoelämään ja yhteiskuntaan. Myös ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja tulee kehittää tämän ajatuksen pohjalta. Tarvitsemme työelämässä yhä syvempiä tietoja ja taitoja. Jatkuva kouluttautuminen on välttämätöntä. Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen tarve on siis ilmeinen. Tutkintojen avulla on mahdollista kehittää ammattikorkeakoulujen ja yritysten yhteistyötä yhä syvemmäksi, toisaalta myös verkottaa erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä yhteisiin hankkeisiin ja ylipäätään lisätä koulutuksen ja yritysten yhteistyötä. Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot antavat yrityksille keinon löytää käytännönläheisiä ratkaisuja ongelmiinsa, ja toisaalta ne syventävät opiskelijan osaamista työelämän tarpeista lähtien.

Ammattikorkeakoulut ovat jo nyt alueidensa tärkeitä kehittäjiä. Erityisesti tämä alueellinen kehitysvastuu korostuu niillä alueilla, joilla ei ole omaa yliopistoa. Tutkimus- ja kehitystoiminta yhdessä ylempien ammattikorkeakoulututkintojen kanssa vahvistaa ennestään ammattikorkeakoulupaikkakuntien kilpailukykyä kiristyvässä kansallisessa ja kansainvälisessä kilpailussa, ja tätä kilpailukyvyn vahvistamista monet näistä paikkakunnista todella tarvitsevat.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Kuten kuulimme ed. Satosen puheenvuorosta, kokoomuksesta löytyy varmasti hänen lisäkseen muitakin, jotka suhtautuvat myönteisesti tähän hallituksen esitykseen, jota myöskin itse pidän tervetulleena ja hyvänä uudistuksena.

Mutta todella täällä on jonkin verran jo ruodittu ed. Vahasalon puheenvuoroja. Tuntuu aika oudolta ja vähän keinotekoiselta, miten hän yritti löytää sekä ristiriitoja että huolenaiheita hallituksen esityksestä. Haluan kuitenkin parilla sanalla kommentoida hänen puheenvuorojaan, ennen kuin menen tähän varsinaiseen esitykseen. Kun hän on huolissaan siitä, niin kuin eräät muutkin kansanedustajat, miten varsinaisia niin sanottuja kädentöitä tulevaisuudessa tehdään, niin meillähän on tiettyjä resursseja joka tapauksessa olemassa. Meillä on liki 10 prosenttia todellisuudessa niitä, jotka eivät aloita ollenkaan ammatillista koulutusta vaan päättävät sen peruskouluun, ja noin 10 prosenttia keskimäärin, jotka keskeyttävät ammatillisen koulutuksen, eli liki 20 prosenttia meillä on ikäluokasta käytettävissä siihen, ja nämä resurssit meidän pitää saada käyttöön. Opetusministeri Haatainen on esimerkiksi tehnyt minusta ihan rakentavia ehdotuksia, joista voidaan hyvin keskustella. Joka tapauksessa erittäin tärkeä asia keskusteltavaksi.

Täällä on myöskin todettu se, että on aivan luonnollista, niin kuin ed. Satonenkin totesi, että tämä ylempi ammattikorkeakoulututkinto antaa pätevyyden niin kuin ammattikorkeakoulututkinnot muutenkin julkisiin virkoihin. Mitä työnantajiin tulee, niin onhan aivan selvää se, että yksityiset työnantajat niin kuin julkisetkin työnantajat tänä päivänä useimmiten testaavat työntekijät, eivät suinkaan luota pelkästään näihin tutkintonimikkeisiin vaan erinomaisen monimutkaisten testausten jälkeen vasta palkkaavat henkilöstöä, koska yrityksissä henkilöstö on suurin voimavara ja se on myöskin ehkä kallein voimavara. Se on tärkeä investointi yrityksillä.

Kun täällä edellinen opetusministeri Rask puhui tämän kokeilun aloittamisesta, itsekin muistan, kun olin täällä eduskunnassa silloin, kuinka vaikealta se tuntui, mutta onneksi siinä päästiin alkuun kokoomuksen vastustuksesta huolimatta. Siinä oli erilaisia verukkeita, joilla sitä yritettiin vesittää ja pystyttiinkin jonkin verran vesittämään.

Puhemies! Olin myös täällä eduskunnassa 80—90-luvun taitteessa, jolloin tämä ammattikorkeakoulu nousi keskusteluun silloisen opetusministeri Taxellin tuomana. Täällä on todettu se, että ammattikorkeakoulut ovat tietysti vastaus työelämän haasteisiin. Näin varmasti on tänä päivänä, mutta ne olivat myöskin vastaus monien maakuntien vetoomukseen siitä, että pitäisi perustaa niin sanottu maakuntakorkeakoulu, kun omaa yliopistoa ei ollut. Itse tulen Satakunnasta, ja muun muassa Satakunta yhdessä Keski-Pohjanmaan ja Päijät-Hämeen kanssa oli eräitä näistä alueista.

On puhuttu siitä, että ammattikorkeakoulututkinnot ovat työelämälähtöisiä. Näin on, mutta kun olen myöskin ollut 13 vuotta ennen kansanedustajaksi tuloani teknillisen oppilaitoksen opettajana, silloin esimerkiksi ylioppilailta vaadittiin vuoden harjoittelu etukäteen ja keskikoulun käyneiltä puolentoista vuoden harjoittelu, ennen kuin he pääsivät lukemaan edes insinööriksi. Itse olen sitä mieltä, että tätä työelämälähtöisyyttä kyllä pitäisi edelleenkin lisätä, pitäisi vakavasti harkita sitä, pitäisikö ammattikorkeakoulun saada jonkinlainen pakollinen harjoittelu omalta alalta ennen kuin aloittaa tämän koulutuksen. Ehkä näin esimerkiksi keskeyttäminen tietyillä aloilla voisi vähentyä. On myöskin tärkeää se, että ammatillista tietä voidaan päästä ammattikorkeakouluun. Prosentithan jonkin verran vaihtelevat eri koulutusaloilla mutta ovat keskimäärin noin 20—30 prosenttia ammattikorkeakoulun aloittavista.

Kun olin myös yhden kauden pois eduskunnasta 91—95 ammattikorkeakoulun opettajana, opetin ruotsia ja englantia, ja kieltämättä tosiasia on se, että ammatillista tietä tuleville erityisesti kielet ja tietyt matemaattiset aineet olivat vaikeita. Kun opetin sekä ruotsia että englantia, niin varsinkin ruotsi tuntui lähes mahdottomalta, tämä virkamiestutkinto. Minä en tiedä, miten tämä asia on ratkaistu. Minun oma ratkaisuehdotukseni olisi se, joka ei sisälly nyt tähän keskusteluun, mutta se on lähellä sydäntäni, että tämän tutkinnon voisi suorittaa myös jossain muussa kielessä. Mutta tiedän, että tämä on hyvin arka aihe, enkä halua sen syvemmälle mennä siihen.

Puhemies! Myös tämä ylempi ammattikorkeakoulututkinto, niin kuin sitä nyt nimitetään, on työelämälähtöinen. Siihen vaaditaan kolmen vuoden työkokemus. Kun jossakin vaiheessa oli keskustelua siitä, että vaadittaisiin vain vuoden kokemus, niin minusta tämä kolmen vuoden työkokemus omalta alalta on todella hyvä ja se on syytä säilyttää sellaisena, kuin se on ollut kokeilun aikana, ja se että myöskin tutkinto voidaan suorittaa — uskon, että tullaan suorittamaan myöskin — pääsääntöisesti työn ohella. Se, että kokeilun aikana ei voitu läheskään kaikilla aloilla tätä jatkotutkintoa, ylempää ammattikorkeakoulututkintoa, suorittaa, oli tietysti puute. Nyt tämä mahdollistaa sen.

Puhemies! Pari — jos ed. Vahasaloa lainaan — huolenaihetta kuitenkin, kun olen lukenut tätä esitystä. Esimerkiksi kysymys kansainvälistymisestä on erittäin tärkeä. Monet ammattikorkeakoulut ovat erittäin voimakkaasti kansainvälistyneet, käyttäneet hyväksi sitä mahdollisuutta, joka niillä on ollut. Nyt kun tässä todetaan, että tämä kansainvälistyminen ehkä eniten keskittyisi tähän niin sanottuun toiseen sykliin eli ylempään ammattikorkeakouluun, toivon, että pidetään huoli siitä, että myöskin tälle ensimmäiselle syklille annetaan samat mahdollisuudet ja ehkä vielä paremmat kuin tähän asti kansainvälistymisen jatkamiselle.

Täällä on myöskin puhuttu ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyöstä. Me tiedämme sen, että se on alueellisesti painotettua. Rahaa siinäkin varmasti tarvitaan, mutta minulla ei oikeastaan ole siitä paljon sen enempää sanottavaa, paitsi että ylempi ammattikorkeakoulu tietysti on korostuneesti vielä tutkimus- ja kehitysmyönteistä.

Mitä sitten tulee nimikkeeseen, niin pyydän — täällä ei kovin paljon sivistysvaliokunnan jäseniä ole paikalla — joka tapauksessa vielä kerran teitä miettimään. Tiedän, että tätä nimikettä on tarkkaan mietitty opetusministeriössä. Mutta kun täällä on sanottu, että tämä "ylempi ammattikorkeakoulututkinto" selventää, minun suomen kielen tajuni ei sano, että se olisi kauhean selvä: ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Totta kai se tarkoittaa ylempi, kun toinen tutkinto on ammattikorkeakoulututkinto. Mutta kun tämä arviointiryhmäkin yksimielisesti esitti tätä kandidaatin- ja maisterintutkintoa, niin kyllä minusta olisi hyvä tällainen kansainvälinen tapa, että meillä olisi kandidaatteja ja sitten meillä olisi maistereita. Se on nyt minun henkilökohtainen käsitykseni, ja niin kuin me tiedämme, Saksassa ja eräissä muissa maissahan tämä on kuitenkin otettu käyttöön. Se, että me sitten käännämme sen englanniksi, bachelor ja master, minusta tuntuu vähän semmoiselta, miten sanoisin, keinotekoiselta. Mutta näyttää siltä, että tämä nimike on nyt aika vahvasti muurattu umpeen ainakin tässä vaiheessa.

Puhemies! Ihan lopuksi: Tämä on selvä kehitysaskel tässä duaalimallin kehittämisessä. Se on hyvä näin, että saadaan näitä ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja, niin kuin nyt tätä nimikettä itsekin käytän.

Minun mielestäni ed. Rask ja ehkä jotkut muutkin ottivat esille hyvin tärkeän asian ammattikorkeakoulun opettajuudesta. Nythän yliopettajilta on vaadittu lisensiaatin tai tohtorin tutkinto, ja on aivan selvää esimerkiksi, mitä tulee matemaattisiin tai kielellisiin aineisiin, ja aika luonnollista, että tämä tulee yliopistollista kautta ja on lisensiaatin tai tohtorin tutkinto. Mutta kun sitten tullaan tietysti tähän ammattikorkeakouluopetukseen, varsinaiseen ammatillisten aineiden opettamiseen, niin kyllä minullakin on se kuva, että tämän ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon pitäisi antaa pätevyys myöskin opettajuuteen.

Sitten tullaan tietysti taas kysymykseen, jota ehkä ei kannattaisi edes mainita, eli miten sitten tästä eteenpäin, lisensiaatti- ja tohtoritutkinnot, mutta ehkä on parempi, että jätetään seuraavaan kertaan keskustelu niistä. Minä luulen, että varmaan aiheuttaa joissakin ammattikorkeakoulun vastustajissa nyppyjä jo tämä nykyinenkin esitys, niin että parempi jättää se siihen.

Puhemies! Kun tuossa äsken lueskelin Hufvudstadsbladetia, niin siinä todettiin, että perinteet edelleen ohjaavat ammatinvalintaa. Kun nyt olemme naistenpäivänä liikkeellä tämän hallituksen esityksen kanssa, niin tässä voisi kyllä esittää sen toivomuksen, että ammattikorkeakoulu omalta osaltaan pyrkisi kaikin keinoin myöskin madaltamaan niitä kynnyksiä eri ammattien välillä. Se on ihan selvä, että perinteet ovat hyvin tärkeitä. Ne ohjaavat ammatinvalintaa. Esimerkiksi tekniikan alalla, kun aikanaan menin opettajaksi 60-luvun lopulla, oli 10 prosenttia tyttöjä opiskelemassa insinööreiksi, ja minä luulen, että sama tyttöjen määrä, naisten määrä, on edelleen olemassa, 10 prosenttia. Se ei ole siitä miksikään muuttunut, vaikka paljon on yritetty tehdä.

Maija Rask  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta täällä on kierretty niin kuin kissa kuumaa puuroa tätä nimikekysymystä. Nyt ed. Elo sanoi sen, mikä minusta oli hyvä ääneen sanoa, että kyllä tämä nimike aivan hyvin olisi voinut olla maisteri amk.

Paula Risikko  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun ammattikorkeakoulun jatkotutkintoja alettiin kehitellä, olin sitä mieltä, ettei niiden aika vielä olisi. Mielestäni perustutkintokin kaipasi tuolloin vielä kehittämistä. Lisäksi ammattikorkeakoulujen lähes kymmenvuotisesta olemassaolosta oli mennyt liian suuri osuus hallinnon kehittämiseen. Mielestäni olisi pitänyt pohtia syvällisemmin ammattikorkeakoulupedagogiikkaa ja opettajuutta, kehittää tutkimus- ja kehitystoimintaa sekä ennen kaikkea varmistaa uuden lakisääteisen alueellisen vaikuttamisen tehtävän täyttäminen.

Tänä päivänä olen sitä mieltä, että jatkotutkintoja tarvitaan. Työelämä ja osaamisvaatimukset muuttuvat niin hurjaa vauhtia, ja kritiikkiä tulee erityisesti siitä, ettei suomalainen koulutusjärjestelmä reagoi riittävän nopeasti työelämän tarpeisiin. Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen avulla reagointi nopeutuu. Lisäksi ammattikorkeakoulusta valmistuneella tulee olla mahdollisuus jatkaa opintojaan samassa oppilaitostyypissä.

Jatkotutkintokokeilu on tuottanut paljon tietoa, ja kehitystyötä on tehty. Lisäksi paljon on kuitenkin vielä haasteita edessä. Jatkotutkintoja suunniteltaessa tulee kiinnittää erityistä huomiota toimintaympäristömme ennakoituun muutokseen ja työelämän tulevaisuuden osaamistarpeisiin. Jatkotutkinnon tulee vastata työelämän tarpeisiin. Vain siten sillä on vaikuttavuutta, ja vain siten siihen on järkevää euroja sijoittaa. Työelämälähtöisyys edellyttää myös opettajien työelämätuntemuksen varmistamista monin eri keinoin.

Yksi kriittinen piste mielestäni on tutkinnon tuottaman laaja-alaisuuden ja erikoisosaamisen suhde. Työelämässä tarvitaan laaja-alaisesti ajattelevia kehittäjiä, mutta myös erikoisosaajia. Ihanne olisi, jos nämä molemmat elementit löytyisivät ammattikorkeakoulun jatkotutkinnon suorittaneiden ammattitaidosta.

Aikoinaan, kun jatkotutkintoa suunniteltiin, oli voimakkaasti esillä se, miten erikoistumisopintoja voidaan hyödyntää jatkotutkinnossa. Nyt tämä asia on kokeilussa unohdettu. Toivon, että ajatus jatkossa otetaan kuitenkin käytännöksi. Tämä olisi hyväksi tavoitellun osaamisen kannalta, mutta myös näiden jatkotutkintojen rahoituksen kannalta.

Tässä yhteydessä haluan esittää kiitokseni lakiesityksessä olevaan työkokemusvaatimuksen joustavuuteen. Esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että opistoasteen tai ammatillisen korkea-asteen tutkinnon suorittaneilta työkokemusta omaavilta henkilöiltä, jotka ovat sittemmin suorittaneet ammattikorkeakoulututkinnon, ei vaadittaisi kolmen vuoden työkokemusta ammattikorkeakoulututkinnon jälkeen. Tämä on erinomainen esitys. Toivon, että se menee läpi sitten myöskin valiokuntakäsittelyssä.

Arvoisa herra puhemies! Jatkotutkinnon vaikuttavuutta on arvioitava jatkuvasti. Pelkkä laatu ei saa riittää. Pitää siis arvioida myös sitä, mitä hyötyä tutkinnosta on yksilölle ja yhteiskunnalle.

Kriittistä pohdintaa jatkotutkinnosta puhuttaessa on herättänyt sen vastaavuus tiedekorkeakoulun tutkintojen kanssa. Kansainvälinen arviointiryhmä arvioi jatkotutkinnon master-tasoiseksi, ja sen perusteella lakiesityskin on laadittu. Mielestäni esitys on tältäkin osin hyvä, sillä tulee muistaa, että esityksen mukaan kyse on ammatillisen statuksen vastaavuudesta eikä akateemisen statuksen vastaavuudesta silloin, kun verrataan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa ja tiedekorkeakoulussa suoritettua maisteritutkintoa. Totta kai jatkossa on huolehdittava siitä, että jatkossakin nämä kriteerit täyttyvät kaikilla aloilla ja kaikissa koulutusohjelmissa.

Tutkinnon nimi on myös ollut polttava kysymys. Tutkintonimike määritetään loppuviimeksi asetuksella, mutta tässä esityksessä siihen on jo otettu kantaa. Tutkintonimikkeen määrittely ei ole ollut helppo homma, sillä vaatimukset ovat olleet suuret. Tarvitaan sekä kotimaassa että kansainvälisesti ymmärrettävä nimi, joka myös kuvaa tutkinnon tasoa. Lisäksi nimen tulee selkeästi erottua tiedekorkeakoulun tutkintonimikkeistä.

On myös herätetty kysymys, tuleeko jatkotutkinto olla kaikilla aloilla. Mielestäni sen päättävät kyseinen ala ja sen vaatimukset. Itse olen kyllä sitä mieltä, että yhteiskunnan muutos ja siten työelämän muutos koskettaa kaikkia aloja, joten kyllä jatkotutkinto tulee mahdollistaa kaikille niille aloille, joissa on ammattikorkeakoulun perustutkintoon johtavaa koulutusta.

Toinen asia tietenkin on sitten se, mihin ministeri Haatainenkin viittasi. On tärkeää arvioida, onko kaikissa ammattikorkeakouluissa kaikilla aloilla jatkotutkinto. Se ei varmaankaan ole tarkoituksenmukaista, kuten täällä on monesti todettu, ja eiväthän siihen riittäisi nämä aloituspaikatkaan.

Arvoisa herra puhemies! Kiperin haaste on tietenkin talouspuoli: miten riittävät rahat. Jatkotutkintoa ei voi kehittää perustutkinnon kustannuksella. Jos niin tapahtuu, ei jatkotutkintoa kohta enää tarvita. Toivon myös, että kun talouspuolta mietitään, näitä jatkotutkinnon opiskelijapaikkoja ei otettaisi nykyisistä aikuisopiskelijapaikoista, vaan aikuiskoulutuspaikkoja lisättäisiin vastaava määrä. Aikuiskoulutus on muutenkin liian vähäistä ottaen huomioon työelämän muuttuvat tarpeet.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomalainen koulutusjärjestelmä on suunniteltu seisomaan molemmilla jaloilla. Duaalimallimme pohjaa niin toisella asteella kuin korkea-asteellakin jakoon ammatillinen työelämälähtöinen ja yleissivistävä akateeminen koulutus. Ammattikorkeakoulut ovat koulutusjärjestelmässämme työelämälähtöisen osaamisen opinahjoja. Ne tuottavat taitajia, ammattilaisia, työelämän vaatimuksiin. Ammattikorkeakouluja on kehitettävä koulutuksen laadun ja kansainvälisen kilpailukyvyn lähtökohdista, mutta se ei tarkoita ympärillä olevan maailman unohtamista. Koulutusalojen ja opiskelijamäärien tulee peilata yhteiskunnan ja eritoten elinkeinoelämän tarvetta eri alojen ammattilaisille. Tämä ei tarkoita yksisilmäistä vastavalmistuneiden työllistämisen seuraamista vaan tulevaisuuden haasteiden arviointia ja ennakoimista.

Koulutuksen jälkeen on opiskelijalla oltava mahdollisuus nopeaan työllistymiseen omalla alallaan. Nuoren työttömyys on hänelle itselleen ja samalla yhteiskunnalle täysin kestämätön tilanne. Jossain määrin mättää, kun esimerkiksi maakunnassamme Etelä-Karjalassa on raju 20 prosentin nuorisotyöttömyys, mutta joillekin aloille ei enää löydy työntekijöitä.

Arvoisa puhemies! Ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnot ovat puhuttaneet meitä paljon. Syy siihen löytyy työelämälähtöisyydestä, sillä voimme kysyä, onko tämä uudistus todellakin elinkeinoelämän toiveiden toteuttamista. Minä uskon, että tämä lakiesitys on lähestynyt tuota tavoitetta, mutta vain aika näyttää, kuinka se siinä käytännössä onnistuu. Yksi tärkeä tavoite, joka tässä näyttää toteutuvan, on ammattikorkeakoulujen tutkintojen aseman paraneminen kansainvälisessä vertailussa.

Tästä hallituksen esityksestä totean, että vaatimus kolmen vuoden työkokemuksesta jatkotutkinnon suorittajille on mielestäni riittävä. Se, millä aloilla niitä voi suorittaa, kuuluu opetusministeriön päätöksenteon piiriin. Kaikille aloille jatkotutkintoja ei pidä missään nimessä lähteä rakentamaan, vaan tässä asiassa on pidettävä kirkkaana mielessä todellisiin tarpeisiin vastaaminen. Opiskelijalle on kannattavampaa saada laadukas jatkotutkinto, joka tuo lisäosaamista työelämään, ja todellakin on tärkeätä, ettei kaikista ammattikorkeakouluista tehdä ylemmän korkeakoulutuksen opinahjoja.

Hallituksen esityksen mukaan ammattikorkeakouluopiskelijoista tulevaisuudessa noin viidennes tulisi suorittamaan tämän jatkotutkinnon, mikä kuulostaa äkkiseltään hivenen suurelta määrältä. Tämäkään ei saa olla asia, josta pidetään yksisilmäisesti kiinni, vaan jatkotutkinnon suorittajien määrä tulee kartoittaa vastaamaan käytännön tarvetta. Ammattikorkeakoulujen asema on parantunut vuosi vuodelta. Tällä esityksellä opiskelijoille annetaan mahdollisuus jatkaa opintojaan perustutkinnon suoritettuaan, mutta on huolehdittava koulutuksen laadun ja jatkotutkintojen määrän säilymisestä käytännön vaatimusten mukaisina.

Herra puhemies! Ammattikorkeakouluista on rakennettu korkeakoulujärjestelmän vahva tukijalka. Jatkossa on huolehdittava vielä keskeneräisten uudistusten loppuun saattaminen, niin että molemmissa korkean asteen opinahjoissa on tasa-arvoiset opiskelumahdollisuudet. Ammattikorkeakoulujen osalta tämä tarkoittaa ainakin terveydenhuoltopalveluiden ja opiskelijakuntien aseman parantamista.

Opetusministeri  Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Ihan muutamia huomioita tässä keskustelussa esiin tulleisiin asioihin.

Haluaisin korjata lukuja, koska täällä on eri yhteyksissä korkeakoulututkinnon suorittaneista pyörinyt erilaisia prosenttilukuja. Tällä hetkellä 40 prosenttia suorittaa korkeakoulututkinnon, ja tämä siis tarkoittaa yliopisto- ja ammattikorkeakoulututkintoja yhteensä. Koulutustarjontaa meillä on 65 prosentille, mutta se johtuu siitä, että hakijoitten joukossa on mukana aina myös aiempina vuosina kirjoittaneita ja päällekkäisiä tutkintoja suorittavia tai koulutusalan vaihtajia jne. Tavoite on 50 prosenttia, jonka valtioneuvosto on hyväksynyt, siis tutkinnon suorittaneita ikäluokasta. Tuo tavoite on korkea, mutta kyllä tämän saman tavoitteen myös muut koulutuksestaan huolehtivat Oecd-maat ovat asettaneet, niin että sinänsä silloin kuuluisimme huippuihin.

Rahoituksesta vielä sanoisin sen, että aikuiskoulutuksen rahoituksesta tässä on tarkoitus tämä rahoitus ottaa. Aikuiskoulutushan sisältää ammattikorkeakoulututkintoon johtavan koulutuksen, aikuiskoulutuksen ammatilliset erikoistumisopinnot ja jatkotutkinnon suorittavat. Nyt täällä tapahtuu sellaista rakenteellista muutosta muun muassa, että tämä porukkahan, joka suoritti aikanaan opistotasoisen tutkinnon ja nyt suorittaa ammattikorkeakoulututkinnon päälle, tulee pikkuhiljaa poistumaan, ja se luo väljyyttä myös tänne sisälle. Samoin erikoistumistutkintoja ollaan kehittämässä lyhyemmiksi, jota tarvetta työelämässä on, mutta valiokunnassa varmasti eduskunta saa tarkemman selvityksen. Perusteluissa tämä on kyllä kuvattu, mutta valiokunnassa on sitten syytä tähän perehtyä. Mutta rahoitus on tältä osin kyllä kuntoon saatettu.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnon kokeilusta annettu laki 645/2001 vp tuli voimaan 1. päivänä tammikuuta 2002. Laki on määräaikainen, ja se on voimassa 31. päivään heinäkuuta 2005 asti. Tästä amk-jatkotutkintokokeilusta on kerätty kokemuksia nyt siis runsaat kaksi vuotta. Kokeilu on tuottanut hyviä tuloksia. Esimerkiksi helmikuulla 2004 käynnissä oli 34 jatkokoulutusohjelmaa eri puolilla Suomea ja syksyllä 2004 käynnistyi vielä 10 uutta ohjelmaa. Kuluvan kevään 2005 aikana ei ole enää ollut tarkoitus ottaa kokeilun puitteissa uusia opiskelijoita jatkotutkinto-ohjelmiin. Huomattava on myös se, että lähes kaikki ammattikorkeakoulut ovat olleet mukana vireässä ja innovatiivisessa kokeilussa.

Kokeilun aikana jatkotutkintoon on ollut paljon enemmän hakijoita kuin on pystytty oppilaitoksiin ottamaan opiskelijoita vastaan. Jatkotutkinto-opiskelijoita on ollut yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon aloilta sekä sosiaali-, terveys- ja liikunta-aloilta samoin kuin tekniikan ja liikenteen aloilta. Eniten kiinnostusta ovat herättäneet osaamisen johtaminen, pk-sektorin yrittäjyys ja liiketoimintaosaaminen, sosiaaliala, terveyden edistäminen ja ehkäisevä työ sekä hyvinvointiteknologia. Jatkotutkinto-opiskelijat ovat olleet koko kokeilun ajan motivoituneita työelämässä toimivia asiantuntijoita, joita on aidosti kiinnostanut oman osaamisen ja työelämän kehittäminen.

Opettajien näkökulmasta ryhmät ovat olleet hyvin heterogeenisia ja vaativia. Jatkotutkinto-ohjelmista vastaavat yliopettajat ovat täyttäneet lain vaatimat kriteerit, ja heillä on ollut tohtorin tai lisensiaatin tutkinto. Lisäksi heillä on ollut monipuolista yhteistyötä työelämän kanssa liittyen opetukseen, hankkeisiin ja tutkimukseen. Merkillepantavaa on, että heitä on kiinnostanut aito yhteistyö ja kumppanuus. Tämä yhteistyö on tiivistänyt entisestään ammattikorkeakoulujen alueellisia verkostoja.

Arvoisa herra puhemies! Kokeilun aikana jatkotutkintoon johtavat opinnot ovat pohjautuneet ammattikorkeakoulututkinnon ja työelämän kehittämisen asettamiin vaatimuksiin. Tavoitteena on ollut, että opinnot ovat antaneet riittävän tieto- ja taitoperustan sekä valmiudet toimia erityistä asiantuntemusta vaativissa työelämän kehittämis- ja muissa tehtävissä. Työelämäyhteydet ovat siis olleet vahvasti mukana amk-jatkotutkinnon kokeilussa ja kehittämisessä. Aktiivinen verkottuminen ja aito kumppanuus ovat siivittäneet tätä ammattikorkeakoulun jatkotutkintokokeilua.

Tässä kokeilussa tiivis yhteistyö työelämään on näkynyt jo opiskelijoita valittaessa, sillä keskeisenä valintakriteerinä on ollut työkokemus. Opetussuunnitelmat on lähes kaikissa ammattikorkeakouluissa tehty yhdessä työelämän edustajien kanssa, jolloin he ovat voineet vaikuttaa aktiivisesti opetussuunnitelman sisältöön. Työ- ja elinkeinoelämän asiantuntijat ovat olleet myös mukana syventävien opintojen toteutuksessa ja opinnäytetyön prosesseissa. Edelleen heidän asiantuntemustaan on käytetty sekä koulutusohjelmakohtaisissa ohjausryhmissä että valtakunnallisissa arviointi-, koordinointi- ja seurantaryhmissä.

Näin tiivis kumppanuus on tuottanut vaateita työelämän edustajia kohtaan. Heidän on ollut pakko kyetä visioimaan tulevaisuuden työelämän haasteita ja kehityskulkuja. Heidän on ollut myös pakko paneutua syvällisesti amk-jatkotutkinnon kehittämisen ideaan, ja he ovat joutuneet sitoutumaan aikaa vievään työskentelyyn kokeilussa, jolla on luotu uutta korkeakoulutusväylää.

Arvoisa herra puhemies! Näiden kokeilutulosten perusteella tämä amk-jatkotutkintokokeilu on edennyt siihen pisteeseen, että hallitus on antanut lakiesityksen 14/2005 vp eli esityksen ammattikorkeakoulujen tutkintojärjestelmän kehittämiseksi. Tämän esityksen perusteella jatkossa ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet voivat työelämässä hankitun kokemuksen jälkeen syventää ammatillista osaamista jatkamalla opintoja ja suorittamalla tutkinnon ammattikorkeakoulussa. Ammattikorkeakoulujen tutkinnoiksi tulevat ammattikorkeakoulututkinnot ja ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot.

Tämä työelämäyhteys näkyy jatkossa selvästi siten, että pääsyvaatimuksena ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin on perustutkinnon lisäksi kolmen vuoden työkokemus. Esityksessä on merkillepantavaa se, että ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavat opinnot järjestetään koulutusohjelmina. Laajuudeltaan koulutusohjelmat ovat vähintään lukuvuoden ja enintään puolentoista lukuvuoden päätoimisten opintojen mittaisia. Ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavat opinnot ovat mahdollisia kaikilla koulutustasoilla ja kaikissa ammattikorkeakouluissa tarpeen mukaan verkostoitumalla.

Yhtenä esityksen tärkeimpänä tavoitteena on, että ammattikorkeakoulut voivat omalta osaltaan huolehtia siitä, että eri alojen työelämätarpeet tulevat huomioon otetuiksi. Samalla esityksellä pyritään vastaamaan myös ammattikorkeakouluopiskelijoiden omiin odotuksiin jatko-opintojen suhteen.

Arvoisa herra puhemies! Tämä lakiesitys kokonaisuutena on hyvä. Rahoitus vain vähän askarruttaa, ja siihenkin pitää löytyä valiokuntatyöskentelyn aikana selkeä konsepti. Lyhyesti: tämä laki tarjoaa ammattikorkeakouluopiskelijoille uudet tikapuut lisäopintoihin sekä ammattitaidon ylläpitämiseen.

Jan Vapaavuori /kok:

Kunnianarvoisa herra puhemies! Ed. Risikko totesi täällä hetki sitten, että kun tätä järjestelmää ruvettiin kehittelemään, hän suhtautui siihen varauksellisesti. Minäkin suhtauduin siihen silloin varauksellisesti, mutta poiketen ed. Risikon ajattelusta suhtaudun tähän edelleen varauksellisesti, ellen jopa nihkeästi. Tältä osin voi kai tämän päivän kunniaksi todeta, että ed. Risikon ajattelussa on tapahtunut kehitystä toisin kuin minulla.

Arvoisa puhemies! Tässä valtakunnassa ollaan hyvin yksimielisiä osaamisen merkityksestä, osaamisen merkityksestä kansantaloudelle, hyvinvoinnille, kilpailukyvylle, sille, että me olemme tässä tänään ja nyt ja elämme niin hyvässä ja vauraassa maassa kuin elämme. Olemme myös hyvin yksimielisiä siitä, että tämä on myös tulevaisuudessa elinehto tälle pienelle pohjoiselle kansalle.

Sen sijaan en ole ihan varma siitä, ovatko johtopäätökset, jotka tästä teemme, oikeita. Meillä on nyt jo koulutusjärjestelmämme suhteen ongelmia siitä huolimatta, että se on kansainvälisesti vertailtuna monin osin aivan erinomainen. Käymme nyt jo keskustelua siitä, koulutammeko me liikaa ihmisiä korkeakouluissa. Käymme nyt jo keskustelua siitä, ovatko hyvin korkeasti koulutettujen määrät kohdallaan, eli puhumme niin sanotusta tohtoritulvasta. Käymme keskustelua hajanaisesta korkeakouluverkosta ja ennen kaikkea käymme keskustelua siitä, onko meillä riittävän hyviä yksiköitä todelliseen huippuopetukseen.

Arvoisa puhemies! Rahaa on aina rajallisesti. Jos priorisoi kaikkea, ei itse asiassa priorisoi mitään. Ministeri Haatainen, joka näytti hetki sitten poistuneen, pystyy pitämään tässä salissa lähes liikuttavan puheenvuoron minkä tahansa koulutussektorin puolesta, ja niitä hän on pitänytkin. Täällä on puhuttu peruskoulutuksen puolesta, täällä on puhuttu iltapäivätoiminnan puolesta, joka siihen liittyy, puhutaan ammatillisesta koulutuksesta, puhutaan korkeakouluopetuksesta, ammattikorkeakouluista ja sitten puhutaan vielä tutkimus- ja tuotekehitysvaroista.

Jokaista kun tarkastelee yksinään ja erikseen, niin saadaan hyviä ja kauniita puheita, mutta totuus on se, että ei sitä rahaa sitten kuitenkaan kaikkeen tähän riitä. Vaikka olen varma siitä, että ministeri Haatainen taistelee kuin naarastiikeri kaikissa budjettiriihissä opetussektorin määrärahojen puolesta — ja vilpittömästi toivotan hänelle menestystä tässä taistelussa — niitä ei kuitenkaan rajattomasti ole tulossa. Mitä hajanaisemmaksi oman koulutusjärjestelmämme rakennamme, sen varmempaa on, että joku tässä yhtälössä myös kärsii.

Kysymys ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnoista ei yksittäiskysymyksenä ole suuren suuri, eikä se vie maalta merelle. On ihan selvää, että tähän esitykseen liittyy myös hyviä ulottuvuuksia. On tiettyjä alakohtaisia tarpeita, joita tämä kiistatta palvelee. Silti voidaan kysyä, palveleeko tämä kokonaisuutta, kokonaisuutta, jonka lähtökohtana on se, että vain osaamisen kautta Suomi voi pärjätä tässä globalisoituvassa maailmassa. Kyllä asia on niin, että monista yksittäisistä hyvistä asioista ei välttämättä tule hyvää kokonaisuutta, ja se, kun edistetään hyvin montaa yksittäistä asiaa, ehkä johtaa siihen, että itse asiassa ei edistetä oikein mitään.

Arvoisa puhemies! Tässäkin salissa on viime aikoina paljon käyty keskustelua Lissabonin strategiasta: EU asetti tavoitteen, että meidän pitää nousta maailman kilpailukykyisimmäksi alueeksi, ja kun on kulunut viisi vuotta ja kun me emme ole tässä onnistuneet vaan päinvastoin etääntyneet siitä tavoitteesta, on lähdetty etsimään selityksiä sille, miksi näin on käynyt. Yksi selitys, jota yhä useammalla taholla esitetään ja jonka esimerkiksi kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö oivallisesti puki sanoiksi ministeriönsä nettisivuilla jokin aika sitten, liittyy siihen, että ylimmällä korkealla tasolla esitetään ja asetetaan kauniita strategioita, mutta sitten kun mennään alemmalle tasolle, tehdään itse asiassa esityksiä, lakeja, direktiivejä, mitä ne sitten milloinkin ovat, jotka itse asiassa toimivat tätä järjestelmää ja ideaa vastaan.

Viime syksynä julkistettiin paljon huomiota saanut niin sanottu Brunilan raportti, jossa muun muassa todetaan, että yliopistojen ja korkeakoulujen haasteena on huippuosaamisen kehittäminen ja että korkeakoulujärjestelmämme hajanaisuus on esteenä tälle pyrkimykselle tai ainakin hidasteena tai ainakin seikkana, joka vaikeuttaa tähän pyrkimistä. Tosiasia on, että tämä lakiesitys lisää tätä hajanaisuutta. Ainakin se vahvistaa sitä hajanaisuutta ja asettaa lisää esteitä sille, että tätä hajanaisuutta voitaisiin tulevaisuudessa purkaa.

Jos tavoitteena on, niin kuin mielestäni pitäisi olla, että korkeakoulujärjestelmässämme jatkossa panostetaan enemmän laatuun kuin määrään, tämä esitys vienee väärään suuntaan. Jos me haluamme, että jatkossa panostetaan enemmän huippuyksiköihin, ja jos me haluamme, niin kuin useimmissa opetusministeriönkin erilaisissa selvityksissä esitetään, että meillä pitää olla riittävän suuria yksiköitä ja riittävän suuri kriittinen massa, jotta jotain todellista saataisiin aikaiseksi, niin tämä on tietyllä tavalla rajallisten resurssien hukkakäyttöä tai ainakin käyttöä tavalla, joka ei ole paras mahdollinen.

Ministeri, Elinkeinoelämän keskusliiton puheenjohtaja Christoffer Taxell kyseli jokin aika sitten, onko tosiaan järkevää, että niin pienessä maassa kuin Suomi meillä on 50, tai onko niitä nyt 49, eri laitosta, missä koulutetaan maistereita. No, nyt tästä nimikkeestä on paljon väännetty kättä, ja näitä nimikkeitä ei ainakaan tässä vaiheessa ole tulossa, mutta voidaan kysyä näin, onko järkevää, että meillä on 49 laitosta, missä me koulutamme ihmisiä, jotka ovat kelpoisia esimerkiksi julkisiin virkoihin. Kaiken kaikkiaan tämä esitys lisää koulutuksen määrää, lisää tämän järjestelmän hajanaisuutta ja sekavuutta tavalla, joka mielestäni ei ole järkevä.

Täällä keskustelussa on, kuten myös itse lakiesityksessä, kauniisti ja sinänsä fiksulla tavalla perusteltu sitä, että näitä jatkotutkintoja ei pidä tuoda kaikille aloille eikä pidä tuoda jokaiseen ammattikorkeakouluun. Täällä monet ovat jo aiemmin käyneet puhumassa, että tarkoitus ei ole se, että näitä tungetaan joka niemeen ja notkelmaan. No, niinpä niin. Minä en ainakaan hetken vertaa usko, etteikö kehitys olisi juuri tämän kaltaista. Minä uskon, että tässä lähdetään varovasti liikkeelle. Uskon, että sen verran hallituksella ja ministerillä on tässä häpyä, että tämä aloitetaan järkevällä tavalla, valitaan muutama yksikkö oikein, mutta olen ihan varma, että tästä alkaa valtava statustaistelu kaikkien Suomen ammattikorkeakoulujen kesken, ja olen ihan vakuuttunut siitä, että oli hallitus minkä näköinen tai merkkinen tahansa, kun hallituksessa näitä asioita jatkossa käsitellään, niin siellä katsotaan enemmän karttaa kuin niitä tutkimusraportteja, missä on arvioitu, missä on minkäkin laatuista tutkimusta ja koulutusta ja mitä työelämän tarpeet missäkin ovat. (Ed. Lintonen: Käsittämätöntä!)

Arvoisa puhemies! Vielä tulee se aika, jolloin ihmetellään tätä päätöstä.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ajattelin vielä käyttää puheenvuoron työelämälähtöisyydestä. Jatkotutkinnon yhdeksi laatukriteeriksi on asetettu se, että se vastaa työelämän tarpeita, ja niin pitää ollakin, ja sitä pitää seurata todella tarkalla silmällä. Tämä tietenkin edellyttää sitä, että opettajien työelämätuntemusta tuetaan, ja siihen tarvitaan ihan omia systeemejä.

Voin kehua sillä, että Seinäjoen ammattikorkeakoulussa on jo monen vuoden ajan ollut sellainen käytäntö, että opettaja voi tutustua työelämään ja olla ihan siinä varsinaisessa työssä, mitä hän opettaa, 1—6 kuukauden ajan täydellä palkalla nimenomaan suunnitelmalliseksi työelämään tutustumiseksi, ja mielestäni tätä pitäisi lisätä kaikissa ammattikorkeakouluissa, jotta tämän jatkotutkinnonkin laatu pystyttäisiin takaamaan.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa puhemies! Nelisen vuotta taistelin Oulussa opetuslautakunnan jäsenenä edeltäviä asteita elikkä niin sanottua ammattilukiota vastaan. Mielestäni siihenkin järjestelmään on tehty hyvin kattavia yhteistyöelementtejä monissa kaupungeissa. Minulla on vähän sellainen olettama tästä, niin kuin ed. Vapaavuorikin sanoi, että tämä ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen keskinäinen kisailu taitaa johtaa siihen, että puurot ja vellit menevät sekaisin. Ed. Vapaavuori sanoi, että kohta alkaa hillitön kiista eri puolilla ammattikorkeakouluissa statusasemista. Minä väitän, että se on jo alkanut. Pelottaa tulevaisuus, että meidän koulujärjestelmämme hajanaistuu entisestään.

Minna  Lintonen  /sd:

Arvoisa puhemies! Minä oikeastaan hämmästelen kokoomuksen koulutuspoliittisia linjauksia, joita tänään on kuultu täällä salissa. Niissä ovat kyllä puurot ja vellit niin sekaisin. Ed. Rajala ihmetteli, että tässä lakiesityksessä ovat puurot ja vellit sekaisin, mutta kyllä teillä kokoomuslaisilla nyt on puurot ja vellit sekaisin.

Tämä hallituksen esitys eduskunnalle ammattikorkeakoulujen tutkintojärjestelmän kehittämiseksi on erittäin hyvä. Kysymyshän on siitä, että työelämän kehitys puoltaa osaamisen kehittämistä. Mutta mistä lähtien kokoomuspuolue on vastustanut jatko-opintoja ja osaamisen kehittämistä? Täysin hämmästyttävää.

Jan  Vapaavuori  /kok:

Arvoisa puhemies! Sitä ei voi vielä tietää!

Arvoisa puhemies! Minä puolestani hämmästelisin, ellei ed. Lintonen hämmästelisi. On hyvä, että puolueitten välillä on edelleen tiettyjä eroja. Silti minusta tuntui, että ed. Lintonen ei joko täysin ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää sitä, mitä sanoin.

Haluan korostaa sitä, että jos tätä asiaa tarkastelee yksittäiskysymyksenä irrallaan kokonaisuuksista, niin tämä kiistatta on hyvä asia ja se tuntuu hyvältä. Mutta ehkä nyt oikein vielä pelkistäisin sen pelon, mikä minusta tähän liittyy: minusta kysymys on siitä, että rahaa on aina rajallisesti, tämä on jostakin poissa, ja minä pelkään, että se on poissa joko ammattikorkeakoulujen peruskoulutuksesta tai tiedekorkeakouluista.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Toisin kuin yleensä, en puolusta ed. Vapaavuoren käyttämää puheenvuoroa, mutta siitä huolimatta, kun tässä viitattiin kokoomuksen linjaan, totean, että meillä kyllä koko ajan korostuu se laadun merkitys ja vaatimus tässä asiassa. Se ei välttämättä ole mitenkään ristiriidassa tämän esityksen kanssa, vaan pikemminkin päinvastoin. Luulen, että ed. Lintonen ja moni mukaan täällä ei kannata sitä, että näitä annetaan kaikille aloille kaikkiin mahdollisiin oppilaitoksiin, vaan nimenomaan niin, että sieltä napataan ne parhaimmat yksiköt ja niille aloille, joilla työelämän tarve on kaikkein suurin, kohdistetaan nämä jatkotutkinnot, koska silloin ne eivät kärsi inflaatiota ja silloin niillä saavutetaan se tavoite, mikä niille on asetettu.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin olette toki kuulleet, olen tämän esityksen kannalla ja tämä on erittäin hyvä. Mutta nyt, kun täällä tuli puhetta siitä, että kokoomus ei kannattaisi osaamista, niin mitä on sitten tämä kohta, joka on tässä esityksessä, että aikuiskoulutuksesta otetaan paikkoja tähän? Kun ajatellaan, että meillä on kova rakennetyöttömyys ja meillä osaaminen ja tarve eivät kohtaa, niin nythän me tarvitsemme niitä aikuiskoulutuspaikkoja, eihän niitä kannata tähän laittaa.