3) Hallituksen esitys laeiksi lääketieteellisestä tutkimuksesta
annetun lain ja lääkelain muuttamisesta
Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre
Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen esityksen
antamisen perusteena on EU:n lääketutkimusdirektiivin
toimeenpano, joka edellyttää muutoksia sekä lääketieteellisestä tutkimuksesta
annettuun lakiin että lääkelakiimme.
Lisäksi esityksellä ehdotetaan tehtäväksi
joitakin tarkistuksia lääkkeiden markkinointia koskeviin
lääkelain säännöksiin.
Tämä on varmasti sellainen asia, joka jonkin verran
herättää keskustelua.
Lääketutkimusdirektiivin toimeenpano ei edellytä mitään
periaatteellisesti merkittäviä muutoksia Suomessa
jo voimassa oleviin säännöksiin. Kliinisten
lääketutkimusten edellytyksenä on niin
direktiivin kuin myös voimassa olevan lainsäädännön
mukaan eettisen toimikunnan antama myönteinen lausunto
tutkimuksesta, Lääkelaitoksen tekemä arvio
tutkimuksen hyväksyttävyydestä sekä tutkimukseen
osallistuvien henkilöiden ennalta antama suostumus tutkimukseen
osallistumisesta.
Direktiivin johdosta lainsäädäntöön
ehdotetaan kuitenkin tehtäväksi joukko muutoksia,
joista keskeiset ovat eettisen toimikunnan käsittelylle
asetettavat määräajat, alaikäisen
ja vajaavaltaisen tutkittavan suojelua koskevien säännösten tarkentaminen,
heidän mahdollisuutensa kieltäytyä tutkimukseen
osallistumisesta, sitä täsmennetään.
Lisäksi eettisen toimikunnan lausunnon antamisen edellytyksiä täsmennetään
tällaisten tutkimusten osalta. Edellytyksenä on
muun muassa pediatrian tai muun asianomaisen alan asiantuntijan
kuuleminen ennen lausunnon antamista. Täysivaltaisten henkilöiden
osalta edellytetään aina ennakollista suostumusta.
Tämä muutos koskee niin sanottua hätätilatutkimusta,
joka tehdään tiedottomana hoitopaikkaan tuotavalle henkilölle.
Tällaisessa tilanteessa edellytetään omaisen
tai laillisen edustajan suostumusta. Siis lääketutkimusta
ei saa aloittaa, jos ei ole tällaista suostumusta olemassa.
Edelleen tehostetaan kliinisten lääketutkimusten
viranomaisvalvontaa, perustetaan eurooppalainen tietokanta valvonnan
tehostamiseksi ja kliinisessä lääketutkimuksessa
käytettäviä lääkkeitä koskevia
säännöksiä tarkennetaan.
Sitten lääkkeiden markkinointia koskevien säännösten
tarkistaminen: Tämä perustuu muun muassa eduskunnan
oikeusasiamiehen noin puolitoista vuotta sitten antamaan lausuntoon.
Markkinointia koskevia säännöksiä tarkistetaan
siten, että markkinoinnin yhteydessä sallitun
vieraanvaraisuuden määritelmää täsmennetään
ottamalla aikaisempaa tarkemmin huomioon EU:n lääkedirektiivin
säännökset. Lisäksi markkinoinnin valvontaa
koskevia säännöksiä ehdotetaan
täsmennettäväksi ja myös markkinointiin
liittyvät rangaistussäännökset
ehdotetaan otettavaksi lääkelakiin.
Uudessa ehdotetussa pykälässä todetaan,
että terveydenhuoltohenkilöstöön
ja eläinlääkäreihin kohdistuvan
lääkkeiden myynninedistämistoiminnan,
kuten erilaisten etuuksien ja lahjojen, tulee olla taloudelliselta
merkitykseltään vähäisiä ja
liittyä heidän ammatilliseen toimintaansa. Myynninedistämistoiminta
ei saa olla epäasiallista eikä sen laatuista,
että sen voidaan katsoa vaarantavan väestön
luottamusta lääkkeiden määräämisen,
käytön tai luovutuksen riippumattomuuteen. Puhtaasti
ammatillisessa tai tieteellisessä tarkoituksessa järjestetyissä tapahtumissa tarjottavan
vieraanvaraisuuden on aina oltava kohtuullisella tasolla ja pysyttävä toissijaisena
kokouksen
tieteelliseen päätarkoitukseen nähden,
eikä sitä saa ulottaa muihin kuin terveydenhuollon
ammattihenkilöihin. Henkilöt, joilla on oikeus
määrätä tai toimittaa lääkkeitä,
eivät saa pyytää tai hyväksyä mitään
kannustimia, etuuksia tai lahjoja, jotka on kielletty 1 momentissa
tai jotka ovat muutoin siinä säädetyn
vastaisia.
Valvonnasta todetaan, että Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen
ja lääninhallitusten tulee valvoa, että terveydenhuollon
ammattihenkilöistä annetussa laissa tarkoitetut
terveydenhuollon ammattihenkilöt, joilla on oikeus määrätä tai
toimittaa lääkkeitä, noudattavat tuossa
pykälässä säädettyä kieltoa.
Tämä on minusta hyvin selkeä täsmennys
nykyisin voimassa olevaan lainsäädäntöön,
ja tuo valvontakin on tervetullutta.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Aina silloin tällöin eduskunnassa
on esillä hallituksen esitys, johon aika vähän
kiinnitetään huomiota huolimatta sen merkityksestä.
Yksi tällainen esimerkki oli muuten muutama vuosi sitten, kun
eduskunta päätti dna:n, siis perimän,
patentoinnista. Siinä käytettiin muistaakseni
kaiken kaikkiaan kaksi puheenvuoroa. Toinen taisi olla ed. Vihriälä,
joka käytti silloin. Vaikka arvoisa ministeri sanoi, että tämä hallituksen
esitys 20 on aika tavalla vanhan kertaamista, niin kuitenkin täällä on
merkittäviä uusia asioita. Kun direktiiviä sovelletaan,
niin tietysti silloin pitää myös viitata
siihen, että toivottavasti eduskunta on myös silloin,
kun direktiiviä on täällä käsitelty aikaisemmin
suuren valiokunnan kautta, ottanut sitten tarvittavat kannat erikoisvaliokunnan
lausumin.
Mutta tähän asiaan, ensinnäkin tutkimukseen ja
tutkimuksen tekoon, siis lakiin lääketieteellisestä tutkimuksesta.
Siinähän on muutamia sellaisia kohtia, joista
jo vuosia on keskusteltu. Toivon mukaan ministeri, joka on alan
asiantuntija, varmasti voi vastata näihin asioihin nyt
jo suoraan.
Yksi on suuret tutkimusvarantomme, mitä meillä on,
Kansanterveyslaitoksella väestötutkimuksista otettuja
näytteitä, aika tavalla kudos- ja verinäytteitä,
joilla voidaan sitten esimerkiksi tutkia genomia, perimää,
ja tehdä selvityksiä perimästä.
Tässä on käynyt aika usein ilmi se, että tutkijat
ovat nostaneet kysymyksen siitä, onko lainsäädäntöä tarpeellista
muuttaa siltä osin, että voitaisiin näitä kokonaisia
tutkimusmateriaaleja yhden päätöksen
perusteella päästä selvittämään eikä niin,
että jokaisen henkilön kohdalta, jonka näytettä on
mukana näissä materiaaleissa, joudutaan hakemaan
lupa tämän tutkimuksen tekemiseen. Eli tällainen
keskustelu on ollut jo viime vaalikaudella. Sitä käytiin
myös tulevaisuusvaliokunnassa, joka selvitti tätä asiaa,
geenitutkimusta, ja näin ollen olisi hyvä kuulla
ministerin käsitys, onko tähän asiaan
tulossa tai jo tullut erityistä.
Toinen tärkeä asia on se, miten todellakin
eettisesti tehdään oikein näitä tutkimuksia.
Jos alaikäistä tai vajaakykyistä henkilöä käytetään
näissä tutkimuksissa osallisena, sitä tämä laki
täsmentää.
Eräs asia, jota tavallaan kaipaa, on se myös näissä tutkimuksen
yksityiskohdissa, millä tavalla niihin liittyvät
laajemmin sellaiset eettiset näkökulmat kuin eläinkokeet
ja eläinkokeiden käyttö ja niihin liittyvät
määritelmät. Siis toisaalta olisi hyvä myös
niissä lain osissa, jotka käsittelevät
lääketieteellistä tutkimusta ikään
kuin tutkimuksen tekijän näkökulmasta,
näitä asioita selvittää.
Lääkelain kohta, missä, niin kuin
ministeri viittasi, käsitellään ammattihenkilöille
kohdistettavaa markkinointia, on varmasti aika periaatteellinenkin
kysymys. Lääketehtaathan ovat perinteisesti käyttäneet
varsin paljon varoja tällaiseen toimintaan, jolla on haluttu
edistää lääkkeiden markkinointia.
Siitä on syntynyt varmasti etenkin aikaisemmin tietynlainen
vahva sidekin lääketehtaiden edustajien ja lääkärikunnan
välille, ja siinä on varmasti ollut ainakin ajoittain
itse asia, mihin täällä viitataan, siis
lääketieteellinen kysymys, aika paljon sivuseikkana
ja sellainen yhteinen lystikäs ilonpito enemmänkin
pääasia. Kun verotuskäytännöt
ovat muuttuneet, niin tämäkin tilanne on muuttunut,
ja tästähän todetaan laissakin, että ainoastaan
ammattihenkilökunta voi tähän osallistua.
Mutta haluaisin samalla todeta sen, että tämä tuskin
viime vuosina ainakaan, vuosikymmeneen, on ollut mikään
ongelma. Tässä ei varmasti sillä tavalla
ole ongelmallisesta asiasta ollut kysymys, vaan varsin vähäprofiilisesta
kysymyksestä, siis vähävaikutuksellisesta.
On tietysti paljon muita vaikutuskanavia, millä esimerkiksi
lääketehtaat pyrkivät edistämään omien
tuotteittensa menekkiä, ja tuolloin esimerkiksi sairaaloilla
ja päätöksillä, mitä sairaalat
tekevät siitä, minkä lääkkeen
ne ottavat omiin valikkoihinsa, on merkitystä, ja nyt kun
jälleen on tullut esimerkiksi geneerinen merkintä — käytännössä hyvä lainsäädäntö,
siis se, että sitä todella noudatetaan — niin
silloin tietyn lääkemerkin käyttäminen
väistyy sivummalle ja geneerinen eli lääkkeen
kemiallinen koostumus on se ensisijainen, ja tällä tavalla
ehkä on myös siirrytty uuteen aikaan.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Markku Koski.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok:
Arvoisa herra puhemies! Pari pientä kysymystä ministerille
tässä lain käsittelyn alkuvaiheessa.
Ensimmäinen asia on tämä geenihoito,
somaattinen soluhoito jne., joka usein on täysin perustieteellistä tutkimusta.
Näillä tutkimusryhmillä saattaa olla
aika vähän varoja, ja heillä ei ole sellaista
lääketehtaiden tukea, mikä lääketutkimuksessa
on, joten heille saattaa tulla aika kalliiksi tämä,
että he tarvitsevat luvan Lääkelaitoksesta.
Sen he ehkä vielä pystyvät maksamaan, mutta
miten on sitten näitten vakuutusten laita? Eli perustutkijat
ovat aika huolissaan siitä, että tämmöinen
tutkimus saattaa loppua, kun tämä laki tai direktiivi
hyväksytään.
Sitten toinen asia on tämä, mistä ed.
Tiusanenkin jo puhui, nämä lääketehtaiden
markkinointietuudet. Onko nyt tarkoitus, että siitä annetaan jonkunlaisia
asetuksia, mikä se lahjus voi olla, koska lääkäreiden
koulutuksesta tapahtuu vielä aika paljon lääketehtaiden
kustannuksella sillä tavalla, että ne tarjoavat
mahdollisuuden lääkärille matkustaa johonkin
alan kongressiin. Meillä ei todellakaan ole rahaa sairaaloissa
maksaa koko jatkokoulutusta.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä 20
ehdotetaan muutoksia kahteen eri lakiin, kuten täällä on jo
sanottu: lakiin lääketieteellisestä tutkimuksesta
ja lisäksi lääkelakiin. Itse asiassa
tulin tänne eteen miettimään tätä asiaa
en niinkään tämän lääketieteellisen
tutkimuksen lainsäädännön parantamisen
osalta, vaan ehkä muutamia havaintoja lääkelain
muuttamisesta lähinnä siitä näkökulmasta,
onko tässä itse asiassa kysymys vaan direktiivin
implementoinnista Suomen järjestelmään,
niin kuin eräässä mielessä hallituksen
esityksen pääsisältö sanoo,
vai onko tässä vähän vakavampaakin
uutta tietoa, ja viittaan esimerkiksi siihen kysymykseen, minkä ed.
Asko-Seljavaara äsken kysyi, ja toivon, että ministeri
siihen vastaa. On hienoa, että ministeri täällä on
tänään paikalla.
Asiahan kulkee niin, että tätä lääketieteellistä tutkimusta
ja lääkkeiden kliinistä tutkimusta Suomessa
on aika pitkään jo säännelty.
Ensimmäiset säännökset, ohjeet,
minun käsittääkseni ovat tulleet vuonna
1965, ja sen jälkeen niitä on tarkasteltu ainakin
vuosina 78 ja viimeksi 1999, ja siinä välissä vielä on
annettu erillisiä ohjeita. Kun mietin ihan omaa tutkimustyötäni,
jonka aloitin 70—80-lukujen vaihteessa, niin voin kyllä niin
päin sanoa, että onneksi silloin kaikkea tätä byrokratiaa
ei alkuunkaan ollut. Se kudoksiin liittyvä tutkimus, jota
minä tein, käytännössä taitaa
nykyään olla mahdotonta.
Eli näiden sinänsä hyväätarkoittavien
pykälien seurauksena helposti käy myöskin
niin, että byrokratia tulee esteeksi ainakin tietynlaisille
tutkimuksille, ja tämä on kaiketi se näkökulma, mikä minut
sai tänne eteen tulemaan ja miettimään
tätä asiaa. Toivoisin, että ministeri
voisi jotenkin vakuuttaa, että nämä asiat,
joissa pykälämuutoksia, uusia momentteja, tehdään,
itse asiassa turvaavat varmemmin sen, että meillä tieteellistä tutkimusta
voidaan tässä maassa tehdä, eikä niin
päin, että meillä byrokratia lisääntyy
ja sen seurauksena sitten ei jakseta tehdä sitä tieteellistä tutkimusta,
johon tutkijalla kuitenkin palava into olisi.
Nimittäin jos joku arvoisista kuulijoista malttaa ottaa
hallituksen esityksestä sivun 52 esille, se on viimeinen
aukeama, siellähän on tämä 92 §, joka
koskee lääkelain muutosta. Menen ehkä suoraan
siihen ajan voittamiseksi. Alkuosa tästä pykälästä on
aivan samanlaista kuin entinen. Sitten siihen lisätään
1 momentin jatkoa, joka kuuluu: "Puhtaasti ammatillisissa tai tieteellisissä tarkoituksissa
järjestetyissä tapahtumissa tarjottavan vieraanvaraisuuden
on aina oltava kohtuullisella tasolla ja pysyttävä toissijaisena
kokouksen tieteelliseen päätarkoitukseen nähden,
eikä sitä saa ulottaa muihin kuin terveydenhuollon ammattihenkilöihin."
Näin varmaan periaatteessa on aivan oikein, mutta mielelläni
olisin kyllä kuullut, minkä takia tämä otetaan
lakiin asti. Minkälaisia niin sanottuja vääriä toimenpiteitä tässä asiassa
Suomenmaassa on tapahtunut? Käsitykseni on nimittäin tästä vieraanvaraisuudesta
kyllä aivan toisenlainen kuin mihin tässä vihjataan,
ja haluan vähän nostaa kissaa pöydälle
tässä asiassa, kun varsinkin 3 momentissa vielä halutaan
sinänsä lainsäädäntönäkökulmasta
aivan ymmärrettävästikin sekä Lääkelaitokselle
että Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle lisää oikeuksia
ja mahdollisuuksia valvoa näitä kieltoja, että ne
toteutuvat, niin kuin laki sanoo. Totta kai oikeusvaltiossa näin
pitää käyttäytyäkin.
Mutta toivon, että ministeri ymmärtää,
missä hengessä nämä asiat kysyin.
En paheksu sitä, että tämmöisiä määräyksiä tulee,
mutta seurausvaikutuksia hivenen itsekseni aprikoin.
Tähän loppuun kerron vaan muualta hankkimiani
tietoja siitä, mitä voimavaroja yksi uusi lääke
vaatii maailmassa, ennen kuin se pääsee markkinoille.
Keskimäärin yhden lääkkeen kehityskustannukset
ovat noin 900 miljoonaa euroa. Siinä on vähän
arviota, mutta tätä hintaluokkaa se on, siis mahdoton
summa rahaa. Kehitysaika on 8—12 vuotta. Toisin sanoen
tätä hommaa ei tehdä muutamassa kuukaudessa.
Se vaatii erittäin suurta pitkäjännitteisyyttä,
ja byrokratian osuus jo nykyisellään tästä noin
12 vuodesta on 2—3 vuotta ainakin meillä Suomessa.
Siitä, kun myyntilupa saadaan, siihen kun tämä uusi
lääke, jos se on erityiskorvattava lääke,
on täysin hyväksytty Suomessa, keskiarvo viime
vuonna oli 4 vuotta ja 9 kuukautta, siis siitä, kun myyntilupa saatiin,
siihen, kun lääke tuli erityiskorvattavaksi. Ehkä ihan
tarpeeksi on byrokratiaa jo mukana näillä kaikilla
kuvioilla.
Maailmanlaajuisesti uusia molekyylejä, siis uusia selkeitä lääkeaineita,
on yleensä tullut 90-luvun loppuun mennessä noin
30—50 kappaletta vuodessa, mutta vuonna 2000 niitä tuli
enää 29 kappaletta. Nyt tutkijat väittävät,
että tämä suunta olisi pysyvän
sorttinen. Molekyylien määrä ehkä ei
nousekaan siitä eteenpäin. Sitä taustaa vasten
tämä direktiivi varmasti yleisiltä määräyksiltään
on hyvä. Mutta onko niin, että sen implimentoinnin
sivuun on tarttunut mukaan vähän semmoista inhimillistä säätelyä,
jota ehkä ei olisi ihan näin tarvinnut sanoa?
Ainakaan se ei saisi jäädä näin
tulkinnanvaraiseksi, mikä on kohtuullinen korvaus.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilä muisteli, milloinka
tulivat nämä eettiset säännöt
yliopistomaailmaan ja tutkimusmaailmaan. Siinä yliopistollisessa
tiimissä, jossa olen toiminut varsin pitkään,
on sekä ihmislääkäreitä että eläinlääkäreitä,
ja muistan elävästi sen, mitenkä nämä uudet
menettelyt ja säännöt tulivat kuvaan
mukaan. Niillä oli ainakin yksi hyvin merkittävä myönteinen
puolensa. Se oli sillä tavalla, että mietittiin
kaksi kertaa, mitä tutkitaan ja millä tavalla
tutkitaan. Ja nyt, kun se sitten lainsäädännöllä vielä eräällä tavalla kiinnitetään,
niin minusta se on myönteistä kehitystä,
ja myöskin menetelmät siinä varmasti
sofistikoituvat ja eettisesti tulevat paremmiksi.
Sitten, arvoisa puhemies, tähän vieraanvaraisuusasiaan.
Viime aikoina on hyvin paljon puhuttu siitä, että lääkekustannuksia
pitäisi alentaa, muun muassa apteekkimaksun kohdalla on
puhuttu 7 prosentin lääkkeitten hintojen alenemisesta.
Tulee vaan mieleen, että tämä ylenpalttinen
vieraanvaraisuus maksetaan kyllä lääkkeitten
hinnoissa. Ei niitä keneltäkään
muulta oteta kuin lääkkeitten käyttäjiltä.
Hyvä, jos tämmöisestä lainsäädännön
avulla päästään eteenpäin
ja sitten sitä paitsi verottaja myöskin kiinnittää silloin
tähän asiaan asiaankuuluvaa huomiota.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Täällä on
kaksi asiaa tuotu esiin, joihin haluaisin lyhyesti kommentoida.
Ed. Akaan-Penttilä toi esille molekyylimäärät,
uudet lääkkeet, miten niiden määrä vähenee. Totean
tähän sen, että ihmiskunta syö tavallaan omaa
jalkaansa ja katkaisee omaa tulevaisuuttaan jatkuvasti tuhoamalla
biodiversiteettiä maapallolla. Me tiedämme, että suuri
osa näistä molekyyleistä on kotoisin
luonnosta ja nimenomaan sademetsistä. Niiden tuhoaminen
on nimenomaan sen tyyppistä toimintaa, jolla viedään mahdollisuudet
myös juuri lääketutkimukselta, koska
sieltä lähtevät esimerkiksi sytostaattien kohdalla,
solunsalpaajien kohdalla, nämä molekyylit. Ne
ovat peräisin esimerkiksi sademetsäluonnosta,
ja löydöksiä sieltä kehittämällä päästään
eteenpäin.
Toinen tärkeä asia, minkä ed. Asko-Seljavaara
toi esille, oli, kuka maksaa lääkäreiden
jatkokoulutuksen tai kuka mahdollistaa sen. Sairaanhoitopiirit eivät
sitä tee, arvoisa puhemies, kuka sen tekee? Terveyskeskukset
eivät kunnolla ainakaan sitä tee. Arvoisa ministeri
tietää varsin hyvin, mitkä ovat kuntien
mahdollisuudet tässä. Se on osaltaan vaikuttamassa
myöskin siihen, miksi meillä ei ole lääkäreitä julkisella
sektorilla.
Sitten ovat lääketehtaat, jotka kohdistavat markkinointiaan
tai toimintaansa nimenomaan erikoislääkäreihin
hyvin paljon. Niillä on laajaa toimintaa, se on varmasti
aika kallistakin. Siihen liittyy myös oheistapahtumia,
mutta siihen liittyy lääketieteellistä koulutusta,
erittäin tasokasta, aitoa. Tämä on, arvoisa
puhemies, meidän ongelmamme: se tällä hetkellä on
sysätty näille, yksityiselle sektorille. Siihen
liittyy tietysti ongelmia, eettisiä ongelmia, sidonnaisuuksia,
erilaista kytköstä, joka ei välttämättä ole
niin hyvä.
Mutta, arvoisa puhemies, samalla meidän pitäisi
sitten osoittaa, kuka sen tekee, ja tässä vetoan
ministeriin.
Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre
Arvoisa puhemies! Nyt on hyvä valiokunnan sitten perehtyä juuri
näihin kysymyksiin, joita täällä on
esille nostettu.
Lyhyesti totean vielä, että tämän
esityksen antamisen pohjana oli se, että EU:n lääketutkimusdirektiivi
edellytti meiltä joitakin muutoksia. Mutta lääketieteellisen
tutkimuksen, kliinisen lääketutkimuksen osalta
tässä nyt ei tehdä mitään
uusia periaatteellisia muutoksia jo voimassa olevaan lainsäädäntöön
esimerkiksi eettisen toimikunnan lausunnon osalta, eli tämä on
jo nyt voimassa olevaa.
Ne muutokset, jotka tässä esitetään
lääketutkimukseen, ovat eettistä toimikuntaa
koskevat määräajat ja erityisesti alaikäisen
ja vajaavaltaisen tutkittavan suojeluun liittyviä asioita.
Tästä me keskustelimme ministeriössä hyvin
paljon, ennakollisesta suostumuksesta siis, kun tajuton potilas
tuodaan poliklinikalle ja siellä on säädökset
tai ohjeet, että kun sellainen ja sellainen potilas tulee,
hänet sitten otetaan tähän ja tähän
lääketutkimukseen mukaan. Nyt me vaadimme, että siitä pitäisi
olla etukäteinen suostumus tai sitten omaisen suostumus.
Tämä lähtee siitä ajattelusta,
että on pienempi paha se, että siihen sarjaan
ei tule nyt riittävästi näitä tutkittavia
juuri sillä hetkellä, kuin se, että potilas
myöhemmin tajuissa ollessaan vastustaisi tutkimuksessa
mukanaoloa. Tämän tyyppisiä asioita tässä nyt
tuodaan esille, ei sitä varsinaista lääketutkimusta
sen tutkimuksentekijän kannalta hankaloittavia asioita.
Tämän toivottavasti valiokunta käy sitten
vielä läpi.
Miksi vieraanvaraisuudesta säädetään
nyt tässä laissa? Se perustuu eduskunnan oikeusasiamiehen
noin puolitoista vuotta sitten antamaan lausuntoon, ja se kannattaa
myös sitten valiokunnassa käydä läpi,
miksi näin on. Tavallaan tässä nyt otetaan
vähän tarkemmin huomioon EU:n lääkedirektiivin
säädökset näiltä osin.
Kyllä minunkin kokemukseni on se, että ei meillä mitään erityistä syytä tämän
tyyppiseen lainsäädäntöön ole,
mutta katsotaan, mitä oikeusasiamies on aikanaan asiasta
lausunut.
Sitten mitä tulee siihen, kuka koulutusta maksaa, niin
tämän vuoden alussahan osana Kansallista terveyshanketta
säädettiin jo täydennyskoulutusvelvoitteesta.
Kyllä meidän täytyy huolehtia siitä,
että työnantaja on varannut riittävästi
rahaa koulutukseen. Koulutuksen järjestämisessä minusta
sitten pitää yhteistyötä kaikkien
osaajien kanssa harjoittaa.
Periaatteista tässä nyt todetaan, että vieraanvaraisuuden
on oltava kohtuullisella tasolla ja pysyttävä toissijaisena
kokouksen tieteelliseen päätarkoitukseen nähden.
Minusta tuntuu, että meillä on kyllä Suomessa
riittävästi tervettä järkeä näitten
rajojen löytämiseen. Kyllä niihin voi
sitten joitakin ihan konkreettisiakin esimerkkejä lainsäätäjä miettiä mielessään,
mutta minusta on ihan hyvä, että sanotaan, että henkilö,
jolla on oikeus määrätä lääkkeitä,
ei saa pyytää tai hyväksyä kannustimia.
Nostetaan sekin esille, että ei saa pyytää,
ja sitten laissa sanotaan, kenen kuuluu valvoa. Sitä meillä ei
ole ennen lainsäädännössä sanottu.
Uskon, että valiokunta kyllä löytää näille
kysymyksille selkeät vastaukset, ja keskustellaan sitten
yhdessä, jos on jotakin epäselvää.
Keskustelu päättyy.