Täysistunnon pöytäkirja 22/2005 vp

PTK 22/2005 vp

22. KESKIVIIKKONA 9. MAALISKUUTA 2005 kello 15

Tarkistettu versio 2.0

1) Eriarvoisuuden ja köyhyyden poistaminen

 

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Välikysymyksen aihe kaikkein vähävaraisimpien väestöryhmien aseman parantamisesta on erittäin tärkeä. Eriarvoisuuden ja köyhyyden poistamiseksi on tehtävä jatkuvasti työtä. Välikysymyksen muotoilu osoittaa kuitenkin, että kysyjät yksinkertaistavat kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien avun tarpeen. Kysyjien mukaan näyttäisi olevan olemassa muutama yksittäinen keino, joiden avulla voitaisiin poistaa eriarvoisuus ja köyhyys ja jopa niiden syyt.

Köyhyys ja syrjäytyminen on moniulotteinen ilmiö. Köyhyys on ensisijassa tulojen vähäisyyttä. Syrjäytymisellä puolestaan tarkoitetaan huono-osaisuuden kasautumista. Syrjäytymisen käynnistäjänä ovat yleensä sosiaaliset riskit, kuten varattomuus, terveyden heikkeneminen, työttömyys, asunnottomuus, koulutuksen riittämättömyys tai muut sosiaaliset ongelmat. Hallituksen ohjelman mukaan merkittävimpiä keinoja syrjäytymisen ehkäisemisessä ovat työttömyyden alentaminen, vähimmäisetuuksien riittävä taso ja kohtuullinen ansioturva sekä palveluiden toimivuus. Syrjäytyminen on prosessi, jonka pysäyttäminen vaatii kohdennettuja toimia. Tällaisia ovat pitkäaikaistyöttömyyden katkaisu, varhainen puuttuminen lasten ja nuorten ongelmiin sekä työttömien, mielenterveysongelmaisten, ylivelkaantuneiden ja muiden syrjäytymisuhan alla olevien ja heidän perheidensä elämänhallinnan tukeminen ja toimeentulo-ongelmien vähentäminen.

Fattigdom och utslagning är mångfasetterade fenomen. Fattigdom är i första hand en följd av små inkomster, under det att utslagning drabbar människor som är sämre lottade på många olika sätt. Utslagning har i regel sitt upphov i sociala risker av typen fattigdom, försämrad hälsa, arbetslöshet, bostadslöshet, otillräcklig utbildning eller andra sociala problem. De centrala metoderna för förebyggande av utslagning är enligt regeringsprogrammet en minskning av arbetslösheten, en tillräcklig nivå i fråga om minimiförmånerna och ett skäligt förtjänstskydd samt en fungerande service.

Utslagning är en process som kan hejdas enbart med hjälp av klart fokuserade åtgärder. Dessa åtgärder består i bland annat avbrytande av långtidsarbetslöshet och tidigt ingripande i problem gällande barn och unga. Vidare måste samhället dels stödja och minska utkomstproblemen i fråga om de arbetslösa, dem som har problem med den mentala hälsan, de överskuldsatta och andra som riskerar att bli utslagna, dels tillhandahålla motsvarande stöd i fråga om dessa personers familjer.

Välikysymyksen mukaan Suomessa on tällä hetkellä köyhiä runsaat puoli miljoonaa EU:ssa käytetyn määritelmän mukaan. EU-terminologiassa puhutaan "köyhyyden uhkaamasta väestönosasta", eli käytetty EU-määritelmä tarkoittaa itse asiassa köyhyysriskiä eikä suoranaista köyhyyttä. EU-määritelmän köyhyysriskin raja on 60 prosenttia kunkin maan kotitalousväestön mediaanitulosta. Suomessa köyhyysriski on harvinaisempaa kuin useimmissa muissa EU-maissa. Yhdessä Tanskan, Ruotsin ja Alankomaiden kanssa Suomi on vähäisen köyhyysriskin maita. Uusista EU-maista alhaisen köyhyysriskin joukkoon kuuluvat lisäksi Unkari ja erityisesti Tshekin tasavalta. Näissä maissa tulotaso on selvästi meitä alhaisempi. Köyhyys on siis tämän määritelmän mukaan suhteellista ja sitä mitataan suhteessa kunkin maan yleiseen tulotasoon. Tämä ei tietenkään poista yksittäisen suomalaisen ihmisen kokemusta köyhyydestä.

Pitkäaikaistyöttömyys aiheuttaa Suomessa köyhyyttä ja syrjäyttää ihmisiä työmarkkinoilta. Vaikeasti työllistettävien määrä on juuttunut noin 2 prosenttiin työvoimasta. Heistä 60 prosenttia on yli 50-vuotiaita. Käytännössä vain pieni osa heistä sijoittuu avoimille työmarkkinoille ilman erityistoimenpiteitä. Pitkäaikaistyöttömyyden alentaminen edellyttää työllisyyskehityksen vahvistamista kaikilla yhteiskuntapolitiikan lohkoilla.

Hallituksen päätavoitteena on kehittää hyvinvointiyhteiskuntaa parantamalla työllisyyttä ja alentamalla työttömyyttä. Se on myös paras tapa torjua syrjäytymistä ja köyhyyttä. Hallituksen työllisyystavoite ei ole vielä toteutunut toivotulla tavalla. Oma vaikutuksensa on ollut myös hitaalla maailmantalouden kasvulla. Kun vertaamme omaa kansallista kehitystämme muiden EU-maiden kehitykseen, olemme kuitenkin selvästi paremmalla tiellä. Monissa EU-maissa työttömyys on lisääntynyt. Suomessa työttömyys on kuitenkin hitaasti mutta varmasti alentumassa.

Suomalaisten terveydentila ja elinajan odote ovat viime vuosikymmeninä parantuneet kaikilla väestöryhmillä. Kehitys on kuitenkin ollut hitaampaa alemmilla sosiaaliryhmillä, ja väestöryhmien väliset terveyserot ovat suuret. Ylipainoisten osuus on kasvussa, ja mielenterveyden häiriöt työkyvyttömyyden syynä ovat lisääntyneet. Tupakanpoltto ja alkoholinkäyttö aiheuttavat paljon sairastavuutta ja kuolemia, ja se näkyy myös väestöryhmien välisissä terveyseroissa. Koulutuksen puute aiheuttaa syrjäytymistä. Syrjäytymisuhka on muita suurempi niillä oppilailla, jotka peruskoulun jälkeen putoavat pois jatkokoulutuksesta eivätkä sitten pääse työelämään.

Pitkäaikaista toimeentulotukea saaneiden määrä tukea saaneista kotitalouksista väheni vuodesta 2002 vuoteen 2003 ja laskee edelleen. Pienituloisten osuudessa ei ole tapahtunut sen sijaan merkittävämpiä muutoksia viime aikoina. Pienituloisten taloudelliset ongelmat näyttävät olevan entistä pysyväisluontoisempia. Lähes koko vuoden toimeentulotukea saaneiden kotitalouksien osuus toimeentulotuen saajista on viime vuosina ollut noin 25 prosentin paikkeilla. Yksinäiset muodostavat edelleen suurimman toimeentulotuen saajaryhmän.

Lapsiperheiden köyhyys on kehittynyt heikompaan suuntaan. Toimeentulotuen saajista 10 prosenttia on lapsiperheitä. Köyhyysrajan alapuolella olevien lapsiperheiden määrä ei ole vähentynyt. Varsinkin monilapsisten perheiden köyhyys on lisääntynyt. Lastensuojelun avohoidon piirissä olevien lasten lukumäärä on noussut. Toisaalta syynä voi olla myös palvelujärjestelmän parempi kyky toimia. Asunnottomien määrä on selvästi laskenut viime vuosina.

Juuri julkistetun YK:n lastenjärjestön Unicefin raportin mukaan rikkaista teollisuusmaista Suomessa ja Tanskassa on kuitenkin vähiten köyhyydessä eläviä lapsia. Unicef kiittää pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa, joka tukee vaikeuksissa olevia perheitä monin eri tavoin. Perusarvot Suomessa ovat kohdallaan. Ketään ei tarkoituksella jätetä heitteille. Kansalaiset ovat valmiita rahoittamaan veroilla hyvinvointiyhteiskuntaa. Työllisyyden merkitys hyvinvointiyhteiskunnalle ymmärretään laajasti, ja sukupolvien välillä vallitsee yhteisymmärrys siitä, ettei liikaa rasitteita haluta jättää tuleville sukupolville. Hallitus panostaakin juuri nyt hyvinvointiyhteiskunnan kestävään kehitykseen.

Hallituksen tekemät veroratkaisut eivät ole syrjäytymisen syy. Suurimmat kevennykset on tehty työn verotukseen ja etenkin mataliin palkkatuloihin. Veroratkaisujen tarkoituksena on ollut talouskasvun ja työllisyyden lisääminen. Tulopoliittisessa sopimuksessa vuosille 2005—2007 hallitus on sitoutunut keventämään työn verotusta, ja tänä vuonna verotusta kevennetään vuositasolla noin 350 miljoonalla eurolla.

Verotuksen kevennys toteutetaan muuttamalla valtion tuloveroasteikkoa ja kasvattamalla kunnallisverotuksen ansiotulovähennystä. Ansiotulovähennyksestä johtuvat verontuottomenetykset kompensoidaan kunnille lisäämällä sosiaali- ja terveystoimen valtionosuuksia. Yhdessä muiden tulopoliittisen kokonaisratkaisun yhteydessä sovittujen toimenpiteiden kanssa veronalennusten työllisyysvaikutus olisi valtiovarainministeriön arvion mukaan noin 20 000 työpaikkaa.

Välikysymyksessä väitetään edelleen, että hyvinkin pienistä eläkkeistä maksetaan veroa. Kunnallisverotuksen eläketulovähennyksen johdosta pelkkää kansaneläkettä saava eläkeläinen ei maksa veroja tai sairausvakuutusmaksua. Myös muiden pienituloisten, kuten vain pientä työeläkettä saavien eläkkeensaajien, veroprosentti on matala. Pelkkää kansaneläkettä saavien eläkeläisten osuus on jatkuvasti supistunut. Yhä useamman eläkkeensaajan toimeentulo perustuu pääasiassa työeläkkeeseen. Eläkeläiset tarvitsevat toimeentulotukea suhteellisen harvoin.

Köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi tarvitaan jatkuvasti lisätoimenpiteitä. Välikysymyksessä unohdetaan kokonaan hallituksen jo toteuttamat tai päättämät toimenpiteet, joiden vaikutukset näkyvät vasta jonkin ajan kuluttua.

Hallituksen työllisyyttä edistävä linja on alkanut tuottaa tuloksia. Suomen kansantalous kehittyi viime vuonna odotettua paremmin, sillä kokonaistuotanto kasvoi peräti 3,7 prosenttia. Myös työmarkkinoiden kehityksessä tapahtui viime vuoden puolessavälissä käänne parempaan. Kuluvana vuonna työvoiman kysyntä on entisestään kiihtynyt. Tammikuussa 2005 työllisten määrä lisääntyi 18 000 henkilöllä edellisen vuoden vastaavasta ajankohdasta ja työllisyysaste nousi 0,4 ja työttömyys laski 0,3 prosenttiyksikköä. Työvoiman kysynnän suhdannekäänteestä kertoo myös vuoden 2004 puolivälissä tapahtunut ilmoitettujen avointen työpaikkojen määrän kääntyminen voimakkaaseen kasvuun.

Hallitus on myös panostanut merkittävästi erityisesti terveys- ja sosiaalipalvelujen tasoon ja kehittämiseen. Tavoitteena on turvata palvelut koko väestölle tulotasosta, työhistoriasta ja asuinpaikasta riippumatta. Laki hoitoonpääsyn turvaamisesta tähtää kansalaisten tasa-arvon parantamiseen.

Edellisen hallituksen käynnistämää Kansallista terveyshanketta jatketaan. Syrjäytymisen vähentämistä tavoitellaan Sosiaalialan kehittämishankkeella. Näihin hankkeisiin sisältyy toimenpiteitä, joilla parannetaan terveys- ja päihdepalvelujen kohdentumista syrjäytymisuhassa oleville. Myös erityisryhmien muita palveluja kehitetään. Työmarkkinoille pääsyn helpottamiseksi toteutetaan sosiaalista työllistämistä. Oppilashuoltoa ja opinto-ohjausta kehitetään. Lasten ja nuorten ongelmiin puututaan entistä varhemmin. Maahanmuuttajien kotouttamista tuetaan. Kansallista alkoholi- ja huumausaineohjelmaa toteutetaan ja rikollisuuden ehkäisyyn panostetaan. Eri ohjelmien ja hankkeiden välillä toteutetaan tiivistä yhteistyötä ja koordinointia tulosten varmistamiseksi.

Myös lapsiperheiden palveluja on kehitetty. Peruskoulun ensi- ja toisluokkalaisten aamu- ja iltapäivätoimintaan osallistui ensimmäisenä syksynä 38 prosenttia oppilaista. Äitiys- ja lastenneuvolatyö painottuu yhä enemmän vanhemmuuden tukemiseen sekä lapsen ja koko perheen psykososiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen. Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistui syksyllä 2004 Lastenneuvolaopas, ja kouluterveydenhuollon laatusuositukset on annettu.

Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuudet lisääntyvät koko maan tasolla peruspalveluohjelman mukaisesti. Valtionosuudet ovat kasvaneet euromääräisesti vuodesta 2003 vuoteen 2005 noin 818 miljoonaa euroa. Lisäyksestä on ollut kuntien verotulojen pienenemisen kompensaatiota 480 miljoonaa euroa. Valtionosuuksien lisäksi kansallisten terveys- ja sosiaalialan hankkeiden avulla on rahoitettu monia projekteja.

Välikysymyksen allekirjoittajat haluavat tietenkin myös lisää rahaa toimeentuloturvan varassa eläville. Hallitus onkin jo korottanut lapsilisiä ja yksinhuoltajakorotuksia vuoden 2004 alussa. Silloin lievennettiin myös työmarkkinatuen tulovähenteisyyttä puolison tulojen suhteen. Sairaus-, äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahan sekä erityisäitiysrahan vähimmäismäärää korotettiin 3,75 eurolla päivässä tämän vuoden alusta. Äitiys- ja vanhempainpäivärahojen määräytymistä parannetaan pätkätöissä ja peräkkäisissä synnytyksissä myös tänä vuonna. Myös lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tukea on korotettu vuoden 2005 alussa. Maaliskuun alussa kansaneläkkeitä korotettiin 7 eurolla kuukaudessa.

Korotukset koskettavat laajoja väestöryhmiä ja parantavat monien taloudellista toimeentuloa. Hallitus on lisännyt näillä tulonsiirroilla ja valtionosuuksilla kotitalouksien palveluja ja niiden saamia tulonsiirtoja yhteensä noin 1 013 miljoonaa euroa. Lapsiperheiden taloudellista asemaa on parantanut lisäksi työllisyyden paraneminen. Yksinhuoltajien toimeentulon muita väestöryhmiä hitaampi paraneminen johtuu osaksi heidän muita korkeammasta työttömyydestään.

Hallitus on kiinnittänyt erityistä huomiota nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn, jotta vähäosaisuus ei periytyisi sukupolvelta toiselle. Työministeriö hyväksyi joulukuussa 2004 nuorten yhteiskuntatakuun toimeenpanoa koskevat linjaukset, ja sen toimeenpano on aloitettu tämän vuoden alusta. Nuorten yhteiskuntatakuun tavoitteena on nuorten pitkäaikaistyöttömyyden ehkäiseminen. Nuorille tulee laatia yksilöity työnhakusuunnitelma viimeistään työttömyyden kestettyä yhtäjaksoisesti kolme kuukautta.

Koulutuksen keskeyttämisen vähentämiseen on kiinnitetty erityistä huomiota kaikilla koulutussektoreilla. Ammatillisessa koulutuksessa on laadittu toimenpideohjelma, joka on tuottanut hyviä tuloksia.

Työttömyyden pitkittyminen on merkittävin köyhyysriskiä kasvattava uhka. Vaikeimmin työllistettävien osalta vireillä on useita työllistymistä tukevia toimia. Kuntouttavaa työtoimintaa jatketaan ja sen toimeenpanoa tehostetaan pitkäaikaistyöttömyyden katkaisemiseksi ja yksilöllisen palvelutarpeen selvittämiseksi. Työvoiman palvelukeskusten perustamisella vastataan vaikeasti työllistyvien työmarkkinaedellytysten parantamiseen. Palvelukeskuksissa käynnistynyt moniammatillinen yhteistyö tehostaa palveluiden yhteensovittamista. Vuoden 2004 alusta käynnistyi kaikkiaan 29 työvoiman palvelukeskusta tai yhteispalvelupistettä. Tänä vuonna näiden määrä lisääntyy.

Työkyvyttömyyden uhkaamalla työntekijällä on oikeus saada ammatillista kuntoutusta vuoden 2004 alusta voimaan tulleen lain mukaan. Pitkäaikaistyöttömien kuntoutusmahdollisuuksien ja eläke-edellytysten arviointia on jatkettu ja toimintaa on laajennettu koko maahan. Työvoimatoimistot ovat järjestäneet pitkäaikaistyöttömille yli 15 000 työkunnon tutkimusta. Näiden perusteella on tehty myönteisiä eläkepäätöksiä seuranta-aikana lähes 70 prosentista eläkehakemuksista. Lisäksi ikääntyneille erityisen pitkään työttöminä olleille on annettu mahdollisuus eläketukeen toukokuun 2005 alusta alkaen.

Asunnottomuuden vähentämisohjelman avulla asunnottomien määrä aleni erityisesti Pääkaupunkiseudulla. Vuonna 2002 yksinäisiä asunnottomia oli koko maassa 9 500, ja vuonna 2004 määrä oli alentunut noin 7 700 asunnottomaan. Tilanteeseen on vaikuttanut hyvä vuokra-asuntojen markkinatilanne, niiden hankintaan asunnottomille panostaminen sekä seudullinen yhteistyö asumisen tukitoiminnan ja asumispalveluiden kehittämisessä. Asunnottomuuden vähentämisohjelman osapuolet ovat jo sopineet jatkotoimenpiteistä.

Ylivelkaantuneiden aseman helpottamiseksi on muun muassa jatkettu velkasovinto-ohjelmaa ja velkaneuvonnan lisäresursseja, tehty ulosotto joustavammaksi ja laadittu velkahallintaohjelma.

Hallitus on antanut eduskunnalle helmikuussa esityksen laiksi opintotukilain muuttamisesta ja opintolainavähennyksen edellyttämiksi muutoksiksi verolainsäädäntöön. Asumislisää myönnettäessä huomioon otettavaa asumismenojen määrää korotetaan. Esityksessä ehdotetaan myös opintotuen riittävyyden ja kannustavuuden lisäämiseksi korkeakouluopiskelijoiden opintolainan valtiontakauksen korottamista ja opintolainavähennyksen käyttöönottoa syyslukukauden 2005 alusta lähtien.

Arvoisa puhemies! Hyväksyessään vuoden 2005 talousarvion eduskunta edellytti, "että hallitus arvioi ohjelmansa ja tekeillä olevien selvitysten perusteella tarpeen kaikkein vähävaraisimpien kansalaisten elämäntilanteen helpottamiseen ja tekee tarvittavat toimenpide-ehdotukset". Hallitus on panostanut poikkeuksellisen paljon köyhyyden ja syrjäytymisen torjumiseen ja vähentämiseen. Tästä huolimatta tarvitsemme nopean yhteiskunnallisen muutoksen takia jatkuvasti lisätoimenpiteitä.

Köyhyyden ja syrjäytymisen estämiseksi ja vähentämiseksi ei ole olemassa mitään yksinkertaista toimenpidettä. Nykyiset tulonsiirtojärjestelmät ja palvelut toimivat jo nyt kansainvälisesti verrattuna tehokkaasti huono-osaisuuden torjunnassa. Nykyisten järjestelmien toimivuuden parantaminen ja byrokratian purkaminen on kuitenkin tarpeen. Mahdollisuuksien mukaan uudet toimenpiteet on kohdistettava lapsiin, nuoriin sekä pitkäaikaistyöttömiin. Nyt on vahvistettava monipuolista sosiaali- ja terveys-, opetus- sekä työvoimahallinnon yhteistyötä, kolmannen sektorin projekteja ja etuuksien tarkistamista. Syrjäytymiskierteen katkaisemiseksi vaaditaan lisäksi pitkäjänteistä sitoutumista moniongelmaisten henkilöiden tukemiseen. Ongelmien pitkittyessä henkilön omat voimavarat tilanteen korjaamiseksi ehtyvät. Ammattiauttajien on tunnistettava moniammatillisen tuen tarve. Tätä koulutusta annetaan. Tarvitsemme edelleen rakenteellisia ratkaisuja, jotka paitsi ehkäisevät köyhyyttä ja syrjäytymistä myös auttavat vaikeuksiin joutuneita ihmisiä pääsemään irti huono-osaisuudesta.

Hallitusohjelman mukaan työmarkkinatukea tulee muuttaa passiivisesta aktiiviseen suuntaan. Työmarkkinatukiuudistuksesta on tarkoitus rakentaa pitkäaikaistyöttömien oma yhteiskuntatakuu, joka turvaa aktiivitoimien tarjonnan. Nykyisellään vain murto-osa aktiivitoimista kohdistuu pitkään työmarkkinatuella olleisiin. Aktiivitoimien määrää ja laatua on tarkoitus lisätä. Hankkeesta kunnille aiheutuvat lisäkustannukset aiotaan korvata täysimääräisesti. Hallitus päättää hankkeen rahoituksesta kehysneuvottelujen ja budjettiriihen yhteydessä.

Arvoisa puhemies! Vakavien köyhyysongelmien, syrjäytymisen ja huono-osaisuuden kasautumisen ehkäisy ja vähentäminen edellyttävät jatkuvia ponnisteluja. Hallitus tulee tekemään vuosia 2006—2009 koskevien valtiontalouden kehysten valmistelun yhteydessä sekä vuoden 2006 talousarvioesityksessä lisää esityksiä kaikkein vähävaraisimpien kansalaisten elämäntilanteen helpottamiseksi. Toimenpiteet tulevat kohdentumaan nykyisten tukijärjestelmien toimeenpanon parantamiseen sekä erityisesti lapsiin ja nuoriin sekä pitkäaikaistyöttömiin kohdistuvien tukijärjestelmien uudistamiseen. Ne lisävoimavarat, joita kehysneuvotteluissa on käytettävissä, hallitus kohdentaa erityisesti kaikkein vähävaraisimpien aseman kohentamiseen.

Välikysymysvastauksen ruotsinkielinen versio jaetaan pöydille.

Sosiaali- ja terveysministeri Mönkäreen vastaus on ruotsinkielisenä näin kuuluva:

Interpellationen behandlar ett synnerligen viktigt tema — förbättrandet av situationen för de befolkningsgrupper som har det sämst ställt. Det krävs fortlöpande ansträngningar för avskaffande av ojämlikhet och fattigdom. Utformningen av interpellationen visar dock att interpellanterna förenklar behovet av hjälp när det gäller dem som befinner sig i den allra svåraste situationen. Interpellanterna ger en bild av att man med hjälp av vissa enskilda metoder kan avskaffa ojämlikhet och fattigdom — ja, rentav orsakerna till dessa.

Fattigdom och utslagning är mångfasetterade fenomen. Fattigdom är i första hand en följd av små inkomster, under det att utslagning drabbar människor som är sämre lottade på många olika sätt. Utslagning har i regel sitt upphov i sociala risker av typen fattigdom, försämrad hälsa, arbetslöshet, bostadslöshet, otillräcklig utbildning eller andra sociala problem. De centrala metoderna för förebyggande av utslagning är enligt regeringsprogrammet en minskning av arbetslösheten, en tillräcklig nivå i fråga om minimiförmånerna och ett skäligt förtjänstskydd samt en fungerande service. Utslagning är en process som kan hejdas enbart med hjälp av klart fokuserade åtgärder. Dessa åtgärder består i bl.a. avbrytande av långtidsarbetslöshet och tidigt ingripande i problem gällande barn och unga. Vidare måste samhället dels stödja och minska utkomstproblemen i fråga om de arbetslösa, dem som har problem med den mentala hälsan, de överskuldsatta och andra som riskerar att bli utslagna, dels tillhandahålla motsvarande stöd i fråga om dessa personers familjer.

Enligt interpellationen finns det — om man följer EU:s definition — för närvarande drygt en halv miljon fattiga i Finland. I EU-terminologin talas det om "andelen invånare i riskzonen för fattigdom", dvs. att den använda EU-definitionen i själva verket avser risken för fattigdom, inte direkt fattigdom. Enligt EU definieras fattigdomsgränsen som 60 procent av den nationella medianinkomsten. I Finland är risken för fattigdom mindre än i de flesta andra EU-länder. Finland tillhör tillsammans med Danmark, Sverige och Nederländerna de länder som löper liten risk för fattigdom. Av de nya EU-länderna tillhör dessutom Ungern och framför allt Republiken Tjeckien samma kategori. I de sistnämnda länderna är inkomstnivån betydligt lägre än hos oss. Enligt denna definition är fattigdomen således relativ — den mäts i relation till den allmänna inkomstnivån i varje enskilt land. Självfallet eliminerar detta inte den enskilda finländarens uppfattning om vad som är fattigdom.

Långtidsarbetslösheten leder i Finland till fattigdom och slår ut människor från arbetsmarknaden. Andelen personer som är svåra att sysselsätta har visat sig stanna vid cirka två procent av arbetskraften. Av dessa personer är 60 procent äldre än 50 år. Utan specialåtgärder kan i praktiken endast en liten del av dem placera sig på arbetsmarknaden. En minskning av långtidsarbetslösheten förutsätter att sysselsättningsutvecklingen stärks inom alla samhällspolitiska sektorer.

Regeringens centrala mål är att genom förbättrad sysselsättning och minskad arbetslöshet utveckla välfärdssamhället. Detta är också den bästa metoden för att avvärja utslagning och fattigdom. Regeringens sysselsättningsmål har ännu inte förverkligats så som man önskat. En bidragande orsak till detta är bl.a. den långsamma tillväxten i världsekonomin. När vi jämför vår egen nationella utveckling med utvecklingen i de övriga EU-länderna ser situationen dock klart positiv ut för vår del. I många EU-länder har arbetslösheten ökat. I Finland minskar arbetslösheten i säker, om än långsam takt.

Finländarnas hälsa och förväntade livslängd har under de senaste årtiondena förbättrats och stigit inom alla befolkningsgrupper. Utvecklingen har dock varit långsammare inom de lägre socialgrupperna. Likaså är hälsoskillnaderna mellan olika befolkningsgrupper stora. Andelen personer med övervikt ökar hela tiden. Problem med den mentala hälsan är allt oftare orsaken till arbetsoförmåga. Tobaksrökning och alkoholkonsumtion leder till en mängd sjukdomar och dödsfall, och detta återspeglar sig också i hälsoskillnaderna mellan olika befolkningsgrupper. Brist på utbildning leder till utslagning. Risken för utslagning ökar i fråga om de elever som efter grundskolan missar den fortsatta utbildningen och inte heller kommer in i arbetslivet.

Bland de hushåll som beviljats utkomststöd minskade från år 2002 till 2003 antalet sådana som fått långvarigt stöd, och denna trend fortsätter. När det gäller antalet hushåll med små inkomster har däremot inga signifikanta ändringar noterats under den senaste tiden. De ekonomiska problemen förefaller i dessa fall att vara av allt mer bestående karaktär. Bland de hushåll som beviljats utkomststöd har under de senaste åren de som fått utkomststöd så gott som hela året utgjort cirka 25 procent. De ensamstående utgör alltjämt den största kategorin förmånstagare som får utkomststöd.

Barnfamiljernas fattigdom har förvärrats. Av dem som får utkomststöd är 10 procent barnfamiljer. Antalet barnfamiljer som lever under fattigdomsgränsen har inte minskat. Fattigdomen har ökat i fråga om framför allt flerbarnsfamiljer. Antalet barn inom barnskyddets öppenvård har ökat. En förklaring till detta kan också vara att servicesystemet fungerar effektivare än förut. Andelen bostadslösa har minskat betydligt under de senaste åren.

Enligt en färsk rapport från FN:s barnorganisation Unicef är bland de rika industriländerna Finland och Danmark dock de med det lägsta antalet barn som lever i fattigdom. Unicef ger det nordiska välfärdssamhället beröm och konstaterar att vårt samhälle på många olika sätt stöder familjer som har det svårt. De grundläggande värderingarna är i sin ordning i Finland. Ingen lämnas med avsikt vind för våg. Medborgarna är beredda att finansiera välfärdssamhället skattevägen. Sysselsättningens betydelse för välfärdssamhället är vida känd, och generationerna emellan är man ense om att de kommande släktleden inte får belastas med en alltför tung börda. Regeringen satsar därför nu på en hållbar utveckling av välfärdssamhället.

Utslagningen beror inte på regeringens skattelösningar. De största lindringarna gäller beskattningen av arbete och framför allt de låga löneinkomsterna. Syftet med lösningarna har varit att öka den ekonomiska tillväxten och sysselsättningen. I det inkomstpolitiska avtalet för åren 2005—2007 har regeringen förbundit sig att lindra beskattningen av arbete; i år lindras beskattningen med cirka 350 miljoner euro på årsnivå.

Lindringen av beskattningen verkställs genom en ändring av statens inkomstskatteskala och en höjning av förvärvsinkomstavdraget i kommunalbeskattningen. Genom en höjning av statsandelarna inom social- och hälsovårdssektorn kompenseras kommunerna för de skatteintäktsförluster som beror på förvärvsinkomstavdraget.

Enligt finansministeriets uppskattning antas skattelindringarna, i kombination med de andra åtgärder som man enats om i samband med den inkomstpolitiska helhetsuppgörelsen, ha en sysselsättande effekt motsvarande cirka 20 000 arbetsplatser.

I interpellationen hävdas vidare att skatt betalas också på mycket små pensioner. Till följd av pensionsinkomstavdraget i kommunalbeskattningen betalar den som uppbär endast folkpension varken skatt eller sjukförsäkringspremie. Skatteprocenten är låg också för andra pensionstagare med små inkomster, t.ex. för dem som har enbart en liten arbetspension. Andelen pensionstagare som uppbär endast folkpension har minskat undan för undan. För allt flera pensionstagare baserar sig utkomsten på i huvudsak arbetspensionen. Pensionstagarna är jämförelsevis sällan i behov av utkomststöd.

För att förhindra och reducera fattigdom och utslagning behövs hela tiden nya åtgärder. I interpellationen glömmer man helt bort de åtgärder som regeringen redan har vidtagit eller beslutat om, och vilkas verkningar framgår först efter en tid.

Regeringens sysselsättningsfrämjande linje har börjat visa resultat. Finlands samhällsekonomi utvecklades i fjol bättre än väntat: totalproduktionen ökade med hela 3,7 procent. Också i fråga om arbetsmarknadens utveckling skedde omkring mitten av 2004 en vändning mot det bättre. Innevarande år har efterfrågan på arbetskraft ökat ytterligare. I januari 2005 ökade antalet sysselsatta med 18 000 personer jämfört med motsvarande tidpunkt året innan — vidare steg sysselsättningsgraden med 0,4 procent och sjönk arbetslösheten med 0,3 procentenheter. Den kraftiga ökningen i antalet anmälda lediga arbetsplatser i mitten av 2004 visar också att en konjunktursvängning har skett när det gäller efterfrågan på arbetskraft.

Vidare har regeringen satsat mycket på kvaliteten och utvecklandet av framför allt hälsovårds- och socialservicen. Målet är att trygga servicen för hela befolkningen, oberoende av inkomstnivå, arbetshistoria och boningsort. Lagen om vårdgaranti syftar till att förbättra medborgarnas jämlikhet.

Det nationella hälsovårdsprojekt som den förra regeringen initierade fortgår. Avsikten är att genom utvecklingsprojekt inom den sociala sektorn försöka minska utslagningen. Projekten inkluderar åtgärder genom vilka hälso- och missbrukarvården bättre än förut inriktas på personer som löper risk att bli utslagna. Annan service för olika specialgrupper utvecklas likaså. För att underlätta inträdet på arbetsmarknaden genomförs socialt sysselsättande. Elevvården och studiehandledningen utvecklas. I fråga om problem hos barn och unga sätts åtgärder in på ett tidigare stadium än förut. Invandrarnas integration främjas. Ett nationellt alkohol- och rusmedelsprogram genomförs och förebyggandet av kriminalitet intensifieras. För säkerställande av resultaten effektiveras samarbetet och koordineringen mellan de olika programmen och projekten.

Också servicen till barnfamiljer har utvecklats. I morgon- och eftermiddagsverksamheten för eleverna i grundskolans 1 och 2 klasser deltog den första hösten 38 procent av eleverna. Rådgivningsverksamheten för mödrar och barn fokuseras allt mer på stödjandet av föräldraskap och främjandet av barnets och hela familjens psykosociala välbefinnande. Hösten 2004 publicerade social- och hälsovårdsministeriet en barnrådgivningsguide. För skolhälsovårdens del har kvalitetsrekommendationer meddelats.

Statsandelarna för social- och hälsovården ökar i fråga om hela landet i enlighet med basserviceprogrammet. Från 2003 till 2005 har statsandelarna ökat med cirka 818 miljoner euro. Av denna ökning har 480 miljoner euro utgjort kompensation för kommunernas minskade skatteintäkter. Utöver statsandelarna har många projekt finansierats med hjälp av initiativ inom den nationella social- och hälsovårdsbranschen.

De som undertecknat interpellationen vill givetvis också att mera medel skall anslås för dem som lever på utkomstskydd. Regeringen har redan i början av 2004 höjt barnbidragen och förhöjningarna för ensamförsörjare. I det skedet lindrades också arbetsmarknadsstödets inkomstavhängighet när det gäller makens inkomster. Minimibeloppet för sjuk-, moderskaps-, faderskaps- och föräldradagpenning samt särskild moderskapspenning höjdes vid ingången av 2005 med 3,75 euro per dag. Situationen i fråga om moderskaps- och föräldrapenningar förbättras också 2005 beträffande dem som snuttarbetar och i fall av på varandra följande havandeskap. Vid ingången av 2005 höjdes också stödet för hemvård och privat vård av barn. Vid ingången av mars höjdes folkpensionerna med 7 euro per månad.

Förhöjningarna gäller stora befolkningsgrupper och förbättrar den ekonomiska situationen för många personers del. Regeringen har genom dessa inkomstöverföringar och statsandelar höjt servicenivån och inkomstöverföringarna till hushållen med ett belopp om inalles cirka 1 013 miljoner euro. Vidare har barnfamiljernas ekonomiska situation främjats i och med den förbättrade sysselsättningen. Det faktum att ensamförsörjarnas utkomst har förbättrats i långsammare takt än vad som gäller andra befolkningsgrupper beror delvis på den högre arbetslösheten i gruppen ensamförsörjare.

Regeringen har fäst särskilt avseende vid förebyggandet av den utslagning som drabbar unga — det är angeläget att svårigheter inte går vidare till nästa generation. Arbetsministeriet godkände i december 2004 linjerna för införandet av en samhällsgaranti för unga och redan i början av 2005 inleddes verkställigheten av reformen. Syftet med samhällsgarantin för unga är att förhindra de ungas långtidsarbetslöshet. För de unga skall en personlig jobbsökarplan uppgöras senast då arbetslösheten har pågått tre månader i följd.

Inom alla utbildningssektorer har särskilt avseende fästs vid behovet av att reducera antalet fall där eleverna avbryter sin utbildning. I fråga om yrkesutbildningen har ett åtgärdsprogram redan tagits fram för detta ändamål, och detta program har redan lett till positiva resultat.

Långvarig arbetslöshet är den faktor som mest signifikant ökar risken för fattigdom. För närvarande är många sysselsättningsfrämjande initiativ aktuella när det gäller de personer som är svårast att sysselsätta. Arbetsverksamheten i rehabiliteringssyfte kommer att fortsätta och effektiveras så, att långtidsarbetslösheten kan hejdas och det individuella behovet av service utredas. Genom inrättandet av servicecentraler för arbetskraft avser man att förbättra arbetsmarknadsförutsättningarna för dem som är svårt sysselsatta. Det samarbete med mångsidig yrkeskompetens som har inletts vid servicecentralerna är ägnat att effektivera samordnandet av servicen. Vid ingången av 2004 inledde sammanlagt 29 servicecentraler eller samservicekontor sin verksamhet. I år utökas deras antal ytterligare.

Anställda som hotas av arbetsoförmåga har med stöd av en lag som trädde i kraft vid ingången av 2004 rätt till yrkesinriktad rehabilitering. Bedömningen av de långtidsarbetslösas möjligheter till rehabilitering och förutsättningar för pensionering har fortsatt och verksamheten omfattar numera hela landet. Arbetskraftsbyråerna har för drygt 15 000 långtidsarbetslösas del ordnat undersökningar av arbetskonditionen. Utifrån dessa undersökningar har under uppföljningsperioden i fråga om närmare 70 procent av pensionsansökningarna fattats beviljande pensionsbeslut. Från ingången av maj 2005 erbjuds dessutom äldre och långtidsarbetslösa personer möjlighet till pensionsstöd.

Med hjälp av ett program för minskad bostadslöshet har antalet bostadslösa sjunkit i synnerhet i huvudstadsregionen. År 2002 var antalet ensamstående bostadslösa 9 500 i hela landet, och år 2004 hade siffran sjunkit till cirka 7 700. Situationen har påverkats av ett gynnsamt marknadsläge för hyresbostäder, satsningar på att skaffa hyresbostäder åt bostadslösa och regionalt samarbete för att utveckla stödverksamheten och servicen när det gäller de bostadslösas boende. Parterna i programmet för minskad bostadslöshet har redan beslutat om fortsatta åtgärder.

I syfte att underlätta de överskuldsattas ställning har man bl.a. fortsatt skuldförlikningsprogrammet och utökat resurserna för skuldrådgivningen samt gjort utsökningen mer flexibel och gjort upp ett skuldhanteringsprogram.

I februari överlämnade regeringen till riksdagen en proposition med förslag till lag om ändring av lagen om studiestöd och till de ändringar i skattelagstiftningen som införandet av ett studielånsavdrag förutsätter. Det belopp för boendeutgifter som beaktas när bostadstillägg beviljas kommer att höjas. I propositionen föreslås också att beloppet av statsborgen för studielån till högskolestuderande höjs och att ett studielånsavdrag införs från och med höstterminen 2005, detta för att studiestödet skall räcka till bättre och bli mer motiverande.

När riksdagen godkände budgeten för 2005 förutsatte den "att regeringen utifrån sitt program och pågående utredningar bedömer vad som kunde göras för att underlätta livssituationen för samhällets fattigaste och lägger förslag till nödvändiga åtgärder".

Regeringen har satsat speciellt mycket på att underlätta situationen för de fattiga och sämre lottade och för att färre människor skall hamna i den situationen. Trots detta behövs hela tiden ytterligare åtgärder, eftersom samhället förändras så snabbt.

Det finns inga enkla sätt att förebygga och minska fattigdom och utslagning. I en internationell jämförelse är våra nuvarande inkomstöverföringssystem och tjänster redan effektiva när det gäller att underlätta situationen för dem som har det allra sämst ställt. Systemen måste ändå fås att fungera bättre, och byråkratin måste minska. Nya åtgärder måste i mån av möjlighet inriktas på barn, unga och långtidsarbetslösa. Nu måste man göra samarbetet mellan social-, hälsovårds-, undervisnings- och arbetskraftsförvaltningen mångsidigare, utveckla projekt inom den tredje sektorn och se över förmånerna. Om man vill bryta den onda cirkeln med utslagning krävs dessutom långsiktigt engagemang för att stödja personer med många problem. Om problemen blir långvariga tryter den drabbades egna resurser att göra något åt sin situation. De som har till yrke att hjälpa måste kunna se när multiprofessionellt stöd behövs. Sådan utbildning ges. Vi behöver fortfarande strukturella lösningar som inte bara förebygger fattigdom och utslagning utan också hjälper dem som hamnat i svårigheter att ta sig ur sin svåra situation.

Enligt regeringsprogrammet skall tyngdpunkten i arbetsmarknadsstödet läggas om från passivt stöd till aktivt stöd. Avsikten med revideringen av arbetsmarknadsstödet är att skapa en egen samhällsgaranti för långtidsarbetslösa vilken tryggar utbudet av aktiva åtgärder. För närvarande inriktas bara en bråkdel av de aktiva åtgärderna på dem som länge har fått arbetsmarknadsstöd. Det är meningen att göra de aktiva åtgärderna fler och bättre. Kommunerna kommer att ersättas fullt ut för de merkostnader som projektet orsakar dem. Regeringen beslutar om finansieringen av projektet i samband med ramförhandlingarna och budgetmanglingen.

Det krävs kontinuerliga ansträngningar för att förhindra att allvarliga problem med fattigdom och utslagning samt andra sociala problem hopar sig. Regeringen kommer vid beredningen av ramarna för statsekonomin 2006—2009 och i budgetpropositionen för 2006 att lägga fram fler förslag till hur livssituationen kan underlättas för de finländare som har det allra sämst ställt. Åtgärderna kommer att inriktas på ett bättre genomförande av de nuvarande stödsystemen och i synnerhet på en revidering av stödsystemen när det gäller barn, unga och långtidsarbetslösa. Regeringen kommer att använda de tilläggsresurser som står till förfogande vid ramförhandlingarna till att förbättra ställningen särskilt för de sämst lottade.

Välikysymyksen johdosta syntyy seuraava

Keskustelu:

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Jos puheen pituudella mittaa jotakin asiaa, väistämättä tulee mieleen se Tuntemattomasta sotilaasta tuttu lausuma, jossa sotilaat sanoivat, että teoriaherrat kun on kaloreita laskeneet, niin nälkä ei voi olla. Jos tätä puhetta vertaa ja sitä, mitä siitä sanottiin tapahtuneeksi, Suomessa pitäisi kaiken olla itse asiassa tällä hetkellä hyvin. Mutta menkää, hyvät ystävät ja edustajatoverit, tuonne talon ulkopuolelle ja katsokaa sitä käytännön elämää, missä ne ihmiset siellä ovat, missä se työtön ihminen tänä päivänä on, mikä se tilanne tuolla reaalielämässä on. Se voi ihan teoriatasolla näyttää joltakin aivan muulta kuin siltä, mitä se ihminen sitten joutuu kokemaan.

Mutta, arvoisa herra puhemies, hallituksen vastaus itse asiassa osoittaa sen, että eriarvoisuuden vähentäminen ja köyhyyden poistaminen eivät aidosti kiinnosta hallituspuolueista keskustaa ja sosialidemokraatteja. Työnsaanti on keskeinen köyhyyden ja syrjäytymisen poistamisen lääke. (Välihuutoja)

Katsotaan nyt sitten, ed. Elo, mitä työttömyydessä on tapahtunut tämän hallituksen oloaikana. Tilastokeskuksen mukaan työttömiä oli viime tammikuussa vajaat 250 000 henkilöä. Luku ei ole muuttunut käytännöllisesti katsoen ollenkaan parissa vuodessa, ei siis ollenkaan parissa vuodessa. On se saavutus, jos sitä halutaan näin, ed. Elo, mitata. Jos te pidätte sitä positiivisena saavutuksena, niin minusta se on vähän kummallista.

Työvoimaministeriön laskentatavan mukaan työvoimatoimistoissa oli tammikuun lopussa hieman alle 300 000 työtöntä työnhakijaa. On kuitenkin tämän lisäksi sitten tarkasteltava myös tätä laajan työttömyyden kehitystä, mitä siellä on tapahtunut. Silloin työttömien työnhakijoiden lisäksi laskelmaan otetaan mukaan lomautetut, työttömyyseläkkeellä olevat ja aktiivitoimenpiteissä olevat.

Viime vuonna laajan työttömyyden mukainen työttömien määrä oli 440 000 henkeä. Se on melkoinen joukko ihmisiä, jotka eivät voi antaa panostaan tämän yhteiskunnan hyväksi. Laaja työttömyys väheni vuodesta 2002 viime vuoteen mennessä vajaat tuhat henkeä. Tämä on, ed. Elo, fakta.

Vanhasen ja Kalliomäen hallitus onkin täysin epäonnistunut itse asiassa työttömyyden ja työllisyyden hoidossa. Kun sanotaan, että työnsaanti on paras lääke köyhyyteen ja syrjäytymiseen, niin jo tällä perusteella, tällä mittarilla mitattuna, voidaan todeta, että hallituksen tulos on täysin kelvoton. Tätä kuvaa itse asiassa synkentää se, että työvoimahallinnon toimet painottuvat lyhyen aikaa työttöminä olleisiin. Painopisteessä ei olisi mitään vikaa, jos se estäisi pitkäaikaistyöttömyyden syntymistä eikä meillä olisi näitä pitkäaikaistyöttömiä. Pitkäaikaistyöttömiä työnhakijoista on kuitenkin neljännes, mutta työvoimahallinnon toimenpiteissä heidän osuutensa on painunut alle 15 prosentin. Pitkäaikaistyöttömistä, hyvät ystävät, itse asiassa on tulossa tai on tullut hylätty ihmisryhmä, joka tuomitaan jatkuvaan köyhyyteen pienellä päivärahalla tällä harjoitetulla politiikalla. Suuremmalla panostuksella työttömyyden hoitoon voidaan puuttua varhaisvaiheessa, pitkäaikaistyöttömiä silti hylkäämättä.

Myönnän toki, että ministeri Filatov puuhaa nyt tällä hetkellä muutosta asiaan. Tälle muutokselle hallituksen viestintäkonsultit ovat kehittäneet kyllä hienolta kuulostavan nimen. Puhutaan "työmarkkinatuen aktivoinnista, yhteiskuntatakuusta pitkäaikaistyöttömille". Erittäin hienon kuuloinen slogan, mutta jos sitä tarkastelee ja siitä puhuu vakavasti, niin tällä muutoksella, mitä nyt hallitus suunnittelee, katkaistaan viidensadan päivän jälkeen työmarkkinatuki ja yritetään panna kunnat vastuuseen työttömistä.

Tätäkin voi katsoa monesta eri suunnasta, mutta katsotaan sitä nyt kuntien suunnasta. Kuntatalous on tällä hetkellä kriisissä, ja tilanne itse asiassa on pahenemassa tulevaisuudessa. Kuntien nettolainanotto paisui viime vuonna 400 miljoonalla eurolla, ja se ylittää nyt miljardin euron rajan. Nyt on ministeri Hyssälä todistanut, että rahat eivät riitä enää nykyisen kaltaiseen erikoissairaanhoitoon ja perusterveydenhuoltoon. Ministeri Mannisen mukaan taas uusiksi menevät koko maan palvelut ja kuntarakenne. Muutoin julkinen talous on hänen mukaansa nykymenolla vuosikymmenen lopulla konkurssitilassa. Elikkä tässä näitä saavutuksia nyt sitten on.

Kun tilanne on tämä, niin pannapa sitten kunnat siitä lisävastuuseen, että ne hoitavat myös joitakin lisätehtäviä. (Ed. Ala-Nissilän välihuuto) Kysymyshän kuuluu, ed. Ala-Nissilä, miksi kunnilla ei sitten ole sitä rahaa lisää. No tietenkin siksi, että ed. Ala-Nissilän linja on toteutunut. Keskusta ja sosialidemokraatit pitävät ylimääräisiä veronalennuksia rikkaille ja hyvätuloisille tärkeämpinä kuin ihmisten arjessa tarvitsemia palveluja ja työllistämistä. Juuri siitä syystä hallitus on kyvytön uudistamaan kuntien valtionosuusjärjestelmää. Se järjestelmähän ei parane ollenkaan, jos siirrellään kuntien välisiä rahoja keskenään kunnilta toisille; sinne tarvitaan lisää rahaa, mutta arvovalinta on ollut aivan toinen.

Arvoisat edustajat! Yhteiskuntatakuusta pitkäaikaistyöttömille tulee lopultakin vain takuuvarma pitkäaikaistyöttömyys, jos tämän kierteen annetaan mennä loppuun. Rahapulassa kuntien on pakko kohdentaa kaikki toimenpiteet juuri niihin, joilla nuo päivät uhkaavat tulla täyteen. Yhteiskuntatakuu vie silloin rahat kaikilta niiltä toimilta, joilla on tähän asti autettu työtöntä jo siellä aikaisemmassa vaiheessa. Moni kunta joutuu korvaamaan määräaikaisia työntekijöitään näillä kunnan vastuulle siirretyillä ihmisillä. Tässä tulee, hyvät ystävät, paradoksi: työttömyyttä aletaan siis kierrättää tämän yhteiskunnan sisällä.

Vasemmistoliitto on koko Vanhasen—Kalliomäen hallituksen taipaleen ajan varoittanut ylisuurista veronalennuksista ja niiden turmiollisista seurauksista niin kuntien henkilöstölle kuin kansalaisten mahdollisuuksille saada välttämättömiä ja laadukkaita palveluja niitä tarvitessaan.

Arvoisa herra puhemies! Keskusta on ladannut suuria odotuksia matalan tuottavuuden työn eli pienen palkan tukemiseen. Ennen kuin tästä nyt sitten innostutaan hirveästi, kannattaa kuitenkin kysyä, aiheuttavatko työvoiman korkea hinta ja työnantajamaksut tämän suuren työttömyyden. Tuoreiden kansainvälisten vertailujen perusteella Suomen työvoimakustannukset ovat ensinnäkin kaikkine sivukuluineen vain EU-maiden keskitasoa, jopa hieman sen alle. Työttömyytemme on siitä huolimatta EU-maiden keskiarvoa suurempi. Esimerkiksi paljon pieniä palkkoja maksavan kaupan alan kannattavuus ei ole ollenkaan kaikista heikoin tai huonoin. Päinvastoin monien pääosin pätkä- ja osa-aikatyöläisiä työllistävien kauppaliikkeiden voitot ovat olleet huomattavan suuret.

Epäilemättä jokin vähäinen vaikutus työllisyyteen tukijärjestelmällä on kiistatta. Arvioin kuitenkin, että valtaosa siihen käytetystä summasta hupenee olemassa oleviin työpaikkoihin ja todella uutta syntyy hyvin vähän. Tässä taas tulee paradoksi: tämä on kallis ja kelvoton malli, lisää työtunteja ei synny, ja se kai olisi ajatus ja tarkoitus. Pienen palkan tuki on myös rakennepoliittisesti täysin väärä.

Työmarkkinoille tulevat sukupolvet ovat vastedes niiltä poistuvia pienempiä. Tässä tilanteessa ei pitäisi panostaa vähäistä osaamista ja pientä palkkaa tuottaviin töihin vaan osaamiseen. Emmekä me voi kilpailla kansainvälisesti työvoiman hinnalla. Siinä kilpailussa me emme tule pärjäämään. (Ed. Elo: Missä ovat Korhosen ehdotukset?) Siksi — ed. Elo, nyt jos maltatte kuunnella vähän aikaa — lähtökohdaksi pitää ottaa laadulla ja osaamisella kilpaileminen ja tässä kilpailussa menestyminen. (Ed. Gustafssonin välihuuto) Tämä edellyttää sitä, että kaikkien osaamisesta huolehditaan ja että kaikkien osaamista myös kehitetään. Jos niin tehdään, myös ajatus, ed. Gustafsson, pienen palkan työn tukemisesta on syytä kyllä silloin unohtaa. Sen tilalle tarvitaan pikemminkin ajatus siitä, että kaikkien työntekijöiden taitoja ja tuottavuutta parannetaan eli että koulutusta tuetaan niin työelämässä kuin työelämän ulkopuolellakin.

Olisi myös väärin antaa kustakin ikäluokasta usean tuhannen nuoren jäädä vaille työllistymiseen johtavaa koulutusta ja sitten tämän laiminlyönnin jälkeen yrittää saada heille ostetuksi itse asiassa työpaikka pienen palkan tuella. Todellisuudessa nämä nuoret tuomittaisiin tällä järjestelmällä elinikäiseen niukkuuteen ja pienen palkan tuesta tulisi heille pikemminkin tätä kautta ansa kuin mahdollisuus. Eikö siis sittenkin olisi parempi huolehtia siitä, että meillä ei olisi koulupudokkaita ja jokainen voisi viedä omaa ammattitaitoaan eteenpäin?

Kysymys matalapalkkaisen työn tukemisesta on siis erittäin tärkeä yhteiskunnallinen arvovalinta. Siinä ei ole kyse vain työllisyyden hoidosta vaan koko yhteiskunnan kehittämisen periaatteesta ja siitä, mihin työllisyyden tukemisessa tarvittavat voimavarat suunnataan. Käytetäänkö ne tulevaisuudessa matalan tuottavuuden työn tukemiseen tavalla, joka ei kannusta itse asiassa tuottavuuden parantamiseen eikä palkkojen nostamiseen, vai käytetäänkö ne siihen, että kaikkien työntekijöiden ja myös työttöminä olevien ihmisten osaamiseen ja tuottavuuden paranemiseen panostetaan? Kyse on todella suuresta yhteiskuntapoliittisesta arvovalinnasta.

Sosiaaliturvan kannustavuutta tulee lisätä niin, että kansalainen voi ja hänen kannattaa tarttua avautuviin tilaisuuksiin. Samalla yhteiskunnan tulee myös lisätä näitä mahdollisuuksia. Lyhytaikaisenkin työn pitää olla taloudellisesti kannustavaa. Työttömyysturva, toimeentulotuki ja asumistuki tulee siis muokata sellaisiksi, että työnteko lisää aina käteen jäävää rahamäärää.

Osa ikääntyvistä työttömistä ei enää muun muassa terveyssyistä työllisty kannustamalla, kouluttamalla tai tukityön kautta. Heidän kohdallaan on inhimillisempää ja myös oikeudenmukaista selvittää mahdollisuus eläkeratkaisuun. Kyse olisi tällöin muutamasta kymmenestätuhannesta eikä vain niistä muutamasta tuhannesta, niin kuin nyt on tehty, mikä sinänsä ihan hyvä on.

Suomen työttömyys on vakava ongelma, ja varsinkin monien pitkään työtä vailla olevien mahdollisuus työllistyä työmarkkinoille on todella huono. Siksi työllistymiseen tarvitaan erilaisia tukitoimia.

Arvoisa herra puhemies, hyvät edustajat! Keskustan ja sosialidemokraattien veropolitiikka lisää kiistatta ja väistämättä eriarvoisuutta. Ensi vuonna alin palkkatuloja saava kymmenys saa veronkevennystä keskimäärin pari euroa vuodessa, mutta palkkatuloja saavien ylimpään kymmenykseen kuuluva hyötyy jo noin 480 euroa ja 100 000 euron vuosiansiolla hyöty on jo noin 600 euroa vuodessa. Sen sijaan pääosa eläkeläisistä sekä työttömyysturvan ja muiden vastaavien tulojen varassa elävistä jää kokonaan osattomiksi näistä veronalennuksista. Ja kun varallisuusvero poistetaan seuraavana vuonna, niin ei se ainakaan köyhien verotaakkaa kevennä. Kysymys kuuluu, eivätkö Suomen kolmisenkymmentätuhatta äveriäintä olisi juuri se ryhmä, jolta voitaisiin kantaa veroja hieman enemmän kuin tavallisilta ihmisiltä.

Nykyinen eriarvoinen veropolitiikka ei kuitenkaan hallitukselle riitä. Lisää on näköjään ja kuulemma tulossa. Keskusta ja sosialidemokraatit ajavat tilanteen siihen, että myös kiinteistövero nousee. Tämä on veromuotona siitä katala, että se ei millään tavoin ota huomioon maksajan maksukykyä. Kun tuloihin ja suureen varallisuuteen kohdistuvaa verotusta korvataan kiinteistöverolla, niin viimeistään siitä ovat tasa-arvo ja maksukyky kaukana.

Köyhyyden poistamiseksi on myös määrätietoisesti korotettava pienimpiä etuuksia. Tarvitaan laaja paketti, ei yksittäistä temppua.

Arvoisat, hyvät sosialidemokraattiset edustajatoverit! Sitä, että varallisuusvero poistetaan muutamalta kymmeneltätuhannelta Suomen rikkaimmalta henkilöltä, ei hyvitä pelkästään toimeentulotuen asumismenojen 7 prosentin omavastuun poistaminen tai jokin muu yksittäinen huonon omantunnon lievitykseksi keksitty temppu.

Ed. Virtanen tarkastelee köyhyyden poistamista yksityiskohtaisemmin omassa puheenvuorossaan, mutta kun kuuntelin ministeri Mönkäreen puheenvuoron, niin syntyi pienoinen ajatus, että onko siellä kehysriihessä tapahtumassa sitten tätäkään. Toivottavasti edes sitten tämä.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen vastaus ei tyydytä minua eikä vasemmistoliiton eduskuntaryhmää. Ehdotan siksi perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi seuraavaa:

"Kuultuaan hallituksen vastauksen eduskunta katsoo, että Vanhasen ja Kalliomäen hallitus suhtautuu piittaamattomasti köyhyyteen ja syrjäytymiseen eikä halua vähentää eriarvoisuutta ja työttömyyttä, ja toteaa, että Vanhasen ja Kalliomäen hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Toinen varapuhemies:

Siirrymme ryhmäpuheenvuorojen pitämiseen, 10 minuuttia maksimissaan.

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kysymys eriarvoisuuden vähentämisestä ja köyhyyden poistamisesta on aina ajankohtainen. Siihen perustuu pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskuntamme uskottavuus ja olemassaolon oikeutus. Täydellisyyttä on vaikea saavuttaa, mutta se ei saa hämärtää päämäärää.

Viime viikolla Talous & Yhteiskunta -julkaisussa ilmestyneen tutkimuksen mukaan tuloerot kasvoivat Suomessa vuosina 1990—2002. Julkisuudessakin herätti huomiota tutkijoiden havainto ylimmän tulonsaajakymmenyksen osuuden kasvamisesta. Tapahtunut todettiin seuraukseksi vuonna 1993 tehdystä pääomaveromuutoksesta, jonka seurauksena aiemmin piilossa pysyneet tulot tulivat verotettaviksi. Samalla laman oloissa vahvistettiin talouden kasvua. Olennaista kehitykselle oli myös Suomen talouden raju noususuhdanne.

Vaille julkista huomiota on kuitenkin jäänyt eräs tutkimuksen tuloksista. Erityisesti 1990-luvun puolivälin jälkeen on alimman tulonsaajakymmenyksen osuus kaventunut. Tutkijat toteavat: "Samanaikaisesti alimmat tuloryhmät menettivät osuuttaan ja alimman tulokymmenyksen reaalitulot jopa laskivat." Tämä tapahtui siis aikana, jolloin muun muassa vasemmistoliitto ja vihreät olivat hallituksessa.

Tutkimuksessa kuvattu yhdistettynä taloudelliseen taantumaan oli se lähtökohta, josta Vanhasen hallitus aloitti työnsä. Olennaista oli muuttaa suuntaa: samanaikaisesti parantaa työllisyyttä kotimaista kysyntää lisäämällä ja vahvistamalla yrittäjyyttä sekä parantamalla vähempiosaisten perusturvaa. Näistä elementeistä syntyi käsite "yrittäjyyden ja yhteisvastuun hallitus". Ilman uusia työpaikkoja ei synny kestävää hyvinvointia. Tästä syystä hallitus on tehnyt mittavan määrän veroratkaisuja, joilla on synnytetty työpaikkoja erityisesti palvelualoille ja lisätty kotona tehtävän ja teetettävän työn arvoa. Samanaikaisesti hallitus on parantanut perusturvaa.

Hyvinvoinnin turvaamista on myös palvelurakenteen uudistaminen. Tarvitsemme parempien palveluiden kehittämiseksi uudenlaisia tuottamistapoja ja ennakkoluulotonta yhteistyötä. Kunnan ei tarvitse tuottaa kaikkia palveluita. On hyödynnettävä entistä enemmän yksityisen ja kolmannen sektorin osaamista. Palveluiden järjestäjä voi nykyistä useammin olla peruskunnan sijasta myös kuntarypäs tai tätäkin suurempi alue.

Keskustan eduskuntaryhmä on tähän työhön valmis. Epäilemme hallitukselle annetun välikysymyksen tarkoitusta. Näyttää siltä, että välikysymyksellä halutaan harmitella vain sitä, että Matti Vanhasen hallituksen toimenpiteet olisi pitänyt toteuttaa jo edeltävien hallituksien aikana. Opposition poliittinen uskottavuus ei ainakaan välikysymyksessä esitetyillä väitteillä vahvistu.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä ei hyväksy välikysymyksen väitettä, ettei hallitus ole tehnyt mitään erilaisten tukien varassa elävien ihmisten eteen. Matti Vanhasen hallitus on kääntänyt perhepolitiikkaa uuteen suuntaan. Useita vuosia kestänyt etuisuuksien leikkaamislinja on nyt katkaistu. Esimerkiksi lapsilisää on korotettu 10 eurolla ensimmäisen lapsen osalta. Tätä noin 74 miljoonan euron lisäystä lapsiperheille ei voi missään mielessä pitää heikkona. Hallituksen esityksestä on myös yksinhuoltajakorotus vahvistunut.

Keskusta on pitkäjänteisesti ajanut lapsiperheiden valinnanmahdollisuuksien edistämistä. Tätä tavoitetta on helpotettu lasten päivähoidon osalta kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen korotuksilla. Lisäksi eduskunta on hyväksynyt lain osittaisen hoitovapaan laajentamisesta. Hallitusohjelman mukaisesti pienimpiä äitiys-, isyys-, vanhempain- ja sairauspäivärahoja on nostettu. Merkittävällä uudistuksella on myös vältetty väliinputoamistilanteita. Hallituksen toimesta päivärahan määräytymisperusteita on tarkistettu ajallisesti lähekkäin olevien raskauksien ja lyhyiden työsuhteiden osalta.

Lisäksi työmarkkinatuen tarveharkintaa on lievennetty. Tämä on tehty siten, että puolison tuloja koskevaa vähennystä on nostettu. Eduskunnan päätöksellä on jatkettu kokeilulakia, jonka mukaan 20 prosenttia ansiotuloista jätetään huomioimatta toimeentulotukea myönnettäessä. Hyväksytyn lain mukaan jopa enimmäismäärää nostettiin 150 euroon.

Tämäkö siis ei ole mitään?

Arvoisa puhemies! Viime viikolla astui voimaan niin kutsuttu hoitotakuu. Vanhasen hallitus on sitoutunut edellisen hallituksen käynnistämään Kansalliseen terveyshankkeeseen ja toteuttaa nyt käytännössä vuosikymmenien merkittävimmän terveydenhoidon uudistuksen. Hoitotakuu on ihmisten tasa-arvoa edistävä uudistus. Tämän kautta suomalaiset saavat hoitoa yhtenäisin perustein asuinpaikasta tai varallisuudesta riippumatta. Oikea-aikainen hoito säästää myös kustannuksia pitemmällä aikavälillä. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä hoidon saatavuus määräajassa on tavoittelemisen arvoista ja inhimillisyyden kannalta välttämätöntä.

Tämäkäänkö siis ei ole mitään?

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä tukee vahvasti sellaisia toimenpiteitä, jotka edistävät työllistymistä. Toimenpiteet, jotka kannustavat ihmistä aktiivisuuteen, saavat keskustan eduskuntaryhmän täyden tuen. Hallitus onkin ryhtynyt määrätietoisesti vähentämään rakennetyöttömyyttä. Hallituksen toimenpiteillä vaikeimmin työllistyville on perustettu palvelukeskuksia. Nämä palvelukeskukset tarjoavat monipuolisia kuntouttavia ja aktivoivia toimenpiteitä, joiden tarjonta on tähän saakka ollut riittämätöntä. Hallituksen toimenpiteillä säädettiin uusi lainsäädäntö sosiaalisista yrityksistä. Laki tarjoaa uusia työllistämismuotoja, välivaiheen mahdollisuuksia, pitkäaikaistyöttömille, vammaisille ja vajaakuntoisille.

Hallituksen esityksellä on korotettu työvoimapoliittiseen aikuiskoulutukseen osallistuvien opiskelijoiden ylläpitokorvausta. Nuorten työpajatoimintaa vakinaistetaan vaiheittain tämän hallituksen aikana, ja tämän vuoden alusta alkaen toteutuu nuorten yhteiskuntatakuu. Lisäksi starttirahan saajien joukkoa on laajennettu ja näin ollen uuden yrittäjyyden edellytyksiä on vahvistettu. Meidän on hyvä myös muistaa, että eduskunta on hyväksynyt lain pitkäaikaisesti työttöminä olleiden henkilöiden eläketuesta. Yli kymmenen vuotta työttömyyttä kestäneet henkilöt saivat luukuttamisen sijasta inhimillisemmän kohtelun ja toimeentulon.

Tämäkö ei ole mitään?

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä on hallitusohjelmassa sitoutunut työmarkkinatuen uudistukseen. Työmarkkinatuen alkuperäinen tarkoitus ei toteudu, jos tuen kesto on pitkittynyt passiivisesti jopa kymmeneen vuoteen. (Ed. Huotari: Miksi se on pitkittynyt?) Järjestelmä ei toimi, jos noin 45 prosenttia tuen saajista joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Keskustan eduskuntaryhmä ei syyllistä näitä ihmisiä. Keskustan eduskuntaryhmä haluaa muuttaa järjestelmää työttömien kannalta nykyistä kannustavampaan ja inhimillisempään suuntaan. Uudistuksen kautta katkaistaan myös uusi virta pitkäaikaistyöttömyyteen. Työmarkkinatukiuudistuksella rakennetaan pitkäaikaistyöttömille oma yhteiskuntatakuu, joka turvaa aktiivitoimien riittävän ja monipuolisen tarjonnan. Näitä toimia tarvitaan, jotta kaikkein vaikeimmin työllistyvätkin saadaan takaisin työmarkkinoille.

Arvoisa puhemies! Matti Vanhasen hallituksella on keskustan eduskuntaryhmän täysi tuki. Köyhyyden, syrjäytymisen ja työttömyyden vähentäminen eivät ole ainoastaan hallituksen asioita. Nämä kuuluvat koko eduskunnalle. Suomalaiset odottavat eduskunnalta toimeentulon osalta perusturvallisuutta ja luottavaista tulevaisuudennäkymää. Välikysymyksen allekirjoittaneet eivät kysymyksenasetteluilla edistä näitä tavoitteita millään tavalla. Keskustan eduskuntaryhmä on valmis keskustelemaan vaihtoehdoista, joilla köyhyyttä ja eriarvoisuutta vähennetään. (Ed. Vistbacka: Ei sanaakaan maataloudesta!)

Valto Koski /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Totean ensin aluksi, että jos hyväksytään suoritetut tutkimukset köyhyyden ja syrjäytymisen syistä, niin 1990-luvun talouslamasta ja harjoitetusta talous- ja rahapolitiikasta juontuvat tämän päivän köyhyyden ja syrjäytymisen juuret. Tuolloin suuri joukko suomalaisia joutui työttömäksi ja velkaongelmiin syrjäytyen työelämästä ja yhteiskunnan aktiivisesta jäsenyydestä vuosikausiksi. Sosialidemokraatit eivät tuolloin hyväksyneet 1990-luvun alkupuolella tehtyjä talous- ja rahapoliittisia linjauksia, mutta varoituksen sanamme massatyöttömyyden synnystä menivät silloin kuuroille korville. Suurtyöttömyys on tullut yhteiskunnalle ja yksilöille kalliiksi: Pitkäaikaistyöttömyys johtaa köyhyyteen ja syrjäytymiseen, joka toistuu valitettavasti samoissa kotitalouksissa ja siirtyy sukupolvelta toiselle. Näin myös monet lapset ja nuoret ovat vaarassa syrjäytyä tai ovat jo syrjäytyneet.

Vaikka kansainvälisissä köyhyysastetta ja tuloeroja koskevissa vertailuissa pärjäämme hyvin, tehdyt veroratkaisut ovat ongelmallisia sosiaalitukien varassa eläville. Tuoreen tulojen jakautumista koskeneen tutkimuksen mukaan kaikkein suurituloisimpien tulot ovat kasvaneet viimeisten viidentoista vuoden aikana merkittävästi, samalla kun köyhimpien reaalitulot ovat polkeneet paikallaan. Tutkijoiden mukaan selittävä tekijä on porvarihallituksen aikana tehty, pääomatuloja suosinut verouudistus vuonna 1993. Nykyinen köyhyys tai syrjäytyminen ei ole siis nykyhallituksen aikaansaannos, kuten välikysymyksestä voisi päätellä, vaan kyse on historiallisesti poikkeuksellisen 1990-luvun laman seurauksista, joista on kannettava yhdessä vastuuta.

Välikysymyksessä väitetään, ettei hallitus ole tehnyt mitään tai että hallituksen toimet ovat olleet näennäisiä köyhyyden ja eriarvoisuuden torjumiseksi. Väitteet eivät pidä paikkaansa. Kysyjien muistin kirkastamiseksi kerrattakoon lyhyesti tällä hallituskaudella tehtyjä toimia: ylivelkaantuneiden asemaa on helpotettu; työvoimapoliittisia ylläpitokorvauksia korotettu; pitkäaikaistyöttömien eläketuki otettu käyttöön; kansaneläkkeitä ja siihen sidottuja etuuksia korotettu; vähimmäismääräisiä sairaus- ja vanhempainrahoja merkittävästi nostettu; ansiosidonnaisten sairaus- ja vanhempainpäivärahojen saantia helpotettu; lapsilisiä, kotihoidon ja yksityisen hoidon tukia nostettu; opiskelijoiden asumislisän ja opintolainan ehtoihin on tulossa parannuksia. Vaikka köyhyyttä ja syrjäytymistä vähentäneet toimet koskettavat lähes koko väestöämme, painopiste on ollut viime aikoina nimenomaan perheiden ja pienituloisten eläkkeensaajien sosiaaliturvan ja nimenomaan kysyjien peräämän perusturvan parantamisessa.

Sosialidemokraattien mielestä työ on parasta sosiaaliturvaa ja tehokas köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisykeino. Myös työstä kertyvä ansiosidonnainen sosiaaliturva ja toimivat hyvinvointipalvelut ehkäisevät tehokkaasti köyhyyttä.

Olisi toivottavaa, että välikysymyksen tekijät esittäisivät omat linjauksensa köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja myös toimien rahoittamiseksi. Tällainen kulttuuri ei kuitenkaan näytä olevan tapana tässä talossa, ei, vaikka kansalaiset odottavat myös oppositiolta selkeitä vaihtoehtoja. Välikysymyksiä tehdään poliittisten tarkoitusperien edistämiseksi ilman ongelmien syiden ja ratkaisujen hakemista. Sen on tämäkin välikysymys selkeästi osoittanut.

Keskustelussa on hyvä muistaa, että sosiaalitukien korotukset eivät yksin poista köyhyyttä ja syrjäytymistä eikä ylipäätään helppoja ja nopeita ratkaisuja ole olemassa. Tarvitsemme siis pitkäjänteistä sitoutumista ja monipuolisia yhteiskuntapolitiikan keinoja köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on parin viime vuoden aikana lausunut julki useaan eri otteeseen tavoitteensa parantaa vähävaraisten ihmisten asemaa. Haluamme vähentää köyhyyttä ja syrjäytymistä sekä vahvistaa ihmisten hyvinvointia ja yhteiskunnan sosiaalista eheyttä. Ajoimme vähävaraisten aseman parantamista koskevaa lausumaa syksyn budjettimietintöön ja edellytämme päätöksiä lausuman toteuttamisesta kehysneuvottelujen yhteydessä. Niin kuin kuulimme, hallitusohjelman mukaisesti on tehty paljon köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi, mutta pitkäaikaistyöttömien aseman kohentamiseksi tarvitsemme hallitusohjelman ns. puolivälitarkistuksen.

Tavoitteemme on, että toimeentulotuen asumisen 7 prosentin omavastuu poistetaan ja työmarkkinatuen tasoa korotetaan yhdessä asumistuen tulorajojen tarkistuksen kanssa. Asumisen omavastuu on selvityksen mukaan lisännyt ihmisten toimeentulovaikeuksia erityisesti korkeiden asumiskustannusten kaupungeissa, eikä se ole suunnitellulla tavalla pystynyt hillitsemään asumiskulujen nousua.

Työmarkkinatuki ei turvaa toimeentuloa työttömyyden pitkittyessä. Työttömät joutuvatkin hakemaan elantonsa Kelan lisäksi kunnan sosiaalitoimistosta. Samanaikaisesti pätevistä sosiaalityöntekijöistä on monin paikoin pulaa. Työmarkkinatuen tasokorotus helpottaa näiden työttömien taloudellista asemaa, jotka eivät saa toimeentulotukea, vähentää kahdella luukulla juoksemista ja inhimillistä hätää ja vapauttaa sosiaalitoimistojen resursseja sosiaalityöhön. On arvioitu, että työmarkkinatuen 1,46 euron korotus päivässä vähentäisi kolmanneksella toimeentulotukiasiakkaiden määrää.

Arvoisa puhemies! Korkea työllisyys ehkäisee tehokkaasti köyhyyttä ja syrjäytymistä. Valtio ja kunnat ovat panostaneet työllisyyteen ja yritystoiminnan edistämiseen. Hyvänä esimerkkinä mainittakoon kotitaloustyön verovähennys, joka on osoittautunut toimivaksi niin työllisyyden kuin harmaan talouden tavoitteiden kannalta. Silti työttömyysasteemme on edelleen aivan liian korkea. Onkin selvää, että yritysten rooli ja investoinnit kotimaahan tulevat olemaan keskeisiä työllisyyden ja tuottavuuden kohottamisessa.

Tulopoliittiset kokonaisratkaisut ovat hillinneet palkkaerojen kasvua ja tasoittaneet työelämän murrosta. Monella palkansaajalla on kuitenkin vaikeuksia tulla palkallaan toimeen, koska määräaikaiset, osa-aikaiset ym. pätkätyösuhteet ovat yleistyneet. Myös asuntojen korkea hintataso vaikeuttaa juuri pienipalkkaisten toimeentuloa.

Aktiivinen työvoimapolitiikka tarvitsee riittävät voimavarat, mutta myös rakenteiden ja toimintatapojen kehittämistä. Valmistelussa olevat työmarkkinatukea ja työllistämistukea koskevat uudistukset ovat tärkeitä. Työmarkkinatukiuudistuksessa on kyse pitkäaikaistyöttömien yhteiskuntatakuusta ja työmarkkinatuen suuntaamisesta aikaisempaa enemmän aktiivitoimien ajalle.

Voimassa olevassa tupossa sovittu muutosturva on yksi edistysaskel työttömyyden ja syrjäytymisen ehkäisemisessä. On perusteltua, että irtisanomisaikaa käytetään aktiivisesti koulutukseen ja uuden työn hakemiseen ja että työnantaja kantaa vastuuta irtisanotun osaamisesta ja työllistymisestä. Hallitus on sitoutunut palkansaajien muutosturvaa vahvistavaan uudistukseen, johon tarvitaan myös lisärahoitusta.

Nuorten koulutus- ja yhteiskuntatakuun tavoitteena on turvata alle 25-vuotiaille sujuva pääsy koulutukseen, harjoitteluun tai työelämään. Valtion ja kuntien kolmannen sektorin satsaukset nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi ovat ensiarvoisen tärkeitä. Osaamista korostavassa maailmassa oppimisvaikeuksista kärsivällä ekaluokkalaisella, koulupudokkaalla tai vähäisen koulutuksen saaneella nuorella on suuri riski syrjäytyä. Kaikkien ei tarvitse kuitenkaan valmistua korkeakoulusta, vaan eri alojen osaavia ammattimiehiä ja -naisia tarvitaan yhä enemmän, kun suuret ikäluokat siirtyvät työelämästä eläkkeelle. Erilainen oppiminen on otettava paremmin huomioon kaikessa opetuksessa, käytännönläheistä ammattikoulutusta on syytä lisätä sekä opintojen ohjausta parantaa.

Arvoisa puhemies! Lasten ja perheiden ongelmien kasaantuminen ja siirtyminen sukupolvelta toiselle on erittäin huolestuttava kehityssuunta. Päihderiippuvuus, mielenterveysongelmat ja väkivaltaisuus ovat usein ongelmien taustalla. Esimerkiksi lasten ja nuorten sijoitukset kodin ulkopuolelle ovat lähes kaksinkertaistuneet 1990-luvun alun reilusta 8 000:sta yli 14 000 tapaukseen vuodessa, vuosi 2003 on kysymyksessä. Lastensuojelu toimii monissa kunnissa liian vähäisillä voimavaroilla, ja ongelmat ehtivät näin kärjistyä. Jonot psykiatriseen hoitoon ovat edelleen liian pitkät. Päätöksentekijöiltä odotetaan arvovalintoja lasten ja nuorten hyvinvoinnin puolesta.

Syrjäytymisongelmien moninaisuus ja vaikeus on suuri haaste hyvinvointipalvelujen toimivuudelle ja rahoitukselle. Kansallinen terveyshanke ja sosiaalialan kehittämisohjelma ovat lisänneet sosiaali- ja terveydenhuollon voimavaroja ja yhteistyötä sekä linjanneet palvelujen kehittämistyötä ja tehostamista pitkällä aikavälillä. Peruspalvelujen toimintatapoja, rakenteita ja tuottavuutta tulee jatkuvasti kehittää yhteistyössä henkilöstön kanssa. Apua tarvitseville on tärkeää tarjota räätälöityjä tukipalveluja ja hoitoa ajoissa. Palvelujen tulee toimia asiakaslähtöisesti ja moniammatillisesti, hallintorajakynnyksiin kompastumatta. Myös seudullista yhteistyötä on vahvistettava. Peruspalvelut tasaavat merkittävästi tulonjakoa. Jatkossakin on huolehdittava siitä, että asiakasmaksut eivät nouse kohtuuttomiksi ja että esimerkiksi sairastuminen ei johda suurien kustannusten kautta köyhyyteen.

Pahoinvointi, köyhyys tai syrjäytyminen ei ole poistettavissa vain kuntien ja valtion toimin. Tarvitsemme arjen vastuunkantoa omasta ja lähimmäisten hyvinvoinnista. Yhteisöllisyyttä ja luottamusta on rakennettava pitkäjänteisesti muun muassa kaupunkirakenteessa. Kolmannen sektorin järjestöjen, kirkon ja vapaaehtoistyön rooli on erittäin tärkeä köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämisessä. Monet luovat, uudet ratkaisut onkin kehitetty niiden piirissä. Arvostamme näin kolmannen sektorin pyyteetöntä työtä vähäosaisten hyväksi ja korostamme julkisen ja kolmannen sektorin yhteistyön merkitystä.

Suomalainen köyhyys ja syrjäytyminen on vakava ongelma, jonka ratkaisuja on yhdessä haettava. (Ed. Korhonen: Oikein!) Emme voi kuitenkaan unohtaa myöskään maailman köyhiä, joista noin miljardi elää alle eurolla päivässä. Tarvitsemme maailmanlaajuista solidaarisuutta, reiluja kansainvälisen kaupan ja työelämän pelisääntöjä sekä kehitysapua. Muutos on tehtävä, niin kuin Kiasman edessä teltoissa yöpyvät nuoret meitä tänään muistuttavat. (Ed. Ala-Nissilä: Kyllä!)

Arvoisat kollegat! Köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisyssä hyvän elämän turvaamisen on oltava keskeisimmällä sijalla. Jos elämä alkaa luisua raiteiltaan, ongelmat alkavat samalla kasaantua. Siksi köyhyyttä ja syrjäytymistä torjuttaessa kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa tavoite — hyvä elämä — on aina pidettävä mukana.

Tämän tavoitteen tulee kattaa koko elämä vauvasta vaariin. Hyvän elämän sisällön kannalta on tärkeätä, että kansalaisten turvallisuus voidaan taata ylläpitämällä toimivia ja kattavia peruspalveluita. Suomi ei voi ylpeillä olevansa hyvinvointivaltio, jos sen kansalaiset voivat huonosti. Siksi köyhyyden ja syrjäytymisen poistaminen on koko yhteiskunnan keskeinen tehtävä.

Ed. Pehr Löv merkitään läsnä olevaksi.

Sari  Sarkomaa  /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä jakaa välikysymyksen esittäjien huolen eriarvoisuuden ja köyhyyden lisääntymisestä. (Ed. Ala-Nissilä: Miksette yhtyneet?) Vaikka hyvinvointi on tasaisesti kasvanut ja kansainvälisesti olemme yhä pienten tuloerojen ja vähäisen köyhyyden maa, kaikki suomalaiset eivät ole päässeet nauttimaan vaurautemme hedelmistä. (Ed. Ala-Nissilä: Jos te olette sitä mieltä, miksi ette allekirjoittaneet?) Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää tärkeimpänä keinona köyhyyden ehkäisemisessä työllisyyden parantamista ja työttömyyden vähentämistä. Työtulojen puute on edelleen köyhyyden keskeinen syy, ja työpaikan saaminen on varmin tie pois köyhyydestä. Kaksi kolmasosaa köyhistä kuuluu kotitalouksiin, joissa ei ole yhtään työssäkäyjää. Palkansaajista köyhäksi luetaan aniharva.

Köyhyyden ja syrjäytymisen kannalta huolestuttavinta on se, että pääministeri Vanhasen hallituksen talouspolitiikan tärkein tavoite, satatuhatta uutta työpaikkaa, on karkaamassa käsistä. (Ed. Valpas: Se on karannut jo!) Tämän pääministeri Vanhanenkin myönsi muutama viikko sitten. (Ed. Ala-Nissilä: Vielä tavoitellaan!) Kokoomuksen eduskuntaryhmä edellyttää, että hallitus tekee huomisessa kehysriihessään selkeät ratkaisut työllisyyden parantamiseksi. Sadantuhannen työpaikan tavoitteesta ei tule luopua.

Uudistimme helmikuussa omat konkreettiset ehdotuksemme. Ed. Valto Koski täällä peräänkuulutti opposition vaihtoehtoja. Täältä tulee, eli kokoomus uudisti helmikuussa omat konkreettiset ehdotukset Hyvinvointia työllä ja talouskasvulla -raportissa. Ehdotamme työnantajamaksujen porrastamista palkkatason mukaan, työn verotuksen keventämisen jatkamista, syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kuntoutuskokeilun vakinaistamista, työvoimapalvelukeskusten toiminnan tehostamista, kuntouttavan työtoiminnan velvoittavuuden ikärajan nostamista sekä perhevapaiden kustannusten nykyistä tasapuolisempaa korvaamista.

Päinvastoin kuin välikysymyksen allekirjoittajat, kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää hallituksen tekemiä veronalennuksia perusteltuina työllisyystavoitteen saavuttamiseksi ja hyvinvointipalveluiden turvaamiseksi. Ansiotulojen verotusta on jatkossakin alennettava kohti eurooppalaista keskitasoa kaikissa tuloluokissa. Verojen alentaminen ei ole johtanut eikä johda suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rapautumiseen, kuten välikysymyksen tekijät tänään ja hallituspuolueetkin erheellisesti vielä ennen vaaleja väittivät. (Ed. Ala-Nissilä: Riippuu siitä, mitä veroja kevennetään!) Ansiotulojen verotuksen keventäminen tekee kaiken työn vastaanottamisesta kannattavampaa ja lisää palkansaajien ostovoimaa sekä tukee tavaroiden ja palveluiden kysyntää. Näin voidaan vaikuttaa yritysten kannattavuuteen ja edistää työllistämistä. Nopeampi talouskasvu tuo lisää rahaa valtion ja kuntien kirstuun hyvinvointiyhteiskunnan turvaksi. (Ed. Ala-Nissilä: Ihan keskustalaista puhetta!)

Kokoomus on pettynyt hallituksen passiivisuuteen tuloloukkuongelman poistamiseksi. Monet olisivat valmiita parantamaan toimeentuloaan tekemällä mitä tahansa työtä pienelläkin palkalla, mutta järjestelmä ei tee sitä taloudellisesti kannattavaksi. Mielestämme pienipalkkaisenkin työn tekemisen on oltava taloudellisesti kannattavampaa kuin työttömänä olemisen. Hallitus ei ole juurikaan ponnistellut pohtiakseen, miten pienipalkkainen työ kannattaisi paremmin. Päinvastoin hallituksen piiristä on kuluneiden kahden vuoden aikana kuultu useita tuloloukkuja syventäviä ehdotuksia, kuten palvelumaksujen tulosidonnaisuus, asumistuen omavastuun poistaminen ja nyt viimeksi kunnallisveron muuttaminen progressiiviseksi. (Ed. Ala-Nissilä: Ei ollut hallituksen ehdotus!) Ministeri Mönkäreen keskustelunavaus pätkätöistä kuulostanee varsin vieraalta erityisesti niiden nuorten naisten korvissa, jotka haluaisivat vakituisen työsuhteen ja mahdollisuuden suunnitella elämäänsä, asumistaan ja lasten hankkimista luotettavalta pohjalta. Erityisesti hoitoalalla jo hoitotakuukin edellyttäisi töiden vakinaistamista ja lisää ammattitaitoista henkilökuntaa.

Kokoomuksen mielestä pätkätöidenkin vastaanottamisen tulee aina olla kannattavaa, mutta yhtä tärkeää on, että perusteettomat pätkätyösuhteet vakinaistetaan. Kokoomus toivoo hallitukselta ripeitä toimia myös ylivelkaantuneiden ja konkurssin tehneiden yrittäjien hyväksi, jotta heillä olisi mahdollisuus irtautua köyhyyskierteestä takaisin normaalielämään ja työhön. (Ed. Ala-Nissilä: Hyvä näkemys!)

Arvoisa puhemies! Viime viikkoina olemme saaneet huomata, että tietoisuus kuntien talouden kurjistumisesta on vihdoin saavuttanut myös hallituksen. Valitettavaa on se, että tilanteen myöntäminen tapahtuu kuntalaisten ja peruspalveluiden kannalta turhan myöhään, ja kuinka ollakaan, puoli vuotta kunnallisvaalien jälkeen. Laadukkaat ja kaikkien saatavissa olevat peruspalvelut ovat erityisen tärkeitä juuri köyhimmille ja syrjäytymisvaarassa oleville. Koulutuksen ja terveydenhoidon tasa-arvo on suomalaisen yhteiskunnan kivijalka, jota hallitus nyt horjuttaa kuntien taloushuolista piittaamattomalla politiikallaan. Samalla heikentyy mahdollisuus ongelmien ennaltaehkäisyyn, kun riittävän pienet ryhmäkoot kouluissa ja päivähoidossa jäävät säästöpaineissa toissijaisiksi. Myös hoitotakuun toteutuminen, jonka keskeiseksi tavoitteeksi edellinen hallitus asetti terveyserojen tasaamisen, on nyt vakavasti vaarantumassa. Sairastuminen ja sairauden pitkittyminen ei saisi johtaa köyhyyteen, mutta usein näin juuri käy.

Erityisen polttava ongelma on iäkkäämpien kuntalaisten kannalta. Kotona asumisen mahdollistavat sosiaali- ja terveyspalvelut maksavat yhdessä lääkkeiden kanssa usein paljon enemmän kuin laitoshoito. Tällainen tilanne on järjetön. Joka kymmenes köyhä maassamme on eläkeläinen. Täyttä kansaneläkettä saavia on yli 100 000 henkilöä, ja heistä pääosa on naisia. Kansaneläkkeen lisäksi moni heistä saa asumistukea, osa joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Tilanne heikentää eläkeläisten omanarvontuntoa ja uskoa kykyyn selviytyä itsenäisesti. Eläkkeisiin tässä kuussa tullut 7 euron korotus kompensoi hädin tuskin alkoholin hinnan alentumisesta johtuvan matalan indeksin. Tosiasiassa eläkeläisten käteen ei jää juuri yhtään sen enempää kuin ennenkään. Ero niihin lupauksiin nähden, joita eläkeläisille annettiin ennen vaaleja, on todellakin räikeä.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä edellyttää, että hallitus selvittää pikaisesti, miten eläkeläisten ostovoiman kehitys ja toimeentulo voidaan jatkossa turvata sekä miten sosiaali- ja terveyspalvelumaksuille ja lääkkeille voidaan määritellä yksi yhteinen maksukatto. Köyhyys uhkaa yhä useammin yksinhuoltajia ja toisaalta suuria perheitä, joiden osuus toimeentulotuen asiakkaista on merkittävä. Hallituksen tekemät parannukset lapsiperheille kohdistuviin tulonsiirtoihin ovat kohdistuneet varsin epäoikeudenmukaisesti juuri monilapsisten perheiden kannalta. Hallituksen kiinalainen lapsipolitiikka, jolla kotihoidon tukea ja lapsilisää nostettiin vain perheen ensimmäisen lapsen osalta, on täysin väärin suunnattua jo väestöpoliittistenkin tavoitteiden kannalta. Päinvastoin perheitähän tulisi rohkaista isompaan perhekokoon. Kokoomuksen vaihtoehto on ollut korottaa lapsilisää ja sen yksinhuoltajakorotusta jokaisesta lapsesta ja sitoa lapsilisät indeksiin. (Ed. Huotari: Alle 7-vuotiaista oli ennen vaaleja puhe!)

Välikysymyksessä otetaan aiheellisesti esiin myös opiskelijoiden toimeentulo-ongelmat. (Ed. Ala-Nissilä: Sekin parantuu!) Opiskelijat ovat suurin köyhien ryhmä heti työttömien jälkeen. Opintotuen alhainen taso on johtanut siihen, että toimeentulonsa erittäin vaikeaksi kokevista opiskelijoista lähes puolet on joutunut hakemaan ainakin joskus toimeentulotukea. (Ed. Ala-Nissilä: Kestää hyvin kansainvälisen vertailun!) Kokoomus on tehnyt kattavan ja realistisen esityksensä opintotuen ja erityisesti opintorahan nostamiseksi. Toivon, että eduskunta antaa tälle kokoomuksen esitykselle tukensa. (Ed. Huotari: Missä on kokoomuksen vaihtoehtobudjetti?)

Kokoomuksen eduskuntaryhmä kantaa suurta huolta niistä nuorista, jotka syrjäytyvät jo peruskouluvaiheessa. (Ed. Ala-Nissilä: Mistä rahat löydetään?) Nykyään joka neljäs nuori keskeyttää opintonsa ja ammatillisen tutkinnon suorittaneista nuorista joka viides on työttömänä. Kokoomus korostaa, että syrjäytymässä olevien nuorten on saatava yksilöllistä palvelua ja heille on tarjottava mahdollisuus kuntouttavaan työhön, työpajatoimintaan tai oppisopimuskoulutukseen. Työvoimatoimistot on velvoitettava tarjoamaan kaikille työttömyyden alkuvaiheessa oleville nuorille työmarkkinatuen saajille yksilöllisesti räätälöityjä toimenpiteitä työttömyyden katkaisemiseksi.

Arvoisa puhemies! Suomen asunnottomista yli puolet asuu Helsingissä. Urbaani köyhyys on aikamme ilmiö, johon usein liittyvät myös pitkäaikaistyöttömyys, pitkät toimeentulotukijaksot sekä sosiaaliset ongelmat. Kaupunkiköyhyyttä lisäävät korkeat asumis- ja elämiskustannukset sekä se, ettei ympärillä ole sosiaalista läheisturvaverkkoa. Kokoomus edellyttää, että hallitus terävöittää kaupunkipolitiikkaansa ja luopuu kaavailemastaan asumiskustannuksia lisäävästä kiinteistöveron pakkonostosta, joka yhtiövastikkeita ja vuokria nostamalla lisäisi köyhyyttä entisestään.

Arvoisa puhemies! Hallituksen vastaus ei tyydytä kokoomuksen eduskuntaryhmää. Ehdotan seuraavaa sanamuotoa perustelluksi päiväjärjestykseen siirtymiseksi:

"Eduskunta toteaa, että hallitus ei ole kyennyt esittämään sellaisia toimenpiteitä, jotka merkittävästi parantaisivat työllisyyttä ja vähentäisivät köyhyyttä, ja että tästä johtuen hallitus on vaarantanut hyvinvointipalveluiden ja tulonsiirtojen rahoituspohjan,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Erkki  Virtanen  /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joka yhdeksäs vastaantulija tämän päivän Suomessa on EU-määritelmän mukaan köyhä. Heitä on jo lähes 600 000. Suhteellisen köyhyyden kanssa voi vielä tulla toimeen, mutta myös absoluuttinen köyhyys ja syrjäytyminen lisääntyvät, vaikka tänään kaikki tässä salissa, kuten ministeri Mönkäreen puheestakin kuulimme, vakuuttavat haluavansa juuri päinvastaista. Miten tämä on mahdollista, kun köyhyyttä ja syrjäytymistä estävät päätökset ovat maan hallituksen ja sitä tukevien eduskuntaryhmien vallassa? Onko ylevien ihanteiden puolesta kenties helpompi puhua kuin toimia ja elää?

Suomalainen köyhyys ja syrjäytyminen johtuvat ensisijaisesti pitkäaikaistyöttömyydestä ja perusturvan riittämättömästä tasosta sekä niihin liittyvästä asunnottomuudesta. Köyhiä ovat kovin usein myös pitkäaikaissairaat, kansaneläkkeen varassa elävät, opintotuella opiskelevat ja ylivelkaantuneet. Näiden ihmisten asioihin on vaikutettava, jos köyhyyden lisääntyminen halutaan pysäyttää ja ihmisten syrjäytyminen estää. Miten Vanhasen hallitus on tässä tehtävässä onnistunut?

Tai ehkä kysymys pitäisikin muotoilla toisin. Onkin kysyttävä, onko hallitus ylipäätään halunnut onnistua köyhyyden ja epätasa-arvon vähentämisessä — ja tässä yhteydessä puhun absoluuttisesta köyhyydestä ja syrjäytymisestä. Onko vastuu heikommista missään asemassa hallituksen toteuttaessa käytännön politiikkaansa? Eikö vanha maalaisliittolais-alkiolainen köyhän asia edes joskus piipahda teidän mieleenne, arvoisat keskustan ministerit? Entä te, toverit sosialidemokraatit, tuoko sana solidaarisuus teille tässä yhteydessä mieleen muuta kuin että taisinhan minä siitä 70-luvulla jossain työväenlaulussa laulaa, mutta kun en nyt enää muista oikein sanoja?

Arvoisa puhemies! Vanhasen hallitus on kyllä sekä ohjelmassaan että puheissaan ottanut keskeiseksi tavoitteekseen työllisyyden edistämisen ja työttömyyden vähentämisen. Me tiedämme, miten tälle hyvälle pyrkimykselle on käynyt: se on epäonnistunut pahemman kerran. Olisiko jo korkea aika hallituksen itsensäkin vakavasti harkita, missä määrin tämä epäonnistuminen johtuu perusteiltaan väärästä politiikasta, siis siitä, etteivät nämä ainoan vaihtoehdon uusliberalistiset hyvätuloisten veronkevennykset johdakaan talouden kasvuun ja työllisyyden paranemiseen, vaan köyhyyden ja taloudellisen epätasa-arvon kasvuun? Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä odottaa mielenkiinnolla tuoreimpia tutkimustuloksia siitä, kuinka monta työtöntä pääsee töihin varallisuusveron poiston seurauksena.

Suurituloisten suosiminen on kuitenkin vain asian toinen, joskin näkyvin puoli. Olennaisempaa ja huolestuttavampaa on se, että hallituksen valitsema poliittinen linja jättää sekä pitkäaikaistyöttömät että jo syrjäytyneet vaille huomiota tai jopa entisestään vaikeuttaa heidän asemaansa. Toki ymmärrämme, että kilpailukyvyn ja huippuosaajien politiikkaa hoidettaessa hiljaisten asemien yksinäisten miesten ja lähiöiden työttömien yksinhuoltajanaisten ongelmat tuntuvat etäisiltä, ikäviltä ja kiusallisiltakin. Mutta kai teillä nyt sentään joku vastuu heistäkin pitää olla. Vai onko kysymys sittenkin ideologisesta valinnasta, valinnasta, joka jättää kaikkein köyhimmät ja syrjäytyneimmät kylmän tietoisesti oman onnensa nojaan ovien ulkopuolelle palelemaan ja kärvistelemään samaan aikaan, kun kaikkein rikkaimmille annetaan pyytämättä ja yllättäen 100 miljoonaa rahaa, jota he kaikki eivät taida edes haluta?

Arvoisa puhemies! Kansallinen kulttuuriperinne tarjoaa tälle hallituksen kilpailukyvyn stiiknafuuliapolitiikalle sopivan nimen. Se on "jätkät senkun porskuttaa" -politiikkaa. Valitettavasti vain perinteen ensimmäinen osa toimii myöskin. Heikot sortuu elon tiellä tässä maassa joka päivä ja kasvavassa määrin. Heidän kohtalonsa vain näyttää kiinnostavan yhä harvempia yhä vähemmän ja hallitusta ei juuri lainkaan.

Huippuosaajien verohelpotuksista niin kovin innostuneelle hallitukselle suosittelen tutustumista professori Klaus Helkaman kirjoitukseen uusimmassa Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä. Sitralle tekemiinsä tutkimuksiin perustuen hän osoittaa, että ihmisten välinen luottamus selitti kaksi kolmasosaa Oecd-maiden rakenteellisen kilpailukyvyn vaihtelusta ja että toisin kuin vallitseva, hallituksenkin omaksuma, viisaus väittää, innovaatiot ja huippuosaaminen useinkin liittyvät tasa-arvoon. Ei antiikin tieteellinen ajattelu synnyttänyt demokratiaa, vaan demokratia synnytti tieteellisen ajattelun.

Arvoisa puhemies! Millainen sitten on ollut hallituksen käytännön politiikka, jonka erinomaisuudesta olemme täällä kuulleet jo monia esimerkkejä, ja jälleen nimenomaan kaikkein köyhimpien kannalta tarkasteltuna? Otetaan esimerkiksi tämä lapsilisien korotus. Hallitus niitä toki korotti, mutta jätti samalla kaikkein köyhimmät eli toimeentulotukea saavat perheet käytännössä kokonaan korotuksetta, koska edes ensimmäisen lapsen lapsilisää se ei suostunut sisällyttämään toimeentulotuen etuoikeutettuun tuloon.

Tai toinen esimerkki: toimeentulotuen asumismenojen 7 prosentin omavastuu. Lipposen ykköshallitus synnytti sen oppositiopuolue keskustan tuella kannustamaan kuulemma köyhimpiä vuokralaisia muuttamaan pienempiin, halvempiin ja huonompiin asuntoihin. Vasemmistoliitto vastusti hallituksessa ollessaankin tätä lakia alusta alkaen, koska näimme sen seuraukset jo tuolloin. Emme kuitenkaan onnistuneet sitä yksin torjumaan, mutta onnistuimme vähentämään omavastuun kahdestakymmenestä seitsemään prosenttiin. Lähtemällä hallituksesta omavastuu olisi jäänyt kolminkertaiseksi, jolloin häätöjen määrä olisi entisestään kasvanut. Tässä katsannossa on pakko pitää hurskasteluna ed. Moilanen-Savolaisen jälleen kerran keskustasta singottua syytöstä siitä, että vastuu köyhyydestä on vasemmistoliitolla, kun se on joskus ollut hallituksessa. Tällä hallituksella on nyt ollut kaksi vuotta aikaa korjata nämä aiempien hallitusten erehdykset. Koskahan sitä mahtaa tapahtua?

Omavastuun seuraukset tulivat pian kaikille selviksi. Ketään se ei kannustanut, koska halvempia asuntoja ei yksinkertaisesti ole. Sen sijaan vielä tänäänkin häädetään jossain vuokralainen, jonka ainoa vika on köyhyys ja jota toimeentulotukikaan ei voida auttaa, koska omavastuupykälä sen estää.

Vasemmistoliitto on jo kahdesti varjobudjetissaan vaatinut omavastuun kumoamista. Hallitus on viitannut asialle kintaalla. Viimeksi viime joulukuussa ministeri Hyssälä ilmoitti, ettei hallitus tule puuttumaan asiaan. Nyt sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on ilmoittanut vaativansa omavastuun poistamista. Olemme aidosti iloisia, että olette lopultakin tulossa tässä asiassa meidän linjoillemme. Kysyä sopii, miksi vasta nyt. Aihetta olisi ollut jo monen monta häätöä sitten. Onko syynä kenties se, että kaikkein köyhimmille suunnattavan omavastuun poiston vaatima 43 miljoonaa euroa tuli yli kaksinkertaisesti käytettyä varallisuusveron poistamiseen kaikkein rikkaimmilta? (Ed. Gustafsson: Tämä vaatimus on esitetty jo aiemmin!)

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä tulee esittämään nopean toiminnan ohjelman köyhyyden vähentämiseksi. Se sisältää toimeentulotuen asumismenojen omavastuun poiston ja toimeentulotuen määräytymisperusteiden muuttamisen perheen ensimmäisestä lapsesta maksettavan lapsilisän osalta niin, että toimeentulotuen saajatkin voivat saada lapsilisän korotukset. Tämän lisäksi me tulemme esittämään myöskin ensi syksynä jo kahdesti esittämämme varjobudjetin, jonka rahoitus on tehty niillä verohelpotuksilla, jotka hallitus on myöntänyt. Siellä on keskeinen ohjelma, on ollut ja tulee olemaan keskeinen ohjelma siitä, miten me haluamme toimia, kun sitä täällä on vaadittu. Tämän nopean toiminnan ohjelman rahoitamme säilyttämällä varallisuusveron, jolloin rahaa jää vielä työmarkkinatuen korotukseenkin.

Arvoisa puhemies! Koska hallitus ei pysty edes tähän ja se muutoinkin on laiminlyönyt kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ja sen myötä lisännyt rikkaiden ja köyhien välistä epätasa-arvoa, kannatan ed. Korhosen ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.

Ed. Mauri Pekkarinen merkitään läsnä olevaksi.

Rosa Meriläinen /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Epävarmuus ei tee ihmisistä innovatiivisia vaan pelokkaita. Luovuus ja hedelmällinen riskinotto kasvavat parhaiten silloin, kun perusturvallisuus on taattu.

Köyhyys Suomessa on luonteeltaan ennemminkin toistuvaa kuin ohimenevää. Lyhyet köyhyysjaksot vaivaavat samoja kotitalouksia aina uudelleen. Köyhyyttä on kuitenkin usein virheellisesti pidetty lähinnä ohimenevänä, johonkin elämänvaiheeseen liittyvänä ilmiönä. Toki myös tiettyihin elämänvaiheisiin, kuten nuoruuteen ja vanhuuteen, liittyy suuri köyhyysriski.

Arvoisa puhemies! Epävarmuus työmarkkinoilla on lisääntynyt. Työttömien ja työtätekevien väliin on syntynyt uusi luokka: prekariaatti. Tätä käsitettä on yritetty kääntää suomeksi esimerkiksi nimillä tilapäistö, epävarmisto ja pätkälistö. Mikään näistä käännöksistä ei kykene tavoittamaan sitä täydellistä tilapäisyyden ja epävarmuuden tilaa, joka monen suomalaisen elämää leimaa. Eivät ainoastaan työt ole pätkätöitä. Mikään ei ole pysyvää.

Muuttuneet työmarkkinat tarvitsevat rinnalleen uudet säännöt niin työelämään kuin sosiaaliturvaankin. Nykyinen työmarkkinajärjestelmä, työttömyysturva ja eläkejärjestelmä on kaikki aikanaan luotu sellaiseen maailmaan, jota ei enää ole.

Työmarkkinat ovat jakautuneet kahden kastin väkeen, joissa toisen porukan täytyy toimia suhdannepuskurina, olla se työmarkkinoiden joustava osa. Tämä osa on usein naisten osa. Toistuvaistyöttömyys pudottelee ihmisiä taloudelliseen ahdinkoon tuon tuosta, ja henkilökohtaisen elämän pitkän aikavälin suunnittelu ja unelmointi käy vaikeaksi. Nuorten aikuisten kannalta on ollut suuri virhe pidentää ansiosidonnaisen työssäoloehtoa. Vihreiden mielestä työssäoloehtoa tulisi lyhentää ja vastaavasti ansiosidonnaisen kesto voitaisiin sitoa työssäoloaikaan. Tämä toisi taloudellista turvallisuutta tilapäistölle.

Arvoisa puhemies! Me vihreät emme ainoastaan voivottele pätkätöitä tekevien kurjaa asemaa vaan esitämme konkreettisia keinoja, joilla työelämän eriarvoisuutta vähennettäisiin ja tilapäistön sosiaaliturvaa parannettaisiin. (Ed. Gustafsson: Kyllä niitä vihreiden toimia onkin odotettu!) Haluamme yhdessä ay-liikkeen kanssa miettiä, kuinka tilapäistön asemaa voitaisiin parantaa. Juuri siksi ay-liikettä tarvitaan, että yhdessä pidetään yhden puolta. Siksi esimerkiksi luottamusmiesten asemaa on vahvistettava. (Ed. Gustafsson: Onko Soininvaara samaa mieltä?) — Kyllä.

Tilapäistön sosiaaliturvaksi vihreiden esittämä perustulo on ehdottomasti paras vaihtoehto. Perustulo on kaikille Suomessa vakituisesti asuville kuukausittain maksettava rahasumma, joka tukee erityisesti pieniä ansiotuloja saavia, pätkätöiden tekijöitä ja pienyrittäjiä. Suurituloisten tai keskitulosten perustulosta ei tarvitse kantaa huolta. Heidän tilanteensa ei käytännössä muutu lainkaan, sillä verotuksella perustulo leikkautuu pois niiltä, jotka sitä eivät enää tarvitse. Tässä olisi malli hallituksen käyttöön, sillä kun näyttää olevan vaikeuksia tehdä päätöksiä pienipalkkaisten tukemisesta.

Siitä työstä, josta työmarkkinoilla ei olla valmiita maksamaan nykyisillä säännöillä riittävästi, on tehtävä tekijälleen taloudellisesti kannattavaa muuttamalla verotusta ja sosiaaliturvaa. Se, että työstä maksetaan matalaa palkkaa, ei tee siitä matalatuottoista, mutta se tekee, jos kuluttaja ei suostu maksamaan työpanoksesta. Terminä matalan tuottavuuden ala on harhaanjohtava, sillä eiväthän nämä alat suinkaan ole vähäarvoisia. Jotkut alat myös tuottavat enemmän hyvinvointia pitkällä tähtäimellä kuin rahaa lyhyellä tähtäimellä, ja siksi ne tarvitsevat valtion tukea.

Eräs keino edetä perustulon suuntaan olisi siirtää toimeentulotuen normitetun osan maksatus Kelalle. 90-luvulla tehdyn toimeentulotukikokeilun tulokset puoltavat siirtoa.

Toinen käytännöllinen ja helposti tehtävä parannus olisi ed. Tarja Cronbergin yhdessä työttömien kanssa valmistelema perustoimeentulokokeilu Pohjois-Karjalassa. Ed. Cronberg on jättänyt asiasta lakialoitteen, johon kehotan hallitusta perehtymään. Kokeilu mahdollistaisi lyhytkestoisenkin työn vastaanottamisen ilman taloudellisia menetyksiä ja on tarkoitettu pitkäaikaistyöttömille, jotka haluavat työllistyä ja lähteä rakentamaan itselleen työuraa.

Arvoisa puhemies! Mihin on hallitukselta unohtunut sosiaaliturvajärjestelmän yksinkertaistaminen? Tällä hetkellä vaaditaan sosiaalityön maisterin opintoja, jotta pärjäisi Kelan asiakkaana. On ihmisryhmiä, jotka ovat erityisen haavoittuvia sen vuoksi, että heidän kykynsä ja taitonsa puolustaa omia oikeuksiaan ovat vähäisemmät kuin selviytyminen sosiaaliturvaetuuksien viidakosta käytännössä vaatisi. Tällaisia ihmisryhmiä ovat esimerkiksi päihdeongelmaiset, huonokuntoiset vanhukset ja mielenterveysongelmaiset.

Monen vanhuksen ja mielenterveysongelmaisen suurin ongelma on yksinäisyys. Tällä en tarkoita, etteikö vaikkapa kansaneläkkeellä eläviä vaivaisi myös suoranainen tuloköyhyys. Voisi kuitenkin sanoa, että Suomen suurin yksittäinen sosiaalinen ongelma on yksinäisyys. Miten sitä voitaisiin lieventää? Yhteisöllisyydellä. Se, miten Suomessa tällä hetkellä yhdyskuntasuunnittelua toteutetaan, on vain omiaan vahvistamaan yksinäisyyttä. Erityisesti syrjäseuduilla asuvilla on hurja syrjäytymisriski, koska töitä ei yksinkertaisesti ole. Asuinpaikasta riippumatta keski-ikäisiä yksin asuvia miehiä uhkaa syrjäytyminen, ja tämä on myös aito turvallisuusuhka. Valtio ei voi tarjota elämänkumppania, mutta kunta voi järjestää yhteisöllisyyttä. Oiva esimerkki tästä on Lieksan kirjaston eteen aamuisin kasvava jono. Hyvä Lieksa! Kirjastojen kaltaisia yhteisiä tiloja, joihin on helppo mennä, tarvitaan yhä enemmän. Ei ole hyvä juttu, että lääkenappi on korvaamassa vertaistuen ja ihmiskontaktit mielenterveysongelmien auttajana. Eikä tämä medikalisaatio tee valtionkaan taloudelle hyvää.

Arvoisa puhemies! Köyhyys on kasautunut perheisiin, joissa on pieniä lapsia. Merkittävä osa 90-luvun sosiaalipoliittisista leikkauksista keskittyi juuri lapsiperheisiin. Viimeisen kymmenen vuoden aikana lapsiperheet ovatkin köyhtyneet suhteessa muuhun väestöön. Erityisesti näin on tapahtunut monilapsisille perheille. Heidän lapsilisiensä reaaliarvo tulee kuitenkin hallituksen toimesta tällä kaudella vain laskemaan. Lapsiperheiden köyhyysriski on siis suurin silloin, kun lapset ovat pieniä. Siksi vihreät ovat esittäneet lapsilisien korotusta alle 7-vuotiaiden lasten perheissä.

Pahoinvoivilla vanhemmilla on myös pahoinvoivia lapsia. Lapsen hätä ei poistu odottamalla tai unohtamalla. Ongelmat pahenevat, ja niiden seurausvaikutukset näkyvät niin lapsen elämässä kuin kaikkien kansalaisten elämässä. Syrjäytymiskierteeseen kannattaa puuttua mahdollisimman varhain, viimeistään teini-iässä. Aloittelevan pikkurikollisen uran voi katkaista poliisin ja sosiaalityöntekijän yhteistyöllä. Kouluallergisille nuorille kannattaa tarjota tavallista kymppiluokkaa motivoivampia tapoja hankkia itselleen ammatillista koulutusta, kuten ammattikymppejä, ja kepin sijaan löytää porkkanoita, joilla ammattikoulupudokkaille löytyy korvaava paikka vaikkapa oppisopimuksen kautta. Työmarkkinatuen uudistusesitys on vain kustannusten siirtoa paikasta toiseen. Lopputuloksena voi olla resurssien katoaminen esimerkiksi nuorten työpajatoiminnasta, joka on todettu vaikutuksiltaan erinomaiseksi. Kannattaakin suunnata resurssit sellaiseen työllistämiseen, joka työllistää tosielämässä, ei vain tilastoissa.

Arvoisa puhemies! Hallitus ei voi väittää rahan puutetta syyksi olla vähentämättä köyhyyttä ja eriarvoisuutta. Sillä on sentään ollut rahaa huimiin veronkevennyksiin ja jopa varallisuusveron poistoon. Vihreät olisivat mieluummin käyttäneet rahaa palveluelvytykseen ja tulonsiirtoihin kaikkein heikoimmassa asemassa oleville, kuten minimiäitiyspäivärahalla eläville. Rikkaimman prosentin tulot ovat kasvaneet huimasti samaan aikaan, kun alimman tuloluokan ja työttömien reaaliansiot jopa laskivat. Vaikka köyhyys ei sinänsä Suomessa ole lisääntynyt, se on syventynyt eli entistä köyhempien määrä on kasvanut. Hallitus on epäonnistunut vähentämään köyhyyttä ja eriarvoisuutta. Se on kieltäytynyt toteuttamasta uudistuksia, jotka helpottaisivat tilapäistön asemaa. Työllisyyden nimissä se on tehnyt eriarvoisuutta lisääviä veronkevennyksiä, jotka eivät edes ole parantaneet työllisyyttä.

Siksi ehdotankin perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi:

"Kuultuaan hallituksen vastauksen eduskunta toteaa, etteivät hallituksen esittämät toimet riitä Suomessa meneillään olevan eriarvoistumiskehityksen pysäyttämiseen. Eduskunta kehottaa hallitusta korottamaan työmarkkinatukea, tekemään päätökset matalapalkkaisen työn tukemisesta, parantamaan epätyypillisissä työsuhteissa olevan tilapäistön sosiaalista asemaa sekä parantamaan pienilapsisten perheiden asemaa perhepoliittisia tukia korottamalla

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Mikaela Nylander /r(ryhmäpuheenvuoro):

Talman! Trots att vi har byggt upp ett välfärdssystem med flera skyddsnät finns det människor som faller igenom dem alla. För dem är situationen mycket svår eftersom den oftast uppstått på grund av flera olika orsaker. Vi har givetvis en plikt att hjälpa dessa på fötter igen. Men då interpellanterna klagar över de växande inkomstklyftorna kan det vara bra att påminna att Finland fortfarande har bland de minsta inkomstklyftorna i världen. För de allra flesta som hamnar i nöd fungerar vårt system.

Välikysymys osoittaa, miten erilainen näkemys kansantaloudesta osalla oppositiota on hallituksen näkökulmasta katsottuna. Hallitus pyrkii saamaan koko kansantalouden käymään kaikilla sylintereillä, koska tiedämme yhteiskunnan pystyvän huolehtimaan silloin myös kaikkein heikoimmista. Vasemmisto sen sijaan pitää tärkeimpänä tukien ja avustusten nopeaa korottamista siitä riippumatta, onko moottori käynnissä vai ei.

Ruotsalaisen eduskuntaryhmän periaatteena on jo monien vuosien ajan ollut panostaminen tulonsiirtojen sijaan yhteiskunnallisiin palveluihin. Tästä periaatteesta pidämme edelleen kiinni. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kannalta palvelujen toimivuus on tärkeää.

Suuri osa nyt vaikeuksissa olevista kansalaisista kärsii työttömyydestä. Tämän vuoksi hallituksen ensisijaisena tavoitteena tulee olla työllisyyden kohentaminen. Vasemmistoliitto on juuttunut katkeruuteensa ja pitää varallisuusveron poistoa virheellisenä. (Ed. Valpas: Sitä se onkin!) Koska uusien työpaikkojen luomisen Suomeen tulisi olla myös vasemmiston intressissä, teidän pitäisi oppia näkemään veron poistamisen myönteiset puolet. Varallisuusvero ei ole ollut mikään muu kuin investointivero, joka nosti investoijien kynnystä pitää rahat kotimaassa. Olemme jo nähneet ennusteita, joiden mukaan kiinteät investoinnit kasvavat tänä vuonna jopa seitsemän prosenttia. Samanaikaisesti Tilastokeskuksen luvut osoittavat työllistyneiden määrän kasvaneen 18 000 henkilöllä viime vuoteen verrattuna. Lisätoimenpiteet ovat kuitenkin tarpeen.

Laman alussa ryhmä liian vanhoiksi täydennyskoulutukseen katsottuja ihmisiä joutui tukalaan tilanteeseen. Tämä huomattava 1940-luvulla syntyneiden ryhmä ei saanut koskaan palata takaisin työelämään. Hallitus esittikin viime syksynä niin sanotun Taipaleen mallin mukaisesti, että näille henkilöille tarjottaisiin mahdollisuus päästä sairauseläkkeelle. Päätös osoittaa hallituksen toki kantaneen vastuuta kaikkein heikoimmista.

Talman! Svenska riksdagsgruppen är orolig för att fattigdomen ökar bland de äldsta och yngsta i samhället. Enligt en rapport från Stakes löper barn i ensamförsörjarfamiljer största risken för utslagning. Det har dessutom visat sig att vår lagstiftning gör det svårt att rikta hjälp just till denna grupp. År 2004 föreslog regeringen att barnbidragen höjs. Dessvärre kräver nuvarande lagstiftning att utkomststödet måste sänkas i motsvarande grad. De familjer som lever på utkomststöd fick inte någon nytta av förhöjningen, eftersom tillägget till inkomsterna samtidigt påverkar utkomststödets storlek. Svenska riksdagsgruppen vill åter aktualisera vår tidigare lagmotion som kunde lösa detta problem. Utöver detta borde regeringen arbeta för att föräldrapenningen skall uppnå samma nivå som minimidagpenningen.

Samtidigt vet vi att fattigdomen ökar bland de pensionärer som lever på enbart folkpensionen. Folkpensionerna höjdes 2001 och igen nu den 1 mars. Många anser att höjningen blev alldeles för blygsam. Det beror delvis på att en rad andra stöd är via lag kopplade till folkpensionens nivå. Samtidigt måste skatten sänkas för att inte pensionshöjningen äts upp av en strängare beskattning. Detta gör att den slutliga prislappen blir betydligt högre än själva pensionshöjningen.

Inom svenska riksdagsgruppen vill vi se att en utredning startas om huruvida man genom undantag kunde frikoppla folkpensionen från andra stöd för att möjliggöra en större höjning av folkpensionen. På det sättet kunde man bättre rikta förhöjningen till dem som lever enbart på folkpensionen.

Trots de oroväckande rapporterna om att fattigdomen ökar bland de äldre bör vi minnas att pensionärernas beskattning har sjunkit de senaste åren. Enligt Skattebetalarnas förbund understeg pensionärernas beskattning 1991 års nivå redan 2001. En pensionär med en medelinkomst på 985 euro betalade 1996 hela 19,6 procent i skatt men 2004 endast 13,9 procent.

Asunnottomuus on lopullinen todiste syrjäytymisestä. Asunnottomien määrä väheni 80-luvun 20 000 henkilöstä 90-luvun puoliväliin mennessä 10 000 henkilöön. Määrä jäi sitten tuolle tasolle aina vuoteen 2002 saakka, minkä jälkeen se laski 7 700 henkilöön. Tämä todistaa hallituksen politiikan tuottaneen tulosta.

Samalla täytyy kiittää ed. Korhosta siitä, että hän edelleen luottaa, että Rkp on valmis työskentelemään sen puolesta, että köyhyys vähenisi Suomessa. Ed. Korhonen mainitsi täällä, että demarit ja keskusta eivät hallituksessa enää usko näihin päämääriin, joten kiitän luottamuksesta siihen, että uskotte, että Rkp edelleen pyrkii näihin tavoitteisiin. (Ed. Korhonen: Minä otan tästä opikseni!)

Puhemies! Ruotsalainen eduskuntaryhmä katsoo hallituksen linjan olevan oikea ja ehdottaa yksinkertaista siirtymistä päiväjärjestykseen.

Kari Kärkkäinen /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraatit eivät usko, että mikään hallitus onnistuisi poistamaan köyhyyttä ja eriarvoisuutta elinpäivinään. Emme ole uskoneet sitä punamultahallituksestakaan.

Mutta jotakin tämä hallitus on poistanut. Se on poistamassa kokonaan varallisuusveron ja antanut veronalennukset, jotka ylittävät hallitusohjelman tavoitteet. Nyt hallituksessa vähän jo mietitään, pitäisikö jonkinlaista köyhyyspakettia kääriä kokoon, kun nuo seuraavat vaalitkin kolkuttavat ovella. Herääkö Matti Vanhasen hallitus talousmystiikasta, jonka oppien mukaan vähäväkisillä kansalaisilla ei ole niin väliä Suomi-nimisessä majatalossa?

No, missä kunnossa Suomi-majatalo makaa? Toimeentulotukea myönnettiin viime vuonna hieman yli neljännesmiljoonalle kotitaloudelle eli noin 424 000 henkilölle. Köyhyys jakautuu kaikkiin ikäluokkiin ja se koskettaa jo lähes joka kymmenettä suomalaista. Työvoimatoimistossa oli tammikuun lopussa 299 100 työtöntä työnhakijaa. Tammikuun lopussa oli yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleita pitkäaikaistyöttömiä 74 900, mikä on 2 100 enemmän kuin vuotta aiemmin. Yli kaksi vuotta yhtäjaksoisesti työttömänä olleita näistä oli 32 600, mikä on 200 enemmän kuin vuosi aiemmin.

Meillä on lisäksi yli 150 000 eläkeläistä, jotka ovat köyhyysrajan alapuolella. Jotta eläkeläiset selviäisivät kodeissaan, tarvitaan erittäin runsaasti kotiin vietäviä sairaanhoito-, hoiva-, ateria- ja muita palveluita, eikä ongelma ratkea millään palveluseteleillä laitosvaihtoehdoista puhumattakaan.

Eläkkeiden ostovoima painuu tänä vuonna kaikilla tulotasoilla peräti negatiiviseksi, mikä johtuu lähinnä alhaisista indeksikorotuksista. (Eduskunnasta: Viinavero!) Jo vuosia jatkunut ja edelleen jatkuva eläkeläisten huono ostovoimakehitys merkitsee väestön kahtiajakautumista erityisesti demareiden mainostamassa hyvinvointiyhteiskunnassa.

No, nyt edustajan esille ottamaan asiaan: Mitä muuta hallituksen viina-ale on aiheuttanut kuin syrjäytymistä ja sitä myötä eriarvoistumista? Viime vuonna alkoholin tilastoitu kulutus kasvoi yli 6 prosenttia. Kokonaiskulutus oli noin 10,3 litraa asukasta kohden. Viina-alen seurauksena väkevien juomien kulutus kasvoi 17,5 prosenttia.

Rattijuoppoja tavattiin 9,5 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna, ja päihtyneiden säilöönotot kasvoivat 11 prosenttia edellisvuodesta. Näin esimerkiksi syrjäytymisvaarassa olevat työttömät miehet ovat ottaneet kasvavassa määrin lääkkeekseen hallituksen alentamaa koskenkorvaa.

Vaikka syntyvien ikäluokkien koko pienenee, kasvaa lastensuojelun kohteeksi joutuneiden lasten suhteellinen osuus kaiken aikaa. Viime vuonna lastensuojelun asiakkaina oli jopa 5 prosenttia alle 18-vuotiaista suomalaisista, siis joka kahdeskymmenes lapsi. Osasyynä tähän nähdään olevan kotipalvelun loppuminen lapsiperheiltä, kasvatusneuvoloiden alasajo, kouluterveydenhuollon ongelmat sekä suuret ryhmä- ja luokkakoot.

No, entä työttömyyden, sairauden ja takaajana olonsa tähden tai muutoin ilman omaa syytään velkaantuneet? Sovittelun ja velkaohjelmien ulkopuolelle jääneistä lama-ajan velkaantuneista monet ovat jo niin syrjäytyneitä, etteivät he osaa tai jaksa hakea apua ongelmiinsa. Kipeä ylivelkaongelma odottaa hallitukselta pikaisia ja tehokkaita toimenpiteitä.

Lukuisat näistä lukujen ja tilastojen takana olevista Majatalo Suomen ihmisistä ovat kulkemassa omasta mielestään eriarvoisuudesta kohti arvottomuutta.

Viime lauantaina Kuopiossa pidetyssä kuntayhteistyöseminaarissa kuntaministeri Hannes Manninen kertoi, että kuntatalouden tilanne näyttää heikommalta kuin vielä viime syksynä ennen vaaleja. Hän jatkoi, että tuloarviot ovat pitäneet kohtuullisesti, mutta menotalouden kasvu on ollut uskottua voimakkaampaa. Menojen 1 prosenttiyksikön budjetoitua suurempi kasvuvauhti merkitsee kunnille ja kuntayhtymille runsaan miljardin euron lisälaskua. Jos sellainen tahti jatkuu koko nelivuotisen valtuustokauden, painuvat liki kaikkien kuntien vuosikatteet miinukselle, mikä on kuntatalouden ja siten myös palvelujen katastrofi sekä haaksirikko. Näin siis ministeri Manninen Kuopiossa viime lauantaina. (Ed. Korhonen: Se on järjen valo tullut vihdoin!) — Ilmeisesti!

Ennen eduskuntavaaleja kokoomus oli ainoa puolue, joka oli voimakkaasti tuloverojen alentamisen kannalla. Kokoomuksen lupaama 2 miljardin veroale näyttää toteutuvan Vanhasen hallituksen toimesta lähes täydellisesti. Verotuksen osalta kolmen suuren puolueen erot ovat haihtuneet konsensuksen hengessä. Vanhasen hallituskauden merkittävä veroale on SDP:n ja keskustan kovan linjan saavutus.

Suomen ja Ruotsin hallitusten linjassa on merkittävä ero. Ruotsissa hallitus kantaa huolta työttömyyden laskemisesta. Suomessa työttömyys oli tammikuussa 11,8 prosenttia, kun se Ruotsissa oli 4 prosentin tasolla. Ruotsissa peruspalvelut hoidetaan laajemmalla henkilökunnalla, ja Suomessa hallitus kasvattaa tehokkuuden vaatimusta julkisen sektorin palveluissa ja kurjistaa kuntien asemaa.

Kokonaisveroaste on suurin vaikuttava tekijä Suomen ja Ruotsin työttömyyslukujen eroissa. Poikkeuksellisen kovasta kasvusta huolimatta kaikkia yhteiskunnan hyvinvointipalveluita on laman jälkeen supistettu ja maksujen omavastuuosuutta lisätty.

Vanhasen hallitus on huutanut tuotannon kasvun perään uskossaan, että se lisää valtion verotuloja. Kasvua on toki saatu, kun yritykset ovat automatisoineet ja tietokonepohjaistaneet järjestelmiään. Nämä investoinnit on voitu vähentää verotuksessa, mutta samanaikaisesti tuhannet työntekijät ovat joutuneet kilometritehtaalle.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamista sosiaalisesti oikeudenmukaisempana kuin ylimääräisiä tuloveron kevennyksiä. Tätä todistaa myös muun muassa Åbo Akademin kansantaloustieteen professorin Markus Jäntin toteamus, että korkea arvonlisävero on raskas taakka erityisesti lapsiperheille.

Tuloveron kevennykset eivät ole kohdistuneet heikompien yhteiskuntaryhmien — eläkeläisten, opiskelijoiden ja lapsiperheiden — tilanteen parantamiseksi. En haluaisi olla se keskustan kansanedustaja, joka kaksi vuotta sitten houkutteli äänestäjiä lupauksella ruoan arvonlisäveron alentamisesta. (Ed. Tiusanen: Eväät on syöty!) — Näin on!

Kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetissa tarjoamat 0,1 prosentin pörssivero ja ankarampi verotus arvopapereiden luovutusvoitoista, kun omistus on kestänyt alle puoli vuotta, nousevat kuukausi kuukaudelta arvoon arvaamattomaan verokeskustelussa, kun haetaan yhä oikeudenmukaisempaa verotusta.

Oi jospa sosialidemokraatit ja keskustalaiset kokisivat yrittäjä Jari Sarasvuon kaltaisen arvokriisin sekä alkaisivat puhua ja toimia, että vanhuksista, lapsista, huono-osaisista ja köyhistä täytyy pitää huolta ja että Suomi tarvitsee lisää vaurastuvia yrittäjiä. Huomaan Jari Sarasvuon arvokriisinsä jälkeen olevan kuin aito kristillisdemokraatti. Tällaisia yrittäjiä Suomi tarvitsee lisää.

Herra puhemies! Ehdotan, että eduskunta hyväksyy seuraavan perusteltua päiväjärjestykseen siirtymistä tarkoittavan lausuman:

"Eduskunta toteaa, että pääministeri Vanhasen hallitus ei ole esittänyt sellaista ohjelmaa, jolla helpotetaan syrjäytyneiden kansalaisten asemaa; että harjoitetun politiikan seurauksena kansalaisten eriarvoisuus lisääntyy eikä työllisyysaste ole noussut lähellekään hallitusohjelman tavoitetta; että alhaisen työllisyysasteen ja veroratkaisujen myötä myös hyvinvointipalvelujen kestävä rahoitus vaarantuu; ja että hallitus ei tämän vuoksi nauti eduskunnan luottamusta,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Markku Koski.

Raimo Vistbacka /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Viime viikon keskiviikkona oli maamme valtalehdessä uutinen, jossa kerrottiin Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen juuri valmistuneesta tutkimuksesta, jossa todettiin jyrkkä tuloerojen kasvu maassamme viimeisten kymmenen vuoden aikana. Todettu kehityssuunta ei ollut tutkijoillekaan yllätys, mutta he yllättyivät siitä, kuinka pienelle joukolle rikkaita suurin osa tulojen kasvusta lopulta kasaantui. Suurituloisin prosentti tulonsaajista keräsi vuosien 1990 ja 2002 välisenä aikana peräti 122 prosentin suuruisen tulojen kasvun, kun keskimääräinen kasvuvauhti kaikilla tulonsaajilla oli runsaat 19 prosenttia. Pienituloisin kymmenesosa tulonsaajista joutui puolestaan tutkimuksen mukaan tyytymään vain noin 1 prosentin tulojen kasvuun, mikä tarkoittaa käytännössä heidän ostovoimansa olennaista heikkenemistä. Samanlainen tulojen alenemiskehitys todettiin myös pitkäaikaistyöttömien kohdalla. Tämän päivän lehdistä olemme voineet lukea, että viime vuosina myös maatalousyrittäjien tulotaso on jopa alentunut. Näin siitä huolimatta, että keskustapuolue on hallituksessa, ja parannusta ei ole näköpiirissä vaan päinvastoin. Lisäksi keskustapuolueen ryhmäpuheenvuorossa ei sanallakaan mainittu maatalousyrittäjiä. Ilmeisesti heillä ei ole ongelmia lainkaan.

Huippurikkaiden vertaansa vailla olevalle rikastumiselle, josta voidaan löytää esimerkkejä vain muinaisen sääty-yhteiskunnan ajoilta, löytyy tutkijoiden mielestä yksiselitteinen syy-yhteys. Vuonna 1993 suoritettiin maassamme verouudistus, jolla suosittiin pääomatulojen kasvattamista palkka- ja yrittäjätulojen kustannuksella. Vertailuaikana vuodesta 1990 vuoteen 2002 raharikkaimmalla prosentilla suomalaisista pääomatulojen osuus tuloista nousi 14 prosentista 52 prosenttiin eli lähes nelinkertaistui. Tutkijat vertaavatkin tätä keskustan ja kokoomuksen ajamaa veromallia Thatcherin Englannissa ja Reaganin USA:ssa toteuttamiin äärimmäisen uusliberalistisiin verouudistuksiin. Tutkimus toteaa vielä senkin, että Suomen veromalli suosii parhaiten kannattavien osakeyhtiöiden omistajia, kun taas huonoimmin tuottavien pääsääntöisesti pienyritysten omistajien verotus voi kohota jopa ansiotuloja korkeammaksi. Johtopäätöksenään Vattin tutkijat toteavatkin, että Suomen nykyinen kokonaisverotus hyödykeverotus mukaan luettuna lähentelee käytännössä tasaveroa.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ovat koko puolueensa toiminnan ajan arvostelleet maamme nykyistä veromallia eriarvoisuutta lisäävänä. Suuret puolueet ovat yhdessä suin torjuneet esittämämme arvostelun ja väittäneet suoritettujen uudistusten olleen pienituloisia suosivia ja pienelläkin palkalla työn tekemiseen kannustavia. Nyt nämä puheet on todistettu pelkäksi poliittiseksi hämäykseksi ja kansalaisten huiputtamiseksi. Keskusta, SDP, kokoomus, vasemmistoliitto, vihreät ja Rkp ovat kaikki hallituksessa vuorollaan ollessaan tukeneet nyt todettua yhteiskuntamme eriarvoisuutta rajusti lisännyttä kehitystä.

On aivan turha väittää, ettei tätä tosiasiaa olisi hallitusten talousasiantuntijoiden keskuudessa menneinä vuosina havaittu. Päinvastoin, kaikki hallitukset Ahon hallituksesta lähtien ovat tietoisesti kukin vuorollaan muuttaneet verotustamme suurituloisia ja pääomatuloja suosivaksi samalla, kun vähempiarvoisina pidettyjen kansalaisten, kuten työttömien, pieneläkeläisten, opiskelijoiden, sairaiden ja vammaisten sekä lapsiperheiden, tulonsiirtoja on leikattu ja karsittu ja samalla heille välttämättömien palvelujen maksuja korotettu.

Raharikkaita suuromistajia on puolestaan luvattu muistaa esimerkiksi omaisuusveron poistamisella ja monilla muilla omistamista suosivilla uudistuksilla. Ei olekaan mikään ihme, että politiikan, poliitikkojen ja puolueiden suosio ja kiinnostavuus on nopeasti romahtanut, kuten toinen tällä viikolla uutisoitu tutkimus todisti. Pahin politiikkakielteisyys keskittyy juuri sorrettuihin kansalaisryhmiin, jotka edellä luettelin.

Arvoisa herra puhemies! Sen lisäksi, että työelämässä mukana olevia pienituloisia ja työttömiä on tietoisesti painettu taloudellisesti alaspäin viimeisten kymmenen vuoden aikana, on huono-osaisuus lisääntynyt myös vanhusväestön keskuudessa. Pienimmät eläkkeet ovat menettäneet ostovoimaansa samalla, kun suurien eläkkeiden taso on noussut. Pahin tilanne vanhusten kohdalla on kuitenkin hoidon ja hoivan tason heikkeneminen. Epäonnistuneiden valtionosuusuudistusten johdosta kuntien jyrkästi heikenneen taloustilanteen takia ovat terveys- ja vanhuspalvelut kärsineet varsinkin pienissä kunnissa kaikkein pahiten. Sairaaloissa ja vanhustenhoitolaitoksissa on henkilökunnan määrää supistettu yli sietokyvyn niin, ettei heidän aikansa riitä enää kaikkien potilaiden täysimääräiseen huomioimiseen huolimatta siitä, että he työskentelevät kestokykynsä äärirajoilla. Varsinkin vanhukset joutuvat tämän seurauksena jopa makaamaan ulosteissaan tuntikausia ja toivottomiksi luokitellut potilaat jätetään täysin ilman aktiivista hoitoa, kuten esimerkiksi antibiootteja.

Kotihoidon taso on pahasti laskenut 1990-luvun alkupuolen tasosta, ja sen omavastuut osin jo ylittävät pienituloisten eläkeläisten maksukyvyn. Myöskään kaikkien veteraanien kunniavelkaa ei pystytä maksamaan takaamalla heille riittävä kuntoutus.

Opiskelijoiden asemasta on ollut runsaasti keskustelua, niin opintojen keston kuin opintotuen suhteen. Opiskelijoiden näkökulmasta perusongelma on opintotuen riittämättömyys, jonka takia usein opiskelujen yhteydessä joudutaan käymään ansiotyössä ja turvautumaan opintolainaan elämisestä aiheutuvien kustannusten rahoittamiseksi. Ansiotyö pitkittää opiskeluaikaa ja nostaa kustannuksia. Myös lainasta kertyvä velkataakka on huomattava rasite. Opiskeluoikeutta ei voi rajata vain niihin, joilla on varaa kestää sen aiheuttamat kustannukset. Opintotuen varassa olevat opiskelijat joutuvat elämään toimeentulorajan alapuolella. Onko tässä riittävä kannustin opiskeluun? Yleisesti tuntuu ajateltavan, että suhteellinen köyhyys kuuluu osaksi opiskelijan elämään, vaikka opiskelu on työtä, joka vaatii huomattavaa sitoutumista. Tästä työstä ei kuitenkaan saa kannattavaa toimeentuloa sinällään. Tukea olisikin syytä korottaa, ja tuen tulee olla tietysti suoritussidonnaista, ja esimerkiksi työttömyysturvan tasoinen opiskelupalkka toisi vakautta opiskelujen suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Arvoisa puhemies! Työttömyyttä on ainakin tavoiteohjelmien perusteella yritetty hoitaa usean viime hallituksen toimesta. Ohjelmapaperit ovatkin olleet kouriintuntuvin saavutus tässä asiassa. Työttömyys ei ole merkittävästi alentunut, ja pitkäaikaistyöttömyys on Suomessa paha kansanvaiva. Hallitukset tuntuvat ajattelevan, että työttömyys poistuu parhaiten työttömien etuuksia leikkaamalla ja pakottamalla heidät pätkä- ja osapäivätöihin palkalla millä hyvänsä. Tässä näkyy kouriintuntuvimmin se asenne ja arvostus, joka vallassa olevilla puolueilla on kansalaisia kohtaan. Suurituloisten toiveet kuullaan herkällä korvalla mutta työttömiä kohtaan käytetään vain keppiä. Ei työttömyys näin poistu, paitsi tietysti pitkäaikaistyöttömien palkattomia työleirejä perustamalla. Voidaan perustellusti jo kysyä, toteutuuko perustuslain takaama kansalaisten tasavertaisuus Suomessa enää käytännössä.

Arvoisa puhemies! Muistutettakoon vielä siitä, että verot ja erilaiset maksut peritään kaikilta tasapuolisesti vaikka ulosotolla mutta palvelujen osalta kansalaiset ovat asuinpaikastaan ja varallisuudestaan riippuen eriarvoisessa asemassa jopa niin, että niin kutsuttuja subjektiivisia oikeuksia vesitetään säästösyihin vedoten. Myös tämä rikkoo perussuomalaisten mielestä räikeästi perustuslain henkeä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kannatan ed. Kärkkäisen päiväjärjestykseen siirtymistä koskevaa ehdotusta.

Ensimmäinen varapuhemies:

Seuraavaksi annan 7 minuutin puheenvuoron ministeri Mönkäreelle ja tämän jälkeen sallin vastauspuheenvuorot, joita voi pyytää nousemalla seisomaan ja painamalla V-painiketta.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Olin pettynyt ed. Korhosen puheenvuoron asenteeseen. Minusta olisi ollut ihan oikein sanoa, minkä minäkin vastauksessani hallituksen puolesta totesin, että toimenpiteet köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemiksi ovat olleet riittämättömiä. Mutta minusta on todella epärehellistä väittää, että hallitus olisi ollut piittaamaton köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemisen suhteen. Jos te ette jaksanut kuunnella tai lukea puheenvuoroani, jota kritisoitte vain pitkäksi, niin sitten minun täytyy sanoa, että joko ette sitten todella kuunnellut tai ette ymmärtänyt kuulemaanne. Mielestäni asenteeni oli selkeästi se, että me tunnustamme, että kehitys ei ole ollut hyvä, lisätoimenpiteitä tarvitaan, syyt ovat hyvin moninaiset, mutta piittaamattomuudesta syyttäminen ei ole minusta rehellistä. Yksi ainoa asia, josta olin kanssanne samaa mieltä, oli se, että lyhytaikaisenkin työn vastaanottamisen pitää olla aina kannustavaa. Siitä lyhytaikaisestakin työstä pitää aina jäädä enemmän rahaa käteen kuin siitä, että ei olla työelämässä. Tämä onkin nyt sellainen keskeinen asia, josta haluan kohta muutaman sanan sanoa enemmän.

Ed. Valto Kosken puheenvuoro antoi aihetta ihan muutamalla sanalla tarkastella sitä, mitä meidän kannattaisi edesmenneestä historiastamme oppia, 90-luvun laman jälkeisestä ajasta, jolloin todella teimme virheitä. Jälkikäteen tarkasteltuna me uskoimme liikaa siihen, että universaali sosiaaliturva hoitaa myös sellaisessa taloudellisessa tilanteessa syrjäytymisuhassa olevat ihmiset. Ajattelimme, että universaali turva antaa perusturvan ja että sitten kohdennetut toimenpiteet tietyille ryhmille pelastaisivat heidät. Näin ei sitten kuitenkaan käynyt, ja se on rehellisesti tunnustettava.

Me olemme todenneet sen, mikä täällä tuli useimmissa puheenvuoroissa esille, ja myös tutkijat sen ovat todenneet, että työ on parasta sosiaaliturvaa. Työ ehkäisee köyhyyttä, ja köyhyys on harvinaisempaa niitten joukossa, jotka tekevät töitä. Tämä on perusasia, ja se linja on selkeä myös hallitusohjelmassa, mutta meillä pitää olla myös koko ajan valmiutta tarkastella meidän sosiaaliturvajärjestelmäämme, sitä, pitääkö tätä universaalisuutta, sen periaatetta, tässä lähteä miettimään, tason ja kattavuuden riittävyyttä vielä syvemmin. Tähän ovat eräät tutkijatkin juuri viime päivinä kiinnittäneet huomiota. Me lähdemme nyt tällä hetkellä siitä, että palvelujärjestelmien työntekijöiden yhteistyö — siihen tulevat myös vapaaehtoisjärjestöt mukaan — on nyt se keskeisin väline, jolla erilaisista syistä syrjäytyneitä ihmisiä voidaan auttaa. Tähän me tällä hetkellä panemme hyvin paljon myöskin taloudellisia resursseja mutta myöskin sitten näitä toimintatapojen muutosajatuksia.

Ed. Sarkomaa täällä toi esille kirjoitukseni pätkätyöasiasta. Kokoomus ja sieltä suunnalta tulevat puheenvuorot ovat olleet ainoita, jotka yrittävät vääntää valkoisen mustaksi tässä asiassa. En ole mistään asiasta saanut eduskunta-aikanani niin paljon positiivista palautetta kuin tästä asiasta, josta olen saanut sitä palautetta niiltä ihmisiltä, joita tuo minun kirjoitukseni koskee, siis pitkäaikaistyöttömiltä, heidän järjestöiltään, jotka sanovat, että juuri nämä byrokratialoukut ovat olleet se este, minkä takia ihmisiä ei ole voitu saada tekemään näitä tämän tyyppisiä töitä, pätkätöitä, jotka parantaisivat näiden ihmisten elämäntilannetta. Jos parin viikon työ vie ihmisen ja perheen talouden useaksi kuukaudeksi sekaisin, niin asiat eivät ole oikein. Tässä asiassa me teemme koko ajan työtä, ja hyvin tärkeä väline tässä ovat yhteispalvelupisteet, joissa me yritämme koota yhteen entistä paremmin näiden ihmisten elämäntilanteen.

On minusta todella tässäkin tilanteessa epärehellistä väittää, että minä olisin selittänyt, että pätkätöitä pitää enemmän ihmisille järjestää. On aivan eri asia se, että kunnat ja julkinen sektori esimerkiksi teettävät tällä hetkellä pysyviä töitä pätkätöillä. Sellaista ei kukaan halua, ja hallitus on siitä monesti ilmaissut kritiikkinsä, mutta siitä huolimatta me olemme tehneet pätkätöiden sosiaaliturvan parantamiseksi paljon. Jos kerran tällaista käytetään, meidän täytyy huolehtia siitä, että ihmisten tilanne on turvattu. Niin kuin vihreitten puheenvuorossa ed. Meriläinen täällä toi esille pätkätyöasioista, niin ehkä on ihan hyvä muistuttaa teidänkin mieliinne, että me olemme parantaneet pätkätöiden sosiaaliturvaa moneen otteeseen. Tällä hetkellä eläkettä kertyy kaikesta työstä, sairauspäivärahan määräytymistä on parannettu myös pätkätöissä, työttömyysturvan piiriin pääsee 18 tunnin viikkotyöllä, myös sairauslomissa ja vuosilomissa pätkätyöt otetaan huomioon lainsäädännössä. Edelleen tietysti on tätä sosiaaliturvaa kehitettävä.

Mutta kun minä puhun tilapäisen työn vastaanottamisen mahdollisuudesta pitkäaikaistyöttömän ja syrjäytyneen kohdalla, silloin puhutaan ihan eri asiasta. Puhutaan siitä, että tuo tilapäisen työn vastaanottaminen on ihmiselle tie normaalielämään, se on osa kuntoutumisprosessia, ja silloin ihmisen energia ei riitä hänen omien asumistukiensa ja toimeentulotukiensa laskemiseen. Niiden pitää sujua niin, että tuon työn voi ottaa vastaan. Sinne kuuluu varmasti myös miettiminen sovitellun päivärahan takaisinperinnästä, sen pehmeydestä esimerkiksi niin, että näissä asioissa, jos takaisinperintää tarvitaan, käytetään sitten pitempää aikaa mutta aina niin, että ihmisille tulee kannustin hankkia omalla työllään lisää toimeentuloa.

Ed. Kärkkäinen puhui ylivelkaantuneista. Hän ei varmaankaan ollut myöskään kuunnellut sitten vastausta. Totesin, että hallitus on jatkanut velkasovinto-ohjelmaa, on velkaneuvonnan lisäresursseja, on tehty ulosottoa joustavammaksi ja on laadittu velkahallintaohjelma.

Tässä joitakin ajatuksia käytettyjen ryhmäpuheenvuorojen osalta, jotka eivät kovin paljon kyllä tuoneet ainakaan opposition osalta lisää ratkaisumalleja meille, mutta edelleen, painotan sitä, hallitus ei ole piittaamaton köyhyyden ja syrjäytymisen suhteen.

Ensimmäinen varapuhemies:

No niin, nyt menemme minuutin mittaisiin vastauspuheenvuoroihin.

Edustajat Leena Rauhala ja Matti Vanhanen merkitään läsnä oleviksi.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Mönkäre, te voitte olla pettynyt asenteeseen. Minä en näitä asenteilla katso, minä katson tuloksia, mitä tämä hallitus on saanut aikaan. Nyt ollaan kohta puolessavälissä. Jos te katsotte, mitä on tapahtunut työttömyyden puolella, kuntatalouden puolella, aluetalouden puolella, hyvinvointipalvelujen puolella, maatalouden puolella, niin ette kai te voi väittää, että tulokset ovat hyviä. Silloin pitää etumerkin olla miinusmerkkinen, jos näin on. Tästä näkökulmasta minusta pitää kestää se kritiikki. Niin kuin sanoin, me tulemme esittämään omat vaihtoehtomme tässä aivan pikapuoliin myös tähän köyhyyteen, eriarvoistumiseen liittyen. Minusta se on vastuullista politiikkaa, että me esitämme ne vaihtoehdot. Se on ihan oikein.

Yhdestä asiasta pitää hallituksen naisministereitä kiittää näin naistenpäivän jälkeen: Näkee, ketkä ovat kiinnostuneita yleensä eriarvoisuudesta ja köyhyydestä. Te olette kumminkin paikalla, pääministeri tuli piipahtamaan, varmaan kohta poistuu. Hänellä on kiireet, omat aikataulunsa. Mutta kysehän on arvostamisesta, ja kyse on yhteiskuntapolitiikasta, arvopolitiikasta. Teillä on ollut varaa panna lähes 3 miljardia veronkevennyksiin. (Puhemies koputtaa: Minuutti!) Se on, ministeri Mönkäre, sitä arvopolitiikkaa.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä ihmettelen hallituksen ja ministeri Mönkäreen vähättelyä, koko hallituksen apaattisuutta ja passiivisuutta työllisyystavoitteen saavuttamisessa. Kun hallituksen talouspolitiikan tärkein tavoite 100 000 työpaikasta on karkaamassa käsistä, kyllä silloin tämä välikysymys on perusteltu. Työllisyys on tärkein tie ulos köyhyydestä. Työpaikat ovat parasta sosiaaliturvaa, niin kuin ministeri Mönkärekin sanoi. Me kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa esitimme omat toimenpiteemme työllisyyden parantamiseksi, mutta te ette vastannut siihen, ette puheenvuorossanne kertaakaan tuonut mitään esille, millä uusia työpaikkoja suomalaiseen yhteiskuntaan saataisiin. Toivon, että vastaatte, minkälaisiin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy työllisyystavoitteen saavuttamiseksi ja mitä päätöksiä aiotte kehysriihessä tehdä, jotta suomalainen hyvinvointiyhteiskunta todellakin voitaisiin turvata.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tämän keskustelun ehkä merkittävin yksityiskohta tuli esille, taisi olla kristillisdemokraattien puheenvuorossa, kun totesitte hyvin dramaattisen tiedon, että joka kahdeskymmenes suomalainen lapsi joutuu lastensuojelutoimien kohteeksi. Onneksi meillä on tämä järjestelmä, joka haluaa näihin tilanteisiin joutuneet lapset ja nuoret hoitaa. Mutta otin tämän esimerkin sen takia, että minä kaipaan kyllä tässä keskustelussa myöskin sen kaltaista syvyyttä, että se pahoinvointi, jota yhteiskunnassa on, ei kaikilta osin laisinkaan johdu köyhyydestä ja eriarvoisuuden kasvamisesta, jota toki sinällään suomalaisessa yhteiskunnassa on. Ministeri Mönkäre oli aivan oikeassa, kun hän totesi, että hallitusta ei voi syyttää, ettei toimia olisi tehty. Meidän sos.dem. eduskuntaryhmämme on erittäin voimakastahtoisesti nyt jo vuoden puhunut siitä, (Puhemies koputtaa) että pitää tehdä toimeentulotukeen ja työmarkkinatukeen tasokorotuksia, jotta tästä aineellisesta köyhyydestä päästäisiin eroon.

Rosa Meriläinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perusturva ei saa olla tilapäistä, vaikka työ olisikin. Myös pätkätyöläiset ansaitsevat taloudessa turvallisuutta. Haluan muistuttaa ministeri Mönkärettä siitä, että tämmöinen pätkätyöläisyys ei aina ole ainoastaan elämänvaihe, josta siirrytään pois, vaan monille ihmisille todella tämä tilapäisyys on pysyvää. Silloin myös sosiaaliturvajärjestelmän täytyy ottaa tämä huomioon. Ajoittaiset työttömyysjaksot monella tosiaan tulevat jatkossakin seuraamaan mukana koko loppuelämän.

Kiitoksena toteaisin, että on hyvä tämä ministeri Mönkäreen nosto kolmannen sektorin ja julkisen sektorin yhteistyöstä syrjäytymisen ehkäisyssä. Juuri näitten kansalaisjärjestöjen ja vapaaehtoisjärjestöjen kautta on otettavissa mukaan tätä aitoa yhteisöllisyyttä syrjäytymisen torjuntaan, ja se on ilman muuta varmasti taloudellisesti tehokas ja kestävä keino.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En pidä hallituksen jäseniä piittaamattomina, en pidä hallituspuolueitten eduskuntaryhmien jäseniä piittaamattomina, tuskin kukaan voi olla piittaamaton köyhistä. Ongelma on vaan siinä, että siitä huolimatta ongelmat näyttävät lisääntyvän.

Jatkan siitä, mihin ed. Gustafsson jäi. SDP:n eduskuntaryhmä on nyt esittänyt, että toimeentulotuen asumismenojen omavastuu pitää poistaa. Ilmeisesti te olette varmaan esittäneet sitä jo aikaisemminkin. Se ei ole poistunut. Se on hallituksen käsissä, poistuuko se vai ei. Te huomenna kehysriihessä päätätte tästä asiasta. Minä tulen julkisesti kiittämään hallitusta kovalla äänellä, jos te teette sen päätöksen, koska minä entisestä elämästäni ja vielä vähän tästäkin tiedän, mitä se merkitsee tuolla käytännössä. Siellä ihmisiä häädetään sen vuoksi, että se pykälä on voimassa. Tehkää sille nyt jotakin.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen jo aikaisemmin täällä todennut, että 1.3. oli vaikeata ehtiä ajoissa töihin, kun kansaneläkeläiset juhlivat saamaansa 7 euron korotusta järjestämällä tanssiaiset Rautatientorilla.

Ministeri Hyssälä, tässä moniväriesitteessä te lupasitte 300 euroa kansaneläkeläisille korotusta. Haluatteko tehdä totta siitä vanhasta vitsistä, että maailman lyhin ihminen on sanansa mittainen poliitikko, vai aiotteko todella jotain tehdä täyttääksenne vaalilupauksenne?

Ed. Eero Heinäluoma merkitään läsnä olevaksi.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaalikausi on todella jo yli puolenvälin, ja ed. Korhonen, niitä vaihtoehtoja voisi alkaa esittää. Vasemmistoliittohan lähti vaaleihin teemalla "Hyvinvointi lähtee työstä". Minusta hallituksen veropolitiikka on kaikkinensa nimenomaan ollut turvaamassa ostovoimaa, yrittäjyyttä, työntekoa. Se on turvannut suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Te esittelette varallisuusveroa, jota missään maailmassa ei enää ole kuin Ranskassa vähän ja Ruotsissa pikkasen, että se olisi nyt joku ratkaisu, että sillä voitaisiin näitä hoitaa. Päinvastoin ne tulotkin tulevat valtiolle kyllä varmaan suurempina, kun varallisuusvero poistetaan. Minusta tällainen veropopulismi ei palvele köyhän asiaa, koska se ei turvaa hyvinvointiyhteiskuntaa.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kristillisdemokraatit ovat juuri tästä veropolitiikasta olleet eri mieltä. Hallitus aloitti ylimitoitetuilla, hyvätuloisia suosivilla veronkevennyksillä, kun olisi pitänyt aloittaa vaalilupausten mukaisesti esimerkiksi ruuan arvonlisäveron alentamisella. Se olisi ollut sosiaalisesti oikeudenmukaista.

Herra puhemies! Ministeri Mönkäreen vastauksessa on toiseksi viimeisellä sivulla Mitä pitää tehdä nyt? -otsikko, ja sen alla ei ole kyllä valitettavasti oikeastaan mitään konkreettista. Sitten tämä viimeinen kappale päättyy siihen, että täällä todetaan: "Ne lisävoimavarat, joita kehysneuvotteluissa on käytettävissä, hallitus kohdentaa erityisesti kaikkein vähävaraisimpien aseman kohentamiseen." Kysyn nyt pääministeriltä ja valtiovarainministeriltä: Paljonko tähän lupaukseen on varoja huomisessa kehysriihessä? Minkälainen köyhyyspaketti huomenna tulee, herrat valtaa käyttävät?

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Täällä vasemmistoliiton puolelta sanottiin, että olin joulukuussa ilmoittanut, että asumistuen omavastuun, tämän 7 prosentin, poistaminen ei ole mahdollista. Kun ei ollut kehyksessä tätä 45:tä miljoonaa silloin, niin en tietenkään voinut luvata, että se tulee, mutta se ei tarkoita sitä, että olisin tätä asiaa vastaan tai vastustaisin tämän poistamista. Jos tämä summa saadaan kehykseen, on ilman muuta selvää, että toimeentulotuella olevien ihmisten aseman parantaminen on varmasti yksi sellainen keino, jota köyhyyden torjumiseksi voidaan käyttää.

Mitä sitten tulee tähän ed. Zyskowiczin puheenvuoroon, niin on paljon muitakin asioita, millä voidaan ikäihmisten asemaa parantaa kuin vain käteen jäävä rahasumma. Nyt, verrattuna siihen, mitä kokoomus ennen vaaleja sanoi — 100 miljoonaa Kansalliseen terveyshankkeeseen — laitamme 400 miljoonaa sosiaali- ja terveyspuolen valtionosuuksiin ja 30 miljoonaa euroa vielä vuodessa kehityshankkeisiin. Siis monin verroin sen summan laitamme niihin palveluihin, joita juuri ikäihmiset (Puhemies koputtaa) käyttävät (Puhemies: Minuutti!) sekä sosiaalipalveluihin että terveyspalveluihin.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kysyn, kun pääministeri nyt on täällä paikalla ja kun tätä arvokeskustelua käydään jatkuvasti: Herra pääministeri — minä olen kerran aikaisemminkin tätä teiltä kysynyt — kun teidän kansanedustajanne, teidän puolueenne varapuheenjohtajat kiertävät tuolla pitkin maakuntia kertomassa, että sosialidemokraatit vastustavat kaikkia hyvinvointiin liittyviä lisäysesityksiä, niin kertokaa nyt, mikä se linja teidän puolueenne sisällä on, mikä teidän linjanne on hallituksen sisällä, kuka niitä vastustaa. Kun kaikki tuntuvat puolustavan, kukaan ei kumminkaan vie asioita eteenpäin, olisi nyt poliittisesti, ainakin älyllisesti rehellistä sanoa, kuka se on se vastustaja, tai se ainakin se olisi rehellistä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Hyssälä, kiinnitin huomiota puheiden ja tekojen äärimmäisen räikeään ristiriitaan. Te lupasitte kansaneläkeläisille 300 euron korotuksen kuukaudessa. Te toteutatte 7 euroa kuukaudessa, joka lähinnä kompensoi viinan hinnan alentumisesta johtuneen eläkeindeksikorotuksen pienennyksen. Kun nyt sanotte, että palvelut ja muut ovat tärkeitä, niin minustakin ovat, mutta mitä te kirjoititte tässä moniväriesitteessä varsinaissuomalaisille eläkkeensaajille ennen vaaleja? Luen teille suoran sitaatin: "Lähiajan kiireellisin toimenpide on pienimpien eläkkeiden korottaminen. Minimieläke on saatava nykyisen 400 euron tasosta noin 700 euroon kuukaudessa." Kaksi kysymystä ... (Ed. Kuosmasen välihuuto) — Nyt sekoitatte. — Kysymys: miten te joko kehtasitte antaa näin päättömiä lupauksia tai miten te kehtaatte (Puhemies koputtaa) istua siinä ja (Puhemies: Minuutti on kulunut!) olla näin räikeästi rikkomassa näitä lupauksia?

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Välikysymys koski myös nimenomaan eriarvoisuutta. Tällä hetkellä eri kunnissa peruspalvelujen osalta tilanne on aivan erilainen riippuen siitä, missä kunnassa asuu. Jos ajattelee perustuslain henkeä, niin tässä rikotaan minun mielestäni sitä. Ei noudateta sitä, että jokainen on samanarvoinen lain edessä. Kaikista pahinta on se, että eri kunnissa loukataan myöskin subjektiivisia oikeuksia, joihin eduskunnan oikeusasiamies on jo muutaman kerran puuttunut. Tiedustelisin: Eikö ministeriöllä ole minkäänlaisia mahdollisuuksia ohjata taikka puuttua siihen, että edes subjektiivisia oikeuksia noudatettaisiin, ja ohjata siihen, että olisi peruspalvelujen osalta tasavertainen kohtelu kuntien taloudellisesta tilanteesta huolimatta?

Valto Koski  /sd (vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Näyttää siltä, että tämä käsite köyhyydestä on jollakin tavoin epäselvä. Jos puhutaan kaikkein köyhimpien ihmisten asioiden hoitamisesta tai syrjäytymisestä, niin silloin täytyisi erottaa niin sanottu pysyvä köyhyys ja siirtyvä köyhyys. Jos ajattelen esimerkiksi täällä jonkun edustajan käyttämää puheenvuoroa, jossa opiskelijat todettiin köyhiksi, niin eikö ole just niin, että opiskelullahan haetaan sitä pääomaa, jolla köyhyydestä päästään eroon? Silloin on erikseen otettava tämä käsite käsittelyyn.

Sitten toisekseen, kun puhutaan vielä tästä köyhyydestä ja syrjäytymisestä, niin kannattaisi vähän laajemmin tarkastella eikä vaan jotain osa-aluetta, koska ostovoimaan vaikuttaa moni muu tekijä ja se kokonaisuus muodostuu siitä ostovoiman kehityksestä. Erityisesti 90-luvun alusta minulla on tässä Veronmaksajain Keskusliiton tilasto, josta voin tarkemmin kertoa, jos joku haluaa.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! "Köyhät ovat köyhtyneet, rikkaat rikastuneet." Tämä sitaatti ei ole sata vuotta vanhasta Työmies-lehdestä vaan Suomen Akatemian uusimmasta tutkimuksesta, Syreeni-tutkimuksesta. Tämä tutkimus osoittaa, että rikkain prosentti Suomessa on saanut vuoden 90 jälkeen tuloihinsa lisäystä 122 prosenttia reaalisesti. Köyhin kymmenesosa on saanut miinuksen tulojensa eteen reaalisesti. Siis tuloerot ovat järkyttävässä kasvussa tässä maassa veropolitiikan ja sosiaalietuuksien vähäisen korottamisen yhteisvaikutuksen seurauksena. Niitä on niin vähän korotettu, jopa leikattu. Tällä menolla Suomi ajautuukin ajan myötä tietynlaiseksi pikku Amerikaksi, jossa köyhyys on sananmukaisesti ison maan malliin ulkoistettu kaduille. Sellainen yhteiskunta sopii varmasti joillekin, mutta pitäisi muistaa se, että se on myöskin turvattomuuden yhteiskunta lopulta kaikille. Sille tielle Suomea ei saa enää päästää, tai sitä tietä ei saa enää jatkaa. Vielä on mahdollisuus korjata tilannetta, mutta se edellyttää tuntuvia korotuksia kautta linjan näihin pienimpiin etuisuuksiin, jotka Suomessa ovat selvästi jääneet jälkeen. Tämä korotusmahdollisuus taas edellyttää sitä, että veropolitiikkaa (Puhemies koputtaa) muutetaan, mutta nyt vaan varallisuusveroa alennetaan niiltä kaikkein (Puhemies: Minuutti!) rikkaimmilta. Väärä tie tuntuu jatkuvan.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Mönkäre puhui hyvin pätkätöiden byrokratialoukuista ja niiden ongelmista. Jos puhutaan vaihtoehdoista tähän, mitä voitaisiin tehdä, perustulomallihan on tapa, jolla voidaan tehdä semmoinen turvallinen lattia kaikille, että tietää, että vaikka työelämä heittää sinne tänne, niin on aina se lattia, jonka päälle jalat tippuvat, eikä tarvitse koko ajan pohtia, mikä on sitten seuraava tukimuoto tai mihin minä sitten päädyn. Elikkä perustulomalli — mikä on teidän vastauksenne siihen?

Toinen asia: Pätkätyöthän johtuvat paljon myöskin siitä, että työnantajat eivät uskalla palkata nuoria naisia, kun pelkäävät niitä vanhemmuuden kustannuksia, kun nämä tulevat raskaaksi. Miten pitkällä on sellainen malli, että kaikki työnantajat keskenään jakaisivat kokonaan tämän kulun eikä niin, että äidin työnantaja sitten kantaa kuitenkin suurimman vastuun?

Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafsson täällä painotti kommentissaan tärkeää asiaa eli sitä, että kaikkea ei rahalla paikata, ei ainakaan yhteiskunnan kasvavaa arvoköyhyyttä. Arvovalinnoista on myös kysymys silloin, kun talous yleisesti kasvaa ja palkkatulot kasvavat, mutta kuitenkaan hallituksella ei näytä olevan halua auttaa heikossa asemassa olevia väestöryhmiä, joiden tulot jäävät entistä enemmän jälkeen. Heidän tulonsa koostuvat lähinnä tulonsiirroista, joita ei ole sidottu indeksiin.

Aikooko hallitus tuoda sellaisia lakiesityksiä, joilla näitä keskeisimpiä tulonsiirtoja tultaisiin sitomaan indeksiin, muun muassa vähimmäisvanhempainpäivärahat, sairauspäivärahat, lasten kotihoidon tuet, opintotuet?

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Täällä puututtiin opiskelijoiden asemaan ja sitten myös koulutuskysymyksiin. Jos ajatellaan nyt opiskelijoita ryhmänä, niin kyllähän tällaisen bourdieulaisen sosiologisen teorian mukaan opiskelijalla on hyvin paljon sosiaalista pääomaa sitä kautta, että hänellä on koulutuksellista pääomaa, mutta tulojen suhteen hän varmastikin on pienituloinen. Mutta jos ajatellaan hänen elämäänsä, tulevaisuutta, niin opiskelupaikka on jo turvannut hänelle avaimet tulevaisuuteen. Sen sijaan huomio pitää kiinnittää niihin nuoriin, joilla ei ole opiskelupaikkaa perusopetuksen jälkeen. Tässä suhteessahan hallitus on tehnyt monia toimia, joilla on pystytty edesauttamaan sitä, että me olemme pystyneet koko ajan pienentämään sitä lukumäärää, paljonko nuoria jää vaille peruskoulun jälkeistä toisen asteen koulutuspaikkaa ammatillisessa koulutuksessa tai lukiokoulutuksessa. Mutta en ole vieläkään tyytyväinen tähän tilanteeseen: noin 4 000 nuorta jää vaille. Nyt edelleenkin tiivistetään näitä toimenpiteitä, joilla luodaan edellytyksiä, että nuoret löytävät jatko-opiskelupaikan. (Puhemies koputtaa) Opinto-ohjausta muun muassa on vahvistettu ja on käynnistetty erilaisia hankkeita, muun muassa nuorten osallisuushanke, jossa on yli 70 kuntaa mukana. Kaikilla näillä tavoilla pitää pitää huolta niistä nuorista, jotka eivät ole itselleen, elämälleen, jatkoa löytäneet.

Juha  Rehula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On vaikea ymmärtää välikysymyksen jättäjien, edustajien Korhosen ja Virtasen, puheenvuoroja. Viimeisimmäksi ed. Essayah totesi täällä, että ei ole mitään tehty, etteikö joskus edes hallituksen ministereitten tai hallituspuolueiden kansanedustajien mieleen piipahtaisi se ajatus, miten köyhän asiaa ajetaan. Eikö siis esimerkiksi pienimpien vanhempainpäivärahojen tasokorotus tai työmarkkinatuen tarveharkinnan lievennys ole teille mitään?

Hallitus on tähän mennessä käyttänyt vuositasolla yli 100 miljoonaa euroa näitten etuisuuksien tason nostamiseen, ja se on ollut toimenpide, jota Vanhasen—Kalliomäen hallitus on tähän asti tehnyt.

Se, miten tästä eteenpäin: Keskustan eduskuntaryhmä on hallitusneuvotteluihin valmistautuessaan, hallitusneuvotteluissa ja niiden jälkeen pitänyt esillä vähimmäisturvaan liittyviä kysymyksiä, ja tuleva kehysriihi tulee antamaan omat vastauksensa siihen, miten eteenpäin mennään. Toimenpiteitä on varmasti tehty. Väitteet siitä, ettei olisi tehty mitään, ovat myös jokseenkin loukkaavia ja totuuden vastaisia.

Maija  Perho  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu käy oppositio—hallitus-retoriikan oppitunnista siinä mielessä, että keskustan ed. Moilanen-Savolainen sanoi, että vasta tämän hallituksen aikana leikkaukset on lopetettu. Viime hallituksen aikana kun korotettiin kansaneläkettä 12 euroa, se ei ollut mitään. Kun tehtiin monen sadan miljoonan markan köyhyyspaketti, se ei ollut mitään jne. Minusta nyt kannattaa keskittyä siihen, mitkä ovat ne kipupisteet, ja täällähän niitä on tullut esille: yksinäiset, pitkäaikaistyöttömät, päihdeongelmaiset. Mielenterveyshäiriöistä kärsivät ihmiset on yksi ryhmä, ja tämä ryhmä kuuluu ilman muuta työvoiman palvelukeskusten asiakaskuntaan, ja tällöin kysytään muun muassa sitä, onko meillä tarpeeksi päihdehuollon resursseja. Toinen ryhmä on monisairaat, pitkäaikaissairaat, (Puhemies koputtaa) joiden kohdalla esimerkiksi lääke- ja terveydenhuollon kustannusten maksukattoasia on elintärkeä. Minusta näistä nyt kannattaisi keskustella, mitkä ovat parhaimpia, tehokkaimpia täsmätoimia työllisyyden parantamisen lisäksi.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen köyhyyden ehkäisemisen testi oli jo vuosi sitten, nimittäin lapsilisän korotus. Tämä hallitus, siis te sosialidemokraatit ja keskusta, ette antaneet lapsilisän 10 euron korotusta kaikista pienituloisimmille perheille eli toimeentulotuella oleville perheille, kun ette muuttaneet toimeentulotukilakia niin, että myöskin nämä perheet olisivat saaneet käteen tämän 10 euron korotuksen. Minusta se oli se testi, millä te osoititte, että te ette välitä oikeasti näistä toimeentulotuella olevista lapsiperheistä. Te sanoitte, että ei ole rahaa. Mutta samanaikaisesti kuitenkin oli rahaa hyvätuloisten veronalennuksiin. Kansanedustajatkin, joilla oli lapsia, saivat tämän 10 euron korotuksen lapsilisään. Ja nyt varallisuusvero poistetaan Suomen rikkaimmilta ihmisiltä. Kuinka te voitte vielä (Puhemies koputtaa) sanoa, että paljon on tehty, kun tämä tärkein asia jätettiin hoitamatta?

Maija Rask  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Useissa ryhmäpuheenvuoroissa on oikein nostettu esille nuorten syrjäytymisen ehkäisy, joka on kyllä parasta köyhyyden ennaltaehkäisyä. Keinoja on monia. Niistä esimerkiksi ministeri Mönkäre toi esiin puheessaan ammatillisen koulutuksen keskeyttämisen vähentämiseksi laaditun toimenpideohjelman ja äsken ministeri Haatainen muita keinoja. Näiden keinojen lisäksi esimerkiksi ihan pienten lasten tuki- ja erityisopetus on varhaista syrjäytymisen ehkäisyä, ja siihen pitäisi lisäksi satsata, sen lisäksi esimerkiksi seutukunnalliset kymppiluokat, työpajatoiminta ja oppisopimuskoulutus. Näitä keinoja on, ja näitä on vain tehostettava, jotta yksikään nuori ei syrjäydy ja sen takia joudu elämään köyhää elämää.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Tämä kysymyksen aihe on mitä tärkein. Valitettavasti en päässyt keskustelun alkuun mukaan. Oli Latvian pääministerin vierailu Suomessa, ja se oli sovittu jo ennen tämän kysymyksen jättämistä, ja päällekkäisyyttä ei voinut välttää.

Hallituksen vastauksessa on lueteltu hyvin kattavasti ne toimenpiteet, erittäin lukuisat toimenpiteet, joita hallitus on jo tehnyt ja päättänyt tähänkin kysymykseen hyvinä vastauksina. Ymmärrän sen, että ne vastaukset eivät riitä oppositiolle. Ei riitä se, että korjattiin ehkä erästä räikeintä epäkohtaa, joka oli matalimmat, pienimmät äitiyspäivärahat; niihin tehtiin kuukausitasolla noin 90 euron korotus. Ei riitä se, että asunnottomuuden osalla, jossa silloin kun vasemmistoliitolla oli asuntoministeri, totuttiin noin 10 000 asunnottoman tasoon, nyt on päästy alle 8 000 asunnottoman tasoon ja aleneva suunta jatkuu.

Tämän hallituksen päätehtävänä on huolehtia talouden kasvusta ja julkisen talouden tasapainosta. Se on se keino, jolla pitkällä tähtäimellä pystymme myös turvaamaan sen, että yhteiskunta pystyy kantamaan oman vastuunsa myös kaikkein vähäosaisimmista ja laadukkaiden palvelujen turvaamisesta kaikille suomalaisille, mistä kaikkein eniten kuitenkin suhteessa hyötyvät vähäosaisimmat. Hallitus on joutunut mitoittamaan sekä veronkevennykset että myös lukuisat tulonsiirtoihin ja palveluihin tehdyt määrärahojen korotukset tämän yleistavoitteen mukaan. Se on hallitusohjelmasta ja kehyspäätöksistä luettavissa, mihin varaa on ollut, ja rahat on käytetty niihin kohteisiin, joita olemme pitäneet tärkeinä, myös tähän kysymyksen vastaamisen kannalta.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässähän itse asiassa, herra pääministeri, tämä arvopohja meille paljastuu. Tässä ed. Rehula käytti esimerkkinä 100 miljoonan panostusta tiettyihin asioihin, mutta kun vaihtoehtona on 3 000 miljoonaa euroa panna veronkevennyksiin, jotka kohdistuvat selvästi hyvätuloisiin, niin väitättekö te edelleen, ettei se ole arvovalinta? Eikö se ole arvovalinta, että te annatte varallisuusveron kautta 100 miljoonaa euroa kaikista rikkaimmalle väestöosalle tässä yhteiskunnassa, kun sillä 100 miljoonalla olisi voitu tehdä sitä köyhyyden poistamista?

Kun katsotaan näitä tilastoja, niin esimerkiksi vuonna 2003 lapsista kuuluu köyhiin kotitalouksiin 12 prosenttia ja se on koko ajan kasvanut. Vaikka nyt mitenpäin näitä tilastoja väännellään, niin ne ovat kumminkin olemassa olevia lukuja. Sillä 100 miljoonallakin olisi tehty jo todella paljon, jos se niin iso summa on kuin ed. Rehula väitti. Minusta se on pieni summa verrattuna 3 000 miljoonaan.

Pääministeri Matti Vanhanen

Puhemies! On ollut vahva arvovalinta se, että hallitus on halunnut hyvin määrätietoisesti huolehtia taloudellisen kasvun edellytyksistä. Sen seurauksena meillä nyt ennakoidaan, että viime vuoden kasvu oli 3,7 prosenttiyksikköä. (Ed. Tiusanen: Ketä se hyödyttää?) Julkisen talouden tasapaino on melko hyvässä kunnossa, ja tämän ansiosta meillä on varaa sen kaltaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan, johon olemme tottuneet.

Tämä on parempi kuin se, voi sanoa, vertailukohta lähes kaikissa muissa vanhoissa länsieurooppalaisissa teollisuusvaltioissa, (Ed. Kuoppa: Esimerkiksi Ruotsista?) joista aika monet taistelevat 3 prosentin alijäämärajan kanssa, valtioiden julkiset taloudet ovat romuttuneet ja edellytykset tämän kaltaiselle hyvinvointiyhteiskunnan pitkäjänteiselle kehittämiselle puuttuvat. Tämän talouskasvun turvaamisen kannalta on pitänyt tässä suhdannetilanteessa hakea tasapaino tulonsiirtojen, palvelusatsausten ja myös veronkevennysten välillä. Hallituksen politiikan ja arvovalintojen tulokset näkyvät kyllä näissä talouskasvuluvuissa. Jos teemme pitkäjänteisesti työtä, niin uskon, että tämä hallituksen tekemä valinta on tässä tilanteessa ollut välttämätön.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Haluan nyt tuoda vielä toistetusti esille tuon hallituksen panostuksen suuruuden. Siis hallitus on lisännyt tulonsiirroilla ja valtionosuuksilla kotitalouksien palveluja ja niiden saamia tulonsiirtoja yhteensä 1 013 miljoonaa euroa. Siis valtion menoja on lisätty, ja se painopiste on harkitusti ollut palvelujen puolella enemmän, mutta myös tulonsiirtoja on korotettu.

Jos ajatellaan perhettä, jossa on päihdeongelmaa, mielenterveyden häiriöitä, mahdollisesti myös pitkäaikaistyöttömyyttä ja lapsilla lastensuojelun tarvetta, jota tällä hetkellä palvelujärjestelmä pystyy entistä paremmin tunnistamaan, koska lasten huostaanotto on lisääntynyt, niin niille perheille pelkkä rahanlisäys ei kerta kaikkiaan ratkaise sitä ongelmaa.

Koko tämän keskustelun ydin on se, että köyhyyden ja syrjäytymisen syyt ovat niin moninaiset, että me emme voi jättää toimenpiteitä siihen, että sanotaan, että lisätään tätä etuutta ja tätä etuutta. Tärkeintä on lisätä sitä moniammatillista apua, jota nämä perheet tarvitsevat, ja rakentaa heille mahdollisuuksia kuntoutua työelämään ja siinä samalla hoitaa lasten asiat niin, että heidän tulevaisuutensa ei vaarannu. Tämä on tietoinen valinta, ja tässä on tullut esille, että näitä valintoja on jouduttu joidenkin rahamäärien osalta tekemään. (Ed. Huotari: Ette vastannut lastensuojelua koskevaan kysymykseen!) Täytyy huomata, että kuitenkin tulonsiirtoja on korotettu.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Totta kai eri puolueilla ja edustajilla on erilaisia tavoitteita toiminnalleen ja niitä joudutaan sopeuttamaan yhteistyössä yhteisiksi tavoitteiksi. Nyt on tehty ratkaisu tulonsiirtojen ja hyvinvointipalvelujen kehittämisen suhteen niin, että molempia tällä vaalikaudella tapahtuu.

Olemme tehneet mittavat painotukset tulonsiirroissa lapsiperheille, mittavat painotukset palvelujärjestelmässä ikäihmisten palvelujen parantamiseksi. Esimerkiksi hoitotakuu on Suomen historiassa yksi suurimpia uudistuksia, mitä on terveydenhuollon alueella tehty, ja kaikki vähävaraisetkin voivat käyttää julkista palvelujärjestelmää. Jo nyt tiedämme, että leikkausjonot ovat puolittuneet, ja vielä tämän puolen vuoden aikana kovasti tehdään töitä, niin että yhä enemmän palvelujärjestelmä vastaa kansalaisten tarpeisiin niin, että syrjäytymistä ja köyhyyskehitystä pystytään vähentämään. (Puhemies koputtaa)

Mitä tulee sitten lapsilisäjärjestelmään, niin kaikki yksinhuoltajathan saivat jokaiselle lapselleen korotuksen ja jokainen lapsiperhe sai lapsilisää enemmän kuin aikaisemmin.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Kun oppositio kysyi, ketä tuo talouskasvu on hyödyttänyt, niin voisi sanoa, että tällä hetkellä se on ainakin hyödyttänyt niitä 18 000:ta ihmistä, jotka ovat olleet tämän vuoden alussa enemmän töissä kuin vuosi sitten. Se näkyy työllisyydessä sillä tavalla kääntyneenä suuntana, että kun meillä viime vuoden alkuvaiheessa vielä työttömyys kasvoi ja työpaikat vähenivät, niin puolen vuoden jälkeen me olemme kääntyneet positiiviselle uralle. Tämä kasvu on se pohja, joka työpaikkoja kuitenkin tähän maahan synnyttää. (Ed. Zyskowicz: Kiitos edellisen hallituksen!)

Huolestuttavaa on se, että pitkäaikaistyöttömyyden aleneminen on pysähtynyt tai hidastunut. Siellä sisällä on tapahtunut sellaista muutosta, että nuorempien ikäluokkien pitkäaikaistyöttömyys on vähentynyt, mutta yli 50-vuotiaiden pitkäaikaistyöttömyys uhkaa kääntyä kasvuun. Osa siitä selittyy meidän eläkejärjestelmiemme muutoksella: Kun aiemmin ikääntyneet pääsivät eläkejärjestelmän piiriin, niin nyt he jatkavat pidempään työttöminä, mutta siitä huolimatta tämä kehitys on huolestuttava. Juuri sen vuoksi hallitus pyrkii suuntaamaan aktiivitoimia (Puhemies koputtaa) niihin ihmisiin, joihin ne tällä hetkellä eivät ole kohdistuneet.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä vakava tosiasia on se, että Vanhasen hallitus on nopeasti syönyt edellisen hallituksen perinnön. Edellisen hallituksen aikana työttömyys väheni ja kuntataloutta laitettiin pikkuhiljaa kuntoon. Tällä hetkellä työllisyystoimet polkevat täysin paikallaan, ja paikalle tullut ministeri Manninenkin on hiljattain myöntänyt sen, että jos nykymeno jatkuu, niin koko kuntatalous on konkurssissa. Kyllä tämä sali odottaa täällä pääministeriltä ja kuntaministeriltä myöskin vastauksia siihen, mihin toimiin ryhdytään, jotta hyvinvointiyhteiskunta voidaan säilyttää; mitä toimenpiteitä tehdään, että saadaan uusia työpaikkoja; mitä tehdään, jotta kuntatalous saadaan tasapainoon.

Arvoisa herra puhemies! Kun köyhyydestä täällä on keskusteltu, niin asumiskustannukset ovat juuri yksi suuri syy siihen, että ihmiset ovat vähävaraisia, eivät tule toimeen. Täällä on puhuttu irtisanomisista vuokralaisten kohdalla. Miksi hallitus sitten valmistelee kiinteistöveron pakkonostoa? Tämähän johtaa siihen, että vuokrat nousevat ja yhtiövastikkeet nousevat ja asumiskustannukset nousevat niin, että todella vähävaraiset ihmiset joutuvat vaikeuksiin. (Puhemies koputtaa) Onko hallituksella valmiutta perua kiinteistöveron pakkonosto ja tällä tavalla helpottaa köyhien ja vähävaraisten ihmisten asemaa?

Mikko Kuoppa  /vas (vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ensinnäkin haluan ministeri Mönkäreelle todeta, että kaikki köyhät eivät ole juoppoja, niin kuin teidän puheenvuorostanne äsken sai käsityksen. (Ed. R. Ojala: Eivätkä kaikki juopot köyhiä! — Naurua) Haluan lisäksi todeta ministereille, että kirkon leipäjonoissa ihmiset eivät jonota huvikseen. Siellä on erittäin pitkät jonot, ja se johtuu syvästä köyhyydestä, ja se johtuu siitä, että työttömyysturva, kansaneläke, opintotuki ja myöskin lapsilisät ovat liian alhaisia. Perusturvaa täytyy nostaa, ja tätä esitystä köyhät ihmiset odottavat, että perusturvaa nostetaan, jotta sieltä leipäjonoista päästään pois. Siellä ihmiset eivät ole huvikseen.

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen vastauksessa oli todella vakuuttavan pitkä lista erilaisia toimia köyhyyden poistamiseksi, (Ed. Gustafsson: Se pitää paikkansa!) mutta juuri tuon listan pituus ja sirpaleisuus osoittaa, ettei oikeastaan ole olemassa mitään yhtenäistä käsitystä siitä, mistä johtuu se syvenevä eriarvoistuminen, syrjäytyminen ja työttömyyden jämähtäminen paikalleen.

Sinänsä onnittelen ministeri Mönkärettä siitä lehtikirjoituksesta, josta täällä on puhuttu, koska minusta on hyvä avaus, että pikkuhiljaa ryhdytään miettimään työmarkkinoiden toimintaa myös sen huono-osaisemman työvoiman kannalta. Mutta tuohon byrokratialoukkuun esimerkiksi olisi paljon yksinkertaisia keinoja, esimerkiksi se, että annetaan työttömälle semmoinen verokortti, joka jo suoraan sisältää sen työmarkkinatuen tai työttömyyspäivärahan takaisinperinnän, jonka jälkeen hän saisi käteen suurin piirtein sen, mikä hänelle tulee. Sitten verohallitus ja työttömyyskassat voivat vaikka viisi vuotta keskustella niistä viimeisistä senteistä, kummalle mikin kuuluu. (Puhemies koputtaa) Sitten hiukan ihmettelen kokoomuksen ... (Puhemies: Minuutti!)

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen kuunnellut hallituksen vastauksia, ja kyllä niistä voi todeta, että on tehty toimenpiteitä, mutta se näkemys varmasti on meillä oppositiolla ja hallituksella erilainen, miten ne ovat kohdentuneet kuitenkaan, ovatko ne kohdentuneet riittävästi, koska näyttää siltä, että vaikka on tehty määrättyihin asioihin etuisuustason nostoja sun muita, niin siitä huolimatta niin lapsiperheitä, työttömiä kuin eläkeläisiä tulee meidän eteemme, jotka sanovat, että kun he odottivat korotusta, siitä huolimatta mahdollisesti heidän käteen saamansa eläke jopa pieneni. Eli ne ratkaisut ehkä eivät ole olleet oikeita tai ainakaan riittäviä. Niinpä minä kysyn edelleen, mitä täällä on jo kysytty: Mitä se tarkoittaa, että nyt ne lisävoimavarat, mitkä ovat kehysneuvotteluissa olemassa, kohdennetaan erityisesti kaikkein vähävaraisempien aseman kohottamiseen? Onko siitä olemassa jo suunnitelma tai ohjelma?

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Perho viittasi ryhmäpuheenvuorooni. Halusin siinä nimenomaan palauttaa mieliin niitä konkreettisia esityksiä ja päätöksiä, mitä Matti Vanhasen hallituksen aikana on tehty. Haluan ed. Perholle vain todeta sen, että kovin kauan piti odottaa lapsilisään korotusta, kovin kauan piti odottaa myös kotihoidon tuen korotuksia. Minäkin edustan sitä näkökulmaa, että näitä asioita ei kyllä edistetä eri hallituksien ansioluetteloilla, mutta minä ihmettelen kyllä kovasti sitä, kuinka oppositio voi tässä tilanteessa väittää, että asioiden eteen ei olisi tehty yhtään mitään.

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Voisin myös kysyä, kuinka keskustaoppositio viime kaudella sanoi, että ei ole tehty yhtään mitään, vaikka oli tehty monenlaista myöskin perusturvan kohentamiseksi.

Haluaisin kiinnittää pariin asiaan huomiota. Kirkon diakoniatyön kautta on tullut esille se, että vielä tänä päivänä huolimatta laeista kuntien toimeentuloluukuilta saatetaan käännyttää hakijoita kirkon diakoniatyöntekijöiden vastaanotolle. Toivoisin, että ministeriö voisi jollakin tavalla patistaa kuntia tekemään työn lain mukaisesti.

Haluan myös kiinnittää pätkätyöproblematiikkaan tai paremminkin tilapäisen ja lyhytaikaisenkin työn vastaanottamisproblematiikkaan huomiota ja olen ministeri Mönkäreen kanssa samaa mieltä siitä, että pitää vielä löytää keinoja, jotta tämä työn vastaanottaminen on kannustavaa (Puhemies koputtaa) ja palkitsevaa. Esimerkiksi se, minkä edellinen hallitus sai aikaan ministeri Soininvaaran esityksestä, että toimeentulotuen saajan lyhytaikainen työ ei vähennä kokonaisuudessaan toimeentulotukea, on minusta hyvä esimerkki (Puhemies koputtaa) niistä toimenpiteitä, joilla kannustavuus toteutuu.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edelliseen puhujaan voisi jatkaa, elikkä asia koskee työttömyysturvaa. Milloin se pikku korjaus tehdään siihen, jotta suojaosuus saadaan takaisin työttömyysturvaan, koska oli virhe aikanaan, kun se otettiin pois? Se aiheuttaa osin köyhyyttä ja vähävaraisuutta joillekin.

Sitten toinen juttu. Ensinnäkin työhän on paras sosiaaliturva, niin kuin täällä on todettu. Kun valtion hankintoja tehdään, Puolustusvoimat tekee hankintoja, Kela tekee, joka on meidän yhteisin veroeuroin katettu laitos, hankintoja, niin jostain ihmeen syystä semmoinen suunta menee, jotta Virosta hankittiin sukat, jotka ovat saman hintaisia Suomessa, Nurmeksesta olisi saatu samalla hinnalla kuin Virosta. Toinen on tämä viimeinen Kelan tempaus, jotta hankitaan Sortavalasta vauvojen äitiyspakkauksen ulkoilupuku. Kun Suomessa se tehtiin Pyhäselässä, (Puhemies: Minuutti!) se oli vähän kalliimpi, mutta nyt Kela maksaa työttömyysturvaa sitten siellä. Valtion hankinnat pitäisi tehdä Suomesta.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Ed. Sarkomaalle nyt toteaisin vielä kolmannen kerran, että työllisyyskehitys on nyt ollut parempi tämän vuoden alusta ja viime vuonna jo talouskasvu lähti hyvään nousuun. Se on nyt ollut 3,7 prosenttia. Ministeri Filatov kertoi, että meillä on 18 000 ihmistä enemmän töissä kuin vuosi sitten ja työllisyysaste on noussut 0,4 prosenttiyksikköä ja työttömyysaste laskenut 0,3 prosenttiyksikköä.

Ed. Kuopalle sanon, että kyllä minä todella ihmettelen, että kehtaatte sanoa, että minä olisin puhunut siitä, että köyhät ovat juoppoja. Sanoin, että esimerkiksi sellaisessa perheessä, jossa on päihdeongelmia, mielenterveyden häiriöitä, me puhumme kovaosaisuuden kolmiosta, jossa perheessä on päihdeongelma, mielenterveydenhäiriöt, siellä on myös lastensuojelun tarvetta usein, sellaisessa perheessä rahan antaminen ei auta sitä lasta millään tavalla, vaan tarvitaan palvelujärjestelmiä ja tarvitaan huostaanottoa. Olkaa rehellisiä siinä, mitä väitätte, ja kuunnelkaa, mitä sanotaan. (Ed. Tiusanen: Se on tyypillinen köyhä perhe!)

Totean vielä sen, mitä ed. Soininvaara totesi, että hallituksen lista siitä, mitä on tehty, on pirstaleinen. Olen samaa mieltä. Se perustuu hallitusohjelmaan, ja siellä on haluttu monia asioita parantaa. Ne on toteutettu ja ne ovat merkinneet valtion menoissa huomattavaa lisäystä, mutta se ei riitä. Me olemme nyt tehneet koko ajan työtä sen eteen, että me saisimme kokonaiskäsityksen siitä, mikä on se ensimmäinen asia, joka tämän jälkeen pitää heti korjata köyhien ja syrjäytyneiden elämässä. Hallituksen piirissä, kuten totesimme, teemme siitä päätöksiä kehyskäsittelyssä ja ensi vuoden budjetin yhteydessä (Puhemies koputtaa). Näitä asioita kootaan yhteen. Paljon muutakin pitäisi siellä sosiaaliturvajärjestelmän sisällä miettiä ja niin mietitäänkin.

Haluan vielä sanoa sen, että olen ed. Tennilän kanssa todella samaa mieltä siitä, että meillä ei ole varaa köyhyyden ja syrjäytymisen lisääntymiseen tässä maassa. Siinä on yhteiskunnan turvallisuudesta kysymys, siinä on meidän perusarvoistamme kysymys, ja arvostan sitä, että toitte sen esille.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Haluan todeta vielä, että ei pidä ainakaan sillä tavalla yleistää, että kaikki köyhät ovat juoppoja. Minun mielestäni ministeri Mönkäreen esimerkki antoi hieman väärän kuvan tästä asiasta. Sillä perusteella, että on alkoholin väärinkäyttäjiä — ja minä myönnän, että niitä varmasti on — ei voida lähteä siitä, että perusturvaa ei voida korottaa. Nimenomaan perusturvan alhaisuus johtaa siihen, että ihmiset joutuvat leipäjonoihin, joutuvat toimeentulotukiluukulle, jonka pitäisi olla viimesijainen, lyhytaikaisen toimeentulon turvaava muoto, mutta nyt siitä on muodostumassa pysyvä toimeentulotuki. Toimeentulotukea on myöskin korotettava, koska se on jäänyt jälkeen.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Maahanmuuttajat ihmettelevät, kuinka korkean elintason maa Suomi on verrattuna omaan lähtömaahan. He eivät ollenkaan voi kuvitella, että perustuslaki turvaa perusturvan. Missään heidän kotimaassaan, esimerkiksi Afrikassa, Aasiassa ja monessa Euroopan maassa, tällaista perustuslakia ei ole olemassakaan. Siinä mielessä meidän kansanedustajien ja ministerien täytyy olla hyvin tyytyväisiä siihen, kuinka me olemme pystyneet luomaan näin hyvän hyvinvointivaltion, joka on esimerkiksi maailman kilpailukykyisin maa tällä hetkellä, ja meillä on parhaiten koulutetut työntekijät.

Kuitenkin sitten ihmettelen ikäihmisten kohtaloa eli eläkeläisten, jotka ovat pelkän kansaneläkkeen perusosan varassa eläviä, ja heitä on kuitenkin noin 360 000. Mitä hallitus aikoo tehdä näitten köyhien eläkeläisten (Puhemies koputtaa) elinolojen parantamiseksi? (Ed. Zyskowicz: Hyssälä lähti korottamaan 300 eurolla eläkkeitä!)

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta oli erittäin myönteistä, että ministeri Mönkäre totesi sen, että köyhyyden ja huono-osaisuuden ongelma ei ratkea yleisen sosiaaliturvajärjestelmän puitteissa. Nyt kun täällä on näin monta avainministeriä paikalla, kysyisin, minkä tyyppisiä yhteistyökuvioita teillä on ministeriöiden välillä, ja miten ne ulottuvat paikallistasolle. Juuri sillä tavalla voidaan puuttua siihen, mistä ministeri Mönkäre puhui ja mistä oletan teidän kaikkien olevan hyvin huolissanne: kuinka löydetään ne keinot puuttua varhaisessa vaiheessa köyhyysuhkan tai syrjäytymisriskin kohteena oleviin ihmisiin ja perheisiin.

Tiedän, että esimerkkejä on hyvin paljon eri puolilta. Muun muassa ministeri Filatovin kotikaupungissa Hämeenlinnassa on aivan erinomainen Ankkuri-projekti, jossa poliisi, sosiaaliviranomaiset ja koulut tekevät yhteistyötä, jotta nuoret saadaan pelastettua orastavalta rikoskierteeltä vielä kunniallisen ja arvokkaan elämän piiriin. Eikö tässä olisi nyt uusia resursseja löydettävissä, kun tiedetään, että syrjäytymisen ehkäiseminen on taloudellisestikin erittäin kannattavaa toimintaa sekä valtiontaloudelle että yhteiskunnalle ja luonnollisesti myös inhimillisesti erittäin tärkeää?

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Tässä oikeastaan puututaan ongelman ytimeen silloin, kun kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia ihmisiä halutaan auttaa. Yksi panostus, jonka hallitus on tehnyt, on ollut esimerkiksi työvoiman palvelukeskukset, joissa etsitään yhteistyötä kunnan sosiaalitoimen, terveydenhuollon, Kelan kuntoutuspalvelujen ja työhallinnon palvelujen kanssa. Siellä oikeastaan on huomattu se, mihin ed. Perho puuttui: meillä toimeentulotukilainsäädännössä on tämä suojaraha, jonka ei pitäisi vaikuttaa siten, että jos ihminen saa hieman lisätuloja, niin toimeentulotuki heti muuttuisi. Siellä, missä palvelukeskukset toimivat hyvin yhteen, tätä suojaosuutta käytetään hyväksi, ja se on yksi väline, jolla on helpotettu näiden satunnaisten töiden tekemistä. Mutta siellä, missä tätä yhteistyötä ei ole tai siihen ei ole sitouduttu, ei myöskään käytetä tällaisia ennalta ehkäiseviä välineitä niin aktiivisesti. Usein ongelma on se, että me voimme säätää lakeja, me voimme tehdä päätöksiä, mutta se, miten onnistutaan siinä, että ne elävässä elämässä toteutuvat ja että ne pannaan täytäntöön kunnissa, on vielä toinen askel sen lainsäädännön lisäksi. Sen vuoksi (Puhemies koputtaa) tarvitaan yhteistä sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin.

Pekka  Nousiainen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta täällä hallituksen puolelta on varsin kattavasti vastattu siihen osaan välikysymystä, miten tulonsiirtoja on lisätty ja sosiaaliturvaa parannettu, mutta aika vähän on nyt sitten käyty kuitenkin keskustelua siitä, miten työllisyyden parantaminen voi vaikuttaa köyhyyden torjuntaan. (Ed. Zyskowicz: Olette oikeassa!) Ministeri Filatov johdatteli meitä sille tielle todeten, että talouskasvu ja ostovoiman lisäys ovat lisänneet työpaikkoja 18 000, ja siinä on saavutettu jo merkittävää tulosta.

Minä uskon, että kun hallitus kehysriihessä tarkastelee nyt sitten matalan tuottavuuden ja työvoimavaltaisten yritysten työvoimakustannusten kevennystä, me saamme yhden elementin, yhden keinon lisää nimenomaan työllisyyden parantamiseen ja sitä kautta myös edetään tässä köyhyyden torjunnassa. Toivon, että siellä erityisesti yksin yrittäjien asema otetaan esille, miten he voivat madaltaa kynnystä ottaa ensimmäinen uusi vieras työntekijä.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Mönkäre totesi puheessaan, että hallituksen tekemät veroratkaisut eivät ole syrjäytymisen syy, mutta jätti kuitenkin mainitsematta sen, että nämä ylisuuret veroratkaisut syövät valtiontalouden liikkumavaraa ja siten estävät pienimpien etuuksien korottamista. Sen jälkeen ministeri edelleen ylisti hallituksen verolinjaa, jonka mukaan valtion veroprogressio on lieventynyt, verotuksen painopiste siirtynyt entistä enemmän kulutusverotukseen ja kunnallisverojen osuus on kasvanut koko verotuotosta.

Kuitenkin esimerkiksi kulutusverojen suuri osuus erityisesti pienituloisissa perheissä on aiheuttanut sen, että vähätuloiset ovat entistä enemmän köyhtyneet ja suurempituloiset rikastuneet, koska vähätuloisissa perheissä nimenomaan kaikki se raha menee kulutukseen. Erityisesti lapsiperheiden osalta se on heikentänyt heidän elämistään ja edelleen prosentuaalisesti ja verrattaessa muihin suomalaisiin kotitalouksiin nimenomaan se on heikentänyt lapsiperheiden asemaa.

Ministeri jätti myös mainitsematta erään asian, kun (Puhemies koputtaa) kerroitte, että kunnallisvero hoitaa kyllä pienituloisten aseman ja että on eläkeläisten vähennykset ja on ansiotulovähennys pienistä työtuloista. (Puhemies koputtaa) Kuitenkaan työttömyysturvasta ei mitään tällaisia ...

Ensimmäinen varapuhemies:

(koputtaa)

Minuutti!

Puhuja:

... vähennyksiä saa. Ja se, että työttömyysturvasta saisi tällaisen vähennyksen, auttaisi näitä ihmisiä edes jonkin verran, eikä se ole mitenkään ristiriidassa sen kanssa, että moniongelmaisille perheille pitää tarjota apua ja tukea ja palvelua, eikä sillä ei ole mitään tekemistä pienimpien tulojen kanssa.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun on kentällä kuunnellut tästä välikysymyksestä johtuvaa keskustelua syrjäytymisestä ja köyhyydestä, niin kyllä ihan selvästi hallituksen sisäiset jännitteet sieltä ovat tulleet ilmi. Eli sosialidemokraatit sanovat, että me kyllä tekisimme, mutta kun keskustalaiset estävät, ja keskustalaiset sanovat, että kyllähän me tekisimme, mutta kun sosialidemokraatit estävät. Tämä on omin korvin kuultua puhetta viimeisten viikkojen aikana ja hyvin yleinen puheenaihe.

Mutta ministeri Mönkäre antoi meille kyllä erittäin rehellisiä tunnustuksia myöskin epäonnistumisista. Tämä on oikea tapa suhtautua moraalisesti asioihin ja politiikantekoon siitäkin huolimatta, että tämä vastaus oli suurelta osalta hallituksen kehumista. Se oli sellainen vastaus, jonka olivat tehneet virkamiehet, jotka hyvin vähän tuntevat elävää elämää tai jostain syystä haluavat peitellä.

Ministeri Mönkäre sanoi, että hallitus panostaa hyvinvointiyhteiskunnan kestävään kehitykseen. Se on aivan oikein, mutta kun täällä ed. Soininvaara sanoi, että tämä on erittäin suuri sillisalaatti, hyviä lupauksia, niin voisitteko kertoa viisi tärkeintä, mitä te teette hallituksena hyvinvoinnin (Puhemies koputtaa) eteen ja eristäytymisen (Puhemies: Minuutti!) eteen ja köyhyyden eteen. Viisi tärkeintä ja konkreettista ehdotusta.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Lahtela toi täällä yhden olennaisen asian esille tästä, miten me näitten syrjäytymiskierteessä olevien ihmisten työllistämistä voisimme edesauttaa ja heidän toimeentuloaan. Ministeri Filatov viittasi samaan asiaan.

Tämä sovitellun päivärahan asia on sillä tavalla hankala, että mehän olemme tehneet siinä muutoksia vuorotellen suuntaan ja toiseen. Me emme ole löytäneet hyvää ratkaisua, koska sovittelun tarve vaihtelee ihmisen mukaan. Joku tekee yhden päivän työtä viikossa ja joku tekee jatkuvasti osa-aikaista työtä, joten täytyy ryhtyä miettimään sitä, että tehdään yksilöllinen sovittelu.

Se on tullut esille tässä esimerkiksi Itä-Helsingistä yhteispalvelupisteestä. Ministeri Filatov myös kertoi erään pitkäaikaistyöttömän kokemukset, miten hän oli helpottunut siitä, kun hän pääsi sitä kautta työhön välillä ja koko ajan huolehdittiin hänen toimeentulostaan ja hänen etuuksistaan ja myös tästä sovitellusta päivärahasta niin, että mikään asia ei tullut yllätyksenä. Itse hän ei olisi pystynytkään niitä asioita selvittämään. Joten tämä on sitä, mitä ed. Hautala peräsi, eri ministeriöitten yhteistyötä: sosiaalityöntekijät, työvoimaviranomaiset, terveydenhuollon työntekijät, kaikki siellä yhdessä, Kelan virkailijat, yrittävät saada ihmisen (Puhemies koputtaa) asiat järjestykseen.

Edelleen, ed. Kuoppa, minä en missään vaiheessa yleistänyt köyhyyttä ja alkoholin käyttöä. Jos kuka, niin te yleistitte väittäen, että minä olisin yleistänyt. Minä en sellaista ole koskaan elämässäni ajatellut enkä ajatellut nyt.

Ensimmäinen varapuhemies:

Täällä on erittäin runsaasti vastauspuheenvuoropyyntöjä. Jatkamme vielä hetken aikaa, mutta voitte varautua siihen, että pikapuoliin pyrimme siirtymään puhujalistaan.

Osmo  Soininvaara  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tietysti hyvä, että monta eri alan virkamiestä selvittelee yhden työttömän osalta, miten hän selviää tukiviidakosta, mutta kyllä se viidakko on silloin aika monimutkainen, jos siihen näin paljon väkeä tarvitaan. Se voisi olla tietysti yksinkertaisempi.

Alun perin pyysin puheenvuoron ed. Perhon puheenvuoron johdosta, jossa hän sanoi, että aika paljon kunnissa lähetetään diakoniatyöhön niitä ihmisiä, joille pitäisi antaa harkinnanvaraista toimeentulotukea. Se ei pääty tähän. Jos he menevät siihen diakoniatyöhön ja saavat sieltä rahaa, niin seuraavasta toimeentulotuesta tämä vähennetään pois. Se on kyllä kertakaikkisen tyhmää.

Mutta sitten ihmettelen kokoomuksen täällä käyttämiä puheenvuoroja siitä, kuinka hallitus toisaalta on talouspolitiikassaan epäonnistunut eikä ole onnistunut parantamaan työllisyyttä, kun sitten taas joissakin keskusteluissa ilkutaan hallitusta siitä, että se on omaksunut kokoomuksen verolinjan. Silloin siis tämä kokoomuksen verolinja on epäonnistunut.

Pirkko Peltomo /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Välikysymyksen tekijöillä on valikoiva muisti tai sitten huonosti pestyt korvat, koska he väittävät, että mitään ei ole tehty heikompiosaisten hyväksi. (Ed. Huotarin välihuuto) — Paljon on jo tehty, mutta paljon on vielä tehtävää. Toivon, että luette ministeri Mönkäreen puheenvuoron uudelleen, sieltä selviää, mitä on jo saatu aikaan. Ministeri Mönkäre oli todella rehellinen, kun totesi, että vielä on paljon tehtävää.

Eniten tänä päivänä tukea tarvitsevat juuri lapsiperheet, nuoret ja aktiivityöikäiset, jotka kärsivät työttömyydestä. Tämä on monien asiantuntijoitten arvio. Lisääntyvää tukea tarvitsevat pelkällä työttömyysturvan päivärahalla tai työmarkkinatuella elävät pitkäaikaistyöttömät, ylivelkaantuneet sekä pelkkää kansaneläkettä saavat, varsinkin jos he sairastavat paljon. Kiireellisimpiä toimenpiteitä on nyt toimeentulotukea saavien aseman parantaminen. Sosialidemokraatit edellyttävät, että toimeentulotuen asumisen 7 prosentin omavastuu poistetaan ja työmarkkinatuen tasoa korotetaan yhdessä asumistuen tulorajojen tarkistuksen kanssa. Lisäksi odotettua heikompi työllisyyskehitys (Puhemies koputtaa) edellyttää työvoimapoliittisten määrärahojen lisäämistä.

Puhemies! On lupa odottaa hallitukselta korjaavia toimenpiteitä kaikkein heikompiosaisten aseman parantamiseksi. Hallituksen vastaukset täällä ovat olleet hyvin yksimielisiä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluan antaa hallitukselle tunnustusta kasvua ja työllisyyttä tukevista veronalennuksista, joissa on unohdettu onneksi typerät vaalipuheet ja alimitoitettu hallitusohjelma. Ed. Soininvaara, ilman näitä veroratkaisuja meidän talouskehityksemme ja sitä kautta myös työllisyyskehityksemme olisi ollut paljon nähtyä huonompi.

Nyt oleellista on edelleen kehysriihessä jatkaa toimenpiteitä työllisyyden parantamiseksi, sillä se on kaikkein tärkein asia myös köyhyyttä ja syrjäytymistä ajatellen. Ellei työllisyyden parantamisessa riittävästi onnistuta, silloin rahat loppuvat myös hyvinvointipalvelujen ja tulonsiirtojen rahoittamiselta. Eli kehysriihen tärkein asia myös köyhyyden osalta ovat itse asiassa ne toimenpiteet, joita voi ja pitää tehdä työllisyyden edistämiseksi.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viimeisellä tuomiolla meiltä ei kysellä, mitä olemme puhuneet tai kirjoittaneet edes hallitusohjelmaan, vaan mitä olemme tehneet. Se on ratkaisevaa.

Ed. Rehula tuntui loukkaantuneen muun muassa minuun siitä, että olin sanonut, että hallitus ei ole tehnyt mitään. Niin en sanonut. Hallitus ei ole tehnyt juuri mitään kaikkein heikoimmassa asemassa olevien osalta. Tämä lapsilisien korotusta vaille jääminen toimeentulosidonnaisuuden takia, asumistuen omavastuu, ne ovat olleet sellaisia päätöksiä, jotka olisi voitu tehdä koska tahansa. Niitä ei ole tehty. Siinä on se testi, jolla testataan sitä viimeistä tuomiota.

Pääministeri Vanhanen totesi, että pitkällä tähtäimellä tavoitteemme on valtiontalouden tasapaino. Pitkällä tähtäimellä me ja etenkin köyhät olemme kaikki kuolleet. Pitää tehdä ennen sitä.

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tänään on puhuttu paljon pätkätöistä ja jatkuvan epävarmuuden vaikutuksista perheiden hyvinvointiin. Se, mikä tästä keskustelusta sen sijaan on unohtunut, on se, että pätkätöitä teettävät nimenomaan kunnat ja valtio. Vastuussa pätkäistön ongelmista ei olekaan siis paha kapitalisti vaan me, kuntien ja valtion ylimmät päätöksentekijät. Tästä on lankeamassa karmea lasku. Esimerkiksi kuntien ja valtion työntekijöiden riski päätyä mielenterveyssyistä sairauseläkkeelle on paljon suurempi kuin yksityisellä sektorilla, siis paljon suurempi.

Kun pätkätöiden ongelmat nyt kerran on tunnustettu, odotan hallitukselta jämäköitä toimia, joilla kunnat ja valtio pannaan huonona työnantajana ja yhteiskunnalle kalliiksi käyvänä työnantajana kuriin ja herran nuhteeseen.

Toimi  Kankaanniemi  /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Raha ei todellakaan kaikkia ongelmia ratkaise, mutta kyllä se köyhälle on tavattoman tärkeä, jotta hän pysyy elämässä mukana.

Hallitus aloitti loistavasti työnsä — tämä nykyinen hallitus ja jo Jäätteenmäki — sillä, että annettiin valtavat veronkevennykset kiireesti, ensitöiksi, jotta ne eivät jää vaalien läheisyyteen. Jos noista 3 miljardin euron verokevennyksistä olisi vaikkapa miljardi jätetty antamatta hyvätuloisille ja ohjattu työttömyysturvan korottamiseen ja toimeentulotuen asumiskustannusten omavastuun poistamiseen ja muuhun lapsiperheiden ja eläkeläisten aseman parantamiseen, niin kuin ed. Peltomokin täällä sanoi sosialidemokraattien näitä ajavan, niin olisi tilanne varmasti parempi työllisyydenkin kannalta, koska kulutuskysyntä olisi lisääntynyt kotimaassa aivan varmasti. Tämä kokoomuslainen veropolitiikka on ollut virheellistä politiikkaa.

Nyt kysyn: panetteko arvoisat rouvat ministerit peliin koko paikkanne ja arvovaltanne, että hallitus huomenna päättäisi poistaa tämän toimeentulotuen asumiskustannusten omavastuun ja korottaisi työttömyysturvan päivärahan tasoa?

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Tässä olisi kyllä niin moneen asiaan vielä vastattava, ehkä myöhemmin voin niihin palatakin, mutta sen totean, että tämä asumismenojen ja toimeentulotuen ongelma on ollut kaikkein eniten esillä nyt hallituksen sisällä sosiaalipoliittisen ministeriryhmän työssä, kun me nyt priorisoimme niitä edessä olevia toimia. Sitä en tiedä, milloin päätöksiä kustakin yksityiskohdasta voidaan tehdä, mutta ei meillä ole siitä tällä hetkellä erimielistä käsitystä, etteikö se olisi yksi suurimmista asioista, joka pitää korjata.

Ed. Andersson täällä aikaisemmin puhui vanhemmuuden kustannuksista. Se nyt ei suoranaisesti ole kaikkein köyhimpiin kohdistuva asia, mutta mehän olemme siinä asiassa myös tehneet aika paljon. Kaikki työnantajat maksavat vanhemmuuden kustannuksia, mutta ne kohdentuvat tietysti äitien työnantajille eniten. Mutta siinä me olemme teettäneet laajat selvitykset, ja paljon on väärinkäsityksiä siitä, miten paljon työnantaja joutuu maksamaan. Tällä hetkellähän me korotimme tuota Kelan korvausta työnantajalle, ja vielä ovat täysin korvaamatta sairaan lapsen hoidosta koituvat kulut työnantajalle, mutta tässä asiassa on tehty myös paljon asioita.

Ed. Rauhala puhui esimerkiksi, ymmärsin näin, kansaneläkkeen tasokorotuksen vaikutuksesta verotuksen kautta sitten käteen jäävään tuloon. Mutta mehän emme nyt sitä ihan vielä tiedä, kun tämä kansaneläkkeen tasokorotus tuli nyt vasta maaliskuussa. Tässä on aina nämä rytmihäiriöt tässä vuoden alussa siinä, että on luultu, että se tasokorotus olisi tullut jo vuoden alussa ja olisi jäänyt vähemmän rahaa käteen. Katsotaan nyt, eihän siitä nyt tietysti kovin monta euroa enemmän voi käteen jäädä, kun se korotus ei ole kuin 7 euroa, (Puhemies koputtaa) mutta se on 100 miljoonaa euroa valtion budjetissa menojen lisäyksenä.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Tähän pätkätyöproblematiikkaan sanoisin sen verran, että meillähän lainsäädäntö on kovin tiukka sen suhteen, miten määräaikaisia työsuhteita saa solmia, mutta ongelma on sitten se, että kaikilla työpaikoilla ei välttämättä tuota lainsäädännön tiukkuutta noudateta. Valtio on omalta osaltaan antanut uusia ohjeita, joissa pyritään siihen, että epätarkoituksenmukaisista pätkätöistä päästäisiin irti, ja iso osa kunnista on kyllä lähtenyt vakinaistamaan henkilöstöänsä ja nähnyt, että näitä jaksamisongelmia, mielenkin terveyteen liittyviä ongelmia on. Itse asiassa tarvitaan enemmän henkilöstöä tekemään sama työ kuin silloin, jos henkilöstö on pysyvää ja pystyy löytämään paremman työyhteisön ja parempaa tuottavuutta omalle työllensä.

Mutta haluaisin muistuttaa siitä, että kunnissa valtuustot ovat työnantajaroolissa, ja siellä myös pitää laittaa, oli sitten kyse vanhusten hoivasta, päivähoidosta tai terveydenhuollosta, sitä omaa järjestelmää kuriin sillä tavalla, että epätarkoituksenmukaisia pätkätöitä ei ole, ja esimerkiksi etsiä sijaisjärjestelyjä, joissa sama ihminen sijaistaa (Puhemies koputtaa) eri henkilöitä, mutta on vakituisessa työsuhteessa.

Peruspalveluministeri  Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Täällä on aika paljon käytetty puheenvuoroja tästä lapsiperheitten tilanteesta.

Me olemme paljon tekemässä tässä varhaisen puuttumisen problematiikassa, ja jos me siinä onnistumme paremmin, niin tämä luisuminen ja syrjäytymiskehitys myöhemmin on varmasti paljolti estettävissä. Olemme tehneet lastenneuvolaoppaan, jossa erityisesti tähän puututaan, ja sitten meillä on tämä perhehanke, jossa kunnan perhepalvelut verkostomaisesti kootaan yhteen paikkaan, että lapsiperheet paremmin ne saavuttavat. Monissa kunnissa tehdään näitä lastentalohankkeita. Sen lisäksi aika merkittävänä pidän lapsiasiainvaltuutetun viran ja toimiston perustamista, joka tulee tänä vuonna. Tätä on täällä eduskunnassa varmasti viimeiset 10 vuotta ajettu, ja nyt se tulee.

Kyllä meillä monenlaista tässä on, mikä nimenomaan vaikuttaa tähän tämän päivän tematiikkaan. Jos nämä halutaan nyt nähdä ja tunnustaa, niin kyllä paljon on tehty ja ollaan tekemässä. Nämä ovat hyviä asioita, mutta varmasti tarvitaan lisää toimenpiteitä.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä opposition puheenvuorot, erityisesti ed. Vistbackan perussuomalaisten ryhmäpuheenvuoro sai melkein kyyneleen silmään ja mielen liikuttuneeksi, niin että vieläkin on vähän vaikea puhua. Toisaalta ed. Vistbacka on jo poistunut salista, eikä häntä voida kyllä millään muotoa pitää välikysymyksen aiheen syynä.

Vasemmistoliitto, vihreät, kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset ovat lähteneet sotajalalle hallitusta vastaan jälleen kerran kaikista järeimmällä parlamentaarisella aseella. (Ed. Huotari: Ja aiheellisesti! — Ed. Kuoppa: Köyhiä pitää puolustaa!) Mielenkiintoista tässä on se, että kun vasemmistoliitto ja vihreät nyt surkuttelevat köyhien aseman huononemista, ovat nämä puolueet kahdessa edellisessä Lipposen hallituksessa olleet. Välikysymyksen aihe onkin suurimmalta osin päässyt syntymään juuri näiden hallitusten aikaan. Eipä tullut selväksi ja tekee mieli uudelleen kysyä, mitä te teitte silloin köyhyyden poistamiseksi ja asioiden hyväksi. Eipä ole poistunut köyhyys teidänkään aikananne.

Toinen mielenkiintoinen asia on se, että kokoomus ei yhdy välikysymykseen ollenkaan. Tarkoittaako tämä, että kokoomus ei ole kiinnostunut eriarvoistumisesta ja köyhyydestä ollenkaan, vai pitääkö kokoomus hallituksen toimintaa onnistuneena? Ilmeisesti tämä jälkimmäinen vaihtoehto on todennäköisempi. Vanhasen hallituksen eräs päälinja on se, että työllisyyttä parantamalla saadaan elintasoeroja ja köyhyyttä pienemmäksi. Työllisyys ei ole parantunut toivotulla tavalla, vaikka ilonaiheitakin on. Muun muassa kotitalouksien verovähennysoikeus on lisännyt työpaikkoja, ja eilisten tietojen mukaan telakkateollisuuden suhdannekuoppa alkaa pikku hiljaa olla takanapäin ja uusia laivatilauksia odotettavissa.

Työllistymisen kannustimia on parannettu tämän hallituksen aikana muun muassa lieventämällä työmarkkinatuen tarveharkintaa puolison tulojen osalta. Vajaakuntoisten työllistymistä on parannettu säätämällä laki sosiaalisten yritysten asemasta. Starttirahaa on tämän vuoden alusta ollut mahdollista saada myös suoraan työelämästä yrittäjiksi ryhtyvien. Hallituksen veroratkaisuilla on pyritty lisäämään kansalaisten ostovoimaa ja pitämään yllä kotimaista kysyntää. Tärkeät kauppakumppanimme Euroopassa ovat eläneet viime vuodet erittäin pienen taloudellisen kasvun aikaa, ja tämä on vaikuttanut Suomen talouden hitaaseen kasvuun ja samalla työllisyyskehitykseen.

Vanhasen hallitus on systemaattisesti pyrkinyt parantamaan kaikkein huonotuloisimpien asemaa. Sosiaalisia tukia on parannettu koko hallitusajan. Lasten kotihoidon tukea yhdestä lapsesta on korotettu. Yksityisen hoidon tuen hoitorahaa on korotettu, lapsilisiä korotettu, vanhempainpäivärahoja sekä erityisäitiysrahaa on korotettu. Keskusta on saanut monia tärkeitä tavoitteitaan läpi hallitustaipaleella. Eläkeläisten ja opiskelijoiden asemaa on parannettu. Hallitus on sopinut kansaneläkkeen tasokorotuksesta sekä nostanut opintotuen asumislisän vuokrakattoa 252 euroon. Opiskelijoiden nopeaa valmistumista tuetaan opintolainavähennyksenä. Maaliskuun alussa voimaan astui hoitotakuulaki, jossa hoidon saamiselle on määritelty enimmäisajat. Tällä parannuksella on vaikutusta erityisesti vanhoihin ja sairaisiin ihmisiin.

Arvoisa puhemies! On totta, että ihmisten elintasoerot ovat kasvaneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Hallitus pyrkii kuitenkin edellä luetelluilla toimenpiteillä yhteiskunnan tasapuoliseen kehittämiseen. Hallitus on tukenut yrittäjyyttä, kannustanut työllistymisessä, parantanut opiskelijoiden, eläkeläisten ja sairaiden asemaa. Kuntien talousnäkymät ovat heikot, ja tämä heijastuu erityisesti syrjäseutujen ihmisiin. Kannatan valtion kuntarahoituksen tarkistamista ja niin sanotun köyhyyspaketin tekemistä hallituksen jälkimmäisellä kaksivuotiskaudella sovittujen budjettikehysten sisällä. Mitä tulee vasemmistoliiton kuntatalouskritiikkiin, niin on toki sanottava, että mitä vasemmiston ministeri Korhonen edellisessä hallituksessa neljässä vuodessa tuhosi, sitä ei ministeri Manninenkaan pysty kahdessa vuodessa korjaamaan.

Reijo  Paajanen  /kok:

Arvoisa puhemies! Jopa oli ed. Kettuselta räväkkä lopetus. Uskoisin kuitenkin, että köyhyys tuskin poistuu ihmisen aikana. Näin vakavasta asiasta on kysymys. Ensinnäkin kannatan ed. Sarkomaan esittämää sanamuotoa perustelluksi päiväjärjestykseen siirtymiseksi.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton välikysymys on helposti ymmärrettävää kritiikkiä hallituksen politiikkaa kohtaan. Keskeisin eriarvoisuuden lähde Suomessa on jäävuoren kokoinen työttömyys, jonka sulattamiseen ei löydy oikeaa ilmastoa. Hallitusohjelman lupaukset tuosta 100 000 uudesta työpaikasta on haudattu kauan sitten. Pahinta tässä tietysti on se, että työllistymistavoitteista lipsuminen merkitsee valtiontalouden tasapainon heikkenemistä. Arvioitten mukaan työllisyysasteen lisäys 1 prosentilla tuo mukanaan noin 1,2 miljardin euron verotulot ja säästää merkittävän määrän sosiaalimenoja. Edellä mainittu veromäärä ei tietysti synny sormia näpsäyttämällä, vaan kuluja, investointeja täytyy tehdä, mutta kokonaisvaikutus on varmasti myös köyhyyden vähentämiseksi todella merkittävä. Voimme Elonkin laskuopin avulla huomata, millainen vaikutus työllisyystavoitteesta jäämisellä tai siihen pääsemisellä käytännössä siis on. Puhutaan valtavista verotuloista, joilla ylläpidetään ja pyöritetään yhä kasvavaa palvelujärjestelmää jokaiselle suomalaiselle.

Viime vuonna bruttokansantuotteen kasvu oli arviolta 3,7 prosenttia. Analyytikot ovat varoitelleet parhaitten tuulien laantuvan, eli onko niin, että viime vuosi tai tämä hetki työllistämisen osalta on hallituskauden parasta aikaa. Toivottavasti näin ei ole. Minusta hallituksella on tasan kaksi vaihtoehtoa työllisyyden parantamiseen. Ensimmäinen vaihtoehto on, että yritykset työllistävät ja hallitus tukee yritysten perusedellytyksiä työllistää, tai sitten valtio luo tarvittavat työpaikat kuntiin julkiselle sektorille. Ensimmäisessä vaihtoehdossa valtio joutuu alkuun maksumieheksi, mutta saa myöhemmin sijoituksensa voittoineen takaisin. Toisessa vaihtoehdossa työllisyys tulee kuntoon, mutta edessä on täydellinen katastrofi. Kolmas vaihtoehto tietysti on, että jatketaan entiseen malliin elikkä velkaannutaan huimaa vauhtia lisää.

Arvoisa puhemies! Jos 100 000 työpaikkaa ei synny, eikö kannattaisi yrittää synnyttää todellakin yrityksiä? Viime vuonna yrittäjien määrä päinvastoin väheni 7 000:lla. Monet työryhmät ovat tehneet selvityksiä, raportteja, esityksiä, mutta mitä on tapahtunut? Hallitukselta kaivataan uskallusta ottaa asiat hoidettavakseen. Yrittäjäriskin alentaminen esimerkiksi konkurssilainsäädäntöä muuttamalla on yksi askel, jolla olisi varmasti merkitystä. Myös matalan tuottavuuden alojen tukeminen on vihdoin saatava liikkeelle. Tässä asiassa on tapahtunut hämmästyttävää jahkailua ja suoranaista jarrutusta. Hallituksen on syytä muistaa, että hyvinvointia syntyy vain työtä tekemällä.

Minulla on lehtileike tämän päivän Maaseudun Tulevaisuudesta, jossa haastatellaan matkailutilayrittäjäperhettä, jonka jäsenet toteavat, että työtä on paljon ja pitäisi ajatella myös omaa jaksamista. Tila kyllä työllistäisi, mutta ei sitten enää elätä. Jyrkästi olen sitä mieltä, että Suomessa työvoiman palkkaaminen on tehty erittäin vaikeaksi ja kannattamattomaksi, kun palkan lisäksi tulee muita kuluja toinen puoli lisää. Emäntä uskoo, että kohtuullisemmilla kuluilla tila voisi palkata ainakin yhden henkilön. (Ed. Huotari: Kenen ne eläkemaksut sitten pitäisi maksaa?) Näitä tiloja on valtavasti erityyppisiä.

Nuorisotyöttömyydestä haluan todeta vielä, että sen poistamisen on oltava hallituksen työllisyyspolitiikan ykköstavoitteita. Nuoriso pitää saada valmistumisen jälkeen heti työelämän piiriin. Nuorisotyöttömyydestä ei saa muodostua enää pitkäaikaistyöttömyyttä, sillä se johtaa eristäytyneisyyteen, katkeruuteen, piittaamattomuuteen ja jopa haluttomuuteen edes pyrkiä työmarkkinoille. Köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen on hyvä tavoite. Siihen vastaaminen on vaikeaa, mutta sen edessä ei pidä lannistua. Parhaat lääkkeet eriarvoisuuden ehkäisemiseen löytyvät työllisyyden lisäämisestä.

Arvoisa puhemies! Tulevaisuuden haasteena on tiedossa koveneva kansainvälinen kilpailu, samoin väestön ikääntyminen, eläköitymisen myötä heikkenevä huoltosuhde. Osa eläkeläisistä on erittäin ahtaalla, ja varsinkin pelkän kansaneläkkeen varassa elävillä on rahapussin nyörit todella tiukalla. Jos hallitus haluaa ehkäistä köyhyyden ja eriarvoisuuden kasvamista, on eläkeläisten toimeentuloa parannettava.

Haluan lopuksi vastata, mihin eläkerahat menevät. Eihän kortistossa oleville 250 000 ihmiselle kerry eläkerahaa senttiäkään. Ihmiset on saatava sieltä kortistosta pois.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton ja sosialidemokraattien suurin ero on juuri suhtautumisessa köyhyyteen. Esimerkiksi viime kaudella vasemmistoliitto kannatti kansaneläkkeen tasokorotusta suurempana kuin se sitten toteutui ja sosialidemokraatit kannattivat sairausvakuutusmaksun poistamista juuri siksi, että se kohdistui paljon isompaan määrään eläkeläisiä ja myös hyvätuloisiin eläkeläisiin, joilla oli hyvä työeläke. Itse asiassa tämä ylimääräisen sairausvakuutusmaksun poisto lisäsi tuloeroja eläkeläisten välillä.

Viime kaudella vasemmistoliito esitti markka-aikaan 10 markan korotusta työmarkkinatukeen, jota sosialidemokraatit vastustivat jopa niin, että jäimme hallituspuolueiden välisestä sopimuksesta ulkopuolelle, koska meidän vaatimuksemme oli tämä 10 markan korotus työmarkkinatukeen ja peruspäivärahaan. Saimme sitten lopulta pienen korotuksen siihen, mikä oli tietysti ihan hyvä asia.

Vasemmistoliiton ja sosialidemokraattien näkemykset myös työvoimapolitiikan toteuttamisessa eroavat huomattavasti toisistaan. Myöskin veropolitiikassa ja kuntapolitiikassa meillä on erilainen linja. Tämä köyhyyspolitiikka kuitenkin on se suurin asia, missä näkemyksemme eroavat. Kun kuitenkin olemme molemmat vasemmistopuolueita, sitten voi kuvitella, kuinka paljon ne eroavat keskustaan ja oikeistopuolueisiin nähden.

Nyt oppositiossa vasemmistoliitto on tehnyt joka vuosi eli kaksi kertaa vaihtoehtobudjetin, eli emme ole esittäneet kaikkea mahdollista, kuten kokoomus esittää, vaan vastuullisesti olemme tehneet sellaisen vaihtoehtobudjetin, jossa menot ja tulot täsmäävät. Emme olisi antaneet niin suuria veronalennuksia kuin tämä hallitus on antanut. Sillä rahalla olisi saanut hyvin paljon korotuksia kaikkein pienituloisimpien ihmisten etuisuuksiin. Se on osoitettavissa myöskin sieltä varjobudjetista. Ihmiset ihmettelevät suuresti: ihanko totta, näin paljonko niillä veronalennusrahoilla olisi sitten saanut. Esimerkiksi kansaneläkkeen tasokorotuksen, opintotuen korotukset, työmarkkinatuen peruspäivärahan korotukset, pienimpien äitiyspäivärahojen ja vanhempainrahojen korotukset, ja työllisyysmäärärahoihinkin olisi riittänyt sieltä rahaa plus kuntien valtionosuuksiin. Mutta tämä hallitus on tehnyt valinnan, eli se on uskonut sokeasti siihen, että työllisyys paranee tämän veronalennuspolitiikan kautta, mutta näin ei ole käynyt.

On olemassa rahaköyhyyttä ja on olemassa muuta köyhyyttä. Tämä muu köyhyys on osattomuutta ja syrjäytymistä. Nämähän myöskin ministeri Mönkäre tuossa omassa vastauspuheenvuorossaan totesi. Molempiin näihin tarvitaan parannusta, sekä tähän rahaköyhyyteen että muuhun köyhyyteen, mutta näitä ei pidä asettaa vastakkain, koska jos ne asetetaan vastakkain, niin silloin pienen ryhmän varjolla jätetään sitten ison ryhmän asiat hoitamatta. On muistettava myöskin ylivelkaantuneiden tilanne, joka tässä maassa on perua 1990-luvun lamasta. Olisi kyllä vihdoinkin syytä heidät pelastaa siitä kurimuksesta, jossa he ovat jo pitkään joutuneet olemaan. Suurin osa näistä ihmisistä on ollut erittäin aktiivisia. He ovat olleet yrittäjiä, ja heillä olisi ollut vielä paljon annettavaa tälle yhteiskunnalle, mutta ikävä kyllä siinä saattaa käydä huonosti, kun heitä liian pitkään tässä ahdingossa pidetään.

Rahaköyhyyden hoitaminen on helpompaa, ja siihen eväät löytyvät tosiaankin tästä vasemmistoliiton vaihtoehtobudjetista pienempien etuuksien korotuksilla.

Toimeentulotuessa on paljon ongelmia. Esimerkiksi Kajaanin kaupungissa, kun henkilö jää työttömäksi, toimeentulotukilaskelmassa huomioidaan kahden edellisen kuukauden työtulot, eli eräänkin henkilön kohdalla se tarkoitti, että hän ei saanut puoleen vuoteen toimeentulotukea laisinkaan. Hän ei ollut tiennyt, että näin menetellään. Myöskin tehdään niin, että kun henkilö oli ollut seitsemän päivää työssä, niin vain sen suojaosan, mikä täällä on määritelty, hän sai, mutta kahden kuukauden toimeentulotuet hän menetti sitten, koska sitä tuloa siirrettiin aina seuraavalle kuukaudelle. Se ikävä puoli oli, että hän oli kerennyt ostaa jo pölynimurin, kun hän luuli, että hänellä on käytettävissään ne seitsemän päivän tulot, ja kävi niin, että ne rahat olivat sitten ruokarahoista pois. Näin tiukoilla nämä ihmiset ovat, ja sitä hyvätuloisten ihmisten on vaikea ymmärtää, että kun on pitkään ollut työttömänä tai pienillä tuloilla, niin sellaiset hyvin arkisetkin asiat maksavat hyvin paljon. Se tarkoittaa, että on vaikea ostaa bussilippua tai käydä uimassa, puhumattakaan teatterista tai monesta muusta sellaisesta, jotka näille ihmisille ovat sitten ylellisyyttä, mutta he mielellään toki näissä kävisivät.

Työllisyyden hoitaminen on erittäin tärkeä asia, mutta työministeriö tarjoaa vain aktivointitoimia, ikään kuin työttömät eivät haluaisi töihin vaan joihinkin aktiivitoimenpiteisiin, harjoitteluihin ja tämmöiseen työhelyyn, joka ei ole oikeata työtä. Työtä ihmiset haluavat, ja toivoisinkin, että lopultakin työministeriö jo heräisi tästä aktivointihuumastaan ja näkisi, että ihmisille pitää tarjota oikeata työtä. Etsivä sosiaalityö on tärkeää. Esimerkiksi (Puhemies koputtaa) Vantaalla toimii vuodesta 95 lähtien Icehearts, joka on järjestänyt jääkiekkoharjoituksia näille syrjäytymisvaarassa oleville nuorille, ja siitä on ollut erittäin hyviä kokemuksia. Muun muassa Tampereella Jukka Vinnurva on tehnyt vähän saman tyyppistä työtä. Paljon on sellaisia toimia, joilla (Puhemies koputtaa) tätä osattomuutta ja syrjäytymistä voidaan ehkäistä.

Ihan lopuksi, arvoisa puhemies, on pakko todeta, että köyhät eivät nähneet tätä välikysymyskeskustelua, koska Yleisradio päätti, että ampumahiihto on tärkeämpää kuin välikysymyskeskustelu, ja näytti tämän keskustelun vain Yle24-kanavalla, johon tarvitaan digiboxi, jota köyhillä ei ole eikä toimeentulotuesta korvata.

Ensimmäinen varapuhemies:

Huomautan, että puheenvuorojen pituus on 7 minuuttia ed. Valppaan puheenvuoroon saakka, joka on viimeinen 7 minuutin puheenvuoro.

Heidi Hautala /vihr:

Aivan, arvoisa puhemies, on erittäin hyvä, että tässä on tämä aikarajoitus, ja koetan sitä osaltani kunnioittaa.

Pääministeri Vanhanen sanoi äsken, että hallituksen tehtävä pääsääntöisesti on huolehtia talouden kasvusta ja julkisen talouden tasapainosta — näin ymmärsin — ja että sen jälkeen on sitten varaa huolehtia ongelmista, joista tänään puhutaan, eli köyhyydestä ja laaja-alaisesta syrjäytymisestä. Mutta on kuitenkin muistettava, että ministeri Mönkäre totesi hieman toisella tavalla: köyhyyden ja huono-osaisuuden ongelma ei ratkea pelkästään yleisen sosiaaliturvan puitteissa, vaan nyt tarvitaan aivan erillisiä toimia. Kysynkin, eikö tämä köyhyyden ja huono-osaisuuden ehkäisy olisi sellainen aihe, joka olisi ansainnut ihan oman politiikkaohjelmansa, kun hallituksella on näitä politiikkaohjelmia.

Perustelen tätä vielä sillä, että tämä tarvitsee monialaista näkökulmaa. Viranomaisten pitää oppia ylittämään hallinnon rajoja ja löytämään keinoja auttaa ihmistä, joka on vaikeassa tilanteessa. Usein on kyse tietysti perheen auttamisesta. Siinä tarvitaan niin sosiaaliviranomaisia kuin koulua. Siinä tarvitaan joskus jopa poliisia. Tästä on hyviä esimerkkejä, esimerkiksi Hämeenlinnan kaupungin Ankkuriprojekti, jossa todella tuli sellainen tunne tähän projektiin tutustuessani, että jopa poliisit näyttävät välittävän nuorista, jotka ovat hairahtuneet hieman tältä lain kaidalta polulta ja ovat vielä saatavissa sieltä nostettua yhteistyössä sosiaaliviranomaisten ja koulun kanssa.

Tutkija Jouko Kajanoja on laskenut, että syrjäytymisen ehkäiseminen on itse asiassa kansantaloudellisesti ja myöskin valtiontaloudellisesti erittäin kannattavaa toimintaa. Luulisin, että hallituksen ja myös pääministerin ja valtiovarainministerin kannattaisi kiinnostua tästä. Kajanojan mukaan elinikäisen työmarkkinoilta syrjäytymisen hinta yhtä syrjäytynyttä kohti on noin 500 000 euroa kansantaloudelle ja noin 300 000 julkiselle taloudelle. Ne ovat aika suuria lukuja. Luulisin, että nämä saisivat pohtimaan sitä, että kannattaisi varhain, silloin kun vielä voidaan, vaikuttaa siihen, että ihmiset eivät syrjäydy ja joudu köyhyyden varaan, jolloin sitten myöskin laaja-alaisempi syrjäytymiskierre helposti lähtee liikkeelle.

Tässä keskustelussa on ihan oikein puhuttu vähintäänkin kahdenlaisesta syrjäytymisen muodosta. On aineellinen, rahallinen köyhyys, ja siinä on selvää, että tiettyjä vähimmäisetuuksia pitää korottaa. On erittäin hieno asia, hyvä asia, jos sosialidemokraatit nyt vaativat asumistuen omavastuun poistamista. Voidaan varmasti tehdä hyvin paljon siinä, että esimerkiksi yksinhuoltajat, jotka tilastojen mukaan niin Suomessa kuin melkein kaikissa eurooppalaisissa maissa ovat juuri ehkä kaikkein selkeimmin köyhyydestä kärsivä sosiaalinen ryhmä, saavat suurempia etuuksia.

Sitten on uusia ryhmiä, joiden syrjäytyminen täytyy jo ennalta havaita. Pienituloisista naisista tulee helposti ikääntyessään eläkkeellä syrjäytyneitä köyhyyden takia. Tähän varmasti on keinoja puuttua. Tiedän, että ed. Taipale tulee täällä kohta puhumaan varmasti yhdestä ryhmästä, joka on hyvin merkittävä syrjäytymisessä: yksinäiset miehet, joilla on monia ongelmia. Juuri näiden ryhmien syrjäytymisen ehkäisy voisi säästää huomattavia kansantaloudellisia ja valtiontaloudellisia resursseja muuhun toimintaan.

Nyt kun työmarkkinatuen ehtoja halutaan muuttaa, niin kannattaa kuitenkin miettiä sitä, ovatko nykyiset tavat aktivoida pitkäaikaistyöttömiä ollenkaan sellaisia, mitä tarvitaan. Olisi varmasti mietittävä hyvin yksityiskohtaisesti ja jokaisen ihmisen kohdalta erikseen se, mitä tällainen turhauttava näennäisaktivoiminen on jo ihmisen selviytymiselle tehnyt. Se ei välttämättä ole sitä lainkaan edistänyt. Uskon, että juuri tässä tarvitaan parempaa yhteistyötä työelämän ja yksityisen sektorin kanssa.

Ja ennen kuin päästään niin pitkälle, että puhutaan siitä, että työmarkkinatuen ehtoja kiristetään, niin olisi varmaan Suomessa syytä miettiä vielä enemmän sitä, miten ne koulunpenkiltä putoavat nuoret saataisiin siellä pidettyä. Ministeri Haataisen ehdotus oppivelvollisuusikärajan nostamisesta 18 vuoteen on varmasti yksi keino; ja voi olla, että tähän päästäisiin muillakin keinoilla. Mutta ennen kaikkea pitäisi miettiä, mitkä olisivat sellaisia ammatillisen koulutuksen muotoja, jotka todella saisivat nuoret kiinnostumaan työelämästä, ja siinä tarvitaan myöskin yritysten osallistumista. Saksassa hyvin paljon puhutaan yritysten yhteiskuntavastuusta nimenomaan nuorten koulutuspaikkojen tarjoajana. Uskoisin, että tässä asiassa oppisopimuskoulutus ei ole meillä ollenkaan niin hyvin onnistunut kuin sen pitäisi.

Mutta kyse ei ole pelkästään rahallisesta köyhyydestä, niin kuin myöskin ministeri Mönkäre on täällä sanonut, vaan on laaja-alaisempaa syrjäytymistä. Siinä kyllä on syytä korostaa sitä, että kyse ei todella pelkästään ole siitä, että tarvitaan aina lisää voimavaroja, lisää rahaa, vaan siitä, että tehdään yhteistyötä sektori- ja hallintorajojen ylitse, ja niin kuin ed. Meriläinen täällä toivoi, että myöskin järjestöjen ja julkisen sektorin yhteistyö toimisi nykyistä paremmin. Kun on niin paljon hyvin esimerkkejä siitä, miten tämä saadaan toimimaan, toivon, että hallitus harkitsisi köyhyyden ja syrjäytymisen torjunnan politiikkaohjelmaa, jossa yli sektori- ja hallintorajojen paikallisesti ja yhteistyössä ministeriöiden kanssa voitaisiin tukea tällaisia hankkeita. Paljonhan tällaisia onkin ollut. Esimerkiksi erilaiset osallisuushankkeet ovat juuri niitä, jotka antavat ihmisille sitä mahdollisuutta oman elämän hallintaan.

On ehkä lopuksi vaan todettava, että nyt kun on todettu, että Suomessa demokratia on sillä tavalla ohutta, että ihmiset eivät välitä osallistua, niin varmasti myöskin on mietittävä sitä, mikä merkitys sillä on syrjäytymiselle ja köyhyydelle, että ihmiset eivät koe kuuluvansa yhteiskuntaan, heillä ei ole halua eivätkä he välitä vaikuttaa siihen. Tässä varmasti meidän täytyy tehdä yhtä ja toista.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Välikysymyksen allekirjoittivat vasemmistoliitto, vihreät, perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit. Meillä on näillä neljällä puolueella se yhteys, että me myös teimme muun muassa viime syksynä vaihtoehtobudjetin kukin erikseen. Kokoomus ei välikysymystä allekirjoittanut eikä myöskään ole vaihtoehtobudjettia koskaan esittänyt, ja siinä mielessä joutuu kysymään, mikähän olisi kokoomuksen linja näissä kysymyksissä, kun tulopuolta te ette ole koskaan esittäneet niihin ratkaisuihin, joihin menoja olette valmiit esittämään lisättäväksi. Meillä on kuitenkin kristillisdemokraateilla viime syksyltä vaihtoehtobudjetti, joka olisi tarjonnut erinomaisen mahdollisuuden vastuullisesti rahoittaa kaikki ne lisäystarpeet, mitä me näemme olevan, jotta köyhyys ja syrjäytyminen voitaisiin siltä osin hallita, miltä osin se on rahalla hallittavissa ja korjattavissa.

Edellä ed. Heidi Hautala esitti, että pitäisi olla köyhyyden ja syrjäytyneisyyden ehkäisemisen politiikkaohjelma, ja tätä ajatusta on lämpimästi kannatettava. Hallituksella on hallitusohjelman liitteenä neljä erilaista politiikkaohjelmaa, mutta ehkä se vähän kertoo siitä, että hallitusohjelmaa laadittaessa nämä köyhyyden ja syrjäytymisen, ylivelkaantumisen jne. ongelmat eivät ole olleet riittävän pinnalla hallituspuolueiden ajattelussa ja ne ovat jääneet sitten vähän tällaisen varjopuolen asioiksi ja se näkyy näissä tilastoissa muun muassa toimeentulotuen ja työttömyysturvan jne. käytössä. Eli ongelmat ovat isot yhä, vaikka on myönnettävä, että nykyinenkin hallitus on monenlaista tehnyt ja saanut aikaan. Mutta sittenkin, kun valtiontalous on varsin vahvassa kunnossa — valtiovarainministeri Kalliomäki pari viikkoa sitten mennessään Ecofin-kokoukseen suuressa valiokunnassa totesi, että hieman hävettää mennä eurooppalaisten valtiovarainministerien kokoukseen, kun Suomen talous on niin hyvässä kunnossa — kun näin voi todeta, niin silloin voi kyllä kysyä, miksi sitten sadattuhannet suomalaiset joutuvat elämään taloudellisessa ahdingossa, köyhyydessä, on se sitten minkä tilaston mukaan laskettavissa. Joka tapauksessa jokapäiväisessä köyhyydessä meidän keskuudessamme elää valtava määrä ihmisiä. Meillä olisi varaa, meillä olisi mahdollisuuksia tähän asiaan panostaa, ja tällä tavalla väittäisin, että jos meillä kaikilla suomalaisilla olisi paremmat olot, tasaisempi turva, niin myös meidän kokonaistaloutemme voisi vielä paremmin, meidän kilpailukykymme olisi vielä parempi. Näin ollen ratkaisuja kannattaa etsiä ja tehdä.

Erityisesti tässä nyt peräänkuulutan jo aikaisemmin esille nostamaani asiaa, että toimeentulotuen asumiskustannusten omavastuuosuus pitäisi kiireesti poistaa ja työttömyysturvaa pitäisi parantaa. Meillä on työttömiä, jotka ovat todella työttömiä, työn puutteessa ja sen takia työttöminä. Siksi heidän tilannettaan pitää korjata. Ymmärrän sen, että niitä, joille olisi töitä tarjottavissa tai saatavissa, pitää yrittää patistaa työn vastaanottamiseen ja työn vastaanottaminen pitää tehdä kannattavaksi, mutta meillä on myös iso joukko niitä, jotka elävät köyhyydessä työttömyysturvan, työmarkkinatuen heikkouden takia. Heitä ei pidä rangaista.

Arvoisa herra puhemies! Verotus on yksi tärkeä asia tässä, ja edelleen totean, että meidän edustamamme linja olisi ollut veropolitiikassa tähän astikin toisenlainen. Olisimme halunneet käyttää niitä veronkevennysvaroja, jotka hallitus on antanut hyvätuloisille mittavina veronkevennyksinä, tämän köyhyyden, asunnottomuuden, syrjäytyneisyyden ja työttömyyden ehkäisemiseen. Väitän, että näin olisi saatu paljon tulosta aikaan ja myös taloudellista kasvua vielä enemmän kuin tällä oikeistolaisella veropolitiikalla, jota nyt on harjoitettu tässä maassa jo usean vuoden ajan.

Näin on kuitenkin eletty, ja nyt olemme tässä tilanteessa. Edessä on hallituksen kehysriihi, ja siellä on tehtävä päätöksiä köyhyyspaketista, kuntien talouden pohjan turvaamisesta ja työllisyyden parantamisesta. Keinoja on alettava löytyä. Jos ei löydy, hallitus ei ansaitse oikeutta jatkaa työtään toista kahta vuotta, eli entiseen malliin näitten isojen kysymysten osalta ei voida ajatella jatkuvan.

Eläkeläiset ovat jääneet erittäin huonoon osaan. 7 euroa tämän kuun alusta pienimpiin kansaneläkkeisiin on häpeällinen summa, kun tiedetään, että alkoholin hinnanalennuksen, kohtuuttoman rajun alennuksen, aiheuttama indeksin heikennys vei eläkeläisiltä reaalista ostovoimaa jopa ehkä enemmän kuin tuon 7 euroa kuukaudessa. Siis tällä vaalikaudella on pienimpiin eläkkeisiin saatava myös todellinen tasokorotus, sitä on odotettava.

Tietysti ministeri Hyssälän vaalilupaukset on tässä suhteessa syytä nostaa aina esille samalla tavalla kuin muun muassa ed. Rehulan tasan kaksi vuotta ja kaksi kuukautta sitten tekemä vastalause, jossa hän silloisena opposition edustajana sosiaali- ja terveysvaliokunnassa vaati pienimpien eläkkeitten korottamista ja köyhyysrajan alapuolella elävien 150 000—200 000 eläkeläisen nostamista köyhyysrajan yläpuolelle. Tätä ei ole tehty. On aika, keskusta, nostaa tämä asia esille budjettikehysneuvotteluissa ja katsoa, ovatko sosialidemokraatit valmiit sen kaatamaan.

Herra puhemies! Nämä terveiset menkööt nyt tällä erää hallitukselle, jonka on syytä todellakin ponnistuksiaan lisätä.

Ed. Lauri Kähkönen merkitään läsnä olevaksi.

Antti  Rantakangas  /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on oikealta ja vasemmalta yritetty lyödä kiilaa hallituksen sisälle väittäen, että me olemme eri mieltä keskeisistä asioista. Tämähän ei pidä paikkaansa, vaan hallitus on sitoutunut omaan ohjelmaansa ja toteuttaa sitä kaikilta osin määrätietoisesti.

Täällä aiemmin ed. Korhonen ja eräät muut välikysymyksen allekirjoittajat käyttivät kyllä sellaisia puheenvuoroja, että voi kysyä, olivatko ne tältä vuosikymmeneltä tai -sadalta vai olivatko kenties suljetun talouden ajalta. Niin paljon irti todellisuudesta ne tuntuivat olevan nimenomaan rahoituspohjan ja talouspohjan osalta. Niissä täysin jäi huomiotta se, että Suomi elää avoimessa markkinataloudessa, kovassa kansainvälisessä kilpailussa, jossa on huolehdittava siitä, että yritystoiminnan kilpailukyky ja kansantalouden kilpailukyky säilyvät.

On harjoitettava järkevää talouspolitiikkaa ja hyväksyttävä se tosiasia, että sekä perusturvan että palvelujen rahoitukseen tarvitaan talouskasvua, niin kuin muun muassa pääministeri täällä aiemmin totesi. Ilman talouskasvua ja taloudellisten voimavarojen lisäämistä me emme pysty huolehtimaan perusturvasta taikka palveluiden rahoituksesta. Tämä vinouma tässä osan oppositiosta allekirjoittamassa välikysymyksessä selvästi oli olemassa. Vedottiin joihinkin vaihtoehtobudjetteihin, jotka ovat täysin ilmassa, perustuvat vain olettamuksiin, eivät tosiasioihin mitenkään, miten Suomi tässä kilpailussa aikoo pärjätä.

Hallitus on ollut hyvin aktiivinen talouskehityksen vauhdittamiseksi. Täällä todettu aktiivinen veropolitiikka on ollut merkittävällä sijalla, niin palkansaajien verotuksen kuin yritysverotuksenkin merkittävät alentamisratkaisut ovat tässä osana. Yrittäjyyteen ja osaamiseen on panostettu voimakkaasti ja nähty, että sitä kautta voi syntyä kansakunnalle menestystä ja myöskin tulevaisuuden rahoituspohjaa.

Ministeri Filatov totesi, että aktiivinen työvoimapolitiikka on yksi keinovalikoiman osa, ja tälläkin sektorilla on monia uudistuksia ja toimenpiteitä tehty ja vireillä. Perusturvakysymysten osalta, jotka ovat keskustalle tärkeä asia, on syytä todeta, että täällä ministerit kertoivat sen tosiasian, että perusturvan, sosiaaliturvan ja palveluitten osalta tämän hallituksena aikana on päätetty lisätä ja lisätään rahoitusta noin 1 000 miljoonalla eurolla eli todella merkittävällä summalla. Kaikki ei tällä tule tietysti kerralla kuntoon, mutta monet asiat ovat menneet myönteiseen suuntaan.

Esimerkiksi lapsiperheitten aseman osalta on toteutettu lapsilisän korotus, kotihoidon tuen korotus ja alimpien äitiys- ja vanhempainpäivärahojen korotus ja myöskin alimman sairauspäivärahan tasokorotus — merkittävä asia. Toinen merkittävä ratkaisu oli veteraanipaketti, jossa parannettiin veteraanien kuntoutusta ja palveluitten saatavuutta. Se oli tarpeellinen ratkaisu. Sitten pienempiä asioita: kehitysvammaisten omaisten osittaisen hoitorahan käytön laajennus oli myöskin hyvä päätös sitä palvelua tarvitseville. Kansaneläkkeen korotus on täällä todettu. Ansiotulovähennyksen lisääminen verotuksessa helpottaa erityisesti pienituloisimpien palkansaajien asemaa. Opiskelijoitten asumiskustannusten alentaminen ja opintolainan verovähennysoikeus ovat asioita, joissa on konkreettisia parannuksia opiskelijoitten asemaan.

Puhemies! Jatkossa tarvitaan vielä lisää toimenpiteitä. Tätähän ei ole hallituspuolueittenkaan osalta kiistetty, päinvastoin on sanottu, että tarvitaan edelleenkin lisätoimia, joilla köyhyysongelmaan ja eriarvoistumiskehitykseen voidaan vaikuttaa. Sosiaaliturvan, verotuksen ja työttömyysturvan yhteensovitus on tärkeää, siten luodaan kannustimia työn tekemiselle ja työn vastaanottamiselle kaikissa oloissa. Tähän myöskin opposition puolelta näytti tukea tulevan. Palvelujärjestelmien yhteistyön lisääminen on myös tärkeä asia, jotta ne täsmätoimet pystytään kohdentamaan mahdollisimman hyvin.

Tähän kokonaisuuteen sopii huonosti työministeriön virkamiesjohdon kaavailu työvoimatoimistoverkoston irrottamisesta työvoima- ja elinkeinokeskusten yhteydestä. Mielestäni tämä ei palvelisi yhteistyön lisäämistä paikallistasolla vaan veisi kehitystä päinvastaiseen suuntaan. Sen takia tätä esitystä ei pidä hyväksyä.

Kolmantena perusturvan täsmäparannukset. Niitä tarvitaan edelleenkin. Se on aivan selvä asia, että pienimpien minimietuisuuksien varassa olevien ihmisten asemaan täytyy tietyllä aikavälillä saada kohennusta määrätietoisen työn kautta.

Mielestäni täällä ed. Heidi Hautala esitti kannatettavan ajatuksen noin jatkoa ajatellen. Hän esitti, että pitäisi ottaa köyhyyden politiikkaohjelma yli hallinnon rajat ulottuvien toimenpiteitten aikaansaamiseksi. Minusta siinä on kannatettava ja hyvä ehdotus tulevien vuosien osalle, kun nyt saadaan kokemusta vireillä olevista politiikkaohjelmista, mitä hallituksen piirissä on olemassa.

Ilkka Taipale /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä muuten on vaalipuhe, koska tällä ohjelmalla aion ilmoittautua SDP:n toiseksi varapuheenjohtajaksi. Tiedän, että kaikissa muissa puolueissa kannatukseni olisi niin suuri, että minut valitaan.

Olennaisin tausta on YK:n päätavoite, joka julistettiin 1995. Silloin myös Suomi sitoutui tavoitteeseen, että vuonna 2015 maailman köyhyys on puolitettu. Itse vaadin, että tämä tavoite otetaan myös Suomen osalta käytäntöön. Kymmenen vuoden kuluttua Suomen köyhyyden pitää olla puolitettu. Jos tällä hetkellä arvioidaan, tosin suhteellisesti, köyhiä olevan puoli miljoonaa tai 10 prosenttia väestöstä, voidaan se samoilla mittareilla pudottaa suhteellisen helposti puoleen eli 250 000:een. Jos olemme Pisa-puolella ja Nokian kännykkäpuolella ja kaikkialla muualla kilpailukyvyltämme maailman paras, niin jos meillä on 5 prosenttia köyhiä, olemme myös siltä osin maailman esimerkki. Toivon, että kaikki puolueet pyrkivät Eurooppa-tasollakin siihen, että myös Euroopassa otetaan tavoitteeksi köyhyyden puolittaminen kymmenessä vuodessa. Tämä on hyvin konservatiivinen tavoite sen vuoksi, että konservatiivit ovat aina vaatineet, että oma takapiha on pantava ensin kuntoon ja sitten vasta Intian ja Afrikan, eli vaatimustaso ei ole kovin korkea.

Mutta kun puhutaan ohjelmasta köyhyyden vähentämiseksi, se voidaan kytkeä tähän kymmenvuotisohjelmaan. Kaksi seuraavaakin hallitusta toteuttamaan täsmätoimenpiteitä! On muistettava, että ensimmäistä kertaa kootaan erilaisia täsmätoimenpiteitä yhteen eikä levitetä laajalle kertalaakilla rahaa, mitä me olemme tehneet kautta historian, kun on tehty kansaneläkejärjestelmä ja lapsilisäjärjestelmä jne. Ei se ole ollut harvinaista.

Yksi asia minua harmittaa tässä välikysymyksessä. Eduskunnassa on näitä Arja Alhon ihannoimia kerhoja mukaan lukien köyhyyskerho, ja kun se esitti yhdessä, että olisimme järjestäneet ajankohtaiskeskustelun köyhyydestä, niin tämä vasemmistoliitto vetää välistä yhteisen päätöksen suhteen ja sitten tekee tämän välikysymyksen. Siitä huolimatta välikysymys on kohtuullinen. Mutta siinä on myös toinen vika: Hallitus on juuri päättämässä ja päättää merkittävistä toimenpiteistä köyhyyden vähentämiseksi täsmätoimilla. (Välihuuto) — Minä tiedän, että ne toteutuvat. Ministeri Mönkäre pyrkii ensimmäiseksi puheenjohtajaksi ja minä toiseksi. Kyllä me istumme sanojemme takana.

Nyt vielä muutama asia itse ongelmista. 20 prosenttia miespuolisista nuorista on poissa sekä työelämästä että koulutuksesta. Tämä on suurin aikapommikysymys, johon pitää saada ratkaisu nopeasti.

Toiseksi eläkeikäisistä naisista 30 prosenttia on köyhyysrajan alapuolella, miehistä vain 10, liittyen tietysti siihen, että naiset ovat kymmenen vuotta vanhempia ja usein leskiä ja työeläke ei ole karttunut. Minä luulen, että kyyniset valtiovarainministeriön virkamiehet laskevat, että mitäs siitä, odotetaan vaan, niin vanhat naiset kuolevat ja tulee nuorempia tilalle, joilla on parempi työeläke. Näin tullaan todennäköisesti menettelemään osittain.

Kolmanneksi yksinhuoltajilla menee hiukan huonommin ihan todennetusti, ja se on kriittinen kohta olkoonkin, että he ovat naisia, mutta tässä suhteessa puolustan naisia erityisesti.

Sitten meillä on nämä 70 000 aikuista, jotka asuvat iäkkäiden vanhempiensa luona. Heihin ei ole kohdistunut mitään erityisiä toimenpiteitä omaishoidon tuen ohella, mutta heistä pitäisi tehdä laaja tutkimus ja katsoa, mitä sieltä laukeaa yhteiskunnalle.

Tietysti suurin kysymys edelleen ovat nämä minun mieheni. Siellä ei ole 10 prosenttia. Vanha teoria on, että 3 prosenttia miehistä on riskirajalla, ja se tulee Jussi Pajuojan kuuluisasta tutkimuksesta: Suomen murhista ja tapoista kaksi kolmasosaa nousee 3 prosentista miehistä, niistä miehistä, jotka olivat työelämän ulkopuolella korkeasuhdanteessa. Se on vain 40 000 miestä, 1 prosentti kansasta. Täsmätoimenpiteitten kohdistaminen tähän porukkaan, jossa ovat kaikki Suomen vangit, asunnottomat, koulupudokkaat, pitkäaikaistyöttömät korkeasuhdanteesta jne., tuottaa paljon enemmän kuin suureen massaan kytkeminen. Teoria ei ole huono sen vuoksi, että se on esitetty jo Raamatussa. Siellähän sanottiin: jättäkää 99 ja hakekaa se ainoa kadonnut musta lammas. Tämä porukka tulee varmasti täsmätoimenpiteiden eteen sen takia, että tämä poliisiministeriön arvio, että 30—40-vuotiaat irralliset miehet ovat suurimpia turvallisuusuhkia Suomessa, on olennaista. Lisäksi viisi vuotta työttömänä olleen kuolleisuus on noin viisinkertainen normaaliväestöön nähden. Itsemurhan tehneistä miehistä — 3 prosenttia miehistä tappaa itsensä elämänsä päätteeksi — 60 prosenttia on korkeasuhdanteessa ollut poissa työelämästä eli köyhiä jälleen. Eli me voimme vaikuttaa suuriin yhteiskunnallisiin epäkohtiin kohdistamalla bismarckilaisen kovan luokan sosiaalipoliittisen toimenpiteen pieneen ryhmään väkeä.

Meillä on hyviä lähtökohtia: Asunnottomuudessa otettiin ohjelmaksi yrittää puolittaa se neljässä vuodessa. Ohjelma ei ole sinänsä toteutunut vielä, mutta selvästi menossa hyvään suuntaan. Kolme seuraavaa vuotta jatketaan vielä, mutta siellä tarvitaan selvästi palveluasuntoja monille ryhmille jne. Mielisairaisiin vammaislakien soveltaminen olisi strategisesti kaikkein tärkein, mutta se unohtui hallitusohjelmasta; siellä on ainoastaan selvitysmies kehitysvammaisten olojen parantamiseksi. Vuonna 1955 Suomen paras lobbari Kalevi Vataja sai tuberkuloottiset vammaispalvelulain eli invalidilain piiriin, 50 vuotta sitten. Meidän pitää saada mielisairaat sinne. Pitkäaikaistyöttömistä en puhu mitään, koska te tunnette kantani. Eläketukea pitää laajentaa ja Elma-projektia lisätä.

Minä sanon vaan kaksi asiaa: Työministeri kysyi minulta, löytyykö lääkäreitä, jos tulee yhtäkkiä ruuhka, niin että pitää puolen vuoden aikana selvittää Elmalla paljon väkeä. Sanoin, että ei löydy lääkäreitä, ne pitää kouluttaa, ja olen tarjoutunut kouluttamaan. Samaten Helsingistä kuulin, että kun viime vuonna 300 sai eläkkeen lääkäripapereilla, niin jonoa riittää viideksi vuodeksi. Tähän ei mikään jononpurkuraha riitä. Hoitotakuu on kirurgista jonon purkua; sosiaalipoliittiset jonot jäävät.

Eli lopulta: Eläköön Imatra ja Helsinki puolueen puheenjohtajistossa, ja Julián Grimaun Madridin ruusut -laulun sanoin voin sanoa, että kevät on toivon aikaa, koska varmuudella jotain köyhyystoimenpiteitä tehdään ja niitä pitää sitten jatkaa, ja tämä on siis ohjelma, jonka tulen toteuttamaan puolueen varapuheenjohtajana riippumatta kaikista muista ja jatkamaan sitä hamaan loppuun asti, tai hamaan voittoon asti.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan puhemies Paavo Lipponen.

Maija  Perho  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En millään tavalla halua sotkeentua SDP:n varapuheenjohtajakisaan, mutta eduskunnan köyhyysryhmän jäsenenä mielestäni kannattaa ottaa varteen tämä Millennium-julistuksen tavoite, joka on asetettu globaalisti, johon Suomi on sitoutunut, myöskin koskemaan Suomea. Kymmenen vuotta sitten päätettiin puolittaa työttömyys. Valitettavasti siinä ei onnistuttu. Mutta tämä ei saa estää asettamasta kunnianhimoista tavoitetta köyhyyden puolittamisen suhteen. Ja kun täällä jo esitettiin ja sai kannatusta tämä köyhyyden vastainen politiikkaohjelma, tai miksi sitä sitten aikanaan halutaankin kutsua, niin tässähän olisi missiota kerrakseen.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En tähän sosialidemokraattien tilanteeseen ota kantaa, vaikka mielenkiintoinen tilanne on ja iso muutos tapahtumassa ja seuraamme sitä mielenkiinnolla.

Mutta, arvoisa herra puhemies, täällä debatti katkaistiin. Edelleen haluan vielä todeta, kun täällä puhuttiin pätkätyösuhteista, ja selventää sitä, että kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa vahvasti nostettiin esille kaksi asiaa pätkätyösuhteista. Perusteettomat pätkätyösuhteet on saatava vakinaistettua. Esitimme huolemme siitä, kun kuntatalous nyt kiristyy ja työllisyystoimenpiteet polkevat paikallaan, että ne luovat epävarmuutta eivätkä ainakaan ole paras pohja sille, että kunnissa todellakin ne pätkätyösuhteet vakinaistettaisiin.

Halusimme nostaa esiin huolen siitä, että hoitotakuun kannalta aivan perustavaa laatua on se, että todellakin saadaan riittävästi lisää hoitohenkilökuntaa, että hoitotakuu tulee toteutettua. Mutta totta kai kaiken työn täytyy olla kannattavaa. Me annamme kaiken tukemme sille, jos ministeri Mönkäre ja punamulta ryhtyvät tekemään työtä sen eteen, että kannustinloukkuja puretaan. Ikävä kyllä monet ehdotukset ovat olleet aivan päinvastaisia: niillä oltaisiin tehty työntekoa kannattamattomammaksi. Tämän halusin selventää, arvoisa herra puhemies.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tähän edustajatoveri Taipaleen ideaan, että hänestä tulisi hyvä puoluejohdon jäsen. Minä kannattaisin, jos olisin sosialidemokraattisessa puolueessa, että olisi sitä yhteistyötä tiiviimmin.

Mutta itse tähän asiaan, mikä tavoite Suomessa on: puolitus vai poisto. Sitä kyllä varmasti kannattaa nyt miettiä ihan tavoitteen asettamisen kannalta. Minusta Suomi on niin vauras maa, että täällä ei tarvitse olla köyhiä. Minä ymmärrän, että maailmassa on edettävä asteittain. Haasteita on maailmanmitassa mielettömän suuria, ja niihin on otettu hyvin kunnianhimoisia tavoitteita. Mutta kyllä Suomessa pystytään köyhyys poistamaan, jos todellinen poliittinen tahto löytyy, eikä se edes kovin montaa miljardia euroa maksaisi. Minusta köyhyys on kuitenkin rahattomuutta, ja sitten tulevat köyhyyden seurauksina monet muut ongelmat. Tämä perimmäinen köyhyys pystytään poistamaan; monia muita ongelmia aina jää. Mutta mietitään nyt vielä, millä linjalla ollaan. Suuntahan meillä näyttää olevan sama, ja eikö se suuntakin ole joillekin hyvin tärkeä?

Paula Risikko /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun puhuttiin pätkätöistä, on mielenkiintoista nyt ottaa siihen vielä kantaa. Pätkätyöt ovat mielestäni syrjäytymistä aiheuttavia ainakin silloin, kun ne eivät ole kannattavia. Elikkä jos on tarjolla vain pätkätöitä ja kerta kaikkiaan ei ole kannattavaa niitä ottaa — esimerkiksi terveydenhuollossa on paljon semmoisia — se syrjäyttää henkilön siitä ammattitaidosta. Siitä syystä toivoisin, että näitä pätkätöitä saataisiin pois esimerkiksi nyt, kun hoitotakuu tulee. Kun me todella tarvitsemme sinne henkilöstöä, niin miksei sitten näitä tarpeita liitetä yhteen? Mielestäni tällaiset seutukunnalliset varahenkilöjärjestelmät olisivat erittäin varteenotettavia, kun niitä vain uskallettaisiin tehdä.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Ennen kuin ed. Tennilä tuli, ed. Taipale sanoi, että vasemmistoliitto on varastanut tämän köyhyysryhmän idean. Itse puhemiesneuvoston jäsenenä tiedän, että puhemiesneuvosto ei ottanut tätä asiaa ajankohtaiskeskustelun aiheeksi, jotenka tässä mielessä, ed. Taipale, näin ei todella tapahtunut. Pyysin äsken vastauspuheenvuoroa, mutta en saanut, joten nyt vastaan tässä näin aluksi.

Muuten, puhemies, silloin kun täällä käytiin debattia, joka todella katkaistiin, täällä oli enemmän ihmisiä, mutta tuossa edessä keskellä oli koko ajan pommin mentävä aukko: siitä puuttui monta riviä lähinnä keskustan kansanedustajia. Silloin oli ministereitä paikalla toki aika hyvin — täällä joku totesikin, että nimenomaan naisministereitä — mutta nyt ei ole ketään. Kello on tosin jo 19.09, jotenka aikaa on tietysti kulunut.

Toisaalta vielä tähän käsittelyyn. Kun tämä joka tapauksessa on välikysymyskeskustelu eriarvoisuuden ja köyhyyden poistamisesta, niin on tietysti kummallista, että Suomen Yleisradio ei ole katsonut aiheelliseksi televisioida tätä analogisilla kanavilla. Ainakin itse olen saanut kolme tekstiviestiä tästä asiasta, joissa ihmetellään, eikö tämä ole nimenomaan ihmisten eritasa-arvoistamista, että digitaalisesti tämä lähetetään. Ne, joilla on ollut mahdollisuus esimerkiksi taloudellisesti hankkia tämä digiboxi tai digitaalinen vastaanotin, he näkevät, mutta muut eivät, vaikka haluaisivat. Tässä on tietysti vähän tällainen sarkastinen tilanne.

Täällä on ollut tietysti kansanedustajia melkoisesti paikalla, ed. Heinäluomakin käveli tuon takaosan läpi jossakin vaiheessa, mutta kuitenkin tämä vaalikeskustelu, mikä täällä hiukan jo ed. Taipaleen toimesta nostettiin, saattaa olla joidenkin mielestä mielenkiintoisempaa.

Kansaneläkkeistä on puhuttu paljon. Toteaisin kyllä, että köyhyyden kohteena ovat pienimpiä eläkkeitä saavat ihmiset. Ministeri Mönkäreen vastauksessa tietysti todetaan, että köyhyysongelma on olemassa, mutta tähän nimenomaiseen asiaan ei kyllä siinä luettelossa riitä vastaukseksi se, siis mitä hallitus on tehnyt, se 7 euroa. Se ei poista sitä köyhyyttä, ei niitä ihmisiä, jotka käyvät kysymässä marketeista, onko vanhaa, halvemmalla myytävää ruokaa, joka on ehkä heidän käytettävissään ja jota on mahdollisuus hankkia.

Nämä ovat hyvin surullisia asioita tässä hyvinvointiyhteiskunnassa, jossa todellakin bruttokansantuote tällä hetkellä on 210 miljardia ns. mummon markkaa, 35 miljardia euroa, suurempi kuin se oli vuonna 1991. Yksinhuoltajien kohdalla köyhyys on olemassa. Lapsiperheiden kohdalla ministeri Mönkäreen vastaus tunnustaa tilanteen. Hän toteaa, että köyhyys on lisääntynyt. Tämä on tietysti selkeää, tosiasian tunnustaminen, joka on viisautta.

Edelleenkin toimeentulotuella olevien ihmisten kohdalla, tuossa vastauksia kuunnellessamme ministeri Hyssälä ei vieläkään ikään kuin ole huomannut sitä, että todella toimeentulotuen varassa elävät lapsiperheet eivät saaneet käytännössä sitä lapsilisän korotusta. Hän vain totesi, että kaikki perheet ovat sen saaneet. Se on tietysti vähän hassu tilanne.

Veroratkaisusta on puhuttu paljon ja siitä vuoden 1993 linjauksesta, joka oli, niin kuin täällä on siteerattu tutkijoita, tätä thatcherilais—reaganilaista linjaa. Terveyspalveluista: todellakin niitä on painotettu. Nyt kun ministeri Mönkäre saapuu paikalle, niin viittaan siihen, että todella yhdyn niihin ministereiden arvioihin, että palvelut ovat tärkeitä, tästä on puhuttu, ja usein köyhille ihmisille ne ovat erityisen tärkeitä. Monisairas eläkkeellä oleva vanheneva ihminen, jolla on pienet tulot, tarvitsee yhteiskunnallisia terveys- ja sairaanhoidon palveluita erityisesti. Mutta ministeri Hyssälä on jo aikaisemmin ihan tämän viikon lehtitietojen mukaan viitannut siihen, että erikoissairaanhoitoon ei ole varaa — eli johonkin jälleen kerran ei ole varaa — ja sitä pitäisi linjata, vähentää, keskittää, mitä se sitten onkaan.

Ministeri Mönkäre, todellakin tuosta terveydenhoidon tilanteesta: Haluaisin viitata siihen, että kun puhutaan tavallisen kansalaisen mahdollisuudesta tavoittaa palvelu, niin sehän on nyt tässä kansanterveyslain uudistuksessa todettu, samoin erikoissairaanhoidon uudistuksessa, joka on tätä hoitotakuuasiaa, että siinä on tämä kolmen vuorokauden aika, jonka sisällä pitää saada esimerkiksi puhelimitse yhteys terveydenhuollon ammattilaiseen. Olette täällä täysistunnossa ehkä kahteenkin kertaan viitannut Kymenlaaksoon, Kotkaan, nimenomaan tähän Kotkan mahdollisuuteen, puhelinpalveluun, jossa tavoitetaan 24 tunnin sisällä puhelimitse tämä terveydenhuollon ammattilainen — se on nimeltään Ensineuvo 24 — mutta haluan nyt todeta, että se ei toimi, se ei ole toiminut Kotkassa, ja 50 prosenttia puheluista ei ole tavoittanut tätä terveydenhuollon ammattilaista. Tämä tässä sivussa.

Lopuksi totean omasta puolestani, että itse en yhdy niihin, jotka sanovat, että hallitus ei ole tehnyt mitään. Tietysti hallitus on tehnyt ja on yrittänyt tehdä. Uskon, että on ministereitä, jotka ovat halunneet paljon parempaa, mutta ei ole vain saavutettu, mutta mikä on oleellista, niin se, että kylliksi ei ole tehty. Siihen tämä välikysymyksen kärki kohdistuu ja nimenomaan eriarvoisuutta vähentävään perusturvan lisäämiseen, mitä ei ole toteutettu.

Tarja  Cronberg  /vihr:

Arvoisa puhemies! Hallituksen suurimmat taloudelliset panostukset tämän kahden vuoden aikana ovat olleet tuloveron alennus, joka on lisännyt tuloeroja Suomessa, alkoholinveron alennus, joka on lisännyt mielenterveysongelmia, moniongelmaisuutta ja perheväkivaltaa, sekä yritysveron alennus, josta ei tiedetä, mitkä sen kansantaloudelliset seuraukset ovat, josta hallitus itsekin totesi, että nimenomaan kansainvälisten kasvuyritysten kohdalla tilanne on epävarma.

Toisaalta Suomi on pärjännyt erittäin hyvin monissa kansainvälisissä vertailuissa: Pisa-tutkimuksessa, korruption vertailussa, kilpailukykyvertailussa ja vieläpä ympäristöasioiden hoitovertailuissa. Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että kun Pohjoismaat yleisesti ottaen ja Suomi aivan erityisesti pärjäävät hyvin näissä vertailuissa, se liittyy hyvinvointivaltioon. Se liittyy siihen, että hyvinvointivaltio on toimiva, on löydetty eräänlainen tasapaino toisaalta tuottavuuden ja talouden ja toisaalta ihmisten toimeentulon välillä.

Tulen juuri hallituksen luovuusstrategian, luovan talouden, ryhmästä ja haluaisin tässä yhteydessä todeta, että pienellä maalla ei todellakaan ole siihen varaa, että 500 000 ihmistä on joko köyhiä tai edes köyhyysuhan alla. Mielestäni tämä köyhyysuhka ei ollenkaan paranna tilannetta. 500 000 ihmistä 5 miljoonasta on siis vaaravyöhykkeessä. Näin ollen jos katsotaan, että pienen maan täytyy saada kaikki mukaan — ja köyhyys syrjäyttää, se tiedetään, syntyy moniongelmaisuutta, se syrjäyttää ihmisiä yhteiskunnasta — kannatan lämpimästi ed. Taipaleen esittämää ehdotusta, että köyhyys vähintäänkin puolitettaisiin YK:n Millennium-tavoitteiden mukaisesti.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Köyhien osuus on kasvanut selvästi 1990-luvun alkuun ja puoliväliin verrattuna. Tilastokeskuksen tulonjakotilastojen mukaan pienituloisiksi katsottavien henkilöiden, jotka siis ansaitsevat korkeintaan 60 prosenttia keskivertotuloista, määrä on yli puoli miljoonaa, ja se on 11 prosenttia väestöstä. Lisäksi on huomioitava, että monet köyhyysmittarit eivät huomioi kansanryhmien erilaisia menoja. Muun muassa vanhusten suuret lääke- ja sairauskulut jäävät huomioimatta, ja toisaalta monilapsisilla perheillä suuret vaate- ja ruokamenot jäävät vaille huomiota. Esimerkiksi sairauskulujen osalta on todettava, että suomalaisten potilaitten omakustannusosuus terveydenhuollon rahoituksesta on Oecd-maiden huipputasoa ja köyhyydestä merkittävä osuus keskittyy pitkäaikaissairaisiin. Erityisesti lääkkeet tulevat kalliiksi. Myös terveyskeskus- ja sairaalamaksut ovat korkeita. Meillä Suomessa kaikille näille lääkkeille, asiakasmaksuille ja matkakuluille on käytössä erilliset maksukatot.

Köyhyys liittyy useimmiten pitkäaikaistyöttömyyteen, jolloin työtön jää ansiosidonnaisen työttömyysturvan ulkopuolelle. Työmarkkinatuen ja peruspäivärahan saajien lukumäärä on vakiintunut 160 000—170 000 työttömään. Työttömien vähimmäisturva on niin alhainen, että näitten päivärahojen saajat ovat yleensä oikeutettuja myös muihin tukiin, muun muassa asumistukeen ja toimeentulotukeen. Köyhyys voi liittyä myös sairaus- ja vanhempainpäivärahojen sekä lasten kotihoidon tuen alhaiseen vähimmäistasoon, pieneen opintotukeen tai pieneen eläkkeeseen. Aivan kuten tuossa debatissa jo sanoin, niin ongelmallista on se, että näitä tulonsiirtoja ei ole lainkaan sidottu indeksiin. Usein myöskään tulorajoja, jotka määrittävät näitä sosiaalietuuksia, ei ole sidottu indeksiin. Kun talous yleensä kasvaa ja muut tulot kasvavat, niin heikossa asemassa olevien väestönosien tulot jäävät entistä enemmän jälkeen sitten muitten ryhmien ja muuten yleisestä taloudellisesta kehityksestä.

Arvoisa puhemies! Köyhyyden torjunnassa ei tietenkään ole kysymys vain näistä tulonsiirroista, vaan ennen kaikkea hyvinvointivaltion pohja rakennetaan talous- ja työllisyyspolitiikalla. Kun tarkastelemme tätä hallituksen työllisyyspolitiikkaa, niin se on ollut tehotonta. Yleinen veronalennus ei ole lisännyt kulutuskysyntää niin paljon, että työllisyys olisi parantunut, vaan päinvastoin työllisyysaste on jämähtänyt suurin piirtein paikoilleen, veroale on lisännyt valtionvelkaa ja sitten ajanut vielä kunnalliset peruspalvelut rahoitusahdinkoon.

Kristillisdemokraattien mielestä hallituksen tulisi kannustaa yrityksiä työpaikkojen säilyttämiseen ja lisätyövoiman palkkaamiseen. Toivomme, että nyt sitten kehysriihi toisi työnantajamaksuihin kohdistuvia merkittäviä porrasteisia alennuksia. Tämä malli saattaisi auttaa ennen kaikkea pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

Samoin omassa vaihtoehtobudjetissamme olemme tuoneet esille sen, että olisimme olleet valmiita panostamaan julkisen sektorin työpaikkoihin, olisimme halunneet luoda 10 000 uutta työpaikkaa ja olisimme myöskin omassa tasapainoisessa budjetissamme pystyneet osoittamaan sen, mistä saamme rahoituksen näille julkisen sektorin tärkeille työpaikoille.

Samoin kotitaloustyön verovähennysoikeuden lisääminen entisestään voisi kasvattaa palvelusektoria, niin kuin tuoreimmat tutkimustulokset osoittavat. Jo nyt se on tuonut työpaikkoja naisvaltaisille siivous- ja hoiva-aloille ja poistanut pimeää työtä rakennus- ja korjausalalta.

Ruuan arvonlisäveron alentaminen puolestaan lisäisi kotimaisen elintarviketeollisuuden työllisyyttä ja kilpailukykyä ja olisi todellakin sosiaalisesti oikeudenmukainen tapa lisätä juuri pienituloisten ostovoimaa. Eli meillä olisi kyllä vaihtoehtoja hallituksen harjoittamalle talouspolitiikalle.

Haluaisin vielä mainita sen, että meidän mielestämme työttömyys ei saisi olla periytyvää ja sen tähden työvoimapoliittisia toimenpiteitä pitäisi ennen kaikkea kohdistaa niihin perheisiin, joissa molemmat huoltajat ovat työttöminä. Ainakin toiselle olisi löydettävä työpaikka.

Toimeentulotukea saaneita kotitalouksia on yli 250 000 ja henkilöitä lähes puoli miljoonaa. Toimeentulotukea saavien määrä on jäänyt korkealle, vaikka suhdanteet ovat parantuneet sitten lamavuosien ja väestön tulot noin yleisesti kasvaneet. Niin kuin täällä on kuultu, niin me tiedämme sen, että toimeentulotuki on se viimesijainen tuki, jonka pitäisi vain täydentää muuta sosiaaliturvaa. Mutta on huomattava, että vain pieni osa toimeentulotuen saajista saa pelkkää toimeentulotukea. Siitä on siis tullut sellainen yleinen sosiaaliturvan paikkauskeino. Kohtuuttoman suuri joukko toimeentulotukiasiakkaita on suhdanteista riippumatta yksinäisiä miehiä, aivan niin kuin täällä ed. Ilkka Taipale mainitsi. Näillä miehillä ei ole elämässään enää mitään hävittävää. He ovat varmasti todella yhteiskuntarauhankin kannalta ehdottomasti huomioitava ryhmä.

Myös yksinhuoltajista suuri osuus on hyvin syvissä vaikeuksissa. Yksinhuoltajien talousahdinko on monesti vaikeimmillaan siinä vaiheessa, kun lapset ovat aikuistumassa. Teini-ikäisen ruoka-, vaate-, opiskelu-, harrastusmenot ovat silloin suurimmillaan, kun se lapsilisän takaraja häämöttää. Monesti tuommoinen parikymppinen nuori on vielä täysin riippuvainen kodin taloudellisesta tuesta, sillä riittämätön opintotuki ei kata elantokustannuksia. Minun mielestäni meidän pitäisikin harkita sitä, voitaisiinko lapsilisää jatkaa parilla vuodella yksinhuoltajien lapsille.

Riittämätön opintotuki ajaa pieni- ja keskituloisten perheiden nuoret isojen opintolainojen ja korkotaakkojen alle. Pahimmillaan tämä voi johtaa siihen, että vain varakkaitten lapsilla on mahdollisuus opiskella niin pitkälle kuin haluavat. Luulen, että tässäkin salissa meitä on monta, jotka tuskin olisivat täällä, mikäli suomalaisessa yhteiskunnassa sellainen koulutuspolitiikka olisi vallinnut. Kaikille avoin koulutus on ollut aina se paras tapa purkaa suomalaisen yhteiskunnan sosiaalisia luokkaeroja.

Arvoisa puhemies! Toivon, että todellakin tämä välikysymyskeskustelu ei jäisi täällä eduskunnassa ainoaksi keskusteluksi köyhyydestä. Olen itsekin myös tuon köyhyysryhmän jäsen ja toivon, että puhemiehistö vielä ottaisi huomioon sen, että voisimme käydä yleisesti tästä aiheesta keskustelua, sillä niin kuin Isossa Kirjassa on sanottu, köyhät meillä ovat aina keskuudessamme.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin on ilo nähdä, että puhemies Lipponen ei jättänyt meidän johtamistamme päivänä, jolloin hän ilmoitti jättävänsä sosialidemokraattien johtamisen Jyväskylän puoluekokouksessa. Kaikki sosialidemokraatit eivät näytä ymmärtävän, mitä Jyväskylässä menettävät, mutta tervetuloa Jyväskylään kuitenkin.

Elämme korkean elintason maassa, jossa on kuitenkin myös eriarvoisuutta ja köyhyyttä. Tämä meidän on kaikkien tunnustettava, ja välikysymys on siten tältä osin aivan aiheellinen. Välikysymyksen tekijöiden perustelut kysymykselleen ovat kuitenkin muun muassa tehtyjen veroratkaisujen osalta meidän ajatuksistamme poikkeavat, minkä vuoksi kokoomuslaiset eivät kysymystä allekirjoittaneet.

Oli mielenkiintoista kuulla ne perustelut, joilla hallitus itse peruskysymyksen torjuu. Pidän vastuuttomana sitä, että hallitus sulkee silmänsä totuuksilta eikä edes halua käytännön päätöksenteossa ja politiikassa auttaa vaikeuksiin joutuneita ihmisiä: työttömiä, ylivelkaantuneita, pienten eläkkeiden turvin eläviä, pitkän päivätyön tehneitä ihmisiä, sotiemme veteraaneja jne. Hallituksen vastaus kertoo tuosta linjattomuudesta mielestäni selvää kieltään. Siinähän meille kerrottiin, mitä kaikkea hyvää on tehty ja että hallitus jatkaa panostustaan hyvinvointiyhteiskunnan kestävään kehitykseen. Vastauksen laatijat eivät mielestäni tunne riittävästi päivän elävää elämää ja sen ongelmia.

Peräänkuulutan hallitukselta selkeää linjaa toiminnalleen. Mikä se linja on, vai onko sitä linjaa ollenkaan? Aivan erityisesti tämä kysymys koskee keskustapuoluetta ja sen edustajia hallituksessa. Kun ennen vaaleja jokaisessa vaalitilaisuudessa keskusta lupasi puuttua juuri välikysymyksessä esiin nostettuihin asioihin, syrjäytyneisyyteen ja köyhyyteen, pieniin eläkkeisiin ja veteraanien tilanteeseen, niin kuinka keskustan edustajat voivat toimia niin kuin ovat toimineet ja kuinka he voivat vastata niin kuin ovat meille täällä tänäänkin vastanneet?

Kansaneläkeläiset saivat 7 euroa, jota vielä tänäänkin mainostettiin tasokorotuksena, vaikka se oli ainoastaan korjaus liittyen viinaveron alennukseen. Sotaveteraanit saivat ylimääräiseen rintamalisään 3 euron tarkistuksen. Tällaiset päätökset ovat mielestäni moraalitonta pitkän päivätyön tehneitten ihmisten nöyryyttämistä. Pelkästään näiden ratkaisujen vuoksi tehty välikysymys on jo aiheellinen.

Aivan viime päivinä on jälleen ihmetelty ja täällä tänään, miksi politiikka ei kiinnosta kansalaisia. Siihen saamme myös vastauksen keskeisistä hallituksen tekemistä ratkaisuista sekä saamastamme vastauksesta välikysymykseen. Jos puheet ja teot ovat aivan eri maailmasta, ei ole mikään ihme, että kansalaiset pitävät politiikkaa pelinä, johon he eivät halua osallistua. Kun nykyisin hallitukset istuvat koko vaalikauden, tekevätpä sitten mitä hyvänsä ja minkälaisia päätöksiä hyvänsä, ei ole mikään ihme, että eduskunnan imago on huono, vaikka yksityiset kansanedustajat puurtavatkin pitkää päivää pyyteettömästi ja ahkerasti, aivan toisin kuin eräät oman pesän likaajat julkisuudessa kertovat.

Meidän parlamentaarinen demokratiamme ei yksinkertaisesti toimi niin, että vastuunkantajat todella myös kantaisivat vastuunsa. Lehdistöstä saamme lukea, että niin sanottu kolmen kopla päättää asioista ohi demokratian, ja tuloksen me kaikki tiedämme ja näemme. Suomalainen demokratia on parhaimmillaan korkean moraalin joukkuepeliä, jossa kannetaan sekä kollegiaalinen että yksityinen vastuu, jossa osataan kuunnella kaikkia osapuolia, ennen kaikkea syrjäytyneitä ja köyhiä, jossa välitetään toisesta ihmisestä. Istuva hallitus on kuitenkin tympääntyneen virkamieshallituksen kaltainen, joka ajelee myötävirrassa menneitten vuosien saattelemana ja yrittää pitää hallituslaivansa pystyssä.

Arvoisa puhemies! Nyt olisi kuitenkin korkea aika vaihtaa laivan miehistöä, ja välikysymys on siltä osin aivan paikallaan. Hallitus on epäonnistunut työllisyyspolitiikassaan. Se on saattanut kunnat taloudelliseen ahdinkoon ja vaarantanut kansalaisten peruspalvelut. Sen maatalouspolitiikka on ollut taitamatonta, ja alan kannattavuus on heikentynyt huomattavasti. Tämän seurauksenahan me näemme huomenna MTK:n järjestämän mielenosoituksen. MTK:n johtaja Esa Härmälä kauhisteli eilen tilannetta kysymällä, tuhoaako pääministeri Vanhasen punamultahallitus sen, minkä pääministeri Lipposen sinipunahallitus sai aikaan. Hallitus on unohtanut väliinputoajat, syrjäytyneet ja köyhät. Se on tehnyt eläkeläisiä ja veteraaneja koskettavia hyvin nöyryyttäviä päätöksiä. Kaiken kaikkiaan hallitukselta puuttuu se poliittinen moraali, jota kansalaiset siltä edellyttävät, eikä hallitus ainakaan minun luottamustani nauti.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Arvoisa ainut valtioneuvoston jäsen, ministeri Mönkäre, jonka läsnäoloa arvostan näin myöhäisessä iltavaiheessa!

"Jos ihmiselle annetaan arvo vain suorittamisesta, voidaan vetää suora johtopäätös, ettei esimerkiksi eläkkeellä oleva ihminen ole enää yhtä arvokas kuin työssä käyvä naapurinsa. Helposti käy niin, että ne yhteiskuntamme jäsenet, jotka eivät enää suorita kuten aikaisemmin, esimerkiksi vanhukset, sairaat tai työttömät, ovat ikään kuin ylimääräisiä, heitä on liikaa ja heitä arvostetaan sen mukaisesti. Kysynnän ja tarjonnan laki on kova. Niiden arvo nousee, joista on puutetta. Ihminen voi olla arvokas kahdessa mielessä: ensinnäkin siksi, että hän on ihminen. Mutta kieltämättä on toisaalta olemassa myös toinen arvo: hyödyllisyys. Lapselle äiti on arvokkaampi kuin joku muu nainen, paras ystävä on arvokkaampi kuin joku toinen, joku professori voi olla yhteisölleen arvokas. Mutta ihmisen koko arvo ei saisi määräytyä näin. Nyt hyödyllisyyteen perustuva ihmisarvo korostuu ihmisyyteen perustuvan ihmisarvon kustannuksella."

Arvoisat edustajatoverit, edellä lukemani pitkä lainaus on arkkipiispa John Vikströmiltä vuodelta 2000. Se kertoo enemmän tästä päivästä, vielä enemmän tästä päivästä ja tämän päivän todellisuudesta kuin ehkä vuodesta 2000.

Syvästi arvostamani arkkipiispa Vikström uskalsi koko aktiiviuransa ja on uskaltanut sen jälkeenkin antaa äänen äänettömille, ihmisille, joiden etujen edunvalvonta ei välttämättä näy lisääntyneenä osallistujamääränä kirkkojen jumalanpalveluksissa, mutta jotka syrjäytymisen ja osattomuuden seurauksena on syystä tai toisesta vaiennettu yhteiskunnassamme.

Välikysymyksessään vasemmistoliitto on arkkipiispa Vikströmin tavoin halunnut toimia vallankahvassa ja toiminnan resursseista päättävien keskustapuoluelaisten ja demareitten omanatuntona, tahona, jolle nopeita vaalivoittoja ja takuuvarmoja äänestäjiä tärkeämpää on taata, että sivistyneen Suomen heikompiosaisillakin menee edes kohtuullisesti. Sitä paitsi heikompiosaisten kymmenykseen suomalaisista voi päätyä tällä hetkellä lähes kuka tahansa meistä. Pitkäaikaissairaus voi sysätä köyhyyteen. Köyhien reserviin voi päätyä myös ilman omaa syytään entiseksi tullut yrittäjä, arvostettu taiteilija, yksinhuoltajaäiti, korkeasti koulutettu akateeminen ammattilainen, työpanoksensa jo antanut eläkeläinen siinä kuin tavallinen duunari koulutuksesta, asuinpaikasta, iästä tai sukupuolesta riippumatta.

Köyhyys on naisistumassa ja syventymässä lapsiperheiden keskuudessa. Tänään Suomessa joka yhdeksäs ihminen on köyhä. Sama kohtalo voi laajeta yhä useamman suomalaisen osaksi, ellei kepu—demari-vetoinen hallituksemme muuta nopeasti toimintaideologiaansa. Hälyttävintä kuitenkin on, että lapsiperheistä mielellään puhuvan pääministeri Vanhasen valtakaudella joka kahdeksas lapsi Suomessa elää köyhyydessä. Vasemmistoliiton mielestä nämäkin lapset ansaitsevat mahdollisuuden parempaan arkeen yhteisvastuulla muulloinkin kuin vaalien alla.

Arvoisa puhemies! Muistatteko, hyvät edustajatoverit, Hectorin taannoisen laulun työttömyydestä? Jostain syystä kyseinen laulu alkaa soida päässäni aina, kun ajattelen nykyisen punamultahallituksemme köyhyysohjelmaa, tosin hivenen muokatuin sanoin: työttömille ei mittään, opiskelijoille ei mittään, kansaneläkeläisille ei käytännössä mittään, varallisuusverot veks, alet rikkaiden veroissa, vaan köyhille ja lapsiperheille ei mittään.

Yhteisvastuuttomuuden punamultahallitus toteuttaa käytännössä budjetissaan ja lakiesityksissään köyhyyspolitiikkaa, jolla ei poisteta köyhyyttä, työttömyyttä eikä syrjäytyneisyyttä. Tuskin maamme hallitus kuitenkaan harjoittaa syrjivää ja syrjäyttävää kovuuden politiikkaansa sattumalta. Selvästikin Rkp:n liimapuolueella ryyditetty kepu—demari-vetoinen hallituksemme haluaa kasvattaa osattomien reserviä keskuudessamme toteuttaakseen työministeri Filatovin siunauksella jo huomisessa kehysriihessä vahvistettavaa matalapalkkamalliansa, sillä ilman tietoisesti ylläpidettyjä halpatyövoimareservejä ja pitkäaikaistyöttömien rankaisujärjestelmiä ei voisi olla takeita siitä, että ihmiset tulevaisuudessa alistuisivat tekemään raskasta työtä palkoilla, joilla ei tulla toimeen.

Punamultahallituksen yhteiskuntavastuuttomuus on kopioitu tältä osin täysin Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan ideologiasta. Vain menestyjien menestys sallitaan ja sitä jopa verovaroin tuetaan, toteuttaahan punamulta oppia "yksityistä, ulkoista, kilpailuta ja lavenna tulo- ja terveyseroja inhimillistä kärsimystä tunnistamatta ja tunnustamatta". Niidenkin ihmisten, jotka eivät juuri tällä hetkellä muodosta matalapalkkareserviä, pitäisi olla huolissaan hallituksen sanelemasta kehityksestä. Jo menetetyillä eduilla on taipumus pysyä menetettyinä, ja yhden ryhmän menettämät edut heikentävät muidenkin ryhmien mahdollisuutta säilyttää edes perusetunsa. Ja juuri nyt punamulta on luopumassa työn tekemisen perusmotiivista eli siitä, että työstä saadulla palkalla on tultava toimeen ilman toimeentulotukikierrettä.

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen aikana viranomaisten ja poliitikkojen sijaan lähes kaikki vastuu syrjäytymisen ehkäisystä ja hoidosta on sysätty epävarmalla projektirahalla pyörivälle kolmannelle sektorille. Tämä siitäkin huolimatta, että joskus muinaisina aikoina keskustapuolue oli maaseutuköyhälistön edunvalvoja ja demaripuolue profiloitui erityisesti palkollisten ja teollisuustyöntekijöiden etujen ajajaksi. Vasemmistoliitto ja sen edeltäjä SKDL ovat aina halunneet kantaa oman lisäkortensa kekoon huolehtimalla niistä, jotka eivät ole olleet töissä tai jotka eivät omista maata.

Mutta, arvoisa puhemies, näillä näkymin vasemmistoliitto vahvana valtakunnallisena vaikuttajana ja kuntapuolueena joutuu yksin ajamaan tyhjenevien maaseutujen asukkaiden, autioituvien tehtaiden, työttömyysuhan alaisten ja jo osattomiksi sysättyjen etua, Suomen keskusta ja SDP kun tuntuvat keskittyvän tukitoimissaan varakkaimpaan keskiluokkaan ja ihmisiin, joiden henkilökohtaisissa tuloissa miljoonan euron veroale hukkuu kuin kärpänen erämaahan. Eriarvoisuuden ja köyhyyden poistamistavoite on ideologinen valinta, jota pääministeri Vanhasen hallitus ei ilmiselvästi ole valmis tekemään.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä ihan ed. Sirnön puheenvuoroon, kun täällä totesitte, että kenellekään ei ole mitään tullut, rehellisyyden nimissä opposition puolelta täytyy sanoa, että kyllä lämpimästi tervetulleita olivat ne lapsilisän ja kotihoidon tuen korotukset, joita tämä hallitus on tuonut. Eri mieltä voi sitten olla lapsilisän kohdentumisesta, miten kohdellaan monilapsisia perheitä. Kiitoksen näille kokoomus haluaa antaa, mutta kyllä totean sen, että vasemmistoliiton kanssa olen yhtä mieltä siitä, että hallituksen toimenpiteet työllisyyden ja kuntatalouden tasapainottamiseksi ja työllisyyden edistämiseksi ovat olleet täysin riittämättömiä. Siinä mielessä kyllä pidämme tätä välikysymystä perusteltuna.

Mutta kun, ministeri Mönkäre, olette paikalla, haluan vielä todeta, että kyllä ovat tervetulleita kokoomuksenkin mielestä ne toimet, joita olette nostanut esille, että pätkätyöt tehdään kannattaviksi. Halusin puheenvuorossani vain korostaa, että ensisijaista täytyy olla se, että hallitus kohdentaa voimavaroja siihen, että saadaan aitoja, oikeita työpaikkoja, niin että esimerkiksi terveydenhuollossa on riittävästi henkilöstöä ja saadaan hoitotakuu toteutettua ja kunnissa luotaisiin (Puhemies: Aika!) sellaiset vakaat olosuhteet, että pätkätyösuhteet saadaan vakinaistettua. Mutta kaiken tuen kokoomus antaa niille esityksille, joita toivottavasti tuotte, joilla kaikki työ tehdään kannattavaksi, (Puhemies koputtaa) ja siinä mielessä avauksenne oli erittäin kannatettava.

Minna  Sirnö  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todetessani, että työttömille, opiskelijoille, kansaneläkeläisille ja köyhille lapsiperheille ei mitään, niin tarkoitin tietysti köyhistä köyhimpiä, jotka harvoin tietysti ovat kokoomuksen listoilla erittäin korkeassa asemassa. Mutta valitettavasti tämä hallitus on toteuttanut muun muassa lapsilisäkorotuksensa niin, että se ei koske köyhimmistä köyhimpiä lapsia ja lapsiperheitä, eikä se ole ollut vielä tähän päivään mennessä — saa nähdä, miten huomisen kehyksen jälkeen käy — valmis luopumaan köyhimmistä köyhimmille kohdistuvasta 7 prosentin asumisen omavastuusta, eli nämä kaksi asiaa ovat esimerkiksi pienten, köyhien lapsiperheitten kohdalta erittäin merkittäviä kysymyksiä, kun toimeentulosta puhutaan.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Ed. Taipale täällä esitti, että Suomi puolittaisi köyhyyden määrätyn ajan kuluessa. Mielestäni jos tällä tavalla ajattelee, silloin Suomi ilmoittautuisi kehitysmaaksi, jos tavoitteena olisi vain köyhyyden puolittaminen. Suomi on niin varakas maa, että meidän täytyy lähteä siitä, että köyhyys poistetaan eikä sitä vain puoliteta.

Vanhasen—Kalliomäen hallitus on 1 prosentin hallitus, joka päätöksillään rikastuttaa entisestään jo kaikkein rikkaimpia suomalaisia. Tulonjakotilastojen mukaan hallituksen politiikasta ovat eniten hyötyneet suurituloisimman kymmenyksen kaikkein rikkaimmat eli prosentti suurituloisimpia. Pienituloisimman tulonsaajakymmenyksen reaaliansiot, reaalitulot, ovat pienentyneet. Köyhiksi henkilöiksi lasketaan Suomessa EU-kriteereiden mukaan lähes 575 000 henkilöä vuoden 2003 tilaston mukaan. Lapsia köyhissä kotitalouksissa saman tilaston mukaan on yli 132 000. Kaikkein huolestuttavinta on, että köyhien määrä on Suomessa lisääntymässä, vaikka Suomi on rikkaampi kuin koskaan ennen.

Varallisuusveron poisto lisää Aatos Erkon tuloja ensi vuonna noin miljoonalla eurolla, kun työttömän päivärahaa korotettiin 8 sentillä eli vajaalla 2 eurolla kuukaudessa. Työllisyyden parantamisen epäonnistuminen korostaa hallituksen politiikan oikeistolaisuutta. Työttömyys on edelleen pahin köyhyyden aiheuttaja. Koska hallitus on kykenemätön tarjoamaan työtä, on työttömien toimeentuloturvaa parannettava tuntuvasti, ettei toimeentulotuesta muodostu pysyvää toimeentulomuotoa työttömille. Lisäksi toimeentulotuen taso on kohtuuttoman alhainen, ja sen varaan joutuminen muodostaa elämisestä todellista kituuttamista. Toimeentulotukiasiakkaan on käytännössä tripattava sosiaaliviranomaiselle joka kerran, kun hän on sitä toimeentulotukea anomassa.

Olen aina vastustanut toimeentulotuen asumiskuluja, 7 prosentin omavastuuta, ja perustelut, joilla sitä aikoinaan perusteltiin, eivät pidä alkuunkaan paikkaansa. Sitähän perusteltiin sillä, että toimeentulotukiasiakkaat hakeutuisivat halvempiin asuntoihin, kun tämä omavastuu tulee, ja sitä kautta he aktivoituisivat eivätkä asuisi niin kalliisti, kuten silloin väitettiin. Jo silloin totesin, että niitä halvempia asuntoja erityisesti suuremmissa asutuskeskuksissa ei ole olemassa, ja tämä toimeentulotuen asumiskulujen omavastuuosuus on johtanut lisääntyviin häätöihin. En tiedä, kenen etu se todella on ollut, ei ainakaan näitten köyhien lapsiperheitten etu, eikä se varmaan ole ollut myöskään yhteiskunnan etu.

Työttömien ja lapsiperheiden lisäksi kaltoin kohdeltu ryhmä on eläkeläiset, erityisesti pelkällä kansaneläkkeellä olevat ja pientä työeläkettä saavat ihmiset. Näihin eläkkeisiin on kohdistettu monenlaisia leikkauksia, jotka aloitettiin jo Ahon hallituksen aikana, ja nyt leikkauksista jatkuvasti kärsivät erityisesti työeläkettä saavat ihmiset taitetun indeksin muodossa. Pienipalkkaisia töitä tehneiden henkilöiden eläkkeet jäävät jo alhaisiksi alhaisen ansiotason johdosta, ja nyt taitettu indeksi entisestään joka vuosi tekee eroa eläkeläisten tappioksi, kun useimmissa tapauksissa eläke ei ole ollut niin sanottu täysi eläke elikkä 60 prosenttia eläkepalkasta jo alun alkaenkaan.

Lisäksi hallituksen veropolitiikka on jättänyt valtaosan eläkeläisistä ilman verohelpotuksia, joita kyllä Vanhasen ja Kalliomäen hellimä 1 prosentti suurimmista tulonsaajista on saanut runsaasti, ja kruununa siinä verohelpotusten listassa on varallisuusveron poisto vuonna 2006 näiltä kaikkein rikkaimmilta.

Kansaneläkkeen 7 euron tasokorotus on täysin riittämätön. Se hupenee elinkustannusten nousuun todellisuudessa. Tähänhän vaikutti tietenkin se, että kun alkoholiveroa ja autoveroa oli laskettu, niin indeksitarkistukset jäivät todella mataliksi, eikä tämä 7 euron korotus vastaa alkuunkaan sitä tarvetta, mikä eläkeläisillä on. Täällä on jo kuultu, kuinka suuri määrä eläkeläisiä joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Eläkeläiset odottavat, koska ministeri Hyssälä laittaa nyt hihansa heilumaan ja hoitaa kunnolliset tasokorotukset kansaneläkkeisiin, korotukset, joilla olisi todellista merkitystä, sillä ennen vaaleja hän näitä todella lupasi. Vanha työeläkeindeksi olisi antanut tänä vuonna noin 1,9 prosentin korotuksen työeläkkeeseen, nyt taitettu indeksi antoi korotusta alle prosentin, joten ero kasvaa jatkuvasti ja eläkkeelle jäädessä kohtuullinen eläke muutaman vuoden päästä on täysin riittämätön turvaamaan toimeentuloa.

Kuntien yhä paheneva taloudellinen ahdinko merkitsee uhkaa kunnallisille palveluille, joita kunnat joutuvat karsimaan ja muun muassa lomauttamaan joissakin kunnissa henkilöstöä. Pienituloisille julkiset palvelut ovat erittäin tärkeitä, mutta ne eivät poista köyhyyttä. Köyhyyden poistamiseen tai edes sen vähentämiseen tarvitaan työttömyysturvan, kansaneläkkeen, lapsilisien ja opintotuen tasojen korotusta. Ilman näitten vähimmäisetuuksien tasokorotuksia tässä maassa ei köyhyyttä voida poistaa eikä sitä voida myöskään vähentää.

Mikko  Alatalo  /kesk:

Arvoisa puhemies! Valitettavan moni puhuu köyhistä vielä teollisen yhteiskunnan termein, nähden tehtaissa raadettavan kaikista köyhimpinä, metsätyömiehistä puhumattakaan. Tuossa ed. Sirnö antoi kyllä ihan hyvän listan, jota en toista, mutta otan esille muutaman ryhmän.

Ensiksi pitkäaikaistyöttömät; he, jos jotkut, ovat muiden armoilla. Ellei työttömille löydy töitä, todellakin me tulemme näkemään kasvavia leipäjonoja. Odotan kyllä kehysriiheltä ja loppuvaalikaudelta jotakin tämän asian suhteen, vaikka pelkäänkin, että presidentinvaalit, EU-puheenjohtajuus ja SDP:n puheenjohtajan vaihto ainakin medialle ovat tärkeämpiä kysymyksiä. Myös matalapalkka-alojen sivukulujen kevennys olisi välttämätöntä saada läpi kehysriihessä, vaikka sen työllistävää vaikutusta onkin epäilty. (Ed. Kuoppa: Eihän se pienipalkkaisia auta yhtään!) — No, tähän palataan vielä, mitä edellisellä hallituskaudella on saatu aikaan.

Pätkätöiden lisääntyminen on tuonut uuden työssäkäyvien köyhien ryhmän, tämä todetaan tuossa välikysymyksessä. Herää vain kysymys, onko parempi olla työtön ja köyhä kuin vähätuloinen ja työssä käyvä. Vaikka en kannatakaan kengänkiillottajayhteiskuntaa, kyllä ainakin nuorille olisi parempaa olla töissä vaikka hieman pienemmälläkin palkalla kuin kokonaan ilman työtä. Työssäkäyntiin liittyy monia sellaisia positiivisia asioita, joista työtön jää paitsi. Työssä käyvä saa työkokemusta, sosiaalisia suhteita ja uusia työmahdollisuuksia. Elämänhallinta parantuu kaiken kaikkiaan. Henkinen köyhyys ja lamaannus ovat ihmisen ja yhteiskunnan ykkösvihollisia.

Meidän työmarkkinajärjestelmäämme tulisi myös tarkastella kriittisemmin. Ei sellainen systeemi voi olla terve, missä toisten ihmisten on oltava työttöminä, jotta toiset ihmiset saisivat olla kokopäivätyössä. Viime vuonna saatiin aikaan tupo, ja valtio lupasi reippaat veronkevennykset päälle. Olisi täysin kohtuullista vaatia, että tupoon ja veronkevennyksiin liitetään myös työllistämisvelvoitetta eikä ainoastaan vakuutteluita.

Arvoisa puhemies! Nostaisin vielä esille muutaman ryhmän, jotka helposti unohtuvat. Tässä välikysymyksessä nimittäin oli hyvä asia se, että siellä otettiin esille nuo viime lamassa ylivelkaantuneet, joista monet olivat itse asiassa pienyrittäjiä. On edelleen pienyrittäjiä, jotka sinnittelevät toimeentulonsa rajoilla. Heillä on tavoitteena elättää itsensä ja ehkä joku toinenkin, he ovat oman onnensa seppiä. Heillä ei ole pekkasvapaita niin kuin muilla. Tuollaisen mikroyrityksen vetäjä on todella puilla paljailla, mikäli talous hiipuu ja firma ei kannata, eikä siitä niin vaan kortistoon mennä.

Mistä johtuu, että pienyrittäjien riskiä ei madalleta ja sosiaaliturvaa paranneta? Näin ei saisi olla. Mikäli uusia yrityksiä ei Suomeen synny, ei myöskään voida köyhiä tukea. Pienyrittäjällä pitäisi olla mahdollisuus vapautua veloistaan henkilökohtaisen konkurssin avulla. Konkurssissa yrittäjä menettää siihen asti hankitun varallisuutensa, mutta hän voisi aloittaa jälleen puhtaalta pöydältä. Myös yrittäjien koti pitäisi olla suojattu velkojilta.

Toinen ryhmä köyhiä on maaseudun köyhät. Täällä on paljon syytetty tietysti keskustaa tästä, mutta kysymys on isosta asiasta, Euroopan unionin politiikasta, ja tuskinpa siinä olisi moni muukaan ministeri kovin hyvin menestynyt. Kyllä täytyy sanoa, että silloin on kyllä toimeentulon tukeen tarvetta, jos maanviljelijän tuntipalkka on 4 euroa tunnissa.

Kolmas ryhmä, josta täytyy olla erityisen huolissaan, on nuoret. 15—18-vuotiaista nuorista 20 000 ei ole töissä eikä koulussa. Jos he jatkavat valitsemallaan tiellä, syrjäytyminen ja jopa rikollisuus uhkaavat. Tästä syystä varhaisen puuttumisen periaate, nollatoleranssi ja elinkaariajattelu ovat hyviä. Neuvolat, koulut, päiväkodit, sosiaali- ja terveyshuolto ovat tehneet jo pitkään yhteistyötä lasten ja nuorten hyväksi, mutta vielä enemmän pitäisi tehdä. Nyt sosiaalityöntekijät hukkuvat työhönsä. Samanaikaisesti pitäisi jakaa toisella kädellä toimeentulotukea ja toisella kädellä hoitaa lastensuojelua. Esimerkiksi kotikaupungissani Tampereella lastensuojelutilanne on hälyttävä. Siellä huostaanottojen määrä lisääntyi rajusti viime vuonna.

Rehellisyyden nimissä täytyy nyt hallitukselle antaa sen verran tunnustusta, että on jotain tehty: kotihoidon tuki, lapsilisien ja pienempien äitiyspäivärahojen nosto ovat vähentäneet köyhyyttä. Toivon mukaan, minä toivon sydämestäni, että rattaat lähtevät nyt sitten pyörimään ja kulutuskysyntä lisääntymään tästä verojen alennuksesta, siitähän on ollut kyse. Mitä tulee seniorikansalaisiin, niin totta kai he olisivat ansainneet tuntuvat eläkkeiden noston. Tällä hetkellä kun kansaneläkettä vertaa työeläkkeeseen, ero on huomattava, noin 11 prosenttia.

Arvoisa puhemies! Kuten ministeri Mönkäre puheessaan totesi, köyhyyden ratkaisemiseen ei ole ilmeisesti nopeita ratkaisuja. Pelkkä seteleiden jakaminen torilla köyhille ei lämmitä ketään pitkään. Tässä maassa on saatu aikaan merkittäviä yhteiskuntasopimuksia, tehty monia merkittäviä innovaatioita. On se nyt kumma, jos köyhyyden poistamiseen ei löydy poliittista tahtoa, kun ideoita ja ohjelmia on olemassa. Minä todella toivon, että hallitus toteuttaisi kahden vuoden aikana työttömyys- ja köyhyyspaketin. Se on rikkaammankin suomalaisen etu. Emme kai me toivo tänne sellaista Manilan kaupunkia, jossa rikkaiden täytyy asua verkkoaitojen takana?

Minua on jotenkin ihmetyttänyt politiikan ulkopuolelta tänne tulleena tämä keskustelu tänään täällä, tällainen syyttävä debatti. Täällä lauletaan Hectoria. Voisin minä yhtä hyvin laulaa Ryysyrantaa. Ei siitä niin kauhean pitkä aika ole, kun maassa oli myös vasemmistoliittolainen valtiovarainministeri ja vihreä peruspalveluministeri. Ei köyhyys loppunut. Ei työttömyys poistunut. Ei tullut vallankumousta eikä joulupukkia. Täytyy sanoa, että ei tämä ole helppoa millekään hallitukselle. Mitä taas tulevaisuuteen tulee, niin on erittäin mielenkiintoista nähdä, kuinka suuret ja kohtuuttomat odotukset kohdistuvat sosiaalidemokraattien uuteen puheenjohtajaan. Onko hän vihdoin se messias, joka poistaa Suomesta kurjuuden?

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vaan ed. Alatalolle. Kävi korvaani, kun hän totesi eron kansaneläkkeen ja työeläkkeen välillä. Sehän on ihan selvä, että työeläke on suurempi, koska se on sivuun pantua palkkaa ja sitä on maksettu koko työuran aikana ja se on sitä suurempi, mitä enemmän saa palkkaa. Nykyisin myös palkansaaja itse maksaa työeläkemaksua, ja totta kai sitten sen pitää olla isompi, mutta Suomi on siitä hyvä maa, että täällä maksetaan kansaneläkettä myös sellaiselle ihmiselle, joka ei ole koskaan tehnyt työtä. Eli me yhteisistä verovaroista maksamme tämän peruseläkkeen niille, jotka eivät työtä ole tehneet.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Viimeisimpien tutkimusten ja selvitysten mukaan kaikkein pienimpien sosiaalietuuksien varassa elävien ihmisten köyhyys on lisääntynyt. Esimerkiksi viime vuoden lopulla julkaistun sosiaali- ja terveysministeriön Sosiaaliturvan suunta -raportin mukaan suhteellinen köyhyys entisestään lisääntyy. Raportti osoittaa selvästi, että etenkin vähimmäisetuudet ja perhe-etuudet ovat selvästi jääneet jälkeen yleisestä hinta- ja tulokehityksestä. Tällaisen kehityksen katkaisemiseen ainoa mahdollinen keino on, että näitä kaikkein pienimpiä etuuksia korotetaan. Sen lisäksi, että niitä euromääräisesti korotetaan, pitäisi puuttua niihin kaikkein pahimpiin epäkohtiin, joita niihin liittyy.

Tänään muun muassa Sosiaaliasiamiehet ry:n hallitus on ottanut kannan, joka on toimitettu hallitukselle ja kansanedustajillekin tiedoksi. Tässä kannanotossaan he toteavat muun muassa, että sosiaaliasiamiehet ovat käytännön työssään päivittäin joutuneet toteamaan, miten asumismenojen omavastuuosuuden sisällyttäminen perusosaan on kaventanut toimeentulotukea saavien henkilöiden taloudellista liikkumavaraa ja siten syventänyt heidän köyhyyttään.

Lisäksi todetaan, että asumismenojen omavastuuosuuden poistaminen on välttämätöntä myös siksi, ettei sosiaalihuollon työntekijällä ole käytännössä mahdollisuutta käyttää harkintaa ja poistaa yksittäistapauksissa toimeentulotuen asumismenojen omavastuuosuutta. Lainmuutos lisäisi asiakkaiden yhdenvertaisuutta valtakunnallisesti toimeentulotukea myönnettäessä. Lisäksi on huomioitava, ettei lakia laadittaessa esitetty asumismenojen kasvun estäminen ole toteutunut kohtuuhintaisten asuntojen tarjonnan niukkuuden takia.

Tämä on pahin epäkohta toimeentulotuessa tällä hetkellä, ja sitä muuttamalla voitaisiin ainakin juuri näiden kaikkein vähävaraisimpien ihmisten asemaa parantaa. Toimeentulotuessa muita ongelmia on tänään paljon esillä ollut lapsilisien osuus toimeentulotuesta, eli käytännössä toimeentulotukea saavien lapsiperheiden lapsilisät otetaan kokonaan pois ja heille niitä ei makseta, vaikka kaikille muille lapsiperheille kyllä maksetaan.

Toimeentulotuen myöntämisessä on ollut eri puolilla Suomea suuria ongelmia. Monta kertaa muun muassa eduskunnan oikeusasiamies on joutunut puuttumaan siihen, että jonot ovat erittäin pitkiä, vaikka kyse on viimesijaisesta tuesta, jota haetaan silloin, kun sitä todella tarvitaan eikä ole mahdollisuutta eikä aikaa jonottaa kuukausia.

Lisäksi uutena ilmiönä on tullut kuntien tapa käyttää toimeentulotukea lainana, niin että toimeentulotukiasiakkaalle todetaan, että jos saat myöhemmin pientä tuloa, niin sitten maksat takaisin kunnalle tämän toimeentulotuen. Tämähän on kaikkien lakien ja säännösten ja toimeentulotuen myöntämisperiaatteidenkin vastaista, eli toivoisin, että ministeriökin tähän puuttuisi ja antaisi ohjeita kunnille siitä, että toimeentulotuki on viimesijainen kunnan antama tuki eikä suinkaan mikään laina, jota voidaan periä takaisin sitten, kun ihmisellä on pienen pieni auringon pilkahdus, hänen toimeentulonsa paranee.

Verotuksen osalta toteaisin sen, että viime vuosina valtion veroprogressiota on lievennetty, verotuksen painopistettä on siirretty kulutusveroihin ja samalla kunnallisverojen osuus on kasvanut koko julkisen sektorin verotuotosta. Tämä kulutusverojen osuuden lisääntyminen on johtanut siihen, että rikkaimpien maksamat verot ovat laskeneet myös prosenttiyksiköissä mitaten.

Tilanne on se, että yhteiskuntamme tuloerot ovat suuremmat kuin koskaan ennen. Hallituksen veropolitiikan ja muiden ratkaisujen ansiosta rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet. Täällä tänään ministeri toinen toisensa jälkeen on vakuuttanut, että se ei ole ollut tarkoitus, mutta tosiasia on, että näin on kuitenkin hallituksen päätösten johdosta tapahtunut. Tuloeroja ei ole tasattu vaan päinvastoin tuloerot ovat lisääntyneet.

Suuri epäkohta on se, että kaikkein pienimmistäkin sosiaalietuuksista maksetaan kunnallisveroa. Jopa vähäisimmistäkin työmarkkinatuista, minimisairauspäivärahoista ja vanhempainpäivärahoista peritään kunnallisveroa. Eläketulovähennyksellä on pidetty huoli siitä, että pienintä kansaneläkettä saavat kansalaiset on vapautettu kunnallisveron maksusta ja pientä työeläkettä saavilla verotus on kevyempää. Vastaavasti ansiotulovähennyksellä on huolehdittu siitä, että pientä palkkaa saavilla työntekijöillä verotus on kevyempää kuin vastaavaa sosiaalietuutta saavalla.

Ongelmana näissä vähennyksissä, jotka tehdään kunnallisverotuksesta, on kuitenkin edelleen se, että esimerkiksi eläkeläiset eivät hyödy ansiotulovähennyksen tuomista veronkevennyksistä. He hyötyvät vain, jos kansaneläkettä korotetaan tasokorotuksella ja siihen liittyvää eläketulovähennystä vastaavasti korotetaan. Eli hallituksen kaavailemat verohelpotukset ansiotulovähennykseen eivät hyödytä sen enempää eläkeläisiä kuin työttömyysturvankaan saajia.

Sosiaalietuuksien varassa eläville kansalaisille eli kaikista pienituloisimmille ihmisille ei ole annettu vastaavaa verotuksen kevennystä kuin työtuloja saaville. Yhtenä poikkeuksena tästä on kuitenkin se, että kunnallisveroon voidaan tehdä opintorahavähennys. Mielestäni vastaavanlainen vähennys voitaisiin tehdä myös muiden vähimmäisetuuksien varassa elävien verotuksessa.

Aikanaan ansiotulovähennyksen käyttöönoton yhteydessä rajattiin sosiaalietuuksien varassa elävät ihmiset tietoisesti vähennyksen ulkopuolelle. Tavoitteena oli, että työn vastaanottaminen olisi aina kannustavampaa kuin sosiaaliturvan varassa eläminen. Nyt kuitenkin ansiotulovähennyksen korotukset ja sosiaalietuuksien ostovoiman alentuminen ovat johtaneet tilanteeseen, jossa kannustavuusnäkökulma ei ole perusteltu eikä realistinen. Sen vuoksi ensisijaisesti, totta kai, olisi syytä korottaa näitä kaikkein pienimpiä etuuksia, (Puhemies: 7 minuuttia!) ja sen lisäksi olisi hyvä lähteä rakentamaan kunnallisverotusta niin, että opintorahavähennyksen kaltainen vähennys ulotettaisiin myös pienimpien sosiaalietuuksien varassa elävien ihmisten tuloihin ja samalla sitten korvattaisiin tästä uudistuksesta kunnille aiheutuvat kustannukset.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! Kun ryhmäpuheenvuorojen ja ministerin vastauspuheenvuoron jälkeen pitkäkestoisesta debatista huolimatta en siinä yhteydessä saanut puheenvuoroa, niin sen takia tässä puheenvuorossa muutamia käytettyihin puheenvuoroihin liittyviä oikaisuja ja kommentointia.

Ensin ministeri Hyssälä vastauspuheenvuorossaan kysymykseen asumiskulujen omavastuuosuuden huomioimisesta toimeentulotuessa vastasi niin moni-ilmeisesti, että ilmeisesti kukaan ei saanut lopuksi selvää, mikä hänen kantansa oli. Vastaus oli verrattain savolaismallinen. Jokainen kuitenkin tietää sen, että nimenomaan ne, jotka ovat toimeentulotuen saajia, ovat kaikkein heikoimmassa asemassa. Sen takia tuon omavastuuosuuden poistaminen on yksi kiireellisimpiä, ensiarvoisia tehtäviä.

Vastauksessaan hallitus toteaa aivan oikein välikysymyksen tärkeyden ja välttämättömyyden tehdä jatkuvasti työtä eriarvoisuuden ja köyhyyden poistamiseksi. Vastauksessa luetellaan joukko yksittäisiä toimenpiteitä, joilla hallitus on mielestään pyrkinyt vähentämään köyhyyttä ja syrjäytyneisyyttä. Minusta kuitenkin vastauksestakin ilmenee, että toimenpiteet eivät ole johtaneet toivottuun tulokseen. Osoituksena siitä on muun muassa se, että köyhimpien määrä on kasvanut, köyhien lapsiperheiden määrä on lisääntynyt, erityisesti monilapsisten perheiden. Samaten toimeentulominimin alapuolella olevien eläkeläisten määrä on käytännössä lisääntynyt, mikä johtuu siitä, että pienimpiin eläkkeisiin ei ole tehty tarpeellisia korotuksia, joilla ostovoima turvattaisiin.

Hallituksen päätavoitteena on kehittää hyvinvointiyhteiskuntaa parantamalla työllisyyttä ja alentamalla työttömyyttä. Se on aivan oikea lähtökohta, niin kuin vastauksessa todetaan. Se, millä tavalla työllisyyttä parannetaan, on tietenkin riippuvainen siitä, millä arvioidaan saatavan parhaat tulokset ja millä tavalla samat ratkaisut vaikuttavat köyhyyteen. Se, että toteutetaan mittavat veronalennukset, jotka ohjataan suurituloisille, ei poista millään tavalla köyhyyttä. Jos veronalennukset kohdennetaan erityisesti pienituloisille ja toteutetaan samalla tulonsiirtoja pienituloisimmalle väestölle, sillä kasvatetaan kotimaista kulutuskysyntää ja sitä kautta vaikutetaan työllisyyteen ja samalla myös köyhyyden vähentämiseen. Eli se on oleellisesti tehokkaampi keino varsinkin tällä hetkellä, kun kansantalouden kasvu käytännössä nykyisellään perustuu kotimaiseen kysyntään ja kotimaiseen kulutukseen. Sitä olisi syytä tukea jakamalla käytettävissä oleva liikkumavara toisella tavalla kuin tämä hallitus on tehnyt.

Vastauksessa todetaan, aivan oikein, että hallituksen tekemät perusratkaisut eivät ole syrjäytymisen syy. Ne eivät ole sitä, mutta veronalennuksilla vaarannetaan syrjäytymisen ehkäiseminen, heikennetään mahdollisuuksia syrjäytymisen vähentämiseen. Mutta tuo kappale ministerin puheenvuorossa jatkuu: "Suurimmat kevennykset on tehty työn verotukseen ja etenkin mataliin palkkatuloihin." Väitän, että tämän ilmaisun loppuosa on paikkansa pitämätön. Se on yksiselitteisesti väärä, se ei pidä paikkaansa. 2004 toteutetut veronalennukset Akavan tekemän selvityksen mukaan johtivat siihen, että keskitulon yläpuolella olevat saivat suhteellisestikin suuremman alennuksen ja suuremman tulonlisäyksen käteen jäävään tuloon. Se oli 2004 vuoden osalta.

Otetaan seuraava, tätä vuotta koskeva ratkaisu. Valtiovarainministeriön antaman selvityksen mukaan alin desiili, alin kymmenys väestöstä saa 0,1 prosenttiyksikön muutoksen veroasteeseensa, toinen desiili 0,3 prosenttia, kolmas 0,5, mutta sen yläpuolella olevat 0,7 prosenttiyksikköä. He siis saavat suhteellisestikin suuremman alennuksen. Jos sitten muutetaan näitä euroiksi, se pienituloisin osa saa 2 euron alennuksen vuositasolla. Suurituloisin kymmenys, johon kuuluvat keskituloiset, saa kuitenkin 483 euroa. Sen vuoksi väitän, että hallituksella on jonkin verran harhaa siitä, miten nämä veronalennukset kohdentuvat ja jakautuvat.

Nämä ovat väitteitä, joita toistetaan jatkuvasti eri yhteyksissä. Kysymys on vähän saman tyyppinen kuin viime syksyinen keskustelu kuntien taloustilanteesta. Sehän oli saman tyyppinen asetelma. Ministerit toisensa jälkeen todistivat, kuinka kuntatalous vahvistuu. Tällä hetkellä ymmärtääkseni hallituksen piirissäkin jo tiedetään, että näinhän ei ollut, ja silloin jo oli tiedossa, että näin ei tapahdu, mutta sitä väitettä pyrittiin viljelemään ja jatkuvasti toistamaan.

Kun vastauspuheenvuorossa kerrotaan näitä hyviä puolia, siellä kerrotaan valtionosuuksien lisääntymisestä kunnille jne., niin pitää tietenkin paikkansa, että ne euromääräisesti ovat lisääntyneet, mutta velvoitteet ovat lisääntyneet enemmän. (Puhemies: 7 minuuttia!) Otetaan verovähennyksistä vaikkapa kuntasektorin osalta esimerkiksi Pohjois-Savo: ansiotulovähennykset 2004 maakuntayhtymän tekemän selvityksen mukaan olivat (Puhemies koputtaa) 54 miljoonaa euroa, kompensaatio 16 miljoonaa euroa.

Matti Kauppila /vas:

Herra puhemies! Hallitus on poistamassa köyhyyttä. Kansanedustaja Vanhasen työreformi on menossa läpi pitkän odotuksen jälkeen. Aikanaan keskustalaiset villiintyivät kuuluisasta työreformistaan. Työreformi oli taikasana, joka olisi vapauttanut yritykset ja työnantajat monista vastuista työntekijää ja työn teettämistä kohtaan. Siinä ohessa olisi mennyt työehtosopimusten yleissitovuuskin. Työreformi ei silloin saanut tuulta porvarillisten siipiensä alle. Nyt jälleen keskusta on viemässä salaa työreformia uudelleen läpi. On paketoitu yritysveroja uuteen uskoon, on ryhdytty rajaamaan työmarkkinatukea. Itse asiassa on ryhdytty keskustaimperiumin vastaiskuun koko hyvinvointivaltiotamme vastaan. Kokoomus seuraa kateellisena oppositiossa.

Reformiaatteet rassaavat erityisesti heikompiosaisia ja työttömiä. On surullista nähdä, miten epäonnistuneesta työllisyyspolitiikasta useamman hallituksen ajan vastanneet sosialidemokraatit ovat perustelemassa kantojaan työttömille ja muille köyhille. Kentällä on ollut hiljaista, vastuu painaa aktiiveja. Harjoitettu talouspolitiikka on ollut vaihtoehdotonta kvartaalikapitalismia, jossa tunteilla ei ole sijaa. Valta on tärkeämpää kuin pienituloisten asema.

Työmarkkinatuki on keskeisesti oma lukunsa työreformin lämmittämisessä. Hallitus esittää työmarkkinatuen määräaikaistamista. Samaan aikaan puhutaan vastikkeettoman tuen katkaisemisesta. Käytännössä se merkitsee sitä, että työmarkkinatuki muuttuu vastikkeelliseksi tietyn työttömyysajan jälkeen. Mutta mikä on vastikkeeton? Vastikkeetonta työmarkkinatukea ei ole olemassakaan. Saadakseen työttömyysturvaa tai työmarkkinatukea työttömän tulee olla työmarkkinoiden käytettävissä, ottaa vastaan työtä, jos sitä on tarjolla. Mutta onko sitä saatavissa? Työttömän on myöskin osallistuttava työllisyyttä edistäviin toimenpiteisiin. Jos työtön ei niin tee, evätään maksettava etuus joko määräaikaisesti tai pysyvästi jo nykyisen lainsäädännön perusteella.

Työmarkkinatuen uudistuksessa on kyse ideologisesta valinnasta, köyhyyden lisäämisestä, ihmisten nöyryyttämisestä, ei tehokkaasta työllisyyspolitiikasta, sillä samaan aikaan hallitus on vähentänyt työllisyysmäärärahoja 100 miljoonaa euroa ja työministeri on leikannut työllisyysmäärärahoja vaikeimmilta työttömyysalueilta jopa viidenneksen. Työmarkkinatuen määräaikaistaminen tulee rasittamaan kuntataloutta. Perustoimeentulon epäämisellä ei synny uusia työpaikkoja, vaan työmarkkinatukea saavat vaikeasti työllistyvät henkilöt pakotetaan kuntien toimeentuloluukuille. Millähän rahalla talousvaikeuksissa oleva kunnat sen hoitavat? Uutta rahaa ei ole tulossa, sen on todennut valtiovarainministeri useaan otteeseen. Maalaisjärkikin jo sanoo, että työttömälle pitää tarjota työtä ja aktiivitoimia ennen kuin hänestä tulee pitkäaikaistyötön. Työreformihanke kuulostaakin siltä, että nyt työministeriö putsaa kortistonsa ihmisistä kuntien toimeentuloluukuille. Niinhän tässä taitaa käydä, kuten monessa muussakin työministeriön toimessa, että pitkäaikaistyöttömyys pahenee.

Hallituksen todellinen rakennepoliittinen tavoite ei tunnu olevan työllisyyden parantaminen ja hyvinvointivaltion vahvistaminen. Aito tarpeellisten työpaikkojen luominen ja niihin rahojen antaminen on ainoa keino köyhyyden poistamiseksi. Julkisella sektorilla on oma vastuunsa tästä. Hallituksen tavoitteena on julkisen sektorin pienentäminen. Tavoitteena on verotuksen tason ja rakenteen olennainen muuttaminen hyvätuloisten ja yritysten eduksi. Työllisyyden parantaminen on pelkkä veruke. Kuulostaa työreformilta.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Vaikka kaikki vastustavat kohtuuttomuutta, ei kukaan tyydy kohtuuteen. Tämä Samuli Parosen lause osoittautui todeksi myös professori Matti Tuomalan ja Vattin erikoistutkijoiden Marja Riihelän ja Risto Sullströmin tulojakotutkimuksessa. Tuo tutkimus osoittaa, että Suomessa tuloerot ovat kasvaneet rajusti ja tilanne on menossa koko ajan huonompaan. Suurituloisin prosentti sai Suomessa vuosien 1990 ja 2002 välillä tuloihinsa lisäystä peräti 122 prosenttia, mutta pienituloisin, kymmenesosa tulonsaajista jäi reaalituloiltaan miinukselle. Tuon jälkeen tilanne on jatkunut saman suuntaisena.

Tämän kehityksen takana on se, että suurituloisia on suosittu verotuksessa, on luotu muun muassa tämä veroparatiisi, pääomatulojen tasavero. Samaan aikaan pienituloiset ovat jääneet verohelpotuksistakin paitsi, siis kaikkein pienituloisimmat eli työttömät, opiskelijat ja eläkeläiset. Siellähän ei ole edes ansiotulovähennystä, minkä lisäksi on käynyt niin, niin kuin muistetaan 10 vuoden takaa, että näitä kaikkein pienimpiä etuuksia jopa leikattiin. Tämmöinen on tämä kehityksen suunta Suomessa. Se on vakava ja siihen pitää puuttua.

Miksi sitten tämmöinen kehitys on sallittu? Kyllä minä näen, että tässä on semmoisen uusliberalismin suomalaisen muodon, hiipivän uusliberalismin läpilyönti ollut käynnissä. Puolue toisensa jälkeen on alkanut taipua siihen ajatukseen, että kyllä niitä isotuloisia pitää helliä, sinne suuntaan kumarrellaan, mutta köyhät ja heidän tarpeensa ovat pahasti unohduksissa. Tämmöisestä isosta ideologisesta linjasta näen olevan kyse. Ei tämä kehitys muuten olisi voinut näin mennä.

Suomi oli paljon köyhempi maa maana, kun se loi varsin tasa-arvoisesti suuntautuneen sosiaalisen Suomen hyvinvointivaltion rakennusprojektin aikana. Eihän meillä näitä voimavaroja silloin ollut käytössä, ja kuitenkin pystyttiin, koska oli enemmän sosiaalisuutta ja solidaarisuutta.

Nyt se on repeämässä ja se repeää ideologiselta suunnalta, tämä suomalainen järjestelmä, nimenomaan tämän uusliberalismin vahvistumisen kautta. Eihän sitä tunnusteta, mutta mitä muuta tämä homma voi olla kuin poliittista halua tai haluttomuutta sitten toisaalta torjua tätä tuloerojen rajua kasvua. Sitähän jatketaan edelleenkin, kuten tämäkin viimeisin veroratkaisu osoittaa: varallisuusvero poistetaan Suomen kaikkein rikkaimmilta. Mutta vieläkään tässäkään vaiheessa ei tullut verohelpotuksia kaikkein pienituloisimmille. Perusvähennystä on viimeksi korotettu vuonna 91, joka on näille kaikkein pienituloisimmille se tärkeä verovähennys.

Vasemmistoliitto tietää, kuinka vaikea on saada poliittista tukea kaikkein köyhimmiltä suomalaisilta, siltä puolelta miljoonalta, miljoonalta, jotka ovat todella tiukoilla. Eivät ne, joita potkitaan päähän, ole niitä aktiivisimpia. Se on päivänselvää. Mutta siitä huolimatta me koemme tehtäväksemme koettaa pitää myös näiden ihmisten puolta. Se on vakaumuksemme, että kaikkien pitää pärjätä. Minusta se on tärkeä tehtävä, joka vasemmistolle kuuluu.

Meillä on nyt eromme tässä sosialidemokraattien kanssa, ja se osoittaa, miksi tässä maassa on kaksi vasemmistopuoluetta. Samoilta juurilta tullaan, mutta puut ovat eri näköisiksi kasvaneet, ja se tilanne on todellinen. Sehän näkyy näissä käytännön ratkaisuissa. Emme me ole mukana varallisuusveroa poistamassa. Ei se ole vasemmistolaista meininkiä missään muodossa. Tai työmarkkinatuen katkaisu 500 päivän jälkeen: voihan siinä puhua aktivoinnista, mutta mitä siinä voidaan tehdä, jos työllisyysrahoja samaan aikaan vähennetään niin kuin on tapahtumassa? Esimerkiksi Lapista leikataan jopa parikymmentä prosenttia noista meidän työrahoistamme. Miten aktivoidaan niitä työttömiä?

Olin tänään yhteydessä Tornioon, tarkistin heidän tilanteensa. Valtion, kunnan ja yritysten suunnassa työllisyysrahoilla on enää Tornion kaupungissa noin 260 työntekijää. Naapurikaupunki Haaparanta: työttömyys puolessa, ja näillä julkisen sektorin toimilla siellä työllistetään moninkertainen määrä porukkaa. Se on se ruotsalainen malli. Siinä on sitä vasemmistolaista mallia. Täällä se on mennyt porvarimeiningiksi tämä homma.

Minä näen, että tämmöinen tasa-arvon tavoittelu on arvokasta lopulta kaikille, sillä tällä tiellä me ajaudumme pikku-Amerikkaan. Tästä maasta tulee toisenlainen, ja kyllä me tiedämme, mitkä sen kaiken takana olevan ja tarkoin tiettyjen aktivistien ajaman mallin takana olevat ongelmat ovat. Siellä eriarvoisuus tuottaa, sielläkin, protesteja, ne ovat usein kieroutuneita, rikollisuutta, huumeongelmaa, mutta ne kohdistuvat lopulta kaikkiin, sillä esimerkiksi USA:ssa semmoisen bisneksen kuin vartiointibisneksen kustannukset ovat suunnattoman isot. Ei sekään viisaalta kuulosta, että toisaalla köyhät, niin kuin ed. Kuoppa sanoi eräässä keskustelussa, on ulkoistettu kadulle ja sitten vartioidaan niitä hyväosaisia hirmuisilla mies- ja joskus naismäärilläkin, että saisivat olla turvassa näiltä syrjäytetyiltä. Tai vankimäärät USA:ssa. Ei se tie voi olla Suomen tie, mutta sille tielle meitä nyt raahataan, ja minusta tähän pitää puuttua.

Sen takia myös tämä välikysymys. Toivon kyllä hartaasti, että myös köyhyysryhmän esittämiä toivomuksia eduskunnan johdossa otetaan huomioon. Varmasti olisi ollut ehkä tulosten kannalta parempi, että tämä keskustelu olisi käyty sen aloitteen pohjalta, jonka köyhyysryhmä teki eduskunnan johdolle, mutta kun ei kuulunut mitään eikä tullut myötätuntoa, niin jotenkinhan nämä asiat on haastettava esille. Usein ovat ne asiat, joista ei puhuta mitään, niitä kaikkein vaarallisimpia ongelma-asioita, ja köyhyys on ollut pahasti kadoksissa Suomen keskusteluista. Joku vuosi sitten se oli paljon isompi keskustelun aihe, kun kirkkokin oli silloin vahvasti aihetta esille nostamassa. Pitää puhua niistä asioista, jotka ovat vaaroja ja jotka ovat ongelmia nyt ja vielä isompia vaaroja huomenna, jos niihin ei tartuta. Sen takia köyhyys pitää tästä maasta poistaa. Se on täysin mahdollista. Se on lopuksi, niin kuin sanottu, meille kaikille selvästi parempi ratkaisu kuin antaa revetä.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Aluksi esitän kiitokset ministeri Mönkäreelle kahdesta asiasta.

Ensinnäkin hän on hyvin urhoollisesti ollut koko ajan tässä paikalla, kun tätä keskustelua on käyty.

Toinen asia on, siitä tulee kiitos, että hän tunnusti, että köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisyssä ei ole onnistuttu, eli se oli erittäin hyvä ja tärkeä tunnustus ja kertoo siitä, että tämä välikysymys on ollut täysin aiheellinen.

Muita hallituspuolueitten ministereitä ja edustajia täällä ei kovin paljon näy. (Keskustan ryhmästä: On paikalla!) — No, ovat edustajat Hänninen, Ahonen ja Hautala keskustasta paikalla ja sitten Anneli Kiljunen demareista, mutta en kyllä muita huomaa hallituksen puolustajia täällä.

Mutta, arvoisa puhemies, ministeri Mönkäreen tunnustus ei ollut ensimmäinen tältä hallitukselta. Tätä ennen hallitus on jo itsekin tunnustanut, että päätavoite, työllisyyden parantaminen, ei tule onnistumaan eli 100 000 uutta työpaikkaa ei tällä vaalikaudella synny. Alue- ja kuntapolitiikassa olisi myös tunnustamisen paikka. Kuntien talous on lähes kaikissa kunnissa hyvin vaikea, ja kriisikuntia on jo useita. Näin ollen ministeri Manninen voisi jo liittyä tunnustajien joukkoon ja tunnustaa, että harjoitettu kuntapolitiikka on täysin epäonnistunut. Sitten vielä maatalouspolitiikassa eletään myös hyvin kriittisiä aikoja. Suomalaista maataloutta ajetaan kovalla vauhdilla alas, ja ministeri Korkeaoja on osoittautunut varsin saamattomaksi varsinkin Pohjois- ja Itä-Suomen maatalouspolitiikan hoitajana, eli maaseudulle köyhyys myös on siirtymässä.

Arvoisa puhemies! Köyhyys kohdistuu erityisen suurena kolmeen suureen pääryhmään. Nämä ryhmät ovat tänäkin päivänä monta kertaa esille tulleet: työttömät, opiskelijat ja eläkeläiset. Muitakin ryhmiä toki löytyy, muun muassa pienituloiset lapsiperheet. Tänä päivänä on paljon puhuttu siitä, mitä eivät ole aikaisemmat hallitukset tehneet, ja taas on puhuttu sitä, mitä on tämä hallitus saanut aikaan. Mutta mitään sellaista konkreettista ei ole hallitukselta tullut, että kerrottaisiin esimerkiksi, miten näitten kolmen edellä mainitun ryhmän ongelmia aiotaan hoitaa konkreettisesti. Tärkeintähän tässä nyt olisi tullut tietää, mitä loppuvaalikaudella aiotaan todella tehdä, koska tällähän on ainoastaan merkitystä köyhyyden poistamisen kannalta. Teoilla on merkitystä, ja jos ei näitä konkreettisia esityksiä tule, niin tämä köyhyysongelma pahenee.

Sitten: Mitä pitäisi tehdä? Täällä on moneen kertaan todettu se, että kaikkein pienimpiä eläkkeitä on korotettava. Tämä 7 euroa kuukaudessa on täysin riittämätön. Jokainen ymmärtää, että se on paljon vähemmän kuin se Lipposen hallituksen aikana tehty 12 euron korotus. Sekään ei ollut suuri, ja olin tyytymätön siihenkin, koska ei se näitten kaikkein köyhimpien eläkeläisten toimeentuloa vielä sekään turvannut. Mutta se oli enempi kuin tämä 7 euroa. Samoin tämä eläkeläisten huono indeksi on ehdottomasti korjattava. Muutenhan käy niin, että eläkkeiden ostovoima heikkenee koko ajan muihin tulonsaajiin nähden eli eläkeläisten asema muihin nähden muuttuu huonommaksi. Kyllä tässä nyt on vaikea kuvitella, miten muuten voitaisiin näitten kaikista köyhimpien eläkeläisten tilannetta parantaa, jos ei näihin asioihin puututa.

Sitten toiseksi, minusta opiskelijoitten köyhyyttä ei pidä myöskään aliarvioida. Ei tämä opiskelijoitten akuutti köyhyys poistu pelkästään opiskelemalla. Täällä keskustelussa väläyteltiin sellaisia näkemyksiä, että opiskelijat kun opiskelevat, niin kyllä he sitten siitä köyhyydestä selviävät. Mutta pitää muistaa, että liian monet opiskelijat ovat joutuneet tänä päivänä turvautumaan toimeentuloturvaan ja näin ollen tämä akuutti köyhyys poistuu vain pahasti jälkeenjääneen opintorahan korotuksella. On laskettu, että opiskelijoitten opintoraha on viimeisen kymmenen vuoden aikana jäänyt muusta tulokehityksestä jälkeen noin 15 prosenttia. Ei tämä opiskelijoitten akuutti köyhyys sillä poistu, että heille tarjotaan mahdollisuutta ottaa enemmän opintolainaa. Se johtaa vain siihen, että kaikki opiskelijat eivät pysty sitä lainaa ottamaan. Eivät uskalla, heidän taloudellinen tilanteensa on sellainen, ja kun työpaikkakaan ei ole varma valmistumisen jälkeen, niin tämä ongelma ei tällä heidän kohdallaan poistu. Tietenkin sama koskee työttömiä. Tämä työttömien peruspäivärahan pienuus on tietenkin köyhyyden suurin syy tässä ryhmässä.

Arvoisa puhemies! Vaikka kaikki nämä edellä mainitut keinot vaativat rahaa, niin silti ne on täysin mahdollista toteuttaa. Tarvitaan vain suunnanmuutos hallituksen politiikkaan eli pitää lopettaa suurituloisten ja rikkaiden suosiminen, ja ihan konkreettinen keinokin on tämä lähiaikoina esille tuleva varallisuusveron poistaminen. Ei poisteta tätä varallisuusveroa, varsinkaan, kun täälläkin on tänä päivänä monta kertaa todettu, että eivät he ole ehkä kaikki edes olleet halukkaita vaatimaan tätä veron poistoa.

Ihan lopuksi: Hallituksen aika käy vähiin, ja sen takia tekoja tarvitaan, jos köyhyyttä todella halutaan ehkäistä. Tällaisilla puheilla köyhyyspaketista, että hallitus tekee paketin, ei ole mitään merkitystä, jos tämä paketti ei pidä sisällään yhtään mitään konkreettista toimenpidettä, millä köyhyyttä ehkäistään.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Keskustelua on jo käyty, ja ehkä köyhyys ei ole niitä sellaisia asioita, joka kaikkien prioriteetissa asioitten tärkeysjärjestystä ajatellen on ykkösenä, koska salissa ei tällä hetkellä istu enää kuin muutama. On kyllä hallituspuolueen jäseniä kolme, neljäkin, mutta toivoisi tietysti, että tämän aiheen äärellä oltaisiin aktiivisesti ihan loppuun saakka.

Ministerin vastauksessa tähän välikysymykseen on hyvin mielestäni todettu, että köyhyyden ja syrjäytymisen estämiseksi ja vähentämiseksi ei ole olemassa mitään yksinkertaista toimenpidettä. Siitä varmasti olemme kaikki samaa mieltä, niin opposition kuin hallituksen edustajat, samoin siitä, mikä vastauksessa on, että vakavien köyhyysongelmien, syrjäytymisen ja huono-osaisuuden kasautumisen ehkäisy ja vähentäminen edellyttävät jatkuvia ponnisteluja. Yhtä ratkaisua ei ole, ja aina voi tulla uusia, yllättäviä asioita, jotka vaativat myös jatkuvasti uutta arviointia.

Ministerin vastauksessa on myös todettu useita eri hallituksen toimenpiteitä, millä on pyritty vastaamaan meidän hyvinvointiyhteiskunnassamme olevaan ongelmaan: eriarvoisuuden ja köyhyyden lisääntymiseen. Kuitenkin on todettava, että näistä toimenpiteistä huolimatta köyhyys ei ole vähentynyt, eriarvoisuus on lisääntynyt. Tämä on tietysti surullista todeta, koska ei vain vasta nyt vaan jo aikaisemmin, niin kuin täällä on mainittu kirkon taholta, esimerkiksi piispa Huovisen johdolla istuttiin pitkäänkin, eri poliittiset ryhmät ja eri toimijaryhmät, hyvin laajasti käytiin keskustelua köyhyydestä ja nostettiin erilaisia vetoomuksia, millä köyhyyttä voitaisiin poistaa. Siitä huolimatta olemme tänään tämän kysymyksen äärellä, mikä tarkoittaa, että hyvinvointiyhteiskunnassamme on köyhiä ja vielä köyhien joukossa sellaisia, jotka ovat todella ihan siellä äärirajoilla.

Välikysymyksen sisällä on hyvin todettu se, miksi tämä välikysymys on tarpeen. Tarpeen on saavuttaa jokaiselle ihmiselle ihmisarvoisen elämän edellytykset ja nimenomaan sillä tavalla, että jokaisella hyvinvointiyhteiskunnassa on ihmisarvo ja siinä ei olisi eriarvoisuutta. Sen vuoksi näen, että tämän keskustelun, jos minkä, tulisi nousta nimenomaan arvopohjalta, että me arvioimme omat ratkaisumme, omat toimenpiteemme siitä näkökulmasta, miten me näemme ihmisarvoisen elämän toteutuvan.

Täällä on todettu se, että pelkästään aineellisilla ratkaisuilla, rahan antamisella, ei ihmisarvoista elämää saavuteta. Se on aivan totta. Kysymys on myös asenteista, suhtautumisesta ja monenlaisesta henkisestä tuesta ja palvelujen rakentamisesta, että ihmiset selviytyvät tässä yhteiskunnassa. Kuitenkin kaikkeen siihen, millä me ratkaisemme sen, että ihmisillä on ostovoimaa, sanotaan, markkinataloudessa, missä elämme, me tarvitsemme rahaa. Mielestäni kun täällä on aikaisemmin todettu, että avoimessa markkinataloudessa meidän tavoitteenamme on taloudellinen kasvu, se on tietenkin ihan oikea tavoite. Mutta jos se taloudellinen kasvu samalla tarkoittaa sitä, että köyhät köyhtyvät enemmän, eli jos se talouskasvu hyödyntää sillä tavalla yhteiskuntaa, niin kuin täällä on selkeästi sanottu, että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, sitä en voi hyväksyä. Haluaisin, että siitä näkökulmasta nimenomaan niitä ratkaisuja etsitään, että tälle köyhyyden poistamiselle nyt tehdään jotakin.

Arvoisa puhemies! Sekä aiemmat että aivan uudet tutkimustulokset kansalaisten tulonjaon kehittymisestä osoittavat selkeästi, että kaikkein alimman tulokymmenyksen reaalitulot ovat jopa laskeneet, samoin kuin pitkäaikaistyöttömien kotitalouksien tulot. Tutkimukset todella vahvistavat sen, että entistä köyhempien määrä, siis köyhien tässä 500 000:n joukossa, jatkuvasti lisääntyy. Sen vuoksi näen tämän asian hyvinkin raskaana ja vakavasti otettavana. Meidän on etsittävä niin sanottuja täsmätoimenpiteitä, joilla me löydämme ne määrätyt ongelmat, kipupisteet. Haluan yhtyä niihin moniin, jotka täällä ovat nostaneet toimeentulotuen varassa olevat lapsiperheet, jotka eivät saaneet 10 euron lapsilisän korotusta. Se, jos mikä, on erittäin tärkeä asia, joka tulisi hoitaa nyt tässä tulevassa kehyskeskustelussa, kehystä laadittaessa. Samoin asumismenojen omavastuuosuuden poistamisen osalta on mielestäni välttämätöntä, että siihen etsitään myös selkeä ratkaisu.

Tuloveronkevennyksistä on puhuttu, ja kun talouskasvua on lähdetty etsimään tuloveronkevennyksillä sillä tavalla, että se on hyödyttänyt enemmän suurituloisia, se on jo sitä linjausta, jota en voi hyväksyä. Tuloveronkevennykset eivät ole kohdistuneet heikompien yhteiskuntaryhmien, eläkeläisten, opiskelijoiden ja lapsiperheiden, tilanteiden parantamiseksi. Tässä on se kohta, johon meidän tulee etsiä uutta linjaa. Siinä ei 7 euroa eläkeläisille todellakaan riitä ja opiskelijoiden jättäminen selkeitten korotusten ulkopuolelle. Eläkkeiden ostovoiman kehitys painuu tänäkin vuonna kaikilla tulotasoilla peräti negatiiviseksi, mikä johtuu lähinnä alhaisista indeksikorotuksista. Se, minkälaisia veroratkaisuja olemme etsineet, ei ole eläkeläisiä auttanut. Tiedämme, että jo vuosia jatkunut ja edelleen jatkuva eläkeläisten huono ostovoiman kehitys merkitsee erityisesti väestön eriarvoistumista tai kahtiajakautumista. Meillä on vielä hyvin paljon eläkeläisiä, jotka ovat pienellä eläkkeellä. On huomionarvoinen asia, että siihen puututaan.

Arvoisa puhemies! Vielä muutama asia. Lapsiperheiden köyhyys on kehittynyt heikompaan suuntaan. Toimeentulotuen saajista 10 prosenttia on lapsiperheitä, ja köyhyysrajan alapuolella olevien lapsiperheiden määrä siis ei ole vähentynyt. Tässä erityisesti monilapsisten perheiden köyhyys on lisääntynyt, ja silloin ratkaisuja tulee etsiä monilapsisille perheille. Erittäin huolestunut olen lastensuojelun alueella tapahtuvista muutoksista, jotka tarkoittavat sitä, että lasten huostaanotot ovat lisääntyneet. Se puhuu perheitten huonovointisuudesta, ja tietenkin tässä voi nostaa erityisesti myös yksinhuoltajat, joittenka köyhyys on erityisesti myös lisääntynyt.

Ehkä ihan lopuksi, jos ajattelemme näitä erilaisia ryhmiä, joita on nostettu myös tässä välikysymyksessä, yksi on pitkäaikaistyöttömät. Täällä on nostettu nämä yksinäiset miehet, mutta vielä haluaisin lisätä tähän ryhmään näitä yksittäisiä, joita ei täällä ole: meidän vammaisemme, kehitysvammaisemme ja heidän kohdallaan nimenomaan sen, miten erilaiset tuet heitä auttavat.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käydystä välikysymyskeskustelusta on saanut sellaisen kuvan, että nykyinen hallitus on yhteiskunnassa vallitsevan köyhyyden ja syrjäytyneisyyden synnyttäjä. Jos näin olisi, eduskuntatalon etupuolella olisi taukoamaton mielenosoitus käynnissä. Yhteiskuntaamme muodostunut syrjäytyneiden ja tulotasoltaan köyhiksi luokiteltavien joukko on muodostunut kymmenien vuosien aikana. Historiastamme ei ole löydettävissä sellaista hetkeä tai sellaista selkeää ajallista vaihetta, joka on käynnistänyt köyhyyden ja syrjäytymisen. Me emme myöskään tee yhteiskuntana poikkeusta. Lähes joka maassa, ainakin länsimaassa, tilanne on saman kaltainen. Suomi on siinä mielessä onnellisemmassa asemassa moniin muihin valtioihin nähden, että meillä ei vähätuloisuus ja usein sen seurauksena tullut syrjäytyneisyys ole ollut yksilölle elinikäinen olotila vaan usein se on monien eri yhteensattumien johdosta väliaikaista. Toki sellaisiakin kohtaloita löytyy, että työtä ja riittävää toimeentuloa ei ole vielä löytynyt.

Köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäiseminen on ollut yhteiskunnassamme hallituspohjasta riippumatta näkyvällä paikalla. Jonkin asteista painotuseroa on hallituspohjan vaihtuminen tuonut. Vasemmistoliitto ja vihreät eivät voi rintojansa röyhistellen sanoa, että he olisivat hallituksen apupuolueina kantaneet erityistä huolta köyhistä ja syrjäytyneistä. Toimet jäivät lähinnä katu- ja toripuheiksi.

Sinänsä en näe pahaksi sitä, että tässä salissa keskustellaan ja paneudutaan vähätuloisten ja syrjäytyneiden asemaan. Se on hyvä asia, mutta populismia on se, että välikysymyksellä pyritään kaatamaan hallitusta ja esittämään, että muka välikysymyksen tekijöillä olisi enemmän ja parempia vaihtoehtoja köyhyyden ja syrjäytyneisyyden torjumiseen. Näitä vaihtoehtoja ei ole ainakaan tänään esitetty.

Köyhyyden torjumisessa tavoiteltavaa on se, että se tapahtuisi pysyvästi. Vanhasen hallitus onkin toiminut eriarvoisuutta ja köyhyyttä vastaan hyvin vakaasti. Hallitukselle esitetyn välikysymyksen viimeinen lause alkaa: "Aikooko hallitus välittömästi vähentää eriarvoisuutta ja parantaa työttömien, opiskelijoiden, lapsiperheiden, pientä eläkettä saavien - -" jne. Kysyjät kysymyksellään myöntävät, että hallitus vähentää eriarvoisuutta ja parantaa heikommassa asemassa olevien asiaa mutta ei välittömästi. Tästä voi todeta sen, että välikysymys on heppoisin eväin tehty ja välittömästi vähentäminen on populismia. Vain maltillisilla ja kauaskantoisilla päätöksillä voidaan esitettyihin ongelmiin puuttua niin, että köyhyys todellisuudessa poistuu eikä kyseessä ole vain tilastojen siivousoperaatio.

Paras lääke köyhyyden hoitamiseen onkin työllisyyteen panostaminen. Hallitus onkin tehnyt merkittäviä uudistuksia muun muassa kotihoidon tukeen, työmarkkinatukeen, yrityssektorille sekä tulee kehysriihessä arvioimaan vakavasti matalapalkka-alojen sivukulujen helpottamista. Lisäksi työmarkkinatukea aktivoidaan ennestään. Tässä valossa onkin nähtävä hallituksen päämäärätietoinen lähestyminen nyt välikysymyksessä esitettyyn ongelmaan.

Maamme hallitus on muistanut myös kaikkein pienimmällä toimeentulolla elävien sosiaalietuuksia. Heti kautensa aluksi se tarttui lapsiperheiden asemaan korottamalla lapsilisiä, jotka olivat edellisen kerran olleet leikkausten kohteena kymmenen vuotta aikaisemmin. Nyt niitä korotettiin. Lisäksi nyt ovat korottumassa sairaus-, äitiys-, isyys- ja vanhempainrahat. Minimipäiväraha nousi 11,45 eurosta 15,20 euroon. Tämä yli neljäsosan korotus tekee kuukaudessa 94 euroa. Kuinka siis välikysymyksen tekijät voivat nyt väittää, että tehdyt toimet asioiden parantamiseksi ovat olleet näennäisiä? Vanhasen hallitus on tarttunut myös omaishoitoon. Se on nostanut myös pienimpiä eläkkeitä. Tosin tässä kohtaa eläkeläisten esittämä kritiikki on ollut paikallaan, koska tehty parannus per eläkeläinen on jäänyt minimaaliseksi. Mutta tärkeää on se, että askel parempaan suuntaan on kuitenkin otettu. Yksittäistä eläkeläistä kohti korotus per kuukausi on tarpeeseen nähden riittämätön mutta maksoi yhteensä 49 miljoonaa euroa. (Eduskunnasta: Vähemmän kuin edellisellä hallituksella!)

Arvoisa puhemies! Vasemmiston, vihreiden, kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten allekirjoittama välikysymys liioittelusta huolimatta nostaa esiin tärkeän yhteiskunnallisen seikan, nimittäin työssä käyvät köyhät. Tämä pätkätöistä aiheutuva nykyajan uusi ongelma kuvastaa yhteiskunnallista herkkyyttämme. Juuri suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymisen ja paljon puhutun Kiina-ilmiön kynnyksellä tulee meidän muistaa myös juuri työelämään siirtyvien asia ja edesauttaa sellaista kehitystä, joka jättää pätkätyövaiheen mahdollisimman lyhyeksi.

Arvoisa puhemies! Olen vakuuttunut, kollega Oinosen usein käyttämän ilmaisun mukaan, että käydyn keskustelun jälkeen tämä välikysymys saa arvoisensa kohtelun.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Vaalikausi on nyt puolivälissä, kun tätä välikysymyskeskustelua käydään. Aihe on eriarvoisuuden ja köyhyyden poistaminen. Äkikseltään aihe tuntuu vieraalta, sillä monilla talouden ja kansainvälisen kilpailukyvyn mittareilla mitaten keskimäärin Suomessa ja Suomen kansalaisilla menee hyvin. Valitettavasti hyvinvointi ei jakaannu tasaisesti eikä oikeudenmukaisuus kaikilta osin toteudu. Eriarvoisuutta on aina määrätietoisesti torjuttava ja aiheen ääreen on hyvä pysähtyä.

Kun tarkastelemme tämän hallituksen tekoja ja saavutuksia, niin voidaan todeta monia eri väestöryhmiin kohdistuneita asioita tehdyn eriarvoisuuden vähentämiseksi. Riittäviä toimet kaikilta osin eivät ole olleet, mutta pyrkimys on ollut hyvä ja suunta toimenpiteissä on mielestäni ollut oikea. Hallituksen päätavoitteena on ollut saada 100 000 uutta työpaikkaa. Uusia työpaikkoja on syntynytkin ihan kohtuullisesti, mutta samaan aikaan on myös menetetty valitettavan paljon entisiä. Osa on siirtynyt muualle, ja osa työpaikoista on vain poistunut.

Työelämää tukevilla toimenpiteillä on parannettu pitkäaikaistyöttömien työllistymistä, tuettu työkunnon säilymistä, kohotettu aikuisväestön ammattitaitoa, lisätty kuntoutusta, parannettu palveluja sekä helpotettu työn ja perheen yhteensovittamista. Luettelo on monipuolinen ja pitkä.

Kunnalliset peruspalvelut osaltaan takaavat hyvinvointivaltion olemassaolon, elämän perusasioiden toimivuuden sekä samalla edistävät syrjäytymisen ehkäisyä. Peruspalvelujen rahoitukseen on satsattu jokseenkin kaikki valtiolta liienneet resurssit. Vaalikauden aikana hallitus kohottaa valtionosuuksia 1 340 000 000 euroa kauden alun tilanteeseen nähden. Valitettavasti peruspalvelujen kustannusten nousu tästä suuresta satsauksesta huolimatta hankaloittaa kuntien tilannetta. Peruspalveluhankkeella pyritään tarrautumaan kasaantuneisiin ongelmiin.

Hallitus on jatkanut Kansallista terveyshanketta. Toisaalta syrjäytymistä pyritään vähentämään Sosiaalialan kehittämishankkeella. Näihin hankkeisiin sisältyy myös toimenpiteitä, joilla parannetaan terveys- ja päihdepalvelujen kohdentumista syrjäytymisuhassa oleville. Myös erityisryhmien muita palveluja kehitetään. Sosiaalista työllistämistä toteutetaan myös, jotta työmarkkinoille pääsy helpottuisi. Myös oppilashuoltoa ja opinto-ohjausta kehitetään. Lasten ja nuorten ongelmiin pyritään tarttumaan entistä aikaisemmin. Samoin maahanmuuttajien kotouttamista tuetaan.

Herra puhemies! Tulevaisuuden näkökulmasta on hienoa, että tasa-arvoinen koululaitos on menestynyt erinomaisesti kansainvälisissä vertailuissa. Perheen tulotasosta tai asuinpaikasta riippumatta lapsilla on jokseenkin tasapuoliset mahdollisuudet edetä koulu-uralla, ja näitä koulutuspaikkoja on kaikille tarjolla. Tämä on mielestäni parasta eriarvoisuuden torjumista ja ennalta ehkäisevää toimintaa, kuten ed. Martti Korhonen puheessaankin painotti.

Opiskelijoiden opintososiaalisen aseman parantamiseksi nyt on tartuttu toimiin. Kulttuuriministeri Anderssonin aikanaan tekemistä opintotuen leikkauksista poiketen nyt ateriatuki on noussut, asumistuen vuokrakatto nousee syksystä lähtien lähes 40 eurolla kuukaudessa ja opintorahan lisäksi syksystä lähtien tulee uusille opiskelijoille sellainen opintolaina, josta saa aikanaan verosubventiota yli 2 500 euron osalta. Käytettävissä oleva rahamäärä selvästi kasvaa. Tämä on aitoa köyhyyden poistoa.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Aika muuttuu, Eskoseni", sanoo Aleksis Kivi teoksessaan Nummisuutarit. Näin se vain on. Hallitukset vaihtuvat, ja sen mukana muuttuvat myös puolueet hallituspöydän ympärillä. Tästä seuraa se, että puheetkin vaihtuvat, jos ei olla hallituspöydässä mukana päättämässä keskeisiä asioita. Sananlasku sanoo: "Sen hevosista puhut, kenen hevosilla ajat."

Nyt, herra puhemies, tulen päivän asiaan. Kristityn Vastuu -lehden pääkirjoitus 4.12.2002 oli kirjoitettu otsikolla "Lapsiperheiden köyhyys kaksinkertaistunut". Tässä pääkirjoituksessa todettiin muun muassa seuraavasti: "Köyhyysrajan alittaa Stakesin tuoreen Suomalaisten hyvinvointi 2002 -kirjan mukaan yli kaksinkertainen määrä lapsiperheitä verrattuna kymmenen vuoden takaiseen aikaan. Yhteensä 62 000 perheessä on 122 000 alle 18-vuotiasta lasta. Taloudellisesti köyhimpien ryhmään kuuluu noin 10 prosenttia kaikista lapsiperheistä ja lapsista." Pääkirjoituksen kirjoittaja toteaa, että ongelman on aiheuttanut pääosin kahden edellisen hallituksen politiikka, joka on ollut myrkkyä tulonsiirroista riippuvaisille lapsiperheille.

Kerrataanpa hieman historiaa taaksepäin. Lapsiperheiden köyhyysaste alkoi tasaisesti kasvaa vuonna 1995, kun silloinen hallitus aloitti toimintansa. Korostan, että keskusta ei ollut mukana tuossa hallituksessa, vaan me jäimme oppositioon. Tuolloin vuonna 1995 hallituskauden alussa oli alle 30 000 perhettä köyhyysrajan alla ja kahden hallituskauden jälkeen yli 62 000. Siksi on arkijärjellä vaikea ymmärtää, että näihin hallituksiin osallistuneet puolueet, jotka nyt ovat oppositiossa, kuten kokoomus, vasemmistoliitto ja vihreät, ovat nyt kehdanneet ryhtyä markkinoimaan itseään lapsiperheille perheystävällisinä puolueina. Kysymys on nimenomaan kehtaamisesta, sillä eduskuntaa on noidenkin kahdeksan vuoden aikana äänestytetty lapsilisien ja kotihoidon tuen korottamisesta. Tuolloin keskustan ollessa oppositiossa hallituspuolueiden kansanedustajat ovat tietoisesti ja jatkuvasti valinneet leikkauslinjan suhteessa lapsiperheiden etuuksiin. Kysynkin, missä, kokoomus, vihreät ja vasemmistoliitto, olivat silloin nämä puheet, joita te nyt viljelette tässä salissa.

Lyhyesti, tämän päivän puheena olevan välikysymyksen ongelma on jo luotu aiemmin eli monien vuosien kuluessa. Pääministeri Vanhasen hallituksen toimenpiteet ovat korjanneet aiemmin tehtyjä virheitä ja puutteita, jotka ovat olleet havaittavissa. En väitä, etteikö ole vielä paljon tehtävää. Tämä yhteiskunta ei suinkaan ole vielä valmis.

Arvoisa herra puhemies! Yleisesti ottaen taloudellisella huono-osaisuudella tarkoitetaan puutetta aineellisista resursseista. Kansantajuisesti sillä tarkoitetaan köyhyyttä. Köyhyys on sekä absoluuttinen että suhteellinen ilmiö. Kun ihmisellä on puute ruuasta, juomasta tai asunnosta, on kyseessä absoluuttinen köyhyys, joka on uhka ihmisen fyysiselle olemassaololle. Suhteelliseksi köyhyyden tekee se, että sen määrittely liittyy aina yhteiskunnallisiin rakenteisiin ja sosiaalisiin suhteisiin. Jos köyhyysraja määrittyy poliittis-hallinnollisesti, on kriteerinä hyvinvointivaltion omien standardiensa mukaisesti määrittelemä minimitoimeentulon taso. Tämä metodi on altis poliittiselle manipulaatiolle, ja sen mukaisesti laskettu köyhyyden määrä vaihtelee sille asetettujen rajojen mukaan.

Toinen köyhyyden määrittelyssä usein käytetty metodi on suhteellinen tulometodi. Tuolloin köyhyysraja määritellään suhteessa väestön keskimääräisiin tuloihin. Ongelmana on, että köyhyysrajan määräytyessä mediaanitulojen mukaisesti on se kytköksissä tulojakauman muotoon eli todelliseen tulotasoon. Mielenkiintoinen havainto eri köyhyysmittareita tutkittaessa on, että ne harvoin määrittelevät samat ihmiset köyhiksi. Köyhyys liitetään kuitenkin aina taloudellisiin resursseihin ja niiden puutteeseen.

Yksi tapa tarkastella ikäryhmien välisiä tuloeroja on jakaa väestö ikäryhmittäin eri tuloluokkiin kotitalouden käytettävissä olevien tulojen perusteella. Muutokset kuvaavat enemmän ikäluokkien käytettävissä olevien tulojen muutoksia suhteessa toisiin ikäluokkiin kuin tulotason muutosta sinänsä. Pienituloisimpien ryhmää voidaan perustellusti pitää taloudellisesti huono-osaisena, ja myös syrjäytymisen riskien näkökulmasta tämä ryhmä on huomionarvoinen. Suomalaista köyhyyttä tarkasteltaessa havaitaan, että suurin köyhyysriski on alle 25-vuotiailla sekä opiskelijoilla, yksin asuvilla miehillä, naimattomilla ja eronneilla, kouluttamattomilla, maanviljelijöillä, vanhuksilla ja työttömillä. Viime vuosikymmenen kuluessa eri ikäryhmien tuloissa on tapahtunut huomattavia muutoksia. Alle 25-vuotiaiden pienituloisten määrä on selvästi lisääntynyt ja 65 vuotta täyttäneiden pienituloisten määrä vähentynyt. 40—59-vuotiaat ovat säilyttäneet asemansa suurituloisimpana ikäryhmänä.

Arvoisa herra puhemies! Suomen taloudellisia rakenteita on viime vuosina moitittu milloin mistäkin syystä. Niitä on sanottu jäykiksi, työvoima on kuulemma liian kallista ja globalisaatio on tuonut muutokseen liikaa syvyyttä. Kun kansainväliset vertailut todistavat Suomen yhdeksi maailman kilpailukykyisimmistä maista, niin meillä epäillään mittarien luotettavuutta ja heti perään kysytäänkin, miksi kilpailukykyisen maan tuotantoa katoaa halpamaihin. Tässä on kummallista se, että Suomen tehottomaksi haukuttu malli pärjää kansainvälisissä vertailuissa silloinkin, kun mittarina käytetään kylmiä tilastolukuja. Tilastokeskuksen tilastojen mukaan Suomen bruttokansantuote kasvoi viime vuonna 3,7 prosenttia. Se on reippaasti euroalueen keskiarvon yläpuolella. Nähtävästi vanhoista EU-maista tuskin muu kuin Irlanti yltää vastaavaan.

Kaiken tämän haukkumisen jälkeen tuntuu suorastaan oudolta, että yritykset pärjäsivät keskimäärin hyvin. Taseet ovat vahvistuneet, ja osakkaille on jaettu osinkoja. Pitkään alamaissa olleet investoinnit ovat kääntyneet Vanhasen hallituksen aikana selvään nousuun. Juuri investointien vauhdittuminen on oikea lääke kesto-ongelman eli työttömyyden alentamiseksi. Talouskasvun myötä kasvoivat myös yhteiskunnan saamat verotulot, vaikka veroastetta kyettiin samanaikaisesti alentamaan 44,1 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Luku on alhaisin 15 vuoteen. Samalla kotitalouksien käytettävissä olevat reaalitulot nousivat selvästi ja säästämisaste parani. Ei ole muuten yhtään ihme, että kuluttajien usko tulevaisuuteen on vahva. Teollisuuden odotukset ovat jossain määrin varovaisemmat, mutta voidaan todeta, että monilla aloilla siellä menee todella hyvin. Ne, jotka toimittavat tuotteita Aasian markkinoille, saavat runsaasti tilauksia. Kansaa kuohuttavat irtisanomiset eivät johdu yritysten tappiollisuudesta, vaan enemmänkin siitä, että tulos täytyy saada vieläkin paremmaksi.

Arvoisa herra puhemies! Palatakseni päivän teemaan totean, että meillä Suomessa on toki olemassa ratkaisuja odottavia ongelmia. Muuten vaikeasti työllistettävien määrä ei olisi jämähtänyt 170 000 ihmiseen. Tämän joukon pienentämiseksi tarvitaan hallituksen kaavailemia toimia kokoaikaisen työn tukemiseksi. Byrokratia ei saa olla esteenä silloin, kun pitkään työmarkkinoilta poissa olleita yritetään saada pätkätöiden kautta vakinaiseen työhön ja näin autetaan heitä jälleen elämään kiinni.

Pääministeri Vanhasen hallitus on edennyt oikeaan suuntaan, toimenpiteitä on suoritettu hallitusohjelman mukaisesti. Ei tämä yhteiskunta ole suinkaan vielä valmis, toki vielä paljon on tehtävää, mutta onhan tässä vaalikautta vielä puolet jäljellä.

Lopuksi voi todeta, että poikani, poikani, olet oikealla tiellä.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Ilkka Kanerva.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäiseminen on keskeinen osa sosialidemokraattien puolueen tavoitteita. Hallitusohjelmassa on lukuisa joukko erilaisia toimintoja, joiden keskeisenä tavoitteena on parantaa työllisyyttä ja vähentää köyhyyttä. Onko siinä onnistuttu toivotulla tavalla, siitä voimme olla monta mieltä. Joka tapauksessa se väite, ettei hallitus olisi tehnyt mitään köyhyyden vähentämiseksi, ei pidä paikkaansa.

Aihe on tärkeä, mutta ihmettelen välikysymyksen asettamista tässä asiassa. Olemme kuulleet täällä ministeri Mönkäreen selvityksen kaikista niistä toimenpiteistä, joita tämä hallitus on tehnyt ja joita se aikoo vielä tehdä köyhyyden vähentämiseksi Suomessa. Tämän lisäksi hallituksen muut ministerit ovat omalta osaltaan kertoneet toimenpiteistä, joiden tavoitteena on ollut vähentää köyhyyttä ja syrjäytyneisyyttä. En lähde toistamaan niitä; voin vain todeta, että lista oli monipuolinen ja pitkä.

Arvoisa herra puhemies! Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että köyhyys olisi maastamme poistunut. Se on monessa mielessä rakenteellisesti jopa vaikeutunut, joidenkin osalta myös huonontunut. Puutun nyt syvällisemmin kahteen kysymykseen, joista kannan ehkä vähän suurempaa huolta. Monia teemoja ja aiheita olisi ollut, mutta puutun nyt tänään näihin kahteen eli lapsiperheiden asemaan sekä joiltakin osin työttömyyteen.

Köyhien lapsiperheiden määrä on lisääntynyt, 90-luvulta jopa kaksinkertaistunut. Köyhyysrajan alapuolella elävien lasten osuus kaikista lapsista nousi 5 prosentista 11 prosenttiin. Lapsiperheiden köyhyys on kasannut myös muita ongelmia perheeseen. Toimeentulotuen saajista 10 prosenttia oli lapsiperheitä. Köyhyys on lisääntynyt rajuimmin alle 3-vuotiaiden lasten perheissä. Köyhien lapsiperheiden määrän lisääntyminen on ollut jyrkkä, ja se on tapahtunut aikana, jolloin taloudessa on mennyt hyvin ja muun väestön taloudellinen tilanne on kohentunut.

Samanaikaisesti lapsiperheissä tehdään myös töitä. Köyhien lapsiperheiden huoltajien asema työmarkkinoilla on myös epävakaa. Heidän koulutustaustansa on useimmiten huono. Heillä on lyhyitä työsuhteita, osa-aikaisuutta, matalapalkkaisuutta. Köyhät ja pienituloiset perheet ovat muita useammin monilapsisia, mikä sinällään on hyvä asia. He ovat myös muita useammin pienten lasten perheitä, joissa on alle 3-vuotiaita lapsia kaksi kertaa useammin kuin muissa lapsiperheissä. He ovat myös yksinhuoltajaperheitä kaksi kertaa useammin kuin muut.

Tämä tausta köyhistä lapsiperheistä kertoo myös sen, että ne ovat hyvin riippuvaisia sosiaaliturvasta. Tulonsiirtojen osuus käytettävissä olevista tuloista on noin kolminkertainen muihin lapsiperheisiin verrattuna. Tästä syystä tulonsiirroissa tehtävät muutokset vaikuttavat voimakkaasti ennen kaikkea niiden taloudelliseen perusturvaan. Näitä hallitus onkin jo korjannut.

Köyhyyden seurauksena lasten terveys on huonompi ja heidän perheensä käyttävät muita vähemmän terveydenhuoltopalveluja. Lasten koulumenestys tutkimusten perusteella on myös heikompi. Lasten ja lapsiperheiden ongelmien kasaantuminen ja siirtyminen joiltakin osin myös sukupolvelta toiselle on erittäin huolestuttava suunta. Perheiden taustalla saattaa olla myös päihde- ja mielenterveysongelmia sekä väkivaltaisuutta.

Tällä hetkellä olemme voineet todeta, että myös lastensuojelun piirissä olevien lasten määrä on kasvanut. Asian tekee vielä ongelmallisemmaksi se, että lastensuojelun piiriin pääsee vain niin sanottu jäävuoren huippu. Tämä kertoo siitä, että yhä useampi lapsi ja nuori ja heidän perheensä eivät voi hyvin ja he tarvitsevat yhteiskunnan apua ja tukea.

Myönteistä on se, että hallitus on asettanut työryhmän, joka selvittää syvällisemmin lapsiperheiden taloudellista tilannetta. Tavoitteena on, että selvitys valmistuu vielä tämän vuoden aikana, jolloin pääsemme pureutumaan tähän vaativaan kysymykseen entistä paremmin eväin.

Tässä yhteydessä toivoisin, että lapsilisä ulotettaisiin koskemaan myös 17-vuotiaita nuoria. 17-vuotiaat ovat lähes aina vanhempiensa elatuksen varassa. Tuolloin myös lasten opiskelusta ja harrastuksista koituvat menot ovat suuret. Vanhemmilla on myös lakisääteinen velvollisuus heidän elatukseensa ja koulutukseensa. Jos tämä ei toteudu lapsilisän kautta, toivoisin, että tätä selvitetään opintotukiuudistuksen yhteydessä.

Toinen iso rakenteellinen ja haasteellinen kysymys on työttömyys. Työttömyydellä on oleellinen vaikutus köyhyyteen. Tällä hetkellä valmistellaan työmarkkinatukiuudistusta, joka on yksi osa tätä kokonaisuutta. Kun me puhumme työttömyyden rakenteista, on erittäin tärkeää, että me pystymme näkemään yksilön kannalta työttömyyden moninaisuuden ja sen, että se vaatii eritasoisia, pitkäjänteisiä, suunnitelmallisia ja hyvin räätälöityjä ratkaisuja.

Kuten täällä on tullut useaan otteeseen esille, on ollut erittäin hyvä, että eri ministeriöt ja ministerit ovat tiivistäneet entisestään yhteistyötään työttömyyden ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Tämä on tarkoittanut sitä, että rakenteisiin puututaan.

Työttömyyden kierre alkaa monesti jo ennen työuraa ja on pitkäkestoinen prosessi. On sanottu, että parhaat keinot ovat ehkä olemassa jo ennen ensimmäistä työttömyyspäivää. Mitä aiemmin ongelmiin puututaan, sen parempia tuloksia saavutetaan ja sitä vähemmän kustannuksia tulee. Epävakaan työuran perusta saattaa syntyä jo lapsuudessa. On tilanteita, joihin ei enää työvoimapolitiikan keinoin pystytä vaikuttamaan. Pitkäaikaistyöttömyyden yksi ongelma onkin, että painotus on niin sanotusti jälkihoidossa. Suomessa oli vuodenvaihteessa noin 73 000 pitkäaikaistyötöntä. Kaikkiaan työttömiä oli noin 200 000 ja alle 25-vuotiaita nuoria työttömiä noin 30 000.

Sosiaalipolitiikan välineitä tarvitaan niin elämänkaaren alkupään riskien tunnistamisessa kuin myöhemmin epävakaan työuran vakauttamisessa. Palvelukeskukset ovat erittäin hyvä toimintamalli, kun puhutaan työttömyyden niin sanotusta kovasta ja haastavasta ytimestä. Ongelmana on se, että tämäkin on jo niin sanottua jälkihoitoa. Palvelukeskukset ovat jo nyt sanoneet, etteivät ne pysty hoitamaan kuin osan siitä tarpeesta, joka niiden päälle on ladattu. Kun työttömyys on muuttunut krooniseksi eikä henkilöllä ole mitään työhaluja, ei haluta yhteistyöhön eikä elämään haluta muutosta, vastuu siirtyy sosiaalipolitiikan puolelle. Kysymys herää, kuka kantaa taloudellisen vastuun hänestä.

Syrjäytyminen ja siitä aiheutuva työttömyys on pitkä prosessi. Onko oikein, että nämä henkilöt siirtyvät taloudellisesti kuntien vastuulle? Tämä on yhteiskuntapoliittisesti vaikea kysymys. Tästä syystä on erittäin hyvä, että meillä on esimerkiksi nuorten yhteiskuntatakuu. Tämä on yksi tärkeä esimerkki kroonisen työttömyyden ehkäisemisestä. Tuolloin ei vielä puhuta niin sanotusta jälkihoidosta, vaan voimme oikeilla työmenetelmillä ehkäistä pitkäaikaistyöttömyyttä ja syrjäytymistä.

Arvoisa puhemies! Kun me puhumme pitkäaikaistyöttömyydestä ja köyhyydestä, sosiaalityön merkitys saattaa olla hyvinkin oleellinen kuntoutuksen ja toimeentulon kannalta. Täällä on puhuttu toimeentulotuesta ja siihen liittyvästä sosiaalityöstä kuin se olisi jokin luukku, josta ihmiset hakevat taloudellista tukea, kun sitä tarvitsevat. Sosiaalityön rakenteita ja menetelmiä kehitetään jatkuvasti palvelemaan yhä paremmin työttömiä ja heidän perheitään. Toimeentulotuki on yksi sosiaalityön väline. Meidän tulisi antaa tilaa entistä enemmän sosiaalityölle.

On totta, että toimeentulotuen merkitys viimesijaisena on muuttunut ajan kuluessa. Siitä on tullut yksi ensisijaisen sosiaaliturvan muoto työmarkkinatuen ja asumistuen rinnalla. Perusajatukseltaan toimeentulotukilainsäädäntö on kuitenkin hyvä ja toimiva. Sosialidemokraatit haluavat oikaista lain todellista tarkoitusta eli vaikuttaa sen toimivuuteen viimesijaisena sosiaaliturvamuotona, antaa tilaa myös oikealle todelliselle sosiaalityölle, jonka tarkoituksena on tukea yksilöä ja hänen perhettään eri elämäntilanteissa eli puuttua sosiaalityöllä työttömyyden rakenteisiin.

Sosialidemokraatit esittävätkin työmarkkinatuen tason korotusta ja yleisen asumistuen tulorajojen tarkistamista pienituloisten osalta. Samalla tavoitteenamme on poistaa toimeentulotuen omavastuuosuus 7 prosenttia, mikä omalta osaltaan vähentää myös köyhyyttä.

Pekka  Nousiainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä päivä on käytetty keskusteluun välikysymyksestä eriarvoisuuden ja köyhyyden poistamiseksi, ja tämä keskustelu on osoittanut sen, että hallituksen toimet kansalaisten perusturvan parantamiseksi ja sosiaalisen aseman kohottamiseksi ovat olleet merkittäviä ja mittavia. Kuten ministeri Mönkäre totesi, täällä on käytetty kaiken kaikkiaan tulonsiirtoihin, perusturvaan ja palvelujen parantamiseen hallituksen toimesta jo 1 013 000 000 euroa. Nämä pitävät sisällään lapsilisien korotukset, kotihoidon tuen korotuksen, alimpien päivärahojen korotuksia, veteraanipaketin, joka on ollut erittäin merkittävä, kansaneläkkeen korotuksen, opiskelijoiden asumiskustannusten alentamisen, opintolainojen verovähennysoikeuden lisäämisen, ansiotulovähennyksen ja työvoimapalvelukeskusten perustamisen, sekä vanhastaan meillä on jo olemassa kuntouttavaa työtoimintaa. Elikkä kaiken kaikkiaan toimet eriarvoisuuden ja köyhyyden poistamiseksi ovat olleet merkittäviä. Keskeistä on ollut juuri se, että työllistämisen kautta pyritään hakemaan työtä työttömille ja sitä kautta myöskin torjumaan köyhyyttä ja syrjäytymistä.

Niin kuin täällä on todettu, kaiken kaikkiaan panostukset verojen kevennykseen, yritysverouudistukseen ja kotimaisen kysynnän kasvuun ovat olleet luomassa noin 18 000 uutta työpaikkaa, mikä on ollut jo suunta parempaan hallituksen kunnianhimoisessa tavoitteessa luoda tällä vaalikaudella 100 000 uutta työpaikkaa. Haaste on kunnianhimoinen, mutta siitä ei kannata luopua, vaan talouden kasvu huomioon ottaen, joka viime vuonnakin oli jo parempi kuin arvioitiin, on edellytykset uskoa siihen, että meillä työllisyystilanne paranee merkittävästi ja panostukset työllisyyden edistämiseen lisääntyvät.

Arvoisa puhemies! Täällä on keskustelussa viitattu hyvin paljon myöskin kuntien taloudelliseen tilanteeseen ja kunnille annettaviin uusiin tehtäviin. Keskeinen kysymys pitkäaikaistyöttömyyden torjunnassa on ollut työmarkkinatukiuudistus, jolla pyritään aktivoimaan pitkäaikaistyöttömiä, saamaan heitä joko aktivointitoimenpiteiden, koulutuksen tai työtilaisuuksien piiriin, ja mikäli he eivät näihin toimiin osallistu, on vaara, että he putoavat työmarkkinatuelta pois.

Kuntien kannalta tilanne on siinä mielessä merkittävä, että periaatteessa hallitus peruspalveluohjelma- ja peruspalvelubudjettikäsittelyn yhteydessä on sopinut, että pidättäydytään kunnille tulevista uusista tehtävistä. Nyt on kysymys tässä uusista ja laajentuvista tehtävistä. Henkilökohtainen näkemykseni on se, että tätä työmarkkinatukiuudistusta ei pidä toteuttaa, ellei ole varmuutta siitä, että näitä aktivointitoimenpiteitä kyetään kaikissa kunnissa toteuttamaan riittävästi ja että kunnille korvataan näistä toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset täysimääräisesti. Minusta ei riitä se, että tämä kompensaatio kunnille on keskimäärin ottaen riittävä, vaan on syytä tarkastella asiaa myöskin kuntakohtaisesti, koska siinä on varsin mittavia eroja. Minä luulen, että kunnat kaiken kaikkiaan ovat aina olleet halukkaita ja ovat myöskin tästä eteenpäin kiinnostuneita siitä, että työllisyys paranee, tuetaan parantuvaa työllisyyttä ja tarjotaan työtä, mutta tässä kuntatalouden tilanteessa kunnat yksinkertaisesti eivät kykene ottamaan uusia haasteita vastaan, ellei myöskin valtion osallistuminen tähän ole riittävää.

Yrittäjyyden edistämisen kannalta keskeistä minusta on se, miten hallitus tulevassa kehysriihessä tulee ottamaan kantaa matalan tuottavuuden ja työvoimavaltaisten toimialojen työvoimakustannusten keventämiseen. Se on erittäin tärkeä uusi näkökulma, kun otetaan huomioon kuntatalouden tilanne ja se, kykeneekö meillä syntymään uusia palvelualan yrityksiä erityisesti hoiva- ja sosiaalitoimen alalle siten, että ne uudet yritykset kykenevät täydentämään kunnallista palvelutarjontaa näillä lisääntyvän kysynnän alueilla. Asia on tällä hetkellä hyvin akuutissa vaiheessa. Minä uskon, että hallituksen piirissä on myöskin tiedostettu tämä tilanne ja tehdään sen kaltaisia ratkaisuja, jotka täyttävät ne työllisyyden parantamisen tavoitteet yhtä lailla kuin varmistavat kansalaisten perusoikeuksien ja kansalaisten peruspalvelujen saatavuuden ja riittävyyden.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vasemmistoliiton välikysymyksessä on kiinnitetty huomiota kuntien taloudelliseen tilanteeseen. Tilastokeskuksen mukaan kuntien velkarasitus kasvoi alle 1 000 eurosta 1 182 euroon yhtä kansalaista kohti. 1 000 euron velkarasituksessa oltiin lamavuonna 1993. Nyt kuntien velkaantumisessa on saavutettu ennätys. Viiden vuoden aikana velkapotti on kasvanut 50 prosenttia. Negatiivinen vuosikate oli 142 kunnassa vuonna 2004. Kasvu on ollut hurjaa, kun vuonna 2003 negatiivinen vuosikate oli vain 63 kunnassa. Tyydyttävän tai hyvän vakavaraisuuden saavutti viime vuonna vain 43 kuntaa, kun sen saavutti 117 edellisvuonna. Luvut osoittavat, että kuntien talous on todella huonossa jamassa. Tämä kaikki on johtanut siihen, että 136 kuntaa on päättänyt nostaa kuntaveroa. Lisäksi yli 70 on korottanut kiinteistöveroaan. Kun valtio on valmistelemassa kiinteistöveron alarajan nostamista ja ylärajan osittaista poistamista, lisääntyy kuntalaisten verorasitus jatkuvasti. Lisäksi palvelumaksut ovat kohoamassa.

Arvoisa puhemies! Kuntien talouden heikko tila johtuu pääasiassa kahdesta syystä: Valtion veronalennukset ja verotuksessa tapahtuvat muutokset ovat merkinneet myös kuntien verotulojen vähentymistä. Valtio on pyrkinyt kompensoimaan verotulojen menetyksiä korottamalla valtionosuuksia, mutta hyvitykset laahaavat jäljessä. Toiseksi, valtio lisää uuden lainsäädännön myötä jatkuvasti kuntien velvoitteita antamatta kuitenkaan voimavaroja niiden toteuttamiseen, kuten hoitotakuuseen tai iltapäivähoitoon. Mielestäni hallituksen tulisi tarkastella omaa veropolitiikkaansa kuntatalouden kannalta. Kun veronalennuksia ja verojärjestelmän muutoksia tehdään, tulisi niiden seurauksia arvioida kuntatalouden kannalta. Nyt olisi korkea aika ryhtyä karsimaan kuntien velvoitteita ja näin keventää kuntataloutta.

Arvoisa puhemies! Mielestäni hallitus on hoitanut kuntien asioita kehnosti. Se ei ole kyennyt esittämään mitään toimenpiteitä, jotka merkittävästi parantaisivat kuntien mahdollisuuksia tarjota laadukkaita palveluja kansalaisille.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tänään keskustelemme välikysymyksestä, jonka aiheena on eriarvoisuuden ja köyhyyden poistaminen. Teema on erinomaisen osuva tähän päivään. Tämän päivän tilanteesta voidaan todeta, että avun tarvetta ja auttamisen kohteita on tuskallisen paljon. Köyhyysrajan alittaneisiin kotitalouksiin laskettiin jo vuonna 2001 kuuluvan peräti 554 000 ihmistä. Samana vuonna joka kymmenes 0—15-vuotias lapsi oli tilaston mukaan köyhyysriskin piirissä. Muita tilastotietoja todettakoon: työttömien köyhyysriski on lisääntynyt; pitkittynyt köyhyys on lisääntynyt; työikäisiä perheitä, joissa ei ole yhtään työllistä, on aivan liian paljon; alkoholi- ja huumesairaudet ovat lisääntyneet; kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on lisääntynyt.

Arvoisa herra puhemies! Välikysymyksen teema on osuva myös ennakoitaessa tulevaisuutta. Tulevaisuuden ennakointitaito ja -tieto ovat tärkeitä päätettäessä kansalaisia koskevista asioista. Tulevaisuuden ennakointeja on viime aikoina tehty yllättävänkin paljon. Olemme niistä saaneet käyttöömme muun muassa viime syksyn aikana hyvin ansiokkaita raportteja. Niistä muutama mainiten: muun muassa sisäisen turvallisuuden ohjelma, joka meille tuli syyskuussa viime vuonna, käsitteli tulevaisuutta; hyvä yhteiskunta kaiken ikäisille, joka on valtioneuvoston tulevaisuusselonteko, tuli meille marraskuussa, Evan raportti syksyllä ja tulevaisuusvaliokunnan selvitys Terveydenhuollon tulevaisuudet.

Lisäksi meillä itse kullakin päätöksentekijällä on käytössämme muita kannanottoja tämän päivän ja tulevaisuuden toimintaympäristöstä. Yhteisiä teemoja löytyy näistä kaikista. Syy, miksi haluan muistuttaa niistä tämän puheeni yhteydessä, on, että kaikki raportit ennustavat, että ellei jotain tehdä tänään, on tilanne köyhyyden ja eriarvoisuuden suhteen vielä pahempi tulevaisuudessa. Yhteisiä teemoja näistä raporteista löytyy useita, tässä vain muutama mainitakseni. Joka ikisessä raportissa puhutaan globalisaatiosta ja monikulttuurisuudesta. Siinä on paljon hyvääkin ja kansainvälisyydessä on hyvää, mutta myöskin alueellinen eriarvoisuus on näitten raporttien mukaan haasteena ja vaarana.

Suomalaisen yhteiskunnan rakennemuutoksia käsitellään myöskin näissä ennakointiraporteissa. Työelämän muutoksesta voidaan todeta, että moderneja työyhteisöjä luonnehtii joustavuus, vuorovaikutuksellisuus, tiimityön yleistyminen, työvoiman tarpeen väheneminen ja tietointensiivisyys. Tarvitaan hyvin koulutettua ja ammattitaitoista työvoimaa. Tuotannon ja työnteon muodot muuttuvat hajautetuiksi, nopearytmisiksi, kestoltaan ja työajaltaan vaihteleviksi. Työmarkkinat ovat jakautumassa kahtia osaamisen ja tulotason perusteella. Kiristyvä kilpailu kiihdyttää työtahtia ja lisää henkistä kuormitusta. Yhtäältä työelämän sääntelyn purku saattaa johtaa työolojen heikentymiseen, toisaalta työelämään on luotu uutta sääntelyä esimerkiksi työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi, yksityisyyden suojan parantamiseksi ja työturvallisuuden edistämiseksi. Ikääntyvien työ- ja toimintakyvyn säilyttämisestä tulee keskeinen haaste, ennustetaan näissä raporteissa.

Työllisyys ei näytä riittäviä elpymisen merkkejä. Työvoiman tarjonta ja kysyntä kohtaavat huonosti. Työmarkkinoiden epätasapaino on muuttunut laadulliseksi ja rakenteelliseksi. Sekä korkeaa osaamista vaativilla aloilla että matalapalkkaisella suoritustasolla työvoimapula kasvaa ja työvoimaa tulee rajojen ulkopuolelta. Euroopan unionin laajentuminen avaa siihen uusia mahdollisuuksia. Työmarkkinoiden kansainvälistyminen asettaa suomalaisen työmarkkinapolitiikan uusien haasteiden eteen. Suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle vähentää työvoiman tarjontaa 10 vuoden sisällä huomattavasti. Muun muassa hoitoalalla työvoiman tarve kasvaa jo lähivuosina selvästi. Osaavan, motivoituneen henkilöstön turvaaminen julkiselle sektorille on eräs avainkysymys. Hyvinvointiyhteiskuntamme rakenteet muuttuvat kaiken kaikkiaan näitten raporttien perusteella.

Lamavuodet osoittivat Pohjoismaisen hyvinvointimallin toimivaksi, mutta sen rahoituspohja heikkenee globalisaation ja Euroopan integraation seurauksena. Suurimmat haasteet ovat edessä, kun väestön ikääntymisestä johtuvat julkiset menot alkavat selvästi kasvaa 2010-luvulla. Sosiaalipolitiikan painopiste on siksi siirtynyt työpolitiikkaan, jolla pyritään edistämään työllisyyttä ja työssäjaksamista. Julkisen talouden kasvua pyritään rajoittamaan, jopa supistamaan. Sen tehtäväksi nähdään varmistaa kansalaisten perusturva ja yhteiskunnan perustoiminnot. Hyvinvointiyhteiskunnan rakenteita pyritään vahvistamaan julkisen vallan ja kolmannen sektorin verkostoyhteistyöllä. Vapaaehtoistyön ja muun kansalaistoiminnan osuus kasvaa. Myös yksityisen sektorin sosiaali- ja terveyspalvelut lisääntyvät.

Köyhyys ja syrjäytyminen eivät näiden ennusteiden mukaan väisty, vaikka yhteiskunta vaurastuu. Yhteiskunnan polarisoituminen ja työelämän muutos aiheuttavat sen, että syrjäytyvien ja toimeentulovaikeuksissa olevien ihmisten määrä pysyy korkeana. EU:n tasolla köyhyys- ja syrjäytymisongelman hoito on otettu sosiaaliturvan uudistamisen keskeiseksi painoalueeksi ja painopisteeksi. Pitkäaikaisesti työttömien, sairaiden, vaikeasti vammaisten, ylivelkaantuneiden, päihdeongelmaisten, pätkätyötä tekevien pienipalkkaisten ja muiden erityisissä vaikeuksissa olevien ihmisten selviytymiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota, jotta voidaan vähentää sosiaalisesta syrjäytymisestä aiheutuvia haittoja.

Koulutusjärjestelmän muutos jatkuu. Elinikäinen koulutus Suomen strategiana vahvistuu. Koulutuksen rahoitusjärjestelmät muuttuvat joustavammiksi ja monimuotoisemmiksi. Työnantajat tulevat lisääntyvässä määrin mukaan koulutuksen rahoitukseen, mutta myös opiskelijoiden omavastuu rahoituksesta kasvaa, ennustetaan. Kilpailu koulutusalalla kiristyy. Koulutuksella pyritään parantamaan suomalaisten selviytymistä kansainvälisessä kilpailussa, mutta koulutusvaatimusten kasvu merkitsee osalle nuorista syrjäytymiskierteen alkua. He kohtaavat jo siinä raa’an kilpailuyhteiskunnan karsintoineen. Maahanmuuttajat antavat koulutukselle erityishaasteen.

Lasten pahoinvointi on lisääntymässä, todetaan monessa raportissa. Työelämän kiihtyvä tahti ja lisääntyvät vaatimukset asettavat pienten lasten vanhemmille suuria paineita. Vanhemmuutta murentavat myös yhteiskunnan muuttunut arvomaailma ja epävarmuus kasvatuksen malleista, tiedotusvälineiden kautta vyöryvä vaikutteiden tulva ja mielihyvän etsimiseen suuntautuneet asenteet. Päihteet ja väkivalta rikkovat monia koteja. Hälyttävän suuri osa lapsista jää vaille riittävää huolenpitoa ja rakkautta, jopa vaille riittävää ravintoa. Kotien ristiriidat heijastuvat sekä päivähoitolasten että koululaisten häiriökäyttäytymisenä sekä lasten mielenterveyshäiriöiden lisääntymisenä.

Väestön ikääntyminen on yksi suurimpia haasteita. Suomessa se on erityisen nopeaa. Vanhuuseläkeläisten määrä kasvaa neljännesmiljoonalla vuoteen 2020 mennessä. Elatussuhde muuttuu voimakkaasti siihen suuntaan, että yhden työssä olevan on kustannettava kolmen—neljän työelämän ulkopuolella olevan toimeentulo. Eläkejärjestelmän kestävä rahoitus on vaikeuksissa, ja se aiheuttaa paineita eläkeiän nostamiseen tai eläke-etujen heikentämiseen. Eläkkeellä olevien toimintakyky kohentuu, ja 65—75-vuotiaat ovat voimavara monenlaiseen vapaaehtoistyöhön. Ikärakenteen muutos lisää kuitenkin toimeentuloturvan sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvetta. Kodissa tapahtuva hoito lisääntyy. Huolenpidon ja hoivan tarve kasvaa erityisesti yli 85-vuotiaiden vanhusten ryhmässä. He tarvitsevat erilaisia tuki- ja pitkäaikaishoidon palveluja. Sekä hoitopaikoista että avohoidosta on jo puutetta, ja se lisääntyy. Eläkeläisten eriarvoisuus lisääntyy, kun varakkaat pystyvät hankkimaan hyvän hoidon rahalla ja vain varattomat jäävät yhteiskunnan hoidettaviksi. Muun muassa tältä siis kuulostaa toimintaympäristömme eri ennakointiraportteja referoiden.

Arvoisa herra puhemies! Tähän lopuksi johtopäätöksenä voidaan näistä raporteista todeta, että sosiaaliset riskit ovat lisääntyneet ja muuttuneet päällekkäisiksi. Yhteiskunnan viimesijainen sosiaaliturvajärjestelmä on vaikeuksissa. Kunnittaiset erot ovat hyvin suuret eri palveluissa muun muassa, ja voidaan todeta, että paljon meillä on tekemistä.

Mikä sitten neuvoksi? On tietysti helppo luetella keinoja, ja toki täällä on koko illan erilaisia keinoja lueteltukin. En mitään konkreettisia keinoja tässä nyt rupea luettelemaan, mutta totean vain sellaisia periaatteellisia: Ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen ovat mielestäni niitä periaatteita, jotka meidän pitäisi uudelleen kirkastaa tähän yhteiskuntaan. Myöskin meillä yhteiskunnan päätöksentekijöillä tulisi olla enemmän tulevaisuustietoa, ja kun sitä meille kerta tuotetaan, niin tulisi myös käyttää. Sitten on tärkeää yhteistyö kunnan eri sektoreiden sisällä ja kuntien välillä, seutukuntien sisällä. Yksi sellainen yhteistyömuoto, mitä ei kovinkaan paljon korosteta, on myös kuntien ja seurakuntien välinen yhteistyö.

Tähän lopuksi totean, arvoisa puhemies, että kuntien edelleen kiristyvä taloustilanne ja ikärakenteen muutos aiheuttavat sen, että sosiaalityön resurssit eivät pysy kasvavan palvelutarpeen vauhdissa. Siksi seurakunnan ja kuntien olisikin istuttava yhä useammin saman pöydän ääreen pohtimaan toimintojen yhteistyötä. Voitaisiinko joku asia hoitaa nykyistä tehokkaammin esimerkiksi kunnan ja seurakunnan yhteistyönä? Me aina puhumme kuntien välisestä yhteistyöstä; on hyvä puhua myös seurakunnan ja kunnan välisestä yhteistyöstä. Pitäisikö toimintoja koordinoida tarkemmin, ja onko nykytilanteessa päällekkäisyyksiä? Luulen, että näin on.

Pikkuisen ylitin aikaani. Kiitos, puhemies.

Heidi Hautala /vihr:

Puhemies! Tämän illan keskustelu on joka tapauksessa osoittanut sen, että on joskus tärkeää puhua nimenomaan köyhyydestä ja laaja-alaisesta huono-osaisuudesta. Uskallankin toivoa, että hallitus harkitsee ehdotusta, jonka tein, että jossain vaiheessa perustettaisiin hallituksen tämmöinen politiikkaohjelma, koska siinä tarvittaisiin näkökulmia monien eri ministeriöiden taholta ja sillä tavalla, että löydettäisiin myös näitä uusia keinoja, joista muun muassa ed. Risikko äsken puhui. Nimittäin aina ei tosiaan kyse ole siitä, että tarvitaan lisää rahaa, vaan tarvitaan ennen kaikkea uuden tyyppistä yhteistyötä.

Sitten lopuksi, arvoisa puhemies, kannatan ed. Meriläisen tekemää ponsiesitystä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! On tietysti hienoa, että ministeri Mönkäre ja myös kuntaministeri Manninen ovat paikalla, kun kello on noin puoli kymmenen illalla.

Ihan lyhyesti, puhemies, haluaisin painottaa, kun kerta kuntaministeri on paikalla, sitä, että sairaanhoidon, terveydenhoidon palveluksiin hyvin usein nimenomaan köyhimmät ihmiset joutuvat turvautumaan, monisairaat, vanhukset. Siinä on jo kaksi tällaista päällekkäistä ongelmaa. Jos on pieni eläke ja kalliit lääkkeet, paljon potilasmaksuja, niin ei pitäisi potilasmaksuja nostaa entisestään. Se on hyvin tärkeä asia.

Sitten yleensä tähän työttömyyskysymykseen ja köyhyyteen. Me olemme menettäneet Suomessa koko joukon sellaisia ammatteja, mitä oli aikaisemmin. Eli ihmisillä, joilla ehkä ei ole sellaista vahvaa kapasiteettia osallistua työelämään, ei ole enää niitä ammatteja kuin oli ennen. Oli apumiehiä, oli maataloudessa erilaisia ammatteja, renkejä, piikoja, ihmisiä, joilla löytyi särvintä leivän päälle, tai oli sekatyömiehiä, oli auton apumiehiä. Nykyään mitään tämän tyyppisiä varastomiehiä ei ole, jotka tekivät ammatikseen työtä, josta saivat elantonsa. Nyt työelämä on vaativampaa, vaaditaan koulutusta lähes kaikkiin ammatteihin. Näin ollen yhteiskunta joutuu tietysti sitten kehittämään erityisiä väyliä näille ihmisille, erityisiä työpaikkoja, tukea, työllistämistä erityisneuvoin. Nämä ovat juuri niitä uusia keinoja, mitä tarvitaan.

Edelleenkin, kun tänään viimeksi keskustelin erään Suomen johtavan köyhyystutkijan kanssa, niin hänen mielestään työttömyys todella oli tämä kipein asia, mutta hän viittasi juuri tähän äsken mainitsemaani seikkaan, jolloinka sitten kuitenkin toimeentulotuki, erilaiset rahalliset tuet, työttömyystuet ja nimenomaan perusturva ja sen tason nostaminen olivat hänen mielestään tärkeimmät asiat, joilla voidaan tätä vaikeinta työttömyyttä todella nopeasti auttaa.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Tässä kuunnellessani illan kuluessa olen lukenut sähköpostiviestejä, joita olen saanut koskien tätä kirjoitustani tilapäisen työn kynnyksen alentamisesta. Tämä ed. Tiusasen puheenvuoro sopii nyt tähän hyvin, kun hän arveli, että niitä töitä ei ole enää, näitä tilapäistöitä ja tämän tyyppisiä. Näistä sähköpostiviesteistä käy ilmi, että niitä töitä on, mutta ihmiset eivät voi niitä vastaanottaa. Eli on maanrakennustyötä, on siivoojille töitä, on keittiöapulaisille töitä, mutta ongelma on se, että sen työn vastaanottaminen ei ole aina kannattavaa. Ja sehän on ollut yksi keskeinen teema tässä, että näitä byrokratialoukkuja pitää purkaa ja sitä sovitellun päivärahan ja muiden yhteiskunnan tukien yhteensovittamista pitää parantaa, niin että ihminen aina voi ottaa sellaisen työn vastaan, jos on suinkin sellainen työ tarjolla. Ja tekemätöntä työtä on.

Ed. Hautalan kysymyksiin vastaaminen sopii minusta hyvin myöskin osaltani tähän loppuun. Toitte aikaisemmin esille Saksan-mallin tällaisissa erilaisissa nuorten työllistämisprojekteissa. Olen tutustunut Raija Folkin kirjoitusten perusteella myöskin tähän Saksassa käyttöönotettuun, Hollannin mallin mukaiseen yleishyödylliseen yritysjärjestelyyn, jossa tällainen vaikeasti työllistettävä ihminen on työsuhteessa tähän yleishyödylliseen yritykseen ja kokeilee työtä. Silloin työnantajan riski saadaan poistettua ja työntekijä ei koskaan putoa tyhjän päälle, vaan hän tulee takaisin tämän työnvälitysyrityksen helmoihin ja voi kokeilla uudestaan, jos ei se onnistu. Siellähän on juuri saatu nuorten työllistämisessä erittäin hyviä tuloksia. Tämä on nyt minusta sellainen malli, jota meidän kannattaa kokeilla vaikeasti työllistettävien osalta ja ottaa sieltä oppia, ja tiedän, että työministeriössä on näitä asioita jo toteutettukin.

Sitten tämä ylihallinnollinen köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemisohjelma. Me toteutamme sellaista. Minä olen iloinen, että sitä toteutetaan ilman, että siitä on tarvinnut kirjoittaa joku tällainen toimenpideohjelma tai sopia, että nyt nämä ja nämä ihmiset ryhtyvät tekemään sitä työtä, koska sen jälkeen, kun eduskunta pyysi tai itse asiassa määräsi hallituksen tekemään nämä esityksensä kaikkein heikompiosaisten tilanteen korjaamiseksi, me jatkoimme tiiviimmin sosiaalipoliittisessa ministeriryhmässä kaikkien näiden toimenpiteiden jatkovalmistelua, ja nyt tässä on tullut esille, mitä on tehty ja mitä me nyt aiomme sitten tehdä.

Tänään viimeksi meillä oli tämmöinen laajennettu sosiaalipoliittinen ministeriryhmä, jossa ovat oikeusministeri, sisäministeri, opetusministeri, sosiaaliministerit, työministeri ja kuntaministeri edustettuina, myöskin toinen valtiovarainministeri. Ja me olemme listanneet, käyneet läpi, keskustelleet asiantuntijoitten ehdotusten pohjalta, yksityiskohtaisesti köyhyysaivoriihen pohjalta, sosiaalipolitiikan tutkijoiden esitysten pohjalta toimenpiteitä, joita pitää tehdä. Nyt me olemme sopineet, että meidän asiantuntijavirkamiehemme jokaisesta ministeriöstä kokoontuvat tekemään ja työstämään tuota paperia eteenpäin. Me teemme välillä poliittisia päätöksiä prioriteettijärjestyksestä, mutta me listaamme isoja ja pieniä, välittömiä ja pitemmän tähtäimen toimenpiteitä siitä, mitä pitää tehdä. Huomenna tietysti jo teemme toivottavasti joitakin päätöksiä ja ainakin budjettiriihessä sitten seuraavia. Ei ole tarkoitus nyt tehdä vain yhtä toimenpidettä, vaan yrittää katsoa, millä pitemmällä ohjelmalla tätä vaikeaa ongelmaa voitaisiin helpottaa.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti haluaisin ministeri Mönkäreelle viitata siihen, että on todellakin koko joukko ammatteja, joita enää nykyään ei ole, joita oli silloin, kun nykyään hiukan ikääntyneemmät työttömät ovat aloittaneet oman nuoruutensa ja työuransa. Nyt niitä ei enää ole. Tämä on mielestäni yksi fakta. Tietysti on tekemätöntä työtä, on siivoojan työtä, on monenlaista, mutta siivoojankin ammatissa tarvitaan aikamoista osaamista ja tietynlaista ammattiin kouluttautumista. Näin ollen on aina ihmisiä, jotka tarvitsevat erityistä tukea oman työpaikkansa saavuttamiseksi.

Viittaan vielä siihen, että noin 4 000 nuorta ihmistä vuodessa jää paitsi toisen asteen koulutusta ja ei siirry peruskoulusta jatkokoulutukseen. Tämäkin on ongelma, joka on täällä aikaisemmin todettu.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Olen ministeri Mönkäreen kanssa paljolti samaa mieltä siitä, että näin on asia. Monta kertaa halukuutta tietysti on paljon, mutta siinä on monta muuta tekijää, jotka sitten törmäävät ja tyssäyttävät tämän, byrokratia ja jossain vaiheessa tietysti minimipalkka ja kaikki tämmöiset voivat tulla eteen, mutta perushalukkuutta ja mahdollisuuksia on.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nyt kun ministeri Mönkäre on täällä paikalla, niin en voi olla kysymättä näin naistenpäivän viikolla myös siitä, kun on herännyt jälleen tällä viikolla teemaksi tämä vanhemmuuden työnantajakustannusten jakaminen. Tasa-arvoministerinä te, arvoisa ministeri Mönkäre, olette avainasemassa tämän epäkohdan poistamisessa. Mitä mieltä olette siitä, oletteko mahdollisesti jotain toimenpiteitä ajatellut? Itse olen sitä mieltä, että eikö tässä kannattaisi perustaa ihan työryhmä miettimään niitä malleja, mitä Suomessa voitaisiin ottaa käyttöön.

Mikko  Kuoppa  /vas:

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelee tätä työllisyyskeskustelua, tulee kyllä mieleen, että yksi pääasia siitä kuitenkin unohtui: meiltä puuttuu noin 200 000 työpaikkaa. Se on se kylmä tosiasia. Niitä piilossa olevia työpaikkoja ei ole niin paljon tai sitten ne ovat niin hyvin piilossa, että niitä eivät löydä työttömät eivätkä niitä löydä työvoimaviranomaiset eivätkä niitä näytä löytävän myöskään niin sanotut työnantajat, eivät ainakaan semmoiset, jotka maksaisivat palkkaa. Talkoitahan tietenkin voidaan järjestää, ja urheiluseurat onneksi järjestävätkin niitä ja sitä tehdään. Mutta pääongelma on se, että meillä on liian vähän työpaikkoja.

Minulla on sen verran kokemusta, olen seurannut työnhakua ja muuta, että ne yritykset, jotka maksavat sopimuksen mukaisia, kunnollisia palkkoja kohtuullisilla työehdoilla, saavat työvoimaa. Jopa yhtä kahta työpaikkaa saattavat useat sadat työttömät työntekijät olla hakemassa. Kysymys on vain työpaikkojen puutteesta. Ja kun ei pystytä kerran järjestämään työpaikkaa, silloin pitäisi järjestää edes kohtuullinen toimeentulo työttömyyden ajaksi. Tässä on se suurin ongelma. Valtaosa näistä ihmisistä kuitenkin on edelleenkin työkykyisiä. Täällä on käsitelty asiaa sillä tavalla, ikään kuin ne kaikki työttömät olisivat syrjäytyneitä ja osittain työkykynsä menettäneitä, mutta siellä on työkykyisiä, jopa suhteellisen hyvin koulutettuja, ammattitaitoisia ihmisiä. Vaatimukset ovat kyllä kovat, mutta työpaikat valitettavasti vaan puuttuvat.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni, ja kokemuksestakin aika paljon kuulleena, sekä työpaikkoja on kuitenkin aika paljon että sitten myöskin halukkaita työntekijöitä on aika paljon, mutta ne nyt vaan eivät satu kohtaamaan. Meidän täytyy löytää systeemit, järjestelmät, millä nämä saadaan kohtaamaan, ja aika iso ongelma saataisiin poistettua.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Ed. Kuopalle tästä keskustelun luonteesta, kun puhutaan, minkälaisista työttömistä ja työpaikoista tässä tänä iltana on keskusteltu: välikysymyshän kohdistuu näihin kaikkein köyhimpiin ja syrjäytyneisiin. Me olemme nyt puhuneet siitä. Minustakin tuntuu välillä siltä, että minä puhun ihan eri ihmisistä, kuin mistä jotkut muut täällä puhuvat.

Näistä työpaikoista. Kyllä niitä työpaikkoja on, niitä on pystytty esimerkiksi luomaan sillä, että yritysneuvojat ovat jalkautuneet pk-yrityksiin. Jopa tällaisista mikroyrityksistä saattaa löytyä joltakin tietyltä te-keskuksen alueelta satoja työpaikkoja, kun sinne menee joku toinen, jolla on aikaa enemmän kuin sillä kiireisellä yrittäjällä katsoa, että jos sinun toimialassasi voitaisiin tehdä tällaista ja tällaista kehitystä. Tällä tavalla on löytynyt joltakin te-keskuksen alueelta jopa 600 uutta työpaikkaa ihan sillä tavalla, että joku on ehtinyt neuvomaan. Mutta hyvin paljon on varmasti sitä, että on olemassa jo tällaisia koulutusta vaativia työpaikkoja, joihin ei vaan löydy työntekijöitä, ja sitten on sellaisia työpaikkoja, joiden palkalla ei elä. Siitäkin me olemme tässä juuri sen syrjäytymisen ehkäisyn näkökulmasta puhuneet eli siitä, että tätä meidän tukijärjestelmäämme pitää muuttaa niin, että pienelläkin palkalla elää ja sitä pientäkin palkkaa voi ottaa vastaan, koska syrjäytymisen ehkäisemisessä se työn vastaanottaminen on tärkeä.

Ed. Risikolle vielä totean sen, että tästä vanhemmuuden kustannusten jakamisesta olen tänään jo yhden kerran täällä vastannut. Eli hallitushan on tehnyt siinä suhteessa yhdessä työmarkkinaosapuolien kanssa nyt huomattavia parannuksia siihen, miten tätä äitiysloman ajalta kertyvää lomakorvausta korvataan nyt tänä vuonna paremmin. Sen korvaus nousi puolitoistakertaiseksi. Tietysti meillä on hyvin paljon siellä vielä korjattavaa. Esimerkiksi sairaan lapsen hoidon ajalta ei kukaan korvaa mitään. Mutta on tässä kyllä vähän vääriä käsityksiäkin. Tästä on tehty erittäin hyvät muistiot sosiaali- ja terveysministeriössä. Ehdottomasti haluan, että tällä tiellä jatketaan niin, että isät käyttävät enemmän vanhempainvapaita, jolloin kustannukset tasaantuvat, mutta myös korvausmäärissä voidaan tehdä korjauksia, ja olen vedonnut työmarkkinaosapuoliin siinä asiassa.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Koska ministeri Manninenkin on täällä ansiokkaasti mukana, niin kysyisinkin häneltä, kun meillä on hyvin suuri joukko köyhiä kuntia ja lisää köyhiä kuntia tulee ja köyhät kunnat eivät kyllä pysty huolehtimaan omista köyhistään ja tällä tavalla tehdään lisää sitä köyhyyttä ja syrjäytyneisyyttä sinne kuntiin: arvoisa ministeri, voisitteko kertoa, mitä aiotte vielä esittää tällä loppuvaalikaudella näitten köyhien kuntien tilanteen pelastamiseksi?

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Herra puhemies! Hallitus on hyvin tarkoin perehtynyt kuntien tilanteeseen ja siltä pohjalta on käynnistämässä palvelu- ja kuntarakenneuudistushanketta, ja tietysti muutoinkin hallitus koko ajan tekee toimenpiteitä, joiden avulla kunnilla on mahdollisuus hillitä menokehitystä. Karkeasti voin sanoa, että syy kuntien tilanteeseen ei ole tuloperusteissa tällä hetkellä, vaan syy on ennen kaikkea liian nopeassa menokasvussa. Ne ennusteet, joita viime syksynä esitettiin, pitävät edelleen kaikilta muilta osin paikkansa, mutta se edellytys, joka viime syksynäkin esitettiin, että menokasvun tulee rajoittua enintään 4 prosenttiin, ei ole pitänyt paikkaansa. Jos jatkossakin näin menetellään, niin minkään kansakunnan tulot eivät riitä näiden menojen rahoittamiseen. Tältä pohjalta me näemme, että palvelurakenteet vaativat sellaisia muutoksia, että menot pysyvät tulevaisuudessa tuon kasvun rajoissa. Sen enempää rahoitusta, mitä hallituksen raameissa on, ei ole mahdollista tässä vaiheessa antaa. Tuossa laskin äsken, että vuosina 2003—2005 esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimen valtionosuudet ovat kasvaneet 40,1 prosenttia, josta hiukan yli puolet on verotulojen korvausta, mutta myöskin muuta valtionosuuden kasvua on todella rutkasti. Enempään valtiolla ei kerta kaikkiaan ole varaa.

Keskustelu päättyy.