Ulkoasiainministeri Ilkka Kanerva

Arvoisa puhemies! Suomen puolustuksen vahvuuksia läpi aikojen ovat olleet yleinen asevelvollisuus ja vahva maanpuolustustahto. Olemme aina halunneet puolustaa koko Suomea ja näin tulemme tekemään myöskin jatkossa. Kansainvälinen kehitys asettaa tietysti uusia vaatimuksia sille, miten me huolehdimme suomalaisten turvallisuudesta. Terrorismi ei tänä päivänä tunne rajoja, alueelliset konfliktit heijastuvat laajasti ympäröivään maailmaan, ja luonnonkatastrofi ei myöskään kosketa vain kriisialueella asuvia ihmisiä. Niin Yhdistyneet kansakunnat, Nato, EU kuin Etyj ovat kaikki järjestöjä, jotka etsivät keinoja vastata tämän päivän haasteisiin. Yhtenä osana on kokonaisvaltainen kriisinhallinta, eri toimijoiden välisen yhteistyön lisääminen kriisinhallinnassa ja jälleenrakennustyössä, siviilikriisinhallinnan keinojen vahvistaminen, siviili—sotilas-koordinaation lisääminen sekä, herra puhemies, nopean toiminnan kyvyn kehittäminen niin sotilaallisessa kuin siviilikriisinhallinnassakin.

Herra puhemies! Suomi on tässä työssä ollut aina aktiivisesti mukana. Meillä on tässä työssä osaamista, ja meillä on tässä suhteessa kansainväliselle yhteisölle annettavaa. Osallistuminen kriisinhallintaoperaatioihin on siis meille väline huolehtia myös omasta valmiudestamme, kyvystä vastata entistä vaativampiin haasteisiin. Tätä kautta kannamme myös kansainvälistä vastuuta rauhanturvasta ja kriisinhallinnasta. Olemme mukana estämässä konfliktien leviämistä, lisäämässä vakautta, turvaamassa inhimillisen elämän ehtoja kriisialueilla. Taustalla on Yhdistyneitten kansakuntien kehittyneille maille osoittama pyyntö panostaa kriisinhallinnan vaativaan kärkeen, johon Suomi kuuluu. Kriiseihin on puututtava nopeasti. Hädässä olevia on autettava heti eikä viidestoista päivä.

Naton nopean toiminnan joukot on yksi väline, jolla pyritään vastaamaan tämän päivän kriisinhallinnan vaatimuksiin. Suomen osallistuminen on luonnollinen jatko 50-vuotiaalle korkealle profiilillemme rauhanturvatoiminnassa ja Suomelle hyvin sopivalle kriisinhallinnalle. Se on määrätietoinen mutta sittenkin lyhyt askel tiellä, jonka edellinen hallitus jo avasi. Vuoden takaisen ensi harppauksen jälkeen Nato on kaiken lisäksi kehittänyt Nrf-konseptiaan tavalla, joka nyt aiempaa paremmin sopii Suomen kriisinhallintaan korostaen Natoon kuulumattoman maan omaa valinnanvapautta.

Tämän selonteon myötä Suomi vahvistaa Natolle kiinnostuksensa osallistua Nrf-toimintaan. Seuraavassa vaiheessa Pohjois-Atlantin neuvosto käsittelee asiaa ja tekee päätöksensä Suomen kutsumisesta mukaan. Muille kuin Nato-maille on Nrf-joukoissa varattu täydentävä rooli. Nato ei siis laske osallistumisemme varaan, emmekä me toisaalta halua myöskään etukäteen sitoa käsiämme. Saamme kuitenkin kaiken hyödyn, tiedon, harjoittelun, kokemuksen sekä kansainvälisen yhteensopivuuden osallistumisemme kautta. Tämä on meille erittäin tärkeää. Emme myöskään kaihda toisaalta vastuutamme. Tarkoitus on kokemuksemme myötä sitten katsoa, millaisia käytännön vastuita Suomi voi kenttätasolla hoitaa. Monia yksityiskohtia onkin tarpeen selvittää jatkokeskusteluin Naton kanssa, ja niistä on luonnollisesti myöhemmin sovittava myöskin asianomaisen järjestön kanssa yhdessä. Se, miten Suomi osallistuu, mitkä voimavarat olemme valmiit tarjoamaan käytettäväksi ja millä aikataululla olemme valmiit osallistumaan, on luonnollisesti Suomen omissa käsissä ja Suomen itsensä päätettävissä.

Suomi on jo tänä päivänä mukana haastavissa kriisinhallintatehtävissä, esimerkiksi Nato-operaatioissa Afganistanissa tahi Kosovossa sekä EU:n käynnistämässä operaatiossa Tšadissa ja Keski-Afrikan tasavallassa. Kun nyt harkitsemme Nrf:ään osallistumista, silmämääränä voi pitää sitä, että tuskin joudumme vaativampiin tehtäviin kuin missä olemme jo tällä hetkellä mukana. Tässä suhteessa Nrf-osallistuminen ei merkitse meille laadullista muutosta. Tähänastisesta Nrf-toiminnasta ei välttämättä voi vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä, miten nopean toiminnan joukkoja mahdollisesti tullaan käyttämään. Lähtökohtana Nrf:n kehittämisessä on ollut, että joukkoja voitaisiin käyttää hyvin erilaisissa tehtävissä, ja kuten sanottu, Suomi rauhankumppanimaana itse määrittelee sen, mihin operaatioon se mahdollisesti päättää osallistua.

Arvoisa puhemies! Hallituksen ensisijainen velvoite on huolehtia Suomen omasta kansallisesta puolustuksesta. Kansainvälisiä velvoitteita me arvostamme ennen muuta Euroopan unionin jäsenmaana. Siksi, arvoisa puhemies, vastuu EU:n kriisinhallintaoperaatioihin osallistumisesta nousee Nato-yhteistyön edelle. Marssijärjestys on selvä. Nrf:llä on kuitenkin huomattava merkitys myös EU:n nopean toiminnan kyvyn kehittämistä ajatellen. EU:n taistelujoukot ja Nrf ovat toisiaan tukevia kokonaisuuksia. Suomen edun mukaista on, että näitä kehitetään käsi kädessä mahdollisimman pitkälle samojen standardien ja menettelytapojen pohjalta, kun EU-joukot kaiken lisäksi koulutetaan Naton Nrf-harjoituksissa.

Osallistumista Nrf-toimintaan on valmisteltu myös epävirallisesti poliittisen oppositiomme kanssa. Kiitän asiallisista keskusteluista ja vastuunkannosta oppositiota. Nämä keskustelut ovat myös vaikuttaneet suoritettuun valmisteluun. On hyvä nähdä, ettei Suomessa poliittinen kenttä ole yhtä herkkä suhdanneluonteisille ulkopoliittisille kannanotoille kuin vaikkapa eräässä naapurimaassamme länsipuolellamme.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Suomen puolustusvoimien tehtävä on 1) Suomen puolustaminen, 2) tuki muulle yhteiskunnalle, 3) kansainvälinen kriisinhallinta. Tämä järjestys on hyvä pitää mielessä tässä järjestyksessä, mutta samalla on todettava, että kansainvälinen kriisinhallinta, osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan, osallistuminen EU:n nopean toiminnan joukkoihin, joissa parhaillaan olemme Ruotsin johtaman valmiusvuoron osallisena, tai sitten nyt tehtävä päätös, kaikki tämä palvelee kansallisen puolustuksen kehittämistä eli kansainväliset toiminnat eivät ole pois kansallisesta puolustuksesta, vaan päinvastoin parantavat ja kehittävät meidän kansallista puolustustamme.

Aivan kuten ulkoministeri Kanerva totesi, Suomi on haluttu kumppani eri kriisinhallintayhteyksissä ja niin myöskin Nrf:n osalta. On todettava, että Nrf-konseptin muuttuminen on tapahtunut tavalla, joka tekee Suomen osallistumisen helpommaksi. Se on supistunut kooltaan, ja siinä on erilaisia elementtejä. On hyvä alleviivata ja painottaa sitä, että Nrf:n toiminnan luonteeseen kuuluvat myös erilaiset siviiliyhteiskuntaa palvelevat tehtävät, kuten vaikkapa onnettomuustilanteet ja evakuoinnit. Myös ne esimerkit, missä Nrf:ää on käytetty, kertovat osaltaan tästä. Kysymys ei ole siis iskujoukoista, vaan kysymys on nopean toiminnan joukoista, joita voidaan käyttää erityyppisissä tilanteissa, terrorisminvastaisissa operaatioissa tai sitten tukena muulle yhteiskunnalle.

Edelleen on syytä painottaa sitä, että Suomen kaltaisen rauhankumppanimaan panos on aina Nrf:ssä luonteeltaan täydentävää, mikä siis tarkoittaa sitä, että kaikissa olosuhteissa se peruskomponentti tulee aina varsinaiselta Nato-maalta ja rauhankumppanimaan tarjous, jos se näin päättää tehdä, on aina täydentävää, jolloin se myöskään päätöksentekotilanteessa ei ole niin sanotusti pakotettuna ikään kuin osallistumaan vaan voi aina vapaasti tuon päätöksen sitten tehdä. Ehkä tässä suhteessa on eroa EU:n nopean toiminnan konseptiin, jossa tuota konseptia kun käytetään, sitä käytetään kokonaisuutena, ja jos vaikka nyt parhaillaan valmiusvuorossa olevan bg:n osalta näin päätettäisiin tehdä, niin varmasti Suomella olisi aika suuri velvoite mukana olla menemässä.

Hallitus linjasi viime perjantaina peruspäätöksen menemisestä mukaan Naton nopean toiminnan joukkoihin. Tuonhan taustalla on edellisen hallituksen linjaukset, periaatteellisen valmiuden osoitukset, ja nyt sitten hallitus linjasi omalta osaltaan, ja tätä kautta, selonteon kautta, asia on nyt sitten eduskunnan käsittelyssä. Tämän päätöksen jälkeen puolustushallinto saa tehtäväksi konsultoida Naton kanssa, mitä vaihtoehtoja, minkälaisia harjoitustoiminnan muotoja Suomelle olisi tarjottavissa, ja tuon selvitystyön pohjalta sitten aikanaan tekee omia päätöksiä.

On hyvä muistaa, että Suomi jo nykyisellään vuonna 2006 hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan tekemän päätöksen mukaisesti on osallistunut Naton Nrf-tyyppiseen harjoitustoimintaan, useita harjoituksia vuositasolla, eli harjoitustyyppiseen toimintaan me olemme jo osallistuneet viime vuosien aikana. Samalla on myönnettävä, että puolustushallinnon näkökulmasta — ja nyt viittaan juuri siihen, kun sanoin, että kansainväliset tehtävät palvelevat kansallisen suorituskyvyn parantamista ja nostamista — on selvää, että osallistuminen rotaatioon ja siihen liittyvät valmennustehtävät, totta kai, parhaimmillaan kehittävät juuri tätä kykyä.

Edelleen toteaisin, että Nrf:ää, Suomen osallistumista siihen, ei tule nähdä ristikkäisenä tai vastakkaisena EU:n nopeaan toimintaan osallistumiselle, jossa siis parhaillaan olemme valmiusvuorossa, ja Suomi on alustavasti ilmaissut halukkuutensa osallistua 2011 sekä Ruotsi-vetoiseen että Hollanti-vetoiseen, kahteen samanaikaiseen operaatioon. Pikemminkin voidaan sanoa näin, että Nrf-toiminta ja EU:n nopea toiminta ovat toisiaan tukevia ja sieltä on löydettävissä synergiaa ja taloudellisiakin hyötyjä.

Arvoisa puhemies! Tässä muutama näkökulma.

Markku Laukkanen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on todellakin tehnyt tänään päätöksen osallistua Naton nopean toiminnan joukkoja täydentävään toimintaan. Keskustan eduskuntaryhmä pitää tarkoituksenmukaisena, että hallitus tuo asian teknisluontoisen selonteon — sellaisena tätä voi lähinnä pitää — muodossa eduskunnan käsittelyyn. Tämä selonteko mahdollistaa päätöksen perusteellisen käsittelyn ulkoasiain- ja puolustusvaliokunnassa. Sanon kuitenkin, että tosin turhan kireällä aikataululla, koska selonteon aineellinen sisältö on ollut hallituksen käsissä jo kauan aikaa. Tavoitteena on, että eduskunta saa asian käsiteltyä ennen huhtikuun alussa järjestettävää Naton Bukarestin-huippukokousta.

No, mikä on Nrf? Nrf:hän on Naton kehittämä työkalu, jonka avulla jäsenmaiden omien joukkojen kykyä osallistua sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin ja muihinkin kriisinhallintatehtäviin parannetaan. Nato on avannut tämän työkalun käyttömahdollisuuden myös tietyt ehdot täyttäville niin sanotuille kehittyneille kumppanuusmaille. Suomen ohella Ruotsi ja Itävalta ovat ilmaisseet mielenkiintonsa ja täyttävät tällaiset kriteerit. On hyvä, että Suomi teki ratkaisunsa omista lähtökohdistaan käsin sitomatta sitä muiden maiden, siis lähinnä Ruotsin, kantaan.

Tämän selonteon perusteella Suomi on vahvistamassa edellisen hallituksen Natolle suullisesti antaman ilmoituksen mielenkiinnosta osallistua Nrf:ää tukevaan toimintaan. Joukkojen ilmoittamista tämä vahvistus ei vielä tarkoita. Keskustan mielestä on kuitenkin hyvä, että valtioneuvosto toimii näin läpinäkyvästi eduskunnan suuntaan, sillä pidämme tärkeänä, että koko eduskunta pääsee vaikuttamaan tähän Suomen kriisinhallintaosallistumisen kannalta hyvin tärkeään päätökseen.

Tätä ilmoitusta voidaan pitää lievimpänä mahdollisena osallistumisen muotona, joka tuo tullessaan lisää tietoa ja osallistumismahdollisuuksia mutta joka ei pidä sisällään vielä sotilaallisen suorituskyvyn kehittämistä ja tuo näin ollen mukanaan vain vähän sotilaallista lisäarvoa. Selontekoa voidaan siis pitää alkuvaiheen poliittisena sitoutumisena, mutta arvoisa hallitus jättää kuitenkin avoimeksi sen, miten syvemmän osallistumisen osalta edetään.

Tällä selonteolla ei siis tehdä päätöstä osallistumisesta Nrf-joukkojen päivystykseen tai operaatioihin. Astetta vahvempi osallistumisen muoto on tehdä päätös liittymisestä päivystykseen täydentämään sen ydinjoukkoa siten, että operaatioihin osallistumisesta päätettäisiin aina erikseen. Ja on vielä kolmaskin osallistumisen muoto, joka tarkoittaa osallistumista operaatioihin erillispäätöksillä mutta jättäytymistä varsinaisen päivystyksen ulkopuolelle.

Herra puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä pitää hyvin tärkeänä, että eduskuntakäsittelyssä keskitytään nyt Nrf-yhteistyön toimintamuotoihin ja Suomen valmiuksiin osallistua täydentäviin joukkoihin, siis itse asiaan. Kriisinhallintaprofiiliimme sopisivat Nrf-tehtävät, jotka liittyisivät esimerkiksi evakuointiin, humanitäärisiin kriiseihin ja katastrofien jälkitilanteiden hoitoon. Me edellytämme, että valiokuntakäsittelyssä selvitetään tarkkaan mahdollisuudet osallistua päivystysvuoroihin ja myös erilaisiin operaatioihin.

Olemme siis ottaneet tällä selonteolla nyt ensimmäisen askeleen, minkä jälkeen myös laajempaa sotilaallista lisäarvoa tuovat vaihtoehdot on selvitettävä kunnolla. Kriisinhallintalakimme tarjoaa jatkotyölle välineet päätöksenteolle, ja Suomen kriisinhallintapolitiikan käytännön avaamiseen tarvitaan edelleenkin kolme avainta, jotka ovat hallituksen, tasavallan presidentin ja eduskunnan käsissä.

Puhemies! Valiokuntakäsittelyssä on myös oleellista tarkastella kriisinhallintaan käytettävien resurssien riittävyyttä. Kansainvälinen kriisinhallinta vie tietyn osan puolustusbudjetista, ja se ei voi tapahtua Puolustusvoimien päätehtävän kustannuksella vaan sitä tukien. Keskustan eduskuntaryhmä edellyttää myös, että kriisinhallinnan kokonaisuus, sen tarkoitus, suuntaviivat ja resurssit, arvioidaan perusteellisesti tulevan turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon yhteydessä.

Ryhmämme pitää perusteltuna Suomen osallistumista Naton nopean toiminnan joukkoja täydentävään toimintaan. Olemalla mukana Nrf:ssä me kannamme osaltamme vastuuta kansainvälisestä kriisinhallinnasta ja samalla vahvistamme omaa puolustuskykyämme. Meille Nrf ei ole ideologinen kysymys vaan käytännönläheinen työväline Suomen kriisinhallintaosaamisen ja suorituskykymme kehittämiseksi.

Puhemies! Suomi ilmoitti ensimmäisenä Naton rauhankumppanuusmaana valmiutensa osallistua täydentäviin joukkoihin, joten tämän päätöksen myötä kuulumme rauhankumppanuusmaiden etujoukkoon. Nrf-toiminnassa mukana olevat kumppanimaat saavat Nrf:ää koskevat standardit käyttöönsä ja voivat tasavertaisina osallistua Natossa käytävään keskusteluun. Myönteisellä päätöksellä pääsemme osaksi tärkeää Nrf-informaatiota ja voimme neuvotella Naton kanssa tarkemmin yhteistyön muodoista ja toimintatavoista. On siis olennaista huomioida, että Nrf ei muuta Suomen ja Naton välistä suhdetta. Se ei tuo meille Naton jäsenkorttia — tämän pitäisi olla tässäkin keskustelussa itsestäänselvää — Nato-jäsenyyttä ei haeta minkään takaoven kautta. (Ed. Tennilä: Uusi askel Natoon!)

On muistettava, että Suomi on vuosia yhdessä Ruotsin kanssa peräänkuuluttanut pidemmälle meneviä yhteistyömuotoja kehittyneille rauhankumppanuusmaille. Tämä osallistumismahdollisuus ei ole tullut siis yllättäen eikä pyytämättä. Meillä on nyt pidemmälle menevä yhteistoimintamuoto tarjolla tässä Nrf-muodossa, ja tähän mahdollisuuteen hallituksen pitää nyt tarttua päättäväisellä tavalla. Nrf tarjoaa meille nyt sen aihion, jossa esimerkiksi tiedonvaihtoa Naton ja kehittyneiden kumppanimaiden kanssa voidaan edelleen syventää.

Arvoisa puhemies! Suomi on osallistunut aktiivisesti kriisinhallintatoimintaan jo viime vaalikaudella tehtyjen ratkaisujen pohjalta. On erittäin tärkeää, että kansallinen yksituumaisuus on jatkunut kriisinhallintapolitiikassamme yli hallitus- ja oppositiorajojen, mistä on osoituksena myös pääoppositiopuolue sosialidemokraattien ottama rakentavan myönteinen kanta Nrf:ään, jota keskustan eduskuntaryhmä kovasti arvostaa. Pitkäjänteinen kriisinhallintapolitiikka on Suomen kansallisen edun mukaista, ja sillä on suomalaisten laaja tuki takana.

Pertti Salolainen /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Hallitus ja tasavallan presidentti ehdottavat, että Suomi vahvistaisi halukkuutensa osallistua Naton nopean toiminnan joukkojen täydentävään toimintaan. Tämä on odotettu ja hyvä päätös. Päätöstä voi pitää asiassa otetun pitkän harkinnan päättymisenä. Kutsu Nrf:ään saatiin nimittäin marraskuussa 2006, kohta jo puolitoista vuotta sitten. Suomi oli jo edellisen hallituksen aikana huhtikuussa 2007 ilmoittanut yhdessä Ruotsin kanssa periaatteellisesta kiinnostuksestaan osallistua Nrf-toimintaan.

Periaatepäätös osallistumisesta Naton nopean toiminnan harjoituksiin tehtiin jo marraskuussa 2006. Harkinta-aikaa on siis otettu runsaasti asiassa, joka on loppujen lopuksi vain luontevaa jatkoa Suomen aktiiviselle rauhankumppanuustoiminnalle. Ei pidä unohtaa sitä tosiasiaa, että Suomi ja Ruotsi ovat aktiivisesti, itse asiassa hyvin monen vuoden ajan, hakeneet jo pidemmälle menevää yhteistyötä kehittyneille rauhankumppanuusmaille. Se on nyt siis tarjolla Nrf:n muodossa.

Kansainvälisten kriisien luonteen muuttuminen viime vuosina on painottanut entistä enemmän nopeaan toimintaan kykenevien kriisinhallintajoukkojen kehittämistä. Nato käynnisti oman nopean toimintansa vuonna 2002, ja Euroopan unioni teki päätöksen nopean toiminnan joukoistaan vuonna 2004. Tämä on vastausta YK:n pyyntöön, että kehittyneiden maiden on panostettava kriisinhallinnan vaativaan kärkeen. Nopea toiminta, toivottavasti, estää uudet ruandat ja srebrenicat.

Arvoisa puhemies! Olemme olleet mukana Euroopan unionin nopeassa toiminnassa alusta asti. Taisteluosastokonsepti luotiin, jotta Euroopan unionilla olisi valmius varhaisessa vaiheessa tapahtuvaan nopeaan ja voimakkaaseenkin väliintuloon kansainvälisissä kriiseissä. Aivan samoihin päämääriin pyritään nyt Naton Nrf-toiminnalla. Niiden välistä kiinteää yhteyttä osoittaa sekin, että EU:n joukot koulutetaan ja harjoitetaan Naton standardien mukaan Nrf-harjoituksissa.

Naton nopean toiminnan joukot ovat kehittynein kriisinhallinnan standardi maailmassa. Samalla niistä on tullut muutoksen moottori, jolla kylmän sodan uhkakuviin varautuneita puolustusvoimia kehitetään vastaamaan vaativampiin turvallisuushaasteisiin.

Olisi luontevaa, että joskus tulevaisuudessa osallistuisimme vuorotellen EU:n taisteluosastoihin ja Nrf:n rotaatioihin. Tämä tarjoaisi meille mahdollisuuden vakioida osallistumistamme nopeaan toimintaan, ja näin saavuttaisimme omalle toiminnallemme tiettyä jatkuvuutta ja taloudellista järkevyyttä, kun rasitus jakautuisi tasaisesti. Samat voimavarat voisivat olla vuoroin tarjolla EU:n taisteluosastoihin ja välillä Naton nopeaan toimintaan, johon koulutukset olisi siis saatu. Tämä tie on nähtävä Suomen puolustusvoimien osaamista ja kehittämistä vahvistavana tekijänä, ja se on ennen kaikkea hyväksi myöskin oman maamme puolustamiselle.

Nato tarjoaa kumppanimaille mahdollisuutta osallistua Nrf:n toimintaan täydentävänä osana. Niiden voimavarat eivät ole kriittisiä operaation käynnistämisen kannalta, vaan Nrf-joukon toimintakyky saavutetaan yksin Naton jäsenmaiden joukkojen avulla. Kumppanimaiden panos on aina täydentävä. Näin pidämme päätösvallan varsinaisiin operaatioihin osallistumisesta itsellämme täysimääräisesti. Kaikki Nrf-vaiheet ovat oman harkintamme takana. Mitä, missä ja milloin päätetään Helsingissä, ei Naton päämajassa Brysselissä. EU:n nopean toiminnan joukoissahan meillä ei päivystysvuorossa ollessamme käytännössä ole tällaista mahdollisuutta, koska Suomen osallistuminen muodostaa joka kerta kriittisen osan EU:n taisteluosastosta. Sen sijaan Nrf:ään ei ole pakko osallistua sillä tavalla kuin Euroopan unionin battle groupissa.

Arvoisa puhemies! Osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan on yksi Suomen puolustusvoimien kolmesta päätehtävästä. Vastuunkanto kriisinhallintaoperaatioissa eri puolilla maailmaa on pitkään muodostanut hyvin keskeisen osan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Se on mitä suurimmassa määrin kansainvälistä solidaarisuutta kriisialueilla. Jatkon kartoittaminen on nyt kiinni keskusteluista Naton kanssa.

Samalla olemme siis vahvistaneet omaa kansallista puolustustamme. Kansainvälinen toiminta on, ja sen tuleekin olla, alisteista Suomen oman puolustuksen vahvistamiselle. Kansainvälisestä kriisinhallinnasta saatu kokemus ja siihen valmistautuminen ovat tärkeällä sijalla kehitettäessä niitä kykyjä ja sitä osaamista, jota tarvitsemme kotimaan puolustuksen kehittämiseen. Nrf edustaa parasta osaamista, mitä meille nyt on tarjolla.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä kannattaa osallistumista Naton nopean toiminnan joukkoihin täydentävänä osana. Tämä kaiken kaikkiaan tärkeä päätös jatkaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan pitkää linjaa, johon on vuosikymmenten ajan kuulunut laajamittainen osallistuminen rauhanturvaamiseen ja kriisinhallintaan. Päättämällä osallistua Nrf-toimintaan ylläpidämme mainettamme kansainvälisesti yhtenä kriisinhallinnan huippu- ja kärkiosaajista. Vastaus Natolle voidaan antaa, kun eduskunta on käsitellyt tämän asian.

Eero Heinäluoma /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kantaa vastuuta, olla mukana, se on omien etujemme mukaista.

Laajan turvallisuuden käsite kuvaa tänään ajatteluamme enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Perinteisten sotilaallisten ongelmien rinnalle ja edelle ovat nousseet uudet uhat: ympäristöongelmat, ilmastonmuutos, luonnontuhot, maailmanlaajuiset epidemian uhat, paljon puhuttu terrorismi mutta myös suureen köyhyyteen liittyvä epätasa-arvo. Turvallisuutemme alkaa tänään paljon kauempaa kuin omilta rajoiltamme. Kaukaisillakin tapahtumilla on oma vaikutuksensa hyvinvointiimme. On siis omien etujemme mukaista, että kannamme vastuuta rajojemme ulkopuolella kriisien ennaltaehkäisyssä, niiden hallinnassa, mutta myös köyhyyden vähentämisessä.

Tänä päivänä turvallisuutemme on yhä enemmän yhteistyövaraista. Suomen turvallisuutta ei hoideta rajoja asettamalla tai eristäytymällä vaan siltojen rakentamisella ja mukanaololla.

Suomi on ollut aktiivisesti mukana kehittämässä Euroopan unionin kriisinhallintakykyä. Olimme vuonna 99 silloisen ulkoministeri Halosen johdolla tekemässä aloitetta EU:n kriisinhallintaosaamisen vahvistamisesta. EU:n nopean toiminnan joukot ovat osaltaan vastaus siihen, että kansainvälinen yhteisö ja Euroopan unioni ovat kykeneviä estämään kansanmurhia ja inhimillisiä katastrofeja.

SDP on ollut valmis tässä hengessä tukemaan Suomen osallistumista Naton nopean toiminnan joukkoihin. Lähtökohtamme on ollut, että osallistuminen näihin joukkoihin lähtee omista eduistamme ja tiettyjen reunaehtojen puitteissa.

Nrf-osallistuminen on sinällään luonteva jatko kriisinhallintayhteistyölle ja myös omalle yhteistyölle Naton kanssa. Sosialidemokraattien ajattelussa kriisinhallintatehtäviin osallistuminen ei mitenkään muuta Nato-suhdettamme. Suomi ei ole hakeutumassa Naton jäseneksi.

Naton kriisinhallintaoperaatioihin osallistumisen tulee perustua Suomen itsenäiseen päätöksentekoon, eikä Nato-maille tule antaa kuvaa, että olemme automaattisesti ja aina mukana. Presidentin johdolla perjantaina tehty päätös, jonka mukaan Suomi ei nyt ilmoittaudu päivystystehtäviin, on oikea päätös. Mahdollisiin operaatioihin mukaanmenon tulee olla aidosti omassa harkinnassamme, ja samalla voimme rauhassa hankkia kokemuksia tästä Nrf-yhteistyöstä myös sisälläpäin.

Osallistumisemme tulee sopeutua käytettävissä oleviin resursseihimme. Siksi on syytä sanoa, että mukanaolo voi olla myös pienimuotoisempaa, erillistehtäviin nojaavaa. Tässä mielessä näitä tehtäviä ei pidä rinnastaa yksi yhteen EU-tehtävien kanssa.

Vaikka suhtaudumme periaatteessa myönteisesti Nrf-osallistumiseen, on hallituksen tänään antama selonteko SDP:n eduskuntaryhmälle pettymys. Selonteko ei määrittele osallistumisemme tavoitteita eikä reunaehtoja. Se näyttää kuvaavan enemmän Naton toimintaa kuin Suomen linjaa.

Hallitus ei ole selonteossa tuonut riittävän selkeästi esiin omaa lähtökohtaamme, sitä, että teemme erikseen kunkin operaation kohdalla osallistumispäätöksen oman harkintamme pohjalta. (Ed. Ollila: On se siellä!) Samoin selonteko ei tuo esille olemassa olevia resurssirajoitteita. Hallitus ei selonteossa myöskään selvästi sano, että Euroopan unionin jäsenyydestä johtuvat sitoumukset ovat meille ensisijaisia.

Kiitän kuitenkin ulkoministeriä hänen tämänpäiväisestä puheenvuorostaan. Hän kuitenkin omassa puheenvuorossaan toi esille Euroopan unionin jäsenyydestä seuraavien velvoitteiden ensisijaisuuden. Eduskuntaryhmämme jää kuitenkin kysymään: miksi tätä linjausta ei ollut sälytetty itse selontekoon hallituksen yhteisenä kantana? (Ed. Zyskowicz: Koska siitä ei ole mitään epäselvyyttä! — Ed. Ollila: Sehän on itsestäänselvyys!)

Selonteosta puuttuu myös selvitys siitä, miten tätä osallistumispäätöstä on valmisteltu toisen sotilasliittoihin kuulumattoman maan, Ruotsin, kanssa.

Samoin Nrf-selonteosta puuttuu arvio tämän päätöksen vaikutuksista muuhun kriisinhallintaan. Muistutan tässä yhteydessä YK-yhteistyön tärkeydestä. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä allekirjoittaa täysin presidentti Halosen valtiopäivien avajaisissa esittämän linjauksen, jonka mukaan Suomi voisi olla nykyistä vahvemmin mukana YK:n kriisinhallintaoperaatioissa. YK-vastuumme on sekin otettava tosissaan, olemmehan pyrkimässä YK:n turvallisuusneuvostoon kaudelle 2013—2014.

Arvoisa puhemies! Eduskuntaryhmämme on valmis eduskuntakäsittelyssä hakemaan laajaa yhteisymmärrystä Nrf-osallistumisen reunaehdoista. Pidämme toivottavana, että Suomi voi olla tässä kriisinhallintayhteistyössä mukana, kehittää omia valmiuksiaan ja osaamistaan ja vastata myös kansainvälisen yhteisön haasteeseen. Tämän osallistumisen tulee kuitenkin tapahtua omista lähtökohdistamme ja sopeutuen muihin sitoumuksiimme mutta myös niihin resursseihin, jotka meillä on käytettävissä.

Jaakko Laakso /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Naton huippukokous teki marraskuussa 2002 useita päätöksiä, joiden tavoitteena on parantaa sotilasliiton toimintakykyä, tehdä siitä tehokkaampi sotija. Naton nopean toiminnan Nrf-joukkojen perustaminen oli yksi näistä päätöksistä. Muut koskivat varustelumenojen lisäämistä, Naton yhteisen joukko- ja komentorakenteen nykyaikaistamista, joukkotuhoaseiden ja terrorismin torjuntaa sekä ohjuspuolustukseen liittyviä hankkeita.

Nato perusti myös strategisen esikunnan Yhdysvaltoihin kehittämään niin sanottua Nrf-kokonaisuutta. Tavoitteena on muuntaa perinteiset puolustusvoimat iskukykyisiksi interventiojoukoiksi, joita voidaan käyttää missä päin maailmaa tahansa ja ennen kaikkea sotimiseen. (Ed. Laukkanen: Mitäs tähän asti on tehty?)

Hallituksen selonteossa kirjaimet Nrf liitetään miltei yksinomaan vain kriisinhallintaan, samoin kuin jo aikaisemmin kuulluissa puheenvuoroissa, vaikka kyse on ensi sijassa aivan muusta. Nrf-kokonaisuudella on keskeinen merkitys Naton sotilaallisen muutoksen moottorina. Kyse on Naton merkittävimmästä sotilaallisesta uudistuksesta kylmän sodan jälkeen.

Naton iskujoukkojen luominen oli Yhdysvaltain puolustusministerin Donald Rumsfeldin aloite. Yhdysvallat tavoittelee Nrf-hankkeella eurooppalaisten Nato-maiden varustelumenojen tuntuvaa kasvattamista ja yhteistoimintakyvyn kehittämistä ennen kaikkea Yhdysvaltain asevoimien kanssa. Kyse ei ole kriisinhallinnasta vaan sodankäynnistä. Samaa Yhdysvallat tavoittelee myös Suomen kaltaisten kumppaneiden asevoimien osalta, yhteensopivuutta, ja tämä ei koske vain Nrf-joukkoja. Joukkojen tavoitteena on edistää Naton päämääriä. Sitä varten ne aseistetaan nykyaikaisimmalla aseistuksella. Suomen osalle tulevista kustannuksista ei kukaan tiedä toistaiseksi mitään.

Vuoden 2004 syyskuussa silloinen ulkoministeri Erkki Tuomioja totesi vastauksessaan kysymykseeni, ettei Suomi ole edes harkitsemassa osallistumista Nrf-joukkojen toimintaan. (Ed. Zyskowicz: Edistys edistyy!) Mahdollisuus osallistumisesta oli noussut esille hieman aikaisemmin sotilasliiton pääsihteerin Suomen vierailulla. Pääsihteeri totesi: "Pidän täysin kuviteltavissa olevana, että Suomen kaltainen kumppanuusmaa tulisi siihen johtopäätökseen, että osallistuminen Nrf-joukkojen operaatioon olisi sen kansallisen edun mukaista." Pääsihteeri siis suostutteli suomalaisia osallistumaan Nrf-joukkojen toimintaan. (Ed. Zyskowicz: Hän oli oikeassa!) Suomi sai lisäksi pääsihteeriltä kiitosta siitä, että Suomi on sijoittanut ensimmäisenä kumppanuusmaana upseereita pitkäaikaisiin tehtäviin Naton kansainväliseen esikuntaan Norfolkiin Yhdysvaltoihin eli sinne, missä tätä Nrf-konseptiota kehitetään.

Tuomioja totesi vastauksena kysymykseeni: "Mitä Naton pääsihteerin esitykseen tulee, ei tällaista ole kenellekään meistä, jotka hän tapasi, esitetty. Jos hän on julkisuudessa puhunut, niin kai se on sitä samaa, että Naton ovi on Suomelle auki ja voimme osallistua kaikkiin toimintoihin, mukaan lukien nopean toiminnan joukot, jos haluaisimme, mutta emme ole sitä harkitsemassakaan."

Ennen viime vuoden eduskuntavaaleja ulkoministeri Tuomioja kuitenkin sopi Ruotsin ulkoministerin Carl Bildtin kanssa, että molemmat maat suhtautuvat rakentavasti Naton Nrf-joukkoihin osallistumiseen. Ratkaisu tehtiin ennen eduskuntavaaleja, mutta siitä ei kerrottu lainkaan julkisuuteen.

Naton pääsihteerin ehdotus polkaisi Suomessa liikkeelle intensiivisen valmistelutyön. Natolle ja ennen kaikkea Yhdysvalloille, joka oli aloitteen takana, ei kerta kaikkiaan voi sanoa ei. Oli löydettävä tapa vastata ehdotukseen myönteisesti. Presidentti Tarja Halonen hangoitteli aluksi vastaan, mutta hänen arveltiin sovun aikaansaamiseksi loppujen lopuksi antavan kuitenkin periksi. Liisa Jaakonsaari ja Paavo Lipponen puolustivat aktiivisesti alusta alkaen Nrf-joukkoihin osallistumista, (Ed. Zyskowicz: He olivat oikeassa!) myöhemmin myös Eero Heinäluoma kokoomuksen Sauli Niinistön ja Jyrki Kataisen ahdistelemana.

Hallituksen vaihdos, kokoomuslaisten ulko- ja puolustusministereiden aktiivisuus ja keskustan lähestulkoon täydellinen passiivisuus on ajanut Nrf-kriittisen ajattelun hallituksesta kokonaan ulos. Kaavaksi on valittu tavanomainen tapa: vähittäinen mukaanmeno. Ensiksi Suomi osallistuu EU:n taistelujoukon myötä Nrf-joukkojen harjoituksiin, sen jälkeen joukkojen tukitoimintoihin, ja lopuksi tulevat kuvaan myös itse operaatiot. (Ed. Ollila: Pitäisikö mennä kerralla?)

Entiset ministerit Erkki Tuomioja ja Seppo Kääriäinen pitivät muutama kuukausi sitten yhteisessä mielipidekirjoituksessaan tarpeellisena YK:n hyväksyntää osallistumiselle Nrf-joukkoihin. (Ed. Zyskowicz: He ovatkin entisiä ministereitä!) Ovatkohan nämä herrat vielä samaa mieltä? Olisi mielenkiintoista tietää.

Presidentti Halonen saattaa yhä pitää kiinni YK:n hyväksynnän välttämättömyydestä, mutta hän ei enää muutaman vuoden päästä ole presidentti. Tulee uusia presidenttejä, joilla voi olla toisenlainen kanta. (Ed. Ollila: Kansa valitsee!) Sitä paitsi presidentiltä halutaan kokoomuksen johdolla viedä kokonaan ulkopoliittinen valta, ja valitettavasti demaritkin näyttävät olevan pääosin samaa mieltä. Tosipaikan tullen kuitenkin todettaneen, että Suomen uusi kriisinhallintalaki sallii myös osallistumisen operaatioihin, joilla ei ole YK:n hyväksyntää.

Vuonna 2003, herra puhemies, silloinen vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes osui naulan kantaan todetessaan Naton uusien joukkojen perustamissuunnitelmista: "Eniten minua huolettaa Naton sotilaallisen voimankäytön kasvava rooli, jota edustavat Naton nopean toiminnan joukot." Siimes totesi ytimekkäästi Naton uusista joukoista: "Lähdetään tekemään hyökkäyksiä kauas Euroopasta. Tehdään ohituskaista YK:lle ja jätetään köyhän etelän ääni kuulematta. En halua nähdä, että Suomesta tulisi osana Natoa pohjoisen nyrkki etelää vastaan".

Vasemmistoliitto ei kannata Suomen osallistumista Naton Nrf-joukkoihin.

Johanna Sumuvuori /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vihreät eivät usko, että aseilla ratkottaisiin maailman kriisit. Vihreille ykköskeino rauhanrakentamisessa on aina konfliktien ennaltaehkäisy sotilaallisen voimankäytön sijaan. Mielestämme kriisinhallinta on nähtävä kokonaisuutena, jossa on sekä siviili- että sotilaallinen ulottuvuus. Meille kriisien ennaltaehkäisy ja siviilikriisinhallinta ovat ensisijaiset kriisinhallinnan muodot vastapainona aseelliselle kalistelulle ja rymistelylle.

Uskomme laajaan turvallisuuskäsitykseen, jonka mukaisesti näemme, että suurimmat uhat turvallisuudellemme eivät ole sotilaalliset uhat tai terrorismi, vaan ilmastonmuutos ja inhimillisen hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen maailmassa. (Ed. Laakso: Mihin sitten tarvitaan Nrf-joukkoja?) Niin ympäristöuhkat kuin köyhyyskin ovat konflikteille rehevää kasvualustaa, jota haluamme päästä kitkemään varhaisessa vaiheessa.

Kriisinhallinnan viimesijaiseen keinoon, sotilaalliseen kriisinhallintaan, tulee turvautua vasta, kun kaikki muut keinot konfliktin hallitsemiseksi ovat epäonnistuneet. Kun Suomi lähtee mukaan sotilaalliseen kriisinhallintayhteistyöhön, syyn tälle yhteistyölle tulee aina olla heikkojen valtioiden olojen vakauttaminen ja konfliktien purkaminen ja estäminen, ei muut poliittiset tarkoitusperät.

Arvoisa puhemies! Naton nopean toiminnan joukoilla ei ole pitkää historiaa. Toiminta hakee edelleen suuntaansa, samoin kuin Nato sotilasliittona. Hallitusohjelmaan kirjattiin, että EU:n taisteluosastoista saatavat kokemukset muodostavat pohjan harkittaessa osallistumista Nrf-toimintaan. Haluaisin tähän todeta kriittisesti, että tällaista vertailua ei ole kyetty tekemään vielä tässä vaiheessa ainakaan varsinaisten operaatioiden osalta. Vertailua on pystytty tekemään korkeintaan harjoitustoiminnasta. Siksi onkin tärkeää, että Suomen mahdollinen Nrf-yhteistyö rajoittuu täydentävään toimintaan.

Eduskunnalle annettu valtioneuvoston selonteko osoittaa, että tässä vaiheessa Suomi vahvistaa vain sellaista, mistä on periaatteellisesti linjattu jo vuonna 2006 edellisen hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa. Linjaus Suomen halukkuudesta Nrf-yhteistyöhön on siis saatettu myös Naton tietoon jo ajat sitten. 7. maaliskuuta tehdyssä uudessa linjauksessa Suomen yhteistyö on rajattu siten, että Suomi ei osallistu Nrf:n päivystysvuoroihin.

Arvoisa puhemies! Tekemämme havainnot ovat vahvistaneet kriittistä ja varauksellista suhtautumistamme nopean toiminnan joukkoihin. Vihreä eduskuntaryhmä pitää erityisen tärkeänä, ettei Suomen kantaa varsinaiseen Nato-jäsenyyteen muuteta Nrf-päätöksen yhteydessä. Siksi on mainiota, että valtioneuvoston ja presidentin Nrf-päätöksen yhteydessä hyväksyttiin ministeri Cronbergin lausuma, jonka mukaan Nrf-toimintaan osallistuminen ei muuta Suomen suhdetta varsinaiseen Nato-jäsenyyteen. Nrf:n täydentäviin joukkoihin osallistuminen ei ole Naton esikartano.

Vihreät suhtautuvat sotilasliiton jäsenyyteen edelleen kielteisesti. Seuraamme kuitenkin kiinnostuneina, miten Nato aikoo muuttua perinteisestä sotilasliitosta kriisinhallintaorganisaatioksi ja millaiseksi Naton kriisinhallintatoiminta muodostuu.

Arvoisa puhemies! Vihreät haluavat nostaa tässä yhteydessä esiin vakavan huomion siitä, miten hajanaisesti Suomessa on käsitelty kriisinhallintaan liittyviä asioita. Suomelta puuttuu kriisinhallinnan kokonaisnäkemys. Tarvitaan huomattavasti selkeämpi suunnitelma siitä, millä keinoin Suomi lisää hallitusohjelman mukaisesti siviilikriisinhallinnan resursseja, jotka ovat tällä hetkellä aivan liian pienet. Samoin siviili—sotilas-yhteistyötä täytyy parantaa. Kuopion siviilikriisinhallintakeskuksen työ on käynnistynyt hyvin, mutta sillä pitäisi olla myös selkeää poliittista ohjausta, jossa ulkoministeriö on mukana.

Tarvitaan myös realistinen arvio siitä, mihin kaikkeen Suomella on aidosti resursseja ja onko esimerkiksi nähtävissä turhia päällekkäisyyksiä, kun tehdään kriisinhallintayhteistyötä eri kumppaneiden kanssa. On aina myös perusteltava johdonmukaisesti ja selkeästi, mikä on toiminnan lisäarvo paitsi Suomelle itselleen myös kansainväliselle kriisinhallinnalle ja vakaudelle.

Arvoisa puhemies! Vihreät haluavat myös, että Suomi kiinnittää vakavaa huomiota tämänhetkisen kansainvälisen kriisinhallinnan ja sen parissa tehtävän yhteistyön puutteisiin. Esimerkiksi Afganistanin Isaf-operaatiossa Natolla ja EU:lla on ollut vaikeuksia sopia poliittisella tasolla yhteistoiminnan järjestelyistä. Afganistanin operaation ongelmat ovat hyvä esimerkki siitä, että nopean toiminnan joukkojen toimintakonseptin kehittelyssä on vielä haasteita. Ulkoasiainvaliokunnan saaman selvityksen mukaan Afganistanin turvallisuustilanne on vuosien rauhanturvaoperaatiosta huolimatta heikentynyt vuoden 2007 aikana. (Ed. Laakso: Ehkä juuri siitä syystä!) Myös siviiliuhrien määrä on lisääntynyt. Tämä on kasvattanut paikallisten vastustusta paitsi rauhanturvaoperaatioita myös siviilikriisinhallintaa ja kehitysyhteistyötoimintaa kohtaan, mikä on erittäin hälyttävää.

Arvoisa puhemies! Vihreät hyväksyvät edellä mainituin tiukoin ehdoin ja kriittisin huomioin Suomen osallistumisen Naton nopean toiminnan joukkojen täydentävään toimintaan. Odotamme vastaisuudessa kuitenkin selkeämpää näkemystä kriisinhallinnan kokonaisuudesta ja ripeitä otteita myös kansainvälisen kriisinhallinnan ongelmiin puuttumisessa.

Elisabeth Nauclér /r(ryhmäpuheenvuoro):

Herr talman! Att skicka ut män och kvinnor till en krävande krissituation kan vara ett svårt beslut. Eftersom Finland hör till världseliten på fredsbevarande operationer skulle det vara synnerligen svårt för oss att dra oss från ansvaret att bidra till att upprätthålla den internationella freden och säkerheten. Det är i grunden det som ett kommande engagemang i Natos snabbinsatsstyrkor, Nrf, skulle innebära; ett fortsatt finländskt engagemang för den internationella freden och säkerheten.

Svenska riksdagsgruppen har redan tidigare uttalat sitt stöd för ett finländskt deltagande i Nrf under vissa förutsättningar. Vi har ansett dels att varje land självständigt från fall till fall måste kunna besluta om deltagandet, dels att den verksamhet som beslutet gäller är förenlig med krishanteringslagen. Själv anser jag till och med att utgångspunkten bör vara att operationen grundar sig på ett FN-mandat.

Arvoisa puhemies! Suomi osallistuu valtioneuvoston mukaan Nrf-toimintaan myös oman kapasiteettinsa ja osaamisensa vahvistamiseksi. On selvää, että meidän on varmistettava, että Suomi puhuu samaa kieltä muiden maiden kanssa standardien, yhteensopivuuden ja menettelytapojen osalta. Osaamisemme vahvistaminen ja kokemusten saaminen erityyppisistä kriisinhallintatehtävistä on mitä tärkeintä.

Statsrådet föreslår att Finland deltar i Nrf:s supplementära verksamhet. Finland är berett att komplettera Nrf-trupperna vid behov efter ett självständigt beslut från fall till fall. Efter det beslut som regeringen nu har fattat är det viktigt att Finland och Nato kan komma överens om i vilka truppsammansättningar vi skall delta och därmed skapa förutsättningar för Finlands deltagande i behövliga övningar. I detta finns också en klar nordlig dimension.

EU utgör den samarbetsram inom vilken Finland vill stärka säkerheten såväl i Europa som ur ett globalt perspektiv. Det har i praktiken visat sig att Natos och EU:s trupper kommer att komplettera varandra och därför skall de inte heller ses som motsatser. Med det integrerade säkerhetspolitiska samarbetet vill Europa ytterligare stärka sin kapacitet att svara mot förändringar i vår omgivning. Också för Finlands del innebär Nrf ett komplement till denna verksamhet.

Arvoisa puhemies! Päätös osallistumisesta Nrf-toimintaan valtioneuvoston nyt ehdottamassa muodossa ei muuta Suomen suhdetta Natoon. Päinvastoin päätös olla osallistumatta merkitsisi taka-askelta kansainvälisessä yhteistyössämme, koska emme pystyisi kehittämään mahdollisuuksiamme osallistua kriisinhallintatehtäviin ja rauhanturvatoimintaan jäämällä vapaaehtoisesti ulkopuolelle. Kuten tähänkin saakka, Suomi tulee myös jatkossa tekemään itsenäisesti päätöksensä osallistumisesta Nato-johtoisiin operaatioihin.

Eftersom ett ökat engagemang även medför ökade kostnader borde man så småningom genomföra en helhetsbedömning av det finländska krishanterings- och fredsbevarande engagemanget, såväl det militära som det civila. Bara för att vi själva skall kunna dra slutsatser om vilka typer av engagemang som leder till bästa resultat för alla parter och för att kunna koordinera våra insatser på bästa sätt.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvosto toteaa selonteossa, että Nrf:n osalta yhteydenpito Ruotsiin on ollut tiivistä. Saamieni tietojen mukaan Ruotsi ei vielä tee päätöstä. Eduskuntaryhmämme pitää Pohjoismaiden kannalta hyödyllisenä myös Nrf:n piirissä Ruotsin mahdollista osallistumista. Ruotsilla on myös pitkä kokemus rauhanturvatoiminnasta, ja maiden toiminta voi pitkälti täydentää toisiaan kokonaisuutta hyödyntäen.

Ser man på de typuppgifter som formulerats för Nrf-styrkorna märker man att de till stora delar passar den traditionella finländska krishanteringen. Speciellt viktig anser svenska riksdagsgruppen att den förebyggande verksamheten är. Det viktigaste säkerhetspolitiska arbetet är nämligen utan vidare det förebyggande arbetet. Även vår biståndspolitik måste kunna styra samhälleliga fenomen som kan leda till problem och ett krav på demokrati- och människorättsarbete måste prägla de långsiktiga samarbetsprojekten.

Päivi Räsänen /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen tulee olla mukana kantamassa globaalia vastuuta maailman kriisipesäkkeissä kärsivien ihmisten auttamisesta. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että maamme löytää kokoonsa ja kykyihinsä nähden oikean tasapainon kovien ja pehmeiden auttamiskeinojen välillä. Valitettavasti raadollisessa maailmassa katastrofiapuakaan ei aina saada perille ilman aseellista suojausta. Tarvitaan sekä pahuuden hillitsemistä että hyvyyden edistämistä.

Naton nopean toiminnan joukkoihin osallistumista perustellaan velvollisuudellamme osallistua yhteisvastuullisesti maailman hädänalaisten auttamiseen. Mutta miksi tätä samaa intoa ei tahdo löytyä kehitysyhteistyön sitoumuksiemme täyttämiseen? Koulutuksen, terveydenhuollon, ympäristönsuojelun ja siviilikriisinhallinnan hankkeet eivät näyttäydy yhtä haastavina ja hohdokkaina kuin raskasta asevarustelua ja kovaa toimintakykyä vaativat sotilaalliset tehtävät. Puolustusministerin taannoinen väheksyvä lipsautus Suomen junnaamisesta kanttiinitehtävissä kriisinhallinnassa paljasti tämän asenteen.

Suomella on puolen vuosisadan mittainen kunniakas maine rauhanturvaamisen mallimaana. Yhteisvastuun kantaminen turvallisuuden ja vakauden edistämisessä on varmasti vaikuttanut myönteisesti myös ulkopoliittiseen painoarvoomme. Valtaosa rauhanturvaajistamme työskentelee tälläkin hetkellä Nato-johtoisissa operaatioissa, ja Suomellahan on enimmillään jo ollut kerralla lähes 1 000 rauhanturvaajaa Nato-johtoisissa kriisinhallintaoperaatioissa, jolloin Suomi oli maavoimien osalta väkilukuun suhteutettuna yksi eniten joukkoja luovuttaneista maista — jäsenmaat mukaan lukien. Suomi on myös osallistunut jo Nrf-harjoituksiin. Pidänkin liioiteltuna sitä väitettä, että nyt esitetty Nrf-päätös muuttaisi oleellisesti Suomen suhdetta Natoon. Tässä muodossa ehdotuksen voidaan katsoa tukevan Suomen nykyistä roolia Naton rauhankumppanina.

Selonteossa korostetaan Nrf-päätöksen merkitystä kansallisen puolustuksen kannalta. Pitkän ja syvän rauhantilan aikana rauhanturvaoperaatiot ja Naton kumppanuusyhteistyö ovat todellakin merkinneet konkreettista toimintaa, jonka avulla on saatu arvokasta tietotaitoa ja kokemusta isänmaan puolustuskyvyn kehittämiseen.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää viisaana linjausta, jossa emme sitoudu nopean toiminnan joukkojen päivystysvuoroihin. Suomen tulee hoitaa kunniakkaasti nykyiset kriisinhallintatehtävät. Kriisinhallintamenoja ei tule nykyisestä kasvattaa, eikä Nrf-joukkoihin panostamista pidä tehdä kansallisen puolustuksen kustannuksella Puolustusvoimiemme ensisijaisen tehtävän resursseista tinkien. Selontekoa on syytä moittia siitä, että siitä puuttuvat täysin arviot nyt tehdyn päätöksen mahdollisista kustannuksista. Eduskunnan on syytä selkeästi määrittää, että operaatioihin osallistutaan kriisinhallinnan budjetin rajoissa, ja kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä odottaa, että ulkoasiainvaliokunta vielä selkeyttää päätöksen reunaehtoja.

Mahdollinen päätös konkreettisesta osallistumisesta Nrf-operaatioon on tehtävä erikseen sotilaallisesta kriisinhallinnasta annettujen lakien mukaan. Tämän esityksen hyväksymistä helpottaa voimassa oleva lainsäädäntö, jossa käytännön päätös on kolmen lukon takana. Tasavallan presidentti tekee jokaisessa tapauksessa erikseen päätöksen valtioneuvoston ehdotuksen pohjalta, jota ennen on kuultava eduskuntaa.

Nrf-operaatiot voivat sisältää merkittäviäkin riskejä erityisesti niihin osallistuville sotilaille. Joukkoja lähetettäessä tulee aina muistaa se mahdollisuus, että joku voi palata takaisin sinkkiarkussa. Myös mahdolliset Suomeen tai suomalaisiin kohdistuvat reaktiot, esimerkiksi terrorismin uhka, on huolella selvitettävä. Siksi on käytettävä erityistä harkintaa, ja lain mukaan valtioneuvoston on kuultava ennen ratkaisuehdotuksen tekemistä eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa, mutta sotilaallisesti erityisen vaativissa tehtävissä ja niissä tehtävissä, joissa ei ole YK-mandaattia, on kuultava koko eduskuntaa selontekomenettelyn kautta.

Nrf-joukot on lähtökohtaisesti tehty, luotu, vaativiin tehtäviin, joten ryhmämme edellyttää, että koko eduskunta saisi joka tapauksessa selonteon ennen mahdollisen päätösesityksen tekemistä. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä toivoo, että perustuslain uudistusta pohdittaessa tästä varovaisuudesta ei tingitä vaan kolmen valtioelimen yhteistyö nähdään jatkossakin tarpeellisena. Sotilaallisten kriisinhallintaoperaatioiden selkänojana on oltava aina laaja kansallinen hyväksyntä.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi vielä totean, että kun ulkoministeri omassa esittelypuheenvuorossaan kertoi, että valmistelu on pohjautunut epäviralliseen keskusteluun poliittisen opposition kanssa, niin toivon, että kerrotte vielä tarkemmin, missä tällainen keskustelu ja neuvonpito on tapahtunut. Itse en ole tästä tietoinen eikä myöskään eduskuntaryhmämme puheenjohtaja.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ovat johdonmukaisesti kannattaneet YK:n mandaatilla tapahtuvaa rauhanturvatyötä ja kriisinhallintaa. Sen Suomi osaa, ja siitä meitä maailmalla arvostetaan. Nyt olemme ottamassa kantaa hallituksen selontekoon Suomen osallistumisesta Naton nopean toiminnan joukkojen eli Nrf-joukkojen toimintaan.

Edellä olemme saaneet pääasiassa kuulla perusteluja sille, miksi meidän pitää mennä mukaan YK-johtoisen rauhanturvaamisen ja EU:n taistelujoukkojen lisäksi vielä tähänkin toimintaan. Selonteon mukaan Nrf:ään osallistuminen tarjoaisi Suomelle mahdollisuuden kehittää omaa nopean toiminnan kykyään edelleen. Se kuulemma myös tukisi Suomen osallistumista EU:n taisteluosastojen toimintaan eikä se muuttaisi Suomen suhdetta Natoon. Uskoo, ken haluaa. Joka tapauksessa asia halutaan saada näyttämään siltä, että Nrf-joukoissa olisi kyse luontevasta jatkosta suomalaiselle rauhanturvaamisperinteelle. Tästä voidaan perustellusti olla toistakin mieltä.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset suhtautuvat kriittisesti Nrf-joukkoihin liittymiseen. On hyvä, että Suomi ei selonteon mukaan ole asettamassa sotilasosastoa Nrf-valmiusvuoroon. Mielestämme on silti edelleen syytä yhtyä tasavallan presidentin esittämään kysymykseen: riittävätkö resurssimme?

Jo nyt näyttää siltä, että laaja rauhanturva- ja kriisinhallintatoimintamme nielee voimavaroja kotimaan puolustukselta. Asetekniikka kallistuu jatkuvasti, mutta kansainvälisesti verrattuna alhaisella tasolla olevia puolustusmäärärahoja ei ole kasvatettu juuri nimeksikään, vaikka talouskasvun puolesta se olisi ollut mahdollista. Nykyrahoitus ei enää kunnolla mahdollista koko maan puolustamista. Kansainväliseen toimintaan sen sijaan näyttää riittävän rahaa lähes rajattomasti. Pienen Suomen voimavaroja ei saa hajauttaa maailman tuuliin eikä kaiken maailman ongelmia voi siirtää suomalaisten veronmaksajien maksettaviksi.

Arvoisa puhemies! Hallituksen selonteko ei näytä seisovan aivan rehellisellä pohjalla. Onko hallituksen piilotavoitteena Nrf-joukkojen ja itsenäisen puolustuksen edellytysten laiminlyömisen kautta ujuttaa Suomea aste asteelta kohti tilannetta, jossa sotilaallinen liittoutuminen on ainoa vaihtoehto? (Eduskunnasta: Ei ole!)

Selvyyden vuoksi sanottakoon, etteivät perussuomalaiset vastusta kaikkea yhteistyötä Naton kanssa (Ed. Jaakonsaari: No niin!) silmät kiiluen kuten vasemmistoliitto. (Ed. Pulliainen: Silmissä se ero on!) Meidän motiivimme on yksinomaan huoli oman maan puolustuskyvystä. On harhaluulo, että yliaktiivinen kansainvälinen osallistuminen jotenkin merkittävästi tukisi omaa kansallista puolustuskykyämme, jonka kuitenkin pitäisi olla meille turvallisuuspolitiikassa asia numero yksi. Sitä paitsi perussuomalaiset katsovat, että jos Suomi päättää anoa Nato-jäsenyyttä, on ratkaisu tehtävä kansanäänestyksellä kuten EU-jäsenyyskin.

Arvoisa puhemies! Hallitus tuhlaa resursseja ja rakentaa pilvilinnoja EU- ja Nrf-joukkohankkeillaan. Suomen tulee olla turvallisuus- ja puolustuspolitiikassaan inhorealistinen ja määrätietoinen. Kansalaisia on kuultava. Myös reserviläisiä on koulutettava. Emme ole enää puolueeton maa, mutta emme myöskään liittoutunut maa. Mitä me olemme? EU ei anna meille turvaa, Natoon emme kuulu, joten ainoa turvatakuumme on uskottava kansallinen puolustus. Siitä on tärkeintä pitää kiinni, unohtaa haihattelu ja olla toki mukana rauhanturvaamistoiminnassa, mutta järkevissä puitteissa.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Aluksi kiitos ryhmien puheenvuoroista, että tälle asialle on saatavissa eduskunnasta verraten laaja hallitus—oppositio-rajan ylittävä tuki, mikä on ollut hyvä periaate keskeisissä kansalaispoliittisissa ratkaisuissa, joita olemme tehneet.

Minusta tätäkin asiaa pitää osata katsoa myös riittävän kaukaa, tietyllä tapaa nähdä metsä puilta. Oman maan puolustuksen rinnalla Suomi on mukana tässä kansainvälisessä kriisinhallinnassa, ja jos tulevaisuutta yhtään osaa ennakoida paremmin, niin kyllä minä arvelisin niin, että maailma kehittyy siihen suuntaan, että asteittain tämä valmistautuminen traditionaaliseen sodankäyntiin maailmassa toivottavasti vähenee, mutta sen sijaan tarvitaan erityyppisten äkillisten tilanteiden varalta kykyä toimia myös nopeasti.

Tämä on luonteva jatko meidän pitkäaikaiselle perinteiselle rauhanturvatoiminnallemme. Nimenomaan rauhanturvatoiminnan tarpeet ja ikään kuin valmiudet kehittyvät, ja siihen tämä Nrf omalta osaltaan on vastaamassa. Erityisesti 90-luvulla kehittyi meidän kaikkien hyvin tuntemista syistä yleinen, laaja, kansainvälinen tarve siihen, että joillakin tahoilla pitää olla kykyä reagoida nopeasti, mielellään muutamassa päivässäkin silloin, kun palokuntaa tarvitaan. Ja se palokunta voi olla hyvin erityyppisiin tarkoituksiin kuvattu. Selonteossa on kerrottu ne 7 tehtäväaluetta, joihin on ajateltu, että Nato tarvitsee Nrf:ää. Se on aika hyvä kuvaus.

Libanonin, Darfurin tai Tšadin operaatioiden kokoamiset viime vuosien ajan ovat erittäin hyviä esimerkkejä siitä, että vaikka on kuinka paljon toimittu sen puolesta, että on ikään kuin kyky nopeasti koota joukkoja, kuljettaa niitä, organisoida yhteistyö, tätä yhteistyötä on tehty, niin kyllä se vaan kestää pitkään näiden joukkokokoonpanojen kokoaminen. Me olimme EU:n puheenjohtajamaana silloin, kun Libanonin viimeinen kriisinhallintaoperaatio koottiin, ja autoimme EU:n puheenjohtajamaana erittäin paljon sen operaation kokoamisessa. Piti tuhansia, tuhansia sotilaita saada lupauksina eri mailta tähän, ja kyllä se operaatio vaan kesti erittäin pitkään, ennen kuin se kasassa oli. Tšadin kokemukset kertovat myös tästä. Eli tosiasiassa maailmassa ollaan hyvin kaukana vielä siitä, että voitaisiin 5 tai 10 päivässä todella lähettää edes merkittävän kokoinen sotilasyksikkö jonnekin, kun tarve tulee. Näitä valmiuksia ei ole kovin paljon. Joillakin suurimmilla valtioilla on rajalliset mahdollisuudet tähän. EU:n taisteluosastojärjestelmällä ja Naton Nrf-järjestelmällä yritetään luoda yhteisiä joukkokokoonpanoja, jotka pystyisivät tähän nopeaan reagointiin.

Kuten selonteosta käy ilmi, tämän käsittelyn jälkeen Suomi tietysti nyt sitten neuvottelee Naton kanssa, mitkä ovat ne meille sopivat tavat harjoitella ja kouluttaa joukkoja ja mikä on se mekanismi, jolla me sitten osallistumme, jos haluamme, yksittäisiin operaatioihin. Ja voitte olla varmoja siitä, että hallitus luonnollisesti käy näittenkin neuvottelujen puitteissa luonnollisesti tiivistä vuoropuhelua eduskunnan erityisen ulkoasiainvaliokunnan kanssa. Kaikki tiedämme, millä tavalla tämä konsepti Naton ja Suomen välillä tulee kehittymään.

Lopuksi: Erittäin tärkeää on sen havaitseminen, minkä kaikki tietävät, että EU:n nopean toiminnan joukkoihin, joka on meille se painopiste tässä nopean toiminnan valmiuksien kehittämisessä, Suomi eniten satsaa, niitäkin joukkoja harjoitutetaan ja ne toimivat näillä Nrf-standardeilla. Kyetäksemme osallistumaan täysipainoisesti tähän EU:n joukkojen toimintaan, harjoitustoimintaa ja yhteensopivuuden lisäämistä kehitetään juuri tämän Nrf-konseptin kautta. Naton sisällä tämä Nrf-konsepti on viime vuosien aikana ollut koko ajan liikkeessä. Se oikeastaan antaa myös, voisi sanoa, näkymän siitä, että kun mielellään otetaan kumppanimaiden panoksia vastaan, tämä jatkuva konseptin kehittyminen tarjoaa myös hyvän mahdollisuuden keskustellen hakea sellaisen osallistumistavan, joka myös Suomessa voi saada laajan hyväksynnän.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kaikkein olennaisin kysymyshän on nyt, mihin me täällä salissa odotamme hallitukselta vastausta: miten tästä nyt jatketaan? Tämähän on nyt kirjallinen ilmoitus siitä Natolle, että me olemme kiinnostuneet osallistumaan täydentävään yhteistyöhän Nrf-konseptin puitteissa, mutta se ei ole kuitenkaan sen enempää. Me emme vielä ilmoita joukkoja sinne. Sen takia on nyt hyvä saada hallituksen käsitys siitä, minkälaisella aikataululla edetään, milloin ilmoitetaan, milloin otetaan kantaa päivystysvuoroon, rotaatioon, operaatioihin ilmoittautumiseen, ja ennen muuta, millä muodoilla tämä päätöksenteko sitten eduskunnan suhteen tehdään. Meillä kuitenkin turvallisuuspoliittisesti kriisinhallintalaki muodostaa tavallaan sen perustan, mikä tarkoittaa sitä, että valtioneuvosto kokonaisuudessaan presidentti mukaan lukien plus eduskunta tekevät näissä kysymyksissä viime kädessä ratkaisun. Ja onko niin, että vasta joukkojen ilmoittaminen operaatioon on se vaihe, jolloin hallitus tulee seuraavan kerran eduskuntaan, vasta siinä vaiheessa, kun lähdetään johonkin vaativaan operaatioon? (Puhemies: Minuutti on nyt täyttynyt!)

Ja lopuksi, puhemies: mitä tämä kaikki maksaa?

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on johdonmukainen kehitys sillä tiellä, millä Suomi on edennyt kriisinhallinnan osalta olemalla jo mukana näissä joukkojen harjoituksissa: nyt ilmoittaudumme mukaan itse operaatioihin. Puolustusvoimien kannalta tai puolustuskyvyn kannalta ja yleensä kriisinhallinnankin kannalta olisi voinut olla jo hyvä ottaa hivenen seuraavaa askelta, koska rotaatioissa meillä tulee pitkiä väliaikoja. Me joudumme kokoamaan raskaan kustannuksen joukkoja, jotka kenties eivät lähde toimintaan bg:n puitteissa, ja näin ollen eräissä puheenvuoroissakin jo katsottu eteenpäin oleva askel olisi ollut varmasti paikallaan. Tämä sopii kuitenkin Puolustusvoimien menokehyksiin, koska kaikki toiminta tukee niin koulutuksen kuin materiaalinkin osalta Puolustusvoimien elikkä oman maan puolustuksen kehittämistä.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiistatta tässä on kysymys ensi sijassa kriisinhallintatehtävistä, joissa olemme olleet aikaisemminkin mukana. Kyllä meidän vastuuseemme kuuluu myös se, että olemme valmiit toimimaan kriisien ehkäisemiseksi ja estämään sellaiset asiat kuin vaikkapa Jugoslavian hajotessa tapahtuneet kansanmurhat. Naton nopean toiminnan joukkojen perusajattelu meidän kannaltamme ei poikkea tästä mitenkään. On turha liittää tähän yhtään mitään uhkakuvia, joilla täällä jatketaan tätä kylmän sodan juoksuhaudoissa oloa.

Mutta sitten hallituksen suuntaan sanoisin, että on tärkeätä kuulla hallitukselta, mikä on tämä hallituksen koko konsepti. Sen paremmin ulkoministeri kuin puolustusministerikään ei sanallakaan maininnut, että hallituksen ja presidentin yhteisessä päätöksenteossa erikseen päätettiin, että ei olla menossa päivystysvuoroon. Pyytäisin, että pääministeri kertoisi nykyisen hallituksen linjauksen tältä osin. Onko tämä päätös voimassa, että päivystysvuoroon ei olla menossa, koko nykyisen hallituksen toimikauden ajan?

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitossa kenelläkään ei ole mitään sitä vastaan, ettemme me tarvitsisi myös sellaista sotilaallista voimaa, joka kriisinhallintatehtävissä voi olla nopeasti liikkeellä mutta jonka toiminta perustuu Yhdistyneiden kansakuntien hyväksyntään. Se on se meidän lähtökohtamme. Minua kiinnostaa se, kun myös YK on kehittämässä nopean toiminnan joukkoja, niin miksi Suomi on kiinnostunut vain Euroopan unionin nopean toiminnan joukoista ja Naton nopean toiminnan joukoista mutta ei ole kiinnostunut siitä, että YK:lle kehitettäisiin tällaiset joukot, (Ed. Nepponen: Missä ne YK:n joukot on?) vaikka YK on monta kertaa tehnyt tämän kaltaisia ehdotuksia jäsenvaltioilleen.

Toiseksi, herra puhemies, kysyisin myös, kun Yhdysvaltain korkea virkamies äskettäin esitti, että suomalaisjoukkoja osana Nrf:ää voidaan tulevaisuudessa käyttää Afganistanissa Afganistanin vaalien turvaamisessa ei ainoastaan pohjoisosissa vaan myöskin maan eteläosissa, niin onko ulkoministeriölle ja ulkoministerille tehty tällainen samanlainen ehdotus suomalaisjoukkojen tulevasta käytöstä osana näitä Naton iskujoukkoja. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Me olisimme kiinnostuneita, mitä te olette ...

Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yksi asia kaipaa tässä keskustelussa edelleen kirkastamista. Esittelypuheenvuorossaan puolustusministeri Häkämies viittasi siihen, että Nrf-joukoille saattaisi tulevaisuudessa kuulua yhä enemmän siviililuontoisia tehtäviä. Tämä kertoo mielestäni juuri siitä, että kriisinhallinnan kokonaisnäkemystä tulee kirkastaa ja siviili—sotilas-yhteistyön vastuita selkiyttää. Siviilikriisinhallinta kuuluu siviileille, ei sotilaalliseen kriisinhallintaan. Peräänkuulutan edelleen sitä, että Suomessa huolehditaan paremmin sotilas—siviili-yhteistyöstä ja sen koordinaatiosta ja että siviilikriisinhallinnan aliresursointi korjataan.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ihmettelen hiukan sitä, että täällä on tullut keskustelussa niin keskustan kuin kokoomuksenkin puheenvuorojen taholta edelleenkin tämä mahdollisuus päivystysvuoroon osallistumisesta esiin, (Ed. Laukkanen: Tietenkin!) ja toivon, että ulkoministeri ja pääministeri nyt selkiyttäisivät, aiotaanko pysyä tässä selonteon linjauksessa ja ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan linjauksessa, että Suomi ei ole asettamassa sotilasosastoa Nrf-valmiusvuoroon, eli aiotaanko tästä pitää kiinni.

Sitten kysyn vielä, tullaanko jokaisesta operaatioon osallistumispäätöksestä antamaan koko eduskunnalle selonteko vai onko tarkoitus joissakin tilanteissa mahdollisesti kuulla vain ulkoasiainvaliokuntaa. Itse toivon, että kun on kysymys tämän laatuisesta kriisinhallinnasta, todellakin annettaisiin selonteko, jos harkitaan operaatioon osallistumista.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kovasti perussuomalaisia kiinnostaa se, onko tässä hallituksen sisällä olemassa ristiriita. Nimittäin sellainen käsitys tässä jäi, että kokoomus on menossa kuin hyppykenkää joka paikkaan, minne vain pääsee kypärä päässä lähtemään, ja kävikö niin, että loppujen lopuksi tasavallan presidentti oli se, joka ohjasi keskustankin vielä oikealle raiteelle tässä asiassa, (Ed. Laakso: Juuri niin kävi!) että ei lähdetä päivystysvuoroon? Mikä tässä on totuus?

Ulkoasiainministeri Ilkka Kanerva

Arvoisa puhemies! Muutamia näkökantoja keskustelusta.

Ensinnäkin pyydän anteeksi sitä, että en ole arvostamieni kristillisen liiton edustajien kanssa käynyt Nrf:ää koskevaa keskustelua ennen selonteon tänne tuloa, mutta olen valmis kyllä milloin hyvänsä tämän tyyppisiin keskusteluihin. Sanoisinko, että turvallisuuspoliittisen selonteon seurantaryhmässä olevan edustajanne kanssa on ollut niin luontevaa, ettei sitä ole tullut katsottua, ovatko kaikki virallisia vai epävirallisia keskusteluja. Kuvittelen aika hyvin tietäväni ne ajatukset, joita kristillisen liiton edustajat ovat näissä yhteyksissä esittäneet, hyviä ja rakentavia esityksiä niin kuin ryhmäpuheenvuorokin erinomainen.

Mutta sen sijaan mainitsen kyllä siitä, että on Suomen ulkopolitiikan hyvä perinne se, että ulkopolitiikan olennaisissa saumakohdissa ei tämän tyyppistä hallitus—oppositio-jakoa koeteta rakentaakaan vaan päinvastoin monet monet käytännön kansalliset kokemukset viittaavat siihen, että on aihetta pyrkiä laveampaan näkemykseen.

En tiedä kaikkia näkökantoja vasemmistoliiton puheenvuoron takana. Siinähän kuvattiin tätä prosessia ikään kuin yhdestä näkökulmasta mutta samalla pidettiin tärkeänä sitä, että Suomi on mukana kriisinhallintatehtävissä. Ed. Laakson puheenvuoro keskeiseltä osaltaan mielestäni poikkeaa hallituksen linjasta erityisesti siinä, että kun kriisinhallintatehtävät toteutetaan tässä tapauksessa Naton toiminnan merkeissä, niin se on vähemmän hyväksyttävää kuin YK:n alla tapahtuvan toiminnan toteuttaminen. Ed. Laakso, tässä ollaan nimenomaan vastaamassa Naton puolesta siihen kysymykseen, jonka YK on esittänyt kansainvälisille yhteisöille, miten voitaisiin ikään kuin terävöittää sitä kriisinhallinnan kärkeä, jota kansainvälinen yhteisö tarvitsee. En olisi niinkään kärjistämässä vaan mieluummin näkemässä, että tämä on Naton vastaus sille, jota YK kapasiteettina tarvitsee ja jonka perään YK on monissa eri yhteyksissä esittänyt vaateensa. (Ed. Karjula: Juuri näin!) En näkisi tässä EU:ta, YK:ta enkä Natoa vastakkaisina toimijoina vaan päinvastoin toisiaan täydentävinä. Tässä on varmaan pieni tulkinnallinen mahdollisuus siihenkin, että vasemmistoliitto saadaan tämän hallituksen selonteon taakse. (Ed. Laakso: Miksi YK:n oma toiminta ei kelpaa?) — Sen takia, että sen luontevimmat toteutukset ovat tietysti niissä kansainvälisissä yhteisöissä, jotka ovat siihen harjaantuneet ja kouliintuneet ja joitten kautta ... (Ed. Laakso: Suomi sanoo niin tässä asiassa!) — Niin, koska se on luonnollisesti tehtävissä niiden kautta, jotka siihen ovat erikoistuneet. Tästä se johtuu.

Ed. Laukkanen esitti olennaisen kysymyksen omassa puheenvuorossaan siitä, kuinka tästä eteenpäin mennään. On aihetta sanoa, että tietysti, mitä tulee käytännön toimiin, niin kriisinhallintalain edellyttämässä järjestyksessä mennään, mutta kun tähän hallituksen selontekoon sisältyy nyt rotaatioihin osallistumattomuuden ajatus, niin silloin se tietenkin tarkoittaa sitä, että jos kuitenkin operaatioihin mennään — siis harjoituksissa me voimme olla, niin kuin olemme nytkin olleet, tosin hyvin teknistyyppisissä, esikuntaluonteisissa harjoituksissa Suomi on tähän saakka ollut Nrf:ssä mukana, ei varsinaisissa kenttätason toiminnoissa — niin kun tätä tietysti nyt elävöitetään, siihen ikään kuin tulee mandaatti toivoakseni eduskunnalta, mutta kun rotaatio on valmiusvuoroihin ilmoittautuminen, jota ei nähdä tässä vaiheessa ainakaan mahdollisena, niin sen vuoksi on luonnollista, että sitten operaatioihin menemisen vaihe on se, joka kulkee eduskuntaseulan kautta. Näin sen itselleni olen hahmottanut. Suomi tietysti tässä pyrkii Naton kanssa käytävissä keskusteluissa, joihin viittasimme, löytämään ne yksityiskohtaiset menettelytavat, jotka sopivat Suomen konseptiin ja jotka ovat Nato-toimintaan myöskin yhteensovitettavissa myönteisellä tavalla.

Mitä tulee Afganistaniin, niin en ole käynyt yhtään sellaista keskustelua enkä neuvottelua, jossa olisi haluttu Suomen olevan mukana sen kaltaisissa järjestelyissä, joissa esimerkiksi Afganistanin vaaleja valvomaan Naton Nrf-joukkoihin mentäisiin Etelä-Afganistaniin. Yhdenkään maan kollega ei ole minulle esittänyt tällaista, ei sen enempää Yhdysvaltojen kuin minkään muunkaan maan. (Ed. Laakso: Suomen esitys on kuitenkin tehty!) — Saattaa olla, mutta Suomea ei ole sellaiseen pyydetty mukaan ja näin ollen on vastattava kielteisesti siihen, onko Suomelta pyydetty valmistautumista tällaiseen, ei ole.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansalle puhutaan yhtä, mutta tässä salissa tietävät kaikki, että nyt otetaan uusi askel kohti Nato-jäsenyyttä. Kaikki tietävät tässä salissa sen. Merkillepantavaa on se, että aloitteen tästä uudesta Nato-askeleesta teki jo edellisen hallituksen ulkoministeri Erkki Tuomioja ja nyt koko sosialidemokratia näyttää perääntyvän yksissä miehissä ja naisissa selkä edellä Natoon (Ed. Jaakonsaari: Onko Tuomioja?) ja sitä myöten Setä Samulin kainaloon. Tässä sitä nyt ollaan. Teillä, ed. Jaakonsaari, on varmaan suuren ilon päivä nyt. (Ed. Jaakonsaari: Joo, kyllä kieltämättä! — Naurua)

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ovat monet ja arvoisat ministeritkin korostaneet sitä, että ensisijainen tehtävä Suomessa on puolustaa Suomea, ja näinhän se on. Mutta tähän sisältyy se paradoksi, että kun ulkoasiainvaliokunta tänään kuunteli jo maamme huippusotilasasiantuntijoita, niin he sanoivat nimenomaan, että Suomen puolustuksen kannalta on erittäin tärkeää osallistua tähän Nrf:ään, (Kokoomuksen ryhmästä: Juuri näin!) jopa tähän rotaatioon. Ymmärrän kyllä, että tämä kompromissi on tehty ja paras on joskus hyvän vihollinen ja tämä on hyvä ratkaisu.

Mutta, arvoisa puhemies, kun lauantain uutisista seurasin pääministeriä ja presidenttiä, niin oli vähän kummallinen olo, kun te olitte vähän niin kuin itkuun purskahtamaisillanne, kun tällaisia asioita tehdään, ja tämä on kuitenkin ollut Suomen oma tavoite. Kun Suomi on itse halunnut tätä ja nyt Nato on vastannut Suomen tavoitteeseen, niin miksette voi sanoa, että tämä on iloinen asia, (Naurua) koska Suomen omat tavoitteet toteutuvat nyt, ihan vakavasti kysyen? Tämmöisellä suhtautumisella, mitä te edustatte nyt, (Puhemies: Minuutti umpeutui!) tulee kansalaisille oikeasti se kuva, mitä ed. Tennilä epäilee, että näin ...

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä on surullista kuulla tämän päivän vasemmistoliiton vastuunkantoa maailman tapahtumista. Siinä ei ole kyllä mitään jälkeä humanismista eikä inhimillisyydestä, (Ed. Jaakonsaari: Ei ole!) ei solidaarisuutta niitä veljiä kohtaan ja siskoja kohtaan, jotka joutuvat kansanmurhien kohteeksi. Kuoppaa kaivetaan vain sinne sanan Nato kohdalle, ja ilmeisesti ainut, mikä teille kävisi kriisinhallinnassa, olisi se, että olisi Varsovan liitto vielä olemassa. (Naurua) Sen joukkoihin te olisitte vielä valmiit lähtemään. Tulkaa, toverit, 2000-luvulle!

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Heinäluoma ei näytä ollenkaan tuntevan sitä, että tämä Nrf-kokonaisuus tarkoittaa Nato-maiden ja Nato-maiden kanssa yhteistyössä olevien kumppanuusmaiden asevoimien muuntamista interventioarmeijoiksi, joiden interventioista ei päätä Yhdistyneet kansakunnat vaan Nato. Ongelma, kuten monet sosialidemokraattiset pääministerit muuten Euroopassa ovat todenneet, on juuri se, että Natossa on Yhdysvaltain toimesta sellainen vaihe, jossa YK yritetään panna sivuun, ja monet sosialidemokraatit ovat huolissaan tästä tendenssistä. Mutta mielenkiintoista tässä on todeta se, että Suomessa sosialidemokraattisen puolueen johto ei näytä olevan huolissaan siitä, että YK aiotaan panna syrjään kriisinhallintatoiminnasta ja kriisinhallintavastuu siirtää Pohjois-Atlantin sotilasliitolle. Tämä on aika omalaatuista kehitystä SDP:n osalta.

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aina sanottu, että kenraalit käyvät edellistä sotaa, mutta kyllä vasemmistoliiton poliitikot käyvät sitä, sitä, sitä edellistä sotaa, koska selvästi todellakin kumpujen yöstä ovat nuo ajatukset. Minä ymmärrän sen vielä, että Yhdysvaltoja kohtaan tunnetaan erittäin suurta epäluuloa, mutta siinäkin kannattaa seurata ajan henkeä. Sielläkin ovat vaihtumassa hallitukset jo Bushin toisella kaudella, YK:n merkitys on siellä huomattavasti korostunut. Nimenomaan korostan sitä, mitä ministerikin, että on YK:n oma toivomus, että Nato ja EU kehittävät näitä nopean toiminnan joukkoja juuri sen takia, että pystytään vastaamaan näihin uusiin haasteisiin.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tietysti vasemmistoliitto on ylpeä siitä, että me olemme Nato-vastainen puolue, Suomen Nato-jäsenyyttä vastaan. Nyt vaikuttaa siltä tässä eduskunnassa tämän joukon edessä, että edes perussuomalaiset eivät enää sitä ole. Suomen kansan enemmistö on Natoa vastaan, ja näyttää siltä, että vasemmistoliitto on ainoa puolue, joka Suomen kansaa tässä asiassa puolustaa. Se, mitä me erityisesti ihmettelemme, on se, miten Suomella on varaa lähteä Nrf-joukkoihin mutta samaan aikaan ei ole varaa lähteä YK:n rauhanturvaoperaatioihin, ei ole varaa maksaa 0,7:ää prosenttia bruttokansantuotteesta kehitysapuun. Tämä ei ole enää hivuttamista eikä edes natottamista, kyllä tämä on puhdasta runttaamista.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Ellemme me tekisi yhteistyötä Naton kanssa, niin emme taitaisi olla Kosovossa emmekä Afganistanissa. Nykyään on vaan niin, että Nato vastaa ja kantaa vastuun aika isosta osasta niitä rauhanturva- ja kriisinhallintaoperaatioita, joita maailmassa toteutetaan ja joihin myös meillä on intressi sen asian sisällön takia osallistua.

Turvallisuuspolitiikassa niin kuin muussakin politiikassa aina ne päätökset, jotka tehdään, ovat voimassa. Kuten tästä selonteosta käy ilmi, Suomi ei ole asettamassa sotilasosastoa valmiusvuoroon. Se on se voimassa oleva päätös, joka on tehty. Jos sitä tulevaisuudessa muutetaan, sitä muutetaan mutta ei näitä vuosia eteenpäin lähdetä ennustamaan. Tämä on se päätös, jonka hallitus on halunnut tehdä. Jos presidentti ja pääministeri eivät kauhean iloisella naamalla päätöksistä kerro, niin ehkä siinä on taustalla sitä, että kyllä meillä on tietoisuus siitä, että mitä vähemmällä tiedolla, mitä nopeampaan operaatioon lähetetään miehiä, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) niin sitä suurempi riski niihin myös sisältyy. (Ed. Jaakonsaaren välihuuto) — Tämä on ollut Suomen tavoite kyllä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käytetyt puheenvuorot antavat mielestäni aihetta kahteen näkökohtaan, vaikka pääministeri tässä hyvin tätä asiaa vahvistikin.

Hallitus ei siis päättänyt, että Suomi osallistuu Nrf:n niin sanottuun rotaatioon, mutta hallitus ei myöskään päättänyt, että Suomi ei jatkossakaan voi osallistua puheena olevaan rotaatioon. Tämä asia jää Naton kanssa käytävien keskustelujen ja Suomessa tehtävien erillisten, itsenäisten poliittisten ratkaisujen varaan.

Toinen näkökohta. Vaikka Suomi jatkossa osallistuisikin tähän niin sanottuun rotaatioon, se päättää aina itse oman kansallisen lainsäädäntönsä puitteissa erillisiin operaatioihin osallistumisestaan.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen yllättynyt tästä vasemmistoliiton sotaretoriikasta täällä. Tämä päätös on johdonmukainen jatko sille toiminnalle, mitä Suomi on Ahon hallituksen ajalta rauhankumppanuusohjelman muodossa tehnyt: osallistunut Bosniassa Nato-johtoisiin operaatioihin, kahteen eri operaatioon, Kosovon operaatioon, on Afganistanissa Nato-johtoisessa operaatiossa. Ja kaikissa näissä on ollut YK:n mandaatti, niin kuin useimmat Nato-maat edellyttävät, että näissä Naton kriisinhallintaoperaatioissa tarvitaan YK:n mandaattia. Tällä tavalla olemme toimineet, ja tällä, mitä nyt tehdään, ei ole mitään tekemistä Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden kanssa. Tämä on osa rauhankumppanuustyötä, rauhanturvatyötä, siinä pitkässä historiassa, mitä me olemme Suezilta alkaen tehneet, ei mitään muuta.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Korkeaoja melkein vei sanat suustani kertomalla ne tosiasiat, jotka tässä ovat voimassa. Ei kannata maalata tässä kumpaakaan ääripäätä. Ei Nato ole mikään mörkö niin, että kaikki, mihin nämä neljä kirjainta kuuluvat, on vastustamisen arvoista. Todellakin me emme olisi Afganistanissa, jos vastustaisimme Natoa, emmekä olisi Kosovossa, koska molemmissa näissä on YK:lta annettu Natolle tehtävä toteuttaa kriisinhallintaa ja pelastaa ihmisiä ja estää kuolemia. On syytä muistuttaa, että Natolla ja YK:lla on tänä päivänä yhteistyösopimus, jossa määritellään näiden kahden organisaation yhteisiä käsityksiä juuri kriisinhallinnan toteuttamisesta.

Mutta sitten toisin päin katsoen, tällä ei todellakaan ole mitään tekemistä jäsenyyden kanssa ja tätä päätöstä ei voi pitää minään ennakointina suhteessa Suomen Nato-jäsenyyteen. Nato-jäsenyys on sitten Suomen niin kuin kaikkien Nato-maiden osalta (Puhemies: Minuutti on kulunut!) sitä sotilaallisen toiminnan ydintä ja puolustukseen liittyvä asia. Se ei ole tässä esillä.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joissakin puheenvuoroissa täällä on asetettu voimakkaasti vastakkain kansallinen puolustus ja kansainväliset kriisinhallintatehtävät. Ihmettelen tällaisia näkemyksiä esimerkiksi perussuomalaisilla. Kun katsoo meidän turvallisuusuhkiamme, jotka ovat terrorismiin, ympäristökatastrofiin, luonnonmullistuksiin liittyviä, nämä kaikki ovat globaaleja kansainvälisiä haasteita ja niihin pitää jollain tavalla yhdessä valmistautua. Silloin tämä yhteensopivuus, yhteinen koulutus, yhteinen kalusto, yhteinen materiaali, on aivan olennaista. Itse ajattelen niin, että jos emme anna apua muiden kriiseissä, on aika vaikea odottaa apua silloin, kun me tarvitsisimme sitä. Eli tässä on vastavuoroisuusperiaate kansainvälisessä yhteisössä, ja siinä mielessä kannatan tätä hallituksen Nrf-esitystä.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämän selonteon juurethan ovat täällä Suomessa. Suomi on itse pyytänyt (Ed. Jaakonsaari: Kyllä, itse pyytänyt!) Ruotsin kanssa pidemmälle meneviä yhteistyömuotoja kehittyneille rauhankumppanuusmaille, niin kuin me itse olemme, ja nyt meillä on tarjolla sellainen. Hallitus antaa nyt tällaisen selonteon, mikä tarkoittaa sitä, että jos me jäämme tähän, niin mitä me saamme tässä tilanteessa: edelleenkin kumppanuusmaiden kaltaista koulutusyhteistyötä, saadaan tietoa, kuulemma mahdollisuus astua konferensseihin. Tähänkö se nyt sitten jää?

Eli looginen johtopäätös on tietenkin se, että nyt hallitus ryhtyy vakavasti sitten miettimään, mitä tarkoittaa käytännössä osallistuminen operaatioihin, rotaatioon, päivystysvuoroon. Ja kun ed. Räsänen lukee täällä aikaisempaa UaV:n selontekoa kriisinhallinnasta, sehän tarkoittaa sitä, että siinä tilanteessa emme osallistu ja sen selonteon pohjalta, vaan sitä pitää harkita uudelleen. Nyt on taas uusi selonteko. Sitäkään ei ole tässä, emme tässä ota kantaa siihen, emme mene mukaan niihin, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) mutta emme myöskään torju niitä. Tämä on, herra ulkoministeri, se suuri haaste nyt teillä. Pallo on teillä tässä asiassa.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä selontekohan on yksi päätös vaan, se ei ole linjaus. Siinä ei ole mitään aikataulua, ja se on aika lailla tekninen, jättää paljon avoimia kysymyksiä. Sen takia varsinkin vasemmistoliiton argumentointia kovasti ihmettelen. Te ette niihin avoimiin kysymyksiin puutu valmiusvuoroista, rotaatiosta, yleensä tämän asian tulevaisuudesta. Tänään viimeksi kävi asiantuntijakuulemisessa esille, että siitä, että me olisimme hyvin reippaasti mukana, olisi huomattavasti hyötyä Suomelle, ennen kaikkea Puolustusvoimillemme. Jos on yhteistyössä, minusta pitää olla yhteistyössä. Jos haluaa olla yhteistyössä, ei voi välillä tehdä niin, ettei haluakaan. Tulee vanha vertaus mieleen: jos on raskaana, niin on raskaana. Ei voi olla puoliksi raskaana, vasemmistoliitto, tässä asiassa.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihmettelen kyllä ed. Laukkasen puheenvuoroa, sitä, että Suomen tulee nyt ryhtyä käymään Naton kanssa keskusteluja näistä päivystysvuoroista, kun tässä selonteossa ihan selkeästi sanotaan, että Suomi ei ole asettamassa sotilasosastoa Nrf-valmiusvuoroon, ja tuolla pääministeri totesi ihan selkeästi, että tässä päätöksessä pitäydytään. Itse olin hyvin tyytyväinen tuohon pääministerin vastaukseen, mutta ihmettelen, miksi ed. Laukkanen sitten edellyttää, että nyt täytyisi ruveta Naton kanssa näistä valmiusvuoroista keskustelemaan. Kysynkin teiltä nyt, ministeri Kanerva: Minkälaisen kirjeen te aiotte sinne Natolle kirjoittaa? Kerrotaanko siinä selkeästi, että Suomen on mahdollista osallistua näihin operaatioihin mutta että ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokuntamme on linjannut, että Suomi ei ole asettamassa sotilasosastoa valmiusvuoroon? Jos tämmöinen kirje menee, niin eihän meitä silloin pyydetä näihin päivystysvuoroihin.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Eihän tässä ole mitään epäselvyyttä tämän selonteon tulkinnasta. Tämän myötä emme osallistu päivystysvuoroihin, emme operaatioihin emmekä mihinkään muuhunkaan sen pidemmälle kuin ilmoitamme. Emme edes ilmoita joukkoja tässä vaiheessa. Tämä oli se olennainen kysymys. Mutta kysymys onkin siitä, katsotaanko, että tämä on sitten se pidemmälle menevä yhteistyömuoto, joka tyydyttää meitä. Minun mielestäni nyt pitää hallituksen ryhtyä todella vakavasti pohtimaan, tyydyttääkö tämä meitä. Tyydyttääkö se, että me saamme vaan tietoa, osallistumme konferensseihin? (Eduskunnasta: Kyllä tämä tyydyttää!) — No, se saattaa tyydyttää teitä, mutta ei välttämättä meitä kaikkia. — Sen takia on tärkeätä, että hallitus ottaa pallon takaisin ja ryhtyy vakavaan työhön, selvittämään, minkälaisia kustannuksia siitä tulee, mitä synergiaa haetaan EU:n nopean toiminnan joukkojen ja Nrf:n kanssa, koska ne tukevat selkeästi toinen toisiaan. Tämäkin on hyvin olennainen kysymys, ja silloin päästään myöskin sellaiseen vuoroittaiseen mahdolliseen päivystykseen, jos siihen päätetään mennä.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Mitä tapahtuu tämän jälkeen ja miten? Tapahtuu siten, että Suomi ilmoittaa poliittisen päätöksen, kun eduskunta on tämän asian käsitellyt. Sen jälkeen Nato tulee tekemään ehdotuksia kumppaneille sillä tavalla, että voidaan käynnistää keskustelut siitä, haluavatko ne osallistua näihin projekteihin. Ja sen jälkeen me voimme harkita sitä, me teemme kansallisen päätöksen täällä, menemmekö mukaan ja millä tavalla. Tämä on hyvin yksinkertainen asia.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Sellainen väite, että aloite Suomen osallistumisesta Nrf-joukkoihin olisi tullut Suomen taholta, on väärä, ed. Jaakonsaari. (Ed. Jaakosaari: Ei ole! — Ed. Heinäluoma: Ei kukaan niin ole sanonut!) — Ed. Jaakonsaari on sanonut sen, ed. Heinäluoma, kaksi kertaa täällä jo, tällaisen väitteen. Tällainen väite on väärä.

Ensimmäisen kerran todellakin tällainen ehdotus Suomen osallistumisesta Nrf-joukkoihin tehtiin Naton uuden pääsihteerin Suomen vierailun aikana. Hän teki sen puheessaan, ja hän ei tehnyt sitä ehdotusta esimerkiksi keskustelussaan ulkoministerin tai puolustusministerin kanssa, mutta hän teki sen julkisessa puheenvuorossaan, jota tiedotusvälineet muuten eivät sitten huomioineet lyhyttä STT:n kommenttia lukuun ottamatta. Silloin tehtiin esitys, ja sen jälkeen alkoi vasta valmistelu Suomessa. Ja tämä on aivan kokonaan toinen asia kuin se välttämättömyys, että Suomi ja Ruotsi saavat informaatiota Natolta osallistuessaan esimerkiksi Kosovon tai Afganistanin kaltaisiin operaatioihin. Suomen ja Ruotsin aloitteet ovat tähdänneet nimenomaan siihen, että me olisimme alusta saakka informoituja (Puhemies: Minuutti on kulunut!) kaikista niistä operaatio- ja tiedustelutiedoista ...

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun väitteeni siis on se, että kaikki tässä salissa oikeasti tietävät sen, että nyt otetaan uusi askel kohti Natoa. (Ed. Laukkanen: No kun ei me tiedetä!) Ja kun näitä askelia on riittävästi otettu, niin sitten asetetaan kysymys siitä, mitä järkeä meidän on enää olla Naton ulkopuolella, kun me olemme jo kaikessa mukana. Pitää mennä myös päätöspöytään. Tämähän se taktiikka tässä on. Mutta sen minä ymmärrän, että on tarve puhua yhtä, koska kansa vastustaa Nato-jäsenyyttä. Ja kun kuuntelen näitä puheita, niin minulle tulee mieleen semmoinen vanha sosialidemokraattien taktiikka, että vilkutetaan vasemmalle, mutta käännytään oikealle.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tämä kummallinen asia, että tästä pitää vääntää edes ja takaisin, kun tämä ydin on siinä, olemmeko me mukana kriisinhallintatehtävissä ja ovatko suomalaiset mukana Naton kriisinhallintaoperaatioissa. (Ed. Laakso: Mehän olemme!) Mistään muusta tässä ei ole kysymys kuin tästä. Tällä ei ole mitään tekemistä jäsenyyden kanssa. Jäsenyyspäätös on kokonaan erillinen. Olen SDP:n puolesta sanonut täällä tänään niin kuin aikaisemminkin, että meidän kantamme jäsenyyteen ei ole miksikään muuttunut, (Ed. Laakso: Mikä se on nykyään?) mutta olemme sitä mieltä, että Suomi kyllä kantaa kansainvälistä vastuutaan maailmalla silloin, kun ihmisiä uhataan tappaa. Meidänkin täytyy olla mukana auttamassa. Tätä me olemme tehneet aikaisemmin rauhanturvassa ja myös kriisinhallintatehtävissä muissa merkeissä.

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on ollut aktiivinen rauhankumppanuusmaa, ja rauhankumppanuuden merkitys on ollut suuri. Mutta sen jälkeen, kun Baltian maat ja monet muut maat liittyivät Natoon, niin rauhankumppanuuden merkitys koko ajan väheni ja Suomi oli yhdessä näiden Uzbekistanien ja muiden stani-maiden kanssa, ja sen jälkeen sitten Suomi ja myöhemmin muistaakseni Suomen ja Ruotsin puolustusministeritkin esittivät sitä, että rauhankumppanuus näille kehittyneille rauhankumppanuusmaille pitäisi nostaa uuteen arvoon, koska tietenkin on kivaa olla apukoulun priimus, niin kuin me olimme rauhankumppaneissa stani-maiden kanssa parhaita, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä itse asiassa meille. Ja tähän kysymykseen ja tähän toivomukseen Nato on nyt antanut vastauksen, ja sen takia tämä on Suomen oma toivomus ja Ruotsin oma toivomus ja nyt tästä keskustellaan. (Ed. Laakso: Kaksi aivan eri asiaa!)

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Jaakonsaari aika hyvin jo kertoi ed. Laaksolle, että ei tässä ole mitään ihmeellisempää dramatiikkaa, vaan me olemme nyt kiinnostuneita, sitten Nato toteaa, että se voisi avata myöskin kumppanuusmaille mukaantulon nopean toiminnan joukkoihin, ja tämä on jatkuvaa dialogia ja prosessi menee kuitenkin eteenpäin. Mutta mielenkiintoista tässä prosessissa on se, että äärivasemmisto ja äärioikeisto nyt näyttävät yhdistyvän tässä vastustamaan työtä ihmisoikeuksien hyväksi ja kansainvälisen solidaarisuuden hyväksi. (Ed. Arhinmäki: Ettehän te ole tätä vastaan!) Täytyy ihan sanoa, että täällä ed. Laakso on hyökännyt voimakkaasti Natoa vastaan ja käyttänyt tätä Afganistanin operaatiota esimerkkinä. Muistan, kun te vahvasti tuitte puna-armeijan toimintaa Afganistanissa, sen työtä siellä, ja meitä, jotka olimme vähän epävarmoja tässä suhteessa, arvostelitte erittäin voimakkaasti, ja puna-armeijalla ei ollut kyllä siellä YK:n mandaattia toimiessaan. Harmittaako tässä Naton operaatiossa teitä se, että Afganistanissa on nyt järjestetty demokraattiset vaalit tai naiset voivat mennä siellä kouluun, vai mikä tässä Afganistanin operaatiossa oikein harmittaa? Minkä takia te niin voimakkaasti vastustatte sitä?

Kaiken kaikkiaan olennaista on se, että nyt toteutetaan pitkää linjaa Suomen ulkopolitiikassa, mikä tarkoittaa sitä, että me otamme kansainvälistä vastuuta. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Olimme jo 1960-luvulla sitä mieltä, että kansainvälinen solidaarisuus on meille kaikille tärkeätä.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi osallistui ja on päättänyt osallistua jatkossakin rauhanturvaamis- tai kriisinhallintaoperaatioihin, ja kun tämä maailma vaan on nyt kehittynyt niin, että Naton piirissä luodaan toimintatapoja, standardeja, tätä kokonaisuutta, miten näitä operaatioita toteutetaan, niin on myös meidän omien rauhanturvaajiemme turvallisuuden kannalta tärkeätä, että saamme kaiken sen informaation, mitä on käytettävissä, ja tällä tavalla olemme parempia, entistäkin parempia, näissä operaatioissa.

Mitä sitten tulee tähän rotaatioon osallistumiseen, niin nyt on päätetty, ettemme osallistu, ja se on mielestäni oikea ratkaisu. Me joudumme arvioimaan näitä kustannuksia ei vain siitä näkökulmasta, mitä merkitsee se, että on valmiusvuorossa, on paloasemalla päivystyksessä, vaan myöskin ottaen huomioon sen, että jos sitten joudumme lähtemään, (Puhemies: Minuutti ennättikin jo kulua!) riittävätkö resurssit myöskin siihen, ja tätä on vielä paljon arvioitava.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Vasemmistoliitto on tukenut Nato-johtoisiin operaatioihin osallistumista. Aivan yksimielisesti eduskunta teki Bosnian osalta päätöksen. Aivan yksimielisesti eduskunta teki Kosovon osalta päätöksen. Myös Afganistanin osalta me teimme yhteisen päätöksen osallistumisesta aikaisemmin tähän operaatioon. Ei tästä ole kysymys. (Ed. Korkeaoja: Mistäs sitten?) Kaikki nämä ovat YK:n mandatoimia, YK:n hyväksymiä operaatioita. Kysymys on siitä, että nyt me olemme päättämässä osallistumisesta Nrf-joukkojen toimintaan, jonka toiminnan lähtökohtana eivät ole Yhdistyneiden kansakuntien päätökset.

Varapuhemies Seppo Kääriäinen ja myöskin kansanedustaja Erkki Tuomioja esittivät yhteisessä mielipidekirjoituksessaan, että myöskin Naton Nrf-joukkojen osallistumisen lähtökohtana pitää Suomen osalta olla se, että YK tekee etukäteisen päätöksen, antaa hyväksynnän. (Ed. Korkeaoja: Ei tätä suljeta pois tässä!) Mikä on, ed. Heinäluoma, SDP:n kanta tähän teidän merkittävän kansanedustajanne (Puhemies: Minuutti on kulunut jälleen!) Erkki Tuomiojan ehdotukseen?

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihmettelen kyllä nyt itsekin tätä vasemmistoliiton retoriikkaa. Jos mietitään niitä kohteita, joihin Nrf-joukkoja tai niiden osia on tähän saakka käytetty, niin niitä on käytetty esimerkiksi Pakistanin maanjäristyksen uhrien auttamiseen tai Katrina-myrskyn uhrien auttamiseen. Eikö heitä olisi pitänyt auttaa? Ja kyllä monet katastrofit ja muut humanitääriset kriisit ovat sen luontoisia, että niissä tarvitaan vahvaa aseellista suojausta, jotta se apu saadaan perille. Kyllä mielestäni tällaista toimintaa tarvitaan ja on tärkeää, että Suomikin on oman vastuunsa kantamassa tästä toiminnasta.

Mutta siinä kyllä yhdyn ed. Arhinmäen kritiikkiin, että samalla innolla meidän tulisi tukea myös sitä, että täytämme kehitysyhteistyön sitoumuksemme.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aika erikoinen oli ed. Heinäluoman väite, että vasemmistoliitto vastustaa rauhanturva- tai kriisioperaatioihin osallistumista. Meidän mielestämme jatkossakin YK:n mandatoimiin YK:n operaatioihin pitää osallistua. Nyt kysymys onkin Nrf:n osalta siitä, haluammeko me hyväksyä sen, että Nato haluaa monopolisoida itselleen näiden uusien sotajoukkojensa kanssa tietyn tyyppiset kriisit ja toimia YK:n ulkopuolella mahdollisesti ilman YK:n mandaattia. Tästä on tässä kysymys. Ja vasemmistoliitto haluaa puolustaa YK:n johdolla kansainvälisesti tapahtuvaa rauhanturvaamista ja kriisinhallintaa. Me haluamme aidosti, että Suomi on siinä joukossa, joka on liittoutumattomana ratkomassa kriisejä, ei liittoutuneena mukana kriiseissä osapuolena. (Ed. Zyskowicz: Vastahan te vaaditte Afganistanista vetäytymistä!)

Ulkoasiainministeri Ilkka Kanerva

Herra puhemies! Sen verran tohdin tähän sanoa, kun kysyttiin, mikä on se kirjelmä, jonka kirjoitan Natolle tästä, että kyllä se kirjelmän sisältö tulee paljolti paitsi siitä, mitä sanotaan selonteossa, myöskin tietysti eduskunnan vastauksesta. Eihän tällä käsittelyllä ole mitään mieltä, jos ei eduskunnan näkökantoja oteta siinä huomioon, se tietenkin määrittelee tämän meidän vastauksemme sisällön jatkossa. Ja tässä määritellään rajat, sekä sisään tulevat mahdollisuudet että ulos suljettavat vaihtoehdot, tässä selonteossa, sen tiedämme kaikki. Toivon, että sen mukainen linjaus tässä tehdään, koska tämä linjaus perustuu puolestaan hallituksen ja presidentin yhteistoimintaan, yhteiseen näkemykseen siitä, kuinka tässä vaiheessa mennään. Se, mitä tapahtuu seuraavaksi sitten vuosien myötä, jää nähtäväksi.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Kanerva kertoi tästä kirjeestä, ja toivoisin, että näin edustajana voin antaa siihen kirjeeseen evästyksiä. Jollain tavalla tuntuu siltä, että ensinnäkin on se meidän oma puolustus ja vahvan puolustuksen ylläpitäminen on se ensiarvoinen, tärkeä tehtävä. Sen lisäksi näen tärkeänä myöskin sen, että meillä on YK:n mandaatti eli se YK:n hyväksyntä. Lisäksi näen tärkeänä, että niiden operaatioiden johdosta, joihin me osallistumme, suomalaiset eivät joudu välittömään vaaraan joko kotimaassa tai ulkomailla. Samoin näen tärkeänä, että Suomi ei ole mukana sellaisessa hyökkäyksessä, joka aloittaa sodan.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Onhan tämä nyt selvä asia, että tässä on perinteisestä rauhanturvatoiminnasta menty jo aikaisemmin ja nyt mennään yhä kauemmas siihen suuntaan, että ollaan valmiita taistelujoukkoihin ja tappelemaan. Suomi osallistuu jo joissakin sotatilanteissa, siitä tulee osapuoli. Siinä mielessä tuossa kun ed. Laukkanen puhui, ettei mikään meille kelpaa, niin ilmeisesti meillä täällä Suomessa alkaa tämä sotahulluus nousta niin pintaan, että pitää tulla sinkkiarkuissa porukkaa ja pitää olla sotainvalideja, kun meillä on niitä hoitopaikkoja olemassa.

Tämmöinen henkihän tässä on, ja tiedän, että kun se tuodaan tänne eduskuntaan, niin kun kuuntelee tätä jengiä, niin varmasti tulee myös semmoinen päätöskin jatkossa. Mitä näissä monissa tapauksissa tapahtuu: Siellähän on kyse siitä, että siellä on köyhempien ihmisoikeuksista kyse ja rahan vallasta, ja tässä tapauksessa kyllä minä uskon, että Nato aina menee rahan vallan puolelle näissä, tai haluaisin nähdä, kun se menisi köyhien puolelle joskus.

Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Osallistuminen Nrf-joukkoihin tässä muodossa kuin se nyt on ollut esillä on mielestäni aivan ok. Suomalaiset ovat menestyksekkäästi olleet mukana YK:n rauhanturvaamistehtävissä ympäri maailmaa, ja se on luonut pohjan sille, miksi suomalaiset ovat niin haluttuja näissä rauhanturvaamis- ja myös näissä Nato-johtoisissa operaatioissa. Siksi kuitenkin pidän hiukan ihmeellisenä täällä ed. Jaakonsaaren ilmaisua "apukoulun priimus" näissä tehtävissä; hieman tarkennusta tähän.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erikoista, että nyt tämä halutaan nähdä täällä tällaisena ideologisena kysymyksenä. Sitähän se ei ole. Tämä on hyvin käytännönläheinen, pragmaattinen työväline Suomen kriisinhallintaosaamisen ja -suorituskyvyn kehittämiseksi, eikä tämä muuta millään tavalla myöskään Suomen ja Naton välistä suhdetta.

Ed. Lahtela, siihen sotahulluuteen: Katsotaan, mitä Nrf on tehnyt, ollut mukana Pakistanin maanjäristyksen jälkitilanteen hoidossa, Katrina-hirmumyrskyn jälkitilanteen hoidossa, Ateenan olympialaisten turvaamisessa, paavin hautajaisten turvaamisessa. Ja on suunniteltu, että nämä tehtävät ovat evakuointitehtäviä, humanitäärisen kriisin katastrofin jälkitilanteen hoitoa, kauppasaartoon puuttumista, terrorisminvastaisia toimia, kriisinhallintaoperaatioita ja rauhaturvaamista, tällaista. Näihin tätä on ollut tarkoitus käyttää. Ei tässä pitäisi olla mitään ongelmaa, että Suomi aktiivisena kriisinhallintaan osallistuvana, arvostettuna maana on tässä mukana.

Sen takia on hyvin tärkeätä vielä, puhemies, että tämä kriisinhallinnan kokonaisuus, sen tarkoitus, suuntaviivat, resurssit, arvioidaan nyt sitten huolella ja perusteellisesti (Puhemies: Minuutti on kulunut!) tässä tulevassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomi on tällä hetkellä EU:n nopean toiminnan joukoissa päivystysvuorossa yhdessä Ruotsin, Norjan, Viron ja Irlannin kanssa muodostetussa taisteluosastossa. Valtioneuvoston Nrf-selonteon mukaan Suomi määrittelee myöhemmin, minkälaisia joukkoja se tarjoaa Nrf:n täydentävään toimintaan sekä milloin ne ovat käytettävissä.

Kysyn ministeriltä, mitä tehdään siinä mahdollisessa tapauksessa, että osallistumme Nrf-operaatioon, jonka kesto syystä tai toisesta pitkittyy, ja EU:n päivystysvuoromme on alkamassa. Onnistuuko vuorottelumme EU:n ja Naton joukoissa myös käytännössä?

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ettei jää epäselväksi ed. Heinäluomalle eikä muillekaan, niin tässä ei ole kriisinhallinnasta kysymys, mutta sen sijaan mielestäni 2000-luvun humaaniin, kansainväliseen solidaarisuuteen kuuluvat kehitysyhteistyö, siviilikriisinhallinta, rauhanturvaamistoiminta. Mutta sen sijaan hallitus on nyt lähestynyt eduskuntaa siten, että tämä on kolme sivua pitkä kirjelmä, jossa pääasiassa perustellaan sitä, että rotaatioihin osallistuttaessa edelleen säilyy tämä suvereeni kansallinen päätöksenteko. Eli tässä on vanhaa paperia käytetty ja kulissien takana, verhojen takana valmisteltu tämä ratkaisu. Ja ainakaan meillä ei ole ollut sellaisia keskusteluja, että voisi sanoa, että koko oppositio on ollut tässä mukana.

Eniten minua huolestuttaa se, että tällaisen muodollisen päätöksenteon alleviivauksella halutaan hämärtää se, että tosiasiallista päätösvaltaa ei jää sen arvioimiseen, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) mihin kriiseihin lähdetään mukaan, vaan se päätös tehdään Natossa.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri kuvasi tätä toimintaa sillä, että palopaikalle aina täytyy lähettää paloauto. Tässä asiassa on helppo olla hänen kanssaan samaa mieltä.

Kun toisaalta päällekkäisyyttä pitää purkaa ja kun Suomi on mukana niin YK-operaatioissa, EU-taistelujoukoissa kuin nyt myöskin sitten näissä nopean toiminnan joukoissa jatkossa, niin mikä on Suomen tärkeysjärjestys? Minkä merkkinen paloauto paikalle jatkossa lähetetään?

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eräs kenraali kerran vertasi Natoa tai Natoon menoa marttakerhoon liittymiseksi, ja nyt täällä Nrf:ää maalataan semmoiseksi humanismin yhdistykseksi. Tosiasiassa Nato on erittäin tehokas sotilasliitto, erittäin kova sotakone, jonka keihäänkärki on Nrf, tämä taistelujoukko. Miten muuten? Miten te tämän kysymyksen oikein asetatte? Kun siihen liitytään nyt, Nrf:ään, niin totta kai siinä otetaan askel kohti Nato-jäsenyyttä. Miksi tämä asia pitää pimittää? Siksi, että kansa vastustaa tietenkin Nato-jäsenyyttä. Minä muuten uskon, että jos teidän tahtonne toteutuu, niin jonain päivänä Natosta pidetään ne samat puheet tässä salissa, joilla nyt Nrf:ää ylistyslaulun muodossa suunnilleen ylistellään.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei tässä ole tarve mitään Nrf:ää ylistää, mutta on tarve nähdä, mikä on tämän keskustelun ydin. Se on se, olemmeko mukana kriisinhallintatehtävissä, joita Nrf tekee. Se on se ydin. Minun on mahdoton ymmärtää, miten me voimme olla mukana Nato-johtoisessa operaatiossa Afganistanissa ja Kosovossa, jos me koemme, että emme tämän saman Naton kanssa voi olla tekemisissä näiden Nrf-joukkojen muodossa. (Ed. Tennilä: Ne ovat eri asioita!) — No, vaikea nähdä, kun nämä kriisinhallintatehtävät kuuluvat tähän Nrf-konseptiin. (Ed. Laakso: Siihen kuuluu paljon muutakin!) — Te olette jääneet siihen vanhaan ennakkoluuloiseen maailmaan. Se on sääli, koska nythän meidän pitäisi puhua siitä, millä ehdoilla tämä osallistuminen tehdään, miten se sovitetaan meidän muuhun kriisinhallintaamme, mihin meidän resurssimme riittävät, ja pitää siitä huolta, että eduskunta selvästi sanoo, että näihin operaatioihin tarvitaan erillinen päätös, ja me emme anna mitään valtakirjaa olla jokaisessa Naton operaatiossa mukana. Se on SDP:n kanta.

Ulkoasiainministeri Ilkka Kanerva

Herra puhemies! Lyhyesti sen verran hallituksen puolelta siihen on aihetta sanoa, että kyllä minä näen, hyvät kollegat, että Nato on tekemässä inhimillisesti perusteltua ja kestävää työtä niin Kosovossa kuin Afganistanissakin. Jos joku on eri mieltä, niin ehdottomasti ilmoittakaa se tässä yhteydessä. (Ed. Laakson välihuuto) Jos joku on sitä mieltä, ettei näiden operaatioiden taustalla ole inhimillisen elämän ja toimivan yhteiskunnan aikaansaaminen, niin sitten olemme vaan eri mieltä.

Esitettyyn kysymykseen siitä, mitä tapahtuu, jos tulee tällainen päällekkäisyys, johon edustaja tuolla kysymyksessään viittasi: Juuri sen vuoksi EU:n taistelujoukoilla on nämä valmiusvuorot hyvin pitkälle etukäteen sidottuina, ja Suomi on sitoutunut siihen, että vuonna 2011 meillä on itse asiassa kaksikin valmiusvuoroa. Silloin me olemme sitoutuneet olemaan käytettävissä kaiken aikaa, ja sen vuoksi me emme tietysti ole silloin aikeissakaan lähteä Nrf-harjoituksiin tai Nrf-operaatioihin mukaan. Juuri sen takia on tärkeää, että Nrf:llä ja EU:n taistelujoukoilla on keskinäinen koordinaatio olemassa, johon täällä muun muassa kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa perustellusti viitattiin. Tärkeysjärjestys on se, että Suomen puolustaminen, Suomen turvallisuudesta huolehtiminen on numero yksi, EU:ssa täysjäsenenä ollessamme EU:n velvoitteista huolehtiminen on sijalla kaksi ja sitten muut yhteistyövaraisen kansainvälisen turvallisuuden toimet ovat sijalla kolme.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Kuulimme täällä Pakistanin maanjäristyksestä ja Katrina-hirmumyrskyn aiheuttamasta hädästä ja siitä, että Nrf:ää tällaisiin toimiin on käytetty. On kuultu myös, minkälaisia nämä ajatellut tehtävät jatkossa ovat. Nrf-joukkojen painopiste on siis kansainvälisissä kriisinhallintaoperaatioissa. Nämä kriisit, luonnonkatastrofit, terrori-iskut, ovat kaikki yllättäviä tilanteita, joihin ei voida valmistautua muuten kuin ylläpitämällä valmiudet nopeaan liikkeellelähtöön heti, kun tarve sitä vaatii.

Tästä puhujapöntöstä, samoin tuosta ministerien suulla, kansanedustajien suulla ja uudenvuodenpuheissa ylintä valtiovaltaa myöten meiltä suomalaisilta vaaditaan solidaarisuutta. Meitä vaaditaan auttamaan heikompia ja niitä, jotka tarvitsevat apua. Puhutaan solidaarisuudesta ja vastuunkannosta jopa globaalilla tasolla. Eikö tämä Nrf-joukkojen kansainväliseen kriisinhallintaan osallistuminen, hätään vastaaminen katastrofin hetkellä ole juuri sitä yhteisöllistä, kansainvälisesti yhteisvastuullista toimintaa, jota Suomi on harjoittanut ja jota sen tulee harjoittaa?

Päätös jättäytyä päivystysvuoroista on näiden puheiden täydellistä mitätöintiä, näiden solidaarisuuspuheiden mitätöintiä. Tosi paikan suomalainen vastuuntunto ja solidaarisuus onkin vain ulkokultaista oman edun tavoittelua. Miksi suomalaiset epäröivät, että tämän kaltainen vastuu ei heille täysipainoisesti kuuluisi? Jo nyt osallistumalla vain Nrf:n täydentävään toimintaan ja jättämällä muut maat hoitamaan päivystyksen Suomi ajautuu varaumiensa kautta tilanteeseen, että aivan välittömään hätään tarjottavana oleva apumme on olematonta tai vähintäänkin rajallista. Kun muut jo toimivat, me vasta harkitsemme. Kun naisia ja lapsia raiskataan ja kansoja murhataan, alkaa Suomi pohtia osallistumistansa Nrf-toimintaan ja vähitellen rekrytoida joitain ihmisiä toimintaan.

Huomauttaisin myös, että puheet itsenäisestä päätöksenteosta Nrf-operaatioihin osallistumisen suhteen ovat vähintään kansaa harhaan johtavia. On itsestäänselvää, että kukin maa päättää omasta osallistumisestaan jokaiseen operaatioon. Tämä on Naton tapa toimia yleensäkin, ja sen tietää joka ikinen tässä salissa nyt oleva ja tietävät ne, jotka ovat aiemminkin täällä tänään olleet. On tarpeetonta korostaa, että Suomi olisi jotenkin erityisasemassa tässä suhteessa.

Entä EU:n nopean toiminnan joukot? Kannatettavia toki, samoin YK:n toiminta. On kuitenkin muistettava, että EU:n 27 maasta 21 on jo tällä hetkellä Naton jäsenmaita. Se, kuinka pitkälle näillä 21:llä Naton eurooppalaisella jäsenmaalla riittää kiinnostusta kehittää kahta päällekkäistä järjestelmää, on mielestäni hyvin kyseenalaista, ja minä sanoisin, että on myöskin suomalaista itsepetosta uskoa, että tässä olisi joku eri tehtävä mahdollinen.

Nrf-joukkojen ytimessä on kysymys kansainvälisen vastuun kantamisesta. Totuus on, että nykymaailmassa tätä vastuuta kannetaan pitkälti Naton operaatioiden kautta. Missä oli YK:n kriisinhallinta, kun Serbiassa murhattiin kansaa? Sitä ei ollut.

Päivän Nrf-keskustelua värittää leveällä pensselillä huoli Suomen ajautumisesta Natoon. Tämä Nato-kammo, joka muistuttaa ikävästi jo homofobiaa, pitää siirtää sivuun ja keskittyä olennaiseen eli siihen kysymykseen kriisinhallinnasta, humanitäärisestä työstä ja Suomen velvollisuudesta vauraana sivistysmaana kantaa kansainvälinen vastuunsa. Tästä on kyse tänään, ja tästä on kyse Nrf:ssä, ei mistään sen kummemmasta.

Mikaela Nylander /r:

Ärade talman! Beslutet om att Finland ska gå med i Natos snabbinsatsstyrkors verksamhet kan betraktas som ett viktigt men ganska odramatiskt beslut. Odramatiskt därför att Finlands internationella engagemang och globala ansvarstagande också i svåra konfliktsituationer nu har kommit in i en fas där beslutet om deltagandet i Nrf kan anses vara en logisk följd av vårt tidigare engagemang. Viktigt är beslutet därför att det åskådliggör en viss beredskap i det finländska beslutsfattandet som innebär att vi kan fatta beslut som hänför sig till Nato på ett tämligen neutralt sätt. Deltagandet i Nrf förändrar inte vår relation till Nato.

Arvoisa puhemies! Meidän tulisi voida arvioida, miten Nato on kehittynyt ja miten Nato kehittyy tulevaisuudessa, ilman, että puhutaan jäsenyydestä. Tässä yhteydessä on myös syytä arvioida, mikä on Suomen rooli ja asema kansainvälisellä areenalla ilman, että koko ajan fokusoidaan mahdolliseen jäsenyyteen tai ei. Siinä mielessä tämä päätös on tärkeä. Naton muuttunut asema globaalina turvallisuusorganisaationa ja -tekijänä on seuraus organisaation pitkästä kehityksestä ja strategisten painopisteiden muuttumisesta, ja tällä päätöksellä Suomi osittain tunnistaa ja tunnustaa tämän muutoksen. Voidaan tehdä yhteistyötä joustavalla ja molempia osapuolia hyödyttävällä tavalla.

Päätös lähteä mukaan Nrf-toimintaan ei millään tavalla sulje pois muuta kansainvälistä vastuunkantoa. Ei Nato tule korvaamaan YK:ta tai EU:ta tai kilpailemaan niiden kanssa, mitä tulee kriisinhallintatehtäviin. Kaikilla organisaatioilla on oma roolinsa, ja työnjaosta pystytään varmasti jatkossakin päättämään. On kaikkien intressissä, että toimitaan niin kuin Afganistanissa. Siellä Nato toimii nimittäin YK-mandaatilla. Mielestäni tulisi aina pyrkiä YK-mandaattiin. Jos tämä ei jostain syystä onnistu, se ei kuitenkaan voi olla este osallistumiselle.

Det ena kan inte utesluta det andra då vi talar om Finlands internationella engagemang. Utmaningarna är så omfattande och av så varierande slag att alla aktörer behövs. Ett deltagande i Nrf får absolut inte betyda ett mindre engagemang i exempelvis FN. Ett FN-mandat bör eftersträvas för Natoledda operationer, men kan inte vara en förutsättning. Det samarbete Finland går in för i och med Nrf-beslutet kommer givetvis också att gagna Finland. Det ger oss möjlighet att vidareutveckla vår egen snabbinsatskapacitet, vilket kommer att vara till nytta då det gäller deltagande i andra organisationers krishanteringsverksamhet.

Talman! Det är viktigt att poängtera att Finland kommer att ha en suverän nationell rätt att besluta huruvida vi deltar i en operation eller inte. Nato har också luckrat upp reglerna för partnerskapsländerna att delta, vilket dels beror på att Nato söker nya strategiska partnerskap, dels beror det säkert också på viljan att verkligen få med länder som Finland, som har ett erkänt kunnande i krishanteringsfrågor. Ett partnerskapsland kommer synnerligen fritt att kunna välja hurudana trupper det erbjuder Nrf.

Finland kommer alltså att suveränt kunna besluta huruvida vi deltar, dessutom kommer vi att kunna fatta beslut om vilka trupper vi sänder. Finland har ett gediget kunnande inom krishanteringen och vi har mycket att ge också för Nato-strukturerna. Vi bör kontinuerligt utvärdera vårt deltagande i internationell krishantering. Också graden av deltagande i Nrf bör analyseras och beredskap att gå vidare och fördjupa det här samarbetet bör finnas om vår erfarenhet av Nrf en dag talar för det.

Puhemies! Vaikka valtioneuvoston päätöksestä ei tarkasti selviä eikä voikaan selvitä, millä tavalla Suomi tulee osallistumaan, mielestäni päätös osallistumisesta on oikea. Suomi on edelleen varteenotettava kansainvälinen vastuunkantaja. Se laaja kokemus ja osaaminen, joka on kertynyt meille kansainvälisissä kriisinhallintatehtävissä, tulee olemaan hyödyksi maailmalla, myös Nrf:ssä. Meillä on paljon annettavaa myös Nato-rakenteille.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa tuntuu monelta unohtuneen se, mikä Nato ensisijaisesti on. Nato on rikkaiden länsimaiden ylläpitämä sotilasliitto. Se ei ole kenraali Gustav Hägglundin mainitsema marttakerho. Se ei ole presidentti Martti Ahtisaaren puhuma rauhanjärjestö. Täällä moni on tuntunut puhuvan, että Nato olisi joku tällainen humaani maailmanparantajajärjestö. Kyllä se ennen muuta edelleen on kova sotilasliitto.

Nyt kun puhumme Nrf:stä, Naton nopean toiminnan joukoista, kysymys ei ole vain kriisinhallinnasta tai rauhanturvaamisesta, mihin kysymykseen täällä keskustelussa ihan tarkoituksella on pyritty supistamaan keskustelu Nrf:stä. Kyllä tähänkin asti Suomi on pystynyt toimimaan rauhanturvaamisen suurvaltana. Suomi on pystynyt osallistumaan kriisinhallintatehtäviin, niin kuin kuuluukin, ilman, että olemme Nato-jäsen tai Naton ulkojäsen Nrf:n kautta. Kysymys Nrf:stä on kysymys siitä, että Nato pyrkii omia sotajoukkojaan muodostamaan uudestaan paremmin toimiviksi, nopeammin toimiviksi, nopeammin reagoiviksi. Nyt kysymys on siitä vasemmistoliiton mielestä, haluaako Suomi ottaa merkittävän harppauksen kohti Nato-jäsenyyttä sitä kautta, että lähdemme mukaan tähän Nrf-toimintaan, menemme mukaan tähän sotanyrkkiin, jota Nato rakentaa. Kysymys ei ole siitä, kuten täällä on yritetty antaa ymmärtää, ettemmekö me olisi sitä mieltä, että Suomen pitäisi osallistua YK:n mandatoimiin rauhanturvaoperaatioihin tai kriisinhallintaoperaatioihin. Niihin pitää ehdottomasti osallistua, totta kai, tietyillä reunaehdoilla. Itse henkilökohtaisesti olen esimerkiksi Afganistanin osalta, kun ulkoministeri sitä kysyi, sanonut sen ja sanon nytkin: Minun mielestäni se ei täytä enää niitä periaatteita, joilla silloin lähdettiin Afganistaniin, ja siihen osallistuminen tuottaa enemmän haittaa kuin hyötyä.

Arvoisa puhemies! Minusta olisi hyvä, että täällä rehellisesti myönnettäisiin, että tämä Nrf:ään osallistuminen on ennen muuta yksi aika merkittävä askel tai, voisi sanoa, jopa harppaus Suomen Nato-jäsenyyttä kohti. Sen vuoksi ei ole ollut yllättävää, että kokoomuksen Nato-haukat ovat olleet viemässä tätä asiaa lujasti eteenpäin. Sen sijaan on ollut yllätys, että sosialidemokraatit, toisin kuin esimerkiksi veljespuolueensa Ruotsissa, ovat suhtautuneet myönteisesti Nrf:ään mukaan menemiseen. Yllätys on ollut se, että rauhan puolesta aina puhuneet vihreät ovat olleet valmiita hyväksymään Nrf-jäsenyyden. Täytyy kuitenkin myöntää, että vihreiden puheenvuoro oli kriittinen. Itse asiassa on niin, että puhutaan toista ja sitten päätetään toista, mutta hyvä, että eduskunnassa sentään oli joitain muitakin kriittisiä ääniä Nrf:n osalta, vaikka lopputulokseen äänestyspäätöksen osalta se ei taida vihreillä vaikuttaa, kuten tapana on.

Se erityisesti ihmetyttää, että perussuomalaiset, jotka niin voimallisesti ovat sanoneet olevansa isänmaan asialla, tässä asiassa ovat antamassa periksi. Mistä on kysymys siinä, että perussuomalaiset avaavat Nato-ovea täällä eduskunnan suuressa salissa? Onko kysymys vanhasta SMP:läisestä hallituskipeydestä? (Ed. Laakso: Juuri siitä!) On nähty, että tässä kysymyksessä on annettava periksi. Nyt nähdään, että Nato-asiassa näyttää siltä, että isänmaan asialla on vain vasemmistoliitto, mutta me toivomme, että kansan enemmistön paine johtaa siihen, että myös muissa puolueissa nousee kriittisiä äänenpainoja asian suhteen.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto vastustaa Naton nopean toiminnan joukkoihin, Nrf-joukkoihin, mukaan lähtemistä. Tasavallan presidentin kanta, joka on ollut vähintäänkin harkitseva tämän osalta, ellei jopa hivenen kriittinen, ja toisaalta se, että on selvää vastustusta ollut, on vaikuttanut siihen, minkälaisena päätös nyt hallituksen esityksenä tänne tulee. Pitää muistaa, että Nato-haukat olisivat halunneet viedä paljon pidemmälle tämän asian. Tässä asiassa on painanut se, että tasavallan presidentti on ollut kriittinen, se, että eduskunnasta löytyy myös kriittisiä äänenpainoja, mutta siitä huolimatta emme voi tätä päätöstä hyväksyä.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ehkä on syytä aloittaa siitä, mihin tässä äskeisessä puheenvuorossa jäätiin. Taustaksi on pakko muistuttaa siitä, että viime vuonna tehdyn haastattelututkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa suomalaisista vastustaa Suomen Nato-jäsenyyttä, mutta sama joukko suomalaisia puoltaa Suomen osallistumista Naton nopean toiminnan joukkoihin ja suhtautuu siihen myönteisesti. Sen tiimoilta olemme kyllä nyt tässä ihan demokraattisesti liikkeellä. Täytyy muistaa myös, että aseilla ei ratkota maailman kriisejä. Pääpainon tulee aina ja kaikkialla olla konfliktien ennaltaehkäisyssä ja siviilikriisinhallinnassa.

Tässä nyt harkittavassa päätöksessä voi nähdä monenlaisia viitteitä. Suomi on jo nyt Naton kumppanimaa, eli muutos on pieni. Tärkeää on myös, että Suomen oma harkintavalta operaatioihin osallistumisessa säilyy tästä eteenpäin. Valtioneuvoston ja tasavallan presidentin uusi linjaus on oikean suuntainen. Sen mukaan Suomi vahvistaa halukkuutensa osallistua Nrf:ää täydentävään harjoitustoimintaan ja vain siihen. Päivystysvuoroihin emme siis edelleenkään osallistu.

Kuten täällä keskustelussa on käynyt jo esiin, EU:n taisteluosastojen tapaan tässäkin kohteena ovat hyvin samanlaiset tapahtumat ja toiminnat: evakuointi, katastrofiapu, kauppasaarto, kriisinhallinta. Ei varmastikaan kukaan tässä salissa voi sanoa, etteikö Pakistanin maanjäristyksen jälkiseurauksia tai hirmumyrsky Katrinan tuhoja olisi saanut korjata. Siitä huolimatta täytyy asiaa katsoa myös muiden kuin vaaleanpunaisten lasien läpi. Aina kaikissa päätöksissä on monenlaisia puolia. Tässä tapauksessa sotilaalliset voimavarat ovat rajalliset ja rahaa pitää riittää Suomen puolustamiseen. Siksi pidän erittäin hyvänä ulkoministerin vastausta kysymykseen tärkeysjärjestyksestä. Vastaushan oli, että Suomen puolustus on ensisijainen, sen jälkeen tulee EU-toiminta ja sen jälkeen muut vaihtoehdot. Toki on tärkeää yhdenmukaistaa toimintatapoja ja tekniikkaa muiden toimijoiden kanssa.

Naton nopean toiminnan joukot perustettiin vuonna 2002 ja julistettiin toimintakykyisiksikin jo 2 vuotta sitten, vaikka ongelmia on koko ajan ollut jo pelkästään kaavaillun 25 000 sotilaan mukaan saamisessa. Ehkä juuri tästä syystä toiminnan onnistumisesta ei ole saatu niin tarkkaa selvyyttä kuin olisi ollut hyväksi. Kysymys joukkoihin liittymisestä ja toimintaan osallistumisesta on myös symbolinen, ja niin sen täytyykin olla. Tästä tulevasta päätöksestä huolimatta Nato-jäsenyyden ja nyt tehdyn ratkaisun välillä on palomuuri, joka on suomalaistenkin tahdon mukaisesti pitävä. Vihreiden vaatimuksesta tämä palomuuri on myös kirjattuna päätökseen.

Tärkeäksi kysymykseksi jää myös osallistumisen hinta. Kukaan ei oikein osaa sanoa sitä euromäärää eikä sitä, mistä rahat ovat poissa. Näin kehysneuvottelujen jälkeen mieleen nousee, ja tekee mieli muistuttaa, että ne eivät saa olla poissa kehitysyhteistyömäärärahoista, ympäristönsuojelusta tai vaikkapa terveydenhuollosta. Vähän on sellainen olo, että retkelle lähdetään ilman tietoa matkan hinnasta. Toivottavasti näin ei ole.

Tällä tehdyllä vihreällä palomuurilausunnolla ratkaisun takana voi seistä, mutta kysymyksiä on silti jäljellä. Selonteosta puuttuu analyysi tämänastisen toiminnan onnistumisesta ja sen mukaanlähdön hintalapusta. Ainakin näihin kahteen asiaan toivon vielä tässä keskustelussa vastauksia.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vuonna 2006 juhlittiin suomalaisen rauhanturvaamisen 50-vuotista taivalta ja maamme pitkiä perinteitä kriisinhallinnassa. On erinomainen asia, että Suomen panos maailmalla on tänäkin päivänä yhtä kunniakas kuin 50-luvun lopulla. Tämän päivän uhkakuvat tosin ovat hyvin erilaisia verrattuna kylmän sodan maailmaan, sillä maailma muuttuu vauhdilla, niin kuin hyvin tiedämme.

Kyky nopeaan toimintaan on verrattain uusi piirre Suomen sotilaallisessa kriisinhallinnassa. Maailmalla tehokkaaksi havaittu toiminta on koettu hyödyllisenä ja tärkeänä myös meillä. Naton kumppanimaana Suomelle on hiljattain avautunut arvokas tilaisuus päästä mukaan Nrf-toimintaan, ja tämä tilaisuus meidän pitää myös käyttää hyväksemme.

Ulkoasiainvaliokunta toteaa mietinnössään, että edellytykset Suomen osallistumiselle Naton nopean toiminnan joukkoihin ovat olemassa silloin, kun Suomi ei ole päivystysvuorossa EU:n taisteluosastossa. Hallitusohjelmassa puolestaan on maininta, että EU:n taisteluosastoista saatavat kokemukset muodostavat pohjan harkittaessa osallistumista Naton Nrf-toimintaan. On hyvä pitää mielessä, että nämä kaksi asiaa, Naton nopean toiminnan joukot ja eurooppalaisen puolustuspolitiikan muotoutuminen, eivät ole vaihtoehtoja toisilleen vaan ne ovat vahvasti toisistaan riippuvaisia. Kyse on myös aivan eri mittaluokan kokoonpanoista Nrf-joukkojen ollessa EU:n nopean toiminnan joukkoihin verrattuna merkittävästi suurempia. Nato ja Nrf merkitsevät yleismaailmallisen kriisinhallinnan perustaa. Nrf on standardi, jonka piirissä Suomen tulee olla, mikäli haluamme säilyttää kunniakkaat perinteemme kriisinhallinnassa myös tulevaisuudessa. Käytännön syyt puoltavat Suomen osallistumista.

Arvoisa herra puhemies! Olen monissa yhteyksissä todennut, että Suomi ei voi pienenä maana olla mukana kaikessa ja tehdä kaikkea, vaan meidän pitää osata erikoistua ja käyttää vahvuuksiamme. Nopean toiminnan joukot kuuluvat juuri siihen erikoisosaamiseen, jota meillä on. Maineemme kriisinhallinnan ammattilaisina tunnustetaan myös maamme rajojen ulkopuolella, ja tätä mainetta meidän tulee käyttää maailmalla hyväksemme. Naton nopean toiminnan joukot ovat moderneja ja nopeasti maalla, merellä ja ilmassa liikuteltavissa olevia osastoja, joita voidaan tarpeen tullessa käyttää nopeasti eri puolilla maailmaa. Tehtäviin kuuluu Naton toiminnan koko kirjo aina evakuointitehtävistä kriisinhallintaan, terrorismin torjuntaan ja yhteisen puolustuksen tehtäviin. Kaikesta tästä meillä on kokemusta.

Kukaan ei tietenkään toivo sitä, että vaativia ja vakavia tehtäviä tulisi runsain mitoin. Valitettavasti erilaiset kriisit ovat kuitenkin maailmanpolitiikan arkipäivää, ja kaikkeen on hyvä varautua. Tähän liittyen totean, että sotilaidemme varustukseen pitää kiinnittää riittävästi huomiota, mikäli toimintaan päätetään osallistua. Kriisinhallinta ei ole missään olosuhteissa vaaratonta. Meillä ei ole varaa menetyksiin sen vuoksi, että materiaalinen varustautumisemme on ollut olosuhteisiin nähden väärää tai puutteellista. Mikäli sotilaallisia joukkoja tarvitaan, niiden tehtävänä on puuttua tilanteisiin nopeasti ja luoda perusta muille kriisinhallinta-avustustoimille. Mahdolliset sotilaalliset toimet saattavat parhaimmassa tapauksessa olla ohi varsin äkkiä, mutta jälkihoito kestää parhaimmillaan useita vuosia. Todettakoon, että myös siviilikriisinhallinnan ja muun jälkihoidon osalta maastamme löytyy rautaisia ammattilaisia.

Arvoisa puhemies! On selvää, että mikäli teemme päätöksen Nrf-joukkoihin osallistumisesta, ei se suinkaan sulje pois esimerkiksi pohjoismaisen puolustusyhteistyön kehittämistä, mikä on vähintään yhtä tärkeää kuin nopean toiminnan joukkoihin osallistuminen.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Siitä on 14 vuotta aikaa, kun Suomi lähti Naton rauhankumppaniksi, ja 12 vuotta, kun Ifor-operaatio alkoi Bosniassa, eli on ihan luontevaa, että kun asiat kuitenkin kehittyvät ja menevät eteenpäin, niin Suomikin on niissä mukana parhaalla mahdollisella tavallaan ja yrittää itse kehittyä.

Koko tässä Natossahan on iso muutos tapahtunut ja tapahtuu jatkossakin. Voimavaroja suunnataan uudelleen ja toimintakykyä mietitään eri tavoin. Kysymys on kaikenlaisten toimintalohkojen ajanmukaistamisesta, tai mikseipä transformaatiosta, niin kuin Nrf-joukoissa sanotaan. Nrf-joukot, siis Nato Response Force, ei ole minkäänlainen hyökkäysjoukko. Jokainen vähänkin englantia tietävä tietää, mitä respond-sana tarkoittaa. Siinähän vastataan johonkin, joka on jo tapahtunut. (Ed. Laakso: Nyt ei ole kysymys semantiikasta!) Sitä kautta on aika mielenkiintoista, että tästä luodaan erilaisia asioita. — Joku sanoo näitä semantiikaksi; jos hänen omatuntonsa sillä lailla tulee puhtaaksi, niin näinhän se on, mutta väärä tulkinta se on joka tapauksessa.

Tämä Nrf-käsitteistö otettiin selkeästi käsittääkseni käyttöön Prahassa vuonna 2002. Siis siitä on kuutisen vuotta aikaa, ja täysi valmius oli Riian kokouksessa Riiassa vuonna 2006 eli kaksi vuotta sitten. Tämän käsitteistön sisällä on kyllä nyt hämmästyttävän paljon termejä. Itse asiassa on hivenen vaikea saada otetta, mikä on se varsinainen ydin siellä sisällä. Puhutaan asteittaisesta valmiudesta, täydentävästä toiminnasta, rotaatiosta. Ovat nämä joukot sitten millä tahansa tasolla, niin selvää on, että esimerkiksi Suomen puolustusvoimille, meidän joukoille — jotka muuten vapaaehtoisesti sinne osallistuvat, sinne ei ketään suomalaista sotilasta pakoteta — siellähän testataan, siellä kehitetään, siellä otetaan uusia materiaaleja käyttöön, ja mitä paremmassa yhteistyössä Nrf-joukkojen kanssa ollaan, sitä selkeämmät asiakirjat ja ohjeistukset tulevat myöskin joukkojen käyttöön. Jos lähtee tähän ytimeen, johon Suomi ei nyt lähde, eli valmiusvuoroihin, niin silloin meidän poikamme, ne, jotka sinne menevät, olisivat 6 kuukautta omissa harjoituksissaan, sen jälkeen 6 kuukautta kansainvälisissä harjoituksissa ja sen jälkeen 6 kuukautta lähtövalmiina, jos jossain päin maailmaa apua tarvitaan.

Asiantuntijat Suomessa sanovat aivan yhtäpitävästi, että Nrf tarjoaa tätä kautta kaikkea sitä, mitä meillä on Puolustusvoimissa toivottu. On aika mielenkiintoista, että mitään negatiivisia seikkoja en asiantuntijoiden kautta kysymälläkään ole saanut esille tässä asiassa. Valtioneuvoston päätös on tietenkin poliittinen, ja se on tänään täälläkin nähty, miten voimakas jännite tässä halutaan oikeiston ja osan vasemmistosta välille luoda. Se ehkä kuuluu poliittiseen kuvioon, ja sillä lailla se voi olla toivottavaakin, mutta jos vaan sillä pohjalla asioista päätetään, niin ollaan vähintään mielenkiintoisella, elleipä jopa vaarallisella tiellä. Nimittäin tämä valtioneuvoston päätöshän ei ole linjaus. Se on tekninen selonteko pelkästään. Se ei ole mikään lopullinen. Siinä ei mitään aikatauluja edes ilmoiteta, mutta kuitenkin näköjään aika luotettavasti tulkitaan niin, että valmiusvuoroihin, tähän täydelliseen rotaatioon, suomalaiset eivät lähde.

Seikka, jota kovasti ihmettelen ja jonka perään olen yrittänyt asiantuntijoilta kysyä: mitä Suomi tai meidän Puolustusvoimat hyötyy siitä, että me emme ole valmiusvuorossa mukana eli emme ole päivystämässä? Me emme hyödy mitään siitä, meille on siitä vaan haittaa. Me emme ole tämän toiminnan ytimessä, emme hallitse, saa tietoa kaikesta siitä, mikä on uusin teknologia jnp. Tästä on tullut nyt vähän liian paljon juupas—eipäs-keskustelu, liian voimakkaasti pelkästään poliittinen, ja ikään kuin unohdettaisiin se perustotuus, mikä tässä kaiken takana on. Sen takia lopetan sanomalla saman, minkä debatissa jo toistin. Kun tiettyihin toimenpiteisiin lähtee mukaan, niin niissä pitää sitten olla mukana. Ei voi valita rusinoita pullasta, ei voi olla puoliksi raskaana.

Sari Palm /kd:

Arvoisa puhemies! Jotenkin haluaisin toisaalta ääneen ajatella, mitä mietin tästä selonteosta, ja toisaalta vilpittömän sinisilmäisesti suomalaisittain avoimesti katsoa tätä selontekoa. Tänään debatissa täällä kaivettiin muutamaa monttua. Toisessa montussa oli Nato-itsenäisyys, ja toisessa montussa ehkä historian kipeät tunnelmat.

Noin takapenkin edustajana sitä on muun muassa tiedotuskanavien varassa jonkin verran lukuun ottamatta toki tietenkin eilen tullutta selontekoa, ja toteankin, että kun siellä on kovasti ollut esillä, että nyt on kysymys luonnollisesta osasta "pitkään jatkuneessa Nato-yhteistyössä", niin, arvoisa puhemies, pidän erityisen tärkeänä alleviivata sitä, että tämän päivän päätösesitys on nimenomaan yksittäinen, erillinen päätös yhteistyössä Naton kanssa. Nrf-joukkoihin mukaan lähteminen ei ole mikään luonnollinen osa jäsenyysyhteistyössä Naton kanssa. Tämä viesti on ollut kyllä selkeä ja hyvin luetun ymmärrettävä viime päivien Nrf-tapahtumien yhteydessä ja myös kirjattuna tähän selontekoon, ja tästä myös pidetään kiinni.

Osallistuminen Naton nopean toiminnan joukkoihin on mitä suurimmassa määrin ja parhaimmillaan kumppanuutta, hyvää yhteistyötä, mutta kumppanuudessa säilytetään myös tietty erillisyys. Suomen puolustusvoimien kehitys, henkilöstön ja reservin koulutuksen uudet suunnat ja maailman tilanne haastavat meitä mukaan monimuotoiseen kriisinhallintaan ja rauhanturvayhteispeliin. Toisaalta on hyvä muistaa, että kun me olemme itse olleet avun tarpeessa, me olemme saaneet apua. Siis miksi emme nyt olisi mukana maailmalla auttamassa siellä, missä apua tarvitaan, myös suomalaisittain toiminnallisesti haastavimmissa tehtävissä resurssiemme mukaan?

Täällä on jo tänään todettu, että Nrf-joukkoja on käytetty hirmumyrskyn jälkihoidossa, Ateenan olympialaisissa, Afganistanin vaalien turvaamisessa Isaf-työn rinnalla ja Pakistanin maanjäristyksen avustustoiminnan yhteydessä. Kun Suomi päättää hanke kerrallaan, missä me olemme mukana, haluan uskoa, että olemme mukana nimenomaan rakentavassa, emme rikkovassa, toiminnassa. Tosin tässä kohden on hyvä muistaa arkitodellisuus, että emme voi harrastaa pelkkää rusinapullapolitiikkaa kriisinhallintatehtävissä, ja päätöksentekijäin on myös tiedostettava se, että operaatiot kriisinhallinnassa eivät aina ole riskittömiä.

Arvoisa puhemies! Pidän tärkeänä, että päätökset osallistumisesta Nrf-hankkeisiin kulkevat jatkossa eduskunnan kautta ja keskusteltaessa tänään tästä teemasta, samoin kuin jatkossa, on aina korostettava maamme puolustustyötä, jossa omien Puolustusvoimien monipuolisen ja puolustuskeskeisen ylläpidon tulee olla se numero yksi. Itsenäinen, toimintakykyinen Suomen puolustusvoimat turvaa kotiemme 2000-luvunkin liedet.

Kun debatissa heiluttelin niin hiljaa, niin kysyn nyt, kun on aikaa hiukan jäljellä, ministeri Kanervalta: Pääministeri viittasi selonteossa näihin seitsemään tehtävätyyppiin Nrf-joukoille. Onko hallitus ennakoinut, millaisiin operaatioihin Suomi mahdollisesti osallistuisi? Toisaalta toistaisin salissa olleen kysymyksen kustannuksista. Minusta olisi miehekästä vastata niinkin, jos kustannustietoisuutta ei vielä ole, että kustannuksia ei tällä hetkellä tiedetä. Mutta on hyvin kiinnostava tietää, mitä hallitus on pohtinut näistä kustannuksista.

Tanja Karpela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensiksi on todettava, että hallitukselle kiitos siitä, että selonteko on varsin selkeäsanainen. Selonteossa on kerrottu, mikä Naton nopean toiminnan joukkojen historia on ja millainen järjestelmän kehitys on viime vuosien aikana ollut. Väittäisin, että juuri tämä antaa kaikille meille kansanedustajille sekä myös kaikille kansalaisille varsin hyvän käsityksen siitä, miksi nyt monet meistä, jotka aikoinaan epäröivät Nrf-joukkoihin osallistumista, voivat nyt hyväksyä valtioneuvoston 7.3. tekemän ulko- ja turvallisuuspoliittisen ratkaisun.

Nato avasi marraskuussa 2006 rauhankumppanimaille mahdollisuuden osallistua Nrf:ää täydentävään toimintaan. Olennaista ratkaisussa on, että Suomi joka kerta itse päättää, tarjoammeko joukkoja Nrf:ään, ja jos, niin missä laajuudessa. Suomi voi ottaa osaa valmistelutöihin ja yhteiseen harjoittelutoimintaan ilman, että sitoudumme lähettämään joukkoja. Mielestäni tämä on erinomaisen joustava mahdollisuus kehittää omia puolustusvoimiamme sekä kansallista puolustusta että kansainvälistä kriisinhallintaa silmälläpitäen.

Nrf-joukkojen tehtäviin kuuluu Suomelle hyvin soveltuvia toimia, kuten täällä on jo esille tullut, esimerkiksi evakuointitehtäviä ja kriisinhallintaa. Joukot siirtyvät kansallisesta komennosta Naton komentoon vasta operaatioalueella.

Valtioneuvoston päätös selonteon antamisesta eduskunnalle syntyi pääministerivetoisesti ja yhteistyössä tasavallan presidentin kanssa. Laaja yhteisymmärrys onkin tarpeen kaikissa ulko- ja turvallisuuspoliittisissa ratkaisuissa. Mielestäni oli varsin suuri ilo kuunnella tämän aamun uutisia, miten johtavan oppositiopuolueen puheenjohtaja jämäkästi vaati hallitusta pysymään hallituksen valitsemalla linjalla. Puheenjohtaja Heinäluoma voi olla varsin luottavaisin mielin: pääministeri Vanhasen johdolla ratkaisut tulevat jatkossakin olemaan Suomen valtion edun mukaisia.

Sekä oikealla että vasemmalla on ihmisiä, jotka suhtautuvat Natoon ideologiansa värittämällä tavalla. Oikeistosta löytyy ajattelua, jonka mukaan Nato-jäsenyys olisi kenties unelmien täyttymys ja vain sitä kautta Suomi kuuluisi aidosti länteen. Vasemmistossa on Natoa karsastettu, koska se on ollut historiansa aikana vahva vastavoima kommunismin etenemiselle. Suurin osa suomalaisista suhtautuu kuitenkin asiaan rauhallisen järkevästi. Meidän on syytä ottaa osaa yhteistyöhön omien intressiemme ja voimavarojemme mukaan. Emme sulje ovia, mutta emme myöskään ryntää Naton syliin. Meillä on EU:n jäsenenä mahdollisuus osallistua EU:n taistelujoukkoihin ja nyt myös mahdollisuus osallistua Nrf:ää täydentävään toimintaan.

Arvoisa puhemies! Päätös Nrf:n toimintaan osallistumisesta tapahtuu samalla tavalla kuin päätettäessä osallistumisesta EU:n taisteluosastoihin. Suomalaisten joukkojen asettaminen korkeaan valmiuteen edellyttää selontekomenettelyä. Päätökset operaatioihin osallistumisesta tekee presidentti valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta. Ennen päätöksentekoa on kuultava eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa. Mikäli kyseessä on erityisen vaativa kriisinhallintatehtävä tai tehtävä, joka ei perustu YK:n turvallisuusneuvoston valtuutukseen, eduskunnalle on annettava asiasta selonteko.

Tiivistelmänä tästä selonteosta voi todeta, että Suomi on saanut uuden mahdollisuuden olla mukana kriisinhallintaoperaatioissa silloin, kun me sitä itse tahdomme, ja niillä voimavaroilla, joita meillä on tarjota. Mielestäni tällaista tilaisuutta ei ole mitään syytä torjua.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Suomi on ollut ja on tälläkin hetkellä kansainvälisen kriisinhallinnan aktiivisimpia toimijoita. Kokoonsa nähden Suomea voisi kutsua kriisinhallinnan suurvallaksi. Olemme toimineet kansainvälisissä kriisipesäkkeissä ja -kohteissa jo useiden vuosikymmenten ajan hyvin tuloksin. Osaamistamme arvostetaan, ja tästä kunniakkaasta perinteestä on pidettävä kiinni myös jatkossa. Kriisialueiden tilanteiden muuttuminen aikaisempaa hankalammiksi sekä nopeasti pahenevat tilanteet aiheuttavat kansainväliselle yhteisölle tarpeen muuttaa toimintatapojaan kriisitilanteiden yhteydessä. Tarvitaan hyvinkin nopeaa reagointia ja pikaista kansainvälisen yhteisön puuttumista kriisitilanteisiin, jotteivät ongelmat pääse kasvamaan hallitsemattomiksi.

Arvoisa puhemies! Olemme olleet muiden EU-maiden kanssa sopimassa unionin nopean toiminnan joukoista. Parhaillaan olemme itse asiassa toista kertaa päivystysvuorossa, tällä kerralla yhdessä Ruotsin, Norjan, Viron ja Irlannin kanssa. Unionin nopean toiminnan käytännön valmiutta ei ole testattu, mutta positiivisena voidaan pitää jäsenmaiden aikaisempaa tiiviimpää yhteistyötä harjoitusten etukäteisvalmistelujen ja suunnittelun saralla.

On kuitenkin muistettava, että iso osa Euroopan unionin jäsenmaista on myös Naton jäseniä, ja pidettäessä tämä seikka mielessä voidaan helposti nähdä Naton toimintamallien ja rakenteiden merkitys Euroopan maiden puolustukselle, mutta myös kansainväliselle yhteistyölle Euroopan ulkopuolella. Naton omat nopean toiminnan Nrf-joukot palvelevat hyvin Euroopan unionin jäsenmaiden tarpeita. Täällä käydyssä keskustelussa on tänään käynyt hyvin selväksi, minkä tyyppisestä toiminnasta Nrf:ssä on kyse. Suomen osallistuminen Nrf-toimintaan tukee pitkään harjoittamaamme ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja antaa hyvän pohjan tulevalle kehitykselle.

Arvoisa puhemies! Meillä on hyviä syitä olla ylpeitä pitkistä ja ansiokkaista perinteistämme kriisinhallinnan ja rauhanturvaamisen saralla. Kansainvälinen yhteistyö on tuonut Suomelle kansainvälistä tunnustusta ja toisaalta antanut meille mahdollisuuden kehittää Puolustusvoimiemme toimintaa. Voin hyvillä mielin olla kannattamassa Suomen osallistumista Nrf-joukkojen toimintaan ja samalla olla mukana siinä rintamassa, joka haluaa pitää huolta suomalaisen kriisinhallinta- ja rauhanturvaosaamisen ylläpitämisestä myös tulevaisuudessa.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Suhtaudun hieman kriittisesti Suomen osallistumiseen Nrf-joukkoihin. Saamieni selvitysten mukaan voin sen kuitenkin hyväksyä niillä reunaehdoilla, jotka on todettu valtioneuvoston selonteossa eduskunnalle. Selonteon mukaan Suomen etu Nrf-joukkoihin liittymisessä on se, että se tarjoaisi Suomelle mahdollisuuden kehittää omaa nopean toiminnan kykyään edelleen. Voimme hyödyntää Naton standardeja, harjoituksia ja sertifiointimekanismeja. Lisäksi Nrf:n tehtäviin kuuluvat evakuointitehtävät, tuki onnettomuustilanteiden seurausten hallinnassa, kriisinhallintatehtävät, mukaan lukien rauhaturvaaminen, terrorismin torjuntaoperaatioiden tukeminen sekä pakotteisiin liittyvät saarto-operaatiot. Näin ollen mukanaolo Nrf-joukoissa on jokseenkin perusteltua. Oleellista on, ettei Suomelta edellytetä valmiutta ja jokaiseen konfliktiin tai niin sanottuun rotaatioon osallistumisen ehtona on Suomen eduskunnan hyväksyntä.

Tässä salissa on nostettu esiin niitä hankkeita, joihin Nrf-joukot ovat osallistuneet: Katrina-hirmumyrskyn jälkiselvittely, Pakistanin maanjäristysten uhrien auttaminen. Nrf mahdollistaa nopean reagoinnin humanitäärisiin siviilikriisinhallintaoperaatioihin ja luonnonmullistusten uhrien auttamiseen.

Kuunnellessani salin debattia olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että osallistuminen on oikea ratkaisu, mutta osallistuminen Nrf-joukkoihin ei saa olla askel kohti Nato-jäsenyyttä. Pikemminkin se on osa Naton rauhankumppanuutta. Lisäksi näen paljon tärkeämpänä sotilaallisen yhteistyön kehittämisen EU:ssa kuin hakeutumisen Natoon. Meidän on tähdättävä siihen, että Nrf-joukoissa mukanaolo parantaa mahdollisuuksia toimia myös EU:ssa ja YK:ssa.

Pekka Haavisto /vihr:

Arvoisa puhemies! Keskustelu on tähän mennessä ollut jo varsin monipuolista, mutta nyt tuon tähän ehkä pari lisänäkökohtaa.

Mutta ensin tähän keskusteluun, jota täällä muun muassa vasemmistoliitto on ylläpitänyt siitä Nrf:n erillisyydestä tai Natonkin erillisyydestä verrattuna YK:n rauhanturvaoperaatioihin. Mielestäni tässä on kyllä jonkinlainen perspektiiviharha, koska Nato vastaa tällä hetkellä jo monista sellaisista operaatioista, joilla on YK:n mandaatti, enkä näe oikeastaan mitään erityistä syytä sille, että Nrf:n osalta lähdettäisiin kokonaan toiseen suuntaan. Pikemmin uskon niin, että YK tulee tulevaisuudessa tarvitsemaan sellaisia aseellisia ryhmiä ja voimia, jotka voivat tehokkaasti toimia rauhanturvatilanteissa, ja tässä mielessä varmaankin siitä, mitä Nato on nyt Nrf:stä kehittämässä, voi olla apua. Eli nämä eivät ole vastakkaisia vaan varmaankin täydentäviä mekanismeja.

Muistuttaisin myös mieleen Irakin tilanteen, jossa itse asiassa kaikkien niiden, jotka sanovat, että Nato toimii vain Yhdysvaltojen ohjauksessa, kannattaisi muistaa, että esimerkiksi Irakiin Nato ei lähtenyt mukaan ja tämä tapahtui Naton jäsenmaiden päätöksellä. Saksa oli tähän päätökseen vaikuttamassa, eli näissä on käytetty harkintaa aikaisemminkin, missä operaatioissa ollaan mukana ja mitkä katsotaan sellaisiksi, joissa todella Nato-mailla on yhteinen kanta lähteä eteenpäin. (Ed. Laakso: Entä parhaillaan, onko Nato Irakissa tällä hetkellä? On!)

Sitten ehkä kysymykseen siitä, mihin Nrf voi vastata ja mihin asiaan ei. Olen itse huomannut rauhanturvatilanteissa, että itse asiassa siviilit kohdistavat sotilaisiin valtavan paljon odotuksia. Olen täälläkin kuullut, että jos olisi oikein hyvät sotilasjoukot, niin voitaisiin ratkaista Darfurin tilanne tai Tšadin tilanne tai Somalian tilanne tai kenties vaikka Burman tilanne. Itse en ole näin optimistinen sen suhteen, mitä sotilaat ja rauhanturvaoperaatiot voivat tarjota, vaan itse asiassa sotilaat itse ovat aika realistisia sen suhteen ja sanovat, että on raja sillä, mitä voidaan intervention kautta, sotilasintervention kautta, hoitaa. Ja minusta tämä raja kannattaa pitää mielessä, eli hyväkin sotilasjoukko sellaisella maaperällä, jota ei tunne, sellaisessa kulttuurissa, jota ei tunneta, voi olla aika toimintakyvytön. Eli tässä mielessä muitakin keinoja on konfliktin ratkaisuun etsittävä siviilikriisinhallinnan, rauhanneuvottelujen puolelta, ei vain näitä sotilasjoukkoja.

Olisin myöskin kiinnittänyt huomiota siihen, että nyt kun koko Naton Nrf-konsepti on pienentynyt tästä 25 000 miehen joukosta 8 000 miehen ydinjoukoksi, (Ed. Laakso: Väliaikaisesti!) tämähän saattaa merkitä sitä, että kutsu käy helpommin niille maille, jotka voivat tarjota lisäjoukkoja joissakin tilanteissa, eli ajattelen kyllä vähän siihen suuntaan, että jos ollaan mukana Nrf-toiminnassa ja jos tulee sellaisia operaatioita, joihin todella joukkoja tarvitaan, ehkä kynnys siihen, että Suomeakin pyydetään mukaan, on madaltunut sen vuoksi, että joukot ovat pienempiä, eli ei kannata tässä mielessä olla liian optimistinen ja ajatella, että ei meitä kuitenkaan kaivata. Meitä saatetaan näissä operaatioissa tarvita.

Sitten, arvoisa puhemies, aivan muutama ajatus lopuksi. On puhuttu paljon Naton muuttumisesta, mihin suuntaan Nato on muuttumassa. Sehän ei ole enää se kylmän sodan tai Euroopan kahtiajaon sotilasliitto, joka se monen mielikuvassa vielä on, mutta se ei vielä ole myöskään sellainen globaali turvallisuusorganisaatio, joka voisi kaikkiin globaaleihin turvallisuushuoliin tarjota automaattiratkaisun. Ehkä se ei sellaiseksi koskaan kehitykään, ja tässä mielessä se ei tule missään tapauksessa korvaamaan esimerkiksi YK:n eikä muiden edes alueellisten järjestöjen, Etyjin tai muiden, toimintaa. Tämäkin on hyvä tässä keskustelussa pitää mielessä.

Ja sitten lopuksi: Mielestäni kuitenkin turvallisuuden uudet haasteet, puhutaanpa sitten ympäristökatastrofeista, luonnononnettomuuksista, terrorismista, siviilipanttivankien ottamisesta, jota on nähty esimerkiksi Afganistanissa, kulkutaudeista, köyhyydestä, elintasoeroista, kaikki nämä ovat sellaisia, joissa sotilaallinen kriisinhallinta ja sotilaallinen turvallisuus voi tuoda vain yhden elementin mukaan kriisin hoitamiseen, mutta paljon muuta tarvitaan, itse asiassa tarvittaisiin massiivista panostusta siviilikriisinhallinnan puolelle, ja tähän on mielestäni hyvä tässä keskustelussa myös kiinnittää huomiota.

Aivan lopuksi, herra puhemies: Oma ajatteluni lähtee siitä, että globaalissa maailmassa on autettava muita, jos uskoo saavansa sitten itse apua sellaisessa tilanteessa, jossa sitä tarvitsee. Meillä suomalaisilla on varmaan jotenkin talvisodan perua hyvin idealisoitu kuva siitä, että yksin pärjätään ja itse selvitään, mutta jos katsoo vuoden 39 yhteydenottoja, niin Suomesta pyydettiin apua. Euroopan maista tai Yhdysvalloista apua ei valitettavasti saatu, jouduttiin siihen tilanteeseen, että ollaan yksin, mutta kaikin tavoin pitäisi välttää tilannetta, että tulevaisuudessa oltaisiin yksin minkään kriisin hoitamisessa.

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomi on ilmoittautunut Naton Nrf-joukkojen täydentävään toimintaan. Ilmoitus ei pidä sisällään suurta dramatiikkaa. Suomi on johdonmukaisesti korostanut kansainvälisen kriisinhallinnan merkitystä myös oman puolustuspolitiikkansa yhtenä kulmakivenä. Aivan päätehtäviin sitä ei ole nimetty kuten naapurimaissamme Ruotsissa ja Norjassa.

Alun perin Nrf-joukoista, joista päätös tehtiin vuonna 2002, oli tarkoitus koota kaikki puolustushaarat kattava, jopa 25 000 hengen monikansallinen, lyhyellä lähtöajalla toimiva valmiusjoukko. Joukko avattiin vuonna 2006 myös rauhankumppaneille. Tämän vahvuuden tavoittelu osoittautui kuitenkin liian haastavaksi sekä taloudellisesti että toiminnallisesti, ja joukkojen määrää on nyt supistettu noin 8 000 henkeen. (Ed. Laakso: Vain väliaikaisesti!) Supistaminen tarkoittaa tässä vaiheessa myös tehtävien uudelleenajattelua.

Olen kuitenkin taipuvainen ajattelemaan samalla tavalla kuin ed. Haavisto täällä, että tämä saattaa merkitä sitä, että meillekin tämä käsky käy, koska joukkojen kokoamisvaiheessa näistä ja näihin tehtäviin ilmoittautuneista on ollut pulaa.

Nrf-joukkojen tehtäväkenttää onkin pyritty määrittelemään noin seitsemälle eri tasolle, ja näistä vasta kolme viimeisintä liittyisivät kiisteltyihin pakotteisiin tai saarto-operaatioihin tai kriisinhallinnan käynnistämiseen.

Vahvuuden ja varustelun laskeminen johtaakin joukot matalamman intensiteetin toimintaan. Nrf:n nykyisiä osia onkin käytetty muun muassa hirmumyrsky Katrinan, Pakistanin maanjäristyksen sekä muun muassa jalkapallon MM-kisojen yhteydessä. Suomi on tässä yhteydessä ilmoittanut osallistuvansa lähinnä täydentävään toimintaan. Tämä onkin nyt riittävä taso olla mukana ja arvioida sekä rakentaa tätä tulevaa toimintaa.

Kaksinapaisen maailman väistyttyä kylmän sodan myötä ei maailma vaipunut syvään rauhantilaan. Uhkakuvat ovat muuttuneet ja kansainvälistyneet. Puhtaan sotilaallisen turvallisuuden sijaan käsitys laajasta turvallisuudesta on noussut Suomenkin puolustusajattelun kulmakiveksi. On selvää, että uudet uhat lisäävät voimakkaasti painetta kansainvälistymiseen. Myös konfliktien ratkaisu vaatii entistä enemmän uudentyyppisen sotilaallisen kriisinhallinnan ja vahvan siviilikriisinhallinnan yhteistoimintaa.

Vanhasen kakkoshallituksen ohjelmassa sitoudutaankin laatimaan siviilikriisinhallinnan strategia ja laajentamaan osallistumistamme. Suomi onkin tällä hetkellä mukana kaikkiaan 12:ssa eri sotilaallisen kriisinhallinnan operaatiossa yhteensä noin 800 hengen voimin. Näistä seitsemän on YK-johtoista, kolme EU-johtoista ja kaksi Nato-johtoista operaatiota. Siviilikriisinhallinnassa olemme olleet mukana 15 operaatiossa, joista valtaosa on ollut EU- ja YK-johtoisia.

Kansainvälinen kriisinhallinta on osa tämän päivän todellisuutta. On myös muistettava, että kriisit muuttuvat nopeammin kuin kykenemme reagoimaan niihin. Ei myöskään voida lähteä sellaisesta naiivista kuvitelmasta, että pitäisi tehdä vain joko siviilikriisinhallintaa tai sotilaallista kriisinhallintaa. Konfliktien ennaltaehkäisy on ehkä sitä parasta kriisinhallintaa, mutta siviilitoimien palauttaminen kriisien keskelle ja keskellä poikkeuksetta vaatii sotilaallista vakauttajaa.

Päätöksenteko Nrf-joukon lähettämisestä on alistettu presidentille valtioneuvoston esityksestä. Malli on toimiva, kunhan myös eduskuntaa kuullaan. Ratkaistavana ei ole pelkästään joukon lähettäminen, vaan myös sen varustaminen ja toiminnan intensiteetti sekä kestoaika.

Nrf-joukot tukevat osana kansainvälistä toimintaa puolustuksemme hyvää valmiutta. Kansainvälinen kriisinhallinta ei saa syödä resursseja koko maan puolustuksen kehittämiseltä eikä laimentaa yleistä asevelvollisuustahtoa. On myös muistutettava siitä, että kriisinhallintaan liittyy menetysten tosiasia. Tapauskohtainen harkinta ja oman päätöksenteon etusijaisuus ovat tässäkin mielessä erittäin perusteltuja.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyi.

Juha Hakola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä oleva selonteko Suomen osallistumisesta Naton nopean toiminnan joukkojen täydentävään toimintaan on odotettu ja tervetullut päätös. Päätös on luonteva ja johdonmukainen jatke sille pitkäjänteiselle ja aktiiviselle rauhankumppanuustoiminnalle, jossa Suomi on ollut mukana.

Suomen osallistuminen Nrf-toimintaan on luonteeltaan täydentävää ja luonnollinen osa siis Suomen ja Naton yhteistyötä. Osallistumispäätös on myös luonteva osa suomalaisten aiempaa laajaa rauhanturva- ja kriisinhallintaosaamista. Osallistumisen laajentaminen Nrf-toimintaan on vain yksi uusi kriisinhallinnan toimintakenttä suomalaisille.

Nrf-toiminnassa on erilaisia muotoja. Näkyvimmät tehtävät ovat olleet avustustyöt Pakistanin maanjäristyksessä, turvatoimet Ateenan vuoden 2004 olympiakisoissa ja Katrina-myrskyn jälkiselvittelytyöt. Joukot voivat myöskin tulevaisuudessa osallistua esimerkiksi evakuointeihin ja pelastustehtäviin. Näiden lisäksi joukkojen tehtävinä voi olla myös varsinainen kriisinhallinta ja esimerkiksi terrorisminvastaiset toimet.

On merkillepantavaa, että Nrf-toiminnan kaikissa tapauksissa Suomi itse määrittelee, millaisia joukkoja se tarjoaa täydentävään toimintaan ja missä laajuudessa.

Arvoisa puhemies! Suomen kannalta erittäin olennaista on EU:n nopean toiminnan joukkojen ja Naton Nrf-joukkojen välinen yhteys. Suomen yhteistyökumppaneista EU-taisteluosastoissa neljä maata viidestä ovat Nrf-joukkojen toimintaan osallistuvia Nato-maita. Tulevien kriisinhallintatehtävien kannalta on tärkeää, että suomalaiset joukot koulutetaan ja harjoitetaan Nato-standardien mukaan Nrf-harjoituksissa. Kiistämätön tosiseikka on myös se, että Naton nopean toiminnan joukot ovat kehittyneen kriisinhallinnan standardi.

Rauhanturva- ja kriisinhallintatoiminnalla on suomalaisten laaja hyväksyntä. Perinteinen suomalainen rauhanturvatoiminta ja sen nauttima arvostus perustuu korkeaan ammattitaitoon, joka on rauhalliseen harkintaan ja sovittelutaitoon kytketty yhdistelmä osaamista ja luotettavuutta. Kriisien luonteessa tapahtuneet muutokset edellyttävät Suomelta kriisinhallintakykyjen jatkuvaa kehittämistä ja kykyä muuntautua kulloinkin vallitsevaan tilanteeseen. Nrf-toiminta on samanlaista kriisinhallintaa, missä Suomi on jo mukana Afganistanissa ja Kosovossa.

Arvoisa herra puhemies! Kannatan osallistumista Naton nopean toiminnan joukkoihin. Tässä selonteossa on mielestäni tehty selväksi, että tämän nyt tehdyn päätöksen perusteella Suomi ei osallistu mihinkään päivystysvuoroon. Nyt tehty ratkaisu edustaa kaikkein lievintä osallistumisen muotoa. Näkemykseni mukaan seuraava vaihe on arvioida sitä, miten osallistuminen Naton nopean toiminnan joukkoihin tulee kehittymään tulevaisuudessa.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Laukkanen kertoi keskustan ryhmäpuheenvuorossa siitä, miten tärkeää on läpinäkyvyys. Nrf-toimintaan osallistuva rauhankumppanimaa päättää aina kansallisesti osallistumisestaan sekä operaatiota edeltävään joukkojen räätälöintiin että itse operaatioon, joten valmiusjaksossa mukana olevia rauhankumppanimaiden voimavaroja ei sitovasti luvata etukäteen. Tämä on todellakin tarpeen, sillä Nrf:lle suunnitellut tehtävät kattavat lähes kaikki Naton tehtävät, mukaan lukien yhteiseen puolustukseen liittyvät tehtävät. Muistamme Nrf:n valmiuden Ateenan olympialaisista, Afganistanin vaaleista ja luonnonkatastrofien selvittäjänä. Natossa on kuitenkin käyty keskustelua Nrf:n käyttömahdollisuuksista meneillään olevien Nato-johtoisten kriisinhallintaoperaatioiden tukena, mikäli operaatioissa tapahtuisi yllättäviä turvallisuustilanteiden heikkenemisiä.

Itse haluaisin ehkä tietää lisää työnjaosta EU:n nopean toiminnan joukkojen ja Nrf-joukkojen välillä. Nrf:lle suunnitellut tehtävät vastaavat laajalti unionisopimuksessa määriteltyjä niin sanottuja Petersbergin tehtäviä, joihin EU-maat ovat sitoutuneet sotilaallisen kriisinhallinnan osalta. Mahdollisuudet toimia tietenkin ovat kuin eri galaksilta, kun EU:lla on 3 000 miestä ja Natolla 25 000:n ja nyt supistettunakin 8 000 miehen rotaatiovalmius, niin kuin asia hienosti sanotaan.

Toinen vielä edellistäkin oleellisempi kysymys on, mitä se osallistuminen maksaa. Pohdin sitä, onko Suomella resursseja osallistua Nrf-joukkoihin EU:n nopean toiminnan joukkojen lisäksi. Ministeri Kanerva lohdutti puheenvuorossaan, että meidän yleiseen asevelvollisuuteen perustuva maanpuolustuksemme ei ole vaarassa. Minäkin olen sitä mieltä, että alueelliselle maanpuolustukselle on löydettävä ensin rahoitus, Nrf tulee sen jälkeen. Meillä on toistatuhatta kilometriä yhteistä rajalinjaa puolustettavana, ja meillä on muutakin puolustettavaa kuin pääkaupunki. (Ed. Laakso: Eikö länsirajaa puolusteta ollenkaan?)

Entäpä meidän historiallinen ja kunniakas rauhanturvaamisen perinne? Tälläkin tiellä voisi hakea meriittiä, arvostusta ja jopa erottautumista. Ei meidän pidä luulla, että olisi jotenkin hävettävää toimia vain rauhankumppanina. On viisasta osallistua harjoituksiin ja pohtia osallistumista esimerkiksi evakuointitehtäviin, katastrofien jälkitöihin ja humanitaaristen kriisien selvittämiseen. Luulo, että kun pääsemme niihin pöytiin, joissa asioista päätetään, onni aukenee, on väärä. Kuinka paljon se päätöksentekoon osallistuminen oikeasti toisi kaivattua valtaa? Tuo isojen miesten hiekkalaatikkoleikki kuulostaa vähän samalta kuin kerrostalojen pihalla. Eihän nimittäin isojen kaverien joukkueeseen pääse, jos ei ole riittävän hyvät lelut matkassa. Ja jos ei siihen vahvojen jengiin pääse mukaan, ei ole mitään. Äitinä voin sanoa, että joskus voi olla viisasta katsella vähän sivustakin ja osallistua eri peleihin harkinnan jälkeen.

Arvoisa puhemies! Luotan hallituksemme ja ministerien viisauteen tässä asiassa.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Vihreiden puheenjohtaja ministeri Cronberg sanoi 22.9.2007 eli puoli vuotta sitten: "Osallistuminen Nrf-joukkoihin oletettavasti lisäisi painostusta osallistua ei-itse-valitsemiimme operaatioihin. Viime aikojen ulkopoliittinen toimeliaisuus ei vahvista uskoani siihen, että osaisimme pitää pintamme sellaisen painostuksen edessä. Myös voimankäytön säännöt ovat Naton nopean toiminnan joukoissa sallivammat kuin mitä olemme tähän asti katsoneet hyväksi. - - Arvotan valinnanvapauden ja liikkumavaran maksimoinnin niin korkealle, että katson jo niiden säilyttämisen puoltavan joukkojen ulkopuolelle jäämistä."

Herra puhemies! Nyt hallitus on linjannut tiukat rajat tälle toiminnalle, mutta siitä huolimatta on selvää, että vihreät, jotka puoluevaltuustossaan tuona mainittuna päivänä hyväksyivät tämän puheenjohtaja Cronbergin kannan, ovat tehneet täyden kuperkeikan tässä asiassa (Ed. Laakso: Siinäkin!) ja kääntyneet sitten hyväksymään, ministeripaikkojen säilyttämisen vuoksi varmaankin, ehkä muutoinkin, tämän linjan, jonka hallitus rakensi.

Herra puhemies! Ei vain vihreille, vaan kyllä tämä asia on ollut vaikea muillekin. Ei ole kovin kauan siitä aikaa, kun pääministeri Vanhanen totesi, että haemme nyt kokemusta EU:n kautta. Eli sotilaallisessa kriisinhallinnassa hän odotti, että haetaan EU:n kautta kokemusta. Onko sitä saatu tämän vuoden parin aikana, kun vielä ei ole varsinaisiin töihin paljonkaan päästy, sitä voi kysyä, eli onko sitä kokemusta todella tullut.

Varapuhemies, silloinen puolustusministeri Kääriäinen totesi, että ei pidä hätiköidä tämän asian osalta. No, voimme tietysti pohtia, onko nyt hätiköity vai ei, mutta ehkä kuitenkin tämä on sen verran merkittävä asia, että kannattaa jonkin verran sitä pohtia, ja nyt eduskunnalla on pieni hetki aikaa tätä pohtia monilta eri linjoilta.

Ruotsi, Itävalta ja Irlanti eivät ole tätä päätöstä vielä tehneet. No, ei meidän tietysti tarvitse niitä seurata, mutta mielenkiintoista on, minkälaisiin kantoihin ne päätyvät.

Herra puhemies! Täällä on nostettu esille näistä toimenpiteistä, joihin tässä saatettaisiin mukaan mennä, nämä siviilioperaatiot aika vahvasti. Ne ovat todella tärkeitä sinänsä, mutta hieman ihmettelen, että olympialaisten turvaaminen esimerkiksi on nostettu aika voimakkaasti esille. Me tiedämme nyt jo, missä pidetään vuoden 2014 olympialaiset, ja niiden turvaamiseksi ei kovin nopean toiminnan joukkoja välttämättä tarvita. (Ed. Laakso: Eikä ainakaan Naton!) Tänä vuonna olympialaiset ovat Kiinassa Pekingissä, sitten seuraavat taitavat olla Vancouverissa Kanadassa, sitten Isossa-Britanniassa Lontoossa ja sitten Sotšissa Venäjällä. Kaikki aika isoja maita, jotka tuskin tarvitsevat suomalaisia turvaamaan näiden olympialaisten turvallisuutta. (Ed. Laakso: Paavi voi kuolla!) Mutta tämä on siis aihe, jota tässä käytetään hyväksi. Sitten luonnonkatastrofit ovat todella isoja ja vakavia, ja niissä varmaan aina silloin tällöin tarvitaan myös sotilaallista turvaamista, mutta aika minimimaalisessa määrässä siihen nähden, miten tarvittaisiin humanitaarista apua ja tällaista siviili-ihmisten auttamista.

Tästä pääseekin siihen taloudelliseen puoleen, josta tässä on jonkin verran keskusteltu. On katsottu, että tämä osallistuminen näin, voisiko sanoa, Naton ulkopuolella alimmalta rappuselta, rauhankumppanuudesta, astumalla toiselle rappuselle mutta kuitenkin istuen vielä ulkopuolella siellä kylmässä vahvistaa meidän kansallista puolustusta. Vähän sitäkin kritisoisin siinä, että kun tunnetusti tällainen kriisinhallinta on varsin paljon voimavaroja vaativaa, määrärahoja vaativaa, niin voisi olla jopa niinpäin, että niiden varojen sijoittaminen oman kansallisen puolustuksen vahvistamiseen voisi tuottaa paremman tuloksen kuin se, että on joukko tuolla Naton operaatioissa eri puolilla maailmaa. Sinänsä ymmärrän, että tarvitaan tällaista toimintaa, mutta kyllä me tarvitsisimme, kuten ed. Haavisto äsken mainitsi, ja samaa peräänkuulutan nimenomaan siviilipuolen, kehitysyhteistyön panostusta auttaaksemme ihmisiä hädässä ja vahvistaaksemme siviiliyhteiskuntia. Sillä tavalla voimme ennaltaehkäistä niitä toimenpiteitä, joihin nyt entistä enemmän varaudutaan sotilaallisin menetelmin.

Meillä on nyt periaatteessa käytettävissä YK:n, EU:n ja tätä myöten sitten Naton operaatiot, ja kun selvästi on nähtävissä, että YK-operaatioista halutaan luopua, ne ovat ilmeisesti liian siviilipainotteisia, siirtyä EU-painotteisiin, joissa sitten nämä tulivoimaiset taistelujoukot ovat yhtenä osana mukana, ja siitä edelleen ollaan painottamassa kehitystä Naton suuntaan, niin vaara on se, että tämä humanitaarinen siviilipuolen toiminta kuihtuu entisestään ja sotilaallisen puolen merkitys kasvaa. Onko se toivottava kehitys Suomelle, sitä voimme pohtia ja toivottavasti valiokunnat tässä talossa pohtivat.

Herra puhemies! Tässä on käyty myös keskustelua todella siitä, onko tämä askel kohti Nato-jäsenyyttä. Minä nyt uskon, että suurimmalle osalle eduskuntaa ja kahdelle kolmasosalle suomalaisia Nato-jäsenyys ei ole ajankohtainen asia, ja siksi tämä ehkä kiistetään voimakkaasti, ja voi olla, että ihan näin onkin. Mutta ei tämä Suomea Natosta etäämmälle vie. Olisiko sitten tarvetta, sitä voidaan aina pohtia. Sinänsä sotilasliittoon liittyminen on aika iso kysymys, ja se edellyttää muun muassa kansanäänestystä. Voi olla niin, että kun tätä askelta nyt perustellaan vahvasti sillä, että me olemme rauhankumppanuudessa ja olemme näissä harjoituksissa ja olemme tässä toiminnassa käytännössä paljolti mukana, niin tämä askel on vain pieni muodollinen askel. Mutta askeleet kulkevat aina kuitenkin kohti tiettyä päämäärää, ja se päämäärä kyllä varmaan tiedetään ainakin siltä osin, mikä se on osalla päättäjistä.

Toivon, että valiokunnat tekevät huolellista työtä ja saamme sellaisen esityksen, joka on niin tarkkarajainen, niin perusteellisesti kaikin osin pohdittu, että siltä pohjalta voidaan tehdä todella vapaa päätös. Itse olen tässä vaiheessa vielä harkitsemassa, kumpi on viisaampaa. Mutta sen voin sanoa, että olen siviiliavustamisen kannalla, joka Suomelle sopii, ensi sijassa. Mutta tarvitaanko tällaista askelta, on sitten asia, jota vielä joudun pohtimaan.

Timo  Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt tehty päätöshän on niin sanottua optio 1 -tasoa oleva päätös, eli olemme ilmoittaneet osallistumishalukkuudestamme, mutta emme sitoudu etukäteen mihinkään tulevaan toimintaan. Kustakin harjoituksesta ja operaatioon osallistumisestahan päätetään tämänkin jälkeen aina tapauskohtaisesti. Kun Suomi kuitenkin osallistuu EU-maiden sotilaalliseen toimintaan muun muassa taistelujoukkojen kautta, tämä määrää pitkälti myös varmasti sitä, milloin voimme osallistua Nrf-joukkojen toimintaan. Kyse on siis varmastikin rajallisista resursseista ja niiden oikein kohdentamisesta.

Pääsitoumuksemmehan on kriisinhallinnan alueella ehdottomasti EU:ssa. Olemmehan mukana kahdessa eri kokoonpanossa EU:n taistelujoukoista. Omasta mielestäni meillä olisi halutessamme ollut mahdollisuus valita myös hieman vahvempi Nrf-osallistumisvaihtoehto, joka olisi pitänyt sisällään esimerkiksi maakohtaiset päivystysvuorot. Tähän ei hallitus nyt kuitenkaan ainakaan tässä vaiheessa ole päätynyt.

Nyt tehtävän päätöksen etenemisjärjestys on ehkä hieman epäselvä. Ja kun arvoisa ulkoministeri on koko pitkän keskustelun paikalla ollut, niin toivottavasti siihen kuulemme vielä vastausta, minkälaisella tahdilla tässä edetään. Onko oikea oma käsitykseni siitä, että ensimmäinen mahdollisuus osallistua Nrf-toimintaan olisi vasta vuonna 2010 eli silloin, kun Tanska on Nrf-joukkojen päivystysvuorossa? (Ed. Laakso: Ei pidä paikkaansa!) Tämä Nrf-päätös tarkoittaa sitä, että Suomella ja Natolla tulee olemaan edessä neuvonpidot ja neuvottelut siitä, millä ja milloin Suomi osallistuu Nrf-harjoituksiin ja operaatioihin.

Tämä toiminta on äärimmäisen vaativaa. Nrf-joukoissahan eri kansallisuuksien maa-, meri- ja ilmavoimat toimivat yhdessä yhteisessä komennossa. Nrf-harjoituksia on Naton tapaan hyvin erilaisia, minun mielestäni sekin pitää muistaa. Esimerkiksi Naton 5 artiklan mukaiset harjoitukset kuuluvat vain Nato-maille. Ne koskevat puolustusliiton yhteistä puolustusta, ja niiden piirissä ovat muun muassa ydinaseet, eli tämäkin jaottelu on syytä näissä keskusteluissa esillä pitää.

Arvoisa puhemies! Päätöksen voi varmaankin tiivistää seuraavasti: liittyminen Nrf-joukkojen toimintaan pitää maamme suhteen Natoon vain ennallaan, ei muuta sitä.