Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys käsittelee kahta asiaa. Ensinnäkin kuntien valtionosuuslain harkinnanvaraisen rahoitusavustuksen maksamisajankohtaa koskevaa säännöstä esitetään muutettavaksi, ja minusta sillä ei ole käytännön merkitystä. Varmasti tämä luo uutta joustavuutta. Pääasia, että tämä järjestelmä säilyy, koska jatkossakin varmasti harkinnanvaraista rahoitusavustusta tullaan tarvitsemaan. Kuntien tilanne kuitenkin monen kunnan osalta on enemmän kuin huolestuttava.

Sitten toinen asia, eli harkinnanvaraista yhteistoiminta-avustusta voidaan tietyin edellytyksin kuntien yhteistoimintaan antaa, ja nyt sitten tämän yhteistoiminta-avustuksen myöntämisedellytykset antavat jossain määrin tilaa tulkinnoille. Itselleni tuli mieleen oma kotikunta; sillä seutukunnalla ollaan perustamassa terveydenhuollon kuntayhtymää. Voidaanko esimerkiksi tähän antaa tämmöistä harkinnanvaraista yhteistoiminta-avustusta, koska esimerkiksi omalla kunnalla ei tähän ole velvoitetta, mutta meillä kuitenkin on halu, että tähän järjestelyyn mentäisiin mukaan? Mutta nyt täällä ei ole ministeriä vastaamassa, eli aina tietysti tulkintaa näille laeille jää, mutta tällaisen kysymyksen joka tapauksessa tässä esitän.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistus on vihdoin lähtenyt liikkeelle, ja on päästy asian ytimeen eli palveluihin. Yhteistoiminta-avustuksia on rakenneuudistuksen aikana haettu hyvinkin erilaisiin hankkeisiin ja niillä on voitu tehokkaasti tukea ja vauhdittaa hallitusohjelman kunta- ja palvelurakenneuudistukselle asetettujen tavoitteiden toteutumista ja kuntapalveluiden uudistumista.

Käsillä olevan lakiesityksen myötä jatketaan avustusten myöntämistä vuoden 2012 loppuun, mutta samalla tehdään myös muutoksia myöntämisedellytyksiin. Myöntämisedellytyksiä on esitetty muutettavaksi niin, että painotus olisi yhteistoiminnan aloittamisen sijaan palveluiden toimivuuden ja tuottavuuden kehittämisessä. Palvelurakenteen tulee olla kattava ja taloudellinen, ja sitä tulee kehittää niin, että se mahdollistaa voimavarojen tehokkaan käytön. Kattava, taloudellinen ja tehokas ei kuitenkaan onnistu yksin julkisen sektorin voimin, vaan mukaan tarvitaan myös yksityisiä ja kolmatta sektoria. Uusien palveluiden tuottamistapojen syntyminen edellyttää väistämättä julkisen, yksityisen sekä kolmannen sektorin kumppanuuden lisäämistä ja edistämistä. Kunnilla on paljon opittavaa yrityksiltä muun muassa toimintaprosesseista, palveluiden logistisista järjestelyistä, uusien teknologioiden ja innovaatioiden käyttöönotosta ja johtamisesta.

On myös syytä huomioida pienten yritysten aiheellinen huoli siitä, johtavatko suuret yhteistoiminta-alueet siihen, että yhteistoiminta-alueilla on houkutus tuottaa palvelunsa itse eivätkä ne enää olisi kiinnostuneita ostamaan palveluita pienemmiltä yrityksiltä, mikä supistaisi elinkeinotoiminnan mahdollisuuksia ja heikentäisi näiden pienten yritysten elintoimintamahdollisuuksia. Olennaista onkin, että myös tukia myönnettäessä nämä seikat huomioidaan ja julkisen ja yksityisen sektorin yhtäläiset kilpailuolosuhteet turvataan. Myöntämiskriteereissä ei suoranaisesti mainita tätä painotusta, minkä vuoksi hallintovaliokunta on pitänyt tärkeänä korostaa yhteistoimintamahdollisuuksien hyödyntämistä, jotka liittyvät julkisen sektorin kumppanuuteen yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa.

Yhteistoiminta-avustuksia myönnettäessä lakiesityksen yleisperusteluissa mainittu työ- ja elinkeinoministeriön kanta on aiheellista huomioida, ja lisäksi voisi olla hyvä ajatus toimia, kuten työ- ja elinkeinoministeriön edustaja hallintovaliokunnan kuulemisessa esitti, että avustuksen hakijalta edellytettäisiin selvitystä tai suunnitelmaa siitä, miten alueen yritykset ovat olleet mukana tai aiotaan ottaa huomioon palvelujärjestelmää suunniteltaessa.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Muutama ajatus tähän asiaan, joka koskee kuntien valtionosuusjärjestelmää eräiltä osin. Ensin tähän harkinnanvaraisen rahoitusavustuksen maksamisajankohtaan voin todeta sen, että kun tätä lakia muutettiin, tai oikeastaan se taidettiin laatia kokonaan uutena vuonna 96, olin hallintovaliokunnan jäsen ja muistan, kun silloin tein esityksen, että lakiin kirjoitettaisiin päivämäärä, jona viimeistään on valtion maksettava harkinnanvarainen rahoitusavustus kunnalle, ja se päivämäärä tuli muutama päivä ennen joulua eli oliko se viimeistään 21. joulukuuta.

Perustelin sitä silloin sillä, että harkinnanvaraista rahoitusavustusta annetaan kaikkein köyhimmille kunnille, joilla maksuvalmius on jatkuvasti erittäin huono, ja siihen asti avustus oli maksettu aina ilman lainsäädöstä, ilmeisesti vuoden viimeisenä pankkipäivänä. Silloin, käytännöstä tiedän itse kokemuksesta, tilanne oli se, että kunnan sihteerillä tai kamreerilla oli paksu nippu laskuja maksettavana, ja kun rahat tulivat viimeisenä mahdollisena hetkenä, niin niitä ei ehtinyt sillä rahalla, joka oli aika merkittävä kuitenkin kunnalle, enää maksaa, vaan ne jäivät vuodenvaihteen yli maksettavaksi sitten tammikuun puolella. Näin jäi kirjanpitoon tilivelkoja tarpeeton määrä. Ja kun näin perustelin, että pannaan hieman ennen joulua tuo velvoite maksaa tämä harkinnanvarainen rahoitusavustus kunnalle, niin silloin kunta ehtii hoitaa nämä asiat, saavat yritykset ajoissa, kunnan niin sanotut asiakkaat saavat ajoissa ennen vuodenvaihdetta tililleen nuo rahat ja kunta saa tilinpitonsa vuodenvaihteeseen paljon kauniimmaksi ilman mittavia tilivelkoja, ja toisaalta valtiolle sillä ei ole mitään suurta merkitystä.

Tämä oli mielestäni hyvä, että näin tapahtui. Nyt olen vähän harmissani, että hallitus ja hallintovaliokunta ovat tämän hylkäämässä ja antamassa taas valtiovarainministeriölle — niin, valtiovarainministeriö on nykyinen valtionapuviranomainen — oikeuden päättää tuosta ajankohdasta. Ja se on nyt helposti taas menossa siihen, että kun päätökset harkinnanvaraisesta rahoitusavustuksesta tehdään joskus joulukuussa, niin sitten maksatus jää viimeiseen työpäivään. Silloin tämä koko ruletti pyörähtää ja paljon tehdään turhaa työtä. Eli, ikävä kyllä, tämä ei ole hyvä uudistus tältä osin, jos se näin menee. Mutta tietysti toivon, että hallitus ei menettele näin, vaan maksaa ne ajoissa ennen vuodenvaihdetta, jolloin voidaan asiat hoitaa myös kunnassa sitten järkevällä tavalla.

Herra puhemies! Toinen kysymys tässä on tämä yhteistoiminta-avustus. Siltä osin totean, että ehkä ed. Kähkösen esille nostama kuntayhtymän perustaminen ei ole sellaista kehittämistoimintaa, johon tätä suoranaisesti jaetaan. Ihan tarkkoja ehtoja nykyisin en tiedä, mutta se varsinainen kehittämistoiminta kuntien yhteistyön saralla on toki tärkeää, ja tätä pitäisi varmasti siihen tähdätä, että saadaan todella tuottavuutta, tarkoituksenmukaista hallintoa tehtäviin nähden ja myös sitten kunnan sekä yksityisen ja kolmannen sektorin välistä yhteistyötä tehostettua; siihen tämä varmaan suurelta osin menee.

Herra puhemies! Muutama vuosi sitten tätä avustusta annettiin muun muassa Keski-Suomessa Viitasaaren ja Pihtiputaan kunnille, jotka muodostivat tällaisen poikkeuksellisen mallin eli kuntaparin, joka on nyt toiminut pari kolme vuotta. Kokemukset ovat kohtalaisen hyvät. Kunnat ovat saaneet ainakin taloutensa, ehkä muustakin syystä, mutta tämänkin takia varmaan osittain parempaan malliin kuin aikaisemmin. Nyt vain on tilanne se, että samalla kun tämän tyyppisiin yhteistoiminta—kehittämishankkeisiin voidaan — toivottavasti määrärahat ovat riittävät — avustusta edelleen antaa, niin tätä yhteistyötä esimerkiksi Viitasaaren ja Pihtiputaan osalta lyö nyt hallitus ankarasti korville tällä perusterveydenhuollon ja siihen kiinteästi liittyvien sosiaalitoimen tehtävien osalta, kun vaaditaan 20 000 asukkaan väestöpohjaa, jota tuolla alueella nuo kunnat eivät täytä, ehkä 12 000 täyttyy.

Naapurikuntia mukaan ottamalla tuohon, tavallaan voisi sanoa lainausmerkeissä, sotkemaan tuota hyvin lähtenyttä kuntapariyhteistyötä ei saada myöskään vielä sitä väkimäärää kasaan. Pitäisi mennä lääninrajan tai ainakin maakuntarajan yli, ja se ei ole missään mielessä järkevää. Kun hallitus pitää tiukasti kiinni tästä 20 000 asukkaan rajasta, joka toki on lakiin kirjoitettu ja täällä hyväksytty, niin se johtaa nyt kyllä hyvin epätarkoituksenmukaisiin, jopa repiviin ratkaisuihin, jotka lisäävät kustannuksia ja heikentävät helposti palveluja. Tämä ei voi olla Paras-hankkeen tavoite, että palvelut heikkenevät ja kustannukset nousevat. Siksi tässä yhteydessä haluan nostaa — vaikkei se nyt ihan suoraan tähän liitykään, mutta puhun kuitenkin kuntayhteistyöstä ja yhteistoiminta-avustuksesta — tämän ongelman, joka on syntynyt jo siinä, että tuo 20 000 on liian jäykkä raja. Siihen on poikkeuksia vain saaristoisuuden ja ehkä kielipolitiikan osalta, mutta esimerkiksi tuolla Keski-Suomessa tekijät eivät ole käytettävissä. Tältä osin, herra puhemies, toivon, että hallitus ottaa lusikan kauniiseen käteen, katsoo tilannetta uudelleen ja tarvittaessa tuo lain tarkistuksen, Paras-lain eli kunta- ja palvelurakennetta koskevan lain tarkistuksen, eduskunnan käsittelyyn mahdollisimman pian, jotta ne lukot saadaan auki. Se ei huononna tilannetta, vaan se parantaa sitä.

Herra puhemies! Samanlaisia ongelmia kuntien yhteistoiminnassa on syntymässä muun muassa uuden Jyväskylän ja sen ympäristökuntien välillä. Meillä on se tilanne, että kun Jyväskylä, Jyväskylän maalaiskunta ja Korpilahti yhtyvät ensi vuoden alusta yhdeksi uudeksi kaupungiksi, niin ympärille jää pieniä kuntia, joiden terveyspalvelut ovat Jyväskylän maalaiskunnan kanssa yhteistoiminnassa tänä päivänä, ja kaupunki kieltäytyy jatkamasta sitä yhteistyötä, ja näin käy sitten ympäröiville kunnille, että ne joutuvat kokonaan uuteen tilanteeseen, joka on vaikea. Joku ratkaisu pitäisi löytyä myös tähän niin, että ainoa vaihtoehto ei ole ostopalvelu, jolloin perusterveydenhuollon ja sosiaalipuolen tärkeiden tehtävien osalta kunta menettäisi sataprosenttisesti päätösvaltansa niiden järjestämiseen, joutuisi vain alistumaan siihen, mitä naapurikunta suo ja antaa mahdollisuuksia kunnalle palvelujen tason, määrän ja hinnan osalta. Tilanne on hankala.

Herra puhemies! Odotan, että näihin kysymyksiin hallitus paneutuu nyt Paras-hankkeen eteenpäinviemistä suunnitellessaan ja kun sitä viedään eteenpäin. Tämä tilanne, joka nyt on tuolla monilla monilla alueilla, on todella huono ja huolestuttava. Uskon, että ed. Lauri Oinonen voisi puhua hieman tuosta Keuruun—Multian alueesta, joka on reilusti alle 20 000 asukkaan kunta, jossa on terveyskeskus myös, ja siellä tilanne on myös se, että Keuruun seutu joutuu etsimään kumppaneita joko maakuntarajan takaa tai sitten jostakin muualta. Samalla päätösvallan menetys tärkeissä, ihmisiä koskevissa arkipäiväisissä palveluissa katoaa Keuruun kaupunginvaltuustolta ja Multian kunnanvaltuustolta. Onko se kehitys hyvä? Tähän edellinen hallitus on ajanut ja nykyinen hallitus jatkaa siitä jääräpäisesti. Toivon, että järki voittaa ja joustavuutta löytyy.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemelle, kun nimeni mainittiin, minä neuvoisin kuitenkin, että olisitte varovainen näissä tulkinnoissa, mitkä kustannukset kelpaavat, mitkä eivät. Otin omalta seutukunnalta vaan esimerkin, koska omalle kaupungille ei ole välttämätöntä tällainen kuntayhtymän perustaminen, mutta sitä tutkitaan, ja siihen liittyy myös konsultointikustannuksia ja muita. Jokaisella seutukunnalla on tavallaan erilaiset haasteet, niin kuin ed. Kankaanniemi myös otti tässä omassa puheenvuorossaan Jyväskylän seudun jne. esille. Täällä varsin epäselvät ovat nämä kriteerit, ja varmasti käytäntö aikanaan sitten ne selventää.

Toinen asia, mikä liittyi tähän päivämäärään, tällä hetkellä harkinnanvaraisissa se on joulukuun 11. Toivottavasti ei tosiaan niin käy, että sitä siirretään myöhemmäksi, sekin on mahdollista. Toivon, että sitä aikaistettaisiin.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä mainitaan muutaman kerran sana "kehittyy", kehittäminen, esimerkiksi kuntien palvelurakenteiden uudistaminen, palvelualojen kehittäminen. Sitten täällä toisessa kohtaa on: yhteistoiminta-avustusta voitaisiin myöntää kehittämistoiminnan, ei kehittämiseen vaan sen kustannuksiin.

Tämä kehittämis-sana alkaa olla jo niin väärin käytetty, kun täällä eduskunnassakin on puhekulttuurikin kehittynyt eurooppalaiselle parlamenttien tasolle. Huomasin juuri, että kun oli äsken tämmöinen yleiskeskustelu, niin puheenvuoroja eivät saaneet muut kuin ne asiantuntijat, jotka ovat vaan asiantuntijoita siltä pohjalta, että ovat tarpeeksi kauan istuneet täällä eduskunnassa.

Toisaalta pääministeri käytti kehittäminen-sanaa tässä Nato-keskustelussa, jos voisi sitä niin nimittää, muodossa jatkuva konseptin kehittyminen. Minä en ole koskaan kuullut kenenkään käyttävän näin nerokkaasti. Kun oppositiojohtaja Heinäluoma kysyi, mikä on tämän koko jutun konsepti, niin tosiaan, kuten pääministeri sanoi, jospa tässäkin nyt, kuntien kehittämisessä, tämä konsepti on myös kehittyvä, jatkuva konseptin kehittyminen.

Minä uskaltaisin sanoa, että näillä sanamuodoilla kunnat tulevat hyvin epäluuloisiksi, koska minä ainakin epäilisin, uskaltaisinko minä ruveta kehittämään tällä lailla tätä, koska se johtaa pian kuntaliitoksiin ja monethan eivät halua ajautua kuntaliitoksiin. Tämä ikään kuin haiskahtaa vähän niin kuin sen rahoitukselta, että hyvällä ja vähän huonollakin omallatunnolla ruvettaisiin toimimaan yli kuntarajojen ja sitten pikkuhiljaa ajauduttaisiin ei ainoastaan kiitollisuudenvelkaan vaan muunlaiseen riippuvuuteen, jossa sitten tämä kehittäminen olisi sitä normaalia huonontamista, mitä täällä monella alueella tapahtuu, eli loppujen lopuksi vaan huononnettaisiin näitä juttuja tämmöisen tavallaan sanamuodollisen lisätäkyn kautta.

Tosiaan vielä sen verran sanon, että ihmettelen kyllä tätä niin sanotun puhekulttuurin kehittymistä tässä laitoksessa. Kun tässä oli muitakin tärkeitä asioita ja kun meillä oli vielä selonteko tästä Naton nopean toiminnan joukkojen täydentävästä toiminnasta, niin sitten kun tämä vastauskeskustelu oli ohi, niin muut käyttivät vaan muodon vuoksi muutaman pienen puheenvuoron. Sitten kun täällä odottaa, että pääsisi puhumaan asioista, niin ei ole puheenvuoroaikaakaan, kun käytäntö on muuttunut tällä lailla, kehittynyt — anteeksi, kehitetty — tämmöiseksi niin tehokkaaksi, että parlamentarismi toteutuu eurooppalaisella tasolla. — Tämä tästä, nyt vähän hyppäsin.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävään asiaan liittyen ed. Toimi Kankaanniemi toi juuri ongelman esille, mikä on vaikka Keuruun ja Multian kohdalla: niistä ei 20 000:ta käsittävää terveydenhuollon palveluyksikköä saa mitenkään. Kuitenkin nykyinen toimiva kokonaisuus on hyväksi havaittu. Kaikki muut, mitä tässä joudutaan ajattelemaan, ovat enemmän taikka vähemmän keinotekoisia. Vastaavasti Keski-Suomen pohjoisosassa Viitasaaren—Pihtiputaan alueella on sama kysymys ja hyvin monilla muillakin seutukunnilla. Minusta on käsittämätöntä byrokratiaa, että on asetettu tämmöinen 20 000 hengen vaatimus. Pitäisi olla terveelle maantieteelle ja terveelle järjelle sijaa näissä asioissa.

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä vielä kysyisin tätä, kun täällä on asiantuntijoita, miten tähän kuntajuttuun on sotkettu Euroopan unionikin. Täällä lukee aika uhkaava pitkä lause: "Yhteistoiminta-avustukseen sovellettaisiin valtionavustuslain avustuksen maksamisen keskeyttämistä ja takaisinperintää koskevia säännöksiä tilanteissa, joissa Euroopan yhteisön lainsäädännössä sitä edellytetään." Siis ajavatko nyt jotkut Ranskan kuntalainsäädännöt tai Ranskan omia kuntia koskevat jutut Suomen kuntien edelle nyt, että kunnatkin ikään kuin tämmöisinä vanhoina kunnon anarkistisina yksikköinä Suomessa, meidän valtion sisäisissä tavallaan arvojärjestyksissä, ovat alisteisia jollekin eurooppalaiselle kuntalainsäädännölle? Voiko tähän kukaan vastata? Minä en ainakaan ole selkeästi huomannut, että Euroopassa olisi meitä koskevaa kuntalainsäädäntöä, vai pakotetaanko meidän valtio nyt huonosti käyttäytyvät kunnat pistämään kuriin, mitä ne eivät tee?

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Tähän ed. Pertti Virtasen esiin nostamaan kysymykseen en osaa vastata, mutta ehkä tällä aikaa, kun puhun, joku keksii vastauksen.

Ed. Kankaanniemelle sen sijaan toteaisin, että esiin nostamanne huoli on erittäin aiheellinen ja myös tähän on Kuntaliitto osaltaan kiinnittänyt huomiota. Mutta toisaalta sitten on vedottava siihen, mitä yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että ehdotus lisäisi, juurikin tämä aikamäärän poistaminen elikkä se, että maksamisen ajankohdasta voi jatkossa päättää valtiovarainministeriö, avustusmenettelyn joustavuutta. Valtiovarainministeriö voisi haku- ja maksuajankohdista päättäessään muun muassa ottaa huomioon tarkoituksenmukaisella tavalla kunta- ja palvelurakannehankkeen etenemisen aikataulun. Eli käytännössä tämä toisi mahdollisesti hyötyä, mutta kuten ed. Kankaanniemi totesi, niin tässä on omat riskinsä ja aikatauluista pitää silti pitää kiinni.