Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Maailman talous on ajautunut pahimpaan kriisiinsä toisen maailmansodan jälkeen. Valtiot ympäri maailmaa tulevat velkaantumaan vuosikausien ajan tästä eteenpäin. Kaikki julkisen taloutemme kestävyyttä koskeneet laskelmat ja suunnitelmat menevät uusiksi. Tammikuussa teollisuustuotantomme romahti viidenneksellä. Jos uusia tilauksia ei tule, jatkuu putoaminen. Kriisin jälkeen lähdemme liikkeelle alemmalta lähtölavalta kuin aikaisemmin, mutta talouden olisi silti ponkaistava yhtä pitkälle kuin ennen kriisiä.

Kriisin keskellä voimme saada helpotusta tilanteeseen lainaamalla valtiolle runsaasti lisärahaa, joka kuluu pääasiassa yhteiskunnan palveluiden ja etuuksien rahoittamiseen. Vain osa lisälainasta käytetään elvytykseen. Mutta tämä velkakeino voi lopultakin olla vain väliaikainen. Lainat on lyhennettävä ja korot maksettava taas talouden noustessa. Siihen on vain kolme pääkeinoa: palvelujen ja etuuksien leikkaukset, verotuksen tuntuva kiristäminen tai työurien pidentäminen.

Vuoden lisääminen työuriimme parantaa valtion taloutta vuositasolla noin 3 miljardilla eurolla. Kolmen vuoden lisäämisellä on sama vaikutus kuin esimerkiksi tuloverotuksen korottamisella peräti 10 prosenttiyksiköllä. Tämä oikeastaan korostaa ja alleviivaa sen, miksi nyt on aika keskustella meidän suomalaisten työurien pituudesta. Hallituksen puolivälitarkistuksessa tämä asetelma nähtiin kirkkaana. Hallituksen velvollisuus on se myös kertoa ja ryhtyä toimenpiteisiin.

Tässä eduskuntakeskustelussa olisi päähuomion oltava siinä, ovatko toimenpiteet kriisistä ja sen seurauksista selviämiseksi riittäviä. Välikysymys rajaa keskustelun kuitenkin eläkkeisiin. Odottaisin keskustelulta muutakin sanomaa kuin sitä, mitä ei saisi tehdä. Toivon, että otettaisiin kantaa siihen, mitä pitää tehdä.

Ymmärrän sen ihmisten huolen, jota hallituksen linjaus eläkkeellesiirtymisiän nostamisesta on herättänyt, varsinkin kun samaan aikaan yritykset vähentävät väkeään taantuman johdosta. Tilanne herättää varmasti ristiriitaisia tunteita.

Välikysymyksen perusteluissa on useita vääriä väitteitä. Hallitus viittaa vastauksena välikysymykseen tänään neuvoteltuun ratkaisuun, jossa kaikki kiistan osapuolet ovat sitoutuneet nopeaan ja kunnianhimoiseen valmisteluun tavoitteena nostaa suomalaisten keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää vähintään kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä. Tämä tavoite tulee olemaan erittäin kunnianhimoinen.

Hallitus on osaltaan sitoutunut tähän ratkaisuun, ja olemme tyytyväisiä, että keskeiset työmarkkinajärjestöt ovat sitoutuneet vahvasti tavoitteisiin pääsemiseksi. Hallitus haluaa tehdä edelleen hyvää yhteistyötä järjestöjen kanssa, mutta tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettei myös hallituksella olisi aloiteoikeus kolmikannassa. Ratkaisussa hallitus ja järjestöt sitoutuvat siihen, että nyt haetaan jo tämän vuoden loppuun mennessä "vaihtoehtoisia malleja hallituksen linjaukselle eläkeiän alarajan nostamisesta. Hallitus ei ryhdy tästä työstä poikkeavien eläkepoliittisten päätösten valmisteluun ja toimeenpanoon. Hallitus ja työmarkkinajärjestöt arvioivat linjausten ja ehdotusten vaikuttavuutta niiden valmistuttua."

Jokainen ymmärtää, että nyt on näytön paikka kaikilla uskottavien tulosten aikaansaamiseksi. Ehdotusten valmistumisen jälkeen tehtävä vaikuttavuuden arviointi kertoo realistisesti, riittävätkö toimenpide-ehdotukset. Emme spekuloi tällä vaiheella vielä, vaan nyt on työrauha vaativan urakan toteuttamiseksi. Viimeisen kahden viikon aikana kaikki ovat vakuuttaneet olevansa hallituksen kanssa samaa mieltä itse tavoitteesta. Nyt kaikilla, myös välikysymyksen tekijöillä, on mahdollisuus tässä välikysymyskeskustelussa aloitteiden tekoon.

Eläkkeellesiirtymisiän nostolinjauksen perustelut ovat kestävät, kun katsomme sitä, mitä meillä on edessämme ensi vuosikymmenellä ja kuinka paljon velkaannumme lähivuosina, ja koska nyt tehtävät päätökset vaikuttavat vasta käynnissä olevan kriisin jälkeen. Moni voi kysyä, onko tällä eläkkeelle siirtymisen myöhentämisellä merkitystä. Vastaan saman kuin äsken: laskelmien mukaan tämä parantaisi julkisen talouden tilaa jopa 9 miljardilla eurolla.

Arvoisa puhemies! Suomalaisten keski-ikä kohoaa nopeammin kuin yhdessäkään muussa Euroopan maassa. Onneksi myös elämme pidempään kuin aikaisemmin. Meidän suomalaisten elinikä on noussut viimeisten 20 vuoden aikana jo 4,5 vuotta. Vuonna 2030, ei niin kaukana tulevaisuudessa, Suomessa on peräti 600 000 yli 65-vuotiasta nykyistä enemmän (Ed. Tennilä: Onko se ihan kauhea asia?) ja yli 200 000 työikäistä vähemmän kuin nyt. Myös muiden Pohjoismaiden myönteiset esimerkit kertovat siitä, että tavoitteemme saavuttaminen ei ole mahdotonta. Kun Suomessa vuonna 2007 vain noin 55 prosenttia 55—64-vuotiaista oli työssä, esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa luku oli 55 prosentin sijasta 70 prosenttia ja Islannissa peräti 85 prosenttia. Ruotsiin ja Norjaan verrattuna suomalaiset siirtyvät noin kaksi vuotta aiemmin eläkkeelle, ja islantilaisiin eroa on yli neljä vuotta. Tämä vertailu on se positiivinen vertailu, joka kertoo siitä, että kyllä me Suomessa pystymme samaan.

Arvoisa puhemies! Olemme pysyvästi siirtymässä tilanteeseen, jossa työmarkkinoille tulevat ikäluokat ovat pienempiä kuin työmarkkinoilta eläkkeelle poistuvat ikäluokat. Kun tänään sata työikäistä huolehtii noin 50 lapsesta ja vanhuksesta, niin vuonna 2030 huolehdittavia onkin jo 75 sataa työikäistä kohden. Tämä muutos tapahtuu, ja siihen on vastattava. Vastauksen antamista kiirehtii se valitettava tosiasia, että kansainvälisestä kriisistä johtuen joudumme velkaantumaan lähivuosina dramaattisesti tavalla, jota emme pystyneet muutama vuosi sitten edes aavistamaan.

Ikääntyminen vaikeuttaa hyvinvointimme rahoitusta. Eläke- ja hoivamenot lisääntyvät samalla, kun työikäisen väestön osuus supistuu. Tästä johtuen meillä on hallituspohjasta riippumatta jo pitkään vallinnut yhteisymmärrys siitä, että suomalaisten työuria pitää pidentää sekä alku- että loppupäästä. Hyvinvointimme tarvitsee maksajia. Myös nyt ja tulevina vuosina työelämään siirtyvillä täytyy olla oikeus eläkkeeseen ja palveluihin. Emme halua maksattaa laskujamme lapsillamme.

Suomessa on jo toimittu haasteiden voittamiseksi. Vuonna 2005 voimaan tullut eläkeuudistus loi porkkanoita ja keppejä pysyä työmarkkinoilla. Tätä vuoden 2005 uudistusta on nyt terästettävä. Työttömyysputken käyttöä turhan varhaiseen siirtymiseen eläkkeelle on vaikeutettu kahteen otteeseen 1990-luvun lopulta lähtien. Sosiaalitupossa sovittiin hallituksen pyynnöstä joistakin lisätoimista eläkkeiden rahoituksen turvaamiseksi ja työurien pidentämiseksi. Hallitus on sitoutunut sosiaalitupon toteuttamiseen, toisin kuin välikysyjät väittävät kysymyksessään. Äsken juuri äänestettiin sen sosiaalitupon kaikkein suurimmasta yksittäisestä kysymyksestä.

Hallitus otti syksyllä järjestöjen toiveet huomioon, kun valmistelimme lain, jolla estettiin työeläkeyhtiöiden omistamien osakkeiden pakkomyynnit. Tavoitteena oli, ettei eläkelaitosten tarvitsisi ryhtyä osakkeiden pakkomyynteihin meneillään olevan finanssikriisin seurauksena. Pitkällä aikavälillä pakkomyynnit voisivat nimittäin olla hyvin epäedullisia eläkejärjestelmän kannalta. Työelämän kehittämiseen ja erityisesti ikääntyneiden työssäjaksamiseen on panostettu eri tavoin kolmikantaisella yhteistyöllä. Työelämän kehittäminen on ollut osa erityistä politiikkaohjelmaa sekä edellisellä että istuvalla hallituksella.

Kuten sanoin, olemme tehneet Suomessa monia uudistuksia ja varautuneet ikääntymiseen. Olemme jo tehneet enemmän kuin moni muu maa. Valitettavasti tähänastiset toimet eivät kuitenkaan riitä.

Välikysyjien arvio siitä, että jo tehdyillä toimilla saavutettaisiin kahden kolmen vuoden pidennys, on väärä. Asiantuntijat ovat todenneet, että nykyiset toimet eivät riitä. Sinällään hyvää uudistusta on terästettävä. Tämän vahvistaa tämän päivän sopimus. Talousneuvoston sihteeristön tuore selvitys vahvistaa aiempien arvioiden tulokset. Tosiasia on, että hyvinvointiyhteiskuntamme rahoitus ei ole täysin turvattu, vaikka vuoden 2005 eläkeuudistuksen tavoite eläkkeelle siirtymisen myöhentymisestä toteutuisikin. Viime vuonna eläkkeelle siirtymisen ikä kääntyi lisäksi valitettavasti laskuun, eikä se vielä johtunut talouden käänteestä.

Nykyinen talouskriisi avaa kuitenkin eteemme vielä haasteellisemman maaston kuin meillä aikaisemmin oli edessämme ja korostaa lisätoimien tarvetta entisestään. Syvä taantuma vaikeuttaa pahasti hyvinvointivaltion rahoitusongelman ratkaisemista. Emme valitettavasti voi kulkea muuttuneessa maastossa vanhan kartan avulla.

Hallituksella ei ole samaa ylellisyyttä kuin oppositiolla, joka voi ajatella vain seuraavia vaaleja. (Välihuutoja vasemmalta) Hallituksen on mietittävä, miten Suomi selviää vaalien 2011 jälkeenkin. Tämän vuoksi otimme aloitteen ja päätimme politiikkariihessä laajasta kokonaisuudesta, jonka avulla voimme turvata palveluiden ja etuisuuksien rahoituksen myös ensi vuosikymmenellä. (Välihuutoja — Puhemies koputtaa) Hallitus toimisi vastuuttomasti, ellei se kaiken käytettävissä olevan tiedon perusteella hakisi ratkaisuja.

Arvoisa puhemies! Hallitus haluaa pitää työllisyyden mahdollisimman korkeana ja rakentaa sillä siltaa taantuman yli. Hallitus ei halua tässä taloustilanteessa leikata ihmisille tärkeitä etuuksia ja palveluita, kuten lapsilisiä tai lääkäripalveluita, tai korottaa merkittävästi veroja ja heikentää sitä kautta kotimarkkinoille tärkeää luottamusta.

Tämä kaikki joudutaan valitettavasti tekemään nyt velalla. Voimme harjoittaa palveluista ja perusturvasta huolta pitävää ja elvyttävää politiikkaa vain, jos varmistamme, että kykenemme aikanaan maksamaan laskut. Jotta Suomi säilyisi taantumassa ja sen jälkeen mahdollisimman ehyenä, meidän kaikkien on oltava valmiita toimimaan vaatimusten mukaan. Meidän suomalaisten on tehtävä enemmän töitä. Kun valitsemme työnteon, meillä on varaa nyt välttämättömään velanottoon ja voimme turvata palvelut ja etuudet tulevaisuudessa kaatamatta liian suurta laskua lastemme maksettavaksi.

Liian vähälle huomiolle ovat jääneet hallituksen politiikkariihen linjaukset saada nuorten työllisyysastetta ylös ja nuoret aikaisemmin opiskelemaan sekä nopeammin opiskeluista työelämään. Liian moni abiturientti joutuu odottamaan kaksi kolme vuotta opiskelupaikan avautumista. Liian monen nuoren opiskelut kestävät liian pitkään. (Ed. Tennilä: Liian pieni opintotuki!) Myös työuran alkupäähän saatavat ratkaisut helpottavat talouttamme tuntuvasti.

Arvoisa puhemies! Meidän on voitava parantaa erityisesti ikääntyneiden työllisyyttä. Meillä on tähän mahdollisuuksia muiden Pohjoismaiden esimerkin mukaan. Kun suomalaisten elinikä pitenee ja terveys ja toimintakyky jatkavat kohenemistaan, pystymme työskentelemään pitempään, jos työllemme on kysyntää ja meillä on oikeat kannustimet pysyä työmarkkinoilla. Meidän on edistettävä työssäjaksamista panostamalla osaamisen uudistamiseen työuran aikana, työkyvyn ylläpitoon, työelämän laatuun ja sosiaaliturvan kehittämiseen. Paljon hiljaista tietoa omaavat harmaat pantterit ovat yhteiskunnallemme mahdollisuus, eivät taakka.

Työelämää on kehitettävä yhteistyössä työnantajien ja työntekijöiden kanssa siten, että myös varttuneemmat työntekijät pystyvät jatkamaan työelämässä ja tulevat reilusti kohdelluiksi. Hallitus on osaltaan pyrkinyt tähän panostamalla terveyden edistämiseen ja työelämän kehittämiseen. Tietoa ja selvityksiä työhyvinvoinnista on jo tehty paljon usean hallituksen aikana. Nyt on käytännön toimien aika ja aika viedä keinot suomalaisille työpaikoille.

Jos työntekijöiltä vaaditaan pidempää työuraa, työnantajilta vaaditaan vastikkeeksi joustavuutta ottaa ihmisten erilaiset elämäntilanteet ja elinvaiheet huomioon. Työjärjestelyillä ja joustavilla työajoilla on suuri merkitys siinä, kuinka ihmiset jaksavat työelämässä. Kun työntekijä voi vaikuttaa omiin työaikoihinsa, se on havaittu hyväksi keinoksi parantaa jaksamista työelämässä. Hallitus suhtautuu avoimin mielin myös kaikkiin uusiin ajatuksiin työelämän kehittämisestä.

Mutta tosiasia on, että työhyvinvoinnin kehittämisen rinnalla tarvitaan myös muita toimia, jos todella haluamme pidempiä työuria. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sairaiden ja työkyvyttömien pitäisi jatkaa työelämässä, jos eivät pysty. Tämäkin on ollut tässä viimeisten parin viikon keskustelussa väärässä kulmassa esillä. Ihmisille on tarjottava enemmän mahdollisuuksia työkyvyn salliessa palata työmarkkinoille työkyvyttömyyseläkkeeltä heidän niin halutessaan. Hallitus on esittämässä muutoksia työeläkelainsäädäntöön, jotta työkyvyttömyyseläkkeellä olevat voisivat nykyistä enemmän kokeilla työhön paluuta jättämällä eläkkeen lepäämään. Tarkastelussa on myös, kuinka paljon voi pienellä työkyvyttömyyseläkkeellä oleva ansaita eläkkeensä päälle.

Jotta yhä useampi voisi olla töissä, tarvitaan vahvaa suomalaista yrittäjyyttä ja työpaikkoja. Yrityksiemme kilpailukykyä ja mahdollisuutta työllistää tukevat parhaiten maltilliset palkkaratkaisut. Työpaikkojen luomiseksi tarvitaan myös panostamista osaamiseen ja infrastruktuurin kehittämiseen koko maassa. Tähän keskittyvän uuden kasvustrategian luominen on keskeinen osa hallituksen politiikkariihen tuloksia.

Arvoisa puhemies! Kun eduskunta äänestää välikysymyksestä, se päättää tuesta hallituksen linjauksille sekä työhyvinvoinnin kehittämiseksi että työurien pidentämiseksi. Kyse on siitä, teemmekö päätökset kriisin välttämiseksi ajoissa vai vasta, kun kriisi on koko painollaan sylissämme. Toimisimme vastuuttomasti, jos vastustaisimme työllisyysastetta nostavia uudistuksia ja vaatisimme samanaikaisesti lisää velanottoa.

Välikysyjien linja on lisäksi sukupolvien oikeudenmukaisuuden kannalta erikoinen. Mitä pidemmälle lykkäämme uudistukset, sitä raskaammaksi 1960-luvulla ja sen jälkeen syntyneiden taakka kasvaa. Hallitus rakentaa toimillaan siltaa yli taantuman. Luomme edellytykset sille, että 2020-luvullakin Suomessa on toimiva vanhustenhuolto, päivähoito, eläkejärjestelmä ja sosiaaliturva. Haluamme lisätä suomalaisten uskoa hyvinvointilupauksen pysyvyyteen toimimalla siten, että voimme turvata palvelut ja etuudet pidentämällä työuria molemmista päistä.

Nyt on saatu seisovat vedet liikkeelle suomalaisten työurien pidentämisessä. Haaste on erittäin kova, mutta yhdessä siitä selvitään.

Pyydän liittämään puheeni ruotsinnoksen pöytäkirjaan myöhemmin.

Pääministeri Vanhasen esittämä valtioneuvoston vastaus on ruotsinkielisenä näin kuuluva:

Världsekonomin har drabbats av den värsta krisen sedan andra världskriget. Stater runt om i världen kommer att skuldsätta sig under många år framöver. Alla beräkningar och planer som gäller vår offentliga ekonomis hållbarhet måste göras om.

I januari sjönk vår industriproduktion med en femtedel. Om inga nya beställningar görs, kommer produktionen att minska ytterligare. Efter krisen får vi utgå från en lägre nivå än tidigare, men ekonomin ska ändå klara samma utmaningar som före krisen.

Mitt under krisen kan vi underlätta situationen genom att låna in medel till staten. Dessa medel går främst till att finansiera samhällets tjänster och förmåner. Endast en del av tilläggslånet används för stimulans. Men denna skuldsättning kan endast vara tillfällig. Lånen ska amorteras och räntorna betalas när ekonomin börjar växa igen. Då finns det bara tre utvägar: skära ned tjänster och förmåner, kännbart skärpa beskattningen eller förlänga tiden i arbetslivet.

Om tiden i arbetslivet förlängs med ett år förbättras statens ekonomi med cirka 3 miljarder euro per år. En ökning med tre år har samma inverkan som att t.ex. höja inkomstbeskattningen med 10 procentenheter. Det här poängterar och understryker egentligen varför det nu är dags att diskutera om hur länge vi finländare ska vara verksamma i yrkeslivet.

I regeringens halvtidsutvärdering kunde detta faktum klart skönjas. Regeringens skyldighet är att informera om detta och vidta åtgärder.

I den debatt som förs i riksdagen bör fokus i första hand ligga på om de åtgärder som vidtas när det gäller krisen och dess följder är tillräckliga. Interpellationen avgränsar dock debatten till pensionerna. I debatten skulle man gärna få lyfta fram också andra frågor än vad som inte ska göras. Jag hoppas att man tar ställning till vad som ska göras.

Jag förstår att människor är oroade över regeringens ställningstagande i fråga om höjningen av pensionsåldern. Detta mot bakgrund av att företagen samtidigt minskar sin personal till följd av recessionen. Situationen väcker garanterat motstridiga känslor.

I motiveringen till interpellationen finns många felaktiga påståenden. Som svar på interpellationen hänvisar regeringen till den lösning som i dag har förhandlats fram. Där har alla parter förbundit sig till en snabb och ambitiös beredning som har som mål att höja den genomsnittliga pensioneringsåldern med minst tre år före utgången av 2025.

Regeringen har för sin del förbundit sig till denna lösning och vi är nöjda över att de centrala arbetsmarknadsorganisationerna starkt har förbundit sig till att nå målen. Regeringen vill även framöver samarbeta med arbetsmarknadsorganisationerna, men detta betyder inte att regeringen skulle sakna initiativrätt i detta trepartssamarbete.

Lösningen innebär att regeringen och organisationerna förbinder sig till att redan före utgången av detta år söka alternativa modeller för att höja den nedre pensionsåldern till regeringens riktlinjer. Regeringen kommer inte att bereda och genomföra pensionspolitiska beslut som avviker från dessa. Regeringen och arbetsmarknadsorganisationerna bedömer riktlinjerna och förslagens verkningsfullhet efter det att de färdigställts.

Nu gäller det för alla att visa vad de går för i syfte att nå trovärdiga resultat. Den utvärdering av verkningsfullheten som görs efter det att förslagen färdigställts ger en realistisk bild av om förslagen till åtgärder är tillräckliga. Vi spekulerar inte om detta skede ännu. Nu behövs arbetsro för att genomföra detta krävande arbete. Under de två senaste veckorna har alla intygat att de är av samma åsikt som regeringen om själva målet, och nu har alla — även de som interpellerade — möjlighet att i samband med denna interpellationsdebatt ta initiativ.

Motiveringen till riktlinjen att höja pensionsåldern är hållbar med tanke på vad som ligger framför oss under nästa årtionde och hur stor skuldsättningen kommer att vara under de närmaste åren, eftersom de beslut som nu fattas kommer att ha effekt först efter den pågående krisen. Mången kan fråga sig om detta spelar någon roll? Beräkningar visar att detta förbättrar den offentliga ekonomin med över sex miljarder euro.

Finländarnas medelålder ökar snabbare än i något annat land i Europa. Lyckligtvis lever vi också längre än tidigare. Finländarnas livslängd har under de senaste tjugo åren ökat med hela 4,5 år. År 2030 kommer det att finnas 600 000 fler som har fyllt 65 år, samtidigt som antalet personer i arbetsför ålder kommer att vara 200 000 färre än i dag. De positiva exemplen från de övriga nordiska länderna visar att det inte är omöjligt att nå vårt mål. År 2007 var endast cirka 55 procent av finländarna i åldern 55—64 år i arbetslivet, medan motsvarande tal i Sverige och Norge var 70 procent och på Island 85 procent. Finländarna går i pension ungefär två år tidigare än svenskarna och norrmännen, och drygt fyra år tidigare än islänningarna. Den här positiva jämförelsen visar att vi nog kunde klara samma sak också i Finland.

Den situation där de årsklasser som kommer in på arbetsmarknaden är mindre än de årsklasser som lämnar arbetslivet håller på att bli permanent. I dag går det hundra personer i arbetsför ålder på cirka femtio barn och åldringar, medan förhållandet år 2030 är hundra mot sjuttiofem.

Denna förändring sker, och vi måste svara mot den. På grund av det beklagliga faktum att vi till följd av den ekonomiska krisen är tvungna att drastiskt skuldsätta oss under de närmaste åren brådskar svaret.

Den höjda medelåldern försvårar finansieringen av vår välfärd. Kostnaderna för pensioner och omsorg ökar samtidigt som den arbetsföra befolkningens andel minskar. Till följd av detta har vi, oberoende av regeringsbasen, länge varit eniga om att finländarnas tid i arbetslivet måste förlängas både i början och slutet.

Välfärden ska betalas av någon. Också de som i dag och under de kommande åren kommer ut i arbetslivet ska ha rätt till pension och tjänster. Vi vill inte att våra barn ska bli tvungna att betala räkningen.

I Finland har vi redan vidtagit åtgärder för att komma till rätta med utmaningarna. Den pensionsreform som trädde i kraft 2005 skapade såväl morötter som piskor för människor att stanna kvar på arbetsmarknaden. Denna reform från 2005 ska nu skärpas. I två omgångar sedan 1990-talet har det gjorts svårare att gå onödigt tidigt i pension genom pensionsslussen. I den helhetspolitiska sociala reformen, den s.k. social-inpon, kom man på regeringens begäran överens om vissa ytterligare åtgärder för att säkerställa finansieringen av pensionerna och för att förlänga tiden i arbetslivet. Regeringen har förbundit sig till att genomföra social-inpon, oberoende av vad interpellationsställarna påstår. Just för en stund sedan så röstade vi om den största enskilda frågan i social-inpon.

Under hösten beaktade regeringen organisationernas önskemål då vi beredde en lag som hindrar tvångsförsäljning av aktier som ägs av arbetspensionsbolag. Avsikten var att pensionsanstalterna inte ska bli tvungna att sälja aktier till följd av den pågående finanskrisen. På lång sikt kan tvångsförsäljningar nämligen vara ofördelaktiga för pensionssystemet.

Inom ramen för trepartssamarbetet har man på olika sätt satsat på att utveckla arbetslivet och särskilt på att få äldre att stanna kvar längre i arbetslivet. Utvecklingen av arbetslivet har ingått i ett särskilt politikprogram för såväl den förra som den sittande regeringen.

Vi har som sagt gjort många reformer och berett oss på befolkningens stigande medelålder i Finland. Vi har redan gjort mer än många andra länder. Tyvärr räcker inte de åtgärder som vidtagits hittills.

Interpellationsställarnas bedömning att de åtgärder som redan vidtagits kan leda till en höjning på 2—3 år är felaktig. Experter har konstaterat att de nuvarande åtgärderna inte är tillräckliga. Reformen är bra men den måste skärpas. Detta bekräftas av dagens avtal. En färsk utredning från Ekonomiska rådets sekretariat styrker resultaten från tidigare bedömningar. Faktum är att finansieringen av vårt välfärdssamhälle inte kan säkerställas trots att det mål om att senarelägga pensioneringen som ställdes upp i 2005 års pensionsreform nås. I fjol sjönk pensioneringsåldern dessvärre och det berodde inte på ekonomins nedgång.

Den aktuella ekonomiska krisen leder till att utmaningarna nu är ännu större än de var tidigare, samtidigt som den framhäver behovet av ytterligare åtgärder. En djup recession försvårar ytterligare problemet med att finansiera välfärdsstaten. Vi kan tyvärr inte längre orientera oss i den förändrade världen med gamla kartor.

Regeringen kan inte, som oppositionen, unna sig lyxen att endast fokusera på nästa val. Regeringen måste fundera på hur Finland ska klara sig också efter valet 2011. Därför tog vi initiativ och beslutade vid de politiska överläggningarna om en omfattande helhet med hjälp av vilken vi kan säkerställa finansieringen av tjänster och förmåner också nästa årtionde. Det vore oansvarigt av regeringen att låta bli att försöka finna lösningar med tanke på all den information som finns.

Regeringen vill hålla sysselsättningen på en så hög nivå som möjligt och bygga en bro över recessionen. Regeringen vill inte i denna ekonomiska situation skära ned på förmåner och tjänster som är viktiga för människor, såsom barnbidraget eller läkartjänsterna, och inte heller i avsevärd grad höja skatterna och försvaga det för hemmamarknaden viktiga förtroendet.

Allt detta måste dessvärre göras med lånepengar. Vi kan bedriva en politik som tryggar tjänsterna och grundskyddet endast om vi försäkrar oss om att vi i sinom tid kan betala räkningarna för detta.

För att Finland ska kunna ta sig genom recessionen och tiden efter den så välbehållet som möjligt, måste vi alla vara beredda att agera enligt vad som krävs. Vi finländare måste arbeta mer. Genom att välja arbetet har vi råd att ta de lån som nu krävs och därigenom kan vi trygga tjänsterna och förmånerna i framtiden, utan att lämna en alltför stor skuldbörda till våra barn.

Regeringens riktlinjer efter de politiska överläggningarna enligt vilka sysselsättningsgraden i fråga om unga ska höjas och enligt vilka de unga ska börja studera och komma ut i arbetslivet tidigare har fått för liten uppmärksamhet. Allt för många abiturienter blir tvungna att vänta 2—3 år på att få en studieplats. Studierna tar för lång tid för alltför många studerande. Också lösningar som gäller inledningsskedet av arbetskarriärerna kan förbättra vår ekonomi påtagligt.

Vi måste kunna förbättra sysselsättningen i synnerhet bland äldre personer. Vi har möjlighet till detta enligt exempel från de övriga nordiska länderna. I och med att finländarnas livslängd förlängs och hälsan och funktionsförmågan ytterligare förbättras, kan vi stanna längre i arbetslivet om det finns efterfrågan på vårt arbete och vi har rätt incitament för att stanna kvar på arbetsmarknaden.

Vi måste främja arbetstagarnas förutsättningar att orka i arbetet genom satsningar på kompetensutveckling under arbetskarriären, upprätthållande av arbetsförmågan, kvaliteten i arbetslivet samt utvecklande av den sociala tryggheten. De grå pantrarna som besitter en stor mängd tyst kunskap innebär en möjlighet, inte börda, för samhället.

Arbetslivet bör utvecklas i samarbete med arbetsgivare och arbetstagare så att också äldre arbetstagare kan fortsätta i arbetslivet och blir rättvist behandlade. Regeringen har för sin del eftersträvat detta genom satsningar på främjande av befolkningens hälsa och utveckling av arbetslivet. Redan under flera regeringsperioder har det samlats information och gjorts utredningar om välbefinnande i arbetet. Nu är tiden inne för praktiska åtgärder och åtgärderna måste också nå de finländska arbetsplatserna.

Om man av arbetstagarna kräver längre arbetskarriärer, krävs av arbetsgivarna i gengäld flexibilitet när det gäller att beakta människors olika livssituationer och livsskeden. Arbetsarrangemang och flexibla arbetstider är av stor betydelse för hur människor orkar i arbetslivet. Att en arbetstagare kan påverka sina egna arbetstider har konstaterats vara en bra metod för att få människor att orka bättre i arbetslivet. Regeringen är också öppen för alla nya tankar om hur arbetslivet kunde utvecklas.

Men faktum är att vid sidan av utvecklandet av välbefinnandet i arbetet behövs också andra åtgärder om vi verkligen vill förlänga arbetskarriärerna. Detta innebär emellertid inte att sjuka och arbetsoförmögna personer borde stanna kvar i arbetslivet om de inte klarar av det. Också denna fråga har kommit upp under de två senaste veckorna, men ur fel perspektiv.

Människor ska erbjudas större möjligheter att från en invalidpensionering återvända till arbetsmarkanden om arbetsförmågan tillåter det och om de så önskar. Regeringen har för avsikt att föreslå ändringar i arbetspensionslagstiftningen så att de som är invalidpensionerade i större utsträckning än för närvarande kunde pröva på att återvända till arbetet genom att ha pensionen vilande. Man kommer också att ta ställning till hur mycket en person med en låg invalidpension får tjäna utöver sin pension.

För att allt fler ska kunna arbeta, behövs en stark finländsk företagaranda och arbetsplatser. Våra företags konkurrenskraft och möjligheter att sysselsätta stöds bäst genom måttliga löneuppgörelser. För att man ska kunna skapa arbetstillfällen behövs också satsningar på kompetens och utveckling av infrastrukturen i hela landet. En ny tillväxtstrategi som fokuserar på dessa frågor utgör en central del av regeringens beslut vid de politiska överläggningarna.

När riksdagen röstar om interpellationen, beslutar den om stöd för regeringens riktliner, både när det gäller utveckling av välbefinnandet i arbetet och förlängning av arbetskarriärerna. Det är fråga om huruvida vi fattar besluten i tid för att undvika en kris eller först när krisen är över oss med hela sin kraft. Vi skulle agera ansvarslöst om vi motsatte oss reformer som höjer sysselsättningsgraden och samtidigt krävde att det tas mer lån.

Interpellationsställarnas linje är dessutom speciell med tanke på rättvisa mellan generationerna. Ju längre vi skjuter på reformerna, desto tyngre blir bördan för dem som är födda på 1960-talet och därefter.

Regeringen bygger med sina åtgärder en bro över recessionen. Vi skapar förutsättningar för att Finland också på 2020-talet ska ha fungerande åldringsvård, dagvård, pensionssystem och social trygghet. Vi vill öka finländarnas tro på att välfärdslöftet håller genom att agera så att vi kan trygga tjänsterna och förmånerna med förlängda karriärer i båda riktningarna.

Nu har det stillastående vattnet börjat röra på sig när det gäller en förlängning av finländarnas arbetskarriärer. Utmaningen är mycket stor, men tillsammans kommer vi att klara den.

Jutta Urpilainen /sd:

Arvoisa puhemies! "Hallitus ei voi yksin sanella eläkeasioita, jotka on sovittu työmarkkinaosapuolten kesken. Saneluvalta stop." Näin kirjoitti 48-vuotias Heikki Kittilästä eläkepäätöstä vastustavalla verkkosivulla. Heikki ei ole mielipiteineen yksin. Suomalaisen yhteiskunnan keskinäinen luottamus on murtunut. Palkansaajajärjestöjen nettiadressissa eläkeiän nostoa vastustaa yli 170 000 suomalaista. Kyselyissä enemmistö suomalaisista on yksiselitteisesti torjunut hallituksen aikeen. Ihmiset ovat syystä raivoissaan. He ovat luottaneet siihen, että siitä, mitä on sovittu, myös pidetään kiinni.

Eräskin 58-vuotias nainen kirjoitti nettisivulla seuraavaa: "Olen toiminut työkseni psykiatrisessa hoitotyössä perhetyötä ja perheterapiaa tehden kaikkiaan 39 vuotta. Jos hallituksen eläkepäätös olisi jo voimassa, niin minun pitäisi tehdä tätä työtä vielä 8 vuotta. Mistä, mistä löytyisi se voima jaksaa, olla antamassa voimaa ja luoda toivoa ihmisille, joita elämä on satuttanut niin, että he ovat apua vailla?" Moni suomalainen pohtii varmasti samaa asiaa tällä hetkellä.

Tässä edellä kuvattuna vain muutama esimerkki siitä, miten paljon epävarmuutta yhdellä väärällä päätöksellä saatiin yhteiskunnassamme aikaan. Jotain pysyvää meni rikki. Nyt hallituksella on kova työ rakentaa uudelleen yhteiskunnassamme luottamusta.

Arvoisa puhemies! Hallitus hylkäsi eläke-esityksellään suomalaisen tavan sopia ja mursi tärkeän yhteiskunnallisen luottamuksen. (Ed. Zyskowicz: Edustajalla on vanha puhe mukana!) Suomessa on totuttu riitelyn sijaan neuvottelemaan ja sopimaan. Se neuvottelu ja sopiminen on meidän kansallinen vahvuutemme, josta on tärkeä pitää jatkossakin kiinni. Eräs verkkosivujen kautta päätöstä vastustanut koki asian tällä tavalla: "Hallitus viittaa kintaalla palkansaajille ja puolelle kansasta, kun pitäisi rakentaa kansallista yhtenäisyyttä ja yhteistä tahtotilaa vaikeiden aikojen kohtaamiseksi."

Laaja yhteisymmärrys on taannut maksajien ja edunsaajien sitoutumisen, ja välttämättömät muutokset eläkejärjestelmiin on voitu tehdä ajoissa ja rauhallisesti. Eläketurvan uudistaminen on aina valtava ponnistus, joka vaatii sitoutumista ja syvällistä perehtymistä kaikilta. Työmarkkinaosapuolilla on kiinteät yhteydet työelämään. He ymmärtävät, millaisilla keinoilla päästään työelämää koskeviin tavoitteisiin, kuten työssäoloajan pidentämiseen. Työeläkkeisiin liittyvien asioiden valmistelu yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa sekä eläkealan asiantuntijoiden kanssa on ollut pitkään takeena kestävälle eläkepolitiikalle Suomessa. Nykyhallitus ei tästä kuitenkaan piitannut, kun se saneli eläkeiän nostopäätöksensä yksipuolisesti. Kahden miljoonan palkansaajaliikkeen jäsenen tai elinkeinoelämän osuutta eläkepolitiikan kehittämisessä ei olisi kannattanut väheksyä. Asianosaisia ja asiantuntijoita kannattaa kuunnella nyt ja tulevaisuudessa. Nyt asiantuntijatahon puuttuminen hallituksen eläkepäätöksen valmistelusta näkyi. Eri eläke-etuuksien yhteyksiä ja riippuvuutta toisiinsa ei ollut mietitty, ja esitykset olisivat johtaneet tavoitteiden vastaisiin lopputuloksiin.

Arvoisa puhemies! Eläkkeellejäämisiän nostaminen on ollut pitkään yhteinen tavoitteemme. Vuonna 2005 tehtiin työurien pidentämiseen tähtäävä työeläkeuudistus. Siinä yleinen vanhuuseläkkeen ikäraja laski 63 vuoteen ja työssä pysymiseen luotiin taloudellinen kannustin, suurempi eläkekarttuma. Ikävuosien 63—68 välillä ihminen voi itse valita, milloin hän jää eläkkeelle. Aiemman uudistuksen päätösten kumoaminen näin nopeasti ja yllättäen olisi johtanut kansalaisten kesken eriarvoisuuteen ja epäluottamukseen koko työeläkejärjestelmää kohtaan. Pahimmillaan yksipuolinen sanelupäätös olisi kiihdyttänyt eläkkeelle jäämistä, ja valitettavasti se saattaa tehdä niin edelleen.

Arvoisa puhemies! Eläkejärjestelmässä on tarkoitus ottaa ensi vuonna käyttöön elinaikakerroin, jonka tarkoitus on suhteuttaa eläkkeet eliniän pitenemiseen. Jos keskimääräinen elinikä jatkaa nousuaan, elinaikakerroin pienentää kuukausieläkkeitä. Elinaikakertoimen vaikutusta voi kompensoida työskentelemällä pidempään. Tämän uudistuksen vaikutuksen tulemme näkemään vasta tulevina vuosina.

Kokonaisuutena vuoden 2005 eläkeuudistus on toiminut hyvin. Eläkeikä on noussut tasaisesti viime vuoden huonossa taloustilanteessa syntynyttä notkahdusta lukuun ottamatta. Yli 50-vuotiaiden joukossa keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä on jo yli 61 vuotta. Tilastokeskuksen työvoimatilastojen mukaan 55—64-vuotiaiden työllisyysaste on viimeisen kymmenen vuoden aikana noussut Suomessa huomattavasti nopeammin kuin muualla Euroopassa. Nämä faktat olisi mielellään kuullut jossain vaiheessa myös pääministerimme suusta.

Hallitus kuitenkin yritti vertailukelvottomilla tilastoilla todistaa, että keskimääräinen eläkeikämme olisi paljon matalampi kuin muissa Pohjoismaissa. Asiantuntijat ovat vastanneet, että todellinen eläkeikä esimerkiksi Ruotsissa on vain vuoden korkeampi kuin Suomessa. Lisäksi Eläketurvakeskuksen julkaiseman vertailukelpoisen tilaston mukaan Tanskassa ja Norjassa 30 vuotta täyttäneet jäävät keskimäärin aikaisemmin eläkkeelle kuin Suomessa. Kannustava eläkejärjestelmämme siis toimii. Vanhasen kakkoshallitus oli aikeissa rikkoa toimivan ja vapaaehtoisuuteen perustuvan eläkemallin, jolla on siis jo ehditty saavuttaa tuloksia.

Hallituksen nyt peräännyttyä on järkevää tutustua rauhassa faktoihin ja sopia aidosti vaikuttavista toimista. Luottamusta on hyvä rakentaa luotettavien tilastojen pohjalta.

Arvoisa puhemies! Opposition mielestä tärkeintä on pitää kiinni vuonna 2005 uudistetusta eläkejärjestelmästä ja seurata, mitä tuloksia se tuo tullessaan. On ennakoitu, että eläkeiän noustessa siten kuin se on yleisesti 2000-luvulla noussut saadaan työssäoloaikaa pidennettyä 2—3 vuodella. Ilmeisesti näihinkään tilastoihin ei vielä ole ehditty tutustua.

Maire, 61 vuotta, kirjoitti eläkeleikkausta vastustavalle verkkosivulle näin: "On tuntunut paremmin kannustavalta, kun on puhuttu, että työssä voi jatkaa yli 63-vuotiaaksi, jos voimat ja terveys antavat myöten." Suomalaiset, kuten Maire, luottivat aiemmin sovittuun, kannustavaan ja välittävään eläkejärjestelmään. Tätä luottamusta hallitus esityksellään vakavasti horjutti.

Opposition mielestä ratkaisu eläkeiän nostoon löytyy työelämän laadun parantamisesta. Eläkkeiden leikkaamista parempia keinoja työurien pidentämiselle ovat työssäjaksamisen tukeminen, kuntoutus, joustot työajoissa ja työn kierto sekä tietenkin myös houkuttelevat eläkekertymät. Työssäkäyntiä tukevista kuntapalveluista on myös ehdottomasti pidettävä huolta. Kaavamaisen eläkeikärajan nostamisen sijasta tulee ikääntyvien työntekijöiden työn kuormitukseen ja työolosuhteisiin kiinnittää erityistä huomiota. Eläkkeellesiirtymisiän kannalta on keskeistä huomioida se, miten nuoremmat ikäluokat voivat työelämässä. Työuran aikaisemmassa aloittamisessa olisi niin ikään paljon tehtävää, ja tulokset olisivat työllisyyden lisäämiseksi tehokkaampia kuin eläkeiän nostaminen. Tähänkin löytyy kannustavia keinoja.

Taantuman luomassa epävarmuuden tilassa ja kaikkien edellä mainittujen työkalujen oltua mahdollisia hallitus ehdotti kuitenkin kaavamaista eläkeiän nostoa. Ratkaisu olisi toteutuessaan tarkoittanut sitä, että ikääntyvillä työntekijöillä olisi maksatettu ylisuuria veronkevennyksiä; hallitushan ottaa velkaa keventääkseen veroja. Vaikeaan taloustilanteeseen ratkaisu olisi sopinut huonosti, sillä liian monet firmat irtisanovat juuri ikääntyneitä työntekijöitä siirtäen heidät eläkeputkeen. Myös tämä näkökulma jäi liian vähälle huomiolle hallituksen hätäisessä valmistelussa.

Arvoisa puhemies! Opposition mielestä oikea tapa saada ihmiset pysymään työelämässä on kannustaminen ja välittäminen. Olemme tyytyväisiä, että hallitus perui huonon esityksensä nostaa eläkeikärajaa 65 vuoteen, mutta olisimme toivoneet, että pääministeri olisi sen myös rehellisesti ja suoraan sanonut täällä eduskunnassa kaikkien kansanedustajien edessä.

Kaiken kaikkiaan tänään on suomalaisen kansanvallan voiton päivä. (Ed. Zyskowicz: Miten yleislakko siihen istuu?) Aktiiviset suomalaiset eri puolilla Suomea näyttivät hallitukselle, että mitä tahansa me suomalaisetkaan emme niele. Suomalaiset palkansaajat ja parlamentaarinen oppositio toimivat kanavana sille kansalaisten voimalle, jonka edessä hallitus nöyrtyi.

Oppositionen anser att rätta sättet för att hålla folk i arbetslivet är uppmuntring och omsorg. Vi är nöjda över att regeringen drog tillbaka sitt dåliga förslag. I dag har den finländska demokratin vunnit. Aktiva finländare visade regeringen att de inte sväljer vad som helst. De finländska löntagarna och den parlamentariska oppositionen fungerade som en kanal för folkets makt som fick regeringen att ta sitt förnuft till fånga.

Arvoisa puhemies! Hallituksen yksipuolinen päätös nostaa kansalaisten vanhuuseläkeikärajaa 63 vuodesta 65 vuoteen tyrmättiin kansalaisten, etujärjestöjen ja asiantuntijoiden voimin. Päätös oli valmisteltu heikosti ja salassa. Menettelytavoillaan hallitus on vakavasti rapauttanut luottamusta paitsi suomalaiseen työeläkejärjestelmään, myös yhteiskuntamme ilmapiiriin ja jopa kansainvälisten sopimusten sitovuuteen.

Arvoisa puhemies! Näillä edellä mainituilla perusteilla ehdotan perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi seuraavaa:

"Eduskunta katsoo, että hallituksen menettelytapa eläkeasiassa ei nauti eduskunnan luottamusta, mutta toteaa tyydytyksellä, että hallituksen yksipuolinen aie nostaa eläkeikää on torjuttu oppositioryhmien, kansalaisten aktiivisen painostuksen ja palkansaajaliikkeen yhteisin voimin,

sekä siirtyy päiväjärjestykseen."

Susanna Haapoja /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Matti Vanhasen toisen hallituksen pyrkimys työurien pidentämiseen osoittaa, että maassa on hallitus, joka rohkenee konkreettisesti ja päättäväisesti tarttua huoltosuhteen heikkenemiseen. (Ed. Jaakonsaari: Ja tunnustaa virheensä!) Julkinen talous ei kestä, jos koulutuksesta ei siirrytä työelämään nykyistä ripeämmin eikä eläkkeelle siirtymistä myöhennetä. Opposition taholta ei ole tullut ensimmäistäkään ehdotusta työurien pidentämiseksi.

Tällä hetkellä meillä Suomessa on sataa työntekijää kohti 50 eläkeläistä tai lasta. Vuonna 2030 sataa työntekijää kohti on 75 eläkeläistä tai lasta. Huoltosuhteen muutos on siis hyvinkin dramaattinen. Pääministeri Vanhaselle on annettava tunnustus, että hän rohkeasti saattoi liikkeelle työurien pidentämisasian.

Keskusta kantaa vastuuta tästä päivästä ja tulevaisuudesta. Keskustan eduskuntaryhmä on tyytyväinen hallituksen ja työmarkkinaosapuolten saavuttamaan sopuun. Työmarkkinajärjestöt halusivat roolin työurien pidentämisessä. Nyt ne saavat sen ja kantavat siitä myös vastuuta. Sisällöltään tänään sovittu tavoite on haastavampi kuin hallituksen linjaus oli.

Eläkkeellesiirtymisikää pyritään nostamaan kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä. Asiaa valmistellaan Eläketurvakeskuksen toimitusjohtajan Rantalan johdolla. Neuvotteluryhmään tulee työmarkkinamiesten lisäksi myös keskeisten ministeriöiden edustajat. Ryhmä etsii tämän vuoden loppuun mennessä vaihtoehtoiset mallit hallituksen linjaukselle eläkeiän alarajan nostamisesta.

SAK:n edustajakokous on vuonna 2006 hyväksynyt asiakirjan, jossa todetaan seuraavaa: "Julkisen sektorin rahoituksen keskeisiä tekijöitä ovat tuottavuuden parantamisen lisäksi työllisyysasteen kohottaminen ja eläkkeellejäämisiän nostaminen. Työllisyyden kasvu lisää verotuloja ja vähentää julkisten menojen tarvetta. Työurien pidentäminen on haaste kaikille työelämän osapuolille: ikääntyneiden työtehtävät on mitoitettava kohtuullisesti, työkykyä on ylläpidettävä ja motivaatiosta on huolehdittava." Tämä äsken puhuttu teksti on yksi yhteen hallituksen tavoitteen kanssa, mikä osoittaa, että työllisyysasteen nostamisesta ja työurien pidentämisestä vallitsee laaja yhteisymmärrys.

Arvoisa puhemies! Suomalaisessa työelämässä on pahasti jotakin pielessä. Miksi työelämästä halutaan pois? Miksi suomalainen sairaanhoitaja tai hitsaaja jaksaa tehdä töitä pitempään Ruotsissa kuin Suomessa? Syy löytyy työolosuhteista. Ihminen, joka tuntee olevansa arvostettu omassa työyhteisössään, jaksaa työssä ja yleensä elämässä. Terveessä työyhteisössä on monen ikäisiä miehiä ja naisia, joita kaikkia kohdellaan oikeudenmukaisesti. Edellisen laman jälkeen monissa työpaikoissa oli vain keski-ikäisiä ihmisiä. Nuoria ei juuri palkattu ja ikääntyneet laitettiin eläkkeelle. Nyt on viisastuttava. On löydettävä keinoja, joiden avulla nuori saa nopeammin ensimmäisen työpaikan ja pääsee omaan elämänsyrjään kiinni. Mihin ovat unohtuneet hyvät kokemukset mestari—kisälli-ajattelusta tai työpareista? Innovatiivisen työtapojen kehittämisen pitää olla sääntö jokaisella työpaikalla.

Keskustan eduskuntaryhmän mielestä suomalaista työelämää on ryhdyttävä uudistamaan reippain askelin niin, että työntekijä on työelämän tärkein voimavara. Tämä edellyttää huomion kohdentamista työntekijään, hänen jaksamiseensa ja hänen työolosuhteittensa kehittämiseen. Tämä ei ole ristiriidassa tuottavuuden parantamisen kanssa, aivan päinvastoin. Tuottavuus paranee jo sillä, että sairauspoissaolot vähenevät.

Hyvä työyhteisö on sellainen, jossa työntekijä kokee aitoa työkaverien ja esimiesten arvostusta. Hän tietää, mitkä ovat työyhteisön tavoitteet ja mitä häneltä työntekijänä vaaditaan. Tasapainoinen työyhteisö kannustaa työntekijää onnistumisiin, ottamaan vastuuta uusista haasteista ja osallistumaan työyhteisönsä kehittämiseen. Tuloksellisessa työyhteisössä esimiestyö on keskeisessä roolissa. Työelämää kehittämällä työntekijät jaksavat työssään nykyistä pidempään ja haluavat jatkaa työuraansa.

Suomalaisen työelämän kehittäminen ja sen haasteet eivät jakaudu maan hallituksen ja opposition, eivät työnantajan tai työntekijän välille. Työelämän kehittäminen ja uudistaminen ovat kaikkien toimijoiden yhteinen haaste ja mahdollisuus. Työ on olennainen osa ihmisen identiteettiä. Työ tuo toimeentuloa, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Työn pitää joustaa elämäntilanteen mukaan. On huolehdittava siitä, että työkykyinen ihminen saa tehdä työtä vanhuuseläkkeelle siirtymiseen saakka. On loukkaavaa, että taloudellisten vaikeuksien kohdatessa kokeneita ja ammattitaitoisia työntekijöitä ajetaan väkisin pois työelämästä eläkeputkeen. (Ed. Uotila: Mitä hallitus sille tekee?)

Kovat kapitalistit ovat yksisilmäisesti pitäneet huolta taloudellisen voiton maksimoinnista. Työntekijä on tässä katsannossa vain tuotannontekijä. Työolojen kehittäminen on jäänyt toisarvoiseksi. Niin kuin pääministeri totesi, nyt on näytön paikka. Työmarkkinajärjestöjen on yhteistyössä valtiovallan kanssa ryhdyttävä konkreettisiin toimenpiteisiin työelämän kehittämiseksi.

Hallituksen tavoite on pitää työllisyysaste mahdollisimman korkeana. Vain niin voimme tänään ja tulevaisuudessa turvata heikommassa asemassa olevien ihmisten etuudet ja palvelut. Toinen vaihtoehto olisi kiristää verotusta tuntuvasti tai leikata menoja reippaalla kädellä. Tätä me emme keskustassa halua.

Eläköitymisiän korottamisessa on kyse sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. Vahvistamalla julkista taloutta ja työllisyyttä voimme maksaa velat, jotka tämän talouskriisin ylittämisessä joudumme valitettavasti ottamaan. Suomi ei ole niin vahva kansantalous, että täällä voitaisiin siirtyä koulunpenkiltä työelämään maailman vanhimpina ja eläkkeelle maailman nuorimpina.

Arvoisa puhemies! Yli 50-vuotias ystäväni Maija-Liisa, joka yhtä hyvin olisi voinut olla Heikki tai Maire, oli suunnitellut jäävänsä eläkkeelle 63-vuotiaana. Kun hän oli kuullut hallituksen linjauksesta, häntä sapetti suunnitelmiensa muuttuminen. Hän on työskennellyt vuosia hoiva-alalla julkisella sektorilla. Työ on mielekästä, mikä auttaa tietenkin jaksamaan. Joskus häntä kuitenkin rassaa se, että sinkkunaisen odotetaan aina joustavan. Työtoverit ja esimiehet eivät tahdo ymmärtää, että Maija-Liisallakin on työn ulkopuolista elämää. Maija-Liisa työskentelisi ihan mielellään 65-vuotiaaksi saakka, jos hänenkin toiveitaan työpaikalla kuunneltaisiin. Nyt hän suunnittelee vuorotteluvapaalle jäämistä, koska hänen dementoitunut äitinsä ei pärjää ilman apua. (Ed. Tennilä: Kyllä Maija äänestää vasemmistoa tämän jälkeen!) Näin hän siirtää äidin dementiakotiin muuttoa vuodella eteenpäin. Maija-Liisa on selvittänyt oman eläkkeensä tason ja havainnut, että tuleva eläke on niin sanotun superkertymän vuoksi huomattavasti parempi, kun hän käy työssä 65-vuotiaaksi saakka. (Ed. Skinnari: Se on nykyinen laki!) Tätä hän ei ollut tullut aikaisemmin ajatelleeksi.

Keskustan eduskuntaryhmä lähtee siitä, että superkertymä parantaa eläkkeitä entiseen malliin. Keskusta ei halua lähteä leikkausten tielle, sillä ne kohdistuisivat kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin ja olisivat haitallisia työllisyyden hoidon kannalta. Talouslaman takia joudumme nyt ottamaan velkaa, ja velka maksetaan pois vain työnteolla. Työeläkekeskustelussa on unohdettu se, että meillä on vielä suuri joukko ikäihmisiä, jotka saavat vain pienen kansaneläkkeen. Valtaosa heistä on naisia. Keskusta haluaa huolehtia heidän toimeentulostaan turvaamalla vielä tämän vaalikauden aikana jokaiselle 700 euron takuueläkkeen.

Arvoisa puhemies! Suomalainen demokratia ja vastuunkanto edellyttävät päätöksiä, joilla huolehditaan tulevista sukupolvista. Keskustan eduskuntaryhmä kannattaa sopimusyhteiskuntaa, jossa asioita viedään eteenpäin yhdessä. (Ed. Gustafsson: Te toimitte toisella tavalla!) Suomi pärjää vain työllä, yrittämisellä ja välittämisellä.

Sampsa Kataja /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on taantumassa. Talous on laskusuunnassa, mutta silti on kyettävä huolehtimaan peruspalveluista ja perusturvasta: kouluista, neuvoloista ja ihmisten toimeentulon turvaavista etuuksista. Tämä edellyttää nyt velanottoa, mutta lainat lankeavat aina myös maksettaviksi. Taantuman jälkeen meitä odottaa uusi vakava haaste: väestön ikärakenteen muutos. Tulevina vuosina työelämästä poistuu satoja tuhansia ihmisiä enemmän kuin tulee tilalle. Yhteistä hyvinvointia rakennetaan siis nykyistä kapeammilla harteilla.

Nyt tehdäänkin yhdessä töitä sen puolesta, etteivät nuoremme, lapsemme ja lastenlapsemme maksa tästä taantumasta ja Suomen ikärakenteen muutoksesta kohtuuttoman korkeaa laskua. Hallitus ja keskeiset työmarkkinajärjestöt ovat nyt saavuttaneet sovun ja yksimielisyyden tavoitteesta nostaa todellista eläköitymisikää kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä. Yhden vuoden lisäys työurien pituuteen parantaa valtiontaloutta kolmella miljardilla eurolla, kolmen vuoden lisäys siis yhdeksällä miljardilla eurolla. Tällä linjauksella tehdään paljon tulevaisuuden hyvinvoinnin ja tulevien sukupolvien eteen. Hallituksen koreografiasta voidaan keskustella, mutta oli tärkeää, että hallitus nosti eläkeongelman avoimesti esiin. (Ed. Laakso: Ensimmäinen kritiikki tuli esiin!) Kokoomuksen eduskuntaryhmä arvostaa sitä, että tällaisessa tilanteessa arvovaltakysymykset pantiin sivuun ja sopimisen ja yhteistyön tahtoa löytyi kaikilta osapuolilta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen ja keskeisten työmarkkinajärjestöjen saavuttama yhteisymmärrys vastaa niitä tavoitteita, joita kokoomus on työurien pidentämiseksi asettanut. Olemme saavutettuun sopuun erittäin tyytyväisiä. Usein on viisasta ottaa yksi askel taakse, jotta päästään kaksi askelta eteenpäin.

Arvoisa puhemies! On aiheellista kysyä, miksi Suomessa jäädään eläkkeelle esimerkiksi muita Pohjoismaita aiemmin. Miksi suomalaiset uupuvat työssä ennen muita pohjoismaalaisia? Vastauksia on monia, ja niistä useimmat liittyvät työhyvinvointiin ja työssäjaksamiseen. Työelämän kasvaneet vaatimukset, kova työtahti ja usein myös heikko työilmapiiri ovat osaltaan lisänneet työuupumusta ja työperäisiä sairauksia. Nyt tarvitaan kannustamista ja välittämistä, tarvitaan konkreettisia toimia työhyvinvoinnin parantamiseksi ja laajemminkin työelämän kehittämiseksi. Tätä työtä on tehtävä yhdessä. Kokoomuksen eduskuntaryhmä antaa täyden tukensa työryhmälle, joka asiaa ryhtyy valmistelemaan. Myös työpaikoilla on kannettava vastuuta siitä, että työn tekemisen määrä ja tavat ovat sellaisella tasolla, että työntekijät jaksavat töitä tehdä ja kokevat sen mielekkääksi. Osaava, motivoitunut työntekijä on aina myös työnantajan etu. (Ed. Hurskainen: Hyvä, että kokoomus sen viimein huomaa!)

Arvoisa puhemies! Hyvinvoivan henkilöstön merkitys on havaittu esimerkiksi Abloy Oy:llä. Siellä työuraa on jo pidennetty pohjoismaiselle tasolle. Abloylla esimerkiksi keskimääräinen eläkeikä on noin 63 vuotta eli jopa lähes neljä vuotta Suomen keskimääräistä eläkeikää korkeampi. Yksi tärkeistä syistä on yrityksen ikäohjelma. Tuo ikäohjelma koostuu useista elementeistä. Tärkeää on esimerkiksi se, että ikääntyviä työntekijöitä arvostetaan. (Oikealta: Juuri näin!) Näille niin sanotuille ikämestareille on kunnia-asia siirtää osaamista nuoremmille. Ikämestareille on aivan omaa työhyvinvointia edistävää toimintaa, kuten ikävapaat eli ylimääräiset palkalliset vapaapäivät yli 58-vuotiaille. Pienempinä konkreettisina toimina huomiota on kiinnitetty ikääntyvien työasentoihin ja fysioterapiaan. Ikääntyvät työntekijät pääsevät osallisiksi myös koko henkilöstölle suunnatuista työhyvinvointia tukevista palveluista, kuten liikunta- ja kulttuuriharrasteista.

Työn sisältö ei ole muuttunut, mutta ikäohjelmalla on vaikutettu niin hyvinvointiin kuin asenteisiinkin. Yrityksessä on ymmärretty, että mikäli eläkkeelle jäädään aikaisin, talosta häviää elintärkeää osaamista. On oivallettu, että ikääntyville työntekijöille tarvitaan räätälöityjä, henkilökohtaisia ratkaisuja. (Ed. Tiusanen: Se on ihan avainyritys!)

Tässä konkreettisessa esimerkissä näkyy varsin hyvin se asennemuutos, joka olisi nyt löydettävä laajemmassakin mitassa. Ikääntyvä työntekijä on arvo, ei rasite. Vuosikymmenten kokemus on niin arvokas asia, ettei sitä pidä eikä todellakaan kannata hukata. Työhyvinvointi lähtee siitä, että työ on mielekästä, kannustavaa ja hallittavaa. Jos ikääntyvien työntekijöiden osaaminen nostetaan sille kuuluvaan arvoon ja heidän toiveitaan ja tarpeitaan ollaan valmiita aidosti kuuntelemaan, otetaan työelämässä monia askeleita eteenpäin. Työoloilla, työaikajärjestelyillä, henkilöjohtamisella sekä työyhteisöön liittyvillä sosiaalisilla tekijöillä on merkittävä vaikutus työkykyyn ja työssä jaksamiseen. (Ed. Hurskainen: Tämähän on suoraan meidän ohjelmasta!) Näihin liittyviä pulmia vähentämällä voidaan ehkäistä sekä työstä poissaoloja että varhaista siirtymistä työelämän ulkopuolelle.

Kokoomus pitää tärkeänä, että hallitus ja keskeiset työmarkkinajärjestöt ovat yhdessä sopineet työryhmästä, joka alkaa käsitellä nimenomaan työhyvinvointiin, työssäjaksamiseen ja työssä jatkamiseen sekä osaamiseen liittyviä kysymyksiä. (Ed. Hurskainen: Mehän sitä vaadimme!) Hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen yhteinen tavoite on se, että mahdollisimman moni suomalainen saa elämäänsä hyvinvointia työnsä kautta. Ihmisiä ei saa väsyttää ja kuluttaa työelämässä loppuun. Kokoomuksen eduskuntaryhmä luottaa siihen, että nyt perustettava työryhmä paneutuu asiaan perusteellisesti ongelman tärkeyden tunnistaen ja päätyy konkreettisiin parannusesityksiin.

Arvoisa puhemies! Rakenteellisissa uudistuksissa, kuten nyt työurien pidentämisessä, tarvitaan yhteisvastuuta ja yhteistyön henkeä Suomen tulevaisuuden turvaamiseksi. Huolellinen valmistelu on nyt avainasemassa kohti turvallista ja kestävän hyvinvoinnin takaavaa muutosta. Aivan kuten valtiovarainministeri Katainen kirjoitti Turun Sanomissa viime viikolla: "Hallitus on valmis rakentavassa hengessä ja kolmikantaisesti keskustelemaan siitä, millä tavalla - - tosiasiallinen työelämästä poistumisikä saadaan selvään nousuun. Luonteva paikka linjauksen jatkovalmistelulle olisi Eläketurvakeskuksen toimitusjohtaja Jukka Rantalan vetämä eläketyöryhmä." (Ed. Hurskainen: No miksi sitten hallitus ei toiminut sen mukaan? — Ed. Laakso: Miksi sitten hallituksessa tuli toimittua toisin?)

Tavoite työurien pidentämisestä on yhteinen. Yhteistä tavoitetta aletaan nyt toteuttaa yhteisessä neuvottelupöydässä. Rantalan, aiemmin Puron, työryhmä on aiemmissa eläkeuudistuksissa osoittanut olevansa kyvykäs tekemään hyvinvointiyhteiskunnan kestävyyden kannalta hyviä ja tärkeitä ratkaisuja. Työmarkkinajärjestöjen ja eläkealalla toimivien asiantuntemusta tarvitaan, sillä kyse on paitsi nyt ikääntyvien vanhuuden turvasta, myös tulevien sukupolvien turvasta.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä tänään saavutettu yhteisymmärrys osoittaa sitä sopimisen tahtoa ja kykyä, jota taantuman taittaminen ja ikääntymisen tuomaan haasteeseen vastaaminen yhteiskunnan eri toimijoilta tulevaisuudessakin edellyttää.

Jukka Gustafsson /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sopu on aina parempi kuin riita. Olemme tyytyväisiä, että hallitus veti esityksensä pois ja tunnusti virheensä. Tulos oli voitto sosialidemokraateille, oppositiolle, ammattiyhdistysliikkeelle ja kansanliikkeelle sekä niille tuhansille ihmisille, jotka olivat kansanliikkeessä eri tavoin mukana. Oppositio teki historiaa, hallitus perääntyi.

Porvarihallituksen harkitsematon ja ylimielinen toiminta eläkeiän nostamiseksi 65 vuoteen ja siihen liittyvä prosessi jättävät suomalaiseen politiikkaan, historiaankin, syvän jäljen, joka ei sula pois niin kuin Lapin hiihtoladut. Lähikuukaudet tulevat näyttämään, kuinka paljon porvarihallituksen röyhkeällä työmarkkinajärjestöjen ohituksella murennettiin sitä luottamuspääomaa, jota edessä olevissa palkka- ja työmarkkinaratkaisuissa olisi kipeästi tarvittu. Näyttää olevan niin — muuhun johtopäätökseen ei voi tulla — että aina kun maassa on porvarihallitus, niin löytyy hallituksesta keskustalaisia ja kokoomuslaisia työreformisteja, joiden tärkeänä intressinä on yrittää ay-liikkeen kepittämistä, palkansaajien etujen heikentämistä ja koko ay-liikkeen aseman murentamista. (Ed. Zyskowicz: Edustaja, nyt ei olla Hakaniemen torilla!)

Hallituksen harkintakyvyn pettäminen näin tärkeässä asiassa kuin eläkekysymys antaa aiheen huolestua, onko muissakin isoissa asioissa hallituksen ongelmana lumisokeus eikä nähdä eikä ymmärretä tekojen seurauksia. (Ed. Erkki Virtanen: Aurinkolasit, aurinkolasit!) Eläkeratkaisut koskettavat koko kansakuntaa, siksi niitä on aina valmisteltu pitkään ja perusteellisesti ja isolla porukalla.

Hallituksen hiihtojoukkue, Katainen, Cronberg, Wallin, Vanhanen, ei yllä edes pistesijoille heikolla suorituksellaan. Arvosanaa ei loppukiri mitenkään muuta. Koko porvarihallituksen päätös kertoi suuresta vajeesta työelämäosaamisessa. Suomi on vakavassa talous- ja työllisyyspoliittisessa kriisissä, ja hallitus ajaa röyhkeästi työmarkkinajärjestöjen päälle. (Hälinää — Välihuutoja) Työeläkejärjestelmän historiassa on ensimmäinen kerta, kun järjestelmää yritettiin muuttaa kuulematta palkansaajia ja työnantajia. Porvarihallituksen toimintatapa oli takaisku sopimusyhteiskunnalle. Muistutan: kolmikannan tausta ei perustu kulloinkin istuvan hallituksen hyvään tahtoon, vaan on YK:n Kansainvälisen työjärjestön keskeinen perusta työelämän kehittämisen pelisäännöistä. Suomi on tähän yleensä sitoutunut ja noudattanut tätä linjaa.

Arvoisa puhemies! Tärkeintä on nyt puhua ja toimia työllisyysasteen nostamiseksi. Tarvitsemmekin useita eri toimia, paino sanalla "useita" eri toimia, (Ed. Zyskowicz: Siinä on jo kolme sanaa!) jotta pääsemme 75 prosentin työllisyysasteeseen, jopa senkin yli. Saamme ajankohtaista tukea tavoitteellemme tuoreesta Yhteiskuntapolitiikka-lehdestä, jossa tohtori Pekka Parkkinen arvioi: "Eläkeikäisten työllisten lukumäärä saattaa tulevaisuudessa merkittävästi lisääntyä, kun ensi vuosikymmenellä nykyisen väestön suurimmat ikäluokat tulevat eläkeikään". Parkkisen optimismi tiivistyy seuraavasti: "Työssä käyvää väkeä olisi vielä kahden vuosikymmenen kuluttua enemmän kuin työllisten lukumäärän ennätysvuonna 2008, jos pitkän aikavälin työllisyystavoite saavutettaisiin." Viime vuonnahan työllisiä oli yli 2,5 miljoonaa.

Tästäkin syystä meitä sosialidemokraatteja huolestuttaa juuri nyt nuorisotyöttömyyden kasvu. Esitämme hallitukselle nuorten yhteiskuntatakuun laajentamista koskemaan kaikkia alle 30-vuotiaita. Nuorille on taattava joko työ-, opiskelu- tai harjoittelupaikka. Ei saa jättää heitä sohvalle nyt. (Vasemmalta: Erittäin hyvä!) Toki nuoria on hyvä saada myös valmistumaan aikaisemmin.

Herra puhemies! Näin tärkeimmät haasteemme ja tehtävämme palaavat työelämään ja ihmisten arkeen. Miten parantaa työikäisten terveyttä ja kokonaishyvinvointia? Miten voimme vähentää työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien määrää, viime vuonna noin 25 000 ihmistä, ja vaikuttaa erityisesti yli 50-vuotiaiden työntekijöiden työssäjaksamiseen, motivaatioon jatkaa työelämässä? Yllättävää on, että hallitus yritti nostaa tässä työttömyyden lisääntymistilanteessa kaikkien ihmisten eläkeikää, mutta ei huolehtinut työkyvyttömien, pitkäaikaistyöttömien saattamisesta eläkkeelle. Hallituksen on pikaisesti esitettävä vuoden 2005 säädetyn eläketukilain, niin sanotun Lex Taipaleen, uusimista siten, että sen avulla vähintään 20 000 iäkästä pitkäaikaistyötöntä pääsisi kertaratkaisulla eläkkeelle.

Herra puhemies! Työelämään tulee palauttaa kohtuullisuuden periaate ja työntekijän ihmisarvo. Hyvään työelämään kuuluu tuottava työpaikka, mutta myös yksilön tarpeita vastaava työympäristö, jossa työntekijät pysyvät terveinä, työkykyisinä ja motivoituneina. Vaikutusmahdollisuuksien vähäisyys omassa työssä liittyneenä kiireeseen ja suureen työmäärään on yhdistelmä, joka on sairauksien ja työuupumuksen riskitekijä.

Herra puhemies! Mitä työelämässä tapahtuu ja miten siellä voidaan, se riippuu paljon yritysjohdosta, yritys- ja toimintakulttuurista — tässä kokoomus ja keskusta pitivät nätin puheenvuoron, mutta unohtivat tämän tärkeän asian, yrityskulttuurin ja työpaikkojen toimintakulttuurin — siitä, miten työntekijää kohdellaan ja arvostetaan. (Ed. Zyskowicz: Siitähän juuri puhuttiin!) Tutkimusten mukaan yli 45-vuotiaat naiset ja miehet ammatista riippumatta pitävät esimiestyön laatua voimakkaimmin työkykyyn vaikuttavana tekijänä. Suomalaisen yritysjohdon tulee ottaa oppia Ruotsista ja Norjasta, joissa kohdellaan ikääntyneitä hyvin, asenne on myönteinen eikä saneerata arvokkaita ihmisiä ulos. Johtuuko se myöskin siitä sosialidemokraattien vahvasta voimasta ja asemasta, joka muun muassa Ruotsissa on työelämään vaikuttanut, kysyn vain. (Naurua — Välihuutoja) Mutta meillä poliittisilla päättäjillä, eduskunnalla ja erityisesti maan hallituksella on myös oma vastuunsa.

Me sosialidemokraatit haluamme vaikuttaa työurien pidentämiseen muun muassa seuraavin inhimillisin ja rakenteellisin keinoin: On vahvistettava työn ja koulutuksen vuorottelua koko työuran aikana. Tämä koskee erityisesti työntekijä- ja niin sanottua duunaritasoa. Työpaikoilla on räätälöitävä töitä, työaikoja ja työolosuhteita niin, että työkyvyn alentuessakin on mahdollista jatkaa työelämässä. Vaadimme ikääntyville oikeita työpäivän lyhennysmahdollisuuksia, ilta- ja yötyön rajoittamista, kuntoutusmahdollisuuksien sekä erityisen tuen lisäämistä ikääntyneille työntekijöille. Esimerkiksi jokaisessa yrityksessä tulee olla käytössä ikäohjelma. Kaikkien, joilla on työkyvyttömyyden uhka, tulee saada arviointi ammatillisen kuntoutuksen tarpeesta ja heidät tulee ohjata tarvittavaan kuntoutukseen. Osatyökykyisten työllistymistä on tuettava sosiaalilainsäädäntöä uudistamalla esimerkiksi osa-aikaeläkejärjestelmää kehittämällä.

Myös työaikasuojelun tarve on suuri, kun olemme siirtyneet suurelta osin tällaiseen 24 tuntia päivässä auki olevaan yhteiskuntaan. Työttömien terveystarkastukset on vakiinnutettava työttömien palveluihin. Luottamushenkilöiden asemaa työelämässä on vahvistettava, esimerkiksi työsuojeluvaltuutettujen työn ohjaamista työhyvinvointiin ja terveyteen. Yhteistoimintalain edellyttämiin tasa-arvo- ja koulutussuunnitelmiin tulee sisällyttää työhyvinvointiin liittyvä arviointi ja kehittämistyö. Naisten ja miesten tasa-arvon vahvistaminen työelämässä on tärkeää. Hallituksen kuntatalouden kurjistamistoimet kohdistuvat rumasti naisvaltaisille aloille. Hallitus näin itse kiihdyttää naisten työtahtia ja uupumista, kun kunnissa ei ole varaa palkata sijaisia. (Vasemmalta: Se näkyy sairaslomina!) Me sosialidemokraatit tahdomme vaikuttaa siihen, että syntyy enemmän ja parempia työpaikkoja. (Ed. Salo: Auttaisiko yleislakko?)

Herra puhemies! Työelämää vaivaa jatkuva kiire, muutos ja työtehtävien muuttuminen. Juuri nyt tärkeämpää kuin nostaa keinotekoisesti eläkeikää 65 vuoteen on tehdä työelämän kehittämiseksi työpaikoille ulottuva toimintaohjelma, johon myös työmarkkinajärjestöt ja työnantajat oikeasti sitoutuvat. Työelämää on uudistettava laadullisesti ja radikaalisti, jotta työstälähtöikä voisi nousta. Mielestämme 5,3-miljoonainen Suomen kansa menestyy ja pärjää maailmassa, kun ihmiset voivat antaa parastaan työssään ja heistä on mukava mennä töihin — toivottavasti mahdollisimman moni tulevaisuudessa yli kuusikymppisenä — ja he voivat jäädä eläkkeelle vielä terveinä ja elämäniloa tuntien.

Kiitos suomalaiset! Saatiin hallitus tunnustamaan virheensä, kun toimeen tartuttiin. Hyvä me! (Ed. Salo: Kiitos hallitus!)

Annika Lapintie /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Pääministeri Vanhaselle eläkkeet ovat talouspolitiikkaa. Siksi pääministeri katsoo voivansa peukaloida ja leikitellä niillä samalla keveydellä kuin muillakin talouspolitiikan muuttujilla, joita hallitus sylkee ulos kuin taikuri kaneja silinteristä. Meille vasemmistoliitossa mukana oleville eläkkeet ovat tavallisen ihmisen vanhuuden ja työkyvyttömyyden turva ja siksi äärimmäisen vakava asia. (Ed. Manninen: Politiikan pelinappuloita ne ovat teille!) — Edustaja yrittää nyt häiritä puhettani, ja tuo oli kyllä suoraan sanottuna ihan törkeä väite. Meille ne ovat ihmisten arjen asioita, ja sen vuoksi äärettömän vakavia. Olen todella pahoillani, että joku voi suhtautua tuolla tavoin.

Nyt hallitus on luopunut esityksestään opposition ja kansalaisten paineen edessä, ja näin oppositiolla on tärkeä tehtävä. Pelkäämme kuitenkin, että hallituksen vetäytyminen on väliaikaista, ei lopullista. Siksi esitystä kannattaa arvioida tässä keskustelussa perusteellisesti.

Suomen kansan ikääntymisestä puhutaan julkisuudessa ennennäkemättömän suurena haasteena. Sitä se ei kuitenkaan ole. Viimeisen runsaan sadan vuoden aikana kansamme on kohdannut lukuisia suurempiakin haasteita ja selviytynyt niistä. Olemme menettäneet aiemminkin melkoisen joukon työikäistä väkeä. Näin kävi vuoden 1918 sisällissodassa, näin kävi toisessa maailmansodassa, näin kävi 1960-luvun Ruotsiin muuton aallossa. Nämäkään menetykset eivät kuitenkaan olleet kohtalokkaita talouden kehityksen kannalta, vaikka aikanaan olivatkin melkoinen murhe kansallemme. Olemme useasti olleet työvoimapulan kynnyksellä viimeisen neljän vuosikymmenen aikana, eikä sekään ole ollut talouden kehityksen kannalta kohtalokasta. Miksi nyt edessä oleva tilanne olisi jotenkin pahempi? Vanhasen ja hallituksen synkistelyn taustalla on todellisuudessa nähtävissä halu pitää julkinen sektori pienenä ja pitää etuudet alhaisina.

Mitä alkaneeseen lamaan ja sen mukanaan tuomaan velkaantumiseen tulee, niin sitäkin on syytä arvioida toisin kuin hallitus tekee. Heti alkajaisiksi Vanhasen hallitus vähensi verotuloja pitkästi toista miljardia tavalla, joka on työllisyyden säilyttämisen ja elvyttämisen kannalta ellei kehnoin mahdollinen ratkaisu niin ainakin äärimmäisen kallis. Siten velkaa on tehty ilman tulosta. Tämä koskee niin kelamaksun alennusta kuin tuloveron miljardikevennystäkin.

Jotta tuloveron ylimääräinen kevennys elvyttäisi kaikkein tehokkaimmalla tavalla, niin tämä raha olisi tullut suunnata pieniin tuloihin toisaalta veronkevennyksenä ja toisaalta perusturvan parantamisena. Tehokasta olisi ollut myös panostus julkisiin palveluihin. Ja kun Suomi pienenä maana on hyvin riippuvainen ulkomaankaupasta, olisi Euroopan unionissa pitänyt asettaa yhteinen elvytystavoite selvästi korkeammaksi, vaikka osa jäsenmaista ei aiemman holtittoman velkaantumisen takia olisikaan tähän yhteiseen tavoitteeseen yltänyt.

Tämä kaikki taustaksi keskustelulle siitä, missä määrin eläkeiän korottaminen on välttämätöntä ja missä määrin ei. Ja se taas on vielä aivan eri asia kuin se, miten todelliseen eläkkeellesiirtymisikään vaikutetaan. (Ed. Zyskowicz: Onko sen korottaminen välttämätöntä vasemmistoliiton mielestä?) — Sen korottaminen on ... Kuunnelkaa hetki, ed. Zyskowicz, niin ehkä teille tämä selviää.

Herra puhemies! Aki Kaurismäki ohjasi ja käsikirjoitti elokuvan "Kauas pilvet karkaavat". Pääministerin ikiomaa tuotantoa on tosi-tv "Kauas eläkevuodet karkaavat". Hallitus on yrittänyt kiistää, ettei eläkeiän nostossa ole kysymys leikkauksesta tai heikennyksestä. Katsotaanpa. Nyt työntekijä voi siirtyä tavallisissa tapauksissa eläkkeelle 63 ja 68 ikävuoden välillä. Pidempään työskentelyyn on kannustettu eläkkeen karttuman porrastamisella. Alaikärajan nosto nyt 65 vuoteen on tähän verrattuna työntekijöille selvä ja yksiselitteinen heikennys. Samalla tavalla aikeenne puuttua osa-aikaeläkkeeseen, työkyvyttömyyseläkkeeseen tai vapaaehtoisiin eläkejärjestelyihin ovat heikennyksiä.

Statsminister Vanhanen! Även under goda tider drabbar nedskärningarna ofta dem som närmar sig pensionsåldern värst. Under en recession blir det bara värre. En högre pensionsålder skapar inte arbete för dem som är över femtio år och som har blivit avskedade. De får endast uppleva flera år av arbetslöshet och förödmjukelse. (Ed. Salolainen: Så är det, tyvärr!)

Pääministeri Vanhanen, hallituksen tavoite johtaa työttömyysurien pidentämiseen eikä suinkaan tarkoituksena olleeseen työurien pidentämiseen. Hyvänäkin aikana työnantaja vähentää mieluiten sitä osaa henkilökunnasta, joka on jo täyttänyt 55 vuotta, kuin tätä nuorempia. Huonoina vuosina irtisanotaan eläkeikää lähestyviä ihmisiä vieläkin vilkkaammin, ja vasta kaikkein viimeiseksi työnantaja palkkaa näitä eläkeikää lähestyviä irtisanottuja.

Eläkeikärajan siirtäminen ei toisi työtä irtisanotulle yli viisikymppiselle. Se vain lisäisi työttömyysvuosia. Teillä ei ole esittää mitään keinoa tai esityksiä, millä te saisitte työnantajan pitämään kiinni vanhemmista työntekijöistä, eikä nähtävästi teidän hallituksenne edes aio yrittää. (Ed. Manninen: Onko teillä keinoja?) — Kyllä on. Esimerkiksi irtisanominen on Suomessa työnantajalle paljon edullisempaa kuin muualla Euroopan unionin alueella, ja tästä olemme useasti keskustelleet. Yritän nyt kuitenkin puhua tämän ryhmäpuheeni loppuun, ja sitten voimme ehkä käydä sitä debattia.

Jos hallitus vielä heikentää työttömyysturvan lisäpäivien saantia, niin entistä useammalla pitenee ei vain työttömyysura vaan myös köyhyysura. Vasemmistoliitto ei halua kasvattaa köyhtyvien ikäihmisten määrää toisin kuin hallitus. Hallitus halusi iskeä suoraan sairaiden ja huonokuntoisten kimppuun vaikeuttamalla työkyvyttömyyseläkkeen saantia. (Ed. Zyskowicz: Miten tässä sitä vaikeutettiin?) Te lupailette kyllä lisätä panostusta työntekijöiden terveyttä ja työkykyä sekä työelämän laatua parantaviin toimiin, jotta osatyökykyisten työelämään osallistumista voidaan lisätä. No, jos nämä lupaamanne keinot tepsivät, niin silloinhan koko työkyvyttömyyseläkkeen kiristäminen on täysin tarpeetonta. Jos taas keinot eivät tepsi, niin silloin te pakotatte lain avulla töihin ihmisiä, jotka eivät siihen enää kykene. (Ed. Tennilä: Niin, tai sitten roikkumaan tyhjän päällä!) Vasemmistoliitto ei voi hyväksyä pakkolakia, ja pakkolain voimallakaan ei ihmistä tehdä terveeksi ja työkykyiseksi.

Eläkeikärajan korottamisella voi olla myös arvaamattomia seurauksia. Hallitus aikoi korottaa työttömyysputken ikärajaa vuonna 2013. Se olisi houkutellut suuren joukon ihmisiä hakeutumaan sitä kautta eläkkeelle niin kauan kuin vielä ehtii. Tällaisia ihmisiä lienee työelämässä kaikkiaan 300 000.

Pääministeri Vanhanen, teidän ehdotuksenne eläkeikärajan nostamisesta oli huonosti harkittu ja huonosti perusteltu. Hyvä, että luovuitte siitä. (Ed. Jaakonsaari: Kiitos siitä!) Älkää kuitenkaan yrittäkö ujuttaa sitä toista kautta. Voi olla niin, että hallituspuolueet, keskusta, kokoomus, vihreät ja ruotsalaiset, vievät eläkeheikennyksen läpi kaikista opposition vastalauseista ja kansan nurinasta huolimatta. Silloin seuraavissa vaaleissa pitää valita sellainen hallitus, joka peruuttaa kelvottoman hankkeen. (Ed. Wideroos: Käydään ensin vaalit!) Jos aidosti halutaan pidentää työuria, niin ratkaisu on haettava kannustamisesta ja mahdollisuuksien luomisesta, ei eläkeikää lähestyvien rankaisemisesta.

Arvoisa puhemies! Vanhasen hallitus ei luottamusta ansaitse. Kannatan ed. Urpilaisen perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuotoa.

Heli Järvinen /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ilo huomata, että olemme yksimielisiä siitä, että suomalaisten työuria pitää pidentää ja tätä työtä pitää tehdä laajassa yhteisymmärryksessä.

Väestöennusteen mukaan vuonna 2030 yli 65-vuotiaita suomalaisia on noin 1,4 miljoonaa, kun heitä nyt on vajaa miljoona. Huoltosuhde heikkenee niin, että jokaista sataa työssäkäyvää kohti on yli 70 eläkeläistä ja lasta nykyisten noin 50:n sijaan. Kustannukset jokaista palkansaajaa kohti siis kasvavat. Kaikissa Suomen kunnissa väestö vanhenee, mutta muutos on rajuinta pienissä muuttotappiokunnissa, joissa yli 60-vuotiaita on jo lähivuosina enemmän kuin puolet. (Ed. Laakso: Pitäisikö harventaa?)

Suomi on ikääntymisessä Euroopan koelaboratorio, tahdoimme tai emme. Siksi suomalaisten työurien pidentäminen kaikissa ikäluokissa on yhteinen tavoite. Työuria pitää pidentää molemmista päistä. Nyt hallitus ja työmarkkinajärjestöt ovat päässeet yhteisymmärrykseen siitä päätavoitteesta, joka on nykyisen todellisen eläkkeellesiirtymisiän, reilun 59 vuoden, nostaminen kolmella vuodella. Yhteisesti asetettavalla työryhmällä on vuosi aikaa pohtia niitä keinoja, joilla tavoite saavutetaan.

Vihreät pitävät tätä tavoitetta oikeana ja ovat tyytyväisiä, että valmistelu etenee laajassa yhteistyössä. Ratkaisujen ja keinojen pitää olla poliittisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestäviä. Poliittinen kestävyys saadaan, kun suunnitelmia ja ratkaisuja tehdään mahdollisimman laajassa — siis vielä kolmikantaa laajemmassa — työryhmässä, joka pohtii ja sovittaa yhteen tavoitteet erilaisten eläkejärjestelmien, kannustimien ja muiden keinojen kanssa.

Taloudellisen kestävyyden näkökulmasta on kyse siitä, olemmeko valmiita verojen tiukkaan nostoon, nykyisten palvelujen romutukseen vai työuran pidentämiseen ja eläkeiän asteittaiseen nostoon erilaisten joustojen ja kannustimien kera. Eläkeläisten määrän kasvaessa ja työtätekevien määrän vähetessä tarvitsisimme nykyisellä palvelu-, vero- ja eläketasolla valtiovarainministeriön arvion mukaan 8 prosentin vuosittaisen talouskasvun. Jokainen tietää, että se on sula mahdottomuus. Kukaan ei varmasti halua myöskään romuttaa nykyistä palvelutasoa. Jäljelle jää siis työurien pidentäminen keinolla tai toisella.

Sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta hallituksen päättämä, nykyrahassa 685 euron takuueläke toimii hyvin perälautana. Pienimpiä eläkkeitä saavat useimmiten yksinäiset naiset ja mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeen varassa elävät miehet. Heidän pitää olla jatkossakin päätöksentekijöiden huomion keskipisteenä.

Arvoisa puhemies! Meidän vihreiden mielestä työuran pidentämiseen pitää pyrkiä erilaisten kannustimien ja joustojen avulla sekä työssä viihtymistä ja jaksamista kehittämällä. (Ed. Skinnari: Oikein!) Hallituksen puolivälin politiikkariihi otti laaja-alaisesti kantaa työuran pituutta lisääviin keinoihin: työttömyysturvaa, osa-aika- ja työkyvyttömyyseläkettä sekä vuorotteluvapaajärjestelmää uudistetaan, vaikeasti työllistyvien osallistumista edistetään, aikuiskoulutuksen korvauksia kehitetään ja tänäänkin pakertaneiden tulevien ylioppilaiden siirtymistä jatko-opintoihin nopeutetaan.

Työelämän on joustettava elämäntilanteen mukaan, jotta ihmiset pysyvät hyvinvoivina ja jaksavat tehdä töitä pidempään. Vuorotteluvapaan, osittaisen hoitovapaan ja vanhempainvapaiden pitää olla mahdollisia ja eri sukupuolten kannalta nykyistä oikeudenmukaisempia eri elämäntilanteissa. (Ed. Jaakonsaari: Pidentävätkö ne työuraa?) Työuran pidentyessä työntekijällä täytyy olla mahdollisuus yksilöllisiin ja joustaviin työaikaratkaisuihin. Työntekijän pitää voida tehdä mahdollisuuksien mukaan halutessaan 3-päiväistä työviikkoa tai 5-tuntista päivää. Työn sisältöä pitää kehittää, liikuntamahdollisuuksia lisätä ja johtamistaitoja parantaa.

Mutta työuria on pidennettävä myös loppupäästä, jotta selviämme tulevasta taloudellisesta taakasta. Kyse ei ole siitä, että pistämme eläkeikää lähestyvät työntekijät maksamaan tämän taantuman laskun muiden kustannuksella. Kyse on siitä, että me kaikki osallistumme talkoisiin, jotta saisimme vanhempamme säällisesti hoidettua ja jotta emme jättäisi laskua siitä lapsillemme. Sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta lienemme yhtä mieltä.

Edellinen eläkeuudistus antoi työntekijälle mahdollisuuden valita eläkkeen 63—68 vuoden iässä. Siinä yli 63-vuotiaita kannustettiin jatkamaan työtään 4,5 prosentin supereläkekarttumalla aikaisempien vuosien 1,5 prosentin sijaan. Se on saanut entistä useamman valitsemaan työuran eläkkeelle jäännin sijaan vielä joksikin aikaa. Samaan aikaan päätettiin ottaa käyttöön myös elinaikakerroin, joka puolestaan leikkaa eläkkeitä vuosittain vuodesta 2010 alkaen. Eläkeikää lähestyville tarjottiin siis porkkanaa ja keppiä. Valtioneuvoston kanslian vähän aikaa sitten julkaisema ikääntymispolitiikan haasteita käsittelevä raportti katsoi silti, ettemme ole Suomessa riittävästi varautuneet väestön ikääntymiseen.

Sen sijaan, että kiistelemme tavoitellusta eläkeiästä, jokaisen pitää nyt tuoda keskustelupöytään tukuittain erilaisia keinoja, jotta työuran pidentäminen olisi mahdollista ja haluttavaa. Millaisin keinoin työssä viihtyvyyttä lisätään, millaisin toimin työssäjaksamista edistetään ja millaisin kannustein eläkkeen lykkäämisestä tehdään suomalaisten toive, ei kammo?

Nyt käytävä keskustelu on hyvä jatko myös muutama viikko sitten alkaneelle maahanmuuttokeskustelulle, sillä hallitun maahanmuuton edistäminen on yksi keino parantaa huoltosuhdetta ja helpottaa yhteistä eläketaakkaamme. Tulevaisuudessa yhä useamman suomalaisen eläkkeen maksaa maahanmuuttaja. Siksi tehokkaaseen kotouttamiseen panostaminen maksaa itsensä vielä takaisin.

Mielenterveysongelmat ovat jo nyt suurin syy siirtyä työkyvyttömyyseläkkeelle. Hallituksen politiikkariihen kirjaukset perusterveydenhuollon keinojen, kuntoutuksen ja mielenterveyspalveluiden parantamisesta on välttämätöntä toteuttaa, jotta mahdollisimman moni työkyvyttömyyseläkeläinen voisi vielä palata työelämään ainakin osittain.

Tavoitteet työuran pidentämisestä ja eläkeiän nostamisesta pitää sovittaa tarkasti yhteen erilaisiin karttumiin, varhais-, yrittäjä-, maatalous-, perhe- ja työkyvyttömyyseläkkeisiin. Samalla pitää selvittää niiden vaikutuksia työeläkejärjestelmän luotettavuuteen sekä eläkeiän ammatillisiin eroihin. Eri ammattien eläkeikien tasapuolinen kohtelu ja yhtenäistäminen on tarpeen, vaikka sekin herättää suuria tunteita. Yhtenäiseen ja yhteiseen eläkeikään pyrkiminen ei voi tarkoittaa sitä, että palomies tekee savusukelluksia tai että balettitanssija esiintyy näytöksissä 65-vuotiaaksi saakka. Mutta se voi tarkoittaa sitä, että jatkossa kaikkien töiden ja ammattien sisältöä vanhemmiten kehitetään ja että eri ammatteihin hakeutuvia jo opiskelun aikana kannustetaan hankkimaan valmiuksia myös muihin tehtäviin. Tässä keskustelussa oikeansuuntainen avaus on pohtia myös kansanedustajien eläkekertymää.

Kun eläkeiästä puhutaan, tehdään helposti vertailuja muihin maihin. Hyviä käytäntöjä muualta onkin syytä kuunnella ja kokeilla, mutta muiden maiden tilastoista ei silti kannata tehdä liian suoria päätelmiä. Joudumme jatkossakin hoitamaan omat eläkeläisemme itse, näissä olosuhteissa, tässä maantieteessä, tässä sosiaalijärjestelmässä ja tässä asenneilmapiirissä.

Arvoisa puhemies! Viime viikkojen vilkas keskustelu on muistuttanut siitä, miten herkästä ja tärkeästä asiasta työurien pidentämisessä on kyse. On erinomaista, että yhteinen tavoite on selkiintynyt. Nyt on syytä paneutua itse ongelman ytimeen eli siihen, että löydämme työurien pidentämiseen sosiaalisesti, taloudellisesti ja poliittisesti kestäviä ratkaisuja. Siihen tarvitaan yhteistyöhalua kaikilta osapuolilta. (Ed. Jaakonsaari: Kyllä, ja nyt sitä on tulossa!) Tänään tehty sovintoratkaisu antaa siihen mahdollisuuden, joka pitää hyödyntää.

Håkan Nordman /r(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies, ärade talman! Vi har upplevt dramatiska veckor i politiken, något som har sin bakgrund i det som har hänt i världsekonomin, men som i hög grad har med vårt lands åldersstruktur, arbetsmarknad och välfärd att göra. Med tillfredsställelse kan det noteras att förståelsen för regeringens framförda förslag till åtgärder vinner allt större understöd.

Vi lever i en värld med öppna gränser och berörs ofta, förr eller senare, av sådant som sker på annat håll i världen. Trots att vårt lands ekonomiska politik har skötts bra drabbas vi nu av den ekonomiska kris som har sitt ursprung i fastighetsmarknaden i USA och därmed på Wall Street i New York. Vi får lov att räkna med några kärva år men vi ska inte tvärbromsa. Vi måste hålla hjulen i rullning, stimulera sysselsättningen och upprätthålla tryggheten och basservicen för alla. Samtidigt måste vi ta sikte på en framtid där sysselsättningsgraden är hög, eftersom den är är grunden för en hållbar välfärd.

Hallitus käsitteli näitä haasteita politiikkariihessään ja julkisti reseptinsä suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseksi; lisätään lainanottoa, jotta hyvinvointiyhteiskunnan etuja ei tarvitsisi leikata, samalla turvataan kestävä talous- ja luottokelpoisuutemme. Hallitus on siis päättänyt olla lyömättä jarruja pohjaan, leikkaamatta julkisia palveluita ja julistamatta, että hyvinvoinnin rakentaminen on saavuttanut ylärajansa.

Hallitus kantaa vastuunsa ja katsoo eteenpäin. Panostetaan työpaikkoihin ja työllisyyteen sekä perusturvaan ja palveluihin. Oman, riittävän rahoituksen puuttuessa lainanottoa lisätään tulevina vuosina. Mutta kyse ei kuitenkaan voi olla ainoastaan lyhytnäköisistä ja miellyttävistä ratkaisuista. Tilanne on paljon vakavampi. Meidän tulee osoittaa, että toimenpiteiden tarkoituksena ja tavoitteena ovat taloutemme kasvun ja tasapainon palauttaminen sekä maksukyvyn turvaaminen.

Meidän pitää muistaa tähdätä tulevaisuuteen. Tilastojen mukaan Suomen huoltosuhde voi vuonna 2025 olla koko EU:n huonoin, mikäli toimenpiteisiin ei ryhdytä, mutta niihin ryhdytään. Huoltosuhteen parantamiseen tähtäävien tavoitteiden asettaminen on vastuun kantamista, vastuun kantamista Suomesta ja tulevista sukupolvista.

Ärade talman! Flera arbetsår påverkar inte arbetsmarknaden i första taget, åtminstone inte i dagens situation, men småningom ska de bidra till att sysselsättningsgraden kan höjas från nuvarande 70 procent till 75 procent. Om vår sysselsättningsgrad vore lika hög som i övriga nordiska länder skulle vi kunna se mera positivt på framtiden. Att höja sysselsättningsgraden är nödvändigt för att den offentliga sektorn, staten och kommunerna, ska kunna upprätthålla en bra skola, bra vård och omsorg för alla.

Svenska riksdagsgruppen vill att också kommande generationer ska ha en möjlighet att leva i ett nordiskt välfärdssamhälle, och det här är möjligt bara om vi fattar en del modiga beslut. Utan modiga beslut drabbas alla generationer.

De nya riktlinjerna för arbetslivsåtgärderna ska ses mot just den här bakgrunden. Finländarnas närvaro på arbetsmarknaden måste förlängas både i början och i slutet. (Ed. Kallis: Och i mitten!) Det här förutsätter att man orkar bättre i arbetslivet. De nya målen kräver ännu många utredningar, förtydliganden och stödjande åtgärder. I arbetet med att omsätta förslagen i praktiken är det viktigt att intresseorganisationerna kommer med. (Ed. Kallis: Nödvändigt!)

Hallituksen huoli koskee työvoiman tarjontaa tulevaisuudessa. Työikäisen väestön arvioidaan vähenevän 265 000 henkilöllä vuosina 2010—2025. Tarvitsemme siis joukon eri toimenpiteitä. Meidän on vastedes paremmin hyödynnettävä omaa työvoimapotentiaaliamme. Hallituksen nyt esittämien toimenpiteiden lisäksi on tehtävä muutakin. On lisättävä syrjäytymisen ja työmarkkinoilla tapahtuvan syrjinnän vastaisia toimenpiteitä. Ikärasismia ei saa sallia, siihen ei ole jatkossa varaa, eikä työnantajien tule sortua työntekijöistä luopumiseen muissa kuin aivan välttämättömissä tilanteissa. Heitä tullaan tarvitsemaan jatkossa.

Useammalle ihmiselle tulee antaa mahdollisuus osallistua työelämään, ja kyllä keinoja löytyy. Työn ja esimerkiksi sairausloman yhdistämisen sopivalla tavalla sopivassa suhteessa tulee olla mahdollista meillä samalla tavalla kuin Ruotsissa. Kaikista näistä toimenpiteistä, hyvät kuuntelijat, kansanedustajat, huolimatta maamme tulee edelleen olemaan riippuvainen huomattavasta maahanmuutosta.

Ärade talman! Unga tar god tid på sig innan de kommer ut i arbetslivet. Det här är någonting som måste ses över med tanke på försörjningskvoten i framtiden. Regeringen vill effektivera studiehandledningen som ska bilda en obruten kedja från grundläggande utbildning till arbetsliv. Dessutom ska de nya studenternas övergång till studier på högskolenivå påskyndas. Systemet med inträdesförhör ska förnyas så att både elektronisk ansökan och studentexamen utnyttjas mera effektivt än hittills.

Dessutom har minister Stefan Wallin tillsatt en arbetsgrupp som redan under detta år ska komma med förslag till hur man ska reformera studiestödssystemet och därmed uppmuntra till heltidsstudier bättre än nu. Och föredömligt korta studier bör belönas. Svenska riksdagsgruppen betonar att även om ungdomar kommer snabbare ut i arbetslivet, så bör det vara möjligt att engagera sig i studentpolitik, föreningsarbete och samhällsliv. Samhällsengagemang ska alltid uppmuntras.

Arvoisa puhemies! Tarvitaan pitkälle meneviä terveyttä ja hyvinvointia edistäviä toimenpiteitä, jotta työntekijät jaksaisivat pidempään. Siitä vallitsee ilmeisesti laaja yksimielisyys. Sille, etteivät terveet ihmiset jatka työntekoa niin pitkään kuin mahdollista — 68-vuotiaiksi tai sitäkin vanhemmiksi — on monia syitä. Osa kokee, ettei heitä tarvita, toiset taas haluavat tehdä tilaa tuleville sukupolville, osa ei viihdy työpaikallaan ja toisilla on varaa lopettaa työnteko ja täyttää päivänsä jollakin muulla kuin työnteolla. (Ed. Laakso: Osa pannaan ulos työpaikoilta!)

Ärade talman! Social- och hälsovårdsministeriets rapport om arbetsmiljöns tillstånd och utveckling avslöjar stora problem i arbetslivet. Bland annat ökar det psykiska våldet och arbetsplatsmobbningen medan påverkningsmöjligheterna minskar. Målsättningen att öka sysselsättningsgraden och tiden i arbetslivet kan inte uppfyllas utan nya grepp i fråga om de hälsofrämjande åtgärderna och välfärden på arbetsplatserna. Arbetstagarna måste helt enkelt trivas bättre, uppleva att de behövs och ha möjligheter till flexibla arrangemang i arbetet. Det här gäller speciellt med tanke på barnfamiljernas situation.

Alterneringsledighet bör gå att komplettera med möjligheter till kortare lediga perioder för att arbetstagaren ska kunna orka komma tillbaka till arbetslivet. Utan dylika åtgärder är det omöjligt att uppnå de här uppställda målen om en hög sysselsättningsgrad. En mycket målmedveten satsning på arbetshälsan bör med andra ord göras. Det här är en uppgift för samhället men också för arbetsgivarna, och man ska stimulera arbetstagarna att själva ta ansvar och engagera sig för sin egen hälsa, ork och trivsel i arbetet. Införandet av motions- och kultursedlar är ett steg i rätt riktning. Noteras kan att i Tyskland betalar staten och sjukkassorna de mesta av kostnaderna för hälsomotion. Samhörighetskänslan på arbetsplatserna är viktigare än vad man många gånger tror.

Arvoisa puhemies! Hallituksen tavoite eläkeiän nostamisesta, eli nyt puhutaan eläköitymisen siirtymisestä, olisi luonnollisesti voinut syntyä toisella tavalla. Suomella on, niin kuin tiedämme, pitkät perinteet työmarkkinoita koskevan yhteistyön saralla, ja tätä mallia ruotsalainen eduskuntaryhmä tukee. Syntyneeseen tilanteeseen tulee yhteistuumin löytää ratkaisu, mikä vaikuttaa olevan saavutettavissa ja tuntuu olevan pitkälti jo saavutettukin. (Ed. Ahde: Hyvä kannanotto!)

Viime aikojen mielipiteenvaihtoa tulee tarkistaa sitä taustaa vasten, että hallituksen tehtävä on sittenkin tehdä tämän kaltaisia aloitteita ja ottaa vastuuta sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä. Ammattiliitot ymmärrettävästi huolehtivat jäsentensä eduista, ja oppositio taas haluaa käyttää asemaansa tulevia vaaleja ajatellen. Mutta ... (Välihuutoja vasemmalta) — No, tämä on ihan ymmärrettävää. Totta kai hallitus myös yrittää käyttää omaa asemaansa, tietenkin.

Sopii kysyä, mitkä ovat vaihtoehdot tulevaisuutta, ikärakennetta, työllisyyttä ja hyvinvointia ajatellen. Esimerkiksi Saksassa sosialidemokraatit ovat ehdottaneet eläkeiän korottamista samoin perusteluin, kuin mitkä nyt esitetään täällä meillä.

Ärade talman! Svenska riksdagsgruppen stöder linjedragningarna i fråga om längre tid i arbetslivet och framskjuten pensionering. Bara genom att förlänga arbetslivet och genomsnittsåldern för pensioneringen får vi den här ekvationen med en försämrad försörjningskvot att gå ihop. Många öppna frågor som gäller både pensionsåldern och orken i arbetslivet är ännu öppna, måste utredas och få ett svar. I det här arbetet är det naturligt och mycket viktigt att arbetsmarknadsorganisationerna deltar.

Svenska riksdagsgruppen vidhåller att de som jobbar längre bör få en högre pension för de sista åren i arbetslivet. Det här ska gälla även om pensionsåldern höjs och pensioneringen framskjuts — naturligtvis. Även i framtiden ska det vara möjligt till förtids- och sjukpension för dem som blir sjuka eller av andra orsaker inte orkar i arbetslivet.

Ärade talman! Med sina linjedragningar fortsätter regeringen att försvara den offentliga sektorn och välfärden, också med visad vilja till förhandlingar och samarbete. Svenska riksdagsgruppen stöder enkel övergång till dagordningen.

Hallitus jatkaa linjauksillaan, neuvotteluhalukkuudellaan ja yhteistyötahdollaan julkisen sektorin ja hyvinvoinnin puolustamista. (Ed. Skinnari: Vi ska se!) Ruotsalainen eduskuntaryhmä puoltaa yksinkertaista päiväjärjestykseen siirtymistä.

Päivi Räsänen /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun onnettomuus uhkaa, viisas väistää, tyhmä kulkee kohti ja saa kolhut. Pääministeri Vanhanen valitsi Salomon sananlaskun paremman vaihtoehdon eläkekiistassa. Välikysymyksessä kysyttiin yksinkertaisesti, aikooko hallitus perua päätöksensä eläkeikärajan nostamisesta. (Ed. Saarinen: Ei vastannut!) Tänään uutisista olemme kuulleet, että pääministeri on vastannut kysymykseen myönteisesti, mihin kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on tyytyväinen. (Ed. Rajamäki: Kannattaisi kuunnella vielä uudemman kerran!) Olisi tosin pääministeriltä ollut reilua sanoa tämä selkeästi myös eduskunnan edessä.

Elämme vakavan taloudellisen taantuman aikaa. Nyt ei ole varaa turhiin vastakkainasetteluihin. Neuvotteluyhteyden löytyminen hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kesken oli myönteinen uutinen. Toivon, että myös oppositio otettaisiin mukaan keskusteluun julkisen talouden kestävyydestä ja työurien pidentämisestä. Samalla tämä välikysymyskeskustelu voi muuttua ikään kuin evästyskeskusteluksi sen suhteen, miten saamme väestön työskentelemään tuottavammin ja kartuttamaan verotuloja, jotta ikärakenteen muutoksen ja kasvavan velkataakan kanssa pärjätään.

Suomalainen yhteiskunta on rakennettu ahkeruudella ja myös tulevaisuuden haasteista selvitään työllä ja yrittämisellä. Eläkepolitiikassa on tärkeää hakea laajaa kansallista konsensusta sen vuoksi, että tehdyt ratkaisut ulottuvat yli vaalikausien. Eläkepolitiikka ei saa olla poukkoilevaa, vaan tulevien eläkeläisten pitää hyvissä ajoin tietää eläkkeiden määräytymisen perusteet. Ei ole mielekästä nyt tehdä sellaista linjausta, jonka seuraava hallitus kenties kumoaisi. Kauas tulevaisuuteen ulottuvissa valinnoissa on siksi viisasta sitoa koko parlamentaarinen puoluekenttä mukaan valmistelutyöhön.

Työurien pidentäminen on varmasti jokaisen tässä salissa istuvan mielestä kannatettava tavoite. Työvuosia on saatava lisää uran sekä alku- että loppupäähän. Kristillisdemokraatit ovat valmiita harkitsemaan kaikkia vaihtoehtoja työurien pidentämiseksi, kunhan toimenpiteet muodostavat inhimillisen, tehokkaan ja käytännössä toimivan kokonaisuuden. Vanhuuseläkkeen ikärajan tekninen nostaminen ei juuri auta, jos reaalista eläköitymisikää ei saada nostettua. Ennenaikaisen eläköitymisen syynä on useimmiten terveyden pettäminen tai työttömyys. Yli puolet eläkkeellä olevista 60-vuotiasta on työkyvyttömyyseläkkeellä.

Kari Puron komitean usean vuoden työn tuloksena työeläkejärjestelmä uudistettiin vuoden 2005 alusta ja sen jälkeen eläköitymisikä on noussut, tosin hitaasti. Uudistus on saanut myös myönteistä huomiota maailmalla, ja siihenhän sisältyy tuo joustava 63—68 ikävuoden superkarttuma, jota voitaisiin vieläkin tehostaa ja näin saada työkykyiset ihmiset jaksamaan työssä nykyistä pitempään. Yli 50-vuotiaiden työntekijöiden keskimääräinen eläkkeelle siirtymisikä on tällä hetkellä yli 61 vuotta, mikä jää siis selvästi alle tuon eläkeiän. Mielestäni kuitenkin suurempi huolenaihe on se, että kaikki työikäiset huomioiden keskimääräinen eläkkeelle siirtymisikä on vain tuo 59,4.

Pääministeri nosti politiikkariihessä esiin kyllä tärkeän ongelman, mutta mielestäni hän ei osunut aivan ongelman ytimeen. Nimittäin työllisyysasteen nostamisen pahin este ei ole ikääntyneiden työntekijöiden heikko työllisyysaste, vaan varhainen syrjäytyminen työelämästä. Ikääntyneiden työllisyysastehan on noussut Suomessa nopeammin kuin missään muualla Euroopassa. Viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana 55—64-vuotiaiden työllisyysaste on noussut 20 prosenttiyksikköä, mutta sen sijaan nuorten pysyvä syrjäytyminen työelämästä lisääntyy vuosi vuodelta. Stakes laski syrjäytyneitä tai syrjäytymisvaarassa olevia lapsia ja nuoria olevan ainakin 65 000, ja tämä määrä kasvaa noin tuhannella joka vuosi. Vuonna 2007 2 000 nuorta siirtyi suoraan työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyden häiriöiden vuoksi. Vuodesta 2000 vuoteen 2007 mielenterveyden häiriöiden takia eläkkeelle jääneiden alle 30-vuotiaiden määrä enemmän kuin kaksinkertaistui. Eli tämä trendi on todella vaarallinen.

Arvoisa puhemies! Mielenterveys- ja päihdeongelmat syövät enenevästi suomalaisten työkykyä samaan aikaan, kun työikäisen väestön pitäisi olla yhä työkykyisempää väestön ikääntyessä. Lastensuojelua, lapsiperheiden kotiapua, kouluterveydenhuoltoa sekä päihde- ja mielenterveyspalveluita ja ylipäänsä perusterveydenhuoltoa tulee vahvistaa, jotta mahdollisimman moni pelastettaisiin varhaiselta syrjäytymiseltä. Tältä osin tuo politiikkariihen tuotos oli minulle pettymys epämääräisyydessään. Mitä tarkoittanevat Kuntaliiton kanssa järjestettävät normitalkoot, joissa poistetaan tuottavuuden parantamista estäviä normeja? Onko tällä tarkoitus väljentää ryhmäkokoja, pidentää hoitojonoja tai rajoittaa oikeutta palveluihin? Toivon, että näissä normitalkoissa ei unohdettaisi nyt tätä tärkeää tavoitetta saada työikäisen väestön voimavarat nykyistä tehokkaampaan käyttöön.

Kristillisdemokraattien mielestä jo eläkkeellä olevia tulisi myös kannustaa työn vastaanottamiseen. Mikäli eläkkeensaaja tekee tilapäisesti tai osa-aikaisesti työtä, tulisi palkkatuloa verottaa nykyistä kevyemmin. Tästä on aloite käsiteltävänä piakkoin eduskunnassa. Veronalennus tukisi merkittävästi ikääntyvien työhalukkuutta ja edellytyksiä vastaanottaa esimerkiksi sijaistehtäviä.

Toivon, että tämä keskustelu johtaa siihen, että ikääntyvien työntekijöiden syrjintä saadaan kuriin. Kokeneen työvoiman erityisarvo tulee käytännössä tunnustaa. Eläkeikää hipova työntekijä kokee usein olevansa työpaikallaan rasite, jota yritetään tilaisuuden tullen työntää pois, kun hänen pikemmin tulisi nauttia työyhteisössään kunnioitetun työ- ja elämänkokemuksen siirtäjän asemasta.

Ikääntyvälle työntekijälle tulee saada myös oikeus joustaviin työaikoihin ja työmääriin. Esimerkiksi vuorotyön aiheuttamat unihäiriöt lisääntyvät iän myötä jo 40 tai 50 vuoden iästä lähtien, minkä vuoksi esimerkiksi hoitajille tai muille vuorotyötä tekeville tulisi järjestää mahdollisuus säännölliseen päivätyöhön. Toisaalta ei ole synti eikä häpeä olla terve ja toimintakykyinen eläkeläinen. Ei eläkeiän tarkoitus ole myötäillä täyden työkyvyttömyyden rajoja. Eläkeläisillä on oikeus nauttia ansaitusta vapaudestaan ja lisäksi mahdollisuus rikastuttaa yhteisöämme vapaaehtoistoiminnassa vaikkapa isovanhemman vastuuseen panostaen.

Arvoisa puhemies! Viime viikolla välikysymystä koskevassa tiedotustilaisuudessa esitin toivomuksen, että hallitus perääntyisi esityksestään, jolloin ei tarvitsisi esittää hallitukselle epäluottamusta tässä asiassa. (Ed. Skinnari: Tulihan se totuus esiin!) Omalla eduskuntaurallani tämä on ensimmäinen kerta, kun hallituksen vastaus allekirjoittamaani välikysymykseen tyydyttää minua.

Olin muotoillut eilen seuraavan ponsiehdotuksen: "Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy valmistelemaan laajapohjaisesti ohjelmaa, jolla turvataan julkisen talouden kestävyys työikäisen väestön työkykyä lisäävillä sekä työurien pidentämiseen kannustavilla toimenpiteillä." En kuitenkaan, arvoisa puhemies, tee tätä ehdotusta, sillä hallitus on nyt jo kertonut ryhtyvänsä näihin toimenpiteisiin. Toivon, että hallituksen tämänpäiväisen peruutuspäätöksen myötä siirryttäisiin uuteen poliittiseen kulttuuriin, jossa hallitus rohkenee tulevaisuudessakin vetää pois harkitsemattomat esitykset ja jossa oppositio vastaavasti antaa tukensa silloin, kun siihen on aihetta. Siksi kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää tässä rajatussa kysymyksessä mahdollisena äänestää luottamusta hallitukselle.

Haluamme, arvoisa puhemies, omalta osaltamme edistää sovittelevaa ja neuvottelevaa ilmapiiriä. (Ed. Rajamäki: Kristilliset menevät hallitukseen!)

Timo Soini /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! (Ed. Rossi: Jatkaako Soini asialinjalla?) Matti Vanhasen johtama sinivihreä hallitus ei totisesti pitänyt vakan alla kynttilää. Hallituksella on korkea profiili, ja se puhuu yhdellä äänellä kovaa ja korkealta Suomen kansan pään yläpuolelta. Hallitus havaitsi, että sanelu ei toimi ja veti luut kasaan, ja hyvä niin.

Hallitus aikoi pistää nykyiset ja tulevat eläkeläiset silkkisolmiojuppien taloussaalistuksen maksajiksi. (Ed. Ravi: Mitä materiaalia on puhujan solmio?) Suuri raha ja mammona mellastavat, ja kansa maksaa laskun. Sinä maksat! Hallitus ei ole vielä esittänyt yhtäkään toimenpidettä, jolla suuri raha osallistuu aiheuttamansa talouskriisin maksajaksi. Ei yhtäkään, ei ensimmäistäkään.

Pääministeri Matti Vanhasen omavaltainen esitys eläkeiän alarajan nostamiseksi 65 ikävuoteen, joka on koko hallituksen linja, koko hallituksen linja, (Ed. Martti Korhonen: Ja koko hallituksen esitys!) oli huonosti harkittu ja nyt kuopattu. Näin tapahtui. Tältä esitykseltä puuttui yhteiskunnallinen tuki. Eduskuntavaalien yhteydessä ei ollut puhetta eläkeiän alarajan nostamisesta. Sen sijaan puhetta oli vanhustenhuollon rappiotilasta ja kaikki lupasivat parannusta. Hallituksen toimenpiteet tässä loistavat poissaolollaan, ja tilanne pahenee.

Ikääntyminen tuo haasteita. Se on totta. Omaishoidon tuen kehittäminen, sen tason nosto ja verovapaus ovat välttämättömiä toimenpiteitä vanhustenhuoltomme ongelmien ratkaisemiseksi. Huoltosuhteen hankaloituminen on selkeä haaste, mutta yleisen eläkeiän nosto ei auta tähän ongelmaan. Siis ei auta tähän ongelmaan! Tämä on nyt todettu ja tunnustettu.

Arvoisa puhemies! Hallituksen sanelupäätös on aiheuttanut kansan keskuudessa ennennäkemättömän hämmingin ja epätietoisuuden. Moni eläkeiän kynnyksellä oleva ihminen harkitsee nyt vakavasti työuransa lyhentämistä eikä pidentämistä. Mikä on voimassa, mikä ei ja kuinka pitkään? Tämän kaiken hallitus on saanut aikaan, vaikka se ei ollut tehnyt eduskunnalle mitään konkreettista lakiesitystä. Ilmassa on ollut vain pääministerin hiihtohousuissaan tekemä päätös. Tänään on tullut uutta tietoa, tänään, tänään on tullut uutta tietoa. Hyvä niin, ja nyt hallituksen pitää antaa oikeata tietoa Suomen kansalle nimenomaan eduskunnassa (Vasemmalta: Juuri näin!) eikä kabineteissa, nimenomaan täällä kansanvallan kateederilla. Siitä on kysymys. Ei missään kabineteissa, turuilla, toreilla, vaan Suomen Eduskunnassa. Täällä kysyttiin ja täällä on vastattu, ja hyvä niin. (Ed. Salo: Ei Hakaniemessä!)

Työssä jaksaminen, työolosuhteiden parantaminen, työn sisällön kehittäminen, kannustava työilmapiiri, hyvien työsuoritusten palkitseminen ja työkunnon ylläpitäminen ovat avaintekijöitä työurien pidentämiseen. Mihin hallitus pyrki yksipuolisella sanelupäätöksellä yleisen eläkeiän nostamisella 65 ikävuoteen, mihin pyrki? Halusiko hallitus jokaiselle työpaikalle oman vuodeosaston, vai mitä tapahtui?

On nyt syytä muistaa, että jokaisella ihmisellä on oikeus nauttia tienaamastaan eläkkeestä ja viettää hyvällä omallatunnolla eläkepäiviä, mieluimmin vielä terveenä ja työkuntoisena. Elämä on elämistä varten, myös eläkkeellä.

Arvoisa puhemies! Suomi on sopimusyhteiskunta. Perussuomalaiset eivät ole kahleissa sen paremmin raha- kuin järjestövaltaankaan. Asetamme aina ihmisen etusijalle. Uskomme siihen, että eläkkeiden maksajien edustajien, siis työntekijä- ja työnantajajärjestöjen, kanssa on syytä neuvotella etukäteen eikä yrittää hyväksyttää päätöksiä jälkikäteen. (Ed. Ahde: Tästä on kysymys!)

Suurista Suomen kansaa koskevista periaatekysymyksistä olisi viisasta neuvotella myös opposition kanssa, sillä tämän päivän oppositio on huomisen hallitus. Missään demokratiassa eivät samat puolueet istu jatkuvasti hallituksessa. Ylpeys käy lankeemuksen edellä.

Eläkepolitiikka on tärkeää. Tässä yhteydessä on hyvä puhua myös eläkerahastoista. Mitä niille kuuluu? Ovatko rahastot sulamassa samaa tahtia napajäätikön ja hallituksen kannatuksen kanssa? (Ed. Laakso: Nopeammin!) Voisiko eläkerahastojen varoilla auttaa kotimaista työllisyyttä nyt pahana päivänä ja saada sitten lihavien vuosien koittaessa rahansa takaisin? Hallituksen tulee ensi tilassa pyytää ja antaa selvitys suomalaisten eläkerahojen turvasta. Se on kaikkien etu.

Kokoomus hölisee milloin milläkin torilla tai kapakassa tsemppihengestä. (Ed. Salo: Edelleen!) Missä se kannustavuus nyt on? Vuonna 2005 astui voimaan eläkeuudistus, jossa pyrittiin työurien pidentämiseen uudella eläkejärjestelmällä. Yleinen vanhuuseläkkeen ikäraja laski 63 vuoteen, ja töissä voi jatkaa aina 68-vuotiaaksi saakka. Työssä pysymiseen kannustetaan siten, että 63—68 ikävuoden välillä työskentelevälle kertyy eläkettä enemmän. Tämä on hyvä järjestelmä. Kannustetaan ihmisiä heidän yksilöllisten mahdollisuuksiensa hyödyntämiseen. Eläkää todeksi siellä kokomustissa mainosspottienne sanat, siis peukalo näinpäin eikä näinpäin, siis tsemppiä eikä alaspäin, näinhän se menee.

Tulevaisuus on nuorten. Jokainen isä ja äiti, mummi ja vaari haluaa jälkikasvulleen parempaa kuin mitä hän itse on kokeneet. Nyt on syytä satsata lapsiperheisiin. Kannustavalla perhepolitiikalla on mahdollisuus saada syntyvyys nousuun, sieltä voima kumpuaa. Viisas ihminen ottaa huomioon jälkipolvet, sillä he hoitavat meidät, kun olemme kukin aikanamme sen hoidon tarpeessa. (Ed. Manninen: Siksi pitää pitää talous kunnossa!)

Hallituksen käsitys johtajuudesta on kieroutunut. Epävarma johtaja huutaa ja sanelee. Pakolla ei synny pysyvyyttä. (Ed. Tiusanen: Miten maahanmuuttajat?) Hienoa, että hallituksessa vihreiden mieliksi otettiin oikein puulusikka käteen ja peruttiin sanelupäätös. Ihminen on erehtyväinen, puhumattakaan porvarihallituksesta. Annan arvoa sille, että hallitus on myöntänyt virheensä ja tunnustanut tosiasiat.

Perussuomalaiset hyväksyvät sen tavoitteen, että työssäoloaikoja on pidennettävä, mutta ensisijaisesti näin on tapahduttava aikaistamalla siirtymistä opiskelusta työelämään. Pidetään huolta työntekijöistä ja yrittäjistä sekä talonpojista. Kaikkia tarvitaan. Kun töissä jaksaa, syntyy jauhettavaa ja jaettavaa meille kaikille.

Ihmisestä on pidettävä huolta ja kannettava vastuu. Ruumiin ja mielen terveys mahdollistavat pidemmät työurat, satsataan niihin neuvoloista lähtien. Terve sielu terveessä ruumiissa haluaa ja pystyy töihin.

Työttömyyttä pahempaa on vain sota. Täystyöllisyyden on oltava aina tavoitteena. Jokaiselle käsivarrelle on käyttöä. Meillä on kymmeniätuhansia työhalukkaita vailla työtä ja luku kasvaa. Satsataan ihmisiin, työttömiin, jotta heistä tulee työllisiä. Työllisyysasteen nostaminen on hyvä tavoite, yhteinen tavoite meille kaikille.

Arvoisa puhemies! On toimittu kuin lastentarhassa ja opittu jotakin. Yksi hiekkalinnaleikki on leikitty, kaikki saivat kovasti olla jotakin mieltä. Ja nyt, lapset, saappaat ja kurahousut eteiseen, kaikki saavat mehua ja pullaa tai ainakin korpun! Matti saa sitten pyytää muilta anteeksi, kun otti toisten lapiot. Ja niin on rauha palannut ja kaikki voimme olla tyytyväisiä. Hallitus on perääntynyt, vetänyt luut kasaan, on päästy hyvälle uralle.

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Urpilaisen esittämää epäluottamuspontta.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Ed. Soini päätti puheensa, että voimme kaikki olla tyytyväisiä. Me olemme nyt kaksi tuntia käyneet keskustelua ja (Ed. Kuoppa: Ei oo sitä vastausta tullut!) niistä tämän keskustelun esityksistä rakentuu sellainen ohjelma, jolla työuria pidennetään kolmella vuodella. Aineksia ei tähän mennessä ole tullut. Tämä tyytyväisyys kannattaa tässä suhteessa suhteellistaa.

Tässä keskustelussa on sellainen yllättävän vahva sävy, että pitää jotenkin niin kuin kavahtaa yhteenottoja poliittisissa, yhteiskunnallisissa asioissa. Suomi on konsensushakuinen yhteiskunta, ja hallitus on syvästi sitoutunut yhteistyöhön eri tahojen kanssa yhteiskunnassa, mutta ei se tarkoita sitä, että hallituksen pitäisi jotenkin pelätä sitä, että ollaan välillä eri mieltä. Me rakensimme hyvin perinteisellä mallilla tämän sosiaalitupon. Hallitus pyysi syksyllä, että järjestöt etsivät sellaisia julkisen talouden kestävyyttä parantavia rakenteellisia uudistuksia, joita tarvitaan (Ed. Kuoppa: Kelamaksun poistaminen!) — se liittyi lisäbudjetin valmisteluun — jotta me uskallamme myös lisäbudjetissa sitoutua merkittävään velalla tehtävään elvytystoimintaan, ja tässä työssä syntyi sosiaalitupo. Siinä syntyi askeleita, jotka pidentävät työuraa. Hallitus on näiden esitysten takana.

Mutta sen enempää 2005:n eläkeuudistus kuin myöskään sosiaalitupon esitykset eivät valitettavasti riitä siihen haasteeseen, joka meillä on. Siksi tarvitaan näiden terästämistä, uusia, muita toimenpiteitä, ja niitä tullaan nyt vaihtoehtoina hallituksen esitykselle etsimään tämän vuoden aikana. Erityisesti vasemmisto-oppositio peräänkuuluttaa tätä yhteistyötä järjestöjen kanssa, että siihen pitää sitoutua, sen mukaan pitää toimia, ja hallitus toimii siinä. Saattaa olla, että välillä menee sukset ristiin, (Välihuutoja vasemmalta) ja hallituksella on omia aloitteita, ja aina ei ole yhteisymmärrystä. (Vasemmalta — Vaihda lajia!) Me kykenemme asettamaan sellaisia tavoitteita myös yhdessä, niin kuin tässä tapauksessa kävi. Nyt meillä on tavoitteena kolmen vuoden lisä eläkkeelle siirtymiseen. Se on kunnianhimoinen tavoite, se on itse asiassa vaativampi tavoite kuin minkä hallitus asetti. Olemme tyytyväisiä siitä, että tähän työhön nyt todella painolla lähdetään.

Mutta sitä on vaikea kyllä hallituksen hyväksyä, että samalla kun tätä yhteistyöhön sitoutumista vaaditaan, niin äsken juuri lähes koko oppositio äänesti, (Ed. Kallis: No, no, no!) — lähes koko, eivät kaikki, sosiaalitupon keskeisintä asiaa vastaan. Ja sen lisäksi äskeisessä vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuorossa irtauduttiin suuresta osasta sosiaalitupossa olevista asioista. On kyllä myös kysyttävä, kun te peräänkuulutatte hallitukselta sitoutumista yhteistyöhön ja näin syntyviin tuloksiin, onko vasemmistoliitto myös näin syntyvien tulosten kannalla?

Tässä keskustelussa on tullut monta hyvää esitystä työelämän kehittämiseksi. Ne ovat aika tarkkaan linjassa hallituksessa tehtävän työn kanssa, mutta kyllä minusta on kriittisesti kysyttävä sitä, että oppositiopuolueiden puolelta ei tullut yhtään puheenvuoroa, jossa olisi pohdiskeltu, edes pohdiskeltu, sitä, ovatko nämä kaikki varhaiseläkereitit oikeita, ajateltuna työurien pidentämisen kannalta. Ei pohdittu, miten nykyisiä järjestelmiä voitaisiin kehittää, on sitten kyse porkkanasta tai kepistä — joku taisi mainita porkkanan. Oikeastaan mitään tällaista pohdintaa, joka tarkastelisi nykyisiä järjestelmiä, ei ollut. Tässä suhteessa tällä työryhmätyöllä, joka on alkamassa nyt, on erittäin haastava tavoite. Sen kunnianhimo on korkealla, sieltä odotetaan hyviä esityksiä, ja sitten vajaan vuoden päästä päästään — varmasti myös täällä — arvioimaan niiden vaikuttavuutta. Ja hallitus uskoo, että sillä sitoutumisen asteella, joka neuvotteluissa saavutettiin, sillä muuten syntyy tuloksia. Tässä suhteessa tavoitetaso on asetettu korkealle, ja näin pitää olla.

Arvoisa puhemies! Ehkä lopuksi ed. Soinille: Minusta te hyvin ilmaisitte sen, että nimenomaan täällä eduskunnassa hallituksen pitää kertoa kantojaan ja tehdä aloitteita, mutta sitten, kun te menitte sivun eteenpäin puheessanne, totesitte, että hallituksen pitää etukäteen neuvotella järjestöjen kanssa. Minusta kannattaa valita puheen sisällä se, kummalla kannalla tässä ollaan.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on historiallinen päivä, koska oppositio on välikysymyksellään päässyt siihen tavoitteeseen, mihin se on pyrkinyt. Eli hallitus on tänä aamuna tunnustanut virheensä ja perunut väärän eläkepäätöksensä nostaa vanhuuseläkkeen alaikärajaa 65 vuoteen. Mutta minua jäi hieman häiritsemään pääministerin puheenvuorossa se, että hän ei täällä eduskunnassa näiden kansanedustajien, näiden televisiokatsojien edessä vastannut siihen kysymykseen, joka eksaktisti tuossa meidän välikysymyksessämme oli.

Eli: "Aikooko hallitus perua päätöksensä nostaa vanhuuseläkkeen alaikärajaa 63:sta 65 vuoteen?" Tähän kysymykseen jäi vastaus saamatta, ja täten kysyn teiltä, pääministeri: Aiotteko te perua tämän päätöksen, ja voisitteko te vastata tähän kysymykseen tässä ja nyt, tämän eduskunnan edessä?

Susanna Haapoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oppositiosta puhutaan tästä asiasta kuin kilpailusta. Tässä asiassa, hallituksen esityksessä, tämänpäiväisenä tuloksena ovat voittajina tulevat sukupolvet, ne ihmiset, jotka ovat työelämässä, palvelujen saajat. Niitä pitää rahoittaa. Tulevat sukupolvet rahoittavat ikäihmisten palvelut. Ikäihmisten palveluja pitää jonkun rahoittaa ja pidennyt työura on se, jolla me vastaamme tähän.

On aivan selvää, että nuorisotyöttömyys on asia, johon meidän tulee puuttua. Kun nuori pääsee varhaisemmin töihin, mielenterveysongelmat ja muut ongelmat, joita liittyy siihen, että nuori syrjäytyy, on käsiteltävä tämän asian yhteydessä erittäin vakavasti, ja hallitus on tehnyt toimia tämän suuntaisesti. Oppositiolta ei ole tullut lääkkeitä tähän.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Pääministeri Vanhanen, tehän pelasitte ihan poliittista riskipokeria tällä eläkeiän kahden vuoden nostoyrityksellänne ja esityksellänne. Minäkin odotan kannanottoanne, miten tähän nyt suhtaudutte. Tällaisessa pelissä kävi sitten niin kuin yleensä uhkapelissä käy, eli uhkapeluri poltti housunsa, (Eduskunnasta: Hiihtohousunsa!) mutta ehkä te vielä selvitätte sitä.

Mutta minua askarruttaa se, että te koko ajan puhutte tästä työkyvyn säilyttämisestä, hyvä niin, mutta en ole kuullut ollenkaan puheenvuoroja siitä, että joku säilyttäisi työpaikkansa tai saisi sen takaisin. Se ikääntynyt työntekijä, joka on irtisanottu, miten hän säilyttää sen työnsä? Siitä ette ole puhunut mitään. Olette sanonut, että vetoatte, muistaakseni näin, vetoatte työnantajiin. Mutta oletteko ihan varma, että työnantajat nyt seuraavat tätä keskustelua, kun ei ole mitään konkreettista, millä tavalla työnantajat pitävät ne ikääntyvät työntekijänsä työssä? (Puhemies: Minuutti!) Suurin ongelma ei ole ihmisten karkaaminen työstä, vaan se, että työnantajat irtisanovat ikääntyviä työntekijöitä.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Opposition puheenvuoroissa annettiin ymmärtää, että sopimus, jolla eläkeikää nyt nostetaan, ei olisi ollut osaksikaan hallituksen, vaan yksinomaan kansanliikkeen ja opposition ansiota.

Arvoisat kollegat! On syytä huomauttaa, että sopijapuolia olivat hallitus ja keskeiset työmarkkinajärjestöt. Sen sijaan opposition puheet esimerkiksi yleislakkoa lietsoen eivät varmastikaan tätä sopimusta edistäneet.

Arvoisa puhemies! Tässä sopimuksessa voittivat suomalaiset. Nyt on tärkeää edetä yhteistyössä. Myös opposition on hyvä olla mukana luomassa tulevaisuuden hyvinvointia kestävälle pohjalle. Tervetulotoivotus kaikille rakentaville esityksille. Pelkästään peukalon alaspäin kääntäminen ei ole rakentava ehdotus. (Puhemies: Minuutti on kulunut!)

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Te, herra pääministeri, puheenvuorossanne vähättelitte sitä, että te tällä eläkeiän nostoyrityksellä 65 vuoteen rikoitte omaa hallitusohjelmaanne, johon oli kirjattu, että työeläkejärjestelmiä kehitetään yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Sen lisäksi paljastui se sävy, mistä itse asiassa nyt on kysymys. Te myöskin rikoitte Ilon, kansainvälisen työjärjestön, kolmikantavalmistelumallia, johon muut hallitukset ovat aina sitoutuneet. Porvarihallitukselle jostain syystä se on ylivoimaisen vaikeata.

Minua henkilökohtaisesti ja sosialidemokraatteja loukkasi se mielestäni ja olen saanut siitä hyvää palautetta. Meillä oli toistakymmentä konkreettista esitystä, joilla työuria pidennetään, myöskin lainsäädäntöesityksiä ja muita. Mitä te silloin ajattelitte? (Puhemies: Minuutti!) Kuuntelitteko te?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Itse välikysymysvastauksessa heti alussa vastasin tähän varsinaiseen välikysymykseen viittaamalla tänään hallituksen ja järjestöjen välillä tehtyyn sopimukseen ja luin siitä sen ratkaisevan kappaleen. Luen sen uudelleen:

"Tällä työllä" — siis tällä viitataan tähän nyt linjaratkaisun hakemiseen tämän vuoden aikana — "haetaan vaihtoehtoisia malleja hallituksen linjaukselle eläkeiän alarajan nostamisesta. Hallitus ei ryhdy tästä työstä poikkeavien eläkepoliittisten päätösten valmisteluun ja toimeenpanoon. Hallitus ja työmarkkinajärjestöt arvioivat linjausten ja ehdotusten vaikuttavuutta niiden valmistuttua."

Tässä on se vastaus. Tämähän on tässä suhteessa kryptinen suhteessa siihen, mitä te kysyitte, mutta tämä on se vastaus, johon me järjestöjen kanssa päädyimme. Me valmistelemme nyt yhdessä uskottavat vaihtoehtoiset linjaukset. Ne tullaan arvioimaan vuoden päästä. Uskomme, että käytämme siinä ulkopuolisia arvioitsijoita. Hallitus todennäköisesti käyttää ehkä joitakin myös kansainvälisiä eksperttejä. Läpivalaistaan se, uskotaanko, että niillä kolme vuotta tulee lisää. Mutta hallitus ei lähde spekuloimaan siitä, että jos ne esitykset eivät riitä, mitä sitten tehdään, koska me sitoudumme tähän yhteiseen valmistelutyöhön ja vakaasti uskomme siihen, että se kolmen vuoden vaikutus löytyy. Tällä työllä nyt tullaan seuraavat yhdeksän kuukautta työskentelemään, ja uskomme, että tuloksia myös saavutetaan.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Te olette useasti sanonut, että tässä salissa ei ole esitetty vaihtoehtoja sille, miten eläköitymisikää nostetaan jotta ihmiset pysyisivät ja jaksaisivat työssä pidempään, miten sitä edistetään.

Ed. Gustafssonin puheenvuorossa oli lukuisia esityksiä, ja voin toimittaa tämän paperin teille ja toivon, että te hyödynnätte sitä tässä jatkotyössä.

Mutta teille on ilmeisen vaikeaa suoraan vastata kysymykseen. Teidän pitää kiertää jonkun mutkan kautta, koska tämä on ollut vaikea prosessi. (Ed. Zyskowicz: Maailma ei ole niin yksinkertainen!)

Mutta itse asiassa se, että pystyisimme työuria pidentämään työelämässä, on paljolti kiinni työnantajien asenteista. Me olemme oikeastaan kyllästymiseen asti verranneet sitä, miten meidän eläköitymisikämme ja miten meidän työllisyysasteemme eroavat toisistaan, mutta yksi tärkeä tutkimus tässä unohtuu. Jos kysytään työhönrekrytointikysymystä, niin Suomessa työnantajille ikä on yksi kriteeri. Mutta sen sijaan niissä Pohjoismaissa, joissa ikääntyneiden ihmisten työllisyysaste on korkeampi, iällä ei ole merkitystä, koska siellä paremmin arvostetaan ikääntynyttä työntekijää (Puhemies: Minuutti on kulunut!) ja hänen osaamistansa, ja tähän meidän pitäisi panostaa, koska työnantajat ovat avainasemassa. Jos työntekijä haluaa jatkaa, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) mutta työnantaja haluaa potkia hänet pois, niin mitkään eläkeratkaisut eivät auta.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä kahden viikon aikana käyty keskustelu eläköitymisiän nostamisesta on osoittanut sen, että eläkeratkaisuilla on suora yhteys kansantalouteen. Esimerkki, että yhden vuoden korotus eläköitymisikään merkitsee noin 3 miljardin euron lisäystä kansantalouteen, on selvä osoitus siitä. (Ed. Skinnari: Jos on töitä!) Siksi meidän kaikkien tämän kahden viikon aikana olisi pitänyt miettiä niitä keinoja, millä päästään tähän tavoitteeseen.

Tänä aamuna syntynyt ratkaisu hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen välillä on kunnianhimoisempi, kuin mitä oli se hallituksen alkuperäinen esitys. Nyt meidän tehtävämme kansanvaltaisesti on yrittää tukea tätä toimikuntaa, tätä työryhmää, jotta se tässä työssä onnistuisi.

Minulle suomalainen työtä tekevä nainen ja työtä tekevä mies merkitsee niin paljon, että meidän pitää toimia niin, että saamme kansantalouteen vahvuutta (Puhemies: Minuutti!) ja voimme pitää yllä työtä ja turvata tulevia työuria.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Herra pääministeri, kyllä nyt on pakko sanoa, että kyllä te varsinainen kylmän raudan seppä olette. Voisin antaa ihan työelämästä neuvon, että sitä rautaa kannattaa takoa silloin, kun se on kuuma. Kiillottaa sen kyllä ehtii sitten, kun se on kylmäkin. Te ajatte nyt yhteiskuntaa kummallisen näköiseen tilanteeseen. Teidän painoarvotuksenne ja painotuksenne ovat kovin erilaisia kuin ne, mitä minä arvostan. Maa on sukeltamassa ehkä historiansa syvimpään talouskriisiin, suurtyöttömyys häämöttää ovella, siellä on yrityskonkursseja, jotka tällä hetkellä itse asiassa ovat jo realisoitumassa, ja te ajatte yhteiskunnan vastakkain tämmöisessä asiassa, joka on perinteisesti ja itse asiassa asiallisesti tyypillinen kolmikanta-asia. Maksajat istuvat siellä pöydässä. Missä teidän arvostelukykynne on, mitkä teidän prioriteettinne ovat, kun te tällaisen liikkeen teette aikana, jolloin Suomi tarvitsee sitä yhteisvoimaa, sitä yhteistä vastuunottoa ja yhteistä asioiden edistämistä? Kyllä minusta teidän harkintakykynne tässä on pettänyt ja pahasti, ikävä kyllä, Suomen vahingoksi tässä tapauksessa ja pahasti.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Me tarvitsemme tässä talouskriisissä sekä tähän hetkeen liittyviä ratkaisuja, joita hallitus on tehnyt paljon sekä kotimaassa että vaikuttaen kansainväliseen yhteistyöhön, että samalla myös sellaisia pitkän ajan taloudellista kestävyyttä parantavia uudistuksia, joilla me tulemme pärjäämään. Pitää ymmärtää se, että me tulemme tästä kriisistä — toivottavasti aikanaan tämä kriisi loppuu — ulos paljon heikompina kuin me olimme tähän tullessamme, (Ed. Jaakonsaari: No tällä menolla!) ja pitää pitkäjänteisesti kantaa vastuuta myös siitä, että me emme kaada tätä kaikkea roskaa meidän lastemme maksettavaksi.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen täsmälleen samaa mieltä tästä perusasetannasta. Näin sen pitää olla: pitkäkestoisia ratkaisuja ja hetkeen kohdistuvia ratkaisuja. Mutta te ajoitte tämän maan kahden viikon ajaksi aivan käsittämättömän hankalaan tilanteeseen. Voisi kysyä niinpäin, että kertokaa nyt, mitä tässä kahden viikon aikana on sillä terveellä puolella sitten tapahtunut, mitkä asiat ovat edistyneet, montako yrityskonkurssia on vältetty, montako työpaikkaa te olette pystyneet synnyttämään, ja miten te olette edistäneet tätä yhteiskuntarauhan aikaansaamista kahden viimeisen viikon aikana. Kyllä te, herra pääministeri, olette ajaneet tätä maata kahden viimeisen viikon aikana aivan epätoivoiseen suuntaan, epätoivottavaan suuntaan ja sellaiseen suuntaan, johon meillä kansalaisina ei olisi varaa, ei työläisillä, ei työttömillä, ei eläkkeelle tulevilla tai eläkkeellä olevilla, ja siinä teidän virhearvionne on, ja se on paha.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sen lisäksi, että Suomessa on tällä hetkellä talouskriisi, meillä on käynnissä työllisyyskriisi, niin meillä on valitettavasti syntynyt yhteiskuntaan myös luottamuskriisi. Ja tämä luottamuskriisi on syntynyt täysin yksin ja ainoastaan hallituksen omien toimien johdosta. (Ed. Zyskowicz: Teillä on kannatuskriisi!) Ja sitä ei kyllä paranna täällä yhtään se, että ed. Kalli puhuu siitä, että tämä tämänaamuinen ratkaisu on itse asiassa kunnianhimoisempi kuin oli hallituksen alkuperäinen esitys. Ed. Kalli, jos minä olen tämän oikein ymmärtänyt tämän aamun sopimuksen, niin jatkossa eläkeikä tulee pysymään 63—68 vuodessa niin kuin se on tähänkin asti ollut eli eläkeikä ei tule nousemaan.

Nyt minä haluaisinkin kysyä vielä kerran teiltä, arvoisa pääministeri, oletteko te nyt pääministerinä myös sitoutunut tähän nykyiseen eläkeikään niin, että kun näitä uudistuksia lähdetään työryhmässä toteuttamaan, te pidätte kiinni siitä vuoden 2005 eläkeuudistuksesta. Tällä jos millä rakennetaan luottamusta yhteiskuntaan, jota tämä Suomi nyt todella kipeästi tarvitsee.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! En toista enää sitä 6. kohtaa, mihin olemme sitoutuneet. (Välihuutoja) Me olemme sitoutuneet tähän kolmen vuoden työuran pidentämiseen yläpäästä, haetaan vaihtoehtoja hallituksen esittämälle yhdelle sisältöratkaisulle, ja ne haetaan yhteistyössä, ja uskomme siihen, että nämä vaihtoehdot myös löytyvät tässä yhteistyössä. Mutta se, mitä tässä kahden viikon aikana on tapahtunut: onko se ollut niin kammottavaa kuin ed. Korhonen antaa aiheen kuvitella? Me olemme käyneet kipakkaa keskustelua yhteiskunnassa. Onko se jotenkin vaarallista? Tämän keskustelun kautta on erittäin hyvin kyetty avaamaan tämä työurien pidentämisen välttämättömyys, sen merkitys tämän suomalaisen hyvinvoinnin kehittämisen kannalta, ja kaiken lisäksi saatiin aikaan nopeasti sellainen uskottava prosessi, johon kaikki keskeiset osapuolet ovat sitoutuneet ja jolla saamme esityksiä työuran pidentämisestä.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työuran pidentämistavoitteet saivat kieltämättä melko vauhdikkaan alun. Se olisi voinut olla hieman sopuisampi, mutta toinen kysymys on, olisimmeko siinä tapauksessa ilman tätä räväkkää ulostuloa saaneet näin nopealla aikataululla yksimielisyyden siitä, että eläkkeelle siirtymistä pitää myöhentää kolmella vuodella. (Välihuutoja) Hyvä, että sopu saatiin ja nyt aletaan miettiä niitä tärkeimpiä eli kannustavia keinoja eläkkeen lykkäämiseen. Nyt tarvitaan laajaa, jopa kolmikantaa laajempaa yhteistyötä keinojen kokoamiseksi. Haluaisinkin kysyä, ketkä kaikki tähän tulevaan pohdintatyöhön ja työryhmään aiotaan ottaa mukaan.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Vanhanen, te peruitte esityksen eläkeiän alarajan nostamiseksi 65 vuoteen. Sen te olette tehneet, myöntäkää se. Se oli se kysymys, ja myöntäkää se.

Mutta, arvoisa puhemies, entäs te, valtiovarainministeri Katainen? Tulkaa te ääneen, sanokaa te savolaisena suoraan, että väärin meni, mutta korjattiin.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minun mielestäni tämän uuden sopimuksen tuleekin olla kunnianhimoisempi kuin tuo politiikkariihen mitäänsanomaton päätös, sillä kyllähän tavoitteena tulee olla se todellisen eläkkeellejäämisiän myöhentäminen eikä vain tekninen siirtäminen.

Mutta ihmettelen sitä, kun te, pääministeri Vanhanen, sanoitte, että tässä keskustelussa ei ole tullut yhtään esitystä työurien pidentämiseksi. Pidän kyllä tätä lausuntoanne ylimielisenä. Kristillisdemokraattien puheenvuorossakin tuli useita ehdotuksia. Kysyn, eikö teitä huolestuta se, että nuoria ihmisiä jää vuosittain tuhansittain ja jopa enenevästi työkyvyttömyyseläkkeelle. Ehdotimme sitä, että hyvinvointipalveluihin tulee saada sellainen remontti ja vahvistaminen, että mahdollisimman moni pelastettaisiin varhaiselta syrjäytymiseltä.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Olen kyllä erittäin tyytyväinen tähän tämän aamun päätökseen. En olisi kyllä ihan heti uskonut, että me saamme aikaiseksi Suomessa työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen kanssa näin kunnianhimoisen tavoitteen pidentää suomalaisten työuria. Jokainen, joka tuntee eläkejärjestelmiä ja niitä haasteita, joita liian varhaisessa eläköitymisessä on, tietävät, että kolmen vuoden työuran pidentäminen nimenomaan loppupäästä katsottuna on äärettömän haastava. Mutta nyt meillä on vahva sitoutuminen siihen. Tämän vahvempaa sitoutumista eri osapuolilla ei voi olla kuin nyt on.

Pari viikkoa on käyty kipakkaa keskustelua, mutta onko se nyt niin vaarallista? Jos katsotaan, että on täällä ollut erivärisiä hallituksia, semmoisia, missä kokoomus on ollut toisissakin kokoonpanoissa, niin joskus on menty jopa huomattavasti vakavampaan työmarkkinaselkkaukseen. Ehkä sosialidemokraattiset kollegat ja vasemmistoliittolaiset muistavat nämä ajat. (Ed. Jaakonsaari: Nyt on vähän eri aika!) Mutta ei se ole tietysti pääasia tai tavoite, vaan tavoite on tehdä oikein sellaista yhteiskuntapolitiikkaa, joka kantaa vastuuta tulevaisuudesta. Minä olen erittäin tyytyväinen siihen, että me saimme työmarkkinajärjestöjen kanssa erittäin (Puhemies: Minuutti kulunut!) kunnianhimoisen tavoitteen, ja olen varma, että siinä myös onnistutaan.

Puhemies! Lopetan vaan siihen, mitä ed. Kalli täällä totesi. Yksi vuosi lisää työuraa tarkoittaa 3 miljardia euroa, kolme vuotta tarkoittaa 9 miljardia euroa. Tarvitsemmeko me nämä verorahat? Totta kai tarvitsemme. Sen takia meidän pitää onnistua tässä työryhmätyössä.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi haluan todeta vielä kerran sen, että kokoomus on todella erittäin tyytyväinen tähän tänä aamuna saavutettuun ratkaisuun.

Mutta varsinaisesti pyysin tämän vastauspuheenvuoron ed. Gustafssonin puheenvuoron johdosta. Hän minustakin erinomaisen asiantuntevalla tavalla käsitteli työelämän laadullisia haasteita. Mutta siinä vaiheessa, kun hän ryhtyi puhumaan kuntataloudesta, hän mielestäni eksyi harhapoluille, koska hän unohti lahjakkaasti sen, mitä hallitus on lisääntyvien valtionosuuksien kautta tehnyt kuntatalouden parantamiseksi viime vuonna ja tänä vuonna ja sitten on tässä hallituksen politiikkariihen kannanotossa tehdyt välittömät kuntataloutta vahvistavat toimenpide-ehdotukset ja sitoumukset jatkotoimenpiteistä, kun saadaan kunta-alalle näkymä maltillisesta ja kestävästä palkkaratkaisusta.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luulen kyllä, että ne kuntapäättäjät, jotka seuraavat tätä keskustelua eri kunnissa ja kaupungeissa, tuntevat nahoissaan nyt lähiviikkoina ja lähikuukausina sen, mikä paine on erilaisten palvelujen karsimiseen, uuteen priorisointiin, verojen nostoon jne. Me tiedämme, että Kuntaliitto, jota nyt pidetään kunta-asioissa merkittävänä asiantuntijana, on todennut, että kuntatalouden vaje on suuruusluokkaa miljardi euroa. Me olemme joulukuussa äänestäneet täällä sosialidemokraattien aloitteesta merkittävää suuruusluokkaa, ei nyt ihan sitä summaa, mutta 500:a miljoonaa euroa, jolla me haluamme vastata omiin lupauksiimme vanhustenhuollon, terveydenhuollon, omaishoitajien ja muitten aseman parantamisesta. Kyllä tämäkin puheenvuoroni osa oli vakavasti mietitty, niin kuin se työelämäosiokin oli.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oppositio on perännyt tänään hallitukselta oikeita toimintatapoja, toimintatapoja, jotka perustuvat muun muassa kannustavuuteen ja välittämiseen, yrittänyt opettaa hallitusta tilanteessa, jossa me olemme kaksi viikkoa keskustelleet yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta aivan keskeisestä asiasta. Te olette vaatineet tänään täällä salissa parlamentarismia, ja on viisi päivää aikaa siitä, kun te, arvoisa oppositiopuolueen puheenjohtaja, olette toivoneet tähän maahan yleislakkoa. (Välihuutoja ja hälinää) Tämäkö on välittämistä ja kannustamista?

Toinen asia: Keneltä te kysyitte neuvoja? Täällä ed. Jaakonsaari esitti välihuudon, että työurien pitkittäminen aloitettiin kymmenen vuotta sitten. Keneltä te kysyitte neuvoja kymmenen vuotta sitten, kun eläkepolitiikan aivan keskeiseen perustaan, kansaneläkkeitten pohjaosan poistoon, lähdettiin?

Arvoisa herra puhemies! Suomalainen malli on sopimisen malli, ja joskus hyvinkin kaukana toisistaan olevia näkökohtia pitää yhteen sovittaa.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totean ed. Rehulalle, että en ole sanonut niin kuin te väitätte. Toivon, että eduskuntasalissa puhutaan totta ja pysytään totuudessa.

Mutta myös me sosialidemokraatit olemme tyytyväisiä siihen, että hallitus perääntyi tänä aamuna ja purki tämän huonon sopimuksen nostaa vanhuuseläkkeen alaikärajaa 65 vuoteen. Mutta minulle edelleenkin pääministerin vastauksesta jää kyllä epäselväksi se, onko hallitus sydämessään sitoutunut tähän tämänaamuiseen päätökseen vai tuleeko hallitus edelleenkin tässä työryhmätyöskentelyssä esittämään tätä vaihtoehtoa, että vanhuuseläkkeen alaikäraja nousee 65 vuoteen.

Mitä tulee valtiovarainministeri Kataisen puheenvuoroon ja pääministerin puheenvuoroon, niin kyllä minusta on sääli, jos te todella koette niin kuin te täällä puhutte, että kaksi viikkoa on kulunut, (Puhemies: Minuutti!) aikaa mennyt siitä, että me emme ole käyttäneet aikaa työttömyyden hoitamiseen, uusien työpaikkojen syntymiseen. Sen sijaan me olemme hoitaneet tätä luottamuskriisiä, joka teidän toimestanne tähän yhteiskuntaan on syntynyt. Se, minkä tämä kriisi on osoittanut (Puhemies: Minuutti kulunut!) suomalaisille eri puolilla, on se, että tämä hallitus ei ole palkansaajien asialla.

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Silloin, kun Paavo Lipposen ensimmäinen hallitus, jossa olin työministeri, käynnisti Kansallisen ikäohjelman, josta Vanhasen ensimmäinen hallitus vastaanotti Bertelsmann-säätiön palkinnon sen takia, että Suomi oli ensimmäinen maa Euroopassa, joka otti vakavasti ikääntymisen haasteen, samassa yhteydessä käynnistettiin hyvin resursoitu työelämän kehittämisohjelma, joka valitettavasti tämän hallituksen toimesta ei ole mitenkään toteutunut. Eli Suomessa on aikaisemmin kuin muissa EU-maissa otettu tämä ikääntymisen haaste vastaan ja työuria onkin saatu pidennettyä. Mutta minua kiinnostaa erittäin paljon tämä, mitä pääministeri sanoi, että ei pidä kavahtaa yhteydenottoja. Mikähän on seuraava asia, jossa te järjestätte tämmöisen yhteydenoton ikään kuin (Ed. Tennilä: Se on tämä sama asia!) piristääksenne tätä poliittista keskustelua? Minäkin olen samaa mieltä, että ylikorostunut konsensus ei synnytä uutta, mutta tämä aika vaatii luottamuspääomaa, jotta voidaan tulevat haasteet ratkaista. Eläkepolitiikka erityisesti on sopimusyhteiskunnassa (Puhemies: Minuutti!) sementtiä, ja sen uhraaminen tälle virkistävälle kevätkeskustelulle on kyllä aika riskaabelia.

Elinkeinoministeri  Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ed. Urpilainen, ed. Martti Korhonen ja te myöskin, ed. Jaakonsaari, kauhistelette sitä vastuunkantoa, mitä hallitus on osoittanut sen totuuden edessä, että kansakunta ikääntyy ja työikäinen väki vähenee kaiken aikaa. Te kauhistelette myöskin sitä vastakkainasettelua, joka syntyi kiistatta hallituksen ja ammattiyhdistysliikkeen kesken. (Ed. Jaakonsaari: Eikö vastakkainasettelun ajan pitänyt olla ohi?) Me hallituksena olemme ottaneet tämän totuutena ja etsineet sellaisen ratkaisun, jolla päästään käytännössä siihen, mitä hallitus politiikkariihessään tavoitteli alun perin, jopa kenties toivottavasti vähän pitemmällekin.

Mutta, ed. Jaakonsaari, älkää te opettako meitä siinä, miten meidän tulee toimia, älkääkä viitatko samassa yhteydessä Lipposen hallitukseen. Mitä teki Lipposen hallitus vuonna 1995, keneltäkään kysymättä? Ei eläkeläisiltä kysytty, saako pienituloisimmilta eläkeläisiltä ottaa miljoonia pois, ei lapsiperheiltä kysytty, ei työttömiltä kysytty, ei kuntien sosiaalipalveluitten tarvitsijoilta kysytty. Kaikesta tästä te leikkasitte, ette neuvotelleet minkään ammattiyhdistysliikkeen kanssa ettekä opposition kanssa sanaakaan. (Välihuutoja) Minulla kylmät väreet menee vieläkin läpi selän, melkein liikutun, kun minä tätä asiaa muistelen tässä tilanteessa.

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuli mieleen kyllä oppositiopoliitikko Pekkarinen tässä erittäin hyvin, aivan mielenkiintoista. Me olemme tosiaan olleet aika heikkoja oppositiossa, emme ole pystyneet semmoiseen mustamaalaukseen kuin te aikoinanne. Mutta noilla, mitä te otitte esimerkeiksi, millään ei ole tekemistä työurien pidentämisen kanssa. Me haluamme puhua työurista tällä hetkellä. Osittain näitten vuoden 1995 eläkeuudistuksen plus Kansallisen ikäohjelman takia Suomessa on saatu työurat pidentymään.

Haluaisin kyllä myös haastaa työministeri Cronbergia kehiin, koska minä olen hirveän pettynyt siihen, mitä on tämän hallituksen aikana tapahtunut työelämän kehittämisessä. Mikä on siinä, ministeri Cronberg, että meillähän työttömyys itse asiassa on kasvanut aika vähän, mikä on hieno asia, mutta työllisyysasteessa on tapahtunut dramaattista heikentymistä ja näyttää tapahtuvan? (Puhemies: Minuutti!) Tämä on se hallituksen ydinkysymys.

Työministeri Tarja Cronberg

Kiitos, arvoisa puhemies! Pyrin vastaamaan myös tässä ed. Jaakonsaaren esittämään haasteeseen.

Ensin kysymys siitä, että vaikuttaa siltä, että oppositio haluaa pitää kiinni 2005 tehdystä eläkepäätöksestä ja näkee koko ongelman ratkaisun työelämän laatuongelmana. (Ed. Jaakonsaari: Se on sitä myös!) — Se on sitä myös, totta kai. Paremmassa työelämässä ihmiset pysyvät pitempään, (Ed. Gustafsson: Se on nimenomaan sitä!) mutta se ei selitä koko eroa Pohjoismaiden ja Suomen välillä. Meillä työllisyysasteessa, ikääntyvien työllisyysasteessa, on 15 prosentin ero. On aivan totta, niin kuin ed. Filatov sanoi, että työnantajat Pohjoismaissa ovat positiivisempia ikääntyviä kohtaan, mutta se ei selitä koko totuutta. Tässä on kyse myös lakisääteisestä eläkeiästä.

Mutta työllisyysasteen nosto, miksi työllisyysasteet eivät ole nousseet tarpeeksi: Ne ovat nousseet koko 2000-luvun ajan. Nuorten miesten työllisyysaste on romahtanut, ja olemme tarttuneet toimeen ja asettaneet asiantuntijaryhmän, joka nyt työvoimapalveluja perkaa siten, että nuoret miehet sitoutetaan työelämään. 30—50-vuotiaiden työllisyysaste on noussut hiukan, mutta työtuntien määrä on vähentynyt. Tässä on kyse ei työelämän laadusta vaan siitä, että työuria on eheytettävä. Olemme perustaneet joustoturvatyöryhmän, jossa nimenomaan katsotaan, mitenkä päästään työstä työhön mahdollisimman nopeasti, mitenkä taataan työllisyysturva kaikille, myös globalisaation olosuhteissa, myös taloudellisen taantuman olosuhteissa.

Ikääntyvien työllisyysaste on noussut 2000-luvulla. Se on viime vuonna jälleen hyytynyt sen takia, että suuret ikäluokat ovat jäämässä aikaisin eläkkeelle. (Ed. Jaakonsaari: Tai ne on heitetty!) Ikääntyville, totta kai, jaksaminen on tärkeää, ja tässä nimenomaan Suomessa on tehty paljon. Haluaisinkin sanoa sen, että kun puhutaan ohjelmista — Lipposen hallitus ne aloitti — on tehty työelämän kehittämisohjelmia, ikääntymisohjelmia, Veto-ohjelmia, Tykes-ohjelmia, ja tämän hallituksen tehtävä ei ole tehdä lisää ohjelmia. Tietoa on tarpeeksi. Meidän tehtävämme on nyt saada jalkautettua nämä ohjelmat, kaikki tieto kaikille työpaikoille.

2004—2009 Tykes-ohjelmassa 1 000 työyhteisöä on kehittänyt vuorovaikutustaitoja, johtamista, mahdollisuutta osallistua, vaikuttaa oman työn sisältöön. (Ed. Gustafsson: Mitä siellä kunnissa nyt tapahtuu, vastatkaa siihen!) Totta kai tässä on paljon puutteita. Tykes on tällä hetkellä liitetty Tekesiin. Siellä on rahoitusmalli. Työyhteisöt, yrittäjät, voivat hakea sieltä rahaa, jotta voivat kehittää omaa työyhteisöään. Joustoturvatyössä katsotaan (Puhemies: 3 minuuttia kulunut!) työelämän laatua ja kehitetään sitä siten, että jousto ja turva ovat tasapainossa, ja alueilla käydään nyt keskustelua siitä, mitenkä työyhteisöjä kehitetään.

Tässä nimenomaan lähtökohta on se, että työelämän laatua ja tuottavuutta voidaan kehittää yhtä aikaa. (Ed. Jaakonsaari: Mitä on tapahtunut?) Tykesiä olemme rahoittaneet koko tämän hallituskauden ajan, ja 76 prosenttia niistä johtajista, jotka ovat osallistuneet tähän, on todennut, että ohjelma on parantanut tuottavuutta.

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitus ensin päättää ja sitten neuvottelee. Mielestäni se kuulostaa enemmän diktatuurilta kuin demokratialta. Yhteiskunnallisesta arvomaailmamuutoksesta, työelämän muutospaineista, muutostarpeista, työn jakamisesta, työajasta ei puhuttu mitään. Sanottiin vain, että eläkeikä ylös. Nyt on ääni muuttunut kellossa. Porvarit hartain mielin puhuvat työelämämuutoksen puolesta. Joko meinasi mopo karata vatukkoon, vai suksiko tarttui risukkoon? Mikä muutti hallituksen mielet? Hallituksen alkuperäisestä esityksestä ei puuttunut kuin arkkuraha työntekijälle, vai joko sekin oli suunnitelmissa?

Nyt näkee Suomen kansa, mikä on porvarihallituksen toivotalkoiden tarkoitus: kumarretaan pörssikeisareille ja annetaan kylmää keppikyytiä ja sumeilematonta sanelupolitiikkaa tavalliselle kansalle. Sponsored by Kehittyvien maakuntien Suomi. Onko tämän hallituksen eturintamassa Suomen kansa vai hyvätuloisten pörssiporhojen tyytyväisyys sillä vaikutuksella, että viulut maksaa aina tavallinen suomalainen kansa?

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tulee kyllä vähän kafkamainen olo, kun on kolme tuntia keskusteltu ja pääministeri on käyttänyt kolme puheenvuoroa eikä hän ole vielä saanut kerrottua sitä, minkä hän on palkansaajajärjestöille luvannut, että hallitus perääntyy tässä ehdotuksessaan, päätöksessään siirtää eläkeikää 65 vuoteen. Kolme puheenvuoroa on kuultu ja vieläkään eduskunnalle pääministeri ei uskalla kertoa, että hän on peruuttanut hallituksen aikaisemman päätöksen. On erikoinen keskusteluvaihe, jota joudumme tässä todistamaan. 200 000 ihmistä on allekirjoittanut adressin, kyllä he haluavat tietää, oletteko te peruuttanut vai ettekö te ole peruuttanut tätä päätöstä 65:stä. Ei tämä nyt niin monimutkainen asia ole. Tähän riittää kyllä tai ei. Sen jälkeen voidaan päättää jatkotoimista.

Sitten yksi lisäasia, joka tässä hallituksen päätöksessä on myös jäänyt auki. Edellisellä kerralla te päätitte, että te ryhdytte nopeasti toimenpiteisiin, jotta nämä johtajien eläkesopimukset 60-vuotiaana eläkkeellejäämisestä ja lisäksi ostoeläkkeet, joilla päästään myös aikaisemmin eläkkeelle, peruutetaan ja asia tuodaan nopeasti eduskuntaan. Samoin kerroitte, että maatalouden luopumiseläkkeen osalta ryhdytään toimenpiteisiin sen korjaamiseksi. Mitä näille tehdään, kysyy nyt aika moni. (Puhemies: Minuutti!) Voisitteko edes kertoa sen?

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvin tärkeää, että tänään syntyi sopimus hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kanssa työurien pidentämisestä, eikä mihinkään muuhun lopputulokseen olisi voitu tullakaan, koska se on tärkein keino turvata suomalainen hyvinvointiyhteiskunta. On ymmärrettävää, että vastuulliset tahot ovat tässä työssä mukana.

Haluaisin kuitenkin puuttua ed. Gustafssonin puheenvuoroon täällä. Hän mainitsi aivan oikein, että yksi tärkeä seikka työssä viihtymisessä on se, että voi itse vaikuttaa omaan työhönsä. Työntekijöiden omien vastausten mukaan nimenomaan pienissä yrityksissä työntekijät voivat kaikkein parhaiten vaikuttaa omaan työhönsä. Minkä takia teidän sosialidemokraattien pitkäaikainen linja on aina ollut yrittää löytää lisää byrokraattisia velvoitteita pienille yrityksille ja vaikeuttaa sellaisten työpaikkojen syntymistä, jotka nimenomaan ovat sellaisia, joissa ihmiset viihtyvät ja jaksavat tehdä työtä pidempään?

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Herra pääministeri! Olen ollut nyt eduskunnassa yli 30 vuotta, ja te olette ensimmäinen pääministeri, joka tänä aikana on hävinnyt eduskunnassa välikysymysasian, ensimmäinen pääministeri. Teistä tuli tietynlainen rampa ankka, mutta ette te kovin nöyrältä vaikuta. Tehän ilmoitatte täällä nyt eduskunnalle ja sitä myöten myös ay-liikkeelle, että jos neuvotteluissa ei suostuta niihin kahteen esitykseen, jotka ovat teidän hallituksenne ohjelmassa työelämässä pysymisen pidentämisen osalta, eli työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyn vaikeuttamiseen ja eläkeputken sulkemiseen, niin sitten palaa tämä 65 vuoden eläkeiän uhka. Ei teillä muita ole täällä, ja jos te tästä pidätte kiinni tai edellytätte, että me sen nielemme, me emme sitä koskaan tule nielemään, koska ne ovat julmia ratkaisuja. Työkyvyttömyyseläkkeelle pyrkii nyt jo paljon enemmän ihmisiä kuin pääsee, viruvat siellä ihan surkeassa jamassa. Teidän linjanne tarkoittaa, että barrikadeilla (Puhemies: Minuutti!) vuoden päästä tavataan.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Me olemme sitoutuneet siihen, että tämä sosiaalitupo toteutetaan. Sen mukaan toimitaan. Työkyvyttömyyden kohdalla meillä on päinvastoin semmoinen pyrkimys, että pyritään lisäämään työkyvyttömyydellä olevien valinnanvaraa, sitä mahdollisuutta, että jos on mahdollisuus palata työhön, niin se eläke jää kellumaan. Eläkeputken osalla sosiaalitupossa on kerrottu se, että vuodella lykätään sitä. Se on yhdessä parttien kanssa sovittu, ja se on tarpeellinen toimenpide. Se myös pidentää työuraa.

Vielä edelleen tähän peruskysymykseen. Ammattiyhdistysliikkeen johtajille sopi ja riitti se vastaus, joka tähän tämän päivän sopimukseen on kirjattu ja jonka olen tainnut kaksi tai kolme kertaa täällä lukea. Se ei ole nyt se vastaus, jota te odotatte ja toivotte, mutta se on se vastaus, joka on annettu ja joka on ehtona sille, että nyt yhteistyössä valmistellaan uskottavat toimet työurien pidentämiseksi kolmella vuodella. Nämä esitetyt toimet tullaan arvioimaan ja läpivalaisemaan heti, kun ne valmistuvat, ja hallitus uskoo siihen, että näillä toimilla todella kolme vuotta tulee lisää.

Sosiaali- ja terveysministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa herra puhemies! Minä vastaan vaan tähän elinaikakerroin- tai työkyvyttömyyseläkekysymykseen. Täällähän on kehuttu tämän Puron paketin oivallisuutta. Se varmasti olikin oivallinen, mutta ei kaikilta osin, koska mehän joudumme sitä nyt korjaamaan. Siinähän korjataan tätä elinaikakerrointa työkyvyttömien osalta, ja siinä on todettu nimenomaan, että nämä työkyvyttömyyseläkkeet ovat jääneet jälkeen tästä yleisestä kehityksestä, ja hallitus valmistelee lain muutoksia. Erityisesti tämä koskee nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle jääviä, joitten elinaikakerroin, kun se heihin kohdistuu, on kohtuuton. Me olemme tekemässä semmoista isoa lainsäädäntöpakettia tässä, joka parantaa työkyvyttömyyseläkeläisten asemaa.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Hallitus kyllä iskettiin tässä parin viikon aikana täysin maahan, ja on tietysti opposition kannalta sääli potkia maassa makaavaa. Siksi me kristillisdemokraatit ajattelimme, että voisimme antaa hallitukselle armoa, mutta tässä keskustelussa on nyt jäänyt kyllä vastausta vaille se, aikooko hallitus pitää tästä 63 ikävuoden nostamisesta 65:een eli siitä pakkotyöjaksosta kiinni vaiko ei. Tämä sopimus, jota olen tässä lukenut muutaman tunnin, kyllä ei anna siihen selkeää vastausta.

Kun pääministeri ei tähän halua vastata, niin kysyn valtiovarainministeri Kataiselta: Pitääkö hallitus kiinni siitä eläkeiän pakkonostosta vai sisältääkö tämä paperi sen, että näin ei tapahdu vaan etsitään nimenomaan vapaaehtoiset keinot eläköitymisiän nostamiseksi sen mukaan, mitä tässä kakkoskohdassa sanotaan, 62,4 vuoteen keskimäärin, kun se viime vuonna on ollut 59,4 ja tässä aiotaan nostaa vuoteen 2025 mennessä 62,4:ään? (Puhemies: Minuutti kulunut!) Riittääkö se, vai tuleeko se pakkoesitys?

Valto Koski /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän ministeri Hyssälän elinaikakertoimeen haluan todeta, että vuonna 2005 sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöön kirjoitettiin ponsi, jonka eduskunta hyväksyi, että ennen kuin se otetaan käyttöön, tarkastetaan, onko sille tarvetta. Tätä ei ole tehty. Onko tarvetta vai ei, siihen voi ministeri vastata.

Ihan yhtä lailla minäkin ihmettelen kahta asiaa. Kaikki tiedämme, että Suomi on talouskriisin partaalla, jos ei ole jo kriisissä. Toisekseen me olemme herttaisen yksimielisiä kaikki siitä, että työuria pitää pidentää. Mistä täällä oikein kiistellään? Minä en ymmärrä sitä. Sen takia toivoisin, että nyt voitaisiin pikku hiljaa päästä ihan oikeasti siihen asiaan, mistä tässä on kysymys.

Kun vuonna 2005 eläkeratkaisu tehtiin, se oli vähän toisenlainen kuin se, mitä pääministeri Kuusamon hiihtoretkellään, kun joku hyväkuntoinen eläkeläinen pyyhkäisi ylämäessä ohi, päätti sanoa. Silloin annettiin (Puhemies: Minuutti!) hevoselle keppiä, duunarille porkkanaa. Nyt kun te tämän Kuusamon juttunne toitte esille, tuli sellainen tunne, että annatte duunarille keppiä ja hevoselle porkkanaa. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Aiotteko jatkaa tällä linjalla vielä eteenpäin?

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministerin vastauksessa lukee sanatarkasti: "- - haetaan jo tämän vuoden loppuun mennessä vaihtoehtoisia malleja hallituksen linjaukselle eläkkeen alarajan nostamisesta." Tässä ei lue, että haetaan vaihtoehtoisia malleja eläköitymisiän nostamiselle ja sen tavoitteen toteuttamiselle.

Ne lähes 200 000 adressin allekirjoittajaa, kaksi kolmasosaa kansalaisista ja oppositio eivät ole halunneet tällaista vastausta, vaan vastauksen siitä, aikooko hallitus peruuttaa tämän väkivaltaisen päätöksen alaikärajan nostamisesta 65 vuoteen. Oli se malli se tai tämä, sitä ei saa toteuttaa. Se on adressin allekirjoittajien, opposition ja myöskin ammattijärjestöjen kanta. (Ed. Zyskowicz: Onko teillä valtakirja? Ne ovat sentään hyväksyneet tämän paperin!)

Pari viikkoa sitten kysyin, kehtaako hallitus mennä työpaikoille kertomaan ikääntyneille, raskasta työtä tekeville tästä päätöksestä. Onneksi hallitus nyt on todennut, että ei kehtaa mennä, ja välillisesti väittänyt, että on peruuttanut päätöksensä, mutta selkeyttä tähän peruuttamiseen tarvitaan.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se, että me tivaamme täällä, mitä mieltä hallitus oikein on tästä eläkeiän korottamisesta, ei ole mikään ihme, koska yksi työmarkkinajärjestöistä, joka on ollut teidän kanssanne aamulla neuvottelupöydässä, on joutunut laittamaan tiedotteen, jossa se oikaisee, että se ei ole sitoutunut kolmen vuoden korotukseen eläkeikään vaan ainoastaan siihen, että ihmiset pääsisivät sitä lähemmäksi. Elikkä ilmeisesti tämä keskustelu ei ole ihan niin selvää kuin odottaisi. Sen vuoksi me kysymme teiltä, peruuttaako hallitus tämän esityksensä, jonka se politiikkariihessä teki siitä, että vanhuuseläkeikää nostetaan 65 vuoteen. Yksinkertainen vastaus, kyllä tai ei.

Tämän lisäksi kehottaisin teitä kyllä keskustelemaan työmarkkinajärjestöjen kanssa enemmän, jos teille on uutinen se, että ne haluavat nostaa eläkeikää lähelle sitä eläköitymisikää, joka edellisessä sopimuksessa ja edellisessä eläkeratkaisussa tehtiin, koska se oli tuon ratkaisun tavoite, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) että eläkeiät nousevat sinne 63 vuoteen. Ei se ole mikään uusi kunnianhimoinen tavoite, se on ollut olemassa koko ajan. Voi olla, että se on (Puhemies: Minuutti kulunut!) teille uusi ja kunnianhimoinen.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Tämä kolmen vuoden siirto koskee keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää, ja siinä vertailupohja tulee olemaan 25 vuotta vuonna 2008 täyttäneiden odote. Tässä suhteessa tämä on aivan selvä. Minä ymmärrän sen, että oppositiolla on halu saada tähän teidän kysymykseenne vastaus. (Naurua) Kyllä minä ymmärrän sen täysin. On, on, on.

Mutta hallitus vastaa tavalla, josta me olemme sopineet yhdessä järjestöjen kanssa ja joka ilmenee siitä sopimuksen 6) kohdasta, jonka mukaan tällä nyt käynnistyvällä työllä "haetaan vaihtoehtoisia malleja hallituksen linjaukselle eläkeiän alarajan nostamisesta" ja "hallitus ei ryhdy tästä työstä poikkeavien eläkepoliittisten päätösten valmisteluun ja toimeenpanoon" ja "hallitus ja työmarkkinajärjestöt arvioivat linjausta ja ehdotusten vaikuttavuutta niiden valmistuttua".

Meidän vastauksemme on siis se, että me olemme sitoutuneet tähän työhön ja me uskomme, että tätä kautta saadaan se kolmen vuoden lisäaika.

Elinkeinoministeri  Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Vielä tähän sopimukseen: 6) kohta on niin kuin se kirjoitetaan. Hallituksella ja työmarkkinajärjestöillä on siitä yhteinen käsitys. Se on niin kuin se kirjoitetaan. Olisi erittäin arvokasta, jos kuitenkin perinteisesti aika lähellä tiettyjä ammattiyhdistysjärjestöjä oleva sosialidemokraattinen liike voisi yhtyä siihen, miten ammattiyhdistysliike tämän asian tulkitsee.

Mitä, ed. Jaakonsaari, vielä tulee siihen, miten oli 1990-luvun alussa, vuonna 1995, ja miten on nyt tilanne, molemmilla kerroilla oli kysymys siitä, miten lamasta selviydytään. Silloin leikattiin ja rankasti, silloin vuosina 1995, 1996 ja 1997. Tämä hallitus on valinnut sen ratkaisun, että yritetään jatkaa ja lisätä työtä ja lisääntyvän työn kautta saadaan kansantulon kakku hoidettua siihen kuntoon, että ei tarvitse mennä leikkauksiin. Tästä nyt on ammattiyhdistysliikkeellä ja hallituksella yhteinen käsitys, että tältä pohjalta haetaan ratkaisua tästä lamasta selviytymiseen.

Sosiaali- ja terveysministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa herra puhemies! Täällä on kokonaan unohdettu se, että kansaneläkkeessähän vanhuuseläkeikä on 65 vuotta, sehän on 65 vuotta. Jos haluaa ottaa sen varhennettuna, voi ottaa sen 62-vuotiaana kuten työeläkeläinenkin.

Mutta jos ottaa sen varhennettuna, joka kuukautta kohti tulee alenemaa pysyvästi 0,4 prosenttia elikkä kolmessa vuodessa 62:sta 65:een tulee 3 kertaa 4,8 prosenttia. Se on 14,4 prosenttia pysyvää alenemaa eläkkeeseen. Jos eläke olisi kansaneläkeläisellä vaikka esimerkiksi 500 euroa kuukaudessa, niin pysyvä alenema sitten, kun sen eläkkeen saa 65-vuotiaana, olisi 72 euroa kuukaudessa. Ymmärrätte, kuinka pieni tämä eläke on.

Nyt näemme sen, kuinka eläkeläisten välillä voi olla eroja siitä riippuen, mihin järjestelmään he kuuluvat. Tässä kansaneläkejärjestelmässä (Puhemies: Minuutti on kulunut!) on paljon pätkätyöntekijöitä, tulevaisuudessa yhä enemmän maahanmuuttajanaisia jne.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Ed. Filatov sanoi, ettei tämä kolme vuotta ole haastava, että työmarkkinajärjestöt ovat sitä ajaneet. Kaikki ovat olleet sitä mieltä, että työuria pitää pidentää. Mutta kyllä työmarkkinajärjestöjenkin mielestä tämä on äärimmäisen haastava, ja itse asiassa juuri sen takia on niin hyvä tämä sopu, että nyt me itse asiassa haukkaamme paljon suuremman kakun palan kuin konsanaan ajattelimme, että Suomessa voidaan tehdä. Tämä on erittäin hyvä. Tämä on vastuullista, tässä kannetaan vastuuta tulevista sukupolvista ja erityisesti tulonsiirroista ja palveluista.

Mikäli tässä työssä emme onnistuisi, niin meidän täytyisi välittömästi, siis nyt jo ihan kevään aikana, nostaa veroja esimerkiksi 10 prosentilla, siis vaikkapa tuloveroja, jotta pääsisimme samaan kestävyysvaikutukseen kuin tällä työurien pidentämisellä päästään. Tämä on rahanarvoista tavaraa, mistä nyt olemme sopineet. Kyllä demokratiassa hallituksellakin on joku oikeus, kyllä eduskunnallakin on oikeus olla aloitteellinen, ja kun tätä aloitteellisuutta on ollut, nyt me olemme päässeet hyvään alkuun ja tämä työ tuottaa semmoisen tuloksen, että Suomi on uskottava hoitamaan omaa julkista talouttaan myös tämän kriisin aikana.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Katainen, kyllä eduskunnallakin on oikeus saada vastaus välikysymykseen, ja siitähän tässä kaikessa on nyt kysymys. Meillä oppositiolla kuten myös palkansaajajärjestöillä oli yhteinen näkemys siitä, että tämä aamuinen neuvottelutulos tarkoittaa sitä, että hallitus peruu päätöksensä nostaa eläkeikärajaa 65 vuoteen. Mutta mitä on tehnyt hallitus? Hallituspuolueiden kansanedustajan suulla, pääministerin suulla lietsotaan väärää tietoa tästä neuvottelutuloksesta, (Ed. Zyskowicz: Tehän se lietsotte väärää käsitystä!) jotta yksi työmarkkinajärjestö joutuu lähettämään tiedotteen, jossa korjataan pääministerin ja hallituksen antamia puheita. Sen takia olisi oikeudenmukaista, että te, arvoisa pääministeri, vastaisitte nyt tähän kysymykseen, joka teiltä on välikysymyksessä demokratian pelikeinona ja sääntönä kysytty: oletteko te perumassa tämän eläkeikärajan noston 65 vuoteen vai ette?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On kovin kummallista tämä keskustelu, kun sitä vastausta nyt ei saa. Kolme tuntia on kohta tässä odotettu, että herra pääministeri antaisi sen vastauksen, onko se 63 vai 65. Te nyt koko ajan käytätte keppihevosena sitä ja pidätte isoa numeroa siitä, että tämä kolmen vuoden tavoite on nyt tässä aamulla saavutettu. Jos minut on oikein informoitu, niin se sama tavoite asetettiin jo vuonna 2005 syntyneen ratkaisun yhteydessä työmarkkinajärjestöjen kesken, että tavoitellaan kolmen vuoden työuran pidentämistä. Mitä uutista siinä nyt on? Mikä saavutus se sinänsä on? Minä olen samaa mieltä, että niin pitää tehdä.

Mutta, pääministeri, kun minä tuota teidän puhettanne luen, niin siellä on yksi ainoa kohta, joka viittaa myös työnantajaan ja työnantajan velvollisuuksiin, työnantajan vastuuseen. Tämä keskustelu käy nyt koko ajan sillä rintamalla, mitä voidaan tehdä työntekijälle, pakotetaanko vai piiskataanko vai kepitetäänkö vai mitä hänelle tehdään. Eihän se siitä ole kiinni, vaan kyse on työolosuhteista, siitä, miten se ihminen jaksaa siellä töissä (Puhemies: Minuutti!) ja mitä siellä työpaikalla pitää tehdä. Milloin te puututte siihen puoleen?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen hyvin tyytyväinen tähän sopuun ja kiitän siitä myös työmarkkinajärjestöjä, vaikka näyttää nyt siltä, että tämä sopu ei vasemmisto-oppositiota tyydytä.

Herra puhemies! Kun kuuntelen sitä nokittelua ja nokkimista, jolla vasemmisto-oppositio tässä tilanteessa suhtautuu etenkin pääministeriin, tulee kyllä mieleen vanha juttu kahdesta miehestä, jotka törmäsivät hyvin ahtaalla käytävällä. Toinen miehistä sanoi: "Ja minä kun en kiihkoilijoita väistä." Toinen sanoi "minä kyllä väistän", ja astui sivuun.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansantaloudet ympäri maailmaa ovat syvemmässä lamassa kuin koskaan, ja näyttää siltä, että tilanne pahenee edelleenkin. Tämä tarkoittaa sitä, että monia sellaisia suunnitelmia, jotka tehtiin muutamia vuosia sitten eri maissa, meillä muun muassa tätä kunnianhimoista ja hyvää eläkepäätöstä 2000-luvun puolenvälin paikkeilta, pitää tarkastella uudelleen tässä tilanteessa, niin kuin monia monia muitakin asioita on pakko tarkastella uudelleen. Se, mitä nyt on tehty, saatu aikaan keskustelu siitä, millä tavalla työuria voidaan pidentää, työssäoloaikaa pidentää, on keskeinen osa uutta suunnitelmaa. Olisiko tähän tilanteeseen päästy jollain toisella keinolla, mikä nyt tässä on parin viikon aikana tapahtunut, sitä saa kysyä, mutta joka tapauksessa näyttää siltä, että lopputulos, jossa vahvasti suomalaisen yhteiskunnan eri osapuolet ovat sitoutuneet moniin toimiin työuran pidentämiseksi, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) on nyt saatu aikaiseksi. Minusta tätä lopputulosta voidaan pitää erinomaisen hyvänä. Se on ennen kaikkea tärkeätä meidän lapsillemme, tulevalle sukupolvelle, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) joka viime kädessä maksaa laskun tästä tilanteesta.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Herra valtiovarainministeri! Tässä inhimillisesti ja taloudellisesti vakavassa tilanteessa ei voi olla varaa semmoiseen vastuuttomaan vauhtisokeuteen, jota tekin edustitte tammitauolla lähtemällä kelamaksun poistoon aiheuttamalla valtiolle miljardin euron lisävelkatarpeen. Samoin te olette kansallisen yhtenäisyyden näkökulmasta tehnyt erittäin suurta vahinkoa nyt pääministerin kanssa nimenomaan pakko- ja sanelupyrkimyksillä eläkeiän nostossa ja eläkkeiden heikentämisessä. Nyt kansan tahdosta ja pysäyttämänä te joudutte harkitsemaan asiaa ja haette ikään kuin vetäytymistietä, mutta tämä keskustelu on vakavalla tavalla osoittanut välikysymyksen edelleen tarpeelliseksi sen takia, että selvästi te haette "vaihtoehtoisia malleja hallituksen linjaukselle eläkeiän alarajan nostamisesta" luopumatta tästä. (Ed. Laakso: Juuri näin!) Kysymys on tästä. Te ette luovu tästä pyrkimyksestä, ja sen takia toisin kuin kristillisten mielestä, joilla on kova hinku porvarihallitukseen, tässä asiassa on hyvä, että eduskunta nimenomaan äänestää hallituksen luottamuksesta.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kysymys on juuri siitä, onko hallitus edelleenkin sitä mieltä, että eläkeikää nostetaan 63:sta 65 vuoteen ja samalla ollaan tukkimassa eläkeputki.

Herra pääministeri, työttömyyseläkeputkessa ja työttömyyseläkkeellä oleva henkilö on työvoimaviranomaisten käytettävissä, ja hänen on otettava työtä vastaan, jos sitä tarjotaan. Te vaaditte sen eläkeputken tukkimista. Mihin työttömät joutuvat? He joutuvat toimeentulotuelle, työmarkkinatuelle ensin, sitten toimeentulotuelle. (Ed. Zyskowicz: Tavoitteena on se, että heistä ei tehdä työttömiä!) Sitäkö te haluatte, kun ette pysty järjestämään töitä? Ei yksityinen työnantaja ota töihin eikä valtiovalta järjestä.

Toisena asiana: Työkyvyttömyyseläkkeitä myönnettiin noin 25 000 vuodessa. Te vaaditte kiristystä työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyyn. (Ed. Uotila: Sairaat töihin!) Yksityisellä puolella hylättiin näistä eläkehakemuksista viime vuonna 22,8 prosenttia, kuntapuolella 20,3 prosenttia, ja te vaaditte vielä kiristystä. (Ed. Zyskowicz: Missä?) Minkä tähden? Työkyvyttömyyseläke on työkyvyttömälle ihmiselle se viimeinen turva.

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime vaalikaudella hallitus antoi eduskunnalle tulevaisuusselonteon Suomen väestön ikääntymisestä. Siinä kävi ilmi, että työvoima pienenee joka vuosi seuraavat 20 vuotta. Samalla yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä kaksinkertaistuu.

Eduskunnassa käyty keskustelu nosti onneksi esiin myös ratkaisuja, kuten lukion jälkeisten välivuosien karsimisen ja eläkkeellejäämisiän nostamisen. Muuten nyt 20—40-vuotiaiden sukupolvien eläkkeenmaksutaakka ja eläkeikä nousevat kohtuuttoman korkeiksi.

Neljän vuoden odottelun jälkeen hallitus teki puolivälin politiikkariihessä periaatepäätöksen sekä välivuosista että eläkkeelle jäämisistä. Sen jälkeen onkin sitten väitelty siitä, tuotiinko asia julkisuuteen oikeassa järjestyksessä vai olisiko siitä pitänyt ensin sopia pienessä piirissä sosiaalitupon tavoin — siis todella pienessä piirissä.

Joka tapauksessa 60-, 70- ja 80-lukujen lasten nimissä ihmettelen, miksi demografiseen kriisiin vastaaminen on kestänyt näin kauan ja miksi asiassa edetään näinkin varovasti.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen tavoitehan on pitää työllisyys mahdollisimman korkealla tasolla, säilyttää ja kehittää hyvinvointipalveluja ja kehittää kansalaisten sosiaaliturvaa. Tämä edellyttää velanottoa tämän kansainvälisen talouskriisin oloissa ja sitten toisaalta kykyä huolehtia siitä velan takaisinmaksusta sen jälkeen.

Tärkeätä ei tosiaankaan ole pelkästään se, että työuria pidennetään vain sieltä loppupäästä vaan myös sieltä alkupäästä ja keskeltä. Työstä poissaoloaikaa myös työuran keskellä on siis vähennettävä, ja tästäkin tietysti odotetaan nyt työmarkkinaosapuolten keinoja.

Sosiaali- ja terveysministeriltä, kun hän on paikalla, kysyisin, onko esimerkiksi osasairauspäivärahan kehittämisen osalta jotain suunnitteilla.

Arvoisa puhemies! Keskusta ei halua leikkausten tielle eikä myöskään korottaa verotusta. Siksi työtunteja pitää saada lisää.

Håkan Nordman /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelussa on viitattu muihin Pohjoismaihin, ja tiedämme, että niissä työntekijät pysyvät kauemmin työpaikallaan ja työllisyysaste on merkittävästi korkeammalla. (Ed. Saarinen: Paitsi Norjassa!) No, miksi tämä on mahdollista? Minulla on sellainen käsitys, että siellä ollaan ja on kauan oltu varsin laajasti yksimielisiä sekä työntekijöiden että työnantajien keskuudessa tämmöisistä tavoitteista, tämmöisistä asenteista ja työvälineistä. Esimerkiksi varsin pitkäaikainen legendaarinen valtiovarainministeri Sträng, hallitseva hahmo Ruotsissa pitkään, toisti jatkuvasti, että resurssit on luotava ennen kuin jaetaan. Tämä heijastuu lainsäädäntöön, asenteisiin, käytännön politiikkaan ja edelleen, ja tähän on päästävä myös meillä, ja toivottavasti nyt tulevissa neuvotteluissa asetetaan tällaiset tavoitteet, koska työllisyys, työpaikat, työnteko ovat hyvinvoinnin perusta. Siihen on pyrittävä ja päästävä, ja se on suomalaisten keskuudessa ykköstavoite.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen sopu oli erittäin loistava ratkaisu. Oli erittäin merkittävää, että yhdessä sitouduttiin työurien pidentämiseen. Tämä sopu oli voitto suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle. Se oli voitto meidän lapsillemme, meidän lapsenlapsillemme.

Olisi ollut reilua sosialidemokraateilta tässä ajassa tänä päivänä kiittää tästä sovusta ja kertoa, oletteko te tämän sovun takana. Kysyn ed. Urpilaiselta: oletteko te tämän sovun takana, koska sosiaalitupon takana te ette ole? (Välihuutoja vasemmalta) Juuri äänestitte sen keskeisiä elementtejä vastaan. Oletteko tämän tärkeän sovun takana, joka turvaa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan? (Ed. Salo: Juuri näin!)

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun täällä on puhuttu siitä, että meidän työikäisten työuria saadaan pidennettyä, niin olisi toivonut, että myös Vanhasen läsnäolo täällä salissa, hänen työpanoksensa tänä päivänä, olisi ollut hieman pidempi. On ymmärrettävää, että pääministeri Vanhanen on puhunut täällä niin kuin on tänään puhunut, koska hänen pitää saada säilyttää kasvonsa, ja ehkä jollain tavalla se hänelle suotakoon.

Mutta sitä ihmettelen, että ministeri Hyssälä täällä supsuttelee vasemmistoliiton kansanedustajille, että kyllä se on hyvä asia, että kansaneläkeläiset joutuvat odottamaan 65:een ennen kuin pääsevät eläkkeelle, ja että olisi nämä muutkin saatu sinne samalle rajalle. Eikö tässä ole teidän mielestänne päinvastoin epäkohta? Eikö kansaneläkkeelle pitäisi päästä aikaisemmin?

Sosiaali- ja terveysministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tässä on vähän niin kuin turha sanoa, jos noin väärin käsitetään. En tiedä, olenko minä, ed. Tennilä, supsuttanut tässä yhtään mitään, ed. Tennilä olisi ehkä odottanutkin, että olisi supsutettu. (Välihuutoja vasemmalta — Naurua)

Arvoisa herra puhemies! Vastaan tähän ed. Komin kysymykseen tästä osasairauspäivärahasta. Kyllä meillä on tarkoitus muuttaa osasairauspäivärahaa niin, että henkilö voi olla nykyistä nopeammin sekä sairauslomalla että töissä samanaikaisesti. Nyt se on 60 päivää. Se on käytännössä kolme kuukautta. Se on aivan liian pitkä aika esimerkiksi masennuspotilaalle, jonka täytyy saada nopeasti palata työpaikkaansa osittain. Me muutamme tätä lyhyemmäksi, jotta se voisi olla heti. Ehkä 9 päivää on se sopiva.

Sen lisäksi me olemme tekemässä muutoksia työlainsäädäntöön sillä tavalla, että katsotaan näitä, jotka ovat työkyvyttömyyseläkkeellä, miten he voisivat nykyistä sujuvammin palata — heistä moni haluaisi palata töihin, mutta he eivät uskalla, koska he luulevat, että eläke menee — ja voisimme nykyistä paremmin turvata sen eläkkeen lepäämisen. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Sitten me olemme parantamassa myöskin sitä, että mietitään, miten näitä tuloja voisi eläkkeen päälle vielä saada.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä soppa on pääministerin keittämä. Hänen Ruka-reforminsa uhkasi tehdä eläkkeistä katoavaa kansanperinnettä ja ennen kaikkea vaaransi yhteiskuntarauhan. (Välihuutoja) Nyt on suorastaan pelkurimaista, että meidän pääministerimme poistui paikalta vastaamatta eduskunnan ja Suomen kansan suoraan kysymykseen, aikooko hallitus pyörtää päätöksensä eläkeiän korottamisesta vai ei.

Ministeri Pekkarinen, olette tunnettu suorapuheisuudestanne. Uskallatteko te vastata, mikä on hallituksen kanta? Aikooko se perua eläkeiän korotuksen vai ei?

Elinkeinoministeri  Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Jos ed. Gustafsson haluaa, niin minä voin siirtää tämän sopimuksen tähän syrjään, en minä sitä välttämättä tarvitse, koska se periaate on tässä tärkeä. (Ed. Kallis: Vastaus on tärkeä!) Hallitus ja työntekijäjärjestöt ovat tehneet yhteisen sopimuksen, ja se on kirjoitettu tähän paperille, (Ed. Sirnö: Ja vastaus oli?) ja sen jälkeen, kun on se laitettu paperille yhteisesti, niin siitä joidenkin sellaisten tulkintojen tekemiselle, jotka aiheuttaisivat jonkinlaista hämminkiä, ei ole mitään perustetta. Pysytään siinä, mikä on kirjoitettu, toimitaan sen mukaan ja tehdään sellainen ratkaisu, jolla työuria voidaan jatkaa kolmen vuoden verran. Meillä on yhteinen näkemys työmarkkinajärjestöjen kanssa, eikä ole mielestäni edes korrektia lähteä sitä yhteistä näkemystä, paperille pantua, jollakin tavalla tulkitsemaan.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Me olemme nyt eduskunnassa, ja eduskunta on esittänyt hallitukselle välikysymyksen, jossa se kysyy, aiotteko peruuttaa eläkeleikkauksen. Ilmeisesti hallitus aikoo sen tehdä, koska olen STT:n tekstiviestistä näin päätellyt. Mutta, arvoisa puhemies, me olemme nyt eduskunnassa, joka edellyttää parlamentarismin toimintaa. Parlamentarismi ei voi toimia niin, että tekstiviesteistä me edustajat luemme, mitä hallitus on päättänyt. Tämä kielii syvästä ylimielisyydestä ja parlamentarismin halventamisesta.

Arvoisa ministeri Katainen, jos teidän mielestänne oppositio ei tarvitse vastausta siihen, peruutatteko päätöksenne, niin kai edes sairaanhoitajat, opettajat, työmiehet, työnaiset ympäri Suomen, jotka ovat olleet varsin huolissaan teidän päätöksestänne, ansaitsevat sen vastauksen. Onko teissä nyt miestä nousta ylös siitä ja kertoa Suomen kansalle, niille 200 000:lle, jotka nettiadressin allekirjoittivat, ja monille muille, jotka tuntevat huolta, peruuttaako hallitus päätöksensä eläkeleikkauksista? Muuta me emme kysy. Tämä parlamentarismi ei voi perustua ainoastaan tekstiviesteihin.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aamulla tuli STT:ltä uutinen, että hallitus luopuu eläkeiän nostamisesta. Kristillisdemokraatit ottivat tämän ilolla vastaan. Pidimme ylimääräisen ryhmäkokouksen, jossa todettiin, että hallitus on vastannut selkeästi opposition välikysymykseen (Ed. Rajamäki: SDP:n välikysymykseen!) ja on vastannut myönteisesti.

Onneksi meillä on huomenna uusi ryhmäkokous. (Naurua) Me luulimme, että tähän yhteiskuntaan on syntynyt uusi poliittinen kulttuuri, missä hallitus toteaa, että olemme tehneet virheen, puretaan se ja aloitetaan puhtaalta pöydältä. Oppositiossa me pidämme tällaista uutta poliittista kulttuuria tervetulleena ja me ilmoitimme ryhmäpuheenvuorossa, että me emme äänestä epäluottamusta hallitukselle, kun hallitus on näin toiminut. (Ed. Laakso: Liian nopea johtopäätös!) Mutta emme ole saaneet vastausta kysymykseen, päinvastoin. Annatte ymmärtää, että päätös pysyy. Ilmoittakaa se äänestäjille. Me ainakin sen teemme, ilmoitamme, että hallitus aikoo nostaa eläkeiän 65 vuoteen. (Välihuuto) — No, sanokaa sitten, että te ette nosta.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Tässä on tullut useampia kysymyksiä. Kahteen vastaan, ehkä se aika riittää siihen.

Niistä keinoista, joita 1995 eläkeuudistuksessa tehtiin eläkeiän nostamiseksi, meillä on yhteinen näkemys järjestöjen kanssa, että ne todennäköisesti eivät tule riittämään, muuten tähän koko työhön ei olisi lähdetty. Eli meillä on siis yhteinen näkemys siitä, että tarvitaan lisää, sen takia tähän työhön lähdettiin. Se tämä oli. (Vasemmalta: Se tiedetään jo!)

Sitten, mitä tulee tähän paljon jankattuun vastaukseen. Minä luen sen, mistä me olemme sopineet. Teillä on ... (Välihuutoja vasemmalta) — Kannattaa varmaan kuunnella kuitenkin, joku saattaa ehkä ymmärtää, mitä tässä sanotaan. — Tässä nimittäin sanotaan ... (Hälinää) — Jos saisin vastata kuitenkin kysymykseen. Saanko vastata kysymykseen? (Eduskunnasta: Vastaa!) — "Tällä työllä haetaan vaihtoehtoisia malleja hallituksen linjaukselle eläkeiän alarajan nostamisesta. Hallitus ei ryhdy tästä työstä poikkeavien eläkepoliittisten päätösten valmisteluun ja toimeenpanoon. Hallitus ja työmarkkinajärjestöt arvioivat linjausten ja ehdotusten vaikuttavuutta niiden valmistuttua." Voiko tätä monella tapaa ymmärtää? (Ed. Laakso: Voi kyllä!) Onneksi työmarkkinajärjestöt eivät ymmärrä, kun meillä on yhteinen tulkinta, yhteinen teksti. Me olemme tästä yhtä mieltä.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hetken näytti siltä, että tämä Vanhasen vapaa hiihtotyyli Rukalla olisi palannut perinteiseen tyyliin, mutta nyt näyttää siltä, että kyllä se Vanhanen suksi karkuun, kun täällä tultiin tämän oleellisen kysymyksen ääreen.

Nyt on palattu siihen hallituksen politiikkaan, jossa tekstiviestien perusteella pitäisi tietää, mitä mieltä hallitus on. (Ed. Manninen: Tehän sanoitte, että teillä on paperi!) Mutta kysymys on myös siitä, miten me näemme laajemmin eläkepolitiikan. Vasemmisto on yksilöllisyyden kannalla toisin kuin ilmeisesti kokoomus, keskusta, Rkp, vihreät. Eläkkeissä pitää huomioida yksilön jaksaminen. Eivät 40 vuotta työtä tehneen 60-vuotiaan sairaanhoitajan, siivoojan, rakennustyöläisen olkapäät, polvet välttämättä kestä enää työelämässä olemista, ja nyt halutaan eläkeikää korottaa terveyden kustannuksella. Meidän linjamme on se, että eläkkeestä pitää olla oikeus nauttia terveenä eikä ihmisiä pidä ajaa loppuun, niin että eläkkeellä ei pysty enää elämään. Tämä teidän päätöksenne — jossa ilmeisesti pitää se, että ollaan nostamassa 65 vuoteen eläkeiän alaraja — tarkoittaa sitä, että (Puhemies: Minuutti!) yksilöllisyyttä ei huomioida. Vasemmisto joutuu täällä yksilöitä puolustamaan oikeiston yksilövastaisuutta vastaan.

Hannakaisa Heikkinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Urpilainen pyysi täällä aikaisemmin, että puhutaan totta ja pysytään totuudessa. Kuitenkin demareitten ryhmäpuheenvuorossa väitettiin, että hallituksen 24.2. olleessa politiikkariihessä tuotiin ainoana vaihtoehtona työurien pidentämiselle eläkeikärajan nosto 65 vuoteen. Tässä paperissa on 16 eri kohtaa, johon tällä pyritään. Pysyttäisiinkö myös täällä vasemmalla totuudessa?

Toisekseen täällä ed. Heinäluoma tuo esille sen, että meidän tulee pyrkiä yhteiskuntarauhaan. Minusta oli pöyristyttävää, että työmarkkinajärjestöt irtisanoutuivat sosiaaliturvauudistusta eteenpäinvievästä Sata-komitean työstä. Muistakaa, että kuitenkin työelämässä olevat, me, olemme hyväosaisia. Sosiaaliturvauudistuksella etsitään keinoja siihen, että myös niistä huonompiosaisista pystytään taloudellisesti pitämään huolta.

Petri  Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattinen pitkäaikainen kansanedustaja Valto Koski, joka on myöskin ollut valiokunnan puheenjohtajana, ihmetteli täällä, mistä me oikein täällä riitelemme. Sitä minäkin nyt oikeastaan kysyn. Kun mietin hallituksen alkuperäistä tavoitetta ja sitä, mihin sillä pyrittiin, en pitänyt sitä itse asiassa edes kovinkaan mittavana, kun ottaa huomioon sen ajanjakson, millä sitä toteutettiin.

Mutta tänään olemme saaneet kirjallisesti yhteisen työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen välisen sopimuksen, joka on huomattavasti haasteellisempi kuin tämä hallituksen alkuperäinen tavoite. Minä ymmärrän sen, että totta kai oppositio olisi toivonut, että tällaista hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen välistä sopimusta ei olisi syntynyt, (Ed. Rajamäki: Ei ollut hallituksen mielessä alun perin!) jotta olisi saanut kurkku suorana huutaa nyrkki pystyssä täällä. Eli työmarkkinajärjestöt käytännössä osoittivat vastuullisuutta tänään, tekivät hallituksen kanssa järkevän sopimuksen, mutta samalla he vesittivät teidän välikysymyksenne ihan nollapisteeseen. Sen takia arvostan kristillisdemokraatteja, jotka suhtautuvat tähän hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen (Puhemies: Minuutti!) sopimukseen (Vasemmalta: Eivät enää!) huomattavasti paremmin kuin vasemmisto.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että hallituksen täällä kestänyt kohta 3,5-tuntinen väistely selvään kysymykseen on ollut vastenmielistä katsottavaa. (Ed. Arhinmäki: Puhumattakaan kuuntelemisesta!) Ette halveeraa tällä asenteella pelkästään oppositiota vaan koko eduskuntaa ja myös niitä lähes 200 000:ta suomalaista, jotka ovat huolissaan eläkeleikkauksestaan. Täytyy sanoa, että oma tulkintani tästä väistelystä on se, että kun ei voida antaa selvää vastausta siihen, ollaanko eläkeikää nostamassa 63:sta 65:een vai ei, (Oikealta: Ei olla tässä vaiheessa!) se tarkoittaa minulle sitä, että te ette halua sitä kantaa täällä ääneen sanoa, ja silloin se voidaan tulkita niin, että kohta saamme mediasta lukea, että hallitus höynäytti mediaa, oppositiota ja Suomen kansaa. Tosiasia on kuitenkin se, että pakolla ei kenenkään eläkeikää nosteta. Siinä tarvitaan jaksamista, ikääntyneiden arvostamista ja mahdollisuutta jatkaa siellä työelämässä.

Täällä oli kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa pitkä hehkutus liittyen yhteen suomalaiseen firmaan, jossa on ikäohjelma. Koska te saatatte tällaisen ikäohjelman jokaiseen firmaan, niin että työnantajat kantavat vastuunsa ikääntyvistä työntekijöistään?

Vielä ministeri Kataiselle se kysymys, mihin pääministeri Vanhanen ei koskaan vastannut: mitä tulee tapahtumaan ostoeläkkeille ja luopumistuelle?

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joustavat työajat nousivat Väestöliiton perhebarometrin kyselyssä yhdeksi tärkeimmistä perhepoliittista toimenpiteistä, joita työssäkäyvät suomalaiset toivovat. Tässä asiassa meidän kannattaisi varmaan ottaa oppia esimerkiksi Hollannista taikka Ruotsista. Hollannissa on erittäin tavallista, että toinen vanhempi tai jopa kumpikin vanhemmista on osa-aikatyössä silloin, kun lapset ovat aivan pieniä. Asunto- ja talouspolitiikalla pitäisi meillä kyllä ehdottomasti pystyä luomaan tähän paremmin mahdollisuuksia. Meillä käytetään erittäin vähän tätä osa-aikatyön mahdollisuutta, koska asuminen on niin kallista.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysytään nyt sitten näinpäin: Kun te nyt lupaatte pidättäytyä tietyistä toimenpiteistä, niin yksilöittekö te sopimuksessanne työmarkkinajärjestöjen kanssa sen, mitä ne toimenpiteet ovat? Kuuluuko eläkeiän alaikärajan nostaminen 65:een niihin toimenpiteisiin, joista te olette luvannut pidättäytyä? Vastatkaa nyt edes tähän.

Ministeri Hyssälä, minä luin kuuden vuoden takaisia pöytäkirjoja siitä, kun täällä säädettiin tätä lakia — joka muuten pitää sisällään kaikki ne tavoitteet ja toimenpiteet, mistä tänään on sovittu, siellä on tämä eläkkeelle siirtymisen kolmen vuoden nousukin mukana — niin siinä keskustelussa ministeri Perho, tämän uudistuksen äiti, silloinen sosiaaliministeri, sanoi teille, että miettikääpä jos teistä tulee ministeri, mitenkä te hoidatte, kun te olitte voimakkain arvostelija täällä. Nyt te olette ollut tässä nyt jo useamman vuoden ministerinä. Siinä samassa yhteydessä hyväksyttiin muistaakseni ed. Rehulan ponsi, jossa puututtiin tähän kansaneläkkeitten väärinkohteluun, josta eduskunta siis otti sen kannan, että se pitää korjata. (Ed. Laakso: Hallitus ei tehnyt mitään!) Keskusta on ollut kuusi vuotta hallituksessa. Te olette ollut koko sen ajan ministerinä ja kaksi vuotta vastuuministerinä. Miksi ette te korjaa sitä?

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä on nyt kaksi asiaa: Ensinnäkin on se sopimus, joka on tänään tehty. Olemme kaikki sen takana. Mutta sitten tässä on valtioneuvoston päätös. (Hälinää — Ed. Salo: Oletteko?) — Kuunnelkaa nyt, että ymmärrätte. — Minulla on valtioneuvoston päätös, jossa on korotettu 63 vuoden ikärajaa 65 vuoteen. Tätä päätöstä ei ole muutettu. Ja niin kauan, kun sitä ei ole muutettu, sekin on olemassa. Tämä on se asian ydin. Siihen me olemme pyytäneet vastausta.

Ed. Zyskowicz, tiedätte juridiikasta e contrario -periaatteen, vastakohtaispäätelmän siitä, että kun ei vastata tähän kysymykseen, niin tarkoitetaan sitä, että se päätös on voimassa, mutta ei kehdata sanoa totuutta, ei meille kansanedustajille eikä myöskään Suomen kansalle, siitä, mikä tässä on totta, mutta lähipäivät tulevat sen näyttämään. Te joudutte vastaamaan tähän kysymykseen ja tunnustamaan, että näin on.

Sosiaali- ja terveysministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa herra puhemies! Ensiksi haluan todeta, että kolmen vuoden pidennys työuriin on kova haaste. (Ed. Tennilä: Totta kai!) Se on kova haaste, se on paljon kovempi tavoite kuin se, mikä oli hallituksen tavoite. Se on kova tavoite, ja se vaatii monenlaisia keinoja. Siihen ei päästä helposti, kun nyt olemme katsoneet, mitä on tapahtunut meidän eläkkeelle siirtymisessämme. (Ed. Tennilä: Jos ei päästä, niin mitäs sitten?)

Ihmettelin hiukan sosialidemokraattien puheenvuoroa, jossa 20 000:ta pitkäaikaistyötöntä ehdotettiin suoraan eläkkeelle. Kyllä minusta tällainen, että ongelmia ratkaistaan panemalla ihmisiä eläkkeelle, ikään kuin se ongelma olisi sillä pois, on kyllä väärästä päästä lähtevää sosiaalipolitiikkaa. Kyllä jokaisen osittainenkin työkyky on niin arvokas, että kuntoutus- ja koulutusjärjestelmät koskevat myöskin pitkäaikaistyöttömiä. Me olemme kokeilemassa nyt työpankkeja. Kokeilut ovat lähteneet liikkeelle, ja toivon, että näistä työpankeista aukeaisi yksi sellainen väylä, josta pitkäaikaistyöttömät, joitten työkyky tai toimintakyky on rapistunut, saisivat sellaisen niin kuin pesäpaikan, jossa heitä voitaisiin työllistää ja auttaa. Hallitushan sopi politiikkariihessä myöskin työmarkkinatuen aktivointirahasta. Elikkä kaikkein huonoimmassa työmarkkina-asemassa olevia halutaan nyt aktivointirahalla aktivoida. He saavat lisää rahaa, (Puhemies: Minuutti kulunut!) jolla heitä kannustetaan koulutukseen ja aktivointiin.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vasemmisto ei hyväksynyt sosiaalitupoa. Siitä äänestettiin tänään. Nyt näyttää siltä, ettei vasemmisto hyväksy tätä hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen sopimusta. (Ed. Skinnari: Kyllä se hyväksytään!) No, eihän siinä mitään, teillähän on täysi vapaus parlamentaarisessa demokratiassa suhtautua näihin sopimuksiin kuten haluatte ja voitte olla niitä vastaan, mutta siihen, että te nyt tivaatte täällä hallitukselta, peruuko hallitus tekemänsä päätöksen (Ed. Sirnö: Se on välikysymyksen aihe!) — se on välikysymyksen aihe — totean vain, että media oli oikeutettu illalla ja aamulla saamiensa erilaisten tulkintojen perusteella esittämään oman näkemyksensä siitä, mitä tämä sopimus tarkoitti. (Ed. Skinnari: Mitä se tähän kuuluu?)

Mutta mitä hallitukseen tulee ja myös minuun hallituspuolueen kansanedustajana, en minä lähde tätä tässä teille tulkitsemaan sen enempää, koska tässä sopimuksessa aivan selvästi kohdassa 6 sanotaan se, mistä hallitus yhtäältä ja työmarkkinaosapuolet toisaalta ovat tässä yhteydessä sopineet, ei enemmästä eikä vähemmästä.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on kyllä mielenkiintoinen ja eriskummallinen keskustelu. Hallitusaitiossa istuu puolue, joka järjestää oikein kampanjatilaisuuksia ympäri maata, että "hei, nyt me puhutaan suoraan ulkopolitiikasta". (Ed. Zyskowicz: Onko se paha?) — Se on hieno asia. — Mutta kun täällä haluttaisiin vastaus siihen, peruuttaako hallitus kaksi viikkoa sitten tekemänsä päätöksen yksipuolisesti nostaa eläkeikiä 65 vuoteen, niin meille luetaan niin kuin Yya-sopimusta aikoinaan tätä sopimustekstiä ja jopa ed. Zyskowicz sanoo, että tähän en minä mitenkään lähde spekuloimaan, mitä tämä tarkoittaa. (Ed. Salo: Päästäkää Tuomioja irti!) Kyllä politiikassa voidaan todellakin puhua yhtä ja tehdä toista.

Mutta nyt katson ministeri Kataista silmiin: Te teitte päätöksen, että ostoeläkkeet muutetaan välittömästi ja tuodaan eduskuntaan kiireellinen ehdotus siitä, että nostetaan 65:een. Voisitteko tämän kertoa, onko tämä päätös voimassa, tuodaanko tämmöinen lakiehdotus eduskuntaan kiireellisenä?

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täytyy ensinnäkin ed. Heinäluomalle sanoa, että kyllä Yya-sopimustulkinnat olivat helpompia kuin tämän sopimuksen tulkinnat. (Naurua — Ed. Zyskowicz: Niin, teille!)

Ongelmahan tässä nyt näyttää olevan se, että hallitus pitää ikään kuin giljotiinina taustalla sitä mahdollisuutta, että eläkeiän alarajaa kuitenkin korotetaan, jos vaihtoehtoisia malleja ei löydy. Sen takia me haluamme selvyyden siitä, onko hallitus peruuttanut tämän uhkauksensa ja päätöksensä, (Ed. Zyskowicz: No, löytyykö tästä paperista sellaista kohtaa?) vai onko se siellä taustalla ikään kuin edesauttamassa näitä neuvotteluja? Jos neuvotteluja käydään tällaisen giljotiinin varjossa, ne eivät ole todellisia neuvotteluja.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Puhemies! Meillä on ollut jonkun aikaa valmistelussa, ei kovin pitkällä kyllä, ostoeläkkeiden uudistus lähinnä Siva-mallin pohjalta. Nythän se on liian löperö eli kahdessa vuodessa voi nostaa verotuetun eläkkeen ja vieläpä liian varhain. Siihen on saatava muutos. Tämä osaltaan vaikuttaa eläköitymisikään.

Mitä sitten tulee tähän kohtaan 6), niin kyllä ihan tavallinen suomalainen fiksu ihminen ymmärtää, mitä tässä sanotaan. Me sovimme työmarkkinajärjestöjen kanssa — tästä ei voi olla erilaisia tulkintoja — ja kävimme keskustelua, että ei ole olemassa mitään giljotiinia, ei kumpaankaan suuntaan, ei minkäänlaisia giljotiineja. Tästä on nimenomaan sovittu ja tämä on sanottu myös tänä aamuna tiedotustilaisuudessa ääneen. Tässä lukee: "Tällä työllä ..." — eli Rantalan ryhmän työllä, jolla ... — Valitettavasti ed. Räsänen, me emme voi ottaa oppositiota sinne mukaan, koska tämä ei ole demokraattinen työryhmä (Naurua) mutta muuten perusteltu, kuten nämä kolmikantatyöryhmät eivät ole demokraattisia työryhmiä, emmekä (Ed. Rajamäki: Talvisodan henkeä!) voi ottaa oppositiota sinne mukaan. Tämä on tämä työmarkkinalogiikka, että siellä ei välttämättä ole poliittinen eikä parlamentaarinen edustus mukana, niin kuin hyvin tiedätte. — "Tällä työllä haetaan vaihtoehtoisia malleja hallituksen linjaukselle eläkeiän alarajan nostamisesta." Eli vaihtoehtoisia linjauksia sille meidän aikaisemmalle päätöksellemme. "Hallitus ei ryhdy tästä työstä poikkeavien eläkepoliittisten päätösten valmisteluun eikä toimeenpanoon." (Ed. Rajamäki: Tällä hetkellä!) "Hallitus ja työmarkkinajärjestöt yhdessä arvioivat linjausten ehdotusten vaikuttavuuden niiden valmistuttua." Kyllä ihan tavallinen, fiksu suomalainen tämän ymmärtää. (Ed. Skinnari: No, sano se!)

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tääll on nyt tullu monesta suusta, muun muassa kollegat Salo ja Koski kertoivat, että mistä täällä nyt enää pallootellaan. Nämä asiat on niin seleviä hallituksen puolesta. Työmarkkinajärjestöt oli sopineet hallituksen kanssa, että näin pelataan, ja hallitus oli jopa tyytyvääsempi mitä se oletti. Eli nyt mennään oleelliseen eli työssäjaksamisehen. Mä väitän, että kun me ihimiset opetetahan toinen toisilleen ottamahan itte vastuuta ittestänsä, huolehtimahan omasta terveysliikunnasta, me jaksetahan paremmin, perhe-elämä menöö paremmin. Priorisoiraan pikkusen sitä omaa ajankäyttöä, niin silläkin voirahan jaksaa työssä paremmin ja perhe-elämä sujuu paremmin. Työ on meirän ilo, siitä lähretähän.

Heli  Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on aivan käsittämätöntä. Oppositio jättää välikysymyksen, ja hallitus saa itse valita, milloin se siihen vastaa. Se valitsee vastata seuraavana päivänä. Täällä vastaajaksi valittiin, varmaan omasta tahdostaan, pääministeri Matti Vanhanen, joka ei ole enää paikalla. Kysymys on niin yksinkertaisesti laadittu, että siihen vastaamisen ei luulisi olevan niin vaikeaa kuin se on tänä iltana ollut. Mutta ilman kotiläksyjen tekemistä hallitus tulee paikalle, halveeraa eduskuntaa, halveeraa niitä kymmeniä- ja satojatuhansia palkansaajia, jotka ovat allekirjoittaneet erilaisia adresseja, ja jotka ovat huolissaan omasta eläkkeestään ja siitä, mitä järjestelmälle tapahtuu, ja täällä ei kyetä suoraan vastaamaan "kyllä" tai "ei", ja menevät ristiin määritelmät. En syytä siitä, että täällä tahallisesti sotkettaisiin asioita, tämä on varmasti vain hallituspuolueiden tietämättömyyttä. On kaksi aivan eri asiaa, kun puhutaan eläkeiästä ja eläkkeellejäämisiästä. Me olemme koko ajan puhuneet eläkkeellejäämisiästä, työurien pidentämisestä, työssäjaksamisesta, kun pääministeri Vanhanen aiheutti itse tämän sotkun puhumalla eläkeiästä ja sen nostamisesta.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on nyt hyvät puolet siinä suhteessa, että nyt useampi suomalainen tietää faktat, missä tässä yhteiskunnassa ollaan menossa. (Ed. Sirnö: Mutta ei tiedä hallituksen vastausta!) Toisaalta uskon myöskin, että tätä tavoitetta tämän tietoisuuden lisäämisestä ei olisi saavutettu, mikäli ei olisi tehty tällä tavalla tätä esitystä. Nyt on erittäin hienoa, että on saatu sopimus aikaiseksi. (Ed. Jaakonsaari: Siis tämäkö oli ihan suunniteltua alun perin? Aika ovelaa!)

Muistakaa vielä, että nythän tavoitteena on juuri se eläkkeellejäämisiän myöhentäminen kolme vuotta myöhemmäksi. 9 miljardia euroa on lähes yhtä paljon kuin sosiaali- ja terveyspuolen budjetissa vuodessa käytetään, enempi kuin koulutukseen käytetään. Kun puhutte myöhemmästä koulutuksesta sosiaali- ja terveyspuolella, miettikää sitten, miten se tulorahoitus tulee. Se, että me saisimme kolme vuotta myöhemmäksi eläkkeellejäämisikää, on erinomainen tavoite kaikin puolin. Nyt täytyy löytää ne positiiviset keinot. Onneksi siitä on kuultu jonkin verran täällä. Täytyy myöskin ehkä miettiä niitä opposition inhoamia verokeinoja siinä, millä tavalla voisimme kenties kannustaa ihmisiä olemaan töissä pidempään.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lähivuosina huoltosuhde heikkenee merkittävästi, ja ongelma on ratkaistava tavalla tai toisella. Siihen on useita keinoja, jotka eivät edellytä kansalaisten pakottamista työskentelemään yli jaksamisensa rajojen. Maassamme on paljon työttömiä, ja taantuma lisää heidän määräänsä entisestään. Joukossa on myös ikääntyviä pitkäaikaistyöttömiä, joista moni kyllä tekisi töitä, mikäli niitä vain olisi tarjolla. Valitettavasti yhteiskuntamme suhtautuu usein torjuvasti ikääntyviin työnhakijoihin. Kysynkin asianomaiselta ministeriltä: sen sijaan, että yritetään pakottaa työssä olevat tekemään pitempää uraa kuin he tahtoisivat, kannattaisiko satsata siihen, että kaikenikäiset työttömät saataisiin mukaan työelämään?

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulle ainakin on tullut varmuus siitä, että hallitus ei ole perääntynyt kannastansa. Se on aika selvästi tässä moneen kertaan sanottu. Sen sijaan kantaisin huolta siitä, että kun työuria pidennetään, niin miten käy meidän työttömyysturvan — täällä puhuttiin työttömyyseläkeputkesta — muutosturvan ynnä muiden kuvioiden, koska nehän ovat niitä keinoja, joilla pidetään ihmiset töissä. Nämähän ovat Sata-komiteassa, mutta nehän tulevat erittäin tärkeään rooliin tässä jatkossa. Mitä nyt sitten keskusjärjestöjen kanssa keskusteltiin näistä asioista? Nämähän ovat Sata-komitean asioita, mutta liittyvät minusta olennaisesti tähän työuran pidentämiseen ja eläkeiän nostamiseen.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En tiedä, onko hallitus vetäytynyt, mutta hallitus on pystynyt pääsemään työmarkkinajärjestöjen kesken sopimukseen siitä, kuinka mennään eteenpäin, ja se on iso kysymys. Kiitos kuuluu todellakin vastuulliselle hallitukselle ja vastuullisille työmarkkinaosapuolille. (Ed. Gustafsson: Ja vastuulliselle oppositiolle!) Sitä vastoin pitää kyllä ihmetellä sitä, kuinka oppositio suhtautuu tällä hetkellä siihen kolmikantaiseen keskusteluun ja sopimiseen. Tämä luo kuitenkin pohjaa sille tulevaisuudelle, mihin hallitus tähtää ja mihin koko eduskunnankin tulisi tähdätä. On pakko kysyä teiltä edelleenkin, olisivatko sitten leikkaukset, eläkeläisten, opiskelijoiden, työttömien vai kenenkä kurittaminen se vaihtoehto. Sosialidemokraatit 1995 toteuttivat tätä politiikkaa ja vasemmistoliittokin oli mukana siellä. Hallitus katsoo pidemmälle ja pyrkii hakemaan meille myös sitten sitä jatkoaikaa, jolla ongelmia ratkaistaan. Vai pitäisikö meidän lähettää presidentti Obamalle viesti, että peruuttakaa koko finanssikriisi, peruuttakaa koko tämä lama? Emme me selviä sillä, että ongelmat lakaistaan maton alle. Ne on pakko ratkaista. Hallitus on osaltaan tuota ratkaisutyötä tehnyt ja saavuttanut myös yhteisymmärrystä. Tämä on tärkeä asia.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täytyy myöntää, että tämä välikysymyskeskustelu on ollut kyllä hyvin erilainen kuin kuvittelin vielä muutama tunti sitten. Aamulla ajattelin, että tämä on riemuvoitto oppositiolle, työmarkkinajärjestöille ja kaikille niille kansalaisille, jotka ovat allekirjoittaneet adressin ja puolustaneet eläkeiän nostamisen peruuttamista. Nyt täytyy myöntää, että äsken ensimmäistä kertaa sain henkilökohtaisesti ainakin selkeän vastauksen siihen, mikä on hallituksen linja. Katainen äsken totesi, että siitä periaatteesta ei ole kuitenkaan peräännytty, elikkä Katainen sanoi, että kohdassa 6), aivan kuten siinä lukee, nyt tulkitsitte sen oikein, tällä työllä haetaan vaihtoehtomalleja hallituksen linjaukselle eläkeiän alarajan nostamiseen. Ensimmäistä kertaa hallitukselta tuli ääneen se, minkä me ehkä olemme kuulleet tekstiviesteinä tai huhuina. Hallitus ei ole luopunut tästä periaatteestaan kuitenkaan.

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on hieno tämä tänään saatu sopu hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kesken, vaikka se ei tunnu oikein vielä oppositiolle tämän pitkänkään debattikeskustelun aikana selvinneen. Toivon, että kuitenkin olette sopimuksen ja lopputuloksen takana, (Ed. Tennilä: Neuvottelut on aloitettu!) koska se on kaikkien suomalaisten etu pitemmän päälle. Hallitus, kuten täällä valtiovarainministeri Katainen on sanonut moneen kertaan, haluaa katsoa pitkälle tulevaisuuteen ja turvata meidän julkisen taloutemme kestävyyden. Tämä tämänpäiväinen päätös todella tukee tätä tavoitetta.

Tässä sopimuksessa sanotaan, että tavoitteena on nostaa suomalaisten todellista eläkeikää kolmella vuodella, jotta Suomessa tehtäisiin yhtä pitkät työurat kuin muissa Pohjoismaissa. Ei puhuta enää tästä 63—65 vuoden iästä mitään, vaan puhutaan todellisesta eläkeiän nostosta. Jatkovalmistelut tehdään todellakin tässä Rantalan vetämässä työryhmässä ja näitä yksityiskohtia ei ole vielä sovittu, joten tämä tulee varmaan sisältämään hyvinkin paljon merkittäviä toimia työssäjaksamisen, työhyvinvoinnin edistämiseksi, mutta myös tarvitaan paljon toimia esimiestyön johtamisen edistämiseksi. Näillä keinoilla varmasti saadaan tätä tavoitetta saavutettua.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jännittävää tätä keskustelua seurata. Minä provosoiduin ed. Rossin äskeisen puheenvuoron johdosta ja totean, että kyllä se nyt taitaa vaan tämä ennen Obaman ja kumppaneitten aikaa syntynyt finanssikriisi tuottavan sen tuloksen, että kaikkiin niihin keinoihin, jotka te äsken kielsitte, että ne ovat niin kuin paletista pois, leikkauslistat jnp., joudutaan tukeutumaan, valitettavasti. (Ed. Jaakonsaari: Aivan varmasti!) — Näin on. Arvostan sitä pyrkimystä, mikä hallituksella on ollut saada työmarkkinajärjestöt mukaan. Käsittelen sitä omassa puheenvuorossani kohta vähän tarkemmin. On hallitukselta ihan taitavaa, että siellä on se vanha päätös olemassa 65 vuodesta, niin että jos nuo neuvottelut eivät tuota tulosta, niin asia on sitten sillä hoidettu. (Ed. Tennilä: No nyt se tuli! Tässähän se oli!)

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täytyy kiittää ensinnäkin kaikkia niitä ihmisiä, jotka lähtivät liikkeelle sankoin joukoin. 200 000 ihmistä on liikahtanut tämän asian ympärillä konkreettisesti, ja ay-liikkeen ja opposition hyvällä yhteistyöllä välikysymys on vaikuttanut. Tämä on vasta erävoitto. Hallitus kyllä perääntyy, mutta sen kainalosta näkyy valitettavasti ketunhäntä. SDP:tä täällä on arvosteltu, että ei ole vaihtoehtoja. Sivulta 3 eteenpäin esitetään kymmenen vaihtoehtoa, miten työuria voidaan edistää ja pidentää, mutta hallitus ei ole luopunut 65 vuoden eläkeiän alarajan tavoitteesta. Se on käynyt täällä selville. (Ed. Zyskowicz: Ei se ole tavoite!) — Jos olisi luopunut, herra Zyskowicz, niin hallitus olisi sanonut sen tuolta yhdellä lauseella: olemme luopuneet. — Murheellista on ollut, miten hallitus suhtautuu asiallisesti esitettyyn välikysymykseen. Suomalaiseen kulttuuriin nimittäin kuuluu, että kun kysytään, niin vastataan. Kun asiallisesti kysytään, niin asiallisesti vastataan. Hallitus on tässä ollut ...

Sosiaali- ja terveysministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa herra puhemies! Näyttää siltä, että vasemmisto on pettynyt siitä, että tuli sopimus. (Vasemmalta: Ei ole!) — Aivan selvästi täältä kuvastuu semmoinen suuri pettymys siitä, että hallitus on sopinut yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa, millä tavalla asiaa viedään eteenpäin niin, että kolme vuotta tulee työuraan lisäystä, kolme vuotta. Me olemme sopineet tästä syvässä yhteisymmärryksessä, sopimus on tehty, ja kolme vuotta on kova tavoite. Sanon, että se on kovempi tavoite kuin meillä oli alun perin. Ja te olette nyt pettyneitä siitä, että näin on tehty.

Sen lisäksi hallitus on sitoutunut sosiaalitupoon. Me valmistelemme tällä hetkellä ministeriössä useita lakeja, jotka liittyvät sosiaalitupoon. Huomenna meillä on valtiovarainministeriön kanssa kehysneuvottelut, joissa olen laittanut kaikki rahasummat sinne, että viemme sosiaalitupoa eteenpäin piirulleen niin kuin siitä on sovittu ja kuten oli siellä Sata-komitean linjauksissa tammikuussa. Me olemme siis sitoutuneet työmarkkinajärjestöjen kanssa syvään yhteistyöhön ja haluamme sitä yhteistyötä kunnioittaa ja viedä eteenpäin juuri niin kuin on sovittu.

Sitten vastaan, täällä oli ed. Valto Koski ... (Puhemies: Minuutti on kulunut!) — Saanko, puhemies sanoa vielä, (Puhemies: Lyhyesti!) kun valiokunnan entinen puheenjohtaja Valto Koski puhui näistä elinaikakertoimista. Todellakin joudumme avaamaan Puron eläkepaketin, koska se oli huono työkyvyttömien kohdalta, mitä elinaikakertoimiin tulee. (Ed. Tennilä: Se oli surkea!) Haluamme parantaa niitä, muun muassa parannamme opiskelu- ja lapsenhoitoaikoja, tulevan ajan laskentaa. Siellä on monta kohtaa, joita me parannamme, koska emme halua, että nuorena työkyvyttömiksi joutuvat joutuvat kärsimään tämän elinaikakertoimen leikkurista, joka tulisi voimaan ensi vuonna.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Puhemies! Ettei ed. Pulliaisen tulkinnasta lähde vääriä käsityksiä, minä toistan sen vielä, mitä äsken sanoin. Eli meillä on työmarkkinajärjestöjen kanssa yhtäpitävä tulkinta siitä, että tähän työhön ei sisälly mitään giljotiineja. Tämä on yhtäpitävä tulkinta, ja vaikka te kysyisitte sitä kymmenen kertaa, minä vastaan aina samalla tavalla. Älkää pettykö, mutta näin se vaan on. Tähän ei sisälly mitään giljotiineja.

Tästä syystä me arvioimme tämän asiantuntijatyöryhmän työn, joka työryhmä todellakaan ei ole valitettavasti mikään parlamentaarinen eikä demokraattinen, vaan se on kolmikantainen työryhmä ja näin ollen siinä ei ole mitään tämmöistä demokraattista kontrollia. Sen takia me arvioimme, olemmeko me onnistuneet, onko tämä työryhmä onnistunut siinä tavoitteessa, jonka me olemme yhdessä asettaneet. Tästä tässä on kysymys. Ei tätä voi muuta kuin pahalla tahdolla ymmärtää väärin. Tästä tässä on kysymys. Tämän, mikä ei ole lue paperissa, että ei ole giljotiineja, halusin sanoa nyt vielä ääneen. Tästä meillä on yhteinen näkemys.

Olen sataprosenttisen varma, että tässä onnistutaan. Ne keinot eivät ole helppoja, ne eivät ole helppoja löytää. Me tarvitsemme tämän työhyvinvointipuolen, mutta tarvitsemme myös Rantalan ryhmän, joka siis katsoo eläkejärjestelmiä, sen puolen. Siitä me olemme kaikki yhtä mieltä, siis SAK, STTK, Akava ja hallitus ja EK. Etsimme ne parhaat keinot. Sen takia on turha spekuloida yhtään millään muulla kuin sillä, että on pakko onnistua. Jos emme onnistu, meidän on pakko ruveta leikkaamaan tai nostamaan veroja rajusti.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti valtiovarainministerille. Minä onnittelen jo etukäteen teitä siitä. Minä toivon hartaasti, että te onnistutte siinä kolmen vuoden projektissa. (Ed. Tennilä: Ei se ole kolmen vuoden!) — No, käytännössä siis 59,4 plus kolme vuotta, onhan se kolmen vuoden. — Niin, minä onnittelen siitä jo etukäteen. Mutta mitään siitä, mitä minä äsken sanoin, en peruuta.

Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tällä on varttitunti vaille neljä tuntia kiistelty asiasta, josta me olemme kaikki samaa mieltä, eli työurien pidentämisestä joko sieltä alkupäästä eli nuorena tai sitten loppupäästä, (Ed. Zyskowicz: Sekä että!) mutta ennen kaikkea vielä kolmas osio on sitten tuo, että siinä keskivaiheilla eli keski-iässäkin työllisyysmahdollisuuksia parannetaan.

Meillä on mahdollisuus pidentää työuria sen takia, että kun 1960-luvulla 15-vuotiaalla pojalla oli 52 vuotta keskimääräistä elinikää jäljellä eli hän eli 67-vuotiaaksi, niin nyt 2010-luvulla 65-vuotiaalla miehellä on keskimääräistä elinikää jäljellä yli 16 vuotta elikkä hän elää yli 80-vuotiaaksi. Tässä on vastaus siihen, millä perusteilla me voimme työuria jatkaa.

Mutta, arvoisa puhemies, esittäisin ministeri Hyssälälle kysymyksen, voitaisiinko ajatella eläkkeelle siirtymistä sillä perusteella, että on ollut tietyn aikaa työelämän palveluksessa aktiivisesti joko työnhakijana tai sitten töissä olevana. Tämä edesauttaisi sitä, että meillä nuoremmalla iällä lähdettäisiin aktiivisemmin hakemaan töitä (Puhemies: Minuutti on kulunut!) ja sitten taas valmistuminen tapahtuisi huomattavasti nopeammin. Eli olisi tällainen työpassi ja se työaika voisi olla vaikka 40 vuotta, eli kun 25-vuotiaana valmistunut menee töihin, pääsee 65-vuotiaana eläkkeelle, mutta se, joka on 17-vuotiaana mennyt jo töihin, pääsee 57-vuotiaana eläkkeelle, jos työaika on tämä 40 vuotta. (Puhemies: Nyt jo puolitoista minuuttiakin meni!)

Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansaneläkelaki tuli Suomessa voimaan vuonna 1939. Kansaneläkkeen ikäraja on siitä sekunnista lähtien ollut 65 vuotta, vaikka tuolloin odotettava elinikä oli naisilla 60 vuotta ja miehillä 52 vuotta. Eläkeikäraja kuitenkin oli 65 vuotta. Tällä hetkellä nuo elinajanodotteet ovat Suomessa tänään Kelalta tarkistettujen tietojen mukaan naisilla 83 vuotta, miehillä 76 vuotta. Tässä mennään näissä ikärajoissa.

On äärettömän hienoa, että hallitus on valveutunut ja toteutti vanhan sanonnan, että joskus on viisautta ottaa yksi askel taaksepäin, jotta päästään kaksi askelta eteenpäin. Tässä hallitus otti kaksi vuotta taaksepäin ja pääsi kolme vuotta eteenpäin. Eli hallitus, niin kuin sen tehtäviin kuuluu, teki esityksen ja sai tälle ehdotukselleen niin sanotun superkarttuman, sai enemmän kuin pyysi. Se on hienoa.

Teen ehdotuksen siitä, millä tavalla ... (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Teen sen seuraavassa vastauspuheenvuorossa.

Esa  Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensiksikin tästä, mistä ministeri Hyssälä totesi, Lex Taipaleesta, miksi me vaadimme sen tyyppistä. Ilmeisesti ministeri ei tunne tätä systeemiä ollenkaan, koska siellä työvoimatoimistossa on semmoisia ihmisiä niin paljon, jotka eivät sijoitu mihinkään. He käyvät lääkärissä, kukaan ei heitä työllistä. Se rasittaa nimittäin työvoimatoimistoja, rasittaa tätä kansanterveyspuolta. Miksi ei lasketa heitä eläkkeelle? Miksi riiputtaa semmoisia henkilöitä, jotka eivät kykene töihin?

Sitten toinen asia. Meillähän eläkeikä on 68 vuotta, se on 68. Ei siihen välttämättä tarvitse puuttua, mutta miksi ihmiset eivät tee sitten 68:aan? No, sen takia, kun ei ole työkykyä tai sitten työnantaja ei pidä, ei tykkää pärstästä tai on joku muu tällainen syy. Ja ongelma on siinä, jotta pitää poistaa ne esteet, jotta miksi eivät ne ihmiset kykene siihen, ja muuttaa vielä sekin, jotta voi se ihminen tehdä pitempään — sehän voi tehdä nytkin vaikka 70:een, 80:een. Sitä kertymää pitäisi katsoa sillä tavalla, jotta maksetaan niin pitkään eläkemaksuja ja eläke kertyy kuin ihminen on töissä.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aika huolestuneena olen kyllä opposition puheenvuoroja kuunnellut tässä. Näyttää siltä, että poliittista vastuuta ei ole lainkaan. Me tiedämme sen, että elämme taloudellisessa taantumassa, jonka syvyyttä kukaan ei tiedä. Erityisen huolissani olen siitä, että kun tiedämme kaikki, että vain työn kautta tulee uutta jaettavaa, niin täällä on nyt lähdetty vahvasti vasemmalla syyllistämään kaikki suomalaiset yrittäjät ja työnantajat, että se on heistä kiinni, että työuria ei voida jatkaa. Minä itse kyllä koen tilanteen yrittäjänä niin, että se hyvinvointi työpaikoille rakennetaan yhdessä työntekijöitten ja työnantajien kanssa, ja se syyllistäminen, että tässä työnantajat ja yrittäjät syyllistetään, ei kyllä asiaa vie pätkääkään eteenpäin. Olen todella huolissani siitä, että te ette kanna minkäänlaista poliittista vastuuta siitä, missä tilanteessa yhteiskunta tällä hetkellä on.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totean, että hallitus ei vastaa välikysymykseen. Pääministeri Vanhasen puheenvuoron toisen sivun ensimmäisessä kappaleessahan sanotaan kyllä sinänsä selkeästi se asia, mistä tässä on kysymys. On tämän vuoden loppuun asti aikaa etsiä yhteistyössä näiden parttien kanssa vaihtoehtoisia linjauksia hallituksen eläkeiän alarajan nostamispäätökselle, ja tämän aikana, tämän yhdeksän kuukauden aikana, hallitus ei tule nostamaan tätä eläkeikää. Tämä on todettu myöskin siinä tiedotustilaisuudessa, jonka hallitus on pitänyt, ja muun muassa Helsingin Sanomat jo on ilmoittanut, että hallitus ei nosta eläkeiän alarajalinjausta ehdotusten valmistelun aikana, mutta sen jälkeen asia on esillä.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeää ja hyvä, että tänä aamuna päästiin hallituksen ja järjestöjen kanssa sopimukseen. Olen ymmärtänyt, että ainakin puheiden tasolla työurien pidentämisen välttämättömyydestä ollaan hyvin yksimielisiä myös tässä salissa. Tätä taustaa vasten on varsin erikoista, jopa surullista kuunnella vasemmisto-opposition muutamia puheenvuoroja. Tuntuu siltä, että osaa harmittaa, että tänä aamuna päästiin sopimukseen. (Ed. Saarinen: Väärin arvattu!) Ja jonkunlaisen vastuun pitää olla sekä puheissa että teoissa ja toimintatavoissa parlamentarismissa. En ole kovin paljon jämeriä ehdotuksia tämän asian ratkaisemiseksi kuullut. Nyt on hyvin tärkeää kuitenkin, että päästään eteenpäin ja katsomme yhdessä rakentavasti eteenpäin. Koska perustavoitteista olemme niin selkeästi yksimielisiä, niin kyllä myös itse toimintatavoistakin on löydettävissä yhteinen ymmärrys.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilman opposition nopeaa toimintaa sekä kansalaisten ja palkansaajajärjestöjen ja asiantuntijoiden laajaa tukea me suomalaiset olisimme joutuneet pääministeri Vanhasen itse aiheutetun, Rukan hiihtomatkalla saadun lumisokeuden maksumiehiksi ja vastuunkantajiksi. Oppositio ja suomalaiset eivät tällaiseen pakkovaltaan suostu, ja hallitus sai lopulta rukkaset ja perääntyi aamulla eläkeiän nostosta 65 vuoteen.

Miksi te ette nyt sitten myönnä täällä eduskunnan edessä, että te olette saaneet "rukaset" ja että eläkeikä pysyy 63 ikävuodessa? Melkein neljän tunnin keskustelun tuloksena hallituksen toiminta täällä salissa joutuu kyllä todella outoon valoon. Voisitteko siis vielä kerran vastata, mikä on tulevaisuudessa tavoitteenne eläkkeellesiirty- misiäksi ja mikä on lakisääteinen eläkeikä tällä hallituskaudella jatkossa?

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa  Hyssälä

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin totean tässä, että ei pienipalkkaisilla naisilla ole nytkään ollut todellista mahdollisuutta valita 63:n tai 65 vuoden eläkeikää. Heidän on ollut sinniteltävä töissä tappiin saakka, koska eläke on niin pieni, että jokainen euro siihen eläkkeeseen on ollut tarpeen. Tämä on koskenut erityisesti pienipalkkaisia naisia. Heitä on paljon myyjinä jne. Näin se vain se totuus kulkee.

Mitä sitten tulee tähän, että kymmenettuhannet ihmiset pitäisi työttömyyskortistosta siirtää eläkkeelle, kirjoittaa eläkkeelle, minusta se ei ole oikein näitä ihmisiä kohtaan. Eivät heidän ongelmansa siitä parane, että heidät siirretään kotiin eläkkeelle. Heillä on varmasti päihdeongelmia, mielenterveysongelmia. Miten he siitä paranisivat, että heidät kirjoitetaan eläkkeelle ja kotiin? Heillä on pieni eläke, he tarvitsevat kuntoutusta, he tarvitsevat hoitoa. Jos he ovat työkyvyttömiä, niin he saavat (Puhemies: Minuutti!) kyllä työkyvyttömyyseläkkeen, mutta ei ole oikein näitä ihmisiä kohtaan, että heidät siirretään ikään kuin (Puhemies: Minuutti kulunut!) ongelmana pois silmistä.

Elinkeinoministeri  Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusasen puheenvuoron johdosta ihan lyhyesti vaan: Miksi, ed. Tiusanen, te menette antamaan tällaisen tulkinnan siitä, mitä sen vuoden jälkeen sitten tapahtuisi? Mikä on se erityinen syy, miksi pitää nyt lähteä tuota tulkintaa tekemään? Jos ei hallituksella ja oppositiolla näiden neuvoteltua yhteisestä paperista ja pantua siihen selkeästi yhteisen tahdon ole erityistä tarvetta tulkita ja kun meillä on erittäin vahva sitoutuminen siihen, että se tehdään, mikä paperiin on kerran laitettu, niin eikö se riitä? Mitä siihen on laitettu, on se sitten rukkaset tai jotain muuta, no, jos hallitus nyt tässä ja ammattiyhdistysliike ovat sopineet, että tavoitellaan kolmen vuoden mittaista jatkumista 59,4:stä 62,4:ään, jokainen voi olla sitä mieltä ja tehdä oman tulkinnan sitten siitä, onko se rukkaset vaiko ei. Te voitte olla sitä mieltä, että kun tässä tulikin nyt kolme vuotta, se onkin rukkaset, mutta ihan vilpittömästi voin sanoa, että kun on päädytty kolmen vuoden jatkoon, niin minä ainakin olen ja koko hallitus olemme sitä mieltä, että se oli tosi hyvä ratkaisu. Sitä nyt tavoitellaan näissä rakentavissa neuvotteluissa, mitkä tässä käydään (Puhemies: Minuutti!) syistä, joihinka myöhemmin palaan varsinaisen puheenvuoron aikaan.

Tero Rönni /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todellisuushan tällä hetkellä on se, että haastetta riittää tänäkin päivänä vaikka kuinka paljon, työntekijöitä pistetään ulos ja valitettavasti tällä hetkellä kaikestaan työnantajat ilmoittavat, että tehdään pehmeitä ratkaisuja ja laitetaan nimenomaan eläkeputkeen ja eläkkeelle kuuskymppisiä ja jopa alle. Valitettava totuus ed. Reijoselle: oppositiossa emme pysty työllistämään niitä ihmisiä. Ne ovat työnantajat, jotka työllistävät, se on se totuus, ja he sen lopulta määräävät, keitä sinne työpaikalle jää.

Mutta, ministeri Hyssälä, te ette nyt ole tutustunut siihen joukkoon, joita tämä Lex Taipale käsittää. Me olemme kuunnelleet asiantuntijoita, minä olen tavannut niitä ihmisiä valtavan määrän viime kaudella ollessani työasiainvaliokunnassa. Siinä tilanteessa, kun ihmiset kirjoitetaan sieltä eläkkeelle, monelta ihmiseltä loppuu myöskin lääkkeitten käyttö, loppuvat lääkärissä käynnit, kun tulee tietty, taattu tulevaisuus eikä tarvitse juosta toimeentuloluukulla taikka työvoimatoimistoissa kirjoittamassa, että työtön, työtön, työtön. Ja kun suuri osa ei tahdo edes pystyä kirjoittamaan, niin se elämän laatu paranee räjähdysmäisesti, ja he lakkaavat käyttämästä terveyskeskuspalveluita ym., jolloinka yhteiskunnalle tulee huomattavasti halvemmaksi se, että ne ihmiset kirjoitetaan ulos sinne eläkkeelle, kuin se, että heitä jallitetaan ja pyöritetään siellä rattaissa ja tarjotaan kuntaan töihin taikka johonkin muuhun siinä alussa, kun jo alusta pitäen nähdään, että heidän kohdallaan minkäänlainen työllistyminen ei tule olemaan mahdollista (Puhemies: Minuutti on mennyt!) lähimpien kymmenien vuosien aikana.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä suurin ongelma on työn riittävyydessä kaikilla ikäryhmillä. Useat nuoret eivät saa edes ensikosketusta työelämään, kun kesätyöpaikkoja ei ole tarjolla riittävästi. Hallitukselta odotetaan toimia, että nuorille riittää kesätyöpaikkoja. Mitä hallitus aikoo tehdä?

Arvoisa puhemies! Suomalaiset ovat tunnetusti ahkeria ja työhön motivoituneita. Suurin osa haluaisi olla mukana työelämässä pitempään, mikäli työelämä antaisi siihen mahdollisuuden. Työelämän tuntemus ja todellisuus on todella hukassa, jos ei ole tietoa siitä, että ikääntyviä työntekijöitä ohjataan yritysten säästötalkoissa eläkkeelle. Tietääkö ministeri, että näin tapahtuu myös niissä yrityksissä, joissa valtio on omistajana?

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vajaa tunti sitten ed. Heinäluoma totesi, että tämä on erikoinen tilaisuus. Niin tämä on, arvoisat edustajat, tämä on erittäin erikoinen tilaisuus. Meitä hallituspuolueen kansanedustajia on opposition taholta opetettu viimeisten kahden viikon aikana ja tänään viimeimmäksi siinä, mitä on sopiminen, mitä on yhteistyö työmarkkinajärjestöjen kanssa, sitten meitä on opetettu siinä, mitä tarkoittaa hallitusohjelman kirjaus, kun siellä todetaan, että eläkeasiat sovitaan yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa jne. Nyt meillä on käytettävissämme sopimus, joka tietysti tuli vähän yllättäen ja äkkiä välikysymyksen jättäjille, ja täällä on tämä kohta 6), jonka viimeinen lause — siis tästä kohdasta 6) nyt on ainakin tusina kertaa todistettu, mitä täällä lukee — viimeinen lause tässä kohdassa 6) on: "Hallitus ja työmarkkinajärjestöt arvioivat linjausten ja ehdotusten vaikuttavuutta niiden valmistuttua." Tämä lause on vielä jäänyt hieman pienemmälle huomiolle, mutta kun jonkin verran itsekin olen opiskellut sitä, että näissä papereissa pitää puolikas pilkkukin lukea ja yrittää ymmärtää, mitä se tarkoittaa, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) niin pysytään nyt tässä tekstissä.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Akava toteaa: "Sopu eläkekiistassa vahvistaa kolmikantaa." Voi sanoa, että joskus kriiseistä syntyy vielä jotakin vahvempaa, ja näin tässä on käynyt. Voidaan todeta, että kansa on puhunut, oppositio on puhunut, työmarkkinajärjestöt ovat puhuneet, hallitus on kuunnellut.

Suomen tilanne on sen verran vakava, että tämä ei ole missään nimessä leikin asia, saati se, että me lähdemme toisiamme täällä sättimään. Kilpailukykymme on erittäin vahvasti koetuksella, jopa uhattuna, velkataakka kasvaa järjettömästi, ja samaan aikaan eläkeaalto on nousemassa. Suomi on selvinnyt raskaista sotakorvauksista ja myös uudelleenrakentamisesta yhtenäisenä kansakuntana talkoilla. Eikö olisi nyt vastaavaan tehtävään meillä kaikilla kykyä, ottaa ne samat sukset jalkaan ja lähteä yhdessä kimpassa menemään eteenpäin pelastamaan Suomea? Tässä tarvitaan yhteistä tahtoa niin vasemmalta kuin oikealta.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On varmasti täysin selvää, mitä tässä prosessissa on tapahtunut. Tämä sopimus ammattiyhdistysliikkeen kanssa ei ollut hallituksen tavoite alunperin, vaan hallitus toi yksipuolisena ilmoituksena ilman kolmikantaa, ilman neuvottelua, ilman sopimusyhteiskunnan pelisääntöjä tai niitten noudattamista tiedoksi päätöksensä, että se aikoo leikata yksipuolisella päätöksellä ihmisten vanhuuseläkettä. Nyt tämä kompromissi, joka on tänään saavutettu, oli pahaa hallitusta vastaan torjuntavoitto, jonka työväenliike, ammatillinen työväenliike ja poliittinen työväenliike, saavutti tässä maassa. Tämä oli osoitus siitä, että hallitus ei niin vain ylikävele suomalaisen palkansaajan (Puhemies: Minuutti on täysi!) kimppuun ja leikkaa hänen eläkettään tässä maassa.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hiihtäminen on hyvä harrastus, mutta kyllä pääministeri hiihteli väärälle ladulle Kuusamossa. Tästähän tämä kriisi syntyi. Hallituksen pitäisi jo tunnustaa tämä reilusti eikä kiemurrella koko ajan, niin kuin tänä iltana on nähty.

Arvoisa puhemies! Täällä puhutaan työurien pidentämisestä, ja jotta tähän päästään, tarvitaan suurta muutosta suomalaiseen työkulttuuriin, joka on nyt puhdasta työnantajien sanelupolitiikkaa. Irtisanominen ja lomauttaminen on meillä aivan liian helppoa. Kysynkin nyt, mitä hallitus aikoo tehdä, jotta työntekijöitä ei voida irtisanoa kevein perustein, niin kuin tällä hetkellä voidaan. Koska hallituksen muut jäsenet ovat täältä poissa, niin kai ministeri Hyssälä sitten tähän vastaa.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minusta on erittäin hyvä asia, että vaikka olemme tavoitteista samaa mieltä, niin keskustelemme myöskin niistä vaihtoehdoista, millä näihin tavoitteisiin päästään. Kun oppositio on tuskaillut täällä sitä, että se ei ole saanut vastausta kysymykseensä, niin emme ole kyllä mekään saaneet vastausta niistä vaihtoehdoista, mitä oppositiolla on työolosuhteiden parantamiseksi ja muutoinkin työkulttuurin parantamiseksi.

Arvoisa puhemies! Kiinnittäisin vielä huomiota pääministerin puheeseen, jossa hän nimenomaan painotti eri elämäntilanteiden hyväksymistä ja niiden huomioimista työelämän kehittämisessä. Ne ovat erittäin tärkeitä asioita plus tietenkin se, että meillä on erityisaloja olemassa, joita on syytä huomioida tässä työryhmätyöskentelyssä.

Arvoisa puhemies! Mielestäni paras tapa ennustaa tulevaisuutta on luoda se itse, ja niin myös näissä työelämäkysymyksissä.

Sari  Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tätä keskustelua on tässä nyt neljä tuntia seurannut, niin kieltämättä jää silmät sinisinä ja pyöreinä ihmettelemään, että sitä "kyllä kyllä" tai "ei ei" -vastausta ei tunnu tippuvan. Toivoisin kuten ed. Paasio ja en vain toivo vaan vaadin, että ennen äänestystä käytetään rautalankaa ja lukiopetusta siinä, että eläkeikä ja eläköitymisikä käännetään täällä niin suomeksi ja vaikkapa ruotsiksikin, että meistä jokainen todella tietää, mitä siellä teidän kohta kuutosessanne lukee.

Vielä yhdestä asiasta. Tuleeko tämän tyyppisiä irtiottoja jatkossa, kun hallituksen puoliväliriihen jälkeen puolustusministeri Häkämies toi esiin oman hallinnonalansa eläkeuudistuksen toteamalla Helsingin Sanoman mukaan näin: (Puhemies: Minuutti täyttyy!) "Ensin hallituksen ja pääministeri Matti Vanhasen yleislinja, ja sitten töihin."

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun täällä on epäilty, että opposition kansanedustajat eivät olisi helpottuneita tästä sopimuksesta, niin minä kyllä sanon, että todella tuli hyvä olo, kun tekstiviesti STT:ltä tuli, helpottunut olo niiden ihmisten puolesta, satojen ihmisten puolesta, jotka ovat kertoneet siitä ahdistuksesta ja väsymyksestä, joka on eri puolilla erilaisilla työpaikoilla.

Mutta tämä keskustelu täällä eduskuntasalissa ja se, että pääministeri ei nyt suoraselkäisesti vastannut opposition välikysymykseen suoraan, kyllä palauttaa ahdistuksen, ja tuntuu siltä, että jos me emme saa vastausta, niin miten sitten ne ihmiset, jotka ovat sinne nettiin vastanneet adressiin ja vaatineet vastausta selkeästi kyllä tai ei, (Puhemies: Minuutti!) tämän kokevat. Tästä olen pettynyt ja siitä, että pääministeri lähti, kun televisiolamppu sammui.

Timo V.  Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvostamani edustajan, ed. Hiltusen, puheenvuoroon voin tietysti kommentoida sillä tavalla, että pääministeri vastasi. Pääministerin vastaus oli täsmälleen sellainen kuin työmarkkinajärjestöt, työntekijäjärjestöt ja hallitus ovat tämänaamuisessa sopimuksessaan hyväksyneet.

On erittäin myönteistä, että yhteinen ymmärrys tämän eläkekiistan hoitamiseksi on hallituksen ja työntekijäjärjestöjen kesken löydetty, ja on toivottavaa, että nyt sitten työntekijäjärjestöt löytävät niitä keinoja, joita tässä sopimuksessa on hyväksytty.

Mutta ministerille yksi kysymys. Tämän pariviikkoisen keskustelun aikana työnantajajärjestöt ovat olleet kovin hiljaa äärettömän tärkeän asian osalta eli työssä olemisen ja työssä jaksamisen osalta. Millä tavalla itse asiassa työnantajajärjestöt ovat sitoutuneet tähän työssä jaksamisen kehittämiseen?

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vaikka kuinka olen ymmärtävinäni politiikkaa, niin kun kuuntelee tätä keskustelua, on tässä hämmästyttävän paljon elementtejä, jotka puhuvat jostain muusta kuin itse tästä eläkejärjestelmästä, joka on yksi tärkeimpiä asioita Suomessa. Siinä ei pelkillä mielipiteillä päästä eteenpäin, ei poliittisilla asenteilla, ja tässä lyhyessä puheenvuorossani haluaisin vaan sanoa sen, että viimeinen paperi, joka tähän on tullut, arvon kollegat, on tämä työmarkkinajärjestöjen sopimus, jossa on hallitus mukana. Välikysymys on jo siinä mielessä vanhentunut. Te tiedätte kaikki sen. Selkein vastaus on tässä paperissa, joka teille on annettu, ja te kysytte täällä. Heti sanotaan, että ei ole selkeä. (Ed. Sirnö: Kyllä vai ei?) Älkää viisastelko. Lukekaa se paperi, jos te olette huolissanne suomalaisten eläkejärjestelmästä, ja lukekaa Etelä-Suomen Sanomista 10.3., miten epäluulo kytee suomalaisten mielissä. Eri puolueista hyvin tasaisesti ihmiset olivat sitä mieltä, että on vähän epäilyttävä koko tämä eduskunta. Tämä on 10.3.2009. (Puhemies: Minuutti!) Täällä on paljon muutakin, missä meillä olisi tosiaan miettimistä. Meidän käyttäytymisemme on vääränlaista tässä asiassa.

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on todettu, että tämä hallituksen nyt saama sopu on huomattavasti kunnianhimoisempi tavoitteeltaan. Melkein mikä tahansa olisi ollut kunnianhimoisempi, sillä sillä alkuperäisellä päätöksellä ei olisi parannettu työssä jaksamista, ei olisi parannettu ikääntyvien irtisanottujen työllistymistä, sillä ei olisi saatu nuorisotyöttömyyttä talttumaan, sillä ei olisi saatu opiskelijoita siirtymään työmarkkinoille nopeammin, sillä ei olisi kehitetty välityömarkkinoita ja sillä ei olisi purettu työttömyysloukkuja.

Kun vuonna 2005 edellisen kerran tehtiin eläkeuudistus, siinä tavoitteeksi asetettiin kolmen vuoden työurien pidentäminen. Nyt kysyisin ministeri Hyssälältä, mikä tässä uudessa kolmen vuoden työurien pidentämisessä on uutta.

Sanna Perkiö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jaan opposition huolen ja hallituksenkin huolen suomalaisten työterveydestä. Monet ovat aivan romuna työn takia. Tunnen myös paljon näitä työpaikkoja, joissa teillä on kannattajia, ja olen aivan omin silmin nähnyt sen, kuinka työ tekee ihmisen sairaaksi. Ensimmäinen tehtävämme on varmistaa ihmiselle terveellinen työ. Tuhannet ihmiset eläköityvät, koska työ on tehnyt heidät sairaiksi. Terveellinen työ, se on ihmisen perusoikeus. Se on ihmisoikeus. Olemme tosiasiassa joiltain osin todella kaukana tästä tilanteesta. Minä haastankin nyt opposition yhteistyöhön ja ideoimaan (Puhemies: Minuutti on kulunut!) sitä, miten suomalaisesta työelämästä saadaan terveellisempi.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä salissa on käsitelty laajalti työuria tänään. Eläkkeelle siirtyminen vaikuttaa siellä työuran loppupuolella. Samaisessa hallituksen välitarkistuksessa käsiteltiin myöskin työuran alkupuolta, ja siellä otettiin esille muun muassa toisen asteen ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen lisääminen, opintojen aloittamisen aientaminen, opintojen nopeuttaminen, nuorten työllisyysasteen korottaminen. Näin nuorille saadaan mielekästä tekemistä ja parempia valmiuksia siirtyä työelämään sekä työllistyä. Samalla torjutaan tehokkaasti syrjäytymisuhkaa ja toimettomuutta.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelu voi olla joskus turhauttavaa, mutta loukkaavaa se on silloin, kun väitetään sanotun jotain muuta kuin mitä on sanottu. Pääministeri sanoi ryhmäpuheenvuorojen jälkeen, että opposition puheenvuoroissa ei ollut mitään rakentavaa ehdotusta siitä, miten työuria pystyttäisiin pidentämään. Onneksi tietoyhteiskunta on tässä meidän tukenamme eli kaikki sanottu on kirjattu ylös, eli pääministeri voi printata sieltä pöydälleen huomenaamuksi kaikki ne ehdotukset, joita oppositiosta on tullut.

Sekä pääministeri että valtiovarainministeri sanoivat, että tämän päivän sopimus ei olisi syntynyt, jos ei olisi ollut tätä kahden viikon revohkaa tässä. Minä väitän, että jos Vanhanen olisi kaksi viikkoa sitten tarttunut puhelimeen ja soittanut ammattiliittojen puheenjohtajille, he olisivat välittömästi tulleet samaan pöytään keskustelemaan ja saman tyyppinen sopimus varmasti olisi saatu aikaiseksi eikä meillä olisi tänä päivänä epäselvyyttä siitä, onko hallitus perääntynyt (Puhemies: Minuutti on täysi!) 65:n ikätavoitteestaan vai ei.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koko pienen elämäni olen puolustanut parlamentaarista demokratiaa byrokratiaa ja korporaatioita vastaan. En ole pitänyt kolmikantaisesta valmistelusta, jossa hallitus siunaa sen, mitä kaksi muuta tekee. Nyt minun on kyllä, voisiko sanoa, valitettavasti muutettava asenteeni. Tämä parlamentaarinen oppositio täällä on aivan jotain toista kuin se vastuullinen neuvottelukumppani hallituksen kanssa, joka teki tämän sopimuksen. Minun on ainakin tässä tapauksessa kyllä todella muutettava omia asenteitani ja oltava sitä mieltä, että kerrankin työntekijäjärjestöt ovat tehneet vastuullista politiikkaa syvimmän laman aikana. Kun muistaa, minkälaista se oli 1990-luvun alussa, niin meno on aivan toista, ja tästä minä olen oikein tyytyväinen.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Palm pyysi rautalangasta vääntämään eläkeikä- ja eläköitymisikäasiaa. Se kahden vuoden eläkeiän korotus olisi tuonut korkeintaan yhden vuoden eläköitymisikään lisää, ja nyt on sovittu kolmesta vuodesta, eli kuten ministeri Hyssälä moneen kertaan on todennut, tämä on erittäin haasteellinen sopimus.

Ed. Guzenina-Richardson sanoi, että hallituksen esityksessä ei ollut mitään muuta kuin tämä yksi asia. Tietoyhteiskunta on myös meidän tukenamme tässä. Siellä on 16 kohdan ohjelma, jonka voi hyvin selkeästi lukea. Siellä on työelämäkysymyksiä ja muita.

Mutta se, mistä minä olen tänään ollut surullinen ja huolissani, on se, että vasemmalta kantautuneissa puheenvuoroissa ei ole arvostettu kaikkea työtä. Minusta on hienoa, että keskusta arvostaa kaikkea työtä, kokeneiden ihmisten, niiden, jotka ovat välillä sairastelleet tai välillä olleet työttöminä. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Olen myös sitä mieltä, että työnantajat on sitoutettava arvostamaan näitä kokeneempia ihmisiä. Ikärasismista ja (Puhemies: Minuutti on täysi!) eläkeputkista on päästävä hiljaisen tiedon siirtoon ja kisälliajatteluun.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Akaan-Penttilälle: jos on välikysymyksestä kysymys, niin kyllä välikysymykseen hallituksen pitää vastata eduskunnassa eikä missään muualla.

Olen pyytänyt viiden aikaan tänään tämän vastauspuheenvuoron, joten se on vaihtunut jo moneen kertaan tässä matkan varrella. Mutta yhden vanhan jutun otan esille. Ed. Kataja puhui erittäin liikuttavasti täällä työntekijöiden asemasta. Se oli aivan upeaa kuultavaa sosialidemokraatillekin, että kokoomuslaisten korvat ovat auenneet ja he ovat viimeinkin kuulleet, mitä me olemme ajaneet vuosikymmenien ajan, ja nyt he kertovat uusina asioina ne asiat täällä eduskunnassa, että he ovat tätä mieltä.

Ed. Järviselle, vihreiden edustajalle, sen verran, että olisi hyvä, että hän tutustuisi nykyiseen eläkejärjestelmään, kun hän vaati täällä, että nyt tästä (Puhemies: Minuutti on mennyt!) eteenpäin pitäisi olla kannustava eläkejärjestelmä. Nykyinen järjestelmähän on juuri kannustava.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tavoitteista työurien pidentämiseksi ollaan laajasti yhtä mieltä. Onkin hyvä kysymys se, joka on jo esitetty: mistä sitten täällä itse asiassa väitellään? Pelkään, että täällä poltetaan ihan turhaa ruutia sen takia, että oppositiolle tämä on arvovaltakysymys. Toivon, että näin ei ole. Toivon todella, että lähdetään yhdessä etsimään niitä keinoja työurien pidentämiseksi ja työhyvinvoinnin kasvattamiseksi. Arvovaltakysymys tämä ei pelkästään voi olla. Hallitus ja työmarkkinajärjestöt ovat päässeet sopuun. Oppositionkin olisi aika jo hyväksyä se.

Pitää muistaa, ettei pelkästään työhyvinvointia kehittämällä kuitenkaan tulla saavuttamaan niitä isoja tavoitteita, joista tänään on sovittu. Tänään opposition puheenvuorot ovat kyllä keskittyneet arvostelemaan ilman, että ryhmäpuheissa olisi edes päivitetty näitä muutoksia, joita tänä aamuna on näiden keskustelujen aikana (Puhemies: Minuutti on mennyt!) tapahtunut. Tämä on ollut kokonaisuudessaan kuitenkin hyvä keskustelu. Ilman hallituksen ulostuloa ei olisi näin paljon puhuttu työhyvinvoinnista.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tänään on selvinnyt, että hallitus arvostaa toki työtä mutta pakkotyötä. Epävarmuus omasta tulevaisuudesta syö eniten ihmisten terveyttä ja tulevaisuutta. Niinpä minä hölmö tänä aamuna luulin kuunnellessani uutisia, että hallitus on ollut fiksu, se on nyt varmistanut, että ihmisten ei enää tarvitse pelätä tulevaisuutta. Mutta ei. Tänään täällä hallituksen suulla on selkeästi sanottu, että se ei aio perua eläkeiän nostopäätöstään. Minusta Suomen kansa olisi ansainnut ihan toisenlaisen vastauksen tältä hallitukselta: ei pakkotyötä vaan mahdollisuus hyvään työssäoloon.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen ja työmarkkinaosapuolten sopimus on selkeää vastuun kantamista hyvinvointiyhteiskunnan turvaamiseksi myös tuleville sukupolville, ja näyttää siltä, että johtopäätös, jonka opposition mielipiteistä on tänä päivänä voinut tehdä, on se, että he eivät asiaa näin näe. He eivät yhdy esimerkiksi SAK:n ja STTK:n ja muiden työmarkkinajärjestöjen näkemykseen. Se, mikä tässä on tärkeää, on se työyhteisössä tapahtuva työ ylipäätään sen tuottavan työn toteuttamiseksi. Siksi olisi ollut hyvä, että täällä olisi Suomen Yrittäjätkin yhtenä maksajana ollut mukana tässä sopimuksen tekemisessä. Tuntuu, että vasemmisto ei ainakaan halua sitä ymmärtää, vaikka nimenomaan siellä työpaikalla työntekijän tarpeiden, mahdollisuuksien ja ammattitaidon hyväksikäyttäminen ja mukaan ottaminen ja työyhteisön (Puhemies: Minuutti täyttyy!) olosuhteiden ymmärtäminen on keskeinen osa tuottavaa työtä ja vain tuottavalla työllä voidaan kantaa vastuuta (Puhemies: Minuutti on täysi!) tulevista sukupolvista, jotka maksavat tämän laskun ja pitävät eläkkeitä yllä. Ne eivät tule tyhjästä ne rahat.

Susanna Haapoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni on erittäin tärkeää, että poliittiset johtohenkilöt, kuten pääministeri, tekevät pitkälle meneviä poliittisia avauksia, ja on erittäin tärkeää, että yhteiskunta keskustelee meidän kaikkien yhteisistä asioista, niin me täällä kuin yhteisö laajastikin. Ja on erittäin tärkeää se, että varmasti tämän keskustelun jälkeen kiinnitetään paljon enemmän huomiota työhyvinvointiin ja ihmisiin, heidän valinnanvapauteensa ja siihen, että he jaksavat olla työssä. Tämä esitys ei poista työkyvyttömyyseläkkeitä, eikä tämä esitys poista sitä, että on yksilöllisiä asioita ammatista riippuen, jotka tulee huomioida tässä Rantalan työryhmän työskentelyssä.

Sanon lopuksi sen, että käsittääkseni välikysymyksen yksi tarkoitus on kaataa hallitus, ja vaikka vastaus on annettu, (Ed. Sirnö: Ei ole annettu!) olisi se ollut (Puhemies: Minuutti on mennyt!) millainen hyvänsä, niin tarkoitus on kaataa hallitus.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti ed. Hurskaiselle, joka nyt ei ole enää salissa. Minä kävin hänelle kertomassa, kun hän moitti, että hallitus ei ole vastannut tähän välikysymykseen. Täällä on neljä tuntia keskusteltu, te olette saaneet — te olette niin kypsiä ihmisiä kaikki — aivan tarpeeksi hyvän vastauksen. Hallitus on loistavasti tätä asiaa vienyt eteenpäin. Se on sen kaiken ydin. Paljon on pieniä yksityiskohtia. Mutta se on teidän poliittista näytelmäänne, ja liian paljon te olette siinä kiinni.

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tarpeen silloin reagoida, kun joku laittaa suuhun sanoja, jotka on juuri sanottu aivan eri tavalla. Minä todellakin totesin täällä salissa, että vuonna 2005 tehtiin edellinen eläkeuudistus, jossa tavoitteeksi asetettiin kolmen vuoden työurien pidentäminen, eikö näin, te kuulitte sen aivan oikein, ja kysyin sitten jatkokysymyksenä ministeri Hyssälältä, mikä tässä kolmen vuoden työssäoloajan pidentämistavoitteessa on nyt uutta. Minun mielestäni se oli hyvin asiallinen kysymys, enkä sillä pyrkinyt mitätöimään lainkaan niitä hyviä asioita, joista täällä sitten ilmeisesti kimmastuksissa todettiin, miksi minä en niitä sitten luetellut. Minähän päinvastoin totean, että tässä on se hyvä tavoite edelleen olemassa, ja kysyin asiallisesti, mikä on uutta tässä uudessa kolmen vuoden pidentämisessä.

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa herra puhemies! Puron pakettiinhan todellakin sisältyi tavoite, että voidaan 2—3 vuodella eläkeikää nostaa. Nyt tilanne on se, että taloustilanteemme on heikentynyt, kaikki tiedämme sen, aivan ratkaisevalla tavalla. Me joudumme ottamaan velkaa, jotta pystymme pitämään hyvinvointia yllä, jotta voimme pitää yllä työllisyyttä. Näin ollen me joudumme sen velan maksamaan, ja se maksetaan suomalaisella työllä. Kun me aikaisemmin olimme lamassa 1990-luvun alkupuolella ja kun sitä lamaa maksettiin, silloin leikattiin, elikkä vaihtoehtona velan maksulle ovat leikkaukset, veronkorotukset tai tämän laskun saaminen maksetuksi työn kautta.

Silloin, arvoisat vasemmistoliiton edustajat, arvoisat sosialidemokraatit, olitte hallituksessa. Leikattiin opintotuesta, leikattiin kotihoidon tuesta, leikattiin lapsilisistä, poistettiin kansaneläkkeen pohjaosa. Aivan semmoista keskeistä suomalaista perusturvaa leikattiin vaalikaudella 1995—1999. Me emme ole vieläkään kunnolla toipuneet siitä, koska vasta nyt saamme pienimpiä päivärahoja — silloin leikattiin myöskin pienimpiä sairauspäivärahoja — nostettua, tällä vaalikaudella kurottua sitä perusturva-aukkoa, joka leikkauksilla tuli.

Hallitus on valinnut sen linjan, että me vaadimme pitempiä työuria. Nyt on päästy sopimukseen järjestöjen kanssa siitä, että kolmella vuodella työuria pidennetään. Se on erittäin haastava tavoite. Se on haastavampi tavoite kuin se, mikä oli hallituksen alkuperäinen esitys. Näin ollen olen tyytyväinen siitä, että sopimus on saatu aikaan, toisin kuin oppositio. Sanon vielä kerran täällä, että eivät nämä aikaisemmatkaan ratkaisut ole olleet kaikkien kansalaisryhmien kannalta kovin hyviä. Otan pienipalkkaiset naiset esimerkkinä: he eivät ole voineet valita, jäävätkö he 63-vuotiaina eläkkeelle. Täällä sanottiin, että pakkotyötä; heillä on ollut pakkotyötä, koska heidän eläkkeensä olisi ollut niin pieni, että jokainen lisäeuro siitä, että he ovat töissä 65:een, kartuttaa heidän eläkettään niin paljon, että he ylipäätänsä tulevat toimeen. Ei ole ollut mahdollisuutta jäädä eläkkeelle, se on suotu vain osalle porukkaa.

Sitten, arvoisa puhemies, täällä oli aika paljon kysymyksiä siitä, kun demarien ryhmäpuheenvuoron mukaan 20 000 ihmistä pitäisi siirtää työttömyyskortistosta eläkkeelle. Minä kysyn tässä, emmekö me arvosta vajaakuntoisten osatyökykyä. Tuijotetaan siihen osatyökykyyn, että näitten ihmisten osatyökykyisyys on niin arvokasta, että me haluamme heille taata kuntoutuspalveluja, me haluamme taata heille terveyspalvelut ja (Puhemies: 3 minuuttia mennyt!) koulutuksen ja kuntoutuksen, näitten palvelujen avulla saada heidän osatyökykynsä käyttöön esimerkiksi juuri työpankkien kautta, jota järjestelmää me juuri olemme nyt kokeilemassa.

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Armeijassa on nollatoleranssi simputtamiselle, mutta työelämässä näin ei ole. Minun ei tarvitse tässä omassa puheenvuorossani puhua työelämän ongelmista sähköposti-Mairen tai sähköposti-Heikin hahmossa, minulla työelämäkokemukset ovat niin tuoreessa lähimuistissa. En ole ehtinyt vielä laitostua tähän taloon.

Kun edellisen laman jälkeen opiskelin sairaanhoitajaksi, kokemukset työelämästä olivat aika karmaisevia. Silloin kun lähdin opiskelemaan sairaanhoitajaksi, minulla oli haaveena tulla alan opettajaksi, mutta laman jälkeen eri työpaikoilla harjoittelussa ollessani suunnitelmani muuttuivat. Mietin, miksi toisilla työpaikoilla, toisilla osastoilla nauru raikui. Siellä oli hyvä olla ja niin oli potilaillakin hyvä olla. Miksi toisessa työyhteisössä, kun ovelle meni, niin tuntui, että itselläkin ilma tarttui kurkkuun?

Ystävät hyvät, selittävä tekijä ei todellakaan ole raha. Toisilla osastoilla opiskelijat eivät saaneet ruokailla samassa tilassa kuin hoitajat. Sijaiset olivat kuin ilmaa tai pakollinen joukko siinä rinnalla kulkemassa. Työjoustoja tarvitsevat pienten lasten äidit tai jo ikääntyneet ihmiset, jotka olisivat kaivanneet näitä joustoja omien jo ikääntyneitten vanhempiensa hoitoon, olivat ikään kuin huonompia työntekijöitä. Suunnitelmani muuttuivat. Minusta ei tullut alan opettajaa, vaan lähdin jatko-opiskelemaan. Erityisesti hain tietoa ja oppia siitä, mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että työyhteisössä on hyvä olla. Oman graduni tein ikäjohtamisesta ja lähiesimiestyön merkityksestä.

No, millaista johtamista ihmiset haluavat? Täällä on puhuttu paljon siitä, että jotain pitäisi tehdä. Nostan esille muutamia asioita tästä lähiesimiestyöstä. Millaista johtamista ihmiset haluavat? He haluavat sellaisen esimiehen, joka on läsnä työyhteisössä. Osastoilla, työpaikoilla, työyhteisöissä on puhumisen kulttuuri, esimies ei pelkästään kuuntele, vaan hän aidosti kuulee. Työntekijät haluavat joustoja, sitä, että aidosti halutaan ja nähdään täydennyskouluttautumismahdollisuus tärkeänä. Työntekijät haluavat, että esimies tuntee työntekijän arjen, mistä ongelmista ja haasteista ne työpäivät ja työviikot muodostuvat. Työntekijät haluavat inhimillisyyttä johtamiseen, sellaisia esimiehiä, jotka ovat aidosti sopivia esimiehiksi, eivät pelkästään muodollisesti päteviä, paperilla päteviä.

Täällä on puhuttu valtavasti siitä, että jottain pitäs tehä. Minulla on kaksi ratkaisuvaihtoehtoa tähän, että saataisiin parempaa esimiestyötä. Toinen on koulutusaika. Silloin kun ihmiset opiskelevat ammattiin, siinä vaiheessa puhuttaisiin siitä, että jokaisella työntekijällä on vastuu siitä, millaiseksi se työhyvinvointi muodostuu. Mitä tulee työpaikalle, kun minä astun sisälle? Sillä siinä vaiheessa, kun työntekijä erikoistuu esimieheksi pakosta, jotta hän tämän esimiespaikan saa, ei hänellä ole motivaatiota välttämättä siihen, että hänestä tulee hyvä esimies. Ja toinen asia on se, että tällä hetkellä esimiehiä ja johtajia palkitaan vain siitä, kuinka paljon he tuottavat talolle lisää euroja. Pitäisi siirtyä siihen, että johtajia, esimiehiä palkitaan siitä, mitenkä he panoksellaan tuovat lisää työhyvinvointia.

Mutta, arvoisa puhemies, lopuksi, esimiehiä on tuettava tässä työssä. Eniten uupumisen vaarassa ovat juuri ne ihmisläheisimmät johtajat, jotka haluavat olla aidosti läsnä (Puhemies: 5 minuuttia mennyt!) eivätkä ole piiloutuneet suojamuurin taakse, muurin, joka on rakennettu, jotta selviydytään tästä kylmästä maailmasta, missä mikään ei riitä.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä lähes kolmen tunnin debatti on käsitellyt liian paljon tätä 65 vuoden ikärajaa, ja sehän tietenkin johtuu siitä, että se on kirjattu siihen välikysymykseen. Kun tilanne on nyt muuttunut, niin oppositio ei oikein osaa muuta kuin kysyä, onko tämä voimassa ja eikö tämä ole voimassa. Kuitenkin, jos te luette tuon sopimuksen, niin siitä se kyllä aivan ilman muuta selviää.

Kuitenkin me olemme aivan yksimielisiä siitä, että suomalaisten työuraa täytyy pidentää molemmista päistä. Esimerkiksi meidän nuorisommehan ei pääse aloittamaan työuraansa ajoissa. Tapasin eilen lukion lehtoreita ja rehtorin, ja he kertoivat, että opintojen aloittaminen viivästyy muun muassa sen takia, että meillä on luokaton lukio. Luokattomassa lukiossa ei ole tavoitteita ja nuori ei aina tiedä, mille uralle hän aikoo, kun hän tulee ylioppilaaksi. Lisäksi valintatavat moniin korkeakouluihin tulisi uudistaa. Koko toisen asteen koulutusta täytyisi uudistaa, hyvät sivistysvaliokunnan jäsenet. Pisa-pisteethän me saimme peruskoulusta, me emme saaneet niitä lukiosta.

Nykyisen työelämän vaatimukset ovat niin suuret, kuten ed. Perkiökin kertoi, että monet putoavat kyydistä jo ennen kuin ovat täyttäneet 50 vuotta. He joutuvat sairaseläkkeelle tai työkyvyttömyyseläkkeelle. Työkyvyttömyyseläkkeitähän tulee noin 15 000—16 000 vuodessa, ja niistä puolet on mielenterveyshäiriöiden vuoksi. Työelämä on siis niin vaativaa, että työntekijä kokee jatkuvasti riittämättömyyttä ja luopuu työnteosta liian aikaisin. Silloin hänen sairautensa usein on depressio, ja tällä pääsee eläkkeelle.

Kun on ollut työssä suomalaisessa sairaalassa, mistä ed. Heikkinenkin kertoi, ja käynyt myös ruotsalaisessa sairaalassa tai USA:laisessa sairaalassa ollut töissä, niin huomaa heti suuren eron. Suomessa on selvästi paljon vähemmän ihmisiä töissä leikkaussaleissa ja vuodeosastoilla kuin esimerkiksi Ruotsissa, ja se, mikä meiltä puuttuu kokonaan, on avustava henkilöstö, kuten sihteerit ja muut avustajat. Suomalaisessa sairaalassa oikeastaan työskentelee vain lääkäreitä ja sairaanhoitajia. Joudumme tekemään paljon sellaista työtä, jonka joku avustaja voisi tehdä. Stressaannumme siitä, kun on liikaa töitä.

Eläköitymisikää voidaan kyllä nostaa kolmella vuodella, mutta se on erittäin suuri haaste. Ihmisten eläköitymisikä voidaan nostaa jopa 70 vuoteen silloin, kun on sellainen ammatti, joka on mielekäs, ja myöskin silloin, jos työssä on hyvät kannustimet. Kannustimiksi ei riitä pelkästään tämä superkertymä eläkkeeseen, vaan pitää olla myös työnaikaisia taloudellisia etuja.

Naapurini kristillisdemokraatti tässä, ed. Bjarne Kallis, ehdotti ansioveroalennusta ikääntyville työntekijöille, ja tämä on muuten aika hyvä idea. Kun suuret ikäpolvet jäävät eläkkeelle kymmenen vuoden sisällä, niin 65—75-vuotiaita on kaksi kertaa niin paljon kuin nyt. Esimerkiksi Helsingissä meitä 65—75-vuotiaita on nyt 40 000 ja 5 vuoden päästä meitä on 60 000. Myös seniorikansalaiset ovat valmiita osallistumaan osa-aikatyöhön tai asiantuntijatehtäviin. Monet taiteilijat, tiedemiehet, yrittäjät työskentelevät jopa 80-vuotiaiksi saakka. Tämä vaatii teiltä nuoremmilta asennoitumista meihin seniorikansalaisiin. Yhdysvaltain terveysinstituuttihan, Nih, antaa stipendejä, ja siellä on tutkijoita, jotka ovat yli 70-vuotiaita, 400 kappaletta. Siellä on tutkijoita, jotka ovat yli 80-vuotiaita, ja vanhin tutkija Cornell Universityssä, joka vielä saa Nih-stipendin, on 87-vuotias. Siis ikääntyminen ei ole este tutkijan uralle.

Lopuksi sanoisin, että tuo rintanappi, jota olette kantaneet eilen, on aika tavalla provosoiva sen takia, että kun siinä lukee "65", niin se näyttää aivan siltä kuin te haluaisitte jotenkin eliminoida kaikki meidät yli 65-vuotiaat.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Kuka vielä sanoo, ettei kansalaistoiminnalla voida vaikuttaa? Äänestämällä tietysti erityisesti. Mutta tämä asia osoittaa, että kun väki lähti liikkeelle, painetta tuli niin paljon, että ei sitä täällä yksikään yksittäinen kansanedustaja tai yksikään yksittäinen oppositioryhmä pysty aikaansaamaan, vaan tässä lähtivät laajat joukot, ammattiyhdistysliike ja tavalliset kansalaiset, liikkeelle. Koettakaa jollakin konstilla saada 200 000 allekirjoittajaa mille tahansa hyvälle asialle, niin on aika kova urakka! (Ed. Salo: Sehän on neljäsosa teidän kannatuksestanne!) Tässä lähdettiin spontaanisti liikkeelle, ja jälki näkyy. Hallitus perääntyi, ja yksi tavoite saavutettiin: saatiin eräällä tavalla erävoitto, mutta ottelu jatkuu.

STT:n aamupäiväisen tekstiviestin jälkeen olin valmis kannattamaan sitä, että vedetään välikysymys pois, jos kerran näin on, kuten STT ilmoitti. Mutta sitten kun tuli tämä sopimus hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen välille, niin siellähän selvästi on rivien väliin kirjoitettu, että hallituksen työkalupakissa on edelleen se työkalu, jolla tähdätään siihen, että eläkeiän alimmaisikärajaa nostetaan 63:sta 65 vuoteen. Hallituksella on siis tässä edelleen, vaikka se perääntyy, se ketunhäntä kainalossa. Se kävi täällä tänään tässä keskustelussa pläkkiselväksi, vaikka sitä tuntitolkulla jankattiin, oli varmaan aika uuvuttavaa sitä seurata. (Välihuuto) — Ovi on auki, jos on edelleen rankkaa, niin täältä voi myös poistua, täällä ei ole pakko olla. — Välihuutajalle vaan.

Hallitushan ikään kuin hiljaisesti hyväksyi opposition väittämän siitä, että 65 vuotta on edelleen hallituksen tavoitteena eläkeiän alaikärajaksi. Eli on aiheellista kiittää jokaista, juuri sinua ja juuri heitä, jotka lähtivät liikkeelle, aikaansaivat tämän paineen eli tavallaan lähtivät barrikadeille. Totta on sekin, että työuria tulisi jatkaa, mutta ei kepillä vaan kannustamalla. Kepille on tarvetta näissä pyörteissä vain keppijumpassa. Sitä ihmettelen, että nykylainsäädäntö ei kelpaa. Eihän se ole esteenä sille, että jatkaa työuralla, eikä pidä kenenkään luulla, että ihmisen työkunto tai työmotivaatio paranee ruoskimalla tai pamputtamalla. Ei suomalainen luonne ainakaan toimi niinpäin.

Sitten lainaan ihan lopuksi Tilastokeskuksen dosentti Anna-Maija Lehdon ja erikoistutkija Hanna Sutelan kirjoitusta 6.3. Helsingin Sanomissa. Pari lainausta: "Ikääntyneiden työllisyysaste on noussut Suomessa huomattavasti nopeammin kuin missään muualla Euroopassa - -." Ja toinen lainaus: "Eläkkeelle siirtymisestä ei siis tilastojen ja tutkimusten mukaan ole syytä huolestua. Työllisyysasteet ovat kasvaneet jatkuvasti nykyiseen taantumaan asti. Mikä erikoisinta, vielä tämän vuoden tammikuun työvoimatilasto osoitti, että ikääntyneiden työllisyys ja työllisyysasteet vain kasvoivat. Taantuman aikana on toki myöhemmin odotettavissa, että ihmisiä siirretään työttömyyseläkeputkeen tai heitä siirtyy muuten aiempaa enemmän eläkkeelle. Pitkän aikavälin näkymä kuitenkin on, että eläkkeelle siirtyminen myöhentyy selvästi." Näin siis merkittävät asiantuntijat. Tämä oli tärkeä loppuhavainto tässä.

Meitä sosialidemokraatteja on arvosteltu, että meillä ei ole vaihtoehtoja. Ne, jotka näin puhuvat: lukekaa meidän ryhmäpuheenvuorosta, sivulta 3 alkaen sivulle 4 ulottuen hyvin tiiviissä muodossa on kymmenen erilaista vaihtoehtoa, mitenkä työuraa voi jatkaa siten, että eläkeiän alarajaa ei tarvitse 65 vuoteen korottaa. On kulunut myöskin aivan liian vähän aikaa, jotta vuoden 2005 eläkeuudistuksen myönteisiä vaikutuksia voitaisiin arvioida luotettavasti.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä salissa päätettiin 18.2.2003 kutakuinkin kuusi vuotta ennen pääministeri Vanhasen kuuluisaa hiihtolenkkiä suuresta työeläkeuudistuksesta. Tutkin tuolloin pidettyjen istuntojen pöytäkirjoja ja totesin, että keskusteluun osallistuneista edustajista lähes kaikki, myöskin oppositiossa olleen keskustan edustajat, korostivat päätöksen historiallista merkitystä. Erityisesti korostettiin esityksen merkitystä kansalaisten työuran pidentymisessä ja sen myötä koko eläkejärjestelmän kestävyyden turvaamisessa.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta kirjasi mietinnössään eduskunnan kannan seuraavasti — ja verratkaa nyt tätä siihen sopimuspaperiin, joka täällä on tänään esitelty: "Hallituksen esityksen tavoitteena on turvata palkansaajille ja yrittäjille riittävä ansiosidonnainen eläketurva myös tulevaisuudessa sekä samalla turvata koko järjestelmän kestävyys väestörakenteen muuttuessa ja elinajan pidentyessä."

"Valiokunta toteaa, että esitetyt muutokset ovat periaatteeltaan perusteltuja eläkejärjestelmän rahoituksen varmistamisen ja väestön ikääntymiseen liittyvän ja odotettavissa olevan eläkemenojen kasvun valossa. Esitettyjä muutoksia voidaan pitää perusteltuina myös työhön osallistuvan väestön ikärakenteen elinikäodotteen, terveydentilan ja ennakoitavissa olevan työkyvyn yleisen kehityksen valossa. Lainmuutoksella varaudutaan ajoissa suhteellisen pitkän aikavälin kehityksen varalle. Valiokunta pitää perusteltuna pyrkiä ajoissa vaikuttamaan eläkemenojen kehitykseen hallitulla tavalla. Uudistuksen tavoitteena on vahvistaa eläkejärjestelmän taloudellista kestokykyä ja sitä kautta myös luottamusta eläkejärjestelmän pysyvyyteen. Lähtökohtana on, että ehdotetuilla muutoksilla eläkejärjestelmän rahoituspohja kestää, jolloin myös nuorimpien sukupolvien eläkkeet pystytään rahoittamaan. Uudistusta voidaankin pitää kannatettavana eläkejärjestelmää kohtaan tunnetun luottamuksen vahvistamiseksi."

Mitä uutta tämän päivän sopimus toi tähän? Ei mitään.

Arvoisa puhemies! Minä tulin eduskuntaan kuukautta myöhemmin ja olen siitä saakka ollut sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen kuten ed. Asko-Seljavaarakin. Näiden kuuden vuoden aikana me olemme uudistaneet kuntien ja valtion eläkkeitä ja kirjoittaneet koko työeläkelainsäädännön jäntevämpään muotoon sisältöön sinänsä puuttumatta. Lait ovat olleet auki, mutta ei kukaan, ei kukaan, asiantuntija valiokunnassa tai sen ulkopuolella ole tähän mennessä asettanut vuoden 2003 eläkeratkaisun hyvyyttä tältä osin kyseenalaiseksi. Päinvastoin meille on korostettu, että noiden säädösten pohjalta on päästy myönteisesti eteenpäin ihmisten työssäjaksamisessa, ja työntekijöiden eläköitymisikä on konkreettisesti kohonnut. Olemme siis olleet hyvällä polulla voimassa olevan lainsäädännön puitteissa.

Toki valiokunnalle on kerrottu, ja me kaikki sen myönnämme, ettei 60 vuotta tai 59,4 vuotta vielä riitä, mutta ainakaan minä en ole kuullut kenenkään sanovan, että vuoden 2003 päätös oli väärä ja se pitää muuttaa.

Siitä huolimatta, arvoisa puhemies, pääministeri ilmeisesti liian kovaa hiihdettyään tuli siihen tulokseen, että vuoden 2003 lainsäädäntö on huono, että pitää ottaa siinä säädettyjen joustavan eläkeiän ja muiden porkkanoiden sijasta käyttöön eläkeiän korotuskeppi tai pikemminkin ruoska, ruoska, jonka iskut osuvat kaikkein viiltävimmin niihin, joilta yhä kuluttavampi työelämä on vienyt voimat jaksaa edes 63 vuoden eläkeikään, niihin, jotka eivät enää työssään jaksa, mutta jotka eivät pääse työkyvyttömyyseläkkeellekään, niihin, jotka 300 päivän rajan ylitettyään eivät enää saa sairauspäivärahaa, mutta työkyvyttöminä eivät työttömyyskorvaustakaan, niihin, joilta pääministerin esitys veisi viimeisenkin pohjan toimeentulolta.

Arvoisa puhemies! Eläkeratkaisut ulottuvat yli sukupolvien rajan. Esityksellään pääministeri uhkasi romahduttaa sen luottamuksen, sen pohjan, joka tällaisiin ratkaisuihin välttämättä tarvitaan ja joka vaivalloisten ponnistelujen jälkeen onnistuttiin vuonna 2003 ratkaisuun rakentamaan.

Esityksellään pääministeri Vanhanen petti eläkkeet maksavien työntekijöiden ja heitä edustavien järjestöjen sekä koko Suomen kansan enemmistön luottamuksen. Vain kansan selkeästi ilmaisema suuttumus sai hallituksen ymmärtämään, ettei näin voi jatkua. Sen tuloksena syntyi tämänpäiväinen sopimus, joka toivon mukaan (Puhemies: 5 minuuttia!) purkaa sen väärän päätöksen, jonka hallitus kaksi viikkoa sitten teki.

Arvoisa puhemies! Mitä tästä pitää ajatella? Tämän vuoden 2003 eläkelainsäädännön kätilö, silloinen sosiaaliministeri Maija Perho, tulee kohta esittämään hallituksen terveyden edistämisen politiikkaohjelman. Siinä tullaan suosittelemaan kansalaisten liikunnan lisäämistä terveyden edistämiseksi.

Arvoisa puhemies! Minä suosittelisin siitä huolimatta pääministeri Vanhaselle, että jos hän menee hiihtämään, niin ei kuitenkaan menisi yksin, tai jos menee yksin, niin ei kuitenkaan ajattelisi siellä mitään. Me oppositiossa uskomme, että aivot turhasta ja harhaanjohtavasta ajattelusta tyhjentävä liikunta on hyödyllistä sekä Matti Vanhaselle, Suomen Keskustalle, suomalaisen eläkejärjestelmän (Puhemies: 6 minuuttia!) kantokyvylle että koko Suomen kansalle. Hyviä hiihtokelejä, arvoisa pääministeri.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Eläkeasiat puhuttavat juuri nyt oman eduskuntamme ohella koko teollistunutta pörssikulttuurimaailmaa. Tyypillisimmillään Yhdysvalloissa eläkkeet ovat perustuneet eläkerahastoihin sijoitettujen rahojen tuottoihin. Muutamassa kuukaudessa pörssiosakkeiden arvostuksesta suli siellä pois 7 600 miljardia dollaria, ja sulaminen on jatkunut. Eläkettään vuosikymmenet maksaneet ovat voineet hetkessä menettää jopa yli puolet nyt odotettavissa olevasta eläkkeestään. Yksi varmistuskeino on ollut jatkaa työssä käyntiä yli aiotun.

Kaiken kukkuraksi tämän vuoden puolella kävi ilmi, että osakkeiden perusarvostus olikin perustunut harhaan. Yhdysvaltain nettovarallisuus olikin nousun sijasta laskenut vuoden 2000 jälkeen. Pohjois-Amerikassa bisnesmaailman epäonnistujat ovat huutaneet valtiota apuun sen jälkeen, kun ne olivat vuosikymmenien ajan keskittyneet veronkiertoon ja pelanneet suurta kasinopeliä veroparatiisisijoitusten avulla eli olivat lyhyesti ilmaistuna hyljeksineet valtio-instituutiota.

Suurten tilintarkastusyhteisöjen hittituote on ollut veronkiertosuunnitelmien laadinta. Näin on luotu sitä rahamaailmaa, joka pitää Suomenkin eläkeasioista päätettäessä ottaa huomioon. Kysymyshän on tärkeistä tuotteidemme ostajista. Finanssikriisitilanne voi johtaa elvytystä yrittävän valtion hillittömään velkaantumiseen, tuoreina esimerkkeinä vaikkapa Liettua, Latvia ja Irlanti. Elvytys voi sinänsä väärin hoidettuna johtaa myös korruption lisääntymiseen.

Vientiteollisuusmaa-Suomessa huoltosuhde on huonontuva kahdeksi vuosikymmeneksi, mikä osaltaan näyttää vaikuttavan eläkepoliittiseen keskusteluun varsin voimallisesti. Akuuttiin tarpeeseen elvyttää eläkeratkaisulla ei sen sijaan olisi mitään merkitystä muussa kuin aikanaan velkojen takaisinmaksumielessä. Verotuloja todella tarvitaan, niin kuin hallituksen vastauksestakin kävi ilmi. Suomessa on toivottavasti aikanaan ekologisesti kestävää työtä, johon tarvitaan myös kokeneita, iäkkäämpiä tekijöitä.

Suomen kansa joutuu siis lähivuosikymmeninä jaksoittain erilaisille kuureille. Siinä maan hallitus pääministerin johdolla on ollut hyvinkin oikeassa. Mekin joudumme tekemään aiemmin suunniteltua enemmän työtä, itse kukin kuitenkin vointinsa mukaan. Viisaita eläke- ja työvoimapoliittisia valintoja hankaloittaa se, että poliittinen retoriikka on ajan saatossa luvannut kaikenlaista, jota ei voi noin vain mitätöidä. Tuorein suuri eläkeuudistuskin on vain neljä vuotta vanha, ja sen historian juuri kuulimme.

Arvoisa puhemies! Vuodesta 1968 lähtien aikaansaannoksiaan korjaamaan pystyvä tulonjakopolitiikka eli tupoilu on luonut olosuhdevarmuutta tuotannolliseen toimintaan ja tuloksentekovarmuutta pörssiyhtiöihin. Tämä on myös radikaalisti helpottanut rahavirtojen ohjailua valtion talousarvion kautta. Homma on pysynyt pääosin minkä tahansa hallituksen hallinnassa. Harjoitettu tulonjakopolitiikka on tuonut työmarkkinajärjestöt mukaan sekä rahavirtojen että osan sosiaalipolitiikkaa ohjailuun. Kansan valitsemat ovat näin kuvitteellisesti luovuttaneet sopimusvarojen kautta ja sitä hyväksi käyttäen pienen osan vallastaan järjestöille, jotka puolestaan ovat vastapalvelukseksi turvanneet työmarkkinoiden vakautta.

Paljon pidemmälle on teoreettisen vallankäytön kannalta menty maataloustuotantoon vaikuttavassa maatalouspolitiikassa. Julkinen valta on toteuttanut omanlaistaan tilaaja—tuottaja-mallia rahoittamalla yhteisestä kukkarosta puolet tuottajien tulosta. Tästä osuudesta käydään keskustelua tuottajajärjestöjen kanssa lakiehdotusten eduskuntakäsittelyissä, jopa niitten viimeistelyvaiheessa, kuten viime viikolla. Lopullinen valta on kummassakin esimerkkitapauksessa kuitenkin säilynyt perustuslain hengessä ja kirjaimessa eduskunnalla.

Nyt ollaan tilanteessa, jossa harjoitettavan eläkepolitiikan on viisasta olla osa yhteisesti sovittua vastuun- ja tulonjakokenttää. Jo puolen vuosisadan ajan eläkepolitiikka on hoidettu osana työmarkkinapolitiikkaa, josta puolestaan keskeisen osan muodostaa palkan muodostuminen. Hyvä, että perinne jatkuu.

Ulla-Maj Wideroos /r:

Herr talman, arvoisa puhemies! Framtiden är redan här! Det påståendet har en viss relevans när vi diskuterar de frågor som oppositionen valt att göra interpellation på. Frågan om den så kallade försörjningskvoten handlar faktiskt om framtiden.

Ska framtidens finländare ha en möjlighet att leva i ett av världens bästa länder? Ska vi som nu finns på arbetsmarknaden ha ett ansvar för människor som av olika orsaker står utanför arbetsmarknaden i framtiden? Det handlar om barn och äldre, om sjuka och handikappade. Eller ska vi ta ut det maximala av vårt liv och låta andra sköta sig själva?

Regeringen har idag nått en överenskommelse med facket och kommer att i snabb takt fortsätta beredningen av en reform som ska öka vår tid i arbetslivet. Det är bra att det här beslutet har kommit. Det är också bra att vi har en snabb tidtabell. Låt oss också vara modiga och vidta tillräckliga åtgärder för att öka vår tid i arbetslivet.

Suomessa keskimääräinen eläkeikä on tänä päivänä hieman yli 59 vuotta. En pidä sitä kohtuullisena ottaen huomioon, että meillä jo on vähemmän ihmisiä tulossa työmarkkinoille kuin niiltä lähteviä. Vuoteen 2025 mennessä työikäisen väestön arvioidaan vähenevän 265 000 henkilöllä. Käytännössä tämä merkitsee 11 000—12 000 henkilöä vuodessa. Samalla yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä kasvaa puolella miljoonalla. Huomattavasti pienemmän väestömäärän tulee siis elättää yhä suurempaa osaa väestöstä 65 plus -vuotiaiden määrän kasvaessa nykyisestä 16:sta 25 prosenttiin koko väestöstä.

Självklart är det inte tillräckligt att bara höja medelpensionsåldern. Det måste göras någonting åt trivseln och orken på arbetsplatserna också. Vi bör införa långtgående hälsofrämjande åtgärder för att arbetstagarna ska orka längre. Det innebär att vi måste ha en flexibel arbetsmarknad där de som är sjuka måste ha möjlighet att jobba så mycket eller så lite de själva orkar. Detta i stället för att få eller tvingas till en sjukpensionering. I detta fall har vi faktiskt mycket att lära av vårt västra grannland som erbjuder en långt större flexibilitet.

Nuorten opiskelijoiden valmistumisen ja työmarkkinoille siirtymisen nopeuttamiseksi on myös tehtävä jotakin. Ministeri Stefan Wallin on asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on opintotuen uudistaminen täysipäiväiseen opiskeluun kannustamiseksi. Työryhmä jättää jo tänä vuonna esityksen opintotuen rakenteen muuttamiseksi. Tarvitsemme perusteellisen uudistuksen, joka kannustaa opiskelijoita aloittamaan ja suorittamaan opintonsa nopeasti.

Tämän tulee olla nuorille mahdollista ilman pakkoa työskennellä sinä aikana. Meidän tulee muistaa, että mikäli huoli taloudesta vähenee, hyvinvointi ja opintoihin panostettava aika sen sijaan lisääntyvät. Yhteiskunnan tulee voida tarjota tämä heille. Meidän on kuitenkin toteutettava tämä vähentämättä samalla mahdollisuuksia ja tahtoa osallistua esimerkiksi ylioppilaskunta- ja yhdistystoimintaan. En kuitenkaan ole varma, riittävätkö edes nämä toimenpiteet tulevaisuutta ajatellen.

Olemme kai kuitenkin kaikki yksimielisiä siitä, että haluamme tehdä hyvästä yhteiskunnasta vielä paremman emmekä päinvastoin. Haluamme edelleen olla yksi maailman parhaimmista maista. Puhukaamme tästä eläkeiästä sanoilla, jotka selkeästi osoittavat, mitä tarkoitamme. Sairaita ei tule pakottaa töihin eikä vammaisiakaan tule pakottaa töihin. On kyse siitä, että tulevaisuudessa terveiden ihmisten on otettava myös pidemmäksi ajaksi vastuu kohtuullisesta huoltoasteesta. Kaikki tässä talossa tietävät, että vastedes yhä harvemmat saavat yhä suuremman vastuun työmarkkinoiden ulkopuolella olevista. Mielestäni meillä on velvollisuus tehdä tälle tosiasialle jotakin.

Herr talman! Framtiden problem är inte lösta med att vi jobbar något år längre. Jag nämnde redan sådant som reformer i arbetslivet och studielivet. Men vi måste också se på hur vi producerar servicen i framtiden. Gör vi rätta saker och på rätt sätt med tanke på de krav morgondagens människor kommer att ha på samhället? Vi kommer att ha generationer i framtiden som ställer krav på ett eget inflytande över den service de behöver. Vi kommer att ha generationer som inte nöjer sig med ett alternativ, utan de kräver större valfrihet. Har vi gjort tillräckligt för att möta denna utmaning? Jag är faktiskt inte övertygad om det. Det är därför som regeringen nu agerar, för så gör faktiskt en regering med ansvar för framtiden.

Ja mikä on opposition vaihtoehto? Vastuullinen oppositio esittää omia vaihtoehtoja hallituksen esityksille, sellaisia riittäviä vaihtoehtoja, joilla on todellista merkitystä. Tätä asiaa koskevat hallituksen esitykset ovat vasta tulossa. Vastuullinen oppositio ei ainoastaan sano ei, sillä on oma näkemys yhteiskunnan rakentamisesta siten, että Suomi myös tulevaisuudessa on yksi maailman parhaimmista maista. Vastuullinen oppositio arvostelee sitä osaa hallituksen politiikasta, josta se ei pidä, ja esittää samalla oman mallinsa hyvinvoinnin turvaamiseksi. Hyvinvointi tarvitsee resursseja, sekä taloudellisia resursseja että henkilöresursseja.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: On hieman yllättävää, etteivät tämän päivän nuoret äänekkäästi protestoi pidempää työuraa vastaan. He nimittäin joutuvat täysimääräisesti elämään pidemmän työuran kanssa. He joutuvat kantamaan raskaimman vastuun huomispäivän hyvinvointi-Suomesta. Tämä on hyvä muistaa myös tässä debatissa.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen poliittisessa riihessä syntynyt päätös synnytti niin kysymyksiä kuin myöskin pelkoa. Miksi pelkoa? Jo sen takia, kun tarkastelee, miten tämä päätös syntyi. Pääministerillä lamppu syttyy, nyt on fix idé, hyvä ajatus, pidennetään eläkeikää 63:sta 65:een. Mitä hän tekee? Hän soittaa varapääministerille, ministeri Kataiselle, ja kertoo, että tämmöinen ajatus ja idea on syntynyt (Ed. Rajamäki: Näin syvällistä se on!) ja että hän aikoo tuoda sen maanantaina poliittisessa riihessä esille. (Ed. Jukka Mäkelä: Hallitus keskustelee!) Täysin ulkopuolella ovat ministeri Cronberg, vihreitten puheenjohtaja, täysin ulkopuolella on Rkp:n puheenjohtaja Wallin. Valitettavasti myöskin täysin ulkopuolella on ministeri Hyssälä, joka vastaa näistä asioista, ja hallitus tekee yksimielisen päätöksen: nostetaan 63:sta 65:een.

Siis uskomatonta. Syntyvätkö kaikki päätökset hallituksessa tällä tavalla, että joku saa idean, soittaa toiselle ja sitten ilman syvempää keskustelua syntyy tällainen päätös, (Ed. Rajamäki: Toivottavasti saavat jatkossa parempia ideoita!) joka synnytti erittäin paljon vastustusta? Hallituspuolueitten kansanedustajat rupeavat maakuntalehdissä kirjoittamaan, miten välttämätön tämmöinen eläkeiän nostaminen on. Perustelut eivät ole pitäviä. Annetaan ymmärtää, että Suomi on se maa, missä siirrytään eläkkeelle aikaisemmin kuin kaikkialla muualla. Totuus on kuitenkin se, että oikeastaan vain kahdessa maassa, Ruotsissa ja Norjassa, siirrytään eläkkeelle aikaisemmin kuin Suomessa (Ed. Salo: Aikaisemmin?) — anteeksi, myöhemmin kuin Suomessa — Tanskassa suurin piirtein samanaikaisesti. Meillä on työllisyysaste 55—64-vuotiaiden keskuudessa 56, kun se muissa EU-maissa on noin 45—47 prosenttia, Tanskassa 58, Ruotsissa 70 ja Norjassa 65, näin minun tilastoni kertovat.

Aivan valtavan vastustuksen tämä hallituksen esitys synnytti, ja ihan luonnollisista syistä oppositio teki asiasta välikysymyksen. Minkä takia me teimme välikysymyksen? Jo sen takia, että tämä esitys perustui sellaisiin tietoihin, jotka eivät pidä paikkaansa, ja myöskin sen takia, että katsomme, että olisi pitänyt esittää mieluummin porkkanaa kuin keppiä.

Me olemme tehneet lakialoitteen oikeastaan sen johdosta, kun 65—74-vuotiaiden työllisyysaste Suomessa on vain 7 prosenttia, Ruotsissa se on 11, Tanskassa 10 jne. Jos me saisimme nämä ikääntyneet paremmin työelämään mukaan, niin kaikki se, mitä nyt ollaan tavoittelemassa eläkeiän nostamisella, saavutettaisiin. Kun ottaa huomioon, mikä on esimerkiksi eläkkeellä olevan henkilön marginaaliveroprosentti, se on useimmissa tapauksissa 50. Meidän yksinkertainen lakiesityksemme lähtee siitä, että tietyn iän saavuttaneiden henkilöiden veroprosentti olisi kiinteä lopullinen lähdevero 20 prosenttia. Tämä koskisi kaikkia 63 vuotta täyttäneitä.

Minä olen täysin vakuuttunut siitä, että tällä tavalla saataisiin paljon, siis kymmeniätuhansia, henkilötyövuosia lisää työelämään. Tämä ei loppujen lopuksi maksaisi mitään sen takia, että ne, jotka nyt ovat kotona, eivät työssä, tulisivat tuon edullisen verotuksen takia työhön ja ainakin osa ongelmista olisi näin poistettu. Tiedän, että tämä lakialoite ei ole täydellinen, mutta suunta on oikea. Jos on (Puhemies: 5 minuuttia!) parempia esityksiä, niin kannattaa sitten sellaisia esittää.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Olen täällä talossa nyt kuudetta kautta, takana on lähes 22 vuotta, ja siihen ajanjaksoon sisältyy varsin monta välikysymystä.

Nyt käsittelyssä oleva kaikkien oppositiopuolueitten yhteinen välikysymys hallituksen päätöksestä eläkeiän nostosta ja eläkkeiden leikkaamisesta on todella, niin kuin meillä Pohjanmaalla tavataan sanoa, osunut kuin nyrkki silmään. Välittömästi välikysymyksen jättämisen jälkeen alkoi myös hallituksen piiristä kuulua sovittelevampia ääniä, hyvä niin. Muutamaa päivää aikaisemminhan pääministeri oli ainakin lehtitietojen mukaan ilmoittanut, että eläkepäätös pitää, sitä ei peruta. Päätöksen varsinaisesta perumisesta ei hallituksen vastauksessakaan suoranaisesti puhuta mitään.

Arvoisa puhemies! Itse en ymmärrä lainkaan, mitä järkeä oli esittää pakolla lainsäädännön kautta nostettavaksi eläkeiän alaraja 63 ikävuodesta 65:een. Meillähän on muutama vuosi sitten saatu voimaan uusi eläkejärjestelmä, jolla on pyritty nostamaan eläkkeelle siirtymistä niin sanotuilla porkkanoilla. Kun yleistä vanhuuseläkeikärajaa laskettiin 63 vuoteen, niin samalla kannustettiin työssä pysymistä siten, että työssäoloa voi halutessaan jatkaa aina 68 ikävuoteen saakka, jolloin eläkekertymä on suurempi. Nyt kannattaa seurata, mikä todellinen vaikutus tällaisella bonuskertymällä on eläkkeellesiirtymisikään. Uskon vakaasti, että moni sellainen henkilö, jolla on vielä jäljellä työkykyä ja joka saa jatkaa työsuhdetta, myös jatkaa sitä, koska houkuttimena on suurempi eläke. Hallituksen päätöksen vaikutus olisi ollut päinvastainen, ainakin käsitykseni mukaan, kuin tarkoitus oli ollut. Kyllähän sillä varmasti olisi työllistävä vaikutus mutta aivan muualla kuin oli tarkoitus.

Olen tässä vuosien saatossa kirjoitellut sen verran paljon valituksia sairauksien perusteella haettuja työkyvyttömyyseläkkeitä koskevista päätöksistä, että uskallan väittää pakollisen eläkeiän noston aiheuttavan entisestään lisää työtä työkyvyttömyyseläkepäätöksiä tekeville tahoille. Sinne kyllä saataisiin lisätyöpaikkoja, kuten myös valituksen laatijoille ja eri valitusasteissa työskenteleville. Usein nimittäin tuntuu täysin käsittämättömältä, miksi henkilöä ei päästetä työkyvyttömyyseläkkeelle, vaikka hoitava lääkäri on todennut henkilön sairaudet ja työkyvyttömyyden ja ulkopuolinenkin on voinut aivan selvästi todeta, että tuo henkilö ei enää varmasti pysty tekemään aikaisempaa työtään siten, että siitä olisi ainakaan työnantajalle muuta iloa kuin palkan maksu.

Nämä kielteiset päätöksethän perustuvat käsitykseni mukaan niin sanottujen asiantuntijalääkäreiden lausuntoihin, joita he tekevät hakijaa näkemättä, ainoastaan papereiden perusteella. Useinhan niissä todetaan ykskantaan, että hakijalla on kyky hankkia itselleen ansiotuloja sellaisella saatavissa olevalla työllä, jota hakijan voidaan kohtuudella edellyttää tekevän. Siinä se sitten on, ei kun töihin tai sairauslomalle tai miksei sairauspäivärahaa niin kauan kuin sitä maksetaan. Jossain vaiheessa työkyvytön joutuu sitten vielä työttömäksi työnhakijaksi työvoimatoimistoon odottamaan eläkeikää, vaikka varmasti tiedetään, ettei henkilö pysty ottamaan vastaan mitään työtä. Jos tämä hallituksen esitys olisi tullut, se olisi tarkoittanut sitä, että siellä työvoimatoimistossa roikutaan kaksi vuotta vielä lisää.

Nämä asiat minun mielestäni hallituksen pitäisi ensimmäiseksi korjata, ennen kuin ruvetaan puhumaan siitä, että henkilön työuraa pitää saada pidennettyä. Silloin vasta nähdään, mikä on todellinen tilanne, kun perataan pois sieltä nämä turhaan työttömyyskortistossa olevat henkilöt, jotka eivät voi ottaa työtä vastaan.

Arvoisa puhemies! Lisäksi ainakin minun käsitykseni mukaan monissa ammateissa on aivan turha ajatella, että henkilö pystyy siinä omassa ammatissaan hankkimaan itselleen elantoa enää esimerkiksi 64-vuotiaana. Täällä on aika paljon puhuttu palomiehistä, erityisesti savusukeltajista jne. Tuntuu se vähän siltä, kun ajattelee omaa ikäänsäkin, että jos rakennuksella tellingeillä pitäisi vielä talvipakkasilla olla 64-vuotiaana, niin ei siitä kyllä sillä tavoin tule mitään, että siitä ansiota saisi.

Arvoisa puhemies! Eiköhän paras keino ole kuitenkin työuran pidentämiseen se, että tarjotaan porkkanoita (Puhemies: 5 minuuttia!) ja huolehditaan työskentelyolosuhteiden parantamisesta? Silloin työssäoloaika voisi parhaimmissa tapauksissa jatkua jopa tuonne 68 tai 70 vuoteen.

Tuomo  Hänninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Eläkeiän nostoon kulminoitunut välikysymys on kuumentanut tunteita sekä tässä salissa että myös kentällä. Väestörakenteestamme johtuvaan huoltosuhteemme hälyttävään kehitykseen meidän on ja hallituksen on tullut reagoida ja paneutua. Vanhasen toisen hallituksen esitys pidentää ihmisten työuria, aivan kuten ryhmäpuheessamme todettiin, molemmista päistä. Eläkkeelle siirtymisen ikä on toinen puoli toimista työuran loppupäässä. Työuran alkupäässä hallitus on tehnyt lukuisia kehittämistoimia. Viime vaalikaudella yliopisto-opiskelijoiden opiskeluaikaa rajattiin malliin 5+2+2 elikkä yleensä opiskellaan viisi vuotta ja erityisestä syystä saadaan neljä vuotta lisää. Nyt välitarkastuksessa nuorten työuran alkamisen nopeuttamiseksi ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja lisätään, opintojen aloittamisikää alennetaan, opintoja nopeutetaan ja nuorten työllistymistä parannetaan.

Hallituksen esitys työuran jatkamisesta molemmista päistä on hyvin ajankohtainen ja on toinen puoli kehittämistä. Toinen puoli liittyy työolojen kehittämiseen, työssäjaksamisen edistämiseen ja työn sisällölliseen uudistamiseen erityisesti työuran loppupuolella. Työhyvinvoinnista kokonaisuudessaan tässä on kysymys. Työuran jatkaminen kehittää samalla yrityksissä hiljaisen tiedon siirtymistä, jonka puuttumista monesti päivitellään.

Viime vuonna alkanut finanssikriisi on aiheuttanut sen, että työeläkevarojen arvo on alentunut reaalisesti 18 prosenttia. Myös työllisyyden hyvä kehitys ja ansiotason nousu ovat hidastuneet. Kun vielä huoltosuhteemme heikkenee nykyisestä 50 huollettavasta 100:a työntekijää kohti 75 eläkeläiseen ja lapseen 100:a työntekijää kohti vuonna 2030, huoltosuhteen muutos vaatii edellä mainittuja konkreettisia toimia.

Arvoisa puhemies! Omat tuntemukseni tässä vellovassa keskustelussa ovat vaihdelleet. Olen osaltani valmis sopeutumaan työuran jatkamiseen ja oman varhaiseläkkeelle siirtymiseni lykkäämiseen. Toki odotan yhteiskunnalta, että saisin toivoa, milloin töitä teen ja milloin vietän vapaata ja teen samalla kotitöitä, marjastan, kalastelen, käyn jahdissa ja lenkillä, välillä Rukalla hiihdellenkin.

Eläkeratkaisuissa jo sovitut sopimukset tulee viedä sovitulta pohjalta myös käytäntöön. Luotan siihen, että Rantalan kolmikantainen työryhmä löytää juuri meille sopivat keinot työuran jatkamiseen. Hallituksen ja työmarkkinaosapuolten sopimuksesta olen äärimmäisen tyytyväinen, josta lausun osapuolille lämpimän kiitoksen.

Jukka Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Tänään on täällä eduskunnassa näytelty erikoista näytelmää, joka on ollut käynnissä suomalaisessa yhteiskunnassa jo hetken aikaa. Erikoista on se, että asiasta on saatu käyntiin valtava riita. Täällä eduskunnassa siitä on tehty välikysymys, (Ed. Kankaanniemi: Oikein!) yleislakon uhka on päällä, ja kuitenkin kaikki keskeiset osapuolet ovat samaa mieltä näistä tavoitteista. Olisi mielenkiintoista nähdä, minkälainen riita sitten saataisiin aikaan, jos oltaisiin vielä eri mieltä kaiken tämän päälle.

Hallitus on esittänyt työurien pidentämistä. Tavoitteena on, että nuoret pääsisivät työelämään aikaisemmin ja työurat pidentyisivät molemmista päistään. Tavoite on tärkeä Suomen kansantalouden ja hyvinvoinnin kannalta. Tosin tavoite ei teoriassa juurikaan hyödytä, jollei se käytännössä toteudu. Siksi on hyvä, että hallituksen ja palkansaajajärjestöjen välillä on syntynyt yhteisymmärrys asiasta. Esimerkiksi Akava toteaa, että Akava on samaa mieltä hallituksen kanssa siitä, että työuria on pidennettävä, jotta pystymme ylläpitämään suomalaisen hyvinvointivaltion. STTK puolestaan toteaa, että eläkekiistassa saavutettiin tasapainoinen ratkaisu.

Arvoisa puhemies! Jotta työuria pystytään käytännössä pidentämään, pitää keskittyä kolmeen kysymykseen: 1) Miksi työntekijät eivät jaksa työelämässä nykyistä pidempään? 2) Miksi työnantajat eivät halua pitää työntekijöitään töissä eläkeikään asti? 3) Erityisesti, miten Suomessa pidetään ne työpaikat, joiden avulla työllisyysaste pysyy korkealla?

Ensimmäisessä kohdassa on mietittävä, miksi työntekijät lähtevät keskimäärin 60 vuoden iässä eläkkeelle. Tänään on hallituksen ja työntekijäjärjestöjen kesken sovittu perustettavasta työryhmästä, joka etsii toimenpiteitä, jotka edesauttavat muun muassa työhyvinvointia, työssäjaksamista ja osaamista. Meidän on panostettava osaamisen kehittämiseen suhdanteista riippumatta. Yhteistyössä valmisteltu aikuiskoulutuksen kokonaisuudistus tulee tarjoamaan tähän apua omalta osaltaan. Työn laadulliset vetovoimatekijät, oikeus osallistua, työn hallinnan tunne ja mahdollisuus oman asiantuntemuksen käyttöön toimivat parhaana kannustuksena työssä pysymiselle. Ei pidä kuitenkaan väheksyä taloudellisia kannustimia, superkarttumaa ja täällä esille otettua tuloveron alentamista yli 63-vuotiailta. Myöskään liikuntaa ei pidä unohtaa. Työssä käyvän väestön liikuntaa on tuettava. Tunti liikuntaa päivässä lisää hyvinvointia ja terveyttä sekä myös pidentää työuraa.

Arvoisa puhemies! Toisena kysymyksenä on syytä ihmetellä, mikseivät työnantajat halua pitää työntekijöitään töissä eläkeikään asti vaan yt-neuvotteluissa irtisanotaan helpoiten eläkeikää lähestyvät työntekijät. Nyt laman hetkellä työurien pidentäminen on tietenkin vaikeata, kun vastavalmistuneet eivät saa töitä ja kuuttakymppiä lähestyvät ovat jokaisessa yt-neuvottelussa liipasimella. Mutta pidemmälle tulevaisuuteen pitää meidän arvojemme ja arvostuksiemme muuttua siten, että työuria pystytään pidentämään. Ed. Kataja nosti puheessaan esille yhtenä esimerkkinä Abloyn ikäohjelman. Juuri näitä hyviä esimerkkejä ja käytäntöjä tarvitaan.

Puhemies! Suomen on entistä vahvemmin panostettava osaamiseen, tutkimukseen ja kehitykseen. Kolmantena ja tärkeimpänä kysymyksenä pidän sitä, miten Suomessa pidetään ne työpaikat, joiden avulla työllisyysaste pysyy korkealla. Meidän hyvinvointimme perustana ovat yksityisen sektorin osaamisintensiiviset työpaikat. Niiden työpaikkojen on ensin oltava olemassa, jotta niissä pysymällä työllisyysaste pysyy riittävän korkealla, jotta suomalainen hyvinvointivaltio pystytään rahoittamaan. Näistä osaamisintensiivisistä työpaikoista kertyvät ne verotulot, joilla rahoitetaan hyvinvointiyhteiskuntaa. Pidän yliopistouudistusta isoimpana tekijänä suomalaisen osaamisen varmistajana ja näiden työpaikkojen luojana. Nämä isot kysymykset odottavat ratkaisua. (Puhemies: 5 minuuttia!) Ratkaisut edellyttävät hyvää yhteistyötä maan hallituksen, työntekijöiden ja työnantajien kesken.

Ehkä lopetuksena toteaisin, että kun Tutkaksen seminaarissa äsken olin puhumassa ja sain pojaltani viestin, tulisinko jo kotiin, niin vastasin pojalleni, että en pääse, minulla on vielä puheenvuoro tässä eläkeasiassa, tässä riidassa. Poika lähetti nopeasti tekstarin takaisin ja sanoi, että kyllä sä voit pappa tulla kotiin, uutisista tuli jo, että se homma on ratkaistu. Ilmeisesti oppositiokin on saanut saman tyyppisiä viestejä, kun näin vähän edustajia on paikalla.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Joka tapauksessa on hienoa, että ministeri Pekkarinen on paikalla. Hallituksen vahva puolustaja jälleen tänään osoittaa sen, niin kuin monesti muulloinkin.

Puhemies! Kun pääministeri vastasi tähän välikysymykseen, niin hän teki sen kuitenkin niin, että itse varsinaisen kärjen, minkä oppositio välikysymyksessään esitti, eli sen, tekeekö hallitus uuden päätöksen, muuttaako se tätä eläkeiän korottamispäätöstä 63:sta 65 vuoteen, pääministeri sivuutti, niin kuin muutkin ministerit.

Sitä vastoin pääministeri aloitti puheensa maailman talouskriisin luonnetta lyhyesti käsitellen. Siitä onkin syytä kyllä todeta, että tuosta talouskriisistä pitää päästä ulos nimenomaan ympäristön näkökulmasta kestävällä tavalla, ilmastonmuutosta hillitsevällä tavalla, kestävä kehitys huomioiden. Se on erittäin tärkeä asia. Kun täällä aikaisemmin on puhuttu työpaikoista, niin se on myös tapa pitää Suomi työpaikkaomavaraisena ja lisätä näitä työpaikkoja, viedä Suomi teknologian kehitystiellä eteenpäin. Se on ilmastonmuutoksen ja ympäristöteknologian kehittäminen, joka lisää työpaikkoja.

Mutta sitten tähän vastaukseen muilta osin. Siteerattiin tätä toisen sivun ensimmäistä kappaletta, ja tässä siteerauksessa kyllä aivan selvästi käy ilmi se, että hallitus ei todellakaan ole peruuttanut tätä eläkeiän nostopäätöstä, ja nyt on sovittu työmarkkinajärjestöjen kanssa yhdeksästä kuukaudesta, jona aikana tulisi etsiä vaihtoehtoisia malleja hallituksen linjaukselle eläkeiän alarajan nostamisesta, siis on edelleenkin preesensissä tämä asia, ja sitten hallitus ei tänä aikana ryhdy toimenpiteisiin eläkeiän nostamiseksi. Asiasta on myös pidetty, niin kuin pääministeri totesi, lehdistötilaisuus, tai sen taisi todeta valtiovarainministeri, ja muun muassa Helsingin Sanomat siteeraa: "Hallitus ei nosta eläkeiän alarajaa linjausten ja ehdotusten valmistelun aikana." Siis siellä jo aamupäivällä on tämä asia käynyt selvästi ilmi.

Pääministeri käsitteli myös työkyvyttömyyseläkkeeltä palaamisen kysymystä. On tietysti erittäin tärkeä asia todeta painokkaasti, että ketään ei vastentahtoisesti voi edes ajatella palauttaa työkyvyttömyyseläkkeeltä pois. Työkyvyttömyys on pysyvä, se on todettu pysyväksi, kun yleensä henkilö pääsee työkyvyttömyyseläkkeelle. Määräaikainen työkyvyttömyyseläke on lainsäädännöstämme lopetettu. Mutta jos haluaa palata työelämään, tilanne on muuttunut, ehkä löytyy sopiva työtehtävä, jonka suorittamista ei sairaus tai vammaisuus estä, niin tietysti tällaisille henkilöille tulee luoda tukimenettelyjä ja auttaa heitä, tukea jaksamaan työelämässä. Yleensäkin työelämässä jaksamisen tukimuotoja tulee aktiivisesti kehittää.

Aivan oikein tässä ed. Kataja esitteli tämän Abloy Oy:n, joka todellakin on avainyhtiö tässä asiassa omalla ikäohjelmallaan, ikävapaa, tehostettu työterveydenhoito, fysioterapia jne. ikääntyneemmille työntekijöille. Se on aivan hyvä linjaus, se on inhimillistä, tukevaa, mutta pakko, keppi, jossa on vielä oikein piikki mukana, nostaa eläkeiän alarajaa ei ole järkevä. Se ei ole myöskään tehokasta, koska sinänsä se ei johda siihen, että eläköitymisikä nousisi, vaan aivan niin kuin täällä todettiin aikaisemmin, se lisää hakeutumista työkyvyttömyyseläkkeelle ennen muuta, ja se on ongelma monesti näiden hylkyjen vuoksi.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Pääministerin johdolla hallitus lähti soitellen nyrkkeilykehään ja havaitsi vasta vähän liian myöhään, että vastustaja onkin melkoisen voimakas, lähes koko Suomen kansa, ay-liike ja oppositio, ja oli monen hallituspuolueenkin edustajan kanta käytännössä ristissä hallituksen linjauksen kanssa. Kun sitten todettiin hallituksen erehtyneen pahasti ja se löysi itsensä maassa makaamassa siellä nyrkkeilykehässä, niin tietysti tuli sääli näin isollekin miehelle hallitusta kohtaan, ja tuolla ryhmässä päädyimme siihen, että emme ole potkimassa maassa makaavaa, vaan annamme anteeksi, vaikka sitä kuuluisaa anteeksipyyntöä ei ole kyllä tullut. Näin siis hallitus olisi voinut saada töppäyksensä anteeksi, jos olisi kauniisti katunut ja perunut. Mutta tänään valitettavasti tämä keskustelu ja ministerien vastaukset ovat olleet niin ympäripyöreitä ja epävarmoja, että Suomen kansa ei tiedä, mikä on hallituksen linja tässä pakkotyölaissa, jota se on ollut esittämässä, eli pakkotyön määräämisessä 63—65-vuotiaille ihmisille. Siihen verrattuna se on pakkotyötä, mikä on nykyinen, vasta vuodesta 2005 voimassa ollut työeläkejärjestelmä.

Herra puhemies! Tämä menettelytapa hallitukselta oli todella käsittämätön. Hiihtoladulla keksitty idea, nopeasti päätös kabineteissa hallituksen kesken sisäisesti, sitten ilmoitus, sitten mahalasku ja tällainen tilanne, missä nyt ollaan, epäselvä tilanne meillä käsissä.

Se, missä hallituksen olisi pitänyt mielestäni tällainen asia hoitaa, olisi ollut esimerkiksi talousneuvosto, jossa puheenjohtajana on pääministeri. Siellä on kaikki keskeiset ministerit, siellä on etujärjestöjohtajat ja monet muut yhteiskunnan tärkeät talouspoliittiset vaikuttajat. Siinä tilanteessa talousneuvoston puheenjohtajana pääministeri olisi voinut ottaa asian esille ja kertoa, että tällaista voitaisiin lähteä suunnittelemaan. Kaikki olisivat siinä kuulleet sen ja voineet välittömästi kommentoida asiaa ja se olisi ehkä lähtenyt sillä pohjalla, millä nyt aiotaan lähteä, vaikka toki nyt epäselvältä sopimuspohjalta. Mutta pääministeri ei tätä talousneuvoston puheenjohtajan asemaansa halunnut käyttää, vaan yritti nostaa arvovaltaansa menetelmällä, joka sitten johti tähän onnettomaan tilanteeseen, että yhteiskuntarauha saatiin rikottua ja tällainen epäselvä tilanne syntymään ja ihmiset tässä talouden katastrofaalisessa tilanteessa pelkäämään tulevaisuuttaan jopa eläkkeelle siirtymisen oikeutensa osalta.

Herra puhemies! Meillä on siis vuodesta 2005 voimassa ollut työeläkejärjestelmä, ja siinä on erittäin hyviä osia, muun muassa tämä superkarttuma 63—68-vuotiaille. Sitä voidaan tarkistella, onko siinä vielä jotakin korjaamista. Edelleen elinaikakerroin tulee tuottamaan säästöjä eläkejärjestelmässä, kunhan se alkaa ensi vuonna vaikuttaa. Alakohtaiset eläkeiät ovat todella tärkeä asia tässä meidän järjestelmässämme, koska ihmiset eivät eri alojen töissä kestä ja jaksa. Hallituksen linja näytti olevan se, että pitämällä työssä niin pitkään ajetaan ihmiset niin loppuun, että he eivät enää sitten eläkkeellä pysty ihmisarvoista elämää elämäänkään, ja tämä on tietysti kohtuutonta.

On muistettava, että työkyvyttömyyseläkkeelle pääsy meillä on tavattoman usein erittäin vaikeaa. Aivan kohtuuttoman huonossa terveydellisessä tilanteessa olevia ihmisiä roikotetaan työelämässä, ja työkyvyttömyyseläkkeelle ei pääse. Näin ihmisiä ajetaan valitettavasti liian helposti sellaiseen tilanteeseen, että heidän ihmisarvoinen elämänsä loppuu inhimillisesti katsoen kesken.

Herra puhemies! Siis tältä pohjalta olisi voitu edetä rauhallisesti yhteiskuntasopua noudattaen ja hoitaa nämä asiat. Hallitus kuitenkin teki nyt tämän sopimuksen pakotettuna sen tekemään, ja tämän sopimuksen, tämänaamuisen sopimuksen 2), 6) ja 7) kohta ovat mielenkiintoisia, mutta valitettavasti eivät vastaa siihen kysymykseen, onko hallitus perunut sen päätöksen, jonka se teki siellä (Puhemies: 5 minuuttia!) budjettitalousriihessään. Kun tämä kysymys on jäänyt vastaamatta, tämä merkitsee sitä, että meillä ei ole välikysymykseen vastausta, ja tämä taas johtaa siihen, että äänestys perjantaina on vaikea, koska hallitus ei ansaitse luottamusta. Mutta toisaalta se, että tämä ratkaisu työmarkkinajärjestöjen kanssa on tehty, puoltaisi sitä, että tämä homma selvitettäisiin.

Nuorten ja työelämän parannusten osalta viittaan ed. Räsäsen ryhmäpuheenvuorossa esittämiin moniin konkreettisiin asioihin, ja lisäksi vetoan työnantajiin, että ne eivät ulosheittäisi ikääntyneitä työntekijöitä sillä vauhdilla kuin nyt tapahtuu. Se on monelta osin aivan kohtuutonta.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Olen suuresti ihmetellyt pääministeri Vanhasen omaksumaa kekkosmaista tyyliä, jossa ylhäältä tulevilla mahtikäskyillä sanellaan kansalle, kuinka asiat järjestetään. On totta, että työuria tulee pidentää ja keinoja tähän on etsittävä, mutta ei suomalaiseen nyky-yhteiskuntaan sovi yksisuuntainen käskyttäminen. Onneksi hallituskin vaikuttaa tämän lopulta ymmärtäneen, kun se päätti vetää pois lakiehdotuksensa, jolla eläkeikää nostettaisiin 65 vuoteen. Tämän aiheellisen perääntymisen jälkeen itse asiasta voidaan toivon mukaan keskustella asiallisesti ja rauhassa, kaikkien osapuolten mielipiteet huomioiden ja niitä kunnioittaen.

Arvoisa puhemies! Kuten välikysymyksessä todetaan, ei hallitus ole ymmärtänyt ottaa huomioon töiden ja työurien erilaisuutta, töiden vaihtelevaa kuormitusta sekä työntekijöiden kesken esiintyvää työssäjaksamisen vaihtelua. On tärkeää, että ihmisten yksilölliset työkyvyt ja -halut huomioidaan, sillä jokainen meistä on omanlaisensa. Luonnollisesti myös työpaikoissa ja työoloissa on todella suuria eroja. Moni hyväkuntoinen, hyväpalkkainen ja hyvin työssään viihtyvä henkilö saattaisi haluta jatkaa työelämässä paljon pitempäänkin kuin nykyään on mahdollista, kun taas raskasta, fyysistä työtä pienellä palkalla tekevälle pakolliset lisävuodet voivat olla kohtuuton vaatimus.

Työuran loppupäässä tulisi olla paljon joustovaraa, jotta jokainen voisi valita oman tilanteensa mukaan itselleen sopivan vaihtoehdon. On paljon sellaisia ihmisiä, jotka haluavat pysyä töissä mahdollisimman kauan. Yhteiskunta menettää arvokasta osaamista, jos nämä ihmiset patistetaan eläkkeelle ennen kuin he itse sitä haluaisivat. Toiset taas uupuvat aiemmin, ja se heille sallittakoon.

Arvoisa puhemies! Ilmapiiri, jossa ihmisistä puristetaan kaikki mehut, ahdistaa nykyisin jo nuoriakin työntekijöitä ja saa monet väsymään, stressaantumaan ja hakeutumaan työelämästä sivuun ennen aikojaan. Loppuunpalamisen ja masennuksen vuoksi pidettävät pitkät sairauslomat tulevat yhteiskunnalle huomattavan kalliiksi. Niitä olisi mahdollista ennalta ehkäistä panostamalla työntekijöiden hyvinvointiin ja joustamalla nykyistä paremmin ihmisten elämäntilanteiden mukaan. Esimerkiksi pienten lasten vanhemmille pitäisi antaa enemmän todellisia vaihtoehtoja työn ja perhe-elämän yhdistämiseen. Moni joutuu nykyisin valitsemaan näiden väliltä, vaikka kaikkien edun mukaista olisi, että halutessaan voisi saada kohtuullisen annoksen kumpaistakin.

Työn reilu jakaminen yhteiskunnassa toisi hyvinvointia nykyistä useammille. Osa-aikatyö ja etätyö olisivat toimivia ratkaisuja monien perheiden ajankäyttöongelmiin, ja niihin olisi annettava mahdollisuudet niille, joiden elämäntilanne sitä vaatii: pienten lasten vanhemmille, iäkkäitä vanhempiaan hoitaville ja muista omaisistaan huolehtiville. Työnantajilta kysytään nyt ennakkoluulottomuutta ja kykyä uudenlaiseen ajatteluun. Kaavoihin kangistumalla ei pääse puusta pitkään.

Arvoisa puhemies! Hallituksen olisi hyvä eläkeasiaa pohtiessaan muistaa, että ihmiset eivät ole koneita. Pitkään työssä viihtymistä voi edesauttaa tekemällä työpaikoista viihtyisiä, ikääntyvien toiveita kunnioittavia ja heidän osaamistaan arvostavia, mutta pakottaa ei ketään saa. Joustavuus, ja nimenomaan työnantajan puolelta, on avainsana. Porkkanalla saadaan aina parempia tuloksia kuin kepillä. Esimerkiksi työeläkkeen nopeampi karttuminen 63 ikävuoden jälkeen on tehokas kannustin. Yksi tärkeä asia työssäjaksamisen kannalta on hyvä esimiestyö, josta monella työpaikalla ei ikävä kyllä tiedetä kerrassaan mitään. Huono johtaminen heikentää työilmapiiriä ja lisää työntekijöiden sairauslomia.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Juuri tällä hetkellä ja tästä edespäin monien kuukausien aikana eletään Suomessa tilanteessa, jolloin työvoimaa vapautuu työmarkkinoilta. Valitettava maailman talouskriisi ei kierrä Suomeakaan vaan kohtaa myöskin suomalaisen todellisuuden, ja sen seurauksena olemme varmasti entistä kovempien työttömyyslukujen edessä tästä lähtien viikkojen tai kuukausien aikana. Siitä huolimatta ja osittain juuri siksi nyt kannattaa samaan aikaan, kun katsotaan akuuttia ratkaisua tämän päivän kriiseihin, jo katsoa vähän pitemmälle todellakin, niin kuin tämä päivä täällä on ollut sitä vähän pitemmälle katsomista: millä tavalla sitten nousun tullen Suomi selviytyy siitä tulevaisuudesta, jonka jatkossakin haluamme rakentaa hyvinvointiyhteiskunnan ideaalin pohjalle.

Kun katsotaan taaksepäin, mistä meidän kasvumme on tullut, niin tämän vuosikymmenen aikaan Suomen bruttokansantuote on ollut keskimäärin noin 3 prosenttia vuodessa. Se on erinomaisen hieno kasvu, joka nyt on taakse jäänyt, poikkeuksellisen pitkä suhdannejakso jatkuvaa kasvua. Sellaista ei Suomen historiasta kymmeniin vuosiin löydy. Tuon kasvun taustalta löytyy aina kaksi pääkomponenttia: toisaalta työn tuottavuus ja toisaalta työpanoksen määrä.

Keskimäärin 3 prosentin kasvusta tämän vuosikymmenen aikaan noin prosenttiyksikkö on tullut nimenomaan työpanoksen määrän lisäyksestä, työikäisen ikäluokan kasvusta ja työllisyysasteen noususta eli työpanoksen määrän kasvusta, noin prosentti kasvua per vuosi. Noin 2 prosenttia keskimääräisesti 3 prosentin kasvusta on vastaavasti tullut tuottavuuden kasvusta, mikä perustuu pääomapanokseen, osaamistieto-taitopanoksen nousemiseen ja myöskin sitten tuotantoteknologisten vempaimien ja laitteitten entistä parempaan tehokkuuteen ja sieltä tulevaan tuottavuuden kasvuun. Vielä kertaalleen, 3 prosentista 1 prosentti työpanoksen kasvusta ja 2 prosenttia tuottavuuden kasvusta.

Tämä on tapahtunut taakse jääneen 10 vuoden aikaan, jolloin vielä työikäisen väen määrä on lisääntynyt lähes 100 000 ihmisellä. Nyt edessä olevan seuraavan runsaan 10 vuoden aikaan työikäisen väen määrä vähenee lähes 200 000 ihmisellä. Muutos tästä taakse 10 vuotta ja muutos tästä eteenpäin runsas 10 vuotta on tosiasiassa 300 000 ihmisen muutos. Tämä on huikea muutos, kun samaan aikaan eläkeikäisen väen määrä kasvaa noin runsaalla 400 000:lla vuoteen 2020 tultaessa. Voidaan sanoa, että tämä muutos on suhteellisesti maailman selvästi nopein. Ei missään meidän veroisessamme maassa tämä muutos ole niin nopea kuin Suomessa. Japanikin tulee meidän perässämme. Siellä tällä hetkellä yli 65-vuotiaiden määrä on suurempi kuin meillä, mutta tämä muutos tästä edespäin on meillä suurempi kuin missään muualla maailmassa.

Se on kova haaste ajatellen sitä, miten tulevaisuudessa takaamme sen, mikä taakse on jäänyt, keskimäärin 3 prosentin kasvun. Meidän on pakko, jos haluamme päästä edes 2 prosentin kasvuun jatkossa, huolehtia edes siitä, että työpanoksen määrä ainakaan ei laskisi. Ellei koviin toimenpiteisiin kyetä ryhtymään, uhkaa käydä niin, jos tulevankin runsaan 10 vuoden aikaan eri ikäluokkien työhön osallistumisaste on sama kuin se on nyt taakse jääneitten vuosien aikaan ollut ja kun ikäluokat pienenevät, että tällä työpanoksen määrän vähentymisellä on lähes 1 prosenttiyksikön miinusvaikutus vuosittaiseen bruttokansantuotteeseen. Ja käytännössä, kun tuottavuus parhaimmillaankin voi olla vain 2 ja 3 prosentin välillä per vuosi, kävisi niin, että sen 3 prosentin keskikasvun sijasta, mihin nyt on totuttu monien viime vuosien aikaan, me joutuisimme tottumaan kenties tuommoiseen vähän yli 1 prosentin kasvuun.

Arvoisa puhemies! Moni ei välttämättä edes ole kiinnostunut tällaisesta laskumatematiikasta, joka tähän tapaan tässä tulee esitettyä. Minusta on aika olennaista kuitenkin tunnistaa se, mitä tässä on tapahtumassa, ja jotta tämmöinen tilanne taklataan, se käytännössä edellyttää nyt sitä, että niihin toimiin, joista täällä tänä päivänä on puhuttu ja joista kuitenkin pääasiassa monesta on oltu aika lailla yhtä mieltä, todellakin on pakko ryhtyä. On voitava vaikuttaa siihen, että niitten ikäluokkien, jotka ovat työiässä, työllistymis- ja työssäolemisastetta pitää kyetä tuntuvasti nostamaan, ja näihin toimiin tähtäävät nyt nämä hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen yhteiset sopimukset. Näillä toimilla toivottavasti päästään edes siihen, että sen sijaan, että työikäisten ikäluokkien (Puhemies: 5 minuuttia!) määrän väheneminen johtaisi bruttokansantuotteen laskuun, työpanoksen määrä pysyisi suurin piirtein entisellään, kun 2020-luvulle tullaan.

Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Pekkarinen, kyllä me olemme kiinnostuneita näistä asioista, olemme olleet aikaisemmin ja olemme tänä päivänäkin ja jaamme sen huolen alhaisen eläköitymisiän osalta. Mutta te sanotte, että on pakko ryhtyä koviinkin toimenpiteisiin, jotta tilanne saataisiin teidän mielestänne korjattua, ja hallituksen toimenpide — ei pelkästään pääministerin, vaan hallituksen — oli se, että alinta eläkeikää, kun se tänä päivänä on 63 vuotta, nostetaan 65:een, kun meillä eläköitymisikä on 59,4 vuotta. Siinä on 3,6 vuotta eroa.

Yhdessä on sovittu vuonna 2005 työeläkejärjestelmän uudistuksesta, jossa on huomioitu joustava eläkeikä ja toimenpiteet, joilla eläköitymisikää pystytään nostamaan. Kun tämä uusi järjestelmä on jo nyt vaikuttanut ja jatkossa tulee vaikuttamaan (Puhemies: Minuutti on mennyt!) varmasti toiveiden ja tavoitteiden mukaisesti, on täysin käsittämätöntä, että te tällä esitelmällä yritätte tukea sitä näkemystä, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) että olisi muka pakko alinta eläkeikää nostaa. Näinhän ei ole.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyisin ministeri Pekkariselta: Mitä toimia hallitus tulee edellyttämään työnantajilta, että työnantajat tulisivat parantamaan työolosuhteita, työssä jaksamista, jotta työntekijät jaksaisivat olla pitempään työelämässä, ja mitä edellytyksiä te tulette vaatimaan työnantajilta, että työnantajat eivät irtisano työntekijöitä, kun heille tulee ikää ja sitten ehkä työkyky jossain määrin tulee laskemaan? Minkälaisia toimenpiteitä työnantajilta velvoitetaan, että he parantavat näitä työolosuhteita eivätkä irtisano ihmisiä eläkkeelle tai työttömyysputkeen?

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vuoden 2005 työeläkesopimuksessa ja -ratkaisussa oli mukana tämä tavoite nostaa kolmella vuodella keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää. Se, minkä hallitus on täällä markkinoinut muka suurena uutena keksintönä, on siis jo aikaisemmin yhdessä tavoitteeksi asetettu, ja hienoa, että tämä hallitus aikoo ottaa tämän edellisen hallituksen aikaisen tavoitteen omakseen. Ainut ero aikaisempaan linjaan on se, että nyt ruvettiin tarjoamaan tätä keppiä ja keskustakin hyväksyi tämän keppilinjan ja unohdettiin nämä porkkanavaihtoehdot eikä maltettu uskoa siihen, että näillä porkkanoilla on vaikutusta. Mutta hallituksen talouslinja tulee ajamaan karille, ei suinkaan vuonna 2025, vaan se ajaa karille jo lähimmän kahden vuoden aikana, ja syy on se, että keskusta on hyväksynyt kokoomuksen verolinjan. Tämä hallitus antaa ennätysmäärät yhteiskunnan veropohjasta verotuloja pois. Tässä tulee yli 3 miljardin veronalennukset, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) ja ne kaikki jäävät sitten vaikuttamaan niin, että meillä on sosiaaliturvan rahoituksessa suuria ongelmia jo ensi vaalikaudella.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työurien pidentämisen ohella ylisuurien eläkkeiden alentaminen olisi tehokas keino saada aikaan säästöjä. Mielestäni olisi aivan perusteltua, että suuria eläkkeitä leikattaisiin, vaikka voin hyvin kuvitella, kuinka vähän kannatusta tällainen ajatus suurituloisia edustavalta porvarihallitukselta saa. Kulutuskeskeisessä yhteiskunnassamme ihmisten suhteellisuudentaju katoaa herkästi ja omista eduista pidetään kiinni kynsin ja hampain, mutta jos ollaan rehellisiä, kuka todella tarvitsee esimerkiksi yli 2 000:ta euroa kuukaudessa elämiseen? Pieneen elintason laskemiseen olisi monella varaa eikä elämänlaadusta tarvitsisi tinkiä yhtään, päinvastoin kulutuksen vähentäminen saattaa joskus jopa parantaa elämänlaatua. Kysynkin ministeriltä, onko hallituksella suunnitelmia ökyeläkkeiden leikkaamiseen.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvostettu puhemies! Meillä on kaksi mallia, kaksi päämallia, kaksi vaihtoehtoa, työurien pidentämiseen. Me voimme saada lisävuosia työuraan kaksi pakolla, joka oli hallituksen linja, tai kolme kannustamalla. Kaksi pakolla vai kolme kannustamalla? Tämänpäiväinen sopimus tarkoittaa sitä, että sosialidemokraatit voittivat, porvarihallitus hävisi. Porvarihallitus otti peräytymisvaihteen tästä kahden vuoden pakosta ja nöyrtyi sosialidemokraattien, työväenliikkeen ja 200 000 kansalaisen edessä ja pyrkii hakemaan kolmea lisävuotta kannustamalla. Tästä olemme iloisia. Mutta kysyisin teiltä, ministeri, oletteko te kokonaan nyt, lopullisesti, luopunut tästä kaksi pakolla -mallista. Kyllä vai ei?

Elinkeinoministeri  Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Mitä vielä, jos joku haluaa tulkita, että hallituksen alkuperäisestä julkiluetusta tavoitteesta sellaisenaan on luovuttu ja rakennettu yhteinen sopimus ammattiyhdistysliikkeen kanssa, niin siitä vaan. Minusta se, mitä on sovittu, on erittäin kunnianhimoista, ja se kertoo siitä, että eri osapuolet tunnustavat, että on pakko ryhtyä tehokkaisiin toimenpiteisiin, erittäin radikaaleihin, koviin toimenpiteisiin, ja sitä suinkaan se vuoden 2005 uudistus ei ollut — me olemme itse kukin olleet siinä sen valmistelussa mukana kyynärpäitä myöten, ja suurin piirtein samanlainen informaatio kaikesta siitä meillä on uskoakseni olemassa.

Tässä välillisesti, implisiittisesti, osapuolet tunnustavat, että ne toimet, mitä siinä sovittiin, eivät riitä, tarvitaan jotain muuta (Ed. Tennilä: No, mitä ne muut ovat?) ja sen muun hakemiseen yhteisesti lähdetään. No, täällä tulikin kysymys siitä, että mitä kaikkea, ja ed. Anneli Kiljunen kysyi muun muassa siitä, mitä työnantaja jnp. On ilman muuta selvä, että työn ja perhe-elämän yhteensovittamista pitää kyetä monella tavalla uudistamaan. On ilman muuta selvää, että koulutuksen, trainingin, kurssituksen, erilaisten tällaisten toimien kautta pitää voida parantaa työssä jaksamista, tietojen ja taitojen kohentamista.

Kyllä työnantajankin puolella: Me olemme käynnistäneet meillä Tykes-ohjelman, työelämän kehittämistoimenpiteet, uudessa TEMissä, ja on pantu entistä enemmän rahaa, enemmän kuin edellisen hallituksen aikaan näihin toimiin rahaa. Tämä on ihan konkreettinen esimerkki siitä jo, mitä nyt on tehty, ja näissä asioissa varmaan mennään vielä eteenpäin, kun tätä valmistelua nyt sitten jatketaan.

Mitä vielä tulee siihen, mitä verotuksessa on tehty, kun täällä ed. Heinäluoma viittaa siihen, että jotenkin ne veroratkaisut ovat syöneet edellytykset järkeviltä toimilta, niin tämä hallitus on nyt tälle vuodelle viime vuoden lopulla eduskunnan tekemillä päätöksillä keventänyt henkilöverotusta 820 miljoonalla eurolla. Ed. Heinäluoma, eikö tämä ole aika lailla samaa tasoa, mitä teidän ollessanne ministerinä me yhteisesti teimme?

Sen lisäksi on tehty toki arvonlisäverossa nyt lokakuun alusta lähtien voimaan tuleva (Puhemies: 2 minuuttia!) arvonlisäveron kevennys ja lisäksi tämä kelamaksun poisto, jolle tulee korvaavat verot tai maksut. Ainakin minulle se oli aikanaan ehdoton edellytys kelamaksun poistolle, se nimenomaan, että samalla hallitus viimeistään kehysriihen yhteydessä päättää siitä linjasta, millä korvataan ne menetykset, joita kansalaisten perusturvan rahoitukseen syntyy tuolla sanotulla päätöksellä. Minä luotan siihen, kun me olemme päättäneet, että me kehysriihessä siitä päätämme, että me myöskin päätämme. Hallitukseen pitää voida luottaa ainakin sen omien jäsenten, ja tähän saakka se luottamus, mikä on ollut, on kantanut ihan hyvää hedelmää.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä se nyt niin vaan on, että tämä hallitus tekee Suomen ennätyksen verojen laskussa. Tämä hallitus on laskemassa yksin viimeisen vuoden aikana tehdyillä päätöksillä yli 3 miljardia erilaisia veroja. Nyt tulee viimeiseksi päälle asia, johon ei ole mitenkään varauduttu ja joka koskee ravintoloiden arvonlisäveron laskua ruoan arvonlisäveron tasolle: 300 miljoonaa hävisi taas.

Valtiovarainministeri päätti yksin miljardin euron aukosta valtion budjettiin. Ministeri Pekkarinen ei tiennyt etukäteen yhtään mitään, luki sen lehtihaastattelusta, ja varmaan meni kahvit väärään kurkkuun. Samaten sosiaali- ja terveysministerille kävi näin, että hän luki lehdestä, mitä hänen hallinnonalansa maksuille tapahtuu, kun ministeri valtiovarainministeriössä antoi miljardin pois. Ja mitään päätöksiä näiden korvauksista ei ole vielä tehty.

Tosiasia on, että ensi vaalikaudelle on rakennettu yli 3 miljardin verotulojen pysyvät menetykset ja samaan aikaan on tehty katteettomia lupauksia parannuksista sosiaaliturvaan, joille ei ole rahoitusta olemassa.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen, ymmärsinkö oikein, että te kieltäydyitte vastaamasta minun kysymykseeni? Eli kysymys koski sitä, onko tämän päivän sopimuksen pohjalta lopullinen vastaus ja ratkaisu se, että te luovutte kokonaan tästä kahdesta lisävuodesta pakolla, ensimmäisestä ratkaisustanne, jonka teitte pari viikkoa sitten. Toivon, että te tosiaan arvostaisitte tätä kysymystä ja vastaisitte siihen.

Meillä on ongelma teidän kanssanne niin kuin edellisenkin porvarihallituksen kanssa. Silloin neljässä vuodessa viisinkertaistui valtionvelka, ja meidän piti tehdä vaikeat ratkaisut ja talouden peruskorjaus, jonka aikana 12 vuodessa 400 000 uutta työpaikkaa syntyi Suomeen, Euroopan nopein talouskasvu ja työllisyyden paraneminen. Nyt te olette taas (Puhemies: Minuutti!) ottamassa 30 miljardia euroa velkaa.

Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Muistan hyvin, kun tuli julkisuuteen, että kelamaksu aiotaan poistaa. Te, ministeri Pekkarinen, kritikoitte sitä erittäin voimakkaasti julkisuudessa, todella voimakkaasti. Nyt te sanotte, että te luotatte siihen, että tämä asia hallituksessa hoidetaan. Mutta näyttää siltä, että ette itsekään tiedä, millä tavalla. Jos tiedätte, niin pyydän, että kerrotte nyt meille, kun sitä ei ole kertonut valtiovarainministeri eikä sitä ole kertonut myöskään pääministeri.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä elettävä aika on sellainen, eikä se johdu tästä hallituksesta, että, ed. Heinäluoma, hallitus joutuu tekemään varmasti monia muitakin suomenennätysleikkauksia. Mitä tulee tähän ravintola-alan arvonlisäveron pudottamiseen sille tasolle, millä vähittäiskaupassa vero on lokakuussa, se on oikeudenmukainen päätös. Se on ravintolaelinkeinolle, joka työllistää merkittävästi, myös tukeva päätös, että näitä työpaikkoja säilyy. Aina ei voi laskea yksi yhteen.

Elinkeinoministeri  Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Olin Kajaanissa käymässä, kun tuli julkisuuteen tämä kelamaksun poisto. Panin sieltä referaatin, joka on minulla tarkkaan tallessa, sen otsikkokin on, että minä edellytin sitä, että kelamaksun poistosta tehdään joko politiikkariihessä tai kehysriihessä sen korvaavat ratkaisut. (Ed. Laitinen: Ei ole tehty!) Ja nyt minä luotan siihen, että nimenomaan kehysriihessä tällaiset ratkaisut tehdään.

On ilman muuta selvää, että ne tulevat verojen tai maksujen luonteisia ratkaisuja olemaan, millä se vajaa miljardi katetaan. Minä en osaa sanoa, ja vaikka jotain osaisinkin, en sano, koska se kuuluu valtiovarainministeriön esittelyyn. Minä luotan siihen, luottakaa siihen, että minun kannattaa luottaa tässä asiassa tuohon Kataiseen. (Ed. Gustafsson: Ette te luottanut veronkorotuksissakaan!) Katsotaan muutaman viikon päästä, miten siinä käy.

Mitä, ed. Vuolanne, tulee siihen, miten suhtaudutaan, miten pitää tulkita tätä sopimusta, mikä on. Minä kolme tai neljä kertaa täällä päivällä jo sanoin, että ei ole mitään syytä lähteä sitä erikseen tulkitsemaan. Se on niin kuin se on kirjoitettu. Se on luettava niin, kuin se on siihen kirjoitettu, ja siitä poikki. Eikä pidä mennä myöskään teidän tekemään siitä erilaisia kauhistelutulkintoja, niin kuin täällä päivän mittaan siitä on tehty.

Mitä muutoin teidän puheenvuoroonne tulee siitä, miten oli 1990-luvun alussa, mikä sen laman anatomia on, niin Suomi eli silloin teidän hallituksenne aikaan ihan samalla tavalla kuin amerikkalaiset ovat eläneet viimeisten vuosien aikaan: kulutti huikean paljon yli sen, mitä työllään ansaitsi. Se johti siihen, että me jouduimme 1990-luvun alussa siihen lamaan, mihin jouduttiin. Tosin sitä joudutti se, että vanha Neuvostoliitto kaatui ja 20-prosenttinen kauppakumppani yhtenä yönä likimain oli nollakauppakumppani. Totta kai, siinä oli tällaisia. (Ed. Gustafsson: Kumpaa mieltä te olette nyt?)

Mitä tulee vielä näihin veroratkaisuihin, ed. Heinäluoma, 820 miljoonaa, vielä kertaalleen, henkilöverotuksen kevennykset on tehty. Sitten tuli eläkeläisille vähän veronkevennystä, sitten arvonlisäveron kevennys. Te voitte olla sitä mieltä, että se oli huono ratkaisu. Me olemme sitä mieltä, että se oli erinomainen ratkaisu (Puhemies: 2 minuuttia!) Muutahan me emme täällä veroratkaisuissa ole tehneet, vai olemmeko tehneet, veronkevennyksiä? Kertokaa! Kelamaksu vielä kertaalleen on, mutta se on sovittu veroilla tai maksuilla korvattavaksi. Mitä ne muut veronkevennykset ovat?

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mieleeni tulee, kun katselen ministeri Pekkarista, että tehän olitte tässä Ahon hallituksen joukkueessa myös ministerinä. Se täytyy sanoa, että kun nyt kuuntelee pääministeri Vanhasta ja kun hän sanoo, että ei ole tarkoitus tehdä niitä virheitä, joita Ahon hallitus teki, niin olisi kiva kuulla, tunnustatteko tekin nyt, että Ahon hallitus teki raskaita virheitä kiristämällä verotusta laman aikaan, tekemällä leikkaukset, kun talous meni alaspäin, ja näin syventämällä lamaa. Suomi meni ennätysalas korkean työttömyyden maaksi, toisin kuin Ruotsissa kävi.

Mutta nyt te teette uusia virheitä, koska on uusi päivä, ja se uusi virhe on se, että te viette valtion veropohjan pois, niin että lopputuloksena on se, mitä ed. Paajanen ensimmäistä kertaa kokoomuslaisena täällä tunnusti: edessä on leikkausten tie. Te yrititte ensin eläkeleikkausta, siitä jouduitte peruuttamaan, koska nousi valtaisa myrsky, mutta seuraavaksi tulee muita leikkauksia, ja ennusteeni on, että vielä tämän hallituksen aikana, ja sen takia, (Puhemies: Minuutti täyttyy!) että te annatte valtion veropohjan pois.

Elinkeinoministeri  Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Me olimme 1990-luvun alussa siinä tilanteessa, missä nyt on esimerkiksi Latvia tai Irlanti. Ei ollut vaihtoehtoja enää silloin muuta kuin leikata. Me otimme yhtenä vuonna velkaa niin paljon, että me pidimme kriisikokousta, kun meidän ministerimme oli New Yorkissa, yritti hankkia sieltä rahaa. Me emme enää olisi saaneet yhtään enemmän velkaa kuin me silloin saimme. Mehän olimme silloin siinä samassa tilassa, missä Latvia on tänään tai Irlanti on tänään ja kenties Kreikkakin. No, Kreikan tilanne ei ole ihan niin paha. Nyt me yritämme välttää sen, kun meillä on pelimerkkejä. Teidän hallitusten aikaisten ja tämän hallituksen aikaisten hyvin ratkaisujen vuoksi meillä on nyt vähän pelimerkkejä, ja nyt me yritämme niitä käyttää sillä tavalla, ettei jouduttaisi siihen samaan, missä oltiin 1990-luvun alussa.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkariselle: Ne eurot ja pelimerkit, joita hallitus on käyttänyt suurituloisten verojen alennukseen, eivät tuota samassa määrin eivätkä yhtä tehokkaasti uusia työpaikkoja ja valtion kirstuun rahaa kuin sosialidemokraattien pelastusrengasvaihtoehto. Samoin nyt, kun te lähditte eläkkeitä leikkaamaan pakolla, me pakotimme teidät perääntymään ja hylkäämään tämän asian. Te vahingossa hämäännyitte tuossa ensimmäisessä vastauksessanne, kun te sanoitte, että se oli kunnianhimoinen tavoite, kahden vuoden työuran pidentäminen, mutta ei olekaan kysymys tästä tavoitteesta. Tavoitteesta me olemme samaa mieltä. Me haluamme kolme vuotta lisää, mutta me haluamme kannustamalla, te kepillä. Te haluatte kaksi kepillä, me kolme kannustamalla. Meillä on ollut menettelytapa- ja keinokiista, ei tavoitekiista. Näistä menettelytavoista on nyt kysymys. Te hylkäsitte kolmikannan ja sopimukset ja aloitte määrätä leikkauksia yksipuolisesti.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Menneitten viikkojen keskustelut ovat pyörineet aika lukkiutuneesti eläkeiän noston ympärillä. Varsinaiseen sisältöön, jota hallituskin vahvasti politiikkariihen periaatelinjauksissaan peräänkuulutti, ei ole haluttu juurikaan puuttua. Vanhasen onnistuneet neuvottelut työmarkkinajärjestöjen kanssa ovat mahdollistaneet keskustelun painopisteen muuttumisen toivottuun suuntaan. Tavoitteet ovat itse asiassa kunnianhimoisemmat kuin aiemmassa linjauksessa.

Työurien pidentäminen kolmella vuodella on linjapäätöksenä hyvä ja tarpeellinen. Toivottavasti nyt pystytään myöntämään, kuinka tarpeellinen keskustelunavaus asiassa oli, että päästään nopeimmalla mahdollisella aikataululla arvioimaan asiantuntijatyöryhmien esityksiä työelämän kehittämisestä. Tässä kiistelyssä ei ole ollut häviäjiä ja voittajia. Asiasisällön osalta voittajia ovat tulevat sukupolvet.

Ajassa eläminen vastuullisesti on leimannut Vanhasen kakkoshallituksen työtä. Pidän erityisen merkittävänä sitä, että samalla kun eletään tiukasti nykyhetkessä ja reagoidaan sen mukaisesti, esitetään vastuullisesti keinot, joilla lisävelka saadaan aikanaan maksettua. Politiikkariihen periaatepäätöksistä välittyy vahva viesti nuoremmille sukupolville, ettemme jätä vastuun kantamista ainoastaan heille, vaan varaudumme välttämättömillä toimilla jo nyt.

Kokonaisuudessaan tämä keskustelunavaus on ollut hyödyllinen, sillä ilman hallituksen ulostuloa työhyvinvointia olisi tuskin nostettu esiin niin voimallisesti kuin se nyt on noussut. Työelämän laadun kehittäminen ja työssäjaksamisen edistäminen ovat asioita, jotka ansaitsevat keskeisen huomion poliittisilta päättäjiltä. Näihin aiheisiin tarttuminen on inhimillisesti oikein, ja kokonaisuutena tästä hyötyvät kaikki suomalaiset.

Kun nyt tartutaan työelämän kehittämiseen, uskon, että olemme hyvässä iskussa nousukauden alkaessa, varsinkin, kun kehittämistyöhön käydään yhtenä rintamana ja parhaat mahdolliset asiantuntijat ovat rivissä. Nyt tälläkin salilla on käytännössä mahdollisuus osoittaa, että se on vastuullisesti viemässä yhteiseksi koettua tavoitetta eteenpäin. Pitää olla valmis myös siihen, että linjapäätös työurien pidentämisestä kolmella vuodella ei realisoidu pelkällä työhyvinvoinnin parantamisella. Edessä ei siis ole vain helppoja päätöksiä. Varmaa on, että tulevaisuudessa joudutaan puuttumaan ikärajoihin, käyttämään porkkanaa ja sitä keppiäkin.

Työhyvinvointia on meillä tutkittu ja kehitetty varsin paljon. Nyt on tärkeää jalostaa parhaat palat paketiksi, joka voidaan työstää poliittisiksi päätöksiksi. Toisaalta asia kiertyy vahvasti myös koulutuspoliittiseksi, ja meidän onkin rinnalla vahvasti arvioitava koulutusmäärien tasapainoa sekä sitä, työllistyvätkö suomalaiset koulutustaan ja odotuksiaan vastaaviin töihin. Pelkästään uran loppupäätä petraamalla eivät työurat pitene eikä työssä jaksaminen parane. Laatuponnistelujen pitää lyödä läpi koko työuran mittaisina. Tässä yhteydessä on syytä paneutua myös työn ja perheen yhteensovittamiseen työtä tekevien vanhempien näkökulmasta.

Arvoisa puhemies! Tällä hallituksella on varaa joustaa eläkeiän nostopäätöksessään. Näin päähuomio keskusteluissa ja työskentelyssä saatiin siirtymään oikeaan sisältöön, työelämän laadun kehittämiseen. Toivottavasti oppositionkin rahkeet riittävät osallistua tähän keskusteluun rakentavasti ja konkreettisin avauksin, vaikka näkökulma onkin muuttunut pelkästä arvovalta- tai vallattomuuskeskustelusta varsinaiseen asiaan, sisältöihin, joita jo hallitusohjelmassa ja puolivälin riihessä peräänkuulutettiin.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Täytyy kyllä todeta, että tilanne välikysymyksen osalta on täysin erilainen kuin oletin sen olevan vielä aamulla ja vielä tänään iltapäivälläkin, kun ryhmässä tätä asiaa käsiteltiin. Olimme saaneet erilaisia viestejä ja huhuja siitä, että työmarkkinajärjestöt ja hallitus ovat päässeet yhteisymmärrykseen ja hallitus peruu eläkeiän alarajan nostamisen 63 vuodesta 65 vuoteen.

Eduskunta on tänään yrittänyt saada selkeää vastausta hallitukselta, onko näin todellakin tapahtunut. Hämmästyttävää on, ettei hallitus vastaa suoraan eduskunnan tekemään välikysymykseen vaan viittaa jatkuvasti työmarkkinoiden kanssa tehtyyn paperiin. Tämä on eduskunnan ja kaikkien niiden 200 000 kansalaisen halveeraamista, jotka olivat allekirjoittaneet adressin, jossa vastustettiin eläkeiän alarajan nostamista sekä hallituksen yksipuolista sanelupolitiikkaa.

Lähes neljän tunnin eduskuntakäsittelyn jälkeen ministeri Katainen sanoi vihdoin ääneen sen, mitä tilanteesta saattoi tulkita: hallitus siirtää asian työryhmän valmisteltavaksi tavoitteenaan nostaa ihmisten eläkeikärajaa. Oli ymmärrettävää, miksi ministeri Vanhanen ei sitä halunnut sanoa ääneen vaan puhui jatkuvasti eläkkeelle siirtymisen ikärajan nostamisesta, joka on täysin eri asia kuin lain määrittämä eläkkeen alaraja. Tavoitetila hallitukselta ei siten ole muuttu-nut. Aika tulee näyttämään, kuinka tämän osalta hallitus tulee käyttäytymään ja etenemään.

Kun hallitus otti käyttöönsä yksipuolisen sanelulinjan ja irtisanoutui sopimuksen kulttuurista, vaikutukset kansalaisten keskuudessa ja työmarkkinajärjestöissä olivat rajut. Hallitukselle selvisi melko nopeasti, ettei yksipuolisesti sanelemella ja käskyttämällä muuteta työmarkkinoita eikä ihmisten käyttäytymistä. Näinä vaikeina aikoina jos milloin tarvitaan vahvaa sitoutumista yhteiseen tekemiseen ja tavoitteisiin. Tämä on varmasti meidän kaikkien yhteinen tavoite. Ainoastaan siten pääsemme eduskunnan yhteiseen tavoitteeseen nostaa eläkkeelle siirtymisen ikää nykyistä myöhemmäksi.

Arvoisa puhemies! Pitkäjänteinen, vakaa eläkeuudistus toteutettiin vuonna 2005. Uudistuksen tavoitteena on ollut nostaa eläkkeelle siirtymisen ikää, ja tähän suuntaan on edettykin. Suurimpina syinä eläkkeelle jäämiseen ennen varsinaista eläkeikää ovat työkyvyttömyys ja työntekijöiden siirtyminen niin sanottuun työttömyysputkeen. Näihin asioihin on nyt puututtava työryhmässä niin, että ihmisillä on aidosti mahdollisuus jatkaa työelämässä ja siten myös pidentää työuraa ja parantaa eläkettään. Yhteiskunnan ja meidän jokaisen etu olisi, että jäisimme eläkkeelle hyväkuntoisina ja entistä myöhemmin.

Meidän on satsattava ihmisten työkyvyn parantamiseen ja hyvinvoinnin vahvistamiseen. Suurimmat satsaukset on keskitettävä työelämän laadun kehittämiseen ja työhyvinvoinnin parantamiseen esimerkiksi johtamista ja työyhteisöjä kehittämällä. Lisäksi terveyden edistämistä on painotettava ja kehitettävä entistä enemmän. Myös työ- ja elinkeinoelämän on otettava nykyistä suurempi vastuu ihmisten mahdollisuudesta olla pitempään töissä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että työolosuhteissa otetaan huomioon työntekijöiden eri elämäntilanteet. Se tarkoittaa työntekijälähtöistä joustamista, työaikajoustoja ja nykyistä suurempaa vastuuta myös työterveyshuollolle.

Arvoisa puhemies! Täällä on jo monipuolisesti puhuttu työelämän kehittämisen tärkeydestä keinona myöhentää ihmisten eläkkeelle siirtymisikää, joten en keskity siihen enempää. Työelämän kehittämisen lisäksi on erittäin tärkeä parantaa ihmisten terveyttä ja yleistä hyvinvointia. Työssäjaksaminen ja työurien pidentäminen edellyttävät ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia ja terveyttä.

On ehdottoman tärkeää, että me puhumme tämän asian yhteydessä myös ihmisten terveydestä ja työkyvystä tai työkyvyttömyydestä. Meillä on Suomessa noin 260 000 työkyvyttömyyseläkkeellä olevaa ihmistä. Meillä jää vuosittain työkyvyttömyyseläkkeelle noin 27 000 ihmistä, joista vajaat 7 000 on alle 44-vuotiaita.

Eläköitymiskeskustelussa on otettava mukaan koko elämänkaari. Me vaikutamme ihmisten hyvinvoinnin ja terveydentilan kehitykseen jo neuvolasta ja kouluterveydenhuollosta alkaen. Me emme voi keskittyä ainoastaan ikääntyvien ihmisten terveydenhoitoon. Me tiedämme, että terveyserot ovat maassamme jo nyt suuret ja ne ovat jatkuvasti kasvussa. Hallituksen politiikka on valitettavasti ollut omiaan lisäämään terveyden epätasa-arvoa, vaikka tavoitteen pitäisi olla päinvastainen. Muistamme hyvin vuoden takaa terveydenhuollon asiakasmaksujen korotukset, jotka ovat osaltaan lisäämässä eriarvoisuutta terveydenhuollon palveluiden saatavuudessa. Pienituloiset, huonommin koulutetut ihmiset ovat sairaimpia, ja he myös pääsevät huonoimmin terveyspalveluiden piiriin kuin korkeasti koulutetut, hyvätuloiset ihmiset.

Sosiaali- ja terveysministeriö on laskenut pitkän aikavälin (Puhemies: 5 minuuttia kulunut!) skenaariolaskelmia sosiaali- ja terveysmenojen kehityksestä. — Jatkan tätä sitten seuraavassa.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Kanadalainen kirjailija, tutkija Naomi Klein käy vuosi sitten ilmestyneessä uudessa kirjassaan Tuhokapitalismin nousu läpi sitä, miten erilaiset heikennykset työntekijöiden ja muiden pienituloisten toimeentuloon on eri puolilla maailmaa käyty läpi. Kleinin johtopäätös on se, että kaikkialla on käytetty hyväksi kriisejä. Kansalaiset ovat kriisipropagandan paineessa ymmällä, ja vastarinta on yleensä silloin heikompaa.

Näin toimii myöskin Vanhasen porvarihallitus. Kyllä se käyttää selvästi tätä talouskriisiä hyväkseen ajaessaan läpi sille mieluisia niin sanottuja rakenteellisia ratkaisuja. Poistaessaan työnantajan kelamaksun se tulee toteuttaneeksi ratkaisun, joka on ollut vuosikymmeniä työnantajien vaatimuksena. Seurauksena on miljardin euron vuosittainen aukko perusturvassa, perustur-van rahoituksessa, mikä tulee olemaan jatkossa hyvin vahva perustelu sille, miksi perusetuuksia ei voida korottaa. Kysehän on siitä, että vaikka kerätäänkin se nyt menetetty miljardi, niitä lisärahoja ei sitten kuitenkaan olla hankkimassa perusturvaetuuksien parantamiseen. Myös eläkeiän nosto on ollut pitkään tavoitteena. Nyt kriisioloissa hallitus on katsonut ajan olevan sopivin tämän hankkeen läpi runnomiseksi.

Miksi sitten kansa vastustaa eläkeiän nostoa? Siksi, että se tietää realiteetit. Meillähän on nyt käytössä 63—68 vuoden joustava vanhuuseläke, mutta tosiasiassa eläkkeelle joudutaan keskimäärin jo 59,4-vuotiaana siksi, että työelämä on monien tehtävien osalta aivan liian kovaa ja kuluttavaa. Ei kerta kaikkiaan pystytä jatkamaan töissä, ei jakseta, ja kolmas syy on sitten vielä se, että työnantajat sanovat erityisesti ikääntyneitä työntekijöitä irti ja näin varsinkin tällaisen laajan kriisin oloissa. Puheet ovat kauniita työurien pidentämisestä, mutta teot ovat ihan toista.

Mitä sitten nyt on tapahtumassa tämän tämänpäiväisen sopimuksen osalta? Siinä sopimuksessa lähdetään siitä, joka sopimus siis on tehty hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen välillä, että etsitään vaihtoehtoa tälle Vanhasen aiemmin esittelemälle 65 vuoden eläkeiälle. Etsitään vaihtoehtoa, mutta jos vaihtoehtoa ei löydy, niin sitten palataan tähän alkuperäiseen esitykseen. (Ed. Heinäluoma: Ei palata!) — Kyllä, siis tämän logiikan mukaan, mikä Vanhasen paperissa on. — (Ed. Mieto: Mä oon tällä hetkellä 59,4, näkemiin!) — Tasan keskimäärin, ja minä ymmärrän, että hiihtäjä puolustaa aina toista hiihtäjää. Sen pitää ollakin näin. Solidaarinen pitää olla.

Jos ei löydy näitä keinoja, jotka Vanhanen sitten mittoilee, niin sitten palataan siihen hänen alkuperäiseen esitykseensä. Mitä ovat sitten ne keinot, joita sitten nyt ollaan hakemassa, jotka voisivat tehota? Minä en usko yhtään näihin kauniisiin puheisiin, että työhyvinvointia lisätään niin rajusti, että kyllä tästä se todellinen eläkeikä nousee, joka nyt on se 59,4 vuotta. Ne ovat puheita. Todellisuus on paljon karumpi. Siellä on kovuutta yhä enemmän. Me olemme siirtyneet pörssikapitalismin maailmaan. Eihän nyt hallitus uskalla edes kuiskata monissa tilanteissa pörssiyhtiöille mitään, vaikka on hyvinkin isot ratkaisut tekeillä. Nyökytellään vain.

Tämä eläkeikäkeskustelu on kaukana todellisuudesta. Muistan keskustelun, kun käytiin palomiesten eläkeiästä iso vääntö. Se nostettiin 63 vuoteen ja puhuttiin, että kyllä siellä, kun hyvin töitä järjestellään, tämä homma hoituu tässäkin eläkeiässä. Nyt todellinen palomiesten eläkkeellelähtöikä on 52 vuotta ja eläkeikä on 63 vuotta. Tämmöistäkö tämä koko keskustelu on? Haipuillaan ja haaveillaan, ja todellisuus on ihan toista. Todellisuus työelämässä on kovenevaan suuntaan.

Mihin päädytään, jos ei nyt Vanhaselle mieluisia ratkaisuja tule ja hän palaa tähän omaan kovaan, karuun linjaansa? Siellä on kaksi isoa ratkaisua, joita varmasti tullaan sitten käyttämään, ja ne ovat ne, että työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyä vaikeutetaan ja eläkeputki suljetaan. Ne ovat karuja ja kovia ratkaisuja, sillä työkyvyttömyyseläkkeelle pääsy on jo nyt vaikeaa. Noin 22 prosenttia hakemuksista hylättiin viime vuonnakin. Ne ihmiset, jotka hylyn saavat, ovat sitten todella surkeassa jamassa. Myös eläkeputkea tarvitaan, sillä jos ikääntynyt joutuu työttömäksi, niin se vaan tapahtuu nykymenossa. Joku väylä pitää olla kunnialliseen eläkkeelle siirtymiseen. Mikä se väylä sitten tulee olemaan, kun tämä eläkeputki tukitaan? Ensin ansiosidonnaista, sitten työmarkkinatukea ja lopulta toimeentulotukea pahimmillaan ja sitten huono eläke. Kovuutta tässä on takana hirmuisen paljon, ja kovuuttahan tänne tuotetaan muutenkin tähän kapitalistiseen maailmaan nyt.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Totean heti aluksi, että on erittäin myönteistä, että yhteisymmärrys eläkekiistan ratkaisemiseksi on syntynyt hallituksen ja työntekijäjärjestöjen kesken tänä aamuna. Olen myös hyvin tyytyväinen siihen, millä tavalla hallitus on tänään välikysymykseen vastannut eli hallituksen ja työntekijäjärjestöjen tekemän sopimussisällön tietyllä tavalla avaten.

Hyvää tässä pari viikkoa kestäneessä keskustelussa on se, että nyt ehken tässä maassa ymmärretään laajemminkin se, millaisesta kokonaisongelmasta kaiken kaikkiaan tässä asiassa on kysymys. Jos vuonna 2030 meillä on peräti 600 000 yli 65-vuotiasta enemmän kuin nyt, hyvä niin, mutta ongelma tulee siitä, että meillä on silloin yli 200 000 työikäistä vähemmän kuin nyt eli olemme pysyvästi siirtymässä tilanteeseen, jossa työmarkkinoille tulevat ikäluokat ovat pienempiä kuin työmarkkinoilta eläkkeelle poistuvat ikäluokat.

Esimerkiksi omassa kotimaakunnassani Kainuussa jo tällä hetkellä eläköityvien enemmistö työmarkkinoille tulijoihin verrattuna vähentää Kainuun työvoimaa noin 500 hengellä vuosittain tilanteessa, jossa huoltosuhde on kaiken kaikkiaan maan heikoin. On pakko tehdä jotain. Nyt tänään hyväksytyn sopimuksen mukaan työntekijäjärjestöillä on sitten vuoden loppuun saakka aikaa hakea keinoja muun muassa työssäoloiän jatkamiseen. On erittäin hyvä, että sopimus kiistaan löytyi, varsinkin tilanteessa, jossa kaikki osapuolet ovat samaa mieltä työssäoloiän jatkamisesta.

Oli mielenkiintoista lukea muun muassa Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtajan Jaakko Kianderin haastattelua Kalevassa 8.3., jossa hän toteaa, että eläkeiän nosto ei ole perusteiltaan väärä, sillä jossakin vaiheessa alaikärajaa olisi pitänyt tarkistaa ylöspäin. Edelleen hän tuossa haastattelussaan jatkaa, että sinänsä työurien pidentyminen on hyvä asia. Tästähän tässä keskustelussa on hyvin pitkälle ollut kysymys. Työssäoloikää on kyettävä nostamaan jo näistä edellä mainituista syistä — eliniän pidentymisen vuoksi, työeläketurvan taloudellisen kestävyyden vuoksi — eli on kaiken kaikkiaan löydettävä keinoja, joilla muun muassa nuorempien työeläketurva voidaan tulevaisuudessa turvata.

Aivan keskeistä on tietysti se, millä tavoin työssäjaksamista, työssä viihtymistä voidaan parantaa. Eräitten haastattelututkimusten mukaan ratkaisevinta yli 63-vuotiaitten työssä jatkamiselle on hyvä terveys, työssä viihtyminen, esimiesten arvostaminen — eli siis asioita, joihin voidaan vaikuttaa alkaen kansanterveyden edistämisestä. Omalta osaltaan hallitus on näitä toimenpiteitä linjannut, mutta on äärettömän tärkeää, että myös työnantajajärjestöt ja työnantajat paneutuvat henkilöstön työssäjaksamiseen. Nyt olen ollut panevinani merkille, ettei esimerkiksi EK ole juurikaan tähän keskusteluun halunnut nyt kahden viikon aikana osallistua.

Arvoisa puhemies! Poliittista demokratiaa tarvitaan määrittämään tavoitteet ja päämäärät, niin myös näissä eläkekysymyksissä. se, miksi sanon näin, johtuu muun muassa paljon puhutusta sosiaalituposta. En nimittäin lainkaan pitänyt siitä, että siinä työmarkkinajärjestöt tietoisesti unohtivat työmarkkinoitten ulkopuolelle jääneet, vanhat, syrjäytyneet, köyhimmät kansalaiset. Tämä tapahtui vahvistamalla perusturvan ja ansiosidonnaisen turvan välinen kiinteä sidos, eli köyhyys ikään kuin betonoitiin tällä sopimuksella. On siis aivan välttämätöntä, että poliittinen kenttä on vahvasti mukana myös työeläketurvan kehittämisessä.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten täällä tänään on jo moneen kertaan todettukin, jatkossa on erittäin tärkeää kehittää työelämää ja ihmisten asennetta työn tekoon ja työn antamiseen. Kaikki me tiedämme, miksi tulevaisuudessa eläköitymisikää ja työssä jaksamista aktiivieliniän kasvaessa on pidennettävä, jotta vain noin yhden lapsen työelämään synnyttäneet suuret ikäluokat voidaan ja on varaa myös hoitaa ilman, että palveluja on henkilöstöpulan ja puuttuvan likviditeetin takia pakko leikata tai on tarpeen väsyttää pienenevä työntekijäjoukko eli omat lapsemme tolkuttoman suuren verotaakan alle.

Kansaa on ajoittain nyt ja tulevaisuudessakin muistutettava edelleen siitä, että suuren osan eläkkeistä maksavat aina senhetkiset työssäkäyvät sukupolvet. Tosin tänään vähän vaikutti siltä, että liiallinen kertominen niin kuin pilaisi SDP:n ja ehkä vähän jäsenkatoa potevien ammattiliittojenkin kannatuksennostokampanjaa, johon varmaan nämä adressitkin liittyvät. Vaikka liikunta onkin yksi tapa yleensä parantaa työkykyä, niin täällä salissa huitominen minkälaisella koreografialla tahansa ei kyllä tätä asiaa kuitenkaan pitkällä tähtäimellä pelasta.

Herra puhemies! Työelämän kehittäminen on todella tärkeä osa myös järkevää ikääntymispolitiikkaa. Yksi ajateltava keino voisi olla tukea taloudellisesti työnantajia matalapalkkatuen kaltaisin keinoin myös työkyvyltään madaltuneiden, ikääntyvien työntekijöiden työllistämisessä. Kun Tilastokeskuksen ja työministeriön tilastojen mukaan työvoimaa todella poistuu vuoteen 2020 mennessä noin 913 000 henkeä eli vuodessa 57 000 henkeä, niin meidän on pakko työllistää kaikki osittainkin työkykyiset suomalaiset. Se tapahtuu paitsi osa-aika- ja työpankkityöllistämistä tukevilla toimenpiteillä, myös työkykyyn tavoitteellisesti ja tutkitusti vaikuttavalla kuntoutuksella, jonka toteutuminen onnistuu aidosti työterveyshuollon ja työnantajan tykytoimien avulla vain silloin, kun työntekijä ottaa myös itse vastuun omasta työkyvystään. Muuten kaikki lomailu-, viihtymis- ja voimistelutoiminta pitkin metsiä poliittisin perustein rahoitetuissa kylpylöissä on pelkkää rahan tuhlausta eikä johda todellakaan haluttuun pitkäkestoiseen lopputulokseen.

Kelan roolia ja rahoitusta — korostan — asiallisesti toteutetussa, työkykyä korostavassa ja työkykyyn tähtäävässä harkinnanvaraisessa kuntoutuksessa on vahvistettava ja kenties lakia yli 65-vuotiaiden työssäkäyvien kuntoutuksesta muutettava tukemaan työssä jaksamista joko siirtämällä kokonaan se kuntoutus kunnilta Kelalle tai velvoittamalla aidosti kunnat hoitamaan nykyisinkin niille kuuluva ja pääosin laiminlyöty ikäryhmä.

Haluttuun lopputulokseen sitä vastoin johtaa asenne työhön, työllistämiseen ja yhteiseen hiileen puhaltamiseen. Median ja ammattiyhdistysliikkeen vastuu uutisoinnissa on olennainen. Niin kauan kuin työn tarjoamista pidetään työnantajan harjoittamana riistona ja työntekijää riiston kohteena, ei tietyissä varsinkaan matalan koulutuksen töissä työviihtyvyys ja asenne työntekoon muutu. Kannustavaa ja työhenkeä parantavaa sitä vastoin on ajatella, että on kivaa, että joku ihminen tai yhteisö on perustanut työpaikan, jolla minä saan palkkaa, kavereita ja mahdollisuuden elättää perheeni, ehkä koska en ehdi, viitsi, uskalla tai voi itse ryhtyä yrittäjäksi, ja että on kivaa tehdä yhdessä yrityksen menestyksen eteen työtä, jotta turvallisin mielin voi luottaa työpaikan säilymiseen. Menestyvä yritys on turvallinen työpaikka ja myös palkoissaan hyvä.

Lopuksi, herra puhemies, ehkäpä työasenteeseen perustuu myöskin se, että suomalaisista yrittäjistä suurin osa on pien- ja mikroyrittäjiä ja yrittäjät ovat myös haluttomia kasvattamaan yritystään. Toisaalta yrittäjien yleinen tyytyväisyys työhönsä ja kyky sekä ennen kaikkea halu tehdä työtä yli virallisen eläkeiän, joka nyt tosin yksityissektorilla on jo 65 vuotta, on myös selkeä. Tosin peilin toisella puolella ovat ministeri Hyssälänkin aiemmin mainitsemat matalapalkkaiset naiset myöskin yrittäjinä. Varsinkaan kilpailuilla palvelumarkkinoilla yrittäjien likviditeetti ei mahdollista (Puhemies: 5 minuuttia!) moninkertaisesti yli palkansaajien tason menevän yrittäjäeläkeprosentin maksamista. Niissä piireissä ei uskalleta ajatella koko eläkeikää, mutta ei myöskään surra työssä viihtymättömyyttä eikä haukuta joskus kapeankin leivän antavaa työnantajaa, asiakasta.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus toimi todella viisaasti, jotta se sai sovun keskeisten työmarkkinajärjestöjen kanssa kalkkiviivoilla. Asiasta noussut kohu ja kiivas mielipiteenvaihto tuntuivat painavan taustalle asioiden todellisen tilan. On kuitenkin myönnettävä, että esityksen ulostulo, koreografia, oli harkitsematon ja provosoi yhteiskunnallista keskustelua.

Tämänpäiväisten päätösten ja saatujen tulosten taustalla on halu kunnioittaa suomalaisessa sopimusyhteiskunnassa toteutettua kolmikantajärjestelmää. Hallitus ei kuitenkaan lähtenyt eläkeiän nostoon kevyin mielin ja vastuuntunnottomasti, kuten oppositio kärkkäästi väittää. Kukaan ei voi kieltää sitä, että suomalaisilla on käsissään hyvinkin läheisessä tulevaisuudessa vakava työvoimapula ja suuri eläkeläisväestö. Jotain on pakko tehdä pikaisesti, ei vasta silloin, kun akuutti ongelma on jo käsissä. Hallituksen suunnittelema esitys oli ehkä jopa maltillisempi kuin tulevaisuuden näkymät ja tarpeet edellyttävätkään.

Eläkeiän nosto on takuuvarmasti asia, joka saa osakseen kritiikkiä kaikilta yhteiskunnan osa-alueilta. Kukaan selväpäinen ei tällaista päätöstä lähde tekemään, jos ei ole ehdotonta tarvetta niin tehdä. Asiaa selvittävässä eläketyöryhmässä pyritään nyt löytämään kaikille osapuolille helpoimmin hyväksyttävä ratkaisu. Eläkeiän porrastettu nostaminen on tarpeellinen. Julkinen talous on saatava pysymään tasapainossa niin nyt tässä taantuman vaiheessa kuin sen jälkeenkin ja ennen kaikkea sen jälkeen.

Alkuperäisenkään päätöksen taustalla ei ollut halu heikentää ikääntyvien ihmisten mahdollisuuksia pysyä työmarkkinoilla tai pienentää heidän perustoimeentuloaan. Hallituksen tekemä päätös ei myöskään tarkoittanut eläkkeiden leikkaamista. Työuria halutaan pidentää vain siksi, että vältyttäisiin muilta radikaaleilta toimenpiteiltä, kuten veronkorotuksilta ja erityyppisiltä leikkauslistoilta. On päivänselvää, että jokainen meistä haluaa jäädä eläkkeelle entistä hyväkuntoisempana työurien jälkeen. Voimassa oleva eläkejärjestelmä ei mitä ilmeisimmin ole tarpeeksi kannustava, koska ihmiset jäävät eläkkeelle monesti jo alle 60-vuotiaina. (Ed. Tennilä: On pakko jäädä, jos sairastuu!) — Tämäkin pitää paikkansa, ja tämä on aivan hyväksyttävää. — Tilanne on tunnistettu ongelmalliseksi ja siksi sitä on lähdetty korjaamaan.

Arvoisa herra puhemies! Työuria on pystyttävä pidentämään tavalla tai toisella. Tärkeintä on tietenkin saada nuoret nopeammin työelämään. Siksi esimerkiksi opintotukijärjestelmää kehitetään siihen suuntaan, että opiskelujen ohella ei tarvitsisi käydä töissä. Työelämän kehittäminen ja työhyvinvoinnin parantaminen kuuluvat olennaisena osana hallituksen politiikkaan. Niillä halutaan lisätä työssä käyvien jaksamista. Eläkeikärajan nosto on siis vain yksi osa kokonaisuutta, joka tähtää työssäkäyvien määrän pitämiseen tarvitulla tasolla. On myös tärkeää keskustella siitä, miksi suomalaisten työura on muita pohjoismaalaisia selkeästi lyhyempi ja miten sitä voidaan pidentää.

Välikysymyksessä todetaan, että hallitus on toimillaan vahingoittanut suomalaisen yhteiskunnan ilmapiiriä. Tässä kohden on pakko tehdä kysymys, eikö juuri oppositio itse asiattomilla yleislakkouhkauksillaan ole vahingoittamassa tätä luottamuksen ilmapiiriä. (Ed. Rönni: Meiltä ei tullut ensimmäistäkään uhkausta! Pitää miettiä, mitä puhuu, edustaja!) On tekopyhää puhua luottamuksesta, kun omat pyrkimykset tähtäävät selkeästi yhteiskunnallisen epäjärjestyksen luomiseen aina sopivan tilaisuuden tullen.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Oikeastaan minä ymmärrän tätä pääministeri Vanhasen oivallusta sieltä Rukan lumilta. Kun itsekin harrastan kuntourheilua, niin kuin täällä joidenkin kollegoidenkin hyvin tiedän harrastavan, niin ymmärrän, että pitkällä lenkillä ajatus kulkee aika reippaasti ja tulee aika hurjia ideoita välillä mieleen. Ongelma tässä Rukan lumilla tulleessa ideassa oli vaan se, että se oli lennokas mutta täysin hölmö idea. Sen vuoksi, kun tänä aamunakin juoksin tuolta omasta vaalipiiristäni tänne valtiopäiville Helsinkiin, niin ajatus oli kirkas ja monenlaisia ideoita pyöri mielessä. Tässä mielessä ymmärrän, että myöskin pääministeri Vanhasella on saattanut lamppu syttyä, mutta väärä lamppu ja väärässä asiassa.

On ihan ymmärrettävää, että oppositio käy, voisiko sanoa, sutena hallituksen kimppuun, kun tämmöinen hölmö esitys tehdään. Aivan ymmärrettävää on se, että palkansaajajärjestöt reagoivat ja kansalaiset reagoivat lähes 200 000 adressivetoomuksella ja kyselyjen mukaan kaksi kolmasosaa kansalaisista tuomitsi tämän eläkeiän väkivaltaisen kahden vuoden nostoehdotuksen. Tämä on ihan luonnollinen reagointi. Onneksi se oli voimakas ja päättäväinen.

Mutta tämä hallituksen vastaus tähän konkreettiseen välikysymykseen on kyllä selvästi muuta kuin selkeä. Tässä lukee niin, että haetaan jo vuoden loppuun mennessä vaihtoehtoisia malleja hallituksen linjaukselle eläkeiän alarajan nostamisesta. Jos siinä olisi lukenut niin, että haetaan vuoden loppuun mennessä vaihtoehtoisia malleja hallituksen pyrkimykselle eläköitymisikärajan nostamisesta, se olisi ihan toinen, mutta tässä haetaan nimenomaan vaihtoehtoisia malleja eläkeikärajan nostamiselle. Tämä kyllä selittää sen, että ei kukaan ministereistä suoraan vastannut välikysymykseen, että hallitus on vetänyt ehdotuksensa eläkeikärajan nostamisesta pois, koska todellisuudessa ja tämän tekstin mukaan hallitus ei ole myöskään siinä perääntynyt. Tämä on meidän oppositiossa otettava hyvin vakavasti ja toivottavasti otetaan myöskin työmarkkinajärjestöissä ja kansalaisten keskuudessa huomioon.

Tähän pääministerin vastaukseen liittyy myöskin aika kovaa opposition vähättelyä, kun pääministeri totesi, että hallituksella ei ole samaa ylellisyyttä kuin oppositiolla, joka voi ajatella vain seuraavia vaaleja. On tämä aika hurjaa puhetta pääministeriltä parlamentaarisessa järjestelmässä, jossa sijaa on niin oppositiolle kuin hallituksellekin.

Tähän nykyiseen eläkejärjestelmään, joka on ollut kannustava, sisältyy hyviä ja huonoja puolia. Hyviä puolia on se, että se on mahdollistanut eläköitymisiän nostamista, mutta huonona puolena on se, että raskaita töitä tekevät eivät ole oikeastaan siitä paljonkaan hyötyneet. He eivät jaksa edes siihen 63 vuoden ikään. Sitten kevyemmissä töissä olevat pääsevät superkarttumalla hankkimaan korkeampaa eläkettä, ja tällä tavalla eläkkeidenkin erot ovat kasvaneet. Mutta onhan tämä nyt tietysti paljon parempi ratkaisu kuin ennen vanhaan, kun oli työeläkejärjestelmä, kun telakan runkolevyseppänäkin katsoin, että silloin kun kaverit hankkivat urakkatöissä paljon rahaa, sitä ei otettu huomioon eläkepalkassa ollenkaan, vaan viimeisten vuosien mukaan sitten, kun he olivat siivoustehtävissä tai varastoissa pienellä aikapalkalla, määräytyi työeläke, ja sitäkään työeläkettä he eivät pitkään ehtineet nauttia, koska työ oli niin kuluttavaa.

Oikeudenmukainen eläkejärjestelmä olisi se, että tehtävästä, työstä, ammatista riippumatta kaikilla olisi keskimäärin oikeus nauttia terveenä yhtä monta eläkevuotta. Siihen pitäisi pyrkiä. Silloin täytyy lähteä työelämän laadun parantamisesta. Ikääntyviä työntekijöitä on autettava, tuettava työaikajärjestelyillä, seniorivapaajärjestelyillä, kuntoutuksella, iäkkäimmät ammattityöntekijät voisivat olla enemmän työhönopastajina, siirtää sitä osaamista nuoremmille työntekijöille ja sillä tavalla olla kevyemmissä töissä. Myöskin hyvä, oikein kohdistettu kuntoutus on erittäin tärkeää.

Työelämässä on todella paljon, kuten täällä on moneen kertaan todettu, kehittämisen varaa, ja mieluummin voidaan porkkanoilla, joustavuudella eläköitymisikää nostaa, ei pakkokeinoilla, mitä hallitus tässä yritti eikä ole siitä yrityksestä, ikävä kyllä, nähtävästi vieläkään luopunut.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Uotila sanoi, että on se hurjaa parlamentarismia ollut nähtävissä tänä päivänä. Minä sanon, että näin todella on hurjaa parlamentarismia, kun oppositiopuolueen puheenjohtaja televisiossa kannattaa yleislakkoa. Se on todella hurjaa parlamentarismia. Sitä minä en olisi uskonut. Kuten aikaisemmin päivällä sanoin, niin olen jopa nyt tullut siihen tulokseen, että meillä on hurjempi oppositio kuin meillä on ay-liike ja kolmikantainen valmistelu. Minä kannatan tätä sopimusta, ja ette kai te, ed. Uotila, kuvittele, että kaiken kokeneet ja kaikki neuvottelut käyneet ay-johtajat eivät osaisi lukea sitä kohtaa 6, miten siinä todella lukee.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni ed. Ukkola antaa nyt täällä väärää tietoa, kun hän sanoo, että suurimman puolueen puheenjohtaja on vaatinut yleislakkoa. (Ed. Ukkola: Kannatti!) Meidän puheenjohtajamme ei ole kannattanut yleislakkoa tässä asiassa, joten toivoisin, että ed. Ukkola tarkistaisi hieman asioita, joita hän täällä tuo esille.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen kritisoinut sitä sanamuotoa, minkä pääministeri on vastauksessaan kertonut, ja sen epäselvyyttä. Kun välikysymyksessä kysytään, niin kyllä pitäisi kysymykseen tulla selkeä vastaus. Sitä ei ole tullut.

Mitä tulee yleislakkouhkauksiin, vanhana pääluottamusmiehenä voin sanoa, että paras lakko on se, mitä ei koskaan tarvitse aloittaa. Kun työmarkkinajärjestöjen osalta tuli tällainenkin vaihtoehto esiin, se tuli kentältä tulleen palautteen kautta. Mutta onneksi sitten hallitus ainakin jossain määrin peräytyi ja tämän pitemmälle ei tarvinnut mennä, mutta aikamoisen riskin Rukan lumilta pääministeri kyllä tähän yhteiskuntaan toi.

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! Aluksi ed. Uotilalle: On todella hienoa, että näytätte esimerkkiä kaikille työssä käyville ja myös eläkeläisille kuntoilemalla ja pitämällä kunnostanne huolta. Se on tärkeä osa työssäjaksamista ja myöskin hyvää oloa sitten mahdollisesti siellä eläkkeellä. Tosin teidän tapanne juosta vaalipiiristänne tänne työpaikalle ei luonnistu ihan meille kaikille omista vaalipiireistämme, mutta tavoitehan on hyvä.

Mutta kun viime syksynä käsittelimme täällä kuluvan vuoden tulo- ja menoarvioesitystä, sanoin, että yhteiskunta ei voi pitää huolta meistä, ellemme me ensin pidä huolta yhteiskunnasta. Finanssikriisiä seuranneen laman myötä huoli yhteiskunnasta ja etenkin sen julkisesta osasta on konkretisoitunut. Saavutetuista eduista tulee saavuttamattomia, ellemme pysty pitämään talouden perustaa vakaana. Valtio on muiden lailla ajautunut velan maksajasta sen ottajaksi. Nyt toteutetaan sekä hyvinvointipolitiikkaa että elvytyspolitiikkaa, mutta velkarahalla.

Suomi ei ole yksin, eikä se ole yksin kansainvälisillä lainamarkkinoillakaan. Kysymys on rahan hinnasta, ja vakavissaan oleva lainaaja saa rahansa halvimmalla, jos sitä ylipäänsä on saatavilla. Tämä on yksi syy siihen, miksi hallituskin on vakavissaan nostanut suomalaisen työuran pidentämisen, siis suomeksi työnteon lisäämisen, tulevan vuosikymmenen ykköstavoitteeksi.

Työura onkin kuin salaojaputki. Siinäkin on kaksi päätä ja paljon reikiä ja vähän liitoksiakin välissä. Molempia päitä tarvitaan, jotta putki voi toimia kunnolla, ja myös reikiä tarvitaan. Mutta työputkea pitää pidentää molemmista päistä, ja ylimääräisiä reikiä pitäisi saada tukkoon. Työ on yhteiskunnan valtasuoni, jonka virrasta hyvinvointimme rakentuu ja säilyy.

Hallituksen esitys eläkeiän nostamisesta on perusteltu yritys pidentää putkea sen toisesta päästä. Tästä tavoitteesta ollaan laajasti yhtä mieltä, vaikka eduskunnan viime päivien keskustelusta on saanut senkin kuvan, että työ, ja etenkin vanhemmalla iällä tehtävä täyden palkan ja arvostuksen työ, on hallituksen keksimä vitsaus Suomen kansalle. Kuitenkin vastaava tavoite eläkeiän nostoon on tapahtunut monissa naapurimaissamme vielä huomattavasti korkeammalle. Myös vuoden 2005 eläkeuudistus, jossa tavoiteikä laskettiin 63 vuoteen, mutta luotiin karttumabonus, tähtää juuri samaan tarkoitukseen.

Hallituksen esityksen puutteena ei olekaan koettu tavoitetta, vaan esitystapa. Koreografia ja taiteellinen vaikutelma ei tälläkään kertaa ollut vahvan ay-tuomariston mieleen. On erikoista, että täällä ed. Urpilainen pitää tätä päivää nyt kansanvallan suurena päivänä. Harjoitettiinko nyt uutta yleislakkodemokratiaa yleislakon uhkaa tukemalla, painostettiin eduskunnan luottamusta nauttivaa hallitusta ja sen esitystä? Olen varma, että tätä episodia hämmästellään SAK:nkin tulevassa historiassa 10—20 vuoden kuluttua.

Mutta takaisin salaojaputkeen. Keskustelu eläkeuudistuksesta on jälleen paljastanut suomalaisen työelämän heikkoudet: huonon hengen monilla työpaikoilla, työpaikkakiusaamisen, ikäsyrjinnän, työssäoppimisen kehittymättömyyden ja johtajuuden monet puutteet. Näissä ongelmissa lopulta piilee se kova ydin, jonka ratkaisemalla pääsemme lähemmäksi tavoiteltua eläkeikää. Nythän putki vuotaa niin, että todellinen eläköitymisikä on vain runsaat 59 vuotta, ja tässä myös alueelliset vaihtelut ovat varsin suuria.

Voi vain kysyä, onko kiitelty koululaitoksemme sittenkään niin kehittynyt ja oiva, jos työpaikoilla ei kyetä opastamiseen ja oppimiseen. Koulutus on usein teoriapainotteista, ja uusi oppipoika tai oppityttö kaipaisi vanhempaa kisälliä työparikseen. Kiire ja näennäistuottavuuden tavoittelu on monilla aloilla syönyt perinteisen työkulttuurin, joka hitaudestaan huolimatta loi sitkoa ja kestävyyttä. Oma lukunsa on puhtaaksiviljelty kiusaaminen, joka näyttää säilyvän kansallisvitsauksenamme koulusta kunnalliskoteihin saakka.

Hallitus on tarttunut moniin työelämän ongelmiin, mutta työuran pidentämisen tavoite vaatii vieläkin laajempaa paneutumista ja myös rahoitusta. Lasku työelämän korjaamisesta ei kuulu kuitenkaan veronmaksajille. Kapitalistikin on pantava maksamaan työelämässä tehdyistä virheistä. Viime vuosien huikeat voitot monilla aloilla on tehty myös työilmapiirin kustannuksella. Työssäjaksamisen ongelmat on otettava vakavasti kaikilla työpaikoilla.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! On hienoa, että hallitus pääsi sopimukseen työmarkkinajärjestöjen kanssa työuran jatkamisesta kolmella vuodella. Hallitus perääntyi kahden vuoden tavoitteestaan ja sai sovinnossa enemmän kuin oli ehdottanut. Parlamentaarisessa päätöksenteossa hallitus ehdottaa ja eduskunta päättää. Ilman hallituksen esitystä asiaan tuskin olisi näin nopeasti tullut ratkaisua.

Kaikki eduskuntaryhmät ymmärtävät, että työuria tulee jatkaa molemmista päistä, koska tehtyjen työtuntien määrä Suomessa vähenee joka vuosi. Jo tällä hetkellä meillä jää eläkkeelle 17 000 henkeä enemmän vuodessa kuin tulee työelämään. Epäsuhta nopeutuu ja huoltosuhde heikkenee radikaalisti. Jos joku väittää, että me olemme työvuosinamme itse eläkkeemme maksaneet, hän ei ymmärrä yhtälöä. Totuus on, että meidän eläkkeemme jäävät jälkipolvien maksettaviksi. Työuraa tulee jatkaa myös alkupäästä ja saada nuoret opiskelemaan nopeammin sekä myös saada heidät työn syrjään aiemmin nopeuttamalla opintoaikoja. Tähän tämä hallitus on jo pontevasti puuttunutkin kehittämällä opiskelijoiden sosiaalista asemaa opintotukia korottamalla jne.

Olen ollut ihmeissäni siitä uhosta, jolla oppositio on eläkeasiaan puuttunut. Tulee muistaa, että ennen vuoden 2005 uudistusta eläkeikä oli 65 vuotta. Hallituksen ehdotus olisi siis ollut vain palaamista aiempaan hyvään järjestelmään. Kansaneläkeikä on heti kansaneläkelain voimaantulosta lähtien vuonna 1939 ollut 65 vuotta, vaikka elinajanodote tuohon aikaan oli naisilla vain 60 vuotta ja miehillä vain 52 vuotta. Eliniänodote on kasvanut huimaa vauhtia. Tällä hetkellä elinikä jatkuu jokaista kalenterivuotta kohti 4 kuukaudella, kymmenessä vuodessa 3,4 vuodella, 30 vuodessa 10 vuodella. Tällä hetkellä eliniänodote on Suomen naisilla peräti 83 vuotta ja miehilläkin 76 vuotta.

Vanhempi kaarti on myös parempikuntoista kuin koskaan aiemmin. 90 prosenttia yli 75-vuotiaista elää tällä hetkellä kotona, ja prosentti kohoaa koko ajan, mutta Suomi myös vanhenee EU-maista nopeimmin. Esimerkiksi kun meillä 80-vuotiaiden määrä kaksinkertaistuu, samassa ajassa 90-vuotiaiden määrä nelinkertaistuu. Tarvitsemme yhä enemmän tehtyjä työtunteja, jotta hyvinvointiyhteiskunnan kulut tulee maksettua. Suomessa tullaan töihin Euroopan vanhimpina ja lähdetään eläkkeelle Euroopan nuorimpina.

Arvoisa herra puhemies! Työuran jatkamisen mahdollistaa työhyvinvoinnin kehittäminen. Julkiselle sektorille ja yksityiselle puolelle tulee saada aikaan ikäohjelmat, jotka koulutuksen, kuntoutuksen ja työviihtyvyyden parantamisen keinoin mahdollistavat ja kannustavat jatkamaan nykyistä työuraa pitempään. (Ed. Kuoppa: Mitäköhän se työviihtyvyys on, ed. Rajala?) Myös työstä toiseen siirtymistä ja tehtävien joustavaa keventämistä samalla työpaikalla iän karttuessa tulee helpottaa.

Palomiesten eläkeikä on 65 vuotta. Vain harva pelastusalan ammattilainen kykenee 64-vuotiaana kipuamaan kahdeksanteen kerrokseen tikkaita pitkin raskaat savusukelluslaitteet selässään ja aloittaa pelastustyöt ankarissa olosuhteissa. Olen tuon kerran kokeillut ihan nuorena miehenä, ja raskasta tuntui olevan. Palomiesten toimenkuvaa tulee voida keventää iän myötä. Kotikaupunkini Oulun pelastuslaitokselta on muistaakseni vain yksi palomies jäänyt normaalille vanhuuseläkkeelle. Kaikkien muiden kohtalona on ollut varhaisempi sairauseläkkeelle lähteminen.

Vertailu Pohjoismaiden välillä antaa myös perspektiiviä. Jos Suomen ikäryhmittäiset työhönosallistumisasteet nousevat Ruotsin, Tanskan ja Norjan tasolle, työvoimamme pysyy lähes nykytasolla. Jos työurat pitenevät samassa suhteessa eliniän odotteen kanssa, työvoimaa voisi olla vuonna 2050 meillä jopa 140 000 nykyistä enemmän. Eläkeikä on 65 vuotta useimmissa EU-maissa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Naisilla on joissakin maissa miehiä matalampi eläkeikä. Miksi työkuntoisia tulisi heittää kotisohvalle, jos on kuntoa ja intoa jatkaa työuraa ja samalla ylläpitää huononevaa huoltosuhdetta jossain ruodussa?

Meidän tulee kannustaa myös eläkeiässä olevia jatkamaan työuraansa vaikkapa osa-aikaisina. Suomessa karsitaan kuitenkin verotuksella ahkerat, innokkaat ja työkuntoiset eläkeläiset töistä pois. Kun meillä eläkeläinen tekee töitä, hänen palkkansa ja eläkkeensä lasketaan yhteen, jolloin progressiivinen veroprosentti nousee kohtuuttomaksi. Eikö meillä voitaisi siirtyä Saksan malliin? Siellä eläkkeistä maksetaan oma vero ja sen ohessa tehdystä työstä oma vero. Tämä kannustaisi eläkkeellä olevia työskentelemään pitempään. Nykyinen 63—68-vuotiaiden superkarttuma nostaa eläkettä, mutta samalla myös karsii työintoa palkan ja eläkkeen yhteenlasketun veroprogression vuoksi.

Herra puhemies! Ihan loppuun: Työtä on paljon, mutta Suomessa ovat perusasiat kunnossa, koulutus, tutkimus- ja kehityspanokset mittavia sekä yleinen luottamus julkisvallan instituutioihin edelleen lujaa. Nyt rakennetaan tulevaisuutta lapsia ja lapsenlapsia varten.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rajala oli puheenvuoronsa perusteella aika tyypillinen esimerkki tässä eduskunnassa siitä, että ei ole minkäänlaista tietoa, mitä se työelämä oikeasti tänä päivänä on. Tehän käytitte esimerkkinä palomiehiä. Te sanoitte, että heillä on korkea eläkeikä. Niin on, 63 vuotta. (Ed. Rajala: 65!) 63:han se taitaa olla joka puolella kunnassakin nykyään, siitä lähtien saa olla 68:aan, mutta palomiehet joutuvat työkyvyttömyyseläkkeelle 52-vuotiaina. Tämä tapahtuu sen vuoksi, että niissä hommissa ei jakseta. Teillä ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, mitä ne työhommat todellisuudessa ovat. Ne ovat paljon kovempia, rajumpia, kuluttavampia, vaikeampia kuin täällä kuvitellaan. Tämä on sisätyötä, mukavaa hommaa. Tulee väärä käsitys, kun tämmöisiä hommia tekee, siitä, mitä se todellinen työnteko on. Ei siellä jakseta, ei siellä pystytä olemaan. Tässä tulee tämmöinen kuvitteellinen juttu, että voihan sitä panna vaikka 100 vuotta eläkeiäksi, mutta ihmiset lähtevät alta kuusikymppisinä näissä kovissa töissä sen vuoksi, etteivät pysty olemaan pitempään.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Rajala totesi työtuntien määrän vähenevän. Kyllä ne vähenevätkin, kun osa-aikatyötä tehdään ja työntekijöitä lomautetaan. Työtunnit vähenevät silloin varmasti.

Lisäksi hän totesi työeläkemaksujen kertymisestä. Edelleenkin työeläkemakuja kerätään enemmän kuin maksetaan työeläkkeitä, elikkä niitä kerätään rahastoon enemmän. Lisäksi elinikäkerroin tulee leikkaamaan eläkkeitä merkittävästi ja sillä varmistetaan viimeistäänkin se, että työeläkerahastot varmasti riittävät.

Lisäksi hän puhui, että eläkeläisten pitää päästä töihin. Eiväthän työnantajat pidä edes niitä ihmisiä, jotka eivät ole eläkeikää lähelläkään vielä, vaan sanovat tuhansittain ihmisiä irti. Se tässä ongelma on, että työnantajat eivät pidä ihmisiä töissä, vaan antavat lopputilejä ja lomauttavat. Minkä tähden sitten eläkeläisten, jotka saavat eläkkeen, pitäisi olla töissä, kun ei pidetä edes niitä, joilla olisi työikää jäljellä vielä? Pidettäisiin edes ne töissä, ja sen jälkeen, jos ne loppuvat, otettaisiin sitten niitä eläkeläisiä töihin, jos he haluavat.

Sanna Perkiö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tennilä ja ed. Kuoppa kyllä osuivat mielestäni aivan oikeaan asiaan. Meillä on sellaista työväkeä, joka ei yksinkertaisesti eläköidy terveenä, koska se työ on niin kuluttavaa, että siitä ei yksinkertaisesti eläköidytä terveenä. Tämä on kyllä erittäin iso epäkohta. Ei näitä ihmisiä saada millään kestämään sitä työtä niin pitkään.

Ed. Kuopan kanssa olen samaa mieltä myös siitä, että kyllä on niin, että työantajat eivät välttämättä halua pitää ihmisiä töissä niin myöhäiseen ikään. Kyllä tässä on myös erittäin suuri ongelma. Isoissa yrityksissä tällä hetkellä 40-vuotiaille nuorille ihmisille annetaan paketteja, että he voisivat siirtyä talon ulkopuolelle. Kyllä siinä täytyy motivoida myös työnantajia. Kyllä me aika ison haasteen edessä tässä olemme. Olen kanssanne samaa mieltä.

Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tennilälle: Minä olen lähtenyt kyllä kotoa 13-vuotiaana ja elättänyt siitä lähtien itseni ihan raskailla töillä, metsätöissä, maatöissä jne., olen ollut merillä, olen ollut hyvin monessa, yli 20:ssä eri ammatissa, niin että varmasti tiedän, mitä raskas työkin teettää. Kun olin hyvin pieni poika siihen aikaan, kooltanikin pieni, oli aika ankaraa tehdä samoja töitä kuin raavaat merimiehet muun muassa.

Omassa puheenvuorossani puhuin muun muassa palomiesten asiasta sillä tavalla, että työstä toiseen siirtymistä ja tehtävien joustavaa keventämistä samalla työpaikalla iän karttuessa tulisi voida helpottaa, ettei kaikkien tarvitsisi tehdä enää samaa työtä, niin kuin se tällä hetkellä on.

Ed. Kuopalle siitä, että väkeä pannaan töistä pois: ehkä ed. Kuoppa on tässä salissa ainoa, joka ei ole havainnut, että meillä on maailmanlaajuinen lama meneillään, joten töitä ei kaikille riitä.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on ilmoittanut luopuvansa eläkeiän nostamisesta 65 vuoteen ja sopinut yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa eläkkeellesiirtymisiän nostamiseen tähtäävien toimenpiteiden yhteisestä valmistelusta, näin lukee tiedotteessa. Tavoitteena on nostaa eläkkeellesiirtymisikää vähintään kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä. Tämä ilmoitus on herättänyt tyytyväistä hyrinää, kiistaton tosiasiahan on, että hallitus ja ennen kaikkea pääministeri ovat joutuneet perääntymään kansalaisten rajun reaktion edessä.

Omat yhteyteni ay-kenttään ovat välittäneet jo tammikuun sosiaalitupouutisen jälkeen laajaa kiukkua sosiaalitupossa sovittuja työttömyys- ja eläketurvan heikennyksiä kohtaan. Monilla paikkakunnilla SAK:n järjestämät sosiaalitupon selostustilaisuudet kääntyivät jäsenistön mielenosoituskokouksiksi työttömyysturvan heikennyksiä ja työnantajien kelamaksun poistamista vastaan. Pääministeri Vanhasen esitys nostaa vanhuuseläkeikää jätti sosiaalitupon sisältämät heikennykset varjoonsa, nosti paineen palkansaajajärjestöissä ja pakotti työmarkkinajohtajat jämäköitymään ja jättämään Sata-komitean ja uhkaamaan hallitusta jopa järjestöllisillä toimilla.

Nyt ovat palkansaajajärjestöt palanneet neuvottelupöytään. Yhdessä vakuutellaan yhteisen valmistelun jatkuvan. Työntekijöiden kannalta yhteiseltä valmistelulta ei voi odottaa paljon. Puheet työssä viihtyvyyden parantamisesta, työn arvostuksen lisäämisestä ja työterveyshuollon kohentamisesta ovat välttämätön viikunanlehti, jonka suojassa käydään kiinni karuihin leikkauksiin, työttömyysturvan lisäpäiväoikeuden eli putken lakkauttamiseen, osa-aikaeläkkeen alasajoon ja työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyn vaikeuttamiseen. Porvarihallituksella on nyt käsissään kiristyskeino, eläkeiän korottamisesitys, ellei palkansaajajärjestöissä suostuta ikääntyvien työntekijöiden turvajärjestelmien purkamiseen. Tämä kyllä kävi selkeästi ilmi pääministerin väistelyissä täällä päivällä. Saattaa tuntua synkältä arviolta, enkä halua olla ilonpilaaja, mutta mitähän ne voisivat olla ne panostukset työviihtyvyyteen, työn arvostukseen ja työterveyshuollon kohentamiseen, jos nuo toimenpiteet eivät saa maksaa mitään ja jos niiden toteutuksessa yrityksille ja työnantajille ei voida asettaa mitään uusia velvoitteita?

Herra puhemies! Nyt pakastettu eläkeiän korotushanke on osa talousneuvostossa tammikuussa esillä ollutta kokonaisuutta. Talousneuvostossa ovat myös työmarkkinajärjestöjen edustajat mukana. Ei hallituksen vaatimus tullut työmarkkinajohtajille yllätyksenä, vaikka asiasta oltiin jyrkästi eri mieltä. Meillä on itse asiassa käsillä tammikuussa kasattu kokonaispaketti, jonka osasia ovat työeläkemaksujen korottaminen ja siihen liittyen työnantajien vapauttaminen kelamaksusta ja perusturvan rahoittamisesta. Tätä eläkerahastojen kartuttamista kolmikantaeliitti piti julkisuudessa kaikkein tärkeimpänä osana sosiaalitupoa. Niin se on, että eläkerahat, tuo yli 105 miljardin euron potti osakesijoitusten 17 miljardin euron romahduksen jälkeenkin, on se kultamuna, jota nämä kolmikantakoiraat hautovat ja löytävät aina hurskaan yksimielisyyden työntekijöiden maksurasituksen kiristämisestä ja eläketurvan heikentämisestä. Kokonaisuutena työ- ja kansaneläkkeiden sekä perusturvan rahoitusvastuuta siirretään raskaimman mukaan palkansaajien ja veronmaksajien kannettavaksi. Yritysten taakka suhteessa palkansaajiin kevenee. Tämä on sosiaalitupoksi ristityn kaupankäynnin loppusaldo.

Työeläkeputken ikärajan nostaminen ja koulutustukipäivien laskeminen mukaan ansioturvan 500 päivän enimmäiskestoon sekä osa-aikaeläkkeen ikärajan nosto 60 vuoteen ja kertymäehtojen heikentäminen ovat heikennyksiä, jotka kaikki kohdistuvat samaan kansalaisryhmään, työntekijäryhmään, ikääntyviin työntekijöihin, joiden työuraa varjostaa yhä voimakkaammin työkyvyn aleneminen ja työpaikan menettämisen uhka. Työeläkeputken ikärajan nostaminen suistaa kymmeniätuhansia ikääntyneitä ansiosidonnaiselta työttömyysturvalta työmarkkinatukiköyhyyteen ja työeläkkeiden leikkautumiseen.

Hallitus sanoo työvoimakoulutuksen (Puhemies: 5 minuuttia!) olevan parasta elvytystä. Mitä pitää ajatella siitä, että nyt hallitus ja työmarkkinajärjestöt vaikeuttavat työvoimakoulutukseen osallistuvien toimeentuloa? Sosiaalitupossa sovittiin työvoimakoulutuksen koulutustukipäivien laskemisesta mukaan ansioturvan 500 päivän enimmäiskestoon. Mitä tämä tarkoittaa? Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että ansiosidonnaisen työttömyysturvan kokonaiskesto lyhenee. Viime vuonna ansioturvan suuruista koulutustukipäivärahaa maksettiin noin 11 prosenttia kaikkien ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja koulutustuen päivien yhteismäärästä.

Se tarkoittaa keskimäärin 3 kuukauden lyhennystä ansioturvan kokonaiskestoon. Tiedetään, että koulutukseen eivät osallistu kaikki työttömät. Vuosina 1997—2006 oli lähes 48 000 sellaista työtöntä, jotka olivat osallistuneet työvoimakoulutukseen. He saivat koulutustukea yli 500 päivää.

Arvoisa puhemies! Vaikka hallitus on joutunut tänään perääntymään, eläke ja työttömyysturva eivät ole turvassa. Tietenkin kaikki sosiaalitupomuutokset tulevat lakiesityksenä eduskuntaan.

Eläkeiän korottamisen torjuntakamppailu oli vasta alkusoittoa. Taistelu jatkuu. — Kiitoksia!

Sanna Perkiö /kok:

Arvoisa herra puhemies! Leikkaukset, verojen korotukset, työurien pidentäminen. Siinä meillä on ollut kolme vaihtoehtoa, joista joku pitää valita, kun vahvistamme suomalaista taloutta lamaa vastaan, ja me olemme valinneet työurien pidentämisen. Työuran pidentäminen ei ole kylläkään uusi tavoite. On ollut hyvin pitkään selvää, että Suomen huoltosuhde tulee vuonna 2020 olemaan Euroopan heikoin. Tähän on jossain vaiheessa pakko reagoida.

Työmarkkinajärjestöt ja hallitus ovat päässeet sopimukseen siitä, että neuvottelut työurien pidentämisestä aloitetaan, ja kolmikannassa arvostan sopimuksen syntymistä. Välikysymyksen hyöty on nyt ehkä se, että me laajasti tässä keskustelemme työelämän kehittämisestä ja juuri tästä työurien pidentämisestä, joka joka tapauksessa meillä olisi jossain vaiheessa tullut vastaan. Voisiko tästä vähän kiitelläkin pääministeriä, oppositiota kiitellä ja työmarkkinajärjestöjä myös?

Palaan edelleen tähän terveenä eläköitymiseen, jonka ed. Kari Uotilakin otti esiin ed. Tennilän ohella puheenvuorossaan. Suuri joukko suomalaisia joutuu tänä päivänä jäämään eläkkeelle työkyvyttömyyden takia. Mielestäni ihmisellä on oikeus eläköityä terveenä. Tämä ei toteudu kaikilla toimialoilla. Meidän on työpaikalla saatava aikaan muutos, ja tämä muutos on aika suuri, sellainen muutos, jossa huolehditaan henkilöstön hyvinvoinnista pitkäjänteisesti juuri näissä raskaissa töissä, jotka aiheuttavat raskaan fyysisen rasituksen ihmisille. Näissähän niitä kulumia tulee, ja sieltä ei todellakaan terveenä eläköidytä. Minusta terveellinen työ on ihmisoikeus.

Suomi tarvitsee myös uusia työpaikkoja. Haasteena ovat työnantajapuolen tarpeet. Suurista suomalaisista yrityksistä siirretään parhaillaan nelikymmenvuotiaita talon ulkopuolelle, eli nelikymmenvuotiaankin työura alkaa olla jo jonkinlaisessa taitepisteessä. Työelämää pitää muuttaa todella paljon, jotta tämä tavoite, joka nyt kolmikantaan työohjelmaan on kirjattu, saavutettaisiin. Me joudumme tekemään paljon muutakin kuin ihan tätä numeronmurskausta sen suhteen, paljonko saadaan rahaa ja paljonko työurat pitenevät.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä teidän puheenvuorossanne oli hyvin paljon realismia, mutta tässä jää pakosta kysymään sitä, kun pitäisi tehdä kaikkea sellaista, mikä sitten siellä työelämässä kaiken muuttaisi, että ei kenelläkään teistä eikä oikein oppositiollakaan ole yhtään esitystä siitä, mitä niiden työnantajien kanssa tehdään, kun ne koventavat otettaan. Tämähän se ongelmakysymys on. On siirrytty tähän pörssikapitalismin maailmaan. Pitää tulla pikavoittoa, nopeammin ja nopeammin pitää tulla tuottoja lisää. Mitä sille tehdään?

Tämähän on tämmöistä utooppista keskustelua koko tämä keskustelu. Pitää saada työelämä muuttumaan, mutta kenelläkään ei ole enää tässä markkinakapitalismissa mitään keinoa vaikuttaa niihin ratkaiseviin tekijöihin eli työnantajiin. Ei edes valtioyhtiöihin pystytä enää vähän vähää vaikuttamaan, ne tekevät ihan, mitä tekevät, ja sitten turvaverkot vedetään alta pois. Tämä on se heidän ratkaisunsa lopulta. Työntekijöiden turvaverkot pois, sillä lailla eläköityminen vähenee (Puhemies: Minuutti on kulunut!) mutta työttömyys pitkäaikaisten osalta kasvaa. Se on se todellinen tavoite tai ainakin lopputulema tällaisesta keskustelusta.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En tiedä, miltä vuosikymmeneltä ed. Tennilä ajatuksensa kampeaa, mutta tässä maailmassa työntekijän hyvinvointi on myös yrityksen, työnantajan etu. Jos kuuntelitte kokoomuksen ryhmäpuheenvuoroa, siinä oli lukuisia toimenpiteitä, joilla parannetaan työntekijöiden, yksittäisten työntekijöiden, ikääntyvien työntekijöiden asemaa yrityksissä. Tämä tehdään toisaalta henkilökunnan etujen vuoksi, mutta toisaalta kaikesta siitä henkilökunnan hyvinvoinnista koituu suoraa arvoa, suoraa etua myös työnantajalle. Tämä on meidän kaikkien etu, niin työntekijöiden, työnantajien kuin myös yhteiskunnan kokonaisuudessaan.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totean kyllä hyvin samoin sanoin kuin ed. Kataja sanoi, että nythän ei voi laittaa työnantajia mitenkään yhteen luokkaan. Jos on yksittäisiä yrityksiä, jotka pelaavat globaalisti, se on tietyllä tavalla hyvin erilainen näkökulma kuin ne 99 prosenttia suomalaisista yrityksistä, jotka pelaavat sillä tavalla, että työnantaja ja työntekijä ovat hyvin paljon samalla puolella asioissa. Jos kaikki rinnastetaan yksittäisiin tapauksiin, kun kuitenkin 99 prosenttia on hyvin erilaista, kyllähän nyt ihmiset tajuavat sen, että jos on tyytyväinen työntekijä, on silloin myöskin tyytyväinen työnantaja. Ei voi tällä tavalla tulkita asioita. Emme me pääse mitenkään eteenpäin, mikäli tehdään tällaisia kategorioita kuin ed. Tennilä.

Sanna Perkiö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näkemykseni on se, että olemme todella suuren muutoksen edessä sekä meidän elinkeinojemme harjoittamisessa että sitä kautta sitten myös siinä, millaisia suomalaiset työpaikat ovat. Työn luonne muuttuu, ja luulen, että varsinaiset teollisuustyöpaikat kyllä vähenevät Suomesta. Työvoimapula tietysti muuttaa jonkin verran tätä asetelmaa, mutta kyllä me ehkä tarvitsemme uusia yhteistyömuotoja, ja varmasti työmarkkinajärjestöjenkin on syytä pohtia ikäjohtamista ja sen toteuttamismuotoja yrityksissä.

Sinikka Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Suomessa tehtiin vuonna 2005 eläkeratkaisu, joka oli työhön kannustava. Se tuntuu olevan usealle epäselvää, ainakin, kun tämän iltapäivän puheita kuunteli. Ihmisille annettiin tuolloin mahdollisuus itse päättää, milloin he jäävät eläkkeelle. Järjestelmä on ollut voimassa nyt vähän yli kolme vuotta, ja tulokset tähän mennessä ovat siitä erittäin hyviä, mutta tietysti kolmen vuoden kokemuksella ei voi vielä puhua suurella rintaäänellä, vaan kokemukset ovat suuntaa antavia.

Ennen vuotta 2005 keskimääräinen eläkeikä oli 60 vuotta, kun se taas vuonna 2008 oli jo 63, ja samalla 55—67-vuotiaiden työllisyysaste on noussut. Eli nykyinen eläkejärjestelmä kannustaa ihmisiä työntekoon, jos terveys sen sallii ja jos työuupumus ei paina päälle, mistä täällä nyt on puhuttu myös paljon. Tulokset ovat siis olleet lupaavia.

Mutta mitä tekikään pääministeri taustakuoronaan hallituksen muut ministerit? Hän ehdotti täysin yllättäen, että eläkeikää tulisi nostaa 65 vuoteen. Pääministeri Vanhanen joutui nyt sitten pakon edessä perääntymään ja vetämään esityksensä pois. Ennen tätä hallitus oli jo hyvää vauhtia rakentamassa pakkoyhteiskuntaa. Ja missähän se olikaan päätetty? Hangilla hiihdellen. Kansa ei suostunut tähän ja nousi kapinoimaan, mistä oli osoituksena listassa 170 000 niiden ihmisten nimeä, jotka vastustivat tätä esitystä. Mielestäni tämä oli laajempi nettikeskustelu kuin mistään muusta yksittäisestä poliittisesta asiasta tai esityksestä käyty, jonka minä ainakaan tiedän. Eli siltäkin osin tämä on aika historiallinen tapahtumasarja ollut.

Hallitus yritti perustella muutama päivä sitten ratkaisuaan myös sillä, että muissa Pohjoismaissa ihmiset siirtyvät eläkkeelle vanhempina kuin Suomessa. Asia ei kuitenkaan ole aivan näin. Islannissa tilanne on niin, että eläköitymisikä on korkeampi kuin Suomessa, mutta muissa Pohjoismaissa ei aivan näin ole, koska siellä lasketaan tilastoihin työkyvyttömyyseläkeläiset ja myös työttömyyseläkeläiset.

Arvoisa puhemies! Hyvä, että hallitus ymmärsi vetää esityksensä pois ja samalla se on nostanut uudelleen kuntoutusasiat esille. Tätähän me demarit olemme vaatineet jo pitkän pitkän aikaa, että kuntoutusasiat nostetaan uudelleen esille. Mutta silti on hyvä muistaa, että kuntoutusuudistus toteutettiin myös vuonna 2004, jolloin jokaiselle henkilölle syntyi oikeus kuntoutukseen, jos työkyvyttömyys uhkasi viiden vuoden sisällä. Eli painotan, että voimassa olevaan eläkeratkaisuun sisältyi myös työelämään kuntoutus, mutta kuntoutushan on asia, jota voidaan jatkuvasti ja jota pitääkin parantaa.

Meidän vaatimuksemme hallitus viimein ymmärsi: että eläkeiän nosto näillä keinoin ei ollut tästä ajasta, kun nuoret tavoittelevat tällä hetkellä työtä, työkuntoiset haluavat jatkaa työssä ja uupuneille tulisi antaa mahdollisuus jäädä eläkkeelle jo 63-vuotiaana tai vaihtoehtoisesti heille tulisi antaa mahdollisuus jatkaa myös työelämässä kuntoutuksen avulla.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Hallituksen tekemä ja pääministeri Vanhasen omima eläkeiän nostamispäätös on siirtynyt työryhmään.

Eläkeiän nostaminen 63 vuodesta 65 vuoteen oli hallitukselta täysin harkitsematonta, ja se vain osoitti, että hallituksen ministerien työelämän tuntemus on todella heikko. Päätös oli ideologinen, lainausmerkeissä: "pakolla jätkät 65-vuotiaiksi asti töihin". Se oli Vanhasen hallituksen linja. Nykyisen lain aikana voi työssä olla 68 vuoteen asti, jos terveys kestää ja työnantaja pitää töissä eikä lomauta tai anna lopputiliä.

Tällä hetkellä ei juuri arvosteta ikääntyneitä työntekijöitä, vaan irtisanomiset ovat jokapäiväistä luettavaa tiedotusvälineissä. Siihen hallituksella ei ole mitään uutta esitettävää, millä toimilla estettäisiin suuret joukkoirtisanomiset ja pidettäisiin ikääntyneet ihmiset niin kuin nuoremmatkin ihmiset töissä. Työttömyyseläkeputken tukkiminen on huonosti harkittu, sillä nyt työttömiksi joutuneet laman pitkittyessä ovat vaarassa joutua taloudellisesti tyhjän päälle. Ensin maksetaan ansiosidonnaista työttömyysturvaa, sitten työmarkkinatukea, ja sen jälkeen seuraa sitten toimeentulotukiluukku, kun työttömyyseläkeputki tukitaan.

Ansiosidonnainen työttömyysturva on keskimäärin vain noin 800 euroa kuukaudessa, ja työmarkkinatuki on vielä selvästi pienempi. Tämä johtaa työttömyyden uhriksi joutuneen työntekijän pysyvään köyhyyteen, ja syntyy suuri syrjäytettyjen joukko. Viime lamasta on edelleenkin jäljellä pitkäaikaistyöttömiä, jotka eivät ole saaneet työtä, ja on pelättävissä, että näillä toimenpiteillä, joita hallitus suunnittelee ja joita tähän sosiaalitupoon liittyy, tulee jälleen uusi suuri ryhmä syrjäytyneitä ihmisiä.

On muistettava, että työttömyyseläkeputkessa ja työttömyyseläkkeellä olevat ovat velvollisia ottamaan työtä vastaan, jos sitä heille tarjotaan. Kysymys on vain siitä, ettei työtä tarjoa kukaan, ei yksityinen eikä julkinen sektori. Täällä on vaadittu eläkeläisten paluuta töihin. Tarjottaisiin edes niille työttömille työtä, jotka ovat työikäisiä, mutta kun ei sitäkään tarjota.

Työkyvyttömyyseläkkeelle joutuu tai pääsee noin 25 000 henkilöä vuodessa. Heidän terveytensä ei ole kestänyt edes nykyiseen 63 vuoden eläkeikään. Työterveyslaitoksen tietojen mukaan työtapaturmat ovat lisääntyneet. Ammattitauteja oli vuonna 2005 yhteensä 6 774 tapausta. Kemikaaleja käytetään yhä enemmän kaikilla aloilla. Puolet työvoimasta altistuu terveyttä vaarantaville tekijöille työssään. Moni altistuminen lisääntyy. Näin Työterveyslaitoksen tutkimuksessa todetaan. Tästä huolimatta hallitus on nyt suunnittelemassa työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyn vaikeuttamista.

Hallituksen tulee keskittyä työelämässä olevien, työntekijöitä rasittavien ongelmien poistamiseen eikä hallituksen esittämään kategoriseen eläkeiän nostamiseen. Työsuojelun tason heikentäminen valtion tuottavuusohjelmalla tulee yhteiskunnalle kalliiksi toisin kuin henkilöstömenoista tuleva säästö, ja työolojen heikentyminen on todella suuri uhka, jos esimerkiksi työsuojelutarkastajia ja työsuojelupiirien henkilöstöä vähennetään, kuten on suunniteltu. Työolojen kehittämisen pitää johtaa käytännön tekoihin, joissa työntekijöiden jaksaminen ja terveys otetaan huomioon. Nyt erikoisesti kokoomus ja kepu ovat toimineet työnantajien käsikassaroina työntekijöitä vastaan. Työoloissa ei ole käytännössä tapahtunut sellaisia muutoksia kuin juhlapuheissa annetaan ymmärtää. Työolot ovat helpottumisen sijasta päinvastoin entisestään kiristyneet. Työntekijöiltä vaaditaan paljon enemmän kuin aikaisemmin.

Eläkkeelle jäävällä on oikeus nauttia eläkkeestä myös terveenä. Työntekijä myy työvoimaansa, ei terveyttänsä, mutta valitettavasti näin käy, että menee myöskin terveys. Ammatillinen eläkeikä pitäisi olla lukuisilla eri ammateilla. Täällä ovat tulleet esille palomiehet. Myös metallivalimoissa ja raskaita vuorotöitä tekevissä laitoksissa pitäisi olla työntekijöillä ammatillinen eläkeikä. Nykyinen 63 vuoden yleinen eläkeikä on osoittautunut monille aivan liian korkeaksi. Sitä todistavat ne suuret luvut, yli 25 000 ihmistä, jotka joutuvat vuosittain työkyvyttömyyseläkkeelle.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun puhumme työurien pidentämisestä ja tuottavuuden kasvattamisesta, pitää samaan hengenvetoon puhua lasten ja perheiden hyvinvoinnista. Taistelu työikäisistä ihmisistä käy jatkossa yhä kuumempana, ja äitien ja isien työpanokselle on kova kysyntä. Paineet työllisyysasteen nostamiseen ja työvoiman alueelliseen liikkuvuuteen kasvavat, mutta aiheuttavat samalla ristiriitaisen tilanteen lasten kannalta. On aivan selvää, että työ luo toimeentuloa ja perusedellytyksiä hyvinvoinnille. Siksi onkin huomattava, että meillä on yhä kasvava joukko ihmisiä, joille köyhyys kasautuu, ja se johtuu suurelta osin heikoista mahdollisuuksista osallistua työmarkkinoille.

Hankalimmassa asemassa tässä mielessä ovat yksinhuoltajat. Heitä on suomalaisista perheistä noin 20 prosenttia. Se on Oecd-maihin verrattuna paljon. Yksinhuoltajien tulotaso on muita selvästi huonompi, ja heidän työllisyytensä on viime vuosina laskenut vähintään kaksi kertaa niin paljon kuin muun väestön. Epätyypillisiin aikoihin sijoittuvat pätkä- ja silpputyöt ovat lisääntyneet. Monilla yksinhuoltajilla on ylivoimaisia hankaluuksia yhdistää työssäkäynti ja lastenhoito varsinkin päivähoitoiän jälkeen. Näin jäljelle jää usein työttömyys ja köyhyyden lisääntyminen.

Köyhyys taas lisää tietenkin syrjäytymisriskiä ja muita ongelmia. Hoivaköyhyys koskettaa erityisesti nuoria yksinhuoltajaäitejä. Tarvitaan monia toimia työssäkäynnin helpottamiseksi. Tilapäinen lastenhoitoapu tekisi mahdolliseksi työssäkäynnin myös epätyypillisinä työaikoina silloin, kun vuorohoitoa ei ole tarjolla. Kotipalvelun resurssien lisääminen lapsiperheille ehkäisisi tehokkaasti monen vanhemman uupumisen ja olisi näin mitä parasta ennalta ehkäisevää lastensuojelutyötä.

Vanhempien lastensa kanssa viettämän ajan vähäisyys lisää lasten pahoinvoinnin riskejä. Työelämän joustot voivat parantaa kahden vanhemman perheen mahdollisuuksia yhdistää työ ja perhe, mutta muutospaineet, kuten ilta- ja viikonlopputyön lisääntyminen, työn rasittavuus, töiden siirtyminen kotiin ja myös hankalasti ennakoitava vuokratyö lisäävät uhkia perheen ja lasten hyvinvoinnille. Näin on todennut muun muassa lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula. Lasten vanhempien asenteet ovat kuitenkin, ilahduttavaa kyllä, muuttuneet koti- ja perhehakuisem-paan suuntaan.

Arvoisa puhemies! Asumisen kalleus estää meillä Suomessa esimerkiksi työajan lyhentämismahdollisuuksia taikka osa-aikatyötä silloin, kun lapset ovat aivan pieniä. Lapsista 60 prosenttia elää asuntovelkaisissa perheissä, ja suurimmat lainat on 0—3-vuotiaiden lasten vanhemmilla. Avainkysymys erilaisten joustavien työaikamallien käytölle onkin se, miten hyvin asunto- ja talouspolitiikalla onnistutaan alentamaan asumisen kustannuksia.

Kannattaa muistaa, että suomalaisten lasten vanhemmat tekevät tällä hetkellä muita Pohjoismaita vähemmän osa-aikatyötä. Toisaalta pienten lasten isät tekevät eniten ylitöitä Suomessa. Hollannin mallista voisimme ottaa todellakin oppia. Siellä varsin moni vanhempi tai jopa molemmat vanhemmat voivat tehdä osa-aikatyötä silloin, kun lapset ovat aivan pieniä.

Suomessa on muutenkin vallalla aivan liian mustavalkoinen on—off-asetelma suhteessa työelämään mielestäni. Meillä tehdään täyttä työpäivää plus ylityötunnit monesti sen päälle, ja toinen vaihtoehto on monesti sitten jäädä kotiin. Eli vaihtoehtoja pitäisi luoda ehdottomasti myös ihmisen työuran ajalle erilaisiin elämäntilanteisiin. Suomalaiset toivovat joustavia työaikoja. Tämä selvisi hiljattain Väestöliitossa tehdystä perhebarometrista ja siihen liittyneestä kyselystä.

Työurien pidentämiseen ja työssä jaksamiseen vaikuttavat siis erittäin monet tekijät. Työelämän on mielestäni vihdoinkin otettava ne eri-ikäisten työntekijöiden kohdalla herkemmin huomioon, ja asioista pitäisi voida neuvotella. Työ ja perhe eivät saa olla Suomessakaan toistensa vaihtoehtoja ja vastakohtia.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämän illan keskustelun jälkeen en vielä tiedä, onko rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto. Hallitus ja työmarkkinajärjestöt ovat kuitenkin päässeet sopuun menettelystä, jolla suomalaista eläkepolitiikkaa kehitetään. Nyt ei ole kysymys pelkästään eläkekeskustelusta, vaan kysymys on erityisesti Suomen julkisen talouden kestävyyden vajeesta. On aivan ilmeistä ja ilmeisesti olemme yksimielisiäkin jopa siitä, että meidän on pystyttävä nostamaan työllisyysastetta ja pidentämään työuria.

Eläkeikäodote on Suomessa noussut naisilla yli 80 vuoteen ja miehilläkin jo yli 75 vuoden. Lisäksi ikärakenteemme on muuttumassa niin, että huoltosuhteemme kohtaa suuria haasteita. Nykyisellä rakenteella, näillä menoperusteilla ja veroasteella Suomen julkinen talous ajautuu väistämättä velkaantumiskierteeseen. Lisäksi Suomi joutuu taantumasta johtuen ottamaan lähivuosina kymmeniä miljardeja lisävelkaa. Näiden velkojen maksajiksi joutuvat lapsemme ja lapsenlapsemme. Toivottavasti se jää tähän, etteivät maksajina ole vielä lapsenlapsenlapsemmekin.

Makrotalouspuolelta muistuttaisin vielä, että mukava elämämme perustuu tuontihyödykkeisiin, jotka voi maksaa vain viennillä. Meiltä tuotteita ostavat maat ovat poikkeuksetta pulassa. Ruotsin kruunulla ei saa ostettua sen enempää euro- kuin dollarihinnoiteltuja tuotteita, Venäjän tähänastinen ostovoima on ollut öljyn hinnannousu-uskossaan raskaasti velkavetoista, ja USA:n mahdoton tilanne tietää huonoa Saksalle, joka puolestaan ei voi ostaa meiltäkään. Toistaiseksi saamme lainaa halvemmalla kuin vaikkapa Italia, ja tulevaisuudessa korkea luottoluokituksemme säästää miljardeja pelkissä korkomenoissa. Uskottavan lainanhoitokyvyn ja koron välillä vallitsee korrelaatio, jota tuskin oppositiokaan kiistää. Tämän päivän yhteistyöpäätös tukee julkisen sektorimme kestävyyttä.

Työurien pidentäminen on osa rakenteellisia toimia vaihtoehtona hyvinvointietuuksien leikkaamiselle tai verotuksen kokonaistason nostamiselle. Työelämässä vietettäviä vuosia tulee pidentää kummastakin päästä, saada nuoret nopeammin jatko-opintojen pariin ja sieltä työelämään sekä toteuttaa työelämässä niitä toimenpiteitä, jotka nostavat eläkkeellesiirtymisikää. Hallituksen politiikkariihessä päätettiin uudistaa opintotukea niin, että se kannustaa päätoimiseen opiskeluun. Lisäksi opetusministeriössä valmistellaan pääsykoejärjestelmän uudistamista uusien ylioppilaiden sisäänpääsyn helpottamiseksi. Toimenpiteitä tehdään siis myös työuran aloittamisen nopeuttamiseksi.

Arvoisa herra puhemies! Jotta töissä viihtyisi ja jaksaisi olla nykyistä pidempään, avainasemassa on työhyvinvointiin panostaminen, joka pitää sisällään niin fyysisen kunnon ylläpitämisen kuin virikkeellisen ja motivoivan työn. Osana työelämän kehittämistä panoksia tulee lisätä myös aikuiskoulutukseen, mihin ammatillisen aikuiskoulutuksen kokonaisuudistus tähtää. Lisäksi tulee entisestään kehittää työjärjestelyjen muokkaamista niin, että vastataan työntekijän voimavaroihin ja henkilökohtaisen elämäntilanteen haasteisiin. Työurat ovat nykyisin yhä monimuotoisempia, eikä niihin löydy yhtä mustavalkoista sabluunaa. Siksi tarvitsemme erilaisia, koko työuran kestäviä vaihtoehtoja, jotka sovitaan yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Ed. Tennilä viittasi aiemmin kvartaalikapitalismiin ja työnantajan yhä koveneviin otteisiin. Haluan tässä yhteydessä muistuttaa, että Suomessa on 260 000 yritystä, joista suurimmassa osassa on kasvollinen omistaja. Näissä suomalaisissa perheyrityksissä ei uskota kvartaalikapitalismiin, siellä kvartaali on 25 vuotta. Näissä yrityksissä on hyvin kärsivällistä pääomaa, ja henkilöstö on näiden yritysten tärkein voimavara. (Ed. Heinonen: Juuri näin, ei yleistetä!) — Turhia yleistyksiä on tässä salissa kuullut tänä iltapäivänä aivan liikaa.

Arvoisa puhemies! Puheenjohtaja Urpilainen väitti useaan otteeseen hallituksen toimien rapauttaneen ja rapauttavan luottamuksen ilmapiiriä. Valtiovarainministeri Katainen puolestaan päinvastoin todisti työmarkkinaosapuolten vahvaa sitoutumista näihin tänään solmittuihin kunnianhimoisiin tavoitteisiin työelämän laadun kehittämiseksi.

Minun sähköpostiini, kuten varmaan useimpien teidän muidenkin, tuli tänään Akavan viesti, joka oli otsikoitu "Sopu eläkekiistassa vahvistaa kolmikantaa". Puheenjohtaja Viljasen nimissä lähetetty viesti kiitti, että nyt kehittämässä ovat ne, joiden maksuilla ansiosidonnaiset eläkkeet kustannetaan, eli palkansaajat ja työnantajat. (Ed. Laitinen: Aivan! Mitä teki hallitus?) Tiedotteen lopuksi Viljanen huomauttaa, että valtion velat maksetaan kilpailukykyä parantamalla, ei vyötä kiristämällä. Kilpailukykyä voidaan lisätä varmistamalla, että ihmisten osaaminen kasvaa (Puhemies: 5 minuuttia!) työuran aikana. Siksi panostukset koulutuksen laatuun ovat välttämättömiä. Mielestäni tämä on vahva sitoutumisen ilmaus.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Täytyy ensimmäisenä kiittää hallitusta tästä esityksestä taikka siitä alkuperäisestä aikeesta tehdä tämä esitys. Tämä esityshän toi oikeastaan näkyviin selkeästi hallituksen linjan. Tässä ulkopolitiikkaa puhuva työväen toivo näytti todelliset kyntensä. Samoin voidaan sanoa keskustan tilanteesta. MTK:n talutusnuorassa kulkee kepu, joka on tämän työreformin isä. Työreformia ei ole mihinkään kuopattu, ja se sai rinnalleen myöskin nyt uuden eläkereformin.

Palkansaajille teiltä tai heiltä ei ymmärrystä löydy. Virallinen linja paljastaa sen, että kyllä täällä kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa ja edustajien puheenvuoroissa puhutaan kauniisti työssä jaksamisesta ja työhyvinvoinnista ja kaikesta muusta liirum laarum vaikka kuinka paljon, mutta sitten kun lähdetään tuonne työpaikoille ja sinne, missä oikein toimitaan — minulla on päivittäinen taikka sanotaan ainakin viikoittainen tieto ja yhteys työpaikoille eri puolille maata ja eri aloille — niin kyllä tilanne työpaikoilla on ihan sitä samaa, mitä se oli 1990-luvulla. Se ei ole muuttunut mihinkään, päinvastoin. Nyt, kun tilanteet ovat kiristyneet ja talous vetää tiukemmalle, niin entistä tiukemmalle siellä tavallista työntekijää laitetaan. Kaikilla niillä pienillä aloilla, joilla ihmiset työskentelevät myöskin niitten yrittäjien kanssa, kyllä vaan joutuu jokainen vyötään kiristämään ja päiväänsä jatkamaan eikä puhuta mistään ylityökorvauksista ym. Liian paljon näitä puheita tulee vaan kaiken aikaa.

Sanotaan, että kilpailun takia me joudumme nyt supistamaan tätä ja meidän täytyy luopua tästä ja tästä. Siinä sitä jaksamista sitten oikein kunnolla voidaan miettiä, miten tehdään. Ihan hyvin voitte mennä katsomaan, ja toivottavasti niitä hyviä työnantajiakin löytyy. Mutta, ed. Jaskari, kun esimerkiksi Pirkanmaalla oltiin muuttamassa viime kaudella tätä yhteistoimintalakia, niin en ole ikinä saanut sellaista ryöpytystä ja sellaista haukkumista päin näköä, mitä silloin tuli yrittäjäjärjestöjen nokkamiehiltä. Sellaisen ryöpytyksen kohteeksi jouduin, että en ikinä ole muulloin joutunut. Missään ei minua eikä kansanedustajia ole haukuttu niin pahasti kuin silloin haukuttiin. Se jäi mieleen, enkä tule heidän tilaisuuksiinsa ihan äkkiä menemään. Valitettavasti tämä sama tyyli jatkuu yhä edelleen, kun saa lukea ja kulkea.

Mutta itse tähän asiaan. Mielestäni monessa kohtaa on puututtu myöskin sellaisiin asioihin, jotka ovat ihan todellisia, mutta on muutama asia, joihin on jäänyt puuttumatta.

Työterveyslaitoksella käytiin maanantaina, Tampereen toimipisteessä, ja hälyttäviä lukuja oli. Suunnilleen 100 000 ihmistä on tänä päivänä joka päivä sairauslomalla, ja minkä takia? Siinäkin on aika isoja ongelmia. Osa on tietysti lyhyitä sairauslomia, mutta pitkiä sairausjaksoja on liian paljon ja niitä on liian paljon myöskin sen takia, että ihmisiä ei laiteta ajoissa hoitoon. Meidän terveydenhuoltojärjestelmä ei toimi tässä asiassa kunnolla eikä saa nopeata hoitoa ihmisille, jotka olisivat äkkiä tulossa työelämään esimerkiksi leikkauksen tai jonkun muun jälkeen. Myöskin voidaan kysyä, kuinka auvoista ja hienoa se työelämä on, jos tämmöinen määrä väkeä on jatkuvasti joka päivä sairauslomalla. Ei varmasti kaikki ole työntekijöittenkään syytä, kyllä niissä työpaikoissakin jotain sanomisen paikkaa on.

Sitten kuulin juuri, että ed. Kyllösellä on 25-vuotias veli, joka on kolme ammattia opiskellut 20 vuoden ikään. Ei ole ollut yhtään työpaikkaa, ja sanotaan aina vaan uudelleen, että pitäisi opiskella uusi ammatti, ja sitten oli lohduteltu, että no joo, täällä pohjoisen alueella on 10 000 samassa asemassa olevaa nuorta. Kyllä siinä minun mielestäni on menty mettään, enkä sano ollenkaan, että tätä hallitusta pitäisi syyttää, vaan tätä koko meidän järjestelmäämme jo pitkältä ajalta.

Me menimme tähän ammattikoulukuvioon niin, että kaikki ammattikoulun opiskelulinjat pistettiin kolmivuotisiksi, eikä meillä ollut mitään perusteita tehdä näin. Meillä on vaikka kuinka paljon linjoja, joissa aivan puolella teholla opiskellaan, sieltä saataisiin se yksi vuosi pois, vähintään puoli vuotta pois. Opettajat eivät ole ajan tasalla eivätkä ole myöskään paikat ja linjat ja koulutuskuvio kokonaisuudessaan. Kyllä tässä tarkastelemisen paikkaa on, miten tehokkaasti ihmisiä pidetään ja miten tehokkaasti nuoria pidetään opiskelemassa. Tiedän, että jos siellä oppilaat ovat kotona, sanotaan, kahta kolmeakin päivää viikossa sen takia, että ei ole opettajia tai opetus ei kulje, kuinka paljon se turhauttaa ja kuinka paljon näistä nuorista putoaa lopullisesti pois. Siinä on valtava määrä.

Eli kyllä tekemistä on siellä alapäässä mielestäni huomattavasti enemmän kuin täällä yläpäässä, (Puhemies: 5 minuuttia!) jonka parantaminen on toki sekin tavoiteltava tilanne. Olen kyllä sitä mieltä, että työuria pitää jatkaa ja pitää pystyä jatkamaan, mutta niitä ei eduskunnan päätöksillä pystytä tekemään vaan ne tulevat ihan oikeista töistä siellä oikeilla työpaikoilla.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puhemies! Miksi tämä keskustelu on niin tärkeä, kun se on kestänytkin näin kauan? Tässä todellakin on kysymys siitä, mikä on suomalainen hyvinvointiyhteiskunta tulevaisuudessa, ei sen enempää eikä vähempää. Ja onneksi tätä työn merkitystä tässä on myöskin toivottavasti ainakin riittävästi korostettu. Nyt ainakin toivottavasti kaikki kansanedustajat tietävät ne yhteiskunnan faktat, jotka liittyvät tähän eläkekysymykseen ja työkysymykseen.

Todellakin meillä on kymmenen vuoden kuluttua 200 000 työtä tekevää vähemmän kuin nykyisin nettona, huoltosuhde Euroopan heikoin, ja myöskin se rahasumma, joka sanottiin, jos vuotta myöhemmin mennään eläkkeelle, merkitsee noin 3:a miljardia euroa julkiseen talouteen. Olisi sitten varaa keskustella myöskin jakopolitiikasta tulevaisuudessa, mikäli pystyttäisiin tällaisia rakenteellisia muutoksia tekemään.

Eli uskon, että tätä tavoitetta ei olisi saavutettu, tätä keskustelun tasoa, mikäli ei olisi aika räväkästi otettu tätä asiaa esille. (Ed. Laitinen: Eihän se nyt pidä paikkaansa!) Pidän myöskin itse erittäin tärkeänä tämänpäiväistä sopimusta, ja se oli yksi ponnin tämänpäiväiseen sopimukseen, että tämä keskustelu aloitettiin näinkin räväkästi. Tavoite on todellakin kunnianhimoisempi kuin tämä eläkeiän nosto, koska pidän myöskin tätä eläkkeelle siirtymistä tärkeänä, sitä, että saataisiin kaksi tai kolme vuotta positiivisella tavalla tätä eläkkeellesiirtymisaikaa myöhemmäksi, mikä merkitsisi todellakin sitä 9:ää miljardia euroa.

Nyt on todellakin tärkeää keskustella ja tehdä päätöksiä, jotka myöskin ulottuvat hyvin pitkälle laman jälkeiseen aikaan, ja silloin me puhumme tästä työviihtyvyydestä. Syyttely ei, ed. Rönni, auta yhtään tässä. Myöskin minä kierrän paljon yrityksissä, ja kyllä se on vaan tosiasia, että eivät yrittäjät ajattele sillä tavalla, että saisipa heitettyä nämä työntekijät pois, vaan yrittäjät ajattelevat sillä tavalla, että saisipa pidettyä vielä viimeiseen asti nämä työntekijät, koska kaikki valistuneet ihmiset tajuavat, että työvoimasta on tulevaisuudessa pula, mikäli yritys yleensäkin pystyy toimimaan. On tietysti tärkeä kysymys, otetaanko vaihtoehdoksi sitten, että vähennetään väkeä tai lopetetaan yritys, jolloin menetetään kaikki työpaikat silloin, kun on kysymys viimeisistä euroista. (Ed. Rönni: Tai miten niitä työntekijöitä kohdellaan!) Eli ei ole kenelläkään varmastikaan negatiivista asennetta tai se on hyvin harvinaista, niin että ei luotaisi nyt tällaista vastakkainasettelun henkeä näissä kysymyksissä.

Hyvin monet tietävät sen, mikä on positiivinen työpaikka: sellainen työpaikka, jossa voi oppia uutta, joka pystyy joustaviin työaikaratkaisuihin, työn organisointiin, työterveydenhuoltoon, ikäjohtamiseen ja kenties siihen, että työn jälkeen on vielä aikaa läheisille ihmisillekin. Eli tämä näkökulma varmasti tulee esiin tulevina vuosina, ja ne hyvät työpaikat voittavat ja sitä kautta myöskin ne yritykset voittavat.

Kuten sanoin jo tässä aikaisemmassa debatissa, tämä työviihtyvyys, työhyvinvointi tulee olemaan tärkeää, mutta toinen tärkeä on tietysti se keskustelu siitä, mitä myöskin valtiovallan toimesta voidaan tehdä, uusia, rakentavia ajatuksia sen suhteen, mitenkä saataisiin ihmiset viihtymään työpaikalla pidempään. Pidin ihan mielenkiintoisena ajatuksena esimerkiksi tätä kristillisdemokraattien ajatusta verotusmuutoksesta niille henkilöille, jotka ovat jo vanhuuseläkkeellä. Kenties sitä kautta saataisiin heitä motivoitua myöskin palaamaan osittain työelämään.

Olen täysin eri mieltä ed. Kuopan kanssa. Täytyy tunnustaa, että lamankin jälkeen on elämää. Ei voida ainoastaan puhua siitä, että saataisiin nykyiset työttömät työelämään, vaan on saatava myöskin entistä enempi uutta työvoimaa, myöskin seniorikansalaisia, niitä, jotka haluavat tulla mukaan. Sen takia myöskin nämä uudet verotusratkaisut, uudet luovat ratkaisut, ovat tarpeen, koska ne vaikuttavat seuraavina vuosikymmeninä meihin ja suomalaiseen yhteiskuntaan ja suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus lupasi ennen joulua, ettei se valmistele leikkauslistoja. Se ei kuitenkaan estänyt hallitusta päättämästä eläkkeiden leikkauksesta. Tällä ratkaisulla porvarihallitus osoitti täydellistä ymmärtämättömyyttä kansalaisten arkea ja työelämän todellisuutta kohtaan. Kun vain puolet 63—67-vuotiaista on työkykyisiä, on vaikea uskoa, että ihmiset sanelulla muuttuvat työkykyisiksi. Kyse ei ole vain tilastosta vaan elävistä ihmisistä. Siksi olenkin kovin ilahtunut, että hallitus veti pois oman yksipuolisen ratkaisunsa ja palasi takaisin kolmikantaisen valmistelun tielle.

Pääministeri Vanhanen ei ole suostunut myöntämään, että eläkeiän nostosta luopuminen on hallitukselle tappio. On totta, että työurien pidentäminen ja keskimääräisen eläkkeelle siirtymisen nostaminen ovat yhteisiä tavoitteita. Selkeän tappion kuitenkin koki hallituksen menettely asiassa eli yritys yksipuolisesti tehdä kaavamainen paniikkiratkaisu taantuman varjolla. Tästä saamme kiittää suomalaista kansalaisyhteiskuntaa, että esitys torpattiin. Yli 170 000 allekirjoitusta palkansaajajärjestöjen nettiadressiin kahdeksan päivän kuluessa on kova saavutus. Tämän lisäksi hallituksen päätös herätti suurta kuohuntaa toritapahtumissa ympäri maata. Suomalaisten aktiivisuudelle tulee antaa sille kuuluva suuri kiitos. Politiikassa tulee erilaisia näkemyksiä kuunnella tarkalla korvalla. Myös paljon parjattu välikysymysmenettely eduskunnassa on osoittanut toimivuutensa.

Hallituksen toiminta asiassa rikkoi paitsi hallitusohjelman kirjauksia myös maamme kansainvälisiä sitoumuksia. Kansainvälisen työjärjestön Ilon kolmikantasopimus edellyttää, että palkansaajia ja työmarkkinoita koskevat asiat valmistellaan hyvässä yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Onneksi hallitus tuli järkiinsä tässä suhteessa.

Edellisen kerran hallitus uudisti eläkejärjestelmää 1950-luvulla valmistelematta muutosta eläkkeestä palkansaajien ja työnantajien kanssa. Tätä on vaikea ymmärtää, kun työnantajat maksavat eläkkeistä 80 prosenttia ja työntekijät 20 prosenttia. Eläkkeitten maksajat sekä työelämän ja eläkejärjestelmän asiantuntijat yritettiin siis jättää kylmästi päätöksenteon ulkopuolelle. Onneksi hallitus ei tässä onnistunut.

Arvoisa puhemies! Suomalaista eläkekysymystä pohdittaessa ei ole järkevää tuijottaa pelkästään keskimääräistä eläkkeellejäämisikää. Se nimittäin on täysin laskennallinen käsite. Siihen sisältyvät myös nuoret, jotka syystä tai toisesta ovat eläkkeellä. Yli 250 000 suomalaista on työkyvyttömyyseläkkeellä. Lisäksi tunnettu tosiasia on, että erityisesti mielenterveyssyistä johtuvat työkyvyttömyyseläkkeet ovat vahvassa kasvussa. Olennaisempaa on tarkastella ikääntyneiden työllisyysasteita. Ne kertovat nykyhetken tilanteen siitä, miten työssä pysytään. Viimeksi kuluneiden 10 vuoden aikana 55—64-vuotiaiden työllisyysaste on noussut 20 prosenttiyksikköä. Ikääntyneiden työllisyysaste onkin noussut Suomessa huomattavasti nopeammin kuin missään muualla Euroopassa. Tällä tiellä on hyvä jatkaa.

Eläkejärjestelmäämme tehtiin suuria muutoksia vuonna 2005. Nykyisin käytössä oleva niin sanottu superkarttuma tarjoaa taloudellisia kannustimia eläkkeelle jäämisen myöhentämiseen. Vaikutukset näkyvät jo käytännössä. Porkkanaa hyödyntäen suomalaisten eläkejärjestelmän kehittämistä tulee jatkaa. Tämän rinnalla työssäjaksamisen parantamiseksi tarvitaan joukko erilaisia toimenpiteitä. Työpaikoilla tarvitaan asennemuutosta ja ikäohjelmia, joiden avulla voidaan turvata ikääntyvien selviytyminen työelämän myllerryksessä.

Työurien pidentämisessä on huomioitava myös muut kuin eläkeikää lähestyvät. Nyt voimakkaassa kasvussa olevaan nuorten työttömyyteen on puututtava pikaisesti. Opiskeluaikojen lyhentämistavoitteen lisäksi syrjäytymisuhan alla olevat nuoret kouluttamattomat tarvitsevat tuekseen uudenlaisia toimenpiteitä. Lisäksi työministeriön arvioiden mukaan noin 160 000 suomalaista tarvitsee moniammatillista tukea työnhaussa. Työkyvyttömyyseläkkeellä olevista mielenterveyskuntoutujista 30 000 haluaisi palata työelämään. Erityisesti nykyisessä taloudellisessa taantumassa on ensisijaisen tärkeää huolehtia sekä työpaikkojen turvaamisesta että työelämän kehittämisestä. Väsyneitä ja heikommin pärjääviä ei pidä jättää heitteille.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Koska ilta on ehtinyt jo näin pitkälle, niin haluan vain todeta sen, että tämä menettely kaiken kaikkiaan tässä hallituksen yksimielisessä päätöksessä on ollut ala-arvoinen, ja olisin toivonut tietenkin myös, niin kuin muukin oppositio tänä iltana on usean tunnin ajan toivonut, sitä, että olisimme saaneet vastauksen siihen, millä tavalla hallitus tässä asiassa on edennyt muutamien tuntien ja päivien aikana, mutta sitä vastausta ei ilmeisestikään vielä ole tullut. Ainakaan tekstiviesti ei sitä ole meille vielä kertonut.

Tässä salissa on tänä iltana enää ainoastaan viisi edustajaa läsnä, ja sen takia haluankin siirtää varsinaisen asiaa koskevan puheenvuoroni huomisiltaan. (Ed. Heinonen: Onhan täällä enempi!) Tämä asia ei todellakaan yhdessä yössä vanhene, vaikka Vanhasesta onkin kysymys.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Minä olen oikein tyytyväinen, että voin puhua viimeisenä puhujana tänä iltana, ettei tarvitse huomenna jännittää, koska en ole sillä tavalla valmistautunut puheeseen.

Se menettelytapa, mitä tässä on käytetty, on tietenkin tietyllä tavalla erikoinen. Mutta ensimmäistä kertaa minun elämäni aikana, aika pitkän elämäni aikana, minä voin antaa tunnustuksen ay-liikkeelle ja tälle kolmikantaiselle valmistelulle. Sieltä todellakin syntyi sellainen ratkaisu, joka pelasti tämän maan. Minä sanon nimenomaan näin, että se pelasti tämän maan surkeudelta. Jos tähän olisi tullut yleislakko, jota SDP:n puheenjohtaja suorastaan kannatti televisiossa, niin mihin me olisimme joutuneet? Horna meidät olisi perinyt, jos puhemies tämmöistä ilmaisua sallii käyttää. Joka tapauksessa minä en siitä huolimatta pidä järjestelmää parlamentaarisen demokratian kannalta onnistuneena, mutta tässä tapauksessa se tuotti todella erinomaisen tuloksen.

Mihin sitten menemme? Menisimme näihin työelämän kysymyksiin ja ikäihmisten arvostukseen. Minä voin melkein omasta kokemuksestani sanoa, että siinä ei nyt enää kyllä ole Suomi kehityksen kärjessä. Meillä ei arvosteta sen enempää ikäihmisiä, ei työssä eikä oikein missään muuallakaan. Jostain syystä me elämme nuoruuden hurmassa ja nuoruuden ihannoinnin aikaa ja unohdamme, että työpaikoilla tarvittaisiin nimenomaan hiljaisen tiedon välittäjiä, niitä osaajia, jotka tietävät työpaikan ja työelämän menettelytavoista, jotka pystyvät neuvomaan niitä nuoria, jotka tulevat suoraan koulunpenkiltä. Kun näitä ihmisiä pannaan tieten tahtoen pois, niin yritykset menettävät sellaisen voimavaran, että ne tulevat vielä ihan varmasti katumaan.

Mitä voitaisiin tehdä, että yritykset voisivat pitää ihmiset ja nämä viihtyisivät yrityksissä pitempään eivätkä hinkuisi eläkkeelle? Tilannehan on joissakin työyhteisöissä sellainen, että jopa pari kolme vuotta työelämässä ollut rukoilee, että voi kun pääsisi eläkkeelle, voi kun pääsisi eläkkeelle, täällä on niin paha olla. Työelämän ilmapiiri on tietenkin ihmisistä kiinni ja siitä yrittäjästä, työnantajasta, kiinni. Eihän valtio voi mennä yksityiseen yritykseen ja sanoa, että eläkää ihmisiksi, tehkää töitä, olkaa hyviä työnantajia, olkaa hyviä pomoja, älkää käskyttäkö, älkää katsoko sekundaattoria, kun työntekijä menee kahvitauolle. Tällaisessa työelämässä ei ole tietenkään mitään järkeä.

Mutta miten me saisimme tähän muutoksen, sitä minä en todellakaan osaa sanoa, koska sitä muutosta ei voi valtio viedä eikä tuoda, vaan sen muutoksen täytyy lähteä siitä yrityksestä itsestään, työnantajista ja niistä työntekijöistä. Ei kannata nauraa esimerkiksi Abloy-yhtiölle, jolla on ikäohjelma. Minusta se vaikutti käyttökelpoiselta keinolta mille tahansa yritykselle, joka haluaa parantaa omaa työilmapiiriään ja työympäristöään ja haluaa antaa arvon niille pitkäaikaisille työntekijöille, jotka siinä yrityksessä ovat elämäntyönsä tehneet.

Miten säilyä sitten terveenä yrityksessä? No, tietenkin yksi keino on se, että yritys pitää tietyn kunto-ohjelman siinä yrityksessä ja sallii työntekijöille mahdollisuuden hoitaa kuntoaan, järjestää terveystarkastukset ja pitää huolta siitä, että työelämän pelisäännöt ovat joustavat. Nimenomaan joustavat pelisäännöt ovat ne, joitten avulla ihmiset pysyvät terveinä. Jos ihminen saa silloin tällöin hengähtää, ottaa koulutuslomaa tai mitä tahansa, kun hän haluaa ja tarvitsee, ja työnantaja siihen suostuu, niin tämä auttaa jaksamaan myöhemmin ikääntyneenä tekemään pitempää työuraa. Mutta jos näihin ei suostuta, niin ihmiset väsyvät ja karkaavat eivätkä jaksa (Puhemies: 5 minuuttia!) elää siinä työympäristössä. Mutta sitä minä en hyväksy, että kuntoutus järjestetään valtion varoilla jonnekin hornan tuuttiin, (Puhemies: Ed. Ukkola, 5 minuuttia on kulunut!) jonnekin hornan tuuttiin kylpylään. Se vie vaan valtion varoja eikä kuntouta yhtään, päinvastoin.

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä olisi ollut montakin asiaa, mihin olisin voinut vastata ja kommentoida, mutta muistaessani nyt vaan totean sen, ettei SDP eikä puheenjohtaja Urpilainen ole vaatinut saati kannattanut yleislakkoa. Piste.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos, että sain myös tänne reunalle vastauspuheenvuoron. Ed. Ojala-Niemelän puheenvuoroon piti todeta, että en itse näe tätä tappiona edes Vanhaselle enkä missään tapauksessa hallitukselle.

Tässä hallitus ja keskeiset työmarkkinajärjestöt pääsivät hyvään yhteisymmärrykseen siitä, että työuria on pidennettävä ja eläkkeelle siirtymisikää nostettava vähintään tuolla kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä. Se on varsin kova tavoite, johon nyt näyttävät kaikki muut, jopa oppositiosta ainakin ryhmäpuheenvuoron mukaan myös kristillisdemokraatit, liittyneen. Eli näyttää siltä, että vain sosialidemokraatit ovat enää tämän yhteisen tavoitteen ulkopuolella.

Mitä tulee sitten näihin puheisiin yleislakosta, niin kyllä teidän puheenjohtajanne Urpilainen tv:ssä totesi, että mitään työmarkkinajärjestöjen toimenpiteitä hän ei jätä ulkopuolelle ja on valmis niitä tukemaan. Näin hän totesi tv:ssä viime torstaina.

Johanna Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän tässä tämä menettely oli äärimmäisen erikoinen, Rukan hangilla syntynyt, ja joku lappilainen sanoikin, että sinne olisi Vanhanen saanut Lappiin hangille jäädä hiihtelemään vähän pitemmäksikin aikaa. Eihän tämmöistä voi olla, että vähätellään. Hän sanoi jossakin haastattelussa, että ei kannattajia löydy tällaiselle ratkaisulle kädennostoäänestyksessä ja että silloin ei kannata asioista edes neuvotella. Siis nimenomaan nythän palattiin tälle kolmikantatielle ja neuvottelun tielle, ja ilman tätä painetta, joka syntyi niin opposition, työmarkkinajärjestöjen kuin nimenomaan kansalaisten keskuudessa, me emme olisi päässeet tässä asiassa eteenpäin. Kyllä sillä lailla täytyy myöntää ja katsoa porvaripuolellakin peiliin, että kyllä tässä tappion merkit täyttyvät.

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näin juuri, näin juuri, ja joskus olisi hyvä myös porvarileirissä todeta se, että on tehty virheitä, on tehty vääriä ratkaisuja ja jopa vääriä päätöksiä, niin kuin tässä hallituksessa yksimielisesti on tehty väärä päätös. Niin kuin pari viikkoa sitten kuultiin, hallituksen yksimielinen päätös on, että me esitämme näitä uudistuksia. Se olisi hyvä joskus tunnustaa ja myöntää. Mitä tulee siihen, että me olisimme olleet taikka puheenjohtajamme olisi ollut kannattamassa, saati vaatimassa yleislakkoa, niin se ei ole totta, se ei ole totta, arvoisa ed. Heinonen, se ei ole totta.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Opposition välikysymys sisälsi selkeän kysymyksen hallitukselle. Harmi, että pääministeriltä, keskustapuolueen puheenjohtajalta, ei irronnut ei sitten millään, selkeää vastausta opposition esittämään kysymykseen. Sitä jää miettimään, minkä takia pääministeri ei rohjennut vastata esitettyyn kysymykseen. Onko niin, että sinivihreän hallituksen vastaus opposition esittämään välikysymykseen on leikkauslista? Se tulee sitten ajan kanssa näkyviin, jos näin on. Mutta se on ihan selkeätä, että me sosialidemokraatit kannatamme nykyistä eläkejärjestelmää. Se on kannustava, joustava ja turvallinen.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Viitamies ei ole ollut täällä kuuntelemassa niitä perusteluja, minkä vuoksi nimenomaan tämä ratkaisu oli parempi kuin se alkuperäinen: Tässä nimenomaan sovittiin siitä, että vuoden loppuun mennessä etsitään ne keinot, joilla saadaan se kolme vuotta työssäoloaikaa — ei eläkeaikaa, vaan työssäoloaikaa — pidemmäksi. Jos siinä ei onnistuta, niin jatkossa katsotaan, mitä tehdään. Elikkä tämä on tiukempi, tämä uusi päätös, joka on tehty yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa, ay-liikkeen kanssa, kuin se hallituksen edellinen kannanotto, elikkä tässä suhteessa voi olla todella tyytyväinen. Muutenhan minä en kolmikantaa kannata, mutta nyt se sattumalta kyllä onnistui.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me jokainen tiedämme, että ammattiyhdistysliikkeellä on tietty keinovalikoima käytössään silloin, kun se haluaa painostaa vastapuolta. Käsittääkseni tässä tilanteessa ammattiyhdistysliike ei ole ilmoittanut mitään keinoja, mitä se ottaisi käyttöön. Näin ollen niitä ei voi myöskään hylätä eikä tukea vierestä. (Ed. Heinonen: Näin Urpilainen totesi!) Sinällään minusta on oikeastaan aika naiivia nyt tätä asiaa pyörittää. Ed. Urpilainen vastasi jo monta tuntia sitten tähän kysymykseen, ja minusta tämä on aivan selvä asia. Tällä te ette pääse kyllä nyt ratsastamaan tässä asiassa.

Kyse on nyt siitä, että työmarkkinajärjestöt tulivat auttamaan hallitusta siinä, että joku järki tulisi tähän keskusteluun ja näiden asioiden hoitamiseen. Minä toivon, että se paperi, joka tänään päivällä tehtiin, todella pitää sisällään sen, että hallitus on perääntynyt tästä 65 vuoden ikätavoitteestaan, muuten tämä kiikku ei kulje eteenpäin huomennakaan.

Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oli erittäin hyvä, että hallitus ja työmarkkinajärjestöt saivat aikaan tänä aamuna yhteisen paperin, johon on 7 kohtaa kirjoitettu tälle työryhmälle evästyksenä, jonka pohjalta lähdetään tätä asiaa ratkaisemaan.

Tuo kohta 6) on täällä salissa tänä päivänä on ollut hyvin moneen otteeseen esillä, se, mitä siinä todetaan. Olen ymmärtänyt tuon kohdan sillä lailla, että kun meillä on keskimääräinen eläköitymisikä tällä hetkellä Suomessa 59 vuotta 4 kuukautta, niin tähän haetaan kolmen vuoden työuran jatkamista. Tästä minun mielestäni tässä paperissa on lähinnä kysymys.

Onko tämä sitten jollekin arvovaltatappio vai ei? Asioista on minun mielestäni reippaasti keskusteltu. Suomi on tällä hetkellä sellaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin kuin on koko maailmantalouskin, että meidän on haettava siihen ratkaisuja monelta eri kantilta. Kaikkein parasta on se, että työuran pidentämisellä me saamme verotuloja lisää eikä lähdetä niihin leikkauslistoihin eikä verojen korotuksiin, jotka olisivat näitä muita vaihtoehtoja. Ehdottomasti tämä on paras ratkaisu, että verotuloja tulee 3 miljardia euroa vuodessa lisää. Se on kolmen vuoden aikana 9 miljardia, (Puhemies: Minuutti kulunut!) niin kuin on moneen otteeseen tämän päivän aikana sanottu.

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolalle on pakko todeta, että olen ollut talossa koko päivän ja ikävä kyllä olen joutunut kuuntelemaan koko tämän keskustelun ja osittain myös katselemaan sitä omassa työhuoneessani. Totesin myös aikaisemmassa lyhyessä puheenvuorossani sen, että palaan varsinaiseen asiaan huomenna. Suosittelen, että ed. Ukkola on huomenna siinä vaiheessa myös kuulolla.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Kiitoksia, herra puhemies! Minun täytyy vaan sanoa teille siellä vasemmalla, että tämä päivä oli aika järkytys. Minun, joka olen demokratian puolustaja, parlamentaarisen demokratian kannattaja, aina ollut ja aina pitänyt ay-liikettä ja kolmikantaista valmistelua demokratian halventamisena, nyt on pakko sanoa, että voi teitä, parlamentaarinen oppositio siellä puolella. Ay-liike voitti teidät.