Minna Sirnö /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhden sanan saivarteluni jatkuu.

Lasten, nuorten, perheiden hyvinvoinnin edistämisen politiikkaohjelma, joka on liitteenä tähän meidän nykyisen hallituksemme hallitusohjelmaan, on erittäin tervetullut lisä. Toivoin itse asiassa jo viime kaudella, kun pääministeri kehotti kansaa lisääntymään ja päätti panostaa perhepolitiikkaan, että vastaavaa poikkihallinnollista ohjelmaa olisi toteutettu jo viime eduskuntakauden aikana. Mielestäni on hienoa, että hallitus on kiinnittänyt nyt erityisesti huomiota juuri lasten ja nuorten sekä perheitten hyvinvointiin.

Mutta itselläni on henkilökohtaisesti sellainen pieni pelko, että tuntien ne taustatahot, jotka hallituksessa tällä hetkellä istuvat, niin tämän politiikkaohjelman painopisteenä tai lähtökohtana tulee olemaan tämä perinteinen ydinperhe, joka on kohtuullisen kaukana suomalaisten normaalista arjesta nykyään. Itse toivon, että politiikkaohjelmaa jalostettaessa politiikkaohjelman yhteydessä tunnustettaisiin perheiden erilaisuus ja toisaalta taas sitten perheiden samanarvoisuus riippumatta siitä, minkä muotoisesta perheestä on kyse.

Hallitusohjelmaan on myös kiitettävästi kirjattu adoptioperheet ja adoptioperheiden tasavertaiset mahdollisuudet niin sanottuun normaaliin perheeseen verrattuna. Sen sijaan ei hallitusohjelmassa eikä politiikkaohjelmassakaan huomioida sijaisperheitä ja sijaisperheitten tasavertaisuutta. Viime vuosina on huolestuttavan tasaisesti nousevana ilmiönä ollut se, että lastensuojelutarve lisääntyy, ja erityisesti sijoitustarve on lisääntynyt. Viime päivinä monessa kunnassa on jopa huudettu sijaisperheitten perään isoilla ilmoituksilla. Tuntuu aika hullunkuriselta, että tietyllä tavalla nyt, kun Suomessa on huutava pula sijaisperheistä, niin sijaisperheyteen kannustaminen on kohtuullisen vähäistä.

Itse asiassa yhdeltä osin lainsäädäntömme eriarvoistaa selkeästi muun muassa sijaisperheet muista perheistä. Vaikka sijaisperheiden kohdalla ei ole kyse pysyvästä perhemuodosta, aika monta kertaa kun lapsi sijoitetaan perheeseen, se on lapsen ja hänen biologisen perheensä pelastusrengas. Niinpä olettaisi, että lapsen etu ja lapsen tarpeet huomioitaisiin kaikissa tilanteissa silloin, kun kyseessä on sijoitus.

Tästä kuitenkin on korkeimman hallinto-oikeuden muutaman vuoden takainen päätös, että lapsen etu ei ole se asia, joka sijaisperhetapauksissa ratkaisee palveluiden saannin. Korkein hallinto-oikeus 2004 ilmoitti, että sijoitettu lapsi ei automaattisesti saa päivähoitopaikkaa eli häntä ei koske lapsen subjektiivinen oikeus päivähoitoon. Kyseessä oli kahden kohtuullisen varakkaan kunnan kiista siitä, kuka maksaa päivähoidon. Oli kunta, joka sijoitti, joka oli erittäin varakas kunta, ja kunta, joka vastaanotti, joka myös oli erittäin varakas kunta, ja kumpikaan ei suostunut maksamaan tätä päivähoitoa. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös sitten, kun tästä asiasta valitettiin, oli se, että oli aivan oikein, että lapsi ei saanut päivähoitopaikkaa ja ettei sitä yksikään kunta maksanut. Nimittäin meidän päivähoitolaistamme puuttuu yksi maininta. Siellä mainitaan kaikki muut vanhemmuuden muodot tässä kyseisessä pykälässä, missä päivähoidosta puhutaan, paitsi sijaisvanhemmat. Ja koska sijaisvanhempia ei ole siellä, niin sijaisvanhemmille sijoitetulla lapsellakaan ei ole oikeutta päivähoitoon.

Itselleni avautui vasta korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen, että me itse asiassa puhumme puppua, kun sanomme, että Suomessa lapsella on subjektiivinen oikeus päivähoitoon. Näin ei ole, vaan korkeimman hallinto-oikeuden tulkinnan mukaan lapsen vanhemmilla on subjektiivinen oikeus lapsensa päivähoitoon ja niillä vanhemmilla, jotka ovat joko biologisia vanhempia tai adoptiovanhempia.

Niinpä jälleen kerran lakialoitteeni on itse asiassa hyvin pieni muutos. Siinä lisätään vain siihen vanhempien luetteloon, joitten lapset oikeutetaan päivähoitoon, sijaisvanhemmat. Toivon, että tämä asia edistyy tämän hallituskauden aikana, sillä epäilen, että lastensuojelutarve ei ainakaan ihan muutamassa kuukaudessa vähene ja päinvastoin sijaisperheiden tarve tulee kasvamaan. On erittäin tärkeää, että näillekin perheille suodaan ainakin ne peruspalvelut, mitkä lapsiperheille pitäisi Suomessa suoda.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Sirnön aloite on todellakin hyvä ajatellen sitä, että lapsella on oikeus päivähoitoon ja myöskin silloin, jos lapsi on sijaishuollossa sinänsä. Mutta lakialoitetta varmasti pitänee käsitellä silloin, kun hallitus ja eduskunta käsittelee päivähoitolainsäädäntöä. Hallitusohjelmaanhan on kirjattu se, että sitä tarkastellaan, ja toivottavasti hyvin laajasti ja myöskin tämä aihealue huomioon ottaen.

Lakialoite antaa kuitenkin aihetta tarkastella lasten huostaanottoa ja sijaisperheiden määrää. Kuten ed. Sirnö totesi, näistä sijaisperheistä on todellakin erittäin paljon pulaa. Viimeisen Stakesin tilaston, vuodelta 2005, mukaan kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia on yli 15 000 ja näistä yli 15 000 lapsesta perhehoidossa on 36 prosenttia ja laitoshuollossa on jopa 48 prosenttia ja loput ovat sitten muussa huollossa. Mutta todellisista perhesijoittajista on todellakin pulaa. Toivottavasti tässä päivähoitolainsäädännössä, sitten kun se aikanaan tulee käsittelyyn, voidaan myöskin puuttua tähän asiaan.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Sirnön lakialoite siitä, että myös sijoitetuilla lapsilla on oltava oikeus päivähoitoon, on hyvä. Sijaisperheistä on pulaa, niin kuin tässä useasti on kuultu, ja kuitenkin perhehoitomuoto on halvempi hoitomuoto kuin laitoshoitomuoto ja monesti näille sijoitetuille lapsille parempi. Näiden sijaisperheiden tukeminen kaikin tavoin onkin kannatettavaa. Totta kai näille yhteiskunnan hyväntekijöille, jotka huolehtivat usein omien lastensa lisäksi toisten lapsista, on saatava normaalin perheen palvelut eikä heitä saa rangaista.

Maksajan roolista haluan kuitenkin tuoda keskusteluun toisen näkökulman. Ed. Sirnö ehdottaa, että kustannuksista vastaa se kunta, jossa lapsen huostaanottamisen ja sijaishuollon järjestämisen tarve on syntynyt. Olen sitä mieltä, että on kohtuutonta, että kunnan normaaliin palveluun rinnastettava toiminta, kuten päivähoito, automaattisesti laskutetaan siitä kunnasta, missä lapsen huostaanottamisen tarve on syntynyt; valtionosuudet kuitenkin tulevat siihen kuntaan, missä sijaisperhe lapsineen on kirjoilla.

Asiaa selventääkseni voin kertoa, että perheet, jotka vaeltavat paikkakunnalta toiselle, saattavat aiheuttaa pienen kunnan taloutta heilauttavan melkoisen menon. Eräs perhe sai pienellä paikkakunnalla viisi lasta. Seuraavassa pienessä kunnassa he asuivat noin kaksi vuotta ja synnyttivät kaksi lasta. Lapset opiskelivat pienessä kyläkoulussa maaseutuyhteisössä. Sosiaalipuolen tuen ja koko kylä kasvattaa -periaatteen avulla pärjättiin kohtuudella. Kun perhe muutti suurempaan kaupunkiin, huostaanotto koettiin siellä välttämättömäksi. Pieni kunta maksaa nykysäädöksillä yli 270 000 euroa vuodessa siitä ilosta, että perhe asui siellä, ja toinen kunta 110 000 euroa parin vuoden vierailusta.

Olisin siis varovainen lisäämään lisärasitteita niille kunnille, (Puhemies koputtaa) missä lapsi on sattunut syntymään. Tärkeintä on kuitenkin, että asia katsotaan lapsen ja sijaisperheen näkökulmasta.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Sirnö on tässä lakialoitteessaan puuttunut erittäin tärkeään asiaan, ja totta kai olisin laittanut nimeni tänne alle, jos sitä olisi kysytty. Toivon, että tässä asiassa pystytään hyvinkin nopeasti uuden hallituksen myötä etenemään.

Tämä sama ongelma on tällä hetkellä myös perusopetukseen liittyvänä, eli on kuntia, joissa huostaanotetut lapset saavat perusopetusta joko jonkin verran tai sitten eivät ollenkaan. Allekirjoittanut on myös opetustyöläinen, ja minulle tämä oli kyllä todella yllättävää. Kuulin tästä aivan vastattain, kun tavallaan kaivelin tätä ed. Sirnön aloitteeseen liittyvää asiaa. Tiedän, miten kallista on sitten, kun mennään laitoshoitoon jne.

Mutta nyt käsittääkseni ensi vuoden elokuussa astuu voimaan laki, jolloin perusopetuksen puolella tämä asia tavallaan selkiintyy. Eli siinä tapauksessa kunta voi laskuttaa sitä kuntaa, mikä on lapsen kotikunta. Tuntuu allekirjoittaneesta loogiselta, että näin meneteltäisiin myös tässä tapauksessa, mutta pääasia on, että mahdollisimman nopeasti pystytään hoitamaan tämä epäkohta, mikä liittyy päivähoitoon ja toki myös sitten perusopetukseen.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Vahvistan todellakin tuon ed. Kähkösen havainnon. Aivan näitä samoja ongelmia on ollut myös perusopetuksen kohdalla sijaislasten asemassa. Sijaisvanhempien aseman vahvistaminen lapsen arkea koskevissa perustavissa asioissa, kuten päivähoidossa tai koulupaikassa, on todellakin myös lapsen etu, sijoitetun lapsen etu. Kyllä tämä varmasti osaltaan, että sijaisvanhempien asema on niin heikko, on vaikuttamassa siihen, että sijaisvanhemmuus ei ole mikään kovin kiinnostava vaihtoehto Suomessa. Toki meillä myös korvaukset ovat heikot, jos verrataan vaikkapa muihin Pohjoismaihin. Mutta Suomessa todellakin vain kolmasosa sijoitetuista tai huostaanotetuista lapsista on sijoitettu perheeseen, kaksi kolmasosaa laitokseen. Tässä suhteessa tilanne on aivan toisenlainen esimerkiksi Norjassa. Muistelen, että siellä peräti 80 prosenttia sijoitetuista lapsista on sijoitettu perheisiin.

Otan esiin myös sen, että sijaisvanhemmilta puuttuvat edelleenkin oikeudet perhevapaisiin. Oikeus kotihoidon tukeen on myös yksi tapa toteuttaa päivähoito, ja mielestäni myös se tulisi toteuttaa oikeudeksi sijaisvanhemmille. Tein siitä viime kaudella lakialoitteen, ja silloin ministeri Hyssälä lupasi, että asiaa vietäisiin eteenpäin. Hän lupasi vielä sen tyyppisen aloitteen viime vaalikaudella, mutta ei sitä valitettavasti tullut. Toivottavasti tulee nyt tällä vaalikaudella.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Kähköselle: On totta, että sijaisperheitten kohdalla on monta muutakin aukkoa, mutta kun meille on nyt tässä parikymmentä vuotta tuputettu ajatusta, että päivähoito on lapsen subjektiivinen oikeus, niin oma järkytykseni oli se, että korkeimman hallinto-oikeuden tulkinnan mukaan se onkin lapsen vanhempien oikeus. En tiedä, kuinka usein lasten vanhemmat tarvitsevat päivähoitoa, mutta näin on korkein hallinto-oikeus todennut.

Ed. Kalmarille sen sijaan se, että ed. Sirnö ei ole vaatimassa maksajaksi kuntia, vaan se on nykyinen lastensuojelulaki, joka on jo olemassa olevaa todellisuutta, ja koska halusin nyt muutoksen vain päivähoitolakiin siten, että siellä tunnustetaan tämä sijaisperheitten oikeus, niin en puuttunut tähän lastensuojelulakiin, jossa määritellään siis niin, että se lähettäjäkunta on velvollinen korvaamaan, jos niin on sovittu hoitosuunnitelmassa. Tämä on totta, että se on monelle pienelle kunnalle aikamoinen taakka, ja senpä takia itse olisin toivonut, että kun tätä kuntien palvelu- ja rakennehanketta viedään eteenpäin, niin muun muassa juuri nämä lasten huostaanotot olisi otettu pois kuntien korista sinne valtion koriin, jolloin esimerkiksi huostaanottopäätöksiä tehtäessä ratkaisevinta ei olisi raha vaan lasten huostaanoton tarve.