Päivi  Räsänen  /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vuonna 1997 Lipposen ensimmäisen hallituksen vallitessa poistettiin laista työttömän oikeus hankkia tiettyyn rajaan saakka ansiotuloja menettämättä työttömyysetuutta. Tuohon vuoteen saakka tuo suojaosuus oli 750 markan suuruinen, ja todellakin silloin sosialidemokraattien, kokoomuksen, vihreiden toimesta tuo lainsäädäntö muutettiin. Mielestäni se oli silloin väärä päätös, koska se vei monelta työttömältä mahdollisuuden rehellisesti ja vapaasti hieman tienata tuon työttömyyskorvauksen päälle.

Tässä lakialoitteessa, joka on siis kristillisdemokraattien yhteisaloite, ehdotamme, että työttömyysturvalakia nyt korjattaisiin niin, että soviteltuun päivärahaan määriteltäisiin 200 euron suojaosuus, jonka ylittäminen vasta vaikuttaisi soviteltua päivärahaa laskettaessa.

Palautan mieliin vielä sen keskustelun, jota ennen vaaleja käytiin perustulosta, vihreiden ehdotuksesta perustulosta. Mielestäni tässä lakialoitteessa, mitä ehdotamme, myönteisellä tavalla tuotaisiin mahdollisuus myös työttömälle hankkia jonkin verran menettämättä työttömyyskorvausta eli tavoiteltaisiin tätä perustulomallin avulla tavoiteltavaa kannustavuutta ilman, että irrotetaan kuitenkaan täysin toimeentuloa työnteosta.

Työttömyysturvalain 4 luvun 1 §:n mukaan soviteltuun työttömyysetuuteen on oikeus osa-aikatyössä olevalla työnhakijalla, jonka työn osa-aikaisuus perustuu työnantajan aloitteesta tapahtuneeseen työajan lyhentämiseen. Soviteltuun työttömyysetuuteen on oikeus myös työnhakijalla, jonka päivittäistä tai viikoittaista työaikaa on lyhennetty lomautuksen johdosta tai jonka työnteko on estynyt esimerkiksi toisten työntekijöiden työtaistelutoimenpiteen takia. Edelleen tämä oikeus on työnhakijalla, joka on vastaanottanut enintään kaksi viikkoa kestävän kokoaikatyön, tai sellaisella työnhakijalla, jolla on tuloa sivutoimisesta yritystoiminnasta tai omasta työstä.

No, sovitellun työttömyysetuuden laskentatapa on varsin tiukka. Ongelmana on se, että pienikin lisätulo johtaa työttömyyspäivärahan pienenemiseen. Se teettää myös paljon hallinnollista työtä ja usein myös viivyttää kohtuuttomasti päivärahan maksamista työttömälle. Eli nykykäytäntö ei kannusta työtöntä pieneen työn tekemiseen ja työn vastaanottamiseen, vaikka juuri se voisi olla pidemmällä tähtäimellä avain varsinaiseen työllistymiseen.

Tämä ehdotus työttömän sovitellun päivärahan 200 euron suojaosuudesta on myös ehdotus, jota Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto on kannattanut ja ehdottanut, ja sen laskelmien mukaan tämän kustannukset olisivat noin 20 miljoonaa euroa vuositasolla ja nettokustannukset julkiselle vallalle kuitenkin vain 10 miljoonaa euroa. Mielestäni melko pienin kustannuksin saataisiin suurta hyötyä työttömille ja pystyttäisiin tällä tavalla myös pureutumaan rakennetyöttömyyteen, uhkaavaan pitkäaikaistyöttömyyden kierteeseen.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Räsäsen moitteet Lipposen hallitukselle menivät kyllä ihan oikeaan osoitteeseen tässä sovitellun työttömyyspäivärahan heikennysasiassa, vaikka täällä nyt asianomaisia kuulijoita ei juuri tällä hetkellä olekaan.

Aloite sovitellun työttömyyspäivärahan 200 euron suojaosan säätämisestä ja itse asiassa suojaosan palauttamisesta on kyllä ajankohtainen ja oikeaan osunut aloite. Tätähän suositti muun muassa Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto tammikuun lopulla julkaisemassaan Huomio perusturvaan -muistiossa.

On aivan totta, että sovitellun päivärahan laskentatapa on äärimmäisen tiukka ja pienikin lisätulo johtaa päivärahan pienentymiseen ja päivärahan uudelleenmäärittelyyn. Työttömän ja pätkätyötä tekevän kannalta tämä on aivan kohtuutonta siinä mielessä, että se aiheuttaa pitkiä, jopa viikkojen odotusaikoja. Sovitellun päivärahan mutkikas byrokratia ja siitä johtuvat odotusajat eivät kannusta ottamaan vastaan lyhytkestoisia pätkätöitä tai osa-aikatöitä.

Jos nyt uusi hallitus aikoo kannustaa 2010-luvulle, sen olisi syytä ensimmäisenä tekonaan korjata sovitellun työttömyysturvan ongelmat. Siinähän on itse asiassa lyhyesti kysymys työn ja työttömyyden yhteensovittamisesta, työssä ansaitun palkan ja työttömyyskorvausten yhteensovittamisesta. Edelleen olisi järkevää poistaa sovittelun piiristä kaikki kokoaikaiset työsuhteet. Byrokratia helpottuisi siitä huomattavasti. Edelleen 90 prosentin sääntö, jonka mukaan soviteltu päiväraha ja palkka voivat olla yhteensä 90 prosenttia täyden päivärahan perusteena olevasta palkasta, on myös melkoinen kannustinongelma. Esimerkiksi työmarkkinatuessa se tarkoittaa, että kohtuullisen pienen palkan jälkeen ei saa mitään työttömyysturvaetuutta. Kyllä tästä 90 prosentin säännöstä tulisi luopua kokonaan.

Iso ongelma ovat myöskin käytännössä — tiedän sen omasta kokemuksestani — puuttuvat palkkatodistukset. Monet yrittäjät pitävät palkkatodistusten kirjoittelua lyhyistä työpätkistä ja keikoista tarpeettomina, ja työttömät joutuvat niitä peräämään useita kertoja, aikaa kuluu, ja kukaan ei korvaa työttömälle sitä vahinkoa, jonka työtön kärsii odotusajassa ja oman päivittäisen taloutensa ongelmissa.

Kaiken kaikkiaan nämä sovitellun päivärahan kaikki ongelmat työttömyysturvassa koskettavat varsin suurta joukkoa työttömiä. 2005 soviteltua ansioturvaa sai yli 67 000 työtöntä, soviteltua peruspäivärahaa 13 000 ja soviteltua työmarkkinatukea yli 32 000 työtöntä, siis tässä yhteen laskien yli 112 000 työtöntä.

Tämä ed. Räsäsen aloite on erittäin kannatettava, ja toivon, että hallitus, kun ohjelmassaan lupaa sosiaaliturvan kokonaisuudistusta ja työttömyysturvan uudistamista, ottaa tämän sovitellun työttömyysturvan säädösviidakon perattavakseen ja parantaa työn vastaanottamisen kannattavuutta ja korjaa nämä ongelmat.