Täysistunnon pöytäkirja 24/2008 vp

PTK 24/2008 vp

24. TORSTAINA 13. MAALISKUUTA 2008 kello 16

Tarkistettu versio 2.0

7) Laki tuloverolain muuttamisesta

  jatkui

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä aloite liikuntavähennyksestä syntyi Yleisradion YleX:n aloitemasiinassa, jolla toivottiin nuorten ehdotuksia uusiksi lakialoitteiksi. Tämä aloitehan tehtiin eri puolueiden nuorten edustajien yhteisaloitteena. On todettava kuitenkin se, että ensisijaisesti tulisi mielestäni satsata julkisiin, kaikille tarjolla oleviin, monipuolisiin ja riittäviin liikuntamahdollisuuksiin — se on a ja o — sekä sitten riittävään liikuntaohjaukseen. Mutta kuitenkin kaikki keinot, kuten tämä liikuntavähennyskin, ovat tärkeitä, ja siksi kannatan tätä aloitetta.

Ongelma tässä on kuitenkin se, että kaikista pienituloisimmat eivät tästä pääse hyötymään, koska esimerkiksi kaikilla nuorilla ei ole verotettavaa tuloa, jotta he tästä aloitteen mainitsemasta liikuntavähennyksestä sitä kautta pääsisivät sitten osallisiksi. Mutta kaikkia keinoja tarvitaan, joilla voidaan edistää terveyttä ja liikuntaa ja kannustaa siihen suuntaan, ja tämä aloite on yksi keino muiden joukossa. Toivonkin, että tähän suhtaudutaan myönteisesti, ja mikäli tällä voidaan lisätä oleellisesti liikunnan harrastamista, niin tällä voi olla myös hyvin merkittäviä kansanterveydellisiä ja kansantaloudellisia positiivisia vaikutuksia.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä on tärkeä lakialoite. Sen sijaan on ehkä pohdittava, millä keinoin näihin hyviin tavoitteisiin päästään. Meillä on selkeästi se ongelma, että terveydenhuollon kustannukset tulevat karkaamaan käsistä, ellemme me tee jotain asialle. Meillä on nämä peruskansansairaudet, jotka vievät pahimmillaan ihmishengen tai työkyvyn tai näkyvät lisääntyneenä lääkkeiden käyttönä ja sairastavuuden kasvuna. Esimerkkinä tästä voidaan ottaa tähänkin lakialoitteeseen liittyvä diabetes kakkonen ja verenpaine ja siihen liittyvät muut sairaudet, joihin liikunta liittyy hyvinkin tärkeänä osana, jolla minimoidaan riskitekijöitä.

Tällä hetkellähän meillä on tilanne, että suomalainen kansa sisältää paljon riskitekijöitä ja hyvinvoinnin, sanotaanko, kääntöpuoli on ollut se, että meillä hyvinvointi näkyy myöskin kiloina siellä vartalolla. Samoin meillä on yhä enemmän myöskin nuoria aikuisia, lapsia, jotka eivät liiku tänä päivänä tarpeeksi, eli tässä olisikin meidän seuraavan pohdintamme paikka, millä me näitä riskitekijöitä pienennämme, ja siltä osinhan myöskin hallitusohjelma ottaa kantaa. Samaan aikaan on kuitenkin korostettava sitä, että jokaisella meillä on vastuu omasta terveydestämme, että emme me sitä voi ulkoistaa yhteiskunnalle. Mutta onhan meillä valtiolla ja kunnalla kuitenkin aika paljon mahdollisuuksia lähteä vaikuttamaan siihen, millä tavalla me kannustamme niihin terveellisiin elintapoihin. Yksi tapa on se, millä me kannustamme ihmiset liikkumaan.

Otan esimerkkinä koulut. Meillä kouluissa kohdataan koko ikäluokka. Me voisimme tehdä yhteisiä kampanjoita järjestöjen kanssa, huolehtia siitä, että meillä on ihan tämmöistä perusvälituntiliikuntaa, ihan perinteistä, että siellä hypitään narulla ja muuta vastaavaa. On ihan tämmöiset aika halvat keinot käytössä, että on nämä hyppynarut tai muut narut käytettävissä ja sitä kautta tämmöiseen perinteiseen liikuntaan saadaan lapset mukaan. Samoin koulut yhä enemmän ottavat harrastustoimijoita sisään, mikä on erittäin hyvä asia. Sitä pitäisi nykyisestään vielä kannustaa lisää. On tässä ihan peruskysymys se, että lukiossakin esimerkiksi otetaan liikuntatunnit valinnaisena niin, että ne saattavat kohdistua täysin ensimmäisiin vuosiin, jolloin tämä nuori jää kahden seuraavan vuoden aikana täysin ilman liikuntaa, ja se ei ole missään nimessä tänä päivänä minun mielestäni kovinkaan hyvä toimintamalli.

Mutta miten sitten meidät aikuiset saataisiin innostumaan liikunnasta? Meillä on työpaikoilla työpaikkaliikuntaa. Hyvänä esimerkkinä on otettava tuo eilinen innostava nauhajumppa, jossa meitä oli aika monia jumppaamassa. Siinä on oikeastaan hyvä esimerkki siitä, miten järjestöt voivat olla myöskin työpaikkojen sisällä tuomassa sitä innostusta mukaan. Samoin on tärkeä työterveydenhuollon rooli osana siinä, että tunnistetaan riski henkilöillä ja pyritään heitä kannustamaan liikkumaan.

Osa aikuisista on vain tänä päivänä näiden eri järjestelmien ulkopuolella, kuten kotona hoitavat äidit ja isät. Sinänsä on pohdinnan kysymys, millä tavalla me saamme heidät liikkeelle. Siinäpä se meidän haasteemme onkin.

Yksi mahdollisuus on tietenkin tässä ed. Kaikkosen lakiesitys. Ed. Kaikkonen heitti tuossa puheenvuorossaan perjantaina pallon ilmaan, että kehitysajatuksia voisi heittää, ja tässäpä sitten muutamia ajatuksia tähän hänen haasteeseensa. En usko kuitenkaan, että se tapa, jota tässä ollaan hakemassa, olisi tuloverotuksen kautta tehtävät vähennykset, koska vähennys on kuitenkin aika byrokraattinen tapa ja se tosiaan jättää osaa liikuntaa tarvitsevista aikuisista ulkopuolelle.

Tietenkin tulee pohdittavaksi, että meillähän on muitakin verotusmekanismeja, esimerkiksi arvonlisäverojärjestelmä. Voisiko meillä nähdä, että me käyttäisimme nykyisiä, esimerkiksi arvonlisäveroa, terveyden edistämiseen nykyistä enemmän? Tässä voidaan verojärjestelmistä ottaa esimerkkinä se, millä tavalla autoverotustakin käytettiin nyt sitten ilmastopoliittiseen järjestelmään.

Toinen keino olisi tietenkin semmoinen, että meillä kun lääkärit määräävät reseptejä, he esimerkiksi voisivat lähteä määräämään liikuntareseptejä. Voisiko ajatella, että ne korvattaisiin joissakin tapauksissa, niin että me saisimme lääkekorvauksia pienennettyä? Olisiko mahdollisuus, että sekin tapahtuisi kelakorvaustyyppisesti? Mutta tässäkin kohdassa tietenkin tulee se vastaan, että se saattaa olla hyvinkin byrokraattista ja hankalaa, mutta toisaalta sen edut ovat siinä, että se kohdistuisi suoraan niihin riskiryhmiin, joihin sen pitäisikin kohdistua.

Meillä on kuitenkin samaan aikaan olemassa paljon keinoja, joihin ei tarvitse isoa rahaa pistää. Suomen Latu muistaakseni teki tutkimuksen, että ei tarvitse hienoja uimahalleja rakentaa eikä muutakaan vastaavaa. Meidän pitäisi saada ihmiset arkiliikkumaan: kävely kauppaan, lapsen meneminen kävellen kouluun. Nekin ovat aika isoja askeleita toisille ihmisille. Toinen asia on se, miten meillä saadaan kavereita kannustettua. Otetaan vaikka tämmöinen tilanne, että lähdetään yhdessä lenkille tai lähdetään yhdessä kimppasauvakävelylle. Sekin on askel. Heittäisinkin haasteen niinpäin, että innostetaan toinen toisiamme liikkumaan.

Johanna  Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva lakialoite koskee liikuntavähennystä, jonka avulla yksityishenkilö saisi kotitalousvähennyksen tapaan vähentää terveyttä edistävän palvelun kulut ansiotuloveroistaan. Mielestäni tämä on innovatiivinen, hyvä ajatus, toimii hyvänä ennaltaehkäisykeinona. Liikuntavähennys tavoittaa laajemman ryhmän ihmisiä kuin pelkkä työnantajan kustantama seteli. Aloite on kannatettava, ja olen sen itsekin allekirjoittanut.

Jatkopohdiskelussa on kuitenkin huomattava, että verovähennys suosii enemmän niitä, joilla on korkeammat tulot ja sitä kautta korkea veroprosentti, ja jättää vähiten ansaitsevat lähes tuetta. Pienituloisissa on kuitenkin eniten liian vähän liikkuvaa väkeä, joten heille pitäisi keksiä jotain muuta liikuntaan kannustavaa etua.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Kannatan lämpimästi ed. Kaikkosen lakialoitetta tuloverolain muuttamisesta.

Liikuntavähennys olisi mainio tapa kannustaa useita kansalaisia nykyistä paremmin huolehtimaan kunnostaan ja terveydestään. Se ei kuitenkaan yksin riitä. Kuten kaikki tiedämme, meillä Suomessa hyvinvointierot ovat kasvaneet viime vuosina. Erityisesti köyhien lapsiperheiden määrä on nykyään suuri. Varakkailla ihmisillä on aina ollut ja tulee myös aina olemaan mahdollisuus ostaa itselleen tarvitsemiaan palveluita, liittyvät ne sitten liikuntaan tai yksityiseen terveydenhoitoon, mutta pienituloiset, kuten työttömät, kansaneläkkeen varassa elävät ja monet opiskelijat, joutuvat usein tinkimään hyvinvoinnilleen tärkeistä asioista, mikä pitkässä juoksussa tulee yhteiskunnalle todella kalliiksi.

Taloudellisesti kaikkein heikoimmin toimeentulevia liikuntavähennys ansiotuloveroista toteutuessaan ei auttaisi, ja siksi sen rinnalle tarvitaan myös muita toimenpiteitä. Yksi mahdollisuus olisi, että kunnat myöntäisivät pienituloisille ilmaisia lippuja esimerkiksi uimahalleihin, kuntosaleille sekä liikuntatunneille. Nythän monet kunnat tukevat ensisijaisesti niitä, joilla muutenkin menee hyvin. Esimerkiksi kotikaupunkini Porvoo on pitkäaikaisella vuokrasopimuksella ja nimellisellä vuokralla vuokrannut golf-yhdistyksen käyttöön meren rannalla sijaitsevan hulppean kartanon rakennuksineen ja maineen. Samaan aikaan kun golffareita näin tuetaan, ei opiskelijoille ole tarjottu edes pienenpientä alennusta uimahallilipuista.

Arvoisa puhemies! Ihminen tarvitsee liikuntaa voidakseen hyvin ja pysyäkseen terveenä ja toimintakykyisenä. Tämä pätee kaiken ikäisiin. Erityisen tärkeää liikkuvaan elämäntapaan kannustaminen kuitenkin on lasten ja nuorten kohdalla, sillä varhain omaksutut tavat ja tottumukset tavallisesti säilyvät läpi koko elämän. Liikkuvista lapsista kasvaa siis liikkuvia aikuisia. Nykyään tilanne vaan on valitettavasti se, että jo alaikäisetkin kärsivät ylipainosta, alikunnosta ja masennuksesta, mikä enteilee kansanterveydellisesti synkkiä aikoja tulevaisuudessa.

Viime aikoina keskustelua on herättänyt varusmiesten hälyttävän huono kunto, joka puolustusministeri Häkämiehen mukaan uhkaa jo yleistä asevelvollisuutta. Ongelmaan on siis herätty golffareiden kokoomuksessakin. Häkämies puhui kansallisesta hätätilanteesta ja toivoi, että nuorten terveyttä ja elämäntapoja ryhdyttäisiin kohentamaan kuntotalkoilla, joihin myös kodit ja koulut lähtisivät mukaan. Sitä onkin syytä toivoa. Toimenpiteitä toden totta tarvitaan ja pian.

Oma ehdotukseni tilanteen parantamiseksi on, että peruskoulujen opetussuunnitelmia liikunnan osalta tuntuvasti uudistettaisiin. Peruskoulujen yhtenä keskeisenä tehtävänä tulisi olla mieluisan liikuntalajin löytäminen joka ikiselle oppilaalle, ja koululiikuntaa tulisi olla kaikille tarjolla vähintään viisi tuntia viikossa.

Arvoisa puhemies! Yleisessä tiedossa on, että liikunnan avulla olisi mahdollista ehkäistä lukuisia vaikeita sairauksia, joiden hoitoon tänä päivänä kuluu valtavasti resursseja. Näin ollen kaikki kansalaisten liikuntaharrastusta tukevat toimenpiteet varmasti pitkällä aikavälillä tuovat säästöjä yhteiskunnalle ja ennen kaikkea ne lisäävät hyvinvointia yksilötasolla. Liikunnan positiivisia vaikutuksia sekä fyysiseen että henkiseen terveyteen ei voida liikaa korostaa, ja monipuolisten liikuntapalveluiden tulisikin ikään, asemaan ja tilipussiin katsomatta olla kaikkien kansalaisten ulottuvilla. Hyvä olo on jokaisen oikeus.

Toivon, että tämä lakialoite johtaa liikuntaharrastuksia edistävään lopputulokseen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä aloite herätti monenlaisia tuntoja. Ensinnäkin erittäin viehättynyt olen siitä tavasta, millä tavalla tämä aloite on syntynyt, niin kuin ed. Kaikkonen ja ed. Lauslahtikin kävivät tässä äsken todistamassa uudestaan; edellinen todistus kuultiin perjantaina. Elikkä tosi viehättävä tapa. Kysymys on siis eräällä tavalla kansalaisaloitteesta ja edustajien kautta eduskunnan isoon saliin ja täältä valiokuntaan saattamisesta. Näinhän sen pitäisi toimia.

Toivoisin nyt hirmuisen hartaasti, kun pöydälle on jaettu nuorten parlamentin istuntokutsu, meille kutsu tulla seuraamaan sitä istuntoa tuolta lehteriltä käsin, että tämä nyt tulisi jollakin tavalla huomioon otetuksi siinä prosessissa ja lehdet nyt jollakin tavalla noteeraisivat sen, että tämä lähetekeskustelu tänään täällä käydään. Siis pelkkää plussaa, eli kiitoksia niille, jotka ovat olleet toimeliaita tässä asiassa.

Sitten toinen asia. Siis liikuntaseteli on hyvä asia kuin mikä noin periaatteessa, ja kaikki tällaisen kannustuksen perusteethan ovat äärimmäisen vankat: terveydelliset puolet jnp., diabetesjutut ja muut. Eihän tämän enemmän vankkaa voi olla. Ei tämän parempaa sijoitusta voi olla, kun ottaa huomioon, että me kollektiivisesti vastaamme niistä sairastamisen kustannuksista. Elikkä siis siinä suhteessa sijoitamme terveeseen elämään, ja sitten kun on meidän muu sijoitustoimintamme sen yhteiskunnan hengissä säilymiseen, niin ne kustannukset alenevat. Siis se sijoitus kannattaa. Siinä on kaikki ihan okei. Tähän saakka ihan hyvä. Mutta tämä kuittihomma pikkusen ihan mättää, olisiko se sittenkin joku setelijuttu jnp. vähän parempi kuin tämä vaihtoehto. Mutta tärkeintä on, että näin keskustellaan.

Mutta sitten, arvoisa puhemies, sen mitalin toiselta puolelta. Tämä on rohkeata puhetta kuin mitäkin, mitä minä nyt päästelen, ja voi olla poliittisen urani täydelliseen romahdukseen johtava kannanotto, mutta joka tapauksessa minä tämän totean ääneen:

Olen seurannut tuolla kotiseudullakin sitä, millä tavalla sitä liikuntaseteliä lähdetään käyttämään taikka millä tavalla lähdetään siihen liikunnalliseen harrastukseen. Semmoinen "rolls rysleri" täytetään perheellä, otetaan ne välineet, täytetään, ja se on suuri prosessi. Ajetaan puolitoista kilometriä, taas puretaan se koko systeemi, lähdetään siihen suoritukseen. Sitten tullaan sieltä suorituksesta ja taas pakataan se auto ja sitten ajetaan se puolitoista kilometriä ja sitten puretaan se homma. No, onhan siinä monta tapahtumaa, jossa on fyysistä liikkumista, bodaustakin, kun nostetaan suksia ja milloin mitäkin välineitä mihinkäkin. Mutta erittäin harvalle tulee mieleen, että voisi lähteä siihen liikuntasuoritukseen suoraan siitä omakotitalon tai kerrostalon pihalta ja sillä siisti eikä näitä tällaisia fossiilisiin energianlähteisiin perustuvia investointeja tarvittaisi siinä kuvassa mukana, jolloinka tulee semmoinen riivatunmoinen tunne, että onko tässä toimeliaisuudessa jollakin tavalla kysymys siis siitä, että kun se kuuluu nyt asiaan, että jollakin tavalla noteerataan se suoritus, muttei ollenkaan mietitä, millä tavalla se syntyy. Siinä suhteessa kehitys on minusta mennyt vähän vikasuuntaan.

Eilispäivänä täällä oli energia- ja ilmastopoliittinen keskustelu, jossa todistettiin yhdellä tavalla, ihan oikealla, ja seuraavana päivänä tulee mieleen, että no, mitenkähän tämä käytännön puolella sitten oikeastaan sujuu, kun niillä fossiilisilla energianlähteillä on se koko systeemi luotu. Senkin yhden suorituksen mahdollistamiseen, mikä tehdään fossiilisten energianlähteitten avulla, on tarvittu luonnon tuotantoa muutama vuosi hehtaarilla luontoa, maan pintaa.

Elikkä, arvoisa puhemies, asiat ovat aika monimutkaisia, kun niitä vähän rupeaa miettimään.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Me kansalaiset pyöristymme ja voimme hyvin pulleasti. Kaiken liikuntaan aktivoimisen pitäisi olla meidän jokaisen päättäjän toiminta-agendalla, koska liikunta jos mikä on parasta ennalta ehkäisevää työtä laajamittaisten kansansairauksien torjumiseksi. Liikunta- ja kulttuurisetelit tulevat omalla tahollaan olemaan käytettävissä palkkatuloa saaville, mutta toivoisin, että tämän aloitteen kautta myös opiskelijat ja muut pienituloiset sekä työttömät voisivat olla oikeutettuja pääsemään osalliseksi liikkumisen riemusta. Kannatan suurella lämmöllä tämän aloitejunan etenemistä ja pysymistä oikealla raiteella.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä lakialoite siis tähtää siihen, että verovelvollinen voisi vähentää verosta osan ostamistaan liikuntapalveluista ja että vähennykseen — enintään 1 200 euroa vuodessa — oikeuttaa tavanomainen liikuntapalvelujen osto.

Tähän asiaan voi oikeastaan tulla kahdesta suunnasta. Toinen on se, että totta kai, niin kuin käyty keskustelu on osoittanut, silloin kun puhutaan liikunnasta ja terveydestä, niin suurin osa tavoitteista, lakiesityksistä ja muista, jotka tähtäävät tähän, on arvokkaita ja tärkeitä ja tavallaan tästä näkökulmasta nyt sitten varmaan tämäkin. Totta kai nyt tulee tietysti mieleen sitten se, että kun tässä lakiesityksessä tämä liikuntavähennys on jopa laitettu samaan pykälään kotitalousvähennyksen kanssa, niin ne nyt eivät tietysti ihan ehkä natsaa, mutta lakialoitteissa on aina sisältö ja ajatus tärkeämpää kuin muoto.

Mutta jotenkin ajattelisin näin, että erityisesti kun tämä aloite on lähtenyt lasten ja nuorten kohdalta ja ainakin osan heistä kunnon radikaalista heikkenemistä ... Siis mehän voimme varmaan sanoa — tämä ei nyt ihan ole tieteellinen arvio — että varmaan meidän nuoretkin jakaantuvat aika selkeästi kahteen ryhmään. Osa nuorista ja lapsista liikkuu todella vähän, ja osa sitten pyörii urheiluseuroissa ja hoitaa itseään hyvin. Itse korostaisin tässä yhteydessä en niinkään ehkä opetussuunnitelmien korjaamista kuin sitä, että minusta suomalaisen koulun toimintakulttuuri on lapsen terveyden näkökulmasta vuosikymmeniä jäljessä. En kovin hyvin tunne amerikkalaista koulujärjestelmää, mutta minulla on semmoinen vaisto ja käsitys, kun siellä olen käynytkin, että ne ovat monesti aika onnistuneella tavalla onnistuneet yhdistämään siihen koulun arkeen erilaista liikuntaa, kilpailua, kisaa ja sen sellaista. Tältä osin toivoisin ikään kuin koulujen toimintakulttuurin olennaista tason nostamista tästä näkökulmasta. Se myöskin auttaisi lasten oppimista ja kehittymistä tasapainoisiksi kansalaisiksi.

Sitten en malta tässä yhteydessä olla lyhyesti toteamatta, että oliko se eilen vai toissapäivänä, kun luin lehdestä, että on joku työryhmä esittänyt myöskin kulttuuriseteliä, joka olisi määrältään 400 euroa, ja muistaakseni kulttuuriministeri oli siihen suhtautunut tosi myönteisesti. Minun intoni osin tähän lopahti, kun luin sitten jostain, että tätä kulttuuriseteliä voisi käyttää myöskin jääkiekko-ottelussa istumiseen ja sen katsomiseen. En ole nyt mikään jääkiekon vastustaja, mutta en ymmärrä sitä ollenkaan, mitä elämyskulttuuria oikeastaan on katsella siellä tappelevia jääkiekkoilijoita. Mutta tämä nyt ei kuulu ihan tähän asiaan.

Mutta kun näitä hyviä ehdotuksia nyt tulee niin paljon tämän terveysliikunnan kehittämiseksi ja se on aivan oikea tavoite suomalaisessa yhteiskunnassa ja laajemminkin, niin voisi jopa ajatella, olisiko tarvetta jollei nyt ihan kansalliseen komiteaan niin kuitenkin sen kaltaiseen työryhmään, joka ihan oikeasti katselisi, mitä kansallista ravistelua Suomessa tarvitaan, jotta tämän kansanterveyden, liikkumisen eteen erityisesti lasten ja nuorten näkökulmasta mutta myös koko kansan kohdalta voitaisiin enemmän tehdä. Hyviä innovaatioita on muun muassa tämä sauvakävely, vaikka en sitä juurikaan ymmärrä ja ehkä lapsille ja nuorille se ei oikein istu. Mutta tavallaan erilaisia keinoja voisi olla ja niitä pitää kehitellä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Verotuksen puolellahan on semmoinen iso linja menossa, jotta siellä on pyritty pois kaikista tämmöisistä verovähennyksistä. Jos muistatte, niin aikaisemmin lääkkeitä voitiin vähentää ja silmälaseja ja kaikkea mahdollista, ja niistä on pyritty pois. Tässähän tulisi uusi verovähennys, ja siinä mielessä itse vähän vierastan tämän tyyppistä ajattelua, tai sitten pitää ottaa myös muita elementtejä käyttöön tuolla verotuksen puolella myös vähennyksien osalta, jotka toimisivat ikään kuin kannusteena, niin kuin aiotaan tässäkin kannustaa ihmisiä liikkumaan. Mutta niin kuin edellinen puhuja totesi, lakialoitteessahan voi esittää kaiken näköisiä asioita ja sillä tavalla herättää keskustelua. Kun nämä aloitteet eivät yleensä suoraan ihan semmoisinaan mene läpi, niin valiokuntahan voi sitten tehdä niitä täydennyksiä ja katsoa, onko tämä linjassa jonkun ison periaatteen kanssa vai ei.

Yksi asia tässä on ainakin se, jotta tässä työmarkkinatukilaiset, työttömät, taas unohdetaan kokonaan. Tällä hetkellä se työmarkkinatukilainen tai peruspäivärahalla oleva maksaa 20 prosenttia veroa, päältä nykäistään vaan se pois. Se on aika kova vero siitä 500 euron kuukausitulosta, joka siitä tulee noin suurin piirtein bruttona. Sen takia ainakin se pitää valiokunnan tässä, kun se tämän toivon mukaan vie läpikin, täydentää, jotta työttömät saavat tässä myös tämän verovähennyksen.

Mutta sitten isommista asioista. Kysehän pitäisi olla tuommoisesta lapsen normaalista käyttäytymisestä, kun alkaa lähteä ryömimään ja oppii nousemaan sitten kahdelle jalalle kävelemäänkin. Liikkuminenhan on luontainen juttu, päinvastoin vanhemmat joutuvat yleensä rauhoittelemaan, että ei töytäile niin paljon, jotta pää sattuu johonkin tai liukastuu tai menee johonkin tipahtamaan korkealta paikalta. Kyse on silloin siitä, jotta tässähän tapahtuu jotain omituista sillä välillä, se omituisuus, että liikkuminen, semmoinen normaali liikkuminen, joka lapsella on, jossakin vaiheessa tuhoutuu, häviää, ja sitten kun tullaan johonkin sinne kouluikään, niin se jotenkin käykin hiipumaan se liikkumistahto. Silloin meillä pitää tässä olla jotain semmoisia elementtejä kotona, ensisijaisesti kotona, jotka tekevät sen, jotta nämä lapset eivät enää olekaan yhtä vilkkaita, kun ne kasvavat vähän isommaksi.

Silloin pitäisi miettiä, jotta mitäs ne konstit ovat. Yksi on ainakin tällä hetkellä tietokone, joka sitoo jo heti, kun lapsi alkaa vähänkään ymmärtää jotain niiden näppylöiden päälle. Useimmiten tänä päivänä suuri osa ajasta menee lapsilla niihin peleihin ja tietokoneen roplaamiseen tai tämän tyyppisiin asioihin tai muihin peleihin, jotka eivät välttämättä ole tietokoneita, mutta jotain muita värkkejä. Siinä mielessä kyllä hyvin iso vastuu koko tässä jutussa on tietysti vanhemmilla. Se lähtee meidän kulttuuristamme, siitä, jotta vanhemmathan eivät jouda lapsien kanssa olemaan ollenkaan, vaan kiire on hankkia joko rahaa tai arvovaltaa tai jotain muuta ja juosta tuolla rakko hännässä pitkin teitä. Se on tärkeintä, kun on kiire vain johonkin mennä tai harrastamaan, vanhemmilla saattaa olla kiire harrastamaan. Siinä kostautuu kyllä sitten se juttu, se esimerkki ainakin jää antamatta lapsille, jotta voisi liikkua. Se kuuluu tähän hyötyliikuntakuvioon.

Itse kun tuolla maaseudulla on, niin sehän on luontaista juttua. Siellähän pitää käydä särvintä hankkimassa, milloin metsästä sieniä ja marjoja ja milloin polttopuuta, ja lunta työntää. Se on hienoa, jotta ei lumiakaan viitsi itse työntää, vaan joku muu käy työntämässä. Tämä kotitalousvähennyshän lähtee siitä, jotta pitää työnnättää muilla ne lumet. Sinällään se joillekin on hyvä, mutta toivon mukaan se ei opeta semmoisia teettämään niitä töitä toisilla, jotka itsekin siihen pystyisivät.

Meillä on tapana sillä tavalla tehdä, täällä eduskunnassakin mehän sanomme — kuuntelin monia puhujia — jotta pitäisi tehdä niin ja näin, mutta meidänhän pitäisi itse osoittaa sitä esimerkkiä. Mikä parasta, kansanedustajilla täällä on tosi hyvät liikuntamahdollisuudet. Katsokaa noita portaikkoja. Niitä täällä on valtavan paljon, viisi kuusi, kun alakertaankin menet. Ei tarvitse mennä hissiin, eikä tule silloin semmoisia hissikatseita eikä tämmöisiä, joista on täällä syytelty joitakin. Ei tule tämmöistä kohtaamistilannetta ollenkaan, ja samalla tulee kunto hoidettua ja näytettyä esimerkkiä toisille siitä, jotta liikunta on hyvä asia. Siinä mielessä pitää lähteä aina itsestä, esimerkki on kai paras, kun itse osoittaa, jotta tekee näin. Toivon mukaan tästä lähtien sitten, aina kun hissiin menette, vähän tuntuu niin kun omantunnon puolella, että voisikohan kuitenkin kävellä nuo portaat ylös.

Tai sitten kun tuolla kotona ollaan, niin emmekö me ole hankkineet semmoisia värkkejä sinne, että siellä on kaikki mahdolliset koneet, mitä voi olla. Sitten on hankittu semmoinen kuntopyörä tai joku, (Puhemies koputtaa) että vaikka voisi olla hyötyliikuntaa, normaalia työtä siellä, niin sitten sitä kuntopyörää pitää polkea, tai joku soutulaite, jotta sitten saa siitä sen, joka voisi olla ihan normaalia hyötyliikuntaa. Ed. Pulliainen totesi, jotta sitten se tuotetaan jollakin fossiilisilla energioilla se juttu. Pistoke kun laitetaan seinään, niin sieltä tulee sähköä, vaikka voisi ihan hyvin tehdä omilla käsilläkin jonkun jutun eikä välttämättä sillä tavalla. (Ed. Gustafsson: Jos ulkona on saasteita, ei voi mennä!) — Joo, se on sitten toinen juttu.

Tähän erityisesti, mitä ed. Pulliainenkin sanoi — tähän kirjasin ranskalaisilla viivoilla — kun olen seurannut, vaikka asun maaseudulla, että ihmeesti sitä pitää kuulkaa hypätä, kun on katsonut joitakin, autoon laitetaan jotkut rullaluistimet tai sukset auton perään tai katolle ja sitten ajetaan muutama kilometri levikkeelle sinne. Se sama asfalttitie siinä on ihan vieressä, mutta se pitää sinne levikkeelle ajaa sinne muutaman kilometrin päähän. Siitä lähdetään sitten hiihtelemään ja sitten vähän ajan päästä tullaan hiki päässä pois sieltä ja rituaalit taas, ei kun suihkuun ja sitten tietysti mahdollisesti tietokonetta pelaamaan.

Minä en usko, että suoraan tällä setelillä taikka tällä verovähennyksellä tavoitetaan hirveän paljon, vaan kyllä tässä olisi isompi semmoinen periaatteellinen ja tämmöinen arvokeskustelu käytävä ja saatava sieltä lapsesta saakka kauas tänne myöhempään ikään oppimaan, jotta tämä liikkuminen se on hyvä asia. Silloin kestää ihminen myös kunnossa. Mutta sinällään, jos tällä voidaan jotain auttaa, niin toivon mukaan valiokunta käy perusteellisesti tämän kuvion läpi ja katsoo, onko tässä heiniä seipäälle laitettavaksi asti.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Seppo Kääriäinen.

Marko Asell /sd:

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä on erittäin kannatettava aloite. Nythän on tätä kulttuuri- ja liikuntaseteliä laajennettu niin, että sitä voi tosiaan, niin kuin ed. Gustafsson sanoi, käyttää myös, kun lähtee jääkiekko-ottelua katsomaan. On se tietynlaista penkkiurheilua tietysti sekin ja henkiseen virkistäytymiseen varmaan ihan hyvä juttu.

Mutta tällä olisi laajempi vaikutus, tällä nuorten ideoimalla aloitteella. Se varmasti edistäisi lasten ja nuorten liikunnan harrastamista, mihin onkin tietysti syytä, koska tiedetään, niin kuin täällä on aikaisemmin tullut puheissa esille, nämä ongelmat: elintasosairaudet, kakkostyypin diabetes ja liikalihavuus ja muut tämän tyyliset sairaudet ovat lisääntyneet ja lasten ja nuorten kunto heikentynyt ainakin osalla porukkaa. Itse tiedän kolmen lapsen isänä, kun monenkin seuran harjoituksiin vien lapsiani ja moneen lajiin, kuinka paljon siitä kertyy kustannuksia. Monilla perheillä, joilla ei ole varaa maksaa näitten seurojen jäsenmaksuja ja muita toimintamaksuja, harrastukset jäävät vähän vähemmälle. Tiedetään, että lasten ja nuorten liikunnan pitäisi olla monipuolista, varsinkin pienemmillä. Kun saisivat useampaan lajiin osallistua, silloin myöskin on mahdollisuus löytää ne avaimet siihen liikunnalliseen tulevaisuuteen. Kun montaa lajia kokeilee, niin jokainen löytää sopivan itselleen.

Tämä on tietysti veroista vähän pois, mutta sittenhän voidaan asettaa haittavero tietokone- ja PlayStation-peleihin, jotka passivoittavat lapsia ja nuoria istumaan ruutujen ääneen.

Täällä tuli tämä liikuntareseptiasia ed. Lauslahdelta esille. (Puhemies: Kaksi minuuttia!) On myöskin erittäin kannatettavaa, että sen saisi kelakorvattavaksi. Itse olen myös pohtinut tätä, ja se on erittäin hyvä ajatus.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Sihteeristö, kollegat, kuulijat! Kyseessä on erittäin kannatettava ehdotus, itselleni rakas aihe. Olin juuri taas Harri Hännisen maratonkoulussa jo toisella vuosikymmenellä kouluttamassa tätä psyyken ja hengen vaikutusta yleensäkin liikunnallisiin ja urheilullisiin suorituksiin. Tietysti maratonin kohdalla on kyse monella jo elämästä ja kuolemastakin, koska maratonjuoksu on tunnetusti sen kaltaista taistelua itsensä kanssa, että siellä heikompaa helposti heikottaa jo kuvitella, että jossain kohdassa sitten voimat loppuvat.

Tässä uusimmassa Juoksija-lehdessä on kauniisti "Juoksen, olen siis elossa". Se kuulostaa hyvin filosofiselta. Aikoinani käytin hyvin paljon John Lennonin itsensä eniten vihaamaa laulun nimeä "Run for your life". Kun tässä puhutaan kohta rakkaudestakin ja liikunnallisuus ja rakkaus ovat hyvin lähellä toisiaan, niin John Lennon tämän aikoinaan ilmaisi niin, että run for your life, jos neito pettää, tajuamatta ollenkaan, että suomalaiset voivat tajuta tämän ihan hyvin myös niinpäin, että run for your life, juokse sen takia, että olet sitten elämäsi kunnossa. En minä ainakaan mielelläni karkottaisi tämän kaltaista leidiä.

Toinen asia, mikä minulle tuli näin alkuun mieleen, on, että kun katselee nykymeininkiä ja äitejä kasvattajina ja tämmöistä ei ainoastaan netin vaan todellakin tv-kanavien tarjontaa, niin tämmöinen laardivammaisuus on selvästi lisääntynyt Suomessa. Tuli tästä rakkaudestakin mieleen, että Nietzsche, joka on aina hyvin väärinymmärretty, tämmöisessä liikunnallisessa mielessä voisi sanoa sekä äideille että rakastajille, että menetkö naisesi luo, älä unohda ruoskaa. Se jotenkin saa tässä tämmöisessä innostavassa merkityksessä ihan uuden ulottuvuuden, kun lähdetään siitä, että kouluissa se, mikä on tapahtunut, on sitä, että lapsia ikään kuin ei pakoteta. On olemassa pakkoja, jotka ovat hyviä pakkoja. Tänä päivänä maailma velttoonnuttaa ihmisiään ihan tuosta noin vaan ja opettajien, liikunnanopettajien ja muittenkin, pitäisi innostaa, pakottaa ensin, ensin tarvitaan pakkoa, että ihminen voi tutustua ja tuntea sen liikutuksellisuuden omassa kehossaan ja ruumiissaan, ja varsinkin sen jälkeen jokainen tietää, kun on venytellytkin vähän, kuinka autuas olo siitä seuraa. Sitä ei voi kokea, ellei siihen ensin useimmiten tänä päivänä pakoteta.

Olen itse kirjoittanut pari kirjaakin näistä aiheista ollessani eräänlaisena psykovalmentajana, mentaalicoachina, ja mitä hienoja nimiä näille nyt keksisikään. Siinä nykyään, sanotaan, viiden vuoden sisällä on levinnyt käyttöön liikutuksellisuus. Käytin aina sanontaa, että kun lapsi, murrosikäinen tutustuu tunteisiinsa, niin aikoinaan jo kreikassa on hahmotettu samalla lailla oman kehon tunteminen kuin englannin kielen emotion tarkoittaa: motion, motio, motor, liike, e, esiin nouseva, vahvistettu, jopa harmoninen liike. Kun Suomessa on sana "liike", kun todella liikut, niin henkisellä puolella se on liikutus. Kun tönäiset jotain toista ihmistä vähän, niin hän liikuttuu. Ei hän ainoastaan liiku, vaan se vaikuttaa häneen ja hän liikuttuu. Nuorten tunne-elämä tänä päivänä tutkijoittenkin mukaan alkaa olla sen takia hyvin psykopaattista, koska netti tarjoaa esimerkiksi seksuaalisuuden ja erotiikan kautta niin vahvoja liikutuksellisia kompensaatioita sille, ettei todellisuudessa liikuta ollenkaan. Tunnepuoli rakkauden ja näitten muitten vastaavien vahvojen liikutustekijöiden kautta vaatii ikään kuin oman kehon, oman bodyn, oman ruumiin mukanaoloa, mutta netti jo ennen murrosikää tarjoaa monelle tämmöistä aikuisten apinointia, aikuisten seksuaalikäyttäytymistä ja muuta muistuttavaa korviketoimintaa niin, että opettajat koulussa eivät ole luvallisia pakottamaan lapsia edes liikkumaan eli tuomaan edes heitä lähelle sitä todellista nautintoa, missä voi kokea oman ruumiillisen olemassaolonsa.

Kun arvokeskustelusta puhutaan, niin tässä on todella sen paikka, kuinka pitkälle me voisimme välittää kansasta kasuavasta ja nousevasta nuorisosta, niin kuin Kalevalassa sanotaan, että me todella antaisimme opettajillemme semmoiset valtuudet ja eväät, että lapset on päästettävä, lapset on saatettava, lapset on jopa pakotettava tämän aidon nautinnon pariin, kehollisen, aivan kuten William Blake sanoi, että ihmisen suurimmat nautinnot ja kaikki ovat kotoisin vaan ruumiista, jota sitten rajoittaa viisi tai kuusi aistia, montako niitä on. (Ed. Gustafsson: Mitä mieltä edustaja on tästä lakialoitteesta?) — Haista sinä home, arvoisa ...

Ensimmäinen varapuhemies:

(koputtaa)

Nyt mennään asiaan!

Puhuja:

No niin, ed. Gustafsson! Niin, ed. Gustafssonilla on aina tyypillinen tapa yrittää keskeyttää meikäläistä, (Ed. Gustafsson: Tällä kertaa kiinnostaa!) vaikka laissakin sanotaan, että edustajalla on rajaton puheoikeus, jollei loukkaa toista edustajaa, mutta ei näköjään loukkaantunut vähästäkään, sen verran yksinkertainen edustaja.

Niin laki sanoo jo ... että lakialoite on erittäinkin kannatettava. Mutta vertaisin sitä siihen toiseen, josta puhuttiin jo: että kulttuuriministeri Wallin oli aamulla eilen tai toissa päivänä esittelemässä tämmöistä kulttuuriseteliä, joka olisi siis tosiaan 400 euroon asti mahdollinen. Mutta kun Suomessa ihmisen pitäisi oppia, lapsen pitäisi oppia sen oman kehonsa, tunteensa ja henkisen yhteytensä tavallaan tuntu, löytää itsensä, niin kulttuuriministeri Wallin kaksikielisenä sanoi näin yksinkertaisesti, että hänestä kaksimielisyydessä tai monimielisyydessä ei ole mitään naurettavaa eikä mitään huvittavaa. Jos kulttuuriministeri ei ymmärrä ihmisen luontoa tai olemusta, niin hän tuomitsee tavallaan kokonaan sen, miten lapsi ja nuori tutustuu omaan kehoonsa. Juuri tämä kisailuhenki, että koetetaan sanoilla, koetetaan omalla kehollisella olemuksella taistella toista vastaan, antaa tunnon omasta ruumiista.

Suomessa juuri tämä kisailu on se sana, jota oikeastaan ehkä ed. Gustafssonkin peräsi, eli miten tämä liittyy tähän? Suomi on ainoana tavallaan tämmöisenä ei-indoeurooppalaisena maana pirstonut käsitteen jouer, play, gioco niin, että kun se ranskassa, englannissa, saksassa, jopa leka på svenska tarkoittaa kalojen kutukisailua ja myös henkisten, korkeimpien papillisien toimintojen huippua, kaikkea semmoista liikuntaa aina eroottisuudesta aina henkisiin, korkeimpiin huippuihin asti ...

Ensimmäinen varapuhemies:

(koputtaa)

Ed. Virtanen, nyt tuloverolakiin täytyy vähitellen mennä.

Puhuja:

Selvä. — Kisailu suomessa on aikoinaan sisältänyt sen, ettei ole erikseen leikkiä, erikseen tanssia, erikseen jotain juoksemista, vaan on ollut kokonaisvaltainen tapa hahmottaa kehonsa. Nyt kun meillä on tämmöinen, täällä lukee kauniisti näin, että liikuntavähennyksen avulla yksityishenkilö saisi kotitalousvähennyksen tapaan vähentää terveyttä edistävän palvelun kulut ansiotuloveroista, jos nyt yhden edustajan kommenttien takia puhemieskin vähän eksyi asiasta, niin minun mielestäni tässä, mitä äsken luin, lukee selkeästi, että tämä liittyy paljon laajempaan kokonaisuuteen kuin johonkin vähän aikoinaan ehkä kesken jääneen jalkapallouran suorittaneen kansanedustajan hahmotukseen. Tässä on kyse laajasta, kokonaisvaltaisesta jutusta kulttuuriin ja ihmisen olemiseen, siitä, miten houkutellaan, tässä se haiskahtaa jopa siltä, että omat vanhemmat rahalla houkuttelisivat lapset liikkumaan. Tässä mielessä rahaa ja bisnestä voisi käyttää hyväkseenkin.

Ed. Pulliainen oli aivan oikeassa pistäessään päänsä pölkylle äskettäin siitä, että hän paljasti tämmöisen pohjanpoikien ja Lapin ajatuksen, että kun etelästäkin kun mennään sinne autoilla ja pistetään sitten liikunta päälle, kun siirrytään johonkin vaiheeseen, niin sitten se on vasta sitä liikuntaa, josta sitten voi tätä seteliä korvata, niin kuin ed. Gustafssonkin tämän asian ymmärtää.

Todellisuudessa, kun minä olen tässä, niin tutkija, joku tohtorisihminen voi tajuta, että liikkuessani vähän enemmän kulutan kymmeniä, jopa satoja kaloreita, olen jatkuvasti elävä esimerkki siinä, että olen saanut elävän kosketuksen lapsena liikuntaan. Liikunta on koko ajan läsnä, jopa puhemiehen nuijan koputuksessa saa hyvää, virkistävää liikuntaa, kun ei tee sitä ihan rutiinilla vaan panee siihen vähän jytyä. Joka paikassa tämä asenne on aseemme. Se on myös suhtautumisessa läsnäolossa kaikkea sitä kohtaan, mitä me kohtaamme.

Jollei lapsia, vielä kerran, houkutella, pakoteta jollain keinolla, joka minun mielestäni tässä on aika oiva, koska tämä koskee vanhempien lompakoita, niin meille jää tosiaan sen kaltainen nuoriso, jota voi hööpöttää vähän sen kaltaisesti kuin politiikka ja mainokset tänä päivänä tekevät meidän nuorisollemme, joka netin kautta oppii kosketuksen omaan ruumiiseensa, ja sekin on yksipuolisen manipuloivaa useasti, eli ei päästä kokonaisvaltaiseen liikutukselliseen tuntuun elämästä. Kannatan tätä esitystä ja pyydän anteeksi toisten ymmärtämättömyyttä kuulijoitten puolesta.

Arto  Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä aloite on varsin tervetullut. Ylipäätään kaikki sellaiset aloitteet, jotka edistävät ihmisten liikkumista ja sitä, että ihmisillä on parempi mahdollisuus ja kannustin pitää huolta omasta kunnostaan, ovat he sitten lapsia tai työikäisiä tai senioriväestöä, ovat positiivisia. Se, onko tämä sitten juuri se tapa vai joku muu, voidaan sitten varmaan myöhemmässä vaiheessa katsoa, mutta lähtökohtaisesti suhtaudun asiaan hyvin positiivisesti.

Oikeastaan, puhemies, pyysin puheenvuoron kommentoidakseni tässä edeltäviä puheenvuoroja, en tätä äskeistä puheenvuoroa, kun siitä en mitään ymmärtänyt, mutta sitä ennen, kun täällä ed. Gustafsson puhui tästä kulttuurisetelistä, niin hän puhui mielestäni varsin erikoisella tavalla, kun hän mollasi sitä, että sitä muun muassa jääkiekko-otteluissa voitaisiin käyttää. Tiedän, että ed. Gustafsson on suuri jalkapallon ystävä. Onko ed. Gustafsson todella sitä mieltä, että on oikein, että työnantaja saa verottomasti maksaa teatterilippuja tai oopperalippuja omille työntekijöilleen, mutta ei saa esimerkiksi ostaa niillä työntekijälleen TPV:n kausikorttia? Eikö se ole samanarvoinen tapahtuma, meneekö ihminen katsomaan urheilutapahtumaa vai meneekö hän kulttuuritapahtumaan? Tästähän siinä on viime kädessä kyse, kuten ymmärtääkseni ed. Asellkin omassa puheenvuorossaan mainitsi.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On sinällään ihan positiivista, että ed. Satonen tarttui tähän puheenvuoroni erääseen yksityiskohtaan. Kyllä minun täytyy sanoa, että myöskin ottaessani sen asian esille tavallaan tiesin, että voin sohaista vähän muurahaispesään, mutta sanoisin, että asia vaatii kyllä syvällisempää kypsyttelyä ja pohdiskelua. Aivan niin kuin totesin, tässä en nyt tarkoita, että urheilulajit olisivat sinällään hirveästi eriarvoisessa asemassa, mutta kyllä minusta jääkiekkoon liittyy sen kaltaista hyvin kielteistä kulttuuria väliaikaoluttapahtumineen ja väkivaltaisuuksineen, että näen, että kyllä asiaa pitää vielä pohtia, ennen kuin sen ottaisin ikään kuin kulttuurisetelin käytön kohteeksi. Totta kai jalkapallo-ottelu on sitten erikseen. Sehän on hieno tapahtuma. (Naurua)

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen täysin samaa mieltä ed. Gustafssonin kanssa tästä asiasta, koska katselin saman aamu-tv-ohjelman, jossa ministeri Wallin oli. Tämä on todella valitettavaa, että kun puhutaan kulttuurista, niin vedetään joku tämmöinen jääkiekko siihen. On puhuttava sitten kulttuurista, ruumiinkulttuurista kokonaan, mutta sen on lähdettävä sitten urheilulliseen kulttuuriin mentäessä omasta itsestä, eli silloin sen on oltava jotain muuta, sanotaan vaikka tanssiteatteria. Mutta viemällä ihmiset katsomaan ... Tai no, ehkä ed. Asellin klassinen paini on saattanut olla joskus aikoinaan niin tyylikästä, että siitä saisi esteettisiäkin nautintoja, enkä tarkoita nyt missään tämmöisessä tuhmassa mielessä, vaan oikein urheilullisessa ja jalossa mielessä. Mutta tosiaan ei missään nimessä kulttuuriseteliä mihinkään tämmöisiin, voisiko sanoa, halpahintaisiin, kallishintaisiin urheilukäyttöihin.

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Wallinille on esitetty kulttuurisetelimalli, jossa työnantaja voisi 200 euron arvosta vuosittain antaa työntekijälleen kulttuuri- tai urheilunautinnon. Tämä esitys koskee siis myöskin urheilutapahtumiin ja urheilutilaisuuksiin osallistumista, eli tässä on rinnastettu kulttuuri ja urheilu varsin oivallisella tavalla.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! On mukavaa, että moni on osallistunut tähän keskusteluun ja tämä on tämmöisen innostuneen vastaanoton saanut, joskin aika laajojakin sfäärejä tässä keskustelussa on käsitelty, mutta hyvä niin.

Mutta ihan varmuuden vuoksi vielä rautalankaa vääntäen: Jos kyse on vaikkapa kuntosalimaksuista, niihin menee helposti monta kymmentä euroa kuukaudessa. Ajatus on se, että niitä voisi sitten vähentää verotuksessa, ei tässä sen kummemmasta ole kysymys. Mutta laajemmin ajatellen tässä on myöskin isoista asioista kysymys: kansanterveydestä ja hyvinvoinnista, mikä koskettaa meitä kaikkia kansalaisia, mutta yhä enemmän myöskin kansantaloudesta. Vuosi vuodelta meillä menee enemmän rahaa kansalaisten terveysongelmien takia, joita voitaisiin ehkäistä liikunnalla.

Yhdyn niihin näkemyksiin, joita tässä keskustelussakin on tullut esille ja joissa on kritisoitu sitä, että pienituloiset eivät tästä paljon kostu, ja varmaan tarvitaan innovatiivisuutta siinä, miten voitaisiin saada paremmin aloitteen idean piiriin myös ne, joilla on hyvin vähän verotettavia tuloja tai ei ollenkaan. Ehkä valiokuntakäsittelyssä löytyy tähän sitten ideoita. Mutta olen, puhemies, sitä mieltä, että vero- tai muita porkkanoita tarvitaan, jotta tässä asiassa päästään eteenpäin, ja tarvitaan myös semmoista liikuntamyönteistä ilmapiiriä, mitä varmaan itse kukin meistä voi olla tavalla tai toisella luomassa, jotta jokainen voisi löytää oman lajinsa. Siinä kannattaa tehdä erilaisia kokeiluja. Ette ehkä ole kuulleet, mutta olen itsekin aloittanut tässä uuden harrastuksen tämän kevään aikana. (Naurua)

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kaikkosen tekemä lakialoite on hyvin edistyksellinen siinä mielessä, että oman terveyden edistämiseen vaaditaan porkkanoita ja keppiä, sen me kaikki tiedämme. Tässä salissa voidaan tehdä valtion toimesta niitä helpotuksia tai kannusteita, niitä tekevät myös parhaillaan kunnat ja työnantajat, mutta ennen kaikkea tästä salista pitäisi lähteä myöskin selkeä kehotus ja sana siitä, että jokaisella ihmisellä oman terveyden edistämiseen on myöskin avaimet käytettävissä. Eli yhteiskunta ei voi aina ja alati olla se, joka sanoo ja laittaa ihmiset liikkumaan. Itse kannatan tietysti sitä, että kaikella tavalla tämmöistä terveyttä ja liikuntaa edistetään. Meillä on myöskin hallituksessa politiikkaohjelma, jossa toivottavasti löydetään lääkkeitä tähänkin asiaan.

Mutta kunnissa ja työpaikoilla on tälläkin hetkellä käytössä liikuntaseteli, ja toivon, samoin kuin tällaisen kulttuurisetelin edistämistä, sen työn edistämistä tukevia toimia eteenpäin, koska juuri tämmöisen liikuntasetelin käyttöä voidaan kohdentaa eri ikäryhmille, erilaisille erityisryhmille, joita paljon on. Tämä laki, jota ed. Antti Kaikkonen esittää, olisi tarkoitettu aikuisille työssä käyville, ei lapsille, niin kuin ed. Virtanen tässä omassa puheenvuorossansa sen esitti.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Itse tuossa pöntössäkin kävin puhumassa äsken ja totesin, että hyötyliikunnan osalta minusta pitäisi miettiä kaikki, mihin ihminen pystyy hyötyliikunnassa panostamaan tämän ylimääräisen energian. Se olisi erittäin tärkeää. Olen miettinyt sitä, kun itse en ole oikein kuntosali-ihmisiä, olen kyllä käynyt ja katsonut, miten paljon siellä hikoillaan. Tähän tämmöinen ajatus vaan, jotta jos osan siitä voisi käyttää vaikka siellä omassa kotitaloudessaan tai lähipiirissään hyötyliikunnan tuloksena, niin se olisi aikamoinen työpanos. Mutta sitten, kun tiedän, että osa ei sitä halua tai voi käyttää, niin tässä voisi semmoisen aasinsillan heittää näihin hybridiautoihin. Kun sillähän otetaan jarrutuksesta sähköä talteen, niin miettikääs, miten näistä saisi sähköä tuolla kuntosaleilla niihin kaikkiin värkkeihin, joissa on jouset ja punnukset. Sinne kun pantaisiin generaattoreita ja dynamoita, niin varmaan palaisi valot monta viikkoa ja senkin jälkeen vielä ihan oikeesti. Näitä voisi ottaa tällä tavalla hyötykäyttöön. Kun eilen puhuttiin tästä energiapuolesta, niin tässä ihmisenergiaa otettaisiin talteen, siis vaikka sähkön muodossa.

Marko Asell /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä on nyt tullut esille, kuinka perheet lataavat autonsa ensin täyteen golfvarusteita, siirtyvät sitten toiseen paikkaan urheilemaan ja taas sitten takaisin. Ehkä nyt kuitenkin helpottaisi tämä lakialoite nimenomaan juuri niitä pienipalkkaisia perheitä, joille oikeasti tulevat rasitteeksi tämmöiset kuntosalimaksut ja muut urheilumaksut, jotka ovat lisääntymässä. Tämä helpottaisi juuri niiden henkilöiden tilannetta.

Sitten piti vielä tuossa edellisen puheenvuoron lopussa muistuttaa semmoisesta tutkimuksesta, kun puhuttiin, että liikuntaa pitäisi kouluissa lisätä. Nyt ollaan Pisa-tutkimuksessa ykkösiä, mutta kuitenkaan oppilaat eivät viihdy kouluissa, ovat siis onnettomia. Kanadalaisen tutkimuksen mukaan liikuntaa lisäämällä myös teoriaosaaminen parantui ja myöskin lasten hyvinvointi. Elikkä tässä on nyt semmoinen yksi tärkeä asia, mikä kannattaa huomioida, että välttämättä se ei ole poissa teoriaosaamisesta, jos liikuntaa lisätään kouluissa. Kaikkia keinoja tarvitaan, tämä on yksi, liikunnan lisääminen koulussa, liikuntaseteli ja myös tämä veroetu.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Oikeastaan tässä johtopäätöksenä tulee, että meillä on aika riski, että täällä on eri näköisiä tukijärjestelmiä: jossain on ilmaista ja jossain on seteli ja muuta vastaavaa. Elikkä tässä olisi paikka, että tehtäisiin selvitys, jossa pistettäisiin vähän näitä ajatuksia kasaan ja katsottaisiin, missä tilanteessa mitäkin pitäisi käydä läpi.

Samoin tässä pohdituttaa, pitäisikö tehdä ihan oikeasti selvitys, jossa valtion tulo- ja maksupolitiikkaa voitaisiin valjastaa esimerkiksi terveyden edistämisen käyttöön, josta tässäkin on kyse.

Samoin nostaisin esille, kun tässä tuli esille tätä arkiliikuntatasoa ja ladattuja autoja, joissa on ihmisiä. Kyllä yksilötasolla ja perhetasollakin pohdituttaa semmoinen, että aika monet vievät lapsia parin kilometrin päähän kouluun autolla, meidän liikkumattomia lapsiamme. Siinä olisi pieni vaiva sanoa lapselle, että tänä päivänä kävellään se pari kilometriä. Jokaisen meidän vastuulla on saada se lapsi liikkumaan. Ei näillä valtakunnallisilla tai kunnallisilla toimenpiteillä niitä kaikkia asioita saada hoidettua. Jollain tavalla minä uskon, että siellä perhetasolla varsinkin lapsia pystytään saamaan sinne arkiliikuntaan.

Mutta yksi huolenaihe minulla on tässä oikeastaan, joka näkyy ainakin täällä Pääkaupunkiseudun urheiluseuratoiminnassa. Tänä päivänä urheiluseurat keskittyvät yhä enemmän kilpaurheiluun ja tämmöinen harrastetoiminta on jäänyt kovin vähäiselle tarjonnassa. Tähän meidän pitäisi kiinnittää huomiota. Nämä ovat ehkä niitä kuntatason pohdintoja, mitä pitää sitten seurojen kanssa käydä läpi, millä me saamme sitä harrastetoimintaa nykyistä enemmän, ei pakottamalla, vaan vaikka ne seurat tuomaan sinne koululle sitä tarjontaa ja annettaisiin lasten päästä kokeilemaan niitä erilaisia lajeja.

Sitten paluu vielä takaisin tähän koulumaailmaan: (Puhemies koputtaa) kyllä meillä koulumaailma (Puhemies: 2 minuuttia!) varmasti on paikka, jossa pitäisi pohtia uudestaan näitä tuntikehyksiä.

Tommy Tabermann /sd:

Herra puhemies! Tämä seteli-idea on hyvä, mutta se pitäisi ehdottomasti ulottaa myös niihin, jotka eivät ole töissä, ja opiskelijoihin. Sitten siinä on kyllä yksi sellainen puute minun mielestäni, johon tiivistyy yksi semmoinen suomalaisen kulttuurin onneton piirre tällä hetkellä. Minun mielestäni nimittäin kulttuurisetelillä pitäisi voida ostaa myös kirja, sen pitäisi kelvata kirjaostoksiin ainakin välirahaksi. Tällä hetkellä meillä on kasvamassa esimerkiksi sellainen poikasukupolvi, joka lukee noin puolitoista kaunokirjaa vuodessa. Minä säälin suomalaisia naisia, jotka joutuvat elämään sivistymättömien, lukutaidottomien pölvästien kanssa tulevaisuudessa, jos me etenemme tätä tietä. Se ei ole kaunis näkymä lainkaan.

Itse kävin tänään vihkimässä erään kuntosalin sillä ehdolla, että spinning-tunnilla kerran viikossa taustalla ei soi typerä iskelmä, rock-musiikki, vaan kirjallinen äänilevy.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Ed. Tabermann oli aivan oikeassa kaikessa, ja ed. Lauslahti tuli juuri juttunsa lopussa siihen, mistä puhuin, eli liikunta, oman kehon tunteminen, kun tunteet alkavat kehittyä murrosiän kynnyksellä, on opetettava lapsille lapsesta pitäen, lasta rakastaen ja hänestä välittäen. On jotenkin valitettavaa, että kun näin ansiokas lakialoite tänne tuodaan, osa kansanedustajista rupeaa tekemään politiikkaa, ikään kuin vastustaisi tätä kokonaisvaltaista ihmisen kehittymistä, ihmisen kasvamista, ihmisen tunnepuolen valmiiksi ja kypsemmäksi tulemista.

Eli minä hämmästelen, että tämmöisen perustavaa tasoa olevan esityksen ollessa esillä, joka todella on hyvän olon, meidän kaikkien paremman elämän kannalta tehty, tälläkin jotkut pystyvät perversoimaan ilmeisesti omaa sielunelämäänsä. Nämä ovat hyviä esimerkkejä juuri siitä, että he ovat ilmeisesti liikkuneet ja kisailleet ja tanssineet väärissä ympäristöissä vain jollain epämääräisellä poliittisen urakehityksen tarkoituksella eivätkä ole oppineet lapsena liikunnan todellista nautintoa ja merkitystä.

Keskustelu päättyi.