Toimi Kankaanniemi /kd(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Aluepolitiikka on nyt uuden hallituksen ohjelmassa saanut selkeästi seitsemännen luvun ja aika pitkästi tekstiä, ja on todella syytäkin. Edellisillä hallituskausilla on aluepolitiikassa teho ollut varsin heikkoa. On tietysti toteutettu Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan määräyksiä ja niiden mukaan yritetty toimia, on maksettu suuret maksuosuudet Brysseliin ja sitten niitä on armollisesti anottu sieltä takaisin erilaisiin projekteihin, saatukin jonkin verran, vaikka matkalle on jäänyt byrokratiaan valtavat määrät. Mutta todellinen kehitys noilla vaikeimmilla alueilla, joita on itse asiassa pääosa Suomen pinta-alasta kuitenkin, on ollut kielteistä: väestö on vähentynyt, nuoret työikäiset ja ennen kaikkea koulutetut ihmiset ovat siirtyneet maaseudulta, maakunnista, suuriin keskuksiin ja muun muassa ruuhkauttaneet Pääkaupunkiseudun.

Aluepolitiikka on siis ollut erittäin heiveröistä viimeiset kahdeksan vuotta ja sitä on tehostettava, jos aiotaan pitää kansalaisista kohtuullista huolta ja pitää koko maa asuttuna ja pitää elinkeinoelämää sielläkin, missä väestörakenne on kehittymässä huonompaan suuntaan ja missä todella tarvitaan työtä ihmisille. Maakunnissa kehitysalueilla odotetaan tuottavia työpaikkoja, sellaista aluepolitiikkaa, joka tuo järkevää, tuotannollista toimintaa, järkeviä palveluja, jotka pysyvät pystyssä.

Kuitenkin luonnonolosuhteet tällaisessa maassa ja toisaalta maantieteelliset olosuhteet johtavat siihen, että meillä eri alueilla luontainen kilpailukyky työpaikoista, yrityksistä ja elinkeinotoiminnasta on hyvin epätasainen. Tätä epätasaisuutta on perinteisesti jo 60-luvulta asti tasoitettu aluepolitiikalla, ja sitä tarvitaan edelleen. Vaikka olemme Euroopan unionin jäseniä, maantiede ei ole muuttunut.

Viime vaalikaudella Lipposen hallitus antoi hallituksen esityksen 150/1999 vp, jonka nimi on yritystoiminnan tukemisesta annettu laki. Tuon hallituksen esityksen lähtökohta oli oikea. Siinä haluttiin säilyttää kompensaatio niille yrityksille, jotka investoivat kehitysalueille, mutta eduskuntakäsittelyn aikana tuota hallituksen esitystä muutettiin — en tiedä, kuinka pitkän ja perusteellisen tutkimisen jälkeen, mutta Brysselin vaatimuksesta — kuitenkin niin, että kun annetaan investointitukea maakuntiin, kunnalle taikka kehitysyhtiölle, enää tuon lain voimaantulon jälkeen vuoden 2001 alusta alkaen ei julkista tukea saa antaa yrityksen hyväksi, vaan se jää sille kunnalle tai sille kiinteistöyhtiölle, joka on esimerkiksi tilat rakentanut.

Tämmöinen menettely on tietysti kuntien kannalta jotenkin järkevää, mutta eihän se houkuttele yrityksiä tulemaan sinne, kun kerran ne eivät hyödy siitä tuesta millään tavalla. Lain 8 § muuttui eduskuntakäsittelyn aikana tällaiseksi, eli kaikkein tehokkain yritystuen osa, se varsinainen efekti, poistettiin laista täällä, ja mikäli oikein ymmärsin ja sen mukaan, mitä minulle kerrottiin, siihen saatiin Brysselistä puhelimessa sellainen tieto, että tarkoitetulla tavalla ei saa tehdä, eli eduskunta ja sen talousvaliokunta antautui aivan liian herkästi Brysselin vaatimuksiin tässä asiassa.

Tein jo viime kaudella tästä lakialoitteen, että palattaisiin siihen alkuperäiseen, tehokkaaseen, järkevään aluepolitiikkaan, jolloin tuetaan yritystoimintaa tai ei varsinaisesti tueta yritystoimintaakaan vaan tasataan yrityksen toimintaedellytyksiä, kun ne ovat heikommat etäällä. Silloin yritysten kannattaisi siirtyä myös sinne ja investoida sinne, missä tätä tukea ovat saamassa.

Näin ei siis nyt voida lain mukaan menetellä. Pohjois-Pohjanmaan eräiltä osilta ja Pohjois-Suomesta, Itä-Suomesta, osasta Keski-Suomeakin on tullut tästä asiasta kovasti palautetta, että tämä laki on mieletön ja vie tehon aluepolitiikan keskeisimmältä osalta.

Tähän samaiseen lakiin sisältyy muitakin ongelmia, jotka eivät ole tässä aloitteessa esillä. Yrityksen kasvun täytyy olla olennaista, jotta se saa investointitukea. Toisaalta tällainen ongelma tuli esiin Pihtiputaan kunnassa, että sinne olisi jokin yritys etelästä siirtänyt tuotantoaan, mutta kun ei ollut valmis siirtämään pääkonttoriaan, niin ei saanut investointitukea. Tällaiset järjettömyydet, aluepolitiikan tehon tappamismenetelmät, pitää laista poistaa, eli pitää varmasti vedota tässä ainakin hallitukseen ja arvostamaani ministeri Pekkariseen, jonka vastuulle tämä kuuluu, että hallitus kävisi pikaisesti ainakin nämä kolme ongelmaa läpi ja tekisi niistä muutosesitykset ja lähtisi myös taistelemaan Brysselin byrokraatteja vastaan suomalaisen maaseudun, maakuntien, työllisyyden puolesta, kun kerran hallitus on aluepolitiikan ja työllisyyden ottanut keskeiseksi politiikkansa tavoitteeksi, mikä aivan oikein onkin.

Tässä nämä terveiset. Tämä lakialoite todellakin tähtää tuon 8 §:n muuttamiseen entiseen muotoon niin, että se olisi todella tehokas, niin tehokas kuin se nyt voi olla aluepolitiikan toteuttamisen kannalta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ilomielin haluan yhtyä tämän lakialoitteen 18 ajatuksiin. Valitettavasti aloitteen jättäjällä on ollut niin kiire, että en ole ennättänyt saada tätä allekirjoitettavaksi, mutta näin aloitteen lähetekeskustelussa hyvin lämpimästi kannatan sitä.

Tämähän on todella ongelma, kuten aloitteen ensimmäinen allekirjoittaja Toimi Kankaanniemi toi esille. Todellakin on niin, että meidän maakuntiemme kehittäminen on mennyt erilaisiksi projekteiksi, jotka lähinnä pyörittävät projektipäällikköä, projektisihteeriä ja muuta projektiesikuntaa, ilman että kovinkaan paljon pysyviä työpaikkoja tulee. Projektijohtajankin hommat ja vastaavat, aina kun projekti päättyy tai muuttuu uudeksi projektiksi, ovat mitä ovat, eli aika lailla on jouduttu keinotekoiseen tilanteeseen. Olen tästä avustajani kanssa keskustellut. Hän aikanaan oli Keuruun kaupungin elinkeinojohtaja ja hoiti yksinään ne tehtävät, joissa nyt on 13 henkilöä. Silloin perustettiin useita yrityksiä ja suuria teollisuushalleja, mutta tänä projektivetoisena aikana ei ole tainnut tulla ainuttakaan.

Kyllä on ihan aiheellista palata vanhaan, terveeseen aluekehityspolitiikkaan, jossa lähdetään siitä, että yrityksiä, jotka tuovat työpaikkoja maaseudulle ja kyliin, edesautetaan. Kyllä minä todella toivon ed. Kankaanniemen tavoin, että edes Keski-Suomen kansanedustajien yhteisissä palavereissa, joita me runsaasti pidämme, saamme maakuntamme oman ministerin, jolla on kärkivastuu näissä asioissa, korjaamaan tämän lainsäädännön sellaiseksi, että tulee nimenomaan tulosta. Se kai tässä on tarkoitus, että saadaan työpaikkoja eikä vain kasaa erilaisia projekteja vaan saadaan nimenomaan jotain konkreettista. Hyvä, jos projektillakin sellaista voitaisiin saada, mutta minullakin jonkinlainen näkemys on ennättänyt muodostua, mitä ne käytännössä todellisuudessa ovat.

Arvoisa herra puhemies! Toivon aloitteelle myönteistä jatkokäsittelyä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemelle lohdutuksen sana, kun hän kaipasi vanhaa aluepolitiikkaa takaisin, että jos hän on seuraavassa eduskunnassa, hänellä on mahdollisuus iloiten todeta, että se on palannut. Kyllä se niin on, että kun tämä rakennerahastokausi on päättynyt, sen jälkeen siirrytään kansalliseen aluepolitiikkaan raudanlujan systeemin kautta ja silloin väkisellä toteutuu se, mitä ed. Kankaanniemi tällä lakialoitteella ajaa. Se tulee välttämättömyydeksi.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa puhemies! Valitettavasti joudun olemaan ed. Pulliaisen kanssa aika lailla samaa mieltä, että näin näyttää käyvän. Suomalainen maaseutu pannaan niin maatalouden kuin aluepolitiikankin osalta EU:n laajenemisen maksumieheksi näillä näkymin. Maksut Brysseliin säilyvät vähintään entisen suuruisina, mutta palauma niin maataloudelle kuin aluerakennepolitiikkaan pienenee, kun niitä aletaan ohjata itäiseen Eurooppaan. Näin jää sitten vastuu maakuntien kehityksestä kansallisen rahoituksen varaan, mutta, ed. Pulliainen, säädökset saattavat säilyä silti Brysselissä. Siellä rakennetaan liittovaltiota, jossa entistä vahvemmin säädellään meidän käyttäytymistämme, mutta itse joudumme maksamaan, ja meidän rahamme eivät valitettavasti taida riittää kaikkeen siihen, mihin tarve on. Näkymät alue- ja rakennepolitiikan ja myös maatalouden osalta ovat aika ikävät ja vaikeat.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Minä en voi moittia millään tavalla ed. Kankaanniemen ajattelua sinänsä, minä pohjimmiltani ajattelen hyvin samalla tavalla tästä tilanteesta, mutta minä luulen niin, että kun EU jo nyt laajenee 25 jäsenvaltion yhteisöksi, kyllä se käytännössä tulee myöskin merkitsemään sitä, että Brysselistä tapahtuva ohjaus väkisellä vähenee, ja rahavirrat kun pienenevät kaiken kaikkiaankin, niin se tarkoittaa sitä myöskin, että on pakko sallia kansallista rahoitusta. Se koskee muitakin jäsenvaltioita kuin Suomea, myöskin niitä uusia jäsenvaltioita, joita nyt 10 kappaletta tulee.