Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos

Arvoisa puhemies! Valitettavasti valtiovarainministeri Kalliomäki on sairas, ja sen takia seison täällä.

Vaalikauden puolivälissä on paikallaan arvioida hallituksen talouspolitiikan tuloksia ja linjausta vaalikauden loppua kohti. Talouspolitiikan perustana on hallitusohjelma, jossa on määritelty sekä talouspolitiikan tavoitteita että niiden saavuttamisen edellyttämiä ratkaisuja. Vaikka ohjelmilla on, ainakin yksityiskohtien osalta, taipumus vanhentua ennen aikojaan, on tämän hallituksen käsissä kulunut asiakirja kelvannut hyvin käytännön politiikanteon ohjeeksi. Finanssipolitiikka on sovitettu suhdannetilanteeseen, julkisen talouden kestävyyttä on turvattu ja poliittiselle päätöksenteolle on turvattu liikkumavaraa.

Hallituksen finanssipolitiikka on onnistuneesti sopeutettu talouden suhdannevaihteluihin ja epävarmana pysyneeseen kansainväliseen toimintaympäristöön. Hallituskauden alkuvaiheessa kansainvälisen talouden kehitys oli heikkoa ja vaimeaa. Vientikysynnän heikkous vei voimat Suomen talouskasvulta. Tilanne edellytti toimia kotimaisen kulutuskysynnän elvyttämiseksi. Kasvua vauhditettiin keventämällä ansiotulojen verotusta ja toteuttamalla hallitusohjelman mukaiset julkisten menojen lisäykset etupainotteisesti.

Hallitus on panostanut osaamiseen ja innovaatiopolitiikkaan, tukenut infrahankkeita ja vahvistanut hyvinvointiyhteiskuntaa merkittävillä panostuksilla varmistaen kuitenkin valtiontalouden tasapainon ja vakauden. Vakaata kehitystä on myös varmistettu laajalla ja ennätysmäisen pitkällä tulopoliittisella kokonaisratkaisulla.

Myöskään rakennepolitiikkaa ei ole unohdettu. Esimerkiksi koko yritysverotus on uudistettu tavalla, joka on julkisen talouden kannalta kestävä ja samalla yrittämiseen, kasvuun ja investointeihin kannustava.

Vaikka hallitusohjelmassa tavoitteeksi asetettu 100 000 lisätyöpaikan tavoite ei välttämättä toteudu tarkalleen tavoitellussa aikataulussa, on talous kuitenkin vuoden 2004 aikana päässyt hallitusohjelman työllisyys- ja hyvinvointitavoitteiden edellyttämälle kasvu-uralle.

Kuluvana vuonna kasvua tukee kotitalouksien kulutuskysynnän ohella myös yritysten investointien elpyminen. Kuitenkin Suomen talouden lähiajan kehitys riippuu suurelta osin päämarkkina-alueidemme kasvun elpymisestä ja maailman suurten talouksien kasvu- ja tasapaino-ongelmien ratkeamisesta. Unohtamatta kansainvälisen talouden ongelmia on tässäkin suhteessa aihetta varovaiseen optimismiin. Euroopassa yritykset ovat parantaneet kannattavuuttaan ja uudistaneet omia rakenteitaan. Monen EU-maan kansainvälinen kilpailukyky on kestänyt euron arvonnousun vaikeuksitta. Yhdysvalloissa talouden kasvua tukee vireä investointitoiminta ja maan hallituksella on ainakin jonkinlaisia pyrkimyksiä löytää säästöjä julkisen talouden tasapainottamiseen.

Suomessa pitkän aikavälin kasvu edellyttää muun muassa väestön ikääntymisestä koituvien haasteiden voittamista. Mahdollisesti tilapäiseksi jäävää vahvan kasvun vaihetta on käytettävä talouden pitkän aikavälin vakauden ja työllisyyden kasvun turvaamiseen. Tällä on merkitystä myös nyt esillä olevassa valtiontalouden kehyspäätöksessä ja hallituksen talouspolitiikan linjauksissa. Kasvua tukeva veronkevennysten ja menonlisäysten etupainotteisuus oli välttämätöntä. Yhtä välttämätöntä on nyt pitää kiinni saavutuksista ja noudattaa hyvin pidättyväistä linjaa menojen lisäyksissä.

Hallituksen päättäessä hallituskauden alussa kautensa mittaisesta valtiontalouden kehyksestä ei sillä ollut silloin tietoa niiden muutosten suuruusluokasta, joiden edessä se varsin pian tuli olemaan. Mittavin on ilman muuta valtion ja kuntien kustannustenjaon tarkistus, joka tarkistusten edetessä kipusi loppujen lopuksi huikeaan 502 miljoonaan euroon, kun se esimerkiksi vielä viime vuoden ensimmäisessä, valtiontalouden kehyspäätöksen liitteenä olevassa peruspalveluohjelmassa arvioitiin 302 miljoonaksi euroksi. Kehyspäätöksessä pysyminen edellytti, että tuo kunnille maksettava summa joudutaan jaksottamaan useammalle vuodelle. Jos se olisi suoritettu kokonaan hallituskauden aikana, kehyspäätöksessä ei mitenkään olisi voitu pysyä ja talouspolitiikan uskottavuus olisi joutunut koetukselle.

Herr talman! Det är alltså viktigt att regeringen håller sig till uppgjorda ramar. Det är viktigt för trovärdigheten men det är också viktigt med tanke på framtiden och kommande generationer. En ansvarsfull politik innebär inte bara ansvar för nutiden, den innebär också att man skapar utrymme för framtida behov.

Regeringen har därför utgått ifrån att statens ekonomiska budgetramar inte överstiger 30 miljarder euro ännu 2007. Det är en realistisk utgångspunkt. Dessutom behövs reserver varje år och för 2006 skulle den ofördelade reserven bli 341 miljoner euro. För åren 2008 och 2009 har lämnats en reserv på 300 miljoner euro per år.

Arvoisa puhemies! Hallitus on lähtenyt siitä, että valtiontalouden budjettikehykset eivät ylitä 30:tä miljardia euroa vielä vuonna 2007. Kehys on myös lähtökohdiltaan realistinen. Lisäbudjettien edellyttämäksi jakamattomaksi varaukseksi vuodelle 2006 jää 341 miljoonaa euroa ja 215 miljoonaa euroa vuodelle 2007. Lisäksi vuosille 2008 ja 2009 jakamattomaksi varaukseksi on jätetty 300 miljoonaa euroa kummallekin vuodelle.

Tiukka budjettikuri ei ole itseisarvoinen tavoite. Sillä luodaan liikkumavaraa, jota tarvitaan tulevina vuosina yllättäviin menoihin. Lisäksi liikkumavaraa tarvitaan, jotta voisimme vielä jäljellä olevalla toisella puoliskolla tehdä poliittisia valintoja, ilman että valtiontalouden tila asettaisi kohtuuttomia rajoitteita. Talouden kehittyessä nyt vakaasti on syytä keskittyä sellaisten rakenteellisten uudistusten käynnistämiseen, jotka varmistavat koko julkisen talouden kestävyyden myös pidemmällä aikavälillä. Juuri tämä on erityisen tärkeätä. Kokemuksesta tiedämme, että yhteiskunnan kehittämistarpeiden lista on loputon. Painopisteitten järkevä asettaminen on senkin vuoksi välttämätöntä.

Hallituksen päättämät toimet työllisyyden ja kasvun turvaamiseksi keskittyvät seuraaviin toimenpidekokonaisuuksiin: julkisten menojen kasvun hillintä, julkisen talouden tervehdyttäminen ja julkisen talouden rakenteiden uudistaminen; kaikkein vähävaraisimpien aseman parantaminen; ja talouden kasvupotentiaalin vahvistaminen koulutuksen, tutkimuksen, tuotekehityksen ja kasvuyritysten rahoitusta lisäämällä.

Julkisten menojen arvioitua nopeampi kasvuvauhti on vakavin haaste koko kansantalouden vakaudelle. Valtion menojen kasvua on huomattavan vaikea sovittaa eduskunnan hyväksymiin budjettikehyksiin. Kuntien selvästi ennakoitua nopeammin kasvavat menot puolestaan uhkaavat kuntatalouden tasapainoa.

Valtion menojen sopeuttaminen kestävälle kehitysuralle edellyttää malttia menojen lisäämisessä ja valmiutta julkista taloutta tervehdyttäviin rakenteellisiin toimiin. Valtion menojen kasvun hillitsemiseksi talousarvion rakennetta kehitetään valtion omien toimintojen tuottavuuden ja tehokkuuden parantamiseksi. Eri hallinnonalojen talousarvioiden mitoituksessa otetaan huomioon mahdollisuudet menojen säästöihin henkilöstön luonnollisen poistuman ja hallinnon rakenteiden uudistamisen myötä. Keskushallinnon alueellistamistoimiin otetaan budjettikehykseen liittyvät päätökset henkilöstö- ja muissa kuluissa aikaansaatavista säästöistä. Alueellistamisen hyötyjen tulee näkyä menojen säästöinä valtiontaloudessa kehyskaudella.

Herr talman! Kommunernas ekonomiska utveckling skapar en del bekymmer. Utgifterna stiger mer än väntat och det skapar i sin tur tryck på skatteörets pris i kommunerna, men det skapar också tryck på att se över själva servicestrukturen. Det måste gå att kombinera god service med effektiv och ekonomisk verksamhet. Därför vill regeringen få igång en utredning om kommun- och servicestrukturen, allt med tanke på att ge kommuninvånarna en så god service som möjligt.

Arvoisa puhemies! Hallitus uudistaa kuntataloutta sekä kunta- ja palvelurakennetta. Tavoitteena on turvata palveluiden saatavuus sekä niiden kestävä, tehokas ja taloudellinen toteuttamistapa. Hallitus toteuttaa kaksivaiheisen kuntien rahoitusuudistuksen, jonka päämääränä on taloudellisuuteen ja tehokkuuteen kannustava selkeä vero- ja valtionosuusjärjestelmä.

Kunta- ja palvelurakenneuudistus käynnistetään. Kuntien vastuulla olevien palveluiden järjestämiselle on saatava alueelliset erityispiirteet huomioon ottaen riittävä väestöpohja. Uudistuksella luodaan toimiva palveluverkko ja kiinteytetään yhteistyötä eri palvelujärjestelmien kesken. Samanaikaisesti arvioidaan palvelujen ohjaus-, kehittämis- ja tutkimusjärjestelmiä. Erikoissairaanhoito ja muut erityisen suurta väestöpohjaa edellyttävät palvelut on koottava väestöpohjaltaan riittäviin kokonaisuuksiin.

Kehitystä, joka jättäisi merkittävän osan ihmisistä talouskasvun ja hyvinvoinnin kasvun ulkopuolelle, ei pidä sallia. Siksi eduskunnan tahdon mukaisesti hallitus kiinnittää erityistä huomiota kaikkein vähävaraisimpien ihmisten aseman parantamiseen. Pitkäaikaistyöttömien työllistymisen tukemiseksi hallitus toteuttaa työmarkkinatukiuudistuksen. Työvoiman kysyntää työvaltaisessa yritys- ja palvelutoiminnassa tuetaan työnantajamaksurasitusta keventämällä. Vuoden 2006 talousarvioesityksen valmistelun yhteydessä hallitus tekee päätökset myös muista tarpeellisista toimista vähävaraisimpien toimeentulon parantamiseksi.

Talouskasvun työllisyysvaikutusten ulottaminen entistä enemmän myös heikossa työmarkkina-asemassa oleviin kansalaisiin edellyttää erityistoimia työvoiman kysynnän vahvistamiseksi matalapalkkaisessa kokoaikatyössä. Hallitus kohdentaa vuositasolla yhteensä 150—200 miljoonaa euroa tähän tarkoitukseen vuoden 2006 alusta.

Työmarkkinatuen uudistuksella toteutetaan pitkäaikaistyöttömien yhteiskuntatakuu ja vahvistetaan vastikkeellisuutta. Uudistus tuo lisävelvoitteita julkiselle vallalle: työvoimatoimistojen peruspalveluita parannetaan ja uuden järjestelmän kustannukset tasataan kuntien ja valtion kesken. Uudistus toteutetaan kuntatalouden kannalta kustannusneutraalisti vuoden 2006 alusta. Järjestelmän myötä kohoava työvoimapolitiikan aktiivitoimien taso edellyttää kolmen vuoden aikana noin 36 miljoonan euron lisäpanostuksia. Uudistukseen liitetään toimia työnvälityspalveluiden tehostamiseksi. Työvoimahallinnon ja yksityisten yhteisöjen mahdollisuutta toimia pitkäaikaistyöttömien vuokratyönantajana selvitetään.

Arvoisa puhemies! Talouspolitiikan keskeinen osa on myös talouden kasvupotentiaalin ja osaamisen varmistaminen. Viime vuoden aikana kiinnitimme erityistä huomiota fyysisen infrastruktuurin vahvistamiseen. Nyt painoa on lisätty osaamispohjan tukemiseen. Kasvupotentiaalia tuetaan toimenpidekokonaisuuden avulla, johon kuuluu muun muassa KTM:n tutkimus- ja tuotekehitysmenojen korottaminen, Suomen Akatemian tutkimusvoimavarojen lisäys, ulkomaisten huippututkijoiden rekrytointiedellytysten parantaminen sekä yliopistojen rahoituksen ja muun toiminnan kehittäminen. Lisäksi hallitus ja työeläkeyhtiöt selvittävät mahdollisuudet parantaa riskipääomien saantia yritysten varhaisen ja nopean kasvun vaiheeseen.

Herr talman! Också under tider när man måste hålla i pengarna är det viktigt med vissa framtidssatsningar. Då handlar det om forskning och utbildning, och därför satsar regeringen på att öka anslagen för forskning, på att förbättra rekryteringen av utländska toppforskare och på att utveckla universitetens finansiering bland annat. Kvalitet i utbildningen, bred och hög kunskapsnivå är två ingredienser som är viktiga också för ett land av Finlands storlek.

Mutta hallitus panostaa myös talouskasvun pidemmän ajan edellytyksien vahvistamiseen uudistamalla osaamisperustaa ja varhaistamalla työurien alkamista. Ammatillisen ja yleissivistävän koulutuksen ulkopuolelle jäävät pyritään integroimaan jatkokoulutukseen syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Lukioiden ja ammattioppilaitosten yhteistyötä tuetaan tuottavuuden edistämiseksi. Yliopistojen pääsykoejärjestelmää uusitaan, lukio-opetuksessa palataan siirtymäajan kuluessa tavoitteelliseen kolmen vuoden kestoon. Toisen asteen yhteishakujärjestelmää uudistetaan, ammatillisen koulutuksen yhteyteen lisätään ohjaavaa ja valmistavaa koulutusta, nuorten ammatillisen koulutuksen näytöt otetaan käyttöön syksystä 2006 ja Eta-alueen ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden opintojen maksullisuus selvitetään.

Myös valtion toimintoja tehostetaan. Valtion eri hallinnonalojen mitoituksessa otetaan jatkossa huomioon mahdollisuudet säästöihin parantamalla luonnollisen poistuman käyttämistä sekä uudistamalla hallinnon rakenteita. Myös alueellistamisessa hyötyjen tulee näkyä säästöinä tulevina vuosina.

Arvoisa puhemies! Hallituksen talouspoliittinen linja on tuottanut hyviä tuloksia. Olemme nyt kasvu-uralla, johon olemme pyrkineet. Tähän olemme päässeet vakaalla ja määrätietoisella politiikalla. Siitä on syytä pitää kiinni ja edetä niin, että korkea luottamus Suomen kykyyn hoitaa asiansa on todellisuutta myös jatkossa.

Aila Paloniemi /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Matti Vanhasen hallitus kokoontui viime viikolla kehysriiheen kovien odotusten saattelemana. Hallitus sai aikaiseksi tasapainoisen kokonaisuuden, jolla on myönteisiä vaikutuksia talouteen. Hallituksen talouspolitiikka on onnistunut ja purrut hyvin, kasvu on ripeää, ja työttömyys vähenee hitaasti, mutta varmasti.

Hallitus päätti pitää kiinni tiukasta menokurista. Se on uskottavan talouspolitiikan kulmakivi. Valtiolla ei ole varaa velkaantua, jos ja kun nykyiset hyvinvointipalvelut halutaan säilyttää väestön ikääntyessä. Hyvinvointipalveluista hyötyvät suhteessa kaikkein eniten vähäosaisimmat.

Hallitus päätti käynnistää rohkean palvelurakenteen uudistuksen. Sen perustavoite on taata kansalaisten palvelut jatkossakin. Samalla on käytävä läpi rehellisesti ja avoimesti, kuinka tuotetaan ja kuka tuottaa palvelut jatkossa tehokkaimmalla ja parhaimmalla tavalla.

Palvelujen tuottamiseksi tarvitaan uusia, ennakkoluulottomia ja luovia muotoja, joissa ensisijainen lähtökohta on kansalaisten, palveluntarvitsijoiden, etu, ei yhdenkään intressiryhmän tai hallinnon etu. Keskeistä on palveluiden laatu ja vaikuttavuus. Tapauksesta riippuen tehokkain palveluntuottaja voi olla kunnan tai kuntien yhteinen oma organisaatio, yksityinen yritys tai kolmas sektori. (Ed. Zyskowicz: Juuri näin!)

Palveluiden turvaamisen kannalta tärkeintä on talouden myönteinen kehitys ja vahvistuminen. Hallitus vahvistaakin talouden pohjaa uusilla panostuksilla tutkimukseen, tuotekehitykseen ja alkavien yritysten riskirahoitukseen. Nämä päätökset ovat hyvä ja luonnollinen jatko hallituksen monille aiemmille päätöksille vahvistaa yrittäjyyttä ja taloutta.

Kehysriihessä tehty päätös tuloverotuksen selvittämisestä on tärkeä. Selvityksessä tulee ottaa huomioon myös sosiaaliturva ja maksupolitiikka. Tavoitteena tulee olla tuloverotuksen yksinkertaistaminen, työn verotuksen keventäminen ja kannustavuuden lisääminen yrittäjyyteen ja työntekoon. Verotuksessa on huomioitava perheiden ja ihmisten erilaiset elämäntilanteet sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla.

Samalla kiinnitetään huomiota myös kaikkein vähävaraisimpien ihmisten asemaan. Pitkäaikaistyöttömien työllistämisen tukemiseksi toteutetaan työmarkkinatukiuudistus, mikä tuo lisärahoitusta työllisyysmäärärahoihin. Hallitus palaa vähävaraisimpien toimeentulon parantamiseen vielä elokuun budjettiriihessä. On viisasta pohtia rauhassa ja tarkasti ennen budjettiriihtä, kuinka toimet heikompiosaisten auttamiseksi kohdistuvat mahdollisimman tehokkaasti.

Hallitus jatkoi aiempien hallitusten käytäntöä, jonka mukaan tuloratkaisujen yhteydessä huolehditaan myös maatalouselinkeinon kannattavuuden vahvistamisesta. Nyt päätettiin maatalouden energiaverotuksen keventämisestä 21,5 miljoonalla eurolla. Tämä tuki kohdistuu tehokkaasti aktiivitiloille ja on elinkeinopoliittisestikin toimiva ja perusteltu ratkaisu.

Arvoisa puhemies! Hallituksen on tehtävä talouspolitiikkaa tässä ajassa. Tämä hallitus on jo osoittanut pystyvänsä siihen. Hallituksen alkutaipaleellaan tekemät veronkevennykset kasvattivat kotimaista kysyntää, mikä on pitänyt talouskasvun vakaana. Viime vuonna kokonaistuotanto kasvoikin 3,7 prosenttia.

Pitkäaikainen ja maltillinen tulopoliittinen ratkaisu ja sitä tukevat veropäätökset sekä yritysverouudistus antavat talouden kasvulle hyvän pohjan. Kansainvälinen talous on kuitenkin kääntymässä heikkenevään suuntaan. Tästä huolimatta edellytykset viennin kasvulle ovat tyydyttävät ja investoinnit ovat kääntymässä nousuun. Nämä tukevat tasapainoista taloudellista kasvua. Kokonaistuotannon arvioidaan kasvavan tänä vuonna 3,3 prosenttia ja ensi vuonna noin 2,5 prosenttia.

Talouskasvu ja maltillinen tuloratkaisu lisäävät työpaikkojen määrää siten, että työllisyysasteen arvioidaankin nousevan ensi vuonna 68 prosenttiin. Uusia työpaikkoja ei synny riittävästi, jotta hallituksen työllisyystavoite saavutettaisiin. Tämän vuoksi hallituksen on jatkettava rakenteellisia uudistuksia työllisyyden parantamiseksi.

Arvoisa puhemies! Hallitus päätti kehysriihessä edistää työllisyyttä ja talouskasvua laajalla toimenpidekokonaisuudella, joka vastaa väestön ikääntymisen ja työvoiman vähentymisen synnyttämiin haasteisiin. Tähän kokonaisuuteen kuuluu talouden kasvupotentiaalin vahvistaminen, kaikkein vähävaraisimpien aseman parantaminen sekä julkisen talouden tervehdyttäminen ja sen rakenteiden uudistaminen.

Keskustan eduskuntaryhmä tukee esityksiä, joilla Suomi maailmantaloudessa -työryhmän suosituksia toteutetaan. Hallitus vahvistaa talouden kasvupotentiaalia tukemalla tutkimusta ja tuotekehitystä ja yritysten alkupään rahoitusta sekä uudistamalla koulutusta.

Hallitus päätti lisätä tutkimus- ja tuotekehitysvaroja 30 miljoonalla eurolla vuosina 2006—2007. Lisäksi Suomen Akatemian rahoitusta lisätään 19,7 miljoonalla eurolla ja sen käyttöön luodaan uusi, joustava rahoitusmalli. Hallitus kannustaa myös yliopistoja tehokkaaseen toimintaan lisäämällä taloudellista autonomiaa ja avaa yliopistoja ulkomaisille tutkijoille, jotta niistä tulisi huippuosaamisen keskuksia.

Keskustan eduskuntaryhmä tukee toimitusjohtaja Kari Puron työryhmässä valmisteltavia esityksiä työeläkevarojen nykyistä laajemmasta käytöstä aloittavien ja pienten yritysten rahoitukseen. Valtion ja työeläkelaitosten yhteistyö asiassa on tarpeellista, jotta varat voidaan sijoittaa tehokkaasti.

Yksityiset pääomasijoittajat eivät ole riittävästi kiinnostuneita sijoittamaan alkaviin ja varhaisessa kehitysvaiheessa oleviin yrityksiin, joten on olemassa perusteltu tarve julkiselle rahalle. Työeläkevarojen käyttö tähän tarkoitukseen tukisi myös kotimaista omistajuutta.

Hallitus uudistaa koulutusta laajalla toimenpidekokonaisuudella, jonka tavoitteena on pidentää työuria ja vahvistaa osaamisperustaa talouskasvun tukemiseksi. Lisäksi uudistusten tavoitteena on vähentää nuorten syrjäytymistä. Keskustan eduskuntatyhmä tukee Eta- ja EU-alueen ulkopuolelta tulevilta korkeakouluopiskelijoilta perittävien lukukausimaksujen käyttöönottoa.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä tukee toimia, joilla puututaan rakennetyöttömyyteen ja kannustetaan aktiivisuuteen työnhaussa. Vähävaraisten aseman parantamisessa työllisyyden lisääminen on keskeisellä sijalla. Kehysriihessä päätettiin matalan tuottavuuden työn tuen rahoituksesta. Siihen varattiin 150—200 miljoonaa euroa. Tällä tavoin voidaan lisätä työvoiman kysyntää.

Selvitys kuntien ja yksityisten yhteisöjen toimimisesta pitkäaikaistyöttömien vuokratyönantajana on tarpeellinen, koska myös näin voitaisiin lisätä pitkäaikaistyöttömien työpanoksen kysyntää. Kansainväliset kokemukset vastaavista uudistuksista ovat positiivisia. Tämä uudistus vähentäisi pitkäaikaistyöttömän palkkaamiseen liittyvää muita työntekijöitä suurempaa riskiä — sitähän työnantajat tällä hetkellä karttavat. Lisäksi uudistus poistaisi työttömien osalta lyhytaikaisten töiden vastaanottamiseen liittyviä kannustinloukkuja.

Työmarkkinatuen muuttamisella aktiiviseksi pyritään katkaisemaan virta pitkäaikaistyöttömyyteen ja lisäämään työvoiman tarjontaa. Tätä uudistusta varten varattiin kehyspäätöksessä 36 miljoonaa euroa. On tärkeää, että uudistus toteutetaan mahdollisimman kustannusneutraalisti valtion ja kuntien kesken.

Arvoisa puhemies! Julkisten menojen arvioitua nopeampi kasvu on vakava uhka julkisen talouden kestävyydelle. Keskustan eduskuntaryhmä tukee toimenpiteitä, joilla hillitään valtion menojen kasvua ja parannetaan hallinnon tuottavuutta ja tehokkuutta. Hallituksen tekemät päätökset valtion menojen sovittamisesta kestävälle kehitysuralle ovat tarpeellisia, jotta talousarviokehykseen saadaan liikkumavaraa lisätalousarviota varten. Talousarviokehykseen on vuodelle 2006 saatu yli 300 miljoonan euron liikkumavara lisätalousarvioiden menojen kattamiseksi.

Kuntatalous pysyy edelleen kireänä vuosina 2005 ja 2006, mutta vahvistuu kehyskauden loppupuolella. Hallitus uudistaa kuntataloutta sekä palvelurakennetta, sillä kuntatalouden ongelmia ei korjata pelkästään rahalla tai muuttamalla kuntarakennetta. Kuntien vastuulla olevien palveluiden järjestämiselle on saatava alueelliset erityispiirteet huomioon ottaen riittävä väestöpohja. Hallitus edistää palveluiden eri tuotantotapojen parhaiden käytäntöjen käyttöönottamista.

Hyvänä esimerkkinä uusien toimintamuotojen hakemisesta haluan nostaa esiin perhepalveluverkostohankkeen. Se perustuu paitsi julkisen sektorin myös perheiden itsensä, järjestöjen, seurakuntien ja yksityissektorin entistä tiiviimpään kumppanuuteen ja vertaistuen hyödyntämiseen. Esimerkiksi Jyväskylässä on jo toteutettu menestyksellä Sukupolvet verkoiksi -hanke, jossa vapaaehtoiset aikuiset ovat ryhtyneet luottoaikuisiksi tukea tarvitsevien perheiden lapsille. Tätä toimintaa ollaan laajentamassa koko maakuntaan. Tässä vain yksi esimerkki.

Keskustan eduskuntaryhmä tukee kuntien rahoitusuudistusta, joka toteutetaan kaksivaiheisesti. Uudistuksen tulee turvata tasavertaiset peruspalvelut koko maassa.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmän mielestä liikenneinvestointeja on toteutettava tällä vaalikaudella pitkäjänteisesti väylätyöryhmän ehdotusten pohjalta. Tämä edellyttää hallitukselta sitoutumista liikenneinvestointien rahoitusohjelmaan ja merkittävää lisärahoitusta käyttämällä hyväksi muun muassa valtionyhtiöiden myyntituloja nykyistä enemmän.

Perustienpidon ja perusradanpidon määrärahat ovat alle niiden todellisen tarpeen. (Ed. Pulliainen: Ihan totta!) Tie- ja rataverkon kunnosta on pidettävä huolta ihmisten liikkuvuuden, liikenneturvallisuuden ja teollisuuden sekä yritysten toimintaedellytysten turvaamiseksi. (Ed. Zyskowicz: Tässä puheet, missä teot?) Hallituksen on palattava liikenneverkoston rahoitukseen budjettiriihen yhteydessä.

Vanhasen hallitus on sitoutunut kasvattamaan kehitysyhteistyömäärärahoja kohti 0,7 prosentin tavoitetta vuoteen 2010 mennessä yleisen talouskehityksen huomioon ottaen. Kehitysyhteistyömäärärahojen kohdentamista tarkemmin on syytä harkita kehitysyhteistyöministeri Lehtomäen esittämällä tavalla. Keskustan eduskuntaryhmä toivoo, että hallitus voisi ottaa huomioon tulevissa päätöksissään kansainväliset velvoitteensa, sillä köyhyyden vähentäminen luo turvallisemman maailman.

Jukka Gustafsson /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen päätös valtiontalouden kehyksistä vuosille 2006—09 sisältää eräitä painepistetarkistuksia. Keskeisiltä osiltaan se jatkaa vakaata ja hallittua talous- ja yhteiskuntapoliittista linjaa. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä pitää nyt käsittelyssä olevia painotuksia perusteltuina edellyttäen, että viimeistään kesän budjettiriihessä tehdään kaikkein vähävaraisimpien kansalaisten sosiaalista asemaa parantavia päätöksiä.

Vanhasen hallituksen määrätietoinen ja konstailematon politiikka on saanut hyvän arvosanan kansalaisilta. Tämä on näkynyt mielenkiintoisella tavalla, kun on tutkittu ihmisten luottamusta omaan tulevaisuuteensa. Viimeksi tehdyn kuluttajien luottamus-indikaattorin tuloksia voi pitää jopa hämmästyttävän korkeina. Kuluttajien luottamus omaan talouteensa oli helmikuussa vahvempaa kuin koskaan aikaisemmin. Hallituksen päätös menokehyksistä vahvistaa entisestään uskoa ja olemassa olevaa optimismia, että Suomi ja suomalaiset pärjäävät myös tulevaisuudessa.

Viime viikolla tulleet myönteiset uutiset esimerkiksi telakkateollisuuden laivatilauksista osoittavat, mitä hyvä teollinen pohjamme ja moderni osaamisemme voivat merkitä. Hallituksen päätös lisätä tutkimus- ja tuotekehitysmenoja yhteensä 50 miljoonalla eurolla johtaa toivottavasti uusien erikoisosaamisalueiden syntymiseen ja uusiin työpaikkoihin.

Hallitus parantaa myös monin tavoin nuorten koulutusmahdollisuuksia ja opetuksen laatua. Ei ole syytä eikä varaa jäädä mihinkään Pisa-hurmokseen, vaan on varmistettava paikkamme koulutuksen kärkimaana myös tulevaisuudessa. Tähän tähdätään muun muassa ottamalla nuorten ammatillisessa koulutuksessa käyttöön niin sanotut näytöt. Sosialidemokraatit edellyttävät määrärahan osoittamista näyttöjärjestelmään siirtymiseksi. Tulevaisuuden avainkäsitteitä ovat ammattiosaaminen ja ammattisivistys. Näitä tukee kehysselonteon kirjaus lukion ja ammatillisten oppilaitosten opetuksen yhteistyöstä. Pidämme tärkeänä kehittää myös oppisopimuskoulutusta ja lisätä paikkoja, sillä niiden kysyntä ja tarve ovat kasvaneet jatkuvasti.

Herra puhemies! Talouskasvun käynnistyminen viime vuoden aikana on talouspolitiikan johdonmukainen seuraus. Kokonaistuotannon 3,7 prosentin nousun taustalla oli varsin vahvana jatkunut kotimainen kysyntä, vienti sekä pikkuhiljaa elpymässä olevat investoinnit. Tulevien vuosien kehysten pitävyys on kiinni kasvun jatkumisesta sekä asteittain parantuvasta työllisyystilanteesta. Tämän vuoden kasvunäkymät näyttävät hyviltä, mistä kertovat suhdannelaitosten korotetut ennusteet. Kasvun jatkuminen on pitkälti kiinni siitä, miten kotimainen kulutuskysyntä kehittyy ja jatkuuko viime vuonna alkanut investointien elpyminen. Jos kaikki menee kohdalleen, on Suomella hyvät mahdollisuudet pitää yllä kohtuullista talouskasvua vaalikauden jälkipuolellakin.

Työmarkkinoilla on menty Suomessa oikeaan suuntaan. Viime vuonna Suomen ja euroalueen työttömyys oli samalla tasolla, mutta ensi vuonna meillä on hyvä mahdollisuus alittaa euroalueen keskimääräinen työttömyys vajaalla prosenttiyksiköllä. Vielä 90-luvun lopulla ja tämän vuosikymmenen alkupuolella Suomen työttömyys oli 1—2 prosenttiyksikköä euroalueen työttömyysastetta korkeammalla. Samalla tämä osoittaa, että kansainvälisen talouden suhdanne- ja tasapaino-ongelmista yhtä lailla kärsivä euroalue ei ole kyennyt kotimaisella kysynnällä kompensoimaan vahvan euron vaikutuksia työmarkkinoihin. Suomen hallituksen kasvu- ja työllisyyspolitiikan linjaukset ovat siis olleet oikean suuntaisia.

Herra puhemies! Työttömyyden vähentäminen vaatii talouskasvun lisäksi aktiivisen työvoimapolitiikan tehostamista. Riittävät työvoimapolitiikan voimavarat on turvattava, mutta tarvitsemme myös rakenteellisia uudistuksia. Eduskuntaryhmämme pitää työmarkkinauudistusta perusteltuna. Tosi asia on, että tällä hetkellä työtön on usein vuosikausia työttömänä ilman, että hänelle tarjotaan mitään. Tämä, jos mikä, tulee ihmiselle ja yhteiskunnalle kalliiksi. Me pidämme tärkeänä, että kehyspäätöksessä osoitetaan työttömien aktivointiin 36 miljoonaa euroa kolmen seuraavan vuoden aikana. Tavoitteemme on, että työmarkkinatukiuudistus maksaa itsensä parantuvana työllisyytenä.

Tutkimusten mukaan keskeisin syy hakeutua ennenaikaiselle eläkkeelle on työsuhteen epävarmuus. Valitettavasti suuryritykset eivät kaikilta osin kanna vastuutaan henkilöstöstään ja työllisyysasteen nostamisesta. On suorastaan irvokasta kuunnella samana päivänä uutisia pörssiyhtiön vahvasta tuloksesta ja sen käynnistämistä monen sadan hengen irtisanomisiin johtavista yt-neuvotteluista. Tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa sovittiin muutosturvan parantamisesta irtisanottujen asemaa parantamalla. Sosialidemokraatit korostavat, että hallitus on sitoutunut muutosturvan pikaiseen toteuttamiseen.

Herra puhemies! Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä korostaa ennalta ehkäisevän terveyspolitiikan merkitystä. Kaikkea yhteiskunnallista päätöksentekoa ja toimintaa tulee arvioida suhteessa terveyden edistämisen tavoitteeseen. Elintavoillamme on suuri merkitys terveydentilamme kannalta. Esimerkiksi monipuolinen liikunta edistää arjen hyvinvointia ja siirtää tarvetta terveyspalvelujen käyttöön. Olemme huolestuneita alkoholin kulutuksen ja haittojen nopeasta kasvusta. Veroalen vaikutuksia ja alkoholiverotuksen tasoa on syytä tarkastella viimeistään budjettiriihessä.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä haluaa nyt antaa erityistunnustuksen hallitukselle siitä, että eduskunnan ja ryhmämme kanta Veikkauksen jakosuhdelain toimeenpanon nopeuttamiseksi on nyt jämäkästi kirjoitettu selontekoon. Tiede, taide, liikunta ja nuorisotyö ovat hallituksen erityisessä huolenpidossa, toisin kuin ministeri Niinistön "kiipeilkää puissa" -linjanvetojen aikana.

Kehyspäätöksestä saa sen kuvan, että Kansallisen terveyshankkeen valtion rahoitusta vähennetään tai ainakin siirretään, kunnes tuottavuuskehitys on nykyistä parempi. Tämä linjaus on vastoin aikaisempia kehyspäätöksiä ja huonosti perusteltavissa, sillä terveyshankkeen keskeisimmät lakimuutokset ovat tulleet juuri maaliskuun alusta voimaan. Terveyshanke on lähtenyt hyvin käyntiin, ja sen jatko on turvattava. Terveyspalvelujen tuottavuuden parantaminen on välttämätöntä, mutta suuria edistysaskelia ei valitettavasti tehdä hetkessä. Mahdollisesti syntyvää liikkumatilaa valtiontaloudessa on ryhmämme mielestä käytettävä kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien lisäämiseen.

Herra puhemies! Vuosi sitten kehyspäätöstä tehtäessä sosialidemokraatit totesivat, että eduskunnan on syytä kehysmenettelyn avulla ottaa kantaa talouspolitiikan suuntaan ja voimavarojen ohjaamiseen puuttumatta kuitenkaan syksyn varsinaisessa budjettikäsittelyssä esiin tuleviin momenttikohtaisiin menoihin ja tuloihin. Samalla ryhmämme totesi, ettei menokehyksistä voi tehdä sellaista neljän vuoden pakkopaitaa, joka estäisi tarpeelliset toimenpiteet, jos taloussuhdanteet merkittävästi muuttuisivat. Tämä toteamus on edelleen perusteltu.

Tulevaisuudessa kannattaa harkita myös budjetin tulojen perusteellisempaa tarkastelua. Tähän näkökulmaan liittyy myös kysymys liikenneväylistä ja joukkoliikenteestä. Liikenneväylien ylläpitoon ja kehittämiseen tarvittavat määrärahat ovat aiheuttaneet jatkuvasti ongelmia kehystarkasteluissa. Tosiasia lienee se, että liikennemäärärahoja ei ole mitoitettu kehyksiin alun alkaenkaan oikein liikenneväylien pidemmän aikavälin kehittämistarpeiden kannalta. Kehysjärjestelmän toimivuuden kannalta olisi hyvä, jos liikenneväylien ylläpitoon ja rakentamiseen haettaisiin ennakkoluulottomasti uusia rahoitustapoja. Samalla valtionyhtiöiden myyntitulojen käyttöä koko kansantalouden kannalta merkittävien perusliikennehankkeiden rahoittamisessa tulisi tehdä joustavammaksi.

Herra puhemies! Ryhmämme osoittaa vakavan huolensa kehitysyhteistyömäärärahojen tasosta. Määrärahoja tulisikin nostaa asteittain aiemman tavoitteen mukaisesti. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on pitkään korostanut köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisyn tärkeyttä. Tuoreen tutkimuksen mukaan tuloerot ovat vain kasvaneet ja köyhyys syventynyt. Tämä antaa lisäpontta vaatimuksillemme köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisille toimille sekä kotimaassa että ulkomailla. Köyhyyden ja syrjäytymisen vähentäminen on tärkeä osa hallitusohjelmaa ja sisältyy vahvana punaisena lankana koko hallituskauden tavoitteisiin, kuten työllisyystavoitteeseen ja peruspalvelujen vahvistamiseen.

Eduskuntaryhmämme on esittänyt kehyskannanotossaan työmarkkinatuen korottamista ja toimeentulotuen asumisen omavastuun poistamista, jota sosiaalityön ammattilaisetkin ovat pitäneet tärkeänä. Niin kuin selonteosta ilmeni, vähävaraisten asemaa helpottavista toimista päätetään vuoden 2006 talousarvioesityksen valmistelun yhteydessä. Hallituspuolueet ovat asiasta yksimielisiä. Sosialidemokraateille on tärkeää, että asiasta on tehty periaatepäätös, ja tulemme pitämään huolta siitä, että vähävaraisten asemaa helpottavista konkreettisista toimista päätetään talousarviokäsittelyn yhteydessä.

Maija Perho /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehysriiheen kasautui paljon odotuksia. Hallituskauden puolivälin tarkasteluna kehysriihi tuotti suuren pettymyksen. Kehykset eivät sisällä hallituksen lupaamia ratkaisuja ja kehittämistoimia työllisyysasteen nostamiseksi ja kuntien taloustilanteen parantamiseksi. Hallituksen tilaisuus ratkaisujen tekemiseen tuli ja meni. Kehyspaperi on sanalla sanoen mahalasku. Vaikeissa kysymyksissä hallitukselta ei näytä löytyvän yhteistä tahtoa tai päätöksentekokykyä.

Hallitusohjelman tärkein lupaus oli 100 000 uutta työpaikkaa. Tähän lupaukseen nojaa hallitusohjelman koko muu sisältö. Työllisyyskehitys on avain talouskasvun tukemiseen, ja talouskasvu on edellytys hyvinvointiyhteiskunnan rahoitukselle. Hyvinvoinnin jakaminen on aina sitä helpompaa, mitä enemmän jaettavaa on, ja jos jaettavaa ei ole, ei voi jakaa. Siksi hallitus joutuikin laatimaan ensimmäisen leikkauslistansa kehyspäätöstä tehdessään.

Todellisuudessa työllisyyslupaus kuopattiin jo kauan sitten. Pääministeri on joutunut toteamaan, että työllisyys voi nousta tämän vaalikauden kuluessa ainoastaan 30 000—60 000 henkilöllä. Viime vuonna elettiin noususuhdanteen huippua, ja silti tämän vuoden alussa työllisiä oli vain 18 000 enemmän kuin vuotta aiemmin. (Ed. Ala-Nissilä: Kasvu jatkuu hyvänä, ed. Perho!) Talouskehityksen pikkuhiljaa hidastuessa myös työllisyyskehitys uhkaa heiketä. Tilannetta ei helpota työikäisten vähenevä määrä, joka heikentää entisestään talouskasvun mahdollisuuksia.

Hallitus ei kyennyt tekemään päätöstä edes työnantajamaksujen keventämisestä, jonka toteuttamista kokoomus on vaatinut koko hallituskauden ajan. Hallitus on luvannut aina uuden määräpäivän, jolloin ratkaisut tehdään. Kerta toisensa jälkeen määräpäivää on lykätty eteenpäin. Näin tapahtui nytkin. Hallitus sai aikaan päätöksen vain järjestelmään osoitettavasta rahasummasta. Tukimalli ja sen kohdentuminen ovat päättämättä, ja päätös siirrettiin jatkovalmisteluun ensi kesän budjettiriiheen. (Ed. Ala-Nissilän välihuutoja) Herää epäilys, löytyykö ratkaisua edes silloin. Tukijärjestelmään varattu rahasummakin on liian pieni todellisten työllisyysvaikutusten aikaansaamiseksi. Aikooko keskusta alistua SDP:n vastahankaan? (Ed. Ala-Nissilän välihuutoja) — Voisi puhelias ed. Ala-Nissilä vastata tähän, mutta myöhemmin mielellään, kiitos.

Kokoomus on esittänyt omia ratkaisujaan työllisyyden edistämiseksi viime helmikuussa. Silloin teimme 39 konkreettista toimenpide-esitystä. Nostan taas kerran esiin esimerkiksi kotitalousvähennyksen parantamisen ja perhevapaiden kustannusten tasapuolisemman korvaamisen työnantajalle, nämä kaksi siksi, että ne olisivat nopeasti, helposti ja kohtuuhintaisesti toteutettavissa. Kotitalousvähennyksellä luoduista työpaikoista ja vähennyksen vaikutuksista harmaan talouden vähentämiseen on taas saatu uutta myönteistä tietoa. Miksi tätä onnistunutta keinoa ei hyödynnettäisi laajemmin? Sitä keskustan pää-äänenkannattaja Suomenmaakin suositteli. (Ed. Ala-Nissilä: Kolme kuukautta sitten päätettiin!) Perhevapaiden kustannusten korvauksen nostamisella puolestaan olisi suuri merkitys sekä naisvaltaisilla aloilla toimiville yrityksille että nuorten naisten asemalle työmarkkinoilla. (Ed. Ala-Nissilä: Koko ajan parannetaan!)

Liikenteeseen ja väyliin ei herunut kehysriihestä lisärahaa. Liikenneministerin runsaista lupauksista ei riihessä ollut mitään apua. Tiestön ja rataverkon rapautuminen sekä liikenneyhteyksien heikentyminen ovat kuitenkin tosiasioita, jotka liittyvät työllisyyteen, yritysten toimintaedellytyksiin, investointipäätöksiin sekä aluepolitiikkaan, puhumattakaan turvallisuudesta. Toivottavasti keskusta lunastaa ryhmäpuheenvuorossaan antamansa lupaukset täällä eduskunnassa. Jäämme odottamaan mielenkiinnolla. (Ed. Ala-Nissilä: Aina lunastettu!)

Yhteensä 50 miljoonan euron lisäpanostus tutkimukseen ja kehitykseen on ainoa myönteinen asia, jolla hallitus luo tulevaisuuden talouskasvun edellytyksiä. Se on hyvä alku, mutta ei riitä yksin ratkaisemaan hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuutta. Tällä lisärahalla hallitus ei pääse edes omaan ohjelmaansa kirjattuun tavoitteeseen, puhumattakaan tiede- ja teknologianeuvoston esityksistä tai itse teettämänsä globalisaatioraportin suosituksista. Kaiken kukkuraksi vielä samanaikaiseti leikataan tiettyjen ministeriöiden tutkimus- ja kehityspanoksia. Myös yliopistojen osalta kehyspaperissa kuvatut toimet ovat aikamoista hölmöläisten peitonjatkamista: kehittämislaissa säädetyt lisäykset, jotka nekin ovat riittämättömät, mitätöidään melkein samansuuruisilla säästöillä muun muassa yliopistolaitosten yhteisistä menoista. (Ed. Ala-Nissilä: Mistä rahat, ed. Perho?) — Työllisyydestä, kiitos.

On muistettava, että satsaukset tutkimuksen ja tuotekehityksen huipulle kannattavat pidemmällä aikavälillä ainoastaan, jos koulutuksen ja sivistyksen pohja on kunnossa. Tämä pohja rapistuu kovaa vauhtia kuntatalouden yleisen ahdingon myötä. Perusopetuksen resurssit on kunnissa venytetty äärimmilleen, koulukirjojen uusimista ja jopa lyijykyniä joudutaan säännöstelemään, puhumattakaan erityisopetuksesta tai opettajien täydennyskoulutuksesta. Voiko hallitus tosissaan väittää, että pystymme tällä menolla säilyttämään Pisa-tutkimuksen kärkisijan? Kokoomus uudistaa vaatimuksensa valtionosuuksien lisäämisestä ja ikäluokkien pienentymisestä aiheutuvien säästöjen käyttämisestä koulutuksen kehittämiseen.

Kuntatalouden tilanne on lähestymässä hätätilaa. Kehyspäätös ei tuo helpotusta. Päinvastoin, kuntien uudet tehtävät heikentävät tilannetta, puhumattakaan siitä, että hallitus on tehnyt päätöksen Kansallisen terveysprojektin lisärahoituksen leikkaamisesta. En ymmärrä, miten tällainen päätös voidaan tehdä hetkellä, jolla jo sovituilla voimavaroillakin hoitotakuun toteuttaminen tuottaa ongelmia. Muun muassa Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin neuvottelut kuntien kanssa ensi vuoden budjetista ovat vaikeimmat vuosikausiin. Tässä SDP:n ryhmäpuheenvuoron pitäjä lupasi vetoapua. Tämäkin lupaus toivottavasti lunastetaan.

Kuntien menojen huima kasvu ja heikko tulokehitys vauhdittaa kuntatalouden alamäkeä. Talousongelmista kärsivien kuntien määrä nousee, ja se vaarantaa peruspalvelut. Kuntaliitto arvioi kohtuullisen hyvänkin talouskasvun tilanteessa kuntien velkaantumisen uhkaavan lähes kaksinkertaistua vuoteen 2008 mennessä.

Hallitus näyttää nyt vasta heränneen kuntatalouden tilanteeseen. Kokoomus odotti peruspalveluohjelman muodostuvan sellaiseksi käytännön työkaluksi, jolla kuntien ja valtion välisiä suhteita sekä palvelutuotannon rakennetta olisi saatu kehitettyä. Valtionosuusuudistuskin on jäämässä seuraavalle hallituskaudelle. Vasta nyt hallitus on asettamassa valtiosihteerityöryhmän valmistelemaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksia. Selitykseksi ei kelpaa se, että aiemmin ei ollut valtiosihteereitä. Jos työryhmä olisi asetettu, tuloksia olisi jo nähtävissä ja tilanne voisi olla parempi. Kuntalehdessä kuitenkin kuntaministeri Manninen sanoo, että "jos työ saadaan käyntiin". Mitä ihmeen jossittelemista tässä enää on? Ei muuta kuin hihat heilumaan.

Olemme täysin samaa mieltä siitä, että hyvinvointipalvelujen tuotantoa on kyettävä kehittämään. Monet tehdyt muutokset osoittavat, että parhaita käytäntöjä kehittämällä ja soveltamalla voidaan tuottaa palveluja edullisemmin ja monipuolisemmin laatutasosta kuitenkaan tinkimättä. On muistettava, etteivät todelliset kustannushyödyt ja tulokset näy välttämättä heti, vaan tulevat esiin vasta pitkällä aikavälillä. Hallituksen olisi syytä rehellisesti ja reilusti myöntää, että sen itse asettamista tavoitteista ei selvitä ilman luvattua lisärahoitusta. Hallituksen pitäisi aloittaa ainakin siitä, että se maksaisi kunnilta ottamansa pakkolainan takaisin nopeammalla aikataululla.

Myöskin hallituksen niin sanottu köyhyyspaketti aiheutti pettymyksen: ei tullut konkreettisia ratkaisuja kehysriihestä, ei tullut vastauksia pienituloisten eläkeläisten, lapsiperheiden, monisairaiden tilanteeseen, joihin kokoomus on kiinnittänyt huomiota. Työmarkkinatukiuudistuksesta on tehty päätökset. Se on periaatteessa myönteinen asia, mutta se ei saa lisätä kuntien kustannuksia. Kustannusneutraalisuuteen eivät usko kunnat sen paremmin kuin Kuntaliittokaan. Uudistus edellyttää myös pätevää lisähenkilökuntaa, muun muassa sosiaalityöntekijöitä, joista valitettavasti on pulaa.

Hallituksen tyhjät lupaukset eivät näytä koskevan pelkästään kotimaata, sillä hallitus lipesi kehitysyhteistyötä koskevasta sitoumuksestaan. Nyt tehdyt päätökset tarkoittavat sitä, että viimeisenä vuonna määrärahoja pitäisi kerralla nostaa 300 miljoonalla eurolla. Eihän nykyhallituskaan voi kuvitella, että seuraavalla hallituskaudella yhdessä ainoassa vuodessa tämä aukko kurotaan umpeen. Hallitus on siis luopunut 0,7 prosentin tavoitteesta, vai onko? (Ed. Pulliainen: Tosiasiallisesti on!)

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että loppupeleissä hallitukselta ei löydy lihaksia hallitusohjelmaan kirjattujen uudistusten läpiviemiseen. Kehyspäätöksen valossa herääkin vakava kysymys siitä, onko hallitus menettämässä toimintakykynsä.

Suvi-Anne Siimes /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maailman kehityshaasteisiin vastattiin viime viikolla eri puolilla Eurooppaa hyvin eri tavoin.

Ison-Britannian kehitysavun bruttokansantuoteosuus oli vuonna 2003 hieman EU:n keskitason alapuolella. Viime perjantaina Lontoossa julkistettiin kuitenkin pääministeri Tony Blairin johtaman niin sanotun Afrikka-komission raportti. Siinä vaadittiin monia Afrikalle tärkeitä asioita, yhtenä niistä teollisuusmaiden kehitysavun kaksinkertaistamista. Pääministeri Blair ilmoitti vievänsä Afrikan asiaa eteenpäin G8-maiden ja Euroopan unionin piirissä, Britanniahan valmistautuu pian johtamaan puhetta niissä molemmissa.

Myös Suomen kehitysapu oli vuonna 2003 EU:n keskitason alapuolella. Mitä pääministeri Vanhanen siis teki viime viikolla? Hän vastasi haasteeseen supistamalla Suomen kehitysyhteistyömäärärahoja kehysriihessä ensi ja seuraavana vuonna 5—10 miljoonalla eurolla. (Ed. Halme: Hieno lisä kotimaalle!) Vanhasen päätös tarkoittaa sitä, että Suomen jo aiemmin liian hitaasti kasvaneiden kehitysyhteistyörahojen kasvu hidastuu entisestään, ja se tarkoittaa sitä, että hallituksen alkuvuodesta Aasian hyökyaaltokatastrofin uhreille lupaamat 50 miljoonaa euroa ovat todella pois maailman muilta ja aivan erityisesti Afrikan köyhiltä.

Vanhasen päätös tarkoittaa myös sitä, että Suomi ei millään selviä YK:lle luvatusta 0,7 prosentin tason saavuttamisesta vuoteen 2010 mennessä. Vauhti ei yksinkertaisesti riitä. Jos asia ei muutu täällä eduskunnassa, myös seuraava hallitus joutuu lähtemään Vanhasen takia juoksuun niin pahalta takamatkalta, että sekään ei millään ehdi maaliin ajoissa. Ei siis ihme, että Vanhasen hallitus ei asettanut ainoatakaan puheenjohtajuustavoitetta EU:n kehitysyhteistyön suhteen, globaalin köyhyyden vähentäminen kun puuttuu sen maailmankartalta kokonaan.

Ei hallituksen kehyspäätöksessä tosin ole kovin paljon karttamerkkejä kotimaisenkaan köyhyyden suhteen, vaikka niitä vielä viikko sitten tällä samalla paikalla lupailtiin. Ainoa konkreettinen päätös on jo ennakkoon vahvasti markkinoitu työmarkkinatuen uudistus.

Kehyspäätöksen mukaan "uudistuksella toteutetaan pitkäaikaistyöttömien yhteiskuntatakuu". Se kuulostaa kauniilta, aivan kuten työministerin aiempi mainoslausekin, siis se, että uudistuksella siirrytään "passiivituesta aktiivitukeen". Työministerin mainostamaa aktiivisuutta tarjotaan työttömille kuitenkin vasta 500 päivän eli liki kahden vuoden työttömänäolon jälkeen, ei silloin, kun sekä tuen että työvoimatoimiston aktiivisen toiminnan tarve olisi suurin, siis esimerkiksi jo kolmen tai kuuden kuukauden jälkeen.

Myös uudistuksen rahoitus on haasteen suuruuteen nähden vaatimaton. 12 miljoonalla eurolla vuodessa pitäisi aktivoida keskimäärin 10 000 vaikeimmin työllistyvää henkilöä vuodessa. Lisäpanostus on 4,65 euroa per pitkäaikaistyötön per päivä. Sillä tuskin kovin kattavia takuita annetaan, ja siksi vasemmistoliitto ei kannata tätä uudistusta.

Me emme halua odottaa työttömyyden pitkittymistä. Me haluamme päinvastoin aktivoida työvoimatoimistoja ja antaa työtä ja tukea työttömille jo paljon aikaisemmin. Aktivointia tarvitsee nyt nimenomaan työministeriö. Sen toiminta on passiivista, kun niin monille työttömille annetaan työvoimatoimistosta vain lämmintä kättä ja seuraava käyntiaika vasta monen kuukauden päähän.

Ärade talman! Vänsterförbundet är oroat över att arbetslösheten i praktiken har slutat minska under denna regeringsperiod. I arbetslivet blir människor utmattade och man låter folk göra snuttjobb, men trots detta siktar regeringens strukturpolitik inte på sådan förnyelse som skulle säkra att man kan leva på det arbete man utför. I stället verkar målsättningen vara att stöda lågavlönat arbete. Modellen för hur det lågavlönade arbetet kommer att stödas är ännu öppen, men redan nu vet vi hur mycket pengar det finns i budgeten för det, 150—200 miljoner euro årligen, och möjligen en likadan summa i samma pott för tilläggsbudgeten också, vem vet.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton suuri huolenaihe on se, että työttömyyden aleneminen on tällä hallituskaudella käytännössä lähes pysähtynyt. Talouden kannalta tärkeä työllisyysastekaan ei ole noussut, vaan päinvastoin hieman alentunut.

Myös työssä uuvutaan ja pätkätöitä tehdään ja teetetään edelleen paljon. Mutta hallituksen rakennepolitiikka ei siltikään tähtää sellaisiin uudistuksiin, joiden tavoitteena olisi työ, jolla voi elää. Hallituksen tähtäimessä on pikemminkin se, että halpatyötä tuetaan. Halpatyön tukemisen malli on vielä kesään asti auki, mutta se tiedetään jo nyt, paljonko budjettirahaa tukeen ohjataan, vuositasolla 150— 200 miljoonaa euroa, ja voi olla, että budjetin ulkopuolelta pottiin laitetaan vielä toinen mokoma, ellei enemmänkin, lisää.

Mutta onko matalapalkkatyön tukeminen rakennepoliittisesti oikea valinta? Ohjaako se yhteiskunnan voimavaroja sinne, minne pitäisi, eli laadukkaaseen, turvalliseen ja osaavaan työhön, ja saavutetaanko sen avulla osaava, avautuva ja uudistuva Suomi? Vasemmistoliiton mielestä ei. Vasemmistoliiton mielestä Suomen työttömyysongelma ei ole ensisijaisesti kustannusongelma. Suomalainen työ ei ole ylihinnoiteltua, vaan heikon työllisyyskehityksen syyt ovat pääosin muualla, ja syitä on monta.

Yksi syistä on se, että suomalaiset yritykset investoivat pääosin aivan muualle kuin Suomeen ja, yllätys yllätys, Suomen Pankin tilastojen mukaan vieläpä paljolti sellaisiin maihin, joiden hintakilpailukyky ja reaalinen kilpailukyky ovat paljon heikompia kuin Suomen. Sen sijaan suorat sijoitukset esimerkiksi Kiina-ilmiön luvattuun maanosaan Aasiaan ovat vastoin yleistä luuloa melko pienet.

Eikö rakennepolitiikalla siis pitäisi nyt etsiä ennemminkin avaimia investointivirran takaisin kääntämiseen kuin halpatyön tukemiseen tai edes sen haasteen ratkaisemiseen, jonka tuotannollisen toiminnan jatkuva pilkkominen, ulkoistaminen ja kilpailuttaminen aiheuttaa?

Teollisten tuotteiden valmistuksen laajamittainen ulkoistaminen siirtää myös pääosan investointitarpeista alihankkijoille. Alihankkijoiden kyky investoida, kantaa riskejä, tutkia ja tehdä tuotekehitystä on kuitenkin paljon suuria yrityksiä pienempi. Kuinka siis turvataan se, että investointeja ja ennen kaikkea talouskasvun kannalta tärkeitä tutkimus- ja tuotekehitysinvestointeja syntyy riittävästi? Kysymys on hallituksen osaamista kasvun moottorina pitävän rakennepolitiikan kannalta tärkeä, mutta kehyspäätöksessä siihen ei kuitenkaan mitenkään vastata.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton mielestä suomalainen työttömyys ei ole myöskään ensisijaisesti osaamisongelma. Suurin osa työttömistä työnhakijoista ei suinkaan hae vähän tai ei lainkaan koulutusta vaativia halpatöitä, vaan tilanne työmarkkinoilla on itse asiassa päinvastainen. Suurin ryhmä esimerkiksi työttömien työtä hakevien naisten joukossa oli tuoreimpien tietojen mukaan terveydenhuoltoalan työtä hakevat. Tällaisia naisia oli vuonna 2003 yli 56 000. He siis hakivat töihin nimenomaan sellaisille aloille, joilla vaadittiin hyvää ammattitaitoa, ja sama oli ja on totta myös miesten kohdalla. Vuonna 2003 yli 84 000 työtä vailla ollutta miestä etsi nimenomaan teollista työtä, ja sitäkään ei voi tämän päivän maailmassa tehdä eikä saada ilman riittävää ammattitaitoa.

Mistä työnhakijat siis tulisivat niihin uusiin pienipalkkaisiin ja vain vähän koulutusta vaativiin tehtäviin, joiden syntyä hallitus haluaa halpatyömallillaan tukea? Hallituksen ongelma on, että se ei jostain syystä halua tukea työllistymistä normaalein ehdoin siellä, missä on nyt ja tulevaisuudessakin runsaasti luonnollista lisätyön kysyntää. Suomessa tällaisia aloja ovat erityisesti julkisen sektorin tuottamat hoiva- ja hoitopalvelut. Niillä on monien tutkimusten ja myös useimpien ihmisten arkikokemuksen mukaan eniten työvoimavajausta. Hallitus ei kuitenkaan omilla toimillaan helpota esimerkiksi kuntien taloudellista ahdinkoa vaan pikemminkin lisää sitä.

Jos rahaa siis riittää ensi vuoden kehyksissä kuntien talouden tukemisen sijasta halpatyön tukemiseen, niin mistä on kysymys? Siitä, että julkisen sektorin ja erityisesti kunnallisen hoiva- ja hoitotyön roolia halutaan supistaa. Näistä pääosin naisten tekemistä töistä halutaan maksaa vain vähän ja, jos mahdollista, tulevaisuudessa mieluusti vieläkin vähemmän.

Jos matalapalkkaisen kokopäivätyön palkkarajaksi asetetaan hallituksen halpatyömallissa 1 100 tai jopa 1 500 euroa kuussa, kuten nyt on suunniteltu, niin sen rajan alla olevista työssä käyvistä ihmisistä on jo nyt ehdoton valtaosa, ehkä jopa 80 prosenttia, naisia ja hyvin usein nimenomaan erilaisissa hoito- ja hoivatöissä tai sitten yksityisillä palvelualoilla työskenteleviä naisia.

Onko hallituksen tahto siis se, että nämä naiset ja ne pienipalkkaiset kokopäivätyötä tekevät miehet, joita myös on olemassa, päätyvät asemaan, jossa heidän tuottavuuttaan ja osaamistaan ei kannata ainakaan työnantajan toimesta kehittää, ja että he jumiutuvat halpatyön tukimallin takia asemaan, josta on vaikea päästä pois? Sen me näemme, arvoisa puhemies, vasta syksyllä.

Mutta sen, että sukupuolten tasa-arvon edistäminen ei ole hallituksen esityslistalla kovin korkealla, näemme jo nyt. Hallitus hyväksyi viime joulukuussa tasa-arvo-ohjelman, ja myös sukupuolivaikutusten arviointi tuli valtioneuvoston lainlaadintaohjeisiin niin ikään viime vuonna. Mutta onko kukaan kuullut puhuttavan Holmin—Vihriälän mallin tai ylipäätään minkään hallituksen neuvotteluissa tähän mennessä esillä olleen halpatyön tukimallin sukupuolivaikutusten arvioinnista tai siitä, miten kuntatalouden koko ajan heikkenevä tila vaikuttaa miesten ja naisten yhteiskunnalliseen asemaan? Todennäköisesti ei. Se siis hallituksen tasa-arvoa koskevista ohjeista.

Kehyspäätöksen myötä on kuitenkin tullut selväksi, että valtioneuvostolla on sama taktiikka kuin kovin miesvaltaisella herrojen Evalla. Naisia ja naisten näkökulmaa ei suurissa linjapäätöksissä tarvita. Esimerkiksi kehyspäätöksessä mainittua kunta- ja palvelurakenneuudistusta ei valmistele parlamentaarinen komitea niin kuin Ruotsissa. Sen asettamisessahan jouduttaisiin noudattamaan tasa-arvolain määräyksiä. Sen sijaan asialle laitetaan valtiosihteeriryhmä. Lopputulos on valmistelun osalta taatusti vähemmän läpinäkyvä ja todennäköisesti myös enemmän sukupuolisokea. Miten niin tasa-arvon edistäminen on siis koko hallituksen asia? Eikö asia ole pikemminkin niin, että naiset kelpaavat selittämään niitä päätöksiä, joita miehet, hallituksen kolmen kopla, tekevät? Nämä miehethän eivät ole tänäänkään paikalla.

Anni Sinnemäki /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituskausi on nyt puolivälissä, joten hallituksen ohjelman toteuttamisen pitäisi olla enemmän kuin puolivälissä. Veronalennuksia hallitus on tehnyt huomattavasti yli asetetun tavoitteen, mutta muuten ei näytä hyvältä. Kuitenkin tässä vaiheessa myös muilla politiikan aloilla pitäisi jo nyt olla näkyvissä, miten tavoitteet aiotaan saavuttaa. Suunta sen sijaan tuntuu olevan päinvastainen: Ekologisen verouudistuksen osalta otetaan askelia taaksepäin ja matalan tuottavuuden työn osalta päätöksiä on lykätty. Kaikkein vähävaraisimpien asemaan kiinnitetään huomiota, mikä on varmasti hienoa, mutta mitään todellista heidän asemansa parantamiseksi ei tehdä. Ministeri Hyssälä on käyttänyt näkyviä puheenvuoroja tarpeesta maltillisesti korottaa alkoholiveroa, mutta tämäkin asia jää silleen. Lisäksi on tietenkin tavoite 100 000 työpaikasta tällä hallituskaudella, tavoite, jonka hallitus on nimennyt keskeisimmäksi tavoitteekseen, mutta jonka on myönnetty olevan saavuttamattomissa.

Hallitusohjelmasta on toteuttamatta iso osa sen keskeisistä kirjauksista, mutta hallitus ei näytä siltä, että se olisi huolissaan tai yrittäisikään toteuttaa näitä jäljellä olevia tavoitteita. Ilmeisesti on helpompaa olla tekemättä mitään, olla tyytyväinen suosiollisiin mielipidemittauksiin ja ajatella, että yhteiskunnallisten kysymysten ratkaisu voi odottaa huomiseenkin.

Arvoisa puhemies! Rautateiden ja joukkoliikenteen kannalta budjettikehys on katastrofaalinen: joukkoliikenteeseen kohdistuu merkittäviä leikkauksia, ja rataverkkoa ei näillä määrärahoilla tosiasiassa voida kehittää. Hallitusohjelmassa tavoitteena on joukkoliikenteen kulkumuoto-osuuden kasvattaminen. Samoin useissa selvityksissä on todettu joukkoliikenteen olevan paras ja edullisin tapa edistää liikenneturvallisuutta. Nyt kehyspäätöksen yhteydessä puhutaan liikennesektorilla resursseista, jotka tarkoittavat satojen juna- ja bussivuorojen lakkauttamista. Eduskunnan on välttämätöntä puuttua tämänkaltaiseen rahoituksen ja tavoitteiden väliseen räikeään ristiriitaan.

Hallituksen täydellisestä poliittisen tahdon puutteesta joukkoliikenteen suhteen kertoo myös työsuhdematkalippu, josta esitystä ei vieläkään ole eduskuntaan saatu. Ministeri Luhtanen on luvannut tässä salissa, että hän hoitaa asian, kuten myös eduskunta on useaan kertaan edellyttänyt. Joistain selkeästi lausutuista tavoitteista voisi kai pitää kiinni!

Raideliikenteen ja joukkoliikenteen kohtalo on yksi osa hallituksen epäonnistunutta ilmastopolitiikkaa. Liikenteen kasvihuonekaasupäästöt ovat kasvu-uralla, ja liikennepolitiikalla tämä kehitys pitäisi pystyä pysäyttämään. Näillä päätöksillä tässä tullaan epäonnistumaan. Vihreä eduskuntaryhmä ilmaisee syvän huolensa siitä, miten hallitus tällä politiikalla pystyy saavuttamaan Kioton sopimuksen Suomelle asettamat velvoitteet.

Ärade talman! I sitt utvecklingspolitiska program åtog sig regeringen att uppnå FN:s millenniemål. Det är ett av de viktigaste målen den internationella gemenskapen har ställt, kanske rent av det viktigaste. I fråga om utvecklingsbiståndet är den politiska målsättningen inom den finska regeringen att uppnå 0,7 procent 2010. I den takt som regeringen beslöt i den nya budgetramen kommer Finland att uppnå drygt 0,48 procents nivå 2009. Det vill säga att man borde höja biståndet 0,22 procent per år för att kunna uppnå målsättningen. Det är inte realistiskt att tro att detta skulle komma att hända. Faktum är — och det skall man säga högt — att regeringen har givit upp målsättningen.

Ennen kehysriihtä 110 kansanedustajaa jätti kirjallisen kysymyksen kehitysyhteistyömäärärahoista ja vaati toimenpiteitä sen suhteen, miten tavoitteena oleva 0,7 prosenttia vuoteen 2010 mennessä saavutetaan. Tosiasiassa hallitus on kehyspäätöksessään leikannut kahden tulevan vuoden kehitysyhteistyömäärärahoja. Kehysten käsittelyn yhteydessä eduskunnan enemmistöllä on mahdollisuus muuttaa hallituksen päätöstä vastaamaan YK:n vuosituhattavoitteita, hallituksen omaa ohjelmaa ja eduskunnan tahtoa. Vihreä eduskuntaryhmä olettaa, että näin tullaan tekemään.

Ekologisen verouudistuksen osalta hallitus on tehnyt muutamia päätöksiä, jotka ovat olleet sen oman ohjelman vastaisia. Eräs päätös oli tölkkiveron muuttaminen viime syksyltä, ja nyt tehty päätös helpottaa maatalousyrittäjien toimeentuloa polttoaineveron palautuksilla jatkaa tätä linjaa. Mikä tahansa muu tapa tukea maatalousyrittäjiä olisi perustellumpi kuin puuttua keinotekoisesti yhden tuotannontekijän hintaan. Maataloustuottajien tuki halutaan ilmeisesti ohjata pääasiassa öljyntuottajien hyväksi. Vihreä eduskuntaryhmä kysyy hallitukselta, aikooko se tehdä kautensa aikana ainoatakaan ratkaisua, joka toimisi ekologisen verouudistuksen toteuttamiseksi. Nyt olemme nähneet vain päätöksiä, jotka etääntyvät tästä tavoitteesta. Onko ympäristöministerillä tai puolueella, josta hän tulee, jotain sanottavaa tästä linjasta?

Arvoisa puhemies! Hallituksen käsitykseksi pirullisesta huumorista voidaan lukea Kansallisen terveysohjelman toteutukseen tarkoitettuihin kuntarahoihin tehty leikkaus, joka ilmeisesti aivan sattumalta on juuri samansuuruinen kuin mitä eduskunta lisäsi tälle vuodelle kuntien valtionosuuksiin budjetin käsittelyn yhteydessä, 25 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi kuntien valtionosuusuudistuksesta osaa ollaan siirtämässä seuraavalle vaalikaudelle. Tämä toimenpide onkin hyvin johdonmukaisessa linjassa muiden hallituksen tekemien lykkäyspäätösten kanssa.

Vihreät ovat esittäneet, että uudessa valtionosuusjärjestelmässä palkittaisiin niitä kuntia, jotka panostavat ennalta ehkäisevään terveydenhuoltoon. Koska uudistukset lykkääntyvät, on löydettävä muita keinoja, joilla tähän tavoitteeseen voidaan päästä. Ehkäiseviä ohjelmia olisi saatava käyntiin mahdollisimman pian, sillä ohjelmien tulokset näkyvät vasta useiden vuosien viiveellä. Yksistään nopeasti yleistyvä aikuisiän diabetes voi romuttaa terveydenhuollon rahoituksen. Varovaisestikin arvioiden diabeteksen hoidon arvioidaan vuoteen 2010 mennessä vievän jopa 20 prosenttia terveydenhuollon kustannuksista.

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että julkisen talouden tasapaino on oikea tavoite. Olemme näiden kahden vuoden aikana esittäneet omat vaihtoehtomme vero- ja menopolitiikalle siten, että julkisen talouden tasapainosta on pidetty huolta. Emme voi kuitenkaan ymmärtää hallituksen politiikkaa, jossa ei kehyksistä päätettäessä edes pyritä siihen, että sen itse sopimat tärkeänä pitämät yhteiskunnalliset tavoitteet saataisiin rahoitettua ja siten asiallisesti toteutettua.

Matalapalkka-alojen tuesta on keskusteltu niin pitkään, että hallituksen olisi tässä vaiheessa pitänyt pystyä tekemään asiasta kokonaisratkaisunsa. Se on tietenkin vaikeaa, kun liikkumavara on saatu olemattomaksi suurilla yleisillä veronalennuksilla, joiden työllisyysvaikutukset ovat kyseenalaisempia kuin toimien, jotka kohdistuisivat palkkahaitarin alempaan päähän.

Heikoimmassa asemassa oleviin hallitus kiinnittää erityistä huomiota, ja päätöksien valossa tämä kuulostaa ironiselta tai farssilta: kiinnitetään huomiota, mutta mitään ei tehdä. Hallituksen aikaisemmista päätöksistä malli korottaa perheen ensimmäisen lapsen lapsilisiä oli ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että köyhyys keskittyy nimenomaan perheisiin, joissa on pieniä lapsia, ja monilapsisiin perheisiin. Tilastokeskuksen tuoreen tulonjakotilaston mukaan juuri lasten köyhyys on Suomessa viime vuosina kääntynyt kasvuun. Tulonjakotilaston mukaan köyhyysrajan alle jää tätä nykyä ainakin 132 000 lasta.

Edellinen hallitus teki köyhyyspaketin, jossa oli löydetty kohtuullisen hyvin kokoelma toimenpiteitä, joilla pystyttiin puuttumaan köyhyyden pahimpiin ongelmakohtiin. Tämä hallitus sen sijaan ei ole köyhyysongelman suhteen tosissaan. SDP:n puoluehallitus vaati näyttävästi asumisen 7 prosentin omavastuun poistamista toimeentulotuesta. Tämä ei toteutunut, eikä se ollut meille mikään yllätys. Ed. Gustafsson puhuu asiasta kerta toisensa jälkeen kovemmalla ja kovemmalla äänellä, mutta tarvittaisiin myös ratkaisuja.

Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että toimeentulotuen korottaminen olisi parempi tehdä toimeentulotuen normia korottamalla kuin asumisen omavastuun poistamisella. Lisäksi erityistoimet, joilla lapsiperheiden köyhyyteen voitaisiin puuttua toimeentulotuen sisällä, esimerkiksi harrastusten korvaamisen tekeminen lakisääteiseksi, olisivat perusteltuja. Huonoin vaihtoehto on kuitenkin hallituksen ratkaisu olla tekemättä mitään.

Työmarkkinatuen korotus selkeyttäisi ensisijaisen ja toissijaisen sosiaaliturvan suhdetta ja vapauttaisi toimeentulotuen jakamisesta ennalta ehkäisevään sosiaaliturvaan sen kipeästi kaipaamia resursseja. Tätä samaa tavoitetta palvelisi myös toimeentulotuen normitetun osan maksamisen Kelalle siirtäminen, jota vihreä eduskuntaryhmä on vaatinut pitkään ja jota myös monet köyhyyskysymyksiin erikoistuneet tutkijat ovat tukeneet.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin liittyy myös oikeusministeriön määrärahakehys, josta tässä kehyspäätöksessä säästetään, vaikka kaikkien tiedossa ovat ne vakavat ongelmat, joita on vuosikausia ollut vankeinhoidon resursseissa. Vankeuslain uudistuksen on laskettu edellyttävän noin 5 miljoonan euron määrärahalisäystä. Aikooko hallitus taas tuoda eduskunnan käsiteltäväksi lainsäädäntöä ilman sen toteuttamiseen vaadittavaa rahoitusta? Näin kävi myös nuorisorangaistuksen kanssa. Jos yhteiskunta ei ole valmis rahoittamaan vankeinhoitoa sillä tavalla, että inhimillisen kohtelun normit täyttyvät, silloin pitää olla valmiutta toteuttaa sellaista kriminaalipolitiikkaa, että vankeustuomioita ei määrätä nykyisellä tavalla.

Christina  Gestrin  /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman, herra puhemies! Hallituksen esittämät uudet budjettikehykset eivät ole kovinkaan uudet; ne perustuvat itse asiassa hallitusneuvottelujen yhteydessä tehtyyn alkuperäiseen sopimukseen. On vaativa haaste saada samat kehykset pitämään neljän vuoden jaksolla, menot ja kustannukset lisääntyvät omalla voimallaan. Hallituksen suunnitelma perustuu kuitenkin siihen, että mahdolliset lisäkustannukset voidaan ottaa huomioon tulevissa lisäbudjeteissa vaalikauden aikana.

Yhtenä hallituksen kolmesta päätavoitteesta on vahvistaa osaamista yhteiskunnassa ja parantaa näin asemiamme globaaleilla markkinoilla. Onkin aivan oikein tehdä nyt suurpanostus peruskoulutukseen, tutkimukseen ja soveltavaan tutkimukseen. Samanaikaisesti meidän on pyrittävä siihen, että nuoret valmistuvat nopeammin ja tulevat aikaisemmin työmarkkinoille.

Hallitus esittelee nyt joukon varsin tarpeellisia toimenpiteitä. Opinto-ohjausta peruskoulussa ja toisella asteella on parannettava. Lähes 25 prosenttia peruskoulun tai lukion päättävästä ikäluokasta ei saa mitään varsinaista ammatillista koulutusta. Suomella ei ole varaa päästää neljäsosaa nuorista työelämään ilman asiaankuuluvaa koulutusta.

Utöver det här borde läroavtalsutbildningen öka i omfång. Upp till 15 procent av dem som går ut grundskolan varje år får aldrig någon andrastadieutbildning och en femtedel uppnår inte inlärningsmålen i grundskolan. De här eleverna har väldigt litet intresse av att fortsätta på skolbänken. De vill ut i arbetslivet och pröva på något nytt. Också de här krafterna bör vi ta vara på.

Det är positivt att regeringen går in för att försnabba gymnasiegången så att den klaras av på tre år, alltså att den klaras av på tre år. Däremot ställer svenska riksdagsgruppen sig frågande till en systematisk sammangång mellan gymnasiet och yrkesutbildningen. Det finns givetvis mycket vardera skolorna kan dra nytta av genom ett gott samarbete, men vi måste ändå minnas att deras funktion är olika. Nivån och kraven i undervisningen i gymnasierna får inte ytterligare sänkas.

För en månad sedan slog över 200 matematikprofessorer och lektorer i högskolorna larm över att de nya studerandena inte längre har den kunskap de borde för att kunna inleda sina naturvetenskapliga studier. Ifall Finland även i fortsättningen skall vara ett ledande land inom informationsteknologin måste vi se till att grundutbildningens nivå höjs.

Puhemies! Hallituksen budjettikehysten yhtenä päätavoitteena on julkisen sektorin kustannusten kasvun kuriin saaminen. Muissa maissa valitetaan, että julkinen sektori on liian suuri, meillä Suomessa, että se on liian kallis.

Hallitus on asettanut tavoitteeksi uusien mallien luomisen kunnallisten peruspalvelujen järjestämiselle. Ajatuksena on optimaalisen koon ja optimaalisen väestöpohjan löytäminen kaikilla sektoreilla. Kunnallisten rakenteiden uudistaminen näyttää väistämättömältä. Yhä useammat yhtyvät veikkaukseen, jonka mukaan Suomessa on noin 340 kuntaa nykyisten 440:n asemasta kymmenen vuoden kuluttua. Kysymys kuuluukin: Miten tämä tehdään? Käytetäänkö piiskaa vai porkkanaa?

Sisäasiainministeriö on jo antanut näytteen menetelmistään. Lakiehdotus pakkoyhteistyöstä Pääkaupunkiseudun kuntien välillä on esimerkki siitä, mitä kuntasektorilla on odotettavissa, jollei mitään ala tapahtua. Tämän vuoksi kuntien pitäisikin nyt vapaaehtoisesti lähteä etsimään tulevia yhteistyökumppaneita ja aloittaa tehokas yhteistyö mahdollisimman nopeasti.

Då sammanslagningsivern gått upp i varv igen kan det vara bra att minnas, att de 50 största kommunerna står för 75 procent av de offentliga utgifterna i Finland. De övriga 390 kommunerna står för endast en fjärdedel av kostnaderna. Ändå är det främst dessa kommuner man vill slå ihop.

Man vinner inte mycket genom att slå ihop förvaltningar, eftersom det inte är inom förvaltningen i kommunerna som kostnaderna ökar. Det är inom serviceproduktionen som kostnaderna skenar iväg och det problemet löser man inte med systematiska sammanslagningar.

Svenska riksdagsgruppen motsätter sig tvångssammanslagningar av kommuner. Våra erfarenheter i Svenskfinland visar att de ekonomiska vinningarna blir marginella. Däremot har de sammanslagna kommunerna vunnit på en starkare regional roll samt en ökad kunskapsbas bland invånarna för att sköta gemensamma angelägenheter.

Det finns många andra sätt att förbättra ekonomin förutsatt att man börjar agera i tid. Kommuner kan ha ett fulländat samarbete utan att för den skull gå samman. Till exempel har de tre kommunerna på Kimitoön i Åboland flera gemensamma tjänstemän och förvaltning inom flera sektorer. Liknande modeller finns i Sydösterbotten. Skolbarnen går inte nödvändigtvis i sin egen skola inom kommunernas gränser, utan i den skola som ligger närmast. Samma modell kan genomföras i andra delar av landet.

Hallituksen kolmas pääkohta koskee vaikeasti työllistettäviä alhaisen tuottavuuden aloilla. Hallitus on kehysratkaisun yhteydessä tehnyt päätöksen työmarkkinatuen yhdistämisestä aktivoiviin toimenpiteisiin. Tämä on terve linjaus. Ruotsalainen kansanpuolue on aina ensimmäisistä niin sanottua kansalaispalkkaa koskevista keskusteluista lähtien ollut sitä mieltä, että valtion tukiin tulee liittyä jonkinlaista aktiivisuutta tuen saajan puolelta. Uudistusta ei pidä käsittää siten, että nyt halutaan rangaista työttömiä. Päinvastoin kyse on kunnollisesta taloudellisesta panostuksesta työttömien auttamiseksi takaisin jaloilleen 500 päivän työttömyyden jälkeen.

Viimeisimmän vaalitaistelun aikaan esitimme työnantajamaksujen alentamista alhaisen tuottavuuden aloilla. Hallitus ei sen sijaan ole onnistunut löytämään mallia, jolla olisi riittävän suuret dynaamiset vaikutukset ilman, että tämä johtaisi työnantajamaksujen yleiseen korottamiseen. Olikin paikallaan, että hallitus otti jatkoajan asian jatkovalmistelussa. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä hallituksen ratkaisun tulisi lähteä kelamaksujen alentamisesta.

Regeringens beslut att skära ned biståndsanslagen är olyckligt. Så gott som alla medborgare hade accepterat en rejäl höjning av biståndsanslagen i synnerhet nu efter erfarenheterna den här vintern. För u-landsbiståndets del betyder regeringens beslut nu att man 2009 kommer att stå på en nivå om 0,48 procent av bnp.

Svenska riksdagsgruppen anser att regeringen bör ompröva sitt beslut i samband med budgetmanglingen i augusti och hålla fast vid beslutet om att biståndet skall utgöra 0,7 procent av bnp 2010.

Med tanke på den alarmerande utvecklingen av de sociala problemen och med tanke på miljöproblemen i Östersjöområdena är det inte heller lyckligt eller önskvärt att skära i närområdesanslagen.

Lantbrukets inkomstutveckling har varit klart negativ de senaste åren. Gaffeln mellan jordbruket och jämförbara löntagargrupper ökar på ett oroväckande sätt. Därför var det på sin plats att lantbruket fick sin del av regeringens inpo-uppgörelse. Beslutet om återbetalning av en del av jordbrukets och växthusnäringens bränsleacciser är ett bra instrument som bromsar kostnadsökningarna på ett jämbördigt sätt för alla inom näringarna.

I regeringens rambeslut ingår krav på nedskärningar inom alla ministerier. Inom svenska riksdagsgruppen är vi väldigt måna om att regeringen förverkligar de program som man redan har kommit överens om. Vi inte se nedskärningar i till exempel det nationella hälsovårdspaketet och vi önskar också att regeringens infrastrukturprogram kan genomföras som planerat.

Herr talman! Regeringen har valt att förhålla sig försiktigt till den ekonomiska utvecklingen och uppmanat förvaltningen till återhållsamhet. Det är en klok utgångspunkt. Vi vill får också rapporter om nya tillväxtsiffror och prognoser om att ekonomin börjar återhämta sig. Därför kan vi anse att regeringens budgetramar ligger på en stabil grund.

Päivi Räsänen /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskinäisiin kiistoihin juuttunut punamultahallitus on jättämässä tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskunnan pelastamisen seuraavan hallituksen vastuulle. Työllisyysasteen nostaminen ensi vaalikauden loppuun mennessä 75 prosenttiin on täysin välttämätöntä, jotta selviydymme väestön ikääntymisen aiheuttamasta murroksesta. Jos tässä epäonnistutaan, hyvinvointipalvelut ja sosiaaliturva ovat uhatut.

Ihmettelen, miten punamultahallituksen on ollut niin helppo sopia miljardiluokan tulo-, alkoholi- ja varallisuusveron kevennyksistä jopa ohi hallitusohjelmaan kirjattujen tavoitteiden, kun taas matalapalkka-alojen työnantajamaksualennuksista, köyhyyspaketista tai liikenneinvestoinneista ratkaisuja joudutaan kerta toisensa jälkeen lykkäämään.

Hallituksen tärkein tavoite on vaalikauden aikana luoda 100 000 uutta työpaikkaa. Se myös edellyttää, että työllisyyttä edistävät toimet asetetaan päätöksenteossakin etusijalle. Miten hallitus uskaltaa lykätä työllisyystavoitteensa kannalta tärkeimmät ratkaisut vaalikautensa viimeiseen vuoteen?

Nyt sovittu 150—200 miljoonan euron suuruinen satsaus matalapalkka-alojen tukeen on kovin vaatimaton verrattuna näihin miljardiluokan yleisiin tuloveronkevennyksiin. Kristillisdemokraatit ovat vakuuttuneita siitä, että jos veronkevennysvara olisi edes osittain kohdennettu jo aiemmin matalapalkka-alojen työllistämiseen, julkisiin hyvinvointipalveluihin sekä tutkimukseen ja koulutukseen, työllisyysvaikutukset olisivat selvästi tehokkaammat. Panostuksen tulisi olla vähintään puolen miljardin euron luokkaa, jotta sillä olisi edes tuntuva vaikutus rakennetyöttömyyden rasittamilla aloilla.

Maataloustupoa on odotettu syksystä alkaen, ja nyt saatiin syntymään päätös maatalouteen kohdistuvasta energiaverotuksen kevennyksestä, joka oli lehtitietojen mukaan keskustalle kynnyskysymys. Kuitenkin MTK:n odottamat keskeiset ratkaisut kansallisen tuen korotuksesta ja kotieläintilojen lomapäivien lisäyksestä jäävät edelleen odottamaan syksyä. Työntekijäjärjestöt tuskin suostuisivat samaan, mihin maataloudenharjoittajat on selkä seinää vasten ajettu: alenevaan tulokehitykseen ja loputtomaan epävarmuuteen.

MTK:n Esa Härmälä onkin todennut useassa haastattelussa, että juuri maatalouskysymykset tuntuvat olevan erityisen tuskallisia tälle hallitukselle verrattuna vaikkapa edeltäviin hallituksiin. Tämä hallitus joutuu käymään niistä ideologista kädenvääntöä. Keskustavetoinen hallitus ei ole kyennyt myöskään keskeyttämään maaseutualueiden palveluiden vähentämistä, ja kunnat on jo peloteltu uhkaamalla valtionosuuksien pienentämisellä jatkamaan esimerkiksi kyläkoulujen lakkauttamista.

Arvoisa puhemies! Kehysriihi paljasti, että toisin kuin keskustalle, joka sai näitä kynnyskysymyksiään läpi, vähimmäistoimeentulon parantaminen tai toimeentulotuen asumiskulujen omavastuuosuuden kevennys ei näytä sittenkään olleen sosialidemokraateille kynnyskysymys, kuten monet demarikansanedustajat ovat täällä salissakin vakuuttaneet. Köyhyyspaketti jäi edelleen vaille sisältöä.

Mielestäni perimmäinen ongelma tässä kehyspäätöksessä on se, että hallitus on toiminut väärässä järjestyksessä. Heti alkuun hassattiin käytettävissä oleva liikkumavara ylimitoitettuihin tuloveronkevennyksiin sekä hätiköityyn alkoholiverotuksen keventämiseen, minkä seurauksena valtiontalouden liikkumavara on nyt niin kapea, että työllisyyden hoitamiseen, pienituloisille eläkeläisille tai köyhille lapsiperheille ei enää ole jaettavaa. Miksi muuten alkoholiveron korotusta ei käsitelty kehysriihessä? Eikö ministeri Hyssälä tuonutkaan julkisuuteen saattamiaan esityksiä hallituksen pöytään? (Ed. Pulliainen: Salainen pöytäkirja!) Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä noin 10 prosentin korotus väkevien alkoholijuomien veroon olisi paikallaan tehdä heti, varsinkin kun Virokin on korottamassa alkoholiveroaan.

Kuntatalous on ennakoituakin heikommassa tilassa. Kansallisen terveyshankkeen kustannukset ovat ylittäneet hallituksen aiemmat arviot, aivan kuten kristillisdemokraatit jo etukäteen varoittivat. Kehysriihessä kuntien kriisiin ei tullut ratkaisua, vaan päinvastoin, esimerkiksi ministeri Hyssälä sai tehtäväkseen etsiä säästöjä Kansallisen terveyshankkeen toteuttamisesta.

Hallitus ei saanut aikaan päätöstä tarpeellisista liikenneinvestoinneista, vaikka hallituksella on voimassa päätös, että valtion omaisuuden myyntituloista vuosittain 10 prosenttia 500 miljoonan euron yli menevästä osasta käytetään muun muassa liikennehankkeisiin. Viime vuoden osaltakin päätökset ovat edelleen tekemättä. Mielestäni eduskunnan on nyt otettava ohjat käsiin. Tärkeät päätiehankkeet on pantava pikaisesti käyntiin tiestön rappeutumisen estämiseksi, elinkeinoelämän tarpeiden turvaamiseksi, työllisyyden vauhdittamiseksi ja myös liikenneturvallisuuden edistämiseksi. Lisäksi junaliikennettä uhkaava laaja alasajo on estettävä.

Kiinteistöveron korotus on väärä tapa kompensoida veronkevennysten kielteisiä vaikutuksia kuntatalouteen. Kiinteistövero nostaa entuudestaan korkeita asumiskustannuksia ja kohdistuu kipeimmin köyhiin ja velkaisiin talouksiin. (Ed. Vielma: Se on punamultahallituksen piilovero!)

Arvoisa puhemies! Juhlapuhetasolle ovat jääneet myös globaalin vastuun korostukset. Suuri joukko kansalaisjärjestöjä on lähestynyt viime päivinä päättäjiä kehitysavun nostamiseksi tuohon 0,7 prosentin tavoitteeseen vuoteen 2010 mennessä, kuten hallitusohjelmaankin on kirjattu. Kirkon Ulkomaanavun nuoret kampanjoivat viime viikolla leiriytymällä telttoihin ja yrittämällä tulla toimeen kahdella eurolla päivässä, jonka summan varassa elää yli puolet maailman väestöstä. Tasavallan presidenttikin kävi lehtitietojen mukaan rohkaisemassa leiriytyjiä, ja hän kertoi uskovansa, että kansalaisvaikuttaminen vaikuttaa.

Viime viikolla välikysymyskeskustelussa sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa ed. Valto Koski vaati: "Muutos on tehtävä, niin kuin Kiasman edessä teltoissa yöpyvät nuoret meitä tänään muistuttavat." Pöytäkirjan mukaan ed. Ala-Nissilä säesti häntä kyllä-huudolla. Mutta mitä hallitus teki? Kehitysavun määrää ei kehysneuvotteluissa aiemmin sovitusta lisätty, vaan leikattiin 5 miljoonalla eurolla. Arvoisat hallituspuolueiden kansanedustajat, joita ei kovin montaa salissa näytä istuvan tällä hetkellä — ed. Paloniemi taitaa olla ainoa — kysyn: Hyväksyttekö te, että hallituksenne on luopunut tästä hallitusohjelman tavoitteesta saavuttaa 0,7 prosentin taso vuoteen 2010 mennessä? Tämän päivän uutisen mukaan kehitysyhteistyöministeri Lehtomäki enää toivoo, että Suomen tavoite kehitysyhteistyömäärärahan nostamiseksi YK:n suosittelemaan 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta saavutettaisiin vuonna 2012 tai 2013.

Arvoisa puhemies! Sitran yliasiamies Esko Aho varoitti äskettäin, että Euroopan unioni ajautuu suuriin ongelmiin, ellei se kykene uudistumaan. Lissabonin strategia on lähes umpikujassa ja vakaus- ja kasvusopimusta romutetaan, kun päinvastoin Euroopan unionissa pitäisi nyt etsiä dynamiikkaa. Pysähtyneisyys näyttää koskevan myös Suomen hallitusta, joka on sokeutunut näkemään tosiasioita kansakunnan tilasta eikä kykene päätöksentekoon.

Timo Soini /ps (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tulin tänne oikeiston puhujakorokkeelle, kun vasemmisto on köyhille täysin kuuro, jos täältä nyt sitten pientä muutosta olisi tulemassa, vaikka ei vaikuta todennäköiseltä.

Hallitus julisti välikysymysvastauksessaan viime viikon keskiviikkona antavansa nyt esillä olevan budjettikehyspäätöksen yhteydessä niin sanotun köyhyysohjelman, jolla merkittävästi parannetaan huonosti toimeen tulevien kansalaisten asemaa. Muutamassa päivässä tälle ohjelmalle on käynyt kuin tunnetussa sadussa, jossa hiiri toimi kissan räätälinä: ei tullut takkia eikä tullut liiviäkään, tuli vain huppu köyhien silmille, jotta he eivät huomaisi, kuinka heitä on petetty. Selonteon kappaleessa, jossa esitetään toimia "kaikkein vähävaraisimpien aseman parantamiseksi", keskitytään lähinnä toimiin työvoiman kysynnän vahvistamiseksi matalapalkkaisissa kokoaikatöissä eli käytännössä työttömien pakottamiseen töihin palkalla millä hyvänsä. (Ed. Pulliainen: Miten niin palkalla millä hyvänsä?) Tämänkin toimenpiteen kustannusrasitteet sysätään pääosin kuntien maksettaviksi.

Perussuomalaisten mielestä vähävaraisimpien kansalaisten eli työttömien, pieneläkeläisten, pitkäaikaissairaiden, lapsiperheiden ja eläkeläisten asemaa näillä hallituksen toimilla ei paranneta. Suurin osa heistä ei ole enää tai ei ole vielä työiässä, tai sitten he eivät ole työkykyisiä. Tämän takia halpatyöhön pakottaminen ei kohdistu valtaosaan vähävaraisista lainkaan. Nyt esitettyjen keppitoimenpiteiden sijaan olisi tullut parantaa vähävaraisimpien toimeentuloa olemassa olevia sosiaalisia etuuksia parantamalla eli nostamalla perustyöttömyysturvaa, pienimpiä eläkkeitä, lasten kotihoidon tukea sekä opintotukea. Lisäksi verosta vapaan tulon ylärajaa olisi tullut korottaa niin, ettei edellä mainituilta kansalaisilta menisi enää tuloistaan veroa. Tämä olisi välittömästi lisännyt näiden ihmisten elintasoa ja samalla palautunut nopeasti kotimaisen kulutuskysynnän muodossa myönteisenä vaikutuksena kansantalouteemme. Selonteossa esitetty epämääräinen lupaus tehdä päätöksiä tarpeellisista toimista vähävaraisimpien toimeentulon parantamiseksi on juuri se huppu, josta äsken mainitsin.

Arvoisa puhemies! Selonteossaan valtiontalouden kehyksistä vuosille 2006—2009 hallitus myöntää epäonnistuneensa työttömyyden vähentämisessä ja työllisyysasteen kohottamisessa. Tunnustus lienee vaalikauden taittuessa jälkimmäiselle puoliskolleen pakon sanelema. Hallituksen ei tarvitse kuitenkaan hävetä epäonnistumistaan, sillä samalla tavalla kävi myös edeltäjähallitukselle, sille kuuluisalle Niinistön hallitukselle, josta täällä ed. Gustafssonkin mainitsi. Myöskään jatkossa ei ole luvassa merkittävää vetoapua maailmantalouden taholta, sillä kansainvälinen talouskehitys on kääntynyt heikkenevään suuntaan, kuten selonteon esittelyssä ministeri Widerooskin äsken myönsi.

Kiinassa ja Intiassa jatkuva huippuvauhtinen talouskasvu ei hyödytä suomalaisia, itse asiassa päinvastoin, koska suuryritystemme toiminnan siirtäminen näihin halpatuotantomaihin vie suuria määriä työpaikkoja Suomesta ja Euroopasta ja korkeammalla tuottavuudella ja verovapauksilla saadut korkeat voitot ohjautuvat pääasiassa kansainvälisille sijoittajille ja harvoille kotimaisille raharikkaille. Ei ole ihme, että näiden, lainausmerkeissä, räkärikkaiden suomalaispohatoiden tulotaso viimeisen kymmenen vuoden aikana on noussut 120 prosenttia eli satakertaisesti pienituloisempaan kansanosaan verrattuna.

Työttömyyttä on selvästi hoidettu väärin lääkkein. Suurien vientiyritysten suosimisen sijaan Suomessa tulisi keskittyä tukemaan pieniä ja keskisuuria työvaltaisia yrityksiä, niin että ne voisivat luoda normaalipalkkaisia työpaikkoja, ei mitään alipalkkatyöpaikkoja. Valtiontalous ja kansalaisten elintaso voi kasvaa nykyistä paremmin vain saamalla maahamme kunnollisen elintason takaavia työpaikkoja, ei luomalla uusköyhiä alipalkattuja työpaikkoja. Luonnollisesti tarvitaan osalle työttömistä tukityöllistämistä pitkään jatkuneen työttömyyden tuoman syrjäytymisen ehkäisemiseksi, mutta tavoitteena tulee kuitenkin aina olla kunnollisen palkkatason turvaama työsuhde. Vai mitä, ed. Gustafsson?

Arvoisa puhemies! Hallitus asettaa selonteossaan tavoitteekseen valtion henkilöstömäärän supistamisen vuosittain 2 prosentilla. Töitä ei ole kuitenkaan tarkoitus vähentää vastaavasti, vaan kyse on tuottavuuden lisäämisestä. Valtio lähtee työnantajana käytännössä samalle linjalle kuin yksityinen sektori eli työtahdin kiristämisen linjalle. Joissakin tapauksissa tavoite on tietysti kannatettava, mutta mikäli siinä mennään yhtä pitkälle kuin monissa yrityksissä, tuloksena on työviihtyvyyden väheneminen ja työntekijöiden ennenaikainen loppuunpalaminen. Tämä ei varmastikaan tue pyrkimyksiä eläkeiän nostamisesta ja työssäoloajan pidentämisestä. Lisäksi hallitus toteaa selvästi, että sen toimet lisäävät työvoiman lisäämisen tarvetta kunnissa, jotka tämän lisäksi tulevat lähivuosina kohtaamaan ennennäkemättömän eläköitymisilmiön suurten ikäluokkien siirtyessä pois työelämästä. Kuinkahan hallitus kuvittelee jo nyt mittavissa talousongelmissa kamppailevien kuntien selviävän niistä uusista kustannuspaineista, kun nykyisilläkin velvoitteilla jo puolet kunnista tekee käytännössä tappiota?

Veropolitiikassa hallitus on jatkanut edeltäjiensä tapaan hyvätuloisia ja euroreppuporvareita suosivalla linjalla. Huippuesimerkki tästä on ensi vuonna toteutettava varallisuusveron poistaminen, joka luo mukavan potin muutamalle kymmenelletuhannelle Suomen rikkaimmalle kansalaiselle. Perussuomalaisten mielestä on käsittämätöntä, että hallitus kuvittelee edelleen työllisyyden paranevan ja kansantalouden kohenevan sillä, että kaikista hyvätuloisimpien verotusta kevennetään samalla kun esimerkiksi pienituloisimpien verotus parhaimmassa tapauksessa pysyy ennallaan. Kyllä verojen ja maksujen tulisi määräytyä veronmaksukyvyn eikä kansalaisryhmien vaikutusmahdollisuuden tai äänestysaktiivisuuden mukaan.

Arvoisa herra puhemies! Suomen tiestön kunto heikkenee pelottavaa vauhtia perustienpidon määrärahojen pitkään jatkuneen alimitoituksen ja uuden tienpidon liikelaitostamisen seurauksena. Tästä ovat karmeimpina todisteina useat suuronnettomuudet. Ei riitä, että tien parantamisen sijaan kunnostetaan sen pintaa ja alennetaan nopeusrajoituksia. Pinta-alaltaan ja välimatkoiltaan suuressa maassa tulisi merkittävän kansallisomaisuutemme eli tiestön kunnossapitoon ja peruskorjaukseen satsata hallituksen kehysselonteossaan esittämää enemmän varoja. On karmaisevaa ajatella, että kun on syrjäalueen kunta, jossa vielä on yritystoimintaa, niin monet yritykset siellä miettivät, voiko täällä toimintaa jatkaa, koska tiet eivät ole liikennöitävässä kunnossa. Tämmöinen ei ole järkevää talous- eikä aluepolitiikkaa. Muistutettakoon myös, että autoilijoilla on oikeus vaatia parempia teitä ja niiden kunnossapitoa, koska heiltä peritään erilaisia veroja ja maksuja yhä enenevässä määrin valtion pohjattomaan kassaan. Ainoa joukkoliikenteen muoto, joka on kehittynyt, on näitten euroreppurikkaiden huvijahtikuunareiden risteilyt Karibianmerellä, koska niitä on ollut kaikista eniten. Se on ainoa liikenne, joka on selvästi mennyt eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Hallitus unohti viime viikon välikysymysvastauksessaan maatalouden täysin. Sama linja jatkuu myös valtiontalouden kehysten osalta. EU:n maataloustukien uudistukseen ei käytännössä varauduta lainkaan, vaikka se uhkaa suomalaisen maatalouselinkeinon tulevaisuutta. Viimeistään tässä vaiheessa olisi tullut varautua merkittäviin kansallisen tuen lisäyksiin lähivuosina. Ainoa asia, mikä nyt on parantunut tässä suhteessa, on, että nyt kepu — ed. Paloniemi — muisti maatalouden ryhmäpuheenvuorossaan mainita. Viime kerralla kepu ei edes maininnut koko maataloutta, mutta talonpojan tappolinja jatkuu sumeilematta Suomessa osana EU-kolhoosia.

Arvoisa herra puhemies! Eriarvoistuminen Suomessa kiihtyvällä vauhdilla on kasvava ongelma. Hallituksen valtiontalouden kehyksiä vuosille 2006—2009 käsittelevä selonteko ei tilannetta muuta. Kansalaisten ja alueiden välinen elintasokuilu jatkaa kasvamistaan. Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, niin kuin Vanhassa testamentissa sanotaan.

Perussuomalaiset katsovat hallituksen valitseman linjan olevan edesvastuuton ja lyhytnäköinen. Mielestämme yhteiskunnan, niin valtion kuin kuntienkin, perustehtävänä on taata kaikille kansalaisille tasavertainen, ihmisarvoinen ja turvattu elämä. Jokaiselle ihmiselle, joka ei pysty itseään elättämään, on tultava apuun.

Arvoisa herra puhemies! Tällä kelvottomalla linjalla en soisi olevan kansan kannatusta.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Kaikesta kritiikistä huolimatta, mitä täällä on oppositiopuolueiden taholta kuultu, hallitus pitäytyy kehysselontekonsa linjassa, jossa hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden perusta on työllisyydestä ja talouskasvusta huolehtiminen. Se on todettava, että talouskasvun ja työllisyyden kehitys ei hallituksen alkutaipaleella ole ollut kovin nopea, mutta siihen on omalta osaltaan vaikuttanut kansainvälisenkin taloustilanteen kehityksen hitaus.

Hallitus joutui siis tekemään etupainotteiset päätökset kotimaisen kulutuskysynnän elvyttämiseksi, ja nyt näkyy tuloksia. (Ed. Pulliainen: Oho, missä niitä näkyy?) Jo vuonna 2004 talouskasvu lähti selkeästi kasvu-uralle, ja tammikuussa tänä vuonna meillä on 18 000 ihmistä enemmän työssä kuin vuotta aikaisemmin, työllisyysaste on noussut, ja myös työttömyysaste on laskenut, ja tällä uralla on nyt jatkettava.

Täällä käyty kehyskeskustelu ei ole ollut aitoa kehyskeskustelua. Tähänhän sekoittuu koko ajan myöskin budjettitasoinen keskustelu. Se tietysti on hyvä pitää mielessä, että me puhumme nyt kehyksistä ja elokuussa sitten hallitus budjettiriihessään käsittelee yksityiskohtaisempia toimenpiteitä. Mutta on pidettävä mielessä, että tämä hallitus on ohjelmansa mukaisesti tehnyt menolisäyksiä 1,12 miljardia euroa valtion menoihin.

Kehyksiä on jouduttu tässä matkan varrella tarkistamaan monestakin syystä. Mittavin syy tähän kehystarkistukseen on ollut kuntien ja valtion välisen kustannusjaon tarkistus, joka on aiheuttanut 502 miljoonaa euroa lisämenoja valtiolle. Nämä on nyt pakostakin jaksotettava. Valtiontalouden uskottavuus ei sitä kestä, että ne varat olisi kerralla kunnille annettu.

Näiden menolisäysten takia, joita myöskin eduskunta on omalta osaltaan tehnyt, jakamaton vara oli kuivumassa kokoon. Silloinhan me tiedämme, että ei ole mahdollisuutta tehdä näitä äkillisiä ja tarpellisiakin menolisäyksiä jatkossa. Senpä takia tämän kehysvalmistelun yhteydessä toteutettiin todellista tasapainoajattelua. Jokainen ministeriö joutui tekemään omalta osaltaan säästöesityksen. Sillä tavalla saatiin sitten näille jäljellä oleville hallituskauden vuosille jakamatonta varaa. Sen lisäksi kehysselonteossa painotetaan hallituksen keinoja talouden kuntoonsaattamiseksi ja kunnossapitämiseksi eli julkisten menojen kasvun hillintää. Ja yksi tärkeä asia: Kun tätä jakamatonta varaa nyt luotiin, niin samalla tässä — jos kuuntelitte ministeri Wideroosin vastauksen — todettiin selkeästi, että jos hallitus tekee lisää menopäätöksiä, ne kohdennetaan kaikkein vähävaraisimmille. Samalla talouden kasvupotentiaalia parannetaan vaikuttamalla koulutukseen, tutkimukseen ja osaamiseen.

Eli minusta tässä ihan selkeästi tehtiin tilaa valtiontalouden kehyksiin, ja hallitus on useassa eri yhteydessä todennut, että lisämenopäätökset tehdään kaikkein vähävaraisimpien hyväksi. Näitä lisämenopäätöksiä on nyt mainittu tässä kehysselonteossa. Te olette arvostelleet täällä sitä, että nämä kohdentuvat työmarkkinoihin ja matalan tuottavuuden alojen mahdolliseen tukipäätökseen. Ne ovat osa näitä asioita, jotka aivan kiistatta vaikuttavat myöskin kaikkein vähävaraisimpien elämään, kaikkein vaikeimmin työllistettävissä olevien ihmisten elämään, mutta samanaikaisesti hallitus tekee koko ajan valmistelutyötä budjettiriihtä varten köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi tarvittavien toimenpiteiden valmistelussa. Tuo valmisteluhan lähti nyt hyvin laajalta pohjalta. Eduskunta on siitä tehnyt oman lausumansa. Sen lisäksi hallitus politiikkariihissään tämän vuoden alussa paneutui myös köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemiseen. Hallitus teki väliarvion omasta toiminnastaan ja totesi, että näihin asioihin on nyt panostettava, ja nyt todella tehtiin kehyksissä tilaa ja on sanottu, että lisäpäätökset tehdään.

Kun täällä on perätty köyhien ja myöskin naisten tasa-arvon edistämistä, niin on todettava, että kunnossa oleva julkinen talous, kunnossa olevat julkiset palvelut ovat niin köyhän kuin myös naisen parhaita ystäviä (Ed. Kuoppa: Eivät tällä kertaa ole!), ja nyt juuri tehdään niitä asioita. Täällä on ihan oikein huomattu, että tässä kehyspäätöksessä kuntien sosiaali- ja terveystoimen valtionosuudesta sieltä Kansallisesta terveyshankkeesta on nyt ikään kuin korvamerkitty säästöiksi tietty summa rahaa. Todettakoon nyt vielä, että siellä kehyspäätöksessä todetaan myös, että säästöt voivat kohdentua jollakin muullakin tavalla kuin tässä on nyt ennakoitu.

Mutta minusta tässä on yksi tärkeä viesti kunnille. Me olemme todenneet, että Kansallinen terveyshanke ei ole edennyt, rakennemuutokset, sillä vauhdilla kuin olisi pitänyt edetä. Joillakin alueilla on tehty hyviä päätöksiä, kaikkialla ei, eli ne säästöt, joita näillä rakennemuutoksilla ja Kansallisella terveyshankkeella haetaan, eivät ole kaikkialla toteutuneet. Nyt hallitus kiinnittää kuntien ja alueiden huomion siihen, korvamerkitsee osan tuosta terveyshankkeen rahasta, mutta samalla tekee päätöksen, että jos lisämenopäätöksiä tehdään, ne osoitetaan kaikkein vähävaraisimmille. Eli jos kunnat eivät ole ymmärtäneet palvelujärjestelmäänsä kehittää niin, että kaikkein vähävaraisimmille, kaikkein heikoimmassa asemassa oleville, olisivat kehittäneet niitä sosiaali- ja terveystoimen palveluja, joilla näitä ihmisiä autetaan, niin nyt on sitten tahto niin selkeä, että osa näistä rahoista otetaan pois kuntien päätösvallasta ja tehdään korvamerkittyjä päätöksiä budjettiriihessä. Eikö tämä ole oikeaa painopisteajattelua?

Minusta tässä on löydetty keino, jolla nykyaikana voidaan normiohjata kuntia sillä tavalla kuin me haluamme politiikkaa tehdä. Oma käsitykseni on, että tässä on nyt pitkän kehittelyn jälkeen ensimmäisen kerran konkreettisesti osoitettavissa, mitä kehyspäätöksillä voidaan tehdä: hallitus voi linjata politiikkaansa.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Useissa ryhmäpuheenvuoroissa sanottiin, että hallitus leikkaa kehitysyhteistyömäärärahoja. Hallitus ei leikkaa kehitysyhteistyömäärärahoja. Hallitus kasvattaa kehitysyhteistyörahoja joka vuosi. Se kasvattaa vain tämän kehyspäätöksen jälkeen aavistuksen maltillisemmalla tahdilla kuin ennen kehyspäätöstä. 194 miljoonan euron kasvu tässä kuitenkin kehitysyhteistyörahoihin on tulossa. Se on tunnustetteva, että tällä kehyspäätöksellä 2010 tämän 0,7 prosentin osuuden saavuttaminen on erittäin vaikeaa nimenomaan siitä syystä, että nyt pitäisi luoda pohjaa sille tasaiselle kasvulle ja nämä luvut eivät anna ehkä riittävän laajaa mahdollisuutta luoda tätä pohjaa.

Tähän tsunamin jälleenrakennukseen osoitettavat 50 miljoonaa euroa kohdennetaan tämän ja kahden seuraavan vuoden aikana, eivätkä ne rahat ole keneltäkään pois, vaan se pystytään aivan hyvin tästä kasvusta rahoittamaan. Ainahan me eri kohteita valitsemme sillä, että ... (Ed. Siimes: Aina on vaihtoehtoja!) — Kaikessa on aina oma vaihtoehtonsa, kenelle se laitetaan. — Mutta tämä määräraha, kun se on keskimäärin 10 miljoonaa euroa vuodessa, pystytään hyvin tämän (Puhemies koputtaa) kasvunkin puitteissa rahoittamaan.

Puhemies! Olen tänään vastaanottanut sen kirjallisen kysymyksen, ja siihen vastaus tulee aikanaan.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Perho täällä moitiskeli kovasti hallituksen kehysesitystä ja kehyksiä ja sanoi, että kysymys on mahalaskusta. Kokoomuksen talouspoliittinen ohjelma merkitsisi kuitenkin yli miljardin euron velanottoa. Onko tämä siis kokoomuksen käsitys uskottavasta ja vakaasta talouspolitiikasta? Valtiolla ei ole varaa velkaantua, jos ja kun nykyiset hyvinvointipalvelut halutaan säilyttää väestön ikääntyessä.

Ed. Soinille sanoisin, että pelkästään ei mainittu tässä puheessa nyt maataloutta. Kyllä 21,5 miljoonan euron energiaverotuksen keventäminen on erinomainen päätös. Tuki kohdistuu tehokkaasti juuri aktiivitiloille ja on elinkeinopoliittisesti toimiva ja erittäin perusteltu ratkaisu.

Jukka  Gustafsson  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ministeri Mönkäre oli oikeassa siinä, kun hän totesi, että tässä käydyssä keskustelussa ikään kuin tämä pidempiaikainen kehysajattelu on jäänyt liian vähälle. Mielestäni tämä kritiikki nyt sopii kyllä erityisen hyvin pääoppositiopuolueen puheenvuoroon, jossa tällaisia yksittäisiä irtokohtia kritisoitiin.

Sitten yksityiskohta: Jos ymmärsin oikein, niin te moititte hallitusta nyt tästä, että on 150—200 miljoonaa euroa varattu näihin matalan tuottavuuden töihin. Minulla on tässä edessäni Kauppalehden pääkirjoitus kolmen viikon takaa, jossa lukee: "Yritykset iskussa. Pk-yritysten pääomat tuottavat, kassoissa on rahaa, ja taseet ovat vahvoja." Vielä suora lainaus: "Lama opetti rakentamaan vahvat puskurit. Puskureihin kuuluu myös omavaraisuusaste, joka on noussut pk-yrityksissä jo 50 prosenttiin. Tämä on kansainvälisestikin komea luku." (Puhemies koputtaa) Ja nyt te vaaditte, että vielä pitää laittaa pk-sektorille enemmän rahaa, (Puhemies: Minuutti!) ilman että on mitään tietoa, mitä se tosiasiallisesti vaikuttaa työllisyyteen.

Maija  Perho  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Paloniemelle vastaisin, että kysymyshän on työllisyydestä, työllisyydestä ja vielä kerran työllisyydestä eli kysymys on siitä, että me saisimme työllisyysasteen nousemaan sen tavoitteen mukaisesti, jonka hallitus asetti. Nyt me olemme pahasti jäljessä jo lähtötilanteesta. Työllisyyden nostamiseenhan me näillä eri esityksillämme pyrimme, niin työvoiman sivukulujen alentamisella kuin muillakin.

Eräs keskeinen asia on luonnollisesti opetus, osaaminen, tuotekehitys ja tutkimus. Minusta sen olisi pitänyt olla paljon vahvemmin painopiste nimenomaan perusopetuksen ja korkeakouluopetuksen osalta. Ihmetyttää se, että toisella kädellä annetaan rahaa, toisella otetaan pois. Miksi tämä opetus- ja koulutussektori esimerkiksi ei vahvemmin näy tässä kehyspäätöksessä, koska sitä pidetään yhtenä Suomen menestyksen, myös työllisyyden parantamisen, avaimena?

Suvi-Anne Siimes /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin muutama sana kehitysyhteistyökysymyksestä. Mielestäni tässä on hallituksen politiikan yksi sokea piste, sellainen kohta, jossa ei piitata siitä, mitä hallitusohjelmaan on kirjoitettu, eikä siitä, mitä kansainvälisesti on muualla luvattu tehdä. Se näkyy paitsi kehyspäätöksessä myös siinä, että hallituksen valmistautumisessa omaan EU-puheenjohtajuuskauteen myöskään Euroopan unionin kehitysyhteistyölle ei aseteta mitään tavoitteita eikä siitä haluta puhua. Toivoisin, että ministeri Lehtomäki voisi tässä asiassa vähän paimentaa hallitusta.

Sitten lyhyesti Mönkäreelle: On totta, että jakamaton vara on kuivunut kokoon ja sinne on nyt säästöillä saatu rahaa. Tämä herättää kysymyksen siitä, onko koko se valittu menettely, jolla kehyspäätöksiä on tällä hallituskaudella tehty, eli tämä tiukka menosääntö ja auki oleva veroperälauta, ollut se oikea tapa hallita menoja ja menojen kasvua vaalikaudella. Euroopassa on myös monia muunlaisia tapoja toteuttaa menosääntöjä.

Valtiovarainministeri ei valitettavasti nyt ole paikalla, mutta minua olisi kiinnostanut, mikä on tämän hallituskauden puolivälin kokemus nyt menosäännön toimivuudesta nimenomaan politiikkavälineenä, kun se oli viemässä pois mahdollisuuden käyttää rahaa laisinkaan lisätalousarvioihin, joka raha, aivan niin kuin Mönkäre sanoi, saatiin nyt takaisin sillä, että tehdään väliaikaisesti säästöjä.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä kehyspäätöksessähän nimenomaan tehdään imaginaarisia säästöjä esimerkiksi niin, että ilmoitetaan tässä yhteydessä, että oikeusministeriön pääluokka säästää niin ja niin paljon, jotta sitten voitaisiin ilmeisesti jossain myöhemmässä vaiheessa se sama määräraha ilmoittaa lahjoituksena takaisin joihinkin toimenpiteisiin. En näe tässä nyt varsinaisesti vielä erityistä poliittisen ohjauksen kuningastietä.

Arvoisa puhemies! Ministeri Luhtaselta olisin halunnut erikseen vielä tiedustella työsuhdematkalipun kohtaloa. Eduskunta on sitä useissa yhteyksissä vaatinut, se on tärkeä keino nostaa joukkoliikenteen osuutta. Valtiovarainministeri, joka on omalla kaudellaan laittanut palamaan rahaa veronalennuksiin 3 miljardia euroa, on todennut, että kylläpä tämä nyt on kallis esitys. Kuitenkin arvioissa on todettu, että työsuhdematkalippu ei maksaisi juuri mitään. Missä tämä esitys nyt viipyy?

Päivi  Räsänen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Mönkäre pariin otteeseen totesi, että jos hallitus tekee lisämenopäätöksiä, ne kohdennetaan vähävaraisille, eli hän käytti sanaa "jos". Kysynkin: Onko hallitus sopinut siitä, että toimeentulotuen asumiskulujen omavastuuosuutta kevennetään, kuten monet esimerkiksi sosialidemokraattiset kansanedustajat ovat täällä salissa vaatineet ja myös sitä luvanneet kansalaisille esimerkiksi paneeleissa ja median kautta?

Ministeri Lehtomäki tänään STT:n julkaisemassa haastattelussa kertoo toivovansa, että kehitysyhteistyömäärärahan nostaminen 0,7 prosenttiin saavutettaisiin vuonna 2012 tai 2013. Kysynkin: Onko ministeri Lehtomäki ja onko hallitus todellakin jo aivan näin konkreettisesti luopunut hallitusohjelman tavoitteesta nostaa se vuoteen 2010 mennessä, niin kuin hallitus näyttää luopuneen työllisyystavoitteestakin, tavoitteesta nostaa työllisyysaste 100 000:een?

Timo Soini  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Euroreppuporvarit eivät saaneet gallupeja ja bkt-käyriä, vaan he saivat suoraa rahaa isot kymmenet miljoonat suoraan sileisiin käsiin. Se on se, mitä tuli. Köyhät ovat saaneet käyriä, gallupeja ja puheita ja lupauksia, "jos rahaa riittää", mutta eiväthän tässä eurokolhoosissa rahat tule riittämään, kun talousunioni menee alaspäin.

Arvoisa herra puhemies! Sitten ed. Paloniemelle: Maatalous ei saanut mitään muuta kuin tämän 21,5 miljoonaa — sitäkään se ei ole vielä saanut. Se merkitsee 300 euroa per tila per vuosi. Kyllä sillä kepu pääsee maatalousnäyttelyyn kerran vuodessa. Mitään muuta ei ole.

Vielä viimeiseksi: Jos jostain hallitusta voi kehua, niin kehitysapumäärärahalinja on aivan oikea. Jokainen ihminen täällä ja muualla voi itse pistää mihinkä pataan hyvänsä rahaa. Kehitysavussa on ollut suuria korruptio-ongelmia, joita me olemme täällä myöskin käsitelleet. Sinne ei tarvitse rahaa korruptoituneille diktaattoreille jakaa yhtään enempää.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituspuolueet itse virittivät kehysriiheen suuret odotukset, ja niinpä kehysriihen tuloksena olikin suuri pettymys, todellinen mahalasku. Kaikista tärkein hallituksen tavoite on työllisyyden lisääminen vähintään 100 000 uudella työpaikalla vaalikauden loppuun mennessä, ja tässä keskeisimmässä tavoitteessaan hallitus on näillä näkymin surkeasti epäonnistumassa.

Kehysriiheltä odotettiin tässä suhteessa merkittäviä uusia ratkaisuja. Mitä tuli? 150—200 miljoonaa epämääräisesti työnantajamaksujen alentamiseen, malli auki, kohdennus auki. Uskooko hallitus ja uskovatko hallituspuolueet, että tällä panostuksella saadaan riittävästi tuloksia aikaiseksi, vai onko demareiden tarkoitus osoittaakin, ettei työnantajamaksujen alentamisella voida edistää työllisyyttä, ja onko keskusta tyytymässä tähän?

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Jos hallituksen työllisyyspolitiikkaa saisi verrata luontoon, niin se olisi lähinnä etanan etenemistä, vauhti on sitä tasoa. Näyttää olevan niin, että mitään ratkaisevia uusia varoja tässä kehysbudjetissa ei ole, vaan hallitus näyttää edelleenkin olevan sitä mieltä, että työttömyys voidaan hoitaa pelkillä lupauksilla. Täällä on tämä aktivointitoimenpide — itse asiassa siinä ollaan siirtämässä vain työttömiä kunnan toimeentulotukiluukulle, eihän siellä luvata uusia työpaikkoja. Uusia työpaikkoja tarvitaan, ja niitä ei hallitus tässä lupaa. Se lupaa vain toimenpiteitä, työhönottokursseja ja sen sellaista. Kyllä pitäisi miettiä sitä, että mieluummin työllistettäisiin vaikka vähemmän ihmisiä, mutta työllistettäisiin ne kunnolla ja kunnollisella palkalla. Pienipalkkaisia suomalaisia on aivan riittävästi tässä maassa jo.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensiksi ed. Paloniemelle: Ennätys velanotossa on Esko Ahon hallituksella, 10 miljardia euroa vuodessa vuonna 1992.

Sitten, kun ministeri Luhtanen on täällä paikalla, totean, että pari kolme viikkoa sitten te täällä kerroitte, että te taistelette kuin yläsavolainen tunnettu soturi näiden liikennemäärärahojen puolesta. Nyt olisi erinomaisen hyvä kuulla, millä tavalla tämä taistelu teidän omasta mielestänne onnistui kehysriihessä. Tänä päivänä oli kansliapäällikkö Korpela kertomassa tilanteesta, että se on vielä pahempi kuin näistä asiakirjoista käy ilmi.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki

Puhemies! Ed. Räsäselle: Tavoitteen saavuttaminen tietysti riippuu aika paljon myös tulevan hallituksen rahapäätöksistä, mutta oma, viime viikon päätökseen nojaava, realismia tavoitteleva arvioni on, että ehkä on realismia, että me olemme 2010-luvun alkuvuosina saavuttamassa sitä tavoitetta.

Ed. Soinille: Korruption vastainen taistelu on meidän kehitysyhteistyömme keskeistä ydintä, mutta on tunnistettava, että maailman köyhimmät ihmiset asuvat näissä toimintaympäristöltään kaikkein hankalimmissa valtioissa, joten siinä mielessä se on hankala toimintakenttä.

Ed. Zyskowiczille: On selvä asia tietysti, että nyt kun tämä suuruusluokka on päätetty, on katsottava kohdennus todella tarkkaan, jotta näitä työllisyysvaikutuksiakin siitä on tulossa. Ainakaan keskusta ei ole luopunut tavoittelemasta todellisia työllisyysvaikutuksia tällä ratkaisulla.

Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos

Tack, herr talman, mutta kuitenkin suomeksi ehkä.

Arvoisa puhemies! Täällä on kuultu kritiikkiä siitä syystä, että hallitus on ryhtynyt säästötoimenpiteisiin, ja toisaalta siitä syystä, että nämä säästöehdotukset eivät olisi aitoja.

Hallitus silloin, kun teki tämän kehyspäätöksen, oli yhtä mieltä siitä, että pysytään kehyksissä. Se taas johtaa siihen, että jos me haluamme pitää kehyksistä kiinni, me joudumme tekemään joitain säästötoimenpiteitä. Kun nyt tämä sisältää esimerkinomaisesti ehdotuksia, miten säästöjä voidaan kohdistaa, niin hallitus oli myöskin yksimielisesti sitä mieltä, että substanssiministerit voivat vielä katsoa, miten näitä säästötoimenpiteitä voidaan kohdentaa. Siihen tietysti palataan sitten budjettiesityksen valmistelun yhteydessä. Mielestämme oli reilua näyttää myöskin eduskunnalle, millä tavalla esimerkiksi voidaan säästötoimenpiteitä kohdentaa.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Ed. Räsänen kiinnitti huomiota sanaan, jonka ihan selkeästi sanoinkin: "jos" hallitus tekee lisämenopäätöksiä. Olen tottunut siihen, että sanotaan sitten aikanaan, kun asiat ovat selvät, mutta minusta tässä on niin selkeä asetelma nyt, että tehdään lisävaraa, sanotaan sekä välikysymysvastauksessa että tässä kehysselonteossa, että lisämenopäätökset suunnataan kaikkein vähävaraisimmille, ja kun samalla hallituksen sisällä on laajapohjainen valmistelu, jossa on runsaasti ministereitä mukana, jopa valtiovarainministeri itse, niin kyllä se minusta nyt jo kertoo jotakin hallituksen tahdosta. Katsotaan sitten budjettiriihessä, mutta nyt on mahdollisuus, kun kehysten käsittelyn yhteydessä se mahdollisuus on suotu.

Ed. Zyskowiczille matalan tuottavuuden työn tukemisesta: Pääministeri vastasi täällä viime viikolla kyselytunnilla monta kertaa siihen ja sanoi, että nyt etsitään mallia, joka todella on tehokas, ja sen takia hallitus otti tässä lisäaikaa, mutta päätti tietyn suuruusluokan, joka sinne kohdennetaan. Minusta on kyllä paikallaan, että sellainen malli todella etsitään, joka tehokkaasti tässä toimisi, koska me tarvitsemme näitten kaikkein vaikeimmin työllistettävien osalta ja myös samalla palvelujen tuottamisen osalta, jota suomalaisessa yhteiskunnassa tullaan yhä enemmän tarvitsemaan, myös sellaista työtä, siihen työhön tekijöitä, joten sen työn luomista pitää tukea ja toisaalta pitää huolehtia siitä, että ne ihmiset, jotka sitä työtä ottavat vastaan, tulevat toimeen sitten erilaisilla yhteiskunnan tuilla ja sillä pienellä palkalla, joten meillä on tässä aika iso haaste, johon liittyvää työtä on kyllä tehty jo vuosien ajan, mutta eivät ne haasteet ole loppuneet siltä osin.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sekä ministeri Lehtomäki että ministeri Mönkäre korostivat sitä, että tähän matalan tuottavuuden työn tukemiseen haetaan nyt malli, jolla on todella työllisyysvaikutuksia. Se on luonnollisesti selvää, ja on hyvä, että sellaiseen malliin on ymmärtääkseni tähänkin saakka pyritty ja on nyt korostettu tässäkin, että siihen edelleen pyritään.

Minun kritiikkini kohdistuu tähän panostukseen, joka siihen on varattu. Tätä 150—200:aa miljoonaa euroa voi verrata esimerkiksi siihen noin 500—700 miljoonaan euroon, jonka keskusta lupasi vaaleissa, ja sitä voi verrata esimerkiksi siihen 450 miljoonaan euroon, jonka kokoomus on tähän tarkoitukseen esittänyt ja joka keskustan mielestä ennen vaaleja oli aivan riittämätön. Kysymys kuuluu molemmille päähallituspuolueille:

Katsotteko te todella, että tällä panostuksella pystytään todellisuudessa aikaansaamaan tuntuvia työllisyysvaikutuksia, koska niitä, tuntuvia työllisyysvaikutuksia, todella tarvitaan juuri sen vuoksi, että hallituksen työllisyystavoite on karkaamassa käsistä? Toistan: Minun huoleni on se, että panostus on liian pieni ja sitten kerrotaan, että siinä se nähtiin, ei tällä keinolla voida työllisyyttä parantaa.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Juuri ajattelinkin, että ed. Zyskowiczin puheenvuoron jälkeen olisi hyvä jatkaa. Nimittäin asiani koskee myös matalapalkka-alojen rahoittamista. Kysyisin myös edellä mainituilta ministereiltä sitä, miten he näkisivät vanhemmuuden kustannusten jakamisen liittyen matalapalkka-aloihin. Olisiko siellä kenties yksi ratkaisu, joka myös palvelisi tätä hallituksen toista jaloa päämäärää tässä työllistämisessä?

Matti Ahde /sd (vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Zyskowiczin kommentti kehysbudjetista oli mielestäni väärä; toivottavasti hallituksen jäsenet sitten korjaavat sen, jos olen minä väärässä. Nimittäin hallitus on kertonut tässä käyttävänsä 150—200 miljoonaa euroa uutta rahaa kehykseen, mutta tämän lisäksi hallitus on katsonut, että tietyillä yrityselämän sisäisillä mahdollisuuksilla voidaan, jos nämä selvitykset tähän päätyvät, päätyä suurempiinkin lukuihin. Itse kuitenkin pidän tätäkin keinoa, tätä matalapalkka-alojen suuren volyymin satsausta, pikkuisen arveluttavana, ja saattaa se olla työllisyysvaikutustenkin kannalta pienempi kuin mitä odotuksia siihen on asetettu. Mutta hallitus on kuitenkin sitoutunut uuteen rahaan, 150—200 miljoonaan, ja tämän lisäksi mahdollisesti suurempaan summaan, joka sitten otettaisiin täältä talouden sisältä.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos tämä hallitus jonkun asian osaa, niin se osaa jahkailun. Jos firmaa johdettaisiin sillä tavalla kuin johdetaan tätä hallitusta, niin se firma kaatuisi alta aikayksikön. (Eduskunnasta: Ei kai!) Sen me olemme nähneet viimeisen vuoden, puolentoista aikana. Viime viikolla, kun me käsittelimme välikysymystä ja keskustelimme siitä, ministerit olivat aitiosta valmiit sanomaan paljon yksityiskohtia, mitä he tulevat esittämään muun muassa köyhyyden, työttömyyden, syrjäytymisen jnp. osalta. Ministeri Mönkäre huomautti, että nyt on kysymys kehyksistä eikä ensi vuoden budjetista. Toki me sen ymmärrämme, mutta olisiko moraalisesti oikeutettua pyytää, että muistaisitte, mitä olette, ministerit, viime viikolla luvanneet, ja kertoisitte edes muutaman yksityiskohdan, mitä te tulette esittämään ensi vuonna syrjäytyneitten, työttömien ym. tällaisten vähäosaisten osalta? Muutama esimerkki, ettei tarvitse lukea teidän pöytäkirjoistanne netistä.

Suvi-Anne Siimes  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustan ministereiden vastaus useimpiin kysymyksiin tuntuu olevan — myös kehitysapuun — se, että vastuu kuuluu joko edelliselle hallitukselle tai sitten seuraavalle. Minua sen sijaan kiinnostaa näin opposition kansanedustajana se, mitä tehdään nyt. Kysyisin nyt ministeri Mönkäreeltä itse asiassa tähän matalapalkkaisen työn tukemiseen liittyen sitä, onko tarkoitus ennakkoon tehdä sukupuolivaikutusten arviointi sille mallille tai niille malleille, johon tai joihin mahdollisesti päädytään tässä hallituksen pohdinnassa, joka kesään asti jatkuu. Te kuitenkin olette tasa-arvoministeri, ja monien tutkijoiden esittämistä näkökulmista on aika selvää, että tällä voi olla merkittävästi erilaiset vaikutukset naisten työmarkkina-asemaan verrattuna miesten asemaan työmarkkinoilla. Siksi kysyn: Aikooko hallitus arvioida myös tämän suvauksen näkökulmasta mahdollisesti valittavaa mallia?

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joka tapauksessa voidaan tehdä se johtopäätös, että kehysbudjetointi toimii. (Eduskunnasta: Ei toimi!) Tällä hetkellä vienti vetää, bkt kasvaa — viime vuoden aikana yllättävän merkittävästikin noin 3,7 prosenttia — investoinnit lisääntyvät, työllisyys kasvaa. Tänä päivänä jopa kuulimme VM:n yhden asiantuntijan arvioinnin, että ollaan kehitysuralla, että tullaan varsin lähelle sitä 100 000 työpaikan tavoitetta. (Ed. Pulliainen: Kahdessa vuodessa?) Tässä mielessä on hyvin olennaista todeta se, että tällainen menokuri tässä kansainvälisessä kilpailutilanteessa on hyvin perusteltua, ja tässä mielessä nämä näkymät, mitkä sisältyvät tähän kehysselontekoon, avaavat myös mahdollisuuksia yhä myönteisemmälle tulevaisuudelle.

Jyri Häkämies  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä punamultahallitus sai edeltäjältään hyvän perinnön — taloutta tasapainotettiin, palveluja kehitettiin — mutta tämä hallitus siirtää huonon perinnön seuraajalleen. Me todistamme tänään sitä, että kun kokoomus on kysynyt useita kertoja viimeisen vuoden aikana, milloin leikkauslistat tuodaan, tänään ne nyt on tänne tuotu. Palveluista tingitään leikkausten kautta, hoitotakuuta jäädytetään, kuntatalous on omassa tilanteessaan, joka kriisiytyy koko ajan, kasvu hidastuu, velka lisääntyy. Tätä kautta on hyvin käsittämätöntä se, että esimerkiksi matalan tuottavuuden tukimallista ei vieläkään, kahden vuoden selvittelyn jälkeen, saatu päätöksiä aikaan. Missä on tämän hallituksen poliittinen johtajuus?

Pirkko Peltomo /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että opetukseen ja tutkimukseen ja koulutukseen on panostettu, mutta olen pettynyt siihen, että Noste-ohjelman rahoitus ei sisälly kehyksiin vuoden 2007 jälkeen. Aikuiskoulutuksen tarve ei todellakaan pääty ko. aikarajaan. Voimavaroja tarvitaan toisen asteen koulutukseen ja ammatilliseen aikuiskoulutukseen. Vähemmän koulutetun aikuisväestön osaamista on parannettava jatkossakin, jotta myöskin työnantajat saavat koulutettua työvoimaa. Koko väestön osaamistason parantaminen mahdollistaa sekä palkansaajien ostovoiman että yritysten kannattavan ja työllistävän kasvun. Näyttää nyt kuitenkin siltä, että Noste-ohjelman jatkopanostukset jäävät eduskunnan ratkaistaviksi, ellei sitten budjettiriihessä tähän palata.

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yksi ammattiryhmä Suomessa esitti myöskin kehysriihen aikana mielipidettänsä tuolla Esplanadilla: He olivat suomalaisia maanviljelijöitä, jotka ovat tämän hallituksen aikana kärsineet tulojen menetyksiä enemmän kuin mikään muu ammattiryhmä. (Eduskunnasta: Näin on!) Hallitus tarjoaa tälle ryhmälle nyt 300 euron porkkanaa ja kertoo, että tällä teidän pitäisi kuitata jopa kymmenientuhansien eurojen tulojenmenetykset. Ei kai tämä voi olla oikeudenmukaista hallituksen politiikkaa?

Vielä syksyllä kunnallisvaalien alla ministeri Manninen kertoi, että kuntatalous tulee vahvistumaan ja ennustettavuus tulee lisääntymään. Onko vielä joku ministereistä, joka myöntää, että näin myöskin tulee käymään? Minä vaan veikkaan, että se sosiaalinen ja alueellinen eriarvoisuus, mistä kuultiin täällä viime kaudella, pahenee erittäin syvää vauhtia tämän hallituksen aikana.

Ulla  Anttila  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin suuri pettymys, että hallitus ei halua remontoida kuntarahoitusta. Pieni uudistus on tulossa ensi vuoden alusta, mutta mitään suurempaa remonttia ei ole tiedossa. Kuitenkin esimerkiksi kotikaupunkini Vantaa kärsii siitä, että valtionosuusjärjestelmä ja verontasaus toimivat erittäin epäoikeudenmukaisesti. Vantaan kaltaiselle kunnalle ei ole apua tulossa kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta, koska jo tällä hetkellä palvelut järjestetään erittäin taloudellisesti. Tarvittaisiin siis muutosta nimenomaan tänne rakenteisiin, ja kehysriihen yhteydessä olisi ollut mahdollista tehdä tähän asiaan suurempi linjaus, linjapäätös.

Mitä sitten tulee kehitysyhteistyömäärärahoihin, näyttää nyt siltä, että näillä kehyspäätöksillä Suomi on jäämässä alle EU 15 -keskiarvon. Olisi tarpeen, että näitä määrärahoja nostettaisiin 0,05 prosenttiyksikköä bkt:sta tahdissa, jos tosiasiallinen tavoite olisi se, että vuonna 2010 tuo tavoite 0,7 prosentin bkt-osuudesta saavutettaisiin.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Ed. Kerola nosti esille vanhemmuuden kustannusten jakamisen. Minä olen siihen vastannut viime viikolla ja useamman kerran, semmoiset neljä viisi kertaa kertonut, että hallitus on todella parantanut tässä sitä äitiysloman osalta kertyvän lomakorvauksen korvausta, paljon on vielä siellä tehtävää, mutta se on nostettu puolitoistakertaiseksi.

Ed. Vielmalle totean, että en puhunut yhtään sen enempää viime viikolla näistä, mitä hallitus tulee tekemään, kuin mitä olen nyt puhunut, mutta nyt minulla on paljon enemmän vielä kanttia puhua siitä, että hallitus tulee tekemään köyhimpien ja syrjäytyneessä asemassa olevien hyväksi, koska nyt on tehty valtion budjetissa siihen liikkumavara.

Tämä suvausasia on hyvin tärkeä. Sosiaali- ja terveysministeriöhän tällä hetkellä sukupuolivaikutusarvioi kaikki lainsäädäntönsä. Se on ollut oppimisprosessi, ja sen seurauksena esimerkiksi työturvallisuuslakiin tuli erittäin keskeiset parannukset, kun lähdettiin katsomaan molempien sukupuolien näkökulmasta työturvallisuusasioita. Siitä on erittäin hyvät kokemukset. Koko tuo suvausprosessi on vaikea, siihen vaaditaan kouluttautumista, eli sitä pitää osata. Meillä on nyt sitä varten virkamies STM:ssä, joka valtavirtaistaa tätä suvausta kaikkiin ministeriöihin, ja valtion budjetin suvaus on tulossa. Omalta osaltani yritän nyt painaa päälle, että voisimme tässä matalan tuottavuuden työn osalta sen tehdä, mutta voi tulla aikapulaakin. Mutta tarkoitus on hyvä.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula  Lehtomäki

Puhemies! Ed. Siimekselle: Tämä hallitus kyllä kantaa vastuuta, se kantaa yli 50 miljoonan euron verran joka vuosi, mutta kun bruttokansantuote kasvaa samalla, niin tietysti se prosenttiosuus ei kiri siinä niin hyvin.

Ed. Salolle: Tämä maanviljelijöitä koskeva ratkaisu, mikä viime viikolla on tehty, yli 20 miljoonaa euroa, ei ole kyllä merkitykseltään mikään vähäinen, (Ed. Pulliainen: 300 euroa!) mutta on selvä asia, että maatalouspolitiikkaa tehdään nykyään paitsi EU:n myös Maailman kauppajärjestön rakentamassa viitekehyksessä, ja se rajoittaa meidän mahdollisuuksiamme tehdä kotimaista politiikkaa. Se pitäisi kokoomuksen piirissäkin hiljalleen oppia tunnistamaan.

Ed. Zyskowiczille: Hallitus on yhdessä päättänyt nyt tästä suuruusluokasta, mikä on niin sanotun tuoreen rahan osuus tässä matalapalkkatyön tukemismallissa. Tietysti olennaista on se, että pystytään lisäämään kysyntää tälle kaikkein vaikeimmin työllistettävien ryhmälle, ja siihen tällä jatkovalmistelulla nyt pyritään.

Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos

Arvoisa puhemies! Kuntien valtionosuusjärjestelmästä sen verran, että hallitushan on sopinut, että uudistus tehdään kahdessa vaiheessa. Ensimmäinen tulee eduskuntaan nyt tänä keväänä, aika pian, kuvittelisin. Toinen vaihe tapahtuu sillä tavalla, että se valmistellaan ja ensimmäinen osuus siitä tulee voimaan vuonna 2007 valtionosuusjärjestelmään ja toinen osa vuoden 2008 valtionosuusjärjestelmään.

Maija  Perho  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se, että tämä kehyspäätös sisältää leikkauksia, mielestäni osittain johtuu juuri siitä, että tärkeitä päätöksiä on lykätty. Nyt vasta ollaan asettamassa esimerkiksi tätä kuntarakennetta ja peruspalveluiden rakennetta selvittävää työryhmää, minusta käsittämättömän myöhään, kun meillä on pilvin pimein hyväksi havaittuja käytäntöjä. Mielestäni hallitus olisi voinut ohjata esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisrahoja määrätietoisesti siihen, että niiden kautta olisi löydetty näitä hyviä käytäntöjä, joilla päästään laadukkaaseen mutta tehokkaampaan ja edullisempaan palvelumalliin.

Tästä köyhyysohjelmasta vielä sen verran, että ihmetyttää se, että tälle ei tässä kehyksessä ole hintalappua niin kuin melkein kaikille muille asioille. Eli sen takia tämä ministeri Mönkäreen "jos" pitää kirjoittaa isolla j-kirjaimella.

Toimi Kankaanniemi  /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kiitosta hallitukselle on syytä antaa kaikkein hyväosaisimpien puolesta: Varakkaat ovat saaneet mahtavat varallisuusveronkevennykset ja tuloveronkevennykset jo tähän mennessä. Ne varmistettiin heti. Mutta kehykset kertovat, että työttömät ovat unohtumassa, ehkä lopullisesti. Kunnat ovat tavattomissa vaikeuksissa, ja siihen ei ole tulossa muuta kuin epämääräisiä lupauksia, kuten äsken kuultiin. Se paljon täälläkin puhuttu köyhyyspaketti puuttuu täältä tosiasiassa kokonaan. (Eduskunnasta: Kyllä!) Kehyksistä ei löydy niitä raameja, joihin se tulisi. Pitäisi löytyä.

Myös maatalouden osalta tämä hallitus on todella suuri pettymys. Todellakin, niin kuin ed. Soini on viisaasti laskenut, 300 euroa vuodessa siinä tilanteessa, kun esimerkiksi kirjanpitotilojen osalta 15,5 prosentin tulotason lasku on tapahtunut viime vuonna, kertoo kyllä aivan muusta kuin maataloudesta huolen kantamisesta.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aikanaan hevosvetoisena aikana rakennettiin Suomeen teitä ja rautateitä, ja nyt näyttää siltä, tässä kun katsoo tätä kehystä, että jostain ihmeen syystä me emme pysty niitä pitämään kunnossa. Tämä on siinä mielessä omituista aluekehityspolitiikkaa, että se antaa virheellisen kuvan myös yrityksille, ne eivät halua sijoittaa ja vetäytyvät pois niiltä alueilta, niin kuin Pohjois-Karjalastakin. Miksi hallitus ei tajua, mihin ollaan menossa tässä liikennepolitiikan osalta? Ymmärrän, jotta liikenneministeriö on tapellut kuin herhiläinen, olen ymmärtänyt, sen puolesta, mutta koko hallituksen pitäisi lähteä siitä.

Sitten yksi kommentti vaan näitten matalan tuottavuuden alojen osalta. Onko hallitus pohtinut sitä, mihin tämä voi kaiken kaikkiaan johtaa? Siihen tehdään joku määrätty katto, ja sehän tarkoittaa, että siellä ei palkkoja voi nostaa, tehdään semmoinen kurjalistoluokka erikseen, joka kestää siellä matalalla. Eihän semmoinen voi olla tavoite. Meillä on ihan riittävästi näitä pienellä palkalla olevia ihmisiä jo tälläkin hetkellä olemassa.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka valtiontalouden kehyksissä on hyvääkin, niin yksi suurimpia pettymyksiä ovat tietysti nämä tieväylärahat. Näillä kehyksillä liikennehankkeet lykkääntyvät niin kuin jumalattoman parannuksen teko. Kuitenkin väylät, kuten tiedämme, tuovat takaisin sen rahan moninkertaisesti. Otan jälleen esille tämän Tampereen läntisen kehätien. Sen tehokkuusluku on neljä. Se on aika iso.

Mitä tulee matalan tuottavuuden työn tukeen, niin ehkä tuo tuki kannattaisi suunnata, tuo 200 miljoonaa, nimenomaan pienyrittäjille, koska siellä se kynnys työllistää on kaikkein korkein, mieluummin sinne kuin suurille kauppaketjuille. Enkä usko, että tämä tuo mitään paarialuokkaa, vaan nimenomaan siellä monella on halu työllistää, kun vain pystyy työllistämään.

Lyly  Rajala  /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Wideroos puhui avauspuheenvuorossaan, että yritysverotus on investointeihin kannustava. Unohditte kuitenkin mainita, mihin maihin se kannustaa yrittäjiä Suomesta. Kerroitte, että työllisyystilanne ei ehkä täsmälleen toteudu hallitusohjelman mukaisesti. Ed. Paloniemi sitten jatkoi, että työttömyys vähenee hitaasti mutta varmasti, kunnes ed. Karjula kertoi lisää satuja. Hän kertoi, että 100 000 työpaikkaa toteutuu. Hän on kuullut jostain tänä päivänä tällaisia. Olisi mielenkiintoista kuulla, millähän Ojalan laskuopilla tämä on tullut.

Ed. Pulliainen kysyi ministeri Luhtaselta jotain, en muista enää mitä, mutta minä voin täältä lukea, mitä, ministeri Luhtanen, sanoitte neljä tuntia sitten tuolla Meriliiton lounaalla, jossa tästä salista muita meitä ei ollutkaan, ja tämä on varmaan myöskin ed. Pulliaiselle vastaus. Ministeri Luhtasen suusta tuli juuri tänään, että erään sellaisen työryhmän, jossa te istutte, talouspoliittisen ministerivaliokunnan, päätökset eivät täytä hallitusohjelman sisältöä eikä tämä ole ensimmäinen kerta. — Kiitoksia muuten kyydistä sieltä laivalta. Säästimme yhteiskunnan varoja.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä kehys ei tarjoa köyhimmille muuta kuin matkailua riihestä toiseen. Nyt oltiin kehysriihessä, ja lupaus on, että budjettiriihessä sitten seuraavan kerran.

Kuuntelin ed. Gustafssonin puhetta kyllä lämpimin tuntein. Tarkastelen sanojanne sydämessäni siihen saakka, kunnes näen, mitä hallituskumppaninne tulee budjettiriihessä tekemään. Tarkkailin tuossa ed. Rehulaa ja epäilen, että budjettiriihen jälkeen joudumme tarkastelemaan niitä sanoja muuallakin kuin sydämessä. On sinänsä hyvä, että kuntataloudesta puhutaan nyt ihan oikeilla numeroilla ja on palattu tähän pesäläläiseen tietoon, että jos ei muu auta, niin kokeillaan totuutta. Silti minua kiinnostaa, mitä tarkoittaa tämä lause: "Kunnan alijäämän kattamista koskevien säännöksien velvoittavuutta lisätään." Kuntapäättäjät varmaan mielenkiinnolla odottavat vastausta.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tällaiseen keskusteluun voidaan tietysti ottaa toisenlainenkin näkökulma. Minulla tuli tässä mieleen sunnuntai-iltana viettämäni tilaisuus tuolla Tornionlaaksossa, talvisodan päättymisen 65-vuotisjuhla. Siellä tietysti palautettiin mieliin nämä tutut asiat veteraaneista ja kotirintamaihmisistä, jotka uskoivat mahdottomaan, taistelivat isänmaalle vapauden. Entäs sitten sodan jälkeen karjalaisten väki, poltetun Lapin tilanne? Nyt me elämme maassa, jossa todennäköisesti tämän historian aikana on paras elintaso, asiat paremmalla tolalla kuin koskaan. Siksi minun on aika vaikea tätä opposition ja ed. Soininkin ylläpitämää itkuvirttä ymmärtää, ikään kuin kuvattaisiin tilannetta jossakin sellaisessa maassa, jossa tämmöistä talvisotaa ei käyty. Kyllähän meillä on tavattomasti puutteita, mutta kyllä siinä rajatkin on, tässä rahallisen hyvän jakamisessa, ja tässä hallitus mielestäni on ottanut vastuullisen linjan. (Puhemies koputtaa) Kyllä meidän investointeja pitää tehdä, liikenneinvestointeja, ja köyhistä pitää huolta, mutta kyllä tässä on aivan väärää kansakuntaa kuvattu näissä puheenvuoroissa mielestäni.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafsson toi tuossa esiin Kauppalehdessä muutama viikko sitten olleen otsikon, jossa todettiin, että yrittäjillä menee hyvin. Luojan kiitos meillä on sellaisia yrittäjiä, joilla menee hyvin. Mutta meillä on noin 100 000 yritystä, pieniä, yhden, kaksi, kolme työllistäviä yrittäjiä, joilla ei mene hyvin. Heidän katteensa on todella pieni, tulot pienet. He voisivat työllistää lisää, jos heitä tuettaisiin ja annettaisiin heille se mahdollisuus. Se olisi merkittävä määrä, minkä saisi tuolta kortistosta pois ihmisiä. Tähän toivon mukaan panostusta löytyy.

Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tänään saimme tosiaan liikenne- ja viestintävaliokunnassa selvityksen toiminta- ja taloussuunnitelmasta vuosille 2006—2009, ja se on kylmää kyytiä. Voi sanoa, että tämä punamultahallitus, jos tämä toteutuu, romuttaa koko joukkoliikenteen haja-asutusalueilla. (Ed. Zyskowicz: Se on aluepolitiikan suunnanmuutos!)

Kysyisinkin ministeri Luhtaselta: Miten on mahdollista, että samanaikaisesti, kun esimerkiksi VR tuottaa valtiolle 50 miljoonaa euroa osinkoa, suunnitellaan kuuden rataosan lakkauttamista, kaukojunaliikenteen lakkauttamisia? Aikaisemmin, edellisen hallituksen aikana, nämä rahat käytettiin VR:n investointeihin ja joukkoliikennetukeen, mutta nyt on tarkoitus, että ne kokonaan ohjataan valtion katteeseen, muuhun, eikä käytettäisi senttiä eikä euroakaan rautatieliikenteen hyväksi.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rundgren toi ihan positiivisia terveisiä Tornionjokilaaksosta ja kertoi talvisota-ajan olosuhteista siellä ja siitä, kuinka hyvät olosuhteet meillä on nyt. Hän kysyi oppositiolta, miksi oppositio marisee, vai mikä se sana nyt olikaan. Minä itse tuolla Tornionjokilaaksossa Lapin sodan aikana Ruotsin puolelle ylittäneenä ja takaisin tulleena tiedän ne olosuhteet oikein hyvin. Minä haluan sanoa tämän, mitä me tarkoitamme. Me juuri korostamme, että meillä on nyt sellaiset olosuhteet, että arvoisat hallituksen edustajat voisivat myöskin jakaa jo tänä päivänä niille syrjäytyneille ja vähäosaisille ja työttömille enemmän ja kertoa meille luvut, mitä te tulette antamaan hallituksen toimesta tulevan budjetin yhteydessä. Tästä on nimenomaan meillä kysymys. Me emme halua kielteisesti marista ja kinuta lisää, vaan me pyydämme myöskin oikeudenmukaisesti jakamaan sitä, mitä meillä on.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen selontekotekstissä sanotaan sanatarkasti niin, että "uusia työpaikkoja ei näytä syntyvän riittävässä määrin, jotta hallituksen asettamat työllisyystavoitteet olisi mahdollista saavuttaa täysimääräisesti". Tähän liittyy sitten kaksi kysymystä. Te olette tästä huolimatta valmiit kuitenkin panostamaan 200 miljoonaa euroa vuositasolla matalapalkkamalliin kertomatta, mikä se malli on ja mitkä ovat takuut siitä, että uusia työpaikkoja syntyy. Ettekö te itsekään usko, kun samaan aikaan sanotte, että työllisyystavoite ei toteudu, että tämä teidän matalapalkkamallinne toimii?

Toinen asia, mistä haluan saada vähän enemmän selkoa, on se, että te ilmoitatte, että 4 euron 65 sentin päiväpanostuksella te pystytte pitkäaikaistyöttömille elikkä kaikkein vaikeimmin työllistyvälle ryhmälle takaamaan yhteiskuntatakuun. Mitä tällä 4 eurolla 65 sentillä päivää kohden saa silloin, kun kyse on pitkäaikaistyöttömästä ja niin sanotusta yhteiskuntatakuusta?

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jo nämä viimeaikaiset puheet ja tiedotteet vähäliikenteisten rataosuuksien lakkauttamisesta ja myös henkilöliikenteen supistamisesta kasvukeskusten ulkopuolisilla alueilla ovat lietsomassa muuttohalukkuutta ja epävarmuutta alueen asukkaisiin. Tältä osin, mitä tulee infrahankkeisiin, tämä kehysbudjetointi ei ainakaan toimi. Täällä jo edellisissä puheenvuoroissa on todettu, että näillä rahamäärillä nämä uhkakuvat toteutuvat, ja myös perustienpidon osalta voidaan todeta, että mennään vain takapakkia. Nyt tarvitaan arvojen muutosta, ja tätä kautta luodaan sitten edellytyksiä asumiseen ja elinkeinotoimintaan myös kasvukeskusten ulkopuolella. Hallitusohjelmassa todetaan: "Eroja alueiden kehittämisedellytyksissä kavennetaan." Ei se ainakaan tällä tavalla toteudu. Kysynkin ministereiltä: Onko nyt syytä muuttaa hallitusohjelmaa, jos kerta näin menetellään?

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jos kuunteli äskeistä ed. Kähkösen, joka on hallituspuolueen kansanedustaja, puhetta liikenteestä ja infrasta ja hallitusohjelman muutoksesta, niin ei tämä mitään opposition narinaa ole. Äskeinen puheenvuoro kuului hallituspuolueen kokeneelle kansanedustajalle, joka tulee Itä-Suomesta, joka näkee, minkälaista politiikkaa tämä hallitus tekee. Itä-Suomesta on myös ministeri Lehtomäki. Ministeri Lehtomäki, minä olen valmis tulemaan kertomaan Lipposen hallituksen maatalouspolitiikasta, jota tehtiin EU-aikana ja Wto-aikana, ihan samalla tavalla kuin Vanhasen hallituksen maatalouspolitiikkaa. Minä vaan väitän, että kun Hemilä ja Koskinen menivät Brysseliin, niin maataloustulo kasvoi, maatalouden tuntipalkka nousi. Nyt se on laskenut voimakkaasti, 4 euroon, ja te puolustatte, että tämä on hyvää politiikkaa. Myöntäkää: te olette 141-ratkaisun osalta menettäneet pelimerkit ihan täysin, aivan täysin. Keskeinen osa suomalaista maatalouspolitiikkaa on tuhottu keskustan toimesta.

Jukka  Gustafsson  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tässä nyt viime hetkillä on noussut keskeisesti esille liikenne- ja infrakysymykset, niin viittaan käyttämääni eduskuntaryhmäni puheenvuoroon, jossa totesin, että tätä tarvittavaa liikkumatilaa on kuitenkin haettavissa myöskin siitä, että valtionyhtiöitten myyntitulojen prosenttiosuus tulee tehdä joustavammaksi.

Sitten ihan tähän yrityspuolen politiikkaan, mikä täällä on noussut esille — nimeni on mainittu. Haluaisin kyllä todeta sen, että tämän hallituksen aikana on tehty 500 miljoonan euron yritysveropakettiuudistukset, jotka ovat koituneet, aivan oikein, suomalaisen yrityselämän hyödyksi ja eduksi. Nyt tähän rinnalle on tulossa tämä 200 miljoonan matalan tuottavuuden työn paketti. Pidän sitäkin ihan järkevänä ja perusteltuna edellyttäen, että se johtaa uusiin työpaikkoihin. Olen itse pohdiskellut paljon sitä, (Puhemies koputtaa) miten se tulisi nimenomaan sillä tavoin pienyrityksiin, että sen ensimmäisen uuden työntekijän työhönottokynnystä madalletaan. Voisikos tästä löytyä, ed. Zyskowicz, tämmöinen yhteinen näkemys?

Mari Kiviniemi / kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on tämän hallituskauden aikana jo useaan otteeseen reivannut hallitusohjelmaa aivan oikein uudenlaisiin suuntiin sen mukaan, minkälaisiksi olosuhteet ovat kehittyneet, ja tämä sama linja näissä pienissä ja vähän isommissakin reivauksissa näkyy myös tässä kehyspäätöksessä. Esimerkiksi tämän pääministerin asettaman globalisaatiotyöryhmän tuloksia tässä hyödynnetään panostamalla entistä enemmän osaamiseen, tutkimukseen, tuotekehitykseen ja koulutukseen, ja samoin sitten tämä palvelurakennehanke on osoitus siitä, että eletään ajassa ja reagoidaan kuntien aivan liian nopeasti kasvaviin kustannuksiin.

Mutta sitten mitä tulee tähän matalan tuottavuuden työn malliin, niin on tärkeätä, että tämä rahasumma, joka on nyt tässä päätöksessä saatu päätettyä, kohdennetaan mahdollisimman tehokkaasti. On sinänsä huvittavaa, että kokoomus on nyt oppositiossa herännyt tämmöiseksi ajatusten tonavaksi keksimään näitä keinoja, kun hallituskaudella ei pystynyt keksimään ensimmäistäkään keinoa eikä valmisteltu VM:ssä ollenkaan tätä mallia sinä aikana, kun kokoomus siellä oli hallitsemassa. Vasemmistoliiton osalta täytyy ihmetellä sitä, että (Puhemies koputtaa) vasemmistoliitolla on sellainen näkemys, että on ilmeisesti parempi olla hyvin pienellä työttömyyskorvauksella työttömänä kuin selvästi isommalla korvauksella töissä.

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On aika mielenkiintoista kuulla, kun ministerit kentällä tuovat esille yhteiskunnan eri ongelmia ja toteavat, että nämä ja nämä ovat sellaisia, mitä pitäisi korjata. Suomi on rikkaampi kuin koskaan aikaisemmin. Kertokaa sekin äänestäjille tuolla vaalikentällä. Kertokaa myöskin, että vuosittain virtaa maahan valuuttaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Vaihtotase on ylijäämäinen ja huomattavasti ylijäämäinen. Jos nyt ei ole aikaa ja mahdollisuutta korjata niitä epäkohtia, joista te aina puhutte, niin herää kysymys, milloin sellainen ajankohta koittaisi, että olisi. Kyllä meidän kaikkien pitää myöntää, että talouspolitiikka on ollut onnistunutta, kun talouskasvu on tämä, kun vaihtotase on ylijäämäinen, mutta kyllä meidän jokaisen pitäisi myöskin tunnustaa, että pystymme ne teidän mainitsemanne epäkohdat poistamaan, jos vain haluamme.

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tässä nyt syntyy kysymys siitä, kuka nämä hallituksen ministereitten hyvät aikeet oikein leikkaa. Täällä on useampi hallituspuolueen edustaja, ed. Kähkönen, ed. Wallin, arvostellut hyvin voimakkaasti liikenteen budjettia. Uskon myöskin, että ministeri Lehtomäki on varmaan tehnyt kehitysyhteistyörahojen suhteen parhaansa, mutta joku siellä nyt jyrää ylitse. (Ed. Zyskowicz: Rkp!)

Ministeri Luhtanen, te olette useaan otteeseen julkisuudessa vaatinut lisää rahaa perustienpitoon, uusiin hankkeisiin, luvannut täällä salissa, että joukkoliikenteen määrärahoja ei leikata vaan pidetään nykyisellä tasolla tai lisätään. Mihin ihmeeseen nämä hyvät aikomukset ovat kaatuneet? Me varmaan kuulemme, kuka teidät on oikein jyrännyt.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiinnitin ministeri Wideroosin viimeksi käyttämässä puheenvuorossa huomiota yhteen pieneen yksityiskohtaan, jonka merkitys saattaa olla uskomattoman suuri. Sanoiko ministeri Wideroos niin, että valtionosuusjärjestelmän viimeinen osio toteutuu vuonna 2008? Se tarkoittaa siis sitä, että tämä eduskunta tekee vielä tammi—helmikuussa sitä koskevan päätöksen ja edelleen se aktivoituu vuonna 2008, mikä tarkoittaa, että seuraavalta hallitukselta viedään remonttimahdollisuus pois jo teknisesti.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä on arvosteltu voimakkaasti hallitusta — se kuuluu tietenkin tämän salin luonteeseen — niin oppositio- kuin osittain myöskin hallituspuolueitten taholta. Mutta kuitenkin muistuttaisin siitä, mitä ministeri Mönkäre täällä totesi, että työllisyysaste on hieman noussut ja työttömyys on alentunut. Tämä on kuitenkin suuri linja, mikä on tapahtunut.

Ed. Zyskowicz sanoi, että kehysriihi oli mahalasku. Ei se mikään mahalasku ollut. Tästä mennään reaalisesti eteenpäin.

Ed. Salolle ja ed. Soinille tästä maatalouspolitiikasta: Muistuttaisin vaan siitä, että Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana leikattiin kansallista tukea 750 miljoonaa, markkaa silloin. Nyt tällä parannuksella, mikä on tehty, maatalouden kustannuksia alennetaan. Tämä on aivan oikean suuntainen, ei tietenkään riittävä, mutta on hyvä alku, ed. Salo.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on nyt keskustelussa käynyt ilmi, että liikennerahoissa on tullut valtava pettymys kehysriihestä. Se on sanottu hallitusrintamasta, se on sanottu oppositiosta. Täällä on käynyt ilmi, että kehitysyhteistyörahoissa tuli takkiin käytännössä. Täällä on käynyt ilmi, että kuntien ja peruspalvelujen osalta mennään tällä hetkellä, siis tuolla käytännön tasolla, huonompaan suuntaan. Valmisteluja ja selvityksiä on kyllä hallituksen piirissä. Aluekehityksessä, joka piti saada viime hallituksen jäljiltä kääntymään ihan toiseen suuntaan, kuulemma paremmaksi, ei ole tapahtunut mitään hyvää, ja siihen myös nämä liikenne- ja kuntatalouden kysymykset liittyvät.

Ei näissä, herra puhemies, ole kyse siitä, ettei hallituksella olisi aitoa hyvää tahtoa näiden asioiden hoitamiseen, tietystikään, vaan kyse on siitä, että hallituksella rahat eivät riitä. Tästä palataan tähän työllisyyskehitykseen. Jos ja kun hallitus epäonnistuu tässä keskeisimmässä tavoitteessaan, työllisyyden riittävässä parantamisessa, niin sehän tarkoittaa sitä, että hallituksen rahat eivät riitä toteuttamaan niitä hyviä tarkoituksia, joiden perään täälläkin nyt kysellään. Sen vuoksi vielä kerran painotan niiden toimien merkitystä, joilla työllisyyttä voidaan parantaa.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Hallituspuolueen taholta ollaan nyt siunaamassa tätä hallituksen budjettikehystä. Kyllähän selvää on, että jos se täällä tällä tavalla siunataan, se merkitsee sitä, että kyllähän eduskunnalla on kahleet kaulassa. Sehän on tosiasia, ja se tullaan ensi syksynä kuulemaan useamman ministerin suulta tuosta aitiosta, että tehän olette hyväksyneet nämä kehykset ja niitten mukaan tullaan elämään. Se tulee merkitsemään tietenkin sitä, että silloin näitä leikkauksiakin varmaan tullaan tekemään. Sehän on aivan selvä asia.

Lisäksi haluaisin ed. Alatalolle todeta, että kyllä matalapalkkatyö luo tähän maahan paarialuokan, koska työnantajat eivät tietenkään niin tyhmiä koskaan ole — työnantajat ovat viisaita — että he tulisivat nostamaan palkkaa enempi, että ne menettäisivät sosiaaliturvamaksujen alennukset. Sehän on aivan selvä asia. Siitä tulee palkkakatto tähän maahan, uusi pienipalkkaisten työntekijöitten ryhmä lisää, jotka eivät tule kunnolla palkallansa toimeen. Se koskee erityisesti naisia, siis naisvaltaisia aloja. Se tulee näkymään. (Puhemies koputtaa)

Lisäksi haluan vielä ed. Rundgrenille todeta, että rahat on kyllä jaettu. Ne on jaettu tämän maan rikkaimmille. Sinne on syydetty rahaa kyllä miljoonakaupalla jatkuvasti. Sen tähdenhän tässä nyt ongelmissa ollaan.

Pia Viitanen /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tähän edelliseen voisi nyt kyllä lisätä, että on sitä onneksi viime vuosina vähän niille köyhemmillekin sitä rahaa jaettu, kun on tullut tärkeitä parannuksia muun muassa lapsiperheille, opiskelijoille jnp. Pidän kyllä niitä uudistuksia merkittävinä.

Mutta on ollut suorastaan ihanaa kuunnella tätä keskustelua tuolla omassa työhuoneessakin, kun kerrankin kokoomuksestakin vannotaan kovasti köyhyyden estämisen ja syrjäytymisen ehkäisyn nimiin ja vaaditaan toimenpiteitä. Se, mikä minusta on huvittavaa, on se, että kokoomus ei nyt millään meinaa uskoa sitä, että me saisimme tässä oikeitakin toimenpiteitä aikaan tulevana syksynä. Minä pidän itsestäänselvänä, että me saamme näitä toimenpiteitä aikaan. Näin on luvannut meille hallitus, ja esimerkiksi oma eduskuntaryhmäni viimeksi tänään ryhmäpuheenvuorossaan on todennut, että asia hoidetaan.

Minä voisin esimerkiksi tässä nyt julkisesti kysyä teiltä, ed. Zyskowicz, että jos kävisikin niin, että todellakin syksyllä kaikista kokoomuksen epäilyistä huolimatta me saisimme esimerkiksi tämän asumisen omavastuun poistettua toimeentulotuesta ja muuta, mitä te muuten kannatatte varmaan kovasti, niin tarjoatteko minulle kahvit siellä — oliko se Strindbergillä vai missä te aina käytte. Sitten katsotaan, miten käy. Mutta puhutaan vasta sitten syksyllä, kun näemme, mitä tulee tapahtumaan.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Viitanen totesi, että me emme täällä kokoomuksessa usko, että hallitus saisi aikaan niitä oikeita toimenpiteitä. No, kyllä tässä alkaa usko hiipua, kun kaksi vuotta olemme ikään kuin antaneet työrauhan ja odottaneet tähän päivään asti, esimerkiksi, taas jälleen tähän päivään asti, niitä oikeita toimenpiteitä. Mutta kun tässä tätä keskustelua on kuunnellut, niin ministereitten kuin erityisesti hallituspuolueitten edustajien puheenvuoroja ryhmäpuheenvuoroista alkaen, niin ei voi muuta todeta kuin että kyllä hallituksen talouspolitiikka on tainnut nyt epäonnistua. Nimittäin kun talouspolitiikka epäonnistuu, sitä ei pystytä korjaamaan minkäänlaisella, paremmallakaan, yhteiskuntapolitiikalla. Mutta jos ajatellaan, mitä ed. Kallis täällä toi esiin, että tällaisen talouskasvun aikana, jos ei yhteiskuntapolitiikassa saada aikaiseksi parempia tuloksia, jos ei myöskään valtionvelkaa pystytä keventämään nykyisestään, kyllä tuleville hallituksille (Puhemies koputtaa) jää hirveä taakka, jää hirveän paljon kurottavaa. Kyllä hallituksella nyt pitäisi olla rohkeutta mennä peilin eteen ja todeta, että olette epäonnistuneet politiikassanne.

Aulis Ranta-Muotio  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tärkeintä on kuitenkin se, että työllisyys on parantunut, kuten ministeri Mönkäre totesi. (Ed. Kallis: Paljonko?) Vaikka ollaan hallituksen asettamasta tavoiteurasta jäljessä, se on reilusti parantunut. Tällä 150—200 miljoonan euron varauksella, kun hyvin suunnitellaan sen käyttö, voidaan osaltaan vielä tähän aivan taatusti vaikuttaa. (Ed. Kallis: Kuinka paljon työllisyys on parantunut?)

Olisin ed. Salolle myös huomauttanut tästä maatalouspolitiikasta, että 21,5 miljoonaa euroa on kuitenkin noin 120 miljoonaa markkaa, aika hyvä vastaantulo siihen nähden, että kokoomushallitus leikkasi heti ensi töinään maatalouspoliittisena ratkaisuna 750 miljoonaa markkaa.

Anneli Kiljunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen painopistealueina ovat työllisyys ja palvelut. Ministeri Mönkäre tässä alustuksessaan sanoi, että hän on ollut tyytymätön kuntien sosiaali- ja terveyspalveluihin ja niitten tuottavuuteen ja vaikuttavuuteen. Haluaisin vähän tarkennusta, mitä hän tarkoittaa, koska hän viittasi siihen myös, että siltä osin tullaan myös sitten pohtimaan, kuinka rahoitusta tullaan myös kehyksissä jakamaan.

Sitten samanaikaisesti kysyisin siitä, että vaikka painopistealueena on työllisyys, niin työvoimahallinnon määrärahoista vähennetään 10 miljoonaa euroa. Täällä on useaan otteeseen sanottu, että on hieno asia, että työttömyys on parantunut, ja näin varmasti onkin, mutta voimme varmaan todeta, ettei kuitenkaan riittävästi, ja haasteita riittää edelleen pitkäaikaistyöttömien ja heidän aktivointinsa osalta. Kannan huolta nimenomaan työttömyyteen kohdennetun 10 miljoonan euron vaateista ja haluaisin siihen jonkinlaisia kommentteja hallitukselta.

Toinen, (Puhemies: Aika!) joka vaatii myös ... (Puhemies: Aika!) ja on tullut esille, on liikenne- ja viestintäministeriön säästövaateen 11 miljoonaa.

Maija  Perho  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla oli eilen tuoreeltaan mahdollisuus keskustella oman alueeni tiepiirin johtajan kanssa. Se oli aika murheellista kuultavaa nimenomaan siitä syystä, että on aivan ilmiselvää, että tiestö rappeutuu ja tähän ongelmaan voidaan vastata ainoastaan nopeuksia alentamalla. Kun ministeri Luhtanen nyt kohta käyttää puheenvuoron, toivoisin, että hän olisi sillä tavoin rehellinen, että hän kertoisi, mitä näiden määrärahojen niukkuus todella merkitsee meidän tieverkollemme ja myöskin ratojen kunnolle ja kunnossapitomahdollisuuksille.

Ed. Kiviniemelle haluan todeta sen, että on hyvä, että t&k-panostuksia lisätään, mutta koulutuksen, perusopetuksen ja lukiokoulutuksen osalta ei valitettavasti voi sanoa samaa.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Perho valitteli aikaisemmin, että hallitus on ollut hidas ja laiska, kun on nyt vasta aloittamassa kuntien palvelurakenneselvitystä. Ihmettelen kuitenkin, miksei kokoomus ollut kiinnostunut näin suuresta työstä omalla hallituskaudellaan. Nyt on yhdestoista hetki todellakin. Kuntien menot kasvavat sitä luokkaa, että on pakko puuttua siihen, millä tavalla palveluita tuotetaan. Kenenkään piikki ei voi olla loputtomiin auki tässä mielessä. Mutta teillä olisi ollut aivan yhtä hyvä mahdollisuus aloittaa, mutta ilmeisesti työ on niin kovaa, että se vaatii tämän hallituspohjan.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteossa hallitus toteaa, että kokonaistyövoimaa ei voi enää kasvattaa julkisella sektorilla ja seuraavan vaalikauden loppuun mennessä keskimäärin puolet valtion henkilöstön poistumasta jätetään täyttämättä. Palveluja tarvitaan. Se, kuka niitä voi hoitaa, on yksityinen yrittäjäsektori. Sitä täytyy tukea.

Minä totean tässä, että se malli, mikä toteutetaan, on tietysti äärimmäisen tärkeä. Olen samaa mieltä kuin ministeri Mönkäre, että täytyy katsoa, ettei tässä ammuta ojaan. 500 miljoonan paketti, josta ed. Gustafsson puhui, mitä on yrityksille lanseerattu tällä eduskuntakaudella, oli laskennallinen. Se on kaukana 500 miljoonasta.

Pirkko Peltomo /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Liikenneasiat puhuttavat, ja on selvää, että väyläverkon rapautuminen voidaan estää vain pitkäjänteisellä ja kokonaisvaltaisella liikennepolitiikalla.

Koska ministeri Luhtasella on seuraava varsinainen puheenvuoro, niin haluaisinkin teidän vastaavan siihen, että kun johditte infratyöryhmää ja se asetti tietyt hankkeet järjestykseen, mitä näistä hankkeista voidaan vielä toteuttaa tällä kehyskaudella eli 2006—2009.

Tapani  Tölli  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehykseen on saatu jakamatonta varaa eli liikkumavaraa hallinnonalakohtaisilla menoleikkauksilla. Tulopuolta tässä kehysselonteossa on tarkasteltu varsin vähän, mutta liikkumavaraa arvioidaan saatavan jonkun verran myös valtion omaisuuden myynnillä. Nyt ennakkotietojen mukaan viime vuonna valtion verotulot kasvoivat ennakoitua enemmän. Mikä on arvio siitä, kun tänä vuonna syntyy mahdollisesti arvioitua suuremmasta verotulosta liikkumavaraa, miten sitä voi käyttää? Me tarkastelemme nyt hyvin paljon vain menojen perusteella, mutta tulojakin on syytä tarkastella.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aluksi kiitokset ed. Kähköselle rehdistä puheenvuorosta hallituspuolueen edustajana tieasioista ja kiitokset ministeri Luhtaselle työstä, jota hän on tehnyt tieasioitten hyväksi. Todistettavasti häneltä on matto vedetty jo aivan liian monta kertaa alta näissä asioissa. Nyt minä kysyisin ministeri Luhtaselta:

Kun olivat tieasiat, investointiasiat, esillä kehysriihessä, kehyskeskustelussa, otitteko esille, niin kuin lupasitte meille, tieinvestoinnit Suomessa, ja jos otitte esille, oliko siellä Eurooppanelonen vai ei ja kuka veti ne listalta pois? Kuka esti, että niistä ei ole enempää keskusteltu?

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rajala viittasi ystävällisesti käyttämääni puheenvuoroon, jossa korostin sitä, että työllisyys kasvaa myönteisesti, ja totesin myös, että kehysbudjetointi toimii. Minusta on erittäin tärkeää muistaa, että hallituskausi aloitettiin supistuvan talouden olosuhteissa. Bkt-kasvu oli miinusmerkkistä silloin, kun hallitus käynnisti toimintansa. Nyt viime vuonna talouskasvu oli 3,7 prosenttia, ja tänä päivänä valtiovarainvaliokunnan kuulemisessa VM:n talouspoliittisen yksikön päällikkö Markus Sovala totesi, että lopullinen työllisyystavoite ei ole kovin kaukana hallituskauden päättyessä. Minusta on aivan olennaista se, halutaanko maalata ainoastaan niitä kielteisiä näkemyksiä, mikä luonnollisesti on opposition pyrkimys, vai halutaanko välittää tälle kansakunnalle myönteistä näkemystä. Suomen talous on erittäin hyvässä kunnossa. Yritykset ovat kilpailukykyisiä. Tätä kautta voi syntyä myös uusia yrityksiä, uutta työllisyyttä. Tälle kehysbudjetoinnilla luodaan hyvät lähtökohdat.

Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun VR yhtiöitettiin vuonna 1995, niin kansliapäällikkö Korpelankin mukaan osapuolet yhteisesti sopivat, että syntyvä osinko käytetään radan kunnossapidon ja joukkoliikenneostojen rahoitukseen. Kysyisinkin ministeri Wideroosilta:

Miksi nyt menetellään toisin? Lipposen ykkös- ja kakkoshallitusten aikana näin tehtiin, pääsääntöisesti, ja vielä viimekin vuonna puolet osingoista osoitettiin joukkoliikenneostoihin ja radanpitoon, mutta tämä kehys on vienyt koko sen 50 miljoonaa euroa, joka nyt VR:n tuloksena on kirjattu. Mistä johtuu tämä muutos?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Gustafssonille ja muille hallituspuolueiden edustajille, jotka ovat todenneet, että yleinen talouskehitys, talouskasvu, menee hyvään suuntaan, toteaisin, että näin on ja hyvä niin. Siitä saa hyvin pitkälle kiittää hallituksen veroratkaisuja, jotka vastaavat sitä, mitä kokoomus on vaatinut — eivät onneksi vastaa sitä, mitä ed. Gustafsson on veropolitiikasta ollut mieltä. Jos niitä päätöksiä olisi tehty, niin ei olisi nähty näin hyvää talouskasvua.

Ed. Viitaselle vastaan, että tarjoan hänelle mielelläni kahvit missä vain, mutta mitä tulee näihin niin sanotun köyhyyspaketin elementteihin, työllisyys on paras ratkaisu köyhyyteen ja syrjäytymiseen. Toiseksi kannatan sellaisia ratkaisuja, joilla aktiivisuudesta maksetaan esimerkiksi ylläpitokorvausta korottamalla, ja, kolmanneksi, en kannata sellaisia ratkaisuja, joilla pienipalkkaisen työn kannustavuutta ja kannattavuutta passiiviolemiseen verrattuna heikennetään.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Ed. Anneli Kiljuselle, koska oli tapahtunut selkeä väärinkäsitys: Kansallisen terveyshankkeen rahoitusmallin yhteydessä totesin vastauspuheenvuorossani, että Kansallisen terveyshankkeen lisärahoitus, valtionosuusrahoitus, on annettu niille kunnille, jotka osoittavat tekevänsä rakennemuutoksia. Näitä on nyt tehty vähän eri tahtiin eri puolilla maata, ja nyt tässä kehyspäätöksessä hallitus korvamerkitsi osan tästä valtionosuusrahoituksesta ja sitten korvamerkitsee sen takaisin kunnille ilmeisesti budjettipäätöksen yhteydessä jollakin tavalla kaikkein heikoimmassa asemassa olevien aseman turvaamiseksi, eli tämä oli se ajattelutapa.

Työministeriön pääluokkaa koskien se 10 miljoonan säästö, joka siellä on tehty, on tähän samaan linjaan, että kaikki ministeriöt tekevät jonkin säästön, mutta toisaalta tässä kehyspäätöksessä on 36 miljoonaa euroa työmarkkinatukiuudistuksen yhteydessä työministeriölle lisää. Eli sekin on semmoinen painopisteen siirto.

Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaisen kysymykseen lyhyesti: Varmaan olin hieman epätarkka vastauksessani, mutta tarkoitus on siis, että valtionosuusuudistus tuodaan tänä keväänä tänne ja se astuu voimaan ensi vuoden alusta, niin että kunnat voivat nyt jo keväällä saada tietoa siitä, mitä hallitus ja eduskunta aikovat. Toinen vaihe, valmisteluvaihe, tietysti käynnistyy saman tien, ja se taas toteutetaan vuonna 2007 niin, että se toteutuu vuoden 2008 valtionosuuksissa. Mutta totta on myöskin se, että jokainen hallitus — varmaan muistamme samalla tavalla — tekee omat valtionosuusuudistuksensa, ja niin luulen, että seuraavakin hallitus tekee.

Lyhyesti ed. Wallinille: Kyllä jokainen hallitus tekee tietysti uusia ratkaisuja. Tämä hallitus teki sellaisen ratkaisun infrapaketin suhteen, että silloin kun valtio myy omaisuutta yli 500 miljoonaa euroa, niin siitä 10 prosenttia menee tutkimukseen, koulutukseen ja infrahankkeisiin. Minun mielestäni tämä oli hyvä ratkaisu, ja tällä linjalla hallitus jatkaa.

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen

Arvoisa herra puhemies! Liikenne- ja viestintäministeriön kannalta tämä kehyspäätös oli tärkeä itse asiassa kolmen asian osalta, millä tavalla kolmen asian osalta linjataan tavallaan tässä kehyksessä liikenne- ja viestintäministeriön sektoria. Itse asiassa yksi niistä asioista on ihan lyhyesti sanottuna sellainen, että päätöstä infran kohtalosta saatikka yksityiskohtaisista tiehankkeista ei tehty, ne tehdään budjettikäsittelyn yhteydessä monestakin syystä, ensinnäkin siitä syystä, että jos kehysasiana lähdettäisiin käsittelemään yksittäisiä teitä, yksittäisiä hankkeita, se tarkoittaisi sitä, että me olisimme yksityiskohtaisessa budjettimomenttikäsittelyssä, ja sehän ei ole kehysriihen tarkoitus, vaan kehysten tarkoituksena on linjata näitä päätöksiä.

Toinen asia, mikä oli mielestäni tärkeä, oli se, että tässä selonteossa edelleen todetaan se seikka, että infraan voidaan käyttää ja tullaan käyttämään valtionyhtiöiden myyntituloja. Kun täällä on spekuloitu näistä myyntituloista — muun muassa ed. Räsänen totesi, että täällä on vain luvattu käyttää eikä vielä ole penniäkään käytetty — niin minä totean sen, että viime budjettiriihessä, siis koskien tätä vuotta 2005, kaikki käytössä olevat ylimääräiset myyntitulot hallituksen laskentakaavan mukaan on käytetty ja käytetään parastaikaa infran rakentamiseen. Nyt on sitten painokkaammin, niin kuin tästä kehyksestä käy ilmi, tutkimuksen, koulutuksen ja tuotekehityksen vuoro. 47 miljoonaa euroa käytettiin viime budjettiriihessä tähän infran rakentamiseen, jossa nyt paraikaa aloitetaan muun muassa Hakamäentietä, monta muuta isoa hanketta.

Sitten on vielä se, mikä linjaus tehtiin ihan ajankohtaisiin asioihin näistä myyntituloista, paitsi se lupaus, että niitä edelleen käytetään, joka summa sitten tietysti elää omaisuudenmyyntitulojen mukaan ja täsmentyy vasta kesällä, kun teemme budjettia. Tästäkin syystä minusta oli hyvä, että yksityiskohtaisia päätöksiä ei tehty, nimenomaan tästä syystä — on siinä haittansakin.

Sitten siellä viitataan kuitenkin siihen, että kun syksyllä tuporatkaisun yhteydessä tehtiin päätös Valtatie 6:sta ja myös Lahti—Vainikkala-junaradasta ja sitten siihen liittyvistä erilaisista tärkeistä teemapaketeista, jotka ovat, olen huomannut, kaikille kansanedustajille erittäin tärkeitä hankkeita, niin jo nyt — näin todetaan tässä kehysten yhteydessä — näitä päätöksiä rahoitetaan 71 miljoonalla eurolla nimenomaan valtionyhtiöiden myyntituloista. Minä tästä voin sanoa, että sillä tavalla olin eri mieltä, että minä olin ajatellut näin, että nämä olisivat ihan tällaisia ekstratuloja, joita voitaisiin saada vaikka sillä tavalla, että muutettaisiin myyntitulosääntöä, mutta tätä keskustelua saatetaan vielä käydä. Joka tapauksessa asianlaita on nyt niin, että tämä toteamus siellä on, eikä tietenkään yhtään hullumpaa. Saimmepa sillä tavalla kaksi erittäin keskeistä väylähanketta.

Sitten kolmas keskeinen asia, mikä on tullut täällä esille. Täällä muun muassa ed. Sinnemäki varsin ponnekkaasti ja monet muut ovat puhuneet joukkoliikenteestä ja kysyneet, onko luvattu ja mitä lupauksia tehty. Tämä liittyy laajemminkin täällä käytettyyn sanaan "lupaus". Muun muassa ed. Perho, kokenut kansanedustaja, sanoi, että olen luvannut. On aivan eri asia luvata kuin tehdä esitys, ja minä olen liikkunut ministeriöni esityksen pohjalta. Se on minun tehtäväni, on minun velvollisuuteni tehdä asioista esitys. Se on toinen asia, miten hallitus kollegiona päättää siitä, mikä on sen esityksen kohtalo.

Nyt tulen tähän joukkoliikennekysymykseen. Vastasin täällä, että tulen esittämään työsuhdematkalippua ja tulen pitämään joukkoliikennettä tärkeänä. Se yhtälö, aleneva joukkoliikennekehys ja se yhteiskunnallinen merkitys, mikä joukkoliikenteellä pitäisi tänä päivänä olla, ei täsmää. Tästä syystä olin erittäin tyytyväinen, että joukkoliikenteestä sovimme, että mikä ei näy tässä kehyksessä, että se valmistellaan erikseen työryhmässä. Se on siinä määrin tärkeä, keskeinen, yhteiskuntapoliittinen ja poliittinen kysymys, että tässä asetimme juuri työryhmän, jossa on myös poliittinen vastuu mukana, valmistelemaan koko tätä joukkoliikennekysymystä, sen vastuita, ja siinä on myös, ed. Sinnemäki, selvitettävänä tämä työsuhdematkalippu. Asia on niin laaja ja niin suuri, että sellaisilla pienillä rukkauksilla asia ei selvene. Siinä on määräaika sellainen, että se tehdään toukokuun puoleenväliin mennessä. Sen jälkeen sitä käsitellään hallituksen iltakoulussa, ja siltä pohjalta lähdemme tekemään budjettiriihessä päätöksiä. Eihän tämä kehyspaperi tee itsessään sinänsä minkäänlaisia päätöksiä, vaan ne päätökset lunastetaan sitten varsinaisissa budjeteissa ja ehkä myös lisäbudjeteissa.

Tietysti — jos ajattelen sitä huolta, mikä aivan aiheellisesti täällä eduskunnassa on ja laajemmin maakunnassa rakentajilla, tienrakentajilla, kaikilla tahoilla, jotka joutuvat tähän infraan osallistumaan — ilman muuta pitkäjänteinen päätös, ennustettavissa oleva päätös infran kohtalosta, mitä sille tehdään, pitkällä tähtäimellä olisi suotavaa. Sitä päätöstä vaan mikään hallitus ei ole saanut aikaiseksi. Minä voin todeta sen, että kun tällä hallituksella on ollut nyt vuoden verran tämä ohjelma, sitä on toteutettu systemaattisesti, pitkäjänteisesti, siten että olemme sen puolessavälissä tällä hetkellä. Mutta voin sanoa näin, että se kritiikki, mikä tulee siitä, että ei ole vielä ollut nähtävissä sitä pitkäjänteisyyttä, on aiheellista siinä mielessä, että emme ole tehneet ikään kuin joukkopäätöstä siitä, että nämä asiat aloitetaan tällä hallituskaudella, päätökset on tehty siis tipoittain: niitä on siis tehty budjetissa, lisäbudjeteissa, jopa monessa lisäbudjetissa, tupon yhteydessä jne. Mutta yhtä kaikki olemme tehneet seitsemän isoa investointipäätöstä meidän ohjelmastamme, arvoltaan noin 600 miljoonaa euroa — siis näistä on jo tehty päätökset taikka sitten jo periaatetasolla eli näissä tupopäätöksissä. Teemahankkeisiin on esitetty ja osoitettu 185 miljoonaa euroa, ja sanonpa näin, että näillä on voitu toteuttaa itse asiassa jo kolme teemahanketta ja paria teemahanketta voidaan aloittaa.

Siis olemme pitkäjänteisellä uloskirjoitetun ohjelman toteuttamisen tiellä, mutta tietysti päätös olisi hyvä ja siihen pitää pyrkiä, ja sanon, että en lupaa, mutta sanon, että esitän. Jos nyt kaikki menee hyvin tässä kevään rundissa ja talouspoliittinen tilanne jatkuu, niin tulen esittämään budjettiriiheen, että siitä lopustakin voitaisiin tehdä päätös — sitä odotetaan meiltä — tai sitten päätös joka tapauksessa siitä, voidaanko ottaa nämä hankkeet, jotka listalla ovat, ja millä tavalla toteutettuina.

Puhemies! Minä olen siitä tyytyväinen, että täällä esimerkiksi ainakin ed. Gustafssonin puheista jäi korviini se seikka, että hän otti myönteisen kannan muun muassa erilaisten rahoitusmallien käyttämiseen infrassa. Näistä minusta pitää keskustella. Minusta se on oikea tapa katsoa. Meillä on isoja investointeja tulossa, isoja investointeja tekeillä, ja se edellyttää sitä, että jos budjettirahoitus ei riitä näitten toteuttamiseen, meidän on avoimesti katsottava muita rahoitusmalleja. Nämä ovat Euroopassa, Ruotsissa, joka puolella, täysin normaalissa yleisessä käytössä, ja meidän pitää myös näitä malleja pohtia huolella, ja voin sanoa näin, että on varmasti syytä seurata täällä nyt esimerkiksi E18-tien elinkaarimallihankkeen etenemistä, ja siinä on varmasti myös eduskunnallakin oma roolinsa, kuinka se sitten etenee.

Haluan, puhemies, tähdentää sitä, jos tässä paperissa ei näy, onko siellä Tampereen ohikulkutietä, mikä on voiton tuloutus siihen tai mikä on siihen tai tähän, että tämä ei ole budjettiasiakirja, jossa näkyvät rahamäärät, jossa näkyvät yksittäiset hankkeet, vaan tämä on kehys, jonka sisällä liikutaan. Siellä on muutama kulmakivi, ja todella eihän se näy, että siellä on esimerkiksi meidän joukkoliikennetyöryhmämme, kun sitä ei sinne kirjattu, ja siellä on monta asiaa.

Mutta sanonpa näin, että tänä aamuna talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa tehtiin tavallaan uusi ratkaisu muun muassa erilaisten hankkeiden rahoitusmalleista sikäli, että siellä hyväksyttiin Suhangon kaivostien rakentaminen niin sanotulla tilapäisellä rahoitusmallilla, joka on sillä tavalla veikeä, että se on ikään kuin uusi askel tällaisissa rahoitusmalleissa. Toki se nyt sovellettiin tähän yhteen hankkeeseen, mutta se on uusi avaus. Näitä on siis vireillä kaiken aikaa, koko ajan, ja voin sanoa sen vaan, että kaikki asiat eivät näy kehyspäätöksessä. Eli kevät on tärkeä aika. Katsotaan, miten joukkoliikenne edistyy, miten valtion myyntitulot, miten infrarakenteet, miten saamme vietyä eteenpäin näitä uusia rahoitusmalleja, joita infran rakentamiseen tarvitaan, ja sitä kautta asiaa etenemään. Korostan vielä, että lupaukset ovat aivan eri asioita kuin se, että kertoo, mitä aiotaan, mitä esitän ja mistä huolta kannan, ja esitykset ovat ihan eri mittakaavassa.

Ed. Pulliaiselle toteaisin, että en luonnollisestikaan käy kommentoimaan kansliapäällikköni asioita enkä mielipiteitä. Totean vain, että minä olin siellä budjettiriihessä ja neuvotteluissa, ei hän. Minä tiedän, mitä siellä tapahtui.

Myös sitten ed. Rajalalle pieni asia. Se asia koski alusten investointivarauksia, jälleenvarauksia, ja asiahan oli niinpäin, että edes hallitusohjelma ei ole niin yksityiskohtainen kuin se, mitä olemme tekemässä. Olin tämän herran kanssa tietysti hiukan eri mieltä, mutta hallitushan saa tehdä vähän omiansakin, ei tarvitse kaikkien laivanvarustajien mielipiteitä lähteä heti toteuttamaan. Tästä oli kysymys. Se on monimutkainen asia, se täytyy ymmärtää.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Voisi tietysti provosoitua, mutta kun 7 minuuttia on aikaa, niin minäpäs jätän teidän yllätyksekseksenne tässä provosoitumatta.

Arvoisa puhemies! Olin ihan toisenlaista puhetta tekemässä tähän keskusteluun, mutta sitten tuolla ilmalaivassa meille eteen tuli valtioneuvoston tiedote kehysneuvotteluista. Tätä täytyy kehua, että tässä on aivan oppikirjamalli siitä, mitenkä tulevienkin hallitusten on syytä lanseerata omalta kannaltaan kehysratkaisuja, sillä tässä on paljon sellaisia aineksia, jotka ovat tosi mielenkiintoisia. Tässä on muun muassa marxilainen lehdistöteoria otettu täydellisesti koko voimalla käyttöön ja muita tämmöisiä mielenkiintoisia instrumentteja. Täällä on myöskin löydetty syylliset kaikkeen pahaan ja hyväntekijä kaikkeen hyvään.

Tämä tiedote alkaa kertomalla, että hallitus on onnistunut sopeuttamaan politiikkansa talouden suhdannevaihteluihin. Sitten kerrotaan, millä tavalla on veronalennukset toteutettu, ja edelleen, että julkiset menot on taitavasti — hallituksen omasta mielestä — sijoitettu etupainotteisesti tänne hallituskauden kahden ensimmäisen vuoden puolelle. Mutta sen sijaan ei kerrota sitä, että tilinpäätökset ovat olleet alijäämäisiä, niitä on tasapainotettu velanotolla, eikä kerrota sitä, että tämä malli johtaa nimenomaan tulevaisuudessa alijäämäisiin tilinpäätöksiin. Samanaikaisesti tietysti kerrotaan, että tämä harjoitettu talouspolitiikka on muka tasapainoista.

Mielenkiintoista on se, että kaikkialla niissä kohdissa, missä on sana "edellyttää", joko tilanne edellyttää tai joku ilmiö edellyttää, mutta hallitus ei edellytä mitään. Elikkä hallitus ei itse asiassa lupaa tehdä oikeastaan yhtään mitään, vaan toteaa aivan yleisiä asioita.

Täällä on yhteenveto siitä, mihinkä sitten ollaan menossa. Ollaan menossa muun muassa julkisten menojen kasvun hillintään, elikkä se, mikä ensimmäisen kahden vuoden aikana annettiin, otetaan nyt sitten jatkossa osittain pois.

Edelleen: olennaiseksi luvuksi muodostuu miljoonamäärä 341 miljoonaa, joka on tämä jakamaton varaus. Tämä on mielenkiintoinen luku siinä katsannossa, että 2 500 miljoonaa jää vuosittain valtiolta verotuloja saamatta. Se olisi aivan kokonaan toista luokkaa oleva rahamäärä käytettäväksi puskureina, operaationa suhdannetalouden hoitamiseen jnp., ja kysymyshän on harmaan talouden kitaan menevästä rahamäärästä vuosittain. Nyt yllättäen tässä paperissa hallitus ei kiinnitä tähän asiaan yhtään mitään huomiota. Erinomaisen mielenkiintoista on se, että nyt jo kokoomuksenkin puheenvuoroissa on kiinnitetty huomiota harmaaseen talouteen ja sen huomioonottamiseen talouspolitiikassa, käytännön politiikassa jnp., mutta hallitus, vaikka onkin ministeri Rajamäen johdolla arvokkaasti puhunut asiasta, tässä yhteydessä unohtaa sen kokonaan.

Sitten tämä paperi kertoo mielenkiintoisella tavalla, ketkä ovat olleet syyllisiä tähän koko kurjuuteen, jos kurjuudesta täällä jossakin kohti on kysymys. Aivan ehdottoman upea keksintö on seuraava virke: "Valtion menojen kasvua on vaikea sovittaa eduskunnan hyväksymiin budjettikehyksiin." Yhtäkkiä, kun hallitus tuo paperin eduskuntaan ja eduskunnan hallituspuolueiden edustajat hyväksyvät sen, vastuu siirtyykin eduskunnalle eikä se olekaan hallituksella, joka kertoo hoitavansa asiaa taitavana budjettipolitiikkana ja kehyspolitiikkana jnp.

Edelleen erittäin mielenkiintoista tässä on se, että toinen roistoryhmä ovat kunnat. Se on sitten seuraava virke, jossa kerrotaan, että kunnissa pettää kaikki. Mielenkiintoinen tämä kuntiin vetoaminen on siinä suhteessa, että yli puolet näistä kunnista on toisen hallituspuolueen, keskustan, vetämiä elikkä tässä rokotetaan omia oikein rankimman jälkeen.

Sitten työllisyyspolitiikassa on käytetty hienoa uutta keksintöä: kehitysuraa. On siirrytty kehitysuralle, ja urahan on silloin auennut, kun on ensimmäinen uusi työpaikka syntynyt; se vahvistuu, kun viides uusi työpaikka on pystytty luomaan.

Edelleen roistotaho ovat yliopistot, jotka ovat taitamattomasti hoitaneet asioitaan, ja täällä nyt pistetään yliopistot kuriin pistämällä niitten johtamisjärjestelmät kuriin, pistämällä sinne ammattimaisia johtajia. Kuitenkin samanaikaisesti lisätään yliopistojen taloudellista itsenäisyyttä. Eihän tässä ole nyt mitään tolkkua. Siis toisin sanoen puututaan kahdella tavalla kuntataloudessa ja yliopistoissa yhteiskunnan ainoisiin itsehallinnollisiin yhteisöihin ja sitten vielä kerrotaan malli — ministeri Widerooskin sen äsken esitteli tässä juuri — kuinka nimenomaan nyt on löydetty tämmöinen ohjauskeino kuntiin: otetaan, annetaan, tehdään sitoumuksia, järjestelyjä jnp. Tässähän pitää perustuslakivaliokunnalta ruveta pyytämään lausuntoja näistä menettelyistä, koska tässä siirrytään niin vakavalla tavalla itsehallinnollisten yhteisöjen alueelle kuin olla voi. Aivan erikoisen mielenkiintoista huolenkannossa yliopistoista on se, että Helsingin yliopisto on siinä kategorisesti mukana, joka on itsehallinnollinen yhteisö nykyisenkin lain mukaan. Elikkä siis tässä liikutaan aivan ehdottoman mielenkiintoisella alueella.

Sitten vielä kysytään, minkä takia Rkp on hallituksessa. Siihenkin löytyy vastaus. Täällä nimittäin todetaan, että koulutusasioissa kuitenkin poikkeuksen muodostavat ruotsinkielisen koulutuksen erityistarpeet, elikkä siellä jälleen näkyy se, että on sitten joku syy olla hallituksessakin.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Kun liikenneministeri on paikalla, niin muutama sana myöskin liikenteestä. Tietenkin teiden ylläpitorahat, kunnossapitorahat, ovat olleet alimitoitettuja ja niistä aiheutuu monia ongelmia. Joudutaan tekemään pikaisia korjauksia, jotka pitemmän päälle tulevat kalliimmaksi kuin se, että tiet pidettäisiin hyvässä kunnossa ja päällystettäisiin aikanaan jnp.

Toisena asiana tietenkin, koska Tampereen läntinen ohitustie mainittiin täällä, haluan siitä todeta, että kokonaistaloudellisesti olisi ylivoimaisesti edullisinta, että tämä toinen vaihe jatkettaisiin välittömästi tämän ykkösvaiheen jälkeen, jolloin siitä ykkösvaiheesta saataisiin se hyöty myöskin välittömästi käyttöön, kun tämä kakkosvaihe valmistuu, ja suunnitelmat, jotka on tehty tämän toisen vaiheen rakentamiseksi, eivät vanhentuisi eikä jouduttaisi niitä tekemään uudestaan, koska tästä aiheutuu selvästi huomattavat lisäkustannukset. Lisäksi myöskin tämä työmaan uudelleen avaaminen merkitsee sitten sitä, että oli se urakoitsija sitten kuka hyvänsä, se edellyttää lisäkustannuksia. Kolmas asia, tietenkin kaikista tärkein, on se, että saataisiin vihdoinkin liikenne sujumaan Tampereen läntisellä ohitustiellä ja raskas liikenne ennen kaikkea saataisiin pois Tampereen kaupungin keskustasta. Elikkä tässä on nämä syyt. Täytyy todeta, että se liikennemäärähän siellä on jo pitkälti yli 20 000 autoa vuorokaudessa, huippuvuorokausina yli 30 000 autoa vuorokaudessa, ja tämän tien läpäisykyky ei kyllä riitä, vaan sinne syntyy väkisten jonoja. Tämä tästä tieasiasta. (Ed. Gustafsson: Edustaja puhuu täyttä asiaa!)

Sitten haluan siirtyä toiseen kohtaan. Haluan toisaalta uskoa, että sosialidemokraattinen puolue on tosissaan tässä köyhyyden vähentämisessä. Näen niin, että ne toimenpiteet, mitä tähän asti on tehty, eivät ole kyllä millään tavalla olennaisesti kaikista syvimmässä ja kaikista suurimmassa köyhyydessä olevia ihmisiä auttaneet, ja näitä ovat nimenomaan ne ihmiset, jotka ovat toimeentulotuen varassa ja joutuvat maksamaan toimeentulotuesta myöskin tämän 7 prosentin omavastuuosuuden. Sinne pudonneet ihmiset ovat kaikista suurimmassa köyhyydessä. On muistettava, että heidän joukossaan on eläkeläisiä, jotka saavat pelkkää kansaneläkettä, ja lisäksi siellä on myöskin työttömiä, jotka saavat työmarkkinatukea, ja myöskin sairaita, jotka ovat sairauspäivärahalla olevia ihmisiä. Näitten ihmisten auttamiseen ei mielestäni auta mikään muu kuin se, että nostetaan näitä alimman perusturvan tason päivärahoja. Elikkä se merkitsee kansaneläkkeen tasokorotusta, se merkitsee myöskin työmarkkinatuen korotusta, peruspäivärahan korotusta ja myöskin sairauspäivärahojen korotusta. Lisäksi opiskelijat on yksi suuri ryhmä, joka kuuluu myöskin tähän pienituloisten ihmisten ryhmään, ja siellä on myöskin, voidaan sanoa, köyhiä. Elikkä näitten tasokorotus tulee tehdä.

Täällä on nyt puhuttu siitä, kuinka hyvin on mennyt, bruttokansantuotehan on kasvanut hyvin voimakkaasti. Mutta se, mitä jakovaraa on tässä yhteiskunnassa syntynyt, on jaettu erittäin epätasaisesti, epäsolidaarisesti. Se on hyödyttänyt eniten kaikkein rikkaimpia suomalaisia, ja näyttää olevan niin, että hallitus on edelleenkin sillä linjallaan, että niille, joilla paljon on, entistä enemmän tullaan antamaan. Tähän täytyisi ehdottomasti saada muutos.

Tämä köyhyys ei valitettavasti ole Suomessa vähentynyt, vaan se on lisääntynyt. Köyhiksi eli pienituloisiksi katsottujen määrä kasvoi vuosina 2002 ja 2003, jotka ovat nyt uusimmat tilastovuodet. Köyhiä uuden EU-määritelmän ja uuden kulutusyksikkökäsitteen mukaan oli 11 prosenttia vuonna 2002 ja 11,2 prosenttia vuonna 2003. Elikkä kasvua on tapahtunut jatkuvasti, ja se on minun mielestäni kaikista huolestuttavinta tässä tilanteessa ja erityisesti se, että myöskin lapsiperheitten kohdalla köyhyyden lisääntymistä on. Kun edellisen kerran korotettiin ensimmäisen lapsen lapsilisää, siinä yhteydessä olisi pitänyt tehdä niin, että se ei olisi leikannut toimeentulotukea. Ne lapsiperheet, jotka olivat toimeentulotuella, eivät saaneet käytännössä tätä lapsilisän korotusta lainkaan. Vuonna 2002 köyhiä kotitalouksia, joissa oli lapsia, oli 11 prosenttia, ja 2003 niitä oli 12 prosenttia, elikkä siinä on kasvua. Lapsia näissä perheissä oli 132 200, joten varsin suuri määrä on todella köyhiä lapsiperheitä.

Hallituksen kehykset eivät lupaa mitään näille köyhille lapsiperheille, eivät eläkeläisille, eivätkä myöskään työmarkkinatukea saaville työttömille. Ei luvata uutta työpaikkaa; luvataan aktivointia, joka voi merkitä työnhakukursseja tai jotain muuta vastaavaa. Ainut, mitä hallitus lupaa köyhille pienituloisille ihmisille, on, että "Hallitus kiinnittää erityistä huomiota kaikkein vähävaraisimpien ihmisten aseman parantamiseen". Hallitus kiinnittää vain huomiota, mutta tällä huomion kiinnittämisellä ei ole mahdollista ostaa kaupasta mitään, sillä ei ole mahdollista maksaa kohonneita vuokria eikä muitakaan hyödykkeitä, elikkä ne eurot puuttuvat. Ja on kyllä erikoista, että kaikkeen muuhun voidaan pistää eurot näkyviin, mutta silloin kun on kysymys kaikista pienituloisimpien ihmisten toimeentulosta, ei näitä euroja löydetä. Tässä on aina pelättävissä se, että tämä hallituksen lupaama köyhyyspaketti, köyhien ihmisten huomioon ottaminen, kuihtuu olemattomiin, se jää pelkäksi lämpöiseksi ajatukseksi ja lämpöiseksi kädenpuristukseksi. Tähän missään tapauksessa me vasemmistoliitossa emme voi suostua, vaan edellytämme, että köyhille todella annetaan lisää euroja, joilla he voivat ostaa ja parantaa toimeentuloaan.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Valitettavasti ed. Pulliainen jo täältä poistui. Saimme äsken kuulla uskomattoman kirjallisuusanalyysin valtioneuvoston tiedotteesta. Siinä ed. Pulliainen kaivoi roistoja esille, ja kovin oli erikoista ja kovaa tulkintaa valtioneuvoston tiedotteesta kehysriihen tuloksista.

Ed. Kuoppa piti hyvin kunniakkaasti köyhän asiaa esillä. Kyllähän se niin on, että jaetaan, kun on jaettavaa.

Mutta, arvoisa herra puhemies, Matti Vanhasen hallitus on budjettikehysriihessään sopinut valtiontalouden peruslinjat vuodeksi 2006. Sovitut kehykset jatkavat hallituksen määrätietoista linjaa pitää tiukkaa budjettikuria ja jatkaa tasapainoisen talouden linjalla. Budjettikehykset perustuvat valtiovarainministeriön ennusteisiin talouskasvusta, joka tänä vuonna yltää 3,3 prosenttiin ja ensi vuoden ennusteessa laskee taas 2,7 prosenttiin.

Hyvää budjetissa on panostaminen koulutukseen, tutkimukseen, tuotekehitykseen ja kasvuyrityksiin. Toimilla vahvistetaan talouden kasvupotentiaalia ja kehitetään kilpailukykyä.

EU-aikana kovimman muutoksen kourissa on ollut maatalous. Täällä salikeskustelussa oppositio ja erityisesti kokoomus on erittäin kovasti kritisoinut nykyhallituksen maatalouspolitiikkaa. On annettu mielikuva, että nykyhallitus rankaisisi viljelijöitä. Kuitenkin aiemmat hallitukset leikkasivat kansallisia tukia heti alkukaudellaan 750 miljoonaa markkaa ja pieniä lisäyksiä tehden antoivat mielikuvan, että hyvinkin suotuisaa oli aiempien hallitusten maatalouspolitiikka. Maataloustulo on laskenut kymmenessä vuodessa 24 prosenttia.

Tämän hallituksen kehysriihessä on sovittu maatalouden, puutarhatalouden ja porotalouden polttoaineveron alennus, yhteensä 21,5 miljoonaa euroa. Se on oikean suuntainen, ja se ainakin jossain määrin parantaa monien maatilojen, etenkin viljatilojen ja nimenomaan paljon polttoainetta tuotannossaan tarvitsevien tilojen, kannattavuutta. On totta kai myönnettävä, että monet nuoret tuotantoaan kehittäneet ja investoineet viljelijät ovat menettäjinä. Kotieläintiloilla on nyt mahdollisuus 22 lomapäivään, minkä lisääminen yhdellä päivällä olisi ollut vähintäänkin kohtuullista, mutta onpahan vielä tavoitteita tulevillekin vuosille politiikassa.

Monilla alueilla etenkin maakunnissa liikenneväylät rapautuvat, mikä täällä on moneen kertaan tullut jo esille. Tämä on valitettava tosiasia ja koskee erityisesti syrjäseutujen teitä ja raideverkkoa. Liikennerahat näyttävät menevän etelän suuriin tie- ja rautatiehankkeisiin. Tämä on osin luonnollistakin, sillä väestön enemmistö asuu täällä etelässä, mutta liikenneväylien rapautuminen Itä- ja Pohjois-Suomessa heikentää alueiden kehittymistä; on kyse myös oikeudenmukaisuudesta. Ehkä odotukset ovat mahdollisuuksia suuremmat tällä hetkellä. Jäämme odottamaan panostuksia myös Itä- ja Pohjois-Suomen tiestöön ja väyliin.

Kuntataloudet ovat erittäin tiukalla, mutta valtiontalous on pystytty pitämään vähintäänkin kohtuullisessa kunnossa. Kuntien yhteistyöhön tarvitaan muutakin kuin keppiä. On selvää, että menot monissa kunnissa tulevat kasvamaan, sillä väestö ikääntyy. Vanhuksista on pidettävä huolta, eivätkä säästöt saa heikentää vanhusten asemaa nykyisestä. Kuntien kohdalla kannattaa miettiä tarkkaan, mitä hyötyjä ja haittoja suuruudesta on. Palvelujen keskittäminen pelkästään suuriin keskuksiin ja suuriin yksiköihin ei voi olla tavoitteena, vaan vanhuksille on turvattava hoito mahdollisimman lähellä kotiseutuaan ja omaisiaan. On myös myönnettävä, että kunnille tarvitaan lisää rahaa, mutta tarvitaan myös palvelurakennemuutosta, molempia tarvitaan.

Työttömyysasteen nostamiseksi ja työllisyyden parantamiseksi riihessä neuvoteltiin niin sanotusta matalapalkka-alojen työnantajatukimallista. Tätä ei saatu vielä sovittua, mutta suotavaa olisi, että järkevä ratkaisu asiassa saadaan aikaiseksi. Juuri näillä aloilla työllistyminen on kaikkein hankalinta ja tukea tarvitaan. Tukimallista on tehtävä sellainen, että siihen sijoitettavalla rahalla saadaan todellisia työllisyysvaikutuksia. On varmistettava, että omalla työllä tulee toimeen. Ihmisten ja yhteiskunnan kannalta on parempi, että ihmiset saavat töitä kuin kulkevat tukiluukulta toiselle.

Arvoisa puhemies! Tuleva budjetti noudattaa jo hallitusohjelmaneuvotteluissa sovittua tiukkaa budjettikuria. Tarkka talous on hyvä asia tulevaisuutta ajatellen. Kehysriihen monet asiat menivät keskustan toivomalla tavalla. Maatalous sai parannuksia kannattavuuteensa, vaikka parannettavaa jäikin edelleen, kuntien palvelurakenteen selvitys käynnistyy, koulutukseen ja tutkimukseen panostetaan sekä kaikkein vähävaraisimpien asemaa pyritään parantamaan. Kokonaisuudessaan kehysriihen tulokset olivat varsin hyviä ja hallituksen toimien suuntaukset oikeita.

Ahti  Vielma  /kok:

Arvoisa puhemies! On pakko aloittaa tämä puheenvuoro valtioneuvoston selonteosta valtiontalouden kehyksistä vuosille 2006—2009 toteamalla punamultahallituksen työskentelystä, että jahkailu sen kun vaan jatkuu.

Kuten jo aikaisemmin puheenvuorossani totesin, jos yksityistä firmaa johdettaisiin niin kuin tänä päivänä maamme hallitusta, olisi tuo firma konkurssissa alta aikayksikön. Ei siis mikään ihme, että kärsivällisyys on monella suunnalla loppumassa. Tuo kärsivällisyys on kovalla koetuksella hallituspuolueiden sisällä, vaikka pääministeri Vanhanen on toistaiseksi pystynytkin pitämään vaahdot reunojen alapuolella. Sisäinen kritiikki on kasvanut, ja koviakin mielipiteitä menettely- ja työtavoista sekä tuloksista kuulee päivittäin yhä enemmän. Muun muassa tässä istunnossa me olemme rehtien hallituspuolueiden edustajien arvostelevia puheenvuoroja kuulleet. Totuus tulee jonakin päivänä vastaan väistämättä, ja silloin ei ole enää varaa jahkailla. Valitettavasti kansalaiset maksavat tuosta jahkailusta kalliin hinnan.

Olisi luullut, että hallitus on jo läksynsä lukenut, kun pääministeri Vanhanen on joutunut hautaamaan hallituksen keskeisen tavoitteen 100 000 uudesta työpaikasta. Olisi myös voinut kuvitella, että tässä tilanteessa työnantajamaksuista olisi tehty edes joitakin konkreettisia esityksiä, mutta hallitus vain siirtää ja siirtää ratkaisujaan ja mitä ilmeisimmin joutuu tekemään aikanaan ne paniikkitilanteessa. Kaikki kokeneet kansalaiset, kansanedustajat mukaan lukien, tietävät sen, että kestäviä ratkaisuja ei pidä tehdä kaoottisessa tilanteessa. Vaikeuksiin on uskallettava varautua riittävän aikaisin. Siten ne on mahdollista jopa torjua. Nyt niihin kuitenkin ajaudutaan ja ajopuuteoria saa aivan uuden tulkinnan. Se on jahkailua.

Arvoisa puhemies! Kuntien taloudelliset toimintaedellytykset peruspalvelujen tarjoajina ovat punamultahallituksen aikana ratkaisevasti heikentyneet. Kuntien käyttötalouden kiristyminen johti velkaantumisen rajuun kasvuun, lainakanta lisääntyi lähes miljardi euroa, ja kassavarat kunnissa vähenivät runsaat 100 miljoonaa euroa. Negatiivisen vuosikatteen kuntia oli maassamme vuonna 2004 peräti 124, kun tuo luku vielä edellisenä vuonna oli 63.

Kaikesta edellä mainitusta huolimatta hallitus otti pakkolainaa kunnilta yli 300 miljoonaa euroa ja kehuu nyt onnistuneensa sopeuttamaan talouden suhdannevaihteluihin ja ilmoittaa vuoden 2004 aikana talouden päässeen hallitusohjelman työllisyys- ja hyvinvointitavoitteiden edellyttämälle kasvu-uralle. Kuten ed. Pulliainen totesi, tämä on todella mielenkiintoinen teoreetikon luoma termi. Voivatko teot, puheet ja tulokset olla enää enempää ristiriidassa keskenään? Maamme hallitus on ajamassa ja osittain jo ajanut kunnat tilanteeseen, jossa ne eivät selviydy välttämättömien peruspalveluiden tarjoamisesta, ja meidän pitää muistaa, että nuo peruspalvelut ovat kuntien keskeinen tehtävä.

Selonteossaan hallitus toteaa, että se kiinnittää erityistä huomiota kaikkein vähävaraisimpien ihmisten aseman parantamiseen. Tästähän me keskustelimme viime viikolla välikysymyksen yhteydessä ja saimme monenlaisia lupauksia, jotka nyt tällä selonteolla on vesitetty. Hallitus lupaa vasta vuoden 2006 alusta kohdentaa yhteensä vuositasolla 150—200 miljoonaa euroa heikossa työmarkkina-asemassa olevien kansalaisten hyväksi — tämä ei siis ole välttämättä sama asia kuin köyhät ja syrjäytyneet. Panos on pieni, sen käyttämisessä hidastallaan, ja yksityiskohtaiset ratkaisut ovat hämärän peitossa, niin kuin olemme täällä kuulleet. Viime viikon puheilla ei tällä hallituksella enää tämän päivän politiikassa ole merkitystä.

Eri puolilla maatamme ovat tärkeät investoinnit siirtyneet samasta syystä. Jahkailu ja punamultahallituksen sisäinen kyräily ovat estäneet muun muassa järkevät ja todella tärkeät tieinvestoinnit. Kun jaettavaa ei ole sulle—mulle-periaatteen mukaisesti annettavissa, niin keskustapuolue on jyrätty ja aluepoliittisesti monet merkittävät hankkeet ovat siirtyneet hamaan tulevaisuuteen. Tärkein ja kiireellisin hanke eli Valtatie 4 välillä Lusi—Vaajakoski on sysätty vuosien taakse, vaikka kyseessä oleva väylä on eräs maamme vaarallisimmista teistä, ja vastaavia esimerkkejä löytyy monelta muulta alueelta maassamme.

Maatalouden osalta olen pettynyt, ja ed. Kettusen todistelu ei minun ajatuksiani ja näkemyksiäni muuttanut. Ymmärrän oikein hyvin MTK:n johtajan Esa Härmälän huolen, että näyttää siltä, että pääministeri Vanhasen hallitus tuhoaa maatalouden osalta sen, minkä pääministeri Lipposen hallitus rakensi. Tämä on lainaus, Maaseudun tulevaisuudesta muun muassa luettavissa. Se on paljon sanottu mieheltä, joka kokopäivätoimisesti ajaa maanviljelijöitten ja maatalouden piiristä elantonsa saavien ihmisten etuja.

Arvoisa puhemies! Tällaisessa tilanteessa hallituksen olisi pitänyt uskaltaa tehdä ratkaisuja, joilla korjataan todella pahaa työttömyystilannetta, joilla turvataan yhteiskunnan pyörien pyöriminen ja palvelujen tarjoaminen kansalaisille, mutta kyky ja tahto puuttuvat. On ollut surullista seurattavaa, että nekin ministerit, jotka haluaisivat todella puuttua tilanteeseen, on ylikävelty tai matto vedetty näiden jalkojen alta. Tähän toistensa vartioimiseen kuluu hallitukselta enemmän energiaa kuin uuden luomiseen, jota sen hallituksen pitäisi tehdä. Ja tulos on kaikkien kansalaisten nähtävissä.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Vielma tässä edellä syytti, niin kuin jo täällä aikaisemmin tänä päivänä, hallitusta jahkailusta ja siitä, että kyky ja tahto puuttuu asioiden hoitamisesta. Kyllä nyt, ed. Vielma, teidänkin kai on syytä tunnustaa, että esimerkiksi tämä kehysselonteko on tuotu aivan siinä ajassa, missä se luvattiin tänne tuoda, ja päätöksiä on hallituksessa tehty, ei suurieleisesti, niin että kaikista olisi kerrottu iltapäivälehtien lööpeissä joka päivä, mutta hallitus on toiminut ja määrätietoisesti johtanut maan hallitsemista ja myöskin taloutta.

Herra puhemies! Hallitus on onnistunut sopeuttamaan politiikkansa talouden suhdannevaihteluihin ja epävarmana pysyneeseen kansainväliseen toimintaympäristöön. Hallituskauden alkuvaiheessa kansainvälisen talouden heikon kehityksen aiheuttama hidas talouskasvu edellytti määrätietoisia toimia kotimaisen kulutuskysynnän elvyttämiseksi. Kasvua vauhditettiin keventämällä ansiotulojen verotusta ja toteuttamalla hallitusohjelman mukaiset julkisten menojen lisäykset etupainotteisesti. Näin on tehty.

Vuoden 2004 aikana talous on päässyt hallitusohjelman työllisyys- ja hyvinvointitavoitteiden edellyttämälle kasvu-uralle. Kuten täällä olemme kuulleet tämän päivän aikana, työllisyysaste on noussut, ei paljon mutta kuitenkin, ja työttömyys on hieman laskenut. Kuluvana vuonna kasvua tukee kotitalouksien kulutuskysynnän ohella myös viennin ja yritysten investointien elpyminen. Kuitenkin Suomen talouden lähiajan kehitys riippuu suurelta osin päämarkkina-alueidemme kasvun elpymisestä ja maailman suurten talouksien kasvu- ja tasapaino-ongelmien ratkeamisesta. Pitemmän aikavälin kasvu edellyttää muun muassa väestön ikääntymisestä koituvien haasteiden voittamista. Mahdollisesti tilapäiseksi jäävää vahvaa kasvun vaihetta on käytettävä talouden pitkän aikavälin vakauden ja työllisyyden kasvun turvaamiseen.

Herra puhemies! Täällä on puhuttu paljon kuntien tilanteesta, ja eihän kuntien taloudellinen tilanne kyllä kovin hyvä ole. Kuntien selvästi ennakoitua nopeammin kasvavat menot uhkaavat kuntatalouden tasapainoa, tämä tiedetään. Keskushallinnon alueellistamistoimiin otetaan budjettikehykseen liittyvät rahat henkilöstö- ja muissa kuluissa aikaansaatavista säästöistä. Alueellistamisen hyötyjen tulee näkyä menojen suunniteltuina säästöinä valtiontaloudessa kehyskaudella. Tästä huolimatta alueellistamistoimet eivät ole edenneet vielä riittävän nopeasti.

Haluaisinkin, herra puhemies, tässä toivoa sitä, että alueellistamisasioissa päästäisiin eteenpäin ja ennen kaikkea maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla niin sanotun Maaseutuviraston hajasijoittamisessa, niin että päätös siitä voitaisiin tehdä tämän kevään aikana. Tälle on erittäin sopiva paikka oman maakuntani pääkaupunki Seinäjoki, jossa on vahva elintarvikeklusteri. (Ed. Wallin: Hyvä ehdotus!)

Herra puhemies! Hallitus uudistaa kuntataloutta sekä kunta- ja palvelurakennetta. Tavoitteena on turvata palveluiden saatavuus sekä niiden kestävä, tehokas ja taloudellinen toteuttamistapa. Se ei saa tarkoittaa kuntien pakkoliitoksia. Järjestelmällä voidaan kannustaa kuntia entistä tiiviimpään yhteistyöhön palvelujen tuottamisessa, mutta kyllä vapaaehtoisiin kuntaliitoksiin pitää kannustaa ja myöskin porkkanoita hallituksen taholta tulla. Kuntien vastuulla olevien palveluiden järjestämiselle on saatava alueelliset erityispiirteet huomioon ottaen riittävä väestöpohja. Uudistuksella luodaan toimiva palveluverkko ja kiinteytetään yhteistyötä eri palvelujärjestelmien kesken. Samanaikaisesti arvioidaan palvelujen ohjaus-, kehittämis- ja tutkimusjärjestelmiä. Nämä ovat tavattoman tärkeitä ratkaisuja, mitä nyt kuntataloudessa ja palvelurakenteessa tämän vuoden aikana tullaan tekemään, ja se tulee vaatimaan erittäin paljon.

Herra puhemies! Sitten täällä paljon puhuttuun, tai ei kovin paljon puhuttuun mutta kovaa arvostelua saaneeseen, maatalouspolitiikkaan ja siihen päätökseen, niin sanottuun maataloustupoon, joka tehtiin tämän kehyspäätöksen yhteydessä. Se 21,5 miljoonaa euroa, jolla nimenomaan maatalouden energiaverotusta kevennetään, on mielestäni tässä tilanteessa kuitenkin erittäin positiivinen ja myönteinen ratkaisu: se kohdistuu tasapuolisesti kaikkiin viljelijöihin ja erityisesti niihin, jotka harjoittavat tuotantoa eri puolilla maata. Kevyen polttoöljyn verotusta kevennetään EU:n sallimalle alarajalle. Onhan totta, että maatalouden kannattavuus on kääntynyt laskuun ja osa viljelijöistä jäi viime vuonna kokonaan ilman palkkaa. Keskimääräinen tulo työtuntia kohti laskettuna oli vain runsaat 4 euroa. Siinä mielessä tämä ratkaisu on erittäin hyvä.

Kun täällä on todettu, että tämä hallitus ei ole tehnyt mitään maatalouden eteen ja edelliset hallitukset ovat tehneet, sanon avoimesti, että ovat edelliset hallituksetkin tehneet, mutta kyllä kun katsotaan vuodesta 95 alkaen vuoteen 2003, niin reaalisesti maataloustulo on alentunut 29 prosenttia. Näinä aikoina keskusta ei pahemmin hallituksessa ollut.

Herra puhemies! Myönteisenä asiana pidän myöskin tässä kehyspaperissa sitä, että Veikkauksen jakosuhdelain toimeenpanoa nopeutetaan, niin kuin eduskunta on edellyttänyt. Minusta se on tavattoman tärkeä, merkittävä asia liikunta-, urheilu- ja nuorisoväelle tässä maassa.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Huolestuttavinta nyt päätettävissä valtiontalouden kehyksissä on se, että hallitus ei kykene pitämään valtiontaloutta tasapainossa. Vaikka tälle vuodelle ennustetaan yli 3 prosentin talouskasvua, siitä huolimatta valtio tekee alijäämäistä budjettia. Erityisen huolestuttavaa on se, että vuonna 2007 velkaantuminen myös suhteessa bruttokansantuotteeseen kasvaa. Hallitus on siis päättänyt elää tulevien sukupolvien kustannuksella. Tämä on yksi niistä kohdista, missä hallitus rikkoo oman hallitusohjelmansa mukaisia tavoitteita.

Valtiontalouden heikkenevä tila on suoraa seurausta heikosti hoidetusta työllisyyspolitiikasta. 100 000 uuden työpaikan tavoitteesta hallitus on jo kerran perääntynyt, ja nyt puhutaan epämääräisesti 30 000—60 000 työpaikasta. Kovin suuria ennustajanlahjoja ei tarvita siihen, että voi ennustaa hallituksen vielä kerran tarkistavan tavoitettaan alaspäin tämän hallituskauden aikana. Sen sijaan suurta kykyä edellytetään siltä hallitukselta, joka tämän hallituksen pohjilta kykenee nostamaan työllisyysasteen 66 prosentin tasolta 75 prosentin tasolle seuraavan hallituskauden loppuun mennessä. Me kaikkihan olemme yhtä mieltä siitä, että vain korkeammalla työllisyyden tasolla voimme rahoittaa ikääntyvän hyvinvointiyhteiskunnan tarvitsemat palvelut.

Jos heikosta työllisyyden hoidosta on tullut tämän hallituksen politiikan ikoni, niin hallituksen johtavan puolueen poliittinen saamattomuus kiteytyy ratkaisuun matalan tuottavuuden työpaikkojen tukemisesta. Kerta toisensa jälkeen asiasta päättäminen on siirtynyt. Entistä enemmän alkaa näyttää siltä, että tämä koko homma menee niin sanotusti pannukakuksi. Tämä merkittävä uusi avaus erityisesti palvelualojen työllisyyspotentiaalin parantamiseksi joko 1) jää kokonaan toteutumatta tai 2) toteutetaan niin pienellä summalla, että vaikutukset jäävät olemattomiksi, tai 3) maksatetaan muilla työnantajilla ja heikennetään siten niiden työllistämismahdollisuuksia.

Positiivista palautetta hallituksen työllisyyspolitiikalle täytyy antaa siitä, että työmarkkinatukea muutetaan aikaisempaa vastuullisemmaksi. Tämäkään ei ole mikään uusi idea, vaan aikaisemmin jo kokoomuksen toimesta on myöskin asiasta puhuttu. Pitkään työmarkkinatuella olleet ovat tosiasiassa pudonneet yhteiskunnan kelkasta, ja monet heistä ovat vain teoriassa ilman erityistoimenpiteitä työmarkkinoiden käytettävissä. Kun yli tuhat päivää työmarkkinatuella olleita on yhteensä 55 000 ja heidän keski-ikänsä 44 vuotta, niin tätä yhtälöä ei voi ratkaista eläkkeellepääsyä helpottamalla. Sekä työmarkkinatuella olevien että koko yhteiskunnan kannalta on tärkeää, että mahdollisimman moni työmarkkinatuella oleva pääsisi vielä töihin ja siten elämän syrjään kiinni. On selvää, että tämä edellyttää yksilöllisiä kuntoutus- ja tukitoimia, mutta myös sitä, että järjestelmä kannustaa kuntoutukseen ja työn vastaanottamiseen. Tulee muistaa se, että me elämme yhteiskunnassa, jossa ei ole vain oikeuksia vaan jossa on myös velvollisuuksia. Jokaisen on ensisijaisesti itse kannettava vastuu itsensä ja läheistensä hyvinvoinnista, ja yhteiskunnan apuun tulee turvautua vasta, kun ei muuten selviä.

Arvoisa puhemies! Hallitus on päättänyt osoittaa tutkimukseen ja tuotekehitykseen 50 miljoonaa euroa lisää rahaa vuosille 2006—2007. Tämä päätös on oikean suuntainen, mutta ei riittävä. Kansainvälisen kilpailukykymme ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi tulisi päästä siihen, että tutkimus- ja tuotekehitysrahojen osuus bruttokansantuotteesta nousisi 4 prosenttiin, minkä saavuttamiseksi t&k-rahoja tulisi korottaa 5 prosentilla vuosittain.

Tutkimus- ja tuotekehitysrahojen kohdentamisessa tulisi huomioida myös ammattikorkeakoulut. Ammattikorkeakouluilla on huomattava alueellinen kehitystehtävä erityisesti niissä kaupungeissa, joissa ei ole omaa yliopistoa. Ammattikorkeakoulut tarvitsevat oman osuutensa t&k-rahoista. Aiemmin on esitetty, mutta ei ole mennyt läpi, että niille kohdennettaisiin 10 miljoonan euron tuki. Tätä rahaa ammattikorkeakoulut voisivat käyttää omavastuuosuutena erilaisiin projekteihin ja siten yhdessä te-keskusten, yritysten ja kuntien kanssa toteuttaa tehokkaasti alueellista kehitystehtävää ja vahvistaa Suomen kilpailukykyä myös maakuntakeskusten ulkopuolella.

Arvoisa puhemies! Kaikkein pahiten hallituksen politiikassa on hukassa liikennepolitiikka. Kehyksiin osoitetut rahat eivät riitä edes tieverkon ylläpitoon, vaan tieverkko, tämä kansallisvarallisuutemme, uhkaa rappeutua. Toisaalta tuntuu, että rahaa olisi vaikka kuinka hulvattomasti. Kahvi meni täysin väärään kurkkuun eilen aamulla, kun avasin Aamulehden ja katsoin, että liikenneministeri Luhtanen ilmoitti kannattavansa suurnopeusjunan rakentamista Tampereelta ja Turusta Helsinki-Vantaalle ja vastaavasti antoi ymmärtää, että sen jälkeen voidaan Tampereen ja Turun lentokentät sulkea. Paitsi että tällä toimenpiteellä tehtäisiin Tampereesta ja Turusta pelkästään Pääkaupunkiseudun etäpäätteitä, kuulostaa vähintäänkin ihmeelliseltä se, että kansainvälinen lentoliikenne ajettaisiin alas ja tehtäisiin valtavat järjestelyt, erittäin kallis ratkaisu, sen sijasta, että kehitettäisiin nyt jo olemassa olevia lentokenttiä. On itsestäänselvää, että tämä johtaisi myöskin yritysten uuteen sijoittumiseen, koska sellaista yritystoimintaa kuin pääkonttorit ja kansainväliset yksiköt ja muut tarvitsevat suoria lentoyhteyksiä Keski-Eurooppaan, ei mitenkään voida junalla korvata. Tiedämme, että tällä hetkellä esimerkiksi Tampereen kentältä ainoastaan 20 prosenttia liikenteestä suuntautuu Helsinkiin. En tiedä sitten, pystytäänkö sitä suurnopeusjunaa rakentamaan esimerkiksi Riikaan tai Lontooseen.

Todella ihmeelliseltä tämä tuntuu erityisesti sen takia, että Tampereen läntiselle ohikulkutielle, josta täällä myöskin ministeri Luhtanen aikaisemmin mainitsi, ei ole ainakaan vielä kyetty osoittamaan rahoitusta, ja kyse on tässä ainoastaan 57 miljoonan euron hankkeesta, joka summa on vain pieni osa siitä summasta, mitä tällainen suurnopeusjuna maksaisi. Jos tällä tavalla asioita hoidetaan, ei ole mikään ihme, että liikennesektorin rahat loppuvat.

Harry Wallin /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kiitos siitä tasapuolisuudesta, mikä keskustelun yhteydessä meitä kohtasi, siitä erittäin suuri, lämmin kiitos puhemiehelle.

Puuttuisin nyt kyllä tähän ed. Satosen viimeisimpään, tähän lentokenttäasiaan. Ei kannata aina lukea Aamulehteä; kannattaa lukea vähän muitakin lehtiä. Siinä voisi ehkä totuus olla se, että on tarkoitus rakentaa Marja-rata, joka yhdistää Tikkurilan ja Vantaankosken toisiinsa ja joka kulkee Helsinki-Vantaan lentokentän kautta ja jonka kautta kaukojunat voivat kulkea lentokentälle. Tämä tarkoittaa sitä, ettei ole mitään järkeä, että esimerkiksi Tampereelta lennetään Helsinkiin, vaan siihen matkaan voidaan käyttää junaa. Mutta en tiedä, mitä Aamulehdessä on lukenut, kun se ei kuulu minun tilaamieni lehtien piiriin.

Mutta minä halusin kuitenkin tulla tänne puhujakorokkeelle vielä käsittelemään tätä toiminta- ja taloussuunnitelmaa, jonka me tänään saimme tuolla liikenne- ja viestintävaliokunnassa ja joka pohjautuu kehysbudjetoinnin mukaiseen ratkaisuun. Näin meille kerrottiin. Ministeri Luhtanen totesi toista — tässä on selvä ristiriita — mutta meille kerrottiin, että toiminta- ja taloussuunnitelma perustuu kehykseen. Mitä se pitää sisällään? Se pitää sisällään täysin joukkoliikenteen lopettamisen haja-asutusalueilta punamultahallituksen toimesta. Näinhän ei voi tapahtua. Meidän täytyy tähän puuttua. Jos ei siihen puututa kehyksissä, millä lailla sitten siihen voidaan puuttua? No, tietysti budjetin yhteydessä, jos päätetään ylittää kehykset.

Ministeri Wideroos ei varmaankaan ymmärtänyt tai ei ihan tarkkaan muistanut, mitä tarkoitin sillä, että VR-Yhtymän liikevoittoa käytetään VR:n tärkeisiin rataverkon investointeihin ja joukkoliikennetukeen. Kun vuonna 95 VR yhtiöitettiin, siinä vaiheessa sovittiin monenkeskisesti — näin muisti kansliapäällikkö Korpelakin tänään — että se osinko plus ratamaksu, jotka molemmat ovat noin 50 miljoonan euron luokkaa tällä hetkellä, käytetään ratojen kunnossapitoon ja joukkoliikennetukeen. Nyt on käynyt sillä lailla, mikä on aivan poikkeuksellista, että kun Lipposen ykkös- ja kakkoshallituksen aikana tätä sopimusta noudatettiin niin, että tämä liikevoitto käytettiin pääsääntöisesti näihin hankkeisiin, niin viime vuonna jo tästä liikevoitosta vain puolet käytettiin näihin VR:lle tärkeisiin hankkeisiin ja nyt tämä kehys tarkoittaa sitä, että se koko liikevoitto osoitetaan johonkin muuhun, sitä ei enää osoitetakaan radan kunnossapitoon eikä tähän joukkoliikennetukeen. Tämä on ihan poikkeuksellinen muutos tähän toimintaan.

Tämä pitää sisällään kuuden rataosan lakkauttamisen ja siellä henkilöliikenteen lakkauttamisen, plus sitten tämän kaukojunaliikenteen poikki Suomen, esimerkiksi Turku—Tampere—Joensuu-yhteyden, ja siinä on myöskin Helsinki—Kouvola—Iisalmi—Kuopio—Oulu-junien lakkauttaminen. Sen kustannus on 30 miljoonaa euroa. VR-Yhtymä tuotti viime vuonna liikevoittoa 50 miljoonaa euroa, jonka valtio nyt ottaa. Jos meneteltäisiin niin kuin aikaisemmin, tämä 50 miljoonaa osoitettaisiin takaisin näihin tärkeisiin hommiin. Mutta nyt ainakin kohtuullista olisi se, että siitä 50 miljoonasta osoitettaisiin 30 miljoonaa joukkoliikenneostoihin, ja pitäköön sitten valtiovarainministeri sen 20 miljoonaa. Tässä ei voi antaa periksi, tämä täytyy hoitaa. Tätä esitystä, mitä ed. Gustafsson ryhmäpuheessaan esitti, kannatan lämpimästi, eli että valtionyhtiöiden myyntitulosta osoitettaisiin 10 prosenttia näihin infrahankkeisiin.

Vielä haluaisin myöskin puuttua siihen, miten nurinkurista tämä sitten olisi. Juuri kun VR on hankkinut esimerkiksi kiskobussikaluston, joka on ollut sillä pohjalla, että valtio antaa tukea kannattamattoman joukkoliikenteen hoitamiseen, ja kun ne radat on pantu juuri Ratahallintokeskuksen toimesta kuntoon — sinne on sijoitettu meidän yhteisiä veromarkkojamme — muun muassa Iisalmen ja Ylivieskan, Seinäjoen ja Haapamäen sekä Jyväskylän ja Tampereen välillä on päällysrakenne uusitty, kiskotus on uusittu, niin ne lakkautettaisiin. Hölmöläisten hommaa. Eihän tässä ole mitään järkeä, tässä hommassa.

Mikä sitten pahinta on, on se, että vaikka paljon täällä on hyviä uusia hankkeita, niin kuin ministeri Luhtanen totesi, käynnistetty, ja puolet näistä infrahankkeista, niin, arvoisa ministeri, tämä suunnitelma pitää sisällään vain 56 prosenttia kunnossapidon tarvitsemista rahoista, sen vanhan rataverkon kunnossapitoon tarvittavista rahoista, 44 prosenttia jää ilman rahoitusta. Siellä nopeudet laskevat, osa ehkä joudutaan lakkauttamaan — on puhuttu esim. välistä Suolahti—Haapajärvi, sitten rataosuuksista siellä pohjoisen osalla Kemijärveltä eteenpäin. Eli jollain se 44 prosenttia täytyy kattaa. Se tarkoittaa nopeuden laskua, rataosien lakkauttamista, ja samanaikaisesti VR on hankkinut uutta kalustoa, kun on luvattu, että nopeudet nousevat, ja sama kehitys on sitten maaseudun bussiliikenteessä.

Jos tämä toteutuu eikä kehyksissä tule rahaa, niin tämä tarkoittaa, että haja-asutusalueilla ainut vaihtoehto on ainoastaan oma auto. Ja siinä mielessä ymmärrän ed. Kähkösen voimakkaan kannanoton, että jos siellä Pohjois-Karjalassa nämä ainoat julkiset kulkuvälineet poistuvat, niin kyllä ne ihmiset sieltä lähtevät jonnekin muualle ja silloin he tulevat tänne ja silloin tämä keskittämiskehitys jatkuu tai lähtee uudelleen käyntiin, sehän on ollut hetken poikki — mikä on vastoin meidän yhteistä hallitusohjelmaamme. Minä olen hyvin tunnollisesti noudattanut ja kannattanut tätä hallituksen linjaa, mutta nyt on sellainen paikka, että on mietinnän aika.

Mikko  Alatalo  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän päivän Aamulehdessä Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan professori Jorma Sipilä toteaa seuraavaa: "Mitä rikkaammaksi tämä maa tulee, sitä vähemmän löytyy rahaa hoitaa niitä kansalaisia, jotka hoitoa tarvitsevat. Vallitsevan näkemyksen mukaisesti mihinkään julkisen sektorin toimintaan ei löydy riittävää rahoitusta, olipa kyse sitten yliopistosta tai vanhustentalon vuodeosastosta." Sipilä kehottaa meitä pohtimaan, päätämmekö hoitaa politiikkaamme itse haluamallamme tavalla vai kuvittelemmeko globalisaation estävän sen. Sosiaalipolitiikan professorin näkemykset ovat kipeällä tavalla osuvia ja tosia: meillä on miljonäärejä enemmän kuin milloinkaan, mutta niin on köyhiäkin puoli miljoonaa.

Viime viikolla kävimme reippaan välikysymyskeskustelun. Vaikka asia onkin loppuun käsitelty välikysymyksen osalta, hallitus on luvannut raamittaa lisärahaa kaikista köyhimmille tuossa elokuun budjettiriihessä. Silti köyhyys ei ole poistumassa lähiaikoina. On selvää, että siihen olisi laaja tuki poliittisesti ja myös kansalaisten keskuudessa, mutta ei se vaan tunnu poistuvan.

Yksi perustelu maksaa veroja, joilla niitä kehyksiäkin laaditaan sitten, on eettinen: me maksamme veroja, jotta yhteiskunta huolehtisi kaikista heikoimmassa asemassa olevista kansalaisistaan. Edes Suomen oikeistolaisin puolue kokoomus ei kannata valtiota, jossa ei kaikista heikoimmassa asemassa olevista ihmisistä pidettäisi huolta valtion toimesta. Mutta haluan tähän keskusteluun heittää yhden epäortodoksisen ajatuksen. Järjestelmä, jossa pienituloinen palkansaaja osallistuu veronmaksajana rikkaiden ilmaisten palvelujen rahoittamiseen, on hullunkurinen, ristiriitainen ja kallis. Miksi köyhien tarvitsisi rahoittaa rikkaiden palveluja? Eivätkö rikkaat voi hankkia sosiaaliset vakuutuksensa ja terveydenhoitopalvelunsa yksityiseltä sektorilta? Tarvitsevatko esim. 100 000 euroa vuodessa tienaavan pariskunnan lapset valtiolta todellakin lapsilisiä? (Ed. S. Lahtela: Lapsilisiä tarvitaan aina!) Olemmeko jatkossakin valmiita maksamaan korkeita veroja, jotta rikkaatkin saisivat palveluja ilmaiseksi Suomessa?

En väheksy hyvinvointivaltion saavutuksia, mutta sitä pitäisi uskaltaa tarkastella kriittisesti. Me kadotamme valtavan määrän sekä dynamiikkaa että kulutuskysyntää korkeaan verotukseen. Suomessa on perusteltu liian pitkään korkeaa verotusta köyhimmän edulla. Onko todella niin, että korkea verotus aina koituu köyhien eduksi? Tätä tulisi tarkastella kansainvälisesti. Korkean verotuksen kanssa olemme ehkä vielä pulassa, jos sille ei ole riittävää oikeutusta, jos se raha ei todella mene sinne köyhille. Kaikista heikompiosaiset eivät välttämättä aina hyödy tästä nykyisestä järjestelmästä.

Arvoisa puhemies! Kuten viime viikkoina on saatu huomata, euroalueella on yksi maa, joka hoitaa taloutensa kiitettävästi; se on Suomi. Esimerkiksi Saksan budjettivaje asettuu tänä vuonna 3,6 prosenttiin, vaikka eurojärjestelmän perussopimuksen mukaan valtioiden menot saavat ylittää tulot vain 3 prosentilla. Aiemmin Saksa on ylittänyt tämän kriteerin jo kolmena vuonna peräkkäin. Samaan vapaamatkustajaporukkaan kuuluvat myös Ranska, Kreikka, Portugali ja Italia. Joulukuussa EU-komissio päätti olla käyttämättä voimatoimia EU:n mahtivaltioita, Saksaa ja Ranskaa, vastaan, vaikka kasvu- ja vakaussopimuksen määräykset eivät näiden maiden kohdalla ole täyttyneet.

Mitä tämä kertoo meille suomalaisille? Se kertoo karun viestin, että laki ei koske kaikkia vaan ainoastaan niitä, joita huvittaa sitä noudattaa. Mitä Euroopan unionilla on ylipäänsä merkitystä, jos sen keskeisimmällä toimialueella, talous- ja rahapolitiikassa, ei noudateta yleisiä pelisääntöjä? Voisiko Suomikin vedota poikkeukselliseen olosuhteeseen ja todeta, että me hoidamme nyt työllisyyden kuntoon emmekä noudata EU:n asettamia kriteerejä?

Arvoisa puhemies! Suomi on Euroopassa viimeisiä maita, joissa liikenneinvestoinnit rahoitetaan budjettiperusteisesti. Vaihtoehtoisia malleja tulisi ottaa käyttöön rohkeammin. Elinkaari- ja rahastomalleilla, ehkä jopa tietulleilla, saataisiin tienpitoon suunnitelmallisuutta ja varmuutta eivätkä tiet jäisi puolivalmiiksi. Tieverkosta on pidettävä huolta ihmisten liikkuvuuden, turvallisuuden ja elinkeinoelämän vuoksi. Tieinfra on myös hyvää aluepolitiikkaa, tiet maksavat itsensä takaisin moninkertaisesti. Pidän välttämättömänä sitä, että olemassa olevat tiet pidetään kunnossa ja että keskeneräiset tiet rakennetaan loppuun, ennen kuin yhtään uutta investointia aloitetaan. Olen skeptinen sen suhteen, mahtaako poliittinen peli, jossa jokainen vetää kotiin päin, tuottaa parasta mahdollista liikennepolitiikkaa.

Joskus tuntuu, että järkevät laskelmat eivät tässä päde. Ajatellaan Tampereen läntistä kehätietä ja sen jatkoa. Sen tehokkuusluku on melkein viisi. Silti paljon heikommalla hyöty—kustannus-luvulla toiset tiet ovat edellä tässä asiassa. Mitä lentoliikenteeseen tulee, niin kyllä minullakin kahvi meni väärään kurkkuun, kun tuossa ed. Satonen sanoi, että ehdotetaan jopa, että Tampereella ei tarvita enää lentokenttääkään, että tullaan Helsinkiin sitten ikään kuin lähiöstä junalla. Tampereelta lennetään itse asiassa 80-prosenttisesti tällä hetkellä suoraan Tukholmaan ja sitä kautta ulkomaille. Kyllä tämä on ihan uskomatonta ajattelutapaa täällä Pääkaupunkiseudulla.

Yksi asia, mikä liittyy laajakaistaan, on todella suuri ongelma. Valtion kuuluu tukea erityistoimenpitein niitä alueita, joilla ei synny riittävää kysyntää kaupallisen laajakaistan tarjonnalle. Uskon, että mies, tietokone ja laajakaista -yhdistelmällä voitaisiin oikeasti luoda uusia työpaikkoja myös koteihin. Yritykset ja kunnat voisivat antaa konttoritöitään ihmisille kotona tehtäväksi. Tässä olisi varmasti keskustelemisen arvoinen asia.

Arvoisa puhemies! Hallituksen toimet ovat tähdänneet talouskasvun vauhdittamiseen. Oletukset talouskasvun vaikutuksista ovat optimistisia; työllisyysasteen pitäisi nousta ensi vuonna 68 prosenttiin ja työttömyysasteen laskea 8 prosenttiin. Työttömyyden poistamiseen tarvitaan laaja keinovalikoima. On hyvä, että hallitus on ollut alusta lähtien yksimielinen sen suhteen, että tutkimukseen ja tuotekehitykseen panostetaan. Ellei Suomeen synny jatkuvasti uutta innovaatiota, ei pelkkä yrittämisen edellytysten parantaminen sinänsä riitä. Vaikka työmarkkinatuen uudistaminen onkin sinänsä tarpeellinen ratkaisu, ei sekään automaattisesti luo yhtään uutta työpaikkaa. Se on paremminkin tehokkuutta lisäävä ratkaisu. Sen sijaan matalan tuottavuuden työn tukemiselta voidaan olettaa ja odottaa jotakin. Siihen on varattu nyt 150—200 miljoona euroa. Vaikka selkeää ratkaisua ei vielä syntynyt, tuki kannattaisi suunnata nimenomaan pienyrittäjille. Siellä on todellista työuupumusta, ja siellä on halua ottaa se ensimmäinen ulkopuolinen työntekijä, jos vain olisi varaa.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin, kritiikistä huolimatta, voidaan sanoa, että hallituksen linja on vakaa, ja taloudessa toivottavasti on liikkumavaraa, joka tulee sijoittaa oikeudenmukaisesti ja tuottavasti.

Mari  Kiviniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen päätös valtiontalouden kehyksistä vuosille 2006—2009 ansaitsee kyllä tunnustusta. Se jatkaa johdonmukaista talouspolitiikan linjaa, jossa päähuomio kiinnitetään vakaaseen talouskasvuun, työllisyyteen ja valtion budjetin tasapainoon. Hallitus on tähänkin mennessä osannut erittäin hyvin elää ajassa ja sopeuttanut päätöksiään vallitseviin olosuhteisiin. Hyvä käytännön esimerkki tästä on viime vuoden talouskehitys. Kotimainen kulutuskysyntä pidettiin käynnissä etupainotteisilla ansiotuloveronkevennyksillä ja onnistuttiin siten korvaamaan heikkoa kansainvälisen talouden kehitystä. Valtiontalous ei siten ollutkaan ennakkotietojen mukaan alijäämäinen lähes miljardi euroa, kuten ennustettiin, vaan arvioiden mukaan jo puoli miljardia euroa ylijäämäinen. Myös tupon yhteydessä toteutetut ansiotuloveronkevennykset ja varallisuusveron poisto osoittavat, että talouspolitiikassa tärkeintä on tavoitteiden eli nimenomaan työllisyyden ja kasvun saavuttaminen, ei se, mitä hallitusohjelmaan on yksityiskohtaisesti kirjattu.

Kehyspäätöstä on voitu valmistella hyvin suotuisan kansantalouden kehityksen vallitessa. Sekä kansantaloudella että myös, kuten jo äsken valtion budjetin tasapainon osalta totesin, valtiontaloudella menee nyt hyvin. Tähän tilanteeseen ei kuitenkaan voi tuudittautua, sillä odotettavissa on lähivuosina meilläkin jälleen alle 3 prosentin bkt:n kasvua ja epävarmuuksia on maailmantalouden taivaalla aivan riittävästi USA:n kaksoisvajeesta, Saksan ongelmista, euron kurssista ja öljyn hinnasta lähtien. Meidän on myös kieltämättä valmistauduttava omien haasteidemme voittamiseen pitkällä tähtäimellä eli väestön ikääntymiseen.

Kehysriihessä tehtiin tärkeitä päätöksiä talouskasvun edistämiseksi. Näiden päätösten taustalla oli vahvasti pääministerin asettaman globalisaatiotyöryhmän työn tulokset. Suomen menestyminen jatkossa on mahdollista vain panostamalla osaamiseen. Siksi talouden pohjaa vahvistetaankin kehyspäätösten myötä uusilla panostuksilla tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Lisää rahaa saavat niin Suomen Akatemia kuin Tekeskin. Lisäksi hallitus paikkaa yhdessä työeläkeyhtiöiden kanssa t&k-rahoituksen aukkokohtia kohdentamalla rahoitusta erityisesti alkuvaiheen yritysten ja kasvuyritysten riskirahoitukseen.

Osaamiseen panostaminen ei tarkoita tietenkään pelkästään t&k-rahoitusta vaan myöskin koulutusta ja sen tasosta kiinnipitämistä. Siksi koulutukseenkin kohdistetaan laaja toimenpidekokonaisuus, jonka tavoitteena on paitsi pidentää työuria ja vahvistaa osaamisperustaa myös vähentää nuorten syrjäytymistä, ja nämäkin linjoitukset pitkälti tuon globalisaatioraportin työn tulosten pohjalta ovat erittäin tervetulleita.

Osaamiseen panostamisen lisäksi toinen keskeinen punainen lanka hallituksen kehyspäätöksissä on rakenteelliset uudistukset. Niitä tehdään sekä työllisyyden edistämiseksi että valtion ja kuntatalouden menojen hillitsemiseksi, kuitenkin palveluiden laadusta tinkimättä.

Työllisyyden osalta on selvää, että sadantuhannen uuden työpaikan luominen on hallitukselle enemmän kuin haasteellinen tehtävä. Tavoitteesta ei pidä kuitenkaan luopua vaan keskittyä sen saavuttamiseen koko loppuvaalikauden ajan kaikin mahdollisin keinoin. Nyt talouskasvukin alkaa vihdoinkin tuottaa työpaikkoja, mutta myös rakenteisiin tehtävät korjaukset ovat tarpeellisia. On siksi erittäin hyvä, että tämä työmarkkinatukiuudistus toteutetaan ja että hankkeeseen lisätään sen kunnolla läpiviemiseksi myös lisärahoitusta. Se on tarpeen.

Mutta yhtä tärkeää on lisätä työn kysyntää niin sanotulla matalan tuottavuuden työn tuella. Hankkeeseen varatut 150—200 miljoonaa euroa on suunnattava mahdollisimman tehokkaasti. Tehokkaana keinona en pidä sitä, että tämä koko tuki suunnataan yritysten kansaneläkevakuutusmaksujen alentamiseen. Se olisi aika tehotonta rahan roiskimista, osin sellaisiin kohteisiin, jotka eivät todellakaan tätä itse tavoitetta edesauta. Enemmänkin etsisin kyllä ratkaisua edelleenmodifioidusta Holm—Vihriälä mallista tai kotitalousvähennyksen laajentamisesta. Uskon, että tällaisilla täsmätoimilla tuo raha pystytään kaikkein tehokkaimmin käyttämään.

Se tässä jäi kieltämättä harmittamaan, että työttömyysongelman voittamisessa ei elinkeinoelämältä ole aivan riittävää vastaantuloa löytynyt. Tiedän, että EK:nkin tavoitteena pitkälti on se, että palkkahaitari pikkuhiljaa levenee ja palkka maksetaan jatkossa yhä enemmän tuottavuuden mukaan, ja on selvää, että tällekin mallille on selkeitä kansantaloudellisia perusteita. Mutta käytännössä käy niin, että jos tähän suuntaan mennään, niin tämä on se todellinen vaihtoehto Holm—Vihriälä mallille, ja tuo vaihtoehto ei sellaisenaan ole ilman valtion toimenpiteitä missään tapauksessa oikeudenmukainen, vaan silloin pitää lähteä etsimään sosiaaliturvan uudelleenkohdentamista ja negatiivista tuloveroa jne.

Täällä jo aikaisemminkin totesin, että minun on hyvin vaikea ymmärtää niitä puheenvuoroja, joita täällä on esitetty matalan tuottavuuden työn tukimallia vastaan, erityisesti vasemmistoliiton suunnasta. Heidän näkemyksensä näyttää olevan se, että on parempi olla hyvin pienellä työttömyyskorvauksella työttömänä kuin selvästi isommalla korvauksella töissä. Tämä on kyllä aika outoa. Kokoomuksen suuntaan voisi myös sen todeta, että kovin vähän eväitä on sieltäkään tullut tähän keskusteluun. Varsinkaan niissä toimenpiteissä, joita kokoomus teki edellisen hallituksen aikana, niitä ei todellakaan ollut, mutta vähän villoja jäi myös kokoomuksen evästyksestä tähän keskusteluun.

On selvää, että ei ainoastaan työllisyyden edistämisessä vaan myöskin kuntataloudessa tarvitaan rakenteellisia uudistuksia kuntien menojen voimakkaan kasvun vuoksi. Palvelurakennehanke, jonka hallitus nyt käynnistää, on enemmän kuin tarpeellinen. Kuntatalouden ongelmia ei tietenkään korjata pelkästään rahalla tai muuttamalla kuntarakennetta, vaan tarvitaan uudistuksia, mutta silloinkin pitää lähteä palveluiden turvaamisen lähtökohdasta.

Arvoisa puhemies! Lopuksi sanoisin vielä sen, että on erittäin tärkeää, että huolehdimme jatkossa kaikkein vähävaraisimpien toimeentulon parantamisesta. Köyhän asiaa ei tämä hallitus saa unohtaa, joten kehyspäätöksiin sisällytetty lupaus asian hoitamisesta tulevissa budjeteissa on eduskunnan syytä lunastaa.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen valtiontalouden kehyspäätös 2006—2009 osoittaa sen, että Vanhasen hallitus jatkaa vakaata ja uskottavaa talouspolitiikan linjaa. Tällä linjallahan on saavutettu hyviä tuloksia ottaen huomioon sen, että kansainvälinen kysyntä ja markkinointikehitys ei ole ollut tukemassa myönteistä talouskasvua. Täällä on monta kertaa todettu viime vuoden myönteinen talouskasvu, ja se antaa tietysti hyvää lähtökohtaa myös tämän vuoden kehitykselle. Samalla tämä hallituksen tiukka menokehyslinja myös turvaa sitä, että me kannamme huolta siitä, että rasitteita ei kohtuuttomasti siirretä tuleville sukupolville valtion velkaantumisen kautta, vaan jokainen sukupolvi pyrkii hoitamaan oman rasitteensa myös tältä osin.

Täällä on hallituspuolueitten edustajien toimesta käyty läpi hyvin kattavasti niitä myönteisiä ratkaisuja, jotka liittyvät tähän kehyspäätökseen, ja tietysti niitä kipukohtiakin, joita tietysti kiistatta on. Myönteinen asia on, että tutkimukseen ja tuotekehitykseen sijoitetaan seuraavien kahden vuoden aikana 50 miljoonaa euroa. Tämä tuo uskottavuutta sille linjalle, jonka hallitus on ilmoittanut: osaamiseen perustuva kehittämispolitiikka ja menestyminen sitä kautta markkinoilla. Tämä tuo siis siihen selvää vahvuutta.

Myönteinen asia on myös se, että hallitus kykeni sopimaan maatalouden, porotalouden ja kasvihuonetalouden energiakustannusten alentamisesta 21,5 miljoonalla eurolla. Tämä on tärkeä periaatteellinen linjaus. Kun maatalouden kehitys riippuu siis siitä, miten markkinoilta saadaan tuotteen hintaa, millä tavalla tukipolitiikka kehittyy ja miten sosiaaliturvasta huolehditaan, niin nyt on otettu hallituksen toimesta maatalouden kustannuksiin vaikuttaminen veropolitiikan kautta uudeksi elementiksi, mikä on erittäin myönteinen asia ja ikään kuin linjapäätös.

Täällä on todettu, että maatalouden sosiaaliturvan kehittäminen ja kotieläintilojen lomajärjestelmän parantaminen jäi auki. Itse pidän tärkeänä, että tähän voidaan palata budjettiriihessä ja maatalouden lisälomapäivä saataisiin sovittua budjettiriihen aikana.

Kokoomus on moittinut keskustaa ja yleensä hallitusta huonosta maatalouspolitiikan hoidosta, mutta kyllä tässä joutuu muistuttamaan siitä, että kun Suomi liittyi unioniin vuonna 95 jäseneksi ja siinä yhteydessä sovittiin maatalouden kansallinen tukiratkaisu, jolla haluttiin sopeuttaa maatalouden äkkimuutoksia jäsenyyden aikana, niin kokoomus oli rakentamassa tätä pakettia, mutta oli valmis välittömästi tekemään Lipposen ensimmäisen hallituksena aikana 750 miljoonan markan leikkauksen tähän pakettiin. Tätä pakettia nyt hivenen sitten purettiin Lipposen toisen hallituksen aikana, ja tässä on se kokoomuksen maatalouspolitiikan linjan kokonaisuus, siis negatiivinen tässä mielessä koko elinkeinon kannalta, mutta nyt sitä ei ole haluttu viime aikoina muistaa.

Pidän tärkeänä, että hallitus päätti vähävaraisimpien aseman parantamisen periaateratkaisun. Nyt on hyvin huolella mietittävä, mitkä ovat ne täsmätoimet, joilla todella pystytään vaikuttamaan kaikista heikoimmassa asemassa olevien ihmisten toimeentuloon. Itse ainakin koen, että niitten ryhmien ja niitten parannusten lisäksi, joita julkisuudessakin on ollut esillä, otettaisiin myös pelkän kansaneläkkeen varassa olevien ihmisten asema tarkasteluun. Siinä on yksi selvästi kohennuksia kaipaava ryhmä, ja on mietittävä, miten voitaisiin parantaa pelkän kansaneläkkeen varassa olevien ihmisten toimeentuloa erillisratkaisuna osana vähävaraisimpien ihmisten parantamisen periaatelinjausta, jonka hallitus teki.

Puhemies! Itse koen myönteisenä sen, että hallitus päätti lisätä rahoitusta työvoiman kysynnän vahvistamistoimiin matalan tuottavuuden aloilla. Aiemmin oli sovittu vain 50 miljoonan euron rahoitus tähän valtion uutta rahaa; nyt päätettiin 150—200 miljoonasta eurosta, mikä vahventaa huomattavalla tavalla tätä hallituksen vastaantuloa ja konkreettista toimenpidettä, eli en siis näe kielteisenä tätä päätöstä vaan myönteisenä juuri tämän rahan lisäämisen kautta. Holm—Vihriälän malli — ja julkisuudessakin oli tieto 500 miljoonan euron tarpeesta tähän rahoitukseen — ei toteutunut johtuen elinkeinoelämän osittaisesta vastustuksesta ja myöskin siitä, että hallituksen puolelta ei löytynyt riittävää rahamäärää uuden rahan osalta tähän hankkeeseen. Tässä todennäköisesti joudutaan nyt hakemaan muita ratkaisumalleja.

Itse näkisin kolme käyttökelpoista keinoa kohdentaa suurin piirtein samoihin tarkoituksiin tätä rahoitusta. Kotitalousvähennyksen kaksinkertaistaminen voisi olla hyvä malli. Sen on jo nyt todettu tuoneen tuhansia uusia työpaikkoja, vähentäneen harmaan talouden ongelmia sekä helpottavan jatkossa julkisten palvelujen kasvavaa kysyntää. Se voitaisiin tuplata tulevaisuudessa.

Myös arvonlisäverottoman osuuden rajan nostaminen olisi yksi keino saada aktivoitua itsensä työllistämistä palvelualoilla, käsityöaloilla. Nythän tämän hallituksen toimesta jo tehtiin parannus, kun muutettiin liukuvaksi tämä alv:n raja, mutta se voitaisiin kaksinkertaistaa ja tätä kautta luoda uusi aktiivinen toimi työllisyyden parantamiseksi.

Täälläkin on mainittu ensimmäisen vieraan työntekijän palkkaaminen. Se on varmasti aika isokin kysymys yrittäjän kannalta, milloin tehdään ratkaisu vieraan työntekijän palkkaamisesta. Tässä voisi olla yksi täsmätoimenpide, esimerkiksi niin, että ensimmäisenä vuonna palkan sivukustannukset voitaisiin palauttaa, kun vieras työntekijä palkataan yritykseen. Tällaista ennakkoluulottomuutta tarvitaan nyt näitten uusien mallien hakemiseksi, joilla saadaan täsmätoimenpiteitä ja suoria työllisyysvaikutuksia.

Puhemies! Kuntien palvelurakennehanke on täällä saanut myönteistä vastaanottoa, ja itsekin pidän sitä tärkeänä. Kokoomuksella on nyt jälkiviisautta, kun täällä sanotaan, että miksi ei ole aiemmin aloitettu. Kokoomuksella oli vuosikausia aikaa olla aktiivinen tässä, mutta mitään ei tehty. Ainoa viesti oli, että kuntien pitää liittyä yhteen. Tämän hallituksen lähtökohta on oikea — katsotaan palveluista käsin, mikä on kunkin palvelun optimaalinen väestöpohja ja toimintarakenne — ja uskon, että sitä kautta saadaan parhaimpia tuloksia.

Liikenneinfrahankkeet ovat myös nousseet esille. Itsekin pidän tämän kehysbudjetin ongelmallisimpana kohtana liikennerahoitusta. Tässä mielessä toivon, että jo budjettiriihessä hallitus linjaa valtionyhtiöitten myyntitulokysymystä niin, että tämän vaalikauden aikana voitaisiin löytää aloitusrahat kaikille infraministerityöryhmän esittämille 17 hankkeelle. Tämä olisi sillä tavalla tärkeää, että silloin tämmöinen maantieteellinen karttakin muodostuisi tasapainoisemmaksi. Nyt jos vain osa hankkeista toteutuu, niin kyllä se aika tavalla muotopuoli on, jos näin koko Suomen kannalta tarkastellaan. Tässä yhteydessä myös perustienpidon ja yksityistierahoitus on arvioitava uudelleen.

Kyösti  Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selontekomenettely on luonut valtion taloudenpitoon selvää jäntevyyttä. Tässäkin yhteydessä on hyvä todeta se, että kun nykyinen hallitus aloitti toimikauttaan, Suomi eli supistuvan talouden olosuhteissa. Meillä oli työttömyys suurena haasteena, ja kuitenkin hallitus asetti varsin rohkean työllisyystavoitteen, 100 000 uuden työpaikan luomisen.

Nyt on kuljettu noin kaksi vuotta hallituskautta ja on päästy kehitysuralle, jossa vienti vetää. Tammikuun vienti oli kasvanut yli 10 prosentilla edellisvuoteen verrattuna, bruttokansantuote on saavuttanut yli 3 prosentin kasvutason, investoinnit lisääntyvät. Erityisen merkittävää on se, että pk-yritysten, siis pienen ja keskisuuren yritystoiminnan, investoinnit ovat vauhdittuneet, ja mikä kaikkein parasta, työllisyys kasvaa olosuhteissa, joissa on varsin vakaa talouden tasapaino.

Näistä tekijöistä voidaan tehdä johtopäätös, että kehysmenettely toimintatapana on erittäin perusteltu. Sen vuoksi on ehkä syytä tehdä joitakin huomioita siitä, millä tavalla voitaisiin edelleen kehittää tätä kehysmenettelyä.

Vuosittain me käymme kehyskeskustelun, sen jälkeen edetään budjettiriiheen, jossa käydään lopulliset budjettilinjaukset, ja tältä pohjalta hallitus antaa budjettiesityksen, jota käydään sitten syksyn aikana yksityiskohtaisesti läpi eduskunnassa. Tähän rinnalle tulee valvonta- ja tarkastustoiminta, ja nythän meille tulee oma tarkastusvaliokunta hyvin todennäköisesti — tästähän käydään nyt keskustelua. Ajattelen, millä tavalla parhaiten yhteensovitetaan nämä eri elementit, mitä kautta päästään myös siihen, että näitä uudelleenarviointeja ja todellisia kehitystoimenpiteitä voidaan myös hallituskauden aikana tuoda sisään täydentämään yhdessä sovittua hallitusohjelmaa. Ennen kaikkea tämä puolivälin kehystarkastelu antaa tähän oivan mahdollisuuden.

On ilolla pantava merkille se, että nyt tähän vuodesta 2006 aina vuoteen 2009 yltävään selontekoon liittyy toimenpiteitä, jotka merkitsevät julkisen talouden toimien tehostamista, kuntatalouksien vahvistumista ja kaikkein vähävaraisimpien aseman parantamista, mutta myös edelleen talouskasvua edistävien toimenpiteiden esiin nostamista, joista otan yhden erittäin tärkeän asian esille: millä tavalla uudistetaan koulutusta niin, että me lyhennämme aikaa ennen työuria ja samanaikaisesti vahvistamme osaamisperustaa. Nimittäin tämä nuorisotyöttömyyden valitettavan korkea taso on tulevaisuuden kannalta hyvin suuri uhka suomalaiselle yhteiskunnalle. Meidän on hyvinkin voimakkailla toimenpiteillä pyrittävä pysäyttämään nuorisotyöttömyyden lisääntyminen ja nuorten syrjäytyminen.

Arvoisa puhemies! Kuitenkin tässä puheenvuorossani haluan pysähtyä kahteen kehittämisajatukseen.

Minä ajattelisin, että tässä kehysselonteon yhteydessä voisi hallitukselta tulla joitain selvempiä esityksiä tavallaan niistä asioista, joista tarvittaisiin poliittista keskustelua nimenomaan eduskunnan toimesta, koska selontekomenettelyn perusajatushan on nimenomaan hallituksen ja eduskunnan vuoropuhelun lisääminen. Nyt ajatellaan, että tämä selontekojakso ulottuu myös seuraavalle hallituskaudelle. Tämän vuoksi, kun puhutaan julkisen hallinnon tehostamisesta, olisi ollut perusteltua jopa asettaa tiettyjä kysymyksiä siitä, millä tavalla tätä hallintoa uudelleen arvioidaan.

Minä rohkenen jopa ottaa esille sen — jos ajatellaan luontevaa etenemistä hallituskaudesta toiseen — että kun nykyisessä hallitusohjelmassa lukee, että selvitetään, millä tavalla te-keskusten toimintaa tehostetaan ja millä tavalla hallinnon rajoja voidaan eliminoida, eikö olisi ollut jo hyvä asia tässä selonteossa nostaa ihan selvästi esille kysymys siitä, tarvitaanko elinkeinoministeriö, joka uudella tavalla koordinoi suomalaista elinkeinopolitiikkaa, ottaa vahvemman otteen nimenomaan talous- ja elinkeinopolitiikkaan. Näin voitaisiin yhtenä esimerkkinä myös lisätä keskustelua siitä, että valtionyhtiöiden myyntitulot tulisivat tämän elinkeinoministeriön koordinoitavaksi, jolloinka voitaisiin dynaamisemmin vastata myös niihin työllisyyden ja talouden kehityshaasteisiin.

Mielestäni tällä hetkellä valtiovarainministeriö on suhteessa liian vahva ministeriö verrattaessa sitä muihin ministeriöihin. Sen vuoksi ajattelen, että tulevaisuuden kannalta olisi äärimmäisen tärkeää, että tämän vahvan valtiovarainministeriön rinnalla olisi toinen vahva ministeriö, jonka päävastuu olisi tämän kansallisen tulonmuodostuksen vahvistaminen, ja siitä käytän nimitystä elinkeinoministeriö.

Nyt me käymme hyvin vahvaa kädenvääntöä siitä, mihinkä näitä valtion myyntituloja ohjataan. Osittain tätä vaikeuttaa se, että tavallaan näistä myyntituloistakin odottavat osuuttaan useat eri ministeriöt. Minusta pitäisi pystyä sopimaan se periaatteellinen lähtökohta, että jos nämä varat elinkeinoelämästä tulevat, niin pääsääntö olisi se, että ne kohdennetaan myös uudelleen elinkeinotoiminnan kehittämiseen ja sillä tavalla vahvistetaan kansallista yritystoimintaa ja luodaan riittävän vahvat edellytykset sen kehittymiselle.

Arvoisa puhemies! Toisena, ehkä isompana asiana, otan esille työeläkerahastojen hyvin vahvan roolin. Osittain tämän rahastoinnin seurauksena me olemme siinä tilanteessa, että valtiontalous muodostuu ylijäämäiseksi. Mutta osin koen perusteltuna kysyä myös sitä, olemmeko rahastoimassa liiankin suuren panoksen sillä tavalla, että se ei ole aktiivisesti hyödynnettävissä suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseen. Toivon sen varauksen osalta, mikä nyt on tehty lähinnä kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalalle riskipääomasijoitusten lisäämiseksi nimenomaan yritystoiminnan alkuvaiheeseen, että hallitus riittävällä aktiivisuudella hoitaa tämän asian, että eläkeyhtiöt tulevat myös mukaan niihin sijoituksiin, joita tehdään suomalaisiin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Minusta tämä osaltaan vaikuttaa siihen, että tätä erittäin massiivista työeläkekassojen, työeläkerahastojen varantoa, jota tällä hetkellä on käytettävissä noin 80 miljardia euroa, käytetään myös aktiivisesti suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden rakentamiseen.

Arvoisa puhemies! Ihan viimeisenä havaintona lyhyesti matalan tuottavuuden työstä. Siitä on tänä päivänä jo aika paljon keskusteltu ja jopa vähän osoitettu sormella hallitusta siitä, kun tätä sisältöä ei ole vielä pystytty ratkaisemaan. Minusta on erittäin arvokas asia, että hallitus on päässyt yksimielisyyteen siitä, että on käytettävissä 150—200 miljoonaa euroa matalan tuottavuuden työn tukemiseen. On viisasta se, että harkitaan huolella, millä tavalla tämä kohdennus suoritetaan. Ei ole nimittäin mitään hätää, koska on myös periaatteessa sovittu, että tämä otetaan käyttöön vuoden 2006 alusta. On parempi, vaikka siihen nyt muutama viikko, jopa kuukausi uhrataan, että löydetään mahdollisimman tehokas käytäntö, jolla alennetaan edelleen työttömyyttä.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Puhemies! Pohjoisen edustajana minua huolettaa näissä budjettikehyksissä erityisesti kaksi asiaa:

Ensinnäkin työn määrärahojen edelleen supistaminen. Lapissa tilanne on jo nyt huononemassa rahojen osalta ja pahenee edelleen.

Toinen on periaate, joka näissä raameissa nyt on kirjoitettuna, että erikoissairaanhoidossa pitää siirtyä väestömäärältään riittävän suuriin aluekokonaisuuksiin. Jos tämä periaate ulotetaan Lappiin, se tarkoittaa, että Lappi pitäisi hajauttaa yhteen keskussairaalapiiriin. Se tietäisi Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin loppumista eli Länskän loppumista. Lappi on aivan liian iso tällaisen periaatteen läpiviemiseen. Totta kai rahassa voidaan säästää, mutta kun palvelut menevät kauemmaksi, ne ovat silloin kauempana ja tilanne huononee. Täytyykin ihmetellä, miten tämmöinen periaate on nyt uitettu tänne budjettikehysten perusteluihin. Tämähän tulee olemaan kova kysymys. Täällä on alueelta tuleva alue- ja kuntaministeri, ja kysynkin: Miksi tällainen periaate on nyt nostettu esille? Sehän tarkoittaa, että se vanha paine Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin lopettamiseksi ja yhdistämiseksi Lappiin toteutuu. Lappi on tietysti yksi kokonaisuus, mutta liian iso tämmöisten asioitten hoitamiseen. Kemi—Tornion teollisuusalue tarvitsee ehdottomasti oman kokonaisuutensa hyvin kehitettynä ja tietenkin yhteistyötä harjoittaen sekä Rovaniemen suuntaan että Ouluun päin. Pelkästään rahassa mitattuna, totta kai, keskittäminen voi olla viisasta, mutta siinä putoaa silloin ihminen pois ja niitten eri seutukuntien omat tarpeet.

Terhi Peltokorpi /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen tavoite leikata kehitysyhteistyömäärärahoja on huolestuttava. Suomi on jäämässä kauaksi tavoitteista, joita aiemmin on asetettu, kun painimme jo nyt aivan toisessa sarjassa kuin muut Pohjoismaat. Norja on panostanut Pohjoismaista eniten kehitysyhteistyöhön, 0,92 prosenttia bkt:sta vuonna 2003, ja Pohjoismaiden keskiarvo oli 0,7, joka on hallitusohjelmaan Suomelle kirjattu tavoite vasta vuodelle 2010. EU-maiden keskiarvo vuonna 2003 oli 0,44 prosenttia Suomen päästessä 0,35 prosentin tasolle. Tälle vuodelle on budjetoitu noin 0,39 prosenttia bkt:stä. Hallitusohjelmassa kirjattiin tavoitteeksi nostaa kehitysyhteistyömäärärahoja niin, että niiden osuus bkt:stä nousisi 0,7 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä, ja tähän perään kirjattiin valitettavasti varauma "yleinen talouskehitys kuitenkin huomioon ottaen".

Viime vuonna hyväksytyssä kehityspoliittisessa ohjelmassa hallitus linjasi tavoitteeksi luoda kehitysyhteistyölle sellaista sisällöllistä, laadullista ja hallinnollista pohjaa, joka mahdollistaa 0,7 prosentin bktl-tason saavuttamisen vuonna 2010. Kansainvälisille tahoille, kuten EU, YK ja Oecd, on myös tehty selväksi, että kehitysapua suunnitellaan nostettavaksi 0,7 prosentin tasolle vuoteen 2010 mennessä.

Arvoisa puhemies! Syyskuussa 2004 julkaistussa valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa arvioitiin, että pitkäjänteisellä kehitys- ja kumppanuuspolitiikalla köyhien maiden kanssa voidaan vaikuttaa sellaisiin Suomeakin koskettaviin turvallisuusuhkiin kuin kansainvälinen rikollisuus, ympäristötuhot, huumeet, sairaudet ja hallitsemattomat muuttoliikkeet. Voidaan sanoa, että maailma on pienentynyt aikaisemmasta. Myös suomalaiset liikkuvat sekä työn että vapaa-ajan merkeissä huomattavan paljon eri puolilla maailmaa. Meidän on tästäkin syystä syytä olla kiinnostuneita ja kantaa vastuuta myös siitä, millaiset elämisen edellytykset on muualla kuin omien rajojemme sisäpuolella.

Kehysehdotuksessa vuosille 2006 ja 2007 määrärahoja leikataan 5—10 miljoonalla eurolla ja kehitysyhteistyömäärärahojen kasvuvauhdiksi jää vain parisenkymmentä promillea vuodessa. Käytännössä esitetty leikkaus siis vaarantaa vakavasti tavoitteen 0,7 prosentin tason saavuttamisesta tavoitellussa aikataulussa.

Viime viikolla yli 100 kansanedustajaa allekirjoitti kirjallisen kysymyksen, jossa kysyttiin, onko hallitus tietoinen, että Suomen kehitysapu on selvästi alhaisempi kuin EU-maiden maksatusten keskiarvo, ja aikooko hallitus toteuttaa kehityspoliittisen ohjelmansa sitoumukset valtiontalouden kehyksissä vuosille 2006—2009 ja mahdollistaa kehitysavun nostamisen 0,7 prosentin bktl-tasolle vuoteen 2010 mennessä. Hallitus on nyt kuitenkin valinnut kehysriihessä hitaamman tien, joten jos hallituksen linja säilyy myös jatkossa budjettiesityksessä eikä kehyspäätöstä murreta, en näe muuta mahdollisuutta, kuin että eduskunnan on itse toimittava enemmistönsä tärkeäksi kokeman asian hyväksi. Teoillamme me osoitamme sen, mikä on meille tärkeää.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valtiontalouden kehysten ensimmäisessä kohdassa todetaan: "Mahdollisesti tilapäiseksi jäävää vahvistuneen kasvun vaihetta on käytettävä talouden vakauden turvaamiseen ja rakenteellisten ongelmien ratkaisemiseen." Tuo lause ja tässä keskustelussa esitetyt näkemykset hallituksen toimista ovat joiltakin osin ristiriidassa keskenään. Jos hallitus aikoo lunastaa lupauksensa vahvasta valtiontaloudesta, on sen pystyttävä tekemään ihan jotain muuta, kuin mitä se tällä hetkellä on tehnyt. Puheista ja selvityksistä on siirryttävä tekoihin, pelkkä menneisyyden muistelu ei riitä. Ed. Paloniemen näkemys, että kuntataloudet paranevat kehyskauden lopulla, on harhaa, jos työttömyys ei parane selkeästi.

Kun viime vuoden bruttokansantuotteen kasvuksi on todettu 3,7 prosenttia, on lähinnä itsepetosta väittää talouden tasapainottuvan heikomman kasvun aikana. Valtion ja kuntien velkaantuminen tulee vain pahenemaan. Kuntatalous on kriisissä. Kuntatalouksien nettovelka oli käsittääkseni viime vuoden lopussa 3 miljardia euroa. Vuonna 2009 velkaa on 4 prosentin kasvun ja samansuuruisen menoarvion mukaan hivenen yli 7 miljardia euroa. Jotkut pessimistisimmät arviot liikkuvat kuntatalouksien osalta nykyisellä kehityksellä siinä, että kenties kunnat ovat velkaantuneet kaksinumeroisen luvun miljardeja vuosikymmenen vaihteeseen tultaessa, jos kurssi ei käänny oikeaan suuntaan.

Syitä tietysti on monia, mutta yksi keskeisimmistä on yksipuoliset velvoitteet, joita valtio kunnille kasaa, mutta joiden taloudellinen vastuu jää vielä yksin kuntien harteille. Kuntatalouksien alas ajaminen tulee koitumaan kohtalokkaaksi peruspalveluiden järjestämisen kannalta.

Arvoisa puhemies! Tässä maassa ei ole hyvinvointia, ellei kansalaisilla ole töitä. Työllisyyden parantaminen ei tietysti ole helppo juttu. Hallituksen toimet ovat tähän mennessä olleet aivan liian köykäisiä, jotta tuloksia syntyisi oikealla tavalla. Tuntuu välillä, ettei ymmärretä niitä muutoksia, mitä ympärillämme on tapahtunut, ja ennen kaikkea, mitä tapahtuu. Talouskasvu ei ole tuonut odotettua parannusta työllisyyteen, vaikka täällä toisin on väitettykin.

Täällä on tänään useaan otteeseen peräänkuulutettu hallitukselta käytännön rohkeutta ryhtyä toimeen, ja minä jatkan samalla linjalla. Hallitusohjelman lupauksien mureneminen ei voi olla ainoa vastaus ongelmien edessä. Selvitykset ja raportit on nähty, mutta niistä ja niillä ei ole päästy lainkaan eteenpäin. Tilanne on käytännössä se, että tiedetään, missä on vika, mutta kukaan ei osaa sitä vikaa korjata.

Olen useaan otteeseen kertonut tältä puhujakorokkeelta, että Suomen työllisyys ei parane ilman pien- ja pk-yritysten yrittämisen perusedellytysten parantamista. Hallitus kertoo selonteossaan, että julkisen sektorin kokonaistyövoima ei voi enää kasvaa. Tavoitteeksi on asetettu, että seuraavan vaalikauden loppuun mennessä keskimäärin puolet valtion henkilöstön poistuman johdosta vapautuvista työpaikoista täytetään. Hallituksen asettama tavoite toiminnan tuottavuuden tehokkuuden lisäämiseksi on oikeaa talouspolitiikkaa mutta vain silloin, kun yksityinen sektori hoitaa yhä kasvavat tarpeet esimerkiksi suuresti kasvavalla palvelusektorilla.

Hallituksen toimien pitää parantaa yrittäjien asemaa. Yrittäjien sosiaaliturvassa on paljon parannettavaa. Me tarvitsemme välttämättä uusia yrittäjiä. Nykyinen yrittäjäkunta eläköityy vauhdilla. Syksyllä tehdyssä nuorisobarometrissa todettiin, että vain joka kymmenes nuori on kiinnostunut yrittämisestä. Yrittäminen ei voi kiinnostaa, jos me emme rakenna Suomea sellaiseksi, että täällä on mielekästä yrittää ja tehdä töitä. Liian usein on vielä parempi vaihtoehto olla jouten kuin hankkia elanto vaikka pienyrittäjänä ja työllistää kenties muitakin.

Arvoisa puhemies! Matalan tuottavuuden aloille on löydettävä malli, mikä tukee yrittäjiä, että he työllistävät, ja sen mallin on oltava yhteiskunnan kannalta toimiva kokonaisuus. Työttömyyden paradoksi on se, että tekemätöntä työtä on olemassa mutta kannattavuudesta johtuen tuo työ jää tekemättä. Tärkeätä olisi ymmärtää, että nykysysteemillä työllistämisestä on tehty liian kallista ja että näille pienen tuottavuuden aloille ei kannata yksinkertaisesti palkata ketään. Matalan tuottavuuden alojen työnantajamaksujen alentamiseen on useita eri malleja, joista Holmin—Vihriälän mallin mukaelma on saanut kokoomuksen tuen. Joka tapauksessa asiassa olisi nyt vihdoin päästävä eteenpäin, olkoon se malli mikä hyvänsä.

Minusta ed. Karjula puuttui erittäin tärkeään asiaan: nuorisotyöttömyyteen. Olen hänen kanssaan prikulleen samaa mieltä, että nuorten työllistämisen on oltava ykkösjuttu työllisyyspolitiikkaa hoidettaessa Suomessa. Nuorisotyöttömyydestä ei saa muodostua enää pitkäaikaistyöttömyyttä. Aamu-uutisissa kerrottiin, että opiskelijanuorten kesätyönsaanti vaikeutuu entisestään. Tältä osin niitä parannuskeinoja, joilla tuollaista nuorta, joka hakee ensityöpaikkaa, pitäisi tukea kaikin mahdollisin keinoin, mutta valitettavaa on, että erityyppisin säädöksin 16—17-vuotias ei voisi enää työllistää itseänsä esimerkiksi jäätelökioskissa myymässä. Todella harmillista!

Arvoisa puhemies! On mielenkiintoista nähdä, miten tässä mennään eteenpäin. Toivon mukaan tästä koomasta herätään oikealla tavalla ja nähdään nykytilanne ja tehdään kovia, rohkeita päätöksiä.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käyty kehyskeskustelu vuosien 2006—2009 valtiontalouden kehyksistä on ollut, sanoisin, vaisu ja sellainen hengetön, missä ei oikein mitään uutta ole ollut nähtävissä. Tämä todistaa sen, että hallitus on vahvoilla ja hallitus on tiukan budjettikurin puitteissa päätynyt omasta mielestään oikeisiin ratkaisuihin, ja siltä osin tämä arviointikin on jäänyt vähäiseksi.

Mutta aioin tässä miettiä ja pohdiskella, että hallituksella on kyllä kalastajan usko, kalastajan usko sellaisenaan, että riippumatta siitä, onko hallitus tämä, edellinen, sitä edellinen vai vieläkin aikaisempi, kaikki hallitukset ovat lähteneet siitä liikkeelle, että kun hallitus istuu kautensa loppuun, niin työllisyys on kunnossa, kaikki ihmiset ovat töissä ja kukaan ei ole työtä hakemassa. Tämä on tietenkin hyvä, että luodaan tämmöistä mielikuvaa maailmalle, mutta ei sillä pitkälle pärjätä, ja tulevaisuudessa ehkä tulee käymään niin, että kansalaiset alkavat miettiä, onkohan tuossa mitään perää. Sellaisenaan on hyvä nähdä, että tässä selonteossa annetaan jo ymmärtää, että ei se ehkä niin hyvin toteudukaan ja niitä 100 000:ta uutta, työllistettyä ei synny eikä toteudu — siis kokonaan uutta, tämän kehityksen kautta tulevien entisten poistumien kautta tulevia 100 000:ta uutta — työllisyydenparanemislukumäärään. Se ei tule käymään. Mutta hyvähän se, että edes myönnetään, että vähän on pakko antaa periksi. Tähän voisi sanoa, että eräs kainuulainen edustajakollega sanoi, että tämä usko tähän on melkein kuin kaivonteko, että pitää ensin nostaa pohjavesi, että saa veden tulemaan oikealle paikalle, ja sitten tehdä kaivo siihen paikkaan. Niin se on tässäkin.

Tämän voisi sanoa, herra puhemies: Tämä on vähän huono vertaus, mutta ehkä hallitus on luottanut pitkälti siihen, että maailmantalous kehittyy niin nopeasti ja niin selkeästi, että siinä suomalainen imu lähtee mukaan ja tämä tulee asiassa kuntoon ja järjestykseen, mutta maailmalla ei vaan ole niin käynyt.

Suomalaisen talouskasvun ja kilpailukyvyn kaikilla mittareilla pitäisi olla maailmassa kärkiluokkaa, Euroopassa lähes huippua. Todennäköisesti, kun se ei kuitenkaan vedä eikä toteudu, lienee niin, että mittaustavat ja mittarit ovat väärät. Näin katsottuna pelin hengen tulisi olla sellainen, että pitäisi tehdä joitakin toimenpiteitä, todella konkreettisia toimenpiteitä, että tämä työllisyyskehitys muuttuisi ja kääntyisi paremmaksi. Tiedän, että ministeriaitiossa mietitään nyt, että kuunnellaan, mitähän ne ovat, mutta en vaan tiedä. Jos tietäisin, niin kertoisin ja koko asia kerralla ratkeaisi. Näin arvellen toivon, että tässä salissa löytyisi joku sellainen kuulija, joka tämän asian keksisi ja kertoisi, ja jos ei ole kuulijaa, niin joku muualla yhteiskunnassa osaisi tätä asiaa pohtia ja miettiä. On siinä monta toimikuntaa ollut olemassa, mutta valmista ei ole tullut.

Herra puhemies! Tämän enempää en halua tähän työllisyyteen puuttua, mutta hyvin se asia ei kuitenkaan ole olemassa. Voisi todeta tästä selonteosta, kun olen aina ollut tiukan budjetin kannalla, että tässä luodaan sellaiset raamit, että jos tämän sisällä pysytään, niin kyllä tämä suomalainen talous kasvaa ja elpyy, mutta siinä menee yksi vaalikausi ja saattaa vielä osa mennä toisestakin, silloin se on varmaan järjestyksessä ja kunnossa. Mutta kestääkö tämä kansalaisten usko odottaa niin pitkään, että tämä sitä kautta kuntoutuisi ja tulisi järjestykseen?

Kun täällä jonkun verran on keskusteltu myöskin tästä maataloustuposta ja muun muassa ed. Soini useammassa puheenvuorossaan totesi, että tämä energiatukiratkaisu veroratkaisuna tekee 300 euroa per tila, tämä tulee tapahtumaan niin, että jollekin tilalle se asia on huomattavan paljon enemmän mutta pääosalle se ei ole juuri mitään. Tämä ei yksin elätä, ei pidä sitä taloutta järjestyksessä, vaan varsinaisen tuotannon kautta pitäisi kannattavuutta löytää, mutta tämä eurooppalainen järjestelmä ei mahdollista sitä, että voisivat olla hinnat sellaiset kuin tuotantokustannukset edellyttävät, aurinko paistaa huonommin. Voisi sanoa, että EU:n aikakautena tapahtuneen viljelykulttuurin ei nyt laskeminen mutta vähän semmoinen löysempi ote on myöskin tehnyt sen, että sadot ovat vielä pienempiä kuin ne aikaisemmin ovat olleet, ja viljelijästä on tullut ikään kuin Euroopan unionin maisemanhoitaja suomalaisessa yhteiskunnassa, missä hoidetaan semmoista perinneviljelymaisemaa, että kansalaisten on helppo sitä katsella. Tämä ei tällä kertaa paljon vaikuta tähän maailmanmenoon, mutta kun tätä peliä katsotaan muutama vuosi tai vuosikymmen eteenpäin, niin kun tähän saakka maatalous ja maaseutu on kasvattanut semmoista yrittäjähenkistä yrittäjäväkeä tähän suomalaiseen yhteiskuntaan, niin se ei vaan sieltä enää kasva, kun esimerkkejä ei ole olemassa.

Mitä tulee näihin muihin päivän ongelmiin, niin tässä selonteossa, kehyksessä, ei siitä nyt erityisemmin mainita, mutta viime aikoina on paljon keskusteltu, että maailman asiat ratkeavat tämän hoitotakuun kautta. Tänään oli Haminan SuPerin ammattiosasto käymässä täällä, ja kun kysyin heiltä, ovatko he sitä mieltä, että tämä asia, terveydenhoidon ongelmat, tulee siltä osin kuntoon, niin kyllä yksiselitteinen vastaus oli kaikilta, että ei missään tapauksessa. He eivät usko siihen, mutta he myöskin toivovat, niin kuin itsekin, että sitä kautta voisi syntyä jotain parannusta ja tämä suomalainen yhteiskunta parempaan suuntaan mennä.

Herra puhemies! Täällä on jonkun verran kiistelty kahteen suuntaan yhdestä täällä ilmenevästä aiheesta, kehitysavusta, sen määrästä ja siitä, pitäisikö sen olla nykyisellään vai olla tavoitteen mukainen 0,7 ja milloin se pitäisi saavuttaa. Tässä edustan melko lailla suomalaista linjaa. Ymmärrän erinomaisen hyvin ed. Räsäsen ryhmäpuheenvuorossaan esittämät kommentit, että sen pitäisi olla kansainvälisesti kilpailukykyistä ja huippuluokkaa, mutta toisaalta ymmärrän erinomaisen hyvin myöskin ed. Soinin ryhmäpuheenvuorossaan esittämän näkemyksen, että hallitus on tässä onnistunut, kun se ei ole nostanut sitä kovin suureksi ja on pysytellyt tällä vanhalla, koetulla niin sanotulla nuukan miehen linjalla. Tästä voi kuulija sitten vetää johtopäätöksen, kumman kannalla olen, mutta ed. Soinin linja on selvästi valtiontalouden kannalta taloudellisempi, ja jos kaikki ongelmat kotimaassa on järjestykseen saatu ja ratkaistu, olen kyllä sitä mieltä, että sen jälkeen hoidetaan maailma kuntoon. Se voi olla vaikka vähän enemmänkin kuin se 0,7, mutta sitä ennen pitää olla kotimaan asioiden kerralla ja kunnolla järjestyksessä.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Suomen talouskasvu näyttää tämän vuoden osalta paremmalta kuin vielä muutama kuukausi sitten osasimme odottaa. Meidän tulee kuitenkin tiedostaa, että maamme talouskasvu on etenemässä huonompaan suuntaan kuin viime vuonna. Kokonaistalous näyttää etenevän hallitusohjelman arvioiden ja tavoitteiden mukaisesti.

Suureksi kysymykseksi on noussut täällä paljon puhuttu työllisyys ja sille asetetut tavoitteet. Työllisyystavoitteen saavuttaminen on keskeinen osa julkisen talouden ja hyvinvointiyhteiskunnan kehitystä, työ luo hyvinvointia. Työllisyyttä voidaan parantaa monella tavalla ja eri tasoilla. Hallitus on ilmaissut, että työllisyyden ja kasvun turvaamiseksi keskitytään toimenpidekokonaisuuksiin. Näissä toimenpiteissä on mainittu muun muassa menojen kasvun hallinta, rakenteiden uusiminen, kaikkein vähävaraisimpien kansalaisten aseman parantaminen, panostaminen koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Meillä kaikilla on tiedossa, että globalisaatio, väestön ikääntyminen, työllisyys ja hyvinvointipalvelut vaikuttavat vahvasti Suomen tulevaisuuteen. Väestömme ikärakenteen muutos on EU-maiden nopein vuoteen 2020 mennessä. Se sinällään tuo jo haasteet koulutukseen, työllisyyteen ja hyvinvointipalveluihin.

Arvoisa herra puhemies! Työllisyyden ja kansantalouden näkökulmasta minun on vaikea ymmärtää liikenne- ja viestintäministeriölle kohdennettuja säästövaateita 11 miljoonasta eurosta. Liikenneinvestoinnit ja hyvä logistiikka tukevat aina työllisyyttä ja eri alueiden kehitystä. Ilman hyvää logistiikkaverkostoa emme tue emmekä mahdollista myönteistä alueellista kehitystä. 11 miljoonan euron säästökohteina on esitetty muun muassa perusrataverkon ja perustienpidon kunnossapitoa sekä luotsausta. Tämä on todella outoa, kun tiedämme, etteivät nykyisetkään määrärahat riitä kunnossapidon ja luotsauksen todelliseen tarpeeseen. Onneksi ministeri Luhtanen on vakuuttanut, että hän pyrkii viimeiseen asti etsimään säästöt jostain muualta.

Eduskunta on kuitenkin ilmaissut selkeästi tahtonsa siitä, että osakemyyntituotoista vuotuisten 500 miljoonan euron ylittävältä osalta noin 10 prosenttia kohdennetaan infrastruktuuri-investointeihin sekä tutkimus- ja kehitystoimintaan. Hyvänä esimerkkinä minun täytyy todeta, ettei ilman tupossa sovittuja investointihankkeita, Valtatie 6:n ja rataverkoston Luumäki—Lahti investointeja, Kaakkois-Suomella olisi mitään mahdollisuuksia kehittää alueen puunjalostusteollisuuden antamia mahdollisuuksia. Kaakkois-Suomi on erittäin vahvasti riippuvainen hyvästä ja toimivasta logistiikasta vahvan puunjalostusteollisuuskeskittymän vuoksi. Tässä yhteydessä haluan edelleen muistuttaa, että Valtatie 6 jatkuu edelleen Lappeenrannasta Taavettiin ja Taavetista Valtatie 26 edelleen Haminan ja Kotkan satamiin. Tästä syystä valtatien osuuden Taavetti—Hamina peruskorjaus on edelleen välttämätön. Tämä on osa puunjalostusteollisuuden tarvitsemaa logistiikan verkostoa Saimaan kanavan ja rataverkoston rinnalla.

Arvoisa herra puhemies! Alkukevään kuuma peruna on ollut pitkäaikaistyöttömien työllistäminen. Tuntuu, että tästä aiheesta täytyy puhua joka päivä ja kaikkialla. Niin sanotun Skogin raportin tavoitteena on ollut hakea työmarkkinatuelle aktiivisempi vaikuttavuus. Tavoite on oikean suuntainen. Se, kuinka tähän tavoitteeseen päästään, on sitten eri juttu. Kuntia on syytetty siitä, etteivät ne ole olleet tarpeeksi aktiivisia pitkäaikaistyöttömien työllistämisessä. Yhteiskuntapoliittista vastuuta on haluttu siirtää kunnille ennen kaikkea niistä pitkäaikaistyöttömistä, jotka eivät suostu vastaanottamaan aktiivitoimenpiteitä, kuten kuntoutusta, työtä, tai osallistumaan eläkeselvityksiin. Näiden ihmisten osalta puhutaan todellisesta syrjäytymisestä yhteiskunnasta. Syrjäytymisen prosessi on voinut alkaa jo lapsuudessa tai nuoruudessa. Useimmiten kyse ei ole hetkellisestä tilanteesta. Heidän elämäntilanteeseensa olisi pitänyt puuttua jo huomattavasti aikaisemmin.

Pitkäaikaistyöttömien kuntoutus ja työllistäminen on useimmiten aina jonkin tason jälkihoitoa. Tästä syystä voimme kysyä, onko oikein, että kunnille annetaan niin sanottu jälkihuoltovastuu ihmisistä, jotka eivät ole työllistyneet vuosiin ja joiden elämäntilanteeseen olisi pitänyt puuttua jo vuosia aikaisemmin.

Jos puhumme työttömyyden jälkihoidosta ja haluamme entistä parempaa ja todellista vaikuttavuutta pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen, tulee kuntoutuksen osalta sosiaalityölle antaa enemmän mahdollisuuksia. Työmarkkinatuen parantaminen ja asumistuen alarajatason korottaminen liittyvät juuri tähän. Näiden ratkaisujen jälkeen toimeentulotuen piiristä poistuu arviolta 40 prosenttia asiakkaista. Tämä vapauttaisi sosiaalityön resursseja muun muassa työttömien kuntouttamiseen ja työllistämiseen. Tämä on yksi tärkeä syy, miksi kehyksistä tulee löytyä noin 100 miljoonaa euroa työmarkkinatukiuudistuksen toteuttamiseen. Myös ministeri Filatov on ilmaissut, ettei työmarkkinatukiuudistus onnistu ilman tätä taloudellista panostusta.

Erilaisten selvitysten mukaan on todettu, että työmarkkinatukiuudistuksen vaikuttavuus on kielteinen kunnille sekä työttömille ilman todellista taloudellista panostusta ja rakenteellisia uudistuksia. Tämä satsaus, 100 miljoonaa, tuo tulevaisuudessa meille säästöjä.

Esko Ahonen /kesk :

Arvoisa herra puhemies! Kiertäessäni omaa kotimaakuntaani ristiin rastiin siellä nousee esiin poikkeuksetta kolme asiaa keskustelunaiheiksi.

Ensimmäisenä on maatalouden tulevaisuus. Maataloudessa viljelijöiden tulokehitys on ollut eri hallituksista huolimatta koko EU-kauden huolestuttava. Jatkavien maatilojen yrittäjätulo on tilakoon kasvusta huolimatta alentunut reaalisesti. Tämä alennus on reaalisesti ollut noin 2,5 prosenttia vuodessa eli siis koko EU-kauden aikana eli kymmenen vuoden aikana noin 24—25 prosenttia. Tästä syystä on tärkeää saada aikaan maatalouden tupo, jolla turvataan maatalouden tasainen tulotaso.

Toisena keskusteluun nousee tieverkko. Hallitukselle käsketään tuoda terveisiä, että tieverkko kaipaa rahaa. On paljon teitä, jotka kaipaavat pikaista peruskorjausta. Monin paikoin tien kunto ei enää vastaa sille asetettua tieluokkaa. Kun olin eilen Lappajärvellä tiepiirin päällikön kanssa kuntavierailulla, nämä asiat tulivat sielläkin juuri tällä tavalla esille.

Kolmantena on työllisyys ja siinä ennen kaikkea työpaikkojen saaminen maaseutukuntiin. Tämä pyyntö on perusteltu jopa aluepoliittisesti. Toisaalta pyyntö on myös perusteltu, koska monet ovat rakentaneet asunnot kotiseudulle. Kotiseudulta muutto koetaan raskaana asiana, koska perheen elämä on siellä.

Arvoisa herra puhemies! Suurin haaste Suomessa on seuraavan 5—10 vuoden aikana sodan jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien eläköityminen. Tämä merkitsee hyvinvointiyhteiskunnan sosiaali- ja terveys- sekä eläkemenojen voimakasta kasvua. Vastaavasti menojen kasvu lisää paineita rahoituspohjan uudistamiseen. Eräiden arvioiden mukaan työnantajien ja palkansaajien eläkemaksut nousevat asteittain 5 prosenttia suhteessa palkkoihin.

Tuleva ikärakenteen muutos vaikuttaa myös työmarkkinoihin. Työmarkkinoilta poistuu enemmän ihmisiä kuin tulee uusia tilalle. Ikärakenteen muutokset vaikuttavat myös työntekijöiden ammattirakenteeseen, toimialarakenteeseen ja aluekehitykseen. Arvoisat kollegat, eikö tunnu ihmeelliseltä, että samaan aikaan kun puhutaan työttömyydestä, puhutaan tulevasta työvoimapulasta?

Arvoisa herra puhemies! Suomen taloudellisia rakenteita on viime vuosina moitittu milloin mistäkin syystä. Niitä on sanottu jäykäksi, työvoima on kuulemma liian kallista, ja globalisaatio on tuonut muutokseen liikaa syvyyttä. Kun kansainväliset vertailut todistavat Suomen yhdeksi maailman kilpailukykyisimmistä maista, niin meillä epäillään mittarien luotettavuutta ja heti perään kysytäänkin, miksi kilpailukykyisen maan tuotantoa katoaa halpamaihin. Tässä on kummallisinta ja erityisesti ihmetyttää se, että Suomen tehottomaksi haukuttu malli pärjää kansainvälisessä vertailussa silloinkin, kun mittareina käytetään kylmiä tilastolukuja. Tilastokeskuksen tilastojen mukaan Suomen bruttokansantuote kasvoi viime vuonna 3,7 prosenttia. Se on reippaasti euroalueen keskiarvon yläpuolella. Nähtävästi vanhoista EU-maista tuskin muu kuin Irlanti yltää vastaavaan.

Kaiken tämän haukkumisen jälkeen tuntuu suorastaan oudolta, että silti yritykset pärjäsivät keskimäärin hyvin. Taseet ovat vahvistuneet, ja osakkaille on jaettu osinkoja. Pitkään alamaissa olleet investoinnit ovat kääntyneet pääministeri Matti Vanhasen hallituksen aikana selvään nousuun. Juuri investointien vauhdittuminen on oikea lääke kesto-ongelmaan eli työttömyyden alentamiseksi.

Talouskasvun myötä kasvoivat myös yhteiskunnan saamat verotulot, vaikka veroastetta kyettiin samanaikaisesti alentamaan 44,1 prosenttiin bkt:sta. Luku on alhaisin 15 vuoteen. Samalla kotitalouksien käytettävissä olevat reaalitulot nousivat selvästi ja säästämisen aste parani. Ei ole mikään ihme, että kuluttajien usko tulevaisuuteen on vahvaa.

Teollisuuden odotukset ovat jossain määrin varovaisemmat, mutta voidaan todeta, että monilla aloilla siellä menee todella hyvin. Ne, jotka toimittavat tuotteita Aasian markkinoille, saavat runsaasti tilauksia. Kansaa kuohuttavat irtisanomiset eivät johdu yritysten tappiollisuudesta, vaan enemmänkin siitä, että tulos täytyy saada vieläkin paremmaksi.

Meillä Suomessa on toki olemassa ratkaisuja odottavia ongelmia, muuten vaikeasti työllistettävien määrä ei olisi jämähtänyt 170 000 ihmiseen. Tämän joukon pienentämiseksi tarvitaan hallitukselta toimia kokoaikaisen työn tukemiseksi. Byrokratia ei saa olla esteenä silloin, kun pitkään työmarkkinoilta poissa olleita yritetään saada pätkätöiden kautta vakituiseen työhön ja näin autetaan heitä jälleen elämään kiinni.

Arvoisa herra puhemies! Meidän suomalaisten on aika ryhtyä arvostamaan saavutuksiamme. Mielestäni on turhaa vaatimattomuutta vähätellä saavutuksia, jos ulkomailta tulee kehuja. Opposition haukkumisen ja mustamaalaamisen jälkeen tuntuukin ihmeelliseltä se, että YK:n alainen Euroopan talouskomissio Unece haluaa koko maanosan ottavan oppia ja mallia Suomesta sekä muista Pohjoismaista. Järjestö haluaisi omaksua pohjoismaisen mallin koko Eurooppaan. Unecen mielestä vain pohjoismaiseen malliin siirtymällä Eurooppa kykenee pitkässä juoksussa tarjoamaan vaihtoehdon Yhdysvalloille ja kilpailemaan sen kanssa tuottavuudessa. Järjestön mielestä Pohjoismaat ovat pärjänneet taloudessa Yhdysvaltain tasoisesti, vaikka maiden hyvinvointijärjestelmä on kallis ja sosiaalituet maksavat. Ne eivät näytä olevan hyvän talouskehityksen este vaan pikemminkin sen tae.

Meitä suomalaisia moititaan usein siitä, että olemme huonoja markkinaihmisiä. Silloin olemme erityisen huonoja, jos itse vähättelemme niitä saavutuksia, joita muut omasta aloitteestaan nostavat esiin ja kehuvat. Uskon, että tämä ei varmaankaan ole mitään vieraskoreutta, vaan aitoa kehumista.

Aulis  Ranta-Muotio  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kehysbudjetointi on välttämätöntä valtiontalouden kokonaisuuden pitämiseksi hallinnassa pitemmällä tähtäimellä. Samalla se onnistuessaan antaa myös mahdollisuuden reagoida kansainvälisessä taloudessa tapahtuneisiin muutoksiin hallitusti. Yksittäisten hallinnonalojen kannalta kehykset tietysti koetaan aina liian tiukiksi suhteessa lukuisiin tarpeisiin ja hyviin investointi- ja muihin hankkeisiin. On kuitenkin muistettava, että kehys on vain kehys ja yksittäiset rahoituskohdat ratkaistaan vuosittaisessa budjettimenettelyssä, tietysti tämän kehysraamin puitteissa. Esillä olevassa kehysratkaisussa pelivaraa eli jakamatonta varausta jäisi noin 300 miljoonaa euroa vuositasolla. Ylimääräistä pelivaraa esimerkiksi liikenneinfran investointeihin voidaan saada myös valtion myyntituloista. Esimerkiksi viime vuodelta ylimääräistä jaettavaa, myyntituloa, jäi 163 miljoonaa euroa kehyksen ylittäviin kertahankkeisiin. On myös aina mahdollista, että verotulot kasvavat ennakoitua enemmän, varsinkin jos talouskehitys on suotuisa ja sieltäkin löytyy sitten lisäpelivaraa.

Työttömyysturvamenot eivät kuulu kehysmenettelyyn, joten reagointi työttömyysturvaan ei ole kehyksistä kiinni. Mielestäni kuitenkin työttömyyttä ajatellen ensisijaista on satsata yrittäjyyteen ja työpaikkojen luomiseen, ja tämä hallitus on tehnyt merkittäviä veroratkaisuja, pääomaveroratkaisun, omaisuusveroratkaisun, ja myös yritysten sukupolvenvaihdosten verotusta on kevennetty. Vanhasen hallitus satsaa tulevina vuosina erityisesti tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Se on Suomen keino selviytyä kansainvälisessä kilpailussa, ja se on myös Kiina-ilmiötä vastaan ainut keino. Ensi vuonna tutkimukseen ja tuotekehitykseen panostetaan 50 miljoonaa euroa lisää.

Täällä on monissa puheenvuoroissa arvosteltu hallitusta siitä, että matalan tuottavuuden työn rahoitukseen on tehty vain 150—200 miljoonan euron varaus eikä vielä selkeää mallia, kuinka tämä raha jaetaan. Mielestäni tämä malli kannattaakin suunnitella huolellisesti. On parempi, että ei ole tehty mitään huonoja, hätiköityjä päätöksiä. Tehokkailla täsmätoimilla on mahdollisuus saada tälle rahalle mahdollisimman hyvä työllisyysvaikutus. Kyseinen raha kannattaa suunnata niille aloille, joilla on tekemätöntä työtä tarjolla. Kotitalousvähennys tulee tässä mieleen. Se on menneiltä vuosilta hyvä esimerkki uudistuksesta, joka on parantanut työllisyyttä ja jolla on jatkuvasti kasvava kysyntä. Kannattaisi harkita, voisiko tätä kotitalousvähennystä laajentaa ja käyttää tätä varattua määrärahaa osaltaan myös tähän hankkeeseen. Mielestäni ei kannata myöskään unohtaa tässä yhteydessä maa- ja metsätaloutta. Siellä on paljon tekemätöntä työtä ja entistä enemmän turvaudutaan myös ulkolaiseen työvoimaan.

Kehysriihessä on sovittu myös kunta- ja palvelurakenteen uudistamisesta. Hallitus ja ministeri Manninen tähtäävät aivan oikein siihen, että kuntataloudessa tärkeintä on palveluiden tuottaminen suuremmissa yksiköissä nykyistä tehokkaammalla yhteistyöllä. Palvelurakenne on tärkeämpi kuin kuntarakenne: kuntaliitos ei siis välttämättä paranna tilannetta, ellei samalla palvelurakenteita muuteta. Tästä meillä on viime vuodelta ainakin kaksi erillistä tutkimusta, tutkimukset ovat tosin 60—70-luvulla tehtyjä kuntaliitoksia koskevia. Niissähän oli aika huonoja tuloksia sen takia, että palvelurakenteita ei muutettu, vaikka kuntien rajat poistettiin. Nyt hallitus tähtää siihen, että jos kannustusrahaa annetaan, pitää myös näitä palvelurakenteita muuttaa. Se ei välttämättä edellytä ollenkaan kuntarajojen muutosta, johon on monta kertaa suuri henkinen este. Omassa seutukunnassani on kokemusta siitä, että voidaan entistä tiiviimmällä yhteistyöllä yhdessä viiden kunnan kesken 33 000 asukkaan puitteissa yhteisesti tuottaa palveluita eikä välttämättä tarvitse mennä siihen arkaan kuntaliitosasiaan.

Arvoisa puhemies! Kokoomusoppositio on vihdoinkin huolestunut maatalouden kannattavuudesta. Olen täällä ollut vuodesta 95 ja muistan, kuinka kesällä 95 tässä salissa keskusteltiin EU:n kanssa tiukaksi neuvotellusta maatalouden sopeutuspaketista. Silloinen hallitus, samoin kuin nykyinen kokoomusoppositio, käytti voimakkaita puheenvuoroja, että sopeutuspaketti on vahvasti ylimitoitettu, ja siitä leikattiinkin heti 750 miljoonaa markkaa, mikä on merkinnyt sitä, että maataloustulosta on koko ajan yli 10 prosenttia jäänyt puuttumaan siitä, mitä oli EU-neuvotteluissa sovittu.

Nyt tämän hallituksen aikana sekä Wto että EU ovat entistä hankalammat taustaraamit aiheuttaneet suomalaisen maatalouden sopeutukselle, ja oppositio on tästä kaiken syyn kaatanut ministeri Korkeaojan niskaan, mielestäni aivan tarpeettomasti. Nyt kuitenkin tähän kehykseen sisältyy tämä energiaveron palautus, 21,5 miljoonaa euroa. Se on kuitenkin hallitukselta merkittävä vastaantulo tämän elinkeinon tuotantokustannusten alentamiseksi, ja näin hallitus haluaa osaltaan turvata, että Wto:n ja EU:n ristipaineissa säilytetään kotimainen elintarviketuotanto.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtiontalouden kehykset ovat sikäli merkittävät, että niillä pystytään pitämään valtiontalous kunnossa ja käynnissä, mutta myös estämään julkisen talouden kasvun ylikuumeneminen. Hallitusohjelman tärkein tavoite on työllisyyden parantaminen. Näyttääkin siltä, että työllisyysaste nousee ensi vuonna 68 prosenttiin, ja työttömyysaste näyttää laskevan 8 prosenttiin, elikkä vaikeassa toimintaympäristössä hallitus on onnistunut kääntämään kehityksen kohti tavoitettaan.

Kiitosta ansaitsee myös maatalouden osalta tehty tärkeä päätös polttoaineveron alentamisesta, mikä tarkoittaa 21,5 miljoonan euron kustannusvähennystä maataloudelle. Koska markkinoilta ei ole saatavissa tuotteille lisää hintaa, on kustannusten vähentäminen oikea keino viljelijäväestön toimeentulon säilyttämiseksi tai tasapuolistamiseksi muihin väestöryhmiin verrattuna.

Myös lupaus etsiä viljelijöiden sosiaaliturvaan parannusta niin sanotun viljelijän tupon ulkopuolella tulee muistaa syksyn budjettineuvotteluissa, sillä viljelijäväestön keskuudessa odotettiin yhtä lomapäivää lisää sekä myös lisää rahoitusta työterveyshuoltoon.

Kehyksissä pysymiseksi kipeitä säästöjä on kohdennettu useille hallinnonaloille. Esimerkiksi maatalouspääluokkaan on kaavailtu lähes 10 miljoonan euron säästöjä. Merkittävää osaa leikkauksista ollaan kohdentamassa neuvontaan. Käytännössä se tarkoittaisi viljelijöille kustannusten nousua vastaavalla määrällä eli olisi suoraan viljelijöiltä pois.

Tarve neuvontaan ei tulevaisuudessa vähene, sillä rakennemuutos ja investoinnit, jotka tuotantoa kehittävillä tiloilla ovat suuria, edellyttävät suunnittelua ja laskelmia sekä uuden teknologian lisääntyvää käyttöönottoa ja siihen liittyvää neuvontaa. Kasvanut työmäärä pakottaa tiloilla myös ulkoistamaan palveluja, kuten EU-byrokratiaan liittyviä paperitöitä ja kirjanpitoa. Neuvonnan ja ministeriön välillä allekirjoitetun tulosopimuksen mukaisesti neuvontajärjestöt sitoutuvat jatkossa antamaan myös bioenergiaan liittyvää neuvontaa. EU:n vaatima tilaneuvonta on tulossa edellyttäen muun muassa materiaalien käyttöön ja ruuan terveellisyyteen, ympäristöön, eläinten hyvinvointiin ja uuteen yritystoimintaan liittyvää neuvontaa.

Valtio on osallistunut neuvonnan kustannuksiin noin neljänneksellä, ja suunnitellut neuvonnan leikkaukset tarkoittaisivat käytännössä myös neuvojien lukumäärän vähentämistä ja siten suoraan myös yhteiskunnan ja valtion verotulojen vähentymistä. EU:n projektirahoituksen epävarma tulevaisuus osaltaan lisää epävarmuutta maatalouden kehittämisessä.

Asia, johon minäkin haluan kiinnittää tässä kehyskeskustelussa huomiota, on liikennemäärärahat ja liikenneinfra. Niitä ei ole mitoitettu alun alkaenkaan riittävälle tasolle, vaan tiet ja radat rapautuvat kaikkialla Suomessa. Maaseudullakin, vaikka maataloutta harjoittavien tilojen määrä vähenee, liikenteen määrä kasvaa. Kohtuukuntoiset tiet ovat perusedellytys, jotta ihmiset pääsevät töihin tai ylipäätään liikkumaan, ja ovat tärkeitä maaseutumatkailun ja loma-asutuksenkin kannalta. Valtakunnallisesti tärkeiden tiehankkeiden, kuten Pirkanmaalla Tampereen läntisen ohitustien kakkosvaiheen, rakentamiseen on löydettävä rahoituskeinot vaikka valtionyhtiöiden myynnistä saaduista tuloista tai elinkaarimallista. Monet eri puolueiden edustajat ovat tämän päivän keskusteluissakin vaatineet tiemäärärahojen lisäämistä. Siksi tulevissa budjeteissa ja ensi syksyn budjettiratkaisuissa liikenneinfran kehittämiseen on löydettävä rahoituskeinoja.

Vähävaraisimpien toimeentuloon ollaan palaamassa budjettiriihessä, ja veroratkaisujen osalta on tulevassa budjettiriihessä muistettava nyt myös eläkeläisiä ja muita sosiaaliturvan varassa eläviä.

Arvoisa herra puhemies! Tiukasta hallitusohjelmasta ja kehyksestä huolimatta hallitus on onnistunut toimenpiteillään saamaan Suomen talouden muita EU-maita selvästi parempaan kasvuun, ja Suomi on kilpailukyvyltään eri tavoin mitattuna kansainvälistä huippua. Toimenpiteistään ja tuloksistaan hallitus ansaitsee kiitokset.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! En käy toistamaan niitä muutamia myönteisiä asioita, joita tähän kehyspaperiin ja kehysneuvotteluun liittyy. On uskottava siihen, että todella vähävaraisten ja heikommassa asemassa olevien asemaa tullaan helpottamaan viimeistään budjettiriihen yhteydessä.

Itse käsittelen kahta asiaa varsinaisesti ja ensimmäisenä rata- ja tiemäärärahojen riittämättömyyttä. Niin kuin debatin yhteydessä jo totesin, todella tämä kehysriihen tuotos, selonteko siitä, ei tuo yhtään uutta valoa asiaan. Puhun osin myös oman maakuntani näkökulmasta: Parhaillaan selvitetään vähäliikenteisten rataosuuksien jatkon mahdollisuuksia. On tuotu esille, että tietyt rataosuudet mahdollisesti laitetaan rullalle, ja niitä on myös Pohjois-Karjalassa. Tällä alueella on erittäin paljon puunjalostusteollisuutta, ja niin raaka-aineen kuljetus kuin valmistuotteitten kuljetus muun muassa pohjoisen satamiin kulkevat pääosin rautateitten kautta. Samaten aivan hiljattain julkaistiin liikenne- ja viestintäministeriön toimesta lista, millä rataosuuksilla henkilöliikenne mahdollisesti lopetettaisiin, osalla kokonaan ja osalla rataosuuksia yöjunaliikenne.

Kaikki tämänsuuntaiset viestit, tiedotukset ovat omalta osaltaan luomassa epävarmuutta ja ruokkimassa ihmisten sellaisia päätöksiä, jotka eivät ole eduksi kyseiselle seutukunnalle. Puhutaan kasvukeskusten ulkopuolella olevista alueista, ja jo tällaiset tiedot, epävarmuustekijät, omalta osaltaan lisäävät muuttohalukkuutta, ja toisaalta ne ovat estämässä mahdollisia päätöksiä muuttaa alueille, ja myös yritysten käyttäytymiseen niillä on vaikutusta.

Tänään on paljon puhuttu uusista liikenneinvestoinneista. Ne ovat todella tärkeitä, mutta samalla tähdennän tässä korjausinvestointeja, jotka liittyvät tosiaan rataverkostoon ja maanteihin. Myös omalla alueellani on vuosikausia, joittenkin hankkeiden osalta vuosikymmeniä, odotettu, ja mitään positiivista ei ole näitten kohdalla tapahtunut.

Niin kuin täällä tänään todettiin, liikenne- ja viestintäministeriön toiminta- ja taloussuunnitelmassa, joka tänään julkaistiin, selkeästi tuodaan esille, että jos näitä rahoja ei löydy, niin tietyillä rataosuuksilla liikennöinti todella lopetetaan. Nyt eduskunnan toimesta pitäisi viimeistään asia hoitaa niin, että nämä määrärahat löytyvät. Täällä on viitattu valtionyhtiöiden myyntitulojen ennakkoluulottomampaan käyttöön — tässä yksi mahdollisuus.

Toisaalta katson, että tästä kamreerimaisesta ajattelusta ja toiminnasta tulisi päästä eroon esimerkiksi juuri näitten infrahankkeitten kohdalla, koska jos ja kun niihin ei rahoitusta löydetä, niin tämä lasku maksetaan huomattavasti suurempana myöhemmin. Peräänkuulutan hallituksen puolelta myös arvojen muutosta, jotta voitaisiin luoda edelleen edellytykset asumiseen ja yrittämiseen myös kasvukeskusten ulkopuolella. Me tarvitsemme edelleen koko tätä nykyistä rataverkkoa.

Arvoisa puhemies! Toisesta asiasta hyvin lyhyesti. Täällä todetaan, että "Lukio-opinnoissa palataan siirtymäajan kuluessa tavoitteelliseen kolmen vuoden kestoon" jne. Itse opetustyöläisenä, lukion rehtorina, voin todeta, että tämä lausuma ja tavoite on periaatteessa hyvä, sillä tiedän, että osalla niistä opiskelijoista, jotka käyttävät lukio-opintoihin neljä vuotta, viimeisen vuoden opiskelu on melko löysää eli ohjelmaa ei ole useinkaan tarpeeksi.

Totta kai tuo lausuma sisältää sen viestin, että nykyinen mahdollisuus nelivuotiseen opiskeluun pyritään nollaamaan. Nykyisin kylläkin erittäin monet opiskelijat suorittavat minimikurssimäärää huomattavasti enemmän kursseja, oli sitten kyse reaaliaineista tai erikoisesti kielivalikoimasta, jota voidaan laajentaa, kun käytetään neljä vuotta opiskeluun. Tämä tavoitetila, jonka hallitus on asettanut, tietyllä tavalla tietysti, sanoisin, lyö hiukan korvalle ylioppilastutkinnon viimeisintä uudistusta, ja tarkoitan tässä ainereaalia, eli ehkä siihen nämä opiskelumahdollisuudet hiukan kaventuvat.

On tietenkin selvää, että osalla jatkossakin opiskelu kestää neljä vuotta eli tulee näitä niin sanottuja etenemisesteitä eli opiskelussa ei menestytä tarpeeksi. Mutta niin kuin alussa totesin, uskon, että tämä tavoite kuitenkin pääsääntöisesti on oikean suuntainen, ja tällä tavalla varmasti on syytä edetä. Ymmärrän myös, että tässä on kohtuullisista rahamääristä myös kyse.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Valitellen pariin tosiasiaan joudun tältä paikalta huomiota kiinnittämään, eivätkä ne ole mitään salaisuuksia.

Näyttää siltä, että ylevä työpaikkatavoite 100 000 uudesta työpaikasta ei tällä vauhdilla tule toteutumaan. Yrittänyttä ei laiteta, mutta tosiasiat on kuitenkin tunnustettava. Tarvitaan vaikuttavampia keinoja kuin mihin tähän asti on ylletty. Ehkä vielä suurempi huoli koskee sitä, että 75 prosentin työllisyysaste on myöskin kaukana horisontissa, ja se olisi ehkä vielä merkittävämpi tavoite, joka tulisi voida saavuttaa. Ratkaisua, näin uskon, ei tule ainakaan löytymään siitä, että varallisuusvero poistetaan. Päinvastoin, eräiden maiden esimerkkien perusteella pahimmoillaan on käynyt niin, että pääoma laiskistuu eikä liiku, siis silloin, kun kapitaalia ei veroteta, se jämähtää paikoilleen, jää spekulatiivisesti odottamaan esimerkiksi arvonnousuja, ja tällä on hyvin haitallinen vaikutus yhteiskunnan kehitykseen. Tällaisia esimerkkejä maailmalta myös löytyy, ja ne ovat huonoja, kielteisiä esimerkkejä, siis maista, joissa varallisuusveroa ei ole lainkaan.

Paljon on täällä, herra puhemies, puhuttu liikenteestä. Minäkin puhun siitä. Liikenneministeriön raamit näyttäytyvät yhä alamittaisina siihen tarpeeseen nähden, joka Suomessa vallitsee. Kaksi käyrää tässä riittää, niitten tunnustaminen: liikennesuoritekäyrä nousee aika jyrkällä kulmakertoimella, ja liikenteen määrärahat ovat laskevalla käyrällä. Näin jää pää vetävän käteen ennen pitkää, ja nyt ollaan monessa tilanteessa jo kriittisellä rajalla.

Myöskin se epävarmuus, joka liittyy liikennehankkeiden rahoitukseen, käy kalliiksi kaikille tahoille. Siis sellainen tarkoituksellinen epävarmuuden ylläpitäminen ei ole mielekästä, vaan tulisi tehdä kestäviä rahoituspäätöksiä pitemmällä tähtäimellä, aivan niin kuin tässä erinomaisen hyvässä ministerityöryhmän investointiohjelmassa on kaukonäköisyyttä. Mutta niin kauan kuin sillä ei ole rinnallaan ja tukenaan uskottavaa rahoitussuunnitelmaa, se on muotopuoli siltä osin, sen uskottavuus kärsii, ja siinä se epävarmuus sitten näkyy, että investoinnit eivät lähde liikkeelle, kun on epävarmuutta väyläpolitiikan osalta. Oikealla tiellä ollaan, muutama hanke on saatu käynnistetyksi, joten ei tämä ihan synkkä tilanne ole, mutta petraamisen varaa on näissä asioissa paljon.

Aiheellista olisi tarkistaa myös liikenneministeriön kehyksen laskentaperusteita. Siinä liikenneministeriön ja valtiovarainministeriön laskentatavat nyt poikkeavat esimerkiksi E18-hankkeen osalta, josta päätökset on tehty jo edellisen hallituskauden aikana, ja ne ovat tämän kehyksen rasitteena. Siellä toivoisi päästävän yksimielisyyteen laskentatavoista, mikä kuuluu millekin vaalikaudelle ja mikä on oikea lopputulos.

Sitten vielä liikenteestä sen verran, että meillä on tällainen hyvä investointiohjelma, mutta erästä ohjelmaa meillä ei ole lainkaan, nimittäin meillä ei ole joukkoliikennestrategiaa. Siinäkin ajetaan lähestulkoon parkit päällä lisäbudjettien kautta, hyvin lyhytjänteisiä ratkaisuja, askaroidaan jonkun työsuhdematkalipun ympärillä, kun pitäisi tehdä päätöksiä, joilla linjataan, miten Suomessa joukkoliikenne tullaan järjestämään, millä väylillä, mitä linjoja käytetään jnp. Nyt, voisiko sanoa, vähän samaa logiikkaa kuin millä on tämä investointiohjelma tehty, samaa näkökulmaa ja samaa aikajännettä, voisi käyttää joukkoliikennepuolella. Nyt tällaista ei näy. Päinvastoin näkyy niin, että joukkoliikenteen tukimäärärahoja ollaan leikkaamassa, ollaan sen uhan edessä, vaikka hallitusohjelmassa lukee kyllä ihan päinvastaisia tavoitteita. Tässä eduskunta joutuu ilman muuta oikaisemaan tätä tilannetta.

Herra puhemies! Mitä kehyksiin tulee, niin ne tulisi nähdä oikeassa valossa. Ne ovat sinänsä tarpeellinen apuväline, ja niitä toki tarvitaan, mutta korostan ilmaisua, että ne ovat tarpeellisen apuvälineen osassa. Niiden tulee olla joustavia, ja ennen kaikkea niiden nimeen ei pidä yksiniittisesti uskoa tai vannoa. Kuten tunnettua, liikenneministeriön kehys pitää sisällään myös tupossa sovittuja hankkeita. Kiinnitän tässä yhteydessä huomiota käsitteeseen "eduskunnan budjettivalta". Pidän hyvänä saavutuksena, että syntyi tupo, mutta miten paljon ja miten yksityiskohtaisesti niissä neuvotteluissa voidaan käyttää vain ja ainoastaan eduskunnalle kuuluvaa budjettivaltaa? Nyt eduskunnalle tuodaan niin taloudellisesti kuin poliittisestikin merkittäviä asioita annettuina totuuksina. Eikö roolijaon pitäisi olla toisin, jos ja kun tässä yhteiskunnassa totuuksia annetaan, niin että ne annetaan eduskunnasta päin eikä eduskuntaan päin?

Tuloveroihin liittyvä politiikka ja ratkaisut sopivat mielestäni hyvin tupon kolmikantaan. Sen sijaan esimerkiksi yksittäinen verolaki, kuten varallisuusveron poistamiskysymys tai tarkkaan yksilöidyt liikenneinfrahankkeet, sopii sinne huonosti. Niissä olisi syytä testata niitä ajatuksia tämänkin talon kabinettien ja valiokuntien kautta. Se on liian harvoissa käsissä, kun tämän talon ulkopuolella käytetään noinkin mittavasti eduskunnalle perustuslain mukaan kuuluvaa budjettivaltaa. Sen suhteen ei kai ole epäselvää, että budjettivalta on eduskunnalla.

Sitten, herra puhemies, jotakin hyvää näistä kehyksistä. Sinne on vihdoinkin kirjattu kannanotto koskien tätä iisakinkirkkomaista jakosuhdelakia. Siitä hallitusta on kiittäminen, että se on tähän eduskunnan pitkäaikaiseen tahtoon taipunut. Eduskunnan aktiivisuus on tuottanut tulosta. Taistelu alkoi viime vaalikaudella, päästiin tiettyyn vaiheeseen, ei läheskään maaliin. Nyt tämä on siedettävä ja ihan kunniallinen ratkaisu. Aika koville se otti vielä tämänkin hallituksen aikana, mutta kyllä tämä on hallitukselle kunniaksi. Ennen kaikkea jokaista edustajatoveria tässä on kiittäminen, eduskunta on tämän homman hoitanut. Tälle asialle on monta ottajaa ja monta sankaria, mutta eduskunnalle se kunnia siitä kuuluu. Toivoa sopii, että konstailu veikkausvoittovarojen ympärillä nyt rauhoittuu ja voimme yhteisvoimin ja -toimin keskittyä rahapelitoimintojemme kehittämiseen ja niiden monopoliaseman suojaamiseen kielteiseltä ulkomaiselta kilpailulta, paine on nimittäin kova.

Aivan eräs nyanssi: Kun kuuntelin hallituksen tiedotteita kehyksistä, niin jostain syystä ainakin sähköinen media radion kautta kertoi, että valtion menot on ankkuroitu 30 miljardin euron tasoon. Kun me kaikki läsnäolijat tiedämme, että valtion menot ovat tasossa 40 miljardia ja että kehyksen ulkopuolella on 10 miljardia, niin tässä on tullut jollain lailla pieni epäonnistuminen, alastulossa pieni horjahdus, eli viesti on mennyt huonosti siltä osin perille, että kehys on 30 miljardia ja ulkopuolella on 10 miljardia. En tiedä, olisiko toimittajilla niin kiire vai onko tiedotuksessa epäonnistuttu, mutta luvut olivat väärin ainakin parissa kolmessa radiolähetyksessä, joita kuuntelin. Pieni seikka sinänsä, mutta joku kiinnittää näihinkin huomiota.

Herra puhemies! Aivan lopuksi vielä, kun, niin kuin täällä on todettu, Suomi on eräs maailman kilpailukykyisimmistä kansakunnista, mutta silti tämä kehys niin sanotusti ahistaa, on pakko kysyä tältä paikalta: Miten meitä huonommassa asemassa olevat maat tulevat selviytymään ongelmistaan, jos se meilläkin on näin vaikeata?

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Tämä kehysmenettely on ollut käytössä — en ihan tarkkaan muista, kuinka kauan — varsin kauan, kymmenkunta vuotta ilmeisesti. Taisi olla Ahon mainion hallituksen siinä tilanteessa, kun elettiin valtakunnassa vaikeuksien keskellä, luoma menettely. (Ed. S. Lahtela: Siitä se nousu alkoi!) Jo näin kevättalvella — nyt on kovakin pakkanen, mutta ei aina ole — on lyöty kiinni tulevan vuoden ja useamman seuraavan vuoden budjettien kehykset tällä tavalla. Viime vuosina on asia viety eduskunnassa sitten aina valiokuntaan asti, niin varmaan nytkin tapahtuu, ja se on ihan paikallaan.

Ministerien on syytä kyllä nyt muistaa, ja varmasti muistavatkin, että aina on ollut aika tiukkaa siinä, että kun sitten kesällä on budjettiriihtä käyty hallituksen sisällä, niin kehykset ovat kuin kiveen kirjoitetut. Vain ne menoerät, jotka ovat kehyspäätösmenettelyn ulkopuolella, voivat liikkua. Valtiovarainministeriö on pitänyt hyvin tarkasti tästä huolta, että mikään ministeriö ei saa erioikeuksia. Tämän totean sen tähden, että tämä korostaa tämän päätöksenteon merkitystä, kun hallitus on itse itselleen tehnyt erittäin tiukat kehykset ja sitten eduskunnan kannan niihin vielä hankkii, niin kuin tietysti paikallaan on.

Tämä korostaa myös sitä, että eduskunnassa on syytä suhtautua tähän kehyspäätökseen erittäin vakavasti. Muutoksia on tavattoman vaikea saada aikaan. Viime vuosina kai lienee ollut niin, että liikennepuolen investointimäärärahoissa eduskunta on valtaansa halunnut ja voinut ja päättänyt käyttää ja lisännyt jonkin verran menoja, mutta muutoin se on ollut aika pientä. Hallituksen budjetti on ollut kehysten mukainen ja myös eduskunnasta lähes siltä pohjalta läpi mennyt.

Millaiset sitten nämä kehykset nyt ovat? Täällä edellä ed. Saarinen totesi, että kehykset ovat ahtaat, ja mietti, kuinka ahtaat ovat muissa maissa, joissa talouden perusta on huonompi. Tämä kyllä on ihmettelyn aihe, miten siellä muualla pärjätään, kun meilläkin on näin vaikeaa, vaikka meidän taloutemme pitäisi olla, ja onkin, niin hyvässä kunnossa, että valtiovarainministeri Kalliomäki tuossa pari kolme viikkoa sitten suuren valiokunnan kokouksessa kertoessaan seuraavan viikon Ecofin-kokouksesta sanoi, että hävettää mennä eurooppalaisten valtiovarainministerien kanssa kokoukseen, kun Suomen talous on niin hyvässä kunnossa.

Tämä häpeä on tietysti toisaalta helppo kantaa, mutta se kertoo siitä, että meidän ei tarvitsisi pitää kansakunnan eriarvoisuutta näin syvässä tilassa kuin missä se on eikä ainakaan syventää sitä enempää, niin kuin näillä kehyksilläkin valitettavasti tapahtuu. Perusta tälle eriarvoistumisen kehittymiselle ja kasvamiselle on siinä, että hallitus on tehnyt pääosin hyvätuloisia suosivat veronkevennykset jo ensitöikseen ja nyt sitten on niin ahtaissa raameissa, että perusturvan varassa elävien, sairaiden, työttömien ja koko kuntasektorin taloudellinen tilanne on niin ahdas, että hengitys alkaa salpautua.

Herra puhemies! On todella hämmästyttävää, että työllisyyden hoito ei ole saanut tässäkään tilanteessa vielä hallitukselta todellisia päätöksiä. Ne veronkevennykset, joista mainitsin, eivät ole näkyneet todella juurikaan työllisyyden paranemisena eivätkä ole voineetkaan näkyä, koska ne ovat suosineet vääriä väestöryhmiä. Olisi pitänyt pieni- ja keskituloisten verotusta keventää eikä kaikkein vauraimpien. Nyt, kun ollaan ahtaassa tilanteessa ja työllisyyttä pitäisi parantaa, hallitus ei saa päätöksiä aikaan. Tämä paljon puhuttu matalapalkka-alojen malli ei meinaa löytyä millään, puolivuosittain sitä päätöstä lykätään. Niin kuin hallitusohjelma jo sisälsi selvityksiä selvitysten perään, nyt tehdään edelleen kahden vuoden hallituskauden jälkeen selvityksiä, ja näyttää siltä, että seuraavalle vaalikaudelle niiden tulosten toteuttaminen sitten jääkin, mikäli niillä selvityksillä jotakin aikaan saadaan. Eli työttömyys—työllisyys-kysymykset ovat jääneet aivan häpeällisen heikkoon tilanteeseen tässä sosialidemokraattienkin avainpaikoiltaan miehittämässä hallituksessa.

Toinen kysymys on tämä kuntatalous. Siellä on todella vakava tilanne, lähes kaikkialla ja kaikenlaisissa kunnissa. Nyt hallitus suunnittelee pienten koulujen massatappamista pakkokeinoin, lukioita ollaan ajamassa alas. Toki oppilasmäärät vähenevät maaseudulla, koska alue- ja maatalous- ja maaseutupolitiikka on umpikujassa, ja tätä kautta tilanne kärjistyy entisestään, mutta kuntatalous on sellainen, mihin hallituksen pitäisi pikaisesti, ministeri Manninen, saada aikaan käännös. Se ei tapahdu vain puhumalla rakenteiden uudistamisesta — sitä tehdään kunnissa nyt pakkotyönä — vaan tarvitaan uutta rahaa kuntatalouteen, jotta suomalaisten sairaitten, lasten, perheitten ja vanhusten perusasiat voidaan hoitaa. Tämä on vakava kysymys eikä ratkea pelkillä puhumisilla; tarvitaan toimenpiteitä.

Eläkepolitiikasta tässä yhteydessä en sen enempää sano, kuin että hallitus on kääntänyt kaikkein pienimpien eläkkeitten varassa eläville selkänsä, ja se on myös aika häpeällistä.

Liikenneinvestoinnit ovat myös unohtuneet tässä. Liikenneministeriöltä vaaditaan säästöjä, kun pitäisi olla lisäpanostuksia, jotta elinkeinoelämän tarpeet, alueiden tarpeet voitaisiin tyydyttää. Nyt vain tässä Pääkaupunkiseudulla ja vähän tuolla itärajalla, Kaakkois-Suomessa, tehdään töitä tai aletaan tehdä töitä, mutta muu Suomi lepää täysin tyhjän päällä ja jopa teiden kunnossapito on niin huonossa mallissa, että onnettomuuksia sen tähden tapahtuu päivittäin ikävällä tavalla. Eli liikennepolitiikka, josta myös on puhuttu täällä puhumisen jälkeenkin, makaa yhä syvemmässä suossa tämän kehyspäätöksenkin jälkeen.

Se 10 prosentin osuus valtion omaisuuden myyntitulojen 500 miljoonan euron yli menevästä osasta pitäisi pikaisesti käyttää, viime vuodelta, se on melko iso summa, se pitäisi käyttää maksimaalisesti, ja toki sitä 10:tä prosenttia pitäisi kasvattaa 20—30 prosenttiin ja panna noita todella tärkeitä liikennehankkeita käyntiin.

Maatalouden osalta on täällä puhuttu, ja se on huolestuttavaa ja hämmästyttävää, että tämä hallitus maataloutta ahdistaa, lomapäiviä karjatiloille ei tullut lisää, ei saatu aikaiseksi päätöstä, kansallisen tuen kasvattamiseen ei löytynyt edes myötätuntoa. Tämä 300 euroa keskimäärin tilaa kohti energiaveron palautusta on kyllä kuin veteraaneille 15 senttiä eli täysin riittämätön eikä vastaa lähellekään niitä tarpeita, mitä jo viime vuoden osalta olisi edellytetty, kun muun muassa Maaseudun tulevaisuus kertoo Mtt:n tutkimuksesta, että maatalouden kannattavuus heikkeni viime vuonna kirjanpitotilojen osalta noin 15 prosenttia ja tänä vuonnakin noin 5 prosenttia. Ei tällaista kehitystä suomalainen maatalous kestä. Se on tuhoutuva elinkeino tällä vauhdilla, ja siihen ei yksin pieni, mitättömän pieni, energiaveron kevennys tuo minkäänlaista muutosta. Eli tältäkin osin tarvitaan vastuun ottamista, ja sitä liikkumavaraa, mitä täällä on kuulutettu, pitää löytyä näihin.

Eduskunnan ja valtiovarainvaliokunnan on syytä nyt paneutua tähän todella vakavasti. Niin kuin alussa sanoin, tämä on kuin kiveen kirjoitettu, ellei tätä eduskunta nyt muuta, ja siksi valtiovarainvaliokunnan on syytä katsoa nämä tarpeet ja tehdä näitä koskevat muutokset.

Jere Lahti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tätä kehysselontekokeskustelua kuullessani on hyvin voimakkaasti korostunut tämä kaksijakoisuus hallituspuolueet—oppositio: toiset kehuvat, toiset haukkuvat.

Mielestäni terve rehellinen asenne ja ote kaipaa kyllä sitä, että tässä vähintäänkin on todettava se, että hallitus on saanut hyvin myönteistäkin kehitystä aikaan, mutta toisaalta, ottaen huomioon tämän vallitsevan tilanteen, jossa me olemme ja jota me elämme, voi vain sanoa tämän hallituksen muistuttavan hyvin, hyvin lievästi sellaista hallitusta, joka olisi listannut purevan uudistushankeluettelon. Selontekoa voisi lähinnä kai luonnehtia vaatimattomaksi ja osittain rikottujen lupausten luetteloksi.

Tuo kuluva vuosi olisi pitänyt käyttää täysin hyväksi. Ensi vuodesta hallitus antautuu eurooppalaisen agendan vietäväksi, jolloin voi vain kuvitella, mikä energia sitten riittää näille kotoisille ongelmille näitten haasteitten edessä, mihinkä ensi vuoden osalta jo joudutaan.

Tuon monen suusta todetun hallitusohjelman tärkeimmän tavoitteen eli työllisyyden lisäämisen vähintään 100 000 hengellä vaalikauden loppuun mennessä — hävettää toistaa sitä — haluan ottaa siinä mielessä esille, että silloin kun tavoitteita asetetaan, niiden tulee perustua sellaiselle realismille, että ne myöskin pääsääntöisesti toteutuvat. Jos tavoitteet eivät toteudu, niin kuin nyt hallitus on osaltaan jo tunnustanut, silloin tarvitaan uuden tavoitteen asettamista ja niiden toimien määrittämistä, joilla tämä uusi tavoite voidaan saavuttaa, ja sen jälkeen voidaan palata siihen alkuperäiseen tavoitteeseen.

Hallitusohjelmassa edellytettiin myöskin, että valtionvelan osuus kokonaistuotannosta edelleen alenee suhdanneluonteisia poikkeamia lukuun ottamatta. Kehysselonteossa todetaan yksikantaan kuitenkin, että tästäkään ei ole takuita, ja tämä kaikki on tapahtunut siis hyvin otollisessa suhdannetilanteessa, jossa kokonaistuotantomme näyttää kasvaneen lähes 4 prosenttia, 3,7 prosenttia. Hallitus siis saattoi aloittaa työnsä hyvin myönteisessä toimintaympäristössä, mutta nyt se on jättämässä seuraavalle vaalikaudelle, seuraavalle hallitukselle, harvinaisen raskasta kuormaa. Kysymys ei ole siitä, etteikö hallituspuolueet, koko eduskuntalaitos, olisi ymmärtämässä näitä ongelmia ja tunnistamassa niitä olevan. Se myönteisyys ja optimismi, joka näyttää kuitenkin ajavan yli sen realismin, on kai ihmisille hyvin tunnettu olotila. On epämukavaa tunnustaa ja tunnistaa ikäviä asioita ja rankkoja muutoksia. Nuo kansainväliset vertailut ovat sillä tavalla pettäviä, että ne katsovat taaksepäin. Ceteris paribus, se, että kaikki jatkuu ennallaan, on hyvin pettävää. Näin ei ole, meillä on nurkan takana asioita, jotka hallituskin realisoi ja tunnustaa ja joihin pitää nopeasti puuttua.

Hallituksen veropolitiikka on siinä mielessä nurinkurista, että valtionveron kevennykset eivät näy kiristyvän kunnallisveron ja nousevien sosiaaliturvamaksujen vuoksi kansalaisten kukkarossa. Tästä huolimatta hallituksen piirissä mietitään yhä vain erilaisia temppuja lisäverojen keräämiseksi. Tämä ei saa olla, eikä voi olla, ainoa ajattelun suunta, sillä mielestäni verojenkeräämispohdiskeluja tässä on aivan riittävästi, mutta sitä, millä tavalla saadaan menot kuriin, käsitellään aivan liian vähän ja aikaansaadaan asioita liian vähän. Meidän on pikaisesti mietittävä, millä tavalla todellakin saadaan vanhat rakenteet purettua ja tehottomat toiminnot tehostettua. Edustajat vasemmalla, hyvät kollegat, nostaisin tässä esille Veronmaksajain Keskusliiton alkuvuodesta julkistaman tutkimuksen, jossa todetaan, että vaikka vuosien 1996—2003 veronkevennysten vaikutuksen valtiontalouteen arvioitiin olevan yhteensä noin 5 miljardia euroa, niin lopullinen veroja vähentävä vaikutus oli vain 475 miljoonaa euroa. Tässä mielestäni on kyllin todistetta siitä, millä tavalla verojen keventämisen dynamiikka vaikuttaa, kun se oikein toteutetaan.

Hallitus sitoutui kehysriihessä kunta- ja palvelurakenneuudistukseen. En malta olla sanomatta tästä muutamaa sanaa, kun ministeri Manninen on täällä päivystysvuorossa parhaillaan. Meidän tilanteemme on yksikantaan selkeä, ja myöskin ministeri Manninen on arvioinut Kuntalehden haastattelussa, että rakenteitten uudistuksia tarvitaan, palvelu-uudistuksia tarvitaan, mutta niiden uskotaan toteutuvan vasta 2008. Kun korjaavat toimenpiteet ovat välttämättömiä, niin on paikallaan nostaa kaikkien mieliin se realismi ja tosiasia, jonka myöskin ministeriö on tunnustanut, että kuntatalous on konkurssikypsä, luvut ovat hyvin synkät. Mutta niitä ei auta jäädä ihmettelemään, niille täytyy tehdä jotakin. Alijäämäisten kuntien määrä on jo nelinkertaistunut noin 160:een vuoteen 2002 verrattuna. Tästä vuodesta tulee neljäs perättäinen vuosi, jolloin kuntien ja kuntayhtymien lainakanta kasvaa 15 prosentilla. Vuonna 2000 lainakannan suuruus oli 4 miljardia euroa, ja seuraavien viiden vuoden aikana sen arvioidaan paisuvan runsaaseen 9 miljardiin euroon.

Hidastuva talouskasvu — se myöskin on tunnistettu eri puolilla ja tunnustettu — tulee olemaan noin puolet siitä, mitä lähihistoriassa olemme kokeneet. Se heikentää verotulojen kertymää. Samaan aikaan paljon puhuttu ja tunnustettu väestön ikärakenne, ikääntyminen, nostaa hyvinvointipalvelujen kysyntää ja kustannuksia, ja jos me laskemme yhteen sillä yhtälöllä, että verotulot laskevat, mutta kuntien menoja ei saada pysymään paikallaan, niin lopputulema on, että meillä on 2015, kymmenen vuoden päästä, näillä arvioilla noin 10 miljardin aukko. Sen kattamiseksi, ilman että valtio tulee kuntien apuun lisättyinä valtionosuuksina verontasausjärjestelmän kautta tai yhteisöveron kautta nykyisestä tasosta, kunnallisveron tulisi olla noin 30 prosenttia, jotta tasapainotila saavutetaan. Olen samaa mieltä ministeri Mannisen kanssa siitä, että tuottavuus ei todellakaan nouse nykyrakenteilla, jotka ovat peräisin suljetun talouden aikakaudelta. Tarvitsemme muutosta, tarvitsemme toimivien palvelumarkkinoiden luomista palvelua ulkoistamalla ja hankintoja kilpailuttamalla.

Arvoisa puhemies! Kuntarakenteemme on tämän tehokkuuden hakemisen tiellä. On nähtävä, että liian pienistä kunnista puuttuu kaikki se osaaminen, se osaamisen kriittinen massa, jota asioiden hallintaan tarvitaan, erityisesti ostamisen osaaminen, kilpailuttamisen osaaminen. Kuntien välinen yhteistyö voisi olla vastaus, mutta jos kukkaro ei ole yhteinen, niin ei siitä yhteistyöstäkään oikein hyvää jälkeä synny.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti muutamiin keskeisiin kysymyksiin.

Ensinnäkin, ed. Lahti totesi, että hallitus saattoi aloittaa otollisessa suhdannetilanteessa. Tosiasia tietysti on, että eurooppalainen taloustilanne hallituksen kannalta on kaikkea muuta kuin otollinen. Hallituksen veropolitiikan ja muiden toimenpiteiden avulla me olemme pystyneet kuitenkin luomaan tämän myönteisen talouskehityksen, mikä meillä on ollut.

Kuntatalouden osalta on syytä todeta, että kun menokasvu on noin prosenttiyksikköä korkeammalla tasolla kuin viime syksynä ennustettiin, tietää jokainen vuosi noin 270 miljoonaa euroa vähemmän vuosikatetta ja tulosta. Tähän ei kerta kaikkiaan ole varaa, ja kaikki ennusteet, jotka viime syksynä tehtiin, pitävät sinänsä paikkansa, ainoastaan edellytetty menokasvu pettää. Hallitus on päättänyt käynnistää kunta- ja palvelurakenneuudistuksen, jonka tarkoituksena on ennen kaikkea hillitä kuntien menojen kasvua muuttamalla rakenteita, tuomalla mukaan myöskin tilaaja—tuottaja- ja kilpailuelementin.

Olen ed. Lahden kanssa samaa mieltä siitä, että kustannustehokkuutta emme saa riittävästi aikaan, ellei ole toimivia palvelumarkkinoita, ellemme tuo mukaan kilpailuelementtiä tähän kokonaisuuteen. Edelleen voi todeta, että pienet kunnat sinänsä eivät pysty kilpailuttamaan eivätkä hankkimaan yksistään, ja sikäli kuin kunnat eivät halua liittyä yhteen, on välttämätöntä luoda sellaisia yhteenliittymiä, jotka yhdessä tekevät ja jotka yhdessä omaavat sen osaamisen, jota näissä edellytetään.

Ed. Tennilä täällä oli huolissaan siitä, että kun erikoissairaanhoidossa on lähdetty siitä, että on koottava väestöpohjaltaan riittäviin kokonaisuuksiin, se merkitsee Länsi-Pohjan sairaalan liittämistä Lapin sairaalaan. En ota kantaa, mitä kaikkea se merkitsee, mutta haluan todeta, että tässäkin täytyy lähteä palveluiden näkökulmasta ja täytyy samalla erottaa tarjottavat palvelut ja hallinnolliset organisaatiot. Niillä ei välttämättä ole mitään tekemistä keskenään muutoin kuin sillä tavalla, että mikäli me organisoimme rakenteet, niin me voimme tarjota paremmat palvelut ja lähempänä kansalaisia, paremmin saavutettavina. Tämä on se ensisijainen tavoite tietysti, mikä hallituksella on, että pienemmillä kustannuksilla parempaa palvelua ja monien osalta myöskin lähempänä kansalaista, silloin kun se suinkin on käytännössä mahdollista.

Mitä tulee siihen, mihin ed. Lahti kiinnitti huomiota, että nyt on neljäs perättäinen vuosi, jolloin kuntien lainakanta kasvaa, niin näin on, ja kaikkein valitettavinta siinä on se, että tuohon neljään vuoteen sisältyy vuosi, jolloin kuntien taloudellinen tulos oli vuosikymmeniin yhtä hyvä kuin 95 elikkä korkeimmalla mahdollisella tasolla. Se kertoo toisaalta siitä, että investointipaineita on kunnissa hyvin paljon, mutta toisaalta ehkä myöskin siitä, että kriisitietoisuutta ei riittävästi tulevaisuutta ajatellen ole kunnissa valitettavasti ollut.

On tietysti myöskin selvää, että tällaisen palvelurakenneuudistuksen toteuttaminen kokonaisuudessaan vie aikaa, mutta hallitus lähtee siitä, että tätä kokonaisuutta ei jäädä odottamaan, vaan koko ajan toimeenpannaan niitä suunnitelmia ja järkeviä uudistuksia, jotka ovat valmiina. Emme tavoittele mitään valtavaa kertarysäystä, vaan koko ajan viedään uudistuksia eteenpäin pitäen kirkkaana se päämäärä, johon palvelurakenneuudistuksella pyritään.

Lisäksi haluan todeta myöskin sen, kun erään päivälehden uutisen johdosta on tullut paljon kyselyjä siitä, mitä valtionosuusuudistuksessa niin sanotulla kaksivaiheisuudella tarkoitetaan ja mitä se merkitsee hallituksen suunnitelmiin, että se ei merkitse mitään muutoksia siihen valtionosuusuudistukseen, joka on ollut tarkoitus toteuttaa vuoden 2006 alusta. Se merkitsee ennen kaikkea vain seuraavan jatkovalmistelun nopeuttamista niin, että se voitaisiin tehdä jo vuonna 2008, mikä merkitsee sitä, että nykyisen hallituksen täytyy mahdollisimman pitkälle se käytännössä valmistella.

Kaiken kaikkiaan julkinen talous on kuitenkin nyt kilpailutilanteessa. Me olemme verokilpailun piirissä, ja meidän on käytävä läpi se sama rakenteellinen murros, minkä elinkeinoelämä eri sektoreilla on käynyt jo huomattavasti aiemmin, kun se on vapautunut kilpailulle. Tässä on vain toimittava päättäväisesti ja sen rakennemuutoksen avulla turvattava suomalainen hyvinvointiyhteiskunta. Se edellyttää ennen kaikkea, että me huolehdimme siitä, että julkisen talouden kasvu ei ylitä rahoitusmahdollisuuksia, ja siinä työssä kyllä riittää tälle hallitukselle ja tulevillekin hallituksille todella paljon työtä.

Lopuksi haluan hallituksen puolesta kiittää tästä keskustelusta, joka vielä jatkuu tosin, mutta jo tähän mennessä on ollut — ja uskon, että on lopussakin — hyvin asiallista ja rakentavaa, ja luulen, että näiden keskustelujen kautta me saavutamme sellaisen lopputuloksen, että Suomi voi tulevaisuudessakin olla kansainvälisillä foorumeilla ylpeä siitä, miten maan taloutta ja julkista hallintoa ja palveluita on hoidettu.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Halusin vielä palata tänne ja tuoda muutamalta osin ajatuksiani tästä kehyksestä ja lähestyä ehkä asioita vähän eri tavalla kuin tähän mennessä.

Tänä päivänä on yleisesti tiedostettu, että suomalaisen yhteiskunnan kehityksen edellytys on laaja-alainen ja laadukas koulutus ja osaaminen. Koulutuksen tavoitteena on koko väestön osaamisen parantaminen niin nuorten kuin ikääntyneenkin väestön osalta. Tähän hallitus onkin paneutunut laajalla rintamalla, hyvä näin, ja panostukset tulevaisuudessakin ovat samaan suuntaan. Lähivuodet ovat kuitenkin erittäin haastavia. Väestön ikärakenteen muutoksen hallitsemiseksi on kyettävä nostamaan työssäoloikää muun muassa työelämäsuhteita kehittämällä, vaikuttamaan työvoiman saatavuuden parantamiseen sekä alentamaan nykyistä erittäin sitkeää ja vaikeaa rakennetyöttömyyttä.

Korkeakoulujen rinnalla erityisen tärkeään asemaan ovat nousseet ammatillinen koulutus ja osaaminen. Tämän tärkeyttä korostaa vielä se, että työvoimasta poistuu lähivuosina enemmän väkeä kuin työmarkkinoille tulee. Työvoiman poistuma kohdentuu erityisesti ammatillisen koulutuksen ammattiosaajiin. Yhteiskunnassa onkin vahva huoli siitä, mistä saadaan kädentaitajia tulevaisuudessa, kuinka saadaan ammatillinen koulutus entistä kiinnostavammaksi ja houkuttelevammaksi. Tästä syystä on erittäin tärkeää tehostaa elinkeino- ja työelämän sekä koulutuksen monialaista yhteistyötä. Toisen asteen työssäoppiminen ja ammatilliset näytöt ovat suuri haaste meille lainsäätäjille sekä lain sisällön että resurssien turvaamisen osalta. Hallituksen tavoitteena on ollut, että näytöt otetaan käyttöön elokuussa 2006. Voitaneen tässä yhteydessä todeta, että näyttökokeilujen tulokset ovat olleet myönteisiä. Ne eivät tule kuitenkaan onnistumaan ilman lisäpanostuksia. Nuorten näyttöihin tulee saada resursseja kehyksistä, jotta ne onnistuvat niille asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Tämä on asia, johon toivon hallituksen paneutuvan tulevan vuoden talousarvioesityksen osalta.

Haluan nostaa esiin myös pari väestöryhmää, joista täällä ei ole tänään oikeastaan puhuttu lainkaan.

Haluaisin tässä yhteydessä ottaa esille ikääntyvien ihmisten eli eläkeläisten taloudellisen tilanteen. Eläkeläisten ostovoima on heikentynyt selvitysten mukaan vuodesta 2001 alkaen. Hallituksen panostukset ja painotukset ovat olleet sosiaali- ja terveyspalveluissa, joita ikääntyvät ihmiset luonnollisista syistä tarvitsevat enemmän kuin työssä käyvä väki. Nyt kentältä on kuitenkin kuulunut sellaista ja tutkimuksetkin ovat voineet osoittaa sen, että eläkeläisten ostovoiman heikentyessä heidän mahdollisuutensa ostaa tai saada palveluja ovat myös vaikeutuneet. Tämän lisäksi eläkeläiset haluaisivat kuluttaa myös muuhun kuin sosiaali- ja terveyspalveluihin, esimerkiksi matkailuun ja kulttuuriin. En tiedä, voiko tätä kysyä ministeri Pekkariselta, mutta kysyisin, onko hallituksella mitään toimenpiteitä eläkeläisten ostovoiman parantamiseksi siten, että heidän mahdollisuutensa saada tarvitsemiaan ja haluamiaan palveluja paranisi tulevaisuudessa.

Haluan nostaa esiin tässä viimeiseksi myös toisen ryhmän, joka ei ole saanut sitä huomiota kuin kehyksissä ehkä toivoisin saavan. Suomessa on tällä hetkellä noin 300 000 omaishoitajaa, jotka hoitavat joko sairasta, ikääntyvää tai vammaista läheistään. Eduskunta on ilmaissut selkeästi tahtonsa, että omaishoitoa tulee kehittää ja että uudistuksen toteuttamiseksi laaditaan selkeä aikataulu sekä konkreettinen toimenpideohjelma. Tämä toimenpideohjelma on nyt laadittu ja sitä valmistellaan parasta aikaa sosiaali- ja terveysministeriössä. Alustavien esitysten mukaisesti omaishoitajalainsäädäntö tulisi koskemaan noin 52 000:ta omaishoitajaa. Eduskunnalla on myös selkeä näkemys siitä, että uudistuksen vaatimat resurssit otetaan huomioon seuraavien vuosien määrärahakehyksissä; tämän tulisi siten olla myös hallituksen kehyksissä ja konkreettisessa talousarvioesityksessä vuosille 2006—2008.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Hallitus on halunnut kehysesityksellään vahvistaa talouden kasvupohjaa uskottavalla talouspolitiikalla ja tiukalla menokurilla sekä lähteä uudistamaan rohkeasti palvelurakenteita. Tämä kaikki tehdään tilanteessa, jossa Suomen talouden kasvu oli Euroopan unionin alueen kärkiluokkaa 3,7 prosentilla viime vuonna, ja tänäkin vuonna tuo kasvu on jatkunut ripeänä lähestulkoon samoissa lukemissa, tästä esimerkkinä vaikkapa se, että myös vienti kasvoi voimakkaasti, 10 prosentin hujakoilla, tämän vuoden tammikuussa viime vuoden tammikuuhun verrattuna.

Mielenkiintoista tässä tilanteessa on se, että vaikka Suomen kansantalous on vahvempi ja suurempi kuin koskaan aikaisemmin ja suomalaiset ovat varakkaampia kuin koskaan aikaisemmin, siitä huolimatta me joudumme erittäin tiukoissa raameissa valtiontaloutta ja koko julkista taloutta tarkastelemaan. Se tiukkuus tietysti ja raamitus tulevat hyvin pitkälle yhä enemmän kansainvälistyvästä maailmasta ja niistä paineista, joita niin EU-säännökset kuin myöskin vielä suuremmat ympyrät, globaalit kehykset, meille asettavat.

Tässä yhteydessä on varmaan hyvä myöskin pohdiskella ja ehkä pitäisi vielä enemmän pohdiskella sitä, mitä kaikkea me joudumme tekemään sen eteen, että pystymme itse pysymään kasvu- ja vakaussopimuksen raameissa ja myöskin täyttämään ne Lissabonin strategian kasvuvelvoitteet, joita Euroopan unioni erittäin kovalla tavalla on itselleen asettanut. Rohkenen sanoa, että Suomi on tässä kilpailussa ja tässä vertailussa erittäin hyvin pärjännyt, paljon, paljon paremmin kuin moni muu Euroopan maa. Olemmeko pärjänneet jo liiankin hyvin siinä mielessä, että meidän on myöskin rohjettava vaatia, että myös toiset osallistuvat näihin talkoisiin, yhteisesti sovittuihin talkoisiin, samalla intensiteetillä kuin me olemme tehneet? Tässä viittaan vaikkapa Saksan talouteen ja sen kasvuvauhtiin, joka meille heijastelee erityisen vahvasti. Siksi on hyvä keskustella globalisaatioraportin pohjalta ja myöskin sen lisäksi esiin tulevista asioista, mihin kaikkeen me sitoudumme ja missä kaikessa meidän tulisi ehkä jossain määrin noudattaa myöskin hieman itsekkäämpääkin talouspolitiikkaa kuin me olemme tehneet.

Puhemies! Hallituksen ehkä rakenteellisesti arvokkain päätös — poliittinen päätös tosin tässä vaiheessa, mutta kuitenkin — päätös matalapalkkaisen kokoaikaisen työn veroedun osalta, saatiin tehtyä tässä kehysriihessä, vaikkakaan mallista ei vielä päätettykään. Kuitenkin tuo satsaus on kohtuullisen merkittävä ja hyvä, 150—200 miljoonaa euroa vuosittain. Ja vaikka kuinka, varsinkin — tässäkin keskustelussa — tuolta vasemmalta puolelta salia, on tullut arvostelua siitä, miksi meidän pitää keskittyä matalapalkkatyön luomiseen tähän maahan, ihmettelen kuitenkin sitä, miksi sillä puolella eivät ole silmät auenneet siihen, mikä on esimerkiksi Kiinan tai mikä Intian kasvun salaisuus ja lähtökohta. Sehän on se, että ne ovat pystyneet tarjoamaan tuotteiden valmistukseen edullisempia olosuhteita kuin mitä me olemme tehneet. Samaan aikaan nämä kyseiset valtiot kaiken aikaa kuitenkin viestittävät, että heille tärkeintä on tuotekehitys ja osaaminen ja koulutus, ja siitä huolimatta todellisuudessa heidän tärkein kilpailuvalttinsa on työn hinta. Siksi minusta on aivan oleellisen tärkeää, että myöskin me uskallamme tunnustaa sen, että tässä maassa tarvitaan kaikenlaista työtä. Kaikenlainen työ on arvokasta, nimenomaan kokoaikainen työ, miksei myöskin pätkätyö. Ja tähän problematiikkaan hallituksen matalapalkkatyöratkaisu iskee erinomaisen hyvin.

Tietysti pitää huoli pitää siitä, että määräraha kohdennetaan tarkoin niin, että se myös luo uusia työpaikkoja. Tässä se mekanismi on laadittava huolella siten, etteivät tukieurot valu pelkästään olemassa olevien työpaikkojen tukemiseen, vaan nimenomaan uusien luomiseen. Tässä on erittäin merkittävä tehtävä, ja siinä kaikkien tahojen pitää olla mukana, että löydetään malli, joka riittävällä tavalla tämän tavoitteen pystyy toteuttamaan.

Myös erinomainen asia oli se, että hallitus tukee talouskasvun ja osaamispohjan lisäämistä tutkimuksen ja tuotekehityksen voimavaroja lisäämällä ja parantamalla taloudellisten sovellutusten yhteensovittamista. Näitä tukia kohdistettaessa on huomioitava kuitenkin se, että osa yrityksistä ei pysty täysillä näitä hyödyntämään, ja siksi on pidettävä myöskin erittäin suuressa arvossa niitä yrityksiä, jotka perinteisiä investointitukia tarvitsevat, ja siksi näiden investointitukien tasosta pitää myöskin huolehtia. Tässä on myös kysymyksessä alueellinen tasapaino, koska jos katsotaan Suomen karttaa ja t&k-panosten käyttöä verrataan, niin alueelliset erot ovat erittäin suuria. Tällä uudella linjauksella ja lisäpanostuksella ei tule näitä eroja enää kasvattaa, päinvastoin supistaa.

Herra puhemies! Haluan kiinnittää myöskin huomiota täällä moneen kertaan esille otettuun maatalouden tupoon, joka aikaansaatiin energiaverojen alennuksen myötä näiden kehysratkaisujen yhteydessä. Sitä täytyy kuitenkin tervehtiä tyydytyksellä kahdesta syystä. Ensinnäkin periaatteellisesta syystä: se tuo tullessaan nyt pitkästä aikaa ja oikeastaan ensimmäistä kertaa maatalouden jatkuvasti kohonneisiin kustannuksiin pienen helpotuksen, ja se kohdistuu myöskin nimenomaan niihin tiloihin ja niihin yrittäjiin, jotka kaikkein intensiivisimmin maataloutta harjoittavat, elikkä juuri oikeaan joukkoon. Siksi tämä on myöskin periaatteellisesti äärimmäisen tärkeää. Lisäksi, ei 21,5 miljoonaa euroa ole ihan mitätön summa. Siksi sitä täytyy tervehtiä ihan tyytyväisenä.

Toki ne vaatimukset, joita tuottajajärjestöilläkin oli, muun muassa lomapäivien lisäyksestä ja sillä puolella laadun kohottamisesta, jäivät nyt sitten tulevien neuvottelujen varaan, mutta ei niitä ole mihinkään haudattu, tietenkään. Tässä tapauksessa olen ehdottomasti sitä mieltä, että yksi lomapäivä tulee lisää viljelijöille antaa, niin paljon maatalouden rasittavuus, kuormittavuus, on viime vuosina lisääntynyt. Samoin täytyy korjata esimerkiksi se virhe, joka tällä hetkellä lomituspalvelulaissa on. Se on se, että alle kolmivuotiaiden lasten hoitoon otettu sijaisapu on 50 prosenttia kalliimpaa kuin muu sijaisapu. Tähän laadulliseen kysymykseen pitää myöskin muutos tulla, samoin kuin ollaan myöskin tekemässä hevostilojen osalta lomaoikeuden mitoitukseen tervetulleita muutoksia.

Puhemies! Lopuksi liikenneinfran rahoittamisesta: Hallitus oli keskustellut tiettävästi myöskin siitä, käytetäänkö hallitusohjelman mukaista 10 prosentin sääntöä: 100 miljoonaa ylittävältä valtion myyntitulojen osalta vuosittain käytetään 10 prosenttia liikenneinfraan. Tätä prosenttia on ehdottomasti korotettava. Niin suuret tarpeet meillä liikenneinfran, tuon kansallisomaisuutemme, huolenpitoon ja kehittämiseen on. Se on perusedellytys, että talous kaikkialla maassa toimii ja myöskin työllisyys paranee ja lisääntyy.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täytyy tässä ihan aluksi todeta ed. Anneli Kiljusen puheenvuorosta, että hän nosti erittäin tärkeitä asioita esille. Täällä ei kovinkaan paljon ole tänä iltana puhuttu omaishoitajista ja eläkeläisistä, jotka kyllä ansaitsisivat puheenvuoron vaikka joka päivä.

Tietysti toinen sellainen erikoinen tilanne on, että olen täällä ainut opposition edustaja, mutta onneksi täällä on kaksi ministeriä paikalla. Olen oikein ilahtunut siitä, että kaksi hyvin laaja-alaista ministeriä on paikalla.

Mutta sitten, arvoisa puhemies, itse puheeseeni. Kehysriiheen kasautui suuria odotuksia, mutta se aikaansai suuria pettymyksiä. Kehykset eivät sisällä hallituksen lupaamia ratkaisuja ja kehittämistoimia työllisyysasteen nostamiseksi ja kuntien taloustilanteen korjaamiseksi. Kuntatalouden tilanne on lähestymässä hätätilaa. Kehyspäätös ei lupauksista huolimatta tuo mitään helpotusta kuntien talouteen. Päinvastoin kuntien uudet tehtävät heikentävät tilannetta, puhumattakaan siitä, että hallitus on tehnyt päätöksen myös Kansallisen terveysprojektin lisärahoituksen leikkaamisesta. Aivan totta, yksi vakavimmista leikkauksista kohdentuu kehyspäätöksen perusteella siis Kansallisen terveyshankkeen määrärahoihin, joista leikataan 25 miljoonaa euroa vuonna 2006 ja mahdolliset toiset 25 miljoonaa euroa vuonna 2007. Pelkään pahoin, että hallitus on jo käytännössä luopunut tämän kuun alussa voimaan astuneen hoitotakuun kehittämisestä. Hallituksen tuore kehyspäätös on suuri pettymys kunnille ja Kansalliseen terveyshankkeeseen uskoneille ihmisille. Hallitus on rummuttanut hoitotakuun tulemista monta kuukautta. Me oppositiossa olemme jo pitkään sanoneet, että on turha luvata muutoksia, ellei niihin osoiteta rahaa. Ja nyt kun tuota lisärahaa olisi pitänyt löytyä, hallitus päättikin päinvastoin kiristää kehystä entisestään.

Mielestäni hallitus haukkuu väärää puuta, kun se perustelee leikkausta kuntien huonoilla saavutuksilla. Kunnissa on tehty ihan tosissaan töitä, jotta on löydetty kuntien osuus Kansallisen terveysohjelman toteuttamiseen. Näin suuri uudistus lisää väistämättä kustannuksia alkuvaiheessa, mutta tulevina vuosina säästöjä olisikin sitten syntynyt tehokkaasti. Hallitus katsokoon itse peiliin, sillä sen kehyspäätös vie hoitotakuulta viimeisetkin onnistumisen edellytykset. Hoitotakuu on vain yksi esimerkki hallituksen suurten lupausten ja surkeiden tulosten yhdistelmistä.

Samaisessa kehyspaperissa romutettiin jälleen kerran myös hallituksen moneen kertaan lupaama ja vannoma matalapalkkatyön tukemismalli. Matalapalkka-alojen tukiratkaisu luvattiin hallitusohjelmassa ottaa käyttöön jo vuoden 2004 aikana. Tämän jälkeen hallitus on useaan otteeseen lykännyt tukiratkaisusta päättämistä. Vuoden 2003 budjettiriihen päätöksellä tukiratkaisua lykättiin vuoden 2005 alkuun. Kevään 2004 kehysriihessä ratkaisu luvattiin valmistella samaisen kevään aikana. Kesän 2004 budjettiriihessä päätettiin, että uudistus toteutetaankin vasta 2006. Ratkaisu piti tämän uusimman aikataulun mukaan tehdä menokehyksen yhteydessä. Kuten tiedämme, näin ei nyt tapahtunut.

Arvoisa herra puhemies! Hallitus päätti osoittaa tutkimus- ja kehitystoimintaan vuosina 2006—2007 yhteensä 50 miljoonan euron lisäresurssit, joista kohdennetaan kauppa- ja teollisuusministeriön t&k-menoihin 30 miljoonaa, Suomen Akatemialle 19,7 miljoonaa ja taloudellisille tutkimuslaitoksille 0,3 miljoonaa euroa. Yhteensä 50 miljoonan euron lisäpanostus tutkimukseen ja kehitykseen onkin ainoa positiivinen asia, jolla hallitus luo tulevaisuuden talouskasvun edellytyksiä. Summa on hyvä alku, mutta ei yksin riitä ratkaisemaan yhteiskuntamme tulevaisuutta.

Liikenteeseen ja väyliin ei kehyksestä lisärahaa tullut. Tiestön ja rataverkon rapautuminen sekä liikenneyhteyksien heikentyminen ovat tosiasioita, jotka liittyvät työllisyyteen, yritysten toimintaedellytyksiin ja investointipäätöksiin, aluepolitiikkaan sekä turvallisuuteen.

Sitten hieman odotetusta maataloustuposta. Mtk:n tavoitteena maatalouden tupoon sisällytettäviksi olivat muun muassa seuraavat: kansallisen tuen korottaminen, ympäristötukiohjelman korjaaminen reaalisten kustannusten tasolle, kevyen polttoöljyn veron palauttaminen maataloudelle, maatalouden sähköveron siirtäminen samaan luokkaan teollisuuden kanssa, sosiaaliturvan kehittäminen yhtä kattavaksi kuin muissakin ammateissa, luopumistuki- ja sukupolvenvaihdosjärjestelmän kehittäminen toimivaksi sekä työttömyysturva ja aikuiskoulutusmahdollisuudet, kotieläintilojen lomapäivien lisääminen ja lomitusjärjestelmän ja työterveyshuollon kehittäminen.

Mutta mitä sitten todellisuudessa luvattiin ja tehtiin? Kehysriihessä hallitus päätti maatalouden, kasvihuoneiden ja porotalouden polttoaineveron kevennyksestä, joka tuo viljelijöille noin 21,5 miljoonan euron tukipaketin. Ministerin laskujen mukaan veronkevennys lisää viljelijöiden tuloja noin 2 prosentilla. Mtk:n kommenttien mukaan energiaverotuksen keventäminen on tärkeä avaus, mutta kokonaisuutena maataloustupo on erittäin heikko.

Arvoisa herra puhemies! Vielä näistä vanhemmuuden aiheuttamista kustannuksista: Mielestäni vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset olisi korvattava työnantajille. Lapsen syntymästä ja hoidosta aiheutuvat kustannukset ovat työnantajalle työhön liittymättömiä kuluja, jotka maksaa pääosin äidin työnantaja. Äidit työskentelevät usein naisvaltaisissa yrityksissä naisvaltaisilla aloilla. Naisvaltaiset alat puolestaan ovat pitkälti kehittyneet palvelusektorille ja työvoimavaltaisille aloille, joilla vanhemmuudesta aiheutuneista kustannuksista voi koitua kohtuuttoman suuria taloudellisia rasitteita. Vanhempainvapaiden kustannusten epätasainen jakautuminen vaikeuttaa nuorten naisten työllistymistä, ylläpitää pätkätyösuhteita, edesauttaa naisvaltaisten alojen sijaisten palkkausten väärinkäytöksiä sekä parhaimmillaan estää kasvua hakevien yritysten mahdollisuuksia palkata tarpeellista lisätyövoimaa.

Vuosilomakustannusten korvaamisen parantamiseksi pelkkä vuosilomakorvaus ei ole riittävä. Vuosilomakorvauksen lisäksi tulisi työnantajalle vuosilomakustannuksista korvata myös eläke- ja sosiaaliturvamaksut sekä lomarahat täysimääräisesti. Täytyy muistuttaa, että eri maissa olisi tähän järjestelmiä ja malleja hyödynnettäväksi myös Suomessa. Toivon, että hallitus ottaa vinkistä vaarin ja perustaa ihan kolmikantatyöryhmän tätä asiaa kehittelemään. Suomen malli olisi varmasti järkevä rakentaa ja olisi mahdollistakin rakentaa.

Arvoisa puhemies! Tässä vain muutama kehyksen kriittisistä pisteistä.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitus on kehyspäätöksessään saanut aikaan varsin hyvän kokonaisuuden. Talouspolitiikasta voi todeta, että se on onnistunut kohtuullisen hyvin, varsinkin kun ottaa huomioon, minkälaisessa talouden näkymän tilanteessa tämä hallitus aloitti toimintansa, tilanne oli kokonaan muuta kuin otollinen. Siihen nähden tulokset ovat hyvät. Kehyspäätöksessä on merkittäviä linjauksia ja päätöksiä toimenpiteistä, jotka tulevat vauhdittamaan talouskasvua.

Herra puhemies! Kehys on varsin tiukka — voi sanoa, että erittäin tiukka — ja kun näin on, silloin nousee keskeiseen asemaan määrärahojen kohdentaminen ja niiden vaikuttavuus. On huolehdittava siitä, että ei tapahdu niin kuin menneinä vuosina, että säästettiin kustannuksista piittaamatta.

Otan yhden tärkeän näkökulman, joka tässä keskustelussa on ollut esillä. Se on tieinfra, tieinvestoinnit. On monia merkittäviä hankkeita, joista voi sanoa, että ne ovat varsin perusteltuja ja niihin sijoitetut varat tuottavat varsin nopealla aikavälillä sen, mitä niihin on sijoitettu. On tiehankkeita, joita elinkeinoelämä odottaa ja joiden investointipäätökset ovat kiinni siitä, toteutuvatko nämä tiehankkeet. Me monesti sanomme, että meillä ei ole varaa investoida; täytyy todeta, että meillä ei ole varaa olla investoimatta.

Kehykseen on saatu liikkumavaraa leikkaamalla hallinnonaloittain menoja, ja liikkumavaraa voidaan saada päätöksen mukaan myös siitä, kun valtion omaisuutta myydään. On syytä ottaa myös esille, että verotulot viime vuonna kasvoivat ennakoitua selvästi enemmän, ja sopii olettaa, kun talouskasvu näyttää tämän vuoden arvioiden mukaan olevan suurempi kuin jokin aika sitten ennakoitiin, että myös verotulot kasvavat. Tämä voi synnyttää myös liikkumavaraa.

Kehyspäätökseen sisältyy palvelurakenneuudistus. Se on todella merkittävä asia. Siinä kuntien tuottamat ja järjestämät palvelut ovat uudistuksen kohteena. On erittäin tärkeää, että tämä uudistus aloitetaan palveluista käsin: palvelut ja niiden tarvitsijat, ihmiset, ovat keskeinen asia. Hallinto ja hallintorakenne muotoutuu sen mukaan, mikä on palveluiden tarve. Tällä tavalla saadaan myös sitoutettua tähän kokonaisuuteen liittyvät toimijat eli uudistus lähtee alhaalta käsin, ja kun siihen saadaan kuntien päättäjät ja toimijat sitoutettua, tulos on myös paljon parempi.

Tässä keskustelussa ovat tulleet esille kuntaliitokset. Niitä varmasti tulee tapahtumaan lähivuosina jopa merkittävässä määrin, mutta ne tapahtuvat tämän palvelurakenneuudistuksen seurauksena, ei ensiksi. Monesti on todettu, että kun pienet kunnat yhdistetään, saadaan merkittävät säästöt. Näin tietysti on, mutta on siinä myös mittakaavavirheitä. Jos me poistamme menoineen 100 pienintä kuntaa eli kuntien lukumäärä vähenee 432:sta 332:een, siitä ei saada kuin 2—3 prosentin menosäästöt. On erittäin tärkeää, että lähdetään palveluista käsin, jolloin palvelurakenneuudistuksen kohteena ovat kaikenkokoiset kunnat. Ihminen tarvitsee ensisijaisesti palveluja eikä hallintoa.

Tälle uudistushankkeelle sopii toivoa hyvää menestystä, ja uskon, että me olemme koko eduskuntana merkittävästi tässä työssä omalta osaltamme mukana.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Vastauspuheenvuoron jo aikaisemmin sain, mutta kun se oli niin lyhyt, niin siitä jäi tärkeä Lapin asia, ja pidän tärkeänä, että se tulee mainituksi täällä, että muistetaan siihen myös sitten sitoutua käytännössä. Nimittäin tähän maatalouden 21,5 miljoonaan on sisällytetty — näin on maatalousministeri Korkeaoja ilmoittanut — 1 miljoona porotalouden osalle. Tulee pitää huoli siitä, että se käytännössä myös toteutuu — ja luottamus sielläkin säilyy ja usko tulevaisuuteen — nimenomaan sellaisena verohuojennuksena, joka moottorikelkkojen bensan kulutukseen bensaveron osalta toteutetaan.